Tiivis työelämän ja korkeakoulutuksen kumppanuus on keskeinen keino koulutuksen, työelämän ja yhteiskunnan kehittämisessä. Lapin ammattikorkeakoululla on noin 60 strategista sopimuskumppania, joiden kanssa tehtävä yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää korkeakoulun, mutta myös työelämän uudistumiskyvykkyydelle. Keminmaan kunta ja Lapin ammattikorkeakoulu tiivistivät strategista yhteistyötään vuonna 2020. Kolmivuotinen taival on osoittanut päätöksen olleen oikea.

Kumppanuussopimuksessa on määritelty yhteiset tavoitteet ja toimenpiteet yhdessä sovitulle strategiakaudelle sekä sopimuksen yhdyshenkilöt. Keminmaan ja ammattikorkeakoulun sopimuksen kohteena ovat olleet erityisesti parempi strateginen kyvykkyys, paremmat, muotoillut palveluprosessit ja parempi veto- ja pitovoima. Strateginen kumppanuus merkitsee käytännössä tiivistä, keskinäistä yhteydenpitoa, tiedonvaihtoa ja asiantuntijayhteistyötä. Sopimuksen toteutumista seurataan puolivuosittain.

Keminmaan kunnan visiona on olla luonnollisesti elinvoimainen, yrittäjäystävällinen ja yhteisöllinen asukkaiden kunta. Strategiassa painottuvat luontoläheisyys ja sen monimuotoisuuden kunnioittaminen. Lisäksi kunnassa panostetaan kunnan ja yrittäjien väliseen vuorovaikutukseen niin, että se on välitöntä ja sujuvaa. Kunta mahdollistaa aktiivisesti yritysten tulemisen kuntaan ja kehittymisen. Keminmaan kunnan tavoitteena on olla yhteisöllinen asukkaiden kunta, jossa kunta nähdään kuntakonsernin ja asukkaiden yhteisenä tehtävänä, kotina ja mahdollisuuksien antajana.

Yhteistyöllä osaamisen vahvistamiseen -YAMK tutkinnon hyöty kuntajohtamisen näkökulmasta

Kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla (Sallinen, Majoinen & Seppälä 2017). Toimintaansa kehittävä kunta pystyy paremmin vastaamaan kuntalaisten muuttuviin tarpeisiin, megatrendien mukanaan tuomiin muutoksiin, mutta myös houkuttelemaan uusia asukkaita kuntaan. Tämä edellyttää kunnan esihenkilöiltä proaktiivista toimintaa ja kouluttautumista. Osaamisen ennakointia tarvitaan, kun laaditaan kunnan palvelustrategia pidemmällä tähtäimellä. (Kuntatyönantajat 2015).

Ylemmät AMK-tutkinnot (YAMK) tarjoavat työelämälähtöistä osaamista työelämän vaativiin johto-, kehittämis- ja asiantuntijatehtäviin, joissa teorian ja käytännön integraatio tuottaa opiskelijoille uudenlaista tulevaisuuteen suuntaavaa käytännönläheistä osaamista. Opinnot tähtäävät työelämän kehittämiseen ja uudistamiseen yhteiskehittämisen, verkostotyöskentelyn ja tutkivan työotteen kautta. (Arene, 2016 s. 14 - 16).

Jussi Korpi opiskeli työnsä ohessa Lapin ammattikorkeakoulussa tiedolla johtamisen asiantuntijaksi. Hän hakeutui koulutukseen saadakseen lisäosaamista kahden insinööritutkinnon lisäksi. YAMK-tutkinto tarjoaa uusia mahdollisuuksia urapolulle.

“Opinnot olivat oman työn ohella antoisia, mutta haastavia. Nykyisen työtehtävän moninaisuus ja ilta-ajoille sijoittuvat kokoukset ovat osaltaan tehneet työn ohella opiskelusta haastavaa. Välillä on joutunut olemaan pois luennoilta tai työhön kuuluvasta lautakunnan/valtuuston kokouksista taas pakollisten luentojen vuoksi. Muuten opiskelu työn ohessa on sujunut kohtuullisesti, kiitos kuuluu tietenkin kotijoukoille opiskelun tukemisesta ja kodin arjen pyörittämisestä opiskelun aikana.”

Jussille Tiedolla johtamisen asiantuntija -koulutus on antanut paljon lisäpontta oman työn tekemiseen ja työtehtävien suunnitteluun. Opintoihin liittyvän opinnäytetyön aiheeseen liittyvä kuntastrategia myös on pakottanut perehtymään kunnan strategioihin paljon syvällisemmin. Opintoihin liittyvät tehtävät ovat osaltaan lisänneet osaamista johtamisen monilla osa-alueilla. Nämä kaikki yhdessä ovat luoneet kattavan tietopohjan, jonka hyödyntäminen nykyisessä työssä luo edellytyksiä kunnan strategian parempaan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Keminmaan kunnassa on huomattu YAMK-tutkinnon tärkeä rooli henkilöstön ja kunnan kehittämisessä. Opiskelut ja lopputyöt ovat näkyneet kunnassa konkreettisesti uusina toimintoina ja asioina.

Tulevaisuus vaatii entistä tiiviimpää yhteistyötä

Kunnat olivat historiallisen suuren mullistuksen edessä vuoden 2023 alussa, kun sote-uudistus astui voimaan. Muutosten vuodet jatkuvat, siirtyyhän vastuu työllisyyspalveluista kunnille kahden vuoden kuluttua.

Uudistusten toteutuessa ja hallituskauden vaihtuessa on erinomainen hetki kokeilla uusia toimintatapoja ja varmistaa, että uudet kunnat ovat hyvinvoivia, elinvoimaisia, taloudeltaan vakaita ja kestävästi kehittyviä. Sopimuskumppanuus on tuonut tähän erinomaiset puitteet. Keminmaan ja Lapin ammattikorkeakoulun strategisen yhteistyösopimuksen ensimmäinen toimintakauden aikana (2020-2023) yhteistyö on tuottanut koulutuksellisia ja ohjauksellisia avauksia painottuen strategian laatimiseen ja kuntajohtamisen vahvistamiseen. Konkreettisimmillaan yhteistyö on ollut mm. strategiatyön sparrausta, hanke- sekä opinnäyteyhteistyötä.

Seuraavalla toimintakaudella on etsittävä ripeitä mutta resurssiviisaita, digitaalisia ratkaisuja tukea Keminmaan matkaa kohti entistä erottautuvampaa elinvoiman ja osallisuuden keskusta, joissa asukkaat, ympäristö, liike-elämä ja päätöksenteko voivat hyvin. Tämä vaatii molemmilta osapuolilta entistä idearikkaampia avauksia ja konkreettisia tekoja – ja entistä tiiviimpää yhteistyötä!

Lähteet:

Arene (2016). Ammattikorkeakoulujen maisterikoulutus osaamisen uudistajana ja kansallisena koulutusinnovaationa. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n selvitys YAMK-tutkintojen rakenteellisesta kehittämisestä. Haettu 7.2.2023 osoitteesta http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/arene_ammattikorkeakoulujen-maisterikoulutus-osaamisen-uudistajana-ja-kansallisena-koulutusinnovaationa_koko-raportti.pdf?_t=1526901027

Kuntatyönantajat. 2015. Kunnallisen henkilöstön osaamisen kehittämistä koskeva suositus sekä työ- ja virkaehtosopimus ammattiyhdistyskoulutuksesta.

Selvitys koulutus- ja osaamistarpeiden kehittymisestä sekä ennakoinnin tilasta ja kehittämistarpeista 2010. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:11.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Pilotin taustaa

Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa ja koulutuskumppanuudessa toteutettavassa Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) hankkeessa toteutettiin vuosina 2022–2023 opiskelijapilotti. Pilotti liittyi toimenpiteeseen, jossa pääpaino oli osaamisen tunnistamisessa ja kehittämisessä sekä työllistymisen varmistamisessa.

Hankesuunnitelmassa kaikki mukana olevat oppilaitokset olivat luvanneet pilotoida opintojen loppuvaiheessa olevien opiskelijoiden pienryhmillä (n. 5–10 henkilöä) promotiivista, mahdollisuuksia luovaa, terveyttä ja toimintakykyä edistävää toimintaa työkykyisyyden vahvistamiseksi ja nivelvaiheenohjaamisen kehittämiseksi. (Kuva 1).

Suunnitteluvaiheessa toteutettiin myös kysely opinto-ohjaajille Webropol-kyselynä. Kyselyn avulla haluttiin saada kuvaa siitä, miten opiskelijoiden oppimiseen liittyvät haasteet näyttäytyvät opinto-ohjaajille, millaista tukea opiskelijat saavat sekä millaiselle uraohjaukselle he näkevät olevan tarvetta. Kyselystä saatua tietoa hyödynnettiin suunniteltaessa opiskelijapilotin sisältöä.

Kuva 1. Lapin ammattikorkeakoulun Oste-hankkeen opiskelijapilotin esite.

Pilotin tavoitteena oli luoda käytänteitä ja menetelmiä terveyttä ja toimintakykyä edistävän ohjauksen kehittämiseen ja työkykyisyyden edistämiseen oppilaitoksissa. Opiskelijan opiskelukykyä voidaan verrata työkykyyn. Lisäksi tavoitteena oli luoda ja kuvata toimintaprosessi sille, miten tunnistaan valmistumisvaiheessa olevat opiskelijat, joiden kohdalla osatyökykyisyys tai sen riski heikentää työllistymisen mahdollisuuksia sekä malli näiden opiskelijoiden tukemiselle yhteistyössä eri tahojen kanssa (oppilaitokset, TE-palvelut, Kela, kuntoutustoimijat).

Tässä blogiartikkelissamme kerromme Lapin ammattikorkeakoulussa toteutetusta opiskelijapilotista. Avaamme pilotin kokemuksia ja esitämme suosituksia ja hyviä käytänteitä.

Pilotin toteutus

Laadimme pilottia varten suunnitelman, jossa kuvasimme aikataulutuksen, ajallisen etenemisen ja kullakin kerralla käsiteltävät teemat (kuva 2.) Tapaamisten teemoja voitiin tarkentaa osallistujien esittämien tarpeiden, tavoitteiden ja kokemusten mukaan.


Kuva 2. Opiskelijapilotin aikataulu ja käsiteltävät teemat.

Piilottiin ilmoittautui mukaan yhteensä kahdeksan opiskelijaa eri koulutuksista. Ryhmäsparrausta toteutettiin pääosin etänä Zoom-työtilassa. Sparraustilaisuuksia toteutettiin neljä kertaa ja jokaisella kerralla oli eri teema, jota käsiteltiin

1) työelämää valmistumassa olevan silmin,
2) omien voimavarojen ja rajojen tunnistamista,
3) harjoiteltiin vahvuuksien tunnistamista ja oman suunnan kirkastamista ja
4) viimeisellä kerralla pohdittiin teemassa Kohti työelämää, niitä asioita, jotka mietityttivät valmistumisessa ja työelämään siirtymisessä.

Toteutuksissa hyödynnettiin erilaisia yksilö -, pari- ja ryhmätyömenetelmiä. Ensimmäisessä tapaamisessa ryhmä laati yhdessä yhteiset pelisäännöt. Toteutuksissa hyödynnettiin myös opiskelijoille ohjeistettuja ennakko- ja välitehtäviä. Jokaisen toteutuksen alussa sparrauksen ohjaaja alusti teemana olevasta aiheesta. Alustuksen jälkeen käytiin yhteistä keskustelua siitä, millaisia ajatuksia osallistujilla heräsi ko. teemasta.

Pilotin tuloksia

Rakensimme myös mallin valmistumisvaiheessa olevien opiskelijoiden tukemiselle monialaisessa yhteistyössä. Olemme kuvanneet opiskelijan moniammatillista yhteistyön verkostoa alla olevassa kennokuvassa. (Kuva 3.)


Kuva 3. Opiskelijan moniammatillisen yhteistyön verkosto.

Lapin ammattikorkeakoulussa lähimpänä opiskelijaa ovat opettajat ja opinto-ohjaajat, jotka omassa työssään ohjaavat päivittäin eri lukukausina. Tukenaan heillä on työelämäohjaajat, kuraattorit, ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö ja TNO-verkosto. Opiskelijajärjestö Rotkon kouluttamat opiskelijatuutorit ohjaavat myös ja eritoten opintojen alkuvaiheessa.

Kuvasimme myös toimintaprosessin, millä toimilla tunnistetaan valmistumisvaiheen opiskelijoita, joilla saattaa olla erilaisia haasteita valmistumiselle ja työllistymiselle.

1. Tunnistetaan ohjauksessa opiskelijan tilanne laatimalla opintopolun alkuvaiheessa nykytilan analyysi, jossa hyödynnetään myös aiempaa tietoa opiskeluun liittyvistä haasteista hänen luvallaan (esim. toiselta asteelta siirtyvä opiskelija).
2. Selkiytetään nykytilan analyysin perusteella opiskelijan tarve tiiviille ohjaukselle ja tukitoimille koko opintopolun varrella.
3. Laaditaan yhdessä opiskelijan kanssa tavoitteet ja toteutetaan ohjausta tavoitteiden mukaisesti.
4. Valitaan vaikuttavat ohjausmenetelmät ja keinot tukea opiskelijan opiskelua, opiskelukykyä ja työelämävalmiuksia.
5. Toteutetaan moniammatillista yhteistyötä tarvittavan ohjauksen ja tukitoimien varmistamiseksi.
6. Vastuuohjaajat seuraavat ja arvioivat yhdessä opiskelijan kanssa tavoitteiden toteutumista sovituissa seurantapalavereissa.
7. Suunnitelmaa ja toteutusta tarkistetaan tarvittaessa.

Laadimme pilotin ja siihen liittyvän kyselyn sekä kokemuksiemme pohjalta seuraavia suosituksia opettajille, ohjaajille, opiskelijoille, ammattikorkeakoululle ja työelämälle koskien opiskelijoiden ohjausta tutkinnon saamiseksi ja työllistymisen edistämiseksi. (taulukko 1.)

Taulukko 1. Suosituksia opettajille, ohjaajille, opiskelijoille, ammattikorkeakoululle ja työelämälle koskien opiskelijoiden ohjausta tutkinnon saamiseksi ja työllistymisen edistämiseksi.

Suositus 1. Vähennetään valmistuvien opiskelijoiden pelkoa työelämään siirtymisestä.

Valmistuvien opiskelijoiden pelkoa työelämään siirtymisestä vähennetään TNO-verkoston toiminnan tehokkaammalla hyödyntämisellä. Tähän tarvitaan säännöllistä yhteistyötä eri tahojen kanssa (oppilaitokset, TE-palvelut, Kela, kuntoutustoimijat). Lisäksi tarvitaan eri kouluasteiden välistä kumppanuutta ja yhteistyötä, jotta ohjaus saadaan toimivammaksi sujuvien siirtymien varmistamiseksi. Työelämän valmistautuminen alkaa jo päiväkodissa ja alakoulussa.

Tarvitaan myös ohjausmenetelmien parempaa hyödyntämistä ja kehittämistä. Vaikuttaviksi todettujen menetelmien käyttöä ja hyödyntämistä on lisättävä esimerkiksi yhteisen ymmärryksen rakentamista dialogin avulla ja vahvuusperustaisen työotteen hyödyntämistä ohjauksessa. Ohjausprosessin aikana on hyvä jokaisen opintonsa aloittavan opiskelijan kanssa yhdessä tehdä nykytilan analysointia ja tunnistaa mahdollisia erilaisia riskejä ja tuen tarpeita. Tämä edellyttää turvallista ilmapiiriä ja ohjaussuhdetta.

Suositus 2. Toteutetaan vaikuttavampaa ohjausta ja uraohjausta selkiyttämällä tehtävät ja ohjaajien roolit.
Toimenpiteenä on uraohjauksen selkiyttäminen niin käsitteen, tavoitteiden ja toteuttamisen roolituksen (kenellä ohjauksen vastuu) ja johtamisen osalta. Uraohjausta tulee toteuttaa opiskelijoiden opintopolun kaikissa vaiheissa mutta erityisesti siirtymissä ja opintopolun alkuvaiheessa. Sujuvien siirtymien varmistamiseksi uraohjauksen tulee läpäistä kaikki kouluasteet ja koulutuksen toteuttajien olisi hyvä avata ohjausta toteuttavien työnkuvat, tehtävät ja sisällöt.

Pohdittava on myös sitä, miten opiskelijan lähiohjaus pystytään toteuttamaan koko opintojen ajan. Tarvitaan myös uusien vaikuttavien ohjauksen menetelmien kehittämistä ja hiljaisen ohjaustiedon siirtämistä mentoroinnilla.

Suositus 3. Varmistetaan ja vahvistetaan ohjaajien osaamista.
Toimenpiteenä tässä on ohjausosaamisen säännöllinen kehittäminen. Tämä sisältää ohjauksen periaatteet, erilaiset mallit, työkalut ja menetelmät. Myös jokaisen ohjaajan on suositeltavaa avata, reflektoida ja kehittää omaa ohjauksen käyttöteoriaansa.

