Ammattikorkeakoulut yritysten kumppaneina

Kauppakamarin alkuvuonna 2024 toteuttaman kyselyn mukaan ammattikorkeakoulut ovat kiinnostavimpia yhteistyökumppaneita yrityksille tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyössä. Erityisen kiinnostavia TKI-yhteistyökumppaneita ammattikorkeakoulut ovat pienille ja keskisuurille yrityksille. Kauppakamari toteutti kyselyn yrityksille valtakunnallisesti 10.-12.1.2024. Kyselyyn vastasi 1569 yritystä. (Sipola, J. 2024).

Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen käytön monivuotista suunnitelmaa koskeva tiedotustilaisuus pidettiin 13.6.2024. Suunnitelmassa todetaan, että tasapainoinen TKI-järjestelmän kehittäminen edellyttää, että yritysten, yliopistojen, tutkimuslaitosten, ammattikorkeakoulujen ja hyvinvointialueiden välinen yhteistyö lisääntyy ja monipuolistuu.

Suunnitelmassa kerrotaan edelleen, että ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia toimia T&K-kumppanina alueensa elinkeinoelämälle tulee vahvistaa nykyisestä. Tämän edistämiseksi ammattikorkeakoulujen mahdollisuutta saada kilpailtua tutkimusrahoitusta Business Finlandin kautta parannetaan, muun muassa. (Valtioneuvosto 2024).On toivottavaa, edellä kuvattu Valtioneuvoston tavoiteasetanta tulisi näkymään myös tutkimusintensiivisillä ja haastavilla terveysteknologian sekä digiterveyden toimialoilla.

Hyvinvointi- ja terveysteknologia - missä mennään, Suomi?

Suomi on ollut edelläkävijä digitaalisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa ja terveysteknologia on jo pitkään ollut yksi nopeimmin kasvava korkean teknologian vientiala. Suomessa toimivat hyvinvointi- ja terveysteknologia-alan yritykset eivät ole kuitenkaan aina löytäneet kotimaisia kehittäjäkumppaneita ja teknologiaratkaisuja ei ole saatu skaalattua kotimaassa. (STM 2023, Terveysteknologia ry. 2022).

Suomen johtava asema saattaakin olla hupenemassa. Muut maat edistyvät nopeasti ja monet lupaavat suomalaiset hyvinvointi- ja terveysteknologian toimialan yritykset ovat hakeneet kehittäjäkumppaneita esimerkiksi muista pohjoismaista ja voivat myös päätyä ulkomaiseen omistukseen, eivätkä tuo jatkossa hyvinvointia Suomeen. (STM 2023, Terveysteknologia ry. 2022).

Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt terveys- ja hyvinvointialan kasvuohjelman. Ohjelman tavoitteena on, että tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimijat tuntevat Suomen terveys- ja hyvinvointialan houkuttelevana kohteena. Lisäksi tavoitteena on edistää suomalaisten terveysalan yritysten pääsyä kansainvälisille markkinoille. Tämä edesauttaa Suomen terveys- ja hyvinvointisektorin tuottavuutta sekä vahvistaa maabrändiä huipputeknologian edelläkävijänä. (STM 2024).

Hallitusohjelmassa on erikseen mainittu ohjelman sisältävän myös terveysteknologian käytön ja viennin edistämisen. Ohjelma vastaa nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön uudistamalla rakenteet ja menettelytavat, joilla alan dataa, infrastruktuuria, tutkimustuloksia, digitalisaatiota ja teknologiaa hyödynnetään TKI-toiminnassa yhteistyössä hyvinvointialueiden, korkeakoulujen, rahoittajien ja alan yritysten kanssa. (Sailab Medtech ry. 2023).

Lapin AMK hyvinvointi- ja terveysteknologia-alan yritysyhteistyötä ja innovaatiotoimintaa edistämässä

Myös Lapissa on tärkeää osallistua edellä kuvattuihin talkoisiin. Lapin aluetta kuvaavat tekijät, kuten pitkät etäisyydet ja kokemus etäisyyksien hallinnasta, hyvinvointipalveluiden saatavuuden epäsuhta sekä ikääntynyt väestö mahdollistavat mielenkiintoisen, lisäarvoa tuottavan pilotointiympäristön toimialan yritysten innovaatiotoiminnalle.

Tällä hetkellä alueella on jo muutama hyvinvointi- ja terveysteknologian alan yritys. Lapissa on kuitenkin potentiaalia kasvattaa toimialalla toimivien teknologiayritysten määrää. Tämä edellyttää uutta lähestymistapaa ja erityisiä toimenpiteitä myös Lapin ammattikorkeakoululta.

Lapin AMK on omalta osaltaan tiivistänyt yhteistyötään hyvinvointi- ja terveysteknologian sekä sosiaali- ja terveysalan digitaalisiin ratkaisuihin liittyvien yritysten kanssa. Olemme uudistaneet yritysyhteistyöhön liittyviä verkostojamme ja vahvistaneet olemassa olevia yhteyksiä. Samalla olemme edistäneet henkilöstön hyvinvointi- ja terveysteknologiaan kytkeytyvää monialaista tiimimäistä työskentelyä ja osaamista henkilöstön edustajista koostuvassa monialaisessa HyTe teknologia -intressiryhmässämme (HyTe = hyvinvointi- ja terveysteknologia).

HyTe Shower YAMK-koulutuksessa keväällä 2024

Keväällä 2024 toteutimme jälleen HyTe Shower -työpajan. Työpajassa tarjosimme yrityksille mahdollisuuden sparrata tuoteideaa, kerätä käyttökokemuspalautetta tai kartoittaa tuotteen soveltuvuutta terveysalalle.

Asiantuntijaraatina toimi Lapin AMK:n Digitaaliset terveyspalvelut ja terveyden edistämisen asiantuntija YAMK-koulutuksen opiskelijat, jotka osallistuivat HyTe Shower -innovaatiotyöpajaan osana opintojaan.

Digitaaliset terveyspalvelut ja terveyden edistämisen asiantuntija -koulutuksen ohjaavina taustatekijöinä ovat valtakunnalliset painotukset terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä digitaalisten palveluiden ja teknologisten ratkaisujen merkityksen korostuminen (Lapin AMK Master School 2024). Koulutuksessa opiskelee monialainen ja osaava terveysalan ammattilaisten joukko. Opiskelijoille HyTe Shower -toteutus tarjosi mahdollisuuden edistää yhteiskehittämiseen sekä hyvinvointi- ja terveysteknologian toimialaan liittyvää osaamistaan.

Hublet Oy kokemukset HyTe Shower työpajasta

Hublet Oy tarjoaa digitaalisia ohjelmistoratkaisuja digitaalisen sisällön jakamiseen ja laitehallintaan, erityisesti julkisiin tiloihin kuten kirjastoihin, sairaaloihin ja hoitokoteihin. Hublet Solution -ohjelmistoratkaisu mahdollistaa yhteiskäyttöisten laitteiden tehokkaan ja turvallisen käytön sekä digitaalisen sisällön tarjoamisen Hublet Profiles -ominaisuudella.

Digitaalista sisältöä ja laitteita hallitaan yhdellä selainpohjaisella Hublet Manager -sovelluksella.

Hublet tarjoaa Hublet Tabletteja joko yhdessä Hublet Dock -itsepalvelulainausaseman kanssa tai erikseen. Kaikki laitteet on suunniteltu kestämään julkisten tilojen vaatimuksia. Tableteissa on violetti suojakuori, Hublet Case, ja niiden pintaan voidaan lisätä jatkuvan desinfioinnin suoja, mikä tekee niistä erityisen hygieeniset käytettäväksi julkisissa tiloissa.

Kuva 1. Hublet tabletti (Hublet Oy)

Hublet kehittää jatkuvasti Hublet Solution -ohjelmistoalustaansa. Yksi Hubletin HyTe Shower -työpajaan osallistumisen tavoitteista oli kerätä terveysalan ammattilaisten kommentteja Hublet App -mobiilisovelluksen uuteen käyttöliittymäkonseptiin, jossa painotetaan erityisesti saavutettavuuden parantamista ja yhdenvertaisempaa käyttökokemusta.

Työpajassa kerättiin myös yleisiä kommentteja sovelluksen käyttöliittymästä sekä pohdittiin yhdessä tabletin eri käyttökohteita terveydenhuollon erilaisissa toimintaympäristöissä. Tavoitteena oli tunnistaa mahdollisia kehitysalueita ja saada uusia ideoita Hublet Solution -ohjelmiston kehittämiseksi entistä paremmin terveydenhuollon tarpeita vastaavaksi alustaksi.

Kuva 2. Havainnollistava kuva HyTe Shower -työpajasta (Hublet Oy)

Hubletin kokemukset HyTe Shower -työpajasta ovat erittäin myönteisiä. Suora palaute tulevilta terveysalan asiantuntijoilta auttaa kehittämään Hublet Solution -ohjelmistoa oikeaan suuntaan.

Myös opiskelijoiden monialainen näkökulma ja tuoreet näkemykset toivat uusia oivalluksia, joita Hubletin ohjelmiston kehitystiimi ei olisi välttämättä osannut ottaa huomioon. Työpaja vahvisti myös yrityksen sitoutumista käyttäjälähtöiseen tuotekehitykseen ja auttoi rakentamaan verkostoja yhdessä tulevaisuuden terveysalan ammattilaisten kanssa.

HyTe Shower -työpaja tarjosi Hubletille konkreettisia kehitysideoita ja vahvisti uskoa siihen, että tuote vastaa terveysalan tarpeisiin. Lisäksi saatu palaute ja ideat otetaan huomioon tulevissa tuotekehitysprojekteissa, mikä auttaa Hubletia pysymään kilpailukykyisenä ja innovatiivisena toimijana digitaalisen sisällön ja yhteislaitehallinnan markkinoilla.

Ammattikorkeakoulu valjastaa kehittämisympäristönsä entistä vahvemmin yritysten tueksi

Aiempien vuosien investoinnit Lapin ammattikorkeakoulun kolmen kampuksen kehittämisympäristöihin tullaan valjastamaan jatkossa entistä vahvemmin hyvinvointi- ja terveysteknologian toimialan sekä digitaalisia ratkaisuja kehittävien yritysten ja innovaattorien yhteiskehittämisen alustoiksi.

Tämän tavoitteen edistämiseksi saimme juuri tärkeäksi katsomamme myönteisen EAKR-rahoituspäätöksen Lapin ammattikorkeakoulun hyvinvointi- ja terveysteknologian toimialan testbed palvelukehityshankkeelle, joka käynnistyy lokakuussa 2024. Testbed-toimintamallin sekä palvelutarjooman ensimmäinen versio kehitetään kolmivuotisen hankkeen aikana piloteissa ja käyttöönotetaan hankkeen päätyttyä.

Testbedeissä, joita myös kokeilualustoiksi tai testiympäristöiksi kutsutaan, yritykset voivat hakea palautetta ideoistaan ja kehitteillä olevista ratkaisuistaan sekä käyttökokemuksia jo markkinoilla olevista tuotteista (Business Finland 2022). Testbedit mahdollistavat usein myös tilojen ja laitteiden vuokraamisen sekä tarjoavat tukea erilaisten menetelmien, kuten käytettävyystestauksen toteuttamiseen. Testbed voi tarjota tukea myös liiketoiminnan kehittämiseen sekä uusien teknologioiden hyödyntämiseen tuotekehityksessä.

Lähteet:

Business Finland (2022). Testbed, kokeilualusta, testiympäristö – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Blogi 7.2.2022. Viitattu 30.7.2024. Saatavilla
https://www.businessfinland.fi/ajankohtaista/blogit/2021/testbed-kokeilualusta-testiymparisto--rakkaalla-lapsella-on-monta-nimea

Lapin AMK Master School (2024). Digitaalisten terveyspalveluiden ja terveyden edistämisen asiantuntija. Viitattu 29.7.2024. Saatavilla https://www.lapinamk.fi//fi/Hakijalle/YAMK-tutkinnot/Digitaalisten-terveyspalveluiden-ja-terveyden-edistamisen-asiantuntija

Sailab Medtech ry. (2023). Suomen hallitusohjelma: terveysteknologian merkitys on tunnistettu, hankintojen kansallinen keskittäminen tavoitteena huolestuttaa. Viitattu 29.7.2024. Saatavilla https://www.sailab.fi/uutiset/2023/06/suomen-hallitusohjelma-terveysteknologian-merkitys-on-tunnistettu-hankintojen-kansallinen-keskittaminen-tavoitteena-huolestuttaa/

Sipola, J. (2024) Yrityskysely osoittaa: Ammattikorkeakoulut kiinnostavimpia TKI- yhteistyökumppaneita yrityksille. Keskuskauppakamari 26.06.2024. Viitattu 29.7.2024. Saatavilla
https://kauppakamari.fi/tiedote/yrityskysely-osoittaa-ammattikorkeakoulut-kiinnostavimpia-tki-yhteistyokumppaneita-yrityksille/

STM (2023). Digitaalisen terveyden ja hyvinvoinnin verkoston ja verkostotoimijan perustaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2023:24. Viitattu 6.6.2024. Saatavilla https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164954/STM_2023_24_Rap.pdf

STM (2024). Kasvuohjelma vauhdittamaan terveys- ja hyvinvointialan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Viitattu 29.7.2024. Saatavilla https://valtioneuvosto.fi/-//1271139/kasvuohjelma-vauhdittamaan-terveys-ja-hyvinvointialan-tutkimus-kehitys-ja-innovaatiotoimintaa

Terveysteknologia ry. (2022). Digitaalinen murros sotessa edellyttää yhteisiä tavoitteita, johtajuutta ja päivitetyn vision. Viitattu 29.7.2024. Saatavilla https://healthtech.teknologiateollisuus.fi/fi/ajankohtaista/digitaalinen-murros-sotessa-edellyttaa-yhteisia-tavoitteita-johtajuutta-ja-paivitetyn

Valtioneuvosto (2024). Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen käytön monivuotinen suunnitelma. Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen käytön suunnitelman laatimiseksi asetettu työryhmä. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:31. Valtioneuvosto Helsinki 2024. Viitattu 29.7.2024. Saatavilla file:///C:/Users/terholap/Downloads/valtion_tutkimus_ja_kehittmisrahoituksen_kytn_monivuotinen_suunnitelma.pdf


> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tiedonkeruuseen osallistuivat artikkelin kirjoittajien lisäksi myös:

Kerätär Elina, Fysioterapeutti YAMK, asiantuntija, LapinAMK
Kojo Mikael, TtM, asiantuntija, Lapin AMK
Vatanen Marko, Sairaanhoitaja YAMK, lehtori, Lapin AMK
Virtasalo Matti, YTM, lehtori, Lapin AMK

Hyvinvointialueuudistus, digitaalinen murros sekä tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden varmistaminen haastaa pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja hyvinvointihaasteiden taklaamiseksi. Myös robotiikan ratkaisujen tarjoamia mahdollisuuksia on syytä tarkastella ja samalla arvioida niiden vaikutuksia organisaatio-, ammattilais- ja asiakastasolla.

Tietoisuus robotiikasta ja ratkaisujen käyttömahdollisuuksista on vielä puutteellista. Robotiikan kokeilumahdollisuuksia tulee edistää sekä kehittää käyttöönottoon liittyviä tukitoimia ja prosesseja kokonaisvaltaisella tasolla.

Digitalisaatio ja robotiikka käsitteinä – hyvinvoinnin ja terveyden näkökulma

Digitalisaatio tarkoittaa toimintatapojen kehittämistä ja uudistamista tiedonhallinnan mahdollistamana. Siihen sisältyy organisaation prosessien muuttamista ja palveluiden sähköistämistä tieto- ja viestintätekniikan kehittymisen myötä (STM 2023, 9).

Terveysalalle soveltuvia digitaalisia ratkaisuja on esitetty kuvassa 1. Robotti ohjelmistoineen ja tekoälyineen kuuluu digitaalisten ratkaisujen kokonaisuuteen.

Kuva 1. Digitaalinen terveys (IQVIA Institute 2017, mukaeltu Holappa, T. 2024)

Yksiselitteistä robotiikan määritelmää ei vaikuta tällä hetkellä olevan olemassa. Yleisesti ne jaetaan palvelurobotteihin ja teollisuusrobotteihin sekä lääketieteellisiin robotteihin.

Teknisen raportin määritelmän mukaan robotti pystyy aistimaan ympäristöstä tulevaa informaatiota sekä toimimaan tämän tiedon varassa itsenäisesti tietyn, ohjelmoidun käyttötarkoituksen mukaisesti. Järjestelmä muuttaa toimintaansa myös sen pohjalta mitä ympäristöstä aistii. Järjestelmä voi myös muuttaa ympäristöä aistimuksen pohjalta. Itsenäisyys tarkoittaa tässä yhteydessä autonomiaa eli kykyä suorittaa tehtäviä ilman ihmisen jatkuvaa apua. (CEN ISO/TR 2022).

Eräs esimerkki hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien palvelurobottien luokittelutavasta alla (Kyrki, V. ym. 2015, mukailtu Holappa, T. 2024):

Lääketieteelliset robotit

• Kirurgiset robotit
• Diagnostiikkarobotit

Terveydenhuollon palvelurobotit (henkilökunnan työn tukeminen) esim:

• Lääkkeiden toimitus ja jakelu
• Potilaiden nostaminen ja siirto
• Puhdistus ja desinfiointi
• Etäläsnäolo, etäohjaus, etävalvonta
• Logistiikka (esim. ruoan, näytteiden ja pyykin kuljetus)

Hoiva-robotit (omahoito ja itsenäinen suoriutuminen, kuntoutusrobotit ja proteesit) esim:

• Henkilökohtainen kognitiivinen ja sosiaalinen apu (esim. kumppanirobotit, sosiaalinen vuorovaikutus)
• Henkilökohtainen fyysinen apu (esim. syöminen, siivoaminen, esineiden nostaminen)
• Kävelykuntoutus
• Älykkäät proteesit
• Eksoskeletonit eli kehon ulkopuoliset tuet
  
  

Arctic RoboWelfare -hanke tietoisuutta ja käyttöönottoa edistämässä

Roboteista puhuttaessa puhe keskittyy turhan usein siihen, millaisia teknisiä laitteita on olemassa. Robotiikan hyödyntämisen lähtökohtana tulisi olla kuitenkin tarpeiden tunnistaminen. Pitäisi keskittyä erityisesti siihen, miten digitalisaatio voisi edesauttaa työkäytäntöjä.

Suomesta löytyy jo esimerkkejä robotiikan onnistuneesta käyttöönotosta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Robottien potentiaalisimmat käyttökohteet sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat yksitoikkoiset, raskaat ja terveydelle vaaralliset työtehtävät. Robotit voivat myös rauhoittaa, helpottaa yksinäisyyden tunnetta ja lisätä itsenäisyyttä.

Robotiikan ratkaisuja tulee rohkeasti kokeilla ja kokeiluista tulee jakaa tietoa avoimesti. Tätä haluaa olla edistämässä myös Arctic RoboWelfare -hanke.

Arctic RoboWelfare -hankkeen tavoitteena on lisätä tietoisuutta hyvinvoinnin ja terveyden (jatkossa HyTe) robotiikasta sekä vahvistaa robotiikan tietoperustaista hyödyntämistä digitaalisessa murroksessa Lapin alueen hyvinvointi- ja terveyspalveluiden toimintamallien ja palveluiden uudistamisessa. Hanke on Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston ryhmähanke ja sitä rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto.

Yhteiskehittäminen ja robotiikan kokeilut toteutetaan moniammatillisen ja monitieteisen tiimin yhteistyönä (hoitotyö, fysioterapia, sosiaaliala, liikunta-ala, kasvatustieteet sekä hallintotieteet). Hankkeen tavoitteena on vahvistaa hyvien käytänteiden jakamista ja hyödyntämistä.

Selvitys hyvinvoinnin ja terveyden robotiikasta – AMK- ja aineistoanalyysi

Hyvinvoinnin tekoäly ja robotiikka (Hyteairo) -ohjelman toimesta toteutettiin maalis-huhtikuun 2019 aikana ammattikorkeakouluille suunnattu kysely. Kysely koski ammattikorkeakoulujen hyvinvointi-, terveys- ja sosiaalialan tekoälyyn ja robotiikkaan liittyviä toimintoja eri näkökulmista.

Koska tästä kartoituksesta on jo kulunut muutama vuosi, päätimme syksyllä 2023 selvittää Arctic RoboWelfare hankkeen toimesta kaikilta osakeyhtiömuotoisilta ammattikorkeakouluilta (n=22) hyvinvoinnin ja terveyden robotiikan tämänhetkistä tilannetta. Yhdeltä ammattikorkeakoululta emme saaneet vastauksia. Tässä kyselyssä selvitimme vastauksia alla oleviin kysymyksiin:

• Millaisia HyTe-robotiikkaan liittyviä hankkeita on viime aikoina ollut, ja mitä niissä on noussut esiin?
• Millaisia HyTe-robotiikkaratkaisuja ammattikorkeakouluihin on hankittu?
• Voivatko ulkopuoliset tahot lainata robotiikkaratkaisuja tai kokeilla kehittämisympäristöissä?
• Miten HyTe-robotiikkaratkaisuja hyödynnetään opetuksessa?

Kysymyksiin etsittiin vastaukset sähköpostitse, soittamalla tai Teams-tapaamisessa henkilöiltä, jotka toimivat keskeisessä roolissa HyTe-robotiikkaan liittyen. Kutsumme tätä tiedonkeruuta ja tiedon analysointia jatkossa AMK-analyysiksi.

Lisäksi perehdyimme kokoamiimme hyvinvoinnin ja terveyden robotiikkaa koskettaviin suomalaisiin raportteihin, jotka on listattu tämän artikkelin loppuun. Osa näistä oli raportteja hankkeista, joissa ammattikorkeakoulut olivat myös olleet osapuolina mukana. Kokosimme nostoja ja luonnehdintoja näistä lähteistä Excel-taulukkoon. Tässä artikkelissa keskitymme nostamaan esiin alla listattuja näkökohtia kyseisestä taulukosta. Tätä tiedonkeruuta ja tiedon analysointia jatkossa aineistoanalyysiksi.

Haasteita/ongelmia/huolenaiheita HyTe-robotiikkaan liittyen

• Tulevaisuuden potentiaalisia tarpeita, odotusarvoja, mahdollisuuksia, toimenpiteitä HyTe- robotiikkaan liittyen (visioita)
• HyTe-robotiikkaan liittyviin kehittämisympäristöihin kohdistuvia vaatimuksia ja edellytyksiä
• HyTe-robotiikkaratkaisuihin liittyvä tietoisuuden ja osaamisen edistäminen
• HyTe-robotiikkaratkaisuihin liittyvät käyttöönottomallit

Selvityksen satoa – HyTe-robotiikka ammattikorkeakouluissa sekä aineistojen anti

AMK-analyysin perusteella 16/21 ammattikorkeakouluissa on viime vuosina ollut HyTe-robotiikkaan liittyvää hanketoimintaa tai niiden hyvinvoinnin- ja terveyden kehittämisympäristöihin on hankittu robotiikkaa.

Pääsääntöisesti hanketoiminta on ollut kansallista, mutta mukaan on mahtunut jonkin verran myös kansainvälistä toimintaa. Hankkeissa on esimerkiksi investoitu robotiikkaan, tehty robotiikkaan liittyviä kokeiluja ja pilotointeja, luotu ja edelleen kehitetty robotiikan oppimis- ja kehittämisympäristöjä sekä lisätty alaan liittyvää osaamista ammattikorkeakouluissa ja alueellisesti.

Aineistoanalyysin perusteella HyTe-robotiikan käyttöönottoa tuntuu hidastavan osin se, että teknologian pelätään korvaavan hoitajat ja asiakkaiden ihmiskontaktit. Erilaisia kokeiluja on tehty paljon, mutta robotit eivät siirry osaksi käytännön toimintaa, ellei niiden koeta sulavasti integroituvan olemassa oleviin prosesseihin ja rakenteisiin teknisellä ja toiminnallisella tasolla. Toisaalta aina ei välttämättä tunnisteta, missä toiminnoissa ja prosesseissa robotiikkaa voidaan hyödyntää, ennen kuin ymmärretään sen tarjoamat hyödyt ja mahdollisuudet.

Haastavina työelämän näkökulmasta nähtiin myös robottien kalleus, tekniikan keskeneräisyys ja niiden toiminnan epäluotettavuus, robottien käyttövaikeudet ja työntekijöiden tekninen osaamattomuus sekä riittävän perehdytyksen puute. Robottien hyödyntäminen herätti myös paljon eettisiin kysymyksiin sekä ihmisen ja robotin vuorovaikutukseen liittyvää pohdintaa. Myös taloudelliset tekijät, kuten palvelujen laatu, saavutettavuus ja vaikuttavuus nähtiin haasteellisina.

Erilaisten kokeilujen ja robotiikan kehittämistyön myötä asenteet robotiikkaa kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet myönteisemmiksi. Ymmärrys robotiikan käyttömahdollisuuksista ja luottamus niitä kohtaan on lisääntynyt, minkä johdosta ne voidaan paremmin jo nähdä osaksi työympäristöä ja laajemmin yhteiskuntaa.

Samalla kun robottien hinta on laskenut, on niiden teknologia aiempaa kehittyneempää ja ne ovat entistä paremmin integroitavissa olemassa oleviin järjestelmiin ja palveluihin. Tämä on lisännyt niiden käytettävyyttä, tehokkuutta ja hyödyllisyyttä. Myös robotteja koskeva sääntely, ohjaus ja valvonta on kehittyneempää.

Robotiikan avulla koetaan voitavan lisätä HyTe-palvelujen turvallisuutta, laatua ja toiminnan tehokkuutta. Robotit voidaan nähdä työelämän muutoksen ja uudistamisen mahdollistajina. Myönteisen kehityskulun uskotaan edistyvän edelleen tulevaisuudessa.

Robottiratkaisuista ammattikorkeakoulujen hyvinvoinnin ja terveyden kehittämisympäristöissä

Tiedonkeruumme pohjalta luotu kooste ammattikorkeakoulujen hyvinvoinnin ja terveyden (HyTe) roboteista on taulukossa 1. Kalliimman hintaluokan palveluroboteista Pepper™ oli viidessä ammattikorkeakoulussa ja Cruzr™ yhdessä.

Ammattikorkeakoulujen puitteissa oli hankittuna kohtalaisen paljon myös hiukan lelumaisempia tai keskeisemmin esimerkiksi robottien ohjelmointiin liittyvää opetusta varten hankittuja robottiratkaisuja. Näitä ei ole sisällytetty taulukkoon 1. Taulukko on suuntaa antava sekä robottien tuotenimien, että sen suhteen, kuinka monessa ammattikorkeakoulussa kyseinen robottityyppi tai robottiratkaisu sijaitsee.

Taulukko 1 Kooste ammattikorkeakoulujen HyTe-roboteista vuoden 2023 loppupuolella

HyTe-robottien kokeilu, demonstrointi ja pilotointi

Erilaisia robotiikkaan liittyviä käyttökokeiluja on toteutettu muun muassa koulujen omissa ympäristöissä ja pilotoitu työelämän aidoissa käyttöympäristöissä kuten esimerkiksi kouluissa, sairaaloissa ja ikääntyneiden yksiköissä. Käyttäjäkokemuksia on kerätty laajasti niin työntekijöiltä kuin asiakkailtakin.

Monissa ammattikorkeakouluissa opiskelijoilla on mahdollisuus harjoitella robotiikan käyttöä koulujen omissa kehittämisympäristöissä olevien ratkaisujen avulla. Yrityksille voidaan tarjota myös mahdollisuus demonstroida erilaisten HyTe-robotiikkaratkaisujen käyttöä näissä ympäristöissä.

Edellä mainitut toiminnat tarjoavat henkilöstölle ja opiskelijoille mahdollisuuden tutustua alan innovaatioihin ja olla näin mukana edistämässä HyTe-robotiikkaa koskettavaa tietoisuutta sekä ratkaisujen käyttöönottoa. Kehittämisympäristöissä tehtävät kokeilut tarjoavat turvallisen ja kustannustehokkaan tavan testata ja kehittää robotiikkaratkaisujen käyttömahdollisuuksia, ennen niiden pilotointia todellisessa toimintaympäristössä.

Robotiikan kokeilu- ja demonstrointiympäristöjä suunniteltaessa ja kehitettäessä on aineistoanalyysin mukaan tärkeä huomioida tiettyjä vaatimuksia toiminnalle, joista alla keskeisimmät:

• Robottien hankintaosaaminen ja taloudelliset resurssit (hankinta, ylläpito, järjestelmävaatimukset jne.)
• Riittävät teknologiset resurssit (robotit, tietokoneet, ohjelmistot, verkkoyhteydet, tietoturva ym.)
• Teknologinen osaaminen (robotiikan, ohjelmoinnin, tekoälyn ja datan käsittelytaidot)
• Toiminnan laadun, vaikuttavuuden ja arvioinnin varmistaminen
• Käyttäjälähtöisen suunnittelun osaaminen (käyttäjätutkimus, testaus- ja arviointimenetelmät)
• Eettinen ja juridinen osaaminen
• Riittävä henkilöstöresurssi
• Ymmärrys todellisesta käyttökontekstista ja työprosesseista

Yhteenveto ja selvityksen anti Arctic RoboWelfare -hankkeelle sekä Lapin ammattikorkeakoululle

AMK-analyysi sekä aineistoanalyysi toteutettiin hankkeemme alkuvaiheessa. Selvitystyö tarjosi meille mahdollisuuden perehtyä teemaan, verkostoitua tematiikkaan liittyen sekä oppia muiden tekemästä työstä. Saimme hyvän pohjan hankkeemme painopisteiden suuntaamiseksi ja pystyimme luomaan kokonaiskuvan ajantasaisesta tilanteesta HyTe-robotiikkaan liittyen.

Korkeakoulut pyrkivät pysymään ajan tasalla teknologisen kehityksen suhteen ja haluavat tarjota opiskelijoilleen tietoja ja taitoja, jotka ovat tarpeen tämän hetkisessä ja tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Tekemämme selvityksen perusteella robotiikkaan ja teknologiaan liittyvää osaamista on sisällytetty koulutukseen vastauksena käynnissä olevaan digitaaliseen murrokseen ja tarpeeseen kehittää ja tehostaa työelämän käytäntöjä vastaavasti. Tarjolla oli myös täydennyskoulutusta ja erikoistumisopintoja robotiikkaan liittyen. Opiskelijat pystyivät myös lainaamaan robotteja ja ohjasivat niiden käyttöä koulun ulkopuolisille kuten työelämän edustajille ja asiakkaille.

Arctic RoboWelfare -hankkeen myötä myös Lapin ammattikorkeakoulun osaaminen hyvinvoinnin ja terveyden robotiikassa kehittyy. Tulemme valjastamaan kehittämisympäristömme HyTe -robotiikkaratkaisujen demonstraatioympäristöiksi yritysyhteistyötä silmällä pitäen sekä kokeiluympäristöiksi robotiikkaratkaisujen käyttömahdollisuuksien kehittämistä ja arviointia varten.

Tulevaisuus ei vain tapahdu – sitä myös tehdään.

Lähteet:

CEN ISO/TR 9241-810 2022. Ergonomics of human-system interaction. Part 810: Robotic, intelligent and autonomous systems. Helsinki: Suomen standardoimisliitto.

Holappa, T. 2024. Johdanto päivän teemaan – Robotiikan käsite. Esitys Robotiikka työkaveriksi sosiaali- ja terveydenhuoltoon HyTe teknologia webinaarissa 22.3.2024.

IQVIA Institute 2017. Growing value of digital health. Evidence and Impact on Human Health and the Healthcare System. Iqvia Institute for Human Data Science. November 2017. Viitattu 3.5.2024 Saatavissa https://www.iqvia.com/insights/the-iqvia-institute/reports-and-publications/reports/the-growing-value-of-digital-health

Kyrki, V. ym. 2015. Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus (ROSE-konsortio). Tilannekuvaraportti 2015. Suomen akatemia. Viitattu 3.5.2024. Saatavissa https://www.aka.fi/globalassets/3-stn/1-strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus-pahkinankuoressa/tilannekuvaraportit/stn2015-hankkeet/tech-kyrki-robotiikkahyvinvointi-jaterveyspalveluissa_20160104.pdf

STM 2023. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. Viitattu 3.5.2024. Saatavissa https://www.finna.fi/Record/valto.10024_165288/UserComments

Aineistoanalyysin kohteena olleet julkaisut, joista nostoja ja luonnehdintoja koottiin:

Alho, T. ym. 2018. Palvelurobotiikka. Informaatioteknologian tiedekunnan julkaisuja No. 50/2018. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/60559

Arpola, T.; Kinnunen, A. & Väisänen, T. (toim) 2020. Hyvinrobo. Puhetta ja tekoja robotiikasta Pohjois-Savossa. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja 6/2020. Viitattu 13.5.2024 Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/345649/HyvinRobo.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Hennala, L. ym. 2021. Robotit työvälineeksi hyvinvointipalveluissa: innovaatioiden sujuttamisen opas. Lappeenrannan-Lahden teknillinen Yliopisto. Tutkimusraportit – No. 122. Viitattu 13.5.2024 Saatavissa https://lutpub.lut.fi/handle/10024/162373

Hänninen, P. 2021. Robotiikka sosiaali- ja terveydenhoidon tukena. Jyväskylän yliopisto. Informaatioteknologian tiedekunnan julkaisuja No. 90/2021. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/77700/1/90-2021_Robotiikka%2520sosiaali-%2520ja%2520terveydenhoidon%2520tukena_VERKKO.pdf

Markkio, H.-R. ym. (toim) 2022. Etäläsnäolorobotiikka. Kohti laadukkaampia hyvinvointipalveluita. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 307. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/705271/JAMKJULKAISUJA3072022_web.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Melkas,H. ym. 2020. Hoivarobotiikka. Perehdyttämisen polkuja käyttäjille ja yhteiskunnalle. LUT Scientific and Expertise Publications, Tutkimusraportit – Research Reports 105. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://www.robotorientation.eu/wp-content/uploads/2020/03/Orient-Hoivarobotiikka.pdf

Niemelä, M. & Sachinopoulou, A. 2019. Hyvinvoinnin tekoäly ja robotiikka kotona – pilotointiympäristöjen kehittäminen. VTT Technology 355. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://publications.vtt.fi/pdf/technology/2019/T355.pdf

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Taustaa

Hyvää työkäyttäytymistä voidaan pitää vahvana perustana työyhteisön toimivuudelle ja työkäyttäytymistä kuvataankin usein työyhteisötaitojen avulla. Työyhteisön jokaisen jäsenen vastuullinen toiminta ja pyrkimys rakentavaan vuorovaikutukseen ovat hyvää ja asiallista työkäyttäytymistä. Työkäyttäytymisen tarkastelussa voidaan hyödyntää myös persoonallisuuteen kohdistuvaa psykologista arviointia. Tässä kirjoituksessa pohdinkin työkäyttäytymistä erityisesti yksilöllisten ajattelu- ja toimintatapojen näkökulmasta.

Matkailu- ja palvelualalla esihenkilöinä tai yrittäjinä toimivat henkilöt aloittivat maaliskuussa 2022 vuoden mittaisen muutosjohtamisvalmennuksen, joka toteutettiin Vastuullisen muutoksenhallinnan osaaminen ja taitojen vahvistaminen –hankkeessa (1.9.2021-31.10.2023) yhteistyössä IhanaElo®-tiimin kanssa. Toimin hankkeessa yhtenä asiantuntijana sisältöjen ja toteutuksen suunnittelussa sekä vastasin osallistujien psykologisesta testauksesta. Psykologiseksi testiksi valikoitui BiP-testi (Business-focused Inventory of Personality), joka on työelämän kannalta keskeisiin persoonallisuuden piirteisiin kohdistuva kysely.

BiP-testi (Business-focused Inventory of Personality) on psykologien käyttöön tarkoitettu tutkimustietoon perustuva menetelmä, jonka kehitystyön lähtökohtana ovat olleet persoonallisuuteen liittyvät, työssä esiintyvät käytännön kysymykset. Tämän työelämän persoonallisuuskyselyn tarkoituksena ei ole siis kattava, yksilön koko persoonallisuuden arviointi vaan työelämän kannalta keskeisten persoonallisuuden piirteiden systemaattinen tarkastelu.

Persoonallisuus voidaan määritellä jokaiselle yksilölle ominaisiksi tavoiksi ajatella, tuntea, reagoida ja käyttäytyä. Uusimmat persoonallisuuspsykologian teoriat korostavat suhteellisen pysyvien persoonallisuuspiirteiden ohella yksilöllisen kokemusmaailman ja yksilöä ympäröivien tilanteiden merkitystä. Persoonallisuus kuvataan monimutkaisen, dynaamisen systeemin muuttuvina tiloina. (Danvers, Wundrack & Mehl 2020; Revelle & Wilt 2020.) Henkilökohtaisten ominaisuuksien tunnistaminen ja ymmärtäminen auttavat hyödyntämään ja kehittämään omia vahvuuksia myös työssä sekä oivaltamaan niiden yhteyden työhyvinvoinnin kokemuksiin.

Työelämän turbulenssissa onnistuminen

Muutosjohtamisvalmennuksessa osallistujat vahvistivat muutoskyvykkyyttään, josta on tullut työelämän turbulenssissa tärkeä työelämätaito. Nopeat, yllättävät käänteet ja epävarmat tilanteet muuttuvassa työelämässä koskettavat organisaation kaikkia tasoja. Työelämän muutosten heijastuminen organisaatioiden ja henkilöstön arkeen voidaan nähdä myös edistymisen ja kehittymisen valossa.

Muutoksissa ja työuran eri vaiheissa työntekijän hyvinvointia tukevat työhön liittyvät ja yksilölliset voimavarat. Työhön liittyviä voimavaroja voidaan nähdä organisaation toiminnassa, työympäristössä ja itse työssä. Hyödyllisenä ja omaa aktiivisuutta muutoksissa vahvistavana yksilöllisenä voimavarana toimii työntekijän koherenssin tunne. Jos työelämän muutokset voi kokea ymmärrettäviksi, jollakin tavalla hallittaviksi ja vielä mielekkäiksikin, luottamus turbulenssissa selviytymiseen vahvistuu. Myös hyvä itsetunto ja korkea minäpystyvyyden kokemus ovat tärkeitä persoonallisuuden voimavaroja työelämän muutoksissa. (Pahkin 2015; Mäkikangas, Mauno, Selenko & Kinnunen 2019.)

Psykologinen arviointi antoi muutosjohtamisvalmennukseen osallistujille mahdollisuuden pohtia näitä asioita oman työnsä kontekstissa.

Muutosvalmiutta voi vahvistaa varmistamalla työn vaatimusten ja osaamisen tasapainon toteutuminen muuttuvissakin tilanteissa. Osaamisen ja vaatimusten kohtaaminen luo perustaa myös hyvinvoinnin rakentumiselle. Tärkeä havainto tutkimuksissa on se, että työntekijän tarmokkuuden kokemus liittyy yleiseen muutostyytyväisyyteen ja aktiivisuuteen muutostilanteissa (Mäkikangas ym. 2019). Hyvinvoiva, energinen työntekijä selviytyy paremmin muutoksissa, joten työhyvinvoinnin edistäminen on erityisen tärkeää muutosvalmiudenkin kannalta. Työhyvinvoinnin kannalta on olennaista se, että voi kokea itse aktiivisesti luovansa omaa tulevaisuuttaan. Tätä kokemusta pyrittiin muutosjohtamisvalmennuksessa vahvistamaan myös työkäyttäytymisen psykologisen arvioinnin avulla.

Työkäyttäytymisen psykologinen tarkastelu

Oman työkäyttäytymisen tarkastelu keskeisten työhön liittyvien persoonallisuuden piirteiden avulla mahdollistaa oman osaamisen kehittämisen ja lisää myös esihenkilötyötä tekevän valmiuksia työyhteisönsä tukemiseen muutoksessa.

Työkäyttäytymisensä paremman ymmärryksen avulla esihenkilön on mahdollista kehittää muutoksen edellyttämiä työyhteisön johtamiskäytäntöjä. Työkäyttäytymistä voidaan laajasti kuvata motivaation suuntautumisen, työskentelytapojen ja sosiaalisten valmiuksien näkökulmista. Myös se, miten toimimme stressaavissa tilanteissa tai tunnistamme ja käsittelemme työssä herääviä tunteita kuvaa meille tyypillistä työkäyttäytymistä.

Yksilön psyykkiseen rakenteeseen sisältyy lisäksi tärkeänä ulottuvuutena kyvykkyyden kokemus. Työkäyttäytymiseen heijastuu se, koenko osaavani oman työni ja saanko työssäni toivottuja asioita aikaan. Tässä kuvattuja työkäyttäytymisen erityisiä piirteitä esihenkilöt ja yrittäjät tutkiskelivat muutosjohtamisvalmennuksen aikana psykologisen arvioinnin avulla.

Mikä motivoi ja mihin suuntaan?

Muutosjohtamisvalmennuksen osallistujat pohtivat ja selkiyttivät psykologisen testin avulla ensinnäkin omia ammatillisia tavoitteitaan. Tämä avasi osallistujalle näkymiä siihen, mitä hän työssään arvostaa ja millaiset asiat ohjaavat hänen työuraansa liittyviä valintoja.

Henkilö saattoi esimerkiksi havaita motivoituvansa korkealle asetetuista tavoitteista ja ponnistelusta niiden saavuttamiseksi. Joku löysi innostuksen työhönsä itselle tärkeiden asioiden muuttamisesta ja kehittämisestä. Sosiaalisen vaikuttamisvallan käyttäminen ja auktoriteettiasemassa toimiminen saattoi puolestaan olla jollekin osallistujalle keskeinen motivaation lähde. Motivaation suuntautumisen tarkastelu avarsi näköaloja nykyhetkeen ja työuran tulevaisuuteen.

Minkälainen on itselle ominainen työote?

Toisena kokonaisuutena arvioitiin omia työskentelytapoja, mikä auttoi osallistujaa ymmärtämään erilaisten työtehtävien sopivuutta ja mielekkyyttä sekä itselle tyypillisintä työotetta. Henkilö saattoi pohtia, kuvaako omaa työotetta erityisesti huolellisuus, perinpohjaisuus ja tarkkuus kaikessa työn tekemisessä. Vai onko hänen vahvuutensa epävarmuuden sietämisessä ja odottamattomien tilanteiden kohtaamisessa?

Muutosjoustavuus näkyi ennakoimattomista ja yllättäen tapahtuvista asioista innostumisena sekä avoimuutena uusille näkökulmille ja toimintatavoille. Osallistuja saattoi tunnistaa omissa työskentelytavoissaan ja työotteessaan myös vahvan toimintasuuntautuneisuuden, mikä ilmenee päätöksien toteuttamisen ja tavoitteisiin suuntaamisen tehokkuutena ja suoraviivaisuutena.

Sosiaaliset valmiudet

Kolmas kokonaisuus sisälsi sosiaalisten valmiuksien arvioinnin. Sosiaalisia valmiuksia pohtimalla saatiin käsitys toisten ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa olemisen tavoista. Oliko henkilön vahvuudet kyvyssä havaita sosiaalisissa tilanteissa hienovaraisetkin vihjeet tunnetiloista tai ihmisten välisistä suhteista? Osallistuja saattoi myös kokea itselleen hyvin luontevaksi ja helpoksi kontaktien luomisen ja verkostojen oma-aloitteisen ylläpitämisen. Jollekin mielekkäintä vuorovaikutuksen tapaa kuvasi vahva ystävällisyyden ja keskinäisen kunnioituksen arvostus tai vaikkapa yhdessä tekemiseen suuntautuminen.

Sosiaalisia valmiuksia pohtiessaan osallistuja saattoi myös päätyä toteamaan sinnikkyytensä tavoitteidensa suhteen ja jopa taipumuksensa dominointiin. Sosiaalisten valmiuksien arvioinnin avulla voitiin tehdä päätelmiä myös vuorovaikutuksen haasteista tai henkilölle sopivista työympäristöistä.

Työpaineet, kyvykkyys ja tunteet

Neljänteen kokonaisuuteen sisältyi yksilön psyykkistä rakennetta kuvaavia ominaisuuksia. Työkäyttäytymistä arvioitiin muun muassa työhön liittyviin paineisiin sopeutumisen näkökulmasta. Olennaista oli henkilön oma kokemus siitä, minkälaiset työhön liittyvät tekijät hän kokee stressaaviksi.

Osallistuja oli valmiimpi kohtaamaan kuormitusta ja työpaineita, jos hänellä oli vahva usko omaan jaksamiseensa. Myös itsevarmuus sekä luottamus omaan suoriutumiseen ja kyvykkyyteen lisäsivät valmiuksia toimia työhön liittyvien paineiden alla. Psyykkisen rakenteen yhtenä ulottuvuutena ilmenevä emotionaalinen vakaus auttoi henkilöä epäonnistumisissa ja omien tunnerektioiden hallitsemisessa stressaavissa tilanteissa.

Henkilökohtaiset palautekeskustelut

BiP-testaus ja siihen liittyvä palautekeskustelu toimivat muutosjohtamisvalmennukseen osallistuneiden esihenkilöiden ja yrittäjien itsereflektion välineinä. Henkilökohtaisissa keskusteluissa keskityttiin edellä kuvatuilla laajoilla työkäyttäytymisen alueilla esille tulleisiin vahvuuksiin ja haasteisiin sekä osallistujan omiin näkemyksiin palautteen sisällöistä. Yhdessä osallistujan kanssa tarkastelimme hänen motivaatiotaan ja tavoitteitaan työelämässä nyt ja tulevaisuudessa.

Persoonallisuustestit heijastelevat aina vastaajan minäkuvaa ja luonnollisesti tuloksissa tuli esille paljon osallistujien tunnistamia asioita. Henkilökohtaiset keskustelut ovat olennainen osa psykologisen arvioinnin prosessia. Kunkin osallistujan tausta ja kokemukset on otettava tulkinnassa huomioon ja palautekeskusteluissa tuloksia pohditaankin suhteessa taustatietoon, osallistujan omiin havaintoihin ja odotuksiin.

Henkilökohtaiset, inhimilliset ominaisuudet voivat toimia sekä voimavaroina että hidasteina. Esimerkiksi muuttuvat työelämän tilanteet, erilaiset työtehtävät ja niihin kohdistuvat odotukset tai haasteet sekä moninaiset kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin tekijät vaikuttavat siihen, miten jokin ominaisuus näyttäytyy. Onko jokin henkilökohtainen piirre nykyisessä työssä motivoiva, innostava ominaisuus ja edistääkö tavoitteisiin pääsemistä? Vai onko se haasteellinen, kuormittava piirre, joka hidastaa ja vaikeuttaa työtä?

Tärkeää oli, että osallistuja tunnisti omia henkilökohtaisia ajattelu- ja toimintatapojaan sekä pohti, miten inhimilliset ominaisuudet tukisivat ja edistäisivät hänen työnsä tekemistä, työtyytyväisyyttään ja työhyvinvointiaan. Toisaalta pyrittiin myös löytämään mahdollisuuksia vähentää tai minimoida työlle ja työhyvinvoinnille haitallisia vaikutuksia.

Lopuksi

Vuoden kestäneessä muutosjohtamisvalmennuksessa matkailu- ja palvelualan esihenkilöt ja yrittäjät kehittivät omaa muutosjohtamisosaamistaan ja vahvistivat kokonaisvaltaista hyvinvointiansa.

Psykologiseen arviointiin liittyvissä henkilökohtaisissa palautekeskusteluissa osallistujille mahdollistui omien näkemysten peilaaminen palautteeseen, joka suhteutettiin vertailuaineistoon ja osallistujan omaan kokemustaustaan. Osallistuja sai miettiä, miten tunnistaa itsensä tuloksista ja millaisissa työtilanteissa asiat tulevat esille tai näyttäytyvät eri tavoilla.

Keskusteluissa pohdittiin, missä määrin jokin ominaisuus toimii vahvuutena osallistujan nykyisessä työssä. Mikä merkitys tällä on nyt ja tulevaisuudessa hänen työhönsä suuntautuville odotuksilleen ja toiveilleen?

Psykologisessa arvioinnissa uppouduttiin syvälle osallistujan omiin havaintoihin, kokemuksiin ja tunteisiin sekä katsottiin tulevaan. Vastauksia haettiin ja löydettiin siihen, miten omat henkilökohtaiset työkäyttäytymisen vahvuudet rakentavat omaa työtulevaisuutta ja hyvinvointia itselle merkityksellisellä tavalla, mutta edistävät myös koko työyhteisön hyvinvointia ja valmiutta työskennellä muuttuvassa maailmassa.

Lähteet

Danvers, A. F., Wundrack, R., & Mehl, M. (2020). Equilibria in personality states: A conceptual primer for dynamics in personality states. European Journal of Personality, 34(6), 999-1016.

Mäkikangas, A., Mauno, S., Selenko, E., & Kinnunen, U. (2019). Toward an understanding of a healthy organizational change process: A three-wave longitudinal study among university employees. International Journal of Stress Management, 26(2), 204–212. https://doi.org/10.1037/str0000059

Pahkin K. (2015). Staying well in an unstable world of work: Prospective cohort study of the determinants of employee well-being. Akateeminen väitöskirja. People and Work Research Reports 107. Helsinki: Finnish Institute of Occupational Health. Suomen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print; Tampere 2015. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-515-2

Revelle, W., & Wilt, J. (2020). The Dynamics of Personality. Handbook of personality dynamics and processes, 1st ed. Amsterdam, The Netherlands: Elsevier.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Toteutimme hoitotyön opinnäytetyönä uudenlaisen ja innovatiivisen pakopelin sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoille. Potilaan tilan arviointia ja peruselintoimintojen mittaamista (ABCDE-arviointimenetelmä) ja aikuisten hoitoelvytystä käsittelevä pakopeli toteutettiin osana Päätöksenteko kliinisessä hoitotyössä -opintojaksoa.

Voinnin arviointia, laskujen laskemista ja elvytyksen harjoittelua

Pakopelissä harjoitellaan potilaan tutkimista ABCDE-arviointimenetelmällä, tehdään lääkelaskuja sekä harjoitellaan aikuisen hoitoelvytystä virtuaalisena kertausharjoituksena.

Pakopeli kehittää hoitotyön opiskelijoiden teoreettista osaamista sekä ryhmätyötaitoja. ABCDE-arviointimenetelmä ja aikuisen hoitoelvytys-pakopelin kesto on noin 45 minuuttia sisältäen pelin alustuksen ja loppukeskustelun. Pelaavan ryhmän koko on neljästä kuuteen pelaajaa. Sen lisäksi opettaja ohjaa peliä ja simulaationukkea. Simulaatioluokan ja -nuken lisäksi tarvikkeina toimivat vihjeitä ja QR-koodeja sisältävät lukolliset laatikot ja ohjekansiot, jotka on koottu yhteen isompaan säilytyslaatikkoon (kuva 1.)

Kuva 1: Peliin kuuluvat tarvikkeet (kuva: Leena Lääperi)

ABCDE-pakopelissä taustatarinana on, että potilas on toimitettu sairaalaan ensihoidon toimesta korkean kuumeen ja yleistilan laskun vuoksi. Potilaalla on myös muita tyypillisiä keuhkokuumetta sairastavan oireita, eli lievää rintakipua hengityksen aikana, eritteistä yskää, sekä keuhkojen rohinaa ja hengenahdistusta.

Sairaalaympäristö on Kemin kampuksen simulaatiosairaala ja potilaana toimii simulaationukke (kuva 2). Opiskelijoiden tulee tehdä oikeita tulkintoja ja tutkimuksia potilaan tilasta ja oikea eteneminen johtaa lisäinformaatiota sisältävien laatikoiden lukkojen avauksiin ja lisävihjeisiin.

Kuva 2: Simulaationukke pakopelin potilaana (kuva: Henna-Maaria Perkiö)

Peliä eteenpäin vievät vihjeet löytyvät lukollisista laatikoista löytyvistä QR-koodeista, jotka luetaan opiskelijoiden omilla puhelimilla (kuvat 3&4). Pelillisyyttä lisää se, että vihjeet eivät avaudu, ennen kuin pelaajat oivaltavat mitata ja huomioida oikeita asioita ja arvoja potilaan tilasta.

Pelin edetessä pelaajat mittaavat ja arvioivat paljon sellaisiakin arvoja ja oireita, jotka eivät avaa vihjeitä tai auta ratkaisemaan peliä, mutta ovat kokonaistilanteen kannalta oleellisia ja kuuluvat ABCDE-arviointimenetelmän mukaan toimimiseen. Pelin sujuvan etenemisen kannalta pelaajien tulee perehtyä ABCDE-arviointimenetelmän sekä hoitoelvytyksen teoriaan ennen peliin osallistumista. Teoriatiedon lisäksi tärkeä osa onnistunutta pelin kulkua on pelaajien väliset ryhmätyötaidot.

Kuvat 3 & 4: Lukollinen laatikko ja sen sisältä löytyvät QR-koodit (kuva: Henna-Maaria Perkiö)

Oppiminen pakopelin avulla

Sairaanhoitajakoulutuksen tavoitteena on saada opiskelijoille laajat käytännön perustiedot ja -taidot, sekä hyvät teoreettiset valmiudet työskennellä sairaanhoitajana (Rautava-Nurmi, Westergård, Henttonen, Ojala & Vuorinen 2020, 19; Lapin AMK 2022). Perusteellinen peruselintoimintojen arviointi on osa jokaisen sairaanhoitajan valmiuksia (Thim, Vinther Krarup, Lerkevang Grove, Rohde & Løfgren 2012, 117; Karjalainen ym. 2018, 786–788) ja siihen kehitetty ABCDE-arviointimenetelmä ohjaa potilaan tilan arviointiin ja peruselintoimintojen mittaamiseen (Thim ym. 2012, 117; Blomqvist, Rummukainen, Sainio, Simola & Tyrisevä-Ryösö 2022, 237).

Aikuisen hoitoelvytykseen kuuluvat hengitysteiden varmistaminen, lääkehoito sekä elvytyksen aikainen monitorointi. Potilaan yleistilan laskeminen tulisi huomata ajoissa. Hoidon riittävän aikaiseen aloittamiseen tarvitaan selkeää sekä yhteneväistä koko sairaalan kattavaa toimintaperiaatetta. (Castrén ym. 2016, 2 137–2 139.) Hoitotyön opiskeluun sisältyy hyvin monipuolisesti teoriaopetusta ja käytännön taitojen harjoittelua. Tässä pakopelissä opiskelijat vahvistavat hoitotyössä tarvittavaa osaamista potilaan tilan arvioinnista, hoitoelvytyksestä ja lääkelaskujen laskemisesta.

Hoitotyön opettajat kokivat opiskelijoiden motivoituneen aiheen opiskeluun pelin pelaamisen myötä. Opettajilta tulleiden palautteiden perusteella peliä voidaan hyödyntää hyvin Päätöksenteko kliinisessä hoitotyössä -opintojaksolla sekä syventävän vaiheen opinnoissa, esimerkiksi Akuuttihoitotyössä sekä Sisätautikirurgisella opintojaksolla, oppimistavoitteiden saavuttamiseksi. Peliohjaajaan rooli on helppo omaksua, sillä peliohjeet ja itse peli on laadittu niin, että opettajien on mahdollista ohjata peliä pienellä perehdyttämisellä.

Peliä testanneet hoitotyön opiskelijat kokivat oppivansa pelin kautta opintojakson sisältöön liittyviä asioita mukavalla toteutustavalla. Opiskelijoita pyydettiin pilotoinnin jälkeen kirjallista palautetta pelistä ja palautteet olivat pääsääntöisesti hyviä ja innostuneita.

Peli sai positiivista palautetta siitä, että se oli opettavainen, mielenkiintoinen ja hauska oppimiskokemus, ja se koettiin myös erilaiseksi ja mieleenpainuvaksi tavaksi oppia. Pakopeli koettiin vaatimustasoltaan sopivaksi sekä aiheiden oppimista tukevaksi. Rakentavaa palautetta tuli vaativuuden lisäämisestä ja pidemmästä pelin kestosta. Opiskelijoilta tuli toiveita eri tyyppisten tehtävien, kuten neste- ja lääkehoitoon liittyvien pulmien ratkaisuista.

Kaikkea ei voi sisällyttää yhteen pakopeliin, joten pelin muodossa tapahtuvan oppimisen etuna nähtiin mahdollisuus muokata sitä eri opintojaksoille sopiviksi. Pakopelin kautta tapahtuva oppiminen on herättänyt kiinnostusta myös käytännön työelämässä, kun työ- ja harjoittelupaikkamme ovat olleet kiinnostuneita tämän kaltaisesta oppimismuodosta.

Pakopeli on mukava ja uudenlainen tapa oppia hoitotyön taitoja ja toimintoja. Tämä pakopeli pääsee aktiiviseen käyttöön.

Lähteet:

Blomqvist, M., Rummukainen, T., Sainio, T., Simola, T. & Tyrisevä-Ryösö, M. 2022. Hoitotyön perusosaaminen. 1., painos. Helsinki: Sanoma Pro.

Castrén, M., Nurmi, J., Heinäaho, E., Hoppu, S., Ikola, K., Myllyrinne, K., Peltoniemi-Ailisto, O., Skrifvars, M., Vaahersalo, J. & Kukkonen-Harjula, K. 2016. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. Elvytys. Päivitystiivistelmä. 132 (22). 2 137–2 139. https://www.duodecimlehti.fi/duo13404#s5.

Karjalainen, M., Norrgård, M., Peltomaa, M., Pirneskoski, J., Rantala, H. & Tirkkonen, J. 2018. Suositus peruselintoimintojen arvioinnista ja seurannasta. Lääkärilehti 12–13/2018 vsk 73. 786–788. https://www.laakarilehti.fi/tyossa/raportit-ja-kaytannot/suositus-peruselintoimintojen-arvioinnista-ja-seurannasta/?public=6cf51054acd41361903e086b728763b8.

Lapin ammattikorkeakoulu 2022. Opinto-opas, sairaanhoitajakoulutus, Kemi. https://opinto-opas-amk.peppi.lapit.csc.fi/709/fi/93/4084/857.

Rautava-Nurmi, H., Westergård, S., Henttonen, T., Ojala, M. & Vuorinen, S. 2020. Hoitotyön taidot ja toiminnot. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Thim, T., Vinther Krarup, N., Lerkevang Grove, E., Rohde, K. & Løfgren, B. 2012. Initial assessment and treatment with the Airway, Breathing, Circulation, Disability, Exposure (ABCDE) approach. International Journal of General Medicine. 2012. Jan; 5, 117–121. doi.org/10.2147/IJGM.S28478.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Living Lab Pruntsi -hankkeessa suunniteltiin ja yhteiskehitettiin oppimis- ja kehittämisympäristöä ikääntyneiden kotona asumisen tueksi. Kemin Pruntsin kortteliin mahdollisesti sijoittuvassa ympäristössä voitaisiin esitellä hyvinvointiteknologisia ratkaisuja ja uusimpia apuvälineitä käyttäjille, sekä ylläpitää oppimis- ja kehittämisympäristöä opiskelijoiden ja ammattilaisten osaamisen kehittämiseksi. Hankkeen tavoitteena oli luoda suunnitelma oppimisympäristöstä, jossa eri toimijat kohtaavat omien kiinnostuksen kohteiden, tarpeiden ja toimintojen pohjalta. Oppimis- ja kehittämistehtävän lisäksi Pruntsi toimisi TKI-työlle sopivana ympäristönä, joka yhdistäisi eri tahojen toimintaa uudenlaiseksi kehittämisympäristöksi tukemaan tulevaisuuden älykästä asumista ja hyvää ikääntymistä.

Hanke toteutettiin tammikuun 2022 ja kesäkuun 2023 välisenä aikana. Sitä koordinoi Lapin ammattikorkeakoulu ja mukana oli Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia ja Kemin kaupunki. Hankkeen kokonaisbudjetti oli 262 036 euroa.

Eri toimijoiden tarpeiden selvittäminen ja yhteensovittaminen

Hankkeessa on kartoitettu ja tunnistettu koulutusorganisaatioiden, kaupungin, sosiaali- ja terveysalan yritysten, 3. sektorin (esim. yhdistykset, omaisjärjestöt), asiakkaiden ja muiden mahdollisten verkostotoimijoiden tarpeet ja tämänhetkinen osaaminen liittyen ikääntyneiden hyvinvointiteknologiaan.

Henkilöstökysely sosiaali- ja terveysalan henkilöstölle toteutettiin keväällä 2022 ja siihen saimme 26 vastausta. Kysely toi esille henkilöstön osaamisen nykytilanteen ja kehittämistarpeet ja sen tuloksista on julkaistu artikkeli Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön kokemuksia teknologiasta  Vanhustyön uudelleen muotoilu -blogissa.

Samaan aikaan toteutettiin myös toinen kysely liittyen ikääntyneiden tarpeisiin ja siihen saimme vastauksia 15 kpl. Ikääntyneiden ajatuksia ja kokemuksia teknologiasta koottiin artikkeliin Living Lab Pruntsi ikääntyneiden kotona asumisen tueksi, joka julkaistiin Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry: blogissa. Muuta kyselyjen kohderyhmää olivat opettajat (n = 10), opiskelijat (n = 18), 3. sektori (n = 7) sekä yksityiset palveluntuottajat (n = 4).

Kartoituksessa ja tarpeiden tunnistamisessa on hyödynnetty palvelumuotoilun menetelmiä ja työpajoja. Palvelumuotoilun menetelmillä on mm. osallistettu eri toimijat asiakaslähtöisen kehittämisympäristön ja sen toiminnan suunnitteluun. Hankkeessa on järjestetty yhteensä 7 yhteiskehittämisen työpajaa ja näissä hyvinvointiteknologian työpajoissa syntyi paljon ideoita ikääntyvien kotona asumiseen niin opiskelijoiden kuin ikääntyvien toimesta.

Artikkeli “Ikääntyvät mukana palveluiden suunnittelussa – case Living Lab”  avaa osallistamisen prosessia ja toimintatapoja hankkeessa sekä tiivistää niiden kautta kerättyä käyttäjäymmärrystä ja oivalluksia ikääntyvistä ja heidän suhtautumisestaan hyvinvointiteknologiaan.

Benchmarkkaus, vierailut messuilla ja muissa älykodeissa on lisänneet tietoisuutta kehittämis- ja oppimisympäristön ulottuvuuksista, jotka voivat liittyä esim. turvateknologiaan, terveyden seurantaan, yhteydenpitoon, virikkeellisyyteen, kuntoutukseen sekä näihin liittyviin tekoälyratkaisuihin jne. Hyvinvointiteknologian laajoista mahdollisuuksista ja benchmarkkaustyön kiinnostavimmista löydöistä on tuotettu podcast-jakso, joka pitää sisällään keskustelua ikääntyvien hyvinvointiteknologiasta.

Toimintaympäristö ja asiakasrajapinnan palvelumalli

Suunnitteluvaiheessa kolme toimijaa keskustelivat kaikkia yhdistävistä tarpeista sekä ideoista ja hankkeen yhteiskehittämistä pohdittiin Lumen-lehdessä.  Yhteiseksi selkeäksi tarpeeksi muodostui oppimis- ja kehittämisympäristö, joka ei sijoittuisi kummankaan koulutusorganisaation tiloihin vaan autenttiseen eli aitoon toimintaympäristöön Kemissä. Hankkeeseen osallistuneet Kemin kaupungin toimijat selvittivät kehittämis- ja oppimisympäristön sijaintia Pruntsin alueella sekä siihen liittyviä toimenpiteitä sekä sopimusasioita. Erilaisia vaihtoehtoja tilalle löytyi, mutta Living Lab Pruntsin tilaratkaisuun ei saatu päätöstä hankkeen aikana. Living Labin toimintamallia asiakasrajapintaan, testausympäristölle ja työntekijöiden oppimisympäristölle luotiin hankkeen työpajoissa yhdessä eri toimijoiden kanssa.

Pruntsin alueen toimijoiden verkostoyhteistyön kehittäminen oli tärkeä osa hankkeen tavoitteita ja verkostoa kehitettiin erilaisissa tapahtumissa osallistamisen ja tiedottamisen kautta. Hankkeen tapahtumiin on osallistunut peräti 1400 ihmistä ja 23 yritystä tai organisaatiota.

Ensisijaista suunnittelussa on ollut ikääntyvän väestön kotona asumisen, terveyden ja toimintakyvyn tukeminen hyvinvointiteknologian avulla ja sitä näkökulmaa tuotiin esille myös Sosiaali- ja kuntatalous –lehteen tehdyssä haastattelussa.

Oppimisympäristön toimintamalli

Hankkeessa on tunnistettu älykkään ympäristön, asiakasrajapinnan ja eri toimijoiden yhteistoiminnan tuottama hyöty opiskelijoiden osaamisen kehittämiseen ja hahmoteltu toimintamallia oppimisympäristön käyttämisestä ja sen hyödyntämisestä opetuksen ja harjoittelun tukena. Oppimisympäristön suunnittelussa ja kehittämisessä on huomioitu eri alojen koulutusten ja opiskelijoiden tarpeet ja suunniteltu moniammatillisen yhteistyön toimintoja.

Koko hankkeen aikana oppimisympäristön kehittämiseen on osallistettu yli 300 opiskelijaa työpajoissa ja tapahtumissa sekä lähes 30 henkilöä opetuksesta ja TKI-toiminnasta. Työpajojen ja kyselyn tulokset osoittavat, että ammattiopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat kiinnostuneita ikääntyneille suunnatusta teknologiasta ja halukkaita käyttämään sitä työssään. Opiskelijat ymmärtävät kohtaamisen tärkeyden ja onkin tärkeää mahdollistaa live-kontaktit ja –kohtaamiset.

Hyvinvointiteknologiaosaaminen on opiskelijoiden tulevaisuuden haasteena,  joten koulutuksissa tuleekin tunnistaa laajemmin digitaalisuus ja hyvinvointiin liittyvä teknologia, jotta sen oppimiseen ja ohjaamiseen kiinnitetään enemmän huomiota. Työpajoista, messuista ja tapahtumista saatiin hankkeen edetessä osallistujilta uusia ideoita, että Living Lab Pruntsin toimintaympäristö voisi olla myös mobiilisti liikkuva tai pop up -tyyppinen liikkuva innovaatioympäristö koko Lapin Hyvinvointialueen alueella.

Living Lab Pruntsin toimintaympäristöä suunniteltaessa tulee huomioida myös kestävän kehityksen periaatteet. Innovatiivinen ja uudenlainen oppimisympäristö, kohtaamispaikka ja eri kohderyhmiä ja palveluita kokoava ympäristö vastaisi Agenda 2030 -tavoitteisiin vahvistaen koulutuksen tuomaa osaamista ja inhimillistä pääomaa. Resurssiviisaudesta ja kestävästä kehityksestä Living Lab Pruntsin toimintaympäristössä kirjoitettiin Lumen-lehdessä.

Living Lab Pruntsi-hankkeessa tehtiin laajamittaista selvitys- ja suunnittelutyötä ja tuotettiin toimintamalli hyvinvointiteknologian oppimis- ja kehittämisympäristöstä. Toimintamalli sisältää ekosysteemin toimijoina käyttäjät, kehittäjät ja hyödyntäjät sekä kuvauksen toiminnan sisällöstä (kuva 1).

Kuva 1: Living Lab Pruntsin toimintamalli

Tutkimus- kehittämis- ja innovaatioekosysteemi ja sen toimintaprosessi

Hankkeessa on selvitetty älykkään asumisen ratkaisujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotarpeet sekä mahdolliset ekosysteemin toimijat Meri-Lapin alueella. Yrityksiä, hankkeita, oppimisympäristöjä ja yhteistyömahdollisuuksia kartoitettaessa kävi ilmi, että toimijoita Meri-Lapissa on varsin vähän ja paikalliset yrityskontaktit jäivät vähäisiksi. Sen sijaan tutustuttiin kansallisella tasolla toimiviin yrityksiin ja tutustuttiin heidän palveluihinsa sekä käytiin yhteistyöneuvotteluita mahdollista tulevaa toteutushanketta varten. Tiedon kartoittamiseksi TKI-tarpeita ja hankkeiden tuotoksia selvitettiin hankkeisiin tutustumalla sekä hyödyntämällä hankkeiden asiantuntijoiden tietoa ja osaamista sekä hankkeissa tuotettuja kokeiluja ja tuloksia.

Vuonna 2022 Kemin kaupunki oli mukana Living Lab Pruntsi -hankkeessa ja yhteys Kemin kaupungin toimijoihin oli saumaton. Vuoden 2023 alusta Lapin hyvinvointialue aloitti toimintansa ja hankkeella ei ollut valmista verkostoa uusiin toimijoihin. Lapin hyvinvointialueen toimijoihin tutustuttiin 10.5.2023 pidetyssä Hyvinvointiteknologia ikääntyvien arjessa- teemapäivässä, kun hanketoimijat keskustelivat Lapin hyvinvointialueen kehittämis- ja innovaatiopalveluiden kehittämispäällikön, Lounaisen palvelualueen teknologiavastaavan ja Lounaisen palvelualueen kotona asumista tukevien palveluiden palvelupäällikön kanssa. Tämä Lapin hyvinvointialueen joukko toi esille hoitajien koulutuksen tarpeet hyvinvointiteknologiaosaamiselle sekä laitteiden ja sovellusten käytölle. He näkivät yhteistyön mahdollisuuden Living Lab Pruntsin jatkohankkeessa, jossa suunnitelmia toteutetaan käytännössä. Teemapäivässä hanketta esiteltiin postereilla ja osallistujat saivat tutustua hankkeen toimiin ja selvitystyöhön posterikävelyn aikana omatoimisesti.

Verkostoyhteistyön kehittäminen huipentui Palvelumuotoilu Palon fasilitoimaan -työpajaan, jossa tarkasteltiin TKI-ekosysteemiä laajemmassa mittakaavassa erilaisten toimintojen ja niiden yhdistelmien kautta. Työpajan yhteenvetona muodostui tutkimusyhteistyön, oppilaitosyhteistyön, yritysyhteistyön ja hankeyhteistyön huomioiva malli oppilaitosten TKI-toiminnasta.

Yhteenveto

Living Lab Pruntsi -hanke saavutti laajan kohdejoukon ja teki toimintaa tutuksi monissa eri tilaisuuksissa ja julkaisuissa. Kemin Pruntsin korttelin kehittämiseen Living Lab Pruntsin kaltainen oppimis- ja kehittämisympäristö nähtiin niin ikääntyneiden, sote-ammattilaisten, ammattiopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ja opettajien, sekä yritysten ja palveluntuottajien näkökulmista kiinnostavana areenana ikääntyneiden kotona asumisen ja hyvinvoinnin tukemiseksi.

Keskusteluissa ja kyselyissä tuli esille se, että lisätietoa tarvitaan hyvinvointiteknologian käytöstä arjessa, jotta ne tulisivat sujuvaksi osaksi elämää. Toki joihinkin arjen toimintoihin, kuten turvallisuuteen sekä muistutukseen ja automaatioon, nähtiin teknologiset apuvälineet jo tuttuina. Arjen avun lisäksi on tarve sosiaalisuuteen ja yhteisen tekemiseen tilanteisiin, joissa ei haluta käyttää teknologiaa, vaan halutaan nauttia yhdessä olosta ulkoilun, kerhojen tai liikunnan parissa. Suunnitteluhanke loi hyvän pohjan Living Lab Pruntsin toteuttamiselle ja pyrimme jatkamaan yhteissuunnittelua. Tavoitteena on löytää hyvä ympäristö ja sopiva yhdistelmä teknologiaa, palveluita ja koordinaattoreita ikääntyneiden arjen ja hyvinvoinnin tukemiseksi.

Kiitokset kaikille, jotka osallistuitte Living Lab Pruntsi -hankkeeseen! Erityiskiitos rahoittajalle Lapin liitolle, joka mahdollisti hankkeen toteutumisen.

Hankkeen ohjausryhmä:
Lapin AMK:
- Hannele Kauppila (Tulevaisuuden terveyspalvelut osaamispäällikkö)
- varajäsen Raimo Pyyny (Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut osaamisryhmän kehittämispäällikkö)

Lappia:
- Johanna Antinoja (koulutuspäällikkö)
- varajäsen Jani Harju (koulutuspäällikkö)

Kemin kaupunki:
- Merja Orre (ikäihmisten palveluasumisen palvelupäällikkö)

Digipolis:
- Teemu Saralampi
- varajäsen Tuula Saarela

Järjestön edustaja:
- Tero Takalo (Kemin vanhusneuvosto)
- varajäsen Marja Wedom

Yritys:
- Pauliina Laine (Osuuskunta Gerbera)
- varajäsen Hannu Alajärvi

Hankkeen asiantuntijaryhmä:
Lapin ammattikorkeakoulu; Anniina Tohmola, Arja Meinilä, Tanja Marjanen-Korkala, Marjo Jussila, Emilia Launne ja Kaisa Tarkiainen.
Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia; Päivi Jauhola, Sami Karvonen, Heikki Alatalo, Eetu Kurvinen, Matti Heikkilä ja Jaakko Välimäki.
Kemin kaupunki; Katja Vahtola ja Marja Kivekäs

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Green Care -toimintojen vaikutuksia ihmiseen on tutkittu pitkään ja niiden positiiviset vaikutukset ovat kiistattomia. Virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä Green Care -mielessä on vielä tuoreehko tapaus, johtuen jo ihan päätelaitteiden kehityskaaresta.

Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Active Arctic -hankkeessa toteutettiin Metsänkävijä VR-sovellus, jossa toteutettiin kaksi rauhoittavaa luonto ympäristöä: metsä- ja järvimaisema. Tarkoituksena käyttäjän näkökulmasta oli rauhoittavan vaikutuksen aikaansaanti mutta myös mielenkiinnon herääminen luonnon ääniä ja eläimiä ympäristöihin lisäten. Tällä tavalla käyttäjän immersiota pyrittiin lisäämään ja mielenkiinnon säilyvyyttä ympäristöön pidentämään. Myöhemmin toteutettiin myös pelillinen ratkaisu metsämaisemaan, jossa käyttäjä voi poimia maasta sieniä aikaa vastaan ämpäriin.

Sovelluksen testaus ja kohderyhmät

Sovellusta testattiin hankkeen aikana eri kohderyhmien kanssa, joihin kuului muun muassa ikäihmisiä, terveydenhuollon ammattilaisia, muistisairaita, vammautuneita ja alakouluikäisiä. Eri kohderyhmä testauksesta kerättyjen huomioiden ja palautteen kautta pyrittiin parantamaan sovelluksia palvelemaan kohdeyleisöä paremmin.

Sovelluksen hyöty ymmärrettiin useamman kohderyhmän kanssa. Ihmiset, jotka eivät enää pääse luontoon taikka se on haasteellista terveyden tilan vuoksi, olivat ilmeisen innoissaan mahdollisuudesta nähdä luontoa sisätiloissa. Muistisairaiden osalta henkilöstöltä taas saatiin palautetta, että tällainen halutaan käyttöön ja todettiin sen tarjoavan jatkokehitysmahdollisuuksia muun muassa eri objektien tunnistuksia sovellukseen lisäämällä.

Motoriseen kuntoutukseen sienten poimintaa pidettiin soveliaana ja keskusteltiin myös, miten motoriikan harjoitteita voisi pelillistää motivointi mielessä. Nuorten parissa testauksessa ilmeni, että sitä voisi käyttää eri asioiden opettamiseen luontoon liittyen mutta myös rauhoittavana ympäristönä. Keskittymishäiriöiset voisivat olla ryhmä, johon tätä kannattaisi tarjota ja tehdä lisätutkimusta.

Virtuaalitodellisuus sovellusten hyödyntäminen terveydenhoidossa

Virtuaalitodellisuutta tai muita immersiivisiä ratkaisuita, kuten Cave-ympäristöt, on hyödynnetty ainakin toista kymmentä vuotta eri terveydenhuollon ratkaisuissa. Niiden saaminen lääkinnällisiksi laitteiksi on toki pitkä tie mutta erilaisia hyvinvointia lisääviä ratkaisuita voi tarjota ilman tämän statuksen vaatimusta.

VR Green Care -ratkaisuiden on todettu auttavan muun muassa mielenterveyden hoidossa vähentäen ahdistusta ja masennusta, terveydenhoidossa stressin lievittäjänä, kipulääkkeiden määrän vähentämisessä, kroonisen kivun lievittäjänä, sosiaalisessa hyvinvoinnissa monikäyttäjä VR-ympäristöissä ja palliatiivisessa hoidossa vieden ajatuksia muualle elämän loppuvaiheesta.

Sillä on myös todettu olevan samantapaisia immuunisysteemin parantumisen vaikutuksia, kuin oikealla luontokokemuksella mutta hyvin todennäköisesti vain stressin lievenemisen seurauksena. Toki VR-sovellusten käytössä on myös haasteensa, kuten ”cybersickness” ja ennakkoluulot laitteiden käyttöä kohtaan (White et al., 2018).
Suomen akatemian rahoittama Unite Flagship kokonaisuus

Active Arctic -hankkeen aikana tutkin edellä mainittuja aihealueita ja niiden soveltamista Suomessa. Törmäsin Tampereen yliopiston Unite flagship -hankkeeseen, jonka on rahoittanut Suomen Akatemia. Hankkeen verkostoon kuuluu metsätieteiden, paikkatiedon, sensorikehittäjät ja pelillistämisen huippuosaajat sekä näiden hyödyntäjiä. Pelillisten ympäristöjen osalta tutkitaan luonnon, ihmisen ja koneiden vuorovaikutuksen muotoja (uniteflagship.fi, 2023).

Vierailin heillä elokuun puolessa välissä verkostoitumistarkoituksessa mutta erityisesti halusin saada selville, miten heidän virtuaalisia luontoympäristöjä hyödynnetään asiakastyössä, käytetäänkö tiettyjä ohjausmetodeja, minkälaista tutkimusta ja kehitystyötä tehdään ja pyritäänkö ratkaisuita kaupallistamaan ja miten. Heillä on tehty myös mielenkiintoista kirjallisuustutkimusta virtuaalisten luontoympäristöjen hyvinvointi hyödyistä, jossa viitataan muun muassa seuraaviin teorioihin;

• luontoyhteys,
• luonnon tarkkailun palauttava vaikutus,
• stressin väheneminen luontoympäristöissä
• biofilia (ihmisen evolutionaarisen luontoyhteyden teoria)
• Mindfulness
• Shinrin-yoku (japanilaiset metsäkylvyt). Tällä viitataan elämiseen hetkessä ilman selkeää päämäärätietoisuutta
• ja Kama Muta, joka teorioi yhteenkuulumisen tunnetta luonnon ja maailman kanssa (Velvet et al., 2023).

Keräsin vierailuun myös taustatietoja osallistumaani Green Care -kurssin raporttia varten. Opintojen katsoin palvelevan myös ymmärryksen lisäämistä VR-metsäympäristöjen hyvinvointi vaikutuksista ja kohderyhmän paremmasta osallistamisesta sovellusta käytettäessä. Täten myös työ palvelee VR Metsänkävijän jatkokehitystä ja siihen liittyvää tutkimusta ja tällaisten tuotteiden tuotteistamista.

Unite Flagship -verkosto ja kehitysympäristöt

Unite flagship on verkosto, jossa eri toimijat tuottavat hankkeen tutkimus- ja kehittämisaihioihin sisältöä. Yhtenä tutkimuksen kohteena on pelillisten ja virtuaalisten ratkaisuiden restoratiiviset vaikutukset.

Tampereen yliopiston Civit-laboratorio kehittää immersiivisiä visuaalisia sovelluksia ja tutkimuskenttää niiden ympärille. Heillä on myös uraauurtavaa teknologiaa tähän liittyen katsottaessa sitten kansallista taikka kansainvälistä tasoa. Yrityspalveluihin kuuluu tutkimusprojekteja, välinevuokrausta ja Proof-of-Concept -palvelut.

Mielenkiintoisimpia laitteistoista heillä oli Volymetric Capture-studio ja Omnideck-liikealusta. Studiolla voidaan tallentaa 3D-formaatissa ihminen virtuaalisesti. Tämä sisältää myös liikkeen ja äänen nauhoituksen. Hyödyntämiskohteita voivat olla esimerkiksi erilaiset virtuaalitapahtumat, johon nauhoitettu 3D-ihminen liitetään. Myös live streamaus 3D:nä on mahdollista ja se avaa esimerkiksi sosiaalista VR-kehitystä ajatellen paljon mahdollisuuksia.

Käyttäjät voivat tämän teknologian avulla esimerkiksi nähdä toisensa virtuaalisessa maailmassa sellaisena kuin ovat oikeassakin maailmassa. Tosin päässä olevat VR-lasit olisivat tässä tapauksessa myös käyttäjällä virtuaalimaailmassa. Tällaisen teknologian yleistyessä ja halvetessa pitkät välimatkat eivät enää olisi esteenä, todentuntuisen läsnäolon tapaamisen luomiseen virtuaalisesti. Sosiaalista hyvinvointia ajatellen pitkät välimatkat eivät enää loisi niin paljon yksinäisyyttä.

Kuva 1: Civit laboratorion Volymetric capture studio

Kuva 2: Omnideck kävelyalusta

Omnideck-alusta taas tarjoaa mahdollisuuden liikkua VR-ympäristössä kävellen 360:llä asteella. Metsänkävijä VR -sovelluksen kohderyhmä testauksissa luonnon tutkiminen ja kävelylle pääseminen tuli monesti esille. Tällainen ratkaisu antaisi luontevan mahdollisuuden liikkumiseen ilman että ohjaimia tulisi opetella käyttää.

Toinen laboratorioista oli Ludus, joka on keskittynyt pelillisten ratkaisuiden käytettävyyteen, vaikuttavuuteen ja niiden tutkimiseen. Ympäristö oli varusteltu kontrollihuoneilla mitä lähestymistapaa Lapin korkeakoulujen XR-laboratorioissakin on syytä harkita. Sisällön osalta näin pelillisen toteutuksen liittyen ilmastonmuutokseen ja sen vaikutusten osoittamiseen.

Luduksessa ollaan kiinnostuneita tutkimaan pelillisten ratkaisuiden kautta eri luontoympäristöön liittyviä ilmastonmuutoksen vaikutuksia, kuten biodiversiteetti, metsäpalot ja tuholaiset. Keskiössä mielestäni oli kuitenkin asioiden esille tuonti eri kohderyhmille tutkimuksen kautta. Hyvinvointiaspekti tulee todennäköisesti jatkossa heille enemmän aihioksi Unite Flagship -hankkeen kautta.

VR Green Care -sovellusten kehitystyössä huomioitavaa

Virtuaalisten luontoympäristöjen osalta pitää huomioida Green Care -toiminnassa eri kohderyhmien erityispiirteet samalla lailla kuin aidossa luonnossa tapahtuvassa ohjauksessa. Teknologian mukana olo tuo kuitenkin lisähaasteen siinä mielessä, että ohjauksessa on oltava kärsivällinen, kertoa ennalta mitä on odotettavissa ja kuunneltava asiakasta tarkkaan mahdollisten huimausten taikka muun odottamattoman tilanteen osalta. Ikäihmisten kanssa kohtaaminen sinänsä on muuten samanlaista. Avoin kiinnostus ihmiseen, tilanteessa läsnäolo ja kuunteleminen on tärkeää riippumatta kohderyhmästä.

Hyvinvoinnin osalta VR-ympäristöjen suunnitteluun pitää osallistaa entistä enemmän myös eri organisaatioiden asiakkaita. Hyvinvointitavoitteiden ja -tarpeiden pitäisi tulla heiltä ja heidän hoitohenkilökunnaltaan. Mielenkiintoista VR-ympäristöjen kehityksen osalta ovatkin yksilölliset hyvinvoinnin tarpeet. Miten voidaan tehdä sovelluksesta tarpeeksi geneerinen mutta myös personoitava eri asiakasryhmien ja tarpeiden mukaan?

Restoratiivisessa mielessä VR-luontoympäristöillä on iso potentiaali varsinkin sellaisten ihmisten parissa, jotka eivät luontoon enää pääse tai oleskelevat paljon kaupungissa. Tuotteistamisesta pitäisi mielestäni vastata hyvinvointialueen ja maakunnan yhteistyössä yritysten ja korkeakoulujen kanssa. Hyvinvointihan on nostettu kuitenkin yhdeksi kärjeksi Lapin maakuntastrategiassa ja pitkien välimatkojen maakuntaan nämä ratkaisut tuovat uusia mahdollisuuksia, hoitajapulan ratkaisemisesta puhumattakaan.

Lähteet:

Velvet, S., Laato, S., O‎ǧuz, B., Hamari, J. (2023). Gamification Group, Tampere University. Longing to be the Mountain: A Scoping Review about Nature-Centric, Health-Minded Technologies. https://dl.acm.org/doi/pdf/10.1145/3544548.3581479

Unite Flagship (2023). https://uniteflagship.fi/fi/verkosto/

White, M. P., Yeo, N. L., Vassiljev, P., Lundstedt, R., Wallergård, M., Albin, M., & Lõhmus, M. (2018). A prescription for “nature” - the potential of using virtual nature in therapeutics. Neuropsychiatric disease and treatment, 14, 3001–3013. https://doi.org/10.2147/NDT.S179038

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Sitran laatima Suomen terveysalan kasvun ja kilpailukyvyn visio 2030 nojaa Suomen mahdollisuuksiin kääntää hyvät digitalisoituneen terveydenhuollon ja terveysdatan hyödyntämisen valmiutemme käytännön hyödyiksi. Vision mukaan vuoteen 2030 tultaessa Suomi on uudistanut terveydenhuoltoaan kansainvälisenä edelläkävijänä terveysdata ja digitalisoituminen edellä. Uudistumista haetaan erityisesti ennaltaehkäisevää työtä lisäämällä. (Lehto & Malkamäki 2023.)

Hyvinvointiteknologian hyödyntäminen on yksi keino edistää ikääntyvien terveyttä ja toimintakykyä ennaltaehkäisevästi. Tähän on tartuttu Lapin AMKin, Lappian ja Kemin kaupungin yhteisessä Living Lab Pruntsi -hankkeessa, jossa uusinta älykkään asumisen teknologiaa halutaan tuoda ikääntyvien saataville osana Pruntsin alueen kehittämistä Kemissä (Lapin AMK 2022).

Suunnitteilla olevan Living Lab Pruntsin toiminta keskittyy ikääntyvien hyvinvointiteknologiaan – sen kehittämiseen, testaamiseen ja tutuksi tekemiseen – ja näin ollen keskeisiä toimijoita ovat tietenkin ikääntyvät ihmiset, heidän omaiset ja palveluiden tarjoajat. Selvitettävänä on ollut niin suhtautuminen ja asenteet hyvinvointiteknologiaa kohtaan kuin konkreettiset tarpeet ja kiinnostukset eri teknologioihin. Taustalla on ollut ajatus ja toive älykkään asumisen oppimis- ja kehittämisympäristöstä, jossa saman katon alla olisi tarjolla älykkään asumisen ratkaisujen osalta palveluja niin kuntalaisille, yrityksille, palveluntuottajille, kolmannen sektorin toimijoille kuin oppilaitoksille.

Living Lab tähtää avoimeen yhteiskehittämiseen

2010-luvulla suomalaisissa korkeakouluissa käynnistynyt ja voimistunut Living Lab -toiminta on käyttäjälähtöistä, käyttäjiä osallistavaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa, joka sopii hyvin ammattikorkeakoulujen työelämälähtöiseen toimintatapaan. Korkeakouluvetoisessa Living Lab -toiminnassa opettajat, opiskelijat ja muut asiantuntijat toimivat tiiviissä yhteistyössä alueen elinkeinoelämän kanssa ratkoen tuote- ja palvelukehitykseen liittyviä tarpeita. (Heikkanen & Österberg 2012.)

Living Lab Pruntsi -hankkeen aikana on järjestetty lukuisia työpajoja eri kohderyhmille, mutta tärkeimmäksi on koettu ikääntyvien tarpeiden ja toiveiden selvittäminen ja niiden yhteensovittaminen muihin näkökulmiin. Osallistamisessa haluttiin hyödyntää erilaisia palvelumuotoilusta tuttuja menetelmiä ja toimintatapoja, jotka sopivat erinomaisesti Living Lab -tyyppiseen toimintaan.

Palvelumuotoilu on ihmislähtöistä ja luovaa kehittämistä, jossa eri toimijoiden osallistuminen on aitoa ja yhteiskehittäminen on suunniteltua ja fasilitoitua. Käyttäjille ei anneta vain mahdollisuutta kertoa ajatuksistaan, vaan heille tarjotaan tukea ja työkaluja omien toiveiden ja tarpeiden tunnistamiseen ja myös niiden sanoittamiseen. Abstrakteja asioita visualisoidaan ja havainnollistetaan ja ideoita kokeillaan mahdollisimman nopeasti ja ketterästi. (Miettinen 2011.)

Yhteiskehittämistä ikääntyvien kanssa

Living Lab Pruntsin toiminnassa yhteiskehittäminen on käytännössä tarkoittanut erilaisia työpajoja, ideoiden ja suunnitelmien visualisointia helposti ymmärrettävään muotoon sekä eri toimijoiden tukemista omien tarpeiden, toiveiden ja ideoiden esittämisessä. Työpajojen suunnittelun taustana ja pohjatietona hyödynnettiin keväällä 2022 toteutettua kyselyä (Vahtola et al 2022), jonka mukaan ikääntyvät hyödyntävät päivittäisten asioiden hoitamisessa teknologiaa, mutta varsinaista hyvinvointia ja toimintakykyä edistävää teknologiaa tunnettiin vähemmän.

Koska sekä hyvinvointiteknologia että Living Lab -toiminta olivat kohderyhmille jossain määrin vieraita, päädyttiin havainnollistamaan Living Lab Pruntsin mahdollisia hyvinvointiteknologiaan liittyviä palveluita kuvien avulla. Luonnosmaisten havainnekuvien kautta haluttiin esittää konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä ikääntyville tarjottavat palvelut voisivat olla ja miten Living Lab -toiminta näyttäytyisi juuri ikääntyville.

Kuva 1: Työpajoissa käytetyt havainnekuvat toteutti hankkeen asiantuntija Emilia Launne.

Suunnitelmissa oli useita työpajoja, joita haluttiin järjestää samoja materiaaleja hyödyntämällä, joten havainnekuvat tuotettiin havainnollistaviksi, mutta kuitenkin sopivan abstrakteiksi ja avoimiksi, mikä jättää käyttäjän ajatuksille ja tulkinnalle tilaa. Havainnekuvien kanssa hyödynnettiin aina myös työpajakohtaisesti erilaisia apukysymyksiä ja keskusteluteemoja riippuen siitä, kenen kanssa keskusteltiin ja mistä näkökulmasta. Kuvissa esiintyi myös muita toimijoita kuin ikääntyviä, joten samoilla kuvilla pystyttiin työstämään myös opiskelijoiden, opettajien, hoitohenkilökunnan sekä palveluntarjoajien näkökulmia.

Avoin työpaja Kemin seniorimessuilla

Ensimmäinen yhteiskehittämisen työpaja pidettiin Lapin AMKin geronomiopiskelijoiden järjestämässä tapahtumassa. Opiskelijat järjestivät vuosittaiset seniorimessut Kemin kulttuurikeskuksessa 6.10.2022 ja se kokosi yhteen Meri-Lapin senioreita, yhdistyksiä ja palveluntarjoajia. Messuilla oli erilaisia puheenvuoroja ja esityksiä sekä runsaasti erilaisia esittelypisteitä.

Seniorit messukävijöinä osoittautuivat erittäin aktiivisiksi osallistujiksi. Kenelläkään ei ollut kiire vaan kaikilla oli aikaa keskustella, vaihtaa ajatuksia ja kokeilla uusia juttuja – tämä oli luonnollisesti myös erittäin hedelmällinen paikka yhteiskehittämiseen.


Kuva 2: Hankkeen työpaja Kemin seniorimessuilla lokakuussa 2022. Kuva Anniina Tohmola.

Työpaja toteutettiin hankkeen esittelypisteen yhteydessä ja ihan vieressä oli Kemin kotihoidon apuvälineiden ja teknologioiden esittely. Esillä oli mm. Yeti-näyttö ja Hilda-sisältöpalvelu, Evondos lääkeannostelurobotti sekä tukisukanvetolaite. Apuvälineet toimivat kiinnostuksen herättäjinä, niitä tultiin tutkimaan ja kokeilemaan käytännössä. Konkreettisen tekemisen rinnalla oli helppo avata keskustelu ylipäänsä hyvinvointiteknologiaan ja siihen liittyvien palveluiden ideoimiseen ja kehittämiseen.

Esillä olleiden apuvälineiden lisäksi keskustelun tukena hyödynnettiin havainnekuvia Kuvan 2 mukaisesti. Yhdessä konkreettinen tekeminen ja havainnekuvat herättivät vapaamuotoisia keskusteluita, joiden pohjalta hanketoimijat saivat lisää ymmärrystä kohderyhmän arjesta ja arvoista.

Living Lab toiminnan pilotointia kampuksella

Osana Lapin AMKin avoimet ovet -tapahtumaa vuonna 2022 järjestettiin myös Living Lab Pruntsi -hankkeen työpaja, johon kutsuttiin ikääntyviä, kotihoidon työntekijöitä, ja palveluntuottajia. Työpaja pidettiin kodinomaisessa Kotiympäristö-tilassa, joka on hoitotyön ja vanhustyön opiskelijoiden kehittämisympäristö ja tarkoitettu juuri vanhustyön palveluiden kehittämiseen.

Työpajassa haluttiin pilotoida ja demota Living Labin mahdollisia palveluita ja kotia muistuttavassa tilassa ohjelmassa oli hyvinvointiteknologian esittely sekä livenä ja etänä, käytännön kokeilua yhdessä ja teknologiaan tutustumista opiskelijoiden johdolla. Pidimme lyhyen ryhmätuokion taukojumpan muodossa ja lopuksi kokoonnuimme yhteiseen keskusteluhetkeen kahvipöytään.


[Kuva 3: Työpaja Kemin kampuksella Kotiympäristö-tilassa. Kuva Anniina Tohmola.]

Työpajan ydin oli luonnollisesti tuo yhteinen kahvihetki, jonka äärellä keskusteltiin hyvinvointiteknologiasta ja niihin liittyvistä palveluista, mutta kaikki pienet demot sitä ennen olivat suurin syy siihen, että keskustelu oli niin hedelmällistä! Sen sijaan, että olisimme vain kysyneet ”olisiko kiva, jos opiskelijat esittelisivät ja opettaisivat kädestä pitäen uuden laitteen käyttöä”, me todella teimme niin! Havainnoimme niitä tilanteita, osallistuimme niihin itse ja lopuksi vielä keskustelimme siitä kokemuksesta ja mietimme yhdessä, kenelle tämä voisi sopia, mikä siitä teki hyvän ja miten voisimme kehittää sitä vielä eteenpäin ja monistettavaksi palveluksi.

Mitä opimme ikääntyvien käsityksistä liittyen hyvinvointiteknologiaan?

Keskustelujen kautta päästiin käsiksi ihmisten käsityksiin, ajatuksiin ja mielikuviin aiheeseen liittyen. Kun kysyttiin, että käyttääkö henkilö jotain apuvälinettä tai hyvinvointiteknologiaa arjessaan tai ovatko tällaiset apuvälineet tuttuja, niin yleensä tunnistettiin jonkun kolmannen osapuolen käyttävän tai hyötyvät apuvälineistä (esim. äiti, naapuri, sisko, veli, setä), mutta usein oltiin hieman helpottuneita, ettei itse vielä tarvitse:

”Hieno juttu tämä tällainen, mutta onneksi en itse vielä tarvitse tällaisia apuvälineitä.”

Erilaiset asenteet ja mielikuvat asettavat haasteita palvelun suunnittelulle ja toteutukselle. Tässä hankkeessa heräsimme juuri siihen, että ikääntyvien hyvinvointiteknologiaan liittyvät palvelut täytyy todella miettiä helposti saavutettaviksi ja lähestyttäviksi, esimerkiksi viemällä palvelut paikkoihin, joissa ikääntyvät jo ovat ja toisaalta puhumalla asioista leimaamatta ketään avun tarvitsijaksi.

Monet kertoivat lapsen tai jonkun muun lähiomaisen kannustavan apuvälineiden, teknologian ja palveluiden käyttöön. Motivaatio laitteen käyttöönottoon oli usein noussut tarpeesta pitää yhteyttä muualla asuviin läheisiin, mutta käytön myötä oli rohkaistuttu käyttämään teknologiaa laajemminkin:

”Tytär toi tabletin ja opetti sen käyttöä. Ensin me vain soiteltiin videopuheluita, mutta nykyään minä luen sillä uutisetkin.”

Ikääntyvien hyvinvointiteknologian ja apuvälineiden käyttöön liittyy hyvin vahvasti myös omaisten ja muiden läheisten suhtautuminen ja tuki, joka parhaimmillaan kannustaa ja motivoi uusien asioiden opetteluun. Toisaalta omaiset ja läheiset voivat olla myös hidasteena palveluiden käytölle epäillen esimerkiksi ikääntyvän taitoja, osaamista tai kykyä oppia uusien apuvälineiden ja teknologian käyttöä.

Iloisia yllättäjiä ja tietyllä tavalla edelläkävijöitä kohdattiin myös. Muutamat kertoivat innokkaasti eri palveluista ja laitteista, joita hyödyntävät arjen helpottamiseksi:

”Minulla käy siivooja ja ruoan tilaan kotiin. Ja onhan mulla nämä silmälasit ja kuulolaite ja kotonakin liesivahti, palohälytin, lääkemuistuttaja ja monia muita juttuja. Jos joku ei onnistu, niin hankitaan apuväline! Olen moderni näissä asioissa.”

Käyttäjäymmärrys pohjana palvelun muotoilulle

Ikääntyviä osallistettiin erityisesti hankkeen kahdessa työpajassa palvelumuotoilun keinoin, mutta yhtä lailla tietoa kohderyhmän toiveista ja tarpeista selvitettiin myös muissa tapahtumissa ja sähköisen kyselyn avulla. Kaikki nämä yhdessä ovat tarjonneet tärkeitä kohtaamisia ikääntyvien ja muiden kohderyhmien kanssa.

Living Lab on jo sanana ja toimintana niin vieras, että se itsessään luo haasteita kehittämistyölle ja työpajoille. Valitsimme toimintatavan, jossa emme yrittäneet taustoittaa, mistä on kyse, vaan pyrimme käynnistämään keskustelun aiheesta havainnollistavien kuvien ja käytännön tekemisen kautta. Annoimme esimerkkejä, mitä hyvinvointiteknologiaan liittyvät palvelut voisivat olla ja tämä antoi yhteiskehittämiselle hyvän lähtökohdan rasittamatta ihmisiä kontekstin ymmärtämisellä.

Keskustelut ikääntyvien kanssa johtivat aikaisempien ideoiden kriittiseen tarkasteluun ja uusien palveluideoiden muodostumiseen. Tarvitaanko Living Lab Pruntsille kiinteät, pysyvät tilat jostain vai voisiko tämä olla toimintaa ja palveluita, joiden avulla apuvälineitä ja hyvinvointiteknologiaa tehdään ikääntyville tutuksi ja mahdollisestaan tutustuminen ja kokeilu? Eri kohderyhmien kanssa pidettyjen työpajojen ja selvitysten myötä hankkeessa on hahmoteltu Living Lab Pruntsin palvelumallia, joka kuvaa, miten Living Lab Pruntsi toimii ja millaisia palveluita se tarjoaa eri asiakkaille. Työpajat ja niissä kertynyt ymmärrys on toiminut pohjana erilaisten vaihtoehtoisten palvelumallien kehittämisessä.

Lähteet:

Heikkanen, S. & Österberg, M. 2012. Living Lab ammattikorkeakoulussa. Haaga-Helia 2012.

Lapin AMK 2022. Kemin Pruntsi-kortteliin uusinta älykkään asumisen teknologiaa. Uutinen verkkosivuilla 31.3.2022. https://www.lapinamk.fi/news/Kemin-Pruntsi-kortteliin-uusinta-alykkaan-asumisen-teknologiaa/29272/ccc45cf2-010c-4ba6-92cc-b5bc06b1cb38

Lehto, P. & Malkamäki, S. 2023. Suomen terveysalan kasvun ja kilpailukyvyn visio 2030. Sitra 2023.

Miettinen, S. (toim.) 2011. Palvelumuotoilu – uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Teknologiateollisuus 2011.

Vahtola, K., Marjanen-Korkala, T., Meinilä, A., Jauhola, P. & Alatalo, H. 2022. Living Lab Pruntsi ikääntyneiden kotona asumisen tueksi. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry blogi 15.12.2022. https://www.valli.fi/living-lab-pruntsi-ikaantyneiden-kotona-asumisen-tueksi/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 

Sairaanhoitajakoulutuksen tavoitteena on tuottaa monipuolisia osaajia ja asiantuntijoita yhteiskuntakriittiselle alalle, joka parhaillaan läpikäy suuria rakenteellisia myllerryksiä. Kuten Lapin ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmassakin (2022) todetaan, sairaanhoitajatutkinnon suorittanut toimii asiantuntijana, joka vastaa hoitotyön prosessista sekä päätöksenteosta hoitotyön osalta.

Ammattikorkeakouluopintojen aikana opiskelija saa käytännölliset perustiedot ja –taidot sekä teoreettiset perusteet toimiakseen työelämässä sairaanhoitajan asiantuntijatehtävissä, joissa läsnä ovat jatkuva erilaisissa ja muuttuvissa toimintaympäristöissä ja tilanteissa toimiminen sekä vahva itsenäisyys ja korkea vastuullisuus. Alaa luonnehtii siten runsas monialainen teoreettinen tausta, joka täytyy osata asiantuntijana yhdistää vahvasti käytännön taitoja vaativaan potilastyöhön.

Tämän päivän sairaanhoitajaopetusta luonnehtivat nähdäkseni lisääntyvässä määrin erilaisten oppijoiden tarpeiden huomiointi, joka haastaa vanhat ja tutut opetuskäytännöt. Opetuksen aikaan ja paikkaan sitomattomuuden vaateet ovat vahvasti läsnä, kun alan opiskelijoista suurin osa suorastaan revitään käytännössä ensimmäisten harjoitteluiden jälkeen välittömästi töihin työntekijäpulasta pahoin kärsivälle alalle.

Lisäksi koulutuksessa mukana vahvasti on osaamisperustaisuus opintojen sujuvan etenemisen edistämiseksi aiemman hankitun osaamisen oikeellisen, oikea-aikaisen ja johdonmukaisen tunnistamisen ja tunnustamisen kautta. Soveltuvaa osaamistahan opiskelijalla voi olla jo aiemmin hoitoalan työstä, mutta hän voi sitä kerryttää myös opintojensa aikana. Hoitotyön tärkeinä metataitoina ovat lisäksi tiimityöskentelytaidot ja jatkuvan oppimisen taidot.

Opettajana siis tasapainoilee opetukseen annettujen resurssien käytön suhteen perinteisten opetusmenetelmien, erilaisten yksilöllisten järjestelyiden, aikaan ja paikkaan sitomattomuuden vaatimusten ja aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen osalta. Lisäksi ainoastaan substanssiasian opettamisen lisäksi työelämässä tärkeitä metataitoja pitäisi saada opiskelijoille haltuun. Kuinka vastata tähän kaikkeen?

“Tell me and I forget, teach me and I may remember, involve me and I learn.” - Miten kliiniset taidot opitaan?

Otetaan tarkasteluun nyt hoitotyössä keskeisten kliinisten taitojen opettaminen. Tässä näyttöön perustuva teoria yhdistetään käytäntöön. Kyseessä ovat ne käytännölliset olennaiset taidot, joita sairaanhoitaja tarvitsee työnsä suorittamiseen. Niitä ovat esimerkiksi potilaan laskimokanylointi, sydänfilmin ja verinäytteen ottaminen, vaativan lääke- ja nestehoidon toteuttaminen, virtsatiekatetrointi ja niin edelleen. Listaus on varsin pitkä. Kuitenkaan pelkkä kliinisten taitojen, “temppujen”, oppiminen ei vielä riitä kokonaisvaltaisessa potilastyössä, jossa lisäksi kommunikointi-, ongelmanratkaisu- ja tiimityötaidot ovat olennainen osa sairaanhoitajan asiantuntijuutta. Ja niiden täytyy tulla huomioiduksi myös osana opetusta.

Tyypillisesti hoitotyön opetuksessa erilaisten kliinisten taitojen opettaminen on perustunut mallioppimiseen, jossa oppiminen nähdään tapahtuvan havainnoimalla muita. Ensin joku, monesti opettaja, näyttää mallisuorituksen mahdollisimman vähin virhein. Tämän jälkeen opiskelijoiden odotetaan kopioivan suoritus osaksi omaa taitopankkiaan. Usein aikaa itse uuden taidon harjoittelulle kyseisessä opetustuokiossa on kertasuorituksen verran.

Kertanäytön ja -kokeilun jälkeen taidon oletetaan siirtyvän käytäntöön ja treenautuvan itsestään käytännön työelämän harjoitteluiden aikana. On kuitenkin melko sattumanvaraista ja paikkasidonnaista, mitkä kliiniset taidot tulevat lopulta opiskelijalle vastaan työelämäharjoitteluiden aikana. Hoitotyön koulutusta on myös kritisoitu siitä, että kliinisten taitojen opettaminen jää liiaksi työelämäkentän harjoitteluiden varaan (mm. Hankonen 2017).

Edellinen edustaa hyvinkin perinteistä näkemystä opetuksen siirtovaikutuksesta, jossa ohjeiden, ohjeistamisen ja tiettyjen taitojen harjoittaminen rajatussa ympäristössä oletetaan riittävän taidon hallitsemiseksi käytännössä (Hajian 2019). Kuitenkin käytännössä on huomattu, että ensimmäisenä vuonna opetetut kliiniset taidot eivät välttämättä ole hallussa vielä kolmannenkaan vuoden hoitotyön opiskelijalla. Perustavanlaatuiset hoitotyön taidot ja toiminnot voivat olla hakusessa kohta valmistuvalla sairaanhoitajakin, mikä lisää opiskelijoiden ahdistusta valmistumisen ja työelämään siirtymisen suhteen.

Opetetut taidot eivät siis siirry tai pysy?

Sairaanhoitajakoulutuksessa vaativien ja monisyisten kliinisten taitojen opetuksen siirtovaikutus mallioppimisen kautta vaikuttaa siten olevan ainakin oman kokemukseni mukaan olevan kohtalainen haaste. Sairaanhoitajan työssä on nimittäin asioita, joita ei voi oppia muuten kuin itse tekemällä, toistamalla, erehtymällä - ja sitten tekemällä uudelleen. Ja tämä kaikki vaatii aikaa, mikä ei ole aina mahdollista perinteisessä opetuksessa. Myöskään irralliset taidot tai asiat eivät usein jää mieleen. Eikä kaikkea kerta kaikkiaan pysty myöskään harjoittelemaan aina oikeilla potilailla työelämäharjoitteluissakaan.

Yhden asian olen kuitenkin huomannut juurruttavan käytännössäkin harjoiteltuja asioita paremmin mieliin: Täytyy antaa opetettavalle asialle konkreettinen taustatarina, selkeä opiskelijalle ymmärrettävä konteksti, jonka opiskelija arvottaa itselleen tärkeäksi.

Opiskelijoiden palautteissa nouseekin kohtalaisen usein esiin se, että opettajan kuvauksia “oikeasta työelämästä” arvostetaan. Ne tuovat kaivattua konkreettisuutta siihen, mitä ollaan opiskelemassa (mitä tämä käytännössä tarkoittaa) sekä merkitystä, miksi ollaan opiskelemassa (miksi minun pitää tämä osata ja tietää).

Hoitotyössä opetuksen ja opitun taso tuleekin todelliseen testiin alati muuttuvissa potilastilanteissa opiskelijoiden käytännön harjoitteluissa sekä työssä sijaisena tai sairaanhoitajana. Ja kovaan testiin tuleekin, sillä meidän alallamme kun on, sananmukaisesti, ihmishengestä kyse.

Annetaan siis kliinisten taitojen opiskelulle taustatarinat

Case based learning, CBL, edustaa monialaista pedagogista lähestymistapaa, jossa opiskelijat yhdistävät tietonsa ja taitonsa tosielämän skenaarioihin. Pedagoginen malli ei ole mitään uutta terveydenhuollon opetuksen kentällä, vaan se on maailmallakin laajalti käytetty lähestymistapa, jossa potilastapausten kautta saadaan esille hoidon monisyisyys. Bloomin taksonomiassa CBL asettuu edustamaan korkeimpien kognitiivisten tasojen toimintaa; tiedon ja taidon analysointia, syntetisointia ja arviointia. (McLean 2016, Williams 2005.)

CBL:ssä hyödynnetään yhteisöllistä oppimista, se fasilitoi opittujen asioiden yhdistämistä ja soveltamista sekä ohjaa niin sisäistä kuin ulkoista opiskelumotivaatiota, kannustaa itsereflektioon ja yhdistää teoreettisen tiedon käytäntöön. Tiivistetysti CBL lisää opiskelijoiden ongelmanratkaisukykyä, osaamista sekä parantaa siten lopulta potilaiden hoidon lopputulosta. (McLean 2016.) CBL on lisäksi varsin käytännöllinen taipuessaan niin yksittäisten taitojen oppimiseen kuin kokonaisvaltaiseen potilashoidonkin harjoitteluunkin.

Kliinisten taitojen opettamiseen haettiin uutta näkökulmaa, kun syksyn 2022 aikana Lapin ammattikorkeakoulussa kehitettiin strategiarahoituksella hoitotyön digi- ja etäpedagogiikkaa rakentamalla CBL-perustainen itsenäisen harjoittelun piste hoitotyön koulutuksen Aurora-simulaatiosairaalan tiloihin. Kokonaisuus nimettiin Case Stationiksi. Case Stationia pilotointiin syksyn –22 aikana ja testattiin vielä lisää seuraavan kevään aikana.

Case Stationin ideana oli rakentaa soveltuvalle digialustalle potilastapausperustainen tehtäväpankki sekä saada hoitotyön simulaatiotilat paremmin opiskelijoiden käyttöön myös varsinaisen opetuksen ulkopuolisena aikana. Ajatuksena oli saada keino vahvistaa sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden kliinisiä taitoja sekä päätöksenteko- ja ongelmanratkaisutaitoja käyttäen aitoja hoidossa käytettyjä välineitä sekä vertaisoppimista. Lopputuloksena syntyi toimiva kokonaisuus, joka on nyt osa hoitotyön Aurora-simulaatiosairaalaa.

Case Stationin perusidea

Perusajatuksena Case Stationilla on, että CBL-pedagogiikkaa hyödyntäen on rakennettu laadukkaat selkeät oppimistavoitteet, taustatarinat sekä tausta-aineistot sisältävät potilastapauksiin perustuvat tehtävänannot digitaaliselle alustalle, joka on opiskelijoiden käytössä ajasta riippumatta.

Syksyn 2022 aikana digitaalisena alustana koekäytössä oli Laerdalin SimCapture for Skills-ohjelmisto ja kevään 2023 aikana testattiin Google Classroom-alustaa. Molempien etuna on, että ne toimivat erinomaisesti myös puhelimella. Näin opiskelija pääsee käsiksi tehtäviin helposti missä vain. Lisäksi yksi hoitotyön koulutuksen simulaatiotilojen luokkatila valjastettiin potilastapaustehtävien käytännön suorittamista varten Case Stationiksi.

Kuva 1: Case Station hoitotyön Aurora -simulaatiosairaalassa

Yksinkertaisuudessaan Case Station toimii siten, että opiskelijalle annetaan pääsy aitoa jäljittelevien potilastapausten taustatarinoihin ja tehtävänantoihin, joihin hän saa rauhassa tutustua silloin kun hänelle sopii, siellä missä hänelle sopii, siten kuin hänelle sopii ja niin pitkään kuin hänelle sopii. Tehtävänannossa ohjataan opiskelijaa itse kliinisen taidon suorittamiseen, mutta myös esitetään potilastapaukseen liittyviä ratkaistavia kysymyksiä. Opiskelija tulee sitten etukäteen valmistautuneena Case Stationille tehtävää suorittamaan.

Ilman opettajan valvontaa ei kajoavia toimenpiteitä saa opiskelijakollegoille suorittaa. Case Stationilla käytetään oikean potilaan sijasta simulaatiovälineitä, jotka nykyisellään ovatkin erittäin aidon tuntuisia. Case Stationilta löytyy selkeästi merkittynä juuri kyseisiin potilastapaustehtäviin tarvittavat aidot välineet, simulaatiovälineet sekä simulaationukke.

Opiskelija tämän jälkeen saa rauhassa käytännössä harjoitella Case Stationilla kliinisiä taitoja, joita tehtävänannossa vaaditaan. Toistoja voi tehdä turvallisessa ympäristössä simulaatiovälinein tai simulaationukelle niin monta kuin vain on tarpeen, eikä kiirettä ole. Kun opiskelija on valmis, hän videoi omalla puhelimellaan suorituksen Case Stationilla, jossa hän lisäksi kertoo, kuvaa ja kuvailee vastaukset tehtävänannon kysymyksiin.

Opettaja antaa palautteen opiskelijalle videoinnin perusteella. Tehtävät on rakennettu siten, että vertaisoppiminen ja tiimityöskentelytaidot on otettu huomioon ja tehtävän tekoon tarvitaan useimmiten vähintään kaksi opiskelijaa. Tämä ohjaa opiskelijoita näin kommunikointi- ja tiimityötaitoihin.

Kuva 2 Opiskelijoilla Case Stationin tehtävänannot tulevat suoraan taskuun puhelinsovelluksen kautta

Case Station mahdollistaa opiskelijoille ajasta riippumattoman opiskelun ja vaihtoehtoisen opintojen suoritustavan. Sitä on hyödynnetty pakollista läsnäoloa vaativien hoitotyön kliinisten taitojen taitopajojen korvaavana suoritustapana, uuden kliinisen taidon opiskelun tapana sekä jo opittujen taitojen kertaamisen paikkana. Lisäksi Case Station helpottanut sekä opettajan että opiskelijan työtä poissaolojen korvaamisen osalta.

Case Stationin pilotoinnin aikana syksyllä -22 kerättiin palautetta opiskelijoilta. Palaute oli erittäin rohkaisevaa.

Voiko Case Stationilla ottaa haltuun ihan uuden kliinisen taidon?

Pilotissa opetuksen siirtovaikutuksesta tuli rohkaisevaa palautetta. Case Station nimittäin “pakottaa” opiskelijan itse pohtimaan ja syventymään tehtävän suorittamiseen – kaikki tarvittava ohjaus ja materiaali on opiskelijalla käytössä verkkomateriaalina, mutta itse joutuu ratkomaan, miten käytännön tasolla asia suoritetaan. Tehtävien tekeminen vaatii opiskelijalta aktiivista itsenäistä ajattelua, paneutumista ja ongelmanratkaisua.

Edellä mainittu toteutui esimerkiksi, kun Case Stationia testattiin uuden kliinisen kädentaidon opiskelussa, jolloin osa opiskelijoista suoritti laskimokanyloinnin itsenäisesti sen kautta. Case Stationille oli tehty potilastapaus, joka sisälsi taustatarinan laskimokanyylin laitolle ja nestehoidon aloitukselle. Opiskelijat suorittivat tehtävän pareittain. Tausta-aineistoon liittyi lyhyen teoriatiedon lisäksi toimintaa ohjaava videointi, jossa kanylointi suoritetaan.

Videoinnilla ei ollut selityksiä tai tekstejä, vain itse toiminta. Opiskelijat saivat pysäyttää, kelata, katsoa ja toistaa videota niin monta kertaa kuin näkivät itse tarpeelliseksi. Tämän jälkeen he ottivat oikeat tarvittavat välineet ja lähtivät suorittamaan samaa simulaatiokädelle samalla toimintansa videoiden.

Lopputulos oli erinomainen. Opiskelijat suorittivat laskimokanyloinnin oikeaoppisesti ja onnistuneesti. Erityinen kommentti eräältä opiskelijalta oli:

“Nyt kun opettaja ei ollut koko ajan paikalla, asia jäi näin varmasti paremmin mieleen, kun joutui ihan itse pähkäilemään ja pohtimaan, kokeilemaan ja erehtymään niin monta kertaa, että lopulta onnistuu”.

Ainakin tämän palautteen perusteella siis opetuksen siirtovaikutus vaikutti hyvältä, jopa perinteistä opetusta paremmalta.

Tehtävien palauttaminen videoinnin muodossa ohjaa opiskelijoita itsereflektioon. Kliinisen taidon videoinnilta opiskelija saa nähdä oman suorituksensa ja kiinnittää siten huomiota niihin seikkoihin, jotka sujuivat hyvin ja joita pitää vielä seuraavalla suorituskerralla parantaa. Joskus opiskelijana ihan itse kehityskohteiden hoksaaminen onkin tuottoisampaa kuin kuulla kehitysehdotukset opettajan suusta vierestä. Samalla vertaisoppimista ja –palautetta tulee välittömästi, kun opiskelukaveri antaa palautteen videoinnin perusteella. Ja mahdollistaahan videoinnit tietenkin opettajalle tilanteesta palautteen antamisen myöhemmässäkin vaiheessa.

Uuden kliinisen taidon oppimisen kannalta toisen vuoden sisätauti-kirurgisen hoitotyön opintojakson opiskelijat harjoittelivat pienryhmissä heille uuden Airvo2-korkeavirtaushappihoitolaitteen käyttöä. Palautteista nousivat esiin tiimityöskentelytaidot, uuden oppiminen ja mieleen jäänyt kuva siitä, milloin kyseistä taitoa pitää aidossa tilanteessa osata soveltaa:

"Keskustelimme aluksi ryhmän kanssa tehtävästä, harjoittelimme yhdessä ja lopuksi suoritimme kuvauksen. Kaikille tuli selväksi mitä olemme tekemässä ja miksi.",

"Laitteen kokoaminen oli uutta mutta jäi hyvin mieleen. Ryhmätyö ja kommunikointitaidot tulivat myös hyvin käyttöön, kun pohdittiin, miten asiaa lähestytään.",

"Kukaan ei osannut käyttää Airvoa tai ollut nähnyt sitä ennen, nyt kaikki tiedetään mikä se on ja miten sitä käytetään.",

"Oli hyvä, että siinä oli myös potilastapaus eikä vain teoriaa miksi laitetta käytetään, konkreettinen esimerkki milloin voisi tulla käyttöön." Ja lopuksi

"Case Station ehdottomasti jatkoon".

Poissaolon korvaamisessa Case Stationia testattiin terveydenhoitajien koululaisten ryhtitarkastusten osalta. Korvaavat suoritukset olivat erinomaisia, huolellisesti tehtyjä ja oikein suoritettuja. Opiskelijoiden palaute oli myös kannustavaa, esimerkkinä

"Case Station ohjasi oppimista ja sen käyttö oli helppoa ja selkeää. Case Stationin todellakin pienentää kynnystä tulla harjoittelemaan itsenäisesti." ja

"Case Stationia tulisi muidenkin opettajien hyödyntää sen sijaan, että opiskelija joutuu odottelemaan seuraavaa toteutusta, jossa voi korvata poissaolonsa. Sitä voisi kenties soveltaa myös simulaatioissa.".

Uuden oppiminen vaikuttaa olevan näin hyvinkin mahdollista Case Stationin kautta. Opiskelijat osoittivat oppineensa kliinisen taidon käytännön toteutuksen lisäksi toivottuja tiimityöskentely- ja ongelmanratkaisutaitoja.

Case Station toivottuna paikkana opiskeltujen asioiden kertaamisessa

Case Stationille rakennettiin lisäksi potilastapauksia muun muassa nenämahalekun laiton, verensiirtojen, EKG:n ottamisen, nestehoidon aloituksen ja epiduraalisen kivunhoidon osalta. Huomioon otettiin juuri niitä kliinisiä taitoja, joita opiskelijat käytännön harjoitteluissaan tulevat hetimiten tarvitsemaan. Case Station annettiin kaikkien hoitotyön opiskelijoiden vapaaseen käyttöön.

Osa opiskelijoista ottikin Case Stationin kovaan käyttöön ennen käytännönharjoitteluun menoaan. Palautteista nousi esiin vertaisoppimisen tärkeys:

"Kun parin kanssa tulee harjoittelemaan niin koen, että taidot kehittyy. Jos jotain ei itse osaa niin on mahdollista, että pari osaa. Näitä ongelmia voi myös pohtia sitten kahdestaan." ja

"Oli tosi helppo ja mukava tulla kaverin kanssa harjoittelemaan. En itse koe kynnystä simulaatiotilojen käyttöön. Ehdottomasti otettiin tämä oman parin kanssa jo tavaksi ja uusi aika on jo varattu."

Lisäksi palautteista nousi esille, että Case Station tavoitellusti pienensi kynnystä tulla harjoittelemaan kliinisiä taitoja koululle itsenäisesti:

"Case Station on selkeä paikka missä tarvittavat välineet helposti saatavilla ja tila, jossa mahdollisuus harjoitella rauhassa.",

"Koimme tämän todella hyödyllisenä, kun itse piti pohtia ja muistella työjärjestystä ja mitä kaikkea tulee ottaa huomioon ja aiotaan jatkossakin hyödyntää tätä case stationia. Toi myös varmuutta omaan tekemiseen.",

"Hyvä, että pääsee kertaamaan, ja kun lähiopetusta ei voida järjestää niin usein, eikä jäädä paneutumaan yhteen asiaan, on hyvä, että on mahdollista päästä itsenäisesti opiskelemaan." ja

"Toivottavasti Case Station tulee aktiiviseen käyttöön, koska joitain taitoja on hyvä treenata useamman kerran ennen harjoittelua.”

Case Station siis jatkoon!

Case Station pääsi siis sille asetettuihin tavoitteisiin. Case Stationia olisi nähdäkseni mahdollista hyödyntää jatkossa edellä mainitun lisäksi toiminnallisen tentin suorituspaikkana sekä erityisesti näkisin sillä olevan arvoa ja kaivattua helpotusta aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen.

Mikäli esimerkiksi lähihoitajataustainen opiskelija osaa jo vaikkapa potilaan virtsarakon tyhjentämisen katetroimalla, hän pystyy osaamisensa myös konkreettisesti simulaatiovälinein näyttämään ja opettajan on tällöin helppo osaaminen myös todellisuudessa todentaa. Samalla opiskelijan on osoitettava ymmärryksensä ja osaamisensa kliinisen taidon vaatimasta taustalla olevasta hoitotyön päätöksenteosta ja näyttöön perustuvan teoriatiedon ymmärtämisestä vastatessaan potilastapaukseen liitettyihin kysymyksiin.

Monia opiskelijoita jännittää valtavasti käytännön harjoitteluihin meno, jossa yhtenä osatekijänä on koettu se, ettei vielä osaa omasta mielestään riittävästi käytännössä. Case Stationilla opiskelijana saa perehtyä välineisiin ja kerrata asiaa jälleen niin pitkään, kuin itse kokee tarvitsevansa. Näin itsevarmuudellakin kentän harjoitteluihin nähden on mahdollisuus kasvaa.

Erilaisten oppijoiden huomioinnin haasteeseen Case Station voi nähdäkseni myös tarjota mahdollisuuksia. Etuna Case Stationilla kun on, että opiskelija voi rauhassa ja turvallisessa ympäristössä toistaa kliinistä taitoa niin monta kertaa, kuin tarve on. Opiskelijalle, joka tarvitsee oman rauhan ja hiljaisen tilan ilman häiriötekijöitä tämä voi olla helpotus. Case Stationilla lisäksi poistetaan oppituntien aikaraja ja ison ryhmän mahdollisesti luoma paine onnistumiseen ja tekemiseen.

Case Stationin potilastapausten rakentamisessa on myös mahdollista ottaa huomioon saavutettavuus muokkaamalla materiaaleja erilaisiin esitysmuotoihin kuten vaikkapa videoiksi, ääneksi tai tekstiksi. Opiskelijalla on tällöin mahdollisuus perehtyä ennakkomateriaaliin niin kauan ja sillä tavoin, kuin on tarpeen, ja näin on mahdollisuus myös vaihtoehdolle perinteiseen opetukseen osallistumisen lisäksi.

Ja mitä Case Station sitten vaatii opettajalta?

Opettajalta Case Stationille tehtävien luominen vaatii selkeiden oppimistavoitteiden asettamista, käytännön työelämän tuntemusta ja siten taitoa liittää teoria ja käytäntö toisiinsa - myös silloin, kun ei itse opettajana ole paikalla. Mielikuvitus on toisaalta vain rajana sille, miten ja millaisia tehtäviä Case Stationille rakentaa.

Potilastapauspohjaisista tehtävistä saa juuri niin haastavan ja moniulotteisen, kuin vain opettaja siitä osaa tehdä ja nyt Aurora-simulaatiosairaalan Case Station-tila antaa valtavasti vaihtoehtoja välineiden ja idean soveltamiseen. Myös muussa kuin ainoastaan hoitotyön koulutuksessa.

Kuitenkin muistettava on, että CBL-opetuksessa, kuten simulaatio-opetuksessakin, yksinkertainen on kaunista. Keskittymällä selkeästi rajattuihin oppimistavoitteisiin myös CBL-tehtävistä tulee opiskelijalle merkityksellisemmät keskeisten asioiden oppimisen kannalta. Myös tehtävään liittyvän tausta-aineiston suhteen kannattaa harjoittaa opettajana kriittisyyttä ja pyrkiä keskittymään tietotulvan sijaan kaikista olennaisimpaan, must know –tietoon. Kun oppimistavoite ja tehtävänanto ovat selkeät ja yksiselitteiset, on opiskelijanakin helpompaa löytää tehtävästä olennainen. Hyvin rakennettu tehtävä palvelee pitkään eteenpäin.

Case Stationin -tyyppisessä opetuksessa onkin monia mahdollisuuksia, mutta ei se silti vähennä opettajan tarvetta tai tarpeellisuutta. Opettajalle se antaa kuitenkin mahdollisuuden käytännön opetuksen resurssien uudelleenohjaamiseen ajassa, joka haastaa opettajaa monesta suunnasta. Se on vaihtoehto ja lisä perinteisen opetukseen, siinä on ituja mahdollistaa erilaisia yksilöllisiä opetusjärjestelyitä ja mahdollistaa konkreettisen tavan aikaan ja paikkaan sitomattomuuden vaatimusten ja aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen osalta.

Opiskelijan näkökulmasta tarvitun kliinisen tiedon ja taidon lisäksi Case Station ohjaa opiskelijoita metataitojen osalta itsenäiseen oppimiseen, itsereflektioon ja tiimitaitoihin. Opettajan tehtäväksi jää harkinta siitä, milloin Case Station on opetuksessa hyödyllinen ja kun sitä käytetään, ohjata opiskelijoita oikeaan suuntaan, auttaa hoksaamaan kriittiset suorituksen kohdat sekä varmentaa, että suoritus on sääntöjen ja ohjeiden mukainen.

Kuten jo Engeströmkin (1987) asian toi esille, mikään koulutus ei voi antaa vastauksia jokaiseen työelämässä vastaan tulevaan ongelmaan, mutta laadukkaan koulutuksen tulee antaa sellaiset periaatteet, tiedot ja taidot, että työelämässä vastaan tulevista käytännön ongelmista voi niitä soveltamalla selvitä. Näin Case Station on osana sitä ketjua, jossa saadaan valmistettua tänä päivänä työelämäkentälle suuresti kaivattuja kovia sairaanhoitaja-asiantuntijoita, joilta ei puutu kliinistä osaamista, teorian ja käytännön ymmärtämisen ja yhdistämisen taitoa, tiimitaitoja eikä itsensä kehittämisen osaamista.

Lähteet

Engeström, Y. 1987. Perustietoa opetuksesta. Helsinki: Valtiovarainministeriö. Viitattu 2.6.2023 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3665/engestr%F6m1-175.pdf?sequence=2

Hankonen, R. 2017. Sairaanhoidon opiskelijat haluavat lisää kliinisiä taitoja. Tehy-verkkolehti. Viitattu 9.6.2023 https://www.tehylehti.fi/fi/uutiset/sairaanhoidon-opiskelijat-haluavat-lisaa-kliinisia-taitoja

Hajian, S. 2019. Transfer of Learning and Teaching: A Review of Transfer Theories and Effective Instructional Practices. IAFOR Journal of Education, Vol 7 Nro 1 (2019), 93-111. Viitattu 2.6.2023 https://iafor.org/journal/iafor-journal-of-education/volume-7-issue-1/article-6/

McLean, S. 2016. Case-Based Learning and its Application in Medical and Health-Care Fields: A Review of Worldwide Literature. Journal of Medical Education and Curricular Development, Vol 27 Nro 3 (2016). Viitattu 9.6.2023 https://doi.org/10.4137/JMECD.S20377.

Williams B. 2005. Case-based learning - a review of the literature: is there scope for this educational paradigm in prehospital education? Emergency Medicine Journal, Vol 22 Nro 8 (2005), 577-581. Viitattu 2.6.2023 https://doi.org/10.1136/emj.2004.022707.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

The Frostbit Software Lab in Lapland University of Applied Sciences has developed Green Care Virtual Reality environment that relax but also actives people in forest environments. Development work was enabled and resourced by the Active Arctic project.

On Forest Visitor VR (In Finnish: Metsänkävijä VR) there are two different scenarios. One where the user finds himself in middle of the forest surrounded by nature with animals to spot and mushrooms to be picked and another one with calming lake environment with sound of the lake water and birds and with a possibility to fish with traditional bait fishing pole.

Green Care solutions, which involve the use of nature-based interventions such as ecotherapy animal-assisted therapy and gardening, have been shown to have a positive impact on various aspects of well-being, including physical, psychological, and social well-being.

One study conducted in the Netherlands found that engaging in horticultural activities, such as gardening, had a positive effect on physical health by reducing stress and increasing physical activity levels (van den Berg et al., 2010). Another study conducted in the United States found that animal-assisted therapy had a positive impact on psychological well-being by reducing symptoms of depression, anxiety, and post-traumatic stress disorder (PTSD) (Barker & Dawson, 1998).

Ecotherapy, which involves nature-based interventions to improve mental health, has also been shown to positively impact psychological well-being. A review of 10 studies on ecotherapy found that it was associated with significant improvements in symptoms of depression, anxiety, and stress (Summers & Vivian 2018).

However, not everyone has easy access to nature and green spaces. Virtual reality (VR) green care applications can provide a solution for people who are unable to physically access nature. These applications can provide immersive experiences that simulate natural environments and can help to reduce stress and anxiety levels (Valtchanov et al., 2010).

One study found that a VR forest environment had a calming effect on participants and reduced their stress levels. The results pointed out that there is increasement in relaxation, attention restoration and clearing one’s thoughts effects among the participants (Mattila et al., 2020).

“Metsänkävijä VR” solution has been tested around Finnish Lapland by multiple elderly housing service providers and designed further with their feedback. Testing has also been arranged with disabled people, mental car unit staff and with children with autism spectrum. The feedback has been useful and further personalized development is wanted.

Picture 1. Testing VR forest environment at Lapin Muistiyhdistys, Päivätoiminta Onnimanni.

Solutions were taken into testing in a very open-minded way and with no fear for modern technology. Although, with disabled people the testing pointed out that the setup of testing needs specific approach and help from familiar nurses. User centric design has critical impact in this kind of application case as it is designed in plug & play way.

These solutions have enormous potential also in mental healthcare of young people as a motivating environment to go more often out to nature but also in virtual travelling field.

Picture 2. Testing VR forest environment at Rovaseudun hoivapalvelut, Seutulanharjun hoivakoti.

In summary, Green Care solutions are important for various aspects of well-being, and VR Green Care applications can provide content for people who are unable to go out to nature. These interventions may positively impact physical, psychological, and social well-being and improve quality of life.

The importance of projects like Active Arctic cannot be underlined enough. It is crucial to make these solutions familiar to the target groups. In the project we are finding best practices to digitalize well-being sector, including SME’s, research organizations and increasing knowledge of solutions to public sector. Main actions of the project are to:

- increase awareness of digital solutions on market currently and upcoming ones in near future,

- collide ICT sectors solutions and companies with well-being and healthcare domain,

- find new business models and activities from digital solutions implementation,

- define how Digital Innovation Hub (DIH) of wellbeing sector could be established to Finnish Lapland in best conceivable way, and to

- actively network and establish collaboration between actors.

For further inquiries, please contact Active Arctic Project Managers:  Tuuli Tikkanen (tuuli.tikkanen(a)lapinamk.fi and
Ella Björn (ella.bjorn(a)ulapland.fi)

References:

Barker, S. B., & Dawson, K. S. (1998). The effects of animal-assisted therapy on anxiety ratings of hospitalized psychiatric patients

Valtchanov, D., Barton K. R., Ellard, C. (2010).Restorative Effects of Virtual Nature Settings

(Summerrs, J. K. & Vivian, D. N.). Ecotherapy – A Forgotten Ecosystem Service: A Review https://www.researchgate.net/publication/326808852_Ecotherapy_-_A_Forgotten_Ecosystem_Service_A_Review

van den Berg, A., E., Groenewegen, P.,P., Maas, J., Verheij, R. A. (2010). Green space as a buffer between stressful life events and health https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0277953610000675?via%3Dihub

Mattila , O , Korhonen , A , Pöyry , E , Hauru , K , Holopainen , J & Parvinen , P 2020 , ' Restoration in a Virtual Reality Forest Environment ' , Computers in Human Behavior , vol. 107 , no. June , 106295 .
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/344187/mattila_et_al_2020_Restoration_in_a_Virtual_Reality_Forest_Environmentfinal_author_draft.pdf?sequence=1

 

> Return to the Lapland UAS Blog front page

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin suomenkieliselle etusivulle

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yksi merkittävä painopiste on ollut vahvistaa lapsi- ja perhelähtöistä toimintakulttuuria kaikilla toimintasektoreilla. Lapsen ja perheen näkökulman vahvistaminen esimerkiksi eri palveluita suunniteltaessa on ensiarvoisen tärkeää.

Suosikkisanat tarjoavat välineitä lapsen kasvun, kehityksen ja toimintakyvyn kokonaisvaltaiseen tukemiseen. Näiden välineiden avulla eri ammattihenkilöt voivat ymmärtää lapselle ja perheelle merkityksellisiä tekijöitä vahvuusperustaisesti ja siten hyödyntää niitä palveluiden ja tukitoimien suunnittelussa. Suosikkisanoja hyödynnetään tällä hetkellä hoito-, kuntoutus sekä kasvatus- että opetustyössä.

Kuva 1. Lapsuuden kuusi suosikkisanaa (F-Words Translations | CanChild)

Suosikkisanat pohjautuvat Canchild:n tutkijoiden (Rosenbaum & Gorter 2012) tekemiin tutkimuksiin ja perheiden kanssa käytyihin keskusteluihin. Suosikkisanat ovat käännös englanninkielisestä versiosta F-words. Taustalla on Maailman terveysjärjestön (WHO) kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF) (kuva 2).

ICF-luokituksen osa-alueet on käännetty lasten ja perheiden näkökulmaa kunnioittaen antaen kustakin osa-alueesta esimerkin (kuva 2). Ruumiin ja kehon toiminnoista Kunto (Fitness) kuvaa lapsen fyysistä sekä psyykkistä hyvinvointia. Lapsen suorituksia kuvaa Toiminta (Function), joka liittyy siihen, mitä lapsi pystyy tekemään, ei niinkään siihen miten hän sen tekee. Ystävät (Friends) osa-alue kuvaa lapsen osallistumista erilaisiin sosiaalisiin suhteisiin. Ystävät edustavat muiden lasten kanssa solmittuja ystävyyssuhteita. Perhe (Family) kuvaa ympäristötekijöitä ja kaikkia lasten ja nuorten arjen toimintaympäristöjä. Hauskuus (Fun) edustaa yksilötekijöitä ja sisältää asioita, joista lapset pitävät.

Suosikkisanoihin on lisätty myös kuudes osa-alue, Tulevaisuus (Future), sillä lapset kasvavat ja kehittyvät jatkuvasti. Tulevaisuus edustaa lapsen osallistumista ja kasvamista yhteisön jäseneksi.

Suosikkisanat keskittyvät erityisesti näihin kuuteen lapsen kehityksen avainalueeseen, jotka tulisi huomioida lasten kasvatuksessa, opetuksessa, hoidossa ja kuntoutuksessa.

Suomennetut suosikkisanat on luotu vahvistamaan lapsen ja perheiden asiantuntijuutta sekä yhdenvertaisuutta palveluiden ja tukien suunnittelussa (Cross ym. 2015). Ne auttavat kokoamaan yhteen lapsen ja perheen kannalta merkityksellistä tietoa sekä tarjoavat vahvuuksiin perustuvan kokonaisvaltaisen kuvauksen lapsesta ja perheestä (Rosenbaum ym. 2021)

Välineet mahdollistavat vahvuuksien rakentamisen ja painottavat lapsen omaa toimintaa ja hyvinvointia, sen sijaan että pyrkisimme korjaamaan lapsen toimintaa kohti ‘normaalia’. Suosikkisanat korostavat myös toiminnan hauskuutta ja mielekkyyttä; sellaisia tekijöitä, jotka ovat lapsesta mielekkäitä asioita tavoitella ja rakentavat positiivista tulevaisuutta (Rosenbaum ym. 2021)




Kuva 2. ICF-luokituksen osa-alueet ja Suosikkisanat

Suosikkisanoja on käännetty jo 23 kielelle. Suomenkielinen käännösprosessi toteutui neljän ammattikorkeakoulun (Lapin, Turun, Satakunnan ja Savonia-ammattikorkeakoulun) yhteistyönä. Käännöstyö eteni virallisen käännösprotokollan mukaan. Prosessissa tuotettiin käännökset neljään välineeseen (kollaasi, profiili, tavoitelomake ja sopimus), posteriin sekä tekstitys kolmeen videoon. Nämä suomenkieliset versiot välineistä ovat ladattavissa CanChildin verkkosivuilta F-words Knowledge Hubista.

Suosikkisanavälineet (F-Words Translations | CanChild)

Suosikkisanasopimus on sopimus lasten, perheiden ja ammattilaisten välillä. Sen tarkoitus on tuoda esille lapselle ja perheille tärkeitä asioita. Sopimus edustaa ikään kuin epävirallista, mutta tärkeää sopimusta lapsen ja toimijoiden välillä, joiden kanssa lapsi työskentelee ja toimii. Sopimus myös ’elää ja kehittyy’ lapsen arjessa tilanteiden mukaan.

Suosikkisanakollaasin tarkoitus on toimia suosikkisanojen visuaalisena esityksenä. Se on lapsille luontaisempi, hauska ja helppo tapa puhua itselle tärkeistä asioista. Se on oiva tapa myös kiteyttää asioita tiiviiseen muotoon.

Suosikkisanaprofiili on yksisivuinen asiakirja, joka korostaa kunkin sanan merkitystä lapselle ja perheelle. Ideana on, että profiilia voidaan käyttää esittelyasiakirjana esimerkiksi ensimmäisissä tapaamisissa uusien ihmisten kanssa. Lapsen kasvaessa profiili muuttuu, joten sitä voidaan päivittää tarpeen mukaan. Profiilin ideana on, että sen kautta esimerkiksi ammattilaiset oppivat lisää lapsen perheestä ja ystävistä, siitä, mistä lapsi pitää sekä lapsen ja perheen yleisistä tulevaisuuden toiveista ja tavoitteista.

Tavoitelomakkeen tarkoitus on auttaa lapsia ja perheitä osallistumaan tavoitteiden asettamisprosessiin. Lomakkeen avulla voidaan nähdä mikä lapselle ja perheelle on tärkeää ja mitä he haluavat tavoitella. Jokaista suosikkisanaa kohden voi täyttää yhden tavoitteen ja perustella tavoitteen merkityksellisyyden.

Suosikkisanojen käyttö kliinisessä työssä

Tutkimuksissa on todettu, että ammattilaiset ovat ympäri maailman kiinnostuneita suosikkisanoista ja ovat ottaneet niitä käyttöönsä kliinisessä työssä tukeakseen kokonaisvaltaista, vahvuuksiin perustuvaa lähestymistapaa lasten kanssa toimiessa (Soper ym. 2021; Soper ym. 2020).

Suosikkisanoista luodut ‘välineet’, kuten kollaasi tai tavoitelomake, mahdollistavat lapsen ja perheen näkökulman huomioimisen yhteistyössä ammattilaisten kanssa. (Rosenbaum 2022). Suomessa suosikkisanoja käytetään jo joillakin hyvinvointialueilla esimerkiksi lastenneurologisissa yksiköissä, Valteri-kouluissa sekä yksityisissä yrityksissä moniammatillisissa tiimeissä.

Suosikkisana-välineet ovat vapaasti käytettävissä, sivustolta voi ladata ja tulostaa tavoitteen mukaiseen työskentelyyn sopivia materiaaleja, esimerkiksi terveydenhuollossa tai varhaiskasvatuksessa hyödynnettäväksi.

Nyt kun viralliset käännökset eri välineistä ovat valmistuneet, kannustamme lasten ja perheiden kanssa työskenteleviä ottamaan ne käyttöönsä vahvistamaan lapsi- ja perhelähtöisten palveluiden toteuttamista!

Lähteet:

Cross, A., Rosenbaum, P., Grahovac, D., Kay, D., Gorter, J.W. 2015. Knowledge mobilization to spread awareness of the ‘F-words’ in childhood disability: lessons from a family–researcher partnership. 2015. Child: care, health and development, 41(6), 947–9 53.

Rosenbaum, P., & Gorter, J.W. 2012. The ‘F-words’ in childhood disability: I swear this is how we should think! Child: Care, Health and Development, 38(4), 457 – 463. DOI: 10.1111/j.1365-2214.2011.01338.

Rosenbaum, P. 2022. The F-words for child development: functioning, family, fitness, fun, friends, and future. Developmental Medicine & Child Neurology 2022 (64): 141–142.

Rosenbaum, A. Cross, A.K. Soper, V. Tomas, D. Grahovac, R. Teplicky, M. Wright. 2022. The F-words for Child Development: Lessons Learned.

Soper, A.K., Cross, A., Rosenbaum. P., Gorter, J. 2021. Knowledge translation strategies to support service providers’ implementation of the “F-words in Childhood Disability”, Disability and Rehabilitation, 43:22, 3168-3174, DOI: 10.1080/09638288.2020.1729873

Soper, A.K., Cross, A., Rosenbaum, P., Gorter, J. 2020. Service Providers’ Perspectives on Using the ‘F-Words in Childhood Disability’: An International Survey, Physical & Occupational Therapy In Pediatrics, 40:5, 534-545, DOI: 10.1080/01942638.2020.1726551

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

HyTe-intressiryhmä Lapin ammattikorkeakoulussa

Lapin ammattikorkeakoulu on laajentanut vuoden 2022 aikana verkostojaan hyvinvointi- ja terveysteknologian toimialan yrityksiin, keskittymiin sekä toimialayhdistyksiin. Yhdeksi keskeiseksi veräjäksi organisaation sisälle päin on osoittautunut nk. HyTe-intressiryhmä. Tämä ryhmittymä koostuu henkilöstön edustajista, joita kiinnostaa tai koskettaa hyvinvointi- ja terveysteknologiaan (lyhemmin ”HyTe”) liittyvät kysymykset. Monialaisessa ryhmittymässä on tämän blogin kirjoitushetkellä kaikkiaan 75 edustajaa, eritoten osaamisryhmistä, mitkä on reunustettu kuvassa 1 sinisellä värillä (Kuva 1).



Kuva 1. Lapin ammattikorkeakoulun osaamisryhmät (Lapin AMK 2023)

Olemme toteuttaneet syksyn 2022 aikana HyTe Webinaareja, joissa olemme kuulleet erityisasiantuntijoiden esityksiä, tutustuneet potentiaalisiin hankeyhteistyökumppaneihin tai hyvinvoinnin ja terveyden osaamiskeskittymiin eripuolilla Suomea. HyTe Matchmaking -tilaisuuksissa olemme tavanneet toimialojen yrityksiä. Tilaisuuksissa yritykset ovat esittäytyneet ja lopuksi olemme keskustelleet yhteistyömahdollisuuksista monialaisesta näkökulmasta.

Heart2Save Oy ja Awario® palvelu

Eräs esimerkki yritysyhteistyöstä on Heart2Save Oy:n kanssa vuoden 2022 aikana toteutettu yhteistyö. Heart2Save Oy on vuonna 2015 perustettu kuopiolainen terveysteknologia-alan yritys. Yrityksen sivustolta löytyvän tarinan mukaan kaikki alkoi helikopterin kyydissä liitävästä ensihoitolääkäristä, Helena Jäntistä. Työssään näkemänsä ja kokemansa asioiden jälkeen Helena sai ajatuksen laitteesta, jolla rytmihäiriöt voitaisiin havaita nopeasti ja luotettavasti ennen kuin ne aiheuttavat vakavia seuraamuksia. Tämän ongelman ratkaisemiseksi perustettiin Heart2Save Oy. (Heart2Save 2023).

Tässä yhteistyössä saimme yrityksen tuotteen sekä Kemin kampuksen Hyvinvointipysäkille että Rovaniemen kampuksen ENVI-ympäristöön. Sovimme yrityksen kanssa etukäteen millaista molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä toteutettaisiin vuoden aikana. Käytettävissämme oli Awario®- älykäs rytmintunnistus kokonaisuus, joka koostuu yksikanava EKG mittapäästä (Awario Gem® ja/tai Care®), Awario® älypuhelinsovelluksesta ja Awario® analyysipalvelusta. Awario® palvelun osat ilmenevät kuvasta 2.

Awario® palvelun avulla EKG mittauksen voi suorittaa missä ja milloin vain. Mittausta ohjataan puhelimeen ladatulla Awario® sovelluksella. Mittauksen päätyttyä Awario® analyysipalvelu analysoi EKG raportin ja antaa puhelimen näytölle tuloksen, jos on havaittu jokin tekoälyn tunnistamista rytmihäiriöistä. Awario® palvelu on kehitetty eteisvärinän seulontaan ja rytmihäiriöiden diagnosoinnin sekä seurannan avuksi. Palvelu ja tekoälyn analysoimat EKG raportit mahdollistavat luotettavan ja tehokkaan rytmihäiriön seurannan myös kotona, mikä edistää hoitoon pääsyä ja oikea-aikaista ja tehokasta jatkohoidon aloittamista.

Palvelun osat ovat sertifioituja lääkinnällisiä laitteita; Awario®- sovellus, Awario® analyysipalvelu ja Movesense® sensori ovat luokan IIa sertifioituja lääkinnällisiä laitteita ja Awario Care® mittauspää luokan I lääkinnällinen laite.



Kuva 2. Awario® palvelu (Lähde: Heart2Save Oy )

Käyttötilanteita ja kokemuksia yhteistyöstä

Awario® palvelua hyödynnettiin vuoden aikana Lapin AMK:n Kemin yksikössä sekä opetuksessa, että eri tapahtumissa ja hankkeiden (LivingLab Pruntsi, Active Arctic) tilaisuuksissa. Laitetta esiteltiin Living Lab Pruntsi -hankkeen marraskuussa toteutetulla teknologiaviikolla noin sadalle sotehenkilöstön tai asukkaiden edustajalle Kemin kaupungin eri yksiköissä ja kohtaamispaikoissa Pruntsilla sekä Kemikammarilla. Mittauksia teknologiaviikolla tehtiin 17 henkilölle. Laite herätti kovasti kiinnostusta ja joitakin korkeita sykkeitä löytyi ja myös rytmihäiriötä tuli mittauksissa esille. Yleisesti palvelu saikin positiivista palautetta ja erityisesti laitteen helppokäyttöisyyttä kehuttiin ja laitetta pidettiin hyvänä lisänä terveydenhuollon laitevalikoimaan. Laite toimi pääsääntöisesti hyvin.

Lapin AMKin Rovaniemen yksikössä Awario® palvelua hyödynnettiin osana sisätauti-kirurgisen hoitotyön opetusta. EKG:n perusteet ja tulkinta -kokonaisuuteen liittyen laitetta esiteltiin ja kokeiltiin kliinisen hoitotyön työpajoissa. Keskeisenä teemana laitteen käytössä oli terveysteknologian rooli uusien toimintamallien syntymisessä ja kokonaan uusien toimintatapojen kehittämisessä. Kokemus laitteen käytöstä oli positiivinen, erityisesti käytön helppouden ja nopeuden suhteen. Rytmihäiriötilanteessa mahdollisuus välittömään kohtaus-EKG:n ottamiseen kotona koettiin merkittäväksi uudeksi toimintatavaksi, jonka puolesta on helppo puhua.

Hyödynsimme yritysyhteistyön mahdollisuuksia myös erilaisissa tapahtumissa, joissa esittelimme laitetta ja hoitotyön koulutusta ja -oppimisympäristöjä. Laite herätti ansaitusti mielenkiintoa yleisöissä ja erityisesti kiiteltiin sitä, että mittauksen voi tehdä juuri silloin, kun tarve akuutisti on. Keskustelimme paljon myös laitteiden hankintaan liittyvistä kustannuksista yleisesti, kustannusten kohdentumisesta eri toimijoille ja siitä, että joskus laitteen käyttötarve voi olla hyvin lyhyt/rajoittunut. Tällaisissa tilanteissa laitteen hankintakustannus voi tuntua suurelta, jos takeita käyttötarpeen pitkäaikaisuudesta ei ole. Jatkossa on varmasti hyvä miettiä erilaisia toimintamalleja, joissa laitteen hankintakustannukset jakautuvat oikealle taholle järkevästi.

Yritysyhteistyö on mahdollistanut hoitotyön opetuksen kehittämisen ja opintojakson sisältöjen päivittämisen. Hyvinvointi- ja terveysteknologia, puettava teknologia ja uusia mahdollisuuksia tarjoavat innovaatiot ovat teemoja, joiden konkreettinen tuominen opetukseen on mahdollistunut uudenlaisen yhteistyön kautta. Opiskelijoiden palaute laitteesta ja oppitunnista on ollut positiivista ja uusien toimintamallien miettiminen on avartanut näkemystä uuden teknologian tarjoamista mahdollisuuksista hoitotyön kehittämisessä. Yhteistyö on sujunut jouhevasti, apua ja tukea laitteen käyttöön on ollut helposti saatavilla ja yritys on kuunnellut tarkasti meidän kokemuksia laitteen käyttöön liittyen.

Heart2Save Oy -yritys nostaa esiin, että terveysteknologia ala on nopeasti kehittyvä kenttä ja uusien palveluiden ja laiteiden viidakossa voi olla haastava pysyä kärryillä. Oppilaitosyhteistyö on tarjonnut hyvän mahdollisuuden tuoda tietoa luotettavasta rytmihäiriön seurannasta tulevaisuuden terveydenhuollon ammattilaisille. Yhteistyö oppilaitoksen kanssa on ollut sujuvaa ja mielekästä. Yhteistyön tuloksena on saatu hyödyllistä tietoa ja kokemuksia kentältä sekä lisättyä tietoisuutta luotettavasta lääkinnällisestä laitteesta niin kuluttajille, kuin terveydenhuollon ammattilaisille.

HyTe intressiryhmä keväällä 2023

Lapin ammattikorkeakoulun hyvinvointi- ja terveysteknologian teemoihin vihkiytynyt intressiryhmä jatkaa keväällä 2023 tapaamisia toimialan yritysten kanssa. Tutustumme keväällä suomalaisiin toimialan osaamiskeskittymiin testausympäristöineen sekä kuuntelemme asiantuntijoiden näkemyksiä HyTe webinaareissamme. Jälkimmäisiin kutsumme mukaan kuulolle kanssamme myös ryhmämme ulkopuolisia asiantuntijoita, asettamalla tilaisuudet tarjolle julkisesti. Pyrimme edelleen edistämään myös monipuolista- ja -alaista yritysyhteistyön synnyttämistä toimialan teknologiayritysten kanssa koko talon tasolla. Tämä tarkoittaa muunmuassa yrityslähtöisiä opinnäytetyö- ja harjoittelumahdollisuuksia, kehittämisympäristöjemme aktiivisempaa hyödyntämistä yritysten toimesta sekä uusien hankeyhteistyökumppanuuksien synnyttämistä.

Lähteet

Heart2Save 2023. Heart2Save Oy. Viitattu 31.1.2023 https://heart2save.com/?page_id=84

Lapin AMK 2023. LapinAMK organisaatio. Viitattu 31.1.2023 https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Organisaatio

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapsen ja nuoren kuntoutuminen on vuorovaikutteinen yksilön ja ympäristön välinen muutosprosessi. Siihen liittyy monitoimijainen verkosto sekä monia erilaisia vaiheita ja välineitä. DigiMetku-hanke kehittää digitaalista sovellusta siihen, että kuntoutuminen rakentuu lapsen, hänen läheisten ja kuntoutuksen ammattilaisten yhteistoiminnassa mielekkääksi kokonaisuudeksi lapsen kasvuympäristössä ja perheiden arjessa.

Yhteistoiminta edistää kuntoutumista arjessa

Lapsen ja nuoren (jatkossa lapsen) kuntoutuksessa on kyse moniammatillisesta lapsen ja perheen kanssa yhdessä tehtävästä suunnittelusta ja toteutuksesta siten, että kuntoutustoimet on kytketty toisiinsa sekä lapsen arkeen ja kehitysympäristöön (Sipari ym. 2022a). Kuntoutumisen kannalta keskeistä on yhdessä tunnistaa lapselle merkitykselliset tavoitteet ja mielekäs toiminta tavoitteiden saavuttamiseksi ja mahdollistaa lapsen aktiivinen toimijuus arjessa(Koivikko ja Sipari 2021; Vänskä ym. 2016).

Vanhempien näkökulmasta lapsen toimintakykyä ja perheen eheää arkea edistää ammattilaisen tuki ja vahva osaaminen ja sitoutuminen yhteistoimintaan. (Wong Chung ym. 2019; Kinnunen 2021). Lapsen ja hänen perheensä kanssa keskustellaan lapsen ja perheen tarpeista sekä määritellään lapselle merkityksellisiä kuntoutumisen tavoitteita ja suunnitellaan ratkaisuja ja toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi perheen voimavarat ja prioriteetit huomioiden (King ym. 2019; An & Palisano 2014).

Lapsen kuntoutuminen edellyttää lapsen, perheen ja ammattilaisten tietoista yhteistoiminnan rakentamista yksilöllisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jossa hyödynnetään tätä yhteistoimintaa edistäviä toimintatapoja ja välineitä. (Koivikko ja Sipari 2021; Kinnunen 2021; Sipari & Vänskä 2020).

Kyse ei ole ainoastaan yhteistoiminnan muotoilusta yksilöllisiin tarpeisiin lapsen tavoitteiden saavuttamiseksi, vaan myös siitä, miten organisaatioiden ja sidosryhmien tulisi tehdä yhteistyötä. Tämä vaatii nimenomaisia välineitä, jotka rakentavat ja ohjaavat yhteistoimintaa lapsen kuntoutumisen edistymiseksi arjessa. (Granlund & King 2021.)

Metku-kirja ja Osallistuva ekologinen arviointi mahdollistavat yhteistoimintaa

Metropolia ammattikorkeakoulun LOOK-hankkeessa (2015-2017) kehitettiin lapsen osallistumista ja toimijuutta vahvistavia välineitä: Metku-kirja ja Osallistumisen ekologinen arviointi. Metku-kirjan avulla lapsi ja perhe kuvaavat lapselle merkityksellistä toimintaa arjessa lapsen oman sähköisen kuvauksen avulla esim. valokuvaten, videoiden, piirtäen itselleen tärkeitä asioita arjestaan. Yhdessä vanhempien kanssa lapsi pohtii mitä hän haluaa oppia, mitä on hänelle tärkeää tekemistä ja osallistumista arjessa ja kuvaa sen omaksi persoonalliseksi kirjakseen. Kirjaa hyödynnetään GAS-tavoitteiden laadinnassa sekä kuntoutuksen suunnittelussa lapsen arjessa toteutuvaksi kuntoutumisprosessiksi. (Sipari & Vänskä 2020.) Metku-kirja on todettu esimerkilliseksi välineeksi, joka vahvistaa ammattilaisten ymmärrystä lasten osallistumisesta arjessa (Granlund ja King 2021).

Osallistumisen ekologinen arvioinnin avulla tehdään toimintasuunnitelma arkeen siitä, miten osallistumisen tavoite on konkreettisesti mahdollista saavuttaa lapsen, perheen ja ympäristön näkökulmista. Arviointi ohjaa tarkastelemaan mitä tekijöitä tulee huomioida lapsen, perheen ja ympäristön suhteen, jotta lapsen osallistumisen tavoite voidaan saavuttaa. Tämän perusteella laaditaan konkreettinen toimintasuunnitelma vastuunjakoineen tavoitteen saavuttamiseksi. (Sipari & Vänskä 2020.)

Digitaalisella sovelluksella mielekäs kuntoutumisen kokonaisuus lapselle

Digitalisaatio ja teknologian käyttö on arkipäiväistynyt ja erilaisten sovellusten käyttö on osa lasten ja perheiden arkea (Välijärvi 2019) ja tarve kehittää digitaalisia ratkaisuja lasten kuntoutumisen tueksi on noussut sekä käytännön tarpeista että näyttöön perustuvan tutkimustiedon pohjalta (Rantala 2021). Digitaalisten sovellusten merkitys saattaa olla ratkaisevaa, kun vahvistetaan lapsen toimijuutta ja osallisuutta. Olennaista on lasten näkemystensä kunnioittaminen (Vinblad ym. 2019).

Metku-kirjan ja Osallistumisen ekologisen arvioinnin nivominen kokonaisuudeksi uuden digitaalisen sovelluksen avulla mahdollistaa kuntoutus- ja yhteistoimintaprosessin kiinnittymisen ja ohjaamisen lapselle merkityksellisen toiminnan ja tavoitteen suunnassa. DigiMetku-sovelluksen käyttö yhteistoiminnassa voi auttaa valjastamaan lapsen kuntoutumisen verkostot lapsen kuntoutumisprosessiin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällöin voidaan ohjata lapsen kuntoutumisen systeemistä kokonaisuutta lapsen, perheen ja ammattilaisten yhteistoiminnassa, tavoitteellisesti, yksilöllisesti ja tilannekohtaisesti. (Kuva 1)


KUVA 1. Sovellus nivoo yhteen ja konkretisoi kuntoutus- ja yhteistoimintaprosessin lapsen kuntoutumiseksi arjessa (mukaellen Sipari & Vänskä 2020).

DigiMetku-hankkeen (2022-2024) tarkoituksena on kehittää digitaalinen sovellus lapsen ja nuoren kuntoutumisprosessin edistämiseksi arjessa. Sovellus ohjaa kuvaamaan lapselle merkityksellistä toimintaa arjessa (Metku-kirja lähtökohtana) ja siten se toimii lapselle arjessa tärkeiden asioiden ja kuntoutumisen tavoitteiden tunnistamiseksi. Sovellusta voidaan hyödyntää lapsen tavoitteen mukaisen kuntoutumisen suunnittelussa (Osallistumisen ekologinen arviointilähtökohtana), toteutuksessa ja seurannassa.

Digitaaliseen sovellukseen kuvataan lapsen kuntoutumisen toimintasuunnitelma ja toteutus, jossa lapselle merkitykselliset asiat ja tavoitteellinen kuntoutuminen rakentuu osaksi lapsen arkea. Siten lapsen toimijuutta ja aktiivista osallistumista mahdollistavan sovelluksen käyttö yhteistoiminnassa transformoi kuntoutusprosessin lapsen kuntoutumiseksi arjessa.

Osallistuva tutkimuskumppanuus ohjaa DigiMetku-hankkeen toteutusta

Tutkimuksellinen kehittämishanke toteutetaan osallistuvassa tutkimuskumppanuudessa (Lehtonen ym. 2020; Sipari ym. 2022), mihin kutsutaan mukaan kuntoutujia, heidän läheisiään ja kuntoutuksen ammattilaisia. Hankkeessa tuotetaan tietoa yhdenveroisesti ja vastavuoroisesti siten, että, tunnistetaan ja hyödynnetään kaikkien osapuoltenarvokasta asiantuntijuutta tutkimuksellisessa kehittämisprosessissa (Sipari ym. 2022).

Hankkeen toteuttajakumppaneina toimivat Metropolia ammattikorkeakoulun, Yrkeshögskolan Arcada ja Lapin ammattikorkeakoulu ja hankkeen rahoittajana Kela. Hankkeessa rakennetaan laaja-alainen osallistuvaan tutkimuskumppanuuteen perustuva verkosto, mihin kutsutaan mukaan kuntoutusalan ammattilaisia ja kuntoutusta saavia lapsia ja heidän vanhempiaan ja läheisiä Valtakunnallisen lasten ja nuorten kuntoutus ry:n kanssa yhteistyössä.

DigiMetku-hankkeen aloitusseminaari toteutui 8.12.2023, ja siihen osallistui kuntoutuksen ammattilaisia sekä lasten ja nuorten vanhempia. Aloitusseminaarissa esiteltiin hankkeen tarkoitusta ja toteutussuunnitelmaa. Seminaarissa kysyttiin osallistujilta millaiset asiat heitä innostavat ja mietityttävät DigiMetku-sovelluksessa (Kuva 2).

Osallistujat kuvasivat innostaviksi asioiksi lapsen ja nuoren toimijuuden sekä heidän näkökulman vahvistumisen. DigiMetkun kautta tiedon kulku voisi sujuvoitua ja ammattilaisten voisi olla helpompi ymmärtää perheen arkea ja perheen voimavarat tulevat näkyviin arjesta aitoina asioina.

Lapsen kanssa toimivat henkilöt voivat saada lapsen kertomana arvokasta tietoa lapsen arjesta. Sovelluksen nykyaikaisuus ja digitaalisuus koettiin innostavana asiana. Osallistujia mietitytti sovelluksen tietoturva-asiat, päivittämisen vastuukysymykset ja käytettävyys. Näihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota sovelluksen kehittämisen vaiheessa.


Kuva 2. DigiMetku-hankkeen aloitusseminaarin osallistujien näkemyksiä digitaalisen sovelluksen hyödyistä.

DigiMetku-hankkeessa yhteiskehitetään vuonna 2023 lasten, heidän läheisten ja ammattilaisten kanssa sovelluksen sisältöä sekä sen toimivuutta ja käytettävyyttä. Yhteistoiminnalliset tulevaisuusorientoituneet työpajat toteutuvat lähi- sekä etäyhteyksillä. Sovellusta pilotoidaan vuonna 2024 ja se on saatavilla Valtakunnallisen lasten ja nuorten kuntoutus ry:n nettisivuilla hankkeen päätyttyä 31.1.2024.

DigiMetku-hankkeen ohjausryhmässä joulukuussa 2022 visioitiin hankkeen käynnistyessä yhteistoiminnan rakentumista DigiMetkun tulevaisuuteen suunnaten. Ydintekijäksi muodostui sitoutuminen, joka perustuu toimijoiden väliseen luottamukseen sekä rohkeuteen tuoda omia näkemyksiä yhdessä tekemiseen. Näin aikaansaadaan eettisesti elävää toimintaa hyvällä mielellä.

Tervetuloa mukaan DigiMetkujen pariin, ottakaa rohkeasti yhteyttä.

Lähteet:

An, M., Palisano, RJ. 2014. Family-professional collaboration in pediatric rehabilitation: a practice model. Disability & Rehabilitation, Vol 36, Nro 5 (2014), 434-40. Viitattu 6.2.2023. doi: 10.3109/09638288.2013.797510.

Granlund, M., King, G. 2021. Methods and tools to support participation-focused practice, Disability and Rehabilitation, Vol 44, Nro 9 (2021), 1699. Viitattu 6.2.2023. doi: 10.1080/09638288.2021.1994029

King, G., Schwellnus, H., Servais, M., Baldwin, P. 2019. Solution-Focused Coaching in Pediatric Rehabilitation: Investigating Transformative Experiences and Outcomes for Families. Physical & Occupational Therapy in Pediatrics, Vol 39, Nro 1 (2019), 16-32. Viitattu 6.2.2023. doi: 10.1080/01942638.2017.1379457.

Kinnunen, A., Jeglinsky, I., Vänskä, N., Lehtonen, K., Sipari, S. 2021. The Importance of Collaboration in Pediatric Rehabilitation for the Construction of Participation: The Views of Parents and Professionals. Disabilities 2021, 1, 459–470. Viitattu 6.2.2023. https:// doi.org/10.3390/disabilities1040032

Koivikko M, Sipari S. 2021. Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus. Uudistettu sähköinen painos. Valtakunnallinen lasten ja nuorten kuntoutus ry, VLK. https://vlkuntoutus.fi/julkaisut/lapsen-ja-nuoren-hyvakuntoutus/#page=1

Lehtonen, K., Vänskä, N., Sipari, S., Harra, T., Helenius, S. 2020. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksen soveltavassa tutkimuksessa - kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kuntoutuslehti Vol. 43, Nro 3 (2020), 6-19. Viitattu 6.2.2023

Rantala, A. 2021. Pelillinen mobiilisovellusinterventio kouluikäisten lasten päiväkirurgisella hoitopolulla. Väitöskirja, Oulun yliopisto. http://urn.fi/urn:isbn:978952623093

Palisano, R., Chiarello, L., King, G., Novak, I., Stoner, T., Fiss, A. 2012. Participation-based therapy for children with physical disabilities. Disability and rehabilitation, Vol 34, Nro 12 (2012), 1041-1052. Viitattu 6.2.2023.

Sipari, S., Kauppila, J., Suhonen-Polvi, H. 2022a. Lapsen kokonaiskuntoutus kehitysympäristössä. Teoksessa Autti-Rämö, I. Salminen, A-L. Rajavaara, M. Melkas, S. (toim.) Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim, 110-126.

Sipari S., Vänskä N. 2020. Lapset Metkut – osallistumista edistävät toimintatavat kuntoutumisessa. Teoksessa: Kinnunen, A. Walden, A. (toim.) Osallisuuden lähteillä. Oivalluksia, menetelmiä ja välineitä osallisuuden vahvistamiseen. Kuopio: Savonia-ammattikorkeakoulu, 27-34. https://issuu.com/savonia/docs/osallisuuswebversio

Sipari, S., Vänskä, N., Lehtonen, K., Helenius, S., Väisänen, S., Harra, T. 2022b. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, OIVA-sarja 50.

Sipari, S., Vänskä, N., Pollari, K. 2017. Lapselle merkityksellinen toiminta kuntoutumisessa – Lapsen Metkut. Lapsen oikeus osallistua kuntoutukseensa – Lapsen edun arviointi (LOOK) -hanke.

Sipari, S., Vänskä, N., yhteistoiminnassa Lisa Chiarello ja Robert Palisano. 2017. Osallistumisen ekologinen arviointi. Käsikirja. Yhteinen arviointi ja suunnittelu lapsen osallistumiseksi merkitykselliseen toimintaan.

Vinblad, E., Larsson, I., Lönn, M., Olsson, E., Nygren, J., Svedberg, P. 2019. Development of a Digital Decision Support Tool to Aid Participation of Children With Disabilities in Pediatric Rehabilitation Services: Explorative Qualitative Study. Journal of Medical Internet Research Vol. 3, Nro 4(2019), e14493. Viitattu 6.2.2023. doi: 10.2196/14493

Välijärvi J. 2019. Edellytykset kasvuun, oppimiseen ja osallisuuteen kaikille. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:7.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161440

Vänskä, N., Pollari, K., Sipari, S. 2016. Lasten osallistumista ja toimijuutta vahvistavat kuntoutuksen hyvät käytännöt kirjallisuudessa. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Helsinki: Kelan tutkimus, työpapereita 94. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/161355.

Wong Chung, R., Willemen, A., Voorman, J., Ketelaar, M., Verheijden, J., Schuengel, C. 2020. Managing oneself or managing together? Parents' perspectives on chronic condition self-management in Dutch pediatric rehabilitation services. Disability & Rehabilitation Vol. 42, Nro. 23 (2019), 3348-3358. Viitattu 6.2.2023. https://doi.org/10.1080/09638288.2019.1594396

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tulevaisuuden palvelut ja etäisyyksien hallinta on yksi Lapin ammattikorkeakoulun strategisista valinnoista. Tämän strategisen valinnan painopiste, hyvinvointia edistävät kestävät ratkaisut, sisältää kaksi osaamiskärkeä, joihin teknologian hyödyntäminen niveltyy luonnolliseksi osaksi niin ympäristöjä, toimintamalleja kuin palveluitakin kuvan 1 mukaisesti.


Kuva 1. Strateginen valinta, painopisteet ja osaamiskärjet Lapin AMK:ssa (Lapin AMK strategia 2022)

Lapin ammattikorkeakoulu tiivisti vuonna 2022 yhteistyötään hyvinvointi- ja terveysteknologian toimialan yritysten kanssa sekä digiterveys -teemaan liittyvän työelämäyhteistyön osalta. Olemme uudistaneet yritysyhteistyöhön liittyviä verkostojamme ja vahvistaneet olemassa olevia yhteyksiä. Samalla olemme edistäneet henkilöstön hyvinvointi- ja terveysteknologiaan kytkeytyvää monialaista tiimimäistä työskentelyä sekä henkilöstön osaamista HyTe-intressiryhmässämme.

Teknologia tutuksi tuleville fysioterapian ammattilaisille

Eri osaamisryhmien toimesta on toteutettu hedelmällistä yhteistyötä toimialan yritysten kanssa. Tästä esimerkkinä on fysioterapian koulutuksen ja MoveSole Oy:n välinen yhteistyö. Toisen vuosikurssin RA75F21S fysioterapeuttiopiskelijat perustivat opinnoissaan Hyvinvointiklinikan oppimisympäristöömme kuuden viikon ajaksi, missä he tarjosivat toimintakyvyn arviointiin liittyviä mittauksia sekä hierontaa asiakkaille. Perinteisesti klinikassa tarjotaan mm. kehonkoostumuksen, liikkuvuuden, lihasvoiman sekä kestävyyskunnon mittauksia ja niihin perustuvaa ohjausta ja neuvontaa sekä henkilökohtaiset harjoitusohjelmat asiakkaille.

Tällä kertaa klinikkaharjoittelun aikana oli hieno mahdollisuus tarjota asiakkaille myös MoveSole Oy:n ratkaisuun perustuva kävelyanalyysi osana palveluita kahden viikon ajan. Opiskelijat tekivät kävelyanalyysimittauksia kahden viikon jakson aikana yhteensä 24 asiakkaalle (kuva 2). Lisäksi opiskelijat tekivät mittauksia ahkerasti itselleen ja opiskelijakollegoilleen saadakseen kokemusta mittausten tekemisestä sekä kävelyanalyysin tulosten palautteen antamisesta.


Kuva 2. Mittauksia sisällä ja ulkona (kuvat: vas. Mira Väyrynen, oik. Sofia Simonen)

MoveSole Oy:n näkökulmasta Lapin ammattikorkeakoulun toteuttama Hyvinvointiklinikka on erinomainen esimerkki siitä, miten alan tulevat ammattilaiset pääsevät konkreettisesti testaamaan uusia hyvinvointiteknologiaratkaisuja luonnollisena osana tulevaa ammatillista identiteettiään. Toisaalta se tuo myös digipalvelut kansalaisille tutuksi hyvin helposti lähestyttävällä tavalla.

Onnistumisen elämyksiä yritysyhteistyöstä klinikkaharjoittelussa

Mittauksista vastanneen ryhmän RA75F21S opiskelijoilta kerättiin klinikkaharjoittelun jälkeen suullisesti palautetta. Hyvinvointiklinikan asiakkaat olivat pääasiassa perusterveitä, ja useat asiakkaat saivatkin melko symmetriset tulokset kävelyanalyysista. Sekä opiskelijat että asiakkaat pitivät kovasti MoveSolesta. Opiskelijat kokivat MoveSolen ohjeet hyviksi ja selkeiksi sekä itse laitteen helppokäyttöisenä.

Opiskelijat näkivät laitteen potentiaalit tukevana työvälineenä esimerkiksi neurologisten asiakkaiden kävelyn analysoinnissa tai vaikkapa leikkauspotilaiden kuntoutuksessa. Toisen vuoden opiskelijat kokivat, että eivät vielä itse välttämättä osanneet ohjata pelkän MoveSole-kävelyanalyysin pohjalta esimerkiksi harjoitusohjelmaa asiakkaalle, mutta yksi asiakas oli menossa jalkaterapeutille ja puolieron havainnollistamiseksi häntä ohjattiin ottamaan tulokset mukaan ammattilaisen käynnille.

On kuitenkin hyvä tietää, että MoveSole-tuotteet on validoitu, mutta ne eivät ole lääkinnällisiä laitteita. MoveSole-tuotteet on kehitetty ammattilaiskäyttöön tarjoamaan objektiivista dataa kävelyanalyysin tueksi. Lopullisen päätöksen tarvittavista toimenpiteistä tekee aina ammattilainen yhdessä asiakkaan kanssa.

Yhteenvetona kokeilusta opiskelijat totesivat, että MoveSole kertoo hyvin painon jakautumisen symmetriasta kävelyn aikana ja se toimii hyvänä työkaluna kävelyn analyysin tukena. Teknologian käyttäminen opintojen aikana lisää opiskelijoiden tietämystä hyvinvointi- ja terveysteknologiasta, ja antaa heille hyvän käsityksen markkinoilla olevista tuotteista ja tulevaisuuden ammatin työvälineistä.

Ammattikorkeakoulun näkökulmasta yhteistyö MoveSolen kanssa sujui kaiken kaikkiaan mukavasti ja fysioterapeuttiopiskelijat ottivat uuden teknologian ilolla vastaan. Yrityksen mukaan oppilaitosyhteistyö on hyvä tapa edistää teknologian hyväksymistä osaksi ammattilaisten työtä.

Teknologiaratkaisujen käyttöönottoa edistettävä

Hyvinvointi- ja terveysteknologiat ovat keskeisessä roolissa palvelutarpeen kasvun ehkäisemisessä, vaikuttavampien sote -palveluiden kehittämisessä ja yksilöllisempien hyvinvointi- ja terveyspalveluiden tuottamisessa. Palveluihin kytkeytyvien teknologioiden avulla painopistettä voidaan siirtää taloudellisesti ja inhimillisesti kuormittavasta reaktiivisesta hoidosta ja hoivasta kohti proaktiivista ennakointia ja ehkäiseviä toimia. Teknologiat voivat omalta osaltaan tarjota ratkaisuja myös hoiva-alan työvoimapulaan.

Healthtech Finland ry:n toimitusjohtajan, Saara Hassisen mukaan suomalaiset hyvinvointi- ja terveysteknologian yritykset ovat pärjänneet erinomaisesti esimerkiksi muiden Pohjoismaiden markkinoilla, missä uuden teknologian käyttöönotto on ollut nopeampaa. Hän korostaa kuitenkin, että on tärkeä saada täällä kehitetyt ratkaisut myös suomalaisten käyttöön (Hassinen S. 2022).

Teknologian käyttöönotto on ennen kaikkea kulttuurin ja prosessien muutos. On tärkeää kannustaa teknokraatteja ja terveydenhuollon palveluorganisaatioita tiiviiseen vuoropuheluun. Vuorovaikutus lisää molemminpuolista ymmärrystä ja hälventää muutokseen liittyvää epävarmuutta (Hassinen S. 2022).

Fysioterapian klinikkaharjoittelun yhteistyökumppani MoveSole Oy nosti vastaavasti myös esiin, että merkittävä kysymys on se, miten voisimme yhdessä löytää tehokkaita keinoja teknologian hyödyntämiseen hyvinvointipalveluissa menettämättä inhimillistä työn otetta.

Lähteet

Lapin AMK strategia 2022. Tulevaisuuden palvelut ja etäisyyksien hallinta. Viitattu 2.1.2023 https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Strategia/Tulevaisuuden-palvelut-ja-etaisyyksien-hallinta

Hassinen S. 2022. Teknologia osaksi kokonaisratkaisua ikäihmisten avuksi ja tueksi. Viitattu 2.1.2023 https://healthtech.teknologiateollisuus.fi/en/node/2274

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Verkostoitumista ja korkeakouluyhteistyötä

Pari edellistä vuotta koronan kanssa pakottivat meidät koteihimme etätöihin, ja kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset ja kansainvälinen verkostoituminen oli tauolla. Tänä vuonna rajoitusten päätyttyä ja matkailun jälleen avautuessa toteutimme keväälle 2020 suunnittelemamme matkan opettajavaihtoon Portugaliin ja kansainväliseen konferenssiin Espanjaan lokakuussa 2022.

Matkan suunnittelu yhdessä Lapin ammattikorkeakoulun ja portugalilaisen yliopiston kansainvälisten asioiden koordinaattoreiden kanssa sujui hyvin, joten pääsimme toteuttamaan suunnitelmamme. Tuntui, että pitkän tauon jälkeen maailma oli jälleen auki ja tuleva matka oli erityisen odotettu. Portugalilaisessa ESEL-yliopistossa tapasimme myös vierailulle saapuneet puolalaiset kollegat Varsovan yliopistosta (Kuva 1.), joten vaihdosta tulikin monikansallinen ja sitäkin antoisampi.


Kuva 1. Hoitotyön lehtorit Anniina Tohmola (vas.) ja Sirpa Kaukiainen (oik.) puolalaisten ja portugalilaisten kollegojen kanssa Lissabonissa. (kuva A. Tohmola)

Antoisissa keskusteluissa kävimme läpi sairaanhoitajakoulutuksen toteuttamista kolmessa maassa; keskustelimme samankaltaisuuksista ja eroavaisuuksista. Yhteistä kaikille maille oli opettamisen kehittymisen ja kehittämisen tavoitteet sekä opiskelijaelämän tuomat mutkat opintojen toteuttamiseen – opintojen rahoittamisen tarve ja työelämän imu olivat samankaltaista kaikissa maissa.

Isäntämaa Portugalin ESEL-yliopistossa sairaanhoitajakoulutus on suosittua, sillä hakijoita on vuosittain noin 1600, ja hoitotyön koulutukseen otetaan kerran vuodessa 300 opiskelijaa. Tarkempaa tietoa koulutuksesta saimme portugalilaisilta opettajakollegoiltamme Claudialta, Eulalialta ja Christinalta opetussuunnitelmaa läpi käydessämme.

ESEL-yliopiston opetussuunnitelmassa nousi korostetusti esille elinikäisen oppimisen näkökulma, joka näkyi laajoissa opintokokonaisuuksissa ilman sairauskeskeisen ajattelun ohjaamaa jaottelua. Opetuksen sisällöissä korostui hoitotyön ja hoitotieteen sekä lähitieteiden teoreettinen opetus, joita opiskellaan tiiviisti kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta päiväopintoina neljänä päivänä viikossa 30 opintopisteen lukukausitahtia. Kahden ensimmäisen vuoden aikana kädentaitoja harjoitellaan koululla toteutuvissa työpajoissa perinteisillä simulaationukeilla (Kuva 2.)


Kuva 2. Harjoitusluokka portugalilaisessa ESEL-yliopistossa (kuva A. Tohmola)

Harjoitusryhmät ovat pieniä 10 opiskelijan ryhmiä, ja työpajat kestävät aina kaksi tuntia kerrallaan. Opettajat vetävät samansisältöisiä työpajoja päivän aikana useammalle ryhmälle. Opiskelijoille nämä harjoituskerrat toistuvat yhden kerran viikossa, ja harjoituskertaa edeltää aina teoreettinen aiheen opiskelu ja tentti. Teoriatentti pitää olla hyväksytysti läpäistynä ennen työpajaa, jotta siihen saa osallistua.

Kahden ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen opiskelijat lähtevät käytännön harjoitteluun kahdeksi viimeiseksi vuodeksi. Harjoittelupaikkoina toimii lähialueen sairaalat (Kuva 3.), terveysasemat sekä perhekeskukset. Suomalaisen Jobiili-varausjärjestelmän kaltaista harjoittelupaikkojen varaamiskäytäntöä ei ollut käytössä ja harjoittelupaikkojen manuaalinen varaaminen on työlästä. Syventäviin opintoihin kuuluvat harjoittelupaikat jaetaan opintomenestyksen perusteella - tarkoittaen sitä, että opinnoissaan parhaiten menestynyt saa valita harjoittelupaikan ensimmäisenä.



Kuva 3. Santa Martan henkilökuntaa ja vierailijoita sydänsairauksien yksikössä. (kuva A. Tohmola)

Opetustilat koululla ja sairaaloissa olivat vanhat, mutta niitä oli vuosien mittaan remontoitu ja laajennettu. Oppimisympäristö oli jaoteltu eri kerroksiin opintojen edistymisen mukaan; ensimmäisen lukuvuoden opiskelijat ensimmäisessä kerroksessa ja neljännen lukuvuoden opiskelijat neljännessä. Kertakäyttöiset hoitotarvikkeet oli samankaltaisia Suomessa käytettyjen tarvikkeiden kanssa, mutta rakennetut ja sisustetut ympäristöt olivat edullisesti ja käyttäjälähtöisesti suunniteltuja, esimerkiksi kotiympäristö oli kalustettu Ikean kalusteilla. Läheinen Santa Martan sairaala oli entinen luostari, joka oli muokattu sairaalakäyttöön (Kuva 4.) ja koostui yhdestä isosta rakennuksesta sisäpihan ympärillä sekä parista lisäsiivestä.


Kuva 4. Santa Martan sairaala Lissabonin keskustassa. (kuva A. Tohmola)

Vierailu kansainvälisten kollegojen luona Portugalissa ja puolalaisten kollegojen tapaaminen synnytti kontakteja, antoi uusia näkemyksiä omaan työhön sekä vahvisti kansainvälistä verkostoitumista puolin ja toisin.

Ammattitaidon kehittämistä kansainvälisessä konferenssissa

Portugalin opettajavaihdon jälkeen lensimme Lissabonista Barcelonaan ja siirryimme konferenssikaupunki Sitgesiin. Nurse Education Today ja Nurse Education in Practice -julkaisujen järjestämä NETNEP-konferenssi on joka toinen vuosi toteutuva hoitotyön koulutukseen keskittynyt konferenssi - ja odotimme kansainvälisten tutkijakollegojen ja opettajien tapaamiselta paljon (Kuva 5.).

Ammatillisesti on tärkeää nähdä, mitä omien seinien ja oman maan ulkopuolella tapahtuu, jotta voi arvioida oman työnsä tuloksia ja omia kehittämistarpeita. Totesimme ylpeinä itsestämme ja kollegoistamme, että olemme ajan hermolla, ja osittain jopa edellä aikaamme täällä Lapin ammattikorkeakoulussa.


Kuva 5. Lehtorit Sirpa Kaukiainen (vas.) ja Anniina Tohmola (oik.) kansainvälisessä NETNEP-konferenssissa. (kuva A. Tohmola)

Korona-aika oli haastanut opettajia kehittämään uusia menetelmiä ja lähestymään perinteistä kampuksella tapahtuvaa opetusta erilaisista kulmista. Tutkijoiden esityksissä tuli esille erilaiset tavat opettaa; Mooc, Blended learning, flipped learning sekä verkkosimulaatiot. Näistä esimerkkinä innovatiivinen opetuksen suunnittelu ja ajatuksen kehittyminen siihen suuntaan, että opettaa voi paikasta riippumatta.

Mitä kaikkea tämän kaltainen kehitys osaamiseltamme vaatikaan? Koulutusta kehitettäessä on tärkeää tiedostaa myös opetuksen ja opetusmenetelmien historiaa, jotta suunnitelmat erilaisista toteutuksista ja menetelmistä voivat rakentua konstruktivistisesti aiemman tiedon päälle. Tietojen ja taitojen lisäksi me ammattikorkeakoulun opettajat välitämme opiskelijoille asenteita; oma asenne välittyy opiskelijoille ja tuottaa sen mukaista jälkeä työelämään. Opetusta toteutetaan muutenkin, kun opetussuunnitelman mukaisesti; asenteiden lisäksi välitetään viestejä näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamisesta ja lähdekriittisyyttä tutkitun tiedon merkityksestä.

Valitut toimintatavat välittyvät suoraan opiskelijoille ja siitä tämän päivän ja tulevaisuuden työelämään, joten kokonaisuudella on väliä. Opettajien tulee olla ajan hermolla käytetyistä työtavoista ja -välineistä, uusin tutkittu ja näyttöön perustuva tieto täytyy tulla esille opetuksessa ja opetusmateriaaleissa, ja asenteen pitää olla hoitotyötä kunnioittava ja arvostava. Opettajat voisivat luoda itselleen selkeämmän brändin, jossa osaamisalueet ja asenne välittyvät selkeästi ulospäin. Ollaan ylpeitä omasta osaamisestamme ja pidetään yllä jatkuvan oppimisen mallia myös opetustyössä.

Yhteinen missiomme kansainvälisessä sairaanhoitajien koulutuksessa on kouluttaa monipuolisia tulevaisuuden osaajia. Tämän päivän eHealth-käsite saa rinnalleen ePatient-käsitteen ja asiakaslähtöinen hoidon toteuttaminen on entistä enemmän keskiössä. Pari viimeistä vuotta ovat todistaneet alati muuttuvan maailman, joten myös sairaanhoitajien koulutuksessa tulee huomioida hoitotyön ammattilaisten vaatimus selvitä muuttuvassa ja kompleksisessa maailmassa. Suomessakin sosiaali- ja terveydenhuolto on suuressa murroksessa uusien hyvinvointialueiden käynnistymisen myötä ja koulutuksen merkitystä ja ammattilaisten osaamista pitää ylläpitää hyvällä koulutuksella peruskoulutuksesta jatkokoulutukseen.

Hoitotyön opettajina meidän tulee pitää yllä ja kehittää omaa substanssi-, menetelmä- ja kansainvälisyysosaamistamme, ja pysyä mukana alati kehittyvässä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hyvällä osaamisella viestitämme opiskelijoille, että ala vaatii syvällistä osaamista ja sitä on kehitettävä, vaikka työkokemusta kertyy. Arvostusta ja osaamista lisäämällä voimme vaikuttaa positiivisesti alan veto- ja pitovoimaan. Hoitotyön osaaminen on elinikäistä oppimista, josta kirjoitamme syvällisemmin vuoden 2023 ensimmäisessä Lumen-lehdessä.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Terveydenhuolto on erittäin tietointensiivinen ala. Tietoa kertyy jatkuvasti potilastietojärjestelmiin ja tieteellisen tutkimuksen tuloksena, ja oikeiden päätösten tekeminen vaatii tuhansien tietopalojen yhdistämistä. Isojen tietomassojen eli Big Datan hyödyntämiseen tarvitaan kehittyneitä analytiikkaratkaisuja. Analytiikka ja kerätyn tiedon hyödyntäminen ovat terveydenhuollossa kuitenkin vasta lapsenkengissä. Analytiikan tulosten hyödyntäminen vaatii muutoksia toimintatapoihin, ihmisten toimenkuviin sekä palvelumalleihin.

Hyvinvointialueille siirtyminen on nyt juuri käsillä ja tiedolla johtaminen on keskeinen kivijalka uudistuksen toimeenpanossa. Uusi sote-järjestämislaki (612/2021) velvoittaa hyvinvointialueita keräämään tietoa väestön hyvinvoinnin tilasta, palveluiden saatavuudesta, laadusta, vaikuttavuudesta ja kustannuksista. Tätä tietoa syntyy joka päivä kohtaamisissa ihmisten kanssa erilaisissa palvelu- ja hoitotilanteissa, jota tarvitaan hyvinvointialueiden toiminnan suunnittelussa ja johtamisessa.

Hyvinvoinnin analytiikan asiantuntijoilla on tähän avaimet käsissään. Sote-uudistuksen onnistuminen pohjautuu osaksi siihen, että meillä on käytettävissämme luotettavaa ja ajankohtaista tietoa päätöksenteon tueksi. Ks. soteuudistus.fi.

Kuva 1 Esittelyssä hyvinvointianalyytikko. Tekijät: Heidi Sillanpää, Jari Päärni, Maarit Ruhanen, Satu Antola, Tanja Karkkola

Hyvinvointianalytiikan asiantuntuntija YAMK-opinnot käynnistyivät

Hyvinvoinnin analytiikan asiantuntija (YAMK) tutkinto-ohjelma aloitettiin tänä syksynä ensimmäistä kertaa Lapin ja Satakunnan ammattikorkeakoulujen yhteistyönä. Koulutusta on pilotoitu vuosina 2017 - 2018 Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Koulutuksella pyritään vastaamaan hyvinvointialueiden osaamisvajeeseen ja ensimmäiset opiskelijat valmistuvat jo vuoden 2023 loppupuolella.

Hyvinvoinnin analytiikan asiantuntija kerää ja analysoi tietoa, jonka pohjalta hyvinvointialojen palveluita on mahdollista kehittää paremmaksi (Kuva 1), eli pistää niin sanotusti datan töihin. Asiantuntijat toimivat muun henkilökunnan tukena. Asiantuntijoita tarvitaan hyvinvointialueille sekä eri puolille terveydenhuoltojärjestelmää, sillä järjestelmät ovat usein hyvin pirstaleisia. Tieto voi olla hajallaan tai se voi jäädä hyödyntämättä, jollei sitä erikseen kerätä ja analysoida käyttöön.

Koulutus kehittää hyvinvointitiedon keräämiseen, hyödyntämiseen ja analytiikkaan liittyvää osaamista ja asiantuntemusta, syventää perustutkinnon osaamista sekä monipuolistaa ja uudistaa työelämässä karttunutta ammatillista tietämystä. Pilottikoulutuksesta valmistunut Suomen ensimmäinen hyvinvointianalyytikko työskentelee Satasairaalassa. Tulevilla hyvinvointialueilla tarpeet ko. Ammattiryhmän osaamisesta tulee lisääntymään. (sitra.fi)

Hyvinvoinnin analytiikan asiantuntijoiden (YAMK) opinnot käynnistyivät opintojaksolla ”Tiedolla johtaminen hyvinvointialalla”. Opintojakson tavoitteena oli, että opiskelija tunnistaa ja ymmärtää tietoon ja tiedolla johtamiseen liittyvät peruskäsitteet ja mallit sekä osaa hyödyntää niitä organisaation toiminnassa ja sen kehittämisessä.

Tavoitteena oli myös, että opiskelija osaa tunnistaa hyvinvointiin liittyviä tietolähteitä ja arvioida niiden roolia, merkitystä, hyödyntämismahdollisuuksia, käytön rajoitteita ja arvoa organisaatioiden toiminnassa, kehittämisessä ja tiedolla johtamisessa. Lisäksi opintojaksolla perehdyttiin tiedolla johtamisessa käytettävään tieto- ja viestintäteknologiaan.

Opintojaksolle osallistui yhteensä 71 Lapin AMK:n ja SAMK:n opiskelijaa.

Kuva 2 Tiedolla johtaminen hyvinvointialalla. Tiedonkeruu, analysointi ja käyttö henkilöstöjohtamisen tukena. Tekijät: Sanna Fränti, Sanni Keisu, Tiina Kylmänen, Anu Parikka ja Mona Pulst

Opintojaksolla pureuduttiin tiedolla johtamisen elementteihin, sillä toimiva ja vaikuttava sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä edellyttää alueellisten ja kansallisten toimijoiden välistä yhteistyötä, laadukasta tietopohjaa sekä tietoon perustuvaa päätöksentekoa mm. Sote-uudistuksen Toivo-ohjelmaan tutustuen.

Tiedolla johtaminen tarjoaa kaikille organisaatioille mahdollisuuksia uudistaa työtapojaan ja parantaa työn tuottavuutta sekä tehokkuutta, mutta se ei ole itseisarvo, vaan mahdollistaja. Kun tietoa hyödynnetään toiminnan muotoilussa, niin tiedolla johtamisesta tulee aikaisempaa merkityksellisempää. (Siukonen & Neittaanmäki 2019).

Opintojaksojen teemojen kautta suunnattiin katseet tulevaisuuteen, sillä tiedetään että digitaalinen tieto ja siihen perustuva analytiikka ja ratkaisut tulevat muuttamaan väistämättä työteon tapoja, organisaatiota sekä johtamista. Jalostetun tiedon tavoite on luoda lisäarvoa ja sitä käytetään hyväksi päätöksenteossa. (Leskelä ym. 2019).

Tiedolla johtaminen on väline, joka mahdollistaa oikein sovellettuna erilaisia asioita: laadukkaan palvelun, tehokkaan ja tuottavan toiminnan yhtä hyvin kuin hyvinvoinnin ylläpidon ja terveyden edistämisen. (Laihonen ym. 2013). Tiedolla johtamisen keskeisten tekijöiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on hyvinvointianalyytikon työn näkökulmasta olennaista.

Opintojakson viimeisenä ryhmätehtävänä oli kiteyttää opintojaksolla käsitellyt teemat (tiedolla johtamisen käsitteet, datan lähteet, arvon luonti, BI-työkalut) infograafin muodossa. Opiskelijat valitsivat teeman/näkökulman, jonka kautta he käsittelivät teemoja. Oheisissa infograafissa aihealueita oli käsitelty henkilöstöjohtamisen näkökulmasta. Infograafissa kiteytyy hyvin tiedolla johtamisen mahdollisuudet hyvinvointialalla (Kuva 2 ja Kuva 3).

Opiskelijat kokivat pääsääntöisesti ryhmätyön antoisana. Ryhmätyön kautta laaja aihe kiteytyi ja kerroksellistui. Yhteiset ryhmäpohdinnat syvensivät oppimista ja verkostoituminen yli maakuntarajojen mahdollistui.

’Ryhmätyönä tehty infograafi pakotti yksinkertaistamaan monimutkaista asiaa ja ymmärtämään aihetta paremmin’

’Mukavaa verkostoitua yli maakuntarajojen!’

Kuva 3 Tiedolla johtaminen hyvinvointialalla.
Tekijät: Anna Tervonen, Kirsi Kinnunen, Marja-Kaisa Savilaakso, Milla Kajala ja Pirkko Hurjanen

Opiskelijoiden palautteen mukaan opintojakson tavoitteet saavutettiin hyvin, vaikkakin moni koki asioiden olevan uusia heille. Tiedolla johtamisen peruskäsitteet tulivat hyvin esille ja opituksi. Tieto ja viestintäteknologia sekä BI-työkalujen käyttö ja opetteleminen koettiin merkityksellisiksi asioiksi. Aihealue todettiin laajaksi ja vaatii vielä syventämistä. Viimeinen tehtävä, jossa tuotettiin infograafeja, koettiin hyväksi kokoavaksi tehtäväksi, joka kiteytti tiedolla johtamisen ydintekijät yhdeksi kokonaisuudeksi.

Matka kohti tärkeää ja tarpeellista hyvinvointianalyytikon tutkintoa on siis alkanut.

Lähteet:

Laihonen, H., Hannula, M., Helander, N., Ilvonen, I., Jussila, J., Kukko, M., Kärkkäinen, H., Lönnqvist, A., Myllärniemi, J., Pekkola, S., Virtanen, P., Vuori, V., Yliniemi, T. 2013. Tietojohtaminen. Tampereen teknillinen yliopisto, Tietojohtamisen tutkimuskeskus Novi.

Leskelä, R-L., Haavisto, I., Jääskeläinen, A., Helander, N., Sillanpää, V., Laasonen, V., Ranta, T., Torkki, P. 2019. Tietojohtaminen ja sen kehittäminen: tietojohtamisen arviointimalli ja suosituksia maakuntavalmistelun pohjalta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:42.

Siukonen, T. & Neittaanmäki, P. 2019. Mitä tulisi tietää tekoälystä. Jyväskylä: Docendo.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tässä kirjoituksessa kuvaamme työelämäyhteistyössä POPSote-hyvinvointialueen toimeksiannosta tehtyä kehittämistehtävää ja erityisesti asiakaslähtöisen kehittämisen edellyttämän uudenlaisen ajattelun kehittymistä. Tehtävä oli osa Monialainen osaaminen sosiaali- ja terveysalan digitalisaation kehittämisessä -erikoistumiskoulutuksen opintoja. Haasteena oli selvittää, kuinka raskausdiabetes-diagnoosin saanut ensisynnyttäjä voisi hyödyntää Painonhallintataloa omahoidossaan. Toimeksiannossa palvelua kehitettiin palvelumuotoilun prosessin mukaan.

Lyhyt oppimäärä palvelujen muotoilusta

Palvelumuotoilussa palvelujen kehittäminen ponnistaa muotoiluajattelusta. Palveluja kehitetään käyttäjän näkökulmasta, mikä nostaa kehittämistyön keskiöön asiakkaan. Asiakaslähtöinen kehittäminen tekeekin selvää pesäeroa perinteiseen kehittämiseen poiketessaan hyvin perustavanlaatuisesti organisaatiolähtöisestä kehittämisestä.


Kuva 1: Perinteisen kehittämisen ja palvelumuotoilun eroja (Kuva 1: Palvelumuotoilun bisneskirja, 2018).

Perinteisessä - organisaatiolähtöisessä - kehittämisessä palvelun käyttäjien tarpeet oletetaan, ongelmat ratkaistaan ja valmis palvelu tarjotaan asiakkaille. Palvelumuotoiluun perustuvassa, syvälliseen asiakasymmärrykseen tähtäävässä, palvelujen kehittämisessä käyttäjien tarpeet ymmärretään, käyttäjät osallistetaan kehittämistyöhön ja kehitetty palvelu yhteensovitetaan muuhun palvelurakenteeseen. (Koivisto, Säynäjäkangas & Forsberg, 2018.)
Palvelumuotoilun ja perinteisen kehittämisen välinen ero on sekä menetelmällisesti että ideologisesti hyvin suuri. Sosiaali- ja terveysalalla organisaatiolähtöinen kehittäminen, perinteisesti ammatillisiin ajattelu- ja toimintatapoihin perustuvat, perinteiset palvelujen kehittämismenetelmät ovat olleet kehittämisen valtavirtaa hyvin pitkään (Ruotsalainen & Sirviö, 2020), eikä asiakaslähtöiseen palvelujen kehittämiseen siirtyminen ole välttämättä lainkaan helppoa. Muotoiluun perustuvassa palvelujen parantamisessa palvelumuotoilun ideologian sisäistäminen ja omaksuminen onkin ihan keskeistä asiakaslähtöisen kehittämisen onnistumiseksi. Blogi-tekstin seuraavissa vaiheissa kuvataan kehittämistehtävän prosessissa asiakaslähtöisemmäksi muuttuvaa kehittämisen perustaa.

Kehittämishaasteena raskausdiabeteksen omahoidon kehittäminen

Kehittämistehtävän aihe tuli POPSote-hyvinvointialueelta ja teemana oli digipalveluiden kehittäminen. Kehittämishaaste tarkentui ensin Painonhallintatalon palveluihin ja edelleen tarkemmin raskausdiabetekseen. Lopulta toimeksiantajan kanssa sovittiin aiheesta, jonka työnimeksi muodostui “Voisiko tuleva äiti hyödyntää Painonhallintataloa raskausdiabeteksen omahoidossa”. Lähtökohtana tehtävälle toimivat tieto siitä, että ylipaino on keskeisimpiä kansanterveytemme haasteita ja tämä näyttäytyy myös raskauden aikana. Odottavien äitien ylipaino lisää selvästi riskiä sairastua raskausdiabetekseen ja myöhemmin myös 2-tyypin diabetekseen. Kehittämistyössä haluttiin selvittää, voisivatko raskausdiabetesta sairastavat äidit hyödyntää digitaalista Terveyskylän Painonhallintataloa omahoitonsa tukena.

Palvelumuotoilu osana opintoja ja kehittämistehtävää

Palvelumuotoiluun perustuva kehittäminen toimi punaisena lankana opinnoissa alusta loppuun ja kasvoimme ajattelemaan asioita asiakaslähtöisemmin. Asiakaslähtöistä kehittämistä sisältyi opintoihin heti koulutuksen alussa ja hankittua osaamista hyödynnettiin kehittämistehtävässä. Palvelumuotoilun perusajatukseen laskeutuminen oli prosessi, joka tapahtui vähitellen. Organisaatiokeskeisestä ajattelumallista piti irrottautua ja vapauttaa enemmän tilaa asiakkaan ajatuksille. Tie oli mutkikas, mutta mielenkiintoinen. Yhdessä ideoimalla ja asiakkaita haastattelemalla prosessi eteni vaiheittain ja käytimme paljon aikaa yhteiseen ideointiin. Perinteisen kehittämisen organisaatiolähtöisen fokuksen sijaan katse alkoi vaihe vaiheelta kääntyä enemmän kohti asiakasta. Asiakashaastattelun perusteella syntyi tietoa, joka muokkasi ajatuksia kaikkein eniten.

Kuva 2: Palvelumuotoilun kolmevaiheinen prosessi

Mitä tämän jälkeen - tuliko asiakaslähtöisyys kehittämistyöhön jäädäkseen?

Tämän oppimiskokemuksen jälkeen on mahdotonta tyytyä kehittämään mitään palvelua ilman selkeää asiakaskokemuksen kuulemista. Tärkeää oppia tuli myös siitä, että yhteistyössä on voimaa ja toisten ajatuksia kuuntelemalla oppii paljon. Monialainen yhteistyö palvelumuotoilun keinoin on rikastuttava ja luova työmetodi. Näillä eväillä on hyvä jatkaa omaa ammatillista kasvua ja hoitotyön kehittämistä palvelumuotoilun menetelmin - pään kääntäminen kannatti!

LÄHTEET

Koivisto M., Säynäjäkangas J. & Forsberg S. 2018. Palvelumuotoilun bisneskirja.
Helsinki: AlmaTalent.

Ruotsalainen, A-L. & Sirviö, T. 2020. Ihmislähtöinen Sote. Palvelumuotoilun kokonaisuus. Viitattu 25.4.2022 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-203-282-9.

Vähälä, E., Sirviö, T., Leinonen, R. & D’Arragon, B. 2012 Intelligent furniture: training for design, environment and new materials in SME’s. Kuopio: Kuopio academy of design.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Johdanto

Palvelumuotoiluun perustavassa palvelujen kehittämisessä halutaan varmistua siitä, että palvelua kehitetään nimenomaan sen käyttäjille. Muotoilu ajatteluun perustuva käyttäjälähtöinen palvelujen kehittäminen nostaa kehittämistyön keskiöön asiakkaan. Asiakaslähtöinen kehittäminen tekee selvää pesäeroa perinteiseen kehittämiseen poiketessaan hyvin perustavanlaatuisesti organisaatiolähtöisestä kehittämisestä.

Perinteisessä kehittämisessä palvelun käyttäjien tarpeet oletetaan, ongelmat ratkaistaan ja valmis palvelu tarjotaan asiakkaille. Palvelumuotoiluun perustuvassa, syvälliseen asiakasymmärrykseen tähtäävässä, palvelujen kehittämisessä, käyttäjien tarpeet ymmärretään, käyttäjät osallistetaan kehittämistyöhön ja kehitetty palvelu yhteensovitetaan muuhun palvelurakenteeseen. (Koivisto, Säynäjäkangas & Forsberg, 2018.)

Tässä kirjoituksessa kuvaamme työelämäyhteistyössä Lapin sairaanhoitopiirin (Lshp) kehittämisyksikön toimeksiannosta tehtyä kehittämistehtävää. Kehittämistehtävä on osa Monialainen osaaminen sosiaali- ja terveysalan digitalisaation kehittämisessä -erikoistumiskoulutuksen opintoja. Kehittämistehtävän toimeksiantona oli selvittää Lshp:n uniapneapotilaan hoitoprosessin tiedonhallintaprosessia ja luoda nykytilanteesta kuvaus.

Kehittämistehtävässä palvelua kehitettiin palvelumuotoilun prosessin mukaan. Seuraavaksi käsittelemme kehittämistehtävän etenemistä palvelumuotoilun kolmivaiheisen prosessin mukaisesti, jossa etenemme ymmärrys-vaiheen kautta konseptointi-vaiheeseen ja edelleen prototypointi-vaiheeseen. Ihan tekstin lopussa on vielä kokoavia ajatuksia ja kokemuksia kehittämistehtävän prosessista.


Kuvio 1. Palvelumuotoilun prosessi ja menetelmiä (Sirviö, T. & Ruotsalainen, A-L. 2020).

Ymmärrys-vaiheessa löydetään oikeat ratkaistavat haasteet

Teimme tiimi kanvaasin jäsentämään ryhmämme toimintaa. Kehittämishaasteen kirkastamisen yhteydessä selvitimme annettua kehittämistehtävää ja keskustelimme ongelmasta, jotta ymmärtäisimme paremmin ongelman. Taustatutkimus ja benchmarking vaiheessa keskustelimme myös toisen organisaation uniapneapotilaan hoitopolun tiedonhallinnasta.

Sidosryhmäkartassa keräsimme tärkeimmät henkilöt, ryhmät ja organisaatiot, jotka koskivat työtämme. Päädyimme ymmärrys vaiheessa haastattelemaan Lapin keskussairaalan Keuhkopoliklinikan ammattilaisia, koska heillä on vahva ammattitaito uniapneapotilaiden tiedonhallinnassa.

Haastattelukysymykset muotoutuivat neljän teeman ympärille, jotka olivat tiedonhallinta, tietoturva, uniapneapotilaan hoitoprosessi sekä toimintamallit ja kirjaaminen. Haastattelu toteutettiin ryhmähaastatteluna tilaajan toiveesta. Ajankohta oli haastava valtakunnallisen lakko uhan vuoksi sekä henkilöstöresurssien vajeen vuoksi. Kuvasimme palvelupolun nykytilan haastattelujen perusteella Miro alustalle.

Konseptointi-vaiheessa luodaan paljon ratakisuvaihtoehtoja löydettyihin haasteisiin

Haastatteluissa kiteytyi selkeästi uniapneapotilaan tiedonhallinnan keskeiset haasteet Lapin keskussairaalan keuhkopoliklinikalla. Pian meille selkeytyikin keskeinen haaste, johon pyrimme vastaamaan kehittämistehtävällämme.

Käyttäjäpersoonien luominen on yksi palvelumuotoilun menetelmä. Menetelmä mahdollistaa käyttäjälähtöiseen suunnitteluun, jossa käyttäjät ovat suunnittelun keskiössä. Tämän vuoksi pidimme tärkeänä selvittää, miten asiakkaamme kokivat palvelun ja käyttäisivät sitä. (Innokylä 2022.)

Loimme kaksi käyttäjäpersoonaa. Käyttäjäpersoonat ovat hyvä, empaattinen työkalu käyttäjien aseman ymmärtämistä varten. Menetelmän avulla voidaan saavuttaa selkeä ymmärrys niistä tekijöistä, jotka tulee ottaa huomioon palvelua suunniteltaessa. Persoonien avulla myös saadaan kehitystyö ja ideointi käyntiin. Profiilit tai niiden pohjalta tehdyt profiilikortit auttavat luomaan yhteistä ymmärrystä käyttäjistä kehitystiimin kesken. (Innokylä 2022.)

Pienimuotoisen aivoriihen jälkeen äänestimme teemoitelluista ratkaisuvaihtoehdoista parhaimman ja teimme siitä ideakorttikanvaasin. Ideakortti on erinomainen työkalu ideoiden kuvaamiseen asiakkaan sekä palvelun tarjoajan näkökulmasta. Ideakortti auttaa prosessissa idean jäsentelyä. Sen avulla voidaan havainnollistaa esimerkiksi millaista arvoa idea tuottaisi asiakkaalle ja mitä resursseja idean toteuttaminen vaatisi. (Sirviö 2021).

Protypointi-vaiheessa uudesta palvelukonseptista rakennetaan prototyyppi konseptin testaamiseksi

Meillä oli ajatuksena, että palvelumuotoiluprosessissa olisi ollut mukana työelämän edustajat ideoimassa ja prototypoimassa ratkaisuja. Valitettavasti emme saaneet työn tiukan aikataulun vuoksi heitä mukaan palvelumuotoiluprosessiin. Meillä ei myöskään aikataulusyistä ollut mahdollista ottaa mukaan potilaita kehitettävän palvelun testaajiksi.

Työstimme kehittämisideasta Canvalla palvelupolkukuvauksen prototyypin, jonka lähetimme haastateltavillemme arvioitavaksi, jotta saisimme arvion sen toimivuudesta ammattilaisnäkökulmasta. Prototyypin avulla testaamme kehitettävää palvelua ammattilaisilla ennen kuin palvelu viedään tuotantovaiheeseen. Työstimme kuvien avulla visuaalisen infograafin, millä pyrimme kuvaamaan uniapneapotilaan palveluprosessin aikaiset tapahtumat ja niissä syntyvät tiedot.

Prototyypin avulla voidaan arvioida, kuinka hyvin kehitetty työ vastaa ratkaistavaan haasteeseen. Viestintätaidot ovat prototypoinnissa keskeisessä roolissa, sillä muutoin ajatuksen eteenpäin vieminen tiimissä/organisaatiossa on haasteellista ja hyvät ideat voi jäädä käyttämättä, jos muut eivät ymmärrä, mikä vaikutus prosessissa syntyneillä ideoilla on palvelumuotoilun tai palvelun onnistumisen kannalta. (Sirviö 2021).

Yhteenveto

Työn tekemisen ajankohtaa haastoivat vallitseva valtakunnallinen työtaistelu varautuminen sekä epidemia tilanne. Kun resursseja ei ole perustehtävän tekemiseen, on haaste vapauttaa niitä kehittämiseen. Tilaajan kanssa olisimme toivoneet tiiviimpää yhteistyötä työn selkeyttämiseksi. Kehittämistehtävän aihe jäi liian ylätasolle.

Palvelumuotoilun keinoin saimme haasteen nostettua yksiköstä esille. Ratkaisuehdotuksemme valitettavasti jäi prototypointivaiheeseen kehittämistehtävän valmistuttua. Antoisaa oli tehdä työtä hyvien persoonien kanssa. On hienoa, kuinka näin etäaikana olemme toimineet yhteistyössä pitkistä välimatkoista huolimatta.

Tuulaniemi (2011, 115) kuvaa kaksoisvoittoa iloisina asiakkaina ja tyytyväisenä organisaationa “Pääasia ei ole voitto vaan kaksoisvoitto”. Me saavutimme voiton opiskelijoina perehtymällä ja oppimalla palvelumuotoilun prosessin hyödyntämisestä työelämässä.

LÄHTEET

Innokylä. 2022. Käyttäjäprofiilit ja persoonat. Viitattu 10.4.2022. https://innokyla.fi/fi/tyokalut/kayttajaprofiilit-ja-persoonat.

Koivisto M., Säynäjäkangas J. & Forsberg S. 2018. Palvelumuotoilun bisneskirja.
Helsinki: AlmaTalent.

Sirviö, T. 2021 Johdanto prototypointiin. Palvelumuotoilun luentomateriaali SoteDigi-osaajaksi erikoistumiskoulutuksessa 28.9.2021.

Sirviö, T. & Ruotsalainen, A-L. 2020. Ihmislähtöinen sote. Palvelumuotoilun osaamiskokonaisuus. Viitattu 10.4.2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-203-282-9.

Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Alma Talent.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Digitaaliset ratkaisut ja uusi teknologia yleistyvät kovaa vauhtia terveys- ja hyvinvointialoilla. Tämä edellyttää kykyä suunnitella, kehittää ja arvioida teknologiaa hyödyntävien toimintamallien vaikuttavuutta ja käyttäjälähtöisyyttä. (STM 2014.)

Vuonna 2020 käynnistyi Lapin ammattikorkeakoulussa ensimmäinen sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan ammattilaisille suunnattu digitaalisiin terveyspalveluihin keskittyvä koulutus osana Lapin AMK Master Schoolia. Tässä koulutuksessa, kuten muissakin Lapin ammattikorkeakoulun monialaisissa koulutuksissa, keskeistä on uuden tiedon tuottaminen sekä osaamisen jakaminen ja hyödyntäminen työelämän kehittämisessä, vahva tulevaisuusorientaatio sekä innovointi.

"Digitaaliset terveyspalvelut ja terveyden edistämisen -suuntauksessa opintojen sisällöt kannustivat ajattelemaan sosiaali- ja terveysalaa laajemmin sekä erilaisesta näkökulmasta. Olen oppinut mitä kaikkea muutakin sote-alan taustalla on kuin yksilön työ. Digikeinojen hyödyntäminen on ollut alusta asti mukana opinnoissa. Osaan nyt paljon laajemmin erilaisten digikeinojen hyödyntämistä kuin opintojen alussa."
-Milla Dahl, YAMK opiskelija

Ensimmäinen koulutus toteutui digitaaliset terveyspalvelut ja hyvinvointiteknologia lähtöisesti ja tämän jälkeen painopistettä siirrettiin hieman enemmän terveyden edistämiseen. Nyt koulutus kantaa nimeä Digitaaliset terveyspalvelut ja terveyden edistäminen.

Digitalisaatio kytkeytyy terveyden edistämiseen

Muutoksella haluttiin entistä paremmin vastata yhteiskunnalliseen tarpeeseen sosiaali-, terveys- ja liikuntapalvelujen toimintaympäristön muuttuessa ja erilaisten omahoitoa tukevien digitaalisten ratkaisujen lisääntyessä.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen kuuluu Suomen terveys- ja hyvinvointipoliittisiin linjauksiin. Taloudelliset reunaehdot, globalisaatio, monikulttuuristuminen ja väestön ikärakenne sekä ennakoimattomat muutokset muokkaavat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten toimintaympäristöä. Uusille sukupolville digitaalisuus on oletusarvo, ei vain lisä nykyisiin palveluihin. (Dufva ym. 2021; STM 2016). Tämä vuoksi palveluiden kehittäminen tulevaisuus huomioiden on erityisen tärkeää.

"Opintojen ja opetuksen innovatiivisuus yllätti positiivisesti. Oli tekemisen meininkiä. Opetuksen punaisena lankana on ollut ihmislähtöisyys, palveluiden tuottaminen ihmiseltä ihmiselle. Palveluita tuotetaan ensisijaisesta asiakkaillemme. Yhteiskehittäminen oli tärkeä osa opintoja - tehdään yhdessä jokaisen taustaa ja osaamista hyödyntäen työelämää ja ennen kaikkea loppukäyttäjää, potilasta/asiakasta ajatellen. Tarvitaan uusia innovatiivisia ratkaisuja tulevaa soteuudistustakin ajatellen."
- Juho Rytkönen, Virtual Care Specialist, geronomi (YAMK)

Yhteisöllisyys toteutuu myös verkon yli opiskelussa

Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen on tunnistettu olevan joustava ja tehokas korkeakoulutuksen muoto työelämän osaamisen uudistamiseen. Koulutuksen tunnuspiirteitä ovat työelämälähtöisyys, monipuoliset oppimisympäristöt ja joustavat aikataulut (Arene 2016).

