Vetyosaamista on Lapin AMKissa viety eteenpäin ensimmäisen kerran jo kymmenen vuotta sitten kun Rovaniemen kampuksella kehiteltiin hankkeen voimin H2 polttokennokelkkaa. Muutamaa vuotta myöhemmin Rovaniemelle hankittiin myös Smart Energy Demo Investments -hankkeessa uusiutuvia energioita vedyn ja sähkön tuotannossa hyödyntävä vetyjärjestelmä, joka asennettiin myöhemmin trailerin päälle liikuteltavaksi kokonaisuudeksi, ”vetykärryksi”. Hankkeet päättyivät ja laitteiden hyödyntäminen ja käyttö jäi muiden uusien innovaatioiden sekä sähköistymisen myötä vähemmälle.

Vetytalouden kansainvälisinä ajureina toimivat Pariisin ilmastosopimus vuodelta 2015 ja EU:n vuonna 2019 käynnistynyt Green Deal, vihreän kehityksen ohjelma, jossa on asetettu hiilineutraalisuustavoite vuoteen 2050 mennessä. Myös halvan maakaasun katoaminen markkinoilta on pakottanut EU:n miettimään keinoja irtautua fossiilisista polttoaineista ja samalla lisätä alueen energiahuollon omavaraisuutta siirtymällä vetytalouteen. Tämä osaltaan ajoi ammattikorkeakouluakin tarkastelemaan asiaa myös energiatalouden puolelta. Siksipä vetyyn liittyvien kehitysympäristöjen ja vetyosaamisen jalostamista alettiin viedä uudelleen eteenpäin vuonna 2022, kun strategiarahalla avattiin VeKe -vetyosaamisen kehitysprojekti. (Euroopan Unionin neuvosto 2023)

VeKe-projektin ideana oli kasvattaa tietoutta vetyteknologioista ja tarkastella myös lähemmin tuotantoa, varastointia ja käyttöä koko vetyarvoketjussa. Samalla selvitettiin myös vetyosaamisen taso Lapin AMKissa ja yritettiin löytää oppilaitosta palveleva tulokulma.

Projektin aikana liityttiin myös BotH2nia-verkostoon, jonka jäseninä olemme edelleen. Verkosto laajenee vuoden 2024 alussa pohjoisen Itämeren paikallisten vetylaaksojen yhteistyöverkostoksi. Tulemme varmasti olemaan tiiviimmin verkostoon yhteydessä tulevaisuudessa. Tuloksina VeKe-projektista syntyi raportti, jossa oli käyty läpi Lapin AMKin nykytila, verkostot, kehitysympäristöt ja tavoitetila.

Työ jatkuu vetyrintamalla

Vetyosaamisen kehittämistä jatkettiin vielä 1.7. - 31.12.2023. Työpaketteja syntyi neljä, joissa selviteltiin muun muassa työpajan vauhdittamana opetuksen näkökulmaa vetytalouteen ja tulevaisuuden tarpeisiin, ammattikorkeakoulun vetyyn liittyvät laitteistot ja käyttö, Vetypäivien järjestäminen ja tulevat hankkeet/ideoinnit ja niiden integroiminen opetukseen.

Projektin aikana konetekniikan opiskelijat löysivät mielenkiintoisia aiheita vedyn parista ja muutama ryhmä työstikin ansiokkaasti selvitykset innovaatioprojekteissa muun muassa vedyn tankkauksen mahdollisuuksista, vedyn turvallisesta käytöstä sekä terästeollisuuden siirtymisestä fossiilivapaaseen teräkseen.

Olemme olleet myös monenlaisissa tapahtumissa mukana; Rovaniemen kampuksen avoimet ovet, AMK:n sisäiset VALAKIAT, Lapin älykkään erikoistumisen strategian ryhmä ja Pohjois-Suomen teollisuuswebinaari. Tässä blogikirjoituksessa käymme läpi tarkemmin vuoden loppuun asti kestävän projektin tuloksia ja visioita.

Osaamisen kartoitus, Työpaketti 1

Strategiarahalla avatun projektin yhtenä työpakettina oli selvittää Lapin AMKin opetus- ja kehitystarpeet vetyteknologiassa. Vetyosaamisen tasoa selvitettiin 23.8.2023 Kemin kampuksella pidetyssä työpajassa. Työpajaan osallistui opetushenkilökuntaa sähkö- ja automaatiotekniikan, tieto- ja viestintätekniikan sekä rakennus- ja energiatekniikan koulutusaloilta.

Kävimme työpajassa läpi muun muassa seuraavia asioita: Miten vetyä tuotetaan nykyään ja mihin tarkoitukseen, Vedyn eri värit, P2X (Power-to-x, sähkön muuntaminen toiseksi tuotteeksi), alueelliset suunnitelmat ja vedyn tulevaisuus Lapissa. Tämän jälkeen asiantuntijat pitivät esitykset aiheista: Mitä muualla korkeakouluissa opetetaan aiheesta, rahoituskäsittelyssä olevat vetyaiheiset hankkeet ja vedyn vaikutus metalleihin ja varastoinnin haasteet.

Lopuksi opetushenkilöstö pääsi miettimään aivoriihiosiossa, millaista osaamista vetytaloudesta löytyy jo nyt, kuinka huomioidaan arktinen näkökulma ja miten vetyteemassa tulisi edetä opetuksessa. Pohdintojen tuloksia on kootusti kuvissa 1, 2 ja 3.

Kuva 1: Työpajan tuloksia

Kuva 2: Työpajan tuloksia

Kuva 3: Työpajan tuloksia

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Lapin AMKilla on mahdollisuus rakentaa vahva vetyteknologian opetusohjelma ja laboratorioympäristö, joka tukee alueen vetytalouden kehitystä ja tarjoaa opiskelijoille monipuolisen koulutuksen.

Mikäli alueelle syntyy vetytalouteen liittyvää teollisuutta tai Gasgridin ja Nordion Energin suunnittelema vetyputkisto toteutuu, ohjaa tämä varmasti osaltaan ammattikorkeakoulun tulevaa suuntaa. Ensimmäinen askel tulisi olla ymmärryksen lisääminen aiheesta. Tulevissa laitoksissa tarvitaan kuitenkin kaikenlaista osaamista, joten nykyisten olemassa olevien osaamisryhmien vahvuuksia on suunnattava läpileikkaamaan vetytaloutta ja koko vihreän vedyn arvoketjua.

Työpaketissa oli osana myös Lapin alueen yrityksien vetytalouden osaamisen ja tarpeiden kartoittaminen. Tämä suoritettiin lokakuun aikana verkkokyselyllä, jossa tavoittelimme 82 lappilaista yritystä ja saimme vastauksia yhdeksältä. Vedyn arvoketjun osalta vastaajien joukosta puolet määrittelivät toimivansa loppukäyttäjänä, noin kolmasosa toimituksen ja palveluiden sekä vetyinfrastruktuurin parissa ja yhdellä yrityksellä oli vedyn varastointiin liittyviä intressejä.

Vastauksensa antaneista yrityksistä osalla kiinnostus liittyy raskaan tai kevyen liikenteen vetyteknologioiden tuloon ja niiden vaatiman jakeluverkoston ja infran alueelliseen kehittämiseen. Yritykset näkevät vedyn hienona ja kiinnostavana energian muotona, joka on kuitenkin hyvin haastava muun muassa varastoinnin osalta. Koulutustarvetta yrityksillä olisi vedynjakelun, varastoinnin ja vetyautojen tekniikoiden aihepiireistä sekä vedyn tuotantoon liittyvien rakenteiden ja komponenttien valmistamisessa.

Oppimisympäristöt opetuksen tukena, Työpaketti 2

Lapin AMKilla on vetyyn liittyvä laitteistoja sekä Rovaniemellä että Kemissä. Työpaketti 2:ssa selvitettiin laitteiden tehokkaampaa käyttöä tulevaisuudessa ja käytiin läpi jo niihin liittyvät suunnitelmat. Uusiutuvien energioiden oppimisympäristö (Heliocentriksen New Energy Lab system) aka vetykärryn hyödyntäminen opetuksessa on ollut vähäistä, mutta sen käyttöä on alettu tehostamaan laitteiston kunnostamisen jälkeen.

Vetykärryn käyttöä on myös ajateltu osaksi Kemin yksikön opetustarpeita ja tämän pitäisi olla täysin mahdollista, kunhan suunnitelmat kärryn käytölle mietitään etukäteen hyvin ja kärry saadaan laitettua kuljetuskuntoon. Kärryn kampusten välinen lainaaminen siirretään esimerkiksi TRAIL-kalustonhallintajärjestelmään, josta tätä voidaan kontrolloida. Vetykärryn tukikohtana tulee jatkossakin olemaan Rovaniemen kampus.

Vety kuuluu tällä hetkellä Rovaniemellä (syksy 2023) pienenä osana ”Uusiutuvan energian tuotantotekniikat” -opintojaksoon (5 op), josta vetyteeman osuus on yksi opintopistettä. Vetykärryä käytetään tällä hetkellä laboratorioharjoitusten tekemiseen ja siinä saadaan hyvin havainnollistettua perustietoa vedyn tuotanto-, varastointi- ja käyttöprosessista. Harjoituksia ja niiden kokonaisuutta tässä siirrettävässä laboratoriossa kehitellään edelleen.

Vetykärryn liittämistä on suunniteltu myös osaksi mikrorakennusta, jonka energiatarpeet voitaisi tuottaa vedyllä. (Connecting Coolbox test station to hydrogen installation)

Kuva 4: Vetykärry ja Mikrorakennus.

Selvitysprojektissa kävi ilmi myös, että Rovaniemen kampuksella on vuonna 2013 vetykelkkahankkeeseen liittyen hankittuna H-TEC Systemsin 3kW:n elektrolyyseri, jonka vedyn tuotoksi on määritelty 1,25kg/d tai 0,58m3/h. Laitteisto siirrettiin Kemin kampukselle ajatuksella, että sitä voitaisiin hyödyntää tulevissa hankkeissa ja myös mahdollisesti opetuksessa. Useiden yhteydenottojen ja palavereiden jälkeen tulimme H-TEC Systemsin kanssa kuitenkin siihen tulokseen, että laitteen käyttöönottoa ei suositella enää puuttuvien asiakirjojen ja kyseisen laitteen valmistuksen lopettamisen vuoksi.

Laitteeseen perehtymisen ja innostumisen myötä kartoitimme myös mahdollisuudet hankkia vastaavanlainen elektrolyyseri ajatuksella, että tulevaisuudessa meillä olisi mahdollisesti Kemissä opetusta, TKI:tä ja yrityksiä palveleva fyysinen oppimisympäristö vedyn tuotannosta aina varastointiin ja käyttöön asti. Tämä työ jatkuu edelleen.

Kuva 5: H-TEC EL-30/23 + Speksit (Lähde: H-TEC Systems materiaalit)

Kemin kampuksella käytetään oppilasprojekteissa tälläkin hetkellä Heliocentriksen DR. FuellCell – Science Kit -laitteistoa. Tätä laitetta käytetään myös osana opintojaksoja.

Kuva 6: Dr Fuell Cell Science Kit.

Olemassa olevia sähkö- ja automaatiotekniikan koulutukseen käytettäviä sähkölaboratoriotiloja voidaan hyödyntää myös vedyn tuotantolaitteistojen sähköistyksen ja automaation opetuksessa ja tutkimuksessa.

Vetypäivästä näkyvyyttä, Työpaketti 3

Alkuperäisenä ideana tässä työpaketissa oli luoda malli vetypäivistä, jossa olisi esitelty vetykärryä ja mahdollisesti myös vetykelkkaa sekä kysytty BotH2nia verkoston kautta puhujia. Projektin aikana syntyneiden verkostojen kautta saimme kuitenkin yhteydenoton Business Oulusta, jossa järjesteltiin jo kovalla tohinalla vuoden 2024 Northern Power tapahtumaa. Meitä pyydettiin sinne mukaan esittelemään vetykalustoa.

Tällaisen mahdollisuuden ilmentyessä ei pidä jättää tilaisuutta hyödyntämättä. Tällä hetkellä suunnittelemme siis yhteistyössä Business Oulun kanssa ainakin vetykärryn viemistä tähän tapahtumaan. Tämä on erinomainen paikka esitellä olemassa olevaa vetylaitteistoa ja kertoa Lapin AMKin vetyosaamisesta sekä sen kehittämisestä. 14.2.2024 Oulun Tullisaliin kokoontuu useita erinomaisia puhujia vetytalouden ympäriltä ja paikan päällä on varmasti muutakin vetyyn liittyvää kalustoa, joten kannattaa muidenkin aiheesta kiinnostuneiden tulla kuulolle ja verkostoitumaan.

Vedystä hankkeita, Työpaketti 4

Lapin AMK on työstänyt rahoituskäsittelyyn jo useamman vetyhankkeen. Päätöksiä hankkeista odotellaan, jotta voisimme jatkaa hyvin alkanutta työtä vetyteeman parissa:

AAVE, Arktisten alueiden vihreät energiamuodot
-Vihreät energiantuotantotavat ja vedyn käyttö energiavarastona

Vetyosaaja
Kolmen ammattikorkeakoulun yhteishanke, jossa osallisena ovat Tampereen AMK, Vaasan Novia AMK sekä Lapin AMK.
Hankkeessa pyritään vastaamaan seuraaviin pääkohtiin:
- Luodaan koulutussisältöjä, joilla tuodaan osaamista vedyntuotantoon, syntetisointiin, varastointiin ja käyttöön.
- Tarjotaan tietämystä edellisiin eri päävaiheisiin liittyvien vedyn prosessien, laitteistojen ja järjestelmien turvallisuuteen.
- Annetaan tietämystä ja tukea laitteistojen ja järjestelmien valintaan ja käyttöönoton suunnitteluun.
- Koulutuskonseptia pilotoidaan vetytalouden pk-yrityksiin alueellisesti Pirkanmaalla, Lapissa ja Pohjanmaalla.

Vety on myös merkittävässä sivuroolissa kahdessa muussa tulevassa hankkeessa. Näistä pidemmällä haun osalta on Raskaan liikenteen vaihtoehtoiset käyttövoimat Lapissa eli RasVa, missä vedyn rooli on olla vähähiilisenä polttoaineena itsessään, P2X hiilivetynä tai P2X ammoniakkina. Hankkeessa kartoitetaan myös raskaan liikenteen kaluston ja jakeluinfran tarpeita vedyn ja P2X-tuotteiden käytön ja jakelun edistämiseksi.

Toinen sivurooli vedylle on varattu vähähiilisen sähköntuotannon, -varastoinnin ja -koulutushankkeessa eli VISUssa, joka olisi Oulun, Vaasan ja Lapin ammattikorkeakoulujen yhteishanke. Hankkeessa on määrä tutkia vedyn toimintaa yhtenä energiavarastona tuotetulle vihreälle sähkölle.

Tulevaisuus ja visiot

Lapin AMK on hyvässä asemassa tarkkailemaan, mitä tulevaisuus energia-alalla tuo tullessaan. Energian hintojen nousu eri puolilla Eurooppaa ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan vuonna 2022 ovat pakottaneet alueet suhtautumaan vakavammin energiaturvallisuuteen ja polttoainepulaan sekä energiaköyhyyteen. Vaikka vety ei olekaan lyhyen aikavälin ratkaisu ongelmaan, se on keskeinen osa Euroopan komission visiota puhtaasta, edullisemmasta ja turvallisemmasta energiajärjestelmästä.

Vetyyn ja siihen liittyvien teknologioiden kehittäminen on tärkeässä roolissa myös jatkossa. Osana BotH2nia verkostoa voimme jakaa tulevaisuudessa osaamistamme alueellisesti ja laajemminkin verkoston toimijoiden kesken. Meri-Lappi on otollinen alue Ruotsin rajat ylittävän kansainvälisen vetylaakson syntymiselle, missä Lapin AMKilla on toivottavasti oma tärkeä osansa koulutuksen ja TKI:n osalta.

Lähteet:

Euroopan Unionin neuvosto, 2023. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma. Verkkojulkaisu. Viitattu 15.11.2023. https://www.consilium.europa.eu/fi/policies/green-deal/

H-Tec Systems, 2013. The hydrogen you need – your partner for electrolysers. Epaper

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Digitalisaation myötä akkuteknologiaa on nykymaailmassa kaikkialla; suurella osalla maailman ihmisistä on henkilökohtainen matkapuhelin, jossa on tyypillisesti Litiumakku. Akkuja on käytetty varavoimana jo pitkään, tavanomaisimmin lyijyakustoilla.

Seuraava murros on käynnistynyt autoilussa; ilmastonmuutosta vastaan kamppailu vaatii autoteollisuutta siirtymään fossiilisten polttoaineiden käytöstä yhä enemmän sähköisiin energialähteisiin. Euroopan Unionin neuvostossa jäsenmaiden sopima 55valmiuspaketti rajoittaa jäsenmaissa myytävien uusien autojen hiilidioksidipäästöjen määrää verrattuna 2021 tasoon. Tämä käytännössä pakottaa auton valmistajia siirtämään tuotantoaan täyssähkö- ja hybridiautoihin. (Euroopan Unionin neuvosto, 2023)

Tästä nähdään jo osviittaa uusien autojen rekisteröinneissä vuosien 2021 ja 2022 välillä. EU:n alueella bensiinikäyttöisten uusien autojen rekisteröinnit ovat laskeneet 12,8 prosenttia ja dieselkäyttöiset 19,7 prosenttia. Uusien autojen rekisteröinneissä uusien täyssähköautojen määrä on kasvanut 28 prosenttia ja hybrideissä on ollut muutaman prosentin kasvua.

Vuonna 2022 uusista Euroopan Unionin alueella rekisteröidyistä uusista henkilöautoista 44,1 prosenttia oli ajoakun ja sähkömoottorin omaavia ajoneuvoja. Täyssähköisiä ajoneuvoja myytiin yli miljoona satatuhatta kappaletta ja niiden osuus kaikista myydyistä oli 12,1 prosenttia. (ACEA, 2023)

Kuvio 1. EU:ssa rekisteröidyt uudet henkilöautot vuonna 2022. (Mukaillen ACEA, 2023)

Kasvava uusiutuvien energialähteiden osuus sähköntuotannossa lisää myös omalta osaltaan akkujen tarvetta tasapainottamaan vaihtelevaa energiantuotantoa. Suurimmat akut ovat energiayhtiöiden asentamina energiavarastoratkaisuna konttimaisissa rakenteissa ja pienempiä ovat taloyhtiö-/yksityisomisteiset taloakut.

Akkujen käytön voimakas lisääntymineen lisää myös tarvetta akkuteknologian osaamiselle. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö on tehnyt useita selvityksiä akkuteknologioihin liittyen, joiden päätavoitteina ovat olleet selvittää Suomen kansallista akkustrategiaa vuoteen 2025 ja synnyttää Suomeen akkuklusteri.

Näiden syiden johdosta selvitimme erillisessä Akkustrategiaryhmässä Lapin ammattikorkeakoulun akkuteknologiaosaamista ja lisäosaamisen tarpeita sekä opetuksen että tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kannalta.

Akkuarvoketjut

Akkuteknologian kehityksen ja investointien ympärillä tapahtuu paljon Suomessa ja Pohjois-Euroopassa. Suunnitelmia on vireillä ja akkuhankkeita on käynnissä useita, joten akkuarvoketjulla tulee olemaan suuri merkitys Suomen kestävässä talouskasvussa, investoinneissa ja työllistymisessä. Kerrannaisvaikutukset ulottuvat varmuudella monille aloille. Lapin alue on jäämässä ulos tästä kehityksestä.

Akkujen tuotanto alkaa akkumineraaleista. Niitä louhitaan esimerkiksi Terrafamen Euroopan suurimmassa nikkelikaivoksessa Sotkamossa ja Boliden Kevitsassa Sodankylässä. Akuissa käytetään myös kobolttia, mangaania ja litiumia, ja teknologian kehittyessä vaihtoehdot lisääntyvät. Nyt on jo esimerkiksi Kiinassa kehitelty kaupalliseksi ns. ”suola-akku” eli natriumioniakku. Tämän etuna on pienempi hinta ja vähäisemmät ympäristöhaitat.

Mineraalit jatkojalostetaan kemikaaleiksi, kuten nikkelisulfaatiksi. Kemikaalitehtaita toimii muun muassa Sotkamossa ja Harjavallassa. Myös arvoketjun seuraava lenkki toteutunee Suomessa, kun BASF Battery Materials alkaa jalostaa kemikaaleista prekursorimateriaaleja Harjavallassa. Suomen Malmijalostuksen omistama Finnish Battery Chemicals suunnittelee samaa Haminassa.

Prekursorimateriaaleista jalostetaan katodimateriaaleja, joiden tuotantoa Finnish Battery Chemicals valmistelee Kotkassa. Katodeista kootaan paristoja muistuttavia akkukennoja. Norjalaisyhtiö Freyrillä on suunnitelma akkukennotehtaan perustamisesta Vaasaan. Viimeinen vaihe on akkujen kokoonpano. Sähköautojen akkuja kootaan esimerkiksi Valmet Automotiven tehtailla Salossa ja Uudessakaupungissa. (Lepola, A. 2022)


Kuva 1. Suomalainen akkuarvoketju (Lähde: Finnish minerals group 2022)

Suomen maaperästä löytyy kyllä merkittävä määrä litium-ioniakkujen valmistuksessa tarpeellisia mineraaleja kuten kobolttia, nikkeliä, litiumia ja grafiittia, mutta kaivostoimintaa ei näihin liittyen täällä Lapissa ole tällä hetkellä kuin Kevitsan kaivoksella Sodankylässä. Siksipä osaltaan myös voidaan todeta arvoketjua tarkkailemalla, että Lapin ammattikorkeakoulun osaaminen ja suuntaus voisi sijoittua ketjun loppupäähän.

Ympäristöystävälliset ja tehokkaat ratkaisut akkujen testauksessa ja kierrätyksessä (myös ns. Second-life akut) ovat jo nykypäivää ja niiden merkitys kasvaa jatkuvasti. Esimerkiksi Muhoksella toimiva kasvuyritys Cactos on kehittänyt älykkään sähkönvarastointijärjestelmän, joka hyödyntää käytettyjen Tesla-sähköautojen akkuja. Tällaista sähkövarastoa voidaan käyttää varavoimana sähkökatkosten aikana ja sen avulla voidaan myös tasata kulutus- ja hintapiikkejä. Energian varastointia ja innovointia siis parhaimmillaan.

Lapin AMK:n kehitysympäristöt ja akkuteknologiat

Lapin ammattikorkeakoululla on olemassa olevia akkuteknologiaa hyödyntäviä laitteita ja laitekokokonaisuuksia, joiden käyttöä hyödynnetään opetuksessa. Laitteilla tehdään erinäisiä harjoitustöitä, joilla saadaan kosketuspintaa akkuteknologiaan erilaisissa ympäristöissä.

Kemin toimipaikasta löytyy Benning 110V Tasajännitekeskus, Nocart saarekekonvertteri ja Fronius nanogrid -järjestelmä. Rovaniemen yksikössä akkuteknologiaa löytyy rakennuslaboratorion aurinkosähköjärjestelmästä ja tulevaisuudessa akkutekniikkaa voidaan testata rakenteilla olevassa olosuhdehuoneessa, joka rakennetaan noin kolme metriä korkeaan konttiin erillisellä jäähdytysjärjestelmällä.

Benning 110V Tasajännitekeskus

Lapin AMK:n Kemin toimipisteen sähkövoimalaboratoriossa on Benningin valmistama 110V tasajännitekeskus. Keskus on tarkoitettu varmistamaan sähkön saanti sähkölaitoksen suoja- ja ohjauslaitteistoissa, joissa äkilliset sähkökatkokset voisivat aiheuttaa mittavia haittoja ja turvallisuusriskejä. Keskus on siis niin sanottu varavoimalähde.

Ammattikorkeakoulu käyttää keskusta opetuksessa, kun opiskellaan sähkölaitoksen toimintaa ja ohjausta. Keskus varastoi energiaa lyijyakkuihin, joista se purkaa sitä sähkökatkoksen syntyessä. Keskuksen yhteydessä on myös sen toiminnan ohjaukseen vaikuttavia laitteita, kuten sähköverkon monitorointiin ja kytkennän vaihtamiseen liittyviä laitteita.

Kuva 2. Benning 110V tasajännitekeskus vasemmalla ja sen apulaitteet.


Kuva 3. Benning 110V tasajännitekeskuksen lataus/monitorointi paneeli.

Nocart saarekekonvertteri

Kemin toimipisteessä on myös Nocartin valmistama saarekekonverteri. Laite on tarkoitettu sähkönsaannin varmistamiseen ja monen eri energialähteen hyödyntämiseen (aurinkopaneelit, tuulivoima…). Saarekekonvertterin avulla voidaan varmistaa esimerkiksi maatilan sähköistys yleisen sähkökatkon aikana.

Laitetta käytetään opetuksessa sähkönlaadun mittauksiin ja simuloimaan energialähteen vaihtamista sähköverkossa, kun verkko on käytössä.

Kuva 4. Nocart saarekekonvertteri.

Energy ECS Fronius nanogridi

Energy ECS -hankkeessa on hankittu Lapin AMK:lle testikäyttöön omakotitalokokoluokan nanogrid-järjestelmä. Järjestelmä koostuu hybridi-invertteristä, akkupaketista, aurinkopaneeleiden simulointijärjestelmästä ja energiankulutuksen ohjausjärjestelmästä.

Järjestelmän avulla voidaan turvata omakotitalon energian saanti yleisen sähkökatkon aikana. Lisäksi järjestelmällä voidaan ohjata energian kulutusta pörssisähkömarkkinoiden spothintojen perusteella halvempaan ajankohtaan. Järjestelmä on tällä hetkellä rakenteilla ja on tarkoitus saada käyttöön vuoden 2023 loppuun mennessä.

Rovaniemen kampuksen aurinkosähköjärjestelmä

Rovaniemen kampuksen rakennuslaboratorioon on Älykkään Elinympäristön Teknologiat hankkeessa hankittu 11 kWp aurinkosähköjärjestelmä kahdella 5 kW kolmivaiheisella vaihtosuuntaajalla ja kaksi taloakkua: Sonnen valmistama sisäisellä kolmivaiheisella vaihtosuuntaajalla oleva ECO 8.0 sarjan 16 kWh LiFePO4 taloakku sekä Froniuksen valmistama Fronius Hybrid vaihtosuuntaajan tasavirtapuolelle asennettava Solar Battery 12 9,6 kWh käytettävällä kapasiteetilla oleva LiFePO4 taloakku. Fronius Ohmpilot on kolmivaiheinen älykäs vaihtosuuntaajan verkkoliittymän kautta säädettävä ohjain ylijäämäsähkön varastoimiseksi lämpöenergiaksi vesivaraajaan.

Aurinkosähköjärjestelmä on mahdollisuus irrottaa ja erottaa verkosta omaksi saarekkeekseen erillisellä manuaalisella kytkimellä. Järjestelmä on ollut mukana mm. Solarctic-hankkeessa yhtenä pilottikohteena. Opetuksessa järjestelmää on harvakseltaan käytetty oppilastöissä, mutta tulevaisuudessa pyritään myös saamaan sisällettyä talo- ja energiatekniikan opintokokonaisuuksiin. Aurinkosähköjärjestelmän ryhmäkeskuksessa on Fronius Smart Meter älykkääseen kaksisuuntaiseen energianmittaukseen.

Lapin AMK:n tulevaisuus akkuteknologioiden suhteen

Keräsimme projektissa myös Lapin ammattikorkeakoulun Kemin ja Rovaniemen yksiköiden opetustoimeen kuuluvien ajatuksia akkuteknologiasta ja sen tulevaisuuden näkymistä. Kysely antoi ymmärtää, että muun muassa jatkuvaan oppimiseen ja ymmärryksen lisäämiseen tarvittaisiin resursseja sekä koulutusta. Akkujen testaaminen ja akkutekniikan kehittäminen nähdään selvästi opetuksen kannalta tärkeänä asiana ja niiden tuominen lähemmin opetukseen nähdään järkevänä.

Alla otteita sähkö- ja automaatiotekniikan, rakennus-, talo- ja energiatekniikan sekä tieto- ja viestintätekniikan opetushenkilöstön palautteesta.

“Jos testaaminen tarkoittaa sitä, että arvioidaan akkujen kuntoa, tilaa ja kuntoa, olisi tätä hyvä käydä opetuksessa läpi. On käsitys, että monella akkujen kuntojen arviointi perustuu uskomukseen, kun sen pitäisi perustua havainnointiin ja mittauksiin
(referenssitieto/historiadata). Kun tunnetaan anatomia, niin tiedetään käyttäytyminen ja osataan tulkita tilannetta.”

“Talo- ja energiatekniikan opiskelijoiden kokonaisuuden kannalta olisi hyvä tietää akkutekniikan perusteet, koska hehän mitoittavat lämmitysjärjestelmät ja niiden laitteet, jolloin he voivat samalla loppukäyttäjille suositella akkuja osana järjestelmää.”

“Pelkät sähköakut eivät välttämättä mene riittävän pitkälle vaan pitäisi perehtyä enemmänkin myös muihin energiavarastoihin. Uudet akkuteknologiat ja innovaatiot sekä niiden kehitysaste olisi hyvä saada näkyviin opetuksessa.”

“Ajankuvaan peilaten se on tärkeä ja se pitää ottaa meidän puolellamme huomioon melkein kaikessa. Meillä on liikkuvia laitteita, sensoreita, antureita ja koska toimimme lapin alueella, niin erämaaolosuhteissa toimivat akkujärjestelmät ja latausinfra kiinnostaa. Eli akkujen lataaminen. Energian tuotanto on tietenkin myös yksi, koska onhan ne akut saatava ladattua.”

Tavoitetila akkuteknologian suhteen

Tulevaisuus näyttää siltä, että akkuteknologiat kehittyvät jatkuvasti ja niillä tavoitellaan korkeampaa energiatiheyttä, pidempää käyttöikää ja hintojen edullisuutta. Näiden pohjalta voisi ajatella, että tärkeimmät kehityskohteet ovat kierrätettävät ja kestävät materiaalit sekä nopeampi lataus ja turvallisuus.

Tätä ajatusta peilaten Lapin ammattikorkeakoulu voisi ottaa yhdeksi painopisteeksi uusien litiumakkujen kierrätyksen mahdollisuudet, esimerkiksi vanhojen akkujen “second life” vaiheet energiavarastoina. Myös osaamisen kehittämistarpeet akkujen kierrätykseen liittyvästä teknologiasta olisi tarpeellista kirkastaa. Kaikenlainen puuhastelu asian ympärillä voi auttaa löytämään uusia innovatiivisia ratkaisuja akkujen kierrätykseen ja edistää alan kehitystä.

Akkuteknologioiden kehittyessä ei myöskään turvallisuutta voi sivuttaa. Akkujen korkean riskin turvallisuustestaukseen suunniteltua testauslaboratoriota, jossa voitaisiin suorittaa erityyppisiä turvallisuustestejä akkukennojen lisäksi akkumoduuleille tai -paketeille, ei ilmeisesti löydy vielä Suomesta. Tässä voisi olla yksi alue, johon Lapin ammattikorkeakoulu voisi suuntautua TKI-puolella ja mahdollisissa hankkeissa.

LÄHTEET

ACEA, 2023. New Car Registrations by Fuel Type, European Union. Verkkojulkaisu.
Viitattu 2.6.2023. https://www.acea.auto/files/20230201_PRPC-fuel_Q4-2022_FINAL-1.pdf

Euroopan Unionin neuvosto, 2023. 55-valmiuspaketti: neuvostolta asetus uusien henkilö- ja pakettiautojen hiilidioksidipäästöistä. Verkkojulkaisu. Viitattu 2.6.2023. https://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2023/03/28/fit-for-55-councilhttps://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2023/03/28/fit-for-55-council-adopts-regulation-on-co2-emissions-for-new-cars-and-vans/adopts-regulation-on-co2-emissions-for-new-cars-and-vans/

Lepola, Arvokkaat akkumateriaalit kiertävät kaivoksista tehtaisiin ja sähköautoista uusiokäyttöön. Verkkojulkaisu. Viitattu 5.6.2023
https://fi.ramboll.com/media/artikkelit/kaupungit/akkumateriaalien-kierto

Finnish minerals group, 2022. Akkuarvoketjun kehittäminen - Nostamme jalostusarvoa akkuarvoketjussa. Viitattu 7.8.2023. https://www.mineralsgroup.fi/fi/tyomme-tarkoitus/akkuarvoketjun-kehittaminen.html.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Elintarviketieteiden seuran webinaari Uusi maailma – Ruoanvalmistusteknologiat muutoksessa kokosi yhteen mielenkiintoisen joukon ruoka-alan huippuosaajia joulukuussa 2022. Webinaarin sisällössä keskityttiin ruoantuotannon hävikin hyötykäyttöön sekä keinoihin hävikin vähentämiseksi. Samalla pohdittiin myös, mitä kaikkea uutta ruoantuotannon parissa tällä hetkellä puuhataan.

Webinaarin anti herätti pohtimaan kysymystä, onko ruokajärjestelmämme rikki, ihan uudelta kantilta. Seuraavassa tiivistelmä webinaarin annista siinä kuultujen asiantuntija puheenvuorojen pohjalta.

Webinaarin ensimmäinen osa keskittyi ruoantuotannon energiaan ja sivuvirtoihin ja toisen osan keskiöön nostettiin ruoanvalmistus.

Ruoantuotannon hävikkienergiasta hyödyksi

Tilaisuudessa ensimmäisen puheenvuoron käytti Fazer Leipomon teknisen johtaja Tomas Teräs otsikolla Leipomoiden energiaratkaisut ja vastuullisuus muutoksessa. Fazer-konsernin liikevaihto näkyy kuvassa 1, josta noin 56 prosenttia tulee Suomen toiminnoista, 19 prosenttia Ruotsista ja 14 prosenttia Venäjältä. Tieto on vuoden 2021 toteuma, siten siinä on mukana myös Venäjän osuus.

Yrityksen kolme suurinta liiketoiminta-aluetta ovat Fazer Leipomot (47 %), Fazer Makeiset (37 %) sekä Fazer Lifestyle Foods (15 %). (Fazergroup 2022a, Teräs 2022.)

Kuvio 1. Fazer konsernin 2021 vahvistettua liikevaihtoa kertyi eniten Suomesta ja Ruotsista. Venäjän osuus oli 2021 kolmanneksi suurinta. Koko konsernin liikevaihto v. 2021 oli yhteensä 1 139,8 M€, josta Suomen osuus 638,5 M€. (Kuvio mukaillen Fazergroup Oyj 2022a.)

Vastuullisuus ja kiertotalous ovat nousseet yritysten liiketoiminnassa koko ajan entistä näkyvämpään osaan. Nämä näkyvät myös isoissa leipomoissa ja ovat siten näkyvässä roolissa Fazerillakin. Leipomoteollisuudessa kiertotalouteen kytkeytyvät erityisesti leivonnan prosessit, sillä nämä kuluttavat runsaasti energiaa niin paiston vaatiman lämpöenergian kuin myös jäähdytyksen edellyttämän kylmän ilman tuottamisessa. (Teräs 2022.)

Yksi keskeinen energiahävikin vähentämisen keinoista on prosesseissa syntyvän lämpöenergian hyödyntäminen muiden prosessien yhteydessä. Tämä hoidetaan Fazerilla lämmön talteenoton (LTO) erilaisia tekniikoita hyödyntäen. Paistouunien piipuista tuleva, noin 200 asteisesta ilma lämmittää veden, joka hyödynnetään esimerkiksi leipien kuljetuksessa käytettävien laatikoiden esipesussa. Myös Suomen kylmä ilmasto tarjoaa energian säästökeinon hyödyntämällä se leipomotuotteiden jäähdytysprosesseissa. (Teräs 2022.)

Fazer-leipomoiden käyttämästä energiasta valtaosa tuotetaan jo pääosin uusiutuvilla menetelmillä. Kun tarkastellaan ison leipomoalan toimijan kaikkia energiamuotoja (taulukko 1) kaikissa leipomoprosesseissa ennen asiakkaille kuljetettavaa valmista tuotetta, nousevat sähkö (213 485 MWh) ja maakaasu (202 639 MWh) ostetun energian määrässä mitattuna suurimmiksi.

Sähköstä valtaosa on uusiutuvaa (kuvio 2). Energian käyttö liittyy teollisuudessa kiinteästi osaksi prosesseja ja leipomoissa hyvin keskeinen energiaa kuluttava prosessivaihe on erilaiset lämmitystä edellyttävät toiminnot, kuten nostatus ja paisto. Leivontaprosessissa käytettävien eri energiajakeiden tärkeimmät käyttökohteet näkyvät taulukossa 2. (Teräs 2022.)

Taulukko 1. Fazer-konsernin polttoaineiden ja energian käyttö vuonna 2021. (Mukaillen Fazergroup Oyj 2022b.)




Kuvio 2. Uusiutuvan sähkön osuus koko Fazer-konsernin sähkönkulutuksesta on noin 82 % ja uusiutumattoman noin 18 %. (Mukaillen Fazergroup Oyj 2022b)

Taulukko 2. Leivontaprosesseissa käytetyt energiajakeet. (Mukaillen Uusi maailma -webinaarin materiaalit Teräs, T. & Fazergroup Oyj 2022b).

Leivontaprosesseissa käytetyt energiajakeet

Höyry
- nostatus
- paisto

Maakaasu
- paistaminen
- höyryntuotanto

Sähkö
- paistaminen
- toimintalaitteet

Paineilma
- prosessilaitteet
- pakkauskoneet
- säätölaitteet

Leipomoissa syntyvästä leivonnan sivuvirrasta ison osan muodostavat erilaiset palataikinat, joita erityisesti palaleipien valmistuksessa jää leipien muotoilussa yli. Tämän niin kutsuttu kanttitaikinan kierrätyksen prosessi on ollut Fazerilla merkittävässä roolissa hävikin vähentämiseen tähtäävien toimien mukana, sillä sen suhteellinen osuus on huomattava osa leivontaprosessin hävikkiä. Hävikkitaikina käsitellään siten, että se on hyödynnettävissä uuden taikinan valmistukseen. Tämä auttaa alentamaan myös syntyvää sivuvirtaa merkittävästi. (Teräs 2022.)

Prosessivesien ravinteiden talteenotto elintarviketeollisuuden mahdollisuutena

LUT yliopistossa membraanitekniikan professorina työskentelevän Mika Mänttärin puheenvuoro paneutui veden ympärille, tarkemmin veden mukana kulkevien ravinteiden sekä energian talteenottoon ja hyödyntämiseen. Vesi on elintarviketeollisuuden yksi keskeisimpiä ainesosia. Useat eri elintarvikkeet ovat valtaosaltaan vettä kuten erilaiset vihannekset. Vesi on myös tärkeä pääraaka-aine erilaisissa elintarvikkeiden massoissa, kuten leivissä. Se on myös tärkeä yksittäinen komponentti laitosten puhtauden ylläpitoa, sillä iso osa esi- ja pesuohjelmista sekä laitosten puhtaudesta perustuu veden käyttöön. (Mänttäri 2022.)

Veden virtausnopeus kytkeytyy vahvasti myös elintarviketeollisuuden puhdistusprosesseihin. Puhdistusprosesseissa irrotetaan veden pyörivän liike-energian avulla sen sekaan runsaasti erilaisia orgaanisia ainesosia, joiden mukana kulkee runsaasti myös ravinteita. Veden ravinteiden talteenotto on yksi keskeisistä aihealueista LUT yliopiston tutkimus- ja kehitystyössä. (Mänttäri 2022.)

Esityksessään Mänttäri nosti esiin membraanisuodatuksen ravinteiden talteenoton keinona. Esimerkissä sadan litran vesimassa ajetaan membraanisuodatukseen. Suodatuksessa tästä 80 litraa ohjautuu suodattimen läpi ja 20 litraa jää väkevämmälle puolelle. Suodatuksen periaate näkyy kuviossa 3. Toinen hyvä esimerkki membraanisuodatuksen hyödynnettävyydestä on maidon prosessointi erilaisia erotustekniikoita käyttäen. Maidon laktoosi poistetaan raaka-aineesta usein joko suodattamalla membraanisuodatuksen avulla tai entsymaattisesti. (Mänttäri 2022.)

Membraanisuodatuksessa suodatinkalvon läpäisevyyttä, eli huokoskokoa vaihtamalla pystytään erottamaan esimerkiksi vain rasva, bakteerit ja virukset, jolloin kaikki näitä pienemmät hiukkaset jäävät nesteeseen. Pienentämällä edelleen suodatinkalvon huokoskokoa voidaan erotella vaikkapa maidon laktoosi. Laktoosin poistaminen suodattamalla vaikuttaa maidon makuun. Maito ei saa hylamaidolle tyypillistä makeaa makua, kun laktoosia ei pilkota maidon joukkoon vaan se poistetaan fysikaalisesti. (Mänttäri 2022.)

Kuvio 3. Membraanisuodatuksen periaate yksinkertaistettuna (mukaillen Alfa Laval 2023).

Puhtaan veden merkitys on korostunut entisestään sen rajallisuuden myötä.

Elintarviketuotannon ja -jalostuksen edellyttämä puhtaan veden määrä ja siinä syntyvä prosessivesien suuri määrä on edesauttanut erilaisten prosessivesien käsittelymenetelmien, kuten suodatuksen ja biokemiallisten tekniikoiden, kehitystyötä. On arvioitu eri lähteisiin perustuen mm. yhden maitolitran vedenkulutuksen olevan noin 2–10 litraa vettä maitolitraa kohti.
Suomessa on arvioitu rasvattoman maidon vedenkulutuksen olevan noin 10,3 litraa tuotettua jalostettua maitolitraa kohden. Tästä esimerkiksi meijeriteollisuuden vedenkulutuksen osuudeksi on arvioitu noin 16 prosenttia (kuva 1).

Kulutus on jaoteltu eläinten nauttimaan juomaveteen, maitotilan pesuvesiin, muuhun tuotannon kuluttaman veden määrään. Lisäksi erottelussa on huomioitu meijeriteollisuuden vedenkulutuksen sekä maidon muun prosessoinnin vaatima veden kulutus. (Mänttäri 2022.)

Kuva 1. Maidontuotannon vedenkulutus. (Lähde: Maaseudun tulevaisuus, 2017.)

Elintarviketeollisuudessa syntyvien prosessivesien määrä on toimijoille iso kustannuserä, sillä vesimaksut muodostuvat niin laitokseen tuodusta kuin sieltä pois ajetusta vedestä. Edelleen jätevesimaksujen suuruutta määrittää myös veden likaisuus ja biologisten ainesosan määrä veden joukossa. Eri prosessilaitteiden ja siilojen ym. esihuuhteluvedet ovat puhdistusprosessin likaisin vesi, jolloin sen hinta jätevesimaksun kautta on kallein. (Mänttäri 2022.)

Erilaisia suodatustekniikoita hyödyntämällä on mahdollista poistaa maidosta veteen liuenneet ravinteet kuten fosfori. Tämä alentaa veden biologista arvoa prosessivetenä, mikä edelleen alentaa jätevesimaksun suuruutta.

Membraanisuodatus on todettu erittäin hyväksi keinoksi myös jätevesien käsittelyyn. Erilaisia fyysisiä kalvosuodatuksia hyödynnetään jo poistettaessa jäteveden joukosta esimerkiksi kiintoainesta. Haasteina membraanisuodatuksessa voi ilmetä esimerkiksi erilaisten väkevien liuosten vaatima esikäsittelyn tarve, jonka avulla väkevyyden aiheuttava ioni saadaan sidottua kantoaineeseen ennen sen suodatusta. (Mänttäri 2022.)

Sivuvirtojen typpi tuotannon lannoitteeksi veden käsittelyllä

Mika Tuomola Honkajoki Oy:stä toi esiin Honkajoen roolin tuotantotiloilla kuolleiden eläinten sekä teurastamoiden eläinperäisen sivuvirran kierrätyksessä. Eläinperäinen sivuvirta, joka ei kelpaa elintarvikkeeksi, tulee kierrättää EU:n hyväksymiä turvallisuus- ja sterilointiperiaatteita noudattaen. Tämä säädetään laissa.

Tiloilla kuolleiden ja lopetettujen eläinten sekä teurastamoilta tulevan sivuvirran käsittelyssä riskimateriaalien esiintyminen asettaa tiettyjä velvoitteita kierrätykselle. Eläinperäisen sivuvirran lajittelussa eri jakeet erotellaan energiajakeeksi, lihaluujauho- ja lannoitekäyttöön sekä eläinrehuihin käytettäväksi. Kuvassa 2 nähdään se eläinperäisten jakeiden osa, joka päätyy Honkajoelle kierrätettäväksi. (Tuomola 2022a.)

Kuva 2. Jätehierarkia, sekä sen mukainen Honkajoelle päätyvä eläinperäinen sivuvirta. (Lähde Tuomola, M. & Honkajoki Oy 2022.)

Tuomola esitteli Honkajoen prosessissa tapahtuvaa sivuvirtojen ensisijaista käsittelyä renderöimällä (kuva 3). Renderöinti tarkoittaa sellaista steriloivaa painekäsittelyä, jossa aineksen solurakenne muuttuu aiheuttaen samalla taudinaiheuttajien kuoleman.

Prosessissa eläinperäinen sivuvirta, jonka vesipitoisuus on noin 65-70 prosenttia, käsitellään kolmen barin paineessa ja 133 asteen lämpötilassa 20 minuutin ajan. Renderöinnin etuja on esimerkiksi noin 90 prosenttia alhaisempi kasvihuonekaasujen muodostuminen kompostointiin verrattuna. Renderöinti myös sitoo moninkertaisesti enemmän hiiltä verrattuna prosessin tuottamiin kasvuhuonekaasuihin.

Edelleen renderöinnin avulla eläinperäisen sivuvirran ravinteiden talteenottoa ja kierrätystä on saatu tehostettua huomattavasti. Prosessin etuihin lukeutuu myös sivuvirran prosessoinnissa syntyvän proteiinijauheen alhainen hiilijalanjälki, joka on myös kansainvälisesti vertailukelpoinen. (Törmä & Aalto 2018, Tuomola 2022a.)

Kuva 3. Renderöintiprosessi mahdollistaa ruoantuotannon sivuvirtojen hyödyntämisen turvallisesti, monipuolisesti ja laaja-alaisesti eri käyttötarkoituksiin. (Lähde: Tuomola 2022b.)

Renderöintiprosessissa erotetaan aineksen sisältämä vesi haihduttamalla, jolloin ammoniumtyppi jää kondensaattiin. Prosessivesi ei siten ole jätevettä, vaikka se perinteisesti johdettaisiinkin jätevesien joukkoon. Jätevesien prosessoinnista typpi haihtuisi pääosin ilmaan, mitä ei tässä tapahdu. Sen sijaan lopputuotteena saadaan typpilannoitteeksi soveltuva nitraattiliuos, kiintoainesta biokaasulaitokselle sekä puhdasta vettä käyttöön. (Tuomola 2022a.)

Erilaisilla kiertotalouteen hyvin soveltuvilla ja laitosmittakaavassa toimiviksi todetuilla prosessivesien käsittelymenetelmillä talteen otetun nitraattitypen lannoiteliuos poikkeaa perinteisen lannoitetypen valmistuksesta huomattavasti, sillä tässä maakaasua tai ammoniakkia ei tarvita lainkaan typen valmistamisessa. Nitraattimuotoinen typpi on heti kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Se on tuotettu kierrätysprosessin avulla, jossa hyödynnetään biologisesti hajoavan sivuvirran sisältämiä ravinteita.

Raaka-aineesta riippuen nitraattityppeä voidaan käyttää lannoitteena myös luomutuotannossa. Tällainen käsittelymenetelmä vähentää edelleen teollisten prosessien jätevesien käsittelyn volyymia ja on sovellettavissa myös muissakin laitoksissa syntyvien prosessi- ja jätevesine käsittelyssä. (Törmä & Aalto 2018, Tuomola 2022a.)

Vertikaaliviljely – Ruoantuotannon uusi ulottuvuus

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Titta Kotilainen avasi vertikaaliviljelyn tarvetta ja mahdollisuuksia tämän päivän ruoantuotannon ympärillä käytävän keskustelun sisällä. Esityksessään Kotilainen pohti mm. seuraavia kysymyksiä:

• Miksi vertikaaliviljelyä?
• Mitä kasveja voidaan vertikaaliviljellä?
• Missä maailmalla mennään?

Vertikaaliviljely tarkoittaa viljelyä kontrolloidussa ympäristössä, jossa kasvusto on suojattu sääoloja vastaan (kuva 4). Vertikaaliviljely tapahtuu pääasiassa erillisissä huoneissa, halleissa tai kaapeissa, joissa kastelu, ravinteiden anto sekä tilan kosteus, valo-olosuhteet ja lämpötila ovat kaikki säädeltävissä.

Viljelyn etuihin lukeutuu mahdollisuus kasvattaa kasveja päällekkäin – edellyttäen että kasvin kasvutapa soveltuu tähän, kuten yrtit, salaatit sekä jotkin maustekasvit. Myös tomaatti ja kurkku ovat todettu sopiviksi vertikaaliviljelyyn. Kurkkua on myös kasvatettu vaakatasossa pystykasvatuksen sijaan, jolloin sadonkorjuu ja kasvuston harventaminen ovat helpommin toteutettavissa. (Kotilainen 2022.)

Kuva 4. Basilikan taimia SeAMKin ja Jamin vertikaaliviljelmällä 2022. (Lähde Valtonen 2022.)

Vertikaaliviljelyn kärkimaita maailmalla ovat USA ja Kanada, joissa isot väkirikkaat kaupungit ovat otollista seutua vertikaaliviljelylle. Kontrolloiduissa, olosuhdesäädetyissä kasvihuoneissa satoisien ja korkean arvon kasvien ja elintarvikkeiden tuottaminen kuluttajia lähellä ja paikallisesti on osoittautunut kuitenkin haastavaksi.

Viljelytapa on kohdannut myös haasteita lainsäädännön taholta. Esimerkiksi EU:ssa keinovalon alla kasvanutta elintarviketta ei voida myydä eikä markkinoida luonnonmukaisesti tuotettuna, mikä osaltaan voi heikentää tuotteesta saatavaa hintaa. USA:n markkinoilla vertikaaliviljeltyjä tuotteita voidaan myydä myös luonnonmukaisesti tuotettuina, mikäli tuotantotavan muut ehdot täyttyvät. Vertikaaliviljelyn katsotaan kuitenkin olevan osa ruoantuotantoa ja huoltovarmuutta myös tulevaisuudessa. (Kotilainen 2022.)

Kiinnostus vertikaaliviljelyä kohtaan on maailmalla ollut koholla jo pidemmän aikaa. Tosin erikoistutkija Titta Kotilainen nosti esiin myös alalla koetut pettymykset, kun tuotanto-odotukset eivät kaikilta osin olleet täyttyneet. Haasteet ovat liittyneet esimerkiksi tuotannon skaalautuvuuteen sekä toiveisiin alan nopeasta kasvusta. Sijoittajien alalle tekemät sijoitukset eivät ole tuottaneet odotetusti voittoa startup-yritysten kamppaillessa haasteiden kanssa. Panostusta alalle vauhdittivat tiheään syntyneet uudet innovaatiot, joista ei kuitenkaan saatu tuottoa odotetusti. (Kotilainen 2022.)

Alan haasteisiin on nostettu myös ”viherpesu”, joita alalla toimivat kansainväliset toimijat ovat pitäneet ongelmallisena. Toimijoista noin 70 prosenttia oli jälkikäteen valinnut toisenlaiset laitteet tai viljelykasvin. Yhtenä kasvua jarruttavana tekijänä on pidetty myös sitä, että alalla toimivat yritykset ovat kehitelleet koko ajan uusia omia ratkaisujaan, ehkä jopa liian monet erikoistumisen ja uuden markkinavaltauksen toivossa. (Kotilainen 2022.)

Luonnonvarakeskuksella on tutkimuksen alla tällä hetkellä CompactGrowth-kurkkutehdas. Lisäksi Kainuussa on meneillään Vertikaalipilotti, jossa tähdätään usean tuottajan yhteistyöhön. Toteutus voisi onnistuessaan tarkoittaa, että mansikantaimet kasvatetaan talvella vertikaaliviljelyn avulla. Kevään edetessä, kun mansikantaimien siirto kasvupaikalleen on ajankohtainen, kasvatukseen vaihdetaan kaalintaimet. Kaalintaimien vartuttua ne esikasvatuksen jälkeen istutetaan kasvupaikalleen jolloin vertikaalikasvatus vapautuu taas seuraavaa kasvia varten. (Kotilainen 2022.)

Kainuussa on meneillään Puutarha-CLA, jossa tavoitteena on määrittää kehittyvän puutarhatuotannon elinkaariset ympäristövaikutukset esimerkkitapausten avulla, sekä tuoda nämä laajasti jakoon niin viljelijöille, neuvojille kuin opetuksen ja koulutuksenkin saralle. VTT:n ja Luonnonvarakeskuksen ”Ruokaa ilman peltoja” tutkimus selvittää, kuinka paljon vaikutusta kasvien kasvuun aiheutuu, kun valotusta säädellään sähkön hinnan mukaan. Tavoitteena tutkimuksessa on säästää sähköä sekä samalla etsiä keinoja huoltovarmuuden turvaamiseksi vertikaaliviljelystä. (Kotilainen 2022.)

Lopuksi Kotilainen esitteli muita Luonnonvarakeskuksessa meneillään olevia tutkimushankkeita, joissa tutkitaan, miten viljelyyn voidaan yhdistää kiertotaloutta, energiatehokkuutta ja huoltovarmuutta. Keskeinen muutosajuri ruoantuotannon keskustelun avaajana ja uusien tutkimusavausten synnyttäjänä on ilmaston muuttuminen. Se lisää sään ääriolojen ilmenemistä ja olosuhteiden muuttumista viljelylle epäsuotuisaksi sekä vähentää kasteluun käytettävissä olevaa vettä. Edelleen muutosajureihin lukeutuu maailman väestön kasvu sekä keskittyminen kaupunkeihin, mikä edellyttää ruoantuotannolta lisää tehokkuutta sekä paikallisuutta. (Kotilainen 2022.)

Miltä ruoka-alan startup-maailma näyttää?

Nordic Foodtech VC:n sijoitusjohtaja Lauri Reuter toi webinaariin käsityksensä ruoka-alan startup-näkymistä. Nordic Foodtech VC tekee sijoituksia ruoka-alan startup-yrityksiin, joiden yritysideat ovat innovatiivisia ja mahdollistavat nykyistä kestävämmän ruokajärjestelmän luomisen.

Sijoitusyhtiö hakee innovatiivisia ja radikaaleiltakin kuulostavia ideoita. Tavoitteena on löytää ne kiinnostavat megatrendejä mukailevat ruoka-alan ideat, joilla on mahdollisuus menestyä myös tulevaisuudessa. Yhtiön sijoittamista varoista noin puolet tulee Business Finlandin kautta, noin 25 prosenttia yrityksiltä ja noin 25 prosenttia eri rahastoista ja pankeilta. (Reuter 2022.)

Nykyajan ruoantuotantoa ohjaavat globaaleilla markkinoilla megatrendit, joiden aallonpohjalle on jo tipahtanut muun muassa vertikaaliviljely, ruoankuljetuspalvelut sekä soluista kasvatettava liha (kuvio 4). Myös hyönteisten käyttö proteiinin lähteenä on yksi aallonpohjalle joutuneista ruoka-alan innovaatioista. Vastaavasti tällä hetkellä nousujohteista on esimerkiksi personoidun ruoan ja ruokavalion tuottaminen. Siinä keskeinen ajatus on, kuinka tuotetaan henkilölle parhaiten sopivaa ruokaa. (Reuter 2022.)

Kuvio 4. Ruoantuotantoa ohjaavat globaalit trendit, joiden huippujen ja aallonpohjien välinen aikajänne voi olla hyvinkin lyhyt (mukaillen Digital Food Lab 2022).

Nordic Foodtech VC:n sijoituskohteita ovat esimerkiksi eniferBio, joka yhteistyössä Valion kanssa tutkii ja kehittää Pekilo-proteiinia elintarvikekäyttöön soveltuvaksi. Pekilo-proteiini on alun perin kehitetty Suomessa jo 1970-luvulla, mutta sen kehitystyö jäi tuolloin kesken. Proteiinia tuotetaan nyt elintarviketuotannon sivuvirtojen avulla, jossa sienten fermentaation avulla kasvatettu mykoproteiini Pekilo hyödyntää näiden sisältämät ravinteet uuden proteiinin kasvattamiseksi. Proteiini on todettu makunsa puolesta neutraaliksi ja hyvin elintarvikkeisiin sopivaksi. (Reuter 2022, Koivula 2022.)

Toinen Reuterin esiin nostama yhteistyöyritys on MElt & MArble, joka tuottaa rasvaa hiivojen avulla. Rasvan laatu-, sulavuus- ja makuominaisuudet vastaavat naudanrasvaa. Tämän kaltaisia tuotteita tarvitaan esimerkiksi kasvistuotteissa lisäämään tuotteen ravitsemuksellista sisältöä ja makua, jolloin myös tuotteen suutuntuma paranee. Tulevaisuuden isoista suuntaviivoista yhtiö arvioi, että uuden sukupolven ei-eläinperäiset tuotteet tulevat olemaan uusi ja iso juttu. (Reuter 2022.)

Ruokainnovaatioita avaruudellisissa olosuhteissa

Päivän lopuksi Puratosin tutkimuspäällikkö Bert Schamp kertoi yrityksen strategiasta, jonka tähtäimenä ovat innovaatiot leivonnan, konditoriatuotteiden sekä suklaateollisuuden tarpeisiin kansainvälisille markkinoille.

Yhtiön tuotannon kantavana ajatuksena on kuluttajatutkimuksiin perustuen kuluttajien halu kantaa vastuuta ympäristön kestävyydestä, halu nähdä tuotannon alkupäähän sekä tietää mistä ruoka aidosti tulee. Tutkimustyötä on ollut vauhdittamassa myös kasvipohjaisten tuotteiden kasvanut kysyntä, jota yhtiö kehittää vahvalla otteella ja innovatiivisilla kokeiluilla ja kehitystyöllä. (Schamp 2022).

Yhtiötä innostaa tutkimus- kehitystyössä avaruudellinen ajattelutapa ja Mars-planeetan äärimmäiset olosuhteet sekä vahva halu kehittää tuotteita parantamaan ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Tutkimusohjelman avulla halutaan vastata kuluttajien vaatimuksiin innovaatioiden avulla. Kehitystyössä huomioidaan muun muassa veden alhaisempi kulutus tuotannossa, energian käytön minimointi, kasvispohjaisten tuotteiden riippumattomuus peltoalasta, korkean ravintosisällön tuotteet, jätteen määrän alentaminen ja tehokas kierrätys, teknologian hyödyntäminen mm. tuotannon etäohjauksessa sekä leivonnan prosessien tehokkuuden edistäminen. (Schamp 2022).

Yhtiön innovatiivisiin kasvistuotteiden viljelymenetelmiin lukeutuu tarkkaan optimoidut ja tietokoneohjatut kasvuympäristöt vertikaalisissa järjestelmissä, jossa on mahdollisuus toteuttaa tarkkaan optimoituja kasvatuskokeita (kuva 5) sekä esimerkiksi suljetuissa systeemeissä tapahtuvan pölytysrobotiikan kehitystyö.

Suljettujen kasvuympäristöjen kasvualustoissa käytetään biohiiltä parantamaan kasvien ravinteiden ottoa sekä tutkitaan esimerkiksi laavakiven käyttöä vehnän kasvualustassa. Edelleen tietokoneohjatut ja suljetut kasvuympäristöt antavat mahdollisuuden tutkia, miten kasvien ravinnesisältö sekä terveellisyys muuttuvat erilaisilla valon määrän muutoksilla.

Tällaisella tutkimustyöllä on merkitystä, kun tavoitteena on turvata kasvatettavien elintarvikkeiden ravitsemuksellista laatua ja ravintosisältöä osana ihmisten terveyden- ja hyvinvoinnin hoitoa ilman maatalous- ja peltomaata. (BBM Magazine 2019, Schamp 2022).

Kuva 5. Puratosin tutkimustyössä merkittävässä osassa ovat ruoantuotannon innovaation suljetuissa systeemeissä. (Lähde BBM Magazine 2019).

Vehnä on osoittautunut kasvatuskokeissa toimivaksi viljelykasviksi, jonka valintaan vaikuttivat myös sen suosio leivonnassa ja muissa elintarvikkeissa. Vehnäpohjaista hapanjuurta tiedetään käytetyn leivonnan raaka-aineena jo 1890-luvun Alaskassa Yokonin kultamailla. Puratosin tutkimuksissa kuivan hapanjuuren on todettu säilyttävän elinkelpoisuutensa vähintään seitsemän kuukauden ajan kuivissa olosuhteissa.

Vehnästä valmistettua hapanjuurta käytetään leivonnassa yhä ja Puratosin tutkimustyössä hapanjuurta on testattu myös erilaisissa vehnätuotteissa pitkäpavun (cowpea, Vigna unguiculata) kanssa seoksena. Tulokset ovat olleet erittäin lupaavia ja hapanjuuren on todettu vaikuttavan taikinan rakenteeseen sekä ravintosisältöön positiivisesti. (Schamp 2022).

Tutkimustyön tuloksina Puratos on todennut, että suljetussa kasvuympäristöissä kasvavista viljelykasveista on mahdollista valmistaa terveellistä ruokaleipää, jonka avulla voidaan kattaa lähes puolet päivittäisestä ravinnosta. Mikro- ja makroravinteita saadaan elintarvikkeisiin lisää ja ravintosisältöä on mahdollista monipuolistaa lisäämällä ruoan joukkoon erilaisia syötäviä kasvinosia. Suljetuissa kasvuympäristöissä saavutettiin riittävä satotaso peltomaalla kasvatettuihin kasveihin nähden sillä edellytyksellä, että tehokkaasta veden ja ravinteiden käytöstä huolehditaan. (Schamp 2022).
- - -
Tämä artikkeli on osa Ammattiopisto Lappian ja Lapin ammattikorkeakoulun hanketta Kestävämpää lähiruoantuotantoa Lappian arktisessa yritysekosysteemissä. Hanketta rahoittaa Lapin ELY-keskus Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, kokonaisrahoitus on 157 507,49 €, Euroopan unionin ja valtion osuus on 100 %.

Lähteet ja kirjallisuus

Alfa Laval. 2023. Mitä on kalvosuodatus? [Viitattu 4.3.2023.] https://www.alfalaval.fi/tuotteet-ja-jarjestelmat/erotustekniikka/kalvot/what-is-membrane-filtration/

BBM Magazine. 2019. 6.3 Million euros to bake Belgian bread on Mars. [Viitattu 15.3.2023.] https://magazinebbm.com/blog/63-million-eurosto-bake-belgian-bread-on-mars-1472

Digital Food Lab. 2022. Foodtech trends in 2021. [Viitattu 4.3.2023.] https://www.digitalfoodlab.com/foodtech-trends-in-2021/

Fazergroup, 2023a. Hallituksen toimintakertomus 2022. [Viitattu 25.2.1013.] https://www.fazergroup.com/fi/tietoa-fazerista/hallinto-ja-johtaminen/hallituksen-toimintakertomus-2021/

Fazergroup, 2023b. Fazer 2022. Vuosikatsaus. [Viitattu 25.2.2023.] https://www.fazer.fi/globalassets/fazer-group/pdfs/vuosikatsaus-2022.pdf

Koivula, J. 2022. Valio ja eniferBio yhdistivät voimansa: ”Tavoitteena uusi, kotimainen ja vastuullisesti tuotettu proteiini suomalaisten ruokapöytiin”. Maaseudun Tulevaisuus 10.5.2022. [Viitattu 4.3.2023.] https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/827637a3-24c4-407a-8cda-45588b7bb6b4

Kotilainen, T. 2022. Vertikaaliviljely – Ruuantuotannon uusi ulottuvuus. Luonnonvarakeskus. 8.12.2022 Webinaarin alustus, kirjoittajan omat muistiinpanot. [Ei saatavilla.]

Mänttäri, M. 2022. Veden ravinteiden talteenotto ja suljetut kierrot elintarviketeollisuuden mahdollisuutena. LUT yliopisto. 8.12.2022 Webinaarin alustus, kirjoittajan omat muistiinpanot. [Ei saatavilla.]

Reku, J. 2017. Suomalaisella maidolla ylivoimaisen pieni vesijalanjälki. Maaseudun Tulevaisuus; 2.11.2017. [Viitattu 25.2.2023.] https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/37cc155a-7900-571a-8433-46ca33e37b64

Reuter, L. 2022. Miltä ruoka-alan startup maailma näyttää nykyisessä maailman menossa? Nordic Foodtech VC. 8.12.2022 Webinaarin alustus, kirjoittajan omat muistiinpanot. [Ei saatavilla.]

Schamp, B. 2022. SpaceBakery – Baking Bread on Mars. Puratos. 8.12.2022 Webinaarin alustus, kirjoittajan omat muistiinpanot. [Ei saatavilla.]

Teräs, T. 2022. Leipomoiden energiaratkaisut ja vastuullisuus muutoksessa. Fazer Oyj. 8.12.2022 Webinaarin alustus, kirjoittajan omat muistiinpanot. [Ei saatavilla.]

Tuomola, M. 2022a. Typpi luomutuotannon lannoitteeksi vedenkäsittelyllä. Honkajoki Oyj. 8.12.2022 Webinaarin alustus, kirjoittajan omat muistiinpanot. [Ei saatavilla.]

Tuomola, M. 2022b. Honkajoki Oy:n toiminta ja Kirkkokallion teollinen symbioosi. Honkajoki Oy. [Viitattu 15.3.2023.] https://www.satafood.net/site/assets/files/2331/honkajoki_oy_ja_kirkkokallion_teollinen_symbioosi_20220310_satafood_rauma_-_tuomola.pdf

Törmä, K & Aalto, H. 2018. Elintarviketeollisuuden sivuvirrat ja niiden hyödyntäminen Suomessa. SeAMK. [Viitattu 20.1.2023.] https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/160546/Aalto_Hanna.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Valtonen, M. 2022. Ensimmäiset kasvit kasvussa vertikaaliviljelmällä. SeAMK Verkkolehti. [Viitattu 17.3.2023.] https://lehti.seamk.fi/kestavat-ruokaratkaisut/ensimmaiset-kasvit-kasvussa-vertikaaliviljelmalla/

Muut mielenkiintoiset linkit:
Kompact Growth, Luonnonvarakeskus. Panu Miettinen - CompactGrowth | Y Science, an official side event of Slush 2021 - YouTube).

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tekstiilien kierrättämisestä on puhuttu viime aikoina paljon, mutta harva tulee pohtineeksi kuinka valtavasta määrästä materiaalia on lopulta kyse. Pelkästään Suomessa kertyy vuosittain n. 70 000 - 100 000 tonnia jätetekstiiliä (Jäärni 2021).

Kuinka suuri jätevuori se olisikaan yhteen kasaan hukattuna. Ei siis hukata sitä vaan huolletaan, lajitellaan ja kierrätetään siten, että tekstiilien elinkaaresta saadaan mahdollisimman pitkä ja elinkaarensa loppuun tulleet poistotekstiilit hyödynnetään uusiokuituina tekstiiliteollisuuden käyttöön.

Tekstiilijätteen erilliskeräysvelvoite ja tuottajavastuu

Vuonna 2021 hyväksytty jäteasetus velvoittaa yrityksiä ja kuntia tekstiilijätteen tehokkaampaan kierrätykseen ja erilliskeräyksen järjestämiseen. Jätelain mukaan kaupallisen toiminnan sekä julkishallinnon ja palvelutoiminnan harjoittajat vastaavat jätehuollon järjestämisestä ja koko jätehuoltoprosessista käsittelyyn asti.

Uudessa asetuksessa hyväksyttyjen jätemääräysten mukaan erilliskeräys on järjestettävä, jos toiminnasta syntyy suuria määriä tekstiilijätettä. Siksi uusi velvoite koskee myös tekstiili- ja muotialan yrityksiä. Lisäksi jätemääräykset ovat asteittain tiukentaneet yhdyskuntajätteen (eli asumis- ja muun vastaavan toiminnan jätteen) erilliskeräysvelvoitteita ja kierrätystavoitteita. (Suomen Tekstiili & Muoti ry 2022.) Suomessa tekstiilijätteen erilliskeräystä on käynnistetty tämän vuoden alusta, kun taas koko EU-alueella erilliskeräysvelvoite tulee voimaan vuodesta 2025 alkaen (Suomen Tekstiili & Muoti ry 2021). 

Euroopan komissio aikoo esittää tänä vuonna julkaistavassa uudessa jätepuitedirektiivissään, että EU:n jäsenmaissa toimisi harmonisoitu tekstiilien tuottajavastuu, jolloin tekstiilejä valmistavat ja maahantuovat yritykset olisivat vastuussa tekstiilien jätehuollon aiheuttamista kustannuksista. Laajennetussa tuottajavastuussa tuottajia ohjattaisiin ekomodulaatiomaksuilla kiinnittämään huomiota jätteen synnyn ehkäisyyn sekä käytöstä poistuvien tekstiilien uudelleenkäyttöön. (Saarinen 2022.) 

Poistotekstiilien keräyksen nykytilanne

Tällä hetkellä monella taholla odotellaan tilanteen selkiytymistä. Suuria investointeja ei ole järkevää tehdä ennen kuin on selvää, mikä taho tulee olemaan vastuussa poistotekstiilin keräyksestä. Moni jäteyhtiö onkin lähtenyt keräyksessä liikkeelle minimivelvoitteen mukaisesti. Sekin on jo askel eteenpäin kohti kestävämpää tekstiiliteollisuutta.

Tekstiilijätteen oikeanlainen kierrätys ei ole vielä kuluttajille aivan selkeä asia ja lajittelu vaatii vielä harjoittelua. Lapissa noin puolet keräykseen toimitetusta poistotekstiilistä on ollut sinne kuulumatonta tekstiiliä tai tavaraa. Poistotekstiilin joukkoon on päätynyt jopa sähkölaitteita ja posliiniesineitä (Nuutinen-Kallio 2023).

Mitä ovat poistotekstiilit?

Tekstiilien kierrättämisestä puhuttaessa voi muutama harmaa hius tupsahtaa ohimolle. On poistotekstiiliä, tekstiilijätettä, kierrätystekstiiliä, uudelleen käyttöä. Termien sekamelskaan olisi hyvä saada selkeyttä ja loogisuutta helpottamaan kierrätystä. Yhdelle poistotekstiili on ylätermi kaikelle tekstiilin kierrättämiselle, toiselle se voi tarkoittaa sitä tekstiilijätettä, mikä ei päädy enää tuunattunakaan käyttöön.

Kuvassa 1. on esitetty jätehierarkiaa mukaillen tekstiilijätteen vähentämisen ja kierrättämisen periaatetta. Tekstiilijätteen määrän vähentämisen perustana on jätteen synnyn ehkäiseminen. Hankitaan vaatteita ja muita tekstiilejä vain tarpeeseen, panostetaan laatuun ja kestävyyteen. Tekstiilien elinkaaren pidentämiseksi tekstiilien oikeanlaiseen huoltamiseen kannattaa perehtyä eikä reikä vaatteessa tee siitä käyttökelvotonta. Vaatteiden korjaamista helpottamaan onkin tehty uusia innovaatioita esimerkiksi vaatelaastareita.



Kuva 1. Tekstiilijätteen kierrättäminen jätehierarkiaa mukaillen.

Mikäli vaate tai muu tekstiili ei ole enää itselle tarpeellinen, on sitä turha loputtomiin omissa kaapeissa jemmata. Käyttökelpoiset tekstiilit kannattaa kierrättää uudelle käyttäjälle tai vaikka tuunata niistä itselle jotain uutta. Jatkokäyttöön kelpaamattomien tekstiilien kohdalla tulee tarkastella, onko oikea osoite poistotekstiili vai sekajäte.

Poistotekstiilien keräykseen kuuluvat sellaiset tekstiilit, joille ei ole enää muuta käyttökohdetta. Keräykseen ei kuitenkaan voi laittaa aivan mitä vain. Kuvassa 2 on esitetty poistotekstiilien lajitteluun kuuluvat ja kuulumattomat tekstiilit. Poistotekstiilin tulee olla puhdasta sekä kuivaa ja se tulee pakata tiiviisti muovipussiin siten, ettei se pääse pilaantumaan. (Kierrätys.info 2023)  

Tekstiilijätteen lajitteluohje: Poistotekstiilin keräykseen paidat, housut, hameet, takit, lakanat, pyyhkeet ja pöytäliinat. Sekajätteeseen alusvaatteet, sukat, sukkahousut, uima-asut, matot, kengät, laukut, vyöt, tyynyt, peitot, pehmusteet ja pehmoeläimet. 

Kuva 2. Jatkokäyttöön kelpaamattoman tekstiilijätteen lajitteluohje poistotekstiilien keräykseen ja sekajätteeseen (mukailtu Kierrätys.info 2023) 

Miksi tekstiilijätteen/poistotekstiilin kierrättäminen on tärkeää? 

Muoti- ja tekstiiliteollisuus kuluttaa paljon energiaa, vettä, kemikaaleja sekä uusiutumattomia luonnonvaroja. Olennaista on tekstiilien elinkaaren pidentäminen, sillä tekstiiliteollisuuden tuottamat hiilidioksidipäästöt lähes puolittuisivat, jos vaatteita käytettäisiin kaksi kertaa nykyisen käyttöajan verran. (Suomen Tekstiili & Muoti, 2023.) 

Laskentatavasta riippuen globaalisti vaatteiden ja jalkineiden valmistus tuottaa 4 - 10 % maailman hiilidioksidipäästöistä (Vuorio 2023). Kyseessä on siis vaikutuksiltaan erittäin merkittävä teollisuuden ala.

Miten poistotekstiilien kierrätys on toteutettu Lapin alueella? 

Poistotekstiilien erilliskeräysvelvoite on tullut voimaan tämän vuoden alusta. Mahdollinen tuottajavastuun tuleminen lähivuosina aiheuttaa sen, että jäteyhtiöiden ei ole vielä järkevää tehdä suuria investointeja poistotekstiilien keräyksen suhteen. Kierrätysmahdollisuudet kuitenkin tarjotaan kuluttajille vähintään lain vaatiman minimivelvoitteen mukaisesti, mahdollisesti myös kattavammin. Keräyspisteitä voi etsiä Kierrätys.info sivustolta sekä tiedustella oman alueen jäteyhtiöiltä.  

Lapin alueella haasteena on monesta muustakin yhteydestä tutut pitkät etäisyydet, harvaan asutut alueet sekä vähäinen asukasmäärä verrattuna kasvukeskuksiin. Poistotekstiilit kuljetetaan Lapin alueelta Lounais-Suomen Paimiossa sijaitsevaan kierrätyslaitokseen. Matka on pitkä, mutta sen on laskettu olevan järkevää. Sitä mukaa kun keräyksestä kertyy kokemusta, voidaan toimintamalleja kehittää eteenpäin. (Passoja 2022.)  

Yhteenveto

Tekstiilien tehokkaassa kierrättämisessä otetaan vasta ensiaskelia. Käytännöt ja vastuut hakevat vielä paikkaansa.

Kierrättäminen voi tällä hetkellä olla kuluttajille haasteellista ja epäselvää. Ohjeistuksia tulee selkiyttää, minkä lisäksi myös muiden kuin tekstiilien kierrättämisen tulisi olla niin helppoa, että eri materiaalit päätyisivät mahdollisimman suurella todennäköisyydellä oikeaan kierrätysastiaan eikä esimerkiksi sähkölaitteita löytyisi enää poistotekstiilien joukosta. Kierrättämisen onnistumiseen tarvitaankin helppoutta sekä selkeitä ja yksiseliteisiä ohjeita.

Artikkeli on laadittu osana LTKT2.0 – Lapin teollinen kiertotalous 2.0 – Lapin kiertotaloustoiminnan vahvistaminen -hanketta, jonka tavoitteena on vahvistaa Lapin alueen bio- ja kiertotaloustoimintaa. Hanketta toteutetaan yhteistyössä Lapin ammattikorkeakoulun, Kemin Digipolis Oy:n sekä Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappian kanssa. LTKT2.0 on saanut rahoituksen Lapin Liitolta, Vipuvoimaa EU:lta ja Euroopan aluekehitysrahastolta (Kuva 4). Hanke on käynnistynyt 1.6.2020 ja jatkuu 31.8.2023 saakka. (Lapin ammattikorkeakoulu 2022.) 

Lisätietoja 

Kuituus - Poistotekstiilistä tuotteeksi on tietopankki, joka sisältää runsaasti tietoa kierrätetyn tekstiilikuidun hyödyntämisestä uusien tuotteiden raaka-aineena. Poistotekstiileistä saatavia kuituja voidaan käyttää mm. Uuden langan ja kankaiden valmistuksessa myös rakennusteollisuudessa ja komposiittituotteissa. (Kuituus 2021.) 

Telaketju on tekstiilien kestävää tuotantoa, käyttöä ja kiertoa edistävä yhteistyöverkosto, jonka toiminta perustuu kiertotalouden mukaisille liiketoimintamalleille. Telaketju-verkoston tavoitteena on rakentaa Suomesta tekstiilien kiertotalouden kärkimaa. (Telaketju 2023.)  

Mitä pikamuodin jälkeen? Raportissa käsitellään tekstiiliteollisuuden siirtymää hiilivapaaseen kiertotalouteen tarkastellen samalla muutoksen aiheuttamia työllisyysvaikutuksia (Finnwatch 2022). 

Lapin AMK: Lapin AMK: Opiskelijat havainnollistavat: näin kierrätät vaatteita Lapin ammattikorkeakoulussa opiskelijatyönä tehty poistotekstiilin kierrätysohje.

Lähteet 

Finnwatch 2022. Mitä pikamuodin jälkeen? Viitattu 31.1.2023. https://finnwatch.org/fi/julkaisut/pikamuodin-jalkeen. 

Jäärni, C. 2021. Suomen tekstiilijätteestä vain noin prosentti päätyy kierrätykseen – Paimion pilottiasema muuttaa vanhan paidan uudeksi kankaaksi. Yle Uutiset 24.6.2021. Viitattu 23.1.2023 https://yle.fi/a/3-11994300. 

Kierrätys.info 2023. Poistotekstiilit. Viitattu 23.1.2023. https://www.kierratys.info/poistotekstiili/. 

Kuituus 2021. Kuituus - Poistotekstiilistä tuotteeksi. Viitattu 28.1.2023. https://kuituus.aalto.fi/ . 

Nuutinen-Kallio, T., Kukko-Liedes, P., Ojanperä, S. & Tapiomäki, R. 2023. Poistotekstiilien keräyksessä jopa puolet väärää tavaraa: kenkiä, vöitä, sähkölaitteita ja posliiniesineitä. Viitattu 20.5.2023. https://yle.fi/a/74-20026620.

Passoja, A, 2022. Viitattu 29.1.2023. https://yle.fi/a/3-12574685 

Saarinen, E, 2022. EU:n tekstiilistrategia: Pikamuoti saatava pois muodista. UusioUutiset 30.3.2022. Viitattu 23.1.2023 https://www.uusiouutiset.fi/eun-tekstiilistrategia-pikamuoti-saatava-pois-muodista/. 

Suomen Tekstiili & Muoti ry 2021. Tuore tutkimus: Suomessa syntyy 85,77 miljoonaa kiloa poistotekstiiliä vuodessa. Uutinen 17.6.2021. Viitattu 23.1.2023 https://www.stjm.fi/uutiset/tuore-tutkimus-suomessa-syntyy-8577-miljoonaa-kiloa-poistotekstiilia-vuodessa/. 

Suomen Tekstiili & Muoti ry 2022. Tekstiilijätteen erilliskeräys velvoittaa myös alan yrityksiä huolehtimaan jätehuoltonsa ajantasaisuudesta. Uutinen 24.11.2022. Viitattu 23.1.2023 https://www.stjm.fi/uutiset/tekstiilijatteen-erilliskerays-velvoittaa-myos-alan-yrityksia-huolehtimaan-jatehuoltonsa-ajantasaisuudesta/. 

Suomen Tekstiili & Muoti ry 2023. Ympäristö & ilmasto. Viitattu 31.1.2023. https://www.stjm.fi/palvelut-ja-tietoa-yrityksille/vastuullisuuspalvelut/ymparistovastuu/

Telaketju 2023. Liiketoimintaa tekstiilien kiertotaloudesta. Viitattu 28.1.2023. https://telaketju.turkuamk.fi/

Vuorio, W. 2023. Opi lisää siitä, miten pikamuoti kuormittaa ympäristöä. WWF. Viitattu 2.6.2023.  https://wwf.fi/earthhour/ideat/opi-lisaa-siita-miten-pikamuoti-kuormittaa-ymparistoa/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Kaikkiin hankkeisiin kuuluu verkostoitumista. Uusien työelämäsuhteiden hankkimista sekä vanhojen ylläpitämistä voidaan pitää suorastaan elinehtona menestyksekkäälle hanketoiminnalle. Kansainvälisissä hankkeissa verkostoituminen voi toisinaan olla haastava tehtävä, jota viime vuosien Covid-19-pandemia ja Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa eivät ainakaan helpottaneet.

Lapin ammattikorkeakoulu oli mukana EU:n Horisontti 2020- ohjelman rahoittamissa ROSEWOOD- ja ROSEWOOD4.0- hankkeissa. Ensimmäisessä ROSEWOOD- hankkeessa luotiin pohja Euroopan laajuiselle metsäalan verkostolle ja hankkeessa jaettiin parhaita metsäalan käytänteitä. Jälkimmäisessä ROSEWOOD4.0-hankkeessa toimintaa vahvistettiin ja hankkeessa haettiin erityisesti digitaalisia ratkaisuja puun liikkeelle saamiseksi

Kuva 1. Digitaaliset ratkaisut puun liikkeelle saamiseksi. ROSEWOOD4.0 arkisto.

Hankkeen tuloksena verkkoalusta sekä osaamisen jakamista

ROSEWOOD4.0-hankkeessa oli kaikkiaan mukana 18 Euroopan maata. Kullakin maalla on erilainen metsäalan toimintaympäristö, mutta myös yhtäläisyyksiä löytyi paljon. Hankkeessa mukana olleet maat kokosivat alueidensa tiekartat, joiden avulla yhteisiä ongelmakohtia voitiin kartoittaa. Ratkaisuiksi metsäalan haasteisiin hankekumppanit keräsivät omilta alueiltaan parhaita metsäalan käytänteitä ja innovaatioita.

ROSEWOOD4.0- hankkeessa luotiin sähköinen alusta, nimeltään Knowledge Platform, jonne tallennettiin tietoa yli 250 parhaasta metsäalan käytänteestä ja innovaatiosta ympäri Eurooppaa. Tietoportaalin tarkoituksena on ylläpitää tiedonvaihtoa sekä jalkauttaa parhaita käytänteitä uusille alueille. Digitalisaation vaikutukset näkyvät myös metsäalalla, joten alustan jatkuva päivittäminen on tärkeää. Alusta on suunnattu erityisesti metsäsektorin toimijoille, mutta se on vapaasti kaikkien käytettävissä.

Hankkeessa tuotettiin runsaasti digitaalista materiaalia lupaavimmista metsäalan käytänteistä. Kukin osaamiskeskittymä teki esittelyvideoita, kirjoitti artikkeleita, järjesti koulutuksia ja koosti tietokortteja. Kaikki ovat nähtävillä hankkeen perustamilla kotisivuilla.

Metsäalaan liittyvää tietoa vaihdettiin erilaisissa työpajoissa ja seminaareissa sekä opintomatkoilla, joista yksi järjestettiin Rovaniemellä toukokuussa 2022. Vieraat tutustuivat mm. Pilke-taloon, REDUn metsäkonealan simulaatio-oppimisympäristöön sekä hakkuutyömaahan Hirvaalla. Rovaniemeltä sen sijaan matkattiin tutustumaan Itävallan Steiermarkin alueelle mm. innovaatiokeskukseen, puunjalostusyrityksiin, sahoihin, CLT-tehtaalle, vuoristohakkuutyömaalle ja opintomatkalla päästiin kuuntelemaan erilaisia metsäalaan liittyviä hanke-esittelyitä.

Kuva 2. Rovaniemelle järjestetyn opintomatkan kohokohta oli REDUn metsäkonesimulaattoritila. Anne Saloniemi, Lapin AMK.

Loppuseminaari Barcelonassa

Viimeinen ROSEWOOD4.0-hankkeen tapahtuma pidettiin Barcelonassa kesäkuussa 2022. Paikan päällä oli 60 osallistujaa ja koska tilaisuus pidettiin hybridimuotoisena, myös striimin kautta oli mukana 175 henkilöä. Ensimmäisenä päivänä esiteltiin hankkeen tuloksia sekä keskusteltiin verkoston jatkuvuudesta ja tulosten hyödynnettävyydestä hankkeen päättymisen jälkeen.

Toisena päivänä muodostettiin yhdeksän hybridityöpajaa, joissa keskusteltiin mahdollisista ehdotuksista Horisontti 202- ohjelman rahoituksiin. Keskiönä keskusteluissa olivat innovaatiot kohti kestävämpää metsäsektoria. Lapin ammattikorkeakoulu veti metsänomistajien palveluita kehittävän hankesuunnittelun työpajaa, jossa pohdittiin uusien metsäpohjaisten arvoketjujen kehittämistä metsänomistajien näkökulmasta.

Kuva 3. ROSEWOOD4.0 -hanke Barcelonassa 2022. Gerard Fernández, EFI.

ROSEWOOD4.0- verkosto jatkaa vahvana

Hankkeen yhtenä tärkeimpänä tuloksena voidaan pitää Euroopan laajuista metsäalan verkostoa. Vaikka hanke päättyi kesäkuussa 2022 ja maailmanlaajuiset haasteet rajoittivat fyysisiä tapaamisia, nähtiin tärkeänä ylläpitää luotua verkostoa. Hankkeen jatkumona projektikumppanit jatkavat työskentelyä ROSEWOOD4.0-verkostossa, jota koordinoi kroatialainen Competence Center CEKOM.

Joulukuussa 2022 pidettiin etänä jo kolmas kokous, jossa esimerkiksi Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoima CLT- hanke (CLT Access Matting) pääsi esittäytymään. Hanke sai alkunsa ensimmäisestä ROSEWOOD-hankkeesta innovaatiotyöpajojen kautta, joten oli luontevaa esitellä verkostolle CLT- hankkeessa tehtyjä toimenpiteitä.

Kokouksissa käsitellään ajankohtaisia asioita, suunnitellaan yhteistyömahdollisuuksia EU-rahoituskanavien kautta sekä esitellään uusia käytänteitä, innovaatioita ja hankkeita. ROSEWOOD-verkosto on avoin uusille metsätaloudessa ja puuteollisuudessa toimiville jäsenille, ja mukaan pääsee ottamatta yhteyttä koordinaattoriin.

Hankkeen tiedot

ROSEWOOD4.0- hankkeen toiminta perustui osaamiskeskittymiin. Pohjoisen osaamiskeskittymää koordinoi Lapin ammattikorkeakoulu ja siihen kuuluivat Luonnonvarakeskuksen lisäksi Paper Province Ruotsista ja TreTorget Norjasta. ROSEWOOD4.0- hanketta koordinoi saksalainen Steinbeis 2i GmbH.

Hanke rahoitettiin Euroopan unionin Horisontti 2020 -tutkimus- ja innovaatio-ohjelmasta. Hankkeen kotisivut osoitteessa: https://rosewood-network.eu/

Lähteet

Rosewood4.0 Sustainable Wood for Europe. https://rosewood-network.eu/

Saloniemi, A. 2022. Metsäalan innovaatiot opintomatkojen kohteena ROSEWOOD4.0-verkostossa. Pohjoiset Tekijät- blogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/-Metsaalan-innovaatiot-opintomatkojen-kohteena-ROSEWOOD40-verkostossa/0q5cunco/ac5a197e-32c2-45fe-bc2d-0c9d94ea28ff

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Arktinen nokkonen (eli ARKNOKK) -hankkeessa  kehitetään ja luonnonmukaista nokkosen viljelyä olemassa olevien nokkostuotteiden raaka-aineeksi ja uusien tuotteiden kehittämistä varten. Lisäksi kartoitetaan harvinaisemman, poltinkarvattoman alalajin, pohjannokkosen viljely- ja hyödyntämismahdollisuuksia.

Suomalaiselle, erityisesti lappilaiselle, nokkosraaka-aineelle on markkinoilla kysyntää, mutta kustannustehokkaiden tuotantotapojen puuttuessa nokkosen viljely ei ole vielä saanut suurta suosiota. Osana nokkosen viljelyn kehittämistä selvitetään suomalaisten ja eurooppalaisten nokkosen viljelijöiden kokemuksia tuotannon haasteista ja mahdollisuuksista.

Kansainvälisesti tunnettu viljelykasvi

ARKNOKK-hankkeella on yhteistyökumppaneita muun muassa Ranskassa, jossa hanketyöryhmän oli tarkoituksen vierailla jo hankkeen alussa, mutta koronapandemian aiheuttamien rajoitusten vuoksi tutustumismatka jouduttiin siirtämään toistuvasti.

Rajoitusten viimein purkautuessa hanketyöryhmä pääsi vierailemaan Meurthe-et-Moselle ja Vosges alueiden nokkosen tuotantoon ja tutkimukseen. Roville-aux-Chênesin puutarhaoppilaitoksen sekä CESI Ecole d’Ingénieurs yhteistyökumppanit järjestivät mielenkiintoisia kohtaamisia alueen viljelijöiden, tutkijoiden ja jatkojalostajien kanssa.

Kansainvälisellä yhteistyöllä edistetään nokkosen tuotantoon ja jatkojalostukseen liittyvää tiedonvälitystä, jotta nokkosen tuotantoa saataisiin lisättyä, neuvontaa kehitettyä ja näin vastattua raaka-aineen kysyntään. Koronapandemian aikana yhteistyötä on tehty verkossa ja olemme saanut tärkeää tietoa erityisesti nokkosen taimituotantoon, joka on kustannustehokkain tapa perustaa nokkoskasvusto (Galambosi 2002).

Myös nokkosen alkuperävertailua on tehty ja vaikka kyseessä on sama laji, Urtica dioica ssp. Dioica, on kasvupaikalla ja olosuhteilla merkitystä siihen, miten kyseinen nokkonen viljelykasvina menestyy. Yhteistyön ansiosta lappilasta alkuperää olevaa nokkosta kasvaa myös Ranskassa ja Italiassa (Kuva 1).

Kuva 1. Yhteistyön ansiosta lappilaista alkuperää oleva nokkonen kasvamassa Ranskassa

Nokkosesta rehua ja lannoitetta

Alueilla, joilla vierailimme, nokkosen tuotantoa on edistetty vuosia ja sitä viljellään useita hehtaareja pinta-alojen kasvaessa vuosittain. Merkittävin ero suomalaiseen tuotantoon on, ettei nokkosta viljellä lähtökohtaisesti elintarviketuotantoon. Kaupoista kyllä löytyy jonkin verran tuotteita, jotka sisältävät myös nokkosta, mutta alkuperästä ei välttämättä ole tietoa. Nokkosta tuotetaan joko eläinten rehuiksi, siitä valmistetaan nokkosvettä tai toimitetaan tekstiilitutkimukseen.

Nokkosen käyttö eläinten rehuna ulottuu ainakin 1700-luvulle saakka, jolloin nokkosta on suositeltu syötettävän niin lehmille, sioille, lampaille kuin kanoillekin. 1900-luvulla nokkosen käyttöä eläinten rehuna on tutkittu ympäri maailman ja sen on todettu parantavan eläinten hyvinvointia monipuolisesti. (Pyörälä 2019).

Nokkosvettä valmistetaan liottamalla tuoreita nokkosia vedessä muutamia päiviä, jonka jälkeen se on käytettävissä lannoitteena tai kasvinsuojeluaineena. Nokkosvesi sisältää runsaasti typpeä ja hivenravinteita. Lannoitteena sitä on käytetty vuosikymmeniä kotipuutarhoissa ja luomutuotannossa. Kasvinsuojeluaineena nokkosvesi tehoaa muun muassa useimpiin kirvalajeihin. (Galambosi, Kakriainen-Rouhiainen & Mattila 2006)

Ranskalainen rehuherkku

Ranskassa maatilat käyttävät nokkoset rehujen seassa, jonka myötä muun muassa teollisten kivennäisten ostotarve on vähentynyt huomattavasti. Näillä tiloilla on monipuolisesti myös muitakin viljelykasveja, joiden avulla rehujen ravintoarvoihin voidaan vaikuttaa, mutta viljelijöiden mukaan nokkonen on vähentänyt huomattavasti ostorehujen tarvetta.

Nokkossadosta valmistetaan myös suuria määriä nokkosvettä, jota käytetään muun muassa viinitiloilla kasvuston kastelussa samalla saaden käyttöön nokkosveden lannoitus ja tuholaistorjunta hyödyt. Nokkosvettä voidaan tarjota myös tuotantoeläimille juomavetenä.

Nokkosen tuotanto nokkosveden valmistukseen sekä rehu- ja tekstiiliteollisuuden tarpeisiin perustuu pääasiassa siihen, ettei tuotetun raaka-aineen tarvitse olla niin laadukasta, kuin mitä sen tulisi olla elintarvikekäytössä. Näin myös kasvuston perustaminen, rikkakasvien torjunta ja koneellinen sadonkorjuu ja käsittely onnistuvat helpommin.

Tätä ajattelua tulisi myös meillä Suomessa edistää, jotta nokkosen viljelyalojen lisääminen olisi helpompaa ja käyttö monipuolistuisi. Myöhemmässä vaiheessa elintarvikelaatuisen nokkosen tuottaminen olisi mahdollista osaamisen karttuessa.


Kuva 2 Nokkonen annetaan kasvaa rauhassa rikkakasvien kanssa. Tällä peltolohkolla kasvoi nokkonen ja sinimailanen. Sato käytetään nautojen rehuissa.

Nokkosen viljelymenetelmiä kehitetään edelleen aktiivisesti Ranskassa, koska ilmas-tomuutoksen myötä sääolosuhteet kuivattavat ja tiivistävät alueen savimaita hidastaen nokkosen kasvua. Nokkoselle optimaalinen kasvualusta olisi kuohkea ja multava maaperä suojaisella peltoalueella, joka ei näillä alueilla ole kovin mahdollista. Lisäksi näillä alueilla on yleistä, että taimet istutetaan tasamaalle, jolloin kasvusto on yhä alttiimpi sään vaihteluille.

Rikkakasvien torjuntaan ja sadonkorjuuseen kehitettävää teknologiaa halutaan uudistaa, jotta eri jatkojalostustarpeisiin tuotettavan raaka-aineen kysyntään pystytään vastaamaan. Esille nousi mielenkiintoinen kysymys, miten sadosta saataisiin koneellisesti korjattua lehtimassa siten, että varret voitaisiin jättää kasvamaan tekstiiliteollisuuden tarpeisiin.

Nokkonen jätevesien puhdistustöissä

Ranskassa nokkosen tuotantoon, viljelypinta-alan kasvuun ja tutkimuksen monipuolistamiseen on myös poliittinen tahotila. Meurthe-et-Moselle -alueella on selvitetty nokkosen mahdollisuuksia jätevesien puhdistuksessa ja alueella onkin useita jätevesien puhdistamoita pienien kylien laitamilla, joiden puhdistusaltaissa kasvaa muun muassa nokkonen (Grimaud 2021).

Tälle tutkimukselle ja toiminnalle on ympäristökuntien vahva tuki ja rahoitusosuudet. Alueen kasvintuotantotilan yhteyteen oli perustettu myös nokkosnäyttely, jossa oli tietoa nokkosesta ja johon oli kerätty eri nokkoskantoja Ranskasta.

Kuva 3 Nokkoselle perustettu näyttely, johon on kerätty eri nokkoskantoja ympäri Ranskaa. Ympärillä oli myös infotauluja nokkosesta.

Jätevesijärjestelmän täsmällisiä piirustuksia emme nähnyt, mutta systeemi muistutti meillä suomessa haja-asutusalueilla käytettäviä jätevesienkäsittelymenetelmiä: jätevedet johdetaan ensin saostussäiliöihin, jossa kiintoaines painuu säiliön pohjaan ja selkeytynyt jätevesi pumpataan kasvualtaisiin.

Altaiden pohjalla on maa-aineskerros, johon on istutettu nokkosta tai järviruokoa. Kasvit käyttävät tarvitsemansa ravinteet ja suodattunut jätevesi pumpataan toisen säiliön kautta seuraavaan altaaseen, josta jälleen suodattunut vesi lasketaan maahan ja puhdistuminen jatkuu maakerroksissa päätyen pohjavesivyöhykkeelle. (Jätevesiopas 2022)

Kuva 4 Jätevesipuhdistamon kasvatusaltaissa kasvaa nokkonen. Kasvuston hoitotoimenpiteet ja sadonkorjuu ovat haastavia, eikä sadon hyödyntämismahdollisuuksistakaan ole varmaa tietoa.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen ja paikallisten asiantuntijoiden mukaan hyvin toimiva menetelmä, joskin suodattuneen veden laboratorioanalyyseja emme päässyt tarkastelemaan. Haasteena on myös altaissa kasvavien nokkosten hoitotoimenpiteet ja korjuu altaan syvyyden ja putkistojen vuoksi, eikä soveltuvuudesta jatkojalostukseen ole tietoa. Ainoana mahdollisuutena nähdään kuitutuotanto, mutta tätä ei ole kunnolla tutkittu.

Lopuksi

Nokkosen viljelypinta-alat ovat kasvussa niin Suomessa kuin Euroopassakin, mutta haasteeksi koetaan erityisesti osaamisen, neuvonnan ja tuotantoon soveltuvien koneiden puute (Honkanen 2022). Myös elintarviketeollisuuteen menevän nokkosen laatuvaatimukset ovat haaste useimmille tuottajille. Suomalaiset nokkosen tuottajat ovat pääasiassa puutarha- ja kasvintuotantotiloja, joilla on kohtalaiset edellytykset laadukkaan nokkosen tuotantoon niin osaamisen kuin teknologian osalta.

Suomessa nokkosen tuotanto keskittyy pääosin elintarviketeollisuuteen, mutta mielenkiinto nokkoskuidun hyödyntämismahdollisuuksiin tekstiiliteollisuudessa on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi. Nokkosta voidaan käyttää myös muun muassa eläinten rehuissa ja lannoitteena, joten nokkosesta on moneksi. Yksi haaste nokkosen viljelylle on juuri se, että siitä on moneksi, koska eri raaka-aineiden valmistukseen joudutaan käyttämään erilaisia tuotantomenetelmiä.

Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, nokkonen nähdään vielä hyvin vahvasti rikkakasvina ja nokkosen tuotantoon suhtaudutaan epäilevästi. Usein pelkona on nokkosen leviäminen muualle kasvustoon ja miten kasvusto saadaan tarpeen vaatiessa tuhottua. Leviämistä pystytään kuitenkin hallitsemaan viljelyteknisillä toimilla ja tuottoisaa nokkospeltoa ei yleensä ole tarpeen edes tuhota. Viljeleminen kannattaa aloittaa maltilla ja kasvattaa pinta-alaa pikkuhiljaa.

Suomen viljelymaat soveltuvat erinomaisesti nokkosen viljelyyn ja erityisesti Pohjois-Suomessa olosuhteet ovat otolliset. Meillä on paljon pienehköjä multavia viljelysmaita metsäkaistaleiden suojassa, jossa nokkosella on hyvä kasvaa ja kukoistaa. Raaka-aineelle löytyy ostajia, koska tällä hetkellä kysyntä on suurempaa kuin tuotanto.

Viljelijöille suosittelen vakavasti harkitsemaan nokkosen viljelyä edes koemielessä. Arktinen nokkonen -hankkeen työryhmältä saa lisätietoa nokkosen tuotannosta ja käyttömahdollisuuksista sekä neuvontaa viljelyn aloittamiseen. Yhteystiedot ja lisätietoa hankkeesta löytyy mm. www.arktinennokkonen.fi sivustolta.

Kuva 5 Arktinen nokkonen hankkeen työryhmästä mukana olivat Aki Ranta, Tapio Pyörälä sekä Françoise Martz. Yhteistyökumppani Laurent Dervaux esittelemässä nokkosen taimituotantoa. (Matin 2022)

Lähteet

Galambosi, B. 2002. Nokkosen viljely ja sen kriittiset pisteet. Maa- ja elintarviketalou-den tutkimuskeskus.

Galambosi, B., Kakriainen-Rouhiainen, S. & Mattila, H. 2006. Nokkonen monipuolinen hyötykasvi. Maa- ja elintarvetalouden tutkimuskeskus.

Grimaud, F-X. 2021. Portes de Meuse: l’ortie a bien des vertus même de traiter les eaux usées. L’est Republicain. Viitattu 10.6.2022. https://www.estrepublicain.fr/environnement/2021/01/25/portes-de-meuse-l-ortie-a-bien-des-vertus-meme-de-traiter-les-eaux-usees

Honkanen, H. 2022. Nokkosen viljely Suomessa. Lapin ammattikorkeakoulu Oy. Agrologikoulutus. Opinnäytetyö.

Pyörälä, T. 2019. Nokkosen viljelyn kehittäminen. Lapin ammattikorkeakoulu Oy. Agrologikoulutus. Opinnäytetyö.

Suomen vesiensuojeluyhdistysten liitto ry 2022. Vesiensuojeluopas Viitattu 10.6.2022. https://vesiensuojelu.fi/jatevesi/jateveden-kasittely/kiinteiston-omat-jarjestelmat/

Vosges, M. 2022. La culture des orties, convoitée jusqu’en Finlande. L’est Republician. Viitattu 10.6.2022. https://www.vosgesmatin.fr/economie/2022/04/28/la-culture-des-orties-convoitee-jusqu-en-finlande

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Helsingin Messukeskuksessa järjestettiin 7.-10. huhtikuuta 2022 Lähiruoka ja luomu sekä Lautasella -tapahtumat, joissa tuotiin esille niin vastuullista suomalaista ruoantuotantoa kuin erilaisia erikoisruokavalioitakin. Tapahtumien teemat ja tuotteet myötäilivät tämän hetken vahvimpia ruokatrendejä.

Kuva 1. Lähiruoka ja luomu sekä Lautasella -tapahtumat järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa osana huhtikuisia Kevätmessuja.

Kotimaisuus ja paikallinen tuotanto

Fennopromon strategiajohtaja Jukka-Pekka Inkisen (2022) mukaan elintarvikealan kehittämisen kolme keskeistä teemaa ovat tällä hetkellä kestävyys, vastuullisuus ja läpinäkyvyys, jotka tulevat monin tavoin esiin elintarviketuotannon arvoketjuissa.

Näitä kolmea avainsanaa on käytetty paljon myös kotimaisen ruoan markkinoinnissa, sillä ovathan lähiruoan alkuperän sekä tuotantoprosessien laatu muualta tuotuihin elintarvikkeisiin nähden kiistatta paremmin todennettavissa (Kalervo 2015:15). Muita paikallisen ruoan etuja ovat esimerkiksi pienemmät ympäristövaikutukset sekä tuotannon merkittävät hyödyt aluetaloudelle.

Lähiruoka ja luomu -tapahtumassa perinteiseen suomalaiseen käsityöläisajatukseen pohjautuvat artesaaniruokatuotteet olivat esillä monen näytteilleasettajan pöydässä. Pientuottajia oli saapunut paikalle eri puolilta Suomea ja heidän tuotevalikoimiinsa kuului muun muassa marjajauheita, -mehuja ja -hilloja, leivonnaisia, lihajalosteita sekä käsin tehtyjä makeisia ja suklaita.

Kuva 2. Lapin edustus hoitui tänä vuonna yhden tuottajan voimin: Lapin kaamosliha porotuotteineen oli ainoa lappilainen yritys Lähiruoka ja luomu -tapahtumassa. Poronlihatuotteiden lisäksi kemijärveläisen Wild from Arcticin vaahtokarkkeja oli saatavilla erään toisen näytteilleasettajan osastolta.

Terveellisyys ja hyvinvointi

Terveellisyys ja hyvinvointi ovat nousseet yhdeksi voimakkaimmista trendeistä elintarvikealalla niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Terveellisyyden korostaminen sekä prosessoitujen ja teollisten raaka-aineiden välttäminen ovat kasvattaneet merkittävästi erilaisten erikoisruokavalioiden suosiota. (Inkinen 2022; Isokangas 2015:28.) Samoin esimerkiksi gluteenittomien tuotteiden ja kasvisproteiinien menekki vähittäiskaupassa on noussut huimasti viime vuosien aikana (Häkli 2017:12).

Myös Lähiruoka ja luomu sekä Lautasella -tapahtumissa terveellisyysteemat olivat esillä monen näytteilleasettajan toimesta. Trendikkäät raaka-aineet, kuten hamppu ja erilaiset kasviproteiinit sekä niin sanotut ”free from” -tuotteet (esim. gluteeniton, laktoositon, sokeriton) näkyivät kaikki messujen tuotelistalla.

Kuva 3. Terveys ja hyvinvointi olivat vahvasti esillä Lautasella-tapahtumassa, joka oli kokonaan omistettu kasvisruokailulle sekä muille erityisruokavalioille.

Kuva 4. Trendikästä hamppua oli saatavana monessa muodossa: niin siemeninä, öljynä, rouheena kuin näkkileipänäkin.

Kuva 5. Pakuri ja muut sienet kiinnostavat terveellisyyttä, luonnonmukaisuutta sekä super foodia arvostavia asiakkaita.

 

Välipalakulttuurin nousu

Viime vuosien aikana erilaisten nopeiden välipalojen suosio on kasvanut merkittävästi erityisesti USA:ssa, mistä on-the-go-trendi on pikku hiljaa rantautumassa myös suomalaiseen ruokakulttuuriin. (Inkinen 2022).

Välipalakulttuurin vahvistuessa myös välipalojen sisältämiin ravintoarvoihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota (Isokangas 2015:28). Sokeristen ja suolaisten snacksien rinnalle on tullut Helsingin messukeskuksessakin esillä olleita kuivaliha-, vihannes- ja hedelmävälipaloja (Kuva 6).

Kuva 6. Kuvassa suolaisia välipaloja valkosipulista, merilevästä ja herneistä. Muita uusia tuttavuuksia olivat esimerkiksi uppopaistetut linssit sekä paahdetut hampun siemenet. Kaikki tuotteista olivat hyvänmakuisia ja vetivät vertoja tavallisille sipseille ja suolapähkinöille.

Vastuullisuus ja ympäristö

Kestävä kehitys on noussut terveellisyyden ohessa yhdeksi merkittävimmistä elintarvikealaan vaikuttavista trendeistä viime vuosien aikana. Esimerkiksi parhaillaan uudistettavat pohjoismaiset ravitsemussuositukset sisältävät ensimmäistä kertaa myös ilmastonäkökulman: suositusten tavoitteena on saavuttaa ympäristöystävällinen ruokajärjestelmä ja ruoankulutus Pohjoismaissa (Erkkola, Schwab & Männistö 2021).

Vastuullisuus ja kestävyys ovat koko elintarvikealaa läpileikkaavia trendejä, joiden seurauksena on syntynyt kokonaan uudenlaisia innovaatioita. Näistä hyvänä esimerkkinä toimivat erilaiset sivuvirtaelintarvikkeet, kuten olutmäskeistä valmistetut sipsit tai kaakaonkuorijuoma, joita on ollut esillä Euroopan kansainvälisillä elintarvikemessuilla. (Inkinen 2022.)

Mitään näin eksoottisia tuotteita ei esitelty Lähiruoka ja luomu tai Lautasella -tapahtumissa. Sen sijaan vastuullisuus ja ympäristöstä huolehtiminen kulkevat luontevasti käsikädessä paikallisen luomu- ja pientuotannon kanssa.

Messuilla ympäristönäkökulmasta mielenkiintoisimman innovaation esitteli sisätilaviljelyratkaisuja tarjoava Green Team Finland Oy (ks. kuva 7). Sisätila- tai vesiviljely on nopea ja tuottoisa kasvatusmenetelmä, joka mahdollistaa kasvien tuotannon ilman torjunta-aineita vuoden jokaisena päivänä. Se tarjoaakin varmasti varteenotettavan ja kestävän vaihtoehdon ruoantuotannolle tulevaisuudessa.

Kuva 7. Sisätilaviljely mahdollistaa nopean sadon ympärivuotisesti vettä ja energiaa säästäen.

Elintarvikealan tulevaisuudennäkymät

Huolimatta koronakriisin jälkimainingeista ja Ukrainan sodan aiheuttamista uhkakuvista ruokajärjestelmän kestävyydelle, elintarvikeviennin asiantuntijat uskovat edelleen kansainvälisten ruokatrendien jatkuvuuteen sekä suomalaisten erikoistuotteiden menestykseen vientimarkkinoilla (Inkinen 2022; Yle Uutiset 2022).

Kaiken kaikkiaan Lähiruoka ja luomu sekä Lautasella -tapahtumat antoivatkin hyvin osviittaa tämän hetken trendeistä ja alan tilannekuvasta. Tapahtumille varatut messuosastot eivät olleet suunnattoman laajoja, mutta valikoimat tarjosivat kuitenkin monipuolisesti näkymiä elintarvikealaan.

Tulevaisuuden suhteen toiveena on, että viime aikoina koetut kriisitilanteet johtaisivat päättäjiä huomaamaan suomalaisen tuotannon merkityksen niin aluetalouden kuin huoltovarmuudenkin kannalta. Suomalaisen elintarvikealan menestys vaatii myös yrittäjiltä aktiivista markkinointia sekä trendien seuraamista ja hyödyntämistä.

Lähteet

Erkkola, M., Schwab, U. & Männistö, S. 2021. Pohjoismaiset ravitsemussuositukset uudistuvat.
https://www.ruokavirasto.fi/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/uutiset/vrnn-blogi/ [luettu 22.4.2022]

Häkli, E. 2017. Erityisruokavaliot ja kasvisruokabuumi vahvistuvat. Kehittyvä elintarvike (1), 12–13.
https://kehittyvaelintarvike.fi/wp-content/uploads/1-2017-pdf-1.pdf

Inkinen, J. 2022. Ruokatrendit maailmalla – mitä on odotettavissa Suomeen? -webinaari 16.3.

Isokangas, A. 2015. Ruokatrendit nyt ja tulevaisuudessa. Kehittyvä elintarvike (5), 28–29.
https://kehittyvaelintarvike.fi/wp-content/uploads/5-2015-pdf-5.pdf

Kalervo, M. 2015. Ruokatrendit ja elintarvikekaupan vastuullisuus. Kehittyvä elintarvike (5), 15.

YLE Uutiset 2022. Kriisien koettelema ruoka-ala uskoo yhä suomalaisten laatutuotteiden
menestykseen maailmalla. https://yle.fi/uutiset/3-12363892 [luettu 23.3.2022]

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Korona-pandemian alkaessa vuonna 2020 Lapin ammattikorkeakoulun hankkeiden toimintoja siirrettiin verkkoon. Näin kävi myös ROSEWOOD4.0-hankkeen opintomatkoille, joissa erilaisia metsäalan käytänteitä ja innovaatioita esiteltiin korona-aallon aikana partnereiden järjestämissä webinaareissa.

Kevään 2022 kynnyksellä hankkeen partnerit ja sidosryhmät pääsevät vihdoin tutustumaan face-to-face eri alueiden käytänteisiin sekä verkostoitumaan alueiden metsäalan toimijoiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Partnereiden ja sidosryhmien välisellä yhteistyöllä, erilaisten käytänteiden ja hyväksi havaittujen toimintatapojen siirtämisellä on tarkoitus edistää puun monipuolista ja kestävää käyttöä Euroopassa sekä luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Verkkoportaalin mielenkiintoisimmat esille

ROSEWOOD4.0-verkosto on kerännyt monenlaisia metsäalan käytänteitä hankkeen aikana verkkoportaaliin (Knowledge Platform), joka on kaikille avoin ja maksuton nettisivusto.

Verkostossa mukana on 21 partneria 18 eri maasta, joten erilaisia ratkaisuja, suurin osa digitaalisia, on tarjolla. Portaalista löytyy tällä hetkellä lähemmäs 300 erilaista käytännettä ja innovaatiota. Muiden partnereiden kiinnostuksen kohteena olevat käytänteet esitellään keväällä 2022 toteutettavilla opintomatkoilla Itävallassa, Ruotsissa ja Suomessa. Näillä mailla on paljon tietotaitoa jaettavaksi Etelä- ja Itä-Euroopan partnereille.

Kuva 1. Digitaaliset sovellukset ROSEWOOD4.0-hankkeen keskiössä. ROSEWOOD4.0 arkisto.

Opintomatka myös Rovaniemelle

Toukokuussa Rovaniemelle tulee partnereita Itävallasta, Puolasta, Espanjasta ja Ukrainasta tutustumaan mm. Pilke-taloon, joka kiinnostaa niin rakennuksena kuin toimitalona. Samassa rakennuksessa ovat metsäalan toimijat sekä metsien kestävää käyttöä esittelevä Tiedekeskus. Yhdellä partnerilla on tarkoituksena rakentaa omalle alueelleen elämyksellinen ja vuorovaikutteinen metsä- ja ilmastokeskus, joten heille on tärkeää benchmarkata Pilke-talon toimintaa. Pilke-talo itsessään on suomalaisen puurakentamisen taidonnäyte ja kiinnostaa jo senkin takia.

Vieraat viedään myös tutustumaan Euroopan suurimpaan metsäkonealan simulaatio-oppimisympäristöön Lapin koulutuskeskus REDUlle. Oppimisympäristö sisältää uusinta teknologiaa ja kiinnostus simulaattoreita kohtaan on kovaa. Vieraat saavat itsekin kokeilla virtuaalimaailmaa ja tutustua metsäkonekoulutuksen koneopetukseen.

Opintomatkan aikana kuullaan lisäksi esittelyitä mm. metsävaratiedon visualisointiin kehitetystä Virtuaalimetsä 2.0 -sovelluksesta sekä metsänomistajille ja metsäalan toimijoille suunnatusta Metsään.fi -asiointipalvelusta. Nämä digitaaliset käytänteet kiinnostavat muita partnereita, joten kahden päivän visiitti Rovaniemellä tulee olemaan tiedon täyteinen ja antoisa.


Kuva 2. REDUn simulaattorit kovassa käytössä. Raija Palokangas, REDU.

Opintomatka Itävaltaan

Itävaltalaiset partnerimme ovat järjestäneet opintomatkakohteita Steiermarkin ”Itävallan vihreän sydämen” alueelle, jonne Lapin ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen edustajat matkaavat toukokuun puolessa välissä. Vierailukohteina on mm. Mayar-Melnhof Holz, joka on yksi Euroopan johtavista puunjalostusyrityksistä ja ristiinliimatun (CLT) puun edistäjä. Sieltä voi nousta uusia ideoita Lapin ammattikorkeakoulun vetämään CLT Access Matting -hankkeeseen, joka sai alkunsa edeltävästä ROSEWOOD-hankkeesta. Voisiko matkalta poikia jotain ajatuksia levyjen hyödyntämiseen jatkohankkeen muodossa?

Esittelyn kohteena, vielä muutamia mainitakseen, on myös innovaatiokeskus Wood Innovation Centre sekä jo etukäteen suurta mielenkiintoa nostattava WoodC.A.R- hanke, jossa puupohjaista materiaalia kehitetään mm. autoteollisuudessa.

Tulevaisuuden näkymiä

ROSEWOOD4.0-hankkeelle mietitään jatkotoimenpiteitä kesäkuun puolessa välissä Espanjan Barcelonassa pidettävässä päätösseminaarissa. Verkoston jatkuvuus on tärkeää, ja mukaan seminaariin on kutsuttu Euroopan metsäministerikonferenssin Forest Europen edustajia, EU FarmBook-hanke ja European Forest Institute (EFI) kertomaan mitä verkostojen ylläpitämiseksi tarvitaan ja minkälaisia työkaluja voisi hyödyntää. Hybriditapahtumaan voi osallistua kuka tahansa rekisteröitymällä täällä.

Vaikka ROSEWOOD4.0-hanke virallisesti päättyy kesäkuun 2022 lopussa, verkkoportaali jää käyttöön ja sitä laajennetaan hankkeen jälkeisen verkoston avulla uusilla käytänteillä ja innovaatioilla. Tavoitteena on ylläpitää ja laajentaa eurooppalaista verkostoa, jossa parhaat metsäalan käytännöt ja erilaiset uudet innovaatiot siirtyvät tehokkaasti alueesta toiseen. Katsotaan, mitä uutta tästä verkostosta nousee ja minkälaista yhteistyötä on jatkossa luvassa.

Hanketiedot

ROSEWOOD4.0-hankkeessa hyödynnetään Euroopan eri alueilla olevaa osaamista puun kestävän liikkuvuuden edistämiseksi. Hankkeessa siirretään tietoa parhaista metsäalan käytännöistä ja uusista innovaatioista muille alueille sekä kehitetään toimijoiden välistä yhteistyötä. Hanke on rahoitettu Euroopan unionin Horisontti 2020 -tutkimus- ja innovaatio-ohjelmasta. Suomesta mukana ovat Lapin ammattikorkeakoulu ja Luonnonvarakeskus.

Lisää tietoa: Anne Saloniemi, asiantuntija, ROSEWOOD4.0-hanke, anne.saloniemi(at)lapinamk.fi

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Kiertotalouden ja resurssiviisauden edistämiselle on olemassa monenlaisia keinoja ja yhtä lailla myös haasteita. Yksi kokonaisuus, joka ohjaa vihreää kehitystä on lainsäädäntö. Suomen lainsäädäntö perustuu monilta kohdin EU:n lainsäädäntöön, joka pitää sopeuttaa kansalliseen lainsäädäntöön. Aina tämä ei ole ihan yksinkertaista.

Esittelen tässä kirjoituksessa jätteitä koskevan lainsäädännön keskeisimpiä viime- ja lähiaikojen muutoksia, jotka ovat tulleet esille SERI-hanketta toteuttaessani.

Jätelain muutos 2021

Uusi jätesäädöspaketti astui voimaan 19.7.2021. Uuden lain taustalla on vuonna 2018 EU:ssa hyväksytyn jätesäädöspaketin toimeenpano Suomessa. EU:n jätesäädöspaketin keskeiset tavoitteet liittyvät kiertotalouden perusasioiden edistämiseen: jätteen määrän vähentämiseen sekä uudelleen käytön ja kierrätyksen lisäämiseen. (Ympäristöministeriö 2021a)

Jätesäädöspaketti sisältää jätelain lisäksi myös uudistetut ympäristönsuojelu- ja kemikaalilait. Jätelakia täydennetään eri asetusten muutoksilla ja ne valmistellaan vaiheittain vuosien 2021 ja 2022 aikana. Laissa on mukana myös siirtymäaikoja eri kohtien käyttöönoton takarajoille. (Levinen & Kauppila 2021)

Yksi uuden jätelain keskeisimmistä asioista on erilliskeräysasteen (=eri jätelajien lajittelun, keräyksen ja hyödyntämisen tätä kautta) kasvattaminen. Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan kotitalouksissa syntyvää, tuotteiden loppukäytöstä aiheutuvaa jätettä tai tuotannossa (erityisesti palvelualoilla) syntyvää kotitalousjätteisiin verrattavia jätteitä (Tilastokeskus 2021a).
Erotuksena yhdyskuntajätteelle on taas teollisuusjäte, johon luetaan myös energiantuotannon ja kaivostoiminnassa syntyvät jätteet (Tilastokeskus 2021b).

Kaaviossa 1 on esitetty yhdyskuntajätteen tähän mennessä toteutuneita kierrätysprosentteja ja EU-pohjaiset tavoitteet lähitulevaisuudelle. EU-pohjainen tavoite kierrätysasteelle vuodelle 2020 oli 50 prosenttia, mutta joulukuussa 2021 päivitetty jätetilasto vuodelta 2020 osoitti kierrätysasteen olleen 42 prosenttia.

Kaavio 1. Yhdyskuntajätteiden toteutuneet kierrätysasteet (oranssilla) ja EU-pohjaiset tavoitteet (vihreällä). Mukaillen Levinen & Kauppila 2021 ja Tilastokeskus 2021c.

Keinoja jätelain tavoitteiden saavuttamiseksi

Tavoitteiden saavuttamiseksi uuteen jätelakiin on kirjattu asian edistämistä lisääviä toimia, jotka koskettavat eri tavoin sekä yksittäisiä kuluttajia, kuntia sekä alalla jätehuoltoalalla toimivia yrityksiä.
Uuden jätelain myötä jätteet pitää lajitella seitsemänä eri jätelajina (sekajäte, biojäte, paperi, kartonkipakkaukset, muovipakkaukset, lasipakkaukset sekä metallipakkaukset) kaikissa taajama-alueen asuinkiinteistöissä, joissa on vähintään 5 huoneistoa. (Levinen & Kauppila 2021; Finncont 2021)

Siirtymäajaksi uuden lain mukaiseen lajitteluun ja erilliskeräyksen aloittamiseen on biojätteen osalta asetettu heinäkuu 2022 ja muille jakeille 2023 (Levinen & Kauppila 2021). Biojätteellä on nähty olevan suurin kierrätyspotentiaali ja sen keräyksessä on ollut paljon alueellista vaihtelevuutta.

Jätelakiin onkin kirjattu, että vuoden 2024 heinäkuusta lähtien biojäte tulee lajitella ja kerätä erikseen kaikissa yli 10 000 asukkaan taajamissa sijaitsevista kiinteistöistä, eli siis myös esim. omakotitaloista. (Lampinen T. 2021) Laissa on kuitenkin huomioitu myös mahdollisuus biojätteen hyödyntämiseen omassa käytössä ja tällöin erilliskeräysvelvoite poistuu. Lain soveltamiseen tällä tavoin riittää ilmoitusmenettely (Ympäristöministeriö 2021b).

Kaksoiskuljetusjärjestelmän ongelmallisuus

Uusi jätelaki muodostui poliittisesti kuumaksi aiheeksi erityisesti niin sanotun kaksoiskuljetusjärjestelmäkysymyksen takia. Se on ollut jo pitkän aikaa jätehuoltoalan toimijoiden mielipiteitä jakanut ja riitoja aiheuttanut asiakokonaisuus, johon liittyviä asioita on selvitelty myös oikeudessa.

Kaksoiskuljetusjärjestelmällä tarkoitetaan järjestelyä, jossa jätteiden keräys on voitu järjestää kahdella tapaa: joko kunnan järjestämänä ja kilpailuttamana tai vaihtoehtoisesti kunta on voinut määrätä jokaisen kiinteistön hoitamaan asian itsenäisesti. Kaksoiskuljetusjärjestelmä on mahdollistanut tilanteen, jossa samalla asuinalueella on saattanut kiertää useita eri jätehuoltotoimijoiden ajoneuvoja keräämässä jätteitä, mikä ei ympäristömielessä ole tietenkään järkevää.

Kaksoiskuljetusjärjestelmän poistamisen kannattajat ovatkin enimmäkseen kuntien sekä jäteyhtiöiden edustajia. Säilyttämisen kannattajat ovat taas enimmäkseen yrityksien ja niiden etujärjestöjen edustajia, joista osa näkee pelkona muun muassa keskitettyjen kilpailutusten aiheuttamat haasteet kilpailutuksessa pärjäämiseen etenkin pienemmille kuljetusalan yrityksille. (Uusiouutiset 2020)

Uudessa laissa kaksoiskuljetusjärjestelmästä on nyt luovuttu osittain: kaikki muut kiinteistöistä kerättävät jätejakeet siirtyvät kunnan vastuulle, mutta sekajätteen kuljetuksesta jätetään edelleen mahdollisuus kiinteistönhaltijan päättää itse (Rusanen 2021).

SUP (Single-Use plastics) -direktiivi eli kertakäyttömuovidirektiivi

Oletko miettinyt, miksi muovisia kertakäyttöruokailuvälineitä tai muovipinnoitteisia paperilautasia ei tahdo enää löytyä kaupoista? Kertakäyttökuppeihin on ilmestynyt pahoinvoivan kilpikonnan kuvan sisältävä varoitusmerkki, joka ilmaisee tuotteen sisältävän muovia. Kyse on EU-pohjaisesta SUP-direktiivistä, eli kertakäyttömuovidirektiivistä, jonka ensimmäiset kohdat astuivat voimaan kesällä 2021.

Direktiivin voimaan astumisen jälkeen muun muassa yllämainittuja tuotteita (muoviset kertakäyttöruokailuvälineet, muoviset kertakäyttölautaset / muovipinnoitteiset paperilautaset) ei saa enää saattaa markkinoille, mutta varastot saadaan käyttää loppuun.

Tiettyihin muovia sisältäviin tuotteisiin pitää lisätä joko itse tuotteeseen (kertakäyttöpahvimukit) tai tuotteen pakkaukseen yllä kuvattu varoitustarra tai painatus. (Lampinen N. 2021; Vainikainen & Tammivuori 2021) SUP-direktiivin ”tavoitteena on vähentää muoviroskan määrää ympäristössä, etenkin merenrannoilla sekä edistää kiertotaloutta ja yhtenäistää tuotesääntelyä EU:n sisämarkkinoilla.” (Ympäristöministeriö 2021c).

Direktiiviin pohjautuvia tulevia muutoksia kuluttajan kannalta

Vuonna 2024 direktiivissä astuu voimaan kohta, jonka mukaan kertakäyttöisiksi määriteltyjen muovisten juomapakkausten korkin pitää pysyä pullossa kiinni silloinkin, kun ne eivät ole pullon suulle kierretty. Tavoitteena on estää muovisten korkkien päätymistä luontoon.

Kertakäyttöisen muovisen juomapakkauksen koon ylärajaksi on määritetty direktiivissä kolme litraa. Asiaan on Suomessa jo alettu valmistella alan toimijoiden kesken teknistä standardia, jotta lain vaatimat tekniset muutokset pakkauksiin ja palautusjärjestelmiin saadaan toteutettua mahdollisimman helposti. (Ympäristöministeriö 2021c)

Lisäksi elintarvikepuolella pyritään vähentämään vuoteen 2026 mennessä kertakäyttöisiä pakkauksia. Elintarvikkeissa kertakäyttöisyydellä tarkoitetaan sellaisten yhden annoksen sisältävien ruokien pakkauksia, joiden sisältämä ruoka on tarkoitettu nautittavaksi sellaisenaan ilman mitään jatkojalostusta. (Ympäristöministeriö 2021c)

Onko 300 gramman jogurttipurkki sellainen? Tai 300 gramman nakkipaketti? Entä lämpökaapista napattu reilun puolen kilon painoinen lämmin lasagne? Toisaalta laki ei kuitenkaan kosketa kertanautittavaksi tarkoitettuja tuotteita, jos ne myydään osana monipakkausta (Ympäristöministeriö 2021c).

Betonin End-of-Waste -asetus

Jäte on termi, jota arkikielessä käytetään kuvaamaan jotain, joka on hyödyntämiskelvotonta. Tämän lisäksi jäte on myös lainsäädännöllinen termi. Jäte on laissa määritelty seuraavasti: ”jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä" (Finlex 2021a). Kun jokin aine tai esine on lainsäädännöllisesti määritelty jätteeksi, koskevat sitä tiukemmat vaatimukset (esim. ympäristölupa) jatkohyödyntämisen suhteen, kuin ilman jätestatusta (Salminen 2020).

Ja juuri tähän betonille kaavailtu End-of-Waste -asetus nimensä mukaisesti tähtääkin: jätebetonin jätteeksi luokittelun päättymiseen lainsäädännöllisestä näkökulmasta. Jätebetonilla tarkoitetaan yleensä rakennusten purkamisesta syntyvää betoniainesta sekä betonin tuotannossa ja työmailla syntyvää ylijäämäbetonia (Huurtomaa 2021).

Nykyisellään jätebetonia käytetään yleisesti maarakennuksessa niin sanotun MARA-asetuksen (Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa) nojalla: tämän kaltaisessa jätebetonin hyödyntämisessä ei tarvita erillistä ympäristölupaa, vaan ilmoitusmenettely riittää, kunhan asetuksen tietyt edellytykset käytölle täyttyvät (Ympäristö.fi 2021) MARA-asetus astui voimaan vuonna 2018 ja sen päätarkoituksena on edistää eräiden jätelajien, mukaan lukien betoni, hyödyntämistä maarakentamisessa (Finlex 2021b).

Asetuksella lisää mahdollisuuksia jätebetonin hyötykäyttöön

Betonille tulossa olevan End-of-Waste asetuksen voidaan ajatella olevan ikään kuin jatkumoa kiertotalouden edistämiselle tässä suhteessa. Kun jätebetonilta poistetaan jätestatus, sitä voidaan kohdella samoin kuin mitä tahansa ei-jätepohjaista tuotetta (Salminen 2020).

Tällöinkin jätepohjaisen betonin pitää tuotteena täyttää samat laadulliset vaatimukset kuin ei-jätepohjaisen betonin (Salminen 2020). Erityisesti End-of-Waste -asetuksen on ajateltu edistävän jätebetonin hyödyntämistä uusiobetonin raaka-aineena luonnonkiviaineksen tilalla, mikä on tähän mennessä ollut Suomessa vähäistä. Jätebetonin hyödyntämisestä uusiobetonin raaka-aineena on kuitenkin tehty tutkimuksia ja tulokset ovat olleet lupaavia (Huurtomaa 2021).

Esimerkiksi Saksassa uusiobetonin käyttöä on pilotoitu paljon ja joissakin julkisissa rakennushankkeissa jo edellytetään uusiobetonin käyttöä (Asp 2020). Betonin End-of-Waste asetus on tällä hetkellä EU-komission ennakkonotifiointimenettelyssä ja sen on tarkoitus astua voimaan Suomessa keväällä 2022 (Ympäristöministeriö 2021d).

Yhteenveto

Yllä oleva oli hyvin tiivis paketti isoimmista lähi- ja viimeaikojen muutoksista jätteisiin liittyvän lainsäädännön osalta. Kuten tekstistä käy ilmi, jätelainsäädäntöön liittyvät asiat eivät aina ole yksinkertaisia tai yksiselitteisiä.

SUP-direktiivi on saanut kritiikkiä erityisesti pakkausalan toimijoilta: direktiiviä on arvosteltu muun muassa sen huonosta valmistelusta sekä siitä, että asiaan liittyviä sidosryhmiä ei ole kuunneltu tarpeeksi direktiivin valmistelussa. Direktiivin perimmäisiä päämääriä pidetään kuitenkin hyvinä ja tärkeinä. (Säilä 2021; Välimäki 2021)

Eri osapuolien kuunteleminen on tärkeää ja lakien valmisteluihin on syytä käyttää tarpeeksi aikaa, jotta laeista saadaan tarkoituksenmukaisia suhteutettuna siihen, mikä niiden perimmäinen tarkoitus on. Vuorovaikutuksen tärkeyttä eri sidosryhmien välillä ei voi tässäkään asiassa korostaa liikaa: se on avainroolissa, kun Suomea viedään kohti hiilineutraaliutta vuodeksi 2035.

SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke

Lainsäädännön muutokset heijastuvat myös SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hankkeen teemoihin. Hankkeen tarkoituksena on kehittää Meri-Lapin aluetta resurssiviisauden ja vähähiilisyyden teemoilla tarkoituksena muodostaa alueesta näiden teemojen edelläkävijäseudun. Hanke on keskittynyt erityisesti elintarvike- ja rakennusalan resurssiviisauden, vähähiilisyyden ja kiertotalouden kehittämiseen.

Hankkeen kokonaisbudjetti on 353 690 €, josta Lapin liiton myöntämän EAKR-rahoituksen osuus on 282 952 euroa. Hankkeen kesto on 1.1.2020-30.4.2022. (Lapin ammattikorkeakoulu 2021) Hankkeen toteutuksessa isossa roolissa ovat olleet Meri-Lapin toimijoiden kanssa toteutetut pilotit, joissa on toteutettu hankkeen teemojen mukaisia kehitystoimenpiteitä.

Rakennusalan SERI-piloteissa on noussut esille erityisesti betonin End-of-Waste -asetus, joka voi tarjota purkubetonille uusia hyödyntämiskohteita ja näin edesauttaa sen paikallista, resurssiviisasta hyödyntämistä. Elintarvikealan resurssiviisauden ja kiertotalouden kehitystä edistää omalta osaltaan muovipakkausten erilliskeräyksen laajeneminen taajama-alueella kaikkiin vähintään viiden huoneiston asuinkiinteistöihin.

Yritykset voivat omalta osaltaan olla mukana edistämässä asiaa suunnittelemalla pakkaukset helposti kierrätettäväksi ja vähentämällä muovien käyttöä SUP-direktiivin mukaisesti. Meri-Lapin alueella Rönkä on ollut edelläkävijä asiassa: se muutti muovipakkauksensa täysin kierrätettäväksi vuonna 2019 (Rantamartti 2019).

Kemin kaupunki palkitsi yhtiön myöntämällä sille Vihreä teko -tunnuksen, joka myönnetään erityisen ympäristöystävällisestä ja kestävän kehityksen mukaisesta toiminnasta (Rantamartti 2019) Toivotaan, että jatkoa seuraa myös muiden yritysten osalta, kun kierrätyksestä tehdään lainsäädännön kautta entistä helpompaa kansalaisille.


Kuva 1. SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke.

Lähteet:

Asp, E. 2020. Uusiobetonin käyttö rakentamisessa. Tampereen yliopisto. Saatavilla: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/119173/AspEmmi.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Huurtomaa, S. 2021. Betonin uusi elämä. Xamk Read. Saatavilla: https://read.xamk.fi/2021/metsa-ymparisto-ja-energia/betonin-uusi-elama/

Finncont. 2021. Uusi jätelaki – miten voit valmistautua?. Finncont. Saatavilla: https://www.finncont.com/fi/ajankohtaista/kaikki/274-uusi-jaetelaki-miten-voit-valmistautua

Finlex. 2021a. Jätelaki. Finlex. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110646

Finlex. 2021b. Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170843

Lampinen, N. 2021. SUP-DIREKTIIVI – Miten se tulee muuttamaan asiakkaidemme arkea. Pamark. Saatavilla: SUP-DIREKTIIVI – Miten se tulee muuttamaan asiakkaidemme arkea - Pamark

Lampinen, T. 2021. Ajantasainen jätelaki – tämä sinun tulisi tietää. Molok.com. Saatavilla: https://www.molok.com/fi/blogi/ajantasainen-jatelaki

Lapin ammattikorkeakoulu. 2021. Lapin AMKin hanketietokanta. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi. Saatavilla: https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4206000065

Levinen, R. & Kauppila, J. 2021. Jätelainsäädännön muutoksia. Ympäristöministeriö. Saatavilla: https://jatehuoltoyhdistys.fi/wp-content/uploads/2021/10/T1_1-2021-Riitta-Levinen-ja-Jussi-Kauppila.pdf

Rantamartti, T. 2019. Kemi myönsi Vihreä teko -tunnukset muovin kierrätykseen panostaneille yrityksille. Yle. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-11060057

Rusanen, J. 2021. Jätelakiuudistuksen pääasiallinen sisältö kunnallisen jätehuoltoyhtiön näkökulmasta. Salpakierto Oy.

Saatavilla: https://docplayer.fi/217940959-Tervetuloa-tulevia-jatekuljetusten-hankintoja-koskevaan-markkinavuoropuhelutilaisuuteen-tilaisuus-alkaa-klo-14.html

Salminen, J. 2020. Betonijätteen EoW-asetus. CIRCVOL-hanke. Saatavilla: https://circvol.fi/wp-content/uploads/2020/05/Salminen_010420_esitysmateriaali.pdf

Säilä, A. 2021. SUP-direktiivi, pakkaukset ja lainsäädännön muutos. Suomen Pakkausyhdistys ry. Saatavilla: https://jatehuoltoyhdistys.fi/wp-content/uploads/2021/10/T4_1_-Antro-Saila-SUP-direktiivi-pakkaukset-ja-lains%C3%A4%C3%A4d%C3%A4nn%C3%B6n-muutos.pdf

Tilastokeskus. 2021a. Yhdyskuntajäte. Tilastokeskus. Saatavilla: https://www.stat.fi/meta/kas/yhdyskuntajate.html

Tilastokeskus. 2021b. Teollisuusjäte. Tilastokeskus. Saatavilla: https://www.stat.fi/meta/kas/teollisuusjate.html

Tilastokeskus. 2021c. Jätetilasto. Tilastokeskus. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/jate/tie.html

Uusiouutiset. 2021. Hallitus: kuljetusten kaksoisjärjestelmä säilyy. Uusiouutiset. Saatavilla: https://www.uusiouutiset.fi/hallitus-kuljetusten-kaksoisjarjestelma-sailyy/

Vainikainen, A & Tammivuori, H. 2021. Kertakäyttömuoveja ehkäisevä direktiivi voimaan heinäkuussa. Kehittyvä elintarvike. Saatavilla https://kehittyvaelintarvike.fi/artikkelit/teemajutut/lainsaadanto/kertakayttomuoveja-ehkaiseva-direktiivi-voimaan-heinakuussa/

Välimäki, M. 2021. SUP-direktiivin toimeenpano etenee – lisää velvoitteita vielä tulossa. Saatavilla: https://verkkolehti.rinkiin.fi/sup-direktiivin-toimeenpano-etenee-lisaa-velvoitteita-viela-tulossa#401e0acc

Ympäristöministeriö. 2021a. Jätesäädöspaketti. Saatavilla: https://ym.fi/jatesaadospaketti

Ympäristöministeriö. 2021b. Usein esitetyt kysymykset jätteiden erilliskeräyksestä kiinteistöillä. Saatavilla: https://ym.fi/-/usein-esitetyt-kysymykset-jatteiden-erilliskerayksesta-kiinteistoilla

Ympäristöministeriö. 2021c. Usein kysyttyjä kysymyksiä tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämistä koskevasta direktiivistä. Saatavilla: https://ym.fi/tiettyjen-muovituotteiden-ymparistovaikutusten-vahentamista-koskeva-direktiivi-ukk

Ympäristöministeriö. 2021d. Betonimurskeen jätteeksi luokittelun päättyminen etenee. Saatavilla: https://ym.fi/-/betonimurskeen-jatteeksi-luokittelun-paattyminen-etenee

Ympäristö.fi. 2021. Jätteiden hyödyntäminen maarakentamisessa. Ympäristö.fi. Saatavilla: https://www.ymparisto.fi/fi-fi/asiointi_luvat_ja_ymparistovaikutusten_arviointi/luvat_ilmoitukset_ja_rekisterointi/ysln_kertaluonteisen_toiminnan_ilmoitusmenettely/Jatteiden_hyodyntaminen_maarakentamisessa

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Resurssiviisaat ratkaisut tukevat kiertotalouden toteutumista

Resurssiviisaus saattaa olla vielä monelle tuntematon termi, vaikka kiertotalous talousjärjestelmänä tai tekoina onkin yhä useammalle jollain tavalla tuttu. Olemme saattaneet kuulla resurssitehokkuudesta, mutta resurssiviisaus on sitäkin laajempi käsite. Resurssiviisaasti toimittaessa resursseja ei pyritä käyttämään ainoastaan tehokkaammin, vaan ennen kaikkea harkitusti ja kestävää kehitystä tukevalla tavalla luonnonvaroja säästäen (Sitra 2019).

Mitä eroa kiertotaloudella ja resurssiviisaudella sitten on? Kiertotaloudessa pyritään omistamiskulttuurista jakamis- ja lainaamiskulttuuriin sekä tuotteiden elinkaaren pidentämiseen ja niiden suljettuun kiertoon, jolloin uutta jätettä ei enää synny (Sitra 2019). Resurssiviisauden voidaan ajatella olevan kiertotalouden työkalu - kiertotalousjärjestelmään siirtyminen ja siinä pysyminen vaatii resurssiviisaita tekoja (Kuva 1).


Kuva 1. Resurssiviisaus kiertotalouden täydentäjänä

Teemme jo nyt monia resurssiviisaita ratkaisuja omassa elämässämme ja työssämme. Usein emme kuitenkaan tunnista näitä ratkaisuja resurssiviisaiksi, vaan toimintaamme ohjaa pääasiassa oman aikamme tai omien rahojemme säästäminen.
Asiaa tarkemmin pohtiessaan voi kuitenkin huomata, että tekemämme ratkaisut perustuvat myös resurssien viisaaseen käyttöön, vaikka tausta-ajatuksena ei välttämättä olisikaan luonnonvarojen säästäminen.

Mitä ovat resurssit?

Tekniikan parissa työskentelevälle sana resurssi saattaa ensimmäisenä yhdistyä vain aineellisiin resursseihin, kuten raaka-aineisiin, vaikka termillä tarkoitetaan paljon muutakin. Resursseja ovat muun muassa luonnonvarat, raaka-aineet, energia, tuotteet, palvelut ja tilat, mutta myös aika ja osaaminen (Sitra 2019).

Siinä missä kiertotalous keskittyy hieman enemmän materiaaleihin, huomioi resurssiviisaus paremmin myös muunlaisia resursseja, kuten ihmisiä ja heidän osaamistaan ja kyvykkyyttään. Ihmisten kutsuminen resursseiksi voi kuitenkin kuulostaa vähän epäinhimilliseltä, joten ehkä ihmisistä puhuttaessa on parempi käyttää resource-sanan eri suomennosta, eli voimavaraa.

Hyvät työntekijät ovat työnantajan tärkein voimavara, sillä ilman toimivaa henkilöstöä on vähän vaikeaa saada työt tehdyksi. Todennäköisesti hyvä ystäväsi toimii myös voimavarana sinulle? Resur… Siis voimavaraviisaus ymmärtää ihmisten hyvinvoinnin merkityksen hyvin toimivassa yhteiskunnassa ja tunnistaa myös ihmisten ajan olevan rajallinen.

Työnantaja toki päättää, mitä työntekijä tekee työajallaan. Mutta entä jos työtehtäviin kuuluu täyttää työajan puitteissa ja muiden tehtävien ohessa sata monivalintatehtävää, joiden vastauksia kukaan ei enää koskaan jälkeenpäin tarvitse? Tehtäviin vastaamiseen kulunut aika voi olla tehokkaasti käytetty, mutta onko se viisaasti käytetty? Tutkimusten mukaan maapallon kierto akselinsa ympäri harvoin pysähtyy kuitenkaan, joten aika saattaa olla jopa kriittisin kaikista resursseistamme.

Viisasta resurssien käyttöä töissä

Konetekniikan, terästen ja terästutkimuksen parissa ei useinkaan tule ajatelleeksi kiertotalouden ja resurssiviisauden näkökulmaa näillä alueilla, vaikka sitä onkin kaiken aikaa toteutettu lähes automaattisesti. Kiertotalous toteutuu jo tutkittavien materiaalien osalta varsin tehokkaasti.

Teräksen ollessa sataprosenttisesti kierrätettävä materiaali, päätyvät testatut materiaalit jossain vaiheessa taas romunkeräyksen kautta sulatettaviksi uuden teräsmateriaalin raaka-aineeksi (World Steel Association 2015). Näin ollen jo uuden teräksen tuotannosta alkaen on toteutunut resurssiviisaus sekä kiertotalous raaka-aineiden käytön suhteen. Lisäksi teräksen tuotannossa syntyviä sivuvirtojakin hyödynnetään kohtuullisen paljon, joka edelleen on osaltaan resurssiviisasta ajattelua (World Steel Association 2016).

Resurssiviisaus toteutunee myös työn organisoinnissa ja ajankäytön hallinnassa. Automaattisesti sitä ajattelee - varsinkin näin yhdistetyn etä- ja lähityön aikana - että aikaa säästääkseen suunnittelee samankaltaiset sijaintiriippuvaiset työtehtävät tehtäviksi tiettyinä päivinä. Toisaalta aikaresurssia säästyy myös etätyöpäivinä, kun työt voi aloittaa jo lähes heti sängystä noustessa, eikä aikaa kulu puolen tunnin työmatkaan autossa. Samalla ajomatkan väliin jättäminen säästää rahaa ja vähentää hiilidioksidipäästöjä ainakin pikkiriikkisen koko maailman päästöihin verrattuna.

Myös oma osaaminen ja ammattitaito voidaan lukea resurssiksi varsinkin työnantajan kannalta. Resursseja viisaasti sovellettaessa voidaan saavuttaa taloudellisia säästöjä, vaikka työntekijä palkkakulujen muodossa maksaakin työnantajalle. Jossain vaiheessa osaava ja ammattitaitoinen voimavara tuo varmasti enemmän kuin kuluttaa ja siinä vaiheessa on jo huolehdittava, ettei kallisarvoiset resurssit pääse katoamaan.

Oman osaamisen kehittäminen on vaatinut aikaa, mutta tiedon karttuessa on varmasti tullut hyödynnettyä myös työyhteisön voimavaroja ajan säästämiseksi. Näin hiljainen tieto on siirtynyt ammattilaiselta toiselle toteuttaen resurssisviisautta omalla tavallaan.

Ajatellaanpa vaikka seuraavanlainen tilanne: Jos etsit vastausta johonkin itsellesi melko tuntemattoman aihealueen monimutkaiseen kysymykseen, kysytkö apua kollegaltasi, jolle aihealue on erittäin tuttu, vai vietätkö mieluummin muutaman tunnin kaivaessasi vastausta Googlen hakutulosten tarjonnasta?

Tässä tapauksessa (resurssiviisaasti ajatellen) valinta on selvä, kuten myös erilaisissa työtapoihin ja testausmenetelmiin perehdytettäessä. Aina on resurssiviisaampaa ottaa oppi vastaan ammattilaisen ohjauksessa tekemällä, kuin istua kuluttamassa kallista aikaa tutkiskelemalla erinäisiä ohjeita internetin syövereistä.

Mutta entäpä vapaa-ajalla?

Mietitään myös muutamia tavanomaisen elämän esimerkkejä. Sijoitatko kauppareissusi esimerkiksi työpaikalta paluun yhteyteen? Säästät todennäköisesti aikaa ja autolla liikkuessasi ehkä myös uusiutumatonta polttoainetta, jonka kulutus erottuu varsinkin tänä päivänä melko kovina lukuina tiliotteessa.

Kaupasta tullessasi tarkastelet vielä ostamiesi elintarvikkeiden viimeisiä käyttöpäiviä ja arvioit hedelmien kypsyysastetta, jotta osaat suunnitella syömisesi niin, ettei ruokaa päädy hävikkiin. Varmaankin ajattelet, että omalla rahalla ostamiesi tuotteiden heittäminen käyttökelvottomana roskiin on miltei sama asia kuin seteleiden silppuaminen, eikä se niljakkaan biojätepussin käsittelykään ole se kaikista mukavin juttu.

Kun ruoan matkaa mietitään tarkemmin, ymmärretään, kuinka monta eri toimijaa ja vaihetta ruoan tuotanto- ja toimitusketjussa on. Alkutuotannossa tuotetut raaka-aineet saattavat kulkea vielä jalostukseen ja pakkaukseen, josta jälleen valmiina elintarvikkeina varastoon ja sieltä kauppaan myyntiin.

Saattaa olla, että se ostamasi lihapyörykkäpaketti onkin matkannut jääkaappiisi päätyäkseen pidemmän matkan kuin sinä koko koronapandemian aikana ja olisi sulaa hulluutta päästää se lopulta pilaantumaan.

Pitkän työpäivän jälkeen ja iljettävää biojätepussia ajateltuasi päätät mennä suihkuun. Vettä säästääksesi sammutat suihkun saippuoinnin ja shampoon levityksen ajaksi, vaikka mieluummin seisoisit lämpimän veden alla tuijottamassa seinää ja miettimässä vastausta elämän tarkoitukseen.

Veden hinnan yhä noustessa koetkin ehkä vain kohtuullisen järkytyksen vesilaskun saapuessa, mutta olet myös säästänyt valtavasti muun muassa veden pumppaamiseen ja puhdistamiseen kuluvaa energiaa etkä pelkästään vesimittarin koneistoa, vaikka elämän tarkoitus jäikin vielä toistaiseksi selvittämättä.

SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi

SERI-hankkeen (Kuva 2) tavoitteena on kehittää Meri-Lapin alueen kuntien toimintaa vähähiilisyyttä ja resurssiviisautta edistäen sekä osallistaa yritykset, yhteisöt ja ihmiset kokonaisvaltaista vähähiilisyyttä edistävään toimintaan.

Hankkeessa on toteutettu vähähiilisyyttä edistäviä pilottitoimenpiteitä niin kunnissa kuin yksityiselläkin sektorilla. Lisäksi hankkeessa laaditaan seudullinen vähähiilisyys- ja resurssiviisausstrategia, joka toimii Meri-Lapin alueen toimenpidesuunnitelmana tulevaisuudessa.


Kuva 2. SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke

LÄHTEET

Sitra 2019. Mitä nämä käsitteet tarkoittavat? Viitattu 26.11.2021 https://www.sitra.fi/artikkelit/mita-nama-kasitteet-tarkoittavat/.

World Steel Association 2015. Steel in the circular economy - A life cycle perspective. Viitattu 29.10.2021 https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:00892d89-551e-42d9-ae68-abdbd3b507a1/Steel+in+the+circular+economy+-+A+life+cycle+perspective.pdf.

World Steel Association 2016. Steel – The permanent material in the circular economy. Viitattu 29.10.2021 https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:7e0dc90a-3efe-41bc-9fb4-85f9e873dfc7/Steel%2520%2520The%2520Permanent%2520Material%2520in%2520the%2520Circular%2520Economy.pdf.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Vihreä talous tarkoittaa yhteiskunnan toimintamallia, joka mahdollistaa samanaikaisesti taloudellisen vaurauden lisääntymisen sekä ympäristökuormituksen vähentämisen (Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu, 2022).

Taloudellisen ja ekologisen näkökulman lisäksi vihreän talouden rakenteet tukevat sosiaalista kestävyyttä ihmisten toimeentulon parantamisen sekä varallisuuden oikeudenmukaisen ja vastuullisen jakamisen kautta (Antikainen, R., Lähtinen, K., Leppänen, M. & Furman, E. 2013:11).

Euroopan komission mukaan keskeisimpiä keinoja ympäristöystävällisemmän talouden toteuttamisessa ovat uusiutuvien luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen sekä esim. vesi- ja jätepolitiikan kehittäminen. Lisäksi kestävä kulutus ja tuotanto sekä vihreiden innovaatioiden tukeminen ovat vihreän talouden keskeisiä edellytyksiä. (Euroopan komissio 2022b.)

Toteutimme Green Rural Economy eli GRUDE-hankkeen puolesta Lapissa yrittäjä- ja kuntatoimijahaastatteluita kevään 2020 ja kesän 2021 välillä. Haastatteluissa halusimme ensinnäkin kuulla, millaisia vihreän talouden hyviä käytänteitä lappilaisissa yrityksissä sekä kunnissa jo on käytössä. Toiseksi selvitimme, millaisia haasteita ja pullonkauloja käytänteiden toteuttamisessa on, ja kolmanneksi, millaisia toimenpiteitä kunnissa täytyisi tehdä, jotta vihreä talous edistyisi Lapissa mahdollisimman tehokkaasti.

Haastateltavat valikoituivat mukaan kunnista, jotka olivat GRUDE-hankkeen käynnistysvaiheessa ilmaisseet halunsa olla mukana hankkeen toiminnassa. Yrityskentältä haastattelimme muun muassa lämpöyrittäjää, kalastusyhteisöä, matkailutoimijaa ja hirsirakentajaa. Kunnissa haastattelut taas kohdentuivat keskuskeittiön esihenkilöön, energiantuotannon toimijaan ja kalastusbrändityöstä tietävään tahoon.

Vastuullisuus, vihreät innovaatiot ja yhteistyön merkitys yrityksissä

Yrityksen yhteiskuntavastuu tarkoittaa sitä, että yritys on taloudellisen vastuun lisäksi osaltaan vastuussa toimintapiirissään olevien ihmisten sekä ympäristön hyvinvoinnista. Kestävän kehityksen perusajatuksen mukaan resursseja tulee hyödyntää siten, että myös tulevilla sukupolvilla on edellytykset hyvään elämään ja omien tarpeidensa tyydyttämiseen. (Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012.)

Tutkimusorganisaatioiden lisäksi myös yrityksillä on tärkeä rooli ekoinnovaatioiden eli resurssitehokkaampien toimintatapojen ja prosessien kehittämisessä sekä käyttöönotossa (Euroopan komissio 2022a.)

Hirsirakentaminen on eräs esimerkki vihreän talouden mukaisesta resurssitehokkaasta toimintamallista. Rakennuksiin käytetty hirsi sitoo hiiltä kymmeniksi tai jopa sadoiksi vuosiksi. Puu on uusiutuva rakennusmateriaali, joka voidaan rakennuksen käyttöiän lopuksi hyödyntää energiantuotannossa.

Lisääntyneet sisäilmaongelmat erityisesti julkisissa rakennuksissa ovat motivoineet kuntia rakentamaan muun muassa kouluja ja päiväkoteja hirrestä. Haastattelemamme hirsirakennusyrittäjä uskookin, että hyvät kokemukset tähän mennessä toteutetuista kohteista vaikuttavat hirsirakentamisen suosion kasvuun myös tulevaisuudessa.

Vihreän talouden toimenpiteiden edellytyksiä yrityksissä

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukeminen julkisin varoin on yksi merkittävistä keinoista ekoinnovaatioiden, kestävän kulutuksen ja tuotannon tukemisessa sekä vihreiden ratkaisujen valtavirtaistamisessa (Euroopan komissio 2022a; Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012.) Haastattelemamme kalastusyhteisön edustaja toikin esille hanketoiminnan hyödyllisyyden alueellisen kalastustoimialan kehittämisessä.

Hankkeiden kautta kalastajayhteisöön oli saatu houkuteltua lisää kalastajia ja näin saatu turvattua yhteisön jatkuvuus sekä riittävät tuotantovolyymit. Uudet kalastajat oli otettu mukaan yhteisön toimintaan ja heille oli jaettu kalastukseen liittyvää ammattitietoutta esimerkiksi kalapaikoista, liikkumisesta ja tuotteiden jalostamisesta. Haasteena kalastuselinkeinon jatkuvuudelle yhteisön edustaja näki ammattikalastukseen liittyvän yleisen tietoisuuden heikon tason.

Myös hakelämpöyrittäjän näkemys korostaa julkisen hallinnon toimenpiteiden merkitystä vihreän talouden edellytysten luojana (ks. Antikainen, R. ym. 2013: 16).

Yrittäjä nosti haastattelussa esille käytänteen, jossa kuntien omistamia kiinteistöjä, kuten kaukolämpöverkon ulkopuolella sijaitsevia kouluja, muutetaan öljylämmityksestä yrittäjävetoiseen hakelämmitykseen. Yrittäjän mukaan hakelämmitys lisää työllisyyttä kunnan alueella, parantaa huoltovarmuutta ja omavaraisuutta, vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja on kokonaistaloudellisesti yhteiskunnalle kannattavaa.

Pullonkaulana toiminnan yleistymiselle yrittäjä näki kuntapäättäjien tietämättömyyden hakelämmitykseen siirtymisen mahdollisuuksista ja aluetaloudellisista vaikutuksista.

Kilpailuetua vastuullisuudesta

Yritys voi hyötyä monin tavoin maineestaan vastuullisena yrityksenä. Maineen avulla on mahdollista muun muassa lisätä palveluiden ja tuotteiden kysyntää, houkutella osaavaa työvoimaa sekä sitouttaa henkilöstöä. (Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012.) Matkailuyrittäjän tapauksessa yritys onkin päättänyt hyödyntää kyläyhteisöstä löytyvää ammattitaitoa osana matkailupalveluidensa tuotantoa.

Yritys on kartoittanut kylässä olevaa osaamista ja muuta yritystoimintaa, ja heidän tavoitteenaan on hyödyntää paikallisia tuotteita ja palveluita oman palveluvalikoimansa täydentämisessä. Tällä tavoin yrityksessä pystytään keskittymään paremmin omaan ydinliiketoimintaan majoituspalveluiden tuottajana. Laaja yhteistyö muiden alueen toimijoiden kanssa parantaa matkailutoimijan mielestä heidän asemaansa yhteisössä ja tekee yrityksen liiketoiminnasta kannattavampaa.

Kuntien rooli vihreän talouden edistämisessä

Luonnonvarojen kestävään käyttöön pohjautuvan liiketoiminnan tukeminen kuntatasolla nopeuttaa vihreää siirtymää koko yhteiskunnassa. Julkisen hallinnon tehtävänä on toimia ennen kaikkea edellytysten luojana ja ohjata tuotantoa ja kulutusta vihreän talouden tavoitteiden suuntaan esimerkiksi strategisten uudistusten kautta. Konkreettisia esimerkkejä vihreän talouden mukaisista käytänteistä ovat muun muassa kestävyysnäkökulman huomiointi julkisissa hankinnoissa, uusiutuvan energian hyödyntäminen sekä alueen elinvoimaisuuden lisääminen uusien työpaikkojen kautta. (Antikainen, R. ym. 2013: 16–18.)

Ekologisia ratkaisuja Lapin kunnista

Osa Lapin kunnista on ottanut tavoitteekseen lähiruoan osuuden kasvattamisen julkisessa ruoantuotannossa. Haastattelemamme ruokapalvelupäällikkö toi esille kilpailutusosaamisen merkityksen lähiruoan hankinnassa.

Hän kertoo, ettei hankintalaki suinkaan pakota valitsemaan rahallisesti edullisinta tarjousta raaka-ainetoimituksissa, vaan valinnassa voidaan soveltaa myös muita kriteerejä, joiden kautta lähiruoan käyttöä voidaan kuntien keskuskeittiöissä lisätä. Haasteena lähiruoan lisäämiselle ovat hänen mukaansa hankintaosaamisen puute kunnissa sekä saatavilla olevien paikallisten raaka-aineiden vähyys.

Toinen esimerkki julkisen puolen kiertotalouden ratkaisuista on kaukolämmön tuotannossa käytettävän metsähakkeen poltosta syntyvän tuhkan hyödyntäminen metsien lannoituksessa. Kaukolämpöverkkoihin tuotetaan lämpöä etupäässä metsähakkeella. Metsähake on uusiutuvaa energiaa, jonka tuotannolla on työllistäviä vaikutuksia paikallistalouteen.

Energiantuotannon sivutuotteena syntyy tuhkaa, joka vihreän talouden käytänteiden mukaisesti jalostetaan rakeistamossa muotoon, joka on helppo levittää metsään. Haastattelemamme energiantuotannon kuntatoimijan mukaan tuhkalla on hyvä kysyntä ja sen palauttaminen takaisin metsään vähentää kaatopaikkaläjityksestä aiheutuvia kustannuksia. Lannoitekäyttöä rajoittavat lähinnä tuhkan sisältämät raskasmetallit, joiden pitoisuuksiin voidaan kuitenkin vaikuttaa oikean polttotekniikan avulla.

Vastuullinen kuntaimago lisää alueen elinvoimaa

Vihreän talouden näkökulmat kannattaa huomioida myös kunnan imagon kehittämisessä. Ennakoivuus ja oma-aloitteisuus vastuullisten toimintatapojen kehittämisessä lisäävät sekä julkisen puolen että yritysten tapauksessa markkinaetua suhteessa kilpailijoihin (Antikainen, R. ym. 2013: 7, 16; Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012).

Eräs haastattelemistamme kuntatoimijoista toikin esille brändityön merkityksen paikallisen liike-elämän kannalta. Kunnan taitavasti rakentama brändi voi houkutella alueelle monenlaista liiketoimintaa, joka vastavuoroisesti kiihdyttää kuntabrändin tunnettuutta ja kiinnostavuutta sekä lisää alueen elinvoimaa.

Vihreä talous edellyttää laajaa asiantuntemusta ja rohkeaa päätöksentekoa

Haastatteluissa tuotiin esiin monipuolisesti vihreän talouden hyviä käytänteitä sekä kunnista, että yrityskentältä. Esimerkkejä saatiin sekä taloudellisen, ekologisen, että sosiaalisen kestävyyden osa-alueilta. Huomionarvoista on, että useimmissa esimerkeissä vihreän talouden toimenpiteiden positiiviset vaikutukset vaikuttivat ulottuvan laajasti yritys- ja aluetalouden eri osa-alueille.

Sekä kuntapäättäjien, että yrittäjien haastatteluissa nähtiin myös, että erityisesti tiedon puute aiheuttaa haasteita vihreän talouden eteenpäin viemiselle Lapissa, mikä kestävän kehityksen tavoitteiden laajuus huomioiden onkin varsin ymmärrettävää.

Aihepiirin moniulotteisuus sekä laajat syy-seuraussuhteet ovat omiaan vaikeuttamaan vihreään talouteen liittyvän tutkimustiedon tulkintaa ja ymmärrettävyyttä. Vihreä talous edellyttääkin toimintatapojen muuttamista koko yhteiskunnan ja kaikkien tuotantosektorien tasolla, mikä väistämättä tekee siitä pitkäjänteisen prosessin (Antikainen, R. ym. 2013: 19, 26, 28).

Vihreän talouden toimintamallien käyttöönotto vaatii myös rohkeita päätöksiä kunnissa ja yrityksissä. Päätösten tueksi tarvitaan osaamista ja kokemuspohjaista tietoa hyväksi havaituista vihreän talouden käytännöistä. Niitä olemme koonneet Pohjois-Suomen, -Ruotsin ja -Norjan alueilta GRUDE-hankkeen verkkosivuille osoitteeseen: www.grudeproject.eu.

Lähteet

Antikainen, R., Lähtinen, K., Leppänen, M. & Furman, E. 2013. Vihreä talous suomalaisessa yhteiskunnassa. Ympäristöministeriön raportteja 1/2013.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41446/YMra1_2013_Vihrea_talous_suomalaisessa_yhteiskunnassa.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Euroopan komissio. 2022a. Innovaation hyödyntäminen.
https://ec.europa.eu/environment/basics/green-economy/innovation/index_fi.htm
[luettu 4.1.2022]

Euroopan komissio. 2022b. Ympäristö.
https://ec.europa.eu/environment/basics/green-economy/index_fi.htm
[luettu 3.1.2022]

Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012. Yritysvastuu ja menestyvä liiketoiminta. Almatalent Oy.
https://verkkokirjahylly.almatalent.fi/teos/FAEBHXBTDG

Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu – Ympäristö.fi. 2022. Vihreä talous.
https://www.ymparisto.fi/fi-fi/kartat_ja_tilastot/ympariston_tilan_indikaattorit/Vihrea_talous [luettu: 3.1.2022]

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Nyky-yhteiskunnassa teräs on välttämättömyys sen hyvien ominaisuuksien, kuten kestävyyden, pitkäikäisyyden, muokattavuuden ja kierrätettävyyden ansiosta.

Vuonna 2020 teräksen vuotuinen keskimääräinen kulutus henkilöä kohden oli globaalilla tasolla 230 kilogrammaa. Kuluneen 20 vuoden aikana sen kulutus henkilöä kohden on kasvanut peräti 80 kilogrammaa, ja tämän hetkisten ennusteiden mukaan teräksen kysyntä tulee entisestään nousemaan tämän hetkisestä tasosta noin 20 prosentilla.

Teräksen kulutus ja tuotanto on nykypäivänä valtavassa mittakaavassa, noin 1,9 miljoonaa tonnia, ja sen käyttö tulee kasvamaan entisestään vihreän kehityksen myötä. Teräksen valmistaminen ja pitkäikäinen käyttö edesauttaa jätteetöntä teknologiaa ja lisää kierrätystä huomattavasti. Tämän takia teräs on olennainen osa kiertotaloutta ja kestävää tulevaisuutta. (World Steel Association 2020 a; World Steel Association 2020 b)

Teräksen päästökehitys ja sen vaikutukset

Teräksen valmistus on materiaali- ja energiaintensiivinen tuotannon ala. Peräti 8 prosenttia maailmanlaajuisesta energiatuotannosta kohdistuu terästeollisuuden prosesseihin. Energia-alan tuottamasta hiilidioksidipäästöistä terästeollisuus tuottaa noin 7 prosenttia.

Uudet teknologiainnovaatiot edistävät hiilineutraalia ja resurssiviisasta terästeollisuutta. Innovaatioiden myötä teollisuudella on laajat mahdollisuudet pienentää energiakulutusta, kasvihuonekaasuja ja täten kehittää pitkäikäisiä, kierrätettäviä ja kestäviä tuotteita. Tuotetun terästonnin energiatarpeessa näkyy jo nyt selvästi laskeva trendi.

Viimeisen 50 vuoden aikana kehitystä on tapahtunut hyvään suuntaan, sillä tarvittava energiamäärä tuotettua terästonnia kohden on tippunut noin 60 prosenttia, kuten kuvasta 1 nähdään. Kun otetaan maailmanlaajuisen terästuotannon kokonaisenergiatarpeet huomioon, energiantarve on selvästi kasvussa, sillä tuotantomäärät ovat kasvaneet huomattavasti. Kasvua selittää muun muassa Aasian, Intian ja Afrikan valtaisa taloudellinen kehitys. (International Energy Agency 2021; International Energy Agency 2020 a; World Steel Association 2021 c)

Kaavio 1. Teräksen tuotantomäärät ja energiatarpeet tuotettua terästonnia kohden. (Word Steel Association 2021 c)
Terästä voidaan kierrättää yhä uudelleen ja uudelleen huomioiden kuitenkin kierrätysteräksen mukana tuomat epäpuhtaudet. Suurin osa epäpuhtauksista poistuu prosessoinnin aikana, mutta tietyt epäpuhtaudet, kuten kupari, ovat jatkuvan kierrätyksen kannalta haasteellisia.

Terästen kierrätys ja kierrätysromun käyttö uudelleenvalmistuksessa mahdollistaa alhaisemmat hiilidioksidipäästöt ja vähäisemmät energiatarpeet. Käytettäessä terästeollisuuden tuotannossa yhden tonnin verran kierrätysterästä, hiilidioksidipäästöt pienenevät keskimäärin noin 1,5 tonnia. Samaan aikaan louhittavaa rautamalmia tarvitaan 1,4 tonnia vähemmän sekä malmin pelkistyksessä muun muassa tarvittavan koksin määrä pienenee 740 kilogramman edestä. Yhden tonnin korvaaminen kierrätysromulla laskee myös kalkkikiven määrää keskimäärin 120 kilogrammalla. Kierrätysteräksen käytöllä on siis suuret vaikutukset resurssiviisaaseen materiaalin hallintaan. (World Steel Association 2021 a)

Vielä kuitenkin noin 70 prosenttia maailmanlaajuisesta terästuotannon raaka-aineista on peräisin neitseellisestä rautamalmista. Tällä hetkellä teräksen kulutus on kuitenkin niin suurta, ettei kierrätysteräs riitä kattamaan raaka-ainemääriä, joten neitseellistä malmia tarvitaan runsaasti. (World Steel Association 2021)

Ilmastotavoitteisiin vauhtia eri menetelmillä

Vuonna 2020 tehdyssä globaalissa tutkimuksessa yksi tuotettu terästonni tuotti valmistuksen aikana keskimäärin 1,85 tonnia hiilidioksidipäästöjä taivaalle. Tuotetun terästonnin päästöihin vaikuttaa huomattavasti prosessimenetelmät, pääosin rautamalmin ja kierrätysteräksen suhde. Terästeollisuus on yksi saastuttavimmista teollisuuden aloista, joten tämä on huomioitu laajasti ilmastotavoitteissa. (World Steel Association 2021)

Nykyiset maailmanlaajuiset ilmastotavoitteet painostavat terästeollisuutta vähentämään päästöjä 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 2019 päästötasoon verrattuna. Tämä on mahdollista saavuttaa muun muassa lisäämällä kierrätysteräksen määrää ja uusimalla tuotantoteknologiaa vähähiilisemmiksi menetelmiksi. Ilmastotavoitteiden saavuttamisessa terästeollisuudessa on ehdotettu sekä lyhyen että pitkän aikavälin hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteita ja niitä mahdollistavia menetelmiä. (International Energy Agency 2021) & (World Steel Association 2021 b)

Lyhyen aikavälin hiilidioksidipäästöjen vähennys voisi mahdollistaa muun muassa kehittämällä prosesseja energiatehokkaimmaksi ja kiihdyttämällä teräsromun keräämistä ja käyttämistä osana raaka-aineita. (International Energy Agency 2021)

Pitkän aikavälin päästöjen vähennystavoitteet liittyvät kokonaan uusien vähähiilisten tuotantomallien omaksumiseen. Tästä muutamia esimerkkejä ovat suorapelkistysraudan (DRI, engl. Direct Reduced Iron) valmistus, uusien sulatusteknologioiden kehittäminen ja jalkauttaminen tuotantoon, vetyteknologiset ratkaisut sekä hiilidioksidin talteenotto, varastointi ja uudelleen hyödyntäminen. Nämä uuden teknologian mahdollisuudet ovat avattu hieman kattavammin seuraavassa kappaleessa. (International Energy Agency 2021)

Uudet ympäristöystävällisemmät prosessiteknologiat

Yhtä tiettyä ratkaisua ei ole, joka mahdollistaisi kunnianhimoiset päästötavoitteet hiilidioksidin vähentämisessä terästeollisuudessa. Hiili on tällä hetkellä vielä välttämätön pelkistin teräksen tuotannossa, kun prosessoidaan vielä oksidipohjaista malmia raaka-aineena. Eräs vaihtoehto olisi korvata fossiilinen hiili koksimuodossa esimerkiksi biopohjaisella hiilellä.

Biohiiltä pystytään valmistaan jo esimerkiksi metsäteollisuuden sivuvirroista, kuten hakkeesta ja kuorijakeesta. Ongelmana biohiilen käytössä on kuitenkin sen riittävä saatavuus ja fysikaaliskemialliset ominaisuudet terästeollisuuden tarpeissa. Biohiilen korvatessa osittain fossiilisen hiilen tarvitaan valtavasti biopohjaisen materiaalin käsittelyä pyrolyysissä biohiileksi. Toinen tutkimuksen alla oleva ongelma liittyy biohiilen reaktiivisuuteen ja sen liukoisuuteen terässulassa. (Oulun yliopisto 2020)

Toinen vaihtoehto vähentää hiilidioksidipäästöjä on käyttää hiilen talteenottoa ja varastointia eli CCUS (engl. Carbon Capture, Use and Storage). Hiilen talteenottoa ja varastointia voidaan käyttää suuremmille hiilenpäästökohteille, kuten esimerkiksi terästeollisuuden masuuniprosessille, mutta talteenotto ei ole vielä saanut laajemmin jalansijaa tuotannossa. Talteenotettua hiilidioksidia voitaisiin myös hyödyntää uudenaikaisessa vähähiilisessä suorapelkistyksessä. Yleisempi tapa on kuitenkin kompressoida kerätty hiilidioksidikaasu ja injektoida se syvälle maan sisään, esimerkiksi lähelle öljyalueita, niin että se ei pääse ilmakehän kanssa kosketuksiin. (World Steel Association 2021 d)

Sähköenergian lisääntyvä käyttö mahdollistaa myös vähäpäästöisemmän teräksen tuotannon. Alalla on ollut jo vuosikausia käytössä suuria sähköuuneja, eli valokaariuuneja kierrätysteräksen sulattamiseen. On arvioitu, että valokaariuunien käyttö tulee valtavasti lisääntymään seuraavien vuosikymmenten aikana, kun kierrätysteräksen osuus koko raaka-ainemäärästä kasvaa selvästi. Kun sähköenergian tarve kasvaa, tulee yhdeksi suureksi pohdinnaksi riittävä sähkön tuotanto ja erityisesti se, miten sähkö on tuotettu, jotta saavutetaan vähäpäästöinen tuotanto. (World Steel Association, 2021 a)

Sähköenergiaa tarvitaan myös valtavia määriä hiilineutraalin vetypelkistyksen ohella vedyn valmistuksessa. Yleisin tapa valmistaa vetyä terästeollisuuden käyttöön on vetyelektrolyysi, jossa vesimolekyylit hajotetaan vedyksi ja hapeksi. Tuotantoa voidaan vasta sitten sanoa hiilineutraaliksi, kun käytetty sähkö on tuotettu fossiilittomasti, esimerkiksi tuuli- tai aurinkoenergian avulla. (World Steel Association, 2021 e)

Kun keskitytään oksidipohjaisen rautamalmin pelkistykseen, pelkistyminen voidaan joko tehdä edellä mainittujen hiilen tai vedyn avulla. Kolmas tapa, joka on vasta laboratoriomittakaavassa kehitteillä, on rautamalmin pelkistäminen sähkön avulla sähkökemiallisessa prosessissa. Tässä menetelmässä malmi on piidioksidin ja kalsiumoksidin ympäröimänä noin 1600 celsiusasteen lämpötilassa. Prosessiin johdetaan sähkövirta, joka johtaa lopulta raudan pelkistykseen. Jos käytettävä sähkövirta on tuotettu ilman hiiltä, menetelmässä ei synny laisinkaan hiilidioksidipäästöjä. (World Steel Association, 2021 f)

Teräs kestävässä kehityksessä – kiertotalouden periaatteet

Terästä voidaan sanoa yhdeksi teollisen kiertotalouden vaikuttavimmaksi materiaaliksi. Tutkimus- ja kehitystyön avulla teräksen ominaisuuksia pystytään muokkaamaan niin, että teräsmateriaalia tarvitaan vähemmän. Tästä eräs esimerkki on ultralujien terästen kehittäminen, jolloin esimerkiksi kuljetusvälineissä ajoneuvo pystyy kuljettamaan suurempia määriä tavaraa samalla, kun ajoneuvo on kevyempi. Näin polttoaineen kulutus pienenee ja päästöt vähenevät. (World Steel Association 2021 c)

Tuotekehityksen ohella teräs on uudelleenkäytettävää joko alkuperäisessä käyttökohteessa tai muokkaamalla käytössä ollut teräs kokonaan uuteen käyttökohteeseen tilanteesta riippuen. Terästä voidaan kunnostaa mekaanisesti esimerkiksi hiomalla ja sorvaamalla. Lisäksi korjaushitsauksilla tuotteen käyttöikää voidaan huomattavasti pidentää. Myös teräksen sivuvirrat ovat melko hyvin hyödynnetty eri vaihtoehtoihin. Esimerkiksi kuonaa voidaan käyttää sementin korvaajana, tiepohjissa sekä asfaltissa. Metallipitoista pölyä voidaan käyttää esimerkiksi uudelleen pelleteissä ja briketeissä. Lisäksi prosessin hukkalämpö voidaan johtaa kaukolämpöverkkoon tai se voidaan hyödyntää tehtaan muissa prosesseissa, samoin kuin savukaasujen energia. (World Steel Association 2021 c)

Uudelleen valmistus ja kierrätys ovat terästeollisuuden ja myös teollisen kiertotalouden keskeinen osa. Tiensä päässä olevat teräksiset tuotteet voidaan uudelleen valmistuksella palauttaa takaisin käyttöön. Jos uudelleen valmistukselle ei löydy selvää kohdetta tai tuote ei muuten sovellu uudelleen käyttöön, pitää terästuote lopulta palauttaa kierrätyspisteille. Tämän jälkeen teräs saa uuden elämän sulatuksen jälkeen. Tämä säästää luonnonvarojen ja energian käyttöä sekä pienentää ympäristöön kohdistuvia rasitteita. (World Steel Association 2021 c)

Lopuksi

Ilmastotavoitteiden, asiakasvaatimusten ja kestävän tulevaisuuden myötä myös terästeollisuuden parissa on lisätty tehoja uusien vähäpäästöisempien ja kestävien ratkaisuiden löytämiseksi. Suurten ja vakiintuneiden korkealämpötilaprosessien muuttaminen hiilineutraaliksi on valtava kehitysaskel tällä tuotannon saralla. Kun tuotantoja viilataan kestävämmäksi ja vähäpäästöisemmäksi, on mahdollista saavuttaa maailmanlaajuiset päästötavoitteet. Se vaatii paljon pitkäjänteistä työtä, uusia innovaatioita ja investointeja.

Blogikirjoitus on kirjoitettu Teollisen kiertotalouden osaamisalusta -hankkeessa (TKO), jota toteuttavat yhteistyössä Lapin ammattikorkeakoulu ja Kemin Digipolis. Hanketta rahoittavat Työ- ja elinkeinoministeriö ja Sitra.

Lähteet

International Energy Agency, 2020 a. Iron and Steel Technology Roadmap. Saatavilla: https://iea.blob.core.windows.net/assets/eb0c8ec1-3665-4959-97d0-187ceca189a8/Iron_and_Steel_Technology_Roadmap.pdf

International Energy Agency, 2021. Iron and Steel. Saatavilla: https://www.iea.org/reports/iron-and-steel

Oulun yliopisto, 2020. Vähähiilisempää terästuotantoa valokaariuunilla. Saatavilla: https://www.oulu.fi/yliopisto/uutiset/valokaariuunilla-vahahiilisempaa-terasta.

World Steel Association, 2020 a. Total production of crude steel. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/steel-by-topic/statistics/annual-production-steel-data/P1_crude_steel_total_pub/CHN/IND

World Steel Association, 2020 b. A healthy economy needs a healthy steel industry providing employment and driving growth. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/about-steel/about-steel/steel-industry-facts/healthy-economy.html

World Steel Association, 2021 a. Scrap use in the steel industry. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:2a96b408-325e-4691-ae50-10c43c3a90fd/scrap_vf.pdf.

World Steel Association, 2021 b. Climate change and the production of iron and steel. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:228be1e4-5171-4602-b1e3-63df9ed394f5/worldsteel_climatechange_policy%2520paper.pdf.

World Steel Association, 2021 c. Steel - The permanent Material in the circular economy. Saatavilla: https://circulareconomy.worldsteel.org/.

World Steel Association, 2021 d. Carbon capture and storage (CCS). Saatavilla: https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:9480b8a4-1ff8-4b46-80c7-0a78fcd2d04b/Carbon%2520Capture%2520Storage_vf.pdf.

World Steel Association, 2021 e. Hydrogen (H2)-based ironmaking. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:2f02dcdb-9ae8-46e1-ae05-a9797b03d6bd/Hydrogen_vf.pdf.

World Steel Association, 2021 f. Electrolysis in ironmaking. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:5684bdc7-921b-4492-9726-c6a7f90f94d0/Electrolysis_vf.pdf.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Maaseutu ja sen elinkeinot ovat jatkuvien haasteiden edessä. Partasen (2021) mukaan ilmastonmuutoksen yhtenä merkittävänä osasyynä pidetään alkutuotantoa ja peltoviljelytoimia, kuten maanmuokkausta ja lannoitusta, sekä näiden aiheuttamaa maanpinnan tiivistymistä ja ravinnehuuhtoumia.

Myös laiduntava karja saatetaan nähdä uhkana luonnon monimuotoisuudelle. Virkajärven (2021) mukaan, kun laidunnus toteutetaan ’terapialaidunnuksena’ pienillä pinta-aloilla, alueet tallaantuvat ja tiivistyvät helposti. Näin käy myös isoilla laumoilla ja hyvin hoidetuilla peltolohkoilla, kun sadontuoton maksimoimiseksi ojanvarsipusikoiden ja metsäsaarekkeiden määrä on minimoitu.

Kansallinen omavaraisuus kuitenkin edellyttää vahvaa, monipuolista ja toimivaa alkutuotantoa yrittäjineen, toimijoineen ja liitännäiselinkeinoineen. Elintarviketeollisuusliiton (2021) mukaan maaseutuelinkeinojen työllistävä vaikutus ulottuu tuhansia työllistävästä elintarviketeollisuudesta aina pakkaamiseen, logistiikkaan ja kauppaan saakka. Eikä sovi unohtaa alkutuotannon suoraa työllistämisvaikutusta.

Kasvilajivalikoiman laajentaminen

Taloudelliset reunaehdot määrittävät merkittävästi tilakohtaisia ratkaisuja. Joonan (2021) mukaan hiilensidonnan ja monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää myös laajoille peltoalueille monenlaisia kasvu- ja elinympäristöjä. Kasvilajivalikoiman laajentaminen tarjoaa mahdollisuuksia niin viljelykierron monipuolistamiseen, jossa useat eri kasvit vuorottelevat esimerkiksi viiden vuoden kierrossa, kuin myös erikoiskasvien kasvattamiseen.

Laajentamalla kasvilajivalikoimaa viljelykierrossa, tarjotaan samalla myös maan pieneliöstölle monipuolisemmin ravintoa (Myllys, ym. 2015.) Joonan (2021) ja Myllyksen (2015) mukaan erityisesti syväjuuristen ja monivuotisten kasvien viljelyllä on suotuisia vaikutuksia maaperän pieneliöstölle.

Monimuotoisuus kasvattaa lajirunsautta ja tarjoaa erilaisille hyönteis- ja eliölajeille, kuten myös muille peltoluonnon eläinlajeille, enemmän ravintoa ja elinpaikkoja, kuin liian yksipuoliset ja vain yhteen kasviin keskittyvät ja isoalaiset kokonaisuudet. (Joona, 2021, Myllys, ym. 2015).

Kun isoilla tiloilla laajat, yli 10 hehtaarin peltolohkot antavat mahdollisuuksia useiden lajien palsta- tai kaistaviljelyyn, tarjoavat vastaavasti pienten tilojen kymmenistä aareista koostuvat tilkut kirjavuutta pienialaisten kasvustojen kautta. Peltojen lohkorakenne voi siten koostua yhtä lailla useista erilaisista kasvilajeista vuorotellen avomaanviljelystä puutarhatuotantoon kuin isoilla lohkoillakin. Ison lohkon muovautuvuus erilaisille viljelytekniikoille maalajien vaihtumisen myötä on tunnistettava jo perustamisvaiheessa, mikä helpottaa oikean kasvilajin valintaa. (Hakala, 2021).

Pohjoisen mahdollisuudet hiilineutraaliin tuotantoon

Hakalan (2021) mukaan hiilineutraali tuotanto edellyttää kattavaa ymmärrystä käytännön tasolla turvemaiden luokituksesta ja merkityksestä hiilen kannalta. Hakala pohjustaa keinovalikoimaa, joka meillä on käytettävissä turvemaiden viljelyn hiilikatoa alentamaan ja tavoitellessa nollapäästöistä alkutuotantoa. Hän nostaa keskiöön monivuotiset ja syväjuuriset, satotason hyvin säilyttävät kasvilajit sekä vedenpinnan noston. Se on paras keino vähentää hiilikatoa, mutta käytännössä nykyajan maatilojen koneet ja kalusto ovat niin isoja, ettei niiden kanssa märkiä alueita kyetä korjaamaan. Apuna voisivat olla erilaiset salaojitustekniikat, kuten säätösalaojitus suurilla tasaisilla lohkoilla.

Lapin vahvuus turvemailla kytkeytyy monivuotisten, syväjuuristen ja kosteikkokasvien tuotantoon. Tulevaisuuden mahdollisuudet lämpenevän ilmaston myötä tulee kyetä tunnistamaan ja tuomaan esille myös tavalliselle tuottajalle sekä kuluttajalle vahvuuksina. Tässä työssä tarvitaan koulutusta kaikille osapuolille tuottajat mukaan lukien.

Valio on mukana kattavan yritysjoukon kanssa Baltic Sea Action Groupissa (BSAG), jonka tärkein tehtävä on vauhdittaa Itämeri-työtä etsimällä ja kokoamalla yhteen Itämeren pelastamiseen tarvittavat yritykset, tutkijat, poliitikot sekä muut tarvittavat tahot (Baltic Sea Action Group, 2021). Järjestö tarjoaa myös koulutusta laaja-alaisesti kaikille Itämeren kuntoon vaikuttaville sektoreille. BSAG:n uudistavan viljelyn opisto tarjoaa maksutonta verkkokoulutusta, jossa yhdistyvät maanviljelyn kannattavuuden parantaminen ja käytännön ympäristötyö.

Kohonnut lämpösumma laajentaa kasvivalikoimaa

Hannukkalan (2021) mukaan kasvanut lämpösumma pohjoisessa on vaikuttanut suotuisasti nurmien satotasoihin. Vaikutukset ulottuvat positiivisina myös muiden kasvilajikkeiden kasvu- ja viljelyoloihin. Viljelyolojen parantuessa myös kasvien menestyminen paranee.

Hannukkala (2021) korostaa talven merkitystä Lapissa, joka turvaa monivuotisia kasvustoja pakkasvaurioilta. Paksun lumipeitteen ansiosta routa ei joka vuosi yllä kovin syvälle, mikä aikaistaa usein kevään kasvuun lähtöä.

Kohonnut lämpösumma monipuolistaa myös meillä kasvilajivalikoimaa, ja tämä antaa mahdollisuuksia laajentaa alkutuotannon viljelykasvien lajikevalikoimaa. Sama asia pätee niin eläinrehuksi kasvatettaviin kasveihin kuin pellolta pöytään kasvatettaviin elintarvikkeisiin. Kesän valoisuus on säilynyt pohjoisessa ennallaan, mikä luo hyvät olosuhteet nopealle kasvulle.

Louen maaseutuyrittäjyyden osaamiskeskittymä

Ammattiopisto Lappian maaseutuyrittäjyyden osaamiskeskittymä Tervolan Louella toteuttaa toiminnassaan todella kattavasti ja monipuolisesti niin alkutuotantoa tukevaa yritysyhteistyötä kuin maaseudun elinkeinoja kehittävää tutkimus, kehitys ja innovointitoimintaa. Louen esimerkit vahvistavat uskoa ja luottamusta siihen, että aidosti yhteistyöhaluisia toimijoita löytyy Lapista.

Yrityksille on tärkeää löytää myös koulutusyhteistyötä oman toiminnan rinnalle, jolloin alan uusien osaajien koulutus voisi tapahtua mahdollisimman sujuvasti, vaikka työn ohessa ja erilaisia oppimispolkuja yhdistellen. Saariniemen (2021) mukaan Louella toimii tällä hetkellä maidonjalostukseen keskittynyt jäätelöyritys ja lihanjalostamiseen keskittynyt toimija. Koulutilalla viljellään myös yrttejä tervolalaisen elintarvikealan toimijan käyttöön, tyrniä torniolaisen ja tervolalaisen yrityksen käyttöön sekä humalaa torniolaisen yrityksen käyttöön. Osaamiskeskittymässä on runsaasti tilaa myös uusille yrittäjille ja yrityksille.

Luonnonvarakeskus (Luke) on huomioinut Lappian tarjoamat vahvuuden ja monipuoliset kehitysmahdollisuudet ja siirtänyt osan kasvigeenivaraohjelmaan kuuluvista kasveista Lappian pelloille viljely- ja kasvukokeisiin. Luonnonvarakeskus on ollut mukana Lapin yliopiston ja Lappian kanssa Lappari -hankkeessa, jonka tarkoitus on löytää omaleimaisia keinoja hyödyntää lapinlehmien maitoa.

Hanke on päättynyt 2018, mutta aiheen ympärille on käynnistynyt uusi hanke, jonka puitteissa tarjotaan esimerkiksi koulutuksia lapinlehmien maidon jatkojalostukseen. Louen sijainti ja vahva ammattitaito alan toimijana ovat omiaan tukemaan myös Luken toimintaa pohjoisessa Suomessa.

Saariniemen (2021) mukaan maaseutuyrittäjyyden osaamiskeskittymä Louella haluaa olla myös vahvana toimijana Lapin alueella sekä Meri-Lapissa kehittämässä ja viemässä eteenpäin erilaisia vaihtoehtoja löytää parantavia ja eheyttäviä kokonaisuuksia mielenterveyskuntoutujien tueksi.

Nokkosta elintarvikkeeksi resurssiviisaasti

SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi -hankkeessa toteutettujen pilottien pohjalta nousi esille nokkoseen liittyviä monipuolisia mahdollisuuksia alkutuotannon rikastamiseksi. Nokkonen tunnetaan heikosti elintarvikkeena, vaikka kasvi on ravintosisällöltään erittäin monipuolinen. Nokkonen sopii esimerkiksi leipätuotteisiin, jälkiruokiin ja teehenkin. SERI-hanke järjesti yhteistyössä Arktinen nokkonen -hankkeen (ARKNOKK) projektiopäällikön Tapio Pyörälän kanssa webinaarin edistämään nokkostietoutta Lapin alueella (Kuva 1).


Kuva 1. Alkutuotannon turvaaminen pohjoisissa olosuhteissa -webinaari toteutettiin toukokuussa.

Pyörälän (2021) mukaan nokkonen sopii käytettäväksi sekä elintarvikkeena että monissa muissa tuotteissa. Pitkäikäisenä ja satoisana kasvina nokkosta hyödynnetään myös hiilen sidonnassa sekä eläinten ruokinnassa (Kuva 2). Nokkosyrittäjä Matti Veijola Ärmätti Oy:stä on kehittänyt Ärmätin tilalla nokkosentuotannossa käytettävät koneet ja laitteet. Yritys tuottaa, jalostaa ja myy erilaisia nokkostuotteita niin kuluttajille kuin isommillekin liikkeille aina eläimille tarjottaviin tuotteisiin saakka.

Jos Ärmätti on tässä onnistunut, miksei joku lappilainenkin yrittäjä voisi onnistua tuottamaan lappilaista nokkosta paikallisten elintarvikealan toimijoiden valikoimiin eri muodoissa. Ehkä kehittämään myös omat tuotesarjat lemmikkien hyvinvointia turvaamaan ja vaikka pellettiin puristettuna hevosten ja porojen ruokintaa monipuolistamaan.

Ärmätille nokkosen tuottaminen on ammatinvalintakysymys, jossa tuotantokasvi vaihdettiin kaikkialla viihtyvään ja kiehtovaan nokkoseen vaativan ryvässipulin tilalle. Nokkonen on osoittautunut haasteineen heille juuri oikeaksi kasvivalinnaksi. Ärmätti Oy panostaa voimakkaasti viljelytekniikoiden kehittämiseen sekä koneiden ja laitteiden kehitystyöhön, mikä on osoittautunut oikeaksi valinnaksi. Resurssiviisaus näkyy Ärmätillä esimerkiksi siinä, että omaa tilaa ja sen viljelyä ja tuotantoa halutaan kehittää ja viedä eteenpäin kokonaisuutena, jossa jokainen tuotannon osa-alue on tarkoin mietitty.

Kuva 2. Nokkonen on syväjuurinen ja pitkäikäinen kasvi, jonka satopotentiaali on kova. (Kuva: Tapio Pyörälä).

Lapissa nokkosta kasvaa ’joka mutkassa’. Nokkosen hyvä talvenkesto on osoitettu jo kauan aikaa sitten ja nokkoselle joutilasta peltoa on vapaana runsain määrin. Nokkonen viihtyy samalla pellolla jopa yli kymmenen vuotta ilman uusimistarvetta säilyttäen satoisuutensa.

Vahvajuurisena kasvina se on hyvä hiilensitoja, joka samalla sitoo maaperän paikoilleen vahvan juuriston avulla. Virkajärven (2021) mukaan vahvajuurisilla kasveilla on iso merkitys tavoitellessa maaperästä huuhtoutuvien ja vesien mukana kulkeutuvien ravinnehuuhtoumien alentamista.

Veijolan (2021) mukaan elintarviketuotantoa varten kasvatettavan nokkosen lannoitus on tarkkaa puuhaa. Karjanlantaa voidaan hyödyntää perustamisvaiheessa, mutta se on mullattava maan sisään. Karjanlannan lannoittava vaikutus säilyy pellossa useita vuosia lannoitemäärästä riippuen. Jatkossa on typpi annettava rakeistettuna lannoitteena, jotta raaka-aineen elintarvikekelpoisuus saadaan turvattua koko satokauden ajan.

Haasteista maaseudun elinvoimaisuuden kulmakiviksi

Runsaslumisten talvien ja pitkien valoisien kesäöiden rinnalla säilyvät myös haasteet. Runsas sadanta tarkoittaa toisinaan runsasta ja pitkää sadekautta kasvukauden aikana joko keväällä, kesällä tai syksyllä. Tämä viivästyttää keväisin kevättöiden alkua, haastaa kesäistä kasvua ja sadonkorjuuta ja syksyisin se vaikeuttaa niin sadonkorjuuta kuin kasvien talveen valmistautumista.

Seisova vesi pelloilla tietää isoja haasteita niin kevätpelloilla kuin syksyisin talveen valmistautuvilla kasvustoillakin.
Toisaalta, talvinen lumipeite usein turvaa kasvustoja pakkasjaksojen yli samalla kun kylmä tappaa taudinaiheuttajia. Tästä voi tulevaisuudessa muodostua suuri etu verrattuna Etelä-Suomen kasvukauden haasteisiin.

Kotieläintuotannon väheneminen on valitettavaa, toisaalta perustetaan isoja tilakokonaisuuksia. Sitä kautta myös pientiloilta vapautuvan peltomaan saaminen isojen tilojen kasvintuotantoon ja edelleen osaksi hiilensidontaan luo vakautta pohjoiselle kotieläintuotannolle.

Hiilivuon hidastaminen turvepelloilta edellyttää sekä hyvää pellon peruskuntoa että myös ammattitaitoa ja koulutusta viljelijöille niistä keinoista, joita heillä on käytettävissään tässä työssä. Tämä tarkoittaa, että pohjoisessa tulee tarjota laadukasta koulutusta myös tulevaisuudessa, jotta tarjotaan työkaluja myös suurenevien tilojen haasteisiin kuten johtamiseen. Eikä pitkien välimatkojen pohjoisessa tule unohtaa infran, eli tiet – kulkuväylät – yhteydet, kuntoa ja niiden ylläpitoa.

SERI-hanke on toteuttanut pilottivaiheessaan erityisesti alueellista yhteistyötä ja pyrkinyt vahvistamaan resurssiviisaus-termin jalkauttamista. Lapin ammattikorkeakoulun SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi –hankkeen tavoitteena on ollut kehittää Meri-Lapin alueen vähähiilisyyttä ja resurssiviisautta hankeaikana (Kuva 2.). Hankkeen toimintakausi sijoittuu ajalle 1.1.2020 - 31.12.2021. Hankerahoituksen kokonaisbudjetti on 353 690 euroa, josta Lapin liiton myöntämän EAKR-rahoituksen osuus on 282 952 euroa. (Lapin ammattikorkeakoulu 2021).


Kuva 3. SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke.

Lähteet:

Baltic Sea Action Group. 2021. (Viitattu 9.8.2021) https://www.bsag.fi/fi/

Elintarviketeollisuusliitto. 2021. Viitattu 9.8.2021. https://www.etl.fi/elintarviketeollisuus/vastuullisuus/taloudellinen-vastuu/tyollisyys.html.

Hakala, T. 2021. Asiantuntija. Hiilineutraali maitoketju, Valio. Webinaarin esitysmateriaali. (Viitattu 9.8.2021.)

Hannukkala, A. 2021. Tutkija. Webinaarin esitysmateriaali. (Viitattu 9.8.2021.)

Joona, J. 2021. Ratkaisuja nautojen aiheuttamien päästöjen ja ympäristörasituksen vähentämiseen: Regeneratiivisen, hiiltä sitovan viljelyn käytännöt. Naudat, ilmasto ja ympäristö. 2021. Seminaari -tallenne. Viitattu 20.8.2021. https://www.youtube.com/watch?v=HxwIOzU1j0Q.

Kanniainen, H. 2021. Asiantuntija, OSK Ärmätti. Webinaarin esitysmateriaali. (Viitattu 9.8.2021.)
Lapin ammattikorkeakoulu. 2021. Lapin AMKin hanketietokanta. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi. Viitattu 6.9.2021 https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4206000065.

Myllys, M., Gustafsson, K., Koppelmäki, K., Känkänen, H., Palojärvi A. & Alakukku, L. 2015. Juuristotietopaketti – Juuret maan rakenteen parantajina. Uudenmaan ELY -keskus. RaHa – Ravinnehuuhtoumien Hallinta -hankkeen loppuraportti. Viitattu 20.8.2021. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/103454/ely%20juuristotieto_LR.PDF?sequence=2&isAllowed=y.

Naudat, ilmasto ja ympäristö. 2021. Seminaari -tallenne. Asikainen, A., Partanen, A-I., Maanavilja, L., Virkajärvi, P., Regina, K., Joona, J., Hänninen, A., Kantoniemi, J., Luostarinen, S., Lidauer, M. ja Rinne, M. Luonnonvarakeskus (järjestäjä). Viitattu 20.8.2021. https://www.youtube.com/watch?v=HxwIOzU1j0Q.

Nieminen, A. 2021. Pienipeltoalaisen maaseudun aluekehitys. Lapin AMK. (Viitattu 20.8.2021.) https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/498168/Nieminen_Ari.pdf?sequence=2

Partanen, A-I. 2021. Ilmatieteen laitos. Kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteet. Naudat, ilmasto ja ympäristö. 2021. Seminaari -tallenne. Viitattu 20.8.2021. https://www.youtube.com/watch?v=HxwIOzU1j0Q.

Pyörälä, T. 2021. Projektipäällikkö, Lapin AMK. Webinaarin esitysmateriaali. (Viitattu 9.8.2021.)

Saariniemi, J. 2021. Toimipaikkapäällikkö, Ammattiopisto Lappia. Webinaarin esitysmateriaali. (Viitattu 9.8.2021.)

Virkajärvi, P. 2021. Luonnonvarakeskus. Naudat, ilmasto ja ympäristö. 2021. Seminaari -tallenne. Viitattu 20.8.2021. https://www.youtube.com/watch?v=HxwIOzU1j0Q.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 

Kauppias osaa arvostaa lähituottajia

Valtaosalle tavallisia kuluttajia lähituote tai -palvelu tarkoittaa laadukasta tuotetta, ja sen takana on ammattitaitoinen ja tunnettu paikallinen toimija. Kuluttajien keskuudessa on virinnyt halu tukea ja kannustaa paikallisia yrittäjiä ja palveluntarjoajia. Tällä tavalla turvataan myös paikallisten tuotteiden ja palveluiden saatavuutta.

Nivan ym. (2018) mukaan kuluttajatutkimuksissa kuluttajien arvostuksiin kotimaisen ja ulkomaisen ruoan välillä vaikuttavat myös laatuun, terveellisyyteen, turvallisuuteen ja hintaan liittyvät käsitykset. Paikallisten tuotteiden ja palveluiden merkitys korostuu erityisesti pohjoisessa, jossa kaupat sijaitsevat kaukana. Pitkä kauppamatka aiheuttaa myös yksittäiselle kuluttajalle kasvavaa hiilijalanjälkeä sekä kohonneita polttoainekustannuksia.

Paikallisen tuotannon monipuolisuus ja tuotteiden saatavuus läheltä voivat muodostua ajan- ja kustannussäästöjen kautta mielekkääksi. Samaan aikaan, kun maaseudulla suositaan kotimaisia elintarvikkeita, ulkomaista alkuperää olevien elintarvikkeiden arvostus on kaupungeissa kasvanut. Tämä trendi saattaa pidemmällä aikavälillä haastaa kotimaista elintarviketuotantoa entisestään, vaikka kotimainen tuotanto nähdään myös tärkeänä kulttuuriperinteen muodostajana (Niva, Peltoniemi & Aalto 2018.).

Kuluttajan kannalta lähituotetta tulisikin olla riittävästi tarjolla helpon saatavuuden lisäksi myös kohtuuhintaisena, jotta asiakas innostuu tuotteen säännöllisestä käytöstä. Tässä kohden on paikallisen päivittäistavarakaupan vuoro astua esille ja tarjota paikka oman alueen tuotteille osana paikallisen kaupan valikoimaa.

Kaupan on tunnettava lähituottajat. Avoin ja rehellinen viestintä, laadukas kommunikaatio ja molemminpuolinen sitoumus edistävät kaupan ja tuottajan välisen symbioosin syntymistä. Arvostus on olemassa ja se pitää tuoda näkyvästi esille.

Tuotteen esilletuontia helpottamaan on kehitetty Kuukauden lähituote- tai palvelu -toimintamalli. Toimintamallin avulla arvostusta voidaan tuoda selkeämmin esille (Kuva 1), ja tehostaa yhden tuottajan tuotteiden markkinointia kaupalla.

Parhaimmillaan toimintamalli rohkaisee uusia tai aloittelevia tuottajia toimittamaan tuotteitaan myyntiin, kun arvostus lähituottajia kohtaan näytetään selkeästi.

Kuva 1. Tervolalaisen Juha Jankkilan puikulaperuna oli ensimmäinen tuote Kuukauden lähituote -toimintamallin toteutuksessa kaupalla.

Lähituote on kauppiaalle menestystekijä. Näin uskoo K-Market Tervolan kauppias Pia Palokangas. "Meillä on halu siihen, että Tervola pärjää, ja jos sitä pystymme omalla työllämme edistämään, niin onhan se mahtavaa. Lähituottaja on tuttu ja turvallinen, jolta saa laadukkaita tuotteita. Kuntalaiset myös arvostavat paikallisia tuotteita."

Eteenpäin vie suurena voimana kotiseuturakkaus. Pia on asunut 30 vuotta Tervolassa ja kauppias Jukka Palokangas on myös kotoisin Tervolasta.

Kuukauden lähituote tai -palvelu -toimintamalli

Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hankkeessa tehdään työtä alueen resurssiviisauden, kiertotalouden ja vähähiilisyyden teemoissa. SERI-hankkeessa toteutettujen pilotointien avulla Lapin ammattikorkeakoulu on vahvana alueellisena toimijana edistämässä resurssien viisasta käyttöä, sekä tuomassa lukuisia hyviä toimintatapoja alueen vähähiilisyyttä eteenpäin vievään työhön.

SERI-hankkeessa pilotoitiin myös Kuukauden lähituote tai -palvelu -toimintamalli. Vaikutus on ensisijaisesti paikallinen ja kasvattaa alueen elintarviketuotteiden liiketoimintaa, jolla voidaan taata alueen elinvoimaisuus myös vähähiilisemmässä tulevaisuudessa.

Käytetty toimintamalli on monistettavissa elintarvikekauppojen lisäksi muiden kaupan alan yrityksiin, joiden valikoimissa voidaan kasvattaa lähituotteita. Toimintamallia voidaan käyttää myös paikallisia palveluja tarjoavien yritysten näkyvyyden kasvattamiseen.

Toimintamalli edistää vähähiilisyyttä, kun pitkien kuljetusmatkojen ja lämmitettyjen välivarastointien tarve poistuu. Nykytilassa käytössä oleva logistiikkaketju toimii siten, että Lapissa tuotettu tuote kuljetetaan Helsinkiin ja varastoidaan keskusvarastoon, josta se kuljetetaan takaisin Lappiin.

Lapissa tuotettujen tuotteiden ei tarvitse käydä logistisesti turhaa lenkkiä Helsingin keskusvarastolla, vaan ne saadaan suoraan tuottajalta kaupan hyllylle. Myös asiakas saa tällöin tuoreemman tuotteen käyttöönsä. Kauppakin hyötyy mallista, sillä tyypillisen 3 - 5 päivän toimitusajan sijaan voidaan tuotteet saada hyllyyn jo samana iltana tuottajan joustavuudesta ja ketteryydestä osittain riippuen.

Lähituote- tai lähipalvelutoimintamallin kehittäminen

Toimintamalli on suunniteltu siten, että sen perustaminen ei vaadi paljoa taloudellisia resursseja. Toimintamalli on helppo käynnistää tuttujen tuottajien kanssa ja tavoitteena on luoda yhteiset rutiinit toteutukselle. Toimintamallin avulla tuodaan yhteen neuvottelupöytään tuottajat ja kaupat, joiden tahtotilana on edistää lähituotteiden käyttöä yhteistyössä.

Kaupalla esitettävän markkinointimateriaalin voi tarvittaessa tulostaa itse, painattaa ekologisessa painotalossa tai julkaista digitaalisesti esimerkiksi sosiaalisen median kanavilla. Digitaalisen materiaalin ympäristövaikutus on pienempi, mutta käsiin tuntuvalla materiaalilla tavoitetaan asiakkaat paremmin. Painetun markkinointimateriaalin avulla tuote on mahdollista saada näkyvämmin esille kaupalla.

Toimintamallin käynnistymisvaiheessa huomiota tulee kiinnittää siihen, että aloitusvaiheessa tavoitettaisiin alueen tuottajat mahdollisimman kattavasti. Toimintamallin toteutuksen aikana voidaan markkinoida kaupalla kahta pientuottajaa samanaikaisesti, tällä turvataan myös kuluttajalle tuotteen varmempi saatavuus kampanja-aikana. Tällöin kysynnän kasvu ei muodostu yksittäiselle elinkeinonharjoittajalle tai elintarviketuottajalle kohtuuttoman suureksi painolastiksi, kun tuotteiden tarjoajia on useita.

Tuottaja tai toimija voi myös toimia yksittäin koko toimintamallin toteutuksessa, kun tuotteiden ja palveluiden tarjonta riittää kasvaneeseen kysyntään. Usein toimintamalli käynnistetään sitä markkinoivan yrityksen toimesta, mutta aloitteentekijänä voi aivan hyvin olla myös yrittäjät tuotteiden ja palveluiden takana.

Meri-Lapin alueelle mahtuu uusia tuottajia

Meri-Lapin alueella on suhteellisen vahvaa liha- ja maitoalan tuotantoa. SERI-hankkeen ja Tervolan kunnan yhteistyössä järjestämän Lähiruokaa resurssiviisaasti Meri-Lapissa -webinaarisarjan perusteellakin oli selvää, että Meri-Lappiin kaivataan kovasti esimerkiksi puutarhavihannesten viljelijöitä.

Pia Palokangas tietää kertoa, että esimerkiksi tervolalaiselle luomulaatuiselle valkosipulille kysyntä on niin kovaa, että enemmänkin otettaisiin myyntiin, jos vain olisi saatavilla. Lähiruokaa resurssiviisaasti Meri-Lapissa -webinaarit pidettiin Teams -alustalla tammi – maaliskuussa ja kokoava päätöswebinaari 23.3.2021.

Kauppiaat eivät ole ainoita, jotka janoavat lähituotteita tarjottavaksi kuntalaisille. Myös keskuskeittiöille toimittavalla perunan ja juuresten viljelijälle voisi olla kysyntää. Sopimukseen kuuluisi toimittaa raaka-aineet kuorittuina ja pakattuina. Multaista perunaa kyllä saisi ehkä helpomminkin, mutta sen käsittely nykyisissä tiloissa keskuskeittiöillä ei onnistu puhtaus- ja hygieniasyistä.

Peruna menestyy hyvin Meri-Lapin alueella, mikäli omia viljelykokemuksia on uskominen. Joka vuosi satoa on tullut, ja maakellarissa varastoituna peruna kestää parhaimmillaan seuraavaan kesään saakka.

Kuluttajatuotteilla mitattuna omavaraisuus täyttyy ainoastaan poronlihalla, nauriilla ja lampaanlihalla (Kuha, Hallikainen & Hannukkala 2018), joten kehitettävää löytyy. Kuhan ym. (2018) mukaan "Lappi on nollatuotantoaluetta useilla sellaisilla maatalouden tuotteilla joiden tuottaminen Lapin maakunnassa olisi täysin mahdollista".

Totta kai meidän kannattaisi ensisijaisesti syödä Meri-Lapissa sitä, mitä täälläkin voi tuottaa, kuten Meri-Lappilaista perunaa. Riisiä ja avokadoja täällä ei sen sijaan vielä kannata alkaa viljelemään, mutta Lapissa menestyvien vaihtoehtojen kartoitus kotimaisen kasviproteiinin lähteeksi voisi olla mielenkiintoinen avaus.

Hyvä suunnittelu on avain onnistumiseen

SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke käynnisti pilotin kauppiasparin kanssa hyödyntäen etäpalaverien mahdollisuutta. Kauppiaan into kehittää aluettaan sekä idearikkaus olivat toteutuksen ehdoton suola, tällöin myös toteutus muodostui mielekkääksi ja eteni suunnitellusti kohti päämäärää. Tässä pilotissa kauppiasparilla oli lähes valmiina lista tuottajista, joiden kanssa käytiin vuoropuhelua Kuukauden lähituote -toimintamalliin osallistumisesta.

Tuottajien kontaktoinnit hoidettiin kauppiasparin ja Lapin ammattikorkeakoulun hanketyöntekijöiden kanssa yhteistyössä, ja tuottajille tarjottiin heidän niin halutessaan myös apuja kaupalle toimitettavan markkinointimateriaalin suunnitelussa ja ulkoasussa. Tuottajien osalta laadittiin lista neljälle kuukauden ajanjaksolle valmiiksi alkaen huhtikuulta, kenen tuote minäkin kuukautena pääsee esille. Lisäksi suunniteltiin alustava lista elokuusta seuraavan vuoden maaliskuulle kattavaksi, ketä vaihtoehtoisia tuottajia alueella voisi olla.

Kokonaisuutena Kuukauden lähituote -toimintamallin lanseeraus tähän kohteeseen toimi erittäin hyvin. Osa tuottajista halusi vastaanottaa tarjottua apua materiaalien suunnitteluun, osa teki suunnittelutyön kaupan kanssa sopien. Tuottajat osoittivat olevansa erittäin yhteistyökykyisiä ja kykeneviä toimittamaan tuotetta myös hyvin lyhyillä toimitusajoilla siten, että parhaillaan uusi tuote-erä saatiin kauppaan jo samana iltana. Kun alkuun on päästy, on tämän toimintamallin laajennus vaikka koko vuoden kattavaksi tai tietyin väliajoin toistuvaksi vaivatonta ja antaa paikallisille tuotteille mahtavan aitiopaikan oman kylän kaupan hyllyllä.

 

SERI-hankeinfo

SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke on toteuttanut pilottivaiheessaan erityisesti alueellista yhteistyötä ja pyrkinyt vahvistamaan resurssiviisaan -termin jalkauttamista. Lapin ammattikorkeakoulun vetämän hankkeen tavoitteena on ollut kehittää Meri-Lapin alueen vähähiilisyyttä ja resurssiviisautta hankeaikana (Kuva 2.).

Hankkeen toimintakausi sijoittuu ajalle 1.1.2020-31.12.2021. Hankerahoituksen kokonaisbudjetti on 353 690 €, josta Lapin liiton myöntämän EAKR-rahoituksen osuus on 282 952 €. (Lapin ammattikorkeakoulu 2021).


Kuva 2. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke.

Lähteet

Kuha, R., Hallikainen, V. ja Hannukkala, A. 2018. Aito arktinen maatalous: Lapin maatalouden nykytilanteen ja tulevaisuuden analysointia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 12/2018.

Lapin ammattikorkeakoulu. 2021. Lapin AMKin hanketietokanta. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi. Viitattu 6.9.2021 https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4206000065.

Luonnonvarakeskus, Helsinki. 80 s. Viitattu 15.7.2021 https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/541549/luke-luobio_12_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Niva, M., Peltoniemi, A ja Aalto, K. 2018. Turvallista, ympäristöystävällistä ja kulttuurisesti tärkeää? Kotimaisuuden merkitys ruoan valinnassa. Suomen Maataloustieteellisen seuran tiedote nro 35. Viitattu 31.8.2021. https://journal.fi/smst/article/view/73214/35077

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tausta

SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi -hankkeen kunnianhimoisena tavoitteena on tehdä Meri-Lapin alueesta vähähiilisyyden ja resurssiviisauden edelläkävijä. Rakentamisen ja elintarvikeviisauden saroilla on tehty vähähiilisyyttä edistäviä pilotteja, joista saatujen tulosten avulla laaditaan syksyn aikana Meri-Lapille seudullinen vähähiilisyys- ja resurssiviisausstrategia sekä toimenpideohjelma.

Suomen ympäristökeskuksen (2020) mukaan resurssiviisaus on kykyä käyttää erilaisia resursseja harkitusti sekä hyvinvointia ja kestävää kehitystä edistävällä tavalla. Kestävän kehityksen päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet, niin että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa (YM 2021, a). Resurssiviisaus katsoo resurssien kulutusta yhteiskunnan tasolla, jotta päästäisiin parhaaseen lopputulokseen kokonaisuuden kannalta (SYKE 2020).

 

Rakennusala elää murrosta

Rakennusalalla kestävää kehitystä on toistaiseksi edistetty talous edellä sosiaalisen ja ympäristövastuullisen toiminnan jäädessä vähemmälle huomiolle (Kuvio 1.). Rakentaminen ja rakennukset kuitenkin aiheuttavat suuren osan kaikista päästöistämme, joten alaa vaaditaan parantamaan ympäristövastuutaan.

Kuvio 1. Kestävän kehityksen toiminnot.

Rakennusala on jäänyt muutenkin vähän ajastaan, joten myllerrystä on tiedossa, kun digitalisaatio, kiertotalous, cleantech ja muut vähähiilisyyttä edistävät ratkaisut luovat uusia sääntöjään, laista ja asetuksista puhumattakaan.

 

Vähähiilisyyttä jalanjälkiin

Jotta rakennusalan vihreä siirtymä olisi hivenen kevyempää Meri-Lapissa, SERI-hankkeen rakentamisen piloteissa etsittiin alan parhaat resurssiviisaat ratkaisut ja laitettiin ne materiaalipaketteihin. Suunnitelmien tasolla ratkaisuja tarjottiin talopakettien hiilijalanjäljen laskentaan, yrityksen lämmitysjärjestelmän valintaan sekä siirtolapuutarhamökin maankäyttöön, materiaaliratkaisuihin ja energian käyttöön.

Koska energian käyttö ja niihin liittyvät päästöt ovat toistaiseksi isoimpia ilmasto-ongelmia, uusiutuvaan energiaan siirtymisen lisäksi katse on käännetty energian käytön vähentämiseen. Hiilijalanjäljen laskenta paljastaa toiminnan tai tuotteen elinkaaresta pahimmat päästöpesäkkeet, jolloin niihin on helppo tarttua.

Kun toiminnasta tehdään läpinäkyvää, on valveutuneiden asiakkaidenkin helppo valita ominaisuuksiltaan paras ja vähähiilisin vaihtoehto. Hiilijalanjäljen laskentaan olisikin hyvä jo rakennusalan yrityksissä alkaa perehtyä, sillä pian Suomessa rakennuksen elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä ohjataan lainsäädännöllä (vuoteen 2025 mennessä) (YM 2021, b).

Lämmitysjärjestelmän harkitulla valinnalla on myös iso vaikutus päästöjen syntymiseen, sillä elinkaarisesti kustannustehokkailla energiakorjauksilla ja lämmitysjärjestelmien vaihdoilla nykyisen rakennuskannan päästöjä voidaan pienentää jopa yli 80 % (Sankelo & Alhola 2020).

 

Suurten materiaalipankkien käyttöönotto

Rakennusmateriaalit tuottavat päänvaivaa ympäristölle ja ilmastolle. Joko niiden valmistus aiheuttaa kamalia päästöjä tai ne syövät juuri niitä luonnonvaroja, joista meillä on kohta pulaa. Vaikka ekotehokkaiden ja muunneltavien rakennusten suunnittelu ja toteutus aloitettaisiinkin nyt, on meillä vielä paljon rakennuskantaa, jota ei välttämättä saada korjaamallakaan enää käyttökelpoiseksi. Siksipä purkaminen ja purkumateriaalien kiertotalous ovat viime aikoina olleet aiheellisesti tapetilla, muuallakin kuin SERI-hankkeessa.

Ympäristöministeriö julkaisi vuonna 2019 uudet oppaat rakennusten kestävään purkamiseen, joiden viisaita oppeja myös purkumateriaaleihin liittyvissä materiaalipaketeissa käsitellään. Paketeissa esitellään rakentamisen kiertotaloutta materiaalien tunnistamisesta niiden optimaaliseen hyödyntämiseen sekä annetaan valmiita toimintaohjeita ja jakelukanavia, jotta resurssitehokkaampaan toimeen olisi helpompi siirtyä. Lisäksi ratkaisuja etsittiin tuotannosta syntyvien sivuvirtojen hyödyntämiseen.

Purkuun menevät rakennukset ovat suuria materiaalipankkeja, joiden hyödyntäminen, jos jokin, on resurssiviisasta uusiutumattomien luonnonvarojen käydessä vähiin.

 

Inhmislähtöisyydestä apua rakennusalan haasteisiin?

Sen lisäksi, että suoria ympäristövaikutuksia on vähennettävä, löytyy rakennusalalta muitakin haasteita. Lujatalon ja Kantar TNS:n toteuttaman tutkimuksen mukaan kovimmat haasteet rakentamisessa keskittyvät laatuun ja suorittavan työvoiman saantiin (Lujatalo 2018). Rakentamisen laatuun vaikuttavat rakennushankkeen useat eri osapuolet. Virheitä syntyy muun muassa puutteellisten lähtötietojen seurauksena, suunnittelu- ja valmistusvirheistä, liian kireistä aikatauluista sekä alhaisimman hinnan priorisoinnista osaamisen kustannuksella. (Rakennusteollisuus 2021.)

Mikäli rakennusalalla johtamismenetelmät ovat jääneet kaiken muun ohella viime vuosituhannelle, voi ongelmien juurisyitä kaivella sieltä. ”Management by perkele” -tyyppistä johtamista tuskin (toivomme ettei) enää missään nähdään, mutta liiallista tehtäväkeskeisyyttäkin voisi tasapainottaa ripauksella inhimillisyyttä. Hivenen yhteistyötä, empatiaa ja henkilöstöresurssiviisautta olisi paikallaan myös sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kuromiseksi nykypäivän tasalle rakennustyömaalla.

Yhteistyöllä pystytään vastaamaan monenlaisiin haasteisiin. Resurssiviisasta toimintaa rakentamisessa on alettu lisäämään erilaisilla yhteistyötä tukevilla menetelmillä, kuten Big roomilla ja Last Planner systemillä. Lean-menetelmiin lukeutuvien yhteistoimintatapojen tarkoituksena on sitouttaa hankkeen osapuolia toimimaan yhteistyössä, jolloin aikataulut saadaan tiiviimmiksi, edellytykset varmistettua ja tieto kulkemaan jouhevammin. Aikataulujen ja osien yhteensopivuuksiin liittyviltä virheiltä vältytään ja projektin luotettavuus kasvaa. Yhteisen tekemisen kautta osapuolten välinen luottamus toisiinsa paranee. (Ratu KI-6031 2017, 105–106.)

Jos rakentamisessa psykologiseen turvallisuuteen kiinnitettäisiin yhtä paljon huomiota, kuin fyysiseen työturvallisuuteen, voisi hälläväliä-asennekin talttua. Kunnioittamalla työntekijöitä, kuuntelemalla heidän ajatuksiaan ja luomalla oikeudenmukaisen ja luottamuksellisen työilmapiirin, rakennusalallakin olisi pian aloitteellisia, sitoutuneita ja motivoituneita työntekijöitä. Huolehtimalla hyvinvoinnista ja kouluttamalla henkilöstöä, saadaan aineettomat resurssit kasvamaan ja laatu paranemaan. Kun työntekijöiden annetaan kehittää itse heidän parhaiten tuntemaansa työtä, työstä tulee tehokkaampaa ja tuottavuus lähtee kasvuun. (Tuuliainen 2021, 58–59.)

Kukapa ei haluaisi työskennellä ihmisiä kunnioittavassa ilmapiirissä, jossa myös itse voisi vaikuttaa asioihin? Resurssiviisas henkilöstöpolitiikka on oikea kilpailuvaltti työmarkkinoilla ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti.

SERI-hankkeen pilotissa julkisen ruokapalvelun henkilöstöresurssiviisautta tuotiin esille esittelyvideolla. Tavoitteena oli kohentaa työantajaimagoa ja alan houkuttelevuutta, sillä tälläkin alalla osaavasta työvoimasta on pulaa. Duunitorin (2018) mukaan houkuttelevalle työnantajabrändille on enemmän kysyntää ja se vetää puoleensa parhaita osaajia. Lisäksi se kasvattaa myös nykyisten työntekijöiden lojaaliutta.

 

Ilman näkyvyyttä olet kuin valoton majakka pimeydessä

Markkinoinnin, viestinnän ja mainonnan merkitys korostui myös toisessa SERI-hankkeen elintarvikeviisauden pilotissa. Useita eri toimijoita kokoontui webinaarien merkeissä puhumaan alueen lähiruoan resurssiviisauden parantamisesta ja siitä minkälaisia haasteita ja ratkaisuja asiaan liittyy. Keskusteluissa näkyvyyden puute koettiin yhtenä haasteellisena tekijänä useammankin tahon kannalta.

Tunnettuuden puute voi heikentää erityisesti pk-yritysten menestystä. Vaikka markkinointi on tullut helpommaksi ja edullisemmaksi sosiaalisen median myötä, pieniltä yrityksiltä ei välttämättä löydy niitä resursseja, joita tunnetuksi tuleminen vaatii: aikaa, taitoa, voimavaroja ja henkilöstöä tai ylimääräistä rahaa maksaa siitä jollekulle.

SERI-hanke tarttui heti toimeen ja resurssiviisasta markkinointia hyödynnettiin useammassakin elintarvikeviisauden pilotissa. Näkyvyyden edistämiseksi kehitettiin markkinointiin liittyvä tietopaketti, jonka avulla yritys pystyy kartoittamaan, mikä on viestinnällisen toiminnan nykytilanne ja miten sitä voisi kehittää. Sen lisäksi, että onnistunut markkinointi voi parhaassa tapauksessa turvata yrityksen menestymisen useiden vuosien päähän, sitä voidaan käyttää henkilöresurssien tarpeen sekä tuotantotilojen kapasiteetin käyttöasteen optimointiin.

Voisiko näkyvyyden lisäämisestä löytyä viisauden ituja myös rakentamispuolelle ja voisiko positiivista näkyvyyttä lisätä jollain aivan uudella tapaa?

 

Alueellinen yhteistyö vahvistaa alueen taloutta ja ostovoimaa

Webinaarien tuloksiin perustuen SERI-hanke lähti edistämään elintarvikepuolen resurssiviisautta nostamalla lähituotteita ja -palveluita esille alueen kohteissa. Pilotit vahvistivat alueellisia yhteistyörakenteita ja kohteet auttoivat lähituotteiden ja -palveluiden tuottajia nostamaan markkina-arvoaan.

Lähellä tuotettuja tuotteita käyttämällä voidaan tukea alueen elinvoimaisuutta. Se lisää työllisyyttä ja sitä mukaan tuo ostovoimaa ja verorahoja alueelle. Lähituotteilla voidaan vähentää turhia kuljetuksia ja turhaa varastointia tuotteen elinkaaren aikana. Kuljetuskustannukset pienenevät ja kuljetuksista aiheutuneet vauriot vähenevät. Lyhyessä jakeluketjussa toimijoita on vähemmän, jolloin kommunikointi ja yhteistyö tulevat helpommiksi. Raaka-aineet eivät jää jumiin Suezin kanavaan vaan toimituksesta tulee joustavampaa.

SERI-hanke on toteuttanut pilottivaiheessaan erityisesti alueellista yhteistyötä ja pyrkinyt vahvistamaan resurssiviisaus-termin jalkauttamista. Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää Meri-Lapin alueen vähähiilisyyttä ja resurssiviisautta hankeaikana (Kuva 1). Hankkeen toimintakausi sijoittuu ajalle 1.1.2020 - 31.12.2021. Hankerahoituksen kokonaisbudjetti on 353 690 euroa, josta Lapin liiton myöntämän EAKR-rahoituksen osuus on 282 952 euroa. (Lapin ammattikorkeakoulu 2021)

Kuva 1. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke.

 

Resurssiviisauden merkitys paikallisuudelle

Kaikesta SERI-hankkeessa toteuttamastamme heräsi ajatus, voitaisiinko esimerkiksi tällaista lähituoteideaa tuoda myös rakentamiseen mukaan? Me ainakin innostuisimme talosta, jonka materiaalit olisi tuotettu lähellä. Yritys voisi kertoa vaikkapa, että tämä puu on kaadettu Kemijärven metsästä. Aivan niin kuin broileripaketissakin lukee, miltä tilalta liha on kotoisin. Voisimme sitten vieraille kehuskella, että tämäkin torppa on rakennettu lappilaisesta tavarasta. Parhaassa tapauksessa materiaali olisi kierrätettyä, ja voisimme kertoa nohevana, että näissä seinissä on käytetty lähipitäjästä puretun vanhan kappelin tiiliä. Rakennusmateriaaleilla olisi henki ja oma hieno tarinansa.

Resurssiviisauden merkitystä kehitykselle ei voida väheksyä, se on muodostunut jo trendiksi aivan kuten vaikkapa digitaalisuuden hyödyntäminen kiertotalouden edistämiseksi. Resurssiviisaita ratkaisuja voidaan löytää jokaisesta toiminnosta, jokainen yritys voi osoittaa jonkin toiminnon toteuttavan resurssiviisautta ja jokainen yksilö pystyy näyttämään, kuinka on jossakin kohtaa toteuttanut jonkin toiminnon resurssiviisaammin kuin aiemmin.

Alueellisesti ajateltuna resurssiviisautta on joka paikassa. Sitä on nähtävillä kuntapalveluiden keittiöissä lähiruoan hyödyntämisessä, sitä on työyhteisössä, jossa työntekijöille tarjotaan mahdollisuus parantaa työhyvinvointiaan, puhumattakaan siitä miten resurssiviisaus on läsnä arjen toiminnoissa.

Meri-Lapissa resurssiviisautta on paljon, se vain täytyy kaivaa esiin ja mahdollistaa sille tilaa kasvaa ja kehittyä. SERI-hanke toteutti pilottivaiheellaan Meri-Lapin alueelle palveluksen ja sai pilottitoimenpiteillään esiin erityyppisiä resurssiviisaita ratkaisuja, joista toivon mukaan on hyötyä tulevaisuudessakin.

Lähteet

Duunitori. 2018. Työnantajakuvan rakentaminen. Viitattu 16.7.2021 https://duunitori.fi/tyoelama/tyonantajakuvan-rakentaminen.

Lapin ammattikorkeakoulu. 2021. Lapin AMKin hanketietokanta. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi. Viitattu 12.7.2021 https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4206000065.

Lujatalo 2018. Rakennusalan vahvuudet, heikkoudet, haasteet ja mahdollisuudet. Viitattu 1.7.2021 https://www.lujatalo.fi/2018/09/04/rakennusalan-vahvuudet-heikkoudet-haasteet-ja-mahdollisuudet/.

Motiva 2016. Vähähiilisyyden tausta-aineisto Kestävää kasvua ja työtä (2014–2020) -ohjelman hankekäsittelijöille.

Rakennusteollisuus 2021. Rakentamisen laatu. Viitattu 1.7.2021 https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Laatu/.

Ratu KI-6031. 2017. Rakennushankkeen ajallinen suunnittelu ja ohjaus. 3. painos. Helsinki: Rakennustieto Oy.

SYKE 2020. Kiertotalouden termipankki. Viitattu 1.7.2021 https://www.syke.fi/kiertotaloudentermipankki.

Tuuliainen, H. 2021. Lean-johtaminen ekologisen toiminnan edistäjänä. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101271578.

Ympäristöministeriö 2021
- a, Mitä on kestävä kehitys? Viitattu 1.7.2021 https://ym.fi/mita-on-kestava-kehitys.
- b, Vähähiilisen rakentamisen tiekartta. Viitattu 11.8.2021 https://ym.fi/vahahiilisen-rakentamisen-tiekartta.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Ruoka on jokaiselle meistä osa päivittäistä elämää. Ruoka herättää mielipiteitä, keskustelua ja tunteita, ja niin tekee myös ruokahävikki. Ruokahävikki on ruokaa, joka olisi vielä syömäkelpoista, mutta päätyy syystä tai toisesta hävikiksi, eli biojätteeseen, tai pahimmassa tapauksessa sekajätteeseen tai jopa vessanpönttöön.

Jos näin käy, kaikki ruoan tuotannossa ympäristöä kuormittavat päästöt ovat syntyneet turhaan. Lisäksi väärin lajiteltu ruokahävikki kuormittaa jätteenkäsittelyä, kun oikein lajiteltuna ruokahävikkiä voisi vielä hyödyntää eri tavoin.

Ruokahävikkiä tulee vuosittain Suomessa noin 400–500 miljoonaa kiloa. Eniten hävikkiä tulee kotitalouksista, toisen sijan paikkaa pitää ravitsemuspalvelut.

Jätteiden lajittelu ja niiden jatkojalostus ovat kiertotalousajattelussa tärkeää ja tavoitteellista. Elintarvikkeiden lajittelu biojätteisiin pidentää tuotteen elinkaarta omilta osin muun muassa polttoaineena. Biojäte mädätetään tai kompostoidaan. Mädätettävästä jätteestä syntyy biokaasua, jota voidaan käyttää polttoaineena. Kompostoidusta jätteestä saadaan multaa. Jos biojätteet päätyisivät kaatopaikalle, syntyisi haitallisia kasvihuonekaasuja, joten siitäkin syystä biojätteiden kierrätys on tärkeää. Ensisijainen tavoite kuitenkin on, että biojätettä tulisi mahdollisimman vähän. Kuluttajien tietoisuuden lisääminen ruokahävikistä ja sen vaikutuksista ehkäisee ylimääräistä hävikkiä ja rahan tuhlausta. Ruoka roskiin on yhtä kuin raha roskiin. (Luonnonvarakeskus 2020.)


Kuva 1. Ruokahävikin määrä Suomessa (Kuluttaja 2021.)

Ruokahävikki Meri-Lapissa

Kierto10-hankkeen tavoitteena on vahvistaa Meri-Lapin kuntalaisten kiertotaloustietoutta sekä ilmastomyönteistä asennetta nopeiden kokeilujen ja paikallisten tapahtumien avulla. Kokeilujen ja tapahtumien avulla lisätään myös alueen yritysten tietoisuutta uusista kiertotalouden liiketoimintamahdollisuuksista ja muuttuvista kuluttaja-arvoista.

Korona haastoi etsimään uusia tapoja verkkotapahtumien järjestämiseen. Kierto10-hanke toteutti Pelasta pöperösi -ruokahävikkiviikon hankkeen sosiaalisen median kanavissa Instagramissa ja Facebookissa 30.11.- 4.12.2020.

Ruokahävikkiviikon tarkoituksena oli jakaa ruokahävikkitietoutta kaikille ruoan syöjille sekä antaa vinkkejä ja ideoita ruokahävikin vähentämiseksi eri näkökulmista: sinkkutalous, lapsiperheet, etätyöntekijä, päiväkotien ja koulujen ruokailut, suurtalouskeittiöt sekä ruokakaupat ja ravintolat.

Ruokahävikkitapahtumassa tehtiin haastatteluja, joiden tavoitteena oli kartoittaa ruokahävikin tilannetta Meri-Lapissa ja jakaa tietoa ruokahävikistä merilappilaisille. Lisäksi kuluttajille vinkattiin ResQ-sovelluksesta, jonka kautta kuluttajat voivat ostaa ravintoloiden ylijäämäruokaa halvemmalla ja näin estää ruoan päätymistä hävikiksi. Ruokahävikkitietoutta jaettiin myös kuvin ja tekstein sekä liveruokahävikkikokkauksen merkeissä.

Tapahtuman seuraajia aktivoitiin omien hävikkiruokareseptien ja -ideoiden jakamiseen. Koulutuskuntayhtymä Lappian ravintoloihin Kemiin ja Tornioon tehtiin pöytäkolmiot sekä seinäjulisteita. Näiden sisältämien tietoiskujen tarkoituksena oli saada ravintoloiden ruokailijat pohtimaan mm. oman ruoka-annoksensa kokoa, jottei ruokaa päädy hävikiksi.

Yhteistyökumppanimme Martat antoivat omia ideoitaan ruokatähteiden jatkokäyttöön kotitalouksissa; esimerkiksi puurontähteitä voi käyttää sämpylätaikinaan ja nahistuneet hedelmät sopivat hyvin smoothieen.

Kuva 2. Ruokahävikkivinkkejä Instagramista ja pöytäkolmio. (Kierto 10)

Ruokahävikki suurtalouskeittiössä ja koulussa

Meri-Lapin kuntapalvelut tuottavat ruokapalveluita eli aterioita omistajiensa Keminmaan ja Simon kuntien, Kemin kaupungin sekä sairaanhoitopiirin päiväkoteihin, kouluihin, sairaalaan ja vanhusten hoitolaitoksiin.

Ruokapalvelupäällikkö Tarja Rousun mukaan ruokahävikkiä syntyy myös suurtalouskeittiöissä, vaihtelevasti toimipaikoittain. Tällä hetkellä kertaalleen tarjotun ruoan hävikki päätyy biojätteeseen. Tarjoamaton ylijäämäruoka jäähdytetään ja tarjotaan vaihtoehtona myös seuraavana päivänä. Lisäksi Kemin kaupungissa on otettu käyttöön toiminta, jossa tarjoamatonta ruokaa myös pakastetaan ja annetaan sairaalasta kotiutuville vanhuksille, jotta heillä on valmis ateria kotiin päästyään. (Rousu, haastattelu, 5.11.2020.)

Ruokahävikin minimoimisen eteen on tehty määrätietoisesti työtä ja ruokahävikkiä on pystytty vähentämään. Hävikin minimoimisen taustalla ovat toimivat ruokalistat sekä ruoan menekin mahdollisimman tarkka arviointi.

Arpelan alakoulun opettaja Pauliina Kolmosen käsityksen mukaan ruokahävikin määrä on melko vähäinen hänen koulullaan. Ruokaa tilataan sen mukaan, mitä sitä aiemmin on mennyt. Ruokalistat tehdään kuuden viikon periodeilla ja ruokahävikin määrää tarkastellaan ennen seuraavaa tilausta. Suurin osa oppilaista maistaa ja syö kaikkea. Nykyään ei enää pakoteta syömään, vaan rohkaistaan ja kannustetaan maistamaan ruokaa useamman kerran. Salaatin ottamisesta välillä muistutellaan. (Kolmonen, haastattelu, 26.11.2020.)

Kestävä kehitys ja kestävä elämäntapa tulevat osaksi opetusta kuudennella luokalla, jossa yksi osa-alue on ruokailu ja ruokahävikin vähentäminen. Tiedottaminen ruokahävikistä on tärkeää; otetaan ruokaa vain sen verran kuin syödään ja ruokaa voi hakea lisää. Ruokahävikin minimoiminen näkyy suoraan rahansäästönä, jolloin parhaita ruokahävikin pienentäjätoimipaikkoja voidaan palkita esimerkiksi ylimääräisellä jälkiruoalla. (Kolmonen, haastattelu, 26.11.2020.)

Ruokahävikki päivittäistavarakaupassa – K-market ja S-ryhmä

Hävikkiviikolla haastattelimme kahta päivittäistavarakaupan ketjua siitä, miten näissä kaupoissa/ketjuissa pyritään ennaltaehkäisemään ruokahävikkiä, ja mitä syntyneelle ruokahävikille tehdään. K-market Kirsikan kauppiaan Kimmo Juntin mukaan ruokahävikkiä syntyy Kirsikassa vuosittain noin 2 % liikevaihdosta eli käytännössä laatikkokaupalla viikoittain. Se koostuu pääasiassa tuoretavarasta: hedelmistä, vihanneksista, leivistä ja maitotaloustuotteista. (Juntti, haastattelu, 18.11.2020.) Ryhmäpäällikkö Katja Savilakson mukaan S-ryhmässä ruokahävikkiä syntyy 0,5–10 % myynnistä, vaihdellen myymäläkohtaisesti (Savilakso, haastattelu, 13.11.2020).

K-market Kirsikassa pyritään ennaltaehkäisemään ruokahävikin syntymistä monin tavoin:

• tuotteita myydään edullisemmin ennen parasta päivää

• pidetään huolta siitä, että on oikeanlaisia tuotteita myynnissä ja tuotteita tilataan oikea määrä. Keskon järjestelmät auttavat osaltaan hallitsemaan hävikkiä valikoimien ja tilausmäärien osalta.

• kuljetuslämpötilat ovat oikeat, jolloin tuotteet säilyvät paremmin.

Katja Savilaakson mukaan S-ryhmässä ruokahävikin minimoiminen lähtee myös myymälähenkilökunnan oikeasta toimintavasta tilaustarkkuuden suhteen. S-ryhmässä tuotteet, joiden parasta ennen -päiväys lähenee, laitetaan myyntiin -30 % alennushinnalla lukuun ottamatta hedelmiä ja vihanneksia. Lisäksi S-ryhmällä on käytössä viimeisen aukioloajan tupla-alennus, jolloin jo alennetut tuotteet myydään -60 % alennuksella.

Kimmo Juntin mukaan K-market Kirsikassa ennaltaehkäisytoimenpiteistä huolimatta syntynyt ruokahävikki lahjoitetaan suurimmaksi osaksi hyväntekeväisyyteen seurakunnan diakoniatyöhön. Myös S-ryhmässä myymättä jääneet syömäkelpoiset, mutta ei myyntikelpoiset tuotteet, lahjoitetaan muun muassa SPR:lle. Myymälöillä voi olla omiakin ruokahävikkiyhteistyökumppaneita, esimerkiksi Kemin Prisma lahjoittaa syömäkelpoiset tuotteet Kemin kaupungille, jossa hävikkiin päätyneistä elintarvikkeista tehdään aterioita.

Suurin osa hävikistä tulee kotona (Luonnonvarakeskus 2020.). Sekä Kimmo Juntti että Katja Savilakso vinkkaavatkin jokaista suunnittelemaan ruokaostosten määrää ja hyödyntämään ylijääneen ruoan muussa ruoanlaitossa ruokahävikin minimoimiseksi.


Kuva 3. K-Market Kirsikka (Kierto10)

Kuluttajien kokemuksia ruokahävikistä

Ruokahävikkiin liittyviä kokemuksia kerättiin myös kuluttajilta. Koronan vuoksi etätöihin siirtynyt Marjo Jussila (haastattelu, 22.11.2020) kertoi, että huolellisesta suunnittelusta huolimatta ruokahävikkiä syntyy jonkin verran. Ruokaostokset suunnitellaan vähintään viikoksi kerrallaan. Myös ruokakaupan verkkokauppaa voi hyödyntää. Lisäksi ostoslistan suunnittelu on tärkeää, se on hyvä keino minimoida heräteostoksia.

Lasten kanssa ruokaillessa ruoan menekkiä voi olla haastava ennakoida, ja aterialta jää usein ruokaa yli. Marjo syö usein näitä tähteitä työpäivän aikana lounaaksi. Ruokaa voi pakastaa pieninä annoksina kiireisten päivien varalle. Biojätteeseen päätyy kuitenkin jonkin verran ruokaa, useimmiten leivän ja hedelmän paloja.

Marjo kertoi etätyön vähentäneen jonkin verran ruokahävikkiä. Hän kuitenkin kokee, että tähteistä koottu ja yksin nautittu ateria ei useinkaan ole yhtä monipuolinen ja virkistävä kuin työkavereiden seurassa nautittu työpaikkalounas. (Jussila, haastattelu, 22.11.2020.)

ResQ-sovellus

Suomalainen yritys ResQ Club tarjoaa ravintoloille, kahviloille ja ruokakaupoille sovelluksen, jossa voi myydä ylijäänyttä ruokaa kuluttajille edullisemmin. Sovelluksen käyttäjäksi, ruoan myyjäksi tai ostajaksi voi liittyä nopeasti ja helposti.

Ruoan myyjä ilmoittaa sovellukseen ylijääneen ruoan myytäväksi. Ostaja tilaa ja maksaa ruoan sovelluksessa. ResQ Club -yritys ottaa osansa myyntihinnasta, mutta suurin osa rahasta jää ruokapalvelun tuottajalle. ResQ-sovelluksen kautta tilattu ruoka on aina take away -ruokaa. (ResQ Club 2021.)

Kemiläisen ravintola Sataman Krouwin yrittäjä Olli Ahosen (haastattelu, 27.11.2020) mukaan asiakkaat ovat ottaneet ResQ-sovelluksen hyvin vastaan ja ruokahävikki on pystytty minimoimaan lähes täysin.

Torniossa yksin asuva opiskelija on viime aikoina herännyt pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistään etenkin ruokaan liittyen. Hän on huomannut, että ruokahävikkiä syntyy eniten jääkaapin perukoille unohtuneista suunnittelemattomasti ostetuista elintarvikkeista.

Hän kertoo kuitenkin taistelevansa ruokahävikkiä vastaan ostamalla punalaputettuja alennustuotteita ja käyttämällä ResQ -sovellusta. Näin hän onnistuu opiskelijabudjetista huolimatta noudattamaan monipuolista ruokavaliota ja satunnaiset ravintolasta ostetut annokset tuovat vaihtelua aterioihin.


Kuva 4. ResQ sovellus (Kierto10)

Johtopäätökset

Järjestetty ruokahävikkiviikko oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja oiva esimerkki tapahtuman nopeasta sopeuttamisesta koronatilanteessa. Tapahtuma tavoitti monipuolisesti eri-ikäisiä ihmisiä laajalta alueelta, ja tapahtumasta saatu palaute oli positiivista.

Tapahtuman aikana tavoitettiin 630 tiliä. Kasvua tavoitettujen tilien määrässä oli seitsemän päivän ajalla +384,6 %. Sisällön vuorovaikutukset kasvoivat 2 019 %. Seuraajien määrä kasvoi seitsemän päivän aikana +49,3 %. Sijaintitiedot paljastavat, että Meri-Lapin alueelta tavoitettiin hyvin seuraajia. Seuraajista 82 % oli naisia ja 18 % miehiä. Yhteensä tapahtuma tavoitti 10 934 henkilöä.

Instagramin Stories osiossa toteutettuun kyselyyn vastanneista kaikki olivat sitä mieltä, että tapahtumaa oli mukava seurata ja että videot olivat kiinnostavia. Vastaajista 75 % oli seurannut livekokkauksia. 60 % vastaajista sai uutta tietoa ruokahävikkiin liittyen.

Tapahtuma tuki Kierto10-hankkeen tavoitteita eli sen avulla vahvistettiin Meri-Lapin alueen kuntalaisten kiertotaloustietoutta ruokahävikin näkökulmasta. Tapahtuman avulla selvitettiin myös alueen eri organisaatioiden näkemyksiä ruokahävikistä osana kiertotaloutta.

Lähteet:

Ahonen, O. 2020. Sataman Krouwi. Yrittäjän haastattelu 27.11.2020

Juntti, K. 2020. K-Market Kirsikka. Kauppiaan haastattelu 18.11.2020

Jussila, M. 2020. Lapin ammattikorkeakoulu. Etätyöntekijän haastattelu 22.11.2020

Kuluttaja 2021. Tietoa ruokahävikistä. Viitattu 22.1.2021. https://havikkiviikko.fi/tietoa-ruokahavikista/

Luonnonvarakeskus 2020. Ruokahävikki ja ruokajärjestelmän kiertotalous. Viitattu 22.1.2022 https://www.luke.fi/wpcontent/uploads/2020/03/12487_Luonnnonvarakeskus-Luke_web.pdf

ResQ Club. Viitattu 20.11.2020 https://www.resq-club.com/fi/

Rousu, T. 2020. Meri-Lapin Kuntapalvelut. Ruokapalvelupäällikön haastattelu 5.11.2020

Savilakso, K. 2020. S-ryhmä. Prisma johtajan haastattelu 13.11.2020

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Puolan Olsztynissa järjestettiin 17.6.2019 puu- ja huonekalusektorin konferenssi ”Wood and furniture industry in Warmia and Mazury - Perspectives of smart specialization”. Otin osaa konferenssiin kansainvälisen asiantuntijan roolissa.

Tehtävänäni oli pitää esitelmä globaaleista puurakentamisen trendeistä painottaen CLT-rakentamista (Cross laminated timber) ja siitä, miten huonekalusektori voi hyötyä kasvavasta CLT-rakentamisen markkinasta. Kerroin myös Lapin alueen tutkimus- ja kehityshankkeista, joita on toteutettu CLT:n parissa.

Koska Warmia Mazuryn maakunta on jäljessä alueellisen kehittämisen tavoitteistaan, toivottiin konferenssin synnyttävän sekä uusia avauksia sekä innovaatioiden että uusien bisnesavauksien osalta.

Konferenssin kohderyhmänä olivat Warmia Mazuryn maakunnan puu- ja huonekalusektorin yritykset ja toimijat. Osanottajia konferenssissa oli noin 70, joista suurin osa oli paikallisia yritysten edustajia. Olin saanut tiedon jo esitelmää valmistellessani, että tapahtumassa on paikalla tulkki, joka kääntää englannin kielisen esitelmäni puolaksi paikallisille osallistujille.

Tapahtuma koostui asiantuntijaesitelmistä ja päivän päätteeksi pidetyistä työpajoista.


Kuva 1. Alkukankeuksien jälkeen puheenvuorot vaihtuivat sulavasti lennosta minun ensin esitelmöidessäni englanniksi, minkä jälkeen tulkki käänsi saman asian puolaksi.

Hukkaa ja hävikkiä minimoidaan myös CLT-rakentamisessa

Globaalit trendit ohjaavat rakennusalan toimijoita siirtymään kohti ympäristön kannalta kestävämpiä käytäntöjä. Tämä edellyttää toimijoilta uusien toimintatapojen, menetelmien ja myöskin materiaalien käytön omaksumista.

Näiden trendien myötä myös puunkäytön osuuden rakentamisessa odotetaan kasvavan tulevien vuosien aikana. Puun käytön osuus korkeiden rakennusten rakennusmateriaalina on vielä marginaalista, noin 10 prosentin luokkaa, mutta sektorilla on odotettavissa suurin kasvupotentiaali.

Lähes aina kun jotain valmistetaan, syntyy erilaisia sivuvirtoja eikä CLT:n valmistus ole tässä tapauksessa poikkeus. CLT-levyn tuotannossa jää usein hyödyntämättä ikkuna- ja oviaukkojen sahauksesta ylijäävät palaset. Monessa tehtaassa ne toimitetaan murskattavaksi, jonka jälkeen ne poltetaan energiaksi.

Hukkapaloja voi kuitenkin hyödyntää esimerkiksi valmistamalla niistä huonekaluja. CLT:n käyttö huonekaluissa ei toki rajoitu pelkästään CLT:n tuotannossa syntyvien sivuvirtojen ja hukkapalojen hyödyntämiseen, vaan CLT-levyä voidaan tilata suoraan tehtaalta huonekalulaatuisena.

CLT:stä uusia mahdollisuuksia huonekalusektorille

Konferenssiyleisön parissa CLT-rakentaminen koettiin mielenkiintoisena konseptina. CLT tarkoittaa ristiin laminoitua puuta (cross laminated timber). Se on massiivipuulevyä, jota voidaan käyttää betonielementtien tavoin rakennuksissa mutta sitä voidaan myös hyödyntää huonekaluissa.

Loistava esimerkki on nähtävillä Stora Enson CLT tehtaalla Ybbsissä, Itävallassa, jossa vierailin viime kesänä. Pöydässä käytetty CLT-levy on päällystetty korkealaatuisella visuaalisella kerroksella, joka antaa sille viimeistellyn ulkonäön.


Kuva 2. Kokouspöytä Stora Enson CLT-tehtaalla Ybbsissä.

CLT:n käyttöä huonekaluissa ja sisustuksessa on myös nähtävillä Lapin ammattikorkeakoulun Rovaniemen kampusalueella rakennustekniikan laboratoriotiloissa. Tiloissa sijaitsee kaksi CLT:stä valmistettua kuutiota, jotka toimivat opiskelijoiden ryhmätyötiloina.


Kuva 3. Opiskelijoiden ryhmätyötila Rovaniemen kampuksella


Esitelmäni onnistui herättämään ainakin yhden yrityksen mielenkiinnon. Kyseinen yritys toteuttaa messuille ja tapahtumiin erilaisia rakenteita ja tiloja. Heitä kiinnosti CLT:n hyödyntäminen liiketoiminnassaan ja on mielenkiintoista seurata, eteneekö heidän ideansa toteutuksen tasolle tulevaisuudessa.

Kehitystarpeiden tunnistaminen työpajoissa

Päivän päätteeksi tapahtumapaikalla järjestettiin kolme työpajaa, joiden teemoina olivat:

1) Brändin rakentaminen ja promoaminen kotimaisilla- ja ulkomaisilla markkinoilla
2) Automaatio ja digitalisaatio ratkaisuna puu-ja huonekalualan työvoimapulaan
3) Design – uudet materiaali- ja tuoteratkaisut

Osallistuin DESIGN työpajaan, jossa osanottajia oli kymmenkunta. Osanottajista löytyi yksi englanninkielen taitoinen henkilö, jonka kanssa minä ja tulkkini muodostimme kolmen hengen ryhmän.

Lähdimme pohtimaan ratkaisua siihen, kuinka Warmia Mazyryn alueen puu- ja huonekaluteollisuus pysyy kilpailukykyisenä tulevaisuudessa. Ratkaisuiksi nähtiin globaalien trendien seuraaminen, teollisuuden sivuvirtojen hyödyntäminen ja kiertotalous sekä kehitys- ja innovaatiotoiminta. Mahdollisiksi kumppaneiksi tunnistettiin oppilaitokset ja teollisuus. Valtiolta kaivattiin apua innovaatiotukien muodossa.

Haasteiksi koettiin ikääntyvä väestö, osaamisen puute ja työvoiman puutteellinen koulutus. Työvoimapulaan ei nähty helpotusta ulkomaisesta työvoimasta, koska Puola ei houkuta ulkopuolista koulutettua työvoimaa matalan palkkatason takia.

Historiallinen Olsztyn

Olsztynissä asuu noin 170 000 asukasta ja se sijaitsee noin 240 kilometrin päässä Varsovasta koilliseen. Kaupunki on perustettu 1400-luvulla ja se on toiminut monien historiallisten tapahtumien keskuksena Puolan pitkän historian aikana. Paikallisten puheista päätellen automatka Varsovasta Olsztyniin voi olla hyvin haastava - jollei mahdoton - johtuen tiestön heikosta kunnosta. Suosittelen taittamaan matkan junalla.

Ongelmatilanteissa älkää kuitenkaan laskeko konduktöörien tai asemavirkailijoiden kielitaidon varaan, sitä nimittäin ei juuri ole. Hyvällä onnella voi löytää 20–30-vuotiaan, joka puhuu muutaman sanan englantia. Muuten paikallisten englanninkielentaito on todella vähäistä.

Lopputunnelmat

Kaiken kaikkiaan matka oli onnistunut, ja yleisölle tarjoamani informaatio otettiin vastaan mielenkiinnolla.

Vaikuttaa siltä, että Puolassa kamppaillaan osin samojen haasteiden parissa kuin meillä Suomessa. Muun muassa väestön ikääntyminen ja osaavan työvoiman saatavuus huolettavat. Suomessakin pinnalla olevat käsitteet, kuten digitalisaatio ja automaatio, olivat esillä tapahtumassa, ja niissä nähtiin ratkaisuja moniin esille nousseisiin ongelmiin.

Matkailu avartaa. Kyseisen konferenssin kaltaisiin, ulkomailla järjestettäviin tapahtumiin osallistuminen tarjoaa loistavan väylän verkostoitua ulkomaalaisten toimijoiden kanssa. Samalla se tarjoaa uusia näkökulmia jokapäiväiseen työhön, mitä me täällä Lapin AMKin Älykäs rakennettu ympäristö -osaamisryhmässä teemme.


Linkki tapahtumasta kertovaan uutiseen:
http://invest.warmia.mazury.pl/pl/o-regionie/aktualnosci/300511-przemysl-drzewno-meblarski-na-warmii-i-mazurach-perspektywy-inteligentnej-specjalizacji.html

Rakennetun ympäristön vaikutukset ilmastonmuutokseen tunnustetaan laajalti ja EU-tason direktiiveillä on pyritty vaikuttamaan rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen ja sitä myötä hiilidioksidipäästöjen pienentämiseen. Näiden teemojen parissa työskentelemme päivittäin myös ÄRY:n TKI-puolella.

Osallistuin Lontoossa vuosittain järjestettävään kestävän rakentamisen huipputapahtumaan Futurebuildiin, joka tänä vuonna järjestettiin 5-7. maaliskuuta. Tapahtuman aikana alan asiantuntijat kokoontuvat Euroopan laajuisesti ExCel-messukeskukseen keskustelemaan ja jakamaan tietoa hyvistä käytännöistä, sekä uusimmista innovaatioista taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Tapahtumassa on ollut vuosittain n. 25 000 kävijää.

Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa Futurebuild-nimen alla. Aiempina vuosina tapahtuma tunnettiin EcoBuild-nimellä, joka luo mielestäni enemmän mielikuvan olkipaali- ja savirakentamisesta – joita kyllä on esillä tapahtumassa mutta ne ovat vain pieni osa sisällöstä. Uusi nimi kuvaa mielestäni paremmin tapahtuman sisältöä ja teemaa, jossa korostuu rakennusalan vaikutukset ilmastonmuutoksen hidastamisessa tai sen pysäyttämisessä.

Monista esittelykelpoisista aiheista esittelen tässä kirjoituksessa muutaman kohokohdan.

Kiertotalousajattelun merkitys vahvasti esillä

Waste-seminaaripaikalla kuultiin monta eri mielenkiintoista esitystä kiertotalouden luomista mahdollisuuksista ja bisnesavauksista.

Ajatuksia herätti erityisesti lausunto, että ei ole olemassa jätettä, on vain ainoastaan asioita ilman identiteettiä. Kun asioille annetaan identiteetti, niille pystytään keksimään tarkoitus. Tähän ongelmaan oli keksitty ratkaisu – materiaalipassi.

Rakennusten tietomalleista (BIM) puhuttaessa nousee monesti esille kysymys, miten tietomallia voidaan hyödyntää rakennusprojektin päättyessä. Nykyisellään niitä ei hyödynnetä juuri mitenkään. Kuitenkin kiertotalouden näkökulmasta BIM-malli on loistava mahdollisuus materiaalivirtojen hallintaan.

BIM-malliin voidaan istuttaa tiedot rakennuksessa käytetyistä materiaaleista ja niille voidaan luoda materiaalipassit. Näin rakennuksen elinkaaren loppupäässä tapahtuvassa purkamisessa pystytään hallitsemaan materiaalivirtoja tehokkaasti ja ohjaamaan uudelleen käytettävät materiaalit niitä parhaille hyödyntäville tahoille.

Alankomaista lähtöisin oleva Madaster on kehittänyt palvelun, jolla rakennuksessa oleville materiaaleille pystytään luomaan materiaalipassit. Pilvipalvelimelle syötetään rakennuksesta muodostettu tietomalli (BIM) ja palvelu mm. määrittää niille hinnan rakennettaessa ja kierrätysarvon tulevaisuudessa.

Eroon kiertotalouden sattumanvaraisuudesta

Esimerkeillä osoitettiin, kuinka kiertotalous pyörii vielä sattumanvaraisuuden ympärillä. Joitain rakennusprojekteja oli onnistuttu toteuttamaan niin, että uuden rakennuksen tieltä purettavasta vanhasta rakennuksesta oli pystytty hyödyntämään jopa 70 - 95 prosenttia materiaaleista.

Tämä johtui kuitenkin siitä, että materiaalit sattuivat olemaan sopivia hyödynnettäväksi uudessa rakennuksessa. Sattuman ansiosta uusi rakennus oli juuri sellainen, missä materiaalit pystyttiin hyödyntämään. Helposti tilanne voisi kuitenkin olla sellainen, ettei materiaaleja pystyttäisi hyödyntämään uudelleen.

Tähän voi olla apuna aiemmin mainitut BIM-mallit ja materiaalipassit. Jos meillä on tarkkaan tiedossa se, kuinka paljon mitäkin materiaalia jossain rakennuksessa tai jollain alueella sijaitsee, voidaan tätä tietoa hyödyntää uusia rakennuksia ja alueita suunniteltaessa. Näin kiertotaloudesta tulee suunnitelmallista.

Kiertotalous ei kuitenkaan automaattisesti ole kestävää. Pitkät kuljetusmatkat syövät nopeasti uusiokäytön kannattavuutta. Ei ole kannattavaa kuljettaa kierrätettyjä betonielementtejä pitkiä matkoja. Kuten muussakin suunnittelussa, tulee myös kiertotaloudessa tarkastella koko elinkaaren vaikutuksia.

Amsterdamissa on onnistuttu kartoittamaan kattavasti rakennussektorilla liikkuvat materiaalivirrat kiertotalouden näkökulmasta. Oheisessa kuvassa 1 on esitetty Amsterdamin alueella syntyvät rakennusjätteistä muodostuvat materiaalivirrat, niiden tuottajat ja niiden hyödyntäjät


Kuva 1. Amsterdamin alueen rakennussektorin materiaalivirrat

Esille tuotiin myös ajatus rakennusten suunnittelemisesta uudelleen käytettäviksi. Esimerkkinä käytettiin maitopulloa – Mitä järkeä on tuhota maitopullo käytön jälkeen ja valmistaa siitä syntyneestä purkujätteestä uusi maitopullo uudelleen käytettäväksi?

Tulevaisuuden rakennusmateriaalit

Pidin hyvin mielenkiintoisena brittiläisen BIOHM:in esitystä. BIOHM on insinööritoimisto, joka pyrkii edistämään rakennetun ympäristön kehitystä kohti terveellisempää ja kestävämpää suuntaa ottamalla mallia luonnon biologisista järjestelmistä. Heidän toiminnassaan yhdistyvät kiertotalouden ja ihmiskeskeisen suunnittelun ideologiat, joiden toteuttamisessa hyödynnetään tulevaisuuden teknologioita.

BIOHMin perustaja Ehab Sayed piti puheenvuoron Futurebuildissa, jonka aikana hän esitteli muutamia heidän kehitysasteella olevia tuotteitaan.

Täytyy muistaa, että kaikki seuraavaksi esitellyt tuotteet ja materiaalit ovat vasta kehitysasteella, eikä niitä pystyisi hyödyntämään suoraan esim. suomalaisessa rakentamisessa. Jos rakennuksia alettaisiin suunnitella eläviksi organismeiksi, siitä ei selvittäisi pelkällä rakennusmääräyskokoelman uudistamisella vaan se vaatisi uudelleen määrittelyn sille, minkä me nykyään ymmärrämme talonrakentamisena.

Triagomy

BIOHMin tavoitteena on luoda rakennejärjestelmä, joka koostuu erilaisista toisiinsa lukittuvista kulmikkaista palasista. Vaikutteita järjestelmän kehittämiseen on saatu mm. mehiläispesistä. Järjestelmä on myös purettavissa eikä siinä käytetä ulkoisia kiinnikkeitä.

Materiaaleina toimii biopohjainen betoni ja lämmöneristeenä mycelium-eriste.

Kuva 2. Triagomy järjestelmän osia ja niistä koottu talo. © Biohm Ltd.

Mycelium

Mycelium on sienipohjainen materiaali, joka voidaan kasvattaa erilaisiin muotoihin. Voidaan opettaa hyödyntämään erilaisia orgaanisia tai epäorgaanisia materiaaleja ravintonaan esim. muovia ja käytetyn ravinnon tyyppi vaikuttaa tuotteella saavutettuihin ominaisuuksiin.

Mycelium-levyä voi käyttää palonkestävänä lämmöneristeenä. Sienipohjaisista materiaaleista haetaan myös ratkaisua maailmalaajuiseen jäteongelmaan.

Kuva 3 Mycelium eristeen eri muotoja. © Biohm Ltd.

Orb - organic refuse biocompound

Biojäte on yksi suurimmista läntisen maailman jätevirroista. BIOHM pyrkii hyödyntämään syntyvää ruokajätettä ja maatalouden sivuvirtoja, käyttämällä sitä rakennusmateriaalien raaka-aineena. Orbin valmistamiseen ei käytetä synteettisiä lisäaineita ja kemikaaleja, joten se on 100% orgaanista. Siitä voidaan valmistaa mm. sisustuslevyjä ja huonekaluja.

Kuva 4 Orbista valmistettuja levyjä. © Biohm Ltd.

Betonin valmistamisessa syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat merkittävät, ja ratkaisua niiden pienentämiseen BIOHM on myöskin hakenut orgaanisista materiaaleista. Biobetonissa hyödynnetään Orbin tapaan biojätettä ja maatalouden sivuvirtoja.

Lopuksi

Futurebuildin kaltaiset tapahtumat toimivat erinomaisina mahdollisuuksina päästä kartalle siitä, mitä rakennussektorilla maailmanlaajuisesti tapahtuu. Tapahtuma tarjosikin paljon uusia näkökulmia, joista lähestyä kestävää rakentamista ja rakentamisen kiertotaloutta. 

On myös hienoa nähdä, että maailmassa, jossa on jo saavutettu jonkin tason teknologiaähky, on kuitenkin tilaa uusille ja virkistäville innovaatioille. Aika näyttää voidaanko ilmastokriisi ratkaista ottamalla oppia luonnon omista mekanismeista ja tuomalla niitä talonrakentamisen pariin. Allekirjoittaneesta se tuntuu vielä utopistiselta ajatukselta.

Lähteet

https://www.futurebuild.co.uk/welcome#/
https://www.biohm.co.uk/