Käyttöteorian avaamiseen kuuluu omien ennakkoasenteiden ja mielikuvien tunnistamista ja tietoiseksi tulemista. Tärkeää on kunkin ohjaajan itse arvioida omaa työtänsä, työtapojansa, ja toimintaansa. Yhdessä toisten kanssa on avoimen dialogin avulla mahdollista toteuttaa rakentavaa ohjausosaamisen kehittämistä. Avoin dialogi mahdollista myös monialaisen ja moniammatillisen ohjauksen toteuttamista opintopolun aikana.

Suositus 4. Hyödynnetään kehitettyjä hyviä käytänteitä
Elinikäisen ja jatkuvan oppimisen ohjauksessa on kansainvälisesti, kansallisesti ja alueellisesti tutkittu ja kehitetty jo pitkään vaikuttavia malleja ja menetelmiä. Lapissa on kehitetty TNO-toimintaa ja kuvattu sen hyviä käytänteitä. Ohjauksen kehittämistä on tehty esimerkiksi avaamalla nuorten ohjauspolkuja ja menetelmiä työelämään ohjauksessa.

Aikuisille on kehitetty etä- ja verkko-opintojen mahdollistamiseksi digitaalista ohjausta ja digitaalisia ohjauksen työkaluja. Korkeakoulutetuille on kehitetty vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen malli (VAHTO-malli) ja siihen Vahvuusosaaja MOOC-ohjaajien osaamisen kehittämiseksi. Kehittämistoiminnassa on kuitenkin toteutettava jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa koordinointia, jotta päällekkäistä kehittämistyötä ei tehtäisi eri tahoilla.

Tärkeää on myös toteutusvaiheessa tehdä hankkeiden kesken yhteistyötä. Jotta hyvät käytänteet leviävät ja pysyvät “elossa” tarvitaan viestintää ja näkyväksi tekemistä.

Suositus 5. Toteutetaan laaja-alaista hyvinvoinnin edistämistä osana opintopolulla toteutuvaa ohjausta.
Opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäminen on entistä tärkeämpää, jotta varmistetaan työkyky ja sen säilyminen opintojen aikana. Opiskelijoiden opiskelukyky on myös opiskelijoiden työkykyä. Siksi on tärkeää, että eri tahojen hyvinvoinnin asiantuntijoilla on ohjauksessa vahva ja keskeinen rooli.

Opiskelijalähtöinen monialainen ja moniammatillisen yhteistyö ehkäisee myös ohjauspalvelujen siiloutumista ja nopeuttaa opiskelijoiden tarpeisin tarttumista. Koulutuksen toteuttajilla on tärkeää kuvata ja avata hyvinvoinnin palvelut ja niiden toiminnan sisällöt.

Käytänteitä ja menetelmiä terveyttä ja toimintakykyä edistävän ohjauksen kehittämiseen ja työkykyisyyden edistämiseen oppilaitoksissa

Pohdimme pilottia toteuttaessamme, miten opiskelijoiden ohjauksessa varmistetaan promotiivisen eli terveyden suojelun ja hyvien olosuhteiden luominen oppilaitoksissa. Ohjauksen päämääränä ei ole ainoastaan saada opiskelija opintojensa aikana oppimaan ja valmistumaan opiskelemaansa ammattiin. Tavoitteena on, että opiskelija työllistyy opiskelemaansa alan hyvinvoivana asiantuntijana.

Oppilaitoksissa on hyvä toteuttaa moniammatillista yhteistyötä esimerkiksi toimimalla aktiivisesti alueellisessa TNO-verkostossa. Yhteistyö ja tiedon sekä osaamisen jakaminen edistävät opiskelijoiden opintojen etenemistä ja työllistymistä esimerkiksi yhteys kuntien TE-toimistoihin. Myös työelämän kanssa tehtävä yhteistyön kehittäminen on tärkeää ja siinä on hyvä etsiä uusia toteutustapoja.

Opintojen alkuvaiheessa on hyvä ohjausprosessin aikana tunnistaa osatyökykyisten opiskelijoiden nykytila ja tuen tarpeet sekä tunnistaa riskit, jotka voivat vaikuttaa opiskelukykyyn ja työkykyyn. Erittäin tärkeää, on puuttua varhaisessa vaiheessa ja kohdistaa oikeat ja riittävät tukitoimet työllistymisen varmistamiseksi.

Tärkeää on pohtia sitä, milloin opiskelijan valmiudet opiskella ammattikorkeakoulussa eivät ole riittävät, jolloin tuetaan opiskelijaa löytämään hänelle mielekäs ja oikea vaihtoehto. Kuinka pitkälle tukevilla toimenpiteillä voidaan mennä? Missä ammattitaitovaatimukset tulevat vastaan?

Voiko olla niin, että opiskelijalla opintojen etenemiseen liittyvät haasteet ovat niin suuria, etteivät motivaatio tai kyvyt siltikään riitä opintojen suorittamiseen? Toisaalta voi olla myös niin, että opiskelijalla on valmiudet, mutta tukitoimet, joilla opintojen eteneminen varmistetaan eivät ole riittävät.

Lopuksi

Pilotin kokemukset sekä opiskelijoilla että meillä ohjaajilla olivat pääosin myönteiset. Käsitellyt asiat olivat opiskelijoiden mielestä tärkeitä ajatellen valmistumista ja työllistymistä. Opiskelijoiden mielestä työelämään ohjausta olisi saanut olla jo aiemmin opinnoissa. He kokivat tärkeäksi oppia ja harjoitella esimerkiksi työhaastattelua ja oman osaamisensa sanoittamista. Myös portfolion ja CV:n laatimista jo opintojen aikana olisi hyvä harjoitella.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Johdanto

Työn pitovoima ja merkityksellisyys on keskusteluttanut viime aikoina paljon niin työpaikoilla kuin eri verkkojulkaisuissa ja sosiaalisen median kanavissa. Ajatuksia on herättänyt merkityksellisen työn mielikuvat elitistisenä, harvojen ja valittujen etuoikeutena. On myös kyseenalaistettu merkityksellisyyden korostamista käytettävän verukkeena matalalle palkalle (Kangasluoma 2021; Kujala 2022.)

Suomalaisten työntekijöiden pohdinta omista arvoistaan ja niiden toteutumisesta työssä on lisääntynyt. Yhä useampi on valmis vaihtamaan työpaikkaa, mikäli kokisi sen olevan ristiriidassa oman arvomaailmansa kanssa. (Great Place to Work & Duunitori 2021.)

Vetovoimasta pitovoimaan

Esimerkiksi matkailu- ja palvelualoilla työn vetovoimaisuudesta on puhuttu ja oltu huolissaan jo pitkään. Sen sijaan pitovoima on käsitteenä suhteellisen tuore. Paikoin on saattanut käydä niin, etteivät vetovoimatekijöitä korostavat markkinoinnin mielikuvat ole vastanneet työntekijän kohtaamaa todellisuutta.

Pikkuhiljaa keskustelun painopiste on alkanut siirtyä alan pitovoiman vahvistamiseen, johon esimerkiksi työn merkitykselliseksi kokemisella on positiivinen vaikutus (Hackman & Oldham 1976; Rosso ym., 2010; Michaelson, Pratt & Grant, 2014). Työn kokeminen merkitykselliseksi vahvistaa työntekijässä pitovoimaan positiivisesti vaikuttavia ominaisuuksia ja käyttäytymistä, kuten työmotivaatiota, sitoutumista ja työhyvinvointia (Hackman & Oldham 1976; Rosso ym., 2010; Michaelson, Pratt & Grant, 2014; Geldenhuys, Laba & Venter, 2014; Jung & Yoon 2016).

Vaikkakin työn merkityksellisyys on meidän jokaisen subjektiivinen kokemus, voi johtamistavalla vaikuttaa työyhteisön vallitseviin asenteisiin ja käytänteisiin (Cockburn-Wootten, 2012). Tunne työn merkityksellisyydestä syntyy työntekijän omien arvojen (Lips-Wiersma & Morris 2009; Martela & Riekki 2018) ja työyhteisön arvojen, organisaatiokulttuurin sekä johtamiskäytänteiden vuorovaikutuksessa (Christensen & Walumbwa 2013; Bailey ym., 2018; Supanti & Butcher 2019). Aidosti merkityksellisessä työssä työntekijälle merkityksellisten asioiden parissa työskentely yhdistyy työpaikan tavoitteisiin (Great Place to Work & Duunitori 2021).

Mihin kiinnittää huomiota työn merkityksellisyyden toteutumiseksi?

Työn merkityksellisyyttä voi ja kannattaakin tarkastella arkisesta näkökulmasta. Kyse on työn tekemiseen, työolosuhteisiin ja työyhteisöön liittyvistä asioista. Mihin sitten kiinnittää huomiota? Tutkimuksista on poimittavissa neljä osa-aluetta, joihin olisi hyvä kiinnittää huomioida työn merkityksellisyyden toteutumiseksi (Lips-Wiersma & Morris 2009; Lips-Wiersma & Wright 2012, Martela & Riekki 2018) oli tarkastelukulma yksittäisen työntekijän tai lähijohtajan näkökulma:

1. Vahvista omaehtoisuutta ja ihmisenä kehittymistä: Mahdollista päätösten tekeminen omaan työhön liittyvissä asioissa.

2. Huomioi kyvykkyys ja oman potentiaalin hyödyntäminen. Mahdollista onnistumisia, jotka vahvistavat tunnetta oman työn hallinnasta ja osaamisesta.

3. Tue yhteisöllisyyttä ja yhteyttä muihin: Mahdollista työskentely yhdessä muiden kanssa ja vahvistaa tunnetta yhteisöön kuulumisesta ja välittämisestä.

4. Luo tilanteita hyväntekemiseen ja palvelemiseen: Mahdollista hyvän tekeminen pyyteettömästi toisen ihmisen, asiakkaan, työkaverin tai työyhteisön hyväksi.

Kuva 1. Työn merkityksellisyyden elementtejä (mukaillen Lips-Wiersma & Morris 2009; Lips-Wiersma & Wright 2012; Martela & Riekki 2018).

Työn tärkeäksi, mielekkääksi ja merkitykselliseksi kokemista auttaa se, että saamme päättää työssämme tiettyjä asioita ja koemme silloin tällöin onnistuneemme ja päässeemme tavoitteeseemme. Esimerkiksi siivoojina työskenteleville mahdollisuutta määrittää oman työnsä järjestys, työn kohteet ja työskentelytavat, sekä onnistumisen kokemukset, esimerkiksi erittäin sotkuisen kohteen saaminen puhtaaksi (Saari ym. 2023).

Toisaalta merkityksellisyyttä voi vahvistaa yhteisöllisyys ja tunne, että meistä välitetään ja välitämme itsekin: esimerkiksi asiakkaiden tiloissa työskenteleviä siivoojia ei välttämättä pidetä osana asiakastyöyhteisöä, mutta mikäli näin tapahtuu, arvostavat siivoustyötä tekevät sitä paljon (Saari ym. 2023). Myös yhteisten onnistumisten fiilistely ja hyväntekeminen on tärkeää, esimerkiksi eri kulttuureista tulevien työtovereiden auttaminen (Saari ym. 2023).

Vaatimus työn merkityksellisyydestä on lisääntynyt ja kasvaa varmasti entisestään, erityisesti nuorten ja työelämäänsä aloittelevien työntekijöiden keskuudessa. Tulevaisuuden työelämän toivotaan tarjoavan joustavaa työtä ja työsuhdetta, kuin myös digitalisaation myötä entistä merkityksellisempää, sujuvampaa ja vähemmän kuormittava työtä. Johtajuudelta odotetaan ihmisläheisyyttä ja itse- ja yhteisöohjautuvuuden tukemista (TYÖ2030-ohjelma, 2022), jotka omalta osaltaan edesauttavat merkityksellisyyden kokemista työssä.

Pohdittavaksi jää, miten työn merkityksellisyyttä voisi hyödyntää työvoimapulasta kärsivien alojen pitovoiman vahvistamisessa ilman, että se vaikuttaa päälle liimatulta - tai kömpelöltä yritykseltä harhauttaa katse pois alan mahdollisista epäkohdista. Huolimatta siitä, että merkityksellistä työtä koskevan keskustelun ja tutkimuksen määrä on lisääntynyt, ilmiö kaipaisi vielä kansankielisempää sanoittamista työyhteisön arjessa eri aloilla.

- - -

Kirjoittaja työskentelee Lapin AMKin hallinnoimassa Työn pitovoiman vahvistamisen kokeilut työyhteisöissä matkailu- ja palvelualalla -hankkeessa. Kehittämistyön tavoitteena on tunnistaa työn merkityksellisyyden muodostumiseen, motivoitumiseen ja sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä yhteistyössä lappilaisten työyhteisöjen kanssa. Tavoitteena on tuoda työn pitovoimaa tukevat asiat näkyväksi ja keskusteluun työyhteisöissä ja edistää Lapin matkailu- ja palvelualojen työyhteisöjen uudistumiskykyä, työhyvinvointia ja tuottavuutta. Ajalla 1.11.2022-31.12.2023 toteutettavaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen rahoitteista hanketta hallinnoi Lapin ammattikorkeakoulu. Lisätietoja antavat Jenni Kemi (jenni.kemi[a]lapinamk.fi) ja Mari Vähäkuopus (mari.vahakuopus[a]lapinamk.fi).

Lähteet

Bailey, C., Lips-Wiersma, M., Madden, A., Yeoman, R., Thompson, M. & Chalofsky, N. (2018). The Five Paradoxes of Meaningful Work: Introduction to the special Issue ‘Meaningful Work: Prospects for the 21st Century’. Journal of Management Studies. Viitattu 26.1.2023 https://doi.org/10.1111/joms.12422

Christensen, A. & Walumbwa, F. (2013). Transformational leadership and meaningful work. https://www.researchgate.net/publication/333247724_Transformational_leadership_and_meaningful_work#fullTextFileContent

Cockburn-Wootten, C. (2012). Critically unpacking professionalism in hospitality: Knowledge, meaningful work and dignity. Hospitality & Society, 2(2), 215-230.

Geldenhuys, M., Laba, K., & Venter, C. M. (2014). Meaningful work, work engagement and organisational commitment. SA Journal of Industrial Psychology, 40(1), 1-10. Retrieved from https://www.proquest.com/scholarly-journals/meaningful-work-engagement-organisational/docview/1530409605/se-2

Great Place to Work ® & Duunitori 2021. Suomalaisen työelämän tila - tutkimus 2022. Viitattu 13.2. 2023.https://greatplacetowork.fi/wp-content/uploads/2022/01/Suomalaisen_tyoelaman_tila_2022-raportti.pdf

Hackman, J. R., & Oldham, G. R. (1976). Motivation through the design of work: Test of a theory. Organizational Behavior and Human Performance, 16, 250–279.

Jung, H. & Yoon, H. (2016). What does work meaning to hospitality employees? The effects of meaningful work on employees’ organizational commitment: The mediating role of job engagement, International Journal of Hospitality Management, Volume 53, Pages 59-68. https://doi.org/10.1016/j.ijhm.2015.12.004.

Jyväskylän yliopisto (2023). MEANWELL: Merkityksellisestä työstä hyvinvointia organisaatioihin -hanke. Luettu 16.2.2023 https://www.jyu.fi/edupsy/fi/laitokset/psykologia/tutkimus/tutkimusalueet/tyo/meanwell

Kangasluoma, L. (2021). ”Merkityksellinen työ voi olla myös yksitoikkoista puurtamista”, asiantuntija sanoo ja torppaa intohimohötön. Talouselämä 14.6.2021. Luettu 16.2.2023. https://www-talouselama-fi.ez.lapinamk.fi/uutiset/merkityksellinen-tyo-voi-olla-myos-yksitoikkoista-puurtamista-asiantuntija-sanoo-ja-torppaa-intohimohoton/cd4743c3-d6ae-4fc4-aea1-afcd6b234d66

Kujala, E. (2022). Merkityksellinen työ on etuoikeutettujen kermapyllyjen luksusta. YLE Uutiset 11.10.2022. Luettu 16-2-2023. https://yle.fi/a/3-12635938

Lips-Wiersma, M. & Morris, L. (2009). Discriminating Between 'Meaningful Work' and the 'Management of Meaning'. Journal of Business Ethics. Springer, Vol.88, pp. 491–511. https://doi.org/10.1007/s10551-009-0118-9

Lips-Wiersma, M. & Wright, S. (2012). Measuring the Meaning of Meaningful Work Development and Validation of the Comprehensive Meaningful Work Scale (CMWS). Group & Organization Management. 37. 655-685. 10.1177/1059601112461578.

Martela, F., & Riekki, T. J. J. (2018). Autonomy, competence, relatedness, and beneficence: A multicultural comparison of the four pathways to meaningful work. Frontiers in Psychology, 9, Article 1157. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2018.01157

Michaelson, C., Pratt, M.G. & Grant, A.M. (2014). Meaningful Work: Connecting Business Ethics and Organization Studies. J Bus Ethics 121, 77–90. https://doi.org/10.1007/s10551-013-1675-5

Rosso, B. D., Dekas, K. H. & Wrzesniewski, A. (2010). On the meaning of work: A theoretical integration and review. Research in Organizational Behavior, 30, 91–127.

Saari, T., Koivunen, T., Pyöriä, P., Leinonen, M., Tapanila, K. & Melin, H. (2021). Duunarit – ammatistaan ylpeät: Duunarit-hankkeen loppuraportti. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Erillisteokset ja sarjajulkaisut [1199]. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2237-3

Supanti, D. & Bucther, K. (2019) Is corporate social responsibility (CSR) participation the pathway to foster meaningful work and helping behavior for millennials? International Journal of Hospitality Management. 77. 8-18. 10.1016/j.ijhm.2018.06.001.

TYÖ2030-ohjelma (2022). Työelämäfoorumi Suomi 2022. Luettu 16.2.2023. https://www.tyoelamafoorumi.fi/ajankohtaista/joukkoistaminen

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Pohjoisen ulottuvuuden haasteet poikkeavat etelästä ja tekniikkaa voi olla tarve soveltaa eri tavalla. Myös tarve disruptiivisen tekniikan käyttöönottoon voi olla suurempi, Mooren (2002) mainitsema "compelling reason to buy" voi tulla vastaan helpommin pohjoisen ulottuvuuden erikoisominaisuuksien kautta.

Tässä ei selvitellä tarkemmin pohjoisen ulottuvuuden erikoisominaisuuksia, mutta muutaman voi listata: harva asutus, pitkät etäisyydet, poroelinkeino ja turismi. DIT4BEARS projektissa on pohdittu teknologiaa erityisesti pohjoisen mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Myös lohkoketjun mahdollisuuksia pohdittiin projektin kuluessa.

Lohkoketjujen vaihe markkinoilla

Lohkoketju, ja erityisesti sen viimeisin versio 3.0, ei vielä ole laajasti käytössä (Gorkhali et al., 2020; Gupta, 2018; Strawn, 2019). Sen käyttöä arkaillaan, koska se muuttaa liiketoiminnan totuttuja käytänteitä. Lohkoketjuun liittyvää lainsäädäntöä alkaa jo olla, mutta vain lähinnä kryptovaluuttoihin liittyvää. Oikeuttakin on käyty vasta vähän (Kaisto et al., 2023; Kulms, 2020.), sekin luo epävarmuutta. Halutaan nähdä onnistumisia omassa viiteryhmässä ennen käyttöönottoa. On mahdollista, että lohkoketjut ovat vielä markkinoilla aikaisten omaksujien tasalla.

Tämä tekee tavallaan mahdottomaksi laajan käytön juuri nyt ja syyt tähän eivät liity teknologiaan vaan psykologiaan. (Moore, 2002.). Keskustellessani erään ystäväni kanssa aiheesta hän kysyi, että eikös se ole mennyt ohi jo, ajatuksella ettei siitä mitään tullut. Lukemani perusteella lohkoketjuja ei ole vielä edes alettu kunnolla käyttämään. Laaja lumivyörymäinen lohkoketjujen yleistyminen tapahtuu, kun päästään Mooren (2002), esittelemien psykografisten asiakassegmenttien, aikaiset omaksujat ja aikainen enemmistö, välisen kuilun yli. Markkina kerrallaan.

Lohkoketjut – uutuusko?

Disruptiivisuudestaan huolimatta lohkoketjut eivät ole uusi asia. Kryptovaluutat toivat sen laajempaan tietoisuuteen ja todistivat teknologian toimivuuden (Gorkhali et al., 2020). Lohkoketju on vertaisverkossa jaettu kirjanpito jonka kirjauksia ei voi poistaa tai muuttaa (Gorkhali et al., 2020).

Lohkoketjut versio 3 sisältää lisäksi älysopimukset (Di Francesco Maesa & Mori, 2020). Mitä ovat hyödyt? lohkoketjujen avulla voidaan luoda luottamusta, vähentää välikäsiä ja mahdollistaa uusia liiketoimintamalleja (Gorkhali et al., 2020). No millähän tavalla noita asioita sitten voidaan saavuttaa? Onhan sitä ilmankin toimeen tultu.

Lohkoketjun ominaisuudet

Lohkoketjuun perustuvalla liiketoimintajärjestelmällä on useita etuja. Yksi on luotettava tapatumakirjanpito. Voit vain lisätä kirjauksia. Jos teet virheellisen kirjauksen, ainut tapa korjata on tehdä uusi aiemman kumoava kirjaus. Toinen tärkeä ominaisuus on, että kirjaukset näkyvät kaikille asianosaisille heti kun ne ovat vahvistuneet.

Seuraava tärkeä ominaisuus on konsensusalgoritmilla tehty automaattinen kirjauksen vahvistaminen ja sen nopeus. Esimerkiksi Bitcoin-lohkoketjussa transaktion vahvistus tapahtuu noin 10 minuutin kuluessa. Kaikki tämä ei ole kovin mullistavaa. Mutta se ettei toiminnassa tarvita yhtä keskitettyä toimijaa ja palvelinta on mullistavaa, disruptiivista.

Kaikki tapahtuu vertaisverkon solmujen yhteistyönä. Tämän innovaation takia liiketoiminnan transaktion vahvistajia eli välittäjiä tarvita. Jos välittäjä kuitenkin halutaan pitää mukana, hänen tehtävänsä kevenevät huomattavasti (Gorkhali et al., 2020; Gupta, 2018; Nofer et al., 2017.).

Välittäjä pois kuvasta

Miksi haluaisimme välittäjän pois kuviosta? No ainakin säästääksemme rahaa. Asunnonvälittäjä ottaa kaupasta palkkiona ehkä jopa 4000 euroa. Miksi me ylipäätään käytämme välittäjiä? Miksi olemme valmiita maksamaan heille isoja rahasummia?

Koska he ovat niitä luotettuja puolueettomia kolmansia osapuolia, jotka mahdollistavat ja sujuvoittavat näitä liiketapahtumia, eli transaktioita, valmistelevat niiden asiakirjat jne. Heihin luotetaan, jotta kaupan varsinaisten osapuolten ei tarvitse toisiinsa luottaa. Koska kaupan osapuolillahan, erityisesti tuntemattomilla sellaisilla, saattaa olla se "oma lehmä ojassa" ja sen tähden "ketunhäntä kainalossa. Luotamme matematiikkaan välittäjän sijasta (Nofer et al., 2017). Vai luotammeko?

Voinko luottaa lohkoketjuun?

Viime aikoina on ollut uutisia kryptovaluuttapörssien kaatumisesta. Tasaisin väliajoin on uutisoitu kryptovaluuttojen arvojen rajuista heilahteluista. Tästä voisi tehdä sellaisen hätäisen johtopäätöksen, että lohkoketjuihin perustuvat järjestelmät ovat epäluotettavia. Tässä on tehtävä ero itse teknologian ja sen sovelluksen välillä: transaktiot lohkoketjussa ovat luotettavia.

Esimerkiksi bitcoinin arvon heilunnan luovat ihmiset itse. Muut kryptovaluuttamenetykset johtuvat joko valuutan omistajan huolimattomasta salausavainten säilytyksestä tai sitten jonkun kryptovaluuttapörssin eli välittäjän toiminnan häiriöistä (Kulms, 2020). Tai jostain muusta syystä kuin lohkoketjun väärentämisestä, koska se on mm. Guptan (2018) mukaan toimivassa lohkoketju-vertaisverkossa mahdotonta.

Voidaan todeta, että jos ihminen poistetaan välistä, algoritmit ovat luotettavia. Voimme siis luottaa, mutta uskallammeko? Keskeinen tekijä tässä on mielestäni käytetyn lohkoketjutoteutuksen kypsyys älysopimusten suhteen. Koska lohkoketjun älysopimusten toteutus on myös kaikkien näkyvillä, sen haavoittuvuudetkin ovat kaikkien löydettävissä, wikipedia kertoo yhdestä onnistuneesta älysopimukseen kohdistuneesta hyökkäyksestä, joka ilmeisesti onnistuttiin perumaan.

DIT4BEARS projektin näkökulma lohkoketjuihin

DIT4BEARS projektissa tutkittiin millainen ekosysteemi voisi rakentua porokolareiden estämisen ympärille. Samanaikaisesti oli tarkoitus myös hahmotella alustavati toimintaa tukevan lohkoketjun rakenteita, mahdollistamaan ekosysteemin toimintaa.

Tehtyjen haastattelujen perusteella ekosysteemin kaavaillut osapuolet eivät kokeneet toimintaa riittävän houkuttelevana. Koettiin, että olisi tarvittu luotettava sitoutunut keskeinen toimija ajamaan asiaa, jota ei löytynyt. Siksi ekosysteemin muodostumista ei saatu syttymään. Tässä vaiheessa ei yritettykään pukea sanoiksi lohkoketjun hyötyjä mahdollisille keskeisille toimijoille, johtuen mm. teknologian disruptiivisesta luonteesta.

Lohkoketjut ja alustatalous – DIT4BEARS

Lohkoketjujen hyödyksi mainitaan myös, että ne mahdollistavat uudet liiketoimintamallit (Gupta, 2018; Nofer et al., 2017). Mielestäni se ei ole helppoa. Kun itse kuulen puhuttavan liiketoiminnasta, ekosysteemistä ja disruptiivisesta teknologiasta ajatukseni ohjautuvat automaattisesti alustatalous-malleihin (Koponen, 2019).

Jotta saataisi aikaan ekosysteemi ja sen tueksi digitaalinen alusta, tarkoituksellinen lähestymistapa voisi olla luovuuden teknologioiden (Harisalo) käyttö sopivasti valitun porukan kanssa. Tai vaan odotellaan, sattuuko joku sopivan kokemuksen omaava henkilö vahingossa törmäämään hyvään liiketoimintamahdollisuuteen (Shane, 2000; Arenius & Clerq, 2005.).

Lohkoketju ei ilmeisellä tavalla ole houkutin jonkun täysin uuden ekosysteemin rakentamiseen. Paljon helpompi on nähdä se olemassa olevan ekosysteemin toimintaa helpottavana tekijänä, kustannuksien vähenemisen ja toiminnan "voitelun" kautta kuten mm. Strawn (2019) esittää.

Tällä tavalla joku olemassa oleva toimija voi päästä kilpailijoiden edelle, vetäen lopulta muut toimijat perässään. Seuraava vaihe DIT4BEARS projektin jälkeen voisi olla laajempi olemassa olevien liiketoimintaverkostojen tarkastelu ja ideariihet lohkoketjun käytöstä - yhdessä löydettyjen toimijoiden kanssa. Mikäli heitä saadaan sellaisiin houkuteltua. Ehkäpä sivutuotteena saataisi aikaan porokolareiden väheneminen, esimerkiksi turismiin liitetyllä lapsille tarkoitetulla "bongaa poro" mobiilipelillä, johon liittyen matkan varrella olevat yritykset tarjoaisivat palkintoja. Ja samalla saisivat potentiaalisen asiakkaan pysähtymään ostoksille.

Lähteet

Di Francesco Maesa, D., & Mori, P. (2020). Blockchain 3.0 applications survey. Journal of Parallel and Distributed Computing, 138, 99–114. https://doi.org/10.1016/j.jpdc.2019.12.019

Gorkhali, A., Li, L., & Shrestha, A. (2020). Blockchain: A literature review. Journal of Management Analytics, 7(3), 321–343.
Gupta, M. (2018). Blockchain For Dummies®, 2nd IBM Limited Edition.

Kaisto, J., Paukku, E., & Riekkinen, J. (2023). Lohkoketjujuridiikan perusteet.

Koponen, 1985- kirjoittaja, Johannes. (2019). Alustatalous ja uudet liiketoimintamallit: Kuinka muodonmuutos tehdään. Alma Talent.

Kulms, R. (2020). Blockchains: Private Law Matters. Singapore Journal of Legal Studies, 63–89.
Moore, G. A. (2002). Crossing the chasm: Marketing and selling high-tech products to mainstream customers (Rev. ed). HarperCollins.

Nofer, M., Gomber, P., Hinz, O., & Schiereck, D. (2017). Blockchain. Business & Information Systems Engineering, 59(3), 183–187. https://doi.org/10.1007/s12599-017-0467-3

Strawn, G. (2019). BLOCKCHAIN. IT Professional, 21(1), 91–92. https://doi.org/10.1109/MITP.2018.2879244

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Sairaanhoitajakoulutuksen tavoitteena on tuottaa monipuolisia osaajia ja asiantuntijoita yhteiskuntakriittiselle alalle, joka parhaillaan läpikäy suuria rakenteellisia myllerryksiä. Kuten Lapin ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmassakin (2022) todetaan, sairaanhoitajatutkinnon suorittanut toimii asiantuntijana, joka vastaa hoitotyön prosessista sekä päätöksenteosta hoitotyön osalta.

Ammattikorkeakouluopintojen aikana opiskelija saa käytännölliset perustiedot ja –taidot sekä teoreettiset perusteet toimiakseen työelämässä sairaanhoitajan asiantuntijatehtävissä, joissa läsnä ovat jatkuva erilaisissa ja muuttuvissa toimintaympäristöissä ja tilanteissa toimiminen sekä vahva itsenäisyys ja korkea vastuullisuus. Alaa luonnehtii siten runsas monialainen teoreettinen tausta, joka täytyy osata asiantuntijana yhdistää vahvasti käytännön taitoja vaativaan potilastyöhön.

Tämän päivän sairaanhoitajaopetusta luonnehtivat nähdäkseni lisääntyvässä määrin erilaisten oppijoiden tarpeiden huomiointi, joka haastaa vanhat ja tutut opetuskäytännöt. Opetuksen aikaan ja paikkaan sitomattomuuden vaateet ovat vahvasti läsnä, kun alan opiskelijoista suurin osa suorastaan revitään käytännössä ensimmäisten harjoitteluiden jälkeen välittömästi töihin työntekijäpulasta pahoin kärsivälle alalle.

Lisäksi koulutuksessa mukana vahvasti on osaamisperustaisuus opintojen sujuvan etenemisen edistämiseksi aiemman hankitun osaamisen oikeellisen, oikea-aikaisen ja johdonmukaisen tunnistamisen ja tunnustamisen kautta. Soveltuvaa osaamistahan opiskelijalla voi olla jo aiemmin hoitoalan työstä, mutta hän voi sitä kerryttää myös opintojensa aikana. Hoitotyön tärkeinä metataitoina ovat lisäksi tiimityöskentelytaidot ja jatkuvan oppimisen taidot.

Opettajana siis tasapainoilee opetukseen annettujen resurssien käytön suhteen perinteisten opetusmenetelmien, erilaisten yksilöllisten järjestelyiden, aikaan ja paikkaan sitomattomuuden vaatimusten ja aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen osalta. Lisäksi ainoastaan substanssiasian opettamisen lisäksi työelämässä tärkeitä metataitoja pitäisi saada opiskelijoille haltuun. Kuinka vastata tähän kaikkeen?

“Tell me and I forget, teach me and I may remember, involve me and I learn.” - Miten kliiniset taidot opitaan?

Otetaan tarkasteluun nyt hoitotyössä keskeisten kliinisten taitojen opettaminen. Tässä näyttöön perustuva teoria yhdistetään käytäntöön. Kyseessä ovat ne käytännölliset olennaiset taidot, joita sairaanhoitaja tarvitsee työnsä suorittamiseen. Niitä ovat esimerkiksi potilaan laskimokanylointi, sydänfilmin ja verinäytteen ottaminen, vaativan lääke- ja nestehoidon toteuttaminen, virtsatiekatetrointi ja niin edelleen. Listaus on varsin pitkä. Kuitenkaan pelkkä kliinisten taitojen, “temppujen”, oppiminen ei vielä riitä kokonaisvaltaisessa potilastyössä, jossa lisäksi kommunikointi-, ongelmanratkaisu- ja tiimityötaidot ovat olennainen osa sairaanhoitajan asiantuntijuutta. Ja niiden täytyy tulla huomioiduksi myös osana opetusta.

Tyypillisesti hoitotyön opetuksessa erilaisten kliinisten taitojen opettaminen on perustunut mallioppimiseen, jossa oppiminen nähdään tapahtuvan havainnoimalla muita. Ensin joku, monesti opettaja, näyttää mallisuorituksen mahdollisimman vähin virhein. Tämän jälkeen opiskelijoiden odotetaan kopioivan suoritus osaksi omaa taitopankkiaan. Usein aikaa itse uuden taidon harjoittelulle kyseisessä opetustuokiossa on kertasuorituksen verran.

