Opiskelijoiden kokemuksia sairaanhoitajakoulutuksesta

Koulutusyksiköstä riippuen tätä tehtävää varten voi olla oma työntekijänsä, jonka nimikkeenä on esimerkiksi kansainvälisyyskoordinaattori tai kansainvälisen toiminnan ohjaaminen on sisällytetty jonkun opettajan tehtäviin, jolloin hän toimii kv-vastaavana opettajana.

Yhä useammin ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa painotetaan kansainvälisten opintojen merkitystä osana opetussuunnitelmaa. Opiskelijoita kannustetaan kansainvälisyyteen ja oman kansainvälisyyssuunnitelman laatimiseen sekä opiskelijoiden ohjaaminen kansainvälisiin tilaisuuksiin, toimintoihin ja vaihtoihin. Kv-tutorina toimimiseen ja tutor-koulutukseen osallistumiseen kannustetaan vapaasti valittaviin ansaittavilla opintopisteillä.

CIMO:n teettämän tutkimuksen mukaan kansainvälinen opiskelijaliikkuvuus Suomesta ulkomaille oli lisääntynyt vähän sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa vuonna 2013 verrattaessa vuoteen 2012. Alueittain tarkasteltaessa negatiivistakin muutosta oli tapahtunut, etenkin yliopistojen osalta. Sama oli havaittavissa myös ulkomailta Suomeen tulevien kohdalla. (Mikkelin ammattikorkeakoulu. Hakupäivä 28.4.2015; CIMO. Tietoa ja tilastoja -raportti 2/2014)

Kansainvälisen harjoittelun tai opintojen tukeminen vaihtelee koulutusyksiköittäin, jopa koulutusaloittain, samankin koulun sisällä. Kansainvälisyyden taloudellinen tukeminen koulun osalta riippuu paitsi koulutusyksikön taloudellisesta tilanteesta myös käytössä olevista vaihto-ohjelmista (esimerkiksi Erasmus, Nordplus, CIMO), laadituista sopimuksista (koulujen keskinäiset) sekä kansainvälisyyden suosiosta.

Tukeminen antaa kuvan siitä, miten korkealle koulu arvostaa kansainvälistymistä ja kuinka helpoksi se haluaa liikkuvuuden opiskelijoilleen tehdä. Toisaalta on huomioitava, että tukea ja stipendejä voi kukin opiskelija hakea itsenäisesti eri järjestöiltä, säätiöiltä ja rahastoista, mikä vaatii hakijalta jonkin verran viitseliäisyyttä, mutta kertoo opiskelijan motivaatioista kansainvälistä liikkuvuutta kohtaan.

Internet on pullollaan erilaisia ulkomaan harjoitteluihin ja vaihtoihin suunnattuja rahastoja. Alat, joille apurahoja myönnetään, hakemiskriteerit sekä hakulomakkeet löytyvät tänä päivänä useimmiten verkkoversioina (Säätiöiden ja rahastoiden neuvottelukunta. Hakupäivä 28.4.2015). Tämä kertoo kansainvälisen liikkuvuuden arvostuksesta ja halusta mahdollistaa liikkuvuus mahdollisimman monille. Avustuksen saaminen ei yleensä vaadi suuria toimenpiteitä hakijalta, jonkinlainen hakemus sekä mahdollisesti väli- ja loppuraportit ovat tyypillisimpiä vaateita.

Opiskelijan kannalta merkittävä tuki on Kelan opintotuki ja asumislisä, joita voi hakea ulkomaille aivan samalla tavalla kuin kotimaahankin. Se, etteivät koulu ja Kela rahoita kaikkea vaihtoon/harjoitteluun liittyvää, vähentää mahdollisesti niiden hakijoiden määrää, joiden motivaatiotekijät ovat vääränlaiset tai riittämättömät, jolloin tuki voidaan osoittaa asiasta todella kiinnostuneille. Taloudellisten tekijöiden ei pitäisi antaa olla este ulkomailla suoritettavilla opinnoille, mutta talouden järjestäminen voi kuitenkin vaatia aikaa, joten raha-asioiden järjestely tulisi aloittaa ajoissa ennen ulkomaille lähtöä.

 

Koulujen osalta ulkomaan harjoittelut ja vaihdot on pyritty toteuttamaan aiheuttamatta opiskelijalle merkittävää lisätyötä tai viivästyttämättä valmistumista. Tämä kertoo opiskelijalle siitä, että koulutuksessa arvostetaan kansainvälisyyttä.

Oman kokemukseni mukaan ainakin Lapin ammattikorkeakoulussa tämä toteutui. Kolmen kuukauden ulkomaan harjoittelun aikana väliin jääneet sairaanhoitajan opinnot pystyin suorittamaan itsenäisellä opiskelulla, tekemällä tehtäviä Intiasta käsin ja suorittamalla tentit Suomeen palattuani.

