Haaveissani on tulevaisuudessa jatkaa opintoja ylemmässä ammattikorkeakoulussa, sillä opiskelu kannattaa aina!
Hain keväällä 2021 opiskelemaan Lapin ammattikorkeaan sosionomiksi. En päässyt kouluun sinä keväänä, joten päätin hakea saman vuoden syksyllä uudelleen ja laitoin hakemuksen myös sairaanhoitajan tutkintoon. Kuukausi ennen koulun alkua sain sähköpostin, että pääsin todistushaun kautta opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
Työn ja koulun yhdistäminen monimuoto-opintojen myötä vaati paljon suunnittelua ja omaa aktiivisuutta, mutta se kannatti. Aiempien lähihoitaja opintojen myötä sain opintoaikaa lyhennettyä osaamisen tunnustamisella. Opintovapaata pidin opiskelujen aikana 8 viikkoa, jotta sain tehtyä kaksi palkatonta harjoittelua.
Parasta koulussa oli itselle päivät, joissa keskityimme käytännön harjoituksiin. Pidin myös mahdollisuudesta hyödyntää campusonlinea. Haastavinta koulussa itselle olivat kielet, mutta kummankin aineen osalta olin kiitollinen siitä, että niissä opeteltiin kieltä ja kielen käyttöä oikeaa elämää varten eikä pelkästään tenttiä varten.
Valmistuin koulusta 2023 syksyllä eli vähän alle 2 vuoden opiskelun jälkeen. Koulu tahti oli tiivis, mutta itselleni sopiva. Jo kuukausi valmistumiseni jälkeen sain allekirjoittaa toistaiseksi voimassaolevan sairaanhoitajan työsopimuksen. Haaveissani on tulevaisuudessa jatkaa opintoja ylemmässä ammattikorkeakoulussa, sillä opiskelu kannattaa aina!
Piia Mäkelä
vs.osastonhoitaja 1.2.2024-5.1.2025
Lapin hyvinvointialue, lounainen palvelualue
Tervolan terveyskeskuksen vuodeosasto
Lähihoitajaksi valmistuin 2012 ja menin työelämään. Haaveena oli sairaanhoitajan ammatti, kunhan ensin teen hiukan töitä ja kerään kokemusta. Elämä päätti toisin, ja poltin itseni totaalisen loppuun vuonna 2013. Loppuunpalaminen päätyi pakkohoitoon suljetulle osastolle.
Kuntoutuessa vierähti aikaa muutama vuosi ja palasin takaisin hoitotyöhön 2018. Edelleen mielessä oli unelmieni ammatti sairaanhoitajana ja vuonna 2020 aloin edistämään asiaa. Hain syksyn yhteishaussa useampaan paikkaan ja valitsin kuulemieni kokemusten perusteella Lapin ammattikorkeakoulun Kemin kampuksen koulukseni.
Opinnot aloitin tammikuussa 2021 ja valmistuin lokakuussa 2023. Valmistuin siis sairaanhoitajaksi alle kolmessa vuodessa. Tein kokoajan enemmän tai vähemmän töitä siinä samalla. Olen tuplanepsy ja lisäksi minulla on vaikeahoitoinen migreeni. Edellämainittujen lisäksi opintoja sekoittivat yhteensä neljä eri leikkausta jotka sattuivat opintojen aikaan.
Tunnen itseni ja sen miten nepsypiirteet elämääni vaikuttavat. Siksi pyysin useamman kerran opinto-ohjaajalta ohjausta, sillä työmuistini ei yksin riitä opintojani suunnittelemaan. Sain ohjausta aina kun sitä tarvitsin. Opinto-ohjaaja auttoi myös tekemään kielellisten vapautus hakemuksen, sillä kielelliset erityisvaikeudet ovat osa nepsypiirteitäni. Sain myös jaloittelumahdollisuuksia pitkien tenttien aikana. Opettajien kanssa kävin hyviä keskusteluja ja esimerkiksi opettajat antoivat vahvistusta sille, että sisätauti- ja kirurginen hoitotyö olisi hyvä syventävien opintojen vaihtoehto minulle. Olen tyytyväinen syventävien valinnastani ja nautin työstäni erikoissairaanhoidon kirurgisella osastolla.
Aion olla esimerkkinä muille nepsytyypeille ja erilaisille opiskelijoille että kyllä pystyy mihin vain, kunhan on sinut itsensä kanssa ja hakee tukea kun sitä tarvitsee. Diagnoosin taakse ei pidä piiloutua, vaan sen kanssa pitää olla sinut. Reitti voi olla erilainen, mutta maaliin pääsee. Minulle Lapin ammattikorkeakoulu on paras mahdollinen koulu.
