kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Lumiselle katolle akkukäyttöisiä koneita

18.3.2024



Kirjoittajan kasvot.
DI, Lapin ammattikorkeakoulun lehtori Anssi Ylinampa toimi asiantuntijana Lapland Robotics -hankkeessa.

logoja

Lapland Robotics -hankkeessa selvitettiin muun muassa kiinteistön talvista huoltoa ja kunnossapitoa. Vuosittain Suomessa loukkaantuu ihmisiä lumisilla katoilla töitä tehdessään. Lumien pudottaminen voi olla myös muulla tavoin vaarallista. Peltikatolta lumet saattavat sopivan lämpimällä säällä yllättäen pudota.

Robotiikka sekä automaatio voisivat tulla ihmisen avuksi ja tilalle vaaralliseen ja hikiseen lumityöhön.

Työturvallisuutta voidaan kohentaa automaatiolla, sillä robotti voisi tehdä talon katolla vaarallista lumityötä. Lumilingolla voisi poistaa lunta katolta niissä kohdissa, joissa on räystään alla talon ovi tai muu kulkureitti ihmisille. Katolle kertynyt lumi ei pääsisi vyörymään räystään alla kulkevan niskaan tai vaikkapa rojahtamaan auton katolle. Linkoamalla voisi suunnata lunta sivulle ja pois oviaukon yläpuolelta. Katolta voisi jopa suoraan lunta lingota pihalla olevaan kärryyn pois vietäväksi.

Kevättalveen asti katolla talven yli maannut lumi on tavallisesti painunut kasaan ja osittain kovettunut. Se ei muistuta vastasatanutta kuivaa pakkaslunta, jota on helpompaa lingota.

Laitteen pitää olla kannettavissa ja nostettavissa talon katolle, painoa saisi olla enintään noin 20 kg .

Harjattomat sähkömoottorit ja kokeiltavaksi

Kaksi kannettavaa akkukäyttöistä lumen linkoamiseen sopivaa laitetta oli kokeiltavana ja arvioitavana:

Makita LXT DUX 60Z
, 36 voltin 5Ah akku (yksi Li-Ion akku , jonka jännite on 18 volttia ja niitä on kaksi kappaletta sarjassa eli yhteensä 36 volttia )

ja

Stiga ST 8051 AE 80V
, 5Ah Li-Ion akku, jonka jännite on 80 volttia.

Ylinampa kuva 1.jpg
Kuva 1 . Makita kannatinsuksella

Ylinampa kuva 2.jpg

Kuva 2 . Stiga vinssin vetonaruun kytkettynä

Pukataan ja vyörytetään Makitalla

Ensiksi kokeiltavana oli Makita LXT DUX 60Z. Kokeileminen ja testaaminen tehtiin keväällä 2021.

Testaamispäivinä Rovaniemellä maaliskuussa 2021 oli melko lämmintä, ilman lämpötila oli noin plus viisi celsiusastetta. Makitan sähkömoottori ja akku ovat suojaamattomat pöllyävää irtolunta ja räntäsadetta vastaan. Jäähdytysaukot imevät lumipölyä sisään moottoriin ja moottori myös lämpenee käytön aikana sulattaen satavaa taikka pölisevää lunta vedeksi. Sähkömoottorin melu ei ole kova. Makita-paketin hinta (runko , laturi , neljä akkua ja kumiharja sekä perinteinen harja ) on noin 1400 euroa.

Akku, jonka kapasiteetti on 5 Ah , riitti lumityöhön tavallisesti keskimäärin 20 minuutin verran. Latausaika oli noin yksi tunti. Keskimääräinen virta akusta oli arviolta noin 15 ampeeria. Makitan nimellinen moottoriteho on arviolta noin 36 V x 15 A = 540 Wattia.

Makita ja sen kuminen harjapää painavat yhteensä noin 20 kg eli kaksi kertaa enemmän kuin metsän raivaussaha. Pituutta koneella on noin kaksi metriä. Harjapään leveys on noin 60 senttimetriä.

Kaksi metriä pitkän Makitan kantaminen katolle yhdellä kädellä roikottaen rappusia kiikkuen oli jonkin verran työlästä. Taukoakaan ei ollut helppo pitää rappusilla, kun koneen paino rasitti kättä tauonkin ajan.

Ylinampa kuva 3.jpg
Kuva 3 . Kuminen eteenpäin lunta heittävä Makitan harjapää ja käyttäjää suojaava kaareva muovi

Akun piti olla melko lämmin lumityötä varten, noin -5 celsiusta tai lämpimämpi. Akussa on varauksen ilmaisevat merkkivalot ledeillä eli tolppanäyttö. Makitassa on myös moottorin pyörimissuunnan vaihto vastakkaiseen suuntaan nappulan painalluksella.

Makita on hurjan keulapainoinen, painopiste on noin metrin päässä kantokoukun etupuolella. Raivaussahassahan kantokoukku on tasapainopisteen tienoolla. Käyttäjälle näin suuri keulapainoinen peruskoneen massa oli hyvin raskas. Lumen siirtämiseen ja linkoamiseen oli hyvä olla jonkinlainen apukannatin, vaikkapa Stiga-rattikelkan etusuksi.

Ylinampa kuva 4.jpg
Kuva 4 . Peltikatto paljastui puolimetrisen lumikerroksen alta, kannatinsuksi kevensi työtä

Makitaa ei keulapainoisuuden takia jaksanut kovin kauan pelkästään käsillä kannatella edes pihalla ja tasamaalla. Varsinkin liukkaalla peltikatolla punnerrettaessa kannatin tarjosi helpotusta. Mekaanisen kannattimen ja muovisuksen sijainti oli painopisteen kohdalla.

Märkä ja luminen peltikatto oli hankala kävellä ja konetta työntää, ja käyttäjä liukastui helposti polvilleen. Kovaa painettaessa syvään lumeen Makita teki välillä takapotkuja, joten konetta joutuu pitämään tiukasti kiinni käsillä. Makita oli kuin lumenlakaisuväline, osa lumesta lensi eteenpäin ja jonkin verran harjapään mukana pyörähti lunta taaksepäin koneenkäyttäjän kengille. Sen lumen mitä edestään löytää osittain sitten taakseen jättää. Mitä paksumpaa lumikerrosta yritti yhdellä puskulla poistaa, sitä enemmän saattoi lunta pyörähtää myös taakse.

Lumen siirto ja heitto oli hikistä hommaa. Koneen käyttäjä joutui puskemaan ja ponnistamaan moottorin pyörittämän kumiosan kitkavoimaa vastaan. Kumiharjan kitka oli siis melko suuri lumessa möyrytessä ja peltikatolta lunta alas vyöryttäessä.

Makita pyrkii kaivautumaan ja sukeltamaan paksuun puolimetriseen lumeen. Tämän vuoksi harjapään korkeudensäätöä piti kehittää, jotta pystyisi juustohöylämäisesti muutaman sentin paksuisen lumikerroksen kerrallaan lakaisemaan katolta alas.

Mekaaniset tuet täytyi tehdä melko tukeviksi. Huterat ja huojuvat rakenteet olivat hankalia käyttää lumen siirtoon katolla. Tukien piti silti olla tarpeeksi keveitä, jotta kantaminen ylös olisi ollut vaivatonta. Tässä kokeilussa rakennettiin kolmen suksen avulla melko yksinkertainen, halpa, kevyt ja toimiva korkeussäädettävä kannatinteline Makitaan. Menetelmä oli myös katon pinnalle ystävällinen.

Ylinampa kuva 5.jpg
Kuva 5 . Kolmella kannatinsuksella ja 20 cm korkeussäädöllä varustettu kannatinkehikko, ”juustohöylä”

Räystään lähellä noin parin metrin varren päässä pyörivä Makitan harja tuntui toimivan mukavasti. Lunta onnistui vyöryttämään katolta alas melko vaivattomasti, koska lumen siirtomatka oli suhteellisen lyhyt ja painovoimakin auttoi liikuteltavan lumen pudottamisessa. Lumi lähti harjakatolta luonnolliseen suuntaan alaspäin räystäälle, kun koneella antoi vauhtia. Käyttäjän ei tarvinnut mennä räystään lähelle, joten työturvallisuus koheni. Talon harjalla päätä ei huimannut ja myös putoamisvaara katolta oli olematon.

Kuvassa 6 käyttäjä liikutti neljämetrisellä alumiinitangolla oikealla kädellä Makitaa alaspäin räystästä kohti ja sitten takaisin ylös talon harjaa kohti. Vasemmalla kädellä sinisellä kireällä narulla säädettiin portaattomasti harjapään korkeutta lumessa eli ”juustohöylää” (sekä kuvattiin kameralla). Vapaana lumessa löysänä ollut naru toimi Makitan moottorin hätäsammutuskatkaisijana.

Ylinampa kuva 6.jpg
Kuva 6 . Neljämetrisellä alumiinitangolla pukattiin Makitaa alaspäin ja kiskottiin takaisin ylöspäin

Makita LXT DUX 60Z ei ole varsinainen lumilinko vaan se on akkukäyttöinen yleiskone moneen erilaiseen tehtävään. Koneen runko-osaan voi kiinnittää lukuisia yhteensopivia työkaluja. Kuminen liuskaharja ja perinteinen pyöröharja olivat käytettävissä.

Kumiliuskaharja oli sopiva painavan lumen vyöryttämiseen ja heittoon räystäältä alas. Perinteisellä pyörivällä harjalla voisi mahdollisesti lunta heittää pois aurinkokennojen päältä. Myös telttakatolta (esim. pressuautotalli) lunta saisi ehkä kevennettyä mikäli jaksaisi Makitaa jotenkin kannatella ja liikutella ylhäällä teltan päällä.

Lingotaan lunta Stigalla

Stiga ST 8051 AE 80V -lumilinkopaketti sisälsi lumilingon , 80 voltin pikalaturin, kolme 80 voltin Li-Ion akkua 5Ah, kumiliuskaharjan sekä perinteisen pyöröharjan. Stigassa moottorin arvioitu teho on noin 80V x 5A = 400 Wattia. Lingon kokonaismassa akun kanssa on noin 20 kg. Stigassa on hyvä kantokahva.

Stiga työpaketin hinta oli noin 1300 euroa. Markkinoilla oleva GreenWorks 80V -niminen lumilinko muistuttaa hyvin paljon Stigaa.

Stigan 80 voltin Li-Ion akku jaksoi tehdä noin yhden tunnin verran lumityötä eli akku oli suhteellisen riittoisa. Vaihtamalla täyden akun Stigaan sai toisen tunnin verran lingottua lunta. Akun lataamiseen meni noin 30 - 40 minuuttia. Kuivaa pakkaslunta yksimoottorinen linko pystyi heittämään parhaimmillaan myötätuuleen yli kuusi metriä. Valmistaja ilmoittaa suorituskyvyksi minuutissa noin 500 kg lunta. Stigassa ulosheittoputkea voi suunnata vasemmalta oikealle portaattomasti.

Stiga on lumilingoksi suunniteltu ja tehty, joten pöllyävä lumi, räntäsade tai vesisade ei haittannut sähköosia eikä moottorin jäähdytystä. Haukattavan lumen paksuus lingottaessa oli enintään noin 15 senttimetriä.

Ylinampa kuva 7.jpg

Kuva 7. Stigan muovinen pyörivä ”heittosiipi” vippaa lunta ylös heittotorven kautta haluttuun suuntaan

Jos pakkasta oli noin -10 celsiusta ja laite oli yön yli ollut ulkona, ei Stiga lähtenyt käyntiin. Mikäli säilytti akkua lämpimässä huonetilassa, ei moottorin käyntiinlähdön ongelmaa ollut -20 celsiuksessakaan.

Stiga on yksimoottorinen, joten käyttäjä joutuu omin voimin pukkaamaan linkoa eteenpäin ja kiskomaan taaksepäin. Varsinainen moottorin pyörittämä heittosiipi lunta varten on mustaa kovaa muovia, joten lingottaessa lunta se mekaanisesti kuluu kiviin ja jääpalasiin iskeytyessään. Lingon leveys on noin 60 senttimetriä.

Stigalla pystyi jonkin verran vetistä lumisohjoakin linkoamaan pois. Nuoskalumi on lähes aina hankalaa siirtää millä tahansa välineellä, koska lumi tarttuu työkaluun kiinni kuin liima. Märkä lumi liimautui ja pakkautui lingon eri osiin kiinni samalla tavoin kuin lapioon tai lumikolaan.

Puoliautomaattinen linkoaminen vinssin kaukosäätimen napilla

Peltikatolta lumet saattavat lämpimällä ilmalla hurahtaa yllättäen ja lumenpudottaja kalustoineen voi mennä lumien matkassa katolta alas. Tämän takia talon harjalta piti saada mekaaninen tuki lumensiirtämiskalustolle ja linkoamiselle.

Stigaa varten tehtiin kahden kertopuulankun avulla kuusimetriset puiset "kiskot", joita pitkin linkoa pystyttiin yhdellä narulla vetämään alaspäin räystästä kohti ja kiskomaan toisella takaisin talon harjaa kohti ylös. Liikuttamiseen käytettiin yhtä sähkövinssimoottoria ja siinä kahta voimansiirtonarua. Yksi naru oli myötäpäivään puolattu vinssin ja toinen puolestaan vastapäivään. Vinssissä oli langaton kaukosäädin ja suunnanvaihtorele (kontaktori) , jolla vinssin moottoria saattoi pyörittää myötäpäivään taikka vastapäivään.

Ylinampa kuva 8.jpg
Kuva 8. Kertopuiset kiskot lingon kannattimena ja liikkumisen suuntaajina vinssatessa

Talon harjan yläpuolelle kiskoihin ankkuroitu vinssi toimi tavallisella auton akulla ja sen 12 voltin jännitteellä. Langattomalla kaukosäätimellä pystyttiin komentamaan vinssin liikuttamaa kiskoilla kulkevaa Stiga lumilinkoa alaspäin ja ylöspäin "puoliautomaattisesti", edestakaisin, juustohöyläten lunta vähemmäksi. Kokonaispainoa kertyi yhteensä noin 60 kg (linko , kertopuiset kiskot , 100Ah akku , 12V vinssi).

Testaamispäivinä maaliskuussa 2022 sää oli vuodenaikaan nähden erittäin lämmin, aurinko paistoi voimakkaasti katolla olevaan lumikerrokseen ja ilman lämpötilakin nousi noin +10 celsiusasteeseen. Öisin oli vain pari astetta pakkasta. Lumen pintakerros oli märkää ja lumi oli raskasta lingota. Hyviä testituloksia ei ajanpuutteen takia ehditty saada. Lämpimät sääolosuhteet tekivät testaamisesta ja toimivuuden arvioimisesta vaativaa.

Ylinampa kuva 9.jpg
Kuva 9. Räystäälle asti talon harjalta ulottuva Stiga lumilingon kiskotus

Havaintoja ja jatkokehityssuunnitelmaa vinssitaktiikan perusteella

Kuusimetriset kertopuukiskot pitäisi saada jäykemmiksi linkoamista varten. Voimakas sähkövinssi kiskoi linkoa lumessa räystästä kohti ja kiskot taipuen puristuivat ja antoivat hieman periksi. Linko pitäisi saada hallitummin kulkemaan pienemmällä liukukitkalla suoraan kiskoilla muljahtelematta parin senttimetrin verran puoleen tai toiseen.

Vinssissä on voimaa riittävästi, mutta mekaanisten veto-osien tarkempaa hienosäätöä ja kehitystyötä tarvittaisiin varsinkin rankoissa nuoskalumisissa olosuhteissa. Kuivassa lumessa ei testaamista kiskoilla päästy kokeilemaan. Lingon eteen tarvittaisiin vielä mekaaninen lumen möyhentäjä, joka palastelisi katon päälle kuukausien ajan pakkautunutta tiivistynyttä lunta lingon syötäväksi.

Loppusanat

Molemmat akkukäyttöiset laitteet ovat tarpeeksi keveitä yksin kantaa katolle lumen poistamista varten. Ne tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia kehittää ja käyttää katolle sopivia puoliautomaattisia tai täysin automaattisia koneellisia lumilinkousjärjestelmiä.

Nämä pienikokoiset kannettavat akkukäyttöiset koneet ovat kuitenkin suhteellisen hitaita lumityössä. Pienellä koneella suoritusvauhti ja lumiteho on pieni ja aikaa lumityöhön tarvitaan enemmän kuin järeämmällä koneella. Täydellä akulla moottori pyörii virkeästi. Jännitteen pienentyessä moottorin pyöriminen laiskistuu.

Kylmä akku ei saa moottoria liikkeelle ollenkaan. Jos akku on ulkona pakkasessa (noin -10 celsiusta) yön yli, ei sähkömoottori (helpolla) käynnisty. Akku ei myöskään lataudu laturissa, mikäli akun sisälämpötila on pakkasen puolella. Tällöin akkua joutuu ensiksi lämmittämään.

Nuoskalumi ja märkä lumi ovat lähes aina hankalia saada liikkeelle välineistä riippumatta. Lämmin keväinen sää vaikuttaa lumeen ja sen linkoamiseen. Kuiva pakkaslumi on tavallisesti helpompaa lingota. Koneet keventävät lumityötä katolla ja mahdollistavat turvallisemman työnteon.

Lapland Robotics -hanke Rovaniemellä mahdollisti näiden kahden akkukäyttöisen lumityökoneen soveltuvuuden ja suorituskyvyn arviointia lumen poistamiseen katolta. Hankkeessa kokeillut ja yllä esitellyt keveät ja suhteellisen halvat sähkömekaaniset ratkaisut ovat yksi vaihtoehto käyttää pieniä akkukäyttöisiä laitteita lumen poistoon talon katolta. Paljon muitakin vaihtoehtoja on olemassa.

Esitetyt mielipiteet ja testitulokset ovat kirjoittajan omia. 

Lähteitä

https://www.op-media.fi/asuminen/huolehdi-lumikuorma-ajoissa-pois-katolta/

Norjalainen Solbakk esittelee Stigaa youtubessa https://www.youtube.com/watch?v=n5BDbMAgdvM

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Tietoturva ja luotettava datayhteys hybridityössä – mitä on otettava huomioon?

9.8.2023



Marjo Jussilan kasvokuva.
TaM Marjo Jussila työskentelee asiantuntijana Digitaaliset ratkaisut -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Rahoittajien logot vierekkäin.

Koronapandemian seurauksena viime vuodet on eletty monin eri tavoin uudenlaista arkea ja yksi suuri muutos on ollut monipaikkaisen etä- ja hybridityön lisääntyminen. Työtä tehdään samanaikaisesti ja eriaikaisesti monissa eri paikoissa. Yhteyttä työkavereihin, asiakkaisiin ja muihin verkostoihin pidetään useita eri kanavia hyödyntäen. Monipaikkaisuus ja lukuisat eri digitaaliset työvälineet haastavat työntekemisen ja johtamisen, mutta myös työssä käytettävät datayhteydet sekä huomioitavat tietoturva- ja tietosuoja-asiat.

Digitiimi – yhteisöllisyyttä etätyöhön -hankkeen tavoitteena oli kasvattaa lappilaisten yritysten osaamista yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen rakentamiseen digitaalisissa ympäristöissä toimittaessa. Tietoturva, tietosuoja ja käytettäviin datayhteyksiin liittyvät asiat koettiin ajankohtaiseksi aiheeksi hybridityössä ja yhteistyössä Lapin 5G-kiihdyttämö -hankkeen kanssa aiheesta pidettiin webinaari helmikuussa 2023.

Webinaarin aiheen ajankohtaisuus konkretisoitui heti helmikuussa, kun Lapissa lähti liikkeelle vilkkaasti levinnyt huijausviesti. Yle uutisoi aiheesta 16.2.2023, kun huijausviesti lähti leviämään Rovaniemen kaupungin työntekijöiden sähköposteista. Muutamissa päivissä aiheeseen liittyviä tiedotteita julkaisi myös pienet lappilaiset yritykset sekä lappilaiset oppilaitokset, joiden työntekijöiden kautta viesti oli myös päässyt leviämään.

Pk-yrityksen tietoturva hybridityössä

Suurissa yrityksissä ja organisaatioissa on usein aiheeseen perehtynyt IT-osasto, mutta mitä pienyrittäjän, joka itse vastaa yrityksen tietohallinnosta, on ainakin otettava huomioon ja mistä saa ajankohtaista tietoa aiheeseen liittyen? Näihin näkökulmiin pureuduttiin Harto Pönkän puheenvuorossa.

Koronapandemian myötä etätyö lisääntyi vaihtelevasti eri aloilla ja eri työntekijäryhmien kesken. Turun yliopiston tutkimuksen mukaan työntekijöiden kokema työhön liittyvä valvonta väheni etätyöhön siirtymisen myötä, mikä Pönkän mukaan tietenkin voi lisätä riskejä tietoturvaan liittyen. Samaisen tutkimuksen mukaan noin puolella työntekijöistä oli työhön varattu erillinen tila, mutta puolella ei. (Kovalainen et al 2021.)

