Toteutimme hoitotyön opinnäytetyönä uudenlaisen ja innovatiivisen pakopelin sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoille. Potilaan tilan arviointia ja peruselintoimintojen mittaamista (ABCDE-arviointimenetelmä) ja aikuisten hoitoelvytystä käsittelevä pakopeli toteutettiin osana Päätöksenteko kliinisessä hoitotyössä -opintojaksoa.

Voinnin arviointia, laskujen laskemista ja elvytyksen harjoittelua

Pakopelissä harjoitellaan potilaan tutkimista ABCDE-arviointimenetelmällä, tehdään lääkelaskuja sekä harjoitellaan aikuisen hoitoelvytystä virtuaalisena kertausharjoituksena.

Pakopeli kehittää hoitotyön opiskelijoiden teoreettista osaamista sekä ryhmätyötaitoja. ABCDE-arviointimenetelmä ja aikuisen hoitoelvytys-pakopelin kesto on noin 45 minuuttia sisältäen pelin alustuksen ja loppukeskustelun. Pelaavan ryhmän koko on neljästä kuuteen pelaajaa. Sen lisäksi opettaja ohjaa peliä ja simulaationukkea. Simulaatioluokan ja -nuken lisäksi tarvikkeina toimivat vihjeitä ja QR-koodeja sisältävät lukolliset laatikot ja ohjekansiot, jotka on koottu yhteen isompaan säilytyslaatikkoon (kuva 1.)

Kuva 1: Peliin kuuluvat tarvikkeet (kuva: Leena Lääperi)

ABCDE-pakopelissä taustatarinana on, että potilas on toimitettu sairaalaan ensihoidon toimesta korkean kuumeen ja yleistilan laskun vuoksi. Potilaalla on myös muita tyypillisiä keuhkokuumetta sairastavan oireita, eli lievää rintakipua hengityksen aikana, eritteistä yskää, sekä keuhkojen rohinaa ja hengenahdistusta.

Sairaalaympäristö on Kemin kampuksen simulaatiosairaala ja potilaana toimii simulaationukke (kuva 2). Opiskelijoiden tulee tehdä oikeita tulkintoja ja tutkimuksia potilaan tilasta ja oikea eteneminen johtaa lisäinformaatiota sisältävien laatikoiden lukkojen avauksiin ja lisävihjeisiin.

Kuva 2: Simulaationukke pakopelin potilaana (kuva: Henna-Maaria Perkiö)

Peliä eteenpäin vievät vihjeet löytyvät lukollisista laatikoista löytyvistä QR-koodeista, jotka luetaan opiskelijoiden omilla puhelimilla (kuvat 3&4). Pelillisyyttä lisää se, että vihjeet eivät avaudu, ennen kuin pelaajat oivaltavat mitata ja huomioida oikeita asioita ja arvoja potilaan tilasta.

Pelin edetessä pelaajat mittaavat ja arvioivat paljon sellaisiakin arvoja ja oireita, jotka eivät avaa vihjeitä tai auta ratkaisemaan peliä, mutta ovat kokonaistilanteen kannalta oleellisia ja kuuluvat ABCDE-arviointimenetelmän mukaan toimimiseen. Pelin sujuvan etenemisen kannalta pelaajien tulee perehtyä ABCDE-arviointimenetelmän sekä hoitoelvytyksen teoriaan ennen peliin osallistumista. Teoriatiedon lisäksi tärkeä osa onnistunutta pelin kulkua on pelaajien väliset ryhmätyötaidot.

Kuvat 3 & 4: Lukollinen laatikko ja sen sisältä löytyvät QR-koodit (kuva: Henna-Maaria Perkiö)

Oppiminen pakopelin avulla

Sairaanhoitajakoulutuksen tavoitteena on saada opiskelijoille laajat käytännön perustiedot ja -taidot, sekä hyvät teoreettiset valmiudet työskennellä sairaanhoitajana (Rautava-Nurmi, Westergård, Henttonen, Ojala & Vuorinen 2020, 19; Lapin AMK 2022). Perusteellinen peruselintoimintojen arviointi on osa jokaisen sairaanhoitajan valmiuksia (Thim, Vinther Krarup, Lerkevang Grove, Rohde & Løfgren 2012, 117; Karjalainen ym. 2018, 786–788) ja siihen kehitetty ABCDE-arviointimenetelmä ohjaa potilaan tilan arviointiin ja peruselintoimintojen mittaamiseen (Thim ym. 2012, 117; Blomqvist, Rummukainen, Sainio, Simola & Tyrisevä-Ryösö 2022, 237).

Aikuisen hoitoelvytykseen kuuluvat hengitysteiden varmistaminen, lääkehoito sekä elvytyksen aikainen monitorointi. Potilaan yleistilan laskeminen tulisi huomata ajoissa. Hoidon riittävän aikaiseen aloittamiseen tarvitaan selkeää sekä yhteneväistä koko sairaalan kattavaa toimintaperiaatetta. (Castrén ym. 2016, 2 137–2 139.) Hoitotyön opiskeluun sisältyy hyvin monipuolisesti teoriaopetusta ja käytännön taitojen harjoittelua. Tässä pakopelissä opiskelijat vahvistavat hoitotyössä tarvittavaa osaamista potilaan tilan arvioinnista, hoitoelvytyksestä ja lääkelaskujen laskemisesta.

Hoitotyön opettajat kokivat opiskelijoiden motivoituneen aiheen opiskeluun pelin pelaamisen myötä. Opettajilta tulleiden palautteiden perusteella peliä voidaan hyödyntää hyvin Päätöksenteko kliinisessä hoitotyössä -opintojaksolla sekä syventävän vaiheen opinnoissa, esimerkiksi Akuuttihoitotyössä sekä Sisätautikirurgisella opintojaksolla, oppimistavoitteiden saavuttamiseksi. Peliohjaajaan rooli on helppo omaksua, sillä peliohjeet ja itse peli on laadittu niin, että opettajien on mahdollista ohjata peliä pienellä perehdyttämisellä.

Peliä testanneet hoitotyön opiskelijat kokivat oppivansa pelin kautta opintojakson sisältöön liittyviä asioita mukavalla toteutustavalla. Opiskelijoita pyydettiin pilotoinnin jälkeen kirjallista palautetta pelistä ja palautteet olivat pääsääntöisesti hyviä ja innostuneita.

Peli sai positiivista palautetta siitä, että se oli opettavainen, mielenkiintoinen ja hauska oppimiskokemus, ja se koettiin myös erilaiseksi ja mieleenpainuvaksi tavaksi oppia. Pakopeli koettiin vaatimustasoltaan sopivaksi sekä aiheiden oppimista tukevaksi. Rakentavaa palautetta tuli vaativuuden lisäämisestä ja pidemmästä pelin kestosta. Opiskelijoilta tuli toiveita eri tyyppisten tehtävien, kuten neste- ja lääkehoitoon liittyvien pulmien ratkaisuista.

Kaikkea ei voi sisällyttää yhteen pakopeliin, joten pelin muodossa tapahtuvan oppimisen etuna nähtiin mahdollisuus muokata sitä eri opintojaksoille sopiviksi. Pakopelin kautta tapahtuva oppiminen on herättänyt kiinnostusta myös käytännön työelämässä, kun työ- ja harjoittelupaikkamme ovat olleet kiinnostuneita tämän kaltaisesta oppimismuodosta.

Pakopeli on mukava ja uudenlainen tapa oppia hoitotyön taitoja ja toimintoja. Tämä pakopeli pääsee aktiiviseen käyttöön.

Lähteet:

Blomqvist, M., Rummukainen, T., Sainio, T., Simola, T. & Tyrisevä-Ryösö, M. 2022. Hoitotyön perusosaaminen. 1., painos. Helsinki: Sanoma Pro.

Castrén, M., Nurmi, J., Heinäaho, E., Hoppu, S., Ikola, K., Myllyrinne, K., Peltoniemi-Ailisto, O., Skrifvars, M., Vaahersalo, J. & Kukkonen-Harjula, K. 2016. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. Elvytys. Päivitystiivistelmä. 132 (22). 2 137–2 139. https://www.duodecimlehti.fi/duo13404#s5.

Karjalainen, M., Norrgård, M., Peltomaa, M., Pirneskoski, J., Rantala, H. & Tirkkonen, J. 2018. Suositus peruselintoimintojen arvioinnista ja seurannasta. Lääkärilehti 12–13/2018 vsk 73. 786–788. https://www.laakarilehti.fi/tyossa/raportit-ja-kaytannot/suositus-peruselintoimintojen-arvioinnista-ja-seurannasta/?public=6cf51054acd41361903e086b728763b8.

Lapin ammattikorkeakoulu 2022. Opinto-opas, sairaanhoitajakoulutus, Kemi. https://opinto-opas-amk.peppi.lapit.csc.fi/709/fi/93/4084/857.

Rautava-Nurmi, H., Westergård, S., Henttonen, T., Ojala, M. & Vuorinen, S. 2020. Hoitotyön taidot ja toiminnot. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Thim, T., Vinther Krarup, N., Lerkevang Grove, E., Rohde, K. & Løfgren, B. 2012. Initial assessment and treatment with the Airway, Breathing, Circulation, Disability, Exposure (ABCDE) approach. International Journal of General Medicine. 2012. Jan; 5, 117–121. doi.org/10.2147/IJGM.S28478.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Vetyosaamista on Lapin AMKissa viety eteenpäin ensimmäisen kerran jo kymmenen vuotta sitten kun Rovaniemen kampuksella kehiteltiin hankkeen voimin H2 polttokennokelkkaa. Muutamaa vuotta myöhemmin Rovaniemelle hankittiin myös Smart Energy Demo Investments -hankkeessa uusiutuvia energioita vedyn ja sähkön tuotannossa hyödyntävä vetyjärjestelmä, joka asennettiin myöhemmin trailerin päälle liikuteltavaksi kokonaisuudeksi, ”vetykärryksi”. Hankkeet päättyivät ja laitteiden hyödyntäminen ja käyttö jäi muiden uusien innovaatioiden sekä sähköistymisen myötä vähemmälle.

Vetytalouden kansainvälisinä ajureina toimivat Pariisin ilmastosopimus vuodelta 2015 ja EU:n vuonna 2019 käynnistynyt Green Deal, vihreän kehityksen ohjelma, jossa on asetettu hiilineutraalisuustavoite vuoteen 2050 mennessä. Myös halvan maakaasun katoaminen markkinoilta on pakottanut EU:n miettimään keinoja irtautua fossiilisista polttoaineista ja samalla lisätä alueen energiahuollon omavaraisuutta siirtymällä vetytalouteen. Tämä osaltaan ajoi ammattikorkeakouluakin tarkastelemaan asiaa myös energiatalouden puolelta. Siksipä vetyyn liittyvien kehitysympäristöjen ja vetyosaamisen jalostamista alettiin viedä uudelleen eteenpäin vuonna 2022, kun strategiarahalla avattiin VeKe -vetyosaamisen kehitysprojekti. (Euroopan Unionin neuvosto 2023)

VeKe-projektin ideana oli kasvattaa tietoutta vetyteknologioista ja tarkastella myös lähemmin tuotantoa, varastointia ja käyttöä koko vetyarvoketjussa. Samalla selvitettiin myös vetyosaamisen taso Lapin AMKissa ja yritettiin löytää oppilaitosta palveleva tulokulma.

Projektin aikana liityttiin myös BotH2nia-verkostoon, jonka jäseninä olemme edelleen. Verkosto laajenee vuoden 2024 alussa pohjoisen Itämeren paikallisten vetylaaksojen yhteistyöverkostoksi. Tulemme varmasti olemaan tiiviimmin verkostoon yhteydessä tulevaisuudessa. Tuloksina VeKe-projektista syntyi raportti, jossa oli käyty läpi Lapin AMKin nykytila, verkostot, kehitysympäristöt ja tavoitetila.

Työ jatkuu vetyrintamalla

Vetyosaamisen kehittämistä jatkettiin vielä 1.7. - 31.12.2023. Työpaketteja syntyi neljä, joissa selviteltiin muun muassa työpajan vauhdittamana opetuksen näkökulmaa vetytalouteen ja tulevaisuuden tarpeisiin, ammattikorkeakoulun vetyyn liittyvät laitteistot ja käyttö, Vetypäivien järjestäminen ja tulevat hankkeet/ideoinnit ja niiden integroiminen opetukseen.

Projektin aikana konetekniikan opiskelijat löysivät mielenkiintoisia aiheita vedyn parista ja muutama ryhmä työstikin ansiokkaasti selvitykset innovaatioprojekteissa muun muassa vedyn tankkauksen mahdollisuuksista, vedyn turvallisesta käytöstä sekä terästeollisuuden siirtymisestä fossiilivapaaseen teräkseen.

Olemme olleet myös monenlaisissa tapahtumissa mukana; Rovaniemen kampuksen avoimet ovet, AMK:n sisäiset VALAKIAT, Lapin älykkään erikoistumisen strategian ryhmä ja Pohjois-Suomen teollisuuswebinaari. Tässä blogikirjoituksessa käymme läpi tarkemmin vuoden loppuun asti kestävän projektin tuloksia ja visioita.

Osaamisen kartoitus, Työpaketti 1

Strategiarahalla avatun projektin yhtenä työpakettina oli selvittää Lapin AMKin opetus- ja kehitystarpeet vetyteknologiassa. Vetyosaamisen tasoa selvitettiin 23.8.2023 Kemin kampuksella pidetyssä työpajassa. Työpajaan osallistui opetushenkilökuntaa sähkö- ja automaatiotekniikan, tieto- ja viestintätekniikan sekä rakennus- ja energiatekniikan koulutusaloilta.

Kävimme työpajassa läpi muun muassa seuraavia asioita: Miten vetyä tuotetaan nykyään ja mihin tarkoitukseen, Vedyn eri värit, P2X (Power-to-x, sähkön muuntaminen toiseksi tuotteeksi), alueelliset suunnitelmat ja vedyn tulevaisuus Lapissa. Tämän jälkeen asiantuntijat pitivät esitykset aiheista: Mitä muualla korkeakouluissa opetetaan aiheesta, rahoituskäsittelyssä olevat vetyaiheiset hankkeet ja vedyn vaikutus metalleihin ja varastoinnin haasteet.

Lopuksi opetushenkilöstö pääsi miettimään aivoriihiosiossa, millaista osaamista vetytaloudesta löytyy jo nyt, kuinka huomioidaan arktinen näkökulma ja miten vetyteemassa tulisi edetä opetuksessa. Pohdintojen tuloksia on kootusti kuvissa 1, 2 ja 3.

Kuva 1: Työpajan tuloksia

Kuva 2: Työpajan tuloksia

Kuva 3: Työpajan tuloksia

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Lapin AMKilla on mahdollisuus rakentaa vahva vetyteknologian opetusohjelma ja laboratorioympäristö, joka tukee alueen vetytalouden kehitystä ja tarjoaa opiskelijoille monipuolisen koulutuksen.

Mikäli alueelle syntyy vetytalouteen liittyvää teollisuutta tai Gasgridin ja Nordion Energin suunnittelema vetyputkisto toteutuu, ohjaa tämä varmasti osaltaan ammattikorkeakoulun tulevaa suuntaa. Ensimmäinen askel tulisi olla ymmärryksen lisääminen aiheesta. Tulevissa laitoksissa tarvitaan kuitenkin kaikenlaista osaamista, joten nykyisten olemassa olevien osaamisryhmien vahvuuksia on suunnattava läpileikkaamaan vetytaloutta ja koko vihreän vedyn arvoketjua.

Työpaketissa oli osana myös Lapin alueen yrityksien vetytalouden osaamisen ja tarpeiden kartoittaminen. Tämä suoritettiin lokakuun aikana verkkokyselyllä, jossa tavoittelimme 82 lappilaista yritystä ja saimme vastauksia yhdeksältä. Vedyn arvoketjun osalta vastaajien joukosta puolet määrittelivät toimivansa loppukäyttäjänä, noin kolmasosa toimituksen ja palveluiden sekä vetyinfrastruktuurin parissa ja yhdellä yrityksellä oli vedyn varastointiin liittyviä intressejä.

Vastauksensa antaneista yrityksistä osalla kiinnostus liittyy raskaan tai kevyen liikenteen vetyteknologioiden tuloon ja niiden vaatiman jakeluverkoston ja infran alueelliseen kehittämiseen. Yritykset näkevät vedyn hienona ja kiinnostavana energian muotona, joka on kuitenkin hyvin haastava muun muassa varastoinnin osalta. Koulutustarvetta yrityksillä olisi vedynjakelun, varastoinnin ja vetyautojen tekniikoiden aihepiireistä sekä vedyn tuotantoon liittyvien rakenteiden ja komponenttien valmistamisessa.

Oppimisympäristöt opetuksen tukena, Työpaketti 2

Lapin AMKilla on vetyyn liittyvä laitteistoja sekä Rovaniemellä että Kemissä. Työpaketti 2:ssa selvitettiin laitteiden tehokkaampaa käyttöä tulevaisuudessa ja käytiin läpi jo niihin liittyvät suunnitelmat. Uusiutuvien energioiden oppimisympäristö (Heliocentriksen New Energy Lab system) aka vetykärryn hyödyntäminen opetuksessa on ollut vähäistä, mutta sen käyttöä on alettu tehostamaan laitteiston kunnostamisen jälkeen.

Vetykärryn käyttöä on myös ajateltu osaksi Kemin yksikön opetustarpeita ja tämän pitäisi olla täysin mahdollista, kunhan suunnitelmat kärryn käytölle mietitään etukäteen hyvin ja kärry saadaan laitettua kuljetuskuntoon. Kärryn kampusten välinen lainaaminen siirretään esimerkiksi TRAIL-kalustonhallintajärjestelmään, josta tätä voidaan kontrolloida. Vetykärryn tukikohtana tulee jatkossakin olemaan Rovaniemen kampus.

Vety kuuluu tällä hetkellä Rovaniemellä (syksy 2023) pienenä osana ”Uusiutuvan energian tuotantotekniikat” -opintojaksoon (5 op), josta vetyteeman osuus on yksi opintopistettä. Vetykärryä käytetään tällä hetkellä laboratorioharjoitusten tekemiseen ja siinä saadaan hyvin havainnollistettua perustietoa vedyn tuotanto-, varastointi- ja käyttöprosessista. Harjoituksia ja niiden kokonaisuutta tässä siirrettävässä laboratoriossa kehitellään edelleen.

Vetykärryn liittämistä on suunniteltu myös osaksi mikrorakennusta, jonka energiatarpeet voitaisi tuottaa vedyllä. (Connecting Coolbox test station to hydrogen installation)

Kuva 4: Vetykärry ja Mikrorakennus.

Selvitysprojektissa kävi ilmi myös, että Rovaniemen kampuksella on vuonna 2013 vetykelkkahankkeeseen liittyen hankittuna H-TEC Systemsin 3kW:n elektrolyyseri, jonka vedyn tuotoksi on määritelty 1,25kg/d tai 0,58m3/h. Laitteisto siirrettiin Kemin kampukselle ajatuksella, että sitä voitaisiin hyödyntää tulevissa hankkeissa ja myös mahdollisesti opetuksessa. Useiden yhteydenottojen ja palavereiden jälkeen tulimme H-TEC Systemsin kanssa kuitenkin siihen tulokseen, että laitteen käyttöönottoa ei suositella enää puuttuvien asiakirjojen ja kyseisen laitteen valmistuksen lopettamisen vuoksi.

Laitteeseen perehtymisen ja innostumisen myötä kartoitimme myös mahdollisuudet hankkia vastaavanlainen elektrolyyseri ajatuksella, että tulevaisuudessa meillä olisi mahdollisesti Kemissä opetusta, TKI:tä ja yrityksiä palveleva fyysinen oppimisympäristö vedyn tuotannosta aina varastointiin ja käyttöön asti. Tämä työ jatkuu edelleen.

Kuva 5: H-TEC EL-30/23 + Speksit (Lähde: H-TEC Systems materiaalit)

Kemin kampuksella käytetään oppilasprojekteissa tälläkin hetkellä Heliocentriksen DR. FuellCell – Science Kit -laitteistoa. Tätä laitetta käytetään myös osana opintojaksoja.

Kuva 6: Dr Fuell Cell Science Kit.

Olemassa olevia sähkö- ja automaatiotekniikan koulutukseen käytettäviä sähkölaboratoriotiloja voidaan hyödyntää myös vedyn tuotantolaitteistojen sähköistyksen ja automaation opetuksessa ja tutkimuksessa.

Vetypäivästä näkyvyyttä, Työpaketti 3

Alkuperäisenä ideana tässä työpaketissa oli luoda malli vetypäivistä, jossa olisi esitelty vetykärryä ja mahdollisesti myös vetykelkkaa sekä kysytty BotH2nia verkoston kautta puhujia. Projektin aikana syntyneiden verkostojen kautta saimme kuitenkin yhteydenoton Business Oulusta, jossa järjesteltiin jo kovalla tohinalla vuoden 2024 Northern Power tapahtumaa. Meitä pyydettiin sinne mukaan esittelemään vetykalustoa.

Tällaisen mahdollisuuden ilmentyessä ei pidä jättää tilaisuutta hyödyntämättä. Tällä hetkellä suunnittelemme siis yhteistyössä Business Oulun kanssa ainakin vetykärryn viemistä tähän tapahtumaan. Tämä on erinomainen paikka esitellä olemassa olevaa vetylaitteistoa ja kertoa Lapin AMKin vetyosaamisesta sekä sen kehittämisestä. 14.2.2024 Oulun Tullisaliin kokoontuu useita erinomaisia puhujia vetytalouden ympäriltä ja paikan päällä on varmasti muutakin vetyyn liittyvää kalustoa, joten kannattaa muidenkin aiheesta kiinnostuneiden tulla kuulolle ja verkostoitumaan.

Vedystä hankkeita, Työpaketti 4

Lapin AMK on työstänyt rahoituskäsittelyyn jo useamman vetyhankkeen. Päätöksiä hankkeista odotellaan, jotta voisimme jatkaa hyvin alkanutta työtä vetyteeman parissa:

AAVE, Arktisten alueiden vihreät energiamuodot
-Vihreät energiantuotantotavat ja vedyn käyttö energiavarastona

Vetyosaaja
Kolmen ammattikorkeakoulun yhteishanke, jossa osallisena ovat Tampereen AMK, Vaasan Novia AMK sekä Lapin AMK.
Hankkeessa pyritään vastaamaan seuraaviin pääkohtiin:
- Luodaan koulutussisältöjä, joilla tuodaan osaamista vedyntuotantoon, syntetisointiin, varastointiin ja käyttöön.
- Tarjotaan tietämystä edellisiin eri päävaiheisiin liittyvien vedyn prosessien, laitteistojen ja järjestelmien turvallisuuteen.
- Annetaan tietämystä ja tukea laitteistojen ja järjestelmien valintaan ja käyttöönoton suunnitteluun.
- Koulutuskonseptia pilotoidaan vetytalouden pk-yrityksiin alueellisesti Pirkanmaalla, Lapissa ja Pohjanmaalla.

Vety on myös merkittävässä sivuroolissa kahdessa muussa tulevassa hankkeessa. Näistä pidemmällä haun osalta on Raskaan liikenteen vaihtoehtoiset käyttövoimat Lapissa eli RasVa, missä vedyn rooli on olla vähähiilisenä polttoaineena itsessään, P2X hiilivetynä tai P2X ammoniakkina. Hankkeessa kartoitetaan myös raskaan liikenteen kaluston ja jakeluinfran tarpeita vedyn ja P2X-tuotteiden käytön ja jakelun edistämiseksi.

Toinen sivurooli vedylle on varattu vähähiilisen sähköntuotannon, -varastoinnin ja -koulutushankkeessa eli VISUssa, joka olisi Oulun, Vaasan ja Lapin ammattikorkeakoulujen yhteishanke. Hankkeessa on määrä tutkia vedyn toimintaa yhtenä energiavarastona tuotetulle vihreälle sähkölle.

Tulevaisuus ja visiot

Lapin AMK on hyvässä asemassa tarkkailemaan, mitä tulevaisuus energia-alalla tuo tullessaan. Energian hintojen nousu eri puolilla Eurooppaa ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan vuonna 2022 ovat pakottaneet alueet suhtautumaan vakavammin energiaturvallisuuteen ja polttoainepulaan sekä energiaköyhyyteen. Vaikka vety ei olekaan lyhyen aikavälin ratkaisu ongelmaan, se on keskeinen osa Euroopan komission visiota puhtaasta, edullisemmasta ja turvallisemmasta energiajärjestelmästä.

Vetyyn ja siihen liittyvien teknologioiden kehittäminen on tärkeässä roolissa myös jatkossa. Osana BotH2nia verkostoa voimme jakaa tulevaisuudessa osaamistamme alueellisesti ja laajemminkin verkoston toimijoiden kesken. Meri-Lappi on otollinen alue Ruotsin rajat ylittävän kansainvälisen vetylaakson syntymiselle, missä Lapin AMKilla on toivottavasti oma tärkeä osansa koulutuksen ja TKI:n osalta.

Lähteet:

Euroopan Unionin neuvosto, 2023. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma. Verkkojulkaisu. Viitattu 15.11.2023. https://www.consilium.europa.eu/fi/policies/green-deal/

H-Tec Systems, 2013. The hydrogen you need – your partner for electrolysers. Epaper

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Kotoutumiskoulutukseen Lapissa osallistuu maahanmuuttajia kymmenistä eri maista. Esimerkiksi Lappia-Koulutus Oy:n kotoutumiskoulutuksessa on vuoden 2023 aikana ollut opiskelijoita 35 maasta. Suurin osa opiskelijoista on Ukrainasta. Muita maita ovat muun muassa Alankomaat, Filippiinit, Japani, Kenia, Peru, Puola, Somalia, Syyria, Thaimaa, Trinidad ja Tobago, Venezuela, Venäjä ja Vietnam.

Kotoutumiskoulukseen sisältyy työssäoppimisjaksoja, joiden päätavoitteita ovat kielitaidon kehittäminen ja alan ammattikielen harjoitteleminen, työhön ja alaan tutustuminen, työkulttuuriin sopeutuminen sekä työtehtävien harjoitteleminen.

Työssäoppimisjaksojen suorittamiseen tarvitaan kiinnostavia työssäoppimispaikkoja, joissa opiskelijat voivat tutustua oman alansa tai tavoiteammattinsa työhön. Yksi tällainen työssäoppimispaikka, jota Lappia-Koulutus Oy:n järjestämään kotoutumiskoulutukseen osallistuva opiskelija etsi, löytyi Lapin ammattikorkeakoulusta.

Työssäoppimispaikka löytyi Lapin ammattikorkeakoulusta

Alona Diukar, joka suorittaa Lappia-Koulutus Oy:n kotoutumiskoulutusta, löysi mieleisen työssäoppimispaikan Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuva teollisuus -osaamisryhmästä. Lapin ammattikorkeakoulu valikoitui työssäoppimispaikaksi Alonan osaamisen, koulutuksen ja mielenkiinnon perusteella. Alonalla on maisterin tutkinto ekologiasta Melitopol University of Ecology and Social Technologies -yliopistosta Ukrainassa.

Ennen työssäoppimisjakson alkamista laadittiin sopimus ja työsuunnitelma. Työsuunnitelma laadittiin lukujärjestystyyppisesti, johon oli sijoitettu ajat perehtymiselle, työyhteisön toimintaan osallistumiselle ja itsenäiselle työskentelylle.

Kuva 1. Sisäkuvaa Lapin ammattikorkeakoulun Kemin toimipaikasta. Kuva: Sirpa Kokko.

Perehtyminen asiantuntijan työhön

Alonan työtehtäviin kuuluivat selvitystehtävien tekeminen, osallistuminen työyhteisön yhteisiin kokouksiin, tutustuminen asiantuntijan työtehtäviin, työympäristöön Lapin ammattikorkeakoulussa ja suomalaiseen työelämään yleisesti sekä suomen kielen harjoitteleminen.

Selvitystehtävät sisälsivät tiedonhakua ja raportointia. Ensimmäisenä tehtävänä oli selvittää, mitä yhteisiä koulutus- ja tutkimusaloja Lapin ammattikorkeakoululla ja Volodymyr Dahl East Ukrainian National University -korkeakoululla on. Selvityksen tulosta voidaan hyödyntää mahdollisen kahdenkeskisen yhteistyön kartoittamisessa.

Toisessa tehtävässä Alona pääsi hyödyntämään omaa osaamistaan ja selvitti, miten ekologian eri osa-alueita otetaan huomioon kaivostoiminnassa. Selvitystehtävät kuuluivat Euroopan teknologiainstituutin (EIT) rahoittamaan HEI4S3-RM-hankkeeseen (Building Ecosystem Integration Labs at HEI to Foster Smart Specialization and Innovation on Sustainable Raw Materials -hanke), jossa edistetään yrittäjyyskoulutusta ja innovaatiokulttuuria (Kokko ja Kassinen 2023) hankkeeseen osallistuvissa korkeakouluissa.

Kielikylpyä ja eväitä tulevaisuuteen

Alona teki työtehtävät ja kommunikoi työyhteisössä suomen kielellä, jota on opiskellut vasta yhden vuoden. Kielikylpyä tuli siten yllin kyllin niin arkikielen käytössä kuin ammattisanaston kartuttamisessa.

Työssäoppimisjaksolla karttuivat kielitaidon lisäksi niin tieto työelämästä Suomessa, tuntemus työtehtävistä Lapin ammattikorkeakoulussa, työharjoittelukokemus asiantuntijan työstä kuin kontaktit tulevaisuutta varten. Työssäoppimisjakson, joka ajoittui 21.8.–1.9.2023 väliselle ajalle, suorittamisesta Alona sai työtodistuksen. Jakson jälkeen Alona jatkaa kotoutumiskoulutusta ja suunnittelee seuraavaa, marraskuussa alkavaa työssäoppimisjaksoa.

Kotoutumiskoulutus kehittää taitoja työllistymiseen ja yhteiskunnassa toimimiseen

Kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet perustuvat lakiin kotoutumisen edistämisestä. Opiskelijat ohjautuvat kotoutumiskoulutukseen TE-palvelujen kautta, usein alkukartoituksen osana tehdyn kielitaidon lähtötason arvioinnin jälkeen. Kotoutumiskoulutus toimii väylänä muuhun koulutukseen ja avoimille työmarkkinoille.

Kotoutumiskoulutuksen tehtävä on kehittää opiskelijan suomen kielen taitoa ja valmiuksia, jotka edistävät opiskelijan työllistymistä, omaa toimijuutta ja osallisuutta sekä mahdollistavat yhdenvertaisen aseman suomalaisessa yhteiskunnassa. Koulutuksen osa-alueita ovat kieli- ja viestintäosaaminen, yhteiskunta- ja työelämäosaaminen, opiskelijaa tukeva ohjaus sekä opiskelun ja oppimisen tuki. Koulutuksessa tunnistetaan opiskelijan aiemmin hankkimaa osaamista ja tehdään työllistymiseen tai opiskeluun johtava jatkosuunnitelma. Koulutuksen kestossa huomioidaan opiskelijoiden yksilölliset valmiudet sekä tarpeet. (Opetushallitus 2022)

Kotoutumiskoulutuksen järjestäjä tekee laajaa ja monipuolista yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Yhteistyö auttaa opiskelijoita löytämään autenttisia tilanteita opitun kielitaidon käyttämiseen ja uuden oppimiseen. Työnantajien kanssa tehtävän yhteistyön kautta opiskelija voi tutustua alueen työnantajiin, työllistäviin aloihin, yrittäjyyteen ja elinkeinoelämään. (Opetushallitus 2022)

Lappia-Koulutus Oy toteuttaa kotoutumiskoulutusta yksilöllisesti

Lappia-Koulutus Oy järjestää kotoutumiskoulutusta aikuisille maahanmuuttajille työvoimakoulutuksena Opetushallituksen määräysten mukaisesti. Lappia-Koulutus Oy:ssä kotoutumiskoulutuksen rakenne ja opetusjärjestelyt pyritään tekemään mahdollisimman joustaviksi huomioiden koulutuksen esteettömyys ja saavutettavuus. Koulutusta toteutetaan eri paikkakunnilla pääasiassa Pohjois-Suomessa sekä lähiopetuksena että verkossa. Kouluttajilla on valmius liikkua tarvittaessa eri paikkakunnilla.

Koulutuksen enimmäislaajuus on 80 opintopistettä. Koulutus on jaettu kahteen jaksoon: alkumoduuliin ja jatkomoduuliin. Koulutukseen sisältyy myös työssäoppimista, jonka laajuus on vähintään kahdeksan opintopistettä. Koulutukseen voi sisältyä myös valinnaisia opintoja.

Opetusta eriytetään opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Työssäoppimispaikka etsitään ja valitaan kotoutumiskoulutukseen osallistuvan henkilön osaamisen, tutkinnon ja mielenkiinnon perusteella, mikä edesauttaa työllistymistä omalla paikkakunnalla. Työssäoppimisjaksoilla myös painotetaan kielitietoista opiskelijan ohjausta.

Opiskelijan oppimisen edistymistä ja osaamista arvioidaan sekä koulutuksen aikana että sen päättyessä, jolloin opiskelija saa todistukseen arviot kieli- ja viestintäosaamisestaan sekä yhteiskunta- ja työelämäosaamisestaan. Opiskelija saa myös työssäoppimisjaksoilta työtodistuksen.

Kotoutumiseen on monia polkuja

Maahanmuuttajien kotoutuminen on ajankohtaista ja tärkeää Lapissa, sillä Lappi, kuten koko Suomi, tarvitsee lisää työvoimaa. Yhteiskunnan näkökulmasta on tärkeää, että maahanmuuttajat pääsevät mahdollisimman nopeasti tutustumaan suomalaiseen työelämään ja saavat koulutustaan vastaavaa työtä tai pääsevät kouluttautumaan ja sitä kautta siirtymään heitä kiinnostavalle työuralle. Maahanmuuttajien koulutuspolkuja on Lapissa helpotettu kehittämällä opetukseen ja ohjaukseen liittyviä tukitoimia, työelämässä oppimista ja työelämäyhteistyötä (Könni 2020, Lappia 2020).

Maahanmuuttajat itse toivovat nopeaa kotoutumista ja ovat motivoituneita suomen kielen oppimiseen, jotta he voivat elättää itse itsensä ja perheensä sekä olla hyödyksi Suomen yhteiskunnalle, joka on heitä auttanut. Maahanmuuttajien polkuja kohti työelämää on yhtä monta kuin on maahanmuuttajaa. Jokaisella on yksilölliset tarpeet ja osaaminen.

Lähteet

Kokko, S. ja Kassinen, P. 2023. Ideat, Legot ja yhteistyö – avaimet innovaatiokulttuurin vahvistamiseen. https://www.lapinamk.fi/blogs/Ideat,-Legot-ja-yhteistyo-%E2%80%93-avaimet-innovaatiokulttuurin-vahvistamiseen/0q5cunco/6905cffe-8283-49e5-8e4e-1e74aa05a0bd

Könni, P. 2020. Sujuvampia opintopolkuja maahanmuuttajille. 25.8.2020. https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Ajankohtaista/Pohjoisen-tekijat---Lapin-AMKin-blogi?id=6a8873b0-0f47-4803-b350-c5560851a73a&ln=dottwdnc

Lappia. 2020. SUJUVA maahanmuuttajien koulutuspolku Lapissa – hankkeesta laaja-alaista tukea maahanmuuttajien koulutuspoluille. Uutinen. Viitattu 5.10.2023. https://www.lappia.fi/sujuva-maahanmuuttajan-koulutuspolku-lapissa-hankkeesta-laaja-alaista-tukea-maahanmuuttajien-koulutuspoluille/

Opetushallitus. 2022. Kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet. Viitattu 15.9.2023. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/kotoutumiskoulutuksen-opetussuunnitelman-perusteet-2022

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Korkeakouluopiskelijan tulisi saada jo opintojen alkuvaiheessa ohjausta vahvuuksiensa tunnistamiseen. Opiskelijat tarvitsevat kannustusta tulevaisuudensuunnittelussa sekä siirtymisessä työelämään. He haluavat tietoa ja taitoa siihen, miten tunnistaa vahvuuksiansa.

KEPEÄ - Kehittävä työelämäpedagogi -hankkeessa on tuotettu työharjoitteluoppaita liiketalouden, tietojenkäsittelyn ja sosiaalialalle. Oppaisiin on tuotettu tietoa, jota opiskelijat voivat hyödyntää hakiessaan harjoittelupaikkaa. Ne ovat informatiivisia ja visuaalisia herättääkseen opiskelijoiden mielenkiinnon ja halun selvittää vahvuuksien merkitystä liittyen harjoitteluun sekä tulevaisuuden työpaikkaan.

Miksi sitten on tärkeää, että opitaan tunnistamaan vahvuuksia? Vahvuuksia tunnistettaessa päästään muodostamaan positiivinen minäkäsitys. Opiskelijan tulisi saada käsitys siitä, millainen hän on ja miten sekä missä hän on hyvä. Jokaisella on jotain yksilöllisiä ominaisuuksia, taitoja, kykyjä sekä olemassa olevaa osaamista. Nämä asiat tunnistamalla on parempi mahdollisuus löytää työelämässä oikea paikka. Opiskelija on myös voinut saada osaamista harrastetoiminnasta, aikaisemmista työtehtävistä sekä opiskeluista. Näitä taitoja pitäisi myös pystyä tunnistamaan. Harjoitteluoppaiden tarkoituksena on, että opiskelijat saadaan tunnistamaan osaamisensa kokonaisvaltaisesti. (Hotulainen, Lappalainen & Sointu 2014.)

Mitä työnantajat odottavat työntekijöiltä

Työpaikkailmoituksissa haetaan usein työntekijöitä, joille on luonteenomaista innokkuus, sinnikkyys sekä yhteistyökyky. Keskittyminen vahvuuksiin on ollut tällä vuosituhannella tärkeimpiä tutkimuksen aiheita synnyttäen luonteenvahvuuksien tutkimushaaran. Tutkimuksiin perustuen on kehitetty VIA-luonteenvahvuusmittari, jonka avulla voi tunnistaa omat ydinvahvuudet. Testin on tehnyt jo 2,6 miljoonaa ihmistä ja eri kansallisuuksilla on vahvuuksissa hyvin vähän eroavaisuuksia.

Tärkeimmät vahvuudet, jotka tulevat esille tuloksissa ovat ystävällisyys, reiluus, rehellisyys sekä arviointikyky. Nuorilla yleisimpiä vahvuuksia aikuisiin verrattuna ovat ryhmätyöskentelytaidot, innokkuus sekä johtajuuden ominaisuudet. Juuri näitä ominaisuuksia opiskelijan olisi tärkeää oppia tunnistamaan opiskelujen aikana. (Uusitalo 2014.)

Tunnistaessaan vahvuutensa opiskelija saa käsityksen siitä, missä hän on luontaisesti hyvä. Näin opiskelija pääsee toimimaan vahvuuksiensa kautta ja hänelle syntyy onnistumisen kokemuksia. Nämä kokemukset antavat taas innostusta oppia uusia asioita. Kokemukset innostavat vahvistamaan myös niitä asioita, joissa hän ei ole vielä niin hyvä. Opiskelija oppii luottamaan omiin kykyihinsä ja tämä vahvistaa opiskelijan myönteistä minäkäsitystä. (Salmela 2016.)

Harjoitteluoppaat

Harjoitteluoppaat on tuotettu yhdessä Lapin AMKin liiketalouden, sosiaalialan sekä tietojenkäsittelyn opettajien kanssa. Eri toimialojen harjoitteluoppaissa on perusasiat esitetty yhteneväisesti mutta alojen erityispiirteet huomioiden. Oppaiden tekemiseen on haettu palautetta työelämältä, opiskelijoilta sekä opetushenkilöstöltä. Mukana kehittämistyössä on ollut myös muita hankkeessa toimivia yhteistyökumppaneita.

Harjoitteluoppaat on toteutettu Microsoft Officen Sway -ohjelmalla. Tämä antaa mahdollisuudet oppaiden muokkaamiseen ja niitä on helppo pitää ajan tasalla.

Kuva 1. Harjoitteluoppaan ensimmäiseltä sivuilta näkee, mitä opas pitää sisällään. Esimerkkikuvassa aloitusnäkymä liiketalouden työharjoitteluoppaassa: https://sway.office.com/ZJbuXagjSIWMITJH

Harjoitteluoppaat antavat vastauksia opiskelijalle harjoitteluun liittyviin kysymyksiin; miten suunnittelen aloittavani harjoittelun, mistä löydän työharjoittelupaikkoja, mitä teen harjoittelun aikana, miten toimin ongelmatilanteissa sekä mitä asioita tulee tehdä harjoittelun päättyessä. Oppaissa kiinnitetään huomioita siihen, että opiskelija huomioi opiskelukykynsä. Hän pääsee hakemaan harjoitteluoppaissa olevien linkkien kautta tukea opiskeluunsa sekä tietoa harjoittelun suorittamiseen.

Harjoitteluoppaisiin on koottu tietoa, johon tutustumalla opiskelija voi oppia tunnistamaan vahvuuksiaan. Opiskelijaa ohjataan tutustumaan opetussuunnitelmaan sekä harjoittelun tavoitteisiin. Persoonallisuustestit antavat käsitystä luontaisista ominaisuuksista sekä laittavat opiskelijan pohtimaan sitä, millaisiin työtehtäviin hänen olisi hyvä hakeutua. Tarkoituksena on löytää juuri se oikea itselleen sopiva harjoittelupaikka.

Vahvuuksien tunnistaminen antaa myös näkemystä siihen, millainen harjoittelupaikka olisi paras mahdollinen ammatillisen kehittymisen kannalta. Näin opiskelija pääsee miettimään, kehittääkö harjoittelupaikan työtehtävät niitä vahvuuksia, joita opiskelija tunnistaa olevan itsellään. Opiskelija reflektoi persoonallisuustestien tuloksia harjoittelukirjassa.

Liiketalouden työharjoitteluoppaassa on video-ohjeistusta harjoittelupaikan hakemiseen. Opiskelija saa lyhyen kertauksen siitä, mitä osaamista hänelle on kertynyt opintojen aikana. Lisäksi video-ohjeistuksessa kuvataan ammattinimikkeitä, mihin  opiskelija voi työllistyä tutkinnon jälkeen. Harjoittelussa opiskelija voi toimia kyseisissä työtehtävissä assistenttina. Valmistumisen ja työkokemuksen kautta hänellä on mahdollisuus edetä urallaan mainittuihin asiantuntijatehtäviin.

Harjoitteluoppaissa ohjataan opiskelijaa miettimäänc myös, mitä osaamista hän haluaa saavuttaa. Opiskelijaa ohjataan reflektoimaan osaamistaan, mitä hänelle on kertynyt opiskelujen aikana. Tämän käsityksen pohjalta opiskelija voi miettiä tulevaisuuden työpaikkaansa. Millaisia työtehtäviä hän haluaa tehdä, joissa voi hyödyntää osaamistaan? Minkälaisessa yrityksessä haluaisi mahdollisesti työskennellä? Onko yrityksellä toiminnassaan samat arvot kuin hänellä itsellään?

Opiskelijaa ohjataan ottamaan selvää, miten hänen olisi hyvä lähestyä yrityksiä tai organisaatioita hakiessaan harjoittelupaikkoja. Erilaiset verkkokurssit antavat hyvää valmennusta siihen, miten työ- ja harjoittelupaikkoja haetaan. Miten tuodaan esille omaa osaamista ja miten pyritään erottautumaan muista hakijoista. Opiskelijan on hyvä saada varmuutta työ- ja harjoittelupaikkojen hakemiseen, jolloin haastattelutilanteissa pystyy olemaan varmempi omasta osaamisestaan. 

Opiskelijoiden kokemukset vahvuuksiensa tunnistamisesta ja harjoitteluoppaista

Opiskelijat ovat tuoneet esille reflektoivissa harjoitteluraporteissaan vahvuuksien tunnistamiseen liittyviä asioita. He voivat tunnistaa olevansa säntillisiä ja periksi-antamattomia, motivoituneita, tunnollisia, ahkeria sekä tiimipelaajia työyhteisössä. Haasteena taas voi olla jännittäminen sekä pelko, ettei suoriudu työ- tai harjoitteluntehtävistä.

Huomioidessaan itsestään edellä mainittuja asioita opiskelija pääsee kehittämään vahvuuksiaan sekä heikkouksiaan, kun ne on ensin tiedostettu. Harjoitteluraportissaan opiskelija on todennut, että hänellä on halu kehittää yhteistyötaitoja sekä itsensä johtamista. Opiskelija on pohtinut, miten näiden taitojen kehittäminen on onnistunut harjoittelussa.

”Yhteistyötaitojen kehitys onnistui avoimella keskustelulla kollegoiden kanssa, sekä kuuntelemalla ja huomioimalla muut ympärillä”.

Opiskelijat ovat kokeneet, että osaaminen on kehittynyt opiskelujen myötä. Yhteistyö ja itsensä johtamisen taidot ovat kehittyneet. Tavoitteiden saavuttamisessa on pidetty tärkeänä, että voidaan hyödyntää omia vahvuuksia sekä tunnistaa omia kehittämiskohteita.

Opiskelijat ovat antaneet palautetta myös oppaista. Opiskelijoiden mukaan opas auttaa kehittämään itseään, valmistautumaan harjoitteluun sekä on informatiivinen. Opiskelijoiden mieleen ovat olleet harjoitteluoppaiden videot ja kuviot.

Lopuksi

Harjoitteluoppaiden tekeminen on ollut prosessi, joka on kehittynyt hankkeen aikana. Prosessin alussa oli epäselvää, mitä kohti olisimme menossa. Tiedettiin, että haasteena on eritystä ohjausta tarvitsevat opiskelijat. Päädyttiin tekemään harjoitteluoppaita ja liikkeelle lähdettiin perusohjauksen tarpeista.

Useiden kollegoiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen alkoi syntymään näkemystä siitä, millainen olisi hyvä ohjeistus. Perusohjeiden jälkeen pystyttiin paremmin hahmottamaan oppaisiin tietoa myös erityistä ohjausta tarvitseville opiskelijoille. Kun mukaan saatiin vielä opiskelijoiden näkemyksiä oppaiden sisällöstä, tuli niistä visuaalisia ja informatiivisia.

Harjoitteluoppaat ovat vähentäneet harjoitteluvastaavien työkuormaa, sillä peruskyselyihin voi laittaa linkin oppaaseen. Opiskelijoille, jotka tarvitsevat enemmän ohjausta, jää enemmän aikaa henkilökohtaiseen opastukseen. Oppaiden myötä on tehty uusi ohjaukseen liittyvä Moodle-alusta, joka noudattaa hankkeessa tuotetun harjoitteluoppaiden ohjeistusta.

Harjoitteluoppaiden kehitystyön tuloksia pystytään hyödyntämään mm. opinnäytetyönohjeistuksessa. Tämän innoittamana on tarkoitus aloittaa tekemään opinnäytetyön tekemiseen opasta opiskelijan näkökulmasta. Opas toteutetaan opinnäytetyönä. Oppaasta pyritään tekemään opiskelijalähtöinen ja samalla visuaalinen. Opinnäytetyöoppaaseen pyritään saamaan esille opiskelijan näkökulma sekä opiskelijoiden kokemuksia opinnäytetyön tekemisestä.

LÄHTEET

Hotulainen, R., Lappalainen, K., Sointu, E. 2014. Lasten ja nuorten vahvuuksien tunnistaminen. Teoksessa: L. Uusitalo-Malmivaara. (toim.). Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-Kustannus

Uusitalo, L. 2014. Hyveet ja luonteenvahvuudet. Teoksessa: L. Uusitalo-Malmivaara. (toim.). Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-Kustannus

Salmela, M. 2016. Tie ylioppilastutkinnon huippuarvosanoihin laudaturylioppilaiden kertomana. Väitöskirja 315. Lapin yliopisto. Hakupäivä 25.5.2023 s.38-39 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-875-6

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 

In September 2023, there were many excited UAS Lapland teachers looking forward to meeting the first-ever Master of Managing Sustainability and Systems Change (MaSS) –students in Rovaniemi (Fig. 1). After carefully designing of new Master’s program combining transformative learning with the themes of sustainable development, responsibility and circular economy (Circular Economy Centre, 2023), this was the day we all had waited for. Now, after a couple of months have passed by and MaSS studies are ongoing, we wanted to pull together our thoughts and experiences about the start of the MaSS learning journey.

Figure 1. The very first group of MaSS students and tutors with guests from Ukrainian Catholic University at Lapland UAS campus in Rovaniemi.

Future change agents

The leading thought behind the new program was to answer the need of experts to enhance systematic sustainability and green transition in organisations. This was already in the background of designing the MaSS programme and core courses.

The world is in a situation, where we are going to need different kinds of experts with a deeper understanding of sustainability, responsibility as well as circular economy as a part of their expertise and everyday work in different organisations. The green transition is seeking responses to the sustainability crisis and a transformation of the organisations and work life. In the MaSS programme, we combine these substance themes into transformational learning to provide new tools and perspectives for students to work with.

During the orientation week, after the initial starting day with coordinating all the technical issues, the second day really kicked off our MaSS learning journey and it meant to apply the transformative learning pedagogy. In practice, this face-to-face meeting day with fellow students and tutors provided an excellent foundation to get to know each other and supported the start of the collaboration and creating a true sense of belonging.

At the end of the second day, while relaxing and filling our tummies with pizzas, the looks on our faces told it all – we were all in the right place (Fig. 2). And as many of our students commented; it felt like finally coming home. We cannot phrase it nicer – what a sense of community was established already during our very first days! And the sense of hope that was brought upon us, this is exactly what we needed in this day and age.


Figure 2. Pizza time! (Image: Marika Tuomela-Pyykkönen, 2023)

At the core of the studies

The core and profiling studies of the MaSS program (Fig 3.) are designed to support the growth of expertise from the different perspectives of sustainable development, corporate responsibility as well as circular economy. This expertise is integrated into the master’s thesis process. (Joutsenvirta et al. 2022; Tuomela-Pyykkönen & Tyni, 2023) With the MaSS tutor team’s support, students are practising transformative development from the very beginning of the studies to graduation and beyond as a part of the Practising Transformative Development course. The course will continue until the end of the spring semester.

Individual and group work will provide support to other courses so that students can strengthen their mind settings, values, and expertise within the different contexts. The feedback from the students is mainly given as comments during the group meetings. Overall, it has been positive feedback and they have been very inspired and open-minded towards the new way to study. A deeper evaluation of the course will be done after the fall semester and at the end of the first year.


Figure 3. MaSS degree structure

Alongside the core studies, the students have an opportunity to select 5-35 ECTS for their profiling studies, to support developing their expertise. As another pilot, in Spring 2024, MaSS students will have an opportunity to choose a new profiling study course Solutions. now. This course is arranged in collaboration with Tampere UAS, Turku UAS and LAB UAS offering a great opportunity to network with fellow students from these organising universities.

Solutions.now is a project-based course, where a group of students will work with the real-life problems provided by different organisations. This course is part of the Climate University network collaboration, in which Lapland UAS has been a member since 2022. This network consists of Finnish higher education institutions and other stakeholders interested in developing sustainability and climate-related higher education. More information about the course is available in the Lapland UAS Study Guide. Lapland UAS will provide the project case but let’s keep it a secret until the start of the course.

What next?

The first class of the MaSS degree program was launched and tutors have already received feedback from the first courses. One of the positive feedbacks concerned the utilisation of flipped classroom, where materials are given in forehand before group meetings. The actual meetings focus on discussions and sharing the expertise between students and tutors, which provides opportunities to share different perspectives of “wicked issues” in different kinds of contexts.

However, the students thought that some of the discussions at the beginning of meetings should be shorter. We should have more time to go deeper into each meeting’s main themes. Additionally, students have given us feedback about the amounts of tasks during the first months of studies. This kind of feedback is quite usual in other programmes. Master’s studies involve 60 to 90 ECTS amount of studies, and 30 ECTS come from the thesis. 60 ECTS is the number of studies, full-time students will make during a one year (fall and spring semester).

Most of the students in the master’s programme are working during their studies, which means a quite heavy weekly programme to deal with. In the MaSS programme, courses have been designed so that individual and group tasks would make it a little bit easier to try to combine school work with other parts of life. Tutors are still very aware of the workload students are going through and trying to seek new ways to help students to combine these different elements together.

This kind of feedback is most appreciated, especially since the courses are new. Feedback during the semester also helps to make some smaller adjustments to other courses still ongoing and redesign the concepts for the next semester. At the moment, the first MaSS group have initiated the most interesting state-of-art thesis topics related to sustainability theme and will start their contributions to the global sustainability field.

The MaSS mentors are quite excited to see the development process of the first MaSS group. We are also eager to start designing the next versions of courses for MaSS Master students for Fall 2024 on account of this experience already gained during this semester.

More information:

Circular Economy Centre (2023) Now is the time for changemakers – new master’s program starting in Lapland UAS, News – Circular Economy Centre, 5.9.2023, https://www.digipolis.fi/en/news/now-is-the-time-for-changemakers-new-masters-program-starting-in-lapland-uas.

Joutsenvirta, M., Laininen, E., Tyni, S. & Korkeakoski, M. (2022) Transformatiivinen oppiminen kestävyysosaamisen tukena, UAS Journal, 3/2022, 11.10.2022. https://uasjournal.fi/3-2022/transformatiivinen-oppiminen-kestavyysosaamisen-tukena/.

Lapin AMK/Lapland UAS (2022) Lapin AMK Master School, Lapland UAS YouTube Channel, https://www.youtube.com/watch?v=YyFIhrLho40&list=PLMVFtm90HwM0r7Xr_PsdNoHszVjOGGzQM&index=2.

MaSS (2023) Master of Managing Sustainability and Systems Change, Lapland UAS Master School, web pages. https://www.lapinamk.fi/en/Applicants/Masters-degrees/Managing-Sustainability-and-Systems-Change.

Tuomela-Pyykkönen, M. & Tyni, S. (2023) Developing interdisciplinary higher education to support sustainable and systemic change in the Arctic area, IPSERA International Purchasing & Supply Education & Research Association, IPSERA Conference 2023, Paper 7264.

> Return to the Lapland UAS Blog front page

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin suomenkieliselle etusivulle

Vuoden verran Via Kareliaa

Vuosi sitten käsissämme oli hyväksytty hankesuunnitelma ja pitkä tehtävälista Via Karelia -matkailutien ruokamatkailun edistämiseksi. Vuoden mittainen hanke oli oikea kehittämisen pikaspurtti. Kiireen tuntua oli vaikea välttää, sillä tavoitteet olivat korkealla ja halu ehtiä tehdä hyvin ja paljon oli kova. Kalenterivuoden aikana toimenpiteistä katetiinkin melkoinen pitopöytä, jolle mahtui työpajoja, webinaareja, yritysvierailuja ja -sparrauksia, tuotepilotointeja, verkostoitumistilaisuuksia, benchmark-toimintaa sekä tutkimustyönä että matkoina ja ennen kaikkea innostavia kohtaamisia ja positiivista kehittämisen virettä.

Toteutimme kehittämistyötämme Via Karelia -matkailutien itälappilaisilla alueilla Lapin AMKin ja Lapin yliopiston yhteisellä Vastuullisen ruokamatkailun kehittäminen palvelumuotoilulla Via Karelialla -hankkeella. Teimme tiivistä yhteistyötä lähes samansisältöisen Kainuussa ja Koillismaalla toteutuneen rinnakkaishankkeemme kanssa.

Via Karelia – vastuullista ruokamatkailua verkostoituen -hankkeen toteuttajia olivat MKN Itä-Suomi sekä Naturpolis. Hankkeiden tavoitteena oli Via Karelia -matkailutien ruokamatkailun vahvistaminen kehittämällä kohdealueen yritysten ja toimijoiden palvelu- ja vastuullisuusosaamista sekä verkostoitumista. Hankkeiden rahoitus oli peräisin Lapin ELY-keskuksen toimeenpanemasta valtakunnallisesta Harvaan asuttujen alueiden matkailuhankehausta.

Sillä välin, kun maapallo jälleen kerran yllätyksettömästi ja odotustensa mukaisesti kävi kierroksensa auringon ympäri, me kuljimme pitkin poikin Itäkairaa ja Koillismaata oppien, innostuen ja toivon mukaan myös jotain hyvää jälkeemme jättäen. Sen sijaan, että olisimme saaneet alueesta ja aihepiiristä kylliksemme, huomaamme haarukoineemme vasta alkupaloja. Tässä kirjoituksessamme haluamme avata, mitä hankkeessamme tehtiin, erityisesti työpajoissa ja sparrauksissa ja mikä jätti meidät nälkäisiksi.

Näkökulmia tulevaisuuksiin ja yhteistyöhön

Vastuullista ruokamatkailua Via Karelialla palvelumuotoilulla -hankkeessa järjestettiin yhteensä kolme palvelumuotoilutyöpajaa. Työpajojen tarkoituksena sekä Kemijärvellä että Kuusamossa oli tehdä nykytilan kartoitusta tukemaan sekä yrittäjiä että hankehenkilökuntaa tuotteistamisessa.

Työpajoissa oli vahva painotus tulevaisuuden ajattelussa ja siihen rohkaisussa. Tulevaisuusajattelulla haluttiin tuoda ilmi nykymaailman nopeaa kehittymistä, auttaa tiedostamaan erilaisia skenaarioita sekä rohkaista pohtimaan eri vaihtoehtoja. Ennakointi sekä tulevaisuuden ja sen haasteiden tunnistaminen oman liiketoiminnan kehittämisessä mahdollistaa yrityksen muutoskyvykkyyden alati muuttuvissa maailmantilanteissa. Ennakointiin on käytettävissä paljon erilaisia työkaluja.

Tuotteistustyöpajoissa keskityttiin erityisesti tarkastelemaan jo havaittavissa olevia trendejä ja megatrendejä sekä hiljaisia signaaleja, jotka enteilevät tulevia trendejä ja saattavat ohjata tulevaisuudessa valtavirran kulutuskäyttäytymistä (kuva 1).

Työpajoissa, kuten hankkeessakin, tavoitteena on verkostoitua ja rakentaa verkostomaisia tuotepaketteja. Näin ollen myös työpajoissa fokus oli useamman yrityksen yhdessä toteutettavissa tuotekonsepteissa. Tällä tähdättiin kaikkia osapuolia hyödyttävään yhteistyöhön ja häivyttämään ajatusta siitä, että toisen onnistuminen olisi itseltä pois. Sen sijaan pyrittiin kääntämään ajattelutapa yhteistyön hyötyihin.

Kokemusperäistä tietoa testauksista

Kokeilut ovat tärkeä osa tuotekehitystä. Palvelumuotoilutyöpajojen jälkeen toteutettiinkin kaksi tuotepilottia, yksi kummallakin hankealueella. Lapin pilotissa testattiin Kalastajan kanssa järvellä -palvelutuotetta Kemijärvellä ja Koillismaalla Pyöräillen ja herkutellen Kuusamossa -pyörämatkailutuotetta.

Molemmat pilotit olivat onnistuneita ja niiden huolellinen dokumentointi tuotti arvokasta tietoa yrittäjille. Molemmista piloteista aiotaankin jatkojalostaa monistettava matkailutuote.

Kehittämisen nälkä jäi, sillä työpajoissa saatiin luotua kumppaniverkostoa ja otettiin haltuun menetelmiä, mutta yhteistyötä tulee yhä syventää. Kumppanuus, johon liittyy sekä riskin että voiton jakaminen, vaatii suunnitelmallisuuden lisäksi luottamusta ja avoimuutta. Luottamuksen ilmapiirin saavuttamiseen puolestaan tarvitaan aikaa ja yhdessä tekemistä.

Kuva 1. Tulevaisuusajattelu, megatrendit ja hiljaiset signaalit loivat raamit työskentelylle palvelumuotoilutyöpajassa Kuusamossa. Kuvassa työpajaosallistujat tutkivat taustamateriaaliksi tulostettuja mahdollisia tulevaisuusskenaarioita. Kuva: Milla Sairanen.

Kartta kohti vastuullisuusvisiota

Palvelumuotoilutyöpajojen lisäksi toteutimme Vastuullinen ruokamatkailu -työpajoja. Vastuullisuuden käsite kaikkine eri osa-alueineen on valtavan laaja. Työpajoissa olikin tavoitteena auttaa yrittäjiä hahmottamaan, mitä kukin mieltää vastuullisuudeksi, mitä vastuullisuustekoja yrittäjät jo tekevät ja miten niistä viestivät.

Työpajat olivat vapaamuotoisia ja keskustelevia ja niissä tarjottiin runsaasti käytännön esimerkkejä hyvistä vastuullisuuskäytänteistä. Työskentelyn raameiksi luotiin ns. Vastuullisuuskartta (kuva 2), jonka avulla yrittäjät sanoittivat vastuullisuutensa nykytilaa, haasteita sekä suunnitelmiaan aiheen parissa.

Päämääräksi yrittäjät saivat kirjata oman vastuullisuusvisionsa: mihin pisteeseen he itse pyrkivät pääsemään vastuullisuustekojensa kanssa. Suuntaa haettiin vastuullisuuskompassin avulla. Kompassissa eri ilmansuuntia edustivat vastuullisuudet osa-alueet ja tiiviit kuvaukset siitä, mitä niillä tarkoitetaan.


Kuva 2: Kuvassa vastuullinen ruokamatkailu -työpajan materiaaliksi laadittu vastuullisuuskartta, jonka avulla työpajaosallistujat saivat pohtia vastuullisuustekojensa nykytilaa sekä pohtia, mitä voisi vielä tehdä paremmin.

Viestintää vastuullisesta Via Kareliasta?

Havaintona pidettyjen työpajojen pohjalta todettiin, että Via Karelian varrella ja sen lähiympäristössä toimivat yritykset ovat lähtökohtaisesti varsin vastuullisia huolimatta siitä, kuinka yrittäjä itse vastuullisuuttaan sanoittaa tai siitä viestii. Useat vastuullisuuteen liittyvät käytänteet ovat monissa yrityksissä “sisäänkirjoitettuja” ja itsesään selviäkin toimintatapoja. Esimerkiksi jätteiden lajittelu on monille nykyisin arkipäivää samoin kuin käytetyn tavaran uudelleenkäyttö ja kierrättäminen.

Usein keskusteluissa korostui ekologinen vastuullisuus, johon liittyvä terminologia on laajasti esillä mediassa ilmastonmuutoksen ja vihreän siirtymän aikakaudella. Kuitenkin keskusteluissa pintaa syvemmälle päästyämme nousi esiin monia näkökulmia vastuullisuuden muiltakin osa-alueilta: yrityksissä haluttiin tuoda esiin ja pitää elävänä paikallista ruokakulttuuria, hinnoiteltiin taloudellisesta kestävällä tavalla, pyrittiin työllistämään paikallista väestöä ja pidettiin huolta työntekijöiden hyvinvoinnista.

Mitä opimme vastuullisuudesta ja yritysten kanssa toimimisesta: esimerkin voimaa ei tule koskaan väheksyä ja pienistäkin konkreettisista vastuullisuusteoista kannattaa kertoa. Vastuullisuuden haasteita tulee niin ikään tuoda näkyviin. Yritysten vaikeudet vaikkapa kierrättämisessä saattoivat johtua puutteellisesta kierrätysinfrasta – näinhän ei pitäisi olla! Nälkäisinä jäämme seuraamaan, millaista vastuullisuusviestintää yritykset intoutuvat tekemään.

Yrityssparrauksista oppia ja ymmärrystä myös kehittäjille

Työpajatoiminnan lisäksi pureuduimme hankealueen yritysten kanssa vastuullisuuden ja liiketoiminnan kehittämiseen yrityskohtaisissa sparrauksissa. Tapasimme sparrausten merkeissä kymmenen lappilaista yritystä vieraillen heidän luonaan Sallassa, Sodankylässä, Savukoskella, Pelkosenniemellä ja Posiolla.

Sparraukset olivat myös meille hankkeen työntekijöille erityisen tärkeitä ja inspiroivia, sillä niissä pääsimme näkemään pohjoisten elintarvike- ja matkailualan yritysten arkea ja kuulemaan tarinoita tarmosta ja sinnikkyydestä: saimme hämmästyä perinteikkään kaskinauriin monipuolisuudesta, perehtyä poron piiruntarkkaan hyödyntämiseen hännästä kieleen saakka ja havainnollisesti oppineet ymmärtämään, miksi lähellä tuotetusta ruoasta saa (ja kannattaa) maksaa hieman enemmän kuin muualta tuodusta. Meille hankkeissa työskenteleville “TKI-myyrille” kohtaamiset yrittäjien kanssa tuottivat myös laajempaa ymmärrystä ja tilannekuvaa maaseutuyrittäjyydestä pohjoisilla harvaan asutuilla alueilla.

Aikaa ja arvostusta lähiruoalle

Sparrauksissa keskusteltiin toki vastuullisuudesta, mutta erityisesti niistä aiheista ja haasteista, joita yrittäjät itse halusivat käsitellä. Yrittäjien oman alansa asiantuntijuus on huippuluokkaa, ja he ovat luovia sekä idearikkaita: palvelu-, tuote-, ja kehittämisideoita tuntuisi olevan, mutta useinkaan kehitystyöhön ei yrityksen perustoiminnan pyörittämisen ohessa jää aikaa.

Resurssien puutteesta kumpuava haaste monissa yrityksissä oli viestintä ja erityisesti aktiivinen sisällöntuottaminen someen tuntui olevan monelle ongelmallista. Ei niinkään siksi, etteivätkö yritykset kykenisi tuottamaan laadukasta kuvaa tai tekstiä vaan siksi, että viestintä jää usein yrityksen muun arkisen toiminnan jalkoihin. Yksi yritysten kanssa pohdittu kehittämisidea aktiivisen somen tekemiseen oli suunnitelmallisuus, johon kannustimme hyödyntämään viestinnän vuosikelloa ja somesuunnitelmaa. Yritykset saivat sparrauksen jälkeen kirjallisesti koottuja havaintoja ja ideoita kehittämisen suuntaviivoiksi.

Sparrausten myötä vahvistui ajatus, että avain kaikkeen kehittämiseen on konkreettinen käsitys kohderyhmän todellisuuksista. Kehittämisen nälkä jäi, sillä ymmärryksemme siitä, miten hienoja raaka-aineita, ruoantuottajia, -jalostajia ja -jakelijoita keskuudessamme on, laajeni. Edellytykset yrittämiseen on kyettävä turvaamaan ja lähiruoan arvostusta niin paikallisten kuin matkailijoiden keskuudessa tulee lisätä. Lähiruoassa ja ruokamatkailussa on valtavasti potentiaalia, mutta myös kehittämistä.

Ps. Jos sinäkin jäit nälkäiseksi ja haluat haukata lisää hankkeemme herkkupaloja, tutustu vaikkapa näihin:
Pieni opas vastuullisiin käytänteisiin ruokamatkailussa (lapinamk.fi)
Vastuullinen ruokamatkailu – Case-esimerkkejä Pohjoismaista

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Teemana tunteet

Oppive-hankkeessa olemme keskittyneet syksyn aikana nuorten tunnetaitotyöskentelyyn. Olemme keskittyneet myös erilaisiin ajankohtaisiin teemoihin, jotka ovat nousseet ajankohtaisiksi nuorten kanssa työskentelevien toimijoiden keskuudesta. Tunnetaitotyöskentelyyn liittyen järjestimme tunneiltamat, seminaarin sekä toiminnallisuutta nuorille.

Ajatuksena työskentelyssämme on ollut löytää keinoja siihen, miten tunteista puhutaan nuorten kanssa. Tavoitteena on ollut myös löytää välineitä nuorille omien tunteiden sanoittamiseen. Omat tunteensa ja vahvuutensa tunnistava nuori voi hyvin ja kykenee löytämään oman polkunsa. Omien tunteiden tunnistamisen kautta nuori voi suunnata omaa toimintaansa, jolloin nuori oppii reagoimaan eri tilanteisiin sopivalla tavalla elinympäristössään.

Nuoren tunteet ja niiden tunnistaminen

Nuoruudessa tunteet saattavat vaihdella nopeastikin ja tuntuvat voimakkaasti. Lisäksi nuoruuteen kuuluu uusienkin tunteiden kokemista. Haastetta tuo se, ettei tunteiden tunnistamisen ja säätelemisen taidot ole ihan vielä täysin kehittyneet. Tähän nuoret tarvitsevat aikuisten ja ammattilaisten apua ja tukea. Apuna tässä voi käyttää erilaisia tunnetyöskentelyn keinoja, menetelmiä sekä tunnetyöskentelyyn kehitettyjä välineitä.

Ensisijaisesti nuoren tukena voi jokainen olla, antamalla empatiaa, ymmärrystä sekä myötätuntoa. Nuori tarvitsee aikuisilta aitoa läsnäoloa. Tämä tarkoittaa nuoren kunnioittamista, asioista kysymistä, kuuntelemista sekä yhteyden luomista nuorta katsomalla ja näkemällä hänet. Neuvona voisi olla: pysähdy, älä neuvo vaan kysy lisää ja jaa tunne.

Joskus tunteita pitää sanoittaa nuorelle ja olla apuna niiden tunnistamisessa. Tämän lisäksi tunteisiin liittyen on hyvä olla saatavilla asiallista tietoa, sekä taitoja, joiden avulla nuori kykenee tunnistamaan ja sanoittamaan omia tunteitaan.

Tunneiltamat Keminmaassa

Järjestimme Keminmaan vanhassa pappilassa nuorten tunneiltamat. Paikalle saapui reippaita nuoria, jotka kiersivät erilaisia tunteisiin liittyviä pisteitä. Joka pisteellä oli tunteisiin liittyvä tehtävä, joko itsekseen tehtäväksi tai muiden kanssa jaettavaksi.

Askartelupisteellä nuoret saivat tehdä oman tunnemittarin. Tunnemittarin pohjana oli kasvokuvin olevat perustunteet ilosta suuttumukseen. Tunnemittarin avulla voi näyttää millainen tunne minulla on tänään. Aikuinen voi tunnemittarin avulla havainnoida nuoren tunteita tai auttaa nuorta tunnistamaan miltä hänestä sillä hetkellä tuntuu.

Tunnemittarin jokainen askartelee itse. Sen työstäminen aloitetaan valitsemalla eri värejä ja värittämällä tunteita/tunnetiloja. Nuoret voivat samalla kertoa mitä eri värit kertovat heille eri tunnetiloista. Valmiin tunnemittarin voi kotona asettaa paikkaan, jossa se on näkyvillä. Tässä pisteellä nuoret etsivät itselleen myös voimalauseita. Voimalauseen avulla jokainen voi pysähtyä hetkeen ja saada siitä tukea ja rauhaa itselle.

Tunteiden tunnistaminen toimii ensiaskeleena nuorten kanssa tunteista puhumisessa. Myös vaiettujen asioiden ilmaiseminen ja kielteisinäkin pidettyjen tunteiden merkityksen tunnistaminen on tarpeellista. Kaikilla tunteilla on oma merkityksensä ja tarkoituksensa; eikä kielteisinäkään pidettyjä tunteita tule väheksyä eikä jättää unholaan.

Tunteilla ja niiden sanoittamisella on merkittävä voima nuortenkin keskuudessa ajatellen heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Tunneiltamissa tarjosimme nuorille myös mahdollisuuden keskustella ja nostaa esiin haluamassaan määrin vaiettuja tunteita. Tässä keskusteluyhteydessä käytimme apuna tunnekortteja, jotta nuorilla oli helpompi lähestyä vaikeiksikin kokemiaan tunteita.

Eräs tunteiden itseilmaisun muoto on tunneliikunta sekä tunnemaalaus. Tunneliikunnalla virittäytyy hyvin teemaan ja tunnustelemaan omia tunteitaan sekä sen hetkisiä tuntemuksia. Tunnemaalauksessa ei ole kyse taiteen tekemisestä, vaikkakin töistä taiteellisia tuleekin, vaan oman itsensä vapaasta ilmaisusta värien avulla. Jokainen tekee oman tunneteoksensa. Teoksessa voi näkyä esimerkiksi asia, jota nuori käy tällä hetkellä läpi tai tunteet, jotka heijastuvat sen hetkiseen olotilaan.

Illan tapahtumassa käytössä oli kota, jossa sai rauhoittua sekä mietiskellä illan kulkua ja omia tuntemuksiaan lämpimän nuotion ympärillä. Paikasta käytettiin nimeä tunnepesä. Siellä nuorelle annettiin mahdollisuus keskustella aikuisen kanssa. Nuori sai myös kirjoittaa itseään askarruttavan asian, tunteen tai ajatuksen paperille ja heittää sen tuleen.

Nuorilta saamamme palaute oli positiivista. Illan tunnelma oli mukava ja rauhallinen. Saamamme palautteen ja kokemuksen kautta kehotamme kaikkia rohkeasti keskustelemaan tunteista nuorten kanssa.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Ammattikorkeakoulun asiantuntijalla on vastuu ja velvollisuus edistää avoimuutta tekemällä näkyväksi tutkittua tietoa, osaamista ja kehitettyjä palveluja ja tuotteita. TKI-toiminnassa ja koulutuksessa tehdään jatkuvasti sellaisia tuloksia, jotka herättävät mielenkiintoa myös ympäristössämme. Julkaiseminen on eräs tapa edistää laajempaa läpinäkyvyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Pitkällä työurallani olen ollut erilaisissa tehtävissä ja aina työhöni on liittynyt kirjoittaminen ja julkaisujen toimittaminen ja niiden avulla kehitettyjen asioiden näkyväksi tekeminen myös laajemmalle yleisölle. Kirjoittamisen aiheet ovat liittyneet työni sisältöön ja temaattiseen toimintaan erilaisissa verkostoissa. Aiheet ovat vaihdelleet riippuen työtehtävistä.

Ammattikorkeakoulussa kirjoittamisen ja julkaisujen toimittamisen aiheet ovat liittyneet koulutukseen, (esim. hoitotyön koulutus, aikuiskoulutus, koulutuksen laatu) opetukseen (pedagoginen kehittäminen, osaamisperustaisuus, kehittävä arviointi, TKI-toiminnan integrointi opetukseen) ja TKI-toimintaan (kestävä kehitys, TNO-toiminta, avoimuuden edistäminen). Julkaisuihini voit tutustua esimerkiksi tiedejatutkimus.fi-sivustolla.

Tässä blogikirjoituksessani tarjoan kokemusperustaisia vinkkejä julkaisun toimittamiseen ja yhteiskirjoittamiseen.

Julkaisun toimittaminen

Julkaisun toimittaminen on aina prosessi, joka koostuu useista peräkkäisten tehtävien kokonaisuuksista. Vaiheita voidaan kuvata esimerkiksi seuraavalla tavalla: aloitusvaihe, työstövaihe ja viimeistelyvaihe. (Kuva 1)

Kuva 1. Julkaisun toimittamisen prosessi eli työvaiheet ja niihin sisältyvät tehtävät.

Prosessin avulla määritelty lopputulos

Toimittaminen käynnistyy usein alkuidesta, eli siitä, miksi julkaisu kannattaa laatia, mikä sen anti on yhteiselle ja yleiselle keskustelulle. On hyvä määritellä julkaisun idea: miksi se tehdään, mikä on julkaisun tavoite ja kenen sitä toivotaan lukevan eli kenelle tarinat ja tieto on tarkoitettu. Ennen julkaisun sisällön hahmottamista on hyvä tutustua julkaisemisen yleisiin ohjeisiin esimerkiksi julkaisusarjoihin, julkaisualustoihin ja julkaisun muotoihin. On tärkeää valita luotettava julkaisukanava ja ohjeistaa kirjoittajia avoimen julkaisemisen vaihtoehdoista.

Huolella mietitty on jo puoliksi tehty

Julkaisun sisällön suunnittelu edellyttää erilaisten näkö- ja tulokulmien miettimistä. Mitä halutaan sisällön kertovan ja avaavan. Esimerkiksi painotetaanko julkaisun sisällössä teoreettista näkökulmaa vai käytännön ja kokemuksien näkökulmaa vai molempia. Alussa voidaan jo hahmotella sisällyksen ensimmäistä versiota. Pohtia voi sitä, koostuuko sisältö muutamista pääteemoista, joiden kunkin sisälle artikkelit aihepiiriltään sijoittuvat. Teemat voivat sisältää esimerkiksi palvelujen teoreettista avausta, kehitettyjä käytännön palveluja, palveluissa tarvittavaa asiantuntemusta ja palvelun asiakkaan kokemuksia.

Tässä vaiheessa mietitään myös kirjoittajat eli ketä tai ketkä kutsutaan kirjoittamaan. Kirjoittajakutsu on hyvä laatia sisällöltään täsmälliseksi ja houkuttelevaksi, jotta kirjoittajien on helppo innostua ja osallistua kirjoittamiseen. Kutsussa on hyvä kertoa tarkkaan kirjoitusohjeet ja, millaista tukea kirjoittajille on tarjolla. Esimerkiksi kerrotaan, milloin artikkelien ensimmäinen palautus on ja missä ajassa artikkeleista annetaan palautetta sekä ehdotuksia. Täsmällinen ohjeistus (mm. viittausohjeet, kieliasu) ja aikataulutus helpottaa sekä kirjoittajien että toimittajan työtä. Aikataulun tulee olla kuitenkin riittävän väljä mahdollistamaan yhtäkkiset kirjoittamisen ja toimittamisen yllätykset.

Luovutuskuntoon viimeistely

Julkaisun toimittaminen on aktiivista mukana oloa kirjoittajien tukemisessa koko toimittamisprosessin ajan. Ohjeiden ja aikataulun mukaisesti toimittaja lukee artikkeleita ja antaa suullista palautetta ja kirjallisia tekstin muokkausehdotuksia sekä yleisempää palautetta. Palaute voi olla esimerkiksi kirjoittajan huomion kiinnittäminen vaihtelevaan terminologiaan tai epäjohdonmukaisuuksiin eli sama asia kirjoitettua usealla eri tavalla. Palaute voi koskea lähdeviittauksia, omien ja lainattujen ajatusten erottumista, lähdeviitteiden käytön selkeyttä ja lähdeluettelon johdonmukaista järjestystä.

Tässä vaiheessa tiivistyy myös aiemmin aloitettu yhteistyö graafikon kanssa. Artikkelissa olevien kuvien, kuvioiden ja taulukoiden julkaisukuntoon saattamisessa on graafisella osaamisella merkittävä rooli. Viimeistelyvaiheessa voi joku artikkelin kirjoittaja haluta toimittajalta vielä artikkelinsa tekstin muokkausta tai jopa kokonaan uuden tekstin laatimista. Tekstin editointi on palvelu kirjoittajille, jotka kaipaavat apua tekstinsä viimeistelyyn tai jopa isompaan remonttiin.

Lopuksi toimittaja huolehtii toimittamansa teoksen julkaisutoiminnan asiantuntijoille arviointia ja julkistamista varten. Toimittaja huomioi asiantuntijoiden antaman palautteen viestimällä kirjoittajille palautteen pohjalta edellytettävistä toimenpiteistä ennen julkistamista. Kun tarvittavat korjaukset ja muokkaukset on tehty, toimitettu teos on valmiina julkistamista ja aktiivista levittämistä varten. Viestintä ei lopu vielä siihen, kun julkaisu on saatu valmiiksi. Hyvään viestintään kuuluu myös keskusteluun osallistuminen. (Lohi 2019.)

Yhteiskirjoittaminen toimintana

Yhteiskirjoittamisen tavoitteena on yhdessä tekstin tuottaminen. Kukin kirjoittaja voi kirjoittaa omaa tekstiään, muokata, täydentää ja korjata toisten kirjoittamaa tekstiä. Yhteiskirjoittaminen toteutuu prosessikirjoittamisena eli tekstiä tuotetaan yksin ja yhdessä useassa työvaiheessa.

Yhteiskirjoittamisen lopputuloksen aikaansaamisessa voidaan käyttää useita erilaisia työtapoja esimerkiksi vierekkäin, käsi kädessä kirjoittamista ja osallistuvaa työotetta. Kaikissa vaiheissa tärkeää on käydä dialogia eli yhteistä keskustelua toisia kuunnelleen. Seuraavassa kuvassa (kuva 2) on avattu yhteiskirjoittamista toimintana.

Kuva 2. Yhteiskirjoittaminen toimintana

Määrittelyä ja sopimista

Toimitettuihin julkaisuihin voi tulla yksittäisten kirjoittajien artikkeleita tai artikkeleita, joissa on useampia kirjoittajia. Tällöin kirjoittamista voidaan kuvata yhteistoiminnallisena työskentelytapana, jossa tavoitteena on yhteisen tekstin tuottaminen joko erillisenä artikkelina sellaisenaan tai sitten osana toimitettua julkaisua.

Yhdessä tekstin tuottaminen ja kirjoittaminen voi tarkoittaa kunkin yksin kirjoittaneen tekstin yhdistämistä yhteen tai koko tekstin kirjoittamista tiimityönä. Seuraavista asioista on hyvä sopia yhdessä eli julkaisualusta, kirjoituksen aihe ja näkökulma, tekstin tyyli, aikataulut ja deadline, yhteiset palautekeskustelut ja täsmälliset kirjoitusohjeet. Yhteiskirjoittamiseen kuuluu myös toisten tekstien lukeminen ja rakentava kommentointi. Nykyiset teknologiset ratkaisut (esim. pilvipalvelut, tekstinkäsittelyohjelmat) mahdollistavat kirjoitetun tekstin eri- ja samanaikaisen työstämisen.

Prosessikirjoittamista ja osallistuvaa työotetta

Yhdessä tekstin kirjoittaminen on yleensä prosessikirjoittamista osallistuvalla työotteella. Tämä tarkoittaa avointa keskustelua ja asioiden sopimista yhdessä. Osallistuvaan työotteeseen kuuluu tietoinen ajan varaaminen vapaan ajattelun ja keskustelun hetkille ja yhteiselle oppimiselle.

Ala-Nikkola (2023) kuvaa osallistuvaa työotetta seuraavasti: Osallistuvassa työyhteisössä tai projektissa tietoa ja ajatuksia jaetaan avoimesti ja tasavertaisesti. Yhteiseen ajatteluun käytetään aikaa ja sen vaaliminen koetaan työn laadun kannalta merkittäväksi. Ratkaisuja tehdään yhdessä pohtien. Kirjoittamisprosessissa kirjoittajat ovat tasa-arvoisia huolimatta ammattinimikkeistään tai oppiarvoistaan. Kirjoittamisprosessissa sovitaan kirjoittajien kesken ja yhdessä, kuinka aloitetaan ja kuinka edetään kohti valmista yhteistuotosta.

Yhteistä aikaa ja turvallisuutta

Yhteiskirjoittamisen osallistuva työote perustuu dialogille. Dialogi tarkoittaa suomisanakirjan määrittelyn mukaan vuoropuhelua, kaksinpuhelua ja keskustelua. Keskustelussa rakennetaan yhdessä yhteistä ymmärrystä eli yhteiskirjoittamisessa siis kirjoituksen alla olevasta asiasta.

Dialoginen keskustelu ei synny itsestään, vaan sen onnistumiseksi pitää tehdä tietoisesti töitä. On hyvä tietää dialogisen keskustelun edellytykset, joita ovat osallistujien tasa-arvoisuus dialogitilanteissa, dialogin rakentuminen toisten näkökulmien aktiiviselle ja myötäelävälle kuuntelulle, dialogin osallistujien tulee olla valmiita omien taustaoletustensa tarkasteluun ja kyseenalaistamiseen ja dialogi edellyttää keskinäistä luottamusta. (Holm, Poutanen ja Ståhle 2018).

Kuinka sitten rakennetaan dialogista, turvallista kirjoittamisympäristöä. Turvallisen perustan rakentaminen on kaikkien kirjoittajien vastuulla. Keskeistä on rohkaista jokaista kirjoittajaa olemaan oma itsensä ja kannustaa toinen toistensa kuuntelemiseen. Kirjoittamisesta voi antaa palautetta niin, että ihminen kokee tulleensa kuulluksi ja hänen ajatukset ovat arvokkaita.

Kiireen tuntu ei sovi turvalliseen kirjoittamisympäristöön ja siksi on varattava aikaa ja tilaa keskustelujen käymiselle. Kiireinen keskusteluhetki voi altistaa ”päsmäröinnille” ja toisten ylikävelylle. Turvallisessa kirjoittamisympäristössä uskalletaan olla eri mieltä ja etsiä yhdessä yhteistä ymmärrystä ja uusia oivalluksia. Tämä vaikuttaa yhteiskirjoittamisen laatuun ja kirjoittajien hyvinvointiin.

Lopuksi

Toimittaminen ja yhteiskirjoittaminen on vaativaa, mutta niin antoisaa puuhaa. Yhdessä tekeminen haastaa ylittämään omaa ajattelua ja toimintaa ainoana oikeana vaihtoehtona. Molemmat prosessit ja siellä toteutuvat yhteiset keskustelut mahdollistavat asioiden reflektoinnin ja ymmärtämisen uudella, erilaisella tavalla. Toimittaminen ja yhteiskirjoittaminen ovat timanttisia oppimisen paikkoja ja niitä oppii tekemällä ja harjoittelemalla säännöllisesti.

Lähteet

Ala-Nikkola, E.2023. Osallisuudella on väliä viestinnässä. Viitattu 14.9.2023. Osallisuudella on väliä viestinnässä - Hiiltä ja timanttia (metropolia.fi)

Holm, R., Poutanen, P. & Ståhle, P. 2018. Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. SITRA. Viitattu 14.9.2023. https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/

Lohi, H. 2019. Tapahtumaviestinnän lyhyt oppimäärä. Tapahtumaviestinnän lyhyt oppimäärä (lapinamk.fi)

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tarkastelemme tässä kirjoituksessamme vuosien 2021-2023 aikana Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa järjestettyjä Rovaniemellä toimineita luontoryhmiä. T:mi Puutarhaillen yrittäjä Maria Kerola toteutti luontolähtöistä ryhmätoimintaa Nuorten Ystävien Roihulan Klubitalon, Rovaniemen Setlementin sekä Humanan asumispalveluiden asiakkaille. Lisäksi Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa järjestettiin useita yksittäisiä avoimia luontolähtöisiä työpajoja Kansalaistalo Neuvokkaan sekä Tornion Asuntopalvelusäätiö sr:n Meän talon kävijöille.

Osallistujat olivat pääosin 17-64 -vuotiaita työelämän ulkopuolella olevia mielenterveyskuntoutujia. Ryhmätoiminta rakentui palvelun tuottajan osaamisen ja yhteistyökumppanin sekä kuntoutujien toiveiden ja toimintakyvyn myötä erityyppisiksi. T:mi Puutarhaillen luontoryhmien tapaamisia ja avoimia työpajoja toteutettiin yhteensä 33 kappaletta, hankkeessa kokonaisuudessaan noin 80. Toiminta rakentui suunnitelmallisesti yhteistyössä kuntoutujien, hankekumppanin ja yrittäjän kanssa osin ekopsykologiseen viitekehykseen.

Yhdessäoloa ja iloa luonnossa sekä puutarhoissa

Hankkeen luontoryhmätoiminta suunniteltiin, toteutettiin ja ohjattiin luontoalan asiantuntijan ja pääasiassa sote-alan ammattilaisen yhteistyönä kuntoutujien ja yhteistyökumppanien (yhdistykset) tarpeet, toiveet, toimintakyky ja ympäristö huomioiden. Kaiken toiminnan tavoitteena oli tukea osallistujien luontosuhdetta ja lisätä heidän hyvinvointiaan luontokokemuksin pienryhmissä. (Hankesuunnitelma, Henki ja elämä - Luonto toipumisen lähteenä 2021). Toiminnan suunnittelussa huomioitiin myös vuodenajat ja luonnon kiertokulku.

Ohjattu luontokokemus tarkoittaa ammattilaisen ohjaamaa luontokokemusta, joka eroaa ns. omaehtoisesta luontotoiminnasta. (ks. Salonen 2021, 23). On todettu (mm. Salonen 2021), miten ohjattu luontokokemus rohkaisee lähtemään luontoon vuodenajasta riippumatta ja kokemus on kokonaisvaltaisempi kuin yksin toteutettu. Ohjattu luontokokemus vaikuttaa myös koettujen vaikutusten tiedostamiseen, jolloin niiden hyödyntäminen psyykkisessä prosessoinnissa on mahdollista. (Salonen 2021, 58.) Luontotoimintaa voi toteuttaa ja ohjata eri tavoin.

Hankkeen luontoryhmissä huomioitiin vuodenkierto. Keväällä esimerkiksi suunniteltiin toimintaa yhdessä, kylvettiin siemeniä ja hoidettiin taimia. Kesällä istutettiin taimia, hoidettiin kasveja, kerättiin villiyrttejä, keskusteltiin ja ohjattiin niiden käytössä, tehtiin kukka-asetelmia ja käytiin luontoretkillä. Syksyllä oli sadonkorjuun aika, niin puutarhassa kuin metsässäkin. Jouluaikaan tehtiin kukka-asetelmia.


Kuva 1. Retket taimistolle olivat moniaistisia kokemuksia: värejä, tuoksuja, makuja sekä erilaiset tekstuurit tuottivat yhteisen ilon elämyksen koko ryhmälle.

Luontoryhmän toiminnalla pyrittiin siis tukemaan osallistujien luontosuhdetta. Ryhmätoiminnalla tuotiin luonto lähelle osallistujia, kokonaisuudeksi heidän arkeensa. Luontoryhmän toiminnassa oli elementtejä puutarhaterapiasta, jolla pyritään lisäämään osallistujan psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä vahvistaa yleistä terveyttä ja hyvinvointia (Haller & Kramer 2006, 5).

Kasvin, luonnon ja ihmisen vuorovaikutus koetaan hyvänä ja rauhoittavana sekä mieltä hoitavana kokemuksena (Salonen 2021, 52; Korpela & Ylen 2007). Luonto, ympäristö, kasvit, luonnonmateriaalien työstäminen ja sosiaalisuus olivat ryhmätoiminnan ytimenä. Ryhmätoiminnan aikana osallistujien vuorovaikutukseen ja sosiaalisuuteen kannustettiin yhteisen toiminnan avulla ja ohjaajan tukemana.

Luonnonmateriaalien valinnassa ja käytössä huomioitiin osallistujien toiveet ja mielenkiinto sekä uuden oppiminen. Nuorten Ystävien Klubitalo Roihulan suljetussa luontoryhmässä yhdessä osallistujien kanssa päätettiin kylvää, istuttaa ja hoitaa hyöty- ja koristekasveja pihalla. Kasvatettavat kasvit valittiin ryhmäläisten kanssa keskustellen ja käyttötarkoituksen mukaan. Valituksi tuli syötäviä kasveja, kuten hernettä, erilaisia lehtisalaatteja, retiisiä ja ruohosipulia. Sekä koristekasveja tuomaan värikkyyttä, kuten erilaisia krassilajikkeita ja orvokkia. Myös ötökkähotelli asennettiin pölyttäjiä varten. Samantyyppiseen toimintaan päädyttiin myös Rovaniemen Mäntylän ryhmäkodissa (kuva 2).


Kuva 2. Istutettu tuomi ja sen hoitaminen muodostui tärkeäksi osaksi kuntoutujien arkea.

Ryhmän toiminta aloitettiin ennen kasvukautta tarvikehankinnoilla sovitusta puutarhatarvikeliikkeestä, yhdessä suunnittelupalaverissa laaditun listan mukaisesti. Osallistuminen yhteisen toiminnan suunnitteluun, esimerkiksi ryhmän materiaalihankintoihin, tukee osallistujan osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia sekä sitouttaa osallistujat ryhmän toimintaan vakaammin (Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 99).

Osallistujat kylvivät koriste- ja hyötykasvien siemeniä idätettäväksi sekä esikasvattivat koristekasvin sipuleita istutettavaksi myöhemmin pihalle. Ryhmän toimintaympäristö toi kasvit lähelle osallistujia sekä muiden talossa asioivien ulottuville.

Luonnonmateriaalien työstäminen lisää moniaistisuutta ja mahdollistaa erilaisten taitojen esiintulon ja oppimisen ryhmässä. Ryhmätoiminnassa opitaan vuorovaikutuksessa, jota valittujen ympäristöjen ja materiaalien monipuolisuus tukee (Mouhi 2017, 29.).

Luontoryhmässä kasvatettavat kasvit tarvitsivat kasvutukia, joita osallistujat punoivat pajuista. Pajun punontaan ohjattiin ja tukirakennelmista tuli yksilöllisiä. Paju materiaalina oli uusi monelle osallistujalle ja herätti ennakkoluuloakin. Salliva ja kannustava ilmapiiri sekä uuden oppiminen ryhmässä kuitenkin toivat onnistumisen kokemuksia osallistujille. Innostipa pajun punonta erästä osallistujaa tekemään sitä itsenäisesti ryhmätoiminnan ulkopuolellakin. Ryhmän tapaamisten välille laadittiin kylvöjä ja istutuksia varten kastelukalenteri, josta osallistujat huolehtivat itsenäisesti. Tämä lisäsi ryhmän jäsenten osallisuutta ja merkityksellisyyden kokemusta.

Ohjaaja tukee pienryhmän vuorovaikutusta ja rohkaisee yksilöä osallistumaan

Retkikohteiden valinta tehtiin yhdessä osallistujien kanssa. Sosiaalisen ryhmätoiminnan tavoitteita on lisätä ja ylläpitää vuorovaikutusta ryhmän jäsenten välillä. Ryhmän vuorovaikutus tukee kokemusta hyvinvoinnista (Hirvonen 2014, 46). Luontoryhmän aikana tulikin uudenlaisia kohtaamisia osallistujien kesken ohjaajan tukemana.

Ryhmä teki kaksi laavuretkeä, toinen lähiympäristöön ja toinen kaupunkialueen ulkopuolelle. Retki kaupunkialueen ulkopuolelle, merkittävään luontokohteeseen, toi tutummaksi parille osallistujalle uuden kotikaupungin ympäristöä ja lisäsi heidän mielenkiintoaan alueeseen. Ryhmäläisten kanssa käytiin myös taimistolla, jossa osallistujat valitsivat istutettavia kesäkukkia ja yrttejä pihalle istutuslaatikoihin ja ruukkuihin. Taimistolla vierailu oli useamman osallistujan mukaan uusi kokemus, elämyksellinen ja mieleenpainuva. Kasvien runsaus ja värit taimistolla tuottivat iloa, kertoi eräs osallistuja.



Kuva 3. Mustikkasatoa keräämässä. Lähiympäristöt mahdollistavat erilaiset retket vuodenaikojen vaihtelun myötä.

Osallistujien palaute ryhmätoiminnasta oli pääosin myönteistä. Palautteena oli toive ryhmän tapaamisten keston pidentämisestä sekä toimintakaaren pidentämisestä. Toiveena oli kalastusretken järjestäminen sekä yhdistelmä kalastuksesta ja uimisesta. Palautteen mukaan ohjaaja osasi luoda ryhmään välittömän ilmapiirin.

Luontolähtöisen toiminnan ohjaajan tulee itse sisäistää konkreettisesti käsillä oleva toiminta, sen tavoitteet ja tehtävät, jotta voi tukea osallistujia ja olla aidosti luontolähtöisessä vuorovaikutuksessa läsnä (Haller & Kramer 2006, 73–75; ks. Peavy 2021, 49). Lisäksi tärkeää on ohjaajan kokemus ryhmän ohjauksesta sekä erilaisista vuorovaikutustilanteista ja ymmärrys osallistujien taustoista. Myös kiireettömyys tukee luontoryhmän toimintaa. (Salonen 2020, 52, 59.)

Luontoryhmä ekopsykologisen toimintamallin näkökulmasta

Hankkeen kehittämistyössä koottiin näkemyksiä ja kokemuksia toteutuksista työpajoissa ja asiakasraadeissa. Tuloksena luotiin kolme erillistä toimintamallia, joissa osapuolten kokemus ja niiden kohtaamispinnat kirjoitettiin näkyviin. Ekopsykologisessa toimintamallissa luontolähtöisen työskentelyn keskeiset hyvinvointia tukevat tekijät yhdistettiin ja osapuolten näkemys- ja kokemuspintaa koottiin näkyviin (kuvio 1).


Kuvio 1. Luontolähtöinen ekopsykologinen toimintamalli

Ekopsykologisessa toimintamallissa sen kuntoutumista tukeva ydin on kiteytynyt luontoyhteyteen ja ympäristöön sekä paikkaan. Luontolähtöinen toiminta rakentui hankkeessa vuodenkiertoon ja pohjoisiin elämänolosuhteisiin. Luonnonkierto toimi monella tavoin metaforana tukien yhtymäkohtien tunnistamista omassa elämässä. Kun kevät on metaforana uuden alkua, on kesä kasvua ja syksy kypsymistä sekä lahoamista. Talvesta alkaa ankaruus, mutta myös lepo ja toivo edessä siintävästä keväästä. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 73.) Luontoyhteys liittää yksittäisen osallistujan osaksi maailmaa. (Heiskanen 2006, 167.)


Kuva 4. Ystävyyden silta - Luonto yhdistää meitä.

Toivo ja toiveikkuus tulivat esiin toiminnassa monin tavoin. Inhimillisesti tarkastellen luonnossa kasvit ja eläimet, eliöt laajemmin kohtaavat haasteita. Ihminen säätelee itsevalitsemissaan, miellyttäväksi kokemissaan luontopaikoissa olotilaansa terveyttä edistävään suuntaan esim. myönteisten tunteiden vahvistuessa (Korpela 2007, 369; Korpela & Ylen 2007). Haasteista selviytymisen, vuodenkierron ja lempeän luontometaforan myötä on mahdollista rakentaa toiveikas, uusi ajatus elämästä: mitä säilytän, mitä hoidan ja ylläpidän. (Salonen 2021, 55-56; Heiskanen 2006, 167.)

Hankkeen osapuolet: kuntoutujat, yrittäjät ja hankekumppanit toivat toiminnan myötä esiin eri tavoin luonnon voimavaraistavan merkityksen. Luonto todettiin toimintaympäristöksi, mutta myös kiinteäksi osaksi arkea ja paikaksi, joka luo positiivisia tunteita ja muistoja elämään.

Lähteet:

Haller, R. & Kramer, C. 2006. Horticultural Therapy Methods. Making Connections in Health Care, Human Service and Community Programs. New York: The Haworth Press Inc.

Hankesuunnitelma, Henki ja elämä - Luonto toipumisen lähteenä 2021. Hakemusnumero: 105743. Hankekoodi: S22284. Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020. Suomen rakennerahasto- ohjelma (ESR).

Heiskanen, I. 2006a. Lauluinen luontomme. 2006. Teoksessa Ekopsykologia ja perinnetieto. Heiskanen, I. & Kailo, K. (toim.) Green Spot. Helsinki, 143–175.

Hirvonen, J. 2014. Luontohoivan asiakasvaikutukset. Mikkelin Ammattikorkeakoulu. A: Tutkimuksia ja raportteja 86.

Korpela, K. 2007. Luontoympäristöt ja hyvinvointi. Psykologia, 42, 364-376.

Korpela, K. & Ylén, M. 2007. Perceived health is associated with visiting natural favorite places in the vicinity. Health & Place (13) 1, 138–151. Viitattu 24.4.23. Perceived health is associated with visiting natural favourite places in the vicinity - ScienceDirect

Leppänen, T. & Jääskeläinen, A. (toim.) Luontoa elämään – toimintamalleja osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseksi. Lapin Ammattikorkeakoulu. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 24/2017. Viitattu 13.9.2023. Luontoa elämään – toimintamalleja osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseksi : Luontoa elämään, luontoa kuntoutukseen -teemajulkaisu 3/3 - Theseus

Peavy, R. 2021. Sosiodynaaminen ohjaus. Konstruktivistinen näkökulma 21. vuosisadan ohjaustyöhön. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 1.9.2023. Sosiodynaaminen ohjaus: Konstruktivistinen näkökulma 21. vuosisadan ohjaustyöhön (jyu.fi)

Salonen, K. 2020. Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. PunaMusta Oy – Yliopistopaino Tampere 2020. Viitattu 4.7.2023. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/121602

Viinonen, S., Rasa, M. & Viinamäki, L. 2023. Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä. Viitattu 29.8.2023. Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä (lapinamk.fi)

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Living Lab Pruntsi -hankkeessa suunniteltiin ja yhteiskehitettiin oppimis- ja kehittämisympäristöä ikääntyneiden kotona asumisen tueksi. Kemin Pruntsin kortteliin mahdollisesti sijoittuvassa ympäristössä voitaisiin esitellä hyvinvointiteknologisia ratkaisuja ja uusimpia apuvälineitä käyttäjille, sekä ylläpitää oppimis- ja kehittämisympäristöä opiskelijoiden ja ammattilaisten osaamisen kehittämiseksi. Hankkeen tavoitteena oli luoda suunnitelma oppimisympäristöstä, jossa eri toimijat kohtaavat omien kiinnostuksen kohteiden, tarpeiden ja toimintojen pohjalta. Oppimis- ja kehittämistehtävän lisäksi Pruntsi toimisi TKI-työlle sopivana ympäristönä, joka yhdistäisi eri tahojen toimintaa uudenlaiseksi kehittämisympäristöksi tukemaan tulevaisuuden älykästä asumista ja hyvää ikääntymistä.

Hanke toteutettiin tammikuun 2022 ja kesäkuun 2023 välisenä aikana. Sitä koordinoi Lapin ammattikorkeakoulu ja mukana oli Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia ja Kemin kaupunki. Hankkeen kokonaisbudjetti oli 262 036 euroa.

Eri toimijoiden tarpeiden selvittäminen ja yhteensovittaminen

Hankkeessa on kartoitettu ja tunnistettu koulutusorganisaatioiden, kaupungin, sosiaali- ja terveysalan yritysten, 3. sektorin (esim. yhdistykset, omaisjärjestöt), asiakkaiden ja muiden mahdollisten verkostotoimijoiden tarpeet ja tämänhetkinen osaaminen liittyen ikääntyneiden hyvinvointiteknologiaan.

Henkilöstökysely sosiaali- ja terveysalan henkilöstölle toteutettiin keväällä 2022 ja siihen saimme 26 vastausta. Kysely toi esille henkilöstön osaamisen nykytilanteen ja kehittämistarpeet ja sen tuloksista on julkaistu artikkeli Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön kokemuksia teknologiasta  Vanhustyön uudelleen muotoilu -blogissa.

Samaan aikaan toteutettiin myös toinen kysely liittyen ikääntyneiden tarpeisiin ja siihen saimme vastauksia 15 kpl. Ikääntyneiden ajatuksia ja kokemuksia teknologiasta koottiin artikkeliin Living Lab Pruntsi ikääntyneiden kotona asumisen tueksi, joka julkaistiin Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry: blogissa. Muuta kyselyjen kohderyhmää olivat opettajat (n = 10), opiskelijat (n = 18), 3. sektori (n = 7) sekä yksityiset palveluntuottajat (n = 4).

Kartoituksessa ja tarpeiden tunnistamisessa on hyödynnetty palvelumuotoilun menetelmiä ja työpajoja. Palvelumuotoilun menetelmillä on mm. osallistettu eri toimijat asiakaslähtöisen kehittämisympäristön ja sen toiminnan suunnitteluun. Hankkeessa on järjestetty yhteensä 7 yhteiskehittämisen työpajaa ja näissä hyvinvointiteknologian työpajoissa syntyi paljon ideoita ikääntyvien kotona asumiseen niin opiskelijoiden kuin ikääntyvien toimesta.

Artikkeli “Ikääntyvät mukana palveluiden suunnittelussa – case Living Lab”  avaa osallistamisen prosessia ja toimintatapoja hankkeessa sekä tiivistää niiden kautta kerättyä käyttäjäymmärrystä ja oivalluksia ikääntyvistä ja heidän suhtautumisestaan hyvinvointiteknologiaan.

Benchmarkkaus, vierailut messuilla ja muissa älykodeissa on lisänneet tietoisuutta kehittämis- ja oppimisympäristön ulottuvuuksista, jotka voivat liittyä esim. turvateknologiaan, terveyden seurantaan, yhteydenpitoon, virikkeellisyyteen, kuntoutukseen sekä näihin liittyviin tekoälyratkaisuihin jne. Hyvinvointiteknologian laajoista mahdollisuuksista ja benchmarkkaustyön kiinnostavimmista löydöistä on tuotettu podcast-jakso, joka pitää sisällään keskustelua ikääntyvien hyvinvointiteknologiasta.

Toimintaympäristö ja asiakasrajapinnan palvelumalli

Suunnitteluvaiheessa kolme toimijaa keskustelivat kaikkia yhdistävistä tarpeista sekä ideoista ja hankkeen yhteiskehittämistä pohdittiin Lumen-lehdessä.  Yhteiseksi selkeäksi tarpeeksi muodostui oppimis- ja kehittämisympäristö, joka ei sijoittuisi kummankaan koulutusorganisaation tiloihin vaan autenttiseen eli aitoon toimintaympäristöön Kemissä. Hankkeeseen osallistuneet Kemin kaupungin toimijat selvittivät kehittämis- ja oppimisympäristön sijaintia Pruntsin alueella sekä siihen liittyviä toimenpiteitä sekä sopimusasioita. Erilaisia vaihtoehtoja tilalle löytyi, mutta Living Lab Pruntsin tilaratkaisuun ei saatu päätöstä hankkeen aikana. Living Labin toimintamallia asiakasrajapintaan, testausympäristölle ja työntekijöiden oppimisympäristölle luotiin hankkeen työpajoissa yhdessä eri toimijoiden kanssa.

Pruntsin alueen toimijoiden verkostoyhteistyön kehittäminen oli tärkeä osa hankkeen tavoitteita ja verkostoa kehitettiin erilaisissa tapahtumissa osallistamisen ja tiedottamisen kautta. Hankkeen tapahtumiin on osallistunut peräti 1400 ihmistä ja 23 yritystä tai organisaatiota.

Ensisijaista suunnittelussa on ollut ikääntyvän väestön kotona asumisen, terveyden ja toimintakyvyn tukeminen hyvinvointiteknologian avulla ja sitä näkökulmaa tuotiin esille myös Sosiaali- ja kuntatalous –lehteen tehdyssä haastattelussa.

Oppimisympäristön toimintamalli

Hankkeessa on tunnistettu älykkään ympäristön, asiakasrajapinnan ja eri toimijoiden yhteistoiminnan tuottama hyöty opiskelijoiden osaamisen kehittämiseen ja hahmoteltu toimintamallia oppimisympäristön käyttämisestä ja sen hyödyntämisestä opetuksen ja harjoittelun tukena. Oppimisympäristön suunnittelussa ja kehittämisessä on huomioitu eri alojen koulutusten ja opiskelijoiden tarpeet ja suunniteltu moniammatillisen yhteistyön toimintoja.

Koko hankkeen aikana oppimisympäristön kehittämiseen on osallistettu yli 300 opiskelijaa työpajoissa ja tapahtumissa sekä lähes 30 henkilöä opetuksesta ja TKI-toiminnasta. Työpajojen ja kyselyn tulokset osoittavat, että ammattiopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat kiinnostuneita ikääntyneille suunnatusta teknologiasta ja halukkaita käyttämään sitä työssään. Opiskelijat ymmärtävät kohtaamisen tärkeyden ja onkin tärkeää mahdollistaa live-kontaktit ja –kohtaamiset.

Hyvinvointiteknologiaosaaminen on opiskelijoiden tulevaisuuden haasteena,  joten koulutuksissa tuleekin tunnistaa laajemmin digitaalisuus ja hyvinvointiin liittyvä teknologia, jotta sen oppimiseen ja ohjaamiseen kiinnitetään enemmän huomiota. Työpajoista, messuista ja tapahtumista saatiin hankkeen edetessä osallistujilta uusia ideoita, että Living Lab Pruntsin toimintaympäristö voisi olla myös mobiilisti liikkuva tai pop up -tyyppinen liikkuva innovaatioympäristö koko Lapin Hyvinvointialueen alueella.

Living Lab Pruntsin toimintaympäristöä suunniteltaessa tulee huomioida myös kestävän kehityksen periaatteet. Innovatiivinen ja uudenlainen oppimisympäristö, kohtaamispaikka ja eri kohderyhmiä ja palveluita kokoava ympäristö vastaisi Agenda 2030 -tavoitteisiin vahvistaen koulutuksen tuomaa osaamista ja inhimillistä pääomaa. Resurssiviisaudesta ja kestävästä kehityksestä Living Lab Pruntsin toimintaympäristössä kirjoitettiin Lumen-lehdessä.

Living Lab Pruntsi-hankkeessa tehtiin laajamittaista selvitys- ja suunnittelutyötä ja tuotettiin toimintamalli hyvinvointiteknologian oppimis- ja kehittämisympäristöstä. Toimintamalli sisältää ekosysteemin toimijoina käyttäjät, kehittäjät ja hyödyntäjät sekä kuvauksen toiminnan sisällöstä (kuva 1).

Kuva 1: Living Lab Pruntsin toimintamalli

Tutkimus- kehittämis- ja innovaatioekosysteemi ja sen toimintaprosessi

Hankkeessa on selvitetty älykkään asumisen ratkaisujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotarpeet sekä mahdolliset ekosysteemin toimijat Meri-Lapin alueella. Yrityksiä, hankkeita, oppimisympäristöjä ja yhteistyömahdollisuuksia kartoitettaessa kävi ilmi, että toimijoita Meri-Lapissa on varsin vähän ja paikalliset yrityskontaktit jäivät vähäisiksi. Sen sijaan tutustuttiin kansallisella tasolla toimiviin yrityksiin ja tutustuttiin heidän palveluihinsa sekä käytiin yhteistyöneuvotteluita mahdollista tulevaa toteutushanketta varten. Tiedon kartoittamiseksi TKI-tarpeita ja hankkeiden tuotoksia selvitettiin hankkeisiin tutustumalla sekä hyödyntämällä hankkeiden asiantuntijoiden tietoa ja osaamista sekä hankkeissa tuotettuja kokeiluja ja tuloksia.

Vuonna 2022 Kemin kaupunki oli mukana Living Lab Pruntsi -hankkeessa ja yhteys Kemin kaupungin toimijoihin oli saumaton. Vuoden 2023 alusta Lapin hyvinvointialue aloitti toimintansa ja hankkeella ei ollut valmista verkostoa uusiin toimijoihin. Lapin hyvinvointialueen toimijoihin tutustuttiin 10.5.2023 pidetyssä Hyvinvointiteknologia ikääntyvien arjessa- teemapäivässä, kun hanketoimijat keskustelivat Lapin hyvinvointialueen kehittämis- ja innovaatiopalveluiden kehittämispäällikön, Lounaisen palvelualueen teknologiavastaavan ja Lounaisen palvelualueen kotona asumista tukevien palveluiden palvelupäällikön kanssa. Tämä Lapin hyvinvointialueen joukko toi esille hoitajien koulutuksen tarpeet hyvinvointiteknologiaosaamiselle sekä laitteiden ja sovellusten käytölle. He näkivät yhteistyön mahdollisuuden Living Lab Pruntsin jatkohankkeessa, jossa suunnitelmia toteutetaan käytännössä. Teemapäivässä hanketta esiteltiin postereilla ja osallistujat saivat tutustua hankkeen toimiin ja selvitystyöhön posterikävelyn aikana omatoimisesti.

Verkostoyhteistyön kehittäminen huipentui Palvelumuotoilu Palon fasilitoimaan -työpajaan, jossa tarkasteltiin TKI-ekosysteemiä laajemmassa mittakaavassa erilaisten toimintojen ja niiden yhdistelmien kautta. Työpajan yhteenvetona muodostui tutkimusyhteistyön, oppilaitosyhteistyön, yritysyhteistyön ja hankeyhteistyön huomioiva malli oppilaitosten TKI-toiminnasta.

Yhteenveto

Living Lab Pruntsi -hanke saavutti laajan kohdejoukon ja teki toimintaa tutuksi monissa eri tilaisuuksissa ja julkaisuissa. Kemin Pruntsin korttelin kehittämiseen Living Lab Pruntsin kaltainen oppimis- ja kehittämisympäristö nähtiin niin ikääntyneiden, sote-ammattilaisten, ammattiopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ja opettajien, sekä yritysten ja palveluntuottajien näkökulmista kiinnostavana areenana ikääntyneiden kotona asumisen ja hyvinvoinnin tukemiseksi.

Keskusteluissa ja kyselyissä tuli esille se, että lisätietoa tarvitaan hyvinvointiteknologian käytöstä arjessa, jotta ne tulisivat sujuvaksi osaksi elämää. Toki joihinkin arjen toimintoihin, kuten turvallisuuteen sekä muistutukseen ja automaatioon, nähtiin teknologiset apuvälineet jo tuttuina. Arjen avun lisäksi on tarve sosiaalisuuteen ja yhteisen tekemiseen tilanteisiin, joissa ei haluta käyttää teknologiaa, vaan halutaan nauttia yhdessä olosta ulkoilun, kerhojen tai liikunnan parissa. Suunnitteluhanke loi hyvän pohjan Living Lab Pruntsin toteuttamiselle ja pyrimme jatkamaan yhteissuunnittelua. Tavoitteena on löytää hyvä ympäristö ja sopiva yhdistelmä teknologiaa, palveluita ja koordinaattoreita ikääntyneiden arjen ja hyvinvoinnin tukemiseksi.

Kiitokset kaikille, jotka osallistuitte Living Lab Pruntsi -hankkeeseen! Erityiskiitos rahoittajalle Lapin liitolle, joka mahdollisti hankkeen toteutumisen.

Hankkeen ohjausryhmä:
Lapin AMK:
- Hannele Kauppila (Tulevaisuuden terveyspalvelut osaamispäällikkö)
- varajäsen Raimo Pyyny (Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut osaamisryhmän kehittämispäällikkö)

Lappia:
- Johanna Antinoja (koulutuspäällikkö)
- varajäsen Jani Harju (koulutuspäällikkö)

Kemin kaupunki:
- Merja Orre (ikäihmisten palveluasumisen palvelupäällikkö)

Digipolis:
- Teemu Saralampi
- varajäsen Tuula Saarela

Järjestön edustaja:
- Tero Takalo (Kemin vanhusneuvosto)
- varajäsen Marja Wedom

Yritys:
- Pauliina Laine (Osuuskunta Gerbera)
- varajäsen Hannu Alajärvi

Hankkeen asiantuntijaryhmä:
Lapin ammattikorkeakoulu; Anniina Tohmola, Arja Meinilä, Tanja Marjanen-Korkala, Marjo Jussila, Emilia Launne ja Kaisa Tarkiainen.
Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia; Päivi Jauhola, Sami Karvonen, Heikki Alatalo, Eetu Kurvinen, Matti Heikkilä ja Jaakko Välimäki.
Kemin kaupunki; Katja Vahtola ja Marja Kivekäs

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle