Lastensuojelun sijaishuolto – kodissa tai laitoksessa

Suomessa on tällä hetkellä THL:n tilastojen mukaan kodin ulkopuolelle on sijoitettuja lapsia yhteensä 17 299 (Lastensuojelu 2023, 3).

Lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle perhe- tai laitoshoitoon, jos hänen hyvinvoinnistaan ei voida kotona riittävästi vastata. Sijoitus kodin ulkopuolelle on merkittävä lapsen ja perheen yksityisyyteen kohdistuva toimenpide, joka tehdään aina lastensuojelulakiin perustuen. Lähtökohtaoletuksena on, että sijaishuollossa pystytään tarjoamaan jotakin enemmän ja/tai paremmin kuin muissa olosuhteissa on mahdollista. (Hoikkala & Lavikainen 2015, 6.)

Suomen lainsäädännön mukaan sijaishuolto on aina väliaikaista ja pysyvä kodin ulkopuolelle sijoittaminen ei lähtökohtaisesti ole mahdollista. Sijaishuoltopaikkaa valittaessa lapselle on etsittävä juuri hänen tarpeisiinsa parhaiten vastaava sijaishuoltopaikka. Sijaishuoltopaikan valinta vaatii erityistä osaamista lapsen yksilöllisten tarpeiden arvioinnissa.

Lastensuojelulain mukaan lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle yksityiseen kotiin, perhehoitoon, on lähtökohtaisesti ensisijainen ratkaisu. Aina sijaishuoltoa ei kuitenkaan voida järjestää lapsen edun mukaisesti perhehoidossa. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tällöin arvioitava lapsen sijoittamista lastensuojelulaitokseen, koulukotiin tai jopa lastensuojelulain rajoitustoimenpiteenä toteutettavaan erityisen huolenpidon yksikköön.

Koulukodit toimivat viimesijaisena sijaishuoltopaikkana niille lapsille ja nuorille, joita ei voida tarkoituksenmukaisesti kasvattaa ja hoitaa muussa lastensuojeluyksikössä (Laki terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä 2010/1397).

Yksityiset palveluntuottajat vaativan sijaishuollon erityisosaajina

Sijaishuoltopalveluiden järjestämisvastuu on julkisella sektorilla, mutta se tuottaa palveluista enää vain pienen osan. Palveluiden tuottaminen on tällä hetkellä pitkälti yksityisten toimijoiden (järjestöt ja yrityspohjaiset toimijat) vastuulla. Sosiaalihuollon porrasteisuus selvityksen mukaan yksityisen palveluntuotannon osuus lastensuojelun laitos- ja perhehoidossa on peräti 71 prosenttia. Vastaava luku esimerkiksi ikääntyneiden laitoshoidossa on 10 prosenttia. Lastensuojelun vaativa erityisosaaminen on näin ollen keskittynyt vahvasti yksityisille palveluntuottajille. Meillä on joitakin hyvinvointialueita, joilla erityisosaaminen vaativissa lastensuojelun sijaishuollon palveluissa on lähes kokonaan ulkoistettu yksityisille toimijoille. (Heikkilä & Marjamäki 2024, 58-59.)

Kuva. Sijaishuoltoyksikön eteinen (Tavaton media)

Uudenlaista porrasteisuus-ajattelua sosiaalihuoltoon

Orpon hallitusohjelman tavoitteisiin liittyen Suomessa julkaistiin alkuvuonna selvitys sosiaalihuollon porrasteisuudesta (Heikkilä & Marjamäki 2024). Palveluiden porrasteisuus kuten porrasteisuus-käsitekin on sosiaalihuollon kentällä uusi asia. Terveydenhuollossa esimerkiksi jako perus- ja erityissairaanhoitoon on ollut olemassa jo pitkään.

Porrasteisuus-käsitteen vieraus ja monimerkityksellisyys aiheuttikin Sosiaalihuollon porrasteisuus- selvityksen tekijöiden mukaan alussa monia haasteita ja se käsitteenä koettiin jopa osin vastenmielisenä sosiaalihuollon kentässä (Heikkilä & Marjamäki 2024, 14). Porrasteisuus liitettiin terveydenhuollon jäykkään ja hierarkkiseen porrastukseen ja huolta herätti muun muassa asiakkaiden siirtäminen portailta toiselle (emt., 20).

Selvityksen tekijät korostavat, että porrasteisuutta on syytä tarkastella ennen kaikkea ammattilaisten osaamiseen liittyvänä rakenteena, ei hierarkkisena palvelupolkuna, jossa asiakkaat liikkuvat portailta toiselle. Selvityksessä esitetäänkin porrasteisuus-käsitteen käyttöönottoa sosiaalihuollossa juuri osaamispohjaisen porrastuksen tarkastelun näkökulmasta. Samalla selvityksessä todetaan, että tähän liittyvää tutkimusta ja muuta tietopohjaa on sosiaalihuollossa liian vähän. (Heikkilä & Marjamäki 2024, 75.)

Erilaiset koulutusvaateet eritasoisissa sijaishuoltopalveluissa

Sijaishuoltopalveluiden osaamisen eroihin vaikuttavat osaltaan lainsäädännön luomat erilaiset koulutuksen ja koulutustason ehdot. Perheisiin (perhehoitoon) sijoitetun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaava henkilö voi toimia tehtävässään joko koulutuksensa, kokemuksensa tai henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella.

Perhehoitajalta ei varsinaisesti siis edellytetä ammatillista koulutusta, mutta kaikki saavat ennakkovalmennuksen perhehoitajan tehtävään. Mikäli toimii ammatillisena perhehoitajana (luvan varaista toimintaa), vaaditaan lain mukaan vähintään yhdeltä lasten hoitoon osallistuvalta soveltuva koulutus. (Perhehoitolaki 2015/263.)

Lastensuojelulaitoksessa toimivien ammattilaisten osalta koulutusvaateet ovat vahvemmat ja tarkemmat. Lain mukaan lastensuojelulaitoksissa on oltava lasten ja nuorten tarvitsemaan hoitoon ja kasvatukseen nähden riittävä määrä ammattihenkilölaissa tarkoitettuja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä, esim. sosionomi, kuntoutuksen ohjaaja, lähihoitaja jne. (Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 2015/817).

Viimesijaisena palveluna toimivien valtion koulukotien ohjaajien osalta koulutuksellisena osaamisen ehtona on soveltuva korkeakoulututkinto (Laki terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä 2010/1397).

Myös hyvinvointialueiden (aiemmin kuntien) kilpailutuksissa on saatettu asettaa ehtoja sijaishuollossa toimivien ammattilaisten riittävän ja sopivan koulutuksen osalta. Osin tähän voinee olla vaikuttamassa myös se, että meillä Suomessa ei tällä hetkellä ole mitään yhteistä sijaishuollon kysymyksiin liittyvää peruskoulutusta. On myös tunnistettu, että sosiaalihuollon tutkimus, kehittämis- ja koulutustoiminta ei tuota systemaattisesti sellaista erityisosaamista, joka palvelisi vaativinta asiakastyötä (Heikkilä & Marjamäki 2024).

Joissakin kilpailutuksissa on lähdetty siitä, että sosionomitutkinto on sellainen tutkinto, joka antaa hyviä valmiuksia sijaishuollon ammatilliseen työhön.

Porrasteisuus-ajattelu VAASI-hankkeen kehittämistyön tukena

Olemme mukana kansallisessa VAASI-hankkeessa (vaativan sijaishuollon osaamisen kehittäminen) yhdessä neljän muun korkeakoulun kanssa (Turun AMK, Kaakkois-Suomen AMK, Savonia ja Tampereen yliopisto). Viime vuonna käynnistyneessä EU-rahoitteisessa hankkeessa on parhaillaan käynnissä sijaishuollon osaamiskartoitus.

Sen tuloksia hyödyntäen hankkeessa luodaan sijaishuollossa toimivan henkilöstön ja organisaatioiden käyttöön helposti saatavilla oleva jatkuvan oppimisen verkko-oppimateriaali. Näiden lisäksi hankkeessa laaditaan vaativan sijaishuollon osaamisprofiilit. Osaamisprofiilien laadinnan tavoitteena on tukea eritasoisissa sijaishuoltopalveluissa tarvittavan osaamisen tunnistamista tekemällä näkyväksi niissä vaadittavan osaamisen eroja ja erityisyyttä.

Porrasteisuus-käsite toimii innovatiivisena työvälineenä VAASI-hankkeessa. Se tarjoaa hankkeen kehittämistyötä oivallisesti tukevan apuvälineen ja vahvistaa hankkeen tavoitteen mukaista osaamisen erojen tunnistamisen tarvetta eri tasoisissa palveluissa. Käsite auttaa myös jäsentämään sitä, mistä kaikesta osaamisen erot ja erityisyydet syntyvät sijaishuollon eri palveluissa.

Lähteet:

Heikkilä, M. & Marjamäki, P. 2024. Sosiaalihuollon porrasteisuus uusissa sote-rakenteissa: Nykytila ja ehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2024:4: Helsinki.

Hoikkala S & Lavikainen, J. 2015. Sattumuksia vai suunnitelmallisuutta. Lastensuojelun keskusliitto: Helsinki.
Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 26.6.2015/817. Viitattu 21.5.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150817

Laki terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä 30.12.2010/1379. Viitattu 21.5.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101379.

Lastensuojelu 2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportti 19/2024. THL: Helsinki.

Perhehoitolaki 20.3.2015/263. Viitattu 21.5.2024. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150263

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Jäkälä-hanke jälkihuoltoa kehittämässä

Lapin ammattikorkeakoulu on yhdessä Lapin yliopiston sekä Lapin hyvinvointialueen kanssa käynnistämässä ryhmähanketta, jonka tavoitteena on kehittää jälkihuoltopalveluita Lapissa. Hanke aika on 1.3.2024 - 28.2.2027. Kyseessä on Euroopan unionin osarahoittama hanke.

Jäkälä-hankkeen tavoitteena on kehittää jälkihuoltopalveluita luomalla yhdenvertaiset ja tasalaatuiset jälkihuollon palvelut Lapin hyvinvointialueelle. Käytännössä tämä tarkoittaa jälkihuollon parissa työskentelevien ammattilaisten sekä yhteistyötahojen ammatillisen osaamisen vahvistamista, mutta myös jälkihuollossa olevien nuorten tuen tarpeisiin vastaamista esimerkiksi eri ammattilaisten työnjakoa selkeyttämällä, palveluprosesseja ja työkäytänteitä mallintamalla sekä yhteistyörakenteita ja palveluprosesseja selkiyttämällä saadaan laatua jälkihuollon palveluihin.

Hankkeen toteuttaminen ryhmähankkeena mahdollistaa laajemman ja monipuolisemman kehittämistyön sekä tulosten jalkauttamisen jo hankkeen aikana. Yhteiskehittämisen idean lisäksi tavoitteena on hyödyntää sekä ammatillista että kokemuksellista asiantuntijatietoa. Hankkeen kehittämistyö pilotoidaan Lapin hyvinvointialueen Lounaisella palvelualueella. Tavoitteena on hankkeen päättymisen jälkeen ottaa hankkeen kehittämistyö käyttöön koko Lapin hyvinvointialueella.

Mitä jälkihuolto on?

Jälkihuolto alkaa sijaishuollon päättyessä, yleensä nuoren ollessa 18-vuotias, mutta se koskee myös nuorempia. Jälkihuoltoon ovat oikeutettuja kaikki yli puoli vuotta sijoituksessa olleet lapset. Hyvinvointialueiden velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy viimeistään, kun nuori täyttää 23 vuotta. Tarkemmin jälkihuollosta on säädetty lastensuojelulainsäädännössä.

Jälkihuollon keinoja ja tavoitteita mietittäessä huomioidaan aina lapsen ikä, kehitystaso sekä hänen suhde perheeseensä. Koska jälkihuolto koskee eri ikäisiä lapsia ja nuoria on tilanne ja avuntarve erilainen aikuistuvien nuorten ja kotiin palaavien lasten sekä heidän perheidensä tuen tarpeissa. Kotiin palaavien lasten osalta tuki voi olla esimerkiksi vanhempien vahvaa tukemista, jolloin ehkäistään uudelleensijoittamisen tarvetta. (THL 2024.)

Koska suurin osa jälkihuollossa olevista nuorista on täysi-ikäisiä, jälkihuollon ensisijaisena tavoitteena voidaan pitää nuoren tukemista itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. Tavoitteet toki vaihtelevat nuoren iän ja tarpeen mukaan. Jälkihuolto on nuorelle vapaaehtoista tukea, jonka voi halutessaan ottaa vastaan. Jälkihuoltosuunnitelmaa laadittaessa onkin hyvä ottaa huomioon, minkälaista tukea nuori itse kertoo tarvitsevansa, sekä mitä tavoitteita nuori asettaa jälkihuollon palveluille (Pukkio & Hoikkala 2016, 14).

Apua arkeen

Jälkihuolto koostuu hyvinkin konkreettisista tukitoimista, kuten palveluista, asumisen ja toimeentulon turvaamisesta sekä nuorelle maksettavista itsenäistymisvaroista. Koska jälkihuoltonuorelle nimetään omatyöntekijä, on nuorta mahdollista tukea myös syvällisemmin. Esimerkiksi omien voimavarojen löytäminen ja tulevaisuuden suunnitteleminen vaativat jo pitkäjänteisempää yhdessä työskentelemistä.

Jälkihuollossa oleva nuori tarvitsee apua erilaisiin asioihin. Joskus asiat voivat olla hyvinkin akuutteja, jolloin tukea on hyvä saada nopeasti. Myös arjen asiat, kuten kaupassa käyminen ja ruoan laitto voivat olla haastavia. Tukea tarvitaan myös esimerkiksi talouden hoitoon, etuuksien hakemiseen, asumiseen tai vaikka työhön ja kouluun hakeutumiseen. (Janhukainen & Tiili 2022, 19.) Jälkihuolto on suunnitelmallista auttamista ja tukea. Sen avulla lapsi/nuori saa valmiuksia itsenäiseen arkeen ja aikuisuuteen. (THL 2024.)

Lopuksi

Sijaishuollon jälkeen jälkihuolto on erittäin tärkeässä roolissa auttamassa ja tukemassa lasta ja nuorta eteenpäin. Jäkälä-hankeen kautta vastaamme tarpeeseen kehittää jälkihuoltopalveluita nuorten tarpeita paremmin huomioiviksi.

Ajatuksena on luoda lounaiselle palvelualueelle kokonaan uusia jälkihuollon palveluita ja tukitoimia sekä kehittää ammattilaisten osaamista. Konkreettisina toimenpiteinä ovat esimerkiksi jälkihuoltonuorten vertaisryhmätoiminnan käynnistäminen sekä kokemus- ja kehittäjäasiantuntijatoiminnan luominen. Lisäksi tavoitteena on rakentaa nuorille kohdennetun tuetun asumisen palvelut sekä kehittää niihin liittyviä työskentelymalleja.

Kehitämme hankkeessa jälkihuoltoa monialaiseksi aikuistumisen tueksi. Jälkihuollon palveluita kehittäessä on palvelun sisällöissä huomioitava ajankohtaiset nuoruusajan ilmiöt, sekä palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan muutokset. Jotta tämä toteutuisi, kehittämistyötä tehdään monialaisen yhteistyön lisäksi yhdessä nuorten kanssa.

Jäkälä-hankkeessa on tavoitteena myös innostaa sosiaalityön ja sosionomikoulutuksen opiskelijoita mukaan esimerkiksi opinnäytetöiden merkeissä. Mikäli kiinnostus herää, lisätietoa hankkeesta voi kysyä projektipäällikkö Matti Virtasalolta ja hankkeen asiantuntijalta Johanna Majalalta.

Lähteet

Janhukainen, J. & Tiili, A. 2022. Ei taikatemppuja vaan tukea – kokemusasiantuntijoiden suositukset lastensuojelun jälkihuollon kehittämiseksi. Lastensuojelun keskusliiton verkkojulkaisu. Helsinki.

Pukkio S. & Hoikkala S. 2016. Jälkihuolto kasvun ja itsenäistymisen tukena. Teoksessa Pukkio S. & Hipp T. Mikä jälki jää? Opas lastensuojelun jälkihuoltotyöhön. Lastensuojelun keskusliitto ja kirjoittajat. Helsinki.

THL 2024. Viitattu 27.3.2024. Jälkihuolto - THL

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Huostassa

Reilu 11 000 lasta ja nuorta asuu Suomessa tällä hetkellä kodin ulkopuolella – julkisen vallan huostaanottamana. Heistä puolet (55 %) asuu perheissä ja 34 % laitoksissa. Lapin hyvinvointialueella oli huostassa vuoden 2022 viimeisenä päivänä kaikkiaan 325 lasta. (Lastensuojelu 2022.)

Huostaanottoon johtaneet syyt ovat meillä moninaisia ja sitä kautta myös lasten ja nuorten tilanteet ja tarpeet sijaishuollossa ovat hyvin erilaisia. Työtä tehdään muun muassa hoidotta jäänyttä vauvaa kuntouttaen ja hoivaten, nuoruusiän myllerryksessä kamppailevaa nuorta auttaen yhtä lailla kuin päihteitä käyttävän, rikoksia tekevän ja karkailevan nuoren tilannetta tukien (kts. esim. Pösö 2016).


Kuva 1. Sijaishuoltopaikan eteinen (Tavaton media)

Sijaishuoltopaikat

Julkinen sektori on jo pidempään ulkoistanut sijaishuoltopalvelut ja niinpä yksityiset toimijat tuottavat suurimman osan niistä. Julkista kansallista tietoa sijaishuoltopaikoista meillä ei Suomessa vielä ole. Porkon, Heinon ja Erikssonin (2018) tutkimuksessa tuodaan esiin Valviran Valveri-rekisteriä hyödyntäen, että vuonna 2018 Suomessa oli 448 yksityistä sijaishuollon ympärivuorokautista hoitoa tarjoavaa palveluntuottajaa ja näillä on yhteensä 671 toimintayksikköä.

Yksityiset palveluntuottajat jakautuvat epätasaisesti maakuntien alueella. Eniten yksiköitä Porkon ym. (2018, 16) mukaan oli Uudellamaalla, jossa oli noin 130 yritysten ja yleishyödyllisten palvelutuottajien yksikköä. Lapin maakunnan alueella yksikköjä oli tuolloin hieman yli 20.

Sijaishuollon ammattilaiset

Iso joukko sijaishuollossa toimivista ammattilaisista on koulutukseltaan sosionomeja, sillä lastensuojelulaki edellyttää, että lastensuojelulaitoksessa on oltava lasten ja nuorten tarvitsemaan hoitoon nähden riittävä määrä sosiaalihuollon laillistettuja ammattihenkilöitä (Lastensuojelulaki 60 §). Sosionomien lisäksi lasten hoito- ja kasvatustehtävissä työskentelee myös esim. nuoriso-ohjaajakoulutuksen saaneita, yhteisöpedagogeja, lähihoitajia, sairaanhoitajia jne.

Sijaishuoltopaikkojen henkilöstörakenteessa on lain mukaan otettava huomioon toimintayksikön asiakaskunnan erityistarpeet ja toiminnan luonne ja siksi henkilöstön koulutusrakenne ja sitä kautta osaaminen saattaa vaihdella paljon eri sijaishuoltopaikojen välillä. Myös hyvinvointialueiden sijaishuollon kilpailutusten sisällöt ovat omalta osaltaan ohjaamassa henkilöstön osaamisen ehtoja.

Myöskään sijaishuoltopaikkojen henkilöstömääristä meillä ei ole kansallista julkista tietoa. Sijaishuollon laitoksen yhdessä asuinyksikkössä henkilöstön määrän on lain mukaan oltava 7 ja hoidettavia lapsia ja nuoria voi olla enintään 7. Henkilöstömäärästä voidaan poiketa, jos samassa rakennuksessa on useampi asuinyksikkö tai jos hoito- ja kasvatustehtävissä toimiva työntekijä asuu yhdessä hoidettavien kanssa. (Lastensuojelulaki 59 §.)

Sijaishuollon ammatillinen työ – kodintapaisuutta ja jännitteistä arkea

Sijaishuollossa työskentely on vaativaa ammatillista työtä, josta meillä on tutkimusten kautta kuitenkin niukasti tietoa. Riitta Laakso (2009) kuvaa väitöstutkimuksessaan sijaishuollon työtä kodintapaisuus-käsitteen kautta.

Laakso toteaa (2009, 253), että kodintapaisuuteen sisältyy ajatus mahdollisimman normaalin arjen turvaamisesta lapsella sekä pyrkimyksestä kodinomaisuuteen niin lastenkodin tilojen kuin toiminnan näkökulmasta. Laakson mukaan ammatillisen työn keskeisiä elementtejä sijaishuollossa ovat luottamuksellisen suhteen rakentaminen lapseen, lapsen tarvitsevuuteen vastaaminen, empatia ja läheisyys sekä kasvatuksellisen vallan käyttö ja sen reflektointi (Laakso 2012, 142.)

Sijaishuollon ammatillisen työhön liittyy monia työn erityispiirteitä kuten nopeasti vaihtuvat lasten ja nuorten tilanteet ja sitä kautta tilanteiden ja työn yllätyksellisyys ja jännitteinen arki, työn ajoittainen kaaottisuus ja loukatun lapsuuden läsnäolo (esim. Laakso 2009). Laakso (2009, 130-131) kuvaa tutkimuksessaan jännitteistä arkea leipomisesimerkin kautta. Lastenkodin keittiössä sisarukset ja työntekijä ovat yhdessä leipomassa tulevaa lasten vanhemman vierailua varten. Leipomishetken keskellä tullut puhelinsoitto muuttaa leikkisän tilanteen yllättäen lasten pettymyksen ja kiukun vastaanottamiseksi ja lohdutuksen annoksi vanhemman peruuttaessa tulonsa.

Sijaishuollon laatukriteerit – lapsen näkökulma keskiössä

Sijaishuoltotyötä kehystävät kansalliset lastensuojelun laatukriteerit, joihin vuodesta 2019 alkaen on sisällytetty myös sijaishuoltoa koskevat laatusuositukset. Laatusuositusten keskiössä on pidetty lapsen näkökulmaa ja lasten oikeuksia. Ne muodostavat keskeisen perustan laadukkaalle sijaishuollolle. (Lastensuojelun laatusuositus 2019.)

Sijaishuollon laatusuositukset auttavat omalta osaltaan ymmärtämään ja jäsentämään sitä, mitä hyvältä sijaishuollolta kansallisesti odotetaan ja millaiset asiat ovat sijaishuollon ammatillisessa työssä tärkeitä.

Osaamisen kehittämistä tarvitaan

Viime aikaisten valtakunnallisten selvitysten mukaan sijaishuollon ammatilliseen työhön ja osaamiseen kohdistuu vahvoja kehittämistarpeita. Sosiaali- ja terveysministeriön (2020) asettaman lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportissa ehdotetaan muun muassa lastensuojelulaitoksen henkilökunnan ammatillisten osaamisvaatimusten tarkentamista. Myös valtion koulukoteja koskeneessa selvityksessä selvityshenkilö Anneli Pohjola nostaa yhdeksi kehittämistarpeeksi ammatillisen osaamisen syventämisen (Pohjola 2022, 110).

Lastensuojelun keskusliitto ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia tekivät vuonna 2020 selvityksen sijaishuollon laitoshoidon veto- ja pitovoimatekijöitä (Tiili & Kuokkanen 2021). Selvityksessä pyydettiin sekä sijaishuollossa toimivien (N=173) että sosionomiopiskelijoiden (N=183) arviota koulutuksen antamista valmiuksista sijaishuoltotyöhön.

Sosionomiopiskelijoista 25 prosenttia oli sitä mieltä, että opinnot valmistavat toimimaan lastensuojelun sijaishuoltotyössä hyvin tai erittäin hyvin, työntekijöistä tätä mieltä oli 18 prosenttia.  Kaikista vastanneista kolmannes oli sitä mieltä, että opinnoista ei saa riittäviä valmiuksia kyseiseen työhön. (Tiili & Kuokkanen 2021, 39.) Kyselyn tulokset herättelevät tarpeen arvioida ja kehittää myös sosionomikoulutuksen sisältöjä kansallisesti.


Kuva 2. Sijaishuoltopaikan päiväohjelmataulu (Tavaton media)

VAASI-hanke

Tehtyjen selvitysten ja työelämätoimijoiden kanssa käytyjen keskustelujen virittämänä käynnistettiin Turun AMK:n koollekutsumana toissa keväänä kansallinen hankevalmistelu vaativan sijaishuollon ammatillisen osaamisen vahvistamiseksi. Hankevalmistelussa mukana olleissa korkeakouluissa – Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Savonia, Tampereen yliopisto ja Lapin AMK – tunnistettiin yhteinen kansallinen kehittämistarve.

Lapin alueella hankevalmisteluun on osallistunut laaja ja innostunut joukko sijaishuollon ammattilaisia sekä organisoitujen kokemus- ja kehittäjänuoritoiminnan edustajia. Hankkeen keskeinen idea perustuukin jaetun asiantuntijuuden ja eri toimijoiden osallisuuden huomioimiseen. Sijaishuollon ammatillisen osaamisen kehittäminen tarvitsee sekä ammatillista että kokemuksellista asiantuntijatietoa.

Yhteisesti luotu Vaativan sijaishuollon osaamisen kehittäminen- hanke (VAASI) sai EU rahoituksen marraskuussa 2023. Lapin AMK:sta hankkeessa työskentelee lisäkseni Sari Halttunen.

Hanke käynnistyy kansallisella sijaishuollon osaamiskartoituksella. Tavoitteena on yhdessä hanketoimijoiden kanssa kartoittaa laaja-alaisesti sijaishuollossa toimivien osaamista ja osaamistarpeita. Tämän pohjalta hankkeessa tullaan luomaan sijaishuollossa toimivan henkilöstön ja organisaatioiden käyttöön helposti saatavilla olevaa jatkuvan oppimisen verkko-oppimateriaalia maakunnalliset erityistarpeet huomioiden. Lisäksi hankkeen tavoitteena on rakentaa koulutusorganisaatioiden ja sijaishuollon palveluntuottajien välinen jatkuvan yhteiskehittämisen rakenne ja käytännöt.

Hankkeessa toteutettava osaamiskartoitus toimii myös yhtenä tietopohjana hankkeessa toteutettavalle sijaishuollon osaamisprofiilien laadinnalle. Osaamisprofiilien laadinnan tavoitteena on tukea eritasoisissa sijaishuoltopalveluissa tarvittavan osaamisen tunnistamista tekemällä näkyväksi niissä vaadittavan osaamisen eroja ja erityisyyttä. Tällä hetkellä eri tasoisten sijaishuoltopalvelujen ammatillisen työn sisällölliset osaamisodotukset rakentuvat pitkälti kuntien/hyvinvointialueiden kilpailutusten luomien ehtojen mukaan.

Kilpailutuksissa sijaishuoltopalvelut on porrastettu ja porrastukset on nimetty eri tavoin (esim. perus-, erityistaso, vaativa taso) lasten ja nuorten tarvitseman hoidon ja huolenpidon vaativuuden mukaan. Eritasoisia palveluja ja niissä tarvittavaa osaamista ja osaamisen eroja ei ole kuitenkaan lainsäädännössä tai kansallisissa keskusteluissa tarkemmin määritelty. Tähän tarpeeseen pyrimme VAASI-hankkeessa vastaamaan hankkeen päättymiseen eli maaliskuuhun 2026 mennessä.

Sijaishuollon osaamisen kehittäminen myös moraalisena velvoitteena

Elina Pekkarisen, Tarja Heinon ja Tarja Pösön (2013) ajatus siitä, että lastensuojelusta tietäminen on moraalinen velvoite, sillä lastensuojeluinstituutio muodostaa vahvan kannanoton lasten ja perheiden yksityisiin suhteisiin, antaa vahvan moraalisen kehyksen myös lastensuojelun sijaishuollon osaamisen kehittämiselle.

Sijaishuolto ja siellä tehtävä työ on viimesijainen yhteiskunnallinen keino turvata lapsen hyvinvointi. Siksi työssä vaadittavan osaamisen kehittäminen ja vahvistaminen on erityinen tehtävä

Lähteet

Laakso, R. 2009. Arjen rutiinit ja yllätykset – etnografia lastenkotityöstä. Tampere: Tampereen yliopisto. Acta Universitatits Tamperensis 144

Laakso, R. 2012. Lastensuojelun laitostyön arki ja ammatillisuus. Teoksessa M. Jahnukainen (toim.) Lasten erityishuolto ja – opetus Suomessa. Tampere: Vastapaino, 127-152.

Lastensuojelu 2022. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportti 24/2023.

Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. Viitattu 29.11.2023 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417

Lastensuojelun laatusuositukset 2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:8.

Pekkarinen, E., Heino, T. & Pösö, T. 2013. Lastensuojelusta tietäminen on moraalinen velvoite. Yhteiskuntapolitiikka 73; 3, 337-342.

Pohjola, A. 2022. Valtion koulukotien kehittäminen osana sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:4.

Porko, P., Heino, T. & Eriksson, P. 2018. Selvitys yksityisistä lastensuojeluyksiköistä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Työpaperi 21/2018.

Pösö, T. 2016. Mistä puhutaan, kun puhutaan huostaanotosta. Teoksessa R. Enroos, T. Heino & T. Pösö (toim.) Huostaanotto. Lastensuojelun vaativin tehtävä. Tampere: Vastapaino, 7-30.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020:28.

Tiili, A. & Kuokkanen, J. 2021. Lapsen vuoksi – Lastensuojelun laitoshoidon vetovoimatekijät ja alalta työntävät tekijät. Helsinki: Lastensuojelun keskusliiton verkkojulkaisu 2/21.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Taustaa

Hyvää työkäyttäytymistä voidaan pitää vahvana perustana työyhteisön toimivuudelle ja työkäyttäytymistä kuvataankin usein työyhteisötaitojen avulla. Työyhteisön jokaisen jäsenen vastuullinen toiminta ja pyrkimys rakentavaan vuorovaikutukseen ovat hyvää ja asiallista työkäyttäytymistä. Työkäyttäytymisen tarkastelussa voidaan hyödyntää myös persoonallisuuteen kohdistuvaa psykologista arviointia. Tässä kirjoituksessa pohdinkin työkäyttäytymistä erityisesti yksilöllisten ajattelu- ja toimintatapojen näkökulmasta.

Matkailu- ja palvelualalla esihenkilöinä tai yrittäjinä toimivat henkilöt aloittivat maaliskuussa 2022 vuoden mittaisen muutosjohtamisvalmennuksen, joka toteutettiin Vastuullisen muutoksenhallinnan osaaminen ja taitojen vahvistaminen –hankkeessa (1.9.2021-31.10.2023) yhteistyössä IhanaElo®-tiimin kanssa. Toimin hankkeessa yhtenä asiantuntijana sisältöjen ja toteutuksen suunnittelussa sekä vastasin osallistujien psykologisesta testauksesta. Psykologiseksi testiksi valikoitui BiP-testi (Business-focused Inventory of Personality), joka on työelämän kannalta keskeisiin persoonallisuuden piirteisiin kohdistuva kysely.

BiP-testi (Business-focused Inventory of Personality) on psykologien käyttöön tarkoitettu tutkimustietoon perustuva menetelmä, jonka kehitystyön lähtökohtana ovat olleet persoonallisuuteen liittyvät, työssä esiintyvät käytännön kysymykset. Tämän työelämän persoonallisuuskyselyn tarkoituksena ei ole siis kattava, yksilön koko persoonallisuuden arviointi vaan työelämän kannalta keskeisten persoonallisuuden piirteiden systemaattinen tarkastelu.

Persoonallisuus voidaan määritellä jokaiselle yksilölle ominaisiksi tavoiksi ajatella, tuntea, reagoida ja käyttäytyä. Uusimmat persoonallisuuspsykologian teoriat korostavat suhteellisen pysyvien persoonallisuuspiirteiden ohella yksilöllisen kokemusmaailman ja yksilöä ympäröivien tilanteiden merkitystä. Persoonallisuus kuvataan monimutkaisen, dynaamisen systeemin muuttuvina tiloina. (Danvers, Wundrack & Mehl 2020; Revelle & Wilt 2020.) Henkilökohtaisten ominaisuuksien tunnistaminen ja ymmärtäminen auttavat hyödyntämään ja kehittämään omia vahvuuksia myös työssä sekä oivaltamaan niiden yhteyden työhyvinvoinnin kokemuksiin.

Työelämän turbulenssissa onnistuminen

Muutosjohtamisvalmennuksessa osallistujat vahvistivat muutoskyvykkyyttään, josta on tullut työelämän turbulenssissa tärkeä työelämätaito. Nopeat, yllättävät käänteet ja epävarmat tilanteet muuttuvassa työelämässä koskettavat organisaation kaikkia tasoja. Työelämän muutosten heijastuminen organisaatioiden ja henkilöstön arkeen voidaan nähdä myös edistymisen ja kehittymisen valossa.

Muutoksissa ja työuran eri vaiheissa työntekijän hyvinvointia tukevat työhön liittyvät ja yksilölliset voimavarat. Työhön liittyviä voimavaroja voidaan nähdä organisaation toiminnassa, työympäristössä ja itse työssä. Hyödyllisenä ja omaa aktiivisuutta muutoksissa vahvistavana yksilöllisenä voimavarana toimii työntekijän koherenssin tunne. Jos työelämän muutokset voi kokea ymmärrettäviksi, jollakin tavalla hallittaviksi ja vielä mielekkäiksikin, luottamus turbulenssissa selviytymiseen vahvistuu. Myös hyvä itsetunto ja korkea minäpystyvyyden kokemus ovat tärkeitä persoonallisuuden voimavaroja työelämän muutoksissa. (Pahkin 2015; Mäkikangas, Mauno, Selenko & Kinnunen 2019.)

Psykologinen arviointi antoi muutosjohtamisvalmennukseen osallistujille mahdollisuuden pohtia näitä asioita oman työnsä kontekstissa.

Muutosvalmiutta voi vahvistaa varmistamalla työn vaatimusten ja osaamisen tasapainon toteutuminen muuttuvissakin tilanteissa. Osaamisen ja vaatimusten kohtaaminen luo perustaa myös hyvinvoinnin rakentumiselle. Tärkeä havainto tutkimuksissa on se, että työntekijän tarmokkuuden kokemus liittyy yleiseen muutostyytyväisyyteen ja aktiivisuuteen muutostilanteissa (Mäkikangas ym. 2019). Hyvinvoiva, energinen työntekijä selviytyy paremmin muutoksissa, joten työhyvinvoinnin edistäminen on erityisen tärkeää muutosvalmiudenkin kannalta. Työhyvinvoinnin kannalta on olennaista se, että voi kokea itse aktiivisesti luovansa omaa tulevaisuuttaan. Tätä kokemusta pyrittiin muutosjohtamisvalmennuksessa vahvistamaan myös työkäyttäytymisen psykologisen arvioinnin avulla.

Työkäyttäytymisen psykologinen tarkastelu

Oman työkäyttäytymisen tarkastelu keskeisten työhön liittyvien persoonallisuuden piirteiden avulla mahdollistaa oman osaamisen kehittämisen ja lisää myös esihenkilötyötä tekevän valmiuksia työyhteisönsä tukemiseen muutoksessa.

Työkäyttäytymisensä paremman ymmärryksen avulla esihenkilön on mahdollista kehittää muutoksen edellyttämiä työyhteisön johtamiskäytäntöjä. Työkäyttäytymistä voidaan laajasti kuvata motivaation suuntautumisen, työskentelytapojen ja sosiaalisten valmiuksien näkökulmista. Myös se, miten toimimme stressaavissa tilanteissa tai tunnistamme ja käsittelemme työssä herääviä tunteita kuvaa meille tyypillistä työkäyttäytymistä.

Yksilön psyykkiseen rakenteeseen sisältyy lisäksi tärkeänä ulottuvuutena kyvykkyyden kokemus. Työkäyttäytymiseen heijastuu se, koenko osaavani oman työni ja saanko työssäni toivottuja asioita aikaan. Tässä kuvattuja työkäyttäytymisen erityisiä piirteitä esihenkilöt ja yrittäjät tutkiskelivat muutosjohtamisvalmennuksen aikana psykologisen arvioinnin avulla.

Mikä motivoi ja mihin suuntaan?

Muutosjohtamisvalmennuksen osallistujat pohtivat ja selkiyttivät psykologisen testin avulla ensinnäkin omia ammatillisia tavoitteitaan. Tämä avasi osallistujalle näkymiä siihen, mitä hän työssään arvostaa ja millaiset asiat ohjaavat hänen työuraansa liittyviä valintoja.

Henkilö saattoi esimerkiksi havaita motivoituvansa korkealle asetetuista tavoitteista ja ponnistelusta niiden saavuttamiseksi. Joku löysi innostuksen työhönsä itselle tärkeiden asioiden muuttamisesta ja kehittämisestä. Sosiaalisen vaikuttamisvallan käyttäminen ja auktoriteettiasemassa toimiminen saattoi puolestaan olla jollekin osallistujalle keskeinen motivaation lähde. Motivaation suuntautumisen tarkastelu avarsi näköaloja nykyhetkeen ja työuran tulevaisuuteen.

Minkälainen on itselle ominainen työote?

Toisena kokonaisuutena arvioitiin omia työskentelytapoja, mikä auttoi osallistujaa ymmärtämään erilaisten työtehtävien sopivuutta ja mielekkyyttä sekä itselle tyypillisintä työotetta. Henkilö saattoi pohtia, kuvaako omaa työotetta erityisesti huolellisuus, perinpohjaisuus ja tarkkuus kaikessa työn tekemisessä. Vai onko hänen vahvuutensa epävarmuuden sietämisessä ja odottamattomien tilanteiden kohtaamisessa?

Muutosjoustavuus näkyi ennakoimattomista ja yllättäen tapahtuvista asioista innostumisena sekä avoimuutena uusille näkökulmille ja toimintatavoille. Osallistuja saattoi tunnistaa omissa työskentelytavoissaan ja työotteessaan myös vahvan toimintasuuntautuneisuuden, mikä ilmenee päätöksien toteuttamisen ja tavoitteisiin suuntaamisen tehokkuutena ja suoraviivaisuutena.

Sosiaaliset valmiudet

Kolmas kokonaisuus sisälsi sosiaalisten valmiuksien arvioinnin. Sosiaalisia valmiuksia pohtimalla saatiin käsitys toisten ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa olemisen tavoista. Oliko henkilön vahvuudet kyvyssä havaita sosiaalisissa tilanteissa hienovaraisetkin vihjeet tunnetiloista tai ihmisten välisistä suhteista? Osallistuja saattoi myös kokea itselleen hyvin luontevaksi ja helpoksi kontaktien luomisen ja verkostojen oma-aloitteisen ylläpitämisen. Jollekin mielekkäintä vuorovaikutuksen tapaa kuvasi vahva ystävällisyyden ja keskinäisen kunnioituksen arvostus tai vaikkapa yhdessä tekemiseen suuntautuminen.

Sosiaalisia valmiuksia pohtiessaan osallistuja saattoi myös päätyä toteamaan sinnikkyytensä tavoitteidensa suhteen ja jopa taipumuksensa dominointiin. Sosiaalisten valmiuksien arvioinnin avulla voitiin tehdä päätelmiä myös vuorovaikutuksen haasteista tai henkilölle sopivista työympäristöistä.

Työpaineet, kyvykkyys ja tunteet

Neljänteen kokonaisuuteen sisältyi yksilön psyykkistä rakennetta kuvaavia ominaisuuksia. Työkäyttäytymistä arvioitiin muun muassa työhön liittyviin paineisiin sopeutumisen näkökulmasta. Olennaista oli henkilön oma kokemus siitä, minkälaiset työhön liittyvät tekijät hän kokee stressaaviksi.

Osallistuja oli valmiimpi kohtaamaan kuormitusta ja työpaineita, jos hänellä oli vahva usko omaan jaksamiseensa. Myös itsevarmuus sekä luottamus omaan suoriutumiseen ja kyvykkyyteen lisäsivät valmiuksia toimia työhön liittyvien paineiden alla. Psyykkisen rakenteen yhtenä ulottuvuutena ilmenevä emotionaalinen vakaus auttoi henkilöä epäonnistumisissa ja omien tunnerektioiden hallitsemisessa stressaavissa tilanteissa.

Henkilökohtaiset palautekeskustelut

BiP-testaus ja siihen liittyvä palautekeskustelu toimivat muutosjohtamisvalmennukseen osallistuneiden esihenkilöiden ja yrittäjien itsereflektion välineinä. Henkilökohtaisissa keskusteluissa keskityttiin edellä kuvatuilla laajoilla työkäyttäytymisen alueilla esille tulleisiin vahvuuksiin ja haasteisiin sekä osallistujan omiin näkemyksiin palautteen sisällöistä. Yhdessä osallistujan kanssa tarkastelimme hänen motivaatiotaan ja tavoitteitaan työelämässä nyt ja tulevaisuudessa.

Persoonallisuustestit heijastelevat aina vastaajan minäkuvaa ja luonnollisesti tuloksissa tuli esille paljon osallistujien tunnistamia asioita. Henkilökohtaiset keskustelut ovat olennainen osa psykologisen arvioinnin prosessia. Kunkin osallistujan tausta ja kokemukset on otettava tulkinnassa huomioon ja palautekeskusteluissa tuloksia pohditaankin suhteessa taustatietoon, osallistujan omiin havaintoihin ja odotuksiin.

Henkilökohtaiset, inhimilliset ominaisuudet voivat toimia sekä voimavaroina että hidasteina. Esimerkiksi muuttuvat työelämän tilanteet, erilaiset työtehtävät ja niihin kohdistuvat odotukset tai haasteet sekä moninaiset kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin tekijät vaikuttavat siihen, miten jokin ominaisuus näyttäytyy. Onko jokin henkilökohtainen piirre nykyisessä työssä motivoiva, innostava ominaisuus ja edistääkö tavoitteisiin pääsemistä? Vai onko se haasteellinen, kuormittava piirre, joka hidastaa ja vaikeuttaa työtä?

Tärkeää oli, että osallistuja tunnisti omia henkilökohtaisia ajattelu- ja toimintatapojaan sekä pohti, miten inhimilliset ominaisuudet tukisivat ja edistäisivät hänen työnsä tekemistä, työtyytyväisyyttään ja työhyvinvointiaan. Toisaalta pyrittiin myös löytämään mahdollisuuksia vähentää tai minimoida työlle ja työhyvinvoinnille haitallisia vaikutuksia.

Lopuksi

Vuoden kestäneessä muutosjohtamisvalmennuksessa matkailu- ja palvelualan esihenkilöt ja yrittäjät kehittivät omaa muutosjohtamisosaamistaan ja vahvistivat kokonaisvaltaista hyvinvointiansa.

Psykologiseen arviointiin liittyvissä henkilökohtaisissa palautekeskusteluissa osallistujille mahdollistui omien näkemysten peilaaminen palautteeseen, joka suhteutettiin vertailuaineistoon ja osallistujan omaan kokemustaustaan. Osallistuja sai miettiä, miten tunnistaa itsensä tuloksista ja millaisissa työtilanteissa asiat tulevat esille tai näyttäytyvät eri tavoilla.

Keskusteluissa pohdittiin, missä määrin jokin ominaisuus toimii vahvuutena osallistujan nykyisessä työssä. Mikä merkitys tällä on nyt ja tulevaisuudessa hänen työhönsä suuntautuville odotuksilleen ja toiveilleen?

Psykologisessa arvioinnissa uppouduttiin syvälle osallistujan omiin havaintoihin, kokemuksiin ja tunteisiin sekä katsottiin tulevaan. Vastauksia haettiin ja löydettiin siihen, miten omat henkilökohtaiset työkäyttäytymisen vahvuudet rakentavat omaa työtulevaisuutta ja hyvinvointia itselle merkityksellisellä tavalla, mutta edistävät myös koko työyhteisön hyvinvointia ja valmiutta työskennellä muuttuvassa maailmassa.

Lähteet

Danvers, A. F., Wundrack, R., & Mehl, M. (2020). Equilibria in personality states: A conceptual primer for dynamics in personality states. European Journal of Personality, 34(6), 999-1016.

Mäkikangas, A., Mauno, S., Selenko, E., & Kinnunen, U. (2019). Toward an understanding of a healthy organizational change process: A three-wave longitudinal study among university employees. International Journal of Stress Management, 26(2), 204–212. https://doi.org/10.1037/str0000059

Pahkin K. (2015). Staying well in an unstable world of work: Prospective cohort study of the determinants of employee well-being. Akateeminen väitöskirja. People and Work Research Reports 107. Helsinki: Finnish Institute of Occupational Health. Suomen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print; Tampere 2015. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-515-2

Revelle, W., & Wilt, J. (2020). The Dynamics of Personality. Handbook of personality dynamics and processes, 1st ed. Amsterdam, The Netherlands: Elsevier.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Teemana tunteet

Oppive-hankkeessa olemme keskittyneet syksyn aikana nuorten tunnetaitotyöskentelyyn. Olemme keskittyneet myös erilaisiin ajankohtaisiin teemoihin, jotka ovat nousseet ajankohtaisiksi nuorten kanssa työskentelevien toimijoiden keskuudesta. Tunnetaitotyöskentelyyn liittyen järjestimme tunneiltamat, seminaarin sekä toiminnallisuutta nuorille.

Ajatuksena työskentelyssämme on ollut löytää keinoja siihen, miten tunteista puhutaan nuorten kanssa. Tavoitteena on ollut myös löytää välineitä nuorille omien tunteiden sanoittamiseen. Omat tunteensa ja vahvuutensa tunnistava nuori voi hyvin ja kykenee löytämään oman polkunsa. Omien tunteiden tunnistamisen kautta nuori voi suunnata omaa toimintaansa, jolloin nuori oppii reagoimaan eri tilanteisiin sopivalla tavalla elinympäristössään.

Nuoren tunteet ja niiden tunnistaminen

Nuoruudessa tunteet saattavat vaihdella nopeastikin ja tuntuvat voimakkaasti. Lisäksi nuoruuteen kuuluu uusienkin tunteiden kokemista. Haastetta tuo se, ettei tunteiden tunnistamisen ja säätelemisen taidot ole ihan vielä täysin kehittyneet. Tähän nuoret tarvitsevat aikuisten ja ammattilaisten apua ja tukea. Apuna tässä voi käyttää erilaisia tunnetyöskentelyn keinoja, menetelmiä sekä tunnetyöskentelyyn kehitettyjä välineitä.

Ensisijaisesti nuoren tukena voi jokainen olla, antamalla empatiaa, ymmärrystä sekä myötätuntoa. Nuori tarvitsee aikuisilta aitoa läsnäoloa. Tämä tarkoittaa nuoren kunnioittamista, asioista kysymistä, kuuntelemista sekä yhteyden luomista nuorta katsomalla ja näkemällä hänet. Neuvona voisi olla: pysähdy, älä neuvo vaan kysy lisää ja jaa tunne.

Joskus tunteita pitää sanoittaa nuorelle ja olla apuna niiden tunnistamisessa. Tämän lisäksi tunteisiin liittyen on hyvä olla saatavilla asiallista tietoa, sekä taitoja, joiden avulla nuori kykenee tunnistamaan ja sanoittamaan omia tunteitaan.

Tunneiltamat Keminmaassa

Järjestimme Keminmaan vanhassa pappilassa nuorten tunneiltamat. Paikalle saapui reippaita nuoria, jotka kiersivät erilaisia tunteisiin liittyviä pisteitä. Joka pisteellä oli tunteisiin liittyvä tehtävä, joko itsekseen tehtäväksi tai muiden kanssa jaettavaksi.

Askartelupisteellä nuoret saivat tehdä oman tunnemittarin. Tunnemittarin pohjana oli kasvokuvin olevat perustunteet ilosta suuttumukseen. Tunnemittarin avulla voi näyttää millainen tunne minulla on tänään. Aikuinen voi tunnemittarin avulla havainnoida nuoren tunteita tai auttaa nuorta tunnistamaan miltä hänestä sillä hetkellä tuntuu.

Tunnemittarin jokainen askartelee itse. Sen työstäminen aloitetaan valitsemalla eri värejä ja värittämällä tunteita/tunnetiloja. Nuoret voivat samalla kertoa mitä eri värit kertovat heille eri tunnetiloista. Valmiin tunnemittarin voi kotona asettaa paikkaan, jossa se on näkyvillä. Tässä pisteellä nuoret etsivät itselleen myös voimalauseita. Voimalauseen avulla jokainen voi pysähtyä hetkeen ja saada siitä tukea ja rauhaa itselle.

Tunteiden tunnistaminen toimii ensiaskeleena nuorten kanssa tunteista puhumisessa. Myös vaiettujen asioiden ilmaiseminen ja kielteisinäkin pidettyjen tunteiden merkityksen tunnistaminen on tarpeellista. Kaikilla tunteilla on oma merkityksensä ja tarkoituksensa; eikä kielteisinäkään pidettyjä tunteita tule väheksyä eikä jättää unholaan.

Tunteilla ja niiden sanoittamisella on merkittävä voima nuortenkin keskuudessa ajatellen heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Tunneiltamissa tarjosimme nuorille myös mahdollisuuden keskustella ja nostaa esiin haluamassaan määrin vaiettuja tunteita. Tässä keskusteluyhteydessä käytimme apuna tunnekortteja, jotta nuorilla oli helpompi lähestyä vaikeiksikin kokemiaan tunteita.

Eräs tunteiden itseilmaisun muoto on tunneliikunta sekä tunnemaalaus. Tunneliikunnalla virittäytyy hyvin teemaan ja tunnustelemaan omia tunteitaan sekä sen hetkisiä tuntemuksia. Tunnemaalauksessa ei ole kyse taiteen tekemisestä, vaikkakin töistä taiteellisia tuleekin, vaan oman itsensä vapaasta ilmaisusta värien avulla. Jokainen tekee oman tunneteoksensa. Teoksessa voi näkyä esimerkiksi asia, jota nuori käy tällä hetkellä läpi tai tunteet, jotka heijastuvat sen hetkiseen olotilaan.

Illan tapahtumassa käytössä oli kota, jossa sai rauhoittua sekä mietiskellä illan kulkua ja omia tuntemuksiaan lämpimän nuotion ympärillä. Paikasta käytettiin nimeä tunnepesä. Siellä nuorelle annettiin mahdollisuus keskustella aikuisen kanssa. Nuori sai myös kirjoittaa itseään askarruttavan asian, tunteen tai ajatuksen paperille ja heittää sen tuleen.

Nuorilta saamamme palaute oli positiivista. Illan tunnelma oli mukava ja rauhallinen. Saamamme palautteen ja kokemuksen kautta kehotamme kaikkia rohkeasti keskustelemaan tunteista nuorten kanssa.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tarkastelemme tässä kirjoituksessamme vuosien 2021-2023 aikana Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa järjestettyjä Rovaniemellä toimineita luontoryhmiä. T:mi Puutarhaillen yrittäjä Maria Kerola toteutti luontolähtöistä ryhmätoimintaa Nuorten Ystävien Roihulan Klubitalon, Rovaniemen Setlementin sekä Humanan asumispalveluiden asiakkaille. Lisäksi Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa järjestettiin useita yksittäisiä avoimia luontolähtöisiä työpajoja Kansalaistalo Neuvokkaan sekä Tornion Asuntopalvelusäätiö sr:n Meän talon kävijöille.

Osallistujat olivat pääosin 17-64 -vuotiaita työelämän ulkopuolella olevia mielenterveyskuntoutujia. Ryhmätoiminta rakentui palvelun tuottajan osaamisen ja yhteistyökumppanin sekä kuntoutujien toiveiden ja toimintakyvyn myötä erityyppisiksi. T:mi Puutarhaillen luontoryhmien tapaamisia ja avoimia työpajoja toteutettiin yhteensä 33 kappaletta, hankkeessa kokonaisuudessaan noin 80. Toiminta rakentui suunnitelmallisesti yhteistyössä kuntoutujien, hankekumppanin ja yrittäjän kanssa osin ekopsykologiseen viitekehykseen.

Yhdessäoloa ja iloa luonnossa sekä puutarhoissa

Hankkeen luontoryhmätoiminta suunniteltiin, toteutettiin ja ohjattiin luontoalan asiantuntijan ja pääasiassa sote-alan ammattilaisen yhteistyönä kuntoutujien ja yhteistyökumppanien (yhdistykset) tarpeet, toiveet, toimintakyky ja ympäristö huomioiden. Kaiken toiminnan tavoitteena oli tukea osallistujien luontosuhdetta ja lisätä heidän hyvinvointiaan luontokokemuksin pienryhmissä. (Hankesuunnitelma, Henki ja elämä - Luonto toipumisen lähteenä 2021). Toiminnan suunnittelussa huomioitiin myös vuodenajat ja luonnon kiertokulku.

Ohjattu luontokokemus tarkoittaa ammattilaisen ohjaamaa luontokokemusta, joka eroaa ns. omaehtoisesta luontotoiminnasta. (ks. Salonen 2021, 23). On todettu (mm. Salonen 2021), miten ohjattu luontokokemus rohkaisee lähtemään luontoon vuodenajasta riippumatta ja kokemus on kokonaisvaltaisempi kuin yksin toteutettu. Ohjattu luontokokemus vaikuttaa myös koettujen vaikutusten tiedostamiseen, jolloin niiden hyödyntäminen psyykkisessä prosessoinnissa on mahdollista. (Salonen 2021, 58.) Luontotoimintaa voi toteuttaa ja ohjata eri tavoin.

Hankkeen luontoryhmissä huomioitiin vuodenkierto. Keväällä esimerkiksi suunniteltiin toimintaa yhdessä, kylvettiin siemeniä ja hoidettiin taimia. Kesällä istutettiin taimia, hoidettiin kasveja, kerättiin villiyrttejä, keskusteltiin ja ohjattiin niiden käytössä, tehtiin kukka-asetelmia ja käytiin luontoretkillä. Syksyllä oli sadonkorjuun aika, niin puutarhassa kuin metsässäkin. Jouluaikaan tehtiin kukka-asetelmia.


Kuva 1. Retket taimistolle olivat moniaistisia kokemuksia: värejä, tuoksuja, makuja sekä erilaiset tekstuurit tuottivat yhteisen ilon elämyksen koko ryhmälle.

Luontoryhmän toiminnalla pyrittiin siis tukemaan osallistujien luontosuhdetta. Ryhmätoiminnalla tuotiin luonto lähelle osallistujia, kokonaisuudeksi heidän arkeensa. Luontoryhmän toiminnassa oli elementtejä puutarhaterapiasta, jolla pyritään lisäämään osallistujan psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä vahvistaa yleistä terveyttä ja hyvinvointia (Haller & Kramer 2006, 5).

Kasvin, luonnon ja ihmisen vuorovaikutus koetaan hyvänä ja rauhoittavana sekä mieltä hoitavana kokemuksena (Salonen 2021, 52; Korpela & Ylen 2007). Luonto, ympäristö, kasvit, luonnonmateriaalien työstäminen ja sosiaalisuus olivat ryhmätoiminnan ytimenä. Ryhmätoiminnan aikana osallistujien vuorovaikutukseen ja sosiaalisuuteen kannustettiin yhteisen toiminnan avulla ja ohjaajan tukemana.

Luonnonmateriaalien valinnassa ja käytössä huomioitiin osallistujien toiveet ja mielenkiinto sekä uuden oppiminen. Nuorten Ystävien Klubitalo Roihulan suljetussa luontoryhmässä yhdessä osallistujien kanssa päätettiin kylvää, istuttaa ja hoitaa hyöty- ja koristekasveja pihalla. Kasvatettavat kasvit valittiin ryhmäläisten kanssa keskustellen ja käyttötarkoituksen mukaan. Valituksi tuli syötäviä kasveja, kuten hernettä, erilaisia lehtisalaatteja, retiisiä ja ruohosipulia. Sekä koristekasveja tuomaan värikkyyttä, kuten erilaisia krassilajikkeita ja orvokkia. Myös ötökkähotelli asennettiin pölyttäjiä varten. Samantyyppiseen toimintaan päädyttiin myös Rovaniemen Mäntylän ryhmäkodissa (kuva 2).


Kuva 2. Istutettu tuomi ja sen hoitaminen muodostui tärkeäksi osaksi kuntoutujien arkea.

Ryhmän toiminta aloitettiin ennen kasvukautta tarvikehankinnoilla sovitusta puutarhatarvikeliikkeestä, yhdessä suunnittelupalaverissa laaditun listan mukaisesti. Osallistuminen yhteisen toiminnan suunnitteluun, esimerkiksi ryhmän materiaalihankintoihin, tukee osallistujan osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia sekä sitouttaa osallistujat ryhmän toimintaan vakaammin (Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 99).

Osallistujat kylvivät koriste- ja hyötykasvien siemeniä idätettäväksi sekä esikasvattivat koristekasvin sipuleita istutettavaksi myöhemmin pihalle. Ryhmän toimintaympäristö toi kasvit lähelle osallistujia sekä muiden talossa asioivien ulottuville.

Luonnonmateriaalien työstäminen lisää moniaistisuutta ja mahdollistaa erilaisten taitojen esiintulon ja oppimisen ryhmässä. Ryhmätoiminnassa opitaan vuorovaikutuksessa, jota valittujen ympäristöjen ja materiaalien monipuolisuus tukee (Mouhi 2017, 29.).

Luontoryhmässä kasvatettavat kasvit tarvitsivat kasvutukia, joita osallistujat punoivat pajuista. Pajun punontaan ohjattiin ja tukirakennelmista tuli yksilöllisiä. Paju materiaalina oli uusi monelle osallistujalle ja herätti ennakkoluuloakin. Salliva ja kannustava ilmapiiri sekä uuden oppiminen ryhmässä kuitenkin toivat onnistumisen kokemuksia osallistujille. Innostipa pajun punonta erästä osallistujaa tekemään sitä itsenäisesti ryhmätoiminnan ulkopuolellakin. Ryhmän tapaamisten välille laadittiin kylvöjä ja istutuksia varten kastelukalenteri, josta osallistujat huolehtivat itsenäisesti. Tämä lisäsi ryhmän jäsenten osallisuutta ja merkityksellisyyden kokemusta.

Ohjaaja tukee pienryhmän vuorovaikutusta ja rohkaisee yksilöä osallistumaan

Retkikohteiden valinta tehtiin yhdessä osallistujien kanssa. Sosiaalisen ryhmätoiminnan tavoitteita on lisätä ja ylläpitää vuorovaikutusta ryhmän jäsenten välillä. Ryhmän vuorovaikutus tukee kokemusta hyvinvoinnista (Hirvonen 2014, 46). Luontoryhmän aikana tulikin uudenlaisia kohtaamisia osallistujien kesken ohjaajan tukemana.

Ryhmä teki kaksi laavuretkeä, toinen lähiympäristöön ja toinen kaupunkialueen ulkopuolelle. Retki kaupunkialueen ulkopuolelle, merkittävään luontokohteeseen, toi tutummaksi parille osallistujalle uuden kotikaupungin ympäristöä ja lisäsi heidän mielenkiintoaan alueeseen. Ryhmäläisten kanssa käytiin myös taimistolla, jossa osallistujat valitsivat istutettavia kesäkukkia ja yrttejä pihalle istutuslaatikoihin ja ruukkuihin. Taimistolla vierailu oli useamman osallistujan mukaan uusi kokemus, elämyksellinen ja mieleenpainuva. Kasvien runsaus ja värit taimistolla tuottivat iloa, kertoi eräs osallistuja.



Kuva 3. Mustikkasatoa keräämässä. Lähiympäristöt mahdollistavat erilaiset retket vuodenaikojen vaihtelun myötä.

Osallistujien palaute ryhmätoiminnasta oli pääosin myönteistä. Palautteena oli toive ryhmän tapaamisten keston pidentämisestä sekä toimintakaaren pidentämisestä. Toiveena oli kalastusretken järjestäminen sekä yhdistelmä kalastuksesta ja uimisesta. Palautteen mukaan ohjaaja osasi luoda ryhmään välittömän ilmapiirin.

Luontolähtöisen toiminnan ohjaajan tulee itse sisäistää konkreettisesti käsillä oleva toiminta, sen tavoitteet ja tehtävät, jotta voi tukea osallistujia ja olla aidosti luontolähtöisessä vuorovaikutuksessa läsnä (Haller & Kramer 2006, 73–75; ks. Peavy 2021, 49). Lisäksi tärkeää on ohjaajan kokemus ryhmän ohjauksesta sekä erilaisista vuorovaikutustilanteista ja ymmärrys osallistujien taustoista. Myös kiireettömyys tukee luontoryhmän toimintaa. (Salonen 2020, 52, 59.)

Luontoryhmä ekopsykologisen toimintamallin näkökulmasta

Hankkeen kehittämistyössä koottiin näkemyksiä ja kokemuksia toteutuksista työpajoissa ja asiakasraadeissa. Tuloksena luotiin kolme erillistä toimintamallia, joissa osapuolten kokemus ja niiden kohtaamispinnat kirjoitettiin näkyviin. Ekopsykologisessa toimintamallissa luontolähtöisen työskentelyn keskeiset hyvinvointia tukevat tekijät yhdistettiin ja osapuolten näkemys- ja kokemuspintaa koottiin näkyviin (kuvio 1).


Kuvio 1. Luontolähtöinen ekopsykologinen toimintamalli

Ekopsykologisessa toimintamallissa sen kuntoutumista tukeva ydin on kiteytynyt luontoyhteyteen ja ympäristöön sekä paikkaan. Luontolähtöinen toiminta rakentui hankkeessa vuodenkiertoon ja pohjoisiin elämänolosuhteisiin. Luonnonkierto toimi monella tavoin metaforana tukien yhtymäkohtien tunnistamista omassa elämässä. Kun kevät on metaforana uuden alkua, on kesä kasvua ja syksy kypsymistä sekä lahoamista. Talvesta alkaa ankaruus, mutta myös lepo ja toivo edessä siintävästä keväästä. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 73.) Luontoyhteys liittää yksittäisen osallistujan osaksi maailmaa. (Heiskanen 2006, 167.)


Kuva 4. Ystävyyden silta - Luonto yhdistää meitä.

Toivo ja toiveikkuus tulivat esiin toiminnassa monin tavoin. Inhimillisesti tarkastellen luonnossa kasvit ja eläimet, eliöt laajemmin kohtaavat haasteita. Ihminen säätelee itsevalitsemissaan, miellyttäväksi kokemissaan luontopaikoissa olotilaansa terveyttä edistävään suuntaan esim. myönteisten tunteiden vahvistuessa (Korpela 2007, 369; Korpela & Ylen 2007). Haasteista selviytymisen, vuodenkierron ja lempeän luontometaforan myötä on mahdollista rakentaa toiveikas, uusi ajatus elämästä: mitä säilytän, mitä hoidan ja ylläpidän. (Salonen 2021, 55-56; Heiskanen 2006, 167.)

Hankkeen osapuolet: kuntoutujat, yrittäjät ja hankekumppanit toivat toiminnan myötä esiin eri tavoin luonnon voimavaraistavan merkityksen. Luonto todettiin toimintaympäristöksi, mutta myös kiinteäksi osaksi arkea ja paikaksi, joka luo positiivisia tunteita ja muistoja elämään.

Lähteet:

Haller, R. & Kramer, C. 2006. Horticultural Therapy Methods. Making Connections in Health Care, Human Service and Community Programs. New York: The Haworth Press Inc.

Hankesuunnitelma, Henki ja elämä - Luonto toipumisen lähteenä 2021. Hakemusnumero: 105743. Hankekoodi: S22284. Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020. Suomen rakennerahasto- ohjelma (ESR).

Heiskanen, I. 2006a. Lauluinen luontomme. 2006. Teoksessa Ekopsykologia ja perinnetieto. Heiskanen, I. & Kailo, K. (toim.) Green Spot. Helsinki, 143–175.

Hirvonen, J. 2014. Luontohoivan asiakasvaikutukset. Mikkelin Ammattikorkeakoulu. A: Tutkimuksia ja raportteja 86.

Korpela, K. 2007. Luontoympäristöt ja hyvinvointi. Psykologia, 42, 364-376.

Korpela, K. & Ylén, M. 2007. Perceived health is associated with visiting natural favorite places in the vicinity. Health & Place (13) 1, 138–151. Viitattu 24.4.23. Perceived health is associated with visiting natural favourite places in the vicinity - ScienceDirect

Leppänen, T. & Jääskeläinen, A. (toim.) Luontoa elämään – toimintamalleja osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseksi. Lapin Ammattikorkeakoulu. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 24/2017. Viitattu 13.9.2023. Luontoa elämään – toimintamalleja osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseksi : Luontoa elämään, luontoa kuntoutukseen -teemajulkaisu 3/3 - Theseus

Peavy, R. 2021. Sosiodynaaminen ohjaus. Konstruktivistinen näkökulma 21. vuosisadan ohjaustyöhön. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 1.9.2023. Sosiodynaaminen ohjaus: Konstruktivistinen näkökulma 21. vuosisadan ohjaustyöhön (jyu.fi)

Salonen, K. 2020. Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. PunaMusta Oy – Yliopistopaino Tampere 2020. Viitattu 4.7.2023. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/121602

Viinonen, S., Rasa, M. & Viinamäki, L. 2023. Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä. Viitattu 29.8.2023. Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä (lapinamk.fi)

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Vuosina 2021-2023 toteutettiin ESR-rahoitteisessa Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä hankkeessa laajalla skaalalla taide- ja kulttuurilähtöistä toimintaa Oulun, Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa. Toiminta järjestettiin julkisen ja kolmannen sektorin mielenterveystyössä osana osallistujien muuta arkikuntoutusta.

Taidelähtöinen työskentely suunniteltiin toimintakyvyltään eritasoisten mielenterveyskuntoutujien sekä kuntoutujayhteisöjen tarpeiden ja toiveiden mukaan. Taidelähtöisen työskentelyn lähtökohtana oli kunnioittaa jokaisen yksilön omia tavoitteita ja keskittyä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten mahdollisuuksien ja osallisuuden vahvistamiseen.

Yhteisin askelin luotu taidelähtöinen toimintamalli

Taidelähtöinen työskentely tarkoittaa toimintaa, jossa yksilön terveyttä ja hyvinvointia pyritään lisäämään muun toiminnan ohella taiteen ja kulttuurin keinoin. Taiteen avulla haetaan uusia näkökulmia vaikeasti lähestyttäviin ilmiöihin ja asioihin. (Känkäinen 2013, 75.)

Kuvaamme tässä kirjoituksessa Meän talon yhteisötaidetyöskentelyn kokonaisuuden ja tarkastelemme sitä Huhtinen-Hilden & Isolan (2019) ja hankkeessa kehittämämme taiteen ja kulttuurin toimintamallin (kuvio 1) näkökulmasta (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023). Tutkimuksellinen kehittämistoiminta toteutettiin kolmikantaisesti yhteistyössä kuntoutujien, taiteilijoiden sekä mielenterveystyön ja sosiaalisen kuntoutuksen ammattilaisten kanssa.

Me

Hankkeessa toteutettiin yhteensä yli 150 erillistä taidelähtöistä tuokiota, joista osa Tornion Asuntopalvelusäätiö sr:n Meän Talolla. Kuvataiteilija ja luovan alan yrittäjä Johanna Ponkala perusti luovan valokuvauksen ryhmän kevättalvella 2023.

Taidelähtöinen työskentely toteutettiin osin lähiluonnossa Torniojokisuistossa sekä Tornion keskustan kaupunkiluontoympäristöissä. Näin työskentelyyn oli mahdollista sisällyttää osallisten omaa arkiympäristöä, joissa koettua yhteistä arkea ja sen merkitystä sekä niihin liittyvät muistoja oli helppo jakaa. Työskentelyssä tarkasteltiin lähiympäristöjä taiteen ja estetiikan silmin. Yhteisötaidetyöskentelyn tuloksena syntyi leikekirja, josta tehtiin sekä sähköinen että fyysinen versio.

Meän talon yhteisötaidetyöskentely koostui kuuden erillisen tapaamisen sarjasta. Huhtinen-Hilden & Isolan (2019) ovat tarkastelleet luovan ryhmätoiminnan rakennetta (kuvio 1) viisivaiheisena kronologisesti etenevänä prosessina. Vaiheet voivat olla osin päällekkäisiä ja limittäin.




Kuvio 1. Luovan ryhmätoiminnan malli (Huhtinen-Hilden & Isola 2019)

Virittäytyminen

Luova ryhmätoiminta käynnistyy virittäytymällä. Meän talon ja Ponkalan työpajassa virittäytyminen aloitettiin osallistujien esittäytymisellä ja esittelyllä työpajassa käytettäviin välineisiin ja materiaaleihin (kuva 1). Virittäytymisen ajatuksena on valmistella ryhmää tulevaan vuorovaikutukseen ja synnyttää työskentelylle hyväksyvä ja turvallinen ilmapiiri (Huhtinen-Hilden 2019).

Taiteilija toimi esittäytymisessä vetäjänä. Virittäytymistä jatkettiin pohtien kukin itselleen mieluista motivoivaa runoa tai mietelausetta. Valitun runon tai mietelauseen ajatuksena oli toimia myös etäännyttäjänä ja tuoda esiin ryhmän yhteistä voimavaraistamiseen ja hyvinvointiin liittyvää fokusta.

Aloitusvaiheessa on tärkeä asettua yhteisen tekemisen äärelle, jutella ja kuunnella. Läsnäolo ja keskittyminen tilanteeseen synnyttää keskustelua, joka vei toimintaa eteenpäin. (Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 102.) Osallistujat tunsivat toisensa osittain entuudestaan. He saapuivat ryhmään pääosin Meän talon ohjaajien vinkkaamina. Virittäytymisen yhteydessä Meän talon ryhmä toi esiin työskentelyyn liittyvää jännitystä ja hämmennystä (ks. Huhtinen-Hilden 2019), josta keskusteltiin rohkaisevasti ja positiiviseen sävyyn kannustaen luovaan työskentelyyn.



Kuva 1. Leikekirjan välineitä ja materiaaleja (kuvaaja: Johanna Ponkala)

Etäännyttäminen ja työstäminen

Meän talo sijaitsee Tornion kaupungin keskustassa, Tornionjoen pohjoispuolella. (kuva 3). Ensimmäinen kuvausretki suunnattiin Tornionjoen rannalle ja Pikisaaren alueelle. Osallistujat ohjeistettiin pohtimaan miten oman runon tai mietelauseen tunnelmaa voisi välittää valokuvin. Tekniikan sijaan tärkeämmäksi päätettiin keskittyä tunnelman välittämiseen kuvien avulla.

Toiminnan sujuvuuden ja onnistuneen kokemuksen varmistamiseksi käytettävät tekniikat on hyvä valita osallistujien toimintakyvyn suhteen sopiviksi. Ne eivät saa olla liian vaativia eivätkö toisaalta liian yksinkertaisiakaan. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023).

Valokuvaten haettiin etäisyyttä ja uutta näkökulmaa mietelauseen teemaan. Etääntyminen luo luovassa toiminnassa osallistujille henkistä tilaa ja väljyyttä, jolloin heille vapautuu resurssia oivaltaa, kuvitella ja tuntea. (Huhtinen-Hilden & Isola 2019, sivu.)

Kuvia katsottiin retken aikana luonnonhelmassa sekä työtiloissa Meän talolla sekä itse kuvauskerralla että jälkikäteen. Tarkoitus oli, että valokuva ja mietelause muodostaisivat yhteisen kokonaisuuden, joissa valokuva tukee mietelauseen sanomaa ja toisin päin.


Kuva 2. Tornion Pikisaari (kuva: Johanna Ponkala)

Sanoittaminen

Luovan ryhmätoiminnan kolmas vaihe on sanoittaminen. Sen syvyys ja laajuus on osin riippuvainen edellisen vaiheen monipuolisesta ja vuorovaikutteisesta työskentelystä: mitä paremmin ihminen tavoittaa kokemuksensa ja sen merkityksistä, sitä helpompi se on jakaa ja myös sanoittaa. (Huhtinen-Hilde & Isola 2019, 2).

Leikekirjan kokoaminen aloitettiin tarkastelemalla henkilökohtaisesti kuvia, runoja sekä mietelauseita yhdessä. Työskentely johdatteli kuin huomaamatta osallistujat keskustelemaan leikekirjan sivuistaan ja elämästään ylipäänsä. Osallistujat jakoivat omia kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tunteitaan kuvien sekä runojen ja mietelauseiden myötä. Pohdintojen syvällisyys riippuu ryhmän valmiuksista sekä siitä, kuinka turvalliseksi oman tilanteen jakaminen ryhmässä koetaan.

Taiteilijan ja ohjaajan yhteistyöskentelyssä työpajalle saatiin luotua turvallinen ilmapiiri, hyväksyvän toisia kuuntelevan jutustelun myötä. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023). Osa mukana olijoista kuitenkin viihtyi mieluummin kuuntelijan roolissa, osallistuen harvemmin yhteiseen keskusteluun.

Jakaminen

Jakamisesta voidaan vaiheena erottaa kielelliset ja ei-kielelliset keinot. Taidelähtöinen työskentely tapahtuu aistien varassa, jolloin esimerkiksi ääni, laulu, liike ja visuaaliset kohteet laajemmin ovat erityisessä asemassa. Hiljaisuuden salliminen ja omaan tahtiin etenemisen mahdollisuus on mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta tärkeää. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 103.)

Taidekokemuksen jakaminen vahvistaa ihmisten välistä yhteyttä ja luo siten vertaisuutta. Meän talolla tarkasteltiin yhteisesti omaa leikekirjan sivua, mutta myös yhteistä leikekirjan kokonaisuutta. Jokaisen panos oli tärkeä osa yhteistä teosta ja toi osallistujille yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta.

Palaute ja hyväksyminen

Hyväksytyksi tulemisen ja palautteen antamisen on luovan ryhmätoiminnan neljäntenä ja viidentenä loppuvaihetta. Loppuvaiheessa jaetaan yhteisesti kokemusta sekä työskentelystä että sen aikana heränneistä tunteista ja ajatuksista. Ohjaajan näkökulmasta on tärkeä synnyttää ja pitää yllä ilmapiiriä, jossa myötätunto ja ymmärrys välittyy.

Meän talon osallistujat toivat esiin voimaantumistaan sekä itsensä että muiden elämäntilanteiden hyväksymistä. Työskentely herätti uteliaisuutta ja halun oppia uutta. Näin, vähitellen taidelähtöinen työskentely vahvisti tunnetta hyväksytyksi tulemisesta sekä loi uskoa itseen, omaan toimintaan ja tulevaisuuteen. (ks. Huhtinen-Hilden & Isola 2019.)




Kuvio 1. Taiteen ja kulttuurin toimintamalli.

Lopuksi

Henki ja elämä -hankkeen kehittämistyössä (kuvio 2) esiin nousi hyvän taidelähtöisen toteutuksen vaatima toimijoiden välinen yhteistyö ja -suunnittelu. Asiantuntijuuksien tunnustaminen sekä osaamisen jakaminen kuntoutujia osallistaen varmisti onnistuneen toteutuksen.

Kuntoutujien näkökulmasta mahdollisuus työskennellä omaan tahtiin ja saatu kannustava palaute toi rohkeutta ja hyvää mieltä työskennellä. Osallistujat huomioiva vaiheittainen ja rauhallinen työskentely edesauttoi myös Meän talon yhteisötaideteoksen loppuun saattamista. Teos on yhteisesti jaettu ja luettavissa osoitteessa Luovan valokuvauksen työpajan leikekirja by Lapin AMK - Issuu

Hanketoimijat

Lapin ammattikorkeakoulu on päätoteuttajana ESR-rahoitteisessa Henki ja elämä – luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa. Tornion Asuntopalvelusäätiö sr oli yksi hankekumppaneista. Hankkeen kohderyhmänä oli työelämän ulkopuolella olevat työikäiset mielenterveyskuntoutujat.

Hanke toteutettiin 1.1.2021-30.6.2023 välisenä aikana Kemi-Tornion, Rovaniemen ja Oulun seutukunnissa. Hanke toimi kiinteässä yhteistyössä seutukuntien kolmannen sektorin yhdistysten sekä talli-, maatila- ja luontopalveluyrittäjien sekä soveltavan taiteen osaajien kanssa.

Lähteet:

Huhtinen-Hildén L. & Isola, A-M. 2019. Luova ryhmätoiminta lisää hyvinvointia. Tutkimuksesta tiiviisti 13, Huhtikuu 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Viitattu 14.6.2023. https://www.julkari.fi/handle/10024/137914

Känkäinen, P. 2013. Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa – kohti tilaa ja kokemuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tutkimus 109. Viitattu 14.6.2023. https://www.julkari.fi/handle/10024/104494

Viinonen, S., Rasa, M. & Viinamäki. 2023. Henki ja elämä – luonto toipumisen lähteenä. Lapin Ammattikorkeakoulun julkaisuja. https://pohjoisentekijat.fi/2023/06/06/henki-ja-elama-luonto-toipumisen-lahteena/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Green Care -toimintojen vaikutuksia ihmiseen on tutkittu pitkään ja niiden positiiviset vaikutukset ovat kiistattomia. Virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä Green Care -mielessä on vielä tuoreehko tapaus, johtuen jo ihan päätelaitteiden kehityskaaresta.

Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Active Arctic -hankkeessa toteutettiin Metsänkävijä VR-sovellus, jossa toteutettiin kaksi rauhoittavaa luonto ympäristöä: metsä- ja järvimaisema. Tarkoituksena käyttäjän näkökulmasta oli rauhoittavan vaikutuksen aikaansaanti mutta myös mielenkiinnon herääminen luonnon ääniä ja eläimiä ympäristöihin lisäten. Tällä tavalla käyttäjän immersiota pyrittiin lisäämään ja mielenkiinnon säilyvyyttä ympäristöön pidentämään. Myöhemmin toteutettiin myös pelillinen ratkaisu metsämaisemaan, jossa käyttäjä voi poimia maasta sieniä aikaa vastaan ämpäriin.

Sovelluksen testaus ja kohderyhmät

Sovellusta testattiin hankkeen aikana eri kohderyhmien kanssa, joihin kuului muun muassa ikäihmisiä, terveydenhuollon ammattilaisia, muistisairaita, vammautuneita ja alakouluikäisiä. Eri kohderyhmä testauksesta kerättyjen huomioiden ja palautteen kautta pyrittiin parantamaan sovelluksia palvelemaan kohdeyleisöä paremmin.

Sovelluksen hyöty ymmärrettiin useamman kohderyhmän kanssa. Ihmiset, jotka eivät enää pääse luontoon taikka se on haasteellista terveyden tilan vuoksi, olivat ilmeisen innoissaan mahdollisuudesta nähdä luontoa sisätiloissa. Muistisairaiden osalta henkilöstöltä taas saatiin palautetta, että tällainen halutaan käyttöön ja todettiin sen tarjoavan jatkokehitysmahdollisuuksia muun muassa eri objektien tunnistuksia sovellukseen lisäämällä.

Motoriseen kuntoutukseen sienten poimintaa pidettiin soveliaana ja keskusteltiin myös, miten motoriikan harjoitteita voisi pelillistää motivointi mielessä. Nuorten parissa testauksessa ilmeni, että sitä voisi käyttää eri asioiden opettamiseen luontoon liittyen mutta myös rauhoittavana ympäristönä. Keskittymishäiriöiset voisivat olla ryhmä, johon tätä kannattaisi tarjota ja tehdä lisätutkimusta.

Virtuaalitodellisuus sovellusten hyödyntäminen terveydenhoidossa

Virtuaalitodellisuutta tai muita immersiivisiä ratkaisuita, kuten Cave-ympäristöt, on hyödynnetty ainakin toista kymmentä vuotta eri terveydenhuollon ratkaisuissa. Niiden saaminen lääkinnällisiksi laitteiksi on toki pitkä tie mutta erilaisia hyvinvointia lisääviä ratkaisuita voi tarjota ilman tämän statuksen vaatimusta.

VR Green Care -ratkaisuiden on todettu auttavan muun muassa mielenterveyden hoidossa vähentäen ahdistusta ja masennusta, terveydenhoidossa stressin lievittäjänä, kipulääkkeiden määrän vähentämisessä, kroonisen kivun lievittäjänä, sosiaalisessa hyvinvoinnissa monikäyttäjä VR-ympäristöissä ja palliatiivisessa hoidossa vieden ajatuksia muualle elämän loppuvaiheesta.

Sillä on myös todettu olevan samantapaisia immuunisysteemin parantumisen vaikutuksia, kuin oikealla luontokokemuksella mutta hyvin todennäköisesti vain stressin lievenemisen seurauksena. Toki VR-sovellusten käytössä on myös haasteensa, kuten ”cybersickness” ja ennakkoluulot laitteiden käyttöä kohtaan (White et al., 2018).
Suomen akatemian rahoittama Unite Flagship kokonaisuus

Active Arctic -hankkeen aikana tutkin edellä mainittuja aihealueita ja niiden soveltamista Suomessa. Törmäsin Tampereen yliopiston Unite flagship -hankkeeseen, jonka on rahoittanut Suomen Akatemia. Hankkeen verkostoon kuuluu metsätieteiden, paikkatiedon, sensorikehittäjät ja pelillistämisen huippuosaajat sekä näiden hyödyntäjiä. Pelillisten ympäristöjen osalta tutkitaan luonnon, ihmisen ja koneiden vuorovaikutuksen muotoja (uniteflagship.fi, 2023).

Vierailin heillä elokuun puolessa välissä verkostoitumistarkoituksessa mutta erityisesti halusin saada selville, miten heidän virtuaalisia luontoympäristöjä hyödynnetään asiakastyössä, käytetäänkö tiettyjä ohjausmetodeja, minkälaista tutkimusta ja kehitystyötä tehdään ja pyritäänkö ratkaisuita kaupallistamaan ja miten. Heillä on tehty myös mielenkiintoista kirjallisuustutkimusta virtuaalisten luontoympäristöjen hyvinvointi hyödyistä, jossa viitataan muun muassa seuraaviin teorioihin;

• luontoyhteys,
• luonnon tarkkailun palauttava vaikutus,
• stressin väheneminen luontoympäristöissä
• biofilia (ihmisen evolutionaarisen luontoyhteyden teoria)
• Mindfulness
• Shinrin-yoku (japanilaiset metsäkylvyt). Tällä viitataan elämiseen hetkessä ilman selkeää päämäärätietoisuutta
• ja Kama Muta, joka teorioi yhteenkuulumisen tunnetta luonnon ja maailman kanssa (Velvet et al., 2023).

Keräsin vierailuun myös taustatietoja osallistumaani Green Care -kurssin raporttia varten. Opintojen katsoin palvelevan myös ymmärryksen lisäämistä VR-metsäympäristöjen hyvinvointi vaikutuksista ja kohderyhmän paremmasta osallistamisesta sovellusta käytettäessä. Täten myös työ palvelee VR Metsänkävijän jatkokehitystä ja siihen liittyvää tutkimusta ja tällaisten tuotteiden tuotteistamista.

Unite Flagship -verkosto ja kehitysympäristöt

Unite flagship on verkosto, jossa eri toimijat tuottavat hankkeen tutkimus- ja kehittämisaihioihin sisältöä. Yhtenä tutkimuksen kohteena on pelillisten ja virtuaalisten ratkaisuiden restoratiiviset vaikutukset.

Tampereen yliopiston Civit-laboratorio kehittää immersiivisiä visuaalisia sovelluksia ja tutkimuskenttää niiden ympärille. Heillä on myös uraauurtavaa teknologiaa tähän liittyen katsottaessa sitten kansallista taikka kansainvälistä tasoa. Yrityspalveluihin kuuluu tutkimusprojekteja, välinevuokrausta ja Proof-of-Concept -palvelut.

Mielenkiintoisimpia laitteistoista heillä oli Volymetric Capture-studio ja Omnideck-liikealusta. Studiolla voidaan tallentaa 3D-formaatissa ihminen virtuaalisesti. Tämä sisältää myös liikkeen ja äänen nauhoituksen. Hyödyntämiskohteita voivat olla esimerkiksi erilaiset virtuaalitapahtumat, johon nauhoitettu 3D-ihminen liitetään. Myös live streamaus 3D:nä on mahdollista ja se avaa esimerkiksi sosiaalista VR-kehitystä ajatellen paljon mahdollisuuksia.

Käyttäjät voivat tämän teknologian avulla esimerkiksi nähdä toisensa virtuaalisessa maailmassa sellaisena kuin ovat oikeassakin maailmassa. Tosin päässä olevat VR-lasit olisivat tässä tapauksessa myös käyttäjällä virtuaalimaailmassa. Tällaisen teknologian yleistyessä ja halvetessa pitkät välimatkat eivät enää olisi esteenä, todentuntuisen läsnäolon tapaamisen luomiseen virtuaalisesti. Sosiaalista hyvinvointia ajatellen pitkät välimatkat eivät enää loisi niin paljon yksinäisyyttä.

Kuva 1: Civit laboratorion Volymetric capture studio

Kuva 2: Omnideck kävelyalusta

Omnideck-alusta taas tarjoaa mahdollisuuden liikkua VR-ympäristössä kävellen 360:llä asteella. Metsänkävijä VR -sovelluksen kohderyhmä testauksissa luonnon tutkiminen ja kävelylle pääseminen tuli monesti esille. Tällainen ratkaisu antaisi luontevan mahdollisuuden liikkumiseen ilman että ohjaimia tulisi opetella käyttää.

Toinen laboratorioista oli Ludus, joka on keskittynyt pelillisten ratkaisuiden käytettävyyteen, vaikuttavuuteen ja niiden tutkimiseen. Ympäristö oli varusteltu kontrollihuoneilla mitä lähestymistapaa Lapin korkeakoulujen XR-laboratorioissakin on syytä harkita. Sisällön osalta näin pelillisen toteutuksen liittyen ilmastonmuutokseen ja sen vaikutusten osoittamiseen.

Luduksessa ollaan kiinnostuneita tutkimaan pelillisten ratkaisuiden kautta eri luontoympäristöön liittyviä ilmastonmuutoksen vaikutuksia, kuten biodiversiteetti, metsäpalot ja tuholaiset. Keskiössä mielestäni oli kuitenkin asioiden esille tuonti eri kohderyhmille tutkimuksen kautta. Hyvinvointiaspekti tulee todennäköisesti jatkossa heille enemmän aihioksi Unite Flagship -hankkeen kautta.

VR Green Care -sovellusten kehitystyössä huomioitavaa

Virtuaalisten luontoympäristöjen osalta pitää huomioida Green Care -toiminnassa eri kohderyhmien erityispiirteet samalla lailla kuin aidossa luonnossa tapahtuvassa ohjauksessa. Teknologian mukana olo tuo kuitenkin lisähaasteen siinä mielessä, että ohjauksessa on oltava kärsivällinen, kertoa ennalta mitä on odotettavissa ja kuunneltava asiakasta tarkkaan mahdollisten huimausten taikka muun odottamattoman tilanteen osalta. Ikäihmisten kanssa kohtaaminen sinänsä on muuten samanlaista. Avoin kiinnostus ihmiseen, tilanteessa läsnäolo ja kuunteleminen on tärkeää riippumatta kohderyhmästä.

Hyvinvoinnin osalta VR-ympäristöjen suunnitteluun pitää osallistaa entistä enemmän myös eri organisaatioiden asiakkaita. Hyvinvointitavoitteiden ja -tarpeiden pitäisi tulla heiltä ja heidän hoitohenkilökunnaltaan. Mielenkiintoista VR-ympäristöjen kehityksen osalta ovatkin yksilölliset hyvinvoinnin tarpeet. Miten voidaan tehdä sovelluksesta tarpeeksi geneerinen mutta myös personoitava eri asiakasryhmien ja tarpeiden mukaan?

Restoratiivisessa mielessä VR-luontoympäristöillä on iso potentiaali varsinkin sellaisten ihmisten parissa, jotka eivät luontoon enää pääse tai oleskelevat paljon kaupungissa. Tuotteistamisesta pitäisi mielestäni vastata hyvinvointialueen ja maakunnan yhteistyössä yritysten ja korkeakoulujen kanssa. Hyvinvointihan on nostettu kuitenkin yhdeksi kärjeksi Lapin maakuntastrategiassa ja pitkien välimatkojen maakuntaan nämä ratkaisut tuovat uusia mahdollisuuksia, hoitajapulan ratkaisemisesta puhumattakaan.

Lähteet:

Velvet, S., Laato, S., O‎ǧuz, B., Hamari, J. (2023). Gamification Group, Tampere University. Longing to be the Mountain: A Scoping Review about Nature-Centric, Health-Minded Technologies. https://dl.acm.org/doi/pdf/10.1145/3544548.3581479

Unite Flagship (2023). https://uniteflagship.fi/fi/verkosto/

White, M. P., Yeo, N. L., Vassiljev, P., Lundstedt, R., Wallergård, M., Albin, M., & Lõhmus, M. (2018). A prescription for “nature” - the potential of using virtual nature in therapeutics. Neuropsychiatric disease and treatment, 14, 3001–3013. https://doi.org/10.2147/NDT.S179038

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Sitran laatima Suomen terveysalan kasvun ja kilpailukyvyn visio 2030 nojaa Suomen mahdollisuuksiin kääntää hyvät digitalisoituneen terveydenhuollon ja terveysdatan hyödyntämisen valmiutemme käytännön hyödyiksi. Vision mukaan vuoteen 2030 tultaessa Suomi on uudistanut terveydenhuoltoaan kansainvälisenä edelläkävijänä terveysdata ja digitalisoituminen edellä. Uudistumista haetaan erityisesti ennaltaehkäisevää työtä lisäämällä. (Lehto & Malkamäki 2023.)

Hyvinvointiteknologian hyödyntäminen on yksi keino edistää ikääntyvien terveyttä ja toimintakykyä ennaltaehkäisevästi. Tähän on tartuttu Lapin AMKin, Lappian ja Kemin kaupungin yhteisessä Living Lab Pruntsi -hankkeessa, jossa uusinta älykkään asumisen teknologiaa halutaan tuoda ikääntyvien saataville osana Pruntsin alueen kehittämistä Kemissä (Lapin AMK 2022).

Suunnitteilla olevan Living Lab Pruntsin toiminta keskittyy ikääntyvien hyvinvointiteknologiaan – sen kehittämiseen, testaamiseen ja tutuksi tekemiseen – ja näin ollen keskeisiä toimijoita ovat tietenkin ikääntyvät ihmiset, heidän omaiset ja palveluiden tarjoajat. Selvitettävänä on ollut niin suhtautuminen ja asenteet hyvinvointiteknologiaa kohtaan kuin konkreettiset tarpeet ja kiinnostukset eri teknologioihin. Taustalla on ollut ajatus ja toive älykkään asumisen oppimis- ja kehittämisympäristöstä, jossa saman katon alla olisi tarjolla älykkään asumisen ratkaisujen osalta palveluja niin kuntalaisille, yrityksille, palveluntuottajille, kolmannen sektorin toimijoille kuin oppilaitoksille.

Living Lab tähtää avoimeen yhteiskehittämiseen

2010-luvulla suomalaisissa korkeakouluissa käynnistynyt ja voimistunut Living Lab -toiminta on käyttäjälähtöistä, käyttäjiä osallistavaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa, joka sopii hyvin ammattikorkeakoulujen työelämälähtöiseen toimintatapaan. Korkeakouluvetoisessa Living Lab -toiminnassa opettajat, opiskelijat ja muut asiantuntijat toimivat tiiviissä yhteistyössä alueen elinkeinoelämän kanssa ratkoen tuote- ja palvelukehitykseen liittyviä tarpeita. (Heikkanen & Österberg 2012.)

Living Lab Pruntsi -hankkeen aikana on järjestetty lukuisia työpajoja eri kohderyhmille, mutta tärkeimmäksi on koettu ikääntyvien tarpeiden ja toiveiden selvittäminen ja niiden yhteensovittaminen muihin näkökulmiin. Osallistamisessa haluttiin hyödyntää erilaisia palvelumuotoilusta tuttuja menetelmiä ja toimintatapoja, jotka sopivat erinomaisesti Living Lab -tyyppiseen toimintaan.

Palvelumuotoilu on ihmislähtöistä ja luovaa kehittämistä, jossa eri toimijoiden osallistuminen on aitoa ja yhteiskehittäminen on suunniteltua ja fasilitoitua. Käyttäjille ei anneta vain mahdollisuutta kertoa ajatuksistaan, vaan heille tarjotaan tukea ja työkaluja omien toiveiden ja tarpeiden tunnistamiseen ja myös niiden sanoittamiseen. Abstrakteja asioita visualisoidaan ja havainnollistetaan ja ideoita kokeillaan mahdollisimman nopeasti ja ketterästi. (Miettinen 2011.)

Yhteiskehittämistä ikääntyvien kanssa

Living Lab Pruntsin toiminnassa yhteiskehittäminen on käytännössä tarkoittanut erilaisia työpajoja, ideoiden ja suunnitelmien visualisointia helposti ymmärrettävään muotoon sekä eri toimijoiden tukemista omien tarpeiden, toiveiden ja ideoiden esittämisessä. Työpajojen suunnittelun taustana ja pohjatietona hyödynnettiin keväällä 2022 toteutettua kyselyä (Vahtola et al 2022), jonka mukaan ikääntyvät hyödyntävät päivittäisten asioiden hoitamisessa teknologiaa, mutta varsinaista hyvinvointia ja toimintakykyä edistävää teknologiaa tunnettiin vähemmän.

Koska sekä hyvinvointiteknologia että Living Lab -toiminta olivat kohderyhmille jossain määrin vieraita, päädyttiin havainnollistamaan Living Lab Pruntsin mahdollisia hyvinvointiteknologiaan liittyviä palveluita kuvien avulla. Luonnosmaisten havainnekuvien kautta haluttiin esittää konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä ikääntyville tarjottavat palvelut voisivat olla ja miten Living Lab -toiminta näyttäytyisi juuri ikääntyville.

Kuva 1: Työpajoissa käytetyt havainnekuvat toteutti hankkeen asiantuntija Emilia Launne.

Suunnitelmissa oli useita työpajoja, joita haluttiin järjestää samoja materiaaleja hyödyntämällä, joten havainnekuvat tuotettiin havainnollistaviksi, mutta kuitenkin sopivan abstrakteiksi ja avoimiksi, mikä jättää käyttäjän ajatuksille ja tulkinnalle tilaa. Havainnekuvien kanssa hyödynnettiin aina myös työpajakohtaisesti erilaisia apukysymyksiä ja keskusteluteemoja riippuen siitä, kenen kanssa keskusteltiin ja mistä näkökulmasta. Kuvissa esiintyi myös muita toimijoita kuin ikääntyviä, joten samoilla kuvilla pystyttiin työstämään myös opiskelijoiden, opettajien, hoitohenkilökunnan sekä palveluntarjoajien näkökulmia.

Avoin työpaja Kemin seniorimessuilla

Ensimmäinen yhteiskehittämisen työpaja pidettiin Lapin AMKin geronomiopiskelijoiden järjestämässä tapahtumassa. Opiskelijat järjestivät vuosittaiset seniorimessut Kemin kulttuurikeskuksessa 6.10.2022 ja se kokosi yhteen Meri-Lapin senioreita, yhdistyksiä ja palveluntarjoajia. Messuilla oli erilaisia puheenvuoroja ja esityksiä sekä runsaasti erilaisia esittelypisteitä.

Seniorit messukävijöinä osoittautuivat erittäin aktiivisiksi osallistujiksi. Kenelläkään ei ollut kiire vaan kaikilla oli aikaa keskustella, vaihtaa ajatuksia ja kokeilla uusia juttuja – tämä oli luonnollisesti myös erittäin hedelmällinen paikka yhteiskehittämiseen.


Kuva 2: Hankkeen työpaja Kemin seniorimessuilla lokakuussa 2022. Kuva Anniina Tohmola.

Työpaja toteutettiin hankkeen esittelypisteen yhteydessä ja ihan vieressä oli Kemin kotihoidon apuvälineiden ja teknologioiden esittely. Esillä oli mm. Yeti-näyttö ja Hilda-sisältöpalvelu, Evondos lääkeannostelurobotti sekä tukisukanvetolaite. Apuvälineet toimivat kiinnostuksen herättäjinä, niitä tultiin tutkimaan ja kokeilemaan käytännössä. Konkreettisen tekemisen rinnalla oli helppo avata keskustelu ylipäänsä hyvinvointiteknologiaan ja siihen liittyvien palveluiden ideoimiseen ja kehittämiseen.

Esillä olleiden apuvälineiden lisäksi keskustelun tukena hyödynnettiin havainnekuvia Kuvan 2 mukaisesti. Yhdessä konkreettinen tekeminen ja havainnekuvat herättivät vapaamuotoisia keskusteluita, joiden pohjalta hanketoimijat saivat lisää ymmärrystä kohderyhmän arjesta ja arvoista.

Living Lab toiminnan pilotointia kampuksella

Osana Lapin AMKin avoimet ovet -tapahtumaa vuonna 2022 järjestettiin myös Living Lab Pruntsi -hankkeen työpaja, johon kutsuttiin ikääntyviä, kotihoidon työntekijöitä, ja palveluntuottajia. Työpaja pidettiin kodinomaisessa Kotiympäristö-tilassa, joka on hoitotyön ja vanhustyön opiskelijoiden kehittämisympäristö ja tarkoitettu juuri vanhustyön palveluiden kehittämiseen.

Työpajassa haluttiin pilotoida ja demota Living Labin mahdollisia palveluita ja kotia muistuttavassa tilassa ohjelmassa oli hyvinvointiteknologian esittely sekä livenä ja etänä, käytännön kokeilua yhdessä ja teknologiaan tutustumista opiskelijoiden johdolla. Pidimme lyhyen ryhmätuokion taukojumpan muodossa ja lopuksi kokoonnuimme yhteiseen keskusteluhetkeen kahvipöytään.


[Kuva 3: Työpaja Kemin kampuksella Kotiympäristö-tilassa. Kuva Anniina Tohmola.]

Työpajan ydin oli luonnollisesti tuo yhteinen kahvihetki, jonka äärellä keskusteltiin hyvinvointiteknologiasta ja niihin liittyvistä palveluista, mutta kaikki pienet demot sitä ennen olivat suurin syy siihen, että keskustelu oli niin hedelmällistä! Sen sijaan, että olisimme vain kysyneet ”olisiko kiva, jos opiskelijat esittelisivät ja opettaisivat kädestä pitäen uuden laitteen käyttöä”, me todella teimme niin! Havainnoimme niitä tilanteita, osallistuimme niihin itse ja lopuksi vielä keskustelimme siitä kokemuksesta ja mietimme yhdessä, kenelle tämä voisi sopia, mikä siitä teki hyvän ja miten voisimme kehittää sitä vielä eteenpäin ja monistettavaksi palveluksi.

Mitä opimme ikääntyvien käsityksistä liittyen hyvinvointiteknologiaan?

Keskustelujen kautta päästiin käsiksi ihmisten käsityksiin, ajatuksiin ja mielikuviin aiheeseen liittyen. Kun kysyttiin, että käyttääkö henkilö jotain apuvälinettä tai hyvinvointiteknologiaa arjessaan tai ovatko tällaiset apuvälineet tuttuja, niin yleensä tunnistettiin jonkun kolmannen osapuolen käyttävän tai hyötyvät apuvälineistä (esim. äiti, naapuri, sisko, veli, setä), mutta usein oltiin hieman helpottuneita, ettei itse vielä tarvitse:

”Hieno juttu tämä tällainen, mutta onneksi en itse vielä tarvitse tällaisia apuvälineitä.”

Erilaiset asenteet ja mielikuvat asettavat haasteita palvelun suunnittelulle ja toteutukselle. Tässä hankkeessa heräsimme juuri siihen, että ikääntyvien hyvinvointiteknologiaan liittyvät palvelut täytyy todella miettiä helposti saavutettaviksi ja lähestyttäviksi, esimerkiksi viemällä palvelut paikkoihin, joissa ikääntyvät jo ovat ja toisaalta puhumalla asioista leimaamatta ketään avun tarvitsijaksi.

Monet kertoivat lapsen tai jonkun muun lähiomaisen kannustavan apuvälineiden, teknologian ja palveluiden käyttöön. Motivaatio laitteen käyttöönottoon oli usein noussut tarpeesta pitää yhteyttä muualla asuviin läheisiin, mutta käytön myötä oli rohkaistuttu käyttämään teknologiaa laajemminkin:

”Tytär toi tabletin ja opetti sen käyttöä. Ensin me vain soiteltiin videopuheluita, mutta nykyään minä luen sillä uutisetkin.”

Ikääntyvien hyvinvointiteknologian ja apuvälineiden käyttöön liittyy hyvin vahvasti myös omaisten ja muiden läheisten suhtautuminen ja tuki, joka parhaimmillaan kannustaa ja motivoi uusien asioiden opetteluun. Toisaalta omaiset ja läheiset voivat olla myös hidasteena palveluiden käytölle epäillen esimerkiksi ikääntyvän taitoja, osaamista tai kykyä oppia uusien apuvälineiden ja teknologian käyttöä.

Iloisia yllättäjiä ja tietyllä tavalla edelläkävijöitä kohdattiin myös. Muutamat kertoivat innokkaasti eri palveluista ja laitteista, joita hyödyntävät arjen helpottamiseksi:

”Minulla käy siivooja ja ruoan tilaan kotiin. Ja onhan mulla nämä silmälasit ja kuulolaite ja kotonakin liesivahti, palohälytin, lääkemuistuttaja ja monia muita juttuja. Jos joku ei onnistu, niin hankitaan apuväline! Olen moderni näissä asioissa.”

Käyttäjäymmärrys pohjana palvelun muotoilulle

Ikääntyviä osallistettiin erityisesti hankkeen kahdessa työpajassa palvelumuotoilun keinoin, mutta yhtä lailla tietoa kohderyhmän toiveista ja tarpeista selvitettiin myös muissa tapahtumissa ja sähköisen kyselyn avulla. Kaikki nämä yhdessä ovat tarjonneet tärkeitä kohtaamisia ikääntyvien ja muiden kohderyhmien kanssa.

Living Lab on jo sanana ja toimintana niin vieras, että se itsessään luo haasteita kehittämistyölle ja työpajoille. Valitsimme toimintatavan, jossa emme yrittäneet taustoittaa, mistä on kyse, vaan pyrimme käynnistämään keskustelun aiheesta havainnollistavien kuvien ja käytännön tekemisen kautta. Annoimme esimerkkejä, mitä hyvinvointiteknologiaan liittyvät palvelut voisivat olla ja tämä antoi yhteiskehittämiselle hyvän lähtökohdan rasittamatta ihmisiä kontekstin ymmärtämisellä.

Keskustelut ikääntyvien kanssa johtivat aikaisempien ideoiden kriittiseen tarkasteluun ja uusien palveluideoiden muodostumiseen. Tarvitaanko Living Lab Pruntsille kiinteät, pysyvät tilat jostain vai voisiko tämä olla toimintaa ja palveluita, joiden avulla apuvälineitä ja hyvinvointiteknologiaa tehdään ikääntyville tutuksi ja mahdollisestaan tutustuminen ja kokeilu? Eri kohderyhmien kanssa pidettyjen työpajojen ja selvitysten myötä hankkeessa on hahmoteltu Living Lab Pruntsin palvelumallia, joka kuvaa, miten Living Lab Pruntsi toimii ja millaisia palveluita se tarjoaa eri asiakkaille. Työpajat ja niissä kertynyt ymmärrys on toiminut pohjana erilaisten vaihtoehtoisten palvelumallien kehittämisessä.

Lähteet:

Heikkanen, S. & Österberg, M. 2012. Living Lab ammattikorkeakoulussa. Haaga-Helia 2012.

Lapin AMK 2022. Kemin Pruntsi-kortteliin uusinta älykkään asumisen teknologiaa. Uutinen verkkosivuilla 31.3.2022. https://www.lapinamk.fi/news/Kemin-Pruntsi-kortteliin-uusinta-alykkaan-asumisen-teknologiaa/29272/ccc45cf2-010c-4ba6-92cc-b5bc06b1cb38

Lehto, P. & Malkamäki, S. 2023. Suomen terveysalan kasvun ja kilpailukyvyn visio 2030. Sitra 2023.

Miettinen, S. (toim.) 2011. Palvelumuotoilu – uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Teknologiateollisuus 2011.

Vahtola, K., Marjanen-Korkala, T., Meinilä, A., Jauhola, P. & Alatalo, H. 2022. Living Lab Pruntsi ikääntyneiden kotona asumisen tueksi. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry blogi 15.12.2022. https://www.valli.fi/living-lab-pruntsi-ikaantyneiden-kotona-asumisen-tueksi/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 

Traumaattiset kokemukset

Ihminen voi kohdata elämässään traumaattisia kriisejä. Nämä ovat psyykkisiä tilanteita, joissa jokin ulkoinen tapahtuma uhkaa ruumiillista olemassaoloa, sosiaalista identiteettiä, turvallisuutta tai tyydytysmahdollisuuksia. Yksilö voi kokea olevansa kuolemanvaarassa tai joutua todistamaan läheisensä kuolemanvaaraa.

Jo yhden erittäin voimakkaan traumatisoivan tapahtuman seurauksena saattaa kuva maailmasta ja elämisen luonteesta muuttua. Puhutaankin akuutista stressitilanteesta, joissa trauman tunnusmerkkeinä ovat taistelu, pako jähmettyminen tai täydellinen alistuminen tilanteeseen. Kokemukset voivat synnyttää myös ehdollistuneita pelkoreaktioita, jolloin aiemmin neutraalit asiat alkavat aiheuttaa pelkoa.

Tilanteeseen, joka voi aiheuttaa stressihäiriön joutuu länsimaiden väestöstä noin 35 - 90 prosenttia elämänsä aikana. Noin neljännekselle vaikean stressitapahtuman kokeneista kehittyy PTSD, eli traumaperäinen stressihäiriö. Traumaattiseen stressihäiriöön liitetään esimerkiksi negatiiviset kognitiiviset muutokset. Yleensä oireet alkavat viimeistään kuusi kuukautta traumatapahtuman jälkeen. (Duodecim 2015.)

Lapsuuden traumakokemukset

Lapset kokevat elämänsä aikana erilaisia stressaavia hetkiä, jotka ovat tyypillisesti lyhytkestoisia. Nämä eivät aiheuta estettä lapsen kehitykselle. Kuitenkin arvioiden mukaan noin joka neljäs lapsi kokee vakavan trauman ennen aikuisikää.

Trauma vaikuttaa lapsiin hyvin eri tavoin, sillä lapsen ikä ja kehitysvaihe sekä jokaisen lapsen yksilölliset riski- ja haavoittuvuustekijät määrittävät lopputuloksen. Pieni lapsi ei kykene hallitsemaan traumaan liittyvää stressiä, sillä kehon stressijärjestelmä ja mieli ei ole vielä kehittynyt. Näin ollen mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä alttiimpi hän on traumatisaatiolle. Keskeistä traumaattisissa tilanteissa on säilyttää perusturvallisuus sekä vanhempien kyky turvata ja suojata lastaan. Kouluikäinen voi tukeutua myös perheen ulkopuolisiin ihmissuhteisiin. Tutkimusten mukaan traumalta suojaavia tekijöitä ovat lapsen älykkyys ja hyvä kielellinen kyky ja hyvä sekä turvallinen kiintymyssuhde. (Duodecim 2015.)

Lapsuudessa vakavasti kaltoinkohdelluilla voi olla kymmenen erilaista psykiatrista diagnoosia ennen kuin traumaperäinen oirekuva huomioidaan. Kun traumaperäistä oirekuvaa ei havainnoida, hoidetaan pitkänä jatkumona vaihtelevia oireita yksitellen oireenmukaisina hoitoina. Lapsena kaltoinkohtelevissa olosuhteissa eläneiden oireet ovat usein lapsuuden selviämiskeinoja. Tapoja, miten lapsi on selvinnyt sietämättömissä olosuhteissa. Kun nämä selviämiskeinot irrotetaan alkuperäisistä yhteyksistä, tulee niistä usein häpeällisiä oireita. (Suokas 2023, 11.)

Useissa tutkimuksissa on löydetty yhteys siihen, että jos jonkin trauman oli kokenut aikaisemmin, toistui se usein seurannan aikana. Esimerkiksi väkivaltaa kokeneet joutuivat kokemaan sitä yhä uudelleen. (Ojanen 2018,115.)

Nuorten kohtaamat traumaattiset asiat

Traumatisaation riskitekijöitä on tutkimusten mukaan muun muassa oppimis- ja erityisvaikeudet, aiemmat psyykkiset häiriöt, aiemmat traumakokemukset ja menetykset. Lisäksi riskiä lisäävät vanhemman psyykkinen sairaus ja sosiaalisen tuen ja turvan puute. (Duodecim 2015.)

Se, miten yhteiskunnassa ymmärretään ylivoimaiset traumaattiset kokemukset, on hyvinkin häilyvää. Välillä traumakokemukset nostetaan voimakkaasti esille, kun toisinaan ne katoava ja niiden merkitystä vähätellään. Tämä traumaan suhtautuminen muistuttaa paljon myös trauman olemusta. Trauma työnnetään välillä syrjään ja sitä vältellään, kun taas toisinaan se tunkeutuu hyvinkin voimakkaasti näkösälle. (Suokas 2023, 9.)

Nuoret reagoivat erityisen herkästi tietynlaisiin traumoihin, kuten kaltoinkohteluun ja hyväksikäytetyksi tulemiseen, kun taas luonnonmullistusten ja suuronnettomuuksien jälkeinen oireilu on havaittu vähäiseksi, mikäli nuoren menettämä läheinen ei ole suoraan koskettanut nuorta itseään tai tämän lähipiiriä. Trauman takia nuoruusiän kehitystehtävät saattavat hidastua tai pysähtyä kokonaan. Näitä ovat persoonallisuuden kehittyminen, itsenäistyminen ja oman identiteetin ja seksuaalisuuden vahvistuminen. Näiden vaikeutumisella on pitkäkestoisia vaikutuksia aikuisiän mielenterveydelle. (Aronen & Suomalainen 2016.)

Lapsena koettu väkivalta-altistus voi vaikuttaa nuoren kykyyn luottaa aikuiseen sekä aiheuttaa vaikeutta kiinnittyä ihmissuhteisiin. Tämä näkyy esimerkiksi läheisyyden välttelemisenä, vaikeutena pyytää apua, ankaruutena itseä kohtaan sekä häpeän tunteina. Turvattomassa kiintymyssuhteessa kasvaneella nuorella on usein vaikeuksia luottaa itseensä ja omiin kykyihinsä. Hyvin ristiriitaisissa tai jäsentymättömissä kiintymyssuhteissa kasvaneet voivat puolestaan liioitella uhkaa tai vaaraa. Tällöin nuori testaa uudet aikuiset vihan, epätoivon ja pettymyksen tunteiden kautta. (Duodecim 2015.)

Muuttuvat sosiaalityön toimintaympäristöt

Sote-uudistus muotoilee parhaillaan sosiaalipalveluiden toimintaympäristöä. Suuri osa kunnissa työskennelleistä ammattilaisista on siirtynyt hyvinvointialueiden palvelukseen. Sote-uudistuksella tavoiteltu palveluiden integroituminen tuo mukanaan eri ammattiryhmien sekä asiantuntijoiden välisen yhteistyön. Monialaisuus näyttäytyy siis vahvemmin. Tänä päivänä palveluissa näyttäytyy tärkeänä osa-alueena myös asiakasosallisuus eli palvelunkäyttäjien ja kokemusasiantuntijoiden osallisuus.

Jäppisen (2023, 53) mukaan sosiaalityö muuttuu ajassa. Sosiaalityön kehitys heijastaa ympäröivän yhteiskuntamme muutoksia. Esimerkiksi viime vuosikymmeninä yksi iso muutos on ollut asiakaskunnan moninaistuminen. Ihmisten liikkumista yli valtakunnan rajojen on aina ollut; samoin kulttuurista ja etnistä moninaisuutta. Sosiaalityötä on rakennettu kuitenkin pitkään kansallisen yhtenäisyyden varassa. Tärkeää on kuitenkin, ettei sosiaalityössä moninaisuutta tarkastella vain asiakkaita koskevana kysymyksenä. Paljon tehtävää olisi siinä, että myös sosiaalityöntekijät olisivat monitaustaisempi ja moninaisempi ammattikunta.

Yhteiskunnalliset järjestelmäkriisit ovat myös sosiaalityön kriisejä. Ilmastonmuutos ja luontokato uhkaavat muuttaa myös sosiaalityön toimintaympäristöä peruuttamattomasti. Ekososiaalinen sosiaalityö painottaakin luonnon ja sosiaalisen ympäristön suhdetta sosiaaliseen hyvinvointiin ja sosiaalisiin ongelmiin.

Sosiaalityö edellyttää tekijöiltään kykyä jatkuvaan liikkeeseen mikron ja makron; yksilöiden ja rakenteellisen tason välillä. Aina lopulta sosiaalityössä on kyse vuorovaikutuksesta ja kohtaamisista. Suhdeperustaisen sosiaalityön rinnalle on noussut kehittyvä systeeminen työote. Tässä työotteessa ovat tarkemmassa tarkastelussa eri tekijöiden väliset monitahoiset vaikutussuhteet. Esimerkiksi perhesysteemissä keskiössä ovat perheenjäsenten väliset suhteet, mutta systeemi koostuu myös suhteista perheen, sen ympäristön ja yhteiskunnan välillä. (Jäppinen 2023, 53-54.)

Lasten ja nuorten pahoinvoinnin syitä

Lasten ja nuorten pahoinvointiin yhteiskunnassamme voivat vaikuttaa monet taustalla olevat syyt. Isot muutokset yhteiskunnassamme; koettu korona-aika, sodat, taloudellinen epävarmuus ja köyhyys voivat vaikuttaa negatiivisesti lasten ja nuorten elämään ja hyvinvointiin.

Koulukiusaaminen on tänä päivänä ongelma, joka voi johtaa ahdistukseen, masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Perheiden hajoaminen, yksinäisyys ja eristäytyminen voivat aiheuttaa stressiä ja ahdistusta lapsille ja nuorille. Kasvava paine suorittaa ja menestyä; lasten ja nuorten odotetaan suoriutuvan hyvin koulussa, harrastuksissa ja sosiaalisessa elämässä.

Teknologian liiallinen käyttö; lasten ja nuorten viettämä aika teknologian parissa on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Liiallinen ruutuaika voi vaikuttaa negatiivisesti heidän fyysiseen terveyteensä, keskittymiseen, jaksamiseen ja myös sosiaaliseen elämään, kun kavereille ei jääkään aikaa tai ei hakeuduta kontakteihin muuta kuin sosiaalisen median kautta.

Turvallisessa arjessa

Me kaikki sotealan toimijat sekä kasvattajat tarvitsemme tietoa ja ymmärrystä siitä, mikä meidän lastemme ja nuortemme hyvinvointia alentaa ja tietoa myös siitä, kuinka voimme heidän pahoinvointiaan ennaltaehkäistä ja hoitaa. Tarvitsemme työkaluja ja keinoja osataksemme toimia lasten ja nuorten kanssa; näitä ovat muun muassa tunne- ja vuorovaikutukseen, sekä kehotietoisuuteen liittyvät työkalut. Kaikki me tarvitsemme turvallisen arjen.

On tärkeää huomata, että jokainen lapsi ja nuori on yksilö, ja heidän pahoinvointinsa syitä voidaan selittää monin eri tavoin. Tärkeintä on tarjota lapsille ja nuorille turvallinen ja tukeva ympäristö, jossa heidän tarpeitaan kuunnellaan ja heitä autetaan käsittelemään haasteitaan. Tarvitsemme uusia hyvinvointia tukevia käytäntöjä.

Vakauttavan työotteen merkityksestä

Traumatisoivat kokemukset voivat vaikuttaa lapsen ja nuoren käyttäytymiseen, tunteisiin ja ajatteluun monella eri tapaa. Vakauttava työote voi olla erittäin tärkeä traumalapsille ja nuorille, koska se auttaa heitä tuntemaan olonsa turvalliseksi ja vakaammaksi. Tämä voi auttaa heitä käsittelemään traumaattisia kokemuksiaan ja vähentämään stressiä ja ahdistusta. Lapsi ja nuori tarvitsee arjessaan lämpöä, turvallisuutta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Turvallisilla aikuisilla ja heidän antamalla tuellaan on tässä merkittävä rooli.

Vakauttava työote sisältää monia erilaisia käytäntöjä, kuten johdonmukaisen ja ennustettavan ympäristön luomisen, jossa rutiinit ja rajoitukset ovat selkeitä ja selkeästi määriteltyjä. Traumatisoituneet nuoret tarvitsevat myös positiivista vuorovaikutusta ja tukea, jotta he voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja luottavaisiksi.

Kun keho tuntee olonsa turvalliseksi, kykenevät aivot vastaanottamaan uutta informaatiota ja muodostamaan uutta todellisuutta. Yhtenä mallina tässä voi toimia elämäntarinatyöskentely. Se on parhaimmillaan tässä- ja nyt- tilanteiden ja tuntemuksien tutkimista. Kun tilanne on turvallinen, voidaan lähteä tutkailemaan menneisyydessä tapahtuneita asioita ja kurkotella tulevaan. Elämäntarinatyöskentelyssä on kyse työntekijän ja lapsen tai nuoren välisestä vuorovaikutuksesta. Se on tavoitteellista toimintaa, jolla tuetaan lapsen tai nuoren kasvua ja kehitystä. Työskentely antaa mahdollisuuksia tarkastella lapsen tai nuoren kanssa hänen elämänsä tärkeitä kysymyksiä juuri hänen tahdissaan ja ehdoillaan.

Luotettava aikuinen toimii kannattelijana lapselle ja nuorelle. Turvassa mieli ja keho voivat rauhoittua. Kun lapsi tai nuori aistii olevansa turvassa, on hän valmiimpi vuorovaikutukseen. Kun suhde on syntynyt, voidaan kartoittaa lapsen tai nuoren elämän tärkeät asiat. Turvallisuuden tunne vapauttaa ajattelua, mikä puolestaan mahdollistaa puheen ja itseilmaisun. Turvallisuuden tunne voi koostua tunteiden ja vireystilan säätelytaidoista, omien tarpeiden tunnistamisesta ja hyväksymisestä, häpeän voittamisesta sekä itseä ja maailmaa koskevista uskomuksista. Osoitus lapselle tai nuorelle siitä, että tarina on tärkeä ja arvokas ja se halutaan kuulla, on tärkeää. (Barkman & Hipp 2023, 100-104.)

Lopuksi

Haitallisten lapsuusajan kokemusten huomioiminen sosiaali- ja terveyspalveluissa on ensisijaisen tärkeää. Traumainformoitu työtapa ja sen käyttöön ottaminen on siinä keskeistä. Haitalliset lapsuusajan kokemukset koskettavat merkittävää osaa väestöstä. Osa kantaa itse haitallisia kokemuksia tai ainakin tuntee jonkun, joka niitä kantaa. Tällä on yhteys monenlaiseen pahoinvointiin, ihmissuhteiden haasteisiin ja sairastavuuteen.

OPPIVE - Oppivelvollisuudesta eteenpäin -hankkeen päätavoitteena on pyrkiä tehostamaan ja kehittämään nuorten nivel- ja siirtymävaiheita koulutukseen sekä ehkäistä koulupudokkuutta kohdistamalla suoria toimenpiteitä nivel- ja siirtymävaiheissa oleville laajennetun oppivelvollisuuden ja sijaishuollon piirissä oleville nuorille, joilla on haasteita päästä peruskoulun jälkeen opiskelemaan. Usein näillä nuorilla on opiskelumotivaatioon liittyviä haasteita, mielenterveydellisiä haasteita, oppimisen haasteita tai neuropsykologisia kehityshäiriöitä.

Yhtenä tavoitteena on tukea nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia, järjestämällä tarvittavaa koulutusta. Oppive -hanke järjestää nuorten traumakokemuksiin ja vakauttamiseen liittyvän webinaarin. Sen tavoitteena on tuoda ammattilaisille ymmärrystä ja välineitä nuorten kanssa työskentelyyn.

Lähteet

Aronen, E. & Suomalainen, L. 2016. Akuutin stressireaktion/häiriön ja traumaperäisen stressihäiriön diagnoosi ja kliininen kuva. Teoksessa Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Kustannus Oy Duodecim 2016. Helsinki.

Barkman, J. & Hipp, T. 2023. Elämäntarinatyöskentely vakauttavana työmuotona lastensuojelun sijais- ja jälkihuollossa. Teoksessa J.Linner Matikka & T. Hipp (toim.) Traumainformoitu työote. PS-kustannus, Keuruu, s. 100-115.

Duodecim 2015. Traumaperäinen stressihäiriö. Viitattu 31.3.2023 Traumaperäinen stressihäiriö (duodecimlehti.fi)

EMDREurope. Viitattu 6.4.2023 Trauma – Suomen EMDR-yhdistys

Jäppinen, M. 2023. Sosiaalityö tänään. Teoksessa J.Linner Matikka & T. Hipp (toim.) Traumainformoitu työote. PS-kustannus, Keuruu, s.48-56.

Korhonen, Laura 2021. Traumaattiset kokemukset ja traumaperäiset häiriöt. Pulassa lapsen kanssa. Viitattu 31.3.2023 Traumaattiset kokemukset ja traumaperäiset häiriöt - Terveyskirjasto

Matikka, J. Tre-harjoitus ja 2-tyypin trauma. Viitattu 7.4.2023 TRE Finland | Johanna Matikka: TRE -harjoitus ja II-tyypin trauma

Ojanen, M. 2018 Onnellisuuksien oivaltaja. Mitä tiede kertoo onnesta. PS-kustannus.

Peltoniemi, M. & Nordlund, T. 2017. Tietoisuutta pakeneva trauma yksilön ja yhteiskunnan haasteena. Päivitetty 28.11. 2017. Viitattu 7.4.2023 Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry. https://www.disso.fi/tietoa_traumasta_ja_dissosiaatiosta/traumatisoituminentietoa_traumasta_ja_dissosiaatiosta/tietoisuutta-pakeneva-trauma-yksilon-jayhteiskunnan-haasteena

Suokas, Anne 2023. Alkusanat. Teoksessa Linner Matikka J. & Hipp T. (toim.) Traumainformoitu työote. PS-kustannus.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

The Frostbit Software Lab in Lapland University of Applied Sciences has developed Green Care Virtual Reality environment that relax but also actives people in forest environments. Development work was enabled and resourced by the Active Arctic project.

On Forest Visitor VR (In Finnish: Metsänkävijä VR) there are two different scenarios. One where the user finds himself in middle of the forest surrounded by nature with animals to spot and mushrooms to be picked and another one with calming lake environment with sound of the lake water and birds and with a possibility to fish with traditional bait fishing pole.

Green Care solutions, which involve the use of nature-based interventions such as ecotherapy animal-assisted therapy and gardening, have been shown to have a positive impact on various aspects of well-being, including physical, psychological, and social well-being.

One study conducted in the Netherlands found that engaging in horticultural activities, such as gardening, had a positive effect on physical health by reducing stress and increasing physical activity levels (van den Berg et al., 2010). Another study conducted in the United States found that animal-assisted therapy had a positive impact on psychological well-being by reducing symptoms of depression, anxiety, and post-traumatic stress disorder (PTSD) (Barker & Dawson, 1998).

Ecotherapy, which involves nature-based interventions to improve mental health, has also been shown to positively impact psychological well-being. A review of 10 studies on ecotherapy found that it was associated with significant improvements in symptoms of depression, anxiety, and stress (Summers & Vivian 2018).

However, not everyone has easy access to nature and green spaces. Virtual reality (VR) green care applications can provide a solution for people who are unable to physically access nature. These applications can provide immersive experiences that simulate natural environments and can help to reduce stress and anxiety levels (Valtchanov et al., 2010).

One study found that a VR forest environment had a calming effect on participants and reduced their stress levels. The results pointed out that there is increasement in relaxation, attention restoration and clearing one’s thoughts effects among the participants (Mattila et al., 2020).

“Metsänkävijä VR” solution has been tested around Finnish Lapland by multiple elderly housing service providers and designed further with their feedback. Testing has also been arranged with disabled people, mental car unit staff and with children with autism spectrum. The feedback has been useful and further personalized development is wanted.

Picture 1. Testing VR forest environment at Lapin Muistiyhdistys, Päivätoiminta Onnimanni.

Solutions were taken into testing in a very open-minded way and with no fear for modern technology. Although, with disabled people the testing pointed out that the setup of testing needs specific approach and help from familiar nurses. User centric design has critical impact in this kind of application case as it is designed in plug & play way.

These solutions have enormous potential also in mental healthcare of young people as a motivating environment to go more often out to nature but also in virtual travelling field.

Picture 2. Testing VR forest environment at Rovaseudun hoivapalvelut, Seutulanharjun hoivakoti.

In summary, Green Care solutions are important for various aspects of well-being, and VR Green Care applications can provide content for people who are unable to go out to nature. These interventions may positively impact physical, psychological, and social well-being and improve quality of life.

The importance of projects like Active Arctic cannot be underlined enough. It is crucial to make these solutions familiar to the target groups. In the project we are finding best practices to digitalize well-being sector, including SME’s, research organizations and increasing knowledge of solutions to public sector. Main actions of the project are to:

- increase awareness of digital solutions on market currently and upcoming ones in near future,

- collide ICT sectors solutions and companies with well-being and healthcare domain,

- find new business models and activities from digital solutions implementation,

- define how Digital Innovation Hub (DIH) of wellbeing sector could be established to Finnish Lapland in best conceivable way, and to

- actively network and establish collaboration between actors.

For further inquiries, please contact Active Arctic Project Managers:  Tuuli Tikkanen (tuuli.tikkanen(a)lapinamk.fi and
Ella Björn (ella.bjorn(a)ulapland.fi)

References:

Barker, S. B., & Dawson, K. S. (1998). The effects of animal-assisted therapy on anxiety ratings of hospitalized psychiatric patients

Valtchanov, D., Barton K. R., Ellard, C. (2010).Restorative Effects of Virtual Nature Settings

(Summerrs, J. K. & Vivian, D. N.). Ecotherapy – A Forgotten Ecosystem Service: A Review https://www.researchgate.net/publication/326808852_Ecotherapy_-_A_Forgotten_Ecosystem_Service_A_Review

van den Berg, A., E., Groenewegen, P.,P., Maas, J., Verheij, R. A. (2010). Green space as a buffer between stressful life events and health https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0277953610000675?via%3Dihub

Mattila , O , Korhonen , A , Pöyry , E , Hauru , K , Holopainen , J & Parvinen , P 2020 , ' Restoration in a Virtual Reality Forest Environment ' , Computers in Human Behavior , vol. 107 , no. June , 106295 .
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/344187/mattila_et_al_2020_Restoration_in_a_Virtual_Reality_Forest_Environmentfinal_author_draft.pdf?sequence=1

 

> Return to the Lapland UAS Blog front page

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin suomenkieliselle etusivulle

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yksi merkittävä painopiste on ollut vahvistaa lapsi- ja perhelähtöistä toimintakulttuuria kaikilla toimintasektoreilla. Lapsen ja perheen näkökulman vahvistaminen esimerkiksi eri palveluita suunniteltaessa on ensiarvoisen tärkeää.

Suosikkisanat tarjoavat välineitä lapsen kasvun, kehityksen ja toimintakyvyn kokonaisvaltaiseen tukemiseen. Näiden välineiden avulla eri ammattihenkilöt voivat ymmärtää lapselle ja perheelle merkityksellisiä tekijöitä vahvuusperustaisesti ja siten hyödyntää niitä palveluiden ja tukitoimien suunnittelussa. Suosikkisanoja hyödynnetään tällä hetkellä hoito-, kuntoutus sekä kasvatus- että opetustyössä.

Kuva 1. Lapsuuden kuusi suosikkisanaa (F-Words Translations | CanChild)

Suosikkisanat pohjautuvat Canchild:n tutkijoiden (Rosenbaum & Gorter 2012) tekemiin tutkimuksiin ja perheiden kanssa käytyihin keskusteluihin. Suosikkisanat ovat käännös englanninkielisestä versiosta F-words. Taustalla on Maailman terveysjärjestön (WHO) kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF) (kuva 2).

ICF-luokituksen osa-alueet on käännetty lasten ja perheiden näkökulmaa kunnioittaen antaen kustakin osa-alueesta esimerkin (kuva 2). Ruumiin ja kehon toiminnoista Kunto (Fitness) kuvaa lapsen fyysistä sekä psyykkistä hyvinvointia. Lapsen suorituksia kuvaa Toiminta (Function), joka liittyy siihen, mitä lapsi pystyy tekemään, ei niinkään siihen miten hän sen tekee. Ystävät (Friends) osa-alue kuvaa lapsen osallistumista erilaisiin sosiaalisiin suhteisiin. Ystävät edustavat muiden lasten kanssa solmittuja ystävyyssuhteita. Perhe (Family) kuvaa ympäristötekijöitä ja kaikkia lasten ja nuorten arjen toimintaympäristöjä. Hauskuus (Fun) edustaa yksilötekijöitä ja sisältää asioita, joista lapset pitävät.

Suosikkisanoihin on lisätty myös kuudes osa-alue, Tulevaisuus (Future), sillä lapset kasvavat ja kehittyvät jatkuvasti. Tulevaisuus edustaa lapsen osallistumista ja kasvamista yhteisön jäseneksi.

Suosikkisanat keskittyvät erityisesti näihin kuuteen lapsen kehityksen avainalueeseen, jotka tulisi huomioida lasten kasvatuksessa, opetuksessa, hoidossa ja kuntoutuksessa.

Suomennetut suosikkisanat on luotu vahvistamaan lapsen ja perheiden asiantuntijuutta sekä yhdenvertaisuutta palveluiden ja tukien suunnittelussa (Cross ym. 2015). Ne auttavat kokoamaan yhteen lapsen ja perheen kannalta merkityksellistä tietoa sekä tarjoavat vahvuuksiin perustuvan kokonaisvaltaisen kuvauksen lapsesta ja perheestä (Rosenbaum ym. 2021)

Välineet mahdollistavat vahvuuksien rakentamisen ja painottavat lapsen omaa toimintaa ja hyvinvointia, sen sijaan että pyrkisimme korjaamaan lapsen toimintaa kohti ‘normaalia’. Suosikkisanat korostavat myös toiminnan hauskuutta ja mielekkyyttä; sellaisia tekijöitä, jotka ovat lapsesta mielekkäitä asioita tavoitella ja rakentavat positiivista tulevaisuutta (Rosenbaum ym. 2021)




Kuva 2. ICF-luokituksen osa-alueet ja Suosikkisanat

Suosikkisanoja on käännetty jo 23 kielelle. Suomenkielinen käännösprosessi toteutui neljän ammattikorkeakoulun (Lapin, Turun, Satakunnan ja Savonia-ammattikorkeakoulun) yhteistyönä. Käännöstyö eteni virallisen käännösprotokollan mukaan. Prosessissa tuotettiin käännökset neljään välineeseen (kollaasi, profiili, tavoitelomake ja sopimus), posteriin sekä tekstitys kolmeen videoon. Nämä suomenkieliset versiot välineistä ovat ladattavissa CanChildin verkkosivuilta F-words Knowledge Hubista.

Suosikkisanavälineet (F-Words Translations | CanChild)

Suosikkisanasopimus on sopimus lasten, perheiden ja ammattilaisten välillä. Sen tarkoitus on tuoda esille lapselle ja perheille tärkeitä asioita. Sopimus edustaa ikään kuin epävirallista, mutta tärkeää sopimusta lapsen ja toimijoiden välillä, joiden kanssa lapsi työskentelee ja toimii. Sopimus myös ’elää ja kehittyy’ lapsen arjessa tilanteiden mukaan.

Suosikkisanakollaasin tarkoitus on toimia suosikkisanojen visuaalisena esityksenä. Se on lapsille luontaisempi, hauska ja helppo tapa puhua itselle tärkeistä asioista. Se on oiva tapa myös kiteyttää asioita tiiviiseen muotoon.

Suosikkisanaprofiili on yksisivuinen asiakirja, joka korostaa kunkin sanan merkitystä lapselle ja perheelle. Ideana on, että profiilia voidaan käyttää esittelyasiakirjana esimerkiksi ensimmäisissä tapaamisissa uusien ihmisten kanssa. Lapsen kasvaessa profiili muuttuu, joten sitä voidaan päivittää tarpeen mukaan. Profiilin ideana on, että sen kautta esimerkiksi ammattilaiset oppivat lisää lapsen perheestä ja ystävistä, siitä, mistä lapsi pitää sekä lapsen ja perheen yleisistä tulevaisuuden toiveista ja tavoitteista.

Tavoitelomakkeen tarkoitus on auttaa lapsia ja perheitä osallistumaan tavoitteiden asettamisprosessiin. Lomakkeen avulla voidaan nähdä mikä lapselle ja perheelle on tärkeää ja mitä he haluavat tavoitella. Jokaista suosikkisanaa kohden voi täyttää yhden tavoitteen ja perustella tavoitteen merkityksellisyyden.

Suosikkisanojen käyttö kliinisessä työssä

Tutkimuksissa on todettu, että ammattilaiset ovat ympäri maailman kiinnostuneita suosikkisanoista ja ovat ottaneet niitä käyttöönsä kliinisessä työssä tukeakseen kokonaisvaltaista, vahvuuksiin perustuvaa lähestymistapaa lasten kanssa toimiessa (Soper ym. 2021; Soper ym. 2020).

Suosikkisanoista luodut ‘välineet’, kuten kollaasi tai tavoitelomake, mahdollistavat lapsen ja perheen näkökulman huomioimisen yhteistyössä ammattilaisten kanssa. (Rosenbaum 2022). Suomessa suosikkisanoja käytetään jo joillakin hyvinvointialueilla esimerkiksi lastenneurologisissa yksiköissä, Valteri-kouluissa sekä yksityisissä yrityksissä moniammatillisissa tiimeissä.

Suosikkisana-välineet ovat vapaasti käytettävissä, sivustolta voi ladata ja tulostaa tavoitteen mukaiseen työskentelyyn sopivia materiaaleja, esimerkiksi terveydenhuollossa tai varhaiskasvatuksessa hyödynnettäväksi.

Nyt kun viralliset käännökset eri välineistä ovat valmistuneet, kannustamme lasten ja perheiden kanssa työskenteleviä ottamaan ne käyttöönsä vahvistamaan lapsi- ja perhelähtöisten palveluiden toteuttamista!

Lähteet:

Cross, A., Rosenbaum, P., Grahovac, D., Kay, D., Gorter, J.W. 2015. Knowledge mobilization to spread awareness of the ‘F-words’ in childhood disability: lessons from a family–researcher partnership. 2015. Child: care, health and development, 41(6), 947–9 53.

Rosenbaum, P., & Gorter, J.W. 2012. The ‘F-words’ in childhood disability: I swear this is how we should think! Child: Care, Health and Development, 38(4), 457 – 463. DOI: 10.1111/j.1365-2214.2011.01338.

Rosenbaum, P. 2022. The F-words for child development: functioning, family, fitness, fun, friends, and future. Developmental Medicine & Child Neurology 2022 (64): 141–142.

Rosenbaum, A. Cross, A.K. Soper, V. Tomas, D. Grahovac, R. Teplicky, M. Wright. 2022. The F-words for Child Development: Lessons Learned.

Soper, A.K., Cross, A., Rosenbaum. P., Gorter, J. 2021. Knowledge translation strategies to support service providers’ implementation of the “F-words in Childhood Disability”, Disability and Rehabilitation, 43:22, 3168-3174, DOI: 10.1080/09638288.2020.1729873

Soper, A.K., Cross, A., Rosenbaum, P., Gorter, J. 2020. Service Providers’ Perspectives on Using the ‘F-Words in Childhood Disability’: An International Survey, Physical & Occupational Therapy In Pediatrics, 40:5, 534-545, DOI: 10.1080/01942638.2020.1726551

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapsen ja nuoren kuntoutuminen on vuorovaikutteinen yksilön ja ympäristön välinen muutosprosessi. Siihen liittyy monitoimijainen verkosto sekä monia erilaisia vaiheita ja välineitä. DigiMetku-hanke kehittää digitaalista sovellusta siihen, että kuntoutuminen rakentuu lapsen, hänen läheisten ja kuntoutuksen ammattilaisten yhteistoiminnassa mielekkääksi kokonaisuudeksi lapsen kasvuympäristössä ja perheiden arjessa.

Yhteistoiminta edistää kuntoutumista arjessa

Lapsen ja nuoren (jatkossa lapsen) kuntoutuksessa on kyse moniammatillisesta lapsen ja perheen kanssa yhdessä tehtävästä suunnittelusta ja toteutuksesta siten, että kuntoutustoimet on kytketty toisiinsa sekä lapsen arkeen ja kehitysympäristöön (Sipari ym. 2022a). Kuntoutumisen kannalta keskeistä on yhdessä tunnistaa lapselle merkitykselliset tavoitteet ja mielekäs toiminta tavoitteiden saavuttamiseksi ja mahdollistaa lapsen aktiivinen toimijuus arjessa(Koivikko ja Sipari 2021; Vänskä ym. 2016).

Vanhempien näkökulmasta lapsen toimintakykyä ja perheen eheää arkea edistää ammattilaisen tuki ja vahva osaaminen ja sitoutuminen yhteistoimintaan. (Wong Chung ym. 2019; Kinnunen 2021). Lapsen ja hänen perheensä kanssa keskustellaan lapsen ja perheen tarpeista sekä määritellään lapselle merkityksellisiä kuntoutumisen tavoitteita ja suunnitellaan ratkaisuja ja toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi perheen voimavarat ja prioriteetit huomioiden (King ym. 2019; An & Palisano 2014).

Lapsen kuntoutuminen edellyttää lapsen, perheen ja ammattilaisten tietoista yhteistoiminnan rakentamista yksilöllisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jossa hyödynnetään tätä yhteistoimintaa edistäviä toimintatapoja ja välineitä. (Koivikko ja Sipari 2021; Kinnunen 2021; Sipari & Vänskä 2020).

Kyse ei ole ainoastaan yhteistoiminnan muotoilusta yksilöllisiin tarpeisiin lapsen tavoitteiden saavuttamiseksi, vaan myös siitä, miten organisaatioiden ja sidosryhmien tulisi tehdä yhteistyötä. Tämä vaatii nimenomaisia välineitä, jotka rakentavat ja ohjaavat yhteistoimintaa lapsen kuntoutumisen edistymiseksi arjessa. (Granlund & King 2021.)

Metku-kirja ja Osallistuva ekologinen arviointi mahdollistavat yhteistoimintaa

Metropolia ammattikorkeakoulun LOOK-hankkeessa (2015-2017) kehitettiin lapsen osallistumista ja toimijuutta vahvistavia välineitä: Metku-kirja ja Osallistumisen ekologinen arviointi. Metku-kirjan avulla lapsi ja perhe kuvaavat lapselle merkityksellistä toimintaa arjessa lapsen oman sähköisen kuvauksen avulla esim. valokuvaten, videoiden, piirtäen itselleen tärkeitä asioita arjestaan. Yhdessä vanhempien kanssa lapsi pohtii mitä hän haluaa oppia, mitä on hänelle tärkeää tekemistä ja osallistumista arjessa ja kuvaa sen omaksi persoonalliseksi kirjakseen. Kirjaa hyödynnetään GAS-tavoitteiden laadinnassa sekä kuntoutuksen suunnittelussa lapsen arjessa toteutuvaksi kuntoutumisprosessiksi. (Sipari & Vänskä 2020.) Metku-kirja on todettu esimerkilliseksi välineeksi, joka vahvistaa ammattilaisten ymmärrystä lasten osallistumisesta arjessa (Granlund ja King 2021).

Osallistumisen ekologinen arvioinnin avulla tehdään toimintasuunnitelma arkeen siitä, miten osallistumisen tavoite on konkreettisesti mahdollista saavuttaa lapsen, perheen ja ympäristön näkökulmista. Arviointi ohjaa tarkastelemaan mitä tekijöitä tulee huomioida lapsen, perheen ja ympäristön suhteen, jotta lapsen osallistumisen tavoite voidaan saavuttaa. Tämän perusteella laaditaan konkreettinen toimintasuunnitelma vastuunjakoineen tavoitteen saavuttamiseksi. (Sipari & Vänskä 2020.)

Digitaalisella sovelluksella mielekäs kuntoutumisen kokonaisuus lapselle

Digitalisaatio ja teknologian käyttö on arkipäiväistynyt ja erilaisten sovellusten käyttö on osa lasten ja perheiden arkea (Välijärvi 2019) ja tarve kehittää digitaalisia ratkaisuja lasten kuntoutumisen tueksi on noussut sekä käytännön tarpeista että näyttöön perustuvan tutkimustiedon pohjalta (Rantala 2021). Digitaalisten sovellusten merkitys saattaa olla ratkaisevaa, kun vahvistetaan lapsen toimijuutta ja osallisuutta. Olennaista on lasten näkemystensä kunnioittaminen (Vinblad ym. 2019).

Metku-kirjan ja Osallistumisen ekologisen arvioinnin nivominen kokonaisuudeksi uuden digitaalisen sovelluksen avulla mahdollistaa kuntoutus- ja yhteistoimintaprosessin kiinnittymisen ja ohjaamisen lapselle merkityksellisen toiminnan ja tavoitteen suunnassa. DigiMetku-sovelluksen käyttö yhteistoiminnassa voi auttaa valjastamaan lapsen kuntoutumisen verkostot lapsen kuntoutumisprosessiin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällöin voidaan ohjata lapsen kuntoutumisen systeemistä kokonaisuutta lapsen, perheen ja ammattilaisten yhteistoiminnassa, tavoitteellisesti, yksilöllisesti ja tilannekohtaisesti. (Kuva 1)


KUVA 1. Sovellus nivoo yhteen ja konkretisoi kuntoutus- ja yhteistoimintaprosessin lapsen kuntoutumiseksi arjessa (mukaellen Sipari & Vänskä 2020).

DigiMetku-hankkeen (2022-2024) tarkoituksena on kehittää digitaalinen sovellus lapsen ja nuoren kuntoutumisprosessin edistämiseksi arjessa. Sovellus ohjaa kuvaamaan lapselle merkityksellistä toimintaa arjessa (Metku-kirja lähtökohtana) ja siten se toimii lapselle arjessa tärkeiden asioiden ja kuntoutumisen tavoitteiden tunnistamiseksi. Sovellusta voidaan hyödyntää lapsen tavoitteen mukaisen kuntoutumisen suunnittelussa (Osallistumisen ekologinen arviointilähtökohtana), toteutuksessa ja seurannassa.

Digitaaliseen sovellukseen kuvataan lapsen kuntoutumisen toimintasuunnitelma ja toteutus, jossa lapselle merkitykselliset asiat ja tavoitteellinen kuntoutuminen rakentuu osaksi lapsen arkea. Siten lapsen toimijuutta ja aktiivista osallistumista mahdollistavan sovelluksen käyttö yhteistoiminnassa transformoi kuntoutusprosessin lapsen kuntoutumiseksi arjessa.

Osallistuva tutkimuskumppanuus ohjaa DigiMetku-hankkeen toteutusta

Tutkimuksellinen kehittämishanke toteutetaan osallistuvassa tutkimuskumppanuudessa (Lehtonen ym. 2020; Sipari ym. 2022), mihin kutsutaan mukaan kuntoutujia, heidän läheisiään ja kuntoutuksen ammattilaisia. Hankkeessa tuotetaan tietoa yhdenveroisesti ja vastavuoroisesti siten, että, tunnistetaan ja hyödynnetään kaikkien osapuoltenarvokasta asiantuntijuutta tutkimuksellisessa kehittämisprosessissa (Sipari ym. 2022).

Hankkeen toteuttajakumppaneina toimivat Metropolia ammattikorkeakoulun, Yrkeshögskolan Arcada ja Lapin ammattikorkeakoulu ja hankkeen rahoittajana Kela. Hankkeessa rakennetaan laaja-alainen osallistuvaan tutkimuskumppanuuteen perustuva verkosto, mihin kutsutaan mukaan kuntoutusalan ammattilaisia ja kuntoutusta saavia lapsia ja heidän vanhempiaan ja läheisiä Valtakunnallisen lasten ja nuorten kuntoutus ry:n kanssa yhteistyössä.

DigiMetku-hankkeen aloitusseminaari toteutui 8.12.2023, ja siihen osallistui kuntoutuksen ammattilaisia sekä lasten ja nuorten vanhempia. Aloitusseminaarissa esiteltiin hankkeen tarkoitusta ja toteutussuunnitelmaa. Seminaarissa kysyttiin osallistujilta millaiset asiat heitä innostavat ja mietityttävät DigiMetku-sovelluksessa (Kuva 2).

Osallistujat kuvasivat innostaviksi asioiksi lapsen ja nuoren toimijuuden sekä heidän näkökulman vahvistumisen. DigiMetkun kautta tiedon kulku voisi sujuvoitua ja ammattilaisten voisi olla helpompi ymmärtää perheen arkea ja perheen voimavarat tulevat näkyviin arjesta aitoina asioina.

Lapsen kanssa toimivat henkilöt voivat saada lapsen kertomana arvokasta tietoa lapsen arjesta. Sovelluksen nykyaikaisuus ja digitaalisuus koettiin innostavana asiana. Osallistujia mietitytti sovelluksen tietoturva-asiat, päivittämisen vastuukysymykset ja käytettävyys. Näihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota sovelluksen kehittämisen vaiheessa.


Kuva 2. DigiMetku-hankkeen aloitusseminaarin osallistujien näkemyksiä digitaalisen sovelluksen hyödyistä.

DigiMetku-hankkeessa yhteiskehitetään vuonna 2023 lasten, heidän läheisten ja ammattilaisten kanssa sovelluksen sisältöä sekä sen toimivuutta ja käytettävyyttä. Yhteistoiminnalliset tulevaisuusorientoituneet työpajat toteutuvat lähi- sekä etäyhteyksillä. Sovellusta pilotoidaan vuonna 2024 ja se on saatavilla Valtakunnallisen lasten ja nuorten kuntoutus ry:n nettisivuilla hankkeen päätyttyä 31.1.2024.

DigiMetku-hankkeen ohjausryhmässä joulukuussa 2022 visioitiin hankkeen käynnistyessä yhteistoiminnan rakentumista DigiMetkun tulevaisuuteen suunnaten. Ydintekijäksi muodostui sitoutuminen, joka perustuu toimijoiden väliseen luottamukseen sekä rohkeuteen tuoda omia näkemyksiä yhdessä tekemiseen. Näin aikaansaadaan eettisesti elävää toimintaa hyvällä mielellä.

Tervetuloa mukaan DigiMetkujen pariin, ottakaa rohkeasti yhteyttä.

Lähteet:

An, M., Palisano, RJ. 2014. Family-professional collaboration in pediatric rehabilitation: a practice model. Disability & Rehabilitation, Vol 36, Nro 5 (2014), 434-40. Viitattu 6.2.2023. doi: 10.3109/09638288.2013.797510.

Granlund, M., King, G. 2021. Methods and tools to support participation-focused practice, Disability and Rehabilitation, Vol 44, Nro 9 (2021), 1699. Viitattu 6.2.2023. doi: 10.1080/09638288.2021.1994029

King, G., Schwellnus, H., Servais, M., Baldwin, P. 2019. Solution-Focused Coaching in Pediatric Rehabilitation: Investigating Transformative Experiences and Outcomes for Families. Physical & Occupational Therapy in Pediatrics, Vol 39, Nro 1 (2019), 16-32. Viitattu 6.2.2023. doi: 10.1080/01942638.2017.1379457.

Kinnunen, A., Jeglinsky, I., Vänskä, N., Lehtonen, K., Sipari, S. 2021. The Importance of Collaboration in Pediatric Rehabilitation for the Construction of Participation: The Views of Parents and Professionals. Disabilities 2021, 1, 459–470. Viitattu 6.2.2023. https:// doi.org/10.3390/disabilities1040032

Koivikko M, Sipari S. 2021. Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus. Uudistettu sähköinen painos. Valtakunnallinen lasten ja nuorten kuntoutus ry, VLK. https://vlkuntoutus.fi/julkaisut/lapsen-ja-nuoren-hyvakuntoutus/#page=1

Lehtonen, K., Vänskä, N., Sipari, S., Harra, T., Helenius, S. 2020. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksen soveltavassa tutkimuksessa - kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kuntoutuslehti Vol. 43, Nro 3 (2020), 6-19. Viitattu 6.2.2023

Rantala, A. 2021. Pelillinen mobiilisovellusinterventio kouluikäisten lasten päiväkirurgisella hoitopolulla. Väitöskirja, Oulun yliopisto. http://urn.fi/urn:isbn:978952623093

Palisano, R., Chiarello, L., King, G., Novak, I., Stoner, T., Fiss, A. 2012. Participation-based therapy for children with physical disabilities. Disability and rehabilitation, Vol 34, Nro 12 (2012), 1041-1052. Viitattu 6.2.2023.

Sipari, S., Kauppila, J., Suhonen-Polvi, H. 2022a. Lapsen kokonaiskuntoutus kehitysympäristössä. Teoksessa Autti-Rämö, I. Salminen, A-L. Rajavaara, M. Melkas, S. (toim.) Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim, 110-126.

Sipari S., Vänskä N. 2020. Lapset Metkut – osallistumista edistävät toimintatavat kuntoutumisessa. Teoksessa: Kinnunen, A. Walden, A. (toim.) Osallisuuden lähteillä. Oivalluksia, menetelmiä ja välineitä osallisuuden vahvistamiseen. Kuopio: Savonia-ammattikorkeakoulu, 27-34. https://issuu.com/savonia/docs/osallisuuswebversio

Sipari, S., Vänskä, N., Lehtonen, K., Helenius, S., Väisänen, S., Harra, T. 2022b. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, OIVA-sarja 50.

Sipari, S., Vänskä, N., Pollari, K. 2017. Lapselle merkityksellinen toiminta kuntoutumisessa – Lapsen Metkut. Lapsen oikeus osallistua kuntoutukseensa – Lapsen edun arviointi (LOOK) -hanke.

Sipari, S., Vänskä, N., yhteistoiminnassa Lisa Chiarello ja Robert Palisano. 2017. Osallistumisen ekologinen arviointi. Käsikirja. Yhteinen arviointi ja suunnittelu lapsen osallistumiseksi merkitykselliseen toimintaan.

Vinblad, E., Larsson, I., Lönn, M., Olsson, E., Nygren, J., Svedberg, P. 2019. Development of a Digital Decision Support Tool to Aid Participation of Children With Disabilities in Pediatric Rehabilitation Services: Explorative Qualitative Study. Journal of Medical Internet Research Vol. 3, Nro 4(2019), e14493. Viitattu 6.2.2023. doi: 10.2196/14493

Välijärvi J. 2019. Edellytykset kasvuun, oppimiseen ja osallisuuteen kaikille. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:7.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161440

Vänskä, N., Pollari, K., Sipari, S. 2016. Lasten osallistumista ja toimijuutta vahvistavat kuntoutuksen hyvät käytännöt kirjallisuudessa. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Helsinki: Kelan tutkimus, työpapereita 94. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/161355.

Wong Chung, R., Willemen, A., Voorman, J., Ketelaar, M., Verheijden, J., Schuengel, C. 2020. Managing oneself or managing together? Parents' perspectives on chronic condition self-management in Dutch pediatric rehabilitation services. Disability & Rehabilitation Vol. 42, Nro. 23 (2019), 3348-3358. Viitattu 6.2.2023. https://doi.org/10.1080/09638288.2019.1594396

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Luontoperustaisen yritystoiminnan kehittämislähtökohdat Henki ja elämä -hankkeessa

Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä -hankkeen tavoitteena edistää työelämän ulkopuolella olevien sekä työttömien työikäisten mielenterveyskuntoutujien toipumisprosesseja luontoperustaisten menetelmien avulla.

Hankkeessamme ovat myös taide ja kulttuurilähtöiset menetelmät osa sosiaalisen kuntoutuksen toimintaa. Kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan menneisyydestä perittyä aineellista tai aineetonta asiaa ja käytäntöä. Kulttuuriperintö heijastaa ihmisten arvoja, uskomuksia, tietoja ja traditioita. (Unesco tms. OM). Yhteiset kokemukset, muistot ja tarina sekä kertomus ovat osa yhteistä aineetonta kulttuuriperintöä.

Suomi on ratifioinut Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen. Aineetonta kulttuuriperintöä ovat muun muassa suullinen perinne ja ilmaisut, myös kieli aineettoman sen välineenä. Sosiaaliset rituaalit ja luonto sekä niihin liittyvä tieto ja käytännöt ovat myös Unescon määritelmän mukaan osa aineetonta, yhteistä kulttuuriperintöämme. Näin myös yhteinen muistelu ja keskustelumme yhteisistä kokemuksista, muistoista ja tarinoista voidaan pitää kulttuurisen perintömme vaalimisena ja ylläpitona.

Suomen kulttuurirahaston kulttuuriperintöbarometrin mukaan ja tarinat ovat osa kulttuuriperintöämme. Museovirasto selvitti 2021 suomalaisten näkemyksiä kulttuuriperinnön merkityksestä. Lähes puolet vastaajista (N=2031) piti kulttuuriperinnön vaalimista korvaamattoman tärkeiden arvojen säilyttyjinä. Kaikkein tärkeimpinä kulttuuriperintökohteina myös kieli sekä yhteiset kokemukset ja tarinat nousivat 40 prosenttia vastaajista. (Kulttuuriperintöbarometri 2021, 21, 24.)

Henki ja elämä -hankkeessa on kehitetty ja kokeiltu luontoperustaiseen toimintaan liittyviä toimintatapoja yhdessä yhdistysten ja sosiaalista kuntoutusta tarjoavien yritysten kanssa. Hankkeessa on myös luotu maatila- ja luontopalveluyrittäjille uudenlaisia toimeentulomahdollisuuksia.

Osana tätä toimeentulomahdollisuuksien lisäämistä toteutimme hankkeen ostopalveluyrittäjä Johanna Kolehmaisen kanssa matalan kynnyksen retken, nojatuolimatkan, Hyvinvointi Ranch Huminalehtoon. Nojatuolimatka toteutettiin hankekumppanimme Yhdessä ry:n klubitalo jäsenten kanssa yhdistyksen tiloissa Kemin keskustassa. Nojatuolimatka oli osa hankkeen pidempikestoista Taidetiistait-konseptia. Tarkastelemme tässä blogikirjoituksessamme nojatuolimatkaa toiminnallisena kuntoutuksen menetelmänä ja uutena tuotteena maatilapalveluyrittäjälle.

Osallisuuden vahvistaminen kuntoutuksellisin keinoin

Osallisuuden vahvistaminen hankkeessamme on käytännössä tarkoittanut yhteistyötä ja toimintaa heikommassa asemassa olevien henkilöiden ja väestöryhmien sekä heitä edustavien järjestötoimijoiden kanssa. Yhteistyössä ja kohtaamisissa on panostettu sekä yksilöllisten ja ryhmäkohtaisten tarpeiden että molempien toimijoiden toimintakyvyn huomioimiseen.

Kolmannen toimintavuotemme alkaessa olemme iloksemme saaneet todeta sen, miten sekä kuntoutujat että järjestökenttä innostuvat ja ovat kiinnostuneita sekä motivoituneita toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen koronahaasteista huolimatta. Toiminnan on kuitenkin oltava riittävän matalakynnyksistä, ennakoitavissa, turvattua osallistua ja sitä on sopeutettava heidän tarpeisiinsa. Toiminnallisten ryhmien toteutuksessa onkin yhteisesti panostettu ryhmä- ja toimijakohtaiseen yksilölliseen suunnitteluun.

Kemiläinen Yhdessä ry. on hankekumppanimme. Syksyllä 2022 aloitettiin kaksi kertaa kuukaudessa tapahtuvat kaikille avoimet Taidetiistait yhdistyksen Kemin keskustassa sijaitsevissa tiloissa. Taidetiistait luotiin vastaamaan kuntoutujien toiveisiin sekä mahdollistamaan hankkeen monipuolisen ostopalvelutoteuttajien toiminnan kehittäminen. Ostopalveluyrittäjiä hankkeessamme on lähes viisitoista.

Taidetiistait ovat käytännössä olleet hankkeen taide- ja luontopalveluyrittäjien sekä hanketyöntekijöiden yhdessä toteuttamia toiminnallisia pienryhmiä. Kokemuksemme hanketyön puitteissa on, että toiveet toiminnallisesta työskentelystä ovat hyvin samantyyppisiä yksiöllisistä toimintakyvyn haasteista riippumatta. Yrittäjien valmiudet järjestää toimintaa hankkeen kohderyhmälle ovat olleet hyvät, ja niitä on hankeyhteistyöllä vahvistettu edelleen.

Hankkeen kehittämistyön puitteissa päätimme suunnitella ja toteuttaa kuntoutujien toiveista nojatuolimatkan yhdelle hankkeen hevostiloistamme. Tukenamme nojatuolimatkallamme käytimme Ikäinstituutin rakenteistamaa muistelutyön -konseptia. Näin eläinavusteisteinen toiminta siis tapahtuisi kuntoutujien omassa arkiympäristössään heidän kohtaamispaikassaan matalan kynnyksen toimintana.

Muistelu toiminnallisena menetelmänä

Muistelutyö on sosiokulttuurista toimintaa, jossa jaetaan ja tuodaan yhteiseen keskusteluun yksilöllisiä, mutta myös yhteisiä elettyjä ja koettuja hetkiä. Ikäinstituutti (2015) korostaa oppaassaan sitä, miten muistelija itse tuo esiin muistojensa merkityksen ryhmälle. Muistelun ydin on siinä, miten ääneen puhuttu oma kokemus muuttuu yhteiseksi ja prosessina rikastuttaa sekä muistelijaa itseään, mutta myös muita osallisia: kuuntelijaa ja toiminnan vetäjää.

Ohjaajan tehtävä muistelutyössä on motivoida osallistujaa tuomaan esiin elämänsä merkityksellisiä kokemuksia ja asioita sekä jakamaan ne yhdessä. Muistelun ajatuksena ei ole olla erityisen tunteellinen tai nostalginen hetki. Hankkeemme muisteluhetkessä nämä muistot, tunteet ja kokemukset liitettiin talleihin, hevosiin ja niiden parissa elettyihin hetkiin. Henki ja elämä -hankkeessa kaikki toiminnot on järjestetty pienryhmissä, joiden koko on vaihdellut kolmesta kahdeksaan henkilöön. Muisteluhetkeen tämä pienryhmäkoko oli myös hyvä ja sopiva.

Kokemuksia toiminnallisesta yhteistyöskentelystä

Hanke toimintaympäristönä on mahdollistanut erilaiset kokeilut luontopalveluyrittäjien ja hankekumppaneiden kesken. Nojatuolimatkaa kokeiltiin hankkeen loppuvaiheessa, jossa hankeosapuolet ovat jo tuttuja ja toimintaa on voinut pohjustaa luontevammin yhteisten toiveiden pohjalle.

Nojatuolimatkaan osallistui kymmenen Yhdessä Ry:n miespuolista jäsentä. Myös muita yhdistyksen jäseniä kävi niin sanotusti kuulolla keskustelun ollessa meneillään. Nojatuolimatkamme rakentui lukuisiin valokuviin hevosista, tallista ja sen muista asukkaista, talliympäristöstä ja eläinten sekä ihmisten arkisesta yhteiselämästä. Ikäinstituutti nimeää valokuvat ja muut muistelua tukevat esineet muistiherätteiksi.

Muistiherätteet toimivat muistojen henkiin herättäjinä (Stenberg 2015, 29). Kuvat kirvoittivat yhteen kokoontuneen miesjoukon yhteiseen keskusteluun tallin arjesta, vuorovaikutuksesta eläinten ja ihmisen välillä sekä lukuisista omista muistoista: eletystä ja koetusta tallielämän piirissä.

Lopputuloksena totesimme yhteisesti, miten nojatuolimatka houkuttelee laajemmin kuntoutujia koronapoteroistaan takaisin arkisiin ympäristöihinsä toisiaan kohtaamaan. Uutena toimintamuotona tai tuotteena yrittäjälle nojatuolimatka todettiin toimivaksi konseptiksi. Se vaatii kohderyhmän tuntemista ja heidän toimintakykynsä huomiointia. Nojatuolimatkaan on valmistauduttava varaamalla sopivia muistiherätteitä monipuolisesti ja yhteistyö ohjaajan sekä yrittäjän kanssa on keskusteltava pääpiirteittäin ennakkoon.

Pienenä yllätyksenä toteutuksessamme jäimme pohtimaan sukupuolijakaumaa, joka oli miesvoittoinen. Pohdimme erityisesti sukupuolen merkitystä laajemmin kuntouttavan työskentelyn työmenetelmien valinnassa.

Hanketoimijat

Lapin ammattikorkeakoulu on päätoteuttajana ESR-rahoitteisessa Henki ja elämä – luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa. Yhdessä ry. on yksi hankekumppaneista. Hankkeen kohderyhmänä ovat työelämän ulkopuolella olevat työikäiset mielenterveyskuntoutujat ja hanke toteutetaan 1.1.2021-30.6.2023 Kemi-Tornion, Rovaniemen ja Oulun seutukunnissa. Hankkeessa toimii kiinteässä yhteistyössä seutukuntien kolmannen sektorin yhdistysten sekä talli-, maatila- ja luontopalveluyrittäjien sekä soveltavan taiteen osaajien kanssa hankkeen toiminta-alueelta.

Lähteet

Stenberg, T. 2015. Muistelu vuorovaikutusmenetelmänä. Ikäinstituutti. Helsinki.

Suomen kulttuurirahasto. Kulttuuribarometri 2022. kulttuuritutkimus-2022 (skr.fi)

Museovirasto Kulttuuriperintöbarometri 2021. Museovirasto-kulttuuriperintöbarometri-2021_Kantar-TNS.pdf

Latvala-Harvilahti, P. 2021. Kulttuuriperinnöt kestävän tulevaisuuden avaimina. Taustaselvitys kulttuuriperintöstrategian laatimisen tueksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:28.

Valtioneuvoston asetus 47/2013 aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Nepsy-nuori koulussa

Arviot kouluikäisten oppimisvaikeuksien esiintymisestä vaihtelevat 5 - 20 prosentin välillä. Noin 5 - 8 prosentilla oppimisvaikeuksien lähtökohtana ovat kehitykselliset neurokognitiiviset ongelmat. (Lyytinen 2005, 10.)

Nepsy-piirteet ovat hyvin yksilöllisiä, joten niitä voi olla haasteellista havaita. Toisilla piirteitä voi olla useampia, kun toisella piirteet ilmenevät vain yhdellä tavalla. Pienemmällä lapsella nepsy-piirteet voivat näkyä koulussa keskittymisen vaikeuksina, tarkkaavaisuuden haasteina, levottomuutena tai yliaktiivisuutena. Työhön tarttuminen ja työskentelyssä pysyminen voivat tuottaa haasteita ja lapsi voi vältellä hänelle vaativia tehtäviä. Nepsy voi ilmetä myös kiinnostuksena kapea-alaiseen aiheeseen tai suhteettomana täydellisyyteen pyrkimisenä. (Nepsy -oireet kouluikäisellä.)

Nepsy-nuori tarvitsee tukea, motivointia ja kannustusta koulunkäyntiinsä. Konkreettinen ja selkeä ohjaus tukee oppimista. Tarvittaessa on huomioitava yksilöllinen ohjauksen ja tuen tarve.

Opintojen edetessä voi esille tulla hahmottamisen ongelmia, oppimisvaikeuksia, kielellisen kehityksen erityisvaikeuksia tai motorisia vaikeuksia. Myös ohjeiden mukaan toimiminen, niiden seuraaminen ja muistaminen voivat olla haasteellisia. Tic-oireet sekä tunteiden säätelyn vaikeudet ovat myös Nepsy-piirteitä. (Nepsy -oireet kouluikäisellä.) Impulsiivinen, uhkarohkea ja joissakin tilanteissa jumittava lapsi voidaan nähdä koulussa haasteena.

Oppilaan vaikeat käytöshäiriöt laitetaan herkästi motivaation puutteen tai oppimishaluttomuuden syyksi. Toisaalta myös hyvin käyttäytyvän ja hiljaisen oppilaan oppimisvaikeuksien tunnistaminen on vaikeaa. (Numminen & Sokka 2009, 30.) Mitä enemmän haasteita on tarkkaavuuden ja käyttäytymisen säätelyn, itsehillinnän sekä ohjeiden ymmärtämisen suhteen, sitä enemmän nuori tarvitsee apua. Hän on ympäristön ohjauksen varassa. (Arki toimimaan 2014, 10.)

Nepsy-oireiden tunnistaminen koulussa

Neuropsykiatriset syyt ovat merkittävin vajaakuntoisuuteen johtava tekijä lapsilla ja nuorilla kaikkialla maailmassa. Hoitamattomina nämä vaikuttavat vakavasti lapsen kehitykseen, koulusuoriutumiseen ja mahdollisuuksiin elää täyttä lapsen ja nuoren elämää. Hankaluuksia ilmenee tarkkaavuuden, tunteiden ja toiminnanohjauksen säätelyssä. Myös viestinnässä ja vuorovaikutuksessa voi ilmetä ongelmia. Erilaiset aistitiedon käsittelyn pulmat lisäävät kuormitusta koulussa ja opiskelussa. (Savikuja & Puustjärvi 2022, 9-16.)

Koulu on usein se paikka, jossa erilaiset keskittymisvaikeudet sekä haasteet tulevat helposti esille. Lapsia on paljon ja koulupäivät ovat täynnä erilaisia vaatimuksia struktuureineen. Välillä pitää tehdä siirtymiä paikasta toiseen, välitunnillekin tulee ehtiä ja omista koulutarvikkeista huolehtia kaiken muun koulutyön ohella. Koulupäivän aikana on useita kuormitusta lisääviä tekijöitä ja toimenpiteitä, joista pitää suoriutua. Nepsy-oireet tuovat tähän kaikkeen omat lisämausteensa.

Tärkeää on, että tunnistamme haasteet, haemme ja vahvistamme osaamista sekä teemme pitkäjänteisesti parantavia toimenpiteitä. Lapsen ja nuoren koulupolun siirtymävaiheet ovat kodin ja koulun yhteistyön ”herkkyyskausia”, joihin meidän kaikkien kannattaa yhdessä panostaa. Pitää kuitenkin myös mieltää, että lapsen tai nuoren näkökulmasta ei ole tärkeää vain toimivat sote -palvelut tai koulu, vaan kyseessä on koko elämän mittaisen polun löytäminen.

Nuoren oppimisvaikeuksien tunnistamiseksi on laadittu kymmenen hälytyssignaalin lista. Selkeitä koulussa havaittavia asioita ovat esimerkiksi, kun nuoren suoriutuminen ja arvosanat laskevat, työskentely on vaikeaa, poissaoloja on paljon ja nuorella on nähtävillä sosiaalisia ongelmia ja häiriökäytöstä. Kotona vanhemmat voivat tunnistaa oppimisvaikeuksia, jos nuoren toimintakyvyssä tapahtuu muutosta/vaihtelua, näkyy selkeä ristiriita tehdyn työn ja arvosanojen välillä, nuorella on vaikeuksia aikataulujen hallinnassa sekä tunne-elämän ongelmia. (Numminen & Sokka 2009, 29.)

Koska nepsy-haasteet voivat olla näkymättömiä, eikä oppimisvaikeuksia ilmene, voi olla haastavaa ymmärtää, miten koulu on vaikeaa. Kuitenkin koulunkäynnin vaikeuteen vaikuttavat nepsyyn liittyvät aistiyliherkkyydet sekä sosiaaliset tilanteet ja kuormitus. Näin ollen hyvinä ratkaisuina ovat esimerkiksi pienempi luokkakoko, strukturoidut ja lyhennetyt koulupäivät ja joskus jopa etäkoulu. Ihanteellinen luokkakoko nepsy lapselle on maksimissaan 20 oppilaan luokka. Lisäksi nepsy-piirteiset tarvitsisivat usein tuekseen avustajia, vaikkakin osa pärjää yleisopetuksen tehostetulla tuellakin. (Näe nepsy)

Oppimisvaikeudet tunnistetaan yhteistyöllä. Eri arvioijilla on omat vahvuudet ja näkökulmat Parhaimmillaan ja tehokkaimmillaan. Yhteinen avoin keskustelu sekä riittävän varhainen oppimisedellytysten tutkiminen tuovat parhaan tuloksen. (Numminen & Sokka 2009, 31.)

Koulu tukemassa nepsy-nuorten ja -lasten hyvinvointia

Tavoitteena perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) ja niihin tehdyissä täsmennyksissä on ollut vahvistaa oppilaan aktiivisuutta, lisätä opiskelun merkityksellisyyttä ja mahdollistaa onnistumisen kokemukset jokaiselle oppilaalle. Jokaisella koulua käyvällä lapsella tulee olla oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Jokaisen tulee löytää omat vahvuutensa sekä tunnistaa potentiaalinsa.

Lapsen ja nuoren kasvun, oppimisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen on jokaisen koulun perustehtävä. Koulupäivien aikana rakennetaan tätä hyvinvointia, joka puolestaan vaikuttaa siihen, mitä opitaan. Toisaalta oppiminen ja myönteiset kokemukset vahvistavat hyvinvointia. (Vuorinen, 180.)

Neuropsykiatrinen häiriö ei estä koulussa menestymistä; häiriöiden oireet ja niiden aiheuttamat haitat voivat vaihdella; jossain tilanteessa ongelmia aiheuttava oire voi olla toisen tilanteen vahvistus. Oireiden ilmentyessä eri ikävaiheissa eri tavoin, voi diagnoosi erityisesti lapsilla täydentyä ja tarkentua, jopa muuttua ajan myötä. Koulussa tukitoimet perustuvat pedagogiseen arvioon, jonka perusteella määritellään, tarvitseeko lapsi tai nuori yleistä, tehostettua vai erityistä tukea. Toimintakyvyn tukemisessa on usein hyötyä samankaltaisista menetelmistä diagnoosista riippumatta, koska olennaista on löytää ratkaisuja lapselle havaittuihin ongelmiin. Lievissä ongelmissa diagnoosi ei siten ole se olennaisin asia. Ongelmien kasvaessa on täsmällinen diagnoosi useasti välttämätön etuuksien ja asianmukaisen hoidon järjestämisen kannalta. (Puustjärvi 2022, 43-51.)

Koulunkäynnin onnistumiseksi olisi tärkeää huomioida ja ottaa koko lapsen tai nuoren hoitava taho mukaan yhteiseen hyvään. Useat opettajat tarvitsevat varmasti lisää ymmärrystä ja tietoa lapsen tai nuoren haasteista. Yhteisellä keskustelulla ja suunnittelulla saadaan räätälöidysti lapselle ja nuorelle sopivat ja juuri häntä palvelevat ratkaisut. Esimerkiksi jokin siirtymätilanne; kuten välitunnille meneminen voi olla päivän vaikein ja koettelevin juttu lapselle, joten siihen ratkaisun löytyminen on kaikkien etu. Kaikkien osapuolten väliselle yhteiselle keskustelulle tulee siis olla aikaa. Huomionarvoista on myös, että vanhempien myönteisellä suhtautumisella koulunkäyntiin ja yhteistyöhön on merkitystä lapsen edistymisen kannalta.

Ennakoinnin merkityksen mieltäminen on tärkeää. Toiminnan jäsentäminen, säännöllinen päiväjärjestys, johdonmukaisuus ja positiivinen palaute ovat niitä elementtejä, joita tulisi käyttää kaikissa toimintaympäristöissä; myös koulussa. Kaverisuhteet ovat lapselle ja nuorelle tärkeitä kasvun tiellä sosiaalisuuteen ja niiden tuleekin olla osa koulupäivää. Lasta voidaan tukea harjoittamalla tunnetaitoja ja vuorovaikutussuhteita.

Tunnetaidot ja toimivat vuorovaikutussuhteet ryhmässä ovat dialogisen ja keskustelevan opetuksen perusta. Dialogia ei voi soveltaa ihan mihin tahansa tilanteeseen koulussa, eikä opettaja voi ottaa sitä nopeasti käyttöön ikään kuin helppona opetusmenetelmänä. Yhteisten käytäntöjen muuttaminen dialogiseen suuntaan vaatii kaikilta; niin opettajilta, oppilailta kuin koko koululta harjoittelua ja tottumista. (Tunnetaidot koulussa 2022.)

Ammattilaisten mahdollisuudet Nepsy-nuoren tukemisessa

Aina on haasteita ja ongelmia; niistä ei tule kuitenkaan tehdä liian suurta numeroa! Erityisen tuen tarpeisiin liittyy usein vaikeita asioita, joihin ei ole valmiiksi pureksittua tietoa. Vanhemmat voivat olla väsyneitä, turhautuneita, mutta niin voivat olla opettajatkin sekä ammattilaiset.

Huoltajien ja verkoston välinen vuoropuhelu; unohtamatta nepsy-asiantuntemusta, on tosi tärkeää. Hyvä lähtökohta tälle vuoropuhelulle on kaikkien osapuolten kunnioittava kohtaaminen.

Sosiaalisten suhteiden luomisessa on tärkeää, että kaikki osapuolet tulevat kuulluiksi. Toimintatavoista ja erityispiirteistä tulee kertoa avoimesti, jotta syntyy ymmärrystä erilaisista tavoista toimia ja voidaan auttaa toisiamme vuorovaikutuksessa. Asioihin on monta näkökulmaa ja on tärkeää löytää yhteinen tapa kommunikoida.

Ympäristön häiriöttömyyteen tulee kiinnittää huomioita esimerkiksi ympärillä olevan melun ja muiden aistiärsykkeiden minimointi on suotavaa. Pelkät sanat eivät takaa onnistunutta vuorovaikutustilannetta. Tärkeitä ovat myös ilmeet, eleet ja sanattomat viestit. Jos kehon kieli on ristiriidassa sanojen kanssa, voi se olla hämmentävää. Kun olemme vuorovaikutuksessa lapsen tai nuoren kanssa, jolla on nepsy-piirteitä, tulisi meidän puhua selkeästi, luoda katsekontakti ja olla johdonmukainen kaikessa viestinnässämme. Selkeää ja suoraa viestintää tulee suosia. Luomalla luottamusta nepsy-nuoren omiin kykyihin vahvistetaan samalla hänen minäkuvaansa ja itseluottamusta. Itsesäätelyn kehittymisen kannalta on tärkeää, että nepsy-nuori tietää, miten tulee toimia eri tilanteissa ja miten toiminta vaikuttaa ympäristöön. Näytetään esimerkkiä, kuinka tulee toimia, koska ihminen oppii mallintamalla. (Hietala & Lahti 2022, 188-189.)

Palautteen merkitys

Jokainen lapsi tarvitsee palautetta omasta toiminnastaan, koska sitä kautta hän oppii toimimaan toivotulla tavalla. Lapsi hakee huomion hyvällä, mutta jos sitä ei tule niin pahalla huomion yleensä saa. Huonosti käyttäytyvä lapsi saa usein jatkuvaa negatiivista palautetta ja se ei ole lapselle hyväksi. Tämä voi jopa johtaa negatiivisuuden kierteeseen.

Vanhempien ja ammattilaisten tulee miettiä, mitkä negatiiviset asiat voi jättää huomiotta ja antaa kehun positiivisesta toiminnasta. Positiivisen palautteen antaminen on merkityksellistä meille kaikille. Lapsi oppii tällöin, että millainen toiminta tuottaa kehun, palkkion tai toivotun suorituksen. Positiivinen kohtaaminen tuo lapselle myös myönteisen tunnekokemuksen.

Positiivinen psykologia keskittyy ihmisen vahvuuksiin, voimavaroihin ja hyvinvointiin. Se on ehtymätön työkalupakki, joka auttaa suhtautumaan sallivasti kuhunkin tilanteeseen. Innostavat lähestymistavat auttavat löytämään ratkaisuja tilanteissa, joissa neuropsykiatrinen erityisvaikeus vaikuttaa toimintaan ja ajatteluun. Omien vahvuuksien ja voimavarojen tunteminen sekä niiden käyttöönotto tukevat tavoitteisiin pääsemisessä silloinkin, kun on hankalaa. Positiivinen psykologia on hyödyksi tilanteiden hahmottamisessa ja vaihtoehtojen löytymisessä. (Mannström & Virtanen 2022, 209.)

Riittävä ja oikea-aikainen tuki

Nepsy-piirteiset lapset ja nuoret tarvitsevat usein ohjausta ja tukea arkeen sekä sosiaalisiin tilanteisiin, ja riittävän varhain aloitettua kuntoutusta. Näitä tarvitaan erityisesti muutosvaiheissa, kuten varhaiskasvatukseen, kouluun tai opintoihin siirtyminen, itsenäistyminen ja työelämän aloitus.

Vertaistuki voi toimia hyvänä apuna. Esimerkiksi keskustelukumppanuus saman vaiheen läpi käyneen vertaisen kanssa voi antaa paljon nepsy-nuorelle. Joskus jo kaverin kanssa jutteleminen voi auttaa. Ammattiapu ja vertaistuki toimivat toisiaan täydentävinä tuenmuotoina.

Riittävän varhainen asiaan tarttuminen lapsen elämäntilanteen selvittämiseksi, tarvittaviin tutkimuksiin pääseminen ja niistä saatujen tulosten pohjalta annettu oikea-aikainen tuki lapselle sekä perheelle edistävät kouluun ja myöhemmin laajemminkin yhteiskuntaan kiinnittymistä. Tutkimusten ja tuen viivästyessä valitettavan monen lapsen asiat ehtivät mennä alaspäin ja jopa solmuun.

Nepsy-oireisen tarkkaavuuden haasteet, oman toiminnan ohjauksen tai oppimisen vaikeudet tekevät pahimmillaan koulutyöstä lähes mahdotonta. Kun ongelma tiedostetaan, kyetään lapselle ja perheelle tarjoamaan oikeanlaista ja oikea-aikaista apua sekä kuntoutusta. Riittävällä tuella lapsi saa mahdollisuuden kokea onnistumisia koulutyössään. Nämä onnistumisen kokemukset ovat erittäin merkityksellisiä itsetunnon vahvistumisen ja omiin kykyihin luottamuksen kasvamisen kannalta. Me kaikki tarvitaan onnistumisen kokemuksia; niin myös nepsy-lapset ja -nuoret.

Lapin ammattikorkeakoulu on mukana Oppive-hankkeessa yhteistyössä Pohjantähtiopiston kannatusyhdistys ry:n ja Pohjankoti Oy:n kanssa. Tavoitteena on ehkäistä koulupudokkuutta tukemalla mahdollisimman monipuolisesti nuoria ja heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia. Hankkeen puitteissa olemme paneutuneet yhtenä osa-alueena nepsyyn ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin.

Lähteet

Arki toimimaan. Vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen 2014. Viitattu 23.11.2022 arki_toimimaan_kevyt_valmis.pdf (adhd-liitto.fi)

Hietala, J. & Lahti, E. 2022. Sosiaaliset suhteet. Teoksessa Savikuja, Tuula & Puustjärvi, Anita (toim.) Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus, 187-198.

Lyytinen, H. 2005. Neurokognitiivisten häiriöiden tutkimus. Teoksessa Lyytinen, H., Ahonen, T., Korhonen, T. & Korkman, T. (toim.) Oppimisvaikeudet. Neuropsykologinen näkökulma. WSOY, 10-19.

Mannström, L. & Virtanen, P. 2022. Positiivinen psykologia – hyvinvointia tieteen näkökulmasta. Teoksessa Savikuja, T. & Puustjärvi, A. (toim.) Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus, 209-235.

Nepsy-oireet kouluikäisellä. Viitattu 14.11.2022. NEPSY-OIREET KOULUIKÄISELLÄ - Pirkkalan kunta

Numminen, H. & Sokka, L. 2009. Lapsellani on oppimisvaikeuksia. WS Bookwell Juva.

Näe nepsy. Viitattu 28.11.2022. Neuroepätyypillinen lapsi ja vanhempien tunteet | Näe nepsy (naenepsy.fi)

Puustjärvi, A. 2022. Teoksessa Savikuja, T. & Puustjärvi, A. (toim.) Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus, 43-83.

Savikuja, T. & Puustjärvi, A. (toim.) 2022. Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus.

Tunnetaidot koulussa. Opetushallitus 2022. Viitattu 26.11.2022. https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/tunnetaidot-koulussa

Vuorinen, K. Positiivinen pedagogiikka erityislasten tukena. Teoksessa Oksanen, J. & Sollasvaara, R. (toim.) Esteille hyvästit! Opas autismikirjon sekä adhd- ja Tourette-oireisten lasten kasvattajille. Esteetön lapsuus neurokirjon lapselle ja nuorelle 2017-2019 -hanke. Autismisäätiö, 180-193.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Terveydenhuolto on erittäin tietointensiivinen ala. Tietoa kertyy jatkuvasti potilastietojärjestelmiin ja tieteellisen tutkimuksen tuloksena, ja oikeiden päätösten tekeminen vaatii tuhansien tietopalojen yhdistämistä. Isojen tietomassojen eli Big Datan hyödyntämiseen tarvitaan kehittyneitä analytiikkaratkaisuja. Analytiikka ja kerätyn tiedon hyödyntäminen ovat terveydenhuollossa kuitenkin vasta lapsenkengissä. Analytiikan tulosten hyödyntäminen vaatii muutoksia toimintatapoihin, ihmisten toimenkuviin sekä palvelumalleihin.

Hyvinvointialueille siirtyminen on nyt juuri käsillä ja tiedolla johtaminen on keskeinen kivijalka uudistuksen toimeenpanossa. Uusi sote-järjestämislaki (612/2021) velvoittaa hyvinvointialueita keräämään tietoa väestön hyvinvoinnin tilasta, palveluiden saatavuudesta, laadusta, vaikuttavuudesta ja kustannuksista. Tätä tietoa syntyy joka päivä kohtaamisissa ihmisten kanssa erilaisissa palvelu- ja hoitotilanteissa, jota tarvitaan hyvinvointialueiden toiminnan suunnittelussa ja johtamisessa.

Hyvinvoinnin analytiikan asiantuntijoilla on tähän avaimet käsissään. Sote-uudistuksen onnistuminen pohjautuu osaksi siihen, että meillä on käytettävissämme luotettavaa ja ajankohtaista tietoa päätöksenteon tueksi. Ks. soteuudistus.fi.

Kuva 1 Esittelyssä hyvinvointianalyytikko. Tekijät: Heidi Sillanpää, Jari Päärni, Maarit Ruhanen, Satu Antola, Tanja Karkkola

Hyvinvointianalytiikan asiantuntuntija YAMK-opinnot käynnistyivät

Hyvinvoinnin analytiikan asiantuntija (YAMK) tutkinto-ohjelma aloitettiin tänä syksynä ensimmäistä kertaa Lapin ja Satakunnan ammattikorkeakoulujen yhteistyönä. Koulutusta on pilotoitu vuosina 2017 - 2018 Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Koulutuksella pyritään vastaamaan hyvinvointialueiden osaamisvajeeseen ja ensimmäiset opiskelijat valmistuvat jo vuoden 2023 loppupuolella.

Hyvinvoinnin analytiikan asiantuntija kerää ja analysoi tietoa, jonka pohjalta hyvinvointialojen palveluita on mahdollista kehittää paremmaksi (Kuva 1), eli pistää niin sanotusti datan töihin. Asiantuntijat toimivat muun henkilökunnan tukena. Asiantuntijoita tarvitaan hyvinvointialueille sekä eri puolille terveydenhuoltojärjestelmää, sillä järjestelmät ovat usein hyvin pirstaleisia. Tieto voi olla hajallaan tai se voi jäädä hyödyntämättä, jollei sitä erikseen kerätä ja analysoida käyttöön.

Koulutus kehittää hyvinvointitiedon keräämiseen, hyödyntämiseen ja analytiikkaan liittyvää osaamista ja asiantuntemusta, syventää perustutkinnon osaamista sekä monipuolistaa ja uudistaa työelämässä karttunutta ammatillista tietämystä. Pilottikoulutuksesta valmistunut Suomen ensimmäinen hyvinvointianalyytikko työskentelee Satasairaalassa. Tulevilla hyvinvointialueilla tarpeet ko. Ammattiryhmän osaamisesta tulee lisääntymään. (sitra.fi)

Hyvinvoinnin analytiikan asiantuntijoiden (YAMK) opinnot käynnistyivät opintojaksolla ”Tiedolla johtaminen hyvinvointialalla”. Opintojakson tavoitteena oli, että opiskelija tunnistaa ja ymmärtää tietoon ja tiedolla johtamiseen liittyvät peruskäsitteet ja mallit sekä osaa hyödyntää niitä organisaation toiminnassa ja sen kehittämisessä.

Tavoitteena oli myös, että opiskelija osaa tunnistaa hyvinvointiin liittyviä tietolähteitä ja arvioida niiden roolia, merkitystä, hyödyntämismahdollisuuksia, käytön rajoitteita ja arvoa organisaatioiden toiminnassa, kehittämisessä ja tiedolla johtamisessa. Lisäksi opintojaksolla perehdyttiin tiedolla johtamisessa käytettävään tieto- ja viestintäteknologiaan.

Opintojaksolle osallistui yhteensä 71 Lapin AMK:n ja SAMK:n opiskelijaa.

Kuva 2 Tiedolla johtaminen hyvinvointialalla. Tiedonkeruu, analysointi ja käyttö henkilöstöjohtamisen tukena. Tekijät: Sanna Fränti, Sanni Keisu, Tiina Kylmänen, Anu Parikka ja Mona Pulst

Opintojaksolla pureuduttiin tiedolla johtamisen elementteihin, sillä toimiva ja vaikuttava sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä edellyttää alueellisten ja kansallisten toimijoiden välistä yhteistyötä, laadukasta tietopohjaa sekä tietoon perustuvaa päätöksentekoa mm. Sote-uudistuksen Toivo-ohjelmaan tutustuen.

Tiedolla johtaminen tarjoaa kaikille organisaatioille mahdollisuuksia uudistaa työtapojaan ja parantaa työn tuottavuutta sekä tehokkuutta, mutta se ei ole itseisarvo, vaan mahdollistaja. Kun tietoa hyödynnetään toiminnan muotoilussa, niin tiedolla johtamisesta tulee aikaisempaa merkityksellisempää. (Siukonen & Neittaanmäki 2019).

Opintojaksojen teemojen kautta suunnattiin katseet tulevaisuuteen, sillä tiedetään että digitaalinen tieto ja siihen perustuva analytiikka ja ratkaisut tulevat muuttamaan väistämättä työteon tapoja, organisaatiota sekä johtamista. Jalostetun tiedon tavoite on luoda lisäarvoa ja sitä käytetään hyväksi päätöksenteossa. (Leskelä ym. 2019).

Tiedolla johtaminen on väline, joka mahdollistaa oikein sovellettuna erilaisia asioita: laadukkaan palvelun, tehokkaan ja tuottavan toiminnan yhtä hyvin kuin hyvinvoinnin ylläpidon ja terveyden edistämisen. (Laihonen ym. 2013). Tiedolla johtamisen keskeisten tekijöiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on hyvinvointianalyytikon työn näkökulmasta olennaista.

Opintojakson viimeisenä ryhmätehtävänä oli kiteyttää opintojaksolla käsitellyt teemat (tiedolla johtamisen käsitteet, datan lähteet, arvon luonti, BI-työkalut) infograafin muodossa. Opiskelijat valitsivat teeman/näkökulman, jonka kautta he käsittelivät teemoja. Oheisissa infograafissa aihealueita oli käsitelty henkilöstöjohtamisen näkökulmasta. Infograafissa kiteytyy hyvin tiedolla johtamisen mahdollisuudet hyvinvointialalla (Kuva 2 ja Kuva 3).

Opiskelijat kokivat pääsääntöisesti ryhmätyön antoisana. Ryhmätyön kautta laaja aihe kiteytyi ja kerroksellistui. Yhteiset ryhmäpohdinnat syvensivät oppimista ja verkostoituminen yli maakuntarajojen mahdollistui.

’Ryhmätyönä tehty infograafi pakotti yksinkertaistamaan monimutkaista asiaa ja ymmärtämään aihetta paremmin’

’Mukavaa verkostoitua yli maakuntarajojen!’

Kuva 3 Tiedolla johtaminen hyvinvointialalla.
Tekijät: Anna Tervonen, Kirsi Kinnunen, Marja-Kaisa Savilaakso, Milla Kajala ja Pirkko Hurjanen

Opiskelijoiden palautteen mukaan opintojakson tavoitteet saavutettiin hyvin, vaikkakin moni koki asioiden olevan uusia heille. Tiedolla johtamisen peruskäsitteet tulivat hyvin esille ja opituksi. Tieto ja viestintäteknologia sekä BI-työkalujen käyttö ja opetteleminen koettiin merkityksellisiksi asioiksi. Aihealue todettiin laajaksi ja vaatii vielä syventämistä. Viimeinen tehtävä, jossa tuotettiin infograafeja, koettiin hyväksi kokoavaksi tehtäväksi, joka kiteytti tiedolla johtamisen ydintekijät yhdeksi kokonaisuudeksi.

Matka kohti tärkeää ja tarpeellista hyvinvointianalyytikon tutkintoa on siis alkanut.

Lähteet:

Laihonen, H., Hannula, M., Helander, N., Ilvonen, I., Jussila, J., Kukko, M., Kärkkäinen, H., Lönnqvist, A., Myllärniemi, J., Pekkola, S., Virtanen, P., Vuori, V., Yliniemi, T. 2013. Tietojohtaminen. Tampereen teknillinen yliopisto, Tietojohtamisen tutkimuskeskus Novi.

Leskelä, R-L., Haavisto, I., Jääskeläinen, A., Helander, N., Sillanpää, V., Laasonen, V., Ranta, T., Torkki, P. 2019. Tietojohtaminen ja sen kehittäminen: tietojohtamisen arviointimalli ja suosituksia maakuntavalmistelun pohjalta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:42.

Siukonen, T. & Neittaanmäki, P. 2019. Mitä tulisi tietää tekoälystä. Jyväskylä: Docendo.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Onnistunut työ perheen hyvinvoinnin tueksi vaatii ammattitaitoa

Lasten, nuorten ja perheiden palvelujärjestelmä on hajanainen. Esimerkiksi kasvatustehtävässään eri syistä tukea tarvitseva perhe voi olla yhtäaikaisesti asiakkaana eri tahoilla sosiaali-, terveys- ja kasvatuksen palveluissa: neuvolassa, sosiaalityössä ja varhaiskasvatuksessa. Onnistunut työ perheen hyvinvoinnin tueksi viranomaisilta taitoa monialaiseen työskentelyyn.

Lapin ammattikorkeakoulu ja Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus ovat osatoteuttajina MoniSote - Monialaista ja -tieteistä osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille -hankkeessa. Hankkeessa on edistetty sekä Lapin korkeakoulujen että alueen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten monialaisen työskentelyn osaamista ja luotu valmiuksia työskennellä moniasiantuntijuutta edellyttävissä toimintaympäristöissä.

Osana hanketta toteutettiin Lapset puheeksi -menetelmäosaajakoulutus, joka suunnattiin Lapin alueella lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskenteleville ammattilaisille sekä Lapin korkeakoulujen opiskelijoille. Koulutukseen haki 56 Lapissa työskentelevää ammattilaista, joista 20 aloitti ja 17 loppuunsaattoi menetelmäkoulutuksen.

Lainsäädäntö velvoittaa viranomaisia suunnitelmalliseen monialaiseen yhteistyöhön

Lainsäädäntö velvoittaa lasten ja perheiden palveluissa työskenteleviä sekä esimerkiksi koulun ja varhaiskasvatuksen henkilöstöä yhteistyöhön lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi (esim. Hallintolaki 434/2003, luku 2; Varhaiskasvatuslaki 540/2018, § 7; Terveydenhuoltolaki 1326/2010 53a§; Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, luku 2; Perusopetuslaki 477/2003).

Työn on oltava ennakoivaa ja suunnitelmallista. Lainsäädäntö velvoittaa palveluiden järjestäjiä laatimaan suunnitelmia yhteistyön tueksi esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa (Pkl 15§ Vkl ja 22§). Suunnitelmissa yksilöidään monialaista työskentelypintaa ja tuodaan myös kodit yhteistyön ytimeen, aktiivisiksi toimijoiksi ja kumppaneiksi yksisuuntaisen viranomaislähtöisen lähestymisen sijaan. Suunnitelmissa sovitaan muun muassa oppimisen tuesta sekä kodin ja koulun yhteistyön järjestämisestä ja toteuttamisesta (Opetushallitus 2014, 11; Opetushallitus 2018, 11-12).

Monialaista työskentelyä tukee yhteinen arvopohja, palvelujärjestelmän tuntemus, asiakkaiden osallisuus sekä eri sektoreiden toimijoiden palvelujen johtamis- ja kehittämisosaaminen. Työ lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tueksi on kiinteä osa sosiaali- ja sekä kasvatusaloja. Lapset puheeksi -menetelmä on asiakastyön tasolla tähän soveltuva, vaikuttavaksi todettu lapsi- ja perhelähtöinen menetelmä, joka soveltuu monialaiseen työskentelyyn lasten, nuorten ja perheiden palveluissa.

Lapset puheeksi -menetelmä kasvun ja kehityksen tukena

MoniSote-hankkeen keskeinen tavoite on edistää ja luoda pohjaa monialaiselle työskentelylle sosiaali- ja terveysalalla. Lapset puheeksi -menetelmä on hyvä esimerkki toimivasta ja vaikuttavasta monialaisesta työskentelymenetelmästä. Menetelmän ytimessä on lapsen ja nuoren arjen sujumisen tukeminen monialaisesti hänen kehitystään tukevalla tavalla perheen haasteista huolimatta. Olennaista on tuoda lapsen ja nuoren parissa työskentelevät ihmiset yhteen ja moninäkökulmaistaa verkostolle, vanhemmille sekä lapselle itselleen hänen elämänsä voimavaroja sekä haavoittuvuuksiaan ja tehdä niiden suhteen yhteinen toimintasuunnitelma. Ks. Lapset puheeksi -koulutuksen esittelyvideo.

Menetelmän ytimessä ovat käsitteet haavoittuvuus, vahvuudet ja pärjäävyys. Haavoittuvuudella viitataan tilanteeseen, joissa ympäristön ja yksilön välinen yhtälö ei toimi. Kyseessä on tilanne, jossa joko on jo ongelmia tai mikäli ei sovita yhteisistä toimista lapsen tai perheen tueksi, ongelmia voi syntyä (Solantaus & Niemelä 2016, 24.). Riskejä voisi syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa vilkas ja temperamenttipiirteiltään hyvin aktiivinen lapsi ja jaksamaton vanhempi vaihtavat hoitopaikkaa tai koulua (Solantaus & Niemelä 2016). Kun lapsen ja vanhemman arjen tunteva sosiaalinen ympäristö vaihtuu toiseksi, on tiedonvälitys perheen vahvuuksista ja haavoittuvuuksista tärkeä keskustella ja luoda yhteinen toimintasuunnitelma heidän tukemisekseen muutostilanteessa.

Vahvuuksien suhteen olennaista on tunnistaa asiat, jotka sujuvat perheen ja lapsen arjessa vaikka heillä on muuten vaikeuksia tai kuormittava elämäntilanne. Kyse on asioista, päivittäisistä tehtävistä ja rutiineista, jotka tulee tehdyksi ilman suurta kaplakkaa. Pärjäävyyteen liittyy siis olennaisesti Lapset puheeksi -menetelmässä vahvuuksien näkeminen, jakaminen ja osoittaminen lapsen kaikissa kehitysympäristöissä.

Pärjäävyys on Solantaus & Niemelän (2016, 24) mukaan prosessi, ei yksilön ominaisuus ja se herää eloon yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa. (Solantaus & Niemelä 2016, 24.) Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkissämme vilkkaan päiväkoti-ikäisen lapsen ja jaksamattoman vanhemman perheessä vaikkapa sujuvaa heräämistä ja syötyä aamupalaa. Lapset puheeksi -keskustelussa nämä voitaisiin nostaa esille ja todeta yhteisesti, miten arki näiltä osin sujuu ja miten sitä voidaan edelleen lapsen hyvinvoinnin tukemiseksi ylläpitää.


Kuva 1. Toimintasuunnitelma (Mieli ry)

Lapset puheeksi -keskustelu tiivistetään toimintasuunnitelmaksi

Lapset puheeksi -menetelmä jakautuu kahtaalle: keskusteluun ja neuvonpitoon. Lapset puheeksi -keskustelussa kartoitetaan perheen, lapsen ja nuoren elämää strukturoidun keskustelun avulla ja laaditaan yhteinen toimintasuunnitelma (kuva 1).

Lapset puheeksi -menetelmän opiskelijaryhmä hankkeessamme kävi osana koulutustaan vähintään kaksi menetelmän mukaista keskustelua asiakasperheissään. Keskustelun tueksi on laadittu ns. lokikirja. Lokikirjoihin voi tutustua Mieli Ryn verkkosivuilla, josta ne ovat myös menetelmäosaajien vapaassa käytössä

Lapset puheeksi -lokikirjat - MIELI ry

Hankkeen opiskelijat keskustelivat ja laativat toimintasuunnitelman asiakasperheensä hyvinvoinnin tueksi. Toimintasuunnitelmassa sovitaan yhteisesti, miten lisätä ja tukea lapsen tai nuoren vahvuuksia ja kuinka toimia haavoittuvuuksissa kotona, päivähoidossa tai koulussa ja vapaa-aikana. Olennaista on näin vahvistaa lapsen ja perheen pärjäävyyttä ja sopia konkreettisesti toimet eri kehitysympäristöihin: kotiin, kouluun, päivähoitoon ja/tai harrastuksiin.

Neuvonpito kutsutaan koolle, mikäli lapsen asiassa tarvitaan lisätukea ja perhe on halukas laajempaan työskentelyyn. Neuvonpidon avulla rakennetaan toimiva joukko ihmisiä toteuttamaan yhteistä toimintasuunnitelmaa lapsen hyvinvoinnin tukemiseksi.

Lopuksi

Hankkeen koulutusryhmän palaute käydyistä Lapset puheeksi -keskusteluista oli pääosin myönteinen. Opiskelijat toivat esiin erityisesti menetelmän vahvuusorientaatiota sekä käytännönläheisyyttä, joka rakentui toimintasuunnitelman myötä. Monialainen työskentely on sosiaali-, terveys ja kasvatusalojen arkea. Ammattilaisten tarve menetelmille tueksi lapsi- ja perhelähtöiseen työskentelyssään on ilmeinen.

Lapset puheeksi -menetelmä nostaa työskentelyn ytimeen, perheen tueksi lapsen keskeiset kehitysympäristöt – koulun, kodin, harrastukset ja muut tärkeät yhteisöt ja yksilöt viranomaistyön rinnalle. Se tuo esiin ja vahvistaa lapsen ja perheen omaa toimitaa hyvinvointinsa eteen ja niin sanotun huolipuheen rinnalle syntyy puhetta arjen oikeista teoista, pärjäämisestä ja perheen työstä oman hyvinvointinsa eteen kaikissa elämäntilanteissa. Menetelmä osoittaa valoa ja tukee sitä hyvää lapsen arjessa, jonka kannattelemana hän saattaa päästä hyvin eteenpäin muista elämässä läsnäolevista tai sitä uhkaavista haasteista huolimatta.

Mieli ry on laatinut koulutuksille koulutuskriteerit, jotka asettavat niille yhteisiä raameja. Koulutuksia järjestetään sekä yksityisten kouluttajien toimesta että julkisen sektorin palveluissa myös Lapin alueella.

Hanketoimijat

Hanke on ESR-rahoitteinen yhteistyöhanke, jonka hallinnoija on Lapin yliopisto sekä osatoteuttajina Lapin ammattikorkeakoulu ja Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Hankkeen toteutusaika on 1.1.2020-30.6.2022.

Lähteet

Alasuutari, M., Lammi-Taskula, J., Riikonen, A. & Kannel, L. 2022 Lastenneuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyö ja palveluohjaus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:27. Viitattu 3.5.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-064-6

Hallintolaki 6.6.2003/434

Opetushallitus. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Viitattu 3.5.2022. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Perusopetuslaki 477/2003

Solantaus, T. & Niemelä, M. 2016. Arki kantaa – kun se pannaan kantamaan. Perheterapia 2016 / 1.

Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301

Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326

Varhaiskasvatuslaki 540/2018.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Määräykset ja ohjeet 2018:3a. Viitattu 3.5.2022 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Jos et tiedä mihin olet menossa, todennäköisesti et pääse sinne

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa korostetaan yhteistyön tekemistä ja verkostoitumista erityisesti hanketoiminnassa. Verkostoitumista kuvataan yleensä nelivaiheisena prosessina: verkoston haasteen kartoittaminen ja verkoston koollekutsuminen, yhteisen tavoitteen määrittely ja toimintatapojen suunnittelu, systemaattinen verkostotyöskentely tavoitteiden saavuttamiseksi ja seuraamiseksi sekä verkoston tuotosten levittäminen (Järvensivu ym. 2010, 3).

Osaamisella työelämään – osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE, 2020–2023) -hanke kutsui keväällä 2021 osatyökyisten työllistymiseen liittyviä hankkeita yhteiseen verkostopalaveriin. Heti OSTE-hankkeen käynnistymisen alkuvaiheessa oli tullut esille myös muita osatyökyisten työllistymisen edistämisen kehittämishankkeita. Tuolloin pohdittiin, kuinka voidaan tehdä yhteistyötä laajan hankeverkoston kesken.

Verkostopalavereissa käsiteltiin verkostoyhteistyön ja osatyökykyisten työllistämisen teemoja. OSTE-hankkeen kokoama ja koordinoima hankeverkosto siirtyi keväällä 2022 verkostoitumisprosessin vaiheeseen kaksi eli määrittelemään osatyökykyisten työllistämisen edistämisen yhteisiä tavoitteita ja suunnittelemaan yhteisiä toimintatapoja. Tätä vaihetta edistetään yhteisillä fasilitoiduilla työpajoilla.

Tässä blogikirjoituksesssa kuvaamme osatyökyisten työllistämisen parissa toimivan hankeverkoston työpajassa määrittelemiä yhteisiä tavoitteita ja yhteistä toimintaa.

Hankeverkoston yhteisen toiminnan suunnan hakemista

Lähtökohtana yhteisten tavoitteiden ja toiminnan määrittelylle oli pohdinta siitä, mitä palvelua verkostoon kuuluva hanke tuottaa ja toteuttaa osatyökyisten työllistymisen edistämiseksi. Hankeverkostoon kuuluvat OSTE-hankkeen koulutusorganisaatioiden (Lapin ammattikorkeakoulu, Lapin Yliopisto, Kemi-Torniolaakson koulutuskuntayhtymä Lappia ja Lapin koulutuskeskus Redu) edustajat ohjaavat osatyökykyisiä urasuunnittelu-, koulutus-, ja osaamisen kehittämisen palveluihin. Hankeverkostoon kuuluvien järjestöjen ja säätiöiden edustajat tukevat ja ohjaavat muun muassa työpajatoimintaan ja työhön valmennukseen. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ohjaavat erilaisiin terveyttä ja toimintakykyä arvioiviin ja edistäviin palveluihin sekä kuntoutuspalveluihin. Kuvassa yksi on kuvattu hankkeiden tuottamia palveluja osatyökykyisten työllistymisen tukena.



Kuva 1. Hankkeiden tuottamia palveluja osatyökykyisten työllistymisen tukena

Hankkeet tarjoavat monenlaisia osatyökykyisten työllistymistä edistäviä palveluja kehittämistyön lisäksi. Hankeverkoston työpajassa keskusteltiin hankkeiden palvelujen kuvaamisesta ja hankeverkoston yhteisistä tavoitteista osatyökykyisten työllistymisen edistämiseksi. Mitä tarkoitetaan hankeverkoston yhteisillä tavoitteilla? Hankkeilla on olemassa useita sidosryhmiä, joiden tarpeet ja tavoitteet täytyy huomioida. Asiakaskeskeisyys korostaa asiakkaan tavoitteita ja rahoituskriteerit ja tavoitteet hankkeen rahoittajan ja toteuttajan tavoitteita. Laadittu hankesuunnitelma painottaa kunkin hankkeen omia sisältötavoitteita. Lisäksi hankkeita sitoo ja ohjaa työllistämisen parissa toimivien viranomaisten ja peruspalvelujen tavoitteet.

Hankeverkostolle on tärkeää toistemme tunteminen ja hankkeiden toiminnan ja palvelujen asemointi osana työllistymisen peruspalveluja. Miten hankkeissa tuotettu oppi ja osaaminen jää elämään peruspalveluissa hankkeen jälkeenkin? Kuinka kehitetään sekä juurrutetaan oikeita toimintatapoja, eikä tehdä täysin peruspalveluista irrallisia kokeiluja? Hankkeiden tuotosten siirtäminen osaksi peruspalveluita nähtiin tärkeänä osana hanketyön kehittämisprosessia.

Keskustelussa nousi esille myös viestinnän ja tiedon siirron haasteet eli miten asiakastieto saataisiin kulkemaan peruspalveluiden ja hankkeiden välillä turvallisesti. Tärkeänä koettiin yhteistyön koordinaatio, että roolit ja vastuut olisivat selkeät, tiedon jakaminen ja viestintä tapahtuisi sujuvasti. Hankeverkosto pitää tärkeänä asiakkaiden osallistamista kehittämiseen.

Hankeverkoston yhteisen toiminnan tavoitteet ja sisällöt

Hankeverkoston työpajan keskustelujen pohjalta syntyi kolme yhteistä tavoitekokonaisuutta sisältöineen. Ensimmäinen tavoite on ”Hanke palveluna yhteisellä palvelukartalla”, jolloin asiakas, kumppaniverkosto ja työllistymisen peruspalvelut näkevät hankkeet palveluna ja osana yhteistä palvelukarttaa. Asiakkaan näkökulmasta on tärkeää, että hankkeen tarjoama palvelu on löydettävissä ja sanoitettuna asiakkaan kielelle.

Hankeverkoston yhteinen palvelukartta mahdollistaa hankkeiden ja työllistymisen peruspalvelujen välisen kommunikaation. Palvelukartta myös häivyttää hanke-sanaa ja tekee näkyväksi palvelua. Se mahdollistaa myös palveluista kertomisen asiakkaille helposti ja ymmärrettävästi.

Toinen tavoite ”Kilpailusta kumppanuuteen” edistää hankeverkoston aitoa yhteistyötä ja toistensa työn ja palvelujen täydentämistä. Esimerkiksi toteuttamalla yhdessä yhteisiä koulutuksia voidaan vastata paremmin palvelukentän osaamisen kehittämisen odotuksiin ja asiakkaiden tarpeisiin. Kun hankeverkoston palvelut on avattu ja tehty näkyväksi, niin hankkeiden välinen kilpailu asiakkaista vähenee. Palvelutuote erottaa hankkeiden palvelut toisistaan.

Kolmas tavoite ”Asiakas osana kehittämistä” korostaa asiakkaiden osallisuutta. Hankkeet ovat yhdessä löytäneet asiakkaat ja löytäneet myös sellaiset toimintatavat, joilla otetaan asiakkaat osaksi hankkeiden tekemistä. Hankeverkostolla eli hankeperheellä on yhteisiä ja jaettuja toimintatapoja osallistaa asiakasta palveluihin. Dialogi on tärkeää, koska palvelussa emme vain kuuntele ja tee tulkintoja, vaan aktiivisesti kysymme ja pyrimme ymmärtämään asiakasta ja hänen tarpeitaan ja toiveitaan.

Kuvassa 2 on avattu OSTE-hankeverkoston kolmannen tavoitteen ”Asiakas osana kehittämistä” nykytilaa.



Kuva 2. Tavoite 3: Asiakas osana kehittämistä, nykytilan kuvausta

”Asiakas osaksi kehittämistä” tavoitetilassa hankeverkosto piti tärkeänä, että asiakkailta kysytään aktiivisesti heidän tarpeistaan ja kerätään tietoa ja ymmärrystä myös asiakkaiden palvelukokemuksesta. Asiakas otetaan mukaan ja osallistetaan kehittämistyöhön hankeverkoston yhteisillä jaetuilla toimintatavoilla ja menetelmillä. Asiakkaiden osallistamisesta syntynyt tieto kerätään yhteiseen, helposti käytettävissä olevaan tietopankkiin.

Lopuksi

Sanonta ”kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa” pätee myös OSTE-hankeverkoston yhteistyössä. Yhdessä ja yhteisellä hankeverkoston työllä voidaan osatyökyisten työllistymiseksi ja osaamisen kehittämiseksi saada aikaan palveluja, jotka täydentävät olemassa olevia työllistymispalveluja.

Hankeverkoston yhteistyö on tähän mennessä jo tuottanut tuloksena tiedon ja osaamisen jakamista ja asiakkaiden ohjauksen tiivistämistä sekä kehittäjien tuntemusta toisistaan. Myös tietämys hankeverkoston kehittämiskohteista ja-tuloksista on lisääntynyt. Hankeverkoston toimintaa kehitetään jatkossa järjestämällä työpaja, johon kutsutaan mukaan hankeverkoston lisäksi työllistymisen peruspalveluja tarjoavat tahot esimerkiksi Te-palvelut, kuntakokeilu, TYP-palvelut ja Kela.

Lähteet

Järvensivu, T., Nykänen, K., & Rajala, R. 2010. Verkostojohtamisen opas: Verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. [Viitattu 3.6.2022] https://docplayer.fi/799109-Verkostojohtamisen-opas-verkostotyoskentely-sosiaali-ja-terveysalalla.html

Hankkeessa aikaisemmin tuotettuja julkaisuja:

Kangastie, H. ja Kippola-Pääkkönen, A. 2021. Osatyökykyisten työllistymisen edistämisen uudet ratkaisut. Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi. 26.1.2021.

Kippola-Pääkkönen, A., Kangastie, H., Heikkala, M., Karhu, S., Karjalainen, J., & Sirviö, J. 2021. Osaamisella työelämään: Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen. Kuntoutus, 44(4), 61–64. https://doi.org/10.37451/kuntoutus.112860

Heikkala, M., Kangastie, H. ja Keskinarkaus, P. 2021. Tieto-, neuvonta- ja ohjausverkosto osatyökykyisten työllistymispolkuja rakentamassa. Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi.18.8.2021.

Halttunen, S ja Kangastie, H.2022. Hankeverkosto osatyökykyisten työllistämisen edistämisessä (lapinamk.fi) Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi 22.3.2022.

Kippola-Pääkkönen, A., Sirviö, J., Pantsar, H. & Pentikäinen, M. (2022). Työnantajilla tiedon ja tuen tarvetta osatyökykyisten henkilöiden rekrytointiin. Lapin Kansa. Mielipidekirjoitus 28.03.2022. https://www.lapinkansa.fi/tyonantajilla-tiedon-ja-tuen-tarvetta-osatyokykyis/4465580

Kangastie, H. ja Keskinarkaus, P.& Pantsar, H. 2022. Osatyökykyisten palvelupolkujen tunnistaminen palvelumuotoilun (PAMU) työpajoissa (lapinamk.fi). Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi 25.5.2022.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 

 

 

MoniSote-hankkeen tavoitteena on ollut edistää sekä Lapin korkeakoulujen sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista yhteistoimijuudessa että luoda valmiuksia työskennellä moniasiantuntijaisesti sitä edellyttävissä toimintaympäristöissä.

Hankkeessa tuotettiin 30 opintopisteen laajuinen monialainen ja -tieteinen opintokokonaisuus sosiaali- ja terveyspalveluiden osaamistarpeisiin vastaamiseksi. Käsittelemme tässä blogikirjoituksessamme hankkeessa toteutettua opintojaksoa Jaettu toimijuus ja toimintakäytännöt yhteisten asiakkaiden tukemisessa sosiaali- ja terveysalalla.

Opintokokonaisuus toteutettiin Lapin ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan koulutusten yhteistyönä osin monialaisena simulaatio-opetuksena.

Monialaisen työskentelyn kehittämislähtökohdat

Simulaatio opetuksessa tarkoittaa käytännön työelämän tilanteiden rakentamista opetustilanteisiin työn arkea vastaavaksi. Simulaatio-oppiminen perustuu konstruktivistiseen ja kokemuksellisen oppimisteorioihin.

Konstruktivistisen oppimisteorian mukaan oppiminen tapahtuu sosiaalisissa suhteissa aktiivisesti toimien. Kokemuksellisessa oppimisessa korostuvat aktiivinen kokeilu, oppijan kokemus tunteineen, monipuolinen reflektiivinen havainnointi sekä abstrakti käsitteellistäminen. (Kolb 1984.) Tämä kaikki on läsnä simulaatio-opetuksessa.

Simulaatio on monelle tuttu perinteisesti terveydenhuollon opetuksessa erityisesti lääke- ja hoitotieteissä, mutta se soveltuu myös laajasti monialaiseen työskentelyn ja vuorovaikutustaitojen harjoitteluun. Simulaation voi suunnitella opiskelijoiden tai työelämän oppimistavoitteiden mukaan ja se voidaan toteuttaa pienryhmissä tai laajemmalle joukolle. Osallistujat voivat ovat läsnä samassa tilassa, mutta toteutus on mahdollista myös etätoteutuksena suuremmalle ryhmälle. (Saaranen 2012, 28-31; Kekoni ym. 2021, sivut).

MoniSote-hankkeessa toteutimme etäsimulaation, jossa opiskelijat seurasivat simulaatiotilannetta etäyhteyksin.

Jaettu toimijuus ja toimintakäytännöt yhteisten asiakkaiden tukemisessa

Opintojakson osaamistavoitteiksi asetimme monialaisen työskentelyn osa-alueiden tunnistamisen ja niissä työskentelyn kehittymisen. Toinen tavoitteemme oli eri ammattikuntien roolin ja työntekijän oman näkemyksen merkityksen ymmärtäminen. Kolmanneksi keskityimme asiakkaan tukemiseen monialaisissa kohtaamisissa.

Opintojakso toteutettiin maalis-huhtikuussa 2022 Lapin ammattikorkeakoulun Kemin kampuksen autenttisessa kotiympäristössä, jossa on etätoteutukseen soveltuva ajantasainen video- ja audiovälineistö etätoteutuksen vaatimine ohjelmineen.


Kuva 1. Simulaatio-opetuksen näyttelijät ja opiskelijat

Simulaatiotapaukseksemme kirjoitimme monialaista kohtaamista ja yhteistä tuen tarpeen arviointia vaativan tilanteen. Tapauksessamme oli pääroolissa ikääntynyt Erkki kotiuttamispalaverissaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Erkki palasi kotiin muistisairaan Eila vaimonsa luo.

Opiskelijat seurasivat toteutettua simulaatiota suorana videolähetyksenä Teamsin kautta jokainen omalla tahollaan. Itse simulaatiossa osallisina olivat kaksi simulaationäyttelijää Erkin ja Eilan rooleissa sekä kolme eri alojen opiskelijaa: alkuvaiheen sosionomiopiskelija sekä päättövaiheen fysioterapeutti- ja terveydenhoitajaopiskelijat.

Simulaation tavoitteina olivat sosiaali- ja terveysalojen toimintakäytäntöjen rajapintojen tunnistaminen, ammatillisten roolien merkitys monialaisessa työssä sekä vuorovaikutus ja asiakkaan toimijuuden tukeminen moniammatillisessa kohtaamisessa.

Nurmi ym. (2013) sekä Saaranen (2012) vaiheistavat simulaatio-opetuksen 3 - 6 osakokonaisuuteen, joita simulaation toteutuksessa mukailimme. Valmistauduimme simulaatioon opettajatiimissä luomalla skenaarion ja tarkentamalla simulaation oppimistavoitteet. Opiskelijoilla simulaatiota edelsi moniammatilliseen yhteistyöhön perehtyminen opintojakson kirjallisuuden myötä.

Itse simulaatio vei noin 30 minuuttia, jota ennen ja jonka jälkeen käytiin sekä pienryhmissä että yhteisesti tilannetta reflektoivat keskustelut. Keskusteluiden ytimessä olivat opintojakson tietopohja sekä osapuolten simulaatiossa heränneet ajatukset ja tunteet.

Opiskelijoiden kokemukset simulaatiosta

Opiskelijapalauttessa kysyimme opiskelijoiden kokemusta simulaatio-opetuksesta, simulaatiopäivälle asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä opiskelijoiden kehittämisehdotuksia moniammatillisuuden sekä simulaatio-opetukseen. Opiskelijapalautteen (N=10) mukaan simulaatio koettiin aktivoivana, mielenkiintoisena, mielenpainuvana ja erilaisena oppimisen tapana.

Käytyjä reflektiivisiä keskusteluja sekä teoriaan perustuvaa analyysiä vastanneet opiskelijat pitivät hyvänä tapana opettaa ja oppia. 90 prosenttia vastanneista totesi simulaatiolle asetettujen tavoitteiden toteutuneen. Kehittämispalautteissa opiskelijat toivat esiin ideoitaan simulaation käyttömahdollisuuksia työelämäkäytäntöjen kehittämiseen sekä toiveitaan jo opiskeluaikaisista monialaisista simulaatioista.

Opettajien kokemukset monialaisesta simulaatiosta

Opintojakso ja siihen liittynyt simulaatio toteutettiin hankkeessa monialaisena yhteistyönä sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa. Kokemuksemme mukaan monialaisessa työskentelyssä sosiaali- ja terveysalan työkentillä sekä opetuksessa onnistunut yhteistyö vaatii erityyyppisiä rajojen ylittämisiä (Mönkkönen, Kekoni & Pehkonen 2019, 31).

Opettaja, siinä missä sairaanhoitaja tai sosiaaliohjaaja asiakastyössäänkin, edustaa omaa ammattikuntaansa ja ammatillista orientaatiotaan. Yhteistyö vaatii erilaisten kulttuuristen rajojen ylittämistä. Yhteinen suunnittelu ja monialaisen asiantuntijahorisointin näkymän säilyttäminen vaati keskustelua, aikaa ja rohkeutta sekä ammatillista itsetuntoa kyseenalaistaa aiemmat näkemykset ja oletukset työstä.

Mönkkönen ym. (2019, 31) on nimennyt tämän asenteellisen rajojen ylitykseksi. Opettaja on peruskoulutuksessa omaksunut oman alansa tietoperustan ja tavan tarkastella asiakkaan hyvinvointia ja siihen liittyviä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Tämän monialaisen simulaation äärellä olimme opettajina ammatillisten rajojen ylityksen edessä.

Totesimme yhteisesti että yhteissuunnittelussa opettajan oma ammatillinen orientaatio sekä substanssiosaaminen on vahvuus. Onnistuneen yhteistyön etuna opetuksen suunnittelussa on osallistujine vahva pedagoginen osaaminen sekä hankeyhteistyön myötä syntynyt avoimuus ja luottamus toisen asiantuntemukseen ja työskentelytapaan.

Lopuksi

MoniSote-hanke on mahdollistanut yhteistyöskentelyn opetuksen monialaiseksi integroimiseksi esimerkiksi monialaisten simulaatioiden parissa. Edellytykset erityyppisten simulaatioiden järjestämiseen monialaisenakin opetustilanteina sekä perus- että täydennyskoulutuksessa ovat laajat.

Lapin ammattikorkeakoulussa on kattavat ja toimivat simulaatioympäristöt ja esimerkiksi etäsimulaatioiden järjestämiseen vaadittava välineistö ja osaaminen. MoniSote-hankkeenkin luomalla pohjalla sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden moniammatillista osaamista sekä työelämäyhteistyön kehittämistä on Lapin ammattikorkeakoulussa hyvä jatkaa.

Hanketoimijat

MoniSote-hanke on ESR-rahoitteinen yhteistyöhanke, jonka päätoteuttajana on Lapin yliopisto sekä osatoteuttajina Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus sekä Lapin ammattikorkeakoulu. Hanke toteutetaan 1.1.21 - 30.6.2022 välisellä ajalla.

Lähteet

Kekoni, T.; Mönkkönen, K.; Silen-Lipponen, M.; Tiihonen, M. & Saaranen, T. Moniammatillinen suursimulaatio opiskelijoiden oppimisen näkökulmasta. Janus vol. 29 (4) 2021, 366-385.

Kolb, D. 1984. Experiential Learning: Experience as the Source of Learning and Development, Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall.

Mönkkönen, K.; Kekoni, T. & Pehkonen, A. Moniammatillinen yhteistyö: Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus 2020. Helsinki.

Nurmi, E., Rovamo, L. & Jokela, J. 2013. Simulaatiotilanteiden suunnittelu. Teoksessa: Rosenber, P., Silvennoinen, M., Mattila, M-M. & Jokela, J. Simulaatio oppiminen terveydenhuollossa. Ranta, I. (Toim.) 91-93

Saaranen, T, Paakkonen, H., Vaajoki, A., Aura, A. & Tossavainen, K. 2012. Simulaatio-oppiminen Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella – tavoitteena vuorovaikutustaitojen ja potilasturvallisuuden kehittäminen. Pro terveys. 1/2012 28–31.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Oppimisympäristöt opettajana, opettaja ohjaajana?

Sosiaalialan koulutuksessa olemme pohtineet, miten erilaiset oppimisympäristöt mahdollistavat ja tukevat monimuotoista oppimista perinteisen luokkaopetuksen sijaan ja rinnalla.

• Miten oppimisympäristöt sekä tavat opettaa tukevat erilaisia oppijoita?
• Voiko opetusta elävöittämällä, käyttämällä ja yhdistämällä monenlaisia pedagogisia ratkaisuja ja oppimisympäristöjä vahvistaa opiskelijoiden osallisuutta ja muuttaa heidän rooliaan enemmän kuulijasta osallistujaksi?

Ajatuksellisena lähtökohtana on saada opiskelija aktiiviseksi tiedon hankkijaksi toiminnallisen tekemisen ja tiedon itsenäisen hankkimisen kautta. Oppimisen voi nähdä laajana, fyysisestä tilasta riippumattomana prosessina, jossa opettajalla on vahva ohjaava rooli.

Oppimisen näkökulmia ja opettajan rooli ohjauksessa

• Onko mahdollista, että opettaessamme toiselle jotakin estämme häntä itse oppimasta sitä?

Opetuksessa lähtökohtana on hyvä olla oppilaan aktiivinen ja aloitteellinen rooli, jolloin opettajan roolina on toimia tukijana ja ohjaajana. Opettajan tehtävänä on toimia oppijan kasvun tukemisen lisäksi motivoijana. Opettajalta tämä edellyttää ihmissuhdetaitojen lisäksi aitoa kiinnostusta opiskelijoista.

Yhtenä opetus- ja ohjaustoiminnan tavoitteena on kehittää ja lisätä opiskelijoiden ymmärrystä ja suhdetta tietoon sekä asiantuntijamaista työskentelytapaa mahdollisimman aidoissa oppimisympäristöissä. Opettajan ja opiskelijan yhteistyö, oppimisen ohjaaminen sisältää tiedon luomista, ongelmanratkaisua ja asiantuntijuuden kehittymistä vuorovaikutuksessa. (Luettu 21.4.2022 http://positiivarit2014.blogspot.com/p/opettajana-ohjaajana.html.)

Opettajan työssä tulevaisuusnäkökulma on välttämätön, koska tulevaisuuden hahmottaminen vaikuttaa tämän hetken valintoihin opettajan työssä. Tavoitteena on turvata opiskelijoille valmiuksia, joilla he kohtaavat tulevaisuutensa, josta ei vielä ole varmaa tietoa. (Patrikainen 2009, 20.)

Kompleksisessa yhteiskunnassamme, jossa muuttuvat kiihtyvällä tahdilla niin arvot, elinolosuhteet, koulutukselliset ja ammatilliset rakenteet, työelämän vaatimukset kuin teknologian mahdollisuudetkin. Näiden lisäksi työntekijöiden erilaistuminen, kriisit ja globaalin maailman muutokset ovat todellisuutta. (Luukkainen 2005, 144; Patrikainen 2009, 20).

Monialaiset oppimisympäristöt yhteisenä kehittämisen kohteena

Lapin ammattikorkeakoulussa on jo pitkään toiminut monialaisina opiskelijoiden avoimina oppimisympäristöinä ja harjoittelupaikkoina Kemissä Hyvinvointipysäkki (hoitotyön sekä vanhustyön koulutusohjelmien oppimisympäristönä) ja Rovaniemellä Hyvinvointipiste Vire (hoitotyön, liikunnan ja fysioterapian koulutusohjelmissa).

Sosiaalialan koulutuksessa on nähty tärkeänä laajentaa ja kehittää Hyvinvointipysäkki-toimintaa myös sosiaalialan oppimisympäristönä. Sosiaalialan oppimisympäristöjä ovat perinteisten luokkatilojen ohella kotiympäristö, aistihuone ja toiminnallinen tila.

Lisäksi oppimisympäristönä voi olla luonto, jolloin käytössä on luontolähtöiset oppimismenetelmät. Sosionomikoulutuksessa ekopsykologisina menetelminä voidaan nähdä esimerkiksi eläinavusteiset menetelmät, maatilojen ja puutarhojen käyttäminen kuntouttavana toimintana sekä erilaiset luontotyypit kuntouttavina ympäristöinä. (Luettu 21.4.2022 https://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat)

Hyvinvointipysäkki yhteistyön mahdollistajana

Hyvinvointipysäkki-toiminta tapahtuu opettajien ohjauksessa, osana eri opintojaksojen kokonaisuuden toteuttamista. Hyvinvointipysäkki-toiminnan vahvistaminen sosionomikoulutuksessa laajentaa opiskelijoiden mahdollisuutta monialaiseen oppimiseen. Tämä tarkoittaa eri koulutusohjelmien välisen yhteistyön lisäämistä, esimerkiksi sosionomi- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden toteuttamat ikäihmisten hyvinvointi-ikäterveys -kyselyissä.

• Voisiko Lapin ammattikorkeakoulussa kehittää Hyvinvointipysäkki-toiminnan alle laajemmin eri koulutusohjelmien välistä yhteistyötä, koskemaan koko ammattikorkeakoulua?
  

Opinnollistaminen oppimisympäristöissä

Hyvinvointipysäkki-toiminnassa yhtenä näkökulmana on myös opintojen opinnollistaminen. Tämä tarkoittaa työelämässä tapahtuvan oppimisen hyödyntämistä korkeakouluopinnoissa, esimerkiksi silloin kun tehdään ohjatusti harjoitustöitä työelämälle tai hankkeille.

Kotila (2017) on määritellyt opinnollistamista seuraavasti: Työn opinnollistaminen on uusi, vaihtoehtoinen tapa opiskella ammattikorkeakoulussa. Oppiminen viedään luokkahuoneista työpaikoille. Tutkinnossa edellytettävää osaamista hankitaan tekemällä työtä ja kytkemällä työelämässä hankittua kokemusta aiheeseen liittyvään tietoperustaan. Työn opinnollistaminen edistää työssä käyvän opiskelijan ammatillista kehittymistä ja nopeuttaa opintojen etenemistä ja tutkintoon valmistumista.

Opinnollistamisen ideana on koulutuksen ja työn tekemisen ketterä yhdistäminen eli työnteon ja korkeakouluoppimisen kytkeminen yhteen.

• Voisiko työn ajasta tulla koulun aikaa ja koulun ajasta työn aikaa?

Siinä tilanteessa ei enää olisi kahta aikaa, jotka kilpailevat toisiaan vastaan. Opinnollistamisen lähtökohtana on ajatus, että työtä tekemällä opitaan ja kehitytään hyvin monitasoisesti. Käytännön työssä esiin nousevat kysymykset ja työtä ohjaavat teoriat yhdistyvät korkeakoulun antamaan pohjaan. Ammattikorkeakoulujen toiminnassa korostuu työelämäyhteistyö sekä työelämäläheisissä oppimisympäristöissä hankittava osaaminen (Jankkila & Kangastie 2014, 5).

Lopuksi

Opetusala muuttuu oppisympäristöjen laajenemisen, sähköisen viestinnän lisääntymisen, yksilöllisten koulutustarpeiden ja median roolin kasvun myötä.

• Pitäisikö oppilaitoksen olla pienoismalli ja peili yhteiskunnasta, joka ohjaa opiskelijoita toimimaan sen prosesseissa?

Siihen opettaja tarvitsee kykyä ja halua ymmärtää ja analysoida yhteiskuntaa, sietää muutosta ja kyetä elämään muutospaineiden keskellä vaikuttamalla aktiivisesti muutosten suuntaan. Opettajan tulisi muistaa mennyttä, havainnoida ja ymmärtää nykyhetkeä ja tarkastella ja pitää huolta tulevaisuudesta (Luukkainen 2005, 144-145).

• Kuulostaako tämä vaativalta ja moniulotteiselta?
  

Lähteet

Jankkila, H. & Kangastie, H. (toim.). 2014. Työelämälähtöisyys ja -läheisyys Lapin ammat-tikorkeakoulussa: Toimintamallin avaus. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportit ja selvitykset 21/2014. Rovaniemi: Lapin ammattikorkeakoulu. Luettu 21.4.2022 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-045-3

Hyvinvointipiste Vire: Hyvinvointipiste Vire - Lapin AMK

Hyvinvointipysäkki: Hyvinvointipysäkki - Lapin AMK

Kotila, H. 2017. Verkkovirta – työn opinnollistamista verkostoyhteistyönä hankkeen taustaa ja alustavia tuloksia. Teoksessa Kangastie, H (toim.) Työtä opinnollistamassa. Sarja B. Tut-kimusraportit ja kokoomateokset 12/2017. Haettu 22.4.2022. https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=aa1afad0-48c5-43f5be30-1bbb7d205f75

Luukkainen, O. 2005. Teoksessa Luukkainen, O. & Valli, R. (toim.) Kaksitoista teesiä opet-tajalle. Otava. Jyväskylä.

Menetelmät (gcfinland.fi)

Opettajan monet roolit ja tehtävät: Opettajana ohjaajana (positiivarit2014.blogspot.com)

Patrikainen, R. 2009. Opettajan ja ohjaajan professio. Teoksessa Blomberg, Komulainen, Lange, Lapinoja, Patrikainen, Rohiola, Sahi & Turunen. Opettajuuteen ohjaaminen. PS-Kustannus. Jyväskylä.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Taustaa

Lapin korkeakoulut ovat mukana Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE, 2020–2023) -hankkeessa, joka toteutetaan yhteistyössä ammatillisten oppilaitosten kanssa koulutuskumppanuudessa. Hankkeen tavoitteena on lisätä osatyökykyisten ja erityistä tukea tarvitsevien osallistumista työmarkkinoille.

Hankkeen tavoitteena on vastata hallitusohjelman tavoitteisiin; työllistymisasteen nostamiseen ja erityisesti osatyökyisten henkilöiden työllistymisen ja osallisuuden edistämiseen. Hankkeen yhtenä toimenpiteenä on laajennetun tieto-, neuvonta- ja ohjaus (TNO)-verkoston vahvistaminen ja toiminnan kehittäminen osatyökykyisten työnhakijoiden asiakaspolun tukemiseksi.

Aikaisemmin teimme näkyväksi tähän toimenpiteeseen kuuluvaa TNO-verkoston laajentamista ja verkoston osaamisen kehittämistä liittyen osatyökykyisyyteen ja osatyökykyisten henkilöiden työllistymisen edistämiseen. Tässä blogissa kuvaamme osatyökykyisten asiakkaiden tuetun osaamisen vahvistamisen polun rakentumista palvelumuotoilun (PAMU) työpajoissa.

Palvelumuotoilun (PAMU) työpajojen prosessi tuetun osaamisen vahvistamisen polun rakentumisessa

Asiakaspolkujen ja palvelukokonaisuuden työskentelyn pohjana toimi aiemmat keväällä 2021 järjestetyt TNO-työpajat. (Kuva 1.) Toteutuneissa teemoitetuissa työpajoissa onnistuimme tukemaan verkostoyhteistyötä ja kehittämään verkoston osaamista.

Lisäksi kokosimme osatyökykyisyys tematiikkaan liittyviä osaamisen kehittämisen tarpeita. Esille nousevat tarpeet huomioitiin myös PAMU-työpajoissa, joissa jaettiin osaamista ja työkaluja osatyökykyisten henkilöiden vahvuuksien tunnistamiseen sekä työelämään kiinnittymiseen. Työpajat toimivat myös hyvien käytänteiden ja vertaistuen jakamisen paikkana.



Kuva 1. Palvelumuotoilutyöpajojen aikajana

Ensimmäinen työpaja oli 15.1.2021, toinen 29.1.2021, kolmas 5.3.2021 ja neljäs työpaja oli 9.4.2021. Palvelumuotoilu -työpajat ovat 4.6., 9.9., ja 8.10., 15.12.2021. Viimeinen työpajan toteutui 23.2.2022 Palvelukokonaisuuden webinaarina.

Kehittämistarpeen määrittelyä: asiakasprofiilit ja palvelutarpeet

Palvelumuotoilun prosessi käynnistettiin kesäkuussa 2021 tarkastelemalla palveluiden tarvetta ja nykytilaa viiden asiakasprofiilin avulla. Pienryhmät rakensivat palvelupolut, kuvaten tilannetta ja tarpeita ennen, aikana ja jälkeen palveluiden. Lisäksi tunnistettiin asiakaspolun kriittisiä pisteitä.

Syntyneet asiakaspolut ja palvelutarpeet koottiin työryhmälle palvelupolkujen rakentamisen taustamateriaaliksi. Laadituista palvelupoluista valittiin kolme, jotka kopioitiin työskentelypohjiksi seuraavaan työpajaan. Kuvassa 2 on esimerkki asiakasprofiiliin palvelupolusta.


Kuva 2. Esimerkki ensimmäisessä työpajassa asiakasprofiiliin palvelupolusta.

Kokemusten tutkiminen ja analysointi: ohjauksen roolit ja kriittiset pisteet

Palvelumuotoilun prosessia jatkettiin syyskuun 2021 työpajassa tarkastelemalla kuvattujen asiakasprofiilien ja palvelutarpeiden avulla palvelutarjontaa ja määrittämällä eri rooleja ohjauspolulla, erityisesti sen nivelvaiheissa. Työskentelyssä tunnistettiin myös verkoston merkitystä palvelupolulla sekä asiakasohjauksen kriittisiä pisteitä.

Ohjauksen ja roolien kuvauksilla tarkentuneet palvelukuvaukset siirrettiin ja kuvattiin työpajan jälkeen kolmeksi palvelupoluksi hyödynnettäviksi seuraavaan työpajaan. Kuvassa 3 on esimerkki työpajassa täydentyneestä palvelupolusta.

Kuva 3. Esimerkki täydentyneestä palvelupolusta.

Työskentely jatkui lokakuulla 2021 järjestetyssä, jossa osallistujat kuvasivat laadittujen asiakasprofiilien avulla ohjauksen nykytilaa palvelupoluilla, verkoston kokonaisuutta ja toisiaan täydentäviä rooleja. Keskiössä oli verkostotoimijoiden vastuiden ja koordinaation tarkentaminen. Prosessin edetessä oli tunnistettu TE-palveluiden merkittävä rooli asiakaspoluilla ja työpajassa tuotiin erityisesti heidän näkemyksiään koordinaation haasteista esille.

Työpajassa rakentuneista palvelupolkuista luotiin sekä kokoava, monisyinen palvelupolkujen kuvaus että ideaalimallit työssä olevan ja työttömän toimivasta palvelupolusta. Kuvassa 4 on kuvattu esimerkki yhden asiakasprofiilin palvelupolun rakentamisesta.


Kuva 4. Esimerkki palvelupolun rakentamisesta.

Viimeisen PAMU-työpajan teemana joulukuussa 2021 oli verkoston kokonaisuus ja koordinaatio sujuvan palvelupolun varmistajana. Työskentelyn pohjana toimi jälleen työpajoissa 1, 2 ja 3 tunnistetut asiakkaiden palvelutarpeet ja palvelupolut, joiden pohjalta tunnistettiin vastuita ja ratkaisuja hyvän palvelun toteuttamiseksi.

Työpajassa kuvattiin ohjauksen ja palvelupolkujen ihannetilaa ohjaajan, organisaation ja verkoston roolien kokonaisuutena. Lisäksi tarkasteltiin koordinaatiota sujuvan palvelupolun varmistajana sekä tarkennettiin palveluita ja niiden vaiheistuksia polulla. Kuvassa 5 on koottu osatyökykyisten palvelupolkujen moninaisuutta ja avattu esille nousseita kriittisiä pisteitä.

Kuva 5. Osatyökykyisten palvelupolkujen moninaisuus. Katso kaaviokuva koko näytön suuruisena.

Palvelupolulla tuli näkyväksi esimerkiksi seuraavia kriittisiä pisteitä: tiedonkulku verkoston eri toimijoiden kesken ja välillä, asiakkaan sitoutuminen motivaatio ja sen ylläpito ja epäselvyydet vastuunjaossa.

Kohti uusia palveluratkaisuja

Palvelumuotoilun prosessi päätettiin yhteiseen webinaariin helmikuussa 2022. Webinaarin teemana oli kohti uusia palveluratkaisuja ja se kokosi yhteen hankkeen neljässä työpajassa työstetyn palvelupolun kuvauksen. Puheenvuoroissa pureuduttiin palvelukokonaisuuteen ja asiakastyöhön moniammatillisena yhteistyönä ja verkostossa. Kuvassa 6 on esitetty palvelupolusta rakennettu ideaalimalli.



Kuva 6. Palvelupolusta rakennettu ideaalimalli. Katso kaaviokuva koko näytön suuruisena.

Työtön työnhakija etenee ihannepolulla eri vaiheissa saatavan ohjauksen ja tuen avulla kohti työllistymistä.

Palvelukokonaisuuden kuvausta

Toimiva palvelukokonaisuus (kuva 7) perustuu koordinoituun ja saumattomaan verkostotyöhön ja ohjaukseen myös nivelvaiheissa. Ja sen lähtökohta on aina asiakas. Ohjausprosessi, jossa asiakas on aktiivinen toimija, viedään loppuun asti yhdessä asiakkaan kanssa. Palvelun ohjaaja tekee tarvearviointia intensiivisesti, hyödyntäen dialogisuutta ja voimavara- ja vahvuusperustaisuutta. Ohjauksella tähdätään työhön ja työllistymisen ratkaisuihin, tarkoituksenmukaiseen polutukseen koulutukseen tai työpaikalle.

Työnhakijan osaamista vastaavia mahdollisuuksia ja osaamisen täydentämisen tarpeita tunnistetaan käytännössä ja vuoropuhelussa työnantajan kanssa. Tarpeen mukaan järjestetään vierailuja, työn muotoilua ja räätälöintiä. Koulutusjärjestäjien kanssa käydään myös tarpeenmukaista keskustelua, järjestetään ohjausta ja vierailuja, koulutusratkaisujen löytämiseksi. Kiinnostuksia, tulevaisuudentavoitteita ja tarpeita vastaavia ratkaisuja löydetään vuoropuhelussa.



Kuva 7. Palvelukokonaisuus
 
Palvelukokonaisuuden ytimessä on asiakaslähtöisyys, joka tarkoittaa asiakkaan tarpeista lähtevää palvelua. Palvelujen koordinointi on tärkeää tiedonkulun varmistamisessa eri palvelun tarjoajille. Keskeinen tiedonantaja ja tiedonkuljettaja on aina asiakas itse.

Yhteenvetoa ja arviointia

Työpajoihin osallistuneita oli kaiken kaikkiaan 113, joista suurin osa osallistui useampaan työskentelykertaan. Palautteissa tuli esille etäyhteyksien haasteet ja toiveet lähitapaamisista. Myönteinen palaute liittyi osallistavaan työskentelyyn ja osaamisen jakamisen mahdollisuuksiin asiantuntijoiden kesken.

Palvelumuotoilun työpajoissa lähtökohtana oli rakennettujen oikeiden asiakastapausten avulla rakentaa palvelupolkua ja palvelukokonaisuutta. Lisäksi työpajoissa jaettiin kokemuksia ja käytänteitä sekä kehitettiin osallistujien osaamista.

Hankesuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden mukaisesti kykenimme kehittämään verkostoyhteistyötä, jolla sujuvoitetaan osatyökykyisten, taustaltaan erilaisten asiakkaiden asiakaspolkuja ja varmistetaan riittävä ohjaus erityisesti nivelvaiheissa.
Onnistuimme tarkentamaan TNO-toimijoiden rooleja ja vahvistamaan TNO-verkoston asiakaslähtöistä kehittämisen näkökulmaa osatyökykyisten henkilöiden palvelupolulla. Palvelumuotoilun periaatteen mukaisesti saimme mukaan kehittämistyöhön asiakasryhmien edustajia, kokemusasiantuntijoita ja työelämäedustajia.

Pohdintaa

Palvelumuotoilun työpajoissa tuotetut ja edellä kuvatut asiakaspolut eivät ole lopullinen ja ainoa totuus. Niiden tarkoitus on tehdä näkyväksi osatyökykyisten palvelupolkujen moninaisuutta. Ei ole olemassa yhtä, kahta tai kymmentä palvelupolkua, vaan loputon määrä erilaisia yksilöllisiä palvelupolkuja ja niiden yhdistelmiä.

Tämä näkökulma asettaa tietenkin omat haasteensa ohjaustyölle, mutta samalla se on edellytys aidon asiakaslähtöisyyden toteutumiselle. Mikäli tukeudumme liikaa valmiisiin malleihin, voi haasteeksi muodostua ennakko-olettamusten kautta liiallinen asiakkaiden lokerointi. Tästä voi seurata se, ettemme huomaa monia muitakin mahdollisuuksia. Palvelupolkujen kuvauksen suurin anti onkin tehdä näkyväksi niiden moninaista sisältöä ja toimijoita asiakkaan polulla. Ohjaajan tärkein tehtävä on yhdessä asiakkaan kanssa huomata ja hyödyntää erilaiset edessä häämöttävät mahdollisuudet.

Työpajaprosessin ja etenkin asiakaspolkujen kuvaamisen lähtökohdat antavat paljon miettimisen ja pohtimisen aiheita. Kuvattujen asiakastapausten/asiakasprofiilien kohdalla lähtökohtana oli se, että henkilön osatyökykyisyys on tunnistettu jollain tasolla. Haasteena voi olla se, että joukko ihmisiä, joiden osatyökykyisyyttä ei ole tunnistettu, jäävät “pimentoon”.
Tähän joukkoon lukeutuvat myös ne henkilöt, jotka eivät rajoitteistaan huolimatta miellä itseään osatyökykyisiksi, tai eivät halua tulla tunnistetuksi osatyökykyisiksi. Haasteena voi olla myös se, että yksilötasolla osatyökykyisyys voi olla monille leimaava käsite. Tästä johtuen kaikki eivät mahdollisesti halua tarttua osatyökykyisille tarkoitettuihin palveluihin.

Osatyökykyisyyden normalisoinnin kannalta meidän tulisikin pystyä kuvaamaan myös tämän kaltaisia, usein piiloon jääviä asiakaspolkuja. Tämä voi edellyttää osatyökyisyyden käsitteen laajuuden ymmärtämistä myös käytännön tekemisen ja palveluiden markkinoinnin tasolla. Ei riitä, että osatyökykyisyyden todetaan olevan laaja ja vaikea käsite. Määrittelyä on avattava ja sitä kautta se voi johtaa myös toiminnan muutokseen.

Työpajojen suunnittelu ja toteutus on usein haastavaa. Tämä voi johtua osallistujien erilaisista lähtökohdista kehittämistyöhön. Jotkut meistä kaipaavat selkeitä vastauksia ja malleja, toiset puolestaan suhtautuvat työpajoihin enemmän ajatuksia herättelevinä tapahtumina, verkostossa oppimisen ja yhteisen pohdinnan paikkoina. Suurin osa luultavasti sijoittuu jonnekin näiden kahden näkökulman välimaastoon.

Lopputuloksia arvioidessamme meidän tulee tarkastella rakentavasti tulosten taustalla mahdollisesti vaikuttavia organisaatioiden toimintatapoja ja ajatusmalleja. Tarkastelun lähtökohtana ei saa olla oletus siitä, että kaikki osallistujat ovat yhtä hyvin perillä palvelukokonaisuudesta. Ei voi myöskään olettaa, että ihmiset ovat yhtä innokkaita asioiden uudistamiseen ja kehittämiseen.

Palvelupolkujen ja palvelukokonaisuuden näkyväksi tekeminen voi haastaa työ -ja toimintatapojen muuttamiseen ja kehittämiseen. Tämä puolestaan voi johtaa muutosvastarintaan kiireisessä, alati muutoksessa olevassa ja hektisessä asiakaspalvelutyössä.

Asiakaslähtöisyys eli asiakkaiden tarpeista ja tavoitteista lähtevä palvelu voi jäädä etenkin muutostilanteissa organisaatiolähtöisen toiminnan “varjoon”. Siksi onkin palvelumuotoilun kehittämisprosessin aikana hyvä käyttää aikaa myös osallistujien ajattelun ja toiminnan lähtökohtien esille tuomiseen yhteisessä keskustelussa. Kehittämistyön tulosten juurruttamisen ja verkoston yhteistyön toimivuuden kannalta on tärkeää ymmärtää, miksi kanssaosallistujat ajattelevat asioista tietyllä tavalla ja toimivat tietyllä tavalla.

Lähteet

Heikkala, M., Kangastie, H. ja Keskinarkaus, P.2021. TIETO-, NEUVONTA- JA OHJAUSVERKOSTO OSATYÖKYKYISEN TYÖLLISTYMISPOLKUJA RAKENTAMASSA. Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi.18.8.2021 https://www.lapinamk.fi/blogs/Tieto-,-neuvonta--ja-ohjausverkosto-osatyokykyisen-tyollistymispolkuja-rakentamassa-/40628/01cb29cd-aee4-4863-b659-b275b5289b9b

Hankkeessa aikaisemmin tuotettuja julkaisuja:
Kangastie, H. ja Kippola-Pääkkönen, A.2021. OSATYÖKYKYISTEN TYÖLLISTYMISEN EDISTÄMISEN UUDET RATKAISUT. Osatyökykyisten työllistymisen edistämisen uudet ratkaisut. Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi. 26.1.2021. https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Ajankohtaista/Pohjoisen-tekijat---Lapin-AMKin-blogi?ln=dottwdnc&id=76bf87d0-811e-4f11-a476-d9d48e1a9c52

Kippola-Pääkkönen, A., Kangastie, H., Heikkala, M., Karhu, S., Karjalainen, J., & Sirviö, J. (2021). Osaamisella työelämään: Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen. Kuntoutus, 44(4), 61–64. https://doi.org/10.37451/kuntoutus.112860

Halttunen, S ja Kangastie, H.2022. Hankeverkosto osatyökykyisten työllistämisen edistämisessä (lapinamk.fi) Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi 22.3.2022.

Kippola-Pääkkönen, A., Sirviö, J., Pantsar, H. & Pentikäinen, M. (2022). Työnantajilla tiedon ja tuen tarvetta osatyökykyisten henkilöiden rekrytointiin. Lapin Kansa. Mielipidekirjoitus 28.03.2022. https://www.lapinkansa.fi/tyonantajilla-tiedon-ja-tuen-tarvetta-osatyokykyis/4465580

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Taustaa

Viimeaikaiset uutiset kertovat työllisyysasteen noususta (73,5 %) ja Marinin hallitusohjelman kirjatun työllisyystavoitteen 75 % tavoitetta kohti etenemisestä (SVT 2021). Työllisyysasteen nosto ei ole tapahtunut hetkessä ja sen nostaminen on jatkossakin haastavaa. Tähän on syynä esimerkiksi työikäisen väestön ikääntyminen, osaamisen tason lasku ja työn muutokset.

Työelämän ulkopuolella olevista osatyökykyisistä arviolta 65 000 haluaisi työskennellä ja arvioi olevansa työhön kykeneviä. Tärkeää on edistää osatyökykyisten, vaikeasti työllistyvien ja maahanmuuttajien osallistumista työmarkkinoille. Tarvitaan vaikuttavia toimia näiden edellä mainittujen ryhmien työllistämiseksi.

Näitä toimia on kuvattu erityisesti hallitusohjelman tavoitteessa yksi ”Aktiivisilla toimilla kohti korkeaa työllisyyttä”. Marinin hallitusohjelmaa toteuttavan työkykyohjelman päämäärä on saada osatyökykyiset nykyistä paremmin työllistymään omien kykyjensä mukaisesti.

Myös Lapin alueella on tartuttu osatyökyisten työllistämisen edistämiseen. Kehittämiseen on haettu rahoitusta useasta eri rahoituslähteestä tavoitteena edistää osatyökyisten työllistämistä ja niihin liittyvien palvelujen kehittämistä. Tässä blogissa kuvaamme osatyökyisten työllistämisen parissa toimivien kehittämishankkeiden verkoston rakentumista ja etenemistä kohti yhteistä tavoitetta, osatyökykyisten työllistymistä.

Hankeverkosto osatyökykyisten työllistämisen äärellä

Hankeverkoston kokoaminen käynnistyi keväällä 2021 osana Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE, 2020–2023) -hankkeen toimintaa. Hankeverkoston kokoamisen ja näkyväksi tekemisen työkaluksi valikoitui taulukko (taulukko yksi) hankeverkoston kuvauksia kehittämistyön rajapinnoista.

Taulukko 1. Hankeverkoston kuvauksia kehittämistyön rajapinnoista.



Kuvauksissa tuotiin esille hankkeen nimi, sen yhteyshenkilö, hankkeen toiminta eli yhteys osatyökyisten työllistämiseen ns. kehittämisasia, yhteys OSTE-hankkeen tavoitteisiin ja toimenpiteisiin sekä mahdollinen anti hankkeen toiminnalle. Muuta-sarakkeeseen tuotettiin tietoa rahoittajasta ja muista verkostoista. Yhtenä hankeverkoston kuvauksen kokoamisen tavoitteena oli pirstaleisen hankekentän tuominen näkyväksi huomioiden asiakas- ja kehittämisnäkökulma.

Hankeverkoston kokouksia järjestettiin vuonna 2021 neljä kertaa, ja kokouksiin osallistui yhteensä 22 hanketta. Aluksi kokouksien asialista koostui hankkeiden esittelystä, mutta loppuvuonna 2021 käynnistettiin sisällöllisen ja tavoitteellisen verkostoyhteistyön kehittäminen.

Järvensivu, Nykänen ja Rajala (2010) toteavat, että verkoston haasteen kartoittamisen ja verkoston koollekutsuminen vaiheessa (kuva 1) verkostotoiminnan käynnistäminen sisältää yhteisen haasteen määrittelyn ja tarvittavan verkoston kartoittamisen. Lisäksi siihen kuuluu toimintamallin alustava suunnittelun sekä verkoston ensimmäisten kokoontumisten järjestämisen.

Kuva 1. Haasteen kartoittaminen ja verkoston koollekutsuminen. (Järvensivu ym. 2010,22)

Verkostojohtamisen oppaan (2019) mukaan niiden lähtökohtana on vapaaehtoinen, tasavertainen, vastavuoroinen ja itseorganisoituva yhteistyösuhde. Tämän yhteistyösuhteen on katsottu olevan hyödyllinen ja ihanteellinen tapa yhdistää voimat ja saavuttaa synergiahyötyjä. (Verkostojohtamisen opas 2019, 14.)

OSTE-hankkeen kokoaman hankeverkoston kokouksiin osallistumisessa lähtökohtana oli vapaaehtoisuus, tasavertaisuus, vastavuoroisuus ja rakentuva itseohjautuva yhteistyösuhde. Kokouksissa keskusteltiin avoimesti ja tarkennettiin yhteistyön käytänteitä. Ajatuksena oli yhdessä verkostona yhdistää voimavarat ja tätä kautta saavuttaa yhteisvaikutteisia hyötyjä osatyökykyisten työllistymiselle.

Hankeverkosto etenee kohti yhteistä tavoitetta

Verkostoitumista voidaan kuvata nelivaiheisena prosessina: verkoston haasteen kartoittaminen ja verkoston koollekutsuminen, yhteisen tavoitteen määrittely ja toimintatapojen suunnittelu, systemaattinen verkostotyöskentely tavoitteiden saavuttamiseksi ja seuraamiseksi sekä verkoston tuotosten levittäminen (Järvensivu ym. 2010, 3).

OSTE-hankkeen kokoama ja koordinoima hankeverkosto on siirtynyt keväällä 2022 vaiheeseen kaksi, jolloin määritellään osatyökykyisten työllistämisen edistämiseksi yhteiset tavoitteet ja suunnitellaan yhteisiä toimintatapoja. Tätä vaihetta edistetään yhteisillä fasilitoiduilla työpajoilla. Työpajojen tavoitteena on yhteisen toimintamallin rakentaminen, jossa on keskeistä yhteisten tavoitteiden ja toimintakulttuurin muutos.

Työpajat ovat ohjattuja yhteistyön kohtaamistilanteita ja ne tarjoavat parhaimmillaan osallistujille suhteellisen vapaan tilan, ajan ja paikan kohdata toinen toisensa ja käsillä olevan kehittämistehtävän. Tarkoituksena on hyödyntää verkostoituvaa kehittämistyönprosessia (kuva kaksi).

Kuva 2. Verkostoituva kehittämistyön prosessi. (Järvensivu ym. 2010, 8: Järvensivu 2016.)

Aloitusvaiheessa on rakennettu keskinäistä luottamusta. Tämän jälkeen on edetty yhdessä hahmottamaan haasteita ja löytämään niihin ratkaisuja. Yhteistyön avaintekijöinä on tunteminen, sitoutuminen ja luottamus. Verkostontoimijat tuovat mukanaan innostusta ja uutta tietoa ja ymmärrystä, joka leviää ja auttaa löytämään uusia ratkaisuja. Yhdessä oppiminen edistää innostumista ja ratkaisujen löytymistä.

Matkalla tulevaan

OSTE-hankkeessa on kartoitettu osatyökyisten työllistämiseen ja palvelujen kehittämiseen liittyviä hankeverkostoja ja niiden mahdollisuuksia tukea osatyökykyisten työllistymistä. Lisäksi on koordinoitu hankeverkoston kokoamista, yhteisiä tapaamisia ja hankeverkoston toiminnan sisällön esittelyjä kunkin osalta. Yhteisissä kokoontumisissa on käsitelty hankeverkostoon kuuluvien työtä, tavoitteita, tilannekuvaa ja asiakasrajapintoja.

Keväällä 2022 edetään suunnitellusti yhteisistä tavoitteista ja toimintamalleista sopimiseen. Tätä vaihetta edistetään kevään 2022 aikana yhteisillä fasilitoiduilla työpajoilla. Ja matka kohti tulevaa jatkuu.

Lähteet

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019: Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. [Viitattu 22.12.2021] http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-808-3

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-7830. Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 22.12.2021]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tyti/2021/11/

Järvensivu, T., Nykänen, K., & Rajala, R. 2010. Verkostojohtamisen opas: Verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. [Viitattu 11.3.2022] https://docplayer.fi/799109-Verkostojohtamisen-opas-verkostotyoskentely-sosiaali-ja-terveysalalla.html

Järvensivu, T. 2016. Tulevaisuus Lapissa – Ovatko verkostomme tehokäytössä? [Viitattu 11.3.2022]. https://docplayer.fi/28078446-Tulevaisuus-lapissa-ovatko-verkostomme-tehokaytossa.html.

Verkostojohtamisen opas. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2019:12. [Viitattu 11.3.2022] https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161513/VNK_12_19_Verkostojohtamisen_opas.pdf

Hankkeessa aikaisemmin tuotettuja julkaisuja:

Kangastie, H. ja Kippola-Pääkkönen, A.2021. OSATYÖKYKYISTEN TYÖLLISTYMISEN EDISTÄMISEN UUDET RATKAISUT. Osatyökykyisten työllistymisen edistämisen uudet ratkaisut (lapinamk.fi)

Kippola-Pääkkönen, A., Kangastie, H., Heikkala, M., Karhu, S., Karjalainen, J., & Sirviö, J. (2021). Osaamisella työelämään: Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen. Kuntoutus, 44(4), 61–64. https://doi.org/10.37451/kuntoutus.112860

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Vuoden vaihteessa päättyneen Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta (SOTETIE) -hankkeen tarkoituksena oli vastata sosiaali- ja terveysalan muuttuvaan osaamistarpeeseen. Sen taustalla nähtiin olevan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristön ja asiakkaiden palveluntarpeen muutos, jossa keskeisiksi tekijöiksi nimettiin digitalisaatio, asiakkaiden omaehtoinen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, väestörakenteen muutos ja niukkenevat resurssit. Hanke oli suunnattu korkeakoulujen henkilöstöille, ja erityisesti sote-alalla toimiville ammattilaisille ja organisaatioille.

Hankkeen päätavoitteena oli edistää muutostekijöiden edellyttämän osaamisen päivittämistä ja uudistamista. Tähän pyrittiin seuraavien työpakettien avulla:

1) sote-geneeristen osaamisten määrittely ja tulevaisuuden tarpeet,

2) opintojaksojen kartoitus olemassa olevista verkko-opinnoista,

3) asiakas- ja palveluohjauksen (ASPA) määrittely, tarve- ja nykytilaselvitys,

4) hanketuotoksia esittelevä Sotetie-sivusto, hakukone sote-alan jatkuvan oppimisen opintoihin ja rajapinta opintopolku.fi -palveluun ja

5) jatkuvan oppimisen (JO) nykykäytänteiden ja tulevaisuuden tarpeiden selvitys ja analyysi.

Hanke toteutettiin ESR tuella ja sen kokonaiskustannusarvio oli 1,8 milj. euroa. SOTETIEtä raivattiin 16 ammattikorkeakoulun ja yhden yliopiston voimin (kuva 1). Työhön osallistui 27 asiantuntijaa. Hanketta hallinnoi ja koordinoi Savonia ammattikorkeakoulu yhteistyössä työpaketeista vastaavien ammattikorkeakoulujen kanssa, joita olivat JAMK, XAMK, Laurea, UEF (Itä-Suomen yliopisto). Lapin ammattikorkeakoulu osallistui työpaketin 5 toimintaan.



Kuva 1. SOTETIE-hankkeeseen osallistuneet tahot.

Matkaopas SOTETIElle kertoo SOTETIE-hankkeen tuotoksista. Artikkeli on tarkoitettu sote-alan opettajille jatkuvan oppimisen suunnittelun, toteutuksen ja kehittämisen tueksi. Matka on hyvä alkaa tutustumalla Sotetie.fi -sivustoon. Siellä kannattaa tutustua etenkin sote-alan yhteisiin osaamisiin ja arviointipysäkkiin. Kaiken kaikkiaan sivustoon on kerätty Sotetie-hankkeessa tuotettua materiaalia ja niiden pohjalta laadittuja yhteenvetoja ja tiivistelmiä. Hankkeen tuotoksista laaditut artikkelit on puolestaan koottu kaksiosaiseen julkaisuun SOTETIE – Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta. Linkit julkaisun osiin 1 ja 2 löytyvät tämän kirjoituksen lähdeluettelosta.

Katsaus Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta -hankkeen artikkeleihin

Tätä artikkelia varten loimme taulukkotyökalun, jonka avulla lukija pääsee helposti käsiksi SOTETIE-hankkeen blogisivustolla julkaistuihin artikkeleihin. Linkkien teon mahdollistamiseksi otimme sivustolta mukaan vain artikkelit, jotka ovat löydettävissä myöhemmin julkaistusta hankkeen kokoomateoksesta.

Kokoomateos sisältää kaksi osaa, jotka ovat julkaistu e-kirjana loppuvuodesta 2021. Se, että e-kirja jaettiin kahteen osaan, kertoo hankkeen aikana tehtyjen kirjoitusten suuresta märästä. Hankkeessa syntyi myös muualla julkaistuja artikkeleita mutta ne on jätetty tämän artikkelin tarkastelun ulkopuolelle.

Taulukkotyökalu apuna artikkelien teemoittelussa

Taulukkotyökalun avulla saimme teemoitettua ja tiivistettyä Sotetie -blogisivuston artikkelit. Koska taulukko muodostui pitkäksi, puhummekin mieluummin työkalusta. Koostimme taulukon siten, että luokittelimme artikkelit aiheensa mukaisesti muutamaan ylätason teemaan. Nämä teemat löytyvät taulukon ensimmäisestä sarakkeesta. Alkuperäiset artikkelit julkaistiin hankkeen kotisivuilla kuukausittain, ja tämä julkaisuajakohta löytyy taulukon toisesta sarakkeesta. Samassa kuussa julkaistut artikkelit on eroteltu toisistaan kirjaimilla (a, b ,c jne.). Artikkelin otsikko ja kirjoittajien nimet löytyvät kolmannesta ja neljännestä sarakkeesta. Tuloksissa yksittäiseen artikkeliin viitattaessa käytetään tekstin tiivistämisen takia vain julkaisuajankohdan tunnusta (esim. 4/2020 d). Taulukossa jokainen julkaisu esitetään omalla rivillään, ja ne ovat julkaisujärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan, ei teemajärjestyksessä. julkaistujen artikkelien aiheista syntyneet teemat olivat:

• Työelämän osallistaminen (sinisellä värillä taulukossa)
• Jatkuvan oppimisen koulutus (JOK, mustalla värillä taulukossa)
• Sotealan osaamisen ja koulutuksen kehittämistarpeet (vihreällä värillä taulukossa)
• Koulutuksen vaikuttavuus (punaisella värillä taulukossa)

Tähän artikkeliin on analysoitu näiden neljän teeman alle kuuluvia artikkeleita, ja ne on värikoodattu yllä esitetyn kaltaisesti myös taulukkotyökaluun. Hankkeen hallintoa ja koordinointia käsittelevät kirjoitukset on merkitty taulukkoon mustalla. Ne eivät sisällä sote-koulutuksen kehittämiseen liittyviä näkökulmia, joten ne on jätetty tämän tarkastelun ulkopuolelle.

Työelämän osallistaminen ja jatkuvan oppimisen mahdollistaminen

Sotetie.fi -sivustolla todetaan jatkuvan oppimisen koulutuksiin kuuluvan avoimen ammattikorkeakoulujen opinnot, YAMK-koulutukset, henkilöstöjen täydennyskoulutukset ja erikoistumiskoulutukset. Käsittelemiemme artikkelien mukaan opiskelijat hakeutuvat jatkuvan oppimisen koulutukseen monestakin syystä. Näiksi mainitaan esimerkiksi oman työhyvinvoinnin lisääminen, halu siirtyä kokonaan uudelle toimialueelle, tyytymättömyys nykyisiin työolosuhteisiin ja työnantajan kehotus lisäopintoihin. Yleisimpänä syynä hakeutumiselle nähdään kuitenkin olevan organisaation, yhteisön ja /tai yksilön osaamisen ylläpito, vahvistaminen tai uudistaminen (3/2021 c).

Sote-alan koulutuksia tarjoavat paitsi eri asteiset oppilaitokset myös monet yksityiset palveluntarjoajat. Tarjonta nähdään pirstaloituvan eri tahoille kuten julkisella sektorilla toimiville oppilaitoksille ja korkeakouluille tai yksityisille kouluttajille (3/2020 c, 3/2021 g). Koulutusten hankinta todetaan tapahtuvan niukkenevin resurssein ja koulutusvalintojen antia seurataan esimerkiksi sairaanhoitopiireissä monilla mittareilla (10/2021 d).

Analysoimissamme artikkeleissa oli paneuduttu erityisesti erikoistumiskoulutuksiin, joiden suunnittelun edellytyksenä on työelämäyhteistyö. Artikkelien mukaan ammattikorkeakouluissa tarjotaan 16 erilaista sote-alan erikoistumiskoulutusta (katso taulukko, artikkeli 5/2020 a). Näiden lisäksi esitettiin tarve kuudelle uudelle erikoistumiskoulutukselle. Niitä olivat perhe- ja perhehoitotyön-, gerontologisen työn-, vammais- ja kehitysvammatyön-, kriisi- ja traumatyön-, sosiaalisen kuntoutuksen-, lastensuojelun laitostyön- ja tulevaisuuden sote-keskuksen toiminnan erikoistumiskoulutus. Näistä kustakin oli laadittu oma artikkelinsa ja ne ovat merkitty taulukkoon koodeilla 4/2021 b, 4/2021 c, 4/2021 d ja 4/2021 e.

Sotealan osaamisen ja koulutuksen kehittämistarpeet

Käsittelemiemme artikkelien mukaan SOTETIE-hankkeessa aktivoitiin sote-alan edustajia tuottamaan tietoa alan osaamisesta ja osaamistarpeista (2/2020 b). Työpajoihin osallistuneet ja kyselyihin vastanneet olivat organisaatioiden edustajia ja työnantajia eri puolilta Suomea. Esimerkiksi työnantajille suunnatun kyselyn tuloksissa nousi esille tarve mielenterveystyön, asiakas- ja palveluohjauksen ja lastensuojelutyön osaamisen vahvistamiselle. Nämä ja muut kyselyn tuotoksena tunnistetut osaamistarvealueet löytyvät artikkelista 3/2020 a. Kyseisistä artikkeleista selviää myös esihenkilöiden keskeinen rooli osaamistarpeiden tunnistamisessa ja se, että esihenkilöille suunnattua koulutusta tähän työhön on vaikea löytää (3/2020 b).

Korkeakoulujen sote-koulutuksia koskevan tiedon lisäämiseksi hankkeessa on tuotettu sotetie.fi -sivusto. Sen avulla pyritään helpottamaan erityisesti yhteiseen osaamiseen liittyvien opiskelumahdollisuuksien löytymistä (4/2021 e). Sivusto tarjoaa myös Lapin amk:lle mahdollisuuden lisätä tietoa omista koulutuksistaan ja näin edistää omalta osaltaan sote-alan korkea-asteen koulutuksien saavutettavuutta ja näkyvyyttä.

Koulutusten vaikuttavuuden arviointia

SOTETIE-hankkeessa kerätyn tiedon mukaan uusia koulutuksia suunniteltaessa pitäisi ottaa huomioon myös koulutuksen vaikuttavuus. Koulutuksen vaikutuksia ja vaikuttavuutta tulisikin pohtia jo ennen kolutusta, koulutuksen aikana ja koulutuksen päätyttyä. Koulutuksen vaikutukset ja vaikuttavuus ilmenivät myös eri tavoin, kun niitä tarkasteltiin opiskelijan, työnantajan tai kouluttajan näkökulmista.

Koulutuksen vaikuttavuutta hankkeessa on kuvattu yleisellä tasolla artikkeleissa 12/2019 a, 12/2019 b, 6/2020 d ja 11/2020 a. Sitä on tutkittu myös alueellisesta näkökulmasta. Lisäksi artikkeleissa on pohdittu vaikuttavuuden ennakointia eli vaikuttavuuden käsittelyä jo koulutuksen suunnitteluvaiheessa (12/2020 b). Aihetta tarkastellaan myös koulutuksen aikana (1/2021 a, 3/2021 b). Koulutuksen jälkeistä vaikuttavuuden arviointia pidetään puolestaan tärkeänä tekijänä kuvattaessa koulutuksen merkitystä eri tasoilla ja eri tahoille (12/2020 a).

LÄHTEET:

Arell-Sundberg M., Holvikivi J., Laanterä S., Ritsilä J., Säilä T. & Tikkanen P. (2021). SOTETIE – Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta. Osa 1. Yhteiset osaamiset. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja 9/2021. Saatavilla osoitteesta: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021113057997.

Järvelä T., Myllymaa T., Nieminen M., Puska A., Helminen J., Markkanen U., Säilä T., Kantola T., Ranta L., Saranki-Rantakokko S. & Tikkanen P. (2021). SOTETIE - Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta. osa 2. jatkuva oppiminen. Saatavilla osoitteesta: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121761719

SOTETIE-hanke (2021). www-sivut (sekä siellä julkaistut artikkelit). Saatavilla: blogi.savonia.fi/sotetie.

Tikkanen P. (2020). Kutsu osallistumaan sosiaali- ja terveysalan jatkuvan oppimisen kehittämiseen korkea-asteella. Viitattu 16.8.2021. Saatavilla: blogi.savonia.fi/sotetie.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Mielenterveysongelmat työllistymisen haasteena

Työttömyys on merkittävä sosiaalinen ongelma moderneissa yhteiskunnissa. Henki ja elämä - luonto toipumisen lähteenä -hanke on hyvä esimerkki työllistymisen edistämisestä. Hanke toteutetaan Oulun, Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa yhteistyössä järjestöjen sekä maaseutuyrittäjien, luontopalveluiden ja taiteen parissa toimivien yrittäjien kanssa. Työelämän ulkopuolella olevien mielenterveyskuntoutujien kokemuksellisen hyvinvoinnin vahvistumisen kautta tavoitellaan sosiaalisen kuntoutumisen polun rakentumista kohti työelämää.

Työttömyys liittyy usein köyhyyteen sekä syrjäytymiseen ja pahimmillaan se ilmenee ylisukupolvisesti. Työkyky ja henkinen hyvinvointi vaikuttavat toisiinsa, työkyvyn parantuessa myös henkinen hyvinvointi kohenee (Aarnio, Kangas & Ylikännö 2020, 169, 177.) Suomessa on samanaikaisesti työvoimapula ja vaikeasti työllistyvien henkilöiden kasvava joukko muun muassa mielenterveysongelmien lisääntymisen vuoksi.

 

Luontoperusteinen ja taidelähtöinen toiminta toipumisen tukena

Henki- ja elämä -hanke kehittää, kokeilee ja arvioi luontovoimaisia sekä soveltavan taiteen toimintatapoja ja -malleja tukeakseen työelämän ulkopuolella olevien mielenterveyskuntoutujien toipumisen käynnistymistä ja niiden etenemisestä. Hankkeessa tuetaan kuntoutujien osallisuutta ja itsenäistä toimijuutta osana ryhmää luonto- ja taideperustaisin menetelmin.

Käytännössä tämä on ohjattua yhteyden luomista ja sen ylläpitämistä lähiluontoon sekä erilaisiin kulttuuriympäristöihin, mutta myös yhteistä luontoyhteyden kokemuksen tarkastelua ja sen merkityksen pohtimista keskustellen. Kesän 2021 aikana hankkeessa on toteutettu erilaisia kulttuurityöpajoja, tapaamisia ympäristötaiteen äärellä ja kohdattu sosiaalisessa puutarhatoiminnassa sekä maatila- ja talliympäristöissä.

Työllistymisen lisäksi tuetaan osallisuuden vahvistamista kuntoutujien ja yrittäjien näkökulmasta. Uudenlaisten toimintamahdollisuuksien ja palveluiden kehittäminen on tarpeen mielenterveyskuntoutujien työelämävalmiuksien ja työllistymisen polkujen rakentamiseksi. Hankkeessa kehitetään ja arvioidaan toimintamalleja kuntoutujien, yrittäjien ja järjestöjen kanssa. Kehittämistyössä huomioidaan kohderyhmien tarpeet sekä kollektiivinen asiantuntijuus (ks. Alho 2021).

 

Monitoimijainen kehittämistyö luo uutta

Lapin alueella tavoitteena on laajemminkin hyvinvointipalveluiden tuottaminen yhteistyössä kansalaisten, julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kesken. Hyvinvointi on kaikkien asia ja kaikki kantavat siitä vastuuta (Lappisopimus 2018.)

Monitoimijaisessa yhteistyömallissa asiakkaat ovat toimijoina yhdessä läheistensä ja sidosryhmiensä kanssa. Asiakkaat, mielenterveyskuntoutujat, järjestöt ja yrittäjät tarvitsevat toinen toisiaan ja hyötyvät osaamisensa jakamisesta.

Monitoimijaisessa yhteistyössä rajat ylittyvät ja jokaisen osaaminen ja tietämys tulee yhteiseen tarkasteluun ja yhteiseen käyttöön. Järjestöjen ja yritysten työntekijöiden substanssiosaamisen lisäksi mielenterveyskuntoutujat tuovat asiantuntemuksen omasta elämästään (ks. Alho 2021.) Tähän kehittämistyöhön osallistuvat kaikki hanketoimijat.

Hankkeen toimijat käyvät vuoropuhelua niin sanoina kuin toimintoina ja niiden arviointeina. Kehittämistyössä lisätään toimijoiden välistä yhteisöllisyyttä ja osallisuutta jokaisen lähtökohdat ja tarpeet huomioiden. Osallistavan toiminnan avulla on mahdollista luoda mahdollisuuksia tukemaan hyvinvointia ja ehkäisemään syrjäytymistä. Mielenterveyskuntoutujien elämänhallinnan lisäksi hankkeessa luodaan uudenlaisia toimeentulomahdollisuuksia maatila- ja luontopalveluyrittäjille luontoperustaiseen toimintaan liittyen. Hyvinvoinnin edistäminen on kaikkien yhteinen asia (Lappisopimus 2018).

Kehittämisyhteistyö mahdollistaa mielenterveyskuntoutujien osallisuuden edistämisen. Tavoitteena on mielenterveyskuntoutujien kuulluksi tuleminen ja osallisuus pohjoissuomalaisena ihmisenä, osana yhteisöään ja yhteiskuntaa sekä pohjoista luontoa ja kulttuuriympäristöä. Hankkeen aikana mielenterveyskuntoutujia tuetaan löytämään oma potentiaalinsa, kasvamaan hankkeessa järjestetyissä toiminnallisissa ryhmissä ja kiinnittymään yhteiskuntaan, paikallisiin olosuhteisiin.

 

Pohjoinen luonto ja kulttuuri voimavarana

Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa edistetään ympäröivän pohjoisen luonnon ja eläinten kuulumista osana mielenterveyskuntoutujien voimaatumiseen ja toipumiseen (ks. Nivala & Ryynänen 2019; Ylilauri, Yli-Viikari 2019.) Toimintaympäristönä pohjoinen luonto tarjoaa turvallisia ja mielekkäitä osallistumismahdollisuuksia (ks. Nivala 2020).

Hankkeen kaikissa toiminnoissa huomioidaan vuodenkierto. Hankkeessa huomioidaan Pohjois-Suomen elinolosuhteet sekä rakennetaan ja laajennetaan mielenterveyskuntoutujien toimijuutta suhteessa siihen. Samanaikaisesti hanke luo mahdollisuuden maatila-, luonto- ja kulttuurialan yrittäjille kehittää palveluitaan kohderyhmän tarpeet sekä paikalliset olosuhteet huomioiden.

Hanketoimijat

Hanke on ESR-rahoitteinen yhteistyöhanke, jonka päätoteuttajana on Lapin ammattikorkeakoulu sekä osatoteuttajina Mielenvireys ry, Turkan Ratsurinne Ay ja ProAgria Oulu ry. Hankkeen rahoitukseen osallistuu myös Oulun kaupunki.

Lähteet

Aarnio Johanna, Kangas Olli & Ylikännö Minna 2020 Subjektiivisen hyvinvoinnin osa-alueiden rakentuminen työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa saavilla työttömillä. (Yhteiskuntapolitiikka 2020 85:2 168-180)

Alho Sirkka 2021: Kollektiivinen asiantuntijuus ja monitoimijainen yhteistyö aikuissosiaalityössä. Aikuissosiaalityö tieto, käytäntö ja vaikuttavuus. Gaudeamus (toim.) Matthies Aila-Leena, Svenlin Anu-Riina & Turtiainen Kati.

Lappisopimus, maakuntaohjelma vuosille 2017-2021 s.32 Viitattu 18.8 2021 https://www.lapinliitto.fi/aluekehitys/lappi-sopimus/

Nivala Elina & Ryynänen Sanna 2019: Sosiaalipedagogisen työn tasot ominaispiirteineen

Nivala Elina 2010: Osallistuminen sosiaalipedagogisen toiminnan periaatteena, Sosiaalipedagoginen aikakauskirja vuosikirja 2010 vol. 11 111-122.

Rikala Sanna 2018: Masennus, työkyvyttömyys ja sosiaalinen eriarvoisuus nuorten elämänkuluissa (Yhteiskuntapolitiikka 2018 83:2 159-170)

Ylilauri Martta, Yli-Viikari Anja 2019: Kohti luonnollista hyvinvointia Näkökulmia luontoperusteisuuden kehittämiseen. Levon-instituutti 2019, Vaasan yliopisto

 

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

“Psykiatrisen sairaalan vastaanotto-osastolle saapuu B1-lähetteellä itsetuhoinen Elli Mirja Saarelainen. Elli on 57-vuotias perheellinen peruskoulun opettaja.”  Tämä on lähtötilanne yhteen case-simulaatioon, joita simulaationäyttelijät luovat eläväksi mielenterveys- ja päihdehoitotyön Case-työpajoissa.

Lapin ammattikorkeakoulussa on ansiokkaasti koulutettu simulaationäyttelijöitä jo vuodesta 2015. Yhteensä koulutus on järjestetty kolme kertaa, joista viimeinen ryhmä on valmistunut vuonna 2017.

Koulutuksen aloittajina ja vetäjinä ovat toimineet lehtorit Paula Yliniemi Rovaniemeltä ja Raimo Vähänikkilä Kemistä. Heidän ja kollegani lehtori Hannele Pietiläisen jalanjäljissä olen itse tutustunut simulaationäyttelijöihin ja case-simulaation käyttöön mielenterveys- ja päihdehoitotyön opetuksessa.

Tähän kirjoitukseen haastattelemani simulaationäyttelijä ja Hengitysliiton kokemustoimija Eeva-Liisa Peltosen nuoruuden ammattihaaveita oli mm. näyttelijä. Elämä vei kuitenkin häntä eri suuntaan, kunnes vuonna 2016 Lapin AMK:n itsepintainen radiomarkkinointi simulaationäyttelijäkoulutuksesta tavoitti Eeva-Liisan, ja hän haki koulutukseen.

Simulaatiot kampuksella

Lapin ammattikorkeakoulun Kemin kampuksen vastaremontoidut simulaatio-oppimisympäristöt luovat hienot puitteet hoitotyön kliinisten taitojen harjoittelulle. Kliiniset taidot tarkoittavat mielenterveys- ja päihdehoitotyössä vuorovaikutustaitojen harjoittelua.

Mielenterveys- ja päihdehoitotyön opetuksessa olemme käyttäneet case-simulaatiota opetusmenetelmänä jo useita vuosia. Simulaatiossa luodaan mahdollisimman aito tilanne, ja täydentämään opiskelijan kokemusta aidosta asiakaskohtaamisesta, olemme käyttäneet rooliharjoituksissa simulaationäyttelijöitä mm. asiakkaan, omaisen ja huolestuneen ystävän rooleissa.

Simulaatioharjoitukset, joissa näyttelijät ovat mukana tekemässä roolia, ovat kokemuksen ja opiskelijapalautteen mukaan parasta ja käytännönläheisintä oppimista erilaisten asiakastilanteiden kohtaamiseen. Myös useat tutkimukset ovat osoittaneet simulaatioiden tärkeyden potilasturvallisuuden lisääjänä osana sosiaali- ja terveysalojen koulutusta (Aura 2017; Korvenoja 2019).

Aktiivisia simulaationäyttelijöitä on pieni ydinryhmä, joka tekee simulaatioita heidän elämäntilanteidensa niin salliessa. He tekevät samoja rooleja eri miehityksillä, ja saavat toisiltaan ideoita rooleihin ja niiden toteuttamiseen.

”Toisten roolisuoritusten seuraaminen on oman kehityksen kannalta tärkeää”, kertoo Eeva-Liisa Peltonen.

Kuva 1. Perheessä ei taida olla kaikki hyvin (Kuva: Sinikka Myllyoja)

 

Simulaation eteneminen

Mielenterveys- ja päihdehoitotyön osaaminen perustuu asiakkaan arvostavaan ja avoimeen kohtaamiseen. Case-simulaatioissa harjoittelemme ja sovellamme mm. Länsi-Pohjan alueella kehitettyä ja maailmallakin tunnettua Avoimen Dialogin hoitomallia, Motivoivaa haastattelua, ja opiskelijat voivat turvallisessa ympäristössä kokeilla erilaisia lähestymistapoja asiakaskohtaamisessa simulaation turvin. He saavat kokemuksen siitä, miten avoimet kysymykset saavat asiakkaan avautumaan ja kertomaan tarinaansa eri tavalla kuin suljetut kysymykset.

Olemme yhdessä Hannele Pietiläisen kanssa luoneet mielenterveys- ja päihdeongelmiin kohdistuvia asiakastapauksia, joihin opiskelijat valmistuvat ennakkoon tekemällä pienryhmissä teoriatietoon pohjautuvan kirjallisen tehtävän. Simulaatiotilanteessa samat opiskelijat ovat hoitajien rooleissa ja heidän potilaansa alkaa elää simulaationäyttelijän ansiosta. Asiakas voi tulla vastaanotolle yksin tai yhdessä esim. puolisonsa kanssa tai tilanne voi olla kotikäynti, jossa yhdessä perheen kanssa mietitään heidän haasteitaan, ongelmiaan ja voimavarojaan moniammatillisesti. Vastaanottotilanteessa asiakas voi käyttäytyä haasteellisesti, olla masentunut ja sulkeutunut, tai hän voi salailla omaa riippuvuusongelmaansa.

“Simulaatio on intensiivinen tapahtuma ja ihailenkin opiskelijoiden rohkeutta heittäytyä omiin rooleihinsa. Meidän pitää olla omissa rooleissamme hereillä koko ajan, valmiina heittelemään täkyjä tai lisätä haastetta”, kuvailee Eeva-Liisa.

Rooliharjoituksen jälkeen on tärkeää purkaa roolihahmot ja palata omaksi itseksi. Kokemusta reflektoidaan ja näin asiaan saadaan uusia erilaisia näkökulmia. Reflektoinnin avulla pyritään vahvistamaan aikaisempaa olemassa olevaa tietoa ja luomaan uusia ymmärryksiä asiasta.

Koko opiskelijaryhmää osallistetaan oppimiskeskusteluun, jossa yhdessä pohdimme, mitä näimme “näyttämöllä”. Usein tässä tilanteessa herää hoitajan rooleissa olleilla monia kysymyksiä; olisiko pitänyt toimia toisin, saiko asiakas minulta mitään, missä onnistuin. Tätä keskustelua käydään turvallisessa ja rakentavassa hengessä. Voimme kysyä simulaationäyttelijältä, miltä joku esitetty kysymys tuntui roolihahmosta siinä tilanteessa tai miten hän koki potilaan roolissa tilanteen –saiko hän tunteen siitä, että oli tullut kuulluksi, miten asiakkaan omainen tilanteen koki.

Simulaation kulkua kuvaa hyvin kuvio Auran tutkimuksesta (2017).

Kuvio 1. Simulaation kulku (Lähde: Aura 2017, 9)

“Casen purku on mielestäni tärkein osa simulaatiota ja olenkin iloinen, että saamme simulaationäyttelijöinä olla niissä mukana. Puruissa opettajat tuovat hyvin esille pienetkin toivon kipinät, joita asiakas viestittää ja jotka pitää huomata. Voimme kertoa myös roolista käsin miltä tuntui olla asiakkaana. Purkutilanteissa saan myös vinkkejä omaan tekemiseeni, koska opettajat ja opiskelijat tuovat tärkeitä näkökulmia esiin. Olemme päässeet tekemään rooleja laajalla skaalalla. Meidän tehtävämme on tuoda hetki ihmisen elämää opiskelijoiden eteen”, Eeva-Liisa toteaa ja jatkaa:

”Päivän aikana voi olla yhdestä kolmeen roolia. Käytän roolia vaihtaakseni peruukkeja, erilaisia meikkaustyylejä, vaihdan vaatteita ja asusteita. 57-vuotias peruskoulun opettaja Elli pukeutuu ja käyttäytyy eri tavalla kuin 28-vuotias Jonna, jolla on päihteiden kanssa ongelmaa. Rooleihin valmistautuminen alkaa jo kotona. Roolien ympärille olen rakentanut taustatarinat. Saamme vapaasti toteuttaa roolimme, kunhan pysymme meille annetussa raamissa.”

Simulaatiot jatkuivat etäopetuksessa

Keväällä 2020 hoitotyön koulutus vietiin aika lailla kokonaisuudessaan verkkoon, vain välttämättömimmät kädentaitotyöpajat voitiin toteuttaa kampuksella. Päätimme näin ollen toteuttaa mielenterveys- ja päihdehoitotyön case-työpajat etänä verkossa. Tässä tilanteessa ensimmäisen kerran kokeilimme etäsimulaatiota.

Opiskelijoille oli suunniteltu kaksipäiväinen case-webinaari, jossa ensimmäisenä päivänä opiskelijat kertoivat ja esittelivät tekemänsä case-tehtävät muun muassa Powerpointein ja toiseen päivään oli kutsuttu simulaationäyttelijät mukaan. Palaute opiskelijoilta oli selvä; simulaatiopäivä antoi heille paljon enemmän, ja webinaari oli huomattavasti enemmän vuorovaikutteinen, mikä on tärkeä osa mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintoja.

Eeva-Liisan mielestä simulaatiot toimivat myös etänä: “Korona-aika toi uuden haasteen simulointiin. Opettajat toivat esille oman rohkeutensa, sillä simulaatiot vietiin verkkoon. Omasta paikkakunnan vaihdoksesta johtuen tämä sopii minulle oikein hyvin. Simulointi toimii myös verkossa, vaikka teknisiä haasteitakin on ollut. Etävastaanotot alkavat olla tätä päivää, joten niitä on hyvä harjoitella myös opiskeluissa.”

Kuva 2. Simulaationäyttelijän eläytyminen roolinsa etäopetuksessa (Kuvat: Eeva-Liisa Peltonen)

Simulaationäyttelijöiden työnohjaus

Simulaatiot ovat niin henkisesti kuin fyysisestikin haastavia tilanteita näyttelijöille. Heidän toiveestaan olemme aloittaneet työohjauksellisten purkutapaamisten järjestämisen heti simulaation jälkeen ja myös erillisinä tapaamisina säännöllisin väliajoin.

Eeva-Liisan ajattelee, että työnohjauksella on paikkansa: “Olemme aloittaneet simppojen työnohjauksen Hannele Pietiläisen ohjaamana. Siellä saamme purkaa omia tuntojamme, keskustella haastavista rooleista. Minulle on suuren haasteen tuonut 21-vuotiaan skitsofrenian ennakko-oireisen Erjan rooli, jostakin syystä pääsen helpommin ahdistuneen 14-vuotiaan Tiinan mielenmaisemaan kuin Erjan. Työnohjauksessa rooli avautui minulle aivan uudella tavalla, enkä malta odottaa, että saan olla Erja.”

“Simulaatiopäivän jälkeen lähden koirineni pitkälle lenkille. Ravistan viimeiset rippeet rooleista lenkkipolulle. Ilta menee sohvalla vaaka-asennossa. Päivät ovat fyysisesti ja henkisesti haastavia. Koen simulaationäyttelemisen olevan oma tapansa tehdä kokemustoimintaa. Toivon, että tulevat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset saavat simuloinneistamme eväitä haastaviin ammatteihinsa”, toteaa Lapin AMK:n simulaationäyttelijä Eeva-Liisa Peltonen.

Lähteet:

Arnkil, T. & Seikkula, J. 2014. Nehän kuunteli meitä. Dialogeja monissa suhteissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tampere: Juvenes Print - Suomen yliopistopaino Oy.

Aura, S. 2017. Simulation-based Pharmacotherapy Learning: Assessing Educational Effectiveness in Radiographers’ Continuing Education
https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/18156/urn_isbn_978-952-61-2501-5.pdf

Korvenoja, M. 2019. Moniammatillinen simulaatio-oppiminen sosiaali- ja terveysalalla. Pro gradu -tutkielma.

Hoitotiede Terveystieteiden opettajankoulutus, Itä-Suomen yliopisto
https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/21715/urn_nbn_fi_uef-20190691.pdf?sequence=-1

Lapin Kansa. 2017.
https://www.lapinkansa.fi/lapin-ammattikorkeakoulu-kouluttaa-simulaationaytt/108584

Peltonen. E-L. 2021. Simulaationäyttelijä ja Hengitysliiton kokemustoimija. Haastattelu 05/2021.

Vaajoki A & Saaranen T. 2018. Simulaatio-oppiminen. Teoksessa Koivula M, Wärnå-Furu C, Saaranen T, Ruotsalainen H & Salminen L (toim.) Terveysalan opettajan käsikirja. Tietosanoma, Tallinna, 122-132.

Kuvat: Eeva-Liisa Peltonen ja Sinikka Myllyoja

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Osuuskunnat vastauksena aikamme haasteisiin

Osuuskuntamuotoinen liiketoiminta, sen merkitys ja mahdollisuudet ovat nousseet viime vuosina yhä voimallisemmin esiin EU:n ja monen sen jäsenvaltion agendalla. Osuuskunnat ovat eurooppalaisessa viitekehyksessä Social Economy -teemaan liittyvää liiketoimintaa. Suomessa puhutaan tässä yhteydessä yhteisötaloudesta tai kuten Lapin maakunnassa, sosiaalisesti kestävästä taloudesta (ks. esim. Arctic 2018)

Sosiaalisesti kestävä talous ja osuuskunnat nähdään vastauksena moniin aikamme haasteisiin kuten (nuoriso)työttömyyteen ja alueiden elinvoimaan sekä tienä kohti ekologisempaa ja kestävämpää taloutta. (SEE 2019; 5-17)

Italiassa esim. Emilia-Romanan alue on tullut tunnetuksi osuuskuntatoimintaa monipuolisesti kehittäneenä alueena sekä sosiaalisista osuuskunnistaan ratkaisukeinona heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiseen. (ART-ER 2019)

 

Osuuskunnissa on yli miljardi jäsentä

Suomessa Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja Iiro Jussila on vastikään (OpMedia 2021) tuonut esille hämmästyksensä siitä, että osuuskuntaa luullaan jotenkin suomalaiseksi malliksi tai että olisi olemassa vain yksi yritysmalli. Maapallolla on kuitenkin yli miljardi osuuskuntiin kuuluvaa jäsentä ja ne ovat merkittäviä työllistäjiä ja turvaverkkoja.

Yritysmallien monimuotoisuus on Jussilan mukaan vahvuus, kun ajatellaan toimivaa taloutta ja kehittyvää yhteiskuntaa. Osuuskunnassa huomioidaan tasapainoisesti taloudellisia, sosiaalisia ja psykologisia näkökohtia eikä vain taloutta, kuten vallalla olevissa talousajattelun suuntauksissa.

 

Osuuskuntamallista tukea uudenlaiseen arvonluontiin

Jussilalla (OpMedia 2021) on esimerkki aineettoman pääoman merkityksen kasvusta. Osakeyhtiömallin kantava ajatus on ollut, että tuotannollinen pääoma ratkaisee tehokkuuden ja on olennaisin lisäarvon synnyttäjä. Kuitenkin aineettoman pääoman merkitys lisäarvon tuottamisessa on vahvistunut sitä mukaa kun palveluiden merkitys ja arvo on korostunut. Tämä on merkinnyt myös sitä, että eri sidosryhmien välinen yhteistyö on tullut arkipäiväisemmäksi osana arvonluontiprosessia.

Osuuskuntamalli sopii hyvin viime aikoina esillä olleen tiedon jakamisen ja yhteisen suunnan sekä tahtotilan löytämiseen. Osuustoiminnan ytimessä ei ole vastakkainasettelu ja jatkuvan kilpailemisen logiikka vaan yhteisen jaetun arvon rakentaminen.

Viime vuosina on näkynyt merkkejä siitä, että osuustoimintamallin käyttö on vahvistunut globaalilla tasolla. Osuustoiminta on kehittynyt maailmalla esimerkiksi alustataloudessa ja sektoreilla, joissa data on keskeisessä roolissa. (OpMedia 2021)

Eri maista on olemassa myös tutkimustuloksia siitä, että osuuskuntamuotoinen liiketoiminta kestää hyvin erilaisia talouden kriisejä ja sen liiketoimintamallin rakenne tukee paikallisuutta ja elinvoimaa sen toiminta-alueella (ART-ER 2019). Osuuskuntamuotoisen liiketoiminnan kehittyminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia Lapin aluekehityksenkin näkökulmasta.

 

Lapin AMK ja Cooperative Campus -hanke

Lapin AMK on nostanut strategiassaan esiin käsitteen sosiaalisesti kestävä talous. AMK edistää asiaa mm. yhteistyöllä Lapin liiton kanssa ja erilaisin kehittämishankkein. AMK on esimerkiksi mukana Horizon 2020 ohjelmasta rahoitetussa hankkeessa Cooperative Campus. Hankkeessa etsitään ratkaisuja nuorisotyöttömyyden lieventämiseen EU:n alueella osuuskuntamuotoista yrittäjyyttä tehostamalla. (EU 2019)

Hankkeessa neljän eri Euroopan maan alueet eli Suomesta Lapin, Ruotsista Örebron, Espanjasta Navarran ja Sloveniasta Goriškan maakunta, haluavat edistää osuuskuntamuotoista liiketoimintaa alueillaan kehittämällä yhteistä valmennusmallia 18 - 29 -vuotiaille nuorille. Tarkoituksena on, että hankkeeseen osallistuvat nuoret voivat kokeilla osuuskuntayrittäjyyttä käytännössä kehittäen omaa liikeideaansa ja tehdä tässä myös yhteistyötä eri maiden nuorten kanssa. Lapin AMK tekee hankkeessa paikallista yhteistyötä Kemin osaajien osuuskunnan sekä Tekevä Lappia osuuskunnan kanssa, jotka tarjoavat asiantuntemustaan ja tukeaan opiskelijoille. (Lapin AMK 2020)

 

Kohti osuuskuntamuotoista yrittäjyyttä

Cooperative Campus -hankkeessa luotua valmennusmallia on toteutettu AMK:issa vapaavalintaisina opintoina viime syksyn ja tämän vuoden kevään aikana. Tulemme raportoimaan kokemuksemme ja tulokset valmennuksesta. Sen voi kuitenkin jo nyt kertoa, että toiminnan tuloksena yhteistyömme kansainvälisten kumppaneidemme kanssa on tiivistynyt ja saanut myös uusia muotoja. Lisäksi olemme saaneet AMK:iltamme kehittämisrahoitusta oppilaitososuuskunnan perustamiseen liittyvään selvitykseen. Selvitys valmistuu vuoden lopulla.

Lähteet:

ART-ER 2019. People and enterprises make it social. Art-Er, RaiSE-project. ERDF. Haettu 14.2.2020. http://www.ervet.it/wp-content/uploads/downlo-ads/2019/09/2019_ER_MakeItSocial.pdf

Arctic Smartness 2018. Haettu 18.1.2021. European Social Economy Regions -paikallistapahtuma 18.6.2018 https://arcticsmartness.fi/european-social-economy-regions-2018-paikallistapahtuma/

CoCa 2020. Haettu 20.12.2020. Cooperative Campus. https://cooperativecampus.com/

EU 2019. Haettu 20.12.2020. European commission 2019 call. Reducing youth unemployment: setting up co-operatives to enhance working opportunities in the EU https://ec.europa.eu/growth/content/reducing-youth-unemployment-setting-co-operatives-enhance-working-opportunities-eu_en

Lapin AMK 2020. Cooperative Campus. Haettu 20.12.2020. Hankkeet (lapinamk.fi)

OPmedia 2021.Haettu 2021. Osuuskunta haastaa perinteisen osakeyhtiömallin. https://op.media/chydenius/talous-ja-yhteiskunta/osuuskunta-haastaa-perinteisen-osakeyhtiomallin-836b42c3a7874552b9eb6b9afaf5126b

SEE. Social Economy Europe 2019. The future of EU-policies for the Social Economy: Towards a
European Action plan. Haettu 14.2.2021. https://s3platform.jrc.ec.euro-
pa.eu/documents/20182/313344/SEE-Action+Plan+for+Social+Economy.pdf/
f81115cc-527e-4e3b-bafe-a8b06ab4372a

Cooperative Campus hankkeen tiedot:

Koulutus: Tradenomikoulutus, liiketalous, Tornio
Osaamisryhmä: Digitaaliset ratkaisut
Päätoteuttaja: ANEL Navarra's Social Economy Entreprises Association
Yhteistyökumppanit: Lapin ammattikorkeakoulu Oy, Coompanion Social Economy Association, Nova Gorica Municipality
Aikataulu: 1.3.2020 - 31.8.2021
Lisätietoja: Marjo Jussila, projektipäällikkö (AMK)
Rahoituslähteet: Horizon 2020

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Taustaa

Käynnissä olevan sote-uudistuksen tavoitteena on parantaa ihmisten peruspalveluja. Muutoksessa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelujen järjestämisvastuu siirretään yksittäisiltä kunnilta laajempien hyvinvointialueiden vastuulle. Palvelujärjestelmän uudistamistyön yksi keskeinen tavoite on lisätä asiakaslähtöisyyttä, saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta palvelujärjestelmässä. Muutos on aina mahdollisuus. Yksi keskeinen mahdollisuus liittyy digitaalisen murroksen hyödyntämispotentiaaliin tiedolla johtamisen kehittämisessä. Jatkuva tiedon määrän kasvaminen sekä teknologian ja digitalisaation kehittyminen tuovat mahdollisuuksia kaikille palvelusektoreille (Opetushallitus 2019). Tiedon hyödyntämistä tarvitaan SOTE‐alalla asiakassegmenttien, palvelutarpeen ja asiakkaan kokonaistilanteen tunnistamisessa, asiakaslähtöisessä toiminnassa sekä uusien palveluiden kehittämisessä (Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020).

Suuri merkitys palveluiden uudistamistyössä on asiakasosallisuudella. Osallisuus tarkoittaa sitä, että yksilö tuntee kuuluvansa yhteisöön sekä yhteiskuntaan ja, että hän itse voi vaikuttaa asioihin, jotka koskettavat häntä itseään ja ympäristöään. Osallisuus rakentuu ja muuntuu esimerkiksi resurssien, tarpeiden ja toimijuuden edellytysten mukaisesti. Osallisuuteen liittyy oikeus saada itseä koskevista asioista tietoa, mahdollisuus ilmaista mielipiteensä sekä vaikuttaa hyvinvointia ja terveyttä määrittäviin tekijöihin. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018.)

Osallisuuden osa-alueita voidaan nähdä olevan neljä. Ensimmäisenä on tieto-osallisuus, jolla tarkoitetaan oikeutta saada tietoa esteettömästi eri palveluista ja omasta palveluprosessistaan. Toisena on toimintaosallisuus, johon liittyy esimerkiksi oma toiminta elinympäristössä sekä kolmantena suunnitteluosallisuus, josta esimerkkinä oikeus saada tietoa valmisteilla asioista sekä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa maakunnallisiin suunnitteluprosesseihin. Viimeisenä neljäntenä on päätöksenteko-osallisuus, johon kuuluu palveluiden käyttäjien päätösvalta esimerkiksi palveluiden tuottamisessa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018.)

Asiakasosallisuus TietoCafeen teemana

Palvelujärjestelmien yhteydessä asiakkaan osallistumista voidaan tarkastella erilaisista teoreettisista viitekehyksistä, jolloin asiakkaan osallisuus nähdään erilaisena näkökulmasta riippuen. Esimerkiksi hyvinvointivaltion näkökulma korostaa yhtäläisiä palveluita kaikille, kun taas kuluttajalähtöinen viitekehys korostaa valintamahdollisuuksia. Vastaavasti sosiaalisen osallisuuden näkökulma korostaa asiakkaan aktiivista osallistumista palvelun suunnitteluun, järjestämiseen, tuottamiseen, kehittämiseen tai arviointiin. (Leemann & Hämäläinen 2016.)

Miten siis lisätä ja tukea asiakasosallisuutta osana tiedolla johtamisen osaamista ja käyttöönottoa SOTE-alalla? Muutokseen voidaan vastata muun muassa hyödyntämällä uutta teknologiaa ja samalla kehittämällä johtamiskäytäntöjä. Toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin on pureuduttu ESR-rahoitteisessa TietoSoTe-hankkeessa 4/2020–6/2021: Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa: Osaaminen, reunaehdot ja rakenteet. Hankkeessa luodaan koulutusmalli ammattikorkeakoululle tiedolla johtamisen opetukseen SOTE-alalle ja yhtenä koulutuskokonaisuuden sisällöllisenä tavoitteena on, että opiskelija tunnistaa lisääntyvän tiedon, digitaalisuuden ja asiakastoimijuuden mahdollisuudet ja vaikutukset palvelujen kehittämiseen, tuottamiseen ja sisältöön. Tässä blogissa kuvaamme hankkeen neljännen TietoCafe iltapäivän, jonka aiheena oli Asiakasosallisuus, toteuttamisen.

Asiakasosallisuuskäsitteen syventäminen

Pilottikoulutuksen osallistujia orientoitiin asiakasosallisuuskäsitteen moninaisiin näkökulmiin ennakkotehtävällä, jossa herätemateriaalina oli ajankohtaisia uutisia valitsemiimme, neljään, asiakasosallisuuden eri näkökulmaan liittyen, jotka olivat:
• Näkökulma 1: Asiakaslähtöisyys / asiakaskeskeisyys
• Näkökulma 2: Oman elämän aktiivinen toimija
• Näkökulma 3: Kokemustiedon hyödyntäminen palveluissa
• Näkökulma 4: Osallinen omassa palveluprosessissa

Osallistujia pyydettiin valitsemaan yksi heräte, tutustumaan materiaaliin ja kirjoittamaan opintojakson keskustelualueelle omaa pohdintaa siitä, mitä havaintoja ja esimerkkejä ko. aihe herätti. Tämän jälkeen heitä pyydettiin tutustumaan kahden muun osallistujan vastauksiin ja kommentoimaan heidän vastauksiaan. Alla olevaan taulukkoon (Taulukko 1) on poimittu koostetta ennakkotehtävänä olleen orientaatiotehtävän herätteiden nostattamista ajatuksista ja pohdinnoista kuhunkin näkökulmaan liittyen.

Ennakkotehtävän koosteesta (Taulukko 1) voidaan huomata, että asiakaslähtöisyyden tarve esim. asiakaspalautteiden muodossa on nykyisin jo suhteellisen hyvin tunnistettu palvelujen kehittämisessä, mutta sen sijaan eri ikäryhmille suunnattuja erilaisia palvelumuotoja ei ole tarvelähtöisesti niinkään kehitetty. Asiakasosallisuuden nähtiin tuovan uusia jopa innovatiivisia mahdollisuuksia, joita ei ole vielä hyödynnetty SOTE-alalla. Lisäksi asiakasosallisuuden eri muodot nähtiin mahdollistavan syvällisemmän ja erilaisten asiakkaiden tarpeisiin paremmin osuvien palvelujen kehittämisen.

Digitaalisuuden ja asiakastoimijuuden mahdollisuudet

TietoCafe-iltapäivässä aiheeseen virittäydyttiin Pohjois-Pohjanmaa sairaanhoitopiirin kehityspäällikkö Pia Liljamon asiantuntijaluennon “Asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus sote-digipalveluissa - esimerkkinä sähköisen asioinnin mahdollisuudet ja kehitysnäkymät Oulun yliopistollisessa sairaalassa” avulla. TietoCafe-iltapäivän pienryhmien tueksi oli kehitetty etukäteen mallipohjat ohjaamaan työskentelyä. Luennon jälkeen osallistujat jaettiin edellä kuvattujen näkökulmien mukaisiin pienryhmiin työskentelemään.

Pienryhmiä ohjattiin pohtimaan annetusta näkökulmasta, miten digitalisaatio ja erityisesti sen mahdollistama tiedon hyödyntäminen voidaan huomioida asiakasosallistumisprosessin eri vaiheissa (suunnittelu, kehittäminen, tuottaminen, arviointi), minkä jälkeen heitä pyydettiin kirjaamaan ajatukset ja pohdinnan tulokset PowerPoint -mallipohjaan (Kuvio 1).

Kuvio 1. Tehtäväksianto ja asiakasosallisuusprosessin vaiheet kiteytettynä

Ryhmätöiden tulosten mukaan asiakasosallisuutta tiedon hyödyntämisessä ja digitaalisten palvelujen kehittämisessä voidaan hyödyntää esimerkiksi asiakasraatien, kehittäjäasiakastoiminnan, kehittäjäkumppanuuden ja erilaisten palautejärjestelmien kautta. Tärkeänä nähtiin myös SOTE-alan työntekijöiden osallisuuden ja osaamisen vahvistaminen niin suunnittelussa, kehittämisessä, tuottamisessa ja arvioinnissa.

TietoCafe-iltapäivän päätteeksi osallistujilta kysyttiin: Mikä oli iltapäivän tärkein oppima? Kuviossa 2 on palautteen yhteenveto.

Erityisesti osallistujia keskustelutti asiakasosallisuuden monet mahdollisuudet, joista esimerkkinä mainittakoon jatkuvasti kehitettävä digitaalinen Terveyskylä, jonka palvelujen laajuus ja monipuolisuus yllätti osallistujat. Terveyskylä on asiantuntijoiden yhdessä potilaiden kanssa tuottama erikois­sairaan­hoidon julkinen verkkopalvelu, joka tuo terveydenhuollon palveluja kaikkien ulottuville asuinpaikasta riippumatta.

Asiakasosallisuus-teeman TietoCafe-iltapäivässä pureuduttiin lisääntyvän tiedon, digitaalisuuden ja asiakastoimijuuden mahdollisuuksiin ja vaikutuksiin palvelujen suunnittelussa, kehittämisessä, tuottamisessa ja arvioinnissa. Iltapäivän teema vahvisti osallistujien ymmärrystä siitä, että asiakkaalla on oikeus tulla kuulluksi ja olla osallinen omassa palveluprosessissaan sekä olla vaikuttamassa palveluiden kehittämiseen varsinkin digitaalisten palvelujen lisääntyessä.

 

Lähteet

Leemann, L. & Hämäläinen, R.M. 2016. Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut. Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitiikka 81:5. Viitattu 17.5.2021

Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035, Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. Viitattu 8.4.2021 

Sosiaali- ja terveysministeriö 2018. Asiakkaiden osallistumisen toimintamalli Loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 16/2018.

Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 8.4.2021 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3548-8

TietoSote. Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa: Osaaminen, reunaehdot ja rakenteet. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 25.3.2021

Terveyskylä, julkinen verkkopalvelu. Viitattu 8.4.2021 

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tiedolla johtaminen, mukaan lukien tiedon tuottaminen, kerääminen ja hyödyntäminen, on tällä hetkellä kuuma aihe sosiaali- ja terveydenhoitoalalla. Lapin maakunnassa ja muualla Suomessa on käynnissä useampia tiedolla johtamiseen liittyvän toiminnan ja kouluttamisen kehittämiseen liittyviä hankkeita SOTE -alalla.

Lapin ammattikorkeakoulussa toteutettavan ESR-rahoitteisen TietoSoTe -hankkeen (Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa – Osaamistarpeet, reunaehdot ja rakenteet, 4/2020-6/2021) tavoitteena on

• selvittää tiedolla johtamisen käsitettä ja tilaa Lapissa,
• kehittää koulutusmalli Lapin ammattikorkeakoululle,
• järjestää ja arvioida pilottikoulutus SOTE -alalla toimiville työntekijöille ja esimiehille, sekä
• tiedottaa hankkeesta ja sen tuloksista.

 

Tiedolla johtamiseen liittyviä tekijöitä ja trendejä SOTE-alalla

Tiedolla johtamiselle on useita erilaisia määritelmiä. Finto (Suomalainen asiasanasto- ja ontologiapalvelu) määrittelee tiedolla johtamisen tietojohtamisen osa-alueeksi, joka tähtää tietoperustaiseen päätöksentekoon (perustuen analysoituun tietoon) ja sen mahdollistamiseen.

Tietoa hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti päätöksenteossa, jossa tehdään tietoisia ja perusteltuja valintoja kaikilla organisaation tasoilla, läpi koko organisaation toiminnan. Tieto auttaa jäsentämään päätöksenteon kohteena olevaa ilmiötä sekä toimintaympäristöä.

TietoSote-hanke aloitettiin kartoittamalla tiedolla johtamiseen SOTE-alalla liittyviä trendejä ja osaamistarpeita. Trendien kartoituksessa havaittiin, että SOTE-ala on murrosvaiheessa, jossa alueelliset, maanlaajuiset ja maailmanlaajuiset yhteiskunnalliset, hallinnolliset ja teknologiset trendit vaikuttavat merkittävästi tulevaisuuden näkymiin ja kehityskulkuihin. Tunnistettuja vaikuttavia tekijöitä ja trendejä on tiivistetty Kuvioon 1.



Kuvio 1. Tiedolla johtamiseen liittyviä tekijöitä ja trendejä SOTE-alalla.

Keskeisinä teemoina nousivat esiin muun muassa tiedon määrän nopea kasvu, tarve ennakoimiseen, tiedon älykäs tulkinta ja sen käyttömahdollisuudet, organisaatioiden rajojen yli tapahtuva yhteistyö, asiakaskeskeisyys sekä tarve systeemiajattelun hyödyntämiseen.

Osaamistarpeista koulutusmallin rakentamiseen

Opetushallituksen osaamisen ennakointifoorumin Osaamisrakenne 2035 (Leveälahti ym. 2019) raportin mukaan SOTE-alan erityisosaamistarpeisiin lukeutuvat henkilökohtaisen tiedon ja yksityisyyden suojeluosaaminen, tiedon hallintataidot, tiedon arviointitaidot, ja tiedon digitaaliset jakamistaidot. Myös datan käsittely- ja hyödyntämistaitoja kaivataan, mukaan lukien olennaisen tiedon tunnistaminen ja tiedon visualisointi (Leskelä ym. 45).

Sosiaalialalla kaivataan lisäksi muun muassa ennakointitietoon liittyvää osaamista, sekä palveluiden vaikuttavuuden ja arviointitiedon osaamista, mukaan lukien indikaattoreiden ja mittareiden osaaminen (Kinnunen ym. 2017). Myös skenaario-osaamista, heikkojen signaalien tunnistamista, big-data osaamisen tarpeita ja strategisen johtamisen taitoja kaivataan (mm. Nikander, 2017). Johtamisessa perusanalytiikan hyödyntämisen lisäksi myös tekoälyn ja koneoppimisen ymmärtäminen ja niiden hyödyntäminen tulevat tulevaisuudessa olemaan osa johtamistyötä (Valmari ym. 2018).

Osaamistarpeita kartoitettiin hankkeessa myös kyselytutkimuksella, joka suunnattiin SOTE-alalla toimiville työntekijöille, jotka osallistuivat Lapin AMKin erikoistumis- ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen. Kyselytutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää vastaajan omaan työhön, työpaikkaan tai alaan liittyen mitä osaamistarpeita vastaajalla on tiedolla johtamiseen liittyen.

Vastauksia saatiin 30 kpl. Osaamistarpeet liittyivät tutkitun tiedon löytämiseen ja soveltamiseen käytännön työssä, tiedon hyödyntämiseen omassa työssä, työyhteisön kehittämisessä, palveluiden kehittämisessä ja johtamisessa, faktapohjaiseen asioiden esittämiseen, vaikuttavuuden arviointiin, yhteistyön tehostamiseen eri sektorien välillä, tiedolla johtamisen perusteisiin sekä työkalujen käyttöön.

Hankkeessa toteutettiin lisäksi haastattelututkimus kuudelle esimies-, kehittämis- ja johtotehtävissä SOTE-alalla Lapissa toimivalle henkilölle. Haastattelu kohdistui tiedolla johtamiseen ja tiedon hyödyntämiseen päätöksenteossa. Haastatteluissa nousivat esiin seuraavat asiat. Tiedolla johtamisen ja tiedon hyödyntämisen kypsyystaso vaihtelee organisaatioissa. Käytettävissä oleva tieto voi olla vanhaa, hajanaista, sitä on liian vähän tai liian vaikeasti saatavilla tai tietojärjestelmien mahdollisuuksia ei osata käyttää. Toisaalta järjestelmiä ollaan kehittämässä, ml. johdon työpöytiä.

Ennakointi nostettiin tärkeänä esiin tietoon pohjautuen, josta esimerkkinä COVID-19 tapauksessa luotiin tulevaisuusskenaarioita ja valittiin näiden pohjalta strategia, jonka mukaan toimittiin. Tavoitetilana johtamisessa pidettiin sitä, että johtaminen pohjautuu oikeaan käsitykseen tilanteesta (tilannekuvaan), jotta toiminnan suuntaaminen on mahdollista – operatiiviselta tasolta strategiseen johtamiseen.

Mitattavuus, mittarit, vaikuttavuus ja osatavoitteiden täyttyminen mainittiin tärkeinä tekijöinä johtamisen tukena. Tiedon kirjaaminen, rakenteisuus ja laatu nostettiin esiin tärkeinä edellä mainitun onnistumiseksi. Tiedon koostaminen erilaisiin tarpeisiin, ja erilaisille sidosryhmille nousi myös vahvasti esiin sekä tähän liittyvät taidot.

Analysoidun tiedon ymmärtämiseen liittyen korostettiin, että analyysit tulisi tehdä mahdollisimman lähellä yksiköitä, jotta kontekstitieto ja siihen liittyvä ymmärrys olisi mukana tiedon tulkinnassa. Asiakas nostettiin myös yhteistyökumppanina esiin tiedon tuottamisessa. Tiedon toisiokäyttö mainittiin sekä haasteena, että mahdollisuutena.

Osaamistarpeista haastateltavat korostivat tiedon lukutaitoa, kirjaamisen merkitystä ja tärkeyttä (datan laatu ja oikeellisuus), sekä analysointiin, tuottamiseen ja hyödyntämiseen liittyviä taitoja yleisesti. Lisäksi tärkeänä organisaation läpileikkaavana tarpeena nähtiin yhteinen ymmärrys tiedon keräämisen tarkoituksesta, käyttämisen tavoista sekä prosesseista ja tähän liittyvästä läpinäkyvyydestä.

Vastausten mukaan työntekijöiden digitaidot voivat olla hyvin eri tasolla, mikä vaikuttaa myös tiedon hankintaan, tuottamiseen ja hyödyntämiseen. Osaamistarpeet mainittiin olevan erilaiset työntekijöillä ja esimiehillä.

Esiselvityksen tuloksien pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin pilottikoulutus SOTE-alalla toimiville työntekijöille ja esimiehille kevään 2021 aikana. Koulutuksessa painotettiin erityisesti alan tulevaisuuden näkymiin liittyviä trendi- ja osaamiskartoituksessa esiin nousseita teemoja tiedolla johtamiseen liittyen.

Selvityksen tuloksia hyödynnetään edelleen yhdessä pilottikoulutuksesta saatujen palautteiden ja kokemusten kanssa kevään aikana viimeisteltävän koulutusmallin suunnittelussa. Kirjoittajat toimivat hankkeen asiantuntijoina. Hankkeen tulokset kootaan kokoomateokseksi ja tuloksista julkaistaan blogitekstejä.

Lisätietoja hankkeesta:
Projektipäällikkö ja Tiedolla johtamisen asiantuntija-YAMK-koulutuksen vastuuopettaja, yliopettaja Heli Väätäjä (TkT, Amo). heli.vaataja

Lähteet:

Kinnunen, P. & Kurkinen, J. 2017. Tiedon ja tutkimuksen tarpeiden arviointi Pohjois-Pohjanmaan sotessa – yleiskuva. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Viitattu 25.3.2021 http://www.sosiaalikollega.fi/poske/julkaisut/tyopaperit-ja-muut-julkaisut/tiedon-ja-tutkimuksen-tarpeiden-arviointi-pohjois-pohjanmaan-sotessa-5-5.2017

Leskelä, R-L., Haavisto, I., Jääskeläinen, A., Helander, N., Sillanpää, V., Laasonen, V., Ranta, T. & Torkki, P. 2019. Tietojohtaminen ja sen kehittäminen: tietojohtamisen arviointimalli ja suosituksia maakuntavalmistelun pohjalta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:42. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161659/42_19_Tulevaisuuden_tietojohtaminen.pdf

Leveälahti, S., Nieminen, J., Nyyssölä, K., Suominen, V. & Kotipelto, S. (toim.) 2019. Osaamisrakenne 2035. Alakohtaiset tulevaisuuden osaamistarpeet ja koulutuksen kehittämishaasteet – Osaamisen ennakointifoorumin ennakointituloksia. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2019:14. Viitattu 25.3.2021 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/osaamisrakenne_2035.pdf

Nikander, J., Juntunen, E., Holmberg, A. & Tuominen-Thuesen, M. 2017. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalialan työn osaamistarpeet. Opetushallitus, Raportit ja selvitykset 2017:13

TietoSote. Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa: Osaaminen, reunaehdot ja rakenteet. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 25.3.2021 https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S21972

Valmari , P., Mäntymäki, T. & Yliräisänen, P. 2018. Internet-avusteinen etäpäivystys ja muut sähköiset LAPE-palvelut Lapissa – Erityistason osaamista etäpalveluilla kotiin. Teoksessa Santala, R., Kaukonen, P., Mäkelä, J.,

Sinkkonen, M., Petrelius, P., Tapiola, M. & Huittinen, M. 2018. Uudistuva erityistason palvelukokonaisuus: Yhteisen työskentelyn suuntaviivoja Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmasta. Työpaperi 41/2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 35-37. http://www.julkari.fi/handle/10024/137341

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Taustaa

Käynnissä oleva sote-uudistus haastaa organisaatioita monin tavoin. Yksi keskeinen haaste liittyy digitaaliseen murrokseen ja sen luomiin mahdollisuuksiin tiedolla johtamisen hyödyntämisessä. Jatkuva tiedon määrän kasvaminen sekä teknologian ja digitalisaation kehittyminen tuovat uusia haasteita, mutta myös mahdollisuuksia kaikille palvelusektoreille (Opetushallitus 2019).

Tietoa voidaan hyödyntää SOTE‐alalla uusien palveluiden kehittämisessä, asiakassegmenttien, palvelutarpeen ja asiakkaan kokonaistilanteen tunnistamisessa sekä asiakaslähtöisessä toiminnassa (Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020). Miten siis lisätä ja tukea tiedolla johtamisen osaamista ja käyttöönottoa SOTE-alalla? Muutokseen voidaan vastata muun muassa hyödyntämällä uutta teknologiaa ja samalla kehittämällä johtamiskäytäntöjä.

Edellä kuvattuihin haasteisiin on lähdetty pureutumaan ESR-rahoitteisessa TietoSoTe-hankkeessa 4/2020–6/2021: Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa: Osaaminen, reunaehdot ja rakenteet. Kyseessä on esiselvityshanke, jonka yhtenä tavoitteena on luoda koulutusmalli ammattikorkeakoululle tiedolla johtamisen opetukseen SOTE-alalle.

Syksyn 2020 aikana valmistui TietoSoTe-hankkeen esiselvitys, joka tuotti tietoa teemaan liittyen myös konkreettisista osaamistarpeista SOTE-alalla. Ne vaihtelivat tiedolla johtamisen perusteista strategiseen johtamiseen. Raportin pohjalta suunnittelimme tiedolla johtamiseen fokusoituvaa koulutusta SOTE-alalla työskenteleville työntekijöille, sekä esimies- ja johtotehtävissä toimiville tai kyseisiin tehtäviin suuntaaville. Kevään 2021 aikana on pilotoitu koulutusta, jossa pureudutaan ajankohtaisten esimerkkien, käsiteltävien ilmiöiden ja näihin liittyvien ryhmätehtävien avulla tiedolla johtamisen peruskäsitteisiin ja tiedon tuottamiseen sekä tiedon käytännön hyödyntämisen mahdollisuuksiin ja reunaehtoihin.

TietoCafe-iltapäivät uusien ajatusten herättäjinä

TietoSote-hankkeen puitteissa järjestettiin keväällä 2021 pilottikoulutus yleisteemalla ”Torstai on tietoa täynnä”. Se sisälsi neljä fokusoitua TietoCafe-koulutusiltapäivää, joiden teemat olivat: 1) Data, tekoäly ja etiikka, 2) Ennakoiva johtaminen, 3) Monitoimijaisuus ja ihmiskeskeisyys sekä 4) Asiakasosallisuus. Koulutuskokonaisuutta markkinoitiin Lapin AMK:n webbisivuilla sekä somekanavilla. Lisäksi koulutuksesta tiedotettiin ja osallistumiskutsua lähetettiin fokusoidusti oppilaitoksen yhteistyökumppaneille sekä YAMK-opiskelijoille.

Koulutuskokonaisuudelle oli asetettu neljä tavoitetta. Ensinnäkin tavoitteena oli, että opiskelija ymmärtää tiedon ja tiedolla johtamisen merkityksen omassa ja organisaationsa toiminnassa ja ennakoinnissa. Toiseksi hän tunnistaa lisääntyvän tiedon, digitaalisuuden ja asiakastoimijuuden mahdollisuudet ja vaikutukset palvelujen kehittämiseen, tuottamiseen ja sisältöön. Kolmanneksi tavoitteeksi asetettiin, että opiskelija osaa huomioida ja tunnistaa monitoimijaisuuden ja digitaalisuuden mahdollisuudet ja reunaehdot tiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä. Neljäntenä tavoitteena oli, että opiskelija ymmärtää tiedolla johtamisen koko organisaation läpileikkaavana toimintamallina. Mainittakoon, että ilmoittautumisten perusteella iltapäiväkoulutuksiin osallistui pääasiassa sote-alalla työskenteleviä henkilöitä, joiden tehtävät vaihtelivat johtotehtävistä asiantuntijatehtäviin niin julkisella kuin yksityisellä puolella.

Tässä blogissa kuvaamme hankkeen toisen TietoCafe iltapäivän, jonka aiheena oli Ennakoiva johtaminen, toteuttamisen.

Ennakointi ja innovointiosaamisen tukeminen

Osallistujia orientoitiin tiedolla johtamiseen ja ennakointiin ennakkotehtävällä, jossa herätemateriaalina oli Sitran Megatrendit 2020 (Dufva 2020) ja aiemmin toteutetun Lapin luotsi -hankkeen tuottaman ennakoinnin pikakurssin avulla. TietoCafe-iltapäivässä aiheeseen virittäydyttiin Lapin Sairaanhoitopiirin kehitysjohtaja Mikko Häikiön asiantuntijaluennon “Ennakointia ja tiedolla johtamista käytännössä -esimerkkinä Lapin Sairaanhoitopiiri” avulla. Luennon jälkeen osallistujat jaettiin pienryhmiin työskentelemään.

Ryhmätyöskentelyssä hyödynnettiin Tulevaisuuspyörä-menetelmää, jonka alun perin on kehittänyt Jerome Glenn (Glenn 1994). Tulevaisuuspyörämenetelmässä työskennellään strukturoidusti, aivoriihityyppisesti etsien keskiössä olevan pyörän ja siitä erkanevien nuolten avulla esimerkiksi jonkin tärkeän ilmiön, trendin tai tapahtuman ensimmäisen, toisen ja kolmannen vaiheen vaikutuksia organisaation toimintaan ja arvoihin.

TietoCafe-iltapäivän pienryhmien tueksi kehitettiin etukäteen mallipohjat ohjaamaan työskentelyä ennakointiin ja innovointiin. Tulevaisuuden ennakoinnin tehtävänä pyydettiin laatimaan pienryhmissä skenaario, millainen tilanne terveydenhuollossa on koronaviruspandemian jälkeen? Osallistujia pyydettiin pohtimaan, mitä asioita tulee suunnitella, mitä asioita huomioida ja mitä tulee muuttaa. Ryhmiä ohjeistettiin miettimään myös, millaisia tietolähteitä on saatavilla ja miten niitä voitaisiin hyödyntää käytännöntyössä ja johtamisessa sekä miten eri tietolähteitä voisi paremmin hyödyntää.

Kukin ryhmän jäsen ideoi tulevaisuuspyörään vähintään 1-2 teemaa (~pandemian synnyttämää ilmiötä), jotka aiheuttavat haasteita terveydenhuollolle. Teemojen avulla konkretisoitiin tarkastelua. Kaikki ideoidut teemat kirjattiin mallipohjaan “Teemojen ideointi" (Kuvio 1).

Kuvio 1. Mallipohja: Teemojen ideointi.

Ideoinnin jälkeen jokaista ryhmää pyydettiin valitsemaan yksi teema jatkotarkasteluun. Valitun teeman osalta ryhmäläiset ideoivat keskustellen mm., millaisia ratkaisuja on jo olemassa vastaamassa teeman haasteisiin ja mitä tietolähteitä on mahdollista hyödyntää ratkaisussa. Mallipohja tuki keskustelua ja nosti tarkasteltavaksi eri näkökulmia, kuten ongelman ehkäisevän tai terveyttä edistävän näkökulmat. Ryhmiä kannustettiin keskustelun ja pohdinnan tuloksena innovoimaan uudenlainen ratkaisu tai toimenpide, jolla valitun teeman haasteeseen vastataan (1-3 uutta innovaatiota).

Ryhmät kirjasivat edistävät ja ehkäisevät ratkaisut sekä innovaatiot mallipohjaan “Valitun teeman pohdinta ja uusien toimenpiteiden innovointi" (Kuvio 2).

Kuvio 2. Mallipohja: Valitun teeman pohdinta ja uusien toimenpiteiden innovointi.

Ryhmät valitsivat tämän jälkeen yhden innovaation jatkojalostukseen. Ryhmiä ohjeistettiin keskustelemaan valitun innovaation toteuttamismahdollisuuksista käytännössä ja juurruttamisesta vuoteen 2025 huomioiden esimerkiksi tarvittavat päätökset, keskeiset toimijat, sidosryhmät ja resurssit. Ryhmiä pyydettiin myös pohtimaan, korvaako vai täydentääkö innovaatio jotain olemassa olevaa, mitä eri tietolähteitä voidaan hyödyntää sekä muita tärkeäksi katsottuja asioita. Kaikki ideat ja huomiot kirjattiin kolmanteen mallipohjaan, joka oli nimetty “Innovaation jatkojalostus”.

Tulevaisuus on mahdollisuus – yhdessä innolla uutta luoden

Jokainen ryhmä nosti yhden luomansa innovaation jatkojalostukseen. Osa innovaatioista liittyi henkilöstöön, osan ollessa enemmän asiakastyöhön suuntautuvaa. Henkilöstöön liittyen jatkojalostettiin kahta innovaatiota, joista ensimmäinen oli automatisoitu työvuorosuunnittelu. Tässä voisi hyödyntää esimerkiksi eri tietojärjestelmien tietoja. Toisena innovaationa oli alan houkuttelevuuden parantaminen. Tähän ratkaisuina ideoitiin, että houkuttelevuutta voitaisiin edistää palkkatasoa parantamalla, säädöksillä koskien työntekijän asiakkaiden määrää, työhyvinvoinnin parantamisella, digitalisaation ja robotiikan hyödyntämisellä perustyössä sekä työuran etenemismahdollisuuksien näkyväksi tekemisellä.

Asiakastyöhön suuntautuvia innovaatioita jalostettiin kolme. Niistä ensimmäinen innovaatio käsitti tekoälyn ja robotiikan hyödyntämistä ns. Hologrammihoitaja-toimintana, jossa hoitaja olisi virtuaalinen ja interaktiivinen 3D-hahmo. Sen nähtiin helpottavan henkilöstöresurssin riittävyyttä ja hyödyttävän asiakasta nopeuden ja inhimillisyyden osalta. Toisena innovaationa oli jatkojalostettu omaa terveystietoa hyödyntävä sovellus (appi) nimeltään Virtuaalinen terveydenhoitaja. Sovellus keräisi älykelloista ja –sormuksista tietoa, jonka pohjalta luotaisiin hälytysrajat. Tiedon avulla saataisiin ilmoitus flunssan alkamisesta ennakoivasti sekä tarvittaessa, esimerkiksi perussairauksien osalta, ilmoitus ohjautuisi terveydenhuollon hoitotiimille. Kolmantena innovaationa ideoitiin ikääntyneille suunnattu Korona-terveys- ja hyvinvointitarkastus, joka tehtäisiin puhelimitse tai lähitapaamisena joko kotona tai muussa sopivassa paikassa moniammatillisena, esimerkiksi seurakunnan, järjestöjen ja opiskelijoiden, yhteistyönä.

TietoCafe-iltapäivän päätteeksi osallistujilta kysyttiin: Mitä uutta opit tänään? Kuviossa 3 on palautteen yhteenveto, jossa tekstin koko indikoi sitä, että sanat oli mainittu useampaan kertaan vastauksissa.


Kuvio 3. Mitä uutta opit tänään?

TietoSote-hankkeen neljä eri TietoCafe-iltapäivää pureutui Tiedolla johtamisen ajankohtaisiin näkökulmiin. Tiedolla johtaminen organisaation läpileikkaavana toimintamallina on erittäin kompleksinen kokonaisuus, joka edellyttää laajaa ymmärrystä organisaation toiminnasta ja tulevaisuuden muutostarpeista sekä monikanavaisen tiedon hyödyntämistä.

Koulutuskokonaisuuden neljästä tavoitteesta teema Ennakoiva johtaminen fokusoitui erityisesti lisäämään opiskelijoiden ymmärrystä tiedolla johtamisesta koko organisaation läpileikkaavana toimintamallina sekä tiedolla johtamisen merkityksestä oman organisaation toiminnassa ja ennakoivassa työotteessa. Opiskelijoiden palaute kysymykseen “Mitä uutta opit tänään?” (Kuvio 3) vastasi hyvin asetettuihin oppimistavoitteisiin.

Lähteet

Dufva, M. 2020. Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä 162. Viitattu 12.3.2021 https://media.sitra.fi/2019/12/15143428/megatrendit-2020.pdf

Glenn, J.C. 1994. The Futures Wheel. AC/UNU Millennium Project. Futures Research Methodology. New York: United Nations.

Lapin Luotsi. Ennakoinnin pikakurssi –videosarja. Viitattu 25.3.2021 https://lapinluotsi.fi/lapin-ennakointityo/ennakoinnin-koulutusmateriaali/pikakurssi/

Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035, Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. Viitattu 11.3.2021 osaaminen_2035.pdf (oph.fi)

Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 25.3.2021 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3548-8

TietoSote. Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa: Osaaminen, reunaehdot ja rakenteet. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 25.3.2021 https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S21972

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapissa on aktiivisesti ja yhdessä tartuttu alueen elinkeinon, koulutusorganisaatioiden ja aluehallintoviranomaisten toimesta pääministeri Marinin hallitusohjelman työllistymisen tavoitteiden edistämiseen. Lapin ammattikorkeakoulun johdolla suunniteltiin koulutuskumppanuuden merkeissä keväällä 2020 yhteisissä suunnittelutyöpajoissa Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE, 2020−2023) -hanke.

Hankkeen tavoitteena on lisätä osatyökykyisten ja erityistä tukea tarvitsevien osallistumista työmarkkinoille. Hanke pyrkii vastaamaan hallitusohjelman tavoitteisiin; työllistymisasteen nostamiseen ja erityisesti osatyökyisten henkilöiden työllistymisen ja osallisuuden edistämiseen.

Hanke käynnistyi lokakuussa 2020 ESR-rahoituksella ja sen toteuttamisesta vastaavat Lapin AMK, Lapin yliopisto, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia ja Rovaniemen koulutuskuntayhtymä REDU. Tässä blogissa kuvaamme OSTE-hankkeen tarkoitusta ja käynnistymistä.

Osatyökykyisyys Lapissa

Osatyökykyisyyteen ei ole palvelujärjestelmässä käytössä yhtenäistä määritelmää, eikä sitä voida kontekstualisuutensa vuoksi määritelläkään yhtenäisiin raameihin. Sosiaali- ja terveysministeriö tarkastelee osatyökykyisyyttä työtehtäväsidonnaisena ja määrittelee osatyökykyisen henkilön henkilöksi, jolla on käytössään osa työkyvystään ja halu tämän kyvyn käyttämiseen.

Työnvälitystilastojen mukaan Lapissa on arviolta työttömänä noin 1110 osatyökykyistä henkilöä, jolla on pitkäaikaissairaus tai vamma (StatFin -tilastotietokanta, 2020). Merkittävimpinä syinä osatyökykyisyyteen ovat suurimmat kansansairaudet eli tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden häiriöt ja hengityselinsairaudet. Toisinaan työkykyyn liittyvät haasteet ilmenevät jo opiskeluaikana.

Haasteet tulisi tunnistaa, sillä ne voivat johtaa työelämästä syrjäytymiseen. Opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvien kyselyjen ja kokemusten perusteella erilaiset terveysongelmat ovat lisääntyneet, ja kehityksen suunta on huolestuttava. Useissa mm. korkeakouluopiskelijoille tehdyissä selvityksissä tulevat esille opiskeluaikainen uupuminen ja jaksamisen ongelmat sekä uneen ja riittävään lepoon liittyvät vaikeudet. Näillä opiskelijoilla on vaarana joko opintojen jääminen kesken tai opiskelun aikaisten ongelmien johtaminen osatyökykyisyyteen valmistumisen jälkeen. Lappi-sopimuksessa, Lapin maakuntaohjelmassa 2018−2021, on tavoitteena ollut nuorten aktivointi työelämään osallistavilla tavoilla ja ylipäätään korkea työhön osallistumisen aste.

Hankkeen suunnitteluvaihe

Edellä kuvatuista lähtökohdista ryhdyttiin keväällä 2020 Lapin ammattikorkeakoulun johdolla suunnittelemaan osatyökyisten työllistymisen edistämisen hanketta. Yhteisiin työpajoihin osallistuivat myös ELY-keskuksen ja TE-palveluiden hallinnon edustajia. Kuviossa yksi on avattu OSTE -hankkeen suunnitteluvaiheen yhteisiä pohdintoja nivelvaiheista, teemoista, prosessin etenemisestä eli osaamisen laajentamisen suunnitelmasta osaamisen laajentamiseen ja työllistymiseen sekä erilaisista palveluista ”matkan aikana”.

Kuvio 1. OSTE - Osaamisella työelämään −osatyökykyisten tuetun osaamisen vahvistamisen prosessi ja siihen liittyvät tukipalvelut. (Kuvio on yksinkertaistettu versio suunnittelutyöpajojen keskustelujen pohjalta Johanna Sirviön laatimasta kuviosta, 2020.) Katso infograafi koko näytön suuruisena klikkaamalla kuvaa.

Hankkeen tavoitteet, sisällöt ja eri työpaketit rakentuivat tämän kuvion tausta-ajattelulle ja sitä tukeville erilaisille selvityksille esim. työnvälitystilastot ja esiselvitys ”Asiakkaat työllisyyden ja soten yhdyspinnoilla-hanke 2018−2021.

Hankkeen sisältöjä ideoitiin niin, että ne edistävät ja kehittävät osatyökykyisen työnhakijan tai asiakkaan osaamista ja työllistymiseen tähtäävän polun ja siihen liittyvien nivelvaiheiden sujuvuutta. Osaamisen edistämisen lähtökohtana on tukea osatyökykyisiä henkilöitä tunnistamaan omaa osaamista ja osaamisen päivittämisen tarpeita vahvuusperustaisen ja voimavarakeskeisen ohjauksen avulla. Hankkeessa mukana olevat oppilaitokset tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia osaamisen laajentamiseen. Keskeisessä roolissa on myös tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut (TNO-palvelut) ja sitä antavien tahojen päivitetty osaaminen.

OSTE-hankkeen tavoite ja kohderyhmät

Hankkeen päätavoitteena on tukea osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä. Tähän tähdätään vaikuttamalla henkilöiden oman osaamisen vahvistamiseen ja kehittämällä heille suunnattuja tieto-, neuvonta- ja ohjaus (TNO) - palveluita. Hankkeessa edistetään myös työelämän valmiuksia työllistää osatyökykyisiä henkilöitä.

Hankkeen kohderyhmään kuuluvat - työllistymis- ja kouluttautumisvaiheessa olevat osatyökykyiset työttömät työnhakijat, osatyökykyiset ja siitä johtuen työttömyysuhan alla olevat työntekijät, työnantajat ja eri organisaatioiden tieto-, neuvonta- ja ohjaustoimijat (TNO-toimijat). Välillisesti hankkeen kohderyhmiä ovat myös opinnoista työelämään siirtyvät opiskelijat, joiden työkyky voi olla uhattuna sekä oppilaitoksissa ohjaustyössä toimivat henkilöt.

Osatyökykyiset henkilöt ohjautuvat hankkeen palveluihin eri tahojen kautta. Ohjaavia tahoja voivat olla esimerkiksi TE-palvelut, Rovaniemen kaupungin työllisyyspalvelut, sosiaalitoimi, Rovaniemen ja Kemin Ohjaamot ja Tornion ohjaamotyyppinen toiminta, Osaamo, kolmannen sektorin toimijat tai Lapin sairaanhoitopiirin kuntoutuspoliklinikka.

Yhteistyöllä kohti tulevaisuutta

OSTE-hankkeessa osatyökykyisten työllistymisen edistämistä toteutetaan niin tietoihin ja taitoihin kuin asenteisiinkin vaikuttamalla. Työkyky vaihtelee elämän eri vaiheissa ja siihen voi vaikuttaa moninaiset tekijät. Sairauden tai vamman lisäksi myös elämäntilanne tai työn vaatimukset vaikuttavat työkykyyn. Henkilö on työkykyinen, kun hänen yksilölliset edellytykset, osaaminen ja vahvuudet ovat tasapainossa työn vaatimusten kanssa.

Rahoituspäätöksen saatuamme olemme käynnistäneet hanketta laatimalla konkreettisia suunnitelmia hankkeen eri toimenpiteille ja kokoamalla hankehenkilöstöä. Vuoden 2021 aikana pääsemme myös verkostoitumaan ja viemään hankkeen toimenpiteitä konkreettisesti eteenpäin vaihe vaiheelta. Yhteiskunnan tilanne ja koronaepidemia ovat luoneet oman haasteensa maailmanlaajuisestikin työllisyystilanteeseen. Meidän tavoitteet ovat kuitenkin tulevaisuudessa. Uskomme, että yhteistyöllä saamme voimaa osatyökykyisten työllistymiseen!

Lähteet

Esiselvitysvaihe. Aineiston tiivistelmä. Asiakkaat työllisyyden ja soten yhdyspinnoilla-hanke. Viitattu 7.12.2020

Lappi-Sopimus2018-2021.pdf (lapinliitto.fi) Viitattu 3.12.2020.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019 (valtioneuvosto.fi) Viitattu 3.12.2020.

RR-tietopalvelu -hankekuvaus S22251, Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) (eura2014.fi) Viitattu 3.12.2020.

StatFin -tilastotietokanta (2020). Työmarkkinat, työnvälitystilasto (TEM), kuukausitilastot. Työttömät työnhakijat, Lapin ELY-keskus, vammaiset/pitkäaikaissairaat työttömät, 10/2020. Saatavissa: < https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tym__tyonv__kk/statfin_tyonv_pxt_1001.px/table/tableViewLayout1/ >. Viitattu 17.12.2020

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Loppuvuodesta 2020 valtakunnan uutisotsikoissa oli pääkaupunkiseudun nuorisojoukkojen väkivaltainen käyttäytyminen. Koronasta johtuen nuorten kokoontumispaikkoja on suljettu ja nuoret viettävät aikaansa aikuisista kulkijoista tyhjentyneillä kaduilla. Nuorten ollessa aikuisten silmien edessä näkyvämmin nousee huoli heidän hyvinvoinnistaan puheenaiheeksi. Erityisesti nuorten väkivallan teot ovat nostaneet esiin myös kysymykset nuorten mielenterveydestä sekä riittävästä tuesta mielen hyvinvoinnin tukemiseksi.Kuinka tunnistaa tukea tarvitseva nuori? Kuinka tukea nuoren mielenterveyttä riittävän varhain ja miten?

Lapin ammattikorkeakoulu on yhtenä toteuttajana ESR:n sekä STEA:n rahoittamassa Yhtymäpinnassa nuori -hankkeessa. Hankkeen kohderyhmänä ovat yli 15-vuotiaat syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Hankkeen päätoteuttaja on Pohjantähti-opiston kannatusyhdistys ry, osatoteuttajina Lapin ammattikorkeakoulun kanssa ovat Tornion kaupungin sosiaalitoimi ja Pohjankodit Oy. Ammattikorkeakoulun osatoteutuksessa hankkeessa on muun muassa järjestetty koulutuksia sekä luotu digitaalinen materiaalialusta nuoria työssään kohtaaville ammattilaisille, erityisesti sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan henkilöstölle. Näiden toimien tavoitteena on muun muassa parantaa nuorten palvelutarpeen varhaisempaa tunnistamista sekä lisätä ja kehittää alojen ammattihenkilöstön osaamista.

Mielenterveyttä voidaan määritellä eri tavoin. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan mielenterveys nähdään psyykkisenä hyvinvoinnin tilana, jossa yksilö ymmärtää itsessään olevat voimavarat, joiden avulla selviytyy elämään kuuluvista stressitilanteista, pystyy toimimaan mielekkäästi osana yhteisöjään (WHO, 2014). Mielenterveys muovautuu läpi ihmisen elämän henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen myötä. Suotuisissa olosuhteissa psyykkiset voimavarat lisääntyvät ja epäsuotuissa ne ovat uhattuina. Kulloinenkin kokemus mielenterveydestä on siis sidoksissa vallitsevaan tilanteeseen ja aikaan.

 

Mielenterveyden tukeminen on vuorovaikutusta

Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö on päivittänyt ja julkaissut Kansallisen mielenterveysstrategian ja itsemurhien ehkäisyohjelman vuosille 2020-2030 (STM 2020). Strategian pääpainopisteitä ovat muun muassa lasten ja nuorten mielenterveys sekä mielenterveys pääomana, johon kannattaa satsata. Sen lähtökohtana on mielenterveyden kokonaisvaltainen huomioiminen yhteiskunnassa ja sen eri toimialoilla ja -tasoilla. Nuoren näkökulmasta tämä tarkoittaa esimerkiksi ennaltaehkäisevien matalankynnyksen palveluiden olemassa oloa ja saatavuutta, mutta myös ymmärrystä siitä, miten nuori vahvistuu arkisissa elinympäristöissään turvallisten ja pysyvien ihmissuhteiden ja arjen rakenteiden ympäröimänä. Mielenterveysstrategian ajatuksena on tunnistaa mielenterveyden ja mielen hyvinvoinnin merkitys nopeatempoisessa ja eriytyvässä yhteiskunnassa. Aikuisen teot nuorten mielenterveyden tukemiseksi ovat yksinkertaisimmillaan puhetta, nuoren näkemistä ja hänen kuulemistaan arjen vuorovaikutustilanteissa kotona ja koulussa, mutta myös kaduilla ja kauppakeskuksissa.

 

Mielenterveystaitoja voidaan vahvistaa

Yhtymäpinnassa nuori -hankkeessa on tavoitteiden mukaisesti pyritty lisäämään työntekijöiden valmiuksia nuorten varhaiseen tukeen ja ongelmien tunnistamiseen. Lapin ammattikorkeakoulussa on toteutettu kasvatus-, hoito- ja opetushenkilöstölle Open-Moodle -pohjainen verkkoalusta. Alustalle on tuotettu ja koottu erilaista nuorten kohtaamistyötä tukevaa materiaalia sekä Lapin AMK:n projektityöntekijöiden asiantuntijavideoita. Videoiden sisältöinä ovat lapsen ja nuoren psyykkinen kehitys, nuorten päihdeongelmat ja niiden kohtaaminen sekä mielenterveyden tukeminen.

Tutkimusten mukaan mielenterveyshäiriöistä noin puolet alkaa jo ennen 14 vuoden ikää ja noin kolme neljästä ennen 24 vuoden ikää.Nuoruusikään tultaessa mielenterveyshäiriöiden yleisyys kaksinkertaistuu. (THL 2019.) Jokaisella aikuisella on mahdollisuus tukea nuoren mielenterveyttä nuoren tavallisissa kehitysympäristöissä ja omassa arjessaan. Yhtymäpinnassa nuori- hankkeen koulutuksissa tuodaan esiin ja tuetaan mielenterveysstrategiankin mukaisesti mielenterveystaitoja ja sosiaalista vahvistamista kehittäviä työtapoja Länsi-Pohjan alueella. Hankkeen seminaarien sisältöinä ovat olleet muun muassa Nuoren ammatillinen kohtaaminen sekä nuorten tukeminen. Psykologi Minttu Postila kuvasi syyskuun seminaarissa nuorten tunnetaitojen vahvistamista mielenterveystaitojen kehittymisen näkökulmasta. Marraskuun seminaarissa esiteltiin hankkeessa kehitettyjä erilaisia toiminnallisia menetelmiä nuorten mielenterveyden tukemiseen ja sosiaaliseen vahvistamiseen, kuten Kuka minä olen-materiaalipaketti sekä Mikä fiilis- menetelmä.

 

Lopuksi

Nuorten mielenhyvinvointiin on panostettava, sillä suomalaisten mielenterveydessä ei ole havaittavissa samanlaista myönteistä trendiä kuin fyysisessä terveydessä. Työikäisten joukossa mielenterveyden sairaudet ovat yleisin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Jotta tilanne ei jatkuisi samankaltaisena ja tulevien sukupolvien työkyky on taattu, on mielen hyvinvoinnista pidettävä huolta ja nuorten mielenterveystaitoja vahvistettava nyt.

Lähteet

Postila, M. 2020. Psykologi. Luento. Nuorten tunnetaidot. 7.9.2020. Nuorten ammatillinen kohtaaminen. Yhtymäpinnassa nuori -hankkeen seminaari, Kemi.

THL. Lasten ja nuorten mielenterveys. Viitattu 11.11.2020. https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/lasten-ja-nuorten-mielenterveys

Vorma, H., Rotko, T., Larivaara, M. & Koslof, A. 2020. Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu-ja 2020:6.

WHO 2014. Mental health: Strengthening Our Response. Viitattu 1.10.2020 https://www.who.int/ news-room/fact-sheets/detail/mental-health-strengthening-our-response

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Wikipedia määrittelee hyveen eettisesti ja moraalisesti arvokkaaksi luonteenpiirteeksi. Työhyveet puolestaan ovat ominaisuuksia, joita tutkija ja eetikko Antti Kylliäisen mukaan löytyy kaikista suomalaisista työyhteisöistä. Työhyveet ovat yksittäisen työntekijän ominaisuuksia, mutta työyhteisön omaisuutta. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi vastuullisuus, luotettavuus, joustavuus, rohkeus, suvaitsevuus ja yhteenkuuluvaisuus.

”Hyveiden myötä pöydälle nostetaan kysymys siitä, minkälaisia me olemme ja miten toimimme keskenämme. Miten kommunikoimme keskenämme ja viljelemme ominaisuuksiamme työympäristössä. Porukka, jolla on hyveet hallussa, paitsi voi paremmin, myös tekee enemmän ja parempaa laatua. Se on toimivampi myös taloudellisessa mielessä”, sanoo Kylliäinen. (Loimu 2017.)

Sote-ala ja erityisesti vanhustenhuolto ovat jo jonkin aikaa olleet suuren huomion kohteena. Alalle on tyypillistä työn fyysisestä ja psyykkisestä kuormittavuudesta johtuva ennenaikainen eläköityminen ja henkilöstön suuri vaihtuvuus ja alalta pois hakeutuminen työn kuormittavuuden vuoksi on tyypillistä (Rastas 2019).

Lisäksi hoidon laadun julkinen kritisointi, sekä kokemukset kiireestä ja henkilöstön riittämättömyydestä lisäävät henkilöstön kokemusta huonosta työhyvinvoinnista. Iso osa alan henkilöstöstä kokee heidän työnsä aliarvostetuksi, vaikka he itse kokevat tekevänsä tärkeää ja merkityksellistä työtä.

Suomessa käynnissä oleva väestörakenteen muutos tuottaa tarvetta osaavista ja jaksavista työntekijöitä vanhustenhuoltoon, tämän takia työurien jatkuminen ja alan houkuttelevuuden lisääminen nuorten keskuudessa olisi keskeistä. Tänä keväänä myös koronapandemia ja sen tuomat haasteet vanhustenhuollolle ovat kuormittaneet työntekijöitä.

Hoivahenkilöstön työssä jaksaminen on monin paikoin ollut tiukilla.

TYÖHYVE -hanke 2020 - 2022

Näihin haasteisiin tarttuu maaliskuussa 2020 käynnistynyt TYÖHYVE, Työhyvinvoinnin edistäminen hoivakodeissa -hanke, johon osallistuu pilottikohteina kolmetoista vanhuspalveluita tuottavaa yksikköä Kemistä, Keminmaasta, Torniosta, Ylitorniolta ja Tervolasta. Mukana olevissa yksiköissä on kaikkiaan yli 220 työntekijää.

TYÖHYVE-hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan Sosiaalirahastosta. Hankkeen päätavoitteena on edistää sosiaali- ja terveysalalla toimivan henkilöstön ja työyhteisöjen työhyvinvointia ja työn tuottavuutta. Tavoitteeseen pyritään kehittämällä työn organisointia ja sujuvuutta edistäviä toimintamalleja sekä tarkoituksenmukaisia arjen hoitotyön toimintatapoja, menetelmiä ja työvälineitä. Lisäksi tavoitteena on löytää välineitä ja menetelmiä työn fyysisen ja psyykkisen kuormittavuuden vähentämiseen.

Hankkeen valmistelussa on hyödynnetty talossa aiemmin toteutettujen hankkeiden ja koulutusten kokemuksia, kuten mm. Toimiva kotihoito Lappiin – Monipuoliset tuen muodot kotona asumiseen -hanke ja siinä toteutetun henkilöstökyselyn tuloksia.

Kyselystä nousi esille osaamisen kehittämisen tarve edellytyksenä pärjätä muuttuvassa työelämässä. Erityisesti esille nousi teknologiaosaamiseen ja ergonomiseen työskentelyyn liittyvät osaamisen tarpeet. Kaiken kaikkiaan kaivattiin uusia menetelmiä ja välineitä hoitotyön sujuvuuden edistämiseksi.

Lisäksi valmistelussa on hyödynnetty Lapin ammattikorkeakoulun Innovaatioalusta hyvinvoinnin kehittämiseen Lapissa -hankkeesta saatuja kokemuksia. Hankkeen tavoitteena oli mahdollistaa hyvinvointi- ja tekniikan alan toimijoiden ja Lapin ammattikorkeakoulun välisen yhteistyön kehittyminen ja kokeilla erilaisten teknologisten ratkaisujen, tuotteiden ja palveluiden hyödynnettävyyttä ja tukea niiden käyttöönotossa.

Lisäksi suunnittelussa hyödynnettiin ostopalvelukoulutuksena kolmessa kunnassa toteutettua Lapin Hoivakodit kuntoon -koulutusprosessia. Koulutusprosessin lähtökohtana oli muutaman vuoden takainen Ylen Hoivakoti kuntoon –ohjelmasarja, jonka johtavana näkökulmana oli - mitä asioille voidaan tehdä. Koulutusprosessin aikana nousi esille tarve laajemmalle työssä jaksamisen ja tuottavuuden kehittämiselle. Kehittämistarpeet yksiköissä näyttäytyvät samankaltaisina. Kehittämiskohteiksi nousi työn organisointi, toimintatapojen uudistaminen sekä työhyvinvointi ja työilmapiiri.

Työntekijät osallistetaan kehittämistyöhön

Kehittämistyö käynnistyy jokaisen hankkeeseen osallistuvan työyksikön tarpeista ja tilanteesta. Tulevana syksynä toteutuu alkutilanteen kartoitus. Hankkeeseen osallistuville työntekijöille lähetetään kysely ja lisäksi toteutetaan ristiin havainnointi. Ristiin havainnointi tarkoittaa sitä, että kustakin yksiköstä muutama työntekijä vierailee toisessa hankkeeseen osallistuvassa yksikössä ja havainnoi yksikön arkea ja toimintatapoja.

Tällainen ristiin havainnointi toteutettiin myös Lapin Hoivakodit kuntoon -koulutusprosessissa ja se koettiin erittäin hyödylliseksi. Vierailu toisessa hoivayksikössä avasi silmiä ja antoi mahdollisuuden nähdä hyviä toimintatapoja sekä omassa että vierailun kohteena olleessa työyhteisössä.

Työn tekemisen vaatimusten muuttuessa työntekijän ja työyhteisöjen osaamisen lisääminen, työn organisoinnin, työmenetelmien ja työskentelytapojen kriittinen tarkastelu ja kehittäminen ovat avain parempaan työhyvinvointiin ja työn tuottavuuteen. Hankkeen aikana jaetaan kokemuksia yhteisissä tilaisuuksissa ja opitaan toisilta. Tavoitteena on myös vahvistaa hankkeeseen osallistuvien työyksiköiden verkostoitumista.

Lopuksi

Ne työhyveet? Hankkeeseen osallistuvien kuntien aloituspalaverissa kuntien vastuuhenkilöiltä kysyttiin kuntien ja työyksiköiden kuulumisia viime kevään poikkeuksellisesta ajasta liittyen koronapandemiaan. Viesti oli kaikista työyksiköistä yhteinen: keväässä koettiin olleen työkuormitusta ja painetta, joka vaati henkilöstöltä joustavuutta ja valmiutta venymiseen. Käärittiin hihat ja alettiin töihin.

Yhteisöllisyyden koettiin kasvaneen ja yhteistyö sujuneen paremmin. Turha valittaminen ja narina oli jäänyt sivuun. Yhteishenki oli ollut hyvä, oli keskitytty oleelliseen eli työntekoon.

Kyllä löytyy työhyveitä vanhustyötä tekevien työyksiköiden henkilökunnalta, niillä hyveillä keväästä selvittiin.

Lähteet

Loimu 2017. https://www.loimu.fi/lehti/artikkelit/2017/3/4741 [Viitattu 31.5.2020] Rastas, R. 2019. Hoitajapula pahenee väestön ikääntyessä. Lapin Kansa 6.8.2019.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin ammattikorkeakoulu järjestää tutkintoon johtavaa sosiaalialan koulutusta Kemin kampuksella sekä päivä- että monimuoto-opintoina. Lisäksi avoimessa ammattikorkeakoulussa voi opiskella sosionomin polku- ja väyläopintoja. Polkuopinnot (60 op) tai väyläopinnot (30 op) suoritettuaan opiskelija voi hakeutua erillishaussa Lapin AMKin tutkinto-opiskelijaksi.

Rovaniemen alueen sosiaalialan koulutustarpeeseen vastatakseen Lapin ammattikorkeakoulu aloitti vuonna 2015 yhteistyön Rovala-Opiston kanssa. Opistossa järjestetään sosionomiopinnot (60 op) avoimina ammattikorkeakouluopintoina. Opintotarjonnasta voi valita myös yksittäisiä opintojaksoja yksilön ammatillisen osaamisen kehittämiseen.

Yhteistyö pohjautuu sopimukseen. Sopimuksen mukaan Rovala-Opisto vastaa avoimien ammattikorkeakouluopintojen järjestämisestä, kustannuksista sekä toteuttamisesta noudattaen Lapin ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmaa ja opintovaatimuksia. Opinnot ovat opiskelijalle päätoimisia ja oikeuttavat opintotukeen.

Opiskelijaprofiili

Sosionomiopintoja Rovala-Opistossa opiskelee vuosittain keskimäärin 16 opiskelijaa. Opiskelijat ovat motivoituneita opintoihinsa ja opiskelijaryhmän toimintaan sitoutuneita.

Taustoiltaan opiskelijoilla on kolme pääprofiilia 1) toisen asteen tutkinnon suorittaneet, 2) sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät korkeakoulututkintoa tavoittelevat sekä 3) korkeakoulutetut alan vaihtajat. Monet ylioppilaat tai ammatillisen tutkinnon suorittaneet nuoret aikuiset aloittavat korkeakouluopintonsa Rovalassa.

Välivuoden viettämisen sijaan opistossa vietetty vuosi kartuttaa opintopisteitä ja mahdollistaa hakeutumisen erillishaussa korkeakouluun.

Sosiaali- ja terveysalalla jo työskentelevät - esimerkiksi lastenhoitajat ja lähihoitajat - kehittävät opistossa osaamistaan, korkeakouluopiskeluvalmiuksiaan ja hyödyntävät avoimen ammattikorkeakoulun väylää. Opiston ovat löytäneet myös korkeakoulutetut alanvaihtajat, jotka haluavat parantaa työllistymismahdollisuuksiaan.

 

Opiskelijoiden kokemuksia sosionomiopinnoista

Sosionomiopinnot monialaisessa ja monikulttuurisessa Rovala-Opistossa toteutetaan Lapin AMKin opetussuunnitelman mukaisesti. Opetuksen toteutuksessa hyödynnetään Rovaniemen palvelu- ja asiantuntijaverkostoa sekä Rovalan Setlementin sosiaalialan osaamista ja toimintaympäristöjä.

Opetus on työelämäläheistä ja opinnoissa työskennellään todellisten kohderyhmien esimerkiksi maahanmuuttajien, lasten ja nuorten, erilaisten naisryhmien sekä ikääntyneiden kanssa. Opiskelijoilta saadun palautteen perusteella eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten kohtaaminen, monipuoliset ohjaustilanteet ja oman toimijuuden vahvistuminen luovat pohjaa sosionomin ammatilliselle osaamiselle.

Rovala-Opiston sosionomiopinnoissa painottuu sosiaalipedagogiikka, yhdessä tekeminen ja tiiviissä opiskeluryhmässä yhdessä oppiminen. Setlementtiarvoihin pohjautuva toiminta opistossa korostaa yhteisöllisyyttä, avoimuutta, luottamusta yksilön kykyyn ratkaista oman elämän haasteita, mikä tukee oppimisperustaiseen lähestymistapaan opinnoissa.

Rovalassa vuosina 2016 - 2019 kerättyjen opiskelijapalautteiden mukaan opisto on koettu turvalliseksi, pieneksi, kodikkaaksi ja luotettavaksi oppilaitokseksi, jossa on helppo aloittaa opinnot myös pidemmän ajan jälkeen. Pienryhmäopiskelussa omat opiskelutaidot vahvistuvat ja luottamus omiin valmiuksiin korkeakouluopinnoissa kasvaa.

Sosionomiopintoja suorittavien ryhmä tunnetaan opistossa keskustelevana, välillä äänekkäänä ja kantaa ottavana sekä luotettavana ja aktiivisesti osallistuvana toimijaryhmänä. Opiskelijoille merkityksellisiä ovat ennen kaikkea tiivis opiskelurytmi, opinnoissa menestyminen, tavoitteiden saavuttaminen sekä kalenterissa selkeästi aikataulutettu erillishaku.

Toimivaa opistoyhteistyötä

Kansanopistossa suoritetut avoimen AMKin polkuopinnot on yksi korkeakouluun johtava reitti. Samalla opinnot tukevat yksilöllisiä opintopolkuja ja mahdollisuutta osaamisen uudistamiseen ja kehittämiseen.

Yhteistyö oppilaitosten kesken perustuu keskinäiseen luottamukseen, avoimuuteen ja joustavuuteen. Yhteistyötä on toteutettu tiiminä sosiaalialan koulutuksen, avoimen ammattikorkeakoulun ja Rovala-Opiston kanssa. Hyvän yhteistyön tuloksena on kehittynyt toimintamalli, josta hyötyvät sekä opiskelijat että Rovala-Opisto ja Lapin ammattikorkeakoulu.

Lapin AMKilla on opistoyhteistyötä muutamien muidenkin kansanopistojen kanssa ja uusia yhteistyökumppanuuksia ollaan neuvottelemassa. Yhteistyö on tärkeää ja merkityksellistä, koska sen avulla edistetään koulutuksen saatavuutta, aluevaikuttavuutta ja jatkuvan oppimisen toteutumista.