kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Ohjausta oman työn jäsentämiseen työllistymisen ja osaamisen kehittämisen palveluissa

20.6.2022



Kangastien, Rahkolan ja Yliniemen kasvokuvat
Kirjoittajat: Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu; Mika Rahkola, TtM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu; Paula Yliniemi, KM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Oste logokokoelma.jpg

Johdanto

Syksyllä 2021 käynnistyi ”Neuvonnasta ohjaukseen - ohjaus oman työn jäsentäjänä” osana yhteiskoulutuskokonaisuutta ”Tehdään yhdessä asiakkaan parhaaksi”. Tausta-ajatuksena oli pureutua palvelutarpeen tunnistamiseen, osa- ja täsmätyökykyisyyden määrittelyyn, verkostoyhteistyöhön, ohjausosaamiseen ja työllisyyden hoidon muutoksiin. Tavoitteena oli nostaa työllisyydenhoidon parissa eri organisaatioissa toimivien osaamista ja sitoa aiheet osaksi kunkin osallistujan arjen palvelutyötä.

Yhteiskoulutuskokonaisuuden suunnittelua johti Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) toteuttama hanke Asiakkaat työllisyyden ja soten yhdyspinnoilla. ”Neuvonnasta ohjaukseen - ohjaus oman työn jäsentäjänä” koulutustuotteen suunnittelu vastuutettiin asiantuntijoille, jotka toimivat Osaamisella työelämään - Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) -hankkeessa. Tässä kirjoituksessa avaamme OSTE-hankkeen suunnitteleman koulutuksen sisällön rakentamista ja sen käytännön toteuttamista.

Ohjausosaamisen kehittämisen sisältöjä

Suunnittelutyömme käynnistyi kokonaisuuden hahmottamisella ja kysymysten esittämisellä.

- Mitä muutoksia on tapahtunut ja tapahtumassa työllisyyden hoidossa?
- Millaisia muutoksia on tulossa ja mitä haasteita ne tuovat asiakasprosesseihin ja palveluihin.
- Miten osaamista kehittämällä voidaan tukea palveluohjaajia eri organisaatioissa?

Vastausten avulla kokosimme yhteen asioita, joita katsoimme sisältyvän ohjausosaamisen kehittämisen viitekehykseen (Kuvio 1).


Kuviossa on esitetty ohjausosaamisen keskeistä sisältöä asiakkaan työllistymisen ja osaamisen kehittämisen palvelussa. Dialoginen keskustelu ohjaustilanteessa huomioi asiakkaan vahvuudet ja tarpeet tavoitteiden asettelussa. Työntekijällä on tukenaan osaava verkosto.

Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset tuovat haasteita asiakasprosesseihin ja palveluihin. Yksi esimerkki työllisyyspalvelujen yhteiskunnallisista muutoksista on Pohjoismainen työvoimapalvelumalli. Tämän mallin mukaan työnhakija hakee työtä omatoimisesti ja saa työnhakuunsa yksilöllistä tukea entistä aikaisemmassa vaiheessa ja tiiviimmin. Palvelussa korostuu yksilöllisyys ja tapaamiskeskusteluissa syvällinen ohjaus. Myös sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen seurauksena rakennettavat hyvinvointialueet ja niiden palvelut vaikuttavat työllisyyspalveluihin ja etenkin osatyökykyisten palvelujen näkökulmasta. Vaikutuksia voi olla palvelujen tarjontaan ja palveluprosesseihin.

Muutoksia voidaan pitää myös uudenlaisina mahdollisuuksina tarjota työllisyyspalveluja ja palveluohjausta. Verkostomainen toiminta tuo lisäarvoa palveluihin ja osaamisen jakamiseen. Yksittäisen asiantuntijan osaaminen ei riitä monimuotoistuvassa maailmassa. Tähän rinnalle tarvitaan yhteisöllistä asiantuntijuuden jakamista. Palveluprosessin ytimessä ovat asiakas ja työntekijä ja yhteisenä tavoitteena on asiakkaan osaamisen kehittyminen ja työllistyminen. Tärkeintä tässä on asiakkaan ja työntekijän dialoginen työskentelysuhde. Merkityskokonaisuuksien ja asioiden jäsentäminen edellyttää dialogia. Dialogi on siis lähtökohta kaikelle asiakkaan ja työntekijän kohtaamiselle.

Asiakaskeskeisyys dialogiin perustuvassa tasavertaisessa palveluprosessissa tarkoittaa asiakkaan tarpeiden tunnistamista ja yhdessä tavoitteiden sanoittamista. Erityisesti se tarkoittaa asiakkaan äänen kuuntelemista ja kuulemista. Haasteena voi olla se, että asiakas ei tunnista omia vahvuuksiaan, jolloin myös mahdolliset tavoitteet jäävät tunnistamatta. Vahvuusajattelu auttaa asiakasta tunnistamaan vahvuuksiaan ja asettamaan työllistymisen näkökulmasta sitouttavia ja realistisia tavoitteita. Tässä työkaluna voi olla vahvuusperustainen dialogi. Jokaisella meistä omat vahvuusalueemme ja on tärkeää, että tunnistamme vahvuutemme ja hyödynnämme niitä eri tilanteissa esimerkiksi työllistymisessä. Asiakaslähtöinen tavoitteiden asettelu antaa konkreettisia lähtökohtia yhteiselle keskustelulle. Dialogissa on kyse myös tavoitteellisesta vuorovaikutuksesta.

Dialogisuus, vahvuusperustaisuus ja tavoitteellisuus ohjauksessa

Neuvonnasta ohjaukseen – ohjaus oman työn jäsentäjänä koulutus toteutettiin ensimmäisen kerran 12.5.2022 Teams alustalla. Ilmoittautuneita oli lähes 50, mutta osallistujia pääsi lopulta mukaan 30. Meidän kolmen alustajan lisäksi toteutusprosessia fasilitoivat Tamora Oy:n asiantuntijat. Alustuksissa avattiin dialogisuutta keskustelussa, vahvuusperustaista ohjausta ja tavoitteellisuutta ohjauksessa. Dialogisuudessa korostuu kohtaamisessa syntyvä jälki, joka tarkoittaa keskustelijoille jäänyttä mielikuvaa tapahtumien kulusta ja arvosta (Yliniemi 2022). Koulutukseen osallistujat pääsivät pohtimaan tehtävää: Mieti itseltäsi sellainen kokemus, missä olet tullut kuulluksi viranomaistilanteessa, ja nimeä sen tärkein elementti. (Kuva 1)

Esimerkki Mentimeteriin tuotetuista tärkeistä elementeistä kuulluksi tulemisen kokemuksista viranomaistilanteessa.


Kuva 1. Mentimeteriin tuotettuja tärkeitä elementtejä viranomaistilanteessa kuulluksi tulemisessa.

Vastauksissa keskiöön tuli vuorovaikutuksen tärkeimpiä elementtejä kuten läsnäolo, katsekontakti, kuuntelu, ilmapiiri ja kohtaaminen.
Vahvuusperustaisen ohjauksen alustuksessa tarkasteltiin, mitä vahvuuksilla tarkoitetaan, miten vahvuuksia voi tunnistaa, hyödyntää ja kehittää. Alustuksessa esiteltiin myös Lapin korkeakouluissa ESR-rahoitteisessa hankkeessa ohjaustyöhön tuotettu Vahto-malli. Osallistujat myös tuottivat Mentimeteriin kolme tärkeintä vahvuutta ohjaustyössä. (Kuva 2.)

Esimerkki Mentimeteriin tuotetuista ohjaustyön kolmesta tärkeimmästä vahvuudesta.
Kuva 2. Mentimeteriin tuotetut kolmen tärkeintä vahvuutta ohjaustyössä.

Hyvärinen, Kangastie, Löf, Rautio, Riponiemi ja Uusiautti (2021) kuvaavat työkirjassaan inhimillisiä vahvuuksia sellaisina yksilöllisinä ominaisuuksina, jotka ilmentävät meitä parhaimmillamme. Vahvuuksiamme hyödyntämällä voimme kokea iloa ja täyttymystä ja ne tukevat hyvinvointiamme ja toiveikkuuttamme esimerkiksi tulevaisuuden suhteen. (Hyvärinen ym. 2021, 3.) Tärkeää on, että ohjaaja tiedostaa nämä asiat ja huomioi ne ohjaustyössään esimerkiksi ohjatessaan osatyökykyistä asiakasta.

Tavoitteellisuus ohjauksessa korostaa asiakkaan osallisuutta ja motivaation merkitystä. Ohjauksessa on hyvä selkiyttää yhdessä ammattilaisten eli ohjausta toteuttavan, työnantajan ja asiakkaan tarpeet ja tavoitteet. Tavoitteiden asettelussa yksilöllisyys, mitattavuus, saavutettavuus, realistisuus ja aikatauluttaminen (SMART) helpottavat tavoitteen kokemisessa omakohtaiseksi, tärkeäksi ja asiakkaalle merkitykselliseksi. (Sukula, Vainiemi ja Laukkala. 2015). Sitoutuminen ja motivaatio asiaan tuottavat parhaan tuloksen. Yhteisen keskustelun avulla tarpeet ja tavoitteet on helpompi sovittaa yhteen ja sitouttaa eri toimijoita. Osallistujien mielestä tavoitteen asettaminen on tärkeää, koska se ohjaa asiakkaan prosessin etenemistä ja antaa suuntaa. Ilman tavoitetta ei voi suunnitella reittiä “kohteeseen”. Kuvassa 3 on avattu esimerkkejä hyvän tavoitteen kriteereistä.

Esimerkki Mentimeteriin tuotetuista hyvän tavoitteen kriteereistä.

Kuva 3. Mentimeteriin tuotettuja esimerkkejä hyvistä tavoitteista

Hyvä tavoite perustuu asiakaslähtöisyyteen eli asiakkaan tarpeisiin, on ihmisen kokoinen ja saavutettavissa oleva. Keskeistä tavoitteen asettelussa on dialogin käyminen ja asiakkaan vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen. Tämän avulla syntyy asiakkaan sisäinen motivaatio ja sitoutuminen itselle tärkeisiin tavoitteisiin.

Osallistujille jaettiin toteutuksen päätteeksi seuraavaa koulutuspäivää varten alustajien kehittämä Arviointilomake. (taulukko 1.) Lomaketta ohjeistettiin käyttämään omassa työssä asiakasohjauksessa. Sen avulla työntekijä voi arvioida omaa työskentelyään dialogisuuden, vahvuusperustaisuuden ja tavoitteiden asettelun näkökulmasta.

Neuvonnasta ohjaukseen – ohjaus oman työn jäsentäjänä Arviointilomake sisältää dialogisuuden keskustelussa, vahvuusperustaisuuden ja tavoitteiden asettelun asiakasohjauksessa.

Ohjaus oman työn jäsentäjänä: Arviointilomakkeen hyödyntäminen asiakasohjauksessa

Neuvonnasta ohjaukseen – ohjaus oman työn jäsentäjänä koulutusta jatkettiin 19.5.2022 Teams alustalla. Aluksi osallistujat, joita oli 28, saivat palata ajatuksissaan ensimmäiseen 12.5. pidettyyn koulutustilaisuuteen ja pohtia sekä tuottaa Mentimeteriin vastauksia siitä, mitä dialogisuus, vahvuusperustaisuus ja tavoitteellisuus mahdollistavat ohjauksessa (kuva 4).

Esimerkki Mentimeteriin tuotetuista vastauksista dialogisuuden, vahvuusperustaisuuden ja tavoitteellisuuden mahdollistamisen tavoista ohjauksessa.

Kuva 4. Mentimeteriin tuotettuja vastauksia dialogisuudesta, vahvuusperustaisuudesta ja tavoitteellisuudesta ohjauksessa.

Ennen kaikkea se mahdollistaa asiakkaan osallisuutta ja aidon vuorovaikutuksen avulla työskentelyn suuntaamista kohti tavoitetta ja päämäärää. Luottamukseen perustuva ohjaustilanne mahdollista asiakkaan sitoutumisen ja motivoitumisen työskentelyyn. Asiakkaalla on myös mahdollisuus muodostaa asiasta realistinen näkemys.

Vastausten tuottamisen jälkeen palattiin tarkastelemaan edellisessä koulutustilaisuudessa jaettua Arviointilomaketta (taulukko 1). Tämän jälkeen siirryttiin pienryhmätyöskentelyyn, jossa osallistujat jaettuna 4-hengen ryhmiin keskustelivat arviointilomakkeessa olevien ohjaajuuden näkökulmien herättämistä ajatuksista (taulukko 2). Osallistujat pohtivat erityisesti konkreettisten asiakasohjaustilanteiden ja asiakasohjausesimerkkien avulla sitä, mistä pitää puhua. Jokainen ryhmä tuotti ja kirjasi tiivistetyt ajatukset Wordiin tai PowerPointille. Tulokset purettiin yhteisessä keskustelussa ja kirjattiin Miro-alustalle.

Arviointilomakkeen sisältämän ohjaajuuden näkökulmien herättämiä ajatuksia:

Hyvä tsekkauslista, ohjaa järkevään etenemisjärjestykseeen. Voidaan poiketa asiakastilanteen mukaan.

Työntekijän persoona voi täydentää lomaketta. Ei ehkä kaikille helppoja tapoja esim. Reflektointi. Vuorovaikutustaidot vaatii harjoittelua.

Pitkään tehdessä muodostunut rutiineja. Tämä lomake herättelee kyllä vakiintuneita konkareitakin ajattelemaan uudella tavalla.

Näkökulmien poiminta. Kaikki kolme hyvää. Tässä työssä on pyrittävä näihin.

Saadaan tasavertainen vaikutus työntekijä asiakassuhteeseen. Saman asian äärellä samaan suuntaan ohjausprosessissa.

Uusilla monesti suuri tarve ratkaista ongelmia ja ottaa auttajan rooli. Vastausten löytyessä yhdessä ja asiakkaan omasta ajatuksista, lomake auttaa tässä.

Hyvä käydä läpi jo etukäteen ja uudestaan kun asiakassuhdetta on jatkunut.

Lomakkeen kautta voi poimia kirjauksista asioita. Mistä on keskusteltu ja onko lomakkeessa olevia asioita huomioitu ja toteutettu. Onko huomioiduit asiat samoja kuin lomakkeella.

Myös alustajat toimivat ryhmänä ja tuottivat kuultujen keskustelujen pohjalta yhteenvetoja. Seuraavassa muutamia poimintoja kuulluista keskusteluista ja sen yhteenvedosta.

Kaikissa ryhmissä koetaan arviointitaulukko hyvänä ja sopivana työkaluna, mutta tarpeen mukaan kustomoituna. Järjestys perustuu dialogista vahvuusajatteluun ja tavoitteenasetteluun. Perustelut tältä pohjalta järjestyksessä.

Kulttuuristen ja alueellisten erojen huomioiminen vuorovaikutuksessa ja sanoittamisessa. Kieli ja muut haasteet otettava huomioon.

Reflektointi voi olla työntekijälle vaikeaa. Lomakkeen avulla voi tunnistaa omaa tapaa tehdä työtä.

Kun pohtii oman työn tekemisen tapoja lomakkeen avulla, voi tunnistaa, että jotkut asiakasryhmät ovat hankalia. Miksi? Dialogi, vahvuuksien tunnistamattomuus tai vaikeus tavoitteiden asettamisessa? Miksi työskentely joidenkin kanssa on vaikeampaa kuin toisten? Lomake auttaa sisäisessä reflektiossa ja haastavien asiakasprofiilien tunnistamisessa.

Pienryhmätyöskentelyn pohjalta voidaan todeta, että arviointilomake sisältää keskeiset Neuvonnasta ohjaukseen – ohjaus oman työn jäsentäjänä kokonaisuuden elementit. Pienryhmätyöskentelyn tulosten osalta näytti haasteeksi muodostuvan tuotoksesta aidon dialogin käyminen.

Palautetta ja jatkokehittäminen

Neuvonnasta ohjaukseen – ohjaus oman työn jäsentäjänä- koulutus toteutettiin ohjausosaamisen viitekehyksen sisällön mukaisesti. Molemmista koulutussessioista kerättiin palautetta ja palautetta hyödynnetään jatkokehittämisessä.

Seuraavassa otteita palautteesta:

Huikean hyvä sisältö, kiitos. Paljon tuttua asiaa, mutta aina on hyvä kerrata! Kaikkien asiakastyötä tekevien pitäisi ajatuksella kuunnella tämä. Myös työllisyyspalveluissa ja sosiaalitoimessa työskentelevät. Yksi parhaimpia koulutuksia pitkiin aikoihin, johon olen osallistunut, koska aidosti hyödyllinen, mukaansa tempaava konkreettinen, tutkittuun tietoon perustuva+mahtava kombo asiantuntjoita ja fasilittaattori, kiitän lämpimästi! Helposti lähestyttävä, selkeä toteutus. Asiantuntijat paikallaan.

Toteutuksen ja saadun palautteen pohjalta Neuvonnasta ohjaukseen - ohjaus oman työn jäsentäjänä koulutuksen kehittäminen on jo työn alla.

Lähteet

Kangastie, H. (2022). Neuvonnasta ohjaukseen –Ohjaus oman työn jäsentäjänä. VAHVUUSPERUSTAINEN TULEVAISUUSOHJAUS. Dia-esitys 12.5.2022.

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, k., Riponiemi, N. ja Uusiautti, S. (2021) (toim.) VAHVUUSPERUSTAISEN OHJAUKSEN TYÖKIRJA. Viitattu 23.5.2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-293-1

Rahkola, M. (2022). Neuvonnasta ohjaukseen –Ohjaus oman työn jäsentäjänä. Tavoitteellisuus ohjauksessa. Dia-esitys 12.5.2022.

Sukula, S.,Vainiemi, K. ja Laukkala, T. (2015) GAS Menetelmästä sovellukseen. Kelan tutkimusosasto, Helsinki. 2015. Viitattu 12.5.2022. http://hdl.handle.net/10138/158520

Yliniemi, P. (2022). Neuvonnasta ohjaukseen –Ohjaus oman työn jäsentäjänä. Dialogisuus keskustelussa. Dia-esitys 12.5.2022

Hankkeessa aikaisemmin tuotettuja julkaisuja:

Kangastie, H. ja Kippola-Pääkkönen, A. 2021. Osatyökykyisten työllistymisen edistämisen uudet ratkaisut. Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi. 26.1.2021.

Kippola-Pääkkönen, A., Kangastie, H., Heikkala, M., Karhu, S., Karjalainen, J., & Sirviö, J. 2021. Osaamisella työelämään: Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen. Kuntoutus, 44(4), 61–64. https://doi.org/10.37451/kuntoutus.112860

Heikkala, M., Kangastie, H. ja Keskinarkaus, P. 2021. Tieto-, neuvonta- ja ohjausverkosto osatyökykyisten työllistymispolkuja rakentamassa. Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi.18.8.2021.

Halttunen, S ja Kangastie, H.2022. Hankeverkosto osatyökykyisten työllistämisen edistämisessä (lapinamk.fi) Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi 22.3.2022.

Kippola-Pääkkönen, A., Sirviö, J., Pantsar, H. & Pentikäinen, M. (2022). Työnantajilla tiedon ja tuen tarvetta osatyökykyisten henkilöiden rekrytointiin. Lapin Kansa. Mielipidekirjoitus 28.03.2022. https://www.lapinkansa.fi/tyonantajilla-tiedon-ja-tuen-tarvetta-osatyokykyis/4465580

Kangastie, H. ja Keskinarkaus, P.& Pantsar, H. 2022. Osatyökykyisten palvelupolkujen tunnistaminen palvelumuotoilun (PAMU) työpajoissa (lapinamk.fi). Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi 25.5.2022.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



OSTE-hankkeen hankeverkoston yhteistyön avauksia

16.6.2022



Kirjoittajien kasvokuvat.
YTM Sari Halttunen työskentelee sosiaalialan lehtorina ja TtM Helena Kangastie erityisasiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulussa.

Oste logokokoelma.jpg

Jos et tiedä mihin olet menossa, todennäköisesti et pääse sinne

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa korostetaan yhteistyön tekemistä ja verkostoitumista erityisesti hanketoiminnassa. Verkostoitumista kuvataan yleensä nelivaiheisena prosessina: verkoston haasteen kartoittaminen ja verkoston koollekutsuminen, yhteisen tavoitteen määrittely ja toimintatapojen suunnittelu, systemaattinen verkostotyöskentely tavoitteiden saavuttamiseksi ja seuraamiseksi sekä verkoston tuotosten levittäminen (Järvensivu ym. 2010, 3).

Osaamisella työelämään – osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE, 2020–2023) -hanke kutsui keväällä 2021 osatyökyisten työllistymiseen liittyviä hankkeita yhteiseen verkostopalaveriin. Heti OSTE-hankkeen käynnistymisen alkuvaiheessa oli tullut esille myös muita osatyökyisten työllistymisen edistämisen kehittämishankkeita. Tuolloin pohdittiin, kuinka voidaan tehdä yhteistyötä laajan hankeverkoston kesken.

Verkostopalavereissa käsiteltiin verkostoyhteistyön ja osatyökykyisten työllistämisen teemoja. OSTE-hankkeen kokoama ja koordinoima hankeverkosto siirtyi keväällä 2022 verkostoitumisprosessin vaiheeseen kaksi eli määrittelemään osatyökykyisten työllistämisen edistämisen yhteisiä tavoitteita ja suunnittelemaan yhteisiä toimintatapoja. Tätä vaihetta edistetään yhteisillä fasilitoiduilla työpajoilla.

Tässä blogikirjoituksesssa kuvaamme osatyökyisten työllistämisen parissa toimivan hankeverkoston työpajassa määrittelemiä yhteisiä tavoitteita ja yhteistä toimintaa.

Hankeverkoston yhteisen toiminnan suunnan hakemista

Lähtökohtana yhteisten tavoitteiden ja toiminnan määrittelylle oli pohdinta siitä, mitä palvelua verkostoon kuuluva hanke tuottaa ja toteuttaa osatyökyisten työllistymisen edistämiseksi. Hankeverkostoon kuuluvat OSTE-hankkeen koulutusorganisaatioiden (Lapin ammattikorkeakoulu, Lapin Yliopisto, Kemi-Torniolaakson koulutuskuntayhtymä Lappia ja Lapin koulutuskeskus Redu) edustajat ohjaavat osatyökykyisiä urasuunnittelu-, koulutus-, ja osaamisen kehittämisen palveluihin. Hankeverkostoon kuuluvien järjestöjen ja säätiöiden edustajat tukevat ja ohjaavat muun muassa työpajatoimintaan ja työhön valmennukseen. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ohjaavat erilaisiin terveyttä ja toimintakykyä arvioiviin ja edistäviin palveluihin sekä kuntoutuspalveluihin. Kuvassa yksi on kuvattu hankkeiden tuottamia palveluja osatyökykyisten työllistymisen tukena.


Kuvassa on avattu hankkeiden tuottamia palveluja osatyökykyisen työllistymisen tukena.
Kuva 1. Hankkeiden tuottamia palveluja osatyökykyisten työllistymisen tukena

Hankkeet tarjoavat monenlaisia osatyökykyisten työllistymistä edistäviä palveluja kehittämistyön lisäksi. Hankeverkoston työpajassa keskusteltiin hankkeiden palvelujen kuvaamisesta ja hankeverkoston yhteisistä tavoitteista osatyökykyisten työllistymisen edistämiseksi. Mitä tarkoitetaan hankeverkoston yhteisillä tavoitteilla? Hankkeilla on olemassa useita sidosryhmiä, joiden tarpeet ja tavoitteet täytyy huomioida. Asiakaskeskeisyys korostaa asiakkaan tavoitteita ja rahoituskriteerit ja tavoitteet hankkeen rahoittajan ja toteuttajan tavoitteita. Laadittu hankesuunnitelma painottaa kunkin hankkeen omia sisältötavoitteita. Lisäksi hankkeita sitoo ja ohjaa työllistämisen parissa toimivien viranomaisten ja peruspalvelujen tavoitteet.

Hankeverkostolle on tärkeää toistemme tunteminen ja hankkeiden toiminnan ja palvelujen asemointi osana työllistymisen peruspalveluja. Miten hankkeissa tuotettu oppi ja osaaminen jää elämään peruspalveluissa hankkeen jälkeenkin? Kuinka kehitetään sekä juurrutetaan oikeita toimintatapoja, eikä tehdä täysin peruspalveluista irrallisia kokeiluja? Hankkeiden tuotosten siirtäminen osaksi peruspalveluita nähtiin tärkeänä osana hanketyön kehittämisprosessia.

Keskustelussa nousi esille myös viestinnän ja tiedon siirron haasteet eli miten asiakastieto saataisiin kulkemaan peruspalveluiden ja hankkeiden välillä turvallisesti. Tärkeänä koettiin yhteistyön koordinaatio, että roolit ja vastuut olisivat selkeät, tiedon jakaminen ja viestintä tapahtuisi sujuvasti. Hankeverkosto pitää tärkeänä asiakkaiden osallistamista kehittämiseen.

Hankeverkoston yhteisen toiminnan tavoitteet ja sisällöt

Hankeverkoston työpajan keskustelujen pohjalta syntyi kolme yhteistä tavoitekokonaisuutta sisältöineen. Ensimmäinen tavoite on ”Hanke palveluna yhteisellä palvelukartalla”, jolloin asiakas, kumppaniverkosto ja työllistymisen peruspalvelut näkevät hankkeet palveluna ja osana yhteistä palvelukarttaa. Asiakkaan näkökulmasta on tärkeää, että hankkeen tarjoama palvelu on löydettävissä ja sanoitettuna asiakkaan kielelle.

Hankeverkoston yhteinen palvelukartta mahdollistaa hankkeiden ja työllistymisen peruspalvelujen välisen kommunikaation. Palvelukartta myös häivyttää hanke-sanaa ja tekee näkyväksi palvelua. Se mahdollistaa myös palveluista kertomisen asiakkaille helposti ja ymmärrettävästi.

Toinen tavoite ”Kilpailusta kumppanuuteen” edistää hankeverkoston aitoa yhteistyötä ja toistensa työn ja palvelujen täydentämistä. Esimerkiksi toteuttamalla yhdessä yhteisiä koulutuksia voidaan vastata paremmin palvelukentän osaamisen kehittämisen odotuksiin ja asiakkaiden tarpeisiin. Kun hankeverkoston palvelut on avattu ja tehty näkyväksi, niin hankkeiden välinen kilpailu asiakkaista vähenee. Palvelutuote erottaa hankkeiden palvelut toisistaan.

Kolmas tavoite ”Asiakas osana kehittämistä” korostaa asiakkaiden osallisuutta. Hankkeet ovat yhdessä löytäneet asiakkaat ja löytäneet myös sellaiset toimintatavat, joilla otetaan asiakkaat osaksi hankkeiden tekemistä. Hankeverkostolla eli hankeperheellä on yhteisiä ja jaettuja toimintatapoja osallistaa asiakasta palveluihin. Dialogi on tärkeää, koska palvelussa emme vain kuuntele ja tee tulkintoja, vaan aktiivisesti kysymme ja pyrimme ymmärtämään asiakasta ja hänen tarpeitaan ja toiveitaan.

Kuvassa 2 on avattu OSTE-hankeverkoston kolmannen tavoitteen ”Asiakas osana kehittämistä” nykytilaa.


Kuvassa on avattu hankeverkoston tavoitteen kolme ”Asiakas osana kehittämistä” nykytila toimenpiteiden ja niiden hyötyjen osalta.
Kuva 2. Tavoite 3: Asiakas osana kehittämistä, nykytilan kuvausta

”Asiakas osaksi kehittämistä” tavoitetilassa hankeverkosto piti tärkeänä, että asiakkailta kysytään aktiivisesti heidän tarpeistaan ja kerätään tietoa ja ymmärrystä myös asiakkaiden palvelukokemuksesta. Asiakas otetaan mukaan ja osallistetaan kehittämistyöhön hankeverkoston yhteisillä jaetuilla toimintatavoilla ja menetelmillä. Asiakkaiden osallistamisesta syntynyt tieto kerätään yhteiseen, helposti käytettävissä olevaan tietopankkiin.

Lopuksi

Sanonta ”kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa” pätee myös OSTE-hankeverkoston yhteistyössä. Yhdessä ja yhteisellä hankeverkoston työllä voidaan osatyökyisten työllistymiseksi ja osaamisen kehittämiseksi saada aikaan palveluja, jotka täydentävät olemassa olevia työllistymispalveluja.

Hankeverkoston yhteistyö on tähän mennessä jo tuottanut tuloksena tiedon ja osaamisen jakamista ja asiakkaiden ohjauksen tiivistämistä sekä kehittäjien tuntemusta toisistaan. Myös tietämys hankeverkoston kehittämiskohteista ja-tuloksista on lisääntynyt. Hankeverkoston toimintaa kehitetään jatkossa järjestämällä työpaja, johon kutsutaan mukaan hankeverkoston lisäksi työllistymisen peruspalveluja tarjoavat tahot esimerkiksi Te-palvelut, kuntakokeilu, TYP-palvelut ja Kela.

Lähteet

Järvensivu, T., Nykänen, K., & Rajala, R. 2010. Verkostojohtamisen opas: Verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. [Viitattu 3.6.2022] https://docplayer.fi/799109-Verkostojohtamisen-opas-verkostotyoskentely-sosiaali-ja-terveysalalla.html

Hankkeessa aikaisemmin tuotettuja julkaisuja:

Kangastie, H. ja Kippola-Pääkkönen, A. 2021. Osatyökykyisten työllistymisen edistämisen uudet ratkaisut. Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi. 26.1.2021.

Kippola-Pääkkönen, A., Kangastie, H., Heikkala, M., Karhu, S., Karjalainen, J., & Sirviö, J. 2021. Osaamisella työelämään: Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen. Kuntoutus, 44(4), 61–64. https://doi.org/10.37451/kuntoutus.112860

Heikkala, M., Kangastie, H. ja Keskinarkaus, P. 2021. Tieto-, neuvonta- ja ohjausverkosto osatyökykyisten työllistymispolkuja rakentamassa. Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi.18.8.2021.

Halttunen, S ja Kangastie, H.2022. Hankeverkosto osatyökykyisten työllistämisen edistämisessä (lapinamk.fi) Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi 22.3.2022.

Kippola-Pääkkönen, A., Sirviö, J., Pantsar, H. & Pentikäinen, M. (2022). Työnantajilla tiedon ja tuen tarvetta osatyökykyisten henkilöiden rekrytointiin. Lapin Kansa. Mielipidekirjoitus 28.03.2022. https://www.lapinkansa.fi/tyonantajilla-tiedon-ja-tuen-tarvetta-osatyokykyis/4465580

Kangastie, H. ja Keskinarkaus, P.& Pantsar, H. 2022. Osatyökykyisten palvelupolkujen tunnistaminen palvelumuotoilun (PAMU) työpajoissa (lapinamk.fi). Pohjoisen tekijät asiantuntijablogi 25.5.2022.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Nokkosen viljely ja monipuoliset käyttötavat Euroopassa

15.6.2022



Tapio Pyörälän kasvot.
Agrologi (AMK) Tapio Pyörälä työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

Logokokoelma ARKNOKK II.JPG

Arktinen nokkonen (eli ARKNOKK) -hankkeessa  kehitetään ja luonnonmukaista nokkosen viljelyä olemassa olevien nokkostuotteiden raaka-aineeksi ja uusien tuotteiden kehittämistä varten. Lisäksi kartoitetaan harvinaisemman, poltinkarvattoman alalajin, pohjannokkosen viljely- ja hyödyntämismahdollisuuksia.

Suomalaiselle, erityisesti lappilaiselle, nokkosraaka-aineelle on markkinoilla kysyntää, mutta kustannustehokkaiden tuotantotapojen puuttuessa nokkosen viljely ei ole vielä saanut suurta suosiota. Osana nokkosen viljelyn kehittämistä selvitetään suomalaisten ja eurooppalaisten nokkosen viljelijöiden kokemuksia tuotannon haasteista ja mahdollisuuksista.

Kansainvälisesti tunnettu viljelykasvi

ARKNOKK-hankkeella on yhteistyökumppaneita muun muassa Ranskassa, jossa hanketyöryhmän oli tarkoituksen vierailla jo hankkeen alussa, mutta koronapandemian aiheuttamien rajoitusten vuoksi tutustumismatka jouduttiin siirtämään toistuvasti.

Rajoitusten viimein purkautuessa hanketyöryhmä pääsi vierailemaan Meurthe-et-Moselle ja Vosges alueiden nokkosen tuotantoon ja tutkimukseen. Roville-aux-Chênesin puutarhaoppilaitoksen sekä CESI Ecole d’Ingénieurs yhteistyökumppanit järjestivät mielenkiintoisia kohtaamisia alueen viljelijöiden, tutkijoiden ja jatkojalostajien kanssa.

Kansainvälisellä yhteistyöllä edistetään nokkosen tuotantoon ja jatkojalostukseen liittyvää tiedonvälitystä, jotta nokkosen tuotantoa saataisiin lisättyä, neuvontaa kehitettyä ja näin vastattua raaka-aineen kysyntään. Koronapandemian aikana yhteistyötä on tehty verkossa ja olemme saanut tärkeää tietoa erityisesti nokkosen taimituotantoon, joka on kustannustehokkain tapa perustaa nokkoskasvusto (Galambosi 2002).

Myös nokkosen alkuperävertailua on tehty ja vaikka kyseessä on sama laji, Urtica dioica ssp. Dioica, on kasvupaikalla ja olosuhteilla merkitystä siihen, miten kyseinen nokkonen viljelykasvina menestyy. Yhteistyön ansiosta lappilasta alkuperää olevaa nokkosta kasvaa myös Ranskassa ja Italiassa (Kuva 1).

Kuva 1 Pyörälä 2022.jpg
Kuva 1. Yhteistyön ansiosta lappilaista alkuperää oleva nokkonen kasvamassa Ranskassa

Nokkosesta rehua ja lannoitetta

Alueilla, joilla vierailimme, nokkosen tuotantoa on edistetty vuosia ja sitä viljellään useita hehtaareja pinta-alojen kasvaessa vuosittain. Merkittävin ero suomalaiseen tuotantoon on, ettei nokkosta viljellä lähtökohtaisesti elintarviketuotantoon. Kaupoista kyllä löytyy jonkin verran tuotteita, jotka sisältävät myös nokkosta, mutta alkuperästä ei välttämättä ole tietoa. Nokkosta tuotetaan joko eläinten rehuiksi, siitä valmistetaan nokkosvettä tai toimitetaan tekstiilitutkimukseen.

Nokkosen käyttö eläinten rehuna ulottuu ainakin 1700-luvulle saakka, jolloin nokkosta on suositeltu syötettävän niin lehmille, sioille, lampaille kuin kanoillekin. 1900-luvulla nokkosen käyttöä eläinten rehuna on tutkittu ympäri maailman ja sen on todettu parantavan eläinten hyvinvointia monipuolisesti. (Pyörälä 2019).

Nokkosvettä valmistetaan liottamalla tuoreita nokkosia vedessä muutamia päiviä, jonka jälkeen se on käytettävissä lannoitteena tai kasvinsuojeluaineena. Nokkosvesi sisältää runsaasti typpeä ja hivenravinteita. Lannoitteena sitä on käytetty vuosikymmeniä kotipuutarhoissa ja luomutuotannossa. Kasvinsuojeluaineena nokkosvesi tehoaa muun muassa useimpiin kirvalajeihin. (Galambosi, Kakriainen-Rouhiainen & Mattila 2006)

Ranskalainen rehuherkku

Ranskassa maatilat käyttävät nokkoset rehujen seassa, jonka myötä muun muassa teollisten kivennäisten ostotarve on vähentynyt huomattavasti. Näillä tiloilla on monipuolisesti myös muitakin viljelykasveja, joiden avulla rehujen ravintoarvoihin voidaan vaikuttaa, mutta viljelijöiden mukaan nokkonen on vähentänyt huomattavasti ostorehujen tarvetta.

Nokkossadosta valmistetaan myös suuria määriä nokkosvettä, jota käytetään muun muassa viinitiloilla kasvuston kastelussa samalla saaden käyttöön nokkosveden lannoitus ja tuholaistorjunta hyödyt. Nokkosvettä voidaan tarjota myös tuotantoeläimille juomavetenä.

Nokkosen tuotanto nokkosveden valmistukseen sekä rehu- ja tekstiiliteollisuuden tarpeisiin perustuu pääasiassa siihen, ettei tuotetun raaka-aineen tarvitse olla niin laadukasta, kuin mitä sen tulisi olla elintarvikekäytössä. Näin myös kasvuston perustaminen, rikkakasvien torjunta ja koneellinen sadonkorjuu ja käsittely onnistuvat helpommin.

Tätä ajattelua tulisi myös meillä Suomessa edistää, jotta nokkosen viljelyalojen lisääminen olisi helpompaa ja käyttö monipuolistuisi. Myöhemmässä vaiheessa elintarvikelaatuisen nokkosen tuottaminen olisi mahdollista osaamisen karttuessa.

Kuva 2 Pyörälä 2022.jpg
Kuva 2 Nokkonen annetaan kasvaa rauhassa rikkakasvien kanssa. Tällä peltolohkolla kasvoi nokkonen ja sinimailanen. Sato käytetään nautojen rehuissa.

Nokkosen viljelymenetelmiä kehitetään edelleen aktiivisesti Ranskassa, koska ilmas-tomuutoksen myötä sääolosuhteet kuivattavat ja tiivistävät alueen savimaita hidastaen nokkosen kasvua. Nokkoselle optimaalinen kasvualusta olisi kuohkea ja multava maaperä suojaisella peltoalueella, joka ei näillä alueilla ole kovin mahdollista. Lisäksi näillä alueilla on yleistä, että taimet istutetaan tasamaalle, jolloin kasvusto on yhä alttiimpi sään vaihteluille.

Rikkakasvien torjuntaan ja sadonkorjuuseen kehitettävää teknologiaa halutaan uudistaa, jotta eri jatkojalostustarpeisiin tuotettavan raaka-aineen kysyntään pystytään vastaamaan. Esille nousi mielenkiintoinen kysymys, miten sadosta saataisiin koneellisesti korjattua lehtimassa siten, että varret voitaisiin jättää kasvamaan tekstiiliteollisuuden tarpeisiin.

Nokkonen jätevesien puhdistustöissä

Ranskassa nokkosen tuotantoon, viljelypinta-alan kasvuun ja tutkimuksen monipuolistamiseen on myös poliittinen tahotila. Meurthe-et-Moselle -alueella on selvitetty nokkosen mahdollisuuksia jätevesien puhdistuksessa ja alueella onkin useita jätevesien puhdistamoita pienien kylien laitamilla, joiden puhdistusaltaissa kasvaa muun muassa nokkonen (Grimaud 2021).

Tälle tutkimukselle ja toiminnalle on ympäristökuntien vahva tuki ja rahoitusosuudet. Alueen kasvintuotantotilan yhteyteen oli perustettu myös nokkosnäyttely, jossa oli tietoa nokkosesta ja johon oli kerätty eri nokkoskantoja Ranskasta.

Kuva 3 Pyörälä 2022.jpg

Kuva 3 Nokkoselle perustettu näyttely, johon on kerätty eri nokkoskantoja ympäri Ranskaa. Ympärillä oli myös infotauluja nokkosesta.

Jätevesijärjestelmän täsmällisiä piirustuksia emme nähnyt, mutta systeemi muistutti meillä suomessa haja-asutusalueilla käytettäviä jätevesienkäsittelymenetelmiä: jätevedet johdetaan ensin saostussäiliöihin, jossa kiintoaines painuu säiliön pohjaan ja selkeytynyt jätevesi pumpataan kasvualtaisiin.

Altaiden pohjalla on maa-aineskerros, johon on istutettu nokkosta tai järviruokoa. Kasvit käyttävät tarvitsemansa ravinteet ja suodattunut jätevesi pumpataan toisen säiliön kautta seuraavaan altaaseen, josta jälleen suodattunut vesi lasketaan maahan ja puhdistuminen jatkuu maakerroksissa päätyen pohjavesivyöhykkeelle. (Jätevesiopas 2022)

Kuva 4 Pyörälä 2022.jpg

Kuva 4 Jätevesipuhdistamon kasvatusaltaissa kasvaa nokkonen. Kasvuston hoitotoimenpiteet ja sadonkorjuu ovat haastavia, eikä sadon hyödyntämismahdollisuuksistakaan ole varmaa tietoa.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen ja paikallisten asiantuntijoiden mukaan hyvin toimiva menetelmä, joskin suodattuneen veden laboratorioanalyyseja emme päässyt tarkastelemaan. Haasteena on myös altaissa kasvavien nokkosten hoitotoimenpiteet ja korjuu altaan syvyyden ja putkistojen vuoksi, eikä soveltuvuudesta jatkojalostukseen ole tietoa. Ainoana mahdollisuutena nähdään kuitutuotanto, mutta tätä ei ole kunnolla tutkittu.

Lopuksi

Nokkosen viljelypinta-alat ovat kasvussa niin Suomessa kuin Euroopassakin, mutta haasteeksi koetaan erityisesti osaamisen, neuvonnan ja tuotantoon soveltuvien koneiden puute (Honkanen 2022). Myös elintarviketeollisuuteen menevän nokkosen laatuvaatimukset ovat haaste useimmille tuottajille. Suomalaiset nokkosen tuottajat ovat pääasiassa puutarha- ja kasvintuotantotiloja, joilla on kohtalaiset edellytykset laadukkaan nokkosen tuotantoon niin osaamisen kuin teknologian osalta.

Suomessa nokkosen tuotanto keskittyy pääosin elintarviketeollisuuteen, mutta mielenkiinto nokkoskuidun hyödyntämismahdollisuuksiin tekstiiliteollisuudessa on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi. Nokkosta voidaan käyttää myös muun muassa eläinten rehuissa ja lannoitteena, joten nokkosesta on moneksi. Yksi haaste nokkosen viljelylle on juuri se, että siitä on moneksi, koska eri raaka-aineiden valmistukseen joudutaan käyttämään erilaisia tuotantomenetelmiä.

Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, nokkonen nähdään vielä hyvin vahvasti rikkakasvina ja nokkosen tuotantoon suhtaudutaan epäilevästi. Usein pelkona on nokkosen leviäminen muualle kasvustoon ja miten kasvusto saadaan tarpeen vaatiessa tuhottua. Leviämistä pystytään kuitenkin hallitsemaan viljelyteknisillä toimilla ja tuottoisaa nokkospeltoa ei yleensä ole tarpeen edes tuhota. Viljeleminen kannattaa aloittaa maltilla ja kasvattaa pinta-alaa pikkuhiljaa.

Suomen viljelymaat soveltuvat erinomaisesti nokkosen viljelyyn ja erityisesti Pohjois-Suomessa olosuhteet ovat otolliset. Meillä on paljon pienehköjä multavia viljelysmaita metsäkaistaleiden suojassa, jossa nokkosella on hyvä kasvaa ja kukoistaa. Raaka-aineelle löytyy ostajia, koska tällä hetkellä kysyntä on suurempaa kuin tuotanto.

Viljelijöille suosittelen vakavasti harkitsemaan nokkosen viljelyä edes koemielessä. Arktinen nokkonen -hankkeen työryhmältä saa lisätietoa nokkosen tuotannosta ja käyttömahdollisuuksista sekä neuvontaa viljelyn aloittamiseen. Yhteystiedot ja lisätietoa hankkeesta löytyy mm. www.arktinennokkonen.fi sivustolta.

Kuva 5 Pyörälä 2022.jpg

Kuva 5 Arktinen nokkonen hankkeen työryhmästä mukana olivat Aki Ranta, Tapio Pyörälä sekä Françoise Martz. Yhteistyökumppani Laurent Dervaux esittelemässä nokkosen taimituotantoa. (Matin 2022)

Lähteet

Galambosi, B. 2002. Nokkosen viljely ja sen kriittiset pisteet. Maa- ja elintarviketalou-den tutkimuskeskus.

Galambosi, B., Kakriainen-Rouhiainen, S. & Mattila, H. 2006. Nokkonen monipuolinen hyötykasvi. Maa- ja elintarvetalouden tutkimuskeskus.

Grimaud, F-X. 2021. Portes de Meuse: l’ortie a bien des vertus même de traiter les eaux usées. L’est Republicain. Viitattu 10.6.2022. https://www.estrepublicain.fr/environnement/2021/01/25/portes-de-meuse-l-ortie-a-bien-des-vertus-meme-de-traiter-les-eaux-usees

Honkanen, H. 2022. Nokkosen viljely Suomessa. Lapin ammattikorkeakoulu Oy. Agrologikoulutus. Opinnäytetyö.

Pyörälä, T. 2019. Nokkosen viljelyn kehittäminen. Lapin ammattikorkeakoulu Oy. Agrologikoulutus. Opinnäytetyö.

Suomen vesiensuojeluyhdistysten liitto ry 2022. Vesiensuojeluopas Viitattu 10.6.2022. https://vesiensuojelu.fi/jatevesi/jateveden-kasittely/kiinteiston-omat-jarjestelmat/

Vosges, M. 2022. La culture des orties, convoitée jusqu’en Finlande. L’est Republician. Viitattu 10.6.2022. https://www.vosgesmatin.fr/economie/2022/04/28/la-culture-des-orties-convoitee-jusqu-en-finlande


> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Jatkuva oppiminen kuuluu kaikille

13.6.2022



Tuuli Tikkasen kasvot.
Tradenomi YAMK Tuuli Tikkanen työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä.

Jatkuvan oppisen merkitys korostuu yhteiskunnassamme tulevina vuosina enemmän kuin uskommekaan. Miten mahdollistamme kaikille mahdollisuuden kehittää osaamistaan elämän eri vaiheissa?

Lähivuosina ollaan tilanteessa, jossa jopa puolen miljoonan työikäisen osaamista pitää uudistaa tai sen tasoa nostaa. Työmarkkinoilla on yli 300 000 henkilöä ikävuosiltaan 30-60 v. pelkän perusasteen varassa. Haasteena onkin saada koulutuksen pariin sitä eniten tarvitsevat (OKM.)

Osaamisen tason nostamisen kannalta jatkuva oppiminen tulee aidosti mahdollistaa kaikille elämäntilanteesta huolimatta. Esimerkiksi työttömyyden aikana tulee voida täydentää ja uudistaa osaamistaan ilman pelkäämistä toimeentulon menettämisestä (Kohti elinikäistä oppimista 2019.)

Kymmenen ammattikorkeakoulun yhteisessä Jatkumo-hankkeessa luodaan jatkuvan oppimisen palvelumalli yrityksiä varten.  

Oman osaamisen tunnistaminen ja sen sanoittaminen

Työn tekemisen muutos, ennakoimattomat globaalit muutokset ja teknologian kehitys edellyttävät meiltä entistä vahvempaa osaamista yhteiskunnan kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin säilyttämiseksi (Kankainen 2019.) Yhteiskunnan ja yksilön uudistumiskyvyn kannalta on olennaista tunnistaa osaaminen. Osaamista nimittäin syntyy muissakin yhteyksissä kuin ammateissa toimimalla tai tutkintoja opiskelemalla.

Oman osaamisen sanoittaminen ja sen esille tuominen voi kuitenkin olla vaikeaa. Koulutuksen kautta saatu osaaminen on helpompaa tuoda esille, kuin esimerkiksi vapaa-ajalla ja työelämässä saatu osaaminen. Meidän on helpompi tuoda esille se, mitä emme osaa tai missä meillä on osaamisvajetta. (Ketamo H., Ollila J., Paaso L. 2022.)

Osaaminen lisää yksilön hyvinvointia ja vahvistaa hänen osaamisidentiteettiään. Yksilö, jolla on vahva osaamisidentiteetti osaa helposti sanoittaa osaamisensa, tietää miten hyödyntää sitä ja mitä uutta osaamista hän tarvitsee menestyäkseen työelämän muutoksissa (Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä 2022.)

Jatkuva oppiminen organisaatiossa

Yhteiskunnan ja organisaatioiden tulee jatkuvassa oppimisessa huomioida ihmisten erilaisuus kyvyssä ja motivaatiossa ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Esimerkiksi perinteinen koulun penkillä opiskelu ei sovi kaikille, monet oppivat käytännön tekemisellä. Jatkuvaa oppimista voi tapahtua moni eri tavoin. Yhtenä esimerkkinä tästä on oppisopimuskoulutus.

Yhteiskunnan, organisaatioiden ja koulutusorganisaatioiden tulee rohkeidenkin kokeilujen avulla löytää uusia jatkuvan oppisen tapoja, jotka kannustaisivat erityisesti heikomman motivaation omaavia päivittämään osaamistaan (Mäkelä 2018).

Asiantuntija Terhi Mäkelä suosittelee kokemuksellisen oppimisen nopeuttamista. Esimerkiksi ottamalla mukaan virtuaalitodellisuus ja tekoälyteknologioita voidaan tarjota houkuttelevia ja yksilön huomioon ottavia oppimiskokemuksia (Mäkelä 2018).

Voisivatko korkeakoulut ottaa tästä ajatuksesta koppia ja hyödyntää entistä enemmän olemassa olevia kehittämisympäristöjä jatkuvan oppimisen väylänä?

Organisaation kehittämisen lähtökohtana on pääsääntöisesti tulevaisuus. Jotta tulevaisuuden osaamista voi lähteä kehittämään, tulee organisaatiolla olla selkeä kuva henkilöstön nykyisestä osaamisesta (Hilden 2019.) Yhtenä osaamisen mittareina käytetään suoritettuja kursseja ja koulutuksia. Nämä mittarit eivät kuitenkaan kerro sitä, vastaako osaaminen organisaation strategisiin tavoitteisiin, asiakkaiden odotuksiin tai kysymykseen: millaista osaaminen on verrattuna kilpailijoiden henkilöstön osaamiseen. (Kallonen & Kuhmonen 2022.)

Opiskelun mahdollistaminen elämäntilanteesta riippumatta

Jatkuvan oppimisen uudistus on osa hallitusohjelmaa. Tavoitteena on jatkuvan oppisen järjestelmän uudistaminen vastaamaan tulevaisuuden tarpeita. Toimilla pyritään jatkuvan oppimisen kynnyksen madaltamiseen ja erityisesti työelämässä tapahtuvan oppimisen tukemiseen. Uudistuksella halutaan myös kehittää osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.

Koska jatkuva oppiminen halutaan mahdollistaa kaikille elämäntilanteesta riippumatta, uudistuksella halutaan parantaa työttömien mahdollisuuksia sivutoimiseen opiskeluun työnhaun lomassa (OKM.) Työikäisillä työttömillä on heikommat mahdollisuudet työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen. Erityisen haastava tilanne on pitkäaikaistyöttömillä ja lyhyitä työpätkiä tekevillä. (Kangastie, Koski, Kuisma 2020.)

Työttömyysaikaa voitaisiin käyttää tavoitteelliseen oman osaamisen kehittämiseen ja näin kasvattaa mahdollisuutta työllistyä helpommin työmarkkinoilla (Kohti elinikäistä oppimista 2019).

Jatkumo-hanke kokeilukuntien jatkuvan oppimisen tukena

Työllisyyden kuntakokeilut käynnistyivät vuonna 2021. Kokeilussa osa asiakkaista siirtyi TE-toimiston asiakkaista kuntien asiakkaiksi. Kuntakokeilun työnhakija-asiakkaita ovat muun muassa työttömät ja lomautetut, alle 30- vuotiaat, työmarkkinatukea saavat ja henkilöt, joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai joiden kansalaisuus on muu kuin Suomi. (TE-palvelut.)

Kuntakokeilu on ollut iso muutos eityisesti henkilöstölle muun muassa toimintakulttuurien törmätessä. Hankkeessa on toteutettu sekä webinaari että työpaja kuntakokeilukuntien asiantuntijoille ja esihenkilöille. Näiden tilaisuuksien tarkoituksena on ollut selvittää asiantuntijoiden koulutustarpeita, jotta hankkeessa mukana olevat ammattikorkeakoulut voivat niihin yhdessä vastata. Kuntakokeilukunnille on räätälöity tarpeisiin sopiva koulutuskokonaisuus, joka toteutunee syksyn 2022 aikana. Koulutus toteutetaan Podcast-muodossa.

Koulutustarjonnan uudistus

Koulutustarjonnan uudistamisella pystytään osittain vastaamaan jatkuvan oppisen haasteeseen. Tarjolla tulee olla nopeasti käynnistettävää, lyhytkestoista koulutusta, joka yhdistelee sisältöä eri koulutusaloilta. Kokonaisuuksia, jotka vastaavat työelämän tarpeisiin.

Jatkuvan oppimisen edistämiseksi on tärkeää tunnistaa alueen osaamisekosysteemi ja siinä havaittavat kehittämistarpeet, jotta työelämän muutoksiin ja vaatimuksiin pystytään koulutuksen avulla tehokkaasti reagoimaan (Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä 2022.)

Jatkumo-hanke

Jatkumo-hankkeen tarkoituksena on ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön syventäminen niiden palvelutoiminnassa ja yritysten jatkuvaa oppimista tukevan palvelumallin luominen. Yhteistyön myötä kullekin ammattikorkeakoululle avautuu mahdollisuus erikoistua tiettyyn kärkiosaamiseen, joka on mallin myötä kaikkien yritysten ja organisaatioiden saatavilla valtakunnallisesti.

Hankkeessa lisätään jatkuvan oppimisen palveluiden näkyvyyttä ja pyritään vastaamaan entistä paremmin yritysten muuttuviin osaamistarpeisiin ammattikorkeakoulujen yhteisillä jatkuvan oppimisen palvelukokonaisuuksilla. Samalla voidaan lisätä yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Hanketta rahoittaa Opetus- ja Kulttuuriministeriö.

Lähteet:

Jatkuvan oppimisen uudistus – miten työikäisten osaaminen varmistetaan? Taustatietoa. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 13.5.2022. Taustatietoa+jatkuvan+oppimisen+uudistuksesta.pdf (okm.fi)

Kangastie, H., Koski, A., Kuisma, L. 2020. Pitkospuilta revontulille – Lapin jatkuvan oppimisen avauksia. Lapin Amkin julkaisuja, 50. https://iwwebhallinta.ulapland.fi:8443/loader.aspx?id=4049a472-4920-45be-a5cd-7d1c6c90f5

Kallonen, T., Kuhmonen, A. 2022. Jatkuvan oppimisen mittaaminen vaatii kehittämistä. Viitattu 13.5.2022 https://www.henry.fi/ajankohtaista/blogit-ja-kuukauden-kasvo/2022/05/jatkuvan-oppimisen-mittaaminen-vaatii-kehittamista.html

Kankainen, S. 2019. Mitä on elinikäinen oppiminen ja miksi se on tärkeää? Helsingin Yliopisto. Viitattu 27.5.2022 https://hyplus.helsinki.fi/mita-on-elinikainen-oppiminen-ja-miksi-se-on-tarkeaa/

Ketamo H., Ollila J., Paaso L. 2022. Miten huomata yhä moninaisempaa osaamista? Sitra muistio. Viitattu 27.5.2022 https://www.sitra.fi/app/uploads/2022/02/sitra-miten-huomata-yha-moninaisempaa-osaamista.pdf

Kohti elinikäistä oppimista 2019. Sitra. Sitran selvityksiä. Helsinki. Viitattu 13.5.2022 https://www.sitra.fi/app/uploads/2019/03/kohti-elinikaista-oppimista.pdf

Lapin AMK 2022. JATKUMO- hanke. Viitattu 25.3.2022 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/jatkumo/hanke/

Mäkelä, T. 2018. Meillä jokaisella on lupa oppia – ethän ole jarruna tässä junassa! Viitattu 27.5.2022 https://www.henry.fi/ajankohtaista/blogit-ja-kuukauden-kasvo/2018/10/meilla-jokaisella-on-lupa-oppia-ethan-ole-jarruna-tassa-junassa

Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä 2022. Sitran selvityksiä 204. Viitattu 13.5.2022 https://www.sitra.fi/app/uploads/2022/03/sitra-tulevaisuuden-osaaminen-syntyy-ekosysteemeissa.pdf

Työllisyyden kuntakokeilut 2022. TE- palvelut. Viitattu 10.6.2022 Työllisyyden kuntakokeilu - TE-palvelut

 


> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Ekoteollisuuspuistojen yhteistyöllä mahdollistetaan kiertotalouden onnistuminen

9.6.2022



Johanna Aarinio-Keinäsen kasvokuva.
Insinööri (AMK) Johanna Aarnio-Keinänen työskentelee kiertotalouden asiantuntijana Uudistuva teollisuus -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Onnistumiseen tarvitaan luottamusta ja yhteistyökykyä

Luottamusta voidaan parantaa monin eri keinoin. Luottamus toimii pohjana vuorovaikutteiselle ja luottamukselliselle toimintakulttuurille. Luottamus vahvistaa luovuuden, oppimisen ja yhteistyön edellytyksiä onnistua.

Luottamuksen rakentamiseen tarvitaan dialogia. Se on yhteisen näkemyksen ja tahtotilan omaksumista, yhteisten tavoitteiden saavuttamista, erilaisten näkemysten jakamista ja yhteisen ymmärryksen kehittämistä. Dialogiin kuuluu aktiivinen vuoropuhelu, vahva yhtenäisyys ja vastavuoroinen osallistuminen toimintaan. Vuorovaikutuksen hyvällä dialogilla mahdollistetaan organisaatioiden välisten yhteistyöverkostojen luominen ja ylläpitäminen sekä niissä ilmenevän luottamuksen mahdollistaminen.

Tämä blogiartikkeli on kirjoitettu Teollisen kiertotalouden osaamisalusta -hankkeessa, jonka toteuttajia ovat Lapin ammattikorkeakoulu ja Kemin Digipolis Oy. Hanketta rahoittaa Työ- ja elinkeinoministeriö. Lapin AMK selvittää hankkeessa yritysten osaamistarpeita ja lisää tietoisuutta teollisesta kiertotaloudesta ja korkeakoulujen ja yritysten välisistä yhteistyömalleista. (Digipolis 2022a.)

Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen

Lapissa on toteutettu 2010-luvulta lähtien kiertotalouden jatkuvaa kehitystyötä, jonka ansiosta teollinen kiertotalous on noussut maakunnan kärkiosaamisalueeksi ja tärkeäksi osaksi Lapin älykkään erikoistumisen strategiaa.

Lapin AMK kehittää maakunnan vahvaa kiertotalousosaamista ja kiertotalouskoulutus onkin laajinta Suomessa. Suomen ammattikorkeakoulujen kiertotalousopintojen tarjontaa voi tarkastella Circwaste-nettisivustolla olevalla alustalla, jossa kiertotalouden seurantaa tehdään eri tasoilla. Koulutuksen osalta on laadittu koulutusindikaattori, josta voi seurata kiertotalouteen liittyvien kurssien opintopistemäärää.

Suomessa on 22 ammattikorkeakoulua ja kouluverkosto on alueellisesti varsin kattava, joten koulutusindikaattorin avulla voi myös seurata koulutustarjonnan kehittymistä eri puolilla maata. (Circwaste 2022.) Lapin AMK organisaationa toteuttaa aktiivisesti kehittämishankkeita, joiden avulla voidaan edistää vihreää siirtymää ja kestävän kehityksen tavoitteita.

Kiertotalouskeskuksemme johtaa ekoteollisuuspuistojen verkostoa

Kemissä sijaitsee valtakunnallinen Kiertotalouskeskus, jonka perustajia ovat Kemin Digipolis Oy, Kemin kaupunki ja Lapin ammattikorkeakoulu. Ydintoimijoihin kuuluu lisäksi Ammattiopisto Lappia. (Digipolis 2022b.) Kemin Digipolis Oy on ammattikorkeakoululle tärkeä tutkimus- ja kehittämishankkeiden yhteistyökumppani ja Lapin AMK ja kehitysyhtiö ovat vieneet läpi myös monia yhteishankkeita.

Kiertotalouskeskus johtaa koko Suomen laajuista ekoteollisuuspuistojen verkostoa. Suomessa on neljätoista ekoteollisuuspuistoa (kuva 1) ja siihen kuuluu erilaisia kiertotalouden osaajia, yrityksiä, startup-yrityksiä, yrityskiihdyttämöitä, tutkimustahoja sekä julkisia toimijoita.

Verkosto tarjoaa alustan kiertotalouden osaamisen vahvistamiseen osapuolten välisellä yhteistyöllä ja kiertotalousalan kehityksen seuraamisen niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Verkostossa toimivan ekosysteemin ansiosta ideoista ja hankkeista voi yhdessä tai erikseen syntyä uusia pilotointeja ja kokeiluja. Suomen ekoteollisuuspuistoverkoston rakentaminen on osoitus yhdessä tekemisestä ja siinä onnistumisessa. (Digipolis 2022c.)

Karttakuvaan merkittynä Suomen ekoteollisuuspuistot.
Kuva 1. Ekoteollisuuspuistot Suomessa (Kiertotalouskeskus 2021)

Ammattikorkeakoulut kiertotaloutta edistämässä

Tulevaisuudessa kiertotalousosaaminen yhdistyy yhä useampiin ammattialoihin ja -tehtäviin. Ekoteollisuuspuistoissa tapahtuvan yritysyhteistyön avulla voidaan kehittää uutta, ajanmukaista kiertotalousosaamista ja opetusmateriaalia opetustoimintaa varten.

Yritysten tietotaidon hyödyntäminen, kiertotalouden dialogian kehittäminen ja uusien teknologioiden käyttöönottaminen opetuksen kehittämisessä antaa opiskelijoille paremmat valmiudet työelämässä. Ekoteollisuuspuistoissa ammattikorkeakoulujen edellytykset edistää kiertotaloutta niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla ovat hyvät. Hankkeiden, erilaisten opiskelijatöiden sekä opintojaksoihin sisällytettyjen vierailujen ja kehittämistehtävien edistävä kokonaisvaikutus on tärkeässä roolissa kiertotalouden tutkimus ja -kehitystyössä.

Esimerkkinä onnistuneesta yhteistyöstä ammattikorkeakoulun ja yrityksen välillä on, kun Kokkolan Industrial Parkin alueelle saatiin robotti vastaamaan näytteidenotosta vuoden 2020 lopulla. Koukkukuljetus Oy on hoitanut suurteollisuusalueen sisäistä logistiikkaa vuodesta 1982 ja koukkukuljetukselle Centria-ammattikorkeakoulu oli entuudestaan tuttu yhteistyökumppani.

Raaka-aineketjun alkupäässä toimiva Koukkukuljetus Oy muun muassa purkaa raaka-ainekontteja, ottaa näytteitä raaka-aineista ja varastoi niitä sekä siirtää raaka-aineita tehtaiden prosesseihin. Centria-ammattikorkeakoululla sattui olemaan käynnissä robotisaatioon liittyviä kehityshankkeita ja hanketyö mahdollisti tiiviin yhteistyön useamman yrityksen välillä ja mutkattoman robotisaation käyttöönoton suurteollisuuden alueelle. (Keskipohjanmaa 2020.)

Verkostoitumisesta vetoapua myös rahoitushaasteeseen

Haasteitakin on, ja kotimaassa ekoteollisuuspuistojen osalta haasteeksi on osoittautunut rahoituksen löytäminen hankkeille tai yritysideoille, joille ei ole välittömästi tunnistettavissa kansainvälistä kasvu- tai vientipotentiaalia. Sitran ja Suomessa toimivien ekoteollisuuspuistojen yhdessä laatiman tilannekuvan mukaan suurimmat epävarmuudet liittyvät erityisesti hankkeiden pilotointi- ja käynnistysvaiheeseen.

Hanketoiminnan tärkeimmät vaiheet ovat huolellinen hankesuunnittelu ja selkeän hankehakemuksen laatiminen. Hankkeen ja ideoinnin valmisteluvaiheessa verkostoituminen ja kohderyhmien kanssa toimiminen ovat avainasemassa onnistuneessa hankesuunnittelussa.

Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää verkostoitua eri toimialojen kanssa ja toteuttaa hankkeiden suunnittelussa kansainvälistä ulottuvuutta, kun koulutuksen järjestäjät kilpailevat hankkeista ja rahoituksesta. Suomen ekoteollisuuspuistoissa on haasteista huolimatta käynnissä useita kansallisia ja kansainvälisiä kiertotaloushankkeita, joissa ammattikorkeakoulut ovat vahvasti mukana edistämässä kiertotalouden liiketoimintamalleja. (Sitra 2019.)

Ammattikorkeakouluilla on paljon annettavaa suomalaisen yhteiskunnan kasvun kehittämisen tueksi. Kiertotalousliiketoimintamallien kehittämiseksi ja prosessien muokkaamiseksi tarvitaan aikaa piloteille ja uusien kumppanuusverkostojen rakentamiselle. Teollisissa symbiooseissa niiden merkitys korostuu esimerkiksi siinä, että eri toimialoilla toimivien yritysten välille saadaan rakennettua yhteistyötä.

Tämä edellyttää vahvan luottamuksen rakentamista, pitkäjänteistä kehittämistyötä, rohkeita avauksia ja innovatiivisten kumppanuuksien löytämistä. Onnistuminen edellyttää uusia digitaalisia palveluja ja innovaatioita sekä kykyä tunnistaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Lähteet

Circwaste 2022. Materiaalit kiertoon. Seuranta. Koulutus. Viitattu 13.5.2022. https://www.materiaalitkiertoon.fi/fi-FI/Seuranta/Koulutus

Digipolis 2022a. Kiertotalouskeskus. Hankkeet. Viitattu 10.5.2022. https://www.digipolis.fi/fi/hankkeet

Digipolis 2022b. Kiertotalouskeskus- mitä teemme. Viitattu 18.4.2022. https://www.digipolis.fi/kiertotalouskeskus/mita-teemme

Digipolis 2022c. Ekoteollisuuspuistot. Viitattu 18.4.2022. https://www.digipolis.fi/kiertotalouskeskus/ekoteollisuuspuistojen-verkosto

Keskipohjanmaa 2020. Kokkolan suurteollisuusalueelle saadaan robotti vastaamaan näytteidenotosta – Ennen työ tehtiin käsin 10 kiloa painavalla poralla ja puolitoistametrisellä terällä. Viitattu 16.5.2022. https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/603893

Lapin ammattikorkeakoulu, 2022. Hankkeet. Viitattu 13.5.2022. https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4208000141

Sitra 2022. Luontokato voidaan pysäyttää kiertotalousratkaisuilla – ruoka ja maatalous avainasemassa. Viitattu 16.5.2022. https://www.sitra.fi/uutiset/luontokato-voidaan-pysayttaa-kiertotalousratkaisuilla-ruoka-ja-maatalous-avainasemassa/

Sitra 2019. Vinkkejä kiertotalouskoulutuksen kehittämiseen. Viitattu 5.5.2022. https://www.sitra.fi/artikkelit/vinkkeja-kiertotalouskoulutuksen-kehittamiseen-2/


> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Söiköhän mummo tänään? Teknologian avulla voi seurata kotona-asuvan ikäihmisen hyvinvointia

8.6.2022



Ruusilan ja Vuokilan kasvokuvat vierekkäin.
FM Ani Ruusila ja FM Johanna Vuokila toimivat Lapin ammattikorkeakoulun Digitaaliset ratkaisut -osaamisryhmässä tietojenkäsittelyn koulutusohjelman lehtoreina. Ani ja Johanna toimivat myös Koulutuksella laatua ja toimintavarmuutta etähoitoon -hankkeessa IT-asiantuntijoina.

Hanketoimijoiden ja rahoittajien logot rinnakkain.

Terttu Terkkari kilauttaa videopuhelun mummolle. Mummo odottaa jo innoissaan puhelua, jotta saa kertoa päivän kahvittelusta Siiri-kissan kanssa. Terttu ja mummo vaihtavat kuulumisia ja samalla tarkistetaan mummon koholla ollutta verenpainetta.

Onneksi tällainen toimintatapa on tullut jo käytänteeksi monissa kunnissa. Isoon työvoimapulaan on saatu apua teknologiasta, hoitajan ei tarvitse mennä paikanpäälle asiakkaan luokse, vaan yhteys asiakkaaseen saadaan videopuhelulla (Laurila. 2020).

Hoitajan työ etähoidossa

Etähoidolla hoitaja saa yhteyden asiakkaaseen nopeasti ja turvallisesti, myös tietoturvallisesti. Hoitaja tarkistaa asiakkaan voinnin ja lääkkeiden saannin turvallisesti vain 15 minuutissa. Kun hoitajan ei tarvitse mennä asiakkaan luokse fyysisesti, se säästää aikaa, rahaa ja ympäristöä. Tämä tuo suuria säästöjä kunnille ja säästää vähäisiä resursseja. Myös ikäihmisen omaiset voivat hyödyntää etäyhteyksiä monin tavoin, ja tarkkailla läheisen ihmisen hyvinvointia.

Hoitajilta tämä on kuitenkin vaatinut pientä panostusta teknologiaan ja It-osaamisen päivittämiseen. Tietotekniset asiat ja osaaminen on joko päässyt unohtumaan tai niitä ei ole (Jäkkö. 2018). Tähän huutoon on vastattu tarjoamalla koulutusta Koulutuksella laatua ja toimintavarmuutta etähoitoon -hankkeessa. Hankkeen koulutuksella tarjotaan hoitajille hyvät edellytykset palvella asiakkaita teknologiaa hyödyntäen kehittämällä etähoitopalveluita.

Koulutuksella laatua ja toimintavarmuutta etähoitoon -hankkeessa kartoitettiin koulutuksen tarpeisiin erilaisia etähoivateknologioita, joista monet sopivat myös omaisten käyttöön. Seuraavissa kappaleissa esitellään hankkeessa IT-asiantuntijoiden kartoitusten esille nousseita asioita. Ensimmäisessä kappaleessa kerrotaan minkälaisia turvalaitteita ja palveluita on tarjolla ikäihmisten kotona selviytymisen auttamiseksi. Toisessa kappaleessa esitellään pohjoisen Suomen sairaanhoidon kokemuksia etähoidosta. Kolmannessa kappaleessa otetaan esille miten hoitajat ovat kokeneet hankkeen tarjoaman koulutuksen koskien heidän tietoteknisten taitojen parantamista.

hankelogo Ruusila ja Vuokila.png

Turvalaitteet ja palvelut ikäihmisen apuna

Markkinoilla on laaja kirjo erilaisia kotona selviytymisessä auttavia turvalaitteita ja palveluita. Saman teknologian käytöstä voivat hyötyä sekä ikäihminen, hänestä huolta kantava omainen että terveydenhoitohenkilökunta. Vaikka saatavilla on ollut jo pitkään erilaisia teknologioita, niiden käyttö on voinut jäädä vähäiseksi, koska ne on koettu liian monimukaiseksi käyttää. Nykyiset palvelut ja tekniikat mahdollistavat ikäihmisen asumisen häiriöttä kotona, ilman että hänen tarvitsee tehdä mitään, tai häiriintyä häntä havainnoivista sensoreista. Tämä lisää turvalaitteiden käyttömukavuutta, ja kynnys niiden käyttämiseen on pienempi kuin aikaisemmin.

Turvarannekkeet

Monelle tutut turvarannekkeet palvelevat hätätapauksessa kun ikäihminen tarvitsee nopeasti apua. Turvaranneke auttaa jos henkilö esimerkiksi kaatuu, eikä pysty menemään puhelimen luo. Rannekkeen hälytys voidaan ohjata menemään joko omaiselle, terveydenhuoltoon tai molempiin.

Etäaukaistava videoyhteys

Viime vuodet ovat osoittaneet, että on tilanteita joissa fyysinen vierailu ikäihmisen luona ei ole mahdollinen. Videoyhteys voi tässä tilanteessa antaa enemmän pelkän puhelun sijaan. Toisen henkilön kasvojen näkeminen tekee kommunikoinnista realistisempaa.

Mutta kuinka saada videoyhteys varmasti toimimaan ilman monimutkaisia klikkauksia, yhteyden avauksia tai sovelluksen käyttämisiä? Tampereen yliopiston tutkimuksesta kävi ilmi, että korona-ajan rajoitukset pienensivät merkittävästi ikäihmisten sosiaalisia piirejä, ja samaan aikaan he kokivat pelkoa uusien tietoteknisten laitteiden käyttöönottoa kohtaan (Kulmala, Tiilikainen, Lisko, Ngandu, Kivipelto, Solomon 2021). Etäavattava videoyhteys poistaa tämän esteen.

Etäavattava yhteys tarkoittaa käytännössä vaikka sitä, että ikäihmisen kotona on tabletti, joka on tietyssä paikassa. Tablettia ei tarvitse osata käyttää ikäihmisen toimesta. Ainoastaan istua tabletin eteen sovittuun aikaan ja odottaa, että toinen pää avaa etäyhteyden. Etäyhteyden voi avata vaikka omainen tai hoitaja. Tällöin henkilön teknologiaosaaminen ei ole kynnyskysymys, vaan toinen osapuoli huolehtii tabletin toiminnasta ”herättämällä” ikäihmisen päätelaitteen yhteyden alussa. Kun etäyhteys on kiinni, on myös tabletti toimettomassa tilassa, sitä ei tarvitse sammuttaa tai käynnistää ikäihmisen toimesta.

Kuvassa huone, jossa keinutuoli ja tablettitietokone pitsiliinaisella pöydällä.

Kuva 1.
Kuvateksti: etäaukaistava videoyhteys ei vaadi ikäihmiseltä muita toimenpiteitä kuin istua sovittuna aikana päätelaitteen eteen.

Suomessa on useita palveluntarjoajia, jotka tarjoavat valmiita ratkaisuja sisältäen sekä tabletit että niihin asennetut ohjelmistot. Toinen tabletti sijoitetaan asiakaspäähän, toinen omaiselle tai terveydenhuoltoon. Tällöin he pääsevät kauempaakin seuraamaan ja kommunikoimaan läheisen ikäihmisen kanssa, vaikka Kanadasta saakka, kuten eräs asiakaskokemus kertoo. Tämä tuo turvallisuudentunnetta kaikille osapuolille.

Sensorit ja anturit havainnointia varten

Erilaisilla sensoreilla ja antureilla voidaan kerätä tietoa siitä onko ikäihmisen toiminta asunnossaan normaalia. Sensoreiden tallentamista tiedoista voidaan päätellä onko normaaleissa arkirutiineissa havaittavissa jokin poikkeus, johon tulisi reagoida. Asuntoon asennettavilla pienillä sensoreilla ja antureilla voidaan havainnoida onko henkilö vaikkapa liikkunut asunnossaan.

Liikesensori voi antaa myös hälytyksen jos asunnossa ei tapahdu mitään liian pitkään aikaan. Painoantureilla voidaan kerätä tietoa siitä kuinka paljon sängyssä on levätty. Liikesensoreilla voidaan tarkkailla onko henkilö vaikkapa käynyt ollenkaan kylpyhuoneessa. Sensori voidaan myös asentaa ulko-oveen, jolloin se tunnistaa ulko-oven avauksen.

Turvalaitteilla saadaan tietoa siitä kun jotakin poikkeavaa tapahtuu. Tekniikoilla havainnoidaan yksityisyyttä kunnioittavalla tavalla ikäihmisen arkea. Sensorit ja muuta palvelut otetaan käyttöön sopimalla ikäihmisen kanssa haluaako hän auttaa muita tarkkailemaan hänen hyvinvointia.

Havainnekuvassa sensoreita sijoitettuna asunnon pohjapiirrokseen.

Kuva 2: Sensoriratkaisut ikäihmisen kotona. Sensoreilla ja antureilla voidaan havainnoida arkea ja hälyttää apua automaattisesti havaittuaan poikkeavuutta. Arkea häiritsemättömät havaintoyksiköt turvaavat asumista niin kotona kuin palvelutalossa. Muun muassa Lapin ammattikorkeakoulun kumppani Suvanto Care tarjoaa oheisia palveluita. Kuva: SuvantoCare 

Etämittauslaitteet ja palvelut

Ikäihmisen kotiin voidaan sijoittaa terveydentilaa mittaavia laitteita, joista tiedot siirtyvät automaattisesti esimerkiksi hoitajan käyttämään sovellukseen analysoitavaksi. Laitteilla voidaan saada tietoa esimerkiksi painosta, verensokerista, happisaturaatiosta, verenpaineesta tai vaikka kuumeesta. Ikäihminen opetetaan käyttämään laitetta, joka siirtää tiedon automaattisesti etähoivan käyttöön, tai omaiselle.

Muita ikäihmisen elämää tukevia laitteita ovat esimerkiksi lääkemuistutin, paikantava turvapuhelin, tai vaikka etäohjattava älylukko, jolloin omainen voi avata oven matkapuhelimellaan jos avaimet ovat jääneet sisälle.

Terveydenhuollon kentältä saadut huomiot

Asiakkaat ovat ottaneet etäyhteyden hyvin vastaan. Erityisesti uudet kotihoidon asiakkaat kokivat mielekkäämmäksi etäyhteyden hoitajaan, kuin se että vieras ihminen tulee kotia käymään. Hoitajat myös kertoivat olevansa tyytyväisiä uusiin työtapoihin.

Etähoitajat olivat pääsääntöisesti osatyökykyisiä, joille normaalien fyysisten tehtävien suorittaminen ei enää luonnistunut, mutta kokemusta ja osaamista hoitoalalta oli runsaasti. Näin on saatu hyödynnettyä heidän osaamistaan ja työuria pidennettyä.

Pohjoinen Suomi on harvaanasuttua aluetta ja etäisyydet ovat pitkiä. Tämä tuo oman haasteensa kuntien hoitotarjonnalle ja kotona-asuville ikäihmisille ja heidän tarpeilleen. Etähoito ja -yhteydenpito on yksi ratkaisu kotihoidossa oleville asiakkaille ja vähäiselle henkilökunnalle. Pitkissä etäisyyksissä ja pienissä asuinyhteisöissä on kuitenkin epävakaat verkkoyhteydet. Joissakin tapauksissa on jouduttu kokeilemaan monen operaattorin toimintakykyä.

Ongelmia oli runsaasti tietoteknisissä asioissa. Laitteistojen yhteensopivuus joidenkin ohjelmistojen kanssa oli ongelmia. Joidenkin laitteiden kohdalla ainut toimiva laite etäyhteyden pitoon asiakkaalla oli käytännössä Windows-käyttöjärjestelmällä varustettu laite. Muissa käyttöjärjestelmälaitteissa esiintyi niin suuria vaikeuksia, että niitä ei enää suositeltu asiakkaalle. Esimerkkejä ongelmista: yhteydet pätkivät, äänet eivät kuuluneet sekä verkkoyhteydet olivat huonoja.

Hankekoulutuksessa saadut huomiot

Hankkeen puitteissa tarjottiin koulutusta kahdelle ryhmälle, toinen oli syksyllä 2021 ja toinen keväällä 2022. Ryhmät koostuivat sairaanhoitajista ja lähihoitajista sekä Rovaniemen kaupungilta että Lapin keskussairaalasta. Hankekoulutus toi hoitajille uusia ja päivitettyjä IT-osaamista ihan perusasioita MS Officen käytöstä sekä videoyhteydenpitoa MS Teamsilla ja SuvantoCaren laitteilla.

Hoitajat kokivat koulutuksen antaneen heille varmuutta ja rohkeutta tietokoneen ja erilaisten sovellusten käytöstä. Tietoturvaosuudessa he saivat uutta ja ajankohtaista tietoa suojata itseään ja asiakkaitaan tietoturvarikkomuksilta.

Lopuksi

Söiköhän mummo tänään? Tai pappa.

Liikesensorit voidaan asentaa havaitsemaan onko henkilö käynyt keittiössä, avannut jääkaapin tai mikroaaltouunin oven. Näillä keinoin voidaan saada arvokasta tietoa omaisille tai terveydenhuollon henkilökunnalle siitä onko omainen ehkä syönyt. Toki sensori ei kerro paniko mummo jääkaappiin kengät vai ottiko lounaan syötäväksi. Kuitenkin tämän kaltaiset palvelut ja ratkaisut tuovat turvallisuudentunnetta kaikille osapuolille (Kauppila. 2017).

Lähteet:

Suvanto Care: https://www.suvantocare.fi/

Kulmala, J., Tiilikainen, E., Lisko, I., Ngandu, T., Kivipelto, M., Solomon, A., 2021. Personal Social Networks of Community-Dwelling Oldest Old During the Covid-19 Pandemic—A Qualitative Study. Viitattu 20.5.2022 DOI=10.3389/fpubh.2021.770965
https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpubh.2021.770965/full

Jäkkö, M. 2018 Digitalisaatio-osaaminen terveysalalla. Systemoitu kirjallisuuskatsaus. Metropolia ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö terveydenhoitaja YAMK. Viitattu 27.5.2022

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/151531/Jakko_Marika.pdf?sequence=1&isAllowed=
Kauppila M. (2017) Hoitajien kokemuksia etähoidon toimivuudesta Helsingin kotihoidossa. Laurea ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. Viitattu 27.5.2022. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/140884/Kauppila%20Minna.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Laurila Jenni. 2020. Tulevaisuuden etähoito kotihoidossa. Satakunnan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. Viitattu 27.5.2022.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/333637/laurila_jenni.pdf?sequence=2&isAllowed=y

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Matkailun välittömät tulo- ja työllisyysvaikutukset Tunturi-Lapissa vuonna 2020

6.6.2022



Pasi Satokankaan kasvokuva.
Pasi Satokangas (YTM) työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä.

Vuosi 2020 vei matkailualan vaikeaan tilanteeseen koronapandemian puhkeamisen myötä. Tiet ja lentokentät hiljenivät, hotellit ja ravintolat sulkeutuivat. Voimaan astuneet rajoitukset vaikuttivat osaltaan kulutusmahdollisuuksiin matkailutoimialoilla.

Muutos oli suuri verrattuna pitkän kasvun huipentumaa edustaneeseen edelliseen vuoteen. Rekisteröidyt yöpymiset majoitusliikkeissä vähenivät koko maassa 38 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna ja Lapissa lähes yhtä paljon, 34 prosenttia (Tilastokeskus 2022a). Kesällä kotimaanmatkailu avautui siivittäen matkailua paikoitellen vilkkaaksi.

Päivitys uusimpia tilastotietoja hyödyntäen

Tunturi-Lappi on perinteisesti sekä ulkomaisten että kotimaisten matkailijoiden suosima kohde. Seutukuntaan kuuluvat Enontekiön, Kittilän, Kolarin ja Muonion kunnat. Lapin ammattikorkeakoulu on selvittänyt alueen matkailun välittömät tulo- ja työllisyysvaikutukset aiemmin vuodelta 2017. Välitön vaikutus muodostuu matkailijoiden asioidessa heitä palvelevissa yrityksissä, eli ei kata esimerkiksi tukkuliikkeissä muodostuvia välillisiä vaikutuksia.

Tämän vuoden alussa valmistuneen päivityksen kohdevuosi oli 2020 ja se tehtiin Tunturi-Lapin Leaderin tilauksesta (Satokangas 2022). Päivityksen tietopohjana käytettiin uusimpia mahdollisia tietoja Tilastokeskuksen yritysrekisteristä (Tilastokeskus 2022b). Tilastoviiveen vuoksi uusin tieto koskee vuotta 2020. Lisäksi hyödynnettiin aiemmin kerättyjä tietoja matkailun osuudesta toimialoittain. Molemmat työt on toteutettu niin sanotulla tulomenetelmällä, mikä tarkoittaa yritysten saaman ja toimialoittain yhteenlasketun matkailutulon selvittämistä.

Matkailutulo vähentynyt 33 miljoonaa euroa

Tunturi-Lapin alueen välitön matkailutulo vuonna 2020 oli yhteensä noin 264 miljoonaa euroa (taulukko 1). Tästä selvästi suurin osa muodostui Kittilässä. Lapin ammattikorkeakoulu on selvittänyt aiemmin matkailun välittömät tulo- ja työllisyysvaikutukset Tunturi-Lapista vuodelta 2017 (Satokangas 2018). Tarkasteluvälillä 2017–2020 välitön matkailutulo alueella on vähentynyt noin 33 miljoonaa euroa. Matkailutulo on vähentynyt erityisesti Kittilän kunnassa. Matkailutulon muutoksen laskennassa vuoden 2017 matkailutuloa koskevat luvut on deflatoitu kuluttajahintaindeksillä, jolloin rahan arvon muutos vuosien 2017 ja 2020 välillä ei vaikuta matkailutulon muutoksen tarkasteluun (Tilastokeskus 2022c; Tilastokeskus 2022d).

Taulukko 1 Matkailun välittömät tulovaikutukset Tunturi-Lapissa vuonna 2020 ja muutos 2017–2020

Taulukko 1 Satokangas 2022.jpg

Työllisyysvaikutukset eri suuntaisia

Taulukosta 2 havaitaan, että Tunturi-Lapin matkailutyöllisyys vuonna 2020 oli lähes 1 500 henkilötyövuotta. Merkittävin osa matkailutyöllisyydestä muodostui Kittilän kunnassa. Toisaalta matkailutyöllisyys on myös vähentynyt henkilötyövuosissa mitattuna eniten Kittilässä. Enontekiöllä ja Kolarissa matkailutyöllisyys on lisääntynyt huolimatta matkailutulon lievästä vähenemisestä.

Taulukko 2 Matkailun välittömät työllisyysvaikutukset Tunturi-Lapissa vuonna 2020 ja muutos 2017–2020

Taulukko 2 Satokangas 2022.jpg

Pohdintaa havainnoista

Koronapandemian leimaaman vuoden 2020 aikana matkailutulo väheni Tunturi-Lapissa absoluuttisesti eniten Kittilän kunnassa, jossa matkailutulo myös on suurin alueella. Muissa kunnissa absoluuttisen tulon väheneminen oli suhteellisen pientä.

Matkailutyöllisyys väheni Kittilässä jo suuresta perustasosta johtuen eniten. Huomionarvoista on, että Enontekiöllä ja Kolarissa matkailutyöllisyys jopa lisääntyi tarkasteluvuosien välillä. Näillä alueilla matkailutulo säilyi lähes ennallaan, joten eri syistä johtuvat muutokset henkilöstö/ liikevaihto suhteissa voivat merkitä sitä, että työllisyys on hieman aiempaa suurempi.

Työvoiman tarve vaihtelee toimialoittain huomattavasti. Työllisyyden kasvu voi johtua myös eri toimialojen merkityksen muuttumisesta, liittyen muun muassa vuonna 2020 kotimaanmatkailun merkityksen kasvamiseen. Enontekiöllä työllisyys kasvoi lähinnä huvi- ja virkistystoimialla, kun taas Kolarissa kasvu tapahtui erityisesti majoitus- ja ravitsemistoimialalla. Kyse voi olla palvelujen kysynnän eroista kohteissa, mutta myös siitä, että samojakin palveluja tarjoavat yritystoimipaikat sijoittuvat tilastoissa eri toimiluokkaan.

Koronapandemian kaltaisen murroksen vaikutuksista eri kohteisiin ja toimialoihin olisikin hyvä tuottaa lisätietoa. Ainakin yhtä mielenkiintoista on jatkossa toistaa selvityksiä, jolloin on mahdollista seurata alan toipumista pandemiasta.

Lähteet

Satokangas P. (2018) Matkailun tulo- ja työllisyysvaikutukset Tunturi-Lapissa vuonna 2017. Lapin ammattikorkeakoulu. Julkaisematon selvitysraportti.

Satokangas P. (2022) Matkailun tulo- ja työllisyysvaikutukset Tunturi-Lapissa vuonna 2020. Lapin ammattikorkeakoulu. Julkaisematon selvitysraportti.

Tilastokeskus (2022a) Vuosittaiset yöpymiset ja saapuneet vieraat majoitusliikkeissä muuttujina Maa, Majoitusliikkeen tyyppi, Maakunta, Vuosi ja Tiedot. Luettu 12.5.2022 osoitteesta:

https://statfin.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__matk/statfin_matk_pxt_11j1.px/table/tableViewLayout1/

Tilastokeskus (2022b) Tuotteet ja palvelut. Yritysrekisteri. Luettu 28.2.2022 osoitteesta: https://www.tilastokeskus.fi/tup/yritysrekisteri/index.html

Tilastokeskus (2022c). Kuluttajahintaindeksi. Luettu 28.2.2022 osoitteesta: https://www.stat.fi/til/khi//

Tilastokeskus (2022d). Indeksit. 4.7 Reaalisten suureiden laskeminen eli deflatointi. Luettu 16.3.2022 osoitteesta: https://tilastokoulu.stat.fi/verkkokoulu_v2.xql?page_type=sisalto&course_id=tkoulu_inde&lesson_id=4&subject_id=7

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Simulaatio monialaisen työskentelyn opetusmenetelmänä sosiaali- ja terveysalalla

3.6.2022



Viinosen, Kaukiaisen ja Katajamäen kasvokuvat vierekkäin.
Kirjoittajat työskentelevät lehtoreina Lapin ammattikorkeakoulussa: YTM Sanna Viinonen (sosiaaliala), TtM Sirpa Kaukiainen (hoitotyö) ja fysioterapeutti YAMK Heli Katajamäki (fysioterapia).

Logo

 

 

 

MoniSote-hankkeen tavoitteena on ollut edistää sekä Lapin korkeakoulujen sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista yhteistoimijuudessa että luoda valmiuksia työskennellä moniasiantuntijaisesti sitä edellyttävissä toimintaympäristöissä.

Hankkeessa tuotettiin 30 opintopisteen laajuinen monialainen ja -tieteinen opintokokonaisuus sosiaali- ja terveyspalveluiden osaamistarpeisiin vastaamiseksi. Käsittelemme tässä blogikirjoituksessamme hankkeessa toteutettua opintojaksoa Jaettu toimijuus ja toimintakäytännöt yhteisten asiakkaiden tukemisessa sosiaali- ja terveysalalla.

Opintokokonaisuus toteutettiin Lapin ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan koulutusten yhteistyönä osin monialaisena simulaatio-opetuksena.

Monialaisen työskentelyn kehittämislähtökohdat

Simulaatio opetuksessa tarkoittaa käytännön työelämän tilanteiden rakentamista opetustilanteisiin työn arkea vastaavaksi. Simulaatio-oppiminen perustuu konstruktivistiseen ja kokemuksellisen oppimisteorioihin.

Konstruktivistisen oppimisteorian mukaan oppiminen tapahtuu sosiaalisissa suhteissa aktiivisesti toimien. Kokemuksellisessa oppimisessa korostuvat aktiivinen kokeilu, oppijan kokemus tunteineen, monipuolinen reflektiivinen havainnointi sekä abstrakti käsitteellistäminen. (Kolb 1984.) Tämä kaikki on läsnä simulaatio-opetuksessa.

Simulaatio on monelle tuttu perinteisesti terveydenhuollon opetuksessa erityisesti lääke- ja hoitotieteissä, mutta se soveltuu myös laajasti monialaiseen työskentelyn ja vuorovaikutustaitojen harjoitteluun. Simulaation voi suunnitella opiskelijoiden tai työelämän oppimistavoitteiden mukaan ja se voidaan toteuttaa pienryhmissä tai laajemmalle joukolle. Osallistujat voivat ovat läsnä samassa tilassa, mutta toteutus on mahdollista myös etätoteutuksena suuremmalle ryhmälle. (Saaranen 2012, 28-31; Kekoni ym. 2021, sivut).

MoniSote-hankkeessa toteutimme etäsimulaation, jossa opiskelijat seurasivat simulaatiotilannetta etäyhteyksin.

Jaettu toimijuus ja toimintakäytännöt yhteisten asiakkaiden tukemisessa

Opintojakson osaamistavoitteiksi asetimme monialaisen työskentelyn osa-alueiden tunnistamisen ja niissä työskentelyn kehittymisen. Toinen tavoitteemme oli eri ammattikuntien roolin ja työntekijän oman näkemyksen merkityksen ymmärtäminen. Kolmanneksi keskityimme asiakkaan tukemiseen monialaisissa kohtaamisissa.

Opintojakso toteutettiin maalis-huhtikuussa 2022 Lapin ammattikorkeakoulun Kemin kampuksen autenttisessa kotiympäristössä, jossa on etätoteutukseen soveltuva ajantasainen video- ja audiovälineistö etätoteutuksen vaatimine ohjelmineen.

Viisi henkilöä kuvitteellisen keittiön pöydän äärellä simuloidussa kotiympäristössä.
Kuva 1. Simulaatio-opetuksen näyttelijät ja opiskelijat

Simulaatiotapaukseksemme kirjoitimme monialaista kohtaamista ja yhteistä tuen tarpeen arviointia vaativan tilanteen. Tapauksessamme oli pääroolissa ikääntynyt Erkki kotiuttamispalaverissaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Erkki palasi kotiin muistisairaan Eila vaimonsa luo.

Opiskelijat seurasivat toteutettua simulaatiota suorana videolähetyksenä Teamsin kautta jokainen omalla tahollaan. Itse simulaatiossa osallisina olivat kaksi simulaationäyttelijää Erkin ja Eilan rooleissa sekä kolme eri alojen opiskelijaa: alkuvaiheen sosionomiopiskelija sekä päättövaiheen fysioterapeutti- ja terveydenhoitajaopiskelijat.

Simulaation tavoitteina olivat sosiaali- ja terveysalojen toimintakäytäntöjen rajapintojen tunnistaminen, ammatillisten roolien merkitys monialaisessa työssä sekä vuorovaikutus ja asiakkaan toimijuuden tukeminen moniammatillisessa kohtaamisessa.

Nurmi ym. (2013) sekä Saaranen (2012) vaiheistavat simulaatio-opetuksen 3 - 6 osakokonaisuuteen, joita simulaation toteutuksessa mukailimme. Valmistauduimme simulaatioon opettajatiimissä luomalla skenaarion ja tarkentamalla simulaation oppimistavoitteet. Opiskelijoilla simulaatiota edelsi moniammatilliseen yhteistyöhön perehtyminen opintojakson kirjallisuuden myötä.

Itse simulaatio vei noin 30 minuuttia, jota ennen ja jonka jälkeen käytiin sekä pienryhmissä että yhteisesti tilannetta reflektoivat keskustelut. Keskusteluiden ytimessä olivat opintojakson tietopohja sekä osapuolten simulaatiossa heränneet ajatukset ja tunteet.

Opiskelijoiden kokemukset simulaatiosta

Opiskelijapalauttessa kysyimme opiskelijoiden kokemusta simulaatio-opetuksesta, simulaatiopäivälle asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä opiskelijoiden kehittämisehdotuksia moniammatillisuuden sekä simulaatio-opetukseen. Opiskelijapalautteen (N=10) mukaan simulaatio koettiin aktivoivana, mielenkiintoisena, mielenpainuvana ja erilaisena oppimisen tapana.

Käytyjä reflektiivisiä keskusteluja sekä teoriaan perustuvaa analyysiä vastanneet opiskelijat pitivät hyvänä tapana opettaa ja oppia. 90 prosenttia vastanneista totesi simulaatiolle asetettujen tavoitteiden toteutuneen. Kehittämispalautteissa opiskelijat toivat esiin ideoitaan simulaation käyttömahdollisuuksia työelämäkäytäntöjen kehittämiseen sekä toiveitaan jo opiskeluaikaisista monialaisista simulaatioista.

Opettajien kokemukset monialaisesta simulaatiosta

Opintojakso ja siihen liittynyt simulaatio toteutettiin hankkeessa monialaisena yhteistyönä sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa. Kokemuksemme mukaan monialaisessa työskentelyssä sosiaali- ja terveysalan työkentillä sekä opetuksessa onnistunut yhteistyö vaatii erityyyppisiä rajojen ylittämisiä (Mönkkönen, Kekoni & Pehkonen 2019, 31).

Opettaja, siinä missä sairaanhoitaja tai sosiaaliohjaaja asiakastyössäänkin, edustaa omaa ammattikuntaansa ja ammatillista orientaatiotaan. Yhteistyö vaatii erilaisten kulttuuristen rajojen ylittämistä. Yhteinen suunnittelu ja monialaisen asiantuntijahorisointin näkymän säilyttäminen vaati keskustelua, aikaa ja rohkeutta sekä ammatillista itsetuntoa kyseenalaistaa aiemmat näkemykset ja oletukset työstä.

Mönkkönen ym. (2019, 31) on nimennyt tämän asenteellisen rajojen ylitykseksi. Opettaja on peruskoulutuksessa omaksunut oman alansa tietoperustan ja tavan tarkastella asiakkaan hyvinvointia ja siihen liittyviä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Tämän monialaisen simulaation äärellä olimme opettajina ammatillisten rajojen ylityksen edessä.

Totesimme yhteisesti että yhteissuunnittelussa opettajan oma ammatillinen orientaatio sekä substanssiosaaminen on vahvuus. Onnistuneen yhteistyön etuna opetuksen suunnittelussa on osallistujine vahva pedagoginen osaaminen sekä hankeyhteistyön myötä syntynyt avoimuus ja luottamus toisen asiantuntemukseen ja työskentelytapaan.

Lopuksi

MoniSote-hanke on mahdollistanut yhteistyöskentelyn opetuksen monialaiseksi integroimiseksi esimerkiksi monialaisten simulaatioiden parissa. Edellytykset erityyppisten simulaatioiden järjestämiseen monialaisenakin opetustilanteina sekä perus- että täydennyskoulutuksessa ovat laajat.

Lapin ammattikorkeakoulussa on kattavat ja toimivat simulaatioympäristöt ja esimerkiksi etäsimulaatioiden järjestämiseen vaadittava välineistö ja osaaminen. MoniSote-hankkeenkin luomalla pohjalla sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden moniammatillista osaamista sekä työelämäyhteistyön kehittämistä on Lapin ammattikorkeakoulussa hyvä jatkaa.

Hanketoimijat

MoniSote-hanke on ESR-rahoitteinen yhteistyöhanke, jonka päätoteuttajana on Lapin yliopisto sekä osatoteuttajina Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus sekä Lapin ammattikorkeakoulu. Hanke toteutetaan 1.1.21 - 30.6.2022 välisellä ajalla.

Lähteet

Kekoni, T.; Mönkkönen, K.; Silen-Lipponen, M.; Tiihonen, M. & Saaranen, T. Moniammatillinen suursimulaatio opiskelijoiden oppimisen näkökulmasta. Janus vol. 29 (4) 2021, 366-385.

Kolb, D. 1984. Experiential Learning: Experience as the Source of Learning and Development, Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall.

Mönkkönen, K.; Kekoni, T. & Pehkonen, A. Moniammatillinen yhteistyö: Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus 2020. Helsinki.

Nurmi, E., Rovamo, L. & Jokela, J. 2013. Simulaatiotilanteiden suunnittelu. Teoksessa: Rosenber, P., Silvennoinen, M., Mattila, M-M. & Jokela, J. Simulaatio oppiminen terveydenhuollossa. Ranta, I. (Toim.) 91-93

Saaranen, T, Paakkonen, H., Vaajoki, A., Aura, A. & Tossavainen, K. 2012. Simulaatio-oppiminen Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella – tavoitteena vuorovaikutustaitojen ja potilasturvallisuuden kehittäminen. Pro terveys. 1/2012 28–31.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Monimuotoiset oppimisympäristöt oppimisen tukena

1.6.2022



Halttusen ja Majalan kasvokuvat vierekkäin.
YTM Sari Halttunen ja YTM Johanna Majala toimivat sosiaalialan lehtoreina Osallisuus- ja toimintakyky -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Oppimisympäristöt opettajana, opettaja ohjaajana?

Sosiaalialan koulutuksessa olemme pohtineet, miten erilaiset oppimisympäristöt mahdollistavat ja tukevat monimuotoista oppimista perinteisen luokkaopetuksen sijaan ja rinnalla.

  • Miten oppimisympäristöt sekä tavat opettaa tukevat erilaisia oppijoita?
  • Voiko opetusta elävöittämällä, käyttämällä ja yhdistämällä monenlaisia pedagogisia ratkaisuja ja oppimisympäristöjä vahvistaa opiskelijoiden osallisuutta ja muuttaa heidän rooliaan enemmän kuulijasta osallistujaksi?

Ajatuksellisena lähtökohtana on saada opiskelija aktiiviseksi tiedon hankkijaksi toiminnallisen tekemisen ja tiedon itsenäisen hankkimisen kautta. Oppimisen voi nähdä laajana, fyysisestä tilasta riippumattomana prosessina, jossa opettajalla on vahva ohjaava rooli.

Oppimisen näkökulmia ja opettajan rooli ohjauksessa

  • Onko mahdollista, että opettaessamme toiselle jotakin estämme häntä itse oppimasta sitä?

Opetuksessa lähtökohtana on hyvä olla oppilaan aktiivinen ja aloitteellinen rooli, jolloin opettajan roolina on toimia tukijana ja ohjaajana. Opettajan tehtävänä on toimia oppijan kasvun tukemisen lisäksi motivoijana. Opettajalta tämä edellyttää ihmissuhdetaitojen lisäksi aitoa kiinnostusta opiskelijoista.

Yhtenä opetus- ja ohjaustoiminnan tavoitteena on kehittää ja lisätä opiskelijoiden ymmärrystä ja suhdetta tietoon sekä asiantuntijamaista työskentelytapaa mahdollisimman aidoissa oppimisympäristöissä. Opettajan ja opiskelijan yhteistyö, oppimisen ohjaaminen sisältää tiedon luomista, ongelmanratkaisua ja asiantuntijuuden kehittymistä vuorovaikutuksessa. (Luettu 21.4.2022 http://positiivarit2014.blogspot.com/p/opettajana-ohjaajana.html.)

Opettajan työssä tulevaisuusnäkökulma on välttämätön, koska tulevaisuuden hahmottaminen vaikuttaa tämän hetken valintoihin opettajan työssä. Tavoitteena on turvata opiskelijoille valmiuksia, joilla he kohtaavat tulevaisuutensa, josta ei vielä ole varmaa tietoa. (Patrikainen 2009, 20.)

Kompleksisessa yhteiskunnassamme, jossa muuttuvat kiihtyvällä tahdilla niin arvot, elinolosuhteet, koulutukselliset ja ammatilliset rakenteet, työelämän vaatimukset kuin teknologian mahdollisuudetkin. Näiden lisäksi työntekijöiden erilaistuminen, kriisit ja globaalin maailman muutokset ovat todellisuutta. (Luukkainen 2005, 144; Patrikainen 2009, 20).

Monialaiset oppimisympäristöt yhteisenä kehittämisen kohteena

Lapin ammattikorkeakoulussa on jo pitkään toiminut monialaisina opiskelijoiden avoimina oppimisympäristöinä ja harjoittelupaikkoina Kemissä Hyvinvointipysäkki (hoitotyön sekä vanhustyön koulutusohjelmien oppimisympäristönä) ja Rovaniemellä Hyvinvointipiste Vire (hoitotyön, liikunnan ja fysioterapian koulutusohjelmissa).

Sosiaalialan koulutuksessa on nähty tärkeänä laajentaa ja kehittää Hyvinvointipysäkki-toimintaa myös sosiaalialan oppimisympäristönä. Sosiaalialan oppimisympäristöjä ovat perinteisten luokkatilojen ohella kotiympäristö, aistihuone ja toiminnallinen tila.

Lisäksi oppimisympäristönä voi olla luonto, jolloin käytössä on luontolähtöiset oppimismenetelmät. Sosionomikoulutuksessa ekopsykologisina menetelminä voidaan nähdä esimerkiksi eläinavusteiset menetelmät, maatilojen ja puutarhojen käyttäminen kuntouttavana toimintana sekä erilaiset luontotyypit kuntouttavina ympäristöinä. (Luettu 21.4.2022 https://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat)

Hyvinvointipysäkki yhteistyön mahdollistajana

Hyvinvointipysäkki-toiminta tapahtuu opettajien ohjauksessa, osana eri opintojaksojen kokonaisuuden toteuttamista. Hyvinvointipysäkki-toiminnan vahvistaminen sosionomikoulutuksessa laajentaa opiskelijoiden mahdollisuutta monialaiseen oppimiseen. Tämä tarkoittaa eri koulutusohjelmien välisen yhteistyön lisäämistä, esimerkiksi sosionomi- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden toteuttamat ikäihmisten hyvinvointi-ikäterveys -kyselyissä.

  • Voisiko Lapin ammattikorkeakoulussa kehittää Hyvinvointipysäkki-toiminnan alle laajemmin eri koulutusohjelmien välistä yhteistyötä, koskemaan koko ammattikorkeakoulua?

Opinnollistaminen oppimisympäristöissä

Hyvinvointipysäkki-toiminnassa yhtenä näkökulmana on myös opintojen opinnollistaminen. Tämä tarkoittaa työelämässä tapahtuvan oppimisen hyödyntämistä korkeakouluopinnoissa, esimerkiksi silloin kun tehdään ohjatusti harjoitustöitä työelämälle tai hankkeille.

Kotila (2017) on määritellyt opinnollistamista seuraavasti: Työn opinnollistaminen on uusi, vaihtoehtoinen tapa opiskella ammattikorkeakoulussa. Oppiminen viedään luokkahuoneista työpaikoille. Tutkinnossa edellytettävää osaamista hankitaan tekemällä työtä ja kytkemällä työelämässä hankittua kokemusta aiheeseen liittyvään tietoperustaan. Työn opinnollistaminen edistää työssä käyvän opiskelijan ammatillista kehittymistä ja nopeuttaa opintojen etenemistä ja tutkintoon valmistumista.

Opinnollistamisen ideana on koulutuksen ja työn tekemisen ketterä yhdistäminen eli työnteon ja korkeakouluoppimisen kytkeminen yhteen.

  • Voisiko työn ajasta tulla koulun aikaa ja koulun ajasta työn aikaa?

Siinä tilanteessa ei enää olisi kahta aikaa, jotka kilpailevat toisiaan vastaan. Opinnollistamisen lähtökohtana on ajatus, että työtä tekemällä opitaan ja kehitytään hyvin monitasoisesti. Käytännön työssä esiin nousevat kysymykset ja työtä ohjaavat teoriat yhdistyvät korkeakoulun antamaan pohjaan. Ammattikorkeakoulujen toiminnassa korostuu työelämäyhteistyö sekä työelämäläheisissä oppimisympäristöissä hankittava osaaminen (Jankkila & Kangastie 2014, 5).

Lopuksi

Opetusala muuttuu oppisympäristöjen laajenemisen, sähköisen viestinnän lisääntymisen, yksilöllisten koulutustarpeiden ja median roolin kasvun myötä.

  • Pitäisikö oppilaitoksen olla pienoismalli ja peili yhteiskunnasta, joka ohjaa opiskelijoita toimimaan sen prosesseissa?

Siihen opettaja tarvitsee kykyä ja halua ymmärtää ja analysoida yhteiskuntaa, sietää muutosta ja kyetä elämään muutospaineiden keskellä vaikuttamalla aktiivisesti muutosten suuntaan. Opettajan tulisi muistaa mennyttä, havainnoida ja ymmärtää nykyhetkeä ja tarkastella ja pitää huolta tulevaisuudesta (Luukkainen 2005, 144-145).

  • Kuulostaako tämä vaativalta ja moniulotteiselta?

Lähteet

Jankkila, H. & Kangastie, H. (toim.). 2014. Työelämälähtöisyys ja -läheisyys Lapin ammat-tikorkeakoulussa: Toimintamallin avaus. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportit ja selvitykset 21/2014. Rovaniemi: Lapin ammattikorkeakoulu. Luettu 21.4.2022 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-045-3

Hyvinvointipiste Vire: Hyvinvointipiste Vire - Lapin AMK

Hyvinvointipysäkki: Hyvinvointipysäkki - Lapin AMK

Kotila, H. 2017. Verkkovirta – työn opinnollistamista verkostoyhteistyönä hankkeen taustaa ja alustavia tuloksia. Teoksessa Kangastie, H (toim.) Työtä opinnollistamassa. Sarja B. Tut-kimusraportit ja kokoomateokset 12/2017. Haettu 22.4.2022. https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=aa1afad0-48c5-43f5be30-1bbb7d205f75

Luukkainen, O. 2005. Teoksessa Luukkainen, O. & Valli, R. (toim.) Kaksitoista teesiä opet-tajalle. Otava. Jyväskylä.

Menetelmät (gcfinland.fi)

Opettajan monet roolit ja tehtävät: Opettajana ohjaajana (positiivarit2014.blogspot.com)

Patrikainen, R. 2009. Opettajan ja ohjaajan professio. Teoksessa Blomberg, Komulainen, Lange, Lapinoja, Patrikainen, Rohiola, Sahi & Turunen. Opettajuuteen ohjaaminen. PS-Kustannus. Jyväskylä.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Positiivisesta johtamisestako avain hyvinvointiin

30.5.2022



Kirjoittajien kasvokuvat, Helena Kangastie, Tuulikki Keskitalo, Maarit Tihinen ja Soili Vesterinen..
Kirjoittajat: Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija (TKI&O), Lapin AMK Master School / hankkeen koordinaattori; Tuulikki Keskitalo, KT, yliopettaja, Lapin AMK Master School /hankkeen asiantuntija; Maarit Tihinen, FT, yliopettaja, Lapin AMK Master School / hankkeen asiantuntija; Soili Vesterinen, TtT, yliopettaja, Lapin AMK Master School/hankkeen asiantuntija

Taustaa

Pohjoisen johtamisen foorumi (POJOF) -hankkeessa päätavoitteena on rakentaa johtamisverkosto, jossa on mukana lappilaisten yritysten ja muiden organisaatioiden edustajia. Tavoitteena on kehittää myös johtamiskäytäntöjä siten, että johtamisosaamisen vahvistaminen luo tuottavuutta ja työhyvinvointia alueen yrityksiin.

Tavoitteiden saavuttamiseksi hankkeessa järjestetään erilaisia toimenpiteitä, kuten johtamisvalmennuksia, kehitetään johtamisen menetelmiä ja jaetaan tietoa johtajuuteen liittyvistä ilmiöistä seminaarien avulla. Samalla luomme johtamisverkostoa tukemaan verkoston jäsenten vuorovaikutusta ja yhteydenpitoa myös jatkossa.

Hankkeen toinen seminaari järjestettiin maaliskuussa 2022 hybriditilaisuutena. Tilaisuuden pääteemana oli Kestävä menestys – positiivisesta johtamisestako avain hyvinvointiin? Seminaarissa halusimme yhdessä osallistujien ja alustajien kanssa etsiä vastausta kysymykseen.

Aiheeseen johdattelevan inspiraatio puheenvuoron piti Suomen historian professori Juha Siltala, joka tarkasteli johtamista rajojen asettamisen ja toivon herättämisen näkökulmista. Tämän jälkeen saimme kuunnella työelämäasiantuntijaa, toimitusjohtaja Keijo Posiota, joka alustuksessaan pohti vahvuuksien yhteyttä työhyvinvointiin ja tuottavuuteen. Keynote-puheenvuoron piti Lapin yliopiston lehtori, kasvatustieteen tohtori Sanna Hyvärinen, aiheenaan Hyvinvointi keskiössä: vahvuusperustaisuuden hyödyntäminen työssä.

Puheenvuorojen välissä oli vapaata keskustelua pöytäryhmittäin sekä etäosallistujien kesken chatissa aiheiden tiimoilta. Tavoitteena oli herätellä keskustelua siitä, miten asiat näyttäytyvät arkipäivän johtamisessa.

Johtamisen fokuksena: Merkityksellisyys

Juha Siltala pohti puheenvuorossa ihmisen kaipuusta saada tunnustusta tekemästään työstä. Samalla hän näkee, että johtaja on tehtävässään puun ja kuoren välissä tasapainoillessaan organisaation tulosodotusten ja työntekijöiden resurssointi odotusten ristipaineessa.

Kuva 0 Pojof touko 2022.jpg
Kuva 1. Mitä voidaan tehdä tasapainoiltaessa organisaation tulosodotusten ja työntekijöiden resurssointiodotusten ristipaineessa. (Siltala, J.2022. Luentomateriaalia)

Siltalan mukaan johtajan on muutettava tulosodotukset työntekijän kannalta innostaviksi. Tuottavimmissa organisaatiossa, työntekijät kokevat olevan turvassa. Onkin tärkeää, että työntekijät kokevat organisaation tavoitteet innostaviksi ja saavutettaviksi. Tavoitteiden riittävän korkea taso antaa myös mittarin työntekijälle, jota kautta hän voi säädellä omaa tekemistään suhteessa organisaatioiden ja työyhteisön tavoitteisiin.

Johtamisen arki: Tarinoita ja tekemistä

Työelämän asiantuntija Keijo Posio tarkasteli omassa alustuksessaan vahvuuksia ja niiden yhteyttä työhyvinvointiin ja tuottavuuteen. Posion mukaan johtajana ja työntekijänä ei voi suoraan hypätä tulokseen, vaan tulos edellyttää tekemistä ja työn merkityksen ymmärtämistä asiakkaan kokeman hyödyn kautta. Työ (johtajan tai työntekijän) ei siis suoraan johda tulokseen, vaan tuloksen kannalta merkityksellistä on johtajien ja työntekijöiden panos, joka johtaa asiakkaan kokemaan hyötyyn, ja sitä kautta vasta tulokseen.

Usein prosessi nähdään varsin suoraviivaisena, mutta vaiheita ei voi sivuuttaa hyppäämällä suoraan tekemisestä tulokseen. Johtamisessa on hyvä tiedostaa myös työntekijöiden näkökulmasta asioiden tuntuminen, näyttäminen ja kuulostaminen. Kun edetään kohti tavoiteltua tulosta, niin johtamisessa on hyvä huomioida työntekijöiden kertomaa arjen tarinaa eli, miltä asiat tuntuvat, miltä ne näyttävät ja miltä ne kuulostavat.

Kuvassa on aukikirjoitettuna tuloksen syntyminen palveluprosessissa.
Kuva 2. Tulos syntyy tekemällä asiakkaan näkökulmasta merkittäviä asioista. (Posio, K. 2022. Luentomateriaalia)

Puheessaan Posio korosti toivon antamista ja yhdessä sen etsimistä työyhteisössä. Etsimisen matkalla auttaa, kun arjen johtamisessa sanoitetaan toimintaa ja kerrotaan yhteisiä tarinoita. Näin tehdään jokaisen työpanos arvokkaaksi ja merkitykselliseksi organisaation olemassaolon ja tuottavuuden näkökulmasta. Etenkin yhteiskunnallisesti haastavina aikoina ja esimerkiksi etätyötä tehdessä tätä ei voi liikaa korostaa.

Johtamisen arvoperusta: Moraalinen kompassi

Lapin yliopistosta kasvatustieteiden tohtori Sanna Hyvärinen avasi omassa puheenvuorossaan hyvinvoinnin yhteyttä vahvuuksien tunnistamiseen ja hyödyntämiseen työssä. Ajattelun taustalla vaikuttaa positiivisen psykologian pääoman osa-alueet sekä eri vahvuusluokkien pääoma-alueet (kuva 3). Perinteisesti työelämässä on keskitytty tarkastelemaan taloudellista, inhimillistä ja sosiaalista pääomaa. Vahvuusajattelu on tuonut mukaan pohdinnat itseluottamuksen, toivon, optimismin ja resilienssin merkityksestä hyvinvointiin ja työssä menestymiseen.

Kuvassa on avattu vahvuuksia positiivisen psykologian pääomana ja sen osa-alueina.

Kuva 3. Vahvuudet pääomana. (Hyvärinen, S 2022. Luentomateriaalia)

Positiivinen psykologia nostaa esille pohdinnan siitä, keitä olemme, mitkä ovat vahvuutemme sekä mitkä piirteemme auttavat hyvinvoinnin ja onnellisuuden tuottamisessa ja tukemisessa. Vahvuuksien hyödyntämistä työelämässä korostetaan sen yhteydestä flow-ilmiöön, innostumiseen ja uppoutumiseen työn tekemisessä. Ihmisellä on mahdollisuus kokea aitouden ja hallinnan tunteita hyödyntäessään omia vahvuuksiaan. Tämä mahdollistaa voimaantumisen ja hallinnan tunteen. (Uusiautti 2019, 93.)

Kuvassa on esitetty viisi vahvuuksien hyödyntämisen ulottuvuutta.
Kuva 4. Hyödynnä työelämän vahvuutesi (Hyvärinen, S 2022. Luentomateriaalia)

Uusiautti (2019) on kokoamiensa tutkimusaineistojen pohjalta todennut vahvuuksien ilmenevän henkilökohtaisella tasolla neljässä ulottuvuudessa: motivoituneisuuden tuottama merkityksen kokemus, kompetenssin muodostamina onnistumisen kokemuksina, työn tekemisen myönteisinä uppoutumiskokemuksina ja optimistisuutena.

Yllä kuvatut ulottuvuudet toistuvat myönteisissä työnteon kuvauksissa ammatista riippumatta. Lisäksi viidentenä ulottuvuutena on työyhteisö, jonka merkitys täytyy ottaa huomioon. Harva työskentelee täysin yksin. Työyhteisössä työkavereilla on mahdollisuus joko vahvistaa tai rajoittaa myönteisiä työelämän kokemuksiamme. (Uusiautti 2019, 84.)

Uusiautti (2021) on kuviossaan avannut vahvuuksien yhteyttä yksilö- ja työyhteisötekijöihin.

Kuvassa esitetään nelikenttäkuviolla myönteisiä ja kielteisiä yksilö- ja työyhteisötekijöitä ja niiden seurauksia työelämässä menestymisessä.
Kuvio 1. 

Yksilön ja työyhteisön tekijöiden kielteiset tai myönteiset ääripäät, voivat tuottaa erilaisia seurauksia yksilö ja työyhteisön tasolla. Kun yksilö- ja työyhteisö tasolla vaikuttaa kielteiset tekijät niin tämä voi näkyä yksilön itsensä ja työyhteisön väheksyntänä. Kun molemmat tekijät puolestaan ovat myönteisiä, voi työssä kokea innostumista ja työniloa.

Myönteiset yksilö- ja työyhteisötekijät mahdollistavat aidon menestysprosessin. Jotta flow -ilmiötä ja työniloa voi saavuttaa ja sitä voi syntyä, tarvitaan Juha Siltalan sanoin lannistavien tavoitteiden muutamista innostaviksi ja osaamisen kannalta sopiviksi tavoitteiksi.

Johtamisen lopputulema: Autenttinen johtajuus

Monimutkaisessa ja kompleksisessa työelämässä esille ovat nousseet vaateet keskittymisestä sellaisiin asioihin, jotka rakentavat aitoa johtamista ja johtajuutta, ylläpitävät ja edistävät toivoa, luottamusta sekä optimismia. Autenttista johtajuutta voidaan tarkastella yksilön eli johtamistyötä tekevän johtajan näkökulmasta neljän elementin avulla.

Itsensä tiedostaminen ja itsetuntemus johtamisen näkökulmasta pitää sisällään omien heikkouksien ja vahvuuksien tuntemisen sekä arvot, uskomukset ja tunteet sekä sen, miten ne vaikuttavat toisiin ihmisiin. Ihmissuhteiden läpinäkyvyyteen sisältyy vilpittömyys ja avoimuus tiedon, ajatusten ja tunteiden jakamisessa vastavuoroisesti ja molemminpuolisesti. Johtajan avoimuus ja rehellisyys antaa luvan johdettaville toimia samoin. Tasapainoiseen tiedonkäsittelyyn kuuluu avoin ja ennakkoluuloton suhtautuminen omista ajatuksista poikkeaviin erilaisiin mielipiteisiin. Siihen sisältyy myös kyky ja lupa kyseenalaistamiseen. Sisäistetty moraali rakentuu itsesäätelylle ja sen perustana on omien arvojen sisäistäminen ja niiden mukaan toimiminen. Toiminta on riippumaton ulkoisista tekijöistä. (Komulainen 2018.)

Kuvassa on selitetty autenttisen johtajuuden perusteita.

Kuva 5. Autenttinen johtajuus. (Hyvärinen, S 2022. Luentomateriaalia)

Autenttinen johtaminen on täten mitä suurimmassa määrin arvojohtamista. Oppimisella on suuri merkitys autenttisessa johtajuudessa ja sen kehittämisessä. Tilanteet arjen johtamistyössä tarjoavat mahdollisuuden kokeiluille, tilanteiden arvioinnille ja myös oman toiminnan pohdinnalle. On tarpeen pohtia, mitkä arvot ohjaavat johtamistyötäni, kohtaanko johdettavia avoimesti ja kuunnellen.

Johtamisen ajattelutapa: Keskinäinen ymmärrys

Puheenvuorojen välissä oli mahdollisuus keskustella pienryhmässä puheenvuoroihin liittyvistä aiheista. Keskustelujen käynnistäjänä toimi yhteinen tehtävä. Siltalan puheenvuoron jälkeen osallistujat saivat ensin tuottaa avainsanoja vastaamalla kysymykseen: Miten johtajana/esihenkilönä edistät toiveikkuutta organisaatiossasi. Kuvassa 6 on Mentimeter -sanapilvi osallistujien tuottamista ideoista.

Kuvassa on sanapilven avulla esitettyjä erilaisia vastauksia toiveikkuuden edistämiseen organisaation johtamisessa ja esimiestyössä.

Kuva 6. Mentimeter-sanapilvi: Miten johtajana/esihenkilönä edistät toiveikkuutta organisaatiossasi.

Osallistujien vastauksissa tuli vahvimmin esille tuen tarjoaminen työntekijöille esimerkiksi “oppimista kannustamalla” ja “keskustelun helppoudella ja kuuntelulla”. Myös ilmapiiriin on johtajana hyvä kiinnittää huomiota, kuten osallistujien vastaus “luottamus ja avoimuus” osoittaa. Toki luottamuksen ja avoimuuden ilmapiiriä rakennetaan vuorovaikutuksessa, jolloin työyhteisössä vuorovaikutukseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Osallistujat näkivät myös omasta itsestä ja omasta jaksamisesta huolehtimisen keinona edistää toiveikkuutta organisaatiossa.

Webinaarin aiheissa yhteen kiinnittävänä elementtinä korostui dialogin tarve arjen johtamistyössä. Dialogissa pyrkimyksenä on ymmärtää toisten näkemyksiä sekä luoda merkitystä asioille, jotka ovat toiminnan kohteena. Jotta päästäisiin onnistuneeseen dialogiseen keskusteluun, tulee seuraavien edellytysten täyttyä. Ensinnäkin lähtökohtana on, että dialogiin osallistuvat ovat tilanteessa tasa-arvoisia. Toiseksi dialogin rakentuminen perustuu toisten näkökulmien aktiiviselle sekä myötäelävälle kuuntelemiselle ja osallistujien tulee olla avoimia tarkastelemaan ja kyseenalaistamaan omia taustaoletuksiaan. Lisäksi dialogi edellyttää, että keskustelussa vallitsee keskinäisen luottamuksen ilmapiiri. (Holm, Poutanen & Ståhle 2018.)

Dialoginen johtajuus antaa johtajalle tietoa työntekijöiden näkemyksistä, samalla kun työntekijöiden osallistaminen edistää heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa omaan työhönsä ja sen kehittämiseen sekä vahvistaa kokemusta työn merkityksellisyydestä.

Lopuksi

Pojof-seminaarin jälkeen keräsimme myös palautetta osallistujilta palautelomakkeen avulla. Kaiken kaikkiaan seminaari koettiin antoisana ja lämminhenkisenä tilaisuutena, ja yleisö nautti erityisesti inspiroivista puheenvuoroista sekä mahdollisuudesta keskustella muiden osallistujien kanssa.

Avoimissa palautteissa tuli esille muun muassa seuraavia huomioita:

“onnistuitte hyvin” “hyviä puheenvuoroja” “inspiroivia ajatuksia” “työelämälähtöistä”

“erinomainen seminaari, täyttä ja niin tärkeää asiaa, hienoa kun pääsee myös verkostoitumaan”

“Hyvin! hyviä puheenvuoroja, loistavaa keskustelua ryhmissä, ihanat seminaarimateriaalit-tästä otetaan mallia, HYVÄ PÄIVÄ!"

Jatkossa toivottiin hyvin samanlaista sisältöä: inspiroitumista arjen keskellä!

Lähteet

Holm, R., Poutanen, P., Ståhle P. 26.11.2018. Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. Viitattu 11.5.2021 https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisenvuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/

Komulainen, K. 2018. Autenttinen johtaminen kompleksisen maailman pyörteissä. Haettu 22.4.2022. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019101833742.

Uusiautti, S.2019. Tunnista vahvuutesi ja menesty. Helsinki: Kirjapaja.

Hankkeessa aikaisemmin tuotettuja julkaisuja:

Kangastie, H. ja Keskitalo, T. 2021. Prosessiarviointia Pohjoisen johtamisen foorumin kehittämishankkeessa
Kangastie, H., Keskitalo, T., Tihinen, M. & Vesterinen, S. 2021. Pohjoisen johtamisosaamista kehittämässä
Kangastie, H., Keskitalo, T., Tihinen, M. & Vesterinen, R. 2022. Virtauksesta suvantoihin – kohtaava ja läsnä oleva johtaminen
Kangastie, H. & Rautio, K. 2021. Työpajat johtamisen ja foorumin kokoamisen ja kehittämisen toimintatapana
Kangastie, H. ja Vesterinen, S.2021. Osaamistarpeet johtamisen kehittämisessä
Kangastie, H. ja Keskitalo, T. 2022. “Puolimatkan krouvissa" – POJOF-hankkeen kehittämistoiminnan prosessiarviointia ja sen tuloksia.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Edellinen 1 2 3 ... 32 33 34Seuraava