- Anna-Reeta, sairaanhoitaja-alumni -
Kävelet leikkausosaston käytävällä ja kohtaat siniasuisen sairaanhoitajan, joka hymyilee. Se olen minä, Jenni Vittaniemi- Pietilä ja teen pääsääntöisesti töitä Mehiläinen Länsi-Pohjassa sairaanhoitajana leikkaus- ja anestesiaosastolla. Olen toiminut sairaanhoitajana kymmenen vuoden ajan monissa eri yksiköissä. En kaihda vaihtelua tai haasteita, joten esimerkiksi ensihoidosta, nuorisopsykiatriasta, sekä synnytys- ja naistentautien yksiköstä on kertynyt työkokemusta vuosien varrella.
Pohjakoulutukseltani olen sairaanhoitaja, mutta ensihoitajan työtä tehdessäni huomasin voimakkaan palon myös siihen ammattiin ja päädyinkin suorittamaan ensihoitaja AMK 30 op lisäkoulutuksen. Tämä koulutuspääoma antoi hyvää ponnetta ajatellen omaa itsevarmuutta ja teoriatietopohjaa jatkoa ajatellen. Teen siis edelleen ajoittain työvuoroja kelta- vihreän pakettiauton kyydissä. Koen vahvasti, ettei tällä alalla mikään tieto ole turhaa ja taitoja voi soveltaa kaikessa toiminnassa.
Matkani aloitin Kemi-Tornion AMK:sta hoitotyön koulutusohjelmasta. Opinnon sujuivat jouhevasti ja tykkäsin monipuolisesta kurssivalikoimasta. Anatomian ja fysiologian, tilastotieteen, liikunnan ja hoitotieteen kautta farmakologiaan. Teoriatieto karttui huimaa vauhtia. Tehtiin muiden opiskelijoiden kanssa yhdessä ja erikseen. Välillä harjoiteltiin kädentaitoja opettajan johdolla kanyloiden, kipsaten, elvyttäen tai infuusionesteiden parissa tuumaillen. Ringer, plasmalyte, nacl, normofundin, natriumbikarbonat ja kaikki nuo lukuisat muut vaihtoehdot. Mikä neste tulisi missäkin tilanteessa valita??
Suuntaavissa opinnoissa mielenkiinto oli huipussa. Oma polku oli löytynyt harjoitteluiden kautta. Oma intohimon tie johdatti suoraan leikkauspöydän toiselle puolen kirurgia vastapäätä. Sain loistavan opin mahtavilta perehdyttäjiltä jo viimeisessä harjoittelussa, silloisessa Länskässä ja nykyisessä Mehiläinen Länsi-Pohjan leikkausosastolla. Tämä polku on johtanut siihen, että koen saavani edelleen uusia haasteita päivittäin. Teen kahden puolen työtä. Tänään haastan itseni anestesiahoitajana yleisanestesian parissa ja huomenna ojennan uusia tekoniveliä ortopedille leikkaushaavalla.
Kymmenen vuoden aikana paljon on muuttunut. Monessa mielessä todella hyvään suuntaan. Ennen kirjoiteltiin anestesiakaavake käsin, tänään se tehdään sähköisesti. Vielä muutama vuosi takaperin umpilisäke poistettiin avoimesti, tänään muutaman reiän kautta laparoskooppisesti. Autonominen työvuorosuunnittelu antaa paljon vapauksia muuhun elämään ja harrastuksiin. Hyvää työyhteisöä unohtamatta, joka on kaikille etuoikeus. Meidän kaikkien yhteinen tavoite on aina potilaan hyvinvointi, elintason ylläpitäminen ja paraneminen.
Toivon, että sinä, joka edes pienesti koet sydämessä palon ihmisten auttamiseen, olet motivoitunut tekemään työtä, joka haastaa, kehittää, palkitsee ja antaa laajat mahdollisuudet jatkokouluttautumiselle, harkitset alalle opiskelemista.
On tärkeää kulkea aina omaa polkua ja valita se tie mikä itselle tuntuu parhaalta. Minä haluan toivottaa sinut tervetulleeksi alalle, jossa itse tykkään tehdä töitä.
Tämä oli minun alumpitarinani, ehkä sinä joskus saat kirjottaa omasi?
Jenni