Sosiaalinen kädenjälki tarkoittaa jonkin tuotteen, toiminnan tai palvelun tuottamaa yhteiskunnallista vaikutusta. Sosiaalista kädenjälkeä tarvitaan mittaamaan sitä, miten sosiaalinen kestävyys ja ihmiset pysyvät taloudellisten haasteiden ja vihreän siirtymän kelkassa mukana. Mitä suurempi sosiaalinen kädenjälki on, sitä paremmin sosiaalinen kestävyys toteutuu.
Lapin sosiaalisesti kestävä kädenjälki -toimintamalli -hankkeessa luodaan malli, jolla edistetään nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymismahdollisuuksia ja haetaan ratkaisuja Lapin työvoiman kohtaanto-ongelmaan, jotta olemassa oleva työvoimapotentiaali tulisi paremmin hyödynnettyä. Lisäksi sosiaalisesti kestävästä kädenjäljestä tavoitellaan hyvinvoinnin brändiä, joka lisää Lapin veto- ja pitovoimaa.
Lapin ammattikorkeakoulun vetämän hankkeen taustalla on Lappi-sopimus ja sen toimeenpanosuunnitelmaan kirjatut toimet työvoiman kohtaanto-ongelmien ratkaisemiseksi. Toimeenpanosuunnitelmassa on asetettu tavoitteeksi, että jokaisella tulisi olla mahdollisuus löytää paikkansa työelämästä oman osaamisen ja voimavarojen pohjalta. Lapin sosiaalisesti kestävä kädenjälki -mallilla luodaan edellytyksiä heikommassa asemassa olevien työllistymiselle, edistetään yritysten yhteiskuntavastuun toteutumista ja tuetaan työyhteisöjä moninaisuuden hyväksymisessä.
Lapin sosiaalinen kädenjälki -verkostosta ratkaisuja työvoiman kohtaanto-ongelmaan
Lapin sosiaalinen kädenjälki -verkostolla ja -hankeperheellä etsitään ratkaisuja työvoiman kohtaanto-ongelmiin ja erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiseen. Tavoitteena on vastata työvoimatarpeisiin niin, että jokainen löytää paikkansa työelämästä osaamisensa ja voimavarojensa pohjalta. Verkostossa luodaan edellytyksiä:
- heikommassa asemassa olevien työllistymiselle,
- edistetään yritysten yhteiskuntavastuun toteuttamista sekä
- tuetaan työyhteisöjä moninaisuuden hyväksymisessä.
Lapissa on 10 000 avointa työpaikkaa, mutta samanaikaisesti 8 000 työtöntä, joiden joukossa on monia nuoria, osatyökykyisiä, maahanmuuttajia, pitkäaikaistyöttömiä ja pitkän työuran tehneitä, joiden osaaminen on vanhentunut maailman muuttuessa. Kohtaanto-ongelmassa ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistämisessä on kyse yhteiskunnallisista laaja-alaisista haasteista, joita kukaan taho ei voi yksin ratkaista. Tarvitaan monia toimenpiteitä, jotka taklaavat ongelmatiikkaa monesta suunnasta yhtäaikaisesti.