Lapin ammattikorkeakoulussa iso osa koulutuksista on mahdollista suorittaa virtuaalikampuksella, jossa opetushenkilöstön tehtävänä on entistä enemmän myös tukea opiskelijoita yhteisöllisyyteen ja verkostoitumiseen. Työn tulevaisuuden näkökulmasta megatrendien valossa verkostomainen toimintatapa tulee olemaan yksi merkittävimpiä tekijöitä työelämässä. (Dufva ym. 2021)

"Toisten opiskelijoiden kanssa verkostoituminen etänäkin on ollut antoisaa. Verkostot muodostuvat laajoiksi kattaen ihmisiä monilta työelämän sektoreilta. Työelämäverkosto kattaa lähes koko Suomen. Vertaistuki on ollut tärkeä voimavara opintojen aikana."
-Milla Dahl, YAMK opiskelija

"Opintojen aikana oma ryhmä oli suuri voimavara. Verkostoituminen kanssakulkijoiden kanssa oli opintojen parasta antia. Mikä parasta he kulkevat edelleen mukana työelämässä."
-Juho Rytkönen, Virtual Care Specialist, geronomi (YAMK)

 

Kuvio 1. Lapin AMK kuvaa verkkosivuillaan YAMK-opintojen erityislaatuisuutta palapelinelikentällä.

Henkilökohtaiset urasuunnitelmat opintojen suuntaajina

Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on maisteritasoinen koulutus, jossa on kiinteä yhteys työelämään: opiskelijat ovat tutkintoa suorittaessaan työ- ja elinkeinoelämän työtehtävissä. Uusimpaan tutkimustietoon perustuvat sisällöt, aidot työelämän oppimis- ja kehittämisprojektit sekä ammattikorkeakoulujen työelämän kehittämis-, tutkimus- ja oppimisympäristöt mahdollistavat opiskelijoille rikkaan oppimisympäristön, joka tuo osaamiselle oikean tarvelähtöisen suunnan ja sisällön (Arene 2016).

Tutkinnosta kolmasosa muodostuu opinnäytetyöstä (30 opintopistettä), ja moni opiskelija on löytänyt työelämää palvelevan aiheen omasta organisaatiostaan. Näin opinnot tukevat myös omaa työtä ja omaa työyhteisöä. Osa puolestaan haluaa haastaa itsensä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle suunnitellen tulevaisuutta esimerkiksi teknologia-alan yrityksessä ja löytää opinnäytetyön aiheensa sieltä.

"Olen pystynyt hyödyntämään paljon oppimaani työelämässä. Pääsin opintojeni aikana jo työelämän kehitys- ja innovaatiotehtäviin mukaan, opiskelemani YAMK-tutkintoni ratkaisi tämän rekrytoinnissa. Tämänhetkisessä työtehtävässä pystyn hyödyntämään oppimaani laajasti sekä kehittämään omaa osaamistani lisää. Työelämä ja opinnot tukevat toinen toisiaan loistavasti, tähän auttaa työnantajan kannustava ote kehitystyöhön."
-Milla Dahl, YAMK opiskelija

Opintojen alussa käydään jokaisen opiskelijan kanssa henkilökohtainen keskustelu, jossa myös tulevaisuuden urasuunnitelmat ovat tarkastelussa. Lapin ammattikorkeakoulun Master School mahdollistaa opintojen suuntaamisen profiloivilla opinnoilla oman mielenkiinnon mukaisesti. Tarjonnassa on jatkuvasti useita opintojaksoja, joista 30 opintopisteen verran voi itse valita.

Uraseurannoissa näkyy se, että uralla eteneminen ei ole pelkästään lineaarista nousua esimiestehtäviin, vaan urakehitystä on myös siirtyminen horisontaalisesti tehtävistä toisiin asiantuntijatehtäviin. Tyypillisimmillään uralla eteneminen näyttää olevan etenemistä asiantuntija- ja kehittämistehtävissä tai etenemistä esimies- ja johtotehtäviin. (Ahonen & Rouhela, 2020.)

"Oman asiantuntijuuden kasvu mahdollistui hyvin. Oma urapolku eteni heti opintojen jälkeen. Urani eteni ensin hyvinvointialueille projektipäälliköksi ja siitä etähoivapalvelujen asiantuntijaksi. Kaikki työt tehtiin työelämää varten ja tämä palveli hyvin työelämän tarpeita sekä omaa urapolkua ja sen kehittymistä.
- Juho Rytkönen, Virtual Care Specialist, geronomi (YAMK)

Uuden oppiminen ja osaamisen uudistaminen kannattaa aina. Lapin ammattikorkeakoulun YAMK-opinnoissa voi opiskella joustavasti ja suunnata omaa osaamista opintovalinnoilla sekä opinnäytetyöllä. Opiskelijan ydinosaaminen kohdistuu asiakas- ja käyttäjälähtöisten digitaalisten palvelujen ja ratkaisujen kehittämiseen eri toimintaympäristöissä sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja vaikuttavuuteen moniammatillisissa verkostoissa työelämää kehittäen.

Lähteet

Ahonen, P., Rouhela, A. 2020. Ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta osaamista ja uusia urapolkuja. Talk- blogi.

Arene. 2016. Ammattikorkeakoulujen maisterikoulutus osaamisen uudistajana ja kansallisena koulutusinnovaationa Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n selvitys YAMK-tutkintojen rakenteellisesta kehittämisestä. arene_ammattikorkeakoulujen-maisterikoulutus-osaamisen-uudistajana-ja-kansallisena-koulutusinnovaationa_koko-raportti.pdf

Dufva, M., Watiovaara, A., Vataja, K. 2021. Työn tulevaisuudet megatrendien valossa. Sitra. Työn tulevaisuudet megatrendien valossa - Sitra

STM. 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Sosiaali- ja terveysministeriö: Tampere.

STM. 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriö: Helsinki.

Opiskelijoiden haastattelusitaatit ovat poimintoja haastatteluista, jotka kirjoittajat tekivät tätä artikkelia varten viikolla 34/2022.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Terttu Terkkari kilauttaa videopuhelun mummolle. Mummo odottaa jo innoissaan puhelua, jotta saa kertoa päivän kahvittelusta Siiri-kissan kanssa. Terttu ja mummo vaihtavat kuulumisia ja samalla tarkistetaan mummon koholla ollutta verenpainetta.

Onneksi tällainen toimintatapa on tullut jo käytänteeksi monissa kunnissa. Isoon työvoimapulaan on saatu apua teknologiasta, hoitajan ei tarvitse mennä paikanpäälle asiakkaan luokse, vaan yhteys asiakkaaseen saadaan videopuhelulla (Laurila. 2020).

Hoitajan työ etähoidossa

Etähoidolla hoitaja saa yhteyden asiakkaaseen nopeasti ja turvallisesti, myös tietoturvallisesti. Hoitaja tarkistaa asiakkaan voinnin ja lääkkeiden saannin turvallisesti vain 15 minuutissa. Kun hoitajan ei tarvitse mennä asiakkaan luokse fyysisesti, se säästää aikaa, rahaa ja ympäristöä. Tämä tuo suuria säästöjä kunnille ja säästää vähäisiä resursseja. Myös ikäihmisen omaiset voivat hyödyntää etäyhteyksiä monin tavoin, ja tarkkailla läheisen ihmisen hyvinvointia.

Hoitajilta tämä on kuitenkin vaatinut pientä panostusta teknologiaan ja It-osaamisen päivittämiseen. Tietotekniset asiat ja osaaminen on joko päässyt unohtumaan tai niitä ei ole (Jäkkö. 2018). Tähän huutoon on vastattu tarjoamalla koulutusta Koulutuksella laatua ja toimintavarmuutta etähoitoon -hankkeessa. Hankkeen koulutuksella tarjotaan hoitajille hyvät edellytykset palvella asiakkaita teknologiaa hyödyntäen kehittämällä etähoitopalveluita.

Koulutuksella laatua ja toimintavarmuutta etähoitoon -hankkeessa kartoitettiin koulutuksen tarpeisiin erilaisia etähoivateknologioita, joista monet sopivat myös omaisten käyttöön. Seuraavissa kappaleissa esitellään hankkeessa IT-asiantuntijoiden kartoitusten esille nousseita asioita. Ensimmäisessä kappaleessa kerrotaan minkälaisia turvalaitteita ja palveluita on tarjolla ikäihmisten kotona selviytymisen auttamiseksi. Toisessa kappaleessa esitellään pohjoisen Suomen sairaanhoidon kokemuksia etähoidosta. Kolmannessa kappaleessa otetaan esille miten hoitajat ovat kokeneet hankkeen tarjoaman koulutuksen koskien heidän tietoteknisten taitojen parantamista.

Turvalaitteet ja palvelut ikäihmisen apuna

Markkinoilla on laaja kirjo erilaisia kotona selviytymisessä auttavia turvalaitteita ja palveluita. Saman teknologian käytöstä voivat hyötyä sekä ikäihminen, hänestä huolta kantava omainen että terveydenhoitohenkilökunta. Vaikka saatavilla on ollut jo pitkään erilaisia teknologioita, niiden käyttö on voinut jäädä vähäiseksi, koska ne on koettu liian monimukaiseksi käyttää. Nykyiset palvelut ja tekniikat mahdollistavat ikäihmisen asumisen häiriöttä kotona, ilman että hänen tarvitsee tehdä mitään, tai häiriintyä häntä havainnoivista sensoreista. Tämä lisää turvalaitteiden käyttömukavuutta, ja kynnys niiden käyttämiseen on pienempi kuin aikaisemmin.

Turvarannekkeet

Monelle tutut turvarannekkeet palvelevat hätätapauksessa kun ikäihminen tarvitsee nopeasti apua. Turvaranneke auttaa jos henkilö esimerkiksi kaatuu, eikä pysty menemään puhelimen luo. Rannekkeen hälytys voidaan ohjata menemään joko omaiselle, terveydenhuoltoon tai molempiin.

Etäaukaistava videoyhteys

Viime vuodet ovat osoittaneet, että on tilanteita joissa fyysinen vierailu ikäihmisen luona ei ole mahdollinen. Videoyhteys voi tässä tilanteessa antaa enemmän pelkän puhelun sijaan. Toisen henkilön kasvojen näkeminen tekee kommunikoinnista realistisempaa.

Mutta kuinka saada videoyhteys varmasti toimimaan ilman monimutkaisia klikkauksia, yhteyden avauksia tai sovelluksen käyttämisiä? Tampereen yliopiston tutkimuksesta kävi ilmi, että korona-ajan rajoitukset pienensivät merkittävästi ikäihmisten sosiaalisia piirejä, ja samaan aikaan he kokivat pelkoa uusien tietoteknisten laitteiden käyttöönottoa kohtaan (Kulmala, Tiilikainen, Lisko, Ngandu, Kivipelto, Solomon 2021). Etäavattava videoyhteys poistaa tämän esteen.

Etäavattava yhteys tarkoittaa käytännössä vaikka sitä, että ikäihmisen kotona on tabletti, joka on tietyssä paikassa. Tablettia ei tarvitse osata käyttää ikäihmisen toimesta. Ainoastaan istua tabletin eteen sovittuun aikaan ja odottaa, että toinen pää avaa etäyhteyden. Etäyhteyden voi avata vaikka omainen tai hoitaja. Tällöin henkilön teknologiaosaaminen ei ole kynnyskysymys, vaan toinen osapuoli huolehtii tabletin toiminnasta ”herättämällä” ikäihmisen päätelaitteen yhteyden alussa. Kun etäyhteys on kiinni, on myös tabletti toimettomassa tilassa, sitä ei tarvitse sammuttaa tai käynnistää ikäihmisen toimesta.

Kuva 1.
Kuvateksti: etäaukaistava videoyhteys ei vaadi ikäihmiseltä muita toimenpiteitä kuin istua sovittuna aikana päätelaitteen eteen.

Suomessa on useita palveluntarjoajia, jotka tarjoavat valmiita ratkaisuja sisältäen sekä tabletit että niihin asennetut ohjelmistot. Toinen tabletti sijoitetaan asiakaspäähän, toinen omaiselle tai terveydenhuoltoon. Tällöin he pääsevät kauempaakin seuraamaan ja kommunikoimaan läheisen ikäihmisen kanssa, vaikka Kanadasta saakka, kuten eräs asiakaskokemus kertoo. Tämä tuo turvallisuudentunnetta kaikille osapuolille.

Sensorit ja anturit havainnointia varten

Erilaisilla sensoreilla ja antureilla voidaan kerätä tietoa siitä onko ikäihmisen toiminta asunnossaan normaalia. Sensoreiden tallentamista tiedoista voidaan päätellä onko normaaleissa arkirutiineissa havaittavissa jokin poikkeus, johon tulisi reagoida. Asuntoon asennettavilla pienillä sensoreilla ja antureilla voidaan havainnoida onko henkilö vaikkapa liikkunut asunnossaan.

Liikesensori voi antaa myös hälytyksen jos asunnossa ei tapahdu mitään liian pitkään aikaan. Painoantureilla voidaan kerätä tietoa siitä kuinka paljon sängyssä on levätty. Liikesensoreilla voidaan tarkkailla onko henkilö vaikkapa käynyt ollenkaan kylpyhuoneessa. Sensori voidaan myös asentaa ulko-oveen, jolloin se tunnistaa ulko-oven avauksen.

Turvalaitteilla saadaan tietoa siitä kun jotakin poikkeavaa tapahtuu. Tekniikoilla havainnoidaan yksityisyyttä kunnioittavalla tavalla ikäihmisen arkea. Sensorit ja muuta palvelut otetaan käyttöön sopimalla ikäihmisen kanssa haluaako hän auttaa muita tarkkailemaan hänen hyvinvointia.

Kuva 2: Sensoriratkaisut ikäihmisen kotona. Sensoreilla ja antureilla voidaan havainnoida arkea ja hälyttää apua automaattisesti havaittuaan poikkeavuutta. Arkea häiritsemättömät havaintoyksiköt turvaavat asumista niin kotona kuin palvelutalossa. Muun muassa Lapin ammattikorkeakoulun kumppani Suvanto Care tarjoaa oheisia palveluita. Kuva: SuvantoCare 

Etämittauslaitteet ja palvelut

Ikäihmisen kotiin voidaan sijoittaa terveydentilaa mittaavia laitteita, joista tiedot siirtyvät automaattisesti esimerkiksi hoitajan käyttämään sovellukseen analysoitavaksi. Laitteilla voidaan saada tietoa esimerkiksi painosta, verensokerista, happisaturaatiosta, verenpaineesta tai vaikka kuumeesta. Ikäihminen opetetaan käyttämään laitetta, joka siirtää tiedon automaattisesti etähoivan käyttöön, tai omaiselle.

Muita ikäihmisen elämää tukevia laitteita ovat esimerkiksi lääkemuistutin, paikantava turvapuhelin, tai vaikka etäohjattava älylukko, jolloin omainen voi avata oven matkapuhelimellaan jos avaimet ovat jääneet sisälle.

Terveydenhuollon kentältä saadut huomiot

Asiakkaat ovat ottaneet etäyhteyden hyvin vastaan. Erityisesti uudet kotihoidon asiakkaat kokivat mielekkäämmäksi etäyhteyden hoitajaan, kuin se että vieras ihminen tulee kotia käymään. Hoitajat myös kertoivat olevansa tyytyväisiä uusiin työtapoihin.

Etähoitajat olivat pääsääntöisesti osatyökykyisiä, joille normaalien fyysisten tehtävien suorittaminen ei enää luonnistunut, mutta kokemusta ja osaamista hoitoalalta oli runsaasti. Näin on saatu hyödynnettyä heidän osaamistaan ja työuria pidennettyä.

Pohjoinen Suomi on harvaanasuttua aluetta ja etäisyydet ovat pitkiä. Tämä tuo oman haasteensa kuntien hoitotarjonnalle ja kotona-asuville ikäihmisille ja heidän tarpeilleen. Etähoito ja -yhteydenpito on yksi ratkaisu kotihoidossa oleville asiakkaille ja vähäiselle henkilökunnalle. Pitkissä etäisyyksissä ja pienissä asuinyhteisöissä on kuitenkin epävakaat verkkoyhteydet. Joissakin tapauksissa on jouduttu kokeilemaan monen operaattorin toimintakykyä.

Ongelmia oli runsaasti tietoteknisissä asioissa. Laitteistojen yhteensopivuus joidenkin ohjelmistojen kanssa oli ongelmia. Joidenkin laitteiden kohdalla ainut toimiva laite etäyhteyden pitoon asiakkaalla oli käytännössä Windows-käyttöjärjestelmällä varustettu laite. Muissa käyttöjärjestelmälaitteissa esiintyi niin suuria vaikeuksia, että niitä ei enää suositeltu asiakkaalle. Esimerkkejä ongelmista: yhteydet pätkivät, äänet eivät kuuluneet sekä verkkoyhteydet olivat huonoja.

Hankekoulutuksessa saadut huomiot

Hankkeen puitteissa tarjottiin koulutusta kahdelle ryhmälle, toinen oli syksyllä 2021 ja toinen keväällä 2022. Ryhmät koostuivat sairaanhoitajista ja lähihoitajista sekä Rovaniemen kaupungilta että Lapin keskussairaalasta. Hankekoulutus toi hoitajille uusia ja päivitettyjä IT-osaamista ihan perusasioita MS Officen käytöstä sekä videoyhteydenpitoa MS Teamsilla ja SuvantoCaren laitteilla.

Hoitajat kokivat koulutuksen antaneen heille varmuutta ja rohkeutta tietokoneen ja erilaisten sovellusten käytöstä. Tietoturvaosuudessa he saivat uutta ja ajankohtaista tietoa suojata itseään ja asiakkaitaan tietoturvarikkomuksilta.

Lopuksi

Söiköhän mummo tänään? Tai pappa.

Liikesensorit voidaan asentaa havaitsemaan onko henkilö käynyt keittiössä, avannut jääkaapin tai mikroaaltouunin oven. Näillä keinoin voidaan saada arvokasta tietoa omaisille tai terveydenhuollon henkilökunnalle siitä onko omainen ehkä syönyt. Toki sensori ei kerro paniko mummo jääkaappiin kengät vai ottiko lounaan syötäväksi. Kuitenkin tämän kaltaiset palvelut ja ratkaisut tuovat turvallisuudentunnetta kaikille osapuolille (Kauppila. 2017).

Lähteet:

Suvanto Care: https://www.suvantocare.fi/

Kulmala, J., Tiilikainen, E., Lisko, I., Ngandu, T., Kivipelto, M., Solomon, A., 2021. Personal Social Networks of Community-Dwelling Oldest Old During the Covid-19 Pandemic—A Qualitative Study. Viitattu 20.5.2022 DOI=10.3389/fpubh.2021.770965
https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpubh.2021.770965/full

Jäkkö, M. 2018 Digitalisaatio-osaaminen terveysalalla. Systemoitu kirjallisuuskatsaus. Metropolia ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö terveydenhoitaja YAMK. Viitattu 27.5.2022

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/151531/Jakko_Marika.pdf?sequence=1&isAllowed=
Kauppila M. (2017) Hoitajien kokemuksia etähoidon toimivuudesta Helsingin kotihoidossa. Laurea ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. Viitattu 27.5.2022. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/140884/Kauppila%20Minna.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Laurila Jenni. 2020. Tulevaisuuden etähoito kotihoidossa. Satakunnan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. Viitattu 27.5.2022.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/333637/laurila_jenni.pdf?sequence=2&isAllowed=y

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 

 

 

MoniSote-hankkeen tavoitteena on ollut edistää sekä Lapin korkeakoulujen sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista yhteistoimijuudessa että luoda valmiuksia työskennellä moniasiantuntijaisesti sitä edellyttävissä toimintaympäristöissä.

Hankkeessa tuotettiin 30 opintopisteen laajuinen monialainen ja -tieteinen opintokokonaisuus sosiaali- ja terveyspalveluiden osaamistarpeisiin vastaamiseksi. Käsittelemme tässä blogikirjoituksessamme hankkeessa toteutettua opintojaksoa Jaettu toimijuus ja toimintakäytännöt yhteisten asiakkaiden tukemisessa sosiaali- ja terveysalalla.

Opintokokonaisuus toteutettiin Lapin ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan koulutusten yhteistyönä osin monialaisena simulaatio-opetuksena.

Monialaisen työskentelyn kehittämislähtökohdat

Simulaatio opetuksessa tarkoittaa käytännön työelämän tilanteiden rakentamista opetustilanteisiin työn arkea vastaavaksi. Simulaatio-oppiminen perustuu konstruktivistiseen ja kokemuksellisen oppimisteorioihin.

Konstruktivistisen oppimisteorian mukaan oppiminen tapahtuu sosiaalisissa suhteissa aktiivisesti toimien. Kokemuksellisessa oppimisessa korostuvat aktiivinen kokeilu, oppijan kokemus tunteineen, monipuolinen reflektiivinen havainnointi sekä abstrakti käsitteellistäminen. (Kolb 1984.) Tämä kaikki on läsnä simulaatio-opetuksessa.

Simulaatio on monelle tuttu perinteisesti terveydenhuollon opetuksessa erityisesti lääke- ja hoitotieteissä, mutta se soveltuu myös laajasti monialaiseen työskentelyn ja vuorovaikutustaitojen harjoitteluun. Simulaation voi suunnitella opiskelijoiden tai työelämän oppimistavoitteiden mukaan ja se voidaan toteuttaa pienryhmissä tai laajemmalle joukolle. Osallistujat voivat ovat läsnä samassa tilassa, mutta toteutus on mahdollista myös etätoteutuksena suuremmalle ryhmälle. (Saaranen 2012, 28-31; Kekoni ym. 2021, sivut).

MoniSote-hankkeessa toteutimme etäsimulaation, jossa opiskelijat seurasivat simulaatiotilannetta etäyhteyksin.

Jaettu toimijuus ja toimintakäytännöt yhteisten asiakkaiden tukemisessa

Opintojakson osaamistavoitteiksi asetimme monialaisen työskentelyn osa-alueiden tunnistamisen ja niissä työskentelyn kehittymisen. Toinen tavoitteemme oli eri ammattikuntien roolin ja työntekijän oman näkemyksen merkityksen ymmärtäminen. Kolmanneksi keskityimme asiakkaan tukemiseen monialaisissa kohtaamisissa.

Opintojakso toteutettiin maalis-huhtikuussa 2022 Lapin ammattikorkeakoulun Kemin kampuksen autenttisessa kotiympäristössä, jossa on etätoteutukseen soveltuva ajantasainen video- ja audiovälineistö etätoteutuksen vaatimine ohjelmineen.


Kuva 1. Simulaatio-opetuksen näyttelijät ja opiskelijat

Simulaatiotapaukseksemme kirjoitimme monialaista kohtaamista ja yhteistä tuen tarpeen arviointia vaativan tilanteen. Tapauksessamme oli pääroolissa ikääntynyt Erkki kotiuttamispalaverissaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Erkki palasi kotiin muistisairaan Eila vaimonsa luo.

Opiskelijat seurasivat toteutettua simulaatiota suorana videolähetyksenä Teamsin kautta jokainen omalla tahollaan. Itse simulaatiossa osallisina olivat kaksi simulaationäyttelijää Erkin ja Eilan rooleissa sekä kolme eri alojen opiskelijaa: alkuvaiheen sosionomiopiskelija sekä päättövaiheen fysioterapeutti- ja terveydenhoitajaopiskelijat.

Simulaation tavoitteina olivat sosiaali- ja terveysalojen toimintakäytäntöjen rajapintojen tunnistaminen, ammatillisten roolien merkitys monialaisessa työssä sekä vuorovaikutus ja asiakkaan toimijuuden tukeminen moniammatillisessa kohtaamisessa.

Nurmi ym. (2013) sekä Saaranen (2012) vaiheistavat simulaatio-opetuksen 3 - 6 osakokonaisuuteen, joita simulaation toteutuksessa mukailimme. Valmistauduimme simulaatioon opettajatiimissä luomalla skenaarion ja tarkentamalla simulaation oppimistavoitteet. Opiskelijoilla simulaatiota edelsi moniammatilliseen yhteistyöhön perehtyminen opintojakson kirjallisuuden myötä.

Itse simulaatio vei noin 30 minuuttia, jota ennen ja jonka jälkeen käytiin sekä pienryhmissä että yhteisesti tilannetta reflektoivat keskustelut. Keskusteluiden ytimessä olivat opintojakson tietopohja sekä osapuolten simulaatiossa heränneet ajatukset ja tunteet.

Opiskelijoiden kokemukset simulaatiosta

Opiskelijapalauttessa kysyimme opiskelijoiden kokemusta simulaatio-opetuksesta, simulaatiopäivälle asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä opiskelijoiden kehittämisehdotuksia moniammatillisuuden sekä simulaatio-opetukseen. Opiskelijapalautteen (N=10) mukaan simulaatio koettiin aktivoivana, mielenkiintoisena, mielenpainuvana ja erilaisena oppimisen tapana.

Käytyjä reflektiivisiä keskusteluja sekä teoriaan perustuvaa analyysiä vastanneet opiskelijat pitivät hyvänä tapana opettaa ja oppia. 90 prosenttia vastanneista totesi simulaatiolle asetettujen tavoitteiden toteutuneen. Kehittämispalautteissa opiskelijat toivat esiin ideoitaan simulaation käyttömahdollisuuksia työelämäkäytäntöjen kehittämiseen sekä toiveitaan jo opiskeluaikaisista monialaisista simulaatioista.

Opettajien kokemukset monialaisesta simulaatiosta

Opintojakso ja siihen liittynyt simulaatio toteutettiin hankkeessa monialaisena yhteistyönä sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa. Kokemuksemme mukaan monialaisessa työskentelyssä sosiaali- ja terveysalan työkentillä sekä opetuksessa onnistunut yhteistyö vaatii erityyyppisiä rajojen ylittämisiä (Mönkkönen, Kekoni & Pehkonen 2019, 31).

Opettaja, siinä missä sairaanhoitaja tai sosiaaliohjaaja asiakastyössäänkin, edustaa omaa ammattikuntaansa ja ammatillista orientaatiotaan. Yhteistyö vaatii erilaisten kulttuuristen rajojen ylittämistä. Yhteinen suunnittelu ja monialaisen asiantuntijahorisointin näkymän säilyttäminen vaati keskustelua, aikaa ja rohkeutta sekä ammatillista itsetuntoa kyseenalaistaa aiemmat näkemykset ja oletukset työstä.

Mönkkönen ym. (2019, 31) on nimennyt tämän asenteellisen rajojen ylitykseksi. Opettaja on peruskoulutuksessa omaksunut oman alansa tietoperustan ja tavan tarkastella asiakkaan hyvinvointia ja siihen liittyviä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Tämän monialaisen simulaation äärellä olimme opettajina ammatillisten rajojen ylityksen edessä.

Totesimme yhteisesti että yhteissuunnittelussa opettajan oma ammatillinen orientaatio sekä substanssiosaaminen on vahvuus. Onnistuneen yhteistyön etuna opetuksen suunnittelussa on osallistujine vahva pedagoginen osaaminen sekä hankeyhteistyön myötä syntynyt avoimuus ja luottamus toisen asiantuntemukseen ja työskentelytapaan.

Lopuksi

MoniSote-hanke on mahdollistanut yhteistyöskentelyn opetuksen monialaiseksi integroimiseksi esimerkiksi monialaisten simulaatioiden parissa. Edellytykset erityyppisten simulaatioiden järjestämiseen monialaisenakin opetustilanteina sekä perus- että täydennyskoulutuksessa ovat laajat.

Lapin ammattikorkeakoulussa on kattavat ja toimivat simulaatioympäristöt ja esimerkiksi etäsimulaatioiden järjestämiseen vaadittava välineistö ja osaaminen. MoniSote-hankkeenkin luomalla pohjalla sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden moniammatillista osaamista sekä työelämäyhteistyön kehittämistä on Lapin ammattikorkeakoulussa hyvä jatkaa.

Hanketoimijat

MoniSote-hanke on ESR-rahoitteinen yhteistyöhanke, jonka päätoteuttajana on Lapin yliopisto sekä osatoteuttajina Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus sekä Lapin ammattikorkeakoulu. Hanke toteutetaan 1.1.21 - 30.6.2022 välisellä ajalla.

Lähteet

Kekoni, T.; Mönkkönen, K.; Silen-Lipponen, M.; Tiihonen, M. & Saaranen, T. Moniammatillinen suursimulaatio opiskelijoiden oppimisen näkökulmasta. Janus vol. 29 (4) 2021, 366-385.

Kolb, D. 1984. Experiential Learning: Experience as the Source of Learning and Development, Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall.

Mönkkönen, K.; Kekoni, T. & Pehkonen, A. Moniammatillinen yhteistyö: Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus 2020. Helsinki.

Nurmi, E., Rovamo, L. & Jokela, J. 2013. Simulaatiotilanteiden suunnittelu. Teoksessa: Rosenber, P., Silvennoinen, M., Mattila, M-M. & Jokela, J. Simulaatio oppiminen terveydenhuollossa. Ranta, I. (Toim.) 91-93

Saaranen, T, Paakkonen, H., Vaajoki, A., Aura, A. & Tossavainen, K. 2012. Simulaatio-oppiminen Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella – tavoitteena vuorovaikutustaitojen ja potilasturvallisuuden kehittäminen. Pro terveys. 1/2012 28–31.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Oppimisympäristöt opettajana, opettaja ohjaajana?

Sosiaalialan koulutuksessa olemme pohtineet, miten erilaiset oppimisympäristöt mahdollistavat ja tukevat monimuotoista oppimista perinteisen luokkaopetuksen sijaan ja rinnalla.

• Miten oppimisympäristöt sekä tavat opettaa tukevat erilaisia oppijoita?
• Voiko opetusta elävöittämällä, käyttämällä ja yhdistämällä monenlaisia pedagogisia ratkaisuja ja oppimisympäristöjä vahvistaa opiskelijoiden osallisuutta ja muuttaa heidän rooliaan enemmän kuulijasta osallistujaksi?

Ajatuksellisena lähtökohtana on saada opiskelija aktiiviseksi tiedon hankkijaksi toiminnallisen tekemisen ja tiedon itsenäisen hankkimisen kautta. Oppimisen voi nähdä laajana, fyysisestä tilasta riippumattomana prosessina, jossa opettajalla on vahva ohjaava rooli.

Oppimisen näkökulmia ja opettajan rooli ohjauksessa

• Onko mahdollista, että opettaessamme toiselle jotakin estämme häntä itse oppimasta sitä?

Opetuksessa lähtökohtana on hyvä olla oppilaan aktiivinen ja aloitteellinen rooli, jolloin opettajan roolina on toimia tukijana ja ohjaajana. Opettajan tehtävänä on toimia oppijan kasvun tukemisen lisäksi motivoijana. Opettajalta tämä edellyttää ihmissuhdetaitojen lisäksi aitoa kiinnostusta opiskelijoista.

Yhtenä opetus- ja ohjaustoiminnan tavoitteena on kehittää ja lisätä opiskelijoiden ymmärrystä ja suhdetta tietoon sekä asiantuntijamaista työskentelytapaa mahdollisimman aidoissa oppimisympäristöissä. Opettajan ja opiskelijan yhteistyö, oppimisen ohjaaminen sisältää tiedon luomista, ongelmanratkaisua ja asiantuntijuuden kehittymistä vuorovaikutuksessa. (Luettu 21.4.2022 http://positiivarit2014.blogspot.com/p/opettajana-ohjaajana.html.)

Opettajan työssä tulevaisuusnäkökulma on välttämätön, koska tulevaisuuden hahmottaminen vaikuttaa tämän hetken valintoihin opettajan työssä. Tavoitteena on turvata opiskelijoille valmiuksia, joilla he kohtaavat tulevaisuutensa, josta ei vielä ole varmaa tietoa. (Patrikainen 2009, 20.)

Kompleksisessa yhteiskunnassamme, jossa muuttuvat kiihtyvällä tahdilla niin arvot, elinolosuhteet, koulutukselliset ja ammatilliset rakenteet, työelämän vaatimukset kuin teknologian mahdollisuudetkin. Näiden lisäksi työntekijöiden erilaistuminen, kriisit ja globaalin maailman muutokset ovat todellisuutta. (Luukkainen 2005, 144; Patrikainen 2009, 20).

Monialaiset oppimisympäristöt yhteisenä kehittämisen kohteena

Lapin ammattikorkeakoulussa on jo pitkään toiminut monialaisina opiskelijoiden avoimina oppimisympäristöinä ja harjoittelupaikkoina Kemissä Hyvinvointipysäkki (hoitotyön sekä vanhustyön koulutusohjelmien oppimisympäristönä) ja Rovaniemellä Hyvinvointipiste Vire (hoitotyön, liikunnan ja fysioterapian koulutusohjelmissa).

Sosiaalialan koulutuksessa on nähty tärkeänä laajentaa ja kehittää Hyvinvointipysäkki-toimintaa myös sosiaalialan oppimisympäristönä. Sosiaalialan oppimisympäristöjä ovat perinteisten luokkatilojen ohella kotiympäristö, aistihuone ja toiminnallinen tila.

Lisäksi oppimisympäristönä voi olla luonto, jolloin käytössä on luontolähtöiset oppimismenetelmät. Sosionomikoulutuksessa ekopsykologisina menetelminä voidaan nähdä esimerkiksi eläinavusteiset menetelmät, maatilojen ja puutarhojen käyttäminen kuntouttavana toimintana sekä erilaiset luontotyypit kuntouttavina ympäristöinä. (Luettu 21.4.2022 https://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat)

Hyvinvointipysäkki yhteistyön mahdollistajana

Hyvinvointipysäkki-toiminta tapahtuu opettajien ohjauksessa, osana eri opintojaksojen kokonaisuuden toteuttamista. Hyvinvointipysäkki-toiminnan vahvistaminen sosionomikoulutuksessa laajentaa opiskelijoiden mahdollisuutta monialaiseen oppimiseen. Tämä tarkoittaa eri koulutusohjelmien välisen yhteistyön lisäämistä, esimerkiksi sosionomi- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden toteuttamat ikäihmisten hyvinvointi-ikäterveys -kyselyissä.

• Voisiko Lapin ammattikorkeakoulussa kehittää Hyvinvointipysäkki-toiminnan alle laajemmin eri koulutusohjelmien välistä yhteistyötä, koskemaan koko ammattikorkeakoulua?
  

Opinnollistaminen oppimisympäristöissä

Hyvinvointipysäkki-toiminnassa yhtenä näkökulmana on myös opintojen opinnollistaminen. Tämä tarkoittaa työelämässä tapahtuvan oppimisen hyödyntämistä korkeakouluopinnoissa, esimerkiksi silloin kun tehdään ohjatusti harjoitustöitä työelämälle tai hankkeille.

Kotila (2017) on määritellyt opinnollistamista seuraavasti: Työn opinnollistaminen on uusi, vaihtoehtoinen tapa opiskella ammattikorkeakoulussa. Oppiminen viedään luokkahuoneista työpaikoille. Tutkinnossa edellytettävää osaamista hankitaan tekemällä työtä ja kytkemällä työelämässä hankittua kokemusta aiheeseen liittyvään tietoperustaan. Työn opinnollistaminen edistää työssä käyvän opiskelijan ammatillista kehittymistä ja nopeuttaa opintojen etenemistä ja tutkintoon valmistumista.

Opinnollistamisen ideana on koulutuksen ja työn tekemisen ketterä yhdistäminen eli työnteon ja korkeakouluoppimisen kytkeminen yhteen.

• Voisiko työn ajasta tulla koulun aikaa ja koulun ajasta työn aikaa?

Siinä tilanteessa ei enää olisi kahta aikaa, jotka kilpailevat toisiaan vastaan. Opinnollistamisen lähtökohtana on ajatus, että työtä tekemällä opitaan ja kehitytään hyvin monitasoisesti. Käytännön työssä esiin nousevat kysymykset ja työtä ohjaavat teoriat yhdistyvät korkeakoulun antamaan pohjaan. Ammattikorkeakoulujen toiminnassa korostuu työelämäyhteistyö sekä työelämäläheisissä oppimisympäristöissä hankittava osaaminen (Jankkila & Kangastie 2014, 5).

Lopuksi

Opetusala muuttuu oppisympäristöjen laajenemisen, sähköisen viestinnän lisääntymisen, yksilöllisten koulutustarpeiden ja median roolin kasvun myötä.

• Pitäisikö oppilaitoksen olla pienoismalli ja peili yhteiskunnasta, joka ohjaa opiskelijoita toimimaan sen prosesseissa?

Siihen opettaja tarvitsee kykyä ja halua ymmärtää ja analysoida yhteiskuntaa, sietää muutosta ja kyetä elämään muutospaineiden keskellä vaikuttamalla aktiivisesti muutosten suuntaan. Opettajan tulisi muistaa mennyttä, havainnoida ja ymmärtää nykyhetkeä ja tarkastella ja pitää huolta tulevaisuudesta (Luukkainen 2005, 144-145).

• Kuulostaako tämä vaativalta ja moniulotteiselta?
  

Lähteet

Jankkila, H. & Kangastie, H. (toim.). 2014. Työelämälähtöisyys ja -läheisyys Lapin ammat-tikorkeakoulussa: Toimintamallin avaus. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportit ja selvitykset 21/2014. Rovaniemi: Lapin ammattikorkeakoulu. Luettu 21.4.2022 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-045-3

Hyvinvointipiste Vire: Hyvinvointipiste Vire - Lapin AMK

Hyvinvointipysäkki: Hyvinvointipysäkki - Lapin AMK

Kotila, H. 2017. Verkkovirta – työn opinnollistamista verkostoyhteistyönä hankkeen taustaa ja alustavia tuloksia. Teoksessa Kangastie, H (toim.) Työtä opinnollistamassa. Sarja B. Tut-kimusraportit ja kokoomateokset 12/2017. Haettu 22.4.2022. https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=aa1afad0-48c5-43f5be30-1bbb7d205f75

Luukkainen, O. 2005. Teoksessa Luukkainen, O. & Valli, R. (toim.) Kaksitoista teesiä opet-tajalle. Otava. Jyväskylä.

Menetelmät (gcfinland.fi)

Opettajan monet roolit ja tehtävät: Opettajana ohjaajana (positiivarit2014.blogspot.com)

Patrikainen, R. 2009. Opettajan ja ohjaajan professio. Teoksessa Blomberg, Komulainen, Lange, Lapinoja, Patrikainen, Rohiola, Sahi & Turunen. Opettajuuteen ohjaaminen. PS-Kustannus. Jyväskylä.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Vuoden vaihteessa päättyneen Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta (SOTETIE) -hankkeen tarkoituksena oli vastata sosiaali- ja terveysalan muuttuvaan osaamistarpeeseen. Sen taustalla nähtiin olevan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristön ja asiakkaiden palveluntarpeen muutos, jossa keskeisiksi tekijöiksi nimettiin digitalisaatio, asiakkaiden omaehtoinen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, väestörakenteen muutos ja niukkenevat resurssit. Hanke oli suunnattu korkeakoulujen henkilöstöille, ja erityisesti sote-alalla toimiville ammattilaisille ja organisaatioille.

Hankkeen päätavoitteena oli edistää muutostekijöiden edellyttämän osaamisen päivittämistä ja uudistamista. Tähän pyrittiin seuraavien työpakettien avulla:

1) sote-geneeristen osaamisten määrittely ja tulevaisuuden tarpeet,

2) opintojaksojen kartoitus olemassa olevista verkko-opinnoista,

3) asiakas- ja palveluohjauksen (ASPA) määrittely, tarve- ja nykytilaselvitys,

4) hanketuotoksia esittelevä Sotetie-sivusto, hakukone sote-alan jatkuvan oppimisen opintoihin ja rajapinta opintopolku.fi -palveluun ja

5) jatkuvan oppimisen (JO) nykykäytänteiden ja tulevaisuuden tarpeiden selvitys ja analyysi.

Hanke toteutettiin ESR tuella ja sen kokonaiskustannusarvio oli 1,8 milj. euroa. SOTETIEtä raivattiin 16 ammattikorkeakoulun ja yhden yliopiston voimin (kuva 1). Työhön osallistui 27 asiantuntijaa. Hanketta hallinnoi ja koordinoi Savonia ammattikorkeakoulu yhteistyössä työpaketeista vastaavien ammattikorkeakoulujen kanssa, joita olivat JAMK, XAMK, Laurea, UEF (Itä-Suomen yliopisto). Lapin ammattikorkeakoulu osallistui työpaketin 5 toimintaan.



Kuva 1. SOTETIE-hankkeeseen osallistuneet tahot.

Matkaopas SOTETIElle kertoo SOTETIE-hankkeen tuotoksista. Artikkeli on tarkoitettu sote-alan opettajille jatkuvan oppimisen suunnittelun, toteutuksen ja kehittämisen tueksi. Matka on hyvä alkaa tutustumalla Sotetie.fi -sivustoon. Siellä kannattaa tutustua etenkin sote-alan yhteisiin osaamisiin ja arviointipysäkkiin. Kaiken kaikkiaan sivustoon on kerätty Sotetie-hankkeessa tuotettua materiaalia ja niiden pohjalta laadittuja yhteenvetoja ja tiivistelmiä. Hankkeen tuotoksista laaditut artikkelit on puolestaan koottu kaksiosaiseen julkaisuun SOTETIE – Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta. Linkit julkaisun osiin 1 ja 2 löytyvät tämän kirjoituksen lähdeluettelosta.

Katsaus Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta -hankkeen artikkeleihin

Tätä artikkelia varten loimme taulukkotyökalun, jonka avulla lukija pääsee helposti käsiksi SOTETIE-hankkeen blogisivustolla julkaistuihin artikkeleihin. Linkkien teon mahdollistamiseksi otimme sivustolta mukaan vain artikkelit, jotka ovat löydettävissä myöhemmin julkaistusta hankkeen kokoomateoksesta.

Kokoomateos sisältää kaksi osaa, jotka ovat julkaistu e-kirjana loppuvuodesta 2021. Se, että e-kirja jaettiin kahteen osaan, kertoo hankkeen aikana tehtyjen kirjoitusten suuresta märästä. Hankkeessa syntyi myös muualla julkaistuja artikkeleita mutta ne on jätetty tämän artikkelin tarkastelun ulkopuolelle.

Taulukkotyökalu apuna artikkelien teemoittelussa

Taulukkotyökalun avulla saimme teemoitettua ja tiivistettyä Sotetie -blogisivuston artikkelit. Koska taulukko muodostui pitkäksi, puhummekin mieluummin työkalusta. Koostimme taulukon siten, että luokittelimme artikkelit aiheensa mukaisesti muutamaan ylätason teemaan. Nämä teemat löytyvät taulukon ensimmäisestä sarakkeesta. Alkuperäiset artikkelit julkaistiin hankkeen kotisivuilla kuukausittain, ja tämä julkaisuajakohta löytyy taulukon toisesta sarakkeesta. Samassa kuussa julkaistut artikkelit on eroteltu toisistaan kirjaimilla (a, b ,c jne.). Artikkelin otsikko ja kirjoittajien nimet löytyvät kolmannesta ja neljännestä sarakkeesta. Tuloksissa yksittäiseen artikkeliin viitattaessa käytetään tekstin tiivistämisen takia vain julkaisuajankohdan tunnusta (esim. 4/2020 d). Taulukossa jokainen julkaisu esitetään omalla rivillään, ja ne ovat julkaisujärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan, ei teemajärjestyksessä. julkaistujen artikkelien aiheista syntyneet teemat olivat:

• Työelämän osallistaminen (sinisellä värillä taulukossa)
• Jatkuvan oppimisen koulutus (JOK, mustalla värillä taulukossa)
• Sotealan osaamisen ja koulutuksen kehittämistarpeet (vihreällä värillä taulukossa)
• Koulutuksen vaikuttavuus (punaisella värillä taulukossa)

Tähän artikkeliin on analysoitu näiden neljän teeman alle kuuluvia artikkeleita, ja ne on värikoodattu yllä esitetyn kaltaisesti myös taulukkotyökaluun. Hankkeen hallintoa ja koordinointia käsittelevät kirjoitukset on merkitty taulukkoon mustalla. Ne eivät sisällä sote-koulutuksen kehittämiseen liittyviä näkökulmia, joten ne on jätetty tämän tarkastelun ulkopuolelle.

Työelämän osallistaminen ja jatkuvan oppimisen mahdollistaminen

Sotetie.fi -sivustolla todetaan jatkuvan oppimisen koulutuksiin kuuluvan avoimen ammattikorkeakoulujen opinnot, YAMK-koulutukset, henkilöstöjen täydennyskoulutukset ja erikoistumiskoulutukset. Käsittelemiemme artikkelien mukaan opiskelijat hakeutuvat jatkuvan oppimisen koulutukseen monestakin syystä. Näiksi mainitaan esimerkiksi oman työhyvinvoinnin lisääminen, halu siirtyä kokonaan uudelle toimialueelle, tyytymättömyys nykyisiin työolosuhteisiin ja työnantajan kehotus lisäopintoihin. Yleisimpänä syynä hakeutumiselle nähdään kuitenkin olevan organisaation, yhteisön ja /tai yksilön osaamisen ylläpito, vahvistaminen tai uudistaminen (3/2021 c).

Sote-alan koulutuksia tarjoavat paitsi eri asteiset oppilaitokset myös monet yksityiset palveluntarjoajat. Tarjonta nähdään pirstaloituvan eri tahoille kuten julkisella sektorilla toimiville oppilaitoksille ja korkeakouluille tai yksityisille kouluttajille (3/2020 c, 3/2021 g). Koulutusten hankinta todetaan tapahtuvan niukkenevin resurssein ja koulutusvalintojen antia seurataan esimerkiksi sairaanhoitopiireissä monilla mittareilla (10/2021 d).

Analysoimissamme artikkeleissa oli paneuduttu erityisesti erikoistumiskoulutuksiin, joiden suunnittelun edellytyksenä on työelämäyhteistyö. Artikkelien mukaan ammattikorkeakouluissa tarjotaan 16 erilaista sote-alan erikoistumiskoulutusta (katso taulukko, artikkeli 5/2020 a). Näiden lisäksi esitettiin tarve kuudelle uudelle erikoistumiskoulutukselle. Niitä olivat perhe- ja perhehoitotyön-, gerontologisen työn-, vammais- ja kehitysvammatyön-, kriisi- ja traumatyön-, sosiaalisen kuntoutuksen-, lastensuojelun laitostyön- ja tulevaisuuden sote-keskuksen toiminnan erikoistumiskoulutus. Näistä kustakin oli laadittu oma artikkelinsa ja ne ovat merkitty taulukkoon koodeilla 4/2021 b, 4/2021 c, 4/2021 d ja 4/2021 e.

Sotealan osaamisen ja koulutuksen kehittämistarpeet

Käsittelemiemme artikkelien mukaan SOTETIE-hankkeessa aktivoitiin sote-alan edustajia tuottamaan tietoa alan osaamisesta ja osaamistarpeista (2/2020 b). Työpajoihin osallistuneet ja kyselyihin vastanneet olivat organisaatioiden edustajia ja työnantajia eri puolilta Suomea. Esimerkiksi työnantajille suunnatun kyselyn tuloksissa nousi esille tarve mielenterveystyön, asiakas- ja palveluohjauksen ja lastensuojelutyön osaamisen vahvistamiselle. Nämä ja muut kyselyn tuotoksena tunnistetut osaamistarvealueet löytyvät artikkelista 3/2020 a. Kyseisistä artikkeleista selviää myös esihenkilöiden keskeinen rooli osaamistarpeiden tunnistamisessa ja se, että esihenkilöille suunnattua koulutusta tähän työhön on vaikea löytää (3/2020 b).

Korkeakoulujen sote-koulutuksia koskevan tiedon lisäämiseksi hankkeessa on tuotettu sotetie.fi -sivusto. Sen avulla pyritään helpottamaan erityisesti yhteiseen osaamiseen liittyvien opiskelumahdollisuuksien löytymistä (4/2021 e). Sivusto tarjoaa myös Lapin amk:lle mahdollisuuden lisätä tietoa omista koulutuksistaan ja näin edistää omalta osaltaan sote-alan korkea-asteen koulutuksien saavutettavuutta ja näkyvyyttä.

Koulutusten vaikuttavuuden arviointia

SOTETIE-hankkeessa kerätyn tiedon mukaan uusia koulutuksia suunniteltaessa pitäisi ottaa huomioon myös koulutuksen vaikuttavuus. Koulutuksen vaikutuksia ja vaikuttavuutta tulisikin pohtia jo ennen kolutusta, koulutuksen aikana ja koulutuksen päätyttyä. Koulutuksen vaikutukset ja vaikuttavuus ilmenivät myös eri tavoin, kun niitä tarkasteltiin opiskelijan, työnantajan tai kouluttajan näkökulmista.

Koulutuksen vaikuttavuutta hankkeessa on kuvattu yleisellä tasolla artikkeleissa 12/2019 a, 12/2019 b, 6/2020 d ja 11/2020 a. Sitä on tutkittu myös alueellisesta näkökulmasta. Lisäksi artikkeleissa on pohdittu vaikuttavuuden ennakointia eli vaikuttavuuden käsittelyä jo koulutuksen suunnitteluvaiheessa (12/2020 b). Aihetta tarkastellaan myös koulutuksen aikana (1/2021 a, 3/2021 b). Koulutuksen jälkeistä vaikuttavuuden arviointia pidetään puolestaan tärkeänä tekijänä kuvattaessa koulutuksen merkitystä eri tasoilla ja eri tahoille (12/2020 a).

LÄHTEET:

Arell-Sundberg M., Holvikivi J., Laanterä S., Ritsilä J., Säilä T. & Tikkanen P. (2021). SOTETIE – Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta. Osa 1. Yhteiset osaamiset. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja 9/2021. Saatavilla osoitteesta: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021113057997.

Järvelä T., Myllymaa T., Nieminen M., Puska A., Helminen J., Markkanen U., Säilä T., Kantola T., Ranta L., Saranki-Rantakokko S. & Tikkanen P. (2021). SOTETIE - Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta. osa 2. jatkuva oppiminen. Saatavilla osoitteesta: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121761719

SOTETIE-hanke (2021). www-sivut (sekä siellä julkaistut artikkelit). Saatavilla: blogi.savonia.fi/sotetie.

Tikkanen P. (2020). Kutsu osallistumaan sosiaali- ja terveysalan jatkuvan oppimisen kehittämiseen korkea-asteella. Viitattu 16.8.2021. Saatavilla: blogi.savonia.fi/sotetie.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Kuva 1. Simulaatiosairaalan 3D-malli

Virtuaaliset oppimisympäristöt ovat nykyään jo laajasti koulutuskäytössä osana verkko- ja etäopetusta. Mobiiliteknologian kehitys on mahdollistanut opetuksen siirtämisen avoimiin oppimisympäristöihin ulos luokkahuoneesta niin, että opiskelu toteutuu myös aikaan ja paikkaan sitomatta digitaalisissa ja virtuaalisissa ympäristöissä.

Virtuaalinen oppimisympäristö on reaalimaailmaa vastaava 360-panoraamakuva, joka ei vaadi osallistujalta fyysistä läsnäoloa, vaan ympäristössä voi kulkea älypuhelimen, mobiililaitteen tai tietokoneen näytöllä tai virtuaalilasien kautta ja perehtyä teoriatietoon sekä suorittaa tehtäviä ja palata oppimisympäristöön rajattomasti. Oppimisympäristöön voidaan liittää materiaalia teksti-, kuva- ja videotiedostoina kohderyhmän tarpeiden ja osaamistavoitteiden mukaisesti.

Simulaatioteknologiaa virtuaalitodellisuudessa

OmaDigi -hankkeen (Osaamisen Mahdollistaminen Digitaalisissa Hyvinvointipalveluissa) tavoitteena on kehittää hyvinvointialan ammattilaisten digiosaamista ja siihen liittyvää koulutusta. Osana hanketta kehitetään virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä terveydenhuollossa ja opetuksessa. Ammattiopisto Lappian hyvinvointiala on mukana hankkeessa.

Hyvinvointialan opettajien toiveena oli hyvinvointiteknologiaan ja teknologisiin ratkaisuihin liittyvän osaamisen kehittäminen. Hankkeen alkuperäisenä tavoitteena oli järjestää Lappialle koulutuksia liittyen simulaatioteknologiaan Lapin ammattikorkeakoulun Kemin kampuksella.

Koronapandemian vuoksi kampuksella toteutettavat koulutukset jouduttiin perumaan ja suunnittelemaan verkkototeutus. Toteutustavaksi valittiin virtuaalinen oppimisympäristöjen esittely (Kuva 1), mikä mahdollistui Tulevaisuuden terveyspalvelujen ja Uudistuvan teollisuuden -osaamisryhmien yhteistyönä. Virtuaaliesittely toteutettiin Matterport 3D-tilamallinnusympäristössä.

Virtuaalinen oppimisympäristöjen esittely tehtiin kuvaamalla koko simulaatiosairaala. Kohderyhmän toiveiden mukaisesti tarkempaa informaatiota lisättiin videoina ja tekstitiedostoina potilassimulaattoreista, niiden ohjausjärjestelmistä ja simulaatio-opetusmenetelmästä sekä joistakin laitteista.

Kuvaukset toteutettiin Matterportin Pro2 3D-kameralla (Kuva 2). Kameran tuottaman datan perusteella muodostettiin simulaatiosairaalasta 3D-pintamalli. Kuvaukset kestivät n. 4 tuntia ja 3D-pintamallin luominen tapahtui automaattisesti Matterportin pilvipalvelussa. Mattertagien (Kuva 3) avulla 3D-malliin voidaan lisätä informaatiota mm. videoiden, linkkien ja tiedostojen avulla.


Kuva 2. Matterport Pro2 3D-kamera.


Kuva 3. Simulaatiosairaalan valvontaosasto, jonka esittelyyn on sijoitettu Mattertageja.

