Henkilöarviointi on yleistynyt työhönottoprosesseissa viime vuosina.
Soveltuvuustesteillä pyritään tukemaan haastattelusta saatavaa tietoa
sekä arvioimaan työnhakijan sopivuus kyseiseen työtehtävään. Yleisimpiä
testejä ovat kyky-, persoonallisuus- ja vuorovaikutustestit.
Työtilanteeseen liittyvän simulaation avulla pyritään selvittämään
hakijan kykyä selviytyä tulevista tehtävistään.
Soveltuvuustesteihin ei oikeastaan voi valmentautua, muuten kuin
olemalla vireä, positiivinen oma itsensä. Itsetuntemus on avainasia.
Jännittäminenkin usein vain parantaa suoritusta. Testit voivat kestää
muutamasta tunnista useampaan päivään.
Aikarajoitteisissa testeissä mitataan useimmiten paineensietokykyä.
Tarkoituksena ei välttämättä ole saada tehtävää suoritettua loppuun
asti, vaan pystyä etenemään johdonmukaisesti ja hätäilemättä niin
pitkälle kuin ehtii. Kaverin tahtiin ei kannata kiinnittää huomiota. Jos
aikarajaa ei ole, kuuntele huolellisesti annetut ohjeet ja työskentele
pyydetyllä tavalla, vastaten rehellisesti ja parhaan kykysi mukaan.
Testaaja antaa palautteen työnantajalle, joka tekee lopullisen
valintapäätöksen. Hakijan kannattaa pyytää suorituksestaan palautetta,
jota voi tarkastella oman itsetuntemuksen ja kehittymisen kannalta.
Testitulokset eivät kuitenkaan ole lopullisia analyysejä hakijasta, vaan
tuloksiin vaikuttavat mm. menetelmät, testaaja ja hakijan vireystila.
Testaaja on työnantaja, konsultti ja/tai psykologi. Osa testeistä on
vain laillistettujen psykologien käytössä. Mm. laki yksityisyyden
suojasta työelämässä (no 477/2001,
www.finlex.fi ) varmistaa, että testauksessa käytetään luotettavia menetelmiä.