Kertanäytön ja -kokeilun jälkeen taidon oletetaan siirtyvän käytäntöön ja treenautuvan itsestään käytännön työelämän harjoitteluiden aikana. On kuitenkin melko sattumanvaraista ja paikkasidonnaista, mitkä kliiniset taidot tulevat lopulta opiskelijalle vastaan työelämäharjoitteluiden aikana. Hoitotyön koulutusta on myös kritisoitu siitä, että kliinisten taitojen opettaminen jää liiaksi työelämäkentän harjoitteluiden varaan (mm. Hankonen 2017).

Edellinen edustaa hyvinkin perinteistä näkemystä opetuksen siirtovaikutuksesta, jossa ohjeiden, ohjeistamisen ja tiettyjen taitojen harjoittaminen rajatussa ympäristössä oletetaan riittävän taidon hallitsemiseksi käytännössä (Hajian 2019). Kuitenkin käytännössä on huomattu, että ensimmäisenä vuonna opetetut kliiniset taidot eivät välttämättä ole hallussa vielä kolmannenkaan vuoden hoitotyön opiskelijalla. Perustavanlaatuiset hoitotyön taidot ja toiminnot voivat olla hakusessa kohta valmistuvalla sairaanhoitajakin, mikä lisää opiskelijoiden ahdistusta valmistumisen ja työelämään siirtymisen suhteen.

Opetetut taidot eivät siis siirry tai pysy?

Sairaanhoitajakoulutuksessa vaativien ja monisyisten kliinisten taitojen opetuksen siirtovaikutus mallioppimisen kautta vaikuttaa siten olevan ainakin oman kokemukseni mukaan olevan kohtalainen haaste. Sairaanhoitajan työssä on nimittäin asioita, joita ei voi oppia muuten kuin itse tekemällä, toistamalla, erehtymällä - ja sitten tekemällä uudelleen. Ja tämä kaikki vaatii aikaa, mikä ei ole aina mahdollista perinteisessä opetuksessa. Myöskään irralliset taidot tai asiat eivät usein jää mieleen. Eikä kaikkea kerta kaikkiaan pysty myöskään harjoittelemaan aina oikeilla potilailla työelämäharjoitteluissakaan.

Yhden asian olen kuitenkin huomannut juurruttavan käytännössäkin harjoiteltuja asioita paremmin mieliin: Täytyy antaa opetettavalle asialle konkreettinen taustatarina, selkeä opiskelijalle ymmärrettävä konteksti, jonka opiskelija arvottaa itselleen tärkeäksi.

Opiskelijoiden palautteissa nouseekin kohtalaisen usein esiin se, että opettajan kuvauksia “oikeasta työelämästä” arvostetaan. Ne tuovat kaivattua konkreettisuutta siihen, mitä ollaan opiskelemassa (mitä tämä käytännössä tarkoittaa) sekä merkitystä, miksi ollaan opiskelemassa (miksi minun pitää tämä osata ja tietää).

Hoitotyössä opetuksen ja opitun taso tuleekin todelliseen testiin alati muuttuvissa potilastilanteissa opiskelijoiden käytännön harjoitteluissa sekä työssä sijaisena tai sairaanhoitajana. Ja kovaan testiin tuleekin, sillä meidän alallamme kun on, sananmukaisesti, ihmishengestä kyse.

Annetaan siis kliinisten taitojen opiskelulle taustatarinat

Case based learning, CBL, edustaa monialaista pedagogista lähestymistapaa, jossa opiskelijat yhdistävät tietonsa ja taitonsa tosielämän skenaarioihin. Pedagoginen malli ei ole mitään uutta terveydenhuollon opetuksen kentällä, vaan se on maailmallakin laajalti käytetty lähestymistapa, jossa potilastapausten kautta saadaan esille hoidon monisyisyys. Bloomin taksonomiassa CBL asettuu edustamaan korkeimpien kognitiivisten tasojen toimintaa; tiedon ja taidon analysointia, syntetisointia ja arviointia. (McLean 2016, Williams 2005.)

CBL:ssä hyödynnetään yhteisöllistä oppimista, se fasilitoi opittujen asioiden yhdistämistä ja soveltamista sekä ohjaa niin sisäistä kuin ulkoista opiskelumotivaatiota, kannustaa itsereflektioon ja yhdistää teoreettisen tiedon käytäntöön. Tiivistetysti CBL lisää opiskelijoiden ongelmanratkaisukykyä, osaamista sekä parantaa siten lopulta potilaiden hoidon lopputulosta. (McLean 2016.) CBL on lisäksi varsin käytännöllinen taipuessaan niin yksittäisten taitojen oppimiseen kuin kokonaisvaltaiseen potilashoidonkin harjoitteluunkin.

Kliinisten taitojen opettamiseen haettiin uutta näkökulmaa, kun syksyn 2022 aikana Lapin ammattikorkeakoulussa kehitettiin strategiarahoituksella hoitotyön digi- ja etäpedagogiikkaa rakentamalla CBL-perustainen itsenäisen harjoittelun piste hoitotyön koulutuksen Aurora-simulaatiosairaalan tiloihin. Kokonaisuus nimettiin Case Stationiksi. Case Stationia pilotointiin syksyn –22 aikana ja testattiin vielä lisää seuraavan kevään aikana.

Case Stationin ideana oli rakentaa soveltuvalle digialustalle potilastapausperustainen tehtäväpankki sekä saada hoitotyön simulaatiotilat paremmin opiskelijoiden käyttöön myös varsinaisen opetuksen ulkopuolisena aikana. Ajatuksena oli saada keino vahvistaa sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden kliinisiä taitoja sekä päätöksenteko- ja ongelmanratkaisutaitoja käyttäen aitoja hoidossa käytettyjä välineitä sekä vertaisoppimista. Lopputuloksena syntyi toimiva kokonaisuus, joka on nyt osa hoitotyön Aurora-simulaatiosairaalaa.

Case Stationin perusidea

Perusajatuksena Case Stationilla on, että CBL-pedagogiikkaa hyödyntäen on rakennettu laadukkaat selkeät oppimistavoitteet, taustatarinat sekä tausta-aineistot sisältävät potilastapauksiin perustuvat tehtävänannot digitaaliselle alustalle, joka on opiskelijoiden käytössä ajasta riippumatta.

Syksyn 2022 aikana digitaalisena alustana koekäytössä oli Laerdalin SimCapture for Skills-ohjelmisto ja kevään 2023 aikana testattiin Google Classroom-alustaa. Molempien etuna on, että ne toimivat erinomaisesti myös puhelimella. Näin opiskelija pääsee käsiksi tehtäviin helposti missä vain. Lisäksi yksi hoitotyön koulutuksen simulaatiotilojen luokkatila valjastettiin potilastapaustehtävien käytännön suorittamista varten Case Stationiksi.

Kuva 1: Case Station hoitotyön Aurora -simulaatiosairaalassa

Yksinkertaisuudessaan Case Station toimii siten, että opiskelijalle annetaan pääsy aitoa jäljittelevien potilastapausten taustatarinoihin ja tehtävänantoihin, joihin hän saa rauhassa tutustua silloin kun hänelle sopii, siellä missä hänelle sopii, siten kuin hänelle sopii ja niin pitkään kuin hänelle sopii. Tehtävänannossa ohjataan opiskelijaa itse kliinisen taidon suorittamiseen, mutta myös esitetään potilastapaukseen liittyviä ratkaistavia kysymyksiä. Opiskelija tulee sitten etukäteen valmistautuneena Case Stationille tehtävää suorittamaan.

Ilman opettajan valvontaa ei kajoavia toimenpiteitä saa opiskelijakollegoille suorittaa. Case Stationilla käytetään oikean potilaan sijasta simulaatiovälineitä, jotka nykyisellään ovatkin erittäin aidon tuntuisia. Case Stationilta löytyy selkeästi merkittynä juuri kyseisiin potilastapaustehtäviin tarvittavat aidot välineet, simulaatiovälineet sekä simulaationukke.

Opiskelija tämän jälkeen saa rauhassa käytännössä harjoitella Case Stationilla kliinisiä taitoja, joita tehtävänannossa vaaditaan. Toistoja voi tehdä turvallisessa ympäristössä simulaatiovälinein tai simulaationukelle niin monta kuin vain on tarpeen, eikä kiirettä ole. Kun opiskelija on valmis, hän videoi omalla puhelimellaan suorituksen Case Stationilla, jossa hän lisäksi kertoo, kuvaa ja kuvailee vastaukset tehtävänannon kysymyksiin.

Opettaja antaa palautteen opiskelijalle videoinnin perusteella. Tehtävät on rakennettu siten, että vertaisoppiminen ja tiimityöskentelytaidot on otettu huomioon ja tehtävän tekoon tarvitaan useimmiten vähintään kaksi opiskelijaa. Tämä ohjaa opiskelijoita näin kommunikointi- ja tiimityötaitoihin.

Kuva 2 Opiskelijoilla Case Stationin tehtävänannot tulevat suoraan taskuun puhelinsovelluksen kautta

Case Station mahdollistaa opiskelijoille ajasta riippumattoman opiskelun ja vaihtoehtoisen opintojen suoritustavan. Sitä on hyödynnetty pakollista läsnäoloa vaativien hoitotyön kliinisten taitojen taitopajojen korvaavana suoritustapana, uuden kliinisen taidon opiskelun tapana sekä jo opittujen taitojen kertaamisen paikkana. Lisäksi Case Station helpottanut sekä opettajan että opiskelijan työtä poissaolojen korvaamisen osalta.

Case Stationin pilotoinnin aikana syksyllä -22 kerättiin palautetta opiskelijoilta. Palaute oli erittäin rohkaisevaa.

Voiko Case Stationilla ottaa haltuun ihan uuden kliinisen taidon?

Pilotissa opetuksen siirtovaikutuksesta tuli rohkaisevaa palautetta. Case Station nimittäin “pakottaa” opiskelijan itse pohtimaan ja syventymään tehtävän suorittamiseen – kaikki tarvittava ohjaus ja materiaali on opiskelijalla käytössä verkkomateriaalina, mutta itse joutuu ratkomaan, miten käytännön tasolla asia suoritetaan. Tehtävien tekeminen vaatii opiskelijalta aktiivista itsenäistä ajattelua, paneutumista ja ongelmanratkaisua.

Edellä mainittu toteutui esimerkiksi, kun Case Stationia testattiin uuden kliinisen kädentaidon opiskelussa, jolloin osa opiskelijoista suoritti laskimokanyloinnin itsenäisesti sen kautta. Case Stationille oli tehty potilastapaus, joka sisälsi taustatarinan laskimokanyylin laitolle ja nestehoidon aloitukselle. Opiskelijat suorittivat tehtävän pareittain. Tausta-aineistoon liittyi lyhyen teoriatiedon lisäksi toimintaa ohjaava videointi, jossa kanylointi suoritetaan.

Videoinnilla ei ollut selityksiä tai tekstejä, vain itse toiminta. Opiskelijat saivat pysäyttää, kelata, katsoa ja toistaa videota niin monta kertaa kuin näkivät itse tarpeelliseksi. Tämän jälkeen he ottivat oikeat tarvittavat välineet ja lähtivät suorittamaan samaa simulaatiokädelle samalla toimintansa videoiden.

Lopputulos oli erinomainen. Opiskelijat suorittivat laskimokanyloinnin oikeaoppisesti ja onnistuneesti. Erityinen kommentti eräältä opiskelijalta oli:

“Nyt kun opettaja ei ollut koko ajan paikalla, asia jäi näin varmasti paremmin mieleen, kun joutui ihan itse pähkäilemään ja pohtimaan, kokeilemaan ja erehtymään niin monta kertaa, että lopulta onnistuu”.

Ainakin tämän palautteen perusteella siis opetuksen siirtovaikutus vaikutti hyvältä, jopa perinteistä opetusta paremmalta.

Tehtävien palauttaminen videoinnin muodossa ohjaa opiskelijoita itsereflektioon. Kliinisen taidon videoinnilta opiskelija saa nähdä oman suorituksensa ja kiinnittää siten huomiota niihin seikkoihin, jotka sujuivat hyvin ja joita pitää vielä seuraavalla suorituskerralla parantaa. Joskus opiskelijana ihan itse kehityskohteiden hoksaaminen onkin tuottoisampaa kuin kuulla kehitysehdotukset opettajan suusta vierestä. Samalla vertaisoppimista ja –palautetta tulee välittömästi, kun opiskelukaveri antaa palautteen videoinnin perusteella. Ja mahdollistaahan videoinnit tietenkin opettajalle tilanteesta palautteen antamisen myöhemmässäkin vaiheessa.

Uuden kliinisen taidon oppimisen kannalta toisen vuoden sisätauti-kirurgisen hoitotyön opintojakson opiskelijat harjoittelivat pienryhmissä heille uuden Airvo2-korkeavirtaushappihoitolaitteen käyttöä. Palautteista nousivat esiin tiimityöskentelytaidot, uuden oppiminen ja mieleen jäänyt kuva siitä, milloin kyseistä taitoa pitää aidossa tilanteessa osata soveltaa:

"Keskustelimme aluksi ryhmän kanssa tehtävästä, harjoittelimme yhdessä ja lopuksi suoritimme kuvauksen. Kaikille tuli selväksi mitä olemme tekemässä ja miksi.",

"Laitteen kokoaminen oli uutta mutta jäi hyvin mieleen. Ryhmätyö ja kommunikointitaidot tulivat myös hyvin käyttöön, kun pohdittiin, miten asiaa lähestytään.",

"Kukaan ei osannut käyttää Airvoa tai ollut nähnyt sitä ennen, nyt kaikki tiedetään mikä se on ja miten sitä käytetään.",

"Oli hyvä, että siinä oli myös potilastapaus eikä vain teoriaa miksi laitetta käytetään, konkreettinen esimerkki milloin voisi tulla käyttöön." Ja lopuksi

"Case Station ehdottomasti jatkoon".

Poissaolon korvaamisessa Case Stationia testattiin terveydenhoitajien koululaisten ryhtitarkastusten osalta. Korvaavat suoritukset olivat erinomaisia, huolellisesti tehtyjä ja oikein suoritettuja. Opiskelijoiden palaute oli myös kannustavaa, esimerkkinä

"Case Station ohjasi oppimista ja sen käyttö oli helppoa ja selkeää. Case Stationin todellakin pienentää kynnystä tulla harjoittelemaan itsenäisesti." ja

"Case Stationia tulisi muidenkin opettajien hyödyntää sen sijaan, että opiskelija joutuu odottelemaan seuraavaa toteutusta, jossa voi korvata poissaolonsa. Sitä voisi kenties soveltaa myös simulaatioissa.".

Uuden oppiminen vaikuttaa olevan näin hyvinkin mahdollista Case Stationin kautta. Opiskelijat osoittivat oppineensa kliinisen taidon käytännön toteutuksen lisäksi toivottuja tiimityöskentely- ja ongelmanratkaisutaitoja.

Case Station toivottuna paikkana opiskeltujen asioiden kertaamisessa

Case Stationille rakennettiin lisäksi potilastapauksia muun muassa nenämahalekun laiton, verensiirtojen, EKG:n ottamisen, nestehoidon aloituksen ja epiduraalisen kivunhoidon osalta. Huomioon otettiin juuri niitä kliinisiä taitoja, joita opiskelijat käytännön harjoitteluissaan tulevat hetimiten tarvitsemaan. Case Station annettiin kaikkien hoitotyön opiskelijoiden vapaaseen käyttöön.

Osa opiskelijoista ottikin Case Stationin kovaan käyttöön ennen käytännönharjoitteluun menoaan. Palautteista nousi esiin vertaisoppimisen tärkeys:

"Kun parin kanssa tulee harjoittelemaan niin koen, että taidot kehittyy. Jos jotain ei itse osaa niin on mahdollista, että pari osaa. Näitä ongelmia voi myös pohtia sitten kahdestaan." ja

"Oli tosi helppo ja mukava tulla kaverin kanssa harjoittelemaan. En itse koe kynnystä simulaatiotilojen käyttöön. Ehdottomasti otettiin tämä oman parin kanssa jo tavaksi ja uusi aika on jo varattu."

Lisäksi palautteista nousi esille, että Case Station tavoitellusti pienensi kynnystä tulla harjoittelemaan kliinisiä taitoja koululle itsenäisesti:

"Case Station on selkeä paikka missä tarvittavat välineet helposti saatavilla ja tila, jossa mahdollisuus harjoitella rauhassa.",

"Koimme tämän todella hyödyllisenä, kun itse piti pohtia ja muistella työjärjestystä ja mitä kaikkea tulee ottaa huomioon ja aiotaan jatkossakin hyödyntää tätä case stationia. Toi myös varmuutta omaan tekemiseen.",

"Hyvä, että pääsee kertaamaan, ja kun lähiopetusta ei voida järjestää niin usein, eikä jäädä paneutumaan yhteen asiaan, on hyvä, että on mahdollista päästä itsenäisesti opiskelemaan." ja

"Toivottavasti Case Station tulee aktiiviseen käyttöön, koska joitain taitoja on hyvä treenata useamman kerran ennen harjoittelua.”

Case Station siis jatkoon!