Simulaatiosairaala on todellista hoitotyön reaalimaailman ympäristöä vastaava oppimisympäristö hoitotyön koulutukseen. Sairaalassa tapahtuvassa simulaatio-opetuksessa pyritään mallintamaan realistisia ja autenttisia työtilanteita, sekä asiakas- ja potilastapauksia, jotta koulutukseen osallistujat voivat ymmärtää ja hallita oikeita käytännön tilanteita paremmin.

Simulaatio mahdollistaa kokemuksellisen oppimisen turvallisessa ympäristössä vaarantamatta potilasturvallisuutta. Simulaatio-oppimisessa opiskelija suorittaa mm. hoitotoimenpiteitä ja tekee päätöksiä tavoitteena kehittää kriittistä ajatteluaan. Potilassimulaattori on tekninen laite, jonka anatominen rakenne vastaa todellisuutta, oikeaa ihmistä, ja jonka elintoiminnot voidaan simuloida realistisesti. Tämän lisäksi simulaatiota voidaan toteuttaa tietokoneohjelmilla, joilla hoidetaan interaktiivisesti potilasta tai toiminta tapahtuu virtuaalimaailmassa ja potilas on elektroninen.

Virtuaaliesittelyn monet mahdollisuudet

Virtuaaliesittely mahdollistaa hyvin monipuolisesti ympäristöjen esittelyn ajasta ja paikasta riippumatta. Lisäksi esittelyä voidaan muokata kohderyhmän tarpeiden mukaisesti. Esimerkiksi tiloihin tuleville organisaation ulkopuolisille koulutettaville voidaan perehdytys tehdä virtuaalisesti tai mahdollisille ulkopuolisille tilojen vuokraajille osana tilojen myyntiesittelyä.

Omille opiskelijoille virtuaalinen ympäristö mahdollistaa monia oppimistehtäviä, joita on ohjeistettu virtuaaliympäristöön ja tukee näin etäopiskelumahdollisuuksia. Virtuaalisesti luotu ympäristö voidaan kiinnittää Moodle-oppimisalustaan, joten sen käyttö on myöskin sujuvaa osana oppikurssia.

Ympäristön hyödyntäminen on kustannustehokasta, koska opiskelijat ja ulkopuoliset tilojen käyttäjät voivat perehtyä ympäristöön etukäteen, eikä siihen tarvitse käyttää niin paljon aikaa osana koulutustilannetta. Tämä vastaa siten myös vastuullisuuden ja kestävän kehityksen haasteeseen.

OmaDigi -hanketta (Osaamisen Mahdollistaminen Digitaalisissa Hyvinvointipalveluissa) rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta.

Lähteet

Cooper, J.B. & Taqueti, V.R. 2004. A Brief History of the Development of Mannequin Simulators for Clinical Education and Training. Qual Saf Healt Care. 13/2004: 11-18

Jeffries, P.R. 2007. Simulation in Nursing Education – from Conceptualization to Evalution. New York. The National League for Nursing.

Liu, G.-Z. & Hwang G.-J. 2009. A key step to understanding paradigm shifts in e-learning: Towards context-aware ubiquitous learning. British Journal of Educational Technology, 2009, Vol. 40, Issue 6

Virtanen, M. 2016. Virtuaaliset oppimisympäristöt osana opetuksen digitalisaatiota. AMK-lehti, UAS Journal. Journal of Finnish Universities of Applied Sciences. Koulutus ja oppiminen. Vol 1. Viitattu 6.11.2020 https://uasjournal.fi/koulutus-oppiminen/virtuaaliset-oppimisymparistot-osanaopetuksen-digitalisaatiot

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin ammattikorkeakoulussa on viime vuosina kytketty kiertotaloutta osaksi eri alojen koulutuksia ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatio- (TKI) toimintaa. LTKT2.0 – Lapin teollinen kiertotalous 2.0 – Lapin kiertotaloustoiminnan vahvistaminen -hankkeessa käynnistettiin keväällä 2021 esiselvitys liittyen kiertotalouden, tekniikan ja hyvinvointialojen kytkeytymisestä yhteen.

Hanke on Lapin liiton, Vipuvoimaa EU:lta, Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittama ja toteutetaan 1.6.2021-31.3.2023.

Olen työskennellyt esiselvityksen parissa kuluneen puolen vuoden ajan. Olen AMKin konetekniikan opinnoissa loppumetreillä ja suoritan töiden ohessa teemaan kytkeytyvää opinnäytetyötä.

Hyvinvointia tehdään yhdessä

Hyvinvointi on terveyttä, materiaalista hyvinvointia ja hyvänä koettua elämänlaatua, johon kuuluvat yksilön sekä yhteisön hyvinvointi. Hyvinvointialoilla tapahtuva digitaalinen muutos lisää teknisten ratkaisujen ja toimintojen hyödyntämistä. Lisäksi toimintakulttuurin muutokselle ja kehittämiselle on tarvetta.

Tarvittavat ja selkeät ohjauskeinot tiedon viestimiseen, vuoropuhelun lisääntyminen, innovatiivisen tuotesuunnittelun edistäminen ja kiertotalouden uusien markkinoiden luominen voisivat luoda uuden, yhteisen hyvinvointialojen kiertotalousnäkökulman.

Voisiko yksi avain hyvinvointi- ja tekniikan alojen lisääntyvään yhteistyöhön löytyä kiertotalousteeman ympäriltä? Ja millaista lisäarvoa kiertotalouden ja teknologian kytkeminen osaksi hyvinvointialojen opintokokonaisuuksia voisi tarjota opiskelijoille?

Kiertotalous on resurssiviisas talousmalli. Avain kiertotalouteen on suunnittelu, ja elinkaariajattelun avulla tavoitteena on tuoda materiaalit yhä uudelleen kiertoon. Toisin sanoen kaikki materiaali on raaka-ainetta, joka kiertää loputtomasti biologisessa (uusiutuvat raaka-aineet) tai teknisessä (ei-uusiutuvat raaka-aineet) kierrossa arvonsa säilyttäen. (Lindell P & Soimakallio H 2021)

Suunnittelun, materiaalien ja energian kierron sekä elinkaarenhallinnan rinnalle on tuotu viime vuosina esille myös kiertotalouden sosiaaliset vaikutukset (mm. Sitra 2020) sekä pohdinnat yksilöstä kiertotalouden toteutumisen keskiössä. Alexandre Lemille on kehittänyt ”The Circular Humansphere” – mallin, jossa yhdistyvät kiertotalouden biologinen ja tekninen kierto pohdintoihin yksilöstä näiden toteutuksen keskiössä. (Lemille 2020)

Uudet työelämätaidot

Hyvinvointialojen koulutuksissa on tärkeää kohdentaa opetus teknologisen tiedon ja taidon kohtalaisen suureen osaamisvajeeseen. Tästä johtuen teknologisten laitteiden osaamisen kehittämistä, perehdyttämistä ja osaamisen ylläpitämistä on haasteellista suunnitella, jolloin niiden käytettävyys työtehtävien yhteydessä jää vähäiseksi.

Sosiaali- ja terveysalan henkilöstö tarvitsee lisää tietoa, koulutusta ja ymmärrystä teknologisen osaamisen tuoman toimintakyvyn parantamiseen. Lisäksi tukea tarvittaisiin uusien teknologisten tietojärjestelmien ja ratkaisujen hallintaan.

Jatkuva oppiminen ja terveysteknologiaosaaminen mahdollistavat myös ekologisen kestävyyden kehittymisen, koska liikkuminen vähenee paikallisen terveydenhuollon parantuessa ja edistää kotimaisen terveydenhuollon vaikuttavuutta vähentäen alueellista eriarvoisuutta etähoidon ansiosta. (Kunnari & Tieranta 2019)

Digitaalisten ja älykkäiden ratkaisujen sekä alustojen hyödyntämisosaamisen arvioidaan olevan yhä tärkeämpää 2020-luvun työelämässä. Tekniikan alan työelämätaidoissa korostuvat jatkossakin kasvava digitaalisuus ja teknologinen kehitys, jotka vaikuttavat useisiin ammattikohtaisiin työtehtäviin.

Ympäristövastuullisuuden merkitys kasvaa tekniikan alan työtehtävissä ja merkitystään kasvattavat myös asiakaslähtöinen palvelujen kehittämisosaaminen sekä ihmisten ja osaamisen johtamis- ja valmentamistaidot. Konetekniikan asiantuntijan työtehtävien osalta tapahtuu myös muutoksia. Yleisiä osaamistarpeita ovat oppivien järjestelmien hallinta, robotiikka, ainetta lisäävä valmistus (esim. 3D- tulostus), tekoälyn hyödyntäminen konetekniikassa ja suunnittelussa sekä neuvonta-, opastus- ja ongelman- ja ohjaustaitojen vahvistaminen erityisesti etädiagnostiikan osalta. (Opetushallitus 2019)

Teknologia ympärillämme

Hyvinvointi- ja terveysteknologiset ratkaisut ylläpitävät ja parantavat ihmisten elämänlaatua, hyvinvointia ja terveyttä. Tulevaisuudessa korostuu yhä enemmän vahva yhteistyö eri toimijoiden välillä yli teemojen ja teknologiarajojen. Työelämässä teknisen alan, sosiaali- ja terveysalan sekä liiketalouden alan ammattilaiset pystyvät paremmin puhumaan samaa kieltä ja ymmärtämään toistensa näkökulmia.

Uuden ajattelun myötä ja hyödyntämällä olemassa olevaa teknologiaa saadaan aikaan yhteen toimivia kokonaisuuksia. Tämä osaltaan mahdollistaa uusien innovaatioiden, ratkaisujen syntymisen ja hyödyntämisen muuttuvassa koulutuksen sekä työelämän kehityksessä.

Jatkuvan oppimisen uudistuksella tuetaan sujuvia siirtymiä työelämän ja koulutuksen välillä koko elinkaaren ajan. Lisäksi uudistuksella tuetaan korkeakoulutuksen saatavuutta ja saavutettavuutta. Tämä osaltaan vauhdittaa yksityisen sektorin TKI-investointeja sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. (Opetushallitus 2019)

Valtioneuvoston julkaisema Uusi suunta: Ehdotus kiertotalouden strategiseksi ohjelmaksi julkaistiin 13.1.2021. Ohjelmassa on kansallisen kiertotalousohjelman ehdotus kiertotalouden opintojen sisällyttämisestä eri koulutusasteiden opetussuunnitelmiin ja tutkintojen perusteisiin ja täten kiertotalousteema on hyvinkin ajankohtainen useammasta eri näkökulmasta. (Valtioneuvosto 2021)

Suomessa kehittämiskohteena tulisi olla lääketieteen ja tekniikan yhteistyön parantaminen ekosysteemit verkostossa ja niiden eri tasoilla tapahtuvan tutkimus- ja tuotetoiminnan kehittäminen. Lääketieteen tutkimus- ja tuotekehittämiseen on investoitu mittavasti, mutta jonka hyödyntäminen uusien innovaatioiden synnyn sekä ratkaisujen kehittämiseksi, että kaupallistamiseksi on suurimmalta osin jäänyt hyödyntämättä.

Tämä heijastuu myös Suomen kilpailukykyyn hyvinvointi- ja terveysteknologia alalla. Vuonna 2020 terveysteknologian vienti kasvoi 0,5 prosenttia 2,43 miljardiin euroon. (Healthtech Finland 2021) Terveys- ja hyvinvointiteknologia on ollut viimeisten vuosien aikana yhä vahvemmin esillä ja teknologiaa voitaisiin hyödyntää asiakkaiden hyvinvoinnin edistämisessä sekä uusien palveluiden ja tuotteiden kehittämisessä.

Hyvinvointia kiertotalouden ympärillä

Kiertotaloudessa keskeistä on asenteiden, käyttäytymisen sekä toiminnan muutos ja kiertotalouden tavoitteena on luoda uusia tuote- ja palvelukonsepteja. Toimintatapojen muuttaminen ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaan muutos tapahtuu toiminnassa.

Asenteisiin ja käyttäytymistapoihin voidaan vaikuttaa uusien taitojen oppimisella. Hyvinvoinnin lisäämiseen tarvitaan uusia keinoja ja tulevaisuudessa opinnoissa painottuvat luovuus, hyvinvointi ja uudet oppimisen tavat. Viestinnän merkitys korostuu muutoksessa ja viestinnän asema organisaation strategisena roolina on tärkeää.

Kiertotalous tarvitseekin edistämistä, lisäresursseja ja vähähiilistä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, ekosysteemien kehittymistä ja laitosinvestointeja. Kansallisen kiertotalousohjelman puitteissa näitä tuetaan EU:n elpymisinstrumentin rahoituksesta 200–250 miljoonaa eurolla. Näiden lisäksi on kirjattu vuotuinen 27 miljoonan euron rahoitus julkisiin hankintoihin, teollisiin symbiooseihin, ekosysteemien kehittämiseen sekä tuotesuunnitteluun. (Valtioneuvosto 2021)

Verkostoituminen ja muiden osaamisen kartoitus on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Alojen laajempi kokonaiskuva, ymmärrys ja osaaminen korostuvat yhä enemmän ja tuntemus juuri oman alan yleiskuvasta ei enää riitä.

Hyvinvointi koskettaa meitä kaikkia. Kiertotalous koskee meitä kaikkia.

Lähteet

Healthtech Finland. 2021. Teknologiateollisuus. Terveysteknologian vienti jatkoi kasvuaan koronasta huolimatta- Koronatestit siivittivät laboratoriodiagnostiikan viennin 27 prosentin kasvuun. Viitattu 20.7.2021 https://healthtech.teknologiateollisuus.fi/fi/ajankohtaista/terveysteknologian-vienti-jatkoi-kasvuaan-koronasta-huolimatta-koronatestit

Lemille, A. 2020. The Circular Humansphere (2020 Update), Alexandre Lemillen internet-sivusto, 20.8.2020. Viitattu 13.8.2021 https://alexlemille.medium.com/the-circular-humansphere-2020-update-8b2df60a477.

Kunnari, M & Tieranta, O. 2019. Digiosaaminen tulevaisuuden terveyspalveluissa. Lumen. Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti. Viitattu 20.7.2021 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/lumenlehti/2019/10/30/digiosaaminen-tulevaisuuden-terveyspalveluissa/

Opetushallitus 2019. Osaamisrakenne 2035. Raportit ja selvitykset 2019:14. 2019. Viitattu 20.7.2021 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/osaamisrakenne_2035.pdf

Sitra 2020. Kiertotalouden sosiaaliset vaikutukset. Sitra. 2020. Viitattu 13.8.2021 https://www.sitra.fi/hankkeet/kiertotalouden-sosiaaliset-vaikutukset/

Teknologiateollisuus, Lindell P & Soimakallio H, 13.1.2021. Viitattu 20.7.2021 https://teknologiateollisuus.fi/fi/ajankohtaista/teknologiateollisuudella-avainrooli-kiertotalouden-vauhdittamisessa

Valtioneuvosto 2021. Uusi suunta- Ehdotus kiertotalouden strategiseksi ohjelmaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:1. 2021. Viitattu 19.7.2021 https://ym.fi/documents/1410903/42733297/Uusi+suunta+-+Ehdotus+kiertotalouden+strategiseksi+ohjelmaksi.pdf/ad875da1-f4c4-aec4-4fe0-f17df9746383?t=1610462062018

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Johdanto

Gerontologista hoitotyötä toteutetaan ikääntyneiden ihmisten parissa monissa eri tilanteissa (WHO 2003). Se on hoitoa, hoivaa ja terveyden edistämistä moniammatillisessa tiimissä sosiaali- ja terveydenhuollon eri ympäristöissä. Lapin ammattikorkeakoulussa terveysalan ja vanhustyön opiskelijat opiskelevat gerontologista hoitotyötä 10 opintopisteen laajuisilla opintojaksoilla Ikääntyneen toimintakyvyn tukeminen, Supporting Health and Functional Capacity of Elderly people ja Gerontologinen hoiva ja hoitotyö.

Viime vuoden aikana verkossa tapahtuva opetus on tullut kaikille tutuiksi ja niin myös meidän opettajien oli pysyttävä kehityksen perässä ja hallittava erilaisia verkkopedagogiikan menetelmiä. Verkkosimulaatiota pidetään hyvänä lisänä muiden simulointitapojen ja kasvotusten tapahtuvan opetuksen oheen (Cant & Cooper, 2014), joten otimme haasteen vastaan ja osallistuimme verkkovälitteisen yhteissimulaation järjestämiseen yhdessä kansallisen verkostomme kanssa.

Kyseessä on viiden ammattikorkeakoulun ja yhden ammatillisen opiston (Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK), Seinäjoen ammattikorkeakoulu (SeAMK), Saimaan ammattikorkeakoulu (SAMK), Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK) ja Lapin ammattikorkeakoulu (Lapin AMK) sekä ammattiopisto SataEdu) gerontologisen hoitotyön opettajien perustama yhteinen verkosto, jossa järjestetään verkkovälitteisiä yhteissimulaatioita vuorovetoisesti muutaman kerran vuodessa.

Mistä kaikki alkoi? Niin kuin monesti tapahtuu verkostoissa, niissä syntyy uusia verkostoja, jotka lähtevät elämään ja tuottavat monipuolista ja uutta kokemustietoa niin opettajille kuin opiskelijoillekin. Niin kävi nytkin. Saimme marraskuussa 2019 Nedunetistä eli englanninkielisten sairaanhoitajakoulutusten -verkostosta tiedon mahdollisuudesta liittyä kansalliseen ammattikorkeakoulujen verkkovälitteiseen gerontologisen hoitotyön yhteissimulaatio-verkostoon.

Kiinnostuimme tästä mahdollisuudesta rikastaa opintojaksoja uusilla oppimiskokemuksilla. Saimme mahdollisuuden osallistua seuraajana TAMK:n ja HAMK:n verkkovälitteiseen yhteissimulaatioon helmikuussa 2020 ja SeAMK:n ja SAMK:n simulaatioon maaliskuussa 2020. Gerontologisen hoitotyön yhteissimulaatio-verkostossa kukin oppilaitos vuorollaan järjestää 1-2 simulaatiota / päivä ja toimittaa tarvittavan ennakkomateriaalin yhteiseen Teams-ympäristöön. Simulaatioiden toteuttamista suunnitellaan verkoston yhteisissä Teams-palavereissa, joissa sovitaan aikatauluista, toteutuksista sekä reflektoidaan ja kehitetään simulaatioita edelleen aikaisempien kokemusten pohjalta. Vastuu AMK lähettää osallistujille linkin, jonka kautta kirjaudutaan ympäristöön.

Verkkovälitteisen yhteissimulaation suunnittelua

Lapin AMK:n simulaatiopäivä toteutui yhdessä SataEdun kanssa maaliskuussa 2021 ja sovimme ennakkoon, että SataEdu toteuttaa aamupäivän simulaation ja Lapin AMK:n iltapäivän simulaation. Olimme aiemmin seuranneet toisten ammattikorkeakoulujen järjestämiä verkkosimulaatioita, joten meillä oli olemassa jonkinlainen käsitys, miten se teknisesti toteutetaan ja lähdimme sen tiedon pohjalle rakentamaan omaa suunnitelmaamme. Valitsimme casen aiheeksi kotona asuvan ikääntyneen Lydia-rouvan hoidon tarpeen arvioinnin ja moniammatillisen lähestymisen siihen.

Simulaation osaamistavoitteet olivat

1. Osaa kohdata asiakkaan ja omaisen hoitotyön periaatteita noudattaen
2. Osaa aloittaa tilanneselvityksen huolen puheeksiottamisen menetelmää käyttäen
3. Osaa arvioida vointia, sairauksien tilaa sekä palveluntarvetta
4. Osaa yhteistyössä tehdä päätöksiä jatkosuunnitelmaa varten

Tapausselostuksen ja osaamistavoitteiden rakentamisen jälkeen pohdimme simulaationäyttelijöiden määrää ja tiloja, missä verkkosimulaatio toteutetaan. Näyttelijöiksi pyysimme 5 henkilöä, 2 opiskelijaa ja 2 simulaationäyttelijää sekä yhden opettajan. Opiskelijat esittivät sairaanhoitajaa ja geronomia, näyttelijät Lydiaa ja Lauri-veljeä, ja opettaja lääkäriä. Casen tapahtumapaikaksi valittiin Kemin kampuksen kotiympäristö, jossa on saatavilla tekniset välineet ja todellista kotiympäristöä vastaava miljöö. Teknistä apua saimme oppilaitoksemme IT-tukihenkilöltä, joka oli välttämätön tuki verkkosimulaatioon valmistautuessa ja sen toteuttamisessa.

Pidimme kaksi valmistavaa harjoitusta ennen varsinaista simulaatiopäivää, jolloin tutkimme kamerakulmia, äänentoistoa, kuvan välittämistä simulaatio-ohjelma SimCapturesta Teams-ympäristöön, tarvittavia tarvikkeita ja testasimme etälääkäri-vastaanoton toimivuutta. Kävimme käytännössä läpi koko tilanteen nopeutetusti ja kaikkia teknisiä laitteita käyttäen, jotta saimme varmuuden siitä, että oikeana päivänä onnistuisimme. Siltikin tilanteen moninaisuus ja simulaation kulun spontaaniudesta johtuva yllätyksellisyys jätti meille jännityksen.

Kuva 1 ja 2: Lehtori Arja Meinilä ja IT-tukihenkilö Tommi Miettunen simulaatioharjoituksessa (kuvat Heidi Korhonen)

Jännittävä simulaatiopäivä

Aamupäivällä seurasimme etänä mukaan osallistuvien opiskelijoidemme kanssa Teamsin välityksellä Sataedun järjestämää simulaatiota, minkä jälkeen kävimme siihen liittyvän loppukeskustelun verkkoympäristössä. Lounastauon jälkeen Seinäjoen ammattikorkeakoulu esitteli fysioterapiakoulutuksessa käytettyä teknologiaa.

Lapin ammattikorkeakoulun simulaationäyttelijät ja opiskelijat olivat valmistautuneet hyvin omiin rooleihinsa ja tekniikka oli testattu toimivaksi. Simulaatio alkoi aikataulun mukaisesti siitä, että Lydiaa ja Lauria näytettiin kotiympäristössä touhuilemassa ja sairaanhoitaja ja geronomi soittivat ovikelloa ja tulivat ovesta sisään kotikäynnille. Kotikäynnillä kaikki istuivat pöydän ääreen ja kävivät keskustelua Lydian voinnista sekä tekivät mittauksia geronomin ja sairaanhoitajan ammattitaitoa hyödyntäen. Kotikäynnin loppupuolella sairaanhoitaja otti etäyhteyden lääkäriin, jossa Lydia ja hoitaja keskustelivat lääkärin kanssa tilanteesta kotona.

Kuva 3: SimCapture-näytön välityksellä kuvattua simulaatiotilannetta kotiympäristössä

Kuva 4: Lehtori Anniina Tohmola esittämässä kotihoidon lääkäriä etäyhteydellä (kuvat Heidi Korhonen)

Etäyhteydellä käydyn keskustelun aikana tehtiin moniammatillinen hoitosuunnitelma, minkä jälkeen simulaatio päättyi. Simulaation jälkeen kampuksella olijat siirtyivät videoseurantaluokkaan loppukeskustelua varten ja etänä mukaan osallistuneet opiskelijat siirtyivät yhteiseen Teams-ympäristöön. Loppukeskustelu käytiin simulaatiolle asetettujen tavoitteiden ja Padlet-alustalla olleiden Mitä opit, mikä meni hyvin, olisiko jotain lisättävää ja mitä voisi tehdä toisin- apulausekkeiden avulla, joista yhteenveto oheisessa taulukossa (taulukko 1.)


Taulukko 1. Opiskelijoiden palaute omasta simulaatiosta

Koko verkkosimulaatiopäivästä opiskelijoilta kerättiin palautetta oivallukset, positiivista, haasteita, kehitettävää - apusanojen avulla. Suorat lainaukset oheisessa taulukossa (taulukko 2.)

Taulukko 2. Opiskelijoiden palaute simulaatiopäivästä

Kuva 5: Simulaationäyttelijät ja oppilaitoksemme opiskelijat yhteisessä loppukeskustelussa simulaation jälkeen. (kuva Heidi Korhonen)

Verkkosimulaatio vahvistamassa moniammatillista osaamista ja ammatillista vuorovaikutusta

Opiskelijapalautteiden pohjalta keskeisimmiksi oppimiskokemuksiksi nousivat moniammatillisuuden merkitys osana ikääntyneen asiakkaan kotikäyntiä sekä ammatillisen vuorovaikutuksen toteuttaminen. Simulaatiosta teki oppimisen näkökulmasta ainutlaatuisen se, että siinä hyödynnettiin geronomi-sairaanhoitaja työparityöskentelyä, jota vahvisti etälääkärin konsultaatio videoyhteyden välityksellä.

Ammatillinen vuorovaikutus simulaatiossa toteutui opiskelijoiden kokemusten mukaan asiakkaan kunnioittavana, rauhallisena ja kuuntelevana kohtaamisena, jossa myös asiakkaan omaiset otettiin hyvin huomioon hoitajien toimesta. Virtuaalisimulaation käytön onkin todettu vaikuttavan positiivisesti opiskelijoiden asenteisiin moniammatillisesta oppimisesta ja tiimissä työskentelystä (Caylor & Carlson 2015). Kommunikaation ja tiimityön on puolestaan todettu oleva keskeisiä tekijöitä korkeatasoisen, vaikuttavan ja potilasturvallisen hoidon takaamiseksi (Turkelson, Keiser & Smith 2020).

Opiskelijapalautteissa nostettiin esille myös ”simulaatiotilanteen todentuntuisuus.” Pedagogisesta näkökulmasta simulaatioiden käyttö opetuksessa on mielekäs ja mielenkiintoinen opetusmenetelmä, koska ne mahdollistavat aitojen arkielämän tilanteiden jäljittelyn (Turkelson, Keiser & Smith 2020). Kehittämisen näkökulmasta tärkeimpinä asioina opiskelijat toivat esille tekniikan yhteyksien parantamisen, koska äänet kuuluivat ajoittain heikommin, jolloin simuloijien puheesta oli vaikea saada selvää. IT-tukihenkilön avulla äänet saatiin kuitenkin toimimaan hyvin simulaation alkupuolella.

Meille verkkosimulaatiosta vastanneille opettajille simulaation toteuttaminen oli ammatillisesta näkökulmasta niin ikään opettavainen ja innovatiivinen. Innovatiivisen verkko-opetus pedagogiikan onkin todettu mahdollistavan antoisan opetus-oppimiskokemuksen (Esposito & Sullivan 2020).

Verkkosimulaation avulla pystyimme myös järjestämään opetustilanteen kaikille opiskelijoille vallitsevan Covid-19 pandemian rajoitusten ollessa voimassa. Positiivisen kokemuksen myötä aiomme jatkossakin hyödyntää verkkosimulaatiota myös tulevilla ikääntyneiden toimintakyvyn tukemisen opintojaksoilla.

Kuva 6: Tyytyväinen simulaation toteuttajaryhmä päivän päätteeksi (kuva Heidi Korhonen)

Lähteet:

Cant, R. P. & Cooper, S. J. (2014). Simulation in the Internet age: The place of Webbased simulation in nursing education. An integrative review. Nurse Education Today 34 (12), 1435–1442.

Caylor, S. & Carlson, E. (2015). The Use of Virtual Simulation and a Modified TeamSTEPPS Training for Multiprofessional Education. Clinical Simulation in Nursing (11), 163-171.

Esposito, C.P. & Sullivan, K. (2020). Maintaining Clinical Continuity Through Virtual Simulation During the COVID-19 Pandemic. Journal of Nursing Education 59 (9), 522-525.

Turkelson, C., Keiser, M. & Smith, L. (2020). Promoting Interprofessional Communication with Virtual Simulation and Deliberate Practice. Clinical Simulation in Nursing (46), 30-39.

WHO. (2003). WHO Europe Gerontological Nursing Curriculum WHO European Strategy for Continuing Education for Nurses and Midwive. WHO Europe Gerontological nursing curriculum

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

“Psykiatrisen sairaalan vastaanotto-osastolle saapuu B1-lähetteellä itsetuhoinen Elli Mirja Saarelainen. Elli on 57-vuotias perheellinen peruskoulun opettaja.”  Tämä on lähtötilanne yhteen case-simulaatioon, joita simulaationäyttelijät luovat eläväksi mielenterveys- ja päihdehoitotyön Case-työpajoissa.

Lapin ammattikorkeakoulussa on ansiokkaasti koulutettu simulaationäyttelijöitä jo vuodesta 2015. Yhteensä koulutus on järjestetty kolme kertaa, joista viimeinen ryhmä on valmistunut vuonna 2017.

Koulutuksen aloittajina ja vetäjinä ovat toimineet lehtorit Paula Yliniemi Rovaniemeltä ja Raimo Vähänikkilä Kemistä. Heidän ja kollegani lehtori Hannele Pietiläisen jalanjäljissä olen itse tutustunut simulaationäyttelijöihin ja case-simulaation käyttöön mielenterveys- ja päihdehoitotyön opetuksessa.

Tähän kirjoitukseen haastattelemani simulaationäyttelijä ja Hengitysliiton kokemustoimija Eeva-Liisa Peltosen nuoruuden ammattihaaveita oli mm. näyttelijä. Elämä vei kuitenkin häntä eri suuntaan, kunnes vuonna 2016 Lapin AMK:n itsepintainen radiomarkkinointi simulaationäyttelijäkoulutuksesta tavoitti Eeva-Liisan, ja hän haki koulutukseen.

Simulaatiot kampuksella

Lapin ammattikorkeakoulun Kemin kampuksen vastaremontoidut simulaatio-oppimisympäristöt luovat hienot puitteet hoitotyön kliinisten taitojen harjoittelulle. Kliiniset taidot tarkoittavat mielenterveys- ja päihdehoitotyössä vuorovaikutustaitojen harjoittelua.

Mielenterveys- ja päihdehoitotyön opetuksessa olemme käyttäneet case-simulaatiota opetusmenetelmänä jo useita vuosia. Simulaatiossa luodaan mahdollisimman aito tilanne, ja täydentämään opiskelijan kokemusta aidosta asiakaskohtaamisesta, olemme käyttäneet rooliharjoituksissa simulaationäyttelijöitä mm. asiakkaan, omaisen ja huolestuneen ystävän rooleissa.

Simulaatioharjoitukset, joissa näyttelijät ovat mukana tekemässä roolia, ovat kokemuksen ja opiskelijapalautteen mukaan parasta ja käytännönläheisintä oppimista erilaisten asiakastilanteiden kohtaamiseen. Myös useat tutkimukset ovat osoittaneet simulaatioiden tärkeyden potilasturvallisuuden lisääjänä osana sosiaali- ja terveysalojen koulutusta (Aura 2017; Korvenoja 2019).

Aktiivisia simulaationäyttelijöitä on pieni ydinryhmä, joka tekee simulaatioita heidän elämäntilanteidensa niin salliessa. He tekevät samoja rooleja eri miehityksillä, ja saavat toisiltaan ideoita rooleihin ja niiden toteuttamiseen.

”Toisten roolisuoritusten seuraaminen on oman kehityksen kannalta tärkeää”, kertoo Eeva-Liisa Peltonen.

Kuva 1. Perheessä ei taida olla kaikki hyvin (Kuva: Sinikka Myllyoja)

 

Simulaation eteneminen

Mielenterveys- ja päihdehoitotyön osaaminen perustuu asiakkaan arvostavaan ja avoimeen kohtaamiseen. Case-simulaatioissa harjoittelemme ja sovellamme mm. Länsi-Pohjan alueella kehitettyä ja maailmallakin tunnettua Avoimen Dialogin hoitomallia, Motivoivaa haastattelua, ja opiskelijat voivat turvallisessa ympäristössä kokeilla erilaisia lähestymistapoja asiakaskohtaamisessa simulaation turvin. He saavat kokemuksen siitä, miten avoimet kysymykset saavat asiakkaan avautumaan ja kertomaan tarinaansa eri tavalla kuin suljetut kysymykset.

Olemme yhdessä Hannele Pietiläisen kanssa luoneet mielenterveys- ja päihdeongelmiin kohdistuvia asiakastapauksia, joihin opiskelijat valmistuvat ennakkoon tekemällä pienryhmissä teoriatietoon pohjautuvan kirjallisen tehtävän. Simulaatiotilanteessa samat opiskelijat ovat hoitajien rooleissa ja heidän potilaansa alkaa elää simulaationäyttelijän ansiosta. Asiakas voi tulla vastaanotolle yksin tai yhdessä esim. puolisonsa kanssa tai tilanne voi olla kotikäynti, jossa yhdessä perheen kanssa mietitään heidän haasteitaan, ongelmiaan ja voimavarojaan moniammatillisesti. Vastaanottotilanteessa asiakas voi käyttäytyä haasteellisesti, olla masentunut ja sulkeutunut, tai hän voi salailla omaa riippuvuusongelmaansa.

“Simulaatio on intensiivinen tapahtuma ja ihailenkin opiskelijoiden rohkeutta heittäytyä omiin rooleihinsa. Meidän pitää olla omissa rooleissamme hereillä koko ajan, valmiina heittelemään täkyjä tai lisätä haastetta”, kuvailee Eeva-Liisa.

Rooliharjoituksen jälkeen on tärkeää purkaa roolihahmot ja palata omaksi itseksi. Kokemusta reflektoidaan ja näin asiaan saadaan uusia erilaisia näkökulmia. Reflektoinnin avulla pyritään vahvistamaan aikaisempaa olemassa olevaa tietoa ja luomaan uusia ymmärryksiä asiasta.

Koko opiskelijaryhmää osallistetaan oppimiskeskusteluun, jossa yhdessä pohdimme, mitä näimme “näyttämöllä”. Usein tässä tilanteessa herää hoitajan rooleissa olleilla monia kysymyksiä; olisiko pitänyt toimia toisin, saiko asiakas minulta mitään, missä onnistuin. Tätä keskustelua käydään turvallisessa ja rakentavassa hengessä. Voimme kysyä simulaationäyttelijältä, miltä joku esitetty kysymys tuntui roolihahmosta siinä tilanteessa tai miten hän koki potilaan roolissa tilanteen –saiko hän tunteen siitä, että oli tullut kuulluksi, miten asiakkaan omainen tilanteen koki.

Simulaation kulkua kuvaa hyvin kuvio Auran tutkimuksesta (2017).

Kuvio 1. Simulaation kulku (Lähde: Aura 2017, 9)

“Casen purku on mielestäni tärkein osa simulaatiota ja olenkin iloinen, että saamme simulaationäyttelijöinä olla niissä mukana. Puruissa opettajat tuovat hyvin esille pienetkin toivon kipinät, joita asiakas viestittää ja jotka pitää huomata. Voimme kertoa myös roolista käsin miltä tuntui olla asiakkaana. Purkutilanteissa saan myös vinkkejä omaan tekemiseeni, koska opettajat ja opiskelijat tuovat tärkeitä näkökulmia esiin. Olemme päässeet tekemään rooleja laajalla skaalalla. Meidän tehtävämme on tuoda hetki ihmisen elämää opiskelijoiden eteen”, Eeva-Liisa toteaa ja jatkaa:

”Päivän aikana voi olla yhdestä kolmeen roolia. Käytän roolia vaihtaakseni peruukkeja, erilaisia meikkaustyylejä, vaihdan vaatteita ja asusteita. 57-vuotias peruskoulun opettaja Elli pukeutuu ja käyttäytyy eri tavalla kuin 28-vuotias Jonna, jolla on päihteiden kanssa ongelmaa. Rooleihin valmistautuminen alkaa jo kotona. Roolien ympärille olen rakentanut taustatarinat. Saamme vapaasti toteuttaa roolimme, kunhan pysymme meille annetussa raamissa.”

Simulaatiot jatkuivat etäopetuksessa

Keväällä 2020 hoitotyön koulutus vietiin aika lailla kokonaisuudessaan verkkoon, vain välttämättömimmät kädentaitotyöpajat voitiin toteuttaa kampuksella. Päätimme näin ollen toteuttaa mielenterveys- ja päihdehoitotyön case-työpajat etänä verkossa. Tässä tilanteessa ensimmäisen kerran kokeilimme etäsimulaatiota.

Opiskelijoille oli suunniteltu kaksipäiväinen case-webinaari, jossa ensimmäisenä päivänä opiskelijat kertoivat ja esittelivät tekemänsä case-tehtävät muun muassa Powerpointein ja toiseen päivään oli kutsuttu simulaationäyttelijät mukaan. Palaute opiskelijoilta oli selvä; simulaatiopäivä antoi heille paljon enemmän, ja webinaari oli huomattavasti enemmän vuorovaikutteinen, mikä on tärkeä osa mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintoja.

Eeva-Liisan mielestä simulaatiot toimivat myös etänä: “Korona-aika toi uuden haasteen simulointiin. Opettajat toivat esille oman rohkeutensa, sillä simulaatiot vietiin verkkoon. Omasta paikkakunnan vaihdoksesta johtuen tämä sopii minulle oikein hyvin. Simulointi toimii myös verkossa, vaikka teknisiä haasteitakin on ollut. Etävastaanotot alkavat olla tätä päivää, joten niitä on hyvä harjoitella myös opiskeluissa.”

Kuva 2. Simulaationäyttelijän eläytyminen roolinsa etäopetuksessa (Kuvat: Eeva-Liisa Peltonen)

Simulaationäyttelijöiden työnohjaus

Simulaatiot ovat niin henkisesti kuin fyysisestikin haastavia tilanteita näyttelijöille. Heidän toiveestaan olemme aloittaneet työohjauksellisten purkutapaamisten järjestämisen heti simulaation jälkeen ja myös erillisinä tapaamisina säännöllisin väliajoin.

Eeva-Liisan ajattelee, että työnohjauksella on paikkansa: “Olemme aloittaneet simppojen työnohjauksen Hannele Pietiläisen ohjaamana. Siellä saamme purkaa omia tuntojamme, keskustella haastavista rooleista. Minulle on suuren haasteen tuonut 21-vuotiaan skitsofrenian ennakko-oireisen Erjan rooli, jostakin syystä pääsen helpommin ahdistuneen 14-vuotiaan Tiinan mielenmaisemaan kuin Erjan. Työnohjauksessa rooli avautui minulle aivan uudella tavalla, enkä malta odottaa, että saan olla Erja.”

“Simulaatiopäivän jälkeen lähden koirineni pitkälle lenkille. Ravistan viimeiset rippeet rooleista lenkkipolulle. Ilta menee sohvalla vaaka-asennossa. Päivät ovat fyysisesti ja henkisesti haastavia. Koen simulaationäyttelemisen olevan oma tapansa tehdä kokemustoimintaa. Toivon, että tulevat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset saavat simuloinneistamme eväitä haastaviin ammatteihinsa”, toteaa Lapin AMK:n simulaationäyttelijä Eeva-Liisa Peltonen.

Lähteet:

Arnkil, T. & Seikkula, J. 2014. Nehän kuunteli meitä. Dialogeja monissa suhteissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tampere: Juvenes Print - Suomen yliopistopaino Oy.

Aura, S. 2017. Simulation-based Pharmacotherapy Learning: Assessing Educational Effectiveness in Radiographers’ Continuing Education
https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/18156/urn_isbn_978-952-61-2501-5.pdf

Korvenoja, M. 2019. Moniammatillinen simulaatio-oppiminen sosiaali- ja terveysalalla. Pro gradu -tutkielma.

Hoitotiede Terveystieteiden opettajankoulutus, Itä-Suomen yliopisto
https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/21715/urn_nbn_fi_uef-20190691.pdf?sequence=-1

Lapin Kansa. 2017.
https://www.lapinkansa.fi/lapin-ammattikorkeakoulu-kouluttaa-simulaationaytt/108584

Peltonen. E-L. 2021. Simulaationäyttelijä ja Hengitysliiton kokemustoimija. Haastattelu 05/2021.

Vaajoki A & Saaranen T. 2018. Simulaatio-oppiminen. Teoksessa Koivula M, Wärnå-Furu C, Saaranen T, Ruotsalainen H & Salminen L (toim.) Terveysalan opettajan käsikirja. Tietosanoma, Tallinna, 122-132.

Kuvat: Eeva-Liisa Peltonen ja Sinikka Myllyoja

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Taustaa

Käynnissä olevan sote-uudistuksen tavoitteena on parantaa ihmisten peruspalveluja. Muutoksessa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelujen järjestämisvastuu siirretään yksittäisiltä kunnilta laajempien hyvinvointialueiden vastuulle. Palvelujärjestelmän uudistamistyön yksi keskeinen tavoite on lisätä asiakaslähtöisyyttä, saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta palvelujärjestelmässä. Muutos on aina mahdollisuus. Yksi keskeinen mahdollisuus liittyy digitaalisen murroksen hyödyntämispotentiaaliin tiedolla johtamisen kehittämisessä. Jatkuva tiedon määrän kasvaminen sekä teknologian ja digitalisaation kehittyminen tuovat mahdollisuuksia kaikille palvelusektoreille (Opetushallitus 2019). Tiedon hyödyntämistä tarvitaan SOTE‐alalla asiakassegmenttien, palvelutarpeen ja asiakkaan kokonaistilanteen tunnistamisessa, asiakaslähtöisessä toiminnassa sekä uusien palveluiden kehittämisessä (Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020).

Suuri merkitys palveluiden uudistamistyössä on asiakasosallisuudella. Osallisuus tarkoittaa sitä, että yksilö tuntee kuuluvansa yhteisöön sekä yhteiskuntaan ja, että hän itse voi vaikuttaa asioihin, jotka koskettavat häntä itseään ja ympäristöään. Osallisuus rakentuu ja muuntuu esimerkiksi resurssien, tarpeiden ja toimijuuden edellytysten mukaisesti. Osallisuuteen liittyy oikeus saada itseä koskevista asioista tietoa, mahdollisuus ilmaista mielipiteensä sekä vaikuttaa hyvinvointia ja terveyttä määrittäviin tekijöihin. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018.)

Osallisuuden osa-alueita voidaan nähdä olevan neljä. Ensimmäisenä on tieto-osallisuus, jolla tarkoitetaan oikeutta saada tietoa esteettömästi eri palveluista ja omasta palveluprosessistaan. Toisena on toimintaosallisuus, johon liittyy esimerkiksi oma toiminta elinympäristössä sekä kolmantena suunnitteluosallisuus, josta esimerkkinä oikeus saada tietoa valmisteilla asioista sekä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa maakunnallisiin suunnitteluprosesseihin. Viimeisenä neljäntenä on päätöksenteko-osallisuus, johon kuuluu palveluiden käyttäjien päätösvalta esimerkiksi palveluiden tuottamisessa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018.)

Asiakasosallisuus TietoCafeen teemana

Palvelujärjestelmien yhteydessä asiakkaan osallistumista voidaan tarkastella erilaisista teoreettisista viitekehyksistä, jolloin asiakkaan osallisuus nähdään erilaisena näkökulmasta riippuen. Esimerkiksi hyvinvointivaltion näkökulma korostaa yhtäläisiä palveluita kaikille, kun taas kuluttajalähtöinen viitekehys korostaa valintamahdollisuuksia. Vastaavasti sosiaalisen osallisuuden näkökulma korostaa asiakkaan aktiivista osallistumista palvelun suunnitteluun, järjestämiseen, tuottamiseen, kehittämiseen tai arviointiin. (Leemann & Hämäläinen 2016.)

Miten siis lisätä ja tukea asiakasosallisuutta osana tiedolla johtamisen osaamista ja käyttöönottoa SOTE-alalla? Muutokseen voidaan vastata muun muassa hyödyntämällä uutta teknologiaa ja samalla kehittämällä johtamiskäytäntöjä. Toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin on pureuduttu ESR-rahoitteisessa TietoSoTe-hankkeessa 4/2020–6/2021: Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa: Osaaminen, reunaehdot ja rakenteet. Hankkeessa luodaan koulutusmalli ammattikorkeakoululle tiedolla johtamisen opetukseen SOTE-alalle ja yhtenä koulutuskokonaisuuden sisällöllisenä tavoitteena on, että opiskelija tunnistaa lisääntyvän tiedon, digitaalisuuden ja asiakastoimijuuden mahdollisuudet ja vaikutukset palvelujen kehittämiseen, tuottamiseen ja sisältöön. Tässä blogissa kuvaamme hankkeen neljännen TietoCafe iltapäivän, jonka aiheena oli Asiakasosallisuus, toteuttamisen.

Asiakasosallisuuskäsitteen syventäminen

Pilottikoulutuksen osallistujia orientoitiin asiakasosallisuuskäsitteen moninaisiin näkökulmiin ennakkotehtävällä, jossa herätemateriaalina oli ajankohtaisia uutisia valitsemiimme, neljään, asiakasosallisuuden eri näkökulmaan liittyen, jotka olivat:
• Näkökulma 1: Asiakaslähtöisyys / asiakaskeskeisyys
• Näkökulma 2: Oman elämän aktiivinen toimija
• Näkökulma 3: Kokemustiedon hyödyntäminen palveluissa
• Näkökulma 4: Osallinen omassa palveluprosessissa

Osallistujia pyydettiin valitsemaan yksi heräte, tutustumaan materiaaliin ja kirjoittamaan opintojakson keskustelualueelle omaa pohdintaa siitä, mitä havaintoja ja esimerkkejä ko. aihe herätti. Tämän jälkeen heitä pyydettiin tutustumaan kahden muun osallistujan vastauksiin ja kommentoimaan heidän vastauksiaan. Alla olevaan taulukkoon (Taulukko 1) on poimittu koostetta ennakkotehtävänä olleen orientaatiotehtävän herätteiden nostattamista ajatuksista ja pohdinnoista kuhunkin näkökulmaan liittyen.

Ennakkotehtävän koosteesta (Taulukko 1) voidaan huomata, että asiakaslähtöisyyden tarve esim. asiakaspalautteiden muodossa on nykyisin jo suhteellisen hyvin tunnistettu palvelujen kehittämisessä, mutta sen sijaan eri ikäryhmille suunnattuja erilaisia palvelumuotoja ei ole tarvelähtöisesti niinkään kehitetty. Asiakasosallisuuden nähtiin tuovan uusia jopa innovatiivisia mahdollisuuksia, joita ei ole vielä hyödynnetty SOTE-alalla. Lisäksi asiakasosallisuuden eri muodot nähtiin mahdollistavan syvällisemmän ja erilaisten asiakkaiden tarpeisiin paremmin osuvien palvelujen kehittämisen.

Digitaalisuuden ja asiakastoimijuuden mahdollisuudet

TietoCafe-iltapäivässä aiheeseen virittäydyttiin Pohjois-Pohjanmaa sairaanhoitopiirin kehityspäällikkö Pia Liljamon asiantuntijaluennon “Asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus sote-digipalveluissa - esimerkkinä sähköisen asioinnin mahdollisuudet ja kehitysnäkymät Oulun yliopistollisessa sairaalassa” avulla. TietoCafe-iltapäivän pienryhmien tueksi oli kehitetty etukäteen mallipohjat ohjaamaan työskentelyä. Luennon jälkeen osallistujat jaettiin edellä kuvattujen näkökulmien mukaisiin pienryhmiin työskentelemään.

Pienryhmiä ohjattiin pohtimaan annetusta näkökulmasta, miten digitalisaatio ja erityisesti sen mahdollistama tiedon hyödyntäminen voidaan huomioida asiakasosallistumisprosessin eri vaiheissa (suunnittelu, kehittäminen, tuottaminen, arviointi), minkä jälkeen heitä pyydettiin kirjaamaan ajatukset ja pohdinnan tulokset PowerPoint -mallipohjaan (Kuvio 1).

Kuvio 1. Tehtäväksianto ja asiakasosallisuusprosessin vaiheet kiteytettynä

Ryhmätöiden tulosten mukaan asiakasosallisuutta tiedon hyödyntämisessä ja digitaalisten palvelujen kehittämisessä voidaan hyödyntää esimerkiksi asiakasraatien, kehittäjäasiakastoiminnan, kehittäjäkumppanuuden ja erilaisten palautejärjestelmien kautta. Tärkeänä nähtiin myös SOTE-alan työntekijöiden osallisuuden ja osaamisen vahvistaminen niin suunnittelussa, kehittämisessä, tuottamisessa ja arvioinnissa.

TietoCafe-iltapäivän päätteeksi osallistujilta kysyttiin: Mikä oli iltapäivän tärkein oppima? Kuviossa 2 on palautteen yhteenveto.

Erityisesti osallistujia keskustelutti asiakasosallisuuden monet mahdollisuudet, joista esimerkkinä mainittakoon jatkuvasti kehitettävä digitaalinen Terveyskylä, jonka palvelujen laajuus ja monipuolisuus yllätti osallistujat. Terveyskylä on asiantuntijoiden yhdessä potilaiden kanssa tuottama erikois­sairaan­hoidon julkinen verkkopalvelu, joka tuo terveydenhuollon palveluja kaikkien ulottuville asuinpaikasta riippumatta.

Asiakasosallisuus-teeman TietoCafe-iltapäivässä pureuduttiin lisääntyvän tiedon, digitaalisuuden ja asiakastoimijuuden mahdollisuuksiin ja vaikutuksiin palvelujen suunnittelussa, kehittämisessä, tuottamisessa ja arvioinnissa. Iltapäivän teema vahvisti osallistujien ymmärrystä siitä, että asiakkaalla on oikeus tulla kuulluksi ja olla osallinen omassa palveluprosessissaan sekä olla vaikuttamassa palveluiden kehittämiseen varsinkin digitaalisten palvelujen lisääntyessä.

 

Lähteet

Leemann, L. & Hämäläinen, R.M. 2016. Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut. Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitiikka 81:5. Viitattu 17.5.2021

Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035, Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. Viitattu 8.4.2021 

Sosiaali- ja terveysministeriö 2018. Asiakkaiden osallistumisen toimintamalli Loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 16/2018.

Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 8.4.2021 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3548-8

TietoSote. Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa: Osaaminen, reunaehdot ja rakenteet. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 25.3.2021

Terveyskylä, julkinen verkkopalvelu. Viitattu 8.4.2021 

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tiedolla johtaminen, mukaan lukien tiedon tuottaminen, kerääminen ja hyödyntäminen, on tällä hetkellä kuuma aihe sosiaali- ja terveydenhoitoalalla. Lapin maakunnassa ja muualla Suomessa on käynnissä useampia tiedolla johtamiseen liittyvän toiminnan ja kouluttamisen kehittämiseen liittyviä hankkeita SOTE -alalla.

Lapin ammattikorkeakoulussa toteutettavan ESR-rahoitteisen TietoSoTe -hankkeen (Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa – Osaamistarpeet, reunaehdot ja rakenteet, 4/2020-6/2021) tavoitteena on

• selvittää tiedolla johtamisen käsitettä ja tilaa Lapissa,
• kehittää koulutusmalli Lapin ammattikorkeakoululle,
• järjestää ja arvioida pilottikoulutus SOTE -alalla toimiville työntekijöille ja esimiehille, sekä
• tiedottaa hankkeesta ja sen tuloksista.

 

Tiedolla johtamiseen liittyviä tekijöitä ja trendejä SOTE-alalla

Tiedolla johtamiselle on useita erilaisia määritelmiä. Finto (Suomalainen asiasanasto- ja ontologiapalvelu) määrittelee tiedolla johtamisen tietojohtamisen osa-alueeksi, joka tähtää tietoperustaiseen päätöksentekoon (perustuen analysoituun tietoon) ja sen mahdollistamiseen.

Tietoa hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti päätöksenteossa, jossa tehdään tietoisia ja perusteltuja valintoja kaikilla organisaation tasoilla, läpi koko organisaation toiminnan. Tieto auttaa jäsentämään päätöksenteon kohteena olevaa ilmiötä sekä toimintaympäristöä.

TietoSote-hanke aloitettiin kartoittamalla tiedolla johtamiseen SOTE-alalla liittyviä trendejä ja osaamistarpeita. Trendien kartoituksessa havaittiin, että SOTE-ala on murrosvaiheessa, jossa alueelliset, maanlaajuiset ja maailmanlaajuiset yhteiskunnalliset, hallinnolliset ja teknologiset trendit vaikuttavat merkittävästi tulevaisuuden näkymiin ja kehityskulkuihin. Tunnistettuja vaikuttavia tekijöitä ja trendejä on tiivistetty Kuvioon 1.



Kuvio 1. Tiedolla johtamiseen liittyviä tekijöitä ja trendejä SOTE-alalla.

Keskeisinä teemoina nousivat esiin muun muassa tiedon määrän nopea kasvu, tarve ennakoimiseen, tiedon älykäs tulkinta ja sen käyttömahdollisuudet, organisaatioiden rajojen yli tapahtuva yhteistyö, asiakaskeskeisyys sekä tarve systeemiajattelun hyödyntämiseen.

Osaamistarpeista koulutusmallin rakentamiseen

Opetushallituksen osaamisen ennakointifoorumin Osaamisrakenne 2035 (Leveälahti ym. 2019) raportin mukaan SOTE-alan erityisosaamistarpeisiin lukeutuvat henkilökohtaisen tiedon ja yksityisyyden suojeluosaaminen, tiedon hallintataidot, tiedon arviointitaidot, ja tiedon digitaaliset jakamistaidot. Myös datan käsittely- ja hyödyntämistaitoja kaivataan, mukaan lukien olennaisen tiedon tunnistaminen ja tiedon visualisointi (Leskelä ym. 45).

Sosiaalialalla kaivataan lisäksi muun muassa ennakointitietoon liittyvää osaamista, sekä palveluiden vaikuttavuuden ja arviointitiedon osaamista, mukaan lukien indikaattoreiden ja mittareiden osaaminen (Kinnunen ym. 2017). Myös skenaario-osaamista, heikkojen signaalien tunnistamista, big-data osaamisen tarpeita ja strategisen johtamisen taitoja kaivataan (mm. Nikander, 2017). Johtamisessa perusanalytiikan hyödyntämisen lisäksi myös tekoälyn ja koneoppimisen ymmärtäminen ja niiden hyödyntäminen tulevat tulevaisuudessa olemaan osa johtamistyötä (Valmari ym. 2018).

Osaamistarpeita kartoitettiin hankkeessa myös kyselytutkimuksella, joka suunnattiin SOTE-alalla toimiville työntekijöille, jotka osallistuivat Lapin AMKin erikoistumis- ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen. Kyselytutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää vastaajan omaan työhön, työpaikkaan tai alaan liittyen mitä osaamistarpeita vastaajalla on tiedolla johtamiseen liittyen.

Vastauksia saatiin 30 kpl. Osaamistarpeet liittyivät tutkitun tiedon löytämiseen ja soveltamiseen käytännön työssä, tiedon hyödyntämiseen omassa työssä, työyhteisön kehittämisessä, palveluiden kehittämisessä ja johtamisessa, faktapohjaiseen asioiden esittämiseen, vaikuttavuuden arviointiin, yhteistyön tehostamiseen eri sektorien välillä, tiedolla johtamisen perusteisiin sekä työkalujen käyttöön.

Hankkeessa toteutettiin lisäksi haastattelututkimus kuudelle esimies-, kehittämis- ja johtotehtävissä SOTE-alalla Lapissa toimivalle henkilölle. Haastattelu kohdistui tiedolla johtamiseen ja tiedon hyödyntämiseen päätöksenteossa. Haastatteluissa nousivat esiin seuraavat asiat. Tiedolla johtamisen ja tiedon hyödyntämisen kypsyystaso vaihtelee organisaatioissa. Käytettävissä oleva tieto voi olla vanhaa, hajanaista, sitä on liian vähän tai liian vaikeasti saatavilla tai tietojärjestelmien mahdollisuuksia ei osata käyttää. Toisaalta järjestelmiä ollaan kehittämässä, ml. johdon työpöytiä.

Ennakointi nostettiin tärkeänä esiin tietoon pohjautuen, josta esimerkkinä COVID-19 tapauksessa luotiin tulevaisuusskenaarioita ja valittiin näiden pohjalta strategia, jonka mukaan toimittiin. Tavoitetilana johtamisessa pidettiin sitä, että johtaminen pohjautuu oikeaan käsitykseen tilanteesta (tilannekuvaan), jotta toiminnan suuntaaminen on mahdollista – operatiiviselta tasolta strategiseen johtamiseen.

Mitattavuus, mittarit, vaikuttavuus ja osatavoitteiden täyttyminen mainittiin tärkeinä tekijöinä johtamisen tukena. Tiedon kirjaaminen, rakenteisuus ja laatu nostettiin esiin tärkeinä edellä mainitun onnistumiseksi. Tiedon koostaminen erilaisiin tarpeisiin, ja erilaisille sidosryhmille nousi myös vahvasti esiin sekä tähän liittyvät taidot.

Analysoidun tiedon ymmärtämiseen liittyen korostettiin, että analyysit tulisi tehdä mahdollisimman lähellä yksiköitä, jotta kontekstitieto ja siihen liittyvä ymmärrys olisi mukana tiedon tulkinnassa. Asiakas nostettiin myös yhteistyökumppanina esiin tiedon tuottamisessa. Tiedon toisiokäyttö mainittiin sekä haasteena, että mahdollisuutena.

Osaamistarpeista haastateltavat korostivat tiedon lukutaitoa, kirjaamisen merkitystä ja tärkeyttä (datan laatu ja oikeellisuus), sekä analysointiin, tuottamiseen ja hyödyntämiseen liittyviä taitoja yleisesti. Lisäksi tärkeänä organisaation läpileikkaavana tarpeena nähtiin yhteinen ymmärrys tiedon keräämisen tarkoituksesta, käyttämisen tavoista sekä prosesseista ja tähän liittyvästä läpinäkyvyydestä.

Vastausten mukaan työntekijöiden digitaidot voivat olla hyvin eri tasolla, mikä vaikuttaa myös tiedon hankintaan, tuottamiseen ja hyödyntämiseen. Osaamistarpeet mainittiin olevan erilaiset työntekijöillä ja esimiehillä.

Esiselvityksen tuloksien pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin pilottikoulutus SOTE-alalla toimiville työntekijöille ja esimiehille kevään 2021 aikana. Koulutuksessa painotettiin erityisesti alan tulevaisuuden näkymiin liittyviä trendi- ja osaamiskartoituksessa esiin nousseita teemoja tiedolla johtamiseen liittyen.

Selvityksen tuloksia hyödynnetään edelleen yhdessä pilottikoulutuksesta saatujen palautteiden ja kokemusten kanssa kevään aikana viimeisteltävän koulutusmallin suunnittelussa. Kirjoittajat toimivat hankkeen asiantuntijoina. Hankkeen tulokset kootaan kokoomateokseksi ja tuloksista julkaistaan blogitekstejä.

Lisätietoja hankkeesta:
Projektipäällikkö ja Tiedolla johtamisen asiantuntija-YAMK-koulutuksen vastuuopettaja, yliopettaja Heli Väätäjä (TkT, Amo). heli.vaataja

Lähteet:

Kinnunen, P. & Kurkinen, J. 2017. Tiedon ja tutkimuksen tarpeiden arviointi Pohjois-Pohjanmaan sotessa – yleiskuva. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Viitattu 25.3.2021 http://www.sosiaalikollega.fi/poske/julkaisut/tyopaperit-ja-muut-julkaisut/tiedon-ja-tutkimuksen-tarpeiden-arviointi-pohjois-pohjanmaan-sotessa-5-5.2017

Leskelä, R-L., Haavisto, I., Jääskeläinen, A., Helander, N., Sillanpää, V., Laasonen, V., Ranta, T. & Torkki, P. 2019. Tietojohtaminen ja sen kehittäminen: tietojohtamisen arviointimalli ja suosituksia maakuntavalmistelun pohjalta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:42. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161659/42_19_Tulevaisuuden_tietojohtaminen.pdf

Leveälahti, S., Nieminen, J., Nyyssölä, K., Suominen, V. & Kotipelto, S. (toim.) 2019. Osaamisrakenne 2035. Alakohtaiset tulevaisuuden osaamistarpeet ja koulutuksen kehittämishaasteet – Osaamisen ennakointifoorumin ennakointituloksia. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2019:14. Viitattu 25.3.2021 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/osaamisrakenne_2035.pdf

Nikander, J., Juntunen, E., Holmberg, A. & Tuominen-Thuesen, M. 2017. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalialan työn osaamistarpeet. Opetushallitus, Raportit ja selvitykset 2017:13

TietoSote. Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa: Osaaminen, reunaehdot ja rakenteet. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 25.3.2021 https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S21972

Valmari , P., Mäntymäki, T. & Yliräisänen, P. 2018. Internet-avusteinen etäpäivystys ja muut sähköiset LAPE-palvelut Lapissa – Erityistason osaamista etäpalveluilla kotiin. Teoksessa Santala, R., Kaukonen, P., Mäkelä, J.,

Sinkkonen, M., Petrelius, P., Tapiola, M. & Huittinen, M. 2018. Uudistuva erityistason palvelukokonaisuus: Yhteisen työskentelyn suuntaviivoja Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmasta. Työpaperi 41/2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 35-37. http://www.julkari.fi/handle/10024/137341

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Taustaa

Käynnissä oleva sote-uudistus haastaa organisaatioita monin tavoin. Yksi keskeinen haaste liittyy digitaaliseen murrokseen ja sen luomiin mahdollisuuksiin tiedolla johtamisen hyödyntämisessä. Jatkuva tiedon määrän kasvaminen sekä teknologian ja digitalisaation kehittyminen tuovat uusia haasteita, mutta myös mahdollisuuksia kaikille palvelusektoreille (Opetushallitus 2019).

Tietoa voidaan hyödyntää SOTE‐alalla uusien palveluiden kehittämisessä, asiakassegmenttien, palvelutarpeen ja asiakkaan kokonaistilanteen tunnistamisessa sekä asiakaslähtöisessä toiminnassa (Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020). Miten siis lisätä ja tukea tiedolla johtamisen osaamista ja käyttöönottoa SOTE-alalla? Muutokseen voidaan vastata muun muassa hyödyntämällä uutta teknologiaa ja samalla kehittämällä johtamiskäytäntöjä.

Edellä kuvattuihin haasteisiin on lähdetty pureutumaan ESR-rahoitteisessa TietoSoTe-hankkeessa 4/2020–6/2021: Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa: Osaaminen, reunaehdot ja rakenteet. Kyseessä on esiselvityshanke, jonka yhtenä tavoitteena on luoda koulutusmalli ammattikorkeakoululle tiedolla johtamisen opetukseen SOTE-alalle.

Syksyn 2020 aikana valmistui TietoSoTe-hankkeen esiselvitys, joka tuotti tietoa teemaan liittyen myös konkreettisista osaamistarpeista SOTE-alalla. Ne vaihtelivat tiedolla johtamisen perusteista strategiseen johtamiseen. Raportin pohjalta suunnittelimme tiedolla johtamiseen fokusoituvaa koulutusta SOTE-alalla työskenteleville työntekijöille, sekä esimies- ja johtotehtävissä toimiville tai kyseisiin tehtäviin suuntaaville. Kevään 2021 aikana on pilotoitu koulutusta, jossa pureudutaan ajankohtaisten esimerkkien, käsiteltävien ilmiöiden ja näihin liittyvien ryhmätehtävien avulla tiedolla johtamisen peruskäsitteisiin ja tiedon tuottamiseen sekä tiedon käytännön hyödyntämisen mahdollisuuksiin ja reunaehtoihin.

TietoCafe-iltapäivät uusien ajatusten herättäjinä

TietoSote-hankkeen puitteissa järjestettiin keväällä 2021 pilottikoulutus yleisteemalla ”Torstai on tietoa täynnä”. Se sisälsi neljä fokusoitua TietoCafe-koulutusiltapäivää, joiden teemat olivat: 1) Data, tekoäly ja etiikka, 2) Ennakoiva johtaminen, 3) Monitoimijaisuus ja ihmiskeskeisyys sekä 4) Asiakasosallisuus. Koulutuskokonaisuutta markkinoitiin Lapin AMK:n webbisivuilla sekä somekanavilla. Lisäksi koulutuksesta tiedotettiin ja osallistumiskutsua lähetettiin fokusoidusti oppilaitoksen yhteistyökumppaneille sekä YAMK-opiskelijoille.

Koulutuskokonaisuudelle oli asetettu neljä tavoitetta. Ensinnäkin tavoitteena oli, että opiskelija ymmärtää tiedon ja tiedolla johtamisen merkityksen omassa ja organisaationsa toiminnassa ja ennakoinnissa. Toiseksi hän tunnistaa lisääntyvän tiedon, digitaalisuuden ja asiakastoimijuuden mahdollisuudet ja vaikutukset palvelujen kehittämiseen, tuottamiseen ja sisältöön. Kolmanneksi tavoitteeksi asetettiin, että opiskelija osaa huomioida ja tunnistaa monitoimijaisuuden ja digitaalisuuden mahdollisuudet ja reunaehdot tiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä. Neljäntenä tavoitteena oli, että opiskelija ymmärtää tiedolla johtamisen koko organisaation läpileikkaavana toimintamallina. Mainittakoon, että ilmoittautumisten perusteella iltapäiväkoulutuksiin osallistui pääasiassa sote-alalla työskenteleviä henkilöitä, joiden tehtävät vaihtelivat johtotehtävistä asiantuntijatehtäviin niin julkisella kuin yksityisellä puolella.

Tässä blogissa kuvaamme hankkeen toisen TietoCafe iltapäivän, jonka aiheena oli Ennakoiva johtaminen, toteuttamisen.

Ennakointi ja innovointiosaamisen tukeminen

Osallistujia orientoitiin tiedolla johtamiseen ja ennakointiin ennakkotehtävällä, jossa herätemateriaalina oli Sitran Megatrendit 2020 (Dufva 2020) ja aiemmin toteutetun Lapin luotsi -hankkeen tuottaman ennakoinnin pikakurssin avulla. TietoCafe-iltapäivässä aiheeseen virittäydyttiin Lapin Sairaanhoitopiirin kehitysjohtaja Mikko Häikiön asiantuntijaluennon “Ennakointia ja tiedolla johtamista käytännössä -esimerkkinä Lapin Sairaanhoitopiiri” avulla. Luennon jälkeen osallistujat jaettiin pienryhmiin työskentelemään.

Ryhmätyöskentelyssä hyödynnettiin Tulevaisuuspyörä-menetelmää, jonka alun perin on kehittänyt Jerome Glenn (Glenn 1994). Tulevaisuuspyörämenetelmässä työskennellään strukturoidusti, aivoriihityyppisesti etsien keskiössä olevan pyörän ja siitä erkanevien nuolten avulla esimerkiksi jonkin tärkeän ilmiön, trendin tai tapahtuman ensimmäisen, toisen ja kolmannen vaiheen vaikutuksia organisaation toimintaan ja arvoihin.

TietoCafe-iltapäivän pienryhmien tueksi kehitettiin etukäteen mallipohjat ohjaamaan työskentelyä ennakointiin ja innovointiin. Tulevaisuuden ennakoinnin tehtävänä pyydettiin laatimaan pienryhmissä skenaario, millainen tilanne terveydenhuollossa on koronaviruspandemian jälkeen? Osallistujia pyydettiin pohtimaan, mitä asioita tulee suunnitella, mitä asioita huomioida ja mitä tulee muuttaa. Ryhmiä ohjeistettiin miettimään myös, millaisia tietolähteitä on saatavilla ja miten niitä voitaisiin hyödyntää käytännöntyössä ja johtamisessa sekä miten eri tietolähteitä voisi paremmin hyödyntää.

Kukin ryhmän jäsen ideoi tulevaisuuspyörään vähintään 1-2 teemaa (~pandemian synnyttämää ilmiötä), jotka aiheuttavat haasteita terveydenhuollolle. Teemojen avulla konkretisoitiin tarkastelua. Kaikki ideoidut teemat kirjattiin mallipohjaan “Teemojen ideointi" (Kuvio 1).

Kuvio 1. Mallipohja: Teemojen ideointi.

Ideoinnin jälkeen jokaista ryhmää pyydettiin valitsemaan yksi teema jatkotarkasteluun. Valitun teeman osalta ryhmäläiset ideoivat keskustellen mm., millaisia ratkaisuja on jo olemassa vastaamassa teeman haasteisiin ja mitä tietolähteitä on mahdollista hyödyntää ratkaisussa. Mallipohja tuki keskustelua ja nosti tarkasteltavaksi eri näkökulmia, kuten ongelman ehkäisevän tai terveyttä edistävän näkökulmat. Ryhmiä kannustettiin keskustelun ja pohdinnan tuloksena innovoimaan uudenlainen ratkaisu tai toimenpide, jolla valitun teeman haasteeseen vastataan (1-3 uutta innovaatiota).

Ryhmät kirjasivat edistävät ja ehkäisevät ratkaisut sekä innovaatiot mallipohjaan “Valitun teeman pohdinta ja uusien toimenpiteiden innovointi" (Kuvio 2).

Kuvio 2. Mallipohja: Valitun teeman pohdinta ja uusien toimenpiteiden innovointi.

Ryhmät valitsivat tämän jälkeen yhden innovaation jatkojalostukseen. Ryhmiä ohjeistettiin keskustelemaan valitun innovaation toteuttamismahdollisuuksista käytännössä ja juurruttamisesta vuoteen 2025 huomioiden esimerkiksi tarvittavat päätökset, keskeiset toimijat, sidosryhmät ja resurssit. Ryhmiä pyydettiin myös pohtimaan, korvaako vai täydentääkö innovaatio jotain olemassa olevaa, mitä eri tietolähteitä voidaan hyödyntää sekä muita tärkeäksi katsottuja asioita. Kaikki ideat ja huomiot kirjattiin kolmanteen mallipohjaan, joka oli nimetty “Innovaation jatkojalostus”.

Tulevaisuus on mahdollisuus – yhdessä innolla uutta luoden

Jokainen ryhmä nosti yhden luomansa innovaation jatkojalostukseen. Osa innovaatioista liittyi henkilöstöön, osan ollessa enemmän asiakastyöhön suuntautuvaa. Henkilöstöön liittyen jatkojalostettiin kahta innovaatiota, joista ensimmäinen oli automatisoitu työvuorosuunnittelu. Tässä voisi hyödyntää esimerkiksi eri tietojärjestelmien tietoja. Toisena innovaationa oli alan houkuttelevuuden parantaminen. Tähän ratkaisuina ideoitiin, että houkuttelevuutta voitaisiin edistää palkkatasoa parantamalla, säädöksillä koskien työntekijän asiakkaiden määrää, työhyvinvoinnin parantamisella, digitalisaation ja robotiikan hyödyntämisellä perustyössä sekä työuran etenemismahdollisuuksien näkyväksi tekemisellä.

Asiakastyöhön suuntautuvia innovaatioita jalostettiin kolme. Niistä ensimmäinen innovaatio käsitti tekoälyn ja robotiikan hyödyntämistä ns. Hologrammihoitaja-toimintana, jossa hoitaja olisi virtuaalinen ja interaktiivinen 3D-hahmo. Sen nähtiin helpottavan henkilöstöresurssin riittävyyttä ja hyödyttävän asiakasta nopeuden ja inhimillisyyden osalta. Toisena innovaationa oli jatkojalostettu omaa terveystietoa hyödyntävä sovellus (appi) nimeltään Virtuaalinen terveydenhoitaja. Sovellus keräisi älykelloista ja –sormuksista tietoa, jonka pohjalta luotaisiin hälytysrajat. Tiedon avulla saataisiin ilmoitus flunssan alkamisesta ennakoivasti sekä tarvittaessa, esimerkiksi perussairauksien osalta, ilmoitus ohjautuisi terveydenhuollon hoitotiimille. Kolmantena innovaationa ideoitiin ikääntyneille suunnattu Korona-terveys- ja hyvinvointitarkastus, joka tehtäisiin puhelimitse tai lähitapaamisena joko kotona tai muussa sopivassa paikassa moniammatillisena, esimerkiksi seurakunnan, järjestöjen ja opiskelijoiden, yhteistyönä.

TietoCafe-iltapäivän päätteeksi osallistujilta kysyttiin: Mitä uutta opit tänään? Kuviossa 3 on palautteen yhteenveto, jossa tekstin koko indikoi sitä, että sanat oli mainittu useampaan kertaan vastauksissa.


Kuvio 3. Mitä uutta opit tänään?

TietoSote-hankkeen neljä eri TietoCafe-iltapäivää pureutui Tiedolla johtamisen ajankohtaisiin näkökulmiin. Tiedolla johtaminen organisaation läpileikkaavana toimintamallina on erittäin kompleksinen kokonaisuus, joka edellyttää laajaa ymmärrystä organisaation toiminnasta ja tulevaisuuden muutostarpeista sekä monikanavaisen tiedon hyödyntämistä.

Koulutuskokonaisuuden neljästä tavoitteesta teema Ennakoiva johtaminen fokusoitui erityisesti lisäämään opiskelijoiden ymmärrystä tiedolla johtamisesta koko organisaation läpileikkaavana toimintamallina sekä tiedolla johtamisen merkityksestä oman organisaation toiminnassa ja ennakoivassa työotteessa. Opiskelijoiden palaute kysymykseen “Mitä uutta opit tänään?” (Kuvio 3) vastasi hyvin asetettuihin oppimistavoitteisiin.

Lähteet

Dufva, M. 2020. Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä 162. Viitattu 12.3.2021 https://media.sitra.fi/2019/12/15143428/megatrendit-2020.pdf

Glenn, J.C. 1994. The Futures Wheel. AC/UNU Millennium Project. Futures Research Methodology. New York: United Nations.

Lapin Luotsi. Ennakoinnin pikakurssi –videosarja. Viitattu 25.3.2021 https://lapinluotsi.fi/lapin-ennakointityo/ennakoinnin-koulutusmateriaali/pikakurssi/

Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035, Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. Viitattu 11.3.2021 osaaminen_2035.pdf (oph.fi)

Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 25.3.2021 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3548-8

TietoSote. Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa: Osaaminen, reunaehdot ja rakenteet. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 25.3.2021 https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S21972

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Wikipedia määrittelee hyveen eettisesti ja moraalisesti arvokkaaksi luonteenpiirteeksi. Työhyveet puolestaan ovat ominaisuuksia, joita tutkija ja eetikko Antti Kylliäisen mukaan löytyy kaikista suomalaisista työyhteisöistä. Työhyveet ovat yksittäisen työntekijän ominaisuuksia, mutta työyhteisön omaisuutta. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi vastuullisuus, luotettavuus, joustavuus, rohkeus, suvaitsevuus ja yhteenkuuluvaisuus.

”Hyveiden myötä pöydälle nostetaan kysymys siitä, minkälaisia me olemme ja miten toimimme keskenämme. Miten kommunikoimme keskenämme ja viljelemme ominaisuuksiamme työympäristössä. Porukka, jolla on hyveet hallussa, paitsi voi paremmin, myös tekee enemmän ja parempaa laatua. Se on toimivampi myös taloudellisessa mielessä”, sanoo Kylliäinen. (Loimu 2017.)

Sote-ala ja erityisesti vanhustenhuolto ovat jo jonkin aikaa olleet suuren huomion kohteena. Alalle on tyypillistä työn fyysisestä ja psyykkisestä kuormittavuudesta johtuva ennenaikainen eläköityminen ja henkilöstön suuri vaihtuvuus ja alalta pois hakeutuminen työn kuormittavuuden vuoksi on tyypillistä (Rastas 2019).

Lisäksi hoidon laadun julkinen kritisointi, sekä kokemukset kiireestä ja henkilöstön riittämättömyydestä lisäävät henkilöstön kokemusta huonosta työhyvinvoinnista. Iso osa alan henkilöstöstä kokee heidän työnsä aliarvostetuksi, vaikka he itse kokevat tekevänsä tärkeää ja merkityksellistä työtä.

Suomessa käynnissä oleva väestörakenteen muutos tuottaa tarvetta osaavista ja jaksavista työntekijöitä vanhustenhuoltoon, tämän takia työurien jatkuminen ja alan houkuttelevuuden lisääminen nuorten keskuudessa olisi keskeistä. Tänä keväänä myös koronapandemia ja sen tuomat haasteet vanhustenhuollolle ovat kuormittaneet työntekijöitä.

Hoivahenkilöstön työssä jaksaminen on monin paikoin ollut tiukilla.

TYÖHYVE -hanke 2020 - 2022

Näihin haasteisiin tarttuu maaliskuussa 2020 käynnistynyt TYÖHYVE, Työhyvinvoinnin edistäminen hoivakodeissa -hanke, johon osallistuu pilottikohteina kolmetoista vanhuspalveluita tuottavaa yksikköä Kemistä, Keminmaasta, Torniosta, Ylitorniolta ja Tervolasta. Mukana olevissa yksiköissä on kaikkiaan yli 220 työntekijää.

TYÖHYVE-hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan Sosiaalirahastosta. Hankkeen päätavoitteena on edistää sosiaali- ja terveysalalla toimivan henkilöstön ja työyhteisöjen työhyvinvointia ja työn tuottavuutta. Tavoitteeseen pyritään kehittämällä työn organisointia ja sujuvuutta edistäviä toimintamalleja sekä tarkoituksenmukaisia arjen hoitotyön toimintatapoja, menetelmiä ja työvälineitä. Lisäksi tavoitteena on löytää välineitä ja menetelmiä työn fyysisen ja psyykkisen kuormittavuuden vähentämiseen.

Hankkeen valmistelussa on hyödynnetty talossa aiemmin toteutettujen hankkeiden ja koulutusten kokemuksia, kuten mm. Toimiva kotihoito Lappiin – Monipuoliset tuen muodot kotona asumiseen -hanke ja siinä toteutetun henkilöstökyselyn tuloksia.

Kyselystä nousi esille osaamisen kehittämisen tarve edellytyksenä pärjätä muuttuvassa työelämässä. Erityisesti esille nousi teknologiaosaamiseen ja ergonomiseen työskentelyyn liittyvät osaamisen tarpeet. Kaiken kaikkiaan kaivattiin uusia menetelmiä ja välineitä hoitotyön sujuvuuden edistämiseksi.

Lisäksi valmistelussa on hyödynnetty Lapin ammattikorkeakoulun Innovaatioalusta hyvinvoinnin kehittämiseen Lapissa -hankkeesta saatuja kokemuksia. Hankkeen tavoitteena oli mahdollistaa hyvinvointi- ja tekniikan alan toimijoiden ja Lapin ammattikorkeakoulun välisen yhteistyön kehittyminen ja kokeilla erilaisten teknologisten ratkaisujen, tuotteiden ja palveluiden hyödynnettävyyttä ja tukea niiden käyttöönotossa.

Lisäksi suunnittelussa hyödynnettiin ostopalvelukoulutuksena kolmessa kunnassa toteutettua Lapin Hoivakodit kuntoon -koulutusprosessia. Koulutusprosessin lähtökohtana oli muutaman vuoden takainen Ylen Hoivakoti kuntoon –ohjelmasarja, jonka johtavana näkökulmana oli - mitä asioille voidaan tehdä. Koulutusprosessin aikana nousi esille tarve laajemmalle työssä jaksamisen ja tuottavuuden kehittämiselle. Kehittämistarpeet yksiköissä näyttäytyvät samankaltaisina. Kehittämiskohteiksi nousi työn organisointi, toimintatapojen uudistaminen sekä työhyvinvointi ja työilmapiiri.

Työntekijät osallistetaan kehittämistyöhön

Kehittämistyö käynnistyy jokaisen hankkeeseen osallistuvan työyksikön tarpeista ja tilanteesta. Tulevana syksynä toteutuu alkutilanteen kartoitus. Hankkeeseen osallistuville työntekijöille lähetetään kysely ja lisäksi toteutetaan ristiin havainnointi. Ristiin havainnointi tarkoittaa sitä, että kustakin yksiköstä muutama työntekijä vierailee toisessa hankkeeseen osallistuvassa yksikössä ja havainnoi yksikön arkea ja toimintatapoja.

Tällainen ristiin havainnointi toteutettiin myös Lapin Hoivakodit kuntoon -koulutusprosessissa ja se koettiin erittäin hyödylliseksi. Vierailu toisessa hoivayksikössä avasi silmiä ja antoi mahdollisuuden nähdä hyviä toimintatapoja sekä omassa että vierailun kohteena olleessa työyhteisössä.

Työn tekemisen vaatimusten muuttuessa työntekijän ja työyhteisöjen osaamisen lisääminen, työn organisoinnin, työmenetelmien ja työskentelytapojen kriittinen tarkastelu ja kehittäminen ovat avain parempaan työhyvinvointiin ja työn tuottavuuteen. Hankkeen aikana jaetaan kokemuksia yhteisissä tilaisuuksissa ja opitaan toisilta. Tavoitteena on myös vahvistaa hankkeeseen osallistuvien työyksiköiden verkostoitumista.

Lopuksi

Ne työhyveet? Hankkeeseen osallistuvien kuntien aloituspalaverissa kuntien vastuuhenkilöiltä kysyttiin kuntien ja työyksiköiden kuulumisia viime kevään poikkeuksellisesta ajasta liittyen koronapandemiaan. Viesti oli kaikista työyksiköistä yhteinen: keväässä koettiin olleen työkuormitusta ja painetta, joka vaati henkilöstöltä joustavuutta ja valmiutta venymiseen. Käärittiin hihat ja alettiin töihin.

Yhteisöllisyyden koettiin kasvaneen ja yhteistyö sujuneen paremmin. Turha valittaminen ja narina oli jäänyt sivuun. Yhteishenki oli ollut hyvä, oli keskitytty oleelliseen eli työntekoon.

Kyllä löytyy työhyveitä vanhustyötä tekevien työyksiköiden henkilökunnalta, niillä hyveillä keväästä selvittiin.

Lähteet

Loimu 2017. https://www.loimu.fi/lehti/artikkelit/2017/3/4741 [Viitattu 31.5.2020] Rastas, R. 2019. Hoitajapula pahenee väestön ikääntyessä. Lapin Kansa 6.8.2019.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Health care students and teachers from Nordic countries and Estonia brought together at the Medico Nordplus Intensive Week

Over the years, nurses have been pro-active in handling medication management in this modern world. The existence of challenges in medication administration faced by nurses is a constant battle within the healthcare field. This is because a significant portion of nursing time is spent on medication administration as well as it being a high-risk activity (Keohane et. al 2008).

However, combination of education and risk management strategies and the use of bar code technology have been successful in reducing medication administration errors (Lapkin et al. 2016). The latest research has also highlighted a need for integrated and comprehensive medication education to support students’ competence development (Sulosaari et. al 2015.) The primary aim of this Medico Nordplus Intensive Week was to bring together experts and students to discuss these currents issues in health care field.

Participants from Finland, Sweden, Norway, Denmark, Estonia and Iceland were gathered once again in this momentous yearly event, Medico Nordplus Intensive Week course. The course was arranged by the Medico network - a collaboration to develop medication education in undergraduate nursing programs and increase the quality of medication education in participating countries (Medico 2020.)

Medico Intensive training was set to be held in Åland Island 20th-24th of April 2020. Due to unforeseen Covid-19 situation, the activities for the whole week were adjusted and re-planned. The organizers decided to conduct an online course in order to accommodate the situation.


Picture 1. Joining the Medico Nordplus Intensive week via Zoom

A group of vivacious participants which included teachers and nursing students coming from different Universities of Applied Sciences actively participated during the week-long intensive course. This event highlighted the promotion of exchanges of experiences and cultural differences in medical treatment conducted by as well as providing support in building student´s professional competence.

Multicultural discussion and Zoom workshops

The Zoom (web-based video conferencing tool) and UCN Canvas were the main tools used during the week-long intensive course. The Medico Intensive training was divided into four themes: 1. Patient involvement in medication safety, 2. Nursing competence in medication administration, 3. Sustainability- how to make nursing greener and 4. Technology and medication - administration advantages and disadvantages.

The highlight of the training was when students were given a possibility to gather in Zoom workshops, discussing thoroughly their thoughts about the themes using pre-assignments and evidence-based articles they had studied in order to support their ideas. The discussion groups were multicultural which made it even more fruitful.


Picture 2. Participants of the Medico Nordplus Intensive Week

Evelyne Chikukwa, Jhermaine Von Etrata and Marie Lagundi (nursing students), were the Lapland UAS representatives together with Heidi Korhonen, as their guiding teacher.

Students managed to incorporate and share their experiences based on the learnings they have acquired during practical trainings, class lectures and training camps during their nursing studies. Overall, participants were able to fulfill their learning goals in the training and use this gained understanding in their chosen career.

 

References:

Keohane, C.A., Bane, A.D,. Featherstone, E., Hayes, J., Hurley, A., Bates, D.W., Gandhi, T.K & Poon, E.G. 2008. Quantifying Nursing Workflow in Medication Administration. The Journal of Nursing Administration. 38, 19-26.

Lapkin, S., Levett-Jones, T., Chenoweth L. & Johnson, M. 2016. The effectiveness of interventions designed to reduce medication administration errors: a synthesis of findings from systematic reviews. Journal of Nursing Management. 24, 845-858.

Medico 2020. Medication management by nurses in a modern world – future challenges and possibilities. Study guide.

Sulosaari, V., Huupponen, R., Hupli, M., Puukka, P, Torniainen, K & Leino-Kilpi, H. 2015. Factors accociated with nursing students’ medication competence at the beginning and end of their education. 15, 1-11.

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Johdanto

Tässä kirjoituksessa muistelen ennen eläkepäiviäni, miten tietotekniikka on muuttanut yhteiskuntamme toimintoja, erityisesti terveydenhuoltoa ja sen tuottamia palveluja. Näin koronainfektion keväänä 2020 olemme tehneet myös uudenlaisen virtuaalisen etätyön teon hyppäyksen jälleen uudemmalle tasolle myös terveydenhuollossa ja alan opetuksessa sekä oppimisessa.

Terveydenhuollossa tietotekniikan ilmaantuminen alkoi esivaiheessa 1970–980 -luvuilla. Teknologian kehittyessä varsinainen hyppy toteutui suomalaisessa ja kansainvälisessä teknologian kokeilujen vauhdittuessa 1990-luvun aikana. Soveltaminen vauhdittui 2000-luvulla ja varsinainen käyttöönotto on toteutunut 2010-luvun aikana.

Minkälainen tulee olemaan syvällisempi tietoteknologian soveltaminen ja tietosuoja kaikilla yhteiskunnan sektoreilla 2020 – 2030 -luvuilla, myös sosiaali- ja terveydenhuollossa, palveluissa, koulutuksessa ja hallinnossa?

 

1970–1980 -luvuilla alkoivat ensimmäiset digitekniset kokeilut

Aloitin opinnot Oulun yliopistossa luonnontieteellisessä tiedekunnassa pääaineinani matematiikka, kemia ja fysiikka. Tuolloin kiinnostuin myös itselleni uusista tietotekniikan opinnoista, joita aloitettiin 1970-luvun puolivälissä. Kävin tutustumassa tietotekniikan perusopetukseen ja ihmettelin reikäkorttikoneita, jotka tuottivat tietoa reikänauhoina.

Siirryin kuitenkin Oulun terveydenhuolto-oppilaitokseen kliinisen diagnostiikan oppiin, joihin sisältyi myös harjoittelua sairaaloissa ja terveyskeskuksissa sekä yksityisissä hoito- ja tutkimusyrityksissä. Harjoitteluni aloitin Oulun yliopistollisen sairaalan keskuslaboratoriossa, joka jakaantui erilaisiin erikoistumisaloihin keväällä 1978. Koko kevään kestävään harjoitteluun sisältyi mm. automaatiolaboratorioharjoittelu.

Tuolloin terveydenhuollossa digijärjestelmien suunnittelu oli käynnistynyt erityisesti yliopistollisten sairaaloiden, kuten Oulun yliopistollisen sairaalan kliinisissä laboratorioissa. Näin, mitä yhdessä suuressa laboratoriotilassa tapahtui tietotekniikan avulla. Jättimäiset, huoneenkokoiset analyysikoneet, jotka olivat teknisen edistymisen ylpeyden aihe, tuottivat potilaiden tutkimustuloksia.

Automaatiolaboratorion laboratoriohoitajat saivat aikaan diagnostista tietoa hoitopäätöksiä varten silloisen käsityksen mukaan tiuhaan tahtiin läpi vuorokauden suuressa monen tuhannen potilaan sairaalassa. Heillä oli käytössä myös ns. lerppukoneet, jotka olivat ensimmäisiä ns. raahattavia kirjoittavia tietokoneita. Ne korvasivat perinteisen mekaanisen tai sähköisen kirjoituskoneen sairaalan laboratorioissa tuohon aikaan.

Erikoistuin 1980-luvun alkupuolella. Olin jälleen harjoittelemassa samassa yksikössä. Muutos muutamassa vuodessa oli melkoinen. Huoneenkokoiset analysaattorit olivat pienentyneet ja sopivat jo pöydille, vaikka kokoa niillä oli edelleen. Tiedonkulku oli myös edennyt. Nyt kliinisestä laboratoriosta voitiin välittää tulokset ns. lankoja myöten hoito-osastoille. Se nopeutti ja helpotti potilaiden hoitopäätöksiä.

Sairaanhoidon opettajakoulutuksen hankin 1984–1985 Oulussa. Tuolloin oli tietotekniikka jälleen edennyt. Nyt kotona oli käytössäni sähkökirjoituskone. Tämän lisäksi hankin ensimmäisen ompelukonelaatikon kokoisen tietokoneen, joka ei tuntenut vielä kuvakkeita, vain kirjainyhdistelmät. Parasta: en tarvinnut tietokonekirjoitusten korjaamiseen ns. töppölakkaa. Näiden laitteiden avulla kirjoitin opiskelutehtäviäni. Oulun yliopistollisen sairaalan tietotekniikan kehitys eteni myös hoito-osastoilla potilastietojen käsittelyssä, mikä edisti potilaiden hoitoa.

1990-luvun edetessä tietokoneiden, kännyköiden ja internetin huumaa

1990-luvulle tultaessa oltiin edistytty niin, että Kainuun terveydenhuolto-oppilaitokseen saatiin ns. atk-luokka hoitotyön opetukseen. Luokka varustettiin 20 tietokoneella, joiden avulla hoitotyön opiskelijat opettelivat uusia atk-taitojaan. Tuohon aikaan siis jälleen palasin tietotekniikan pariin. Silloinen AKH, ammattikasvatushallitus, järjesti atk-opettajakoulutusta. Kiinnostustani kysyttiin ja hakeuduin jälleen sekä Oulun yliopistoon että Oulun terveydenhuolto-oppilaitokseen atk-opettajan silloiseen oppiin. Noilta ajoilta on jäänyt jonkinlainen ”haju” asiaa kohtaan.

Vuodet vierivät, EU-aika alkoi ja 1990-luvun aikana saimme ensimmäiset kehittyneemmät kannettavat tietokoneet myös omaan käyttöön. Uudella kannettavalla tietokoneellani kirjoitinkin kaikki hoitotieteen maisterin opintotehtävät pro gradua myöten vuoden 1996 alkuun
mennessä.

Samoihin aikoihin myös ensimmäiset tietokoneet oli osin jo uusittu terveydenhuollon oppilaitosten atk-luokissa ja luokkiin lisättiin niin laitteita kuin uusia ohjelmistojakin. Oppilaitosten opettajahuoneisiin hankittiin ensin yksi yhteinen tietokone ja myöhemmin jokaiselle oma. Niillä sitten tuotettiin oppimateriaalia ja suunniteltiin erilaisia EU-hankkeita 1995 vuoden jälkeen. Tuolloin tulivat tutuksi muutkin tiedontallennusvälineet kuten korput ja lopulta cd-levyt.

Meille opettajille alettiin hankkia myös ensimmäisiä kännyköitä, mikä mullisti tiedonkulun niin opettajien kuin opiskelijoiden välillä lankapuhelinaikaan verrattuna.

Lerppujen aika oli historiaa, puhumattakaan reikänauhoista tai raahattavista atk-koneista. Mihin niiden sisältämä informaatiotieto jäi, olen pohtinut useaan kertaan, koska niitä käyt- tävät koneet eivät olleet enää käytössä. Kännykät ovat uudistuneet useaan kertaan siitä mitä ne aluksi olivat: sopivat jo käsilaukkuun. Pitänee vierailla siis tietotekniikan ja tiedonvälityksen museoissa!

2000-luvulla digitaalisuuden kokeilut vauhdittuivat

Niin eteni terveydenhuollon digitaalisuus vauhdilla 2000-luvun aikana. Tietokoneet valtasivat terveydenhuollon hoitoyksiköiden, koulutuksen ja hallinnon henkilökuntien työpöydät ja toimitilat.

Kajaanissa insinöörikoulutuksen opettajatyökaverit alkoivat puhua jo 1990-luvun edetessä sulautetuista järjestelmistä, jotka olisivat digimuodossa. Sitä mietti hiljaa itsekseen, että mitenhän se digi sulaa kuin voi hellalla noihin erilaisiin markkinoilla oleviin laitteisiin, joita esimerkiksi kotien keittiöihin tuli hankittua. Niin ne vain sulautuivat ja digisovellukset valtasivat myös sote-alan kokonaisuudessaan.

Niin tuli jälleen uudemmalla, kai digisulautetulla, kannettavalla tuotettua myös hoitotieteen väitöskirja (Eirola, nyk. Seppänen 2003) silloiseen Kuopion yliopistoon vuosien 2000–2003 aikana. Tietoa tallensin vielä koneen kovalevylle ja korpuille sekä printteinä. Muistan, miten korppuja oli tallessa kymmenittäin useissa säilytyslaatikoissa, kun hävitin niitä vuonna 2016 kodinmuuttopuuhien aikana. Paljon tuli muovia ja metallia eri jätekeräyksiin. Hauskinta oli tutustua korppujen sielunelämään, pieneen pyöreään ”muovintapaiseen ympyrään”: noinko pienelle palaselle tietoa saatiin ladattua ja miten jossain tehtaassa näitä voitiin tehdä?

Tiedon tallennukseen otettiin korppujen jälkeen todella pienet muistitikut, jotka valtasivat markkinat – ja ne sopivat edelleen huulipunapussiinkin. Muistitikuille olikin kätevää tallentaa vuosien kuluessa hoitotyön koulutuksen oppimateriaaleja ja muita työhön liittyviä aineistoja. Niin tallensin myös Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaan tuottamani toisen väitöskirjan, jonka sisältö on tallessa ”ikämiesten elämänkulun muistitikuissa” (Seppänen 2010).

Etälääkäritoiminta vauhdittui Oulun yliopistollisessa sairaanhoitopiirissä terveyskeskusten ja sairaaloiden välillä entisissä Oulun ja Lapin lääneissä jo 1990-luvun puolella. Terveydenhuollossa havaittiin e-Healthin merkitys, ja erilaisia kokeiluja toteutettiin Pohjoismaissa, erityisesti on jäänyt mieleeni kehitys Suomessa ja Norjassa.

Etähoito- ja hoivatyötä sekä alan koulusta kokeiltiin erilaisissa projekteissa, kuten Kainussa MediCaring-autossa 1990- luvun puolella, ja Rovaniemellä suunniteltiin ja sovellettiin hoitotyön koulutukseen Envi-oppimisympäristö hoitotyön osaamisen vahvistamiseen vuodesta 2004 alkaen.

Tietotekniikan sovellukset olivat itselleni tuttuja kliinisestä laboratoriodiagnostiikasta. Nyt sähköistä rakenteista kirjaamisjärjestelmää kehitettiin hoitotyöhönkin ja sähköinen rakenteinen kirjaaminen on otettu hoitotyössä valtakunnallisesti käyttöön. Kuopion yliopistossa Annikki Jauhiainen (2004) väitteli aiheesta tieto- ja viestintätekniikka tulevaisuuden hoitotyössä hoitotieteessä. Yliopistoon perustettiin sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinon koulutus vuonna 2000. Tämä koulutus vakinaistettiin ja perustettiin v. 2005 professuuri, jota on hoitanut ansiokkaasti Kaija Saranto.

2010-luvulla sovellukset vahvasti käyttöön – kuka kalastaa ja hyödyntää suojattuja henkilötietoja sote-alalla?

Varsinainen digiloikka tehtiin 2010-luvulla koko sote-alalla. Lapin AMKissa strategiaan onkin kirjattu mm. arktinen yhteistyö ja rajaosaaminen, etäisyyksien hallinta ja turvallisuusosaaminen, jotka sopivat myös Lapin maakunnassa sote-alan asiakkaiden ja palvelujen kehittämiseen.

Tätä kaikkea olen saanut seurata ensin Rovaniemen ja sittemmin Lapin ammattikorkeakoulun yliopettajana niin Lapin maakunnassa kuin Utsjoen saamenkielisessä rajakunnassa vuosien 2004–2020 aikana.

Terveydenhuollossa tieto kulkee etänä asiakkaiden ja potilaiden luota sähköisiin tietokantoihin, esimerkkinä OmaKanta. Hoitotyössä asiakkaan kotikäynnillä tai hoito-organisaatiossa kirjataan asiakkaan tai potilaan tiedot hänen vierellään. Tieto tallentuu yhä teknisesti kehittyviin tietokantoihin, digipilveen ja tiedon käyttöhelppous johtaa tietosuojakysymyksiin erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa: kuka kalastaa tiedoillani ja mihin tietojani käytetään?

Japanissa kehitettiin robotiikkaa. Paro-hylje rantautui ikääntyvien hoivan kaveriksi, jota voi silittää, katsoa ja jolle voi jutella. Sitten ilmaantui ihmistä muistuttava Robo, joka puhuu ja hoitaa asiakasta kotona ja potilasta hoito- ja hoivayksiköissä. Kotona, palvelutalojen, terveys- keskusten, sairaaloiden hoito- ja hoivayksiköissä alkaa asiakkaiden ja potilaiden seuranta erilaisin kulkuväyliin kiinnitettävillä sensoreilla ja etäluettavilla sovelluksilla: nukunko, heräänkö, syönkö, nautinko lääkkeeni, hoidanko hygieniaani – siis kaikkea oikeaan aikaan ja ajallaan. Ammattilaiset käyttävät asiakkaiden ja potilaiden tietojentallennukseen kuljetettavilla lähitietokoneilla, joskin ammattilaisten pöytätietokoneitakin edelleen käytetään.

Digiseurantalaitteita kehitetään yhä innokkaammin seuraamaan yksilöiden terveydentilaa: fysiologista toimintaa kuten pulssia, verenpainetta ja tänä keväänä erityisesti kuumetta, energian kulutusta tai sen vajetta, ravitsemusta, liikkumisen ja unen määrää. Näitä tiedostoja muodostuu niin rannekelloista kuin sormuksista ja laitteet tulkitsevat tietoa antaen terveysohjeita ja -ohjausta tai terveystiedot siirtyvät langattomasti asiantuntijoiden arviointiin ja ohjauksen perusteeksi pilvipalveluihin sateliittien välityksellä sekunnin osissa.

Digi-teknologiaa osaavat Y- ja Z -sukupolvet, mutta miten kävikään heitä aiemmin syntyneille sukupolville laitteiden, netin ja sovellusten huimassa kehityksessä ja käyttöönotossa: syrjäytyneitä on 1/5 suomalaisista, noin miljoona. Miten huolehditaan edelleen siitä, että kaikki suomalaiset ovat mukana Kelan, OmaKannan, eläkevakuutusjärjestelmien ja sote-palveluja tuottavien digi-tiedostojen tasavertaisesta ja turvallisesta omien tietojen käytöstä ja hyödyntämisestä?

Digitulevaisuus mullistaa sosiaali- ja terveydenhuollon 2020–30 -luvuilla

Olemme edelleen digitulevaisuuden edessä myös Lapin AMKin Pohjoisen hyvinvoinnin ja palveluissa ja Tulevaisuuden terveyspalvelut -osaamisalueella. Uusia innovatiivisia ratkaisuja kehitetään hoitotyön pedagogiikassa. Tässä muutamia käyttöön tulevia ja käyttöönkin otettuja tietotekniikan sovelluksia ja ratkaisuja.

• Tietosuojaus edellyttää yhä monimutkaisempia ratkaisuja sote-alalla asiakkaiden ja potilaiden seurannassa ja hoidossa.
• Hermoverkkorobotiikka ja etäteknologia kehittyvät, jolloin sovellukset otetaan käyttöön yhä hanakammin sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja hoivapalveluissa, koulutuksessa ja hallinnossa.
• Täsmälääkkeiden nanoteknologian sovellukset ovat arkipäivää, ne hoitavat juuri sitä, mitä oli tarkoitus ilman ylimääräisiä haittavaikutuksia.
• Erilaisilla peliteknologian sovelluksilla saadaan yhä vahvemmin uusia ihmiselämän tarinoita muokattua hoito- ja hoivapalveluiksi tai kuntoutuksen menetelmiksi.
• Uudet sukupolvet osaavat käyttää ja soveltaa yhä taitavammin digiä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Haasteena on koko luonnon huomioon ottaminen digi-teknologian kehityksen avulla: mistä luonnon varoja säästävää energiaa digiteknologian käyttöön ja sen moniin sovelluksiin?

Unohtamatta mikroskooppisen pieniä olioita, mikrobeja, jotka voivat mullistaa täysin elämämme - globaalisen ja kansallisen kulttuurin ja elämäntavan. Noihin mikrobeihin aikoinaan tutustuin ja opinnoissani erikoistuin. Yllättäen niiden aiheuttamiin eri puolilla maailmaa asuvien kansalaisten infektioiden ja niistä kertovien rajoitusten saattelemana voin hiljalleen päättää työ- ja koulutusurani etätyön merkeissä.

Kuluneiden yli 40 vuoden aikana olen jotain oppinut ihmisenä olemisen ydinasiasta: ”Ikäns elä, ikäns opi ja oppimatta kuolet – koska aina jokin uusi on keksittävä ja jälleen opittavana edessämme”.

Lähteitä

Finnish Journal of eHealth and eWelfare (FinJeHeW) scientific journal established by the Finn- ish Social and Health Informatics Association (FinnSHIA) and the Finnish Society of Tele- medicine and eHealth (FSTeH). Luettu 11.2.2020. https://journal.fi/finjehew/issue/view/6001

Männistö, M. 2020. Hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllinen oppiminen ja sosiaali- ja terveys- alan opettajien osaaminen digitaalisessa oppimisympäristössä. Acta Universitatis Ouluensis D Medica 1554. Oulu: Oulun yliopisto.

Nupponen, M. 2020. Sitran tuore kartoitus läpivalaisee meistä kerätyn datan salaista elämää. Luettu 10.2.2010 https://www.sitra.fi/uutiset/sitran-tuore-kartoitus-lapivalaisee-meista-ke- ratyn-datan-salaista-elamaa/
Eirola, R., nyk. Seppänen, R. 2003. Lapsiperheiden elämänhallintavalmiudet. Perheohjauksen arviointi. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 102. Kuopio: Kopijyvä. Luettu 5.5.2020 https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_951-781-941-2/urn_isbn_951-781-941- 2.pdf

Seppänen, R. 2010. ”Ikäns elä, ikäns opi, oppimatta kuole” Saamelaisten ikämiesten elämän- hallinnan muistelukset Pohjois-Lapissa. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 59. Ro- vaniemi: Lapin yliopistokustannus. Luettu 6.5.2020 https://lauda.ulapland.fi/bitstream/han- dle/10024/61644/Sepp%C3%A4nen%20DORIA.pdf?sequence=1

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Sairaanhoitajaopiskelijoiden vuorovaikutus- ja kohtaamistaitoja hiottiin Monikulttuurisuuspäivässä

Sairaanhoitajan ammatillisen osaamisen osa-aluista keskeisimpiä on asiakaslähtöisyys, joka sisältää mm. vuorovaikutuksen ja dialogin asiakkaan hoidossa. Sairaanhoitajalta edellytetään ymmärrystä kulttuurin merkityksestä hoidossa ja osaamista kohdata eri kulttuureista tulevia asiakkaita yksilöllisesti (Eriksson, Korhonen, Merasto & Moisio 2015.)

Kunnioitus, empaattisuus, sensitiivisyys ja tietoisuus ovat keskiössä kulttuuristen keskusteluiden muodostumisessa ja toteutumisessa. Opetushenkilökunnalla onkin tärkeä tehtävä ohjata sairaanhoitajaopiskelijoita havaitsemaan erojen lisäksi yhtäläisyyksiä väestöjen ja etnisten ryhmien välillä. Samalla opiskelijat saavat reflektoida omaa taustaansa ja kokemuksiaan. (Bagnardi, Bryant & Colin 2009.)

Lapin ammattikorkeakoulussa järjestettiin Monikulttuurisuuspäivä osana Vuorovaikutus ja eettisyys- opintojaksoa. Tavoitteena oli opetella ymmärtämään kulttuuritaustan merkitystä asiakkaan kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa. Tavoite pohjautuu Sairaanhoitajan kompetensseihin. Lisäksi pyrittiin opiskelijoiden keskinäiseen ryhmäytymiseen.

 

Syvemmälle kulttuurikäytänteisiin

Monikulttuurisuuspäivän orientoituminen aloitettiin ennakkotehtävällä, jossa opiskelijaryhmät tutustuivat johonkin Suomessa yleiseen vähemmistökulttuuriin: intialaiseen, kiinalaiseen, somalialaiseen, saamelaiseen, venäläiseen tai romanikulttuuriin. Tehtävänä oli selvittää, mitä kulttuurikäytänteitä kyseisessä kulttuurissa esiintyy. Lisäksi sairaanhoitajaopiskelijoiden tehtävänä oli miettiä vuorovaikutus- ja kohtaamistaitoja, kun he tulevassa omassa työssään kohtaavat valittua kulttuuritaustaa edustavan potilaan.

Monikulttuurisuuspäivän tehtävän purkutapahtumassa ryhmät työstivät kukin oman posterin ja keskustelivat aiheestaan yhdessä. Tämän jälkeen ryhmät sekoitettiin keskenään. Näin jokaisessa ryhmässä olivat eri kulttuurit edustettuina, ja niistä käytiin läpi keskeisimmät asiat posterikävelyllä. Tavoitteena oli lisäksi ryhmäytyminen ja ryhmien välinen vuorovaikutus.




Kuva 1 Posterikävely

 

Mikserissä autetaan Meri-Lapin äitejä kotoutumaan

Monikulttuurisuuspäivän kansainväliset vierailijat tulivat Meri-Lapin äitien järjestölähtöisestä kotoutumishankkeesta, jota hallinnoi Toivola-Luotola Setlementti ry. Kansalaisjärjestön toimialueena ovat Meri-Lapin kunnat (Kemi, Keminmaa, Simo, Tervola ja Tornio.)

Setlementtiliiton perustehtäviin kuuluvat:

• Edistää hyvää elämää
• Ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista
• Ihmisten ja yhteisöjen osallisuutta ja osallistumista

Meri-Lapin äitien järjestölähtöistä kotoutumista edistävä ESR-hanke on käynnistynyt kohtaamispaikka Mikserissä. Maahanmuuttajaäitien ja koko perheen kotoutumisen edistämiseksi toteutetaan ryhmä- ja yksilöohjausta, jonka avulla tuetaan äitejä hyvään elämään ja osallisuuteen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Suomalainen yhteiskunta on nykyään monikielinen, ja sen myötä esimerkiksi tulkkauksesta on tullut välttämätön osa viranomaistoiminnassa (Koskinen, Vuorinen & Leminen 2018). Hankkeen toimintaan voi tutustua Kohtaamispaikka Mikserissä ja tutustumista varten voi olla yhteydessä hankkeen työntekijöihin (Toivola-Luotola Setlementti ry.)

 

Kaksi kokemusta kotoutumisesta

Vierailijaksi saimme afganistanilaisen ja burmalaisen äidin Toivola-Luotolan Setlementti ry:stä. Äidit ovat mukana Meri-Lapin äitien kotoutumishankkeessa, ja heidän mukanaan oli hanketyöntekijä Elina Vettenranta.

Vettenranta kertoi hankkeesta yleisesti ja esitteli vierailevat äidit ja haastatteli heitä. Äidit kertoivat kotoutumisestaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja Kemiin ja myös siitä, miten heidät oli kohdattu suomalaisessa terveydenhuollossa ja sosiaalijärjestelmässä. Sekä positiivisia että negatiivisia oli kummallekin kertynyt. Esimerkiksi tulkin puute useassa eri terveydenhuollon yksiköissä ja tiedonkulun toteutuminen käytännössä koettiin haasteelliseksi. Suomalaisten ystävien saaminen koettiin positiivisena kielitaidon kehittymisen ja kulttuurin sisäistämisen kannalta. Tämä myös kohensi mielialaa.

Kuva 2 Elina Vettenranta (oik.) ja vierailijat (vas.)

Opiskelijat kokivat päivän mielekkääksi ja toimivaksi. Vierailijoita ja monikulttuurisuutta toivottiin tuleville opintojaksoillekin, sekä opintokäyntejä monikulttuurisiin yksiköihin. Opiskelijoille vierailijoiden kokemusten kuunteleminen avarsi ja lisäsi ymmärrystä. He tekivät lisäkysymyksiä haastattelun lopulla ja kokemuksista keskusteltiin avoimesti.

Kuva 3 Posterit

Lähteet:

Bagnardi, M., Bryant, L & Colin, J. 2009. Banks Multicultural Model: A Framework for Integrating Multiculturalism into nursing curricula. Journal of Professional Nursing. Vol 25 (4): 234-239
Koskinen, K. (toim.), Vuorinen, J. (toim.), Leminen, A-K. (toim.) & Leminen A-K (kirj.) 2018. Asioimistulkkaus: Monikielisen yhteiskunnan arkea. Vastapaino, Tampere.
Toivola-Luotolan Setlementti ry. Meri-Lapin äitien järjestölähtöinen kotoutuminen (esr)- hanke 2018-2020. Viitattu 17.5.2019 https://www.toivola-luotola.fi/meri-lapin+äitien+järjestölähtöinen+kotoutuminen+%28esr%29+-+hanke/

Standardoitu potilastapaus (SPT) simulaatio-oppimisessa

Potilaan ohjauksen oppimisessa standardoidussa potilastapauksessa nousee esille kolme hoitotyön tärkeää näkökulmaa. Standardoidut potilastapaukset auttavat

- potilaskeskeisen hoidon oppimisessa
- sairaanhoitajan roolin omaksumisessa sekä
- hoitotyön kompetenssien kehittymisessä (Ha 2018.).

Simulaationäyttelijän käyttö auttaa opiskelijoita potilaskeskeiseen ohjaukseen, lisää potilaan aktiivisuutta ja opiskelijan roolia oppimistilanteen ylläpitäjänä. Opiskelijat harjaantuvat opiskeluiden aikana jo potilaskeskeisiin potilasohjaustaitoihin.

Simulaationäyttelijöiden avulla voidaan havainnollistaa opiskelijoille opiskeltavaa aihetta (Koskela 2006.) Lapin AMK:ssa käytetään standardoiduissa potilastapauksissa koulutettuja simulaationäyttelijöitä.

 

Avannepotilaan ohjaus standardoidussa potilastapauksessa (SPT)

Avannepotilaan ohjaus on tärkeä osa potilaan hoitoa, kun halutaan varmistaa turvallisen avanteen hoidon jatkuminen (Blevins 2019).

Avannepotilaan ohjauksen sisältöjä ovat: avanteen hoito, avannetta ympäröivän ihon hoito, avannesidoksen vaihtaminen, ravitsemus, liikunta, kivunhoito, seksuaalisuus ja sopeutuminen elämään avanteen kanssa (Blevins 2019, Sirviö 2014).

Simulaatio-ohjauksen suunnitteluun kuuluu seuraavat vaiheet: skenaarion tuottaminen, etukäteismateriaalin jakaminen opiskelijoille ja ohjaus aiheeseen perehtymiseen. Sen jälkeen valmisteluun kuuluu simulaationäyttelijän sopiminen, etukäteisohjanta ja aikataulun suunnittelu (Rutherford-Hemming, Lioce, Kardong-Edgren, Jeffries & Sittner.)

Juuri ennen simulaation toteutusta näyttelijä ja opiskelijat valmistellaan vielä kerran simulaation toteuttamiseen. Opettajia on kaksi, jotta toinen voi ohjeistaa opiskelijoita ja näyttelijää ja toinen ohjeistaa muun ryhmän opiskelijat tarkkailemaan simulaatiota oppimistavoitteiden pohjalta. Itse simulaation jälkeen käydään oppimiskeskustelu opiskelijoiden ja simulaationäyttelijän kanssa. (mukaillen Rutherford-Hemming, Lioce, Kardong-Edgren, Jeffries & Sittner.)

Simulaationäyttelijä Maria Kotka (Kuva 1) esiintyi seuraavan skenaarion Alma Virtasena. Kyseessä oli 58-vuotias nainen, jolla todettiin hiljattain kolorektaalikarsinooma, jonka seurauksena karsinooma päädyttiin leikkaamaan. Leikkauksessa potilaalle tehtiin sigmoidostooma (paksusuoliavanne). Alma on nyt kirurgisella vuodeosastolla toipumassa leikkauksesta ja häntä ollaan kotiuttamassa huomenna.


Kuva 1 Simulaationäyttelijä

Alma tarvitsee nyt ohjausta avannesidoksen vaihtamisen kanssa sekä ohjausta ihon hoidossa sekä avanteen tarkkailussa. Lisäksi hän haluaisi tietää, miten avanne vaikuttaa ravitsemukseen ja arkiliikuntaan sekä seksuaalisuuteen. Sairaanhoitajan rooleissa olivat opiskelijat: Heini Louhela, Marjaana Kokko sekä Eeva-Leena Kokko (Kuva 2). Muu ryhmä tarkkaili simulaation toteutumista oppimistavoitteiden pohjalta.

Kuva 2 Opiskelijat valmistautuvat simulaatioon

Oppimiskeskustelu luo pohjan oppimisprosessin syvenemiseen

Oppimiskeskustelussa (Kuva 3) nousi esille, että monet olivat olleet hoitamassa avannepotilaita. Tämän simulaation aihe -  potilasohjaus avanneleikatulle - oli kuitenkin heille tärkeä potilaskeskeiseen ohjaukseen harjaantumisen näkökulmasta. Opiskelijat kokivat myös, että he saivat uutta näkökulmaa ja kliinistä osaamista avannepotilaan ohjaukseen ja hoitoon sekä potilasturvallisen osaamisen syventämiseen.

Myös tutkimustulokset vahvistavat, että simulaatiopohjaisella oppimisella on merkittävä vaikutus potilasturvallisuuteen (Seaton ym. 2019).


Kuva 3 Oppimiskeskustelu

Lähteet

Blevins, S. 2019. Colostomy care. Nurses as educators. MEDSURG nursing. 28 (2).
Ha, E-H. 2018. Experience of nursing students with standardized patients in simulation-based learning: Q-methodology study. Nurse Education today 66. 123-129.
Rutherford-Hemming, T., Lioce, L., Kardong-Edgren, S., Jeffries, P.R & Sittner, B. 2016. After the national council of state boards of nursing simulation study -recommendations and next steps
Seaton, P., Levett-Jones, T., Cant, R., Cooper, S., Kelly, M.A., McKenna, L., Ngf, L & Bogossianf, F. 2018. Exploring the extent to which simulation-based education addresses contemporary patient safety priorities: A scoping review. Collegian. 26. 194-203
Sirviö, P. 2014. Avannepotilaan hoito. Sairaanhoitajan käsikirja.

Kuvat: Tommi Miettunen IT-tukihenkilö, Lapin AMK

The authors participated an intensive week course by Medico collaboration funded by NordPlus. The intensive week was held in The Norwegian University of Science and Technology (NTNU), Ålesund, Norway from 4th to 8th March 2019.

 

MEDICO collaboration

This collaboration has started in 2011 in Rovaniemi at the conference for Nurse Educators. This cooperation has widened to 12 Universities that has Nurse education in Nordic and Baltic countries. The participating countries are Denmark, Estonia, Finland, Iceland, Norway, Sweden and Åland.

The aims of MEDICO collaboration are to promote and improve patient- and medication safety by developing nurse education. Methods of development work includes two types of cooperation: The first is organizing conferences (Forums for Nurse Educators) and the second is involving the students with this development work by intensive weeks dealing medication safety in nursing and health care.

Aims of the intensive week

The course aimed to support nurse students' confidence in medication safety, bring up the differences in the cultures in medication safety, and promote exchange of experiences and best practices between Nordic and Baltic countries.

There were total of 40 participants which includes teachers, bachelor and master students coming from participating countries. The knowledge and experiences of medication safety shared by the participants from different countries were acknowledge and compared (Photo 1).

The presentations and workshops showed that there were similarities and differences in each country for example the guidelines of the rights of medication administration.



Photo 1. Students sharing their information from Finland.

Four themes of the week

The program of the intensive course had four themes that covers the topic of the day including safety culture (Lykkegaard Sørensen, 2019), medication safety and nursing (Hansen-Lunde & Skogster, 2019), patient’s perspective - involvement in medication therapy (Suikkanen & Sainio, 2019) and interprofessional collaboration (Mikkola & Westergren, 2019).

There were combination of methods of learning applied to gain in-depth understanding of medication safety. After the contact with the teachers/lecturers the students started in different workshops with these four themes in the leadership of four Master students. The guidance was organized by the teachers that were responsible for the themes. (The Norwegian University of Science and Technology (NTNU), 2019.)

During the week students were guided how to prepare a scientific poster but also if they need to draw attention. The student groups prepared also posters of the themes of this week (Photo 3). (Hrönn-Svavarsdottir & Olsen 2019.)


Photo 2. Poster workshop

Photo 3. Simulation workshop

Furthermore, the students were divided into four groups with a master student as the group leader. The lectures and group workshops strongly helped the students to understand the importance of medication safety as part of patient’s safety. It also helped the students to understand the role of nurses in medication safety and as a member of interprofessional team, their responsibilities in administering safe medication and understanding the importance of patient participation in medication safety.

The themes guided our workshops in identifying the challenges encountered and different methods to prevent medication errors. The active participation of each group members was a big factor to increase the interest of gaining more knowledge because it widens the perspective of ideas and discussions being shared of each theme. It also helped us gain more confidence, build stronger relationship within our team and made new friends from different countries.

Experiences during the week

Aside from learning different professional and academic practices of medication safety from different Nordic and Baltic countries, the teachers and students also shared information about nursing education, cultures, languages and some important different traditions from each country.

Photo 4. Scenery inside Ålesund

Photo 5. Scenery from the mountain.

Photo 6. Lapland UAS´s participants

We were also given time to socialize with different students and enjoy the beautiful surrounding and nature in Ålesund, Norway (Photos 4. and 5.). Experiencing and learning all of these at the same time in a week, made this intensive course memorable, gave us more knowledge, confidence and competence in medication safety.

Photo 7. Free time

Photo 8. Enjoying in the nature

The photos 7 and 8 tell about the time for enjoying with the students in the nature. Afterwards there was meeting in the evening. During the week we were collected all together for the group photo (Photo 9).



Photo 9. Group photo of the participants.

References:

Hansen-Lunde & Skogster 2019, Medication safety and Nursing, Lecture and workshop on 5th of March. Ålesund, Norway. Ålesund, Norway.

Hrönn-Svavarsdottir & Olsen 2019, Preparation for poster presentations, students` workshop on the 6th and 7th of March.

Lyckegaard- Sørensen 2019, Safety culture. Organization and leadership, Lecture, workshops and presentation/summary on 5th of March. Ålesund, Norway.

Mikkola & Westergren 2019, Theme 5: Interprofessional collaboration, Lecture, workshops and presentation/summary on 6th of March. Ålesund, Norway.

Suikkanen & Sainio 2019, Patients perspective, Lecture, workshops and presentation /summary on 6th of March. Ålesund, Norway.

The Norwegian University of Science and Technology (NTNU), 2019. Nurses´ confidence in Medication Safety. Study Guide in 3.-8.3. Medico Nordplus Intensive Week
Ålesund, Norway.

”Vanhusten hoidon ongelma on pääomasijoittajissa - maanpäällinen helvetti on taputeltu” Uusi Suomi 9.2.2019

”Vanhustenhoito kaipaa uudenlaista asennetta: Vanhustenhoidon toimijat voisivat myös kilpailla laadulla ja motivoida työntekijöitä kehittämään työtään” Helsingin Sanomat 8.3. 2019

”Tämän takia en käytä julkisia palveluita” – Sote-uudistuksen kaatuminen tuskastutti sunnuntain päivystysjonoissa” Kotimaa 11.3.2019

”IL selvitti - näin paljon sote maksoi veronmaksajille” Iltalehti 8.3.2019

”Keskivartaloon kertyneillä runsailla kiloilla on yhteys aivojen kokoon, osoittaa tutkimus” Helsingin Sanomat 14.1.2019

”Stressi muokkaa aivokudosta, kova stressi muuttuu haitalliseksi jo viikoissa – Aivotutkija: Muutokset aivoissa saavat ne näyttämään vanhan ihmisen aivoilta” Kaleva 12.3.2019

Ylläolevat otsikot ovat poimintoja viime aikoina suomalaisessa mediassa käydystä keskustelusta. Toimittajia ja kansalaisia puhututti sekä sote-uudistuksen kariutuminen että vanhustenhoidon laatu. Myös ihmisten hyvinvointi tai lähinnä sen puute ja yhteys aivojen toimintaan ja rakenteeseen on herättänyt mielenkiintoa. Käydystä keskustelusta näkyy myös ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämisen merkitys kansalaisten hyvinvoinnissa.

Muutokset yhteiskunnassa ja lainsäädännössä edellyttävät myös työelämää vastaamaan näihin vaateisiin. Muutoksiin vastaaminen kohdentaa yhä vaativampia odotuksia työntekijöiden ammattitaidolle ja työelämän osaamiselle.

YAMK-maisteritason tutkinnot tuottavat työelämän tarpeista lähtöisin olevaa koulutusta ja siten osaamisen siirtymistä käytäntöön.

Vaikka sote-uudistus kariutuikin 8.3.2019 hallituksen eroamiseen, on selvää, että työ uudistuksen parissa jatkuu seuraavalla hallituskaudella vaalien jälkeen. Ammattikorkeakoulut ovat myös vahvasti potentiaalisia tulevan sote-uudistuksen monialaisia kehittämiskumppaneita sekä tulevan sote-palvelurakenteen toteuttajia niin koulutuksessa kuin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio (TKI) -toiminnassa.

Lapin AMKin terveyden edistämisen YAMK-tutkinto

Lapin ammattikorkeakoulun YAMK-koulutuksen tavoitteena on tukea Pohjois-Suomelle ja erityisesti Lapille ja Länsi-Pohjan alueelle tärkeiden sosiaali- ja terveysalan sekä liikunta-alan kehittymistä ja osaamisen kasvua alan julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla.

Terveyden edistämisen YAMK-koulutuksessa Lapin ammattikorkeakoulun toiminta-ajatuksena on jalostaa muuttuvan toimintaympäristömme vahvuuksista ja mahdollisuuksista osaamista ja elinvoimaa pohjoisten toimijoiden tarpeisiin. Työelämärelevanssia vahvistavat myös henkilöstön kuuluminen sairaanhoitopiirin ja perusterveydenhuollon yksikköjen ohjausryhmiin sekä muut säännölliset työelämän edustajien tapaamiset.

Oppimisen tavoitteena on opiskelijan ammatillisen osaamisen kehittyminen. Koulutuksessa käytettävät oppimis- ja ohjausmenetelmät ovat opiskelijakeskeisiä ja aktivoivia; ne perustuvat tutkivaan oppimiseen, ongelmaperustaiseen oppimiseen ja projekteina toteutettaviin opintoihin, joissa lähtökohtana ovat aidot työelämän ongelmat.

TKI-toiminta kytkeytyy koulutukseen erityisesti työelämälähtöisten opinnäytetöiden kautta sekä TKI-hankkeissa. Opinnäytetyöt suuntautuvat pääosin opiskelijoiden taustaorganisaatioihin, ja työelämän mentorit ovat mukana opinnäytetöinä tehtävissä kehittämisprojekteissa.

Kemissä opiskelleet ovat jo vuodesta 2004 lähtien kehittäneet laajasti hoitotyötä yhdessä työelämän kanssa. Tästä yhteistyöstä hyvänä esimerkkinä on Kuntaliiton kunniamaininnalla v. 2018 palkittu opinnäytetyö, jossa kehitettiin yhden ensihoitajan yksikön toimintamallia Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin alueelle.

Tavoitteena oli hyödyntää kehittämistyönä tuotettua toimintamallia yhden ensihoitajan yksikön pilotointiin kyseisellä alueella. Kehittämistyö auttaa Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin akuuttihoitopalveluita vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Työn tekijöinä olivat Aila Ramlin ja Tiina Vakkala. Linkki opinnäytetyöhön:

YAMK on joustava tapa opiskella työn ohessa terveys- ja hyvinvointialan erityisosaajaksi

Terveyden edistämisen koulutuksen YAMK-tutkinto tarjoaa jatkokoulutusmahdollisuuksia pohjoisen Suomen alueen työssä oleville sairaanhoitajille, terveydenhoitajille, geronomeille, fysioterapeuteille ja liikunnanohjaajille, joilla on vähintään kolmen vuoden työkokemus.

Tutkinnon laajuus on 90 op ja kesto 1,5 - 2 vuotta. Koulutus on suunniteltu toteutettavaksi työn ohessa. Lapin AMKin virtuaalikampuksella hyödynnetään nykyaikaisia etä-ja verkkopedagogisia ratkaisuja. Opintoihin sisältyy lisäksi mahdollisuus valita opintoja Kemin ja Rovaniemen kampusten YAMK-opintojen tarjonnasta.

Terveyden edistämisen koulutuksen keskeisissä sisällöissä painottuvat muun muassa työelämän monialainen kehittäminen, näyttöön perustuva tutkiva kehittäminen sekä terveyden edistämisen johtaminen. Lapin AMKssa seurataan ja kehitetään jatkuvasti koulutuksen laatua eri menetelmin. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (KARVI) toteutti Lapin ammattikorkeakoululle ulkoisen auditoinnin keväällä 2017 ja antoi parhaan mahdollisen arvosanan; edistynyt, Lapin AMKin Terveyden edistämisen YAMK-koulutuksen laadunhallinnalle. (Hulkko ym. 2017).


Kuva 1. Terveyden edistämisen YAMK –opiskelijoita työstämässä Learning Cafe –menetelmällä eri ikäisten terveyden edistämisen teemaa.

Tutkintojen työelämärelevanssin kehittämisessä hyödynnetään monipuolista ennakointitietoa.

Tavoitteena on, että opiskelijat pystyvät toimimaan esimies- ja kehittämistehtävissä niin julkisella tai yksityisellä sektorilla kuin järjestösektorillakin. Lisäksi koulutus tarjoaa yrittäjyysvalmiuksia. YAMK-tutkinto tuottaa saman kelpoisuuden julkiseen virkaan kuin yliopistoissa ja muissa tiedekorkeakouluissa suoritettu ylempi korkeakoulututkinto.

Uusi opiskelijaryhmä Kemissä aloittaa syksyllä 2019. Haku suomenkielisiin koulutuksiin löytyy osoitteesta opintopolku.fi ajalla 20.3.–3.4.2019. Tutkinto-opiskelijaksi terveyden edistämisen koulutukseen voi päästä myös avoimen ammattikorkeakoulun kautta suorittamalla 15 opintopisteen polkuopinnot. Tämä joustava väylä kasvattaakin suosiotaan koko ajan.

Terveyden edistämisen koulutuksesta valmistuneena osaat vaativan tason asiantuntijana kehittää, uudistaa ja johtaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen monialaisia palveluja. Näin ollen pystyt myös vastaamaan tuleviin sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisvaateisiin.

 

Lähteet

Hulkko, P., Eskola, A., Jokipii, M., Lamppu, V-M, Rantala, Goman, J &Mustonen,K. 2017. Lapin ammattikorkeakoulun auditointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.

Ramlin, A. & Vakkala, T. 2017.Yhden ensihoitajan yksikön toimintamallin kehittäminen Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin alueelle. Lapin AMK, Opinnäytetyö Sosiaali-, terveys-, ja liikunta-ala, Terveyden edistäminen Sairaanhoitaja (ylempi AMK)
Julkaisun pysyvä osoite, Theseus; http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120820327

Vierailin Japanissa Oulun yliopiston terveystieteiden jatko-opiskelijana ja Lapin ammattikorkeakoulun opettajana (Kuva 1.) osana Oulun yliopiston ja Osakan yliopiston yhteistä DHM (Digital Health Module) -hanketta.

Kyseessä on OKM:n rahoittama hanke, jonka tavoitteena on laatia terveydenhuollon digitalisaatio- opintokokonaisuus yliopiston terveystieteiden opiskelijoille.

Kuva 1. Digitaalisuutta pohtimassa

Viikon vierailun tavoitteina oli tutustua japanilaiseen kulttuuriin ja terveydenhuollon digitalisaation ilmiöihin (Kuva 2.). Digitalisaatio on väistämätön tulevaisuuden ilmiö, pohdimmepa sitä ikääntymässä olevien ikäluokkien, eliniän odotuksen kasvamisen tai tulevaisuuden hoitajapulan näkökulmista. Tarvitsemme laitteita ja palveluita, joilla saavutetaan ihmisiä terveydenhuollon piiriin.

Japanilaista professori Kurodaa lainatakseni: ihmiset johtavat digitalisaatiota, eikä päinvastoin.


Kuva 2. VR-laseilla opiskellaan muistisairaan kohtaamista

Näyttöön perustuva digitalisaatio, onko sitä?

Japani on tunnettu tekniikasta ja elektroniikasta, joten ennakko-odotukseni matkasta olikin nähdä robotiikkaa ja älylaitteita. Mielikuva romuttui useasti. Vieraillessamme lääkäreille, hoitajille sekä terveysalan opiskelijoille tarkoitetussa harjoitusympäristössä, näin harjoituspäitä ja elvytysnukkeja (Kuva 3.), joiden kanssa sielläkin edelleen harjoitellaan.

Näin myös lämmintä ja inhimillistä kanssakäymistä sekä yhteistyötä potilaiden ja vanhainkodin asukkaiden kanssa. Japanilaisten äärimmäinen huomaavaisuus ja kohteliaisuus välittyivät kaikissa ihmiskontakteissa, joten en usko digi-ihmeiden voivan korvata sitä.

Ajatukseni siitä, että pääasia digitalisaatiota kehitettäessä on, ettei koskaan unohdeta ihmistä tapahtumien ja toimintojen keskipisteenä, sai vahvistusta.


Kuva 3. Elvytysnuket intuboinnin harjoitteluun

Viikon mittaisen vierailun aikana huomasin, että näyttöön perustuva tutkimus ja sen käyttäminen ovat paljon pidemmällä Suomessa kun Japanissa. Suomessa on paljon hoitotyön teorioita, jotka luovat pohjan monille hoitosuosituksille ja käytännön toiminnoille.

Hyvinä esimerkkeinä Helvi Kynkään kehittämä potilaan hoitoon sitoutumisen teoria ja Satu Elon teoria ikääntyneelle sopivasta ympäristöstä. Hoitotieteellisiä teorioita tarvitaan siis myös terveydenhuollon digitalisaation kehittämisen pohjalle, jotta siitä voi kehittää eri variaatioita terveydenhuollossa.

Digitalisaatiokin tarvitsee taustalleen teoriaa ja tutkimusta, jotta voidaan mennä kehityksessä oikeaan suuntaan.

Havaintoja japanilaisesta kulttuurista ja terveydenhuollosta

Tämä oli ensimmäinen vierailuni Japanissa ja odotukseni olivat korkealla. Ajatukseni japanilaisista ihmisistä kohteliaina ja hyvin käyttäytyvinä realisoituivat heti ensi silmäyksellä juna-asemalla. Lopulta huomasin tietäväni aika vähän japanilaisesta kulttuurista, kuten heidän kiltteyttään ja ystävällisyyttään, rehellisyydestä puhumattakaan.

Havaintoni maasta ja sen kulttuurista perustuivat uteliaisiin havaintoihini – kuinka lähes kaikki miehet pukeutuivat valkoisiin paitoihin ja mustiin housuihin, kuinka syömäpuikkoja käytetään ja missä järjestyksessä ruokaillaan monesta kulhosta. Havaintojeni lisäksi sain vastauksia ihmettelyyni japanilaiselta ryhmältä opettajia ja opiskelijoita.

Japanilaiset tervehtivät nyökkäämällä, eivät koskaan kättelemällä ja osoittavat päivittäisessä kanssakäymisessä toisen huomioimista ojentamalla annettavat esineet kahdella kädellä. Tämä merkitsee sitä, että kohteliaisuuteen on hyvä vastata vastaanottamalla esine kahdella kädellä, ja vierasta tervehtiä nyökkäämällä.


Kuva 4. Kuuden ruokalajin menu kastikkeineen ja lisukkeineen

Meistä pidettiin todella hyvää huolta ruokaelämysten suhteen (Kuva 4.). Ravintolat, joihin meitä vietiin, oli todella hyvin valittu. Mieleenpainuvimmat ruokailut tapahtuivat matalapöytäisessä ravintolassa puikoilla syömistä harjoitellen, vanhainkodin potilasruoan makuja maistellen ja japanilaisessa buffetissa friteeraamisen äärellä herkutellen.

Ilmaston ollessa kuuma ja kostea, juomisen tärkeys oli sisäistetty hyvin. Kylmiä juomia sisältäviä juoma-automaatteja löytyi joka toiselta nurkalta ja niiden tarjonta oli pääosin vihreäteepohjaista, erilaisin maustein tai paahdettuna. Limsat olivat Japanissa harvinaisuus.

Lääkärikeskeisesti mutta yksilöllisesti

Vanhainkodissa ja Kioton yliopistollisessa sairaalassa vieraillessamme perehdyimme syvemmin japanilaiseen terveydenhuoltoon (Kuva 5.).

Sairaalassa toimitaan enemmän lääkärikeskeisesti, kun taas Suomessa olemme enemmän potilaskeskeisiä. Siellä sairaalassa oli lähes yhtä paljon lääkäreitä ja hoitajia, ja hoitajien työtehtävät poikkesivat suomalaisten kollegojen tehtävistä.

Kuva 5. Japanilainen vanhainkodin asukas (kuva otettu vanhainkodin seinän kuvagalleriasta)

Sairaiden ihmisten näkeminen eri kulttuurissa toi mieleeni erinäisiä seikkoja. Sairaat ihmiset näyttävät samanlaisilta sairauksineen molemmissa maissa ja samoja sairauksia ja apuvälineitä löytyy sekä Suomesta että Japanista. Halvaantuneita ja vammautuneita näkyi enemmän katukuvassa siellä kuin Suomessa, ja halvaantuneita oli myös työssäkäyvien joukossa.

Vanhainkotiasumisessa on paljon samankaltaisuuksia Suomen kanssa, mutta japanilaiset ikääntyneet saavat elää elämänsä ehkä hieman yksilöllisemmin. Siellä syödään toiveruokia, harrastetaan liikuntaa omin neuvoin ja tarpeen tullen pidetään hautajaisia asukkaiden kesken.

Japanilaisessa kulttuurissa puhtaus ja peseytyminen on äärimmäisen tärkeää. Joten myös vanhainkodissa asukkaat kylvetettiin joka päivä. Kylpeminen oli päivittäinen ohjelmanumero, josta ikääntyneet nauttivat suuresti. Heidän ulkonäöstään huolehdittiin yksilöllisesti ja päivittäisen pesun jälkeen naisten hiuksiin laitettiin kampaukset. Jokainen vaikutti tuntevansa itsensä yksilöllisen tärkeäksi.

Kokemusten pohdintaa

Viikon intensiiviikon aikana tutustuimme erilaisiin digitaalisuuden ilmiöihin ja ympäristöihin, joissa sitä voisi käyttää.

Ilokseni huomasin, että Suomessa on monia samanlaisia hoitajaa helpottavia digitaalisia apuvälineitä - kuten verensokerimittari, joka siirtää tuloksen suoraan tietojärjestelmään tai kirurgia avustavat robotit - kuin Japanissa. Siellä digitalisaatio ja tekniikka ovat seurausta pitkän aikavälin kehityksestä alkaen Panasonicin syntyajoilta 100 vuotta sitten.

He ovat kehittäneet laitteita ja apuvälineitä ihmisen avuksi jo vuosikymmeniä, kun Suomessa tekninen kehitys keskittyi matkapuhelimiin Nokian aikoihin ja sen jälkeen pienemmissä yrityksissä monipuolisesti eri aloille.

Maailma on menossa kohti digiaikaa ja mielestäni Suomen olisi hyvä luoda yhteistyötä tällaisen digijätin kanssa ja saada apua ja ideoita omiin digitalisaatiota kaipaaviin kehittämisen kohteisiin. Esimerkiksi ikääntyvien hoitotyöhön liittyvää digitalisaatiota tulisi kehittää, jotta pystyisimme vastaamaan ikääntyvän yhteiskunnan tulevaisuuden haasteisiin.

Lapin ammattikorkeakoulun opettajina meillä oli mahdollisuus osallistua korkeakoulumme portugalilaisen yhteistyökumppanin, Polytechnic of Leirian järjestämään kansainväliseen viikkoon toukokuussa 2018.

Ammattikorkeakoulun kansainvälisten palvelujen suunnittelija Kati Kehusmaan mukaan vuonna 2017 hyvinvointialalta tehtiin yhteensä 80 ulkomaanliikkuvuusjaksoa, joista 14 oli opettajaliikkuvuuksia (teacher-vaihto) ja 66 henkilökuntaliikkuvuutta (staff-vaihto). Staff-liikkuvuudet sisälsivät monen tyyppisiä matkoja muun muassa hankkeisiin liittyviä matkoja, mikä osaltaan selittää niiden suurta määrä verrattuna opettajavaihtoon.

Joskus täytyy mennä kauas, jotta pääsee tutustumaan paremmin oman organisaationsa kollegoihin. Helsinki-Vantaan lentoasemalla tunnistimme tuttuja kasvoja Tornion ja Rovaniemen kampukselta. Kävi ilmi, että olimme kaikki lähdössä Leiriaan kansainväliselle viikolle.

Portugalin terveydenhuoltojärjestelmässä on valinnanvapaus keskiössä

Portugalissa on asukkaita reilut 10 miljoonaa ja pinta-alaltaan se on noin neljännes Suomesta. Rantaviivaa Portugalilla on 1800 kilometriä ja yhteistä rajaa Espanjan kanssa 1200 kilometriä. Maahan kuuluvat myös Madeiran ja Azorien saaret.

Portugali on viime vuosina panostanut terveysturismiin ja eHealth-strategioiden kehittämiseen. Yksityisten sairaaloiden määrä on kasvussa.
Maan terveydenhuolto sisältää kolme rinnakkaista ja osittain päällekkäistäkin järjestelmää:

1) julkinen, veroilla rahoitettu potilaalle kokonaan tai osittain maksuton terveydenhuolto n. puolelle väestöstä,

2) valtion maksamat vakuutukset tai palvelut joillekin viranhaltijoille tai yritysten työntekijöille, n.25 % väestöstä sekä

3) yksityinen vapaaehtoinen vakuutus, n.20 % väestöstä.

Henkilön mahdollisuus valita palvelujen tuottajia riippuu siitä, mihin järjestelmään hän kuuluu.

Portugalin terveysministeriö vastaa järjestelmästä ja rahoituksesta. Toteutus on viiden alueen vastuulla kun kuntien tehtävänä on lähinnä terveyden edistäminen. Kuntia Portugalissa on n. 308 eli lähes saman verran kuin Suomessa (311 kuntaa).

Suomessa suunnitteilla olevan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtynee maakunnille ja kunnille jää päivähoito, opetus-, liikunta ja kulttuuripalvelut. Sote-palveluista kunnille jää Portugalin mallin mukaan terveyden edistäminen. Näin ollen Lapin AMK:n ylemmän Terveyden edistämisen koulutusohjelma on jatkossakin erityisen tärkeässä asemassa kouluttaessaan asiantuntijoita sosiaalialalle ja terveydenhuoltoon.

Valinnanmahdollisuuksien lisäämiseksi Portugalissa otettiin vuonna 2018 käyttöön hammashoidon palveluseteli. Etuus koskee odottavia äitejä ja ikäihmisiä. Lapsia palveluseteli koskee vain yleislääkärin lähetteellä. Suomessakin on keskusteltu  paljon hammashoidon järjestämisestä. Tällä hetkellä kuntien tehtävä on järjestää asukkailleen suun terveydenhuollon palvelut. Kunnat voivat tässä käyttää myös palveluseteliä. Todennäköisesti tulevaisuudessa palvelusetelin käyttö laajenee entistä enemmän sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Poimintoja kansainvälisen viikon tutustumiskohteista

Leiria sijaitsee Keski-Portugalissa 146 kilometrin päässä Lissabonista ja 72 kilometrin päässä Coimbrasta. Asukkaita kaupungissa on n. 130 000. Leiria on viihtyisä sekoitus uutta ja vanhaa.


Kuva 1. Uutta ja vanhaa Leirian keskusaukiolla

Yhteistyökorkeakoulumme, Polytechnic of Leiria, jakautuu viiteen kampukseen, jotka sijaitsevat noin 100 kilometrin päässä toisistaan. Tässä koimme yhteneväisyyttä oman korkeakoulumme kolmen kampuksen ja välimatkojen suhteen.

Kampus 1 on kasvatus- ja sosiaalialaan keskittynyt yksikkö. Opiskelijoita on noin 1700. Suurin kampuksista on kampus 2. Siellä opetus keskittyy tekniikkaan, johtamiseen ja terveystieteisiin. Opiskelijoita on noin 6400. Kampus 3 on taide ja muotoilualan yksikkö Caldas Rainhassa, noin 60 km Leirian eteläpuolella. Opiskelijoita on noin 1200. Kampus 4 eli Merenkulun ja matkailun yksikkö sijaitsee Penichessä rannikolla noin 80 km Leiriasta etelään päin. Siellä opiskeiljoita on noin 1500. Kampus 5 on tutkimus- ja kehittämisyksikkö Leiriassa ja siellä opiskelee noin 900 opiskelijaa. Kampuksilla on yhteensä noin 11500 opiskelijaa.

Kansainvälisen viikon alussa olimme hieman ihmeissämme osallistujien monialaisuudesta. Olimme lähteneet matkaan siinä luulossa, että osanottajat ovat pääasiassa terveydenhuollon alalta. Monialaisuus osoittautui kuitenkin vahvuudeksi ja rikkaudeksi nähdä ja kuulla eri maiden kollegoiden esityksiä ja kokemuksia arkityöstä. Pääsimme vertailemaan ja jakamaan hyviä käytänteitä myös oman organisaation eri alojen kollegoiden kanssa. Tätä tuskin olisi tapahtunut arkityössä.

Viikon ohjelma oli rakennettu monialaiseksi ja pääsimme tutustumaan tekniikan, kulttuurin, matkailun ja terveyden sekä ravitsemustieteen yksikköön. Oli rikastuttavaa tutustua eri alojen toimintaan.

Huomasimme terveysalan yksikön tutustumiskäynnillä, että oman korkeakoulumme simulaatio- ja laboraatio-oppimisympäristöt ovat huippulaadukkaita. Saimmekin kertoa ja esitellä omia oppimisympäristöjä terveysalan opettajille, jotka innostuivat kuulemastaan ja ovat lähitulevaisuudessa tulossa tutustumaan ja oppia hakemaan simulaatio- ja sky-ympäristöistämme. Saarasen ym. (2013) mukaan simulaatiomenetelmä soveltuu monen tyyppiseen terveysalan koulutukseen. Menetelmän käyttö vaatii opettajalta erityisiä simulaatiopedagogisia valmiuksia kuten tietoa taustalla vaikuttavista oppimiskäsityksistä, pedagogisista malleista ja menetelmistä, myönteistä suhtautumista teknologiaan sekä tietoa simulaatio-oppimisympäristön hyödyntämisestä erilaisissa opetuksen ja oppimisen prosesseissa. Näistä on Lapin AMK:n hoitotyön koulutusohjelmissa niin paljon kokemusta pitkältä ajalta, että voimme tässä toimia simulaatiopedagogiikkaa perehdyttäjinä.


Kuva 2. ”Vauvat” päiväunilla terveysalan yksikön luokkahuoneessa.


Kuva 3. Lapin ammattikorkeakoulu esittelyvuorossa

Terveysalan yksikössä pääsimme näkemään valmistuvien opiskelijoiden traditioon liittyvät asut. Asuun kuuluu naisilla musta jakkupuku ja miehillä tumma puku ja molemmilla Harry Potter –tyyppinen viitta. Perinteiden mukaisesti he repivät viitat valmistuttuaan ja ripustavat rippeet yliopiston porttikonkiin. Näin meille ainakin kerrottiin.

Ruuskanen (2013) on todennut: ”Valmistumisvaiheessa sairaanhoitajaopiskelija muuntautuu yhden päivän kuluessa opiskelijasta sairaanhoitajaksi eli hoitotyön asiantuntijaksi”

Hoitotyön opiskelijat Lapin AMK:ssa voivat valmistua yksilöllisen opiskelusuunnitelman mukaisesti, joten varsinaisia valmistujaisjuhlia ei enää vietetä. Jäimmekin pohtimaan olisiko kuitenkin hyvä olla Portugalin mallin mukainen ”siirtymäriitti” opiskelijasta hoitotyön asiantuntijaksi.


Kuva 4. Valmistuva opiskelija terveyden yksikössä.

Terveyden yksikössä toimii myös ravitsemustieteen yksikkö ja siellä pääsimme herkuttelemaan suklaalla. Ei kuitenkaan hupia ilman työtä; jouduimme arvioimaan ja pisteyttämään jokaisen makupalan kirjallisesti viralliselle lomakkeelle. Opiskelijoiden opinto-ohjelmaan nimittäin kuuluu markkinointitutkimusten teko esimerkiksi suklaanvalmistajille.



Kuva 5. Viralliset suklaamaistiaiset. Kyytipoikana vettä ja suolakeksi makuja erottelemaan.

Kampuksella numero 4 eli Merenkulun ja matkailun yksikössä vierailimme kansainvälisen viikon lopuksi. Kampus sijaitsee Penichen upeissa rantamaisemissa.

Kuva 6.

Matkailun yksikössä henkilökunta antoi meille tietoiskun Portugalista viinintuottajana. Alla olevasta kuvasta käyvät ilmi Portugalin viinialueet.

Kuva 7.

Vaihtokokemuksen merkitys ja hyöty

- Keväällä 2019 Kemin kampuksen terveyden yksikköön on tulossa hoitotyön opiskelija vaihtoon. Terveysalan kollegat Leiriasta tulevat tutustumaan oppimisympäristöihin.

- Slovenialainen opettajakollega innostui yhteistyön tiivistämisestä Lapin AMK:n kanssa ja on mahdollisesti tulossa vaihtoon kaupan yksikköön.

- Vaihtoviikko monialaisessa ryhmässä oli ammatillisesti antoisa johtuen runsaasta kokemusten vaihdosta kollegoiden kanssa ja uusien kumppanuussuhteiden solmimisesta. Kokemusten vaihto antaa mahdollisuuksia oman työn ja oman organisaation kehittämiseen.

- Hyvä on myös huomata, että osaamistamme arvostetaan ulkomailla ja voimme aidosti olla ylpeitä omasta yksiköstämme ja sen oppimisympäristöistä.

 

Lähteitä

Junnila M. Valinnanvapaus sosiaali- ja terveydenhuollossa - kriittiset askeleet toteuttamisessa. Päätösten tueksi, THL 2016 http://www.julkari.fi/handle/10024/130272

Ruuskanen, I. 2011. Koulutuksesta työelämään. Vastavalmistunut sairaanhoitaja
asiantuntijana. Teoksessa Ranta I. (toim.) 2011. Sairaanhoitaja asiantuntijana. Hoitotyön vuosikirja 2011. Edita Prima Oy, Helsinki.

Saaranen T. & Vaajoki A. Simulaatio-oppiminen. 2016. Teoksessa: Koivula M., Wärnå-Furu C., Saaranen T., Ruotsalainen, H. & Salminen, L. Terveysalan opettajan käsikirja. Tietosanoma, Tallinna.

Sosiaali- ja terveysministeriö. Suun terveydenhuolto. https://stm.fi/suun-terveydenhuolto
THL. 2018. https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/valinnanvapaus/esimerkkeja-valinnanvapaudesta-euroopassa/portugali

Valtioneuvosto 2018. https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/sote-ja-maakuntauudistus-voimaan-1-1-2020-maakuntavaalit-lokakuussa-2018

Hoidon ja kuntoutuksen saatavuutta pyritään jatkuvasti parantamaan. Teknologinen kehittyminen mahdollistaa uudenlaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisen ja toteuttamisen. Palvelujen digitalisoiminen onkin yksi hallituskauden 2015–2019 tavoitteista.

Erilaisilla etäteknologiaa hyödyntävillä ratkaisuilla voidaan palveluita välittää pitkienkin matkojen päähän. Näin parannetaan palveluiden saatavuutta ja vähennetään etäisyyksistä johtuvaa alueellista eriarvoisuutta.

Kuntoutuspalveluiden tuottamisessa hyödynnetään jatkuvasti enemmän etäteknologisia ratkaisuja. Etäkuntoutuksen toteuttamiseen on jo olemassa ohjeita ja oppaita. Yhtenä etäkuntoutusoppaana sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille toimii Kelan kuntoutusryhmän toteuttaman selvitys. Selvityksen tavoitteena on selkiyttää etäkuntoutuksen käsitteitä sekä kuvata etäkuntoutuksen ehtoja ja sovellusalueita. (Etäkuntoutus, Salminen ym. 2016.)

Sovea Oy ja Lapin ammattikorkeakoulu järjestivät kevään 2018 aikana kokeilun, jonka tavoitteena oli kehittää etäteknologiaa hyödyntäviä kuntoutuspalveluita, kuten fysioterapeutin toteuttama etäkuntoutus ikääntyneille. Etäohjauskokeilussa käytettiin videoneuvottelulaitteita sekä kannettavia ja tablett-tietokoneita.

Kokeilu liittyi Lapin AMKin Innovaatioalusta hyvinvoinnin kehittämiseen Lapissa -hankkeeseen. Hankkeen tarkoituksena on kehittää toimintamallia, jolla tarjotaan yrityksille ja yhteisöille mahdollisuutta kehittää palveluitaan ja tuotteitaan hyödyntämällä ammattikorkeakoulun oppimisympäristöjä ja osaamista yhdessä loppukäyttäjien kanssa.

Etäohjauskokeilu järjestettiin Kemissä ja Rovaniemellä maalis-huhtikuun aikana. Kokeilussa Sovean fysioterapian ja kotipalvelun asiakkaille ohjattiin mm. erilaisia lihasvoima- ja liikkuvuusharjoitteita etäyhteyden avulla.

Rovaniemellä asiakkaat tekivät fysioterapeutin ja fysioterapeuttiopiskelijan ohjaamia harjoitteita kotona tai palvelutalossa seuraamalla ohjausta videoneuvottelulaitteen kautta. Kemissä geronomiopiskelija sai Sovean fysioterapeutilta etänä tukea ja ohjausta kotipalvelun asiakkaan kotikuntoutukseen. Useimmat asiakkaat kokivat etäohjauksen miellyttävänä.

Kuva 1. ”Ei tule yksin tehtyä kotona mitään, vaikka tietää että olisi hyväksi” (Orvokki Luosujärvi, kokeiluun osallistunut asiakas)

Sovean palveluiden kehittämisestä vastaavat fysioterapeutti Essi Karhu ja geronomi Saimi Vilmi kokevat, että etäkuntoutuspilotti oli mielenkiintoinen tapa lähteä rakentamaan yritykselle uutta palvelua etäkuntoutusmahdollisuuksia hyödyntäen. Ikääntyneet asiakkaat ottivat etäkuntoutuksen innoissaan vastaan ja kokivat sen hyödyt jo muutamassa viikossa.

Sovealla lähtökohtana on asiakaslähtöisyys ja palveluiden joustavuus, joten etäkuntoutus istuu yrityksen palveluvalikoimaan hyvin. Tavoitteena onkin jatkaa etäkuntoutuksen toteuttamista myös kokeilun jälkeen.

Lapin AMKin opiskelijat saivat kokeilun aikana mahdollisuuden toteuttaa etäohjausta käytännössä. Opettajat saivat myös arvokasta tietoa siirrettäväksi opetukseen. Sosiaali – ja terveyspalveluissa etäohjaus on jo arkipäivää ja lisääntyy koko ajan. Etäohjaukseen liittyvää osaamista tuleekin lisätä kaikilla sosiaali- ja terveysalan koulutusasteilla ja koulutuksissa.

Sovean ja Lapin AMKin kokeilu on yksi esimerkki kehittämisyhteistyöstä, jota on tehty Innovaatioalusta hyvinvoinnin kehittämiseen Lapissa -hankkeessa. Lapin AMKin toiveena onkin saada alueen yritykset ja muut toimijat – suuret ja pienet – laajempaan yhteistyöhön hyödyntämään ammattikorkeakoulun tarjoamia resursseja, palveluja ja kehittämisympäristöjä.

Tällaisen kehittämisyhteistyön kautta opiskelijalle avautuu mahdollisuus suorittaa opintoja aidoissa työelämän tilanteissa. Opiskelijat ovat tehneet yhteistyöhön liittyen opinnäytetöitä, toteuttaneet käytännön harjoitusjaksoja ja omapa yhteistyön kautta tarjoutunut mahdollisuus työllistyä jo opintojen aikana.

Geronomiopiskelija Krista Ruokamo kertoo:

” Projektissa mukanaolon myötä sain paljon tärkeää tietoa etäohjauksen mahdollisuuksista ikääntyneiden ohjaamisessa. Lisäksi oli mukavaa, että sain tuoda projektiin osaamista myös opiskelijan näkökulmasta ja mikä tärkeintä, projekti mahdollisti minulle työllistymisen omalle alalleni jo opiskeluaikana!”

Lääkehoidon päivä – valtakunnallinen tapahtuma

Lääkehoidon päivä on vuosittainen kansalaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten yhteinen valtakunnallinen teemapäivä, jossa tänä vuonna teemana oli järkevä lääkehoito. Fimea (Finnish Medication Agency) koordinoi päivän valtakunnallista suunnittelua yhdessä suunnitteluryhmän kanssa. (FIMEA, 2018 a)

Teemapäivän yhtenä tarkoituksena oli tutustua ajantasaisen lääkitystiedon merkitykseen ja järkevään lääkehoitoon liittyviin näkökulmiin. Näihin kuuluvat mm. lääkehoidon turvallisuus, lääkkeiden oikea käyttö ja järkevän lääkehoidon elementit. (FIMEA, 2018 b)

Dimitrow & Toivo (2018) kirjoittavat, että iäkkäiden lääkehoidossa on monia turvallisuusriskejä. Iäkkäillä ihmisillä lääkkeet ovat tärkeä osa jokapäiväistä elämää ja hoitoa. Kirjoittajien mielestä lääkehoidosta saadaan tarkoituksenmukainen hyöty, kun se suunnitellaan potilaskohtaisesti ja sen toteutusta seurataan säännöllisesti.

Osana Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelmaa suunniteltu Sopiva lääke -yleisökampanja käynnistyi Lääkehoidon päivänä tukemaan paikallisesti toteutettuja tapahtumia. Kampanjasta vastaavat STM ja Fimea. (FIMEA, 2018 a)

Kemin senioriopettajat ja Keminmaan Martat kiinnostuneita lääkehoidon ajankohtaisista asioista

Kemin senioriopettajat ja Keminmaan Martat järjestivät Lääkehoidon päivän tapahtuman yhteistyössä Lapin AMK:n kanssa Hyvinvointipalvelujen osaamisalalla, Kemin kampuksella 22.3.2018.

Tapahtuman organisoi senioriopettaja Sisko Korrensalo, joka on aikaisemmin työskennellyt Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa.

Tilaisuuteen osallistui 21 osanottajaa, jotka ensin tutustuivat Lapin AMK:n koulutustarjontaan lehtori Anja Mikkolan johdolla. Sen jälkeen pieni alustus lääkehoidon teemapäivään liittyvillä aiheilla, joista nostettiin esille mm. ajantasaisen lääkityslistan ylläpidon merkitys rationaalisen, järkevän lääkehoidon toteuttamisessa, luotettavien lääketietolähteiden käyttö ja erilaisten lääkkeiden oikeaan käyttöön liittyvät seikat. Pohjatietoja asiaan liittyen antoi mm. FIMEA:n julkaisema Lääkebarometri (2017) sekä kokemusasiantuntija Satu Tahkokallion (2018) puheenvuoro luotettavista lääketiedon lähteistä ja FIMEA:n lääkehoidon päivään liittyvät nettisivut.

Osallistujat nostivat esiin lääkehoidon jokapäiväiseen toteuttamiseen liittyviä kysymyksiä ja etsivät järkeviä ratkaisuvaihtoehtoja erilaisiin haasteellisiin lääkehoidon tilanteisiin.

Lääkehoidon päivän teemaan liittyen mietittiin ajantasaisen lääkelistan tärkeyttä lääkehoidon turvallisuuden varmistamisessa. Osallistujat korostivat omaa osuuttaan lääkehoidon toteutuksessa, mutta esille nostettiin myös ajatus siitä, että lääkärin määräyksen tarpeellisuutta ei aina tohdi kyseenalaistaa potilaana ollessaan. Tilaisuudessa keskusteltiin siitä, että lääkkeet määrätään yleensä yhteisymmärryksessä asiakkaan/potilaan kanssa kuten STM:n ohjeissa suositellaan.

Keskusteluissa osanottajat miettivät lääkkeiden yhteisvaikutuksia ja lääkehoidon yhteensovittamista luontaistuotteisiin ja ravintolisien käyttämiseen. Mietittiin riskilääkkeitä ja keskusteluissa nousi esille maininnat mm. unilääkkeistä, mielialalääkkeistä, sydänsairauksiin määrätyistä lääkkeistä, diabeteslääkkeistä sekä lääkehoidon sovittamisesta ateria-aikoihin. Sisko Korrensalo kiteytti aiheen siten, että lääkehoito ei korvaa ihmisen oman sairauden muuta hoitoa, kuten ravinnon, liikunnan ja levon nivomista terveelliseen elämäntapaan.

Tapahtuman aikana osanottajat keskustelivat apteekissa tapahtuvasta reseptissä olevan lääkkeen vaihtamisesta toiseen halvempaan samaa vaikuttavaa ainetta sisältävään lääkkeeseen.

Eila Venäläinen muistutti, että lääkärillä on mahdollisuus reseptiä kirjoittaessaan ilmoittaa, että lääkettä ei voi muuttaa. Perusteluna on mm. se, että jokin halvemman lääkkeen sisältämä ainesosa, esim. se voi sisältää laktoosia, ja potilas ei ehkä voi käyttää tuotteita, jotka sisältävät ko. maitosokeria. Tietysti muutkin säilyvyyteen ja lääkkeen koostumukseen vaikuttavat aineet voivat olla erilaisia kuin alkuperäisessä tuotteessa. Kuitenkin kansantaloudellisesti asia on merkittävä ja laskee lääkekorvauksista aiheutuvia kuluja.

Tapahtuma päättyi osallistujien siirtyessä koulussa toimivan Hyvinvointipysäkin tiloihin, jossa oli mahdollisuus oppilastyönä suoritettaviin mittauksiin. Osallistujia oli vastassa neljä opiskelijaa, joista vain yksi sattui tällä kertaa puhumaan suomea äidinkielenään. Näin syntyi kokemus ja oivallus suomalaisen koulutuksen ja myös sairaanhoitajakoulutuksen kansainvälistymisestä.

Kuvassa: mm. Jaakko Rytisalo, Ulla Korhonen, Kerttu Knuutila, Eila Venäläinen, Mirja Kukka, Raija Juntti, Raija Kontio, Marketta Korrensalo, Sisko Korrensalo (keskellä, punainen kaulahuivi), Päivi Koskenranta, R. Ekorre, Marjatta Heikkinen, Kaino Ojamaa, Alli Kursula, Anneli Mykkälä, Anja Mikkola (vas. laidassa), Veikko Kumpumäki, Kerttu Stålberg, Taina Ocklind.

Lähteet

Dimitrow, Maarit & Toivo, Terhi 2018. Lähi- ja perushoitajat sekä avoapteekit mukaan lääkitysturvallisuustyöhön 26.3. http://www.laakehoidonpaiva.fi/-/iakkaiden-laakitysturvallisuustyo

FIMEA 2018a Lääkehoidon päivän 2018 näkökulmat avaa ministeri Pirkko Mattila http://www.fimea.fi/-/laakehoidon-paivan-2018-nakokulmat-avaa-ministeri-pirkko-mattila

FIMEA 2018b NÄKÖKULMIA, http://www.laakehoidonpaiva.fi/nakokulmia/nakokulmia-2018

Lääkebarometri 2017. Kumppanuuden edellytykset lääkehoidossa, FIMEA:n julkaisusarja 7/2018. http://www.fimea.fi/documents/160140/1156020/Fimea+KAI+7+2018+L%C3%A4%C3%A4kebarometri+2017.pdf/25da929e-bcd3-2a9f-4b1a-73ff7c044ef9

Tahkokallio, Satu 2018. Kokemusasiantuntijan puheenvuoro luotettavista lääkehoidon tietolähteistä - YouTube, https://www.youtube.com/watch?v=SE_U2g7Oa0Q