Tämä puolestaan tarkoittaa riskejä tietosuojan kannalta, mikäli työtiloissa on myös ulkopuolisia henkilöitä. Puheluissa, etäpalavereissa ja tietokoneen ruudulla voidaan käsitellä asiakkaita, työntekijöitä tai yhteistyökumppaneita koskevia asioita, jotka eivät kuulu ulkopuolisille. (Pönkä 2023.)

Sosiaalisen median palveluiden käyttö työssä ei ole enää vuoden 2017 jälkeen merkittävästi kasvanut. Sen sijaan pilvipalveluiden käyttö on lisääntynyt isostikin koronaa edeltävään aikaan verrattuna. (TEM 2021.) Organisaatioiden käyttämien sisäisten viestintäsovellusten käyttö on myös kasvanut merkittävästi ja erityisesti etäkokoukset ovat lisääntyneet massiivisesti (North Patrol 2022).

Puheenvuorossaan 9.2.2023 Harto Pönkä jakoi paljon konkreettisia ohjeita liittyen verkon salaamiseen ja turvallisuudesta huolehtimiseen niin tietokoneella kuin mobiililaitteella ja hän muistutti salasanojen, kaksivaiheisen todennuksen ja päivitysten ajantasaisuuden merkityksestä.

Etätyö haastaa myös tietosuojan

Tietosuoja ja tietoturva linkittyvät tänä päivänä tiiviisti toisiinsa. Tietoturvalla suojataan kaikenlaisia tietoja ja järjestelmiä ulkopuolisten urkinnalta ja muulta vahingonteolta. Tietosuoja on kapeampi ja sillä puolestaan suojataan ihmisten oikeutta yksityisyyteen. Mikäli ihminen voidaan tunnistaa käsiteltävistä tiedoista, kyseessä on tietosuojan alaisia tietoja.

Lähtökohtana on, että henkilötietoja saa käsitellä vain henkilö, jonka työhön ne liittyvät, ja että tietojenkäsittelyssä on käytettävä suojattuja, luotettavia ja turvallisia välineitä, mihin liittyy esimerkiksi seuranta käyttäjistä ja käyttökohteista. Arkaluontoisia tietoja ei saa lähettää sähköposteilla, viesteillä tai niiden liitetiedostoissa, vaan on käytettävä salattuja viestejä. Pönkä muistutti, että työnantajalla on aina velvollisuus ohjeistaa työntekijöille oikeat toimintatavat eri tilanteita varten. (Pönkä 2023.)

Etätyöhön liittyy paljon etäkokouksia ja niiden osalta Pönkä antoi myös hyviä käytännön ohjeita: Lähetä aina kutsut henkilökohtaisesti kutsuttaville, informoi osallistujia henkilötietojen käsittelystä ja kerro etukäteen, jos kokous tallennetaan. Mikäli kokouksessa käsitellään henkilötietoja, on aina varmistettava osallistujien henkilöllisyys ja etänä osallistuvien on huolehdittava, että kuulolla ei ole sivullisia. Kotoa osallistuville videon ja mikrofonin käyttö on kotirauhan alueella vapaaehtoista, joten siksikin osallistujia on informoitava etukäteen, mikäli niiden käyttö kokouksessa on tarpeen.

Kaikenlaiset huijaukset ja kalasteluviestit ovat koko ajan entistä taidokkaampia ja aidomman oloisia, joten Pönkä varoitti luottamasta sähköpostiviestissä näkyvään lähettäjä-tietoon automaattisesti. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää viestien linkkeihin ja liitetiedostoihin. Jos viesti tulee odottamatta ja yllättäen, suhtaudu siihen aina erityisellä varauksella. Kuvalliset esimerkit erilaisista huijaus- ja kalasteluviesteistä löytyy Harto Pönkän luentomateriaalien lopusta.

Etä- ja hybridityö vaatii toimivat yhteydet

Lapin 5G-kiihdyttämö -hanke pyrkii edistämään 5G-teknologian käyttöönottoa Lapissa ja vauhdittamaan yritysten digitalisaatiota ja vihreää kasvua.

Webinaarin toisessa puheenvuorossa Timo Hietalahti (Director, Engineering and Regulations, Telia Finland Oyj) puhui kansantajuisesti datayhteyksistä Lapissa ja avasi aiheeseen perehtymättömille selkokielellä tietoliikenneverkkojen nykytilannetta, missä mennään, mitä on kehitteillä ja suunnitteilla. Mitä tarkoittaa 3G verkkojen alas ajaminen Lapissa? Mikä on tilanne kasvavien 4G ja 5G verkkojen osalta?

Tällä hetkellä suomalaisiin kotitalouksiin tulee verkkoyhteyksiä peräti 7 eri tavalla, joista osa on ollut jo pitkään käytössä ja osa, kuten vaikkapa valokuituyhteydet ovat vasta tulossa. Mobiiliverkkojen puolella 3G-verkkoja ajetaan alas vuoden 2023 aikana, mikä vapauttaa taajuudet 4G ja 5G -verkkojen käyttöön, jotka laajenevat nopeasti. Tällä hetkellä 5G-saatavuus Lapissa keskittyy lähinnä kaupunkeihin ja hiihtokeskuksiin. (Hietalahti 2023.)

Uutena nousevana asiana Hietalahti esitteli privaattiverkot, joita jo kokeilumielessä on perustettu mm. Pohjois-Ruotsin kaivoksiin. Privaattiverkko on organisaation oma rajattu ja rajatulla alueella toimiva verkko, jota verkkoliikennettä ei häiritse ulkopuoliset. Sen etuja ovat toimivuus, nopeus ja turvallisuus. Datayhteyksien kehittäminen kulkee vahvasti muun kehityksen rinnalla.

Datan määrä kasvaa koko ajan, koneoppiminen ja tekoälyn käyttö lisääntyvät ja myös laitteiden taustalla jylläävä datamäärä kasvaa. Tämä kasvattaa yhtä aikaa myös tarvetta luotettavuuteen, turvallisuuteen ja tietoturvaan. Nopean katsauksen Telian datayhteyksien nykytilaan saa Timo Hietalahden puheenvuorotallenteesta.

Kuinka pysyä ajan tasalla?

Digitalisaation tuoma muutosvauhti on hurja ja samaan tahtiin palveluiden kanssa kehittyy myös verkkorikollisuus, huijaukset ja muut tietoturvaa ja tietosuojaa uhkaavat tekijät. Harto Pönkä antoi käytännön vinkkejä pienyrittäjälle tai henkilölle, joka vastaa pienen yrityksen tietoturva- ja tietosuoja-asioista: Kyberturvallisuuskeskus on julkaissut käytännönläheisen Pienyritysten kyberturvallisuus-oppaan, jossa on avattu aiheeseen liittyvät keskeiset käsitteet ja jaetaan käytännön vinkkejä ja muistilistoja. Etätyöntekijän arjen kyberturvateoista on puolestaan koottu oma Etätyön tietoturva -ohjeistonsa.

Koska kyse on nopeasti muuttuvasta ilmiöstä, on hyvä ottaa seurantaan tietosuojavaltuutetun sekä kyberturvallisuuskeskuksen sivustot ja uutiskirjeet. Näitä seuraamalla saa ainakin valtaosan tärkeimmästä ajankohtaisesta infosta liittyen tietoturvariskeihin Suomessa.

Lähteet:

Digitiimi-hanke 2023, Lapin AMK. https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digitiimi/

Etätyön tietoturva – ohjeita työntekijöille 2021. Liikennevirasto, Traficom, Kyberturvallisuuskeskus. https://www.kyberturvallisuuskeskus.fi/fi/etatyon-tietoturva-ohjeita-tyontekijoille

Hietalahti, Timo 2023. Luotettava datayhteys Lapissa -luentotallenne 9.2.2023, Digitiimi-hanke. https://www.youtube.com/watch?v=AjkAItLaS5U

Kovalainen A., Poutanen S. & Arvonen J. 2021. Covid-19, luottamus ja digitalisaatio. Tutkimus etätyöstä ja sen järjestymisestä Suomessa keväällä ja syksyllä 2020. Turun yliopisto. https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/151453/Covid-19%20luottamus%20ja%20digitalisaatio.pdf

North Patrol 2022. Digitaaliset työympäristöt 2022 -selvitys. https://intranet-ostajanopas.fi/2022/08/22/suomalaisten-organisaatioiden-digityon-valineet-2022/

Pienyritysten kyberturvallisuus opas 2020. Liikennevirasto, Traficom, Kyberturvallisuuskeskus. https://www.kyberturvallisuuskeskus.fi/sites/default/files/media/publication/Pienyritysten_kyberturvallisuusopas_9_2020.pdf

Pönkä Harto 2023. Tietoturva ja tietosuoja hybridityössä -luentotallenne 9.2.2023, Digitiimi-hanke. https://video.eoppimispalvelut.fi/media/Tietoturva+hybridity%C3%B6ss%C3%A4+-+Harto+P%C3%B6nk%C3%A4/0_rw3fxc3e

Pönkä Harto 2023. Tietoturva ja tietosuoja hybridityössä -luentomateriaalit 9.2.2023, Digitiimi-hanke. https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digitiimi/files/2023/02/lapinamk-tietoturva-hybridityo-080223.pdf

TEM 2021, Työolobarometri 2021. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164237/TEM_2022_46.pdf

Yle uutinen 16.2.2023. Huijausviesti levisi laajalle Rovaniemen kaupungin työntekijöiden kaapatuista sähköpostitileistä. https://yle.fi/a/74-20018210


> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle





Kotiin karanneet

4.5.2023



Reijo Tolppi.
HT Reijo Tolppi työskentelee projektijohtajana Lapin ammattikorkeakoulussa.

Keskitalvella Lapissa on tunnetusti pimeää aamusta iltaan. Pimeyden myötä havahduin siihen, kuinka monet työhuoneet olivat koko päivän pimeitä eli selvästikin käyttämättömiä. Kampuksen parkkipaikkojen vähäinen käyttö ja olemattomat jonot ruokalaa tuli rekisteröityä jo aikaisemmin. Se ei vielä samalla tavalla havahduttanut kuin aamu toisensa jälkeen kokonaiset kerrokset toimistotiloja ilman ainuttakaan paikan päälle vaivautunutta.

Etätyö ja korona

Ainahan kouluissa on etätöitä tehty. Perinteisesti opettajien työehtosopimuksessa on ollut tarkka määrä työajasta, jonka ajan ja paikan opettaja itse määrää, mutta koronan myötä etätyö levisi kertapamauksella kaikkiin muihinkin ammattiryhmiin. Kansainvälisesti verrattuna Suomi oli etätyöhön siirtymisessä kärkioppilas, ja etätyötä teki parhaimmillaan yli puolet palkansaajista, eli yli miljoona suomalaista (Sutela 2021).

Taustalla varmasti vaikutti kansalaisten luja usko koronarajoitusten voimaan, hyvät digitaaliset valmiudet sekä suhteellisen vahva luottamus työntekijöiden ja työnantajan välillä. Lisäksi Suomessa tehtiin etätyötä jo ennen koronaa enemmän kuin useimmissa muissa maissa. (Selander, Alasoini & Hakonen 2022, 13.)

Etätyöbuumin voittajat ja häviäjät

Etätyön voimakkaan yleistymisen juurisyy eli koronaepidemia ei enää normaalia elämää rajoita, tästä huolimatta paluu konttorille ei näytä houkuttavan. Toki yksilön näkökulmasta tämä on helppo ymmärtää: ei tarvitse panostaa aikaa eikä rahaa työmatkoihin, kotona on mukavan rauhallista, ja työpäivän mittaan voi pyöräyttää koneellisen pyykkiä tai kolata pihan, mikä muuten olisi väsynyttä raatajaa odottamassa, jos olisi viettänyt päivänsä konttorilla.

Töissä voi olla mukavasti verkkarit jalassa, kunhan vaan muistaa laittaa siistimpää kuosia ylävartalon suojaksi kokousten ajaksi. Aivan tutkitusti etätyötä tekevät näyttävät olevan tyytyväisempiä työn sisältöön, innostuneempia työstään ja sitoutuneempia työnantajaansa kuin lähityötä tekevät (Sutela & Pärnänen 2021, 58 – 73).

Sen verran luotan protestanttiseen työmoraaliin, että uskon työnantajan kuitenkin saavan valtaosasta etätyöntekijöitä vähintään saman työpanoksen ulos kuin aikaisemminkin, mutta on tässä menossa omat häviäjänsäkin. Viime syyskuussa ammattikorkeakoulun talouspalveluissa aloitti uransa ensimmäisessä vakituisessa työpaikassaan tuore talousalan asiantuntija. Hän tilitti isossa kahvihuoneessa kanssani kahden istuessamme, ettei hän reilu puoli vuotta töissä oltuaan tunne oikeastaan ketään työkavereistaan, ja kun hänellä uutena työntekijänä on luonnollisesti paljonkin kysyttävää hommien hoitamisesta, ei hänellä ole yksinkertaisesti ketään kenen puoleen kääntyä.

Mun paras työkaveri on toi google, totesi apea neito kahvikuppiansa tuijotellen.

Vähän sääliksi käy esimiehiäkin. Jos joltakin työntekijältä jää korkki auki tai ahdistus puristaa vanteena päätä, on sitä kuvaruudun läpi vaikea havaita.

Nimenomaan sellaiset, jotka hyötyisivät eniten työyhteisön tuesta ovat kuulemma kaikista innokkaimpia etätyönmahdollisuuden käyttäjiä. Esimiestyön haasteet eivät etätyössä ole ainakaan vähentyneet: kyllä verkossakin kollegaa kiusata osataan, ja etätyötä tekevät pitävät työtään henkisesti entistä kuormittavampana (Lyly-Yrjänäinen 2023, 55-69). Etätyön luonteesta kuitenkin seuraa, että viiveet ongelmiin puuttumiseen entisestään kasvavat, mikä ei ole hyvä juttu kenenkään kannalta.

Korkeakoulun keskeinen tehtävä olisi tuottaa uusia ideoita, mikä lähes aina on ryhmätyötä. Teams-kokoukset ovat oivia tilaisuuksia päivittäisten rutiiniasioiden hoitamiseen, mutta ainakin useimmat meistä saavat itsestään enemmän irti aidossa vuorovaikutustilanteessa. Ei se sattumaa ole, että hankalista asioita pääsee helpoiten ylitse saunassa, tupakkipaikalla tai kahvihuoneessa.

Linjaus etätyön maksimista tarpeen?

Koronaa edeltäneeseen työnteon malliin ei varmaan kenelläkään ole isoa halua palata, mutta jotenkin tuntuu siltä, että nykytilanne on heilahtanut liian pitkälle toiseen äärireunaan. Monet suuret työnantajat ovat jo linjanneet, että päivä-pari viikossa pitäisi olla ihan fyysisesti läsnä työpaikalla. Sellainen toimintatapa, jossa yksittäinen työntekijä päättää etätyön tekemisestä on IT-ala poislukien lähes tuntematon (Selander, Alasoini & Hakonen 2022, 19).

Meillä Lapin ammattikorkeakoulussa ollaan ainakin lähellä tilannetta, jossa etätyökäytännöt ovat todellisuudessa työntekijän omista valinnoista kiinni. Lopputulema näyttää olevan se, että joukossamme on melkoinen määrä työntekijöitä, jotka käyvät harvemmin kuin kerran kuukaudessa kampuksella. Mielellään teitä useamminkin näkisi.

Lähteet:

Lyly-Yrjänäinen, Maija: Työolobarometri 2022. Työ- ja elinkeinoministeriö: Helsinki, 2022. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:13.

Selander, Kirsikka, Alasoini Tuomo & Hakonen Niilo: Työnantajien näkemyksiä etätyöstä. Kuinka etätyöstä päätetään koronaepidemian jälkeen? Työterveyslaitos: Helsinki, 2022)

Sutela, Hanna & Pärnänen, Anne: Koronakriisin vaikutus palkansaajien työoloihin. Tilastokeskus, Helsinki 2021.

Sutela, Hanna (2021) Uusi normaali kutsuu – vanhaan ei ole paluuta, jos työntekijöiltä kysytään. Tilastokeskus, Helsinki. Luettu 24.4.2023 osoitteessa https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2021/uusi-normaali-kutsuu-vanhaan-ei-ole-paluuta-jos-tyontekijoilta-kysytaan/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Teollisen kunnossapidon koulutuksen digitalisaatioloikka Lapin ammattikorkeakoulussa

7.2.2023



Piia Ailinpietin kasvot.
Insinööri (YAMK) Piia Ailinpieti työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmässä ja toimii KuTOMo -hankkeen projektipäällikkönä.

Kunnossapidon toimialaan liittyvä digitalisaatioloikka, Lapin alueen tehdas- ja kaivosinvestoinnit sekä työvoiman riittävyyden haasteet nostivat esille tarpeen kunnossapidon koulutuksen lisäämiselle. Kunnossapidon toimialan muutokset vaativat uudenlaista osaamista kunnossapidon osaajilta, mutta myös uusia osaajia alalle.

Kesällä 2020 Lapin AMKissa aloitettiin suunnittelutyö vastaamalla tähän tarpeeseen. Uudistuvan teollisuuden asiantuntijat kokoontuivat suunnittelemaan teollisen kunnossapidon osaamisen ja johtamisen opintojen kehittämistyön toteuttamista hankemuotoisena. Kunnossapidon teollisen osaamisen koulutusmoduuli – KuTOMo -hankkeelle myönnettiin Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) rahoitus keväällä 2021. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Kehittämistyötä työelämän kanssa

KuTOMo-hankkeessa suunnittelutyö aloitettiin kunnossapidon hanketiimin kokoamisella kesäkuussa 2021. Tiimin ensimmäisenä tehtävänä oli tutustua eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF, European Qualification Framework) kunnossapito-osaamisen tasoihin 4-6. (Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) 2022.) Lisäksi taustatyössä hyödynnettiin standardeja SFS-EN 15628 kunnossapitohenkilöstön pätevöinti ja SFS-EN 17007 maintenance process and associated indicators.

Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen taulukko kunnossapito-osaamisen suunnittelu ja aikataulutuksen tiedoista ja taidoista.

Kuva 1. Esimerkki EQF kunnossapito-osaamisen viitekehyksestä tasosta 6
 
Kunnossapidon opintojen kehittämistyön alussa yhteistyötä vahvistettiin Lapin alueen yritysten kanssa. Alueen teollisuus- ja kunnossapitoyritysten asiantuntijoilta selvitettiin työelämän tarpeet teollisen kunnossapito-osaamisen kehittämiseen ja tulevaisuuden kunnossapito-osaamisen kouluttamiseen. Yrityksille toteutetun kyselyn kysymyspatteriston laadinnassa hyödynnettiin EQF:n kunnossapidon kompetenssitaulukoiden tietoja ja taitoja.

Kunnossapidon koulutukseen liittyvää kehittämistyötä tehtiin alussa työpalavereina. Hankkeen tiimin työskentely on ollut tiivistä kampuksella tapahtuvaa tiimityötä. Asiantuntijoiden työskentely on edennyt suunnittelutyöpajoja avulla eteenpäin. Kehittämistyössä on ollut mukana TKI asiantuntijat ja opettajat Uudistuva teollisuus -osaamisryhmästä, jossa on pitkäaikaista kokemusta kunnossapidon tutkimus- ja kehittämistoiminnasta eri hankkeiden kautta. Tämän vuoksi TKI asiantuntijat ovat olleet vahvasti mukana tämän koulutuksen kehittämisessä.

Uudet kunnossapidon moduulit opiskeltavissa syksyllä 2023

Yllä mainittujen tietolähteiden kautta lähti rakentumaan opintojaksojen nimet ja sisällöt. Uusien opintojaksojen aihealueet jakautuvat kolmen opintojakson kokonaisuuksiin. Hankkeessa rakentui kolme 15 opintopisteen kunnossapidon moduulia (kuva 2).

Kunnossapito teollisuudessa -moduulin opinnot aloitetaan kunnossapidon perusteet, tuotantolaitosten kone- ja laitekunnossapidon sekä tuotantolaitosten sähkö- ja automaatiokunnossapidon opintojaksoilla. Moduulin opiskeltuaan opiskelijalla on osaamista insinöörin toimenkuvan mukaisesti teollisuuden mekaanisesta kunnossapidosta sekä sähkö- ja automaatiokunnossapidosta. Opiskelija oppii työturvallisuudesta ja kestävästä kehityksestä kunnossapitotoiminnassa.

Kunnossapidon suunnittelun ja toteutuksen opintokokonaisuuteen kuuluvat opintojaksot kunnossapidon työnsuunnittelu, käyttövarmuus ja teollisuus 4.0 kunnossapidossa. Opintojaksot käytyään opiskelijalla on taitoja ja osaamista suunnitella teollista kunnossapitotoimintaa. Opiskelija ymmärtää käyttövarmuuden merkityksen tuotantolaitoksissa ja oppii tietämään teollisuus 4.0 teknologioiden mahdollisuudet kunnossapidossa.

Korkeimman tason kokonaisuus sisältää opintoja talouden ja johtamisen osa-alueilta. Moduulin opiskeltuaan opiskelijalla on osaamista johtaa ja kehittää kunnossapitotoimintaa vastuullisesti. Opiskelija oppii ymmärtämään tuotanto-omaisuuden hallinnan merkityksen teollisuudessa. Uudet kunnossapidon opintokokonaisuudet tulevat osaksi konetekniikan sekä sähkö- ja automaatiotekniikan insinööriopintoja. Opintojaksojen toteutus käynnistyy syksyllä 2023.

Teollisen kunnossapidon opintojaksojen rakenne ja opintojaksojen nimet.
Kuva 2. Kunnossapidon uudet moduulit ja opintojaksot

Työelämäyhteistyöllä koulutuksesta työelämän vaatimusten mukainen

Lapin alueen teollisuus- ja kunnossapitoyritysten asiantuntijoita haastateltiin KuTOMo-hankkeen aikana päivittäisten työarjessa tarvittavista osaamisista ja taidoista. Verkostoituminen työelämän asiantuntijoiden kanssa avaa mahdollisuuden huomioida työelämän tarpeet koulutuksen sisällöissä. Verkostojen avulla saavutetaan opintojen vastaavuus työelämän vaatimukset huomioiden. Koulutusten sisällöissä on mahdollista ottaa huomioon yritysten tarpeet, kun osapuolet ovat tietoisia toistensa tekemisistä. Työelämän mukana oleminen koulutuksen ja opetussuunnitelmien kehittämisessä on tärkeää, jotta opintojaksojen sisältöön ja toteutukseen saadaan päivitettyä tietoa ajantasaisesti.

Tulevaisuuden osaamisen ennakoiminen on haastavaa. TKI-toiminta voi olla tukemassa ajantasaisen tiedon, tutkimuksen ja alan kehityksen siirtymistä koulutukseen joustavammin. Ajankohtaisen tiedon siirtyminen työelämästä opetukseen vaatii tiivistä yhteistyötä TKI-asiantuntijoiden ja opettajien välillä.

Miten tästä eteenpäin?

KuTOMo-hankkeen tavoitteena on kunnossapito-osaamisen lisääminen, vahvistaminen ja varmistaminen huomioiden tulevaisuuden Teollisuus 4.0 ympäristöt ja siellä asetetut osaamisvaatimukset. Uudella 45 opintopisteen kunnossapito-opintojen tarjonnalla voidaan vastata korkeakoulutuksen osalta kunnossapito-osaamisen vahvistamisen tarpeeseen. Uuden teollisen kunnossapidon koulutuskokonaisuuden tarjonnan avulla lisätään myös Lapin ammattikorkeakoulun veto- ja pitovoimaa. Tämän kehittämistyön tuloksena Lapin AMKin Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmän tavoitteena on olla kansallisen tason merkittävä teollisen kunnossapidon koulutuksen tarjoaja tutkinto-opiskelijoille sekä työuran eri vaiheissa oleville henkilöille.

Ennen hankkeen päättymistä kaikkien yhdeksän opintojakson toteutuksen suunnittelua työstetään hankkeessa kevään 2023 aikana. Tärkeänä toimenpiteenä on myös opintojaksoilla käytettävän tiedon tuottaminen opiskeluympäristöihin. Materiaalien tuottamisesta vastaa Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmä ja KuTOMo-hanke.

Rahoittajan logot, toteutusaika, rahoituksen kokonaisbudjetti.

Lähteet:

Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF). 2022. Viitattu 1.12.2022 Viitekehys löytyy osoitteesta: https://europa.eu/europass/fi/european-qualifications-framework-eqf.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Tiedolla johtamista tukevat aineistot ja osaaminen ovat kysyttyjä matkailualueilla

27.1.2023



Kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
YTM Pasi Satokangas ja restonomi (YAMK) Mirva Tapaninen työskentelevät asiantuntijoina ja MSc Kristian Sievers tuntiopettajana Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Tiedolla johtaminen, oikeaan tietoon perustuva päätöksenteko, on ajankohtainen teema matkailun kehittämisessä. Nopeasti muuttuva toimintaympäristö edellyttää matkailuelinkeinolta ja muilta matkailun kehittäjiltä kykyä herkkään reagointiin toiminnan ohjaamiseksi vastaamaan kysynnän muutoksiin.

Mitä matkailun aluekehittäjien tarvitsema ”oikea tieto” voisi olla ja miten sitä voi hyödyntää? Näiden kysymysten parissa työskenneltiin Lapin ammattikorkeakoulun toteuttamassa TIEVA-hankkeessa.

Tiedolla johtamisen aineksia aluetasolle

Lapin ammattikorkeakoulussa on yhteistyössä Lapin liiton kanssa kehitetty matkailun tiedolla johtamista muun muassa Lapin matkailun koronatoipumisen tilannehuone -hankkeessa (EAKR, Lapin liitto, Vipuvoimaa EU:lta). Yritysten toipumista koronapandemian aiheuttamista vaikutuksista edesautettiin jakamalla nopealla päivitystahdilla tietoa matkailun kehittymisestä.

Syksyllä 2022 päättyneen Lapin matkailun tiedolla johtamisen syventäminen (TIEVA) -hankkeen (EAKR, Lapin liitto, Vipuvoimaa EU:lta) tavoitteena oli tiedolla johtamisen edistäminen aluetasolla, eli kunnissa ja matkailukeskuksissa. Hankkeen alussa kartoitettiin kohdealueita, joilla oli tarpeita ja mahdollisuus tiedolla johtamisen syventämiseen yhteistyössä hankkeen kanssa.

Vastauksista ilmeni, että aluekehittäjät käyttävät matkailun johtamisen tietoperustana muun muassa yöpymistilastoja, mediaseurantaa ja sosiaalisen median kanavissa tapahtuvan markkinoinnin vaikuttavuuden seurantaa. Tiedolla johtamisessa oli puutteita erityisesti resursseissa sekä tietolähteiden tuntemisessa.

Viisi kohdealuetta – useita tarpeita

Kartoituksen antamia tietoja hyödyntäen tiedolla johtamisen tukemiseen liittyvä työ kohdistettiin viidelle alueelle, joita olivat: Lappi (maakuntataso), Muonio, Pyhä, Luosto ja Sodankylä. Tietosisällön valitsemisessa käytiin keskusteluja yhteistyöhön liittyneiden alueiden kanssa. Matkailutoimijoiden esille tuomat tietotarpeet koskivat muun muassa matkailusesonkeja ja niiden vaikutuksia, hiilipäästöjä, matkailun talousvaikutuksia, rekisteröimätöntä majoitusta ja matkailukysynnän ennakointia.

Lapin luotsi -sivulle tuotiin uusia tietosisältöjä jäsenneltynä asiakkaan polun mukaisesti, eli jakaen tietoja suunnitteluvaiheesta, varaus- ja ostovaiheesta, matkailusta Lapissa sekä asiakaspalautteesta.

Matkan suunnitteluvaiheessa seurataan Lapin ja sen kohteiden kiinnostavuutta hakukoneissa. Varaus- ja ostovaiheessa seurataan matkailupalveluiden varausten määrää. Toteutumaa seurataan muun muassa matkojen määrien, yöpymisten ja liikkumista Lapissa koskevien tilastojen kautta.

Luotsiin on nostettu pilottikohteille kohteiden tarpeiden mukaisia sisältöjä. Lisäksi palveluun on päivitetty tiedot Lapin saavutettavuudesta ja Covid-19- pandemian vaikutuksista.

Ympärivuotisuuden tarkastelu palvelee muun muassa matkailutyöllisyyden edistämistä

Ympärivuotisuuden edistäminen on yksi yleisimmistä kehittämiskohteista Lapin matkailuelinkeinon ja -alueiden piirissä. Matkailualueiden ja -kohteiden vahvuus perustuu usein määrättyyn sesonkiin, esimerkiksi Lapissa joulu ja talvi laajemmin on erityisesti ulkomaalaisten matkailun osalta suosittu.

Korkeasesonki on tuottoisa, mutta voimakkaaseen sesonkivaihteluun liittyy myös ongelmia. Näistä eräs ajankohtaisimmista liittyy rekrytointivaikeuksiin. Mikäli tarjolla ei ole ympärivuotista työtä, matkailualan yritysten on vaikeampi palkata työntekijöitä.

Lapin matkailukeskukset ovatkin kiinnostuneita kehittämään toiminnasta entistä ympärivuotisempaa. Kehittäminen taas edellyttää mittaamista toiminnan vaikutusten seuraamiseksi. TIEVA-hankkeessa kehitettiin tunnuslukua kohteiden ympärivuotisuuden asteen mittaamiseksi. Käyttökelpoisimmaksi tavaksi todettiin laskea hiljaisimman kuukauden yöpymisten osuus vilkkaimman kuukauden yöpymisistä.

Tilastokeskuksen suhdanneaineistosta hankittiin myös ympärivuotisuuden kehittämisessä ja sesonkivaihtelujen kuvaamisessa tarvittavaa tietoa (Tilastokeskus 2023). Käyttöön hankittu tieto koski Muoniota ja siitä oli nähtävissä toimialojen liikevaihdon vaihtelu kuukausittain indeksinä esitettynä. Aineistosta erottuvat selvästi vuosivaihtelu ja kuukausivaihtelu sesonkeineen, mutta tarkkuustaso ei riitä esimerkiksi Oloksen ensilumenladun aiheuttamien vaikutusten erottamiseen.

Kysynnän ennakointi on aina tärkeää

Tulevan kysynnän ennakointi mahdollisimman hyvin on matkailuelinkeinon kannalta erittäin kiinnostavaa. Erilaiset toimintaympäristön muutoksista johtuvat vaihtelut tuovat omat haasteensa kysynnän ennakointiin ja sen pohjalta tehtävään toiminnan suunnitteluun. Kysynnän ennakointi asetettiin haasteeksi myös TIEVA-hankkeelle. Kysynnän ennakointi perustettiin lähinnä Google-hakuja koskevaan aineistoon sekä Amadeus-järjestelmän tietoa lentoliikenteen varaustilanteesta koskevaan tietoon.

TIEVA-hankkeen kokemuksien mukaan Lapin matkailussa kannattaa jatkossakin hyödyntää Google Trendsin tarjoamaa tietoa hakujen ja ihmisten kiinnostuksen kohteiden trendeistä. Tämä auttaa matkailutoimijoita suunnittelemaan osuvampaa markkinointia, tekemään järkeviä kohdennuksia ja seuraamaan muutoksia ihmisten kulutuskäyttäytymisessä.

Ennustaminen yhä vaikeampaa

Kysynnän ennakoimiseksi ei pystytty rakentamaan muuta luotettavaa ennustemallia, koska kansainväliseen matkailuun liittyy tällä hetkellä runsaasti epävarmuustekijöitä. Matkailukysyntä kesän 2021 ja talven 2022 aikana Lapissa oli hyvä, mutta samaan aikaan Ukrainan sota ja koronapandemian mahdollinen jatkuminen sekä epävakaa tilanne kansainvälisessä taloudessa muodostavat suuria epävarmuustekijöitä.

TIEVA-hankkeen käyttöön hankittiin myös Amadeus-järjestelmän tietoa lentoliikenteen varaustilanteesta. Tieto oli niin sanotusti raakamuodossa (csv), joten sen tulkinta on hyvin työlästä. Työkaluja esimerkiksi tiedon näköistämiseen ei ole.

BisLenz/ Tridea Oy selvitti TIEVA-hankkeen toimeksiannosta tiedon hyödynnettävyyttä. Analyysin mukaan tietojen hyödyntämiseksi tulisi muodostaa liiketoimintamalli ja ratkaista useita siihen liittyviä seikkoja, esimerkiksi miten tietojen automaattinen päivitys toteutettaisiin ja kuka olisi liiketoimintariskin kantava tietojen ”jälleenmyyjä”.

Asiakaspalautteita koottuna

TIEVA-hankkeessa hankittiin MyReputation-palvelusta asiakaspalautta koskevaa tietoa koko maakunnasta ja erillisistä kohteista. Palvelussa esitetty tieto on peräisin useista yleisesti käytössä olevista tunnetuista asiakaspalautekanavista. Eri kanavista peräisin oleva tieto on muokattu siten, että niistä on voitu muodostaa yleisarvosanoja.

MyReputation-tietoa esiteltiin alueiden edustajille myös kohde- ja yrityskohtaisesti. Laaja asiakaspalaute kootusti esitettynä antaa yrityksille ja kohteille tutustumisen arvoista tietoa, jonka taustaehdot on hyvä tuntea ennen pitemmälle vietyjen johtopäätösten tekemistä.

Hiilijalanjäljen laskennassa tarvitaan empiiristä tietoa

Hankkeessa pilotoitiin myös hiilijalanjäljen laskentaa Pyhä-Luosto-alueella yhteistyössä Välkky-hankkeen kanssa. Laskentaan antoi tietoja 12 yritystä ja tiedoista pystyttiin tekemään joitakin alustavia johtopäätöksiä.

Osallistuvia yrityksiä tulee olla sellainen määrä, että saadaan perustietoa erilaisista päästölähteistä. Kun nämä tiedot yhdistetään esimerkiksi muihin aluetta kuvaaviin tilastoihin, on mahdollista päästä kattavampiin päästölaskelmiin. Kohdetasoista laskentaa helpottaa huomattavasti, mikäli myös matkailuyrityksiä palvelevilta toimijoilta, kuten kuljetusyrityksiltä ja kiinteistöjen omistajilta saadaan tietoja.

Tiedolla johtamisen kumppanuudet

TIEVA-hankkeen yhtenä tavoitteena oli rakentaa yhteistyötä tiedolla johtamisessa ja datan käytössä erityisesti kansainvälisten (S3 Platform, NECSTouR) ja kansallisten kumppanien (Visit Finland, Tilastokeskus) kanssa. S3 Platform on EU-tasoinen matkailun temaattinen kumppanuus. Kumppanuuden teema on Digitalization and Safety in Tourism ja Lapista kumppanuuden toiminnassa mukana ovat Lapin liiton lisäksi Lapin AMK. Tämän teeman pohjalta syntynyt eurooppalainen yhteistyöaloite Tourism of Tomorrow Lab, joka tarjoaa matkailun tiedolla johtamisen palveluja matkailualueille.

Vuoden 2022 alusta Tourism of Tomorrow Lab (ToTLab) on NECSTouR:n osasto. NECSTour on eurooppalaisten matkailualueiden organisaatio. TotLab on tiedolla johtamisen asiantuntijakumppani, joka toimittaa dataan perustuvia palveluita Premium-jäsenille. Tavoitteena on ratkaista konkreettisia ja todellisia ongelmia käsi kädessä alueellisten matkailuorganisaation kanssa ja jakaa oppimisia verkoston jäsenten kesken.

TIEVA-hankkeen toiminnassa TOTLab yhteistyötä on tehty kahdella tasolla, toisaalta kehittäen TOTLabin palveluja kansainväliseen tarjontaan ja toisaalta hyödyntäen palvelujen Lapin tiedolla johtamisen projektien sparraukseen.

Matkailualueilla haasteita sopivien tietolähteiden löytämisessä ja hyödyntämisessä

Matkailun tiedolla johtamista on harjoitettu tuon käsitteen alla Lapissa useita vuosia. Jo tätä aiemmin erilaista aineistoa, kuten tilastoja, on hyödynnetty matkailuelinkeinon piirissä toiminnan ohjaamisessa.

Koronapandemian aika nopeine muutoksineen korosti entisestään ajankohtaisen tiedon merkitystä. Lapin matkailun koronatoipumisen tilannehuone -hankkeessa nousi esille kohdekohtaisen tiedon merkitys, joka sai vahvistusta TIEVA-hankkeessa.

Maakunnalliselle matkailutiedolle on tarvetta ja monet kohteista käyttävät periaatteessa samoja tietolähteitä. Kohteilla on usein määrättyjä omia tietotarpeita, joihin ne etsivät vastauksia kehittääkseen alueen matkailua parhaalla tavalla. Nämä voivat olla yleisistä tietolähteistä, kuten tilastoista tehtyjä erillistilauksia tai perustilastojen hankkimista käyttöön mahdollisimman nopeasti omaksuttavassa muodossa.

Lisäksi kohteilla voi olla muita erityisiä tietotarpeita, jotka voivat vaatia vaikkapa matkailun talousvaikutuksia kuvaavia erillisselvityksiä. Kohdekohtaisen tiedon ongelmat ja ratkaisut kytkeytyvät lopulta matkailutiedon yleiseen problematiikkaan – kuinka saada käyttöön mahdollisimman kattavaa tietoa ajantasaisesti, helposti tulkittavassa muodossa ja siten, että se palvelee tulevan toiminnan suunnittelua.

Tietoaineistoja on olemassa valtavia määriä, jatkossa tulisikin muun muassa keskittyä tunnistamaan oleelliset aineistot sekä mallit, joiden avulla saadaan numeromassoista irti merkityksellistä tietoa matkailun kehittäjille.

Lähde

Tilastokeskus (2023) Toimialoittainen yritystietopalvelu. Luettu 25.1.2013 osoitteesta: https://www.stat.fi/tup/yritystietopalvelu/index.html

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle





LUC yhteisön kriisivalmiutta tehostamassa

7.11.2022



Reijo Tolppi.
HT Reijo Tolppi työskentelee projektijohtajana Lapin ammattikorkeakoulussa.

Koulutuksen kriisinkestävyys

Korkeakoulut näyttävät olevan sitkeää tekoa. Vahvistusta väitteelle olemme saaneet Ukrainasta, missä on tähän mennessä evakuoitu sodan jaloista ainakin 25 erilaista korkeakoulua ja kymmeniä erilaisia korkeakoulujen alueyksiköitä. Suuri osa näiden oppilaitosten naispuolisista opiskelijoista on hajonnut pitkin maailmaa, ja miehistä huomattava osa on rintamalla.

Ukrainan lukukausimaksuista elävät yliopistot ovat taloudellisesti ahtaalla, mutta opetus ja tutkimus jatkuvat jotenkuten kaikesta huolimatta. Yleinen linjaus tuntuu olevan se, että sota ei ole syy laskea tasoa, vaan kurssit täytyy läpäistä entiseen malliin, jos haluaa tutkinnon suorittaa.

Yleisen hulluuden keskellä opinnot voivat olla se ratkaiseva tekijä, mikä saa juoksuhaudoissa rypevät nuoret miehet pysymään järjissään.
Suomalaisten omat kokemukset sotatilanteesta ovat onneksi jo runsaan 80 vuoden takaisia. Talvisodan jälkeen keväällä 1940 ylioppilaskirjoitukset jäivät pitämättä, eikä kirjoituksia saatu järjestettyä jatkosodan alkupuolella keväällä 1942. Pakkotilanteessa ylioppilaslautakunta päätti myöntää todistukset aiemman osaamisen perusteella. Jatkosodan asemasotavaiheessa sotilaille järjestettiin kirjeopetusta. Etulinjan taistelijoillekin pyrittiin järjestämään hiljainen lukusoppi. Jotenkin tässä taidettiin myös onnistua, sillä noin 4000 sotilasta suoritti ylioppilastutkinnon sotakirjoituksissa. Yliopistot menivät niinkin pitkälle, että rintamalle lähetettiin vierailevia luennoitsijoita.

Tekemällä oppii

Lapin korkeakouluyhteisö on paininut viime vuosina omien ja maailmanlaajuisten kriisien kanssa. Korona on ollut kova koulu, AVI lukitsi firman useaan otteeseen, ja hiljaisuus laskeutui kampuksille. Onneksi meillä on vahva perinne etäopetukseen, ja sekä opettajat että opiskelijat sopeutuivat kampusten sulkemiseen ehkä paremmin kuin monessa muussa paikassa.

Korona kohotti turvallisuustietoutta laajemminkin. Saimme yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteiseksi resurssiksi Laurean maineikkaan turvallisuuskoulutuksen suorittaneet Reijo Huhtalan, jonka johdolla Lapin korkeakouluihin laadittiin valmiussuunnitelmat. Näissä suunnitelmissa on jo hyvän sään aikana mietitty kuka tekee ja mitä, jos kriisiin joudutaan.

Suunnittelu on tarpeellista, mutta ei vielä riittävää. Uusia suunnitelmia päästiin testaamaan 14.10.2022 järjestetyssä valmiusharjoituksessa, jonka käytännön järjestelyistä vastasi Incident Management Solutions Oy (IMS). Konsernin johto koottiin yliopiston luentosaliin L8, ovi suljettiin, ja käärittiin hihat. Harjoituksen johto oli antanut ennakkotehtäviä, ja kuvannut taustatilannetta, joka kovasti muistutti todellista tilannetta lokakuussa 2022. Ajatuksena oli yhdessä keskustellen käydä lävitse erilaisia kriisivariaatioita.

Liikkeelle lähdettiin uhkausviestistä, jossa uhattiin lukita kaikki oppilaitosten verkkopalvelut, mikäli oppilaitosten nettisivuilla ei julkaista Venäjän erikoisoperaatiota Ukrainassa tukevaa viestiä ja makseta lunnaina 10 bitcoinia, mikä vastaa noin 200 000 euroa. Tilanne muistutti kovasti helmikuussa Savonia ammattikorkeakoulua vastaan tehtyä tietoturvahyökkäystä, missä Savonian tietokoneille oli ilmeisen asiaan vihkiytyneen tahon toimesta asennettu kiristysohjelma.

Kyberhyökkäyksen lisäksi päivän kuluessa harjoiteltiin toimintaa

- talvikauteen ajoittuneessa laajamittaisessa sähkökatkossa, missä osa yliopiston ja ammattikorkeakoulun tilat oli varattava hätämajoitustiloiksi

- sotilaallisen uhan kohdistuessa Suomeen

- valmiuslain astuttua voimaan, mistä seurasi puolustusvoimien ilmoitus tilatarpeista ammattikorkeakoulun Jokiväylän kampuksella sekä velvoite luovuttaa sairaanhoitajapätevyyden omaava henkilöstö työskentelemään sairaaloissa

- sotilaallisen kriisin ja puolustusvoimien liikekannallepanon aikana.


Ihmisiä istumassa luokkahuoneessa.
Kuva 1. Marko Kilpinen (IMSolutions) avaa harjoituksen.

Harjoituksen anti

Lokakuun harjoitus osui aikaan, jossa uutisista ilta toisensa jälkeen tulee tietoa Euroopan turvallisuustilanteen rapautumisesta. Epävarmalla turvallisuustilanteella saattoi olla oma roolinsa siihen, että kaikki kutsutut olivat paikalla alusta loppuun. Harjoitus oli suunniteltu siten, että se pakotti meidät miettimään, miten päätöksenteko kriisitilanteessa tapahtuu, ja millaista tilannejohtokeskusta rehtorit kriisijohtamisessa tuekseen tarvitsevat.

Johtokeskuksessa toimiville harjoitus antoi mielikuvan siitä, mitä heiltä kriisin yllättäessä odotetaan. Kovimmassa paineessa harjoitusskenaariossa näytti olevan konsernin IT palvelut, joilla tosin on kriisitilanteista muita enemmän kokemusta ja jatkuva toimintavalmius varsin hyvällä tasolla. Kaiken kaikkiaan harjoitus osoitti, että kriisivalmiutta on edelleen varaa parantaa, mutta lohdullista oli havaita, että Lapin korkeakouluissa on paljon asiantuntemusta kriisitoimintaan, ja asenne kohdallaan.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Sähkön toimitusvarmuuden parantamiseksi testattiin uudenlaista jäänkaristinta

25.10.2022



Suopajärvi Jussi.jpg
Jussi Suopajärvi, asiantuntija, Insinööri (AMK), Uudistuva Teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu.

Logokokoelma Jussi Suopajärvi 2022.jpg

Kylmillä alueilla on totuttu tulemaan toimeen pakkasen ja lumen kanssa. Ihmisten keksimä ja rakentama tekniikka monipuolistuu koko ajan, ja samalla ihmiset tulevat siitä enemmän ja enemmän riippuvaisiksi. Esimerkiksi sähkökatko aiheuttaa jo lyhyen ajan jälkeen erilaisia ongelmia ihmisille ja infrastruktuurille.

Talvisin yhtenä sähkökatkon syynä voi olla voimalinjalle kertynyt lumi ja jää. Esimerkiksi Norjan tuntureilla on alueita, joissa on mitattu yli 300 kg/m jää- ja lumipainoa voimalinjoilla (Kuva 1). Näin suuri ylimääräinen paino linjalla on jo erittäin merkittävä ongelma ja voi aiheuttaa suuria rakenteellisia vahinkoja, joiden korjaus on hidasta ja kallista.

Kuva 1 Suopajärvi Jussi.jpg

Kuva 1. Masoud F., et al. “Coatings for Protecting Overhead Power Network Equipment in Winter Conditions” ISBN: 978-2-85873-334-7 CIGRE Publication 2015.

Jäänkestävä Arktis - Jään- ja lumenhallinnan innovaatiot (Ice Proof Arctic – Innovations for ice and snow management, IPA) -hankkeen tarkoituksena oli muun muassa kehittää ratkaisuja jää- ja lumikuormien aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Hankkeen aikana etsittiin ratkaisuja, joilla voidaan luotettavasti ja kustannustehokkaasti hallita lumen ja jään aiheuttamia riskejä kriittiselle infrastruktuurille kuten sähköverkoille.

Sähköverkkojen ilmajohtojen huoltotoimiin lisäkustannuksia tuovat muun muassa talvisaikaan suoritettavat tarkastukset tykkylumen varalta. Jää- ja lumivaurioiden ehkäisemiseksi tehdään pääsääntöisesti helikoptereilla niin sanottua huurrepartiointia, jolloin siirtolinjojen ukkosjohdinkaapeleiden päälle kertynyttä lunta ja jäätä tarvittaessa pudotetaan.

Ukkosköysi on suurilla sähkönsiirtolinjoilla oleva vaijeri, joka sijaitsee varsinaisten vaihejohtimien yläpuolella ja nimensä mukaisesti suojaa itse vaihejohtimia salamaniskuilta (Kuva 2). Salaman osuessa sähkölinjaan sen on suunniteltu osuvan ukkosköyteen ja tätä kautta se ohjautuu hallitusti maahan aiheuttamatta ongelmia sähkönjakeluun.

Kuva 2 Suopajärvi Jussi.jpg

Kuva 2. Ukkosköydet ovat kaksi ylintä johdinta kuvassa. (Kuva Jussi Suopajärvi)

Lumen ja jään kertyminen ukkosköyteen (Kuva 3) aiheuttaa vuosittain ongelmia sähkönjakeluun. Pienimmillään ongelmat ovat vain lyhyitä sähkökatkoja, kun ukkosköysi painon alla osuu vaihejohtimiin ja aiheuttaa hetkellisen oikosulun. Pahimmillaan tällainen tilanne voi johtaa voimalinjan rakenteiden pettämiseen painon alla ja suuriin aineellisiin ja taloudellisiin vahinkoihin.

Kuva 3 Jussi Suopajärvi.jpg

Kuva 3. Testiradalla kaapeliin kertynyttä kuuraa. (Kuva Markus Harrinkoski)

Suomessa tällaista ongelmaa esiintyy etenkin idässä ja pohjoisessa runsaslumisilla alueilla sekä tuntureiden huipulla. Ongelmana on myös, että kohteet, joissa ongelmista kärsitään eivät ole aina samoissa kohdissa, vaan voivat vaihdella linjan eri osuuksilla useiden kymmenien kilometrien matkalla. Toisena ongelmana on sähkölinjojen sijainti, koska linjat sijaitsevat usein maastossa hankalien kulkuyhteyksien päässä. Tähän asti lumenpudotusta ja linjojen tarkistamista on hoidettu helikoptereilla sekä tarkistuspartioilla. Tarkistuspartiot liikkuvat yleensä moottorikelkoilla tai mönkijöillä ja tarkistus on hidasta. Lisäksi tarkistukset ajoittuvat yleensä myrskyjen ja sateiden jälkipuolelle, jolloin vahinkoja on voinut jo aiheutua.

Idea jäänkaristimeen ja sen toimintaan tuli alun perin Global Boiler Works Oy:ltä ja testikaristimen toimintaperiaatetta alettiin suunnittelemaan heidän patenttinsa pohjalta. Laitteen toiminta perustuu ideaan, jossa kaapelia kiristetään ja sen jälkeen kiristys vapautetaan yhtäkkisesti. Tästä muodostuu aaltoliike, jonka seurauksena ukkosköyteen kerääntynyt lumi ja jää tippuvat alas ennen kuin ehditään lähellekään kriittistä painorajaa (Kuva 4). Tällaista ideaa haluttiin lähteä testaamaan, koska tarkoituksena oli kehittää laite, jolla lumi saadaan pudotettua mahdollisimman pienellä energiamäärällä. Pudotukseen käytettävän energiamäärän rajoittavana tekijänä on sen saanti ja kerääminen, koska laitteen käyttämä energia joudutaan keräämään esimerkiksi auringosta ja varastoimaan käyttöä varten akkuun.

Kuva 4 Jussi Suopajärvi.jpg

Kuva 4. Jäänkaristimen aikaansaama lumen putoaminen (Kuva Jussi Suopajärvi).

Ice proof arctic -hankkeelle rakennettiin testiympäristö talveksi 2021–2022 Muonioon Oloksen tuulivoimapuistoon. Tuulivoimapuistossa on viisi tuulimyllyä ja se sijaitsee Olos-tunturin huipulla. Paikkana tämä oli loistava niin sijainniltaan kuin sää- ja lumiolosuhteiltaan (Kuva 5).

Testiympäristönä toimi kaksi merikonttia, jotka sijaitsivat noin 90 metrin etäisyydellä toisistaan. Konttien väliin oli asennettu johdin, joka kuvasti ukkosköyttä. Johtimena oli käytössä markkinanimeltään ”Sustrong” -johdin, jota käytetään oikeastikin ukkosköytenä siirtolinjoilla. Johtimeen oli kiinnitettynä erilaisia antureita, joilla pystyttiin mittaamaan johtimen kireyttä ja näin arvioimaan johtimelle kertyneen painon määrää ja karistimen tehokkuutta. Samassa ympäristössä testattiin myös muita Ice proof arctic hankkeeseen liittyviä sensoreita ja ideoita.

Kuva 5 Jussi Suopajärvi.jpg

Kuva 5. Oloksen testialue (Kuva Jussi Suopajärvi)

Pudotin suunniteltiin toimimaan yhdellä moottorilla toimintavarmuuden parantamiseksi. Moottoriksi valikoitui 12 V:n lasinpyyhkimen moottori, koska sellainen tiedettiin ennestään hyväksi moneen eri tarkoitukseen edullisuutensa, toimintavarmuutensa ja alennusvaihteiston vuoksi. Testivaiheessa pudotinta ohjattiin internetin kautta ethernet-releellä. Pudottimeen oli asennettuna myös pieni kamera, jonka avulla laitteen moottorikäyttöä valvottiin ja samalla voitiin seurata laitteen sisäistä toimintaa (Kuva 6). Testivaiheen jälkeen pudotin on mahdollista varustaa sensoritekniikalla, joka havaitsee köyteen kerääntyneen lumen ja jään, kun asetettu raja ylittyy pudotin käynnistää täräytyssyklin automaattisesti. Yhtenä sensori vaihtoehtona voi olla esimerkiksi LoRaWAN-kulmasensori.

Kuva 6 Jussi Suopajärvi.jpg

Kuva 6. Valvontakamerakuva laitteen sisältä (Kuva Jussi Suopajärvi).

Pudottimen mekaniikka (Kuva 7) on pyritty pitämään mahdollisimman yksinkertaisena, jotta toimintavarmuudesta saataisiin mahdollisimman hyvä. Pudottimessa 12 V:n moottori kiristää ketjuvälityksen kautta kierretankoa, johon on kiinnitetty pohjalevy. Pohjalevyyn on kiinnitetty sakarat, joiden päässä on laakerit, myös sakaran kiinnityskohdassa on käytetty laakeria liikkuvuuden parantamiseksi. Kaapelin kiristysvaiheessa sakaroiden kynnet ovat kiristyslevyn kulmien yli jousien pitäessä sakarat mahdollisimman kiinni toisissaan. Kiristyslevyssä on korvakkeet, johon kaapelia kiristävä painin kiinnitettiin. Testien alussa painikkeena käytettiin 3D-tulostimella ASA-muovista tulostettua mallia. Muovista tulostettu painin rikkoutui testin puolessa välissä. Rikkoutumisen jälkeen painin korvattiin alumiinista tehdyllä painimella.

Kuva 7 Jussi Suopajärvi.jpg

Kuva 7. Karistimen osat 1 kiristyslevy, 2 sakara, 3 pohjalevy, 4 kartio, 5 ohjurit, 6 jousi, 7 kierretanko, 8 korvakkeet, 9 kaapelinpainin (Kuva Jussi Suopajärvi)

Kun moottoria käytetään kiristyssuuntaan, mekanismi liikkuu alaspäin kierretangon vetämänä (Kuva 8). Suunnitellun kiristyksen lähestyessä, kiristyslevyä pitelevät sakarat alkavat alapäästään osumaan kartioon, joka pakottaa sakarat yläpäästään erilleen ja näin ollen kiristyslevy vapautuu aiheuttaen iskun ja aaltoliikkeen kaapeliin.

Palautusvaiheessa moottoria pyöritetään vastakkaiseen suuntaan, jolloin pohjalevy ja siihen kiinnitetyt sakarat alkavat nousemaan. Sakaroiden saavuttaessa kiristyslevynpohjan, siihen kiinnitetyt ohjurit alkavat ohjaamaan ja levittämään sakaroita reunan yli. Sakaroiden kynsien ylittäessä kiristyslevyn reunan, laitteessa oleva jousi vetää ne yhteen ja lukitsee kiristyslevyn niiden väliin. Tämän jälkeen laite valmiina uuteen iskuun.

Kuva 8 Jussi Suopajärvi.jpg

Kuva 8. 1 Kiristys alkaa, 2 sakarat alkavat osumaan kartioon, 3 laukaisu, uudelleen viritys (Kuva Jussi Suopajärvi)

Pudottimen avulla saatiin testiradalle kertynyttä lunta ja kuuraa pudotettua merkittäviä määriä, mutta testeissä havaitsimme, että parhaan tuloksen saavuttamiseksi pudotinta tarvitsi käyttää useampia kertoja peräkkäin. Alla olevista kuvioista (Kuvio 1) voi havaita muutokset, jotka karistimen käytöllä saatiin aikaan kaapelin kireydessä ja siitä arvioiduissa painossa. Johtimen kireys vaihtelee myös ympäristön lämpötilan mukaan, tämän takia taulukoiden nollakohta ei välttämättä ole oikeassa paikassa, mutta muutokset ovat selkeästi havaittavissa.

Kuvio 1 Jussi Suopajärvi.jpg
Kuvio 1. Kaksi erillistä pudotusta ja niiden seuraukset (Kuvio Oulun Yliopisto Harri Juttula).

Testausjakson jälkeen havaitsimme kaapelissa pieniä painaumia, jotka sijaitsivat karistimen pyörien sekä painimen kohdalla (Kuva 9). Tästä voi syntyä ongelma pitkään käytettäessä. Merkkejä varsinaisesta rikkoutumisesta ei kuitenkaan havaittu. Ongelmalta olisi mahdollisesti voitu välttyä, jos alkuperäisenä paininpäänä ollut muovinen 3D tuloste olisi kestänyt ongelmitta.

Kuva 9 Jussi Suopajärvi.jpg

Kuva 9. Kaapelissa havaittuja jälkiä pudottimen kohdalta (Kuva Jussi Suopajärvi).

Hankkeessa saatiin paljon tietoa sähkölinjoille kerääntyvästä lumesta ja jäästä koko Skandinavian alueelta, koska mukana oli kumppaneita Suomen lisäksi Ruotsista ja Norjasta. Lisäksi saatiin tietoa miten alueelliset olot ja korkeuserot vaikuttavat lumen ja jään kertymiseen linjoille sekä millaista lumi ja jää ovat koostumukseltaan. Vaikka nyt testattu karistin jättikin painaumia kaapeliin, niin tästä on hyvää jatkaa eteenpäin mahdollisesti uuden karistintyypin kanssa tai parannellen tätä jo testattua laitetyyppiä.

(Ice Proof Arctic – Innovations for ice and snow management, IPA) -hankkeen tavoitteena on ollut lisätä innovaatiotoimintaa ja siihen osallistuvien toimijoiden määrää Interreg Pohjoinen -ohjelma-alueella kehittämällä ja tutkimalla erilaisia ratkaisuja jää- ja lumikuormien aiheuttamien vahinkojen pienentämiseksi. Hankkeessa on testattu erilaisia ratkaisuja sähkönsiirtolinjojen jäänmuodostumisen hallintaan, tuulimyllyjen siipiin muodostuvan jään hallintaan sekä erilaisten rakennusten kattojen lumikuormien hallintaan. Hankkeen kokonaisbudjetti on ollut 1 021 505 € ja 1 736 939 NOK. Hankeaika on ollut 1.10.2019-30.9.2022. Hankkeessa ovat olleet mukana Oulun Yliopisto, Luulajan Teknillinen Yliopisto, Tromssan Yliopisto ja Lapin Ammattikorkeakoulu. Päärahoittajina ovat toimineet Interreg Pohjoinen, Lapin Liitto, Region Norrbotten ja Tromssan ja Finmarkun fylkinkomuuni.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle





Teknologiariskit osana yritysten kehitystyötä

1.12.2021



Kirjoittajan kasvot.
Insinööri (YAMK) Leena Parkkila työskentelee projekti-insinöörinä Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Korkean teknologian yritykset kohtaavat erilaisia strategisia liiketoimintariskejä kehitystyössään. Yrityksen sisäisiin riskeihin kuuluva teknologiariski ”sisältää kaikki ei-toivotut tapahtumat, jotka liittyvät teknologioiden hyödyntämiseen ja teknologiapäätöksiin” (Peltonen 2002).

Teknologiariskin toteutuessa seurauksena on pahimmassa tapauksessa yrityksen ajautuminen teknologiseen ”umpikujaan”. Tästä on hankalaa ja kallista siirtyä uusiin teknologioihin ja toimintamalleihin. Yritykselle tulee pahimmassa tapauksessa merkittäviä taloudellisia menetyksiä, joka estää tarvittavan rahoituksen saamisen. Tästä seuraa toteutuneiden seurausten osalta myös taloudellinen riski. (Rousku 2017.)

Digitaalisten innovaatioiden teknologisena riskinä suuryrityksille sekä pk- ja mikroyrityksille on tietyn teknologian häviäminen markkinoilta. Lapin ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyötä tekevän Uudistuvan teollisuuden -osaamisryhmän hankkeissa ja kehitystyössä on törmätty samaan ongelmaan.

Syitä tietyn teknologian häviämiseen markkinoilta voi vain arvailla. Esimerkiksi tuotetta valmistavan yrityksen liiketoiminnan muutokset, keskeneräinen tai liian aikaisin julkistettu tuote ja vanhentunut teknologia sekä yritysten fuusiot voivat vaikuttaa teknologian häviämiseen markkinoilta. Tässä blogiartikkelissa esitetään ajatuksia ja esimerkkejä yritysten kehitystyössä ilmenevistä teknologian häviämisen riskeistä.

Teknologinen osaaminen kehitystyön vauhdittajana

DigiProcess-hankkeen (1.10.2019 - 30.9.2022) suuryritys- ja pk-yrityshaastatteluiden mukaan korkea teknologinen osaaminen on vauhdittanut pk- ja mikroyritysten pääsyä suuryrityksen kumppaneiksi ja kehittämään uusia tuotteita- ja palveluita parantaakseen suuryrityksen tuotannon kyvykkyyttä.

Korkean teknologian yritykset haluavat pysyä markkinoilla ja kehityksen kärjessä, joten tuote- ja palveluinnovaatioiden kehitys on heille elintärkeää. Digitalisaation kehittymisen myötä yritykset haluavat hyödyntää markkinoilla olevaa uusinta teknologiaa ja käyttää sitä osana omia innovaatioita. Yritykset haluavat tarjota asiakkaille parhainta mahdollista teknologiaa sisältäviä tuotteita ja palveluita. Ilman uusinta teknologiaa yritys jää hyvin nopeasti jälkeen muista yrityksistä (TechRepublic 2021).

Vanhentunut teknologia

Suuryrityshaastattelujen mukaan kaikki ei ole aina mennyt yrityksissä ns. ”putkeen” ja epäonnistumisiakin on tullut, kun yritykset ovat etsineet omaa tietä digitalisaation kehityksessä. Epäonnistumiset ovat kuitenkin ”antaneet osansa yrityksen digitalisaation suuntaan”.

Suuryritysyrityshaastatteluissa tuli esiin tapaus, jossa tietty teknologia lopetettiin valmistajan toimesta. Suuryrityksen edustajan mukaan ”teknologia lähti alta, eikä laitteita ollut enää saatavilla”. Teknologiaa käytettiin lisätyn todellisuuden (AR, Augmented Reality) hankkeessa, jossa käytettiin Google Tangon sisäpaikannusteknologiaa.

Haastatteluiden perusteella kävi ilmi, ettei Google Tangon ohjelmisto- ja teknologia-alustaa enää tueta eikä kehitetä eteenpäin. Google päätyi lopettamaan kehittämänsä lisätyn todellisuuden Tango-ohjelmistoalustan vanhentuneena niin ettei se enää tukenut sitä 1.3.2018 jälkeen. (Kastrenakes 2017).

Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuvan teollisuuden -osaamisryhmän hankkeissa ja kehitystyössä on muutama vuosi sitten kohdattu samantapaisia haasteita kuin yrityksissäkin mm. Google Tangon suhteen. Eräässä hankkeessa tutkittiin lisättyä todellisuutta ja sen soveltamista, joten siinä käytettiin Google Tango-ohjelmistoalustaa ja siihen yhteensopivia laitteita.

Keskeneräinen tuote markkinoille

Yrityksissä käytetään resursseja uuden tuotteen ja palvelun kehitystyöhön, mutta pk- tai mikroyritys ei saa lopputuotetta valmiiksi asiakkaille niin kuin on suunniteltu. Kehitystyössä tarvittavaa tuotetta esim. Google Glass älylaseja ei myyty enää kuluttajille (Tsukayama 2015). Eräs pk-yritys oli ottanut Google Glass -lasit käyttöön kehitystyössään, joten tässä tapauksessa konkretisoituivat sekä teknologiset että taloudelliset riskit.

Google Glass -lasit (kuva 1) tulivat myyntiin vuonna 2014 ja vuonna 2015 Google ilmoitti lopettavansa lasien tuottamisen. (Wikipedia 2021.) Kävi ilmi, etteivät lasit olleet vielä täysin valmiit eikä hyväksyttävissä kuluttajakäyttöön (Lehtiniitty 2017a). Google ei kuitenkaan täysin lopettanut lasien tuottamista vaan julkaisi vuonna 2017 seuraavan mallin yrityspuolelle eli Google Glass Enterprise Edition’in sekä myöhemmin vuonna 2019 Google Glass Enterprise Edition 2:n. (Wikipedia 2021.)

Silmälaseja muistuttavat vr-lasit.
Kuva 1. Google Glass -lasit (Wikimedia Commons 2020.)

Tulevaisuuden ennustamisen vaikeus

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, ainoastaan voi esittää arvailuja tulevaisuuden kehityksen suunnasta. Ei voi myöskään tietää etukäteen tuleeko tietyn teknologian käytöstä riskejä vai ei. Kehitystyötä eri teknologioiden parissa on kuitenkin tehtävä sekä yrityksissä että ammattikorkeakouluissa. Kehitystyö ja siinä epäonnistuminen ei ole turhaa, sillä siitä saa oppia. Se antaa kuitenkin osansa digitalisaation kehityksen suunnalle.

Teknologisesta riskistä seuraava taloudellinen riski on mikro- ja pk-yrityksille paljon vakavampaa kuin suuryrityksille, joilla on enemmän taloudellisia resursseja kokeilla erilaisia pilottiprojekteja. Epäonnistuneet projektit ja teknologian häviäminen markkinoilta ei kaada suuryritystä, mutta voi sysätä pienen yrityksen taloudelliseen ahdinkoon.

Tärkeintä on kuitenkin huomata ja luopua ajoissa väärästä teknologisesta suunnasta, ettei kehitystyöhön käytetä liikaa resursseja. Täytyy ottaa huomioon tehdyt virheet, oppia niistä ja käyttää hyödyksi niitä teknologian osa-alueita, joita kyseisessä projektissa hyödynnettiin. Aikaisemmista tiedoista voi olla hyötyä kehitettäessä uusia digitaalisia tuotteita ja palveluita.

Lähteet:

Kastrenakes, J. 2017. Google’s Project Tango is shutting down because ARCore is already here. The Verge Dec 15, 2017. Viitattu 16.11.2021 https://www.theverge.com/2017/12/15/16782556/project-tango-google-shutting-down-arcore-augmented-reality

Lehtiniitty, M. 2017a. Yllättävä julkaisu: Google Glass -laseille ensimmäinen ohjelmistopäivitys kolmeen vuoteen. Mobiili.fi 21.6.2017. Viitattu 12.11.2021 https://mobiili.fi/2017/06/21/yllattava-julkaisu-google-glass-laseille-ensimmainen-ohjelmistopaivitys-kolmeen-vuoteen/

Peltonen, K. 2002. Teknologian valinnassa piilee monta riskiä. Tekniikka & Talous. 26.9.2002. Viitattu 12.11.2021 https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/teknologian-valinnassa-piilee-monta-riskia/f17d5787-f116-30ea-abd6-1c48c1c6daf4

Rousku, K. (toimittaja). 2017. VM 22/2017 Ohje riskienhallintaan – LIITTEET 1 – 6. Valtionvarainministeriö. Viitattu 17.11.2021 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80013/Liitteet_VM22_2017.pdf

TechRepublic, 2021. Digital transformation: A cheat sheet. November 5, 2021 Viitattu 12.11.2021 https://www.techrepublic.com/article/digital-transformation-a-cheat-sheet/

Tsukayama, H. 2015. Google will stop selling Glass to the general public. But Google says the device is not dead yet. January 15, 2015. The Washington post. Viitattu 19.11.2021. https://www.washingtonpost.com/news/the-switch/wp/2015/01/15/google-will-stop-selling-glass-to-the-general-public-but-google-says-the-device-is-not-dead-yet/

Wikimedia Commons. 2020. File: Google Glass Main.jpg. Viitattu 16.11.2021 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Google_Glass_Main.jpg

Wikipedia. 2021. Google Glass. Viitattu 17.11.2021 https://en.wikipedia.org/wiki/Google_Glass


> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivull



Maaseudulla on merkitystä myös tulevaisuudessa

29.11.2021



Kirjoittajan kasvot.
OTM, HTM, MMM Tia Lämsä työskentelee lehtorina Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä.

Ennustaminen on aina vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen. Vanha totuus pitää edelleen paikkansa.

Vaikka Suomessa tapahtuu laajalla mittakaavalla alueellista keskittymistä, on maaseutualueilla edelleen iso merkitys maassamme. Suomalaisista yrityksistä 40 prosenttia toimii maaseudulla ja kolmanneksella maatiloista on maatalouden ulkopuolista yritystoimintaa (MMM 2021).

Kun tarkastellaan Suomea yritystukien valossa, Suomen pinta-alasta 95 prosenttia on maaseutua. Tästä näkökulmasta tarkastellen 30 prosenttia Suomen yrityksistä sijaitsee maaseudulla. (Ely-keskus 2021). Näiden lukujen valossa ei käy kiistäminen, etteikö maaseudun tulevaisuudella ole merkitystä koko Suomelle. Alueella on myös potentiaalia moneen.

Korona myös osaltaan vaikutti siihen, että osa maaseutualueista on muutaman viime vuoden aikana saanut käännettyä muuttotappionsa jopa muuttovoittoon tai ainakin pienentämään tappiotansa. Moni työntekijä on etätyöhön siirtyessään muuttanut mökkipaikkakunnalleen pysyvämmin tai vihdoin toteuttanut haaveensa siirtyä kaupungin vilinästä maaseudun rauhaan. Tämä tuo toki uusia mahdollisuuksia myös näiden alueiden yrityksille.

Maaseudun elinvoimaisuuden kehittäminen on tärkeää

Karelia ammattikorkeakoulun ja Lapin ammattikorkeakoulun yhteistyössä alueidensa ProAgrioiden kanssa toteuttama ja Maaseuturahaston rahoittama Rural Future -hanke on toiminut nimenomaan maaseutuyritysten kannattavuuden ja toimintaedellytysten vahvistamiseksi. Hankkeessa on haluttu kehittää uusia ansaintamuotoja toimeentulon ja toiminnan kehittämisen vahvistamiseksi. (Kehittyvä ja kannattava maaseutuyrittäjyys).

Maaseutupolitiikan visiossa todetaan monimuotoisen maaseudun olevan kansallinen menestystekijä, joka tarjoaa alustan ja ratkaisuja hyvälle elämälle, innovatiivisuudelle, yrittäjyydelle ja kestävälle yhteiskunnalle (Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2021:12, 19). Näihin asioihin on haluttu vaikuttaa ja luoda tulevaisuusvisioita maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi.

Korona on ollut jo kohta kaksi vuotta keskuudessamme ja epävarmuus tulevaisuudesta vaivaa edelleen monia yrittäjiä. Kuitenkin tulevaan on pyrittävä varautumaan ja sitä ennakoimaan parhaansa mukaan. Toiminnan kehittäminen ja ennakointi onkin noussut keskiöön monessa yrityksessä ja näiden asioiden merkitys on kirkastunut entistä voimakkaammin.

Visio eurooppalaisesta maaseudusta

Liiketoiminnan kehittäminen vaatii sitä, että oikeasti mietitään, mitä tulevaisuuden asiakas haluaa. Rural Future -hankkeessa haluttiin visioida myös eurooppalaisen maaseudun tulevaisuutta ja roolia, ja siinä järjestettiinkin upea European Rural Entrepreneurship Voices Forum -tapahtuma. Tapahtuma kokosi hienosti yhteen maaseudun toimijoita eri puolelta Eurooppaa, pääosin kuitenkin Suomesta.

Tapahtumassa kuultiin loistavia puheenvuoroja eurooppalaisilta nuorilta yrittäjiltä ja pohdittiin Euroopan maaseutualueiden tulevaisuutta monesta eri näkökulmasta näiden puhujien kesken. Myös tilaisuuden osallistujat pääsivät työryhmissä pohtimaan Euroopan maaseutualueiden tulevaisuusnäkymiä ja miettimään, millaista tulevaisuus on vuonna 2040.

Lopputuloksena forumista olikin, että tulevaisuudessa mahdollisuuksia kyllä on, kunhan tilaisuudet vain uskalletaan käyttää.

Tulevaisuus ei ole paikkaan sidottua

Tärkeänä asiana tulevaisuuden tarpeita mietittäessä on huomioida kuluttajien muuttuvat tarpeet. Niiden ennakointi luo pohjaa myös yritysten kehittämistoiminnalle. Tulevaisuuden kuluttajat ja nuori sukupolvi ovat edelläkävijöitä monissa asioissa ja esimerkiksi ostokäyttäytymisessä muutos lähtee heistä. Heidän kulutustaan ja arvojensa muutosta on syytä seurata, jotta yritysten toimintaa osataan kehittää oikeaan suuntaan.

Tietysti toiminnassa ja tarjoomassa halutaan vastata juuri niihin tarpeisiin, joita kuluttajilta nousee. Kokemuksen merkityksellä ostotilanteessa on entistä enemmän merkitystä, tämä vaatii yrittäjiltä asiakaskokemukseen panostamista.

Tietoyhteiskunnassa valveutuneet asiakkaat hakevat informaatiota yhä enemmän verkosta ennen ostopäätösten tekemistä. Myös itse kaupankäynti siirtyy enenevässä määrin verkkoon. Iso osa tiedonhausta tapahtuu itsenäisesti, joten yrittäjien on panostettava digitalisaatioon ja tiedon saatavuuteen 24/7. Tässä on varmasti vielä paljon tekemistä myös maaseudun yrityksillä.

Myös maaseudun pienyritysten on syytä olla läsnä verkossa. Tämä seikka tuli esiin myös hankkeen aikana, kun yrittäjien ryhmissä käytiin läpi tulevaisuusvisioita. Moni yrittäjä onneksi jo ymmärtää, että internet on paikka, missä markkinointi ja tiedon välitys nykyään pitkälti tapahtuu. Toisaalta se luo runsaasti uusia mahdollisuuksia. Koska asiakkaat voivat olla aivan eri puolella Suomea, Eurooppaa tai jopa maailmaa, potentiaalisia ostajia loistaville palveluille ja tuotteille on lukemattomia.

Myös digitalisaatio luo mahdollisuuksia

Kun alueella on toimiva verkkoinfra, voi moni yritys toimia Lapin pienellä paikkakunnalla siinä missä isommassa kaupungissakin. Eikä pidä unohtaa, että nykyään jopa myös korkeakouluopiskelu onnistuu monilla aloilla monimuotoisesti ja jopa lähes täysin verkko-opintoina. Joten edes opintojen vuoksi ei ole välttämättä tarvetta vaihtaa kotipaikkakuntaansa maaseudun rauhasta suurkaupunkiin.

Digitalisaatio on siis luonut monilta osin maaseudun tulevaisuudelle hyviä näkymiä. Maaseutu on tulevaisuudessakin täysin varteenotettava vaihtoehto asuinpaikkakunnaksi ihmisille, jotka näille alueille ovat sydämensä menettäneet.

Lähteet:

Ely-keskus 2021. Maaseudun yritysrahoitus. Saatavilla: Maaseudun yritysrahoitus - ely - ELY-keskus.Viitattu 28.10.2021.

Kehittyvä ja kannattava maaseutuyrittäjyys. Saatavilla: Rural Future | Kehittyvä ja kannattava maaseutuyrittäjyys (karelia.fi). Viitattu 26.10.2021.

Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2021:12. Ajassa uudistuva maaseutu – Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2021-2027. Saatavilla: Ajassa uudistuva maaseutu – Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2021–2027 (valtioneuvosto.fi)

MMM 2021. Yrittäjyys maaseudulla. Saatavilla: Yrittäjyys maaseudulla - Maa- ja metsätalousministeriö (mmm.fi). Viitattu 25.10.2021.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Kansainvälisen matkailun trendit koronakriisin jälkeen

28.9.2021



Kirjoittajan kasvot.
Restonomi (AMK) Anni Kauppila työskentelee projektityöntekijänä Kemijärven matkailun kehittäminen ja uudistaminen –hankkeessa Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä.

Hankekumppaneiden ja rahoittajien logot.

Matkailu tekee paluun, mutta millaisena?

Koronakriisi on epäilemättä saattanut koko matkailualan poikkeukselliseen tilanteeseen. OECD (2020a) ennakoi, että pandemian jälkeinen kansainvälinen matkailu tulee tapahtumaan tarkkojen alueiden sisäpuolella ja lähialueiden matkailun odotetaan elpyvän ensimmäisten joukossa. On arvioitu, että Pohjoismaissa kansainvälinen vapaa-ajan matkailu elpyy vuonna 2023 ja liikematkailu vuonna 2025 (Wakonen, 2021, s. 4).

Pandemia on kasvattanut taloudellista eriarvoisuutta. Samaan aikaan kun taloustilanne erityisesti nuorilla ja pienituloisilla on yleisesti heikentynyt, vanhempi ikäluokka ja suurituloiset ovat kerryttäneet säästöjään reippaasti (Wilska, 2021). Kulutuksen uskotaan elpyvän asteittain (Mikkonen, 2021) ja vaikka palvelusektorin elpyminen on ennustettavasti yksi ensimmäisistä elpymisen kohteista, ulkomaanmatkailun odotetaan lähtevän kasvuun kulutuseristä viimeisimpinä (Valtionvarainministeriö, 2021, s. 14).

Pitkittyneen ja hitaan talouskasvun vuoksi matkailu saattaa tulevaisuudessa olla mahdollista yhä harvemmalle ja hygienia- sekä sääntelyvaatimusten johdosta matkailun odotetaan kallistuvan hieman (Laesser & Bieger, 2020, s. 8). Pandemian vaikutukset matkailijoiden kulutuskysyntään ja ostokäyttäytymiseen olisi syytä huomioida palvelutuotannossa ja koronakriisi tulisikin nähdä mahdollisuutena muotoilla matkailun tulevaisuus uudelleen.

Vaikka tulevaisuus on aina tuntematon, voidaan tutkimusten pohjalta hahmotella yleisesti Suomen ja Lapin kansainvälistä matkailua koskevia trendejä, joihin pandemian jälkeisessä ajassa tulisi keskittyä. Ennusteissa erityisesti laatu, turvallisuus, palveluiden yksilöityminen, digitaalinen markkinointiviestintä ja kestävä matkailu on määritelty tulevaisuudessa korostuviksi elementeiksi, joihin paneudutaan tässä blogikirjoituksessa tarkemmin. Kootut trendit eivät ole absoluuttisia totuuksia, mutta niiden avulla voidaan edistää näkemyksellisyyttä ja uusia ajattelumalleja matkailun kehittämiseksi.

 

Laatu

Matkailun kallistumisen lisäksi on odotettavaa, että tulevaisuudessa kuluttajat harkitsevat matkalle lähtöään tarkemmin ja viipymien kohteessa toivotaan pitenevän (Carbone, 2020, s. 50). Nämä heijastuvat myös laatuvaatimuksiin ja kohteen ravintolapalveluihin ollaan valmiita panostamaan rahallisesti. Majoituksen kohdalla yksityinen majoitusvuokraus koetaan houkuttelevana ja korkeamman tason majoitusmahdollisuudet sekä laatu korostuvat. (TEM, 2021, s. 21, 89, 90.)

Visit Finland ja TEM tarkentavat, että tulevaisuudessa laadukkuus matkailussa ei ainoastaan liity perinteisenä pidettyyn materialistiseen ulottuvuuteen, vaan aineellisen laadun sijaan keskitytään yhä enemmän myös aineettomaan laatuun, johon kuuluvat mm. laadukkaat autenttiset ja aidot kokemukset, merkityksen hakeminen sekä palvelut, jotka tukevat terveyttä ja hyvinvointia. Kokemusten halutaan olevan yksilöllisiä ja opettavaisia sekä elämää rikastuttavia. (TEM, 2021, s. 90; Visit Finland, 2021a, s. 2.)

 

Turvallisuus

On arvioitu, että muutokset maailman poliittisissa suhteissa sekä kansallismielisyyden ja protektionismin nousu, EU:n yhtenäisyyden horjuminen, Venäjän rooli tulevaisuudessa sekä Kiinan vaikutusvallan merkittävä kasvu voivat olla seikkoja, joihin tulee jatkossa varautua yhä huolellisemmin (Kivinen, Lappalainen, Schreck & Vasara, 2021, s. 17).

Covid-19-pandemian myötä turvallisuuden on ennustettu olevan entistä merkittävämpi tekijä matkailussa ja matkakohdetta valitessa. Suoria lentoja kohteeseen saatetaan suosia entistä enemmän (Tanskanen, 2021) ja niin sanottu kuplamatkailu voi lisääntyä, jolloin muut kontaktit minimoidaan ja matkaan lähdetään omien läheisten kesken tai matkan tarkoitus on nimenomaisesti vierailla sukulaisten tai ystävien luona (Visit Finland, 2020, s. 3, 6).

Hyvä kriisinhallinta vaikuttaa positiivisesti matkailun kysyntään ja Suomen onnistuminen koronakriisin torjunnassa ja pitkäaikainen profiloituminen turvallisena matkakohteena ovat valttikortteja pandemian jälkeisessä kansainvälisessä matkailussa.

Viisi ihmistä vaeltaa syksyisen tunturin rinnettä alas kohti jokea.

Kuva: Lapin materiaalipankki, Kirsi Ukkonen, 2015


Palveluiden yksilöityminen

Tulevaisuuden kuluttajat haluavat tuntea itsensä erityisiksi ja yksilölliset palvelut sekä kokemukset nähdään voimakkaasti nousevina matkailun trendeinä. Kehittyvän tekniikan myötä voidaan luoda ketteriä, kontaktittomia ja yhä tarkemmin yksilöityjä matkailupalveluita, joissa syvällinen ihmistuntemus korostuu. Ihmisten arvot ovat entistä polarisoituneempi, ja samalla kun toiset suosivat teknologisia ratkaisuja, toiset kaipaavat perinteistä vieraanvaraisuutta, ihmiskontakteja sekä irtiottoa teknologiasta matkansa aikana. (Visit Finland, 2020.)

Etätyön yleistyttyä entisestään myös työn ja loman yhdistämisestä, niin kutsutusta workcationista, odotetaan tulevan yhä suositumpaa, jolloin työn tekeminen ja vapaa-aika sekoittuvat toisiinsa (Visit Finland, 2020, s. 4). Tällöin vastapainona työskentelylle matkakohteessa tulisi olla palvelutarjontaa ja aktiviteetteja vapaa-aikaa varten.

Matkailijaryhmistä senioreiden ennustetaan kasvavan merkittäväksi matkailupalveluja kuluttavaksi ikäryhmäksi. He voivat todennäköisesti paremmin kuin heitä edeltäneet iäkkäät sukupolvet ja massakohtelun sijaan heidän toiveensa ja tarpeensa tulee ottaa yksilöllisesti huomioon. (Hiltunen, 2019, s. 23.)

Yhtenä trendinä ennakoidaan myös inklusiivisen eli esteettömän matkailun nousua. Tällaisia kaikille avoimia ja ketään syrjimättömiä matkailupalveluita tulisi tarjota mahdollisimman monelle eri kohderyhmälle kuten seksuaalivähemmistöjen ja eri uskontokuntien edustajille. Inklusiivinen matkailutuote on rakennettu ja viestitty kohderyhmän tarpeiden mukaan. Kaikki erityiskohderyhmät eivät vaadi mitään muutoksia matkailutuotteen tai palvelun fyysisiin puitteisiin, vaan huomiota tulee kiinnittää erityisesti kohderyhmälle viestintään. (Visit Finland, 2021b, s. 1, 6.)

Digitaalinen markkinointiviestintä

On ennakoitu, että pienet ja keskisuuret yritykset, jotka eivät investoi digitalisaatioon, eivät selviydy tai menesty tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa, että matkailualan, matkakohteiden ja yritysten on omaksuttava teknologian käyttö täysimääräisesti pysyäkseen kilpailukykyisinä. (OECD, 2020b, s. 61.)

Tällä hetkellä tietoa matkakohteesta haetaan Googlen lisäksi sukulaisilta ja tuttavilta, mutta myös sosiaalinen media, kuten Facebook, Instagram ja YouTube ovat entistä tärkeämpi kanavia hankkia tietoa. Matkaa ostettaessa arvostetaan nopeaa varaus- ja ostosykliä ja viestinnän tulee olla tarkoin suunniteltua ja suunnattu halutulle kohderyhmälle. (TEM, 2021, s. 87, 89.)

Tulevaisuudessa virtuaalimatkailu määritellään yhdeksi merkittäväksi markkinoinnin muodoksi – virtuaalikokemus matkakohteesta on saatava ensin ja matkapäätös perustuu siihen (Visit Finland, 2020, s. 5). Lisätyn todellisuuden (AR) sekä virtuaalitodellisuuden (VR) kehittyminen mahdollistavat yhä autenttisempia kokemuksia koettaviksi ja erilaisten mobiiliteknologioiden odotetaan toimivan markkinoinnin tukena entistä voimallisemmin (Carbone, 2020, s. 50).

Kestävä matkailu

Globaalisti kulutustutkimukset ennustavat terveyteen ja omaan hyvinvointiin keskittyvän elämäntavan ja kulutuksen lisääntymistä. Kestävät arvot ovat monelle entistä tärkeämpiä ja matkakohteen valintaan sekä liikkumiseen kiinnitetään enemmän huomiota (Wilska, 2021). Kestävien arvojen johdosta myös jakamistalouden kasvu nähdään yhtenä tulevaisuuden matkailua ohjaavana trendinä (Kuhzady, Olya, Farmaki & Ertaş, 2021).

Hyvinvointitrendi heijastuu lisäksi luontomatkailun suosion lisääntymisenä (Visit Finland, 2020). Ympärivuotiseen matkailupalvelutarjontaan tulee panostaa, sillä talvien ollessa yhä vähälumisempia ja Keski-Euroopan kesien käydessä sietämättömän kuumiksi, Suomen kesämatkailu voi nostaa suosiotaan (Kivinen, Lappalainen, Schreck & Vasara, 2021, s. 27).

On myös mahdollista, että Lapin matkailu voi pandemiakriisin jälkeen lähteä voimakkaaseen nousuun, sillä etenkin aasialaiset luovat matkailulle kasvumahdollisuuksia Suomen puhtaan luonnon ja kiehtovan elämäntyylin johdosta. Lapin tulevaisuuskuvat 2040-luvulla –selvityksen skenaario 1 mukaan Lappiin on odotettavissa paljon matkailuun liittyviä kiinalaisinvestointeja, jotka ulottuvat myös liikenneinfrastruktuurin panostuksiin. Skenaarion mukaan etenkin Lapin raideliikenteen odotetaan kehittyvän kansainvälisten investointien tukemana. (Kivinen, Lappalainen, Schreck & Vasara, 2021, s. 16.)

Muutoksessa mukana

Maailma on jatkuvassa muutoksessa ja koronapandemian johdosta tarve tietää tulevaisuudesta sekä varautua siihen on entistäkin suurempi. On oletettavaa, että kansainvälinen matkailu tulee palaamaan pandemiaa edeltäviin lukuihin lähivuosien aikana ja ennustettujen trendien valossa Suomella on hyvät mahdollisuudet olla vetovoimainen matkailukohde myös tulevaisuudessa. On kuitenkin pidettävä mielessä, että menestyneimpiä ovat aina olleet ne maat ja kohteet, jotka keskittyvät tietoon ja sen keräämiseen (Pardo & Ladeiras, 2020, s. 676) ja ovat uuden tiedon karttuessa valmiita ”ajattelemaan uudelleen”.

Tulevaisuusajattelu on taito, joka voidaan opetella ja jokaisen alueen, yrityksen ja toimijan tulisi tietoa keräämällä ja sitä hyödyntämällä katsoa tulevaa heille tärkeistä näkökulmista. Nyt esitettyjä ennusteita ei pitäisi ajatella vain annettuina, vaan voimme itse vaikuttaa siihen, millainen huominen tulee olemaan.


Taustaa Kemijärven matkailun kehittäminen ja uudistaminen –hankkeesta

Hankkeessa pureudutaan mm. kansainvälisen matkailun trendeihin covid-19-kriisin jälkeen, jotta tilanteen normalisoiduttua pystyttäisiin mahdollisimman hyvin vastaamaan matkailijoiden muuttuneisiin toiveisiin ja tarpeisiin.

Tarkoituksena on laatia nykytila-analyysi Kemijärven alueesta kehittämispotentiaalin tunnistamiseksi sekä selvittää, millaisilla palveluilla Kemijärvi koettaisiin kiinnostavana vierailla kansainvälisten matkailijoiden keskuudessa. Lisäksi toteutetaan talousselvitys matkailijoiden taloudellisista vaikutuksista, jalkautetaan selvityksen tulokset alueen matkailu- ja liitännäiselinkeinolle sekä sidosryhmille ja edistetään jatkokehittämistyön käynnistymistä yhdessä verkostojen kanssa

• Rahoitus: Maakunnan omaehtoisen kehittämisen rahoitus (AKKE)
• Toteutus: 1.6.2021 – 28.2.2022
• Yhteistyökumppanit: Kemijärven Kehitys Oy

Lähteet

Carbone, F. (2020). Tourism destination management post COVID-19 pandemic: a new humanism for a human-centred tourism (tourism 5.0). Turismo Mundial, Crise Sanitária e Futuro, 43. Viitattu 1.8.2021 (PDF) Tourism Destination Management Post COVID-19 Pandemic: a new humanism for a Human-Centred Tourism (Tourism 5.0) (researchgate.net)

Hiltunen, E. (2019). Helsingin matkailusäätiö. Viitattu 1.8.2021. 2FINAL_hki_matkailusaatio_matkailun_tulevaisuus_raportti_V211019_SIVUT.pdf

Kivinen, K., Lappalainen, I., Schreck, J., & Vasara, E. (2021). Capful oy ltd. Lapin tulevaisuuskuvat 2040-luvulla. Viitattu 12.7.2021 https://lapinluotsi.fi/wp-content/uploads/2021/01/lapin-tulevaisuuskuvat-2040-luvulla-raportti-01-2021.pdf

Kuhzady, S., Olya, H., Farmaki, A., & Ertaş, Ç. (2021). Sharing economy in hospitality and tourism: a review and the future pathways. Journal of Hospitality Marketing & Management, 1–22. Viitattu 12.7.2021 Sharing economy in hospitality and tourism: a review and the future pathways (tandfonline.com)

Laesser, C., & Bieger, T. (2020). Einschätzung der Zukunft des Tourismus im Zuge der Lockerung von SARS-CoV-2 Massnahmen: Kleine Schritte zu einer vorübergehenden neuen «Normalität».Viitattu 26.7.2021 https://www.alexandria.unisg.ch/260236/1/Zukunft%20CH%20Tourismus%20%28Report%20V20200513%29.pdf

Lapin materiaalipankki. (2015). Vaeltajat Inarin Otsamotunturilla. Kirsi Ukkonen. Viitattu 11.8.2021 Lapland Material Bank - Autumn (lappi.fi)

Mikkonen, H. (2021). Säästöpankkiryhmä. Ylen aamu. Suomalaisten tileillä on miljardeja, mihin rahat menevät?. Viitattu 12.7.2021 Suomalaisten tileillä miljardien koronasäästöt - mihin rahat menevät? | Ylen aamu | TV | Areena | yle.fi

OECD. (2020a). Tourism Policy Responses to the coronavirus (COVID-19). Viitattu 14.7.2021 Tourism Policy Responses to the coronavirus (COVID-19) (oecd.org)

OECD. (2020b). OECD Tourism Trends and Policies 2020. Viitattu 14.7.2021 6b47b985-en.pdf (oecd-ilibrary.org)

Pardo, C., & Ladeiras, A. (2020). Covid-19 “tourism in flight mode”: a lost opportunity to rethink tourism–towards a more sustainable and inclusive society. Worldwide Hospitality and Tourism Themes. Viitattu 28.7.2021 Worldwide Hospitality and Tourism Themes | Emerald Insight

Tanskanen, J. (2021). Yle. Lentovarausten data paljastaa: Juuri kukaan ei halua matkustaa nyt Suomeen karanteenin pelossa – jopa Ruotsi on suositumpi matkakohde. Viitattu 9.7.2021 Lentovarausten data paljastaa: Juuri kukaan ei halua matkustaa nyt Suomeen karanteenin pelossa – jopa Ruotsi on suositumpi matkakohde | Yle Uutiset | yle.fi

TEM. (2021). Kotimaan matkailijaselvitys. Kotimaanmatkailun nykytila ja potentiaali – selvitys kohderyhmistä ja kehittämistoimista. Viitattu 20.7.2021 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162882/TEM_2021_14.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Valtionvarainministeriö. (2021). Taloudellinen katsaus. Valtionvarainministeriön julkaisuja. Viitattu 20.7.2021 Taloudellinen katsaus, kevät 2021 (valtioneuvosto.fi)

Visit Finland. (2021b). Inklusiivisen matkailun opas. Viitattu 2.8.2021 inklusiivisen_matkailun_opas_2021.pdf (businessfinland.fi)

Visit Finland. (2020). Matkailija 2030 -skenaariot. Viitattu 12.7.2021 Sales presentation (businessfinland.fi)

Visit Finland. (2021a). Kulttuurimatkailun tuotesuositukset. Viitattu 12.8.2021 vf-kulttuurimatkailun-tuotesuositukset-2021.pdf (businessfinland.fi)

Wakonen, K. (2021). Tiedolla kohti tulevaa. Visit Finland. Viitattu 12.7.2021 The new PowerPoint template contains the following layout models: (businessfinland.fi)

Wilska, T-A. (2021). Jyväskylän yliopisto. Ylen aamu. Suomalaisten tileillä on miljardeja, mihin rahat menevät?. Viitattu 12.7.2021 Suomalaisten tileillä miljardien koronasäästöt - mihin rahat menevät? Ylen aamu | TV | Areena | yle.fi

 

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



The Black Truth behind Global Warming

6.9.2021



The writers' faces.
Writers: Amelia Ilieva, Bachelor student in a greenery management at PXL University of Applied Sciences, Belgium; Anne Saloniemi, project manager (Bachelor in of Natural Resources, Forestry) in the Future Bioeconomy Expertise at Lapland University of Applied Sciences, Finland.

Kolarctic CBC logo.jpg

The importance of Black Carbon mitigation in the Arctic

Knowledge is power

Carbon dioxide has been the substance most associated with climate change for decades. However, it is only part of the complex picture. Scientific research shows that short-lived climate forcers or SLCFs are where future actions must be focused if the world’s temperature is to be kept in check. SLCFs include black carbon (BC), hydrofluorocarbons, methane and ozone. These pollutants stay only up to a few years in the atmosphere but their contribution to global warming is far greater than the one of carbon dioxide (Saxena and Chandra, 2011; AMAP, 2015b).

The Black Death of the 21st century

The SLCFs affect not only the climate, but the air quality and health of the population. BC is a winner in that category, with its health impacts building up since the 90s. The first exposure limits date back from 1979 (WHO, 1979). Since then, a great number of studies have come out as a result of trying to find a way to consistently measure its quantity and effects.

It is a challenge because BC is often part of a mixture of pollutants, and has therefore been referred to as a major component of particulate matter. What has been confirmed is that the tiny particles can penetrate deep into the lungs, leading to all kinds of respiratory problems (WHO, 2012; AMAP, 2015a). In Finland for example, particulate matter causes 64% of health impacts by air pollutants. There is currently no proof of a safe level of exposure (Finnish Environment Institute, 2020).

The origin

Population growth and economic development greatly increase pollution (AMAP, 2017b, 2017a). BC is a by-product, emitted in the form of tiny particles by incomplete combustion of fossil fuels, wood or biomass. Regardless of the country, the major contributors are the residential heating, transport and mining sector (The Arctic Council, 2021). In Finland, wood combustion from sauna stoves and manually stokes boilers are the biggest BC emitters (Savolahti et al., 2016).

 

Black is the new white

The short lifespan of BC often leads to deposition close to the source. This is the reason the Arctic states are responsible for almost one-third of all BC emission impacts in the Arctic (AMAP, 2015b). The pollutant often darkens the surface of the snow and ice. The snow then loses its property to reflect light, leading to an even faster melting rate (EUA-BCA, 2021). This is a common phenomenon, close to populated areas that is mostly noticed at the end of winter when there is no fresh snow to cover the pollution.

Making a difference internationally

The severe effects of BC have already been recognized around the globe with legislation around climate and air pollution. However, there are few legal commitments such as the National Emissions Ceiling Directive and recently, the EU Green Deal. Most legislation is based on voluntary initiatives and working groups, often part of the Arctic Council (Timonen et al., 2019; Arctic Council, 2021).

A cross-border approach

The Kolarctic CBC Programme aims to financially support projects that help protect the Arctic (Kolarctic CBC, 2020). As part of this programme, the project Capacity Building for Black Carbon mitigation (CB4BC) was launched in February 2021, with Lapland University of Applied Sciences as the leading partner. It aimed to create a roadmap for BC mitigation in northern Finland and Norway, and in NW Russia.

Multiple workshops took place that strengthened cross-border cooperation and raised awareness of the topic (LUAS, 2021). As part of her exchange internship, Amelia Ilieva, a Greenery management student from Belgium, supported the project in multiple ways. In addition to taking part in meetings and the first two workshops, she supported the project through creating an overview of the state of emissions and sustainability practices within the three countries. She also conducted a study on sustainability and BC in the partner universities.

 

Spreading the knowledge

Pollutants such as BC are closely related to climate change and therefore, the achievement of the Sustainable Development Goals (SDGs). Since the youth represents more than half of the world’s population, to a great extent they determine the future of the planet. Therefore, academic institutions have an obligation to pass on knowledge on the SDGs and BC to the next generation (AIESEC, 2016).

For this reason, Amelia evaluated the sustainable initiatives within the universities in Lapland, Troms and Murmansk regions. She distributed a survey to investigate if there is a difference in the knowledge of the SDGs and BC among the teachers and students, regions, genders, age groups, years at the university and incomes. Also, she looked at the information channels on the topics, as well as collected opinions and suggestions on governmental and university practices.

The current situation in Lapland

What Amelia found is that Lapland was strongly involved in sustainability. Lapland University of Applied Sciences has already integrated the topic of the SDGs into many courses and has established a team that integrates the goals into all activities.

Survey results had limited statistical significance. However, they confirmed that teachers have a higher level of knowledge of the SDGs than students. The low response rate from Norway and Russia, possibly indicated a lack of interest or knowledge on the topics. Teachers used mostly university and publications as the main information channels, while students acquired knowledge from the news, social media and slightly less often from the university and publications. Most participants found the SDGs very important and were already taking sustainable actions.

Nevertheless, almost a third of the students did not take any action. Furthermore, half of the teachers and students had no integration of the topics in their lessons. Most of them agreed that the university should integrate the topics better and be more eco-friendly. When it came to the government’s vision, some knew it, while almost one third did not.

Future proof education

Universities are among the mostimportant information channels on the SDGs and BC. To combat climate change, they must fulfil their obligation to set an example and spark the interest of teachers and students on the topics. Each movement starts with an action.

‘’We change the world one small action at a time’’


Sources

AIESEC (2016) Youth Speak Global Report 2016. Available at: https://issuu.com/aiesecinternational/docs/report_youthspeak_2016.

AMAP (2015a) AMAP assessment 2015: Black carbon and ozone as Arctic climate forcers, AMAP assessment report.

AMAP (2015b) Summary for policy-makers: Arctic climate issues 2015; Short-lived Climate Pollutants, AMAP summary report.

AMAP (2017a) Adaptation Actions for a changing Arctic: Perspectives from the Barens Sea.

AMAP (2017b) ‘Adaptation actions for a Changing Arctic (AACA) - Barents Area Overview Report’, Arctic Monitoring and Assessment Programme (AMAP), p. 24.

Arctic Council (2021) ARCTIC COUNCIL: The leading intergovernmental forum promoting cooperation in the Arctic. Available at: https://arctic-council.org/en/.

EUA-BCA (2021) Reducing Black Carbon Emissions from Residential Heating in the Arctic:EU-funded Action on Black Carbon in the Arctic – Technical Report 4. April 2021.
Finnish Environment Institute (2020) National report BY FINLAND APRIL 2020 Enhanced Black Carbon and Methane Emissions Reductions Arctic.

Ilieva, Amelia (2021) An evaluation of the knowledge of the Sustainable Development Goals and Black Carbon within the higher education systems of northern Finland and Norway, and in Kola Peninsula, NW Russia. Thesis at Lapland University of Applied Sciences. Available at: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060915262.

Kolarctic CBC (2020) What next? 2021-2027. Available at: https://kolarctic.info/kolarctic-what-next-2021-2027/.

LUAS (2021) ‘Black Carbon mitigation roadmap for decision makers in three regions’. Available at: https://www.lapinamk.fi/news/Black-Carbon-mitigation-roadmap-for-decision-makers-in-three-regions/29272/a6608fbf-1dbe-4f0e-a482-f2bc80200ab4.

Savolahti, M. et al. (2016) ‘Black carbon and fine particle emissions in Finnish residential wood combustion: Emission projections, reduction measures and the impact of combustion practices’, Atmospheric Environment, 140, pp. 495–505. doi: 10.1016/j.atmosenv.2016.06.023.

Saxena, P. and Chandra, A. (2011) ‘Black carbon: The Dark Horse of Climate Change Drivers’, Pollution Engineering, 43(1), pp. 2009–2012. doi: 10.1002/9783527809080.cataz02167.
The Arctic Council (2021) Addressing Pollution. Available at: https://arctic-council.org/en/explore/topics/pollutants/.

Timonen, H. et al. (2019) ‘Adaptation of Black Carbon Footprint Concept Would Accelerate Mitigation of Global Warming’, Environmental Science and Technology, 53(21), pp. 12153–12155. doi: 10.1021/acs.est.9b05586.

WHO (1979) SULFUR OXIDES AND SUSPENDED PARTICULATE MATTER. Available at: http://www.inchem.org/documents/ehc/ehc/ehc008.htm.

WHO (2012) Health effects of Black Carbon, Atmospheric Environment. doi: 10.1016/j.atmosenv.2007.03.042.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Mitä yhteistä on koronaviruksella ja ilmastonmuutoksella?

28.8.2020



Santala_Kalle neliö.jpg
Metsätalousinsinööri (YAMK) Kalle Santala työskentelee opettajana ja projektisuunnittelijana Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

POIKKEUS blogikuva.jpg

Koronavirus ja ilmastonmuutos ovat molemmat uhkia, joiden parissa ihmiskunta tällä hetkellä painiskelee. Toinen aiheuttaa toteutuessaan inhimillistä kärsimystä ja taloudellisia menetyksiä enemmän kuin mikään aikaisempi kriisi ihmiskunnan historiassa. Se ei kunnioita maanosien eikä valtioiden rajoja, vaan vaikuttaa kaikkialla ja tulee salakavalasti koskettamaan meistä jokaista. Toinen on tauti, joka saadaan aikanaan hallintaan ja elämä jatkuu lähes entisellä mallillaan.

Koronataistelu alkoi alkuvuodesta 2020 ja muutama kuukausi sen jälkeen meillä oli käytössämme aimo valikoima tehokkaita keinoja taudin hillitsemiseksi. Kansalaiset ottivat keinot mukisematta käyttöönsä, vaikka valtaosa valtiovallan antamista ohjeista olikin vain suosituksia. Korona konkretisoitui välittömästi pandemian alkuhetkistä lähtien tartuntatapauksiksi ja kuolonuhreiksi. Oli helppo ymmärtää uhkan vakavuus.

Ilmastonmuutos alkoi toistasataa vuotta sitten ja edelleen ihmiskunta miettii mitä tilanteelle pitäisi tehdä. Ilmastonmuutos ei koronan tavoin välittömästi uhkaa ihmisen olemassaoloa. Tulvat, pyörremyrskyt, kuivuus ja metsäpalot, niistä johtuvat terveysvaikutukset, haasteet ruuantuotannolle ja puhtaan veden saannille eivät ole riittävän välittömiä uhkia, jotta toimenpiteisiin ryhdyttäisiin koronan tavoin välittömästi.

 

Tavoitteista ei jää kiinni

Eu:n ilmastotavoitteissa komeilee -40 % kasvihuonekaasupäästöjen vähennyslukuna vuoteen 2030 mennessä vuoden 1992 tasosta. Maitopurkissa lukee, että Valio niittaa maidon hiilipäästöt nollaan vuoteen 2035 mennessä. Rakennusteollisuus uhoaa laskevansa rakennetun ympäristön ja rakentamisen päästöjä kaksi kolmasosaa seuraavan 15 vuoden aikana. Metsäsektorilla puolestaan Stora Enso tavoittelee liki kolmanneksen kasvihuonekaasupäästöleikkauksia vuoden 2010 tasosta 2030 mennessä.

Energiasektorille, joka vuonna 2018 tuotti 75 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on laadittu tiekartta kohti vähähiilisyyttä. Energiateollisuus ry:n ilmastoasiantuntija Jukka Makkonen uskoo sähkön ja lämmöntuotannon päästöjen vähenevän 82 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. Yksittäisistä energiayhtiöistä esimerkiksi Vattenfall aikoo laskea päästöjään 38 prosenttia vuoden 2017 tasosta 2030 mennessä. Listaa voisi jatkaa kyllästymiseen saakka.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru totesi toukokuussa, että Suomi tavoittelee koronaviruksen leviämisen hidastamista ja estämistä. Tavoitteena on turvata terveydenhuollon kapasiteetti ja kantokyky sekä suojella riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä. Toukokuussa 50 suomalaista tutkijaa keuhkosairauksien professori Marjukka Myllärniemen johdolla kirjoittivat avoimen kirjeen Marinin hallitukselle, että Suomen tavoitteena tulisi olla koronaviruksen tukahduttaminen, eli tartuntaluvun painaminen alle yhden, pysyvästi.

 

Tulokset vaativat toimenpiteitä

Kunnianhimoisia tavoitteita on siis asetettu sekä ilmastonmuutoksen että koronan torjumiseksi. Koronan tartuntaluvut saatiin ainakin Suomessa kesään mennessä painettua varsin malitilliselle ja hallittavalle tasolle, koska asetetut tavoitteet konkretisoituivat pikaisella aikataulullat toimenpiteiksi.

Toimenpiteinä olivat muun muassa kotikaranteeni, matkustusrajoitukset, etätyö ja -koulu, ravintoloiden sulkeminen, kokoontumisrajoitukset, tehokas testaus, salapoliisimainen tartuntaketjujen jäljitys ja tartuntatapausten asiantunteva hoito. Tehokeinoja oli ja niitä haluttiin käyttää.

Mitä meidän olisi tullut tähän mennessä oppia koronavirustaistelusta suhteessa ilmastonmuutoskamppailuun? Ainakin se, että aluksi mahdottomiltakin tuntuvien toimenpiteiden toteuttaminen on sittenkin mahdollista. Kunhan tahtoa riittää ja asia otetaan riittävän vakavasti. Me kansalaiset olemme suorastaan odottaneet, mitä valtiovalta ohjeistaa ja määrää meitä tekemään. Olemme olleet valmiita luopumaan oikeuksistamme ja vapauksistamme yhteisen hyvän edessä.

Korona on myös antanut esimakua siitä, millaisia rajoituksia ilmastonmuutostavoitteisiin pääseminen ihmiskunnalta edellyttää. Koronan on arvioitu vähentävän hiilidioksidipäästöjä maailmanlaajuisesti noin kaksi miljardia tonnia mutta puolentoista asteen ilmastotavoitteeseen pääsemiseksi päästövähennyksen tulisi olla puolitoistakertainen.

Konkreettiset toimenpiteet – niistä juuri on kysymys, kun aletaan vaatia asetettujen tavoitteiden täyttymistä ja seurata, miten taistelu ilmastonmuutosta tai koronavirusta vastaan etenee. Sekä koronaviruksen hallinnassa, että ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa menestyminen edellyttää toimintatapojen muuttamista. Jostain täytyy luopua ja jotain uutta keksiä tilalle.

Ilmastonmuutostaistelua ei voiteta käsiä pesemällä mutta konkreettisiin toimenpiteisiin on syytä ryhtyä samalla intensiivisyydellä, kuin koronaakin vastaan.

Lähteet

Ilmasto-opas.fi, 2020. Euroopan unionin ilmastopolitiikka ohjaa jäsenmaita -artikkeli. Viitattu 12.8.2020. https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/hillinta/-/artikkeli/b82589fa-efc6-41c0-b7fd-0f1233b76c86/euroopan-unionin-ilmastopolitiikka-ohjaa-jasenmaita.html
Valio.fi, 2020. Hiilijalanjälki nolla vuonna 2035. Viitattu 12.8.2020. https://www.valio.fi/hiilijalanjalki2035/

Rakennusteollisuus RT Ry, 2020. Rakennetun ympäristön hiilijalanjälkeä voidaan huomattavasti kutistaa nopeilla toimilla -tiedote. Viitattu 12.8.2020. https://www.rakennusteollisuus.fi/Ajankohtaista/Tiedotteet1/2020/rakennetun-ympariston-hiilijalanjalkea-voidaan-huomattavasti-kutistaa-nopeilla-toimilla2/

Stora Enso, 2018. Stora Enso asetti kunnianhimoiset kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet ensimmäisenä metsäyhtiönä -sijoittajauutinen. Viitattu 12.8.2020. https://www.storaensometsa.fi/stora-enso-asetti-kunnianhimoiset-kasvihuonekaasupaastojen-vahentamistavoitteet-ensimmaisena-metsayhtiona/
Leskelä, J., Makkonen, J. 2020.

Energiateollisuuden vähähiilisyystiekartta: puhdas sähkö on ratkaisu päästöjen vähentämiseen -artikkeli. Viitattu 12.8.2020. https://energia.fi/julkaisut/materiaalipankki/energiateollisuuden_vahahiilisyystiekartta_puhdas_sahko_on_ratkaisu_paastojen_vahentamiseen.html#material-view

Tanhua, A. 2019. Vattenfallin päästövähennystavoitteet vahvistettiin ilmastotieteen mukaisiksi – Yritykset tarvitaan mukaan ilmastotalkoisiin -artikkeli. Viitattu 12.8.2020. https://www.vattenfall.fi/fokuksessa/fossiilivapaa/vattenfallin-paastovahennystavoitteet-vahvistettiin-ilmastotieteen-mukaisiksi/

Valtioneuvosto, 2020. Koronavirusepidemian aikaiset rajoitukset. Viitattu 12.8.2020. https://valtioneuvosto.fi/tietoa-koronaviruksesta/rajoitukset-ja-suositukset

Vesa, M. 2020. ”Tätä tietoa ja kokemusta ei saa sivuuttaa”: Tutkijat ja asian­tuntijat haastoivat hallituksen korona­linjan – lue koko avoin kirje -artikkeli. Viitattu 12.8.2020. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006499527.html

Eskonen, H. 2020. Koronan ilmastovaikutuksista hurja arvio: Vähentää päästöjä enemmän kuin toinen maailmansota, mutta sekään ei riitä pysäyttämään ilmastonmuutosta -artikkeli. Viitattu 12.8.2020. https://yle.fi/uutiset/3-11308211

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Kesä lievensi matkailun korona-ahdinkoa - syksy ja talvi ratkaisevan tärkeitä

14.8.2020



Satokangas Pasi neliö.jpg
YTM Pasi Satokangas toimii matkailualan projektisuunnittelijana Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut-osaamisryhmässä.

POIKKEUS blogikuva.jpg


Vuosi 2020 on jo jäänyt historiaan muutenkin kuin uuden vuosikymmenen alkuetappina. COVID19-epidemia pysäytti yhteiskuntia laajasti ympäri maailmaa. Liikkumiseen perustuva matkailu kärsi pysähtymisestä erityisen pahasti.

Rekisteröidyt yöpymiset Lapin majoitusliikkeissä olivat kasvussa vielä tammi- ja helmikuussa, mutta kevättalvella luvut sulivat nopeammin, kuin maakuntaa peittäneet nietokset. Vuoden 2019 maaliskuussa yöpymisiä oli noin 410 000, vuotta myöhemmin vähän alle 250 000.

Huhtikuussa yöpymisiä oli vain noin 20 000, eli alle kymmenesosa edelliseen vuoteen verrattuna. Toukokuussa yöpymisten määrä pysyi edelleen noin 20 000 tuntumassa, edellisen vuoden toukokuussa yöpymisiä oli ollut noin 90 000. Kesäkuussa toteutuneet 80 000 yöpymistä edustaa puolestaan lähes 50 % tasoa verrattuna vuotta aiempaan vastaavaan jaksoon. (Visit Finland 2020a.)

Vaikka kesällä nähtiin merkkejä paremmasta, epidemia ja sen seurausvaikutukset merkitsivät luonnollisesti suuria vaikeuksia matkailuelinkeinolle.

Lappilaisista matkailuyrittäjistä noin puolet arvioi, että ei pärjää seuraavaan talvisesonkiin asti. Pärjäämisen huoli on myös työntekijöillä, koska hieman yli 60 prosenttia yrityksistä on joutunut turvautumaan lomautuksiin tai irtisanomisiin. (Lapin matkailuelinkeinon liitto ja Lapin kauppakamari 2020.)

 

Ratkaiseva syksy

Alkukesästä epidemia oli siis laantunut ja asetettuja rajoituksia lievennettiin. Ravintolat ja hotellit avasivat oviaan toivoen asiakkaiden paluuta. Kesäkuussa tilanne näytti jo hieman paremmalta, kuin syvimmän karanteenivaiheen aikana. Valtioiden välisiä matkustusrajoituksia oli yhä voimassa, joten matkailun elpyminen perustui lähinnä kotimaiseen kysyntään.

Vaikka esimerkiksi heinäkuun yöpymistilastoja ei ole vielä saatavilla, vaikuttaa siltä, että kotimaanmatkailu muodosti melko kantavan sillan kesän yli. Vuoden 2019 heinäkuussa Lapissa rekisteröidyistä yöpymisistä noin 70 prosenttia kertyi viime vuonna kotimaisten matkailijoiden ansiosta.

Kotimainen kysyntä voi siis pelastaa kesän, mutta talvella suhteet kääntyvät toisinpäin. Joulukuussa 2019 ulkomaalaisten yöpymisten osuus oli peräti 80 prosenttia. (Visit Finland 2020b.) Lapin matkailun ja koko elinkeinoelämän kannalta olisi siis tärkeää, että kesä kuivaisi viruksen viimeiset pisarat. Talvisesongin kohtalo ratkeaa huomattavilta osin loppukesän aikana, jolloin matkanjärjestäjät ilmoittavat, pitävätkö ne kiinni tekemistään ennakkovarauksista.

Palautuminen kestänee useita vuosia

Työ- ja elinkeinoministeriön, Visit Finlandin, Tilastokeskuksen ja MaRa ry:n laatiman ennusteen mukaan matkailijoiden kulutus koko maassa supistuu 60—70 prosenttia vuonna 2020 ja toipuminen kriisiä edeltävälle tasolle kestää ainakin vuoteen 2022.

Matkailukysynnän elpyminen riippuu varsinaisen epidemian sammumisen sekä matkustusrajoitusten purkamisen ohella kuluttajien taloudellisesta tilanteesta ja turvallisuuden tunteen palautumisesta. Myös kulkuyhteyksien, kuten lentoreittien on luonnollisesti avauduttava. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2020.)

Tilannehuone – tietoa toipumisen tueksi

COVID19-epidemian aiheuttama kriisi on räikeä esimerkki matkailun muuttuvasta toimintaympäristöstä ja muutosten vaikutuksesta kysyntään. Yrittäjillä ei usein ole mahdollisuuksia seurata toimintaympäristön tarkkaa kehitystä ja pohtia siellä tapahtuvien muutosten vaikutusta omaan toimintaansa.

Lapin ammattikorkeakoulu ja Lapin liitto käynnistivät kesäkuussa EAKR-rahoitteisen (Vipuvoimaa EU:lta) Lapin matkailun koronatoipumisen tilannehuone -hankkeen, jossa kootaan, tulkitaan sekä jaetaan tietoa matkailutoimijoille tietoa kriisistä toipumisen tueksi. Tilannehuone-tietopankin kautta tulee saataville esimerkiksi matkailukysynnän kehittymästä kuvaavaa tietoa sekä arvioita tulevasta kehityksestä.

Virtuaalinen tilannehuone avataan vielä elokuun aikana Lapin luotsin verkkosivuilla.

Hankkeessa kehitetään tiedolla johtamisen ja verkostoyhteistyön toimintamalleja, joita voidaan hyödyntää myös jatkossa.

COVID19-epidemia ei ole ensimmäinen matkailun kohtaama kriisi, mutta harvinaisen voimakas. Epidemia ja sen torjuntatoimet alkoivat toden teolla maaliskuussa, jolloin matkailun korkeasesonki alkoi olla Lapissa ohi. Tämä pelasti lukuisat yritykset ja työntekijät pahimmalta.

Mikäli epidemian toinen aalto iskee voimakkaana, tilanne on vakavampi. Matkailuelinkeinolle sekä varsinainen tauti että lääke, eli rajoitukset ovat vaarallisia. Koska rajoitukset ovat kuitenkin tarpeellisia ihmisten terveyden suojelemiseksi, matkailualan kannalta olisi tärkeää, että mahdollinen toinen aalto hiipuisi alkuunsa.

Lähteet

Lapin matkailuelinkeinon liitto ja Lapin kauppakamari (2020) Korona kurittaa rajusti Lapin matkailuyrityksiä- nykyiset tukimuodot eivät ole riittäviä. Luettu 10.6.2020 osoitteesta: https://www.lme.fi/lme/ajankohtaista/korona-kurittaa-rajusti-lapin-matkailuyrityksia-nykyiset-tukimuodot-eivat-ole-riittavia.html

Työ- ja elinkeinoministeriö (2020) Elpyminen koronapandemiasta voi käynnistyä pian, mutta kriisin vaikutukset näkyvät vielä pitkään. Luettu 10.6.2020 osoitteesta: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162277/Matkailualan_nakymat_kevat_2020.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Visit Finland (2020a) Kuukausittaiset yöpymiset ja saapuneet asuinmaittain muuttujina Alue, Maa, Tiedot ja Kuukausi. Luettu 10.6.2020 osoitteesta:
http://visitfinland.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/VisitFinland/VisitFinland__Majoitustilastot/visitfinland_matk_pxt_116n.px/table/tableViewLayout1/

Visit Finland (2020b) Kuukausittaiset yöpymiset ja saapuneet asuinmaittain muuttujina Alue, Maa, Tiedot ja Kuukausi. Luettu 10.6.2020 osoitteesta: http://visitfinland.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/VisitFinland/VisitFinland__Majoitustilastot/visitfinland_matk_pxt_116n.px/table/tableViewLayout1/

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Kahdeksan viikkoa etätyössä. Henkilöstökyselyn tuloksia poikkeusoloissa

18.6.2020



Merja Forest
FM Merja Forest on Lapin ammattikorkeakoulun laatupäällikkö.

POIKKEUS blogikuva.jpg

Suomen korkeakouluissa siirryttiin etäopetukseen ja etätyöhön 18.3.2020 valtioneuvoston linjausten mukaisesti koronavirustartuntojen leviämisen hidastamiseksi. Pian sen jälkeen Lapin AMKissa päätettiin toteuttaa kolmen viikon välein henkilöstölle kohdennettu kysely ”Mitä kuuluu - Tehemä etänä pois!”, jonka tavoitteena oli selvittää henkilöstön kokemuksia etätyöskentelystä poikkeusoloissa.

Kysymyksenasettelussa lähtökohtina olivat etätyölle tärkeät edellytykset eli työvälineet, etätyövalmiudet, johtaminen sekä yhteistyö ja vuorovaikutus.

 

Kyselyn toteutus

Kysely toteutettiin Eezy Spiritin Reflex-työkalulla kolme kertaa. Tulostarkastelussa käytettävissä oli ainoastaan kyselytyökalun antamat raportit eli vastausten keskiarvot ja jakaumat sekä vapaa sana. Koska kysely oli täysin anonyymi, raakadataa tai vastausitietueita ei ollut saatavilla. Näin ollen tulosanalyysi rajoittui työkalun antamiin raporttitietoihin sekä vapaan sanan louhintaan ilman yhteyttä numeerisiin vastauksiin.

Etätyölle tärkeistä edellytyksistä johdettiin kyselyyn viisi väittämää, joihin vastaajat ottivat kantaa asteikolla 1—5 (täysin eri mieltä — täysin samaa mieltä). Kyselyn väittämät olivat:

1) Minulla on tarvitsemani välineet sujuvaan etätyöskentelyyn.
2) Saan riittävästi tukea esimieheltäni.
3) Yhteistyö ja vuorovaikutus mahdollistuvat riittävän hyvin.
4) Etätyövalmiuteni ovat riittävät.
5) Jaksan hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta.

Lisäksi kyselyssä oli kaksi vapaa sana -kysymystä tekstivastauksille:

Jos haluat perustella tai avata edellisiin väittämiin antamiasi vastauksia, kerro tässä.
Jaa tässä hyväksi kokemasi etätyövinkit.

Vastausajat olivat: 1. kysely 23.3.—2.4., 2. kysely 20.—24.4. ja 3. kysely 13.—19.5.2020. Jokaisella kerralla vastauspyyntö lähetettiin päätoimiselle henkilöstölle, tavoiteperusjoukko oli 425 henkilöä. Ensimmäiseen kyselykertaan vastattiin vilkkaasti vastausasteen ollessa 66 %. Toisessa kyselykerrassa vastausaktiivisuus oli 40 ja kolmannessa kyselykerrassa 42 prosentta.

 

"Ihan hyvää kuuluu, tosin pientä väsymystä ilmassa"

Vertaamalla kaikkien numeeristen vastausten keskiarvoja, voi kuviosta 1 havaita tulosten tasaisuuden, vaikkakin vastaajien määrässä oli iso muutos ensimmäisen kyselykerran jälkeen. Tulokset olivat myös hyvät: kaikkien vastausten keskiarvot kaikkiin väittämiin olivat arvoltaan yli neljä, mikä sanoitettuna merkitsee samaa mieltä. Toki aina voi pohtia, oliko kysymyksenasettelulla vaikutusta tuloksiin.

Forest Kuvio 1.jpg

Kuvio 1 Kaikkien vastausten keskiarvot

Ensimmäisen ja kolmannen kyselykerran välissä työskenneltiin etänä kahdeksan viikon ajan maaliskuusta toukokuuhun. Mikä muuttui tai muuttuiko mikään? Kuvio 2 havainnollistaa vastausjakaumia kyselykertojen välillä. Täysin samaa mieltä -vastausten osuus on vähentynyt kaikissa väittämissä yhtä lukuunottamatta (Etätyövalmiuteni ovat riittävät.).

Forest kuvio 2.JPG

Kuvio 2 Vastausjakaumat ensimmäisessä ja kolmannessa kyselykerrassa

Muutosvertailussa (kuvio 3) on väittämiin annetut numeeriset vastausarvot niputettu kolmeen ryhmään (1 ja 2 = eri mieltä, 3=neutraali, 4 ja 5 = samaa mieltä), ja tarkasteltu jakaumien muutoksia kyselykertojen välillä.

Forest kuvio 3.jpg

Kuvio 3 Muutokset ensimmäisen ja kolmannen kyselykerran vastausjakaumissa

Suurin muutos oli väittämän Jaksan hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta vastausjakaumassa, jossa kuusi prosenttiyksikköä siirtyi pois samanmielisistä. Väsymystä kuvastanee myös vastausaktiivisuuden väheneminen: ensimmäisen ja kolmannen kyselykerran vastaajamäärissä on sadan vastaajan ero.

 

Ergonomiahaasteita ja taukojumppaa

Vapaa sana -tekstivastausten analysoimiseksi aineisto vietiin Webropol-kyselytyökaluun, jossa sille tehtiin sanalouhinta. Vapaassa sanassa vastaajalla oli mahdollisuus perustella väittämiin antamiansa numeerisia arvoja. Kyselyn anonyymiyden vuoksi vapaata sanaa ei kuitenkaan ollut mahdollista jäsennellä vaikkapa tiettyyn väittämään annettujen eri mieltä -arvojen mukaan. Sanalouhinnalla saatiin yleiskatsaus kaikkiin tekstivastauksiin.

Ensimmäisellä kyselykerralla viidennes tekstivastauksista sisälsi manininnan etätyön ergonomiasta, joka oli vielä hakusessa: ikävöitiin toimiston hyvää työpöytää, isoa näyttöä ja työtuolia. Luontaisia kohtaamisia kollegoiden kanssa kaivattiin, mutta samalla yhteydenpito etänä koettiin toimivaksi.

Uusi perhearki (pieniä lapsia ja etäkoululaisia kotona) myös vaati totuttelua. Etätyövinkeissä suositeltiin eniten taukoja (neljännes vastauksista), työn rytmittämistä, taukojumppaa, rajan vetämistä työ- ja vapaa-ajan välille sekä ulkoilua.

Kolmannella kyselykerralla tekstivastauksissa tematiikka oli pitkälti sama: ergonomiapulmien osuus oli yhtä suuri ja työyhteisöä oli ikävä. Etätyöhön oli jo totuttu, ja toisaalta sekä tykästytty että kyllästytty siihen. Etätyövinkkivastaukset vähenivät, mutta edelleen suositeltiin taukoja, liikkumista ja päivän aikatauluttamista. Lisäksi suositeltiin digipeda-tunteja, yhteydenpitoa työkavereihin ja langattomia kuulokkeita.

 

Lopuksi

Ennalta suunnittelematon siirtyminen etäopetukseen ja etätyöhön näytti kyselytulosten perusteella sujuneen hyvin ja jopa vakiintuneen viikkojen myötä uudeksi normaaliksi. Kyselyn tuloksista eritoten vapaa sana -vastauksissa on tietoa, jota voi hyödyntää etätyöskentelyn kehittämisessä ja edistämisessä.

Yhteisestä kokemuksesta syntyneistä vinkeistä kannattaa poimia pysyviä käytänteitä.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Riskit osana yritystoimintaa

2.6.2020



Tia Lämsän kasvokuva.
OTM, HTM, MMM Tia Lämsä työskentelee lehtorina Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Ajankohtaisena myllertävän koronaviruksen vuoksi yritykset ovat viimeistään tässä vaiheessa heränneet riskienhallinnan merkitykseen toimintansa suunnittelussa. Vaikka kukaan tuskin osasi aavistaa viruksen aiheuttamia laajoja seurauksia liiketoimintaan, voidaan moniin muihin yritystoimintaan vaikuttaviin asioihin varautua ennakoinnilla ja riskien huolellisella ja säännöllisellä arvioinnilla. Sen tulisikin olla olennainen osa yrityksen toiminnan johtamista. Yritystoiminta on täynnä erilaisia uhkia ja epävarmuustekijöitä, siksi menestyvässä liiketoiminnassa tavoitteellinen riskienhallinta on tärkeää.

Toisaalta liiketoimintaa ei ole ilman riskin ottamista (Ilmonen, Ilkka, Kallio, Jani & al. 2010). Tulevaisuudessa menestyneet yrittäjät ovatkin epäilemättä niitä, jotka ovat osanneet ennakoida esimerkiksi tulevia trendejä ja kulutuskäyttäytymisen muutoksia ja pystyneet näin muutamaan toimintaansa hyvissä ajoin sen mukaisesti. He ovat samalla ottaneet liiketoiminnassaan riskin kehittäessään toimintaansa ja panostaessaan uusiin toimintoihin.

Riskeihin liittyvän osaamisen kehittämiseksi Lapin ammattikorkeakoulun liiketoiminnan koulutusohjelmassa on tarjolla liiketoiminnan riskienhallinnan ja yritysjuridiikan suuntautumisvaihtoehto, missä painoalueina ovat riskienhallinnan ja juridiikan huomioiminen liiketoiminnassa ja sen suunnittelussa. Tästä suuntautumisvaihtoehdosta valmistautuneet tradenomit ovat käyneet opinnoissaan läpi monipuolisesti riskienhallintaa eri näkökulmista.

 

Riskit ja niiden hallinta

Riskeihin liittyy tiiviisti käsite epävarmuus. Epävarmuutta voidaan määritellä siten, että tapahtumaa tai sen seurauksia ei voida varmasti tietää. Epävarmuus voidaan kuvata myös erilaisilla laskennallisilla todennäköisyyksillä. Riskiä kuvataan usein viittaamalla mahdollisiin tapahtumiin tai seurauksiin. Tätä tekstiä kirjoitettaessa Rovaniemelle odotetaan suurinta tulvaa vuosiin, sen mahdollisia seurauksia ennakoidaan. Tässäpä ajankohtainen esimerkki luonnonriskien ennustamisesta ja riskianalyysistä.

Riskeistä voidaan mainita jo mainitun koronaviruksen ja suurtulvan lisäksi esimerkkeinä koneiden rikkoutuminen, yrittäjän tai työntekijän sairastuminen tai kuolema, tulipalot tai asiakkaiden maksukyvyttömyys. Ne voidaan luokitella eri tavoin esimerkiksi luonnonriskeihin (esim. hirmumyrsky, maanjäristys), ympäristöriskeihin (esim. luonnonvarojen pilaantuminen ja liikakäyttö) ja ihmiskuntaa uhkaaviin riskeihin (esim. väestönkasvu). Jokaisen yrittäjän on syytä pohtia omalla kohdallaan olennaiset riskit ja niiden vaikutukset yrityksen toimintaan.

On hyvä tiedostaa, että ihmisten suhtautuminen riskeihin on hyvin erilaista, ääripäinä voidaan nähdä pelurit ja riskien karttajat. Tätä suhtautumistapojen eroa on voinut seurata kevään aikana myös ihmisten asennoitumisena koronavirukseen. Se on vaihdellut yksilöittäin hyvinkin paljon. Myös moraaliset ja yhteiskunnalliset arvot vaikuttavat riskien arviointiin. Riskien hyväksymiseen vaikuttaa myös se, keneen riski kohdistuu. Yleisesti riski hyväksytään herkemmin, jos vaara kohdistuu niihin, jotka riskisestä toiminnasta myös hyötyvät.

 

Riskienhallinnan keinot

Riskien hallinnan osalta prosessien tunnistaminen ja kuvaaminen ovat olennainen toiminnan perusta. Etenkin liiketoiminnan muutostilanteissa on tärkeää tehdä monipuolista riskienarviointia. Toiminnan riskejä ei voida kokonaan poistaa, mutta hyvällä suunnittelulla ja varautumisella niiden hallitseminen on mahdollista. Riskienhallinnan keinoina voidaan pitää

- riskien pienentäminen, pyritään vähentämään niiden todennäköisyyttä
- riskien välttäminen ja poistaminen, pyritään eliminoimaan niiden syyt
- huolellinen suojautuminen riskin varalta ja vahingon rajoittaminen
- riskin siirtäminen muualle esim. ottamalla vakuutus
- riskin omalla vastuulla pitäminen (Juvonen & al. 2014, 24-28.)

Riskinotto ja riskin kanssa eläminen voi olla joskus yrityksessä tietyssä tilanteessa tehty päätös ja tämä voikin olla järkevää silloin, kun se taloudellisesti katsotaan parhaaksi vaihtoehdoksi. Olennaista on kuitenkin tällöin se, että päätös perustuu tietoon ja huolelliseen riskien analysointiin.

Riskienhallinta ei ole mikään erillinen prosessi tai toiminto, vaan riskit ja niiden hallinta liittyy olennaisesti yrityksen arvoihin ja strategiaan. (Ilmonen, Ilkka, Kallio, Jani & al. 2010) Siksi riskienhallintaan pitääkin sitouttaa koko organisaatio johtoa myöten ja nähdä se merkittävänä tekijänä kaikessa toiminnassa.

 

Riskien arviointi

Riskit voidaan jaotella eri tavoin. Kirjallisuudessa perinteinen, laaja jako tehdään vahinkoriskeihin ja liiketoimintariskeihin. Esimerkkinä vahinkoriskeistä voidaan mainita tulipalot ja liiketoimintariskeistä rahoitusriskit tai asiakkuusriskit. Vahinkoriskeihin voidaan vaikuttaa riskiä pienentämällä, sitä välttämällä, se siirtämällä ja omalla vastuulla pitämällä. Esimerkiksi vakuuttaminen on keino suojautua vahinkoriskeiltä. Tosin on huomioitava, että kaikkia vahinkojakaan ei voi vakuuttaa ja vakuutusehtoihin on syytä tutustua hyvin etukäteen.

Liiketoimintariskejä ei voida vakuuttaa, vaan käytössä ovat muut edellä mainituista riskienhallintakeinoista. Tärkeintä on, että riskit pyritään kartoittamaan ja ennakoimaan mahdollisimman hyvin ja päätökset tehdään tietoisina riskeistä. Olennaista on pohtia riskin toteutumisen todennäköisyys ja siitä aiheutuva haitta. Tämän vuoksi on olennaista, että riskien toteutumisen seuraukset arvioidaan etukäteen ja varaudutaan ennen kaikkea niihin riskeihin, joiden seuraukset ovat yritykselle merkittävät. (Suominen 2003, 12-13)

Riskienhallinnan tavoitteena on ennen kaikkea yrityksen liiketoiminnallinen menestyminen. Lähtökohtana on varautuminen uhkiin ja erilaisten mahdollisuuksien hyödyntäminen. Vahinkoriskien ohella riskienhallinnan systemaattista toimintatapaa sovelletaan myös liiketoiminnan riskeihin.

Riskienhallinnan perustehtävä ja -lähtökohdat ovat samanlaiset riippumatta yrityksen koosta. Kuitenkin eroavaisuuksia on: pk -yritysten riskienkantokyky on yleensä heikko. Vaikka riskit tiedostettaisiin, niihin varautumiseen ei voida tehdä isoja budjetointeja. Lisäksi riskeihin kiinnitetään yleensä isoja yrityksiä vähemmän huomiota. (Kupi, Keränen & Lanne 2009,11.)

Luonnollisesti pienissä yrityksissä on resursseja vähemmän kuin isoissa, joten monesti riskienhallinnan osaaminen on vähäisempää kuin suuremmissa yrityksissä. Riskienhallinnan näkökulmasta esimerkiksi kirjallisten sopimusten puute tai sopimussisältöjen hallinta tuntuu olevan pienissä yrityksissä yllättävänkin yleistä.

 

Riskienhallinnan haasteet

Riskienhallinta vaikuttaa paperilla loogiselta, aukottomalta ja helpolta. Todellisuudessa kyseessä on erittäin haasteellinen yrityksen johtamisen osa-alue. Sen hallinta vaatii ymmärrystä yrityksen liiketoiminnasta, yrityksen riskien luonteesta ja siitä, miten ihmiset toimivat yksilöinä sekä organisaatiossa. Itse riskienhallinnan menetelmät, esimerkiksi riskianalyysi, ovat suhteellisen yksinkertaisia käyttää. Tärkeäksi tekijäksi muodostuu kuitenkin, miten niitä käytetään ja miten saatua tietoa sovelletaan. (Flink, Reiman, Hiltunen 2007, 11.)

Riskienhallinnan työkalujen ja keinovalikoiman lisäksi onkin tärkeää tuntea yritystoimintaa ja sen luonnetta. Eri toimialoilla kohdataan erilaisia riskejä. Siksi olisikin tärkeää, että yrityksessä itsessään olisi vahvaa osaamista myös riskienhallintaan, se auttaa luomaan uusia mahdollisuuksia tulevaisuuteen ja varautumaan potentiaalisiin uhkiin -mahdollistaa menestyvää liiketoimintaa.


Lähteet

Flink Anna-Liisa, Reima Teemu & Hiltunen Mika: Heikoin lenkki? Riskienhallinnan inhimilliset tekijät.

Ilmonen, Ilkka, Kallio, Jani & al. 2010: Johda riskejä –käytännön opas yrityksen riskienhallintaan

Juvonen, Marko, Koskensyrjä, Mikko, Kuhanen, Leena, Ojala, Virva, Pentti, Anne, Porvari, Paavo ja Talala 2014: Yrityksen riskienhallinta.

Kupi, Eija, Keränen, Jaana & Lanne, Marinka 2009: Riskienhallinta osana PK-yritysten strategista johtamista. VTT Working Papers 107. Julkaisu saatavilla: https://www.vttresearch.com/sites/default/files/pdf/workingpapers/2009/W137.pdf

Suominen, Arto 2003: Riskienhallinta

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Kriisitilanne koettelee työnantajamainetta

22.5.2020



Heli Lohi
KM Heli Lohi on Lapin ammattikorkeakoulun viestintäkoordinaattori.

POIKKEUS blogikuva.jpg

Kriisitilanteista selviävät parhaiten yritykset ja organisaatiot, jotka panevat nopeasti toimeksi. Hyvin hoidettu kriisi voi jopa kääntyä organisaation mielikuvavoitoksi.

Tarkastelen tässä kirjoituksessa koronan kaltaisen äkillisen kriisin vaikutuksia työnantajamielikuvaan ja yhteisöviestintään.


Äkillisyys kysyy resilienssiä

Koronakriisi edellytti organisaatioilta nopeita toimia ja ketteryyttä toiminnan uudelleen järjestelemiseksi ja jopa uudelleen suuntaamiseksi. Riannon toimitusjohtaja Antti Pärnäsen mukaan korona ei kuitenkaan ole perinteinen kriisiviestinnän tapaus, sillä se koskee kaikkia (Anhava 2020).

Totta onkin, että kriisiin ajaudutaan yleensä yksin joko organisaationa tai korkeintaan toimialana, ja että ystävät vähenevät myrskyn silmässä. Nyt niin ei ole käynyt.

Pärnänen varoittaa käyttämästä koronakriisiä liiketoiminnan vipuvartena, mikä on lähtökohtaisesti vastuullinen ajatus. Toisaalta on usein myös asiakkaiden etu, että toimintaa suunnataan uudelleen kun olosuhteisiin tulee muutos, olipa se äkillinen tai hitaammin kehittyvä.

Arvostan sitä, että sain sähköpostiini ensimmäiset koronakriisiin liittyvät asiakasviestit ja tarjoukset asiantuntijapalveluista heti kohta poikkeustilan alettua.

Koronatilanteen avoimessa viestinnässä ja sen ohjeistuksessa kunnostautuivat nopeasti monien viestintä- ja markkinointitoimistojen (esimerkiksi Kuulu, STT Viestintäpalvelut, Tekir, Manifesto ym. ) lisäksi muun muassa Oikotie ja Kuntaliitto, joka julkaisi ensimmäisen ohjeblogin jo 16.3.

Työnantajabrändi on aina totta

Yhteisön brändin tai mielikuvien rakentamisessa korostetaan helposti organisaatioviestinnän roolia. Todellisuudessa molempien tärkein rakennusaine ovat organisaation toimintatavat itsessään.

Brändi ja mielikuvat rakentuvat todellisten kokemusten varassa. Yritys voi väittää yhtä ja toista hyvää, ylevää ja kaunista itsestään, mutta ilman todellisuuspohjaa väittämät ja muu, usein kalliilla rahalla hankittu, brändiviestintäsisältö jäävät ontoiksi.

Koska brändi ja työnantajabrändi sen osana ovat tarttuvaa tunnetta, ovat ne aina totta. Tämä ei tarkoita, että brändien muodostuminen olisi täysin sattumanvaraista ja vain ihmisten satunnaisten mielikuvien summa. Brändin eteen voi ja pitää tehdä töitä oikein ja oikeilla valinnoilla.

Brändiviestinnän sisältöjä suunniteltaessa on tärkeää tunnistaa ensin oman organisaation tapa toimia, sen oikea identiteetti.

  • Ei ole uskottavaa väittää olevansa digiedelläkävijä, jos organisaatio ei pysty tarjoamaan sähköisiä asiointipalveluja.
  • Ei ole uskottavaa väittää, että yrityksen tärkein arvo on ihmisläheisyys, jos asiakkaiden puhelinpalveluun on siirretty yhteisön tylyin ärisijä.
  • Ei ole uskottavaa, että yritys väittää olevansa dynaaminen tai ketterä, jos se jäätyy kriisissä.

 

Ihmiset kokevat ja puhuvat

Työnantajamielikuva tarkoittaa kaikkia niitä mielikuvia, joita yrityksestä on vallalla tai syntyy työnantajana. Työnantajabrändistä on kyse silloin, kun ihmisillä on jokin kokemus tai tunnesuhde työnantajaan. (Näin työnantajakuva ja työnantajabrändi eroavat toisistaan 2019)

Myös työnantajamielikuvasta on tärkeää olla tietoinen, jotta sitä voidaan kehittää vahvemmaksi.

Omien tutkimusten ja selvitysten lisäksi on hyvä olla selvillä, mitä yrityksestä kirjoitetaan muualla. Suomalaisia työnantajia arvioidaan esimerkiksi glassdoor.com- ja erityisesti Tunto-sivustolla. Myös muita sosiaalisen median keskusteluja kannattaa seurata, mutta provosoitumatta.

Julkisten kanavien ja somealustojen lisäksi mielikuvia ja brändiä muokkaa WOM (Word-of-Mouth) eli se mitä talosta puhutaan ihmisten kesken. Työnantajabrändin tärkeimpiä vahvistajia (tai heikentäjiä) ovat nykyiset ja entiset työntekijät ja työpaikkaa hakeneet. Myös hyvät (ja huonot) asiakaskokemukset ja yhteistyökumppaneiden kokemukset organisaatiosta voivat heijastua mielikuvaan siitä, millainen kyseinen yritys olisi työnantajana. (Laine 2020)

Moni työntekijä arvioi nyt ja tulee kriisin hellitettyä entistä tarkemmin arvioimaan oman työnantajansa toimintaa verrattuna muuhun kuulemaansa. Keskiössä on kysymys siitä, miten työntekijä koki tulleensa kohdelluksi työntekijänä ja yhteisönsä jäsenenä.

 

Kohtelu on viestintää

Organisaation arvot ja valinnat konkretisoituvat vastuullisuusteoissa tai niiden puutteena. Koronakriisin kaltaisessa äkillisessä kriisitilanteessa myös reagointinopeus merkitsee. Myös viestintä on hyvä pitää alusta alkaen avoimena ja ihmisiä arvostavana.

On parempi käynnistää aloitteellisesti toimenpiteitä kun jäädä varovaisesti seurailemaan, mitä muut saman alan toimijat tekevät. Näin siitäkin huolimatta, että esimerkiksi koronakriisissä nopeasti toiminut Business Finland joutui kohtuuttoman ryöpytyksen kohteeksi.

Business Finlandin viestintäjohtaja Tomi Korhosen mukaan käyttäytyminen on parasta viestintää. Kriisin keskellä täytyy organisaation analysoida myös omaa toimintaansa rauhallisesti. Pikavoittojen metsästely ei ole kestävää mainetyötä. (Räsänen 2020)

Työnantajilta odotetaan nyt enemmän sosiaalista ja inhimillistä vastuuta sekä suhteessa yhteiskuntaan että omiin työntekijöihinsä.

Vastuullinen työnantaja on työntekijänsä tukena kriiseissä. Välitön palkkio ei tule yrityskuvaa hivelevänä näkyvyytenä mediassa ja somessa, vaan omien työntekijöiden luottamuksena, arvostuksena ja sitoutumisena. Vastuullisuustekoja tekevä yritys huomataan ja muistetaan luultavasti vielä pitkään kriisin jälkeen. (Hannola 2020)

Client Group Director Samuli Paavilainen muistuttaa, että kriisin vaikutus työnantajakuvaan on pitkäkestoinen, mutta siihen voidaan jokaisessa yrityksessä vaikuttaa. Myös hän neuvoo arvostamaan henkilöstä ja pitämään poikkeustilanteessa viestinnän selkeänä ja avoimena. (Työnantajakuva muodostuu vahvimmin kriisitilanteissa 2020)

Koronakriisin vaikutukset markkinointiviestintään olisivat oman kirjoituksensa aihe. Kriisejä kytketään harvoin ja varovaisesti kuluttajamarkkinointiin, mikä on viisasta. Se tulkittaisiin helposti halpahintaiseksi onnettomuudella ratsastamiseksi, mikä kääntyisi itseään vastaan.

Toisaalta kriisit ovat myös mahdollisuus vastuullisuusviestintään. Nostan tästä onnistuneena esimerkkinä esille S-ryhmän videomainoksen "Tulkoon mitä vaan".

Lähteet

Anhava, M. 2020. "Koronakriisi ei ole kriisiviestinnän keissi", sanoo Riannon varatoimitusjohtaja Antti Pärnänen. STT viestintäpalvelut 24.4.2020. Viitattu 6.5.2020 https://blogi.viestintapalvelut.fi/koronakriisi-ei-ole-kriisiviestinnan-keissi-rianno-varatoimitusjohtaja-antti-parnanen

Hannola, L. 2020. Oikotie 24.4.2020. Viitattu 7.5.2020. https://tyopaikat.oikotie.fi/tyonantajalle/artikkelit/luottamus-ansaitaan-kriittisissa-hetkissa-vastuullinen-tyonantaja-nain-tuet-surevaa?ref=uusimmat-artikkelit

Laine, T. 2020. GROW+ koulutus: Työnantajamielikuva. Verkkokoulutus 6.5.2020.

Näin työnantajakuva ja työnantajabrändi eroavat toisistaan. 2019. Emine. Viitattu 7.5.2020. https://emine.fi/nain-tyonantajakuva-ja-tyonantajabrandi-eroavat-toisistaan/

Räsänen, A. 2020. Luottamus ansaitaan kriittisissä hetkissä - Vastuullinen työnantaja, näin tuet surevaa. T-media 15.4.2020. Viitattu 7.5.2020. https://t-media.fi/fi/maineen-johtaminen-kriisin-hallintaa/

Työnantajakuva muodostuu vahvimmin kriisitilanteissa. 2020. Oikotie. Viitattu 7.5.2020. https://tyopaikat.oikotie.fi/tyonantajalle/artikkelit/tyonantajakuva-muodostuu-vahvimmin-kriisitilanteissa?utm_source=B2B_Ty%C3%B6paikat_email&utm_medium=email&utm_campaign=NL-JO-B2B-2020-05-06-Newsletter&mkt_tok=eyJpIjoiTVdFeVlqWTJNalF5WkRGbSIsInQiOiJmbUJMb3hYSFRneU9JMUdTQ0x5WFAxaWYzVlhsa3N5TUpwKyszN3J1T3dSVmF4TWZ0MWhkSnZ6Y1l5XC9PYk4yZ1V3XC9CT2RwSE01SHkwOXBzVkFGK2NySnJ4elU2cXFkZzVXb3hTQW9QaWRlb3d3bVlrdkZ1VGRDR0RCMWpXQUFPIn0%3D

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Edellinen 1 2 3 ... 44 45 46Seuraava