Lähes kaikki oli kiinni itsestäni ja omasta viitseliäisyydestäni. Koin, että koulun puolelta kansainvälistä kokemusta arvostettiin ja se haluttiin ja halutaan edelleen mahdollistaa kaikille asiasta kiinnostuneille. Tästä kertoo myös erityisen hyvät tukijärjestelmät koulun puolelta, sillä vastaavanlaisia tukia, vakuutuksia ja opiskelijaterveydenhuollon palveluita eivät olleet muiden ammattikorkeakoulujen opiskelijat saaneet lähtiessään kanssani harjoitteluun Intian Bangaloreen. Kansainvälisyyskoordinaattoreilta, kv-vastaavilta sekä koulujen omilta Internet-sivuilta löytyy tietoa kansainvälistymismahdollisuuksista, tukiasioista sekä monista muista liikkuvuuteen liittyvistä asioista.

Valmistumisen jälkeisen työnhaun näkökulmasta on kansainvälisillä opinnoilla osana suomalaista tutkintoa ollut tutkimusten mukaan positiivinen vaikutus. Kansainvälisistä opinnoista ei työnhakija sinänsä saa välttämättä lisäpisteitä, mutta työnantaja arvostaa työelämätaitoja, joita ulkomailla opiskelu kehittää ja joita se kertoo hakijalla olevan, kuten ongelmanratkaisutaitoja, sitkeyttä, uteliaisuutta, päättäväisyyttä, rohkeutta, kulttuurintuntemusta ja kielitaitoa.

Toisaalta kokonaan ulkomailla suoritettuja tutkintoja vierastetaan edelleen useilla aloilla ja työpaikoilla. Työnantaja voi kokea, ettei tunne tarpeeksi ulkomaisten opintojen sisältöjä ja valitsee sen takia Suomessa vastaavan tutkinnon opiskelleen hakijan työntekijäkseen. Bolognan prosessin myötä liikkuvuus opinnoissa on kuitenkin mahdollistunut entisestään ja opintojen sisältöjen yhdenmukaistaminen on helpottanut opiskelijan asemaa ulkomaisten opintojen hyödyntämisessä. (Blomqvist, 2005; Opiskelupaikka.fi. Hakupäivä 28.4.2015; Virkkunen, 2015)

Omakohtainen kokemukseni Intiassa suoritettuun harjoitteluun suhtautumisesta on ollut positiivinen. On kulunut noin vuosi Intiasta paluustani ja keskustelua aiheesta on riittänyt niin harjoittelu- kuin työpaikoillakin. Paljon on tullut kysymyksiä niin hoitotyön toteuttamisesta, koulutuksesta, kulttuurista kuin paikallisista oloistakin. Useat ovat kysyneet myös omaa arviotani siitä, miten tulen ulkomaan harjoittelusta tulevaisuudessa hyötymään.

Intiassa toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija ei saanut juurikaan osallistua hoitotyön toteuttamiseen, vaan joutui tyytymään sivusta seuraajan rooliin ja näin ollen käytännön kokemus ja käden taitojen harjaantuminen jäi vähäiseksi. Sivusta seuraaminen ja teorian opiskelu antoivat kuitenkin paljon arvokasta oppia hoitotyöstä ja ennen kaikkea seuraamalla pääsi tutustumaan intialaiseen hoitotyön kulttuuriin, hoitajan asemaan ja arvostukseen, asiakkaan kohtaamiseen ja hänen arvostamiseensa.

Sivusta seuraamalla ja kyselemällä pystyi huomaamaan niin paljon asioita, joissa heillä olisi parannettavaa ja mitkä meillä ovat hyvin. Intiassa ollessa oppi arvostamaan suomalaista terveysjärjestelmää, jossa hoitotyö perustuu kokonaisvaltaiseen terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen pelkän sairauden tai vaivan hoitamisen sijaan. Suomessa hoito myös mahdollistetaan kaikille samantasoisena koulutustaustasta tai varallisuudesta riippumatta, vastaavaa ei voinut todeta Intiassa. Kansainvälinen kokemus antoi paljon eväitä ajatellen omaa tulevaa ammattia.

Oppia tuli koko ajan, ei pelkästään harjoittelupaikalla ollessa, vaan ihan jokapäiväisessä arjessa ja katukuvaa tarkkailemalla. Itselleni, etenkään näin jälkikäteen ajateltuna, ei ole niinkään suurta merkitystä sillä, auttaako ulkomaan harjoittelu minua työllistymään, vaan nimenomaan sillä, mitä oppeja sieltä sain ja kuinka paljon itse kasvoin harjoittelun aikana niin henkisesti, kulttuurisesti kuin ammatillisestikin. Toivonkin, että nimenomaan tämä kasvu on se, joka auttaa minua tulevaisuudessa työllistymään ja johon työnantajat kiinnittävät huomiota, eikä vain se, että papereissani näkyy suoritusmerkintä ulkomaan harjoittelusta.

- Mari Miettunen, 3. vuoden sairaanhoitajaopiskelija
Birgit Mylläri, vastaava opettaja

Kävelet leikkausosaston käytävällä ja kohtaat siniasuisen sairaanhoitajan, joka hymyilee. Se olen minä, Jenni Vittaniemi- Pietilä ja teen pääsääntöisesti töitä Mehiläinen Länsi-Pohjassa sairaanhoitajana leikkaus- ja anestesiaosastolla. Olen toiminut sairaanhoitajana kymmenen vuoden ajan monissa eri yksiköissä. En kaihda vaihtelua tai haasteita, joten esimerkiksi ensihoidosta, nuorisopsykiatriasta, sekä synnytys- ja naistentautien yksiköstä on kertynyt työkokemusta vuosien varrella.

Pohjakoulutukseltani olen sairaanhoitaja, mutta ensihoitajan työtä tehdessäni huomasin voimakkaan palon myös siihen ammattiin ja päädyinkin suorittamaan ensihoitaja AMK 30 op lisäkoulutuksen. Tämä koulutuspääoma antoi hyvää ponnetta ajatellen omaa itsevarmuutta ja teoriatietopohjaa jatkoa ajatellen. Teen siis edelleen ajoittain työvuoroja kelta- vihreän pakettiauton kyydissä. Koen vahvasti, ettei tällä alalla mikään tieto ole turhaa ja taitoja voi soveltaa kaikessa toiminnassa.

Matkani aloitin Kemi-Tornion AMK:sta hoitotyön koulutusohjelmasta. Opinnon sujuivat jouhevasti ja tykkäsin monipuolisesta kurssivalikoimasta. Anatomian ja fysiologian, tilastotieteen, liikunnan ja hoitotieteen kautta farmakologiaan. Teoriatieto karttui huimaa vauhtia. Tehtiin muiden opiskelijoiden kanssa yhdessä ja erikseen. Välillä harjoiteltiin kädentaitoja opettajan johdolla kanyloiden, kipsaten, elvyttäen tai infuusionesteiden parissa tuumaillen. Ringer, plasmalyte, nacl, normofundin, natriumbikarbonat ja kaikki nuo lukuisat muut vaihtoehdot. Mikä neste tulisi missäkin tilanteessa valita??

Suuntaavissa opinnoissa mielenkiinto oli huipussa. Oma polku oli löytynyt harjoitteluiden kautta. Oma intohimon tie johdatti suoraan leikkauspöydän toiselle puolen kirurgia vastapäätä. Sain loistavan opin mahtavilta perehdyttäjiltä jo viimeisessä harjoittelussa, silloisessa Länskässä ja nykyisessä Mehiläinen Länsi-Pohjan leikkausosastolla. Tämä polku on johtanut siihen, että koen saavani edelleen uusia haasteita päivittäin. Teen kahden puolen työtä. Tänään haastan itseni anestesiahoitajana yleisanestesian parissa ja huomenna ojennan uusia tekoniveliä ortopedille leikkaushaavalla.

Kymmenen vuoden aikana paljon on muuttunut. Monessa mielessä todella hyvään suuntaan. Ennen kirjoiteltiin anestesiakaavake käsin, tänään se tehdään sähköisesti. Vielä muutama vuosi takaperin umpilisäke poistettiin avoimesti, tänään muutaman reiän kautta laparoskooppisesti. Autonominen työvuorosuunnittelu antaa paljon vapauksia muuhun elämään ja harrastuksiin. Hyvää työyhteisöä unohtamatta, joka on kaikille etuoikeus. Meidän kaikkien yhteinen tavoite on aina potilaan hyvinvointi, elintason ylläpitäminen ja paraneminen.

Toivon, että sinä, joka edes pienesti koet sydämessä palon ihmisten auttamiseen, olet motivoitunut tekemään työtä, joka haastaa, kehittää, palkitsee ja antaa laajat mahdollisuudet jatkokouluttautumiselle, harkitset alalle opiskelemista.

On tärkeää kulkea aina omaa polkua ja valita se tie mikä itselle tuntuu parhaalta. Minä haluan toivottaa sinut tervetulleeksi alalle, jossa itse tykkään tehdä töitä.

Tämä oli minun alumpitarinani, ehkä sinä joskus saat kirjottaa omasi?

Jenni