Kirjoitus perustuu Lapin ammattikorkeakoulun hankkeen Digitiimi – yhteisöllisyyttä etätyöhön järjestämään webinaariin Kurkistuksia hybridityön arkeen. Webinaarin pyöreän pöydän keskusteluun osallistui viisi lappilaista yritystä ja aiheena keskustelussa oli hybridityön arki.

Pyöreä pöytä lappilaisille yrityksille

Lapin ammattikorkeakoulun Digitiimi-hankkeessa on kohta vuoden ajan pohdittu, miten hybridityö eli etä- ja lähityön erilaiset painotukset vaikuttavat työhön, hyvinvointiin ja johtamiseen. Hanke on tuottanut webinaareja, joissa asiantuntijat ovat valottaneet aiheista erilaisia tutkimustuloksia.

Ennen vuodenvaihdetta hanketiimi päätti nostaa esiin sen, miten lappilaisissa yrityksissä todellisuudessa nyt toimitaan. Menetelmäksi valittiin pyöreän pöydän keskustelu, koska se tuo näkyväksi erilaisia taustoja ja hyviä käytäntöjä lainattavaksi myös webinaarin kuulijoille. (Participedia)

Pyöreän pöydän keskusteluun kutsuttiin yrityksiä eri toimialoilta ja kokoluokista. Mukana keskustelussa olivat Tarja Vanhanarkaus/Accountor Services, Tiina Huhtalo/Lapin ammattikorkeakoulu, Janne Keskinarkaus/Napapiirin Kuljetus Oy, Johanna Kaikkonen/Norrhydro Oy ja Hanna Mäki-Runsas Outokumpu Stainless Oy. (Digitiimi 2022)

Arki on etä- ja lähityötä

Suomessa todettiin koronan aiheuttamat poikkeusolot maaliskuussa 2020 ja silloin siirryttiin etätöihin niissä tehtävissä, joissa se oli mahdollista (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2020). Tuolloin etätyö yleistyi kaikilla toimialoilla, mutta käytännössä vain neljäsosa työntekijöistä oli täysin etätöissä.

Korona myötä etätyö mahdollistui myös niissä tehtävissä, joissa se ei ollut kovin yleistä aikaisemmin. Täysin työpaikalla töitä tekevien osuus pieneni hieman ja heitä koko työvoimasta oli tuossa vaiheessa noin 60%. (Leskinen 2021) Pyöreän pöydän keskustelussa lähdettiin ensimmäisenä määrittämään sitä, miten töitä lappilaisissa yrityksissä nyt tehdään. Selkeästi hybridityö eli lähi- ja etätyön erilaiset yhdistelmät ovat tällä hetkellä arkea.

- Ennen koronaa Outokummussa ei ollut vakiintunutta etätyökäytäntöä. Nyt etätyötä voi tehdä osan työajasta ja nimenomaan asiantuntijatehtävissä. Valtaosa työntekijöistämme on sidoksissa tuotantoon ja näissä tehtävissä ei etätyö ole mahdollista, kertoo Outokumpu Stainless Oy:n HR Business Partner Hanna Mäki-Runsas.

Keskustelussa mukana olleiden yritysten eroja suhtautumisessa etä- ja hybridityöhön selittää pitkälti ydinliiketoiminta. Tuotantotoiminnassa olevilla yrityksillä työntekemistä määrittää tuotanto ja sen tarpeet. Asiantuntijaorganisaatioissa ja digitalisoituvassa palvelutuotannossa tehtävät määrittävät pitkälti sitä missä ja miten töitä tehdään.

- Meille tuli koronan ja etäopetukseen siirtymisen vuoksi loikka kotikonttoreille. Kyllähän se niin menee, että asiantuntija itse määrittää työskentelynsä tahdin ja paikan. Nyt pyrimme siihen, että kohtaamme kampuksilla. Meillähän iso asiakasryhmä on opiskelijat ja he tuovat myös opettajan koululle, sanoo Lapin AMKn henkilöstöpäällikkö Tiina Huhtalo.

Tuotantoyrityksissä etätyökäytännöt perustuvat selkeään sopimiseen. Päivät määritellään etukäteen tai kaikilla on mahdollisuus olla tietty määrä päiviä etänä. Accountor Services on pyrkinyt jo pitempään siihen, että työntekijällä on mahdollisuus valita. Ennen koronaa tiimit rakentuivat paikkakunnan perusteella. Nyt tilanne on se, että tiimiläiset ovat ympäri Suomea ja tällä voidaan ainakin osittain turvata työvoiman saatavuus.

- Pikkuhiljaa kulttuuri muuttuu ja voidaan alkaa pohtia, mitä muuta kuin asiantuntijatyötä voidaan tehdä etänä. Se mahdollistaisi sen, että voisimme paikata osaajapulaa Etelä-Suomesta rekrytoitavilla ihmisillä, toteaa oman alansa osaajapulasta Janne Keskinarkaus.

Hyötyjen mukana tulevat myös haasteet

Koronan jälkeinen työelämän uusi normaali näyttäytyy siis eri rooleille hyvin erilaisena. Korona ja etätyösuositus kiihdyttivät työelämässä jo meneillään olevia muutoksia, se normalisoi ne nopeasti ja myös tietyissä tapauksissa nosti esiin tarpeen muotoilla työtä uudelleen. Hybridityö koskee pääsääntöisesti asiantuntijoita. Valinnanvapauden työtehoja nostava vaikutus on hyvä kannustin sallia työskentely kotoa. (Vyas 2022, 155-167)

Loikka etätöihin vaikuttaa menneen keskusteluun osallistuneissa yrityksissä kivuttomasti ja etä- ja hybridityökäytännöt ovat tavalla tai toisella tulleet jäädäkseen. Outokumpu Oy:ssä on huomattu, että monipaikkaisessa yrityksessä organisaatiorakenne hyötyy hybridistä ja mahdollisuudesta organisoitua yli paikkakuntarajoitusten. Haasteen kuitenkin tälle kehitykselle heittää tekniikka.

Tasa-arvoisen hybridikokouksen vetäminen on haastavaa, sillä kaikkien pitäisi pystyä osallistumaan tasavertaisesti. Meillä kai paikan päällä osallistuvat seuraavat materiaaleja omilla koneillaan ja voivat esimerkiksi kertoa, mitä chatissä tapahtuu, sanoo Hanna Mäki-Runsas.

Suorat vuorovaikutussuhteet ovat vähentyvät hybridityössä. Yhteydet oman tiimin jäseniin vahvistuvat, mutta muihin ne heikkenevät. Tiimiin voi muodostua mikrokulttuuri, joka vahvistaa yhteisöllisyyttä. Toisaalta voi syntyä käytänteitä, jotka ovat ristiriidassa virallisen kulttuurin kanssa eivätkä tue sopeutumista toimintaympäristöön ja työyhteisöön. Tämän vuoksi on tärkeää, että myös heikkoja verkostoja pidetään yllä ja mahdollistetaan toimintamallien uusiutuminen. (Gartner)

Useassa yhteydessä on nostettu esiin se, että yrityksissä sosiaaliset suhteet, ideointi ja uusiutuminen kärsivät siitä, että toimistolla on hiljaista. (Vyas 2022, 155-167). Valinnanvapaus siis muuttaa työkulttuuria ja samalla parantaa työntekijän mahdollisuutta muotoilla omasta työstä merkityksellisempää. Työtekijöiden aktiivisuus oman työnsä kehittämiseen on kuitenkin pandemia-aikana heikentynyt. Eniten se on heikentynyt etätyössä, jossa juuri nyt pitäisi aktiivisesti työstää työn merkityksellisyyttä sekä uusia sosiaalisen vuorovaikutuksen tapoja. (Työterveyslaitos 2022)

Tätä ongelmaa on monilla työpaikoilla ratkottu järjestämällä kalenteroituja kahvitaukoja. Tällä tavoitellaan sitä, että myös vapaalla jutustelulla on paikkansa Teamsin valloittamassa työelämässä ja tiimiläiset tutustuvat toisiinsa muutekin kuin työn kautta. Tiimiytymisestä kuitenkin kannetaan huolta.

- Meillä koetaan haasteena tiimiytyminen. Aiemmin meillä tiimiläiset olivat samalla paikkakunnalla. Nyt he voivat olla ympäri Suomea ja sen vuoksi yhteisiä tapaamisia on ehkä noin kerran vuodessa, hahmottaa toista hybridityön haastetta Tarja Vanhanarkaus

Hybridityöskentely on useissa yrityksissä verrattain uusi ilmiö ja sen vaatimat käytänteet poikkeavat siitä, mihin ollaan totuttu. Se haastaa johtamisen ja tiimien yhteistyön täysin uudella tavalla. Johtamisessa pitäisi keksittyä hybridin tuomiin mahdollisuuksiin ja vahvistaa niitä rakentamalla luottamusta, valtuuttamalla työntekijät etsimään parasta ratkaisua omasta näkökulmasta ja vahvistaa yhteistyötä tiimeissä. (Gartner 2021)

- Luottamus on kaiken a ja o. Tietenkin ne tiimin yhteiset pelisäännöt ovat olennaisessa roolissa. Jos me sovimme asioita keskenemme ja toimimme sovitun mukaisesti, kasvaa se luottamus siinä koko ajan, sanoo Tiina Huhtalo.

Hybridityölläkin on puolensa

Vaikka valinnanmahdollisuudella on selkeästi positiivisia vaikutuksia, täytyy valintoja myös pysähtyä miettimään. Työterveyslaitoksen tutkimushankkeessa Kimmoisat työntekijät muuttuvassa työelämässä nousi esiin, että asia ei ole ihan yksinkertainen.

Jos asiat työpaikalla ovat pääsääntöisesti kunnossa ja työntekijä kokee työnsä mielekkääksi, tulee hän mielellään toimistolle. Tavalla tai toisella haastavat työolot motivoivat valitsemaan etätyön. Johtamisen näkökulmasta nyt onkin tärkeää huomata, miksi työntekijä tekee omat valintansa etä- ja lähityön välillä. (Kaltiainen 2022). Vaikka etätyömahdollisuus koetaan hyväksi mahdollisuudeksi myös työnantajan näkökulmasta, siihen liittyy myös muunsuuntaisia pohdintoja.

- Minulla on huolena se, että hyvät tyypit tavallaan unohtuvat etätyöhön. Heistäkin pitää muistaa pitää huolta, pohdiskelee Janne Keskinarkaus.

Myös Hanna Mäki-Runsas tunnistaa tämän haasteen. On mahdollista, että itsenäiset suoriutujat jäävät hieman oman onnensa nojaan. Heillä haastetta pyritään ratkomaan usealla tavalla:

- Meillä ei tehdä sataprosenttista etätyötä ja olemme toimistolla kaikki sovittuina päivinä, jolloin on mahdollisuus epämuodollisempaan kanssakäymiseen. Kehityskeskustelu pidetään paikan päällä ja etätöihin pääsee vasta, kun perehdyttämisessä ollaan siinä vaiheessa, että omista töistä selviää itsenäisesti.

Nyt on hyvä ja pohdittavaakin on

Pyöreän pöydän keskusteluun osallistuneet yritykset pitävät nykyistä mallia hyvänä eivätkä tähän enää isoja mullistuksia odota. Etä- ja hybridityö nähdään myö mahdollisuutena, jolla voidaan ratkoa vaikkapa eri alojen osaajapulaa. Yrityksissä odotetaankin sitä, että syntyy uusia innovaatioita, jotka mahdollistavat sellaistenkin töiden siirtämistä etäyhteyksille, joita tähän mennessä on pitänyt tehdä toimistolla.

Pohdittavaksi kuitenkin jää se, miten erotamme toisistaan valinnanmahdollisuutta hyödyntävän etätyön siitä, että työntekijä pakenee itselleen haastavia työoloja. Vaikka valinnanvapaus annetaan, täytyy myös huolehtia siitä, että organisaatio saavuttaa omat päämääränsä. Etätyössä on riski, että syntyy organisaation kulttuurin kanssa ristiriitaisia käytäntöjä ja aktiivisuus oman työn kehittämiseen pienenee. Nyt on hyvä, mutta pohdittavaakin jää.

Keskustelun osallistujat:

Hanna Mäki-Runsas, HR Business Partner, Outokumpu Stainless Oy :
”Outokumpu Stainless Oy:n HR organisaatio on rakennettu niin, että Kemi-Tornio alueella on henkilöstöjohtaja ja viisi kappaletta HR Business partnereita eli henkilöstöpäällikköjä. Kemi-Tornio -alueella on kolme yhtiötä, jotka toimivat samojen HR-käytäntöjen mukaan ja yhteensä näissä yhtiöissä on noin 2200 työntekijää.

Tiina Huhtalo, henkilöstöpäällikkö, LUC-palvelut:
”Toimimme Kemissä, Torniossa ja Rovaniemellä. Meillä on noin 1100 ihmistä tutkimus- opetus- ja tki-tehtävissä.”

Tarja Vanhanarkaus, palvelupäällikkö, Accountor services:
”Olen Rovaniemen yksikön palkkojen palvelupäällikkö. Tiimini on ympäri Suomea akselilla Espoo-Kolari.”

