Kansainvälisillä opiskelijoilla on nyt mahdollisuus tutustua Lapin ammattikorkeakouluun ja lappilaiseen elämään peliympäristön avulla. Opiskelupaikkaa valitsevat tai jo opintonsa aloittaneet voivat virtuaalisesti vierailla Lapin ammattikorkeakoulun Rovaniemen kampuksella, asioida kaupassa tai apteekissa ja tutustua kirjaston tai opiskelijaterveydenhuollon palveluihin. Pelaamalla voi oppia myös vähän suomeakin.

Palvelumuotoilu lähestymistapana peliympäristön suunnittelussa

Peliympäristön lähtöajatuksena oli etsiä uudenlaista ratkaisua hyödyntää pelillistämisen keinoja oppimisessa. Pelillistämisellä tarkoitetaan peleistä tuttujen elementtien ja tekniikoiden käyttämistä muualla kuin perinteisesti mielletyissä peleissä, kuten esimerkiksi lautapelit. Sen tarkoituksena on esimerkiksi opetuksessa lisätä opiskelijan motivaatiota uuden asian oppimiseen. (Lehto, Korhonen & Ojala 2018)

Palvelumuotoilun avulla tuote tai palvelu voidaan suunnitella niin, että se vastaa käyttäjiensä tarpeita ja toiveita kokonaisvaltaisesti ja on mahdollisimman käyttäjäystävällinen. Jotta peliympäristö vastaisi kohderyhmän toiveita ja innostaisi käyttäjiä pelaamaan, sen suunnittelu toteutettiin palvelumuotoilun keinoin. Palvelumuotoilun hyödyntäminen on välttämätöntä, jotta peliympäristöstä onnistutaan rakentamaan tarkoitukseen sopiva. Samalla pyrittiin varmistamaan, että myös tulevat käyttäjät kokisivat pelaamisen mielekkäänä. Palvelumuotoilun kautta on mahdollista ymmärtää käyttäjiä, heidän tarpeitaan, odotuksiaan ja haasteitaan, sekä näin ollen vahvistaa lopputuotteen arvoa.

Lapin ammattikorkeakoulun matkailun kansainväliset tutkinto-opiskelijat olivat tiiviisti mukana yhteistyössä prosessin jokaisessa vaiheessa: ongelman kartoituksessa, ideoinnissa, testauksessa ja palautteenannossa. Tätä lähestymistapaa, jossa käyttäjät sitoutetaan sunnitteluprosessin eri vaiheisiin, kutsutaan yhteiskehittämiseksi ja se kuuluu palvelumuotoilun ydinperiaatteisiin (Tuulaniemi 2011).

Vuorovaikutteisissa työpajoissa opiskelijat sekä ideoivat pelihahmot että suunnittelivat ympäristöjä ja tilanteita, joita kansainvälinen opiskelija Suomeen saavuttuaan saattaa kohdata. Peliympäristöt ja tehtävät rakennettiin näiden tilanteiden pohjalta. Opiskelijoiden osallistaminen merkittävänä osana koko suunnitteluprosessia perustui palvelumuotoilun työkalujen käyttöön. Parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi työkaluja käytettiin vapaasti soveltaen, jotta ne mukautuivat kunkin työpajan tavoitteisiin.

Mukautuva ja helppokäyttöinen pelialusta helpottaa suunnittelua

Kuva 1. KIELO peliympäristöä voi pelata puhelimen lisäksi myös selaimessa.

Opetuksessa pelisovellusten käytön on havaittu vaikuttavan positiivisesti oppimismotivaation heräämiseen ja ylläpitämiseen (Fotaris, Mastoras, Leinfellner & Rosunally 2016). Kun pelien käyttö opetuksen tukena on lisääntynyt, on myös sovellusten määrä kasvanut.

KIELO-peliympäristön alustaksi valittiin Seppo.io, joka mahdollistaa esimerkiksi 360-kuvamateriaalin hyödyntämisen. Autenttisen 360-kuvamateriaalin myötä pelaaja voi tutustua Rovaniemen kampuksen ravintolaan virtuaalisesti ja vierailla esimerkiksi opintotoimistossa. Tehtävät sijoitettiin pelin ympäristöihin teemojen mukaisesti.

Seppo.io-alustalla pelin hallinnoija rakentaa tehtävät ja määrittelee niiden pistemäärät. Tasoja yhdessä pelissä voi olla yhdestä kymmeneen. Peleille ominainen kilpailullisuus syntyy tasolta toiselle siirtymisestä ja pistemäärän kasvattamisesta. Kilpailullisten elementtien hyödyntäminen sovelluksissa saattaa lisätä motivaatiota, mutta tulosten näkyminen tulostaululla voi aiheuttaa myös epävarmuutta (Souza, Constantino, Veado & Figueuredo 2017). Seppo.io-alustan peleissä pelaaja voi verrata pistemääriään muihin, mutta vertailu tapahtuu anonyymisti.

Seppo.io-alustaa voi hyödyntää esimerkiksi opetuksessa tai muissa vuorovaikutteisuutta kaipaavissa tilaisuuksissa. Pelien jatkuva muokkaaminen on mahdollista, joten kerran rakennettuun peliin voi helposti lisätä tasoja tai teemoja kohderyhmän tarpeiden mukaisesti.

Digitaalinen orientaatioympäristö uusien opiskelijoiden tukena

Kuva 2. Kielo – oppimispelin aloitussivu osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/kielo/

Peliympäristön toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta testattiin kehittämistyön aikana eri käyttäjäryhmissä. Testaajat kokivat pelit mukavaksi tavaksi orientoitua tuleviin opintoihin ja oppia uusia asioita. Peliympäristö on suunnattu suoritettavaksi ensimmäisen lukukauden orientaatio-opintojen aikana. Peliympäristö on myös kevyt aloitus tuleviin suomen kielen opintoihin. Toivottavasti se motivoi opiskelemaan lisää.

Peliympäristö toteutettiin osana KIELO – Digitaalinen suomen kielen orientaatioympäristö -hanketta, jonka tavoitteena oli luoda pelillisyyttä hyödyntävä ympäristö matkailun kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille. Lähtöajatuksena oli, että tutustuminen ympäristöön, kulttuuriin ja opiskelijaelämään jo etukäteen voisi helpottaa Suomeen tuloa sekä auttaa pienissä arjen tilanteissa.

Lähteet:

Fotaris, P., Mastoras, T., Leinfellner, R., & Rosunally, Y. 2016. Climbing Up the Leaderboard: An Empirical Study of Applying Gamification Techniques to a Computer Programming Class. Electronic Journal of E-Learning, 14(2), 94—110. Viitattu 14.12.2022 https://files.eric.ed.gov/fulltext/EJ1101229.pdf.

Lehto, T., Korhonen, T. & Ojala, P. 2018. Pelillisyys ja pelillistäminen opetuksessa. Teoksessa SeGaBu Serious Games Platform for Business and Education : Loppujulkaisu (toim. Tolonen & Virkkala). Kajaani: Kajaanin ammattikorkeakoulu, 14.

Souza, M. R., Constantino, K. F., Veado, L. F., & Figueiredo, E. 2017. Gamification in Software Engineering Education: An Empirical Study. 2017 IEEE 30th Conference on Software Engineering Education and Training (CSEE&T), 276—284. Viitattu 14.12.2022 DOI:10.1109/CSEET.2017.51.

Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum Media Oy.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tiedolla johtaminen, oikeaan tietoon perustuva päätöksenteko, on ajankohtainen teema matkailun kehittämisessä. Nopeasti muuttuva toimintaympäristö edellyttää matkailuelinkeinolta ja muilta matkailun kehittäjiltä kykyä herkkään reagointiin toiminnan ohjaamiseksi vastaamaan kysynnän muutoksiin.

Mitä matkailun aluekehittäjien tarvitsema ”oikea tieto” voisi olla ja miten sitä voi hyödyntää? Näiden kysymysten parissa työskenneltiin Lapin ammattikorkeakoulun toteuttamassa TIEVA-hankkeessa.

Tiedolla johtamisen aineksia aluetasolle

Lapin ammattikorkeakoulussa on yhteistyössä Lapin liiton kanssa kehitetty matkailun tiedolla johtamista muun muassa Lapin matkailun koronatoipumisen tilannehuone -hankkeessa (EAKR, Lapin liitto, Vipuvoimaa EU:lta). Yritysten toipumista koronapandemian aiheuttamista vaikutuksista edesautettiin jakamalla nopealla päivitystahdilla tietoa matkailun kehittymisestä.

Syksyllä 2022 päättyneen Lapin matkailun tiedolla johtamisen syventäminen (TIEVA) -hankkeen (EAKR, Lapin liitto, Vipuvoimaa EU:lta) tavoitteena oli tiedolla johtamisen edistäminen aluetasolla, eli kunnissa ja matkailukeskuksissa. Hankkeen alussa kartoitettiin kohdealueita, joilla oli tarpeita ja mahdollisuus tiedolla johtamisen syventämiseen yhteistyössä hankkeen kanssa.

Vastauksista ilmeni, että aluekehittäjät käyttävät matkailun johtamisen tietoperustana muun muassa yöpymistilastoja, mediaseurantaa ja sosiaalisen median kanavissa tapahtuvan markkinoinnin vaikuttavuuden seurantaa. Tiedolla johtamisessa oli puutteita erityisesti resursseissa sekä tietolähteiden tuntemisessa.

Viisi kohdealuetta – useita tarpeita

Kartoituksen antamia tietoja hyödyntäen tiedolla johtamisen tukemiseen liittyvä työ kohdistettiin viidelle alueelle, joita olivat: Lappi (maakuntataso), Muonio, Pyhä, Luosto ja Sodankylä. Tietosisällön valitsemisessa käytiin keskusteluja yhteistyöhön liittyneiden alueiden kanssa. Matkailutoimijoiden esille tuomat tietotarpeet koskivat muun muassa matkailusesonkeja ja niiden vaikutuksia, hiilipäästöjä, matkailun talousvaikutuksia, rekisteröimätöntä majoitusta ja matkailukysynnän ennakointia.

Lapin luotsi -sivulle tuotiin uusia tietosisältöjä jäsenneltynä asiakkaan polun mukaisesti, eli jakaen tietoja suunnitteluvaiheesta, varaus- ja ostovaiheesta, matkailusta Lapissa sekä asiakaspalautteesta.

Matkan suunnitteluvaiheessa seurataan Lapin ja sen kohteiden kiinnostavuutta hakukoneissa. Varaus- ja ostovaiheessa seurataan matkailupalveluiden varausten määrää. Toteutumaa seurataan muun muassa matkojen määrien, yöpymisten ja liikkumista Lapissa koskevien tilastojen kautta.

Luotsiin on nostettu pilottikohteille kohteiden tarpeiden mukaisia sisältöjä. Lisäksi palveluun on päivitetty tiedot Lapin saavutettavuudesta ja Covid-19- pandemian vaikutuksista.

Ympärivuotisuuden tarkastelu palvelee muun muassa matkailutyöllisyyden edistämistä

Ympärivuotisuuden edistäminen on yksi yleisimmistä kehittämiskohteista Lapin matkailuelinkeinon ja -alueiden piirissä. Matkailualueiden ja -kohteiden vahvuus perustuu usein määrättyyn sesonkiin, esimerkiksi Lapissa joulu ja talvi laajemmin on erityisesti ulkomaalaisten matkailun osalta suosittu.

Korkeasesonki on tuottoisa, mutta voimakkaaseen sesonkivaihteluun liittyy myös ongelmia. Näistä eräs ajankohtaisimmista liittyy rekrytointivaikeuksiin. Mikäli tarjolla ei ole ympärivuotista työtä, matkailualan yritysten on vaikeampi palkata työntekijöitä.

Lapin matkailukeskukset ovatkin kiinnostuneita kehittämään toiminnasta entistä ympärivuotisempaa. Kehittäminen taas edellyttää mittaamista toiminnan vaikutusten seuraamiseksi. TIEVA-hankkeessa kehitettiin tunnuslukua kohteiden ympärivuotisuuden asteen mittaamiseksi. Käyttökelpoisimmaksi tavaksi todettiin laskea hiljaisimman kuukauden yöpymisten osuus vilkkaimman kuukauden yöpymisistä.

Tilastokeskuksen suhdanneaineistosta hankittiin myös ympärivuotisuuden kehittämisessä ja sesonkivaihtelujen kuvaamisessa tarvittavaa tietoa (Tilastokeskus 2023). Käyttöön hankittu tieto koski Muoniota ja siitä oli nähtävissä toimialojen liikevaihdon vaihtelu kuukausittain indeksinä esitettynä. Aineistosta erottuvat selvästi vuosivaihtelu ja kuukausivaihtelu sesonkeineen, mutta tarkkuustaso ei riitä esimerkiksi Oloksen ensilumenladun aiheuttamien vaikutusten erottamiseen.

Kysynnän ennakointi on aina tärkeää

Tulevan kysynnän ennakointi mahdollisimman hyvin on matkailuelinkeinon kannalta erittäin kiinnostavaa. Erilaiset toimintaympäristön muutoksista johtuvat vaihtelut tuovat omat haasteensa kysynnän ennakointiin ja sen pohjalta tehtävään toiminnan suunnitteluun. Kysynnän ennakointi asetettiin haasteeksi myös TIEVA-hankkeelle. Kysynnän ennakointi perustettiin lähinnä Google-hakuja koskevaan aineistoon sekä Amadeus-järjestelmän tietoa lentoliikenteen varaustilanteesta koskevaan tietoon.

TIEVA-hankkeen kokemuksien mukaan Lapin matkailussa kannattaa jatkossakin hyödyntää Google Trendsin tarjoamaa tietoa hakujen ja ihmisten kiinnostuksen kohteiden trendeistä. Tämä auttaa matkailutoimijoita suunnittelemaan osuvampaa markkinointia, tekemään järkeviä kohdennuksia ja seuraamaan muutoksia ihmisten kulutuskäyttäytymisessä.

Ennustaminen yhä vaikeampaa

Kysynnän ennakoimiseksi ei pystytty rakentamaan muuta luotettavaa ennustemallia, koska kansainväliseen matkailuun liittyy tällä hetkellä runsaasti epävarmuustekijöitä. Matkailukysyntä kesän 2021 ja talven 2022 aikana Lapissa oli hyvä, mutta samaan aikaan Ukrainan sota ja koronapandemian mahdollinen jatkuminen sekä epävakaa tilanne kansainvälisessä taloudessa muodostavat suuria epävarmuustekijöitä.

TIEVA-hankkeen käyttöön hankittiin myös Amadeus-järjestelmän tietoa lentoliikenteen varaustilanteesta. Tieto oli niin sanotusti raakamuodossa (csv), joten sen tulkinta on hyvin työlästä. Työkaluja esimerkiksi tiedon näköistämiseen ei ole.

BisLenz/ Tridea Oy selvitti TIEVA-hankkeen toimeksiannosta tiedon hyödynnettävyyttä. Analyysin mukaan tietojen hyödyntämiseksi tulisi muodostaa liiketoimintamalli ja ratkaista useita siihen liittyviä seikkoja, esimerkiksi miten tietojen automaattinen päivitys toteutettaisiin ja kuka olisi liiketoimintariskin kantava tietojen ”jälleenmyyjä”.

Asiakaspalautteita koottuna

TIEVA-hankkeessa hankittiin MyReputation-palvelusta asiakaspalautta koskevaa tietoa koko maakunnasta ja erillisistä kohteista. Palvelussa esitetty tieto on peräisin useista yleisesti käytössä olevista tunnetuista asiakaspalautekanavista. Eri kanavista peräisin oleva tieto on muokattu siten, että niistä on voitu muodostaa yleisarvosanoja.

MyReputation-tietoa esiteltiin alueiden edustajille myös kohde- ja yrityskohtaisesti. Laaja asiakaspalaute kootusti esitettynä antaa yrityksille ja kohteille tutustumisen arvoista tietoa, jonka taustaehdot on hyvä tuntea ennen pitemmälle vietyjen johtopäätösten tekemistä.

Hiilijalanjäljen laskennassa tarvitaan empiiristä tietoa

Hankkeessa pilotoitiin myös hiilijalanjäljen laskentaa Pyhä-Luosto-alueella yhteistyössä Välkky-hankkeen kanssa. Laskentaan antoi tietoja 12 yritystä ja tiedoista pystyttiin tekemään joitakin alustavia johtopäätöksiä.

Osallistuvia yrityksiä tulee olla sellainen määrä, että saadaan perustietoa erilaisista päästölähteistä. Kun nämä tiedot yhdistetään esimerkiksi muihin aluetta kuvaaviin tilastoihin, on mahdollista päästä kattavampiin päästölaskelmiin. Kohdetasoista laskentaa helpottaa huomattavasti, mikäli myös matkailuyrityksiä palvelevilta toimijoilta, kuten kuljetusyrityksiltä ja kiinteistöjen omistajilta saadaan tietoja.

Tiedolla johtamisen kumppanuudet

TIEVA-hankkeen yhtenä tavoitteena oli rakentaa yhteistyötä tiedolla johtamisessa ja datan käytössä erityisesti kansainvälisten (S3 Platform, NECSTouR) ja kansallisten kumppanien (Visit Finland, Tilastokeskus) kanssa. S3 Platform on EU-tasoinen matkailun temaattinen kumppanuus. Kumppanuuden teema on Digitalization and Safety in Tourism ja Lapista kumppanuuden toiminnassa mukana ovat Lapin liiton lisäksi Lapin AMK. Tämän teeman pohjalta syntynyt eurooppalainen yhteistyöaloite Tourism of Tomorrow Lab, joka tarjoaa matkailun tiedolla johtamisen palveluja matkailualueille.

Vuoden 2022 alusta Tourism of Tomorrow Lab (ToTLab) on NECSTouR:n osasto. NECSTour on eurooppalaisten matkailualueiden organisaatio. TotLab on tiedolla johtamisen asiantuntijakumppani, joka toimittaa dataan perustuvia palveluita Premium-jäsenille. Tavoitteena on ratkaista konkreettisia ja todellisia ongelmia käsi kädessä alueellisten matkailuorganisaation kanssa ja jakaa oppimisia verkoston jäsenten kesken.

TIEVA-hankkeen toiminnassa TOTLab yhteistyötä on tehty kahdella tasolla, toisaalta kehittäen TOTLabin palveluja kansainväliseen tarjontaan ja toisaalta hyödyntäen palvelujen Lapin tiedolla johtamisen projektien sparraukseen.

Matkailualueilla haasteita sopivien tietolähteiden löytämisessä ja hyödyntämisessä

Matkailun tiedolla johtamista on harjoitettu tuon käsitteen alla Lapissa useita vuosia. Jo tätä aiemmin erilaista aineistoa, kuten tilastoja, on hyödynnetty matkailuelinkeinon piirissä toiminnan ohjaamisessa.

Koronapandemian aika nopeine muutoksineen korosti entisestään ajankohtaisen tiedon merkitystä. Lapin matkailun koronatoipumisen tilannehuone -hankkeessa nousi esille kohdekohtaisen tiedon merkitys, joka sai vahvistusta TIEVA-hankkeessa.

Maakunnalliselle matkailutiedolle on tarvetta ja monet kohteista käyttävät periaatteessa samoja tietolähteitä. Kohteilla on usein määrättyjä omia tietotarpeita, joihin ne etsivät vastauksia kehittääkseen alueen matkailua parhaalla tavalla. Nämä voivat olla yleisistä tietolähteistä, kuten tilastoista tehtyjä erillistilauksia tai perustilastojen hankkimista käyttöön mahdollisimman nopeasti omaksuttavassa muodossa.

Lisäksi kohteilla voi olla muita erityisiä tietotarpeita, jotka voivat vaatia vaikkapa matkailun talousvaikutuksia kuvaavia erillisselvityksiä. Kohdekohtaisen tiedon ongelmat ja ratkaisut kytkeytyvät lopulta matkailutiedon yleiseen problematiikkaan – kuinka saada käyttöön mahdollisimman kattavaa tietoa ajantasaisesti, helposti tulkittavassa muodossa ja siten, että se palvelee tulevan toiminnan suunnittelua.

Tietoaineistoja on olemassa valtavia määriä, jatkossa tulisikin muun muassa keskittyä tunnistamaan oleelliset aineistot sekä mallit, joiden avulla saadaan numeromassoista irti merkityksellistä tietoa matkailun kehittäjille.

Lähde

Tilastokeskus (2023) Toimialoittainen yritystietopalvelu. Luettu 25.1.2013 osoitteesta: https://www.stat.fi/tup/yritystietopalvelu/index.html

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Several factors affect the well-being of reindeer to be slaughtered at the different stages from roundup to slaughterhouse. The consideration of the well-being of individual reindeer ends with stunning, bleeding and verifying death. In addition to the animal’s well-being, successful stunning secures the quality of the meat and the occupational safety of slaughterers.

According to EU regulations, the person carrying out stunning must have a certificate of competence that verifies they have received training for the task and know how to act appropriately (Council Regulation No. 1099/2009 on the protection of animals at the time of killing, Article 7).

Stunning is a critically important stage for the well-being of reindeer to be slaughtered. Successful stunning ensures that reindeer lose consciousness quickly and do not feel any pain. (Majuri & Muuttoranta 2019, 8.)

In the past few years, it has been possible in Finland to apply for a qualification after completing a training course that contains both theoretical studies and practical training. Competence has been demonstrated through a written examination and an examination of practical work. In the examination of practical work, the focus at the stunning stage has been on evaluating the handling and holding of reindeer, the handling of the stunning tools, the actual stunning and monitoring the successful stunning of the animal. However, the person carrying out stunning also needs to have competence in the maintenance of stun guns and identifying malfunctions in them.

Stunning tools

The permitted methods for stunning reindeer are a penetrating bolt gun, a firearm with ammunition, and electrical stunning. There are two types of stun guns: those operated with cartridges and those operated with air pressure. At Finnish reindeer slaughterhouses, the most common stunning method and tool involve the Cash Special cartridge gun.



Image 1. The Cash Special cartridge gun.

Maintaining stunning tools

The ability of the captive-bolt stunner to deliver an effective stun is mainly dependent on the velocity of the bolt. Lack of regular maintenance can significantly reduce bolt velocity and the efficiency of stunning. Increased friction caused by a build-up of carbon deposits and/or defects in the firing chamber are the main conditions which lead to reduced bolt velocity. A build-up of carbon deposits in the breech of a stunner can reduce the velocity of its bolt by up to 50 per cent.

If the bolt cannot retract fully into the breech, the explosive pressure exerted on the piston will be reduced, due to the increased size of the expansion chamber. This can also occur if any of the recuperator sleeves are worn. Similarly, if there is excessive wear on the piston, cylinder or flange, gases will escape around the piston and the propulsive force will be reduced.

Corrosion, or build-up of carbon, can also cause increased friction around the cylinder, bolt and undercut. The biggest single cause of power loss is the failure of the bolt to return fully into the breech after the shot. Where recuperator sleeves are fitted, care must be taken to ensure that, when the muzzle is screwed into position, it causes the sleeves to be compressed. If this does not occur, either insufficient washers and sleeves have been fitted, or some sleeves are worn and must be replaced.

Stunning gun should be dismantled, cleaned and lubricated after use, even if they are employed only a few times a day, or even less frequently. Back-up equipment must also be regularly serviced, even if it has not been used. The continual use of the captive-bolt, as occurs in a busy slaughterhouse, causes comparatively less build-up of carbon than sporadic use for a similar number of shots.

Daily maintenance must include: dismantling of the stunner, visual examination for evidence of damage and signs of excessive wear, removal of blood and water, removal of carbon deposits from the breech and checks on the condition of recuperator sleeves. Daily removal and cleaning of the bolt assembly reduces the chance of excessive wear on any one part of it, ensuring continued, efficient operation.

The actual stunning operation

For the well-being of reindeer, it is important that other reindeer cannot see the reindeer being stunned. Stunning is carried out in a space reserved specifically for this purpose. For successful stunning, the reindeer must be kept well in place. Usually, this requires at least one person in addition to the person carrying out stunning. (Majuri & Muuttoranta 2019, 8–9.)

The correct stunning spot can be determined by looking at the intersection between lines from the inner corners of the reindeer’s eyes to the opposite horns. The correct spot is 1–2 cm up from the intersection. The gun is placed firmly perpendicularly against the head. However, stunning must not be too powerful so that it will not make the reindeer vomit, for example. (Laaksonen 2020.)

Monitoring success

The success of stunning must be continuously monitored. If stunning is successful, the reindeer collapses immediately, its head, ears and tongue become flaccid and its eyes are lifeless. A reindeer may writhe even violently for twenty seconds from stunning. If stunning fails, the reindeer bends its neck, lifts its head, blinks its eyes and breathes rhythmically. In this case, the reindeer must be stunned again immediately at a slightly different spot. (Laaksonen 2020.)

Virtual Slaughterhouse

Practical training is required for carrying out successful stunning, as well as other work tasks related to slaughtering. At the same time, it is important to know the theory that forms the background for the work. This highlights the significance of rules and best practices and increases the motivation to follow them. The Lapland University of Applied Sciences has created the Virtual Slaughterhouse as a digital learning environment for slaughterhouse work.

The learning environment includes a website (in Finnish) offering information on slaughtering, the Web Slaughterhouse that works on a web browser (some of the content is available also in Swedish, Sámi and English) and the 3D Slaughterhouse used with the help of VR glasses.

The 3D Slaughterhouse is a virtual learning environment that offers the most effective learning experience when used together with an instructor. It creates a simulated multisensory learning experience for the user. The 3D Slaughterhouse includes three functional work stages: aiming and firing the stun gun, recovering blood from the jugular furrow with a sticking knife and aiming the cuts needed for removing the head.

The Virtual Slaughterhouse encourages especially young people to study slaughtering. Visually appealing digital learning environments motivate and enhance learning. In addition, the simulated slaughterhouse can be used to practice specific stages of slaughter work without risking the well-being of animals. Within the simulation, training in slaughtering can be offered in an environment that feels genuine, regardless of time and place.

The Web Slaughterhouse supporting independent learning can be accessed at www.virtuaaliteurastamo.fi/webbiteurastamo. Contact details for ordering the 3D slaughterhouse used for teaching slaughtering can be found at www.virtuaaliteurastamo.fi.



Image 2. Overall view of the Web Slaughterhouse.



Image 3. View of the inside of the Web Slaughterhouse.

The Virtual Slaughterhouse has been funded by the North Ostrobothnia Centre for Economic Development, Transport and the Environment from the European Social Fund. It has been implemented by the Lapland University of Applied Sciences, the Sámi Education Institute and the Reindeer Herders’ Association in the POROPEDA project.

Sources

Laaksonen, S. 2020. The “Lopetusasetuksen mukainen kelpoisuuskoulutus” material: Tainnutus. The POROPEDA project.

Majuri, K. & Muuttoranta, K. 2019. Hyvät käytännöt poroteurastuksessa. Accessed on 8 July 2021 https://paliskunnat.fi/ohjeet_oppaat/Poroteurastus__laitosteurastus_2019.pdf

Council regulation No. 1099/2009 on the protection of animals at the time of killing

< Return to front page Pohjoisen tekijät blog

Koronapandemia mullisti maailmamme monilla tavoin. Vaikka opiskelijakunnissa on totuttu jatkuvaan muutokseen ja kehittämiseen, vaihtuvathan päättäjämme ja suunnannäyttäjämme vuosittain, tuntuivat uuden tilanteen aiheuttamat haasteet vuorelta. Samaan aikaan, kun resurssit pienenivät merkittävästi jäsenmäärän romahduksen ja tapahtumien peruuntumisen vuoksi, työmäärä lisääntyi samassa suhteessa.

Kaikki prosessit piti miettiä uusiksi, luoda nopeassa tahdissa uusia toimintamalleja ja miettiä, miten tässä hässäkässä pidetään huolta luottamustoimijoiden ja ylipäätään opiskelijoiden eduista ja hyvinvoinnista.

Tilanteesta poiki kuitenkin jotain hyvääkin. Organisaatiomme sisällä nousi sinnikkyys ja päätimme lähteä valloittamaan tuota vuorta epätoivoon vaipumisen sijasta. Eri vaihtoehtoja pyöriteltyämme tulimme siihen tulokseen, että ainoa realistinen vaihtoehto tähän on sukeltaa pää edellä hankemaailmaan.

Vaikka korkeakoulut ovat hanketoiminnan pesäkkeitä, opiskelijakuntien niukat resurssit eivät ole mahdollistaneet aiemmin kuin korkeintaan pieniä paikallisia toteutuksia tai yhteistyökuvioita.

Yhdessä kuitenkin sovimme, että emme anna tämän haitata. Totesimme, että meillä ei varsinaisesti ole mitään hävittävää, ainoastaan saavutettavaa, joten sama se on yrittää, meni syteen tai saveen. Ja onneksi yritettiin.

Hommat EtEnee

Pitkän hakuprosessin, lukemattomien muokkausten ja verottajan ennakkopäätöksen jälkeen käynnistimme tammikuussa 2022 Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman EtEne-hankkeen.

Hankkeiden maailma ei ollut täysin vieras, sillä vuotta aiemmin aloitimme OKMn erityisrahoituksella rahoitetun MoTo-hankkeen. Mutta, kuten jokainen hankkeiden kanssa toiminut tietänee, ovat eri rahoittajien hankkeet aina ihan eri maailmansa.

EtEne-hankkeessa kehitetään, suoraan hankehakemuksesta lainattuna, vertaisohjaajien digitaalisia ja etäohjaustaitoja sekä vertaisohjauksen saavutettavuutta ja esteettömyyttä.

Lisäksi tavoitteena on vertaisohjaajien kouluttajien ja ohjattavien opiskelijoiden digitaitojen kehittyminen sekä lisääntynyt tietämys digitaalisista alustoista ja työvälineistä sekä niiden hyödyntämisestä erilaisissa ympäristöissä.

Toiminnan ensisijaisena kohderyhmänä ovat Lapin AMKin vertaisohjaajat, eli kotoisemmin tuutorit, sekä tuutoroitavat opiskelijat. Hankkeella on kuitenkin tarkoitus myös kartuttaa vertaisohjaajien kouluttajien, opinto-ohjaajien ja ohjaustyötä tekevien sekä opettajien ja opetuksen kehittäjien tietotaitoa. Eli lähes koko Lapin AMKin poppoo kuuluu kohderyhmään joko suoraan tai välillisesti.

Hankkeen piti alunperin kestää 1,5 vuotta, mikä oli hakuvaiheessa määritelty maksimikesto. Viime vuoden lopulla avautui kuitenkin mahdollisuus hakea jatkoaikaa, ja nyt meilläkin on hakemus vetämässä, jotta saisimme jatkaa työskentelyä lokakuun loppuun ja tukea tuutoreita myös itse toiminnan alkaessa syksyllä.

Lennokas lähtö

Usein hankkeiden aloitusprosessiin kuuluvat olennaisena osana huolelliset suunnittelu-, kartoitus- ja tutkimustehtävät. Tätäkin toki tehtiin, mutta hankkeen aloitusajankohdan vuoksi toimenpiteissä piti hypätä liikkuvaan junaan. Tuutoreiden rekryäminen ja kouluttaminen ei voinut odottaa, sillä syksyllä oli jo oltava koulutettua väkeä ottamaan vastaan uusia opiskelijoita. Näinpä toimenpiteet käynnistettiin välittömästi yhtä aikaa pohjatöiden kanssa. Hankehallintoon perehdyttiin touhuamisen ohessa.

Syksyllä sitten tarkasteltiin, mitä kävi ja mitä voisi ehkä vielä kehittää. Ja löytyihän niitä kohteita, aika lailla koko systeemi päätettiin mullistaa uusiksi. Samaan aikaan on tasaiseen tahtiin tuotettu koulutusmateriaalia tulevaisuuden varalle, sitä mukaan kun on voitu varmistua siitä, että tietyn osa-alueen voi lyödä varmuudella pakettiin. Valmiiksi vanhentunuttahan ei kannata toki tuottaa.

Mitä on jäänyt käteen

On vaikea poimia edes muutamia esimerkkejä siitä, mitä toistaiseksi on opittu ja koettu. Alun jännitys on alkanut taittua onnistumisten myötä, mutta vielä toki riittää stressattavaa.
Positiivinen palaute, jota on saatu myös rahoittajalta, on auttanut paljon antanut uskoa omaan tekemiseen.

Hankkeen toimenpiteitä tehdessä on tullut myös huomattua yhteistyön sekä verkostojen merkitys. Opiskelijakuntakentällä monet muutkin painivat samojen asioiden kanssa ja vaikka eroja korkeakouluissa on lukemattomia on opiskelijoiden tarpeet ja ongelmat yleensä opiskelupaikkaa laajempia. Onkin hyvä, että näistä yhteisistä asioista keskustellaan ja etsitään ratkaisuja yhdessä, eikä yritetä luoda kilpailua tai kilpailun ilmapiiriä sinne, missä sitä ei tarvita.

Viime vuosien aikana on myös huomattu, että koronan aiheuttama digiloikka ei koske pelkästään koulutusta tai opiskelijoita. On tärkeää, että lähdemme rakentamaan uutta digitaalista toimintaympäristöä myös työelämän kanssa. Tähän me tähtäämme esimerkiksi opettamalla vertaisohjaajille uusia sosiaalisia ja digitaalisia keinoja tavoittaa myös kampusten ulkopuolella olevat opiskelijat. Pystymme yhdessä eri toimijoiden kanssa luomaan ympäristöä joka ei ole vain kouluun sidonnainen vaan taitoja ja kykyjä pystyisi käyttämään valmistumisen jälkeen myös työpaikalla tai töitä tehdessä.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tulevaisuuden palvelut ja etäisyyksien hallinta on yksi Lapin ammattikorkeakoulun strategisista valinnoista. Tämän strategisen valinnan painopiste, hyvinvointia edistävät kestävät ratkaisut, sisältää kaksi osaamiskärkeä, joihin teknologian hyödyntäminen niveltyy luonnolliseksi osaksi niin ympäristöjä, toimintamalleja kuin palveluitakin kuvan 1 mukaisesti.


Kuva 1. Strateginen valinta, painopisteet ja osaamiskärjet Lapin AMK:ssa (Lapin AMK strategia 2022)

Lapin ammattikorkeakoulu tiivisti vuonna 2022 yhteistyötään hyvinvointi- ja terveysteknologian toimialan yritysten kanssa sekä digiterveys -teemaan liittyvän työelämäyhteistyön osalta. Olemme uudistaneet yritysyhteistyöhön liittyviä verkostojamme ja vahvistaneet olemassa olevia yhteyksiä. Samalla olemme edistäneet henkilöstön hyvinvointi- ja terveysteknologiaan kytkeytyvää monialaista tiimimäistä työskentelyä sekä henkilöstön osaamista HyTe-intressiryhmässämme.

Teknologia tutuksi tuleville fysioterapian ammattilaisille

Eri osaamisryhmien toimesta on toteutettu hedelmällistä yhteistyötä toimialan yritysten kanssa. Tästä esimerkkinä on fysioterapian koulutuksen ja MoveSole Oy:n välinen yhteistyö. Toisen vuosikurssin RA75F21S fysioterapeuttiopiskelijat perustivat opinnoissaan Hyvinvointiklinikan oppimisympäristöömme kuuden viikon ajaksi, missä he tarjosivat toimintakyvyn arviointiin liittyviä mittauksia sekä hierontaa asiakkaille. Perinteisesti klinikassa tarjotaan mm. kehonkoostumuksen, liikkuvuuden, lihasvoiman sekä kestävyyskunnon mittauksia ja niihin perustuvaa ohjausta ja neuvontaa sekä henkilökohtaiset harjoitusohjelmat asiakkaille.

Tällä kertaa klinikkaharjoittelun aikana oli hieno mahdollisuus tarjota asiakkaille myös MoveSole Oy:n ratkaisuun perustuva kävelyanalyysi osana palveluita kahden viikon ajan. Opiskelijat tekivät kävelyanalyysimittauksia kahden viikon jakson aikana yhteensä 24 asiakkaalle (kuva 2). Lisäksi opiskelijat tekivät mittauksia ahkerasti itselleen ja opiskelijakollegoilleen saadakseen kokemusta mittausten tekemisestä sekä kävelyanalyysin tulosten palautteen antamisesta.


Kuva 2. Mittauksia sisällä ja ulkona (kuvat: vas. Mira Väyrynen, oik. Sofia Simonen)

MoveSole Oy:n näkökulmasta Lapin ammattikorkeakoulun toteuttama Hyvinvointiklinikka on erinomainen esimerkki siitä, miten alan tulevat ammattilaiset pääsevät konkreettisesti testaamaan uusia hyvinvointiteknologiaratkaisuja luonnollisena osana tulevaa ammatillista identiteettiään. Toisaalta se tuo myös digipalvelut kansalaisille tutuksi hyvin helposti lähestyttävällä tavalla.

Onnistumisen elämyksiä yritysyhteistyöstä klinikkaharjoittelussa

Mittauksista vastanneen ryhmän RA75F21S opiskelijoilta kerättiin klinikkaharjoittelun jälkeen suullisesti palautetta. Hyvinvointiklinikan asiakkaat olivat pääasiassa perusterveitä, ja useat asiakkaat saivatkin melko symmetriset tulokset kävelyanalyysista. Sekä opiskelijat että asiakkaat pitivät kovasti MoveSolesta. Opiskelijat kokivat MoveSolen ohjeet hyviksi ja selkeiksi sekä itse laitteen helppokäyttöisenä.

Opiskelijat näkivät laitteen potentiaalit tukevana työvälineenä esimerkiksi neurologisten asiakkaiden kävelyn analysoinnissa tai vaikkapa leikkauspotilaiden kuntoutuksessa. Toisen vuoden opiskelijat kokivat, että eivät vielä itse välttämättä osanneet ohjata pelkän MoveSole-kävelyanalyysin pohjalta esimerkiksi harjoitusohjelmaa asiakkaalle, mutta yksi asiakas oli menossa jalkaterapeutille ja puolieron havainnollistamiseksi häntä ohjattiin ottamaan tulokset mukaan ammattilaisen käynnille.

On kuitenkin hyvä tietää, että MoveSole-tuotteet on validoitu, mutta ne eivät ole lääkinnällisiä laitteita. MoveSole-tuotteet on kehitetty ammattilaiskäyttöön tarjoamaan objektiivista dataa kävelyanalyysin tueksi. Lopullisen päätöksen tarvittavista toimenpiteistä tekee aina ammattilainen yhdessä asiakkaan kanssa.

Yhteenvetona kokeilusta opiskelijat totesivat, että MoveSole kertoo hyvin painon jakautumisen symmetriasta kävelyn aikana ja se toimii hyvänä työkaluna kävelyn analyysin tukena. Teknologian käyttäminen opintojen aikana lisää opiskelijoiden tietämystä hyvinvointi- ja terveysteknologiasta, ja antaa heille hyvän käsityksen markkinoilla olevista tuotteista ja tulevaisuuden ammatin työvälineistä.

Ammattikorkeakoulun näkökulmasta yhteistyö MoveSolen kanssa sujui kaiken kaikkiaan mukavasti ja fysioterapeuttiopiskelijat ottivat uuden teknologian ilolla vastaan. Yrityksen mukaan oppilaitosyhteistyö on hyvä tapa edistää teknologian hyväksymistä osaksi ammattilaisten työtä.

Teknologiaratkaisujen käyttöönottoa edistettävä

Hyvinvointi- ja terveysteknologiat ovat keskeisessä roolissa palvelutarpeen kasvun ehkäisemisessä, vaikuttavampien sote -palveluiden kehittämisessä ja yksilöllisempien hyvinvointi- ja terveyspalveluiden tuottamisessa. Palveluihin kytkeytyvien teknologioiden avulla painopistettä voidaan siirtää taloudellisesti ja inhimillisesti kuormittavasta reaktiivisesta hoidosta ja hoivasta kohti proaktiivista ennakointia ja ehkäiseviä toimia. Teknologiat voivat omalta osaltaan tarjota ratkaisuja myös hoiva-alan työvoimapulaan.

Healthtech Finland ry:n toimitusjohtajan, Saara Hassisen mukaan suomalaiset hyvinvointi- ja terveysteknologian yritykset ovat pärjänneet erinomaisesti esimerkiksi muiden Pohjoismaiden markkinoilla, missä uuden teknologian käyttöönotto on ollut nopeampaa. Hän korostaa kuitenkin, että on tärkeä saada täällä kehitetyt ratkaisut myös suomalaisten käyttöön (Hassinen S. 2022).

Teknologian käyttöönotto on ennen kaikkea kulttuurin ja prosessien muutos. On tärkeää kannustaa teknokraatteja ja terveydenhuollon palveluorganisaatioita tiiviiseen vuoropuheluun. Vuorovaikutus lisää molemminpuolista ymmärrystä ja hälventää muutokseen liittyvää epävarmuutta (Hassinen S. 2022).

Fysioterapian klinikkaharjoittelun yhteistyökumppani MoveSole Oy nosti vastaavasti myös esiin, että merkittävä kysymys on se, miten voisimme yhdessä löytää tehokkaita keinoja teknologian hyödyntämiseen hyvinvointipalveluissa menettämättä inhimillistä työn otetta.

Lähteet

Lapin AMK strategia 2022. Tulevaisuuden palvelut ja etäisyyksien hallinta. Viitattu 2.1.2023 https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Strategia/Tulevaisuuden-palvelut-ja-etaisyyksien-hallinta

Hassinen S. 2022. Teknologia osaksi kokonaisratkaisua ikäihmisten avuksi ja tueksi. Viitattu 2.1.2023 https://healthtech.teknologiateollisuus.fi/en/node/2274

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Luontoperustaisen yritystoiminnan kehittämislähtökohdat Henki ja elämä -hankkeessa

Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä -hankkeen tavoitteena edistää työelämän ulkopuolella olevien sekä työttömien työikäisten mielenterveyskuntoutujien toipumisprosesseja luontoperustaisten menetelmien avulla.

Hankkeessamme ovat myös taide ja kulttuurilähtöiset menetelmät osa sosiaalisen kuntoutuksen toimintaa. Kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan menneisyydestä perittyä aineellista tai aineetonta asiaa ja käytäntöä. Kulttuuriperintö heijastaa ihmisten arvoja, uskomuksia, tietoja ja traditioita. (Unesco tms. OM). Yhteiset kokemukset, muistot ja tarina sekä kertomus ovat osa yhteistä aineetonta kulttuuriperintöä.

Suomi on ratifioinut Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen. Aineetonta kulttuuriperintöä ovat muun muassa suullinen perinne ja ilmaisut, myös kieli aineettoman sen välineenä. Sosiaaliset rituaalit ja luonto sekä niihin liittyvä tieto ja käytännöt ovat myös Unescon määritelmän mukaan osa aineetonta, yhteistä kulttuuriperintöämme. Näin myös yhteinen muistelu ja keskustelumme yhteisistä kokemuksista, muistoista ja tarinoista voidaan pitää kulttuurisen perintömme vaalimisena ja ylläpitona.

Suomen kulttuurirahaston kulttuuriperintöbarometrin mukaan ja tarinat ovat osa kulttuuriperintöämme. Museovirasto selvitti 2021 suomalaisten näkemyksiä kulttuuriperinnön merkityksestä. Lähes puolet vastaajista (N=2031) piti kulttuuriperinnön vaalimista korvaamattoman tärkeiden arvojen säilyttyjinä. Kaikkein tärkeimpinä kulttuuriperintökohteina myös kieli sekä yhteiset kokemukset ja tarinat nousivat 40 prosenttia vastaajista. (Kulttuuriperintöbarometri 2021, 21, 24.)

Henki ja elämä -hankkeessa on kehitetty ja kokeiltu luontoperustaiseen toimintaan liittyviä toimintatapoja yhdessä yhdistysten ja sosiaalista kuntoutusta tarjoavien yritysten kanssa. Hankkeessa on myös luotu maatila- ja luontopalveluyrittäjille uudenlaisia toimeentulomahdollisuuksia.

Osana tätä toimeentulomahdollisuuksien lisäämistä toteutimme hankkeen ostopalveluyrittäjä Johanna Kolehmaisen kanssa matalan kynnyksen retken, nojatuolimatkan, Hyvinvointi Ranch Huminalehtoon. Nojatuolimatka toteutettiin hankekumppanimme Yhdessä ry:n klubitalo jäsenten kanssa yhdistyksen tiloissa Kemin keskustassa. Nojatuolimatka oli osa hankkeen pidempikestoista Taidetiistait-konseptia. Tarkastelemme tässä blogikirjoituksessamme nojatuolimatkaa toiminnallisena kuntoutuksen menetelmänä ja uutena tuotteena maatilapalveluyrittäjälle.

Osallisuuden vahvistaminen kuntoutuksellisin keinoin

Osallisuuden vahvistaminen hankkeessamme on käytännössä tarkoittanut yhteistyötä ja toimintaa heikommassa asemassa olevien henkilöiden ja väestöryhmien sekä heitä edustavien järjestötoimijoiden kanssa. Yhteistyössä ja kohtaamisissa on panostettu sekä yksilöllisten ja ryhmäkohtaisten tarpeiden että molempien toimijoiden toimintakyvyn huomioimiseen.

Kolmannen toimintavuotemme alkaessa olemme iloksemme saaneet todeta sen, miten sekä kuntoutujat että järjestökenttä innostuvat ja ovat kiinnostuneita sekä motivoituneita toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen koronahaasteista huolimatta. Toiminnan on kuitenkin oltava riittävän matalakynnyksistä, ennakoitavissa, turvattua osallistua ja sitä on sopeutettava heidän tarpeisiinsa. Toiminnallisten ryhmien toteutuksessa onkin yhteisesti panostettu ryhmä- ja toimijakohtaiseen yksilölliseen suunnitteluun.

Kemiläinen Yhdessä ry. on hankekumppanimme. Syksyllä 2022 aloitettiin kaksi kertaa kuukaudessa tapahtuvat kaikille avoimet Taidetiistait yhdistyksen Kemin keskustassa sijaitsevissa tiloissa. Taidetiistait luotiin vastaamaan kuntoutujien toiveisiin sekä mahdollistamaan hankkeen monipuolisen ostopalvelutoteuttajien toiminnan kehittäminen. Ostopalveluyrittäjiä hankkeessamme on lähes viisitoista.

Taidetiistait ovat käytännössä olleet hankkeen taide- ja luontopalveluyrittäjien sekä hanketyöntekijöiden yhdessä toteuttamia toiminnallisia pienryhmiä. Kokemuksemme hanketyön puitteissa on, että toiveet toiminnallisesta työskentelystä ovat hyvin samantyyppisiä yksiöllisistä toimintakyvyn haasteista riippumatta. Yrittäjien valmiudet järjestää toimintaa hankkeen kohderyhmälle ovat olleet hyvät, ja niitä on hankeyhteistyöllä vahvistettu edelleen.

Hankkeen kehittämistyön puitteissa päätimme suunnitella ja toteuttaa kuntoutujien toiveista nojatuolimatkan yhdelle hankkeen hevostiloistamme. Tukenamme nojatuolimatkallamme käytimme Ikäinstituutin rakenteistamaa muistelutyön -konseptia. Näin eläinavusteisteinen toiminta siis tapahtuisi kuntoutujien omassa arkiympäristössään heidän kohtaamispaikassaan matalan kynnyksen toimintana.

Muistelu toiminnallisena menetelmänä

Muistelutyö on sosiokulttuurista toimintaa, jossa jaetaan ja tuodaan yhteiseen keskusteluun yksilöllisiä, mutta myös yhteisiä elettyjä ja koettuja hetkiä. Ikäinstituutti (2015) korostaa oppaassaan sitä, miten muistelija itse tuo esiin muistojensa merkityksen ryhmälle. Muistelun ydin on siinä, miten ääneen puhuttu oma kokemus muuttuu yhteiseksi ja prosessina rikastuttaa sekä muistelijaa itseään, mutta myös muita osallisia: kuuntelijaa ja toiminnan vetäjää.

Ohjaajan tehtävä muistelutyössä on motivoida osallistujaa tuomaan esiin elämänsä merkityksellisiä kokemuksia ja asioita sekä jakamaan ne yhdessä. Muistelun ajatuksena ei ole olla erityisen tunteellinen tai nostalginen hetki. Hankkeemme muisteluhetkessä nämä muistot, tunteet ja kokemukset liitettiin talleihin, hevosiin ja niiden parissa elettyihin hetkiin. Henki ja elämä -hankkeessa kaikki toiminnot on järjestetty pienryhmissä, joiden koko on vaihdellut kolmesta kahdeksaan henkilöön. Muisteluhetkeen tämä pienryhmäkoko oli myös hyvä ja sopiva.

Kokemuksia toiminnallisesta yhteistyöskentelystä

Hanke toimintaympäristönä on mahdollistanut erilaiset kokeilut luontopalveluyrittäjien ja hankekumppaneiden kesken. Nojatuolimatkaa kokeiltiin hankkeen loppuvaiheessa, jossa hankeosapuolet ovat jo tuttuja ja toimintaa on voinut pohjustaa luontevammin yhteisten toiveiden pohjalle.

Nojatuolimatkaan osallistui kymmenen Yhdessä Ry:n miespuolista jäsentä. Myös muita yhdistyksen jäseniä kävi niin sanotusti kuulolla keskustelun ollessa meneillään. Nojatuolimatkamme rakentui lukuisiin valokuviin hevosista, tallista ja sen muista asukkaista, talliympäristöstä ja eläinten sekä ihmisten arkisesta yhteiselämästä. Ikäinstituutti nimeää valokuvat ja muut muistelua tukevat esineet muistiherätteiksi.

Muistiherätteet toimivat muistojen henkiin herättäjinä (Stenberg 2015, 29). Kuvat kirvoittivat yhteen kokoontuneen miesjoukon yhteiseen keskusteluun tallin arjesta, vuorovaikutuksesta eläinten ja ihmisen välillä sekä lukuisista omista muistoista: eletystä ja koetusta tallielämän piirissä.

Lopputuloksena totesimme yhteisesti, miten nojatuolimatka houkuttelee laajemmin kuntoutujia koronapoteroistaan takaisin arkisiin ympäristöihinsä toisiaan kohtaamaan. Uutena toimintamuotona tai tuotteena yrittäjälle nojatuolimatka todettiin toimivaksi konseptiksi. Se vaatii kohderyhmän tuntemista ja heidän toimintakykynsä huomiointia. Nojatuolimatkaan on valmistauduttava varaamalla sopivia muistiherätteitä monipuolisesti ja yhteistyö ohjaajan sekä yrittäjän kanssa on keskusteltava pääpiirteittäin ennakkoon.

Pienenä yllätyksenä toteutuksessamme jäimme pohtimaan sukupuolijakaumaa, joka oli miesvoittoinen. Pohdimme erityisesti sukupuolen merkitystä laajemmin kuntouttavan työskentelyn työmenetelmien valinnassa.

Hanketoimijat

Lapin ammattikorkeakoulu on päätoteuttajana ESR-rahoitteisessa Henki ja elämä – luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa. Yhdessä ry. on yksi hankekumppaneista. Hankkeen kohderyhmänä ovat työelämän ulkopuolella olevat työikäiset mielenterveyskuntoutujat ja hanke toteutetaan 1.1.2021-30.6.2023 Kemi-Tornion, Rovaniemen ja Oulun seutukunnissa. Hankkeessa toimii kiinteässä yhteistyössä seutukuntien kolmannen sektorin yhdistysten sekä talli-, maatila- ja luontopalveluyrittäjien sekä soveltavan taiteen osaajien kanssa hankkeen toiminta-alueelta.

Lähteet

Stenberg, T. 2015. Muistelu vuorovaikutusmenetelmänä. Ikäinstituutti. Helsinki.

Suomen kulttuurirahasto. Kulttuuribarometri 2022. kulttuuritutkimus-2022 (skr.fi)

Museovirasto Kulttuuriperintöbarometri 2021. Museovirasto-kulttuuriperintöbarometri-2021_Kantar-TNS.pdf

Latvala-Harvilahti, P. 2021. Kulttuuriperinnöt kestävän tulevaisuuden avaimina. Taustaselvitys kulttuuriperintöstrategian laatimisen tueksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:28.

Valtioneuvoston asetus 47/2013 aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Nepsy-nuori koulussa

Arviot kouluikäisten oppimisvaikeuksien esiintymisestä vaihtelevat 5 - 20 prosentin välillä. Noin 5 - 8 prosentilla oppimisvaikeuksien lähtökohtana ovat kehitykselliset neurokognitiiviset ongelmat. (Lyytinen 2005, 10.)

Nepsy-piirteet ovat hyvin yksilöllisiä, joten niitä voi olla haasteellista havaita. Toisilla piirteitä voi olla useampia, kun toisella piirteet ilmenevät vain yhdellä tavalla. Pienemmällä lapsella nepsy-piirteet voivat näkyä koulussa keskittymisen vaikeuksina, tarkkaavaisuuden haasteina, levottomuutena tai yliaktiivisuutena. Työhön tarttuminen ja työskentelyssä pysyminen voivat tuottaa haasteita ja lapsi voi vältellä hänelle vaativia tehtäviä. Nepsy voi ilmetä myös kiinnostuksena kapea-alaiseen aiheeseen tai suhteettomana täydellisyyteen pyrkimisenä. (Nepsy -oireet kouluikäisellä.)

Nepsy-nuori tarvitsee tukea, motivointia ja kannustusta koulunkäyntiinsä. Konkreettinen ja selkeä ohjaus tukee oppimista. Tarvittaessa on huomioitava yksilöllinen ohjauksen ja tuen tarve.

Opintojen edetessä voi esille tulla hahmottamisen ongelmia, oppimisvaikeuksia, kielellisen kehityksen erityisvaikeuksia tai motorisia vaikeuksia. Myös ohjeiden mukaan toimiminen, niiden seuraaminen ja muistaminen voivat olla haasteellisia. Tic-oireet sekä tunteiden säätelyn vaikeudet ovat myös Nepsy-piirteitä. (Nepsy -oireet kouluikäisellä.) Impulsiivinen, uhkarohkea ja joissakin tilanteissa jumittava lapsi voidaan nähdä koulussa haasteena.

Oppilaan vaikeat käytöshäiriöt laitetaan herkästi motivaation puutteen tai oppimishaluttomuuden syyksi. Toisaalta myös hyvin käyttäytyvän ja hiljaisen oppilaan oppimisvaikeuksien tunnistaminen on vaikeaa. (Numminen & Sokka 2009, 30.) Mitä enemmän haasteita on tarkkaavuuden ja käyttäytymisen säätelyn, itsehillinnän sekä ohjeiden ymmärtämisen suhteen, sitä enemmän nuori tarvitsee apua. Hän on ympäristön ohjauksen varassa. (Arki toimimaan 2014, 10.)

Nepsy-oireiden tunnistaminen koulussa

Neuropsykiatriset syyt ovat merkittävin vajaakuntoisuuteen johtava tekijä lapsilla ja nuorilla kaikkialla maailmassa. Hoitamattomina nämä vaikuttavat vakavasti lapsen kehitykseen, koulusuoriutumiseen ja mahdollisuuksiin elää täyttä lapsen ja nuoren elämää. Hankaluuksia ilmenee tarkkaavuuden, tunteiden ja toiminnanohjauksen säätelyssä. Myös viestinnässä ja vuorovaikutuksessa voi ilmetä ongelmia. Erilaiset aistitiedon käsittelyn pulmat lisäävät kuormitusta koulussa ja opiskelussa. (Savikuja & Puustjärvi 2022, 9-16.)

Koulu on usein se paikka, jossa erilaiset keskittymisvaikeudet sekä haasteet tulevat helposti esille. Lapsia on paljon ja koulupäivät ovat täynnä erilaisia vaatimuksia struktuureineen. Välillä pitää tehdä siirtymiä paikasta toiseen, välitunnillekin tulee ehtiä ja omista koulutarvikkeista huolehtia kaiken muun koulutyön ohella. Koulupäivän aikana on useita kuormitusta lisääviä tekijöitä ja toimenpiteitä, joista pitää suoriutua. Nepsy-oireet tuovat tähän kaikkeen omat lisämausteensa.

Tärkeää on, että tunnistamme haasteet, haemme ja vahvistamme osaamista sekä teemme pitkäjänteisesti parantavia toimenpiteitä. Lapsen ja nuoren koulupolun siirtymävaiheet ovat kodin ja koulun yhteistyön ”herkkyyskausia”, joihin meidän kaikkien kannattaa yhdessä panostaa. Pitää kuitenkin myös mieltää, että lapsen tai nuoren näkökulmasta ei ole tärkeää vain toimivat sote -palvelut tai koulu, vaan kyseessä on koko elämän mittaisen polun löytäminen.

Nuoren oppimisvaikeuksien tunnistamiseksi on laadittu kymmenen hälytyssignaalin lista. Selkeitä koulussa havaittavia asioita ovat esimerkiksi, kun nuoren suoriutuminen ja arvosanat laskevat, työskentely on vaikeaa, poissaoloja on paljon ja nuorella on nähtävillä sosiaalisia ongelmia ja häiriökäytöstä. Kotona vanhemmat voivat tunnistaa oppimisvaikeuksia, jos nuoren toimintakyvyssä tapahtuu muutosta/vaihtelua, näkyy selkeä ristiriita tehdyn työn ja arvosanojen välillä, nuorella on vaikeuksia aikataulujen hallinnassa sekä tunne-elämän ongelmia. (Numminen & Sokka 2009, 29.)

Koska nepsy-haasteet voivat olla näkymättömiä, eikä oppimisvaikeuksia ilmene, voi olla haastavaa ymmärtää, miten koulu on vaikeaa. Kuitenkin koulunkäynnin vaikeuteen vaikuttavat nepsyyn liittyvät aistiyliherkkyydet sekä sosiaaliset tilanteet ja kuormitus. Näin ollen hyvinä ratkaisuina ovat esimerkiksi pienempi luokkakoko, strukturoidut ja lyhennetyt koulupäivät ja joskus jopa etäkoulu. Ihanteellinen luokkakoko nepsy lapselle on maksimissaan 20 oppilaan luokka. Lisäksi nepsy-piirteiset tarvitsisivat usein tuekseen avustajia, vaikkakin osa pärjää yleisopetuksen tehostetulla tuellakin. (Näe nepsy)

Oppimisvaikeudet tunnistetaan yhteistyöllä. Eri arvioijilla on omat vahvuudet ja näkökulmat Parhaimmillaan ja tehokkaimmillaan. Yhteinen avoin keskustelu sekä riittävän varhainen oppimisedellytysten tutkiminen tuovat parhaan tuloksen. (Numminen & Sokka 2009, 31.)

Koulu tukemassa nepsy-nuorten ja -lasten hyvinvointia

Tavoitteena perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) ja niihin tehdyissä täsmennyksissä on ollut vahvistaa oppilaan aktiivisuutta, lisätä opiskelun merkityksellisyyttä ja mahdollistaa onnistumisen kokemukset jokaiselle oppilaalle. Jokaisella koulua käyvällä lapsella tulee olla oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Jokaisen tulee löytää omat vahvuutensa sekä tunnistaa potentiaalinsa.

Lapsen ja nuoren kasvun, oppimisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen on jokaisen koulun perustehtävä. Koulupäivien aikana rakennetaan tätä hyvinvointia, joka puolestaan vaikuttaa siihen, mitä opitaan. Toisaalta oppiminen ja myönteiset kokemukset vahvistavat hyvinvointia. (Vuorinen, 180.)

Neuropsykiatrinen häiriö ei estä koulussa menestymistä; häiriöiden oireet ja niiden aiheuttamat haitat voivat vaihdella; jossain tilanteessa ongelmia aiheuttava oire voi olla toisen tilanteen vahvistus. Oireiden ilmentyessä eri ikävaiheissa eri tavoin, voi diagnoosi erityisesti lapsilla täydentyä ja tarkentua, jopa muuttua ajan myötä. Koulussa tukitoimet perustuvat pedagogiseen arvioon, jonka perusteella määritellään, tarvitseeko lapsi tai nuori yleistä, tehostettua vai erityistä tukea. Toimintakyvyn tukemisessa on usein hyötyä samankaltaisista menetelmistä diagnoosista riippumatta, koska olennaista on löytää ratkaisuja lapselle havaittuihin ongelmiin. Lievissä ongelmissa diagnoosi ei siten ole se olennaisin asia. Ongelmien kasvaessa on täsmällinen diagnoosi useasti välttämätön etuuksien ja asianmukaisen hoidon järjestämisen kannalta. (Puustjärvi 2022, 43-51.)

Koulunkäynnin onnistumiseksi olisi tärkeää huomioida ja ottaa koko lapsen tai nuoren hoitava taho mukaan yhteiseen hyvään. Useat opettajat tarvitsevat varmasti lisää ymmärrystä ja tietoa lapsen tai nuoren haasteista. Yhteisellä keskustelulla ja suunnittelulla saadaan räätälöidysti lapselle ja nuorelle sopivat ja juuri häntä palvelevat ratkaisut. Esimerkiksi jokin siirtymätilanne; kuten välitunnille meneminen voi olla päivän vaikein ja koettelevin juttu lapselle, joten siihen ratkaisun löytyminen on kaikkien etu. Kaikkien osapuolten väliselle yhteiselle keskustelulle tulee siis olla aikaa. Huomionarvoista on myös, että vanhempien myönteisellä suhtautumisella koulunkäyntiin ja yhteistyöhön on merkitystä lapsen edistymisen kannalta.

Ennakoinnin merkityksen mieltäminen on tärkeää. Toiminnan jäsentäminen, säännöllinen päiväjärjestys, johdonmukaisuus ja positiivinen palaute ovat niitä elementtejä, joita tulisi käyttää kaikissa toimintaympäristöissä; myös koulussa. Kaverisuhteet ovat lapselle ja nuorelle tärkeitä kasvun tiellä sosiaalisuuteen ja niiden tuleekin olla osa koulupäivää. Lasta voidaan tukea harjoittamalla tunnetaitoja ja vuorovaikutussuhteita.

Tunnetaidot ja toimivat vuorovaikutussuhteet ryhmässä ovat dialogisen ja keskustelevan opetuksen perusta. Dialogia ei voi soveltaa ihan mihin tahansa tilanteeseen koulussa, eikä opettaja voi ottaa sitä nopeasti käyttöön ikään kuin helppona opetusmenetelmänä. Yhteisten käytäntöjen muuttaminen dialogiseen suuntaan vaatii kaikilta; niin opettajilta, oppilailta kuin koko koululta harjoittelua ja tottumista. (Tunnetaidot koulussa 2022.)

Ammattilaisten mahdollisuudet Nepsy-nuoren tukemisessa

Aina on haasteita ja ongelmia; niistä ei tule kuitenkaan tehdä liian suurta numeroa! Erityisen tuen tarpeisiin liittyy usein vaikeita asioita, joihin ei ole valmiiksi pureksittua tietoa. Vanhemmat voivat olla väsyneitä, turhautuneita, mutta niin voivat olla opettajatkin sekä ammattilaiset.

Huoltajien ja verkoston välinen vuoropuhelu; unohtamatta nepsy-asiantuntemusta, on tosi tärkeää. Hyvä lähtökohta tälle vuoropuhelulle on kaikkien osapuolten kunnioittava kohtaaminen.

Sosiaalisten suhteiden luomisessa on tärkeää, että kaikki osapuolet tulevat kuulluiksi. Toimintatavoista ja erityispiirteistä tulee kertoa avoimesti, jotta syntyy ymmärrystä erilaisista tavoista toimia ja voidaan auttaa toisiamme vuorovaikutuksessa. Asioihin on monta näkökulmaa ja on tärkeää löytää yhteinen tapa kommunikoida.

Ympäristön häiriöttömyyteen tulee kiinnittää huomioita esimerkiksi ympärillä olevan melun ja muiden aistiärsykkeiden minimointi on suotavaa. Pelkät sanat eivät takaa onnistunutta vuorovaikutustilannetta. Tärkeitä ovat myös ilmeet, eleet ja sanattomat viestit. Jos kehon kieli on ristiriidassa sanojen kanssa, voi se olla hämmentävää. Kun olemme vuorovaikutuksessa lapsen tai nuoren kanssa, jolla on nepsy-piirteitä, tulisi meidän puhua selkeästi, luoda katsekontakti ja olla johdonmukainen kaikessa viestinnässämme. Selkeää ja suoraa viestintää tulee suosia. Luomalla luottamusta nepsy-nuoren omiin kykyihin vahvistetaan samalla hänen minäkuvaansa ja itseluottamusta. Itsesäätelyn kehittymisen kannalta on tärkeää, että nepsy-nuori tietää, miten tulee toimia eri tilanteissa ja miten toiminta vaikuttaa ympäristöön. Näytetään esimerkkiä, kuinka tulee toimia, koska ihminen oppii mallintamalla. (Hietala & Lahti 2022, 188-189.)

Palautteen merkitys

Jokainen lapsi tarvitsee palautetta omasta toiminnastaan, koska sitä kautta hän oppii toimimaan toivotulla tavalla. Lapsi hakee huomion hyvällä, mutta jos sitä ei tule niin pahalla huomion yleensä saa. Huonosti käyttäytyvä lapsi saa usein jatkuvaa negatiivista palautetta ja se ei ole lapselle hyväksi. Tämä voi jopa johtaa negatiivisuuden kierteeseen.

Vanhempien ja ammattilaisten tulee miettiä, mitkä negatiiviset asiat voi jättää huomiotta ja antaa kehun positiivisesta toiminnasta. Positiivisen palautteen antaminen on merkityksellistä meille kaikille. Lapsi oppii tällöin, että millainen toiminta tuottaa kehun, palkkion tai toivotun suorituksen. Positiivinen kohtaaminen tuo lapselle myös myönteisen tunnekokemuksen.

Positiivinen psykologia keskittyy ihmisen vahvuuksiin, voimavaroihin ja hyvinvointiin. Se on ehtymätön työkalupakki, joka auttaa suhtautumaan sallivasti kuhunkin tilanteeseen. Innostavat lähestymistavat auttavat löytämään ratkaisuja tilanteissa, joissa neuropsykiatrinen erityisvaikeus vaikuttaa toimintaan ja ajatteluun. Omien vahvuuksien ja voimavarojen tunteminen sekä niiden käyttöönotto tukevat tavoitteisiin pääsemisessä silloinkin, kun on hankalaa. Positiivinen psykologia on hyödyksi tilanteiden hahmottamisessa ja vaihtoehtojen löytymisessä. (Mannström & Virtanen 2022, 209.)

Riittävä ja oikea-aikainen tuki

Nepsy-piirteiset lapset ja nuoret tarvitsevat usein ohjausta ja tukea arkeen sekä sosiaalisiin tilanteisiin, ja riittävän varhain aloitettua kuntoutusta. Näitä tarvitaan erityisesti muutosvaiheissa, kuten varhaiskasvatukseen, kouluun tai opintoihin siirtyminen, itsenäistyminen ja työelämän aloitus.

Vertaistuki voi toimia hyvänä apuna. Esimerkiksi keskustelukumppanuus saman vaiheen läpi käyneen vertaisen kanssa voi antaa paljon nepsy-nuorelle. Joskus jo kaverin kanssa jutteleminen voi auttaa. Ammattiapu ja vertaistuki toimivat toisiaan täydentävinä tuenmuotoina.

Riittävän varhainen asiaan tarttuminen lapsen elämäntilanteen selvittämiseksi, tarvittaviin tutkimuksiin pääseminen ja niistä saatujen tulosten pohjalta annettu oikea-aikainen tuki lapselle sekä perheelle edistävät kouluun ja myöhemmin laajemminkin yhteiskuntaan kiinnittymistä. Tutkimusten ja tuen viivästyessä valitettavan monen lapsen asiat ehtivät mennä alaspäin ja jopa solmuun.

Nepsy-oireisen tarkkaavuuden haasteet, oman toiminnan ohjauksen tai oppimisen vaikeudet tekevät pahimmillaan koulutyöstä lähes mahdotonta. Kun ongelma tiedostetaan, kyetään lapselle ja perheelle tarjoamaan oikeanlaista ja oikea-aikaista apua sekä kuntoutusta. Riittävällä tuella lapsi saa mahdollisuuden kokea onnistumisia koulutyössään. Nämä onnistumisen kokemukset ovat erittäin merkityksellisiä itsetunnon vahvistumisen ja omiin kykyihin luottamuksen kasvamisen kannalta. Me kaikki tarvitaan onnistumisen kokemuksia; niin myös nepsy-lapset ja -nuoret.

Lapin ammattikorkeakoulu on mukana Oppive-hankkeessa yhteistyössä Pohjantähtiopiston kannatusyhdistys ry:n ja Pohjankoti Oy:n kanssa. Tavoitteena on ehkäistä koulupudokkuutta tukemalla mahdollisimman monipuolisesti nuoria ja heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia. Hankkeen puitteissa olemme paneutuneet yhtenä osa-alueena nepsyyn ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin.

Lähteet

Arki toimimaan. Vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen 2014. Viitattu 23.11.2022 arki_toimimaan_kevyt_valmis.pdf (adhd-liitto.fi)

Hietala, J. & Lahti, E. 2022. Sosiaaliset suhteet. Teoksessa Savikuja, Tuula & Puustjärvi, Anita (toim.) Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus, 187-198.

Lyytinen, H. 2005. Neurokognitiivisten häiriöiden tutkimus. Teoksessa Lyytinen, H., Ahonen, T., Korhonen, T. & Korkman, T. (toim.) Oppimisvaikeudet. Neuropsykologinen näkökulma. WSOY, 10-19.

Mannström, L. & Virtanen, P. 2022. Positiivinen psykologia – hyvinvointia tieteen näkökulmasta. Teoksessa Savikuja, T. & Puustjärvi, A. (toim.) Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus, 209-235.

Nepsy-oireet kouluikäisellä. Viitattu 14.11.2022. NEPSY-OIREET KOULUIKÄISELLÄ - Pirkkalan kunta

Numminen, H. & Sokka, L. 2009. Lapsellani on oppimisvaikeuksia. WS Bookwell Juva.

Näe nepsy. Viitattu 28.11.2022. Neuroepätyypillinen lapsi ja vanhempien tunteet | Näe nepsy (naenepsy.fi)

Puustjärvi, A. 2022. Teoksessa Savikuja, T. & Puustjärvi, A. (toim.) Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus, 43-83.

Savikuja, T. & Puustjärvi, A. (toim.) 2022. Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus.

Tunnetaidot koulussa. Opetushallitus 2022. Viitattu 26.11.2022. https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/tunnetaidot-koulussa

Vuorinen, K. Positiivinen pedagogiikka erityislasten tukena. Teoksessa Oksanen, J. & Sollasvaara, R. (toim.) Esteille hyvästit! Opas autismikirjon sekä adhd- ja Tourette-oireisten lasten kasvattajille. Esteetön lapsuus neurokirjon lapselle ja nuorelle 2017-2019 -hanke. Autismisäätiö, 180-193.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin kiertotaloustoiminnan kehittäminen ja nykytila on herättänyt kiinnostusta Islannin kiertotaloustoiminnan kehittäjien parissa, minkä johdosta Lapin kiertotaloustoiminnan edustajat kutsuttiin vierailulle Reykjavikissa sijaitsevaan Iceland Ocean Clusterin luokse marras-joulukuun vaihteessa 2022.

Vierailijakokoonpanossa oli mukana Kiertotalouskeskuksen edustajat Tuomas Pussila ja Jukka Teräs, Lapin maakuntajohtaja Mika Riipi sekä Lapin ammattikorkeakoulun edustaja Sanna Tyni. Vierailun isäntänä Islannissa toimi Iceland Ocean Clusterin johtaja Thor Sigfusson. Matka oli osa Lapin teollinen kiertotalous 2.0 – Lapin kiertotaloustoiminnan vahvistaminen -hanketta.

Kohtaamisten kautta innovaatioihin

Matkan keskiössä oli tutustuminen Arctic Ocean Clusterin toimintaan ja toimijoihin. Thor Sigfusson esitteli klusterin tiloja, jotka on perustettu entiseen kalastusverkkojen korjaamistiloihin tehdashalliin. Halliin on modernisoitu toimistotiloja yrityksien ja Islannin yliopiston ja startup-toimintaa investoivien tahojen tiloiksi (Kuva 1).

Thorin mukaan tavoitteena on ollut luoda kiertotaloustoimijoille kohtaamispaikka tiloihin siten, että eri alojen yrittäjät pystyisivät kohtaamaan arkipäiväisten tilanteiden yhteydessä ja näin madaltamaan kommunikointikynnystä. Tiloihin on rekisteröitynyt n. 70 yritystä, joista osa on tosin vasta toimintansa käynnistymisasteella.

Tiloihin on sijoittunut myös yritysrahoitukseen erikoistunut toimija, jonka läsnäolo mahdollistaa nopean kommunikaatioin rahoittajan ja yrittäjien välillä. Yrittäjille on tarjolla myös lainopillista palvelua sekä mahdollisuus kohdata Islannin yliopiston asiantuntijoita ja opiskelijoita.

Tapasimme myös Venture Capitalin edustajan, joka korosti erityisesti uusien toimijoiden tarvitsemaa tukea kiertotaloustoiminnan käynnistämisessä sekä verkostojen rakentamisessa. Molempien puheista oli tunnistettavissa tarve tukea yrittäjien aktiivisuutta sekä toiminnan kehittämisen, rahoituksen haun, että verkostoitumisen osalta.




Kuva 1. Vanhaan tehdashalliin on modernisoitu toimitiloja klusterille, kiertotalousyrityksille ja myös Islannin yliopiston edustajille. Toimistojen lisäksi on jätetty tilaa kokoontumisille, toimintojen esittelyille ja myös alueen historian esille tuomiseksi. (Kuvat: S. Tyni).

Meren monet mahdollisuudet

Iceland Ocean Clusterin toiminta pohjautuu täysin merestä saatavien raaka-aineiden hyödyntämiseen. Pääasiassa raaka-aineena hyödynnetään kalaa mutta myös merilevän hyödyntäminen on lähtenyt kasvuun viime vuosina. Yhtäläisyyttä oli havaittavissa suomalaisten omavaraisuuteen metsien osalta ja tavoitteisiin kehittää metsistä saatavien luonnonvarojen hyödynnettävyyttä.

Kunnioitusta herättävää oli tarkastella klusterin esittelypistettä, johon oli koottu kalateollisuuden sivuvirroista kehitettyjä tuotteita (Kuva 2.)

Aiemmin hävikkiin päätyneitä osia, kuten kalan nahkaa, sisälmyksiä ja niistä kehitettyjä raaka-aineita on jatkojalostettu korkeamman jalostusarvon omaaviksi tuotteiksi kuten asusteiksi, lisäravinteiksi, sekä lääkinnällisiin tarkoituksiin kohdennetuiksi tuotteiksi (esim. kollageenista tuotettu palovammojen hoitoon tarkoitettu ”tekoiho”). Alun perin alle dollarin kilohinnan tuotteesta on saatu jatkojalostuksen avulla jopa tuhansien dollarien kilohinnan omaavia hyödykkeitä.




Kuva 2. Kalastusteollisuuden sivuvirroista kehitettyjä tuotteita. Vasemmalta oikealle: Kalapohjaisia ruokatuotteita (kuiva- ja säilötuotteita), kalannahasta (etualalla) työstettyjä asusteita kuten lompakoita ja tossuja, korkeamman jalostusarvon omaavia hygienia, lisäravinne ja kosmetiikkatuotteita sekä viimeisessä kuvassa oikealla kalasta saadusta kollageenista valmistettua palovammojen hoitoon tarkoitettua suojakalvoa eli ”tekoihoa”. (Kuvat: S. Tyni)

Tarinallistamisella inspiraatiota

Klusterin tiloissa oli hyödynnetty myös kiinnostavalla tavalla tarinankerronnallisia elementtejä toiminnan esittelemiseksi. Toimistotilojen väliin oli jätetty tilaa yhteiselle kokoontumiselle mm. kahvitilojen tai vapaamman työskentelyn mahdollistavien nurkkauksien muodossa.

Tiloissa oli esillä kalastustoimintaan liittyvää historiallista materiaalia mutta myös seinille koottuja visioita kalastustoiminnan hiilineutraalisuudesta (Kuva 3) ja kalateollisuuden kiertotalousprosessista.



Kuva 3. Graafinen kuvaus kalastusteollisuuden hiilineutraalista tulevaisuudesta. (Kuva: S. Tyni)

Tämä vahvisti myös ajatusta Suomen mahdollisuuksista kehittää entisestään metsästä saatavien luonnonvarojen hyödyntämistä ja erityisesti jalostusarvon kehittämistä. Yhtenä keskeisenä tavoitteena tulevaisuudessa olisi havahduttaa entisestään yrittäjiä ja innovaattoreita ideoimaan uusia tuotteita ja erilaisia hyödynnystapoja jo tutuista raaka-aineista. Osaamisen ja tutkimustoiminnan kehittäminen ja tukeminen tähän suuntaan etenemisessä voisi olla yksi keskeisiä korkeakoulujen tehtäviä lappilaisen kiertotaloustoiminnan tukemisessa.

Korkeakoulun ja Kiertotalouskeskuksen yhteentuovaa ja verkostoitumista edistävää roolia selkeästi tarvitaan mutta myös yrittäjien ja erityisesti uusien yrittäjien mahdollisuuksia löytää toimintaa kiertotalouden puitteissa tulee korostaa entisestään.

Merestä metsään

Matkan tavoitteena oli myös jakaa suomalaista kiertotaloustoiminnan kehitystarinaa. Isäntämme oli kutsunut koolle Islannin hallituksen tuella toimivan kiertotaloustoimijoiden kokoonpanon, jonka edustajina oli sekä yrittäjiä, korkeakoulun edustajia että Iceland Ocean Clusterin edustajia. Esittelimme heille Lapin kiertotaloustoimintaa ja kehittämisnäkymiä.

Kiinnostusta herätti erityisesti uudet teolliset avaukset kuten Metsä Groupin uusi toiminta ja Infinited Fibre Companyn tuleva toiminta Kemissä. Tekstiilikierrätys ja tekstiilien aiheuttamat haasteet on tunnistettu Islannissa ja toimijat olivat erityisen kiinnostuneita kuulemaan, miten asiaa on ratkottu Suomessa.

Kansallisen tason verkostotoiminta sekä yhteistyö yritystoimijoiden, Kiertotalouskeskuksen sekä korkeakoulun välillä herätti myös kiinnostusta. Islannin yliopiston edustajien kanssa vaihdettiin mm. yhteystietoja, jotta heille pystyttiin toimittamaan tapahtuman jälkeen lisää tietoa suomalaisen korkeakoulukentän kiertotaloustoiminnan kehittämisestä.

Tapaamiset tuntuivat antavan uusia ajatuksia ja ideoita mahdollisesta tulevasta yhteistyöstä suomalaisen ja islantilaisen kiertotalousklusteritoiminnan kehittämisestä. Päivän päätteeksi sovittiin keskustelujen jatkamisesta sähköpostitse ja herättelimme myös mahdollisuuksia järjestää islantilaisille vastavierailu Lappiin.

Oman toiminnan peilaaminen muiden toimintaan tällaisten vierailujen kautta avartaa näkökulmia ja herättää uusia ajatuksia oman toiminnan kehittämiseen. Näiden lisäksi tapaaminen myös vahvisti uskoa siihen, että olemme menossa oikeaan suuntaan ja entistä innovatiivisempien ideoiden esittäminen ja herättely on tarpeen.

Keskeisiä pohdintoja matkalta:

• Kuinka hyödyntää korkeakoulujen tiloja yritysten, tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden kohtaamiseksi? Voisiko tiloihin luoda yrityksille toimitiloja, kohtaamispaikkoja tai avoimesti käytettävissä olevia työskentelypaikkoja?
• Tämä mahdollistaisi myös uuden tavan kohtauttaa opiskelijoita yritystoimijoiden kanssa – mahdollisesti aktivoida yrittäjyyssuunnitelmia ja start up-toimintaa?
• Miten voisimme Lapissa edistää yritysten ja yksityisten rahoittajien kohtaamista?
• Keskeisiä huomioita Islannista olivat oikeiden ihmisten kohtaamisen mahdollistaminen, tarinankerronnan merkityksellisyys sekä parhaiden esimerkkien esille tuomista
• Kokemusten jakaminen ja yhteisön tuen merkitys

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Over 20 years of Nordic-Baltic cooperation among higher education institutes

TURID is a network of higher education institutes (HEIs) of the Nordic-Baltic region established in 1998. It is funded by the Nordplus Higher Education programme. Currently, six HEIs are involved with their Bachelor-degree programs specializing in tourism, experience economy and gastronomy.

The Network has organized 19 intensive courses and mobilities in 14 destinations in 5 Nordic-Baltic countries involving over 400 students and 30 teachers from 11 partner HEIs as well as 23 companies in order to gain knowledge, improve intercultural communication, dissemination of experiences and best practices to promote regional socioeconomic development in the destinations.

Innovative and collaborative TURID learning concept

The TURID learning concept includes online pedagogics, blended and collaborative learning applied with innovative, co-creative and experience-based methods and tools. The learning process includes three parts: the theoretical journey with self-study pre-assignments, the practical journey in the form of an intensive week in the destination with the commissioning entrepreneurs, and the reflective journey to reflect on the learning experiences.

TURID intensive week organised by Lapland UAS in Levi in autumn 2022

The objective of the intensive course "Greener Business Practices as a Competitive Advantage for Micro and Small Tourism Companies" organised in Levi, Finland in October 2022 was to improve working life-oriented educational cooperation between Finland, Sweden, Estonia, and Latvia among bachelor-level students and green micro-entrepreneurs.

The HEIs participating in TURID 2022 were Lapland UAS, Satakunta UAS and Novia UAS from Finland, Dalarna University from Sweden, Tallinn University of Technology, Estonian Maritime Academy Centre for Blue Economy from Estonia and Turiba University from Latvia.

For this TURID project, two senior lecturers from Lapland UAS with expertise in the tourism industry and digitalization were appointed as TURID coordinators. Both senior lecturers have many years of experience participating in TURID network activities. The other has been a part of the TURID network since its founding, and she has also served as the TURID coordinator at Lapland UAS over the years.

Public-private partnerships between Lapland UAS coordinators, the KIDEVE Kittilä Development agency, and a variety of local businesses played an important role in establishing the necessary business network for the intensive course. As a result, three family-owned micro-companies agreed to work as commissioners.

Online pedagogics, blended learning, and collaborative learning were used as teaching methods with the OpenMoodle workspace as the learning platform. The learning process was divided into three parts.

1. The theoretical journey included self-study pre-assignments about the destination Levi and the commissioners, as well as tourism digitalization and sustainability communication.

2. The practical journey took place on 3-7 October 2022 at destination Levi, and students became thoroughly acquainted with the commissioning companies and the destination itself. Each commissioner received two practical solutions for improving their sustainability communication for the selected customer groups via online channels.

3. The goal of the reflective journey was to reflect on the learning experiences during the intensive course in a group blog article and a personal diary “My journey towards a green future”.

The intensive week's program and related activities were planned using the theoretical framework of "Experience Design." The program enabled multidimensional networking among teachers, students, local businesses, and the Kittilä municipality's development agency, KIDEVE.

Furthermore, the schedule offered a successful balance of company visits, studies, and leisure activities. Throughout the intensive week, there were many special events that the participants were not aware of in advance, such as the welcoming feast in a Kota with a professional yoik performance, visiting a reindeer farm, and meeting Santa Claus at the farewell dinner at unique settings at the Arctic Circle. Nature, however, provided the most memorable experience for most participants, namely hunting for the Aurora Borealis late at night.

Feedback on TURID Intensive Week 2022

Kittilä Municipality representatives: “The TURID network's visit to Levi was perfectly suited to KIDEVE Kittilä Municipality Development Agency´s ongoing effort to increase and develop cooperation with educational institutions in the region. The theme of the visit was also timely in relation to the ongoing sustainable tourism development work, and the participating companies could easily be found based on this preparatory work. According to the feedback KIDEVE received from the companies, the companies found the cooperation useful. KIDEVE is happy to be involved in similar cooperation in the future.”

Student 1: “A very fun and innovative way to learn, and I would most definitely recommend any kind of TURID-project to anyone who is social and interested in international projects.”

Student 2: “From the company visits, we learned a lot about the operation of micro-business in Levi while, also at the same time, very much enjoy ourselves and the once-in-a-lifetime Lappish experiences we have with our commissioners.”

Student 3: “During the intensive week, we got the chance to apply the theory about digitalisation and sustainability communication that we had learned in the weeks before.”

Student 4: “The cooperation with the entrepreneurs was also a great experience to earn a little insight into the tourism industry and the different job opportunities."

Photo 1. TURID 2022 commissioners, students and teachers at the GALA dinner

Photo 2. Representatives of Lapland UAS at TURID 2022

The TURID project as a whole could be used as a best practice

The TURID project provided an inspiring learning experience for all major stakeholders, including students, teachers, micro-businesses, and KIDEVE Kittilä Development Agency representatives.

All stakeholders (commissioning companies, students, teachers as well as public authorities in the KIDEVE) could benefit and learn from sustainability communication and how it can be applied in green micro-companies by utilising various social media channels for different customer groups.

Articles on previous TURID projects:

Case Latvia: A New Development Direction in Tourism Industry in Latvia and Scandinavia - Nordplus (nordplusonline.org)

TURID - Promoting Higher Education in “Turism, Idrott och Kultur” - Nordplus (nordplusonline.org)

Nordic co-operation for green tourism - Luleå University of Technology (ltu.se)

TURID projects since 2013

• 2013 Finland, Rovaniemi UAS, Loma-Vietonen. Green Care Tourism in the Nordic- Baltic Region
• 2014 Latvia, TURIBA & Vidzeme, Gauja National Park. Green Care Tourism in the Nordic-Baltic Region
• 2015 Finland, Arcada, Helsinki. Green Care Tourism in the Nordic-Baltic Region
• 2017 Estonia, TallTech, Saaremaa: Events as Means for Promoting Tourism, Health, Wellness, and Culture in the Nordic-Baltic Region
• 2018 Finland, Novia, Turku Archipelago: Events as Means for Promoting Tourism, Health, Wellness, and Culture in the Nordic-Baltic Region
• 2022 Finland, Satakunta UAS, Merikarvia. Digitalisation Opportunities among Coastal Tourism Entrepreneurs and Networks
• 2022 Finland, Lapland UAS, Levi. Greener Business Practices as Competitive Advantage for Micro and Small Tourism Companies in the Nordic-Baltic Region

 

< Return to front page Pohjoisen tekijät blog

Verkostoitumista ja korkeakouluyhteistyötä

Pari edellistä vuotta koronan kanssa pakottivat meidät koteihimme etätöihin, ja kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset ja kansainvälinen verkostoituminen oli tauolla. Tänä vuonna rajoitusten päätyttyä ja matkailun jälleen avautuessa toteutimme keväälle 2020 suunnittelemamme matkan opettajavaihtoon Portugaliin ja kansainväliseen konferenssiin Espanjaan lokakuussa 2022.

Matkan suunnittelu yhdessä Lapin ammattikorkeakoulun ja portugalilaisen yliopiston kansainvälisten asioiden koordinaattoreiden kanssa sujui hyvin, joten pääsimme toteuttamaan suunnitelmamme. Tuntui, että pitkän tauon jälkeen maailma oli jälleen auki ja tuleva matka oli erityisen odotettu. Portugalilaisessa ESEL-yliopistossa tapasimme myös vierailulle saapuneet puolalaiset kollegat Varsovan yliopistosta (Kuva 1.), joten vaihdosta tulikin monikansallinen ja sitäkin antoisampi.


Kuva 1. Hoitotyön lehtorit Anniina Tohmola (vas.) ja Sirpa Kaukiainen (oik.) puolalaisten ja portugalilaisten kollegojen kanssa Lissabonissa. (kuva A. Tohmola)

Antoisissa keskusteluissa kävimme läpi sairaanhoitajakoulutuksen toteuttamista kolmessa maassa; keskustelimme samankaltaisuuksista ja eroavaisuuksista. Yhteistä kaikille maille oli opettamisen kehittymisen ja kehittämisen tavoitteet sekä opiskelijaelämän tuomat mutkat opintojen toteuttamiseen – opintojen rahoittamisen tarve ja työelämän imu olivat samankaltaista kaikissa maissa.

Isäntämaa Portugalin ESEL-yliopistossa sairaanhoitajakoulutus on suosittua, sillä hakijoita on vuosittain noin 1600, ja hoitotyön koulutukseen otetaan kerran vuodessa 300 opiskelijaa. Tarkempaa tietoa koulutuksesta saimme portugalilaisilta opettajakollegoiltamme Claudialta, Eulalialta ja Christinalta opetussuunnitelmaa läpi käydessämme.

ESEL-yliopiston opetussuunnitelmassa nousi korostetusti esille elinikäisen oppimisen näkökulma, joka näkyi laajoissa opintokokonaisuuksissa ilman sairauskeskeisen ajattelun ohjaamaa jaottelua. Opetuksen sisällöissä korostui hoitotyön ja hoitotieteen sekä lähitieteiden teoreettinen opetus, joita opiskellaan tiiviisti kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta päiväopintoina neljänä päivänä viikossa 30 opintopisteen lukukausitahtia. Kahden ensimmäisen vuoden aikana kädentaitoja harjoitellaan koululla toteutuvissa työpajoissa perinteisillä simulaationukeilla (Kuva 2.)


Kuva 2. Harjoitusluokka portugalilaisessa ESEL-yliopistossa (kuva A. Tohmola)

Harjoitusryhmät ovat pieniä 10 opiskelijan ryhmiä, ja työpajat kestävät aina kaksi tuntia kerrallaan. Opettajat vetävät samansisältöisiä työpajoja päivän aikana useammalle ryhmälle. Opiskelijoille nämä harjoituskerrat toistuvat yhden kerran viikossa, ja harjoituskertaa edeltää aina teoreettinen aiheen opiskelu ja tentti. Teoriatentti pitää olla hyväksytysti läpäistynä ennen työpajaa, jotta siihen saa osallistua.

Kahden ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen opiskelijat lähtevät käytännön harjoitteluun kahdeksi viimeiseksi vuodeksi. Harjoittelupaikkoina toimii lähialueen sairaalat (Kuva 3.), terveysasemat sekä perhekeskukset. Suomalaisen Jobiili-varausjärjestelmän kaltaista harjoittelupaikkojen varaamiskäytäntöä ei ollut käytössä ja harjoittelupaikkojen manuaalinen varaaminen on työlästä. Syventäviin opintoihin kuuluvat harjoittelupaikat jaetaan opintomenestyksen perusteella - tarkoittaen sitä, että opinnoissaan parhaiten menestynyt saa valita harjoittelupaikan ensimmäisenä.



Kuva 3. Santa Martan henkilökuntaa ja vierailijoita sydänsairauksien yksikössä. (kuva A. Tohmola)

Opetustilat koululla ja sairaaloissa olivat vanhat, mutta niitä oli vuosien mittaan remontoitu ja laajennettu. Oppimisympäristö oli jaoteltu eri kerroksiin opintojen edistymisen mukaan; ensimmäisen lukuvuoden opiskelijat ensimmäisessä kerroksessa ja neljännen lukuvuoden opiskelijat neljännessä. Kertakäyttöiset hoitotarvikkeet oli samankaltaisia Suomessa käytettyjen tarvikkeiden kanssa, mutta rakennetut ja sisustetut ympäristöt olivat edullisesti ja käyttäjälähtöisesti suunniteltuja, esimerkiksi kotiympäristö oli kalustettu Ikean kalusteilla. Läheinen Santa Martan sairaala oli entinen luostari, joka oli muokattu sairaalakäyttöön (Kuva 4.) ja koostui yhdestä isosta rakennuksesta sisäpihan ympärillä sekä parista lisäsiivestä.


Kuva 4. Santa Martan sairaala Lissabonin keskustassa. (kuva A. Tohmola)

Vierailu kansainvälisten kollegojen luona Portugalissa ja puolalaisten kollegojen tapaaminen synnytti kontakteja, antoi uusia näkemyksiä omaan työhön sekä vahvisti kansainvälistä verkostoitumista puolin ja toisin.

Ammattitaidon kehittämistä kansainvälisessä konferenssissa

Portugalin opettajavaihdon jälkeen lensimme Lissabonista Barcelonaan ja siirryimme konferenssikaupunki Sitgesiin. Nurse Education Today ja Nurse Education in Practice -julkaisujen järjestämä NETNEP-konferenssi on joka toinen vuosi toteutuva hoitotyön koulutukseen keskittynyt konferenssi - ja odotimme kansainvälisten tutkijakollegojen ja opettajien tapaamiselta paljon (Kuva 5.).

Ammatillisesti on tärkeää nähdä, mitä omien seinien ja oman maan ulkopuolella tapahtuu, jotta voi arvioida oman työnsä tuloksia ja omia kehittämistarpeita. Totesimme ylpeinä itsestämme ja kollegoistamme, että olemme ajan hermolla, ja osittain jopa edellä aikaamme täällä Lapin ammattikorkeakoulussa.


Kuva 5. Lehtorit Sirpa Kaukiainen (vas.) ja Anniina Tohmola (oik.) kansainvälisessä NETNEP-konferenssissa. (kuva A. Tohmola)

Korona-aika oli haastanut opettajia kehittämään uusia menetelmiä ja lähestymään perinteistä kampuksella tapahtuvaa opetusta erilaisista kulmista. Tutkijoiden esityksissä tuli esille erilaiset tavat opettaa; Mooc, Blended learning, flipped learning sekä verkkosimulaatiot. Näistä esimerkkinä innovatiivinen opetuksen suunnittelu ja ajatuksen kehittyminen siihen suuntaan, että opettaa voi paikasta riippumatta.

Mitä kaikkea tämän kaltainen kehitys osaamiseltamme vaatikaan? Koulutusta kehitettäessä on tärkeää tiedostaa myös opetuksen ja opetusmenetelmien historiaa, jotta suunnitelmat erilaisista toteutuksista ja menetelmistä voivat rakentua konstruktivistisesti aiemman tiedon päälle. Tietojen ja taitojen lisäksi me ammattikorkeakoulun opettajat välitämme opiskelijoille asenteita; oma asenne välittyy opiskelijoille ja tuottaa sen mukaista jälkeä työelämään. Opetusta toteutetaan muutenkin, kun opetussuunnitelman mukaisesti; asenteiden lisäksi välitetään viestejä näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamisesta ja lähdekriittisyyttä tutkitun tiedon merkityksestä.

Valitut toimintatavat välittyvät suoraan opiskelijoille ja siitä tämän päivän ja tulevaisuuden työelämään, joten kokonaisuudella on väliä. Opettajien tulee olla ajan hermolla käytetyistä työtavoista ja -välineistä, uusin tutkittu ja näyttöön perustuva tieto täytyy tulla esille opetuksessa ja opetusmateriaaleissa, ja asenteen pitää olla hoitotyötä kunnioittava ja arvostava. Opettajat voisivat luoda itselleen selkeämmän brändin, jossa osaamisalueet ja asenne välittyvät selkeästi ulospäin. Ollaan ylpeitä omasta osaamisestamme ja pidetään yllä jatkuvan oppimisen mallia myös opetustyössä.

Yhteinen missiomme kansainvälisessä sairaanhoitajien koulutuksessa on kouluttaa monipuolisia tulevaisuuden osaajia. Tämän päivän eHealth-käsite saa rinnalleen ePatient-käsitteen ja asiakaslähtöinen hoidon toteuttaminen on entistä enemmän keskiössä. Pari viimeistä vuotta ovat todistaneet alati muuttuvan maailman, joten myös sairaanhoitajien koulutuksessa tulee huomioida hoitotyön ammattilaisten vaatimus selvitä muuttuvassa ja kompleksisessa maailmassa. Suomessakin sosiaali- ja terveydenhuolto on suuressa murroksessa uusien hyvinvointialueiden käynnistymisen myötä ja koulutuksen merkitystä ja ammattilaisten osaamista pitää ylläpitää hyvällä koulutuksella peruskoulutuksesta jatkokoulutukseen.

Hoitotyön opettajina meidän tulee pitää yllä ja kehittää omaa substanssi-, menetelmä- ja kansainvälisyysosaamistamme, ja pysyä mukana alati kehittyvässä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hyvällä osaamisella viestitämme opiskelijoille, että ala vaatii syvällistä osaamista ja sitä on kehitettävä, vaikka työkokemusta kertyy. Arvostusta ja osaamista lisäämällä voimme vaikuttaa positiivisesti alan veto- ja pitovoimaan. Hoitotyön osaaminen on elinikäistä oppimista, josta kirjoitamme syvällisemmin vuoden 2023 ensimmäisessä Lumen-lehdessä.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle