Erikoisen tavallinen Essi

Essin elämään kuuluvat mies, poika ja omakotitalo. Koira, opiskelu ja työ. Ja selittämättömästi katkennut kuulohermo.

Useimmat julkkikset ovat lopulta taviksia, ja monien tavallisten ihmisten elämässä tapahtuu käänteitä, jotka voisivat olla elokuvasta. Essi Hepola syntyi varsin tavalliseen kemiläisperheeseen lokakuussa 1986. Tavallisuus on arvokasta, ja sitä Essikin elämässään vaalii.

Essi oli terve lapsi, kunnes heräsi eräänä elokuisena aamuna vuonna 1993, eikä enää kuullut omaa ääntään. Alakoulun lukuvuoden oli määrä alkaa kahden viikon päästä. Myöhemmin hänestä tuli ensimmäinen lapsi Suomessa, joka leikattiin ja sai sisäkorvaimplantin. Laite toimi hyvin kahdeksan vuotta, mutta 17-vuotiaana kuulohermo meni selittämättömästä syystä poikki. Implantti ei enää toiminut.

Essi ei muista lamaantuneensa.

- Jälkeen päin olen kyllä monesti ihmetellyt, että miten maailmassa siitä selvisin! hän miettii edelleen epäuskoisena ja päätään pudistellen.

Kuurous oli uusi asia myös Essin perheelle. Kenelläkään ei ollut siitä aiempaa kokemusta. Suvussa ei ennen Essiä ollut ollut ainuttakaan kuulonsa menettänyttä.

Tähän en jää makaamaan

Lukuvuosi lukiolla alkoi ja Essi oli mukana. Alkuun hänellä oli niin sanottu lähitulkki, mutta kukapa 17-vuotias haluaisi kulkea haamuna perässä seuraavan aikuisen kanssa.

- Se vain ärsytti, enkä ole sen jälkeen lähitulkkia käyttänyt.

Essin haaveammatti oli lääkäri. Siitä hän joutui luopumaan, vaikka kirjoitti varsin hyvillä papereilla ylioppilaaksi normaalissa aikataulussa. Sen sijaan hän aloitti taloushallinnon tradenomiopinnot silloisessa Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa ja valmistui – edelleen hyvillä papereilla – tradenomiksi vuonna 2011.

AMK-opintojen alkaessa Essillä oli jo laaja ystäväpiiri kotikaupungissaan. Parhaat ystävät ovat peruja jo yläasteajalta.

- Ehkä siksi en kaivannut yhtä paljon oman opiskeluryhmän tukea kuin kauempaa opiskelemaan tulleet.

Opintojen alku oli vähän hakemista, mutta lopulta Essikin liittyi mukaan opiskelijoiden virkistystapahtumiin ja illanviettoihin. Kun pyydettiin.

- Tuutoropettaja Satu Vallia on tästä kiittäminen. Hän nimittäin vinkkasi, että työpaikkojenkin näennäisesti vapaaehtoiset tapahtumat ovat todellisuudessa pakollisia, niihin on tosiaan syytä osallistua! Essi muistelee nauraen.

Kuulopuheeseen ei auta luottaa muutenkaan

Kuulon menettäminen herätti Essissä valtavan tiedonjanon. Lukeminen alkoi, eikä se rajoittunut vain kulloinkin käsillä oleviin opintoihin. Hän luki kaikkea.

Myös AMK-tutkinnon jälkeen lukeminen on maistunut. Essi on osallistunut moniin lisäkoulutuksiin valmistumisen jälkeen ja opiskelee tällä hetkellä YAMK-tutkintoa Lapin AMK Master Schoolissa.

- Ylipäätään ei pitäisi luottaa pelkästään puhuttuun tietoon, vaan hakea aktiivisesti kirjallisia tietolähteitä, Essi vinkkaa myös meitä kuulevia.

Essi myös puhuu paljon. Suomen kielestä innostuneella kieli on värikästä. Puhe – siis se miten sanat muodostetaan äänteiksi – toimii muistinvaraisesti.

- Sen vain muistaa, Essi toteaa. Jos olisin kuuroutunut kokonaa vaikkapa leikki-ikäisenä, ei tilanne olisi näin hyvä. Kieleni ehti kehittyä.

Viittomakieleltä Essi ei ole opetellut. Hänen elämänsä on rakentunut kaikilla osa-alueiltaan yhteyteen kuulevien kanssa.

- Kenen kanssa viittoisin?

Essi lukee hämmästyttävän hyvin huulilta. Taito on kehittynyt huomaamatta, eikä hän osaa sanoa miten se oikeastaan on tapahtunut. Ihmisten välillä on toki eroja. On ”helppoja huulia” ja ei niin helppoja. Jälkimmäisten kanssa voi käyttää etätulkkia tai puheen tekstiksi muuttavaa teknologiaa.

Melusuojaintesti

Essin työkokemus melkeinpä hengästyttää: tilitoimisto, kirjasto, keskussairaala, puutarha, sanomalehti, asianajotoimisto, isännöintitoimisto ja tavaratalo. Seitsemän vuotta kului Poliisin esikuntahallinnossa Kemissä.

Essi kertoo, ettei hän ole joutunut kiusatuksi sen kummemmin koulussa, AMK-opinnoissa kuin työpaikoillakaan. Tämä on helppo uskoa, sillä Essi on ihmisten seurassa luonteva ja valovoimainen. Hänen seurassaan on muidenkin luontevaa käyttäytyä luontevasti.

Ennakkoluuloihin hän on silti törmännyt. Yleisin lienee, että kuuroa pidetään jotenkin tyhmänä. Sitä epäileville Essi suosittelee kuuloketestiä:

- Laita vastamelukuulokkeet korvillesi, ja mieti, muututko siinä hetkessä tyhmemmäksi.

Tavallista elämää uusilla mausteilla

Essi on nyt 35-vuotias ja tehnyt pääosan työurastaan talous-, palkka- ja yleishallinnon töitä. YAMK-opinnot ovat herättäneet kiinnostuksen yhteisöviestinnän kysymyksiin.

Nyt Essi työskentelee määräaikaisena viestintäsuunnittelijana Lapin ammattikorkeakoulun viestintätiimissä.

- Vuorovaikutus ja viestintä ovat nyt kehityksen keskipisteinä. Kirjoitettu sana kiinnostaa myös, koska se on nykyään saavutettavaa kaikille lukutaitoisille suomalaisille.

Työnantajat ovat luottaneet Essiin, mutta eivät vielä niin paljon, että hän olisi saanut vakituisen työn.

Essi luottaa pärjäämiseensä. Miksipä ei luottaisi? Rohkeudesta kertoo vahvaa kieltään, että hän on ostanut omakseen nuoruuden aikaisen kotitalonsa Kemin Jungossa. Oulusta Essin luo muuttaneen miehen, nyt 3-vuotiaan Veikka-pojan ja ajokoira Hessen kanssa tavanomainen arki on sen yläpuolella.

Nainen heittää lunta päänsä yli merenlahden jäällä.

Lumikiteet ovat kuuleman mukaan kaikki erilaisia. "Ota vaikka tuhat ihmistä. Löydätkö kahta samanlaista?"