Ammattikorkeakoulun asiantuntijalla on vastuu ja velvollisuus edistää avoimuutta tekemällä näkyväksi tutkittua tietoa, osaamista ja kehitettyjä palveluja ja tuotteita. TKI-toiminnassa ja koulutuksessa tehdään jatkuvasti sellaisia tuloksia, jotka herättävät mielenkiintoa myös ympäristössämme. Julkaiseminen on eräs tapa edistää laajempaa läpinäkyvyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Pitkällä työurallani olen ollut erilaisissa tehtävissä ja aina työhöni on liittynyt kirjoittaminen ja julkaisujen toimittaminen ja niiden avulla kehitettyjen asioiden näkyväksi tekeminen myös laajemmalle yleisölle. Kirjoittamisen aiheet ovat liittyneet työni sisältöön ja temaattiseen toimintaan erilaisissa verkostoissa. Aiheet ovat vaihdelleet riippuen työtehtävistä.

Ammattikorkeakoulussa kirjoittamisen ja julkaisujen toimittamisen aiheet ovat liittyneet koulutukseen, (esim. hoitotyön koulutus, aikuiskoulutus, koulutuksen laatu) opetukseen (pedagoginen kehittäminen, osaamisperustaisuus, kehittävä arviointi, TKI-toiminnan integrointi opetukseen) ja TKI-toimintaan (kestävä kehitys, TNO-toiminta, avoimuuden edistäminen). Julkaisuihini voit tutustua esimerkiksi tiedejatutkimus.fi-sivustolla.

Tässä blogikirjoituksessani tarjoan kokemusperustaisia vinkkejä julkaisun toimittamiseen ja yhteiskirjoittamiseen.

Julkaisun toimittaminen

Julkaisun toimittaminen on aina prosessi, joka koostuu useista peräkkäisten tehtävien kokonaisuuksista. Vaiheita voidaan kuvata esimerkiksi seuraavalla tavalla: aloitusvaihe, työstövaihe ja viimeistelyvaihe. (Kuva 1)

Kuva 1. Julkaisun toimittamisen prosessi eli työvaiheet ja niihin sisältyvät tehtävät.

Prosessin avulla määritelty lopputulos

Toimittaminen käynnistyy usein alkuidesta, eli siitä, miksi julkaisu kannattaa laatia, mikä sen anti on yhteiselle ja yleiselle keskustelulle. On hyvä määritellä julkaisun idea: miksi se tehdään, mikä on julkaisun tavoite ja kenen sitä toivotaan lukevan eli kenelle tarinat ja tieto on tarkoitettu. Ennen julkaisun sisällön hahmottamista on hyvä tutustua julkaisemisen yleisiin ohjeisiin esimerkiksi julkaisusarjoihin, julkaisualustoihin ja julkaisun muotoihin. On tärkeää valita luotettava julkaisukanava ja ohjeistaa kirjoittajia avoimen julkaisemisen vaihtoehdoista.

Huolella mietitty on jo puoliksi tehty

Julkaisun sisällön suunnittelu edellyttää erilaisten näkö- ja tulokulmien miettimistä. Mitä halutaan sisällön kertovan ja avaavan. Esimerkiksi painotetaanko julkaisun sisällössä teoreettista näkökulmaa vai käytännön ja kokemuksien näkökulmaa vai molempia. Alussa voidaan jo hahmotella sisällyksen ensimmäistä versiota. Pohtia voi sitä, koostuuko sisältö muutamista pääteemoista, joiden kunkin sisälle artikkelit aihepiiriltään sijoittuvat. Teemat voivat sisältää esimerkiksi palvelujen teoreettista avausta, kehitettyjä käytännön palveluja, palveluissa tarvittavaa asiantuntemusta ja palvelun asiakkaan kokemuksia.

Tässä vaiheessa mietitään myös kirjoittajat eli ketä tai ketkä kutsutaan kirjoittamaan. Kirjoittajakutsu on hyvä laatia sisällöltään täsmälliseksi ja houkuttelevaksi, jotta kirjoittajien on helppo innostua ja osallistua kirjoittamiseen. Kutsussa on hyvä kertoa tarkkaan kirjoitusohjeet ja, millaista tukea kirjoittajille on tarjolla. Esimerkiksi kerrotaan, milloin artikkelien ensimmäinen palautus on ja missä ajassa artikkeleista annetaan palautetta sekä ehdotuksia. Täsmällinen ohjeistus (mm. viittausohjeet, kieliasu) ja aikataulutus helpottaa sekä kirjoittajien että toimittajan työtä. Aikataulun tulee olla kuitenkin riittävän väljä mahdollistamaan yhtäkkiset kirjoittamisen ja toimittamisen yllätykset.

Luovutuskuntoon viimeistely

Julkaisun toimittaminen on aktiivista mukana oloa kirjoittajien tukemisessa koko toimittamisprosessin ajan. Ohjeiden ja aikataulun mukaisesti toimittaja lukee artikkeleita ja antaa suullista palautetta ja kirjallisia tekstin muokkausehdotuksia sekä yleisempää palautetta. Palaute voi olla esimerkiksi kirjoittajan huomion kiinnittäminen vaihtelevaan terminologiaan tai epäjohdonmukaisuuksiin eli sama asia kirjoitettua usealla eri tavalla. Palaute voi koskea lähdeviittauksia, omien ja lainattujen ajatusten erottumista, lähdeviitteiden käytön selkeyttä ja lähdeluettelon johdonmukaista järjestystä.

Tässä vaiheessa tiivistyy myös aiemmin aloitettu yhteistyö graafikon kanssa. Artikkelissa olevien kuvien, kuvioiden ja taulukoiden julkaisukuntoon saattamisessa on graafisella osaamisella merkittävä rooli. Viimeistelyvaiheessa voi joku artikkelin kirjoittaja haluta toimittajalta vielä artikkelinsa tekstin muokkausta tai jopa kokonaan uuden tekstin laatimista. Tekstin editointi on palvelu kirjoittajille, jotka kaipaavat apua tekstinsä viimeistelyyn tai jopa isompaan remonttiin.

Lopuksi toimittaja huolehtii toimittamansa teoksen julkaisutoiminnan asiantuntijoille arviointia ja julkistamista varten. Toimittaja huomioi asiantuntijoiden antaman palautteen viestimällä kirjoittajille palautteen pohjalta edellytettävistä toimenpiteistä ennen julkistamista. Kun tarvittavat korjaukset ja muokkaukset on tehty, toimitettu teos on valmiina julkistamista ja aktiivista levittämistä varten. Viestintä ei lopu vielä siihen, kun julkaisu on saatu valmiiksi. Hyvään viestintään kuuluu myös keskusteluun osallistuminen. (Lohi 2019.)

Yhteiskirjoittaminen toimintana

Yhteiskirjoittamisen tavoitteena on yhdessä tekstin tuottaminen. Kukin kirjoittaja voi kirjoittaa omaa tekstiään, muokata, täydentää ja korjata toisten kirjoittamaa tekstiä. Yhteiskirjoittaminen toteutuu prosessikirjoittamisena eli tekstiä tuotetaan yksin ja yhdessä useassa työvaiheessa.

Yhteiskirjoittamisen lopputuloksen aikaansaamisessa voidaan käyttää useita erilaisia työtapoja esimerkiksi vierekkäin, käsi kädessä kirjoittamista ja osallistuvaa työotetta. Kaikissa vaiheissa tärkeää on käydä dialogia eli yhteistä keskustelua toisia kuunnelleen. Seuraavassa kuvassa (kuva 2) on avattu yhteiskirjoittamista toimintana.

Kuva 2. Yhteiskirjoittaminen toimintana

Määrittelyä ja sopimista

Toimitettuihin julkaisuihin voi tulla yksittäisten kirjoittajien artikkeleita tai artikkeleita, joissa on useampia kirjoittajia. Tällöin kirjoittamista voidaan kuvata yhteistoiminnallisena työskentelytapana, jossa tavoitteena on yhteisen tekstin tuottaminen joko erillisenä artikkelina sellaisenaan tai sitten osana toimitettua julkaisua.

Yhdessä tekstin tuottaminen ja kirjoittaminen voi tarkoittaa kunkin yksin kirjoittaneen tekstin yhdistämistä yhteen tai koko tekstin kirjoittamista tiimityönä. Seuraavista asioista on hyvä sopia yhdessä eli julkaisualusta, kirjoituksen aihe ja näkökulma, tekstin tyyli, aikataulut ja deadline, yhteiset palautekeskustelut ja täsmälliset kirjoitusohjeet. Yhteiskirjoittamiseen kuuluu myös toisten tekstien lukeminen ja rakentava kommentointi. Nykyiset teknologiset ratkaisut (esim. pilvipalvelut, tekstinkäsittelyohjelmat) mahdollistavat kirjoitetun tekstin eri- ja samanaikaisen työstämisen.

Prosessikirjoittamista ja osallistuvaa työotetta

Yhdessä tekstin kirjoittaminen on yleensä prosessikirjoittamista osallistuvalla työotteella. Tämä tarkoittaa avointa keskustelua ja asioiden sopimista yhdessä. Osallistuvaan työotteeseen kuuluu tietoinen ajan varaaminen vapaan ajattelun ja keskustelun hetkille ja yhteiselle oppimiselle.

Ala-Nikkola (2023) kuvaa osallistuvaa työotetta seuraavasti: Osallistuvassa työyhteisössä tai projektissa tietoa ja ajatuksia jaetaan avoimesti ja tasavertaisesti. Yhteiseen ajatteluun käytetään aikaa ja sen vaaliminen koetaan työn laadun kannalta merkittäväksi. Ratkaisuja tehdään yhdessä pohtien. Kirjoittamisprosessissa kirjoittajat ovat tasa-arvoisia huolimatta ammattinimikkeistään tai oppiarvoistaan. Kirjoittamisprosessissa sovitaan kirjoittajien kesken ja yhdessä, kuinka aloitetaan ja kuinka edetään kohti valmista yhteistuotosta.

Yhteistä aikaa ja turvallisuutta

Yhteiskirjoittamisen osallistuva työote perustuu dialogille. Dialogi tarkoittaa suomisanakirjan määrittelyn mukaan vuoropuhelua, kaksinpuhelua ja keskustelua. Keskustelussa rakennetaan yhdessä yhteistä ymmärrystä eli yhteiskirjoittamisessa siis kirjoituksen alla olevasta asiasta.

Dialoginen keskustelu ei synny itsestään, vaan sen onnistumiseksi pitää tehdä tietoisesti töitä. On hyvä tietää dialogisen keskustelun edellytykset, joita ovat osallistujien tasa-arvoisuus dialogitilanteissa, dialogin rakentuminen toisten näkökulmien aktiiviselle ja myötäelävälle kuuntelulle, dialogin osallistujien tulee olla valmiita omien taustaoletustensa tarkasteluun ja kyseenalaistamiseen ja dialogi edellyttää keskinäistä luottamusta. (Holm, Poutanen ja Ståhle 2018).

Kuinka sitten rakennetaan dialogista, turvallista kirjoittamisympäristöä. Turvallisen perustan rakentaminen on kaikkien kirjoittajien vastuulla. Keskeistä on rohkaista jokaista kirjoittajaa olemaan oma itsensä ja kannustaa toinen toistensa kuuntelemiseen. Kirjoittamisesta voi antaa palautetta niin, että ihminen kokee tulleensa kuulluksi ja hänen ajatukset ovat arvokkaita.

Kiireen tuntu ei sovi turvalliseen kirjoittamisympäristöön ja siksi on varattava aikaa ja tilaa keskustelujen käymiselle. Kiireinen keskusteluhetki voi altistaa ”päsmäröinnille” ja toisten ylikävelylle. Turvallisessa kirjoittamisympäristössä uskalletaan olla eri mieltä ja etsiä yhdessä yhteistä ymmärrystä ja uusia oivalluksia. Tämä vaikuttaa yhteiskirjoittamisen laatuun ja kirjoittajien hyvinvointiin.

Lopuksi

Toimittaminen ja yhteiskirjoittaminen on vaativaa, mutta niin antoisaa puuhaa. Yhdessä tekeminen haastaa ylittämään omaa ajattelua ja toimintaa ainoana oikeana vaihtoehtona. Molemmat prosessit ja siellä toteutuvat yhteiset keskustelut mahdollistavat asioiden reflektoinnin ja ymmärtämisen uudella, erilaisella tavalla. Toimittaminen ja yhteiskirjoittaminen ovat timanttisia oppimisen paikkoja ja niitä oppii tekemällä ja harjoittelemalla säännöllisesti.

Lähteet

Ala-Nikkola, E.2023. Osallisuudella on väliä viestinnässä. Viitattu 14.9.2023. Osallisuudella on väliä viestinnässä - Hiiltä ja timanttia (metropolia.fi)

Holm, R., Poutanen, P. & Ståhle, P. 2018. Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. SITRA. Viitattu 14.9.2023. https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/

Lohi, H. 2019. Tapahtumaviestinnän lyhyt oppimäärä. Tapahtumaviestinnän lyhyt oppimäärä (lapinamk.fi)

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tarkastelemme tässä kirjoituksessamme vuosien 2021-2023 aikana Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa järjestettyjä Rovaniemellä toimineita luontoryhmiä. T:mi Puutarhaillen yrittäjä Maria Kerola toteutti luontolähtöistä ryhmätoimintaa Nuorten Ystävien Roihulan Klubitalon, Rovaniemen Setlementin sekä Humanan asumispalveluiden asiakkaille. Lisäksi Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa järjestettiin useita yksittäisiä avoimia luontolähtöisiä työpajoja Kansalaistalo Neuvokkaan sekä Tornion Asuntopalvelusäätiö sr:n Meän talon kävijöille.

Osallistujat olivat pääosin 17-64 -vuotiaita työelämän ulkopuolella olevia mielenterveyskuntoutujia. Ryhmätoiminta rakentui palvelun tuottajan osaamisen ja yhteistyökumppanin sekä kuntoutujien toiveiden ja toimintakyvyn myötä erityyppisiksi. T:mi Puutarhaillen luontoryhmien tapaamisia ja avoimia työpajoja toteutettiin yhteensä 33 kappaletta, hankkeessa kokonaisuudessaan noin 80. Toiminta rakentui suunnitelmallisesti yhteistyössä kuntoutujien, hankekumppanin ja yrittäjän kanssa osin ekopsykologiseen viitekehykseen.

Yhdessäoloa ja iloa luonnossa sekä puutarhoissa

Hankkeen luontoryhmätoiminta suunniteltiin, toteutettiin ja ohjattiin luontoalan asiantuntijan ja pääasiassa sote-alan ammattilaisen yhteistyönä kuntoutujien ja yhteistyökumppanien (yhdistykset) tarpeet, toiveet, toimintakyky ja ympäristö huomioiden. Kaiken toiminnan tavoitteena oli tukea osallistujien luontosuhdetta ja lisätä heidän hyvinvointiaan luontokokemuksin pienryhmissä. (Hankesuunnitelma, Henki ja elämä - Luonto toipumisen lähteenä 2021). Toiminnan suunnittelussa huomioitiin myös vuodenajat ja luonnon kiertokulku.

Ohjattu luontokokemus tarkoittaa ammattilaisen ohjaamaa luontokokemusta, joka eroaa ns. omaehtoisesta luontotoiminnasta. (ks. Salonen 2021, 23). On todettu (mm. Salonen 2021), miten ohjattu luontokokemus rohkaisee lähtemään luontoon vuodenajasta riippumatta ja kokemus on kokonaisvaltaisempi kuin yksin toteutettu. Ohjattu luontokokemus vaikuttaa myös koettujen vaikutusten tiedostamiseen, jolloin niiden hyödyntäminen psyykkisessä prosessoinnissa on mahdollista. (Salonen 2021, 58.) Luontotoimintaa voi toteuttaa ja ohjata eri tavoin.

Hankkeen luontoryhmissä huomioitiin vuodenkierto. Keväällä esimerkiksi suunniteltiin toimintaa yhdessä, kylvettiin siemeniä ja hoidettiin taimia. Kesällä istutettiin taimia, hoidettiin kasveja, kerättiin villiyrttejä, keskusteltiin ja ohjattiin niiden käytössä, tehtiin kukka-asetelmia ja käytiin luontoretkillä. Syksyllä oli sadonkorjuun aika, niin puutarhassa kuin metsässäkin. Jouluaikaan tehtiin kukka-asetelmia.


Kuva 1. Retket taimistolle olivat moniaistisia kokemuksia: värejä, tuoksuja, makuja sekä erilaiset tekstuurit tuottivat yhteisen ilon elämyksen koko ryhmälle.

Luontoryhmän toiminnalla pyrittiin siis tukemaan osallistujien luontosuhdetta. Ryhmätoiminnalla tuotiin luonto lähelle osallistujia, kokonaisuudeksi heidän arkeensa. Luontoryhmän toiminnassa oli elementtejä puutarhaterapiasta, jolla pyritään lisäämään osallistujan psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä vahvistaa yleistä terveyttä ja hyvinvointia (Haller & Kramer 2006, 5).

Kasvin, luonnon ja ihmisen vuorovaikutus koetaan hyvänä ja rauhoittavana sekä mieltä hoitavana kokemuksena (Salonen 2021, 52; Korpela & Ylen 2007). Luonto, ympäristö, kasvit, luonnonmateriaalien työstäminen ja sosiaalisuus olivat ryhmätoiminnan ytimenä. Ryhmätoiminnan aikana osallistujien vuorovaikutukseen ja sosiaalisuuteen kannustettiin yhteisen toiminnan avulla ja ohjaajan tukemana.

Luonnonmateriaalien valinnassa ja käytössä huomioitiin osallistujien toiveet ja mielenkiinto sekä uuden oppiminen. Nuorten Ystävien Klubitalo Roihulan suljetussa luontoryhmässä yhdessä osallistujien kanssa päätettiin kylvää, istuttaa ja hoitaa hyöty- ja koristekasveja pihalla. Kasvatettavat kasvit valittiin ryhmäläisten kanssa keskustellen ja käyttötarkoituksen mukaan. Valituksi tuli syötäviä kasveja, kuten hernettä, erilaisia lehtisalaatteja, retiisiä ja ruohosipulia. Sekä koristekasveja tuomaan värikkyyttä, kuten erilaisia krassilajikkeita ja orvokkia. Myös ötökkähotelli asennettiin pölyttäjiä varten. Samantyyppiseen toimintaan päädyttiin myös Rovaniemen Mäntylän ryhmäkodissa (kuva 2).


Kuva 2. Istutettu tuomi ja sen hoitaminen muodostui tärkeäksi osaksi kuntoutujien arkea.

Ryhmän toiminta aloitettiin ennen kasvukautta tarvikehankinnoilla sovitusta puutarhatarvikeliikkeestä, yhdessä suunnittelupalaverissa laaditun listan mukaisesti. Osallistuminen yhteisen toiminnan suunnitteluun, esimerkiksi ryhmän materiaalihankintoihin, tukee osallistujan osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia sekä sitouttaa osallistujat ryhmän toimintaan vakaammin (Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 99).

Osallistujat kylvivät koriste- ja hyötykasvien siemeniä idätettäväksi sekä esikasvattivat koristekasvin sipuleita istutettavaksi myöhemmin pihalle. Ryhmän toimintaympäristö toi kasvit lähelle osallistujia sekä muiden talossa asioivien ulottuville.

Luonnonmateriaalien työstäminen lisää moniaistisuutta ja mahdollistaa erilaisten taitojen esiintulon ja oppimisen ryhmässä. Ryhmätoiminnassa opitaan vuorovaikutuksessa, jota valittujen ympäristöjen ja materiaalien monipuolisuus tukee (Mouhi 2017, 29.).

Luontoryhmässä kasvatettavat kasvit tarvitsivat kasvutukia, joita osallistujat punoivat pajuista. Pajun punontaan ohjattiin ja tukirakennelmista tuli yksilöllisiä. Paju materiaalina oli uusi monelle osallistujalle ja herätti ennakkoluuloakin. Salliva ja kannustava ilmapiiri sekä uuden oppiminen ryhmässä kuitenkin toivat onnistumisen kokemuksia osallistujille. Innostipa pajun punonta erästä osallistujaa tekemään sitä itsenäisesti ryhmätoiminnan ulkopuolellakin. Ryhmän tapaamisten välille laadittiin kylvöjä ja istutuksia varten kastelukalenteri, josta osallistujat huolehtivat itsenäisesti. Tämä lisäsi ryhmän jäsenten osallisuutta ja merkityksellisyyden kokemusta.

Ohjaaja tukee pienryhmän vuorovaikutusta ja rohkaisee yksilöä osallistumaan

Retkikohteiden valinta tehtiin yhdessä osallistujien kanssa. Sosiaalisen ryhmätoiminnan tavoitteita on lisätä ja ylläpitää vuorovaikutusta ryhmän jäsenten välillä. Ryhmän vuorovaikutus tukee kokemusta hyvinvoinnista (Hirvonen 2014, 46). Luontoryhmän aikana tulikin uudenlaisia kohtaamisia osallistujien kesken ohjaajan tukemana.

Ryhmä teki kaksi laavuretkeä, toinen lähiympäristöön ja toinen kaupunkialueen ulkopuolelle. Retki kaupunkialueen ulkopuolelle, merkittävään luontokohteeseen, toi tutummaksi parille osallistujalle uuden kotikaupungin ympäristöä ja lisäsi heidän mielenkiintoaan alueeseen. Ryhmäläisten kanssa käytiin myös taimistolla, jossa osallistujat valitsivat istutettavia kesäkukkia ja yrttejä pihalle istutuslaatikoihin ja ruukkuihin. Taimistolla vierailu oli useamman osallistujan mukaan uusi kokemus, elämyksellinen ja mieleenpainuva. Kasvien runsaus ja värit taimistolla tuottivat iloa, kertoi eräs osallistuja.



Kuva 3. Mustikkasatoa keräämässä. Lähiympäristöt mahdollistavat erilaiset retket vuodenaikojen vaihtelun myötä.

Osallistujien palaute ryhmätoiminnasta oli pääosin myönteistä. Palautteena oli toive ryhmän tapaamisten keston pidentämisestä sekä toimintakaaren pidentämisestä. Toiveena oli kalastusretken järjestäminen sekä yhdistelmä kalastuksesta ja uimisesta. Palautteen mukaan ohjaaja osasi luoda ryhmään välittömän ilmapiirin.

Luontolähtöisen toiminnan ohjaajan tulee itse sisäistää konkreettisesti käsillä oleva toiminta, sen tavoitteet ja tehtävät, jotta voi tukea osallistujia ja olla aidosti luontolähtöisessä vuorovaikutuksessa läsnä (Haller & Kramer 2006, 73–75; ks. Peavy 2021, 49). Lisäksi tärkeää on ohjaajan kokemus ryhmän ohjauksesta sekä erilaisista vuorovaikutustilanteista ja ymmärrys osallistujien taustoista. Myös kiireettömyys tukee luontoryhmän toimintaa. (Salonen 2020, 52, 59.)

Luontoryhmä ekopsykologisen toimintamallin näkökulmasta

Hankkeen kehittämistyössä koottiin näkemyksiä ja kokemuksia toteutuksista työpajoissa ja asiakasraadeissa. Tuloksena luotiin kolme erillistä toimintamallia, joissa osapuolten kokemus ja niiden kohtaamispinnat kirjoitettiin näkyviin. Ekopsykologisessa toimintamallissa luontolähtöisen työskentelyn keskeiset hyvinvointia tukevat tekijät yhdistettiin ja osapuolten näkemys- ja kokemuspintaa koottiin näkyviin (kuvio 1).


Kuvio 1. Luontolähtöinen ekopsykologinen toimintamalli

Ekopsykologisessa toimintamallissa sen kuntoutumista tukeva ydin on kiteytynyt luontoyhteyteen ja ympäristöön sekä paikkaan. Luontolähtöinen toiminta rakentui hankkeessa vuodenkiertoon ja pohjoisiin elämänolosuhteisiin. Luonnonkierto toimi monella tavoin metaforana tukien yhtymäkohtien tunnistamista omassa elämässä. Kun kevät on metaforana uuden alkua, on kesä kasvua ja syksy kypsymistä sekä lahoamista. Talvesta alkaa ankaruus, mutta myös lepo ja toivo edessä siintävästä keväästä. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 73.) Luontoyhteys liittää yksittäisen osallistujan osaksi maailmaa. (Heiskanen 2006, 167.)


Kuva 4. Ystävyyden silta - Luonto yhdistää meitä.

Toivo ja toiveikkuus tulivat esiin toiminnassa monin tavoin. Inhimillisesti tarkastellen luonnossa kasvit ja eläimet, eliöt laajemmin kohtaavat haasteita. Ihminen säätelee itsevalitsemissaan, miellyttäväksi kokemissaan luontopaikoissa olotilaansa terveyttä edistävään suuntaan esim. myönteisten tunteiden vahvistuessa (Korpela 2007, 369; Korpela & Ylen 2007). Haasteista selviytymisen, vuodenkierron ja lempeän luontometaforan myötä on mahdollista rakentaa toiveikas, uusi ajatus elämästä: mitä säilytän, mitä hoidan ja ylläpidän. (Salonen 2021, 55-56; Heiskanen 2006, 167.)

Hankkeen osapuolet: kuntoutujat, yrittäjät ja hankekumppanit toivat toiminnan myötä esiin eri tavoin luonnon voimavaraistavan merkityksen. Luonto todettiin toimintaympäristöksi, mutta myös kiinteäksi osaksi arkea ja paikaksi, joka luo positiivisia tunteita ja muistoja elämään.

Lähteet:

Haller, R. & Kramer, C. 2006. Horticultural Therapy Methods. Making Connections in Health Care, Human Service and Community Programs. New York: The Haworth Press Inc.

Hankesuunnitelma, Henki ja elämä - Luonto toipumisen lähteenä 2021. Hakemusnumero: 105743. Hankekoodi: S22284. Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020. Suomen rakennerahasto- ohjelma (ESR).

Heiskanen, I. 2006a. Lauluinen luontomme. 2006. Teoksessa Ekopsykologia ja perinnetieto. Heiskanen, I. & Kailo, K. (toim.) Green Spot. Helsinki, 143–175.

Hirvonen, J. 2014. Luontohoivan asiakasvaikutukset. Mikkelin Ammattikorkeakoulu. A: Tutkimuksia ja raportteja 86.

Korpela, K. 2007. Luontoympäristöt ja hyvinvointi. Psykologia, 42, 364-376.

Korpela, K. & Ylén, M. 2007. Perceived health is associated with visiting natural favorite places in the vicinity. Health & Place (13) 1, 138–151. Viitattu 24.4.23. Perceived health is associated with visiting natural favourite places in the vicinity - ScienceDirect

Leppänen, T. & Jääskeläinen, A. (toim.) Luontoa elämään – toimintamalleja osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseksi. Lapin Ammattikorkeakoulu. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 24/2017. Viitattu 13.9.2023. Luontoa elämään – toimintamalleja osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseksi : Luontoa elämään, luontoa kuntoutukseen -teemajulkaisu 3/3 - Theseus

Peavy, R. 2021. Sosiodynaaminen ohjaus. Konstruktivistinen näkökulma 21. vuosisadan ohjaustyöhön. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 1.9.2023. Sosiodynaaminen ohjaus: Konstruktivistinen näkökulma 21. vuosisadan ohjaustyöhön (jyu.fi)

Salonen, K. 2020. Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. PunaMusta Oy – Yliopistopaino Tampere 2020. Viitattu 4.7.2023. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/121602

Viinonen, S., Rasa, M. & Viinamäki, L. 2023. Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä. Viitattu 29.8.2023. Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä (lapinamk.fi)

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Living Lab Pruntsi -hankkeessa suunniteltiin ja yhteiskehitettiin oppimis- ja kehittämisympäristöä ikääntyneiden kotona asumisen tueksi. Kemin Pruntsin kortteliin mahdollisesti sijoittuvassa ympäristössä voitaisiin esitellä hyvinvointiteknologisia ratkaisuja ja uusimpia apuvälineitä käyttäjille, sekä ylläpitää oppimis- ja kehittämisympäristöä opiskelijoiden ja ammattilaisten osaamisen kehittämiseksi. Hankkeen tavoitteena oli luoda suunnitelma oppimisympäristöstä, jossa eri toimijat kohtaavat omien kiinnostuksen kohteiden, tarpeiden ja toimintojen pohjalta. Oppimis- ja kehittämistehtävän lisäksi Pruntsi toimisi TKI-työlle sopivana ympäristönä, joka yhdistäisi eri tahojen toimintaa uudenlaiseksi kehittämisympäristöksi tukemaan tulevaisuuden älykästä asumista ja hyvää ikääntymistä.

Hanke toteutettiin tammikuun 2022 ja kesäkuun 2023 välisenä aikana. Sitä koordinoi Lapin ammattikorkeakoulu ja mukana oli Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia ja Kemin kaupunki. Hankkeen kokonaisbudjetti oli 262 036 euroa.

Eri toimijoiden tarpeiden selvittäminen ja yhteensovittaminen

Hankkeessa on kartoitettu ja tunnistettu koulutusorganisaatioiden, kaupungin, sosiaali- ja terveysalan yritysten, 3. sektorin (esim. yhdistykset, omaisjärjestöt), asiakkaiden ja muiden mahdollisten verkostotoimijoiden tarpeet ja tämänhetkinen osaaminen liittyen ikääntyneiden hyvinvointiteknologiaan.

Henkilöstökysely sosiaali- ja terveysalan henkilöstölle toteutettiin keväällä 2022 ja siihen saimme 26 vastausta. Kysely toi esille henkilöstön osaamisen nykytilanteen ja kehittämistarpeet ja sen tuloksista on julkaistu artikkeli Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön kokemuksia teknologiasta  Vanhustyön uudelleen muotoilu -blogissa.

Samaan aikaan toteutettiin myös toinen kysely liittyen ikääntyneiden tarpeisiin ja siihen saimme vastauksia 15 kpl. Ikääntyneiden ajatuksia ja kokemuksia teknologiasta koottiin artikkeliin Living Lab Pruntsi ikääntyneiden kotona asumisen tueksi, joka julkaistiin Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry: blogissa. Muuta kyselyjen kohderyhmää olivat opettajat (n = 10), opiskelijat (n = 18), 3. sektori (n = 7) sekä yksityiset palveluntuottajat (n = 4).

Kartoituksessa ja tarpeiden tunnistamisessa on hyödynnetty palvelumuotoilun menetelmiä ja työpajoja. Palvelumuotoilun menetelmillä on mm. osallistettu eri toimijat asiakaslähtöisen kehittämisympäristön ja sen toiminnan suunnitteluun. Hankkeessa on järjestetty yhteensä 7 yhteiskehittämisen työpajaa ja näissä hyvinvointiteknologian työpajoissa syntyi paljon ideoita ikääntyvien kotona asumiseen niin opiskelijoiden kuin ikääntyvien toimesta.

Artikkeli “Ikääntyvät mukana palveluiden suunnittelussa – case Living Lab”  avaa osallistamisen prosessia ja toimintatapoja hankkeessa sekä tiivistää niiden kautta kerättyä käyttäjäymmärrystä ja oivalluksia ikääntyvistä ja heidän suhtautumisestaan hyvinvointiteknologiaan.

Benchmarkkaus, vierailut messuilla ja muissa älykodeissa on lisänneet tietoisuutta kehittämis- ja oppimisympäristön ulottuvuuksista, jotka voivat liittyä esim. turvateknologiaan, terveyden seurantaan, yhteydenpitoon, virikkeellisyyteen, kuntoutukseen sekä näihin liittyviin tekoälyratkaisuihin jne. Hyvinvointiteknologian laajoista mahdollisuuksista ja benchmarkkaustyön kiinnostavimmista löydöistä on tuotettu podcast-jakso, joka pitää sisällään keskustelua ikääntyvien hyvinvointiteknologiasta.

Toimintaympäristö ja asiakasrajapinnan palvelumalli

Suunnitteluvaiheessa kolme toimijaa keskustelivat kaikkia yhdistävistä tarpeista sekä ideoista ja hankkeen yhteiskehittämistä pohdittiin Lumen-lehdessä.  Yhteiseksi selkeäksi tarpeeksi muodostui oppimis- ja kehittämisympäristö, joka ei sijoittuisi kummankaan koulutusorganisaation tiloihin vaan autenttiseen eli aitoon toimintaympäristöön Kemissä. Hankkeeseen osallistuneet Kemin kaupungin toimijat selvittivät kehittämis- ja oppimisympäristön sijaintia Pruntsin alueella sekä siihen liittyviä toimenpiteitä sekä sopimusasioita. Erilaisia vaihtoehtoja tilalle löytyi, mutta Living Lab Pruntsin tilaratkaisuun ei saatu päätöstä hankkeen aikana. Living Labin toimintamallia asiakasrajapintaan, testausympäristölle ja työntekijöiden oppimisympäristölle luotiin hankkeen työpajoissa yhdessä eri toimijoiden kanssa.

Pruntsin alueen toimijoiden verkostoyhteistyön kehittäminen oli tärkeä osa hankkeen tavoitteita ja verkostoa kehitettiin erilaisissa tapahtumissa osallistamisen ja tiedottamisen kautta. Hankkeen tapahtumiin on osallistunut peräti 1400 ihmistä ja 23 yritystä tai organisaatiota.

Ensisijaista suunnittelussa on ollut ikääntyvän väestön kotona asumisen, terveyden ja toimintakyvyn tukeminen hyvinvointiteknologian avulla ja sitä näkökulmaa tuotiin esille myös Sosiaali- ja kuntatalous –lehteen tehdyssä haastattelussa.

Oppimisympäristön toimintamalli

Hankkeessa on tunnistettu älykkään ympäristön, asiakasrajapinnan ja eri toimijoiden yhteistoiminnan tuottama hyöty opiskelijoiden osaamisen kehittämiseen ja hahmoteltu toimintamallia oppimisympäristön käyttämisestä ja sen hyödyntämisestä opetuksen ja harjoittelun tukena. Oppimisympäristön suunnittelussa ja kehittämisessä on huomioitu eri alojen koulutusten ja opiskelijoiden tarpeet ja suunniteltu moniammatillisen yhteistyön toimintoja.

Koko hankkeen aikana oppimisympäristön kehittämiseen on osallistettu yli 300 opiskelijaa työpajoissa ja tapahtumissa sekä lähes 30 henkilöä opetuksesta ja TKI-toiminnasta. Työpajojen ja kyselyn tulokset osoittavat, että ammattiopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat kiinnostuneita ikääntyneille suunnatusta teknologiasta ja halukkaita käyttämään sitä työssään. Opiskelijat ymmärtävät kohtaamisen tärkeyden ja onkin tärkeää mahdollistaa live-kontaktit ja –kohtaamiset.

Hyvinvointiteknologiaosaaminen on opiskelijoiden tulevaisuuden haasteena,  joten koulutuksissa tuleekin tunnistaa laajemmin digitaalisuus ja hyvinvointiin liittyvä teknologia, jotta sen oppimiseen ja ohjaamiseen kiinnitetään enemmän huomiota. Työpajoista, messuista ja tapahtumista saatiin hankkeen edetessä osallistujilta uusia ideoita, että Living Lab Pruntsin toimintaympäristö voisi olla myös mobiilisti liikkuva tai pop up -tyyppinen liikkuva innovaatioympäristö koko Lapin Hyvinvointialueen alueella.

Living Lab Pruntsin toimintaympäristöä suunniteltaessa tulee huomioida myös kestävän kehityksen periaatteet. Innovatiivinen ja uudenlainen oppimisympäristö, kohtaamispaikka ja eri kohderyhmiä ja palveluita kokoava ympäristö vastaisi Agenda 2030 -tavoitteisiin vahvistaen koulutuksen tuomaa osaamista ja inhimillistä pääomaa. Resurssiviisaudesta ja kestävästä kehityksestä Living Lab Pruntsin toimintaympäristössä kirjoitettiin Lumen-lehdessä.

Living Lab Pruntsi-hankkeessa tehtiin laajamittaista selvitys- ja suunnittelutyötä ja tuotettiin toimintamalli hyvinvointiteknologian oppimis- ja kehittämisympäristöstä. Toimintamalli sisältää ekosysteemin toimijoina käyttäjät, kehittäjät ja hyödyntäjät sekä kuvauksen toiminnan sisällöstä (kuva 1).

Kuva 1: Living Lab Pruntsin toimintamalli

Tutkimus- kehittämis- ja innovaatioekosysteemi ja sen toimintaprosessi

Hankkeessa on selvitetty älykkään asumisen ratkaisujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotarpeet sekä mahdolliset ekosysteemin toimijat Meri-Lapin alueella. Yrityksiä, hankkeita, oppimisympäristöjä ja yhteistyömahdollisuuksia kartoitettaessa kävi ilmi, että toimijoita Meri-Lapissa on varsin vähän ja paikalliset yrityskontaktit jäivät vähäisiksi. Sen sijaan tutustuttiin kansallisella tasolla toimiviin yrityksiin ja tutustuttiin heidän palveluihinsa sekä käytiin yhteistyöneuvotteluita mahdollista tulevaa toteutushanketta varten. Tiedon kartoittamiseksi TKI-tarpeita ja hankkeiden tuotoksia selvitettiin hankkeisiin tutustumalla sekä hyödyntämällä hankkeiden asiantuntijoiden tietoa ja osaamista sekä hankkeissa tuotettuja kokeiluja ja tuloksia.

Vuonna 2022 Kemin kaupunki oli mukana Living Lab Pruntsi -hankkeessa ja yhteys Kemin kaupungin toimijoihin oli saumaton. Vuoden 2023 alusta Lapin hyvinvointialue aloitti toimintansa ja hankkeella ei ollut valmista verkostoa uusiin toimijoihin. Lapin hyvinvointialueen toimijoihin tutustuttiin 10.5.2023 pidetyssä Hyvinvointiteknologia ikääntyvien arjessa- teemapäivässä, kun hanketoimijat keskustelivat Lapin hyvinvointialueen kehittämis- ja innovaatiopalveluiden kehittämispäällikön, Lounaisen palvelualueen teknologiavastaavan ja Lounaisen palvelualueen kotona asumista tukevien palveluiden palvelupäällikön kanssa. Tämä Lapin hyvinvointialueen joukko toi esille hoitajien koulutuksen tarpeet hyvinvointiteknologiaosaamiselle sekä laitteiden ja sovellusten käytölle. He näkivät yhteistyön mahdollisuuden Living Lab Pruntsin jatkohankkeessa, jossa suunnitelmia toteutetaan käytännössä. Teemapäivässä hanketta esiteltiin postereilla ja osallistujat saivat tutustua hankkeen toimiin ja selvitystyöhön posterikävelyn aikana omatoimisesti.

Verkostoyhteistyön kehittäminen huipentui Palvelumuotoilu Palon fasilitoimaan -työpajaan, jossa tarkasteltiin TKI-ekosysteemiä laajemmassa mittakaavassa erilaisten toimintojen ja niiden yhdistelmien kautta. Työpajan yhteenvetona muodostui tutkimusyhteistyön, oppilaitosyhteistyön, yritysyhteistyön ja hankeyhteistyön huomioiva malli oppilaitosten TKI-toiminnasta.

Yhteenveto

Living Lab Pruntsi -hanke saavutti laajan kohdejoukon ja teki toimintaa tutuksi monissa eri tilaisuuksissa ja julkaisuissa. Kemin Pruntsin korttelin kehittämiseen Living Lab Pruntsin kaltainen oppimis- ja kehittämisympäristö nähtiin niin ikääntyneiden, sote-ammattilaisten, ammattiopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ja opettajien, sekä yritysten ja palveluntuottajien näkökulmista kiinnostavana areenana ikääntyneiden kotona asumisen ja hyvinvoinnin tukemiseksi.

Keskusteluissa ja kyselyissä tuli esille se, että lisätietoa tarvitaan hyvinvointiteknologian käytöstä arjessa, jotta ne tulisivat sujuvaksi osaksi elämää. Toki joihinkin arjen toimintoihin, kuten turvallisuuteen sekä muistutukseen ja automaatioon, nähtiin teknologiset apuvälineet jo tuttuina. Arjen avun lisäksi on tarve sosiaalisuuteen ja yhteisen tekemiseen tilanteisiin, joissa ei haluta käyttää teknologiaa, vaan halutaan nauttia yhdessä olosta ulkoilun, kerhojen tai liikunnan parissa. Suunnitteluhanke loi hyvän pohjan Living Lab Pruntsin toteuttamiselle ja pyrimme jatkamaan yhteissuunnittelua. Tavoitteena on löytää hyvä ympäristö ja sopiva yhdistelmä teknologiaa, palveluita ja koordinaattoreita ikääntyneiden arjen ja hyvinvoinnin tukemiseksi.

Kiitokset kaikille, jotka osallistuitte Living Lab Pruntsi -hankkeeseen! Erityiskiitos rahoittajalle Lapin liitolle, joka mahdollisti hankkeen toteutumisen.

Hankkeen ohjausryhmä:
Lapin AMK:
- Hannele Kauppila (Tulevaisuuden terveyspalvelut osaamispäällikkö)
- varajäsen Raimo Pyyny (Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut osaamisryhmän kehittämispäällikkö)

Lappia:
- Johanna Antinoja (koulutuspäällikkö)
- varajäsen Jani Harju (koulutuspäällikkö)

Kemin kaupunki:
- Merja Orre (ikäihmisten palveluasumisen palvelupäällikkö)

Digipolis:
- Teemu Saralampi
- varajäsen Tuula Saarela

Järjestön edustaja:
- Tero Takalo (Kemin vanhusneuvosto)
- varajäsen Marja Wedom

Yritys:
- Pauliina Laine (Osuuskunta Gerbera)
- varajäsen Hannu Alajärvi

Hankkeen asiantuntijaryhmä:
Lapin ammattikorkeakoulu; Anniina Tohmola, Arja Meinilä, Tanja Marjanen-Korkala, Marjo Jussila, Emilia Launne ja Kaisa Tarkiainen.
Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia; Päivi Jauhola, Sami Karvonen, Heikki Alatalo, Eetu Kurvinen, Matti Heikkilä ja Jaakko Välimäki.
Kemin kaupunki; Katja Vahtola ja Marja Kivekäs

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin AMK ei ole ainoastaan oppilaitos vaan TKI-toiminnan ja hankkeiden kautta se mahdollistaa myös työpajatoimintaa ajankohtaisista aiheista pk-yrityksille. Voidaankin sanoa, että Lapin AMK haluaa huolehtia, että paikalliset pk-yritykset pysyvät ajan tasalla käynnissä olevista trendeistä.

Työpajojen avulla saadaan jalkautettua ajankohtaista tietoa erilaisten teknologioiden tarjoamista mahdollisuuksista yritysten toiminnan kehittämiseen. Lapin liiton rahoittamassa 360 LCI Innovaatiotoiminnan kehittäminen -hankkeessa (02/2022 – 08/2023) järjestettiin työpaketti 2 teemojen mukaisia ajankohtaisia työpajoja 3D-tulostuksesta ja skannauksesta sekä muovien kierrätettävyydestä, XR:stä (laajennettu todellisuus) ja automaatiojärjestelmistä. Tässä blogissa kerrotaan lyhyesti työpajoista. Työpajoja olivat vetämässä talon ulkopuolelta hankitut asiantuntijat.

3D-tulostus haltuun

Työpajassa lähdettiin liikkeelle 3D-tulostuksen käyttökohteista ja mahdollisuuksista esimerkkikohtein. Kun mielenkiinto oli saatu heräteltyä 3D-tulostuksen lähes rajattomista käyttökohteista, lähdettiin pureutumaan siihen, miten se itse tulostus tapahtuu eri tulostusmenetelmin.

Kouluttajalla oli mukana useita eri 3D-materiaaleja erilaisiin käyttökohteisiin kuten kuvasta 1 nähdään. Löytyi muun muassa metallista tulostettu suutin, puukuidusta 3D-tulostettu sydänrasia, kuminen polkupyörän kahvatuppi, muovista tulostettu nivel sekä metallinen polvilumpio. Tämä kertoi jo hyvin, mihin kaikkeen 3D-tulostaminen taipuu ja kuinka vain mielikuvitus on rajana.

Kuva 1. Esimerkkimallikappaleita metallista, puusta, kumista ja muovista

Työpajan loppupuolella päästiin työpajassa käytännön tekemiseen. Joulun alla pidetyssä työpajassa tulostettiinkin 3D-poro aiheinen joulukortti, joka näkyy kuvasta 2. Työpajan päätyttyä jokainen siihen osallistuva henkilö osasi käyttää 3D-tulostamiseen liittyviä ohjelmistoja sekä Lapin AMKin Prusan i3 mk3s 3D-tulostimia itsenäisesti.


Kuva 2. Osallistujia ja itse 3D-tulostettu poro

3D-skannaus

Edellisessä työpajassa ilmenneiden pk-yritysten tarpeiden johdosta järjestimme 3D-skannaustyöpajan. 3D-tulostus haltuun -työpajassa osallistuvilla heräsi ajatus, kuinka nopeasti varaosia pystyy 3D-tulostamaan 3D-skannatuista osista.

Työpajassa keskityttiin tällä hetkellä markkinoilla oleviin 3D-skannereihin ja niiden erilaisiin käyttökohteisiin. Työpajan loppupuolella käytiin läpi reverse engineering -työkalujen käyttöä. Reverse engineering 3D -suunnittelussa fyysisestä esineestä luodaan digitaalinen 3D-malli. Tämä mahdollistaa esineen muokkaamisen tietokoneohjelmistoilla. Tällä tavoin voidaan esimerkiksi kopioida esineitä, tehdä parannuksia suunnitteluun tai luoda varaosia.

Työpaja alkoi kahden yleisimmin käytetyn 3D-skannerin läpikäynnillä, jotka olivat strukturoituun valoon perustuvan skanneri ja laserskanneri. Kävimme lävitse mitä etuja laitteilla on keskenään ja mikä on laitteille sopiva käyttökohde. Jokainen osallistuja sai halutessaan kokeilla kuinka työpajan pitäjän tuomat skannerit toimivat, sekä Lapin AMKille hankittua 3D-skanneria (Artec Leo).

Työpajan loppupuolella perehdyttiin reverse engineeringiin. Reverse engineering 3D -skannauksessa ja 3D-tulostamisessa avaa uusia ulottuvuuksia. Materiaalitehokkuus, keveys, kestävyys, kustomoitavuus ja protoamisen nopeus ovat niitä valttikortteja mitä tällaisella kombinaatiolla nykypäivänä saavutetaan. Esimerkiksi Formula 1 -maailmassa 3D-tulostaminen on käytössä juuri keveyden ja kestävyyden ansiosta.

Myöskään lääketiedettä ei unohdettu työpajassa. Esimerkiksi hampaiden paikkauksessa käytetään nykyään 3D-skanneria ja tulostinta; tällä tavoin saavutetaan asiakkaalle nopea ja hyvin istuva paikka. Työpajassa skannasimme yhden osallistujan käden ja suunnittelimme hänelle täysin kustomoidun lastan aiemmin esiteltyjen työkalujen avulla.

Muovien kierrätettävyys 3D-tulostamisen näkökannalta

Muovien kierrätettävyys -työpaja pidettiin puolen päivän mittaisena, koska se oli asiasisällöltään suppeampi. Työpajassa keskityttiin seuraaviin kysymyksiin:

1. Miten toteutetaan nykyisin ja tulevaisuudessa: muovin uusiokäyttö, kiertotalous ja kestävä kehitys 3D-tulostamisen näkökulmasta: tekniset mahdollisuudet ja rajoitteet, esimerkkejä eri teollisuuden aloilta
2. Millaisia innovatiivisia muovinkierrätys- ja kiertotalousratkaisuja 3D-tulostus mahdollistaa?
3. Millaisia liiketoimintamahdollisuuksia muovin uusiokäyttö ja 3D-tulostus tarjoaa Lapin yrityksille?

Työpaja avasikin hyvin osallistujien näkökulmia kun pohdittiin post-it seinäharjoittelun myötä, mitä kierrätetystä muovista voitaisiin tehdä. Ideoita piisasikin. Lopputulemana oli, että se mitä voidaan tehdä neitseellisestä muovista, voidaan tehdä myös kierrätetystä muovista.

Kuva 3 Työpajan ideointia

Virtuaalitodellisuus osana työkulttuuria ja opetusta

Työpajan tarkoituksena oli perehdyttää alueen yritykset XR-tekniikoihin. XR on termi, joka kattaa virtuaalitodellisuuden (VR), lisätyn todellisuuden (AR) sekä yhdistetyn todellisuuden (MR). Näiden teknologioiden potentiaali ei rajoitu vain viihde- ja pelimaailmaan, vaan myös yritykset ovat alkaneet ymmärtää niiden mahdollisuudet liiketoiminnan kehittämisessä.

VR-ympäristöissä työntekijät voivat harjoitella vaarallisia tilanteita, kuten vaikka hätätilanteiden käsittelyä tai vaativia toimintaprosesseja. Myös tutustuminen uuteen työympäristöön käy virtuaalimaailmassa kätevästi, kunhan kyseisestä tilasta on olemassa malli. Hienointa tässä on, että kaikki edellä mainitut asiat voidaan tehdä täysin turvallisessa ympäristössä.

Yritykset, joilla on fyysisiä tuotteita, voivat käyttää AR-teknologiaa esimerkiksi helpottaakseen huoltoa ja korjausta. Kunnossapitäjät voivat käyttää AR-laseja nähdäkseen reaaliaikaisia ohjeita haasteellisten laitteiden korjaamiseksi. Työpajassa käytiin läpi AR, VR ja MR -tekniikat esimerkkien avulla ja kokeiltiin konkreettisesti välineistöä. Tilaisuus antoi hyvän käsityksen siitä, mitä kaikkea vaatii, kun luodaan omia 360/3D aineistoja VR/AR kokemuksia varten.

Virtuaalitodellisuuden pelillisyyden tuominen opetukseen antaa uudenlaisia elämyksiä oppia ja nähdä tilanteita, joihin ei välttämättä edes pääsisi oikeassa elämässä. Opetus voi siis olla tällaisessa maailmassa hyvin innostavaa ja osallistavaa. Lisätty todellisuus on taas parhaimmillaan liikunnallista, yhteisöllistä ja havainnollistavaa. Linkit fyysiseen todellisuuteen on vahvoja. Tästä ehkä tunnetuimpana esimerkkinä voidaan mainita Pokemon Go -peli.

Laitteiston osalta pääsimme tutustumaan muun muassa Microsoftin valmistamiin HoloLens2 AR-laseihin ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Työpajassa hyödynsimme myös ammattikorkeakoululle hankittuja VR- ja AR-laseja. (Oculus Quest2 VR-lasit ja Realwear HMT1 AR-lasit)

Kaupalliset XR-tuotteet ovat vielä usein sellaisia, ettei niiden käyttö sovellu kestävyyden ja käytettävyyden osalta vaativiin olosuhteisiin teollisuudessa ja siksi niiden yleistyminen on vielä varsin hidasta monella alalla. Potentiaali on kyllä havaittu, mutta tuote pitää saada kestämään paremmin käyttäjän päivittäistä työskentelyä raskaammassa teollisuudessa. Kulttuuri on kuitenkin hiljaa kääntymässä siihen, että tällaiset laitteet otetaan jo herkemmin ainakin testaukseen yrityksissä, kunhan investointi ei ole liian raskas.

Automaatiojärjestelmien työpajat

Hankkeessa järjestettiin useampia monipäiväisiä Siemensin ja Valmetin automaatiojärjestelmiin liittyviä työpajoja. Siemensin työpajoissa oli aiheena muun muassa Siemensin järjestelmän perusteita, ohjelmointia ja turvallisuuteen liittyviä asioita. Valmetin työpajoissa aiheena olivat muun muassa perusteet, huolto ja Profinet, kunnonvalvonta sekä automaatiojärjestelmän suunnittelu työkalujen avulla.

Työpajoissa päästiin tekemään aitoja tehtäviä Siemensin ja Valmetin automaatiojärjestelmillä asiantuntijoiden opastuksella ja saatiin uusinta tietoa automaatiojärjestelmien ominaisuuksista ja mahdollisuuksista. Työpajoissa hyödynnettiin Lapin AMKin Kemin Kosmos-talon Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmän uusimpia ympäristöjä (kuva 4) automaatiojärjestelmiin liittyen sekä työpajan järjestäjän omia testauslaitteistoja automaatiojärjestelmiin. Työpajoissa saatiin ajankohtaista tietoa automaatiojärjestelmistä.

Kuva 4. Prosessiautomaation ympäristö.

Yhteenveto

Työpajatoiminta on erinomainen tapa saada ihmiset jälleen kokoontumaan paikanpäälle raskaiden koronavuosien jälkeen. Verkostoituminen, laitteiden konkreettinen näpräily ja kokeileminen antaa käyttäjälle paljon enemmän kuin pelkkä diashow.

Työpaja on yksi monista mahdollisuuksista saada ajankohtaista tietoa teknologian tarjoamista mahdollisuuksista. Parhaimmillaan yritys löytää työpajasta keinoja ratkaista jokin ongelma, mutta jo pelkkä uusien ideoiden ja ajatuksien vieminen eteenpäin rikastuttaa kaikkia. Pk-yrittäjien kannattaakin seurata Lapin ammattikorkeakoulun työpajatarjontaa ja tulla rohkeasti mukaan.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin yliopiston koordinoimassa ja Lapin ammattikorkeakoulun yhteistyössä toteuttamassa hankkeessa Digitaitoja Luoville aloille (2022-2023) ilmiö yrittäjyydestä eläkeiässä tuli näkyväksi. Hankkeen koulutuksiin hakeutui ja osallistui kaksi eläkkeelle siirtynyttä sivutoimiyrittäjää. Seuraavaksi tarkastelen yrittäjyyttä eläkeiässä kahden erilaisen tarinan kautta.

Kaksi tarinaa yrittäjyydestä

Maija Kaikkonen on eläkkeellä oleva sosiaalialan ammattilainen, joka uskoo elinikäiseen oppimiseen. Maija on tehnyt työuransa palkkatöissä, mutta ollut sivutoimiyrittäjä jo työn ohella. Sivutoimiyrittäjyys olikin Maijalle luonteva vaihtoehto myös eläkkeelle siirryttäessä. Tällä hetkellä Maija kehittää omaa luovan alan yritystään pikkuhiljaa ja omaa innostustaan seuraten.

Onerva Hemmingillä on taustalla monivaiheinen ura vaatetusalan suunnittelijana, yrittäjänä, hanketyöntekijänä, elokuva-alan puvustuksen työnjohtajana ja käsityöalan opettajana. Onervalla on laaja-alaista kokemusta vaatetusalalta ja maaseudun kehittämisessä. Eläkkeelle jäätyään luonteva jatkumo olikin jatkaa yritystoimintaa sivutoimisena.

“Olen virallisesti eläkkeellä, mutta en ole oikeastaan eläkkeellä.” Onerva

“Tämä on hyvä päivä. Elämä on nyt. Elämä ei ole ohi, kun jää eläkkeelle.” Maija

Kuva 1: Maija ja Onerva Maaseudulta käsin messuilla Tervolassa elokuussa 2023. Kuvaaja Jenny Janhunen

Asenne ratkaisee, mutta tukipalvelut ovat tärkeitä

Onervaa ja Maijaa yhdistää positiivinen asenne ja ajatus elinikäisestä oppimisesta. Molemmat ovat jatkaneet yritystoimintaa eläkkeelle jäätyään ja aikovat jatkaa sitä niin kauan, kun se tuntuu mielekkäältä. Vaikka asenne usein ratkaisee, tärkeitä ovat myös kuntien ja kaupunkien tarjoamat yrityspalvelut kuten Business Rovaniemen tarjoamat asiantuntijapalvelut yrittäjille.

Tällä hetkelle useat erilaiset kehittämistoimet ovat keskittyneet tukemaan työurien jatkumista, mutta ne ovat pääosin keskittyneet tukemaan eläkeikäisten työllistymistä eri alan yrityksiin. Yhä enemmän painoarvoa tulisi tulevaisuudessa antaa eläkeikäisten yrittäjyyden tukipalveluihin ja neuvontaan.

“Yrittäjät voivat hakea erilaisia tukia, joista pitää tietää.” Onerva

“Aluksi kun yrityksen perustin, niin sain yritysneuvontaa. Sain hyvää neuvontaa siitä, mitä tulee ottaa huomioon. Kotikenttäetuna minulla on ollut myös oma poika, joka on yrittäjä. Siitä on ollut valtava apu ja tuki.” Maija

Kuva 2: Maija ja Onerva verkostoitumassa etäyhteydellä 2022. Kuvaaja Maileena Tuokko

Innostus johtaa yrittäjyyteen

Haastateltavat tunnistavat useita eri motivaatiotekijöitä, jotka ovat ajaneet jatkaamaan työn tekoa myös eläkeiässä. Molemmat toteavat, että taloudelliset syyt eivät juurikaan vaikuta päätöksiin vaan enemmänkin aito kiinnostus ja oma hyvinvointi ohjaavat tekemistä. Elämänkokemus, innostus ja hetkessä eläminen korostuvat Maijan ja Onervan puheissa. Luontevasti keskustelu kääntyy luovuuteen ja mielikuvitukseen.

“Tämä on ollut uusi mahdollisuus toteuttaa asioita, joita ei ole ollut mahdollisuus tehdä aktiivisen työuran aikana tai kun lapset ovat olleet pieniä. Kyllä minulla ainakin se luovuus on lähtenyt kukkimaan, kun on enemmän aikaa ja tilaa.” Maija

“Ei se raha motivoi vaan kyllä tekemiseen pitää olla innostus. Ikää kun tulee niin ei sitä jaksakaan niin paljon päivän aikana vaan tulee automaattisesti lyhyempiä päiviä.” Onerva

Yhdessä tekeminen on mielekästä

Keskustelussa nouseekin erityisesti esille verkostoituminen hankkeen sparrausohjelman aikana. Maija ja Onerva ovat sparranneet toisiaan, osallistuneet myyntitapahtumiin ja järjestäneet jopa pop-up myyjäisiä Rovaniemellä. Samassa tilanteessa olevalta saatu tuki on auttanut monessa kohtaa eteenpäin. Sparrausohjelman aikana korostui yhdessä tekeminen ja hyvien käytäntöjen jakaminen.

“On käyty myyjäisissä - meillä on nyt kokemusta. Viime vuonna käytiin useammassa. Kun meitä oli kaksi ihmistä niin toinen hoisi toisen pisteen ja toinen toisen, kun oli tapahtumat samana viikonloppuna.” Onerva

“Kahestaan hoksaa enemmän” Maija

Kuva 3: Martta Tervonen kouluttamassa luovasta kirjoittamisesta Lapin ammattikorkeakoulussa 2022. Kuvaaja Jenny Janhunen

Sivutoimiyrittäjyys tukee eläkeläisen hyvinvointia

Haastateltavat toteavat yhteen ääneen, että yrittäjyys antaa enemmän, kun ottaa ja sitä kautta sillä on hyvinvointia tukevia vaikutuksia. Yrittäjyys antaa mahdollisuuden toteuttaa itseään ja tarjoaa mahdollisuuden uuden oppimiseen. Aikaa on enemmän eläkkeellä ja kaikki eletty elämä näkyy tuotteissa ja palveluissa, mikä tekee työstä mielekästä ja merkityksellistä.

Yrittäjyyttä voidaan tarkastella siitä näkökulmasta, että se tuo hyvinvointia ja ilo elämään sekä mielekästä tekemistä. Sekä Maijasta että Onervasta on tärkeää, että ympärillä on hyviä tyyppejä ja niitä on onneksi löytynyt useita myös sparrausohjelman aikana.

“Monesti puhutaan, että eläkkeelle jäätyään jää helposti tyhjän päälle. Sivutoimiyrittäjyys toimii hyvänä siltana, joka kannattelee työuran ja eläkkeen välillä”. Maija

Katseet tulevaisuuteen

Joulusesonki ja erilaiset myyntitapahtumat lähestyvät, ja se tarkoittaa haastateltaville kiirettä tuotteiden parissa. Tulevana syksynä on tiedossa 3–4 eri myyntitapahtumaa, joihin Maija ja Onerva aikovat osallistua. Stressiä tai kiirettä ei kuitenkaan ole aistittavissa, vaan tuotteita tehdään omalla rytmillä ja inspiraation iskiessä.

Onerva ja Maija lähettävät muille samassa tilanteessa oleville rohkeutta viedä omia ideoita eteenpäin esimerkiksi yrittäjyyden kautta. Yrittäjyyttä ja palkkatyötä tai eläkettä voi tänä päivänä yhdistää luontevasti esimerkiksi kevytyrittäjänä.

“Jos haluat tehdä jotain omaa juttua, yrittäjyys voisi olla se mahdollisuus.” Maija

Käsitykset työurasta murroksessa

Suuret demografiset muutokset, väestön ikääntyessä, ovat globaali ilmiö, joka vaikuttaa suuresti työelämään myös Suomessa. Suomi on tilastojen mukaan Euroopan nopeimmin ikääntyvä maa. (Hiltunen 2021). Vuonna 2022 Suomessa oli vanhuuseläkkeellä hieman yli 1,4 miljoonaa henkilöä (Tilastotietokanta 2023). Kehityksen ennustetaan olevan samansuuntaista myös tulevaisuudessa ja ihmisiä poistuu työmarkkinoilta lähivuosina huomattavasti enemmän kuin uusia työntekijöitä ja yrittäjiä aloittaa työelämän. (Hiltunen 2021).

Sivutoimiyrittäjyys nähdään yli 50-vuotiaiden ja jo eläkkeelle siirtyneiden osalta varteenotettavana vaihtoehtona yhä enenevissä määrin (Eläkeliitto 2022). Tähän vaikuttaa myös se, että eläkkeellä jäädään usein hyväkuntoisina. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna työurien jatkumisella on suuri merkitys, tapahtui se sitten palkkatöissä tai yrittäjänä (Viljamaa, Joensuu-Salo, Kangas & Katajavirta 2022.)

Tutkimus osoitti, että yli 50-vuotiaiden elämänlaatu parani yrittäjyyteen siirryttäessä. Elementit kuten kontrollin tunne, itsenäisyys, itsensä toteuttaminen ja mielihyvä lisääntyivät yrittäjyyden myötä, mikä vaikutti kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun myönteisesti.

Huomionarvoista on, että tulokset olivat tämän suuntaisia, vaikka suurimmassa osassa tapauksissa tulot laskivat. Voidaan siis päätellä, että taloudelliset syyt eivät ole aina tai useinkaan pääsyy yrittäjyyteen. (Kautonen, Kibler & Minnit 2017.) Yrittäjyys eläkeiässä voi olla houkutteleva vaihtoehto myös siksi, että omat verkostot ja osaaminen ovat karttuneet työuran aikana, jolloin yrittäjäksi siirtyminen nähdään luontevana jatkumona - siltana eläkkeelle.

Työurat moninaistuvat ja saavat uusia muotoja jatkuvasti. Tukea sivutoimiseen yrittäjyyteen tulisi kuitenkin olla saatavilla, koska sen vaikutukset näkyvät yhteiskuntaan työurien jatkumisena sekä yksilöön ylläpitäen aktiivisuutta ja osallisuutta.

Kehittämishankkeesta tukea eläkeikäisten yrittäjyyspolulle

Loppuvuodesta 2023 alkava kehittämishanke tukee eläkkeellä olevien, yrittäjäksi aikovien tai jo yrittäjänä toimivien yli 55-vuotiaiden verkostoitumista, osaamisen kehittymistä ja tietojen päivittämistä eri teemoihin liittyen.

Osallistujat tulevat saamaan esimerkiksi tietoa yrittäjyyteen, työelämätaitoihin ja hyvinvointiin, digitaitoihin ja myyntiosaamiseen liittyen samalla suorittaen omiin tavoitteisiin kohdennettua kehittämistehtävää. Osallistujat saavat myös vertaistukea erilaisten opintopiirien avulla. Ensimmäinen toteutus alkaa alkuvuodesta 2024. Hankkeen toteuttaa Lapin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelut. Lisätietoja Anna Vanhala (etunimi.sukunimi(a)ulapland.fi).

Lähteet

Hiltunen, K. 2021. Eläkeläisten työllistäminen ja pk-yritykset. Viitattu 9.8.2023 Eläkeliitto_Yrityskyselyn_raportti_2021_4_0.pdf (elakeliitto.fi)

Hemminki, Onerva. Haastattelu 23.8.2023.

Kautonen, Teemu & Kibler, Ewald & Minniti, Maria. (2017). Late-career entrepreneurship, income and quality of life. Journal of Business Venturing. 32. 10.1016/j.jbusvent.2017.02.005

Kaikkonen, Maija. Haastattelu 23.8.2023.

Tilastotietokanta. 2023. Työ- ja kansaneläkkeensaajat. Viitattu 21.8.2023 https://tilastot.etk.fi/pxweb/fi/ETK

Viljamaa, A., Joensuu-Salo, S., Kangas, E. & Katajavirta, M. 2022. Lisätienestiä ja intohimoa: suomalaisen sivutoimiyrittäjyyden moninainen kuva. Viitattu 10.8.2023

https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060643475

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Vuosina 2021-2023 toteutettiin ESR-rahoitteisessa Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä hankkeessa laajalla skaalalla taide- ja kulttuurilähtöistä toimintaa Oulun, Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa. Toiminta järjestettiin julkisen ja kolmannen sektorin mielenterveystyössä osana osallistujien muuta arkikuntoutusta.

Taidelähtöinen työskentely suunniteltiin toimintakyvyltään eritasoisten mielenterveyskuntoutujien sekä kuntoutujayhteisöjen tarpeiden ja toiveiden mukaan. Taidelähtöisen työskentelyn lähtökohtana oli kunnioittaa jokaisen yksilön omia tavoitteita ja keskittyä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten mahdollisuuksien ja osallisuuden vahvistamiseen.

Yhteisin askelin luotu taidelähtöinen toimintamalli

Taidelähtöinen työskentely tarkoittaa toimintaa, jossa yksilön terveyttä ja hyvinvointia pyritään lisäämään muun toiminnan ohella taiteen ja kulttuurin keinoin. Taiteen avulla haetaan uusia näkökulmia vaikeasti lähestyttäviin ilmiöihin ja asioihin. (Känkäinen 2013, 75.)

Kuvaamme tässä kirjoituksessa Meän talon yhteisötaidetyöskentelyn kokonaisuuden ja tarkastelemme sitä Huhtinen-Hilden & Isolan (2019) ja hankkeessa kehittämämme taiteen ja kulttuurin toimintamallin (kuvio 1) näkökulmasta (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023). Tutkimuksellinen kehittämistoiminta toteutettiin kolmikantaisesti yhteistyössä kuntoutujien, taiteilijoiden sekä mielenterveystyön ja sosiaalisen kuntoutuksen ammattilaisten kanssa.

Me

Hankkeessa toteutettiin yhteensä yli 150 erillistä taidelähtöistä tuokiota, joista osa Tornion Asuntopalvelusäätiö sr:n Meän Talolla. Kuvataiteilija ja luovan alan yrittäjä Johanna Ponkala perusti luovan valokuvauksen ryhmän kevättalvella 2023.

Taidelähtöinen työskentely toteutettiin osin lähiluonnossa Torniojokisuistossa sekä Tornion keskustan kaupunkiluontoympäristöissä. Näin työskentelyyn oli mahdollista sisällyttää osallisten omaa arkiympäristöä, joissa koettua yhteistä arkea ja sen merkitystä sekä niihin liittyvät muistoja oli helppo jakaa. Työskentelyssä tarkasteltiin lähiympäristöjä taiteen ja estetiikan silmin. Yhteisötaidetyöskentelyn tuloksena syntyi leikekirja, josta tehtiin sekä sähköinen että fyysinen versio.

Meän talon yhteisötaidetyöskentely koostui kuuden erillisen tapaamisen sarjasta. Huhtinen-Hilden & Isolan (2019) ovat tarkastelleet luovan ryhmätoiminnan rakennetta (kuvio 1) viisivaiheisena kronologisesti etenevänä prosessina. Vaiheet voivat olla osin päällekkäisiä ja limittäin.




Kuvio 1. Luovan ryhmätoiminnan malli (Huhtinen-Hilden & Isola 2019)

Virittäytyminen

Luova ryhmätoiminta käynnistyy virittäytymällä. Meän talon ja Ponkalan työpajassa virittäytyminen aloitettiin osallistujien esittäytymisellä ja esittelyllä työpajassa käytettäviin välineisiin ja materiaaleihin (kuva 1). Virittäytymisen ajatuksena on valmistella ryhmää tulevaan vuorovaikutukseen ja synnyttää työskentelylle hyväksyvä ja turvallinen ilmapiiri (Huhtinen-Hilden 2019).

Taiteilija toimi esittäytymisessä vetäjänä. Virittäytymistä jatkettiin pohtien kukin itselleen mieluista motivoivaa runoa tai mietelausetta. Valitun runon tai mietelauseen ajatuksena oli toimia myös etäännyttäjänä ja tuoda esiin ryhmän yhteistä voimavaraistamiseen ja hyvinvointiin liittyvää fokusta.

Aloitusvaiheessa on tärkeä asettua yhteisen tekemisen äärelle, jutella ja kuunnella. Läsnäolo ja keskittyminen tilanteeseen synnyttää keskustelua, joka vei toimintaa eteenpäin. (Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 102.) Osallistujat tunsivat toisensa osittain entuudestaan. He saapuivat ryhmään pääosin Meän talon ohjaajien vinkkaamina. Virittäytymisen yhteydessä Meän talon ryhmä toi esiin työskentelyyn liittyvää jännitystä ja hämmennystä (ks. Huhtinen-Hilden 2019), josta keskusteltiin rohkaisevasti ja positiiviseen sävyyn kannustaen luovaan työskentelyyn.



Kuva 1. Leikekirjan välineitä ja materiaaleja (kuvaaja: Johanna Ponkala)

Etäännyttäminen ja työstäminen

Meän talo sijaitsee Tornion kaupungin keskustassa, Tornionjoen pohjoispuolella. (kuva 3). Ensimmäinen kuvausretki suunnattiin Tornionjoen rannalle ja Pikisaaren alueelle. Osallistujat ohjeistettiin pohtimaan miten oman runon tai mietelauseen tunnelmaa voisi välittää valokuvin. Tekniikan sijaan tärkeämmäksi päätettiin keskittyä tunnelman välittämiseen kuvien avulla.

Toiminnan sujuvuuden ja onnistuneen kokemuksen varmistamiseksi käytettävät tekniikat on hyvä valita osallistujien toimintakyvyn suhteen sopiviksi. Ne eivät saa olla liian vaativia eivätkö toisaalta liian yksinkertaisiakaan. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023).

Valokuvaten haettiin etäisyyttä ja uutta näkökulmaa mietelauseen teemaan. Etääntyminen luo luovassa toiminnassa osallistujille henkistä tilaa ja väljyyttä, jolloin heille vapautuu resurssia oivaltaa, kuvitella ja tuntea. (Huhtinen-Hilden & Isola 2019, sivu.)

Kuvia katsottiin retken aikana luonnonhelmassa sekä työtiloissa Meän talolla sekä itse kuvauskerralla että jälkikäteen. Tarkoitus oli, että valokuva ja mietelause muodostaisivat yhteisen kokonaisuuden, joissa valokuva tukee mietelauseen sanomaa ja toisin päin.


Kuva 2. Tornion Pikisaari (kuva: Johanna Ponkala)

Sanoittaminen

Luovan ryhmätoiminnan kolmas vaihe on sanoittaminen. Sen syvyys ja laajuus on osin riippuvainen edellisen vaiheen monipuolisesta ja vuorovaikutteisesta työskentelystä: mitä paremmin ihminen tavoittaa kokemuksensa ja sen merkityksistä, sitä helpompi se on jakaa ja myös sanoittaa. (Huhtinen-Hilde & Isola 2019, 2).

Leikekirjan kokoaminen aloitettiin tarkastelemalla henkilökohtaisesti kuvia, runoja sekä mietelauseita yhdessä. Työskentely johdatteli kuin huomaamatta osallistujat keskustelemaan leikekirjan sivuistaan ja elämästään ylipäänsä. Osallistujat jakoivat omia kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tunteitaan kuvien sekä runojen ja mietelauseiden myötä. Pohdintojen syvällisyys riippuu ryhmän valmiuksista sekä siitä, kuinka turvalliseksi oman tilanteen jakaminen ryhmässä koetaan.

Taiteilijan ja ohjaajan yhteistyöskentelyssä työpajalle saatiin luotua turvallinen ilmapiiri, hyväksyvän toisia kuuntelevan jutustelun myötä. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023). Osa mukana olijoista kuitenkin viihtyi mieluummin kuuntelijan roolissa, osallistuen harvemmin yhteiseen keskusteluun.

Jakaminen

Jakamisesta voidaan vaiheena erottaa kielelliset ja ei-kielelliset keinot. Taidelähtöinen työskentely tapahtuu aistien varassa, jolloin esimerkiksi ääni, laulu, liike ja visuaaliset kohteet laajemmin ovat erityisessä asemassa. Hiljaisuuden salliminen ja omaan tahtiin etenemisen mahdollisuus on mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta tärkeää. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 103.)

Taidekokemuksen jakaminen vahvistaa ihmisten välistä yhteyttä ja luo siten vertaisuutta. Meän talolla tarkasteltiin yhteisesti omaa leikekirjan sivua, mutta myös yhteistä leikekirjan kokonaisuutta. Jokaisen panos oli tärkeä osa yhteistä teosta ja toi osallistujille yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta.

Palaute ja hyväksyminen

Hyväksytyksi tulemisen ja palautteen antamisen on luovan ryhmätoiminnan neljäntenä ja viidentenä loppuvaihetta. Loppuvaiheessa jaetaan yhteisesti kokemusta sekä työskentelystä että sen aikana heränneistä tunteista ja ajatuksista. Ohjaajan näkökulmasta on tärkeä synnyttää ja pitää yllä ilmapiiriä, jossa myötätunto ja ymmärrys välittyy.

Meän talon osallistujat toivat esiin voimaantumistaan sekä itsensä että muiden elämäntilanteiden hyväksymistä. Työskentely herätti uteliaisuutta ja halun oppia uutta. Näin, vähitellen taidelähtöinen työskentely vahvisti tunnetta hyväksytyksi tulemisesta sekä loi uskoa itseen, omaan toimintaan ja tulevaisuuteen. (ks. Huhtinen-Hilden & Isola 2019.)




Kuvio 1. Taiteen ja kulttuurin toimintamalli.

Lopuksi

Henki ja elämä -hankkeen kehittämistyössä (kuvio 2) esiin nousi hyvän taidelähtöisen toteutuksen vaatima toimijoiden välinen yhteistyö ja -suunnittelu. Asiantuntijuuksien tunnustaminen sekä osaamisen jakaminen kuntoutujia osallistaen varmisti onnistuneen toteutuksen.

Kuntoutujien näkökulmasta mahdollisuus työskennellä omaan tahtiin ja saatu kannustava palaute toi rohkeutta ja hyvää mieltä työskennellä. Osallistujat huomioiva vaiheittainen ja rauhallinen työskentely edesauttoi myös Meän talon yhteisötaideteoksen loppuun saattamista. Teos on yhteisesti jaettu ja luettavissa osoitteessa Luovan valokuvauksen työpajan leikekirja by Lapin AMK - Issuu

Hanketoimijat

Lapin ammattikorkeakoulu on päätoteuttajana ESR-rahoitteisessa Henki ja elämä – luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa. Tornion Asuntopalvelusäätiö sr oli yksi hankekumppaneista. Hankkeen kohderyhmänä oli työelämän ulkopuolella olevat työikäiset mielenterveyskuntoutujat.

Hanke toteutettiin 1.1.2021-30.6.2023 välisenä aikana Kemi-Tornion, Rovaniemen ja Oulun seutukunnissa. Hanke toimi kiinteässä yhteistyössä seutukuntien kolmannen sektorin yhdistysten sekä talli-, maatila- ja luontopalveluyrittäjien sekä soveltavan taiteen osaajien kanssa.

Lähteet:

Huhtinen-Hildén L. & Isola, A-M. 2019. Luova ryhmätoiminta lisää hyvinvointia. Tutkimuksesta tiiviisti 13, Huhtikuu 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Viitattu 14.6.2023. https://www.julkari.fi/handle/10024/137914

Känkäinen, P. 2013. Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa – kohti tilaa ja kokemuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tutkimus 109. Viitattu 14.6.2023. https://www.julkari.fi/handle/10024/104494

Viinonen, S., Rasa, M. & Viinamäki. 2023. Henki ja elämä – luonto toipumisen lähteenä. Lapin Ammattikorkeakoulun julkaisuja. https://pohjoisentekijat.fi/2023/06/06/henki-ja-elama-luonto-toipumisen-lahteena/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Koronan aiheuttama yhteisöllisyyden heikkenemisen luoma yksinäisyys ja vertaistuen puute ovat aiheuttaneet huolta korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista. Opiskelijoiden yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin tukeminen tapahtumatoiminnalla sekä vahvuusperustaisella ohjauksella -hankkeessa kehitetään ja pilotoidaan opiskelijoiden ohjausta vahvuusperustaista ohjausta hyödyntäen sekä järjestetään erilaisia tapahtumatoimintoja yhteisöllisyyden ja ryhmäytymisen tueksi. Hankkeessa kiinnitetään huomiota erityisesti opiskelijoiden yhteisöllisyyteen korkeakoulussa ja alkuvaiheen ohjaukseen.

Hanke 1.1.2022-30.6.2023 on saanut OKM:n erityisavustuksen ja toimijoina ovat Lapin ammattikorkeakoulu, Lapin yliopisto, Lapin AMKin opiskelijakunta Rotko ja Lapin Yliopiston Ylioppilaskunta (LYY).

Olemme olleet hankkeessa mukana opinto-ohjaajien roolissa ja soveltaneet vahvuusperustaisen ohjauksen menetelmiä opiskelijoiden ohjauksissa. Vahvuusperustaiseen ohjaukseen liittyviä materiaaleja sovelletaan aloittavien opiskelijoiden yksilö- ja pienryhmäohjauksissa, suuntautumis- sekä uravaihtoehtoja tukevien opintojen valinnoissa sekä niiden opiskelijoiden ohjauksessa, joiden opinnot ovat viivästyneet koronapandemian aikana.

Vahvuusperustainen yksilöohjaus

Vahvuusperustaisen yksilöohjauksen tavoitteena on tukea itseohjautuvuuden ja -johtamisen tai elämänhallintataitojen ja - valmiuksien kehittymistä sekä vahvistaa myönteistä käsitystä itsestä opiskelijana ja korkeakouluyhteisön jäsenenä. Omien vahvuuksien tunnistamisella, sanoittamisella ja hyödyntämismahdollisuuksien esille tuomisella on tavoitteena tukea opiskelijoiden hyvinvointia ja minäpystyvyyttä.

Opintojen alussa opiskelija pohtii omia vahvuuksiaan (tietoja, taitoja, asenteita ja luonteenvahvuuksia). Lisäksi hän on voinut halutessaan täydentää näkemyksiään omista vahvuuksistaan esimerkiksi vahvuustestillä. Opiskelija kirjaa opiskelijajärjestelmään tiedoksi lyhyesti muun muassa oman koulutus- ja työtaustansa, harrastuksena, ura-, suuntautumis- ja valmistumissuunnitelmansa sekä seitsemän tärkeintä vahvuuttaan.

Tieto- ja viestintätekniikan aloittaville opiskelijoille on tarjottu mahdollisuus tulokeskusteluun opinto-ohjaajan kanssa, jossa opiskelija pohtii omien vahvuuksien hyödyntämistä opinnoissaan. Tulokeskustelussa on pohdittu yhdessä, miten opiskelijan vahvuudet tukevat hänen urasuunnitelmiaan ja onko jotain vahvuuksia hyvä vahvistaa opintojen aikana. Opiskelijat ovat kokeneet tulokeskustelun motivoivaksi, antavan itseluottamusta opinnoista selviytymiseen sekä selkeyttävän uravalintaa.

Valmistumisvaiheessa opiskelija käy opinto-ohjaajan kanssa valmistumiskeskustelun, jossa käydään läpi työllistymistilannetta, pohditaan tulevaisuuden urasuunnitelmaa sekä jatko-opiskelua. Valmistumiskeskustelussa pohditaan myös vahvuuksien merkitystä urasuunnitelmiin ja jatko-opiskeluun. Opiskelijat kokevat, että vahvuuksien sanottaminen ja niistä keskustelu on hyödyllistä. He saavat niistä rohkaisua ja itseluottamusta tulevaisuuteen.

Vuoden 2023 alkupuolella on saatu käyttöön opintotietojärjestelmä Peppiin erillinen ohjaajan työpöytä. Ohjaajan työpöytä on helpottanut opinto-ohjaajan tiedonsaantia alkuvaiheen opinnoissa viivästyneistä opiskelijoista. Opinto-ohjaajat ovat olleet yhteydessä opiskelijoihin joko sähköpostitse tai puhelimitse. Ohjauksessa on keskitytty vahvuusperustaisia ohjaustyökaluja käyttämällä itseohjautuvuuden tukemiseen, kuten opiskelijan kannustamiseen, motivoimiseen ja tavoitteiden asettamiseen opintojen etenemisen suhteen.

Vahvuusperustainen ryhmäohjaus

Vahvuusperustaisessa ryhmäohjauksessa kiinnitetään erityistä huomioita korkeakouluyhteisöön kiinnittymiseen ja yhteisöllisyyteen. Osalla opiskelijoista on omiin mahdollisuuksiin, opiskelussa menestymiseen, työmarkkinoilla selviytymiseen ja tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta. Omien vahvuuksien tunnistamisella, sanoittamisella ja hyödyntämismahdollisuuksien esille tuomisella on tavoitteena tukea opiskelijoiden hyvinvointia ja minäpystyvyyttä.

Vahvuuksien tunnistaminen on yksi työkalu itsetuntemukseen. Sen myötä opiskelukyky parantuu ja luottamus tulevaisuuteen kasvaa. Vahvuudet ovat voimavaroja, joita voidaan hyödyntää opinnoissa, tulevaisuuden rakentamisessa ja työelämän jatkuvassa muutoksessa.

Opintojen alkuvaiheessa pienryhmässä tapahtuvassa ohjauksessa tavoitteena on, että opiskelija kiinnittyy oman alansa opiskeluun, opiskeluyhteisöönsä ja saa apua oman henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatimisessa. Hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllisyyttä tuettiin opintojen alkuvaiheessa esimerkiksi erilaisilla ryhmäytymiseen liittyvillä harjoituksilla.

Aloittavasta opiskelijaryhmästä opiskelijat jaettiin noin seitsemän hengen pienryhmiin, jossa he voivat tehdä esimerkiksi erilaisia opiskeluun liittyviä tehtäviä yhdessä ja tutustua toisiinsa paremmin. Keskeistä tässä toimintamallissa on myös se, että opiskelijat saisivat omasta pienryhmästään vertaistukea koko opiskelun aikana. Henkilökohtaisen ohjauksen lisäksi hoitotyön koulutuksessa opinto-ohjaaja käy ohjauskeskusteluja jokaisen pienryhmän kanssa.

Pienryhmät toimivat aluksi ensimmäisen lukukauden aikana, mutta palautteiden perusteella pienryhmätyöskentelyä päädyttiin jatkamaan koko opintojen ajan. Hoitotyön opinto-ohjaajat käyvät vuosittain jokaisen pienryhmän kanssa yhteisen ohjauskeskustelun, jossa hyödynnetään vahvuusperustaista ohjausta ja siihen liittyviä erilaisia materiaaleja esimerkiksi vahvuuskortteja.

Korkeakouluopiskelijoiden yhteisöllisyyden tukemista pilotoitiin aloittavien liikunnanohjaajaopiskelijoiden pyörävaelluksella Miekojärven Orhinselälle. Ennen lähtöä opiskelijat pohtivat vahvuuksiaan pienryhmissä ja valitsivat ryhmälleen yhteisiä vahvuuksia kuvaamaan nimen, kuten Ilo ja Sisu. Harjoitus toi ryhmään yhteenkuuluvuutta pitkän pyörämatkan ajalle.

Orhinselällä yövyttiin kaksi yötä telttamajoituksessa ja päivän ohjelmaan kuului luontoliikuntaan liittyvien tehtävien lisäksi salaisen ystävän vahvuuksien tarkkailua ja kannustavan kirjeen kirjoittamista ystävälle. Opiskelijat oppivat tunnistamaan toisten vahvuuksia ja saivat kuulla millaisia vahvuuksia muut heissä näkevät.

Vahvuusperustainen uraohjaus

Tulevaisuuden työelämässä hyvin pärjätäkseen on osattava tunnistaa vahvuutensa ja työelämätaitonsa sekä kyettävä hyödyntämään niitä omassa urasuunnittelussaan. Oppimiskyky, itsensä johtamisen taito, sopeutumiskyky sekä sosiaaliset taidot ovat usein vaatimuksena työelämän muutoksessa. Vahvuusperustaisella tulevaisuusohjauksella pyritään edistämään korkeakouluopiskelijoiden vahvuusajattelua sekä vahvuuksien hyödyntämistä tulevaisuuden työelämässä.

Vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen auttavat opiskelijaa koulutukseen ja uravalintoihin liittyvissä päätöksissä. Ammatillisen identiteetin kehittymistä, urasuunnittelutaitoja, positiivista tulevaisuuskuvaa voidaan tukea vahvuuksien tunnistamisen avulla. Vahvuusperustaisella lähestymistavalla pyritään auttamaan opiskelijaa ymmärtämään vahvuuksien vaikutus hyvinvointiin ja haasteiden kohtaamiseen.

Sähkötekniikassa pilotointiin opiskelijoiden profiloivien opintojen valintaa vahvuusperustaisella ryhmäohjauksella, jossa tavoitteena on opinto- ja työuraan liittyvien vahvuuksien ja taitojen tunnistaminen, kehittäminen ja hyödyntäminen.

Ryhmäohjaustilanteessa hyödynnetään myös vertaisohjausta, jolla pyritään tukemaan opiskelijoiden minäpystyvyyttä sekä omien ja opiskelijakavereiden vahvuuksien tunnistamista. Opiskelijat kartoittavat omia vahvuuksiaan vahvuustestillä sekä vahvuuskorttien avulla ja pohtivat myös omia työelämätaitojaan.

Pienryhmässä pohditaan yhdessä ajankohtaisten työpaikkailmoitusten kautta, mitä vahvuuksia ja työelämätaitoja niissä tarvitaan ja kenelle pienryhmästä kyseinen työpaikka sopisi parhaiten ja kuka kokee, ettei työpaikka sovi hänelle ollenkaan. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan omiin vahvuuksiin ja työelämätaitoihin soveltuva uranäkymä ja tekemään siihen johtava profiloivien opintojen valinta.

Liiketalouden opiskelijoilla ovat monipuoliset uramahdollisuudet erilaisissa tehtävissä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, joten heitä tuetaan opintojen aikana eri tavoin löytämään oma urapolkunsa ja sitä tukevat opinnot. Opintojen alkuvaiheen uraohjaustyöpajassa opiskelijat jakaantuivat ryhmiin itseä kiinnostavan uravaihtoehdon mukaan. Ryhmissä he keskustelivat ryhmänsä uravaihtoehdosta sekä pohtivat siihen liittyvien työtehtävien vaatimia vahvuuksia. He käyttivät keskustelujen tukena vahvuustaulukkoa ja vahvuuskortteja.

Työpaja koettiin hyvänä, koska pienryhmissä oli jo alalla työskenteleviä, joten opiskelijat saivat näkemyksiä myös eri uravaihtoehtojen työtehtävistä. Lisäksi vahvuustyöskentely sai liiketalouden opiskelijat pohtimaan, mitä vahvuuksia kunkin omalla unelmatyöurallaan tarvitaan ja mitä vahvuuksia on hyvä vielä kehittää opintojen aikana. 

Tavoitteena hyvinvoiva ja vahvuutensa tunteva opiskelija

Hankkeen myötä ohjauksessa huomioidaan paremmin opiskelijoiden laaja-alaisen hyvinvoinnin tukeminen. Huhtikuussa 2022 opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteisessä hyvinvointi tapahtumassa rakennettiin yhteinen vahvuuspuu (Kuva 1.).

Vahvuusperustaisten työkalujen ja menetelmien käyttö opinto-ohjauksessa vahvistaa opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja elämänhallinnan taitoja.


Kuva 1. Lapin ammattikorkeakouluyhteisön vahvuuspuu

Lapin ammattikorkeakoulun yhteisen ohjausmallin kehittäminen on näkynyt jo valmistumisvaiheen valtakunnallisen opiskelijapalautekyselyn tuloksissa. Valmistumiskyselyssä opiskelijat antoivat hyvän palautteen opintojen suunnittelua ja ohjausta koskevassa osiossa. Lapin ammattikorkeakoulu oli tässä osiossa ensimmäisellä sijalla vuoden 2022 ammattikorkeakoulujen vertailussa.

Periaatteena korkeakoulussamme on, että kaikki ohjaavat opiskelijoita omassa työtehtävässään. Hankkeen aikana on perehdytetty ammattikorkeakoulumme opinto-ohjaajia ja muita ohjauksen toimijoita vahvuusperustaiseen ohjaukseen. Syksyllä 2022 avointen ovien päivässä jaoimme tietoa vahvuusperustaisesta ohjauksesta ja työkaluista muiden Lapissa toimivien koulutusasteiden opinto-ohjaajille ja muille ohjauksen parissa työskenteleville.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Green Care -toimintojen vaikutuksia ihmiseen on tutkittu pitkään ja niiden positiiviset vaikutukset ovat kiistattomia. Virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä Green Care -mielessä on vielä tuoreehko tapaus, johtuen jo ihan päätelaitteiden kehityskaaresta.

Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Active Arctic -hankkeessa toteutettiin Metsänkävijä VR-sovellus, jossa toteutettiin kaksi rauhoittavaa luonto ympäristöä: metsä- ja järvimaisema. Tarkoituksena käyttäjän näkökulmasta oli rauhoittavan vaikutuksen aikaansaanti mutta myös mielenkiinnon herääminen luonnon ääniä ja eläimiä ympäristöihin lisäten. Tällä tavalla käyttäjän immersiota pyrittiin lisäämään ja mielenkiinnon säilyvyyttä ympäristöön pidentämään. Myöhemmin toteutettiin myös pelillinen ratkaisu metsämaisemaan, jossa käyttäjä voi poimia maasta sieniä aikaa vastaan ämpäriin.

Sovelluksen testaus ja kohderyhmät

Sovellusta testattiin hankkeen aikana eri kohderyhmien kanssa, joihin kuului muun muassa ikäihmisiä, terveydenhuollon ammattilaisia, muistisairaita, vammautuneita ja alakouluikäisiä. Eri kohderyhmä testauksesta kerättyjen huomioiden ja palautteen kautta pyrittiin parantamaan sovelluksia palvelemaan kohdeyleisöä paremmin.

Sovelluksen hyöty ymmärrettiin useamman kohderyhmän kanssa. Ihmiset, jotka eivät enää pääse luontoon taikka se on haasteellista terveyden tilan vuoksi, olivat ilmeisen innoissaan mahdollisuudesta nähdä luontoa sisätiloissa. Muistisairaiden osalta henkilöstöltä taas saatiin palautetta, että tällainen halutaan käyttöön ja todettiin sen tarjoavan jatkokehitysmahdollisuuksia muun muassa eri objektien tunnistuksia sovellukseen lisäämällä.

Motoriseen kuntoutukseen sienten poimintaa pidettiin soveliaana ja keskusteltiin myös, miten motoriikan harjoitteita voisi pelillistää motivointi mielessä. Nuorten parissa testauksessa ilmeni, että sitä voisi käyttää eri asioiden opettamiseen luontoon liittyen mutta myös rauhoittavana ympäristönä. Keskittymishäiriöiset voisivat olla ryhmä, johon tätä kannattaisi tarjota ja tehdä lisätutkimusta.

Virtuaalitodellisuus sovellusten hyödyntäminen terveydenhoidossa

Virtuaalitodellisuutta tai muita immersiivisiä ratkaisuita, kuten Cave-ympäristöt, on hyödynnetty ainakin toista kymmentä vuotta eri terveydenhuollon ratkaisuissa. Niiden saaminen lääkinnällisiksi laitteiksi on toki pitkä tie mutta erilaisia hyvinvointia lisääviä ratkaisuita voi tarjota ilman tämän statuksen vaatimusta.

VR Green Care -ratkaisuiden on todettu auttavan muun muassa mielenterveyden hoidossa vähentäen ahdistusta ja masennusta, terveydenhoidossa stressin lievittäjänä, kipulääkkeiden määrän vähentämisessä, kroonisen kivun lievittäjänä, sosiaalisessa hyvinvoinnissa monikäyttäjä VR-ympäristöissä ja palliatiivisessa hoidossa vieden ajatuksia muualle elämän loppuvaiheesta.

Sillä on myös todettu olevan samantapaisia immuunisysteemin parantumisen vaikutuksia, kuin oikealla luontokokemuksella mutta hyvin todennäköisesti vain stressin lievenemisen seurauksena. Toki VR-sovellusten käytössä on myös haasteensa, kuten ”cybersickness” ja ennakkoluulot laitteiden käyttöä kohtaan (White et al., 2018).
Suomen akatemian rahoittama Unite Flagship kokonaisuus

Active Arctic -hankkeen aikana tutkin edellä mainittuja aihealueita ja niiden soveltamista Suomessa. Törmäsin Tampereen yliopiston Unite flagship -hankkeeseen, jonka on rahoittanut Suomen Akatemia. Hankkeen verkostoon kuuluu metsätieteiden, paikkatiedon, sensorikehittäjät ja pelillistämisen huippuosaajat sekä näiden hyödyntäjiä. Pelillisten ympäristöjen osalta tutkitaan luonnon, ihmisen ja koneiden vuorovaikutuksen muotoja (uniteflagship.fi, 2023).

Vierailin heillä elokuun puolessa välissä verkostoitumistarkoituksessa mutta erityisesti halusin saada selville, miten heidän virtuaalisia luontoympäristöjä hyödynnetään asiakastyössä, käytetäänkö tiettyjä ohjausmetodeja, minkälaista tutkimusta ja kehitystyötä tehdään ja pyritäänkö ratkaisuita kaupallistamaan ja miten. Heillä on tehty myös mielenkiintoista kirjallisuustutkimusta virtuaalisten luontoympäristöjen hyvinvointi hyödyistä, jossa viitataan muun muassa seuraaviin teorioihin;

• luontoyhteys,
• luonnon tarkkailun palauttava vaikutus,
• stressin väheneminen luontoympäristöissä
• biofilia (ihmisen evolutionaarisen luontoyhteyden teoria)
• Mindfulness
• Shinrin-yoku (japanilaiset metsäkylvyt). Tällä viitataan elämiseen hetkessä ilman selkeää päämäärätietoisuutta
• ja Kama Muta, joka teorioi yhteenkuulumisen tunnetta luonnon ja maailman kanssa (Velvet et al., 2023).

Keräsin vierailuun myös taustatietoja osallistumaani Green Care -kurssin raporttia varten. Opintojen katsoin palvelevan myös ymmärryksen lisäämistä VR-metsäympäristöjen hyvinvointi vaikutuksista ja kohderyhmän paremmasta osallistamisesta sovellusta käytettäessä. Täten myös työ palvelee VR Metsänkävijän jatkokehitystä ja siihen liittyvää tutkimusta ja tällaisten tuotteiden tuotteistamista.

Unite Flagship -verkosto ja kehitysympäristöt

Unite flagship on verkosto, jossa eri toimijat tuottavat hankkeen tutkimus- ja kehittämisaihioihin sisältöä. Yhtenä tutkimuksen kohteena on pelillisten ja virtuaalisten ratkaisuiden restoratiiviset vaikutukset.

Tampereen yliopiston Civit-laboratorio kehittää immersiivisiä visuaalisia sovelluksia ja tutkimuskenttää niiden ympärille. Heillä on myös uraauurtavaa teknologiaa tähän liittyen katsottaessa sitten kansallista taikka kansainvälistä tasoa. Yrityspalveluihin kuuluu tutkimusprojekteja, välinevuokrausta ja Proof-of-Concept -palvelut.

Mielenkiintoisimpia laitteistoista heillä oli Volymetric Capture-studio ja Omnideck-liikealusta. Studiolla voidaan tallentaa 3D-formaatissa ihminen virtuaalisesti. Tämä sisältää myös liikkeen ja äänen nauhoituksen. Hyödyntämiskohteita voivat olla esimerkiksi erilaiset virtuaalitapahtumat, johon nauhoitettu 3D-ihminen liitetään. Myös live streamaus 3D:nä on mahdollista ja se avaa esimerkiksi sosiaalista VR-kehitystä ajatellen paljon mahdollisuuksia.

Käyttäjät voivat tämän teknologian avulla esimerkiksi nähdä toisensa virtuaalisessa maailmassa sellaisena kuin ovat oikeassakin maailmassa. Tosin päässä olevat VR-lasit olisivat tässä tapauksessa myös käyttäjällä virtuaalimaailmassa. Tällaisen teknologian yleistyessä ja halvetessa pitkät välimatkat eivät enää olisi esteenä, todentuntuisen läsnäolon tapaamisen luomiseen virtuaalisesti. Sosiaalista hyvinvointia ajatellen pitkät välimatkat eivät enää loisi niin paljon yksinäisyyttä.

Kuva 1: Civit laboratorion Volymetric capture studio

Kuva 2: Omnideck kävelyalusta

Omnideck-alusta taas tarjoaa mahdollisuuden liikkua VR-ympäristössä kävellen 360:llä asteella. Metsänkävijä VR -sovelluksen kohderyhmä testauksissa luonnon tutkiminen ja kävelylle pääseminen tuli monesti esille. Tällainen ratkaisu antaisi luontevan mahdollisuuden liikkumiseen ilman että ohjaimia tulisi opetella käyttää.

Toinen laboratorioista oli Ludus, joka on keskittynyt pelillisten ratkaisuiden käytettävyyteen, vaikuttavuuteen ja niiden tutkimiseen. Ympäristö oli varusteltu kontrollihuoneilla mitä lähestymistapaa Lapin korkeakoulujen XR-laboratorioissakin on syytä harkita. Sisällön osalta näin pelillisen toteutuksen liittyen ilmastonmuutokseen ja sen vaikutusten osoittamiseen.

Luduksessa ollaan kiinnostuneita tutkimaan pelillisten ratkaisuiden kautta eri luontoympäristöön liittyviä ilmastonmuutoksen vaikutuksia, kuten biodiversiteetti, metsäpalot ja tuholaiset. Keskiössä mielestäni oli kuitenkin asioiden esille tuonti eri kohderyhmille tutkimuksen kautta. Hyvinvointiaspekti tulee todennäköisesti jatkossa heille enemmän aihioksi Unite Flagship -hankkeen kautta.

VR Green Care -sovellusten kehitystyössä huomioitavaa

Virtuaalisten luontoympäristöjen osalta pitää huomioida Green Care -toiminnassa eri kohderyhmien erityispiirteet samalla lailla kuin aidossa luonnossa tapahtuvassa ohjauksessa. Teknologian mukana olo tuo kuitenkin lisähaasteen siinä mielessä, että ohjauksessa on oltava kärsivällinen, kertoa ennalta mitä on odotettavissa ja kuunneltava asiakasta tarkkaan mahdollisten huimausten taikka muun odottamattoman tilanteen osalta. Ikäihmisten kanssa kohtaaminen sinänsä on muuten samanlaista. Avoin kiinnostus ihmiseen, tilanteessa läsnäolo ja kuunteleminen on tärkeää riippumatta kohderyhmästä.

Hyvinvoinnin osalta VR-ympäristöjen suunnitteluun pitää osallistaa entistä enemmän myös eri organisaatioiden asiakkaita. Hyvinvointitavoitteiden ja -tarpeiden pitäisi tulla heiltä ja heidän hoitohenkilökunnaltaan. Mielenkiintoista VR-ympäristöjen kehityksen osalta ovatkin yksilölliset hyvinvoinnin tarpeet. Miten voidaan tehdä sovelluksesta tarpeeksi geneerinen mutta myös personoitava eri asiakasryhmien ja tarpeiden mukaan?

Restoratiivisessa mielessä VR-luontoympäristöillä on iso potentiaali varsinkin sellaisten ihmisten parissa, jotka eivät luontoon enää pääse tai oleskelevat paljon kaupungissa. Tuotteistamisesta pitäisi mielestäni vastata hyvinvointialueen ja maakunnan yhteistyössä yritysten ja korkeakoulujen kanssa. Hyvinvointihan on nostettu kuitenkin yhdeksi kärjeksi Lapin maakuntastrategiassa ja pitkien välimatkojen maakuntaan nämä ratkaisut tuovat uusia mahdollisuuksia, hoitajapulan ratkaisemisesta puhumattakaan.

Lähteet:

Velvet, S., Laato, S., O‎ǧuz, B., Hamari, J. (2023). Gamification Group, Tampere University. Longing to be the Mountain: A Scoping Review about Nature-Centric, Health-Minded Technologies. https://dl.acm.org/doi/pdf/10.1145/3544548.3581479

Unite Flagship (2023). https://uniteflagship.fi/fi/verkosto/

White, M. P., Yeo, N. L., Vassiljev, P., Lundstedt, R., Wallergård, M., Albin, M., & Lõhmus, M. (2018). A prescription for “nature” - the potential of using virtual nature in therapeutics. Neuropsychiatric disease and treatment, 14, 3001–3013. https://doi.org/10.2147/NDT.S179038

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin ammattikorkeakoulun Digitiimi – yhteisöllisyyttä etätyöhön -hankkeen tavoitteena on kasvattaa lappilaisten yritysten osaamista yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen rakentamiseen digitaalisissa ympäristöissä toimittaessa.

Kohtaaminen on yhteisöllisyyden perusta, jossa viestinnän ja vuorovaikutuksen merkitys on suuri. Mutta mitä viestintä ja vuorovaikutus ovat, mitä niiltä halutaan? Haluatko haastaa henkilön kilpailuun vai leikkiin? Kysymyksiä voidaan lähestyä esimerkiksi debatin ja dialogin periaatteellisilla eroilla.

Debatissa osallistujilla on oma näkökanta, jota puolustetaan ja vastapuolen näkökantaa pidetään lähtökohtaisesti vääränä. Debatti on enemmänkin väittelyä, vastapuolen voittamista ja oikeassa olemista, eikä niinkään yhteisen näkökulman löytämistä. Dialogissa ei ole tarkoitus olla oikeassa tai väärässä, vaan löytää tasa-arvoista vuorovaikutusta, tulkintoja ja uusia merkityksiä asioille. Dialogissa jokaisen osallistujan näkökulma on yhtä tärkeä. Kun dialogiin osallistujat pitävät kaikkia osallistujia ja heidän näkökulmiaan tasa-arvoisena, syntyy aitoa vuorovaikutusta. Vuorovaikutus puolestaan monipuolistaa osallistujien näkökulmia asiaan, herättää uusia kysymyksiä ja edelleen ymmärryksen syventymistä ja laajentumista. (Holm, Poutanen & Ståhle 2018.)

Nokkeluudesta lempeyteen

Digitiimin toukokuun webinaarissa 2023, Tulevaisuuden yhteisöllisen etätyön johtaminen, futuristi Perttu Pölönen (2023) kertoi tarinan, joka avaa dialogin ja debatin eroja. Tarinassa isovanhemmat olivat matkalla mökille lapsenlapsensa kanssa. Lapsi luki tupakka-askista, kuinka paljon tupakointi lyhentää vuosissa ihmisen elinaikaa. Mummo oli tupakoitsija. Lapsi laski itsekseen, kuinka monta vuotta mummon elinikä on tupakoinnin vuoksi lyhentynyt ja kertoi sen mummolle. Mummo ei puhunut matkan aikana enää mitään. Esimerkkitarina osoittaa, ettei vuorovaikutuksessa oikeassa oleminen, pelkkä fakta tai nokkeluus ole aina oleellisin asia, vaan vuorovaikutukseen tarvitaan myös lempeyttä.

Tulevaisuuden työssä ollaan siirtymässä informaatiovallankumouksesta inhimilliseen vallankumouksen, mikä tarkoittaa inhimillisten arvojen korostumista. Vaikka tekoäly ja automatisaatio tekevät entistä enemmän työtä ihmisten puolesta, automaattisen tiedonkäsittelyn tuottaman tiedon tulkintaan tarvitaan edelleen inhimillisiä taitoja. (Pölönen 2023.) Ihmiset tuovat tulevaisuuden työhön persoonallisuutensa, inhimilliset arvonsa, myötätuntonsa ja kykynsä tulkitsijana. Tulevaisuuden työssä tarvitaan luovia ongelmanratkaisijoita, jotka osaavat tehdä yhteistyötä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Kuuntele, kirjoita, kohtaa, välitä

Vuorovaikutus on asioihin vaikuttamista, joka mahdollistuu keskustelulla, kuuntelulla, läsnäololla, kiinnostuksella, yhteistyöllä, empaattisuudella, toisten tukemisella ja tilan antamisella. Työelämässä vuorovaikutustaitojen merkitys korostuu, eivätkä debatti eli kilpailuasetelmat, ennakkoasenteet, syyttäminen tai vastuunsiirto kuulu hyvään, kannustavaan ja yhteisölliseen työyhteisöön.

Vuorovaikutustaidot ovat kykyä ja halua ajatusten, mielipiteiden ja kokemusten vaihtoon sekä kykyä ja taitoa toimia yhdessä. Vuorovaikutus tuo myönteisiä vaikutuksia, kun ollaan aidosti läsnä ja kuunnellaan, kannustetaan ja rohkaistaan toisia, huomioidaan ja ilahdutetaan, arvostetaan ja kunnioitetaan toisia, hillitään omia tunteita ja vastataan toisen tunteisiin. (Työturvallisuuskeskus 2023.)

Tuntuu helpolta, eikö? Aito vuorovaikutus vaatii aikaa ja taitoa, myös halua oppia hyväksi vuorovaikuttajaksi. Vuorovaikutustaidot eivät tarkoita samaa kuin sosiaaliset taidot; on helpompaa olla sosiaalinen kuin omata hyviä vuorovaikutustaitoja. Vuorovaikutustaitojakin voi oppia ja kehittää jatkuvasti, se myös kannattaa, kukaan ei ole siinäkään asiassa valmis.

Liveä ja onlinea

Työelämässä vuorovaikutukseen ja yhteisöllisyyteen tuovat lisämaustetta muuttuva ja muuttunut työ. Työn tekeminen on siirtynyt perinteisestä lähityöstä etätyöhön ja hybridityöhön. Työtä tehdään monipaikkaisesti ja moniaikaisesti, synkronisesti ja asynkronisesti. Yhteisöllisyyttä ajatellen synkronisessa ja asynkronisessa tekemisessä ja vuorovaikutuksessa on hyvät ja huonot puolensa.

Synkronisessa eli samanaikaisessa työskentelyssä yhteistyö ja päätökset saadaan nopeasti aikaan. Myös sosiaalisten suhteiden ja luottamuksen rakentuminen tapahtuvat reaaliaikaisesti luontevammin ja nopeammin kuin asynkronisesti eli eriaikaisesti.

Varsinkin kasvokkain tapahtuva samanaikainen kohtaaminen usein vahvistaa yhteisöllisyyden muodostumista. Kuitenkaan etävälineillä tapahtuva samanaikainen kohtaaminen ei vähennä yhteisöllisyyden syntymistä, varsinkaan, kun osallistujilla on kamerat päällä, jolloin ilmeet ja eleet välittyvät kaikille. Toisaalta samanaikaisessa live-kohtaamisessa äänekkäimmillä on valtaa, jolloin vuorovaikutus ei välttämättä ole kaikkia huomioivaa. Tällöin eriaikaisesti esimerkiksi viestintäkanavilla tapahtuva vuorovaikutus mahdollistaa, lisää ja tukee kaikkien osallistumista, mikä puolestaan lisää yhteenkuuluvuuden kokemusta. (Peltonen 2022.)

Positiivisuutta viestien tulkintaan

Työelämän ja työympäristön muuttumisesta huolimatta perustarpeet pysyvät samoina. Työn tekemisessä tarvitaan yksilötyötä, tiimityötä ja verkostoja. Näitä elementtejä pitää pystyä rakentamaan, vaikka työtä tehtäisiin kynällä ja paperilla tai digitaalisissa ympäristöissä.

Digitaalisissa ympäristöissä vuorovaikutuksen taso kuitenkin muuttuu. Ihmisillä saattaa olla kynnys laittaa kamera päälle, mikä heikentää sanattoman viestinnän perillemenoa. Sanojen tulkitsemisen, viestien ymmärtämisen ja myös yhteenkuuluvuuden tunteen syntymisen vuoksi tarvitaan ihmisten eleiden ja ilmeiden näkemistä etäyhteydelläkin tapahtuvassa kohtaamisessa.

Digitiimin webinaarissa tietokirjailija Riikka Gassen (2023) puhui naamahäpeästä, jonka vuoksi ihmiset eivät halua laittaa kameraa päälle. Ihmiset keskittyvät miettimään, miltä omat kasvot näyttävät muiden näyttöpäätteillä. Toimistolla kulkiessamme ja tavatessamme työkavereita kasvotusten harvemmin ajattelemme, miltä juuri sillä hetkellä näytämme.

Yhteisöllisyyden rakentamiseen tarvitaan niin etätyössä kuin etävälineilläkin samaa tutustumista toisiin ja luottamuksen rakentamista kuin live-kohtaamisissa. Gassen korosti digitaalisen fasilitoinnin merkitystä tiimin vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden rakentumisessa. Tulee tunnustaa, että etävälineillä tutustuminen on erilaista kuin live-kohtaamisissa sekä antaa aikaa ja mahdollisuutta tutustumiseen, millä vahvistetaan keskinäistä luottamusta myös etätyössä. (Gassen 2023.)

Gassen kertoi webinaarin puheenvuorossaan erilaisten digikanavien kautta tapahtuvasta viestinnästä. Kirjoitettu teksti on usein suoraviivaisempaa ja asiapitoisempaa puheeseen verrattuna. Inhimillisyyden välittäminen kirjoitetussa viestissä voi olla vaikeampaa ja vastaanottaja voi tulkita viestin negaation kautta. Tämän vuoksi viestittelyssä tarvitaan erityistä huomiota empatian välittämiseen. Viestien sisältöihin ja niihin reagoimiseen voi lisätä ystävällisyyden ilmaisuja esimerkiksi hymiöitä käyttämällä. Näin saadaan osoitettua viestin vastaanottajalle välittämistä ja huomioimista. Toki samaan aikaan viestin vastaanottajalla on myös vastuunsa viestin tulkinnassa. On tärkeää pysähtyä ja rauhassa pohtia, miten tulkitsee viestin. Onko suhtautuminen ehkä jo valmiiksi kielteinen vaiko lukeeko viestin positiivisella mielellä? Hyvän digitaalisesti rakentuvan yhteistyön edellytyksenä on empaattinen viestintä ja lukutaito. (Gassen 2023.)

Yhteenkuuluvuus ennen ja nyt

Yhteenkuuluvuuden tunne lisää sitoutumista työhön, yhteisiin tavoitteisiin ja ryhmään kuuluminen sinänsä on palkitsevaa. Myönteinen ilmapiiri, kannustus ja vertaistuki vaikuttavat positiivisesti myös työn tuloksiin. Etätyön lisääntyessä työntekijät ovat tutkitusti kokeneet irrallisuuden tunteita, eristäytyneisyyttä ja sosiaalisen tuen puutetta enemmän kuin pelkässä lähityössä. Etätyön lisääntyessä on puhuttukin paljon yhteisöllisyydestä.

Kuitenkin jo ennen koronaa tehdyissä yhteisöllisyyttä käsittelevissä tutkimuksissa on todettu, että työntekijöistä noin 54 prosenttia on tuntenut yhteenkuuluvuuden tunnetta työyhteisöön. Vaikka siis tehtiin pääsääntöisesti lähityötä, lähes puolet työtekijöistä ei kokenut vahvaa yhteenkuuluvuutta työyhteisöönsä.

Monipaikkaisen työn asiantuntija Ulla Vilkman totesikin webinaarissa, että pelkästään työpaikalla käyminen ja muiden näkeminen ei todista yhteisöllisyyden olevan kunnossa. Suurempi merkitys on sillä, mitä ja miten työtä tehdään ja vahva yhteenkuuluvuuden tunne voikin syntyä myös etä- ja hybiridityössä.

Yhteisöllisyys ja ihmisten empaattisuus toisiaan kohtaan ovat asioita, joita työyhteisöissä työntekemisen muodoista riippumatta ei voida unohtaa tai sivuuttaa. Kun ihmiset tuntevat kuuluvansa yhteen ja puhaltavat yhteen hiileen, työssä syntyy myönteisiä tuloksia. Yhteisöllisyys ja positiivinen ilmapiiri vahvistavat empaattisuutta ja aitoa vuorovaikutusta. (Vilkman 2023.)

Yhteenkuuluvuus kulttuurina

Sen sijaan, että pyritään luomaan yhteistä kulttuuria ulkoisilla tekijöillä, kuten samanlaisilla huppareilla tai lippiksillä, voitaisiin miettiä, miten tavoiteltu kulttuuri ilmenee työn lomassa. Jos organisaatiokulttuuria halutaan kehittää vaikkapa vahvasti yhteisölliseksi ja luovaksi, on mahdollistettava nämä asiat arjen työssä.

Tutkimusten mukaan yhteenkuuluvuuden kokemukset lisääntyvät noin 35 prosentilla, kun työnteolle sekä sen paikalle ja ajalle ei määritellä liian tiukkoja raameja. Pelkästään fyysinen läsnäolo ja työtehtävien tekeminen toimistolla eivät vahvista yhteenkuuluvuutta, vaan se, mitä tiiminä tehdään.

Tiimeihin syntyvät mikrokulttuurit vahvistavat yhteenkuuluvuutta pienestä kontekstista isompaan; tiimien mikrokulttuurit eivät sulje pois yhtenäistä organisaatiokulttuuria, vaan ne ilmenevät samanaikaisesti ja vahvistavat toisiaan. Yhteisöllisyys rakentuu ennen kaikkea vuorovaikutuksessa ja kohtaamisissa tehtiinpä työtä etänä, lähityönä, samanaikaisesti tai eriaikaisesti.

Turvallisen ilmapiirin rakentaminen on ensiarvoisen tärkeää. Psyykkisen yhteyden tunne on tärkeämpää kuin fyysinen läheisyys tai samapaikkaisuus. Toimistolla sivutuotteena syntyy fyysistä läheisyyttä, mutta siitä huolimatta psyykkinen läheisyys on tärkeämpää. Psyykkinen yhteys on kokemus siitä, että tuntee toisen, pitää hänestä ja on kiva kohdata hänet ja tehdä työtä yhdessä. Myös etäyhteydellä ja etätyössä psyykkinen yhteys voi olla vahva. (Vilkman 2023.)

Turvallinen ilmapiiri ja yhteisöllisyyden resepti

Yhteisöllisyys syntyy vuorovaikutuksessa ja kohtaamisissa ajasta, paikasta ja välineistä riippumatta. Turvallinen ilmapiiri rakentuu toisiin tutustumisen ja yhdessä tekemisen kautta sekä etänä että läsnä. Tutustuminen ja kohtaaminen vaativat lisäksi jo aiemmin mainittua lempeyttä, ystävällisyyttä ja myönteisyyttä, jolloin ihminen kokee tulleensa kohdatuksi ja nähdyksi. Näin syntyy luottamus sekä psyykkinen läheisyys ja psykologinen turvallisuus.

Turvallisessa ilmapiirissä jokainen työntekijä voi tuntea itsensä tärkeäksi ja tulee kuulluksi omine ajatuksineen ja näkemyksineen. On helppoa ja turvallista ilmaista itseään ja omia näkökulmia. Kaikille annetaan samanlainen arvo omana itsenään juuri sillä taustalla, osaamisella, ominaisuuksilla ja arvoilla, joita hänellä on. Ihmisiä tukeva, arvostava ja kuunteleva vuorovaikutustapa lisää hyvinvointia, vahvistaa työn merkityksellisyyttä ja lujittaa luottamusta. (Rinne 2021, 156–157.)

Luottamuksen ja turvallisen ilmapiirin pohdintojen äärellä voit myös pohtia itseäsi. Millainen vuorovaikuttaja sinä olet? Huomioitko toiset, kuunteletko, osallistutko vai oletko ylenpalttinen höpöttäjä, joka rakastaa kuulla omaa ääntään? Huomioitko hiljaisemmat osallistujat, joilla voisi olla paljon annettavaa yhteiselle ajattelulle? Oletko siis yhteisöllinen vai yksilöllinen, vahvistatko vai vähennätkö turvallisuuden kokemusta?

Yhteisöllisyyteen tarvitaan yhteiset tavoitteet ja yhdessä tekemistä. Se voi olla yhdessä tekemistä samanaikaisesti ja eriaikaisesti, samassa paikassa tai eri paikoissa. Tarvitaan vuorovaikutusta ja merkityksellisiä suhteita, joita voi syntyä myös etänä, esimerkiksi hajautetuissa tiimeissä. Kaiken perustana on kohtaaminen ja luottamus.

Luottamusta ja sitä kautta yhteisöllisyyttä voidaan vahvistaa erilaisissa tilanteissa ja ulottuvuuksissa. Kahvitauoillakin tutustutaan toisiin, riippumatta siitä, tapahtuuko kohtaaminen työpaikan kahviossa vai virtuaalisissa kahvitiloissa. Myös keskustelualueella kohdataan ihmisiä kirjoitettujen viestien kautta.

On hyvä pysähtyä ja yrittää sisäistää viestin sanoma ja kohdata ihminen asian takana. Kohtaaminen on toisesta välittämistä. Myös fyysiselle työpaikalle on hyvä tulla tekemään töitä yhdessä, kohtaamaan sovitusti tai spontaanisti työkavereita. Yhteisöllisyyttä voidaan vahvistaa, jos yhdessä sovitaan ja perustellaan, miksi ja milloin toimistolla nähdään. (Vilkman 2023.)

Lopuksi

Palataan vielä tarinaan isovanhempien ja lapsenlapsen mökkimatkasta sekä tupakka-askista. Tarinan lopussa pappa kertoi lapselle, että on helpompi olla nokkela kuin lempeä. Poika oli faktansa puolesta oikeassa, mutta yleisesti työelämän ja muun elämän konteksteissa on tärkeää ottaa huomioon toisten tunteet.

Yleinen työelämän keskustelukulttuuri on usein tutkimuksiin viittaamista ja faktojen esittämistä eli nokkelana olemista. On helppoa olla nokkela ja näpäyttää muita asiatietoon vedoten, vaativampaa on olla lempeä, ystävällinen sekä huomioida toisten tunteet ja mielipiteet vuorovaikutuksessa. (Pölönen 2023.)

Työyhteisössäkään ihmisten ei tarvitse aina olla oman erinomaisuutensa, oman näkökulmansa ja faktaväittämänsä kanssa viimeiseen saakka oikeassa. Yhteisöllisyyden vahvistaminen kohtaamisilla ja aidolla dialogilla sekä etänä että läsnä tuo hyvinvointia kaikille. Haluatko sinä olla oikeassa vaiko onnellinen?

P.S. Onko yksi halaus 1000 Teams-puhelun arvoinen? (Pölönen 2023).

Digitiimi – yhteisöllisyyttä etätyöhön -hankkeen webinaareja ja artikkeleita löydät lisää sivulta https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digitiimi/

Lähteet:

Gassen, R. 2023. Näkökulmia tulevaisuuden digitaalisiin työympäristöihin. Tulevaisuuden etätyön yhteisöllinen johtaminen -webinaari 24.5.2023. Viitattu 24.5.2023 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digitiimi/webinaarit/.

Holm, R., Poutanen, P., Ståhle, P. 2018. Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. Sitra. Viitattu 24.5.2023 https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/.

Peltonen, J. 2022. Mitä ovat synkroninen ja asynkroninen kommunikointi? Cometa Solutions Oy. Viitattu 24.5.2023 https://cometasolutions.fi/mita-ovat-synkroninen-ja-asynkroninen-kommunikointi/.

Pölönen, P. 2023. Tulevaisuuden etätyö ja työelämä. Tulevaisuuden etätyön yhteisöllinen johtaminen -webinaari. Viitattu 24.5.2023 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digitiimi/webinaarit/.

Rinne, N. 2021. Rohkea organisaatio. Turvallinen työyhteisö menestyy. Helsinki: Alma Talent Oy.

Työturvallisuuskeskus 2023, Vuorovaikutustaidot. Viitattu 25.5.2023 https://ttk.fi/tyoturvallisuus/tyoyhteiso/vuorovaikutustaidot/.

Vilkman, U. 2023. Etätyön ja yhteisöllisyyden johtaminen. Tulevaisuuden etätyön yhteisöllinen johtaminen -webinaari 24.5.2023. Viitattu 25.5.2023 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digitiimi/webinaarit/.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 

Sitran laatima Suomen terveysalan kasvun ja kilpailukyvyn visio 2030 nojaa Suomen mahdollisuuksiin kääntää hyvät digitalisoituneen terveydenhuollon ja terveysdatan hyödyntämisen valmiutemme käytännön hyödyiksi. Vision mukaan vuoteen 2030 tultaessa Suomi on uudistanut terveydenhuoltoaan kansainvälisenä edelläkävijänä terveysdata ja digitalisoituminen edellä. Uudistumista haetaan erityisesti ennaltaehkäisevää työtä lisäämällä. (Lehto & Malkamäki 2023.)

Hyvinvointiteknologian hyödyntäminen on yksi keino edistää ikääntyvien terveyttä ja toimintakykyä ennaltaehkäisevästi. Tähän on tartuttu Lapin AMKin, Lappian ja Kemin kaupungin yhteisessä Living Lab Pruntsi -hankkeessa, jossa uusinta älykkään asumisen teknologiaa halutaan tuoda ikääntyvien saataville osana Pruntsin alueen kehittämistä Kemissä (Lapin AMK 2022).

Suunnitteilla olevan Living Lab Pruntsin toiminta keskittyy ikääntyvien hyvinvointiteknologiaan – sen kehittämiseen, testaamiseen ja tutuksi tekemiseen – ja näin ollen keskeisiä toimijoita ovat tietenkin ikääntyvät ihmiset, heidän omaiset ja palveluiden tarjoajat. Selvitettävänä on ollut niin suhtautuminen ja asenteet hyvinvointiteknologiaa kohtaan kuin konkreettiset tarpeet ja kiinnostukset eri teknologioihin. Taustalla on ollut ajatus ja toive älykkään asumisen oppimis- ja kehittämisympäristöstä, jossa saman katon alla olisi tarjolla älykkään asumisen ratkaisujen osalta palveluja niin kuntalaisille, yrityksille, palveluntuottajille, kolmannen sektorin toimijoille kuin oppilaitoksille.

Living Lab tähtää avoimeen yhteiskehittämiseen

2010-luvulla suomalaisissa korkeakouluissa käynnistynyt ja voimistunut Living Lab -toiminta on käyttäjälähtöistä, käyttäjiä osallistavaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa, joka sopii hyvin ammattikorkeakoulujen työelämälähtöiseen toimintatapaan. Korkeakouluvetoisessa Living Lab -toiminnassa opettajat, opiskelijat ja muut asiantuntijat toimivat tiiviissä yhteistyössä alueen elinkeinoelämän kanssa ratkoen tuote- ja palvelukehitykseen liittyviä tarpeita. (Heikkanen & Österberg 2012.)

Living Lab Pruntsi -hankkeen aikana on järjestetty lukuisia työpajoja eri kohderyhmille, mutta tärkeimmäksi on koettu ikääntyvien tarpeiden ja toiveiden selvittäminen ja niiden yhteensovittaminen muihin näkökulmiin. Osallistamisessa haluttiin hyödyntää erilaisia palvelumuotoilusta tuttuja menetelmiä ja toimintatapoja, jotka sopivat erinomaisesti Living Lab -tyyppiseen toimintaan.

Palvelumuotoilu on ihmislähtöistä ja luovaa kehittämistä, jossa eri toimijoiden osallistuminen on aitoa ja yhteiskehittäminen on suunniteltua ja fasilitoitua. Käyttäjille ei anneta vain mahdollisuutta kertoa ajatuksistaan, vaan heille tarjotaan tukea ja työkaluja omien toiveiden ja tarpeiden tunnistamiseen ja myös niiden sanoittamiseen. Abstrakteja asioita visualisoidaan ja havainnollistetaan ja ideoita kokeillaan mahdollisimman nopeasti ja ketterästi. (Miettinen 2011.)

Yhteiskehittämistä ikääntyvien kanssa

Living Lab Pruntsin toiminnassa yhteiskehittäminen on käytännössä tarkoittanut erilaisia työpajoja, ideoiden ja suunnitelmien visualisointia helposti ymmärrettävään muotoon sekä eri toimijoiden tukemista omien tarpeiden, toiveiden ja ideoiden esittämisessä. Työpajojen suunnittelun taustana ja pohjatietona hyödynnettiin keväällä 2022 toteutettua kyselyä (Vahtola et al 2022), jonka mukaan ikääntyvät hyödyntävät päivittäisten asioiden hoitamisessa teknologiaa, mutta varsinaista hyvinvointia ja toimintakykyä edistävää teknologiaa tunnettiin vähemmän.

Koska sekä hyvinvointiteknologia että Living Lab -toiminta olivat kohderyhmille jossain määrin vieraita, päädyttiin havainnollistamaan Living Lab Pruntsin mahdollisia hyvinvointiteknologiaan liittyviä palveluita kuvien avulla. Luonnosmaisten havainnekuvien kautta haluttiin esittää konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä ikääntyville tarjottavat palvelut voisivat olla ja miten Living Lab -toiminta näyttäytyisi juuri ikääntyville.

Kuva 1: Työpajoissa käytetyt havainnekuvat toteutti hankkeen asiantuntija Emilia Launne.

Suunnitelmissa oli useita työpajoja, joita haluttiin järjestää samoja materiaaleja hyödyntämällä, joten havainnekuvat tuotettiin havainnollistaviksi, mutta kuitenkin sopivan abstrakteiksi ja avoimiksi, mikä jättää käyttäjän ajatuksille ja tulkinnalle tilaa. Havainnekuvien kanssa hyödynnettiin aina myös työpajakohtaisesti erilaisia apukysymyksiä ja keskusteluteemoja riippuen siitä, kenen kanssa keskusteltiin ja mistä näkökulmasta. Kuvissa esiintyi myös muita toimijoita kuin ikääntyviä, joten samoilla kuvilla pystyttiin työstämään myös opiskelijoiden, opettajien, hoitohenkilökunnan sekä palveluntarjoajien näkökulmia.

Avoin työpaja Kemin seniorimessuilla

Ensimmäinen yhteiskehittämisen työpaja pidettiin Lapin AMKin geronomiopiskelijoiden järjestämässä tapahtumassa. Opiskelijat järjestivät vuosittaiset seniorimessut Kemin kulttuurikeskuksessa 6.10.2022 ja se kokosi yhteen Meri-Lapin senioreita, yhdistyksiä ja palveluntarjoajia. Messuilla oli erilaisia puheenvuoroja ja esityksiä sekä runsaasti erilaisia esittelypisteitä.

Seniorit messukävijöinä osoittautuivat erittäin aktiivisiksi osallistujiksi. Kenelläkään ei ollut kiire vaan kaikilla oli aikaa keskustella, vaihtaa ajatuksia ja kokeilla uusia juttuja – tämä oli luonnollisesti myös erittäin hedelmällinen paikka yhteiskehittämiseen.


Kuva 2: Hankkeen työpaja Kemin seniorimessuilla lokakuussa 2022. Kuva Anniina Tohmola.

Työpaja toteutettiin hankkeen esittelypisteen yhteydessä ja ihan vieressä oli Kemin kotihoidon apuvälineiden ja teknologioiden esittely. Esillä oli mm. Yeti-näyttö ja Hilda-sisältöpalvelu, Evondos lääkeannostelurobotti sekä tukisukanvetolaite. Apuvälineet toimivat kiinnostuksen herättäjinä, niitä tultiin tutkimaan ja kokeilemaan käytännössä. Konkreettisen tekemisen rinnalla oli helppo avata keskustelu ylipäänsä hyvinvointiteknologiaan ja siihen liittyvien palveluiden ideoimiseen ja kehittämiseen.

Esillä olleiden apuvälineiden lisäksi keskustelun tukena hyödynnettiin havainnekuvia Kuvan 2 mukaisesti. Yhdessä konkreettinen tekeminen ja havainnekuvat herättivät vapaamuotoisia keskusteluita, joiden pohjalta hanketoimijat saivat lisää ymmärrystä kohderyhmän arjesta ja arvoista.

Living Lab toiminnan pilotointia kampuksella

Osana Lapin AMKin avoimet ovet -tapahtumaa vuonna 2022 järjestettiin myös Living Lab Pruntsi -hankkeen työpaja, johon kutsuttiin ikääntyviä, kotihoidon työntekijöitä, ja palveluntuottajia. Työpaja pidettiin kodinomaisessa Kotiympäristö-tilassa, joka on hoitotyön ja vanhustyön opiskelijoiden kehittämisympäristö ja tarkoitettu juuri vanhustyön palveluiden kehittämiseen.

Työpajassa haluttiin pilotoida ja demota Living Labin mahdollisia palveluita ja kotia muistuttavassa tilassa ohjelmassa oli hyvinvointiteknologian esittely sekä livenä ja etänä, käytännön kokeilua yhdessä ja teknologiaan tutustumista opiskelijoiden johdolla. Pidimme lyhyen ryhmätuokion taukojumpan muodossa ja lopuksi kokoonnuimme yhteiseen keskusteluhetkeen kahvipöytään.


[Kuva 3: Työpaja Kemin kampuksella Kotiympäristö-tilassa. Kuva Anniina Tohmola.]

Työpajan ydin oli luonnollisesti tuo yhteinen kahvihetki, jonka äärellä keskusteltiin hyvinvointiteknologiasta ja niihin liittyvistä palveluista, mutta kaikki pienet demot sitä ennen olivat suurin syy siihen, että keskustelu oli niin hedelmällistä! Sen sijaan, että olisimme vain kysyneet ”olisiko kiva, jos opiskelijat esittelisivät ja opettaisivat kädestä pitäen uuden laitteen käyttöä”, me todella teimme niin! Havainnoimme niitä tilanteita, osallistuimme niihin itse ja lopuksi vielä keskustelimme siitä kokemuksesta ja mietimme yhdessä, kenelle tämä voisi sopia, mikä siitä teki hyvän ja miten voisimme kehittää sitä vielä eteenpäin ja monistettavaksi palveluksi.

Mitä opimme ikääntyvien käsityksistä liittyen hyvinvointiteknologiaan?

Keskustelujen kautta päästiin käsiksi ihmisten käsityksiin, ajatuksiin ja mielikuviin aiheeseen liittyen. Kun kysyttiin, että käyttääkö henkilö jotain apuvälinettä tai hyvinvointiteknologiaa arjessaan tai ovatko tällaiset apuvälineet tuttuja, niin yleensä tunnistettiin jonkun kolmannen osapuolen käyttävän tai hyötyvät apuvälineistä (esim. äiti, naapuri, sisko, veli, setä), mutta usein oltiin hieman helpottuneita, ettei itse vielä tarvitse:

”Hieno juttu tämä tällainen, mutta onneksi en itse vielä tarvitse tällaisia apuvälineitä.”

Erilaiset asenteet ja mielikuvat asettavat haasteita palvelun suunnittelulle ja toteutukselle. Tässä hankkeessa heräsimme juuri siihen, että ikääntyvien hyvinvointiteknologiaan liittyvät palvelut täytyy todella miettiä helposti saavutettaviksi ja lähestyttäviksi, esimerkiksi viemällä palvelut paikkoihin, joissa ikääntyvät jo ovat ja toisaalta puhumalla asioista leimaamatta ketään avun tarvitsijaksi.

Monet kertoivat lapsen tai jonkun muun lähiomaisen kannustavan apuvälineiden, teknologian ja palveluiden käyttöön. Motivaatio laitteen käyttöönottoon oli usein noussut tarpeesta pitää yhteyttä muualla asuviin läheisiin, mutta käytön myötä oli rohkaistuttu käyttämään teknologiaa laajemminkin:

”Tytär toi tabletin ja opetti sen käyttöä. Ensin me vain soiteltiin videopuheluita, mutta nykyään minä luen sillä uutisetkin.”

Ikääntyvien hyvinvointiteknologian ja apuvälineiden käyttöön liittyy hyvin vahvasti myös omaisten ja muiden läheisten suhtautuminen ja tuki, joka parhaimmillaan kannustaa ja motivoi uusien asioiden opetteluun. Toisaalta omaiset ja läheiset voivat olla myös hidasteena palveluiden käytölle epäillen esimerkiksi ikääntyvän taitoja, osaamista tai kykyä oppia uusien apuvälineiden ja teknologian käyttöä.

Iloisia yllättäjiä ja tietyllä tavalla edelläkävijöitä kohdattiin myös. Muutamat kertoivat innokkaasti eri palveluista ja laitteista, joita hyödyntävät arjen helpottamiseksi:

”Minulla käy siivooja ja ruoan tilaan kotiin. Ja onhan mulla nämä silmälasit ja kuulolaite ja kotonakin liesivahti, palohälytin, lääkemuistuttaja ja monia muita juttuja. Jos joku ei onnistu, niin hankitaan apuväline! Olen moderni näissä asioissa.”

Käyttäjäymmärrys pohjana palvelun muotoilulle

Ikääntyviä osallistettiin erityisesti hankkeen kahdessa työpajassa palvelumuotoilun keinoin, mutta yhtä lailla tietoa kohderyhmän toiveista ja tarpeista selvitettiin myös muissa tapahtumissa ja sähköisen kyselyn avulla. Kaikki nämä yhdessä ovat tarjonneet tärkeitä kohtaamisia ikääntyvien ja muiden kohderyhmien kanssa.

Living Lab on jo sanana ja toimintana niin vieras, että se itsessään luo haasteita kehittämistyölle ja työpajoille. Valitsimme toimintatavan, jossa emme yrittäneet taustoittaa, mistä on kyse, vaan pyrimme käynnistämään keskustelun aiheesta havainnollistavien kuvien ja käytännön tekemisen kautta. Annoimme esimerkkejä, mitä hyvinvointiteknologiaan liittyvät palvelut voisivat olla ja tämä antoi yhteiskehittämiselle hyvän lähtökohdan rasittamatta ihmisiä kontekstin ymmärtämisellä.

Keskustelut ikääntyvien kanssa johtivat aikaisempien ideoiden kriittiseen tarkasteluun ja uusien palveluideoiden muodostumiseen. Tarvitaanko Living Lab Pruntsille kiinteät, pysyvät tilat jostain vai voisiko tämä olla toimintaa ja palveluita, joiden avulla apuvälineitä ja hyvinvointiteknologiaa tehdään ikääntyville tutuksi ja mahdollisestaan tutustuminen ja kokeilu? Eri kohderyhmien kanssa pidettyjen työpajojen ja selvitysten myötä hankkeessa on hahmoteltu Living Lab Pruntsin palvelumallia, joka kuvaa, miten Living Lab Pruntsi toimii ja millaisia palveluita se tarjoaa eri asiakkaille. Työpajat ja niissä kertynyt ymmärrys on toiminut pohjana erilaisten vaihtoehtoisten palvelumallien kehittämisessä.

Lähteet:

Heikkanen, S. & Österberg, M. 2012. Living Lab ammattikorkeakoulussa. Haaga-Helia 2012.

Lapin AMK 2022. Kemin Pruntsi-kortteliin uusinta älykkään asumisen teknologiaa. Uutinen verkkosivuilla 31.3.2022. https://www.lapinamk.fi/news/Kemin-Pruntsi-kortteliin-uusinta-alykkaan-asumisen-teknologiaa/29272/ccc45cf2-010c-4ba6-92cc-b5bc06b1cb38

Lehto, P. & Malkamäki, S. 2023. Suomen terveysalan kasvun ja kilpailukyvyn visio 2030. Sitra 2023.

Miettinen, S. (toim.) 2011. Palvelumuotoilu – uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Teknologiateollisuus 2011.

Vahtola, K., Marjanen-Korkala, T., Meinilä, A., Jauhola, P. & Alatalo, H. 2022. Living Lab Pruntsi ikääntyneiden kotona asumisen tueksi. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry blogi 15.12.2022. https://www.valli.fi/living-lab-pruntsi-ikaantyneiden-kotona-asumisen-tueksi/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle