kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Merkityksellisyys työn pitovoiman vahvistajana

19.6.2023



Kirjoittajan kasvot.
KTM Mari Vähäkuopus työskentelee lehtorina Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä.

Lapin amk Ely ESR.png

Johdanto

Työn pitovoima ja merkityksellisyys on keskusteluttanut viime aikoina paljon niin työpaikoilla kuin eri verkkojulkaisuissa ja sosiaalisen median kanavissa. Ajatuksia on herättänyt merkityksellisen työn mielikuvat elitistisenä, harvojen ja valittujen etuoikeutena. On myös kyseenalaistettu merkityksellisyyden korostamista käytettävän verukkeena matalalle palkalle (Kangasluoma 2021; Kujala 2022.)

Suomalaisten työntekijöiden pohdinta omista arvoistaan ja niiden toteutumisesta työssä on lisääntynyt. Yhä useampi on valmis vaihtamaan työpaikkaa, mikäli kokisi sen olevan ristiriidassa oman arvomaailmansa kanssa. (Great Place to Work & Duunitori 2021.)

Vetovoimasta pitovoimaan

Esimerkiksi matkailu- ja palvelualoilla työn vetovoimaisuudesta on puhuttu ja oltu huolissaan jo pitkään. Sen sijaan pitovoima on käsitteenä suhteellisen tuore. Paikoin on saattanut käydä niin, etteivät vetovoimatekijöitä korostavat markkinoinnin mielikuvat ole vastanneet työntekijän kohtaamaa todellisuutta.

Pikkuhiljaa keskustelun painopiste on alkanut siirtyä alan pitovoiman vahvistamiseen, johon esimerkiksi työn merkitykselliseksi kokemisella on positiivinen vaikutus (Hackman & Oldham 1976; Rosso ym., 2010; Michaelson, Pratt & Grant, 2014). Työn kokeminen merkitykselliseksi vahvistaa työntekijässä pitovoimaan positiivisesti vaikuttavia ominaisuuksia ja käyttäytymistä, kuten työmotivaatiota, sitoutumista ja työhyvinvointia (Hackman & Oldham 1976; Rosso ym., 2010; Michaelson, Pratt & Grant, 2014; Geldenhuys, Laba & Venter, 2014; Jung & Yoon 2016).

Vaikkakin työn merkityksellisyys on meidän jokaisen subjektiivinen kokemus, voi johtamistavalla vaikuttaa työyhteisön vallitseviin asenteisiin ja käytänteisiin (Cockburn-Wootten, 2012). Tunne työn merkityksellisyydestä syntyy työntekijän omien arvojen (Lips-Wiersma & Morris 2009; Martela & Riekki 2018) ja työyhteisön arvojen, organisaatiokulttuurin sekä johtamiskäytänteiden vuorovaikutuksessa (Christensen & Walumbwa 2013; Bailey ym., 2018; Supanti & Butcher 2019). Aidosti merkityksellisessä työssä työntekijälle merkityksellisten asioiden parissa työskentely yhdistyy työpaikan tavoitteisiin (Great Place to Work & Duunitori 2021).

Mihin kiinnittää huomiota työn merkityksellisyyden toteutumiseksi?

Työn merkityksellisyyttä voi ja kannattaakin tarkastella arkisesta näkökulmasta. Kyse on työn tekemiseen, työolosuhteisiin ja työyhteisöön liittyvistä asioista. Mihin sitten kiinnittää huomiota? Tutkimuksista on poimittavissa neljä osa-aluetta, joihin olisi hyvä kiinnittää huomioida työn merkityksellisyyden toteutumiseksi (Lips-Wiersma & Morris 2009; Lips-Wiersma & Wright 2012, Martela & Riekki 2018) oli tarkastelukulma yksittäisen työntekijän tai lähijohtajan näkökulma:

1. Vahvista omaehtoisuutta ja ihmisenä kehittymistä: Mahdollista päätösten tekeminen omaan työhön liittyvissä asioissa.

2. Huomioi kyvykkyys ja oman potentiaalin hyödyntäminen. Mahdollista onnistumisia, jotka vahvistavat tunnetta oman työn hallinnasta ja osaamisesta.

3. Tue yhteisöllisyyttä ja yhteyttä muihin: Mahdollista työskentely yhdessä muiden kanssa ja vahvistaa tunnetta yhteisöön kuulumisesta ja välittämisestä.

4. Luo tilanteita hyväntekemiseen ja palvelemiseen: Mahdollista hyvän tekeminen pyyteettömästi toisen ihmisen, asiakkaan, työkaverin tai työyhteisön hyväksi.

Kuva 1 Vähäkuopus.png

Kuva 1. Työn merkityksellisyyden elementtejä (mukaillen Lips-Wiersma & Morris 2009; Lips-Wiersma & Wright 2012; Martela & Riekki 2018).

Työn tärkeäksi, mielekkääksi ja merkitykselliseksi kokemista auttaa se, että saamme päättää työssämme tiettyjä asioita ja koemme silloin tällöin onnistuneemme ja päässeemme tavoitteeseemme. Esimerkiksi siivoojina työskenteleville mahdollisuutta määrittää oman työnsä järjestys, työn kohteet ja työskentelytavat, sekä onnistumisen kokemukset, esimerkiksi erittäin sotkuisen kohteen saaminen puhtaaksi (Saari ym. 2023).

Toisaalta merkityksellisyyttä voi vahvistaa yhteisöllisyys ja tunne, että meistä välitetään ja välitämme itsekin: esimerkiksi asiakkaiden tiloissa työskenteleviä siivoojia ei välttämättä pidetä osana asiakastyöyhteisöä, mutta mikäli näin tapahtuu, arvostavat siivoustyötä tekevät sitä paljon (Saari ym. 2023). Myös yhteisten onnistumisten fiilistely ja hyväntekeminen on tärkeää, esimerkiksi eri kulttuureista tulevien työtovereiden auttaminen (Saari ym. 2023).

Vaatimus työn merkityksellisyydestä on lisääntynyt ja kasvaa varmasti entisestään, erityisesti nuorten ja työelämäänsä aloittelevien työntekijöiden keskuudessa. Tulevaisuuden työelämän toivotaan tarjoavan joustavaa työtä ja työsuhdetta, kuin myös digitalisaation myötä entistä merkityksellisempää, sujuvampaa ja vähemmän kuormittava työtä. Johtajuudelta odotetaan ihmisläheisyyttä ja itse- ja yhteisöohjautuvuuden tukemista (TYÖ2030-ohjelma, 2022), jotka omalta osaltaan edesauttavat merkityksellisyyden kokemista työssä.

Pohdittavaksi jää, miten työn merkityksellisyyttä voisi hyödyntää työvoimapulasta kärsivien alojen pitovoiman vahvistamisessa ilman, että se vaikuttaa päälle liimatulta - tai kömpelöltä yritykseltä harhauttaa katse pois alan mahdollisista epäkohdista. Huolimatta siitä, että merkityksellistä työtä koskevan keskustelun ja tutkimuksen määrä on lisääntynyt, ilmiö kaipaisi vielä kansankielisempää sanoittamista työyhteisön arjessa eri aloilla.

- - -

Kirjoittaja työskentelee Lapin AMKin hallinnoimassa Työn pitovoiman vahvistamisen kokeilut työyhteisöissä matkailu- ja palvelualalla -hankkeessa. Kehittämistyön tavoitteena on tunnistaa työn merkityksellisyyden muodostumiseen, motivoitumiseen ja sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä yhteistyössä lappilaisten työyhteisöjen kanssa. Tavoitteena on tuoda työn pitovoimaa tukevat asiat näkyväksi ja keskusteluun työyhteisöissä ja edistää Lapin matkailu- ja palvelualojen työyhteisöjen uudistumiskykyä, työhyvinvointia ja tuottavuutta. Ajalla 1.11.2022-31.12.2023 toteutettavaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen rahoitteista hanketta hallinnoi Lapin ammattikorkeakoulu. Lisätietoja antavat Jenni Kemi (jenni.kemi[a]lapinamk.fi) ja Mari Vähäkuopus (mari.vahakuopus[a]lapinamk.fi).

Lähteet

Bailey, C., Lips-Wiersma, M., Madden, A., Yeoman, R., Thompson, M. & Chalofsky, N. (2018). The Five Paradoxes of Meaningful Work: Introduction to the special Issue ‘Meaningful Work: Prospects for the 21st Century’. Journal of Management Studies. Viitattu 26.1.2023 https://doi.org/10.1111/joms.12422

Christensen, A. & Walumbwa, F. (2013). Transformational leadership and meaningful work. https://www.researchgate.net/publication/333247724_Transformational_leadership_and_meaningful_work#fullTextFileContent

Cockburn-Wootten, C. (2012). Critically unpacking professionalism in hospitality: Knowledge, meaningful work and dignity. Hospitality & Society, 2(2), 215-230.

Geldenhuys, M., Laba, K., & Venter, C. M. (2014). Meaningful work, work engagement and organisational commitment. SA Journal of Industrial Psychology, 40(1), 1-10. Retrieved from https://www.proquest.com/scholarly-journals/meaningful-work-engagement-organisational/docview/1530409605/se-2

Great Place to Work ® & Duunitori 2021. Suomalaisen työelämän tila - tutkimus 2022. Viitattu 13.2. 2023.https://greatplacetowork.fi/wp-content/uploads/2022/01/Suomalaisen_tyoelaman_tila_2022-raportti.pdf

Hackman, J. R., & Oldham, G. R. (1976). Motivation through the design of work: Test of a theory. Organizational Behavior and Human Performance, 16, 250–279.

Jung, H. & Yoon, H. (2016). What does work meaning to hospitality employees? The effects of meaningful work on employees’ organizational commitment: The mediating role of job engagement, International Journal of Hospitality Management, Volume 53, Pages 59-68. https://doi.org/10.1016/j.ijhm.2015.12.004.

Jyväskylän yliopisto (2023). MEANWELL: Merkityksellisestä työstä hyvinvointia organisaatioihin -hanke. Luettu 16.2.2023 https://www.jyu.fi/edupsy/fi/laitokset/psykologia/tutkimus/tutkimusalueet/tyo/meanwell

Kangasluoma, L. (2021). ”Merkityksellinen työ voi olla myös yksitoikkoista puurtamista”, asiantuntija sanoo ja torppaa intohimohötön. Talouselämä 14.6.2021. Luettu 16.2.2023. https://www-talouselama-fi.ez.lapinamk.fi/uutiset/merkityksellinen-tyo-voi-olla-myos-yksitoikkoista-puurtamista-asiantuntija-sanoo-ja-torppaa-intohimohoton/cd4743c3-d6ae-4fc4-aea1-afcd6b234d66

Kujala, E. (2022). Merkityksellinen työ on etuoikeutettujen kermapyllyjen luksusta. YLE Uutiset 11.10.2022. Luettu 16-2-2023. https://yle.fi/a/3-12635938

Lips-Wiersma, M. & Morris, L. (2009). Discriminating Between 'Meaningful Work' and the 'Management of Meaning'. Journal of Business Ethics. Springer, Vol.88, pp. 491–511. https://doi.org/10.1007/s10551-009-0118-9

Lips-Wiersma, M. & Wright, S. (2012). Measuring the Meaning of Meaningful Work Development and Validation of the Comprehensive Meaningful Work Scale (CMWS). Group & Organization Management. 37. 655-685. 10.1177/1059601112461578.

Martela, F., & Riekki, T. J. J. (2018). Autonomy, competence, relatedness, and beneficence: A multicultural comparison of the four pathways to meaningful work. Frontiers in Psychology, 9, Article 1157. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2018.01157

Michaelson, C., Pratt, M.G. & Grant, A.M. (2014). Meaningful Work: Connecting Business Ethics and Organization Studies. J Bus Ethics 121, 77–90. https://doi.org/10.1007/s10551-013-1675-5

Rosso, B. D., Dekas, K. H. & Wrzesniewski, A. (2010). On the meaning of work: A theoretical integration and review. Research in Organizational Behavior, 30, 91–127.

Saari, T., Koivunen, T., Pyöriä, P., Leinonen, M., Tapanila, K. & Melin, H. (2021). Duunarit – ammatistaan ylpeät: Duunarit-hankkeen loppuraportti. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Erillisteokset ja sarjajulkaisut [1199]. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2237-3

Supanti, D. & Bucther, K. (2019) Is corporate social responsibility (CSR) participation the pathway to foster meaningful work and helping behavior for millennials? International Journal of Hospitality Management. 77. 8-18. 10.1016/j.ijhm.2018.06.001.

TYÖ2030-ohjelma (2022). Työelämäfoorumi Suomi 2022. Luettu 16.2.2023. https://www.tyoelamafoorumi.fi/ajankohtaista/joukkoistaminen

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Lohkoketjut ja pohjoinen ulottuvuus: DIT4BEARS

15.6.2023



Kirjoittajan kasvot.
FM Pekka Reijonen työskentelee tuntiopettajana Digitaaliset ratkaisut -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Pohjoisen ulottuvuuden haasteet poikkeavat etelästä ja tekniikkaa voi olla tarve soveltaa eri tavalla. Myös tarve disruptiivisen tekniikan käyttöönottoon voi olla suurempi, Mooren (2002) mainitsema "compelling reason to buy" voi tulla vastaan helpommin pohjoisen ulottuvuuden erikoisominaisuuksien kautta.

Tässä ei selvitellä tarkemmin pohjoisen ulottuvuuden erikoisominaisuuksia, mutta muutaman voi listata: harva asutus, pitkät etäisyydet, poroelinkeino ja turismi. DIT4BEARS projektissa on pohdittu teknologiaa erityisesti pohjoisen mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Myös lohkoketjun mahdollisuuksia pohdittiin projektin kuluessa.

Lohkoketjujen vaihe markkinoilla

Lohkoketju, ja erityisesti sen viimeisin versio 3.0, ei vielä ole laajasti käytössä (Gorkhali et al., 2020; Gupta, 2018; Strawn, 2019). Sen käyttöä arkaillaan, koska se muuttaa liiketoiminnan totuttuja käytänteitä. Lohkoketjuun liittyvää lainsäädäntöä alkaa jo olla, mutta vain lähinnä kryptovaluuttoihin liittyvää. Oikeuttakin on käyty vasta vähän (Kaisto et al., 2023; Kulms, 2020.), sekin luo epävarmuutta. Halutaan nähdä onnistumisia omassa viiteryhmässä ennen käyttöönottoa. On mahdollista, että lohkoketjut ovat vielä markkinoilla aikaisten omaksujien tasalla.

Tämä tekee tavallaan mahdottomaksi laajan käytön juuri nyt ja syyt tähän eivät liity teknologiaan vaan psykologiaan. (Moore, 2002.). Keskustellessani erään ystäväni kanssa aiheesta hän kysyi, että eikös se ole mennyt ohi jo, ajatuksella ettei siitä mitään tullut. Lukemani perusteella lohkoketjuja ei ole vielä edes alettu kunnolla käyttämään. Laaja lumivyörymäinen lohkoketjujen yleistyminen tapahtuu, kun päästään Mooren (2002), esittelemien psykografisten asiakassegmenttien, aikaiset omaksujat ja aikainen enemmistö, välisen kuilun yli. Markkina kerrallaan.

Lohkoketjut – uutuusko?

Disruptiivisuudestaan huolimatta lohkoketjut eivät ole uusi asia. Kryptovaluutat toivat sen laajempaan tietoisuuteen ja todistivat teknologian toimivuuden (Gorkhali et al., 2020). Lohkoketju on vertaisverkossa jaettu kirjanpito jonka kirjauksia ei voi poistaa tai muuttaa (Gorkhali et al., 2020).

Lohkoketjut versio 3 sisältää lisäksi älysopimukset (Di Francesco Maesa & Mori, 2020). Mitä ovat hyödyt? lohkoketjujen avulla voidaan luoda luottamusta, vähentää välikäsiä ja mahdollistaa uusia liiketoimintamalleja (Gorkhali et al., 2020). No millähän tavalla noita asioita sitten voidaan saavuttaa? Onhan sitä ilmankin toimeen tultu.

Lohkoketjun ominaisuudet

Lohkoketjuun perustuvalla liiketoimintajärjestelmällä on useita etuja. Yksi on luotettava tapatumakirjanpito. Voit vain lisätä kirjauksia. Jos teet virheellisen kirjauksen, ainut tapa korjata on tehdä uusi aiemman kumoava kirjaus. Toinen tärkeä ominaisuus on, että kirjaukset näkyvät kaikille asianosaisille heti kun ne ovat vahvistuneet.

Seuraava tärkeä ominaisuus on konsensusalgoritmilla tehty automaattinen kirjauksen vahvistaminen ja sen nopeus. Esimerkiksi Bitcoin-lohkoketjussa transaktion vahvistus tapahtuu noin 10 minuutin kuluessa. Kaikki tämä ei ole kovin mullistavaa. Mutta se ettei toiminnassa tarvita yhtä keskitettyä toimijaa ja palvelinta on mullistavaa, disruptiivista.

Kaikki tapahtuu vertaisverkon solmujen yhteistyönä. Tämän innovaation takia liiketoiminnan transaktion vahvistajia eli välittäjiä tarvita. Jos välittäjä kuitenkin halutaan pitää mukana, hänen tehtävänsä kevenevät huomattavasti (Gorkhali et al., 2020; Gupta, 2018; Nofer et al., 2017.).

Välittäjä pois kuvasta

Miksi haluaisimme välittäjän pois kuviosta? No ainakin säästääksemme rahaa. Asunnonvälittäjä ottaa kaupasta palkkiona ehkä jopa 4000 euroa. Miksi me ylipäätään käytämme välittäjiä? Miksi olemme valmiita maksamaan heille isoja rahasummia?

Koska he ovat niitä luotettuja puolueettomia kolmansia osapuolia, jotka mahdollistavat ja sujuvoittavat näitä liiketapahtumia, eli transaktioita, valmistelevat niiden asiakirjat jne. Heihin luotetaan, jotta kaupan varsinaisten osapuolten ei tarvitse toisiinsa luottaa. Koska kaupan osapuolillahan, erityisesti tuntemattomilla sellaisilla, saattaa olla se "oma lehmä ojassa" ja sen tähden "ketunhäntä kainalossa. Luotamme matematiikkaan välittäjän sijasta (Nofer et al., 2017). Vai luotammeko?

Voinko luottaa lohkoketjuun?

Viime aikoina on ollut uutisia kryptovaluuttapörssien kaatumisesta. Tasaisin väliajoin on uutisoitu kryptovaluuttojen arvojen rajuista heilahteluista. Tästä voisi tehdä sellaisen hätäisen johtopäätöksen, että lohkoketjuihin perustuvat järjestelmät ovat epäluotettavia. Tässä on tehtävä ero itse teknologian ja sen sovelluksen välillä: transaktiot lohkoketjussa ovat luotettavia.

Esimerkiksi bitcoinin arvon heilunnan luovat ihmiset itse. Muut kryptovaluuttamenetykset johtuvat joko valuutan omistajan huolimattomasta salausavainten säilytyksestä tai sitten jonkun kryptovaluuttapörssin eli välittäjän toiminnan häiriöistä (Kulms, 2020). Tai jostain muusta syystä kuin lohkoketjun väärentämisestä, koska se on mm. Guptan (2018) mukaan toimivassa lohkoketju-vertaisverkossa mahdotonta.

Voidaan todeta, että jos ihminen poistetaan välistä, algoritmit ovat luotettavia. Voimme siis luottaa, mutta uskallammeko? Keskeinen tekijä tässä on mielestäni käytetyn lohkoketjutoteutuksen kypsyys älysopimusten suhteen. Koska lohkoketjun älysopimusten toteutus on myös kaikkien näkyvillä, sen haavoittuvuudetkin ovat kaikkien löydettävissä, wikipedia kertoo yhdestä onnistuneesta älysopimukseen kohdistuneesta hyökkäyksestä, joka ilmeisesti onnistuttiin perumaan.

DIT4BEARS projektin näkökulma lohkoketjuihin

DIT4BEARS projektissa tutkittiin millainen ekosysteemi voisi rakentua porokolareiden estämisen ympärille. Samanaikaisesti oli tarkoitus myös hahmotella alustavati toimintaa tukevan lohkoketjun rakenteita, mahdollistamaan ekosysteemin toimintaa.

Tehtyjen haastattelujen perusteella ekosysteemin kaavaillut osapuolet eivät kokeneet toimintaa riittävän houkuttelevana. Koettiin, että olisi tarvittu luotettava sitoutunut keskeinen toimija ajamaan asiaa, jota ei löytynyt. Siksi ekosysteemin muodostumista ei saatu syttymään. Tässä vaiheessa ei yritettykään pukea sanoiksi lohkoketjun hyötyjä mahdollisille keskeisille toimijoille, johtuen mm. teknologian disruptiivisesta luonteesta.

Lohkoketjut ja alustatalous – DIT4BEARS

Lohkoketjujen hyödyksi mainitaan myös, että ne mahdollistavat uudet liiketoimintamallit (Gupta, 2018; Nofer et al., 2017). Mielestäni se ei ole helppoa. Kun itse kuulen puhuttavan liiketoiminnasta, ekosysteemistä ja disruptiivisesta teknologiasta ajatukseni ohjautuvat automaattisesti alustatalous-malleihin (Koponen, 2019).

Jotta saataisi aikaan ekosysteemi ja sen tueksi digitaalinen alusta, tarkoituksellinen lähestymistapa voisi olla luovuuden teknologioiden (Harisalo) käyttö sopivasti valitun porukan kanssa. Tai vaan odotellaan, sattuuko joku sopivan kokemuksen omaava henkilö vahingossa törmäämään hyvään liiketoimintamahdollisuuteen (Shane, 2000; Arenius & Clerq, 2005.).

Lohkoketju ei ilmeisellä tavalla ole houkutin jonkun täysin uuden ekosysteemin rakentamiseen. Paljon helpompi on nähdä se olemassa olevan ekosysteemin toimintaa helpottavana tekijänä, kustannuksien vähenemisen ja toiminnan "voitelun" kautta kuten mm. Strawn (2019) esittää.

Tällä tavalla joku olemassa oleva toimija voi päästä kilpailijoiden edelle, vetäen lopulta muut toimijat perässään. Seuraava vaihe DIT4BEARS projektin jälkeen voisi olla laajempi olemassa olevien liiketoimintaverkostojen tarkastelu ja ideariihet lohkoketjun käytöstä - yhdessä löydettyjen toimijoiden kanssa. Mikäli heitä saadaan sellaisiin houkuteltua. Ehkäpä sivutuotteena saataisi aikaan porokolareiden väheneminen, esimerkiksi turismiin liitetyllä lapsille tarkoitetulla "bongaa poro" mobiilipelillä, johon liittyen matkan varrella olevat yritykset tarjoaisivat palkintoja. Ja samalla saisivat potentiaalisen asiakkaan pysähtymään ostoksille.

Lähteet

Di Francesco Maesa, D., & Mori, P. (2020). Blockchain 3.0 applications survey. Journal of Parallel and Distributed Computing, 138, 99–114. https://doi.org/10.1016/j.jpdc.2019.12.019

Gorkhali, A., Li, L., & Shrestha, A. (2020). Blockchain: A literature review. Journal of Management Analytics, 7(3), 321–343.
Gupta, M. (2018). Blockchain For Dummies®, 2nd IBM Limited Edition.

Kaisto, J., Paukku, E., & Riekkinen, J. (2023). Lohkoketjujuridiikan perusteet.

Koponen, 1985- kirjoittaja, Johannes. (2019). Alustatalous ja uudet liiketoimintamallit: Kuinka muodonmuutos tehdään. Alma Talent.

Kulms, R. (2020). Blockchains: Private Law Matters. Singapore Journal of Legal Studies, 63–89.
Moore, G. A. (2002). Crossing the chasm: Marketing and selling high-tech products to mainstream customers (Rev. ed). HarperCollins.

Nofer, M., Gomber, P., Hinz, O., & Schiereck, D. (2017). Blockchain. Business & Information Systems Engineering, 59(3), 183–187. https://doi.org/10.1007/s12599-017-0467-3

Strawn, G. (2019). BLOCKCHAIN. IT Professional, 21(1), 91–92. https://doi.org/10.1109/MITP.2018.2879244

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Case Station – opettajan ja opiskelijan monipuolinen työkalu

14.6.2023



Kirjoittajan kasvot.
Fysioterapeutti ja sairaanhoitaja YAMK, AmO Linnea Melkko toimii hoitotyön opettajana Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden terveyspalvelut -osaamisryhmässä.

Sairaanhoitajakoulutuksen tavoitteena on tuottaa monipuolisia osaajia ja asiantuntijoita yhteiskuntakriittiselle alalle, joka parhaillaan läpikäy suuria rakenteellisia myllerryksiä. Kuten Lapin ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmassakin (2022) todetaan, sairaanhoitajatutkinnon suorittanut toimii asiantuntijana, joka vastaa hoitotyön prosessista sekä päätöksenteosta hoitotyön osalta.

Ammattikorkeakouluopintojen aikana opiskelija saa käytännölliset perustiedot ja –taidot sekä teoreettiset perusteet toimiakseen työelämässä sairaanhoitajan asiantuntijatehtävissä, joissa läsnä ovat jatkuva erilaisissa ja muuttuvissa toimintaympäristöissä ja tilanteissa toimiminen sekä vahva itsenäisyys ja korkea vastuullisuus. Alaa luonnehtii siten runsas monialainen teoreettinen tausta, joka täytyy osata asiantuntijana yhdistää vahvasti käytännön taitoja vaativaan potilastyöhön.

Tämän päivän sairaanhoitajaopetusta luonnehtivat nähdäkseni lisääntyvässä määrin erilaisten oppijoiden tarpeiden huomiointi, joka haastaa vanhat ja tutut opetuskäytännöt. Opetuksen aikaan ja paikkaan sitomattomuuden vaateet ovat vahvasti läsnä, kun alan opiskelijoista suurin osa suorastaan revitään käytännössä ensimmäisten harjoitteluiden jälkeen välittömästi töihin työntekijäpulasta pahoin kärsivälle alalle.

Lisäksi koulutuksessa mukana vahvasti on osaamisperustaisuus opintojen sujuvan etenemisen edistämiseksi aiemman hankitun osaamisen oikeellisen, oikea-aikaisen ja johdonmukaisen tunnistamisen ja tunnustamisen kautta. Soveltuvaa osaamistahan opiskelijalla voi olla jo aiemmin hoitoalan työstä, mutta hän voi sitä kerryttää myös opintojensa aikana. Hoitotyön tärkeinä metataitoina ovat lisäksi tiimityöskentelytaidot ja jatkuvan oppimisen taidot.

Opettajana siis tasapainoilee opetukseen annettujen resurssien käytön suhteen perinteisten opetusmenetelmien, erilaisten yksilöllisten järjestelyiden, aikaan ja paikkaan sitomattomuuden vaatimusten ja aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen osalta. Lisäksi ainoastaan substanssiasian opettamisen lisäksi työelämässä tärkeitä metataitoja pitäisi saada opiskelijoille haltuun. Kuinka vastata tähän kaikkeen?

“Tell me and I forget, teach me and I may remember, involve me and I learn.” - Miten kliiniset taidot opitaan?

Otetaan tarkasteluun nyt hoitotyössä keskeisten kliinisten taitojen opettaminen. Tässä näyttöön perustuva teoria yhdistetään käytäntöön. Kyseessä ovat ne käytännölliset olennaiset taidot, joita sairaanhoitaja tarvitsee työnsä suorittamiseen. Niitä ovat esimerkiksi potilaan laskimokanylointi, sydänfilmin ja verinäytteen ottaminen, vaativan lääke- ja nestehoidon toteuttaminen, virtsatiekatetrointi ja niin edelleen. Listaus on varsin pitkä. Kuitenkaan pelkkä kliinisten taitojen, “temppujen”, oppiminen ei vielä riitä kokonaisvaltaisessa potilastyössä, jossa lisäksi kommunikointi-, ongelmanratkaisu- ja tiimityötaidot ovat olennainen osa sairaanhoitajan asiantuntijuutta. Ja niiden täytyy tulla huomioiduksi myös osana opetusta.

Tyypillisesti hoitotyön opetuksessa erilaisten kliinisten taitojen opettaminen on perustunut mallioppimiseen, jossa oppiminen nähdään tapahtuvan havainnoimalla muita. Ensin joku, monesti opettaja, näyttää mallisuorituksen mahdollisimman vähin virhein. Tämän jälkeen opiskelijoiden odotetaan kopioivan suoritus osaksi omaa taitopankkiaan. Usein aikaa itse uuden taidon harjoittelulle kyseisessä opetustuokiossa on kertasuorituksen verran.

Kertanäytön ja -kokeilun jälkeen taidon oletetaan siirtyvän käytäntöön ja treenautuvan itsestään käytännön työelämän harjoitteluiden aikana. On kuitenkin melko sattumanvaraista ja paikkasidonnaista, mitkä kliiniset taidot tulevat lopulta opiskelijalle vastaan työelämäharjoitteluiden aikana. Hoitotyön koulutusta on myös kritisoitu siitä, että kliinisten taitojen opettaminen jää liiaksi työelämäkentän harjoitteluiden varaan (mm. Hankonen 2017).

Edellinen edustaa hyvinkin perinteistä näkemystä opetuksen siirtovaikutuksesta, jossa ohjeiden, ohjeistamisen ja tiettyjen taitojen harjoittaminen rajatussa ympäristössä oletetaan riittävän taidon hallitsemiseksi käytännössä (Hajian 2019). Kuitenkin käytännössä on huomattu, että ensimmäisenä vuonna opetetut kliiniset taidot eivät välttämättä ole hallussa vielä kolmannenkaan vuoden hoitotyön opiskelijalla. Perustavanlaatuiset hoitotyön taidot ja toiminnot voivat olla hakusessa kohta valmistuvalla sairaanhoitajakin, mikä lisää opiskelijoiden ahdistusta valmistumisen ja työelämään siirtymisen suhteen.

Opetetut taidot eivät siis siirry tai pysy?

Sairaanhoitajakoulutuksessa vaativien ja monisyisten kliinisten taitojen opetuksen siirtovaikutus mallioppimisen kautta vaikuttaa siten olevan ainakin oman kokemukseni mukaan olevan kohtalainen haaste. Sairaanhoitajan työssä on nimittäin asioita, joita ei voi oppia muuten kuin itse tekemällä, toistamalla, erehtymällä - ja sitten tekemällä uudelleen. Ja tämä kaikki vaatii aikaa, mikä ei ole aina mahdollista perinteisessä opetuksessa. Myöskään irralliset taidot tai asiat eivät usein jää mieleen. Eikä kaikkea kerta kaikkiaan pysty myöskään harjoittelemaan aina oikeilla potilailla työelämäharjoitteluissakaan.

Yhden asian olen kuitenkin huomannut juurruttavan käytännössäkin harjoiteltuja asioita paremmin mieliin: Täytyy antaa opetettavalle asialle konkreettinen taustatarina, selkeä opiskelijalle ymmärrettävä konteksti, jonka opiskelija arvottaa itselleen tärkeäksi.

Opiskelijoiden palautteissa nouseekin kohtalaisen usein esiin se, että opettajan kuvauksia “oikeasta työelämästä” arvostetaan. Ne tuovat kaivattua konkreettisuutta siihen, mitä ollaan opiskelemassa (mitä tämä käytännössä tarkoittaa) sekä merkitystä, miksi ollaan opiskelemassa (miksi minun pitää tämä osata ja tietää).

Hoitotyössä opetuksen ja opitun taso tuleekin todelliseen testiin alati muuttuvissa potilastilanteissa opiskelijoiden käytännön harjoitteluissa sekä työssä sijaisena tai sairaanhoitajana. Ja kovaan testiin tuleekin, sillä meidän alallamme kun on, sananmukaisesti, ihmishengestä kyse.

Annetaan siis kliinisten taitojen opiskelulle taustatarinat

Case based learning, CBL, edustaa monialaista pedagogista lähestymistapaa, jossa opiskelijat yhdistävät tietonsa ja taitonsa tosielämän skenaarioihin. Pedagoginen malli ei ole mitään uutta terveydenhuollon opetuksen kentällä, vaan se on maailmallakin laajalti käytetty lähestymistapa, jossa potilastapausten kautta saadaan esille hoidon monisyisyys. Bloomin taksonomiassa CBL asettuu edustamaan korkeimpien kognitiivisten tasojen toimintaa; tiedon ja taidon analysointia, syntetisointia ja arviointia. (McLean 2016, Williams 2005.)

CBL:ssä hyödynnetään yhteisöllistä oppimista, se fasilitoi opittujen asioiden yhdistämistä ja soveltamista sekä ohjaa niin sisäistä kuin ulkoista opiskelumotivaatiota, kannustaa itsereflektioon ja yhdistää teoreettisen tiedon käytäntöön. Tiivistetysti CBL lisää opiskelijoiden ongelmanratkaisukykyä, osaamista sekä parantaa siten lopulta potilaiden hoidon lopputulosta. (McLean 2016.) CBL on lisäksi varsin käytännöllinen taipuessaan niin yksittäisten taitojen oppimiseen kuin kokonaisvaltaiseen potilashoidonkin harjoitteluunkin.

Kliinisten taitojen opettamiseen haettiin uutta näkökulmaa, kun syksyn 2022 aikana Lapin ammattikorkeakoulussa kehitettiin strategiarahoituksella hoitotyön digi- ja etäpedagogiikkaa rakentamalla CBL-perustainen itsenäisen harjoittelun piste hoitotyön koulutuksen Aurora-simulaatiosairaalan tiloihin. Kokonaisuus nimettiin Case Stationiksi. Case Stationia pilotointiin syksyn –22 aikana ja testattiin vielä lisää seuraavan kevään aikana.

Case Stationin ideana oli rakentaa soveltuvalle digialustalle potilastapausperustainen tehtäväpankki sekä saada hoitotyön simulaatiotilat paremmin opiskelijoiden käyttöön myös varsinaisen opetuksen ulkopuolisena aikana. Ajatuksena oli saada keino vahvistaa sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden kliinisiä taitoja sekä päätöksenteko- ja ongelmanratkaisutaitoja käyttäen aitoja hoidossa käytettyjä välineitä sekä vertaisoppimista. Lopputuloksena syntyi toimiva kokonaisuus, joka on nyt osa hoitotyön Aurora-simulaatiosairaalaa.

Case Stationin perusidea

Perusajatuksena Case Stationilla on, että CBL-pedagogiikkaa hyödyntäen on rakennettu laadukkaat selkeät oppimistavoitteet, taustatarinat sekä tausta-aineistot sisältävät potilastapauksiin perustuvat tehtävänannot digitaaliselle alustalle, joka on opiskelijoiden käytössä ajasta riippumatta.

Syksyn 2022 aikana digitaalisena alustana koekäytössä oli Laerdalin SimCapture for Skills-ohjelmisto ja kevään 2023 aikana testattiin Google Classroom-alustaa. Molempien etuna on, että ne toimivat erinomaisesti myös puhelimella. Näin opiskelija pääsee käsiksi tehtäviin helposti missä vain. Lisäksi yksi hoitotyön koulutuksen simulaatiotilojen luokkatila valjastettiin potilastapaustehtävien käytännön suorittamista varten Case Stationiksi.

Vastaanottohuoneessa hoitonukke istumassa hoitotuolilla.

Kuva 1: Case Station hoitotyön Aurora -simulaatiosairaalassa

Yksinkertaisuudessaan Case Station toimii siten, että opiskelijalle annetaan pääsy aitoa jäljittelevien potilastapausten taustatarinoihin ja tehtävänantoihin, joihin hän saa rauhassa tutustua silloin kun hänelle sopii, siellä missä hänelle sopii, siten kuin hänelle sopii ja niin pitkään kuin hänelle sopii. Tehtävänannossa ohjataan opiskelijaa itse kliinisen taidon suorittamiseen, mutta myös esitetään potilastapaukseen liittyviä ratkaistavia kysymyksiä. Opiskelija tulee sitten etukäteen valmistautuneena Case Stationille tehtävää suorittamaan.

Ilman opettajan valvontaa ei kajoavia toimenpiteitä saa opiskelijakollegoille suorittaa. Case Stationilla käytetään oikean potilaan sijasta simulaatiovälineitä, jotka nykyisellään ovatkin erittäin aidon tuntuisia. Case Stationilta löytyy selkeästi merkittynä juuri kyseisiin potilastapaustehtäviin tarvittavat aidot välineet, simulaatiovälineet sekä simulaationukke.

Opiskelija tämän jälkeen saa rauhassa käytännössä harjoitella Case Stationilla kliinisiä taitoja, joita tehtävänannossa vaaditaan. Toistoja voi tehdä turvallisessa ympäristössä simulaatiovälinein tai simulaationukelle niin monta kuin vain on tarpeen, eikä kiirettä ole. Kun opiskelija on valmis, hän videoi omalla puhelimellaan suorituksen Case Stationilla, jossa hän lisäksi kertoo, kuvaa ja kuvailee vastaukset tehtävänannon kysymyksiin.

Opettaja antaa palautteen opiskelijalle videoinnin perusteella. Tehtävät on rakennettu siten, että vertaisoppiminen ja tiimityöskentelytaidot on otettu huomioon ja tehtävän tekoon tarvitaan useimmiten vähintään kaksi opiskelijaa. Tämä ohjaa opiskelijoita näin kommunikointi- ja tiimityötaitoihin.

Case station 2.jpg

Kuva 2 Opiskelijoilla Case Stationin tehtävänannot tulevat suoraan taskuun puhelinsovelluksen kautta

Case Station mahdollistaa opiskelijoille ajasta riippumattoman opiskelun ja vaihtoehtoisen opintojen suoritustavan. Sitä on hyödynnetty pakollista läsnäoloa vaativien hoitotyön kliinisten taitojen taitopajojen korvaavana suoritustapana, uuden kliinisen taidon opiskelun tapana sekä jo opittujen taitojen kertaamisen paikkana. Lisäksi Case Station helpottanut sekä opettajan että opiskelijan työtä poissaolojen korvaamisen osalta.

Case Stationin pilotoinnin aikana syksyllä -22 kerättiin palautetta opiskelijoilta. Palaute oli erittäin rohkaisevaa.

Voiko Case Stationilla ottaa haltuun ihan uuden kliinisen taidon?

Pilotissa opetuksen siirtovaikutuksesta tuli rohkaisevaa palautetta. Case Station nimittäin “pakottaa” opiskelijan itse pohtimaan ja syventymään tehtävän suorittamiseen – kaikki tarvittava ohjaus ja materiaali on opiskelijalla käytössä verkkomateriaalina, mutta itse joutuu ratkomaan, miten käytännön tasolla asia suoritetaan. Tehtävien tekeminen vaatii opiskelijalta aktiivista itsenäistä ajattelua, paneutumista ja ongelmanratkaisua.

Edellä mainittu toteutui esimerkiksi, kun Case Stationia testattiin uuden kliinisen kädentaidon opiskelussa, jolloin osa opiskelijoista suoritti laskimokanyloinnin itsenäisesti sen kautta. Case Stationille oli tehty potilastapaus, joka sisälsi taustatarinan laskimokanyylin laitolle ja nestehoidon aloitukselle. Opiskelijat suorittivat tehtävän pareittain. Tausta-aineistoon liittyi lyhyen teoriatiedon lisäksi toimintaa ohjaava videointi, jossa kanylointi suoritetaan.

Videoinnilla ei ollut selityksiä tai tekstejä, vain itse toiminta. Opiskelijat saivat pysäyttää, kelata, katsoa ja toistaa videota niin monta kertaa kuin näkivät itse tarpeelliseksi. Tämän jälkeen he ottivat oikeat tarvittavat välineet ja lähtivät suorittamaan samaa simulaatiokädelle samalla toimintansa videoiden.

Lopputulos oli erinomainen. Opiskelijat suorittivat laskimokanyloinnin oikeaoppisesti ja onnistuneesti. Erityinen kommentti eräältä opiskelijalta oli:

“Nyt kun opettaja ei ollut koko ajan paikalla, asia jäi näin varmasti paremmin mieleen, kun joutui ihan itse pähkäilemään ja pohtimaan, kokeilemaan ja erehtymään niin monta kertaa, että lopulta onnistuu”.

Ainakin tämän palautteen perusteella siis opetuksen siirtovaikutus vaikutti hyvältä, jopa perinteistä opetusta paremmalta.

Tehtävien palauttaminen videoinnin muodossa ohjaa opiskelijoita itsereflektioon. Kliinisen taidon videoinnilta opiskelija saa nähdä oman suorituksensa ja kiinnittää siten huomiota niihin seikkoihin, jotka sujuivat hyvin ja joita pitää vielä seuraavalla suorituskerralla parantaa. Joskus opiskelijana ihan itse kehityskohteiden hoksaaminen onkin tuottoisampaa kuin kuulla kehitysehdotukset opettajan suusta vierestä. Samalla vertaisoppimista ja –palautetta tulee välittömästi, kun opiskelukaveri antaa palautteen videoinnin perusteella. Ja mahdollistaahan videoinnit tietenkin opettajalle tilanteesta palautteen antamisen myöhemmässäkin vaiheessa.

Uuden kliinisen taidon oppimisen kannalta toisen vuoden sisätauti-kirurgisen hoitotyön opintojakson opiskelijat harjoittelivat pienryhmissä heille uuden Airvo2-korkeavirtaushappihoitolaitteen käyttöä. Palautteista nousivat esiin tiimityöskentelytaidot, uuden oppiminen ja mieleen jäänyt kuva siitä, milloin kyseistä taitoa pitää aidossa tilanteessa osata soveltaa:

"Keskustelimme aluksi ryhmän kanssa tehtävästä, harjoittelimme yhdessä ja lopuksi suoritimme kuvauksen. Kaikille tuli selväksi mitä olemme tekemässä ja miksi.",

"Laitteen kokoaminen oli uutta mutta jäi hyvin mieleen. Ryhmätyö ja kommunikointitaidot tulivat myös hyvin käyttöön, kun pohdittiin, miten asiaa lähestytään.",

"Kukaan ei osannut käyttää Airvoa tai ollut nähnyt sitä ennen, nyt kaikki tiedetään mikä se on ja miten sitä käytetään.",

"Oli hyvä, että siinä oli myös potilastapaus eikä vain teoriaa miksi laitetta käytetään, konkreettinen esimerkki milloin voisi tulla käyttöön." Ja lopuksi

"Case Station ehdottomasti jatkoon".

Poissaolon korvaamisessa Case Stationia testattiin terveydenhoitajien koululaisten ryhtitarkastusten osalta. Korvaavat suoritukset olivat erinomaisia, huolellisesti tehtyjä ja oikein suoritettuja. Opiskelijoiden palaute oli myös kannustavaa, esimerkkinä

"Case Station ohjasi oppimista ja sen käyttö oli helppoa ja selkeää. Case Stationin todellakin pienentää kynnystä tulla harjoittelemaan itsenäisesti." ja

"Case Stationia tulisi muidenkin opettajien hyödyntää sen sijaan, että opiskelija joutuu odottelemaan seuraavaa toteutusta, jossa voi korvata poissaolonsa. Sitä voisi kenties soveltaa myös simulaatioissa.".

Uuden oppiminen vaikuttaa olevan näin hyvinkin mahdollista Case Stationin kautta. Opiskelijat osoittivat oppineensa kliinisen taidon käytännön toteutuksen lisäksi toivottuja tiimityöskentely- ja ongelmanratkaisutaitoja.

Case Station toivottuna paikkana opiskeltujen asioiden kertaamisessa

Case Stationille rakennettiin lisäksi potilastapauksia muun muassa nenämahalekun laiton, verensiirtojen, EKG:n ottamisen, nestehoidon aloituksen ja epiduraalisen kivunhoidon osalta. Huomioon otettiin juuri niitä kliinisiä taitoja, joita opiskelijat käytännön harjoitteluissaan tulevat hetimiten tarvitsemaan. Case Station annettiin kaikkien hoitotyön opiskelijoiden vapaaseen käyttöön.

Osa opiskelijoista ottikin Case Stationin kovaan käyttöön ennen käytännönharjoitteluun menoaan. Palautteista nousi esiin vertaisoppimisen tärkeys:

"Kun parin kanssa tulee harjoittelemaan niin koen, että taidot kehittyy. Jos jotain ei itse osaa niin on mahdollista, että pari osaa. Näitä ongelmia voi myös pohtia sitten kahdestaan." ja

"Oli tosi helppo ja mukava tulla kaverin kanssa harjoittelemaan. En itse koe kynnystä simulaatiotilojen käyttöön. Ehdottomasti otettiin tämä oman parin kanssa jo tavaksi ja uusi aika on jo varattu."

Lisäksi palautteista nousi esille, että Case Station tavoitellusti pienensi kynnystä tulla harjoittelemaan kliinisiä taitoja koululle itsenäisesti:

"Case Station on selkeä paikka missä tarvittavat välineet helposti saatavilla ja tila, jossa mahdollisuus harjoitella rauhassa.",

"Koimme tämän todella hyödyllisenä, kun itse piti pohtia ja muistella työjärjestystä ja mitä kaikkea tulee ottaa huomioon ja aiotaan jatkossakin hyödyntää tätä case stationia. Toi myös varmuutta omaan tekemiseen.",

"Hyvä, että pääsee kertaamaan, ja kun lähiopetusta ei voida järjestää niin usein, eikä jäädä paneutumaan yhteen asiaan, on hyvä, että on mahdollista päästä itsenäisesti opiskelemaan." ja

"Toivottavasti Case Station tulee aktiiviseen käyttöön, koska joitain taitoja on hyvä treenata useamman kerran ennen harjoittelua.”

Case Station siis jatkoon!

Case Station pääsi siis sille asetettuihin tavoitteisiin. Case Stationia olisi nähdäkseni mahdollista hyödyntää jatkossa edellä mainitun lisäksi toiminnallisen tentin suorituspaikkana sekä erityisesti näkisin sillä olevan arvoa ja kaivattua helpotusta aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen.

Mikäli esimerkiksi lähihoitajataustainen opiskelija osaa jo vaikkapa potilaan virtsarakon tyhjentämisen katetroimalla, hän pystyy osaamisensa myös konkreettisesti simulaatiovälinein näyttämään ja opettajan on tällöin helppo osaaminen myös todellisuudessa todentaa. Samalla opiskelijan on osoitettava ymmärryksensä ja osaamisensa kliinisen taidon vaatimasta taustalla olevasta hoitotyön päätöksenteosta ja näyttöön perustuvan teoriatiedon ymmärtämisestä vastatessaan potilastapaukseen liitettyihin kysymyksiin.

Monia opiskelijoita jännittää valtavasti käytännön harjoitteluihin meno, jossa yhtenä osatekijänä on koettu se, ettei vielä osaa omasta mielestään riittävästi käytännössä. Case Stationilla opiskelijana saa perehtyä välineisiin ja kerrata asiaa jälleen niin pitkään, kuin itse kokee tarvitsevansa. Näin itsevarmuudellakin kentän harjoitteluihin nähden on mahdollisuus kasvaa.

Erilaisten oppijoiden huomioinnin haasteeseen Case Station voi nähdäkseni myös tarjota mahdollisuuksia. Etuna Case Stationilla kun on, että opiskelija voi rauhassa ja turvallisessa ympäristössä toistaa kliinistä taitoa niin monta kertaa, kuin tarve on. Opiskelijalle, joka tarvitsee oman rauhan ja hiljaisen tilan ilman häiriötekijöitä tämä voi olla helpotus. Case Stationilla lisäksi poistetaan oppituntien aikaraja ja ison ryhmän mahdollisesti luoma paine onnistumiseen ja tekemiseen.

Case Stationin potilastapausten rakentamisessa on myös mahdollista ottaa huomioon saavutettavuus muokkaamalla materiaaleja erilaisiin esitysmuotoihin kuten vaikkapa videoiksi, ääneksi tai tekstiksi. Opiskelijalla on tällöin mahdollisuus perehtyä ennakkomateriaaliin niin kauan ja sillä tavoin, kuin on tarpeen, ja näin on mahdollisuus myös vaihtoehdolle perinteiseen opetukseen osallistumisen lisäksi.

Ja mitä Case Station sitten vaatii opettajalta?

Opettajalta Case Stationille tehtävien luominen vaatii selkeiden oppimistavoitteiden asettamista, käytännön työelämän tuntemusta ja siten taitoa liittää teoria ja käytäntö toisiinsa - myös silloin, kun ei itse opettajana ole paikalla. Mielikuvitus on toisaalta vain rajana sille, miten ja millaisia tehtäviä Case Stationille rakentaa.

Potilastapauspohjaisista tehtävistä saa juuri niin haastavan ja moniulotteisen, kuin vain opettaja siitä osaa tehdä ja nyt Aurora-simulaatiosairaalan Case Station-tila antaa valtavasti vaihtoehtoja välineiden ja idean soveltamiseen. Myös muussa kuin ainoastaan hoitotyön koulutuksessa.

Kuitenkin muistettava on, että CBL-opetuksessa, kuten simulaatio-opetuksessakin, yksinkertainen on kaunista. Keskittymällä selkeästi rajattuihin oppimistavoitteisiin myös CBL-tehtävistä tulee opiskelijalle merkityksellisemmät keskeisten asioiden oppimisen kannalta. Myös tehtävään liittyvän tausta-aineiston suhteen kannattaa harjoittaa opettajana kriittisyyttä ja pyrkiä keskittymään tietotulvan sijaan kaikista olennaisimpaan, must know –tietoon. Kun oppimistavoite ja tehtävänanto ovat selkeät ja yksiselitteiset, on opiskelijanakin helpompaa löytää tehtävästä olennainen. Hyvin rakennettu tehtävä palvelee pitkään eteenpäin.

Case Stationin -tyyppisessä opetuksessa onkin monia mahdollisuuksia, mutta ei se silti vähennä opettajan tarvetta tai tarpeellisuutta. Opettajalle se antaa kuitenkin mahdollisuuden käytännön opetuksen resurssien uudelleenohjaamiseen ajassa, joka haastaa opettajaa monesta suunnasta. Se on vaihtoehto ja lisä perinteisen opetukseen, siinä on ituja mahdollistaa erilaisia yksilöllisiä opetusjärjestelyitä ja mahdollistaa konkreettisen tavan aikaan ja paikkaan sitomattomuuden vaatimusten ja aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen osalta.

Opiskelijan näkökulmasta tarvitun kliinisen tiedon ja taidon lisäksi Case Station ohjaa opiskelijoita metataitojen osalta itsenäiseen oppimiseen, itsereflektioon ja tiimitaitoihin. Opettajan tehtäväksi jää harkinta siitä, milloin Case Station on opetuksessa hyödyllinen ja kun sitä käytetään, ohjata opiskelijoita oikeaan suuntaan, auttaa hoksaamaan kriittiset suorituksen kohdat sekä varmentaa, että suoritus on sääntöjen ja ohjeiden mukainen.

Kuten jo Engeströmkin (1987) asian toi esille, mikään koulutus ei voi antaa vastauksia jokaiseen työelämässä vastaan tulevaan ongelmaan, mutta laadukkaan koulutuksen tulee antaa sellaiset periaatteet, tiedot ja taidot, että työelämässä vastaan tulevista käytännön ongelmista voi niitä soveltamalla selvitä. Näin Case Station on osana sitä ketjua, jossa saadaan valmistettua tänä päivänä työelämäkentälle suuresti kaivattuja kovia sairaanhoitaja-asiantuntijoita, joilta ei puutu kliinistä osaamista, teorian ja käytännön ymmärtämisen ja yhdistämisen taitoa, tiimitaitoja eikä itsensä kehittämisen osaamista.

Lähteet

Engeström, Y. 1987. Perustietoa opetuksesta. Helsinki: Valtiovarainministeriö. Viitattu 2.6.2023 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3665/engestr%F6m1-175.pdf?sequence=2

Hankonen, R. 2017. Sairaanhoidon opiskelijat haluavat lisää kliinisiä taitoja. Tehy-verkkolehti. Viitattu 9.6.2023 https://www.tehylehti.fi/fi/uutiset/sairaanhoidon-opiskelijat-haluavat-lisaa-kliinisia-taitoja

Hajian, S. 2019. Transfer of Learning and Teaching: A Review of Transfer Theories and Effective Instructional Practices. IAFOR Journal of Education, Vol 7 Nro 1 (2019), 93-111. Viitattu 2.6.2023 https://iafor.org/journal/iafor-journal-of-education/volume-7-issue-1/article-6/

McLean, S. 2016. Case-Based Learning and its Application in Medical and Health-Care Fields: A Review of Worldwide Literature. Journal of Medical Education and Curricular Development, Vol 27 Nro 3 (2016). Viitattu 9.6.2023 https://doi.org/10.4137/JMECD.S20377.

Williams B. 2005. Case-based learning - a review of the literature: is there scope for this educational paradigm in prehospital education? Emergency Medicine Journal, Vol 22 Nro 8 (2005), 577-581. Viitattu 2.6.2023 https://doi.org/10.1136/emj.2004.022707.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Työelämän kehittämisaiheet keskellä maailman menoa

12.6.2023



Kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
Ihmettelijöinä ja blogiin käärijöinä opettaja, TtT, KT Raija Seppänen ja erityisasiantuntija, TtM Helena Kangastie, Lapin ammattikorkeakoulu

Johdattelua

YAMK-opiskelijoilla ja heidän opinnäytetyönsä ohjaajilla kevät on tyypillisesti ahkeroinnin ja kiireisen työnteon aikaa. Opiskelijat ovat saaneet opintonsa valmiiksi ja sinettinä valmistumiselle on suullinen opinnäytetyön esitys ja palautteen saaminen toimeksiantajalta, vertaisarvioijalta ja ohjaajilta.

Toteutimme 11.5.2023 YAMK-opiskelijoiden opinnäytetyöseminaarin, jossa viisi valmistuvaa opiskelijaa esitteli viimeisteltyjä opinnäytetöitään. Esittelijöinä olivat tiedolla johtamisen opiskelijat Pekka Korpela, Heidi Heikkilä, Johannes Hietala, ja Tiina Talala sekä teollisuuden verkostojohtamisen koulutuksesta Juha Luokkanen.

Opinnäytetyöseminaarissa kuullut esitykset ja niiden aiheet olivat todella ajan hermolla ja niillä kaikilla oli ajantasainen yhteys muutoksessa olevaan maailmanmenoon. Tässä blogissa avaamme yhdessä ohjaamiemme opinnäytetöiden aiheita ja esityksiä ja niiden yhteyttä samaan aikaan sattuneisiin yhteiskuntaa koskeviin tapahtumiin ja ilmiöihin.

Lähityö vai etätyö - lähityö sekä etätyö - jompikumpi vai vain toinen?

Toimittaja Karina Huttunen kirjoitti iltapäivällä 11.5.2023 Ylen uutisissa Itä-Suomen yliopiston ja Haaga-Helia –ammattikorkeakoulun tutkimuksesta, miten työnantajan velvollisuudet ja työntekijän oikeudet otetaan huomioon etätyössä. Työpaikoilla ei aina tiedetä kaikista etätyön lakisääteisistä vaatimuksista eikä etätyöpisteeksi kelpaa mikä tahansa.Työnantajan tuleekin varmistaa jo ennakkoon, että lakisääteiset vaatimukset toteutuvat myös etätyössä.


Pekka Korpela (2023) esitteli puolestaan aamulla 11.5.2023 YAMK-opinnäytetyönsä tuloksia aiheesta työhyvinvointia etätyön johtamisella Lapin ammattikorkeakoulussa. Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli tuottaa tietoa työhyvinvoinnista ja kehittää työntekijöiden työhyvinvointia tutkimuksiin perustuvalla laadukkaalla etätyön johtamisella. Toimeksiantaja oli Ammattiliitto Pro, jonka toiminnan perustana ovat toimihenkilöiden työehtojen ja työolojen kehittäminen, jonka avulla toimeksiantaja, sen jäsenet ja työyhteisöt voivat arvioida etätyökäytäntöjään ja niiden kehittämistarpeita.

Työolobarometrin tutkimuksen perusteella etätyöstä tulevan ulkoisista syistä erityisesti toimihenkilötehtävissä nopeasti laajasti käytetty työnteon tapa. Suomessa lainsäädäntö ei tunne etätyötä, jota säännellään kuten kaikkea muutakin työtä. Etätyöstä on ohjeistettu esimerkiksi työehtosopimuksissa ja lisäksi on olemassa eri toimijoiden suosituksia, mutta etätyön kuormitustekijöiden tunnistamiseksi ja niiden hallitsemiseksi tarvitaan lisää toimenpiteitä.

Tässä selvitettiin, miten etätyö vaikutti työhyvinvointiin ja miten etätöissä voi johtamisella edistää työhyvinvointia. Korpela käytti kehittämismenetelmänä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. YAMK-opinnäytetyössä tarkasteltiin yleensä työn eri muotoja ja työhön liittyviä kuormitus- ja voimavaratekijöitä. Työn aiheuttamia kuormitustekijöitä on pyritty hallitsemaan työn sääntelyllä. Korpela tarkasteli, miten työtä säädellään Suomessa ja minkälaista tietämyksenhallinnan käytänteitä etätyössä on käytössä ja miten niillä voidaan edistää työhyvinvointia.

Tuloksina havaittiin etätyön voivan helpottaa etätyöntekijöiden elämää ja toimivan voimavaratekijänä. Lisäksi etätyö voi altistaa esimerkiksi sosiaaliselle syrjäytymiselle ja muille etätyölle ominaisille kuormitustekijöille. Niinpä etätyössä yleinen terveys voi olla heikompaa kuin työyhteisössä toteutetussa työssä.

Kuormitustekijöiden hallinta ja etätyön johtaminen vaativat osaavaa johtajuutta, jossa otetaan huomioon etätyön erilaiset kuormitustekijät ja sosiaalisten kontaktien puutteen aiheuttamat mahdolliset tietämyksen siirtoon liittyvät haasteet. Johtajuudella ja etätyön tekemisellä yleensäkin voidaan kehittää voimavaratekijöitä ja hallita kuormitustekijöitä. Ammattiliitto Pro sai vahvistusta etätyön edellytysten kehittämiseen Korpelan (2023) YAMK-opinnäytetyöstä (kuva 1).

Kuvassa avataan sanallisesti Työhyvinvointia etätyön johtamisella opinnäytetyön kehittämisehdotuksia

Kuva 1. Ehdotettuja johtopäätöksiä tulosten perusteella (Pekka Korpela 2023.)

Vahinko ei tule kello kaulassa – vai tuleeko?

Vahingot eivät tulee todellisuudessa varoittaen. Tämä saatiin todeta 11.5.2023, kun espoolainen väliaikainen ylikulkusilta petti n. 40 siltaa pitkin kulkeneiden alta. Heistä osa 27 joutui sekä terveystarkastuksiin ja sairaalahoitoon. Tilannekuvaa ja syytä tapahtumaan alkoivat mm. OTKESin (Onnettomuustutkintakeskus) asiantuntijat selvitellä. (Ylen uutiset 11.5.2023, 12.5.2023.)

Kuva 2 Parannusesitysten.png

Kuva 2. Parannusesitysten tilannekuva -opinnäytetyön esityksessä esitelty liikenneturvallisuusstrategia (Heidi Heikkilän seminaariesitys 2023.)

Heidi Heikkilä (2023) esitteli juuri samaan aikaan YAMK-opinnäytetyössään OTI:n (Onnettomuustietoinstituutin) ja OTKESin toimintaa sekä toiminnan eroja. Tämä tarjosi tärkeää yleissivistävää, tutkittua tietoa meille seminaarissa mukana olleille. OTI ja tutkijalautakunnat antavat onnettomuustutkintojen havaintojen perusteella liikenneturvallisuuden parannusesityksiä. Heikkilä (2023) kertoi OTKESin tekevän lakisääteistä turvallisuustutkintaa, koska turvallisuustutkintalaki ohjaa OTKESin toimintaa. Laki velvoittaa turvallisuussuositusten vastaanottajien vastaavan OTKESin tiedusteluihin turvallisuussuosituksen toimenpiteitä koskien (Turvallisuustutkintalaki 525/2011 4:30.2 §).

YAMK-opinnäytetyön tarkoituksena oli löytää menetelmä, jonka avulla OTI pystyisi seuraamaan parannusesitystensä toimeenpanoa. Niinpä ajantasaisempi tilannekuva parannusesitysten toimeenpanosta edesauttaisi kansallisen liikenneturvallisuustilanteen seurantaa, mahdollistaisi liikenneturvallisuustutkimusten kohdentamista ja tukisi tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Kehittämiskysymyksenä oli, miten OTI voi ylläpitää tilannekuvaa antamiensa parannusesitysten toimeenpanosta.

Tietoperustassa tarkasteltiin tietämyksenhallintaa, tilannekuvaa ja tiedonjalostamista. Tiedolla johtamisen tavoitteena on perustaa päätöksenteko tutkimustietoon. Tietämyksenhallinta on toimintaa, jolla tietoa ja osaamista pyritään jakamaan. Tilannekuvan ylläpitäminen tarvitsee luokiteltua tietoa. Tilannetietoisuus edellyttää toimintaympäristön seuraamista, informaation analysointia ja tiedon jakamista. Kehittämismenetelmänä Heikkilä (2023) käytti kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kahdesta erillisestä julkaisutietokannasta tehtyjen hakujen jälkeen hän valitsi aineistoksi sisällön perusteella neljä suomenkielistä teosta.

Kehittämistuloksena ehdotettiin tilannekuvatietojärjestelmää. Se auttaisi ajantasaisen tilannekuvan ylläpitoa. Tietojärjestelmään voisi kerätä kaikki tilannekuvan ylläpitämisen edellyttämät tiedot yhteen paikkaan. Tämän järjestelmän tiedot tulee määritellä etukäteen ennen tietojen keräämistä. Heikkilän (2023) mukaan tilannekuvalla voi seurata parannusesitysten toimeenpanoa.

Täten voi kysyä, olisiko hyötyä vai haittaa OTIn parannusesitysten toimeenpanon seurannassa, jos se olisi samankaltainen OTKESin toiminnan kanssa. Tiedossa on, että OTIn parannusesitysten vastaanottajaorganisaatioista osa on samoja kuin OTKESin turvallisuussuositusten vastaanottajat. Parannusesitysten toimeenpanon seurannan kehittäminen ja käyttöönotto vaatii useiden asioiden samanaikaisuutta. Heikkilä (2003) ehdottaa, että seurannan kehittämisessä, tietojärjestelmän teknisessä määrittelyssä ja muiden käytännön seurantatoimenpiteiden valmistelussa löytyy aiheita eritasoisiin opinnäytetöihin.

“Kyllä hyvälle tyypille aina töitä löytyy”

Suuri osa työelämän ulkopuolella olevista osatyökykyisistä haluaisi työskennellä ja arvioi olevansa työhön kykeneviä. Panostamalla työkyvyn tuen palveluprosesseihin voidaan parantaa asiakkaan työ- ja toimintakykyä ja pysyä tai palata työelämään. TWITTER STM 19.5.2023

Johannes Hietala (2023) käsitteli opinnäytetyössään, miten yritysten ja organisaatioiden esihenkilöt voivat tukea osatyökykyisen työntekijän työssä selviytymistä erityisesti osaamisen johtamisen menetelmin. Osaamisen johtamisen menetelmät osatyökykyisten työssä selviytymisen tukena- opinnäytetyön tavoitteena oli myös selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat osatyökykyisen henkilön työssä selviytymiseen.

Opinnäytetyössä kartoitettiin lisäksi työnantajien ja esihenkilöiden valmiuksia työllistää ja johtaa heitä. Opinnäytetyön toimeksiantajana on Osaamisella työelämään - Osatyökykyisten osaamisen vahvistaminen (OSTE)-hanke. (Kuva 3.)

Kuva 3 toimeksiantaja.png
Kuva 3. Toimeksiantajan esittely (Johannes Hietalan seminaariesitys 2023)

YAMK-opinnäytetyön tietoperusta muodostui työkyvystä, osatyökyvystä ja osaamisen johtamisesta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineistoa kerättiin haastatteluin (n=5). Neljä haastateltua työskenteli esihenkilöinä Lapissa toimivissa pienissä ja keskisuurissa (pk) yrityksissä. Yksi haastatelluista työskenteli suuryrityksessä henkilöstöhallinnon tehtävässä, johon sisältyi esihenkilöiden ohjaamista työkykyyn liittyvissä asioissa.

Tähän kehittämiseen osallistuneet haastatellut henkilöt määrittelivät osatyökykyisyyden laaja-alaisesti. Esihenkilöt voivat tukea osatyökykyisen työssä selviytymistä monin tavoin, kuten työtehtävien sisältöön ja työskentelyn olosuhteisiin vaikuttamalla. Osaamisen johtamisessa korostuu vuorovaikutus ja avoin keskustelu työkykyyn vaikuttavista tekijöistä, ei jokin yksittäinen osaamisen johtamisen menetelmä. Työssä selviytymiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten osatyökykyisen henkilökohtaiset ominaisuudet ja kyvyt, sekä työtehtävien vaatimukset ja työskentelyorganisaatio.

“Tieto, joka ei jalosta ihmistä, on tarpeeton”

"Ison työllisyysuudistuksen nopea toteuttaminen huolestuttaa – rahoista ja työntekijöistä neuvottelut vielä kesken TE-palvelujen siirto kunnille on edessä kahden vuoden päästä. Nopea aikataulu haastaa kuntia työ- ja elinkeinopalvelujen isossa uudistuksessa. Vastuu työllisyyspalvelujen järjestämisestä siirtyy valtiolta kunnille vuoden 2025 alussa. Valtion TE-toimistot lopettavat toimintansa, ja kunnat tai kunnista muodostettavat työllisyysalueet ottavat julkiset työvoimapalvelut vastuulleen." INA KLUUKERI / Yle / 17.5. 7:35

Muutokset työllisyyspalveluissa heijastuvat myös työntekijöiden ja työnhakijoiden osaamisen kehittämiseen. Miten muutoksissa kyetään varmistamaan hiljaisen tiedon siirtyminen? Miten koulutusorganisaatiot yhdessä työelämän kanssa kumppanuudessa tunnistavat osaamiskuiluja ja niiden pohjalta kehittävät ammattilaisten osaamista.

Tiina Talala (2023) tarkasteli opinnäytetyössään hiljaisen tiedon hyödyntämistä yhteishankintakoulutusten hankinnassa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa yhteishankintakoulutuksissa käytössä olevat hankintamenettely sekä tunnistaa asiantuntijoiden käyttämä hiljainen tieto päätettäessä millainen hankintamenettely kulloinkin otetaan käyttöön.

Työssä tarkasteltiin työvoimakoulutusten tarkoitusta ja tavoitteita sekä palvelun merkitystä erityisesti Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella. Työn tekijä selvitti teemahaastattelun avulla, millaiset asiat ohjaavat asiantuntijaa hankintamenettelyn valinnassa, kun koulutusta on hankkimassa mukana myös työnantaja. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta eri puolilla Suomea hankintojen parissa työskentelevää ELY-keskuksen asiantuntijaa.

Tulosten mukaan yhteishankintakoulutukset nähdään erittäin merkittävänä ja vaikuttavana palveluna työnantajille. Tuloksien perusteella (kuva 4) kyettiin tunnistamaan yhteishankinta menettelyjen valintaan eniten vaikuttavia tekijöitä, kuten koulutusten toteuttamiselle asetetut aikataulut sekä koulutusten sisällöt.

Kuva 4 Hiljaisen.png

Kuva 4. Hiljaisen tiedon hyödyntäminen yhteishankintakoulutusten hankinnassa -opinnäytetyön tulokset ja ehdotukset (Tiina Talalan seminaariesitys 2023)

Lisäksi tunnistettiin mahdollisia kehittämiskohteita yhteishankintakoulutusten hankinnassa sekä organisoinnissa. Kehittämiskohteet liittyivät palvelun markkinointiin työnantajille sekä laadukkaan yhteistyön lisäämiseen sekä yhteishankintakoulutuksia hankkivien asiantuntijoiden välillä, että elinkeinoelämän parissa työskentelevien henkilöiden kanssa.

Alakkonä mua? - Kumppanuuden aalloilla ja karikoilla

Juha Luokkanen (2023) tarkasteli opinnäytetyössään Oulun seudun ammatillisen oppilaitoksen (OSAO) ja sähköalan pienten ja keskisuurten yritysten kumppanuutta ja suhteiden toimivuutta osaamisen kehittämisessä. Opinnäytetyön kysymykset olivat seuraavat: Miten OSAO ammatillisena oppilaitoksena voisi kehittää entisestään sähköalan sähköasentajien osaamista?

Millainen on sähköalan yritysten sähköasentajien osaamisen nykytila C&Q Pro ohjelmalla kartoitettuna? Mitä kartoituksesta nousee esille osaamisen kuiluna? Miten osaamista voidaan kehittää kumppanuussopimuksen kautta? Tuloksia on avattu seuraavassa kuvassa (kuva 5.)

Sanallisesti avattu sähköalan yritysten sähköasentajien osaamisen nykytila, jota on kartoitettu C&Q Pro-ohjelmalla.

Kuva 5. Työelämän kumppanuutta kehittämässä-verkostotutkimus OSAO:ssa -opinnäytetyön
tuloksia. (Juha Luokkasen seminaariesitys 2023)

Tuloksissa tulee esille myös se, että OSAO:n tarjoamat kumppanuussopimukset yrityksille ovat hyödyllisiä, mutta OSAO:n tulee selvittää tarkemmin yrityksien ajankohtaisia tarpeita ja mahdollisesti räätälöidä houkuttelevia palvelupaketteja. Kumppanuussopimuksissa sovittavat tarkastelujaksot ylläpitävät osaamisen kehittämistä asiakkaille.

Kumppanuussopimukset tuovat lisäarvoa molemmille sopijapuolille ja tätä kautta se parantaa molemminpuolista osaamista, ammattitaitoa sekä kilpailukykyä.

Lopuksi

Kaikkien edellä kuvattujen YAMK- opinnäytetöiden aiheet todellakin olivat ajassa kiinni ja erittäin ajankohtaisia sekä työelämälähtöisiä. Ohjaajina pohdimme, oliko esitystilanne aiheineen sattumaa tai koimmeko tilanteessa jotain tuttua, jota emme osanneet itsellemmekään selittää.

YAMK-opinnäytetyöt osoittavat, miten tärkeää on tehdä laajasti yhteistyötä työelämän eri tahojen ja toimeksiantajien kanssa. Näin voimme yhdessä, opiskelijat ja opinnäytetöiden toimeksiantajat ja -ohjaajat, vastata nykyisiin ja tulevaisuuden uudistushaasteisiin Lapin maakunnassa, Suomessa ja kansainvälisesti sekä toteuttaa vaikuttavaa työelämäyhteistyötä. Me voimme vastata Lapin AMKissa laajaan verkostomaiseen yhteistyöhön viemällä eteenpäin ja toteuttamalla yksin ja yhdessä TKI-toimintaan soveltuvaa slogania – olemme Pohjoista tekoa.

Tekstinä olen tuli olen jää olen myrksy olen tyven olen luja ja herkkä olen pohjoista tekoa.

Lähteet

Heikkilä, H. 2023. Parannusesitysten tilannekuva. Viitattu 22.5.2023.
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051110025

Hietala, J. 2023. Osaamisen johtamisen menetelmät osatyökykyisten työssä selviytymisen tukena. Viitattu 25.5.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052413676

Korpela, P. 2023. Työhyvinvointia etätyön johtamisella. Viitattu 22.5.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305037316

Luokkanen, J.2023. Työelämän kumppanuutta kehittämässä: verkostotutkimus OSAO:ssa. Viitattu 23.5.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051210404

Talala, T. 2023. Hiljaisen tiedon hyödyntäminen yhteishankintakoulutusten hankinnassa. Viitattu 23.5.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051210446

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Terveysalan digitaalisten ratkaisujen yhteiskehittäminen - HyTe Shower -konseptin pilotointi YAMK-koulutuksessa

9.6.2023



Kirjoittajan kasvokuvat.
Kirjoittajat: Terhi Holappa, terveysteknologian ja digiterveyden erityisasiantuntija, FM, TtM, Lapin ammattikorkeakoulu; Milla Immonen, FT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu ja Anu Kinnunen, KT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu

Lapin AMK hyvinvointi- ja terveysteknologiatoimialojen yritysyhteistyötä ja innovaatiotoimintaa edistämässä

Lapin korkeakoulujen strategian yhtenä päätavoitteena on osaamisen ja työelämän uudistaminen. Lapin ammattikorkeakoulu (Lapin AMK) pyrkii tarjoamaan opiskelijoille innostavan opiskeluympäristön, jossa digitaaliset ratkaisut, työ- ja elinkeinoelämän yhteydet sekä kytkeytyminen koulutus- ja tutkimusverkostoihin ovat olennainen osa opintoja. Niihin suunnatut toimenpidekokonaisuudet tuottavat uutta tietoa, osaamista ja välineitä tulevaisuuden ymmärtämiseen. (Lapin korkeakoulujen strategia)

Lapin AMK on tiivistänyt viime aikoina yhteistyötään hyvinvointi- ja terveysteknologian sekä sosiaali- ja terveysalan digitaalisiin ratkaisuihin liittyvien yritysten kanssa. Olemme uudistaneet yritysyhteistyöhön liittyviä verkostojamme ja vahvistaneet olemassa olevia yhteyksiä. Samalla olemme edistäneet henkilöstön hyvinvointi- ja terveysteknologiaan kytkeytyvää monialaista tiimimäistä työskentelyä ja osaamista henkilöstön edustajista koostuvassa monialaisessa HyTe -intressiryhmässämme (HyTe = hyvinvointi- ja terveysteknologia).

Digitaaliset terveyspalvelut ja terveyden edistämisen asiantuntija YAMK-koulutus ja työelämän muuttuvat tarpeet

Nopeasti muuttuva toimintaympäristö haastaa meidät uudistamaan osaamista ja ajattelua jatkuvasti. Osaaminen ei ole koskaan staattista, vaan kehittyy ja muotoutuu läpi elämän. Uutta osaamista syntyy jatkuvasti. Yhtä lailla työelämässä tarvittava osaaminen muuttuu ajan myötä ja joskus tarvitaan kokonaan uutta osaamista. Tähän vaikuttavat esimerkiksi teknologinen kehitys ja uudet innovaatiot. (Sitra 2022). On tärkeää tarjota jo opiskeluvaiheessa teknologiayritysten ja ammattilaisten kohtaamisia, jotta opiskelijat ymmärtävät työelämän osaamistarpeet ja toisaalta yritykset ymmärtävät koulutuksen tuomat mahdollisuudet.

YAMK-tutkintojen tavoitteena onkin olla työelämälähtöinen, proaktiivinen maisterikoulutus, jossa opintosisältöjä ohjaavat uusimpaan tutkimustietoon perustuvat sisällöt ja aidot työelämän oppimis- ja kehittämisprojektit. YAMK- tutkintojen rooli perustuu vahvasti työelämän uudistamiseen ja osaamisen ennakointiin. YAMK-tutkintoja voidaan joustavasti suunnata myös alueellisiin ja toimialojen kehittämistarpeisiin (Arene, 2016). Digitaaliset terveyspalvelut ja terveyden edistämisen asiantuntija -koulutuksen tavoitteena on tuottaa opiskelijalle uutta osaamista työelämän uudistuviin ja muuttuviin tarpeisiin. Koulutuksen ohjaavina tekijöinä ovat valtakunnalliset painotukset terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä digitaalisten palveluiden ja teknologisten ratkaisujen yleistyminen. Koulutuksessa opiskelee monialainen ja osaava terveysalan ammattilaisten joukko.

Keväällä 2023 pilotoimme HyTe Shower -konseptia. Tarjosimme kahdelle terveysalan digitaalisia ratkaisuja tuottavalle olemassa olevalle yritykselle sekä yhdelle potentiaaliselle tulevalle yritykselle (kehitysvaiheen hanke) mahdollisuuden sparrata tuoteideaa, kerätä käyttökokemuspalautetta tai kartoittaa tuotteen soveltuvuutta. Asiantuntijaraatina toimi tällä kertaa Lapin AMK:n Digitaaliset terveyspalvelut ja terveyden edistämisen asiantuntija (YAMK) -opiskelijat, jotka osallistuivat HyTe Shower -innovaatiotyöpajaan osana opintojaan.

Kokemuksia HyTe Shower -innovaatiotyöpajan pilotoinnista

Innovaatiotyöpajojen järjestämisvastuu jaettiin tämän artikkelin kirjoittajien kesken. Kirjoittajat olivat etukäteen yhteydessä kahteen digitaalisia ratkaisuja kehittävään yritykseen sekä yhteen kehitysvaiheen hankkeen toimijaan. Työpajan toteutuksen suunnittelussa otettiin huomioon opiskelijoiden tavoitteet. Yritykset ja hankkeen toimijat suunnittelivat kuitenkin itse toteutustavan tarpeitaan vastaaviksi. Yhteiskehittäjinä työpajoissa olivat siten opiskelijat sekä työelämän edustajat.

Innovaatiotyöpajapäivässä opiskelijat perehtyivät erilaisiin digitaalisiin ratkaisuihin ensin yhdessä. Tämän jälkeen ryhmä jakautui kolmeen osaan, päästen syvällisemmin kehittämään ja innovoimaan yhtä digitaalista ratkaisua tai pohtimaan tarpeita digitaalisille ratkaisuille työelämän edustajan kanssa yhteistyössä. Innovaatiotyöpaja toteutettiin kokonaisuudessaan Zoom ympäristössä, Jamboard -alustaa sekä Zoomin pienryhmätiloja hyödyntäen. Ryhmäkohtaisten keskustelujen jälkeen palattiin yhteiseen tilaan ja jaettiin kuulumiset kustakin ryhmäkeskustelusta muille ryhmäläisille.

Opiskelijat pohtivat yhdessä yrityksen edustajan kanssa tuotteen tai palvelun vahvuuksia ja kehitystarpeita työelämän ja asiakkaiden näkökulmasta. Innovaatiotyöpajan aikana kootun palautteen mukaan opiskelijat kokivat työskentelyn pääasiassa innostavana ja hyödyllisenä. He kokivat yritysyhteistyön tuovan työelämän kehittämisen todellisemmaksi. Heidän kokemuksensa mukaan he saivat näin uutta, työelämään kytkeytyvää tietoa sekä kokemuksen yhteiskehittämisestä yrityksen kanssa. Opiskelijat kokivat innovaatiotyöpajan laajentavan myös omia tulevaisuuden ajatuksiaan työelämän mahdollisuuksista. Innovaatiotyöpajaan olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa heidän mielestään.

“Mahtavaa, että oli yrittäjiä mukana ja linkitys työelämään tällä tavalla. Tuli myös uutta tietoa. Ajankohtaista tuulahdusta”.

“Todella mielenkiintoinen ja opettavainen päivä! Oli myös mukavaa päästä ideoimaan uusia innovaatioita!”

Lapin älykkään erikoistumisen strategia Lapin AMK:n innovaatiotoiminnan tukena

Lapin älykkään erikoistumisen strategia painottaa alueen elinkeinojen ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) toimenpiteiden vahvistamista digitaalista ja vihreää kaksoissiirtymää tukevin toimin. Strategian lähtökohtana on ajassa elävä, tulevaisuuteen katsova, laajasti maakunnan toimijoita osallistava asiakirja, joka tukee lappilaista innovaatioympäristön kehittymistä niin, että se edistää alueen kestävää kasvua. (Poikela, Heikkilä & Mäcklin 2023). Tämän strategian painopisteistä erityisesti “Hyvinvointi- ja elämyspalveluita luonnosta” sekä “Teknologiat kestävän tuotannon ja palveluiden uudistajana” resonoivat hyvinvointi- ja terveysteknologian toimialan sekä digitaalisten ratkaisujen suuntaan.

Lappi pitkine etäisyyksineen tarjoaa mielenkiintoisen lisäarvoa tuottavan ympäristön hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien digitaalisten ratkaisujen pilotoinneille. Yritykset hyötyvät Lapin ammattikorkeakoulun kanssa tehtävästä yhteistyöstä saamalla toimintaansa uutta osaamista, tietoa ja resursseja. (Lapin AMK 2023). Aikaisempien vuosien investoinnit Lapin ammattikorkeakoulun kolmen kampuksen kehittämisympäristöihin tullaan valjastamaan jatkossa entistä vahvemmin hyvinvointi- ja terveysteknologian toimialan sekä digitaalisia ratkaisuja kehittävien yritysten ja innovaattorien yhteiskehittämisen alustoiksi. Koulutuksen kannalta katsoen, edellä mainitut yhteiskehittämiseen liittyvät kohtaamiset tuottavat samalla mahdollisuuksia työelämälähtöiseen ja osaamista uudistaviin ratkaisuihin jo opintojen aikana.

Lähteet:

Arene. 2016. Ammattikorkeakoulujen maisterikoulutus osaamisen uudistajana ja kansallisena koulutusinnovaationa. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n selvitys YAMK-tutkintojen rakenteellisesta kehittämisestä. Haettu 30.5.2023. arene_ammattikorkeakoulujen-maisterikoulutus-osaamisen-uudistajana-ja-kansallisena-koulutusinnovaationa_koko-raportti.pdf

Lapin AMK 2023. Rikasta pohjoista -Yhteistyö Lapin amkin kanssa. Haettu 30.5.2023. Rikasta pohjoista -Yhteistyö Lapin AMKin kanssa.

Lapin korkeakoulujen strategia. Haettu 23.5.2023. Strategia - Lapin AMK

Poikela, Heikkilä & Mäcklin 2023. Kestävillä innovaatioilla hyvinvoiva Lappi. Lapin älykkään erikoistumisen strategia 2023–2027. Lapin Liitto. Haettu 30.5.2023. Lapin älykkään erikoistumisen strategia.

Sitra. 2022. TULEVAISUUDEN OSAAMINEN SYNTYY EKOSYSTEEMEISSÄ. Uuden osaamisjärjestelmän kuvaus. Sitran selvityksiä 204. Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä (sitra.fi)


> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Tekstiilit kiertoon - poistotekstiileille uusi elämä 

7.6.2023



Kirjoittajan kasvot.
Insinööri ja tradenomi (AMK) Heli Pesonen työskentelee asiantuntijana Uudistuvan teollisuus -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Tekstiilien kierrättämisestä on puhuttu viime aikoina paljon, mutta harva tulee pohtineeksi kuinka valtavasta määrästä materiaalia on lopulta kyse. Pelkästään Suomessa kertyy vuosittain n. 70 000 - 100 000 tonnia jätetekstiiliä (Jäärni 2021).

Kuinka suuri jätevuori se olisikaan yhteen kasaan hukattuna. Ei siis hukata sitä vaan huolletaan, lajitellaan ja kierrätetään siten, että tekstiilien elinkaaresta saadaan mahdollisimman pitkä ja elinkaarensa loppuun tulleet poistotekstiilit hyödynnetään uusiokuituina tekstiiliteollisuuden käyttöön.

Tekstiilijätteen erilliskeräysvelvoite ja tuottajavastuu

Vuonna 2021 hyväksytty jäteasetus velvoittaa yrityksiä ja kuntia tekstiilijätteen tehokkaampaan kierrätykseen ja erilliskeräyksen järjestämiseen. Jätelain mukaan kaupallisen toiminnan sekä julkishallinnon ja palvelutoiminnan harjoittajat vastaavat jätehuollon järjestämisestä ja koko jätehuoltoprosessista käsittelyyn asti.

Uudessa asetuksessa hyväksyttyjen jätemääräysten mukaan erilliskeräys on järjestettävä, jos toiminnasta syntyy suuria määriä tekstiilijätettä. Siksi uusi velvoite koskee myös tekstiili- ja muotialan yrityksiä. Lisäksi jätemääräykset ovat asteittain tiukentaneet yhdyskuntajätteen (eli asumis- ja muun vastaavan toiminnan jätteen) erilliskeräysvelvoitteita ja kierrätystavoitteita. (Suomen Tekstiili & Muoti ry 2022.) Suomessa tekstiilijätteen erilliskeräystä on käynnistetty tämän vuoden alusta, kun taas koko EU-alueella erilliskeräysvelvoite tulee voimaan vuodesta 2025 alkaen (Suomen Tekstiili & Muoti ry 2021). 

Euroopan komissio aikoo esittää tänä vuonna julkaistavassa uudessa jätepuitedirektiivissään, että EU:n jäsenmaissa toimisi harmonisoitu tekstiilien tuottajavastuu, jolloin tekstiilejä valmistavat ja maahantuovat yritykset olisivat vastuussa tekstiilien jätehuollon aiheuttamista kustannuksista. Laajennetussa tuottajavastuussa tuottajia ohjattaisiin ekomodulaatiomaksuilla kiinnittämään huomiota jätteen synnyn ehkäisyyn sekä käytöstä poistuvien tekstiilien uudelleenkäyttöön. (Saarinen 2022.) 

Poistotekstiilien keräyksen nykytilanne

Tällä hetkellä monella taholla odotellaan tilanteen selkiytymistä. Suuria investointeja ei ole järkevää tehdä ennen kuin on selvää, mikä taho tulee olemaan vastuussa poistotekstiilin keräyksestä. Moni jäteyhtiö onkin lähtenyt keräyksessä liikkeelle minimivelvoitteen mukaisesti. Sekin on jo askel eteenpäin kohti kestävämpää tekstiiliteollisuutta.

Tekstiilijätteen oikeanlainen kierrätys ei ole vielä kuluttajille aivan selkeä asia ja lajittelu vaatii vielä harjoittelua. Lapissa noin puolet keräykseen toimitetusta poistotekstiilistä on ollut sinne kuulumatonta tekstiiliä tai tavaraa. Poistotekstiilin joukkoon on päätynyt jopa sähkölaitteita ja posliiniesineitä (Nuutinen-Kallio 2023).

Mitä ovat poistotekstiilit?

Tekstiilien kierrättämisestä puhuttaessa voi muutama harmaa hius tupsahtaa ohimolle. On poistotekstiiliä, tekstiilijätettä, kierrätystekstiiliä, uudelleen käyttöä. Termien sekamelskaan olisi hyvä saada selkeyttä ja loogisuutta helpottamaan kierrätystä. Yhdelle poistotekstiili on ylätermi kaikelle tekstiilin kierrättämiselle, toiselle se voi tarkoittaa sitä tekstiilijätettä, mikä ei päädy enää tuunattunakaan käyttöön.

Kuvassa 1. on esitetty jätehierarkiaa mukaillen tekstiilijätteen vähentämisen ja kierrättämisen periaatetta. Tekstiilijätteen määrän vähentämisen perustana on jätteen synnyn ehkäiseminen. Hankitaan vaatteita ja muita tekstiilejä vain tarpeeseen, panostetaan laatuun ja kestävyyteen. Tekstiilien elinkaaren pidentämiseksi tekstiilien oikeanlaiseen huoltamiseen kannattaa perehtyä eikä reikä vaatteessa tee siitä käyttökelvotonta. Vaatteiden korjaamista helpottamaan onkin tehty uusia innovaatioita esimerkiksi vaatelaastareita.

Kuvio1_tekstiilijätteen kierrättäminen.jpg

Kuva 1. Tekstiilijätteen kierrättäminen jätehierarkiaa mukaillen.

Mikäli vaate tai muu tekstiili ei ole enää itselle tarpeellinen, on sitä turha loputtomiin omissa kaapeissa jemmata. Käyttökelpoiset tekstiilit kannattaa kierrättää uudelle käyttäjälle tai vaikka tuunata niistä itselle jotain uutta. Jatkokäyttöön kelpaamattomien tekstiilien kohdalla tulee tarkastella, onko oikea osoite poistotekstiili vai sekajäte.

Poistotekstiilien keräykseen kuuluvat sellaiset tekstiilit, joille ei ole enää muuta käyttökohdetta. Keräykseen ei kuitenkaan voi laittaa aivan mitä vain. Kuvassa 2 on esitetty poistotekstiilien lajitteluun kuuluvat ja kuulumattomat tekstiilit. Poistotekstiilin tulee olla puhdasta sekä kuivaa ja se tulee pakata tiiviisti muovipussiin siten, ettei se pääse pilaantumaan. (Kierrätys.info 2023)  

Tekstiilijätteen lajitteluohje: Poistotekstiilin keräykseen paidat, housut, hameet, takit, lakanat, pyyhkeet ja pöytäliinat. Sekajätteeseen alusvaatteet, sukat, sukkahousut, uima-asut, matot, kengät, laukut, vyöt, tyynyt, peitot, pehmusteet ja pehmoeläimet. 

Kuvio2_Poistotekstiili.jpg

Kuva 2. Jatkokäyttöön kelpaamattoman tekstiilijätteen lajitteluohje poistotekstiilien keräykseen ja sekajätteeseen (mukailtu Kierrätys.info 2023) 

Miksi tekstiilijätteen/poistotekstiilin kierrättäminen on tärkeää? 

Muoti- ja tekstiiliteollisuus kuluttaa paljon energiaa, vettä, kemikaaleja sekä uusiutumattomia luonnonvaroja. Olennaista on tekstiilien elinkaaren pidentäminen, sillä tekstiiliteollisuuden tuottamat hiilidioksidipäästöt lähes puolittuisivat, jos vaatteita käytettäisiin kaksi kertaa nykyisen käyttöajan verran. (Suomen Tekstiili & Muoti, 2023.) 

Laskentatavasta riippuen globaalisti vaatteiden ja jalkineiden valmistus tuottaa 4 - 10 % maailman hiilidioksidipäästöistä (Vuorio 2023). Kyseessä on siis vaikutuksiltaan erittäin merkittävä teollisuuden ala.

Miten poistotekstiilien kierrätys on toteutettu Lapin alueella? 

Poistotekstiilien erilliskeräysvelvoite on tullut voimaan tämän vuoden alusta. Mahdollinen tuottajavastuun tuleminen lähivuosina aiheuttaa sen, että jäteyhtiöiden ei ole vielä järkevää tehdä suuria investointeja poistotekstiilien keräyksen suhteen. Kierrätysmahdollisuudet kuitenkin tarjotaan kuluttajille vähintään lain vaatiman minimivelvoitteen mukaisesti, mahdollisesti myös kattavammin. Keräyspisteitä voi etsiä Kierrätys.info sivustolta sekä tiedustella oman alueen jäteyhtiöiltä.  

Lapin alueella haasteena on monesta muustakin yhteydestä tutut pitkät etäisyydet, harvaan asutut alueet sekä vähäinen asukasmäärä verrattuna kasvukeskuksiin. Poistotekstiilit kuljetetaan Lapin alueelta Lounais-Suomen Paimiossa sijaitsevaan kierrätyslaitokseen. Matka on pitkä, mutta sen on laskettu olevan järkevää. Sitä mukaa kun keräyksestä kertyy kokemusta, voidaan toimintamalleja kehittää eteenpäin. (Passoja 2022.)  

Yhteenveto

Tekstiilien tehokkaassa kierrättämisessä otetaan vasta ensiaskelia. Käytännöt ja vastuut hakevat vielä paikkaansa.

Kierrättäminen voi tällä hetkellä olla kuluttajille haasteellista ja epäselvää. Ohjeistuksia tulee selkiyttää, minkä lisäksi myös muiden kuin tekstiilien kierrättämisen tulisi olla niin helppoa, että eri materiaalit päätyisivät mahdollisimman suurella todennäköisyydellä oikeaan kierrätysastiaan eikä esimerkiksi sähkölaitteita löytyisi enää poistotekstiilien joukosta. Kierrättämisen onnistumiseen tarvitaankin helppoutta sekä selkeitä ja yksiseliteisiä ohjeita.

Artikkeli on laadittu osana LTKT2.0 – Lapin teollinen kiertotalous 2.0 – Lapin kiertotaloustoiminnan vahvistaminen -hanketta, jonka tavoitteena on vahvistaa Lapin alueen bio- ja kiertotaloustoimintaa. Hanketta toteutetaan yhteistyössä Lapin ammattikorkeakoulun, Kemin Digipolis Oy:n sekä Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappian kanssa. LTKT2.0 on saanut rahoituksen Lapin Liitolta, Vipuvoimaa EU:lta ja Euroopan aluekehitysrahastolta (Kuva 4). Hanke on käynnistynyt 1.6.2020 ja jatkuu 31.8.2023 saakka. (Lapin ammattikorkeakoulu 2022.) 

Lisätietoja 

Kuituus - Poistotekstiilistä tuotteeksi on tietopankki, joka sisältää runsaasti tietoa kierrätetyn tekstiilikuidun hyödyntämisestä uusien tuotteiden raaka-aineena. Poistotekstiileistä saatavia kuituja voidaan käyttää mm. Uuden langan ja kankaiden valmistuksessa myös rakennusteollisuudessa ja komposiittituotteissa. (Kuituus 2021.) 

Telaketju on tekstiilien kestävää tuotantoa, käyttöä ja kiertoa edistävä yhteistyöverkosto, jonka toiminta perustuu kiertotalouden mukaisille liiketoimintamalleille. Telaketju-verkoston tavoitteena on rakentaa Suomesta tekstiilien kiertotalouden kärkimaa. (Telaketju 2023.)  

Mitä pikamuodin jälkeen? Raportissa käsitellään tekstiiliteollisuuden siirtymää hiilivapaaseen kiertotalouteen tarkastellen samalla muutoksen aiheuttamia työllisyysvaikutuksia (Finnwatch 2022). 

Lapin AMK: Lapin AMK: Opiskelijat havainnollistavat: näin kierrätät vaatteita Lapin ammattikorkeakoulussa opiskelijatyönä tehty poistotekstiilin kierrätysohje.

Lähteet 

Finnwatch 2022. Mitä pikamuodin jälkeen? Viitattu 31.1.2023. https://finnwatch.org/fi/julkaisut/pikamuodin-jalkeen. 

Jäärni, C. 2021. Suomen tekstiilijätteestä vain noin prosentti päätyy kierrätykseen – Paimion pilottiasema muuttaa vanhan paidan uudeksi kankaaksi. Yle Uutiset 24.6.2021. Viitattu 23.1.2023 https://yle.fi/a/3-11994300. 

Kierrätys.info 2023. Poistotekstiilit. Viitattu 23.1.2023. https://www.kierratys.info/poistotekstiili/. 

Kuituus 2021. Kuituus - Poistotekstiilistä tuotteeksi. Viitattu 28.1.2023. https://kuituus.aalto.fi/ . 

Nuutinen-Kallio, T., Kukko-Liedes, P., Ojanperä, S. & Tapiomäki, R. 2023. Poistotekstiilien keräyksessä jopa puolet väärää tavaraa: kenkiä, vöitä, sähkölaitteita ja posliiniesineitä. Viitattu 20.5.2023. https://yle.fi/a/74-20026620.

Passoja, A, 2022. Viitattu 29.1.2023. https://yle.fi/a/3-12574685 

Saarinen, E, 2022. EU:n tekstiilistrategia: Pikamuoti saatava pois muodista. UusioUutiset 30.3.2022. Viitattu 23.1.2023 https://www.uusiouutiset.fi/eun-tekstiilistrategia-pikamuoti-saatava-pois-muodista/. 

Suomen Tekstiili & Muoti ry 2021. Tuore tutkimus: Suomessa syntyy 85,77 miljoonaa kiloa poistotekstiiliä vuodessa. Uutinen 17.6.2021. Viitattu 23.1.2023 https://www.stjm.fi/uutiset/tuore-tutkimus-suomessa-syntyy-8577-miljoonaa-kiloa-poistotekstiilia-vuodessa/. 

Suomen Tekstiili & Muoti ry 2022. Tekstiilijätteen erilliskeräys velvoittaa myös alan yrityksiä huolehtimaan jätehuoltonsa ajantasaisuudesta. Uutinen 24.11.2022. Viitattu 23.1.2023 https://www.stjm.fi/uutiset/tekstiilijatteen-erilliskerays-velvoittaa-myos-alan-yrityksia-huolehtimaan-jatehuoltonsa-ajantasaisuudesta/. 

Suomen Tekstiili & Muoti ry 2023. Ympäristö & ilmasto. Viitattu 31.1.2023. https://www.stjm.fi/palvelut-ja-tietoa-yrityksille/vastuullisuuspalvelut/ymparistovastuu/

Telaketju 2023. Liiketoimintaa tekstiilien kiertotaloudesta. Viitattu 28.1.2023. https://telaketju.turkuamk.fi/

Vuorio, W. 2023. Opi lisää siitä, miten pikamuoti kuormittaa ympäristöä. WWF. Viitattu 2.6.2023.  https://wwf.fi/earthhour/ideat/opi-lisaa-siita-miten-pikamuoti-kuormittaa-ymparistoa/

LTKT 2 logot.png

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Ideat, Legot ja yhteistyö – avaimet innovaatiokulttuurin vahvistamiseen

1.6.2023



Kirjoittajien kasvokuvat.
Kirjoittajat: Sirpa Kokko, DI, asiantuntija, HEI4S3-RM-hankkeen projektipäällikkö, Uudistuva teollisuus -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu ja Paula Kassinen, TaM, startup- ja innovaatioasiantuntija, LUC-TKI-yksikkö

Maailma muuttuu. Ihmisten ja organisaatioiden on sopeuduttava sekä uusiin että jo käynnissä oleviin haasteisiin. Reagoimisen lisäksi meidän on oltava itse positiivisen muutoksen ajureina.

Korkeakouluyhteisöä koskettavat eri kokoiset haasteet ja ongelmat globaalilta tasolta yksilötasolle: meihin kaikkiin vaikuttavasta ilmastonmuutoksesta sellaisiin yksilöllisiin haasteisiin, jotka vaikuttavat esimerkiksi opiskelu- tai työhyvinvointiin. Näiden ratkaisemiseksi tarvitaan ajattelua laatikon ulkopuolelta, uusia käytäntöjä ja ratkaisuja – sitä paljon puhuttua innovatiivisuutta.

Legopalikoita.
Kuva 1. Lapset ovat luontaisesti innovatiivisia. 5-vuotias tyttö innovoi ja rakensi tuulimyllyn Lego-hahmon kotitaloon talon energianlähteeksi. (Sirpa Kokko)

Innovatiivisuus on kykyä luoda ja ottaa käyttöön uusia ideoita ja toimintatapoja (Siltala 2010). Lapset ovat luontaisesti innovatiivisia ja keksivät leikkiessään huomaamattaan uusia ratkaisuja, kuten vaikkapa tuulimyllyn kotitalon energiatarpeeseen (kuva 1).

Me aikuiset taas olemme usein kaavoihin kangistuneita: uuden luominen ei tule meille yhtä luonnostaan. Monilla meistä ei ole lasten tapaan aikaa ja vapautta ideoilla leikkimiseen, ja toisin kuin lapsilla, itsekriittisyyskin voi vaivata. Monia hävettää tuoda esiin keskeneräisiä ideoita, vaikka juuri ne ovat innovaatioiden taimia.

Innovatiivisuus on ongelmanratkaisua ja vuorovaikutusta

Innovatiivisuus ei ole uusien toimintatapojen käyttöönottoa niiden itsensä vuoksi, vaan siksi, että niillä voidaan vastata erilaisiin haasteisiin. Miksi esimerkiksi keskustelevasta tekoälystä ChatGPT:stä tuli myös korkeakoulumaailmassa niin suosittu? Se toimii – vaihtelevan hyvin – esimerkiksi ideoinnin ja suunnittelun tukena silloin, kun ihmissparraajaa tai opiskelija- tai työkavereiden apua ei ole saatavilla.

ChatGPT:llä on se etu, että sille voi esittää vasta alkutekijöissään olevia ideoita ja pyytää tukea niiden kehittelyyn. Kynnys tekoälyn kanssa ideointiin on jossain tapauksessa jopa matalampi kuin muiden ihmisten kanssa. ChatGPT ei korvaa inhimillistä vuorovaikutusta, mutta sen kanssa ei myöskään tarvitse hävetä tyhmiä kysymyksiä.

Meillä Lapin ammattikorkeakoulussa on valtavasti monialaista osaamista, ideoita ja luovaa ajattelua. Joskus se jää kuitenkin piiloon, pienen ryhmän sisälle tai keskusteluihin ChatGPT:n kanssa. Me kaikki kuitenkin tarvitsemme myös ihmisten, opiskelu- ja työkavereidemme, kannustusta ja tukea: lupaa ideoida uutta, jakaa hiomattomia ajatuksiamme, kokeilla ja epäonnistua.

Organisaatiotason innovatiivisuus

Organisaation innovatiivisuus tarkoittaa sen kykyä luoda ja ottaa käyttöön uusia ideoita ja toimintatapoja, jotka vastaavat johonkin haasteeseen tai ongelmaan. Organisaation innovatiivisuus lähtee tietenkin ruohonjuuritasolta: meistä ihmisistä.

Lapin ammattikorkeakoulu on monialaisen osaamisensa sekä idearikkaiden opiskelijoidensa ja henkilökuntansa ansiosta ainutlaatuisessa asemassa myös organisaatiotason innovatiivisuudessa ja nykyisiin ja tuleviin haasteisiin vastaamisessa.

Ammattikorkeakoulussa innovatiivisuus voi tarkoittaa esimerkiksi koulutusten ketterää kehittämistä ja uusiin tarpeisiin vastaavia opetusmenetelmiä, uutta luovaa TKI-toimintaa sekä yhteiskehittämistä yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin kanssa. Eri alojen yhteistyö, kannustava ja mahdollistava johtajuus, kansainvälisyys sekä kokeilukulttuurin tukeminen edistävät innovatiivisuutta.

Innovatiivisessa korkeakoulussa jokainen uskaltaa sanoa ääneen yksilölliset haasteensa ja ideansa tasavertaisena yhteisön jäsenenä. Innovatiivinen korkeakoulu satsaa myös opiskelijoidensa ja henkilökuntansa hyvinvointiin, sillä vain niin taataan resurssit uuden luomiseen.

Hyvät käytännöt esiin

Lapin ammattikorkeakoulussa innovatiivisuutta tuetaan muun muassa työhyvinvointiin panostamalla, työtapojen joustavuudella ja kannustamalla tuomaan omia ideoitaan julki. Esimerkiksi Uudistuva teollisuus -osaamisryhmässä on otettu käyttöön taulukko, jonne voi kirjata ideoita uusista hankkeista, opinnäytetyöaiheista ja kehittämiskohteista. Miten tämä nostettaisiin sadanteen potenssiin? Miten levittäisimme vain yhden opiskelualan tai osaamisryhmän innovatiivisia ratkaisuita kaikkien hyödyksi?

Miten saisimme kaikkien äänet kuuluville? Millaisilla innovaatioilla saisimme kaikki mukaan luomaan korkeakouluyhteisöä, jossa ei pelätä kokeilla uutta yli opintoalarajojen? Miten kannustaisimme työkaveria ideoimaan ja loisimme ilmapiiriä, jossa lähdetään rohkeasti puhumaan ideoista ja myös testaamaan niitä?

Mitä jos koko Lapin ammattikorkeakoulu olisi korkeakoulutuksen sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvoinnin innovaatiolaboratorio, jossa uusia ideoita voisi testata matalalla kynnyksellä ja epäonnistumista pelkäämättä?

Nyt on aika tuoda esiin ratkaisut yksilöä, organisaatioita tai laajempaa joukkoa koskeviin haasteisiin!

Ohjausryhmä innovatiivisuuden vahvistamiseksi

Lapin ammattikorkeakoulussa perustettiin vuonna 2022 organisaation innovatiivisuutta vahvistava ohjausryhmä. Ryhmässä on edustus Lapin ammattikorkeakoulun eri henkilöstö- ja osaamisryhmistä. Ryhmän puheenjohtajana toimii startup- ja innovaatioasiantuntija Paula Kassinen LUC-TKI-yksiköstä.

Ohjausryhmä on kokoontunut kaksi kertaa, joten sen työ on vasta alussa. Ohjausryhmän perustamisen taustalla on tavoite innovatiivisuuden kasvattamisesta ja levittämisestä ohjausryhmäläisten kautta koko organisaatioon. Tuo siis, kirjoittajien kautta, ideasi ja haasteesi, jolle ei vielä ole löytynyt ratkaisua, ohjausryhmälle levitettäväksi ja ratkaistavaksi!

HEI4S3-RM-hanke

Lapin ammattikorkeakoulun sisäisen innovatiivisuuden ohjausryhmän perustaminen on HEI4S3-RM-hankkeen (Building Ecosystem Integration Labs at HEI to Foster Smart Specialization and Innovation on Sustainable Raw Materials) yksi keskeisistä toimenpiteistä. Hankekonsortiossa on ukrainalaisen korkeakoulun mukaan liittymisen jälkeen kymmenen hankepartneria (Lapin AMK 2022).

Kansainvälistä hanketta rahoittaa Euroopan teknologiainstituutti EIT, ja se toteutetaan 1.7.2022–30.6.2024 osana EIT:n HEI-aloitetta (Innovation Capacity Building for Higher Education). Hankkeen keskeisenä tavoitteena on kehittää hankkeessa mukana olevien korkeakoulujen innovaatiokulttuuria.

Kehitystä Lego-palikka kerrallaan

Korkeakoulun innovatiivisuuden ja innovaatiokulttuurin kehittämiseen tarvitaan kaikkia. Tarvitaan propellipäistä Insinöörihulluutta, ennakkoluulotonta uuden kehittämistä ortotopologian dosentti Aapo Heikkilän (Huttunen 2022) malliin sekä lapsenmielistä luovuutta ja kokeilua. Korkeakoulujen toiminta kehittyy ja innovaatiokulttuuri vahvistuu yksi Lego-palikka kerrallaan.

Lähteet

Huttunen, P. (2022). Ortotopologian dosentti Aapo Heikkilä palaa yliopistolle: Markku Pölösen ohjaama näytelmä on riemastuttava henkilökuva poikkeusyksilöstä. https://www.oulunylioppilaslehti.fi/ortotopologian-dosentti-aapo-heikkila-palaa-yliopistolle-markku-polosen-ohjaama-naytelma-on-riemastuttava-henkilokuva-poikkeusyksilosta/

Lapin AMK (2022). Building Ecosystem Integration Labs in HEI project. News release. 14.9.2022. https://www.lapinamk.fi/news/Building-Ecosystem-Integration-Labs-in-HEI-project/5elead2b/2c7b5205-a7fe-47c9-84e6-ee57ce18f0a2

Siltala, R. (2010). Innovatiivisuus ja yhteistoiminnallinen oppiminen liike-elämässä ja opetuksessa. Turun yliopiston julkaisuja, sarja – ser. C tom. 304. Turku. https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/63301/AnnalesC304Siltala.pdf

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Tekoälyllä tehoja yrityksen markkinointiin

22.5.2023



Kirjoittajan kasvot.
YTM ja väitöskirjatutkija Kati Koivunen työskentelee lehtorina Vastuullisten palveluiden -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Tekoäly on noussut yhdeksi markkinoinnin tärkeimmistä työkaluista. Sen avulla yritykset ja brändit voivat kerätä, analysoida ja hyödyntää suuria tietomääriä, mikä parhaimmillaan johtaa toiminnan tehostumisen lisäksi parempaan päätöksentekoon ja asiakaskokemukseen. Tästä näkökulmasta tekoälyn käyttö markkinoinnissa auttaa yritystä koosta riippumatta kestävän kilpailuedun saavuttamisessa.

Tekoälyn hyödyntämisessä markkinoinnissa on valtavasti vaihtoehtoja. Tässä kirjoituksessa esittelen neljä esimerkkiä, joiden avulla niin pienet kuin suuremmatkin yritykset ja brändit voivat hyödyntää tekoälyä vastuullisesti.

1. Markkinointistrategioiden parantaminen

Tekoälyä hyödyntämällä markkinoijat voivat analysoida asiakaskäyttäytymistä, ennustaa kysyntää, personoida mainoksia ja optimoida kampanjoita. Esimerkiksi Neste on kertonut käyttävänsä tekoälyä digitaalisen markkinoinnin kampanjoissaan. Nesteellä tekoälyä on onnistuneesti hyödynnetty esimerkiksi asiakasdata-analyysissä ja personoitujen mainosten luomisessa. Myös pk-yritykset voivat käyttää tekoälyä samoin.

Esimerkki: Syötä tekoälysovellukseen strukturoimatonta asiakasdataa, kuten arvosteluja, kommentteja, sosiaalisen median viestejä ja pyydä tekoälyä analysoimaan data ja listaamaan siitä löytyviä keskustelunaiheita, mielipiteitä ja trendejä. Tulosten avulla voit esimerkiksi ennakoida asiakkaiden tarpeita ja markkinatrendejä sekä kehittää tuotteita/palveluita, jotka vastaavat asiakkaidesi tarpeisiin ja mieltymyksiin. Asiakastuntemus on avain myös personoitujen markkinointisisältöjen tuottamisessa. Personointi on vastuullista, sillä se vähentää mainosten näyttämistä henkilöille, jotka eivät ole kiinnostuneita niistä, mikä parantaa niiden tehokkuutta ja vähentää hukkaklikkauksia.

2. Sisällöntuotanto

Tekoälyn hyödyntäminen sisällöntuotannon eri vaiheissa on helppoa. Itse olen käyttänyt tekoälyä tekstien tiivistämiseen, sisältöjen ideointiin ja raakatekstin tuottamiseen. Artikkelit, blogipostaukset, ohjeistukset, uutiskirjeet ja vaikka some-postauksen sisällöt syntyvät nopeasti tekoälyn avulla.

Esimerkki: Kirjoita teema tai kysymys, jota haluat käsitellä, ja pyydä esimerkiksi ChatGPT:ä antamaan sinulle aiheeseen liittyviä ideoita. “Kirjoita tekoälyä markkinoinnissa käsittelevä 1500 merkin mittainen blogipostaus, joka on suunnattu pk-yrityksille. Sisällytä postaukseen neljä vinkkiä siitä, kuinka tekoälyä voi hyödyntää.”

3. Verkkosisältöjen hakukoneoptimointi

Tekoäly on omiaan myös hakukoneoptimoinnissa (SEO), sillä sitä voi käyttää tunnistamaan relevantteja avainsanoja ja ymmärtämään asiakkaiden hakukäyttäytymistä. Tämä auttaa markkinoijaa yrityksen verkkosivujen optimoinnissa mikä puolestaan nostaa yrityksen sijoitusta hakukoneiden hakutuloksissa.

Esimerkki: Syötä toimialaasi tai tuotteeseesi liittyvä aihe esimerkiksi Answer the Public -verkkotyökaluun, joka tarjoaa tietoa ja ideoita hakukoneoptimointia varten. Kuvassa 1 on esimerkki työkalun ilmaisversiolla tehdystä hausta “tekoäly markkinoinnissa”. Työkalu tarjoaa näihin avainsanoihin liittyviä kysymyksiä ja avainsanakombinaatioita, joita käyttäjät ovat hakeneet Googlessa liittyen tiettyyn avainsanaan. Tämä tieto auttaa ymmärtämään, mitä käyttäjät etsivät tietystä aiheesta ja millaisia kysymyksiä heillä on mielessään. Näiden tietojen avulla markkinoijat voivat saada ideoita sisällön tuottamiseen, joka vastaa käyttäjien kysymyksiin ja tarpeisiin ja verkkosivustojen optimointiin.

tekoäly markkinoinnissa.png


Kuva 1 Tekoälypohjainen Answer the Public verkkosovellus tuottaa visuaalisen raportin yleisön käyttämistä kysymyksistä ja hakusanoista tiettyyn aiheeseen liittyen.

4. Digitaalinen asiakkuudenhallinta

Tekoälyllä voidaan myös tukea yrityksen digitaalista asiakkuudenhallintaa. Yksi asiakkaalle näkyvimmistä tavoista ovat chatbotit, joita hyödyntävät esimerkiksi teleoperaattorit. Mikäli botti pystyy tunnistamaan ja ohjaamaan ostoaikeissa olevat kävijät ja auttamaan heitä ostoprosessissa eteenpäin, voi botin käyttö parantaa asiakaskokemusta ja lisätä asiakastyytyväisyyttä. Toinen etu ovat suhteellisen helposti mitattavat resurssisäästöt. Esimerkiksi Telialla chatbotin on laskettu säästävän 18 hengen työpanoksen.

Tekoälyä käytettäessä on tärkeää huomioida vastuullisuus- ja turvallisuuskysymykset

Tekoälyyn liittyy useita riskejä, kuten tietosuoja- ja tietoturvariskit sekä syrjinnän mahdollisuus. Esimerkiksi, jos markkinointialgoritmi perustuu stereotypioihin, se voi kohdentaa mainoksia tiettyyn ryhmään ihmisiä sen sijaan, että kohdistaisi mainoksia kaikille potentiaalisille asiakkaille. Tämä voi johtaa syrjintään ja eriarvoisuuteen. Markkinoijan tulee varmistaa myös tietosuojauskäytännöt sekä yksityisyydensuoja, jottei tekoäly voi kerätä henkilökohtaisia tietoja, joita asiakkaat/kuluttajat eivät halua jakaa.

Tekoälyn vastuulliseen ja turvalliseen käyttöön liittyy tietokirjailija Antti Merilehdon mukaan kaksi peukalosääntöä:

1) Älä syötä palveluun henkilötietoja, ei omia tai asiakkaan henkilötietoja

2) Syötä palveluun vain tietoja, jotka voisit printattuna jättää lounasravintolan pöydälle.

Lisäksi on huomioitava, että tekoäly on siinä mielessä inhimillinen, että se myös tekee virheitä. Tekoäly tekee faktavirheitä tai se voi syyllistyä plagiointiin. Siksi on tärkeätä tarkistaa tiedot ja niiden luotettavuus sekä huolehtia tekijänoikeuksien noudattamisesta. Tekijänoikeussuojattujen sisältöjen, kuten kuvien, musiikin tai elokuvien, käyttöön liittyy usein rajoituksia, joita tekoäly voi kunnioittaa tai ohittaa sen mukaan, kuinka se on ohjelmoitu. Vastuu tekijänoikeuksien noudattamisesta on aina markkinoijalla.

Vastuullinen tekoälyn käyttö markkinoinnissa auttaa rakentamaan brändiä ja luottamusta kuluttajien keskuudessa. Kun yritykset käyttävät tekoälyä vastuullisesti, se osoittaa sitoutumista kuluttajien hyvinvointiin ja yksityisyyden suojaan. Tämä voi auttaa rakentamaan pitkäaikaista suhdetta kuluttajiin ja luottamusta yritykseen/brändiin.

Tekoälyä pidetään keskeisenä tulevaisuuden teknologiana, minkä vuoksi onkin tärkeää pysyä ajan tasalla sen kehityksestä ja käytöstä markkinoinnissa. Yritykset, jotka hyödyntävät tekoälyä tehokkaasti ja vastuullisesti, voivat saavuttaa kilpailuetua markkinoilla ja rakentaa parempaa asiakaskokemusta.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 



Koira kouluopetuksen tukena

17.5.2023



Kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
Kirjoittajat: Henna Baas, projektipäällikkö, Pohjantähtiopisto ry. ja Johanna Majala YTM, lehtori, Osallisuus ja toimintakyky -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu.

Logo

Koira oppimisen tukena

Kiinnostus koirien käyttämisestä apuna perus- lukio- ja ammatillisessa opetuksessa on kasvanut. Opetushallitus on laatinut ohjeistuksen yhdessä Allergia-, iho- ja astmaliitto ry:n, Kennelliitto ry:n ja Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n sekä koulutuksen järjestäjän edustajan kanssa tilanteisiin, joissa suunnitellaan koira-avusteista työskentelyä oppilaitoksessa.

Mietittäessä koira-avusteisuuden hyödyntämisestä, on lähtökohtana pohtia, sopiiko koira-avusteinen toiminta kyseiseen oppilaitokseen sekä millaiset pedagogiset tai hyvinvointiin perustelut toiminnalle on olemassa. Päätöksen tekee opetuksen/koulutuksen järjestäjä. (OPH.)

Koulussa koira on opettajan työväline, joka antaa uusia välineitä työhön. Kyseessä on oppiminen koiran avulla sekä koiran kanssa. Opetustilanteesta hyötyy sekä opettaja että opetettava.

Oppive-hankkeessa tutustuimme koiran hyödyntämiseen opetustilanteessa. Hankkeessa kokeillaan ja kehitetään erilaisia yksilö- ja ryhmämuotoisia toimintoja erilaisissa toimintaympäristöissä. Lähtökohtana on hyödyntää luonto-, taide- ja eläinavusteisuutta nuoren itsenäistymisen tukemiseksi nivel- ja siirtymävaiheiden vahvistamiseksi. Koiran hyödyntäminen nuorten opetuksessa ja toiminnoissa onkin ollut luonnollinen osa Oppive-hanketta, ja siitä tullut palaute ja kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia.

Eläintenkouluttaja ja yhteisöpedagogi Sini Ruohonen käyttää koira-avusteisessa työskentelyssään apunaan saksanpaimenkoiraansa Tuittua sekä valkoistapaimenkoiraansa Lumoa. Koiraparivaljakko toimii apuna erilaisissa oppimiseen liittyvissä tilanteissa aktiivisina toimijoina, tekemisen kohteina tai läsnäolijoina.

Koirien luonteenpiirteet ja ominaiset taipumukset määrittävät osaltaan niiden taitoja ja valmiuksia toteuttaa erilaisia tehtäviä. Ruohosen koirista Lumo on rauhallisempi ja sosiaalisissa tilanteissa viihtyvä tennispallon rakastaja, kun taas Tuittu on luonnostaan sosiaalisesti vetäytyvämpi, mutta ruualla helposti motivoitava tempputaituri.

Isohko koira makaa rauhallisen oloisena viltillä.

Kuva 1. Kaverikoira Lumo

Työskentelytehtävien valitseminen koirayksilölle sopiviksi on osa menetelmäosaajan ammattitaitoa. Sini Ruohonen on ollut useita kertoja mukana Oppive-hankkeen koira-avusteisen pedagogiikan esittelyissä sekä opetustilanteissa. (Ruohonen.)

Opitaan yhdessä koiran kanssa

Ideana koulukoiratoiminnassa on tuoda koira kouluun osana oppimista ja opettamista, koira on siis pedagoginen väline. Parhaimmillaan koulukoira motivoi oppimaan, rauhoittaa vilkasta luokkaa sekä tuo toiminnallisuutta oppimiseen. (Liikkuva koulu.) Koira voi esimerkiksi toimia lukemisen apuna kuunnellen, kun lapset lukevat tarinoita. Koiralla on rauhoittava merkitys, mikä auttaa esimerkiksi lukemaan ja keskittymään tehtävien tekemiseen.

Seuratessamme opetustilannetta, jossa koirat olivat mukana, huomioimme koirien vaikutusta nuoriin. Heti koirien tultua luokkatilaan tunnelma muuttui rauhalliseksi ja innostuneeksi. Koirat kiertelivät tutustumassa luokassa oleviin innokkaasti tervehtien, mutta antaen mahdollisuuden olla myös huomioimatta itseään. Jokainen nuori halusi koskea ja silitellä koiria.

Luokassa koira on osallisena tekemässä erilaisia tehtäviä. Sini Ruohonen käyttää koiriaan apuna esimerkiksi ryhmäytymisessä ja tutuksi tulemisessa, tavaroiden nostamisessa ja noutamisessa sekä käsikosketuksella tai tassunannolla toimivassa tietokilpailussa aktiivisena agenttina. Lisäksi koirien tehtävät voivat olla vapaamuotoisempia, kuten oppilaiden ohjattavana oleminen tempuissa ja etsintäleikeissä, ilon ja rentouden tuominen luokkaan palloleikkien kautta tai vaikkapa oppilaiden liikuttaminen luokkahuoneen ja koulurakennuksen ulkopuolelle. Koulukoira motivoi oppilaita liikkumaan, tekemään ja rauhoittumaan.

Koulukoira motivoi oppilaita

Pelkkä koiran läsnäolo luokkahuoneessa antaa oppilaille useita vaihtoehtoisia tapoja purkaa tekemisen tarvetta opetuksen häiritsemisen sijasta. Koiraa voi opetuksen aikana rapsuttaa tai tehdä sille pieniä hoitotoimenpiteitä, kuten harjata turkkia.

Tutkimusten mukaan koiran koskeminen vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin monin eri tavoin. Koskettamisen tarve on ihmiselle myöskin primitiivinen reaktio, joka vapauttaa ihmisen elimistössä kemiallisen mielihyvän purkauksen. Sen vaikutus ihmiseen on kokonaisvaltainen. Koiraan ei kuitenkaan tarvitse edes koskea, sillä pelkkä koiran läsnäolo tuo myönteisiä vaikutuksia ihmiseen. (Koira hyvinvoinnin tukena, 2017.)

Kaksi koiraa makaa viltillä ja kolme henkilöä silittävät niitä.
Kuva 2. Hoitotoimet käynnissä.

Tuittua ja Lumoa sai tunnin aikana hoitaa, eli harjata ja leikata kynsiä. Hoitotoimenpiteiden aikana oppilaat keskittyivät koiran hoitamiseen rauhoittuen. Tämä mahdollistaa myös samanaikaisen opetuksen kuuntelemisen.

Tuitun toimiessa apurina äänestyksessä ja korttien tuomisessa, oli tunnelma innostunut. Koiran ottaessa vastaan pienimuotoisia käskyjä ja totellessa nuorta, toi se selkeästi tyytyväisyyttä ja onnistumisen kokemuksia nuorille. Tuntien päätyttyä nuoret kertoivatkin, että heille jäi positiivinen kokemus ja he tykkäsivät koirien läsnäolosta.

Koira seisoo viltillä paperilappujen keskellä.

Kuva 3. Tuittu ennustaa.

Lopuksi

Ammattimainen koira-avusteinen toiminta on lisääntynyt Suomessa. Kyseessä on tavoitteellinen toiminta, joka edellyttää koiraohjaajalta oman ammatillisuuden lisäksi koulutusta koiran käyttämisestä työparina kasvatusalalla.

Eläinavusteinen työskentely liitetään yleensä yhdeksi Green Care -menetelmäksi. Green Care -menetelmät ovat yksi osa hyvinvointi- ja terveyspalveluita, jotka sisältävät eläin- ja maatila-avusteisuuden. Toiminta on ammatillista ja tavoitteellista, tarkoituksena edistää ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. (Kahilaniemi, 2016.)

Lähteet:

Kahilaniemi E. 2016. Eläinavusteinen interventio – asiakkaan toiminnallisuuden tukeminen koira-avusteisin menetelmin. Tampere: Voimatassu Ky

Koira hyvinvoinnin tukena 2017. Viitattu 28.4.2023 Koira hyvinvoinnin tukena - Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä (kasvatus-kuntoutuskoirat.fi)

Liikkuva koulu. Viitattu 28.4.2023. Vuh! Koulukoira toiminnallistaa oppimista - Liikkuva koulu

Opetushallitus. Viitattu 28.4.2023. Koirat koulussa – koira-avusteisen toiminnan ohjeistus oppilaitoksille | Opetushallitus (oph.fi)

Ruohonen S. yhteisöpedagogi, eläintenkouluttaja. Puhelu 4.5.2023.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Verkostoidu, seuraa asiakasta, ennakoi tulevaa… entä jos!

15.5.2023



Kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
Kirjoittajat: Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu; Anssi Tarkiainen, KTT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu ja Maarit Tihinen, FT, yliopettaja (TKI), Lapin ammattikorkeakoulu

Taustaa

Pohjoinen johtamisen foorumi - uudistavilla toimintamalleilla kasvuun ja kehitykseen -hanke on päättymässä. Alla olevaan kuvaan on kiteytetty hankkeen sisältöä: tavoitteet, toteutusmuodot sekä tulokset (Kuva 1).

Kuvassa on kolme samaan suuntaan etenevää nuolta, joiden sisällä on tekstuaalisesti avattuna POJOF-hankkeen tavoitteita, toteutusta ja odotettuja tuloksia.

Kuva 1. Pohjoinen johtamisen foorumi -hankkeen tavoitteet, toteutus ja odotetut tulokset.

Tässä blogikirjoituksessa tuomme terveiset hankkeen neljännestä ja samalla viimeisestä seminaarista, joka järjestettiin huhtikuun 2023 lopussa Rovaniemellä hybriditilaisuutena teemalla Verkostojen johtaminen.

Pohjoinen johtamisen foorumi -hankkeen loppuseminaarissa tarkasteltiin verkostojohtamista tässä ajassa ja tulevaisuudessa asiantuntijoiden johdatuksella. Tavoitteena oli tarjota kuulijoille asiantuntijatietoa verkostojohtamisesta, kehittämisen työkaluja, vertaisoppimista ja tilaisuus verkostoitumiseen. Verkostojen hyödyntäminen johtamisessa- paneelikeskustelulla ja Kohti tulevaa -työpajassa tarjosimme osallistujille mahdollisuuden vaikuttaa Pohjoinen johtamisen foorumin tulevaisuuteen ja rakentuvaan toimintamalliin.

Seminaarin avasi hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, yrittäjä Kerttu Helynen. Hän korosti puheenvuorossaan tulevaisuuden tärkeyttä: ”johtamisessa ei saa olla menneisyyden vankina, vaan pitää katsoa eteenpäin ja ennakoida tulevaa”. Maailman näkeminen avarana ja siihen liittyen verkostoituminen antaa paljon mahdollisuuksia myös yritysten vastuullisuuteen ja sen kehittämiseen.

Johtajan uskottavuus ilman verkostoja

Myyntijohtaja ja kirjailija Aide Tonts herätteli alkuun kuulijat pohtimaan kysymystä: Voiko vailla verkostoja oleva asiantuntija, johtaja tai yrittäjä olla uskottava?

Aide Tonts aloitti vahvasti esittämällä tilastotietoa verkostojen tärkeydestä: 74 % johtajista kokee olevansa tekemisissä verkostojen kanssa. Tonts viittasi Geert Hoffsteden kulttuuritutkimuksiin, joiden mukaan Pohjoismaissa, Suomi mukaan lukien, työkulttuuri perustuu vahvasti verkostojen hyödyntämiseen ja luottamukseen. Tontsin mukaan verkostojen tärkeys tiedostetaan, mutta jopa 70 % ylemmän johdon edustajista myöntää, että heiltä puuttuu kokemusta ja osaamista verkostojen luomisesta ja johtamisesta. Tonts viittasi myös Sitran tutkimukseen, jonka tulosten mukaan vain 6 % suomalaisista kokee verkostoitumisen vahvuutenaan.

Taustoitettuaan tätä epäsopusuhtaa verkostojen tärkeyden ja koetun verkosto-osaamisen välillä, Tonts siirtyi käsittelemään sosiaalisen pääoman rakentumista verkostoissa. Verkostoissa muodostuu sosiaalista pääomaa, josta on monenlaista hyötyä. Yrityksiä perustavat ihmiset, joilla on verkostoja ja sosiaalista pääomaa. Sosiaalinen pääoma auttaa veto- ja erityisesti pitovoiman luomiseen. Aide Tontsin mukaan on tärkeää ymmärtää, että tätä sosiaalista pääomaa syntyy, kun itse jakaa omaa osaamistaan verkostolleen.

Tonts kertoi erilaisista verkostoista eritellen toisistaan henkilökohtaiset verkostot, operatiiviset tai kehitykselliset verkostot, ja strategiset verkostot (Kuva 2). Tontsin mukaan strategiset verkostot ovat johtajille tärkeimpiä, mutta samaan aikaan myös epämääräisimpiä ja vaikeampia määritellä.

Kuviossa on kolme soikiota, jotka leikkaavat osin toisensa. Soikioiden sisällä on tekstit: operatiivinen/kehityksellinen, henkilökohtainen ja strateginen. Kolmen soikion leikkauskohdasta nousee portaat ja nuoli osoittaa taivaalla olevaa kuuta kohti.


Kuva 2. Erilaisia verkostoja: henkilökohtainen, operatiivinen ja strateginen. Kuva Aide Tonts 2023.

Tonts kertoi myös vinkkejä verkostojen kehittämiseen. Hän suositteli varmistamaan, että omassa verkostossa on mukana myös z-sukupolven ja milleniaalien edustajia. Hän esitteli myös ”super connectorin” käsitteen, mikä viittaa menestyksekkäisiin verkostoitujiin. Tontsin mukaan on hyödyllistä miettiä kahta kysymystä:

1) Ketkä omasta verkostostasi ovat antaneet sinulle neuvoja ja jakaneet verkostojaan sinulle? ja

2) Kenet sinä olet esitellyt heille?

Analysoimalla omia toimintatapoja verkostoissa työskentelemisestä pystyy tunnistamaan omia verkostoitumisosaamiseen liittyviä tarpeita. Verkostoitumistaitoja on mahdollista harjoittaa ja kehittää.

Kolme avainta tulevaisuuteen: ennakoi, innovoi, kommunikoi

Futuristi ja kirjailija Elina Hiltunen esitti alustuksessaan vastauksia kysymykseen tarjoamalla näkökulmia ja työkaluja ennakointiin, innovointiin ja kommunikointiin. Hänen mielestään ennakointi on tulevaisuuteen varautumista ja tarkoituksena ei ole tuoda vastauksia, vaan kysymyksiä tulevaisuudesta. Hän kehotti kuulijoita tutustumaan kokoamallaan sivustolla oleviin megatrendeihin (Kuva 3) ja erilaisiin tulevaisuustyökaluihin (kuva 4).

10 neliötä, joiden sisälle on kuvattu kuhunkin yksi 2020-luvun megatrendi: 1) ilmastonmuutos, 2) ekokriisi, 3) väestönkasvu, 4 väestörakenteen muutos, 5) kaupungistuminen, 6) globalisaatio, 7) vaurauden ja kulutuksen kasvu, 8) eriarvoistuminen, 9) digitalisaatio ja 10) teknologian kehitys.
Kuva 3. Megatrendit 2020-luvulle. Kuva Elina Hiltunen Futuregraphics :: Elina Hiltunen (whatsnext.fi).

Hiltusen mukaan kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta, ja siksi tulevaisuutta tulee ennakoida. Hiltunen herättelee omaksumaan ”entä jos” -ajattelutyylin, jossa varaudutaan erilaisiin yllätyksiin. Hiltunen kiteyttää ajatuksen toteamalla, että: ”Pitää olla nöyrä tulevaisuuden äärellä, mutta ei saa nöyristellä”.

Tulevaisuuskenttätyökalu (Kuva 4) auttaa ennakointiprosessissa keräämään trendejä sekä heikkoja signaaleja yhteiskunnan eri sektoreilta. Megatrendillä tarkoitetaan maailmanlaajuista yleistä kehityssuuntaa tai muutosprosessia, jolla odotetaan olevan suuria ja pitkäaikaisia vaikutuksia yhteiskunnassa. Heikolla signaalilla puolestaan tarkoitetaan tapahtumaa tai ilmiötä, joka on jonkinlainen ensimmäisenä merkki tulevasta muutoksesta. Tyypillisesti se määritellään ilmiönä, jonka tapahtumisen todennäköisyys on matala, mutta jos se tapahtuu ja voimistuu, sen seurausvaikutukset ovat suuret.

Kuvassa on ympyrän muodossa avattu tulevaisuuskenttä työkalun 12 sektoria: 1) terveys- ja hyvinvointi, 2) talous, kauppa, teollisuus ja yritykset, 2) työelämä ja koulutus, 4) liikenne, logistiikka ja matkustaminen, 5) politiikka ja lainsäädäntö, 6) media, viihde, taide ja internet, 7) asuminen ja kaupungit, 8) kansainvälisyys ja turvallisuus, 9) ruoka ja maatalous, 10) ympäristö, resurssit, luonto ja ilmastonmuutos, 11) teknologia ja digitalisaatio, 12 yhteiskunta, ihmiset ja arvot.


Kuva 4. Tulevaisuuskenttä-työkalu. Kuva Elina Hiltunen Futuregraphics :: Elina Hiltunen (whatsnext.fi).

Tulevaisuuden ennakoimisajatuksen omaksumiseen Hiltunen antaa “Ennakoinnin kaavan”:

Ennakointi = faktat + mielikuvitusFaktat pitävät sisällään asioita, joita on tapahtunut, kun vastaavasti mielikuvitus avauksia “mitä, jos?”. Hiltunen avaa kaavassa esiintyvien faktojen ja mielikuvituksen hyödyntämistä ennakoinnissa esittelemällä ennakoinnin käsitteistöä:

1. Villit kortit ovat tapahtumia, joiden toteutumisen todennäköisyys on pieni, mutta tapahtuessaan ne ovat nopeita ja niillä on suuria vaikutuksia. Esimerkkeinä villeistä korteista Hiltunen mainitsee vaikkapa sodan tai auto-onnettomuuden.

2. Harmaat sarvikuonot ovat uhkia, jotka ovat ilmiselviä, mutta niihin ei ole kiinnitetty huomiota. Esimerkki tällaisesta on vaikkapa viestintäverkkojen pettäminen.

3. Megatrendit ovat suuria, globaaleja pitkäkestoisia trendejä, esimerkkeinä vaikkapa kaupungistuminen ja digitalisaatio.

4. Heikot signaalit ovat tässä päivässä havaittavia outoja asioita, jotka voivat kertoa jotain tulevaisuuden muutoksesta.

Hiltusen mukaan yksi heikko signaali ei kerro itsessään mitään, mutta useiden heikkojen signaalien esiintyminen yhdessä voi kertoa jotain tulevasta muutoksesta. Heikkojen signaalien havaitsemisen lähteeksi Hiltunen luettelee useita vaihtoehtoja, kuten lapset ja nuoret, konferenssit ja seminaarit, matkailu, ”oudot tyypit”, oppilaitokset ja start-up yritykset.

Yllä mainitut käsitteet liittyvät dataan ja faktoihin, joita meillä on ennakoinnin tueksi, sekä mielikuvitukseen. Hiltusen esittelemällä ”entä jos” -ajattelulla voidaan luoda skenaarioita erilaisista mahdollisista tulevaisuuksista. Hiltunen suositteleekin muotoilemaan strategian, joka huomioi nämä vaihtoehtoiset tulevaisuusskenaariot.

Kun strategia on huomioinut tulevaisuuden ennakoinnin, tulee Hiltusen mukaan innovoida sen täytäntöönpanossa. Hiltunen tiivistää innovoinnin opit kahteen pääteemaan. Ensimmäinen kuuluu: ”Seuraa asiakasta!” Tällä hän tarkoittaa sitä, että tulee asettua asiakkaan asemaan ja löytää ongelmia, joita asiakas kohtaa sekä ratkaista nämä ongelmat nopealla syklillä tuottaakseen arvoa asiakkaille. Toinen innovoinnin teema liittyy diversiteettiin. Menestyksekäs innovointi edellyttää diversiteettiä ja sitä tulee aktiivisesti tukea. Ja kaikki tämä edellyttää kommunikointia.

Verkostojen hyödyntäminen johtamisessa -paneelin satoa

Toiminnallisen osuuden käynnisti paneelikeskustelu, johon osallistuivat Lapin kauppakamarin toimitusjohtaja Liisa Ansala, Lapin Innovan yrittäjä Pilvi Heikkinen, Lapin hyvinvointialueen vt. toimistopalvelujen johtaja Jaana Koskela, Kasvun Kaverit OY:n toimitusjohtaja Johannes Vallivaara ja Lapin Yrittäjien hallituksen puheenjohtaja Marko Vuorinen (Kuva 5).

Panelistit kertoivat kokemuksiaan verkostoista ja niiden hyödyistä sekä näkemyksiään siitä, mitä POJOF-verkostolla Pohjoinen voidaan saavuttaa. Lopuksi he pohtivat miten POJOF verkoston toimintaa tulisi kehittää, että toiminta jatkuu ja tuottaa jäsenilleen lisäarvoa.

Viisi henkilöä istumassa tuoleillaan esiintymislavalla paneelin aikana.

Kuva 5. Verkostojen hyödyntäminen johtamisessa panelistit vasemmalta oikealle: Pilvi Heikkinen, Johannes Vallivaara, Jaana Koskela, Marko Vuorinen ja Liisa Ansala. Kuvaaja Petri Teppo.

Keskustelussa tuli esille verkostoitumisen haasteena ajan käyttö ja monet verkostot, joissa tulee toimia. Hyvinä puolina tuotiin esille kokemusten jakaminen, yhdessä toimiminen, vertaistuki ja sparraus. Esimerkkeinä verkostoista kuvattiin klusteriverkostot, naisjohtajien verkosto ja kollegiaaliset verkostot. Verkostoitumisessa suositeltiin rajojen ylittämistä niin sukupuolen kuin toimijakentän (julkinen organisaatio, yksityinen yritys) osalta.

Pohjoinen johtamisen foorumi - avain johtamisen tulevaisuuteen

Seminaarissa projektipäällikkö Markus Pellikka (HHJ, yrittäjä) ja Anssi Tarkiainen (KTT, yliopettaja) esittelivät hankkeessa toteutettuja toimenpiteitä ja saavutettuja tuloksia. Pellikka kertoi mm. hanketilaisuuksista, johtamisvalmennuksista sekä verkostoitumistilaisuuksista (Kuva 6).

Ihmisiä työskentelemässä ja keskustelemassa pöytäryhmittäin. Taustalla on valkokankaan edessä verkostoitumistilaisuuden vetäjä, projektipäällikkö Markus Pellikka johdattelemassa keskustelua.

Kuva 6. Hankkeen verkostoitumistilaisuus. Kuvaaja Petri Teppo.

Anssi Tarkiainen kuvaili hankkeessa rakennettua verkostoa (Kuva 7) sekä esitteli verkoston tulevaisuuden toimintamallia. Hanketiimi on suunnitellut toimintamallin jatkotyöstämiseksi

1. esittävän Lappilaiselle koulutuskumppanuudelle, että nyt koottua johtamisverkostoa ja sille luotua digitaalista alustaa (LinkedIn-ryhmä) käytetään kontaktipintana koulutusorganisaatioiden ja johtamisverkostoon kuuluvien organisaatioiden välillä mm. koulutuskumppanuuden toteuttamissa osaamistarvekartoituksissa ja tuotteistettavien koulutusten kommunikoinnissa ja markkinoinnissa.

2. kannustaa kootun johtamisverkoston jäsenorganisaatioita hyödyntämään luotua digitaalista alustaa (LinkedIn-ryhmä) oman verkostoitumisen johtamiseen ja sosiaalisen pääoman kasvattamiseen.

Kuvassa on esitetty verkostokuvio. Laatikoissa on kuvattu hankkeen tilaisuudet, kuten verkostoitumistapahtumat ja valmennukset, ja LinkedIn-ryhmä. Ympyröillä on kuvattu tilaisuuksiin ja LinkedIn-ryhmään osallistuneet organisaatiot, ja ympyröiden eri värit kuvaavat organisaation tyyppiä. Ympyröitä ja laatikoita yhdistävät viivat kuvaavat osallistumista hankkeen tapahtumiin ja LinkedIn-ryhmään.

Kuva 7. Hankkeessa koottu johtamisverkosto.

Verkostollamme kohti tulevaa työpajan satoa

Seminaarin yhtenä tavoitteena oli myös osallistuttaa esimiehiä ja johtajia kehittämään Pohjoinen johtamisen foorumia niin sisällöllisesti kuin toiminnallisesti. Seminaaripäivän aikana toimintoja ideoitiin ja suunniteltiin Learning Cafe -menetelmän avulla sekä Lappiatalolla että virtuaalisesti etäosallistujien kesken. Käsiteltävinä teemoina olivat

1) Verkoston tulevaisuuden tavoite ja sisällöt,

2) Verkoston yhteinen toimintaympäristö ja työskentelymuodot ja

3) Verkoston osaamistarpeet ja osaamisen kehittäminen.

Tulevaisuuden tavoitteiden osalta nousi tärkeiksi asioiksi vertaistuki ja kokemusten vaihto. Työpajassa löydettiin myös erikoisosaamista, kuten vastuullisuusosaaminen, monikulttuurisuusosaaminen ja kansainvälisyysosaaminen, joiden levittämistä uusille toimialoille innovoitiin. Myös mentorointitoiminta haluttiin nostaa työkalupakkiin. Kaiken kaikkiaan todettiin verkostossa jo olevan osaamista, joiden jakaminen nähtiin merkitykselliseksi. Osallistujat kokivat tärkeänä, että verkostoon kuuluminen ja toimintaan osallistuminen antaa lisäarvoa, jolloin kaikki voittavat ja verkosto toimii.

Verkoston toiminta-alusta, LinkedIn-ryhmä, koettiin riittävänä ja toimivana. Tarvittaessa viestintäkanavina voi hyödyntää sähköpostia ja uutiskirjeitä. Nykyisen toimintaympäristön rinnalle toivottiin erityisesti verkoston jalkautuvat eri foorumeille; sinne missä yritykset jo nyt luonnostaan ovat. Lisäksi toivottiin toiminnan monipuolistamista esim. yhteismatkoja bussilla tunturiin tai muiden järjestämiin tapahtumiin tai verkostoitumistilaisuuksiin.

Myös eri pituiset tapahtumat tulisi huomioida tarjonnassa: 1–2 h pikainfot tai tapaamiset, kokopäivän tapahtumat sekä pitemmät vierailut nähtiin rikastuttavan toimintaa. Lisäksi nostettiin esille toiminnan koordinoinnin ja vastuunoton tarve: nimetty vastuunottaja nähtiin toiminnan jatkuvuuden kannalta elinehtona.

Osaamistarpeita tunnistettiin työpajassa ja osaan tarpeista voidaan vastata vertaistuen ja kokemusten vaihdon kautta. Matalan kynnyksen mentorointiavun saaminen koettiin tärkeäksi yritysjohdon kiireisessä arjessa. Koulutusorganisaatiolla nähtiin olevan osaamistarjonnan rakentamisessa keskeinen rooli. Erityisesti koulutusorganisaatioiden ennakoivaa näkymää tuleviin osaamistarpeisiin toivottiin tuotavan Pohjoinen johtamisen foorumi -verkostolle.

Kuinka koulutuskumppanuus voi tukea pohjoisen johtamisen verkostoa

Lappilainen koulutuskumppanuuden toimintamalli tarjoaa erinomaisesti toimivan viitekehyksen (Kuva 8), jossa koko Lapin kattava johtamisverkosto, Pohjoinen johtamisen foorumi, voisi toiminnallisesti istua.

Kysymykseen “Kuinka koulutuskumppanuus voi tukea Pohjoinen johtamisen verkostoa?” vastausta valotti Lappilaisen koulutuskumppanuuden koordinaatioryhmän puheenjohtaja, Lapin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelujen kehitysjohtaja Antti Koski.

Kuvassa on viisi ympyrää kehässä, joissa on avattu prosessimaisesti etenevää koulutuskumppanuuden toimintamallia vaiheittain: 1. Koulutustarpeiden ennakointi ja asiakastarpeiden tunnistaminen, 2. Tuotteistaminen, 3. Myynti ja markkinointi, 4. Toteutus ja toimeenpano sekä 5. Asiakassuhteen ylläpito ja jälkimarkkinoint


Kuva 8. Lappilaisen koulutuskumppanuuden toimintamalli.

Puheenvuorossaan hän esitteli koulutuskumppanuuden toimintamallia, jonka mukaan voidaan toimia Pohjoinen johtamisen verkoston osaamistarpeisiin vastaamiseksi. Lappilaisen koulutuskumppanuuden toimintamalli on avattu tarkemmin yhteistyöverkoston toimintaa ohjaavassa toimintakäsikirjassa.

Lopuksi

Summa summarum, eli on aika tehdä loppuyhteenvetoa. Meillä on koottuna upea Pohjoinen johtamisverkosto ja Pohjoisen pitkiä etäisyyksiä pienemmäksi kurova digitaalinen alusta verkoston jäsenten viestinnän tueksi. Nyt on aika miettiä, miten hyödynnämme tätä mahdollisuutta tulevaisuudessa ja rakennamme sosiaalista pääomaa verkostomme avulla.

Toivomme, että me kaikki yritämme kehittyä ”super connectoreiksi”, menestyviksi verkostoitujiksi. Voimme kutsua omien verkostojemme jäseniä mukaan Pohjoinen johtamisen foorumille. Voimme aktiivisesti herättää keskustelua, kysyä ja jakaa tietoa foorumillamme.

Tätä loppuyhteenvetoa kirjoitettaessa Pohjoinen johtamisen foorumi -LinkedIn ryhmään on tullut 28.4.2023 järjestetyn Verkostojen johtaminen -seminaarin aikana ja sen jälkeen lisää jäseniä. Jatkakaamme tätä arvokasta sosiaalisen pääoman rakentamista kasvattamalla verkostoa entisestään ja aktiivisesti keskustelemalla. Kehitetään Pohjoista johtamista!

Hankkeessa aikaisemmin tuotettuja julkaisuja:

Kangastie, H. ja Keskitalo, T. 2021. Prosessiarviointia Pohjoisen johtamisen foorumin kehittämishankkeessa

Kangastie, H., Keskitalo, T., Tihinen, M. & Vesterinen, S. 2021. Pohjoisen johtamisosaamista kehittämässä

Kangastie, H. & Rautio, K. 2021. Työpajat johtamisen ja foorumin kokoamisen ja kehittämisen toimintatapana

Kangastie, H. ja Vesterinen, S.2021. Osaamistarpeet johtamisen kehittämisessä

Kangastie, H. ja Keskitalo, T. 2022. “PUOLIMATKAN KROUVISSA “– POJOF-HANKKEEN KEHITTÄMISTOIMINNAN PROSESSIARVIOINTIA JA SEN TULOKSIA

Kangastie, H., Keskitalo, T., Tihinen, M. & Vesterinen, R. 2022. Virtauksesta suvantoihin-kohtaava ja läsnä oleva johtaminen

Kangastie, H., Keskitalo, T., Tihinen, M. & Vesterinen, R. 2022. Positiivisesta johtamisestako avain hyvinvointiin.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 ... 44 45 46Seuraava