Johanna Kaikkonen, HR manager, Norrhydro Oy:
”Meillä on isoin toimipiste täällä Rovaniemellä ja pienemmät Tampereella ja Kuopissa, jossa on yksi suunnittelija. Yhteensä henkilöstöä on nyt 190 ja väkimäärä kasvaa. HR managerina vastaan kaikista HR-toiminnoista.”

Janne Keskinarkaus, toimitusjohtaja, Napapiirin Kuljetus Oy:
” Olen ollut Napapiirin kuljetuksen toimitusjohtaja nyt noin vuoden verran.”

Lähteet:

Digitiimi 2022. Kurkistuksia etätyön arkeen. Osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digitiimi/webinaarit/. 22.11.2022

Frost S. & Gillespie T. Organizations, Culture, and Teams: Links Toward Genuine Change.
New Directions for Institutional Research. Winter98, Vol. 1998 Issue 100, p5. 11p. 1 Chart.

Gartner 2021. Are You a Hybrid Workforce Champion or a Laggard? Osoitteessa https://www.gartner.com/smarterwithgartner/are-you-a-hybrid-workforce-champion-or-a-laggard. Viitattu 6.2.2023

Gartner. Evolve Culture and Leadership for a Hybrid World. Osoitteessa https://www.gartner.com/en/human-resources/insights/culture-and-leadership-in-a-hybrid-world. Viitattu 6.2.2023

Kaltiainen J. 2022. Lähi- ja etätyön tasapainoa -webinaari. Osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digitiimi/webinaarit/. Viitattu 30.1.2023

Leskinen, T 2021. Etätyö yleistyi eniten aloilla ja alueilla, joilla sitä ennen tehtiin vähiten. Osoitteessa https://www.tilastokeskus.fi/tietotrendit/artikkelit/2021/etatyo-yleistyi-eniten-aloilla-ja-alueilla-joilla-sita-ennen-tehtiin-vahiten/#:~:text=Vuonna%202020%20sek%C3%A4%20miehist%C3%A4%20ett%C3%A4,naisia%2062%20prosenttia%20vuonna%202020. Viitattu 21.11.2021.

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2020. Hallitus on todennut yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa Suomen olevan poikkeusoloissa koronavirustilanteen vuoksi. Osoiteessa https://valtioneuvosto.fi/-/10616/hallitus-totesi-suomen-olevan-poikkeusoloissa-koronavirustilanteen-vuoksi. Viitattu 21.11.2022

Participedia: Round Table Discussion. Osoitteessa https://participedia.net/method/5309. Viitattu 6.2.2023.

Työterveyslaitos 2022. Korona-aika passivoi työntekijöitä oman työn kehittämisessä. Osoitteessa https://www.sttinfo.fi/tiedote/korona-aika-passivoi-tyontekijoita-oman-tyon-kehittamisessa?publisherId=69819005&releaseId=69952066. Viitattu 8.2.2023

Vyas L. 2022. “New normal” at work in a post-COVID world: work–life balance and labor markets, Policy and Society, Volume 41, Issue 1, March 2022, Pages 155–167, https://doi.org/10.1093/polsoc/puab011

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapsen ja nuoren kuntoutuminen on vuorovaikutteinen yksilön ja ympäristön välinen muutosprosessi. Siihen liittyy monitoimijainen verkosto sekä monia erilaisia vaiheita ja välineitä. DigiMetku-hanke kehittää digitaalista sovellusta siihen, että kuntoutuminen rakentuu lapsen, hänen läheisten ja kuntoutuksen ammattilaisten yhteistoiminnassa mielekkääksi kokonaisuudeksi lapsen kasvuympäristössä ja perheiden arjessa.

Yhteistoiminta edistää kuntoutumista arjessa

Lapsen ja nuoren (jatkossa lapsen) kuntoutuksessa on kyse moniammatillisesta lapsen ja perheen kanssa yhdessä tehtävästä suunnittelusta ja toteutuksesta siten, että kuntoutustoimet on kytketty toisiinsa sekä lapsen arkeen ja kehitysympäristöön (Sipari ym. 2022a). Kuntoutumisen kannalta keskeistä on yhdessä tunnistaa lapselle merkitykselliset tavoitteet ja mielekäs toiminta tavoitteiden saavuttamiseksi ja mahdollistaa lapsen aktiivinen toimijuus arjessa(Koivikko ja Sipari 2021; Vänskä ym. 2016).

Vanhempien näkökulmasta lapsen toimintakykyä ja perheen eheää arkea edistää ammattilaisen tuki ja vahva osaaminen ja sitoutuminen yhteistoimintaan. (Wong Chung ym. 2019; Kinnunen 2021). Lapsen ja hänen perheensä kanssa keskustellaan lapsen ja perheen tarpeista sekä määritellään lapselle merkityksellisiä kuntoutumisen tavoitteita ja suunnitellaan ratkaisuja ja toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi perheen voimavarat ja prioriteetit huomioiden (King ym. 2019; An & Palisano 2014).

Lapsen kuntoutuminen edellyttää lapsen, perheen ja ammattilaisten tietoista yhteistoiminnan rakentamista yksilöllisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jossa hyödynnetään tätä yhteistoimintaa edistäviä toimintatapoja ja välineitä. (Koivikko ja Sipari 2021; Kinnunen 2021; Sipari & Vänskä 2020).

Kyse ei ole ainoastaan yhteistoiminnan muotoilusta yksilöllisiin tarpeisiin lapsen tavoitteiden saavuttamiseksi, vaan myös siitä, miten organisaatioiden ja sidosryhmien tulisi tehdä yhteistyötä. Tämä vaatii nimenomaisia välineitä, jotka rakentavat ja ohjaavat yhteistoimintaa lapsen kuntoutumisen edistymiseksi arjessa. (Granlund & King 2021.)

Metku-kirja ja Osallistuva ekologinen arviointi mahdollistavat yhteistoimintaa

Metropolia ammattikorkeakoulun LOOK-hankkeessa (2015-2017) kehitettiin lapsen osallistumista ja toimijuutta vahvistavia välineitä: Metku-kirja ja Osallistumisen ekologinen arviointi. Metku-kirjan avulla lapsi ja perhe kuvaavat lapselle merkityksellistä toimintaa arjessa lapsen oman sähköisen kuvauksen avulla esim. valokuvaten, videoiden, piirtäen itselleen tärkeitä asioita arjestaan. Yhdessä vanhempien kanssa lapsi pohtii mitä hän haluaa oppia, mitä on hänelle tärkeää tekemistä ja osallistumista arjessa ja kuvaa sen omaksi persoonalliseksi kirjakseen. Kirjaa hyödynnetään GAS-tavoitteiden laadinnassa sekä kuntoutuksen suunnittelussa lapsen arjessa toteutuvaksi kuntoutumisprosessiksi. (Sipari & Vänskä 2020.) Metku-kirja on todettu esimerkilliseksi välineeksi, joka vahvistaa ammattilaisten ymmärrystä lasten osallistumisesta arjessa (Granlund ja King 2021).

Osallistumisen ekologinen arvioinnin avulla tehdään toimintasuunnitelma arkeen siitä, miten osallistumisen tavoite on konkreettisesti mahdollista saavuttaa lapsen, perheen ja ympäristön näkökulmista. Arviointi ohjaa tarkastelemaan mitä tekijöitä tulee huomioida lapsen, perheen ja ympäristön suhteen, jotta lapsen osallistumisen tavoite voidaan saavuttaa. Tämän perusteella laaditaan konkreettinen toimintasuunnitelma vastuunjakoineen tavoitteen saavuttamiseksi. (Sipari & Vänskä 2020.)

Digitaalisella sovelluksella mielekäs kuntoutumisen kokonaisuus lapselle

Digitalisaatio ja teknologian käyttö on arkipäiväistynyt ja erilaisten sovellusten käyttö on osa lasten ja perheiden arkea (Välijärvi 2019) ja tarve kehittää digitaalisia ratkaisuja lasten kuntoutumisen tueksi on noussut sekä käytännön tarpeista että näyttöön perustuvan tutkimustiedon pohjalta (Rantala 2021). Digitaalisten sovellusten merkitys saattaa olla ratkaisevaa, kun vahvistetaan lapsen toimijuutta ja osallisuutta. Olennaista on lasten näkemystensä kunnioittaminen (Vinblad ym. 2019).

Metku-kirjan ja Osallistumisen ekologisen arvioinnin nivominen kokonaisuudeksi uuden digitaalisen sovelluksen avulla mahdollistaa kuntoutus- ja yhteistoimintaprosessin kiinnittymisen ja ohjaamisen lapselle merkityksellisen toiminnan ja tavoitteen suunnassa. DigiMetku-sovelluksen käyttö yhteistoiminnassa voi auttaa valjastamaan lapsen kuntoutumisen verkostot lapsen kuntoutumisprosessiin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällöin voidaan ohjata lapsen kuntoutumisen systeemistä kokonaisuutta lapsen, perheen ja ammattilaisten yhteistoiminnassa, tavoitteellisesti, yksilöllisesti ja tilannekohtaisesti. (Kuva 1)


KUVA 1. Sovellus nivoo yhteen ja konkretisoi kuntoutus- ja yhteistoimintaprosessin lapsen kuntoutumiseksi arjessa (mukaellen Sipari & Vänskä 2020).

DigiMetku-hankkeen (2022-2024) tarkoituksena on kehittää digitaalinen sovellus lapsen ja nuoren kuntoutumisprosessin edistämiseksi arjessa. Sovellus ohjaa kuvaamaan lapselle merkityksellistä toimintaa arjessa (Metku-kirja lähtökohtana) ja siten se toimii lapselle arjessa tärkeiden asioiden ja kuntoutumisen tavoitteiden tunnistamiseksi. Sovellusta voidaan hyödyntää lapsen tavoitteen mukaisen kuntoutumisen suunnittelussa (Osallistumisen ekologinen arviointilähtökohtana), toteutuksessa ja seurannassa.

Digitaaliseen sovellukseen kuvataan lapsen kuntoutumisen toimintasuunnitelma ja toteutus, jossa lapselle merkitykselliset asiat ja tavoitteellinen kuntoutuminen rakentuu osaksi lapsen arkea. Siten lapsen toimijuutta ja aktiivista osallistumista mahdollistavan sovelluksen käyttö yhteistoiminnassa transformoi kuntoutusprosessin lapsen kuntoutumiseksi arjessa.

Osallistuva tutkimuskumppanuus ohjaa DigiMetku-hankkeen toteutusta

Tutkimuksellinen kehittämishanke toteutetaan osallistuvassa tutkimuskumppanuudessa (Lehtonen ym. 2020; Sipari ym. 2022), mihin kutsutaan mukaan kuntoutujia, heidän läheisiään ja kuntoutuksen ammattilaisia. Hankkeessa tuotetaan tietoa yhdenveroisesti ja vastavuoroisesti siten, että, tunnistetaan ja hyödynnetään kaikkien osapuoltenarvokasta asiantuntijuutta tutkimuksellisessa kehittämisprosessissa (Sipari ym. 2022).

Hankkeen toteuttajakumppaneina toimivat Metropolia ammattikorkeakoulun, Yrkeshögskolan Arcada ja Lapin ammattikorkeakoulu ja hankkeen rahoittajana Kela. Hankkeessa rakennetaan laaja-alainen osallistuvaan tutkimuskumppanuuteen perustuva verkosto, mihin kutsutaan mukaan kuntoutusalan ammattilaisia ja kuntoutusta saavia lapsia ja heidän vanhempiaan ja läheisiä Valtakunnallisen lasten ja nuorten kuntoutus ry:n kanssa yhteistyössä.

DigiMetku-hankkeen aloitusseminaari toteutui 8.12.2023, ja siihen osallistui kuntoutuksen ammattilaisia sekä lasten ja nuorten vanhempia. Aloitusseminaarissa esiteltiin hankkeen tarkoitusta ja toteutussuunnitelmaa. Seminaarissa kysyttiin osallistujilta millaiset asiat heitä innostavat ja mietityttävät DigiMetku-sovelluksessa (Kuva 2).

Osallistujat kuvasivat innostaviksi asioiksi lapsen ja nuoren toimijuuden sekä heidän näkökulman vahvistumisen. DigiMetkun kautta tiedon kulku voisi sujuvoitua ja ammattilaisten voisi olla helpompi ymmärtää perheen arkea ja perheen voimavarat tulevat näkyviin arjesta aitoina asioina.

Lapsen kanssa toimivat henkilöt voivat saada lapsen kertomana arvokasta tietoa lapsen arjesta. Sovelluksen nykyaikaisuus ja digitaalisuus koettiin innostavana asiana. Osallistujia mietitytti sovelluksen tietoturva-asiat, päivittämisen vastuukysymykset ja käytettävyys. Näihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota sovelluksen kehittämisen vaiheessa.


Kuva 2. DigiMetku-hankkeen aloitusseminaarin osallistujien näkemyksiä digitaalisen sovelluksen hyödyistä.

DigiMetku-hankkeessa yhteiskehitetään vuonna 2023 lasten, heidän läheisten ja ammattilaisten kanssa sovelluksen sisältöä sekä sen toimivuutta ja käytettävyyttä. Yhteistoiminnalliset tulevaisuusorientoituneet työpajat toteutuvat lähi- sekä etäyhteyksillä. Sovellusta pilotoidaan vuonna 2024 ja se on saatavilla Valtakunnallisen lasten ja nuorten kuntoutus ry:n nettisivuilla hankkeen päätyttyä 31.1.2024.