Case Station pääsi siis sille asetettuihin tavoitteisiin. Case Stationia olisi nähdäkseni mahdollista hyödyntää jatkossa edellä mainitun lisäksi toiminnallisen tentin suorituspaikkana sekä erityisesti näkisin sillä olevan arvoa ja kaivattua helpotusta aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen.

Mikäli esimerkiksi lähihoitajataustainen opiskelija osaa jo vaikkapa potilaan virtsarakon tyhjentämisen katetroimalla, hän pystyy osaamisensa myös konkreettisesti simulaatiovälinein näyttämään ja opettajan on tällöin helppo osaaminen myös todellisuudessa todentaa. Samalla opiskelijan on osoitettava ymmärryksensä ja osaamisensa kliinisen taidon vaatimasta taustalla olevasta hoitotyön päätöksenteosta ja näyttöön perustuvan teoriatiedon ymmärtämisestä vastatessaan potilastapaukseen liitettyihin kysymyksiin.

Monia opiskelijoita jännittää valtavasti käytännön harjoitteluihin meno, jossa yhtenä osatekijänä on koettu se, ettei vielä osaa omasta mielestään riittävästi käytännössä. Case Stationilla opiskelijana saa perehtyä välineisiin ja kerrata asiaa jälleen niin pitkään, kuin itse kokee tarvitsevansa. Näin itsevarmuudellakin kentän harjoitteluihin nähden on mahdollisuus kasvaa.

Erilaisten oppijoiden huomioinnin haasteeseen Case Station voi nähdäkseni myös tarjota mahdollisuuksia. Etuna Case Stationilla kun on, että opiskelija voi rauhassa ja turvallisessa ympäristössä toistaa kliinistä taitoa niin monta kertaa, kuin tarve on. Opiskelijalle, joka tarvitsee oman rauhan ja hiljaisen tilan ilman häiriötekijöitä tämä voi olla helpotus. Case Stationilla lisäksi poistetaan oppituntien aikaraja ja ison ryhmän mahdollisesti luoma paine onnistumiseen ja tekemiseen.

Case Stationin potilastapausten rakentamisessa on myös mahdollista ottaa huomioon saavutettavuus muokkaamalla materiaaleja erilaisiin esitysmuotoihin kuten vaikkapa videoiksi, ääneksi tai tekstiksi. Opiskelijalla on tällöin mahdollisuus perehtyä ennakkomateriaaliin niin kauan ja sillä tavoin, kuin on tarpeen, ja näin on mahdollisuus myös vaihtoehdolle perinteiseen opetukseen osallistumisen lisäksi.

Ja mitä Case Station sitten vaatii opettajalta?

Opettajalta Case Stationille tehtävien luominen vaatii selkeiden oppimistavoitteiden asettamista, käytännön työelämän tuntemusta ja siten taitoa liittää teoria ja käytäntö toisiinsa - myös silloin, kun ei itse opettajana ole paikalla. Mielikuvitus on toisaalta vain rajana sille, miten ja millaisia tehtäviä Case Stationille rakentaa.

Potilastapauspohjaisista tehtävistä saa juuri niin haastavan ja moniulotteisen, kuin vain opettaja siitä osaa tehdä ja nyt Aurora-simulaatiosairaalan Case Station-tila antaa valtavasti vaihtoehtoja välineiden ja idean soveltamiseen. Myös muussa kuin ainoastaan hoitotyön koulutuksessa.

Kuitenkin muistettava on, että CBL-opetuksessa, kuten simulaatio-opetuksessakin, yksinkertainen on kaunista. Keskittymällä selkeästi rajattuihin oppimistavoitteisiin myös CBL-tehtävistä tulee opiskelijalle merkityksellisemmät keskeisten asioiden oppimisen kannalta. Myös tehtävään liittyvän tausta-aineiston suhteen kannattaa harjoittaa opettajana kriittisyyttä ja pyrkiä keskittymään tietotulvan sijaan kaikista olennaisimpaan, must know –tietoon. Kun oppimistavoite ja tehtävänanto ovat selkeät ja yksiselitteiset, on opiskelijanakin helpompaa löytää tehtävästä olennainen. Hyvin rakennettu tehtävä palvelee pitkään eteenpäin.

Case Stationin -tyyppisessä opetuksessa onkin monia mahdollisuuksia, mutta ei se silti vähennä opettajan tarvetta tai tarpeellisuutta. Opettajalle se antaa kuitenkin mahdollisuuden käytännön opetuksen resurssien uudelleenohjaamiseen ajassa, joka haastaa opettajaa monesta suunnasta. Se on vaihtoehto ja lisä perinteisen opetukseen, siinä on ituja mahdollistaa erilaisia yksilöllisiä opetusjärjestelyitä ja mahdollistaa konkreettisen tavan aikaan ja paikkaan sitomattomuuden vaatimusten ja aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen osalta.

Opiskelijan näkökulmasta tarvitun kliinisen tiedon ja taidon lisäksi Case Station ohjaa opiskelijoita metataitojen osalta itsenäiseen oppimiseen, itsereflektioon ja tiimitaitoihin. Opettajan tehtäväksi jää harkinta siitä, milloin Case Station on opetuksessa hyödyllinen ja kun sitä käytetään, ohjata opiskelijoita oikeaan suuntaan, auttaa hoksaamaan kriittiset suorituksen kohdat sekä varmentaa, että suoritus on sääntöjen ja ohjeiden mukainen.

Kuten jo Engeströmkin (1987) asian toi esille, mikään koulutus ei voi antaa vastauksia jokaiseen työelämässä vastaan tulevaan ongelmaan, mutta laadukkaan koulutuksen tulee antaa sellaiset periaatteet, tiedot ja taidot, että työelämässä vastaan tulevista käytännön ongelmista voi niitä soveltamalla selvitä. Näin Case Station on osana sitä ketjua, jossa saadaan valmistettua tänä päivänä työelämäkentälle suuresti kaivattuja kovia sairaanhoitaja-asiantuntijoita, joilta ei puutu kliinistä osaamista, teorian ja käytännön ymmärtämisen ja yhdistämisen taitoa, tiimitaitoja eikä itsensä kehittämisen osaamista.

Lähteet

Engeström, Y. 1987. Perustietoa opetuksesta. Helsinki: Valtiovarainministeriö. Viitattu 2.6.2023 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3665/engestr%F6m1-175.pdf?sequence=2

Hankonen, R. 2017. Sairaanhoidon opiskelijat haluavat lisää kliinisiä taitoja. Tehy-verkkolehti. Viitattu 9.6.2023 https://www.tehylehti.fi/fi/uutiset/sairaanhoidon-opiskelijat-haluavat-lisaa-kliinisia-taitoja

Hajian, S. 2019. Transfer of Learning and Teaching: A Review of Transfer Theories and Effective Instructional Practices. IAFOR Journal of Education, Vol 7 Nro 1 (2019), 93-111. Viitattu 2.6.2023 https://iafor.org/journal/iafor-journal-of-education/volume-7-issue-1/article-6/

McLean, S. 2016. Case-Based Learning and its Application in Medical and Health-Care Fields: A Review of Worldwide Literature. Journal of Medical Education and Curricular Development, Vol 27 Nro 3 (2016). Viitattu 9.6.2023 https://doi.org/10.4137/JMECD.S20377.

Williams B. 2005. Case-based learning - a review of the literature: is there scope for this educational paradigm in prehospital education? Emergency Medicine Journal, Vol 22 Nro 8 (2005), 577-581. Viitattu 2.6.2023 https://doi.org/10.1136/emj.2004.022707.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Johdattelua

YAMK-opiskelijoilla ja heidän opinnäytetyönsä ohjaajilla kevät on tyypillisesti ahkeroinnin ja kiireisen työnteon aikaa. Opiskelijat ovat saaneet opintonsa valmiiksi ja sinettinä valmistumiselle on suullinen opinnäytetyön esitys ja palautteen saaminen toimeksiantajalta, vertaisarvioijalta ja ohjaajilta.

Toteutimme 11.5.2023 YAMK-opiskelijoiden opinnäytetyöseminaarin, jossa viisi valmistuvaa opiskelijaa esitteli viimeisteltyjä opinnäytetöitään. Esittelijöinä olivat tiedolla johtamisen opiskelijat Pekka Korpela, Heidi Heikkilä, Johannes Hietala, ja Tiina Talala sekä teollisuuden verkostojohtamisen koulutuksesta Juha Luokkanen.

Opinnäytetyöseminaarissa kuullut esitykset ja niiden aiheet olivat todella ajan hermolla ja niillä kaikilla oli ajantasainen yhteys muutoksessa olevaan maailmanmenoon. Tässä blogissa avaamme yhdessä ohjaamiemme opinnäytetöiden aiheita ja esityksiä ja niiden yhteyttä samaan aikaan sattuneisiin yhteiskuntaa koskeviin tapahtumiin ja ilmiöihin.

Lähityö vai etätyö - lähityö sekä etätyö - jompikumpi vai vain toinen?

Toimittaja Karina Huttunen kirjoitti iltapäivällä 11.5.2023 Ylen uutisissa Itä-Suomen yliopiston ja Haaga-Helia –ammattikorkeakoulun tutkimuksesta, miten työnantajan velvollisuudet ja työntekijän oikeudet otetaan huomioon etätyössä. Työpaikoilla ei aina tiedetä kaikista etätyön lakisääteisistä vaatimuksista eikä etätyöpisteeksi kelpaa mikä tahansa.Työnantajan tuleekin varmistaa jo ennakkoon, että lakisääteiset vaatimukset toteutuvat myös etätyössä.

Pekka Korpela (2023) esitteli puolestaan aamulla 11.5.2023 YAMK-opinnäytetyönsä tuloksia aiheesta työhyvinvointia etätyön johtamisella Lapin ammattikorkeakoulussa. Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli tuottaa tietoa työhyvinvoinnista ja kehittää työntekijöiden työhyvinvointia tutkimuksiin perustuvalla laadukkaalla etätyön johtamisella. Toimeksiantaja oli Ammattiliitto Pro, jonka toiminnan perustana ovat toimihenkilöiden työehtojen ja työolojen kehittäminen, jonka avulla toimeksiantaja, sen jäsenet ja työyhteisöt voivat arvioida etätyökäytäntöjään ja niiden kehittämistarpeita.

Työolobarometrin tutkimuksen perusteella etätyöstä tulevan ulkoisista syistä erityisesti toimihenkilötehtävissä nopeasti laajasti käytetty työnteon tapa. Suomessa lainsäädäntö ei tunne etätyötä, jota säännellään kuten kaikkea muutakin työtä. Etätyöstä on ohjeistettu esimerkiksi työehtosopimuksissa ja lisäksi on olemassa eri toimijoiden suosituksia, mutta etätyön kuormitustekijöiden tunnistamiseksi ja niiden hallitsemiseksi tarvitaan lisää toimenpiteitä.

Tässä selvitettiin, miten etätyö vaikutti työhyvinvointiin ja miten etätöissä voi johtamisella edistää työhyvinvointia. Korpela käytti kehittämismenetelmänä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. YAMK-opinnäytetyössä tarkasteltiin yleensä työn eri muotoja ja työhön liittyviä kuormitus- ja voimavaratekijöitä. Työn aiheuttamia kuormitustekijöitä on pyritty hallitsemaan työn sääntelyllä. Korpela tarkasteli, miten työtä säädellään Suomessa ja minkälaista tietämyksenhallinnan käytänteitä etätyössä on käytössä ja miten niillä voidaan edistää työhyvinvointia.

Tuloksina havaittiin etätyön voivan helpottaa etätyöntekijöiden elämää ja toimivan voimavaratekijänä. Lisäksi etätyö voi altistaa esimerkiksi sosiaaliselle syrjäytymiselle ja muille etätyölle ominaisille kuormitustekijöille. Niinpä etätyössä yleinen terveys voi olla heikompaa kuin työyhteisössä toteutetussa työssä.

Kuormitustekijöiden hallinta ja etätyön johtaminen vaativat osaavaa johtajuutta, jossa otetaan huomioon etätyön erilaiset kuormitustekijät ja sosiaalisten kontaktien puutteen aiheuttamat mahdolliset tietämyksen siirtoon liittyvät haasteet. Johtajuudella ja etätyön tekemisellä yleensäkin voidaan kehittää voimavaratekijöitä ja hallita kuormitustekijöitä. Ammattiliitto Pro sai vahvistusta etätyön edellytysten kehittämiseen Korpelan (2023) YAMK-opinnäytetyöstä (kuva 1).

Kuva 1. Ehdotettuja johtopäätöksiä tulosten perusteella (Pekka Korpela 2023.)

Vahinko ei tule kello kaulassa – vai tuleeko?

Vahingot eivät tulee todellisuudessa varoittaen. Tämä saatiin todeta 11.5.2023, kun espoolainen väliaikainen ylikulkusilta petti n. 40 siltaa pitkin kulkeneiden alta. Heistä osa 27 joutui sekä terveystarkastuksiin ja sairaalahoitoon. Tilannekuvaa ja syytä tapahtumaan alkoivat mm. OTKESin (Onnettomuustutkintakeskus) asiantuntijat selvitellä. (Ylen uutiset 11.5.2023, 12.5.2023.)

Kuva 2. Parannusesitysten tilannekuva -opinnäytetyön esityksessä esitelty liikenneturvallisuusstrategia (Heidi Heikkilän seminaariesitys 2023.)

Heidi Heikkilä (2023) esitteli juuri samaan aikaan YAMK-opinnäytetyössään OTI:n (Onnettomuustietoinstituutin) ja OTKESin toimintaa sekä toiminnan eroja. Tämä tarjosi tärkeää yleissivistävää, tutkittua tietoa meille seminaarissa mukana olleille. OTI ja tutkijalautakunnat antavat onnettomuustutkintojen havaintojen perusteella liikenneturvallisuuden parannusesityksiä. Heikkilä (2023) kertoi OTKESin tekevän lakisääteistä turvallisuustutkintaa, koska turvallisuustutkintalaki ohjaa OTKESin toimintaa. Laki velvoittaa turvallisuussuositusten vastaanottajien vastaavan OTKESin tiedusteluihin turvallisuussuosituksen toimenpiteitä koskien (Turvallisuustutkintalaki 525/2011 4:30.2 §).

YAMK-opinnäytetyön tarkoituksena oli löytää menetelmä, jonka avulla OTI pystyisi seuraamaan parannusesitystensä toimeenpanoa. Niinpä ajantasaisempi tilannekuva parannusesitysten toimeenpanosta edesauttaisi kansallisen liikenneturvallisuustilanteen seurantaa, mahdollistaisi liikenneturvallisuustutkimusten kohdentamista ja tukisi tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Kehittämiskysymyksenä oli, miten OTI voi ylläpitää tilannekuvaa antamiensa parannusesitysten toimeenpanosta.

Tietoperustassa tarkasteltiin tietämyksenhallintaa, tilannekuvaa ja tiedonjalostamista. Tiedolla johtamisen tavoitteena on perustaa päätöksenteko tutkimustietoon. Tietämyksenhallinta on toimintaa, jolla tietoa ja osaamista pyritään jakamaan. Tilannekuvan ylläpitäminen tarvitsee luokiteltua tietoa. Tilannetietoisuus edellyttää toimintaympäristön seuraamista, informaation analysointia ja tiedon jakamista. Kehittämismenetelmänä Heikkilä (2023) käytti kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kahdesta erillisestä julkaisutietokannasta tehtyjen hakujen jälkeen hän valitsi aineistoksi sisällön perusteella neljä suomenkielistä teosta.

Kehittämistuloksena ehdotettiin tilannekuvatietojärjestelmää. Se auttaisi ajantasaisen tilannekuvan ylläpitoa. Tietojärjestelmään voisi kerätä kaikki tilannekuvan ylläpitämisen edellyttämät tiedot yhteen paikkaan. Tämän järjestelmän tiedot tulee määritellä etukäteen ennen tietojen keräämistä. Heikkilän (2023) mukaan tilannekuvalla voi seurata parannusesitysten toimeenpanoa.

Täten voi kysyä, olisiko hyötyä vai haittaa OTIn parannusesitysten toimeenpanon seurannassa, jos se olisi samankaltainen OTKESin toiminnan kanssa. Tiedossa on, että OTIn parannusesitysten vastaanottajaorganisaatioista osa on samoja kuin OTKESin turvallisuussuositusten vastaanottajat. Parannusesitysten toimeenpanon seurannan kehittäminen ja käyttöönotto vaatii useiden asioiden samanaikaisuutta. Heikkilä (2003) ehdottaa, että seurannan kehittämisessä, tietojärjestelmän teknisessä määrittelyssä ja muiden käytännön seurantatoimenpiteiden valmistelussa löytyy aiheita eritasoisiin opinnäytetöihin.

“Kyllä hyvälle tyypille aina töitä löytyy”

Suuri osa työelämän ulkopuolella olevista osatyökykyisistä haluaisi työskennellä ja arvioi olevansa työhön kykeneviä. Panostamalla työkyvyn tuen palveluprosesseihin voidaan parantaa asiakkaan työ- ja toimintakykyä ja pysyä tai palata työelämään. TWITTER STM 19.5.2023

Johannes Hietala (2023) käsitteli opinnäytetyössään, miten yritysten ja organisaatioiden esihenkilöt voivat tukea osatyökykyisen työntekijän työssä selviytymistä erityisesti osaamisen johtamisen menetelmin. Osaamisen johtamisen menetelmät osatyökykyisten työssä selviytymisen tukena- opinnäytetyön tavoitteena oli myös selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat osatyökykyisen henkilön työssä selviytymiseen.

Opinnäytetyössä kartoitettiin lisäksi työnantajien ja esihenkilöiden valmiuksia työllistää ja johtaa heitä. Opinnäytetyön toimeksiantajana on Osaamisella työelämään - Osatyökykyisten osaamisen vahvistaminen (OSTE)-hanke. (Kuva 3.)


Kuva 3. Toimeksiantajan esittely (Johannes Hietalan seminaariesitys 2023)

YAMK-opinnäytetyön tietoperusta muodostui työkyvystä, osatyökyvystä ja osaamisen johtamisesta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineistoa kerättiin haastatteluin (n=5). Neljä haastateltua työskenteli esihenkilöinä Lapissa toimivissa pienissä ja keskisuurissa (pk) yrityksissä. Yksi haastatelluista työskenteli suuryrityksessä henkilöstöhallinnon tehtävässä, johon sisältyi esihenkilöiden ohjaamista työkykyyn liittyvissä asioissa.

Tähän kehittämiseen osallistuneet haastatellut henkilöt määrittelivät osatyökykyisyyden laaja-alaisesti. Esihenkilöt voivat tukea osatyökykyisen työssä selviytymistä monin tavoin, kuten työtehtävien sisältöön ja työskentelyn olosuhteisiin vaikuttamalla. Osaamisen johtamisessa korostuu vuorovaikutus ja avoin keskustelu työkykyyn vaikuttavista tekijöistä, ei jokin yksittäinen osaamisen johtamisen menetelmä. Työssä selviytymiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten osatyökykyisen henkilökohtaiset ominaisuudet ja kyvyt, sekä työtehtävien vaatimukset ja työskentelyorganisaatio.

“Tieto, joka ei jalosta ihmistä, on tarpeeton”

"Ison työllisyysuudistuksen nopea toteuttaminen huolestuttaa – rahoista ja työntekijöistä neuvottelut vielä kesken TE-palvelujen siirto kunnille on edessä kahden vuoden päästä. Nopea aikataulu haastaa kuntia työ- ja elinkeinopalvelujen isossa uudistuksessa. Vastuu työllisyyspalvelujen järjestämisestä siirtyy valtiolta kunnille vuoden 2025 alussa. Valtion TE-toimistot lopettavat toimintansa, ja kunnat tai kunnista muodostettavat työllisyysalueet ottavat julkiset työvoimapalvelut vastuulleen." INA KLUUKERI / Yle / 17.5. 7:35

Muutokset työllisyyspalveluissa heijastuvat myös työntekijöiden ja työnhakijoiden osaamisen kehittämiseen. Miten muutoksissa kyetään varmistamaan hiljaisen tiedon siirtyminen? Miten koulutusorganisaatiot yhdessä työelämän kanssa kumppanuudessa tunnistavat osaamiskuiluja ja niiden pohjalta kehittävät ammattilaisten osaamista.

Tiina Talala (2023) tarkasteli opinnäytetyössään hiljaisen tiedon hyödyntämistä yhteishankintakoulutusten hankinnassa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa yhteishankintakoulutuksissa käytössä olevat hankintamenettely sekä tunnistaa asiantuntijoiden käyttämä hiljainen tieto päätettäessä millainen hankintamenettely kulloinkin otetaan käyttöön.

Työssä tarkasteltiin työvoimakoulutusten tarkoitusta ja tavoitteita sekä palvelun merkitystä erityisesti Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella. Työn tekijä selvitti teemahaastattelun avulla, millaiset asiat ohjaavat asiantuntijaa hankintamenettelyn valinnassa, kun koulutusta on hankkimassa mukana myös työnantaja. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta eri puolilla Suomea hankintojen parissa työskentelevää ELY-keskuksen asiantuntijaa.

Tulosten mukaan yhteishankintakoulutukset nähdään erittäin merkittävänä ja vaikuttavana palveluna työnantajille. Tuloksien perusteella (kuva 4) kyettiin tunnistamaan yhteishankinta menettelyjen valintaan eniten vaikuttavia tekijöitä, kuten koulutusten toteuttamiselle asetetut aikataulut sekä koulutusten sisällöt.

Kuva 4. Hiljaisen tiedon hyödyntäminen yhteishankintakoulutusten hankinnassa -opinnäytetyön tulokset ja ehdotukset (Tiina Talalan seminaariesitys 2023)

Lisäksi tunnistettiin mahdollisia kehittämiskohteita yhteishankintakoulutusten hankinnassa sekä organisoinnissa. Kehittämiskohteet liittyivät palvelun markkinointiin työnantajille sekä laadukkaan yhteistyön lisäämiseen sekä yhteishankintakoulutuksia hankkivien asiantuntijoiden välillä, että elinkeinoelämän parissa työskentelevien henkilöiden kanssa.

Alakkonä mua? - Kumppanuuden aalloilla ja karikoilla

Juha Luokkanen (2023) tarkasteli opinnäytetyössään Oulun seudun ammatillisen oppilaitoksen (OSAO) ja sähköalan pienten ja keskisuurten yritysten kumppanuutta ja suhteiden toimivuutta osaamisen kehittämisessä. Opinnäytetyön kysymykset olivat seuraavat: Miten OSAO ammatillisena oppilaitoksena voisi kehittää entisestään sähköalan sähköasentajien osaamista?

Millainen on sähköalan yritysten sähköasentajien osaamisen nykytila C&Q Pro ohjelmalla kartoitettuna? Mitä kartoituksesta nousee esille osaamisen kuiluna? Miten osaamista voidaan kehittää kumppanuussopimuksen kautta? Tuloksia on avattu seuraavassa kuvassa (kuva 5.)

Kuva 5. Työelämän kumppanuutta kehittämässä-verkostotutkimus OSAO:ssa -opinnäytetyön
tuloksia. (Juha Luokkasen seminaariesitys 2023)

Tuloksissa tulee esille myös se, että OSAO:n tarjoamat kumppanuussopimukset yrityksille ovat hyödyllisiä, mutta OSAO:n tulee selvittää tarkemmin yrityksien ajankohtaisia tarpeita ja mahdollisesti räätälöidä houkuttelevia palvelupaketteja. Kumppanuussopimuksissa sovittavat tarkastelujaksot ylläpitävät osaamisen kehittämistä asiakkaille.

Kumppanuussopimukset tuovat lisäarvoa molemmille sopijapuolille ja tätä kautta se parantaa molemminpuolista osaamista, ammattitaitoa sekä kilpailukykyä.

Lopuksi

Kaikkien edellä kuvattujen YAMK- opinnäytetöiden aiheet todellakin olivat ajassa kiinni ja erittäin ajankohtaisia sekä työelämälähtöisiä. Ohjaajina pohdimme, oliko esitystilanne aiheineen sattumaa tai koimmeko tilanteessa jotain tuttua, jota emme osanneet itsellemmekään selittää.

YAMK-opinnäytetyöt osoittavat, miten tärkeää on tehdä laajasti yhteistyötä työelämän eri tahojen ja toimeksiantajien kanssa. Näin voimme yhdessä, opiskelijat ja opinnäytetöiden toimeksiantajat ja -ohjaajat, vastata nykyisiin ja tulevaisuuden uudistushaasteisiin Lapin maakunnassa, Suomessa ja kansainvälisesti sekä toteuttaa vaikuttavaa työelämäyhteistyötä. Me voimme vastata Lapin AMKissa laajaan verkostomaiseen yhteistyöhön viemällä eteenpäin ja toteuttamalla yksin ja yhdessä TKI-toimintaan soveltuvaa slogania – olemme Pohjoista tekoa.

Lähteet

Heikkilä, H. 2023. Parannusesitysten tilannekuva. Viitattu 22.5.2023.
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051110025

Hietala, J. 2023. Osaamisen johtamisen menetelmät osatyökykyisten työssä selviytymisen tukena. Viitattu 25.5.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052413676

Korpela, P. 2023. Työhyvinvointia etätyön johtamisella. Viitattu 22.5.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305037316

Luokkanen, J.2023. Työelämän kumppanuutta kehittämässä: verkostotutkimus OSAO:ssa. Viitattu 23.5.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051210404

Talala, T. 2023. Hiljaisen tiedon hyödyntäminen yhteishankintakoulutusten hankinnassa. Viitattu 23.5.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051210446

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin AMK hyvinvointi- ja terveysteknologiatoimialojen yritysyhteistyötä ja innovaatiotoimintaa edistämässä

Lapin korkeakoulujen strategian yhtenä päätavoitteena on osaamisen ja työelämän uudistaminen. Lapin ammattikorkeakoulu (Lapin AMK) pyrkii tarjoamaan opiskelijoille innostavan opiskeluympäristön, jossa digitaaliset ratkaisut, työ- ja elinkeinoelämän yhteydet sekä kytkeytyminen koulutus- ja tutkimusverkostoihin ovat olennainen osa opintoja. Niihin suunnatut toimenpidekokonaisuudet tuottavat uutta tietoa, osaamista ja välineitä tulevaisuuden ymmärtämiseen. (Lapin korkeakoulujen strategia)

Lapin AMK on tiivistänyt viime aikoina yhteistyötään hyvinvointi- ja terveysteknologian sekä sosiaali- ja terveysalan digitaalisiin ratkaisuihin liittyvien yritysten kanssa. Olemme uudistaneet yritysyhteistyöhön liittyviä verkostojamme ja vahvistaneet olemassa olevia yhteyksiä. Samalla olemme edistäneet henkilöstön hyvinvointi- ja terveysteknologiaan kytkeytyvää monialaista tiimimäistä työskentelyä ja osaamista henkilöstön edustajista koostuvassa monialaisessa HyTe -intressiryhmässämme (HyTe = hyvinvointi- ja terveysteknologia).

Digitaaliset terveyspalvelut ja terveyden edistämisen asiantuntija YAMK-koulutus ja työelämän muuttuvat tarpeet

Nopeasti muuttuva toimintaympäristö haastaa meidät uudistamaan osaamista ja ajattelua jatkuvasti. Osaaminen ei ole koskaan staattista, vaan kehittyy ja muotoutuu läpi elämän. Uutta osaamista syntyy jatkuvasti. Yhtä lailla työelämässä tarvittava osaaminen muuttuu ajan myötä ja joskus tarvitaan kokonaan uutta osaamista. Tähän vaikuttavat esimerkiksi teknologinen kehitys ja uudet innovaatiot. (Sitra 2022). On tärkeää tarjota jo opiskeluvaiheessa teknologiayritysten ja ammattilaisten kohtaamisia, jotta opiskelijat ymmärtävät työelämän osaamistarpeet ja toisaalta yritykset ymmärtävät koulutuksen tuomat mahdollisuudet.

YAMK-tutkintojen tavoitteena onkin olla työelämälähtöinen, proaktiivinen maisterikoulutus, jossa opintosisältöjä ohjaavat uusimpaan tutkimustietoon perustuvat sisällöt ja aidot työelämän oppimis- ja kehittämisprojektit. YAMK- tutkintojen rooli perustuu vahvasti työelämän uudistamiseen ja osaamisen ennakointiin. YAMK-tutkintoja voidaan joustavasti suunnata myös alueellisiin ja toimialojen kehittämistarpeisiin (Arene, 2016). Digitaaliset terveyspalvelut ja terveyden edistämisen asiantuntija -koulutuksen tavoitteena on tuottaa opiskelijalle uutta osaamista työelämän uudistuviin ja muuttuviin tarpeisiin. Koulutuksen ohjaavina tekijöinä ovat valtakunnalliset painotukset terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä digitaalisten palveluiden ja teknologisten ratkaisujen yleistyminen. Koulutuksessa opiskelee monialainen ja osaava terveysalan ammattilaisten joukko.

Keväällä 2023 pilotoimme HyTe Shower -konseptia. Tarjosimme kahdelle terveysalan digitaalisia ratkaisuja tuottavalle olemassa olevalle yritykselle sekä yhdelle potentiaaliselle tulevalle yritykselle (kehitysvaiheen hanke) mahdollisuuden sparrata tuoteideaa, kerätä käyttökokemuspalautetta tai kartoittaa tuotteen soveltuvuutta. Asiantuntijaraatina toimi tällä kertaa Lapin AMK:n Digitaaliset terveyspalvelut ja terveyden edistämisen asiantuntija (YAMK) -opiskelijat, jotka osallistuivat HyTe Shower -innovaatiotyöpajaan osana opintojaan.

Kokemuksia HyTe Shower -innovaatiotyöpajan pilotoinnista

Innovaatiotyöpajojen järjestämisvastuu jaettiin tämän artikkelin kirjoittajien kesken. Kirjoittajat olivat etukäteen yhteydessä kahteen digitaalisia ratkaisuja kehittävään yritykseen sekä yhteen kehitysvaiheen hankkeen toimijaan. Työpajan toteutuksen suunnittelussa otettiin huomioon opiskelijoiden tavoitteet. Yritykset ja hankkeen toimijat suunnittelivat kuitenkin itse toteutustavan tarpeitaan vastaaviksi. Yhteiskehittäjinä työpajoissa olivat siten opiskelijat sekä työelämän edustajat.

Innovaatiotyöpajapäivässä opiskelijat perehtyivät erilaisiin digitaalisiin ratkaisuihin ensin yhdessä. Tämän jälkeen ryhmä jakautui kolmeen osaan, päästen syvällisemmin kehittämään ja innovoimaan yhtä digitaalista ratkaisua tai pohtimaan tarpeita digitaalisille ratkaisuille työelämän edustajan kanssa yhteistyössä. Innovaatiotyöpaja toteutettiin kokonaisuudessaan Zoom ympäristössä, Jamboard -alustaa sekä Zoomin pienryhmätiloja hyödyntäen. Ryhmäkohtaisten keskustelujen jälkeen palattiin yhteiseen tilaan ja jaettiin kuulumiset kustakin ryhmäkeskustelusta muille ryhmäläisille.

Opiskelijat pohtivat yhdessä yrityksen edustajan kanssa tuotteen tai palvelun vahvuuksia ja kehitystarpeita työelämän ja asiakkaiden näkökulmasta. Innovaatiotyöpajan aikana kootun palautteen mukaan opiskelijat kokivat työskentelyn pääasiassa innostavana ja hyödyllisenä. He kokivat yritysyhteistyön tuovan työelämän kehittämisen todellisemmaksi. Heidän kokemuksensa mukaan he saivat näin uutta, työelämään kytkeytyvää tietoa sekä kokemuksen yhteiskehittämisestä yrityksen kanssa. Opiskelijat kokivat innovaatiotyöpajan laajentavan myös omia tulevaisuuden ajatuksiaan työelämän mahdollisuuksista. Innovaatiotyöpajaan olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa heidän mielestään.

“Mahtavaa, että oli yrittäjiä mukana ja linkitys työelämään tällä tavalla. Tuli myös uutta tietoa. Ajankohtaista tuulahdusta”.

“Todella mielenkiintoinen ja opettavainen päivä! Oli myös mukavaa päästä ideoimaan uusia innovaatioita!”

Lapin älykkään erikoistumisen strategia Lapin AMK:n innovaatiotoiminnan tukena

Lapin älykkään erikoistumisen strategia painottaa alueen elinkeinojen ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) toimenpiteiden vahvistamista digitaalista ja vihreää kaksoissiirtymää tukevin toimin. Strategian lähtökohtana on ajassa elävä, tulevaisuuteen katsova, laajasti maakunnan toimijoita osallistava asiakirja, joka tukee lappilaista innovaatioympäristön kehittymistä niin, että se edistää alueen kestävää kasvua. (Poikela, Heikkilä & Mäcklin 2023). Tämän strategian painopisteistä erityisesti “Hyvinvointi- ja elämyspalveluita luonnosta” sekä “Teknologiat kestävän tuotannon ja palveluiden uudistajana” resonoivat hyvinvointi- ja terveysteknologian toimialan sekä digitaalisten ratkaisujen suuntaan.

Lappi pitkine etäisyyksineen tarjoaa mielenkiintoisen lisäarvoa tuottavan ympäristön hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien digitaalisten ratkaisujen pilotoinneille. Yritykset hyötyvät Lapin ammattikorkeakoulun kanssa tehtävästä yhteistyöstä saamalla toimintaansa uutta osaamista, tietoa ja resursseja. (Lapin AMK 2023). Aikaisempien vuosien investoinnit Lapin ammattikorkeakoulun kolmen kampuksen kehittämisympäristöihin tullaan valjastamaan jatkossa entistä vahvemmin hyvinvointi- ja terveysteknologian toimialan sekä digitaalisia ratkaisuja kehittävien yritysten ja innovaattorien yhteiskehittämisen alustoiksi. Koulutuksen kannalta katsoen, edellä mainitut yhteiskehittämiseen liittyvät kohtaamiset tuottavat samalla mahdollisuuksia työelämälähtöiseen ja osaamista uudistaviin ratkaisuihin jo opintojen aikana.

Lähteet:

Arene. 2016. Ammattikorkeakoulujen maisterikoulutus osaamisen uudistajana ja kansallisena koulutusinnovaationa. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n selvitys YAMK-tutkintojen rakenteellisesta kehittämisestä. Haettu 30.5.2023. arene_ammattikorkeakoulujen-maisterikoulutus-osaamisen-uudistajana-ja-kansallisena-koulutusinnovaationa_koko-raportti.pdf

Lapin AMK 2023. Rikasta pohjoista -Yhteistyö Lapin amkin kanssa. Haettu 30.5.2023. Rikasta pohjoista -Yhteistyö Lapin AMKin kanssa.

Lapin korkeakoulujen strategia. Haettu 23.5.2023. Strategia - Lapin AMK

Poikela, Heikkilä & Mäcklin 2023. Kestävillä innovaatioilla hyvinvoiva Lappi. Lapin älykkään erikoistumisen strategia 2023–2027. Lapin Liitto. Haettu 30.5.2023. Lapin älykkään erikoistumisen strategia.

Sitra. 2022. TULEVAISUUDEN OSAAMINEN SYNTYY EKOSYSTEEMEISSÄ. Uuden osaamisjärjestelmän kuvaus. Sitran selvityksiä 204. Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä (sitra.fi)

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tekstiilien kierrättämisestä on puhuttu viime aikoina paljon, mutta harva tulee pohtineeksi kuinka valtavasta määrästä materiaalia on lopulta kyse. Pelkästään Suomessa kertyy vuosittain n. 70 000 - 100 000 tonnia jätetekstiiliä (Jäärni 2021).

Kuinka suuri jätevuori se olisikaan yhteen kasaan hukattuna. Ei siis hukata sitä vaan huolletaan, lajitellaan ja kierrätetään siten, että tekstiilien elinkaaresta saadaan mahdollisimman pitkä ja elinkaarensa loppuun tulleet poistotekstiilit hyödynnetään uusiokuituina tekstiiliteollisuuden käyttöön.

Tekstiilijätteen erilliskeräysvelvoite ja tuottajavastuu

Vuonna 2021 hyväksytty jäteasetus velvoittaa yrityksiä ja kuntia tekstiilijätteen tehokkaampaan kierrätykseen ja erilliskeräyksen järjestämiseen. Jätelain mukaan kaupallisen toiminnan sekä julkishallinnon ja palvelutoiminnan harjoittajat vastaavat jätehuollon järjestämisestä ja koko jätehuoltoprosessista käsittelyyn asti.

Uudessa asetuksessa hyväksyttyjen jätemääräysten mukaan erilliskeräys on järjestettävä, jos toiminnasta syntyy suuria määriä tekstiilijätettä. Siksi uusi velvoite koskee myös tekstiili- ja muotialan yrityksiä. Lisäksi jätemääräykset ovat asteittain tiukentaneet yhdyskuntajätteen (eli asumis- ja muun vastaavan toiminnan jätteen) erilliskeräysvelvoitteita ja kierrätystavoitteita. (Suomen Tekstiili & Muoti ry 2022.) Suomessa tekstiilijätteen erilliskeräystä on käynnistetty tämän vuoden alusta, kun taas koko EU-alueella erilliskeräysvelvoite tulee voimaan vuodesta 2025 alkaen (Suomen Tekstiili & Muoti ry 2021). 

Euroopan komissio aikoo esittää tänä vuonna julkaistavassa uudessa jätepuitedirektiivissään, että EU:n jäsenmaissa toimisi harmonisoitu tekstiilien tuottajavastuu, jolloin tekstiilejä valmistavat ja maahantuovat yritykset olisivat vastuussa tekstiilien jätehuollon aiheuttamista kustannuksista. Laajennetussa tuottajavastuussa tuottajia ohjattaisiin ekomodulaatiomaksuilla kiinnittämään huomiota jätteen synnyn ehkäisyyn sekä käytöstä poistuvien tekstiilien uudelleenkäyttöön. (Saarinen 2022.) 

Poistotekstiilien keräyksen nykytilanne

Tällä hetkellä monella taholla odotellaan tilanteen selkiytymistä. Suuria investointeja ei ole järkevää tehdä ennen kuin on selvää, mikä taho tulee olemaan vastuussa poistotekstiilin keräyksestä. Moni jäteyhtiö onkin lähtenyt keräyksessä liikkeelle minimivelvoitteen mukaisesti. Sekin on jo askel eteenpäin kohti kestävämpää tekstiiliteollisuutta.

Tekstiilijätteen oikeanlainen kierrätys ei ole vielä kuluttajille aivan selkeä asia ja lajittelu vaatii vielä harjoittelua. Lapissa noin puolet keräykseen toimitetusta poistotekstiilistä on ollut sinne kuulumatonta tekstiiliä tai tavaraa. Poistotekstiilin joukkoon on päätynyt jopa sähkölaitteita ja posliiniesineitä (Nuutinen-Kallio 2023).

Mitä ovat poistotekstiilit?

Tekstiilien kierrättämisestä puhuttaessa voi muutama harmaa hius tupsahtaa ohimolle. On poistotekstiiliä, tekstiilijätettä, kierrätystekstiiliä, uudelleen käyttöä. Termien sekamelskaan olisi hyvä saada selkeyttä ja loogisuutta helpottamaan kierrätystä. Yhdelle poistotekstiili on ylätermi kaikelle tekstiilin kierrättämiselle, toiselle se voi tarkoittaa sitä tekstiilijätettä, mikä ei päädy enää tuunattunakaan käyttöön.

Kuvassa 1. on esitetty jätehierarkiaa mukaillen tekstiilijätteen vähentämisen ja kierrättämisen periaatetta. Tekstiilijätteen määrän vähentämisen perustana on jätteen synnyn ehkäiseminen. Hankitaan vaatteita ja muita tekstiilejä vain tarpeeseen, panostetaan laatuun ja kestävyyteen. Tekstiilien elinkaaren pidentämiseksi tekstiilien oikeanlaiseen huoltamiseen kannattaa perehtyä eikä reikä vaatteessa tee siitä käyttökelvotonta. Vaatteiden korjaamista helpottamaan onkin tehty uusia innovaatioita esimerkiksi vaatelaastareita.



Kuva 1. Tekstiilijätteen kierrättäminen jätehierarkiaa mukaillen.

Mikäli vaate tai muu tekstiili ei ole enää itselle tarpeellinen, on sitä turha loputtomiin omissa kaapeissa jemmata. Käyttökelpoiset tekstiilit kannattaa kierrättää uudelle käyttäjälle tai vaikka tuunata niistä itselle jotain uutta. Jatkokäyttöön kelpaamattomien tekstiilien kohdalla tulee tarkastella, onko oikea osoite poistotekstiili vai sekajäte.

Poistotekstiilien keräykseen kuuluvat sellaiset tekstiilit, joille ei ole enää muuta käyttökohdetta. Keräykseen ei kuitenkaan voi laittaa aivan mitä vain. Kuvassa 2 on esitetty poistotekstiilien lajitteluun kuuluvat ja kuulumattomat tekstiilit. Poistotekstiilin tulee olla puhdasta sekä kuivaa ja se tulee pakata tiiviisti muovipussiin siten, ettei se pääse pilaantumaan. (Kierrätys.info 2023)  

Tekstiilijätteen lajitteluohje: Poistotekstiilin keräykseen paidat, housut, hameet, takit, lakanat, pyyhkeet ja pöytäliinat. Sekajätteeseen alusvaatteet, sukat, sukkahousut, uima-asut, matot, kengät, laukut, vyöt, tyynyt, peitot, pehmusteet ja pehmoeläimet. 

Kuva 2. Jatkokäyttöön kelpaamattoman tekstiilijätteen lajitteluohje poistotekstiilien keräykseen ja sekajätteeseen (mukailtu Kierrätys.info 2023) 

Miksi tekstiilijätteen/poistotekstiilin kierrättäminen on tärkeää? 

Muoti- ja tekstiiliteollisuus kuluttaa paljon energiaa, vettä, kemikaaleja sekä uusiutumattomia luonnonvaroja. Olennaista on tekstiilien elinkaaren pidentäminen, sillä tekstiiliteollisuuden tuottamat hiilidioksidipäästöt lähes puolittuisivat, jos vaatteita käytettäisiin kaksi kertaa nykyisen käyttöajan verran. (Suomen Tekstiili & Muoti, 2023.) 

Laskentatavasta riippuen globaalisti vaatteiden ja jalkineiden valmistus tuottaa 4 - 10 % maailman hiilidioksidipäästöistä (Vuorio 2023). Kyseessä on siis vaikutuksiltaan erittäin merkittävä teollisuuden ala.

Miten poistotekstiilien kierrätys on toteutettu Lapin alueella? 

Poistotekstiilien erilliskeräysvelvoite on tullut voimaan tämän vuoden alusta. Mahdollinen tuottajavastuun tuleminen lähivuosina aiheuttaa sen, että jäteyhtiöiden ei ole vielä järkevää tehdä suuria investointeja poistotekstiilien keräyksen suhteen. Kierrätysmahdollisuudet kuitenkin tarjotaan kuluttajille vähintään lain vaatiman minimivelvoitteen mukaisesti, mahdollisesti myös kattavammin. Keräyspisteitä voi etsiä Kierrätys.info sivustolta sekä tiedustella oman alueen jäteyhtiöiltä.  

Lapin alueella haasteena on monesta muustakin yhteydestä tutut pitkät etäisyydet, harvaan asutut alueet sekä vähäinen asukasmäärä verrattuna kasvukeskuksiin. Poistotekstiilit kuljetetaan Lapin alueelta Lounais-Suomen Paimiossa sijaitsevaan kierrätyslaitokseen. Matka on pitkä, mutta sen on laskettu olevan järkevää. Sitä mukaa kun keräyksestä kertyy kokemusta, voidaan toimintamalleja kehittää eteenpäin. (Passoja 2022.)  

Yhteenveto

Tekstiilien tehokkaassa kierrättämisessä otetaan vasta ensiaskelia. Käytännöt ja vastuut hakevat vielä paikkaansa.

Kierrättäminen voi tällä hetkellä olla kuluttajille haasteellista ja epäselvää. Ohjeistuksia tulee selkiyttää, minkä lisäksi myös muiden kuin tekstiilien kierrättämisen tulisi olla niin helppoa, että eri materiaalit päätyisivät mahdollisimman suurella todennäköisyydellä oikeaan kierrätysastiaan eikä esimerkiksi sähkölaitteita löytyisi enää poistotekstiilien joukosta. Kierrättämisen onnistumiseen tarvitaankin helppoutta sekä selkeitä ja yksiseliteisiä ohjeita.

Artikkeli on laadittu osana LTKT2.0 – Lapin teollinen kiertotalous 2.0 – Lapin kiertotaloustoiminnan vahvistaminen -hanketta, jonka tavoitteena on vahvistaa Lapin alueen bio- ja kiertotaloustoimintaa. Hanketta toteutetaan yhteistyössä Lapin ammattikorkeakoulun, Kemin Digipolis Oy:n sekä Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappian kanssa. LTKT2.0 on saanut rahoituksen Lapin Liitolta, Vipuvoimaa EU:lta ja Euroopan aluekehitysrahastolta (Kuva 4). Hanke on käynnistynyt 1.6.2020 ja jatkuu 31.8.2023 saakka. (Lapin ammattikorkeakoulu 2022.) 

Lisätietoja 

Kuituus - Poistotekstiilistä tuotteeksi on tietopankki, joka sisältää runsaasti tietoa kierrätetyn tekstiilikuidun hyödyntämisestä uusien tuotteiden raaka-aineena. Poistotekstiileistä saatavia kuituja voidaan käyttää mm. Uuden langan ja kankaiden valmistuksessa myös rakennusteollisuudessa ja komposiittituotteissa. (Kuituus 2021.) 

Telaketju on tekstiilien kestävää tuotantoa, käyttöä ja kiertoa edistävä yhteistyöverkosto, jonka toiminta perustuu kiertotalouden mukaisille liiketoimintamalleille. Telaketju-verkoston tavoitteena on rakentaa Suomesta tekstiilien kiertotalouden kärkimaa. (Telaketju 2023.)  

Mitä pikamuodin jälkeen? Raportissa käsitellään tekstiiliteollisuuden siirtymää hiilivapaaseen kiertotalouteen tarkastellen samalla muutoksen aiheuttamia työllisyysvaikutuksia (Finnwatch 2022). 

Lapin AMK: Lapin AMK: Opiskelijat havainnollistavat: näin kierrätät vaatteita Lapin ammattikorkeakoulussa opiskelijatyönä tehty poistotekstiilin kierrätysohje.

Lähteet 

Finnwatch 2022. Mitä pikamuodin jälkeen? Viitattu 31.1.2023. https://finnwatch.org/fi/julkaisut/pikamuodin-jalkeen. 

Jäärni, C. 2021. Suomen tekstiilijätteestä vain noin prosentti päätyy kierrätykseen – Paimion pilottiasema muuttaa vanhan paidan uudeksi kankaaksi. Yle Uutiset 24.6.2021. Viitattu 23.1.2023 https://yle.fi/a/3-11994300. 

Kierrätys.info 2023. Poistotekstiilit. Viitattu 23.1.2023. https://www.kierratys.info/poistotekstiili/. 

Kuituus 2021. Kuituus - Poistotekstiilistä tuotteeksi. Viitattu 28.1.2023. https://kuituus.aalto.fi/ . 

Nuutinen-Kallio, T., Kukko-Liedes, P., Ojanperä, S. & Tapiomäki, R. 2023. Poistotekstiilien keräyksessä jopa puolet väärää tavaraa: kenkiä, vöitä, sähkölaitteita ja posliiniesineitä. Viitattu 20.5.2023. https://yle.fi/a/74-20026620.

Passoja, A, 2022. Viitattu 29.1.2023. https://yle.fi/a/3-12574685 

Saarinen, E, 2022. EU:n tekstiilistrategia: Pikamuoti saatava pois muodista. UusioUutiset 30.3.2022. Viitattu 23.1.2023 https://www.uusiouutiset.fi/eun-tekstiilistrategia-pikamuoti-saatava-pois-muodista/. 

Suomen Tekstiili & Muoti ry 2021. Tuore tutkimus: Suomessa syntyy 85,77 miljoonaa kiloa poistotekstiiliä vuodessa. Uutinen 17.6.2021. Viitattu 23.1.2023 https://www.stjm.fi/uutiset/tuore-tutkimus-suomessa-syntyy-8577-miljoonaa-kiloa-poistotekstiilia-vuodessa/. 

Suomen Tekstiili & Muoti ry 2022. Tekstiilijätteen erilliskeräys velvoittaa myös alan yrityksiä huolehtimaan jätehuoltonsa ajantasaisuudesta. Uutinen 24.11.2022. Viitattu 23.1.2023 https://www.stjm.fi/uutiset/tekstiilijatteen-erilliskerays-velvoittaa-myos-alan-yrityksia-huolehtimaan-jatehuoltonsa-ajantasaisuudesta/. 

Suomen Tekstiili & Muoti ry 2023. Ympäristö & ilmasto. Viitattu 31.1.2023. https://www.stjm.fi/palvelut-ja-tietoa-yrityksille/vastuullisuuspalvelut/ymparistovastuu/

Telaketju 2023. Liiketoimintaa tekstiilien kiertotaloudesta. Viitattu 28.1.2023. https://telaketju.turkuamk.fi/

Vuorio, W. 2023. Opi lisää siitä, miten pikamuoti kuormittaa ympäristöä. WWF. Viitattu 2.6.2023.  https://wwf.fi/earthhour/ideat/opi-lisaa-siita-miten-pikamuoti-kuormittaa-ymparistoa/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Maailma muuttuu. Ihmisten ja organisaatioiden on sopeuduttava sekä uusiin että jo käynnissä oleviin haasteisiin. Reagoimisen lisäksi meidän on oltava itse positiivisen muutoksen ajureina.

Korkeakouluyhteisöä koskettavat eri kokoiset haasteet ja ongelmat globaalilta tasolta yksilötasolle: meihin kaikkiin vaikuttavasta ilmastonmuutoksesta sellaisiin yksilöllisiin haasteisiin, jotka vaikuttavat esimerkiksi opiskelu- tai työhyvinvointiin. Näiden ratkaisemiseksi tarvitaan ajattelua laatikon ulkopuolelta, uusia käytäntöjä ja ratkaisuja – sitä paljon puhuttua innovatiivisuutta.


Kuva 1. Lapset ovat luontaisesti innovatiivisia. 5-vuotias tyttö innovoi ja rakensi tuulimyllyn Lego-hahmon kotitaloon talon energianlähteeksi. (Sirpa Kokko)

Innovatiivisuus on kykyä luoda ja ottaa käyttöön uusia ideoita ja toimintatapoja (Siltala 2010). Lapset ovat luontaisesti innovatiivisia ja keksivät leikkiessään huomaamattaan uusia ratkaisuja, kuten vaikkapa tuulimyllyn kotitalon energiatarpeeseen (kuva 1).

Me aikuiset taas olemme usein kaavoihin kangistuneita: uuden luominen ei tule meille yhtä luonnostaan. Monilla meistä ei ole lasten tapaan aikaa ja vapautta ideoilla leikkimiseen, ja toisin kuin lapsilla, itsekriittisyyskin voi vaivata. Monia hävettää tuoda esiin keskeneräisiä ideoita, vaikka juuri ne ovat innovaatioiden taimia.

Innovatiivisuus on ongelmanratkaisua ja vuorovaikutusta

Innovatiivisuus ei ole uusien toimintatapojen käyttöönottoa niiden itsensä vuoksi, vaan siksi, että niillä voidaan vastata erilaisiin haasteisiin. Miksi esimerkiksi keskustelevasta tekoälystä ChatGPT:stä tuli myös korkeakoulumaailmassa niin suosittu? Se toimii – vaihtelevan hyvin – esimerkiksi ideoinnin ja suunnittelun tukena silloin, kun ihmissparraajaa tai opiskelija- tai työkavereiden apua ei ole saatavilla.

ChatGPT:llä on se etu, että sille voi esittää vasta alkutekijöissään olevia ideoita ja pyytää tukea niiden kehittelyyn. Kynnys tekoälyn kanssa ideointiin on jossain tapauksessa jopa matalampi kuin muiden ihmisten kanssa. ChatGPT ei korvaa inhimillistä vuorovaikutusta, mutta sen kanssa ei myöskään tarvitse hävetä tyhmiä kysymyksiä.

Meillä Lapin ammattikorkeakoulussa on valtavasti monialaista osaamista, ideoita ja luovaa ajattelua. Joskus se jää kuitenkin piiloon, pienen ryhmän sisälle tai keskusteluihin ChatGPT:n kanssa. Me kaikki kuitenkin tarvitsemme myös ihmisten, opiskelu- ja työkavereidemme, kannustusta ja tukea: lupaa ideoida uutta, jakaa hiomattomia ajatuksiamme, kokeilla ja epäonnistua.

Organisaatiotason innovatiivisuus

Organisaation innovatiivisuus tarkoittaa sen kykyä luoda ja ottaa käyttöön uusia ideoita ja toimintatapoja, jotka vastaavat johonkin haasteeseen tai ongelmaan. Organisaation innovatiivisuus lähtee tietenkin ruohonjuuritasolta: meistä ihmisistä.

Lapin ammattikorkeakoulu on monialaisen osaamisensa sekä idearikkaiden opiskelijoidensa ja henkilökuntansa ansiosta ainutlaatuisessa asemassa myös organisaatiotason innovatiivisuudessa ja nykyisiin ja tuleviin haasteisiin vastaamisessa.

Ammattikorkeakoulussa innovatiivisuus voi tarkoittaa esimerkiksi koulutusten ketterää kehittämistä ja uusiin tarpeisiin vastaavia opetusmenetelmiä, uutta luovaa TKI-toimintaa sekä yhteiskehittämistä yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin kanssa. Eri alojen yhteistyö, kannustava ja mahdollistava johtajuus, kansainvälisyys sekä kokeilukulttuurin tukeminen edistävät innovatiivisuutta.

Innovatiivisessa korkeakoulussa jokainen uskaltaa sanoa ääneen yksilölliset haasteensa ja ideansa tasavertaisena yhteisön jäsenenä. Innovatiivinen korkeakoulu satsaa myös opiskelijoidensa ja henkilökuntansa hyvinvointiin, sillä vain niin taataan resurssit uuden luomiseen.

Hyvät käytännöt esiin

Lapin ammattikorkeakoulussa innovatiivisuutta tuetaan muun muassa työhyvinvointiin panostamalla, työtapojen joustavuudella ja kannustamalla tuomaan omia ideoitaan julki. Esimerkiksi Uudistuva teollisuus -osaamisryhmässä on otettu käyttöön taulukko, jonne voi kirjata ideoita uusista hankkeista, opinnäytetyöaiheista ja kehittämiskohteista. Miten tämä nostettaisiin sadanteen potenssiin? Miten levittäisimme vain yhden opiskelualan tai osaamisryhmän innovatiivisia ratkaisuita kaikkien hyödyksi?

Miten saisimme kaikkien äänet kuuluville? Millaisilla innovaatioilla saisimme kaikki mukaan luomaan korkeakouluyhteisöä, jossa ei pelätä kokeilla uutta yli opintoalarajojen? Miten kannustaisimme työkaveria ideoimaan ja loisimme ilmapiiriä, jossa lähdetään rohkeasti puhumaan ideoista ja myös testaamaan niitä?

Mitä jos koko Lapin ammattikorkeakoulu olisi korkeakoulutuksen sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvoinnin innovaatiolaboratorio, jossa uusia ideoita voisi testata matalalla kynnyksellä ja epäonnistumista pelkäämättä?

Nyt on aika tuoda esiin ratkaisut yksilöä, organisaatioita tai laajempaa joukkoa koskeviin haasteisiin!

Ohjausryhmä innovatiivisuuden vahvistamiseksi

Lapin ammattikorkeakoulussa perustettiin vuonna 2022 organisaation innovatiivisuutta vahvistava ohjausryhmä. Ryhmässä on edustus Lapin ammattikorkeakoulun eri henkilöstö- ja osaamisryhmistä. Ryhmän puheenjohtajana toimii startup- ja innovaatioasiantuntija Paula Kassinen LUC-TKI-yksiköstä.

Ohjausryhmä on kokoontunut kaksi kertaa, joten sen työ on vasta alussa. Ohjausryhmän perustamisen taustalla on tavoite innovatiivisuuden kasvattamisesta ja levittämisestä ohjausryhmäläisten kautta koko organisaatioon. Tuo siis, kirjoittajien kautta, ideasi ja haasteesi, jolle ei vielä ole löytynyt ratkaisua, ohjausryhmälle levitettäväksi ja ratkaistavaksi!

HEI4S3-RM-hanke

Lapin ammattikorkeakoulun sisäisen innovatiivisuuden ohjausryhmän perustaminen on HEI4S3-RM-hankkeen (Building Ecosystem Integration Labs at HEI to Foster Smart Specialization and Innovation on Sustainable Raw Materials) yksi keskeisistä toimenpiteistä. Hankekonsortiossa on ukrainalaisen korkeakoulun mukaan liittymisen jälkeen kymmenen hankepartneria (Lapin AMK 2022).

Kansainvälistä hanketta rahoittaa Euroopan teknologiainstituutti EIT, ja se toteutetaan 1.7.2022–30.6.2024 osana EIT:n HEI-aloitetta (Innovation Capacity Building for Higher Education). Hankkeen keskeisenä tavoitteena on kehittää hankkeessa mukana olevien korkeakoulujen innovaatiokulttuuria.

Kehitystä Lego-palikka kerrallaan

Korkeakoulun innovatiivisuuden ja innovaatiokulttuurin kehittämiseen tarvitaan kaikkia. Tarvitaan propellipäistä Insinöörihulluutta, ennakkoluulotonta uuden kehittämistä ortotopologian dosentti Aapo Heikkilän (Huttunen 2022) malliin sekä lapsenmielistä luovuutta ja kokeilua. Korkeakoulujen toiminta kehittyy ja innovaatiokulttuuri vahvistuu yksi Lego-palikka kerrallaan.

Lähteet

Huttunen, P. (2022). Ortotopologian dosentti Aapo Heikkilä palaa yliopistolle: Markku Pölösen ohjaama näytelmä on riemastuttava henkilökuva poikkeusyksilöstä. https://www.oulunylioppilaslehti.fi/ortotopologian-dosentti-aapo-heikkila-palaa-yliopistolle-markku-polosen-ohjaama-naytelma-on-riemastuttava-henkilokuva-poikkeusyksilosta/

Lapin AMK (2022). Building Ecosystem Integration Labs in HEI project. News release. 14.9.2022. https://www.lapinamk.fi/news/Building-Ecosystem-Integration-Labs-in-HEI-project/5elead2b/2c7b5205-a7fe-47c9-84e6-ee57ce18f0a2

Siltala, R. (2010). Innovatiivisuus ja yhteistoiminnallinen oppiminen liike-elämässä ja opetuksessa. Turun yliopiston julkaisuja, sarja – ser. C tom. 304. Turku. https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/63301/AnnalesC304Siltala.pdf

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tekoäly on noussut yhdeksi markkinoinnin tärkeimmistä työkaluista. Sen avulla yritykset ja brändit voivat kerätä, analysoida ja hyödyntää suuria tietomääriä, mikä parhaimmillaan johtaa toiminnan tehostumisen lisäksi parempaan päätöksentekoon ja asiakaskokemukseen. Tästä näkökulmasta tekoälyn käyttö markkinoinnissa auttaa yritystä koosta riippumatta kestävän kilpailuedun saavuttamisessa.

Tekoälyn hyödyntämisessä markkinoinnissa on valtavasti vaihtoehtoja. Tässä kirjoituksessa esittelen neljä esimerkkiä, joiden avulla niin pienet kuin suuremmatkin yritykset ja brändit voivat hyödyntää tekoälyä vastuullisesti.

1. Markkinointistrategioiden parantaminen

Tekoälyä hyödyntämällä markkinoijat voivat analysoida asiakaskäyttäytymistä, ennustaa kysyntää, personoida mainoksia ja optimoida kampanjoita. Esimerkiksi Neste on kertonut käyttävänsä tekoälyä digitaalisen markkinoinnin kampanjoissaan. Nesteellä tekoälyä on onnistuneesti hyödynnetty esimerkiksi asiakasdata-analyysissä ja personoitujen mainosten luomisessa. Myös pk-yritykset voivat käyttää tekoälyä samoin.

Esimerkki: Syötä tekoälysovellukseen strukturoimatonta asiakasdataa, kuten arvosteluja, kommentteja, sosiaalisen median viestejä ja pyydä tekoälyä analysoimaan data ja listaamaan siitä löytyviä keskustelunaiheita, mielipiteitä ja trendejä. Tulosten avulla voit esimerkiksi ennakoida asiakkaiden tarpeita ja markkinatrendejä sekä kehittää tuotteita/palveluita, jotka vastaavat asiakkaidesi tarpeisiin ja mieltymyksiin. Asiakastuntemus on avain myös personoitujen markkinointisisältöjen tuottamisessa. Personointi on vastuullista, sillä se vähentää mainosten näyttämistä henkilöille, jotka eivät ole kiinnostuneita niistä, mikä parantaa niiden tehokkuutta ja vähentää hukkaklikkauksia.

2. Sisällöntuotanto

Tekoälyn hyödyntäminen sisällöntuotannon eri vaiheissa on helppoa. Itse olen käyttänyt tekoälyä tekstien tiivistämiseen, sisältöjen ideointiin ja raakatekstin tuottamiseen. Artikkelit, blogipostaukset, ohjeistukset, uutiskirjeet ja vaikka some-postauksen sisällöt syntyvät nopeasti tekoälyn avulla.

Esimerkki: Kirjoita teema tai kysymys, jota haluat käsitellä, ja pyydä esimerkiksi ChatGPT:ä antamaan sinulle aiheeseen liittyviä ideoita. “Kirjoita tekoälyä markkinoinnissa käsittelevä 1500 merkin mittainen blogipostaus, joka on suunnattu pk-yrityksille. Sisällytä postaukseen neljä vinkkiä siitä, kuinka tekoälyä voi hyödyntää.”

3. Verkkosisältöjen hakukoneoptimointi

Tekoäly on omiaan myös hakukoneoptimoinnissa (SEO), sillä sitä voi käyttää tunnistamaan relevantteja avainsanoja ja ymmärtämään asiakkaiden hakukäyttäytymistä. Tämä auttaa markkinoijaa yrityksen verkkosivujen optimoinnissa mikä puolestaan nostaa yrityksen sijoitusta hakukoneiden hakutuloksissa.

Esimerkki: Syötä toimialaasi tai tuotteeseesi liittyvä aihe esimerkiksi Answer the Public -verkkotyökaluun, joka tarjoaa tietoa ja ideoita hakukoneoptimointia varten. Kuvassa 1 on esimerkki työkalun ilmaisversiolla tehdystä hausta “tekoäly markkinoinnissa”. Työkalu tarjoaa näihin avainsanoihin liittyviä kysymyksiä ja avainsanakombinaatioita, joita käyttäjät ovat hakeneet Googlessa liittyen tiettyyn avainsanaan. Tämä tieto auttaa ymmärtämään, mitä käyttäjät etsivät tietystä aiheesta ja millaisia kysymyksiä heillä on mielessään. Näiden tietojen avulla markkinoijat voivat saada ideoita sisällön tuottamiseen, joka vastaa käyttäjien kysymyksiin ja tarpeisiin ja verkkosivustojen optimointiin.

Kuva 1 Tekoälypohjainen Answer the Public verkkosovellus tuottaa visuaalisen raportin yleisön käyttämistä kysymyksistä ja hakusanoista tiettyyn aiheeseen liittyen.

4. Digitaalinen asiakkuudenhallinta

Tekoälyllä voidaan myös tukea yrityksen digitaalista asiakkuudenhallintaa. Yksi asiakkaalle näkyvimmistä tavoista ovat chatbotit, joita hyödyntävät esimerkiksi teleoperaattorit. Mikäli botti pystyy tunnistamaan ja ohjaamaan ostoaikeissa olevat kävijät ja auttamaan heitä ostoprosessissa eteenpäin, voi botin käyttö parantaa asiakaskokemusta ja lisätä asiakastyytyväisyyttä. Toinen etu ovat suhteellisen helposti mitattavat resurssisäästöt. Esimerkiksi Telialla chatbotin on laskettu säästävän 18 hengen työpanoksen.

Tekoälyä käytettäessä on tärkeää huomioida vastuullisuus- ja turvallisuuskysymykset

Tekoälyyn liittyy useita riskejä, kuten tietosuoja- ja tietoturvariskit sekä syrjinnän mahdollisuus. Esimerkiksi, jos markkinointialgoritmi perustuu stereotypioihin, se voi kohdentaa mainoksia tiettyyn ryhmään ihmisiä sen sijaan, että kohdistaisi mainoksia kaikille potentiaalisille asiakkaille. Tämä voi johtaa syrjintään ja eriarvoisuuteen. Markkinoijan tulee varmistaa myös tietosuojauskäytännöt sekä yksityisyydensuoja, jottei tekoäly voi kerätä henkilökohtaisia tietoja, joita asiakkaat/kuluttajat eivät halua jakaa.

Tekoälyn vastuulliseen ja turvalliseen käyttöön liittyy tietokirjailija Antti Merilehdon mukaan kaksi peukalosääntöä:

1) Älä syötä palveluun henkilötietoja, ei omia tai asiakkaan henkilötietoja

2) Syötä palveluun vain tietoja, jotka voisit printattuna jättää lounasravintolan pöydälle.

Lisäksi on huomioitava, että tekoäly on siinä mielessä inhimillinen, että se myös tekee virheitä. Tekoäly tekee faktavirheitä tai se voi syyllistyä plagiointiin. Siksi on tärkeätä tarkistaa tiedot ja niiden luotettavuus sekä huolehtia tekijänoikeuksien noudattamisesta. Tekijänoikeussuojattujen sisältöjen, kuten kuvien, musiikin tai elokuvien, käyttöön liittyy usein rajoituksia, joita tekoäly voi kunnioittaa tai ohittaa sen mukaan, kuinka se on ohjelmoitu. Vastuu tekijänoikeuksien noudattamisesta on aina markkinoijalla.

Vastuullinen tekoälyn käyttö markkinoinnissa auttaa rakentamaan brändiä ja luottamusta kuluttajien keskuudessa. Kun yritykset käyttävät tekoälyä vastuullisesti, se osoittaa sitoutumista kuluttajien hyvinvointiin ja yksityisyyden suojaan. Tämä voi auttaa rakentamaan pitkäaikaista suhdetta kuluttajiin ja luottamusta yritykseen/brändiin.

Tekoälyä pidetään keskeisenä tulevaisuuden teknologiana, minkä vuoksi onkin tärkeää pysyä ajan tasalla sen kehityksestä ja käytöstä markkinoinnissa. Yritykset, jotka hyödyntävät tekoälyä tehokkaasti ja vastuullisesti, voivat saavuttaa kilpailuetua markkinoilla ja rakentaa parempaa asiakaskokemusta.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle