kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Yritystyöpajoissa tehtiin 3D-tulostusta, virtuaalitodellisuutta ja automaatiojärjestelmiä tutuiksi

6.9.2023



Kirjoittajien kasvot erillisinä kuvina vierekkäin.
Insinööri (AMK) Jani Peltoniemi, DI Jani Sipola ja insinööri (AMK) Mika Turska työskentelevät asiantuntijoina Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuva teollisuus -osaamisryhmässä.

logoja

Lapin AMK ei ole ainoastaan oppilaitos vaan TKI-toiminnan ja hankkeiden kautta se mahdollistaa myös työpajatoimintaa ajankohtaisista aiheista pk-yrityksille. Voidaankin sanoa, että Lapin AMK haluaa huolehtia, että paikalliset pk-yritykset pysyvät ajan tasalla käynnissä olevista trendeistä.

Työpajojen avulla saadaan jalkautettua ajankohtaista tietoa erilaisten teknologioiden tarjoamista mahdollisuuksista yritysten toiminnan kehittämiseen. Lapin liiton rahoittamassa 360 LCI Innovaatiotoiminnan kehittäminen -hankkeessa (02/2022 – 08/2023) järjestettiin työpaketti 2 teemojen mukaisia ajankohtaisia työpajoja 3D-tulostuksesta ja skannauksesta sekä muovien kierrätettävyydestä, XR:stä (laajennettu todellisuus) ja automaatiojärjestelmistä. Tässä blogissa kerrotaan lyhyesti työpajoista. Työpajoja olivat vetämässä talon ulkopuolelta hankitut asiantuntijat.

3D-tulostus haltuun

Työpajassa lähdettiin liikkeelle 3D-tulostuksen käyttökohteista ja mahdollisuuksista esimerkkikohtein. Kun mielenkiinto oli saatu heräteltyä 3D-tulostuksen lähes rajattomista käyttökohteista, lähdettiin pureutumaan siihen, miten se itse tulostus tapahtuu eri tulostusmenetelmin.

Kouluttajalla oli mukana useita eri 3D-materiaaleja erilaisiin käyttökohteisiin kuten kuvasta 1 nähdään. Löytyi muun muassa metallista tulostettu suutin, puukuidusta 3D-tulostettu sydänrasia, kuminen polkupyörän kahvatuppi, muovista tulostettu nivel sekä metallinen polvilumpio. Tämä kertoi jo hyvin, mihin kaikkeen 3D-tulostaminen taipuu ja kuinka vain mielikuvitus on rajana.

Kuva 1 Peltoniemi.jpg

Kuva 1. Esimerkkimallikappaleita metallista, puusta, kumista ja muovista

Työpajan loppupuolella päästiin työpajassa käytännön tekemiseen. Joulun alla pidetyssä työpajassa tulostettiinkin 3D-poro aiheinen joulukortti, joka näkyy kuvasta 2. Työpajan päätyttyä jokainen siihen osallistuva henkilö osasi käyttää 3D-tulostamiseen liittyviä ohjelmistoja sekä Lapin AMKin Prusan i3 mk3s 3D-tulostimia itsenäisesti.

Kuva 2 Peltoniemi.jpg
Kuva 2. Osallistujia ja itse 3D-tulostettu poro

3D-skannaus

Edellisessä työpajassa ilmenneiden pk-yritysten tarpeiden johdosta järjestimme 3D-skannaustyöpajan. 3D-tulostus haltuun -työpajassa osallistuvilla heräsi ajatus, kuinka nopeasti varaosia pystyy 3D-tulostamaan 3D-skannatuista osista.

Työpajassa keskityttiin tällä hetkellä markkinoilla oleviin 3D-skannereihin ja niiden erilaisiin käyttökohteisiin. Työpajan loppupuolella käytiin läpi reverse engineering -työkalujen käyttöä. Reverse engineering 3D -suunnittelussa fyysisestä esineestä luodaan digitaalinen 3D-malli. Tämä mahdollistaa esineen muokkaamisen tietokoneohjelmistoilla. Tällä tavoin voidaan esimerkiksi kopioida esineitä, tehdä parannuksia suunnitteluun tai luoda varaosia.

Työpaja alkoi kahden yleisimmin käytetyn 3D-skannerin läpikäynnillä, jotka olivat strukturoituun valoon perustuvan skanneri ja laserskanneri. Kävimme lävitse mitä etuja laitteilla on keskenään ja mikä on laitteille sopiva käyttökohde. Jokainen osallistuja sai halutessaan kokeilla kuinka työpajan pitäjän tuomat skannerit toimivat, sekä Lapin AMKille hankittua 3D-skanneria (Artec Leo).

Työpajan loppupuolella perehdyttiin reverse engineeringiin. Reverse engineering 3D -skannauksessa ja 3D-tulostamisessa avaa uusia ulottuvuuksia. Materiaalitehokkuus, keveys, kestävyys, kustomoitavuus ja protoamisen nopeus ovat niitä valttikortteja mitä tällaisella kombinaatiolla nykypäivänä saavutetaan. Esimerkiksi Formula 1 -maailmassa 3D-tulostaminen on käytössä juuri keveyden ja kestävyyden ansiosta.

Myöskään lääketiedettä ei unohdettu työpajassa. Esimerkiksi hampaiden paikkauksessa käytetään nykyään 3D-skanneria ja tulostinta; tällä tavoin saavutetaan asiakkaalle nopea ja hyvin istuva paikka. Työpajassa skannasimme yhden osallistujan käden ja suunnittelimme hänelle täysin kustomoidun lastan aiemmin esiteltyjen työkalujen avulla.

Muovien kierrätettävyys 3D-tulostamisen näkökannalta

Muovien kierrätettävyys -työpaja pidettiin puolen päivän mittaisena, koska se oli asiasisällöltään suppeampi. Työpajassa keskityttiin seuraaviin kysymyksiin:

1. Miten toteutetaan nykyisin ja tulevaisuudessa: muovin uusiokäyttö, kiertotalous ja kestävä kehitys 3D-tulostamisen näkökulmasta: tekniset mahdollisuudet ja rajoitteet, esimerkkejä eri teollisuuden aloilta
2. Millaisia innovatiivisia muovinkierrätys- ja kiertotalousratkaisuja 3D-tulostus mahdollistaa?
3. Millaisia liiketoimintamahdollisuuksia muovin uusiokäyttö ja 3D-tulostus tarjoaa Lapin yrityksille?

Työpaja avasikin hyvin osallistujien näkökulmia kun pohdittiin post-it seinäharjoittelun myötä, mitä kierrätetystä muovista voitaisiin tehdä. Ideoita piisasikin. Lopputulemana oli, että se mitä voidaan tehdä neitseellisestä muovista, voidaan tehdä myös kierrätetystä muovista.

Kuva 3 Peltoniemi.jpg

Kuva 3 Työpajan ideointia

Virtuaalitodellisuus osana työkulttuuria ja opetusta

Työpajan tarkoituksena oli perehdyttää alueen yritykset XR-tekniikoihin. XR on termi, joka kattaa virtuaalitodellisuuden (VR), lisätyn todellisuuden (AR) sekä yhdistetyn todellisuuden (MR). Näiden teknologioiden potentiaali ei rajoitu vain viihde- ja pelimaailmaan, vaan myös yritykset ovat alkaneet ymmärtää niiden mahdollisuudet liiketoiminnan kehittämisessä.

VR-ympäristöissä työntekijät voivat harjoitella vaarallisia tilanteita, kuten vaikka hätätilanteiden käsittelyä tai vaativia toimintaprosesseja. Myös tutustuminen uuteen työympäristöön käy virtuaalimaailmassa kätevästi, kunhan kyseisestä tilasta on olemassa malli. Hienointa tässä on, että kaikki edellä mainitut asiat voidaan tehdä täysin turvallisessa ympäristössä.

Yritykset, joilla on fyysisiä tuotteita, voivat käyttää AR-teknologiaa esimerkiksi helpottaakseen huoltoa ja korjausta. Kunnossapitäjät voivat käyttää AR-laseja nähdäkseen reaaliaikaisia ohjeita haasteellisten laitteiden korjaamiseksi. Työpajassa käytiin läpi AR, VR ja MR -tekniikat esimerkkien avulla ja kokeiltiin konkreettisesti välineistöä. Tilaisuus antoi hyvän käsityksen siitä, mitä kaikkea vaatii, kun luodaan omia 360/3D aineistoja VR/AR kokemuksia varten.

Virtuaalitodellisuuden pelillisyyden tuominen opetukseen antaa uudenlaisia elämyksiä oppia ja nähdä tilanteita, joihin ei välttämättä edes pääsisi oikeassa elämässä. Opetus voi siis olla tällaisessa maailmassa hyvin innostavaa ja osallistavaa. Lisätty todellisuus on taas parhaimmillaan liikunnallista, yhteisöllistä ja havainnollistavaa. Linkit fyysiseen todellisuuteen on vahvoja. Tästä ehkä tunnetuimpana esimerkkinä voidaan mainita Pokemon Go -peli.

Laitteiston osalta pääsimme tutustumaan muun muassa Microsoftin valmistamiin HoloLens2 AR-laseihin ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Työpajassa hyödynsimme myös ammattikorkeakoululle hankittuja VR- ja AR-laseja. (Oculus Quest2 VR-lasit ja Realwear HMT1 AR-lasit)

Kaupalliset XR-tuotteet ovat vielä usein sellaisia, ettei niiden käyttö sovellu kestävyyden ja käytettävyyden osalta vaativiin olosuhteisiin teollisuudessa ja siksi niiden yleistyminen on vielä varsin hidasta monella alalla. Potentiaali on kyllä havaittu, mutta tuote pitää saada kestämään paremmin käyttäjän päivittäistä työskentelyä raskaammassa teollisuudessa. Kulttuuri on kuitenkin hiljaa kääntymässä siihen, että tällaiset laitteet otetaan jo herkemmin ainakin testaukseen yrityksissä, kunhan investointi ei ole liian raskas.

Automaatiojärjestelmien työpajat

Hankkeessa järjestettiin useampia monipäiväisiä Siemensin ja Valmetin automaatiojärjestelmiin liittyviä työpajoja. Siemensin työpajoissa oli aiheena muun muassa Siemensin järjestelmän perusteita, ohjelmointia ja turvallisuuteen liittyviä asioita. Valmetin työpajoissa aiheena olivat muun muassa perusteet, huolto ja Profinet, kunnonvalvonta sekä automaatiojärjestelmän suunnittelu työkalujen avulla.

Työpajoissa päästiin tekemään aitoja tehtäviä Siemensin ja Valmetin automaatiojärjestelmillä asiantuntijoiden opastuksella ja saatiin uusinta tietoa automaatiojärjestelmien ominaisuuksista ja mahdollisuuksista. Työpajoissa hyödynnettiin Lapin AMKin Kemin Kosmos-talon Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmän uusimpia ympäristöjä (kuva 4) automaatiojärjestelmiin liittyen sekä työpajan järjestäjän omia testauslaitteistoja automaatiojärjestelmiin. Työpajoissa saatiin ajankohtaista tietoa automaatiojärjestelmistä.

Kuva 4 Peltoniemi.jpg

Kuva 4. Prosessiautomaation ympäristö.


Yhteenveto

Työpajatoiminta on erinomainen tapa saada ihmiset jälleen kokoontumaan paikanpäälle raskaiden koronavuosien jälkeen. Verkostoituminen, laitteiden konkreettinen näpräily ja kokeileminen antaa käyttäjälle paljon enemmän kuin pelkkä diashow.

Työpaja on yksi monista mahdollisuuksista saada ajankohtaista tietoa teknologian tarjoamista mahdollisuuksista. Parhaimmillaan yritys löytää työpajasta keinoja ratkaista jokin ongelma, mutta jo pelkkä uusien ideoiden ja ajatuksien vieminen eteenpäin rikastuttaa kaikkia. Pk-yrittäjien kannattaakin seurata Lapin ammattikorkeakoulun työpajatarjontaa ja tulla rohkeasti mukaan.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Yrittäjyydestä hyvinvointia eläkkeellä - Tarinoita luovilta aloilta

4.9.2023



Kirjoittajan kasvot.
YTM Jenny Janhunen työskentelee matkailualan lehtorina Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä.

logorivi_luovaDigi (3).png

Lapin yliopiston koordinoimassa ja Lapin ammattikorkeakoulun yhteistyössä toteuttamassa hankkeessa Digitaitoja Luoville aloille (2022-2023) ilmiö yrittäjyydestä eläkeiässä tuli näkyväksi. Hankkeen koulutuksiin hakeutui ja osallistui kaksi eläkkeelle siirtynyttä sivutoimiyrittäjää. Seuraavaksi tarkastelen yrittäjyyttä eläkeiässä kahden erilaisen tarinan kautta.

Kaksi tarinaa yrittäjyydestä

Maija Kaikkonen on eläkkeellä oleva sosiaalialan ammattilainen, joka uskoo elinikäiseen oppimiseen. Maija on tehnyt työuransa palkkatöissä, mutta ollut sivutoimiyrittäjä jo työn ohella. Sivutoimiyrittäjyys olikin Maijalle luonteva vaihtoehto myös eläkkeelle siirryttäessä. Tällä hetkellä Maija kehittää omaa luovan alan yritystään pikkuhiljaa ja omaa innostustaan seuraten.

Onerva Hemmingillä
on taustalla monivaiheinen ura vaatetusalan suunnittelijana, yrittäjänä, hanketyöntekijänä, elokuva-alan puvustuksen työnjohtajana ja käsityöalan opettajana. Onervalla on laaja-alaista kokemusta vaatetusalalta ja maaseudun kehittämisessä. Eläkkeelle jäätyään luonteva jatkumo olikin jatkaa yritystoimintaa sivutoimisena.

“Olen virallisesti eläkkeellä, mutta en ole oikeastaan eläkkeellä.” Onerva

“Tämä on hyvä päivä. Elämä on nyt. Elämä ei ole ohi, kun jää eläkkeelle.” Maija


Kaksi naista seisomassa myyntipöydän takana.
Kuva 1: Maija ja Onerva Maaseudulta käsin messuilla Tervolassa elokuussa 2023. Kuvaaja Jenny Janhunen

Asenne ratkaisee, mutta tukipalvelut ovat tärkeitä

Onervaa ja Maijaa yhdistää positiivinen asenne ja ajatus elinikäisestä oppimisesta. Molemmat ovat jatkaneet yritystoimintaa eläkkeelle jäätyään ja aikovat jatkaa sitä niin kauan, kun se tuntuu mielekkäältä. Vaikka asenne usein ratkaisee, tärkeitä ovat myös kuntien ja kaupunkien tarjoamat yrityspalvelut kuten Business Rovaniemen tarjoamat asiantuntijapalvelut yrittäjille.

Tällä hetkelle useat erilaiset kehittämistoimet ovat keskittyneet tukemaan työurien jatkumista, mutta ne ovat pääosin keskittyneet tukemaan eläkeikäisten työllistymistä eri alan yrityksiin. Yhä enemmän painoarvoa tulisi tulevaisuudessa antaa eläkeikäisten yrittäjyyden tukipalveluihin ja neuvontaan.

“Yrittäjät voivat hakea erilaisia tukia, joista pitää tietää.” Onerva

“Aluksi kun yrityksen perustin, niin sain yritysneuvontaa. Sain hyvää neuvontaa siitä, mitä tulee ottaa huomioon. Kotikenttäetuna minulla on ollut myös oma poika, joka on yrittäjä. Siitä on ollut valtava apu ja tuki.” Maija


Kaksi naista kumartuneena tietokoneen näytön suuntaan.
Kuva 2: Maija ja Onerva verkostoitumassa etäyhteydellä 2022. Kuvaaja Maileena Tuokko

Innostus johtaa yrittäjyyteen

Haastateltavat tunnistavat useita eri motivaatiotekijöitä, jotka ovat ajaneet jatkaamaan työn tekoa myös eläkeiässä. Molemmat toteavat, että taloudelliset syyt eivät juurikaan vaikuta päätöksiin vaan enemmänkin aito kiinnostus ja oma hyvinvointi ohjaavat tekemistä. Elämänkokemus, innostus ja hetkessä eläminen korostuvat Maijan ja Onervan puheissa. Luontevasti keskustelu kääntyy luovuuteen ja mielikuvitukseen.

“Tämä on ollut uusi mahdollisuus toteuttaa asioita, joita ei ole ollut mahdollisuus tehdä aktiivisen työuran aikana tai kun lapset ovat olleet pieniä. Kyllä minulla ainakin se luovuus on lähtenyt kukkimaan, kun on enemmän aikaa ja tilaa.” Maija

“Ei se raha motivoi vaan kyllä tekemiseen pitää olla innostus. Ikää kun tulee niin ei sitä jaksakaan niin paljon päivän aikana vaan tulee automaattisesti lyhyempiä päiviä.” Onerva

Yhdessä tekeminen on mielekästä

Keskustelussa nouseekin erityisesti esille verkostoituminen hankkeen sparrausohjelman aikana. Maija ja Onerva ovat sparranneet toisiaan, osallistuneet myyntitapahtumiin ja järjestäneet jopa pop-up myyjäisiä Rovaniemellä. Samassa tilanteessa olevalta saatu tuki on auttanut monessa kohtaa eteenpäin. Sparrausohjelman aikana korostui yhdessä tekeminen ja hyvien käytäntöjen jakaminen.

“On käyty myyjäisissä - meillä on nyt kokemusta. Viime vuonna käytiin useammassa. Kun meitä oli kaksi ihmistä niin toinen hoisi toisen pisteen ja toinen toisen, kun oli tapahtumat samana viikonloppuna.” Onerva

“Kahestaan hoksaa enemmän” Maija

Luokkahuoneessa opettaja seisomassa ja viisi henkilöä istuu pyöreiden pöytien äärellä.

Kuva 3: Martta Tervonen kouluttamassa luovasta kirjoittamisesta Lapin ammattikorkeakoulussa 2022. Kuvaaja Jenny Janhunen

Sivutoimiyrittäjyys tukee eläkeläisen hyvinvointia

Haastateltavat toteavat yhteen ääneen, että yrittäjyys antaa enemmän, kun ottaa ja sitä kautta sillä on hyvinvointia tukevia vaikutuksia. Yrittäjyys antaa mahdollisuuden toteuttaa itseään ja tarjoaa mahdollisuuden uuden oppimiseen. Aikaa on enemmän eläkkeellä ja kaikki eletty elämä näkyy tuotteissa ja palveluissa, mikä tekee työstä mielekästä ja merkityksellistä.

Yrittäjyyttä voidaan tarkastella siitä näkökulmasta, että se tuo hyvinvointia ja ilo elämään sekä mielekästä tekemistä. Sekä Maijasta että Onervasta on tärkeää, että ympärillä on hyviä tyyppejä ja niitä on onneksi löytynyt useita myös sparrausohjelman aikana.

“Monesti puhutaan, että eläkkeelle jäätyään jää helposti tyhjän päälle. Sivutoimiyrittäjyys toimii hyvänä siltana, joka kannattelee työuran ja eläkkeen välillä”. Maija

Katseet tulevaisuuteen

Joulusesonki ja erilaiset myyntitapahtumat lähestyvät, ja se tarkoittaa haastateltaville kiirettä tuotteiden parissa. Tulevana syksynä on tiedossa 3–4 eri myyntitapahtumaa, joihin Maija ja Onerva aikovat osallistua. Stressiä tai kiirettä ei kuitenkaan ole aistittavissa, vaan tuotteita tehdään omalla rytmillä ja inspiraation iskiessä.

Onerva ja Maija lähettävät muille samassa tilanteessa oleville rohkeutta viedä omia ideoita eteenpäin esimerkiksi yrittäjyyden kautta. Yrittäjyyttä ja palkkatyötä tai eläkettä voi tänä päivänä yhdistää luontevasti esimerkiksi kevytyrittäjänä.

“Jos haluat tehdä jotain omaa juttua, yrittäjyys voisi olla se mahdollisuus.” Maija

Käsitykset työurasta murroksessa

Suuret demografiset muutokset, väestön ikääntyessä, ovat globaali ilmiö, joka vaikuttaa suuresti työelämään myös Suomessa. Suomi on tilastojen mukaan Euroopan nopeimmin ikääntyvä maa. (Hiltunen 2021). Vuonna 2022 Suomessa oli vanhuuseläkkeellä hieman yli 1,4 miljoonaa henkilöä (Tilastotietokanta 2023). Kehityksen ennustetaan olevan samansuuntaista myös tulevaisuudessa ja ihmisiä poistuu työmarkkinoilta lähivuosina huomattavasti enemmän kuin uusia työntekijöitä ja yrittäjiä aloittaa työelämän. (Hiltunen 2021).

Sivutoimiyrittäjyys nähdään yli 50-vuotiaiden ja jo eläkkeelle siirtyneiden osalta varteenotettavana vaihtoehtona yhä enenevissä määrin (Eläkeliitto 2022). Tähän vaikuttaa myös se, että eläkkeellä jäädään usein hyväkuntoisina. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna työurien jatkumisella on suuri merkitys, tapahtui se sitten palkkatöissä tai yrittäjänä (Viljamaa, Joensuu-Salo, Kangas & Katajavirta 2022.)

Tutkimus osoitti, että yli 50-vuotiaiden elämänlaatu parani yrittäjyyteen siirryttäessä. Elementit kuten kontrollin tunne, itsenäisyys, itsensä toteuttaminen ja mielihyvä lisääntyivät yrittäjyyden myötä, mikä vaikutti kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun myönteisesti.

Huomionarvoista on, että tulokset olivat tämän suuntaisia, vaikka suurimmassa osassa tapauksissa tulot laskivat. Voidaan siis päätellä, että taloudelliset syyt eivät ole aina tai useinkaan pääsyy yrittäjyyteen. (Kautonen, Kibler & Minnit 2017.) Yrittäjyys eläkeiässä voi olla houkutteleva vaihtoehto myös siksi, että omat verkostot ja osaaminen ovat karttuneet työuran aikana, jolloin yrittäjäksi siirtyminen nähdään luontevana jatkumona - siltana eläkkeelle.

Työurat moninaistuvat ja saavat uusia muotoja jatkuvasti. Tukea sivutoimiseen yrittäjyyteen tulisi kuitenkin olla saatavilla, koska sen vaikutukset näkyvät yhteiskuntaan työurien jatkumisena sekä yksilöön ylläpitäen aktiivisuutta ja osallisuutta.

Kehittämishankkeesta tukea eläkeikäisten yrittäjyyspolulle

Loppuvuodesta 2023 alkava kehittämishanke tukee eläkkeellä olevien, yrittäjäksi aikovien tai jo yrittäjänä toimivien yli 55-vuotiaiden verkostoitumista, osaamisen kehittymistä ja tietojen päivittämistä eri teemoihin liittyen.

Osallistujat tulevat saamaan esimerkiksi tietoa yrittäjyyteen, työelämätaitoihin ja hyvinvointiin, digitaitoihin ja myyntiosaamiseen liittyen samalla suorittaen omiin tavoitteisiin kohdennettua kehittämistehtävää. Osallistujat saavat myös vertaistukea erilaisten opintopiirien avulla. Ensimmäinen toteutus alkaa alkuvuodesta 2024. Hankkeen toteuttaa Lapin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelut. Lisätietoja Anna Vanhala (etunimi.sukunimi(a)ulapland.fi).

Lähteet

Hiltunen, K. 2021. Eläkeläisten työllistäminen ja pk-yritykset. Viitattu 9.8.2023 Eläkeliitto_Yrityskyselyn_raportti_2021_4_0.pdf (elakeliitto.fi)

Hemminki, Onerva. Haastattelu 23.8.2023.

Kautonen, Teemu & Kibler, Ewald & Minniti, Maria. (2017). Late-career entrepreneurship, income and quality of life. Journal of Business Venturing. 32. 10.1016/j.jbusvent.2017.02.005

Kaikkonen, Maija. Haastattelu 23.8.2023.

Tilastotietokanta. 2023. Työ- ja kansaneläkkeensaajat. Viitattu 21.8.2023 https://tilastot.etk.fi/pxweb/fi/ETK

Viljamaa, A., Joensuu-Salo, S., Kangas, E. & Katajavirta, M. 2022. Lisätienestiä ja intohimoa: suomalaisen sivutoimiyrittäjyyden moninainen kuva. Viitattu 10.8.2023

https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060643475

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Mielen hyvinvointia luovan valokuvauksen työpajalta

1.9.2023



Blogin kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
Kirjoittajat: Sanna Viinonen, projektipäällikkö, lehtori, Osallisuus- ja toimintakyky -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu; Johanna Ponkala, kuvataiteilija-yrittäjä, Websie; Marjukka Rasa, projektityöntekijä, yliopettaja, Osallisuus- ja toimintakyky -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu

Vuosina 2021-2023 toteutettiin ESR-rahoitteisessa Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä hankkeessa laajalla skaalalla taide- ja kulttuurilähtöistä toimintaa Oulun, Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa. Toiminta järjestettiin julkisen ja kolmannen sektorin mielenterveystyössä osana osallistujien muuta arkikuntoutusta.

Taidelähtöinen työskentely suunniteltiin toimintakyvyltään eritasoisten mielenterveyskuntoutujien sekä kuntoutujayhteisöjen tarpeiden ja toiveiden mukaan. Taidelähtöisen työskentelyn lähtökohtana oli kunnioittaa jokaisen yksilön omia tavoitteita ja keskittyä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten mahdollisuuksien ja osallisuuden vahvistamiseen.

Yhteisin askelin luotu taidelähtöinen toimintamalli

Taidelähtöinen työskentely tarkoittaa toimintaa, jossa yksilön terveyttä ja hyvinvointia pyritään lisäämään muun toiminnan ohella taiteen ja kulttuurin keinoin. Taiteen avulla haetaan uusia näkökulmia vaikeasti lähestyttäviin ilmiöihin ja asioihin. (Känkäinen 2013, 75.)

Kuvaamme tässä kirjoituksessa Meän talon yhteisötaidetyöskentelyn kokonaisuuden ja tarkastelemme sitä Huhtinen-Hilden & Isolan (2019) ja hankkeessa kehittämämme taiteen ja kulttuurin toimintamallin (kuvio 1) näkökulmasta (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023). Tutkimuksellinen kehittämistoiminta toteutettiin kolmikantaisesti yhteistyössä kuntoutujien, taiteilijoiden sekä mielenterveystyön ja sosiaalisen kuntoutuksen ammattilaisten kanssa.

Me

Hankkeessa toteutettiin yhteensä yli 150 erillistä taidelähtöistä tuokiota, joista osa Tornion Asuntopalvelusäätiö sr:n Meän Talolla. Kuvataiteilija ja luovan alan yrittäjä Johanna Ponkala perusti luovan valokuvauksen ryhmän kevättalvella 2023.

Taidelähtöinen työskentely toteutettiin osin lähiluonnossa Torniojokisuistossa sekä Tornion keskustan kaupunkiluontoympäristöissä. Näin työskentelyyn oli mahdollista sisällyttää osallisten omaa arkiympäristöä, joissa koettua yhteistä arkea ja sen merkitystä sekä niihin liittyvät muistoja oli helppo jakaa. Työskentelyssä tarkasteltiin lähiympäristöjä taiteen ja estetiikan silmin. Yhteisötaidetyöskentelyn tuloksena syntyi leikekirja, josta tehtiin sekä sähköinen että fyysinen versio.

Meän talon yhteisötaidetyöskentely koostui kuuden erillisen tapaamisen sarjasta. Huhtinen-Hilden & Isolan (2019) ovat tarkastelleet luovan ryhmätoiminnan rakennetta (kuvio 1) viisivaiheisena kronologisesti etenevänä prosessina. Vaiheet voivat olla osin päällekkäisiä ja limittäin.


Kuvio 1 Viinonen ja Rasa.png

Kuvio 1. Luovan ryhmätoiminnan malli (Huhtinen-Hilden & Isola 2019)

Virittäytyminen

Luova ryhmätoiminta käynnistyy virittäytymällä. Meän talon ja Ponkalan työpajassa virittäytyminen aloitettiin osallistujien esittäytymisellä ja esittelyllä työpajassa käytettäviin välineisiin ja materiaaleihin (kuva 1). Virittäytymisen ajatuksena on valmistella ryhmää tulevaan vuorovaikutukseen ja synnyttää työskentelylle hyväksyvä ja turvallinen ilmapiiri (Huhtinen-Hilden 2019).

Taiteilija toimi esittäytymisessä vetäjänä. Virittäytymistä jatkettiin pohtien kukin itselleen mieluista motivoivaa runoa tai mietelausetta. Valitun runon tai mietelauseen ajatuksena oli toimia myös etäännyttäjänä ja tuoda esiin ryhmän yhteistä voimavaraistamiseen ja hyvinvointiin liittyvää fokusta.

Aloitusvaiheessa on tärkeä asettua yhteisen tekemisen äärelle, jutella ja kuunnella. Läsnäolo ja keskittyminen tilanteeseen synnyttää keskustelua, joka vei toimintaa eteenpäin. (Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 102.) Osallistujat tunsivat toisensa osittain entuudestaan. He saapuivat ryhmään pääosin Meän talon ohjaajien vinkkaamina. Virittäytymisen yhteydessä Meän talon ryhmä toi esiin työskentelyyn liittyvää jännitystä ja hämmennystä (ks. Huhtinen-Hilden 2019), josta keskusteltiin rohkaisevasti ja positiiviseen sävyyn kannustaen luovaan työskentelyyn.

Kuva 1 Viinonen ja Rasa.jpg

Kuva 1. Leikekirjan välineitä ja materiaaleja (kuvaaja: Johanna Ponkala)

Etäännyttäminen ja työstäminen

Meän talo sijaitsee Tornion kaupungin keskustassa, Tornionjoen pohjoispuolella. (kuva 3). Ensimmäinen kuvausretki suunnattiin Tornionjoen rannalle ja Pikisaaren alueelle. Osallistujat ohjeistettiin pohtimaan miten oman runon tai mietelauseen tunnelmaa voisi välittää valokuvin. Tekniikan sijaan tärkeämmäksi päätettiin keskittyä tunnelman välittämiseen kuvien avulla.

Toiminnan sujuvuuden ja onnistuneen kokemuksen varmistamiseksi käytettävät tekniikat on hyvä valita osallistujien toimintakyvyn suhteen sopiviksi. Ne eivät saa olla liian vaativia eivätkö toisaalta liian yksinkertaisiakaan. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023).

Valokuvaten haettiin etäisyyttä ja uutta näkökulmaa mietelauseen teemaan. Etääntyminen luo luovassa toiminnassa osallistujille henkistä tilaa ja väljyyttä, jolloin heille vapautuu resurssia oivaltaa, kuvitella ja tuntea. (Huhtinen-Hilden & Isola 2019, sivu.)

Kuvia katsottiin retken aikana luonnonhelmassa sekä työtiloissa Meän talolla sekä itse kuvauskerralla että jälkikäteen. Tarkoitus oli, että valokuva ja mietelause muodostaisivat yhteisen kokonaisuuden, joissa valokuva tukee mietelauseen sanomaa ja toisin päin.

Kuva 2 Viinonen ja Rasa.jpg
Kuva 2. Tornion Pikisaari (kuva: Johanna Ponkala)

Sanoittaminen

Luovan ryhmätoiminnan kolmas vaihe on sanoittaminen. Sen syvyys ja laajuus on osin riippuvainen edellisen vaiheen monipuolisesta ja vuorovaikutteisesta työskentelystä: mitä paremmin ihminen tavoittaa kokemuksensa ja sen merkityksistä, sitä helpompi se on jakaa ja myös sanoittaa. (Huhtinen-Hilde & Isola 2019, 2).

Leikekirjan kokoaminen aloitettiin tarkastelemalla henkilökohtaisesti kuvia, runoja sekä mietelauseita yhdessä. Työskentely johdatteli kuin huomaamatta osallistujat keskustelemaan leikekirjan sivuistaan ja elämästään ylipäänsä. Osallistujat jakoivat omia kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tunteitaan kuvien sekä runojen ja mietelauseiden myötä. Pohdintojen syvällisyys riippuu ryhmän valmiuksista sekä siitä, kuinka turvalliseksi oman tilanteen jakaminen ryhmässä koetaan.

Taiteilijan ja ohjaajan yhteistyöskentelyssä työpajalle saatiin luotua turvallinen ilmapiiri, hyväksyvän toisia kuuntelevan jutustelun myötä. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023). Osa mukana olijoista kuitenkin viihtyi mieluummin kuuntelijan roolissa, osallistuen harvemmin yhteiseen keskusteluun.

Jakaminen

Jakamisesta voidaan vaiheena erottaa kielelliset ja ei-kielelliset keinot. Taidelähtöinen työskentely tapahtuu aistien varassa, jolloin esimerkiksi ääni, laulu, liike ja visuaaliset kohteet laajemmin ovat erityisessä asemassa. Hiljaisuuden salliminen ja omaan tahtiin etenemisen mahdollisuus on mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta tärkeää. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 103.)

Taidekokemuksen jakaminen vahvistaa ihmisten välistä yhteyttä ja luo siten vertaisuutta. Meän talolla tarkasteltiin yhteisesti omaa leikekirjan sivua, mutta myös yhteistä leikekirjan kokonaisuutta. Jokaisen panos oli tärkeä osa yhteistä teosta ja toi osallistujille yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta.

Palaute ja hyväksyminen

Hyväksytyksi tulemisen ja palautteen antamisen on luovan ryhmätoiminnan neljäntenä ja viidentenä loppuvaihetta. Loppuvaiheessa jaetaan yhteisesti kokemusta sekä työskentelystä että sen aikana heränneistä tunteista ja ajatuksista. Ohjaajan näkökulmasta on tärkeä synnyttää ja pitää yllä ilmapiiriä, jossa myötätunto ja ymmärrys välittyy.

Meän talon osallistujat toivat esiin voimaantumistaan sekä itsensä että muiden elämäntilanteiden hyväksymistä. Työskentely herätti uteliaisuutta ja halun oppia uutta. Näin, vähitellen taidelähtöinen työskentely vahvisti tunnetta hyväksytyksi tulemisesta sekä loi uskoa itseen, omaan toimintaan ja tulevaisuuteen. (ks. Huhtinen-Hilden & Isola 2019.)


Kuvio 11 Viinonen ja Rasa.jpg

Kuvio 1. Taiteen ja kulttuurin toimintamalli.

Lopuksi

Henki ja elämä -hankkeen kehittämistyössä (kuvio 2) esiin nousi hyvän taidelähtöisen toteutuksen vaatima toimijoiden välinen yhteistyö ja -suunnittelu. Asiantuntijuuksien tunnustaminen sekä osaamisen jakaminen kuntoutujia osallistaen varmisti onnistuneen toteutuksen.

Kuntoutujien näkökulmasta mahdollisuus työskennellä omaan tahtiin ja saatu kannustava palaute toi rohkeutta ja hyvää mieltä työskennellä. Osallistujat huomioiva vaiheittainen ja rauhallinen työskentely edesauttoi myös Meän talon yhteisötaideteoksen loppuun saattamista. Teos on yhteisesti jaettu ja luettavissa osoitteessa Luovan valokuvauksen työpajan leikekirja by Lapin AMK - Issuu

Hanketoimijat

Lapin ammattikorkeakoulu on päätoteuttajana ESR-rahoitteisessa Henki ja elämä – luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa. Tornion Asuntopalvelusäätiö sr oli yksi hankekumppaneista. Hankkeen kohderyhmänä oli työelämän ulkopuolella olevat työikäiset mielenterveyskuntoutujat.

Hanke toteutettiin 1.1.2021-30.6.2023 välisenä aikana Kemi-Tornion, Rovaniemen ja Oulun seutukunnissa. Hanke toimi kiinteässä yhteistyössä seutukuntien kolmannen sektorin yhdistysten sekä talli-, maatila- ja luontopalveluyrittäjien sekä soveltavan taiteen osaajien kanssa.

Lähteet:

Huhtinen-Hildén L. & Isola, A-M. 2019. Luova ryhmätoiminta lisää hyvinvointia. Tutkimuksesta tiiviisti 13, Huhtikuu 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Viitattu 14.6.2023. https://www.julkari.fi/handle/10024/137914

Känkäinen, P. 2013. Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa – kohti tilaa ja kokemuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tutkimus 109. Viitattu 14.6.2023. https://www.julkari.fi/handle/10024/104494

Viinonen, S., Rasa, M. & Viinamäki. 2023. Henki ja elämä – luonto toipumisen lähteenä. Lapin Ammattikorkeakoulun julkaisuja. https://pohjoisentekijat.fi/2023/06/06/henki-ja-elama-luonto-toipumisen-lahteena/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle





Vahvuuksien hyödyntäminen ja hyvinvoinnin tukeminen opiskelijoiden ohjauksessa

30.8.2023



Kirjoittajien kasvot erillisinä kuvina.
Kirjoittajat työskentelevät Lapin ammattikorkeakoulussa opinto-ohjaajina: KM Tiia Ahola (liikunta), TtM Susanna Kantola (hoitotyö), Insinööri (YAMK) Jaana Kauppi (konetekniikka, sähkö- ja automaatiotekniikka), HTM Hannele Niemi (liiketalous) ja FM Sirpa Torvinen (tieto- ja viestintätekniikka).

Koronan aiheuttama yhteisöllisyyden heikkenemisen luoma yksinäisyys ja vertaistuen puute ovat aiheuttaneet huolta korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista. Opiskelijoiden yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin tukeminen tapahtumatoiminnalla sekä vahvuusperustaisella ohjauksella -hankkeessa kehitetään ja pilotoidaan opiskelijoiden ohjausta vahvuusperustaista ohjausta hyödyntäen sekä järjestetään erilaisia tapahtumatoimintoja yhteisöllisyyden ja ryhmäytymisen tueksi. Hankkeessa kiinnitetään huomiota erityisesti opiskelijoiden yhteisöllisyyteen korkeakoulussa ja alkuvaiheen ohjaukseen.

Hanke 1.1.2022-30.6.2023 on saanut OKM:n erityisavustuksen ja toimijoina ovat Lapin ammattikorkeakoulu, Lapin yliopisto, Lapin AMKin opiskelijakunta Rotko ja Lapin Yliopiston Ylioppilaskunta (LYY).

Olemme olleet hankkeessa mukana opinto-ohjaajien roolissa ja soveltaneet vahvuusperustaisen ohjauksen menetelmiä opiskelijoiden ohjauksissa. Vahvuusperustaiseen ohjaukseen liittyviä materiaaleja sovelletaan aloittavien opiskelijoiden yksilö- ja pienryhmäohjauksissa, suuntautumis- sekä uravaihtoehtoja tukevien opintojen valinnoissa sekä niiden opiskelijoiden ohjauksessa, joiden opinnot ovat viivästyneet koronapandemian aikana.

Vahvuusperustainen yksilöohjaus

Vahvuusperustaisen yksilöohjauksen tavoitteena on tukea itseohjautuvuuden ja -johtamisen tai elämänhallintataitojen ja - valmiuksien kehittymistä sekä vahvistaa myönteistä käsitystä itsestä opiskelijana ja korkeakouluyhteisön jäsenenä. Omien vahvuuksien tunnistamisella, sanoittamisella ja hyödyntämismahdollisuuksien esille tuomisella on tavoitteena tukea opiskelijoiden hyvinvointia ja minäpystyvyyttä.

Opintojen alussa opiskelija pohtii omia vahvuuksiaan (tietoja, taitoja, asenteita ja luonteenvahvuuksia). Lisäksi hän on voinut halutessaan täydentää näkemyksiään omista vahvuuksistaan esimerkiksi vahvuustestillä. Opiskelija kirjaa opiskelijajärjestelmään tiedoksi lyhyesti muun muassa oman koulutus- ja työtaustansa, harrastuksena, ura-, suuntautumis- ja valmistumissuunnitelmansa sekä seitsemän tärkeintä vahvuuttaan.

Tieto- ja viestintätekniikan aloittaville opiskelijoille on tarjottu mahdollisuus tulokeskusteluun opinto-ohjaajan kanssa, jossa opiskelija pohtii omien vahvuuksien hyödyntämistä opinnoissaan. Tulokeskustelussa on pohdittu yhdessä, miten opiskelijan vahvuudet tukevat hänen urasuunnitelmiaan ja onko jotain vahvuuksia hyvä vahvistaa opintojen aikana. Opiskelijat ovat kokeneet tulokeskustelun motivoivaksi, antavan itseluottamusta opinnoista selviytymiseen sekä selkeyttävän uravalintaa.

Valmistumisvaiheessa opiskelija käy opinto-ohjaajan kanssa valmistumiskeskustelun, jossa käydään läpi työllistymistilannetta, pohditaan tulevaisuuden urasuunnitelmaa sekä jatko-opiskelua. Valmistumiskeskustelussa pohditaan myös vahvuuksien merkitystä urasuunnitelmiin ja jatko-opiskeluun. Opiskelijat kokevat, että vahvuuksien sanottaminen ja niistä keskustelu on hyödyllistä. He saavat niistä rohkaisua ja itseluottamusta tulevaisuuteen.

Vuoden 2023 alkupuolella on saatu käyttöön opintotietojärjestelmä Peppiin erillinen ohjaajan työpöytä. Ohjaajan työpöytä on helpottanut opinto-ohjaajan tiedonsaantia alkuvaiheen opinnoissa viivästyneistä opiskelijoista. Opinto-ohjaajat ovat olleet yhteydessä opiskelijoihin joko sähköpostitse tai puhelimitse. Ohjauksessa on keskitytty vahvuusperustaisia ohjaustyökaluja käyttämällä itseohjautuvuuden tukemiseen, kuten opiskelijan kannustamiseen, motivoimiseen ja tavoitteiden asettamiseen opintojen etenemisen suhteen.

Vahvuusperustainen ryhmäohjaus

Vahvuusperustaisessa ryhmäohjauksessa kiinnitetään erityistä huomioita korkeakouluyhteisöön kiinnittymiseen ja yhteisöllisyyteen. Osalla opiskelijoista on omiin mahdollisuuksiin, opiskelussa menestymiseen, työmarkkinoilla selviytymiseen ja tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta. Omien vahvuuksien tunnistamisella, sanoittamisella ja hyödyntämismahdollisuuksien esille tuomisella on tavoitteena tukea opiskelijoiden hyvinvointia ja minäpystyvyyttä.

Vahvuuksien tunnistaminen on yksi työkalu itsetuntemukseen. Sen myötä opiskelukyky parantuu ja luottamus tulevaisuuteen kasvaa. Vahvuudet ovat voimavaroja, joita voidaan hyödyntää opinnoissa, tulevaisuuden rakentamisessa ja työelämän jatkuvassa muutoksessa.

Opintojen alkuvaiheessa pienryhmässä tapahtuvassa ohjauksessa tavoitteena on, että opiskelija kiinnittyy oman alansa opiskeluun, opiskeluyhteisöönsä ja saa apua oman henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatimisessa. Hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllisyyttä tuettiin opintojen alkuvaiheessa esimerkiksi erilaisilla ryhmäytymiseen liittyvillä harjoituksilla.

Aloittavasta opiskelijaryhmästä opiskelijat jaettiin noin seitsemän hengen pienryhmiin, jossa he voivat tehdä esimerkiksi erilaisia opiskeluun liittyviä tehtäviä yhdessä ja tutustua toisiinsa paremmin. Keskeistä tässä toimintamallissa on myös se, että opiskelijat saisivat omasta pienryhmästään vertaistukea koko opiskelun aikana. Henkilökohtaisen ohjauksen lisäksi hoitotyön koulutuksessa opinto-ohjaaja käy ohjauskeskusteluja jokaisen pienryhmän kanssa.

Pienryhmät toimivat aluksi ensimmäisen lukukauden aikana, mutta palautteiden perusteella pienryhmätyöskentelyä päädyttiin jatkamaan koko opintojen ajan. Hoitotyön opinto-ohjaajat käyvät vuosittain jokaisen pienryhmän kanssa yhteisen ohjauskeskustelun, jossa hyödynnetään vahvuusperustaista ohjausta ja siihen liittyviä erilaisia materiaaleja esimerkiksi vahvuuskortteja.

Korkeakouluopiskelijoiden yhteisöllisyyden tukemista pilotoitiin aloittavien liikunnanohjaajaopiskelijoiden pyörävaelluksella Miekojärven Orhinselälle. Ennen lähtöä opiskelijat pohtivat vahvuuksiaan pienryhmissä ja valitsivat ryhmälleen yhteisiä vahvuuksia kuvaamaan nimen, kuten Ilo ja Sisu. Harjoitus toi ryhmään yhteenkuuluvuutta pitkän pyörämatkan ajalle.

Orhinselällä yövyttiin kaksi yötä telttamajoituksessa ja päivän ohjelmaan kuului luontoliikuntaan liittyvien tehtävien lisäksi salaisen ystävän vahvuuksien tarkkailua ja kannustavan kirjeen kirjoittamista ystävälle. Opiskelijat oppivat tunnistamaan toisten vahvuuksia ja saivat kuulla millaisia vahvuuksia muut heissä näkevät.

Vahvuusperustainen uraohjaus

Tulevaisuuden työelämässä hyvin pärjätäkseen on osattava tunnistaa vahvuutensa ja työelämätaitonsa sekä kyettävä hyödyntämään niitä omassa urasuunnittelussaan. Oppimiskyky, itsensä johtamisen taito, sopeutumiskyky sekä sosiaaliset taidot ovat usein vaatimuksena työelämän muutoksessa. Vahvuusperustaisella tulevaisuusohjauksella pyritään edistämään korkeakouluopiskelijoiden vahvuusajattelua sekä vahvuuksien hyödyntämistä tulevaisuuden työelämässä.

Vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen auttavat opiskelijaa koulutukseen ja uravalintoihin liittyvissä päätöksissä. Ammatillisen identiteetin kehittymistä, urasuunnittelutaitoja, positiivista tulevaisuuskuvaa voidaan tukea vahvuuksien tunnistamisen avulla. Vahvuusperustaisella lähestymistavalla pyritään auttamaan opiskelijaa ymmärtämään vahvuuksien vaikutus hyvinvointiin ja haasteiden kohtaamiseen.

Sähkötekniikassa pilotointiin opiskelijoiden profiloivien opintojen valintaa vahvuusperustaisella ryhmäohjauksella, jossa tavoitteena on opinto- ja työuraan liittyvien vahvuuksien ja taitojen tunnistaminen, kehittäminen ja hyödyntäminen.

Ryhmäohjaustilanteessa hyödynnetään myös vertaisohjausta, jolla pyritään tukemaan opiskelijoiden minäpystyvyyttä sekä omien ja opiskelijakavereiden vahvuuksien tunnistamista. Opiskelijat kartoittavat omia vahvuuksiaan vahvuustestillä sekä vahvuuskorttien avulla ja pohtivat myös omia työelämätaitojaan.

Pienryhmässä pohditaan yhdessä ajankohtaisten työpaikkailmoitusten kautta, mitä vahvuuksia ja työelämätaitoja niissä tarvitaan ja kenelle pienryhmästä kyseinen työpaikka sopisi parhaiten ja kuka kokee, ettei työpaikka sovi hänelle ollenkaan. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan omiin vahvuuksiin ja työelämätaitoihin soveltuva uranäkymä ja tekemään siihen johtava profiloivien opintojen valinta.

Liiketalouden opiskelijoilla ovat monipuoliset uramahdollisuudet erilaisissa tehtävissä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, joten heitä tuetaan opintojen aikana eri tavoin löytämään oma urapolkunsa ja sitä tukevat opinnot. Opintojen alkuvaiheen uraohjaustyöpajassa opiskelijat jakaantuivat ryhmiin itseä kiinnostavan uravaihtoehdon mukaan. Ryhmissä he keskustelivat ryhmänsä uravaihtoehdosta sekä pohtivat siihen liittyvien työtehtävien vaatimia vahvuuksia. He käyttivät keskustelujen tukena vahvuustaulukkoa ja vahvuuskortteja.

Työpaja koettiin hyvänä, koska pienryhmissä oli jo alalla työskenteleviä, joten opiskelijat saivat näkemyksiä myös eri uravaihtoehtojen työtehtävistä. Lisäksi vahvuustyöskentely sai liiketalouden opiskelijat pohtimaan, mitä vahvuuksia kunkin omalla unelmatyöurallaan tarvitaan ja mitä vahvuuksia on hyvä vielä kehittää opintojen aikana. 

Tavoitteena hyvinvoiva ja vahvuutensa tunteva opiskelija

Hankkeen myötä ohjauksessa huomioidaan paremmin opiskelijoiden laaja-alaisen hyvinvoinnin tukeminen. Huhtikuussa 2022 opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteisessä hyvinvointi tapahtumassa rakennettiin yhteinen vahvuuspuu (Kuva 1.).

Vahvuusperustaisten työkalujen ja menetelmien käyttö opinto-ohjauksessa vahvistaa opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja elämänhallinnan taitoja.

Lukemattomin paperilappusin koristeltu kartonkinen seinälle kiinnitetty puu.
Kuva 1. Lapin ammattikorkeakouluyhteisön vahvuuspuu

Lapin ammattikorkeakoulun yhteisen ohjausmallin kehittäminen on näkynyt jo valmistumisvaiheen valtakunnallisen opiskelijapalautekyselyn tuloksissa. Valmistumiskyselyssä opiskelijat antoivat hyvän palautteen opintojen suunnittelua ja ohjausta koskevassa osiossa. Lapin ammattikorkeakoulu oli tässä osiossa ensimmäisellä sijalla vuoden 2022 ammattikorkeakoulujen vertailussa.

Periaatteena korkeakoulussamme on, että kaikki ohjaavat opiskelijoita omassa työtehtävässään. Hankkeen aikana on perehdytetty ammattikorkeakoulumme opinto-ohjaajia ja muita ohjauksen toimijoita vahvuusperustaiseen ohjaukseen. Syksyllä 2022 avointen ovien päivässä jaoimme tietoa vahvuusperustaisesta ohjauksesta ja työkaluista muiden Lapissa toimivien koulutusasteiden opinto-ohjaajille ja muille ohjauksen parissa työskenteleville.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Green Care -menetelmien hyödyntäminen VR-ympäristöjen avulla

25.8.2023



Mika Uitto luennoi auditoriossa.
MEng Mika Uitto työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Digitaaliset ratkaisut -osaamisryhmässä.

Green Care -toimintojen vaikutuksia ihmiseen on tutkittu pitkään ja niiden positiiviset vaikutukset ovat kiistattomia. Virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä Green Care -mielessä on vielä tuoreehko tapaus, johtuen jo ihan päätelaitteiden kehityskaaresta.

Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Active Arctic -hankkeessa toteutettiin Metsänkävijä VR-sovellus, jossa toteutettiin kaksi rauhoittavaa luonto ympäristöä: metsä- ja järvimaisema. Tarkoituksena käyttäjän näkökulmasta oli rauhoittavan vaikutuksen aikaansaanti mutta myös mielenkiinnon herääminen luonnon ääniä ja eläimiä ympäristöihin lisäten. Tällä tavalla käyttäjän immersiota pyrittiin lisäämään ja mielenkiinnon säilyvyyttä ympäristöön pidentämään. Myöhemmin toteutettiin myös pelillinen ratkaisu metsämaisemaan, jossa käyttäjä voi poimia maasta sieniä aikaa vastaan ämpäriin.

Sovelluksen testaus ja kohderyhmät

Sovellusta testattiin hankkeen aikana eri kohderyhmien kanssa, joihin kuului muun muassa ikäihmisiä, terveydenhuollon ammattilaisia, muistisairaita, vammautuneita ja alakouluikäisiä. Eri kohderyhmä testauksesta kerättyjen huomioiden ja palautteen kautta pyrittiin parantamaan sovelluksia palvelemaan kohdeyleisöä paremmin.

Sovelluksen hyöty ymmärrettiin useamman kohderyhmän kanssa. Ihmiset, jotka eivät enää pääse luontoon taikka se on haasteellista terveyden tilan vuoksi, olivat ilmeisen innoissaan mahdollisuudesta nähdä luontoa sisätiloissa. Muistisairaiden osalta henkilöstöltä taas saatiin palautetta, että tällainen halutaan käyttöön ja todettiin sen tarjoavan jatkokehitysmahdollisuuksia muun muassa eri objektien tunnistuksia sovellukseen lisäämällä.

Motoriseen kuntoutukseen sienten poimintaa pidettiin soveliaana ja keskusteltiin myös, miten motoriikan harjoitteita voisi pelillistää motivointi mielessä. Nuorten parissa testauksessa ilmeni, että sitä voisi käyttää eri asioiden opettamiseen luontoon liittyen mutta myös rauhoittavana ympäristönä. Keskittymishäiriöiset voisivat olla ryhmä, johon tätä kannattaisi tarjota ja tehdä lisätutkimusta.

Virtuaalitodellisuus sovellusten hyödyntäminen terveydenhoidossa

Virtuaalitodellisuutta tai muita immersiivisiä ratkaisuita, kuten Cave-ympäristöt, on hyödynnetty ainakin toista kymmentä vuotta eri terveydenhuollon ratkaisuissa. Niiden saaminen lääkinnällisiksi laitteiksi on toki pitkä tie mutta erilaisia hyvinvointia lisääviä ratkaisuita voi tarjota ilman tämän statuksen vaatimusta.

VR Green Care -ratkaisuiden on todettu auttavan muun muassa mielenterveyden hoidossa vähentäen ahdistusta ja masennusta, terveydenhoidossa stressin lievittäjänä, kipulääkkeiden määrän vähentämisessä, kroonisen kivun lievittäjänä, sosiaalisessa hyvinvoinnissa monikäyttäjä VR-ympäristöissä ja palliatiivisessa hoidossa vieden ajatuksia muualle elämän loppuvaiheesta.

Sillä on myös todettu olevan samantapaisia immuunisysteemin parantumisen vaikutuksia, kuin oikealla luontokokemuksella mutta hyvin todennäköisesti vain stressin lievenemisen seurauksena. Toki VR-sovellusten käytössä on myös haasteensa, kuten ”cybersickness” ja ennakkoluulot laitteiden käyttöä kohtaan (White et al., 2018).
Suomen akatemian rahoittama Unite Flagship kokonaisuus

Active Arctic -hankkeen aikana tutkin edellä mainittuja aihealueita ja niiden soveltamista Suomessa. Törmäsin Tampereen yliopiston Unite flagship -hankkeeseen, jonka on rahoittanut Suomen Akatemia. Hankkeen verkostoon kuuluu metsätieteiden, paikkatiedon, sensorikehittäjät ja pelillistämisen huippuosaajat sekä näiden hyödyntäjiä. Pelillisten ympäristöjen osalta tutkitaan luonnon, ihmisen ja koneiden vuorovaikutuksen muotoja (uniteflagship.fi, 2023).

Vierailin heillä elokuun puolessa välissä verkostoitumistarkoituksessa mutta erityisesti halusin saada selville, miten heidän virtuaalisia luontoympäristöjä hyödynnetään asiakastyössä, käytetäänkö tiettyjä ohjausmetodeja, minkälaista tutkimusta ja kehitystyötä tehdään ja pyritäänkö ratkaisuita kaupallistamaan ja miten. Heillä on tehty myös mielenkiintoista kirjallisuustutkimusta virtuaalisten luontoympäristöjen hyvinvointi hyödyistä, jossa viitataan muun muassa seuraaviin teorioihin;

• luontoyhteys,
• luonnon tarkkailun palauttava vaikutus,
• stressin väheneminen luontoympäristöissä
• biofilia (ihmisen evolutionaarisen luontoyhteyden teoria)
• Mindfulness
• Shinrin-yoku (japanilaiset metsäkylvyt). Tällä viitataan elämiseen hetkessä ilman selkeää päämäärätietoisuutta
• ja Kama Muta, joka teorioi yhteenkuulumisen tunnetta luonnon ja maailman kanssa (Velvet et al., 2023).

Keräsin vierailuun myös taustatietoja osallistumaani Green Care -kurssin raporttia varten. Opintojen katsoin palvelevan myös ymmärryksen lisäämistä VR-metsäympäristöjen hyvinvointi vaikutuksista ja kohderyhmän paremmasta osallistamisesta sovellusta käytettäessä. Täten myös työ palvelee VR Metsänkävijän jatkokehitystä ja siihen liittyvää tutkimusta ja tällaisten tuotteiden tuotteistamista.

Unite Flagship -verkosto ja kehitysympäristöt

Unite flagship on verkosto, jossa eri toimijat tuottavat hankkeen tutkimus- ja kehittämisaihioihin sisältöä. Yhtenä tutkimuksen kohteena on pelillisten ja virtuaalisten ratkaisuiden restoratiiviset vaikutukset.

Tampereen yliopiston Civit-laboratorio kehittää immersiivisiä visuaalisia sovelluksia ja tutkimuskenttää niiden ympärille. Heillä on myös uraauurtavaa teknologiaa tähän liittyen katsottaessa sitten kansallista taikka kansainvälistä tasoa. Yrityspalveluihin kuuluu tutkimusprojekteja, välinevuokrausta ja Proof-of-Concept -palvelut.

Mielenkiintoisimpia laitteistoista heillä oli Volymetric Capture-studio ja Omnideck-liikealusta. Studiolla voidaan tallentaa 3D-formaatissa ihminen virtuaalisesti. Tämä sisältää myös liikkeen ja äänen nauhoituksen. Hyödyntämiskohteita voivat olla esimerkiksi erilaiset virtuaalitapahtumat, johon nauhoitettu 3D-ihminen liitetään. Myös live streamaus 3D:nä on mahdollista ja se avaa esimerkiksi sosiaalista VR-kehitystä ajatellen paljon mahdollisuuksia.

Käyttäjät voivat tämän teknologian avulla esimerkiksi nähdä toisensa virtuaalisessa maailmassa sellaisena kuin ovat oikeassakin maailmassa. Tosin päässä olevat VR-lasit olisivat tässä tapauksessa myös käyttäjällä virtuaalimaailmassa. Tällaisen teknologian yleistyessä ja halvetessa pitkät välimatkat eivät enää olisi esteenä, todentuntuisen läsnäolon tapaamisen luomiseen virtuaalisesti. Sosiaalista hyvinvointia ajatellen pitkät välimatkat eivät enää loisi niin paljon yksinäisyyttä.

kuva 1 uitto blogi.jpg

Kuva 1: Civit laboratorion Volymetric capture studio

Kuva 2 uitto blogi.jpg

Kuva 2: Omnideck kävelyalusta

Omnideck-alusta taas tarjoaa mahdollisuuden liikkua VR-ympäristössä kävellen 360:llä asteella. Metsänkävijä VR -sovelluksen kohderyhmä testauksissa luonnon tutkiminen ja kävelylle pääseminen tuli monesti esille. Tällainen ratkaisu antaisi luontevan mahdollisuuden liikkumiseen ilman että ohjaimia tulisi opetella käyttää.

Toinen laboratorioista oli Ludus, joka on keskittynyt pelillisten ratkaisuiden käytettävyyteen, vaikuttavuuteen ja niiden tutkimiseen. Ympäristö oli varusteltu kontrollihuoneilla mitä lähestymistapaa Lapin korkeakoulujen XR-laboratorioissakin on syytä harkita. Sisällön osalta näin pelillisen toteutuksen liittyen ilmastonmuutokseen ja sen vaikutusten osoittamiseen.

Luduksessa ollaan kiinnostuneita tutkimaan pelillisten ratkaisuiden kautta eri luontoympäristöön liittyviä ilmastonmuutoksen vaikutuksia, kuten biodiversiteetti, metsäpalot ja tuholaiset. Keskiössä mielestäni oli kuitenkin asioiden esille tuonti eri kohderyhmille tutkimuksen kautta. Hyvinvointiaspekti tulee todennäköisesti jatkossa heille enemmän aihioksi Unite Flagship -hankkeen kautta.

VR Green Care -sovellusten kehitystyössä huomioitavaa

Virtuaalisten luontoympäristöjen osalta pitää huomioida Green Care -toiminnassa eri kohderyhmien erityispiirteet samalla lailla kuin aidossa luonnossa tapahtuvassa ohjauksessa. Teknologian mukana olo tuo kuitenkin lisähaasteen siinä mielessä, että ohjauksessa on oltava kärsivällinen, kertoa ennalta mitä on odotettavissa ja kuunneltava asiakasta tarkkaan mahdollisten huimausten taikka muun odottamattoman tilanteen osalta. Ikäihmisten kanssa kohtaaminen sinänsä on muuten samanlaista. Avoin kiinnostus ihmiseen, tilanteessa läsnäolo ja kuunteleminen on tärkeää riippumatta kohderyhmästä.

Hyvinvoinnin osalta VR-ympäristöjen suunnitteluun pitää osallistaa entistä enemmän myös eri organisaatioiden asiakkaita. Hyvinvointitavoitteiden ja -tarpeiden pitäisi tulla heiltä ja heidän hoitohenkilökunnaltaan. Mielenkiintoista VR-ympäristöjen kehityksen osalta ovatkin yksilölliset hyvinvoinnin tarpeet. Miten voidaan tehdä sovelluksesta tarpeeksi geneerinen mutta myös personoitava eri asiakasryhmien ja tarpeiden mukaan?

Restoratiivisessa mielessä VR-luontoympäristöillä on iso potentiaali varsinkin sellaisten ihmisten parissa, jotka eivät luontoon enää pääse tai oleskelevat paljon kaupungissa. Tuotteistamisesta pitäisi mielestäni vastata hyvinvointialueen ja maakunnan yhteistyössä yritysten ja korkeakoulujen kanssa. Hyvinvointihan on nostettu kuitenkin yhdeksi kärjeksi Lapin maakuntastrategiassa ja pitkien välimatkojen maakuntaan nämä ratkaisut tuovat uusia mahdollisuuksia, hoitajapulan ratkaisemisesta puhumattakaan.

Lähteet:

Velvet, S., Laato, S., O‎ǧuz, B., Hamari, J. (2023). Gamification Group, Tampere University. Longing to be the Mountain: A Scoping Review about Nature-Centric, Health-Minded Technologies. https://dl.acm.org/doi/pdf/10.1145/3544548.3581479

Unite Flagship (2023). https://uniteflagship.fi/fi/verkosto/

White, M. P., Yeo, N. L., Vassiljev, P., Lundstedt, R., Wallergård, M., Albin, M., & Lõhmus, M. (2018). A prescription for “nature” - the potential of using virtual nature in therapeutics. Neuropsychiatric disease and treatment, 14, 3001–3013. https://doi.org/10.2147/NDT.S179038

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Työyhteisöissä kohtaamisen laadulla vahvistetaan yhteisöllisyyttä

23.8.2023



Katja Kankaanpään kasvokuva.
Katja Kankaanpää työskentelee liiketalouden lehtorina Digitaaliset ratkaisu -osaamisryhmässä sekä vastuullisen johtamisen asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Digitiimi-hankkeessa.

Lapin ammattikorkeakoulun Digitiimi – yhteisöllisyyttä etätyöhön -hankkeen tavoitteena on kasvattaa lappilaisten yritysten osaamista yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen rakentamiseen digitaalisissa ympäristöissä toimittaessa.

Kohtaaminen on yhteisöllisyyden perusta, jossa viestinnän ja vuorovaikutuksen merkitys on suuri. Mutta mitä viestintä ja vuorovaikutus ovat, mitä niiltä halutaan? Haluatko haastaa henkilön kilpailuun vai leikkiin? Kysymyksiä voidaan lähestyä esimerkiksi debatin ja dialogin periaatteellisilla eroilla.

Debatissa osallistujilla on oma näkökanta, jota puolustetaan ja vastapuolen näkökantaa pidetään lähtökohtaisesti vääränä. Debatti on enemmänkin väittelyä, vastapuolen voittamista ja oikeassa olemista, eikä niinkään yhteisen näkökulman löytämistä. Dialogissa ei ole tarkoitus olla oikeassa tai väärässä, vaan löytää tasa-arvoista vuorovaikutusta, tulkintoja ja uusia merkityksiä asioille. Dialogissa jokaisen osallistujan näkökulma on yhtä tärkeä. Kun dialogiin osallistujat pitävät kaikkia osallistujia ja heidän näkökulmiaan tasa-arvoisena, syntyy aitoa vuorovaikutusta. Vuorovaikutus puolestaan monipuolistaa osallistujien näkökulmia asiaan, herättää uusia kysymyksiä ja edelleen ymmärryksen syventymistä ja laajentumista. (Holm, Poutanen & Ståhle 2018.)

Nokkeluudesta lempeyteen

Digitiimin toukokuun webinaarissa 2023, Tulevaisuuden yhteisöllisen etätyön johtaminen, futuristi Perttu Pölönen (2023) kertoi tarinan, joka avaa dialogin ja debatin eroja. Tarinassa isovanhemmat olivat matkalla mökille lapsenlapsensa kanssa. Lapsi luki tupakka-askista, kuinka paljon tupakointi lyhentää vuosissa ihmisen elinaikaa. Mummo oli tupakoitsija. Lapsi laski itsekseen, kuinka monta vuotta mummon elinikä on tupakoinnin vuoksi lyhentynyt ja kertoi sen mummolle. Mummo ei puhunut matkan aikana enää mitään. Esimerkkitarina osoittaa, ettei vuorovaikutuksessa oikeassa oleminen, pelkkä fakta tai nokkeluus ole aina oleellisin asia, vaan vuorovaikutukseen tarvitaan myös lempeyttä.

Tulevaisuuden työssä ollaan siirtymässä informaatiovallankumouksesta inhimilliseen vallankumouksen, mikä tarkoittaa inhimillisten arvojen korostumista. Vaikka tekoäly ja automatisaatio tekevät entistä enemmän työtä ihmisten puolesta, automaattisen tiedonkäsittelyn tuottaman tiedon tulkintaan tarvitaan edelleen inhimillisiä taitoja. (Pölönen 2023.) Ihmiset tuovat tulevaisuuden työhön persoonallisuutensa, inhimilliset arvonsa, myötätuntonsa ja kykynsä tulkitsijana. Tulevaisuuden työssä tarvitaan luovia ongelmanratkaisijoita, jotka osaavat tehdä yhteistyötä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Kuuntele, kirjoita, kohtaa, välitä

Vuorovaikutus on asioihin vaikuttamista, joka mahdollistuu keskustelulla, kuuntelulla, läsnäololla, kiinnostuksella, yhteistyöllä, empaattisuudella, toisten tukemisella ja tilan antamisella. Työelämässä vuorovaikutustaitojen merkitys korostuu, eivätkä debatti eli kilpailuasetelmat, ennakkoasenteet, syyttäminen tai vastuunsiirto kuulu hyvään, kannustavaan ja yhteisölliseen työyhteisöön.

Vuorovaikutustaidot ovat kykyä ja halua ajatusten, mielipiteiden ja kokemusten vaihtoon sekä kykyä ja taitoa toimia yhdessä. Vuorovaikutus tuo myönteisiä vaikutuksia, kun ollaan aidosti läsnä ja kuunnellaan, kannustetaan ja rohkaistaan toisia, huomioidaan ja ilahdutetaan, arvostetaan ja kunnioitetaan toisia, hillitään omia tunteita ja vastataan toisen tunteisiin. (Työturvallisuuskeskus 2023.)

Tuntuu helpolta, eikö? Aito vuorovaikutus vaatii aikaa ja taitoa, myös halua oppia hyväksi vuorovaikuttajaksi. Vuorovaikutustaidot eivät tarkoita samaa kuin sosiaaliset taidot; on helpompaa olla sosiaalinen kuin omata hyviä vuorovaikutustaitoja. Vuorovaikutustaitojakin voi oppia ja kehittää jatkuvasti, se myös kannattaa, kukaan ei ole siinäkään asiassa valmis.

Liveä ja onlinea

Työelämässä vuorovaikutukseen ja yhteisöllisyyteen tuovat lisämaustetta muuttuva ja muuttunut työ. Työn tekeminen on siirtynyt perinteisestä lähityöstä etätyöhön ja hybridityöhön. Työtä tehdään monipaikkaisesti ja moniaikaisesti, synkronisesti ja asynkronisesti. Yhteisöllisyyttä ajatellen synkronisessa ja asynkronisessa tekemisessä ja vuorovaikutuksessa on hyvät ja huonot puolensa.

Synkronisessa eli samanaikaisessa työskentelyssä yhteistyö ja päätökset saadaan nopeasti aikaan. Myös sosiaalisten suhteiden ja luottamuksen rakentuminen tapahtuvat reaaliaikaisesti luontevammin ja nopeammin kuin asynkronisesti eli eriaikaisesti.

Varsinkin kasvokkain tapahtuva samanaikainen kohtaaminen usein vahvistaa yhteisöllisyyden muodostumista. Kuitenkaan etävälineillä tapahtuva samanaikainen kohtaaminen ei vähennä yhteisöllisyyden syntymistä, varsinkaan, kun osallistujilla on kamerat päällä, jolloin ilmeet ja eleet välittyvät kaikille. Toisaalta samanaikaisessa live-kohtaamisessa äänekkäimmillä on valtaa, jolloin vuorovaikutus ei välttämättä ole kaikkia huomioivaa. Tällöin eriaikaisesti esimerkiksi viestintäkanavilla tapahtuva vuorovaikutus mahdollistaa, lisää ja tukee kaikkien osallistumista, mikä puolestaan lisää yhteenkuuluvuuden kokemusta. (Peltonen 2022.)

Positiivisuutta viestien tulkintaan

Työelämän ja työympäristön muuttumisesta huolimatta perustarpeet pysyvät samoina. Työn tekemisessä tarvitaan yksilötyötä, tiimityötä ja verkostoja. Näitä elementtejä pitää pystyä rakentamaan, vaikka työtä tehtäisiin kynällä ja paperilla tai digitaalisissa ympäristöissä.

Digitaalisissa ympäristöissä vuorovaikutuksen taso kuitenkin muuttuu. Ihmisillä saattaa olla kynnys laittaa kamera päälle, mikä heikentää sanattoman viestinnän perillemenoa. Sanojen tulkitsemisen, viestien ymmärtämisen ja myös yhteenkuuluvuuden tunteen syntymisen vuoksi tarvitaan ihmisten eleiden ja ilmeiden näkemistä etäyhteydelläkin tapahtuvassa kohtaamisessa.

Digitiimin webinaarissa tietokirjailija Riikka Gassen (2023) puhui naamahäpeästä, jonka vuoksi ihmiset eivät halua laittaa kameraa päälle. Ihmiset keskittyvät miettimään, miltä omat kasvot näyttävät muiden näyttöpäätteillä. Toimistolla kulkiessamme ja tavatessamme työkavereita kasvotusten harvemmin ajattelemme, miltä juuri sillä hetkellä näytämme.

Yhteisöllisyyden rakentamiseen tarvitaan niin etätyössä kuin etävälineilläkin samaa tutustumista toisiin ja luottamuksen rakentamista kuin live-kohtaamisissa. Gassen korosti digitaalisen fasilitoinnin merkitystä tiimin vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden rakentumisessa. Tulee tunnustaa, että etävälineillä tutustuminen on erilaista kuin live-kohtaamisissa sekä antaa aikaa ja mahdollisuutta tutustumiseen, millä vahvistetaan keskinäistä luottamusta myös etätyössä. (Gassen 2023.)

Gassen kertoi webinaarin puheenvuorossaan erilaisten digikanavien kautta tapahtuvasta viestinnästä. Kirjoitettu teksti on usein suoraviivaisempaa ja asiapitoisempaa puheeseen verrattuna. Inhimillisyyden välittäminen kirjoitetussa viestissä voi olla vaikeampaa ja vastaanottaja voi tulkita viestin negaation kautta. Tämän vuoksi viestittelyssä tarvitaan erityistä huomiota empatian välittämiseen. Viestien sisältöihin ja niihin reagoimiseen voi lisätä ystävällisyyden ilmaisuja esimerkiksi hymiöitä käyttämällä. Näin saadaan osoitettua viestin vastaanottajalle välittämistä ja huomioimista. Toki samaan aikaan viestin vastaanottajalla on myös vastuunsa viestin tulkinnassa. On tärkeää pysähtyä ja rauhassa pohtia, miten tulkitsee viestin. Onko suhtautuminen ehkä jo valmiiksi kielteinen vaiko lukeeko viestin positiivisella mielellä? Hyvän digitaalisesti rakentuvan yhteistyön edellytyksenä on empaattinen viestintä ja lukutaito. (Gassen 2023.)

Yhteenkuuluvuus ennen ja nyt

Yhteenkuuluvuuden tunne lisää sitoutumista työhön, yhteisiin tavoitteisiin ja ryhmään kuuluminen sinänsä on palkitsevaa. Myönteinen ilmapiiri, kannustus ja vertaistuki vaikuttavat positiivisesti myös työn tuloksiin. Etätyön lisääntyessä työntekijät ovat tutkitusti kokeneet irrallisuuden tunteita, eristäytyneisyyttä ja sosiaalisen tuen puutetta enemmän kuin pelkässä lähityössä. Etätyön lisääntyessä on puhuttukin paljon yhteisöllisyydestä.

Kuitenkin jo ennen koronaa tehdyissä yhteisöllisyyttä käsittelevissä tutkimuksissa on todettu, että työntekijöistä noin 54 prosenttia on tuntenut yhteenkuuluvuuden tunnetta työyhteisöön. Vaikka siis tehtiin pääsääntöisesti lähityötä, lähes puolet työtekijöistä ei kokenut vahvaa yhteenkuuluvuutta työyhteisöönsä.

Monipaikkaisen työn asiantuntija Ulla Vilkman totesikin webinaarissa, että pelkästään työpaikalla käyminen ja muiden näkeminen ei todista yhteisöllisyyden olevan kunnossa. Suurempi merkitys on sillä, mitä ja miten työtä tehdään ja vahva yhteenkuuluvuuden tunne voikin syntyä myös etä- ja hybiridityössä.

Yhteisöllisyys ja ihmisten empaattisuus toisiaan kohtaan ovat asioita, joita työyhteisöissä työntekemisen muodoista riippumatta ei voida unohtaa tai sivuuttaa. Kun ihmiset tuntevat kuuluvansa yhteen ja puhaltavat yhteen hiileen, työssä syntyy myönteisiä tuloksia. Yhteisöllisyys ja positiivinen ilmapiiri vahvistavat empaattisuutta ja aitoa vuorovaikutusta. (Vilkman 2023.)

Yhteenkuuluvuus kulttuurina

Sen sijaan, että pyritään luomaan yhteistä kulttuuria ulkoisilla tekijöillä, kuten samanlaisilla huppareilla tai lippiksillä, voitaisiin miettiä, miten tavoiteltu kulttuuri ilmenee työn lomassa. Jos organisaatiokulttuuria halutaan kehittää vaikkapa vahvasti yhteisölliseksi ja luovaksi, on mahdollistettava nämä asiat arjen työssä.

Tutkimusten mukaan yhteenkuuluvuuden kokemukset lisääntyvät noin 35 prosentilla, kun työnteolle sekä sen paikalle ja ajalle ei määritellä liian tiukkoja raameja. Pelkästään fyysinen läsnäolo ja työtehtävien tekeminen toimistolla eivät vahvista yhteenkuuluvuutta, vaan se, mitä tiiminä tehdään.

Tiimeihin syntyvät mikrokulttuurit vahvistavat yhteenkuuluvuutta pienestä kontekstista isompaan; tiimien mikrokulttuurit eivät sulje pois yhtenäistä organisaatiokulttuuria, vaan ne ilmenevät samanaikaisesti ja vahvistavat toisiaan. Yhteisöllisyys rakentuu ennen kaikkea vuorovaikutuksessa ja kohtaamisissa tehtiinpä työtä etänä, lähityönä, samanaikaisesti tai eriaikaisesti.

Turvallisen ilmapiirin rakentaminen on ensiarvoisen tärkeää. Psyykkisen yhteyden tunne on tärkeämpää kuin fyysinen läheisyys tai samapaikkaisuus. Toimistolla sivutuotteena syntyy fyysistä läheisyyttä, mutta siitä huolimatta psyykkinen läheisyys on tärkeämpää. Psyykkinen yhteys on kokemus siitä, että tuntee toisen, pitää hänestä ja on kiva kohdata hänet ja tehdä työtä yhdessä. Myös etäyhteydellä ja etätyössä psyykkinen yhteys voi olla vahva. (Vilkman 2023.)

Turvallinen ilmapiiri ja yhteisöllisyyden resepti

Yhteisöllisyys syntyy vuorovaikutuksessa ja kohtaamisissa ajasta, paikasta ja välineistä riippumatta. Turvallinen ilmapiiri rakentuu toisiin tutustumisen ja yhdessä tekemisen kautta sekä etänä että läsnä. Tutustuminen ja kohtaaminen vaativat lisäksi jo aiemmin mainittua lempeyttä, ystävällisyyttä ja myönteisyyttä, jolloin ihminen kokee tulleensa kohdatuksi ja nähdyksi. Näin syntyy luottamus sekä psyykkinen läheisyys ja psykologinen turvallisuus.

Turvallisessa ilmapiirissä jokainen työntekijä voi tuntea itsensä tärkeäksi ja tulee kuulluksi omine ajatuksineen ja näkemyksineen. On helppoa ja turvallista ilmaista itseään ja omia näkökulmia. Kaikille annetaan samanlainen arvo omana itsenään juuri sillä taustalla, osaamisella, ominaisuuksilla ja arvoilla, joita hänellä on. Ihmisiä tukeva, arvostava ja kuunteleva vuorovaikutustapa lisää hyvinvointia, vahvistaa työn merkityksellisyyttä ja lujittaa luottamusta. (Rinne 2021, 156–157.)

Luottamuksen ja turvallisen ilmapiirin pohdintojen äärellä voit myös pohtia itseäsi. Millainen vuorovaikuttaja sinä olet? Huomioitko toiset, kuunteletko, osallistutko vai oletko ylenpalttinen höpöttäjä, joka rakastaa kuulla omaa ääntään? Huomioitko hiljaisemmat osallistujat, joilla voisi olla paljon annettavaa yhteiselle ajattelulle? Oletko siis yhteisöllinen vai yksilöllinen, vahvistatko vai vähennätkö turvallisuuden kokemusta?

Yhteisöllisyyteen tarvitaan yhteiset tavoitteet ja yhdessä tekemistä. Se voi olla yhdessä tekemistä samanaikaisesti ja eriaikaisesti, samassa paikassa tai eri paikoissa. Tarvitaan vuorovaikutusta ja merkityksellisiä suhteita, joita voi syntyä myös etänä, esimerkiksi hajautetuissa tiimeissä. Kaiken perustana on kohtaaminen ja luottamus.

Luottamusta ja sitä kautta yhteisöllisyyttä voidaan vahvistaa erilaisissa tilanteissa ja ulottuvuuksissa. Kahvitauoillakin tutustutaan toisiin, riippumatta siitä, tapahtuuko kohtaaminen työpaikan kahviossa vai virtuaalisissa kahvitiloissa. Myös keskustelualueella kohdataan ihmisiä kirjoitettujen viestien kautta.

On hyvä pysähtyä ja yrittää sisäistää viestin sanoma ja kohdata ihminen asian takana. Kohtaaminen on toisesta välittämistä. Myös fyysiselle työpaikalle on hyvä tulla tekemään töitä yhdessä, kohtaamaan sovitusti tai spontaanisti työkavereita. Yhteisöllisyyttä voidaan vahvistaa, jos yhdessä sovitaan ja perustellaan, miksi ja milloin toimistolla nähdään. (Vilkman 2023.)

Lopuksi

Palataan vielä tarinaan isovanhempien ja lapsenlapsen mökkimatkasta sekä tupakka-askista. Tarinan lopussa pappa kertoi lapselle, että on helpompi olla nokkela kuin lempeä. Poika oli faktansa puolesta oikeassa, mutta yleisesti työelämän ja muun elämän konteksteissa on tärkeää ottaa huomioon toisten tunteet.

Yleinen työelämän keskustelukulttuuri on usein tutkimuksiin viittaamista ja faktojen esittämistä eli nokkelana olemista. On helppoa olla nokkela ja näpäyttää muita asiatietoon vedoten, vaativampaa on olla lempeä, ystävällinen sekä huomioida toisten tunteet ja mielipiteet vuorovaikutuksessa. (Pölönen 2023.)

Työyhteisössäkään ihmisten ei tarvitse aina olla oman erinomaisuutensa, oman näkökulmansa ja faktaväittämänsä kanssa viimeiseen saakka oikeassa. Yhteisöllisyyden vahvistaminen kohtaamisilla ja aidolla dialogilla sekä etänä että läsnä tuo hyvinvointia kaikille. Haluatko sinä olla oikeassa vaiko onnellinen?

P.S. Onko yksi halaus 1000 Teams-puhelun arvoinen? (Pölönen 2023).

Digitiimi – yhteisöllisyyttä etätyöhön -hankkeen webinaareja ja artikkeleita löydät lisää sivulta https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digitiimi/

Lähteet:

Gassen, R. 2023. Näkökulmia tulevaisuuden digitaalisiin työympäristöihin. Tulevaisuuden etätyön yhteisöllinen johtaminen -webinaari 24.5.2023. Viitattu 24.5.2023 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digitiimi/webinaarit/.

Holm, R., Poutanen, P., Ståhle, P. 2018. Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. Sitra. Viitattu 24.5.2023 https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/.

Peltonen, J. 2022. Mitä ovat synkroninen ja asynkroninen kommunikointi? Cometa Solutions Oy. Viitattu 24.5.2023 https://cometasolutions.fi/mita-ovat-synkroninen-ja-asynkroninen-kommunikointi/.

Pölönen, P. 2023. Tulevaisuuden etätyö ja työelämä. Tulevaisuuden etätyön yhteisöllinen johtaminen -webinaari. Viitattu 24.5.2023 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digitiimi/webinaarit/.

Rinne, N. 2021. Rohkea organisaatio. Turvallinen työyhteisö menestyy. Helsinki: Alma Talent Oy.

Työturvallisuuskeskus 2023, Vuorovaikutustaidot. Viitattu 25.5.2023 https://ttk.fi/tyoturvallisuus/tyoyhteiso/vuorovaikutustaidot/.

Vilkman, U. 2023. Etätyön ja yhteisöllisyyden johtaminen. Tulevaisuuden etätyön yhteisöllinen johtaminen -webinaari 24.5.2023. Viitattu 25.5.2023 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digitiimi/webinaarit/.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 



Ikääntyvät mukana palveluiden suunnittelussa – case Living Lab Pruntsi

14.8.2023



Kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
TaM, asiantuntija Jussila Marjo Digitaaliset ratkaisut -osaamisryhmästä ja TaM, asiantuntija Launne Emilia Älykäs rakennettu ympäristö -osaamisryhmästä toimivat palvelumuotoilun asiantuntijoina Lapin ammattikorkeakoulussa.

logoja

Sitran laatima Suomen terveysalan kasvun ja kilpailukyvyn visio 2030 nojaa Suomen mahdollisuuksiin kääntää hyvät digitalisoituneen terveydenhuollon ja terveysdatan hyödyntämisen valmiutemme käytännön hyödyiksi. Vision mukaan vuoteen 2030 tultaessa Suomi on uudistanut terveydenhuoltoaan kansainvälisenä edelläkävijänä terveysdata ja digitalisoituminen edellä. Uudistumista haetaan erityisesti ennaltaehkäisevää työtä lisäämällä. (Lehto & Malkamäki 2023.)

Hyvinvointiteknologian hyödyntäminen on yksi keino edistää ikääntyvien terveyttä ja toimintakykyä ennaltaehkäisevästi. Tähän on tartuttu Lapin AMKin, Lappian ja Kemin kaupungin yhteisessä Living Lab Pruntsi -hankkeessa, jossa uusinta älykkään asumisen teknologiaa halutaan tuoda ikääntyvien saataville osana Pruntsin alueen kehittämistä Kemissä (Lapin AMK 2022).

Suunnitteilla olevan Living Lab Pruntsin toiminta keskittyy ikääntyvien hyvinvointiteknologiaan – sen kehittämiseen, testaamiseen ja tutuksi tekemiseen – ja näin ollen keskeisiä toimijoita ovat tietenkin ikääntyvät ihmiset, heidän omaiset ja palveluiden tarjoajat. Selvitettävänä on ollut niin suhtautuminen ja asenteet hyvinvointiteknologiaa kohtaan kuin konkreettiset tarpeet ja kiinnostukset eri teknologioihin. Taustalla on ollut ajatus ja toive älykkään asumisen oppimis- ja kehittämisympäristöstä, jossa saman katon alla olisi tarjolla älykkään asumisen ratkaisujen osalta palveluja niin kuntalaisille, yrityksille, palveluntuottajille, kolmannen sektorin toimijoille kuin oppilaitoksille.

Living Lab tähtää avoimeen yhteiskehittämiseen

2010-luvulla suomalaisissa korkeakouluissa käynnistynyt ja voimistunut Living Lab -toiminta on käyttäjälähtöistä, käyttäjiä osallistavaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa, joka sopii hyvin ammattikorkeakoulujen työelämälähtöiseen toimintatapaan. Korkeakouluvetoisessa Living Lab -toiminnassa opettajat, opiskelijat ja muut asiantuntijat toimivat tiiviissä yhteistyössä alueen elinkeinoelämän kanssa ratkoen tuote- ja palvelukehitykseen liittyviä tarpeita. (Heikkanen & Österberg 2012.)

Living Lab Pruntsi -hankkeen aikana on järjestetty lukuisia työpajoja eri kohderyhmille, mutta tärkeimmäksi on koettu ikääntyvien tarpeiden ja toiveiden selvittäminen ja niiden yhteensovittaminen muihin näkökulmiin. Osallistamisessa haluttiin hyödyntää erilaisia palvelumuotoilusta tuttuja menetelmiä ja toimintatapoja, jotka sopivat erinomaisesti Living Lab -tyyppiseen toimintaan.

Palvelumuotoilu on ihmislähtöistä ja luovaa kehittämistä, jossa eri toimijoiden osallistuminen on aitoa ja yhteiskehittäminen on suunniteltua ja fasilitoitua. Käyttäjille ei anneta vain mahdollisuutta kertoa ajatuksistaan, vaan heille tarjotaan tukea ja työkaluja omien toiveiden ja tarpeiden tunnistamiseen ja myös niiden sanoittamiseen. Abstrakteja asioita visualisoidaan ja havainnollistetaan ja ideoita kokeillaan mahdollisimman nopeasti ja ketterästi. (Miettinen 2011.)

Yhteiskehittämistä ikääntyvien kanssa

Living Lab Pruntsin toiminnassa yhteiskehittäminen on käytännössä tarkoittanut erilaisia työpajoja, ideoiden ja suunnitelmien visualisointia helposti ymmärrettävään muotoon sekä eri toimijoiden tukemista omien tarpeiden, toiveiden ja ideoiden esittämisessä. Työpajojen suunnittelun taustana ja pohjatietona hyödynnettiin keväällä 2022 toteutettua kyselyä (Vahtola et al 2022), jonka mukaan ikääntyvät hyödyntävät päivittäisten asioiden hoitamisessa teknologiaa, mutta varsinaista hyvinvointia ja toimintakykyä edistävää teknologiaa tunnettiin vähemmän.

Koska sekä hyvinvointiteknologia että Living Lab -toiminta olivat kohderyhmille jossain määrin vieraita, päädyttiin havainnollistamaan Living Lab Pruntsin mahdollisia hyvinvointiteknologiaan liittyviä palveluita kuvien avulla. Luonnosmaisten havainnekuvien kautta haluttiin esittää konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä ikääntyville tarjottavat palvelut voisivat olla ja miten Living Lab -toiminta näyttäytyisi juuri ikääntyville.

Nelikentän piirroskuvissa ihmisiä voimistelemassa, luennolla, työpajassa ja arjen askareessa.

Kuva 1: Työpajoissa käytetyt havainnekuvat toteutti hankkeen asiantuntija Emilia Launne.

Suunnitelmissa oli useita työpajoja, joita haluttiin järjestää samoja materiaaleja hyödyntämällä, joten havainnekuvat tuotettiin havainnollistaviksi, mutta kuitenkin sopivan abstrakteiksi ja avoimiksi, mikä jättää käyttäjän ajatuksille ja tulkinnalle tilaa. Havainnekuvien kanssa hyödynnettiin aina myös työpajakohtaisesti erilaisia apukysymyksiä ja keskusteluteemoja riippuen siitä, kenen kanssa keskusteltiin ja mistä näkökulmasta. Kuvissa esiintyi myös muita toimijoita kuin ikääntyviä, joten samoilla kuvilla pystyttiin työstämään myös opiskelijoiden, opettajien, hoitohenkilökunnan sekä palveluntarjoajien näkökulmia.

Avoin työpaja Kemin seniorimessuilla

Ensimmäinen yhteiskehittämisen työpaja pidettiin Lapin AMKin geronomiopiskelijoiden järjestämässä tapahtumassa. Opiskelijat järjestivät vuosittaiset seniorimessut Kemin kulttuurikeskuksessa 6.10.2022 ja se kokosi yhteen Meri-Lapin senioreita, yhdistyksiä ja palveluntarjoajia. Messuilla oli erilaisia puheenvuoroja ja esityksiä sekä runsaasti erilaisia esittelypisteitä.

Seniorit messukävijöinä osoittautuivat erittäin aktiivisiksi osallistujiksi. Kenelläkään ei ollut kiire vaan kaikilla oli aikaa keskustella, vaihtaa ajatuksia ja kokeilla uusia juttuja – tämä oli luonnollisesti myös erittäin hedelmällinen paikka yhteiskehittämiseen.

Marjo Jussila ja vanhempi mieshenkilö tutkivat havainnekuvaa pystypöydän ympärillä seisten.
Kuva 2: Hankkeen työpaja Kemin seniorimessuilla lokakuussa 2022. Kuva Anniina Tohmola.

Työpaja toteutettiin hankkeen esittelypisteen yhteydessä ja ihan vieressä oli Kemin kotihoidon apuvälineiden ja teknologioiden esittely. Esillä oli mm. Yeti-näyttö ja Hilda-sisältöpalvelu, Evondos lääkeannostelurobotti sekä tukisukanvetolaite. Apuvälineet toimivat kiinnostuksen herättäjinä, niitä tultiin tutkimaan ja kokeilemaan käytännössä. Konkreettisen tekemisen rinnalla oli helppo avata keskustelu ylipäänsä hyvinvointiteknologiaan ja siihen liittyvien palveluiden ideoimiseen ja kehittämiseen.

Esillä olleiden apuvälineiden lisäksi keskustelun tukena hyödynnettiin havainnekuvia Kuvan 2 mukaisesti. Yhdessä konkreettinen tekeminen ja havainnekuvat herättivät vapaamuotoisia keskusteluita, joiden pohjalta hanketoimijat saivat lisää ymmärrystä kohderyhmän arjesta ja arvoista.

Living Lab toiminnan pilotointia kampuksella

Osana Lapin AMKin avoimet ovet -tapahtumaa vuonna 2022 järjestettiin myös Living Lab Pruntsi -hankkeen työpaja, johon kutsuttiin ikääntyviä, kotihoidon työntekijöitä, ja palveluntuottajia. Työpaja pidettiin kodinomaisessa Kotiympäristö-tilassa, joka on hoitotyön ja vanhustyön opiskelijoiden kehittämisympäristö ja tarkoitettu juuri vanhustyön palveluiden kehittämiseen.

Työpajassa haluttiin pilotoida ja demota Living Labin mahdollisia palveluita ja kotia muistuttavassa tilassa ohjelmassa oli hyvinvointiteknologian esittely sekä livenä ja etänä, käytännön kokeilua yhdessä ja teknologiaan tutustumista opiskelijoiden johdolla. Pidimme lyhyen ryhmätuokion taukojumpan muodossa ja lopuksi kokoonnuimme yhteiseen keskusteluhetkeen kahvipöytään.

Marjo Jussila seisoo luokkahuoneessa ryhmätyöpöydän vieressä.
[Kuva 3: Työpaja Kemin kampuksella Kotiympäristö-tilassa. Kuva Anniina Tohmola.]

Työpajan ydin oli luonnollisesti tuo yhteinen kahvihetki, jonka äärellä keskusteltiin hyvinvointiteknologiasta ja niihin liittyvistä palveluista, mutta kaikki pienet demot sitä ennen olivat suurin syy siihen, että keskustelu oli niin hedelmällistä! Sen sijaan, että olisimme vain kysyneet ”olisiko kiva, jos opiskelijat esittelisivät ja opettaisivat kädestä pitäen uuden laitteen käyttöä”, me todella teimme niin! Havainnoimme niitä tilanteita, osallistuimme niihin itse ja lopuksi vielä keskustelimme siitä kokemuksesta ja mietimme yhdessä, kenelle tämä voisi sopia, mikä siitä teki hyvän ja miten voisimme kehittää sitä vielä eteenpäin ja monistettavaksi palveluksi.

Mitä opimme ikääntyvien käsityksistä liittyen hyvinvointiteknologiaan?

Keskustelujen kautta päästiin käsiksi ihmisten käsityksiin, ajatuksiin ja mielikuviin aiheeseen liittyen. Kun kysyttiin, että käyttääkö henkilö jotain apuvälinettä tai hyvinvointiteknologiaa arjessaan tai ovatko tällaiset apuvälineet tuttuja, niin yleensä tunnistettiin jonkun kolmannen osapuolen käyttävän tai hyötyvät apuvälineistä (esim. äiti, naapuri, sisko, veli, setä), mutta usein oltiin hieman helpottuneita, ettei itse vielä tarvitse:

”Hieno juttu tämä tällainen, mutta onneksi en itse vielä tarvitse tällaisia apuvälineitä.”

Erilaiset asenteet ja mielikuvat asettavat haasteita palvelun suunnittelulle ja toteutukselle. Tässä hankkeessa heräsimme juuri siihen, että ikääntyvien hyvinvointiteknologiaan liittyvät palvelut täytyy todella miettiä helposti saavutettaviksi ja lähestyttäviksi, esimerkiksi viemällä palvelut paikkoihin, joissa ikääntyvät jo ovat ja toisaalta puhumalla asioista leimaamatta ketään avun tarvitsijaksi.

Monet kertoivat lapsen tai jonkun muun lähiomaisen kannustavan apuvälineiden, teknologian ja palveluiden käyttöön. Motivaatio laitteen käyttöönottoon oli usein noussut tarpeesta pitää yhteyttä muualla asuviin läheisiin, mutta käytön myötä oli rohkaistuttu käyttämään teknologiaa laajemminkin:

”Tytär toi tabletin ja opetti sen käyttöä. Ensin me vain soiteltiin videopuheluita, mutta nykyään minä luen sillä uutisetkin.”

Ikääntyvien hyvinvointiteknologian ja apuvälineiden käyttöön liittyy hyvin vahvasti myös omaisten ja muiden läheisten suhtautuminen ja tuki, joka parhaimmillaan kannustaa ja motivoi uusien asioiden opetteluun. Toisaalta omaiset ja läheiset voivat olla myös hidasteena palveluiden käytölle epäillen esimerkiksi ikääntyvän taitoja, osaamista tai kykyä oppia uusien apuvälineiden ja teknologian käyttöä.

Iloisia yllättäjiä ja tietyllä tavalla edelläkävijöitä kohdattiin myös. Muutamat kertoivat innokkaasti eri palveluista ja laitteista, joita hyödyntävät arjen helpottamiseksi:

”Minulla käy siivooja ja ruoan tilaan kotiin. Ja onhan mulla nämä silmälasit ja kuulolaite ja kotonakin liesivahti, palohälytin, lääkemuistuttaja ja monia muita juttuja. Jos joku ei onnistu, niin hankitaan apuväline! Olen moderni näissä asioissa.”

Käyttäjäymmärrys pohjana palvelun muotoilulle

Ikääntyviä osallistettiin erityisesti hankkeen kahdessa työpajassa palvelumuotoilun keinoin, mutta yhtä lailla tietoa kohderyhmän toiveista ja tarpeista selvitettiin myös muissa tapahtumissa ja sähköisen kyselyn avulla. Kaikki nämä yhdessä ovat tarjonneet tärkeitä kohtaamisia ikääntyvien ja muiden kohderyhmien kanssa.

Living Lab on jo sanana ja toimintana niin vieras, että se itsessään luo haasteita kehittämistyölle ja työpajoille. Valitsimme toimintatavan, jossa emme yrittäneet taustoittaa, mistä on kyse, vaan pyrimme käynnistämään keskustelun aiheesta havainnollistavien kuvien ja käytännön tekemisen kautta. Annoimme esimerkkejä, mitä hyvinvointiteknologiaan liittyvät palvelut voisivat olla ja tämä antoi yhteiskehittämiselle hyvän lähtökohdan rasittamatta ihmisiä kontekstin ymmärtämisellä.

Keskustelut ikääntyvien kanssa johtivat aikaisempien ideoiden kriittiseen tarkasteluun ja uusien palveluideoiden muodostumiseen. Tarvitaanko Living Lab Pruntsille kiinteät, pysyvät tilat jostain vai voisiko tämä olla toimintaa ja palveluita, joiden avulla apuvälineitä ja hyvinvointiteknologiaa tehdään ikääntyville tutuksi ja mahdollisestaan tutustuminen ja kokeilu? Eri kohderyhmien kanssa pidettyjen työpajojen ja selvitysten myötä hankkeessa on hahmoteltu Living Lab Pruntsin palvelumallia, joka kuvaa, miten Living Lab Pruntsi toimii ja millaisia palveluita se tarjoaa eri asiakkaille. Työpajat ja niissä kertynyt ymmärrys on toiminut pohjana erilaisten vaihtoehtoisten palvelumallien kehittämisessä.

Lähteet:

Heikkanen, S. & Österberg, M. 2012. Living Lab ammattikorkeakoulussa. Haaga-Helia 2012.

Lapin AMK 2022. Kemin Pruntsi-kortteliin uusinta älykkään asumisen teknologiaa. Uutinen verkkosivuilla 31.3.2022. https://www.lapinamk.fi/news/Kemin-Pruntsi-kortteliin-uusinta-alykkaan-asumisen-teknologiaa/29272/ccc45cf2-010c-4ba6-92cc-b5bc06b1cb38

Lehto, P. & Malkamäki, S. 2023. Suomen terveysalan kasvun ja kilpailukyvyn visio 2030. Sitra 2023.

Miettinen, S. (toim.) 2011. Palvelumuotoilu – uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Teknologiateollisuus 2011.

Vahtola, K., Marjanen-Korkala, T., Meinilä, A., Jauhola, P. & Alatalo, H. 2022. Living Lab Pruntsi ikääntyneiden kotona asumisen tueksi. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry blogi 15.12.2022. https://www.valli.fi/living-lab-pruntsi-ikaantyneiden-kotona-asumisen-tueksi/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 



Tietoturva ja luotettava datayhteys hybridityössä – mitä on otettava huomioon?

9.8.2023



Marjo Jussilan kasvokuva.
TaM Marjo Jussila työskentelee asiantuntijana Digitaaliset ratkaisut -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Rahoittajien logot vierekkäin.

Koronapandemian seurauksena viime vuodet on eletty monin eri tavoin uudenlaista arkea ja yksi suuri muutos on ollut monipaikkaisen etä- ja hybridityön lisääntyminen. Työtä tehdään samanaikaisesti ja eriaikaisesti monissa eri paikoissa. Yhteyttä työkavereihin, asiakkaisiin ja muihin verkostoihin pidetään useita eri kanavia hyödyntäen. Monipaikkaisuus ja lukuisat eri digitaaliset työvälineet haastavat työntekemisen ja johtamisen, mutta myös työssä käytettävät datayhteydet sekä huomioitavat tietoturva- ja tietosuoja-asiat.

Digitiimi – yhteisöllisyyttä etätyöhön -hankkeen tavoitteena oli kasvattaa lappilaisten yritysten osaamista yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen rakentamiseen digitaalisissa ympäristöissä toimittaessa. Tietoturva, tietosuoja ja käytettäviin datayhteyksiin liittyvät asiat koettiin ajankohtaiseksi aiheeksi hybridityössä ja yhteistyössä Lapin 5G-kiihdyttämö -hankkeen kanssa aiheesta pidettiin webinaari helmikuussa 2023.

Webinaarin aiheen ajankohtaisuus konkretisoitui heti helmikuussa, kun Lapissa lähti liikkeelle vilkkaasti levinnyt huijausviesti. Yle uutisoi aiheesta 16.2.2023, kun huijausviesti lähti leviämään Rovaniemen kaupungin työntekijöiden sähköposteista. Muutamissa päivissä aiheeseen liittyviä tiedotteita julkaisi myös pienet lappilaiset yritykset sekä lappilaiset oppilaitokset, joiden työntekijöiden kautta viesti oli myös päässyt leviämään.

Pk-yrityksen tietoturva hybridityössä

Suurissa yrityksissä ja organisaatioissa on usein aiheeseen perehtynyt IT-osasto, mutta mitä pienyrittäjän, joka itse vastaa yrityksen tietohallinnosta, on ainakin otettava huomioon ja mistä saa ajankohtaista tietoa aiheeseen liittyen? Näihin näkökulmiin pureuduttiin Harto Pönkän puheenvuorossa.

Koronapandemian myötä etätyö lisääntyi vaihtelevasti eri aloilla ja eri työntekijäryhmien kesken. Turun yliopiston tutkimuksen mukaan työntekijöiden kokema työhön liittyvä valvonta väheni etätyöhön siirtymisen myötä, mikä Pönkän mukaan tietenkin voi lisätä riskejä tietoturvaan liittyen. Samaisen tutkimuksen mukaan noin puolella työntekijöistä oli työhön varattu erillinen tila, mutta puolella ei. (Kovalainen et al 2021.)

Tämä puolestaan tarkoittaa riskejä tietosuojan kannalta, mikäli työtiloissa on myös ulkopuolisia henkilöitä. Puheluissa, etäpalavereissa ja tietokoneen ruudulla voidaan käsitellä asiakkaita, työntekijöitä tai yhteistyökumppaneita koskevia asioita, jotka eivät kuulu ulkopuolisille. (Pönkä 2023.)

Sosiaalisen median palveluiden käyttö työssä ei ole enää vuoden 2017 jälkeen merkittävästi kasvanut. Sen sijaan pilvipalveluiden käyttö on lisääntynyt isostikin koronaa edeltävään aikaan verrattuna. (TEM 2021.) Organisaatioiden käyttämien sisäisten viestintäsovellusten käyttö on myös kasvanut merkittävästi ja erityisesti etäkokoukset ovat lisääntyneet massiivisesti (North Patrol 2022).

Puheenvuorossaan 9.2.2023 Harto Pönkä jakoi paljon konkreettisia ohjeita liittyen verkon salaamiseen ja turvallisuudesta huolehtimiseen niin tietokoneella kuin mobiililaitteella ja hän muistutti salasanojen, kaksivaiheisen todennuksen ja päivitysten ajantasaisuuden merkityksestä.

Etätyö haastaa myös tietosuojan

Tietosuoja ja tietoturva linkittyvät tänä päivänä tiiviisti toisiinsa. Tietoturvalla suojataan kaikenlaisia tietoja ja järjestelmiä ulkopuolisten urkinnalta ja muulta vahingonteolta. Tietosuoja on kapeampi ja sillä puolestaan suojataan ihmisten oikeutta yksityisyyteen. Mikäli ihminen voidaan tunnistaa käsiteltävistä tiedoista, kyseessä on tietosuojan alaisia tietoja.

Lähtökohtana on, että henkilötietoja saa käsitellä vain henkilö, jonka työhön ne liittyvät, ja että tietojenkäsittelyssä on käytettävä suojattuja, luotettavia ja turvallisia välineitä, mihin liittyy esimerkiksi seuranta käyttäjistä ja käyttökohteista. Arkaluontoisia tietoja ei saa lähettää sähköposteilla, viesteillä tai niiden liitetiedostoissa, vaan on käytettävä salattuja viestejä. Pönkä muistutti, että työnantajalla on aina velvollisuus ohjeistaa työntekijöille oikeat toimintatavat eri tilanteita varten. (Pönkä 2023.)

Etätyöhön liittyy paljon etäkokouksia ja niiden osalta Pönkä antoi myös hyviä käytännön ohjeita: Lähetä aina kutsut henkilökohtaisesti kutsuttaville, informoi osallistujia henkilötietojen käsittelystä ja kerro etukäteen, jos kokous tallennetaan. Mikäli kokouksessa käsitellään henkilötietoja, on aina varmistettava osallistujien henkilöllisyys ja etänä osallistuvien on huolehdittava, että kuulolla ei ole sivullisia. Kotoa osallistuville videon ja mikrofonin käyttö on kotirauhan alueella vapaaehtoista, joten siksikin osallistujia on informoitava etukäteen, mikäli niiden käyttö kokouksessa on tarpeen.

Kaikenlaiset huijaukset ja kalasteluviestit ovat koko ajan entistä taidokkaampia ja aidomman oloisia, joten Pönkä varoitti luottamasta sähköpostiviestissä näkyvään lähettäjä-tietoon automaattisesti. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää viestien linkkeihin ja liitetiedostoihin. Jos viesti tulee odottamatta ja yllättäen, suhtaudu siihen aina erityisellä varauksella. Kuvalliset esimerkit erilaisista huijaus- ja kalasteluviesteistä löytyy Harto Pönkän luentomateriaalien lopusta.

Etä- ja hybridityö vaatii toimivat yhteydet

Lapin 5G-kiihdyttämö -hanke pyrkii edistämään 5G-teknologian käyttöönottoa Lapissa ja vauhdittamaan yritysten digitalisaatiota ja vihreää kasvua.

Webinaarin toisessa puheenvuorossa Timo Hietalahti (Director, Engineering and Regulations, Telia Finland Oyj) puhui kansantajuisesti datayhteyksistä Lapissa ja avasi aiheeseen perehtymättömille selkokielellä tietoliikenneverkkojen nykytilannetta, missä mennään, mitä on kehitteillä ja suunnitteilla. Mitä tarkoittaa 3G verkkojen alas ajaminen Lapissa? Mikä on tilanne kasvavien 4G ja 5G verkkojen osalta?

Tällä hetkellä suomalaisiin kotitalouksiin tulee verkkoyhteyksiä peräti 7 eri tavalla, joista osa on ollut jo pitkään käytössä ja osa, kuten vaikkapa valokuituyhteydet ovat vasta tulossa. Mobiiliverkkojen puolella 3G-verkkoja ajetaan alas vuoden 2023 aikana, mikä vapauttaa taajuudet 4G ja 5G -verkkojen käyttöön, jotka laajenevat nopeasti. Tällä hetkellä 5G-saatavuus Lapissa keskittyy lähinnä kaupunkeihin ja hiihtokeskuksiin. (Hietalahti 2023.)

Uutena nousevana asiana Hietalahti esitteli privaattiverkot, joita jo kokeilumielessä on perustettu mm. Pohjois-Ruotsin kaivoksiin. Privaattiverkko on organisaation oma rajattu ja rajatulla alueella toimiva verkko, jota verkkoliikennettä ei häiritse ulkopuoliset. Sen etuja ovat toimivuus, nopeus ja turvallisuus. Datayhteyksien kehittäminen kulkee vahvasti muun kehityksen rinnalla.

Datan määrä kasvaa koko ajan, koneoppiminen ja tekoälyn käyttö lisääntyvät ja myös laitteiden taustalla jylläävä datamäärä kasvaa. Tämä kasvattaa yhtä aikaa myös tarvetta luotettavuuteen, turvallisuuteen ja tietoturvaan. Nopean katsauksen Telian datayhteyksien nykytilaan saa Timo Hietalahden puheenvuorotallenteesta.

Kuinka pysyä ajan tasalla?

Digitalisaation tuoma muutosvauhti on hurja ja samaan tahtiin palveluiden kanssa kehittyy myös verkkorikollisuus, huijaukset ja muut tietoturvaa ja tietosuojaa uhkaavat tekijät. Harto Pönkä antoi käytännön vinkkejä pienyrittäjälle tai henkilölle, joka vastaa pienen yrityksen tietoturva- ja tietosuoja-asioista: Kyberturvallisuuskeskus on julkaissut käytännönläheisen Pienyritysten kyberturvallisuus-oppaan, jossa on avattu aiheeseen liittyvät keskeiset käsitteet ja jaetaan käytännön vinkkejä ja muistilistoja. Etätyöntekijän arjen kyberturvateoista on puolestaan koottu oma Etätyön tietoturva -ohjeistonsa.

Koska kyse on nopeasti muuttuvasta ilmiöstä, on hyvä ottaa seurantaan tietosuojavaltuutetun sekä kyberturvallisuuskeskuksen sivustot ja uutiskirjeet. Näitä seuraamalla saa ainakin valtaosan tärkeimmästä ajankohtaisesta infosta liittyen tietoturvariskeihin Suomessa.

Lähteet:

Digitiimi-hanke 2023, Lapin AMK. https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digitiimi/

Etätyön tietoturva – ohjeita työntekijöille 2021. Liikennevirasto, Traficom, Kyberturvallisuuskeskus. https://www.kyberturvallisuuskeskus.fi/fi/etatyon-tietoturva-ohjeita-tyontekijoille

Hietalahti, Timo 2023. Luotettava datayhteys Lapissa -luentotallenne 9.2.2023, Digitiimi-hanke. https://www.youtube.com/watch?v=AjkAItLaS5U

Kovalainen A., Poutanen S. & Arvonen J. 2021. Covid-19, luottamus ja digitalisaatio. Tutkimus etätyöstä ja sen järjestymisestä Suomessa keväällä ja syksyllä 2020. Turun yliopisto. https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/151453/Covid-19%20luottamus%20ja%20digitalisaatio.pdf

North Patrol 2022. Digitaaliset työympäristöt 2022 -selvitys. https://intranet-ostajanopas.fi/2022/08/22/suomalaisten-organisaatioiden-digityon-valineet-2022/

Pienyritysten kyberturvallisuus opas 2020. Liikennevirasto, Traficom, Kyberturvallisuuskeskus. https://www.kyberturvallisuuskeskus.fi/sites/default/files/media/publication/Pienyritysten_kyberturvallisuusopas_9_2020.pdf

Pönkä Harto 2023. Tietoturva ja tietosuoja hybridityössä -luentotallenne 9.2.2023, Digitiimi-hanke. https://video.eoppimispalvelut.fi/media/Tietoturva+hybridity%C3%B6ss%C3%A4+-+Harto+P%C3%B6nk%C3%A4/0_rw3fxc3e

Pönkä Harto 2023. Tietoturva ja tietosuoja hybridityössä -luentomateriaalit 9.2.2023, Digitiimi-hanke. https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digitiimi/files/2023/02/lapinamk-tietoturva-hybridityo-080223.pdf

TEM 2021, Työolobarometri 2021. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164237/TEM_2022_46.pdf

Yle uutinen 16.2.2023. Huijausviesti levisi laajalle Rovaniemen kaupungin työntekijöiden kaapatuista sähköpostitileistä. https://yle.fi/a/74-20018210


> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle





Akkuteknologiat kehittyvät vauhdilla

7.8.2023



Kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
Kirjoittajat: Insinööri AMK Mika Turska, asiantuntija, Uudistuva teollisuus -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu; Insinööri AMK Jouni Kanto, asiantuntija, Uudistuva teollisuus -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu; DI Tuomas Kelloniemi, asiantuntija, Älykäs rakennettu ympäristö -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu.

Digitalisaation myötä akkuteknologiaa on nykymaailmassa kaikkialla; suurella osalla maailman ihmisistä on henkilökohtainen matkapuhelin, jossa on tyypillisesti Litiumakku. Akkuja on käytetty varavoimana jo pitkään, tavanomaisimmin lyijyakustoilla.

Seuraava murros on käynnistynyt autoilussa; ilmastonmuutosta vastaan kamppailu vaatii autoteollisuutta siirtymään fossiilisten polttoaineiden käytöstä yhä enemmän sähköisiin energialähteisiin. Euroopan Unionin neuvostossa jäsenmaiden sopima 55valmiuspaketti rajoittaa jäsenmaissa myytävien uusien autojen hiilidioksidipäästöjen määrää verrattuna 2021 tasoon. Tämä käytännössä pakottaa auton valmistajia siirtämään tuotantoaan täyssähkö- ja hybridiautoihin. (Euroopan Unionin neuvosto, 2023)

Tästä nähdään jo osviittaa uusien autojen rekisteröinneissä vuosien 2021 ja 2022 välillä. EU:n alueella bensiinikäyttöisten uusien autojen rekisteröinnit ovat laskeneet 12,8 prosenttia ja dieselkäyttöiset 19,7 prosenttia. Uusien autojen rekisteröinneissä uusien täyssähköautojen määrä on kasvanut 28 prosenttia ja hybrideissä on ollut muutaman prosentin kasvua.

Vuonna 2022 uusista Euroopan Unionin alueella rekisteröidyistä uusista henkilöautoista 44,1 prosenttia oli ajoakun ja sähkömoottorin omaavia ajoneuvoja. Täyssähköisiä ajoneuvoja myytiin yli miljoona satatuhatta kappaletta ja niiden osuus kaikista myydyistä oli 12,1 prosenttia. (ACEA, 2023)

Kuva 1 AKKUblogi.jpg

Kuvio 1. EU:ssa rekisteröidyt uudet henkilöautot vuonna 2022. (Mukaillen ACEA, 2023)

Kasvava uusiutuvien energialähteiden osuus sähköntuotannossa lisää myös omalta osaltaan akkujen tarvetta tasapainottamaan vaihtelevaa energiantuotantoa. Suurimmat akut ovat energiayhtiöiden asentamina energiavarastoratkaisuna konttimaisissa rakenteissa ja pienempiä ovat taloyhtiö-/yksityisomisteiset taloakut.

Akkujen käytön voimakas lisääntymineen lisää myös tarvetta akkuteknologian osaamiselle. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö on tehnyt useita selvityksiä akkuteknologioihin liittyen, joiden päätavoitteina ovat olleet selvittää Suomen kansallista akkustrategiaa vuoteen 2025 ja synnyttää Suomeen akkuklusteri.

Näiden syiden johdosta selvitimme erillisessä Akkustrategiaryhmässä Lapin ammattikorkeakoulun akkuteknologiaosaamista ja lisäosaamisen tarpeita sekä opetuksen että tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kannalta.

Akkuarvoketjut

Akkuteknologian kehityksen ja investointien ympärillä tapahtuu paljon Suomessa ja Pohjois-Euroopassa. Suunnitelmia on vireillä ja akkuhankkeita on käynnissä useita, joten akkuarvoketjulla tulee olemaan suuri merkitys Suomen kestävässä talouskasvussa, investoinneissa ja työllistymisessä. Kerrannaisvaikutukset ulottuvat varmuudella monille aloille. Lapin alue on jäämässä ulos tästä kehityksestä.

Akkujen tuotanto alkaa akkumineraaleista. Niitä louhitaan esimerkiksi Terrafamen Euroopan suurimmassa nikkelikaivoksessa Sotkamossa ja Boliden Kevitsassa Sodankylässä. Akuissa käytetään myös kobolttia, mangaania ja litiumia, ja teknologian kehittyessä vaihtoehdot lisääntyvät. Nyt on jo esimerkiksi Kiinassa kehitelty kaupalliseksi ns. ”suola-akku” eli natriumioniakku. Tämän etuna on pienempi hinta ja vähäisemmät ympäristöhaitat.

Mineraalit jatkojalostetaan kemikaaleiksi, kuten nikkelisulfaatiksi. Kemikaalitehtaita toimii muun muassa Sotkamossa ja Harjavallassa. Myös arvoketjun seuraava lenkki toteutunee Suomessa, kun BASF Battery Materials alkaa jalostaa kemikaaleista prekursorimateriaaleja Harjavallassa. Suomen Malmijalostuksen omistama Finnish Battery Chemicals suunnittelee samaa Haminassa.

Prekursorimateriaaleista jalostetaan katodimateriaaleja, joiden tuotantoa Finnish Battery Chemicals valmistelee Kotkassa. Katodeista kootaan paristoja muistuttavia akkukennoja. Norjalaisyhtiö Freyrillä on suunnitelma akkukennotehtaan perustamisesta Vaasaan. Viimeinen vaihe on akkujen kokoonpano. Sähköautojen akkuja kootaan esimerkiksi Valmet Automotiven tehtailla Salossa ja Uudessakaupungissa. (Lepola, A. 2022)

Kuva 2 Akkublogi.jpg
Kuva 1. Suomalainen akkuarvoketju (Lähde: Finnish minerals group 2022)

Suomen maaperästä löytyy kyllä merkittävä määrä litium-ioniakkujen valmistuksessa tarpeellisia mineraaleja kuten kobolttia, nikkeliä, litiumia ja grafiittia, mutta kaivostoimintaa ei näihin liittyen täällä Lapissa ole tällä hetkellä kuin Kevitsan kaivoksella Sodankylässä. Siksipä osaltaan myös voidaan todeta arvoketjua tarkkailemalla, että Lapin ammattikorkeakoulun osaaminen ja suuntaus voisi sijoittua ketjun loppupäähän.

Ympäristöystävälliset ja tehokkaat ratkaisut akkujen testauksessa ja kierrätyksessä (myös ns. Second-life akut) ovat jo nykypäivää ja niiden merkitys kasvaa jatkuvasti. Esimerkiksi Muhoksella toimiva kasvuyritys Cactos on kehittänyt älykkään sähkönvarastointijärjestelmän, joka hyödyntää käytettyjen Tesla-sähköautojen akkuja. Tällaista sähkövarastoa voidaan käyttää varavoimana sähkökatkosten aikana ja sen avulla voidaan myös tasata kulutus- ja hintapiikkejä. Energian varastointia ja innovointia siis parhaimmillaan.

Lapin AMK:n kehitysympäristöt ja akkuteknologiat

Lapin ammattikorkeakoululla on olemassa olevia akkuteknologiaa hyödyntäviä laitteita ja laitekokokonaisuuksia, joiden käyttöä hyödynnetään opetuksessa. Laitteilla tehdään erinäisiä harjoitustöitä, joilla saadaan kosketuspintaa akkuteknologiaan erilaisissa ympäristöissä.

Kemin toimipaikasta löytyy Benning 110V Tasajännitekeskus, Nocart saarekekonvertteri ja Fronius nanogrid -järjestelmä. Rovaniemen yksikössä akkuteknologiaa löytyy rakennuslaboratorion aurinkosähköjärjestelmästä ja tulevaisuudessa akkutekniikkaa voidaan testata rakenteilla olevassa olosuhdehuoneessa, joka rakennetaan noin kolme metriä korkeaan konttiin erillisellä jäähdytysjärjestelmällä.

Benning 110V Tasajännitekeskus

Lapin AMK:n Kemin toimipisteen sähkövoimalaboratoriossa on Benningin valmistama 110V tasajännitekeskus. Keskus on tarkoitettu varmistamaan sähkön saanti sähkölaitoksen suoja- ja ohjauslaitteistoissa, joissa äkilliset sähkökatkokset voisivat aiheuttaa mittavia haittoja ja turvallisuusriskejä. Keskus on siis niin sanottu varavoimalähde.

Ammattikorkeakoulu käyttää keskusta opetuksessa, kun opiskellaan sähkölaitoksen toimintaa ja ohjausta. Keskus varastoi energiaa lyijyakkuihin, joista se purkaa sitä sähkökatkoksen syntyessä. Keskuksen yhteydessä on myös sen toiminnan ohjaukseen vaikuttavia laitteita, kuten sähköverkon monitorointiin ja kytkennän vaihtamiseen liittyviä laitteita.

Kuva 3 Akkublogi.jpg

Kuva 2. Benning 110V tasajännitekeskus vasemmalla ja sen apulaitteet.

Kuva 4 Akkublogi.jpg
Kuva 3. Benning 110V tasajännitekeskuksen lataus/monitorointi paneeli.

Nocart saarekekonvertteri

Kemin toimipisteessä on myös Nocartin valmistama saarekekonverteri. Laite on tarkoitettu sähkönsaannin varmistamiseen ja monen eri energialähteen hyödyntämiseen (aurinkopaneelit, tuulivoima…). Saarekekonvertterin avulla voidaan varmistaa esimerkiksi maatilan sähköistys yleisen sähkökatkon aikana.

Laitetta käytetään opetuksessa sähkönlaadun mittauksiin ja simuloimaan energialähteen vaihtamista sähköverkossa, kun verkko on käytössä.

Kuva 5 Akkublogi.jpg

Kuva 4. Nocart saarekekonvertteri.

Energy ECS Fronius nanogridi

Energy ECS -hankkeessa on hankittu Lapin AMK:lle testikäyttöön omakotitalokokoluokan nanogrid-järjestelmä. Järjestelmä koostuu hybridi-invertteristä, akkupaketista, aurinkopaneeleiden simulointijärjestelmästä ja energiankulutuksen ohjausjärjestelmästä.

Järjestelmän avulla voidaan turvata omakotitalon energian saanti yleisen sähkökatkon aikana. Lisäksi järjestelmällä voidaan ohjata energian kulutusta pörssisähkömarkkinoiden spothintojen perusteella halvempaan ajankohtaan. Järjestelmä on tällä hetkellä rakenteilla ja on tarkoitus saada käyttöön vuoden 2023 loppuun mennessä.

Rovaniemen kampuksen aurinkosähköjärjestelmä

Rovaniemen kampuksen rakennuslaboratorioon on Älykkään Elinympäristön Teknologiat hankkeessa hankittu 11 kWp aurinkosähköjärjestelmä kahdella 5 kW kolmivaiheisella vaihtosuuntaajalla ja kaksi taloakkua: Sonnen valmistama sisäisellä kolmivaiheisella vaihtosuuntaajalla oleva ECO 8.0 sarjan 16 kWh LiFePO4 taloakku sekä Froniuksen valmistama Fronius Hybrid vaihtosuuntaajan tasavirtapuolelle asennettava Solar Battery 12 9,6 kWh käytettävällä kapasiteetilla oleva LiFePO4 taloakku. Fronius Ohmpilot on kolmivaiheinen älykäs vaihtosuuntaajan verkkoliittymän kautta säädettävä ohjain ylijäämäsähkön varastoimiseksi lämpöenergiaksi vesivaraajaan.

Aurinkosähköjärjestelmä on mahdollisuus irrottaa ja erottaa verkosta omaksi saarekkeekseen erillisellä manuaalisella kytkimellä. Järjestelmä on ollut mukana mm. Solarctic-hankkeessa yhtenä pilottikohteena. Opetuksessa järjestelmää on harvakseltaan käytetty oppilastöissä, mutta tulevaisuudessa pyritään myös saamaan sisällettyä talo- ja energiatekniikan opintokokonaisuuksiin. Aurinkosähköjärjestelmän ryhmäkeskuksessa on Fronius Smart Meter älykkääseen kaksisuuntaiseen energianmittaukseen.

Lapin AMK:n tulevaisuus akkuteknologioiden suhteen

Keräsimme projektissa myös Lapin ammattikorkeakoulun Kemin ja Rovaniemen yksiköiden opetustoimeen kuuluvien ajatuksia akkuteknologiasta ja sen tulevaisuuden näkymistä. Kysely antoi ymmärtää, että muun muassa jatkuvaan oppimiseen ja ymmärryksen lisäämiseen tarvittaisiin resursseja sekä koulutusta. Akkujen testaaminen ja akkutekniikan kehittäminen nähdään selvästi opetuksen kannalta tärkeänä asiana ja niiden tuominen lähemmin opetukseen nähdään järkevänä.

Alla otteita sähkö- ja automaatiotekniikan, rakennus-, talo- ja energiatekniikan sekä tieto- ja viestintätekniikan opetushenkilöstön palautteesta.

“Jos testaaminen tarkoittaa sitä, että arvioidaan akkujen kuntoa, tilaa ja kuntoa, olisi tätä hyvä käydä opetuksessa läpi. On käsitys, että monella akkujen kuntojen arviointi perustuu uskomukseen, kun sen pitäisi perustua havainnointiin ja mittauksiin
(referenssitieto/historiadata). Kun tunnetaan anatomia, niin tiedetään käyttäytyminen ja osataan tulkita tilannetta.”

“Talo- ja energiatekniikan opiskelijoiden kokonaisuuden kannalta olisi hyvä tietää akkutekniikan perusteet, koska hehän mitoittavat lämmitysjärjestelmät ja niiden laitteet, jolloin he voivat samalla loppukäyttäjille suositella akkuja osana järjestelmää.”

“Pelkät sähköakut eivät välttämättä mene riittävän pitkälle vaan pitäisi perehtyä enemmänkin myös muihin energiavarastoihin. Uudet akkuteknologiat ja innovaatiot sekä niiden kehitysaste olisi hyvä saada näkyviin opetuksessa.”

“Ajankuvaan peilaten se on tärkeä ja se pitää ottaa meidän puolellamme huomioon melkein kaikessa. Meillä on liikkuvia laitteita, sensoreita, antureita ja koska toimimme lapin alueella, niin erämaaolosuhteissa toimivat akkujärjestelmät ja latausinfra kiinnostaa. Eli akkujen lataaminen. Energian tuotanto on tietenkin myös yksi, koska onhan ne akut saatava ladattua.”

Tavoitetila akkuteknologian suhteen

Tulevaisuus näyttää siltä, että akkuteknologiat kehittyvät jatkuvasti ja niillä tavoitellaan korkeampaa energiatiheyttä, pidempää käyttöikää ja hintojen edullisuutta. Näiden pohjalta voisi ajatella, että tärkeimmät kehityskohteet ovat kierrätettävät ja kestävät materiaalit sekä nopeampi lataus ja turvallisuus.

Tätä ajatusta peilaten Lapin ammattikorkeakoulu voisi ottaa yhdeksi painopisteeksi uusien litiumakkujen kierrätyksen mahdollisuudet, esimerkiksi vanhojen akkujen “second life” vaiheet energiavarastoina. Myös osaamisen kehittämistarpeet akkujen kierrätykseen liittyvästä teknologiasta olisi tarpeellista kirkastaa. Kaikenlainen puuhastelu asian ympärillä voi auttaa löytämään uusia innovatiivisia ratkaisuja akkujen kierrätykseen ja edistää alan kehitystä.

Akkuteknologioiden kehittyessä ei myöskään turvallisuutta voi sivuttaa. Akkujen korkean riskin turvallisuustestaukseen suunniteltua testauslaboratoriota, jossa voitaisiin suorittaa erityyppisiä turvallisuustestejä akkukennojen lisäksi akkumoduuleille tai -paketeille, ei ilmeisesti löydy vielä Suomesta. Tässä voisi olla yksi alue, johon Lapin ammattikorkeakoulu voisi suuntautua TKI-puolella ja mahdollisissa hankkeissa.

LÄHTEET

ACEA, 2023. New Car Registrations by Fuel Type, European Union. Verkkojulkaisu.
Viitattu 2.6.2023. https://www.acea.auto/files/20230201_PRPC-fuel_Q4-2022_FINAL-1.pdf

Euroopan Unionin neuvosto, 2023. 55-valmiuspaketti: neuvostolta asetus uusien henkilö- ja pakettiautojen hiilidioksidipäästöistä. Verkkojulkaisu. Viitattu 2.6.2023. https://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2023/03/28/fit-for-55-councilhttps://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2023/03/28/fit-for-55-council-adopts-regulation-on-co2-emissions-for-new-cars-and-vans/adopts-regulation-on-co2-emissions-for-new-cars-and-vans/

Lepola, Arvokkaat akkumateriaalit kiertävät kaivoksista tehtaisiin ja sähköautoista uusiokäyttöön. Verkkojulkaisu. Viitattu 5.6.2023
https://fi.ramboll.com/media/artikkelit/kaupungit/akkumateriaalien-kierto

Finnish minerals group, 2022. Akkuarvoketjun kehittäminen - Nostamme jalostusarvoa akkuarvoketjussa. Viitattu 7.8.2023. https://www.mineralsgroup.fi/fi/tyomme-tarkoitus/akkuarvoketjun-kehittaminen.html.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Muutosjoustavuudesta voimavaraksi – kyvykkyydestä vahvuutta elintarvikesektorille

3.8.2023



Kirjoittajan kasvot.
Insinööri AMK Hanna-Mari Romakkaniemi toimii projektipäällikkönä Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Maaseuturahaston lippu

Elintarviketieteiden seuran webinaari Uusi maailma – Ruoanvalmistusteknologiat muutoksessa kokosi yhteen mielenkiintoisen joukon ruoka-alan huippuosaajia joulukuussa 2022. Webinaarin sisällössä keskityttiin ruoantuotannon hävikin hyötykäyttöön sekä keinoihin hävikin vähentämiseksi. Samalla pohdittiin myös, mitä kaikkea uutta ruoantuotannon parissa tällä hetkellä puuhataan.

Webinaarin anti herätti pohtimaan kysymystä, onko ruokajärjestelmämme rikki, ihan uudelta kantilta. Seuraavassa tiivistelmä webinaarin annista siinä kuultujen asiantuntija puheenvuorojen pohjalta.

Webinaarin ensimmäinen osa keskittyi ruoantuotannon energiaan ja sivuvirtoihin ja toisen osan keskiöön nostettiin ruoanvalmistus.

Ruoantuotannon hävikkienergiasta hyödyksi

Tilaisuudessa ensimmäisen puheenvuoron käytti Fazer Leipomon teknisen johtaja Tomas Teräs otsikolla Leipomoiden energiaratkaisut ja vastuullisuus muutoksessa. Fazer-konsernin liikevaihto näkyy kuvassa 1, josta noin 56 prosenttia tulee Suomen toiminnoista, 19 prosenttia Ruotsista ja 14 prosenttia Venäjältä. Tieto on vuoden 2021 toteuma, siten siinä on mukana myös Venäjän osuus.

Yrityksen kolme suurinta liiketoiminta-aluetta ovat Fazer Leipomot (47 %), Fazer Makeiset (37 %) sekä Fazer Lifestyle Foods (15 %). (Fazergroup 2022a, Teräs 2022.)

Kuvio 1 Romakkaniemi.jpg

Kuvio 1. Fazer konsernin 2021 vahvistettua liikevaihtoa kertyi eniten Suomesta ja Ruotsista. Venäjän osuus oli 2021 kolmanneksi suurinta. Koko konsernin liikevaihto v. 2021 oli yhteensä 1 139,8 M€, josta Suomen osuus 638,5 M€. (Kuvio mukaillen Fazergroup Oyj 2022a.)

Vastuullisuus ja kiertotalous ovat nousseet yritysten liiketoiminnassa koko ajan entistä näkyvämpään osaan. Nämä näkyvät myös isoissa leipomoissa ja ovat siten näkyvässä roolissa Fazerillakin. Leipomoteollisuudessa kiertotalouteen kytkeytyvät erityisesti leivonnan prosessit, sillä nämä kuluttavat runsaasti energiaa niin paiston vaatiman lämpöenergian kuin myös jäähdytyksen edellyttämän kylmän ilman tuottamisessa. (Teräs 2022.)

Yksi keskeinen energiahävikin vähentämisen keinoista on prosesseissa syntyvän lämpöenergian hyödyntäminen muiden prosessien yhteydessä. Tämä hoidetaan Fazerilla lämmön talteenoton (LTO) erilaisia tekniikoita hyödyntäen. Paistouunien piipuista tuleva, noin 200 asteisesta ilma lämmittää veden, joka hyödynnetään esimerkiksi leipien kuljetuksessa käytettävien laatikoiden esipesussa. Myös Suomen kylmä ilmasto tarjoaa energian säästökeinon hyödyntämällä se leipomotuotteiden jäähdytysprosesseissa. (Teräs 2022.)

Fazer-leipomoiden käyttämästä energiasta valtaosa tuotetaan jo pääosin uusiutuvilla menetelmillä. Kun tarkastellaan ison leipomoalan toimijan kaikkia energiamuotoja (taulukko 1) kaikissa leipomoprosesseissa ennen asiakkaille kuljetettavaa valmista tuotetta, nousevat sähkö (213 485 MWh) ja maakaasu (202 639 MWh) ostetun energian määrässä mitattuna suurimmiksi.

Sähköstä valtaosa on uusiutuvaa (kuvio 2). Energian käyttö liittyy teollisuudessa kiinteästi osaksi prosesseja ja leipomoissa hyvin keskeinen energiaa kuluttava prosessivaihe on erilaiset lämmitystä edellyttävät toiminnot, kuten nostatus ja paisto. Leivontaprosessissa käytettävien eri energiajakeiden tärkeimmät käyttökohteet näkyvät taulukossa 2. (Teräs 2022.)

Taulukko 1. Fazer-konsernin polttoaineiden ja energian käyttö vuonna 2021. (Mukaillen Fazergroup Oyj 2022b.)
Taulukko 1 Romakkaniemi 2023.jpg


Kuvio 2 Romakkaniemi 2023.jpg
Kuvio 2. Uusiutuvan sähkön osuus koko Fazer-konsernin sähkönkulutuksesta on noin 82 % ja uusiutumattoman noin 18 %. (Mukaillen Fazergroup Oyj 2022b)


Taulukko 2. Leivontaprosesseissa käytetyt energiajakeet. (Mukaillen Uusi maailma -webinaarin materiaalit Teräs, T. & Fazergroup Oyj 2022b).


Leivontaprosesseissa käytetyt energiajakeet

Höyry
- nostatus
- paisto

Maakaasu
- paistaminen
- höyryntuotanto

Sähkö
- paistaminen
- toimintalaitteet

Paineilma
- prosessilaitteet
- pakkauskoneet
- säätölaitteet

Leipomoissa syntyvästä leivonnan sivuvirrasta ison osan muodostavat erilaiset palataikinat, joita erityisesti palaleipien valmistuksessa jää leipien muotoilussa yli. Tämän niin kutsuttu kanttitaikinan kierrätyksen prosessi on ollut Fazerilla merkittävässä roolissa hävikin vähentämiseen tähtäävien toimien mukana, sillä sen suhteellinen osuus on huomattava osa leivontaprosessin hävikkiä. Hävikkitaikina käsitellään siten, että se on hyödynnettävissä uuden taikinan valmistukseen. Tämä auttaa alentamaan myös syntyvää sivuvirtaa merkittävästi. (Teräs 2022.)

Prosessivesien ravinteiden talteenotto elintarviketeollisuuden mahdollisuutena

LUT yliopistossa membraanitekniikan professorina työskentelevän Mika Mänttärin puheenvuoro paneutui veden ympärille, tarkemmin veden mukana kulkevien ravinteiden sekä energian talteenottoon ja hyödyntämiseen. Vesi on elintarviketeollisuuden yksi keskeisimpiä ainesosia. Useat eri elintarvikkeet ovat valtaosaltaan vettä kuten erilaiset vihannekset. Vesi on myös tärkeä pääraaka-aine erilaisissa elintarvikkeiden massoissa, kuten leivissä. Se on myös tärkeä yksittäinen komponentti laitosten puhtauden ylläpitoa, sillä iso osa esi- ja pesuohjelmista sekä laitosten puhtaudesta perustuu veden käyttöön. (Mänttäri 2022.)

Veden virtausnopeus kytkeytyy vahvasti myös elintarviketeollisuuden puhdistusprosesseihin. Puhdistusprosesseissa irrotetaan veden pyörivän liike-energian avulla sen sekaan runsaasti erilaisia orgaanisia ainesosia, joiden mukana kulkee runsaasti myös ravinteita. Veden ravinteiden talteenotto on yksi keskeisistä aihealueista LUT yliopiston tutkimus- ja kehitystyössä. (Mänttäri 2022.)

Esityksessään Mänttäri nosti esiin membraanisuodatuksen ravinteiden talteenoton keinona. Esimerkissä sadan litran vesimassa ajetaan membraanisuodatukseen. Suodatuksessa tästä 80 litraa ohjautuu suodattimen läpi ja 20 litraa jää väkevämmälle puolelle. Suodatuksen periaate näkyy kuviossa 3. Toinen hyvä esimerkki membraanisuodatuksen hyödynnettävyydestä on maidon prosessointi erilaisia erotustekniikoita käyttäen. Maidon laktoosi poistetaan raaka-aineesta usein joko suodattamalla membraanisuodatuksen avulla tai entsymaattisesti. (Mänttäri 2022.)

Membraanisuodatuksessa suodatinkalvon läpäisevyyttä, eli huokoskokoa vaihtamalla pystytään erottamaan esimerkiksi vain rasva, bakteerit ja virukset, jolloin kaikki näitä pienemmät hiukkaset jäävät nesteeseen. Pienentämällä edelleen suodatinkalvon huokoskokoa voidaan erotella vaikkapa maidon laktoosi. Laktoosin poistaminen suodattamalla vaikuttaa maidon makuun. Maito ei saa hylamaidolle tyypillistä makeaa makua, kun laktoosia ei pilkota maidon joukkoon vaan se poistetaan fysikaalisesti. (Mänttäri 2022.)
Kuvio 3 Romakkaniemi 2023.jpg
Kuvio 3. Membraanisuodatuksen periaate yksinkertaistettuna (mukaillen Alfa Laval 2023).

Puhtaan veden merkitys on korostunut entisestään sen rajallisuuden myötä.

Elintarviketuotannon ja -jalostuksen edellyttämä puhtaan veden määrä ja siinä syntyvä prosessivesien suuri määrä on edesauttanut erilaisten prosessivesien käsittelymenetelmien, kuten suodatuksen ja biokemiallisten tekniikoiden, kehitystyötä. On arvioitu eri lähteisiin perustuen mm. yhden maitolitran vedenkulutuksen olevan noin 2–10 litraa vettä maitolitraa kohti.
Suomessa on arvioitu rasvattoman maidon vedenkulutuksen olevan noin 10,3 litraa tuotettua jalostettua maitolitraa kohden. Tästä esimerkiksi meijeriteollisuuden vedenkulutuksen osuudeksi on arvioitu noin 16 prosenttia (kuva 1).

Kulutus on jaoteltu eläinten nauttimaan juomaveteen, maitotilan pesuvesiin, muuhun tuotannon kuluttaman veden määrään. Lisäksi erottelussa on huomioitu meijeriteollisuuden vedenkulutuksen sekä maidon muun prosessoinnin vaatima veden kulutus. (Mänttäri 2022.)
Kuva 1 Romakkaniemi 2023.png
Kuva 1. Maidontuotannon vedenkulutus. (Lähde: Maaseudun tulevaisuus, 2017.)

Elintarviketeollisuudessa syntyvien prosessivesien määrä on toimijoille iso kustannuserä, sillä vesimaksut muodostuvat niin laitokseen tuodusta kuin sieltä pois ajetusta vedestä. Edelleen jätevesimaksujen suuruutta määrittää myös veden likaisuus ja biologisten ainesosan määrä veden joukossa. Eri prosessilaitteiden ja siilojen ym. esihuuhteluvedet ovat puhdistusprosessin likaisin vesi, jolloin sen hinta jätevesimaksun kautta on kallein. (Mänttäri 2022.)

Erilaisia suodatustekniikoita hyödyntämällä on mahdollista poistaa maidosta veteen liuenneet ravinteet kuten fosfori. Tämä alentaa veden biologista arvoa prosessivetenä, mikä edelleen alentaa jätevesimaksun suuruutta.

Membraanisuodatus on todettu erittäin hyväksi keinoksi myös jätevesien käsittelyyn. Erilaisia fyysisiä kalvosuodatuksia hyödynnetään jo poistettaessa jäteveden joukosta esimerkiksi kiintoainesta. Haasteina membraanisuodatuksessa voi ilmetä esimerkiksi erilaisten väkevien liuosten vaatima esikäsittelyn tarve, jonka avulla väkevyyden aiheuttava ioni saadaan sidottua kantoaineeseen ennen sen suodatusta. (Mänttäri 2022.)

Sivuvirtojen typpi tuotannon lannoitteeksi veden käsittelyllä

Mika Tuomola Honkajoki Oy:stä toi esiin Honkajoen roolin tuotantotiloilla kuolleiden eläinten sekä teurastamoiden eläinperäisen sivuvirran kierrätyksessä. Eläinperäinen sivuvirta, joka ei kelpaa elintarvikkeeksi, tulee kierrättää EU:n hyväksymiä turvallisuus- ja sterilointiperiaatteita noudattaen. Tämä säädetään laissa.

Tiloilla kuolleiden ja lopetettujen eläinten sekä teurastamoilta tulevan sivuvirran käsittelyssä riskimateriaalien esiintyminen asettaa tiettyjä velvoitteita kierrätykselle. Eläinperäisen sivuvirran lajittelussa eri jakeet erotellaan energiajakeeksi, lihaluujauho- ja lannoitekäyttöön sekä eläinrehuihin käytettäväksi. Kuvassa 2 nähdään se eläinperäisten jakeiden osa, joka päätyy Honkajoelle kierrätettäväksi. (Tuomola 2022a.)
Kuva 2 Romakkaniemi 2023.png
Kuva 2. Jätehierarkia, sekä sen mukainen Honkajoelle päätyvä eläinperäinen sivuvirta. (Lähde Tuomola, M. & Honkajoki Oy 2022.)

Tuomola esitteli Honkajoen prosessissa tapahtuvaa sivuvirtojen ensisijaista käsittelyä renderöimällä (kuva 3). Renderöinti tarkoittaa sellaista steriloivaa painekäsittelyä, jossa aineksen solurakenne muuttuu aiheuttaen samalla taudinaiheuttajien kuoleman.

Prosessissa eläinperäinen sivuvirta, jonka vesipitoisuus on noin 65-70 prosenttia, käsitellään kolmen barin paineessa ja 133 asteen lämpötilassa 20 minuutin ajan. Renderöinnin etuja on esimerkiksi noin 90 prosenttia alhaisempi kasvihuonekaasujen muodostuminen kompostointiin verrattuna. Renderöinti myös sitoo moninkertaisesti enemmän hiiltä verrattuna prosessin tuottamiin kasvuhuonekaasuihin.

Edelleen renderöinnin avulla eläinperäisen sivuvirran ravinteiden talteenottoa ja kierrätystä on saatu tehostettua huomattavasti. Prosessin etuihin lukeutuu myös sivuvirran prosessoinnissa syntyvän proteiinijauheen alhainen hiilijalanjälki, joka on myös kansainvälisesti vertailukelpoinen. (Törmä & Aalto 2018, Tuomola 2022a.)
Kuva 3 Romakkaniemi 2023.png
Kuva 3. Renderöintiprosessi mahdollistaa ruoantuotannon sivuvirtojen hyödyntämisen turvallisesti, monipuolisesti ja laaja-alaisesti eri käyttötarkoituksiin. (Lähde: Tuomola 2022b.)

Renderöintiprosessissa erotetaan aineksen sisältämä vesi haihduttamalla, jolloin ammoniumtyppi jää kondensaattiin. Prosessivesi ei siten ole jätevettä, vaikka se perinteisesti johdettaisiinkin jätevesien joukkoon. Jätevesien prosessoinnista typpi haihtuisi pääosin ilmaan, mitä ei tässä tapahdu. Sen sijaan lopputuotteena saadaan typpilannoitteeksi soveltuva nitraattiliuos, kiintoainesta biokaasulaitokselle sekä puhdasta vettä käyttöön. (Tuomola 2022a.)

Erilaisilla kiertotalouteen hyvin soveltuvilla ja laitosmittakaavassa toimiviksi todetuilla prosessivesien käsittelymenetelmillä talteen otetun nitraattitypen lannoiteliuos poikkeaa perinteisen lannoitetypen valmistuksesta huomattavasti, sillä tässä maakaasua tai ammoniakkia ei tarvita lainkaan typen valmistamisessa. Nitraattimuotoinen typpi on heti kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Se on tuotettu kierrätysprosessin avulla, jossa hyödynnetään biologisesti hajoavan sivuvirran sisältämiä ravinteita.

Raaka-aineesta riippuen nitraattityppeä voidaan käyttää lannoitteena myös luomutuotannossa. Tällainen käsittelymenetelmä vähentää edelleen teollisten prosessien jätevesien käsittelyn volyymia ja on sovellettavissa myös muissakin laitoksissa syntyvien prosessi- ja jätevesine käsittelyssä. (Törmä & Aalto 2018, Tuomola 2022a.)

Vertikaaliviljely – Ruoantuotannon uusi ulottuvuus

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Titta Kotilainen avasi vertikaaliviljelyn tarvetta ja mahdollisuuksia tämän päivän ruoantuotannon ympärillä käytävän keskustelun sisällä. Esityksessään Kotilainen pohti mm. seuraavia kysymyksiä:

• Miksi vertikaaliviljelyä?
• Mitä kasveja voidaan vertikaaliviljellä?
• Missä maailmalla mennään?

Vertikaaliviljely tarkoittaa viljelyä kontrolloidussa ympäristössä, jossa kasvusto on suojattu sääoloja vastaan (kuva 4). Vertikaaliviljely tapahtuu pääasiassa erillisissä huoneissa, halleissa tai kaapeissa, joissa kastelu, ravinteiden anto sekä tilan kosteus, valo-olosuhteet ja lämpötila ovat kaikki säädeltävissä.

Viljelyn etuihin lukeutuu mahdollisuus kasvattaa kasveja päällekkäin – edellyttäen että kasvin kasvutapa soveltuu tähän, kuten yrtit, salaatit sekä jotkin maustekasvit. Myös tomaatti ja kurkku ovat todettu sopiviksi vertikaaliviljelyyn. Kurkkua on myös kasvatettu vaakatasossa pystykasvatuksen sijaan, jolloin sadonkorjuu ja kasvuston harventaminen ovat helpommin toteutettavissa. (Kotilainen 2022.)
Kuva 4 Romakkaniemi 2023.jpg
Kuva 4. Basilikan taimia SeAMKin ja Jamin vertikaaliviljelmällä 2022. (Lähde Valtonen 2022.)

Vertikaaliviljelyn kärkimaita maailmalla ovat USA ja Kanada, joissa isot väkirikkaat kaupungit ovat otollista seutua vertikaaliviljelylle. Kontrolloiduissa, olosuhdesäädetyissä kasvihuoneissa satoisien ja korkean arvon kasvien ja elintarvikkeiden tuottaminen kuluttajia lähellä ja paikallisesti on osoittautunut kuitenkin haastavaksi.

Viljelytapa on kohdannut myös haasteita lainsäädännön taholta. Esimerkiksi EU:ssa keinovalon alla kasvanutta elintarviketta ei voida myydä eikä markkinoida luonnonmukaisesti tuotettuna, mikä osaltaan voi heikentää tuotteesta saatavaa hintaa. USA:n markkinoilla vertikaaliviljeltyjä tuotteita voidaan myydä myös luonnonmukaisesti tuotettuina, mikäli tuotantotavan muut ehdot täyttyvät. Vertikaaliviljelyn katsotaan kuitenkin olevan osa ruoantuotantoa ja huoltovarmuutta myös tulevaisuudessa. (Kotilainen 2022.)

Kiinnostus vertikaaliviljelyä kohtaan on maailmalla ollut koholla jo pidemmän aikaa. Tosin erikoistutkija Titta Kotilainen nosti esiin myös alalla koetut pettymykset, kun tuotanto-odotukset eivät kaikilta osin olleet täyttyneet. Haasteet ovat liittyneet esimerkiksi tuotannon skaalautuvuuteen sekä toiveisiin alan nopeasta kasvusta. Sijoittajien alalle tekemät sijoitukset eivät ole tuottaneet odotetusti voittoa startup-yritysten kamppaillessa haasteiden kanssa. Panostusta alalle vauhdittivat tiheään syntyneet uudet innovaatiot, joista ei kuitenkaan saatu tuottoa odotetusti. (Kotilainen 2022.)

Alan haasteisiin on nostettu myös ”viherpesu”, joita alalla toimivat kansainväliset toimijat ovat pitäneet ongelmallisena. Toimijoista noin 70 prosenttia oli jälkikäteen valinnut toisenlaiset laitteet tai viljelykasvin. Yhtenä kasvua jarruttavana tekijänä on pidetty myös sitä, että alalla toimivat yritykset ovat kehitelleet koko ajan uusia omia ratkaisujaan, ehkä jopa liian monet erikoistumisen ja uuden markkinavaltauksen toivossa. (Kotilainen 2022.)

Luonnonvarakeskuksella on tutkimuksen alla tällä hetkellä CompactGrowth-kurkkutehdas. Lisäksi Kainuussa on meneillään Vertikaalipilotti, jossa tähdätään usean tuottajan yhteistyöhön. Toteutus voisi onnistuessaan tarkoittaa, että mansikantaimet kasvatetaan talvella vertikaaliviljelyn avulla. Kevään edetessä, kun mansikantaimien siirto kasvupaikalleen on ajankohtainen, kasvatukseen vaihdetaan kaalintaimet. Kaalintaimien vartuttua ne esikasvatuksen jälkeen istutetaan kasvupaikalleen jolloin vertikaalikasvatus vapautuu taas seuraavaa kasvia varten. (Kotilainen 2022.)

Kainuussa on meneillään Puutarha-CLA, jossa tavoitteena on määrittää kehittyvän puutarhatuotannon elinkaariset ympäristövaikutukset esimerkkitapausten avulla, sekä tuoda nämä laajasti jakoon niin viljelijöille, neuvojille kuin opetuksen ja koulutuksenkin saralle. VTT:n ja Luonnonvarakeskuksen ”Ruokaa ilman peltoja” tutkimus selvittää, kuinka paljon vaikutusta kasvien kasvuun aiheutuu, kun valotusta säädellään sähkön hinnan mukaan. Tavoitteena tutkimuksessa on säästää sähköä sekä samalla etsiä keinoja huoltovarmuuden turvaamiseksi vertikaaliviljelystä. (Kotilainen 2022.)

Lopuksi Kotilainen esitteli muita Luonnonvarakeskuksessa meneillään olevia tutkimushankkeita, joissa tutkitaan, miten viljelyyn voidaan yhdistää kiertotaloutta, energiatehokkuutta ja huoltovarmuutta. Keskeinen muutosajuri ruoantuotannon keskustelun avaajana ja uusien tutkimusavausten synnyttäjänä on ilmaston muuttuminen. Se lisää sään ääriolojen ilmenemistä ja olosuhteiden muuttumista viljelylle epäsuotuisaksi sekä vähentää kasteluun käytettävissä olevaa vettä. Edelleen muutosajureihin lukeutuu maailman väestön kasvu sekä keskittyminen kaupunkeihin, mikä edellyttää ruoantuotannolta lisää tehokkuutta sekä paikallisuutta. (Kotilainen 2022.)

Miltä ruoka-alan startup-maailma näyttää?

Nordic Foodtech VC:n sijoitusjohtaja Lauri Reuter toi webinaariin käsityksensä ruoka-alan startup-näkymistä. Nordic Foodtech VC tekee sijoituksia ruoka-alan startup-yrityksiin, joiden yritysideat ovat innovatiivisia ja mahdollistavat nykyistä kestävämmän ruokajärjestelmän luomisen.

Sijoitusyhtiö hakee innovatiivisia ja radikaaleiltakin kuulostavia ideoita. Tavoitteena on löytää ne kiinnostavat megatrendejä mukailevat ruoka-alan ideat, joilla on mahdollisuus menestyä myös tulevaisuudessa. Yhtiön sijoittamista varoista noin puolet tulee Business Finlandin kautta, noin 25 prosenttia yrityksiltä ja noin 25 prosenttia eri rahastoista ja pankeilta. (Reuter 2022.)

Nykyajan ruoantuotantoa ohjaavat globaaleilla markkinoilla megatrendit, joiden aallonpohjalle on jo tipahtanut muun muassa vertikaaliviljely, ruoankuljetuspalvelut sekä soluista kasvatettava liha (kuvio 4). Myös hyönteisten käyttö proteiinin lähteenä on yksi aallonpohjalle joutuneista ruoka-alan innovaatioista. Vastaavasti tällä hetkellä nousujohteista on esimerkiksi personoidun ruoan ja ruokavalion tuottaminen. Siinä keskeinen ajatus on, kuinka tuotetaan henkilölle parhaiten sopivaa ruokaa. (Reuter 2022.)
Kuvio 4 Romakkaniemi 2023.png
Kuvio 4. Ruoantuotantoa ohjaavat globaalit trendit, joiden huippujen ja aallonpohjien välinen aikajänne voi olla hyvinkin lyhyt (mukaillen Digital Food Lab 2022).

Nordic Foodtech VC:n sijoituskohteita ovat esimerkiksi eniferBio, joka yhteistyössä Valion kanssa tutkii ja kehittää Pekilo-proteiinia elintarvikekäyttöön soveltuvaksi. Pekilo-proteiini on alun perin kehitetty Suomessa jo 1970-luvulla, mutta sen kehitystyö jäi tuolloin kesken. Proteiinia tuotetaan nyt elintarviketuotannon sivuvirtojen avulla, jossa sienten fermentaation avulla kasvatettu mykoproteiini Pekilo hyödyntää näiden sisältämät ravinteet uuden proteiinin kasvattamiseksi. Proteiini on todettu makunsa puolesta neutraaliksi ja hyvin elintarvikkeisiin sopivaksi. (Reuter 2022, Koivula 2022.)

Toinen Reuterin esiin nostama yhteistyöyritys on MElt & MArble, joka tuottaa rasvaa hiivojen avulla. Rasvan laatu-, sulavuus- ja makuominaisuudet vastaavat naudanrasvaa. Tämän kaltaisia tuotteita tarvitaan esimerkiksi kasvistuotteissa lisäämään tuotteen ravitsemuksellista sisältöä ja makua, jolloin myös tuotteen suutuntuma paranee. Tulevaisuuden isoista suuntaviivoista yhtiö arvioi, että uuden sukupolven ei-eläinperäiset tuotteet tulevat olemaan uusi ja iso juttu. (Reuter 2022.)

Ruokainnovaatioita avaruudellisissa olosuhteissa

Päivän lopuksi Puratosin tutkimuspäällikkö Bert Schamp kertoi yrityksen strategiasta, jonka tähtäimenä ovat innovaatiot leivonnan, konditoriatuotteiden sekä suklaateollisuuden tarpeisiin kansainvälisille markkinoille.

Yhtiön tuotannon kantavana ajatuksena on kuluttajatutkimuksiin perustuen kuluttajien halu kantaa vastuuta ympäristön kestävyydestä, halu nähdä tuotannon alkupäähän sekä tietää mistä ruoka aidosti tulee. Tutkimustyötä on ollut vauhdittamassa myös kasvipohjaisten tuotteiden kasvanut kysyntä, jota yhtiö kehittää vahvalla otteella ja innovatiivisilla kokeiluilla ja kehitystyöllä. (Schamp 2022).

Yhtiötä innostaa tutkimus- kehitystyössä avaruudellinen ajattelutapa ja Mars-planeetan äärimmäiset olosuhteet sekä vahva halu kehittää tuotteita parantamaan ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Tutkimusohjelman avulla halutaan vastata kuluttajien vaatimuksiin innovaatioiden avulla. Kehitystyössä huomioidaan muun muassa veden alhaisempi kulutus tuotannossa, energian käytön minimointi, kasvispohjaisten tuotteiden riippumattomuus peltoalasta, korkean ravintosisällön tuotteet, jätteen määrän alentaminen ja tehokas kierrätys, teknologian hyödyntäminen mm. tuotannon etäohjauksessa sekä leivonnan prosessien tehokkuuden edistäminen. (Schamp 2022).

Yhtiön innovatiivisiin kasvistuotteiden viljelymenetelmiin lukeutuu tarkkaan optimoidut ja tietokoneohjatut kasvuympäristöt vertikaalisissa järjestelmissä, jossa on mahdollisuus toteuttaa tarkkaan optimoituja kasvatuskokeita (kuva 5) sekä esimerkiksi suljetuissa systeemeissä tapahtuvan pölytysrobotiikan kehitystyö.

Suljettujen kasvuympäristöjen kasvualustoissa käytetään biohiiltä parantamaan kasvien ravinteiden ottoa sekä tutkitaan esimerkiksi laavakiven käyttöä vehnän kasvualustassa. Edelleen tietokoneohjatut ja suljetut kasvuympäristöt antavat mahdollisuuden tutkia, miten kasvien ravinnesisältö sekä terveellisyys muuttuvat erilaisilla valon määrän muutoksilla.

Tällaisella tutkimustyöllä on merkitystä, kun tavoitteena on turvata kasvatettavien elintarvikkeiden ravitsemuksellista laatua ja ravintosisältöä osana ihmisten terveyden- ja hyvinvoinnin hoitoa ilman maatalous- ja peltomaata. (BBM Magazine 2019, Schamp 2022).
Kuva 5 Romakkaniemi 2023.jpg
Kuva 5. Puratosin tutkimustyössä merkittävässä osassa ovat ruoantuotannon innovaation suljetuissa systeemeissä. (Lähde BBM Magazine 2019).

Vehnä on osoittautunut kasvatuskokeissa toimivaksi viljelykasviksi, jonka valintaan vaikuttivat myös sen suosio leivonnassa ja muissa elintarvikkeissa. Vehnäpohjaista hapanjuurta tiedetään käytetyn leivonnan raaka-aineena jo 1890-luvun Alaskassa Yokonin kultamailla. Puratosin tutkimuksissa kuivan hapanjuuren on todettu säilyttävän elinkelpoisuutensa vähintään seitsemän kuukauden ajan kuivissa olosuhteissa.

Vehnästä valmistettua hapanjuurta käytetään leivonnassa yhä ja Puratosin tutkimustyössä hapanjuurta on testattu myös erilaisissa vehnätuotteissa pitkäpavun (cowpea, Vigna unguiculata) kanssa seoksena. Tulokset ovat olleet erittäin lupaavia ja hapanjuuren on todettu vaikuttavan taikinan rakenteeseen sekä ravintosisältöön positiivisesti. (Schamp 2022).

Tutkimustyön tuloksina Puratos on todennut, että suljetussa kasvuympäristöissä kasvavista viljelykasveista on mahdollista valmistaa terveellistä ruokaleipää, jonka avulla voidaan kattaa lähes puolet päivittäisestä ravinnosta. Mikro- ja makroravinteita saadaan elintarvikkeisiin lisää ja ravintosisältöä on mahdollista monipuolistaa lisäämällä ruoan joukkoon erilaisia syötäviä kasvinosia. Suljetuissa kasvuympäristöissä saavutettiin riittävä satotaso peltomaalla kasvatettuihin kasveihin nähden sillä edellytyksellä, että tehokkaasta veden ja ravinteiden käytöstä huolehditaan. (Schamp 2022).
- - -
Tämä artikkeli on osa Ammattiopisto Lappian ja Lapin ammattikorkeakoulun hanketta Kestävämpää lähiruoantuotantoa Lappian arktisessa yritysekosysteemissä. Hanketta rahoittaa Lapin ELY-keskus Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, kokonaisrahoitus on 157 507,49 €, Euroopan unionin ja valtion osuus on 100 %.

Lähteet ja kirjallisuus

Alfa Laval. 2023. Mitä on kalvosuodatus? [Viitattu 4.3.2023.] https://www.alfalaval.fi/tuotteet-ja-jarjestelmat/erotustekniikka/kalvot/what-is-membrane-filtration/

BBM Magazine. 2019. 6.3 Million euros to bake Belgian bread on Mars. [Viitattu 15.3.2023.] https://magazinebbm.com/blog/63-million-eurosto-bake-belgian-bread-on-mars-1472

Digital Food Lab. 2022. Foodtech trends in 2021. [Viitattu 4.3.2023.] https://www.digitalfoodlab.com/foodtech-trends-in-2021/

Fazergroup, 2023a. Hallituksen toimintakertomus 2022. [Viitattu 25.2.1013.] https://www.fazergroup.com/fi/tietoa-fazerista/hallinto-ja-johtaminen/hallituksen-toimintakertomus-2021/

Fazergroup, 2023b. Fazer 2022. Vuosikatsaus. [Viitattu 25.2.2023.] https://www.fazer.fi/globalassets/fazer-group/pdfs/vuosikatsaus-2022.pdf

Koivula, J. 2022. Valio ja eniferBio yhdistivät voimansa: ”Tavoitteena uusi, kotimainen ja vastuullisesti tuotettu proteiini suomalaisten ruokapöytiin”. Maaseudun Tulevaisuus 10.5.2022. [Viitattu 4.3.2023.] https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/827637a3-24c4-407a-8cda-45588b7bb6b4

Kotilainen, T. 2022. Vertikaaliviljely – Ruuantuotannon uusi ulottuvuus. Luonnonvarakeskus. 8.12.2022 Webinaarin alustus, kirjoittajan omat muistiinpanot. [Ei saatavilla.]

Mänttäri, M. 2022. Veden ravinteiden talteenotto ja suljetut kierrot elintarviketeollisuuden mahdollisuutena. LUT yliopisto. 8.12.2022 Webinaarin alustus, kirjoittajan omat muistiinpanot. [Ei saatavilla.]

Reku, J. 2017. Suomalaisella maidolla ylivoimaisen pieni vesijalanjälki. Maaseudun Tulevaisuus; 2.11.2017. [Viitattu 25.2.2023.] https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/37cc155a-7900-571a-8433-46ca33e37b64

Reuter, L. 2022. Miltä ruoka-alan startup maailma näyttää nykyisessä maailman menossa? Nordic Foodtech VC. 8.12.2022 Webinaarin alustus, kirjoittajan omat muistiinpanot. [Ei saatavilla.]

Schamp, B. 2022. SpaceBakery – Baking Bread on Mars. Puratos. 8.12.2022 Webinaarin alustus, kirjoittajan omat muistiinpanot. [Ei saatavilla.]

Teräs, T. 2022. Leipomoiden energiaratkaisut ja vastuullisuus muutoksessa. Fazer Oyj. 8.12.2022 Webinaarin alustus, kirjoittajan omat muistiinpanot. [Ei saatavilla.]

Tuomola, M. 2022a. Typpi luomutuotannon lannoitteeksi vedenkäsittelyllä. Honkajoki Oyj. 8.12.2022 Webinaarin alustus, kirjoittajan omat muistiinpanot. [Ei saatavilla.]

Tuomola, M. 2022b. Honkajoki Oy:n toiminta ja Kirkkokallion teollinen symbioosi. Honkajoki Oy. [Viitattu 15.3.2023.] https://www.satafood.net/site/assets/files/2331/honkajoki_oy_ja_kirkkokallion_teollinen_symbioosi_20220310_satafood_rauma_-_tuomola.pdf

Törmä, K & Aalto, H. 2018. Elintarviketeollisuuden sivuvirrat ja niiden hyödyntäminen Suomessa. SeAMK. [Viitattu 20.1.2023.] https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/160546/Aalto_Hanna.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Valtonen, M. 2022. Ensimmäiset kasvit kasvussa vertikaaliviljelmällä. SeAMK Verkkolehti. [Viitattu 17.3.2023.] https://lehti.seamk.fi/kestavat-ruokaratkaisut/ensimmaiset-kasvit-kasvussa-vertikaaliviljelmalla/

Muut mielenkiintoiset linkit:
Kompact Growth, Luonnonvarakeskus. Panu Miettinen - CompactGrowth | Y Science, an official side event of Slush 2021 - YouTube).

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle





Edellinen 1 2 3 4 5 6 ... 43 44 45Seuraava