DigiMetku-hankkeen ohjausryhmässä joulukuussa 2022 visioitiin hankkeen käynnistyessä yhteistoiminnan rakentumista DigiMetkun tulevaisuuteen suunnaten. Ydintekijäksi muodostui sitoutuminen, joka perustuu toimijoiden väliseen luottamukseen sekä rohkeuteen tuoda omia näkemyksiä yhdessä tekemiseen. Näin aikaansaadaan eettisesti elävää toimintaa hyvällä mielellä.

Tervetuloa mukaan DigiMetkujen pariin, ottakaa rohkeasti yhteyttä.

Lähteet:

An, M., Palisano, RJ. 2014. Family-professional collaboration in pediatric rehabilitation: a practice model. Disability & Rehabilitation, Vol 36, Nro 5 (2014), 434-40. Viitattu 6.2.2023. doi: 10.3109/09638288.2013.797510.

Granlund, M., King, G. 2021. Methods and tools to support participation-focused practice, Disability and Rehabilitation, Vol 44, Nro 9 (2021), 1699. Viitattu 6.2.2023. doi: 10.1080/09638288.2021.1994029

King, G., Schwellnus, H., Servais, M., Baldwin, P. 2019. Solution-Focused Coaching in Pediatric Rehabilitation: Investigating Transformative Experiences and Outcomes for Families. Physical & Occupational Therapy in Pediatrics, Vol 39, Nro 1 (2019), 16-32. Viitattu 6.2.2023. doi: 10.1080/01942638.2017.1379457.

Kinnunen, A., Jeglinsky, I., Vänskä, N., Lehtonen, K., Sipari, S. 2021. The Importance of Collaboration in Pediatric Rehabilitation for the Construction of Participation: The Views of Parents and Professionals. Disabilities 2021, 1, 459–470. Viitattu 6.2.2023. https:// doi.org/10.3390/disabilities1040032

Koivikko M, Sipari S. 2021. Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus. Uudistettu sähköinen painos. Valtakunnallinen lasten ja nuorten kuntoutus ry, VLK. https://vlkuntoutus.fi/julkaisut/lapsen-ja-nuoren-hyvakuntoutus/#page=1

Lehtonen, K., Vänskä, N., Sipari, S., Harra, T., Helenius, S. 2020. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksen soveltavassa tutkimuksessa - kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kuntoutuslehti Vol. 43, Nro 3 (2020), 6-19. Viitattu 6.2.2023

Rantala, A. 2021. Pelillinen mobiilisovellusinterventio kouluikäisten lasten päiväkirurgisella hoitopolulla. Väitöskirja, Oulun yliopisto. http://urn.fi/urn:isbn:978952623093

Palisano, R., Chiarello, L., King, G., Novak, I., Stoner, T., Fiss, A. 2012. Participation-based therapy for children with physical disabilities. Disability and rehabilitation, Vol 34, Nro 12 (2012), 1041-1052. Viitattu 6.2.2023.

Sipari, S., Kauppila, J., Suhonen-Polvi, H. 2022a. Lapsen kokonaiskuntoutus kehitysympäristössä. Teoksessa Autti-Rämö, I. Salminen, A-L. Rajavaara, M. Melkas, S. (toim.) Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim, 110-126.

Sipari S., Vänskä N. 2020. Lapset Metkut – osallistumista edistävät toimintatavat kuntoutumisessa. Teoksessa: Kinnunen, A. Walden, A. (toim.) Osallisuuden lähteillä. Oivalluksia, menetelmiä ja välineitä osallisuuden vahvistamiseen. Kuopio: Savonia-ammattikorkeakoulu, 27-34. https://issuu.com/savonia/docs/osallisuuswebversio

Sipari, S., Vänskä, N., Lehtonen, K., Helenius, S., Väisänen, S., Harra, T. 2022b. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, OIVA-sarja 50.

Sipari, S., Vänskä, N., Pollari, K. 2017. Lapselle merkityksellinen toiminta kuntoutumisessa – Lapsen Metkut. Lapsen oikeus osallistua kuntoutukseensa – Lapsen edun arviointi (LOOK) -hanke.

Sipari, S., Vänskä, N., yhteistoiminnassa Lisa Chiarello ja Robert Palisano. 2017. Osallistumisen ekologinen arviointi. Käsikirja. Yhteinen arviointi ja suunnittelu lapsen osallistumiseksi merkitykselliseen toimintaan.

Vinblad, E., Larsson, I., Lönn, M., Olsson, E., Nygren, J., Svedberg, P. 2019. Development of a Digital Decision Support Tool to Aid Participation of Children With Disabilities in Pediatric Rehabilitation Services: Explorative Qualitative Study. Journal of Medical Internet Research Vol. 3, Nro 4(2019), e14493. Viitattu 6.2.2023. doi: 10.2196/14493

Välijärvi J. 2019. Edellytykset kasvuun, oppimiseen ja osallisuuteen kaikille. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:7.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161440

Vänskä, N., Pollari, K., Sipari, S. 2016. Lasten osallistumista ja toimijuutta vahvistavat kuntoutuksen hyvät käytännöt kirjallisuudessa. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Helsinki: Kelan tutkimus, työpapereita 94. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/161355.

Wong Chung, R., Willemen, A., Voorman, J., Ketelaar, M., Verheijden, J., Schuengel, C. 2020. Managing oneself or managing together? Parents' perspectives on chronic condition self-management in Dutch pediatric rehabilitation services. Disability & Rehabilitation Vol. 42, Nro. 23 (2019), 3348-3358. Viitattu 6.2.2023. https://doi.org/10.1080/09638288.2019.1594396

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tarve luonnonvara-alan osaamisryhmän oppimis- ja kehittämisympäristön perustamiseksi on tunnistettu jo vuosien ajan ja pohjatöitä tilojen eteen tehty monilla tahoilla. Biolaboratorio on nyt saatu uudistettua Lapin ammattikorkeakoulun merkittävien omien investointien (tilojen uudistaminen) ja Lapin liitolta saatujen EAKR-rahoitusten (laitehankinnat ja pilotointi) myötä. Ympäristön tavoitteena on vahvistaa Tulevaisuuden biotalous -ryhmän edellytyksiä edistää luonnontuote-, elintarvike- ja metsäalan kehittymistä Lapissa.

Kehittämistä tuetaan toisaalta opetuksen (koulutuksesta valmistuvien ajantasainen osaaminen) ja toisaalta yritysten ja muiden yhteistyökumppanien kanssa toteutettavien hankkeiden kautta. Merkittävää on myös LUC-konsernin sisäisen yhteistyön tiivistyminen Arktisen keskuksen laboratoriotoimintojen tullessa samoihin tiloihin. Tiloissa tehdään hankepohjaista yhteistyötä myös valtakunnallisten tutkimuslaitosten ja erityisesti luonnonvarakeskuksen kanssa – hyvä esimerkki on nokkosen viljelyyn ja hyödyntämiseen liittyvä hanke.

Lapin koulutuskeskus REDU:lla on Jänkätiellä tilat, joissa voidaan käsitellä mm. lihaa ja kalaa; lisäksi Lappian Tervolan Louella olevia tiloja kehitetään liha-, kala- ja maitotuotteiden pilottivalmistukseen sopiviksi. Lapin AMK:n Biolabrassa ollaan päällekkäisyyksien välttämiseksi päätetty keskittyä luonnontuotteiden kehittämiseen ja koekeittiötoimintaan.

Alueen monipuoliset oppimis- ja kehittämisympäristöt mahdollistavatkin yritysten, tutkijoiden ja opiskelijoiden kohtaamisen innovaatioiden ja tuotekehityksen tiimoilta – toiminta on valtakunnallista, mutta pääosa kehittämistoimenpiteistä kohdistuu kuitenkin Lappiin. Toiminta uudistetuissa tiloissa on käynnistynyt osaamisryhmän opintojaksojen, hankkeiden ja yrityspilottien kautta.

Monipuolinen ja muunneltava varustus

Tilat ja laitekanta ovat muunneltavissa aina kulloistenkin tarpeiden mukaisesti. Osalle tiloista haetaan elintarvikehuoneistostatus, joka mahdollistaa tuotekehityksessä valmistettujen luonnontuotteiden koe-erien myynnin. Laboratoriossa keskitytään luonnontuotteiden ja toisaalta metsätalouden näytteiden esikäsittelyyn ja perusanalyyseihin, kuten kuiva-aineen tuhkapitoisuuden määrityksiin sekä erilaisiin uuttoihin. Käytössämme on myös Lapin yliopiston Arktisen keskuksen samoissa tiloissa sijaitsevat laboratorion tarjoamat palvelut.

Tuotekehitystiloissa voidaan toteuttaa ensimmäisen asteen jalostusta, kuten kuivausta, hienonnusta ja pakkausta. Tuotekehityskeittiössä on mahdollista kehittää esimerkiksi raaka-aineen makua, rakennetta ja muita ominaisuuksia ammattitason laitteilla. Edellä mainittuja palveluita voidaan tarjota yritysten käyttöön asiantuntijan johdolla ja yritykset voivat tarjota opinnäytetyöaiheita opiskelijoiden toteutettavaksi.

Kuva 1. Tuotekehitystä tuotekehityskeittiössä

Kuva 2. Vertikaalikaapeissa kasvaa basilikaa ja nokkosta

Kasvukauden ulkopuolella tuoreiden luonnontuotteiden saannin opetus- ja hanketoimintaan mahdollistavat kaksi vertikaalikaappia. Tuotekehityksessä valmistettujen valmiiden koe-erien aistinvaraisen arvioinnin lisäksi voidaan ideoida ja toteuttaa annosehdotuksia ja ottaa kuvamateriaalia tuotteiden markkinointiin ja viestintään. Lapin ammattikorkeakoulu voi myös tarjota hygieniaosaamiseen liittyviä asiantuntijapalveluja (mm. hygieniaosaamiskoulutukset ja -testit).

Korkeakoulujen TKI-toiminnan rooli erilaisten uusien tuotantomenetelmien jalkauttamisessa on suuri, sillä toimialan mikro- ja pk-yrityksillä ei ole yleensä riittäviä resursseja investoida uusimpiin laitteisiin tukemaan innovaatioita ja kehittämistä. Ylläpitämällä laboratorioympäristön tiloja, laitteistoa ja asiantuntijaosaamista Lapin ammattikorkeakoulu varmistaa osaltaan tuen alueen mikro- ja pk-sektorin yritysten kehittämistoimintaan. Olemme myös valmiita avustamaan yrityksiä hanketoiminnan rahoituksen hakemisessa.

Opiskelijoiden ajantasainen opetus vaatii myös biolaboratoriotilan – tämä osaaminen siirtyy yrityksiin niiden rekrytoidessa uusia nuoria työntekijöitä sekä nuorten itsensä perustamien yritysten kautta. Oppimisympäristön valmistumisen myötä uudistettu agrologikoulutuksen opintosuunnitelma mahdollistaa erikoistumisen luonnontuotteisiin. Jatkossa Lapin AMK:n opiskelijoilla on mahdollisuus valita luonnontuotteiden jalostukseen ja keruuseen liittyviä opintokokonaisuuksia, joiden oppimisympäristönä Biolabra toimii.

Pilotointi yritysten kanssa

Biolabra luo mahdollisuuden hanketoiminnassa tehtäville innovatiivisille kokeiluille, joilla edistetään uusien tuotteiden kehittämistä, maakunnan elintarvike- ja luonnontuotealan jalostusasteen nousua sekä alan uusien yritysten ja työpaikkojen syntymistä maakuntaan. Oppimis- ja kehittämisympäristön laitteita voidaan hyödyntää tuotekehitykseen liittyvissä luonnontuotealan hankkeissa, kuten esim. materiaalien ensimmäisen vaiheen käsittelyyn liittyvissä kokeissa ja teknologioiden kehittämisessä, kuten jauhatuksen ja kuivauksen energiatehokkuuden parantamisessa.



Kuva 3. Laboratorion laitteistoa

Yhtenä tavoitteena uusiin tiloihin liittyen onkin edistää vähähiilisyyttä ja resurssitehokkuutta paikallisissa pk-yrityksissä tuotekehityskokeilujen ja –testien kautta, esimerkiksi liiketoimintaprosessien energiatehokkuutta parantamalla. Laboratorioympäristön hyödyntämisen kautta parannetaan Tulevaisuuden biotalous osaamisryhmän kehitystyötä paikallisten raaka-aineiden resurssitehokkaassa käytössä ja niiden jatkojalostuksessa yritysten tunnistamien haasteiden ja ideoiden pohjalta. Yhtenä kehittämisen osa-alueena on edistää tuotannon sivuvirtojen hyödyntämistä.

Olemme jo aloittaneet yhteistyössä yritysten kanssa vertikaaliviljelyyn sekä luonnontuotteiden ja sivuvirtojen kuivauksen energiatehokkuuteen liittyviä pilottihankkeita. Biolabra on nyt käytössä, mutta hyöty maakunnalle syntyy yritysten aktiivisen osallistumisen myötä. Mikä on yrityksesi seuraava tuotekehityshanke?


Kuva 4. Biolabra

Ota yhteyttä

Biolabran hyödyntämisestä ja yhteistyöstä tulevaisuuden biotalous -ryhmän kanssa kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Petri Mujeeseen (petri.muje(a)lapinamk.fi, 040 7686502; hankeyhteistyö, elintarvikehygienia, aistinvarainen arviointi), Aki Rantaan (aki.ranta(a)lapinamk.fi, 040 7565949; tuotekehitys- ja laboratoriotilat sekä niiden laitteet) ja Juho Haveri-Heikkilään (juho.haveri-heikkila(a)lapinamk.fi, 044 4780289; tuotekehityskeittiö).

Lisätietoja Biolabrasta: https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Kehittamisymparistot/Biolabra

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Kunnossapidon toimialaan liittyvä digitalisaatioloikka, Lapin alueen tehdas- ja kaivosinvestoinnit sekä työvoiman riittävyyden haasteet nostivat esille tarpeen kunnossapidon koulutuksen lisäämiselle. Kunnossapidon toimialan muutokset vaativat uudenlaista osaamista kunnossapidon osaajilta, mutta myös uusia osaajia alalle.

Kesällä 2020 Lapin AMKissa aloitettiin suunnittelutyö vastaamalla tähän tarpeeseen. Uudistuvan teollisuuden asiantuntijat kokoontuivat suunnittelemaan teollisen kunnossapidon osaamisen ja johtamisen opintojen kehittämistyön toteuttamista hankemuotoisena. Kunnossapidon teollisen osaamisen koulutusmoduuli – KuTOMo -hankkeelle myönnettiin Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) rahoitus keväällä 2021. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Kehittämistyötä työelämän kanssa

KuTOMo-hankkeessa suunnittelutyö aloitettiin kunnossapidon hanketiimin kokoamisella kesäkuussa 2021. Tiimin ensimmäisenä tehtävänä oli tutustua eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF, European Qualification Framework) kunnossapito-osaamisen tasoihin 4-6. (Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) 2022.) Lisäksi taustatyössä hyödynnettiin standardeja SFS-EN 15628 kunnossapitohenkilöstön pätevöinti ja SFS-EN 17007 maintenance process and associated indicators.

Kuva 1. Esimerkki EQF kunnossapito-osaamisen viitekehyksestä tasosta 6
 
Kunnossapidon opintojen kehittämistyön alussa yhteistyötä vahvistettiin Lapin alueen yritysten kanssa. Alueen teollisuus- ja kunnossapitoyritysten asiantuntijoilta selvitettiin työelämän tarpeet teollisen kunnossapito-osaamisen kehittämiseen ja tulevaisuuden kunnossapito-osaamisen kouluttamiseen. Yrityksille toteutetun kyselyn kysymyspatteriston laadinnassa hyödynnettiin EQF:n kunnossapidon kompetenssitaulukoiden tietoja ja taitoja.

Kunnossapidon koulutukseen liittyvää kehittämistyötä tehtiin alussa työpalavereina. Hankkeen tiimin työskentely on ollut tiivistä kampuksella tapahtuvaa tiimityötä. Asiantuntijoiden työskentely on edennyt suunnittelutyöpajoja avulla eteenpäin. Kehittämistyössä on ollut mukana TKI asiantuntijat ja opettajat Uudistuva teollisuus -osaamisryhmästä, jossa on pitkäaikaista kokemusta kunnossapidon tutkimus- ja kehittämistoiminnasta eri hankkeiden kautta. Tämän vuoksi TKI asiantuntijat ovat olleet vahvasti mukana tämän koulutuksen kehittämisessä.

Uudet kunnossapidon moduulit opiskeltavissa syksyllä 2023

Yllä mainittujen tietolähteiden kautta lähti rakentumaan opintojaksojen nimet ja sisällöt. Uusien opintojaksojen aihealueet jakautuvat kolmen opintojakson kokonaisuuksiin. Hankkeessa rakentui kolme 15 opintopisteen kunnossapidon moduulia (kuva 2).

Kunnossapito teollisuudessa -moduulin opinnot aloitetaan kunnossapidon perusteet, tuotantolaitosten kone- ja laitekunnossapidon sekä tuotantolaitosten sähkö- ja automaatiokunnossapidon opintojaksoilla. Moduulin opiskeltuaan opiskelijalla on osaamista insinöörin toimenkuvan mukaisesti teollisuuden mekaanisesta kunnossapidosta sekä sähkö- ja automaatiokunnossapidosta. Opiskelija oppii työturvallisuudesta ja kestävästä kehityksestä kunnossapitotoiminnassa.

Kunnossapidon suunnittelun ja toteutuksen opintokokonaisuuteen kuuluvat opintojaksot kunnossapidon työnsuunnittelu, käyttövarmuus ja teollisuus 4.0 kunnossapidossa. Opintojaksot käytyään opiskelijalla on taitoja ja osaamista suunnitella teollista kunnossapitotoimintaa. Opiskelija ymmärtää käyttövarmuuden merkityksen tuotantolaitoksissa ja oppii tietämään teollisuus 4.0 teknologioiden mahdollisuudet kunnossapidossa.

Korkeimman tason kokonaisuus sisältää opintoja talouden ja johtamisen osa-alueilta. Moduulin opiskeltuaan opiskelijalla on osaamista johtaa ja kehittää kunnossapitotoimintaa vastuullisesti. Opiskelija oppii ymmärtämään tuotanto-omaisuuden hallinnan merkityksen teollisuudessa. Uudet kunnossapidon opintokokonaisuudet tulevat osaksi konetekniikan sekä sähkö- ja automaatiotekniikan insinööriopintoja. Opintojaksojen toteutus käynnistyy syksyllä 2023.


Kuva 2. Kunnossapidon uudet moduulit ja opintojaksot

Työelämäyhteistyöllä koulutuksesta työelämän vaatimusten mukainen

Lapin alueen teollisuus- ja kunnossapitoyritysten asiantuntijoita haastateltiin KuTOMo-hankkeen aikana päivittäisten työarjessa tarvittavista osaamisista ja taidoista. Verkostoituminen työelämän asiantuntijoiden kanssa avaa mahdollisuuden huomioida työelämän tarpeet koulutuksen sisällöissä. Verkostojen avulla saavutetaan opintojen vastaavuus työelämän vaatimukset huomioiden. Koulutusten sisällöissä on mahdollista ottaa huomioon yritysten tarpeet, kun osapuolet ovat tietoisia toistensa tekemisistä. Työelämän mukana oleminen koulutuksen ja opetussuunnitelmien kehittämisessä on tärkeää, jotta opintojaksojen sisältöön ja toteutukseen saadaan päivitettyä tietoa ajantasaisesti.

Tulevaisuuden osaamisen ennakoiminen on haastavaa. TKI-toiminta voi olla tukemassa ajantasaisen tiedon, tutkimuksen ja alan kehityksen siirtymistä koulutukseen joustavammin. Ajankohtaisen tiedon siirtyminen työelämästä opetukseen vaatii tiivistä yhteistyötä TKI-asiantuntijoiden ja opettajien välillä.

Miten tästä eteenpäin?

KuTOMo-hankkeen tavoitteena on kunnossapito-osaamisen lisääminen, vahvistaminen ja varmistaminen huomioiden tulevaisuuden Teollisuus 4.0 ympäristöt ja siellä asetetut osaamisvaatimukset. Uudella 45 opintopisteen kunnossapito-opintojen tarjonnalla voidaan vastata korkeakoulutuksen osalta kunnossapito-osaamisen vahvistamisen tarpeeseen. Uuden teollisen kunnossapidon koulutuskokonaisuuden tarjonnan avulla lisätään myös Lapin ammattikorkeakoulun veto- ja pitovoimaa. Tämän kehittämistyön tuloksena Lapin AMKin Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmän tavoitteena on olla kansallisen tason merkittävä teollisen kunnossapidon koulutuksen tarjoaja tutkinto-opiskelijoille sekä työuran eri vaiheissa oleville henkilöille.

Ennen hankkeen päättymistä kaikkien yhdeksän opintojakson toteutuksen suunnittelua työstetään hankkeessa kevään 2023 aikana. Tärkeänä toimenpiteenä on myös opintojaksoilla käytettävän tiedon tuottaminen opiskeluympäristöihin. Materiaalien tuottamisesta vastaa Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmä ja KuTOMo-hanke.

Lähteet:

Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF). 2022. Viitattu 1.12.2022 Viitekehys löytyy osoitteesta: https://europa.eu/europass/fi/european-qualifications-framework-eqf.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tekoäly on ilmiönä nuori (Aalto-yliopisto, taidetta ja tekoälyä). Vuonna 2022 tekoäly breikkasi. Ei siis hajonnut, vaan löi itsensä läpi useiden ihmisten tietoisuuteen. Moni meistä on saanut lukea, kuinka tekoäly on luonut taidetta muutamien asiasanojen avulla tai kuinka tekoäly ohjelmoi pyydettyjä asioita ja osaa muuttaa ohjelmakoodia ohjaavien kysymysten avulla (Iltalehti) (Yle).

Loppuvuotta 2022 kohden myös LUC-palveluiden eOppimispalveluihin alkoi kantautua opettajien huolestuneita yhteydenottoja, kuinka tekoäly voitaisiin ”paljastaa” opiskelijan kirjoittamasta esseestä? Oliko syntynyt oppimisen kannalta uusi uhka, joka muuttaisi opetusmenetelmiä perinpohjaisesti? Pitäisikö valvomattomat esseet nyt muuttaa valvotuiksi?

Näitä kysymyksiä pohditaan varmasti monissa oppilaitoksissa ja siksi päätin kysyä aiheesta suoraan keskustelun kohteelta, ChatGPT tekoälyltä. Tein siis haastattelun, jossa tekoäly pääsi vastaamaan näihin päivänpolttaviin kysymyksiin. Haastattelu on alla, MM olen minä ja CGPT on tekoäly. Tekoälyn vastaukset olen kopioinut suoraan, niitä mitenkään muokkaamatta.

Uhkaako tekoäly oppimista ja miten opettaja voi tunnistaa mahdollisen huijauksen?

MM: Voiko tekoäly olla uhka oppimiselle?

CGPT: Tekoäly voi olla uhka oppimiselle, jos se korvaa ihmisten tekemän oppimisen tai jos se käyttää vääriä tai harhaanjohtavia tietoja oppimisen perustana. Tekoäly voi myös luoda liiallisen riippuvuuden oppijasta, mikä saattaa heikentää hänen kykyään itsenäisesti ajatella ja ratkaista ongelmia. On tärkeää varmistaa, että tekoäly käyttää luotettavia ja oikeita tietoja oppimisen perustana ja että ihmiset saavat tarpeeksi tukea ja ohjausta tekoälyn avulla tapahtuvaan oppimiseen.

MM: Onko olemassa plagioinnintunnistusohjelmia, jotka tunnistavat tekoälyllä tuotettua tekstiä?

CGPT: On olemassa plagioinnintunnistusohjelmia, jotka pystyvät tunnistamaan tekoälyllä tuotettua tekstiä, jos se on kopioitu verkosta tai jos se on lähes identtistä jo olemassa olevan tekstin kanssa. Plagioinnintunnistusohjelmat etsivät samankaltaisuuksia tekstien välillä ja ilmoittavat mahdollisista plagioinneista. Ne eivät kuitenkaan välttämättä pysty havaitsemaan tekoälyn tuottamaa tekstiä, jos se on muokattu huolellisesti ja siinä on tehty riittävästi muutoksia, jotta se eroaa alkuperäisestä tekstistä. Plagioinnintunnistusohjelmat ovat parhaimmillaan apuna tekstin lähteiden ja viitteiden tarkistamisessa, mutta ne eivät välttämättä pysty havaitsemaan kaikkia tekoälyn tuottamia plagiointeja.

Tässä vaiheessa olin varsin tyytyväinen tekoälyn antamiin vastauksiin, vaikkakin jälkimmäiseen kysymykseen se vastasikin hieman ympäripyöreästi. Jatkoin haastattelua ja laitoin tekoälyä hieman ahtaammalle. Osaisiko se antaa joitakin konkreettisia esimerkkejäkin? Vaikkapa ne esseet, miten opettaja voi olla varma, että opiskelija on itse kirjoittanut tekstin?

MM: Kuinka opettaja voi tarkastaa, ettei opiskelija ole käyttänyt tekoälyä esseen kirjoittamiseen?

CGPT: On useita tapoja, joilla opettaja voi tarkistaa, ettei opiskelija ole käyttänyt tekoälyä esseen kirjoittamiseen:

1. Voit pyytää opiskelijaa selittämään esseensä ideat ja perustelut omilla sanoillaan ja kysyä häneltä kysymyksiä esseen sisällöstä. Tämä auttaa sinua hahmottamaan, onko opiskelija ymmärtänyt esseen aiheen ja pystyykö hän perustelemaan sen omia ajatuksiaan käyttäen.
2. Voit verrata esseetä muihin saman aiheen esseisiin ja tarkistaa, etteivät ne näytä samanlaisilta tai että ne sisältävät samoja ilmaisuja tai fraaseja. Tämä voi olla merkki siitä, että opiskelijat ovat kopioineet tai plagioineet toisiltaan tai käyttäneet tekoälyä apuna.
3. Voit käyttää tekstinplagioinnin havaitsemiseen tarkoitettuja ohjelmia, jotka verrtaisivat esseitä verkossa oleviin teksteihin ja ilmoittaisivat mahdollisista plagioinneista.
4. Voit pyytää opiskelijoita toimittamaan esseensä Word-tiedostona, jotta voit tarkistaa tekstin muokkaushistorian ja nähdä, onko esseessä tehty merkittäviä muutoksia tai lisäyksiä sen jälkeen, kun opiskelija on sen aloittanut.
5. Voit pyytää opiskelijoita esittämään esseensä suullisesti ja kysyä heiltä kysymyksiä esseen sisällöstä. Tämä auttaa sinua hahmottamaan, onko opiskelijalla todellinen ymmärrys esseen aiheesta.

Tekoäly antoi ratkaisuiksi jopa pedagogisia menetelmiä, mikä on hienoa. Olisin toki voinut jo kysymyksessäni pyytää vaikkapa kymmenen ratkaisua, mutta tyydyn kyllä noihin viiteenkin. Tässä vaiheessa olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että tekoäly saattaa tuottaa ihan hyvääkin suomenkilistä tekstiä, vaikka kielialueena olemme marginaaliryhmää.

Jatkan haastattelua. Pohdin, että miten voisin kehittää tehtäviäni, jotta tekoäly ei ratkaisisi niitä niin helposti. Kysytäänpä sitä sitten.

MM: Millaiset tehtävät ovat oppimisen kannalta hyviä, joihin ei saa suoraa vastausta tekoälyltä?

CGPT: Oppimisen kannalta hyviä tehtäviä ovat ne, jotka edistävät ajattelua, ongelmanratkaisua, luovuutta ja itsenäistä ajattelua. Nämä tehtävät voivat olla esimerkiksi seuraavia:
1. Onko sinulla omaa ajattelua edistäviä tehtäviä, jotka vaativat oppijoilta omaa ajattelua ja loogista päättelykykyä?
2. Onko sinulla tehtäviä, jotka edistävät luovuutta ja kykyä luoda uusia ideoita?
3. Onko sinulla tehtäviä, jotka edistävät ongelmanratkaisutaitoja ja kykyä ratkaista monimutkaisia ongelmia?
4. Onko sinulla tehtäviä, jotka vaativat oppijoilta itsenäistä ajattelua ja kykyä tehdä päätöksiä omista lähtökohdistaan?

Nämä tehtävät ovat hyviä oppimisen kannalta, sillä ne edistävät ajattelua, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja, joita tarvitaan elämässä ja työelämässä. Ne eivät myöskään anna suoraa vastausta tekoälyltä, vaan ne vaativat oppijoilta omaa ajattelua ja ratkaisutaitoja.

Taas tuli ihan hyviä ideoita, mutta minusta hieman ”ylätasolla” kerrottuna, joten pyydän tarkennusta.

MM: Kerro lisää.

CGPT: Tekoäly voi tarjota monia hyödyllisiä työkaluja oppimiseen, mutta se ei kuitenkaan voi korvata ihmisten tekemää oppimista tai ajattelua. On tärkeää, että oppijat saavat tarpeeksi tukea ja ohjausta tekoälyn avulla tapahtuvaan oppimiseen, mutta heidän tulee myös saada harjoitella ajattelua, ongelmanratkaisua ja luovuutta itse. Tämä voi tapahtua esimerkiksi tehtävien avulla, jotka edistävät ajattelua, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja. Nämä tehtävät voivat olla esimerkiksi keskusteluja, debatteja, projekteja tai case-tehtäviä, jotka vaativat oppijoilta omaa ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja. Nämä tehtävät voivat olla erittäin hyödyllisiä oppimisen kannalta, sillä ne edistävät ajattelua, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja, joita tarvitaan elämässä ja työelämässä.

Hieman pitkä ja ympäripyöreä vastaus. Siitä löytyy kuitenkin hyviä tehtäväesimerkkejä, joita voi hyödyntää sekä lähi- että etäoppimisessa.

Mitä mahdollisuuksia tekoäly voi tuoda opetukseen?

Asiaa oli nyt käsitelty hyvin pitkälti siltä näkökulmalta, että tekoäly olisi uhka oppimiselle. Mitä neuvoja tekoälyllä olisi antaa oppimisen mahdollistajana?

MM: Miten opettaja voi hyödyntää tekoälyä opetuksessaan?

CGPT: Opettaja voi hyödyntää tekoälyä opetuksessaan monin tavoin, esimerkiksi seuraavasti:

1. Tekoäly voi tarjota lisämateriaaleja ja tehtäviä oppimisen tueksi. Tämä voi tehdä oppimisesta tehokkaampaa ja mielekkäämpää.
2. Tekoäly voi tarjota ajantasaista ja laajaa tietopohjaa oppimisen perustana. Tämä voi auttaa oppijoita saamaan lisää tietoa aiheista, jotka kiinnostavat heitä, ja lisätä heidän mielenkiintoaan oppimiseen.
3. Tekoäly voi tarjota pikaopastusta ja apua ongelmatilanteissa, mikä voi parantaa oppimisen etenemistä ja tehdä oppimisesta vähemmän stressaavaa.
4. Tekoäly voi tarjota kieltenopetuksessa ääni- ja puhesynteesiteknologiaa, jonka avulla oppijat voivat harjoitella puhumista ja kuulla oikeanlaisen ääntämisen.
5. Tekoäly voi tarjota opettajalle apua arvioinnissa ja palautteen antamisessa. Tekoäly voi esimerkiksi auttaa opettajaa tarkastelemaan oppijoiden tekemiä tehtäviä nopeammin ja tarjota nopeaa palautetta oppijoille.

On tärkeää muistaa, että tekoäly ei kuitenkaan voi korvata opettajaa eikä sen avulla voi korvata lähiopetusta. Tekoäly voi tarjota apua opetuksessa, mutta opettajan on aina tarjottava opetusta ja tukea oppijoilleen.

Osa yllä olevista ehdotuksista on meillä Lapin korkeakouluissa jo käytössä, vaikka emme ole sitä tekoälyksi itse sisäistäneetkään. Moodlen automaattiset arvioinnit tai tuloksen perusteella annettu automaattinen palaute ovat esimerkkejä tekoälyn hyödyntämisestä. Tai vaikkapa oppimisanalytiikkaa hyödyntävä opiskelijan ohjaus, jossa opettaja osaa kohdentaa ohjausresurssinsa oikein.

Poimin tähän videon, jonka Matti Seise on tuottanut Youtubeen, ja jolla hän pohtii ChatGPT:n hyödyllisyyttä opettajan työssä.

Videoupotus osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=nAdNtyl9WcM

Palataan vielä kuitenkin haastatteluun ja asian ytimeen. Esitetään tekoälylle se tärkein kysymys.

MM: Onko tekoäly uhka vai mahdollisuus oppimisen kannalta?

CGPT: Tekoäly voi olla sekä uhka että mahdollisuus oppimisen kannalta riippuen siitä, miten sitä käytetään. On tärkeää käyttää tekoälyä oppimisen tukena ja apuna, mutta se ei kuitenkaan voi korvata ihmisten tekemää oppimista tai ajattelua.

Jos tekoälyä käytetään oppimisen tukena ja apuna, se voi tarjota monia hyödyllisiä työkaluja, kuten lisämateriaaleja, ajantasaista tietopohjaa, pikaopastusta ja apua ongelmatilanteissa. Tekoäly voi myös tarjota opettajille apua arvioinnissa ja palautteen antamisessa.

Toisaalta, jos tekoälyä käytetään väärin tai jos se korvataan ihmisten tekemän oppimisen ja ajattelun, se voi olla uhka oppimiselle. Esimerkiksi jos oppijat kopioivat tekoälyn tuottamia tekstejä tai jos tekoäly korvaa lähiopetuksen, se voi heikentää oppijoiden ajattelu- ja ongelmanratkaisutaitoja sekä heidän kykyään tehdä päätöksiä omista lähtökohdistaan.

On selvää, että tekoäly tulee olemaan hyvinkin pikaisesti osana arkeamme, myös opiskelussa. Ennen joulua pohdin, että tekoäly syrjäyttää hakukoneet aika nopeasti. Oikeastaan olin väärässä ja oikeassa. Vuoden vaihteessa Microsoft ilmoitti, että se on ottamassa ChatGPT-tekoälyn osaksi sen Bing-hakukonetta. Artikkelin voit lukea esim. The Guardianin uutisesta.

Kuinka suhtaudumme ja valmistaudumme muutokseen?

Omasta mielestäni tekoäly tulee valjastaa oikealla tavalla hyväksi työkaluksi sekä opettajalle että opiskelijoille. Oppiminen pysyy edelleen keskiössä, oppimisen tavat ja sen arviointi voivat kuitenkin olla muutoksen edessä. Elämme ajankohtaa, jota voidaan verrata Internetin hakukoneiden tuloon. Myös silloin asiaan reagoitiin uhkaavana, ainakin oppimisen arvioinnin näkökulmasta.

Tekoäly voi olla myös väärässä tai sen tieto voi olla vanhentunutta. Myös tämän haastattelun vastauksia kannattaa epäillä. Ironista on esimerkiksi se, että tekoälynä se unohti mainita etäopetuksen. Ei tekoälyllä voi korvata opettajan roolia myöskään etäopetuksessa. Kuinka kauan tulee kestämään, ennen kuin tekoälyn antama tieto on samalla uskottavuustasolla kuin esimerkiksi Wikipedian? Siihen saakka voimme todistaa olevamme tekoälyä parempia. Vai onko se edes meidän roolimme?

Voit myös itse käydä kokeilemassa ChatGPT -tekoälyä vaikka omilla Google-tunnuksillasi osoitteessa https://openai.com/blog/chatgpt/ .

Lähteet

Aalto-yliopisto, Taidetta ja tekoälyä, https://www.aalto.fi/fi/uutiset/taidetta-ja-tekoalya

Iltalehti, Taidekilpailun voittaja paljastui tekoälyksi – taiteilijat raivostuivat, https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/8537965d-c3da-48f4-b897-d24a4b821b5f

Yle, Lensa AI villitsee somessa, mutta varastaako tekoäly taiteilijoilta? Graafikko, kuvataiteilija ja valokuvaaja kertovat, mitä ajattelevat https://yle.fi/a/74-20009842

Youtube, Matti Seise, Opetusmateriaalin tekeminen Chat GPT:llä, https://www.youtube.com/watch?v=nAdNtyl9WcM

The Guardian, Microsoft reportedly to add ChatGPT to Bing search engine, https://www.theguardian.com/technology/2023/jan/05/microsoft-chatgpt-bing-search- engine

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Kansainvälisillä opiskelijoilla on nyt mahdollisuus tutustua Lapin ammattikorkeakouluun ja lappilaiseen elämään peliympäristön avulla. Opiskelupaikkaa valitsevat tai jo opintonsa aloittaneet voivat virtuaalisesti vierailla Lapin ammattikorkeakoulun Rovaniemen kampuksella, asioida kaupassa tai apteekissa ja tutustua kirjaston tai opiskelijaterveydenhuollon palveluihin. Pelaamalla voi oppia myös vähän suomeakin.

Palvelumuotoilu lähestymistapana peliympäristön suunnittelussa

Peliympäristön lähtöajatuksena oli etsiä uudenlaista ratkaisua hyödyntää pelillistämisen keinoja oppimisessa. Pelillistämisellä tarkoitetaan peleistä tuttujen elementtien ja tekniikoiden käyttämistä muualla kuin perinteisesti mielletyissä peleissä, kuten esimerkiksi lautapelit. Sen tarkoituksena on esimerkiksi opetuksessa lisätä opiskelijan motivaatiota uuden asian oppimiseen. (Lehto, Korhonen & Ojala 2018)

Palvelumuotoilun avulla tuote tai palvelu voidaan suunnitella niin, että se vastaa käyttäjiensä tarpeita ja toiveita kokonaisvaltaisesti ja on mahdollisimman käyttäjäystävällinen. Jotta peliympäristö vastaisi kohderyhmän toiveita ja innostaisi käyttäjiä pelaamaan, sen suunnittelu toteutettiin palvelumuotoilun keinoin. Palvelumuotoilun hyödyntäminen on välttämätöntä, jotta peliympäristöstä onnistutaan rakentamaan tarkoitukseen sopiva. Samalla pyrittiin varmistamaan, että myös tulevat käyttäjät kokisivat pelaamisen mielekkäänä. Palvelumuotoilun kautta on mahdollista ymmärtää käyttäjiä, heidän tarpeitaan, odotuksiaan ja haasteitaan, sekä näin ollen vahvistaa lopputuotteen arvoa.

Lapin ammattikorkeakoulun matkailun kansainväliset tutkinto-opiskelijat olivat tiiviisti mukana yhteistyössä prosessin jokaisessa vaiheessa: ongelman kartoituksessa, ideoinnissa, testauksessa ja palautteenannossa. Tätä lähestymistapaa, jossa käyttäjät sitoutetaan sunnitteluprosessin eri vaiheisiin, kutsutaan yhteiskehittämiseksi ja se kuuluu palvelumuotoilun ydinperiaatteisiin (Tuulaniemi 2011).

Vuorovaikutteisissa työpajoissa opiskelijat sekä ideoivat pelihahmot että suunnittelivat ympäristöjä ja tilanteita, joita kansainvälinen opiskelija Suomeen saavuttuaan saattaa kohdata. Peliympäristöt ja tehtävät rakennettiin näiden tilanteiden pohjalta. Opiskelijoiden osallistaminen merkittävänä osana koko suunnitteluprosessia perustui palvelumuotoilun työkalujen käyttöön. Parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi työkaluja käytettiin vapaasti soveltaen, jotta ne mukautuivat kunkin työpajan tavoitteisiin.

Mukautuva ja helppokäyttöinen pelialusta helpottaa suunnittelua

Kuva 1. KIELO peliympäristöä voi pelata puhelimen lisäksi myös selaimessa.

Opetuksessa pelisovellusten käytön on havaittu vaikuttavan positiivisesti oppimismotivaation heräämiseen ja ylläpitämiseen (Fotaris, Mastoras, Leinfellner & Rosunally 2016). Kun pelien käyttö opetuksen tukena on lisääntynyt, on myös sovellusten määrä kasvanut.

KIELO-peliympäristön alustaksi valittiin Seppo.io, joka mahdollistaa esimerkiksi 360-kuvamateriaalin hyödyntämisen. Autenttisen 360-kuvamateriaalin myötä pelaaja voi tutustua Rovaniemen kampuksen ravintolaan virtuaalisesti ja vierailla esimerkiksi opintotoimistossa. Tehtävät sijoitettiin pelin ympäristöihin teemojen mukaisesti.

Seppo.io-alustalla pelin hallinnoija rakentaa tehtävät ja määrittelee niiden pistemäärät. Tasoja yhdessä pelissä voi olla yhdestä kymmeneen. Peleille ominainen kilpailullisuus syntyy tasolta toiselle siirtymisestä ja pistemäärän kasvattamisesta. Kilpailullisten elementtien hyödyntäminen sovelluksissa saattaa lisätä motivaatiota, mutta tulosten näkyminen tulostaululla voi aiheuttaa myös epävarmuutta (Souza, Constantino, Veado & Figueuredo 2017). Seppo.io-alustan peleissä pelaaja voi verrata pistemääriään muihin, mutta vertailu tapahtuu anonyymisti.

Seppo.io-alustaa voi hyödyntää esimerkiksi opetuksessa tai muissa vuorovaikutteisuutta kaipaavissa tilaisuuksissa. Pelien jatkuva muokkaaminen on mahdollista, joten kerran rakennettuun peliin voi helposti lisätä tasoja tai teemoja kohderyhmän tarpeiden mukaisesti.

Digitaalinen orientaatioympäristö uusien opiskelijoiden tukena

Kuva 2. Kielo – oppimispelin aloitussivu osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/kielo/

Peliympäristön toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta testattiin kehittämistyön aikana eri käyttäjäryhmissä. Testaajat kokivat pelit mukavaksi tavaksi orientoitua tuleviin opintoihin ja oppia uusia asioita. Peliympäristö on suunnattu suoritettavaksi ensimmäisen lukukauden orientaatio-opintojen aikana. Peliympäristö on myös kevyt aloitus tuleviin suomen kielen opintoihin. Toivottavasti se motivoi opiskelemaan lisää.

Peliympäristö toteutettiin osana KIELO – Digitaalinen suomen kielen orientaatioympäristö -hanketta, jonka tavoitteena oli luoda pelillisyyttä hyödyntävä ympäristö matkailun kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille. Lähtöajatuksena oli, että tutustuminen ympäristöön, kulttuuriin ja opiskelijaelämään jo etukäteen voisi helpottaa Suomeen tuloa sekä auttaa pienissä arjen tilanteissa.

Lähteet:

Fotaris, P., Mastoras, T., Leinfellner, R., & Rosunally, Y. 2016. Climbing Up the Leaderboard: An Empirical Study of Applying Gamification Techniques to a Computer Programming Class. Electronic Journal of E-Learning, 14(2), 94—110. Viitattu 14.12.2022 https://files.eric.ed.gov/fulltext/EJ1101229.pdf.

Lehto, T., Korhonen, T. & Ojala, P. 2018. Pelillisyys ja pelillistäminen opetuksessa. Teoksessa SeGaBu Serious Games Platform for Business and Education : Loppujulkaisu (toim. Tolonen & Virkkala). Kajaani: Kajaanin ammattikorkeakoulu, 14.

Souza, M. R., Constantino, K. F., Veado, L. F., & Figueiredo, E. 2017. Gamification in Software Engineering Education: An Empirical Study. 2017 IEEE 30th Conference on Software Engineering Education and Training (CSEE&T), 276—284. Viitattu 14.12.2022 DOI:10.1109/CSEET.2017.51.

Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum Media Oy.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tiedolla johtaminen, oikeaan tietoon perustuva päätöksenteko, on ajankohtainen teema matkailun kehittämisessä. Nopeasti muuttuva toimintaympäristö edellyttää matkailuelinkeinolta ja muilta matkailun kehittäjiltä kykyä herkkään reagointiin toiminnan ohjaamiseksi vastaamaan kysynnän muutoksiin.

Mitä matkailun aluekehittäjien tarvitsema ”oikea tieto” voisi olla ja miten sitä voi hyödyntää? Näiden kysymysten parissa työskenneltiin Lapin ammattikorkeakoulun toteuttamassa TIEVA-hankkeessa.

Tiedolla johtamisen aineksia aluetasolle

Lapin ammattikorkeakoulussa on yhteistyössä Lapin liiton kanssa kehitetty matkailun tiedolla johtamista muun muassa Lapin matkailun koronatoipumisen tilannehuone -hankkeessa (EAKR, Lapin liitto, Vipuvoimaa EU:lta). Yritysten toipumista koronapandemian aiheuttamista vaikutuksista edesautettiin jakamalla nopealla päivitystahdilla tietoa matkailun kehittymisestä.

Syksyllä 2022 päättyneen Lapin matkailun tiedolla johtamisen syventäminen (TIEVA) -hankkeen (EAKR, Lapin liitto, Vipuvoimaa EU:lta) tavoitteena oli tiedolla johtamisen edistäminen aluetasolla, eli kunnissa ja matkailukeskuksissa. Hankkeen alussa kartoitettiin kohdealueita, joilla oli tarpeita ja mahdollisuus tiedolla johtamisen syventämiseen yhteistyössä hankkeen kanssa.

Vastauksista ilmeni, että aluekehittäjät käyttävät matkailun johtamisen tietoperustana muun muassa yöpymistilastoja, mediaseurantaa ja sosiaalisen median kanavissa tapahtuvan markkinoinnin vaikuttavuuden seurantaa. Tiedolla johtamisessa oli puutteita erityisesti resursseissa sekä tietolähteiden tuntemisessa.

Viisi kohdealuetta – useita tarpeita

Kartoituksen antamia tietoja hyödyntäen tiedolla johtamisen tukemiseen liittyvä työ kohdistettiin viidelle alueelle, joita olivat: Lappi (maakuntataso), Muonio, Pyhä, Luosto ja Sodankylä. Tietosisällön valitsemisessa käytiin keskusteluja yhteistyöhön liittyneiden alueiden kanssa. Matkailutoimijoiden esille tuomat tietotarpeet koskivat muun muassa matkailusesonkeja ja niiden vaikutuksia, hiilipäästöjä, matkailun talousvaikutuksia, rekisteröimätöntä majoitusta ja matkailukysynnän ennakointia.

Lapin luotsi -sivulle tuotiin uusia tietosisältöjä jäsenneltynä asiakkaan polun mukaisesti, eli jakaen tietoja suunnitteluvaiheesta, varaus- ja ostovaiheesta, matkailusta Lapissa sekä asiakaspalautteesta.

Matkan suunnitteluvaiheessa seurataan Lapin ja sen kohteiden kiinnostavuutta hakukoneissa. Varaus- ja ostovaiheessa seurataan matkailupalveluiden varausten määrää. Toteutumaa seurataan muun muassa matkojen määrien, yöpymisten ja liikkumista Lapissa koskevien tilastojen kautta.

Luotsiin on nostettu pilottikohteille kohteiden tarpeiden mukaisia sisältöjä. Lisäksi palveluun on päivitetty tiedot Lapin saavutettavuudesta ja Covid-19- pandemian vaikutuksista.

Ympärivuotisuuden tarkastelu palvelee muun muassa matkailutyöllisyyden edistämistä

Ympärivuotisuuden edistäminen on yksi yleisimmistä kehittämiskohteista Lapin matkailuelinkeinon ja -alueiden piirissä. Matkailualueiden ja -kohteiden vahvuus perustuu usein määrättyyn sesonkiin, esimerkiksi Lapissa joulu ja talvi laajemmin on erityisesti ulkomaalaisten matkailun osalta suosittu.

Korkeasesonki on tuottoisa, mutta voimakkaaseen sesonkivaihteluun liittyy myös ongelmia. Näistä eräs ajankohtaisimmista liittyy rekrytointivaikeuksiin. Mikäli tarjolla ei ole ympärivuotista työtä, matkailualan yritysten on vaikeampi palkata työntekijöitä.

Lapin matkailukeskukset ovatkin kiinnostuneita kehittämään toiminnasta entistä ympärivuotisempaa. Kehittäminen taas edellyttää mittaamista toiminnan vaikutusten seuraamiseksi. TIEVA-hankkeessa kehitettiin tunnuslukua kohteiden ympärivuotisuuden asteen mittaamiseksi. Käyttökelpoisimmaksi tavaksi todettiin laskea hiljaisimman kuukauden yöpymisten osuus vilkkaimman kuukauden yöpymisistä.

Tilastokeskuksen suhdanneaineistosta hankittiin myös ympärivuotisuuden kehittämisessä ja sesonkivaihtelujen kuvaamisessa tarvittavaa tietoa (Tilastokeskus 2023). Käyttöön hankittu tieto koski Muoniota ja siitä oli nähtävissä toimialojen liikevaihdon vaihtelu kuukausittain indeksinä esitettynä. Aineistosta erottuvat selvästi vuosivaihtelu ja kuukausivaihtelu sesonkeineen, mutta tarkkuustaso ei riitä esimerkiksi Oloksen ensilumenladun aiheuttamien vaikutusten erottamiseen.

Kysynnän ennakointi on aina tärkeää

Tulevan kysynnän ennakointi mahdollisimman hyvin on matkailuelinkeinon kannalta erittäin kiinnostavaa. Erilaiset toimintaympäristön muutoksista johtuvat vaihtelut tuovat omat haasteensa kysynnän ennakointiin ja sen pohjalta tehtävään toiminnan suunnitteluun. Kysynnän ennakointi asetettiin haasteeksi myös TIEVA-hankkeelle. Kysynnän ennakointi perustettiin lähinnä Google-hakuja koskevaan aineistoon sekä Amadeus-järjestelmän tietoa lentoliikenteen varaustilanteesta koskevaan tietoon.

TIEVA-hankkeen kokemuksien mukaan Lapin matkailussa kannattaa jatkossakin hyödyntää Google Trendsin tarjoamaa tietoa hakujen ja ihmisten kiinnostuksen kohteiden trendeistä. Tämä auttaa matkailutoimijoita suunnittelemaan osuvampaa markkinointia, tekemään järkeviä kohdennuksia ja seuraamaan muutoksia ihmisten kulutuskäyttäytymisessä.

Ennustaminen yhä vaikeampaa

Kysynnän ennakoimiseksi ei pystytty rakentamaan muuta luotettavaa ennustemallia, koska kansainväliseen matkailuun liittyy tällä hetkellä runsaasti epävarmuustekijöitä. Matkailukysyntä kesän 2021 ja talven 2022 aikana Lapissa oli hyvä, mutta samaan aikaan Ukrainan sota ja koronapandemian mahdollinen jatkuminen sekä epävakaa tilanne kansainvälisessä taloudessa muodostavat suuria epävarmuustekijöitä.

TIEVA-hankkeen käyttöön hankittiin myös Amadeus-järjestelmän tietoa lentoliikenteen varaustilanteesta. Tieto oli niin sanotusti raakamuodossa (csv), joten sen tulkinta on hyvin työlästä. Työkaluja esimerkiksi tiedon näköistämiseen ei ole.

BisLenz/ Tridea Oy selvitti TIEVA-hankkeen toimeksiannosta tiedon hyödynnettävyyttä. Analyysin mukaan tietojen hyödyntämiseksi tulisi muodostaa liiketoimintamalli ja ratkaista useita siihen liittyviä seikkoja, esimerkiksi miten tietojen automaattinen päivitys toteutettaisiin ja kuka olisi liiketoimintariskin kantava tietojen ”jälleenmyyjä”.

Asiakaspalautteita koottuna

TIEVA-hankkeessa hankittiin MyReputation-palvelusta asiakaspalautta koskevaa tietoa koko maakunnasta ja erillisistä kohteista. Palvelussa esitetty tieto on peräisin useista yleisesti käytössä olevista tunnetuista asiakaspalautekanavista. Eri kanavista peräisin oleva tieto on muokattu siten, että niistä on voitu muodostaa yleisarvosanoja.

MyReputation-tietoa esiteltiin alueiden edustajille myös kohde- ja yrityskohtaisesti. Laaja asiakaspalaute kootusti esitettynä antaa yrityksille ja kohteille tutustumisen arvoista tietoa, jonka taustaehdot on hyvä tuntea ennen pitemmälle vietyjen johtopäätösten tekemistä.

Hiilijalanjäljen laskennassa tarvitaan empiiristä tietoa

Hankkeessa pilotoitiin myös hiilijalanjäljen laskentaa Pyhä-Luosto-alueella yhteistyössä Välkky-hankkeen kanssa. Laskentaan antoi tietoja 12 yritystä ja tiedoista pystyttiin tekemään joitakin alustavia johtopäätöksiä.

Osallistuvia yrityksiä tulee olla sellainen määrä, että saadaan perustietoa erilaisista päästölähteistä. Kun nämä tiedot yhdistetään esimerkiksi muihin aluetta kuvaaviin tilastoihin, on mahdollista päästä kattavampiin päästölaskelmiin. Kohdetasoista laskentaa helpottaa huomattavasti, mikäli myös matkailuyrityksiä palvelevilta toimijoilta, kuten kuljetusyrityksiltä ja kiinteistöjen omistajilta saadaan tietoja.

Tiedolla johtamisen kumppanuudet

TIEVA-hankkeen yhtenä tavoitteena oli rakentaa yhteistyötä tiedolla johtamisessa ja datan käytössä erityisesti kansainvälisten (S3 Platform, NECSTouR) ja kansallisten kumppanien (Visit Finland, Tilastokeskus) kanssa. S3 Platform on EU-tasoinen matkailun temaattinen kumppanuus. Kumppanuuden teema on Digitalization and Safety in Tourism ja Lapista kumppanuuden toiminnassa mukana ovat Lapin liiton lisäksi Lapin AMK. Tämän teeman pohjalta syntynyt eurooppalainen yhteistyöaloite Tourism of Tomorrow Lab, joka tarjoaa matkailun tiedolla johtamisen palveluja matkailualueille.

Vuoden 2022 alusta Tourism of Tomorrow Lab (ToTLab) on NECSTouR:n osasto. NECSTour on eurooppalaisten matkailualueiden organisaatio. TotLab on tiedolla johtamisen asiantuntijakumppani, joka toimittaa dataan perustuvia palveluita Premium-jäsenille. Tavoitteena on ratkaista konkreettisia ja todellisia ongelmia käsi kädessä alueellisten matkailuorganisaation kanssa ja jakaa oppimisia verkoston jäsenten kesken.

TIEVA-hankkeen toiminnassa TOTLab yhteistyötä on tehty kahdella tasolla, toisaalta kehittäen TOTLabin palveluja kansainväliseen tarjontaan ja toisaalta hyödyntäen palvelujen Lapin tiedolla johtamisen projektien sparraukseen.

Matkailualueilla haasteita sopivien tietolähteiden löytämisessä ja hyödyntämisessä

Matkailun tiedolla johtamista on harjoitettu tuon käsitteen alla Lapissa useita vuosia. Jo tätä aiemmin erilaista aineistoa, kuten tilastoja, on hyödynnetty matkailuelinkeinon piirissä toiminnan ohjaamisessa.

Koronapandemian aika nopeine muutoksineen korosti entisestään ajankohtaisen tiedon merkitystä. Lapin matkailun koronatoipumisen tilannehuone -hankkeessa nousi esille kohdekohtaisen tiedon merkitys, joka sai vahvistusta TIEVA-hankkeessa.

Maakunnalliselle matkailutiedolle on tarvetta ja monet kohteista käyttävät periaatteessa samoja tietolähteitä. Kohteilla on usein määrättyjä omia tietotarpeita, joihin ne etsivät vastauksia kehittääkseen alueen matkailua parhaalla tavalla. Nämä voivat olla yleisistä tietolähteistä, kuten tilastoista tehtyjä erillistilauksia tai perustilastojen hankkimista käyttöön mahdollisimman nopeasti omaksuttavassa muodossa.

Lisäksi kohteilla voi olla muita erityisiä tietotarpeita, jotka voivat vaatia vaikkapa matkailun talousvaikutuksia kuvaavia erillisselvityksiä. Kohdekohtaisen tiedon ongelmat ja ratkaisut kytkeytyvät lopulta matkailutiedon yleiseen problematiikkaan – kuinka saada käyttöön mahdollisimman kattavaa tietoa ajantasaisesti, helposti tulkittavassa muodossa ja siten, että se palvelee tulevan toiminnan suunnittelua.

Tietoaineistoja on olemassa valtavia määriä, jatkossa tulisikin muun muassa keskittyä tunnistamaan oleelliset aineistot sekä mallit, joiden avulla saadaan numeromassoista irti merkityksellistä tietoa matkailun kehittäjille.

Lähde

Tilastokeskus (2023) Toimialoittainen yritystietopalvelu. Luettu 25.1.2013 osoitteesta: https://www.stat.fi/tup/yritystietopalvelu/index.html

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Several factors affect the well-being of reindeer to be slaughtered at the different stages from roundup to slaughterhouse. The consideration of the well-being of individual reindeer ends with stunning, bleeding and verifying death. In addition to the animal’s well-being, successful stunning secures the quality of the meat and the occupational safety of slaughterers.

According to EU regulations, the person carrying out stunning must have a certificate of competence that verifies they have received training for the task and know how to act appropriately (Council Regulation No. 1099/2009 on the protection of animals at the time of killing, Article 7).

Stunning is a critically important stage for the well-being of reindeer to be slaughtered. Successful stunning ensures that reindeer lose consciousness quickly and do not feel any pain. (Majuri & Muuttoranta 2019, 8.)

In the past few years, it has been possible in Finland to apply for a qualification after completing a training course that contains both theoretical studies and practical training. Competence has been demonstrated through a written examination and an examination of practical work. In the examination of practical work, the focus at the stunning stage has been on evaluating the handling and holding of reindeer, the handling of the stunning tools, the actual stunning and monitoring the successful stunning of the animal. However, the person carrying out stunning also needs to have competence in the maintenance of stun guns and identifying malfunctions in them.

Stunning tools

The permitted methods for stunning reindeer are a penetrating bolt gun, a firearm with ammunition, and electrical stunning. There are two types of stun guns: those operated with cartridges and those operated with air pressure. At Finnish reindeer slaughterhouses, the most common stunning method and tool involve the Cash Special cartridge gun.



Image 1. The Cash Special cartridge gun.

Maintaining stunning tools

The ability of the captive-bolt stunner to deliver an effective stun is mainly dependent on the velocity of the bolt. Lack of regular maintenance can significantly reduce bolt velocity and the efficiency of stunning. Increased friction caused by a build-up of carbon deposits and/or defects in the firing chamber are the main conditions which lead to reduced bolt velocity. A build-up of carbon deposits in the breech of a stunner can reduce the velocity of its bolt by up to 50 per cent.

If the bolt cannot retract fully into the breech, the explosive pressure exerted on the piston will be reduced, due to the increased size of the expansion chamber. This can also occur if any of the recuperator sleeves are worn. Similarly, if there is excessive wear on the piston, cylinder or flange, gases will escape around the piston and the propulsive force will be reduced.

Corrosion, or build-up of carbon, can also cause increased friction around the cylinder, bolt and undercut. The biggest single cause of power loss is the failure of the bolt to return fully into the breech after the shot. Where recuperator sleeves are fitted, care must be taken to ensure that, when the muzzle is screwed into position, it causes the sleeves to be compressed. If this does not occur, either insufficient washers and sleeves have been fitted, or some sleeves are worn and must be replaced.

Stunning gun should be dismantled, cleaned and lubricated after use, even if they are employed only a few times a day, or even less frequently. Back-up equipment must also be regularly serviced, even if it has not been used. The continual use of the captive-bolt, as occurs in a busy slaughterhouse, causes comparatively less build-up of carbon than sporadic use for a similar number of shots.

Daily maintenance must include: dismantling of the stunner, visual examination for evidence of damage and signs of excessive wear, removal of blood and water, removal of carbon deposits from the breech and checks on the condition of recuperator sleeves. Daily removal and cleaning of the bolt assembly reduces the chance of excessive wear on any one part of it, ensuring continued, efficient operation.

The actual stunning operation

For the well-being of reindeer, it is important that other reindeer cannot see the reindeer being stunned. Stunning is carried out in a space reserved specifically for this purpose. For successful stunning, the reindeer must be kept well in place. Usually, this requires at least one person in addition to the person carrying out stunning. (Majuri & Muuttoranta 2019, 8–9.)

The correct stunning spot can be determined by looking at the intersection between lines from the inner corners of the reindeer’s eyes to the opposite horns. The correct spot is 1–2 cm up from the intersection. The gun is placed firmly perpendicularly against the head. However, stunning must not be too powerful so that it will not make the reindeer vomit, for example. (Laaksonen 2020.)

Monitoring success

The success of stunning must be continuously monitored. If stunning is successful, the reindeer collapses immediately, its head, ears and tongue become flaccid and its eyes are lifeless. A reindeer may writhe even violently for twenty seconds from stunning. If stunning fails, the reindeer bends its neck, lifts its head, blinks its eyes and breathes rhythmically. In this case, the reindeer must be stunned again immediately at a slightly different spot. (Laaksonen 2020.)

Virtual Slaughterhouse

Practical training is required for carrying out successful stunning, as well as other work tasks related to slaughtering. At the same time, it is important to know the theory that forms the background for the work. This highlights the significance of rules and best practices and increases the motivation to follow them. The Lapland University of Applied Sciences has created the Virtual Slaughterhouse as a digital learning environment for slaughterhouse work.

The learning environment includes a website (in Finnish) offering information on slaughtering, the Web Slaughterhouse that works on a web browser (some of the content is available also in Swedish, Sámi and English) and the 3D Slaughterhouse used with the help of VR glasses.

The 3D Slaughterhouse is a virtual learning environment that offers the most effective learning experience when used together with an instructor. It creates a simulated multisensory learning experience for the user. The 3D Slaughterhouse includes three functional work stages: aiming and firing the stun gun, recovering blood from the jugular furrow with a sticking knife and aiming the cuts needed for removing the head.

The Virtual Slaughterhouse encourages especially young people to study slaughtering. Visually appealing digital learning environments motivate and enhance learning. In addition, the simulated slaughterhouse can be used to practice specific stages of slaughter work without risking the well-being of animals. Within the simulation, training in slaughtering can be offered in an environment that feels genuine, regardless of time and place.

The Web Slaughterhouse supporting independent learning can be accessed at www.virtuaaliteurastamo.fi/webbiteurastamo. Contact details for ordering the 3D slaughterhouse used for teaching slaughtering can be found at www.virtuaaliteurastamo.fi.



Image 2. Overall view of the Web Slaughterhouse.



Image 3. View of the inside of the Web Slaughterhouse.

The Virtual Slaughterhouse has been funded by the North Ostrobothnia Centre for Economic Development, Transport and the Environment from the European Social Fund. It has been implemented by the Lapland University of Applied Sciences, the Sámi Education Institute and the Reindeer Herders’ Association in the POROPEDA project.

Sources

Laaksonen, S. 2020. The “Lopetusasetuksen mukainen kelpoisuuskoulutus” material: Tainnutus. The POROPEDA project.

Majuri, K. & Muuttoranta, K. 2019. Hyvät käytännöt poroteurastuksessa. Accessed on 8 July 2021 https://paliskunnat.fi/ohjeet_oppaat/Poroteurastus__laitosteurastus_2019.pdf

Council regulation No. 1099/2009 on the protection of animals at the time of killing

< Return to front page Pohjoisen tekijät blog

Koronapandemia mullisti maailmamme monilla tavoin. Vaikka opiskelijakunnissa on totuttu jatkuvaan muutokseen ja kehittämiseen, vaihtuvathan päättäjämme ja suunnannäyttäjämme vuosittain, tuntuivat uuden tilanteen aiheuttamat haasteet vuorelta. Samaan aikaan, kun resurssit pienenivät merkittävästi jäsenmäärän romahduksen ja tapahtumien peruuntumisen vuoksi, työmäärä lisääntyi samassa suhteessa.

Kaikki prosessit piti miettiä uusiksi, luoda nopeassa tahdissa uusia toimintamalleja ja miettiä, miten tässä hässäkässä pidetään huolta luottamustoimijoiden ja ylipäätään opiskelijoiden eduista ja hyvinvoinnista.

Tilanteesta poiki kuitenkin jotain hyvääkin. Organisaatiomme sisällä nousi sinnikkyys ja päätimme lähteä valloittamaan tuota vuorta epätoivoon vaipumisen sijasta. Eri vaihtoehtoja pyöriteltyämme tulimme siihen tulokseen, että ainoa realistinen vaihtoehto tähän on sukeltaa pää edellä hankemaailmaan.

Vaikka korkeakoulut ovat hanketoiminnan pesäkkeitä, opiskelijakuntien niukat resurssit eivät ole mahdollistaneet aiemmin kuin korkeintaan pieniä paikallisia toteutuksia tai yhteistyökuvioita.

Yhdessä kuitenkin sovimme, että emme anna tämän haitata. Totesimme, että meillä ei varsinaisesti ole mitään hävittävää, ainoastaan saavutettavaa, joten sama se on yrittää, meni syteen tai saveen. Ja onneksi yritettiin.

Hommat EtEnee

Pitkän hakuprosessin, lukemattomien muokkausten ja verottajan ennakkopäätöksen jälkeen käynnistimme tammikuussa 2022 Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman EtEne-hankkeen.

Hankkeiden maailma ei ollut täysin vieras, sillä vuotta aiemmin aloitimme OKMn erityisrahoituksella rahoitetun MoTo-hankkeen. Mutta, kuten jokainen hankkeiden kanssa toiminut tietänee, ovat eri rahoittajien hankkeet aina ihan eri maailmansa.

EtEne-hankkeessa kehitetään, suoraan hankehakemuksesta lainattuna, vertaisohjaajien digitaalisia ja etäohjaustaitoja sekä vertaisohjauksen saavutettavuutta ja esteettömyyttä.

Lisäksi tavoitteena on vertaisohjaajien kouluttajien ja ohjattavien opiskelijoiden digitaitojen kehittyminen sekä lisääntynyt tietämys digitaalisista alustoista ja työvälineistä sekä niiden hyödyntämisestä erilaisissa ympäristöissä.

Toiminnan ensisijaisena kohderyhmänä ovat Lapin AMKin vertaisohjaajat, eli kotoisemmin tuutorit, sekä tuutoroitavat opiskelijat. Hankkeella on kuitenkin tarkoitus myös kartuttaa vertaisohjaajien kouluttajien, opinto-ohjaajien ja ohjaustyötä tekevien sekä opettajien ja opetuksen kehittäjien tietotaitoa. Eli lähes koko Lapin AMKin poppoo kuuluu kohderyhmään joko suoraan tai välillisesti.

Hankkeen piti alunperin kestää 1,5 vuotta, mikä oli hakuvaiheessa määritelty maksimikesto. Viime vuoden lopulla avautui kuitenkin mahdollisuus hakea jatkoaikaa, ja nyt meilläkin on hakemus vetämässä, jotta saisimme jatkaa työskentelyä lokakuun loppuun ja tukea tuutoreita myös itse toiminnan alkaessa syksyllä.

Lennokas lähtö

Usein hankkeiden aloitusprosessiin kuuluvat olennaisena osana huolelliset suunnittelu-, kartoitus- ja tutkimustehtävät. Tätäkin toki tehtiin, mutta hankkeen aloitusajankohdan vuoksi toimenpiteissä piti hypätä liikkuvaan junaan. Tuutoreiden rekryäminen ja kouluttaminen ei voinut odottaa, sillä syksyllä oli jo oltava koulutettua väkeä ottamaan vastaan uusia opiskelijoita. Näinpä toimenpiteet käynnistettiin välittömästi yhtä aikaa pohjatöiden kanssa. Hankehallintoon perehdyttiin touhuamisen ohessa.

Syksyllä sitten tarkasteltiin, mitä kävi ja mitä voisi ehkä vielä kehittää. Ja löytyihän niitä kohteita, aika lailla koko systeemi päätettiin mullistaa uusiksi. Samaan aikaan on tasaiseen tahtiin tuotettu koulutusmateriaalia tulevaisuuden varalle, sitä mukaan kun on voitu varmistua siitä, että tietyn osa-alueen voi lyödä varmuudella pakettiin. Valmiiksi vanhentunuttahan ei kannata toki tuottaa.

Mitä on jäänyt käteen

On vaikea poimia edes muutamia esimerkkejä siitä, mitä toistaiseksi on opittu ja koettu. Alun jännitys on alkanut taittua onnistumisten myötä, mutta vielä toki riittää stressattavaa.
Positiivinen palaute, jota on saatu myös rahoittajalta, on auttanut paljon antanut uskoa omaan tekemiseen.

Hankkeen toimenpiteitä tehdessä on tullut myös huomattua yhteistyön sekä verkostojen merkitys. Opiskelijakuntakentällä monet muutkin painivat samojen asioiden kanssa ja vaikka eroja korkeakouluissa on lukemattomia on opiskelijoiden tarpeet ja ongelmat yleensä opiskelupaikkaa laajempia. Onkin hyvä, että näistä yhteisistä asioista keskustellaan ja etsitään ratkaisuja yhdessä, eikä yritetä luoda kilpailua tai kilpailun ilmapiiriä sinne, missä sitä ei tarvita.

Viime vuosien aikana on myös huomattu, että koronan aiheuttama digiloikka ei koske pelkästään koulutusta tai opiskelijoita. On tärkeää, että lähdemme rakentamaan uutta digitaalista toimintaympäristöä myös työelämän kanssa. Tähän me tähtäämme esimerkiksi opettamalla vertaisohjaajille uusia sosiaalisia ja digitaalisia keinoja tavoittaa myös kampusten ulkopuolella olevat opiskelijat. Pystymme yhdessä eri toimijoiden kanssa luomaan ympäristöä joka ei ole vain kouluun sidonnainen vaan taitoja ja kykyjä pystyisi käyttämään valmistumisen jälkeen myös työpaikalla tai töitä tehdessä.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tulevaisuuden palvelut ja etäisyyksien hallinta on yksi Lapin ammattikorkeakoulun strategisista valinnoista. Tämän strategisen valinnan painopiste, hyvinvointia edistävät kestävät ratkaisut, sisältää kaksi osaamiskärkeä, joihin teknologian hyödyntäminen niveltyy luonnolliseksi osaksi niin ympäristöjä, toimintamalleja kuin palveluitakin kuvan 1 mukaisesti.


Kuva 1. Strateginen valinta, painopisteet ja osaamiskärjet Lapin AMK:ssa (Lapin AMK strategia 2022)

Lapin ammattikorkeakoulu tiivisti vuonna 2022 yhteistyötään hyvinvointi- ja terveysteknologian toimialan yritysten kanssa sekä digiterveys -teemaan liittyvän työelämäyhteistyön osalta. Olemme uudistaneet yritysyhteistyöhön liittyviä verkostojamme ja vahvistaneet olemassa olevia yhteyksiä. Samalla olemme edistäneet henkilöstön hyvinvointi- ja terveysteknologiaan kytkeytyvää monialaista tiimimäistä työskentelyä sekä henkilöstön osaamista HyTe-intressiryhmässämme.

Teknologia tutuksi tuleville fysioterapian ammattilaisille

Eri osaamisryhmien toimesta on toteutettu hedelmällistä yhteistyötä toimialan yritysten kanssa. Tästä esimerkkinä on fysioterapian koulutuksen ja MoveSole Oy:n välinen yhteistyö. Toisen vuosikurssin RA75F21S fysioterapeuttiopiskelijat perustivat opinnoissaan Hyvinvointiklinikan oppimisympäristöömme kuuden viikon ajaksi, missä he tarjosivat toimintakyvyn arviointiin liittyviä mittauksia sekä hierontaa asiakkaille. Perinteisesti klinikassa tarjotaan mm. kehonkoostumuksen, liikkuvuuden, lihasvoiman sekä kestävyyskunnon mittauksia ja niihin perustuvaa ohjausta ja neuvontaa sekä henkilökohtaiset harjoitusohjelmat asiakkaille.

Tällä kertaa klinikkaharjoittelun aikana oli hieno mahdollisuus tarjota asiakkaille myös MoveSole Oy:n ratkaisuun perustuva kävelyanalyysi osana palveluita kahden viikon ajan. Opiskelijat tekivät kävelyanalyysimittauksia kahden viikon jakson aikana yhteensä 24 asiakkaalle (kuva 2). Lisäksi opiskelijat tekivät mittauksia ahkerasti itselleen ja opiskelijakollegoilleen saadakseen kokemusta mittausten tekemisestä sekä kävelyanalyysin tulosten palautteen antamisesta.


Kuva 2. Mittauksia sisällä ja ulkona (kuvat: vas. Mira Väyrynen, oik. Sofia Simonen)

MoveSole Oy:n näkökulmasta Lapin ammattikorkeakoulun toteuttama Hyvinvointiklinikka on erinomainen esimerkki siitä, miten alan tulevat ammattilaiset pääsevät konkreettisesti testaamaan uusia hyvinvointiteknologiaratkaisuja luonnollisena osana tulevaa ammatillista identiteettiään. Toisaalta se tuo myös digipalvelut kansalaisille tutuksi hyvin helposti lähestyttävällä tavalla.

Onnistumisen elämyksiä yritysyhteistyöstä klinikkaharjoittelussa

Mittauksista vastanneen ryhmän RA75F21S opiskelijoilta kerättiin klinikkaharjoittelun jälkeen suullisesti palautetta. Hyvinvointiklinikan asiakkaat olivat pääasiassa perusterveitä, ja useat asiakkaat saivatkin melko symmetriset tulokset kävelyanalyysista. Sekä opiskelijat että asiakkaat pitivät kovasti MoveSolesta. Opiskelijat kokivat MoveSolen ohjeet hyviksi ja selkeiksi sekä itse laitteen helppokäyttöisenä.

Opiskelijat näkivät laitteen potentiaalit tukevana työvälineenä esimerkiksi neurologisten asiakkaiden kävelyn analysoinnissa tai vaikkapa leikkauspotilaiden kuntoutuksessa. Toisen vuoden opiskelijat kokivat, että eivät vielä itse välttämättä osanneet ohjata pelkän MoveSole-kävelyanalyysin pohjalta esimerkiksi harjoitusohjelmaa asiakkaalle, mutta yksi asiakas oli menossa jalkaterapeutille ja puolieron havainnollistamiseksi häntä ohjattiin ottamaan tulokset mukaan ammattilaisen käynnille.

On kuitenkin hyvä tietää, että MoveSole-tuotteet on validoitu, mutta ne eivät ole lääkinnällisiä laitteita. MoveSole-tuotteet on kehitetty ammattilaiskäyttöön tarjoamaan objektiivista dataa kävelyanalyysin tueksi. Lopullisen päätöksen tarvittavista toimenpiteistä tekee aina ammattilainen yhdessä asiakkaan kanssa.

Yhteenvetona kokeilusta opiskelijat totesivat, että MoveSole kertoo hyvin painon jakautumisen symmetriasta kävelyn aikana ja se toimii hyvänä työkaluna kävelyn analyysin tukena. Teknologian käyttäminen opintojen aikana lisää opiskelijoiden tietämystä hyvinvointi- ja terveysteknologiasta, ja antaa heille hyvän käsityksen markkinoilla olevista tuotteista ja tulevaisuuden ammatin työvälineistä.

Ammattikorkeakoulun näkökulmasta yhteistyö MoveSolen kanssa sujui kaiken kaikkiaan mukavasti ja fysioterapeuttiopiskelijat ottivat uuden teknologian ilolla vastaan. Yrityksen mukaan oppilaitosyhteistyö on hyvä tapa edistää teknologian hyväksymistä osaksi ammattilaisten työtä.

Teknologiaratkaisujen käyttöönottoa edistettävä

Hyvinvointi- ja terveysteknologiat ovat keskeisessä roolissa palvelutarpeen kasvun ehkäisemisessä, vaikuttavampien sote -palveluiden kehittämisessä ja yksilöllisempien hyvinvointi- ja terveyspalveluiden tuottamisessa. Palveluihin kytkeytyvien teknologioiden avulla painopistettä voidaan siirtää taloudellisesti ja inhimillisesti kuormittavasta reaktiivisesta hoidosta ja hoivasta kohti proaktiivista ennakointia ja ehkäiseviä toimia. Teknologiat voivat omalta osaltaan tarjota ratkaisuja myös hoiva-alan työvoimapulaan.

Healthtech Finland ry:n toimitusjohtajan, Saara Hassisen mukaan suomalaiset hyvinvointi- ja terveysteknologian yritykset ovat pärjänneet erinomaisesti esimerkiksi muiden Pohjoismaiden markkinoilla, missä uuden teknologian käyttöönotto on ollut nopeampaa. Hän korostaa kuitenkin, että on tärkeä saada täällä kehitetyt ratkaisut myös suomalaisten käyttöön (Hassinen S. 2022).

Teknologian käyttöönotto on ennen kaikkea kulttuurin ja prosessien muutos. On tärkeää kannustaa teknokraatteja ja terveydenhuollon palveluorganisaatioita tiiviiseen vuoropuheluun. Vuorovaikutus lisää molemminpuolista ymmärrystä ja hälventää muutokseen liittyvää epävarmuutta (Hassinen S. 2022).

Fysioterapian klinikkaharjoittelun yhteistyökumppani MoveSole Oy nosti vastaavasti myös esiin, että merkittävä kysymys on se, miten voisimme yhdessä löytää tehokkaita keinoja teknologian hyödyntämiseen hyvinvointipalveluissa menettämättä inhimillistä työn otetta.

Lähteet

Lapin AMK strategia 2022. Tulevaisuuden palvelut ja etäisyyksien hallinta. Viitattu 2.1.2023 https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Strategia/Tulevaisuuden-palvelut-ja-etaisyyksien-hallinta

Hassinen S. 2022. Teknologia osaksi kokonaisratkaisua ikäihmisten avuksi ja tueksi. Viitattu 2.1.2023 https://healthtech.teknologiateollisuus.fi/en/node/2274

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle