Voiko urheilun ja opiskelun yhdistää? Miten urheilun ja korkeakouluopiskelun yhdistäminen onnistuu käytännössä? Miten yhteistyöllä edistetään urheilijoiden kaksoisuria?

Taustaa

Suomalaisessa urheilussa tehdään vaikuttavaa työtä sen eteen, että urheilija pystyisi omassa arjessaan itselleen sopivalla tavalla yhdistämään tavoitteellisen urheilemisen ja opiskelun tai urheilun ja muun työuransa. Urheilija on näissä tapauksissa niin sanotusti kaksoisuralla (dual career). Suomessa urheilijoiden kaksoisura alkaa monesti jo yläkouluvaiheessa ja jatkuu mahdollisesti aina huippuvaiheeseen. (Olympiakomitea 2024.)

Tässä blogitekstissä keskitymme erityisesti urheilun ja opiskelun yhdistämiseen. Lapin ammattikorkeakoulussa (Lapin AMK) on kehitetty pitkään joustavia polkuja ja suoritustapoja opiskella esimerkiksi huippu-urheilun ohella. Blogitekstissä avaamme opiskelumahdollisuuksia, kaksoisuraa edistäviä kumppanuuksia sekä kerromme yhden maajoukkuevalmennettavan kokemuksia opiskelun ja urheilun yhdistämisestä.

Joustavia urapolkuja urheilijoille

Lapin AMK on monialainen ammattikorkeakoulu, joka järjestää tutkintoon johtavaa koulutusta Rovaniemellä, Kemissä ja Torniossa. Tämän lisäksi ammattikorkeakoulussa on tarjolla erilaisia opiskelumahdollisuuksia muun muassa avoimen ammattikorkeakoulun (avoin AMK) kautta.

Avoimessa AMKissa voi opiskella yksittäisiä opintojaksoja, opintokokonaisuuksia sekä tutkintotavoitteisia polku- ja väyläopintoja. AMK-polkuopinnot ovat 60 opintopisteen (op) laajuisia. Ylemmän ammattikorkeakoulun polkuopinnot ovat 20 tai 25 op laajuisia riippuen koulutuksen laajuudesta. Polkuopintoja on tarjolla lähes kaikkiin ammattikorkeakoulun ja ylemmän ammattikorkeakoulun koulutuksiin.

Korkeakouluopintojen väylä on suunnattu toisen asteen yhteistyöoppilaitoksissa opiskeleville. Väyläopinnot ovat 15 op laajuisia ja niitäkin on tarjolla lähes kaikkiin AMK-tutkintoihin. Väyläopinnot ja toisen asteen tutkinnon tai polkuopinnot suoritettuaan opiskelija voi hakeutua erillishaussa Lapin AMKin tutkinto-opiskelijaksi ilman valintakoetta.

Lapin AMKissa polku- tai väyläopinnot hyväksytysti suorittaneille taataan paikka tutkinto-opiskelijana. Avoin AMK tarjoaa siis mahdollisuuden tutkintotavoitteiseen opiskeluun joustavasti oma elämäntilanne huomioiden mistä päin maailmaa tahansa. Tämä mahdollisuus palvelee hyvin myös urheilijoita.

Ammattikorkeakoulun tutkintoon johtavia koulutuksia toteutetaan päivä-, monimuoto- ja verkko-opintoina. Opiskelijalla on mahdollisuus erilaisiin pedagogisiin järjestelyihin huomioiden esimerkiksi kilpa- tai huippu-urheilu.

Myös opinto-ohjaus, ympärivuotinen opintotarjonta sekä urheilun kautta hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen tukevat yksilön opintojen etenemistä. Lapin AMKissa opiskelija voi saada 5 - 10 op vapaasti valittaviin opintoihin tunnistamalla urheilemisesta kertynyttä osaamistaan Urheilijan kaksoisura -opintojaksolla.

Kumppanuus Lapin urheiluakatemian kanssa

Lapin urheiluakatemia on yksi Suomen 19 urheiluakatemiasta. Sen tehtävänä on auttaa urheilijoita opiskelun ja urheilun yhdistämisessä. Urheiluakatemia järjestää valmennusta ja varmistaa urheilijoille tärkeiden tukipalvelujen saatavuuden. Lapin urheiluakatemiaan voivat hakeutua ensisijaisesti Lapissa asuvat, oman lajinsa huipulla olevat tai sinne tähtäävät urheilijat. Lapin urheiluakatemian jäsenyys maksaa opiskelijalle Olympiakomitean määrittelemän lukuvuosimaksun. (Lapin urheiluakatemia 2024.)

Urheiluakatemian jäsenillä on mahdollisuus harjoitella laadukkaassa valmennus- ja testausympäristössä opintojen ohella yläkoulusta korkeakouluun.

Lapin AMKilla on kumppanuussopimus Lapin urheiluakatemian kanssa. Ammattikorkeakoulun opiskelijoilla on mahdollista hakeutua urheiluakatemiaan ja osallistua sen tarjoamaan valmennukseen sekä asiantuntijapalveluihin. Kumppanuuden kautta urheiluakatemia tarjoaa myös erilaisia yhteistyömahdollisuuksia, kuten työharjoittelupaikkoja ja keittämisprojekteja sekä opinnäytetöitä ammattikorkeakoulun tutkinto-opiskelijoille. Lapin urheiluakatemiassa voi esimerkiksi kehittää osaamistaan kansallisen verkoston markkinointi- ja myyntitehtävissä, sisällöntuotannollisissa tehtävissä sekä valmennus- ja asiantuntijatyössä.

Yhteistyötä kaksoisurien edistämiseksi

Lapin ammattikorkeakoulun liikunnanohjaajakoulutuksessa on tehty yhteistyötä Suomen Palloliiton kanssa vuodesta 2018. Palloliiton valmentajilleen tarjoamien koulutusten kautta hankittua osaamista voi sisällyttää osaksi liikunnanohjaajan tutkintoa osaamisen näyttöjen kautta.

Jalkapalloon painottuvaan liikunnanohjaajakoulutukseen mukaan valituille valmentajille on laadittu avoimen opintoina opiskeltava henkilökohtaiset polkuopinnot (60 op). Suoritettuaan polkuopinnot opiskelijat voivat hakeutua tutkinto-opiskelijaksi. Nykyisellä sopimuskaudella Palloliiton kanssa toimintaa fokusoidaan jalkapalloilijoihin. Sopimuskauden aikana kehitetään käytäntöjä tavoitteellisen harjoittelun ja opiskelun yhdistävälle toimintamallille, joka palvelisi myös urheilijoiden tavoitteita ja seuran pelaajahankintaa.

Keväällä 2023 käynnistettiin Levi Snow Sport Academyn aloitteesta yhteistyöpilotti, joka tukee alppihiihdon maajoukkuevalmennettavien kaksoisuraa. Yhteistyön tavoitteena oli edistää urheilijoiden yksilöllisiä joustavia opiskelupolkuja. Lapin AMK tarjosi huippu-urheilijoille maksutta avoimen AMKin polkuopintoja restonomi-, tradenomi- ja liikunnanohjaajaopintoihin.

Maajoukkueurheilijoilla oli mahdollisuus saada henkilökohtaisesti suunniteltu 60 op polkuopintopaketti. Opinnot olivat verkko-opintoja, ja ne oli ajoitettu kahdelle lukuvuodelle normaalin yhden sijaan. Paketin sisältöä ja laajuutta voidaan tarvittaessa muokata lukukauden aikana urheilijan tilanteen mukaan. Maajoukkuevalmennettaville syksyllä 2023 järjestettyyn info-tilaisuuteen osallistui puolenkymmentä valmennettavaa. Heistä yksi tarttui tilaisuuteen ja aloitti opiskelun keväällä 2024.

Maajoukkueurheilijan kaksoisura – Riia Pallari

Blogia varten haastateltiin maajoukkueurheilija Riia Pallaria. Hän kertoi 26.2.2024 tehdyssä haastattelussa kokemuksistaan urheilun ja korkeakouluopiskelun yhdistämisestä.


Kuva 1. Riia Pallari. Kuva: Ski Sport Finland.

Riia Pallari on parikymppinen rovaniemeläinen, joka on aloittanut laskettelun jo 2-vuotiaana. Lisäksi harrastuksiin on kuulunut jalkapallo 15 vuoden ajan, mutta se jäi sivuun muutama kausi sitten. “Laskettelu oli mukavaa kaveriporukassa. Kun pärjäsin kisoissa, alppihiihto vei mukanaan”, kertoo Riia. Hän on nykyisin alppihiihdon maajoukkuevalmennettava.

Riia oli jo aiemmin pohtinut opiskelua ja tutkinut vaihtoehtoja. Useimmiten koulutuksissa edellytettiin läsnäoloa opiskelupaikkakunnalla ja opiskelua tiettyyn tahtiin. “Lapin ammattikorkeakoulun esittely tuli kuin tilauksesta”, toteaa Riia. Liiketalouden joustavat polkuopinnot verkossa kuulostivat juuri sopivalta vaihtoehdolta. Tradenomikoulutus oli luonteva valinta, koska perheessä on yrittäjyyttä ja oma yritys voisi olla yksi uravaihtoehto. Toisaalta finanssiala tai urheiluliiketoimintakin kiinnostavat häntä. Tradenomikoulutuksen Riia kokee monipuoliseksi, koska se antaa mahdollisuudet monenlaisiin tehtäviin eri toimialoille.

Ajatuksia alkaneista tradenomiopinnoista

Riia aloitti liiketalouden verkko-opinnot tammikuussa 2024. Opintojen aloitus oli sujuvaa. Opinnot aloittava Startti korkeakouluopintoihin -opintojakso auttoi ottamaan haltuun työvälineitä, joita ei lukiossa ollut käytetty. Lisäksi henkilökohtaista ohjausta sai riittävästi.

Riia toteaa, että opinnot ovat kuitenkin yllättävän aikaa vieviä, etenkin eri ohjelmistojen haltuun ottaminen. Sen sijaan neljän tunnin verkkoluennot menevät hujauksessa. Luentojen tallentuminen oppimisympäristöön tukee Riian mielestä opiskelua, koska ne voi tarvittaessa kuunnella uudestaan. Opinnot ovat Riiasta tuntuneet mielekkäiltä, ja ne tukevat tulevaisuuden työurasuunnitelmia.

Riia toteaa, että urheilijalle opiskeluaikataulun joustavuus kauden aikana on opintojen suunnittelussa tärkeää. “Arvosanat ja oppiminen kärsisivät, jos täytyisi tehdä normaalia opiskelukuormaa”, pohtii Riia. Huippu-urheilijalla urheilu on etusijalla. Joustavuus opintojen suunnittelussa osoittautui myös merkitykselliseksi yllättävän loukkaantumisen johdosta. Opinto-ohjaustapaamisessa suunniteltiin lisää opintoja toipumisen ajaksi, koska harjoittelu ja kilpaileminen ei ollut mahdollista.

Urheilu ja opiskelu

Kuva 2. Riia Pallari Levin maailmancupissa. Kuva: Teemu Moisio.

Vaikka liiketalouden opinnot ovat Riialla vasta alkuvaiheessa, on hänelle ollut niistä hyötyä. Esimerkiksi sopimusoikeudellisten asioiden opiskelu lisäsi ymmärrystä sponsorisopimuksista. Toki Riia keskittyy tällä hetkellä urheiluun ja isä vastaa sopimuksista - ainakin vielä.

Riia kokee olevansa urheilijana kurinalainen, tavoitteellinen ja kunnianhimoinen. Hän suunnittelee ajankäyttönsä huolella. Hän kuvaa itseään yrittäjähenkiseksi. Tällaiset vahvuudet tukevat opiskelua ja varmasti myös tulevaa työuraa.

Ennen mahdollisen oman yrityksen perustamista tai muuta työuraa tavoitteena on Cortinan olympialaiset vuonna 2026. Olemme hengessä mukana. Toivotamme onnea ja menestystä kaksoisuralle, Riia!

Lähteet

Nikander, A. Kaksoisura korkeakouluissa – kansainvälinen tutkimuskatsaus. Viitattu 15.5.2024. https://olympiakomitea.kuvat.fi/kuvat/Materiaalipankki/Urheiluakatemioille+ja+valmennuskeskuksille/Kaksoisura+korkeakouluissa+kansainv%C3%A4linen+tutkimuskatsaus+2021.pdf

Nikader, A. Valintavaiheen kaksoisura – kansainvälinen tutkimuskatsaus. Viitattu 15.5.2024. https://olympiakomitea.kuvat.fi/kuvat/Materiaalipankki/Urheiluakatemioille+ja+valmennuskeskuksille/Valintavaiheen+kaksoisura+kansainv%C3%A4linen+tutkimuskatsaus+2022.pdf

Lapin urheiluakatemia. 2024. Lapin urheiluakatemia. Viitattu 10.6.2024 https://lapinurheiluakatemia.fi/lapin-urheiluakatemia/.

Olympiakomitea 2022. Huippu-urheilijamyönteisten korkeakoulujen laatumalli julkistettiin – haku auditointiin auki.

Olympiakomitea 7.10.2022. Viitattu 15.5.2024 https://www.olympiakomitea.fi/2022/10/07/huippu-urheilijamyonteisten-korkeakoulujen-laatumalli-julkistettiin-haku-auditointiin-auki/.

Olympiakomitea 2024. Kaksoisura. Viitattu 15.5.2024 https://www.olympiakomitea.fi/huippu-urheilu/kaksoisura/.
Pallari, R. 2024. Maajoukkueurheilijan haastattelu 26.2.2024.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tekoäly-termi herättää meissä mielikuvia mm. ohjelmistoista, jotka vastaavat kysymyksiin tai luovat taidetta. Tekoäly on kuitenkin monipuolinen käsite, joka kattaa älykkäiden koneiden, ohjelmistojen ja järjestelmien kehittämisen. Vaikka tekoäly ei vielä vastaa ihmisen älykkyyttä, se on erittäin tehokas työkalu moninaisiin käyttötarkoituksiin, kunhan käytämme sitä vastuullisesti.

 

Hyödynnä tekoälyä

Tekoälyn tarjoamat hyödyt ovat merkittäviä ja monipuolisia. Tekoäly tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia monenlaisissa sovelluksissa aina tietojen analysoinnista, ennustamisesta ja optimoinnista ihmiskaltaisten tehtävien suorittamiseen. Tämä tehostaa työprosesseja ja mahdollistaa uusien, innovatiivisten ratkaisujen kehittämisen. Tekoälyn voidaankin katsoa mullistavan aiemmin totutut työprosessit, se helpottaa elämäämme ja tehostaa työtämme asiantuntijana. Tässä esimerkkejä:

• erilaisten teksti- ja videoaineistojen tuottaminen, analyysi, editointi ja tiivistäminen,
• media-aineistojen käsittely, kuten kuvien, hahmojen, puheen, animaatioiden sekä videoiden tunnistaminen ja tuottaminen,
• toiminnan- ja tuotannonsuunnittelu,
• ennakointi ja optimointi,
• sovellusten määrittelyn, suunnittelun, toteutuksen ja koodauksen tuki
• uusien ratkaisujen, kuten autonomisten robottien testaus ja opettaminen simuloiden ennen niiden fyysistä toteuttamista,
• datan analyysi ja visualisointi esim. päätöksentekoa varten, sekä
• ongelmanratkaisun tuki ja sparraus.

Käytä tekoälyä vastuullisesti

Asiantuntijatyössä tekoälyn käyttöön liittyy myös haasteita, joista keskeisimpinä ovat luottamukseen, tulosten luotettavuuteen sekä vastuisiin liittyvät kysymykset. Tekoälyjärjestelmien tehokas käyttö edellyttää riittävää luottamusta tiedon oikeellisuuteen. Asiantuntijoiden on ymmärrettävä tekoälyn toimintaa, jotta sen tuloksia osataan tulkita oikein ja tehdä niiden pohjalta päätöksiä.

Haasteita liittyy myös tekoälyn soveltamiseen tilanteissa, joissa ihmisen intuitio ja kokemus ovat ratkaisevassa asemassa. Tasapainon löytäminen tekoälyn ja inhimillisen asiantuntemuksen välillä on keskeistä. Lisäksi on otettava huomioon eettiset ja sosiaaliset näkökohdat, kuten esimerkiksi tekoälyn käyttämien tietojen yksityisyys ja turvallisuus. Tekoälyn käyttö asiantuntijatyössä kannattaa ja sen käyttöön rohkaistaan, mutta sen käyttämisessä on aina käytettävä huolellista harkintaa. Jatkuva yhteistyö ja vuorovaikutus eri sidosryhmien välillä sekä jatkuvan kehityksen seuranta varmistaa tehokkaan ja vastuullisen käytön.

Ymmärrä tekoälyä

Tekoäly ei ymmärrä omia vastauksiaan. Sen vastaukset eivät perustu havaintoihin todellisesta maailmasta eivätkä ne perustu tieteelliseen tutkimukseen, vaikka ne voivatkin käyttää hyödyksi olemassa olevia erilaisia lähdemateriaaleja. Tekoälyn vastaukset perustuvat laskennallisiin malleihin. Generatiivinen tekoäly ennustaa seuraavaa sanaa todennäköisyyden perusteella sille annetun opetusaineiston ja sen saatavilla olevan aineiston pohjalta. Kyetäksemme ymmärtämään ja hyödyntämään tekoälyn tuottamaa informaatiota, meidän tulee ymmärtää myös tekoälyn toimintaa.

Tekoälyn ja koneoppimisen (Machine Learning, ML) toiminta perustuu algoritmeihin, jotka opetetaan esimerkiksi tunnistamaan datasta säännönmukaisuuksia, suhteita ja ilmiöitä sekä suorittamaan tehtäviä ja tekemään ennusteita. Koulutusdata toimii opetusmateriaalina ja sen laatu on kriittinen mallin toiminnan ja luotettavuuden kannalta. Koulutusdatan on oltava monipuolista ja kattavaa, jotta tekoäly oppii toimimaan oikein erilaisissa tilanteissa. Koulutusdatan mahdolliset vinoumat, jotka voivat johtua käytettävissä olevasta kerätystä datasta, voivat aiheuttaa vinoumaa myös tekoälyn toimintaan.

Esimerkiksi Amazonin rekrytointiprosessissa havaittiin, kuinka puutteellinen ja vinoutunut koulutusdata voi johtaa epäoikeudenmukaisiin lopputuloksiin, mikä korostaa jatkuvan valvonnan ja korjaustoimenpiteiden tarvetta:

Amazonin rekrytointiprosessissa Amazonin oma data tietyissä tehtävissään menestyvien henkilöiden profiilista johti siihen, että naiset karsiutuivat hakuprosessissa pois automaattisesti. Miespainotteisen koulutusdatan takia miesten valinta vahvistui prosessin myötä. Koneoppimista hyödyntävää rekrytointiprosessia muutettiin vinouman (bias) löytymisen jälkeen. Kaikki hakemukset käsitellään nykyään myös ihmisen toimesta, vaikka osa sopivista kandidaateista jatkaakin suoraan automaattisesti valintaprosessissa nopeammin.

Ota tekoäly mukaan arkeesi

Tekoälyn kehitys on jatkuvaa, minkä ansiosta se mukautuu ja parantaa jatkuvasti suorituskykyään vastaamaan yhä monimutkaisempia haasteita. Tämän jatkuvan kehityksen myötä tekoäly ei ainoastaan paranna olemassa olevia sovelluksia, vaan luo myös täysin uusia tapoja, joilla voimme hyödyntää teknologiaa arjessamme ja työelämässämme.

Tekoälyn sovellukset, kuten generatiiviset mallit, ovat tehneet tekoälyn käytöstä entistä helpompaa. Käyttäjät voivat kommunikoida tekoälyn kanssa luonnollisen kielen avulla, mikä avaa uusia mahdollisuuksia tekoälyn hyödyntämiseen päivittäisessä toiminnassa. Tämä mahdollistaa myös jatkuvan vuorovaikutuksen ja kehityksen tekoälyn ja käyttäjien välillä.

Generatiivisen tekoälyn sovellukset ovat tuoneet käyttöliittymät kaikkien ulottuville ja käytettäväksi. Käyttöliittymä on rakennettu keskustelun kaltaiseksi, jossa käyttäjä kirjoittaa tekoälylle syötteen tai kehotteen esimerkiksi kysymyksen tai käskyn muodossa (prompt, ‘promptaus’), ja tekoäly vastaa siihen opetusmateriaalinsa pohjalta. Keskustelu jatkuu käyttäjän toimesta kehotteita tarkentaen tai lisäkysymyksiä kysyen.

Tekoäly tarjoaa huomattavia hyötyjä, mutta sen tehokas ja vastuullinen käyttö edellyttää huolellista suunnittelua, jatkuvaa arviointia ja sidosryhmien välistä yhteistyötä. Oikein hyödynnettynä tekoäly voi merkittävästi parantaa sekä yksilöiden että organisaatioiden toimintakykyä, tehden meistä kykenevämpiä kohtaamaan tulevaisuuden haasteita ja hyödyntämään uusia mahdollisuuksia.

Pohdittavaa

Tekoälyn käyttöönotto tuo mukanaan monia kysymyksiä, kuten:

• Millaisia hyödyntämistapoja olet itse kokeillut?
• Millaista dataa käytät työssäsi, ja miten se voisi toimia koulutusdatana?
• Mitä eettisiä näkökohtia tulisi huomioida datan käytössä?
• Miten voit varmistaa, että tekoälysovellusten käyttö on turvallista ja vastuullista?

Seuraavat videot liittyvät Lapin AMKin henkilöstölle suunnattuun tekoälyn käyttöön perehdyttävään koulutussarjaan:

Videoupote 1: Tekoälyn mahdollisuudet asiantuntijatyössä. Avaa Youtubessa:  https://youtu.be/MCfUEB-0upQ?feature=shared

Videoupote 2: Tekoälyn haasteista ja rajoitteista. Avaa Youtubessa: https://youtu.be/Nfk0tq9xRUU?feature=shared

Blogin tekstien jäsentelyssä ja kielenhuollossa on käytetty ChatGPT 4.0 versiota.

Videoiden ja tekstin lähteinä ovat mm.

Digi- ja väestötietovirasto (2023). Vinkkejä tekoälypalveluiden hyödyntämiseen. VAHTI hyvät käytännöt -tukimateriaali. Osoitteessa: Vinkkejä+tekoälypalveluiden+hyödyntämiseen_VAHTI+hyvät+käytännöt+-tukimateriaali_1.0.pdf (dvv.fi)

Kivinen, K., Horowitz, M. A., Cronin, M., Havula, P., Härkönen, T., Pönkä, H., Saariaho, A. & Saarinen, T. (2023). Tekoälyopas: Opas faktantarkistukseen ja kriittiseen ajatteluun. Faktabaari. Osoitteessa: https://faktabaari.fi/assets/Faktabaari_Tekoalyopas_Opas_04012024.pdf

Microsoft (2023). What Can Copilot’s Earliest Users Teach Us About Generative AI at Work?. Osoitteessa: https://www.microsoft.com/en-us/worklab/work-trend-index/copilots-earliest-users-teach-us-about-generative-ai-at-work/

Videoiden ja tekstien laatimisessa ja muotoilussa on käytetty apuna ChatGPT:n versioita 3.5 ja 4.0. Tekstit on luettu hyödyntäen AI-sovellusta TTSMaker. Videoiden visualisointi/kuvat ovat Adobe Stock – lisensoidusta kuvapankista. Visuaalisen ilmeen luomisessa on hyödynnetty myös Canvan Magic Maker ominaisuuksia.

Lapin ammattikorkekoulun tekoälyä koskevat ohjeet rohkaisevat ja kannustavat tekoälyn käyttöön. Tutustu  seuraaviin Lapin AMKin yleisiin ohjeisiin:

Lapin AMK: Tekoälyn hyödyntäminen vastuullisesti
Tekoälyn hyödyntäminen oppimisessa (lapinamk.fi)

Lapin AMK: Tekoäly opinnäytetöissä

Muita linkkejä:

Muiden korkeakoulujen AI:n käyttöön liittyviä ohjeistuksia

Tekoälyn vastuullinen käyttö

Esimerkki generatiivisen AI:n käytön linjauksesta tutkimuskirjoittamisessa (Elsevier)

YLE: Älyä tekoälyä: Tekoäly päättää jo nyt paljon asioita puolestasi, siksi siitä on hyvä ymmärtää nämä asiat | Yle Oppiminen | Yle

Haaga-Helian AIDriver-hankkeen materiaalit: Tekoäly oppimisessa ja opetuksessa (cloud.microsoft)

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Keväällä 2020 koronaepidemian vaikutukset opetuksen käytäntöihin tulivat nopeasti eteen opetussektorilla ja verkko-opetuksen osaamisesta riippumatta oppilaitokset joutuivat siirtymään siihen kokonaan. Lapin ammattikorkeakoulussa etäopetus on ollut käytössä jo pitkään ja menetelmiä on hiottu osaamista ja kokemusta hankkimalla etenkin monimuoto- ja YAMK-koulutuksissa.

Sambian yliopistot joutuivat vastaamaan verkko-opetuksen osaamistarpeisiin ripeästi Covid-pandemian alkaessa vuonna 2020. Haasteita oli alussa runsaasti verkko-ohjelmistojen ja internetyhteyksien puutteiden vuoksi, minkä vuoksi laajamittaiseen etäopetukseen siirtymisessä oli vaikeuksia.

Puutteelliset etäopetustaidot ja nopea siirtyminen tavanomaisesta luento-opetuksesta verkkoon sai aikaan passiivisia luentoja, joissa opiskelijoiden vuorovaikutus ja motivaatio oli vähäistä. Henkilökunnan ja opiskelijoiden valmius verkko-opetukseen ja -oppimiseen ei ollut riittävällä tasolla.

Myöhemmin osa opiskelijoista on palannut kampuksille perinteisen opetuksen pariin, mutta jotkut kurssit toteutetaan edelleen puhtaasti internet-verkossa. Opetuksen laadun varmistamiseksi yliopistoissa on alettu kehittämään opetuksen suunnittelua huomioiden verkko-opetuksen ja -oppimisen pedagogisia näkökulmia.

Hankkeen kehittämistavoitteet, osallistujat ja toteutus

Taking the eLeap – Toolbox for interactive and motivating online courses -hankkeella vastataan edellä kerrottuihin haasteisiin kehittämällä Sambian yliopisto-opettajien pedagogisia taitoja verkkokurssien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Koulutus sisältää työpajoja, joissa esitellään verkko-oppimisen pedagogisia perusteita, menetelmiä ja ohjelmistotyökaluja, sekä käytännönläheisten kurssien suunnittelua, toteutusta ja arviointia.

Hankkeen ulkomaisia partnereita ovat Copperbelt University (CBU) ja Mulungushi University (MU) Sambiassa. Suomesta mukana ovat Lapin ja Karelian ammattikorkeakoulut, joista jälkimmäisellä on hankkeen koordinointivastuu.

Sambiassa järjestettiin kaksi identtistä työpajaa eri yliopistoissa, joissa osallistujat pääsivät tutustumaan edellä mainittuihin kurssisuunnittelun sisältöihin sekä aloittivat harjoitustyönä verkkokurssin laatimisen opitun pohjalta. Työpajojen toteutukseen osallistui opettaja sekä Lapin että Karelian ammattikorkeakoulusta sekä eOppimispalvelujen asiantuntija etäyhteydellä (Kuva 1).

Kuva 1. Copperbeltin yliopiston opetusryhmä koolla yhteiskuvassa.

CBU:n opettajakunnan kokouksessa osallistuimme uusien koulutusohjelmien opetussuunnitelmien arviointiin. Näitä olivat BSc Renewable Energy, BSc Sustainable Materials, MSc Environmental Reconstruction and Modelling sekä MSc Sustainable Materials and Energy. Energia-asiat ovat siis sielläkin ajankohtaisia tällä hetkellä ja suunnitelmista käytiin aktiivista keskustelua ja vertailuja omiin opetussuunnitelmiimme niin rakenteen kuin sisällönkin osalta. Opetussuunnitelmat olivat sisällöltään ajankohtaisia ja niissä oli selkeästi otettu huomioon tämän hetken globaalit osaamistarpeet luonnonvarojen kestävän käytön ja uusiutuvan energian kehittämisen sektoreilla.

Kiertotaloutta olisi mielestäni voitu sisällyttää opintomoduleihin enemmän, mikä kehittämistarve ilmeni vahvasti myös omien havaintojen pohjalta alueella liikuttaessa. Vastaavasti myös luonnon kestävän käytön suhteen oli selkeitä kehittämistarpeita, jotka nousivat esiin keskusteluissa Lusakan Suomen suurlähetystön vierailun yhteydessä.

Kuva 2. CBU:n biotalouden koulutuksen dekaani Charles Mugabwe esittelemässä uutta opetussuunnitelmaluonnosta.

Työpajatyöskentelyyn osallistui kaikkiaan noin 40 yliopiston opettajaa kahdessa yliopistossa samanaikaisesti. Tuutorit Lapin ja Karelian ammattikorkeakouluista fasilitoivat työpajoja ja etäyhteydet Rovaniemelle saatiin toimimaan kohtuullisen hyvin. Ongelmia syntyi lähinnä etäyhteyden saatavuudesta varattuun työtilaan. Osallistujat olivat kiinnostuneita oppimaan uusia tapoja toteuttaa opiskelijalähtöistä etäopetusta ja kurssisuunnittelu eteni suunnitelmien mukaan. Työpajan lopuksi näimme aikaansaannoksia, joista käytiin yhteistä keskustelua.

Oppimisympäristöt ja kehittämistarpeet

Sambian yliopistojen oppimisympäristöt ovat yllättävän monipuolisia, joskin infran osalta kehittämisen tarvetta ilmeni sekä rakenteiden että työvälineiden osalta (Kuva 3).

Kuva 3. Vierailulla CBU:n puumateriaalilaboratoriossa.

Suurimpana haasteena tuntui olevan investointipääoman puute, mutta toisaalta opiskelijoiden ja opettajien työmotivaatio ehkä korvasi puutteita jossakin määrin. Oppimisympäristöissä tehtiin laboratorioharjoituksia ja kasvihuoneissa kasvatettiin ja testattiin paikallisia hedelmiä, erilaisia puulajeja sekä meille tuttuja huonekasveja (Kuvat 4 ja 5).

Joillakin vanhimmista opettajista oli muistoja suomalaisista metsäalan asiantuntijoista, jotka olivat olleet alueella organisoimassa metsätaloutta ja siihen liittyvää opetustoimintaa vuosikymmeniä sitten.

Kuvat 4 ja 5. Näkymiä CBU:n kasvitieteen laboratoriosta.

Kommunikointi oli kaikkialla helppoa, koska englanti on virallinen opetuskieli. Vierailijoille opiskelijoista heijastui kohteliaisuus ja positiivinen asenne. Opettajien keski-ikä lienee selvästi alempi kuin Suomessa. Tyypillisesti he olivat hankkineet koulutuksensa kandivaiheeseen Sambiassa ja sen jälkeen maisterivaiheen Euroopassa, tavallisesti Iso-Britanniassa. Jatkotutkinto oli yleensä suoritettu joko eurooppalaiseen tai Etelä-Afrikan yliopistoon.

Käynti Sambiassa antoi konkreettisen kuvan maan olosuhteista eri näkökulmista. Välillä majoitusolosuhteet olivat eksoottisia, kun tutustuimme maastossa paikalliseen riistatilaan (Kuvat 6 ja 7). Sambiassa on kehitetty luontomatkailua perustuen alueen luonnonpuistoihin ja esim. riistatiloihin, joissa suuri osa kävijöistä harrastaa eläimistön ja luonnon tarkkailua sekä vaelluksia.

Kuvat 6 ja 7. Nsoben riistatilan eläimistöä ja majoitusteltta.

Luontokohteiden saavuttamisessa on haasteensa tiestön kunnon ja käytön vuoksi. Pitkät rekkajonot ruuhkauttavat parempitasoisia teitä, jotka ovat pahasti ruuhkautuneet. Raskaat tavarakuljetukset hoidetaan pääosin rekkakalustolla, koska junaliikenne on kehittymätöntä ja hidasta.

Logistiikan ja infran kehittämisen lisäksi kestävän kehityksen haasteet näkyvät sosiaalisen hyvinvoinnin suurina eroina maaseudun ja kaupunkialueiden välillä. Sen seurauksena kaupunkeihin muuttaa paljon kouluttamatonta väkeä, jonka työllistymisessä on vaikeuksia. Tämä johtaa slummiutumiseen ja eriarvoisuuden lisääntymiseen kaupungin eri alueiden välillä, joka oli välillä silmiinpistävää.

Monet tapaamiset Sambian matkan aikana synnyttivät uusia kontakteja, joita voi hyödyntää uusien kehittämishankkeiden suunnittelussa. Näitä ajatuksia syntyikin matkan aikana ja niistä tullaan jalostamaan uusia hankehakuja tulevaisuudessa. Paljon riippuu kuitenkin siitä, miten hankerahoitusta suunnataan jatkossa Afrikkaan.

Koulutus Rovaniemellä sekä jatkotoimenpiteet

Etäopetuksen osaamisen kehittäminen jatkui huhtikuussa 2024, jolloin 12 sambialaista korkeakouluopettajaa osallistui viikon mittaiseen koulutukseen Lapin ammattikorkeakoulussa (Kuva 8). Opettajille esiteltiin erilaisia etäopetuksen menetelmiä ja parhaita käytänteitä oman talon asiantuntijoiden avulla.

Osaamista mitattiin koulutusjakson päätteeksi jokaisen opiskelijan esittelemän opintojakson arvioinnilla ja kommentoinnilla. Käänteinen opetus osoittautui suosituimmaksi toteutusmenetelmäksi, vaikka MOOC-menetelmääkin sovellettiin.

Keskeinen havainto oli ymmärrys siitä, että opiskelijoille tulee antaa erityyppisiä, aiheeseen soveltuvia tehtäviä pelkän luennoinnin sijasta. Luentojakaan ei lopeteta, mutta niiden kesto rajattiin lyhyemmäksi aiempaan käytäntöön verrattuna. Keskeisenä periaatteena ymmärrettiin, että opiskelijalle tulee antaa enemmän vastuuta oppimisestaan ja olemassa olevia sähköisiä työkaluja kannattaa hyödyntää tehokkaammin unohtamatta kuitenkaan opetuksen käytännön rajoitteita Sambian olosuhteissa. Suunniteltuja toteutuksia tullaan pilotoimaan Sambiassa ensi syksystä alkaen.

Oman verkkokurssin työstämisen lisäksi työpajassa hahmoteltiin kaikille 4 partnerikorkeakoululle yhteinen englanninkielinen verkkokurssi, jonka suunnittelu jatkuu todennäköisesti vuoden 2025 alussa. Tavoite on, että työpajaan osallistuva voi myös toimia verkko-oppimisen mentorina omassa yliopistossaan projektin jälkeen.

Sambialaisille kollegoille esiteltiin Lapin ammattikorkeakoulun oppimisympäristöjä Rovaniemen ja Kemin kampuksilla, sekä alueen yritystoimintaa ja kulttuuria. Vieraat pääsivät tutustumaan mm. uusiutuvan energian ja painumattoman hirren tuotantoon, koneelliseen puunkorjuuseen sekä valtion maiden kestävän käytön hallintaan ja luonnonvarojen tutkimustoimintaan Suomessa. Vierailu päättyi ”pakolliseen” käyntiin Joulupukin pajalla.

Nykyinen hankekonsortio jätti uuden TFK-hankehakemuksen rahoittajalle huhtikuun lopussa 2024. Jatkohankkeen tavoitteena on jatkaa opettajien pedagogista koulutusta sekä toteuttaa sambialaisten yliopisto-opiskelijoiden ja konsortion suomalaisten ammattikorkeakoulujen yhteinen intensiivikurssi Suomessa.

Kuva 8. Etäopetuksen pedagogisen kehittämisen koulutusryhmä koolla Lapin ammattikorkeakoulussa.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Miten opiskelijalle saa innostavan ja miellyttävän käsityksen opinnäytetyön tekemisestä? Opinnäytetyön tekemiseen löytyy runsaasti ohjeistuksia, oppaita ja kirjallisuutta. Kaikkia opiskelijoita ohjeistukset eivät saavuta ja se tekee opinnäytetyöstä haasteellisen. Opinnäytetyö on opiskelijan taidonnäyte osaamisesta. Opiskelijalla on opinnäytetyöprosessissa oikeus saada ohjausta.

Tornion liiketalouden tradenomiopiskelija Viivi Rahko teki opinnäytetyönä opinnäytetyöoppaan. Opinnäytetyössä selvitettiin opiskelijoiden näkemys hyvästä opinnäytetyöoppaasta.

Opiskelijoiden näkemykset opinnäytetyöprosessista

Koulutuksissa kerätään palautetta opinnäyteprosessista. Tutkimuksessa on hyödynnetty Tornion liiketalouden opiskelijoiden opinnäytetyöprosessista saatua palautetta 77 opiskelijalta, jotka valmistuivat vuonna 2022 -2023.
Valmistuvilla opiskelijoilla oli mahdollisuus tehdä opinnäyteprosessista audiovisuaalinen esitys. Opiskelijat reflektoivat esityksessä opinnäytetyöprosessia. Opinnäytetyöprosessia oli mahdollisuus reflektoida myös kypsyysnäytteessä.

Tutkimuksessa audiovisuaalisia esityksiä oli käytettävissä 11 sekä kahdeksan kypsyysnäytettä. Lisäksi tutkimukseen haastateltiin neljää Tornion liiketalouden opiskelijaa, jotka olivat opinnäytetyöprosessissa loppuvaiheessa.

Mitä opinnäytetyö tarkoittaa opiskelijalle

Opinnäytetyössä opiskelija osoittaa sen, mitä hän on opintojensa aikana oppinut ja oivaltanut. Opinnäytetyö on opiskelijan näyte opintojen matkan varrella opituista asioista. Opinnäytetyön tekemisestä on hyötyä opiskelijan oman asiantuntijuuden kehittymisessä. Opinnäytetyö valmentaa opiskelijaa työelämän haasteisiin ja kehittää opiskelijan valmiuksia toimia työelämässä. (Hakala 2022, ”Miksi opinnäyte?”.)

Opinnäytetyö on opiskelijan itsenäinen työ. Opiskeltujen tietojen ja taitojen tulisi näkyä opinnäytetyön tekemisessä. Opiskelija ei osaa välttämättä hyödyntää opittuja asioita opinnäytetyön tekemisessä. Tällöin esille nousee ohjauksen tarpeellisuus.

Opinnäytetyöprosessi opiskelijoiden näkökulmasta

Liiketalouden koulutuksessa Torniossa opinnäytetyön tekeminen alkaa Tutkin ja kehitän -opintojaksolla (5 op). Opintojaksolla opiskellaan tutkimusmenetelmiä ja opinnäytetyölle tehdään alustava tutkimussuunnitelma.

Rahkon (2024, 22) tekemässä opinnäyteprosessiin liittyvässä tutkimuksessa tuli esille, että opiskelijat kokivat opintojakson laajaksi ja aikaa vieväksi. Osa opiskelijoista oli sitä mieltä, että kurssi oli hyödyllinen etenkin niille, joilla oli selvillä opinnäytetyön aihe. Vaikeuksia puolestaan saattoi olla opiskelijoilla, joilla oli haasteita sopivan aiheen löytymisessä.

”Tutkin- ja kehitän -opintojakso oli aika työläs ottaen huomioon, että se on vain viiden opintopisteen laajuinen, jos vertaa muihin tutkinnon aikana olleisiin opintojaksoihin.”

Rahkon (2024, 22) tutkimuksessa valmistuvat opiskelijat olivat sitä mieltä, että opinnäytetyöprosessiin olisi kannattanut perehtyä etukäteen, jolloin he olisivat olleet valmistautuneempia tekemään opinnäytetyötä. Etenkin Tutkin ja kehitän -opintojaksoon olisi opiskelijoiden mielestä kannattanut panostaa enemmän, sillä sieltä sai hyvän pohjan opinnäytetyöprosessiin ja tutkimussuunnitelman tekoon.

Rahkon (2024, 22) tutkimukseen kerätyistä opiskelijoiden tekemistä kypsyysnäytteistä korostui opinnäytetyön suunnitteluvaihe ja sen tärkeys. Eräs opiskelija oli sitä mieltä, että suunnittelu oli jopa opinnäytetyöprosessin aikaa vievin osuus. Suunnitteluun panostaminen oli kannattanut, etenkin siinä vaiheessa, kun alkoi konkreettinen opinnäytetyön tekeminen.

Opiskelijat totesivat Rahkon (2024, 29) tutkimuksessa opinnäytetyön toteuttamisvaiheesta seuraavaa.

- Opinnäytetyön toteuttamisvaiheessa teoriatietoa oli löydetty helposti. Joidenkin näkemysten mukaan tietoa oli tarjolla liikaakin. Joillekin opiskelijoille saatavilla olevan informaation määrä oli vaikuttanut siihen, että oikean tiedon löytäminen oli ollut haastavaa.

- Zoomin ohjaustunnit olivat olleet positiivisia kokemuksia ja ohjaajat olivat olleet aidosti kiinnostuneita opiskelijoiden töistä.

- Opiskelijat saivat myös tietoa opinnäytetyön ohjaajilta opinnäytetyöprosessin etenemisestä ja sen seuraavista vaiheista. Varmian (2023) mukaan korkeakoululta saatu ohjaus ja tuki prosessin aikana lisää opiskelijoiden tyytyväisyyttä opinnäytetyöprosessissa.

Rahkon (2024, 22) tutkimukseen kerätyistä kypsyysnäytteistä nousi esille, että osa opinnäytetyöprosessin aloittaneista opiskelijoista oli yllättynyt opinnäytetyön vaatimasta työmäärästä ja prosessin luonteesta. Prosessi pitää sisällään aikataulut ja eri työvaiheet suunnittelusta opinnäytetyön julkaisemiseen.

Hallinnan tunteella on opiskelijoiden opiskelutyytyväisyyden kannalta positiivinen vaikutus (Tuomi & Äimälä 2011, 196). Rahkon (2024, 27,36) tutkimuksen mukaan osalle opiskelijoista opinnäytetyöprosessin kokonaisvaltainen hahmottaminen ja hallitseminen oli osoittautunut haasteelliseksi, mutta pääsääntöisesti opiskelijat olivat tyytyväisiä opinnäytetyöprosessiin.

”Opinnäytetyön ja prosessin ymmärtäminen ja kokonaisuuden hahmottaminen muodostuivat haasteiksi, mutta näiden ratkomiseen olen saanut henkilökohtaista ohjausta.”

”Johdannon tekeminen yllätti, koska sitä ei ole harjoiteltu opintojen aikana kunnolla tai ainakaan siitä ei ole saatu erikseen palautetta. Tämän vuoksi johdannon tekeminen osoittautui työssä yllättävän haasteelliseksi.”

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että opiskelijoiden kanssa tulisi keskustella opinnäytetyöprosessista viimeistään toisen vuoden opintojen aikana. Tällöin opiskelijoilla olisi mahdollisuus etsiä aihetta opinnäytetyöhön. Informaatiota olisi hyvä jäsennellä ohjaussivustoille, jotta opiskelija löytäisi tarvittavan tiedon helpommin.

Opinnäytetyöprosessin hyödyt ja haasteet

Rahkon (2024, 28) tutkimuksessa opinnäytetyöprosessista opiskelijat totesivat, että eniten heille oli ollut hyötyä ohjaustunneista. Opiskelijat kokivat tunnit hyödylliseksi, jos he olivat uskaltaneet jakaa oman työnsä koko ryhmän nähtäville.

Opiskelijoiden mielestä opinnäytetyön ohjaajista oli ollut iso apu opinnäytetöiden edistymisen kannalta. Ohjaajilta saatu palaute oli auttanut edistämään opinnäytetyön valmistumista. Opiskelijan saama palaute voi parhaimmillaan motivoida ja antaa työhön uusia näkökulmia, mutta myös tuoda esiin mahdollisia kehityskohtia ja näin ollen edesauttaa työn valmistumista (”Kostamo ym. 2022, luku 5.2”).

”Suurin hyöty opinnäytetyöprosessissa on ollut omasta työstä saaduista kommen-teista. Ohjaustunneilla olisi hyvä käsitellä erilaisia aihe kokonaisuuksia, jolloin ehkä opiskelija hoksaisi itse kysyä neuvoa.”

” Opinnäytetyöni ohjaajasta on ollut eniten hyötyä. Hän on tsempannut, auttanut ja ymmärtänyt minua.”

Rahkon (2024, 29) tutkimuksessa nousi esille, että osalla opiskelijoista aikatauluun liittyvät haasteet olivat lykänneet opinnäytetyön valmistumista. Aikatauluun liittyviä haasteita esiintyi opiskelijoilla, jotka kävivät töissä. Toisilla opiskelijoilla aikatauluhaasteet olivat aiheuttaneet tarpeetonta stressiä. Pidemmät tauot opinnäytetyöstä hidastivat työtahtia. Opiskelijan täytyi käyttää aikaa aina uudestaan tavallista enemmän opinnäytetyöhön perehtymiseen.

”Yllätyin myös siitä, kuinka paljon tähän sitten loppupelissä meni aikaa, että kyllä tämä oli aika isotöinen prosessi, mitä aluksi ajatteli. Ihan alkuun yllätti myös se, että mulla täytyy olla jo jotain tietoa ennen kuin tulen sinne Tutkin- ja kehitän opintojaksolle”

Rahkon (2024, 23) tutkimukseen liittyvällä opinnäytetyöprosessia käsittelevällä videolla opiskelija kertoi, että hänen kohdallaan konkreettisen aikataulun laatiminen ja koulun laatimassa aikataulussa pysyminen edesauttoivat hänen pysymistään aikataulussa. Opiskelijan mukaan opinnäytetyön mielekäs aihe auttoi aikataulussa pysymisessä.

Suurin osa Rahkon (2024, 28) tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista oli sitä mieltä, että itse opinnäytetyöprosessi, ohjaavien opettajien järjestämät ohjaustunnit sekä ohjeistukset olivat olleet riittäviä. Opiskelija kertoi mm. opinnäytetyöprosessia koskevalla videollaan kokeneensa opinnäytetyön ohjaajalta saadun palautteen hyödylliseksi. Saatu palaute oli auttanut opinnäytetyön muokkaamisessa ja kohti tavoiteltavaa arvosanaa. Opiskelijan mukaan omalle tekstille sokeutuu, jonka vuoksi ohjaajalta saatu palaute oli ollut prosessin etenemisen kannalta tärkeässä asemassa.

”Oman opinnäytetyöprosessin kannalta ohjaustunneista ja opinnäytetyön ohjaajien kanssa käydystä viestinnästä on ollut eniten hyötyä. Hirveästi hyötyä on ollut myös siitä, jos ohjaustunneilla on saanut oman työn muiden tarkasteltavaksi.”

Opinnäytetyöopas

Opiskelijoiden mukaan positiivisuus, kannustus ja visuaalisuus ovat elementtejä, jotka tekisivät opinnäytetyöoppaasta mielenkiintoisen ja lisäisivät osaltaan opiskelutyytyväisyyttä, jota pidetään yhtenä opiskeluhyvinvoinnin tekijänä (ks. Tuomi & Äimälä 2011, 196).

Opiskelijoiden mukaan olisi hyvä, jos opinnäytetyöprosessin liittyvät asiat tuotaisiin esille yksinkertaisesti ja johdonmukaisesti, jolloin oppaaseen olisi helppo tarttua tarvittaessa. Kuvat voisivat tehdä oppaasta visuaalisesti miellyttävän. Vähempi tekstin määrä ja johdonmukainen jäsentely tekisi oppaasta mielenkiintoisen ja helposti lähestyttävän. Lyhyt ja ytimekäs opas voisi ohjata opiskelijan sivuille, missä asiasta on enemmän tietoa. Lisäksi oppaan tulisi olla yksinkertainen, tsemppaava ja positiivinen.

Koulutuksen kerätyn palautteen, audiovisuaalisten esityksien, kypsyysnäytteiden sekä haastattelujen perusteella opinnäytetyönohjeistuksen keskiöön nousivat yksinkertaisuus, järjestelmällisyys, visuaalisuus ja positiivisuus sekä kannustava asenne opinnäytetyöprosessia kohtaan.

”Kuvat ja videot voisivat tehdä oppaasta visuaalisesti miellyttävän. Myös vähempi tekstin määrä voisi houkutella oppaan ääreen.”

”Johdonmukainen jäsentely oppaassa tekisi siitä mielenkiintoisen ja helposti lähestyttävän.”

”Oppaan tulisi olla lyhyt ja ytimekäs ja ohjata opiskelija sivulle missä asiasta on enemmän tietoa. Opinnäytetyöoppaassa voi jättää turhan pelottelun pois.”

”Oppaan tulisi olla visuaalisesti miellyttävä, yksinkertainen, tsemppaava ja positiivinen.”

Opinnäytetyöopasta laadittaessa kiinnitettiin huomiota edellä mainittuihin asioihin. Sisällysluetteloksi muodostui; 1. Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoite
2. Opinnäytetyön eri muodot
3. Ennen opinnäytetyön aloittamista
4. Opinnäytetyön suunnitteluvaihe
5. Opinnäytetyön toteutusvaihe
6. Opinnäytetyön viimeistely
7. Vinkit jaksamiseen
8. Opinnäytetyöprosessin henkilöt.

Linkki opinnäytetyöoppaaseen https://sway.cloud.microsoft/mIIX72ZA3qqL3csY

Johtopäätökset

Liiketalouden opiskelijat Torniossa olivat tyytyväisiä opinnäytetyön ohjaukseen sekä ohjausprosessiin.

Opiskelijoiden palautteesta oli hienoa huomata, että ohjaustunteja pidettiin opinnäytetyötä edistävinä. Opiskelijat kokivat, että opinnäytetyön ohjaajat olivat aidosti kiinnostuneita opiskelijoiden opinnäytetöistä. Tämä myös tuo esille sen, miten tärkeää opiskelijoille ohjaus on motivoivana tekijänä. Opinnäytetyöhön tehty aikataulutus on yksityiskohtainen ja ohjaa opiskelijan tekemistä. Opiskelijat pitivät aikataulutusta opinnäytetyötä edistävänä asiana.

Opinnäyteprosessissa kehitettävinä asioina nousi esille, että työmäärä olisi hyvä tuoda esille jo opinnäytetyönprosessin esittelyvaiheessa. Opiskelija valitsee aiheen, joka kiinnostaa ja hän varaa aikaa opinnäytetyön tekemiseen.

Opinnäytetyöoppaalta opiskelijat toivoivat järjestelmällisyyttä, yksinkertaisuutta sekä kannustavaa otetta. Opiskelijoiden mielestä järjestelmällisyys ja yksinkertaisuus edesauttavat opinnäytetyöprosessin kokonaiskuvan hahmottamisessa. Oppaassa kannustava ja positiivinen ote saa prosessin tuntumaan luonnolliselta osalta opintoja, eikä pelottavalta tai stressin aiheelta.

Kannustava ote näkyy oppaassa kannustuslauseiden ja vinkkien muodossa. Lisäksi kuvat ja värit miellettiin tutkimuksessa opiskelijoiden mielestä mielenkiintoisiksi elementeiksi. Tärkeät asiat korostettiin oppaassa väreillä. Lisätietoa sisältävien linkkien luoma helppous lisää opiskelijoiden mielenkiintoa prosessia ja opasta kohtaan. Oppaassa olevat linkit helpottavat, että opas pysyy yksinkertaisena ja helppolukuisena. Mikäli opiskelija kaipaa lisätietoa aiheesta, hän pääsee helposti tiedon äärelle suoraan linkistä.

Opiskelijoilta on saatu positiivista palautetta opinnäytetyöoppaasta. Oppaan selkeys, jäsennellyt työvaiheet, lisätietoa sisältävät linkit, väreillä korostaminen sekä helppo navigointi ovat saaneet kiitosta. Opiskelijat ovat kokeneet opinnäytetyöoppaan hyödylliseksi.

LÄHTEET

Hakala, J. 2022. Hyvä, parempi, valmis: opinnäyteopas ammattikorkeakouluille. Helsinki: Gaudeamus.

Kostamo, P., Airaksinen, T. & Vilkka, H. 2022. Kirjoita itsesi asiantuntijaksi: opas toiminnalliseen opinnäytetyöhön. Helsinki: Art House

Rahko, V. 2024. Opinnäytetyöopas opiskelijoille – Mielenkiintoa herättävän opinnäytetyöoppaan tuottaminen Lapin AMKin Tornion liiketalouden opiskelijoille. Opinnäytetyö, Lapin ammattikorkeakoulu. Viitattu 10.06.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052013289.

Tuomi, J. & Äimälä, A-M. 2011. Opiskeluhyvinvoinnin jäljillä – työtyytyväisyysteorioiden anti opiskeluhyvinvointitutkimukseen. Tampere: Tampere University Press. Viitattu 22.5.2024 https://urn.fi/urn:nbn:uta-3-949

Varmia, E. 2023. Opiskelijatyytyväisyyteen vaikuttavat tekijät ammattikorkeakoulujen opiskelijapalautekyselyn näkökulmasta. Tilastoneuvos Vipunen 20.7.2023. Viitattu 22.5.2023 https://tilastoneuvos.vipunen.fi/2023/07/20/opiskelijatyytyvaisyyteen-vaikuttavattekijat-ammattikorkeakoulujen-opiskelijapalautekyselyn-nakokulmasta/.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lastensuojelun sijaishuolto – kodissa tai laitoksessa

Suomessa on tällä hetkellä THL:n tilastojen mukaan kodin ulkopuolelle on sijoitettuja lapsia yhteensä 17 299 (Lastensuojelu 2023, 3).

Lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle perhe- tai laitoshoitoon, jos hänen hyvinvoinnistaan ei voida kotona riittävästi vastata. Sijoitus kodin ulkopuolelle on merkittävä lapsen ja perheen yksityisyyteen kohdistuva toimenpide, joka tehdään aina lastensuojelulakiin perustuen. Lähtökohtaoletuksena on, että sijaishuollossa pystytään tarjoamaan jotakin enemmän ja/tai paremmin kuin muissa olosuhteissa on mahdollista. (Hoikkala & Lavikainen 2015, 6.)

Suomen lainsäädännön mukaan sijaishuolto on aina väliaikaista ja pysyvä kodin ulkopuolelle sijoittaminen ei lähtökohtaisesti ole mahdollista. Sijaishuoltopaikkaa valittaessa lapselle on etsittävä juuri hänen tarpeisiinsa parhaiten vastaava sijaishuoltopaikka. Sijaishuoltopaikan valinta vaatii erityistä osaamista lapsen yksilöllisten tarpeiden arvioinnissa.

Lastensuojelulain mukaan lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle yksityiseen kotiin, perhehoitoon, on lähtökohtaisesti ensisijainen ratkaisu. Aina sijaishuoltoa ei kuitenkaan voida järjestää lapsen edun mukaisesti perhehoidossa. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tällöin arvioitava lapsen sijoittamista lastensuojelulaitokseen, koulukotiin tai jopa lastensuojelulain rajoitustoimenpiteenä toteutettavaan erityisen huolenpidon yksikköön.

Koulukodit toimivat viimesijaisena sijaishuoltopaikkana niille lapsille ja nuorille, joita ei voida tarkoituksenmukaisesti kasvattaa ja hoitaa muussa lastensuojeluyksikössä (Laki terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä 2010/1397).

Yksityiset palveluntuottajat vaativan sijaishuollon erityisosaajina

Sijaishuoltopalveluiden järjestämisvastuu on julkisella sektorilla, mutta se tuottaa palveluista enää vain pienen osan. Palveluiden tuottaminen on tällä hetkellä pitkälti yksityisten toimijoiden (järjestöt ja yrityspohjaiset toimijat) vastuulla. Sosiaalihuollon porrasteisuus selvityksen mukaan yksityisen palveluntuotannon osuus lastensuojelun laitos- ja perhehoidossa on peräti 71 prosenttia. Vastaava luku esimerkiksi ikääntyneiden laitoshoidossa on 10 prosenttia. Lastensuojelun vaativa erityisosaaminen on näin ollen keskittynyt vahvasti yksityisille palveluntuottajille. Meillä on joitakin hyvinvointialueita, joilla erityisosaaminen vaativissa lastensuojelun sijaishuollon palveluissa on lähes kokonaan ulkoistettu yksityisille toimijoille. (Heikkilä & Marjamäki 2024, 58-59.)

Kuva. Sijaishuoltoyksikön eteinen (Tavaton media)

Uudenlaista porrasteisuus-ajattelua sosiaalihuoltoon

Orpon hallitusohjelman tavoitteisiin liittyen Suomessa julkaistiin alkuvuonna selvitys sosiaalihuollon porrasteisuudesta (Heikkilä & Marjamäki 2024). Palveluiden porrasteisuus kuten porrasteisuus-käsitekin on sosiaalihuollon kentällä uusi asia. Terveydenhuollossa esimerkiksi jako perus- ja erityissairaanhoitoon on ollut olemassa jo pitkään.

Porrasteisuus-käsitteen vieraus ja monimerkityksellisyys aiheuttikin Sosiaalihuollon porrasteisuus- selvityksen tekijöiden mukaan alussa monia haasteita ja se käsitteenä koettiin jopa osin vastenmielisenä sosiaalihuollon kentässä (Heikkilä & Marjamäki 2024, 14). Porrasteisuus liitettiin terveydenhuollon jäykkään ja hierarkkiseen porrastukseen ja huolta herätti muun muassa asiakkaiden siirtäminen portailta toiselle (emt., 20).

Selvityksen tekijät korostavat, että porrasteisuutta on syytä tarkastella ennen kaikkea ammattilaisten osaamiseen liittyvänä rakenteena, ei hierarkkisena palvelupolkuna, jossa asiakkaat liikkuvat portailta toiselle. Selvityksessä esitetäänkin porrasteisuus-käsitteen käyttöönottoa sosiaalihuollossa juuri osaamispohjaisen porrastuksen tarkastelun näkökulmasta. Samalla selvityksessä todetaan, että tähän liittyvää tutkimusta ja muuta tietopohjaa on sosiaalihuollossa liian vähän. (Heikkilä & Marjamäki 2024, 75.)

Erilaiset koulutusvaateet eritasoisissa sijaishuoltopalveluissa

Sijaishuoltopalveluiden osaamisen eroihin vaikuttavat osaltaan lainsäädännön luomat erilaiset koulutuksen ja koulutustason ehdot. Perheisiin (perhehoitoon) sijoitetun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaava henkilö voi toimia tehtävässään joko koulutuksensa, kokemuksensa tai henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella.

Perhehoitajalta ei varsinaisesti siis edellytetä ammatillista koulutusta, mutta kaikki saavat ennakkovalmennuksen perhehoitajan tehtävään. Mikäli toimii ammatillisena perhehoitajana (luvan varaista toimintaa), vaaditaan lain mukaan vähintään yhdeltä lasten hoitoon osallistuvalta soveltuva koulutus. (Perhehoitolaki 2015/263.)

Lastensuojelulaitoksessa toimivien ammattilaisten osalta koulutusvaateet ovat vahvemmat ja tarkemmat. Lain mukaan lastensuojelulaitoksissa on oltava lasten ja nuorten tarvitsemaan hoitoon ja kasvatukseen nähden riittävä määrä ammattihenkilölaissa tarkoitettuja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä, esim. sosionomi, kuntoutuksen ohjaaja, lähihoitaja jne. (Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 2015/817).

Viimesijaisena palveluna toimivien valtion koulukotien ohjaajien osalta koulutuksellisena osaamisen ehtona on soveltuva korkeakoulututkinto (Laki terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä 2010/1397).

Myös hyvinvointialueiden (aiemmin kuntien) kilpailutuksissa on saatettu asettaa ehtoja sijaishuollossa toimivien ammattilaisten riittävän ja sopivan koulutuksen osalta. Osin tähän voinee olla vaikuttamassa myös se, että meillä Suomessa ei tällä hetkellä ole mitään yhteistä sijaishuollon kysymyksiin liittyvää peruskoulutusta. On myös tunnistettu, että sosiaalihuollon tutkimus, kehittämis- ja koulutustoiminta ei tuota systemaattisesti sellaista erityisosaamista, joka palvelisi vaativinta asiakastyötä (Heikkilä & Marjamäki 2024).

Joissakin kilpailutuksissa on lähdetty siitä, että sosionomitutkinto on sellainen tutkinto, joka antaa hyviä valmiuksia sijaishuollon ammatilliseen työhön.

Porrasteisuus-ajattelu VAASI-hankkeen kehittämistyön tukena

Olemme mukana kansallisessa VAASI-hankkeessa (vaativan sijaishuollon osaamisen kehittäminen) yhdessä neljän muun korkeakoulun kanssa (Turun AMK, Kaakkois-Suomen AMK, Savonia ja Tampereen yliopisto). Viime vuonna käynnistyneessä EU-rahoitteisessa hankkeessa on parhaillaan käynnissä sijaishuollon osaamiskartoitus.

Sen tuloksia hyödyntäen hankkeessa luodaan sijaishuollossa toimivan henkilöstön ja organisaatioiden käyttöön helposti saatavilla oleva jatkuvan oppimisen verkko-oppimateriaali. Näiden lisäksi hankkeessa laaditaan vaativan sijaishuollon osaamisprofiilit. Osaamisprofiilien laadinnan tavoitteena on tukea eritasoisissa sijaishuoltopalveluissa tarvittavan osaamisen tunnistamista tekemällä näkyväksi niissä vaadittavan osaamisen eroja ja erityisyyttä.

Porrasteisuus-käsite toimii innovatiivisena työvälineenä VAASI-hankkeessa. Se tarjoaa hankkeen kehittämistyötä oivallisesti tukevan apuvälineen ja vahvistaa hankkeen tavoitteen mukaista osaamisen erojen tunnistamisen tarvetta eri tasoisissa palveluissa. Käsite auttaa myös jäsentämään sitä, mistä kaikesta osaamisen erot ja erityisyydet syntyvät sijaishuollon eri palveluissa.

Lähteet:

Heikkilä, M. & Marjamäki, P. 2024. Sosiaalihuollon porrasteisuus uusissa sote-rakenteissa: Nykytila ja ehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2024:4: Helsinki.

Hoikkala S & Lavikainen, J. 2015. Sattumuksia vai suunnitelmallisuutta. Lastensuojelun keskusliitto: Helsinki.
Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 26.6.2015/817. Viitattu 21.5.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150817

Laki terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä 30.12.2010/1379. Viitattu 21.5.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101379.

Lastensuojelu 2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportti 19/2024. THL: Helsinki.

Perhehoitolaki 20.3.2015/263. Viitattu 21.5.2024. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150263

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tiedonkeruuseen osallistuivat artikkelin kirjoittajien lisäksi myös:

Kerätär Elina, Fysioterapeutti YAMK, asiantuntija, LapinAMK
Kojo Mikael, TtM, asiantuntija, Lapin AMK
Vatanen Marko, Sairaanhoitaja YAMK, lehtori, Lapin AMK
Virtasalo Matti, YTM, lehtori, Lapin AMK

Hyvinvointialueuudistus, digitaalinen murros sekä tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden varmistaminen haastaa pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja hyvinvointihaasteiden taklaamiseksi. Myös robotiikan ratkaisujen tarjoamia mahdollisuuksia on syytä tarkastella ja samalla arvioida niiden vaikutuksia organisaatio-, ammattilais- ja asiakastasolla.

Tietoisuus robotiikasta ja ratkaisujen käyttömahdollisuuksista on vielä puutteellista. Robotiikan kokeilumahdollisuuksia tulee edistää sekä kehittää käyttöönottoon liittyviä tukitoimia ja prosesseja kokonaisvaltaisella tasolla.

Digitalisaatio ja robotiikka käsitteinä – hyvinvoinnin ja terveyden näkökulma

Digitalisaatio tarkoittaa toimintatapojen kehittämistä ja uudistamista tiedonhallinnan mahdollistamana. Siihen sisältyy organisaation prosessien muuttamista ja palveluiden sähköistämistä tieto- ja viestintätekniikan kehittymisen myötä (STM 2023, 9).

Terveysalalle soveltuvia digitaalisia ratkaisuja on esitetty kuvassa 1. Robotti ohjelmistoineen ja tekoälyineen kuuluu digitaalisten ratkaisujen kokonaisuuteen.

Kuva 1. Digitaalinen terveys (IQVIA Institute 2017, mukaeltu Holappa, T. 2024)

Yksiselitteistä robotiikan määritelmää ei vaikuta tällä hetkellä olevan olemassa. Yleisesti ne jaetaan palvelurobotteihin ja teollisuusrobotteihin sekä lääketieteellisiin robotteihin.

Teknisen raportin määritelmän mukaan robotti pystyy aistimaan ympäristöstä tulevaa informaatiota sekä toimimaan tämän tiedon varassa itsenäisesti tietyn, ohjelmoidun käyttötarkoituksen mukaisesti. Järjestelmä muuttaa toimintaansa myös sen pohjalta mitä ympäristöstä aistii. Järjestelmä voi myös muuttaa ympäristöä aistimuksen pohjalta. Itsenäisyys tarkoittaa tässä yhteydessä autonomiaa eli kykyä suorittaa tehtäviä ilman ihmisen jatkuvaa apua. (CEN ISO/TR 2022).

Eräs esimerkki hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien palvelurobottien luokittelutavasta alla (Kyrki, V. ym. 2015, mukailtu Holappa, T. 2024):

Lääketieteelliset robotit

• Kirurgiset robotit
• Diagnostiikkarobotit

Terveydenhuollon palvelurobotit (henkilökunnan työn tukeminen) esim:

• Lääkkeiden toimitus ja jakelu
• Potilaiden nostaminen ja siirto
• Puhdistus ja desinfiointi
• Etäläsnäolo, etäohjaus, etävalvonta
• Logistiikka (esim. ruoan, näytteiden ja pyykin kuljetus)

Hoiva-robotit (omahoito ja itsenäinen suoriutuminen, kuntoutusrobotit ja proteesit) esim:

• Henkilökohtainen kognitiivinen ja sosiaalinen apu (esim. kumppanirobotit, sosiaalinen vuorovaikutus)
• Henkilökohtainen fyysinen apu (esim. syöminen, siivoaminen, esineiden nostaminen)
• Kävelykuntoutus
• Älykkäät proteesit
• Eksoskeletonit eli kehon ulkopuoliset tuet
  
  

Arctic RoboWelfare -hanke tietoisuutta ja käyttöönottoa edistämässä

Roboteista puhuttaessa puhe keskittyy turhan usein siihen, millaisia teknisiä laitteita on olemassa. Robotiikan hyödyntämisen lähtökohtana tulisi olla kuitenkin tarpeiden tunnistaminen. Pitäisi keskittyä erityisesti siihen, miten digitalisaatio voisi edesauttaa työkäytäntöjä.

Suomesta löytyy jo esimerkkejä robotiikan onnistuneesta käyttöönotosta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Robottien potentiaalisimmat käyttökohteet sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat yksitoikkoiset, raskaat ja terveydelle vaaralliset työtehtävät. Robotit voivat myös rauhoittaa, helpottaa yksinäisyyden tunnetta ja lisätä itsenäisyyttä.

Robotiikan ratkaisuja tulee rohkeasti kokeilla ja kokeiluista tulee jakaa tietoa avoimesti. Tätä haluaa olla edistämässä myös Arctic RoboWelfare -hanke.

Arctic RoboWelfare -hankkeen tavoitteena on lisätä tietoisuutta hyvinvoinnin ja terveyden (jatkossa HyTe) robotiikasta sekä vahvistaa robotiikan tietoperustaista hyödyntämistä digitaalisessa murroksessa Lapin alueen hyvinvointi- ja terveyspalveluiden toimintamallien ja palveluiden uudistamisessa. Hanke on Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston ryhmähanke ja sitä rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto.

Yhteiskehittäminen ja robotiikan kokeilut toteutetaan moniammatillisen ja monitieteisen tiimin yhteistyönä (hoitotyö, fysioterapia, sosiaaliala, liikunta-ala, kasvatustieteet sekä hallintotieteet). Hankkeen tavoitteena on vahvistaa hyvien käytänteiden jakamista ja hyödyntämistä.

Selvitys hyvinvoinnin ja terveyden robotiikasta – AMK- ja aineistoanalyysi

Hyvinvoinnin tekoäly ja robotiikka (Hyteairo) -ohjelman toimesta toteutettiin maalis-huhtikuun 2019 aikana ammattikorkeakouluille suunnattu kysely. Kysely koski ammattikorkeakoulujen hyvinvointi-, terveys- ja sosiaalialan tekoälyyn ja robotiikkaan liittyviä toimintoja eri näkökulmista.

Koska tästä kartoituksesta on jo kulunut muutama vuosi, päätimme syksyllä 2023 selvittää Arctic RoboWelfare hankkeen toimesta kaikilta osakeyhtiömuotoisilta ammattikorkeakouluilta (n=22) hyvinvoinnin ja terveyden robotiikan tämänhetkistä tilannetta. Yhdeltä ammattikorkeakoululta emme saaneet vastauksia. Tässä kyselyssä selvitimme vastauksia alla oleviin kysymyksiin:

• Millaisia HyTe-robotiikkaan liittyviä hankkeita on viime aikoina ollut, ja mitä niissä on noussut esiin?
• Millaisia HyTe-robotiikkaratkaisuja ammattikorkeakouluihin on hankittu?
• Voivatko ulkopuoliset tahot lainata robotiikkaratkaisuja tai kokeilla kehittämisympäristöissä?
• Miten HyTe-robotiikkaratkaisuja hyödynnetään opetuksessa?

Kysymyksiin etsittiin vastaukset sähköpostitse, soittamalla tai Teams-tapaamisessa henkilöiltä, jotka toimivat keskeisessä roolissa HyTe-robotiikkaan liittyen. Kutsumme tätä tiedonkeruuta ja tiedon analysointia jatkossa AMK-analyysiksi.

Lisäksi perehdyimme kokoamiimme hyvinvoinnin ja terveyden robotiikkaa koskettaviin suomalaisiin raportteihin, jotka on listattu tämän artikkelin loppuun. Osa näistä oli raportteja hankkeista, joissa ammattikorkeakoulut olivat myös olleet osapuolina mukana. Kokosimme nostoja ja luonnehdintoja näistä lähteistä Excel-taulukkoon. Tässä artikkelissa keskitymme nostamaan esiin alla listattuja näkökohtia kyseisestä taulukosta. Tätä tiedonkeruuta ja tiedon analysointia jatkossa aineistoanalyysiksi.

Haasteita/ongelmia/huolenaiheita HyTe-robotiikkaan liittyen

• Tulevaisuuden potentiaalisia tarpeita, odotusarvoja, mahdollisuuksia, toimenpiteitä HyTe- robotiikkaan liittyen (visioita)
• HyTe-robotiikkaan liittyviin kehittämisympäristöihin kohdistuvia vaatimuksia ja edellytyksiä
• HyTe-robotiikkaratkaisuihin liittyvä tietoisuuden ja osaamisen edistäminen
• HyTe-robotiikkaratkaisuihin liittyvät käyttöönottomallit

Selvityksen satoa – HyTe-robotiikka ammattikorkeakouluissa sekä aineistojen anti

AMK-analyysin perusteella 16/21 ammattikorkeakouluissa on viime vuosina ollut HyTe-robotiikkaan liittyvää hanketoimintaa tai niiden hyvinvoinnin- ja terveyden kehittämisympäristöihin on hankittu robotiikkaa.

Pääsääntöisesti hanketoiminta on ollut kansallista, mutta mukaan on mahtunut jonkin verran myös kansainvälistä toimintaa. Hankkeissa on esimerkiksi investoitu robotiikkaan, tehty robotiikkaan liittyviä kokeiluja ja pilotointeja, luotu ja edelleen kehitetty robotiikan oppimis- ja kehittämisympäristöjä sekä lisätty alaan liittyvää osaamista ammattikorkeakouluissa ja alueellisesti.

Aineistoanalyysin perusteella HyTe-robotiikan käyttöönottoa tuntuu hidastavan osin se, että teknologian pelätään korvaavan hoitajat ja asiakkaiden ihmiskontaktit. Erilaisia kokeiluja on tehty paljon, mutta robotit eivät siirry osaksi käytännön toimintaa, ellei niiden koeta sulavasti integroituvan olemassa oleviin prosesseihin ja rakenteisiin teknisellä ja toiminnallisella tasolla. Toisaalta aina ei välttämättä tunnisteta, missä toiminnoissa ja prosesseissa robotiikkaa voidaan hyödyntää, ennen kuin ymmärretään sen tarjoamat hyödyt ja mahdollisuudet.

Haastavina työelämän näkökulmasta nähtiin myös robottien kalleus, tekniikan keskeneräisyys ja niiden toiminnan epäluotettavuus, robottien käyttövaikeudet ja työntekijöiden tekninen osaamattomuus sekä riittävän perehdytyksen puute. Robottien hyödyntäminen herätti myös paljon eettisiin kysymyksiin sekä ihmisen ja robotin vuorovaikutukseen liittyvää pohdintaa. Myös taloudelliset tekijät, kuten palvelujen laatu, saavutettavuus ja vaikuttavuus nähtiin haasteellisina.

Erilaisten kokeilujen ja robotiikan kehittämistyön myötä asenteet robotiikkaa kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet myönteisemmiksi. Ymmärrys robotiikan käyttömahdollisuuksista ja luottamus niitä kohtaan on lisääntynyt, minkä johdosta ne voidaan paremmin jo nähdä osaksi työympäristöä ja laajemmin yhteiskuntaa.

Samalla kun robottien hinta on laskenut, on niiden teknologia aiempaa kehittyneempää ja ne ovat entistä paremmin integroitavissa olemassa oleviin järjestelmiin ja palveluihin. Tämä on lisännyt niiden käytettävyyttä, tehokkuutta ja hyödyllisyyttä. Myös robotteja koskeva sääntely, ohjaus ja valvonta on kehittyneempää.

Robotiikan avulla koetaan voitavan lisätä HyTe-palvelujen turvallisuutta, laatua ja toiminnan tehokkuutta. Robotit voidaan nähdä työelämän muutoksen ja uudistamisen mahdollistajina. Myönteisen kehityskulun uskotaan edistyvän edelleen tulevaisuudessa.

Robottiratkaisuista ammattikorkeakoulujen hyvinvoinnin ja terveyden kehittämisympäristöissä

Tiedonkeruumme pohjalta luotu kooste ammattikorkeakoulujen hyvinvoinnin ja terveyden (HyTe) roboteista on taulukossa 1. Kalliimman hintaluokan palveluroboteista Pepper™ oli viidessä ammattikorkeakoulussa ja Cruzr™ yhdessä.

Ammattikorkeakoulujen puitteissa oli hankittuna kohtalaisen paljon myös hiukan lelumaisempia tai keskeisemmin esimerkiksi robottien ohjelmointiin liittyvää opetusta varten hankittuja robottiratkaisuja. Näitä ei ole sisällytetty taulukkoon 1. Taulukko on suuntaa antava sekä robottien tuotenimien, että sen suhteen, kuinka monessa ammattikorkeakoulussa kyseinen robottityyppi tai robottiratkaisu sijaitsee.

Taulukko 1 Kooste ammattikorkeakoulujen HyTe-roboteista vuoden 2023 loppupuolella

HyTe-robottien kokeilu, demonstrointi ja pilotointi

Erilaisia robotiikkaan liittyviä käyttökokeiluja on toteutettu muun muassa koulujen omissa ympäristöissä ja pilotoitu työelämän aidoissa käyttöympäristöissä kuten esimerkiksi kouluissa, sairaaloissa ja ikääntyneiden yksiköissä. Käyttäjäkokemuksia on kerätty laajasti niin työntekijöiltä kuin asiakkailtakin.

Monissa ammattikorkeakouluissa opiskelijoilla on mahdollisuus harjoitella robotiikan käyttöä koulujen omissa kehittämisympäristöissä olevien ratkaisujen avulla. Yrityksille voidaan tarjota myös mahdollisuus demonstroida erilaisten HyTe-robotiikkaratkaisujen käyttöä näissä ympäristöissä.

Edellä mainitut toiminnat tarjoavat henkilöstölle ja opiskelijoille mahdollisuuden tutustua alan innovaatioihin ja olla näin mukana edistämässä HyTe-robotiikkaa koskettavaa tietoisuutta sekä ratkaisujen käyttöönottoa. Kehittämisympäristöissä tehtävät kokeilut tarjoavat turvallisen ja kustannustehokkaan tavan testata ja kehittää robotiikkaratkaisujen käyttömahdollisuuksia, ennen niiden pilotointia todellisessa toimintaympäristössä.

Robotiikan kokeilu- ja demonstrointiympäristöjä suunniteltaessa ja kehitettäessä on aineistoanalyysin mukaan tärkeä huomioida tiettyjä vaatimuksia toiminnalle, joista alla keskeisimmät:

• Robottien hankintaosaaminen ja taloudelliset resurssit (hankinta, ylläpito, järjestelmävaatimukset jne.)
• Riittävät teknologiset resurssit (robotit, tietokoneet, ohjelmistot, verkkoyhteydet, tietoturva ym.)
• Teknologinen osaaminen (robotiikan, ohjelmoinnin, tekoälyn ja datan käsittelytaidot)
• Toiminnan laadun, vaikuttavuuden ja arvioinnin varmistaminen
• Käyttäjälähtöisen suunnittelun osaaminen (käyttäjätutkimus, testaus- ja arviointimenetelmät)
• Eettinen ja juridinen osaaminen
• Riittävä henkilöstöresurssi
• Ymmärrys todellisesta käyttökontekstista ja työprosesseista

Yhteenveto ja selvityksen anti Arctic RoboWelfare -hankkeelle sekä Lapin ammattikorkeakoululle

AMK-analyysi sekä aineistoanalyysi toteutettiin hankkeemme alkuvaiheessa. Selvitystyö tarjosi meille mahdollisuuden perehtyä teemaan, verkostoitua tematiikkaan liittyen sekä oppia muiden tekemästä työstä. Saimme hyvän pohjan hankkeemme painopisteiden suuntaamiseksi ja pystyimme luomaan kokonaiskuvan ajantasaisesta tilanteesta HyTe-robotiikkaan liittyen.

Korkeakoulut pyrkivät pysymään ajan tasalla teknologisen kehityksen suhteen ja haluavat tarjota opiskelijoilleen tietoja ja taitoja, jotka ovat tarpeen tämän hetkisessä ja tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Tekemämme selvityksen perusteella robotiikkaan ja teknologiaan liittyvää osaamista on sisällytetty koulutukseen vastauksena käynnissä olevaan digitaaliseen murrokseen ja tarpeeseen kehittää ja tehostaa työelämän käytäntöjä vastaavasti. Tarjolla oli myös täydennyskoulutusta ja erikoistumisopintoja robotiikkaan liittyen. Opiskelijat pystyivät myös lainaamaan robotteja ja ohjasivat niiden käyttöä koulun ulkopuolisille kuten työelämän edustajille ja asiakkaille.

Arctic RoboWelfare -hankkeen myötä myös Lapin ammattikorkeakoulun osaaminen hyvinvoinnin ja terveyden robotiikassa kehittyy. Tulemme valjastamaan kehittämisympäristömme HyTe -robotiikkaratkaisujen demonstraatioympäristöiksi yritysyhteistyötä silmällä pitäen sekä kokeiluympäristöiksi robotiikkaratkaisujen käyttömahdollisuuksien kehittämistä ja arviointia varten.

Tulevaisuus ei vain tapahdu – sitä myös tehdään.

Lähteet:

CEN ISO/TR 9241-810 2022. Ergonomics of human-system interaction. Part 810: Robotic, intelligent and autonomous systems. Helsinki: Suomen standardoimisliitto.

Holappa, T. 2024. Johdanto päivän teemaan – Robotiikan käsite. Esitys Robotiikka työkaveriksi sosiaali- ja terveydenhuoltoon HyTe teknologia webinaarissa 22.3.2024.

IQVIA Institute 2017. Growing value of digital health. Evidence and Impact on Human Health and the Healthcare System. Iqvia Institute for Human Data Science. November 2017. Viitattu 3.5.2024 Saatavissa https://www.iqvia.com/insights/the-iqvia-institute/reports-and-publications/reports/the-growing-value-of-digital-health

Kyrki, V. ym. 2015. Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus (ROSE-konsortio). Tilannekuvaraportti 2015. Suomen akatemia. Viitattu 3.5.2024. Saatavissa https://www.aka.fi/globalassets/3-stn/1-strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus-pahkinankuoressa/tilannekuvaraportit/stn2015-hankkeet/tech-kyrki-robotiikkahyvinvointi-jaterveyspalveluissa_20160104.pdf

STM 2023. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. Viitattu 3.5.2024. Saatavissa https://www.finna.fi/Record/valto.10024_165288/UserComments

Aineistoanalyysin kohteena olleet julkaisut, joista nostoja ja luonnehdintoja koottiin:

Alho, T. ym. 2018. Palvelurobotiikka. Informaatioteknologian tiedekunnan julkaisuja No. 50/2018. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/60559

Arpola, T.; Kinnunen, A. & Väisänen, T. (toim) 2020. Hyvinrobo. Puhetta ja tekoja robotiikasta Pohjois-Savossa. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja 6/2020. Viitattu 13.5.2024 Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/345649/HyvinRobo.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Hennala, L. ym. 2021. Robotit työvälineeksi hyvinvointipalveluissa: innovaatioiden sujuttamisen opas. Lappeenrannan-Lahden teknillinen Yliopisto. Tutkimusraportit – No. 122. Viitattu 13.5.2024 Saatavissa https://lutpub.lut.fi/handle/10024/162373

Hänninen, P. 2021. Robotiikka sosiaali- ja terveydenhoidon tukena. Jyväskylän yliopisto. Informaatioteknologian tiedekunnan julkaisuja No. 90/2021. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/77700/1/90-2021_Robotiikka%2520sosiaali-%2520ja%2520terveydenhoidon%2520tukena_VERKKO.pdf

Markkio, H.-R. ym. (toim) 2022. Etäläsnäolorobotiikka. Kohti laadukkaampia hyvinvointipalveluita. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 307. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/705271/JAMKJULKAISUJA3072022_web.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Melkas,H. ym. 2020. Hoivarobotiikka. Perehdyttämisen polkuja käyttäjille ja yhteiskunnalle. LUT Scientific and Expertise Publications, Tutkimusraportit – Research Reports 105. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://www.robotorientation.eu/wp-content/uploads/2020/03/Orient-Hoivarobotiikka.pdf

Niemelä, M. & Sachinopoulou, A. 2019. Hyvinvoinnin tekoäly ja robotiikka kotona – pilotointiympäristöjen kehittäminen. VTT Technology 355. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://publications.vtt.fi/pdf/technology/2019/T355.pdf

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin ammattikorkeakoulu on hankkinut ensimmäiset sykronireluktanssimoottorit Sähkö- ja automaatiotekniikan opetukseen. Moottorit on hankittu yhteistyössä VEM motors Finland Oy:n kanssa. Moottoritoimittajan tietojen mukaan nämä koneet ovat ensimmäiset reluktanssimoottorit, jotka on toimitettu oppilaitoskäyttöön Suomessa (Kujala, S. 2024).

Kemin kampuksen Sähkövoimatekniikan laboratorioon moottoreita hankittiin tässä vaiheessa kaksi kappaletta, 1,1 kW ja 1,5 kW tehoisina.

Tällä hetkellä teollisuudessa käytössä olevat sähkömoottorit ovat pääsääntöisesti oikosulkumoottoreita. Oikosulkumoottori ei enää jatkossa täytä tällä hetkellä voimassa olevia EU-asetuksen energiatehokkuusvaatimuksia. Reluktanssimoottori on toiminnaltaan samanlainen kuin mikä tahansa oikosulkumoottori ja taajuusmuuttajakäyttö -yhdistelmä. Tämän ominaisuuden ansiosta reluktanssimoottorilla voidaan suoraan korvata oikosulkumoottori, ottaen huomioon taajuusmuuttajan ominaisuudet.

Sykronireluktanssimoottori SynRM

Synkronireluktanssimoottorista käytetään myös nimitystä reluktanssimoottori tai SynRM-moottori. Nämä moottorit edustavat sähkökoneiden uusinta ja energiatehokkainta sukupolvea. Moottori on samanlainen rungon staattorin osalta kuin oikosulkumoottori, mutta reluktanssimoottorin roottorissa ei ole kuparista tai alumiinista valmistettuja roottorisauvoja.

Roottorissa on vain sähkölevyt, jotka mukailevat staattorin synnyttävää magneettikenttää. Tällä roottori mallilla saavutetaan monta etua. Näistä eduista suurin on roottorihäviöiden poistuminen. Tämä parantaa huomattavasti sähkökoneen energiatehokkuutta. Nämä nyt hankitut reluktanssimoottorit edustavat sähkökoneiden parasta energiatehokkuusluokkaa IE5.

Parempia moottoreita tarvitaan, sillä EU-asetus 2019/1781 velvoittaa käyttämään entistä energiatehokkaampia sähkömoottoreita entistä laajemmalla tehoalueella. Hyötysuhdeluokan IE4 vaatimukset laajenivat 1.7.2023 koskemaan 75 – 200 kW 2-, 4-, ja 6-napaisia alle 1000 V sähkökoneita ja taajuusmuuttajakäyttöjä.

Asteittain kiristyneet energiatehokkuusvaatimukset ovat asettaneet haasteita sähkömoottorivalmistajille ja lisänneet panostuksia uusien ratkaisujen, kuten reluktanssimoottoreiden, kehittämiseen. Reluktanssimoottorilla saavutetaan IE4 ja korkeimman määritellyn hyötysuhdeluokan IE5 vaatimukset. Tällä hetkellä IE5-taso ylittää EU-lainsäädännön vaatimukset. Oletettavasti energiankulutuksen hillitseminen on jatkossakin tarpeen ja IE5-taso tullee jollain tehoalueella pakolliseksi. (EU 2019/1781, Kujala, S. 2024)

Kuva 1. Lapin AMK:n ensimmäiset reluktanssimoottorit sähkövoimatekniikan laboratoriossa. Moottoreissa on Lapin AMK:n 3D-labrassa tulostetut kytkentäkotelot, joissa on valmiit kytkentäliittimet kytkentäjohtimille.

Reluktanssimoottori itsessään ei ole uusi keksintö, moottori on ollut tunnettu sähköalalla pitkään. Moottorin käyttöä on rajoittanut sähkökäyttöjen tekniikka, koska reluktanssimoottorin pyörittäminen vaatii sähkökäytöltä entistä kehittyneempää laskentatekniikkaa. Reluktanssimoottori vaatii aina käytön eli konetta ei voida käyttää suorassa sähkökäytössä.

Koneen yksi merkittävä ominaisuus on se, että se pyörii aina staattorin tahtinopeudella. Näin ollen korvattaessa oikosulkumoottoria reluktanssimoottorilla tulee huomioida kasvavan pyörimisnopeuden vaikutus.

Sähkövoimatekniikan laboratorio

Nyt hankittuja koneita tullaan käyttämään sähkökoneiden ja sähkökäyttöjen opetuksessa. Opetusympäristönä toimii Kemin Kosmos-talon Sähkövoimatekniikan laboratorio.

Laboratoriosta löytyy yhteensä neljä sähkömoottoreiden kuormituspenkkiä. Näissä kuormituspenkeissä voidaan mitata moottorille meneviä sähköisiä suureita ja mitata akselilta ulos otettavaa tehoa. Akselille tuotettava kuorma saadaan aikaan tasasähkömoottorilla sen toimiessa generaattorina. DC-generaattorilla tuotettu energiaa ohjataan eteenpäin kuormitusvastuksille. Näin ollen akselilta otettavaa kuormaa voidaan hallita säätämällä tasasähkökoneen magnetointia tai kuormitusvastuksen suuruutta. Sähkö- ja automaatiotekniikan opiskelijat tekevät näitä kuormituskokeita yleisesti labroissa.

Kuva 2. Kuvassa moottorin kuormituspenkki, jossa kuormitettava moottori on vasemmalla puolella vaakaa ja generaattorina toimiva tasasähkömoottori oikealla puolella. Sähköisiä arvoja voidaan lukea analysaattorista, kuvan oikeassa laidassa.


Kuva 3. Uudet reluktanssimoottorit tulevat olemaan tärkeä vertailukohde tarkasteltaessa moottoreiden energiatehokkuutta kuormituspenkissä. Reluktanssimoottori kuvassa etualalla vasemmalla ja etualalla lisäksi jännitevaunu sekä vastusvaunu.

Kuva 4. Pitkä historia sähkökoneiden opetuksessa näkyy laitteistojen erilaisuutena.

Sähkökoneiden ja käyttöjen opetuksella on ollut vahvat juuret Lapin ammattikorkeakoulun insinöörikoulutuksessa. Tähän on luonnollisesti vaikuttanut aluettamme ympäröivä raskas teollisuus ja kaivostoiminta. Valmistuvien opiskelijoiden sijoittuminen teollisuuteen on ollut merkittävää ja oppilaitoksemme tunnettavuus on hyvä paikallisessa teollisuudessa.

Sähkövoimatekniikan laboratoriosta löytyy myös älykäs moottorikeskus MNS iS. Tämä mahdollistaa Simocode, UMC- ja MNSiS-ohjaukset joko suorina tai väyläohjattuina eri moottorilähdöille. Moottoreita voidaan ohjata Siemens S7 logiigan tai ABB:n AC800M-automaatiojärjestelmän väyläohjausten avulla.

Nyt hankituilla uusinta sähkömoottoreiden sukupolvea edustavilla reluktanssimoottoreilla varmistamme mukana olomme kehittyvässä teollisuudessa. Uusien moottoreiden myötä hankimme myös kaksi uutta taajuusmuuttajaa moottoreiden ohjaamiseksi. Tällä nyt tehdyllä investoinnilla takaamme opiskelijoillemme ajanmukaisen opetuksen sisällön sekä tietotaidon energiatehokkuuden parantamiseksi uusissa ja käyvissä teollisuuslaitoksissa.

Kuva 5. Älykäs moottorikeskus MNS iS joka sisältää väyläpohjaista moottoriohjaustekniikka.

Lähteet

Kuvat: Kari Kenttä 2024

Kujala, S. 2024 VEM motors Finland Oy. Toimitusjohtajan haastattelu 8.1.2024.

Komission asetus (EU) 1.10.2019/1781. Viitattu 25.1.2024 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX:32019R1781

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin suomenkieliselle etusivulle

Huostassa

Reilu 11 000 lasta ja nuorta asuu Suomessa tällä hetkellä kodin ulkopuolella – julkisen vallan huostaanottamana. Heistä puolet (55 %) asuu perheissä ja 34 % laitoksissa. Lapin hyvinvointialueella oli huostassa vuoden 2022 viimeisenä päivänä kaikkiaan 325 lasta. (Lastensuojelu 2022.)

Huostaanottoon johtaneet syyt ovat meillä moninaisia ja sitä kautta myös lasten ja nuorten tilanteet ja tarpeet sijaishuollossa ovat hyvin erilaisia. Työtä tehdään muun muassa hoidotta jäänyttä vauvaa kuntouttaen ja hoivaten, nuoruusiän myllerryksessä kamppailevaa nuorta auttaen yhtä lailla kuin päihteitä käyttävän, rikoksia tekevän ja karkailevan nuoren tilannetta tukien (kts. esim. Pösö 2016).


Kuva 1. Sijaishuoltopaikan eteinen (Tavaton media)

Sijaishuoltopaikat

Julkinen sektori on jo pidempään ulkoistanut sijaishuoltopalvelut ja niinpä yksityiset toimijat tuottavat suurimman osan niistä. Julkista kansallista tietoa sijaishuoltopaikoista meillä ei Suomessa vielä ole. Porkon, Heinon ja Erikssonin (2018) tutkimuksessa tuodaan esiin Valviran Valveri-rekisteriä hyödyntäen, että vuonna 2018 Suomessa oli 448 yksityistä sijaishuollon ympärivuorokautista hoitoa tarjoavaa palveluntuottajaa ja näillä on yhteensä 671 toimintayksikköä.

Yksityiset palveluntuottajat jakautuvat epätasaisesti maakuntien alueella. Eniten yksiköitä Porkon ym. (2018, 16) mukaan oli Uudellamaalla, jossa oli noin 130 yritysten ja yleishyödyllisten palvelutuottajien yksikköä. Lapin maakunnan alueella yksikköjä oli tuolloin hieman yli 20.

Sijaishuollon ammattilaiset

Iso joukko sijaishuollossa toimivista ammattilaisista on koulutukseltaan sosionomeja, sillä lastensuojelulaki edellyttää, että lastensuojelulaitoksessa on oltava lasten ja nuorten tarvitsemaan hoitoon nähden riittävä määrä sosiaalihuollon laillistettuja ammattihenkilöitä (Lastensuojelulaki 60 §). Sosionomien lisäksi lasten hoito- ja kasvatustehtävissä työskentelee myös esim. nuoriso-ohjaajakoulutuksen saaneita, yhteisöpedagogeja, lähihoitajia, sairaanhoitajia jne.

Sijaishuoltopaikkojen henkilöstörakenteessa on lain mukaan otettava huomioon toimintayksikön asiakaskunnan erityistarpeet ja toiminnan luonne ja siksi henkilöstön koulutusrakenne ja sitä kautta osaaminen saattaa vaihdella paljon eri sijaishuoltopaikojen välillä. Myös hyvinvointialueiden sijaishuollon kilpailutusten sisällöt ovat omalta osaltaan ohjaamassa henkilöstön osaamisen ehtoja.

Myöskään sijaishuoltopaikkojen henkilöstömääristä meillä ei ole kansallista julkista tietoa. Sijaishuollon laitoksen yhdessä asuinyksikkössä henkilöstön määrän on lain mukaan oltava 7 ja hoidettavia lapsia ja nuoria voi olla enintään 7. Henkilöstömäärästä voidaan poiketa, jos samassa rakennuksessa on useampi asuinyksikkö tai jos hoito- ja kasvatustehtävissä toimiva työntekijä asuu yhdessä hoidettavien kanssa. (Lastensuojelulaki 59 §.)

Sijaishuollon ammatillinen työ – kodintapaisuutta ja jännitteistä arkea

Sijaishuollossa työskentely on vaativaa ammatillista työtä, josta meillä on tutkimusten kautta kuitenkin niukasti tietoa. Riitta Laakso (2009) kuvaa väitöstutkimuksessaan sijaishuollon työtä kodintapaisuus-käsitteen kautta.

Laakso toteaa (2009, 253), että kodintapaisuuteen sisältyy ajatus mahdollisimman normaalin arjen turvaamisesta lapsella sekä pyrkimyksestä kodinomaisuuteen niin lastenkodin tilojen kuin toiminnan näkökulmasta. Laakson mukaan ammatillisen työn keskeisiä elementtejä sijaishuollossa ovat luottamuksellisen suhteen rakentaminen lapseen, lapsen tarvitsevuuteen vastaaminen, empatia ja läheisyys sekä kasvatuksellisen vallan käyttö ja sen reflektointi (Laakso 2012, 142.)

Sijaishuollon ammatillisen työhön liittyy monia työn erityispiirteitä kuten nopeasti vaihtuvat lasten ja nuorten tilanteet ja sitä kautta tilanteiden ja työn yllätyksellisyys ja jännitteinen arki, työn ajoittainen kaaottisuus ja loukatun lapsuuden läsnäolo (esim. Laakso 2009). Laakso (2009, 130-131) kuvaa tutkimuksessaan jännitteistä arkea leipomisesimerkin kautta. Lastenkodin keittiössä sisarukset ja työntekijä ovat yhdessä leipomassa tulevaa lasten vanhemman vierailua varten. Leipomishetken keskellä tullut puhelinsoitto muuttaa leikkisän tilanteen yllättäen lasten pettymyksen ja kiukun vastaanottamiseksi ja lohdutuksen annoksi vanhemman peruuttaessa tulonsa.

Sijaishuollon laatukriteerit – lapsen näkökulma keskiössä

Sijaishuoltotyötä kehystävät kansalliset lastensuojelun laatukriteerit, joihin vuodesta 2019 alkaen on sisällytetty myös sijaishuoltoa koskevat laatusuositukset. Laatusuositusten keskiössä on pidetty lapsen näkökulmaa ja lasten oikeuksia. Ne muodostavat keskeisen perustan laadukkaalle sijaishuollolle. (Lastensuojelun laatusuositus 2019.)

Sijaishuollon laatusuositukset auttavat omalta osaltaan ymmärtämään ja jäsentämään sitä, mitä hyvältä sijaishuollolta kansallisesti odotetaan ja millaiset asiat ovat sijaishuollon ammatillisessa työssä tärkeitä.

Osaamisen kehittämistä tarvitaan

Viime aikaisten valtakunnallisten selvitysten mukaan sijaishuollon ammatilliseen työhön ja osaamiseen kohdistuu vahvoja kehittämistarpeita. Sosiaali- ja terveysministeriön (2020) asettaman lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportissa ehdotetaan muun muassa lastensuojelulaitoksen henkilökunnan ammatillisten osaamisvaatimusten tarkentamista. Myös valtion koulukoteja koskeneessa selvityksessä selvityshenkilö Anneli Pohjola nostaa yhdeksi kehittämistarpeeksi ammatillisen osaamisen syventämisen (Pohjola 2022, 110).

Lastensuojelun keskusliitto ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia tekivät vuonna 2020 selvityksen sijaishuollon laitoshoidon veto- ja pitovoimatekijöitä (Tiili & Kuokkanen 2021). Selvityksessä pyydettiin sekä sijaishuollossa toimivien (N=173) että sosionomiopiskelijoiden (N=183) arviota koulutuksen antamista valmiuksista sijaishuoltotyöhön.

Sosionomiopiskelijoista 25 prosenttia oli sitä mieltä, että opinnot valmistavat toimimaan lastensuojelun sijaishuoltotyössä hyvin tai erittäin hyvin, työntekijöistä tätä mieltä oli 18 prosenttia.  Kaikista vastanneista kolmannes oli sitä mieltä, että opinnoista ei saa riittäviä valmiuksia kyseiseen työhön. (Tiili & Kuokkanen 2021, 39.) Kyselyn tulokset herättelevät tarpeen arvioida ja kehittää myös sosionomikoulutuksen sisältöjä kansallisesti.


Kuva 2. Sijaishuoltopaikan päiväohjelmataulu (Tavaton media)

VAASI-hanke

Tehtyjen selvitysten ja työelämätoimijoiden kanssa käytyjen keskustelujen virittämänä käynnistettiin Turun AMK:n koollekutsumana toissa keväänä kansallinen hankevalmistelu vaativan sijaishuollon ammatillisen osaamisen vahvistamiseksi. Hankevalmistelussa mukana olleissa korkeakouluissa – Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Savonia, Tampereen yliopisto ja Lapin AMK – tunnistettiin yhteinen kansallinen kehittämistarve.

Lapin alueella hankevalmisteluun on osallistunut laaja ja innostunut joukko sijaishuollon ammattilaisia sekä organisoitujen kokemus- ja kehittäjänuoritoiminnan edustajia. Hankkeen keskeinen idea perustuukin jaetun asiantuntijuuden ja eri toimijoiden osallisuuden huomioimiseen. Sijaishuollon ammatillisen osaamisen kehittäminen tarvitsee sekä ammatillista että kokemuksellista asiantuntijatietoa.

Yhteisesti luotu Vaativan sijaishuollon osaamisen kehittäminen- hanke (VAASI) sai EU rahoituksen marraskuussa 2023. Lapin AMK:sta hankkeessa työskentelee lisäkseni Sari Halttunen.

Hanke käynnistyy kansallisella sijaishuollon osaamiskartoituksella. Tavoitteena on yhdessä hanketoimijoiden kanssa kartoittaa laaja-alaisesti sijaishuollossa toimivien osaamista ja osaamistarpeita. Tämän pohjalta hankkeessa tullaan luomaan sijaishuollossa toimivan henkilöstön ja organisaatioiden käyttöön helposti saatavilla olevaa jatkuvan oppimisen verkko-oppimateriaalia maakunnalliset erityistarpeet huomioiden. Lisäksi hankkeen tavoitteena on rakentaa koulutusorganisaatioiden ja sijaishuollon palveluntuottajien välinen jatkuvan yhteiskehittämisen rakenne ja käytännöt.

Hankkeessa toteutettava osaamiskartoitus toimii myös yhtenä tietopohjana hankkeessa toteutettavalle sijaishuollon osaamisprofiilien laadinnalle. Osaamisprofiilien laadinnan tavoitteena on tukea eritasoisissa sijaishuoltopalveluissa tarvittavan osaamisen tunnistamista tekemällä näkyväksi niissä vaadittavan osaamisen eroja ja erityisyyttä. Tällä hetkellä eri tasoisten sijaishuoltopalvelujen ammatillisen työn sisällölliset osaamisodotukset rakentuvat pitkälti kuntien/hyvinvointialueiden kilpailutusten luomien ehtojen mukaan.

Kilpailutuksissa sijaishuoltopalvelut on porrastettu ja porrastukset on nimetty eri tavoin (esim. perus-, erityistaso, vaativa taso) lasten ja nuorten tarvitseman hoidon ja huolenpidon vaativuuden mukaan. Eritasoisia palveluja ja niissä tarvittavaa osaamista ja osaamisen eroja ei ole kuitenkaan lainsäädännössä tai kansallisissa keskusteluissa tarkemmin määritelty. Tähän tarpeeseen pyrimme VAASI-hankkeessa vastaamaan hankkeen päättymiseen eli maaliskuuhun 2026 mennessä.

Sijaishuollon osaamisen kehittäminen myös moraalisena velvoitteena

Elina Pekkarisen, Tarja Heinon ja Tarja Pösön (2013) ajatus siitä, että lastensuojelusta tietäminen on moraalinen velvoite, sillä lastensuojeluinstituutio muodostaa vahvan kannanoton lasten ja perheiden yksityisiin suhteisiin, antaa vahvan moraalisen kehyksen myös lastensuojelun sijaishuollon osaamisen kehittämiselle.

Sijaishuolto ja siellä tehtävä työ on viimesijainen yhteiskunnallinen keino turvata lapsen hyvinvointi. Siksi työssä vaadittavan osaamisen kehittäminen ja vahvistaminen on erityinen tehtävä

Lähteet

Laakso, R. 2009. Arjen rutiinit ja yllätykset – etnografia lastenkotityöstä. Tampere: Tampereen yliopisto. Acta Universitatits Tamperensis 144

Laakso, R. 2012. Lastensuojelun laitostyön arki ja ammatillisuus. Teoksessa M. Jahnukainen (toim.) Lasten erityishuolto ja – opetus Suomessa. Tampere: Vastapaino, 127-152.

Lastensuojelu 2022. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportti 24/2023.

Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. Viitattu 29.11.2023 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417

Lastensuojelun laatusuositukset 2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:8.

Pekkarinen, E., Heino, T. & Pösö, T. 2013. Lastensuojelusta tietäminen on moraalinen velvoite. Yhteiskuntapolitiikka 73; 3, 337-342.

Pohjola, A. 2022. Valtion koulukotien kehittäminen osana sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:4.

Porko, P., Heino, T. & Eriksson, P. 2018. Selvitys yksityisistä lastensuojeluyksiköistä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Työpaperi 21/2018.

Pösö, T. 2016. Mistä puhutaan, kun puhutaan huostaanotosta. Teoksessa R. Enroos, T. Heino & T. Pösö (toim.) Huostaanotto. Lastensuojelun vaativin tehtävä. Tampere: Vastapaino, 7-30.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020:28.

Tiili, A. & Kuokkanen, J. 2021. Lapsen vuoksi – Lastensuojelun laitoshoidon vetovoimatekijät ja alalta työntävät tekijät. Helsinki: Lastensuojelun keskusliiton verkkojulkaisu 2/21.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Viestintätaidot eivät ole pelkästään työväline, vaan ne ovat tämän päivän työelämässä keskeinen osa ammattitaitoa. Perinteisinä pidettyjen, kirjallisen ja suullisen, viestinnän taitojen lisäksi alati muuttuva ja kehittyvä yhteiskuntamme vaatii tulevilta asiantuntijoilta monipuolista osaamista myös digitaalisesta viestinnästä.

Mutta miten saada nämä asiat osaksi ammattikorkeakoulututkintoa ja liikunnanohjaajakoulutusta?

Työelämä odottaa vuorovaikutuksen ja viestinnän monitaitureita

Lapin ammattikorkeakoulusta valmistuvan liikunnanohjaajan (AMK) tulisi osata viestiä ja vuorovaikuttaa sujuvasti monilla eri välineillä ja alustoilla. Viestintä ja vuorovaikutus ovat hyvin keskeisiä työelämätaitoja liikunta-alalla, ja esimerkiksi Suomalaisessa valmennusosaamisen mallissa valmentajan osaamistarpeiksi nostetaan esiin vuorovaikutustaidot, ilmaisu- ja keskustelutaidot sekä ihmistuntemus (Suomen Olympiakomitea 2023).

Liikunnanohjaajakoulutuksen viestinnän sisältöjä pohtiessamme pyrimme ennen kaikkea työelämälähtöisyyteen, ja tätä tukivat hankkeessa vuonna 2021 tehdyt työelämähaastattelut. Näissä haastatteluissa työelämän edustajat olivat yksimielisiä siitä, millaista viestintä- ja vuorovaikutusosaamista tämän päivän työelämä vaatii:

• esiintymisen harjoittelua,
• vaikuttamisen taitoa,
• läsnäolon ja tunnelmanluomisen taitoa,
• kykyä luoda hyvää ilmapiiriä,
• toisten ihminen arvostamisen ja kohtaamisen taitoa,
• napakkaa viestintää,
• olennaisen tiivistämisen taitoa,
• vuorovaikutusosaamista digivälinein sekä asiantuntijuuden muuttamista puheeksi ja tekstiksi.

Näiden lisäksi ajatuksia työelämän edustajissa herättivät myös esiintymiseen ja esiintymisjännitykseen liittyvät asiat.

Liikunnanohjaaja (AMK) -tutkinnon viestinnän sisällöt olivat kuitenkin supistuneet siten, etteivät ne enää vastanneet laajuudeltaan työelämän vaatimuksia. Tätä haastetta lähdimme ratkaisemaan DigiUra-hankkeen puitteissa.

Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen osana asiantuntijaksi kasvua

Viestinnän sisällöt päädyttiin istuttamaan osaksi liikunnanohjaajakoulutuksen työharjoittelujen opintojaksoja, jotka ovat osa jokaista opiskeluvuotta. Tavoitteena oli saada viestintä näkyväksi osaksi tulevien asiantuntijoiden työelämätaitoja, mutta myös kehittää korkeakouluopiskelussa tarvittavaa kirjallisen ja suullisen viestinnän osaamista.

Ensimmäisen vuoden Ohjausharjoittelu 1 -opintojakson osaamistavoitteena on soveltaa jo opittua ammatillista osaamista käytäntöön. Koska kyseessä on ensimmäisen vuoden opintojakso, näimme keskeisimmäksi viestinnän osa-alueeksi omaan viestijäkuvaan tutustumisen sekä korkeakoulussa vaadittavien kirjallisen viestinnän taitojen, kuten lähteiden käytön ja korkeakoulun tekstilajien hallitsemisen. Kirjallisen viestinnän teemaa yhdistettiin työelämään pohtimalla sitä, miten kirjallinen viestintä tulee näkymään opiskelijoiden tulevassa työelämässä.

Toisen opiskeluvuoden Ohjausharjoittelu 2:n osaamistavoitteissa painotetaan työorganisaation arvojen ja tavoitteiden mukaista toimintaa. Opintojakson viestinnän sisältöjen pääpaino on suullisessa viestinnässä, johon syvennytään niin yksilö- kuin ryhmäviestinnänkin näkökulmasta. Näitä geneerisiä suullisen viestinnän sekä esiintymisen taitoja kytkettiin osaksi työelämää, ja opiskelijat pääsivätkin tekemään videoesityksen harjoittelustaan. Suullisen viestinnän teeman osaksi valittiin myös esiintyminen sekä esiintymisjännitys.

Nämä ovat aiheita, joiden kanssa moni opiskelija kipuilee opintojensa aikana – ja jotka varmasti näkyvät myös työelämässä.

Oman osaamisen sanoittaminen työelämätaitona

Kun Ohjausharjoittelu 1 ja 2 keskittyvät korkeakoulun ja työelämän viestintätaitojen perustan luomiseen, on kolmannen vuoden Suuntautumisharjoittelu-opintojakson fokus asiantuntijaviestinnässä. Kolmannen vuoden harjoittelun viestinnän sisältöjä ovat asiantuntijaesiintyminen sekä työelämän kirjalliset viestintätaidot.

Oman osaamisen sanoittaminen nousi keskeiseksi näkökulmaksi hankkeessa tuotettujen materiaalien ansiosta, ja opintojakson ensimmäisessä viestinnän työpajassa opiskelijat pääsivätkin tekemään posterin aiheesta.

Oman osaamisen sanoittamisen teema jatkui digitaitojen työpajassa, jossa opiskelijat harjoittelivat portfoliomaisen verkkosivun rakentamista. Kirjallisen viestinnän lisäksi omaa osaamista esiteltiin myös suullisesti videohaastattelun muodossa. Näiden tehtävien avulla opiskelijat kerryttivät työelämässä tarvittavia viestinnän ja vuorovaikutuksen taitoja monipuolisesti ja käytännönläheisesti.

Vaikka harjoitteluiden viestinnän sisällöt keskittyvät pääasiassa korkeakouluopiskelun ja tulevaisuuden työelämän tarpeisiin, on niiden tavoitteena valmistaa opiskelija myös ammattikorkeakouluopintojen loppuhuipennusta eli opinnäytetyötä varten. Kaikkien harjoitteluiden viestinnän työpajat antavatkin opiskelijalle eväitä niin lähteiden käyttöä, tutkimuksellisen tekstin kirjoittamista kuin suullista esitystäkin varten.


Kuva 1. Osaamisen sanoittaminen on yksi geneerinen työelämätaito. Kuva: Elisa Hartikainen

Projektiviestinnän muodot tutuksi

Liikunnanohjaajakoulutuksen Johdanto projektitoimintaan -opintojakso on ajoitettu neljännen vuoden opintoihin. Liikunta-alalla työllistytään tyypillisesti erilaisiin projekteihin, joten projektiosaamisen kehittäminen on tärkeää jo opintojen aikana – onhan kyseessä yksi merkittävä geneerinen työelämätaito.

DigiUra-hankkeessa projektiosaamisen sisältöjä oli jo aiemmin viilattu vastamaan paremmin muuttuvan toimintaympäristön ja työelämän tarpeita, muun muassa lisäämällä opetussisältöihin digitaalisia projektinhallinnan ja -viestinnän työkaluja.

Mielestämme oli tärkeää liittää mukaan myös projektiviestinnän osuus: halusimme tuoda viestinnän eri muodot näkyväksi osaksi koko projektitoiminnan elinkaarta. Niinpä projektiviestinnän osuutta laajennettiin ja opintojakson toteutukselle laadittiin sisältöjä ja oppimistehtäviä, joiden kautta opiskelija saa paremman käsityksen asiantuntijaviestinnän roolista projekteissa.

Opintojaksolla opiskelijat tutustuivat projektityöskentelyn periaatteisiin ja ideoivat kuvitteellisen projektin tunnistamansa ongelman ratkaisemiseksi. Opiskelijat laativat muun muassa projektin ideapaperin, viestintäsuunnitelman sekä erilaisia projektiviestinnän tekstejä oppimistehtävinään. Projektipäällikön roolissa he tuottivat ytimekkään pitchaus-videon projektistaan sekä pohtivat projektin loppujulkaisulle sopivaa muotoa.


Kuva 2. Projektiosaaminen sisältää erilaisia vuorovaikutuksen ja viestinnän taitoja, jotka asiantuntijan tulee hallita. Kuva: Elisa Hartikainen

Opiskelijoiden kokemuksia

Opiskelijoilta tulleen palautteen mukaan viestinnän tehtävät ovat opettaneet korkeakoulussa ja työelämässä tarvittavia viestinnän taitoja, vaikka he kokivatkin jotkin sisällöt vähemmän mielekkäiksi opintojaksojen muuhun sisältöön verraten.

Moni opiskelija on kertonut huomanneensa työelämäharjoittelun aikana, että erilaisissa työympäristöissä ja -tehtävissä kuitenkin tarvitaan riittäviä viestinnän taitoja. Usealla työnantajalla on myös oletus, että nuoret hallitsevat viestinnän välineistön.

Opiskelijat myös kertoivat, että esimerkiksi ensimmäisen vuoden harjoittelun yhteydessä opetettavat viite- ja lähdemerkinnät unohtuvat helposti, jos niitä ei käytä säännöllisesti. Siksi olisi tärkeää keskustella koulutuksen muiden opintojen vastuuopettajien kanssa opintojaksoilla käytettävistä viestintätaidoista, kuten kirjoittamisesta tai videoiden tekemisestä, jotta lukuvuoden alussa hankittavaa viestintäosaamista pääsisi ylläpitämään lukuvuoden aikana.

Asiantuntijoiden pohdintoja kehittämistyöstä

Entä miten viestintä- ja vuorovaikutusosaamisen integrointi olemassa olevaan opetussuunnitelmaan onnistui DigiUra-hankkeen asiantuntijoiden mielestä? Koemme, että kehittämistyön ansiosta onnistuimme rakentamaan johdonmukaisen kokonaisuuden vastaamaan tämän päivän työelämän tarpeita.

Viestinnän sisältöjen istuttaminen osaksi liikunnanohjaajakoulutuksen harjoitteluopintojaksoja osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi, ja tällä tavoin opiskelijat pystyvät hankkimaan viestintä- ja vuorovaikutusosaamiseensa lisää kerroksia jokaisena lukuvuotena sekä liittämään ne osaksi työelämäosaamistaan.

Oman osaamisen sanoittamisen ja asiantuntijaviestinnän sisältöjen painotus opintojen loppuvaiheeseen antaa valmistuvalle opiskelijalle hyviä eväitä työelämään ja edesauttaa myös heidän työllistymismahdollisuuksiaan. Uskomme myös, että liikunnanohjaajakoulutuksessa toteutettu viestinnän kokonaisuuden malli olisi toteutettavissa myös muissa AMK-koulutuksissa. Hyvät viestintä- ja vuorovaikutustaidot ovat supervoimia, niin työelämässä kuin opinnoissakin!




Kuva 3. Kaikille avoin Worklife Coach -verkkosivu antaa eväitä työelämätaitojen tukemiseen.

Worklife Coach - työkaluja opiskelijoiden työelämätaitojen tukemiseen

DigiUra-hankkeen tuloksena syntyi geneerinen työkalupakki, Worklife Coach -verkkosivu, jonka sisältöjä voi hyödyntää opetuksessa, ohjauksessa ja työelämässä. Teemoina ovat

• digiympäristöissä toimiminen,
• vuorovaikutusosaaminen (opiskelijan yksilöllinen kohtaaminen, ryhmän vuorovaikutuksen tukeminen),
• projektiosaaminen,
• osaamisen sanoittaminen ja
• asiantuntijuuden kehittäminen.

Verkkosivun sisältö koostuu videoista, podcasteista, tehtävistä, materiaaleista sekä linkeistä muiden toimijoiden tuottamiin sisältöihin.

DigiUra - Työelämän digi- ja vuorovaikutustaidot urapolun rakentamisessa -hankkeessa päätavoitteena oli sisällyttää geneerisiä työelämätaitoja osaksi korkeakoulutusta. Hankkeen toimenpiteillä vahvistetiin opiskelijoiden ja opetus- ja ohjaushenkilökunnan digitaalista osaamista, mediataitojen sekä viestintä- ja vuorovaikutustaitojen oppimista. DigiUra-hanke toteutui 1.5.2021–31.10.2023 Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimana ja yhteistyössä Lapin yliopiston kanssa. Hankkeen kokonaisbudjetti oli 312 122 €, josta EU:n ja valtion rahoituksen osuus 249 700 €.

Lähteet:

Suomen Olympiakomitea 2023. Valmennusosaamisen malli. Viitattu 17.11.2023 https://view.officeapps.live.com/op/view.aspx?src=https%3A%2F%2Fwww.olympiakomitea.fi%2Fuploads%2F2021%2F05%2Fd5bdc774-valmennusosaamisen-malli-nettiin.ppt.

Kuvat Worklife Coach –verkkosivulta, kuvitus Elisa Hartikainen.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tämä kirjoitus on myös kuunneltavissa Pohjoisen tekijät -podcastissa. 

Jatkuvaa oppimista tapahtuu ihan kaikkien arjessa, kun kohtaamme uusia asioita ja ratkomme eteen tulevia haasteita. Työpaikoilla ja työyhteisöissä omaksumme uutta tietoa ja osaamista mm. toisiltamme, kun teemme yhdessä asioita ja ponnistelemme saavuttaaksemme työlle asetetut tavoitteet. Aina ei kuitenkaan tarvitse opiskella uutta tutkintoa tai suorittaa pitkää koulutusta.

Mikro-opintoja juuri nyt tärkeistä aiheista

Pienet osaamiskokonaisuudet ja erilaiset mikro-opinnot ovat tämän päivän juttu ja ne tarjoavat täsmäosaamista tehokkaasti ja ketterästi. Pohjois-Suomen korkeakoulujen MUUVI-hanke on koonnut yhteisen Yritysten muutoskumppanina -koulutustarjottimen tämän hetken kuumista perunoista eli ajankohtaisista aiheista. Keskeiset ilmiöt ovat luonnollisesti digitalisaatio, vihreä siirtymä ja muutoskyvykkyys.

Digitalisaatio on jo muuttanut toimintaympäristöämme suuresti ja tulee muuttamaan vielä tulevinakin vuosina. Digitalisaation mahdollistama kehitys tulee näkymään yrityksissä mm. tehokkuutena, työn mielekkyytenä, asiakastyytyväisyytenä ja uudenlaisina tuotteina ja palveluina. Koneet ja teknologia voidaan valjastaa tekemään ne jutut, joissa me ihmiset ei olla parhaimmillamme, jolloin voimme itse keskittyä toimimaan ihmisen vahvuusalueilla.

Vihreällä siirtymällä tarkoitetaan muutosta kohti ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua. Tarvitsemme ympäristöystävällistä ja kestävämpää liiketoimintaa, huomioiden mm. ympäristön ja ilmastonmuutoksen haasteet. Esimerkiksi uusiutuvan energian hyödyntämisen, kiertotalouden ja hiilijalanjäljen laskennan avulla yrityksen on mahdollista vahvistaa kilpailukykyä ja vastata omalla panoksellaan ympäristön ja asiakkaiden kestävän kehityksen vaatimuksiin.

Muutoskyvykkyys on kykyä sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja erityisesti koronapandemia sai meidät ymmärtämään tämän tärkeyden. Menestyäkseen työelämässä vaaditaan jatkuvaa kehittymistä ja uudistumista ja juuri muutoskyvykkyys mahdollistaa reagoinnin muuttuviin tilanteisiin ja antaa valmiudet oppia uusia taitoja.

Niin digitalisaation hyödyntäminen kuin vihreän siirtymän ja muutoskyvykkyyden tukeminen edellyttää yrityksiltä muutosvalmiutta ja henkilöstöltä uutta osaamista. Nyt tuotettu mikro-opintojen tarjotin pitää sisällään pieniä osaamiskokonaisuuksia tulevaisuuden työelämässä tarvittavista taidoista ja osaamisesta.

Seuraavaksi muutama esimerkki Lapin AMKin tarjoamista yhden opintopisteen eli noin 27 tunnin laajuisista opinnoista:

• Kiertotalouden perusteet - tämä on täsmäpaketti kiertotaloudesta, jos haluat kehittää kiertotaloutta yrityksen liiketoiminnassa!
• Muuttuva matkailun liiketoimintaympäristö - tämän avulla opit tunnistamaan ja arvioimaan toimintaympäristön muutoksia matkailualalla. Jatkona tälle on tarjolla myös Ennakointi matkailun muutoksiin varautumisessa sekä Vastuullinen matkailuliiketoiminta nimiset opintojaksot.
• Työntekijäymmärrys liiketoimintaresurssina - opinto tarjoaa ymmärrystä siihen, mikä on positiivisen työntekijäkokemuksen merkitys ja miten sitä kehitetään työntekijän työsuhteen eri vaiheissa.
  

Näiden opintojen suorittaminen on täysin ilmaista sekä ajasta ja paikasta riippumatonta. Tarvitsee vain rekisteröityä omalla sähköpostiosoitteella ja opinnot saa alkuun. Oppiminen tapahtuu täysin itsenäisesti erilaisia tehtäviä tekemällä, katsomalla tallenteita tai lukemalla artikkeleita tai muita tekstejä. Kaikkiin käytännön pulmiin saa luonnollisesti apua projektihenkilöstöltä.

Jatkuva oppiminen yrittäjän arjessa

Yrittäjän on tärkeää ylläpitää osaamistaan aktiivisesti ja jatkuvasti, koska työelämä ja markkinat muuttuvat koko ajan. Jos yrittäjä ei pysy ajan tasalla, siinä voi helposti menettää kilpailukykyään ja asiakkaitaan. Yrittäjän osaaminen vaikuttaa aina myös yrityksen tuottavuuteen ja laatuun, joten elinikäinen oppiminen ja osaamisen kehittämiseen panostaminen on aina investointi kilpailukykyyn. (Yrittäjän osaaminen 2021.)

Joskus arjessa kohdatut haasteet paljastavat laajemman tarpeen kehittää omaa osaamistaan juuri tietyllä osa-alueella ja silloin tarvitaan tavoitteellista osaamisen päivittämistä. Systemaattinen osaamisen päivittäminen on tapa luoda uusia mahdollisuuksia ja innovaatioita yritykselle.

OKM:n mukaan jopa vajaa puoli miljoonaa henkilöä tarvitsee osaamisen päivittämistä lähivuosina ja tähän tarvitaan koulutusjärjestelmältä joustavia ratkaisuja ja ihmisille mahdollisuuksia päivittää osaamistaan työn ohessa (Jatkuva oppiminen 2023). Osaamisen ylläpitämiseen on monia tapoja, kuten kouluttautuminen, verkostoituminen, mentorointi, työssä oppiminen ja itseopiskelu. Jokaisen kannattaa luonnollisesti hyödyntää erilaisia lähteitä ja oppimismenetelmiä, jotka sopivat kulloinkin omiin tarpeisiin ja tavoitteisiin.

Yrittäjyyteen liittyvien ominaisuuksien vahvistaminen

Yrittäjän osaaminen on yrityksen tärkein voimavara, mutta se ei tietenkään ole vain teknistä tai ammatillista taitoa ja tietoa, vaan se sisältää myös yrittäjyyteen liittyviä hyviä ominaisuuksia, kuten rohkeus, sitkeys, luovuus, itsevarmuus ja vastuullisuus. Nämä eri ominaisuudet ja yleiset työelämätaidot auttavat yrittäjää kohtaamaan haasteita ja mahdollisuuksia työssään, ja myös näitä yrittäjyyteen liittyviä ominaisuuksia voi kehittää monin eri tavoin. (Tulevaisuuden työelämätaidot henkilöstön kehittämisen tueksi 2019.)

Yrittäjyys on helpompaa, kun tekee sitä, mistä pitää ja missä on hyvä. Yrittäjyys sopii erityisen hyvin jonkin erityistaidon omaavalle henkilölle, joten käytä siis aikaa oman osaamisen ja omien kiinnostuksen kohteiden tunnistamiseen ja hyödynnä niitä työssäsi. Yrittäjyys vaatii rohkeutta kokeilla uusia asioita ja ottaa riskejä, haasta siis tietoisesti itsesi ja opi virheistä. Mieti, miksi joku homma meni pieleen ja mitä siitä voi oppia. (Peiponen 2022.)

Liiketoiminnan kehittäminen on aina pitkäjänteistä työtä, joten yrittäjyys edellyttää myös sinnikkyyttä ja motivaatiota. Aseta itsellesi tavoitteita ja seuraa niiden toteutumista, niin vahvistat omaa sinnikkyyttäsi ponnistella asioiden eteen. (Vuorinen 2017.) Jos motivaatio on joskus hukassa, niin muistele, miksi olet halunnut alkaa yrittäjäksi ja mitä hyötyä siitä sinulle on!

Yrittäjyys hyötyy myös luovuudesta ja innovatiivisuudesta. Luovuutta voi kehittää ja ylläpitää etsimällä tietoisesti uusia näkökulmia, ratkaisuja ja mahdollisuuksia. Inspiroidu oman alan uusista jutuista, seuraa markkinoiden muutoksia ja trendejä sekä asiakkaiden toimintaa ja käyttäytymistä. Luovat ideat ei synny tyhjiössä, vaan ne tarvitsevat polttoainetta ja sytykkeitä ulkopuolelta. (Järvilehto & Järvilehto 2020.)

Yrittäjyys tarvitsee myös mm. itsevarmuutta ja itsevarmuuteen liittyvät persoonallisuuspiirteet ovat yhteydessä yrittäjyyteen. Omaa itsevarmuuttaan voi vahvistaa arvostamalla omaa työtään ja osaamistaan ja konkretisoimalla sen esimerkiksi oman työn hinnoittelussa ja aikatauluttamisessa. (Itsevarma ihminen ryhtyy helpommin yrittäjäksi ja menestyy 2023.)

Kaikkia yrittäjyyteen liittyviä ominaisuuksia voi myös oppia muilta yrittäjiltä! Verkostoituminen, mentorointi, koulutus ja vertaistuki ovat hyviä tapoja saada neuvoja, ideoita, palautetta ja kannustusta yrittämiseen. (Peiponen 2022.)

Totta on, että tekemistä meidän kaikkien töissä riittää usein niin paljon, että erilaisiin koulutuksiin osallistuminen tuntuu helposti lisäkuormitukselta. Tuntuu, että se on pois siitä varsinaisesta työntekemisestä ja koetaan, että koulutuksessa ei saada edistettyä niitä omia työtehtäviä. Mutta haastan sinua kuitenkin pohtimaan, että mitä jos juuri osaamisen puute eli osaamattomuus onkin syy töiden kasautumiseen. Voisiko olla näin?

Lähteet:

Tulevaisuuden työelämätaidot henkilöstön kehittämisen tueksi 2019. Helsingin yliopisto, opas 25.9.2019.
https://hyplus.helsinki.fi/tulevaisuuden-tyoelamataidot-henkiloston-kehittamisen-tueksi-lataa-maksuton-opas/

Jatkuva oppiminen 2023, Opetus- ja kulttuuriministeriö, viitattu 6.11.2023, https://okm.fi/jatkuva-oppiminen.

Järvilehto, Paavo & Järvilehto, Lauri 2020. Pim! Olet luova. Tuuma-kustannus 2020.

Yrittäjän osaaminen 2021. Suomen Yrittäjät, Yrittäjän osaaminen -opas 6.7.2021. https://www.yrittajat.fi/oppaat/yrittajan-osaaminen/

Itsevarma ihminen ryhtyy helpommin yrittäjäksi ja menestyy - "Yhteydessä usko omiin kykyihinsä" 2023. Suomen Yrittäjien uutinen 15.5.2023. https://www.yrittajat.fi/uutiset/itsevarma-ihminen-ryhtyy-helpommin-yrittajaksi-ja-menestyy-yhteydessa-uskoon-omiin-kykyihinsa/

Peiponen, Piia 2022. Mitä yrittäjyys vaatii?, artikkeli Ukko.fi-blogissa. https://www.ukko.fi/yrittajyyskoulu/mita-yrittajyys-vaatii/

Vuorinen, Kaisa 2017. Sinnikkyys, Duodecim Terveyskirjaston artikkeli. https://www.terveyskirjasto.fi/lnv00004

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Toteutimme hoitotyön opinnäytetyönä uudenlaisen ja innovatiivisen pakopelin sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoille. Potilaan tilan arviointia ja peruselintoimintojen mittaamista (ABCDE-arviointimenetelmä) ja aikuisten hoitoelvytystä käsittelevä pakopeli toteutettiin osana Päätöksenteko kliinisessä hoitotyössä -opintojaksoa.

Voinnin arviointia, laskujen laskemista ja elvytyksen harjoittelua

Pakopelissä harjoitellaan potilaan tutkimista ABCDE-arviointimenetelmällä, tehdään lääkelaskuja sekä harjoitellaan aikuisen hoitoelvytystä virtuaalisena kertausharjoituksena.

Pakopeli kehittää hoitotyön opiskelijoiden teoreettista osaamista sekä ryhmätyötaitoja. ABCDE-arviointimenetelmä ja aikuisen hoitoelvytys-pakopelin kesto on noin 45 minuuttia sisältäen pelin alustuksen ja loppukeskustelun. Pelaavan ryhmän koko on neljästä kuuteen pelaajaa. Sen lisäksi opettaja ohjaa peliä ja simulaationukkea. Simulaatioluokan ja -nuken lisäksi tarvikkeina toimivat vihjeitä ja QR-koodeja sisältävät lukolliset laatikot ja ohjekansiot, jotka on koottu yhteen isompaan säilytyslaatikkoon (kuva 1.)

Kuva 1: Peliin kuuluvat tarvikkeet (kuva: Leena Lääperi)

ABCDE-pakopelissä taustatarinana on, että potilas on toimitettu sairaalaan ensihoidon toimesta korkean kuumeen ja yleistilan laskun vuoksi. Potilaalla on myös muita tyypillisiä keuhkokuumetta sairastavan oireita, eli lievää rintakipua hengityksen aikana, eritteistä yskää, sekä keuhkojen rohinaa ja hengenahdistusta.

Sairaalaympäristö on Kemin kampuksen simulaatiosairaala ja potilaana toimii simulaationukke (kuva 2). Opiskelijoiden tulee tehdä oikeita tulkintoja ja tutkimuksia potilaan tilasta ja oikea eteneminen johtaa lisäinformaatiota sisältävien laatikoiden lukkojen avauksiin ja lisävihjeisiin.

Kuva 2: Simulaationukke pakopelin potilaana (kuva: Henna-Maaria Perkiö)

Peliä eteenpäin vievät vihjeet löytyvät lukollisista laatikoista löytyvistä QR-koodeista, jotka luetaan opiskelijoiden omilla puhelimilla (kuvat 3&4). Pelillisyyttä lisää se, että vihjeet eivät avaudu, ennen kuin pelaajat oivaltavat mitata ja huomioida oikeita asioita ja arvoja potilaan tilasta.

Pelin edetessä pelaajat mittaavat ja arvioivat paljon sellaisiakin arvoja ja oireita, jotka eivät avaa vihjeitä tai auta ratkaisemaan peliä, mutta ovat kokonaistilanteen kannalta oleellisia ja kuuluvat ABCDE-arviointimenetelmän mukaan toimimiseen. Pelin sujuvan etenemisen kannalta pelaajien tulee perehtyä ABCDE-arviointimenetelmän sekä hoitoelvytyksen teoriaan ennen peliin osallistumista. Teoriatiedon lisäksi tärkeä osa onnistunutta pelin kulkua on pelaajien väliset ryhmätyötaidot.

Kuvat 3 & 4: Lukollinen laatikko ja sen sisältä löytyvät QR-koodit (kuva: Henna-Maaria Perkiö)

Oppiminen pakopelin avulla

Sairaanhoitajakoulutuksen tavoitteena on saada opiskelijoille laajat käytännön perustiedot ja -taidot, sekä hyvät teoreettiset valmiudet työskennellä sairaanhoitajana (Rautava-Nurmi, Westergård, Henttonen, Ojala & Vuorinen 2020, 19; Lapin AMK 2022). Perusteellinen peruselintoimintojen arviointi on osa jokaisen sairaanhoitajan valmiuksia (Thim, Vinther Krarup, Lerkevang Grove, Rohde & Løfgren 2012, 117; Karjalainen ym. 2018, 786–788) ja siihen kehitetty ABCDE-arviointimenetelmä ohjaa potilaan tilan arviointiin ja peruselintoimintojen mittaamiseen (Thim ym. 2012, 117; Blomqvist, Rummukainen, Sainio, Simola & Tyrisevä-Ryösö 2022, 237).

Aikuisen hoitoelvytykseen kuuluvat hengitysteiden varmistaminen, lääkehoito sekä elvytyksen aikainen monitorointi. Potilaan yleistilan laskeminen tulisi huomata ajoissa. Hoidon riittävän aikaiseen aloittamiseen tarvitaan selkeää sekä yhteneväistä koko sairaalan kattavaa toimintaperiaatetta. (Castrén ym. 2016, 2 137–2 139.) Hoitotyön opiskeluun sisältyy hyvin monipuolisesti teoriaopetusta ja käytännön taitojen harjoittelua. Tässä pakopelissä opiskelijat vahvistavat hoitotyössä tarvittavaa osaamista potilaan tilan arvioinnista, hoitoelvytyksestä ja lääkelaskujen laskemisesta.

Hoitotyön opettajat kokivat opiskelijoiden motivoituneen aiheen opiskeluun pelin pelaamisen myötä. Opettajilta tulleiden palautteiden perusteella peliä voidaan hyödyntää hyvin Päätöksenteko kliinisessä hoitotyössä -opintojaksolla sekä syventävän vaiheen opinnoissa, esimerkiksi Akuuttihoitotyössä sekä Sisätautikirurgisella opintojaksolla, oppimistavoitteiden saavuttamiseksi. Peliohjaajaan rooli on helppo omaksua, sillä peliohjeet ja itse peli on laadittu niin, että opettajien on mahdollista ohjata peliä pienellä perehdyttämisellä.

Peliä testanneet hoitotyön opiskelijat kokivat oppivansa pelin kautta opintojakson sisältöön liittyviä asioita mukavalla toteutustavalla. Opiskelijoita pyydettiin pilotoinnin jälkeen kirjallista palautetta pelistä ja palautteet olivat pääsääntöisesti hyviä ja innostuneita.

Peli sai positiivista palautetta siitä, että se oli opettavainen, mielenkiintoinen ja hauska oppimiskokemus, ja se koettiin myös erilaiseksi ja mieleenpainuvaksi tavaksi oppia. Pakopeli koettiin vaatimustasoltaan sopivaksi sekä aiheiden oppimista tukevaksi. Rakentavaa palautetta tuli vaativuuden lisäämisestä ja pidemmästä pelin kestosta. Opiskelijoilta tuli toiveita eri tyyppisten tehtävien, kuten neste- ja lääkehoitoon liittyvien pulmien ratkaisuista.

Kaikkea ei voi sisällyttää yhteen pakopeliin, joten pelin muodossa tapahtuvan oppimisen etuna nähtiin mahdollisuus muokata sitä eri opintojaksoille sopiviksi. Pakopelin kautta tapahtuva oppiminen on herättänyt kiinnostusta myös käytännön työelämässä, kun työ- ja harjoittelupaikkamme ovat olleet kiinnostuneita tämän kaltaisesta oppimismuodosta.

Pakopeli on mukava ja uudenlainen tapa oppia hoitotyön taitoja ja toimintoja. Tämä pakopeli pääsee aktiiviseen käyttöön.

Lähteet:

Blomqvist, M., Rummukainen, T., Sainio, T., Simola, T. & Tyrisevä-Ryösö, M. 2022. Hoitotyön perusosaaminen. 1., painos. Helsinki: Sanoma Pro.

Castrén, M., Nurmi, J., Heinäaho, E., Hoppu, S., Ikola, K., Myllyrinne, K., Peltoniemi-Ailisto, O., Skrifvars, M., Vaahersalo, J. & Kukkonen-Harjula, K. 2016. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. Elvytys. Päivitystiivistelmä. 132 (22). 2 137–2 139. https://www.duodecimlehti.fi/duo13404#s5.

Karjalainen, M., Norrgård, M., Peltomaa, M., Pirneskoski, J., Rantala, H. & Tirkkonen, J. 2018. Suositus peruselintoimintojen arvioinnista ja seurannasta. Lääkärilehti 12–13/2018 vsk 73. 786–788. https://www.laakarilehti.fi/tyossa/raportit-ja-kaytannot/suositus-peruselintoimintojen-arvioinnista-ja-seurannasta/?public=6cf51054acd41361903e086b728763b8.

Lapin ammattikorkeakoulu 2022. Opinto-opas, sairaanhoitajakoulutus, Kemi. https://opinto-opas-amk.peppi.lapit.csc.fi/709/fi/93/4084/857.

Rautava-Nurmi, H., Westergård, S., Henttonen, T., Ojala, M. & Vuorinen, S. 2020. Hoitotyön taidot ja toiminnot. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Thim, T., Vinther Krarup, N., Lerkevang Grove, E., Rohde, K. & Løfgren, B. 2012. Initial assessment and treatment with the Airway, Breathing, Circulation, Disability, Exposure (ABCDE) approach. International Journal of General Medicine. 2012. Jan; 5, 117–121. doi.org/10.2147/IJGM.S28478.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Korkeakouluopiskelijan tulisi saada jo opintojen alkuvaiheessa ohjausta vahvuuksiensa tunnistamiseen. Opiskelijat tarvitsevat kannustusta tulevaisuudensuunnittelussa sekä siirtymisessä työelämään. He haluavat tietoa ja taitoa siihen, miten tunnistaa vahvuuksiansa.

KEPEÄ - Kehittävä työelämäpedagogi -hankkeessa on tuotettu työharjoitteluoppaita liiketalouden, tietojenkäsittelyn ja sosiaalialalle. Oppaisiin on tuotettu tietoa, jota opiskelijat voivat hyödyntää hakiessaan harjoittelupaikkaa. Ne ovat informatiivisia ja visuaalisia herättääkseen opiskelijoiden mielenkiinnon ja halun selvittää vahvuuksien merkitystä liittyen harjoitteluun sekä tulevaisuuden työpaikkaan.

Miksi sitten on tärkeää, että opitaan tunnistamaan vahvuuksia? Vahvuuksia tunnistettaessa päästään muodostamaan positiivinen minäkäsitys. Opiskelijan tulisi saada käsitys siitä, millainen hän on ja miten sekä missä hän on hyvä. Jokaisella on jotain yksilöllisiä ominaisuuksia, taitoja, kykyjä sekä olemassa olevaa osaamista. Nämä asiat tunnistamalla on parempi mahdollisuus löytää työelämässä oikea paikka. Opiskelija on myös voinut saada osaamista harrastetoiminnasta, aikaisemmista työtehtävistä sekä opiskeluista. Näitä taitoja pitäisi myös pystyä tunnistamaan. Harjoitteluoppaiden tarkoituksena on, että opiskelijat saadaan tunnistamaan osaamisensa kokonaisvaltaisesti. (Hotulainen, Lappalainen & Sointu 2014.)

Mitä työnantajat odottavat työntekijöiltä

Työpaikkailmoituksissa haetaan usein työntekijöitä, joille on luonteenomaista innokkuus, sinnikkyys sekä yhteistyökyky. Keskittyminen vahvuuksiin on ollut tällä vuosituhannella tärkeimpiä tutkimuksen aiheita synnyttäen luonteenvahvuuksien tutkimushaaran. Tutkimuksiin perustuen on kehitetty VIA-luonteenvahvuusmittari, jonka avulla voi tunnistaa omat ydinvahvuudet. Testin on tehnyt jo 2,6 miljoonaa ihmistä ja eri kansallisuuksilla on vahvuuksissa hyvin vähän eroavaisuuksia.

Tärkeimmät vahvuudet, jotka tulevat esille tuloksissa ovat ystävällisyys, reiluus, rehellisyys sekä arviointikyky. Nuorilla yleisimpiä vahvuuksia aikuisiin verrattuna ovat ryhmätyöskentelytaidot, innokkuus sekä johtajuuden ominaisuudet. Juuri näitä ominaisuuksia opiskelijan olisi tärkeää oppia tunnistamaan opiskelujen aikana. (Uusitalo 2014.)

Tunnistaessaan vahvuutensa opiskelija saa käsityksen siitä, missä hän on luontaisesti hyvä. Näin opiskelija pääsee toimimaan vahvuuksiensa kautta ja hänelle syntyy onnistumisen kokemuksia. Nämä kokemukset antavat taas innostusta oppia uusia asioita. Kokemukset innostavat vahvistamaan myös niitä asioita, joissa hän ei ole vielä niin hyvä. Opiskelija oppii luottamaan omiin kykyihinsä ja tämä vahvistaa opiskelijan myönteistä minäkäsitystä. (Salmela 2016.)

Harjoitteluoppaat

Harjoitteluoppaat on tuotettu yhdessä Lapin AMKin liiketalouden, sosiaalialan sekä tietojenkäsittelyn opettajien kanssa. Eri toimialojen harjoitteluoppaissa on perusasiat esitetty yhteneväisesti mutta alojen erityispiirteet huomioiden. Oppaiden tekemiseen on haettu palautetta työelämältä, opiskelijoilta sekä opetushenkilöstöltä. Mukana kehittämistyössä on ollut myös muita hankkeessa toimivia yhteistyökumppaneita.

Harjoitteluoppaat on toteutettu Microsoft Officen Sway -ohjelmalla. Tämä antaa mahdollisuudet oppaiden muokkaamiseen ja niitä on helppo pitää ajan tasalla.

Kuva 1. Harjoitteluoppaan ensimmäiseltä sivuilta näkee, mitä opas pitää sisällään. Esimerkkikuvassa aloitusnäkymä liiketalouden työharjoitteluoppaassa: https://sway.office.com/ZJbuXagjSIWMITJH

Harjoitteluoppaat antavat vastauksia opiskelijalle harjoitteluun liittyviin kysymyksiin; miten suunnittelen aloittavani harjoittelun, mistä löydän työharjoittelupaikkoja, mitä teen harjoittelun aikana, miten toimin ongelmatilanteissa sekä mitä asioita tulee tehdä harjoittelun päättyessä. Oppaissa kiinnitetään huomioita siihen, että opiskelija huomioi opiskelukykynsä. Hän pääsee hakemaan harjoitteluoppaissa olevien linkkien kautta tukea opiskeluunsa sekä tietoa harjoittelun suorittamiseen.

Harjoitteluoppaisiin on koottu tietoa, johon tutustumalla opiskelija voi oppia tunnistamaan vahvuuksiaan. Opiskelijaa ohjataan tutustumaan opetussuunnitelmaan sekä harjoittelun tavoitteisiin. Persoonallisuustestit antavat käsitystä luontaisista ominaisuuksista sekä laittavat opiskelijan pohtimaan sitä, millaisiin työtehtäviin hänen olisi hyvä hakeutua. Tarkoituksena on löytää juuri se oikea itselleen sopiva harjoittelupaikka.

Vahvuuksien tunnistaminen antaa myös näkemystä siihen, millainen harjoittelupaikka olisi paras mahdollinen ammatillisen kehittymisen kannalta. Näin opiskelija pääsee miettimään, kehittääkö harjoittelupaikan työtehtävät niitä vahvuuksia, joita opiskelija tunnistaa olevan itsellään. Opiskelija reflektoi persoonallisuustestien tuloksia harjoittelukirjassa.

Liiketalouden työharjoitteluoppaassa on video-ohjeistusta harjoittelupaikan hakemiseen. Opiskelija saa lyhyen kertauksen siitä, mitä osaamista hänelle on kertynyt opintojen aikana. Lisäksi video-ohjeistuksessa kuvataan ammattinimikkeitä, mihin  opiskelija voi työllistyä tutkinnon jälkeen. Harjoittelussa opiskelija voi toimia kyseisissä työtehtävissä assistenttina. Valmistumisen ja työkokemuksen kautta hänellä on mahdollisuus edetä urallaan mainittuihin asiantuntijatehtäviin.

Harjoitteluoppaissa ohjataan opiskelijaa miettimäänc myös, mitä osaamista hän haluaa saavuttaa. Opiskelijaa ohjataan reflektoimaan osaamistaan, mitä hänelle on kertynyt opiskelujen aikana. Tämän käsityksen pohjalta opiskelija voi miettiä tulevaisuuden työpaikkaansa. Millaisia työtehtäviä hän haluaa tehdä, joissa voi hyödyntää osaamistaan? Minkälaisessa yrityksessä haluaisi mahdollisesti työskennellä? Onko yrityksellä toiminnassaan samat arvot kuin hänellä itsellään?

Opiskelijaa ohjataan ottamaan selvää, miten hänen olisi hyvä lähestyä yrityksiä tai organisaatioita hakiessaan harjoittelupaikkoja. Erilaiset verkkokurssit antavat hyvää valmennusta siihen, miten työ- ja harjoittelupaikkoja haetaan. Miten tuodaan esille omaa osaamista ja miten pyritään erottautumaan muista hakijoista. Opiskelijan on hyvä saada varmuutta työ- ja harjoittelupaikkojen hakemiseen, jolloin haastattelutilanteissa pystyy olemaan varmempi omasta osaamisestaan. 

Opiskelijoiden kokemukset vahvuuksiensa tunnistamisesta ja harjoitteluoppaista

Opiskelijat ovat tuoneet esille reflektoivissa harjoitteluraporteissaan vahvuuksien tunnistamiseen liittyviä asioita. He voivat tunnistaa olevansa säntillisiä ja periksi-antamattomia, motivoituneita, tunnollisia, ahkeria sekä tiimipelaajia työyhteisössä. Haasteena taas voi olla jännittäminen sekä pelko, ettei suoriudu työ- tai harjoitteluntehtävistä.

Huomioidessaan itsestään edellä mainittuja asioita opiskelija pääsee kehittämään vahvuuksiaan sekä heikkouksiaan, kun ne on ensin tiedostettu. Harjoitteluraportissaan opiskelija on todennut, että hänellä on halu kehittää yhteistyötaitoja sekä itsensä johtamista. Opiskelija on pohtinut, miten näiden taitojen kehittäminen on onnistunut harjoittelussa.

”Yhteistyötaitojen kehitys onnistui avoimella keskustelulla kollegoiden kanssa, sekä kuuntelemalla ja huomioimalla muut ympärillä”.

Opiskelijat ovat kokeneet, että osaaminen on kehittynyt opiskelujen myötä. Yhteistyö ja itsensä johtamisen taidot ovat kehittyneet. Tavoitteiden saavuttamisessa on pidetty tärkeänä, että voidaan hyödyntää omia vahvuuksia sekä tunnistaa omia kehittämiskohteita.

Opiskelijat ovat antaneet palautetta myös oppaista. Opiskelijoiden mukaan opas auttaa kehittämään itseään, valmistautumaan harjoitteluun sekä on informatiivinen. Opiskelijoiden mieleen ovat olleet harjoitteluoppaiden videot ja kuviot.

Lopuksi

Harjoitteluoppaiden tekeminen on ollut prosessi, joka on kehittynyt hankkeen aikana. Prosessin alussa oli epäselvää, mitä kohti olisimme menossa. Tiedettiin, että haasteena on eritystä ohjausta tarvitsevat opiskelijat. Päädyttiin tekemään harjoitteluoppaita ja liikkeelle lähdettiin perusohjauksen tarpeista.

Useiden kollegoiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen alkoi syntymään näkemystä siitä, millainen olisi hyvä ohjeistus. Perusohjeiden jälkeen pystyttiin paremmin hahmottamaan oppaisiin tietoa myös erityistä ohjausta tarvitseville opiskelijoille. Kun mukaan saatiin vielä opiskelijoiden näkemyksiä oppaiden sisällöstä, tuli niistä visuaalisia ja informatiivisia.

Harjoitteluoppaat ovat vähentäneet harjoitteluvastaavien työkuormaa, sillä peruskyselyihin voi laittaa linkin oppaaseen. Opiskelijoille, jotka tarvitsevat enemmän ohjausta, jää enemmän aikaa henkilökohtaiseen opastukseen. Oppaiden myötä on tehty uusi ohjaukseen liittyvä Moodle-alusta, joka noudattaa hankkeessa tuotetun harjoitteluoppaiden ohjeistusta.

Harjoitteluoppaiden kehitystyön tuloksia pystytään hyödyntämään mm. opinnäytetyönohjeistuksessa. Tämän innoittamana on tarkoitus aloittaa tekemään opinnäytetyön tekemiseen opasta opiskelijan näkökulmasta. Opas toteutetaan opinnäytetyönä. Oppaasta pyritään tekemään opiskelijalähtöinen ja samalla visuaalinen. Opinnäytetyöoppaaseen pyritään saamaan esille opiskelijan näkökulma sekä opiskelijoiden kokemuksia opinnäytetyön tekemisestä.

LÄHTEET

Hotulainen, R., Lappalainen, K., Sointu, E. 2014. Lasten ja nuorten vahvuuksien tunnistaminen. Teoksessa: L. Uusitalo-Malmivaara. (toim.). Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-Kustannus

Uusitalo, L. 2014. Hyveet ja luonteenvahvuudet. Teoksessa: L. Uusitalo-Malmivaara. (toim.). Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-Kustannus

Salmela, M. 2016. Tie ylioppilastutkinnon huippuarvosanoihin laudaturylioppilaiden kertomana. Väitöskirja 315. Lapin yliopisto. Hakupäivä 25.5.2023 s.38-39 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-875-6

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 

In September 2023, there were many excited UAS Lapland teachers looking forward to meeting the first-ever Master of Managing Sustainability and Systems Change (MaSS) –students in Rovaniemi (Fig. 1). After carefully designing of new Master’s program combining transformative learning with the themes of sustainable development, responsibility and circular economy (Circular Economy Centre, 2023), this was the day we all had waited for. Now, after a couple of months have passed by and MaSS studies are ongoing, we wanted to pull together our thoughts and experiences about the start of the MaSS learning journey.

Figure 1. The very first group of MaSS students and tutors with guests from Ukrainian Catholic University at Lapland UAS campus in Rovaniemi.

Future change agents

The leading thought behind the new program was to answer the need of experts to enhance systematic sustainability and green transition in organisations. This was already in the background of designing the MaSS programme and core courses.

The world is in a situation, where we are going to need different kinds of experts with a deeper understanding of sustainability, responsibility as well as circular economy as a part of their expertise and everyday work in different organisations. The green transition is seeking responses to the sustainability crisis and a transformation of the organisations and work life. In the MaSS programme, we combine these substance themes into transformational learning to provide new tools and perspectives for students to work with.

During the orientation week, after the initial starting day with coordinating all the technical issues, the second day really kicked off our MaSS learning journey and it meant to apply the transformative learning pedagogy. In practice, this face-to-face meeting day with fellow students and tutors provided an excellent foundation to get to know each other and supported the start of the collaboration and creating a true sense of belonging.

At the end of the second day, while relaxing and filling our tummies with pizzas, the looks on our faces told it all – we were all in the right place (Fig. 2). And as many of our students commented; it felt like finally coming home. We cannot phrase it nicer – what a sense of community was established already during our very first days! And the sense of hope that was brought upon us, this is exactly what we needed in this day and age.


Figure 2. Pizza time! (Image: Marika Tuomela-Pyykkönen, 2023)

At the core of the studies

The core and profiling studies of the MaSS program (Fig 3.) are designed to support the growth of expertise from the different perspectives of sustainable development, corporate responsibility as well as circular economy. This expertise is integrated into the master’s thesis process. (Joutsenvirta et al. 2022; Tuomela-Pyykkönen & Tyni, 2023) With the MaSS tutor team’s support, students are practising transformative development from the very beginning of the studies to graduation and beyond as a part of the Practising Transformative Development course. The course will continue until the end of the spring semester.

Individual and group work will provide support to other courses so that students can strengthen their mind settings, values, and expertise within the different contexts. The feedback from the students is mainly given as comments during the group meetings. Overall, it has been positive feedback and they have been very inspired and open-minded towards the new way to study. A deeper evaluation of the course will be done after the fall semester and at the end of the first year.


Figure 3. MaSS degree structure

Alongside the core studies, the students have an opportunity to select 5-35 ECTS for their profiling studies, to support developing their expertise. As another pilot, in Spring 2024, MaSS students will have an opportunity to choose a new profiling study course Solutions. now. This course is arranged in collaboration with Tampere UAS, Turku UAS and LAB UAS offering a great opportunity to network with fellow students from these organising universities.

Solutions.now is a project-based course, where a group of students will work with the real-life problems provided by different organisations. This course is part of the Climate University network collaboration, in which Lapland UAS has been a member since 2022. This network consists of Finnish higher education institutions and other stakeholders interested in developing sustainability and climate-related higher education. More information about the course is available in the Lapland UAS Study Guide. Lapland UAS will provide the project case but let’s keep it a secret until the start of the course.

What next?

The first class of the MaSS degree program was launched and tutors have already received feedback from the first courses. One of the positive feedbacks concerned the utilisation of flipped classroom, where materials are given in forehand before group meetings. The actual meetings focus on discussions and sharing the expertise between students and tutors, which provides opportunities to share different perspectives of “wicked issues” in different kinds of contexts.

However, the students thought that some of the discussions at the beginning of meetings should be shorter. We should have more time to go deeper into each meeting’s main themes. Additionally, students have given us feedback about the amounts of tasks during the first months of studies. This kind of feedback is quite usual in other programmes. Master’s studies involve 60 to 90 ECTS amount of studies, and 30 ECTS come from the thesis. 60 ECTS is the number of studies, full-time students will make during a one year (fall and spring semester).

Most of the students in the master’s programme are working during their studies, which means a quite heavy weekly programme to deal with. In the MaSS programme, courses have been designed so that individual and group tasks would make it a little bit easier to try to combine school work with other parts of life. Tutors are still very aware of the workload students are going through and trying to seek new ways to help students to combine these different elements together.

This kind of feedback is most appreciated, especially since the courses are new. Feedback during the semester also helps to make some smaller adjustments to other courses still ongoing and redesign the concepts for the next semester. At the moment, the first MaSS group have initiated the most interesting state-of-art thesis topics related to sustainability theme and will start their contributions to the global sustainability field.

The MaSS mentors are quite excited to see the development process of the first MaSS group. We are also eager to start designing the next versions of courses for MaSS Master students for Fall 2024 on account of this experience already gained during this semester.

More information:

Circular Economy Centre (2023) Now is the time for changemakers – new master’s program starting in Lapland UAS, News – Circular Economy Centre, 5.9.2023, https://www.digipolis.fi/en/news/now-is-the-time-for-changemakers-new-masters-program-starting-in-lapland-uas.

Joutsenvirta, M., Laininen, E., Tyni, S. & Korkeakoski, M. (2022) Transformatiivinen oppiminen kestävyysosaamisen tukena, UAS Journal, 3/2022, 11.10.2022. https://uasjournal.fi/3-2022/transformatiivinen-oppiminen-kestavyysosaamisen-tukena/.

Lapin AMK/Lapland UAS (2022) Lapin AMK Master School, Lapland UAS YouTube Channel, https://www.youtube.com/watch?v=YyFIhrLho40&list=PLMVFtm90HwM0r7Xr_PsdNoHszVjOGGzQM&index=2.

MaSS (2023) Master of Managing Sustainability and Systems Change, Lapland UAS Master School, web pages. https://www.lapinamk.fi/en/Applicants/Masters-degrees/Managing-Sustainability-and-Systems-Change.

Tuomela-Pyykkönen, M. & Tyni, S. (2023) Developing interdisciplinary higher education to support sustainable and systemic change in the Arctic area, IPSERA International Purchasing & Supply Education & Research Association, IPSERA Conference 2023, Paper 7264.

> Return to the Lapland UAS Blog front page

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin suomenkieliselle etusivulle

Koronan aiheuttama yhteisöllisyyden heikkenemisen luoma yksinäisyys ja vertaistuen puute ovat aiheuttaneet huolta korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista. Opiskelijoiden yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin tukeminen tapahtumatoiminnalla sekä vahvuusperustaisella ohjauksella -hankkeessa kehitetään ja pilotoidaan opiskelijoiden ohjausta vahvuusperustaista ohjausta hyödyntäen sekä järjestetään erilaisia tapahtumatoimintoja yhteisöllisyyden ja ryhmäytymisen tueksi. Hankkeessa kiinnitetään huomiota erityisesti opiskelijoiden yhteisöllisyyteen korkeakoulussa ja alkuvaiheen ohjaukseen.

Hanke 1.1.2022-30.6.2023 on saanut OKM:n erityisavustuksen ja toimijoina ovat Lapin ammattikorkeakoulu, Lapin yliopisto, Lapin AMKin opiskelijakunta Rotko ja Lapin Yliopiston Ylioppilaskunta (LYY).

Olemme olleet hankkeessa mukana opinto-ohjaajien roolissa ja soveltaneet vahvuusperustaisen ohjauksen menetelmiä opiskelijoiden ohjauksissa. Vahvuusperustaiseen ohjaukseen liittyviä materiaaleja sovelletaan aloittavien opiskelijoiden yksilö- ja pienryhmäohjauksissa, suuntautumis- sekä uravaihtoehtoja tukevien opintojen valinnoissa sekä niiden opiskelijoiden ohjauksessa, joiden opinnot ovat viivästyneet koronapandemian aikana.

Vahvuusperustainen yksilöohjaus

Vahvuusperustaisen yksilöohjauksen tavoitteena on tukea itseohjautuvuuden ja -johtamisen tai elämänhallintataitojen ja - valmiuksien kehittymistä sekä vahvistaa myönteistä käsitystä itsestä opiskelijana ja korkeakouluyhteisön jäsenenä. Omien vahvuuksien tunnistamisella, sanoittamisella ja hyödyntämismahdollisuuksien esille tuomisella on tavoitteena tukea opiskelijoiden hyvinvointia ja minäpystyvyyttä.

Opintojen alussa opiskelija pohtii omia vahvuuksiaan (tietoja, taitoja, asenteita ja luonteenvahvuuksia). Lisäksi hän on voinut halutessaan täydentää näkemyksiään omista vahvuuksistaan esimerkiksi vahvuustestillä. Opiskelija kirjaa opiskelijajärjestelmään tiedoksi lyhyesti muun muassa oman koulutus- ja työtaustansa, harrastuksena, ura-, suuntautumis- ja valmistumissuunnitelmansa sekä seitsemän tärkeintä vahvuuttaan.

Tieto- ja viestintätekniikan aloittaville opiskelijoille on tarjottu mahdollisuus tulokeskusteluun opinto-ohjaajan kanssa, jossa opiskelija pohtii omien vahvuuksien hyödyntämistä opinnoissaan. Tulokeskustelussa on pohdittu yhdessä, miten opiskelijan vahvuudet tukevat hänen urasuunnitelmiaan ja onko jotain vahvuuksia hyvä vahvistaa opintojen aikana. Opiskelijat ovat kokeneet tulokeskustelun motivoivaksi, antavan itseluottamusta opinnoista selviytymiseen sekä selkeyttävän uravalintaa.

Valmistumisvaiheessa opiskelija käy opinto-ohjaajan kanssa valmistumiskeskustelun, jossa käydään läpi työllistymistilannetta, pohditaan tulevaisuuden urasuunnitelmaa sekä jatko-opiskelua. Valmistumiskeskustelussa pohditaan myös vahvuuksien merkitystä urasuunnitelmiin ja jatko-opiskeluun. Opiskelijat kokevat, että vahvuuksien sanottaminen ja niistä keskustelu on hyödyllistä. He saavat niistä rohkaisua ja itseluottamusta tulevaisuuteen.

Vuoden 2023 alkupuolella on saatu käyttöön opintotietojärjestelmä Peppiin erillinen ohjaajan työpöytä. Ohjaajan työpöytä on helpottanut opinto-ohjaajan tiedonsaantia alkuvaiheen opinnoissa viivästyneistä opiskelijoista. Opinto-ohjaajat ovat olleet yhteydessä opiskelijoihin joko sähköpostitse tai puhelimitse. Ohjauksessa on keskitytty vahvuusperustaisia ohjaustyökaluja käyttämällä itseohjautuvuuden tukemiseen, kuten opiskelijan kannustamiseen, motivoimiseen ja tavoitteiden asettamiseen opintojen etenemisen suhteen.

Vahvuusperustainen ryhmäohjaus

Vahvuusperustaisessa ryhmäohjauksessa kiinnitetään erityistä huomioita korkeakouluyhteisöön kiinnittymiseen ja yhteisöllisyyteen. Osalla opiskelijoista on omiin mahdollisuuksiin, opiskelussa menestymiseen, työmarkkinoilla selviytymiseen ja tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta. Omien vahvuuksien tunnistamisella, sanoittamisella ja hyödyntämismahdollisuuksien esille tuomisella on tavoitteena tukea opiskelijoiden hyvinvointia ja minäpystyvyyttä.

Vahvuuksien tunnistaminen on yksi työkalu itsetuntemukseen. Sen myötä opiskelukyky parantuu ja luottamus tulevaisuuteen kasvaa. Vahvuudet ovat voimavaroja, joita voidaan hyödyntää opinnoissa, tulevaisuuden rakentamisessa ja työelämän jatkuvassa muutoksessa.

Opintojen alkuvaiheessa pienryhmässä tapahtuvassa ohjauksessa tavoitteena on, että opiskelija kiinnittyy oman alansa opiskeluun, opiskeluyhteisöönsä ja saa apua oman henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatimisessa. Hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllisyyttä tuettiin opintojen alkuvaiheessa esimerkiksi erilaisilla ryhmäytymiseen liittyvillä harjoituksilla.

Aloittavasta opiskelijaryhmästä opiskelijat jaettiin noin seitsemän hengen pienryhmiin, jossa he voivat tehdä esimerkiksi erilaisia opiskeluun liittyviä tehtäviä yhdessä ja tutustua toisiinsa paremmin. Keskeistä tässä toimintamallissa on myös se, että opiskelijat saisivat omasta pienryhmästään vertaistukea koko opiskelun aikana. Henkilökohtaisen ohjauksen lisäksi hoitotyön koulutuksessa opinto-ohjaaja käy ohjauskeskusteluja jokaisen pienryhmän kanssa.

Pienryhmät toimivat aluksi ensimmäisen lukukauden aikana, mutta palautteiden perusteella pienryhmätyöskentelyä päädyttiin jatkamaan koko opintojen ajan. Hoitotyön opinto-ohjaajat käyvät vuosittain jokaisen pienryhmän kanssa yhteisen ohjauskeskustelun, jossa hyödynnetään vahvuusperustaista ohjausta ja siihen liittyviä erilaisia materiaaleja esimerkiksi vahvuuskortteja.

Korkeakouluopiskelijoiden yhteisöllisyyden tukemista pilotoitiin aloittavien liikunnanohjaajaopiskelijoiden pyörävaelluksella Miekojärven Orhinselälle. Ennen lähtöä opiskelijat pohtivat vahvuuksiaan pienryhmissä ja valitsivat ryhmälleen yhteisiä vahvuuksia kuvaamaan nimen, kuten Ilo ja Sisu. Harjoitus toi ryhmään yhteenkuuluvuutta pitkän pyörämatkan ajalle.

Orhinselällä yövyttiin kaksi yötä telttamajoituksessa ja päivän ohjelmaan kuului luontoliikuntaan liittyvien tehtävien lisäksi salaisen ystävän vahvuuksien tarkkailua ja kannustavan kirjeen kirjoittamista ystävälle. Opiskelijat oppivat tunnistamaan toisten vahvuuksia ja saivat kuulla millaisia vahvuuksia muut heissä näkevät.

Vahvuusperustainen uraohjaus

Tulevaisuuden työelämässä hyvin pärjätäkseen on osattava tunnistaa vahvuutensa ja työelämätaitonsa sekä kyettävä hyödyntämään niitä omassa urasuunnittelussaan. Oppimiskyky, itsensä johtamisen taito, sopeutumiskyky sekä sosiaaliset taidot ovat usein vaatimuksena työelämän muutoksessa. Vahvuusperustaisella tulevaisuusohjauksella pyritään edistämään korkeakouluopiskelijoiden vahvuusajattelua sekä vahvuuksien hyödyntämistä tulevaisuuden työelämässä.

Vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen auttavat opiskelijaa koulutukseen ja uravalintoihin liittyvissä päätöksissä. Ammatillisen identiteetin kehittymistä, urasuunnittelutaitoja, positiivista tulevaisuuskuvaa voidaan tukea vahvuuksien tunnistamisen avulla. Vahvuusperustaisella lähestymistavalla pyritään auttamaan opiskelijaa ymmärtämään vahvuuksien vaikutus hyvinvointiin ja haasteiden kohtaamiseen.

Sähkötekniikassa pilotointiin opiskelijoiden profiloivien opintojen valintaa vahvuusperustaisella ryhmäohjauksella, jossa tavoitteena on opinto- ja työuraan liittyvien vahvuuksien ja taitojen tunnistaminen, kehittäminen ja hyödyntäminen.

Ryhmäohjaustilanteessa hyödynnetään myös vertaisohjausta, jolla pyritään tukemaan opiskelijoiden minäpystyvyyttä sekä omien ja opiskelijakavereiden vahvuuksien tunnistamista. Opiskelijat kartoittavat omia vahvuuksiaan vahvuustestillä sekä vahvuuskorttien avulla ja pohtivat myös omia työelämätaitojaan.

Pienryhmässä pohditaan yhdessä ajankohtaisten työpaikkailmoitusten kautta, mitä vahvuuksia ja työelämätaitoja niissä tarvitaan ja kenelle pienryhmästä kyseinen työpaikka sopisi parhaiten ja kuka kokee, ettei työpaikka sovi hänelle ollenkaan. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan omiin vahvuuksiin ja työelämätaitoihin soveltuva uranäkymä ja tekemään siihen johtava profiloivien opintojen valinta.

Liiketalouden opiskelijoilla ovat monipuoliset uramahdollisuudet erilaisissa tehtävissä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, joten heitä tuetaan opintojen aikana eri tavoin löytämään oma urapolkunsa ja sitä tukevat opinnot. Opintojen alkuvaiheen uraohjaustyöpajassa opiskelijat jakaantuivat ryhmiin itseä kiinnostavan uravaihtoehdon mukaan. Ryhmissä he keskustelivat ryhmänsä uravaihtoehdosta sekä pohtivat siihen liittyvien työtehtävien vaatimia vahvuuksia. He käyttivät keskustelujen tukena vahvuustaulukkoa ja vahvuuskortteja.

Työpaja koettiin hyvänä, koska pienryhmissä oli jo alalla työskenteleviä, joten opiskelijat saivat näkemyksiä myös eri uravaihtoehtojen työtehtävistä. Lisäksi vahvuustyöskentely sai liiketalouden opiskelijat pohtimaan, mitä vahvuuksia kunkin omalla unelmatyöurallaan tarvitaan ja mitä vahvuuksia on hyvä vielä kehittää opintojen aikana. 

Tavoitteena hyvinvoiva ja vahvuutensa tunteva opiskelija

Hankkeen myötä ohjauksessa huomioidaan paremmin opiskelijoiden laaja-alaisen hyvinvoinnin tukeminen. Huhtikuussa 2022 opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteisessä hyvinvointi tapahtumassa rakennettiin yhteinen vahvuuspuu (Kuva 1.).

Vahvuusperustaisten työkalujen ja menetelmien käyttö opinto-ohjauksessa vahvistaa opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja elämänhallinnan taitoja.


Kuva 1. Lapin ammattikorkeakouluyhteisön vahvuuspuu

Lapin ammattikorkeakoulun yhteisen ohjausmallin kehittäminen on näkynyt jo valmistumisvaiheen valtakunnallisen opiskelijapalautekyselyn tuloksissa. Valmistumiskyselyssä opiskelijat antoivat hyvän palautteen opintojen suunnittelua ja ohjausta koskevassa osiossa. Lapin ammattikorkeakoulu oli tässä osiossa ensimmäisellä sijalla vuoden 2022 ammattikorkeakoulujen vertailussa.

Periaatteena korkeakoulussamme on, että kaikki ohjaavat opiskelijoita omassa työtehtävässään. Hankkeen aikana on perehdytetty ammattikorkeakoulumme opinto-ohjaajia ja muita ohjauksen toimijoita vahvuusperustaiseen ohjaukseen. Syksyllä 2022 avointen ovien päivässä jaoimme tietoa vahvuusperustaisesta ohjauksesta ja työkaluista muiden Lapissa toimivien koulutusasteiden opinto-ohjaajille ja muille ohjauksen parissa työskenteleville.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tiivis työelämän ja korkeakoulutuksen kumppanuus on keskeinen keino koulutuksen, työelämän ja yhteiskunnan kehittämisessä. Lapin ammattikorkeakoululla on noin 60 strategista sopimuskumppania, joiden kanssa tehtävä yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää korkeakoulun, mutta myös työelämän uudistumiskyvykkyydelle. Keminmaan kunta ja Lapin ammattikorkeakoulu tiivistivät strategista yhteistyötään vuonna 2020. Kolmivuotinen taival on osoittanut päätöksen olleen oikea.

Kumppanuussopimuksessa on määritelty yhteiset tavoitteet ja toimenpiteet yhdessä sovitulle strategiakaudelle sekä sopimuksen yhdyshenkilöt. Keminmaan ja ammattikorkeakoulun sopimuksen kohteena ovat olleet erityisesti parempi strateginen kyvykkyys, paremmat, muotoillut palveluprosessit ja parempi veto- ja pitovoima. Strateginen kumppanuus merkitsee käytännössä tiivistä, keskinäistä yhteydenpitoa, tiedonvaihtoa ja asiantuntijayhteistyötä. Sopimuksen toteutumista seurataan puolivuosittain.

Keminmaan kunnan visiona on olla luonnollisesti elinvoimainen, yrittäjäystävällinen ja yhteisöllinen asukkaiden kunta. Strategiassa painottuvat luontoläheisyys ja sen monimuotoisuuden kunnioittaminen. Lisäksi kunnassa panostetaan kunnan ja yrittäjien väliseen vuorovaikutukseen niin, että se on välitöntä ja sujuvaa. Kunta mahdollistaa aktiivisesti yritysten tulemisen kuntaan ja kehittymisen. Keminmaan kunnan tavoitteena on olla yhteisöllinen asukkaiden kunta, jossa kunta nähdään kuntakonsernin ja asukkaiden yhteisenä tehtävänä, kotina ja mahdollisuuksien antajana.

Yhteistyöllä osaamisen vahvistamiseen -YAMK tutkinnon hyöty kuntajohtamisen näkökulmasta

Kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla (Sallinen, Majoinen & Seppälä 2017). Toimintaansa kehittävä kunta pystyy paremmin vastaamaan kuntalaisten muuttuviin tarpeisiin, megatrendien mukanaan tuomiin muutoksiin, mutta myös houkuttelemaan uusia asukkaita kuntaan. Tämä edellyttää kunnan esihenkilöiltä proaktiivista toimintaa ja kouluttautumista. Osaamisen ennakointia tarvitaan, kun laaditaan kunnan palvelustrategia pidemmällä tähtäimellä. (Kuntatyönantajat 2015).

Ylemmät AMK-tutkinnot (YAMK) tarjoavat työelämälähtöistä osaamista työelämän vaativiin johto-, kehittämis- ja asiantuntijatehtäviin, joissa teorian ja käytännön integraatio tuottaa opiskelijoille uudenlaista tulevaisuuteen suuntaavaa käytännönläheistä osaamista. Opinnot tähtäävät työelämän kehittämiseen ja uudistamiseen yhteiskehittämisen, verkostotyöskentelyn ja tutkivan työotteen kautta. (Arene, 2016 s. 14 - 16).

Jussi Korpi opiskeli työnsä ohessa Lapin ammattikorkeakoulussa tiedolla johtamisen asiantuntijaksi. Hän hakeutui koulutukseen saadakseen lisäosaamista kahden insinööritutkinnon lisäksi. YAMK-tutkinto tarjoaa uusia mahdollisuuksia urapolulle.

“Opinnot olivat oman työn ohella antoisia, mutta haastavia. Nykyisen työtehtävän moninaisuus ja ilta-ajoille sijoittuvat kokoukset ovat osaltaan tehneet työn ohella opiskelusta haastavaa. Välillä on joutunut olemaan pois luennoilta tai työhön kuuluvasta lautakunnan/valtuuston kokouksista taas pakollisten luentojen vuoksi. Muuten opiskelu työn ohessa on sujunut kohtuullisesti, kiitos kuuluu tietenkin kotijoukoille opiskelun tukemisesta ja kodin arjen pyörittämisestä opiskelun aikana.”

Jussille Tiedolla johtamisen asiantuntija -koulutus on antanut paljon lisäpontta oman työn tekemiseen ja työtehtävien suunnitteluun. Opintoihin liittyvän opinnäytetyön aiheeseen liittyvä kuntastrategia myös on pakottanut perehtymään kunnan strategioihin paljon syvällisemmin. Opintoihin liittyvät tehtävät ovat osaltaan lisänneet osaamista johtamisen monilla osa-alueilla. Nämä kaikki yhdessä ovat luoneet kattavan tietopohjan, jonka hyödyntäminen nykyisessä työssä luo edellytyksiä kunnan strategian parempaan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Keminmaan kunnassa on huomattu YAMK-tutkinnon tärkeä rooli henkilöstön ja kunnan kehittämisessä. Opiskelut ja lopputyöt ovat näkyneet kunnassa konkreettisesti uusina toimintoina ja asioina.

Tulevaisuus vaatii entistä tiiviimpää yhteistyötä

Kunnat olivat historiallisen suuren mullistuksen edessä vuoden 2023 alussa, kun sote-uudistus astui voimaan. Muutosten vuodet jatkuvat, siirtyyhän vastuu työllisyyspalveluista kunnille kahden vuoden kuluttua.

Uudistusten toteutuessa ja hallituskauden vaihtuessa on erinomainen hetki kokeilla uusia toimintatapoja ja varmistaa, että uudet kunnat ovat hyvinvoivia, elinvoimaisia, taloudeltaan vakaita ja kestävästi kehittyviä. Sopimuskumppanuus on tuonut tähän erinomaiset puitteet. Keminmaan ja Lapin ammattikorkeakoulun strategisen yhteistyösopimuksen ensimmäinen toimintakauden aikana (2020-2023) yhteistyö on tuottanut koulutuksellisia ja ohjauksellisia avauksia painottuen strategian laatimiseen ja kuntajohtamisen vahvistamiseen. Konkreettisimmillaan yhteistyö on ollut mm. strategiatyön sparrausta, hanke- sekä opinnäyteyhteistyötä.

Seuraavalla toimintakaudella on etsittävä ripeitä mutta resurssiviisaita, digitaalisia ratkaisuja tukea Keminmaan matkaa kohti entistä erottautuvampaa elinvoiman ja osallisuuden keskusta, joissa asukkaat, ympäristö, liike-elämä ja päätöksenteko voivat hyvin. Tämä vaatii molemmilta osapuolilta entistä idearikkaampia avauksia ja konkreettisia tekoja – ja entistä tiiviimpää yhteistyötä!

Lähteet:

Arene (2016). Ammattikorkeakoulujen maisterikoulutus osaamisen uudistajana ja kansallisena koulutusinnovaationa. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n selvitys YAMK-tutkintojen rakenteellisesta kehittämisestä. Haettu 7.2.2023 osoitteesta http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/arene_ammattikorkeakoulujen-maisterikoulutus-osaamisen-uudistajana-ja-kansallisena-koulutusinnovaationa_koko-raportti.pdf?_t=1526901027

Kuntatyönantajat. 2015. Kunnallisen henkilöstön osaamisen kehittämistä koskeva suositus sekä työ- ja virkaehtosopimus ammattiyhdistyskoulutuksesta.

Selvitys koulutus- ja osaamistarpeiden kehittymisestä sekä ennakoinnin tilasta ja kehittämistarpeista 2010. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:11.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Pilotin taustaa

Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa ja koulutuskumppanuudessa toteutettavassa Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) hankkeessa toteutettiin vuosina 2022–2023 opiskelijapilotti. Pilotti liittyi toimenpiteeseen, jossa pääpaino oli osaamisen tunnistamisessa ja kehittämisessä sekä työllistymisen varmistamisessa.

Hankesuunnitelmassa kaikki mukana olevat oppilaitokset olivat luvanneet pilotoida opintojen loppuvaiheessa olevien opiskelijoiden pienryhmillä (n. 5–10 henkilöä) promotiivista, mahdollisuuksia luovaa, terveyttä ja toimintakykyä edistävää toimintaa työkykyisyyden vahvistamiseksi ja nivelvaiheenohjaamisen kehittämiseksi. (Kuva 1).

Suunnitteluvaiheessa toteutettiin myös kysely opinto-ohjaajille Webropol-kyselynä. Kyselyn avulla haluttiin saada kuvaa siitä, miten opiskelijoiden oppimiseen liittyvät haasteet näyttäytyvät opinto-ohjaajille, millaista tukea opiskelijat saavat sekä millaiselle uraohjaukselle he näkevät olevan tarvetta. Kyselystä saatua tietoa hyödynnettiin suunniteltaessa opiskelijapilotin sisältöä.

Kuva 1. Lapin ammattikorkeakoulun Oste-hankkeen opiskelijapilotin esite.

Pilotin tavoitteena oli luoda käytänteitä ja menetelmiä terveyttä ja toimintakykyä edistävän ohjauksen kehittämiseen ja työkykyisyyden edistämiseen oppilaitoksissa. Opiskelijan opiskelukykyä voidaan verrata työkykyyn. Lisäksi tavoitteena oli luoda ja kuvata toimintaprosessi sille, miten tunnistaan valmistumisvaiheessa olevat opiskelijat, joiden kohdalla osatyökykyisyys tai sen riski heikentää työllistymisen mahdollisuuksia sekä malli näiden opiskelijoiden tukemiselle yhteistyössä eri tahojen kanssa (oppilaitokset, TE-palvelut, Kela, kuntoutustoimijat).

Tässä blogiartikkelissamme kerromme Lapin ammattikorkeakoulussa toteutetusta opiskelijapilotista. Avaamme pilotin kokemuksia ja esitämme suosituksia ja hyviä käytänteitä.

Pilotin toteutus

Laadimme pilottia varten suunnitelman, jossa kuvasimme aikataulutuksen, ajallisen etenemisen ja kullakin kerralla käsiteltävät teemat (kuva 2.) Tapaamisten teemoja voitiin tarkentaa osallistujien esittämien tarpeiden, tavoitteiden ja kokemusten mukaan.


Kuva 2. Opiskelijapilotin aikataulu ja käsiteltävät teemat.

Piilottiin ilmoittautui mukaan yhteensä kahdeksan opiskelijaa eri koulutuksista. Ryhmäsparrausta toteutettiin pääosin etänä Zoom-työtilassa. Sparraustilaisuuksia toteutettiin neljä kertaa ja jokaisella kerralla oli eri teema, jota käsiteltiin

1) työelämää valmistumassa olevan silmin,
2) omien voimavarojen ja rajojen tunnistamista,
3) harjoiteltiin vahvuuksien tunnistamista ja oman suunnan kirkastamista ja
4) viimeisellä kerralla pohdittiin teemassa Kohti työelämää, niitä asioita, jotka mietityttivät valmistumisessa ja työelämään siirtymisessä.

Toteutuksissa hyödynnettiin erilaisia yksilö -, pari- ja ryhmätyömenetelmiä. Ensimmäisessä tapaamisessa ryhmä laati yhdessä yhteiset pelisäännöt. Toteutuksissa hyödynnettiin myös opiskelijoille ohjeistettuja ennakko- ja välitehtäviä. Jokaisen toteutuksen alussa sparrauksen ohjaaja alusti teemana olevasta aiheesta. Alustuksen jälkeen käytiin yhteistä keskustelua siitä, millaisia ajatuksia osallistujilla heräsi ko. teemasta.

Pilotin tuloksia

Rakensimme myös mallin valmistumisvaiheessa olevien opiskelijoiden tukemiselle monialaisessa yhteistyössä. Olemme kuvanneet opiskelijan moniammatillista yhteistyön verkostoa alla olevassa kennokuvassa. (Kuva 3.)


Kuva 3. Opiskelijan moniammatillisen yhteistyön verkosto.

Lapin ammattikorkeakoulussa lähimpänä opiskelijaa ovat opettajat ja opinto-ohjaajat, jotka omassa työssään ohjaavat päivittäin eri lukukausina. Tukenaan heillä on työelämäohjaajat, kuraattorit, ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö ja TNO-verkosto. Opiskelijajärjestö Rotkon kouluttamat opiskelijatuutorit ohjaavat myös ja eritoten opintojen alkuvaiheessa.

Kuvasimme myös toimintaprosessin, millä toimilla tunnistetaan valmistumisvaiheen opiskelijoita, joilla saattaa olla erilaisia haasteita valmistumiselle ja työllistymiselle.

1. Tunnistetaan ohjauksessa opiskelijan tilanne laatimalla opintopolun alkuvaiheessa nykytilan analyysi, jossa hyödynnetään myös aiempaa tietoa opiskeluun liittyvistä haasteista hänen luvallaan (esim. toiselta asteelta siirtyvä opiskelija).
2. Selkiytetään nykytilan analyysin perusteella opiskelijan tarve tiiviille ohjaukselle ja tukitoimille koko opintopolun varrella.
3. Laaditaan yhdessä opiskelijan kanssa tavoitteet ja toteutetaan ohjausta tavoitteiden mukaisesti.
4. Valitaan vaikuttavat ohjausmenetelmät ja keinot tukea opiskelijan opiskelua, opiskelukykyä ja työelämävalmiuksia.
5. Toteutetaan moniammatillista yhteistyötä tarvittavan ohjauksen ja tukitoimien varmistamiseksi.
6. Vastuuohjaajat seuraavat ja arvioivat yhdessä opiskelijan kanssa tavoitteiden toteutumista sovituissa seurantapalavereissa.
7. Suunnitelmaa ja toteutusta tarkistetaan tarvittaessa.

Laadimme pilotin ja siihen liittyvän kyselyn sekä kokemuksiemme pohjalta seuraavia suosituksia opettajille, ohjaajille, opiskelijoille, ammattikorkeakoululle ja työelämälle koskien opiskelijoiden ohjausta tutkinnon saamiseksi ja työllistymisen edistämiseksi. (taulukko 1.)

Taulukko 1. Suosituksia opettajille, ohjaajille, opiskelijoille, ammattikorkeakoululle ja työelämälle koskien opiskelijoiden ohjausta tutkinnon saamiseksi ja työllistymisen edistämiseksi.

Suositus 1. Vähennetään valmistuvien opiskelijoiden pelkoa työelämään siirtymisestä.

Valmistuvien opiskelijoiden pelkoa työelämään siirtymisestä vähennetään TNO-verkoston toiminnan tehokkaammalla hyödyntämisellä. Tähän tarvitaan säännöllistä yhteistyötä eri tahojen kanssa (oppilaitokset, TE-palvelut, Kela, kuntoutustoimijat). Lisäksi tarvitaan eri kouluasteiden välistä kumppanuutta ja yhteistyötä, jotta ohjaus saadaan toimivammaksi sujuvien siirtymien varmistamiseksi. Työelämän valmistautuminen alkaa jo päiväkodissa ja alakoulussa.

Tarvitaan myös ohjausmenetelmien parempaa hyödyntämistä ja kehittämistä. Vaikuttaviksi todettujen menetelmien käyttöä ja hyödyntämistä on lisättävä esimerkiksi yhteisen ymmärryksen rakentamista dialogin avulla ja vahvuusperustaisen työotteen hyödyntämistä ohjauksessa. Ohjausprosessin aikana on hyvä jokaisen opintonsa aloittavan opiskelijan kanssa yhdessä tehdä nykytilan analysointia ja tunnistaa mahdollisia erilaisia riskejä ja tuen tarpeita. Tämä edellyttää turvallista ilmapiiriä ja ohjaussuhdetta.

Suositus 2. Toteutetaan vaikuttavampaa ohjausta ja uraohjausta selkiyttämällä tehtävät ja ohjaajien roolit.
Toimenpiteenä on uraohjauksen selkiyttäminen niin käsitteen, tavoitteiden ja toteuttamisen roolituksen (kenellä ohjauksen vastuu) ja johtamisen osalta. Uraohjausta tulee toteuttaa opiskelijoiden opintopolun kaikissa vaiheissa mutta erityisesti siirtymissä ja opintopolun alkuvaiheessa. Sujuvien siirtymien varmistamiseksi uraohjauksen tulee läpäistä kaikki kouluasteet ja koulutuksen toteuttajien olisi hyvä avata ohjausta toteuttavien työnkuvat, tehtävät ja sisällöt.

Pohdittava on myös sitä, miten opiskelijan lähiohjaus pystytään toteuttamaan koko opintojen ajan. Tarvitaan myös uusien vaikuttavien ohjauksen menetelmien kehittämistä ja hiljaisen ohjaustiedon siirtämistä mentoroinnilla.

Suositus 3. Varmistetaan ja vahvistetaan ohjaajien osaamista.
Toimenpiteenä tässä on ohjausosaamisen säännöllinen kehittäminen. Tämä sisältää ohjauksen periaatteet, erilaiset mallit, työkalut ja menetelmät. Myös jokaisen ohjaajan on suositeltavaa avata, reflektoida ja kehittää omaa ohjauksen käyttöteoriaansa.

Käyttöteorian avaamiseen kuuluu omien ennakkoasenteiden ja mielikuvien tunnistamista ja tietoiseksi tulemista. Tärkeää on kunkin ohjaajan itse arvioida omaa työtänsä, työtapojansa, ja toimintaansa. Yhdessä toisten kanssa on avoimen dialogin avulla mahdollista toteuttaa rakentavaa ohjausosaamisen kehittämistä. Avoin dialogi mahdollista myös monialaisen ja moniammatillisen ohjauksen toteuttamista opintopolun aikana.

Suositus 4. Hyödynnetään kehitettyjä hyviä käytänteitä
Elinikäisen ja jatkuvan oppimisen ohjauksessa on kansainvälisesti, kansallisesti ja alueellisesti tutkittu ja kehitetty jo pitkään vaikuttavia malleja ja menetelmiä. Lapissa on kehitetty TNO-toimintaa ja kuvattu sen hyviä käytänteitä. Ohjauksen kehittämistä on tehty esimerkiksi avaamalla nuorten ohjauspolkuja ja menetelmiä työelämään ohjauksessa.

Aikuisille on kehitetty etä- ja verkko-opintojen mahdollistamiseksi digitaalista ohjausta ja digitaalisia ohjauksen työkaluja. Korkeakoulutetuille on kehitetty vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen malli (VAHTO-malli) ja siihen Vahvuusosaaja MOOC-ohjaajien osaamisen kehittämiseksi. Kehittämistoiminnassa on kuitenkin toteutettava jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa koordinointia, jotta päällekkäistä kehittämistyötä ei tehtäisi eri tahoilla.

Tärkeää on myös toteutusvaiheessa tehdä hankkeiden kesken yhteistyötä. Jotta hyvät käytänteet leviävät ja pysyvät “elossa” tarvitaan viestintää ja näkyväksi tekemistä.

Suositus 5. Toteutetaan laaja-alaista hyvinvoinnin edistämistä osana opintopolulla toteutuvaa ohjausta.
Opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäminen on entistä tärkeämpää, jotta varmistetaan työkyky ja sen säilyminen opintojen aikana. Opiskelijoiden opiskelukyky on myös opiskelijoiden työkykyä. Siksi on tärkeää, että eri tahojen hyvinvoinnin asiantuntijoilla on ohjauksessa vahva ja keskeinen rooli.

Opiskelijalähtöinen monialainen ja moniammatillisen yhteistyö ehkäisee myös ohjauspalvelujen siiloutumista ja nopeuttaa opiskelijoiden tarpeisin tarttumista. Koulutuksen toteuttajilla on tärkeää kuvata ja avata hyvinvoinnin palvelut ja niiden toiminnan sisällöt.

Käytänteitä ja menetelmiä terveyttä ja toimintakykyä edistävän ohjauksen kehittämiseen ja työkykyisyyden edistämiseen oppilaitoksissa

Pohdimme pilottia toteuttaessamme, miten opiskelijoiden ohjauksessa varmistetaan promotiivisen eli terveyden suojelun ja hyvien olosuhteiden luominen oppilaitoksissa. Ohjauksen päämääränä ei ole ainoastaan saada opiskelija opintojensa aikana oppimaan ja valmistumaan opiskelemaansa ammattiin. Tavoitteena on, että opiskelija työllistyy opiskelemaansa alan hyvinvoivana asiantuntijana.

Oppilaitoksissa on hyvä toteuttaa moniammatillista yhteistyötä esimerkiksi toimimalla aktiivisesti alueellisessa TNO-verkostossa. Yhteistyö ja tiedon sekä osaamisen jakaminen edistävät opiskelijoiden opintojen etenemistä ja työllistymistä esimerkiksi yhteys kuntien TE-toimistoihin. Myös työelämän kanssa tehtävä yhteistyön kehittäminen on tärkeää ja siinä on hyvä etsiä uusia toteutustapoja.

Opintojen alkuvaiheessa on hyvä ohjausprosessin aikana tunnistaa osatyökykyisten opiskelijoiden nykytila ja tuen tarpeet sekä tunnistaa riskit, jotka voivat vaikuttaa opiskelukykyyn ja työkykyyn. Erittäin tärkeää, on puuttua varhaisessa vaiheessa ja kohdistaa oikeat ja riittävät tukitoimet työllistymisen varmistamiseksi.

Tärkeää on pohtia sitä, milloin opiskelijan valmiudet opiskella ammattikorkeakoulussa eivät ole riittävät, jolloin tuetaan opiskelijaa löytämään hänelle mielekäs ja oikea vaihtoehto. Kuinka pitkälle tukevilla toimenpiteillä voidaan mennä? Missä ammattitaitovaatimukset tulevat vastaan?

Voiko olla niin, että opiskelijalla opintojen etenemiseen liittyvät haasteet ovat niin suuria, etteivät motivaatio tai kyvyt siltikään riitä opintojen suorittamiseen? Toisaalta voi olla myös niin, että opiskelijalla on valmiudet, mutta tukitoimet, joilla opintojen eteneminen varmistetaan eivät ole riittävät.

Lopuksi

Pilotin kokemukset sekä opiskelijoilla että meillä ohjaajilla olivat pääosin myönteiset. Käsitellyt asiat olivat opiskelijoiden mielestä tärkeitä ajatellen valmistumista ja työllistymistä. Opiskelijoiden mielestä työelämään ohjausta olisi saanut olla jo aiemmin opinnoissa. He kokivat tärkeäksi oppia ja harjoitella esimerkiksi työhaastattelua ja oman osaamisensa sanoittamista. Myös portfolion ja CV:n laatimista jo opintojen aikana olisi hyvä harjoitella.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Sairaanhoitajakoulutuksen tavoitteena on tuottaa monipuolisia osaajia ja asiantuntijoita yhteiskuntakriittiselle alalle, joka parhaillaan läpikäy suuria rakenteellisia myllerryksiä. Kuten Lapin ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmassakin (2022) todetaan, sairaanhoitajatutkinnon suorittanut toimii asiantuntijana, joka vastaa hoitotyön prosessista sekä päätöksenteosta hoitotyön osalta.

Ammattikorkeakouluopintojen aikana opiskelija saa käytännölliset perustiedot ja –taidot sekä teoreettiset perusteet toimiakseen työelämässä sairaanhoitajan asiantuntijatehtävissä, joissa läsnä ovat jatkuva erilaisissa ja muuttuvissa toimintaympäristöissä ja tilanteissa toimiminen sekä vahva itsenäisyys ja korkea vastuullisuus. Alaa luonnehtii siten runsas monialainen teoreettinen tausta, joka täytyy osata asiantuntijana yhdistää vahvasti käytännön taitoja vaativaan potilastyöhön.

Tämän päivän sairaanhoitajaopetusta luonnehtivat nähdäkseni lisääntyvässä määrin erilaisten oppijoiden tarpeiden huomiointi, joka haastaa vanhat ja tutut opetuskäytännöt. Opetuksen aikaan ja paikkaan sitomattomuuden vaateet ovat vahvasti läsnä, kun alan opiskelijoista suurin osa suorastaan revitään käytännössä ensimmäisten harjoitteluiden jälkeen välittömästi töihin työntekijäpulasta pahoin kärsivälle alalle.

Lisäksi koulutuksessa mukana vahvasti on osaamisperustaisuus opintojen sujuvan etenemisen edistämiseksi aiemman hankitun osaamisen oikeellisen, oikea-aikaisen ja johdonmukaisen tunnistamisen ja tunnustamisen kautta. Soveltuvaa osaamistahan opiskelijalla voi olla jo aiemmin hoitoalan työstä, mutta hän voi sitä kerryttää myös opintojensa aikana. Hoitotyön tärkeinä metataitoina ovat lisäksi tiimityöskentelytaidot ja jatkuvan oppimisen taidot.

Opettajana siis tasapainoilee opetukseen annettujen resurssien käytön suhteen perinteisten opetusmenetelmien, erilaisten yksilöllisten järjestelyiden, aikaan ja paikkaan sitomattomuuden vaatimusten ja aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen osalta. Lisäksi ainoastaan substanssiasian opettamisen lisäksi työelämässä tärkeitä metataitoja pitäisi saada opiskelijoille haltuun. Kuinka vastata tähän kaikkeen?

“Tell me and I forget, teach me and I may remember, involve me and I learn.” - Miten kliiniset taidot opitaan?

Otetaan tarkasteluun nyt hoitotyössä keskeisten kliinisten taitojen opettaminen. Tässä näyttöön perustuva teoria yhdistetään käytäntöön. Kyseessä ovat ne käytännölliset olennaiset taidot, joita sairaanhoitaja tarvitsee työnsä suorittamiseen. Niitä ovat esimerkiksi potilaan laskimokanylointi, sydänfilmin ja verinäytteen ottaminen, vaativan lääke- ja nestehoidon toteuttaminen, virtsatiekatetrointi ja niin edelleen. Listaus on varsin pitkä. Kuitenkaan pelkkä kliinisten taitojen, “temppujen”, oppiminen ei vielä riitä kokonaisvaltaisessa potilastyössä, jossa lisäksi kommunikointi-, ongelmanratkaisu- ja tiimityötaidot ovat olennainen osa sairaanhoitajan asiantuntijuutta. Ja niiden täytyy tulla huomioiduksi myös osana opetusta.

Tyypillisesti hoitotyön opetuksessa erilaisten kliinisten taitojen opettaminen on perustunut mallioppimiseen, jossa oppiminen nähdään tapahtuvan havainnoimalla muita. Ensin joku, monesti opettaja, näyttää mallisuorituksen mahdollisimman vähin virhein. Tämän jälkeen opiskelijoiden odotetaan kopioivan suoritus osaksi omaa taitopankkiaan. Usein aikaa itse uuden taidon harjoittelulle kyseisessä opetustuokiossa on kertasuorituksen verran.

Kertanäytön ja -kokeilun jälkeen taidon oletetaan siirtyvän käytäntöön ja treenautuvan itsestään käytännön työelämän harjoitteluiden aikana. On kuitenkin melko sattumanvaraista ja paikkasidonnaista, mitkä kliiniset taidot tulevat lopulta opiskelijalle vastaan työelämäharjoitteluiden aikana. Hoitotyön koulutusta on myös kritisoitu siitä, että kliinisten taitojen opettaminen jää liiaksi työelämäkentän harjoitteluiden varaan (mm. Hankonen 2017).

Edellinen edustaa hyvinkin perinteistä näkemystä opetuksen siirtovaikutuksesta, jossa ohjeiden, ohjeistamisen ja tiettyjen taitojen harjoittaminen rajatussa ympäristössä oletetaan riittävän taidon hallitsemiseksi käytännössä (Hajian 2019). Kuitenkin käytännössä on huomattu, että ensimmäisenä vuonna opetetut kliiniset taidot eivät välttämättä ole hallussa vielä kolmannenkaan vuoden hoitotyön opiskelijalla. Perustavanlaatuiset hoitotyön taidot ja toiminnot voivat olla hakusessa kohta valmistuvalla sairaanhoitajakin, mikä lisää opiskelijoiden ahdistusta valmistumisen ja työelämään siirtymisen suhteen.

Opetetut taidot eivät siis siirry tai pysy?

Sairaanhoitajakoulutuksessa vaativien ja monisyisten kliinisten taitojen opetuksen siirtovaikutus mallioppimisen kautta vaikuttaa siten olevan ainakin oman kokemukseni mukaan olevan kohtalainen haaste. Sairaanhoitajan työssä on nimittäin asioita, joita ei voi oppia muuten kuin itse tekemällä, toistamalla, erehtymällä - ja sitten tekemällä uudelleen. Ja tämä kaikki vaatii aikaa, mikä ei ole aina mahdollista perinteisessä opetuksessa. Myöskään irralliset taidot tai asiat eivät usein jää mieleen. Eikä kaikkea kerta kaikkiaan pysty myöskään harjoittelemaan aina oikeilla potilailla työelämäharjoitteluissakaan.

Yhden asian olen kuitenkin huomannut juurruttavan käytännössäkin harjoiteltuja asioita paremmin mieliin: Täytyy antaa opetettavalle asialle konkreettinen taustatarina, selkeä opiskelijalle ymmärrettävä konteksti, jonka opiskelija arvottaa itselleen tärkeäksi.

Opiskelijoiden palautteissa nouseekin kohtalaisen usein esiin se, että opettajan kuvauksia “oikeasta työelämästä” arvostetaan. Ne tuovat kaivattua konkreettisuutta siihen, mitä ollaan opiskelemassa (mitä tämä käytännössä tarkoittaa) sekä merkitystä, miksi ollaan opiskelemassa (miksi minun pitää tämä osata ja tietää).

Hoitotyössä opetuksen ja opitun taso tuleekin todelliseen testiin alati muuttuvissa potilastilanteissa opiskelijoiden käytännön harjoitteluissa sekä työssä sijaisena tai sairaanhoitajana. Ja kovaan testiin tuleekin, sillä meidän alallamme kun on, sananmukaisesti, ihmishengestä kyse.

Annetaan siis kliinisten taitojen opiskelulle taustatarinat

Case based learning, CBL, edustaa monialaista pedagogista lähestymistapaa, jossa opiskelijat yhdistävät tietonsa ja taitonsa tosielämän skenaarioihin. Pedagoginen malli ei ole mitään uutta terveydenhuollon opetuksen kentällä, vaan se on maailmallakin laajalti käytetty lähestymistapa, jossa potilastapausten kautta saadaan esille hoidon monisyisyys. Bloomin taksonomiassa CBL asettuu edustamaan korkeimpien kognitiivisten tasojen toimintaa; tiedon ja taidon analysointia, syntetisointia ja arviointia. (McLean 2016, Williams 2005.)

CBL:ssä hyödynnetään yhteisöllistä oppimista, se fasilitoi opittujen asioiden yhdistämistä ja soveltamista sekä ohjaa niin sisäistä kuin ulkoista opiskelumotivaatiota, kannustaa itsereflektioon ja yhdistää teoreettisen tiedon käytäntöön. Tiivistetysti CBL lisää opiskelijoiden ongelmanratkaisukykyä, osaamista sekä parantaa siten lopulta potilaiden hoidon lopputulosta. (McLean 2016.) CBL on lisäksi varsin käytännöllinen taipuessaan niin yksittäisten taitojen oppimiseen kuin kokonaisvaltaiseen potilashoidonkin harjoitteluunkin.

Kliinisten taitojen opettamiseen haettiin uutta näkökulmaa, kun syksyn 2022 aikana Lapin ammattikorkeakoulussa kehitettiin strategiarahoituksella hoitotyön digi- ja etäpedagogiikkaa rakentamalla CBL-perustainen itsenäisen harjoittelun piste hoitotyön koulutuksen Aurora-simulaatiosairaalan tiloihin. Kokonaisuus nimettiin Case Stationiksi. Case Stationia pilotointiin syksyn –22 aikana ja testattiin vielä lisää seuraavan kevään aikana.

Case Stationin ideana oli rakentaa soveltuvalle digialustalle potilastapausperustainen tehtäväpankki sekä saada hoitotyön simulaatiotilat paremmin opiskelijoiden käyttöön myös varsinaisen opetuksen ulkopuolisena aikana. Ajatuksena oli saada keino vahvistaa sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden kliinisiä taitoja sekä päätöksenteko- ja ongelmanratkaisutaitoja käyttäen aitoja hoidossa käytettyjä välineitä sekä vertaisoppimista. Lopputuloksena syntyi toimiva kokonaisuus, joka on nyt osa hoitotyön Aurora-simulaatiosairaalaa.

Case Stationin perusidea

Perusajatuksena Case Stationilla on, että CBL-pedagogiikkaa hyödyntäen on rakennettu laadukkaat selkeät oppimistavoitteet, taustatarinat sekä tausta-aineistot sisältävät potilastapauksiin perustuvat tehtävänannot digitaaliselle alustalle, joka on opiskelijoiden käytössä ajasta riippumatta.

Syksyn 2022 aikana digitaalisena alustana koekäytössä oli Laerdalin SimCapture for Skills-ohjelmisto ja kevään 2023 aikana testattiin Google Classroom-alustaa. Molempien etuna on, että ne toimivat erinomaisesti myös puhelimella. Näin opiskelija pääsee käsiksi tehtäviin helposti missä vain. Lisäksi yksi hoitotyön koulutuksen simulaatiotilojen luokkatila valjastettiin potilastapaustehtävien käytännön suorittamista varten Case Stationiksi.

Kuva 1: Case Station hoitotyön Aurora -simulaatiosairaalassa

Yksinkertaisuudessaan Case Station toimii siten, että opiskelijalle annetaan pääsy aitoa jäljittelevien potilastapausten taustatarinoihin ja tehtävänantoihin, joihin hän saa rauhassa tutustua silloin kun hänelle sopii, siellä missä hänelle sopii, siten kuin hänelle sopii ja niin pitkään kuin hänelle sopii. Tehtävänannossa ohjataan opiskelijaa itse kliinisen taidon suorittamiseen, mutta myös esitetään potilastapaukseen liittyviä ratkaistavia kysymyksiä. Opiskelija tulee sitten etukäteen valmistautuneena Case Stationille tehtävää suorittamaan.

Ilman opettajan valvontaa ei kajoavia toimenpiteitä saa opiskelijakollegoille suorittaa. Case Stationilla käytetään oikean potilaan sijasta simulaatiovälineitä, jotka nykyisellään ovatkin erittäin aidon tuntuisia. Case Stationilta löytyy selkeästi merkittynä juuri kyseisiin potilastapaustehtäviin tarvittavat aidot välineet, simulaatiovälineet sekä simulaationukke.

Opiskelija tämän jälkeen saa rauhassa käytännössä harjoitella Case Stationilla kliinisiä taitoja, joita tehtävänannossa vaaditaan. Toistoja voi tehdä turvallisessa ympäristössä simulaatiovälinein tai simulaationukelle niin monta kuin vain on tarpeen, eikä kiirettä ole. Kun opiskelija on valmis, hän videoi omalla puhelimellaan suorituksen Case Stationilla, jossa hän lisäksi kertoo, kuvaa ja kuvailee vastaukset tehtävänannon kysymyksiin.

Opettaja antaa palautteen opiskelijalle videoinnin perusteella. Tehtävät on rakennettu siten, että vertaisoppiminen ja tiimityöskentelytaidot on otettu huomioon ja tehtävän tekoon tarvitaan useimmiten vähintään kaksi opiskelijaa. Tämä ohjaa opiskelijoita näin kommunikointi- ja tiimityötaitoihin.

Kuva 2 Opiskelijoilla Case Stationin tehtävänannot tulevat suoraan taskuun puhelinsovelluksen kautta

Case Station mahdollistaa opiskelijoille ajasta riippumattoman opiskelun ja vaihtoehtoisen opintojen suoritustavan. Sitä on hyödynnetty pakollista läsnäoloa vaativien hoitotyön kliinisten taitojen taitopajojen korvaavana suoritustapana, uuden kliinisen taidon opiskelun tapana sekä jo opittujen taitojen kertaamisen paikkana. Lisäksi Case Station helpottanut sekä opettajan että opiskelijan työtä poissaolojen korvaamisen osalta.

Case Stationin pilotoinnin aikana syksyllä -22 kerättiin palautetta opiskelijoilta. Palaute oli erittäin rohkaisevaa.

Voiko Case Stationilla ottaa haltuun ihan uuden kliinisen taidon?

Pilotissa opetuksen siirtovaikutuksesta tuli rohkaisevaa palautetta. Case Station nimittäin “pakottaa” opiskelijan itse pohtimaan ja syventymään tehtävän suorittamiseen – kaikki tarvittava ohjaus ja materiaali on opiskelijalla käytössä verkkomateriaalina, mutta itse joutuu ratkomaan, miten käytännön tasolla asia suoritetaan. Tehtävien tekeminen vaatii opiskelijalta aktiivista itsenäistä ajattelua, paneutumista ja ongelmanratkaisua.

Edellä mainittu toteutui esimerkiksi, kun Case Stationia testattiin uuden kliinisen kädentaidon opiskelussa, jolloin osa opiskelijoista suoritti laskimokanyloinnin itsenäisesti sen kautta. Case Stationille oli tehty potilastapaus, joka sisälsi taustatarinan laskimokanyylin laitolle ja nestehoidon aloitukselle. Opiskelijat suorittivat tehtävän pareittain. Tausta-aineistoon liittyi lyhyen teoriatiedon lisäksi toimintaa ohjaava videointi, jossa kanylointi suoritetaan.

Videoinnilla ei ollut selityksiä tai tekstejä, vain itse toiminta. Opiskelijat saivat pysäyttää, kelata, katsoa ja toistaa videota niin monta kertaa kuin näkivät itse tarpeelliseksi. Tämän jälkeen he ottivat oikeat tarvittavat välineet ja lähtivät suorittamaan samaa simulaatiokädelle samalla toimintansa videoiden.

Lopputulos oli erinomainen. Opiskelijat suorittivat laskimokanyloinnin oikeaoppisesti ja onnistuneesti. Erityinen kommentti eräältä opiskelijalta oli:

“Nyt kun opettaja ei ollut koko ajan paikalla, asia jäi näin varmasti paremmin mieleen, kun joutui ihan itse pähkäilemään ja pohtimaan, kokeilemaan ja erehtymään niin monta kertaa, että lopulta onnistuu”.

Ainakin tämän palautteen perusteella siis opetuksen siirtovaikutus vaikutti hyvältä, jopa perinteistä opetusta paremmalta.

Tehtävien palauttaminen videoinnin muodossa ohjaa opiskelijoita itsereflektioon. Kliinisen taidon videoinnilta opiskelija saa nähdä oman suorituksensa ja kiinnittää siten huomiota niihin seikkoihin, jotka sujuivat hyvin ja joita pitää vielä seuraavalla suorituskerralla parantaa. Joskus opiskelijana ihan itse kehityskohteiden hoksaaminen onkin tuottoisampaa kuin kuulla kehitysehdotukset opettajan suusta vierestä. Samalla vertaisoppimista ja –palautetta tulee välittömästi, kun opiskelukaveri antaa palautteen videoinnin perusteella. Ja mahdollistaahan videoinnit tietenkin opettajalle tilanteesta palautteen antamisen myöhemmässäkin vaiheessa.

Uuden kliinisen taidon oppimisen kannalta toisen vuoden sisätauti-kirurgisen hoitotyön opintojakson opiskelijat harjoittelivat pienryhmissä heille uuden Airvo2-korkeavirtaushappihoitolaitteen käyttöä. Palautteista nousivat esiin tiimityöskentelytaidot, uuden oppiminen ja mieleen jäänyt kuva siitä, milloin kyseistä taitoa pitää aidossa tilanteessa osata soveltaa:

"Keskustelimme aluksi ryhmän kanssa tehtävästä, harjoittelimme yhdessä ja lopuksi suoritimme kuvauksen. Kaikille tuli selväksi mitä olemme tekemässä ja miksi.",

"Laitteen kokoaminen oli uutta mutta jäi hyvin mieleen. Ryhmätyö ja kommunikointitaidot tulivat myös hyvin käyttöön, kun pohdittiin, miten asiaa lähestytään.",

"Kukaan ei osannut käyttää Airvoa tai ollut nähnyt sitä ennen, nyt kaikki tiedetään mikä se on ja miten sitä käytetään.",

"Oli hyvä, että siinä oli myös potilastapaus eikä vain teoriaa miksi laitetta käytetään, konkreettinen esimerkki milloin voisi tulla käyttöön." Ja lopuksi

"Case Station ehdottomasti jatkoon".

Poissaolon korvaamisessa Case Stationia testattiin terveydenhoitajien koululaisten ryhtitarkastusten osalta. Korvaavat suoritukset olivat erinomaisia, huolellisesti tehtyjä ja oikein suoritettuja. Opiskelijoiden palaute oli myös kannustavaa, esimerkkinä

"Case Station ohjasi oppimista ja sen käyttö oli helppoa ja selkeää. Case Stationin todellakin pienentää kynnystä tulla harjoittelemaan itsenäisesti." ja

"Case Stationia tulisi muidenkin opettajien hyödyntää sen sijaan, että opiskelija joutuu odottelemaan seuraavaa toteutusta, jossa voi korvata poissaolonsa. Sitä voisi kenties soveltaa myös simulaatioissa.".

Uuden oppiminen vaikuttaa olevan näin hyvinkin mahdollista Case Stationin kautta. Opiskelijat osoittivat oppineensa kliinisen taidon käytännön toteutuksen lisäksi toivottuja tiimityöskentely- ja ongelmanratkaisutaitoja.

Case Station toivottuna paikkana opiskeltujen asioiden kertaamisessa

Case Stationille rakennettiin lisäksi potilastapauksia muun muassa nenämahalekun laiton, verensiirtojen, EKG:n ottamisen, nestehoidon aloituksen ja epiduraalisen kivunhoidon osalta. Huomioon otettiin juuri niitä kliinisiä taitoja, joita opiskelijat käytännön harjoitteluissaan tulevat hetimiten tarvitsemaan. Case Station annettiin kaikkien hoitotyön opiskelijoiden vapaaseen käyttöön.

Osa opiskelijoista ottikin Case Stationin kovaan käyttöön ennen käytännönharjoitteluun menoaan. Palautteista nousi esiin vertaisoppimisen tärkeys:

"Kun parin kanssa tulee harjoittelemaan niin koen, että taidot kehittyy. Jos jotain ei itse osaa niin on mahdollista, että pari osaa. Näitä ongelmia voi myös pohtia sitten kahdestaan." ja

"Oli tosi helppo ja mukava tulla kaverin kanssa harjoittelemaan. En itse koe kynnystä simulaatiotilojen käyttöön. Ehdottomasti otettiin tämä oman parin kanssa jo tavaksi ja uusi aika on jo varattu."

Lisäksi palautteista nousi esille, että Case Station tavoitellusti pienensi kynnystä tulla harjoittelemaan kliinisiä taitoja koululle itsenäisesti:

"Case Station on selkeä paikka missä tarvittavat välineet helposti saatavilla ja tila, jossa mahdollisuus harjoitella rauhassa.",

"Koimme tämän todella hyödyllisenä, kun itse piti pohtia ja muistella työjärjestystä ja mitä kaikkea tulee ottaa huomioon ja aiotaan jatkossakin hyödyntää tätä case stationia. Toi myös varmuutta omaan tekemiseen.",

"Hyvä, että pääsee kertaamaan, ja kun lähiopetusta ei voida järjestää niin usein, eikä jäädä paneutumaan yhteen asiaan, on hyvä, että on mahdollista päästä itsenäisesti opiskelemaan." ja

"Toivottavasti Case Station tulee aktiiviseen käyttöön, koska joitain taitoja on hyvä treenata useamman kerran ennen harjoittelua.”

Case Station siis jatkoon!

Case Station pääsi siis sille asetettuihin tavoitteisiin. Case Stationia olisi nähdäkseni mahdollista hyödyntää jatkossa edellä mainitun lisäksi toiminnallisen tentin suorituspaikkana sekä erityisesti näkisin sillä olevan arvoa ja kaivattua helpotusta aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen.

Mikäli esimerkiksi lähihoitajataustainen opiskelija osaa jo vaikkapa potilaan virtsarakon tyhjentämisen katetroimalla, hän pystyy osaamisensa myös konkreettisesti simulaatiovälinein näyttämään ja opettajan on tällöin helppo osaaminen myös todellisuudessa todentaa. Samalla opiskelijan on osoitettava ymmärryksensä ja osaamisensa kliinisen taidon vaatimasta taustalla olevasta hoitotyön päätöksenteosta ja näyttöön perustuvan teoriatiedon ymmärtämisestä vastatessaan potilastapaukseen liitettyihin kysymyksiin.

Monia opiskelijoita jännittää valtavasti käytännön harjoitteluihin meno, jossa yhtenä osatekijänä on koettu se, ettei vielä osaa omasta mielestään riittävästi käytännössä. Case Stationilla opiskelijana saa perehtyä välineisiin ja kerrata asiaa jälleen niin pitkään, kuin itse kokee tarvitsevansa. Näin itsevarmuudellakin kentän harjoitteluihin nähden on mahdollisuus kasvaa.

Erilaisten oppijoiden huomioinnin haasteeseen Case Station voi nähdäkseni myös tarjota mahdollisuuksia. Etuna Case Stationilla kun on, että opiskelija voi rauhassa ja turvallisessa ympäristössä toistaa kliinistä taitoa niin monta kertaa, kuin tarve on. Opiskelijalle, joka tarvitsee oman rauhan ja hiljaisen tilan ilman häiriötekijöitä tämä voi olla helpotus. Case Stationilla lisäksi poistetaan oppituntien aikaraja ja ison ryhmän mahdollisesti luoma paine onnistumiseen ja tekemiseen.

Case Stationin potilastapausten rakentamisessa on myös mahdollista ottaa huomioon saavutettavuus muokkaamalla materiaaleja erilaisiin esitysmuotoihin kuten vaikkapa videoiksi, ääneksi tai tekstiksi. Opiskelijalla on tällöin mahdollisuus perehtyä ennakkomateriaaliin niin kauan ja sillä tavoin, kuin on tarpeen, ja näin on mahdollisuus myös vaihtoehdolle perinteiseen opetukseen osallistumisen lisäksi.

Ja mitä Case Station sitten vaatii opettajalta?

Opettajalta Case Stationille tehtävien luominen vaatii selkeiden oppimistavoitteiden asettamista, käytännön työelämän tuntemusta ja siten taitoa liittää teoria ja käytäntö toisiinsa - myös silloin, kun ei itse opettajana ole paikalla. Mielikuvitus on toisaalta vain rajana sille, miten ja millaisia tehtäviä Case Stationille rakentaa.

Potilastapauspohjaisista tehtävistä saa juuri niin haastavan ja moniulotteisen, kuin vain opettaja siitä osaa tehdä ja nyt Aurora-simulaatiosairaalan Case Station-tila antaa valtavasti vaihtoehtoja välineiden ja idean soveltamiseen. Myös muussa kuin ainoastaan hoitotyön koulutuksessa.

Kuitenkin muistettava on, että CBL-opetuksessa, kuten simulaatio-opetuksessakin, yksinkertainen on kaunista. Keskittymällä selkeästi rajattuihin oppimistavoitteisiin myös CBL-tehtävistä tulee opiskelijalle merkityksellisemmät keskeisten asioiden oppimisen kannalta. Myös tehtävään liittyvän tausta-aineiston suhteen kannattaa harjoittaa opettajana kriittisyyttä ja pyrkiä keskittymään tietotulvan sijaan kaikista olennaisimpaan, must know –tietoon. Kun oppimistavoite ja tehtävänanto ovat selkeät ja yksiselitteiset, on opiskelijanakin helpompaa löytää tehtävästä olennainen. Hyvin rakennettu tehtävä palvelee pitkään eteenpäin.

Case Stationin -tyyppisessä opetuksessa onkin monia mahdollisuuksia, mutta ei se silti vähennä opettajan tarvetta tai tarpeellisuutta. Opettajalle se antaa kuitenkin mahdollisuuden käytännön opetuksen resurssien uudelleenohjaamiseen ajassa, joka haastaa opettajaa monesta suunnasta. Se on vaihtoehto ja lisä perinteisen opetukseen, siinä on ituja mahdollistaa erilaisia yksilöllisiä opetusjärjestelyitä ja mahdollistaa konkreettisen tavan aikaan ja paikkaan sitomattomuuden vaatimusten ja aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen osalta.

Opiskelijan näkökulmasta tarvitun kliinisen tiedon ja taidon lisäksi Case Station ohjaa opiskelijoita metataitojen osalta itsenäiseen oppimiseen, itsereflektioon ja tiimitaitoihin. Opettajan tehtäväksi jää harkinta siitä, milloin Case Station on opetuksessa hyödyllinen ja kun sitä käytetään, ohjata opiskelijoita oikeaan suuntaan, auttaa hoksaamaan kriittiset suorituksen kohdat sekä varmentaa, että suoritus on sääntöjen ja ohjeiden mukainen.

Kuten jo Engeströmkin (1987) asian toi esille, mikään koulutus ei voi antaa vastauksia jokaiseen työelämässä vastaan tulevaan ongelmaan, mutta laadukkaan koulutuksen tulee antaa sellaiset periaatteet, tiedot ja taidot, että työelämässä vastaan tulevista käytännön ongelmista voi niitä soveltamalla selvitä. Näin Case Station on osana sitä ketjua, jossa saadaan valmistettua tänä päivänä työelämäkentälle suuresti kaivattuja kovia sairaanhoitaja-asiantuntijoita, joilta ei puutu kliinistä osaamista, teorian ja käytännön ymmärtämisen ja yhdistämisen taitoa, tiimitaitoja eikä itsensä kehittämisen osaamista.

Lähteet

Engeström, Y. 1987. Perustietoa opetuksesta. Helsinki: Valtiovarainministeriö. Viitattu 2.6.2023 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3665/engestr%F6m1-175.pdf?sequence=2

Hankonen, R. 2017. Sairaanhoidon opiskelijat haluavat lisää kliinisiä taitoja. Tehy-verkkolehti. Viitattu 9.6.2023 https://www.tehylehti.fi/fi/uutiset/sairaanhoidon-opiskelijat-haluavat-lisaa-kliinisia-taitoja

Hajian, S. 2019. Transfer of Learning and Teaching: A Review of Transfer Theories and Effective Instructional Practices. IAFOR Journal of Education, Vol 7 Nro 1 (2019), 93-111. Viitattu 2.6.2023 https://iafor.org/journal/iafor-journal-of-education/volume-7-issue-1/article-6/

McLean, S. 2016. Case-Based Learning and its Application in Medical and Health-Care Fields: A Review of Worldwide Literature. Journal of Medical Education and Curricular Development, Vol 27 Nro 3 (2016). Viitattu 9.6.2023 https://doi.org/10.4137/JMECD.S20377.

Williams B. 2005. Case-based learning - a review of the literature: is there scope for this educational paradigm in prehospital education? Emergency Medicine Journal, Vol 22 Nro 8 (2005), 577-581. Viitattu 2.6.2023 https://doi.org/10.1136/emj.2004.022707.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Johdattelua

YAMK-opiskelijoilla ja heidän opinnäytetyönsä ohjaajilla kevät on tyypillisesti ahkeroinnin ja kiireisen työnteon aikaa. Opiskelijat ovat saaneet opintonsa valmiiksi ja sinettinä valmistumiselle on suullinen opinnäytetyön esitys ja palautteen saaminen toimeksiantajalta, vertaisarvioijalta ja ohjaajilta.

Toteutimme 11.5.2023 YAMK-opiskelijoiden opinnäytetyöseminaarin, jossa viisi valmistuvaa opiskelijaa esitteli viimeisteltyjä opinnäytetöitään. Esittelijöinä olivat tiedolla johtamisen opiskelijat Pekka Korpela, Heidi Heikkilä, Johannes Hietala, ja Tiina Talala sekä teollisuuden verkostojohtamisen koulutuksesta Juha Luokkanen.

Opinnäytetyöseminaarissa kuullut esitykset ja niiden aiheet olivat todella ajan hermolla ja niillä kaikilla oli ajantasainen yhteys muutoksessa olevaan maailmanmenoon. Tässä blogissa avaamme yhdessä ohjaamiemme opinnäytetöiden aiheita ja esityksiä ja niiden yhteyttä samaan aikaan sattuneisiin yhteiskuntaa koskeviin tapahtumiin ja ilmiöihin.

Lähityö vai etätyö - lähityö sekä etätyö - jompikumpi vai vain toinen?

Toimittaja Karina Huttunen kirjoitti iltapäivällä 11.5.2023 Ylen uutisissa Itä-Suomen yliopiston ja Haaga-Helia –ammattikorkeakoulun tutkimuksesta, miten työnantajan velvollisuudet ja työntekijän oikeudet otetaan huomioon etätyössä. Työpaikoilla ei aina tiedetä kaikista etätyön lakisääteisistä vaatimuksista eikä etätyöpisteeksi kelpaa mikä tahansa.Työnantajan tuleekin varmistaa jo ennakkoon, että lakisääteiset vaatimukset toteutuvat myös etätyössä.

Pekka Korpela (2023) esitteli puolestaan aamulla 11.5.2023 YAMK-opinnäytetyönsä tuloksia aiheesta työhyvinvointia etätyön johtamisella Lapin ammattikorkeakoulussa. Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli tuottaa tietoa työhyvinvoinnista ja kehittää työntekijöiden työhyvinvointia tutkimuksiin perustuvalla laadukkaalla etätyön johtamisella. Toimeksiantaja oli Ammattiliitto Pro, jonka toiminnan perustana ovat toimihenkilöiden työehtojen ja työolojen kehittäminen, jonka avulla toimeksiantaja, sen jäsenet ja työyhteisöt voivat arvioida etätyökäytäntöjään ja niiden kehittämistarpeita.

Työolobarometrin tutkimuksen perusteella etätyöstä tulevan ulkoisista syistä erityisesti toimihenkilötehtävissä nopeasti laajasti käytetty työnteon tapa. Suomessa lainsäädäntö ei tunne etätyötä, jota säännellään kuten kaikkea muutakin työtä. Etätyöstä on ohjeistettu esimerkiksi työehtosopimuksissa ja lisäksi on olemassa eri toimijoiden suosituksia, mutta etätyön kuormitustekijöiden tunnistamiseksi ja niiden hallitsemiseksi tarvitaan lisää toimenpiteitä.

Tässä selvitettiin, miten etätyö vaikutti työhyvinvointiin ja miten etätöissä voi johtamisella edistää työhyvinvointia. Korpela käytti kehittämismenetelmänä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. YAMK-opinnäytetyössä tarkasteltiin yleensä työn eri muotoja ja työhön liittyviä kuormitus- ja voimavaratekijöitä. Työn aiheuttamia kuormitustekijöitä on pyritty hallitsemaan työn sääntelyllä. Korpela tarkasteli, miten työtä säädellään Suomessa ja minkälaista tietämyksenhallinnan käytänteitä etätyössä on käytössä ja miten niillä voidaan edistää työhyvinvointia.

Tuloksina havaittiin etätyön voivan helpottaa etätyöntekijöiden elämää ja toimivan voimavaratekijänä. Lisäksi etätyö voi altistaa esimerkiksi sosiaaliselle syrjäytymiselle ja muille etätyölle ominaisille kuormitustekijöille. Niinpä etätyössä yleinen terveys voi olla heikompaa kuin työyhteisössä toteutetussa työssä.

Kuormitustekijöiden hallinta ja etätyön johtaminen vaativat osaavaa johtajuutta, jossa otetaan huomioon etätyön erilaiset kuormitustekijät ja sosiaalisten kontaktien puutteen aiheuttamat mahdolliset tietämyksen siirtoon liittyvät haasteet. Johtajuudella ja etätyön tekemisellä yleensäkin voidaan kehittää voimavaratekijöitä ja hallita kuormitustekijöitä. Ammattiliitto Pro sai vahvistusta etätyön edellytysten kehittämiseen Korpelan (2023) YAMK-opinnäytetyöstä (kuva 1).

Kuva 1. Ehdotettuja johtopäätöksiä tulosten perusteella (Pekka Korpela 2023.)

Vahinko ei tule kello kaulassa – vai tuleeko?

Vahingot eivät tulee todellisuudessa varoittaen. Tämä saatiin todeta 11.5.2023, kun espoolainen väliaikainen ylikulkusilta petti n. 40 siltaa pitkin kulkeneiden alta. Heistä osa 27 joutui sekä terveystarkastuksiin ja sairaalahoitoon. Tilannekuvaa ja syytä tapahtumaan alkoivat mm. OTKESin (Onnettomuustutkintakeskus) asiantuntijat selvitellä. (Ylen uutiset 11.5.2023, 12.5.2023.)

Kuva 2. Parannusesitysten tilannekuva -opinnäytetyön esityksessä esitelty liikenneturvallisuusstrategia (Heidi Heikkilän seminaariesitys 2023.)

Heidi Heikkilä (2023) esitteli juuri samaan aikaan YAMK-opinnäytetyössään OTI:n (Onnettomuustietoinstituutin) ja OTKESin toimintaa sekä toiminnan eroja. Tämä tarjosi tärkeää yleissivistävää, tutkittua tietoa meille seminaarissa mukana olleille. OTI ja tutkijalautakunnat antavat onnettomuustutkintojen havaintojen perusteella liikenneturvallisuuden parannusesityksiä. Heikkilä (2023) kertoi OTKESin tekevän lakisääteistä turvallisuustutkintaa, koska turvallisuustutkintalaki ohjaa OTKESin toimintaa. Laki velvoittaa turvallisuussuositusten vastaanottajien vastaavan OTKESin tiedusteluihin turvallisuussuosituksen toimenpiteitä koskien (Turvallisuustutkintalaki 525/2011 4:30.2 §).

YAMK-opinnäytetyön tarkoituksena oli löytää menetelmä, jonka avulla OTI pystyisi seuraamaan parannusesitystensä toimeenpanoa. Niinpä ajantasaisempi tilannekuva parannusesitysten toimeenpanosta edesauttaisi kansallisen liikenneturvallisuustilanteen seurantaa, mahdollistaisi liikenneturvallisuustutkimusten kohdentamista ja tukisi tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Kehittämiskysymyksenä oli, miten OTI voi ylläpitää tilannekuvaa antamiensa parannusesitysten toimeenpanosta.

Tietoperustassa tarkasteltiin tietämyksenhallintaa, tilannekuvaa ja tiedonjalostamista. Tiedolla johtamisen tavoitteena on perustaa päätöksenteko tutkimustietoon. Tietämyksenhallinta on toimintaa, jolla tietoa ja osaamista pyritään jakamaan. Tilannekuvan ylläpitäminen tarvitsee luokiteltua tietoa. Tilannetietoisuus edellyttää toimintaympäristön seuraamista, informaation analysointia ja tiedon jakamista. Kehittämismenetelmänä Heikkilä (2023) käytti kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kahdesta erillisestä julkaisutietokannasta tehtyjen hakujen jälkeen hän valitsi aineistoksi sisällön perusteella neljä suomenkielistä teosta.

Kehittämistuloksena ehdotettiin tilannekuvatietojärjestelmää. Se auttaisi ajantasaisen tilannekuvan ylläpitoa. Tietojärjestelmään voisi kerätä kaikki tilannekuvan ylläpitämisen edellyttämät tiedot yhteen paikkaan. Tämän järjestelmän tiedot tulee määritellä etukäteen ennen tietojen keräämistä. Heikkilän (2023) mukaan tilannekuvalla voi seurata parannusesitysten toimeenpanoa.

Täten voi kysyä, olisiko hyötyä vai haittaa OTIn parannusesitysten toimeenpanon seurannassa, jos se olisi samankaltainen OTKESin toiminnan kanssa. Tiedossa on, että OTIn parannusesitysten vastaanottajaorganisaatioista osa on samoja kuin OTKESin turvallisuussuositusten vastaanottajat. Parannusesitysten toimeenpanon seurannan kehittäminen ja käyttöönotto vaatii useiden asioiden samanaikaisuutta. Heikkilä (2003) ehdottaa, että seurannan kehittämisessä, tietojärjestelmän teknisessä määrittelyssä ja muiden käytännön seurantatoimenpiteiden valmistelussa löytyy aiheita eritasoisiin opinnäytetöihin.

“Kyllä hyvälle tyypille aina töitä löytyy”

Suuri osa työelämän ulkopuolella olevista osatyökykyisistä haluaisi työskennellä ja arvioi olevansa työhön kykeneviä. Panostamalla työkyvyn tuen palveluprosesseihin voidaan parantaa asiakkaan työ- ja toimintakykyä ja pysyä tai palata työelämään. TWITTER STM 19.5.2023

Johannes Hietala (2023) käsitteli opinnäytetyössään, miten yritysten ja organisaatioiden esihenkilöt voivat tukea osatyökykyisen työntekijän työssä selviytymistä erityisesti osaamisen johtamisen menetelmin. Osaamisen johtamisen menetelmät osatyökykyisten työssä selviytymisen tukena- opinnäytetyön tavoitteena oli myös selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat osatyökykyisen henkilön työssä selviytymiseen.

Opinnäytetyössä kartoitettiin lisäksi työnantajien ja esihenkilöiden valmiuksia työllistää ja johtaa heitä. Opinnäytetyön toimeksiantajana on Osaamisella työelämään - Osatyökykyisten osaamisen vahvistaminen (OSTE)-hanke. (Kuva 3.)


Kuva 3. Toimeksiantajan esittely (Johannes Hietalan seminaariesitys 2023)

YAMK-opinnäytetyön tietoperusta muodostui työkyvystä, osatyökyvystä ja osaamisen johtamisesta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineistoa kerättiin haastatteluin (n=5). Neljä haastateltua työskenteli esihenkilöinä Lapissa toimivissa pienissä ja keskisuurissa (pk) yrityksissä. Yksi haastatelluista työskenteli suuryrityksessä henkilöstöhallinnon tehtävässä, johon sisältyi esihenkilöiden ohjaamista työkykyyn liittyvissä asioissa.

Tähän kehittämiseen osallistuneet haastatellut henkilöt määrittelivät osatyökykyisyyden laaja-alaisesti. Esihenkilöt voivat tukea osatyökykyisen työssä selviytymistä monin tavoin, kuten työtehtävien sisältöön ja työskentelyn olosuhteisiin vaikuttamalla. Osaamisen johtamisessa korostuu vuorovaikutus ja avoin keskustelu työkykyyn vaikuttavista tekijöistä, ei jokin yksittäinen osaamisen johtamisen menetelmä. Työssä selviytymiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten osatyökykyisen henkilökohtaiset ominaisuudet ja kyvyt, sekä työtehtävien vaatimukset ja työskentelyorganisaatio.

“Tieto, joka ei jalosta ihmistä, on tarpeeton”

"Ison työllisyysuudistuksen nopea toteuttaminen huolestuttaa – rahoista ja työntekijöistä neuvottelut vielä kesken TE-palvelujen siirto kunnille on edessä kahden vuoden päästä. Nopea aikataulu haastaa kuntia työ- ja elinkeinopalvelujen isossa uudistuksessa. Vastuu työllisyyspalvelujen järjestämisestä siirtyy valtiolta kunnille vuoden 2025 alussa. Valtion TE-toimistot lopettavat toimintansa, ja kunnat tai kunnista muodostettavat työllisyysalueet ottavat julkiset työvoimapalvelut vastuulleen." INA KLUUKERI / Yle / 17.5. 7:35

Muutokset työllisyyspalveluissa heijastuvat myös työntekijöiden ja työnhakijoiden osaamisen kehittämiseen. Miten muutoksissa kyetään varmistamaan hiljaisen tiedon siirtyminen? Miten koulutusorganisaatiot yhdessä työelämän kanssa kumppanuudessa tunnistavat osaamiskuiluja ja niiden pohjalta kehittävät ammattilaisten osaamista.

Tiina Talala (2023) tarkasteli opinnäytetyössään hiljaisen tiedon hyödyntämistä yhteishankintakoulutusten hankinnassa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa yhteishankintakoulutuksissa käytössä olevat hankintamenettely sekä tunnistaa asiantuntijoiden käyttämä hiljainen tieto päätettäessä millainen hankintamenettely kulloinkin otetaan käyttöön.

Työssä tarkasteltiin työvoimakoulutusten tarkoitusta ja tavoitteita sekä palvelun merkitystä erityisesti Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella. Työn tekijä selvitti teemahaastattelun avulla, millaiset asiat ohjaavat asiantuntijaa hankintamenettelyn valinnassa, kun koulutusta on hankkimassa mukana myös työnantaja. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta eri puolilla Suomea hankintojen parissa työskentelevää ELY-keskuksen asiantuntijaa.

Tulosten mukaan yhteishankintakoulutukset nähdään erittäin merkittävänä ja vaikuttavana palveluna työnantajille. Tuloksien perusteella (kuva 4) kyettiin tunnistamaan yhteishankinta menettelyjen valintaan eniten vaikuttavia tekijöitä, kuten koulutusten toteuttamiselle asetetut aikataulut sekä koulutusten sisällöt.

Kuva 4. Hiljaisen tiedon hyödyntäminen yhteishankintakoulutusten hankinnassa -opinnäytetyön tulokset ja ehdotukset (Tiina Talalan seminaariesitys 2023)

Lisäksi tunnistettiin mahdollisia kehittämiskohteita yhteishankintakoulutusten hankinnassa sekä organisoinnissa. Kehittämiskohteet liittyivät palvelun markkinointiin työnantajille sekä laadukkaan yhteistyön lisäämiseen sekä yhteishankintakoulutuksia hankkivien asiantuntijoiden välillä, että elinkeinoelämän parissa työskentelevien henkilöiden kanssa.

Alakkonä mua? - Kumppanuuden aalloilla ja karikoilla

Juha Luokkanen (2023) tarkasteli opinnäytetyössään Oulun seudun ammatillisen oppilaitoksen (OSAO) ja sähköalan pienten ja keskisuurten yritysten kumppanuutta ja suhteiden toimivuutta osaamisen kehittämisessä. Opinnäytetyön kysymykset olivat seuraavat: Miten OSAO ammatillisena oppilaitoksena voisi kehittää entisestään sähköalan sähköasentajien osaamista?

Millainen on sähköalan yritysten sähköasentajien osaamisen nykytila C&Q Pro ohjelmalla kartoitettuna? Mitä kartoituksesta nousee esille osaamisen kuiluna? Miten osaamista voidaan kehittää kumppanuussopimuksen kautta? Tuloksia on avattu seuraavassa kuvassa (kuva 5.)

Kuva 5. Työelämän kumppanuutta kehittämässä-verkostotutkimus OSAO:ssa -opinnäytetyön
tuloksia. (Juha Luokkasen seminaariesitys 2023)

Tuloksissa tulee esille myös se, että OSAO:n tarjoamat kumppanuussopimukset yrityksille ovat hyödyllisiä, mutta OSAO:n tulee selvittää tarkemmin yrityksien ajankohtaisia tarpeita ja mahdollisesti räätälöidä houkuttelevia palvelupaketteja. Kumppanuussopimuksissa sovittavat tarkastelujaksot ylläpitävät osaamisen kehittämistä asiakkaille.

Kumppanuussopimukset tuovat lisäarvoa molemmille sopijapuolille ja tätä kautta se parantaa molemminpuolista osaamista, ammattitaitoa sekä kilpailukykyä.

Lopuksi

Kaikkien edellä kuvattujen YAMK- opinnäytetöiden aiheet todellakin olivat ajassa kiinni ja erittäin ajankohtaisia sekä työelämälähtöisiä. Ohjaajina pohdimme, oliko esitystilanne aiheineen sattumaa tai koimmeko tilanteessa jotain tuttua, jota emme osanneet itsellemmekään selittää.

YAMK-opinnäytetyöt osoittavat, miten tärkeää on tehdä laajasti yhteistyötä työelämän eri tahojen ja toimeksiantajien kanssa. Näin voimme yhdessä, opiskelijat ja opinnäytetöiden toimeksiantajat ja -ohjaajat, vastata nykyisiin ja tulevaisuuden uudistushaasteisiin Lapin maakunnassa, Suomessa ja kansainvälisesti sekä toteuttaa vaikuttavaa työelämäyhteistyötä. Me voimme vastata Lapin AMKissa laajaan verkostomaiseen yhteistyöhön viemällä eteenpäin ja toteuttamalla yksin ja yhdessä TKI-toimintaan soveltuvaa slogania – olemme Pohjoista tekoa.

Lähteet

Heikkilä, H. 2023. Parannusesitysten tilannekuva. Viitattu 22.5.2023.
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051110025

Hietala, J. 2023. Osaamisen johtamisen menetelmät osatyökykyisten työssä selviytymisen tukena. Viitattu 25.5.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052413676

Korpela, P. 2023. Työhyvinvointia etätyön johtamisella. Viitattu 22.5.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305037316

Luokkanen, J.2023. Työelämän kumppanuutta kehittämässä: verkostotutkimus OSAO:ssa. Viitattu 23.5.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051210404

Talala, T. 2023. Hiljaisen tiedon hyödyntäminen yhteishankintakoulutusten hankinnassa. Viitattu 23.5.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051210446

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Koira oppimisen tukena

Kiinnostus koirien käyttämisestä apuna perus- lukio- ja ammatillisessa opetuksessa on kasvanut. Opetushallitus on laatinut ohjeistuksen yhdessä Allergia-, iho- ja astmaliitto ry:n, Kennelliitto ry:n ja Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n sekä koulutuksen järjestäjän edustajan kanssa tilanteisiin, joissa suunnitellaan koira-avusteista työskentelyä oppilaitoksessa.

Mietittäessä koira-avusteisuuden hyödyntämisestä, on lähtökohtana pohtia, sopiiko koira-avusteinen toiminta kyseiseen oppilaitokseen sekä millaiset pedagogiset tai hyvinvointiin perustelut toiminnalle on olemassa. Päätöksen tekee opetuksen/koulutuksen järjestäjä. (OPH.)

Koulussa koira on opettajan työväline, joka antaa uusia välineitä työhön. Kyseessä on oppiminen koiran avulla sekä koiran kanssa. Opetustilanteesta hyötyy sekä opettaja että opetettava.

Oppive-hankkeessa tutustuimme koiran hyödyntämiseen opetustilanteessa. Hankkeessa kokeillaan ja kehitetään erilaisia yksilö- ja ryhmämuotoisia toimintoja erilaisissa toimintaympäristöissä. Lähtökohtana on hyödyntää luonto-, taide- ja eläinavusteisuutta nuoren itsenäistymisen tukemiseksi nivel- ja siirtymävaiheiden vahvistamiseksi. Koiran hyödyntäminen nuorten opetuksessa ja toiminnoissa onkin ollut luonnollinen osa Oppive-hanketta, ja siitä tullut palaute ja kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia.

Eläintenkouluttaja ja yhteisöpedagogi Sini Ruohonen käyttää koira-avusteisessa työskentelyssään apunaan saksanpaimenkoiraansa Tuittua sekä valkoistapaimenkoiraansa Lumoa. Koiraparivaljakko toimii apuna erilaisissa oppimiseen liittyvissä tilanteissa aktiivisina toimijoina, tekemisen kohteina tai läsnäolijoina.

Koirien luonteenpiirteet ja ominaiset taipumukset määrittävät osaltaan niiden taitoja ja valmiuksia toteuttaa erilaisia tehtäviä. Ruohosen koirista Lumo on rauhallisempi ja sosiaalisissa tilanteissa viihtyvä tennispallon rakastaja, kun taas Tuittu on luonnostaan sosiaalisesti vetäytyvämpi, mutta ruualla helposti motivoitava tempputaituri.

Kuva 1. Kaverikoira Lumo

Työskentelytehtävien valitseminen koirayksilölle sopiviksi on osa menetelmäosaajan ammattitaitoa. Sini Ruohonen on ollut useita kertoja mukana Oppive-hankkeen koira-avusteisen pedagogiikan esittelyissä sekä opetustilanteissa. (Ruohonen.)

Opitaan yhdessä koiran kanssa

Ideana koulukoiratoiminnassa on tuoda koira kouluun osana oppimista ja opettamista, koira on siis pedagoginen väline. Parhaimmillaan koulukoira motivoi oppimaan, rauhoittaa vilkasta luokkaa sekä tuo toiminnallisuutta oppimiseen. (Liikkuva koulu.) Koira voi esimerkiksi toimia lukemisen apuna kuunnellen, kun lapset lukevat tarinoita. Koiralla on rauhoittava merkitys, mikä auttaa esimerkiksi lukemaan ja keskittymään tehtävien tekemiseen.

Seuratessamme opetustilannetta, jossa koirat olivat mukana, huomioimme koirien vaikutusta nuoriin. Heti koirien tultua luokkatilaan tunnelma muuttui rauhalliseksi ja innostuneeksi. Koirat kiertelivät tutustumassa luokassa oleviin innokkaasti tervehtien, mutta antaen mahdollisuuden olla myös huomioimatta itseään. Jokainen nuori halusi koskea ja silitellä koiria.

Luokassa koira on osallisena tekemässä erilaisia tehtäviä. Sini Ruohonen käyttää koiriaan apuna esimerkiksi ryhmäytymisessä ja tutuksi tulemisessa, tavaroiden nostamisessa ja noutamisessa sekä käsikosketuksella tai tassunannolla toimivassa tietokilpailussa aktiivisena agenttina. Lisäksi koirien tehtävät voivat olla vapaamuotoisempia, kuten oppilaiden ohjattavana oleminen tempuissa ja etsintäleikeissä, ilon ja rentouden tuominen luokkaan palloleikkien kautta tai vaikkapa oppilaiden liikuttaminen luokkahuoneen ja koulurakennuksen ulkopuolelle. Koulukoira motivoi oppilaita liikkumaan, tekemään ja rauhoittumaan.

Koulukoira motivoi oppilaita

Pelkkä koiran läsnäolo luokkahuoneessa antaa oppilaille useita vaihtoehtoisia tapoja purkaa tekemisen tarvetta opetuksen häiritsemisen sijasta. Koiraa voi opetuksen aikana rapsuttaa tai tehdä sille pieniä hoitotoimenpiteitä, kuten harjata turkkia.

Tutkimusten mukaan koiran koskeminen vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin monin eri tavoin. Koskettamisen tarve on ihmiselle myöskin primitiivinen reaktio, joka vapauttaa ihmisen elimistössä kemiallisen mielihyvän purkauksen. Sen vaikutus ihmiseen on kokonaisvaltainen. Koiraan ei kuitenkaan tarvitse edes koskea, sillä pelkkä koiran läsnäolo tuo myönteisiä vaikutuksia ihmiseen. (Koira hyvinvoinnin tukena, 2017.)


Kuva 2. Hoitotoimet käynnissä.

Tuittua ja Lumoa sai tunnin aikana hoitaa, eli harjata ja leikata kynsiä. Hoitotoimenpiteiden aikana oppilaat keskittyivät koiran hoitamiseen rauhoittuen. Tämä mahdollistaa myös samanaikaisen opetuksen kuuntelemisen.

Tuitun toimiessa apurina äänestyksessä ja korttien tuomisessa, oli tunnelma innostunut. Koiran ottaessa vastaan pienimuotoisia käskyjä ja totellessa nuorta, toi se selkeästi tyytyväisyyttä ja onnistumisen kokemuksia nuorille. Tuntien päätyttyä nuoret kertoivatkin, että heille jäi positiivinen kokemus ja he tykkäsivät koirien läsnäolosta.

Kuva 3. Tuittu ennustaa.

Lopuksi

Ammattimainen koira-avusteinen toiminta on lisääntynyt Suomessa. Kyseessä on tavoitteellinen toiminta, joka edellyttää koiraohjaajalta oman ammatillisuuden lisäksi koulutusta koiran käyttämisestä työparina kasvatusalalla.

Eläinavusteinen työskentely liitetään yleensä yhdeksi Green Care -menetelmäksi. Green Care -menetelmät ovat yksi osa hyvinvointi- ja terveyspalveluita, jotka sisältävät eläin- ja maatila-avusteisuuden. Toiminta on ammatillista ja tavoitteellista, tarkoituksena edistää ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. (Kahilaniemi, 2016.)

Lähteet:

Kahilaniemi E. 2016. Eläinavusteinen interventio – asiakkaan toiminnallisuuden tukeminen koira-avusteisin menetelmin. Tampere: Voimatassu Ky

Koira hyvinvoinnin tukena 2017. Viitattu 28.4.2023 Koira hyvinvoinnin tukena - Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä (kasvatus-kuntoutuskoirat.fi)

Liikkuva koulu. Viitattu 28.4.2023. Vuh! Koulukoira toiminnallistaa oppimista - Liikkuva koulu

Opetushallitus. Viitattu 28.4.2023. Koirat koulussa – koira-avusteisen toiminnan ohjeistus oppilaitoksille | Opetushallitus (oph.fi)

Ruohonen S. yhteisöpedagogi, eläintenkouluttaja. Puhelu 4.5.2023.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tulokset SILTA - siirtymät maahanmuuttajien urapoluilla -hankkeen työpajasta

Lapin alueen oppilaitoksissa opiskelee ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita eri tutkinnoissa. Opiskeluun kuuluu työelämässä toteutettavia harjoitteluita, joita suoritetaan opintojen eri etenemisen vaiheissa erilaisilla tavoitteilla ja erilaisissa paikoissa.

SILTA – siirtymät maahanmuuttajien urapoluilla -hankkeen tuottamassa työelämäedustajille tarkoitetussa työpajassa pohdittiin ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden ohjausta työelämässä. Työpajaan osallistui työelämän edustajia sairaalasta, palveluohjauksesta, oppilaitoksesta ja harjoittelukoordinaatiosta.

Harjoitteluissa kohdatut onnistumiset

Työpajassa pohdittiin harjoitteluissa kohdattuja onnistumisia ja isona tekijänä nähtiin harjoittelijoiden tuottama hyöty työyhteisölle. Monikulttuurisuuden kuvattiin kartuttavan henkilöstön kielitaitoa ja rikastuttavan työyhteisön kulttuurista osaamista.

Vieraan kielen puhumisen todettiin olevan kielitaidon kehittäjä, ja keskustelijat rohkaisivatkin puhumaan, vaikkei itsellä olisikaan täydellistä englannin kielen taitoa. Ulkomaalaistaustaisten työharjoittelijoiden kohtaaminen rikastutti työtekijöiden lisäksi myös asiakkaan ja potilaan arkea kulttuurin ja kielen moninaisuuden muodossa.

Opiskelijan näkökulmasta onnistuneessa harjoittelussa suomen kielen taito kehittyy ja hän kasvattaa edellytyksiään työskennellä Suomessa, ja parhaimmillaan jää töihin alueelle. Tämä nähtiin suurena vahvuutena ja työvoimaa lisäävänä tekijänä. Opiskelijat tulevat nopeasti osaksi koko tiimiä, etäyhteyksienkin välityksellä, ja taustoista riippuen he voivat tuoda osaamistaan harjoitteluorganisaatioihin ja näin vahvistaa henkilöstön osaamista.

Onnistuneen opiskelijavalinnan taustalla voi olla hyvä ja kehittynyt harjoittelijoiden rekrytointiprosessi, jossa työharjoitteluun tulijat haastatellaan työhaastattelun tavoin. Tämä vahvistaa harjoitteluorganisaatioon sitoutumista ja tuottaa hyviä harjoittelukokemuksia niin opiskelijan kuin harjoittelun ohjaajan näkökulmista.

Psykologinen turvallisuuden tunne on yksi edellytys hyvälle harjoittelukokemukselle. Tämä ilmenee siten, että opiskelija tulee huomioiduksi, otetaan mukaan, tuntee olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi. Yhteistyötä tukee myös avoimuus opiskelijan mukanaan tuomille tavoille, ajatuksille ja kehittämisideoille.

Riittävä tuki kannustaa opiskelijaa harjoittelussa ja työelämässä, motivoiden ja voimaannuttaen häntä työelämässä. Hyvässä ja turvallisessa harjoittelupaikassa opiskelijan taidot ja oma-aloitteisuus kasvavat, ja ammatillinen osaaminen kehittyy ammattiin vaadittavalla tavalla.

Opiskelijan harjoitteluissa kohtaamat haasteet

Kulttuurierot

Työpajaan osallistujien mielestä yleisin ja moninaisin haaste harjoittelussa oli suomalainen kulttuuri ja kieli. Suomalaisessa työelämässä opiskelija voi kohdata kulttuuriin sidonnaisia asioita, kuten erilaisen aikakäsitteen (esimerkiksi milloin työt alkavat, milloin palaverit alkavat), huumorin erilaisuuden (jolloin voi tulla väärinymmärryksiä tai loukkaantumisia), kulttuurierot sosiaalisessa kanssakäymisessä (suomalaisten ujous tai hiljaisuus voidaan tulkita epäkohteliaana ja tylynä) tai fyysisen etäisyyden laajuus voi hämmästyttää verrattuna moneen muuhun kulttuuriin.

Kulttuurierojen vuoksi voi tapahtua vääriä tulkintoja: opiskelijan pidättäytyvyys voidaan tulkita negatiivisena, vaikka kyse onkin opitusta tavasta, tai tietämättömyyttä ei välttämättä ilmaista, vaan ohjaajalle voi tulla käsitys, että opiskelija ymmärtää, vaikkei niin olisikaan. Opettajienkin velvollisuus olisi kertoa ulkomaalaistaustaiselle opiskelijalle, että on tärkeää tarkentaa ja kysyä, jos jotain asiaa ei ymmärrä, sekä sen mitä riskejä väärinymmärryksistä voi seurata.

Opiskelijalla voi olla itseohjautuvuuden haasteita, sillä joissain kulttuureissa opetus tai työelämä on hyvin autoritääristä, minkä vuoksi on totuttu siihen, että tarvitaan lupa kaikkeen tekemiseen. Tällöin passiivisuus on opittu toimintamalli, mikä voidaan tulkita suomalaisessa työkulttuurissa väärin, kun Suomessa perinteisesti arvostetaan ja odotetaan omatoimisuutta.

Kulttuurieroja voi olla päivittäisessä tai ammatillisessa toiminnassa, kuten sairauksien hoidossa ja ammattilaisten työnkuvissa, varsinkin jos vastaavaa ammattia ei ole kotimaassa. Tämän vuoksi asioita on tärkeää selittää mahdollisimman kattavasti, että opiskelijalle tulee laaja käsitys suomalaisesta työelämästä ja eri ammattien tehtävistä.

Turvallisuuden tunne ja kielitaito

Työpajassa todettiin, että työelämässä toimiminen on opiskelijalle haastavaa monella eri tasolla ja sen vuoksi sensitiivinen kohtaaminen erityisen tärkeää, ettei loukata. Ohjaajan ja muun henkilöstön tulisikin huomioida, että antaa palautetta ja mahdollista kritiikkiä asiallisesti ja rakentavasti. Opiskelijalle nimetty oma mentori voisi tukea ohjaussuhteen kehittymistä ja vähentää syrjintää ja rasismia sekä ulkopuolisuuden tunnetta työyhteisössä, kuten kahvipöytäkeskusteluissa.

Turvallisen ilmapiiri luomiseen tulisi kiinnittää huomiota ja resursseja. Suomalaisessa kulttuurissa ammatillisuus on tärkeää ja erityisesti ero oman henkilökohtaisen elämän ja ammattiminän välillä tehdään selkeästi. Tämä saattaa eri kulttuurista tulevan opiskelijan näkökulmasta tuntua omituiselta.

Kielitaitoon liittyvät asiat voivat tuoda haasteita harjoittelussa. Opiskelija voi kokea arkuutta puhua suomea ja hänellä voi olla vaikeuksia ymmärtää kieltä murteen tai nopean puherytmin vuoksi. On tärkeää ohjaajina kannustaa puhumiseen ja kielen käyttämiseen, myös kirjoittamiseen tarvittava ajan käyttö tulee ottaa huomioon.

Tulisi myös pysähtyä miettimään, annetaanko työyhteisössä tilaa opiskelijalle, joka tarvitsee enemmän aikaa puhumiseen ja sanojen tuottamiseen ja ymmärtääkö ulkomaalaistaustainen opiskelija todella työpaikan ohjeita ja infoja? On tärkeää, että opiskelija tietää harjoittelupaikan säännöt ja henkilöt, keneen voi olla yhteydessä. Harjoittelupaikoissa ei välttämättä ole montaa ulkomaalaistaustaista opiskelijaa harjoittelussa, ja opiskelija voi kokea vertaistuen puutetta ja yksinäisyyttä.

Harjoittelun ohjaukseen tulisi olla riittävästi resursseja, jotta nämä asiat ehditään huomioimaan.

Kehittämisen kohteita ja ratkaisuvaihtoehtoja yhteistyön kehittämiseen

Yhteistyön kehittämisen kohteina työpajassa nousi esille oppilaitosten ja työyhteisön konkreettisen yhteistyön lisääminen. Käytännössä se voisi olla lähitapaamisia ohjaustilanteissa (opettaja työharjoittelupaikalla) sekä muut säännölliset tapaamiset oppilaitoksen ja työyhteisön kanssa. Tapaamisissa voisi keskustella onnistumisista ja haasteista, vahvistettaisiin yhteistyötä ja tunnettuutta, kehitettäisiin yhtenäisiä käytänteitä ja vahvistettaisiin yhteistä ymmärrystä.

Toisena kehittämiskohteena tulivat ohjaajien taidot. Ratkaisuvaihtoehtona tähän olisi ohjaajien osaamisen kehittäminen ja päivittäminen esimerkiksi ohjaajakoulutuksilla. Ja jotta ohjaustilanteesta ja harjoittelusta tulisi onnistunut, myös työnohjausta voisi olla tarjolla henkilökunnalle ja opiskelijoille.

Toisaalta ohjaajat voisivat olla armollisia oman ohjaajuuteensa kanssa ja epäonnistumisen sallimista olisi hyvä kehittää. Myös puhumisen kulttuurin vahvistaminen lisäisi rohkeutta käydä keskusteluja, ja samalla saataisiin vähennettyä väärinymmärryksiä.

Kolmantena kehittämiskohteena nähtiin monikulttuurisuusosaamisen kehittäminen. Monikielisyys ja kielitietoisuuden tukeminen lisäisivät monikulttuurisuusosaamista. On myös tärkeää ymmärtää monikulttuurisuuden merkitys osana suomalaista työvoimaa ja uudistaa työelämää siihen suuntaan.

Konkreettisina ratkaisuvaihtoehtoina nähtiin harjoitteluorganisaatioihin tehtävä vinkkilista monikulttuurisen opiskelijan kohtaamiseen, josta löytyisi työkaluja ulkomaalaistaustaisen opiskelijan ohjaamiseen. Opiskelijan näkökulmasta hyödyllistä olisi tuottaa työelämäopas, jossa opastetaan suomalaisessa työkulttuurissa opiskelevaa.

Kehittämisen kohteena nähtiin myös tulevaisuudessa muotoaan muuttavat työharjoittelut. Ne voivat kehittyä niin, ja niitä voidaan enenevässä määrin toteuttaa etäharjoitteluna, kuten vastaanottotyön harjoittelu. Etäharjoittelussa opiskelija voi toteuttaa esimerkiksi potilasohjausta etänä niin, että ohjaaja toimii samalla linjalla ja avustaa opiskelijaa taustalta, esimerkiksi opiskelijan ja ohjaajan keskinäisen chatin avulla. Tähän tarvitaan yhteiskehittämistä työpaikkojen kanssa.

Lopuksi

Ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden ohjaus työelämässä on monipuolista ja antoisaa, ja on tärkeää vahvistaa hyviä käytänteitä sekä oppilaitosten ja harjoitteluorganisaatioiden välistä yhteistyötä. Harjoittelut ovat parhaimmillaan opiskelijoiden osallisuutta vahvistavia sekä ammatillista osaamista ja suomalaisen kulttuurin ja kielen osaamista lisääviä.

Yhteiskehittämisellä voimme saada opiskelijoiden opiskelusta sujuvaa ja ohjaajien osaamisesta parempaa kaikille hyvän harjoittelukokemuksen takaamiseksi.

SILTA-hanke

SILTA – siirtymät maahanmuuttajien urapoluilla -hankkeessa kehitetään opiskelijan urapolkua aikuisten perusopetuksesta toiselle asteelle ja sitä kautta työelämään ja korkeakouluun. Hankkeen päätoteuttajana on Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia ja osatoteuttajina ovat Rovaniemen koulutuskuntayhtymä REDU, Peräpohjolan Kansanopiston Kannatusyhdistys ry, Lapin ammattikorkeakoulu Oy ja Lapin yliopisto.

Hanke toteutetaan 1.4.2021–31.8.2023 ja sitä rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta. Kokonaisbudjetti on 878 562 euroa.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnat, pohjoisen Suomen kaupungit, kauppakamarit, yrittäjäjärjestöt ja korkeakoulut ovat julkaisseet yhdessä pohjoisen ohjelman, jolla tavoitellaan kasvua, turvallisuutta ja yhteistyötä. Ohjelma painottaa vahvasti rajat ylittävää yhteistyötä ja investointipotentiaalia.

On arvioitu, että pohjoisen Suomen, Ruotsin ja Norjan investointipotentiaali on yhteensä 160 miljardia euroa. Suurin osa tästä älyttömästä potentiaalista liittyy vihreään siirtymään. Älytön viittaa tässä yhteydessä nimenomaan siihen, että potentiaali on poikkeuksellisen suuri.

Osaavan työvoiman saatavuus ja puutteellinen infra hidastavat kasvua

Vihreän siirtymän vauhdittaminen kohtaa kuitenkin monenlaisia haasteita. Yksi näistä liittyy osaavan työvoiman saatavuuteen. Koulutus- ja työperäisen maahanmuuton vahvistaminen on nostettu yhdeksi keskeiseksi ratkaisuksi koko Suomen osaajapulaan. On esitetty, että maahanmuuttoon liittyviä̈ prosesseja ja lupakäytäntöjä tulisi sujuvoittaa yli hallinnonrajojen.

Myös saatavuusharkinta olisi poistettava ja lisättävä sekä vieraskielistä tutkintokoulutusta että jatkuvan oppimisen tarjontaa. Korkeasti koulutettujen osaajien saatavuuden varmistamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut suomalaisille korkeakouluille kunnianhimoisia tavoitteita kansainvälisten opiskelijoiden määrän lisäämiseen ja heidän Suomeen työllistymiseen - kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrä tulisi kolminkertaistaa ja 75 prosenttia valmistuneista tulisi työllistyä Suomeen.

Maapallon toiselta puolelta katsottuna Suomi - ja erityisesti Lappi - on kuitenkin pieni ja periferinen maantieteellinen alue, joten mistään suuresta kansainvälisten osaajien ryntäyksestä tänne ei tarvitse haaveilla. Samalla voidaan myös kysyä, että onko meiltä itsellämme liian ruusuinen kuva Suomen vetovoimasta kansainvälisten osaajien saatavuuden näkökulmasta.

Työvoiman riittämättömyyden lisäksi pohjoisen haasteena ovat muun muassa liikenneinfrastruktuuriin ja sääntelyyn liittyvät pullonkaulat, minkä vuoksi vihreään siirtymään liittyvää potentiaalia on ryhdytty tarkastelemaan laajemmin maarajat ylittävän yhteistyön kautta.

Viesti pohjoisen alueen merkityksestä vihreässä siirtymässä tuntuu kuitenkin tavoittavan huonosti päättäjät erityisesti Suomessa. Esimeriksi valtion väyläverkon investointiohjelmassa Lapin osuus jää todella pieneksi, kun huomioidaan maakunnan laajuus ja pitkät etäisyydet, maarajojen merkitys Suomen huoltovarmuudelle, elinkeinoelämän kuljetustarpeet sekä maakunnan teollisuuden ja matkailun merkityksen Suomen viennille.

Pohjoisen mineraalit ja metsät sekä osaaminen niiden kestävässä hyödyntämisessä ovat vihreän siirtymän avaintekijöitä. Esimerkiksi kaivostoiminta luo ympärilleen laajan arvoketjun; varovaisen arvion mukaan Lapin kaivosyritykset tekevät vuosittain hankintoja Suomesta yli 300 miljoonalla eurolla. Mineraaliklusteri kerrannaisvaikutuksineen on Lapille erityisen tärkeä; sen merkitys tuottavuudelle ja työllisyydelle on suurempi kuin muissa maakunnissa.

Lapin potentiaalia vihreässä siirtymässä ei tunnisteta

Kysyimme tekoälyltä (ChatGPT 26.3.2023), miksi Lapin potentiaalia vihreässä siirtymässä ei tunnisteta. Aloitimme keskustelun kysymällä, mistä Lappi tunnetaan. Tekoälyn mukaan Lappi tunnetaan upeasta luonnosta, revontulista, poroista, Joulupukista ja saamelaiskulttuurista. Meille maakunnassa asuville edellä mainitut asiat ovat toki tärkeitä, mutta vastaus antaa varsin stereotyyppisen ja nostalgisen kuvan Lapista. Juuri tuolta Lappi varmaankin näyttää niille, jotka eivät asu, opiskele ja työskentele täällä.

Niinpä kysyimme seuraavaksi, mitä muuta Lapissa on. Vastaus kysymykseen Lapin teollisuudesta oli yllättävän hyvä. Esille nousivat esille muun muassa kaivosala, metsäteollisuus, energia-ala, matkailuala ja hiukan yllättäen myös elintarviketeollisuus. Positiivinen yllätys oli Lapin teollisuuden uusien liiketoimintamahdollisuuksien tunnistaminen kiertotalouden ja cleantech-ratkaisujen hyödyntämisessä.

Kysyimme seuraavaksi mitä Lapista puuttuu. Ajattelimme, että pääsisimme vastauksen perusteella paremmin kiinni tekijöihin, jotka hidastavat vihreää siirtymää ja erilaisten investointien kohdentamista Lappiin. Keskustelussa ChatGPT:n (26.3.2023) kanssa nousi esille, että Lappi on monipuolinen ja vireä talousalue, mutta sieltä puuttuvat asiat:

1. Suuret kaupungit, mikä voi vaikuttaa alueen elinvoimaisuuteen ja tarjottavien palveluiden määrään.
2. Monipuolinen liikenneinfrastruktuuri, mikä voi haitata alueen kehitystä ja saavutettavuutta.
3. Merkittävä teknologiaklusteri, mikä voi vaikuttaa alueen kilpailukykyyn teknologian saralla.
4. Monipuolisten työpaikkojen ja palveluiden tarjonta
5. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten vähäinen määrä, mikä voi vaikuttaa alueen innovaatiotoiminnan kehittymiseen.
6. Korkeasti koulutetun työvoiman saatavuus
7. Väestön ikärakenne, mikä voi haitata alueen kehitystä ja talouden kasvua tulevaisuudessa.

Pitkän puutelistan jälkeen vastauksessa nousi kuitenkin esille, että Lapilla on myös paljon vahvuuksia, kuten luonnonvarojen runsaus, kehittynyt matkailuala sekä ainutlaatuinen luonto ja kulttuuri, jotka voivat houkutella ihmisiä ja yrityksiä alueelle.

Tässä vaiheessa alkaa vaikuttamaan varsin selvältä, että mielikuvat maakunnasta voivat olla yksi tekijä, miksi pohjoisen potentiaalia vihreässä siirtymässä ei tunnisteta. Lapin eksotiikalla voidaan varmasti houkutella tänne matkailijoita, mutta esimerkiksi investointien ja uusien yritysten houkuttelussa pitäisi pystyä viestimään alueen potentiaalista vihreässä siirtymässä.

Yhteistyössä kohti älykkäästi vihreää ja vireää maakuntaa

Päätimme kuitenkin kysyä vielä yhden kysymyksen Lapin tulevaisuudesta. Se näyttää lupaavalta, vaikka alueen kehitystä hidastavat tekijät ovatkin tunnistettavissa. Seuraavat tekijät vaikuttavat myönteisesti Lapin tulevaisuuteen:

1. Matkailun kasvu luo työpaikkoja ja taloudellista kasvua alueelle
2. Kaivostoiminnan vahvistuminen ja alueelle suunnitellut uudet kaivoshankkeet
3. Uusien teollisuudenalojen kehitys monipuolistaa alueen elinkeinorakennetta
4. Lapissa on runsaasti uusiutuvia luonnonvaroja, joiden kestävä hyödyntäminen on tärkeä osa alueen kehitystä tulevaisuudessa.
5. Digitalisaation hyödyntäminen voi tarjota uusia mahdollisuuksia Lapin kehittämisessä.

Keskustelumme ChatGPT:n (26.3.2023) kanssa päättyy toteamukseen, että Lapin tulevaisuuden kehitys edellyttää panostuksia monilla eri osa-alueilla, kuten infrastruktuuriin, koulutukseen ja tutkimukseen. On myös tärkeää, että alueen kehitys tehdään kestävällä ja tasapainoisella tavalla, joka ottaa huomioon niin ympäristö- kuin sosiaalisetkin näkökohdat.

Vaikuttaakin siltä, että jopa tekoäly tunnistaa sen mikä päätöksentekijöiltä näyttää unohtuvan: pohjoisen mahdollisuuksien hyödyntäminen on koko Suomen etu. Pohjoinen tarvitsee panostuksia vihreää siirtymää ja digitalisaatiota tukevaan infrastruktuuriin, ihmisten hyvinvointiin, monipuoliseen koulutustarjontaan ja vahvaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan.

Toivottavasti eduskuntaan valituilla päättäjillä on riittävästi me-henkeä ja kykyä tarkastella asioita laaja-alaisesti koko Suomen tulevaisuuden kannalta vastakkainasettelua ja polarisoitumista ruokkivan nurkkakuntaisen lehtereiltä huutelun sijaan.

Toivottavasti myös kansallisilla rahoittajaviranomaisilla olisi kykyä toimia niin, että alueiden kehityseroja Euroopassa tasoittavien EAKR- ja ESR+ -rahoitusten jakamiseen liittyvät ongelmat saataisiin vihdoinkin ratkaisua. Vihreään siirtymään, digitalisaatioon, ihmisten hyvinvointiin ja osaamiseen liittyvä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta vaatii muutakin kuin juhlapuheita.

Suomi tarvitsee kaiken saatavilla olevan rahoituksen vauhdittaakseen kansallisten tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotavoitteiden ja alueiden kehittämiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

 

Miksi vahvuusperustaisen ohjauksen kehittämistä?

Tulevaisuuden työelämässä pärjäävät erityisesti he, jotka osaavat tunnistaa omat valmiutensa ja vahvuutensa sekä kykenevät hyödyntämään niitä urasuunnitteluun liittyvissä ratkaisuissa ja tavoitteissa. Omien vahvuuksien tunnistaminen, hyödyntäminen ja vahvuuksien kehittäminen tukevat tulevaisuuden työssä tarvittavaa vahvaa itsensä johtamisen kykyä ja edistävät hyvinvointia.

Opiskelijapalautteissa on tullut esille työelämäyhteistyön tärkeys (Ammattikorkeakoulujen valmistumisvaiheen opiskelijapalautekysely; Hyvärinen ym. 2020). Lapin korkeakoulut ovat olleet mukana jo pitkään aktiivisesti kehittämässä kansallisia ja alueellisia tieto-, neuvonta ja ohjauspalveluja (TNO) urasuunnittelun tueksi ja sujuvien siirtyminen varmistamiseksi. TNO-palvelujen kehittämistyö on korkeakouluissa liittynyt pedagogisten käytäntöjen kehittämiseen ja kehittämistyössä on hyödynnetty kerättyä opiskelijapalautteita.

Vahvuusperustaista tulevaisuusohjausta kehitettiin vuosina 2019–2021 VAHTO - Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittäminen-projektissa. Keskeisenä tavoitteena oli tehostaa korkeakouluopiskelijoiden onnistumista urasuunnittelussa ja tulevaisuuden uratavoitteiden saavuttamisessa vahvuusperustaisen ohjauksen myötä. Konkreettisena kehittämistuloksena syntyi Vahvuusperustainen tulevaisuusohjauksen (VAHTO) -malli, joka sisältää erityisesti korkeakouluopiskelijoiden ohjaukseen soveltuvia ohjauksen menetelmiä ja toimintatapoja opiskelun ja urasuunnittelun eri vaiheissa.

Miten henkilöstön vahvuusperustaista ohjausosaamista voidaan kehittää?

VAHTO-mallin kiinnittyminen opiskelijoiden ohjauksen rakenteisiin ja käytänteisiin edellyttää myös henkilöstön vahvuusperustaisen ohjausosaamisen kehittämistä. Myös kehitettyjen tulosten levittämisen vaateet korostavat työssä toteutuvaa jatkuvaa oppimista ja osaamisen kehittämistä.

Vahvuusosaaja MOOC on pedagogisen kehittämistyön tuloksena on laadittu 2 opintopisteen laajuinen kokonaisuus opetus-, ohjaus- sekä tutkimus- ja kehittämishenkilöstölle. Lapin korkeakouluyhteisön strategiassa painotetaan strategian toteutumisen yhtenä mahdollistajana vahvuusperustaista ajattelua ja toimintaa. Henkilöstön vahvuusperustaisen ohjausosaamisen kehittäminen sidottiin Lapin AMKissa osaksi laajempaa pedagogista kehittämistä.

Vahvuusosaaja MOOC

Vahvuusosaaja ”Massive Open Online Course” on tiivis paketti vahvuusperustaisesta ohjauksesta ja välineistä sen toteuttamiseen. Yleisesti MOOC tarkoittaa kaikille avoimesti saatavilla olevaa verkko­kurssia, jolle tyypillisiä ominaisuuksia ovat suuri osanottajamäärä, vapaa osallistuminen sekä opiskelun ja tehtävien suorit­taminen itsenäisesti verkossa. (Hartikainen & Partanen 2022.Lay 2021.) Nämä mahdollistuvat lopputuotoksessa.

Vahvuusosaaja MOOC (kuva yksi) on kehitetty siitä näkökulmasta, että osallistuminen ei edellytä aiempaa tietoa vahvuusperustaisesta ohjauksesta. Sisällöistä löytynee uutta myös heille, jotka ovat ohjanneet vahvuuksia hyödyntäen jo aiemminkin. Erityistä kokonaisuudessa on, että se etenee Lapin korkeakouluissa kehitetyn vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus (VAHTO) -mallin mukaisesti. VAHTO-mallissa hyödynnetään prosessiajattelua (Hyvärinen ym. 2022, 78), mikä jäsentää myös MOOCin etenemisen eri vaiheisiin.



Kuva 1. Vahvuusperustainen ohjaus osaksi omaa työtä-Vahvuusosaaja MOOC. (eOppimispalvelut)

MOOCin tavoitteet osallistujan näkökulmasta ovat:

• Ymmärrät vahvuusperustaisen ohjauksen merkityksen ohjaustyössä, sekä oman roolin vahvuuksien tunnistamisessa ja tukemisessa
• Osaat käyttää menetelmiä vahvuuksien hyödyntämiseen, kehittämiseen ja vahvistamiseen eri tilanteissa
• Osaat suunnitella ja toteuttaa ohjausta vahvuusperustaisesti ja tulevaisuuteen suuntautuen.

Vahvuusosaaja MOOC sopii erityisen hyvin, jos

• Työhösi sisältyy erilaisia ohjaustilanteita
• Haluat vahvistaa osaamistasi ohjaamisessa
• Pohdit, mitä vahvuudet ovat ja olet kiinnostunut niistä
• Haluat oppia hyödyntämään vahvuuksia ja saada käyttöösi vahvuusohjauksen menetelmiä
• Haluat kehittää työsi laatua laadukkaalla ohjauksella
• Haluat edistää omaa ja työyhteisösi hyvinvointia.

MOOCn jokaisessa vaiheessa on ydinsisältö ja sen oppimista tukevat tehtävät etenemisohjeineen. Tehtävien valinnassa ja muokkaamisessa hyödynnettiin keskeisesti Vahvuusperustaisen ohjauksen työkirjaa (Hyvärinen, Kangastie, Löf, Rautio, Riponiemi & Uusiautti, 2021). Sisällön ja rakenteen laatiminen tehtiin tiiviissä yhteistyössä LUC-konsernin eOppimispalveluiden asiantuntijan kanssa. MOOC on laadittu Wordpress-alustalle ja kokonaisuus pilotoitiin loppuvuonna 2022.

“Sitä on niin kriittinen itseään kohtaan, ettei tahdo muka löytää mitään vahvuuksia”

Pilotoinnista saimme palautetta MOOCin sisällöstä, ohjeista, materiaaleista ja teknisistä ratkaisuista sekä erilaisia kehittämisehdotuksia. Omien vahvuuksien pohtiminen koettiin osin haastavaksi, mikä MOOCin edetessä kääntyi myönteiseksi kokemukseksi. Positiivisina koettiin uudet näkökulmat vahvuuksiin, reflektointitehtävät omasta ohjaustavasta sekä ajasta ja paikasta riippumaton toteutus.

Tunnistimme palautteessa saadut kehittämiskohteet ja olemme muokanneet niiden ja yhteisten keskustelujen perusteella MOOCin valmiiksi. Suosittelemme Vahvuusosaaja MOOCia käyttöön eri yhteyksiin. Se on erityisen sopiva työkaluksi erilaisiin ohjaustilanteisiin. Se on sovellettavissa myös työelämässä esimerkiksi kehityskeskusteluihin, työtiimin vahvuuksien pohdintaan ja esihenkilötyöhön.

Lähteet

Ammattikorkeakoulujen valmistumisvaiheen opiskelijapalautekysely AVOP.

Hartikainen, E. & Partanen, R. 2022. MOOC tulee – oletko valmis? Lumen 1/2022 Teema-artikkeli.

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Kari, S., Löf, J., Naakka, M. ja Uusiautti, S.2020. Lapin korkeakouluopiskelijoiden näkemyksiä vahvuusperustaisesta tulevaisuusohjauksesta. Lapin AMKin julkaisuja. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 21/2020. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-373-7

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, K. & Uusiautti, S. 2021. Mallin ydin. Teoksessa: Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, K., Riponiemi, N., & Uusiautti, S. (toim.) Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittämismatka ja VAHTO-malli Lapin korkeakouluissa. Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-294-8

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, K., Riponiemi, N., & Uusiautti, S. 2021. Vahvuusperustaisen ohjauksen työkirja. Rovaniemi: Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-293-1

LaY 2021. Johdatus palvelumuotoiluun MOOC -verkkokurssi saavutti ennätyssuosion. Lapin Yliopiston Uutiset. https://www.ulapland.fi/news/Johdatuspalvelumuotoiluun-MOOC--verkkokurssi-saavutti-ennatyssuosion/38013/913bbe18-d73b4ee0-ac14-6df401979028 Viitattu 22.3.2023.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Monet tuskailevat digitaalisten työkalujen kanssa. Koko ajan tulee uusia versioita tai uusia työkaluja. Lisäksi osalle työskentely digiympäristöissä voi tuntua haastavalta ja ahdistavalta.

Digitaaliset taidot ovat välttämättömiä menestymiselle opiskelussa aina tehtävien lähettämisestä verkossa yhteistyöhön opiskelukavereiden kanssa erilaisissa projekteissa. Tämän päivän työ- tai arkielämässäkään ei enää pärjää ilman digiosaamista.

Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) rahoittamassa Korkeakouluopiskelijoiden digitaidot+ -hankkeessa on tuotettu erilaisia digitaalisia työkaluja korkeakouluopiskelijoiden verkko-opiskelutaitojen ja digihyvinvoinnin tueksi englanniksi ja suomeksi. Digitaaliset työkalut on koottu yhteen helposti hyödynnettävälle verkkoalustalle digityökalupakiksi, Digibagiksi. Vaikka se on alun perin suunniteltu korkeakouluopiskelijoille, on se hyödynnettävissä muissakin koulutuksissa tai itsenäisessä opiskelussa.

Digibagi sisältää seitsemän työkalua, joita ovat Digivahvuustyyppitesti, Virtuaaliopas Ellibs e-kirjoihin, Kognitiivinen ergonomia, Pienryhmätyöskentely, Valmennusvartti esiintymistaitoihin, Digityökalujen toimintakortit ja Ajanhallinta (Kuvio 1 ja Kuvio 2).

Digibagi löytyy Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen Avointen oppimateriaalien kirjastosta (Digibagi - Digioppimisen taidot haltuun digityökalupakilla) sekä Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston verkkosivuilta.






Kuvio 1. Digibagi suomeksi

 

Kuvio 2. Digibagi englanniksi

Toisen lukukauden opiskelijat testasivat Digibagin

Englanninkielisen Digibagin valmistumisvaiheen kynnyksellä toteutettiin kahden englanninkielisen koulutuksen (International Business ja Nursing) ensimmäisen vuoden opiskelijoille työpaja, jossa he tutustuivat tarjolla oleviin työkaluihin, niiden hyödyntämismahdollisuuksiin ja antoivat palautetta työkalupakista. Rovaniemellä International Business -ryhmässä oli osallistujia 13 ja Kemissä Nursing-ryhmässä 20.

Työpajan alussa jokainen opiskelija teki Digibagissa olevan digivahvuustestin, tutustui omiin tuloksiinsa ja niiden tulkintaohjeisiin. Digivahvuustyypit on testituloksissa jaoteltu Digitalistiksi, Sympistiksi ja Optimistiksi (Kuvio 3).



Kuvio 3. Digivahvuustyyppien kuvaukset

International Business –ryhmän opiskelijoiden näkemysten mukaan heidän digivahvuuksiaan kuvastivat parhaiten Digitalisti- ja Sympisti-digivahvuustyypit. Eniten vahvuuksien kehittämistä tulosten perusteella olisi Optimistin vahvuuksissa.





Kuvio 4. International Business -opiskelijoiden pistemääräjakaumat

Nursing-ryhmän vastausten perusteella opiskelijoiden digivahvuuksia kuvasi parhaiten Sympisti ja Optimisti. Eniten digivahvuuksien kehittämisen tarvetta koettiin olevan Digitalistin vahvuuksissa.




Kuvio 4. Nursing–opiskelijoiden digivahvuustyyppien pistemääräjakaumat

Digivahvuustyyppitestiin osallistujien lukumäärä oli pieni, joten yllä olevien tulosten perusteella ei voida tehdä laajempia johtopäätöksiä, vaan tulokset kuvaavat näiden ryhmien opiskelijoiden käsityksiä omista digivahvuuksistaan.

Sisällöltään DigiBagi kokonaisuutena koettiin helppokäyttöiseksi ja visuaalisesti hyvännäköiseksi tietopaketiksi, jossa on paljon sisältöä. Lisäksi hyvänä nähtiin, että työkaluista löytyi paljon linkkejä ja kirjasuosituksia. Digibagin koettiin tukevan opiskeluhyvinvointia sekä tekevän opiskelun helpommaksi, tehokkaammaksi ja mukavammaksi. Sen todettiin olevan hyödynnettävissä myös työelämässä. Opiskelijat toivoivat lisää vastaavantyyppisiä työkaluja Digibagi -alustalle.

Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston yhteisessä ESR-hankkeessa Korkeakouluopiskelijoiden digitaidot+ (2021–2023) tuotettiin erilaisia digitaalisia työkaluja opiskelijoiden verkko-opiskeluun ja oman digihyvinvoinnin tueksi. Monialainen asiantuntijatiimi suunnitteli ja tuotti digitaalisia työkaluja Digibagi-työkalupakkiin.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Digibagi on kaikille avoin digityökalupakki verkossa. Digibagin työkaluilla voi testata digivahvuuksiaan ja hankkia osaamista verkkovuorovaikutuksesta, ryhmätöistä, esiintymisestä, ergonomiasta sekä e-kirjojen ja sovellusten käytöstä.

Digibagi on rakennettu ensisijaisesti korkeakouluopiskelijoiden opiskelun ja hyvinvoinnin tueksi. Kehittämistyössä havaittiin, että se hyödyttää myös keitä tahansa eri työtehtävissä toimivia henkilöitä.

Kuva 1. Digitaalinen työkalupakki Digibagi.

Näkemyksiä Digibagin työkalujen hyödyntämismahdollisuuksista omassa työssään

Lapin AMKin Vastuullisten palvelujen osaamisryhmään kuuluvien liikunnanohjaaja-, restonomi- ja tradenomikoulutusten henkilökunnalle järjestettiin työpaja, jossa osallistujat pääsivät tutustumaan Digibagiin ja sen hyödyntämismahdollisuuksiin. Työpajassa osallistujat jakaantuivat monialaisiin ryhmiin, joissa oli eri tehtävissä toimivia henkilöitä.

Jokainen ryhmä sai ennalta määritellyt Digibagin työkalut tutustuttavaksi. Ryhmien tehtävänä oli miettiä työkalun hyödyntämistä omassa työssään sekä kirjata testaamisen ja keskustelun kautta syntyneet havainnot virtuaaliseinälle.

Digivahvuustyyppitesti

Digivahvuustyyppitestin tavoitteena on herättää osallistujaa miettimään omia digivahvuuksiaan, niiden hyödyntämistä sekä mahdollisia kehittämiskohteita omassa työskentelyssä. Työpajan aluksi jokainen osallistuja teki testin, josta hän sai digivahvuustyyppien tulokset (digitalisti, sympisti ja optimisti) ja tutustui testin tulkintaohjeisiin.

Digivahvuustestin kehittämisestä löytyy lisätietoa Lumen-lehden artikkelista Digivahvat korkeakouluopiskelijat – ammattikorkeakoulu ja yliopisto yhteistä työkalua kehittämässä.

Virtuaaliopas Ellibs e-kirjoihin

Virtuaalioppaan avulla havainnollistetaan, miten Ellibs-verkkokirjastossa voi avata e-kirjoja useilla eri tavoilla.

Virtuaalioppaaseen tutustuneet kokivat, että opiskelijat on hyvä ohjata tutustumaan työkaluun heti opintojen alussa. Lisäksi työkalun linkkiä voi jakaa yksittäisillä opintojaksoilla hoksautuksena tiedonhakuihin. Hyvänä nähtiin, että virtuaaliopas on myös kirjaston sivuilla ja että sitä päivitetään säännöllisesti.

Kognitiivinen ergonomia

Kognitiivisen ergonomian työkaluilla tuetaan opiskelun sujumista huomioiden tiedolla työskentelyn vaatimukset ja olosuhteet.

Ryhmä, joka tutustui kognitiiviseen ergonomiaan, toivoi näitä työkaluja otettavan mukaan opetukseen. Tärkeää olisi avata multitaskauksen seurauksia eli sen vaikutusta tehokkuuteen, tuottavuuteen ja oppimiseen. Keskittymisen tukemiseen voi miettiä esimerkiksi stressipalloja, seisomista ja liikkumista. Opetuksessa olisi hyvä miettiä keinoja, joilla katkaistaan esimerkiksi pitkät luennot. Todettiin, että kaikenlaisessa työssä tulisi muistaa mikrotauot.

Pienryhmätyöskentely

Pienryhmätyöskentelyn työkalu antaa vinkkejä toimivaan yhteistoiminnalliseen työskentelyyn verkossa. Sen avulla voi tutustua pienryhmätyöskentelyn prosessiin ja ryhmätyöskentelyn hyötyihin, tavoitteisiin ja vaatimuksiin.

Pienryhmätyöskentelyn työkalusta todettiin, että se on hyödyllinen kenelle tahansa. Työkalussa oli hyvin avattu asioita, jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä esimerkiksi toisesta kulttuurista tuleville.

Valmennusvartti esiintymistaitoihin

Valmennusvartin avulla opiskelija voi pohtia omia esiintymistaitojaan, niiden merkitystä opiskelussa ja työssä sekä saa vinkkejä esiintymiseen.

Valmennusvartti esiintymistaitoihin-työkalu toimii hyvänä johdantona aiheeseen. Ryhmä pohti, että opiskelijoita täytyy motivoida uusilla tulokulmilla aiheeseen. Työkalun improvisaatio –harjoitus koettiin hyväksi: opiskelija voi tehdä eri pituisia harjoitteita kehittääkseen osaamistaan.

Digityökalujen toimintakortit

Digityökalujen toimintakortit sisältävät konkreettisia ohjeita ja vinkkejä erilaisten digityökalujen hyödyntämiseen opinnoissa ja työelämässä. Jokaisessa toimintakortissa kuvataan jokin tyypillinen tilanne, jossa opiskelijat soveltavat digityökaluja käytännössä.

Toimintakorteista löytyy ohjeita muun muassa virtuaaliseen ideointiin, videoiden ja infograafien suunnitteluun ja toteutukseen sekä verkkokyselyjen luomiseen. Verkkokokouksen järjestämiseen, Microsoft Teamsin tehokkaaseen hyödyntämiseen sekä ryhmätyön esittämiseen webinaarissa liittyvät toimintakortit puolestaan tukevat verkon välityksellä tapahtuvaa ryhmätyöskentelyä.

Edellä mainittujen lisäksi toimintakorteista löytyy verkkokokousten kuvakesanasto sekä verkkoetiketin muodossa listaus, kuinka valmistaudutaan ja toimitaan verkkokokouksessa muut osallistujat huomioiden.

Vastuullisten palveluiden työpajassa digityökalujen toimintakortit koettiin ohjeistuksiltaan selkeiksi sekä hyödyllisiksi kaikille käyttäjille. Toimintakorttien linkittäminen esimerkiksi oppimisympäristö Moodleen ja tehtävänantojen yhteyteen miellettiin helpottavan opettajan työtä, koska monivaiheisten ja yksityiskohtaisten ohjeiden kirjoittaminen voi viedä paljon aikaa varsinaisen tehtävänannon lisäksi.

Toimintakorttien sisällöistä hyötyisivät erityisesti opintojen alkuvaiheissa olevat opiskelijat, joille useat digitaaliset sovellukset ja palvelut voivat olla tuntemattomia. Myös kehittämistyössä toimiville toimintakortit nähtiin tarpeellisiksi.

Ajanhallinta

Ajanhallinnan työkalu auttaa arvioimaan ja suunnittelemaan sekä kehittämään ajanhallintataitoa. Vaiheessa 1 työkalun avulla arvioidaan omaa ajankäyttöä. Käytännössä työkalu on kalenterin viikkonäkymä, johon voi raahata valmiiksi nimettyjä tehtäviä: opiskelu, työ, lepo, harrastus, kotityöt jne. Tämän jälkeen voi apukysymysten avulla pohtia, millaiset asiat hoituvat nopeasti ja mitkä vaativat aikaa.

Vaihe 2 keskittyy ajankäytön suunnitteluun ja sähköisen kalenterin hyödyntämiseen. Työkalussa opastetaan ensimmäisenä lisäämään kalenteriin opintojaksojen aikataulut ja tehtävien palautuspäivämäärät. Tämän jälkeen kalenteriin aikataulutetaan itsenäisen työskentelyn aika. Myös muut tärkeät ja aikaa vievät tehtävät kannattaa viedä kalenteriin. Lopuksi sinne kannattaa lisätä muut tapahtumat ja tapaamiset.

Ajanhallinnan työkalua käsitellyt ryhmä koki työkalun olevan hyödyllinen niin yksittäiselle käyttäjälle kuin myös pienryhmälle. Työkalu paljastaa hyvin ajankäytön haasteet, auttaa hahmottamaan paremmin ajankäyttöä ja priorisoimaan erilaisia tehtäviä. Työkaluun toivottiin myös varhaisen aamun ja myöhäisen illan tunteja käytettäviksi sekä 15 minuutin aikavälitystä täytettäville kohdille.

“Ei ole hankerahat menneet hukkaan!”

Pienryhmien listaamien huomioiden lisäksi kerättiin myös palautetta Digibagi-kokonaisuudesta. Työkalut koettiin hyödyllisiksi (4,1) asteikolla 0-5. Yleisesti Digibagi miellettiin käyttökelpoiseksi ja selkeäksi, joka sisältää paljon hyviä ja konkreettisia ohjeita jokapäiväiseen työhön.

Palautteessa kiiteltiin sitä, että Digibagi vähentää opettajien digiopettamisen tarpeita ja kaikki ohjeet löytyvät nyt saman sivun alta. Kehitettävää koettiin vielä olevan eri käsitteiden määrittelyssä, testien tulkintaohjeissa ja sivuston toiminnallisuudessa.

Digibagi koettiin hyödylliseksi työkaluksi, jota kannattaa päivittää ja kehittää eteenpäin sitä mukaa, kun uusia työkaluja ilmestyy. Se auttaa omalta osaltaan digiajan vaatimuksissa. Lisäksi toivottiin ohjeita Trelloon ja muihin projektinhallinnan työvälineisiin sekä SPPS-ohjelmiston käyttöön. Yksi työpajaan osallistujista totesi: “Ei ole hankerahat menneet hukkaan!”





Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston yhteisessä ESR-hankkeessa Korkeakouluopiskelijoiden digitaidot+ (2021–2023) tuotettiin erilaisia digitaalisia työkaluja opiskelijoiden verkko-opiskeluun ja oman digihyvinvoinnin tueksi. Monialainen asiantuntijatiimi suunnitteli ja tuotti digitaalisia työkaluja Digibagi-työkalupakkiin.


> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yksi merkittävä painopiste on ollut vahvistaa lapsi- ja perhelähtöistä toimintakulttuuria kaikilla toimintasektoreilla. Lapsen ja perheen näkökulman vahvistaminen esimerkiksi eri palveluita suunniteltaessa on ensiarvoisen tärkeää.

Suosikkisanat tarjoavat välineitä lapsen kasvun, kehityksen ja toimintakyvyn kokonaisvaltaiseen tukemiseen. Näiden välineiden avulla eri ammattihenkilöt voivat ymmärtää lapselle ja perheelle merkityksellisiä tekijöitä vahvuusperustaisesti ja siten hyödyntää niitä palveluiden ja tukitoimien suunnittelussa. Suosikkisanoja hyödynnetään tällä hetkellä hoito-, kuntoutus sekä kasvatus- että opetustyössä.

Kuva 1. Lapsuuden kuusi suosikkisanaa (F-Words Translations | CanChild)

Suosikkisanat pohjautuvat Canchild:n tutkijoiden (Rosenbaum & Gorter 2012) tekemiin tutkimuksiin ja perheiden kanssa käytyihin keskusteluihin. Suosikkisanat ovat käännös englanninkielisestä versiosta F-words. Taustalla on Maailman terveysjärjestön (WHO) kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF) (kuva 2).

ICF-luokituksen osa-alueet on käännetty lasten ja perheiden näkökulmaa kunnioittaen antaen kustakin osa-alueesta esimerkin (kuva 2). Ruumiin ja kehon toiminnoista Kunto (Fitness) kuvaa lapsen fyysistä sekä psyykkistä hyvinvointia. Lapsen suorituksia kuvaa Toiminta (Function), joka liittyy siihen, mitä lapsi pystyy tekemään, ei niinkään siihen miten hän sen tekee. Ystävät (Friends) osa-alue kuvaa lapsen osallistumista erilaisiin sosiaalisiin suhteisiin. Ystävät edustavat muiden lasten kanssa solmittuja ystävyyssuhteita. Perhe (Family) kuvaa ympäristötekijöitä ja kaikkia lasten ja nuorten arjen toimintaympäristöjä. Hauskuus (Fun) edustaa yksilötekijöitä ja sisältää asioita, joista lapset pitävät.

Suosikkisanoihin on lisätty myös kuudes osa-alue, Tulevaisuus (Future), sillä lapset kasvavat ja kehittyvät jatkuvasti. Tulevaisuus edustaa lapsen osallistumista ja kasvamista yhteisön jäseneksi.

Suosikkisanat keskittyvät erityisesti näihin kuuteen lapsen kehityksen avainalueeseen, jotka tulisi huomioida lasten kasvatuksessa, opetuksessa, hoidossa ja kuntoutuksessa.

Suomennetut suosikkisanat on luotu vahvistamaan lapsen ja perheiden asiantuntijuutta sekä yhdenvertaisuutta palveluiden ja tukien suunnittelussa (Cross ym. 2015). Ne auttavat kokoamaan yhteen lapsen ja perheen kannalta merkityksellistä tietoa sekä tarjoavat vahvuuksiin perustuvan kokonaisvaltaisen kuvauksen lapsesta ja perheestä (Rosenbaum ym. 2021)

Välineet mahdollistavat vahvuuksien rakentamisen ja painottavat lapsen omaa toimintaa ja hyvinvointia, sen sijaan että pyrkisimme korjaamaan lapsen toimintaa kohti ‘normaalia’. Suosikkisanat korostavat myös toiminnan hauskuutta ja mielekkyyttä; sellaisia tekijöitä, jotka ovat lapsesta mielekkäitä asioita tavoitella ja rakentavat positiivista tulevaisuutta (Rosenbaum ym. 2021)




Kuva 2. ICF-luokituksen osa-alueet ja Suosikkisanat

Suosikkisanoja on käännetty jo 23 kielelle. Suomenkielinen käännösprosessi toteutui neljän ammattikorkeakoulun (Lapin, Turun, Satakunnan ja Savonia-ammattikorkeakoulun) yhteistyönä. Käännöstyö eteni virallisen käännösprotokollan mukaan. Prosessissa tuotettiin käännökset neljään välineeseen (kollaasi, profiili, tavoitelomake ja sopimus), posteriin sekä tekstitys kolmeen videoon. Nämä suomenkieliset versiot välineistä ovat ladattavissa CanChildin verkkosivuilta F-words Knowledge Hubista.

Suosikkisanavälineet (F-Words Translations | CanChild)

Suosikkisanasopimus on sopimus lasten, perheiden ja ammattilaisten välillä. Sen tarkoitus on tuoda esille lapselle ja perheille tärkeitä asioita. Sopimus edustaa ikään kuin epävirallista, mutta tärkeää sopimusta lapsen ja toimijoiden välillä, joiden kanssa lapsi työskentelee ja toimii. Sopimus myös ’elää ja kehittyy’ lapsen arjessa tilanteiden mukaan.

Suosikkisanakollaasin tarkoitus on toimia suosikkisanojen visuaalisena esityksenä. Se on lapsille luontaisempi, hauska ja helppo tapa puhua itselle tärkeistä asioista. Se on oiva tapa myös kiteyttää asioita tiiviiseen muotoon.

Suosikkisanaprofiili on yksisivuinen asiakirja, joka korostaa kunkin sanan merkitystä lapselle ja perheelle. Ideana on, että profiilia voidaan käyttää esittelyasiakirjana esimerkiksi ensimmäisissä tapaamisissa uusien ihmisten kanssa. Lapsen kasvaessa profiili muuttuu, joten sitä voidaan päivittää tarpeen mukaan. Profiilin ideana on, että sen kautta esimerkiksi ammattilaiset oppivat lisää lapsen perheestä ja ystävistä, siitä, mistä lapsi pitää sekä lapsen ja perheen yleisistä tulevaisuuden toiveista ja tavoitteista.

Tavoitelomakkeen tarkoitus on auttaa lapsia ja perheitä osallistumaan tavoitteiden asettamisprosessiin. Lomakkeen avulla voidaan nähdä mikä lapselle ja perheelle on tärkeää ja mitä he haluavat tavoitella. Jokaista suosikkisanaa kohden voi täyttää yhden tavoitteen ja perustella tavoitteen merkityksellisyyden.

Suosikkisanojen käyttö kliinisessä työssä

Tutkimuksissa on todettu, että ammattilaiset ovat ympäri maailman kiinnostuneita suosikkisanoista ja ovat ottaneet niitä käyttöönsä kliinisessä työssä tukeakseen kokonaisvaltaista, vahvuuksiin perustuvaa lähestymistapaa lasten kanssa toimiessa (Soper ym. 2021; Soper ym. 2020).

Suosikkisanoista luodut ‘välineet’, kuten kollaasi tai tavoitelomake, mahdollistavat lapsen ja perheen näkökulman huomioimisen yhteistyössä ammattilaisten kanssa. (Rosenbaum 2022). Suomessa suosikkisanoja käytetään jo joillakin hyvinvointialueilla esimerkiksi lastenneurologisissa yksiköissä, Valteri-kouluissa sekä yksityisissä yrityksissä moniammatillisissa tiimeissä.

Suosikkisana-välineet ovat vapaasti käytettävissä, sivustolta voi ladata ja tulostaa tavoitteen mukaiseen työskentelyyn sopivia materiaaleja, esimerkiksi terveydenhuollossa tai varhaiskasvatuksessa hyödynnettäväksi.

Nyt kun viralliset käännökset eri välineistä ovat valmistuneet, kannustamme lasten ja perheiden kanssa työskenteleviä ottamaan ne käyttöönsä vahvistamaan lapsi- ja perhelähtöisten palveluiden toteuttamista!

Lähteet:

Cross, A., Rosenbaum, P., Grahovac, D., Kay, D., Gorter, J.W. 2015. Knowledge mobilization to spread awareness of the ‘F-words’ in childhood disability: lessons from a family–researcher partnership. 2015. Child: care, health and development, 41(6), 947–9 53.

Rosenbaum, P., & Gorter, J.W. 2012. The ‘F-words’ in childhood disability: I swear this is how we should think! Child: Care, Health and Development, 38(4), 457 – 463. DOI: 10.1111/j.1365-2214.2011.01338.

Rosenbaum, P. 2022. The F-words for child development: functioning, family, fitness, fun, friends, and future. Developmental Medicine & Child Neurology 2022 (64): 141–142.

Rosenbaum, A. Cross, A.K. Soper, V. Tomas, D. Grahovac, R. Teplicky, M. Wright. 2022. The F-words for Child Development: Lessons Learned.

Soper, A.K., Cross, A., Rosenbaum. P., Gorter, J. 2021. Knowledge translation strategies to support service providers’ implementation of the “F-words in Childhood Disability”, Disability and Rehabilitation, 43:22, 3168-3174, DOI: 10.1080/09638288.2020.1729873

Soper, A.K., Cross, A., Rosenbaum, P., Gorter, J. 2020. Service Providers’ Perspectives on Using the ‘F-Words in Childhood Disability’: An International Survey, Physical & Occupational Therapy In Pediatrics, 40:5, 534-545, DOI: 10.1080/01942638.2020.1726551

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapissa matkailu- ja palvelualan toimintaympäristö on muutoksessa. Viime vuosina johtamisen arkea ovat haastaneet erilaiset organisaatiomuutokset, koronapandemia ja muut globaalit kriisitilanteet, työvoimapula sekä asiakkaiden ympäristötietouden lisääntyminen. Edellisessä blogitekstissämme tarkastelimme matkailu- ja palvelualan esihenkilöiden ja yrittäjien kokemuksia toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin liittyen.

Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme vastuullisissa esihenkilötehtävissä tai yrittäjinä matkailu- ja palvelualalla Lapissa toimivien pohdintoja sosiaalisesta vastuullisuudesta. Johtajat ovat tuottaneet kirjoitelmia, joissa he reflektoivat omaa päivittäistä johtamistyötään työyhteisöissään ja verkostoissaan. 

Kirjoitelmista olemme koonneet tähän kirjoitukseen sosiaalisen vastuullisuuden elementtejä. Tässä yhteydessä sosiaaliseen vastuullisuus tarkoittaa vastuuta ihmisistä, henkilöstöstä. Tärkeitä osa-alueita ovat muun muassa henkilöstön yhteisöllisyys, hyvinvoinnista huolehtiminen ja osaamisen kehittäminen.

Onnistumisia monimuotoisessa työyhteisössä

Työyhteisön ja siellä vallitsevan myönteisen ilmapiirin merkitys on esihenkilötehtävissä tai yrittäjinä matkailu- ja palvelualalla toimiville suuri. Johtamistyön tavoitteena on luoda edellytyksiä sille, että jokainen voi tulla töihin hymyillen. Töissä voi ja saa olla hauskaa, ja silti työtehtävät hoidetaan kiitettävästi.

Parhaimmillaan työilmapiiri kannustaa työntekijöitä antamaan parhaansa ja auttaa toteuttamaan itseään ja löytämään vahvuutensa. Johtajat totesivat, että hyvä työilmapiiri sallii myös huonot päivät.

Matkailu- ja palvelualalla esihenkilötehtävissä tai yrittäjinä toimivat kokevat onnistumisen hetkiä monimuotoisessa työyhteisössä työskentelystä ja johtamisesta.Yhdessä tekemisellä pyritään siihenkin, ettei yksittäinen työntekijä tuntisi liikaa stressiä työmäärästä. Myös he, joilla ei ole vakiintunutta työyhteisöä, kokivat tärkeäksi, että yhteistyö verkoston ja eri sidosryhmien kanssa on sujuvaa ja tiiviistä.

Työntekijäymmärrys monimuotoisen johtamisen ydin

Työntekijäymmärryksen näkökulmasta on tärkeää ymmärtää monimuotoisen työyhteisön yksilöiden tarpeita ja elämäntilanteita sekä erilaisia tapoja oppia. Monimuotoinen työyhteisö rakentuu esimerkiksi eri sukupolvien edustajista, työntekijöistä, jotka ovat erilaisissa elämäntilanteissa sekä eri kulttuureista saapuneista työntekijöistä.

Monimuotoisen työyhteisön esihenkilöinä toimivat kokevat tuntevansa tiiminsä jäsenet hyvin ja kykenevänsä sen myötä tunnistamaan työntekijöidensä vahvuuksia.

Hyvä työntekijäymmärrys mahdollistaa työtehtävien jakamisen tiimin jäsenten vahvuuksien mukaan siten, että jokainen pääsee työskentelemään vahvuusalueellaan ja loistamaan vuorollaan. Monimuotoinen työyhteisö tarjoaa sekä mahdollisuuksia että haasteita erilaisten näkemysten ja arvomaailmojen yhteensovittamiseen. Hyvä tiimituntemus auttaa työyhteisön ristiriitatilanteiden ratkaisemisessa ja mahdollistaa myös työntekijöiden osallistamisen tilanteisiin.

Tasavertaisuus arjessa

Kirjoitelmissa korostui luottamuksen, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden merkitys työyhteisössä. Johtajat tekevät töitä työntekijöiden tasavertaisuuden toteutumiseksi.

Oikeudenmukaisuutta pyritään toteuttamaan arjessa esimerkiksi tasapuolisella työvuoro- ja lomasuunnittelulla, tehtävien ja vastuiden tasaisella jakamisella sekä mahdollistamalla jokaisen kuulluksi tuleminen. Lisäksi työkaverin työpanoksen kunnioittaminen edistää tasavertaisuuden vahvistumista. Myös esihenkilön omalla esimerkillä johtaminen edesauttaa työnantajan ja työyhteisön arvomaailman jalkauttamisessa.

Töitä luottamuksen ilmapiirin saavuttamiseksi

Avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin eteen oltiin valmiita tekemään paljon töitä. Johtajat kokivat, että se ei synny itsestään.

Molemminpuolisen luottamuksen ilmapiirin muodostuminen on tärkeää, jotta työntekijä voi luottaa esihenkilöönsä vaikeissakin tilanteissa ja toisaalta, esihenkilö voi luottaa työntekijän hoitavan vastuunsa sovitun mukaisesti. Johtajat kokivat tästä onnistumisen tunnetta, ja myös luottamus itseensä johtajana vahvistui.

Tiimin hyvinvointi ensisijaista

Tiimin työhyvinvoinnin varmistaminen on johtajille ensiarvoisen tärkeää. Etenkin pandemia-aikana työntekijöiden hyvinvoinnin riittävä huomioiminen herätti huolta.

Esihenkilöiden kirjoitelmista oli havaittavissa, että osa vastaajista kokee työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtimisen helpompana kuin omasta hyvinvoinnista huolehtimisen. Arjessa panostetaan siihen, että voi esihenkilönä mahdollistaa työntekijöiden jaksamisen ja olla kaikkien tukena. Esimerkiksi työvuorosuunnittelu koettiin erittäin keskeiseksi tiimiläisten hyvinvointiin ja jaksamiseen vaikuttavaksi asiaksi.

Vahva työyhteisön jäsenten tuntemus, tilanteen lukutaito ja ennakointikyky mahdollistavat työyhteisön ongelmien käsittelyn rakentavalla tavalla, jolloin voidaan välttyä esimerkiksi sairauslomilta.

Merkityksellistä osaamisen johtamista

Osaamisen johtaminen korostui kirjoitelmissa merkittävänä sosiaalisen vastuullisuuden osa-alueena. Johtajat kokivat, että henkilöstön osaamisvajeet olisi hyvä tunnistaa ennakoiden, jotta tulevaan osataan paremmin varautua.

Johtajat pyrkivät ohjaamaan koulutuksen ja valmennuksen kautta henkilöstöä vahvempaan osaamiseen. Monimuotoista työyhteisöä pidettiin tässäkin vahvuutena, sillä sen koettiin mahdollistavan esimerkiksi hiljaisen tiedon ja osaamisen siirtymisen konkareilta uudemmille osaajille.

Pitovoiman vahvistaminen työyhteisön yhteinen asia

Myös tulevaisuuden osaajista huolehtiminen nostettiin esiin ja koettiin, että työyhteisöllä ja sen jokaisella työntekijällä on tärkeä rooli omalla toiminnallaan rohkaista ja kannustaa nuoria alalla työskentelyyn.

Näin ollen osaamisen johtamisella on useita merkityksiä: yritykselle tarvittavan osaamisen varmistamiseen, työntekijälle oman osaamisen kehittämiseen ja ennen kaikkea alan veto- ja pitovoiman vahvistamiseen.

Lopuksi: Sosiaalinen vastuullisuuden merkitys korostuu entisestään

Sosiaalinen vastuullisuus puhutti esihenkilötehtävissä ja yrittäjänä työskenteleviä. Arjen henkilöstöjohtamisessa on monia tilanteita, joihin vastaajat liittävät epävarmuutta. Näitä tilanteita ovat muun muassa, mahdollinen epäonnistuminen rekrytoinnissa, työtekijöiden hyvinvoinnin turvaamisessa, työntekijöiden välisessä riitatilanteen selvittämisessä tai yksittäisen työntekijän kohtaamisessa sekä mahdollisuudessa aiheuttaa työntekijöille tunnetta eriarvoisuudesta.

Johtamisosaamisen kehittämisellä on vaikutuksia henkilöstöjohtamisen käytänteisiin, henkilöstön työn vaativuuden ja kuormituksen arviointiin sekä yksilöllisten työn hallintakeinojen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Osaava johtaja kykenee tukemaan henkilöstönsä motivoitumista kannustamalla ja innostamalla sekä ohjaamaan uudistuksia ja muutoksia yllättävissäkin tilanteissa.

Sosiaalisen vastuullisuuden merkitys matkailu- ja palvelualan pitovoimaa vahvistavana tekijänä tulee korostumaan entisestään, työn merkityksellisyyden lisäksi. Vastuullisilla henkilöstöjohtamisen käytänteillä voidaan vaikuttaa myös ikääntyvien osaajien jaksamiseen ja viihtyvyyteen työssä pitempään, mutta myös tuoda esiin arvoja, jotka mahdollistavat uuden sukupolven työntekijöiden sitoutumisen.

Edellä kerrottu on synteesi vastuullisissa esihenkilötehtävissä tai yrittäjinä matkailu- ja palvelualalla Lapissa toimivien johtajien kirjoitelmista. Kirjoitelmat on tuotettu osana LovelyLife® in Lapland -hyvinvointivalmennusta. Vuoden kestävään valmennukseen osallistuu 15 johtajaa, jotka toimivat ohjelmapalvelu-, majoitus-, ravitsemis-, puhtaanapito- ja hyvinvointialojen yrityksissä.  Valtaosa osallistujista on naisia ja heidän ikäjakaumansa on 25–65 vuotta. Johtajat työskentelevät sekä keskisuurissa että pienissä yrityksissä. Kirjoitelmassa johtajia pyydettiin kertomaan muun muassa arjen johtamistyöstään ja omasta roolistaan johtajana.  

Hyvinvointivalmennuksen toteuttaa IhanaElo®-tiimi osana Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimaa Vastuullisen muutoksenhallinnan osaamisen ja taitojen vahvistaminen - hanketta. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta.  

x x x

LovelyLife® in Lapland –hyvinvointivalmennus järjestää ilmaisen Hyvinvoinnin iltapäivän maaliskuussa 21.3.2023 klo12-14. Iltapäivään ovat tervetulleita kaikki hyvinvoinnista, itsensä ja tiiminsä kehittämisestä sekä LovelyLife® in Lapland -valmennuskokonaisuudesta kiinnostuneet. Iltapäivä on hyvä tilaisuus tulla kokoamaan ideoita ja inspiraatiota hyvinvoinnin edistämiseksi arjen johtamistyössä. Ilmoittaudu mukaan IhanaElon ja Lapin AMKin yhteistyönä järjestettävään tapahtumaan 14.3. mennessä: https://bit.ly/lovelylifeinlapland

Lisätietoa valmennuksesta: bit.ly/lovelylifeinlapland 

Lisätietoa valmennustiimistä: https://www.ihanaelo.fi/  

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Mielenkiintoista ja futuristista opetusta. Hyvä kokemus. Virtuaaliset oppimisympäristöt avaavat varmasti paljon mahdollisuuksia tulevina vuosina opetukseen.

Näin kommentoivat kunnossapidon pilotti opintojaksolle osallistuneet kone- ja automaatiotekniikan insinööriopiskelijat keväällä 2022. KuTOMo-hankkeen opintojaksopilottien avulla kehitetään teollisen kunnossapidon opintojaksojen toteutusta ja kehitetään samalla virtuaalisia oppimisympäristöjä tukemaan opiskelijoiden oppimista teolliseen kunnossapitoon liittyen.

Hankkeen toteuttamasta opintojakson palautteesta kävi ilmi, että osalle opiskelijoista virtuaalilasien käyttö aiheutti pahaa oloa, mutta enemmistön mielipide oli, että virtuaaliset oppimisympäristöt tukivat opintojaksolla opitun aiheen oppimista.

Kuva 1. KuTOMo virtuaaliympäristö prosessilaitteet opintojaksolla

Opiskelijoiden kokemukset kehittämistyön ytimessä

KuTOMo-hankkeessa kehitetään kone- ja sähköautomaatiotekniikan insinöörikoulutukseen 45 opintopisteen teollisuuden kunnossapidon opintoja. Kunnossapidon osaamisen kasvattamisen lisäksi kehitystyössä selvitettiin, miten koulutuksen toteuttamista voisi uudistaa uusien teknologioiden avulla lisäämällä muun muassa virtuaalitodellisuutta opetukseen.

Hankkeen aikana pilotoitiin kolme opintojaksoa, missä opiskelijat pääsivät testaamaan virtuaalisia oppimisympäristöjä (kuva 1). Kokemuksista kerättiin palautetta, jonka perusteella virtuaaliympäristöjä sekä opintojaksoja voidaan kehittää eteenpäin. Uusien menetelmien tai oppimisympäristöjen perimmäinen tarkoitus on motivoida opiskelijaa oppimaan opittava asia. Uusien opetustapojen, opetusmenetelmien ja ympäristöjen kehittämiselle on selkeä tarve myös etäopiskelun lisääntymisen johdosta.

Virtuaalinen oppimisympäristö, joka mukailee aitoa teollista työympäristöä, on hyödyksi silloin, kun opiskelijaryhmä ei pääse tutustumaan fyysisesti teollisuuteen. Virtuaalisia oppimisympäristöjä pilotoitiin prosessilaitteet opintojaksolla ensimmäisen kerran keväällä 2022.

Opiskelijoilta kerättiin palautetta opintojakson toteutuksesta ja palautteeseen vastasi 18 opintojaksolle osallistunutta opiskelijaa. Samanlaisia tunteja saisi olla useammin, missä pääsee näkemään oikeita tehdasympäristöjä, kommentoi yksi opiskelijoista palautteessa. Oppijat uskovat, että virtuaaliympäristöt avaavat mahdollisuuksia oppimiseen tulevaisuudessa. Opiskelijat olivat vaikuttuneita siitä, että KuTOMo-hankkeessa kehitetty VR-ympäristö oli sovitettu hyvin opintojakson aiheeseen.

Prosessilaitteet opintojaksolla opiskelijan tavoitteena oli muun muassa oppia tunnistamaan teollisuuden yleisimmät laitteet ja komponentit sekä niiden kunnossapitoon liittyviä yksityiskohtia. Opintojaksolla käytiin läpi ennakkohuoltoa ja opiskelijat suunnittelivat kunnonvalvontakierroksia. Opiskelijat käyttivät teoreettisen tiedon lähteenä opettajan materiaaleja sekä Knowpap-oppimisympäristöä.

Aidon näköiseen teollisuusympäristöön tutustuttiin Matterportilla kuvatun ympäristön kautta, josta löytyi erilaisia tunnistus- ja tutustumistehtäviä. Opiskelijat opiskelivat tämän opintojakson pitkälti itsenäisesti. Opintojakson lopussa opiskelijat kokoontuivat kampukselle ja pääsivät kokeilemaan virtuaalilaseilla KuTOMo-virtuaaliympäristöä.

Hankkeen aikana on kuvattu Matterportilla Lapin AMKin Kemin kampuksen oppimisympäristöjä (kuva 2), joita voidaan hyödyntää kunnossapidon opetuksessa. Tavoitteena on hyödyntää kampuksen oppimisympäristöjä myös virtuaalisesti. Opiskelijat voivat tutustua ympäristöihin ja opiskella ympäristöissä myös etänä opintojakson tavoitteiden saavuttamiseksi.


Kuva 2 Kemin kampuksen oppimisympäristö kuvattu Matterport-ympäristöön

Miksi pilotoida sama opintojakso uudestaan?

Sama opintojakso, prosessilaitteet, pilotoitiin toiseen kertaan syksyllä 2022 ja siihen osallistui 36 opiskelijaa.

Ensimmäisen pilotin opiskelijapalautteiden perusteella seuraavaa toteutusta oli kehitetty sisällön puolesta sekä teollisuuslaitteita mallinnettiin lisää virtuaaliympäristöön. Saman opintojakson pilotointi useampaan kertaan mahdollistaa palautteiden avulla opintojakson kehittämisen.

Toinen prosessilaitteet-toteutus sai hyvää palautetta toteutuksesta. Palautteessa korostui myös oppijoiden monimuotoisuus. Toiset tarvitsevat oppimiseen pohjustavat luennot ja opettajan kontaktin. Toiset taas kokivat itseopiskelun erittäin toimivan tällaisella opintojaksolla.

Opiskelijoiden odotukset virtuaaliympäristöille tulevaisuudessa ovat entistä korkeammalla. He haluavat nähdä eri toiminnallisuuksia sekä prosessiin toiminnallisuuksia virtuaaliympäristöissä. Oppijat ovat jo nyt kiinnostuneet hyödyntämään erilaisia oppimista tukevia ympäristöjä tukemassa oppimistaan. Tulevaisuudessa ympäristöjen vaatimukset käyttäjiltä tulevat vielä kasvamaan.

Mielenkiintoista, paljon potentiaalia ja ympäristö, joka parantaa laitteiden ja komponenttien hahmottamista. Nämä edellä mainitut asiat nousivat vahvasti esille pilottiopintojaksolle osallistuneiden opiskelijoiden antamasta palautteesta.

Uusien ja erilaisten oppimisympäristöjen lähtökohtana ei ole siirtyä kokonaan opiskelemaan virtuaalisesti tai etänä. Tavoitteena on tuoda ympäristöt tukemaan oppimista, visualisoida erilaisia todellisia ympäristöjä ja motivoida oppimiseen. Kokemukset kuulostavat pääosin positiivisilta. Ei sovi kuitenkaan unohtaa, että osa henkilöistä ovat vielä skeptisiä ympäristöjen kehittymiselle. Virtuaalilasien sopivuus vaihtelee vielä henkilöiden välillä.

Kunnossapidon työnsuunnittelun opintojakso on KuTOMo-hankkeen tuloksena syntynyt uusi teollisen kunnossapidon opintojakso. Sen ensimmäinen pilotti on toteutuksessa tänä keväänä 2023. Nimen mukaisesti opiskelija tutustuu opintojaksolla teollisuuden kunnossapidon työnsuunnittelun hyviin käytänteisiin eri tehtävien ja oppimisympäristöjen kautta.

Opintojakson kehittämistyöhön tuo haastetta ajasta ja paikasta riippumattomat mahdollisuudet opiskella opintojaksoa. Tulevaisuudessa kyseinen opintojakso on mahdollista opiskella niin, ettei tarvitse käydä lähijaksolla kampuksella, vaan voi opiskella oppimisympäristöjen kautta etänä. Tästä pilotista saadaan tuloksia keväällä opintojakson toteutuksen edetessä.

Huhtikuussa järjestetään työpaja Virtuaaliset oppimisympäristöt

Virtuaaliset oppimisympäristöt ja niiden kehittäminen kiinnostaa eri koulutusaloilla. Järjestämme 25.4.2023 Kemin kampuksella työpajan Virtuaaliympäristön mahdollisuudet opetuksessa. Työpajassa pääsee keskustelemaan ja testaamaan kunnossapidon pilotti opintojaksoilla käytettyjä virtuaaliympäristöjä, joita on kehitetty KuTOMo-hankkeessa.

Hankkeen asiantuntijat esittelevät tilaisuudessa virtuaaliympäristön toimintoja ja mahdollisuuksia opetuksessa. Samalla pääsee testaamaan virtuaaliympäristöä virtuaalilaseilla. Ympäristön käyttö on mahdollista myös omalla läppärillä. Virtuaaliympäristöön liittyy myös ympäristöjen integraatio Matterportin kanssa, jonka mahdollisuuksista keskustellaan työpajassa.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin alueen ammattioppilaitokset ja korkeakoulut löivät hynttyyt yhteen opiskelijoiden harjoittelumallien kehittämisessä ja yhtenäistämisessä. Lapin yhteinen harjoittelupolku työelämään (LYHTY) hanketta olivat toteuttamassa Lapin ammattikorkeakoulun lisäksi REDU, Lappia ja Lapin yliopisto. Hankkeen tavoitteena oli kehittää Lapin alueelle yhteinen harjoittelupolkumalli, joka kokoaa yhteen kaiken tiedon oppilaitoksen ja työelämän välisen yhteistyön toteuttamiseen.

Osaajien avulla elinvoimainen Lappi

Lapin alueen työelämä tarvitsee ammattitaitoisia osaajia alueen elinvoimaisuuden ja tuottavuuden ylläpitoon. Uudet käytettävissä olevat teknologiat ja digitalisaatio asettavat haasteita osaamiselle, mutta myös mahdollistavat uudenlaista teknologian hyödyntämistä. Oppilaitokset voivat eriyttää ja syventää osaamisalueitaan ja tarjota tiivistetyssä yhteistyössä koko koulutusrenkaan osaamista alueen elinkeinoelämälle.

Yritykset ja työelämä saavat tarvitsemiensa osa-alueiden opiskelijoita ja osaajia koulutusrenkaan tarjonnasta. Työnantajat ovat rohkaistuneet pestaamaan jo opiskelun varhaisessa vaiheessa olevia opiskelijoita harjoittelemaan yritykseen ja siten kasvattamaan opiskelijoista osaajia yrityksen ammattitaitoiseksi työvoimaksi. Kun harjoittelut onnistuvat molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä hyvin, yhteistyö voi edetä päättötöiden tekemiseen ja opiskelijan työllistymiseen hänelle jo tuttuun yritykseen.

Tiedonjaosta toimintamalliin

LYHTY-hankkeessa toteutettiin useita koulutusrenkaan yhteisiä yrityksille suunnattuja webinaareja, työpajoja ja tietoiskuja, joissa tuotiin esille eri koulutustahojen opiskelijoiden harjoittelurekrytointikanavat. Työpajoissa yritysten edustajat perehdytettiin harjoittelijoiden hakua helpottaviin ja nopeuttaviin ohjelmistoihin (Tuudo, Tiitus, Aarresaari) sekä yhteistyötahoille esiteltiin eri koulutustarjoajien työharjoitteluvastaavat yhteydenpidon helpottamiseksi. Hankkeen aikana vahvistettiin Tuudo-sovelluksen osaamista myös ammattikorkeakoulun opiskelijoille, henkilöstölle, ja erityisesti harjoittelua ohjaaville henkilöille pitämällä sovelluksen käyttökoulutus.

Lapin ammattikorkeakoulusta hankkeeseen osallistuivat Uudistuvan teollisuuden koulutuksista lehtorit Kari Kenttä (projektipäällikkö), Mari-Selina Kantanen, Aila Petäjäjärvi sekä Jan Stenlund. Toimijaverkostotyöskentelyn lisäksi hankkeessa toteutettiin erilaisia opiskelijoiden harjoitteluihin ja työelämäyhteistyöhön liittyviä videokuvauksia, joilla havainnollistetaan harjoitteluissa saatuja kokemuksia ja hyötyjä niin opiskelijoille kuin yrittäjille.

Lapin ammattikorkeakoulun osalta hankeen aikana tehtiin yhteistyössä Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan opiskelijoiden kanssa kaksi videota. Toinen video tuo esille millaisia kokemuksia opiskelijalle, työnantajalle sekä korkeakoululle syntyy opintoihin kuuluvista harjoitteluista ja toisessa videossa opiskelija kertoo oman ammatillisen kasvun kehittymisestä harjoitteluiden kautta.

Video 1. Insinööriopintoihin kuuluva työharjoittelu – opiskelijan, työnantajan ja korkeakoulun kokemus. YouTube:  https://youtu.be/Qke3Fk1Z5i8

Video 2. Raisa Junes - asentajaharjoittelijasta työnjohtajaksi Outokummulla. YouTube: https://youtu.be/OMyIILbZ1Lg

Yritysten kanssa tehtävää yhteystyötä vahvistettiin keväällä 2022 järjestämällä webinaari, missä yrityksille esiteltiin LYHTY-hanketta, ammattikorkeakoulun opintoihin liittyviä erilaisia harjoitteluita erityisesti kone- ja sähköautomaatiotekniikan koulutusten osalta sekä Tuudo-sovellusta. Webinaari suunnattiin niille yrityksille, joissa kone- sekä sähkö- ja automaatiotekniikan opiskelijat suorittavat harjoitteluita.

Tilaisuuden tarkoituksena oli esittelyjen lisäksi myös erityisesti keskustella yritysten tarjoamista kesäharjoittelupaikoista, erilaisten työtehtävien osaamistarpeista sekä niiden täyttymisestä. Järjestetty tilaisuus koettiin yritystenkin osalta onnistuneeksi ja vastaavaa tilaisuutta tullaan järjestämään vuosittain.

Osaajia Lapissa

Hankkeen tuloksena laadittiin Lapin Luotsi sivustolle “Osaajia Lapissa – harjoittelut on hyvä rekry” koonti. Sivuston tarkoituksena on pyrkiä keräämään Lapin alueen yrityksille ja muille toimijoille alueen oppilaitosten tarjoamat mahdollisuudet harjoittelijoiden ja tulevaisuuden osaajien saamiseksi. Sivustoilta löytää tietoa mm. yleistä tietoa harjoittelumahdollisuuksista, mitä hyötyä yrityksille on harjoittelijoista, miten harjoittelijoita voi rekrytoida ja mitä asioita yritysten pitää ottaa huomioon rekrytointeihin liittyen, sekä millaisia muita opiskelijayhteistyön muotoja oppilaitoksilla on tarjottavana yrityksille.

Kuva 1. Osaavaa työvoimaa Lapin alueelle.

Lapin Luotsi sivustolle rakennetun “yhden luukun – periaatteella" toimivan sivuston avulla työnantajat voivat hankkia nopeasti ja vaivattomasti tarpeisiinsa harjoittelijoita, opinnäytetyön tekijöitä tai jo valmistumisvaiheessa olevia eri alojen opiskelijoita tarjolla oleviin työtehtäviin. Lapin alueen elinkeinoelämä pysyy elinvoimaisena ja uudistuvana tulevaisuuden osaajien kiinnittyessä jo varhaisessa vaiheessa alueen yrityksiin!

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Huhtikuun 2. on toivottavasti lauha ja puolipilvinen päivä, se nimittäin perinteisesti takaa parhaiten, että suomalaiset rynnistävät oikein joukolla äänestyspaikoille. Luvassa on koulutusvaalit, jossa yhtenä keskeisenä teemana on peruskoulutus, jonka kunnia ollaan laskevien PISA-tulosten pelottamana oikein joukolla palauttamassa ja ”konsulttivetoisesta kehitysrumbasta” ollaan kuulemma taas siirtymässä perusasioiden äärelle.

Vaaliohjelmissa perusopetukselle on oikeastaan puolueesta riippumatta varattu tilaa moninkertaisesti muuhun koulutuskenttään verrattuna. Mutta kyllä sitä korkeakoulutustakin on ensi vaalikaudella tarkoitus kehittää, tosin mitään suuria mullistuksia ei pitäisi olla edessä.

Seuraavassa puolueiden korkeakoulupoliittiset tavoitteet on kerätty kevään 2023 vaaliohjelmista, jonka ovat julkaisseet Kristillisdemokraatit, Keskusta, SDP, Kokoomus, Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP. Perussuomalaisilla on kyllä koulutuspoliittinen ohjelma, mutta se on laadittu jo vuonna 2018. Tämän jälkeen on jo yhdet vaalit pidetty, minkä vuoksi en sitä lähteeksi valinnut, vaan heidän osaltaan lähteenä on käytetty puolueen talouspoliittista ohjelmaa 2023, ja Liike Nytin osalta puolueen tavoitteita otsikon ”Koulutusmenestys enää myytti” alla. VKK:lle (Valta kuuluu kansalle) en korkeakoulupoliittisia linjauksia löytänyt lainkaan.

Puolueiden korkeakoulupoliittiset linjaukset on jaettu kolmeen koriin: ensimmäiseen kuuluvat asiat, joita kannatta eduskuntapuolueiden enemmistö, toiseen koriin on sijoitettu asiat, joita kannattaa useampi kuin yksi puolue, ja kolmanteen koriin jäävät vain yhden puolueen ajamat asiat.

Kori I: Puolueiden enemmistön kannattamat korkeakoulupoliittiset linjaukset

Korkeakoulutuksen määrän kasvattaminen

Selvästikin eduskuntapuolueissa on havahduttu jo pitkään jatkuneeseen koulutustason laskuun Suomessa. OECD-maissa jokainen ikäluokka on säännönmukaisesti ollut edellistä koulutetumpi poislukien Suomi, missä 1970-luvulla syntyneet uhkaavat jäädä koulutetuimmiksi ikäluokiksi.

Tähän on tarkoitus saada muutos korkeakoulutuksen määrää kasvattamalla, minkä ovat ohjelmissaan maininneet SDP, Keskusta, Kokoomus, Vasemmistoliitto, Perussuomalaiset, Liike Nyt ja Vihreät. Tarkkoja tavoitteita ovat asettaneet Kokoomus ja Vasemmistoliitto, jotka pyrkivät siihen, että puolet väestöstä suorittaa korkeakoulututkinnon, SDP pistää vielä kymmenen prosenttia paremmaksi.

Korkeakoulujen perusrahoitus tulee turvata

Vihreät ottaa esille riittävän perusrahoituksen ja vaatii yhdessä Vasemmistoliiton kanssa yliopistoindeksistä kiinnipitämistä, RKP pitää tärkeänä rahoituksen pitkäjänteisyyttä ja ennakoitavuutta, Kokoomus haluaa vahvistaa tieteen ja tutkimuksen rahoitusta korkeakoulujen pääomittamisella 1,5 miljardilla ja SDP kantaa huolta siitä, että myös korkeakoulujen rahoitus kasvaa koulutusmäärien kasvaessa.

Kori II: Useamman puolueen kannattamat korkeakoulupoliittisen linjaukset

Korkeakoulutuksen sisäänpääsyä tulee kehittää

Keskusta ja RKP esittävät ensikertalaiskiintiöstä luopumista, RKP lisäksi lukiodiplomin ja taiteen perusopetuksen tutkinnon huomioimista korkeakouluhaussa, Liike Nyt katsoo, että korkeakouluun pääsemisen tulee olla nykyistä helpompaa keinoja erittelemättä, ja SDP:kin toteaa vain yleisellä tasolla, että korkeakoulujen valintajärjestelmää tulee kehittää.

Lukukausimaksuja ei pidä ottaa käyttöön nykyistä laajemmin

Tällä hetkellä korkeakoulutus on Suomessa maksutonta paitsi suomalaisille, myös EU/ETA maiden kansalaisille. Valtiovarainministeriö otti joulukuussa 2022 esille mahdollisuuden lukukausimaksujen perimisen laajentamisesta, mikä on todennäköisesti saanut Vihreät, Keskustan RKP:n ja Vasemmistoliiton ajatusta vaaliohjelmissaan vastustamaan.

Pisimmälle maksuttomuuden veisi Vasemmistoliitto, joka poistaisi lukukausimaksut myös EU/ETA maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta.

Jokaisessa maakunnassa pitää olla vähintään yksi korkeakoulu

Tukea tälle ajatukselle tulee samasta suunnasta kuin aikaisemminkin eli Keskusta sekä ehkä hieman yllättäenkin Vasemmistoliitolta. Epäsuorasti asiaa kannattaa myös SDP, joka korostaa korkeakoulutuksen alueelliseen saatavuuteen liittyvien esteiden poistamista.

TKI-rahoitusta tulee kasvattaa

Joulun alla 2021 julkaistiin parlamentaarisen TKI-työryhmän loppuraportti, missä kaikki nykyisen eduskunnan puolueet sitoutuivat nostamaan TKI-rahoituksen neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä (Parlamentaarisen TKI-ryhmän loppuraportti, s. 45).

Tämän tavoitteen ovat kirjanneet vaaliohjelmaansa sellaisenaan Kokoomus, Keskusta, Vihreät sekä SDP. Vasemmistoliitton ohjelmassa esitetään TKI rahoituksen nostamista hieman muita enemmän.

Koulutuksen kansainvälistymistä on lisättävä

SDP haluaa kolminkertaistaa kansainvälisten opiskelijoiden määrän vuoteen 2030 mennessä. Kristillisdemokraatit painottavat opiskelijoiden ja tukijoiden liikkuvuutta ja Kokoomus kansainvälisten opiskelijoiden määrän lisäämistä jo toisella asteella.

Kaikki kolme puoluetta korostavat sitä, että kansainväliset opiskelijat tulee saada valmistumisen jälkeen työllistymään Suomeen, mitä SDP edistäisi korkeakoulujen ja työnantajien yhteistyötä tiivistämällä, Kokoomus antamalla valmistuneille automaattisesti kahden vuoden oleskeluluvan työnhakua varten, ja Kristillisdemokraatit tarkemmin yksilöimättä avaamaan muualta tuleville ovia suomalaiseen työelämään.

Korkeakoulujen yhteistyötä ja työnjakoa on tiivistettävä

Kokoomus pyrkii uudistamaan korkeakoulujen työnjakoa, profiloitumista ja yhteistyötä, ja erityisesti tunnistamaan alat, joilla voimme olla maailman kärkeä. Kristillisdemokraattien mukaan yhteistyötä ja koulutustarjonnan koordinointia on vahvistettava sekä alueellisesti että valtakunnallisesti.

Korkeakouluopiskelijoiden toimeentuloa on parannettava

Vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n keino opiskelijoiden toimeentulon kohentamiseen on opintorahan korottaminen. Lisäksi RKP ajaa opintotuen kaksiportaisuuden (jako ylempiin ja alempiin tutkintoihin) poistamista, opintotukikuukausien lisäämistä sekä opintotuen tulorajojen nostamista.

Kori III: Yksittäisten puolueiden linjaukset

Keskusta: Yliopistokeskusten asemaa on vahvistettava, toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen kumppanuutta on tiivistettävä.

Liike Nyt: Opinto-oikeutta on rajoitettava, tutkittava mahdollisuutta kouluttaa perustutkintona kandidaatteja maistereiden asemesta.

Vihreät: Poistetaan opintoaikojen rajoitukset, tehdään alanvaihdosta joustavampaa niille, joilla on jo opinto-oikeus.

RKP: Sukupuolen mukaista eriytymistä koulutuksessa tulee vähentää.

SDP: Kotimaisten kielten koulutusta tulisi lisätä englanninkielisissä tutkinnoissa Suomeen työllistymisen edistämiseksi, koulutuksen läpäisyä on parannettava.

Vasemmistoliitto: Yliopistolakia tulee uudistaa siten, että se takaa yliopistodemokratian toteutumisen ja vahvistaa autonomiaa, opiskelijoiden terveyspalveluihin tulee panostaa nykyistä enemmän.

KD: Korkeakoulutusta on kehitettävä yhdessä työmarkkinoiden ja työelämän kanssa.

Korkeakoulupolitiikasta vaaliohjelmissa ja puolueiden linjauksissa puhutaan yleensä erittelemättä yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. Ainoa vain ammattikorkeakouluja koskeva tavoite löytyy Keskustan ohjelmasta, jossa vaaditaan julkista TKI-rahoitusta kanavoitavan nykyistä enemmän myös ammattikorkeakouluille.

Korkeakoulupoliittiset tavoitteet puolueittain

Voinee olettaa, että sellaisten tavoitteiden, jotka kuuluvat useamman kuin yhden puoleen agendalle, läpimenomahdollisuudet ovat paremmat, kuin sellaisten tavoitteiden, joita ajaa vain yksi puolue. Useamman kuin yhden puolueen ajamia tavoitteita löytyi vaaliohjelmista yhteensä yhdeksän, ja oheisessa taulukossa on eritelty kutakin tavoitetta tukevat puolueet.


Taulukko: Useamman kuin yhden puolueen kannattamat tavoitteet puolueittain

 




Todennäköisistä pääministeripuolueista korkeakoulupoliittisessa tavoitteenasettelussa selvästi muista poikkeavaa linjaa vetää Perussuomalaiset. Perussuomalaisten pidättyvä linja korkeakoulupolitiikassa on todennäköisesti tietoista, he panostavat koulutuspolitiikassa hyvin voimakkaasti perusopetukseen ja ammatilliseen koulutukseen, joiden tiimoilta he julkaisivat 13.2. 2023 omat ”Koulu kuntoon” -teesinsä.

Korkeakoulupolitiikan näkökulmasta eniten yhteistä näyttää olevan Vasemmistoliitolla ja vihreillä (5 yhteistä tavoitetta). Kokoomuksella ja SDP:llä yhteisiä tavoitteita on neljä ja kolme yhteistä tavoitetta löytyy kokoomukselta, SDP:ltä, ja vihreiltä. Lapissa perinteisesti vahvan Keskustan erottaa se, ettei puolue useimpien muiden puolueiden tavoin lupaa ohjelmassaan perusrahoituksen kasvattamista; liekö johtuu Keskustan tämänhetkisestä roolista valtion kirstunvartijana.

Kaiken kaikkiaan olo ainakin näin ennen vaaleja on suhteellisen levollinen. Kaikki suuret puolueet kannattavat korkeakoulutuksen määrän lisäämistä, lisäksi sekä TKI-rahoituksen että perusrahoituksen kasvattamiselle näyttää löytyvän laajaa tukea. Toivottavasti tilanne on sama vielä vaalien jälkeenkin.

Lähteet:

Suomen keskustan vaaliohjelma 2023 ”Eteenpäin! Vastuuta koko Suomesta”, luettu 13.2.2023 osoitteessa https://keskusta.fi/wp-content/uploads/2023/01/Keskustan-eduskuntavaaliohjelma-2023.pdf

Kokoomuksen vaaliohjelma 2023 ”Nyt on oikea aika kääriä hihat ja ryhtyä töihin” luettu 13.2.2023 osoitteessa https://www.kokoomus.fi/kokoomuksen-eduskuntavaaliohjelma-2023/

Kristillisdemokraattien vaaliohjelma 2023 ”Järjen ääni”, luettu 13.2.2023 osoitteessa https://www.kdpuolue.fi/kd/files/2023/01/KD-vaaliohjelma-WEB-2023.pdf

Liike Nyt koulutuslinjaukset poimittu puolueen tavoitteesta ”Koulutusmenestys enää myytti”, luettu 13.2.2023 osoitteessa https://www.liikenyt.fi/tavoitteet/koulutustaso

Parlamentaarisen TKI-ryhmän loppuraportti 2021. Valtioneuvosto: Helsinki. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:95.

Perussuomalaisten koulutuspoliittiset linjaukset poimittu lähteestä ”Perussuomalaisten talouspoliittinen ohjelma 2023”, luettu 14.2.2023 osoitteessa https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2023/01/TalousOhjelmaIso_final-01_2023.pdf

Ruotsalaisen kansanpuolueen vaaliohjelma 2023 ”Yhdessä eteenpäin” luettu 13.2.2023 osoitteessa https://val.sfp.fi/wp-content/uploads/RKP-Vaaliohjelma-2023.pdf

Sosiaalidemokraattisen puolueen vaaliohjelma 2023 ”Rohkeutta olla sinun puolellasi – SDP:n tavoitteita 2030-luvulle” luettu 14.2.2023 osoitteessa https://www.sdp.fi/eduskuntavaalit-2023/vaaliohjelma

Vasemmistoliiton vaaliohjelma 2023 ”Reilumpi huominen kaikille, ei harvoille!” luettu 14.2.2023 osoitteessa https://vasemmisto.fi/wp-content/uploads/2023/01/Vasemmistoliitto_VAALIOHJELMA2023.pdf

Vihreiden vaaliohjelma ”Suojele elämää” luettu 13.2.2023 osoitteessa https://www.vihreat.fi/wp-content/uploads/2023/02/Vihrea%CC%88t_eduskuntavaaliohjelma_2023_final.pdf

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Kunnossapidon toimialaan liittyvä digitalisaatioloikka, Lapin alueen tehdas- ja kaivosinvestoinnit sekä työvoiman riittävyyden haasteet nostivat esille tarpeen kunnossapidon koulutuksen lisäämiselle. Kunnossapidon toimialan muutokset vaativat uudenlaista osaamista kunnossapidon osaajilta, mutta myös uusia osaajia alalle.

Kesällä 2020 Lapin AMKissa aloitettiin suunnittelutyö vastaamalla tähän tarpeeseen. Uudistuvan teollisuuden asiantuntijat kokoontuivat suunnittelemaan teollisen kunnossapidon osaamisen ja johtamisen opintojen kehittämistyön toteuttamista hankemuotoisena. Kunnossapidon teollisen osaamisen koulutusmoduuli – KuTOMo -hankkeelle myönnettiin Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) rahoitus keväällä 2021. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Kehittämistyötä työelämän kanssa

KuTOMo-hankkeessa suunnittelutyö aloitettiin kunnossapidon hanketiimin kokoamisella kesäkuussa 2021. Tiimin ensimmäisenä tehtävänä oli tutustua eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF, European Qualification Framework) kunnossapito-osaamisen tasoihin 4-6. (Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) 2022.) Lisäksi taustatyössä hyödynnettiin standardeja SFS-EN 15628 kunnossapitohenkilöstön pätevöinti ja SFS-EN 17007 maintenance process and associated indicators.

Kuva 1. Esimerkki EQF kunnossapito-osaamisen viitekehyksestä tasosta 6
 
Kunnossapidon opintojen kehittämistyön alussa yhteistyötä vahvistettiin Lapin alueen yritysten kanssa. Alueen teollisuus- ja kunnossapitoyritysten asiantuntijoilta selvitettiin työelämän tarpeet teollisen kunnossapito-osaamisen kehittämiseen ja tulevaisuuden kunnossapito-osaamisen kouluttamiseen. Yrityksille toteutetun kyselyn kysymyspatteriston laadinnassa hyödynnettiin EQF:n kunnossapidon kompetenssitaulukoiden tietoja ja taitoja.

Kunnossapidon koulutukseen liittyvää kehittämistyötä tehtiin alussa työpalavereina. Hankkeen tiimin työskentely on ollut tiivistä kampuksella tapahtuvaa tiimityötä. Asiantuntijoiden työskentely on edennyt suunnittelutyöpajoja avulla eteenpäin. Kehittämistyössä on ollut mukana TKI asiantuntijat ja opettajat Uudistuva teollisuus -osaamisryhmästä, jossa on pitkäaikaista kokemusta kunnossapidon tutkimus- ja kehittämistoiminnasta eri hankkeiden kautta. Tämän vuoksi TKI asiantuntijat ovat olleet vahvasti mukana tämän koulutuksen kehittämisessä.

Uudet kunnossapidon moduulit opiskeltavissa syksyllä 2023

Yllä mainittujen tietolähteiden kautta lähti rakentumaan opintojaksojen nimet ja sisällöt. Uusien opintojaksojen aihealueet jakautuvat kolmen opintojakson kokonaisuuksiin. Hankkeessa rakentui kolme 15 opintopisteen kunnossapidon moduulia (kuva 2).

Kunnossapito teollisuudessa -moduulin opinnot aloitetaan kunnossapidon perusteet, tuotantolaitosten kone- ja laitekunnossapidon sekä tuotantolaitosten sähkö- ja automaatiokunnossapidon opintojaksoilla. Moduulin opiskeltuaan opiskelijalla on osaamista insinöörin toimenkuvan mukaisesti teollisuuden mekaanisesta kunnossapidosta sekä sähkö- ja automaatiokunnossapidosta. Opiskelija oppii työturvallisuudesta ja kestävästä kehityksestä kunnossapitotoiminnassa.

Kunnossapidon suunnittelun ja toteutuksen opintokokonaisuuteen kuuluvat opintojaksot kunnossapidon työnsuunnittelu, käyttövarmuus ja teollisuus 4.0 kunnossapidossa. Opintojaksot käytyään opiskelijalla on taitoja ja osaamista suunnitella teollista kunnossapitotoimintaa. Opiskelija ymmärtää käyttövarmuuden merkityksen tuotantolaitoksissa ja oppii tietämään teollisuus 4.0 teknologioiden mahdollisuudet kunnossapidossa.

Korkeimman tason kokonaisuus sisältää opintoja talouden ja johtamisen osa-alueilta. Moduulin opiskeltuaan opiskelijalla on osaamista johtaa ja kehittää kunnossapitotoimintaa vastuullisesti. Opiskelija oppii ymmärtämään tuotanto-omaisuuden hallinnan merkityksen teollisuudessa. Uudet kunnossapidon opintokokonaisuudet tulevat osaksi konetekniikan sekä sähkö- ja automaatiotekniikan insinööriopintoja. Opintojaksojen toteutus käynnistyy syksyllä 2023.


Kuva 2. Kunnossapidon uudet moduulit ja opintojaksot

Työelämäyhteistyöllä koulutuksesta työelämän vaatimusten mukainen

Lapin alueen teollisuus- ja kunnossapitoyritysten asiantuntijoita haastateltiin KuTOMo-hankkeen aikana päivittäisten työarjessa tarvittavista osaamisista ja taidoista. Verkostoituminen työelämän asiantuntijoiden kanssa avaa mahdollisuuden huomioida työelämän tarpeet koulutuksen sisällöissä. Verkostojen avulla saavutetaan opintojen vastaavuus työelämän vaatimukset huomioiden. Koulutusten sisällöissä on mahdollista ottaa huomioon yritysten tarpeet, kun osapuolet ovat tietoisia toistensa tekemisistä. Työelämän mukana oleminen koulutuksen ja opetussuunnitelmien kehittämisessä on tärkeää, jotta opintojaksojen sisältöön ja toteutukseen saadaan päivitettyä tietoa ajantasaisesti.

Tulevaisuuden osaamisen ennakoiminen on haastavaa. TKI-toiminta voi olla tukemassa ajantasaisen tiedon, tutkimuksen ja alan kehityksen siirtymistä koulutukseen joustavammin. Ajankohtaisen tiedon siirtyminen työelämästä opetukseen vaatii tiivistä yhteistyötä TKI-asiantuntijoiden ja opettajien välillä.

Miten tästä eteenpäin?

KuTOMo-hankkeen tavoitteena on kunnossapito-osaamisen lisääminen, vahvistaminen ja varmistaminen huomioiden tulevaisuuden Teollisuus 4.0 ympäristöt ja siellä asetetut osaamisvaatimukset. Uudella 45 opintopisteen kunnossapito-opintojen tarjonnalla voidaan vastata korkeakoulutuksen osalta kunnossapito-osaamisen vahvistamisen tarpeeseen. Uuden teollisen kunnossapidon koulutuskokonaisuuden tarjonnan avulla lisätään myös Lapin ammattikorkeakoulun veto- ja pitovoimaa. Tämän kehittämistyön tuloksena Lapin AMKin Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmän tavoitteena on olla kansallisen tason merkittävä teollisen kunnossapidon koulutuksen tarjoaja tutkinto-opiskelijoille sekä työuran eri vaiheissa oleville henkilöille.

Ennen hankkeen päättymistä kaikkien yhdeksän opintojakson toteutuksen suunnittelua työstetään hankkeessa kevään 2023 aikana. Tärkeänä toimenpiteenä on myös opintojaksoilla käytettävän tiedon tuottaminen opiskeluympäristöihin. Materiaalien tuottamisesta vastaa Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmä ja KuTOMo-hanke.

Lähteet:

Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF). 2022. Viitattu 1.12.2022 Viitekehys löytyy osoitteesta: https://europa.eu/europass/fi/european-qualifications-framework-eqf.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tekoäly on ilmiönä nuori (Aalto-yliopisto, taidetta ja tekoälyä). Vuonna 2022 tekoäly breikkasi. Ei siis hajonnut, vaan löi itsensä läpi useiden ihmisten tietoisuuteen. Moni meistä on saanut lukea, kuinka tekoäly on luonut taidetta muutamien asiasanojen avulla tai kuinka tekoäly ohjelmoi pyydettyjä asioita ja osaa muuttaa ohjelmakoodia ohjaavien kysymysten avulla (Iltalehti) (Yle).

Loppuvuotta 2022 kohden myös LUC-palveluiden eOppimispalveluihin alkoi kantautua opettajien huolestuneita yhteydenottoja, kuinka tekoäly voitaisiin ”paljastaa” opiskelijan kirjoittamasta esseestä? Oliko syntynyt oppimisen kannalta uusi uhka, joka muuttaisi opetusmenetelmiä perinpohjaisesti? Pitäisikö valvomattomat esseet nyt muuttaa valvotuiksi?

Näitä kysymyksiä pohditaan varmasti monissa oppilaitoksissa ja siksi päätin kysyä aiheesta suoraan keskustelun kohteelta, ChatGPT tekoälyltä. Tein siis haastattelun, jossa tekoäly pääsi vastaamaan näihin päivänpolttaviin kysymyksiin. Haastattelu on alla, MM olen minä ja CGPT on tekoäly. Tekoälyn vastaukset olen kopioinut suoraan, niitä mitenkään muokkaamatta.

Uhkaako tekoäly oppimista ja miten opettaja voi tunnistaa mahdollisen huijauksen?

MM: Voiko tekoäly olla uhka oppimiselle?

CGPT: Tekoäly voi olla uhka oppimiselle, jos se korvaa ihmisten tekemän oppimisen tai jos se käyttää vääriä tai harhaanjohtavia tietoja oppimisen perustana. Tekoäly voi myös luoda liiallisen riippuvuuden oppijasta, mikä saattaa heikentää hänen kykyään itsenäisesti ajatella ja ratkaista ongelmia. On tärkeää varmistaa, että tekoäly käyttää luotettavia ja oikeita tietoja oppimisen perustana ja että ihmiset saavat tarpeeksi tukea ja ohjausta tekoälyn avulla tapahtuvaan oppimiseen.

MM: Onko olemassa plagioinnintunnistusohjelmia, jotka tunnistavat tekoälyllä tuotettua tekstiä?

CGPT: On olemassa plagioinnintunnistusohjelmia, jotka pystyvät tunnistamaan tekoälyllä tuotettua tekstiä, jos se on kopioitu verkosta tai jos se on lähes identtistä jo olemassa olevan tekstin kanssa. Plagioinnintunnistusohjelmat etsivät samankaltaisuuksia tekstien välillä ja ilmoittavat mahdollisista plagioinneista. Ne eivät kuitenkaan välttämättä pysty havaitsemaan tekoälyn tuottamaa tekstiä, jos se on muokattu huolellisesti ja siinä on tehty riittävästi muutoksia, jotta se eroaa alkuperäisestä tekstistä. Plagioinnintunnistusohjelmat ovat parhaimmillaan apuna tekstin lähteiden ja viitteiden tarkistamisessa, mutta ne eivät välttämättä pysty havaitsemaan kaikkia tekoälyn tuottamia plagiointeja.

Tässä vaiheessa olin varsin tyytyväinen tekoälyn antamiin vastauksiin, vaikkakin jälkimmäiseen kysymykseen se vastasikin hieman ympäripyöreästi. Jatkoin haastattelua ja laitoin tekoälyä hieman ahtaammalle. Osaisiko se antaa joitakin konkreettisia esimerkkejäkin? Vaikkapa ne esseet, miten opettaja voi olla varma, että opiskelija on itse kirjoittanut tekstin?

MM: Kuinka opettaja voi tarkastaa, ettei opiskelija ole käyttänyt tekoälyä esseen kirjoittamiseen?

CGPT: On useita tapoja, joilla opettaja voi tarkistaa, ettei opiskelija ole käyttänyt tekoälyä esseen kirjoittamiseen:

1. Voit pyytää opiskelijaa selittämään esseensä ideat ja perustelut omilla sanoillaan ja kysyä häneltä kysymyksiä esseen sisällöstä. Tämä auttaa sinua hahmottamaan, onko opiskelija ymmärtänyt esseen aiheen ja pystyykö hän perustelemaan sen omia ajatuksiaan käyttäen.
2. Voit verrata esseetä muihin saman aiheen esseisiin ja tarkistaa, etteivät ne näytä samanlaisilta tai että ne sisältävät samoja ilmaisuja tai fraaseja. Tämä voi olla merkki siitä, että opiskelijat ovat kopioineet tai plagioineet toisiltaan tai käyttäneet tekoälyä apuna.
3. Voit käyttää tekstinplagioinnin havaitsemiseen tarkoitettuja ohjelmia, jotka verrtaisivat esseitä verkossa oleviin teksteihin ja ilmoittaisivat mahdollisista plagioinneista.
4. Voit pyytää opiskelijoita toimittamaan esseensä Word-tiedostona, jotta voit tarkistaa tekstin muokkaushistorian ja nähdä, onko esseessä tehty merkittäviä muutoksia tai lisäyksiä sen jälkeen, kun opiskelija on sen aloittanut.
5. Voit pyytää opiskelijoita esittämään esseensä suullisesti ja kysyä heiltä kysymyksiä esseen sisällöstä. Tämä auttaa sinua hahmottamaan, onko opiskelijalla todellinen ymmärrys esseen aiheesta.

Tekoäly antoi ratkaisuiksi jopa pedagogisia menetelmiä, mikä on hienoa. Olisin toki voinut jo kysymyksessäni pyytää vaikkapa kymmenen ratkaisua, mutta tyydyn kyllä noihin viiteenkin. Tässä vaiheessa olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että tekoäly saattaa tuottaa ihan hyvääkin suomenkilistä tekstiä, vaikka kielialueena olemme marginaaliryhmää.

Jatkan haastattelua. Pohdin, että miten voisin kehittää tehtäviäni, jotta tekoäly ei ratkaisisi niitä niin helposti. Kysytäänpä sitä sitten.

MM: Millaiset tehtävät ovat oppimisen kannalta hyviä, joihin ei saa suoraa vastausta tekoälyltä?

CGPT: Oppimisen kannalta hyviä tehtäviä ovat ne, jotka edistävät ajattelua, ongelmanratkaisua, luovuutta ja itsenäistä ajattelua. Nämä tehtävät voivat olla esimerkiksi seuraavia:
1. Onko sinulla omaa ajattelua edistäviä tehtäviä, jotka vaativat oppijoilta omaa ajattelua ja loogista päättelykykyä?
2. Onko sinulla tehtäviä, jotka edistävät luovuutta ja kykyä luoda uusia ideoita?
3. Onko sinulla tehtäviä, jotka edistävät ongelmanratkaisutaitoja ja kykyä ratkaista monimutkaisia ongelmia?
4. Onko sinulla tehtäviä, jotka vaativat oppijoilta itsenäistä ajattelua ja kykyä tehdä päätöksiä omista lähtökohdistaan?

Nämä tehtävät ovat hyviä oppimisen kannalta, sillä ne edistävät ajattelua, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja, joita tarvitaan elämässä ja työelämässä. Ne eivät myöskään anna suoraa vastausta tekoälyltä, vaan ne vaativat oppijoilta omaa ajattelua ja ratkaisutaitoja.

Taas tuli ihan hyviä ideoita, mutta minusta hieman ”ylätasolla” kerrottuna, joten pyydän tarkennusta.

MM: Kerro lisää.

CGPT: Tekoäly voi tarjota monia hyödyllisiä työkaluja oppimiseen, mutta se ei kuitenkaan voi korvata ihmisten tekemää oppimista tai ajattelua. On tärkeää, että oppijat saavat tarpeeksi tukea ja ohjausta tekoälyn avulla tapahtuvaan oppimiseen, mutta heidän tulee myös saada harjoitella ajattelua, ongelmanratkaisua ja luovuutta itse. Tämä voi tapahtua esimerkiksi tehtävien avulla, jotka edistävät ajattelua, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja. Nämä tehtävät voivat olla esimerkiksi keskusteluja, debatteja, projekteja tai case-tehtäviä, jotka vaativat oppijoilta omaa ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja. Nämä tehtävät voivat olla erittäin hyödyllisiä oppimisen kannalta, sillä ne edistävät ajattelua, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja, joita tarvitaan elämässä ja työelämässä.

Hieman pitkä ja ympäripyöreä vastaus. Siitä löytyy kuitenkin hyviä tehtäväesimerkkejä, joita voi hyödyntää sekä lähi- että etäoppimisessa.

Mitä mahdollisuuksia tekoäly voi tuoda opetukseen?

Asiaa oli nyt käsitelty hyvin pitkälti siltä näkökulmalta, että tekoäly olisi uhka oppimiselle. Mitä neuvoja tekoälyllä olisi antaa oppimisen mahdollistajana?

MM: Miten opettaja voi hyödyntää tekoälyä opetuksessaan?

CGPT: Opettaja voi hyödyntää tekoälyä opetuksessaan monin tavoin, esimerkiksi seuraavasti:

1. Tekoäly voi tarjota lisämateriaaleja ja tehtäviä oppimisen tueksi. Tämä voi tehdä oppimisesta tehokkaampaa ja mielekkäämpää.
2. Tekoäly voi tarjota ajantasaista ja laajaa tietopohjaa oppimisen perustana. Tämä voi auttaa oppijoita saamaan lisää tietoa aiheista, jotka kiinnostavat heitä, ja lisätä heidän mielenkiintoaan oppimiseen.
3. Tekoäly voi tarjota pikaopastusta ja apua ongelmatilanteissa, mikä voi parantaa oppimisen etenemistä ja tehdä oppimisesta vähemmän stressaavaa.
4. Tekoäly voi tarjota kieltenopetuksessa ääni- ja puhesynteesiteknologiaa, jonka avulla oppijat voivat harjoitella puhumista ja kuulla oikeanlaisen ääntämisen.
5. Tekoäly voi tarjota opettajalle apua arvioinnissa ja palautteen antamisessa. Tekoäly voi esimerkiksi auttaa opettajaa tarkastelemaan oppijoiden tekemiä tehtäviä nopeammin ja tarjota nopeaa palautetta oppijoille.

On tärkeää muistaa, että tekoäly ei kuitenkaan voi korvata opettajaa eikä sen avulla voi korvata lähiopetusta. Tekoäly voi tarjota apua opetuksessa, mutta opettajan on aina tarjottava opetusta ja tukea oppijoilleen.

Osa yllä olevista ehdotuksista on meillä Lapin korkeakouluissa jo käytössä, vaikka emme ole sitä tekoälyksi itse sisäistäneetkään. Moodlen automaattiset arvioinnit tai tuloksen perusteella annettu automaattinen palaute ovat esimerkkejä tekoälyn hyödyntämisestä. Tai vaikkapa oppimisanalytiikkaa hyödyntävä opiskelijan ohjaus, jossa opettaja osaa kohdentaa ohjausresurssinsa oikein.

Poimin tähän videon, jonka Matti Seise on tuottanut Youtubeen, ja jolla hän pohtii ChatGPT:n hyödyllisyyttä opettajan työssä.

Videoupotus osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=nAdNtyl9WcM

Palataan vielä kuitenkin haastatteluun ja asian ytimeen. Esitetään tekoälylle se tärkein kysymys.

MM: Onko tekoäly uhka vai mahdollisuus oppimisen kannalta?

CGPT: Tekoäly voi olla sekä uhka että mahdollisuus oppimisen kannalta riippuen siitä, miten sitä käytetään. On tärkeää käyttää tekoälyä oppimisen tukena ja apuna, mutta se ei kuitenkaan voi korvata ihmisten tekemää oppimista tai ajattelua.

Jos tekoälyä käytetään oppimisen tukena ja apuna, se voi tarjota monia hyödyllisiä työkaluja, kuten lisämateriaaleja, ajantasaista tietopohjaa, pikaopastusta ja apua ongelmatilanteissa. Tekoäly voi myös tarjota opettajille apua arvioinnissa ja palautteen antamisessa.

Toisaalta, jos tekoälyä käytetään väärin tai jos se korvataan ihmisten tekemän oppimisen ja ajattelun, se voi olla uhka oppimiselle. Esimerkiksi jos oppijat kopioivat tekoälyn tuottamia tekstejä tai jos tekoäly korvaa lähiopetuksen, se voi heikentää oppijoiden ajattelu- ja ongelmanratkaisutaitoja sekä heidän kykyään tehdä päätöksiä omista lähtökohdistaan.

On selvää, että tekoäly tulee olemaan hyvinkin pikaisesti osana arkeamme, myös opiskelussa. Ennen joulua pohdin, että tekoäly syrjäyttää hakukoneet aika nopeasti. Oikeastaan olin väärässä ja oikeassa. Vuoden vaihteessa Microsoft ilmoitti, että se on ottamassa ChatGPT-tekoälyn osaksi sen Bing-hakukonetta. Artikkelin voit lukea esim. The Guardianin uutisesta.

Kuinka suhtaudumme ja valmistaudumme muutokseen?

Omasta mielestäni tekoäly tulee valjastaa oikealla tavalla hyväksi työkaluksi sekä opettajalle että opiskelijoille. Oppiminen pysyy edelleen keskiössä, oppimisen tavat ja sen arviointi voivat kuitenkin olla muutoksen edessä. Elämme ajankohtaa, jota voidaan verrata Internetin hakukoneiden tuloon. Myös silloin asiaan reagoitiin uhkaavana, ainakin oppimisen arvioinnin näkökulmasta.

Tekoäly voi olla myös väärässä tai sen tieto voi olla vanhentunutta. Myös tämän haastattelun vastauksia kannattaa epäillä. Ironista on esimerkiksi se, että tekoälynä se unohti mainita etäopetuksen. Ei tekoälyllä voi korvata opettajan roolia myöskään etäopetuksessa. Kuinka kauan tulee kestämään, ennen kuin tekoälyn antama tieto on samalla uskottavuustasolla kuin esimerkiksi Wikipedian? Siihen saakka voimme todistaa olevamme tekoälyä parempia. Vai onko se edes meidän roolimme?

Voit myös itse käydä kokeilemassa ChatGPT -tekoälyä vaikka omilla Google-tunnuksillasi osoitteessa https://openai.com/blog/chatgpt/ .

Lähteet

Aalto-yliopisto, Taidetta ja tekoälyä, https://www.aalto.fi/fi/uutiset/taidetta-ja-tekoalya

Iltalehti, Taidekilpailun voittaja paljastui tekoälyksi – taiteilijat raivostuivat, https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/8537965d-c3da-48f4-b897-d24a4b821b5f

Yle, Lensa AI villitsee somessa, mutta varastaako tekoäly taiteilijoilta? Graafikko, kuvataiteilija ja valokuvaaja kertovat, mitä ajattelevat https://yle.fi/a/74-20009842

Youtube, Matti Seise, Opetusmateriaalin tekeminen Chat GPT:llä, https://www.youtube.com/watch?v=nAdNtyl9WcM

The Guardian, Microsoft reportedly to add ChatGPT to Bing search engine, https://www.theguardian.com/technology/2023/jan/05/microsoft-chatgpt-bing-search- engine

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Kansainvälisillä opiskelijoilla on nyt mahdollisuus tutustua Lapin ammattikorkeakouluun ja lappilaiseen elämään peliympäristön avulla. Opiskelupaikkaa valitsevat tai jo opintonsa aloittaneet voivat virtuaalisesti vierailla Lapin ammattikorkeakoulun Rovaniemen kampuksella, asioida kaupassa tai apteekissa ja tutustua kirjaston tai opiskelijaterveydenhuollon palveluihin. Pelaamalla voi oppia myös vähän suomeakin.

Palvelumuotoilu lähestymistapana peliympäristön suunnittelussa

Peliympäristön lähtöajatuksena oli etsiä uudenlaista ratkaisua hyödyntää pelillistämisen keinoja oppimisessa. Pelillistämisellä tarkoitetaan peleistä tuttujen elementtien ja tekniikoiden käyttämistä muualla kuin perinteisesti mielletyissä peleissä, kuten esimerkiksi lautapelit. Sen tarkoituksena on esimerkiksi opetuksessa lisätä opiskelijan motivaatiota uuden asian oppimiseen. (Lehto, Korhonen & Ojala 2018)

Palvelumuotoilun avulla tuote tai palvelu voidaan suunnitella niin, että se vastaa käyttäjiensä tarpeita ja toiveita kokonaisvaltaisesti ja on mahdollisimman käyttäjäystävällinen. Jotta peliympäristö vastaisi kohderyhmän toiveita ja innostaisi käyttäjiä pelaamaan, sen suunnittelu toteutettiin palvelumuotoilun keinoin. Palvelumuotoilun hyödyntäminen on välttämätöntä, jotta peliympäristöstä onnistutaan rakentamaan tarkoitukseen sopiva. Samalla pyrittiin varmistamaan, että myös tulevat käyttäjät kokisivat pelaamisen mielekkäänä. Palvelumuotoilun kautta on mahdollista ymmärtää käyttäjiä, heidän tarpeitaan, odotuksiaan ja haasteitaan, sekä näin ollen vahvistaa lopputuotteen arvoa.

Lapin ammattikorkeakoulun matkailun kansainväliset tutkinto-opiskelijat olivat tiiviisti mukana yhteistyössä prosessin jokaisessa vaiheessa: ongelman kartoituksessa, ideoinnissa, testauksessa ja palautteenannossa. Tätä lähestymistapaa, jossa käyttäjät sitoutetaan sunnitteluprosessin eri vaiheisiin, kutsutaan yhteiskehittämiseksi ja se kuuluu palvelumuotoilun ydinperiaatteisiin (Tuulaniemi 2011).

Vuorovaikutteisissa työpajoissa opiskelijat sekä ideoivat pelihahmot että suunnittelivat ympäristöjä ja tilanteita, joita kansainvälinen opiskelija Suomeen saavuttuaan saattaa kohdata. Peliympäristöt ja tehtävät rakennettiin näiden tilanteiden pohjalta. Opiskelijoiden osallistaminen merkittävänä osana koko suunnitteluprosessia perustui palvelumuotoilun työkalujen käyttöön. Parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi työkaluja käytettiin vapaasti soveltaen, jotta ne mukautuivat kunkin työpajan tavoitteisiin.

Mukautuva ja helppokäyttöinen pelialusta helpottaa suunnittelua

Kuva 1. KIELO peliympäristöä voi pelata puhelimen lisäksi myös selaimessa.

Opetuksessa pelisovellusten käytön on havaittu vaikuttavan positiivisesti oppimismotivaation heräämiseen ja ylläpitämiseen (Fotaris, Mastoras, Leinfellner & Rosunally 2016). Kun pelien käyttö opetuksen tukena on lisääntynyt, on myös sovellusten määrä kasvanut.

KIELO-peliympäristön alustaksi valittiin Seppo.io, joka mahdollistaa esimerkiksi 360-kuvamateriaalin hyödyntämisen. Autenttisen 360-kuvamateriaalin myötä pelaaja voi tutustua Rovaniemen kampuksen ravintolaan virtuaalisesti ja vierailla esimerkiksi opintotoimistossa. Tehtävät sijoitettiin pelin ympäristöihin teemojen mukaisesti.

Seppo.io-alustalla pelin hallinnoija rakentaa tehtävät ja määrittelee niiden pistemäärät. Tasoja yhdessä pelissä voi olla yhdestä kymmeneen. Peleille ominainen kilpailullisuus syntyy tasolta toiselle siirtymisestä ja pistemäärän kasvattamisesta. Kilpailullisten elementtien hyödyntäminen sovelluksissa saattaa lisätä motivaatiota, mutta tulosten näkyminen tulostaululla voi aiheuttaa myös epävarmuutta (Souza, Constantino, Veado & Figueuredo 2017). Seppo.io-alustan peleissä pelaaja voi verrata pistemääriään muihin, mutta vertailu tapahtuu anonyymisti.

Seppo.io-alustaa voi hyödyntää esimerkiksi opetuksessa tai muissa vuorovaikutteisuutta kaipaavissa tilaisuuksissa. Pelien jatkuva muokkaaminen on mahdollista, joten kerran rakennettuun peliin voi helposti lisätä tasoja tai teemoja kohderyhmän tarpeiden mukaisesti.

Digitaalinen orientaatioympäristö uusien opiskelijoiden tukena

Kuva 2. Kielo – oppimispelin aloitussivu osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/kielo/

Peliympäristön toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta testattiin kehittämistyön aikana eri käyttäjäryhmissä. Testaajat kokivat pelit mukavaksi tavaksi orientoitua tuleviin opintoihin ja oppia uusia asioita. Peliympäristö on suunnattu suoritettavaksi ensimmäisen lukukauden orientaatio-opintojen aikana. Peliympäristö on myös kevyt aloitus tuleviin suomen kielen opintoihin. Toivottavasti se motivoi opiskelemaan lisää.

Peliympäristö toteutettiin osana KIELO – Digitaalinen suomen kielen orientaatioympäristö -hanketta, jonka tavoitteena oli luoda pelillisyyttä hyödyntävä ympäristö matkailun kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille. Lähtöajatuksena oli, että tutustuminen ympäristöön, kulttuuriin ja opiskelijaelämään jo etukäteen voisi helpottaa Suomeen tuloa sekä auttaa pienissä arjen tilanteissa.

Lähteet:

Fotaris, P., Mastoras, T., Leinfellner, R., & Rosunally, Y. 2016. Climbing Up the Leaderboard: An Empirical Study of Applying Gamification Techniques to a Computer Programming Class. Electronic Journal of E-Learning, 14(2), 94—110. Viitattu 14.12.2022 https://files.eric.ed.gov/fulltext/EJ1101229.pdf.

Lehto, T., Korhonen, T. & Ojala, P. 2018. Pelillisyys ja pelillistäminen opetuksessa. Teoksessa SeGaBu Serious Games Platform for Business and Education : Loppujulkaisu (toim. Tolonen & Virkkala). Kajaani: Kajaanin ammattikorkeakoulu, 14.

Souza, M. R., Constantino, K. F., Veado, L. F., & Figueiredo, E. 2017. Gamification in Software Engineering Education: An Empirical Study. 2017 IEEE 30th Conference on Software Engineering Education and Training (CSEE&T), 276—284. Viitattu 14.12.2022 DOI:10.1109/CSEET.2017.51.

Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum Media Oy.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tulevaisuuden palvelut ja etäisyyksien hallinta on yksi Lapin ammattikorkeakoulun strategisista valinnoista. Tämän strategisen valinnan painopiste, hyvinvointia edistävät kestävät ratkaisut, sisältää kaksi osaamiskärkeä, joihin teknologian hyödyntäminen niveltyy luonnolliseksi osaksi niin ympäristöjä, toimintamalleja kuin palveluitakin kuvan 1 mukaisesti.


Kuva 1. Strateginen valinta, painopisteet ja osaamiskärjet Lapin AMK:ssa (Lapin AMK strategia 2022)

Lapin ammattikorkeakoulu tiivisti vuonna 2022 yhteistyötään hyvinvointi- ja terveysteknologian toimialan yritysten kanssa sekä digiterveys -teemaan liittyvän työelämäyhteistyön osalta. Olemme uudistaneet yritysyhteistyöhön liittyviä verkostojamme ja vahvistaneet olemassa olevia yhteyksiä. Samalla olemme edistäneet henkilöstön hyvinvointi- ja terveysteknologiaan kytkeytyvää monialaista tiimimäistä työskentelyä sekä henkilöstön osaamista HyTe-intressiryhmässämme.

Teknologia tutuksi tuleville fysioterapian ammattilaisille

Eri osaamisryhmien toimesta on toteutettu hedelmällistä yhteistyötä toimialan yritysten kanssa. Tästä esimerkkinä on fysioterapian koulutuksen ja MoveSole Oy:n välinen yhteistyö. Toisen vuosikurssin RA75F21S fysioterapeuttiopiskelijat perustivat opinnoissaan Hyvinvointiklinikan oppimisympäristöömme kuuden viikon ajaksi, missä he tarjosivat toimintakyvyn arviointiin liittyviä mittauksia sekä hierontaa asiakkaille. Perinteisesti klinikassa tarjotaan mm. kehonkoostumuksen, liikkuvuuden, lihasvoiman sekä kestävyyskunnon mittauksia ja niihin perustuvaa ohjausta ja neuvontaa sekä henkilökohtaiset harjoitusohjelmat asiakkaille.

Tällä kertaa klinikkaharjoittelun aikana oli hieno mahdollisuus tarjota asiakkaille myös MoveSole Oy:n ratkaisuun perustuva kävelyanalyysi osana palveluita kahden viikon ajan. Opiskelijat tekivät kävelyanalyysimittauksia kahden viikon jakson aikana yhteensä 24 asiakkaalle (kuva 2). Lisäksi opiskelijat tekivät mittauksia ahkerasti itselleen ja opiskelijakollegoilleen saadakseen kokemusta mittausten tekemisestä sekä kävelyanalyysin tulosten palautteen antamisesta.


Kuva 2. Mittauksia sisällä ja ulkona (kuvat: vas. Mira Väyrynen, oik. Sofia Simonen)

MoveSole Oy:n näkökulmasta Lapin ammattikorkeakoulun toteuttama Hyvinvointiklinikka on erinomainen esimerkki siitä, miten alan tulevat ammattilaiset pääsevät konkreettisesti testaamaan uusia hyvinvointiteknologiaratkaisuja luonnollisena osana tulevaa ammatillista identiteettiään. Toisaalta se tuo myös digipalvelut kansalaisille tutuksi hyvin helposti lähestyttävällä tavalla.

Onnistumisen elämyksiä yritysyhteistyöstä klinikkaharjoittelussa

Mittauksista vastanneen ryhmän RA75F21S opiskelijoilta kerättiin klinikkaharjoittelun jälkeen suullisesti palautetta. Hyvinvointiklinikan asiakkaat olivat pääasiassa perusterveitä, ja useat asiakkaat saivatkin melko symmetriset tulokset kävelyanalyysista. Sekä opiskelijat että asiakkaat pitivät kovasti MoveSolesta. Opiskelijat kokivat MoveSolen ohjeet hyviksi ja selkeiksi sekä itse laitteen helppokäyttöisenä.

Opiskelijat näkivät laitteen potentiaalit tukevana työvälineenä esimerkiksi neurologisten asiakkaiden kävelyn analysoinnissa tai vaikkapa leikkauspotilaiden kuntoutuksessa. Toisen vuoden opiskelijat kokivat, että eivät vielä itse välttämättä osanneet ohjata pelkän MoveSole-kävelyanalyysin pohjalta esimerkiksi harjoitusohjelmaa asiakkaalle, mutta yksi asiakas oli menossa jalkaterapeutille ja puolieron havainnollistamiseksi häntä ohjattiin ottamaan tulokset mukaan ammattilaisen käynnille.

On kuitenkin hyvä tietää, että MoveSole-tuotteet on validoitu, mutta ne eivät ole lääkinnällisiä laitteita. MoveSole-tuotteet on kehitetty ammattilaiskäyttöön tarjoamaan objektiivista dataa kävelyanalyysin tueksi. Lopullisen päätöksen tarvittavista toimenpiteistä tekee aina ammattilainen yhdessä asiakkaan kanssa.

Yhteenvetona kokeilusta opiskelijat totesivat, että MoveSole kertoo hyvin painon jakautumisen symmetriasta kävelyn aikana ja se toimii hyvänä työkaluna kävelyn analyysin tukena. Teknologian käyttäminen opintojen aikana lisää opiskelijoiden tietämystä hyvinvointi- ja terveysteknologiasta, ja antaa heille hyvän käsityksen markkinoilla olevista tuotteista ja tulevaisuuden ammatin työvälineistä.

Ammattikorkeakoulun näkökulmasta yhteistyö MoveSolen kanssa sujui kaiken kaikkiaan mukavasti ja fysioterapeuttiopiskelijat ottivat uuden teknologian ilolla vastaan. Yrityksen mukaan oppilaitosyhteistyö on hyvä tapa edistää teknologian hyväksymistä osaksi ammattilaisten työtä.

Teknologiaratkaisujen käyttöönottoa edistettävä

Hyvinvointi- ja terveysteknologiat ovat keskeisessä roolissa palvelutarpeen kasvun ehkäisemisessä, vaikuttavampien sote -palveluiden kehittämisessä ja yksilöllisempien hyvinvointi- ja terveyspalveluiden tuottamisessa. Palveluihin kytkeytyvien teknologioiden avulla painopistettä voidaan siirtää taloudellisesti ja inhimillisesti kuormittavasta reaktiivisesta hoidosta ja hoivasta kohti proaktiivista ennakointia ja ehkäiseviä toimia. Teknologiat voivat omalta osaltaan tarjota ratkaisuja myös hoiva-alan työvoimapulaan.

Healthtech Finland ry:n toimitusjohtajan, Saara Hassisen mukaan suomalaiset hyvinvointi- ja terveysteknologian yritykset ovat pärjänneet erinomaisesti esimerkiksi muiden Pohjoismaiden markkinoilla, missä uuden teknologian käyttöönotto on ollut nopeampaa. Hän korostaa kuitenkin, että on tärkeä saada täällä kehitetyt ratkaisut myös suomalaisten käyttöön (Hassinen S. 2022).

Teknologian käyttöönotto on ennen kaikkea kulttuurin ja prosessien muutos. On tärkeää kannustaa teknokraatteja ja terveydenhuollon palveluorganisaatioita tiiviiseen vuoropuheluun. Vuorovaikutus lisää molemminpuolista ymmärrystä ja hälventää muutokseen liittyvää epävarmuutta (Hassinen S. 2022).

Fysioterapian klinikkaharjoittelun yhteistyökumppani MoveSole Oy nosti vastaavasti myös esiin, että merkittävä kysymys on se, miten voisimme yhdessä löytää tehokkaita keinoja teknologian hyödyntämiseen hyvinvointipalveluissa menettämättä inhimillistä työn otetta.

Lähteet

Lapin AMK strategia 2022. Tulevaisuuden palvelut ja etäisyyksien hallinta. Viitattu 2.1.2023 https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Strategia/Tulevaisuuden-palvelut-ja-etaisyyksien-hallinta

Hassinen S. 2022. Teknologia osaksi kokonaisratkaisua ikäihmisten avuksi ja tueksi. Viitattu 2.1.2023 https://healthtech.teknologiateollisuus.fi/en/node/2274

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Nepsy-nuori koulussa

Arviot kouluikäisten oppimisvaikeuksien esiintymisestä vaihtelevat 5 - 20 prosentin välillä. Noin 5 - 8 prosentilla oppimisvaikeuksien lähtökohtana ovat kehitykselliset neurokognitiiviset ongelmat. (Lyytinen 2005, 10.)

Nepsy-piirteet ovat hyvin yksilöllisiä, joten niitä voi olla haasteellista havaita. Toisilla piirteitä voi olla useampia, kun toisella piirteet ilmenevät vain yhdellä tavalla. Pienemmällä lapsella nepsy-piirteet voivat näkyä koulussa keskittymisen vaikeuksina, tarkkaavaisuuden haasteina, levottomuutena tai yliaktiivisuutena. Työhön tarttuminen ja työskentelyssä pysyminen voivat tuottaa haasteita ja lapsi voi vältellä hänelle vaativia tehtäviä. Nepsy voi ilmetä myös kiinnostuksena kapea-alaiseen aiheeseen tai suhteettomana täydellisyyteen pyrkimisenä. (Nepsy -oireet kouluikäisellä.)

Nepsy-nuori tarvitsee tukea, motivointia ja kannustusta koulunkäyntiinsä. Konkreettinen ja selkeä ohjaus tukee oppimista. Tarvittaessa on huomioitava yksilöllinen ohjauksen ja tuen tarve.

Opintojen edetessä voi esille tulla hahmottamisen ongelmia, oppimisvaikeuksia, kielellisen kehityksen erityisvaikeuksia tai motorisia vaikeuksia. Myös ohjeiden mukaan toimiminen, niiden seuraaminen ja muistaminen voivat olla haasteellisia. Tic-oireet sekä tunteiden säätelyn vaikeudet ovat myös Nepsy-piirteitä. (Nepsy -oireet kouluikäisellä.) Impulsiivinen, uhkarohkea ja joissakin tilanteissa jumittava lapsi voidaan nähdä koulussa haasteena.

Oppilaan vaikeat käytöshäiriöt laitetaan herkästi motivaation puutteen tai oppimishaluttomuuden syyksi. Toisaalta myös hyvin käyttäytyvän ja hiljaisen oppilaan oppimisvaikeuksien tunnistaminen on vaikeaa. (Numminen & Sokka 2009, 30.) Mitä enemmän haasteita on tarkkaavuuden ja käyttäytymisen säätelyn, itsehillinnän sekä ohjeiden ymmärtämisen suhteen, sitä enemmän nuori tarvitsee apua. Hän on ympäristön ohjauksen varassa. (Arki toimimaan 2014, 10.)

Nepsy-oireiden tunnistaminen koulussa

Neuropsykiatriset syyt ovat merkittävin vajaakuntoisuuteen johtava tekijä lapsilla ja nuorilla kaikkialla maailmassa. Hoitamattomina nämä vaikuttavat vakavasti lapsen kehitykseen, koulusuoriutumiseen ja mahdollisuuksiin elää täyttä lapsen ja nuoren elämää. Hankaluuksia ilmenee tarkkaavuuden, tunteiden ja toiminnanohjauksen säätelyssä. Myös viestinnässä ja vuorovaikutuksessa voi ilmetä ongelmia. Erilaiset aistitiedon käsittelyn pulmat lisäävät kuormitusta koulussa ja opiskelussa. (Savikuja & Puustjärvi 2022, 9-16.)

Koulu on usein se paikka, jossa erilaiset keskittymisvaikeudet sekä haasteet tulevat helposti esille. Lapsia on paljon ja koulupäivät ovat täynnä erilaisia vaatimuksia struktuureineen. Välillä pitää tehdä siirtymiä paikasta toiseen, välitunnillekin tulee ehtiä ja omista koulutarvikkeista huolehtia kaiken muun koulutyön ohella. Koulupäivän aikana on useita kuormitusta lisääviä tekijöitä ja toimenpiteitä, joista pitää suoriutua. Nepsy-oireet tuovat tähän kaikkeen omat lisämausteensa.

Tärkeää on, että tunnistamme haasteet, haemme ja vahvistamme osaamista sekä teemme pitkäjänteisesti parantavia toimenpiteitä. Lapsen ja nuoren koulupolun siirtymävaiheet ovat kodin ja koulun yhteistyön ”herkkyyskausia”, joihin meidän kaikkien kannattaa yhdessä panostaa. Pitää kuitenkin myös mieltää, että lapsen tai nuoren näkökulmasta ei ole tärkeää vain toimivat sote -palvelut tai koulu, vaan kyseessä on koko elämän mittaisen polun löytäminen.

Nuoren oppimisvaikeuksien tunnistamiseksi on laadittu kymmenen hälytyssignaalin lista. Selkeitä koulussa havaittavia asioita ovat esimerkiksi, kun nuoren suoriutuminen ja arvosanat laskevat, työskentely on vaikeaa, poissaoloja on paljon ja nuorella on nähtävillä sosiaalisia ongelmia ja häiriökäytöstä. Kotona vanhemmat voivat tunnistaa oppimisvaikeuksia, jos nuoren toimintakyvyssä tapahtuu muutosta/vaihtelua, näkyy selkeä ristiriita tehdyn työn ja arvosanojen välillä, nuorella on vaikeuksia aikataulujen hallinnassa sekä tunne-elämän ongelmia. (Numminen & Sokka 2009, 29.)

Koska nepsy-haasteet voivat olla näkymättömiä, eikä oppimisvaikeuksia ilmene, voi olla haastavaa ymmärtää, miten koulu on vaikeaa. Kuitenkin koulunkäynnin vaikeuteen vaikuttavat nepsyyn liittyvät aistiyliherkkyydet sekä sosiaaliset tilanteet ja kuormitus. Näin ollen hyvinä ratkaisuina ovat esimerkiksi pienempi luokkakoko, strukturoidut ja lyhennetyt koulupäivät ja joskus jopa etäkoulu. Ihanteellinen luokkakoko nepsy lapselle on maksimissaan 20 oppilaan luokka. Lisäksi nepsy-piirteiset tarvitsisivat usein tuekseen avustajia, vaikkakin osa pärjää yleisopetuksen tehostetulla tuellakin. (Näe nepsy)

Oppimisvaikeudet tunnistetaan yhteistyöllä. Eri arvioijilla on omat vahvuudet ja näkökulmat Parhaimmillaan ja tehokkaimmillaan. Yhteinen avoin keskustelu sekä riittävän varhainen oppimisedellytysten tutkiminen tuovat parhaan tuloksen. (Numminen & Sokka 2009, 31.)

Koulu tukemassa nepsy-nuorten ja -lasten hyvinvointia

Tavoitteena perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) ja niihin tehdyissä täsmennyksissä on ollut vahvistaa oppilaan aktiivisuutta, lisätä opiskelun merkityksellisyyttä ja mahdollistaa onnistumisen kokemukset jokaiselle oppilaalle. Jokaisella koulua käyvällä lapsella tulee olla oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Jokaisen tulee löytää omat vahvuutensa sekä tunnistaa potentiaalinsa.

Lapsen ja nuoren kasvun, oppimisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen on jokaisen koulun perustehtävä. Koulupäivien aikana rakennetaan tätä hyvinvointia, joka puolestaan vaikuttaa siihen, mitä opitaan. Toisaalta oppiminen ja myönteiset kokemukset vahvistavat hyvinvointia. (Vuorinen, 180.)

Neuropsykiatrinen häiriö ei estä koulussa menestymistä; häiriöiden oireet ja niiden aiheuttamat haitat voivat vaihdella; jossain tilanteessa ongelmia aiheuttava oire voi olla toisen tilanteen vahvistus. Oireiden ilmentyessä eri ikävaiheissa eri tavoin, voi diagnoosi erityisesti lapsilla täydentyä ja tarkentua, jopa muuttua ajan myötä. Koulussa tukitoimet perustuvat pedagogiseen arvioon, jonka perusteella määritellään, tarvitseeko lapsi tai nuori yleistä, tehostettua vai erityistä tukea. Toimintakyvyn tukemisessa on usein hyötyä samankaltaisista menetelmistä diagnoosista riippumatta, koska olennaista on löytää ratkaisuja lapselle havaittuihin ongelmiin. Lievissä ongelmissa diagnoosi ei siten ole se olennaisin asia. Ongelmien kasvaessa on täsmällinen diagnoosi useasti välttämätön etuuksien ja asianmukaisen hoidon järjestämisen kannalta. (Puustjärvi 2022, 43-51.)

Koulunkäynnin onnistumiseksi olisi tärkeää huomioida ja ottaa koko lapsen tai nuoren hoitava taho mukaan yhteiseen hyvään. Useat opettajat tarvitsevat varmasti lisää ymmärrystä ja tietoa lapsen tai nuoren haasteista. Yhteisellä keskustelulla ja suunnittelulla saadaan räätälöidysti lapselle ja nuorelle sopivat ja juuri häntä palvelevat ratkaisut. Esimerkiksi jokin siirtymätilanne; kuten välitunnille meneminen voi olla päivän vaikein ja koettelevin juttu lapselle, joten siihen ratkaisun löytyminen on kaikkien etu. Kaikkien osapuolten väliselle yhteiselle keskustelulle tulee siis olla aikaa. Huomionarvoista on myös, että vanhempien myönteisellä suhtautumisella koulunkäyntiin ja yhteistyöhön on merkitystä lapsen edistymisen kannalta.

Ennakoinnin merkityksen mieltäminen on tärkeää. Toiminnan jäsentäminen, säännöllinen päiväjärjestys, johdonmukaisuus ja positiivinen palaute ovat niitä elementtejä, joita tulisi käyttää kaikissa toimintaympäristöissä; myös koulussa. Kaverisuhteet ovat lapselle ja nuorelle tärkeitä kasvun tiellä sosiaalisuuteen ja niiden tuleekin olla osa koulupäivää. Lasta voidaan tukea harjoittamalla tunnetaitoja ja vuorovaikutussuhteita.

Tunnetaidot ja toimivat vuorovaikutussuhteet ryhmässä ovat dialogisen ja keskustelevan opetuksen perusta. Dialogia ei voi soveltaa ihan mihin tahansa tilanteeseen koulussa, eikä opettaja voi ottaa sitä nopeasti käyttöön ikään kuin helppona opetusmenetelmänä. Yhteisten käytäntöjen muuttaminen dialogiseen suuntaan vaatii kaikilta; niin opettajilta, oppilailta kuin koko koululta harjoittelua ja tottumista. (Tunnetaidot koulussa 2022.)

Ammattilaisten mahdollisuudet Nepsy-nuoren tukemisessa

Aina on haasteita ja ongelmia; niistä ei tule kuitenkaan tehdä liian suurta numeroa! Erityisen tuen tarpeisiin liittyy usein vaikeita asioita, joihin ei ole valmiiksi pureksittua tietoa. Vanhemmat voivat olla väsyneitä, turhautuneita, mutta niin voivat olla opettajatkin sekä ammattilaiset.

Huoltajien ja verkoston välinen vuoropuhelu; unohtamatta nepsy-asiantuntemusta, on tosi tärkeää. Hyvä lähtökohta tälle vuoropuhelulle on kaikkien osapuolten kunnioittava kohtaaminen.

Sosiaalisten suhteiden luomisessa on tärkeää, että kaikki osapuolet tulevat kuulluiksi. Toimintatavoista ja erityispiirteistä tulee kertoa avoimesti, jotta syntyy ymmärrystä erilaisista tavoista toimia ja voidaan auttaa toisiamme vuorovaikutuksessa. Asioihin on monta näkökulmaa ja on tärkeää löytää yhteinen tapa kommunikoida.

Ympäristön häiriöttömyyteen tulee kiinnittää huomioita esimerkiksi ympärillä olevan melun ja muiden aistiärsykkeiden minimointi on suotavaa. Pelkät sanat eivät takaa onnistunutta vuorovaikutustilannetta. Tärkeitä ovat myös ilmeet, eleet ja sanattomat viestit. Jos kehon kieli on ristiriidassa sanojen kanssa, voi se olla hämmentävää. Kun olemme vuorovaikutuksessa lapsen tai nuoren kanssa, jolla on nepsy-piirteitä, tulisi meidän puhua selkeästi, luoda katsekontakti ja olla johdonmukainen kaikessa viestinnässämme. Selkeää ja suoraa viestintää tulee suosia. Luomalla luottamusta nepsy-nuoren omiin kykyihin vahvistetaan samalla hänen minäkuvaansa ja itseluottamusta. Itsesäätelyn kehittymisen kannalta on tärkeää, että nepsy-nuori tietää, miten tulee toimia eri tilanteissa ja miten toiminta vaikuttaa ympäristöön. Näytetään esimerkkiä, kuinka tulee toimia, koska ihminen oppii mallintamalla. (Hietala & Lahti 2022, 188-189.)

Palautteen merkitys

Jokainen lapsi tarvitsee palautetta omasta toiminnastaan, koska sitä kautta hän oppii toimimaan toivotulla tavalla. Lapsi hakee huomion hyvällä, mutta jos sitä ei tule niin pahalla huomion yleensä saa. Huonosti käyttäytyvä lapsi saa usein jatkuvaa negatiivista palautetta ja se ei ole lapselle hyväksi. Tämä voi jopa johtaa negatiivisuuden kierteeseen.

Vanhempien ja ammattilaisten tulee miettiä, mitkä negatiiviset asiat voi jättää huomiotta ja antaa kehun positiivisesta toiminnasta. Positiivisen palautteen antaminen on merkityksellistä meille kaikille. Lapsi oppii tällöin, että millainen toiminta tuottaa kehun, palkkion tai toivotun suorituksen. Positiivinen kohtaaminen tuo lapselle myös myönteisen tunnekokemuksen.

Positiivinen psykologia keskittyy ihmisen vahvuuksiin, voimavaroihin ja hyvinvointiin. Se on ehtymätön työkalupakki, joka auttaa suhtautumaan sallivasti kuhunkin tilanteeseen. Innostavat lähestymistavat auttavat löytämään ratkaisuja tilanteissa, joissa neuropsykiatrinen erityisvaikeus vaikuttaa toimintaan ja ajatteluun. Omien vahvuuksien ja voimavarojen tunteminen sekä niiden käyttöönotto tukevat tavoitteisiin pääsemisessä silloinkin, kun on hankalaa. Positiivinen psykologia on hyödyksi tilanteiden hahmottamisessa ja vaihtoehtojen löytymisessä. (Mannström & Virtanen 2022, 209.)

Riittävä ja oikea-aikainen tuki

Nepsy-piirteiset lapset ja nuoret tarvitsevat usein ohjausta ja tukea arkeen sekä sosiaalisiin tilanteisiin, ja riittävän varhain aloitettua kuntoutusta. Näitä tarvitaan erityisesti muutosvaiheissa, kuten varhaiskasvatukseen, kouluun tai opintoihin siirtyminen, itsenäistyminen ja työelämän aloitus.

Vertaistuki voi toimia hyvänä apuna. Esimerkiksi keskustelukumppanuus saman vaiheen läpi käyneen vertaisen kanssa voi antaa paljon nepsy-nuorelle. Joskus jo kaverin kanssa jutteleminen voi auttaa. Ammattiapu ja vertaistuki toimivat toisiaan täydentävinä tuenmuotoina.

Riittävän varhainen asiaan tarttuminen lapsen elämäntilanteen selvittämiseksi, tarvittaviin tutkimuksiin pääseminen ja niistä saatujen tulosten pohjalta annettu oikea-aikainen tuki lapselle sekä perheelle edistävät kouluun ja myöhemmin laajemminkin yhteiskuntaan kiinnittymistä. Tutkimusten ja tuen viivästyessä valitettavan monen lapsen asiat ehtivät mennä alaspäin ja jopa solmuun.

Nepsy-oireisen tarkkaavuuden haasteet, oman toiminnan ohjauksen tai oppimisen vaikeudet tekevät pahimmillaan koulutyöstä lähes mahdotonta. Kun ongelma tiedostetaan, kyetään lapselle ja perheelle tarjoamaan oikeanlaista ja oikea-aikaista apua sekä kuntoutusta. Riittävällä tuella lapsi saa mahdollisuuden kokea onnistumisia koulutyössään. Nämä onnistumisen kokemukset ovat erittäin merkityksellisiä itsetunnon vahvistumisen ja omiin kykyihin luottamuksen kasvamisen kannalta. Me kaikki tarvitaan onnistumisen kokemuksia; niin myös nepsy-lapset ja -nuoret.

Lapin ammattikorkeakoulu on mukana Oppive-hankkeessa yhteistyössä Pohjantähtiopiston kannatusyhdistys ry:n ja Pohjankoti Oy:n kanssa. Tavoitteena on ehkäistä koulupudokkuutta tukemalla mahdollisimman monipuolisesti nuoria ja heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia. Hankkeen puitteissa olemme paneutuneet yhtenä osa-alueena nepsyyn ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin.

Lähteet

Arki toimimaan. Vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen 2014. Viitattu 23.11.2022 arki_toimimaan_kevyt_valmis.pdf (adhd-liitto.fi)

Hietala, J. & Lahti, E. 2022. Sosiaaliset suhteet. Teoksessa Savikuja, Tuula & Puustjärvi, Anita (toim.) Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus, 187-198.

Lyytinen, H. 2005. Neurokognitiivisten häiriöiden tutkimus. Teoksessa Lyytinen, H., Ahonen, T., Korhonen, T. & Korkman, T. (toim.) Oppimisvaikeudet. Neuropsykologinen näkökulma. WSOY, 10-19.

Mannström, L. & Virtanen, P. 2022. Positiivinen psykologia – hyvinvointia tieteen näkökulmasta. Teoksessa Savikuja, T. & Puustjärvi, A. (toim.) Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus, 209-235.

Nepsy-oireet kouluikäisellä. Viitattu 14.11.2022. NEPSY-OIREET KOULUIKÄISELLÄ - Pirkkalan kunta

Numminen, H. & Sokka, L. 2009. Lapsellani on oppimisvaikeuksia. WS Bookwell Juva.

Näe nepsy. Viitattu 28.11.2022. Neuroepätyypillinen lapsi ja vanhempien tunteet | Näe nepsy (naenepsy.fi)

Puustjärvi, A. 2022. Teoksessa Savikuja, T. & Puustjärvi, A. (toim.) Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus, 43-83.

Savikuja, T. & Puustjärvi, A. (toim.) 2022. Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus.

Tunnetaidot koulussa. Opetushallitus 2022. Viitattu 26.11.2022. https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/tunnetaidot-koulussa

Vuorinen, K. Positiivinen pedagogiikka erityislasten tukena. Teoksessa Oksanen, J. & Sollasvaara, R. (toim.) Esteille hyvästit! Opas autismikirjon sekä adhd- ja Tourette-oireisten lasten kasvattajille. Esteetön lapsuus neurokirjon lapselle ja nuorelle 2017-2019 -hanke. Autismisäätiö, 180-193.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Verkostoitumista ja korkeakouluyhteistyötä

Pari edellistä vuotta koronan kanssa pakottivat meidät koteihimme etätöihin, ja kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset ja kansainvälinen verkostoituminen oli tauolla. Tänä vuonna rajoitusten päätyttyä ja matkailun jälleen avautuessa toteutimme keväälle 2020 suunnittelemamme matkan opettajavaihtoon Portugaliin ja kansainväliseen konferenssiin Espanjaan lokakuussa 2022.

Matkan suunnittelu yhdessä Lapin ammattikorkeakoulun ja portugalilaisen yliopiston kansainvälisten asioiden koordinaattoreiden kanssa sujui hyvin, joten pääsimme toteuttamaan suunnitelmamme. Tuntui, että pitkän tauon jälkeen maailma oli jälleen auki ja tuleva matka oli erityisen odotettu. Portugalilaisessa ESEL-yliopistossa tapasimme myös vierailulle saapuneet puolalaiset kollegat Varsovan yliopistosta (Kuva 1.), joten vaihdosta tulikin monikansallinen ja sitäkin antoisampi.


Kuva 1. Hoitotyön lehtorit Anniina Tohmola (vas.) ja Sirpa Kaukiainen (oik.) puolalaisten ja portugalilaisten kollegojen kanssa Lissabonissa. (kuva A. Tohmola)

Antoisissa keskusteluissa kävimme läpi sairaanhoitajakoulutuksen toteuttamista kolmessa maassa; keskustelimme samankaltaisuuksista ja eroavaisuuksista. Yhteistä kaikille maille oli opettamisen kehittymisen ja kehittämisen tavoitteet sekä opiskelijaelämän tuomat mutkat opintojen toteuttamiseen – opintojen rahoittamisen tarve ja työelämän imu olivat samankaltaista kaikissa maissa.

Isäntämaa Portugalin ESEL-yliopistossa sairaanhoitajakoulutus on suosittua, sillä hakijoita on vuosittain noin 1600, ja hoitotyön koulutukseen otetaan kerran vuodessa 300 opiskelijaa. Tarkempaa tietoa koulutuksesta saimme portugalilaisilta opettajakollegoiltamme Claudialta, Eulalialta ja Christinalta opetussuunnitelmaa läpi käydessämme.

ESEL-yliopiston opetussuunnitelmassa nousi korostetusti esille elinikäisen oppimisen näkökulma, joka näkyi laajoissa opintokokonaisuuksissa ilman sairauskeskeisen ajattelun ohjaamaa jaottelua. Opetuksen sisällöissä korostui hoitotyön ja hoitotieteen sekä lähitieteiden teoreettinen opetus, joita opiskellaan tiiviisti kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta päiväopintoina neljänä päivänä viikossa 30 opintopisteen lukukausitahtia. Kahden ensimmäisen vuoden aikana kädentaitoja harjoitellaan koululla toteutuvissa työpajoissa perinteisillä simulaationukeilla (Kuva 2.)


Kuva 2. Harjoitusluokka portugalilaisessa ESEL-yliopistossa (kuva A. Tohmola)

Harjoitusryhmät ovat pieniä 10 opiskelijan ryhmiä, ja työpajat kestävät aina kaksi tuntia kerrallaan. Opettajat vetävät samansisältöisiä työpajoja päivän aikana useammalle ryhmälle. Opiskelijoille nämä harjoituskerrat toistuvat yhden kerran viikossa, ja harjoituskertaa edeltää aina teoreettinen aiheen opiskelu ja tentti. Teoriatentti pitää olla hyväksytysti läpäistynä ennen työpajaa, jotta siihen saa osallistua.

Kahden ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen opiskelijat lähtevät käytännön harjoitteluun kahdeksi viimeiseksi vuodeksi. Harjoittelupaikkoina toimii lähialueen sairaalat (Kuva 3.), terveysasemat sekä perhekeskukset. Suomalaisen Jobiili-varausjärjestelmän kaltaista harjoittelupaikkojen varaamiskäytäntöä ei ollut käytössä ja harjoittelupaikkojen manuaalinen varaaminen on työlästä. Syventäviin opintoihin kuuluvat harjoittelupaikat jaetaan opintomenestyksen perusteella - tarkoittaen sitä, että opinnoissaan parhaiten menestynyt saa valita harjoittelupaikan ensimmäisenä.



Kuva 3. Santa Martan henkilökuntaa ja vierailijoita sydänsairauksien yksikössä. (kuva A. Tohmola)

Opetustilat koululla ja sairaaloissa olivat vanhat, mutta niitä oli vuosien mittaan remontoitu ja laajennettu. Oppimisympäristö oli jaoteltu eri kerroksiin opintojen edistymisen mukaan; ensimmäisen lukuvuoden opiskelijat ensimmäisessä kerroksessa ja neljännen lukuvuoden opiskelijat neljännessä. Kertakäyttöiset hoitotarvikkeet oli samankaltaisia Suomessa käytettyjen tarvikkeiden kanssa, mutta rakennetut ja sisustetut ympäristöt olivat edullisesti ja käyttäjälähtöisesti suunniteltuja, esimerkiksi kotiympäristö oli kalustettu Ikean kalusteilla. Läheinen Santa Martan sairaala oli entinen luostari, joka oli muokattu sairaalakäyttöön (Kuva 4.) ja koostui yhdestä isosta rakennuksesta sisäpihan ympärillä sekä parista lisäsiivestä.


Kuva 4. Santa Martan sairaala Lissabonin keskustassa. (kuva A. Tohmola)

Vierailu kansainvälisten kollegojen luona Portugalissa ja puolalaisten kollegojen tapaaminen synnytti kontakteja, antoi uusia näkemyksiä omaan työhön sekä vahvisti kansainvälistä verkostoitumista puolin ja toisin.

Ammattitaidon kehittämistä kansainvälisessä konferenssissa

Portugalin opettajavaihdon jälkeen lensimme Lissabonista Barcelonaan ja siirryimme konferenssikaupunki Sitgesiin. Nurse Education Today ja Nurse Education in Practice -julkaisujen järjestämä NETNEP-konferenssi on joka toinen vuosi toteutuva hoitotyön koulutukseen keskittynyt konferenssi - ja odotimme kansainvälisten tutkijakollegojen ja opettajien tapaamiselta paljon (Kuva 5.).

Ammatillisesti on tärkeää nähdä, mitä omien seinien ja oman maan ulkopuolella tapahtuu, jotta voi arvioida oman työnsä tuloksia ja omia kehittämistarpeita. Totesimme ylpeinä itsestämme ja kollegoistamme, että olemme ajan hermolla, ja osittain jopa edellä aikaamme täällä Lapin ammattikorkeakoulussa.


Kuva 5. Lehtorit Sirpa Kaukiainen (vas.) ja Anniina Tohmola (oik.) kansainvälisessä NETNEP-konferenssissa. (kuva A. Tohmola)

Korona-aika oli haastanut opettajia kehittämään uusia menetelmiä ja lähestymään perinteistä kampuksella tapahtuvaa opetusta erilaisista kulmista. Tutkijoiden esityksissä tuli esille erilaiset tavat opettaa; Mooc, Blended learning, flipped learning sekä verkkosimulaatiot. Näistä esimerkkinä innovatiivinen opetuksen suunnittelu ja ajatuksen kehittyminen siihen suuntaan, että opettaa voi paikasta riippumatta.

Mitä kaikkea tämän kaltainen kehitys osaamiseltamme vaatikaan? Koulutusta kehitettäessä on tärkeää tiedostaa myös opetuksen ja opetusmenetelmien historiaa, jotta suunnitelmat erilaisista toteutuksista ja menetelmistä voivat rakentua konstruktivistisesti aiemman tiedon päälle. Tietojen ja taitojen lisäksi me ammattikorkeakoulun opettajat välitämme opiskelijoille asenteita; oma asenne välittyy opiskelijoille ja tuottaa sen mukaista jälkeä työelämään. Opetusta toteutetaan muutenkin, kun opetussuunnitelman mukaisesti; asenteiden lisäksi välitetään viestejä näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamisesta ja lähdekriittisyyttä tutkitun tiedon merkityksestä.

Valitut toimintatavat välittyvät suoraan opiskelijoille ja siitä tämän päivän ja tulevaisuuden työelämään, joten kokonaisuudella on väliä. Opettajien tulee olla ajan hermolla käytetyistä työtavoista ja -välineistä, uusin tutkittu ja näyttöön perustuva tieto täytyy tulla esille opetuksessa ja opetusmateriaaleissa, ja asenteen pitää olla hoitotyötä kunnioittava ja arvostava. Opettajat voisivat luoda itselleen selkeämmän brändin, jossa osaamisalueet ja asenne välittyvät selkeästi ulospäin. Ollaan ylpeitä omasta osaamisestamme ja pidetään yllä jatkuvan oppimisen mallia myös opetustyössä.

Yhteinen missiomme kansainvälisessä sairaanhoitajien koulutuksessa on kouluttaa monipuolisia tulevaisuuden osaajia. Tämän päivän eHealth-käsite saa rinnalleen ePatient-käsitteen ja asiakaslähtöinen hoidon toteuttaminen on entistä enemmän keskiössä. Pari viimeistä vuotta ovat todistaneet alati muuttuvan maailman, joten myös sairaanhoitajien koulutuksessa tulee huomioida hoitotyön ammattilaisten vaatimus selvitä muuttuvassa ja kompleksisessa maailmassa. Suomessakin sosiaali- ja terveydenhuolto on suuressa murroksessa uusien hyvinvointialueiden käynnistymisen myötä ja koulutuksen merkitystä ja ammattilaisten osaamista pitää ylläpitää hyvällä koulutuksella peruskoulutuksesta jatkokoulutukseen.

Hoitotyön opettajina meidän tulee pitää yllä ja kehittää omaa substanssi-, menetelmä- ja kansainvälisyysosaamistamme, ja pysyä mukana alati kehittyvässä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hyvällä osaamisella viestitämme opiskelijoille, että ala vaatii syvällistä osaamista ja sitä on kehitettävä, vaikka työkokemusta kertyy. Arvostusta ja osaamista lisäämällä voimme vaikuttaa positiivisesti alan veto- ja pitovoimaan. Hoitotyön osaaminen on elinikäistä oppimista, josta kirjoitamme syvällisemmin vuoden 2023 ensimmäisessä Lumen-lehdessä.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tekijöitä tarvitaan elintarvikealalle

Lapin elintarvikealan koulutuskartoitus -hankkeessa toteutetussa kyselyssä selvitettiin Lapissa paikallisten yritysten näkemyksiä koulutustarpeesta yhteistyöhankkeiden avulla sekä haastattelemalla yritysten edustajia. Lisäksi selvitettiin elintarvikealalle tarjottavan toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksen nykytilanne ja suunnitelmat tulevaan. Tämän materiaalin ja maakunnallisten tavoitteiden (mm. Lapin elintarvikeohjelma, Lapin arktisen biotalouden kehittämisohjelma ja Lapin maaseutuohjelma) pohjalta laaditaan visio elintarvikealan koulutuksen kehittämiselle Lapissa.

Selvitystyön alustavien tulosten perusteella keskeisimpänä haasteena lappilaisilla elintarvikealan yrittäjillä on työvoimapula, joka näkyy sekä yleisesti työntekijöiden vähyytenä että yrityksen tarvitseman osaamisen puutteena. Selvityksessä haastatelluissa yrityksissä on tunnistettu lukuisia tekijöitä, jotka koetaan esteeksi tai hidasteeksi osaavan työvoiman saamiselle. Tärkeänä tällaisena tekijänä yrityksissä pidetään perustyötä tekevien työntekijöiden puutetta.

Koulutus tukee osaamisen kehittämistä

Elintarvikealalle voi kouluttautua perustutkintotasolla, ammattitutkintotasolla sekä erikoisammattitutkintotasolla. Perustutkinto (laajuus 180 osp.) tuottaa laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet elintarvikealan erilaisiin tehtäviin. Elintarvikealan perustutkinnossa suuntautumisvaihtoehdot ovat elintarviketeknologia, leipomoalan, liha-alan ja meijerialan osaamisala. Lisäksi valittavana ovat kalatalouden perustutkinto ja luonto- ja ympäristöalan perustutkinto. Edellä lueteltujen suuntautumisvaihtoehtojen osaamista opiskelija voi edelleen täydentää ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa. (e-Perusteet, 2022).

Ammattitutkinto (laajuus 120, 150 tai 180 osp.) tuottaa työelämän tarpeiden mukaisesti kohdennettua ammattitaitoa, joka on perustutkintoa syvällisempää sekä kohdentuu perustutkintoa rajatumpiin työtehtäviin. Ammattitutkinnoista opiskelija voi valita elintarvikejalostuksen, elintarviketeollisuuden, kalatalouden, leipomoalan, luontoalan tai ruokapalvelujen ammattitutkinnon (e-Perusteet, 2022).

Lisäksi erikoisammattitutkinnoissa (EAT, laajuus 160, 180 tai 210 osp.) on mahdollisuus edelleen syventää omaa osaamistaan vastaamaan työelämätarpeiden mukaisesti kohdennettua ammattitaitoa, joka on ammattitutkintoja syvällisempää ammatin hallintaa tai monialaista osaamista. Erikoisammattitutkinnoissa on vaihtoehtoina elintarvikealan, erityisruokapalveluiden, kalatalouden, leipomoalan sekä luontoalan erikoisammattitutkinnot. (e-Perusteet, 2022).

Toisen asteen koulutusta elintarvikealalle Lapissa ja pohjoisessa tarjoaa tällä hetkellä Saamelaisalueen koulutuskeskus Inarissa, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä Redu Rovaniemellä, Kemijärvellä ja Kittilässä, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia Torniossa, Tervolassa, Kemissä ja Muoniossa. Lisäksi Koulutus Nord tarjoaa opetusta Övertorneålla Ruotsissa.

Elintarvikealan toisen asteen oppilaitoksissa opiskelijamäärät jatkavat vähenemistä edelleen. Ravintola-alan koulutuksen houkuttavuutta heikensi huomattavasti koronapandemian myötä syntynyt yhteiskunnan sulkutila, jossa iso osa ruokapalvelualan toimijoista joutui supistamaan toimintojaan merkittävästi. Tämä vaikutti myös alan työttömyyteen sitä nopeasti nostaen, mikä puolestaan heikensi alan vetovoimaa. Vetovoiman heikennyttyä myös opiskelijamäärät alan koulutuksiin laskivat rajusti.

Elintarvikejalostus Lapissa

Enemmistö Lapissa tuotetuista elintarvikkeista ja luonnontuotteista jalostetaan maakunnan ulkopuolella. Lapissa tuotetuista elintarvikkeista täyden omavaraisuusasteen saavuttavat ainoastaan poro, lammas ja nauris, joiden osalta myös jatkojalostus tapahtuu Lapissa (Lapin elintarvikeohjelma 2017, s.10).

Lapissa on kaiken kaikkiaan lihaa ja lihatuotteita jalostavia yrityksiä nelisenkymmentä. Luonnonvarakeskuksessa tehtyjen selvitysten pohjalta on arvioitu, että Lapissa esimerkiksi naudanlihan osalta jää maakunnassa saamatta n. 6,5 miljoonaa euroa jalostusarvohyötyä (Lapin elintarvikeohjelma 2017, s.10). Maitoalalle löytyy vain yksittäisiä toimijoita, luonnontuotealan jalostustoiminta tapahtuu pienissä, alle 5 henkilöä työllistävissä yrityksissä.

Lapissa tuotettu ja pyydetty kala kattaa noin 60 prosenttia kulutuksesta (Lapin elintarvikeohjelma 2017, s. 22). Kalan elintarvikekäytön yksi iso haaste on logistiikka, sillä herkästi pilaantuvana elintarvikkeena kala asettaa isoja vaatimuksia mm. kylmäketjun ja välimatkojen osalta. Yritysten joukossa on myös kalasatamia. Kalasatamat ovat julkisella tuella kuntien merkittävien järvikalastusvesistöjen läheisyyteen rakennettuja laitoksia, joissa kalastajilla on mahdollisuus käsitellä, säilyttää ja varastoida pyydetty kalansaalis siihen saakka, kunnes se siirtyy kuljetettavaksi myyntipaikkaan.

Elintarvikealan työntekijöiden tilanne ja osaaminen Lapissa

Hankkeessa tehdyn selvityksen pohjalta on selvää, että vaikka yritykset ovat halukkaita laajentamaan toimintaansa, uusia työntekijöitä on haastava löytää. Suurimpina ongelmina yrityksissä nähdään olevan järjestettävän koulutuksen puute sekä yleinen mielikuva elintarvikealasta. Elintarvikeala ja erityisesti yritysten perustyö lihan- ja kalanjalostuksen sekä teollisen leivonnan osalta ei houkuttele uutta työvoimaa ja koulutuksen keskittyessä eteläisempään Suomeen myös työvoima valuu pois Lapista.

Suurin osa yrityksistä kokee, että elintarvikealan perustutkinto tarjoaa riittävän osaamistason työntekijöille, ja että jatkokouluttautumiselle on myös Lapissa ja Pohjois-Suomessa mahdollisuuksia. Enemmistö yrityksistä myös kouluttaa itse työntekijöitään vastaamaan tarpeitaan. Tarvetta lisäkoulutukselle on etenkin tuotekehityksen ja markkinoinnin osalta: kun yritykset havittelevat toiminnan laajentamista, markkinointiosaamisen merkitys korostuu.

Haastatteluissa nousi esille myös tarve prosessiosaamiselle, jonka merkitys etenkin isommissa tuotantolaitoksissa on suuri. Elintarvikkeiden valmistus koostuu lukuisista pienistä osaprosesseista, joiden kautta muotoutuu elintarvikkeen valmistusprosessi. Jokaisessa prosessivaiheessa on omat erityispiirteensä ja tarkoituksensa laadukkaan lopputuotteen saamiseksi, ja koko prosessin hahmotuskyky on työntekijälle tärkeä taito.
Poikkeuksen osaamisen ja työvoiman osalta tekevät leipomo- ja kala-alan yritykset, joissa on ollut haasteita saada osaavaa työvoimaa.

Sekä perus- että jatkokoulutuksen tai erikoisosaamisen hankkimisen osalta koulutustarjonta koetaan näillä aloilla riittämättömäksi. Nykyisten työntekijöiden osaaminen koettiin kyllä hyväksi, mutta uusia työntekijöitä on vaikea rekrytoida. Yritykset näkivät ongelmaksi nimenomaan koulutuksen puutteen alueella. Osalle nuoria lähteminen kotiseuduilta kauas opiskelemaan ei ole helppo vaihtoehto pohjoisen pitkien etäisyyksien ja haastavien kulkuyhteyksien vuoksi. Julkista liikennettä ei välttämättä ole tarjolla siten, että matkustaminen koettaisiin helpoksi ja vaivattomaksi. Liikkuminen lisää myös opiskelun kustannuksia huomattavan paljon.

Yhteenveto

Lapin alueen elintarvikealan yritykset ovat tilanteessa, jossa kasvuhalua ja kehittämisintoa olisi, mutta uusia työntekijöitä on vaikea löytää. Sinänsä nykyisen elintarvikealan peruskoulutuksen nähdään olevan riittävän laadukasta tarvittavan osaamisen kartuttamiseksi; ongelmaksi muodostuukin ensisijaisesti koulutuksen sijainti ja eri alojen painottuminen elintarvikealan koulutuksessa. Yritysten näkökulmasta koulutusta olisi tärkeää saada niille alueille, joissa alasta kiinnostuneita nuoria on. Näin saataisiin paremmin sitoutettua nuoria alueelle ja työllistymään Lapin alueen elintarvikeyrityksiin.

Lähellä sijaitseva toisen asteen koulutus vaikuttaa olevan yritysten kannalta tärkeintä. Harva yritys koki tarvitsevansa lisää korkeakoulutettuja työntekijöitä, ja näidenkin osalta tarve liittyi enimmäkseen myynnin, markkinoinnin, taloushallinnon ja johtamisen osa-alueille. Kun puhutaan yritysten perustoiminnasta, kuten lihan, kalan ja maitotuotteiden jalostamisesta, perustyötä tekevien työntekijöiden tarve on suuri ja yritykset myös kouluttavat näihin tehtäviin itse uusia työntekijöitä.

Aineiston perusteella yritykset näkevät kohtaanto-ongelman syinä koulutusmahdollisuuksien puutteen lisäksi elintarvikealan kehnon tunnettuuden nuorten parissa sekä epärealistiset odotukset alan töistä. Yritysten edustajat kuvasivat haluavansa työntekijöitä, joilla on ”asennetta”, motivaatiota, tai jopa synnynnäinen palo työhön. Tällä ehkä kuvataan sitä, että sinänsä koulutetuilla ja osaavilla työntekijöillä voi olla matala sitoutuminen alan töihin.

Oppilaitosten markkinointi ja mielikuvatyö alasta koettiin riittämättömiksi. Yrityksissä toivottaisiin, että oppilaitokset toisaalta pyrkisivät herättämään enemmän kiinnostusta alan opintoihin, mutta myös itse opinnoissa tuomaan alan päivittäistyön realiteetit esille. Työkokemuksen hankkiminen ja yrityksiin tutustuminen opiskelun aikana esimerkiksi harjoitteluiden kautta koettiin erityisen tärkeänä. Myös erilaiset opetuksen muodot, verkko-opetus ja hybridimuotoiset opinnot, nähtiin kehitettävänä osa-alueena elintarvikealan koulutuksen osalta.

Lapin elintarvikealan koulutuskartoitus -hankkeessa selvitetään Lapissa elintarvikealalle tarjolla oleva toisen asteen ja korkeakoulutason koulutus ja koulutusta antavien oppilaitosten tulevaisuuden suunnitelmat koulutuksen laajentamisen/supistamisen suhteen. Yritysten näkemyksiä koulutustarpeesta kerätään pääsääntöisesti yhteistyöhankkeista, mutta tätä tietoa täydennetään haastattelujen avulla tarpeen mukaan.

Saatuja tuloksia peilataan maakunnallisissa strategioiden ja ohjelmien (mm. Lapin elintarvikeohjelma, Lapin arktisen biotalouden kehittämisohjelma, Lapin maaseutuohjelma) tavoitteisiin. Kerätyn materiaalin ja maakunnallisten tavoitteiden pohjalta laaditaan visio elintarvikealan koulutuksen kehittämiselle. Hankkeen toteutusaika on 1.9.2021–31.12.2022 ja sitä rahoittaa Lapin liitto.

Lähteet

e-Perusteet. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi. Viitattu 15.10.2022.
Lapin elintarvikeohjelma. https://issuu.com/lapinliitto/docs/elintarvikeohjelmaa4. Viitattu 29.10.2022.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tässä kirjoituksessa kuvaamme työelämäyhteistyössä POPSote-hyvinvointialueen toimeksiannosta tehtyä kehittämistehtävää ja erityisesti asiakaslähtöisen kehittämisen edellyttämän uudenlaisen ajattelun kehittymistä. Tehtävä oli osa Monialainen osaaminen sosiaali- ja terveysalan digitalisaation kehittämisessä -erikoistumiskoulutuksen opintoja. Haasteena oli selvittää, kuinka raskausdiabetes-diagnoosin saanut ensisynnyttäjä voisi hyödyntää Painonhallintataloa omahoidossaan. Toimeksiannossa palvelua kehitettiin palvelumuotoilun prosessin mukaan.

Lyhyt oppimäärä palvelujen muotoilusta

Palvelumuotoilussa palvelujen kehittäminen ponnistaa muotoiluajattelusta. Palveluja kehitetään käyttäjän näkökulmasta, mikä nostaa kehittämistyön keskiöön asiakkaan. Asiakaslähtöinen kehittäminen tekeekin selvää pesäeroa perinteiseen kehittämiseen poiketessaan hyvin perustavanlaatuisesti organisaatiolähtöisestä kehittämisestä.


Kuva 1: Perinteisen kehittämisen ja palvelumuotoilun eroja (Kuva 1: Palvelumuotoilun bisneskirja, 2018).

Perinteisessä - organisaatiolähtöisessä - kehittämisessä palvelun käyttäjien tarpeet oletetaan, ongelmat ratkaistaan ja valmis palvelu tarjotaan asiakkaille. Palvelumuotoiluun perustuvassa, syvälliseen asiakasymmärrykseen tähtäävässä, palvelujen kehittämisessä käyttäjien tarpeet ymmärretään, käyttäjät osallistetaan kehittämistyöhön ja kehitetty palvelu yhteensovitetaan muuhun palvelurakenteeseen. (Koivisto, Säynäjäkangas & Forsberg, 2018.)
Palvelumuotoilun ja perinteisen kehittämisen välinen ero on sekä menetelmällisesti että ideologisesti hyvin suuri. Sosiaali- ja terveysalalla organisaatiolähtöinen kehittäminen, perinteisesti ammatillisiin ajattelu- ja toimintatapoihin perustuvat, perinteiset palvelujen kehittämismenetelmät ovat olleet kehittämisen valtavirtaa hyvin pitkään (Ruotsalainen & Sirviö, 2020), eikä asiakaslähtöiseen palvelujen kehittämiseen siirtyminen ole välttämättä lainkaan helppoa. Muotoiluun perustuvassa palvelujen parantamisessa palvelumuotoilun ideologian sisäistäminen ja omaksuminen onkin ihan keskeistä asiakaslähtöisen kehittämisen onnistumiseksi. Blogi-tekstin seuraavissa vaiheissa kuvataan kehittämistehtävän prosessissa asiakaslähtöisemmäksi muuttuvaa kehittämisen perustaa.

Kehittämishaasteena raskausdiabeteksen omahoidon kehittäminen

Kehittämistehtävän aihe tuli POPSote-hyvinvointialueelta ja teemana oli digipalveluiden kehittäminen. Kehittämishaaste tarkentui ensin Painonhallintatalon palveluihin ja edelleen tarkemmin raskausdiabetekseen. Lopulta toimeksiantajan kanssa sovittiin aiheesta, jonka työnimeksi muodostui “Voisiko tuleva äiti hyödyntää Painonhallintataloa raskausdiabeteksen omahoidossa”. Lähtökohtana tehtävälle toimivat tieto siitä, että ylipaino on keskeisimpiä kansanterveytemme haasteita ja tämä näyttäytyy myös raskauden aikana. Odottavien äitien ylipaino lisää selvästi riskiä sairastua raskausdiabetekseen ja myöhemmin myös 2-tyypin diabetekseen. Kehittämistyössä haluttiin selvittää, voisivatko raskausdiabetesta sairastavat äidit hyödyntää digitaalista Terveyskylän Painonhallintataloa omahoitonsa tukena.

Palvelumuotoilu osana opintoja ja kehittämistehtävää

Palvelumuotoiluun perustuva kehittäminen toimi punaisena lankana opinnoissa alusta loppuun ja kasvoimme ajattelemaan asioita asiakaslähtöisemmin. Asiakaslähtöistä kehittämistä sisältyi opintoihin heti koulutuksen alussa ja hankittua osaamista hyödynnettiin kehittämistehtävässä. Palvelumuotoilun perusajatukseen laskeutuminen oli prosessi, joka tapahtui vähitellen. Organisaatiokeskeisestä ajattelumallista piti irrottautua ja vapauttaa enemmän tilaa asiakkaan ajatuksille. Tie oli mutkikas, mutta mielenkiintoinen. Yhdessä ideoimalla ja asiakkaita haastattelemalla prosessi eteni vaiheittain ja käytimme paljon aikaa yhteiseen ideointiin. Perinteisen kehittämisen organisaatiolähtöisen fokuksen sijaan katse alkoi vaihe vaiheelta kääntyä enemmän kohti asiakasta. Asiakashaastattelun perusteella syntyi tietoa, joka muokkasi ajatuksia kaikkein eniten.

Kuva 2: Palvelumuotoilun kolmevaiheinen prosessi

Mitä tämän jälkeen - tuliko asiakaslähtöisyys kehittämistyöhön jäädäkseen?

Tämän oppimiskokemuksen jälkeen on mahdotonta tyytyä kehittämään mitään palvelua ilman selkeää asiakaskokemuksen kuulemista. Tärkeää oppia tuli myös siitä, että yhteistyössä on voimaa ja toisten ajatuksia kuuntelemalla oppii paljon. Monialainen yhteistyö palvelumuotoilun keinoin on rikastuttava ja luova työmetodi. Näillä eväillä on hyvä jatkaa omaa ammatillista kasvua ja hoitotyön kehittämistä palvelumuotoilun menetelmin - pään kääntäminen kannatti!

LÄHTEET

Koivisto M., Säynäjäkangas J. & Forsberg S. 2018. Palvelumuotoilun bisneskirja.
Helsinki: AlmaTalent.

Ruotsalainen, A-L. & Sirviö, T. 2020. Ihmislähtöinen Sote. Palvelumuotoilun kokonaisuus. Viitattu 25.4.2022 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-203-282-9.

Vähälä, E., Sirviö, T., Leinonen, R. & D’Arragon, B. 2012 Intelligent furniture: training for design, environment and new materials in SME’s. Kuopio: Kuopio academy of design.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Johdanto

Palvelumuotoiluun perustavassa palvelujen kehittämisessä halutaan varmistua siitä, että palvelua kehitetään nimenomaan sen käyttäjille. Muotoilu ajatteluun perustuva käyttäjälähtöinen palvelujen kehittäminen nostaa kehittämistyön keskiöön asiakkaan. Asiakaslähtöinen kehittäminen tekee selvää pesäeroa perinteiseen kehittämiseen poiketessaan hyvin perustavanlaatuisesti organisaatiolähtöisestä kehittämisestä.

Perinteisessä kehittämisessä palvelun käyttäjien tarpeet oletetaan, ongelmat ratkaistaan ja valmis palvelu tarjotaan asiakkaille. Palvelumuotoiluun perustuvassa, syvälliseen asiakasymmärrykseen tähtäävässä, palvelujen kehittämisessä, käyttäjien tarpeet ymmärretään, käyttäjät osallistetaan kehittämistyöhön ja kehitetty palvelu yhteensovitetaan muuhun palvelurakenteeseen. (Koivisto, Säynäjäkangas & Forsberg, 2018.)

Tässä kirjoituksessa kuvaamme työelämäyhteistyössä Lapin sairaanhoitopiirin (Lshp) kehittämisyksikön toimeksiannosta tehtyä kehittämistehtävää. Kehittämistehtävä on osa Monialainen osaaminen sosiaali- ja terveysalan digitalisaation kehittämisessä -erikoistumiskoulutuksen opintoja. Kehittämistehtävän toimeksiantona oli selvittää Lshp:n uniapneapotilaan hoitoprosessin tiedonhallintaprosessia ja luoda nykytilanteesta kuvaus.

Kehittämistehtävässä palvelua kehitettiin palvelumuotoilun prosessin mukaan. Seuraavaksi käsittelemme kehittämistehtävän etenemistä palvelumuotoilun kolmivaiheisen prosessin mukaisesti, jossa etenemme ymmärrys-vaiheen kautta konseptointi-vaiheeseen ja edelleen prototypointi-vaiheeseen. Ihan tekstin lopussa on vielä kokoavia ajatuksia ja kokemuksia kehittämistehtävän prosessista.


Kuvio 1. Palvelumuotoilun prosessi ja menetelmiä (Sirviö, T. & Ruotsalainen, A-L. 2020).

Ymmärrys-vaiheessa löydetään oikeat ratkaistavat haasteet

Teimme tiimi kanvaasin jäsentämään ryhmämme toimintaa. Kehittämishaasteen kirkastamisen yhteydessä selvitimme annettua kehittämistehtävää ja keskustelimme ongelmasta, jotta ymmärtäisimme paremmin ongelman. Taustatutkimus ja benchmarking vaiheessa keskustelimme myös toisen organisaation uniapneapotilaan hoitopolun tiedonhallinnasta.

Sidosryhmäkartassa keräsimme tärkeimmät henkilöt, ryhmät ja organisaatiot, jotka koskivat työtämme. Päädyimme ymmärrys vaiheessa haastattelemaan Lapin keskussairaalan Keuhkopoliklinikan ammattilaisia, koska heillä on vahva ammattitaito uniapneapotilaiden tiedonhallinnassa.

Haastattelukysymykset muotoutuivat neljän teeman ympärille, jotka olivat tiedonhallinta, tietoturva, uniapneapotilaan hoitoprosessi sekä toimintamallit ja kirjaaminen. Haastattelu toteutettiin ryhmähaastatteluna tilaajan toiveesta. Ajankohta oli haastava valtakunnallisen lakko uhan vuoksi sekä henkilöstöresurssien vajeen vuoksi. Kuvasimme palvelupolun nykytilan haastattelujen perusteella Miro alustalle.

Konseptointi-vaiheessa luodaan paljon ratakisuvaihtoehtoja löydettyihin haasteisiin

Haastatteluissa kiteytyi selkeästi uniapneapotilaan tiedonhallinnan keskeiset haasteet Lapin keskussairaalan keuhkopoliklinikalla. Pian meille selkeytyikin keskeinen haaste, johon pyrimme vastaamaan kehittämistehtävällämme.

Käyttäjäpersoonien luominen on yksi palvelumuotoilun menetelmä. Menetelmä mahdollistaa käyttäjälähtöiseen suunnitteluun, jossa käyttäjät ovat suunnittelun keskiössä. Tämän vuoksi pidimme tärkeänä selvittää, miten asiakkaamme kokivat palvelun ja käyttäisivät sitä. (Innokylä 2022.)

Loimme kaksi käyttäjäpersoonaa. Käyttäjäpersoonat ovat hyvä, empaattinen työkalu käyttäjien aseman ymmärtämistä varten. Menetelmän avulla voidaan saavuttaa selkeä ymmärrys niistä tekijöistä, jotka tulee ottaa huomioon palvelua suunniteltaessa. Persoonien avulla myös saadaan kehitystyö ja ideointi käyntiin. Profiilit tai niiden pohjalta tehdyt profiilikortit auttavat luomaan yhteistä ymmärrystä käyttäjistä kehitystiimin kesken. (Innokylä 2022.)

Pienimuotoisen aivoriihen jälkeen äänestimme teemoitelluista ratkaisuvaihtoehdoista parhaimman ja teimme siitä ideakorttikanvaasin. Ideakortti on erinomainen työkalu ideoiden kuvaamiseen asiakkaan sekä palvelun tarjoajan näkökulmasta. Ideakortti auttaa prosessissa idean jäsentelyä. Sen avulla voidaan havainnollistaa esimerkiksi millaista arvoa idea tuottaisi asiakkaalle ja mitä resursseja idean toteuttaminen vaatisi. (Sirviö 2021).

Protypointi-vaiheessa uudesta palvelukonseptista rakennetaan prototyyppi konseptin testaamiseksi

Meillä oli ajatuksena, että palvelumuotoiluprosessissa olisi ollut mukana työelämän edustajat ideoimassa ja prototypoimassa ratkaisuja. Valitettavasti emme saaneet työn tiukan aikataulun vuoksi heitä mukaan palvelumuotoiluprosessiin. Meillä ei myöskään aikataulusyistä ollut mahdollista ottaa mukaan potilaita kehitettävän palvelun testaajiksi.

Työstimme kehittämisideasta Canvalla palvelupolkukuvauksen prototyypin, jonka lähetimme haastateltavillemme arvioitavaksi, jotta saisimme arvion sen toimivuudesta ammattilaisnäkökulmasta. Prototyypin avulla testaamme kehitettävää palvelua ammattilaisilla ennen kuin palvelu viedään tuotantovaiheeseen. Työstimme kuvien avulla visuaalisen infograafin, millä pyrimme kuvaamaan uniapneapotilaan palveluprosessin aikaiset tapahtumat ja niissä syntyvät tiedot.

Prototyypin avulla voidaan arvioida, kuinka hyvin kehitetty työ vastaa ratkaistavaan haasteeseen. Viestintätaidot ovat prototypoinnissa keskeisessä roolissa, sillä muutoin ajatuksen eteenpäin vieminen tiimissä/organisaatiossa on haasteellista ja hyvät ideat voi jäädä käyttämättä, jos muut eivät ymmärrä, mikä vaikutus prosessissa syntyneillä ideoilla on palvelumuotoilun tai palvelun onnistumisen kannalta. (Sirviö 2021).

Yhteenveto

Työn tekemisen ajankohtaa haastoivat vallitseva valtakunnallinen työtaistelu varautuminen sekä epidemia tilanne. Kun resursseja ei ole perustehtävän tekemiseen, on haaste vapauttaa niitä kehittämiseen. Tilaajan kanssa olisimme toivoneet tiiviimpää yhteistyötä työn selkeyttämiseksi. Kehittämistehtävän aihe jäi liian ylätasolle.

Palvelumuotoilun keinoin saimme haasteen nostettua yksiköstä esille. Ratkaisuehdotuksemme valitettavasti jäi prototypointivaiheeseen kehittämistehtävän valmistuttua. Antoisaa oli tehdä työtä hyvien persoonien kanssa. On hienoa, kuinka näin etäaikana olemme toimineet yhteistyössä pitkistä välimatkoista huolimatta.

Tuulaniemi (2011, 115) kuvaa kaksoisvoittoa iloisina asiakkaina ja tyytyväisenä organisaationa “Pääasia ei ole voitto vaan kaksoisvoitto”. Me saavutimme voiton opiskelijoina perehtymällä ja oppimalla palvelumuotoilun prosessin hyödyntämisestä työelämässä.

LÄHTEET

Innokylä. 2022. Käyttäjäprofiilit ja persoonat. Viitattu 10.4.2022. https://innokyla.fi/fi/tyokalut/kayttajaprofiilit-ja-persoonat.

Koivisto M., Säynäjäkangas J. & Forsberg S. 2018. Palvelumuotoilun bisneskirja.
Helsinki: AlmaTalent.

Sirviö, T. 2021 Johdanto prototypointiin. Palvelumuotoilun luentomateriaali SoteDigi-osaajaksi erikoistumiskoulutuksessa 28.9.2021.

Sirviö, T. & Ruotsalainen, A-L. 2020. Ihmislähtöinen sote. Palvelumuotoilun osaamiskokonaisuus. Viitattu 10.4.2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-203-282-9.

Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Alma Talent.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Digitaaliset ratkaisut ja uusi teknologia yleistyvät kovaa vauhtia terveys- ja hyvinvointialoilla. Tämä edellyttää kykyä suunnitella, kehittää ja arvioida teknologiaa hyödyntävien toimintamallien vaikuttavuutta ja käyttäjälähtöisyyttä. (STM 2014.)

Vuonna 2020 käynnistyi Lapin ammattikorkeakoulussa ensimmäinen sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan ammattilaisille suunnattu digitaalisiin terveyspalveluihin keskittyvä koulutus osana Lapin AMK Master Schoolia. Tässä koulutuksessa, kuten muissakin Lapin ammattikorkeakoulun monialaisissa koulutuksissa, keskeistä on uuden tiedon tuottaminen sekä osaamisen jakaminen ja hyödyntäminen työelämän kehittämisessä, vahva tulevaisuusorientaatio sekä innovointi.

"Digitaaliset terveyspalvelut ja terveyden edistämisen -suuntauksessa opintojen sisällöt kannustivat ajattelemaan sosiaali- ja terveysalaa laajemmin sekä erilaisesta näkökulmasta. Olen oppinut mitä kaikkea muutakin sote-alan taustalla on kuin yksilön työ. Digikeinojen hyödyntäminen on ollut alusta asti mukana opinnoissa. Osaan nyt paljon laajemmin erilaisten digikeinojen hyödyntämistä kuin opintojen alussa."
-Milla Dahl, YAMK opiskelija

Ensimmäinen koulutus toteutui digitaaliset terveyspalvelut ja hyvinvointiteknologia lähtöisesti ja tämän jälkeen painopistettä siirrettiin hieman enemmän terveyden edistämiseen. Nyt koulutus kantaa nimeä Digitaaliset terveyspalvelut ja terveyden edistäminen.

Digitalisaatio kytkeytyy terveyden edistämiseen

Muutoksella haluttiin entistä paremmin vastata yhteiskunnalliseen tarpeeseen sosiaali-, terveys- ja liikuntapalvelujen toimintaympäristön muuttuessa ja erilaisten omahoitoa tukevien digitaalisten ratkaisujen lisääntyessä.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen kuuluu Suomen terveys- ja hyvinvointipoliittisiin linjauksiin. Taloudelliset reunaehdot, globalisaatio, monikulttuuristuminen ja väestön ikärakenne sekä ennakoimattomat muutokset muokkaavat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten toimintaympäristöä. Uusille sukupolville digitaalisuus on oletusarvo, ei vain lisä nykyisiin palveluihin. (Dufva ym. 2021; STM 2016). Tämä vuoksi palveluiden kehittäminen tulevaisuus huomioiden on erityisen tärkeää.

"Opintojen ja opetuksen innovatiivisuus yllätti positiivisesti. Oli tekemisen meininkiä. Opetuksen punaisena lankana on ollut ihmislähtöisyys, palveluiden tuottaminen ihmiseltä ihmiselle. Palveluita tuotetaan ensisijaisesta asiakkaillemme. Yhteiskehittäminen oli tärkeä osa opintoja - tehdään yhdessä jokaisen taustaa ja osaamista hyödyntäen työelämää ja ennen kaikkea loppukäyttäjää, potilasta/asiakasta ajatellen. Tarvitaan uusia innovatiivisia ratkaisuja tulevaa soteuudistustakin ajatellen."
- Juho Rytkönen, Virtual Care Specialist, geronomi (YAMK)

Yhteisöllisyys toteutuu myös verkon yli opiskelussa

Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen on tunnistettu olevan joustava ja tehokas korkeakoulutuksen muoto työelämän osaamisen uudistamiseen. Koulutuksen tunnuspiirteitä ovat työelämälähtöisyys, monipuoliset oppimisympäristöt ja joustavat aikataulut (Arene 2016).

Lapin ammattikorkeakoulussa iso osa koulutuksista on mahdollista suorittaa virtuaalikampuksella, jossa opetushenkilöstön tehtävänä on entistä enemmän myös tukea opiskelijoita yhteisöllisyyteen ja verkostoitumiseen. Työn tulevaisuuden näkökulmasta megatrendien valossa verkostomainen toimintatapa tulee olemaan yksi merkittävimpiä tekijöitä työelämässä. (Dufva ym. 2021)

"Toisten opiskelijoiden kanssa verkostoituminen etänäkin on ollut antoisaa. Verkostot muodostuvat laajoiksi kattaen ihmisiä monilta työelämän sektoreilta. Työelämäverkosto kattaa lähes koko Suomen. Vertaistuki on ollut tärkeä voimavara opintojen aikana."
-Milla Dahl, YAMK opiskelija

"Opintojen aikana oma ryhmä oli suuri voimavara. Verkostoituminen kanssakulkijoiden kanssa oli opintojen parasta antia. Mikä parasta he kulkevat edelleen mukana työelämässä."
-Juho Rytkönen, Virtual Care Specialist, geronomi (YAMK)

 

Kuvio 1. Lapin AMK kuvaa verkkosivuillaan YAMK-opintojen erityislaatuisuutta palapelinelikentällä.

Henkilökohtaiset urasuunnitelmat opintojen suuntaajina

Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on maisteritasoinen koulutus, jossa on kiinteä yhteys työelämään: opiskelijat ovat tutkintoa suorittaessaan työ- ja elinkeinoelämän työtehtävissä. Uusimpaan tutkimustietoon perustuvat sisällöt, aidot työelämän oppimis- ja kehittämisprojektit sekä ammattikorkeakoulujen työelämän kehittämis-, tutkimus- ja oppimisympäristöt mahdollistavat opiskelijoille rikkaan oppimisympäristön, joka tuo osaamiselle oikean tarvelähtöisen suunnan ja sisällön (Arene 2016).

Tutkinnosta kolmasosa muodostuu opinnäytetyöstä (30 opintopistettä), ja moni opiskelija on löytänyt työelämää palvelevan aiheen omasta organisaatiostaan. Näin opinnot tukevat myös omaa työtä ja omaa työyhteisöä. Osa puolestaan haluaa haastaa itsensä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle suunnitellen tulevaisuutta esimerkiksi teknologia-alan yrityksessä ja löytää opinnäytetyön aiheensa sieltä.

"Olen pystynyt hyödyntämään paljon oppimaani työelämässä. Pääsin opintojeni aikana jo työelämän kehitys- ja innovaatiotehtäviin mukaan, opiskelemani YAMK-tutkintoni ratkaisi tämän rekrytoinnissa. Tämänhetkisessä työtehtävässä pystyn hyödyntämään oppimaani laajasti sekä kehittämään omaa osaamistani lisää. Työelämä ja opinnot tukevat toinen toisiaan loistavasti, tähän auttaa työnantajan kannustava ote kehitystyöhön."
-Milla Dahl, YAMK opiskelija

Opintojen alussa käydään jokaisen opiskelijan kanssa henkilökohtainen keskustelu, jossa myös tulevaisuuden urasuunnitelmat ovat tarkastelussa. Lapin ammattikorkeakoulun Master School mahdollistaa opintojen suuntaamisen profiloivilla opinnoilla oman mielenkiinnon mukaisesti. Tarjonnassa on jatkuvasti useita opintojaksoja, joista 30 opintopisteen verran voi itse valita.

Uraseurannoissa näkyy se, että uralla eteneminen ei ole pelkästään lineaarista nousua esimiestehtäviin, vaan urakehitystä on myös siirtyminen horisontaalisesti tehtävistä toisiin asiantuntijatehtäviin. Tyypillisimmillään uralla eteneminen näyttää olevan etenemistä asiantuntija- ja kehittämistehtävissä tai etenemistä esimies- ja johtotehtäviin. (Ahonen & Rouhela, 2020.)

"Oman asiantuntijuuden kasvu mahdollistui hyvin. Oma urapolku eteni heti opintojen jälkeen. Urani eteni ensin hyvinvointialueille projektipäälliköksi ja siitä etähoivapalvelujen asiantuntijaksi. Kaikki työt tehtiin työelämää varten ja tämä palveli hyvin työelämän tarpeita sekä omaa urapolkua ja sen kehittymistä.
- Juho Rytkönen, Virtual Care Specialist, geronomi (YAMK)

Uuden oppiminen ja osaamisen uudistaminen kannattaa aina. Lapin ammattikorkeakoulun YAMK-opinnoissa voi opiskella joustavasti ja suunnata omaa osaamista opintovalinnoilla sekä opinnäytetyöllä. Opiskelijan ydinosaaminen kohdistuu asiakas- ja käyttäjälähtöisten digitaalisten palvelujen ja ratkaisujen kehittämiseen eri toimintaympäristöissä sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja vaikuttavuuteen moniammatillisissa verkostoissa työelämää kehittäen.

Lähteet

Ahonen, P., Rouhela, A. 2020. Ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta osaamista ja uusia urapolkuja. Talk- blogi.

Arene. 2016. Ammattikorkeakoulujen maisterikoulutus osaamisen uudistajana ja kansallisena koulutusinnovaationa Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n selvitys YAMK-tutkintojen rakenteellisesta kehittämisestä. arene_ammattikorkeakoulujen-maisterikoulutus-osaamisen-uudistajana-ja-kansallisena-koulutusinnovaationa_koko-raportti.pdf

Dufva, M., Watiovaara, A., Vataja, K. 2021. Työn tulevaisuudet megatrendien valossa. Sitra. Työn tulevaisuudet megatrendien valossa - Sitra

STM. 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Sosiaali- ja terveysministeriö: Tampere.

STM. 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriö: Helsinki.

Opiskelijoiden haastattelusitaatit ovat poimintoja haastatteluista, jotka kirjoittajat tekivät tätä artikkelia varten viikolla 34/2022.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin korkeakouluissa on havaittu, että opiskelijat siirtyvät työelämään jo opintojensa loppuvaiheessa, ja tästä syystä korkeakoulututkinnon suorittaminen usein hidastuu tai jopa keskeytyy. Korkeakoulututkinnon puuttuminen voi haitata opiskelijan urapolkua ja jättää aukon osaamiseen. Korkeakouluissa on myös huomattu, että työnantajat eivät tiedosta, mitä mahdollisuuksia työssäkäyvät opiskelijat ja yhteistyö korkeakoulujen kanssa voisi heille tarjota.

Näitä havaittuja ongelmia ratkaisemaan Lapin ammattikorkeakoulu ja Lapin yliopisto ovat toteuttaneet yhteisen ESR-rahoitteisen Kolmisuuntaisesta yhteistyömallista voimaa valmistumiseen (KOVA) -hankkeen aikavälillä 1.4.2020 – 31.8.2022.

Tässä blogiartikkelissa kerromme, kuinka etenimme mallin rakentamisessa, mistä malli koostuu, mitä kokemuksia olemme sen pilotoinnista saaneet ja mitä jatkotoimenpiteitä sen rakentamiseen ehdotamme.

Tavoitteena työelämään siirtyneiden opiskelijoiden valmistuminen

Hankkeen tavoitteena on ollut rakentaa Lapin korkeakoulujen, työnantajaorganisaatioiden sekä korkeakoulututkinnon suorittamisen kesken jättäneiden opiskelijoiden välinen kolmisuuntainen yhteistyömalli. Mallin tarkoituksena on mahdollistaa aiempaa paremmin työelämään siirtyneiden opiskelijoiden korkeakoulututkintojen valmistuminen työelämälähtöisestä näkökulmasta.

Hankkeeseen otettiin mukaan pilottiryhmiä Lapin ammattikorkeakoulun tradenomi- ja restonomikoulutuksista sekä Lapin yliopiston taiteiden ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnista. Pilottiryhmien kautta kerättyjen kokemusten avulla oli pyrkimys luoda Lapin korkeakouluille yhtenäinen ja pysyvä malli, jonka avulla helpotettaisiin työelämään siirtyneiden opiskelijoiden opintojen loppuun saattamista. Tavoitteena oli myös kannustaa työnantajia tukemaan työntekijöidensä opiskelua.

Mallin kehittämisessä mukana opiskelija, hänen työnantajansa ja korkeakoulu

Hankkeessa on rakennettu ja pilotoitu kolmikantaista ohjaus- ja tukimallia korkeakoulututkintojen loppuunsaattamiseksi työelämälähtöisesti. Kolmikantaisen mallin toimijoina ovat opiskelija, hänen työnantajansa ja opiskelijan korkeakoulu.

Mallin rakentaminen on käynnistynyt aloituskeskusteluiden pohjalta, jotka on käyty kaikkien hankkeen pilottiryhmissä aloittaneiden opiskelijoiden kanssa. Aloituskeskusteluissa on kartoitettu muun muassa syitä opintojen keskenjäämiselle, sille minkälainen ohjaus tukisi opiskelijan valmistumista sekä minkälaisella aikataululla opiskelija aikoo valmistua ja miten hänen työantajansa sitoutuu työntekijänsä opiskeluun.

Aloituskeskustelujen jälkeen muut toimijat ovat päässeet mukaan kehittämään mallia haastatteluiden, koulutusten ja työpajojen kautta. Hankkeessa on kuunneltu työnantajien näkökulmia, joissa on noussut esille toive yhteistyöprosessin yksinkertaistamisesta esimerkiksi vähentämällä byrokratiaa ja avaamalla käsitteitä.

Hankkeessa mukana olleet korkeakouluissa ohjausta tekevät asiantuntijat ovat rakentaneet mallia hyödyntäen aiempia kokemuksiaan ja miettien, miten nykyistä ohjausprosessia voisi kehittää. Hankkeen kuluessa he esimerkiksi tunnistivat tarpeet opinnollistamisen ja vahvuusperustaisen ohjaamisen osaamisen vahvistamiseen korkeakouluissa. Tästä syystä hankkeessa järjestettiin ja hankehenkilökunta osallistui näihin aihepiireihin keskittyneisiin koulutuksiin. Edellä mainitun lisäksi hanke järjesti Työntekijä opiskelijana -työpajan, johon pyydettiin opiskelijoita, työnantajia ja korkeakoulun ohjausta tekevää henkilöstöä. Työpajan tuloksena saatiin monia hyviä kehittämisehdotuksia malliin.

Hankkeeseen osallistuvilta ja erityisesti sen aikana valmistuvilta opiskelijoilta on pyydetty kokemuksia opintojen loppuunsaattamista auttavista ja hidastavista tekijöistä ja ohjausmalliin osallistumisesta. Esille ovat nousseet erityisesti haasteet opiskeluiden ja työelämän yhteensovittamisessa ja omien voimavarojen yliarvioiminen. Valmistumiseen ovat motivoineet selkeät aikataulut ja tavoitteet sekä työyhteisön ja ohjaajan tarjoama tuki. Opintoihin palaavana työntekijäopiskelijana toisten opiskelijoiden tuki jää usein puutteelliseksi.

Malli on muotoutunut nykyiseen muotoonsa hankkeen aikana ja sen kehittämisessä on edellä mainitun mukaisesti huomioitu mielipiteitä sekä korkeakoulun, opiskelijan että työnantajien näkökulmista. Kaikkia mallissa olevia elementtejä, kuten esitehtävää ja ohjaus- ja tukisivustoa, ei ole vielä olemassa. Toteamme siis, että malli on alustava ja sitä on syytä jatkokehittää.

Malli koostuu seitsemästä vaiheesta

Hankkeessa kehitelty malli koostuu seitsemästä vaiheesta (Kolmikantainen ohjaus- ja tukiprosessi työelämässä olevan opiskelijan valmistumisen tueksi. 2021.):

1 Yhteydenotto: Malli alkaa opiskelijan yhteydenotosta korkeakouluun. Korkeakoulu kertoo, mitä erilaisia mahdollisuuksia opiskelijalla on suorittaa opintoja työn ohella ja ohjaa opiskelijan tutustumaan ohjaus- ja tukisivustoon. Tässä vaiheessa sovitaan myös aika opiskelijan ja korkeakoulun väliseen alkutapaamiseen, johon opiskelija valmistautuu tekemällä esitehtävän.

2 Valmistautuminen alkutapaamiseen: Opiskelija valmistautuu itsearviointia ja oman osaamisen tunnistamista sisältävän esitehtävän avulla alkutapaamiseen miettimällä mm. omia voimavarojaan, opiskelutaitojaan, osaamistaan ja sitä, miksi opinnot ovat aiemmin keskeytyneet. Hän myös laatii opintojensa toteutussuunnitelman. Korkeakoulu listaa opiskelijalta tutkinnosta puuttuvat opinnot ja antaa tukea toteutussuunnitelman tekemiseen.

3 Alkutapaaminen: Alkutapaamisessa käydään läpi esitehtävää ja opintojen toteutussuunnitelmaa, sekä mietitään, miten opinnot etenisivät käytännössä työtä ja opintoja yhdistelemällä. Korkeakoulu neuvoo opiskelijaa ohjaamaan työnantajansa tutustumaan ohjaus- ja tukisivustoon ja sovitaan seuraava tapaaminen.

4 HOPSin laatiminen: Tässä vaiheessa opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS) painottaen aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja opinnollistamista. Opiskelijan työnantaja osallistuu HOPSin laatimiseen miettimällä millaisia työtehtäviä opiskelija voi tehdä osana opintojaan ja miten hän voi yhteensovittaa työn ja opiskelun.

5 HOPSin toteutus: Opiskelija etenee opinnoissaan sovitun HOPSin mukaisesti. HOPSn etenemistä seurataan aktiivisesti ja sitä päivitetään tarvittaessa. Korkeakoulu ja työnantaja tukevat ja ohjaavat opiskelijaa.

6 Palaute, arviointi, kehittäminen: Opiskelija ja työnantaja antavat palautetta prosessista ja korkeakoulu kehittää prosessia saadun palautteen pohjalta.

7 Valmistuminen: Malli päättyy opiskelijan valmistumiseen.


Kuva 1. Kolmikantainen ohjaus- ja tukiprosessi työelämässä olevan opiskelijan valmistumisen tueksi

Kokemuksia mallin pilotoinnista – huomio opetussuunnitelmaan, viestintään ja opiskelijan tukemiseen

Mallin pilotoinnin yhteydessä tunnistettiin tarve ottaa työssäkäyvien opiskelijoiden huomioiminen osaksi opetussuunnitelmatyötä. Esimerkiksi tekemällä näkyväksi opetussuunnitelmassa se, mitkä opintojaksot opiskelijalla on mahdollista suorittaa työpaikalla opinnollistamalla. Lisäksi opetussuunnitelmaan voisi lisätä kursseja, jotka suoritetaan kehittämistehtävinä työpaikalla.

Lisäksi huomattiin tarve listata opintojen vaihtoehtoisia suoritustapoja ja löydettiin muun muassa seuraavat suoritustavat:

• Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT)
• Työssä hankittavan osaamisen tunnistaminen (Opinnollistaminen)
• Korkeakoulujen luomat opintokokonaisuudet työpaikalla tehtäviksi kehittämistehtäviksi
• Gradun/opinnäytetyön tekeminen työpaikalla
• Työharjoittelu
• Muut opetussuunnitelmassa olevat opintokokonaisuudet, jotka voi suorittaa työpaikalla
• Verkko- ja monimuotokoulutuksen mahdollisuudet: Sähköiset tentit, etäopiskelu/hybridi, gradun/opinnäytetyön etätekeminen

Hankkeessa tunnistettiin viestinnän puutteellisuus. Korkeakouluissa ei tällä hetkellä juurikaan tiedoteta mahdollisuuksista saattaa opinnot loppuun työnteon ohella. Viestintää voisi parantaa kahdesta näkökulmasta:
• Viestintä korkeakoulusta ulos. Tarvitaan ohjaus- ja tukisivusto opiskelijalle ja työnantajalle, johon materiaali olisi koottu yhteen paikkaan helposti saavutettavaksi.
• Viestintä korkeakoulun sisällä, jotta opiskelijat ja henkilökunta tietävät mahdollisuuksista. Viestintää voisi ohjaus- ja tukisivuston lisäksi tehostaa esimerkiksi teemaviikolla, sähköpostiviesteillä, sosiaalisen median kautta, työpajojen avulla, yms.

Hankkeessa huomattiin myös, että opiskelija tarvitsee tukea realistisen opintojen toteutussuunnitelman tekemiseen. Hänen voi olla vaikea arvioida omia voimavarojaan, ajankäyttöään ja itseään oppijana. Tätä ongelmaa helpottamaan hankkeessa päädyttiin siihen, että tarvittaisiin esitehtävä. Esitehtävän tekemällä opiskelija saisi realistisemman käsityksen esimerkiksi siitä onko hänellä työelämän ohessa tarvittavaa aikaa opiskeluun, pystyykö hän sitoutumaan suunnitelmaan ja miten hän saa arjen sellaiseen balanssiin, että opiskelu ei kuormita liikaa.

Lisäksi huomattiin, että työssäkäyvä opiskelija tarvitsee paljon tukea korkeakoululta. Mallin mukaisesti korkeakoulu on aktiivisesti yhteydessä opiskelijaan, ja hankkeen aikana työntekijäopiskelijoilla on ollut saatavilla jatkuvaa ohjaustukea. Ilman tukea riski opintojen uudelleenkeskeyttämiseen on suuri alkuinnostuksen laantuessa.

Miten mallia voisi jatkossa hyödyntää

Korkeakouluopintojen pariin palaaminen työelämään siirtymisen jälkeen voi olla haastavaa opiskelijoille ja korkeakoulujen tulisi tunnistaa näiden opiskelijoiden erityispiirteet ja tuen tarpeet. Tuomalla näkyväksi mahdollisuus palata opintoihin, luomalla aidosti vaihtoehtoisia työelämälähtöisiä suoritustapoja sekä tunnistamalla opiskelijoiden vahvuudet ja hankittu osaaminen voidaan edesauttaa työntekijäopiskelijoiden valmistumista. Erityisen tärkeää on tukea ja ohjata työelämässä olevaa opiskelijaa saamaan tutkintonsa valmiiksi.

KOVA-hankkeen luomaa mallia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa korkeakoulujen ja työelämän välisen yhteistyön kehittämisessä. Kehittämällä esille nousseita epäkohtia erityisesti viestinnän osalta ja selkeyttämällä työelämän roolia ja tuomalla esille korkeakoulujen tarjoamia mahdollisuuksia voidaan tuoda työelämä lähemmäksi opintoja.

Jatkosuunnitelmana voidaankin miettiä kolmisuuntaisen yhteistyömallin systemaattista laajentamista korkeakouluyhteisöissä, jotta työelämään opintojen aikana siirtyneet opiskelijat pystyvät suorittamaan opintonsa loppuun työelämälähtöisesti.

Lähteet

Kolmikantainen ohjaus- ja tukiprosessi työelämässä olevan opiskelijan valmistumisen tueksi. 2021. https://prezi.com/p/y2ckezraaamt/kolmikantainen-ohjaus-ja-tukiprosessi-tyoelamassa-olevan-opiskelijan-valmistumisen-tueksi/

Kirjallisuutta

Kangastie, H. (toim.) 2017. Työtä opinnollistamassa. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 12/2017. https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=aa1afad0-48c5-43f5-be30-1bbb7d205f75

Kotila, H. & Mäki, K. 2015. Opiskelija käy töissä – ongelma vai käyttämätön mahdollisuus? Teoksessa H. Kotila & K. Mäki (toim.) 21 tapaa tehostaa korkeakouluopintoja. Haaga-Helian julkaisut 2015. Unigrafia, Helsinki. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/132959/HH_21tapaa_verkkoversio.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kotila, H., Mäki, K., Vanhanen-Nuutinen, L. , Moisio A., Pettersson, A. & Aura, P. 2016. Opi työssä – Uusia toimintamalleja opintojen aikaisen työn opinnollistamiseen. Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu. Helsinki. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/132961/HH_OpiTyossa_verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Lapin amk. Työn opinnollistamisen toimintaohje opetushenkilöstölle 2021:
https://julkiset.lapinamk.fi/DropOffLibrary/Lapin%20AMK%20ty%C3%B6n%20opinnollistamisen%20ohje.doc

Löf, J. 2020. Vahvuusperustaisella ohjauksella tulevaisuuden työelämään. Lumen-lehti. https://www.lapinamk.fi/blogs/Vahvuusperustaisella-ohjauksella-tulevaisuuden-tyoelamaan/40628/81655cbb-3571-4e59-8f3f-1b38d03786d2

Pirttinen,V. 2020. Kokemuksia työn opinnollistamisesta. Pohjoisen tekijät Lapin AMKin asiantuntijablogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/Kokemuksia-tyon-opinnollistamisesta/40628/9f3873b8-e20f-4452-bbf6-717372f269fe

Virtanen, A., Helin J. & Tynjälä P. 2020. Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. https://www.tyopeda.fi/julkaisut/tyoelamapedagogiikka-korkeakoulutuksessa.pdf

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

KuTOMo-hankkeessa  kehitetään kone- ja sähköautomaatiotekniikan insinöörikoulutukseen 45 opintopisteen laajuisia teollisuuden kunnossapidon opintoja. Kunnossapidon osaamisen kasvattamisen lisäksi kehitystyössä selvitetään, miten koulutuksen toteuttamista voisi uudistaa uusien teknologioiden avulla lisäämällä esimerkiksi virtuaalitodellisuutta opetukseen.

Virtuaalitodellisuus motivoi oppijaa

Virtuaalitodellisuusteknologioiden mahdollisuuksista opetuksessa ja oppimisessa löytyy useita artikkeleita yli 5 vuoden ajalta. Tutkimuksista käy ilmi erityisesti virtuaalitodellisuuden hyödyt ja mahdollisuudet, mutta myös riskit. Tutkimukset osoittavat, että virtuaalitodellisuudella voidaan motivoida opiskelijaa oppimiseen ja osallistumaan opetukseen. Teknologia voi tukea opiskelijan reflektiota oppimaansa asiaa kohtaan.

Virtuaalitodellisuus on hyvä lisätyökalu opetuksessa muiden opetusmenetelmien lisänä. (Puranen 2019, 26.) Opetushallituksen vuonna 2021 julkaisema Virtuaalitodellisuus oppimisessa -opas on kattava kokonaisuus, joka on suunnattu opettajille varhaiskasvatuksesta toiseen asteeseen saakka. Oppaaseen koostetuista tiedoista hyötyvät myös ammattikorkeakoulussa työskentelevät asiantuntijat sekä opettajat. Opas avaa virtuaalitodellisuuden peruskäsitteet (alla). Oppaaseen on koottu esimerkkejä virtuaalitodellisuusteknologian mahdollisuuksia opetuksessa. (Hemminki-Reijonen 2021.)

Sanastoa

XR Extended Reality	kattokäsite kaikille
VR Virtual Reality	virtuaalitodellisuus
AR Augumented Reality	lisätty todellisuus
AV Augumented Virtuality	lisätty virtuaalisuus
MR Mixed Reality	yhdistetty todellisuus
MUVE Multi-User Virtual Environment	monen käyttäjän virtuaaliympäristö
HDM Head-mounted Display	silmikko tai VR-lasit
immersio	uppoutuminen

Opiskelijat haluavat virtuaalitodellisuutta opiskeluun

Kysyimme Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijoilta, pitäisikö heidän mielestään virtuaalitodellisuutta hyödyntää ammattikorkeakoulutuksen opinnoissa? 73 prosenttia opiskelijoista vastasi, että kyllä, virtuaalitodellisuutta tulisi lisätä ammattikorkeakoulun opetukseen. Kyselyssä selvitimme myös muita asioita virtuaalitodellisuuden hyötyihin ja haasteisiin liittyen. Kysely toteutettiin KuTOMo-hankkeessa Lapin AMKin opiskelijoille 20.4.-15.5.2022, ja siihen vastasi 243 opiskelijaa.

”Olisi huippua, jos tulevaisuudessa mahdollisuus harjoitella VR-lasien kautta lisääntyisi.” – Lapin AMKin opiskelija

Lapin ammattikorkeakoulun kyselyyn vastanneista opiskelijasta noin puolet oli käyttänyt virtuaalitodellisuutta hyödyntäviä laitteita tai ohjelmia ja 25 prosenttia vastaajista oli kokeillut niitä kotona. Vain yhdeksän prosenttia vastanneista opiskelijoista oli käyttänyt virtuaalitodellisuutta hyödyntäviä laitteita opiskelussa.

Opiskelijat kokivat virtuaalitodellisuuden tuovan mielenkiintoa ja syvyyttä opiskeluun. Esimerkiksi ihmisen anatomia oli helppo hahmottaa VR-lasien avulla eikä tarvittu heti fyysistä tilaa, missä hoitaa fyysisiä tehtäviä. VR-lasien avulla sai harjoitusta käytännön tilanteeseen ja mahdollisti itsenäisen ajattelun tehdessä valintoja virtuaalitodellisuudessa. Tätä kautta luottamus omiin taitoihin vahvistui.

Lapin AMKin opiskelijoiden kokemukset VR-laitteiden käytöstä olivat hyvin positiiviset. Opiskelijat kokivat virtuaalitodellisuuden hauskana ja mielenkiintoisena lisänä sekä pelikokemuksena että opiskelussa. VR-laitteiden avulla opiskelu voi tempaista mukaansa aivan uudella tavalla ja lisätä opiskeluintoa aiheeseen. Lisäksi VR-laitteiden käyttö on fyysisesti kuormittavaa, jolloin sen kautta voidaan saada hyötyliikuntaa myös opiskelun lomassa.

”Virtuaalitodellisuus on hyvä jatke oikealle todellisuudelle ja lisää mahdollisuuksia hahmottaa asioita normaalissa ympäristössä.” – Lapin AMKin opiskelija

Positiivisten kokemusten ja hauskuuden takana on myös kurjia puolia. Opiskelijat kertoivat virtuaalilasien aiheuttavan päänsärkyä, pahoinvointia ja huimausta. Silmälaseja käyttäville henkilöille lasit ovat osin vielä ongelmallisia eikä aina yhteensopivia silmikoita löydy. Lisäksi laitteet koettiin vielä kalliina, eivätkä kaikki ole halukkaita hankkimaan sellaisia kotiin.

Virtuaalitodellisuus tukee käytännön opetusta

Uusien teknologioiden käyttö tuo uusia mahdollisuuksia. Teknologiaa ei kannata ottaa käyttöön pelkästään sen itsensä takia, vaan on mietittävä tarkkaan sen antama lisäarvo oppimiseen. Virtuaalitodellisuutta kannattaa hyödyntää asioissa, joihin se soveltuu parhaiten (Hemminki-Reijonen 2021, 7). Virtuaaliset oppimisympäristöt tarjoavat mahdollisuuksia harjoitella töitä turvallisesti oikean näköisessä ympäristössä (Työterveyslaitos 2022).

On tärkeää, että opettaja suhtautuu virtuaalitodellisuuteen avoimin mielin ja ymmärtää teknologian tuomat mahdollisuudet ja sen soveltuvuuden opetettavalle alalle. Yksin opettajan mielenkiinto ei kuitenkaan riitä. Opiskelijoiden tulee nähdä teknologian mahdollisuudet ja hyödyt sekä soveltuvuus opiskelussa. (Hemminki-Reijonen 2021, 8.)

Lapin AMKin opiskelijat toivat esille, että käytännön opetusta ei tulisi korvata virtuaalitodellisuudella. Opiskelijoiden tieto virtuaalitodellisuudesta on hyvin erillä tasolla opiskeltavasta alasta riippuen. Osa opiskelijoista ei ole vielä kokeillut virtuaalitodellisuuteen liittyviä laitteita ja toisten opiskelijoiden opintoihin liittyy virtuaalitodellisuuden kaltaisten ympäristöjen mallintamista. Opiskelijat, jotka eivät olleet kokeilleet VR-laitteita, eivät nähneet sen hyötyjä tai mahdollisuuksia oppimisessa.

On tutkimuksia siitä, että teknologian avulla opiskelun motivaatio ja oppiminen paranevat. Marylandin yliopistossa tutkittiin virtuaalitodellisuutta opetuksessa ja tulokset osoittivat, että oppijat muistavat tiedon paremmin, kun se esitettiin virtuaaliympäristössä. Näin ympäristöt voivat parantaa oppijoiden koulutustuloksia sekä nostaa koulutuksen tasoa. (Ventsias 2018.)

Myös Lapin AMKin opiskelijat olivat sitä mieltä, että virtuaalitodellisuus voisi tukea oppimista kun tutustuminen oikeaan fyysiseen ympäristöön ei onnistu tai kun opetellaan uuden laitteen käyttöä.

”VR-laitteiden hyödyt voisivat olla suuriakin teknisillä aloilla, joissa laitteiden avulla pääsisi sukeltamaan syvemmälle mekaanisten laitteiden maailmaan.” –Lapin AMKin opiskelija

Lopuksi

Virtuaaliset oppimisympäristöt eivät sovi kaikkiin koulutuksiin, mutta kyselyn mukaan opiskelijoita kiinnostaa hyödyntää teknologiaa muun muassa fysioterapian, sairaanhoidon ja insinööriopinnoissa.

Virtuaalitodellisuus antaa opiskelijalle mahdollisuuden siirtyä tilaan tai ympäristöön, johon hänellä ei välttämättä muuten olisi mahdollisuutta siirtyä. Virtuaalitodellisuudessa harjoittelu on myös turvallista.

Kehitystyötä on vielä tehtävä ennen kuin saadaan laajemmin hyödynnettyä virtuaalitodellisuutta Lapin AMKin kone- ja sähköautomaatiotekniikan insinöörikoulutuksessa. Työ on aloitettu KuTOMo -hankkeessa, jossa pilotoidaan kolme sisällöltään kunnossapidon aihealueen opintojaksoa. Pilottiopintojaksojen toteutuksissa testataan mm. Glue-virtuaaliympäristöä sekä Oculus Quest 2 VR-laseja. Näiden pilottien kautta saadaan käytännön kokemuksia virtuaaliympäristöstä ja virtuaalilasien soveltuvuudesta insinööriopinnoissa. Hanke on käynnissä 1.6.2021 - 30.6.2023.

Lähteet:

Hemminki-Reijonen, U. 2021. Virtuaalitodellisuus oppimisessa. Viitattu 15.6.2022. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Virtuaalitodellisuus_oppimisessa.pdf

Puranen, T. 2019. Virtuaalitodellisuuden käyttö koulutuksessa ja sen vaikutukset oppimiseen. Viitattu 15.6.2022. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/66831/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201912165323.pdf?sequence=1&isAllowed=yTyöterveyslaitos. 2022. Virtuario –

Työturvallisuuskoulutukset virtuaalitodellisuudessa. Viitattu 15.6.2022. https://www.ttl.fi/palvelut/tyoympariston-riskit-ja-turvallisuus/virtuariotm-tyoturvallisuuskoulutukset-virtuaalitodellisuudessa

Ventsias, T. 2018. People Recall Information Better Through Virtual Reality, Says New UMD Study. Viitattu 15.6.2022. https://umdrightnow.umd.edu/people-recall-information-better-through-virtual-reality-says-new-umd-study

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Jatkuvan oppisen merkitys korostuu yhteiskunnassamme tulevina vuosina enemmän kuin uskommekaan. Miten mahdollistamme kaikille mahdollisuuden kehittää osaamistaan elämän eri vaiheissa?

Lähivuosina ollaan tilanteessa, jossa jopa puolen miljoonan työikäisen osaamista pitää uudistaa tai sen tasoa nostaa. Työmarkkinoilla on yli 300 000 henkilöä ikävuosiltaan 30-60 v. pelkän perusasteen varassa. Haasteena onkin saada koulutuksen pariin sitä eniten tarvitsevat (OKM.)

Osaamisen tason nostamisen kannalta jatkuva oppiminen tulee aidosti mahdollistaa kaikille elämäntilanteesta huolimatta. Esimerkiksi työttömyyden aikana tulee voida täydentää ja uudistaa osaamistaan ilman pelkäämistä toimeentulon menettämisestä (Kohti elinikäistä oppimista 2019.)

Kymmenen ammattikorkeakoulun yhteisessä Jatkumo-hankkeessa luodaan jatkuvan oppimisen palvelumalli yrityksiä varten.  

Oman osaamisen tunnistaminen ja sen sanoittaminen

Työn tekemisen muutos, ennakoimattomat globaalit muutokset ja teknologian kehitys edellyttävät meiltä entistä vahvempaa osaamista yhteiskunnan kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin säilyttämiseksi (Kankainen 2019.) Yhteiskunnan ja yksilön uudistumiskyvyn kannalta on olennaista tunnistaa osaaminen. Osaamista nimittäin syntyy muissakin yhteyksissä kuin ammateissa toimimalla tai tutkintoja opiskelemalla.

Oman osaamisen sanoittaminen ja sen esille tuominen voi kuitenkin olla vaikeaa. Koulutuksen kautta saatu osaaminen on helpompaa tuoda esille, kuin esimerkiksi vapaa-ajalla ja työelämässä saatu osaaminen. Meidän on helpompi tuoda esille se, mitä emme osaa tai missä meillä on osaamisvajetta. (Ketamo H., Ollila J., Paaso L. 2022.)

Osaaminen lisää yksilön hyvinvointia ja vahvistaa hänen osaamisidentiteettiään. Yksilö, jolla on vahva osaamisidentiteetti osaa helposti sanoittaa osaamisensa, tietää miten hyödyntää sitä ja mitä uutta osaamista hän tarvitsee menestyäkseen työelämän muutoksissa (Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä 2022.)

Jatkuva oppiminen organisaatiossa

Yhteiskunnan ja organisaatioiden tulee jatkuvassa oppimisessa huomioida ihmisten erilaisuus kyvyssä ja motivaatiossa ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Esimerkiksi perinteinen koulun penkillä opiskelu ei sovi kaikille, monet oppivat käytännön tekemisellä. Jatkuvaa oppimista voi tapahtua moni eri tavoin. Yhtenä esimerkkinä tästä on oppisopimuskoulutus.

Yhteiskunnan, organisaatioiden ja koulutusorganisaatioiden tulee rohkeidenkin kokeilujen avulla löytää uusia jatkuvan oppisen tapoja, jotka kannustaisivat erityisesti heikomman motivaation omaavia päivittämään osaamistaan (Mäkelä 2018).

Asiantuntija Terhi Mäkelä suosittelee kokemuksellisen oppimisen nopeuttamista. Esimerkiksi ottamalla mukaan virtuaalitodellisuus ja tekoälyteknologioita voidaan tarjota houkuttelevia ja yksilön huomioon ottavia oppimiskokemuksia (Mäkelä 2018).

Voisivatko korkeakoulut ottaa tästä ajatuksesta koppia ja hyödyntää entistä enemmän olemassa olevia kehittämisympäristöjä jatkuvan oppimisen väylänä?

Organisaation kehittämisen lähtökohtana on pääsääntöisesti tulevaisuus. Jotta tulevaisuuden osaamista voi lähteä kehittämään, tulee organisaatiolla olla selkeä kuva henkilöstön nykyisestä osaamisesta (Hilden 2019.) Yhtenä osaamisen mittareina käytetään suoritettuja kursseja ja koulutuksia. Nämä mittarit eivät kuitenkaan kerro sitä, vastaako osaaminen organisaation strategisiin tavoitteisiin, asiakkaiden odotuksiin tai kysymykseen: millaista osaaminen on verrattuna kilpailijoiden henkilöstön osaamiseen. (Kallonen & Kuhmonen 2022.)

Opiskelun mahdollistaminen elämäntilanteesta riippumatta

Jatkuvan oppimisen uudistus on osa hallitusohjelmaa. Tavoitteena on jatkuvan oppisen järjestelmän uudistaminen vastaamaan tulevaisuuden tarpeita. Toimilla pyritään jatkuvan oppimisen kynnyksen madaltamiseen ja erityisesti työelämässä tapahtuvan oppimisen tukemiseen. Uudistuksella halutaan myös kehittää osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.

Koska jatkuva oppiminen halutaan mahdollistaa kaikille elämäntilanteesta riippumatta, uudistuksella halutaan parantaa työttömien mahdollisuuksia sivutoimiseen opiskeluun työnhaun lomassa (OKM.) Työikäisillä työttömillä on heikommat mahdollisuudet työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen. Erityisen haastava tilanne on pitkäaikaistyöttömillä ja lyhyitä työpätkiä tekevillä. (Kangastie, Koski, Kuisma 2020.)

Työttömyysaikaa voitaisiin käyttää tavoitteelliseen oman osaamisen kehittämiseen ja näin kasvattaa mahdollisuutta työllistyä helpommin työmarkkinoilla (Kohti elinikäistä oppimista 2019).

Jatkumo-hanke kokeilukuntien jatkuvan oppimisen tukena

Työllisyyden kuntakokeilut käynnistyivät vuonna 2021. Kokeilussa osa asiakkaista siirtyi TE-toimiston asiakkaista kuntien asiakkaiksi. Kuntakokeilun työnhakija-asiakkaita ovat muun muassa työttömät ja lomautetut, alle 30- vuotiaat, työmarkkinatukea saavat ja henkilöt, joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai joiden kansalaisuus on muu kuin Suomi. (TE-palvelut.)

Kuntakokeilu on ollut iso muutos eityisesti henkilöstölle muun muassa toimintakulttuurien törmätessä. Hankkeessa on toteutettu sekä webinaari että työpaja kuntakokeilukuntien asiantuntijoille ja esihenkilöille. Näiden tilaisuuksien tarkoituksena on ollut selvittää asiantuntijoiden koulutustarpeita, jotta hankkeessa mukana olevat ammattikorkeakoulut voivat niihin yhdessä vastata. Kuntakokeilukunnille on räätälöity tarpeisiin sopiva koulutuskokonaisuus, joka toteutunee syksyn 2022 aikana. Koulutus toteutetaan Podcast-muodossa.

Koulutustarjonnan uudistus

Koulutustarjonnan uudistamisella pystytään osittain vastaamaan jatkuvan oppisen haasteeseen. Tarjolla tulee olla nopeasti käynnistettävää, lyhytkestoista koulutusta, joka yhdistelee sisältöä eri koulutusaloilta. Kokonaisuuksia, jotka vastaavat työelämän tarpeisiin.

Jatkuvan oppimisen edistämiseksi on tärkeää tunnistaa alueen osaamisekosysteemi ja siinä havaittavat kehittämistarpeet, jotta työelämän muutoksiin ja vaatimuksiin pystytään koulutuksen avulla tehokkaasti reagoimaan (Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä 2022.)

Jatkumo-hanke

Jatkumo-hankkeen tarkoituksena on ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön syventäminen niiden palvelutoiminnassa ja yritysten jatkuvaa oppimista tukevan palvelumallin luominen. Yhteistyön myötä kullekin ammattikorkeakoululle avautuu mahdollisuus erikoistua tiettyyn kärkiosaamiseen, joka on mallin myötä kaikkien yritysten ja organisaatioiden saatavilla valtakunnallisesti.

Hankkeessa lisätään jatkuvan oppimisen palveluiden näkyvyyttä ja pyritään vastaamaan entistä paremmin yritysten muuttuviin osaamistarpeisiin ammattikorkeakoulujen yhteisillä jatkuvan oppimisen palvelukokonaisuuksilla. Samalla voidaan lisätä yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Hanketta rahoittaa Opetus- ja Kulttuuriministeriö.

Lähteet:

Jatkuvan oppimisen uudistus – miten työikäisten osaaminen varmistetaan? Taustatietoa. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 13.5.2022. Taustatietoa+jatkuvan+oppimisen+uudistuksesta.pdf (okm.fi)

Kangastie, H., Koski, A., Kuisma, L. 2020. Pitkospuilta revontulille – Lapin jatkuvan oppimisen avauksia. Lapin Amkin julkaisuja, 50. https://iwwebhallinta.ulapland.fi:8443/loader.aspx?id=4049a472-4920-45be-a5cd-7d1c6c90f5

Kallonen, T., Kuhmonen, A. 2022. Jatkuvan oppimisen mittaaminen vaatii kehittämistä. Viitattu 13.5.2022 https://www.henry.fi/ajankohtaista/blogit-ja-kuukauden-kasvo/2022/05/jatkuvan-oppimisen-mittaaminen-vaatii-kehittamista.html

Kankainen, S. 2019. Mitä on elinikäinen oppiminen ja miksi se on tärkeää? Helsingin Yliopisto. Viitattu 27.5.2022 https://hyplus.helsinki.fi/mita-on-elinikainen-oppiminen-ja-miksi-se-on-tarkeaa/

Ketamo H., Ollila J., Paaso L. 2022. Miten huomata yhä moninaisempaa osaamista? Sitra muistio. Viitattu 27.5.2022 https://www.sitra.fi/app/uploads/2022/02/sitra-miten-huomata-yha-moninaisempaa-osaamista.pdf

Kohti elinikäistä oppimista 2019. Sitra. Sitran selvityksiä. Helsinki. Viitattu 13.5.2022 https://www.sitra.fi/app/uploads/2019/03/kohti-elinikaista-oppimista.pdf

Lapin AMK 2022. JATKUMO- hanke. Viitattu 25.3.2022 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/jatkumo/hanke/

Mäkelä, T. 2018. Meillä jokaisella on lupa oppia – ethän ole jarruna tässä junassa! Viitattu 27.5.2022 https://www.henry.fi/ajankohtaista/blogit-ja-kuukauden-kasvo/2018/10/meilla-jokaisella-on-lupa-oppia-ethan-ole-jarruna-tassa-junassa

Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä 2022. Sitran selvityksiä 204. Viitattu 13.5.2022 https://www.sitra.fi/app/uploads/2022/03/sitra-tulevaisuuden-osaaminen-syntyy-ekosysteemeissa.pdf

Työllisyyden kuntakokeilut 2022. TE- palvelut. Viitattu 10.6.2022 Työllisyyden kuntakokeilu - TE-palvelut

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 

 

 

MoniSote-hankkeen tavoitteena on ollut edistää sekä Lapin korkeakoulujen sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista yhteistoimijuudessa että luoda valmiuksia työskennellä moniasiantuntijaisesti sitä edellyttävissä toimintaympäristöissä.

Hankkeessa tuotettiin 30 opintopisteen laajuinen monialainen ja -tieteinen opintokokonaisuus sosiaali- ja terveyspalveluiden osaamistarpeisiin vastaamiseksi. Käsittelemme tässä blogikirjoituksessamme hankkeessa toteutettua opintojaksoa Jaettu toimijuus ja toimintakäytännöt yhteisten asiakkaiden tukemisessa sosiaali- ja terveysalalla.

Opintokokonaisuus toteutettiin Lapin ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan koulutusten yhteistyönä osin monialaisena simulaatio-opetuksena.

Monialaisen työskentelyn kehittämislähtökohdat

Simulaatio opetuksessa tarkoittaa käytännön työelämän tilanteiden rakentamista opetustilanteisiin työn arkea vastaavaksi. Simulaatio-oppiminen perustuu konstruktivistiseen ja kokemuksellisen oppimisteorioihin.

Konstruktivistisen oppimisteorian mukaan oppiminen tapahtuu sosiaalisissa suhteissa aktiivisesti toimien. Kokemuksellisessa oppimisessa korostuvat aktiivinen kokeilu, oppijan kokemus tunteineen, monipuolinen reflektiivinen havainnointi sekä abstrakti käsitteellistäminen. (Kolb 1984.) Tämä kaikki on läsnä simulaatio-opetuksessa.

Simulaatio on monelle tuttu perinteisesti terveydenhuollon opetuksessa erityisesti lääke- ja hoitotieteissä, mutta se soveltuu myös laajasti monialaiseen työskentelyn ja vuorovaikutustaitojen harjoitteluun. Simulaation voi suunnitella opiskelijoiden tai työelämän oppimistavoitteiden mukaan ja se voidaan toteuttaa pienryhmissä tai laajemmalle joukolle. Osallistujat voivat ovat läsnä samassa tilassa, mutta toteutus on mahdollista myös etätoteutuksena suuremmalle ryhmälle. (Saaranen 2012, 28-31; Kekoni ym. 2021, sivut).

MoniSote-hankkeessa toteutimme etäsimulaation, jossa opiskelijat seurasivat simulaatiotilannetta etäyhteyksin.

Jaettu toimijuus ja toimintakäytännöt yhteisten asiakkaiden tukemisessa

Opintojakson osaamistavoitteiksi asetimme monialaisen työskentelyn osa-alueiden tunnistamisen ja niissä työskentelyn kehittymisen. Toinen tavoitteemme oli eri ammattikuntien roolin ja työntekijän oman näkemyksen merkityksen ymmärtäminen. Kolmanneksi keskityimme asiakkaan tukemiseen monialaisissa kohtaamisissa.

Opintojakso toteutettiin maalis-huhtikuussa 2022 Lapin ammattikorkeakoulun Kemin kampuksen autenttisessa kotiympäristössä, jossa on etätoteutukseen soveltuva ajantasainen video- ja audiovälineistö etätoteutuksen vaatimine ohjelmineen.


Kuva 1. Simulaatio-opetuksen näyttelijät ja opiskelijat

Simulaatiotapaukseksemme kirjoitimme monialaista kohtaamista ja yhteistä tuen tarpeen arviointia vaativan tilanteen. Tapauksessamme oli pääroolissa ikääntynyt Erkki kotiuttamispalaverissaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Erkki palasi kotiin muistisairaan Eila vaimonsa luo.

Opiskelijat seurasivat toteutettua simulaatiota suorana videolähetyksenä Teamsin kautta jokainen omalla tahollaan. Itse simulaatiossa osallisina olivat kaksi simulaationäyttelijää Erkin ja Eilan rooleissa sekä kolme eri alojen opiskelijaa: alkuvaiheen sosionomiopiskelija sekä päättövaiheen fysioterapeutti- ja terveydenhoitajaopiskelijat.

Simulaation tavoitteina olivat sosiaali- ja terveysalojen toimintakäytäntöjen rajapintojen tunnistaminen, ammatillisten roolien merkitys monialaisessa työssä sekä vuorovaikutus ja asiakkaan toimijuuden tukeminen moniammatillisessa kohtaamisessa.

Nurmi ym. (2013) sekä Saaranen (2012) vaiheistavat simulaatio-opetuksen 3 - 6 osakokonaisuuteen, joita simulaation toteutuksessa mukailimme. Valmistauduimme simulaatioon opettajatiimissä luomalla skenaarion ja tarkentamalla simulaation oppimistavoitteet. Opiskelijoilla simulaatiota edelsi moniammatilliseen yhteistyöhön perehtyminen opintojakson kirjallisuuden myötä.

Itse simulaatio vei noin 30 minuuttia, jota ennen ja jonka jälkeen käytiin sekä pienryhmissä että yhteisesti tilannetta reflektoivat keskustelut. Keskusteluiden ytimessä olivat opintojakson tietopohja sekä osapuolten simulaatiossa heränneet ajatukset ja tunteet.

Opiskelijoiden kokemukset simulaatiosta

Opiskelijapalauttessa kysyimme opiskelijoiden kokemusta simulaatio-opetuksesta, simulaatiopäivälle asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä opiskelijoiden kehittämisehdotuksia moniammatillisuuden sekä simulaatio-opetukseen. Opiskelijapalautteen (N=10) mukaan simulaatio koettiin aktivoivana, mielenkiintoisena, mielenpainuvana ja erilaisena oppimisen tapana.

Käytyjä reflektiivisiä keskusteluja sekä teoriaan perustuvaa analyysiä vastanneet opiskelijat pitivät hyvänä tapana opettaa ja oppia. 90 prosenttia vastanneista totesi simulaatiolle asetettujen tavoitteiden toteutuneen. Kehittämispalautteissa opiskelijat toivat esiin ideoitaan simulaation käyttömahdollisuuksia työelämäkäytäntöjen kehittämiseen sekä toiveitaan jo opiskeluaikaisista monialaisista simulaatioista.

Opettajien kokemukset monialaisesta simulaatiosta

Opintojakso ja siihen liittynyt simulaatio toteutettiin hankkeessa monialaisena yhteistyönä sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa. Kokemuksemme mukaan monialaisessa työskentelyssä sosiaali- ja terveysalan työkentillä sekä opetuksessa onnistunut yhteistyö vaatii erityyyppisiä rajojen ylittämisiä (Mönkkönen, Kekoni & Pehkonen 2019, 31).

Opettaja, siinä missä sairaanhoitaja tai sosiaaliohjaaja asiakastyössäänkin, edustaa omaa ammattikuntaansa ja ammatillista orientaatiotaan. Yhteistyö vaatii erilaisten kulttuuristen rajojen ylittämistä. Yhteinen suunnittelu ja monialaisen asiantuntijahorisointin näkymän säilyttäminen vaati keskustelua, aikaa ja rohkeutta sekä ammatillista itsetuntoa kyseenalaistaa aiemmat näkemykset ja oletukset työstä.

Mönkkönen ym. (2019, 31) on nimennyt tämän asenteellisen rajojen ylitykseksi. Opettaja on peruskoulutuksessa omaksunut oman alansa tietoperustan ja tavan tarkastella asiakkaan hyvinvointia ja siihen liittyviä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Tämän monialaisen simulaation äärellä olimme opettajina ammatillisten rajojen ylityksen edessä.

Totesimme yhteisesti että yhteissuunnittelussa opettajan oma ammatillinen orientaatio sekä substanssiosaaminen on vahvuus. Onnistuneen yhteistyön etuna opetuksen suunnittelussa on osallistujine vahva pedagoginen osaaminen sekä hankeyhteistyön myötä syntynyt avoimuus ja luottamus toisen asiantuntemukseen ja työskentelytapaan.

Lopuksi

MoniSote-hanke on mahdollistanut yhteistyöskentelyn opetuksen monialaiseksi integroimiseksi esimerkiksi monialaisten simulaatioiden parissa. Edellytykset erityyppisten simulaatioiden järjestämiseen monialaisenakin opetustilanteina sekä perus- että täydennyskoulutuksessa ovat laajat.

Lapin ammattikorkeakoulussa on kattavat ja toimivat simulaatioympäristöt ja esimerkiksi etäsimulaatioiden järjestämiseen vaadittava välineistö ja osaaminen. MoniSote-hankkeenkin luomalla pohjalla sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden moniammatillista osaamista sekä työelämäyhteistyön kehittämistä on Lapin ammattikorkeakoulussa hyvä jatkaa.

Hanketoimijat

MoniSote-hanke on ESR-rahoitteinen yhteistyöhanke, jonka päätoteuttajana on Lapin yliopisto sekä osatoteuttajina Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus sekä Lapin ammattikorkeakoulu. Hanke toteutetaan 1.1.21 - 30.6.2022 välisellä ajalla.

Lähteet

Kekoni, T.; Mönkkönen, K.; Silen-Lipponen, M.; Tiihonen, M. & Saaranen, T. Moniammatillinen suursimulaatio opiskelijoiden oppimisen näkökulmasta. Janus vol. 29 (4) 2021, 366-385.

Kolb, D. 1984. Experiential Learning: Experience as the Source of Learning and Development, Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall.

Mönkkönen, K.; Kekoni, T. & Pehkonen, A. Moniammatillinen yhteistyö: Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus 2020. Helsinki.

Nurmi, E., Rovamo, L. & Jokela, J. 2013. Simulaatiotilanteiden suunnittelu. Teoksessa: Rosenber, P., Silvennoinen, M., Mattila, M-M. & Jokela, J. Simulaatio oppiminen terveydenhuollossa. Ranta, I. (Toim.) 91-93

Saaranen, T, Paakkonen, H., Vaajoki, A., Aura, A. & Tossavainen, K. 2012. Simulaatio-oppiminen Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella – tavoitteena vuorovaikutustaitojen ja potilasturvallisuuden kehittäminen. Pro terveys. 1/2012 28–31.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Oppimisympäristöt opettajana, opettaja ohjaajana?

Sosiaalialan koulutuksessa olemme pohtineet, miten erilaiset oppimisympäristöt mahdollistavat ja tukevat monimuotoista oppimista perinteisen luokkaopetuksen sijaan ja rinnalla.

• Miten oppimisympäristöt sekä tavat opettaa tukevat erilaisia oppijoita?
• Voiko opetusta elävöittämällä, käyttämällä ja yhdistämällä monenlaisia pedagogisia ratkaisuja ja oppimisympäristöjä vahvistaa opiskelijoiden osallisuutta ja muuttaa heidän rooliaan enemmän kuulijasta osallistujaksi?

Ajatuksellisena lähtökohtana on saada opiskelija aktiiviseksi tiedon hankkijaksi toiminnallisen tekemisen ja tiedon itsenäisen hankkimisen kautta. Oppimisen voi nähdä laajana, fyysisestä tilasta riippumattomana prosessina, jossa opettajalla on vahva ohjaava rooli.

Oppimisen näkökulmia ja opettajan rooli ohjauksessa

• Onko mahdollista, että opettaessamme toiselle jotakin estämme häntä itse oppimasta sitä?

Opetuksessa lähtökohtana on hyvä olla oppilaan aktiivinen ja aloitteellinen rooli, jolloin opettajan roolina on toimia tukijana ja ohjaajana. Opettajan tehtävänä on toimia oppijan kasvun tukemisen lisäksi motivoijana. Opettajalta tämä edellyttää ihmissuhdetaitojen lisäksi aitoa kiinnostusta opiskelijoista.

Yhtenä opetus- ja ohjaustoiminnan tavoitteena on kehittää ja lisätä opiskelijoiden ymmärrystä ja suhdetta tietoon sekä asiantuntijamaista työskentelytapaa mahdollisimman aidoissa oppimisympäristöissä. Opettajan ja opiskelijan yhteistyö, oppimisen ohjaaminen sisältää tiedon luomista, ongelmanratkaisua ja asiantuntijuuden kehittymistä vuorovaikutuksessa. (Luettu 21.4.2022 http://positiivarit2014.blogspot.com/p/opettajana-ohjaajana.html.)

Opettajan työssä tulevaisuusnäkökulma on välttämätön, koska tulevaisuuden hahmottaminen vaikuttaa tämän hetken valintoihin opettajan työssä. Tavoitteena on turvata opiskelijoille valmiuksia, joilla he kohtaavat tulevaisuutensa, josta ei vielä ole varmaa tietoa. (Patrikainen 2009, 20.)

Kompleksisessa yhteiskunnassamme, jossa muuttuvat kiihtyvällä tahdilla niin arvot, elinolosuhteet, koulutukselliset ja ammatilliset rakenteet, työelämän vaatimukset kuin teknologian mahdollisuudetkin. Näiden lisäksi työntekijöiden erilaistuminen, kriisit ja globaalin maailman muutokset ovat todellisuutta. (Luukkainen 2005, 144; Patrikainen 2009, 20).

Monialaiset oppimisympäristöt yhteisenä kehittämisen kohteena

Lapin ammattikorkeakoulussa on jo pitkään toiminut monialaisina opiskelijoiden avoimina oppimisympäristöinä ja harjoittelupaikkoina Kemissä Hyvinvointipysäkki (hoitotyön sekä vanhustyön koulutusohjelmien oppimisympäristönä) ja Rovaniemellä Hyvinvointipiste Vire (hoitotyön, liikunnan ja fysioterapian koulutusohjelmissa).

Sosiaalialan koulutuksessa on nähty tärkeänä laajentaa ja kehittää Hyvinvointipysäkki-toimintaa myös sosiaalialan oppimisympäristönä. Sosiaalialan oppimisympäristöjä ovat perinteisten luokkatilojen ohella kotiympäristö, aistihuone ja toiminnallinen tila.

Lisäksi oppimisympäristönä voi olla luonto, jolloin käytössä on luontolähtöiset oppimismenetelmät. Sosionomikoulutuksessa ekopsykologisina menetelminä voidaan nähdä esimerkiksi eläinavusteiset menetelmät, maatilojen ja puutarhojen käyttäminen kuntouttavana toimintana sekä erilaiset luontotyypit kuntouttavina ympäristöinä. (Luettu 21.4.2022 https://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat)

Hyvinvointipysäkki yhteistyön mahdollistajana

Hyvinvointipysäkki-toiminta tapahtuu opettajien ohjauksessa, osana eri opintojaksojen kokonaisuuden toteuttamista. Hyvinvointipysäkki-toiminnan vahvistaminen sosionomikoulutuksessa laajentaa opiskelijoiden mahdollisuutta monialaiseen oppimiseen. Tämä tarkoittaa eri koulutusohjelmien välisen yhteistyön lisäämistä, esimerkiksi sosionomi- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden toteuttamat ikäihmisten hyvinvointi-ikäterveys -kyselyissä.

• Voisiko Lapin ammattikorkeakoulussa kehittää Hyvinvointipysäkki-toiminnan alle laajemmin eri koulutusohjelmien välistä yhteistyötä, koskemaan koko ammattikorkeakoulua?
  

Opinnollistaminen oppimisympäristöissä

Hyvinvointipysäkki-toiminnassa yhtenä näkökulmana on myös opintojen opinnollistaminen. Tämä tarkoittaa työelämässä tapahtuvan oppimisen hyödyntämistä korkeakouluopinnoissa, esimerkiksi silloin kun tehdään ohjatusti harjoitustöitä työelämälle tai hankkeille.

Kotila (2017) on määritellyt opinnollistamista seuraavasti: Työn opinnollistaminen on uusi, vaihtoehtoinen tapa opiskella ammattikorkeakoulussa. Oppiminen viedään luokkahuoneista työpaikoille. Tutkinnossa edellytettävää osaamista hankitaan tekemällä työtä ja kytkemällä työelämässä hankittua kokemusta aiheeseen liittyvään tietoperustaan. Työn opinnollistaminen edistää työssä käyvän opiskelijan ammatillista kehittymistä ja nopeuttaa opintojen etenemistä ja tutkintoon valmistumista.

Opinnollistamisen ideana on koulutuksen ja työn tekemisen ketterä yhdistäminen eli työnteon ja korkeakouluoppimisen kytkeminen yhteen.

• Voisiko työn ajasta tulla koulun aikaa ja koulun ajasta työn aikaa?

Siinä tilanteessa ei enää olisi kahta aikaa, jotka kilpailevat toisiaan vastaan. Opinnollistamisen lähtökohtana on ajatus, että työtä tekemällä opitaan ja kehitytään hyvin monitasoisesti. Käytännön työssä esiin nousevat kysymykset ja työtä ohjaavat teoriat yhdistyvät korkeakoulun antamaan pohjaan. Ammattikorkeakoulujen toiminnassa korostuu työelämäyhteistyö sekä työelämäläheisissä oppimisympäristöissä hankittava osaaminen (Jankkila & Kangastie 2014, 5).

Lopuksi

Opetusala muuttuu oppisympäristöjen laajenemisen, sähköisen viestinnän lisääntymisen, yksilöllisten koulutustarpeiden ja median roolin kasvun myötä.

• Pitäisikö oppilaitoksen olla pienoismalli ja peili yhteiskunnasta, joka ohjaa opiskelijoita toimimaan sen prosesseissa?

Siihen opettaja tarvitsee kykyä ja halua ymmärtää ja analysoida yhteiskuntaa, sietää muutosta ja kyetä elämään muutospaineiden keskellä vaikuttamalla aktiivisesti muutosten suuntaan. Opettajan tulisi muistaa mennyttä, havainnoida ja ymmärtää nykyhetkeä ja tarkastella ja pitää huolta tulevaisuudesta (Luukkainen 2005, 144-145).

• Kuulostaako tämä vaativalta ja moniulotteiselta?
  

Lähteet

Jankkila, H. & Kangastie, H. (toim.). 2014. Työelämälähtöisyys ja -läheisyys Lapin ammat-tikorkeakoulussa: Toimintamallin avaus. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportit ja selvitykset 21/2014. Rovaniemi: Lapin ammattikorkeakoulu. Luettu 21.4.2022 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-045-3

Hyvinvointipiste Vire: Hyvinvointipiste Vire - Lapin AMK

Hyvinvointipysäkki: Hyvinvointipysäkki - Lapin AMK

Kotila, H. 2017. Verkkovirta – työn opinnollistamista verkostoyhteistyönä hankkeen taustaa ja alustavia tuloksia. Teoksessa Kangastie, H (toim.) Työtä opinnollistamassa. Sarja B. Tut-kimusraportit ja kokoomateokset 12/2017. Haettu 22.4.2022. https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=aa1afad0-48c5-43f5be30-1bbb7d205f75

Luukkainen, O. 2005. Teoksessa Luukkainen, O. & Valli, R. (toim.) Kaksitoista teesiä opet-tajalle. Otava. Jyväskylä.

Menetelmät (gcfinland.fi)

Opettajan monet roolit ja tehtävät: Opettajana ohjaajana (positiivarit2014.blogspot.com)

Patrikainen, R. 2009. Opettajan ja ohjaajan professio. Teoksessa Blomberg, Komulainen, Lange, Lapinoja, Patrikainen, Rohiola, Sahi & Turunen. Opettajuuteen ohjaaminen. PS-Kustannus. Jyväskylä.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Säännöllisellä liikunnalla on merkitystä monien sairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa sekä toiminta- ja suorituskyvyn parantamisessa. Säännöllisesti liikkuvalla ihmisellä on osoitettu olevan huomattavasti pienempi riski sairastua lukuisiin sairauksiin ja sairauden esiasteisiin kuin fyysisesti passiivisilla. Tehokkain keino hidastaa ikääntyneen liikkumiskyvyn heikkenemistä on kestävyyttä, voimaa ja tasapainoa kehittävä fyysinen aktiivisuus. (Vuori I. 2014.)

LIITU 2018 -tutkimuksen päätuloksissa huolestuttavasti todetaan, että vain kolmasosa lapsista ja nuorista saavuttaa liikuntasuosituksen. Liikkuminen entisestään vähenee ja paikallaanolo lisääntyy iän myötä. Ruutuaikaa kertyy valtaosalle lapsista ja nuorista runsaasti.

Liikemittaritulosten perusteella lapset ja nuoret viettivät yli puolet valveillaoloajastaan joko istuen tai makuulla. Kevyeen liikkumiseen käytettiin valveillaoloajasta reilu neljännes ja reippaaseen tai rasittavaan liikkumiseen reilu kymmenesosa. Paikallaanolo lisääntyi merkittävästi nuoremmista vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä, ja samanaikaisesti erityisesti reipas ja rasittava liikkuminen vähentyivät. (Kokko ym. 2018.)

Kuntoutuksen ja liikunnan monialainen yhteistyö

Edellä on kuvattuna kaksi esimerkkiä siitä, miksi kuntoutuksen ja liikunnan integraatio ja yhteistyö on tärkeää monialaisen osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Kyetäksemme entistä enemmän vahvistamaan liikunnan keskeistä roolia kuntoutusprosessissa, tulee liikuntaa ja kuntoutusta integroida vahvemmin yhteen. Koulutuksella on tässä keskeinen rooli.

Koulutuksen tulee korostaa fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan merkitystä terveyden ja toimintakyvyn edistäjinä koko elämänkulun aikana. Tämän lisäksi tulee entistä vahvemmin kouluttaa osaamista liikunnasta ja kuntoutuksesta keskeisenä osana sairauksien hoitoa. Liikunta- ja kuntoutusosaamisen integrointi edellyttää koulutukselta yhteisen osaamisen tunnistamista, uusien koulutusmuotojen innovointia ja hyvää yhteistyötä.

Lapin ammattikorkeakoulussa käynnistyi elokuussa 2021 Liikunnan ja urheiluvalmennuksen asiantuntija 90 op ylempi ammattikorkeakoulu (YAMK) koulutus, jonka keskeisenä tavoitteena on kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön kautta tuottaa opiskelijoille mahdollisimman korkeatasoista liikunnan ja urheiluvalmennuksen osaamista. YAMK-koulutus on EQF7 tason koulutus, ja vastaa yliopiston maisteritason koulutusta.

Koulutusyhteistyön perusajatuksena on, että kansalliset urheilun huippuosaajaorganisaatiot, kuten Jyväskylän yliopisto, Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU), Suomen Palloliitto, Santasport Lapin Urheiluopisto sekä Lapin ammattikorkeakoulu osallistuvat koulutuksen osaamisen tuottamiseen. Koulutuksen opintojaksojen keskeisiä sisältöjä ovat mm. taidon oppiminen ja opettaminen, liikunta ja ravitsemus, soveltava valmennuksen psykologia, teknologia- ja testausosaaminen, soveltava suorituksen analysointi sekä liikunta-alan koulutusosaaminen.

Kuntoutuksen ja liikunnan integraatio -koulutuskokonaisuus

Kuntouksen ja liikunnan integraatio -ammattikorkeakouluverkoston kanssa yhdessä rakennettu 30 opintopisteen koulutuskokonaisuus on erinomainen esimerkki monialaisen osaamisen kehittämisestä. Koulutuskokonaisuuden tavoitteena on pyrkiä vastaamaan liikkumattomuuden haasteeseen kouluttamalla ja tarjoamalla lisäosaamista kuntoutus- ja liikuntapalveluiden kehittämiseen.

Kokonaisuutta ovat olleet kehittämässä ja rakentamassa Jyväskylän, LABin, Savonian, Seinäjoen ja Turun ammattikorkeakoulut. Koulutuskokonaisuuden kehittäminen ja toteuttaminen on tarjonnut mahdollisuuden yhdistää kuntoutus- ja liikunta-alan osaamista laaja-alaisesti eri ammattikorkeakoulujen vahvuuksia monialaisesti hyödyntäen.

Verkko-opintoina toteutettava koulutuskokonaisuus on suunnattu sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan YAMK-opiskelijoille, ja se on CampusOnline.fi -tarjonnassa. Opinnoissa opiskelijalla on mahdollisuus syventyä lasten ja nuorten sekä ikääntyneiden liikkumisen ja hyvinvoinnin edistämisen, käyttäjälähtöisten kuntoutus- ja liikuntapalveluiden muotoilun, digiosaaminen kuntoutus- ja liikunta-alalla, ympäristö fyysisen aktiivisuuden ja toimintakyvyn tukijana sekä taidon oppimisen ja opettamisen teemoihin.

Kuva: Heikki Hannola

Taidon oppiminen ja opettaminen kuntoutuksessa ja urheiluvalmennuksessa

Taidon oppiminen ja opettaminen on Lapin ammattikorkeakoulun tuottama ja toteuttama viiden opintopisteen laajuinen opintojakso Kuntoutuksen ja liikunnan integraatio koulutuskokonaisuuteen. Opintojakson keskeisenä tavoitteena on, että opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa soveltaa motoriikan säätelyn, havaintomotoriikan ja motorisen oppimisen keskeisiä teorioita liikunnan ja urheilun fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten taitojen oppimiseen ja opettamiseen.

Tavoitteena on myös, että opiskelija kykenee suunnittelemaan liikuntataitojen oppimista edistäviä harjoitusympäristöjä ja tehtäviä sekä ohjaamaan erilaisten oppijoiden ja ryhmien liikuntataitojen oppimista. Hän osaa mitata ja analysoida liikuntataitoja ja hyödyntää taitojen oppimisen tutkimuksia.

Liikuntataitojen oppimisesta ja motoriikasta tiedetään nyt enemmän kuin aiemmin. Aivotutkimus on antanut paljon tietoa siitä, että kuinka tehokasta taitoharjoittelua tulisi toteuttaa, niin kuntoutuksessa kuin liikunnassa ja urheilussakin. Riippumatta siitä, että onko kysymyksessä kuntouttava toiminta tai urheiluvalmennus, niin motorisella oppimisella on sama biologinen perusta. Keskeistä motoristen taitojen oppimisessa on vuorovaikutus ympäristön kanssa sekä havainnointi ja ongelmanratkaisu. (Jaakkola T. 2016.)

Kuva: Heikki Hannola

Hakukelpoisuuden Liikunnan ja urheiluvalmennuksen asiantuntijan YAMK-koulutukseen antaa liikunnanohjaaja (AMK), fysioterapeutti (AMK) tai muu soveltuva korkeakoulututkinto. Seuraava liikunnan ja urheiluvalmennuksen asiantuntija (YAMK) koulutus käynnistyy tammikuussa 2023.

Lähteet

Jaakkola, T. 2016. Taidon oppiminen rakentuu havainnon, toiminnan ja ympäristön vuorovaikutukselle. Liikunta & Tiede 53, 32-39.

Kokko, S. Martin L, toim. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa: LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Helsinki: Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1.

Vuori, I. 2014: Liikunnan vaikutustapa. Teoksessa: M. Fogelholm, I. Vuori T. Vasankari (toim.), Terveysliikunta. Helsinki: Duodecim, 12-16.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lappilaisen koulutusviennin kehitystä KOLA-hankkeen tukemana

Suomalaisen koulutuksen erinomaisuus kansainvälisissä vertailuissa on siivittänyt koulutusvientiä saamaan jalansijaa kaikilla koulutusasteilla. Suomalaiset oppilaitokset, yritykset ja muut koulutusvientitoimijat ovat kuitenkin melko pieniä tekijöitä maailmanmarkkinoilla ja tästä syystä erilaisia kumppanuusverkostoja on luotu ympäri Suomea.

Niiden innoittamana myös Lapin alueen oppilaitokset Lapin ammattikorkeakoulu, Lapin yliopisto, Redu, Lappia sekä Peräpohjolan opisto lähtivät KOLA – Koulutusvientiosaamista Lappiin -hankkeessa vahvistamaan koulutusorganisaatioiden ja koulutusviennistä kiinnostuneiden yritysten henkilöstön kansainväliseen koulutusvientiin liittyvää osaamista ja tätä kautta parantamaan alueen valmiuksia koulutusvientiin. (Alapuranen ym. 2022.)

Juuri päättyneen hankkeen toimenpiteet jakautuivat kolmeen päätoimenpiteeseen. Toimenpiteitä olivat 1) selvitystyö koskien koulutusviennin reunaehtoja ja osatoteuttajien käytäntöjä, 2) osaamisen kehittäminen, jossa ajatuksena oli koulutusvientiä tekevien tai siitä kiinnostuneiden yritysten henkilöstön kv-koulutusvientiin liittyvän osaamisen kehittäminen, sekä 3) toimintamallin rakentaminen. Hankkeen toimenpiteiden toteutuksessa hyödynnettiin haastatteluja, teemaan liittyviä koulutuksia sekä työpajoja. (Lapin yliopisto, KOLA – Koulutusvientiä Lappiin, 2022.)

Lappilaisen koulutusviennin visio 2030 ja LED-verkoston rakentuminen

Oppilaitosjohdon yhteinen työpaja järjestettiin loppuvuodesta 2021. Työpajan tarkoituksena oli selkeyttää koulutusviennin tilaa Lapissa sekä muodostaa yhdessä kaikkien oppilaitostoimijoiden kanssa lappilaisen koulutusviennin visio vuodelle 2030. Työpajaan osallistui KOLA-hankkeen toteuttajaorganisaatioiden johtoa, kansainvälisyysasiantuntijoita sekä hankehenkilöstöä. Työpajan tuloksena muodostettu visio 2030 esitetään kuvassa 1. (Lapland Educators Circle, 2022.)

Kuva 1. Lappilaisen koulutusviennin visio 2030. Kuva: Elisa Hartikainen

Vision ohella osana toimintamallin rakentamista luotiin koulutusvientitoimijoiden verkosto, Lapland Educators Circle, eli LED -verkosto. LED-verkosto on kevyellä yhteistyömallilla toimiva Lapin koulutusvientitoimijoiden sekä koulutusviennistä kiinnostuneiden tahojen edustajista koostuva koulutusvientiverkosto. Verkoston ajatuksena on tarjota jäsenilleen tukea ja yhteistoiminnan mahdollisuuksia alueen koulutusviennin kehittämiseksi ja edistämiseksi. (Lapland Educators Circle, 2022.)

Verkoston lisäksi laadittiin myös Lapin alueen kansainvälisen koulutusviennin kirjallinen toimintamalli, josta löytyy toimenpidesuunnitelma vision tavoitteisiin pääsemiseksi. Kuvassa 2. on esitettynä LED-verkoston verkkosivuille luotu logo.


Kuva 2. LED -verkoston logo. Kuva: Elisa Hartikainen

KOLA -hankkeen päätöstilaisuus luontolähtöisin menetelmin

KOLA – Koulutusvientiä Lappiin -hanke päättyi maaliskuussa 2022. Hankkeen päätöstilaisuus järjestettiin Sieriporon porotilalla yhteistyössä LED-verkostoon kuuluvan Finncredible Oy:n Kimmo Tuunalan kanssa. Finncredible Oy on rovaniemeläinen matkailu- ja koulutuspalveluja tarjoava yritys, jonka erikoisosaamisalueena on arktisen luonnon ja oppimisen yhdistäminen innovatiivisilla, osallistavilla menetelmillä.

Kimmo Tuunala fasilitoi KOLA-hankkeen toimijoille sekä verkostolle luontolähtöisen iltapäivän, jonka tarkoituksena oli vahvistaa verkoston välistä yhteistyötä ja ideoida koulutusvientiin liittyviä mahdollisuuksia. Fasilitointi toteutettiin interaktiivisena suunnistuksena, jossa hyödynnettiin Seppo.io -alustaa (Kuva 3).

Seppo.io on pelillistämisen pedagogiikkaa hyödyntävä alusta, joka on suunniteltu mobiiliin oppimiseen ja koulutukseen. Siinä yhdistyvät tavoitteellinen toiminta, oman osaamisen käyttäminen ja yhdessä tekeminen. Kimmon fasilitoima iltapäivä oli osallistava ja toiminnallinen, eli kaikkea mitä pitkän etätyöskentelyn jälkeen KOLA-hankkeen toimijat olivat kaivanneet.

Kuva 3. Seppo.io -alustan käyttöä KOLA -hankkeen päätöstilaisuudessa. Kuva: Elisa Hartikainen

KOLA-hankkeen päättymisen jälkeen LED-verkoston toiminta jatkuu kiertävän puheenjohtajan mallilla. Verkoston edustajajäsenet kokoontuvat 3 - 4 kertaa vuodessa ja kokouksissa käsitellään koulutusviennin nykytilaa paikallisella, kansallisella sekä kansainvälisellä tasolla ja toteutetaan yhteistä alueellista koulutusvientitoiminnan kehitystyötä.

Verkoston ensimmäinen puheenjohtaja valittiin hankkeen päätöstilaisuudessa ja kiertävän soihdun sai kannettavakseen Finncredible Oy:n Kimmo Tuunala (Kuva 4.) Verkosto on avoin uusille koulutusvientiä tekeville tai siitä kiinnostuneille jäsenille.


Kuva 4. LED -verkoston uusi puheenjohtaja Kimmo Tuunala. Kuva: Suvi Lehojärvi

Verkostoon liittymisessä ota yhteyttä: Kimmo Tuunala, Finncredible Oy, kimmo.tuunala(a)finncredible.com

Lähteet:

Alapuranen, N., Kugapi, O., Severidt, J., Timonen, M., Lehojärvi, S., Hartikainen, E., Rankinen, K., Fisk, R., Lukkariniemi, H., Mäki, N., Viinikka, S. 2022. Lappilaisen koulutusviennin toimintamalli. Koulutusvientiosaamista Lappiin (ESR) -hankkeen loppujulkaisu.https://blogi.eoppimispalvelut.fi/globaleducationlapland/files/2022/03/Lappilaisen-koulutusviennin-toimintamalli-2022.pdf, viitattu 1.4.2022.

Lapin yliopisto 2022. KOLA - Koulutusvientiä Lappiin hanke. https://www.ulapland.fi/FI/Yksikot/Koulutus--ja-kehittamispalvelut/Hanketoiminta-ja-asiakastarinat/KOLA---Koulutusvientiosaamista-Lappiin , viitattu 31.3.2022

Lapland Educators Circle 2022, Global education Lapland | (eoppimispalvelut.fi), viitattu 31.3.2022.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Koulutuksen ja työelämän muutokset vaikuttavat nuoruuteen

Yhteiskunnassamme, ja sitä myötä koulutuksessa, on viime vuosina tapahtunut runsaasti muutoksia, jotka vaikuttavat nuorten elämään ja tulevaisuuteen. Aiempaa moniulotteisemmat sosiaaliset ja kulttuuriset ulottuvuudet, teknologia ja etenkin sosiaalinen media, vapaa-aika ja kaupallistuneet, pitkälti kodin ulkopuoliset harrastukset jäsentävät huomattavassa määrin nuorten elämää ja kokemusmaailmoja.

Keskeisimpiä kouluttautumiseen liittyviä muutoksia ovat työelämän jatkuva muutos, uudet koulutusalat ja tutkintonimikkeet, ammatillisen koulutuksen reformi ja korkea-asteen uudistunut yhteishaku. Näiden muutosten seurauksena nuoren osaamisen kehittämisestä on tullut joustavampaa ja paremmin aiemmin hankitun osaamisen huomioivaa. Samaan aikaan muutokset tekevät koulutusalan valinnasta nuorelle aiempaa monimutkaisemman ja vaikeamman päätöksen; koulutus- ja uravalintoihin liittyvät mahdollisuudet ovat lisänneet myös valintoihin liittyviä riskejä.

Oman polun löytäminen ja pärjääminen muuttuneissa rakenteissa vaatii sellaisia toimintakompetensseja, joista meillä kaikilla ammattilaisillakaan ei aina ole tarkkaa ajantasaista käsitystä. Ei näin tarvitse ihmetellä, jos nuoren on joskus vaikeaa löytää omaa, mieleistään ja motivoivaa paikkaansa opintopolulla. Erityisen haastava on tilanne niiden nuorten kohdalla, jotka ovat kouluttamattomia ja ilman opiskelupaikkaa, täydentävät tai vaihtavat koulutustaan tai ammattiaan, eivätkä ole riittävän itseohjautuvia isojen asioiden äärellä.

Tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita nuorten tueksi

Vuosina 2019–2021 käynnissä olleella Lapin koulutuskeskus REDUn hallinnoimalla Ohjauksella opintoihin (OHO) -hankkeella on pyritty vastaamaan näihin tilanteisiin löytämällä yhdessä nuoren kanssa mielekkäät ohjauspolut opintoihin, mallintamalla ohjauspolkuja ja yhdistämällä Ohjaamo-verkoston osaaminen ja palvelut nuoren opinto-ohjausta tukevaan kokonaisuuteen. Nuorella tarkoitetaan tässä hankkeessa 15–29-vuotiasta ohjausasiakasta.

Lapissa on päivitetty Menestyjäksi Lapissa, tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen (TNO) strategia (2017), jonka toimeenpanolla on pyritty vastaamaan muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin. Tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluilla tarkoitetaan sekä edellä mainitun strategian yhteydessä että Ohjauksella opintoihin (OHO) -hankkeessa monialaisena, moniammatillisena ja -hallinnollisena, kumppanuuteen perustuvana yhteistyönä tuotettua palvelukokonaisuutta, joka on suunnattu kaikille koulutus- ja uravalintatilanteessa oleville henkilöille. Myös arvot ja toiminta-ajatus ovat yhteneväiset sekä strategiassa että hankkeessa. Tasa-arvo, arvostava kohtaaminen ja luottamus ovat toiminnan perustana, kun kehitetään matalan kynnyksen TNO-palveluita asiantuntevasti kumppanuudella ja tuetaan nuorta hänen vahvuuksiensa pohjalta tekemään valintoja yksilöllisellä urapolulla ja vahvistamaan osaamistaan.

Tässä blogitekstissä teemme näkyväksi OHO-hankkeen toimintaa ja tuloksia sekä tuomme esille myös koulutuskumppanuutta nuorten ohjauksen toteuttamisessa ja kehittämisessä.

Keskusteluita, osaamisen jakamista ja yhteisiä toimintatapoja

Lappilainen koulutuskumppanuus solmittiin vuonna 2018, jolloin oppilaitokset tiivistivät yhteistyötään sitoutumalla sopimuksella koulutusyhteistyöhön sekä ennakointitiedon, asiantuntijuuden ja osaamisen jakamiseen. Samalla sopijaosapuolet sitoutuvat myös yhteiskehittämään työelämäpalveluita sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioyhteistyötä. Kumppanuudessa myös toimeenpannaan yhdessä Menestyjäksi Lapissa -strategiaa.

OHO-hankkeessa yhteistyö on näkynyt nuorten ohjauksessa ja sen kehittämisessä yhteisinä keskusteluina ja tapahtumina Osaamon ja Ohjaamon toiminnassa sekä esimerkiksi Mätsis-messuilla. Ohjaamo on tarjonnut erinomaisen alustan opetus- ja ohjaushenkilöstön sekä koko Ohjaamo-verkoston yhteiskehittämiselle opinto-ohjauksessa.

Hankkeen ohjausryhmän kokoonpanossa on ollut edustajat myös Lapin korkeakouluista, ja heidän asiantuntijuuttaan on hyödynnetty nuorten polkujen kehittämisessä ohjauksen näkökulmasta. Ammatillisen toisen asteen ja korkea-asteen opintoihin ohjaustyötä tekevien verkostotyö on vahvistunut. Myös eri kouluasteiden ja koulutusta tarjoavien yksiköiden välinen yhteistyö on lisääntynyt.

Yhteiset toimintatavat ja verkostoituminen edesauttavat sujuvaa ohjausta ja yhdessä kehitettyjä ketteriä, joustavia ja hyvin yksilöllisestikin räätälöityjä ratkaisuja nuorille. Erilaiset osaamisen polut mahdollistuvat jatkuvan haun kautta ja niiden hyödyntämistä ovat edesauttaneet ammatillisen toisen asteen uudistus ja yhdessä korkeakoulujen kanssa kehitetyt yksilölliset opintopolut, esimerkiksi tarjolla olevat väyläopinnot. Seuraavassa kuvassa 1 on koottuna Ohjauksella opintoihin (OHO) -hankkeen kehittämistarpeisiin vastaamisen keinoja.


Kuva 1. Kehittämistarpeeseen vastaaminen Ohjauksella opintoihin (OHO) -hankkeessa.

Toimijoiden kanssa yhdessä koulutuskumppanuuden hengessä on tehostettu nuoria kohtaavaa koulutusohjausta ja tarjottu koulutusvalmennusta nuorille erityisenä palveluna, mallinnettu ohjauspolkuja ja tiivistetty eri tahojen verkostoyhteistyötä.

Kohti yhä kohtaavampaa asiakasohjausta

Hankkeen tuloksena Ohjaamo-verkoston tarjoama tuki ja palvelut kiinnittyvät aiempaa tiiviimmin nuoren koulutus- ja urasuunnitteluun sekä opintojen sujuvaan käynnistymiseen. Hanke onkin toiminta-aikanaan ollut tiivis osa Ohjaamo-verkoston toimintaa, mikä on saanut verkoston näkemään entistä paremmin koulutusohjauksen hyödyn osana omaa arjen työtään.

Koulutus on saatu monin tavoin kytkettyä ohjaukseen ja osaksi asiakkaiden ratkaisuja. Yhtenä tuloksena hankkeessa tehtävän yhteistyön myötä koko verkoston ammatillinen sekä monialainen osaaminen on kehittynyt. Lisäksi tietämys alueen verkostojen palveluista ja yhteistyömahdollisuuksista on lisääntynyt.

Yhteistyö Ohjaamon toimijoiden kanssa ja kaupungin muihin verkostoihin tutustuminen ovatkin olleet hankkeen aikana tehokkainta verkoston ammatillisen ja moniammatillisen osaamisen lisäämisen kannalta. Yhteisen pohdinnan ja koulutustiedon lisäämisen myötä asiakkaille on voitu löytää heille parhaiten sopivia ratkaisuja. Sen lisäksi hankkeessa on järjestetty myös uraohjauskoulutuspäivä sekä keskustelutilaisuus ohjausverkostoille.

Hankkeen parhaiten toteutuneena tuloksena näyttäytyy tehokas, ammattitaitoinen ja kohtaava asiakasohjaus, jolla asiakkaalle on kyetty tarjoamaan ratkaisuja koulutuksen suunnittelun tueksi. Tällä on voitu vaikuttaa monen hankkeen ohjaukseen hakeutuneen tai ohjatun nuoren tulevaisuuteen. Konkreettisen avun lisäksi tärkeää on ollut nuorten kohtaaminen, jota asiakasohjausta tehneet ovat toteuttaneet ammattitaidolla. Kohtaamisen onnistuneisuutta nuoret ovat kuvanneet esimerkiksi seuraavasti:

“Olen pystynyt ekaa kertaa olemaan enemmän oma itseni ja näyttämään oman suuren epävarmuuteni kouluttautumisen suhteen keskustellessa mahdollisuuksistani. Se on hyvä juttu ja tuntuu, että se auttaa myös eteenpäin koulutusta miettiessä yhdessä koulutusohjaajan kanssa, kun pystyn olemaan rehellinen oma itseni ja ajatuksineni. Tämä kaikki on koulutusohjaajan ansiota. Hän on mukava, rauhallinen, kuunteleva, läsnä ja ei painostava. Voin oikeasti miettiä asioita ääneen ja esittää tyhmiäkin kysymyksiä.”

“Se on hyvä juttu ja tuntuu, että se auttaa myös eteenpäin koulutusta miettiessä yhdessä koulutusohjaajan kanssa, kun pystyn olemaan rehellinen oma itseni ja ajatuksineni. Tämä kaikki on koulutusohjaajan ansiota.”

Ohjauksen polkumallit nuorten erilaisissa tilanteissa

Hankkeessa luotiin myös ohjauksen polkumallit eri tilanteista koulutukseen hakeutuville nuorille. Ohjauksen polkumalleja rakennettaessa ja pilotoitaessa huomioitiin mahdollisimman hyvin nuorten erilaisia tarpeita. Käytännön ohjaustoimintaa toteutettiin rakennettujen polkujen pohjalta. Viisi hankkeessa luotua polkua ovat:

1) Jatkuvassa haussa ilman opiskelupaikkaa jääneet nuoret,

2) Koulutuksen keskeyttäneet ammattikouluttamattomat nuoret (ml. lukion keskeyttäneet),

3) Lukio-opinnot suorittaneet, mutta ilman koulutuspaikkaa olevat nuoret,

4) Ammatinvaihtaja-nuoret ja

5) Räätälöityä, työllistymistä edistävää ja osaamista täydentävää koulutusta tarvitsevat nuoret.

Kuvassa 2 on esimerkki yhdestä ohjauksen polusta. Voit tutustua muihin malleihin myöhemmin ilmestyvässä hankkeen loppuraportissa tai täältä.

Kuva 2. Esimerkki yhdestä hankkeessa mallinnetusta polusta.

Tietämystä joustavista opiskeluratkaisuista on edelleen lisättävä

Hankkeen hiljattain päätyttyä hanketoimijat ja ohjausryhmä pohtivat erityisesti, miten tulokset ylläpidetään, jaetaan ja otetaan laajasti käyttöön. Hankkeessa tuotettuja ohjauspolkuja päätettiin levittää verkostoon ja kannustaa niiden hyödyntämiseen ja myös soveltamiseen laajasti ohjaustyössä. Polkujen avulla voidaan pohtia muun muassa mahdollisia kriittisiä pisteitä ja erilaisia ohjaustoimenpiteitä hyödynnettäväksi erilaisten asiakkaiden kanssa.

Hanke on ohjauspolkujen lisäksi pystynyt koulutusohjausresurssilla lisäämään myös verkostojen tietämystä ammatillisen koulutuksen reformin mukanaan tuomista joustavista opiskelun ratkaisuista, ja tätä tietoa voidaan edelleen hyödyntää myös muussa ohjaustyössä. Tämän lisäksi Ohjaamo-verkostossa Rovaniemellä pyritään täyttämään koulutusorganisaatioiden avulla tärkeäksi havaittu tarve nuorten koulutusohjaukselle. Tätä tehdään jatkossa erityisesti Osaamo-hankkeen toiminnan kautta hyödyntäen hankkeessa toimivien koulutusorganisaatioiden resurssia.

Hankkeessa syvennettiin kaikkineen nuorten ohjausta ja sen käytäntöjä. Elinikäisen ohjauksen kansallisessa strategiassa ohjauksella tarkoitetaan henkilökohtaisempaa ja syvällisempää prosessia ohjaajan ja ohjattavan välillä. Periaatteina toiminnassa olivat ajan antaminen, kiinnostuksen osoittaminen, läsnäolo ja kuunteleminen.

Annetun palautteen perusteella OHO-hankkeen koulutusohjaajat ovat onnistuneet erityisen hyvin luomaan erinomaisen ohjauspalvelun, jollaisesta on kokonaisvaltaista, kauaskantoista hyötyä ohjausasiakkaalle. Tällaiseen on tarpeen jatkossa kaikessa ohjauksessa kiinnittää huomiota.

“Tämä oli paras kokemus ikinä itselläni koulutusohjauksesta. Tuli vähän sellainen toiveikas olo siitä, että ehkä mulle sittenkin voisi löytyä ala, jota haluan opiskella ja tehdä työkseni. Ja toi tunne on todella ilahduttava, kun ei mulla ole koskaan ollut sellaista oloa, että minusta olisi oikeasti johonkin. Tuntuu myös hyvältä, että koulutusohjaaja on oikeasti kiinnostunut minusta ja haluaa selvittää kaikki mahdollisuudet.”

Vuorovaikutusta ja kohtaamisia ei voi korvata

Meillä on runsaasti tutkimustietoa vuorovaikutuksen ja kohtaamisen merkityksestä oppimisen ja hyvinvoinnin lisääjänä. Kokemukset, että minua kuullaan, minut hyväksytään omana itsenäni ja minä osaan, ovat tärkeitä meille kaikille, mutta nuorille perustavalaatuisia. Edellisten toteutuessa mahdollistuu vastavuoroisuus, vuorovaikutuksen keskeisin elementti.

Axel Honnethin (1986) suhteellisen tunnettu tunnustuksen dialektiikka perustuu ajatteluun, että yksilön tulee ensisijaisesti kokea itsensä hyväksytyksi, jopa rakastetuksi sellaisena kuin on, ja vasta sen jälkeen tulevat toiminta ja teot, joilla tunnustusta saadaan tai tavoitellaan. Näistä jatkumona yksilö integroituu osaksi lähiyhteisöjä ja yhteiskuntaa.

Yhteiskuntaan integroituminen ja sen mahdollisimman täysivaltainen jäsenyys on koulutusjärjestelmämme keskeinen tehtävä tiedollisten ja taidollisten valmiuksien edistämisen kautta. Unicefin (2021) tuoreen nuorten hyvinvointikyselyn yli tuhannesta 13–18-vuotiaasta vastaajasta 40 prosenttia koki, ettei koulussa voi olla oma itsensä. Lähes joka viides koki elämästään puuttuvan turvallisen aikuisen, jonka kanssa voi jutella omista asioista.

Tiedämme, että jo yksi turvallinen aikuissuhde voi ehkäistä mm. nuoren syrjäytymisen. Nämä kaikki sekä ohjausasiakkaidemme palautteet toiminnastamme perustelevat kohtaavien palveluiden tuottamista nuorille heitä lähellä.

Vahvuuksien hyödyntäminen opintopolkuratkaisuissa

Omana itsenä oleminen kiinnittyy nuoren itsetuntoon, ihmisenä kasvuun ja hyvinvoinnin kokemukseen. Tärkeitä kysymyksiä ovat, kuinka nuori voi tunnistaa omia vahvuuksiaan ja, kuinka vahvuuksia voi hyödyntää omalla kasvun ja oppimisen polulla. Lisäksi korostuu henkilökohtainen kokemus ja merkitys omasta elämästä ja erityisesti tulevaisuudesta.

Nuoren kannalta on tärkeää yhdessä ja yhteisessä dialogissa ohjaajan kanssa luoda edellytyksiä hyvinvoinnin edistämiselle ja tulevaisuusnäkymille. Ohjauksessa voidaan hyödyntää kansallisia ja alueellisia hyviä käytänteitä ja kehitettyjä malleja, joista tässä vielä mainittakoon yksi erityisen soveltuva, hiljattain päättynyt hankkeemme Vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus (VAHTO) ja siellä kehitetty hankkeen nimen mukainen ohjausmalli. Ohjaajalla on tässä työssä merkittävä rooli, kuten ohjausasiakkaiden palautteet tuovat esille.

“Mie haen kouluun! En olisi ikinä uskonu, että tää ohjaus johtaa aivan oikeasti tähän ja me löydetään mulle itteäni kiinnostava ala. Ikinä ennen ei ole näin tapahtunut missään ammatinvalintaohjauksissa, joissa olen ollut. Olen kokenut ne turhiksi, eivätkä ole auttaneet eteenpäin. Iso kiitos siis ohjaajalle, joka uskoo muhun, tukee ja auttaa ja on ollut mukana etsimässä mulle sopivaa alaa.”

Lähteet

Elinikäisen ohjauksen strategia 2020–2023 ELO-foorumi. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:34. Viitattu 3.3.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-536-8

Honneth, A. 1996. Struggle for recognition. The moral grammar of social conflicts. Oxford: Polity Press.

Kangastie, H., Kantanen, M-S, Saari, P. 2017. Menestyjäksi Lapissa: Maakunnallinen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen strategia vuoteen 2025. Viitattu 25.1.2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-176-4

Lappilaiset oppilaitokset tiivistävät yhteistyötään ja koulutuskumppanuutta. 2018. Viitattu 2.2.2022. https://www.lapinamk.fi/news/Lappilaiset-oppilaitokset-tiivistavat-yhteistyotaan-ja-koulutuskumppanuutta/fuu3sfdb/f39a30ca-0c54-4f9b-8732-df0b4e7a1a9a

Ohjauksella opintoihin-hanke. 2019–2022. Viitattu 25.1.2022. https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S21558

Unicef 2021. Yhteenveto. Hyvän elämän ja arjen ainekset. Suomen Unicefin kysely 13–18-vuotiaille nuorille. Viitattu 14.3.2022. UNICEF-nakyviin-kysely-suomalaisille-nuorille-2021.pdf (crasman.fi)

Vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus. Viitattu 15.3.2022. https://blogi.eoppimispalvelut.fi/vahto/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Vuoden vaihteessa päättyneen Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta (SOTETIE) -hankkeen tarkoituksena oli vastata sosiaali- ja terveysalan muuttuvaan osaamistarpeeseen. Sen taustalla nähtiin olevan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristön ja asiakkaiden palveluntarpeen muutos, jossa keskeisiksi tekijöiksi nimettiin digitalisaatio, asiakkaiden omaehtoinen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, väestörakenteen muutos ja niukkenevat resurssit. Hanke oli suunnattu korkeakoulujen henkilöstöille, ja erityisesti sote-alalla toimiville ammattilaisille ja organisaatioille.

Hankkeen päätavoitteena oli edistää muutostekijöiden edellyttämän osaamisen päivittämistä ja uudistamista. Tähän pyrittiin seuraavien työpakettien avulla:

1) sote-geneeristen osaamisten määrittely ja tulevaisuuden tarpeet,

2) opintojaksojen kartoitus olemassa olevista verkko-opinnoista,

3) asiakas- ja palveluohjauksen (ASPA) määrittely, tarve- ja nykytilaselvitys,

4) hanketuotoksia esittelevä Sotetie-sivusto, hakukone sote-alan jatkuvan oppimisen opintoihin ja rajapinta opintopolku.fi -palveluun ja

5) jatkuvan oppimisen (JO) nykykäytänteiden ja tulevaisuuden tarpeiden selvitys ja analyysi.

Hanke toteutettiin ESR tuella ja sen kokonaiskustannusarvio oli 1,8 milj. euroa. SOTETIEtä raivattiin 16 ammattikorkeakoulun ja yhden yliopiston voimin (kuva 1). Työhön osallistui 27 asiantuntijaa. Hanketta hallinnoi ja koordinoi Savonia ammattikorkeakoulu yhteistyössä työpaketeista vastaavien ammattikorkeakoulujen kanssa, joita olivat JAMK, XAMK, Laurea, UEF (Itä-Suomen yliopisto). Lapin ammattikorkeakoulu osallistui työpaketin 5 toimintaan.



Kuva 1. SOTETIE-hankkeeseen osallistuneet tahot.

Matkaopas SOTETIElle kertoo SOTETIE-hankkeen tuotoksista. Artikkeli on tarkoitettu sote-alan opettajille jatkuvan oppimisen suunnittelun, toteutuksen ja kehittämisen tueksi. Matka on hyvä alkaa tutustumalla Sotetie.fi -sivustoon. Siellä kannattaa tutustua etenkin sote-alan yhteisiin osaamisiin ja arviointipysäkkiin. Kaiken kaikkiaan sivustoon on kerätty Sotetie-hankkeessa tuotettua materiaalia ja niiden pohjalta laadittuja yhteenvetoja ja tiivistelmiä. Hankkeen tuotoksista laaditut artikkelit on puolestaan koottu kaksiosaiseen julkaisuun SOTETIE – Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta. Linkit julkaisun osiin 1 ja 2 löytyvät tämän kirjoituksen lähdeluettelosta.

Katsaus Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta -hankkeen artikkeleihin

Tätä artikkelia varten loimme taulukkotyökalun, jonka avulla lukija pääsee helposti käsiksi SOTETIE-hankkeen blogisivustolla julkaistuihin artikkeleihin. Linkkien teon mahdollistamiseksi otimme sivustolta mukaan vain artikkelit, jotka ovat löydettävissä myöhemmin julkaistusta hankkeen kokoomateoksesta.

Kokoomateos sisältää kaksi osaa, jotka ovat julkaistu e-kirjana loppuvuodesta 2021. Se, että e-kirja jaettiin kahteen osaan, kertoo hankkeen aikana tehtyjen kirjoitusten suuresta märästä. Hankkeessa syntyi myös muualla julkaistuja artikkeleita mutta ne on jätetty tämän artikkelin tarkastelun ulkopuolelle.

Taulukkotyökalu apuna artikkelien teemoittelussa

Taulukkotyökalun avulla saimme teemoitettua ja tiivistettyä Sotetie -blogisivuston artikkelit. Koska taulukko muodostui pitkäksi, puhummekin mieluummin työkalusta. Koostimme taulukon siten, että luokittelimme artikkelit aiheensa mukaisesti muutamaan ylätason teemaan. Nämä teemat löytyvät taulukon ensimmäisestä sarakkeesta. Alkuperäiset artikkelit julkaistiin hankkeen kotisivuilla kuukausittain, ja tämä julkaisuajakohta löytyy taulukon toisesta sarakkeesta. Samassa kuussa julkaistut artikkelit on eroteltu toisistaan kirjaimilla (a, b ,c jne.). Artikkelin otsikko ja kirjoittajien nimet löytyvät kolmannesta ja neljännestä sarakkeesta. Tuloksissa yksittäiseen artikkeliin viitattaessa käytetään tekstin tiivistämisen takia vain julkaisuajankohdan tunnusta (esim. 4/2020 d). Taulukossa jokainen julkaisu esitetään omalla rivillään, ja ne ovat julkaisujärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan, ei teemajärjestyksessä. julkaistujen artikkelien aiheista syntyneet teemat olivat:

• Työelämän osallistaminen (sinisellä värillä taulukossa)
• Jatkuvan oppimisen koulutus (JOK, mustalla värillä taulukossa)
• Sotealan osaamisen ja koulutuksen kehittämistarpeet (vihreällä värillä taulukossa)
• Koulutuksen vaikuttavuus (punaisella värillä taulukossa)

Tähän artikkeliin on analysoitu näiden neljän teeman alle kuuluvia artikkeleita, ja ne on värikoodattu yllä esitetyn kaltaisesti myös taulukkotyökaluun. Hankkeen hallintoa ja koordinointia käsittelevät kirjoitukset on merkitty taulukkoon mustalla. Ne eivät sisällä sote-koulutuksen kehittämiseen liittyviä näkökulmia, joten ne on jätetty tämän tarkastelun ulkopuolelle.

Työelämän osallistaminen ja jatkuvan oppimisen mahdollistaminen

Sotetie.fi -sivustolla todetaan jatkuvan oppimisen koulutuksiin kuuluvan avoimen ammattikorkeakoulujen opinnot, YAMK-koulutukset, henkilöstöjen täydennyskoulutukset ja erikoistumiskoulutukset. Käsittelemiemme artikkelien mukaan opiskelijat hakeutuvat jatkuvan oppimisen koulutukseen monestakin syystä. Näiksi mainitaan esimerkiksi oman työhyvinvoinnin lisääminen, halu siirtyä kokonaan uudelle toimialueelle, tyytymättömyys nykyisiin työolosuhteisiin ja työnantajan kehotus lisäopintoihin. Yleisimpänä syynä hakeutumiselle nähdään kuitenkin olevan organisaation, yhteisön ja /tai yksilön osaamisen ylläpito, vahvistaminen tai uudistaminen (3/2021 c).

Sote-alan koulutuksia tarjoavat paitsi eri asteiset oppilaitokset myös monet yksityiset palveluntarjoajat. Tarjonta nähdään pirstaloituvan eri tahoille kuten julkisella sektorilla toimiville oppilaitoksille ja korkeakouluille tai yksityisille kouluttajille (3/2020 c, 3/2021 g). Koulutusten hankinta todetaan tapahtuvan niukkenevin resurssein ja koulutusvalintojen antia seurataan esimerkiksi sairaanhoitopiireissä monilla mittareilla (10/2021 d).

Analysoimissamme artikkeleissa oli paneuduttu erityisesti erikoistumiskoulutuksiin, joiden suunnittelun edellytyksenä on työelämäyhteistyö. Artikkelien mukaan ammattikorkeakouluissa tarjotaan 16 erilaista sote-alan erikoistumiskoulutusta (katso taulukko, artikkeli 5/2020 a). Näiden lisäksi esitettiin tarve kuudelle uudelle erikoistumiskoulutukselle. Niitä olivat perhe- ja perhehoitotyön-, gerontologisen työn-, vammais- ja kehitysvammatyön-, kriisi- ja traumatyön-, sosiaalisen kuntoutuksen-, lastensuojelun laitostyön- ja tulevaisuuden sote-keskuksen toiminnan erikoistumiskoulutus. Näistä kustakin oli laadittu oma artikkelinsa ja ne ovat merkitty taulukkoon koodeilla 4/2021 b, 4/2021 c, 4/2021 d ja 4/2021 e.

Sotealan osaamisen ja koulutuksen kehittämistarpeet

Käsittelemiemme artikkelien mukaan SOTETIE-hankkeessa aktivoitiin sote-alan edustajia tuottamaan tietoa alan osaamisesta ja osaamistarpeista (2/2020 b). Työpajoihin osallistuneet ja kyselyihin vastanneet olivat organisaatioiden edustajia ja työnantajia eri puolilta Suomea. Esimerkiksi työnantajille suunnatun kyselyn tuloksissa nousi esille tarve mielenterveystyön, asiakas- ja palveluohjauksen ja lastensuojelutyön osaamisen vahvistamiselle. Nämä ja muut kyselyn tuotoksena tunnistetut osaamistarvealueet löytyvät artikkelista 3/2020 a. Kyseisistä artikkeleista selviää myös esihenkilöiden keskeinen rooli osaamistarpeiden tunnistamisessa ja se, että esihenkilöille suunnattua koulutusta tähän työhön on vaikea löytää (3/2020 b).

Korkeakoulujen sote-koulutuksia koskevan tiedon lisäämiseksi hankkeessa on tuotettu sotetie.fi -sivusto. Sen avulla pyritään helpottamaan erityisesti yhteiseen osaamiseen liittyvien opiskelumahdollisuuksien löytymistä (4/2021 e). Sivusto tarjoaa myös Lapin amk:lle mahdollisuuden lisätä tietoa omista koulutuksistaan ja näin edistää omalta osaltaan sote-alan korkea-asteen koulutuksien saavutettavuutta ja näkyvyyttä.

Koulutusten vaikuttavuuden arviointia

SOTETIE-hankkeessa kerätyn tiedon mukaan uusia koulutuksia suunniteltaessa pitäisi ottaa huomioon myös koulutuksen vaikuttavuus. Koulutuksen vaikutuksia ja vaikuttavuutta tulisikin pohtia jo ennen kolutusta, koulutuksen aikana ja koulutuksen päätyttyä. Koulutuksen vaikutukset ja vaikuttavuus ilmenivät myös eri tavoin, kun niitä tarkasteltiin opiskelijan, työnantajan tai kouluttajan näkökulmista.

Koulutuksen vaikuttavuutta hankkeessa on kuvattu yleisellä tasolla artikkeleissa 12/2019 a, 12/2019 b, 6/2020 d ja 11/2020 a. Sitä on tutkittu myös alueellisesta näkökulmasta. Lisäksi artikkeleissa on pohdittu vaikuttavuuden ennakointia eli vaikuttavuuden käsittelyä jo koulutuksen suunnitteluvaiheessa (12/2020 b). Aihetta tarkastellaan myös koulutuksen aikana (1/2021 a, 3/2021 b). Koulutuksen jälkeistä vaikuttavuuden arviointia pidetään puolestaan tärkeänä tekijänä kuvattaessa koulutuksen merkitystä eri tasoilla ja eri tahoille (12/2020 a).

LÄHTEET:

Arell-Sundberg M., Holvikivi J., Laanterä S., Ritsilä J., Säilä T. & Tikkanen P. (2021). SOTETIE – Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta. Osa 1. Yhteiset osaamiset. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja 9/2021. Saatavilla osoitteesta: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021113057997.

Järvelä T., Myllymaa T., Nieminen M., Puska A., Helminen J., Markkanen U., Säilä T., Kantola T., Ranta L., Saranki-Rantakokko S. & Tikkanen P. (2021). SOTETIE - Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta. osa 2. jatkuva oppiminen. Saatavilla osoitteesta: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121761719

SOTETIE-hanke (2021). www-sivut (sekä siellä julkaistut artikkelit). Saatavilla: blogi.savonia.fi/sotetie.

Tikkanen P. (2020). Kutsu osallistumaan sosiaali- ja terveysalan jatkuvan oppimisen kehittämiseen korkea-asteella. Viitattu 16.8.2021. Saatavilla: blogi.savonia.fi/sotetie.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Olemme valitettavasti saaneet viime aikoina lukea, että tavanomaisissa nuorten ensimmäisissä työpaikoissa on monesti haasteita johtamisen eri osa-alueilla. Välillä työpaikoilla näyttää tapahtuvan selvästi jopa työlainsäädännön rikkomuksia, olivatpa nämä sitten tahallisia tai tahattomia.

Kukaan tuskin on voinut välttää syksyn 2021 Hesburger -keskustelua ja sen vanavedessä seuranneita muita nostoja pikaruoka-alalta. Myös Espresso House on noussut valitettavaan julkisuuteen muun muassa työolojensa vuoksi. Ilmiö on erittäin huolestuttava. Ehkäpä yrityksissä joissain tilanteissa luotetaan myös siihen, että nuoret eivät tunne oikeuksiaan tai eivät uskalla niitä puolustaa.

Koulutuksella osaamista ja oikeuksien tuntemista

Meillä Lapin ammattikorkeakoulussa koulutetaan liiketalouden koulutusohjelmassa tulevaisuuden tradenomeja työelämään. Vastuullisuusnäkökulmasta on olennaista, että myös työelämän pelisäännöt tulevat tutuksi näille tuleville työntekijöille, asiantuntijoille ja esimiehille.

Oltiinpa työelämässä missä roolissa tahansa, on jokaisen syytä tuntea siihen liittyvän oikeudelliset perusperiaatteet. Siksi opinnoissa käydään läpi työoikeudellisia perusteita ja näin pyritään istuttamaan tiedonjanon siemen myös näiltä osin opiskelijoiden mieleen.

Tarkoituksena on, että toimiessaan myöhemmin työelämän kentällä, valmistuneilla on ymmärrys myös työlainsäädännön merkityksestä ja osaaminen sen soveltamiseen eri tehtävissä. Lisäksi he tietävät, mistä asioista pitää ottaa selvää ja mistä tietoa löytyy, kun pohditaan miten työelämässä missäkin tilanteessa toimitaan. Luonnollisesti myös työelämän pelisäännöt ja vastuut myös työntekijäroolissa on erittäin tärkeää osata.

Opintojakson oppimispäiväkirjoista saankin lukea, kuinka omaan työsopimukseen, oman alan työehtosopimukseen ja yleisestikin lainsäädäntöön on kiinnitetty opintojen jälkeen paljon enemmän huomiota kuin aiemmin. Osa on jopa ensimmäistä kertaa lukenut oman työsopimuksensa huolella läpi. Samoin on ollut ihanaa lukea, miten opiskelijat kokevat nyt voivansa keskustella aiheista työkavereidensa kanssa.

Mielenkiintoisia ovat olleet myös kommentit, että luennoilla käytyjen keskustelujen perusteella osa opiskelijoista on uskaltanut ottaa keskusteluun myös oman palkkauksensa ja palkkauksen periaatteet. Tässä varmasti tukena on ollut nimenomaan kanssaopiskelijoiden kokemukset ja pohdinnat palkkauksen perusteista.

Työoikeudellisen osaamisen taso vaihtelee paljon

Opintojaksoja pitäessäni ja monissa muissakin eri keskusteluissa olen huomannut, että perustietämys työsopimuslain (55/2001) määrittämistä työsopimuksista, työsuhteen määräaikaisuuksien perusteista, palkanmaksusta ja vuosilomalain (162/2005) määrittämistä lomapäivistä on hyvin vaihtelevaa. Samoin esimerkiksi työaikalain (872/2019) säädökset eivät ole aina tuttuja, eikä näin omista oikeuksista osata pitää kiinni. Myös työehtosopimusten merkitys ja niiden rooli suhteessa lainsäädäntöön on välillä hämärää.

Sama osaamisvaje on todettu korkeakouluopiskelijoiden työelämätietoa selvittävässä raportissa vuodelta 2012, jossa todettiin, että jo tuolloin ammattikorkeakouluopiskelijat kaipasivat enemmän tietoa työelämän lainsäädäntöä ja työsopimuksia koskevaan työelämätietouteen. (Korkeakouluopiskelijat ja työelämätieto – katsaus nykytilaan ja tarpeisiin (helsinki.fi) 2012, s. 19.)

Voin hyvin todeta, että osalla opiskelijoista osaaminen aiemmin mainituista perusasioista on ennen opintojakson alkua jopa olematonta. Saati kun puhutaan tasa-arvolaista (laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986), yhteistoimintalaista (334/2007) tai yhdenvertaisuuden periaatteista (yhdenvertaisuuslaki 1325/2014) työelämässä. Monista edellä mainituista osa ei ole koskaan edes kuullut. Sama pätee valitettavasti laajemminkin; työelämässä toimivatkaan eivät läheskään aina tiedä näistä asioista juuri mitään.

Toisaalta yhteistoimintalaki tarkoittaa monille vain ja ainoastaan irtisanomislakia. Onhan se juuri se yhteys, missä yhteistoimintalaista monesti julkisuudessa kuulemme. Todellisuudessahan lain merkitys on paljon laajempi ja vielä tämän vuoden alusta lähtien se on yhä enemmän jatkuvaan vuoropuheluun kannustava laki. Siksi onkin hyvä, että nämä lait käydään läpi erilaisine sovellusesimerkkeineen opintojakson aikana.

Toki monella työelämän kokemusta omaavalla saattaa olla hyvin vahva osaaminen ainakin työlainsäädännön osalta, mutta myös monesta muusta lainsäädännön osa-alueesta. Monesti tunneilla syntyykin mielenkiintoisia keskusteluja työelämän kokemuksista ja niiden peilaamisesta lainsäädäntöön ja erilaisiin työehtosopimuksiin sekä erilaisiin oikeustapauksiin. Nämä vertaiskeskustelut ovat todella hedelmällisiä ja näistä opiskelijat kokevat saavansa todella paljon. Myös opettajan näkökulmasta ne ovat opintojaksojen innostavaa antia.

Hyvä esimerkki runsaasti keskustelua nostavasta asiasta on laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004). Terveydentilaa koskevien tietojen käsittely on lain perusteella hyvin rajoitettua. Kuitenkin tunneilla kuulee valitettavan paljon esimerkkejä siitä, miten tätä rikotaan edelleen yleisesti. Pahimmillaan jopa sairauslomaan oikeuttavat todistukset jäävät muiden työntekijöiden nähtäville. Näiden asioiden osaamista pitäisi ehdottomasti tuoda vahvasti kaikkeen esimiestyöhön.

Työlainsäädännöllä on merkitystä kaikille

Kokonaisuutena voi todeta, että työoikeudellisten kokonaisuuksien opettaminen on todella tärkeää. Jos näitä tietoja ei viimeistään tutkintoon johtavassa koulutuksessa käydä läpi, missä niihin liittyvien perusasioiden osaaminen otetaan haltuun?

Moni opintojaksoni opiskelija on todennut, että työoikeudelliset asiat ovat äärimmäisen tärkeitä ja että niitä soisi opiskeltavan enemmänkin ja käytävän läpi tarkemmin myös esimerkiksi toisen asteen opinnoissa. Tätä samaa olen miettinyt itsekin kuluneen syksyn aikana. Omista oikeuksista ei taatusti osata pitää kiinni, jos niitä ei edes tunneta.

Myös esimiestyössä on tärkeää tuntea työntekijöiden ja työnantajien vastuut, velvoitteet ja toisaalta myös oikeudet. Kukapa haluaa päästä julkisuuteen sillä, että omassa organisaatiossa ei toimita lakien ja sovittujen pelisääntöjen mukaisesti, vaan selviä rikkeitäkin ilmenee. Valitettavasti tätä tapahtuu ilmeisesti edelleen todella paljon.

Työturvallisuuslain (738/2002) vaatimuksetkaan eivät aina ole kunnossa. Monista opiskelijoiden kanssa käydyistä keskusteluista nousee esiin, että esimerkiksi häirintää ja epäasiallista kohtelua työpaikoilla edelleen esiintyy, vaikka näiden epäkohtien poistaminen lainsäädännön tasolla on määritelty työnantajan tehtäväksi.

Kun puhutaan hyvästä johtamisesta, näkisin, että kaiken perustana on toimia erilaisten velvoittavien säädösten mukaisesti. Hyvä henkilöstöjohtaminen rakentuu sen pohjalle ja jos pohja ei ole kunnossa, ei toimivaa organisaatiotakaan voi rakentaa.

Perusteiden on oltava kunnossa, lainsäädäntöä ja mahdollisia työehtosopimuksia on noudatettava. Tästä ei voida tinkiä missään tilanteessa. Tämän jälkeen tulevat toimenpiteet, joilla henkilöstö saadaan viihtymään ja kokemaan organisaatio omakseen ja lisäämään työhyvinvointia. Tähän toki tarvitaan myös paljon muutakin kuin pelkkää säädösten noudattamista.

Lähteet:

Korkeakouluopiskelijat ja työelämätieto – katsaus nykytilaan ja tarpeisiin 2012, Ykkösketju -hanke 1/1/2012. Saatavilla: Korkeakouluopiskelijat ja työelämätieto – katsaus nykytilaan ja tarpeisiin (helsinki.fi)

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Johdanto

Säännöllisesti Moodlea käyttävät opettajat tietävät, että Moodlen oppimisanalytiikka eli käyttäjien luoma ”sormenjälki”, luo merkittävän määrän dataa, jota voidaan hyödyntää osana opetuksen ohjausta.

Jos sinua kiinnostaa miksi, mitä ja ennen kaikkea miten oppimisanalytiikkaa voidaan hyödyntää osana korkeakouluopetusta, tässä muuta vinkki aiheeseen liittyen.

Oppimisanalytiikka Skills4Life-verkkomoduuleilla

Vuosina 2019 - 2021 Lapin AMK ja Lapin urheiluopisto Santasport toteuttivat taidon oppimiseen liittyvän yhteishankkeen, johon loimme kuusi verkkomoduulia. Verkkomoduulien teemoina olivat motivaatio, itsensä johtaminen, ryhmän johtaminen, luontosuhde, motorinen oppiminen sekä soveltava suorituksen analysointi. Moduulien sisältöjen tuottamisesta vastasi kyseisen teeman asiantuntijat.

Yksi verkkomoduulien suunnittelun taustalla ollut ajatus oli, miten oppimisanalytiikka voisi helpottaa opettajan työtä sekä tukea opiskelijan osaamisen kehittämistä. Tiivistän hankkeen aikana tehdyt huomiot oppimisanalytiikan hyödyntämisestä neljään vaiheeseen:

1. suunnittele,
2. syklitä,
3. seuraa ja
4. vuorovaikuta,

jossa jokaisella vaiheella on näkemykseni mukaan oma merkittävä tehtävä osana pedagogista toimintaa.

1. Suunnittele oppimisanalytiikan käyttö alusta asti

Ennemmin tai myöhemmin opintojaksojen, moduulien ja verkkokurssien suunnittelua opettaja kohtaa väistämättömän tosiasian – kokonaisuudelle on luotava pedagoginen käsikirjoitus. Oppimisanalytiikan hyödyntäminen osana koulutuskokonaisuutta ei missään tapauksessa poista pedagogisen käsikirjoituksen merkitystä, päinvastoin.

Saadakseen oppimisanalytiikasta parhaan mahdollisen hyödyn, on oppimisanalytiikan käyttö huomioitava heti suunnitteluvaiheessa. Oppimisanalytiikka ei siis ole koulutuskokonaisuuden päälle liimattu erillinen osa pedagogista käsikirjoitusta, vaan merkittävä osa sen pedagogista juonta. Näin tehtiin myös Skills4Lifen moduuleilla.

Jo Skills-moduulien suunnitteluvaiheessa pohdimme: Miksi haluamme hyödyntää oppimisanalytiikka? Kysymys voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta siihen vastaaminen loi pohjan suunnittelun seuraaville vaiheille. Kun oppimisanalytiikan miksi oli tiedossa, siirryimme suunnittelussa seuraaviin kysymyksiin:

• Mitä tietoa opiskelijoilta halutaan suoritusten osalta?
• Miten tuota tietoa kerätään?

Saatuamme vastaukset näihin kysymyksiin, siirryimme moduulien rakenteen suunnitteluun, eli jokaiselle opettajalle tuttuun työvaiheeseen, Moodle-työtilan rakentamiseen.

2. Syklitä kokonaisuus selkeäksi juoneksi

Skills4Life-hankkeen alusta asti oli selvää, että opiskelijat tulisivat suorittamaan opintojaan verkkomoduuleilla ajasta ja paikasta riippumatta, minimaalisella opettajan tuella. Opiskelijoiden etenemistä moduulin aikana olisi seurattava niin, että jo suorituksen aikana opiskelija jättäisi jälkiä toiminnastaan Moodle-työtilaan. Skills-moduuleilla tämä haaste ratkaistiin rytmittämällä moduulien sisällöt selkeisiin vaiheisiin, joilla oli myös kumulatiivinen juoni. Puhuimme syklittämisestä.

Syklittäminen perustuu ajatukseen, jossa opiskelija suoritti opintojaan moduulin aikana ennalta suunnitellun juonen mukaisesti. Opiskelija aloitti moduulit orientaatiotehtävällä, jonka jälkeen hän siirtyi syklikohtaisiin aineistoihin ja tehtäviin. Moni moduuli päättyi johonkin suurempaan lopputehtävään, joskin joissakin tehtäväpalautus oli koko moduulin ajalta tehty oppimispäiväkirja.

Syklityksen avulla Skills-moduuleihin luotiin aineisto ja tehtäväkohtaisia “ehtoja”, joiden perusteella opiskelijan jälki suorituksista muodostui. Tehtävä-aktiviteeteissa käytimme myös aikarajoja, jotka antoivat opettajille lisäinformaatiota opiskelijoiden opintojen etenemisestä suunnitellun aikataulun puitteissa.

Oppimisanalytiikan kannalta syklityksen juju piili siis siinä, että eri aineistojen avaamiset ja tehtävien palautukset täyttivät suunnitellut ehdot, jolloin opettajien oli helppo seurata opiskelijan etenemistä Moodlen etenemisen seurannan avulla. Mikäli moduulilla ei olisi ollut selkeää juonta, olisi seuranta ollut vaikeampaa, ellei jopa mahdotonta. Skills-moduuleissa opettaja kykeni seuraamaan opiskelijoiden etenemistä käytännössä reaaliajassa, joka näin helpotti opettajan kokonaiskuvan rakentumista opiskelijan opintojen etenemisestä.

3. Seuraa aktiivisesti opiskelijoiden etenemistä

Nyt annan ehkä kaikkein tärkeimmän vinkin oppimisanalytiikkaan liittyen: Seuraa aktiivisesti opiskelijoiden etenemistä. Suunnittelusta ja syklityksestä ei ole oppimisanalytiikan käytössä hyötyä, mikäli opettajalla ei ole aikaa tai motivaatiota todella seurata opiskelijoiden etenemistä. Oppimisanalytiikka siis tuottaa vain dataa - miten tuota dataa käytetään, on opettajan pedagoginen valinta.

Jo oppimisanalytiikan käytön suunnittelussa on hyvä kysyä itseltään: mitä teen, kun etenemisen seurannan ehdot täyttyvät? Ehkä jopa tärkeämpi kysymys on: mitä teen, jos etenemisen seurannan ehdot EIVÄT täyty? Pointti siis on siinä, että jo moduulin suunnitteluvaiheessa pohdit mahdollisia toimenpiteitä, jos opiskelijoiden suoritukset laahaavat. Eli mieti: Millaista tukea voit tarjota? Mihin toimenpiteisiin voit ryhtyä?

Skills-moduuleilla Moodlen etenemisen seurantaa hyödynnettiin aktiivisesti osana pedagogista toimintaan. Selkeästi luotu pedagoginen juoni, hyvin suunnitellut aineistot ja suoritusten seuranta antoivat opettajalle mahdollisuuden pysyä kärryillä opiskelijoiden edistymisestä siitä huolimatta, että opiskelijoita oli paljon ja he suorittivat moduuleja eri rytmissä. Tällaisen heterogeenisen etäopiskelijoiden seurannan kannalta oppimisanalytiikka antoi moduulien opettajille juuri sitä informaatiota, mitä oppimisanalytiikalle suunniteltiin hankkeen alussa.

+1 Vuorovaikuta opiskelijoiden kanssa

Skills4Life -hankkeen jälkeen keskustelimme muutaman opettajan kanssa oppimisanalytiikan luomista mahdollisuuksista pedagogisessa toiminnassa. Edellä mainitsemani vinkit, joskin tärkeitä opiskelijoiden suoritusten seurannan kannalta, ovat kuitenkin vasta ensimmäinen vaihe oppimisanalytiikan hyödyntämisessä. Miten tuosta voi nousta seuraavalle tasolle? Vuorovaikuta!

Kun olet vinkkien 1-3 avulla onnistunut luomaan verkkomoduuleille selkeän juonen, asettamaan aktiviteeteille etenemisen seurannan ehdot ja pohtinut, miten seuraat opiskelijoiden toimintaa, voit hyödyntää tietoa kahdella tavalla: voit joko seurata passiivisesti opiskelijoiden opintojen etenemistä (tai etenemättömyyttä) tai ottaa proaktiivisen roolin opintojen tukemisessa.

Tämä on tietenkin tapauskohtaista ja riippuu paljon koulutuskokonaisuuden rakenteesta sekä opettajan resurssista (ja motivaatiosta). Oppimisanalytiikka kuitenkin luo erinomaiseen mahdollisuuden havaita tippumisuhan alla olevat opiskelijat, mikäli se suunnitellaan oikein.

Palaan jälleen alussa esittämääni kysymyksen, MIKSI haluat hyödyntää oppimisanalytiikka? Oppimisanalytiikan luoma data antaa sinulle aivan uudenlaisia mahdollisuuksia opiskelijavuorovaikutukseen moduulisuoritusten aikana. Oikein suunniteltu juoni ja Moodlen asetukset luovat merkkejä opiskelijoiden toiminnasta, joka tarjoaa opettajalle mahdollisuuden tarjota apuaan paljon ennen kuin mahdollinen drop-out tapahtuu.

Millaisia seurauksia opiskelijan kannalta voisi olla, jos moduulin opettajalta tulisi jossain vaiheessa viesti: “Hei Riina! Huomaan, että Tehtävä 3 on sinulla vielä vaiheessa. Kaipaatko apua sen kanssa?”. Opettajan ja opiskelijan välinen vuorovaikutus on klassisesti asia, jota opiskelijat kaipaavat enemmän. Voisiko oppimisanalytiikka tuoda työkaluja tähän?

Miten tästä eteenpäin?

Keväällä 2019 Skills4Life-hankkeen alkaessa oppimisanalytiikan hyödyntäminen osana verkkopedagogiikkaa oli suhteellisen alkutekijöissä Lapin AMKin liikunnanohjaajakoulutuksessa. Hankkeen aikana saimme kuitenkin hyviä kokemuksia oppimisanalytiikan luomista mahdollisuuksista osana pedagogista toimintaa.

Hankkeen aikana tehdyt havainnot ovatkin siirtyneet osaksi Liikunnan ja vapaa-ajan koulutuksen opetustoimintaa. Jatkamme oppimisanalytiikan tuomien mahdollisuuksien tutkimista.

Skills4Life-hanke

Skills4Life – Taidot elämään on Lapin AMK ja Lapin urheiluopisto Santasport yhteishanke, jossa liikunta- ja urheilumaailmassa käytettyjä taitoja ja huippuosaamista kehitetään sekä hyödynnetään muissa toimintaympäristöissä. Hanketta rahoitti Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja se toteutettiin 1.3.2019 - 31.12.2021. Hankkeen tavoitteena oli jalkauttaa monipuolista taito-osaamista eri kohderyhmille. Kohderyhminä ajateltiin erityisesti olevan sosiaali- ja terveyspalveluiden, varhaiskasvatuksen, koulutuksen sekä liikunta- ja urheilualan ammattilaiset.

Hankkeen tarkoituksena oli luoda verkkopedagogiikkaa hyödyntävä koulutuskokonaisuus, jonka kokonaislaajuus oli 30 opintopistettä (ECTS). Koulutuksen keskeisiksi sisällöiksi rajautui taidon käsitteen määrittely, taidon oppimisen ja opettamisen pedagogiset mallit sekä nykyaikaiset menetelmät, taidon eri lajit ja luokittelu tavat sekä taidon ja yksilön osaamisen analysointi.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Taitojen kehittämistä verkkomoduuleilla

Vuosina 2019 - 2021 Lapin AMK ja Lapin urheiluopisto Santasport toteuttivat taidon oppimiseen liittyvän yhteishankkeen, johon luotiin kuusi verkkomoduulia. Verkkomoduulien teemoina olivat motivaatio, itsensä johtaminen, ryhmän johtaminen, luontosuhde, motorinen oppiminen sekä soveltava suorituksen analysointi. Moduulien sisältöjen tuottamisesta vastasi kyseisen teeman asiantuntijat.

Jo suunnitteluvaiheessa moduulien sisällöt ja toimintatavat suunniteltiin niin, että opiskelija pystyisi suorittamaan yksittäisiä moduuleja itsenäisesti verkko-opintoina. Laadukkaan verkkopedagogiikan periaatteita pyrittiin huomioimaan verkkomoduulien suunnittelun alkuvaiheesta alkaen.

Moduuleja oli myös tarkoitus hyödyntää osana laajempaa ammatillista koulutusta, esimerkiksi valmentajan ammattitutkinnossa tai Lapin AMKin tutkintokoulutuksissa. Tällaisissa tapauksissa moduuli integroitaisiin osaksi laajempaa koulutuskokonaisuutta ja sen sisällöt räätälöitäisiin tapauskohtaisesti.

Open Moodle verkko-oppimisympäristönä

Ennen verkkomoduulien sisällön suunnittelua päätettiin verkko-oppimisalustaksi valita Open Moodle. Open Moodle tarjoaa lähes samat työkalut ja aktiviteetit verkko-opintojen rakentamiselle kuin AMK-opinnoissa käytössä oleva Moodle. Open Moodlen valintaa puolsi vahvasti myös se, että käyttäjä pystyy itse luomaan käyttäjätunnuksen Open Moodleen. Verkkomoduuleja ei suunniteltu tässä vaiheessa tarjottavaksi avoimen AMKin opintotarjontaan, joten opiskelijahallintojärjestelmään liittyviä toimia ei tarvinnut suunnitella.

Skills4Life Moodle-työtila suunniteltiin hankkeen alusta asti intuitiiviseksi ja helppokäyttöiseksi opiskelijoille. Perusajatus oli, että opiskelijat kykenisivät toimimaan autonomisesti työtilassa ja aloittamaan opinnot ilman opettajan tukea. Aluksi opiskelija kirjautui Open Moodlen työtilaan itsekirjautumisavaimella, jonka opiskelija oli saanut sähköpostilla ilmoittautumisen yhteydessä.

Työtilaan sisällekirjautumisen jälkeen opiskelija täytti yhteystietonsa sekä valitsi suoritettavat moduulit valinta-aktiviteetista. Ryhmävalinnan perusteella opiskelijalle avautuivat vain ne moduulit, jotka hän oli valinnut. Näin kaikki kuusi moduulia pystyttiin toteuttamaan samassa Open Moodle-työtilassa, eikä opiskelijalla ollut vaaraa harhautua väärille moduuleille suorittamaan opintoja.

Verkkomoduulien pedagoginen runko

Skills4Life-moduulien suunnittelu aloitettiin luomalla pedagoginen runko, jossa hyödynnettiin erityisesti eAMK Verkkototeutusten laatukriteereitä (eAMK 2017). Moduulien toiminta-ajatus kiteytyi vaiheisiin: orientaatio, aineisto, soveltaminen ja reflektio.

Aloittaessaan moduulin suorittamisen opiskelija tutustui aluksi moduulin osaamistavoitteisiin, vaadittaviin tehtäviin sekä arviointikriteereihin. Lähes jokaisella moduulilla tätä seurasi lyhyt orientaatiotehtävä, jossa opiskelija pohti omaa teemakohtaista lähtötasoaan sekä asetti tavoitteensa moduulille.

Orientaation jälkeen opiskelija siirtyi moduulin varsinaiseen sisältöön. Jokaisella moduulilla opiskelija tutustui moduulin aineistoon, jota seurasi reflektiivisiä tai osaamisen tarkistamiseen liittyviä tehtäviä. Näiden tehtävien tavoitteena oli luoda opiskelijalle aineistoon liittyviä merkityksiä ja henkilökohtaisia näkökulmia sekä tukea pohdintaa “miten tämä sisältö vaikuttaa toimintaasi omalla alallasi?”.

Moduulien sisältöosioiden jälkeen opiskelija siirtyi soveltaviin tehtäviin. Lähes jokaisella moduulilla aineistoon tutustumisen jälkeen opiskelija toteutti yhden tai useamman käytännön tehtävän, mielellään omassa toimintaympäristössään. Nämä tehtävät olivat esimerkiksi interventiotehtäviä, taitoharjoituksia tai oman toiminnan reflektiota. Osalla moduuleista varsinaista soveltavaa tehtävää ei tehty, vaan opiskelija reflektoi oppimistaan moduulin suorituksen aikana oppimispäiväkirjan avulla.

Saavutettavuus huomioi kaikki käyttäjät

Verkkomoduulien toteutuksessa on pyritty huomioimaan Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) eli digipalvelulaki, jonka taustalla EU:n saavutettavuusdirektiivi (Lapin AMK intra 2021). Saavutettavuusasetusten huomiointi verkko-oppimisympäristön suunnittelussa tukee kaikkia käyttäjiä sekä lisää selkeyttä ja käytettävyyttä verkkoalustalla.

Toteutusvaiheessa Open Moodlessa ei ollut valittavissa työtilaformaattia tai teemaa, jossa verkkopalvelujen saavutettavuus olisi huomioitu käytettävien värien, fonttien tai muiden saavutettavuutta edistävien tekijöiden osalta. Työtilaformaatiksi valittiin tiivistetyt aiheet ja teemaksi Boost. Osioiden taustaväri vaihdettiin oletusasetuksen sinisestä oranssiksi - tämä valinta tuki myös hyvin Skills4life -hankkeen logoa ja täytti saavutettavuusvaatimukset.

Työtilan taustan ollessa valkoinen valittiin fonttien väriksi musta. Näin tekstin ja taustan kontrasti on suurin mahdollinen. Linkkien värinä käytettiin suositusten mukaisesti sinistä sekä linkkitekstin alleviivausta. Lisäksi linkkien yhteyteen lisättiin tieto “avautuu uuteen välilehteen”.

Verkkoympäristön selkeä kieli hyödyttää kaikkia käyttäjiä (Celia 2021). Aktiviteettien kuvaava otsikointi, esimerkiksi Video | Motivaatiotekijät (6:30) tai Oppitunti 1 | Ryhmädynamiikka ja koheesio | Amy Edmondson kertoo käyttäjälle, millainen aktiviteetti tai materiaali käyttäjälle avautuu. Asiantuntijoiden tuottamat videot tekstitettiin.

Työtilan saavutettavuutta tarkasteltiin muun muassa ruudunlukuohjelmalla jo hankkeen aikana ja tarvittavia korjaustoimenpiteitä toteutettiin verkkomoduuleille reaaliajassa. Lisäksi hankkeen puitteissa luotiin saavutettavuusohjeet huomioivia asiakirjamalleja, joita voi hyödyntää esimerkiksi Lapin AMKin liikunnanohjaajakoulutuksen toteutuksissa.

Verkkomoduulien hyödyntäminen hankkeen jälkeen

Moduuleja suunniteltaessa pohdittiin myös moduulien monipuolista käyttöä eri koulutuskokonaisuuksissa. Kaikki moduulit toimivat ensisijaisesti itsenäisinä verkkokursseina: aikaan ja paikkaan sitomaton itsenäinen verkko-opiskelu ei välttämättä vaadi aktiivista vuorovaikutusta opettajan ja opiskelijan välillä. Opettajan tehtävänä oli näin ollen vain arvioida opiskelijan suoritukset. Tässä yhteydessä opettajalla oli myös mahdollisuus antaa palautetta tehtävistä.

Toinen käyttömahdollisuus moduuleille oli hyödyntää niiden sisältöjä ja tehtäviä osana erillistä koulutusta. Tällaisessa tapauksessa opettaja yhdistäisi moduulin sisällöt ja tehtävät osaksi laajempaa kokonaisuutta, johon kuuluisi esimerkiksi myös työpajoja ja luentoja.

Loppusanat

Skills4Life-hankkeen aikana saadut kokemukset verkko-opintojen suunnittelusta ja toteutuksesta on ollut hieno oppimiskokemus moduulien parissa työskenteleville. Itsenäisten verkkomoduulien pedagogisesta suunnittelusta ja käytännön ratkaisuista saimme hyviä ajatuksia myös tutkinto-opiskelijoiden Moodle-työtilojen muotoiluun.

Käyttäjä- ja asiantuntijakokemusten perusteella moduulien ja verkkoympäristön muotoilu onnistui kiitettävästi, eikä varsinaisia ongelmia työtilan tai moduulien suhteen juurikaan ilmennyt. Saavutettavuuden huomioimisen myötä saimme käytännön vinkkejä selkeiden ja käytettävien työtilojen suunnitteluun sekä saavutettavia asiakirjamalleja.

Skills4Life-moduulit siirtyvät hankkeen päättymisen jälkeen sovellettuina Lapin urheiluopisto Santasportin ja Lapin AMKin liikunnanohjaajakoulutuksen tarpeisiin, joten hankkeen tuloksena syntynyt koulutuskokonaisuus jää elämään vahvistaen osaamisen kehittymistä urheilun ja liikunnan koulutuksissa vielä useiden vuosien ajaksi.

Skills4Life-hanke

Skills4Life – Taidot elämään oli Lapin AMK ja Lapin urheiluopisto Santasportin yhteishanke, jossa liikunta- ja urheilumaailmassa käytettyjä taitoja ja huippuosaamista kehitetään sekä hyödynnetään muissa toimintaympäristöissä.

Hanketta rahoitti Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja se toteutettiin 1.3.2019-31.12.2021. Hankkeen tavoitteena oli jalkauttaa monipuolista taito-osaamista eri kohderyhmille. Kohderyhminä ajateltiin erityisesti olevan sosiaali- ja terveyspalveluiden, varhaiskasvatuksen, koulutuksen sekä liikunta- ja urheilualan ammattilaiset.

Hankkeen tarkoituksena oli luoda verkkopedagogiikkaa hyödyntävä koulutuskokonaisuus, jonka kokonaislaajuus oli 30 opintopistettä (ECTS). Koulutuksen keskeisiksi sisällöiksi rajautui taidon käsitteen määrittely, taidon oppimisen ja opettamisen pedagogiset mallit sekä nykyaikaiset menetelmät, taidon eri lajit ja luokittelu tavat sekä taidon ja yksilön osaamisen analysointi.

Lähteet

Celia 2021. Saavutettavasti.fi. Selkeä kieli. Viitattu 15.12.2021 https://www.saavutettavasti.fi/verkkosisaltojen-saavutettavuus/selkea-kieli/.

eAMK 2017. eAMK verkkototeutusten laatukriteerit. Viitattu 15.12.2021 https://www.eamk.fi/fi/campusonline/laatukriteerit/.

Lapin AMK Intra 2021. Saavutettavuus Lapin korkeakouluissa. Viitattu 15.12. https://sites.google.com/lapinamk.fi/saavuttettavuus/etusivu?authuser=0.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

MTI-koulutuksen kehittämishanke

Metsätalousinsinööri- eli MTI-opetuksen kouluttajat yhdistivät voimiaan suunnittelemalla Suomen metsätalouteen liittyviä opintoja ammattikorkeakoulujen vaihto-opiskelijoille. Koulutusten yhteistä osaamista hyödyntämällä voidaan tarjota monipuolista ja laadukasta opetusta kunkin ammattikorkeakoulun vaihto-opiskelijoiden opintotarjontaan.

Työelämän näkökulmat ja työelämänläheisyys ovat keskeisiä metsätalousinsinöörien AMK-opetuksen vaatimuksia. Tämä oli lähtökohtana MTI(AMK)-opetuksen kehittämishankkeessa, jossa kehitettiin ammattikorkeakoulujen kykyä tunnistaa opetussuunnitelmansa ja opetuksensa kehitystarpeita. Samalla ammattikorkeakoulut yhdessä tarkastelivat sekä opetuksen sisältöä että menetelmiä. Tavoitteena oli tuottaa yhteistä sisältöä opetuksen kehittämiseksi, joka hyödyttää sekä opiskelijoita että koulutuksia.

Metsämiesten Säätiön rahoittamaan hankkeeseen - koko nimeltään MTI-opetuksen kehittämishanke - yhteistyötä, työelämäläheisyyttä ja kansainvälisyyttä opetukseen - osallistuivat kaikki maamme metsätalousinsinöörikoulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut: HAMK, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Karelia AMK, Lapin ammattikorkeakoulu, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Yrkeshögskolan Novia.

Kehittämistyö jaettiin kolmeen osahankkeeseen: puunhankinta, metsätalouden liiketoiminta ja johtaminen sekä kansainvälisyys. Työskentely perustui yhteisiin kehittämispäiviin sekä toimintaan yhteisillä verkkoalustoilla. Loppuvaiheessa puunhankinta ja liiketoiminta yhdistettiin, koska niiden sisältöjä haluttiin yhdistää yhteisen kokonaisuuden rakentamiseksi.

Vaihto-opiskelijoille monipuolinen läpileikkaus Suomen metsätaloudesta

Hankkeen kansainvälisyys -ryhmässä on tunnistettu yhteisiä kehittämistarpeita ja suunniteltu englanninkielisiä opintojaksoja täydentämään metsätalouden vaihto-opiskelijoille tarjottavia amk-opintoja. Ryhmä laati kaksi toisiaan täydentävää viiden opintopisteen laajuista opintojaksoa Finnish Forests and Forestry sekä Northern Forest Management and Wood Value Chain.

Niiden keskeisenä tavoitteena on esitellä Suomen metsätalouden toimintaympäristöä sekä pohjoisen metsäekosysteemin, että kestävän metsätalouden toiminnallisesta näkökulmasta. Opintojen toteutusvastuu jakautuu kaikille osallistujatahoille ja ne on tarkoitus toteuttaa pääasiassa etäopintoina, mutta myös viikon kontaktiosio Evolla sisältyy suunnitelmaan.

Opintojaksot toteutetaan yhden lukukauden kuluessa ja suunnitelma on laadittu siten, että sen pohjalta jokainen toteuttajataho voi laatia opintojen kuvaukset opintojärjestelmään. Suunnitelma sisältää opintojaksojen tavoitteet ja sisällön, kuvaukset opetusmenetelmistä ja opintomateriaalista, sekä arviointiperusteet ja -kriteerit.

Suunnittelun yhteydessä pohdittiin vaihtoehtoisia toteutustapoja ja ajoitusta siten, että viikon mittainen kenttäkurssi voidaan toteuttaa vähintään kohtuullisissa sääolosuhteissa ottaen huomioon, että opintojaksojen toteutukset ajoittuvat todennäköisesti syyskuulta marraskuulle.

Evon maastot yhteisenä oppimisympäristönä

Opintojaksoon kuuluva maastoviikko on suunniteltu pidettäväksi Hämeen ammattikorkeakoulun Evon kampuksella. Kampuksen ympärille sijoittuva 1 800 hehtaarin opetusmetsä tarjoaa erinomaisen oppimisympäristön aiempien kurssisisältöjen havainnollistamiseksi sekä uusien opetusteemojen oppimista ajatellen.

Opetusmetsästä löytyy kohteita erilaisista kasvupaikoista ja metsänkäsittelytavoista niin jaksollisen kuin jatkuvan kasvatuksen metsiköistä. Evollla on myös runsaasti erityyppisiä suojelualueita, Natura-alueita, vanhojen metsien- ja rantojensuojeluohjelmaan kuuluvia alueita sekä yksittäisiä metsälakikohteita. Alue tarjoaa lisäksi esimerkkikohteita riistanhoidon opetukseen: metson soidinalueiden metsänhoito, majavien vaikutus metsäekosysteemiin, sorsien tekopesät, hirvien metsätaloudelliset vaikutukset sekä muulle metsäluonnolle haitallisten vieraslajien poisto.

Evon lähialueelta löytyy käynnissä olevia hakkuutyömaita, joilla pääsee näkemään käytännössä suomalaista puunkorjuuta, hakkuuta ja lähikuljetusta. Kohtuullisen matkan päässä sijaitsee myös suurehkoja sahayrityksiä, joihin tutustuminen syventää metsätalouden kokonaisuuden ymmärtämistä.

Toteutuksen haasteet ja mahdollisuudet

Opintojaksot on ajateltu toteutettavan ensimmäistä kertaa syyslukukaudella 2022, mikä tarkoittaa, että opintojaksojen on oltava tarjolla opintojärjestelmissä edellisenä keväänä. Markkinoinnin kannalta olisi ollut hyvä esitellä opintojaksoja ulkomaisille korkeakouluille jo kuluvan syksyn aikana, mutta todennäköisesti Covid19-tilanteesta johtuen missään ei vielä voida tehdä sitovia päätöksiä opiskelijavaihdoista ulkomaisiin korkeakouluihin.

Evon maastoviikon toteutus aiheuttaa lisäkuluja niille opiskelijoille, jotka osallistuvat opetukseen muista toimipaikoista ja joutuvat matkustamaan paikalle pitkien etäisyyksien takaa – Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijat aina Rovaniemeltä saakka. Tähän on valmistauduttava siten, että opiskelijoille tiedotetaan asiasta hyvissä ajoin jo markkinoinnin yhteydessä ja opintojen valintavaiheessa.

Matkakustannuksiin pyritään saamaan rahallista tukea opiskelijoille, jotta opintojakson kustannukset eivät muodostu esteeksi osallistumiselle. Toisaalta opintoihin liittyvä maastojakso toisessa oppilaitoksessa voi olla innostava tekijä, joka lisää mielenkiintoa opintojaksoa kohtaan. Samalla opiskelijat pääsevät viikon aikana tutustumaan myös muihin Suomessa vieraileviin metsätalouden vaihto-opiskelijoihin.

Yhteisesti suunnitellut ja toteutettavat opinnot tiivistävät entisestään metsätalouden koulutusten yhteistoimintaa ammattikorkeakouluissa. Metsämiesten Säätiön tukirahoitus on mahdollistanut yhteistyön jatkumisen jo vuosien ajan erilaisten kehittämishankkeiden muodossa.

Kuluvana vuonna vaihto-opiskelijoille räätälöityjä opintojaksoja on tarkoitus toteuttaa ensimmäisen kerran, jolloin yhteisopettajuuden onnistumista mitataan. Toteutuksen suunnitteluun on vielä panostettava, jotta siinä onnistutaan mahdollisimman hyvin, mikä taas lisää vaihto-opiskelijoiden kiinnostusta tulla suorittamaan opintoja Suomeen.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Mallin kehittämisen lähtökohtia

Ohjauksen tarpeet ja uudenlaiset haasteet ovat arkipäivää korkeakouluopiskelijoiden arjessa.

Lapin korkeakouluissa toteutettiin vuosina 1.8.2019–31.12.2021 ESR-rahoitteinen VAHTO - Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittäminen -projekti.  Kehittämisprojektin tarve kumpusi korkeakouluissa tehdyistä havainnoista, joiden mukaan yhä useampi korkeakouluopiskelija tarvitsisi jo opintojensa aikana tukea vahvuuksiensa tunnistamiseen sekä kannustusta esimerkiksi omaan tulevaisuuden suunnitteluun ja siihen liittyvän epävarmuuden ja epätietoisuuden sietämiseen. Lisäksi oli tarve sujuvoittaa siirtymistä korkeakouluopinnoista työelämään.

Kehittämistyössä ohjauksen keskeiseksi kysymykseksi muotoutuikin, miten tuemme opiskelijoitamme löytämään ja hyödyntämään vahvuuksiaan pärjätäkseen tulevaisuuden työelämässä. Vastausta tähän kysymykseen etsimme yhdessä VAHTO-kehittämisprojektissa.

Tässä blogissa teemme näkyväksi kuljettua matkaa ja kuvaamme vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus (VAHTO) -mallin kehittämistä ja sen sisältöä. Lisäksi avaamme muutamia näkökulmia ja toteutustapoja mallin käyttöön ammattikorkeakouluopiskelijoiden ohjauksessa.

Rakennusaineita mallin muotoiluun

Hankesuunnitelmassa lupasimme toteuttaa viisi erilaista toimenpidettä, jotka nivoutuivat kehittämisprosessin aikana toisiinsa. Aluksi tutustuttiin kansainvälisellä ja kansallisella tasolla vahvuusperusteisiin ohjausteorioihin, uraohjauskäytänteisiin sekä ohjauksen työkaluihin ja menetelmiin. Lisäksi analysoitiin kansainvälisiä ja kansallisia tutkimuksia ja aineistoja, joissa erityinen huomio kohdistui korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa tehtyihin interventioihin.

Kehittämistyön pohjaksi oli tärkeää kartoittaa korkeakouluista valmistuneiden näkemyksiä ja odotuksia työelämään valmistavasta ohjauksesta. Opintojen aikainen vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus Lapin korkeakouluissa -kysely toteutettiin vuonna 2020. Tulosten mukaan opiskelija voi saada merkityksellistä ohjausta monelta eri taholta.

Korkeakouluopiskelijat kaipaavat ohjausta vahvuuksien tunnistamisen lisäksi myös vahvuuksien monipuolisessa soveltamisessa jo opintojen aikana. Opiskelijan ajatukset omasta tulevaisuudestaan voivat myös muuttua opintopolun eri vaiheissa. Ohjauksen tulisikin tukea opiskelijaa näissä muuttuvissa tarpeissa. (Hyvärinen ym. 2020.)

Kartoituksen jälkeen toteutettiin opetus- ja ohjaushenkilöstölle osallistavat työpajat. VAHTO-työpajat pidettiin palvelumuotoilun prosessin mukaisesti ja opiskelijoita osallistettiin palvelumuotoiluprosessin asiakkaina. Työpajat teemoitettiin ja ne sisälsivät vahvuusperustaisuuteen ja tulevaisuusohjaukseen liittyviä asiantuntija-alustuksia, yhdessä työskentelyä ja yhteisten kokemuksien jakamista.

Työpajoilla oli tärkeä merkitys osallistujien osaamisen kehittämisessä. Työpajat kehittivät osallistujien osaamista ja antoivat osallistujille uusia välineitä ja ideoita ohjaustyöhön. Työpajat myös kannustivat oman työn kehittämiseen.

Työpajojen lisäksi toteutettiin vahvuusperustaisen ohjauksen pilotteja Lapin korkeakouluissa. Pilottikokeilut sijoittuivat opintopolun eri vaiheisiin ja erityyppisiin ohjaustilanteisiin sisältäen erilaisia vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen menetelmällisiä kokeiluja. Myös pilottikokeilut antoivat eväitä viimeiseen toimenpiteeseen eli hankkeen kokemusten ja parhaiksi todettujen käytäntöjen pohjalta muotoiltavaan VAHTO-malliin. Projektin matkasta voit lukea lisää loppujulkaisun artikkelista Eväitä kehittämismatkalle. (Löf, Kangastie, Rautio ym. 2021.)

Mallin elementit

Vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus -mallin (kuva 1) ytimenä on vahvuusperustainen ohjausprosessi. Lähtökohtana on vahvuuksien tunnistaminen, vahvuuksien hyödyntäminen, vahvuuksien kehittäminen ja vahvistaminen sekä tulevaisuuteen suuntaaminen. VAHTO-malli käsittää koko opiskelijan opintojen ajan aina korkeakouluopintojen suunnittelusta, itse opintoihin ja opintojen jälkeiseen työelämään siirtymisen.

Malli sisältää erityisesti korkeakouluopiskelijoiden ohjaukseen soveltuvia ohjauksen menetelmiä ja toimintatapoja opiskelun ja urasuunnittelun eri vaiheissa. Opetus- ja ohjaustyötä toteuttavat voivat tukea korkeakouluopiskelijoita tunnistamaan erityisvahvuuksiaan ja selkiyttämään uratavoitteitaan. Tuen avulla opiskelijoilla on mahdollista onnistua opintojen ja työelämän välisissä siirtymissä. (Hyvärinen ym. 2021a.)

Kuva 1. Vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus (VAHTO) -malli (Hyvärinen ym. 2021a)

VAHTO-mallin perustana on inhimillisten vahvuuksien syvällinen ymmärtäminen, tunnistaminen ja hyödyntäminen niin, että ohjattava kykenee pohtimaan ja tekemään tulevaisuutensa kannalta myönteisiä ratkaisuja omiin lähtökohtiinsa, tarpeisiinsa ja vahvuuksiinsa nojaten.

Ohjaukselle leimallista on oppijakeskeisyys, jossa ohjattavan oma aktiivisuus on ohjaustyön ytimessä. Vahvuusperustainen ohjaus muodostuu aidosta, toista kunnioittavasta kohtaamisesta, jossa keskeistä on läsnäolo ja kuunteleminen.

Opiskelijaa ohjataan reflektoimaan omia oppimiskokemuksiaan, ammatillista kasvuaan, tausta- ja käyttöteorioita sekä kokemuksiaan ja tunteita. Dialogin avulla yhdessä opiskelija ja ohjaaja rakentavat vuoropuhelua ja tällainen ohjaussuhde edistää ja tukee ohjattavan ammatillista kehittymistä. Dialogiin kuuluu myös reflektio, jolloin ohjaustilanteessa käsitellään kokemuksia ja esitetään kysymyksiä. Usein kysymyksillä on paljon suurempi voima kuin vastauksilla, koska kysymykset avaavat tien uusiin vaihtoehtoihin ja asioiden tutkimiseen.

Mallin vieminen käytäntöön

Suosittelemme opiskelijoiden pysähtyvän vahvuuksiensa äärelle, oppivan tunnistamaan ja hyödyntämään niitä niin opinnoissa kuin työelämässä. Aluksi ohjaaja tai opettaja voi lähteä ohjaamaan opiskelijoita tunnistamaan vahvuuksiaan erilaisten työkalujen avulla. Vertaispalaute voi toimia myös hyvänä apuna: miten vahvuudet näyttäytyvät muille. Opiskelijoita voi ohjata pohtimaan opintoihin liittyviä tilanteita ja erilaisia yhteyksiä, joissa voi hyödyntää vahvuuksia. Tilanteet voivat liittyä esimerkiksi ammattitaidon harjoitteluun ja asiakastyöhön.

Suositeltavaa olisi, että jokainen opetus- ja ohjaustyötä toteuttava tarkastelisi omaa ohjaus- ja opetustyötään ja pohtisi, kuinka voisi hyödyntää työssään vahvuusperustaisesta tulevaisuusohjausta. Voisiko esimerkiksi opetustyötä syventää vahvuusperustaisuuden hyvillä käytänteillä. Pienilläkin askelilla pääsee hyvin alkuun. Lähtökohtana voisi olla se, että opettaja ja ohjaaja pysähtyy tarkastelemaan itseään sekä oppii tunnistamaan ja hyödyntämään omia vahvuuksiaan.

Miten tästä eteenpäin

Koulutuksen aikaisella ohjauksella on tärkeä rooli opiskelijan opintopolulla etenemisessä ja työelämään siirtymisessä ja tämän vuoksi opiskelijoiden ohjauksen kehittäminen on yhteinen asia. Koska emme tällä hetkellä varmasti tiedä, millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan emmekä varmasti tiedä millaisia tulevaisuuden työpaikat ovat, on tärkeä rohkaista opiskelijoita miettimään vahvuuksia, osaamistaan ja niiden kehittämistä.

Kehittämistyöhön tarvitaan sekä henkilökunnan, opiskelijoiden että sidosryhmien tukea ja panosta. Tullaksemme tietoisiksi mitä vahvuusajattelu on, mitä omat vahvuutemme ovat ja, miten voimme tukea muiden vahvuuksien tunnistamista ja hyödyntämistä, tarvitsemme toiminnan tueksi työkaluja ja erilaisia harjoituksia.

Kehittämistyössä tuotimme opetus- ja ohjaustyöntueksi Vahvuusperustaisen ohjauksen työkirjan (Hyvärinen ym. 2021b) ja VAHTO-vahvuuskortit (Hyvärinen ym. 2021c). Työkirja ja kortit ovat saataville myös englanniksi VAHTO:n nettisivuilta. Nämä ja muut projektin aikaiset materiaalit löytyvät osoitteesta www.vahtoohjaus.fi. Kannustamme opettajia ja ohjaajia ottamaan sieltä vinkkejä omaan työhönsä.

Lähteitä

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Kari, S., Löf, J., Naakka, M. & Uusiautti, S. 2020. Lapin korkeakouluista valmistuneiden näkemyksiä vahvuusperustaisesta tulevaisuusohjauksesta. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 21/2020. Rovaniemi: Lapin ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-373-7

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, K., Riponiemi, N., & Uusiautti, S. 2021a. Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittämismatka ja VAHTO-malli Lapin korkeakouluissa. Rovaniemi: Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-294-8

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, K., Riponiemi, N., & Uusiautti, S. 2021b. Vahvuusperustaisen ohjauksen työkirja. Rovaniemi: Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-293-1

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, K., Riponiemi, N., & Uusiautti, S. 2021c. VAHTO-vahvuuskortit. Rovaniemi: Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-291-7

Löf, J., Kangastie, H., Rautio, K., Hyvärinen, S. & Uusiautti, S. 2021. Eväitä kehittämismatkalle. Teoksessa S. Hyvärinen, H. Kangastie, J. Löf, K. Rautio, N. Riponiemi, & S. Uusiautti (toim.) Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittämismatka ja VAHTO-malli Lapin korkeakouluissa. Rovaniemi: Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-294-8

Aiheesta aiemmin kirjoitettua

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Kari, S., Löf, J., Naakka, M. & Uusiautti, S. 2022. Fostering a Successful Life through a Strength-Based Approach in Higher Education Guidance. Teoksessa S. Hyvärinen, T. Äärelä & S. Uusiautti (toim.) Research on Positive education and work - less struggling, more flourishing. Newcastle Upon Tyne: Cambridge Scholars Publishing, 76–93.

Kangastie, H. 2019. Opiskelijan vahvuudet esille ohjauksessa. Pohjoisen tekijät Lapin AMKin asiantuntijablogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/Opiskelijan-vahvuudet-esille-ohjauksessa/elbc0y4s/63428b26-bc56-4b1b-ae20-c1f977fc5ff9

Kangastie, H. & Löf, J. 2020. VAHTO-Vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus -hankkeen kyselyn alustavia tuloksia Lapin ammattikorkeakoulussa. Pohjoisen tekijät -Lapin ammattikorkeakoulun blogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/VAHTO---Vahvuusperustainen-tulevaisuusohjaus--hankkeen-kyselyn-alustavia-tuloksia-Lapin-ammattikorkeakoulussa/40628/e6a62226-8d58-46ca-927e-d843f723ee80

Kangastie, H. & Löf, J. 2020. Vahvasti työssä virtuaalikampuksella -Kokemuksia hanketyöpajan toteutuksesta etänä. Pohjoisen tekijät Lapin AMKin asiantuntijablogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/Vahvasti-tyossa-virtuaalikampuksella---kokemuksia-hanketyopajan-toteutuksesta-etana/40628/6794d5f7-7d98-479c-916f-016f360cf567

Kangastie, H. & Löf, J. 2020. Vahvuuksilla kohti työelämää. Journal of Finnish Universities of Applied Sciences, AMK-lehti 1/2020. https://uasjournal.fi/1-2020/vahvuuksilla-tyoelamaan/

Löf, J. 2020. Vahvuusperustaisella ohjauksella tulevaisuuden työelämään. Lumen-lehti. https://www.lapinamk.fi/blogs/Vahvuusperustaisella-ohjauksella-tulevaisuuden-tyoelamaan/40628/81655cbb-3571-4e59-8f3f-1b38d03786d2

Löf, J. 2021. Vahvuuksilla vauhtia urasuunnitteluun, Pohjoisen tekijät Lapin AMKin asiantuntijablogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/Vahvuuksista-vauhtia-urasuunnitteluun/40628/8101beb6-ace2-44c5-b74a-7e1ca43fa34f

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Johdanto

Lapin ammattikorkeakoulun tehtävä on tarjota korkeakouluopetusta, joka perustuu tiiviisti työelämään ja sen kehittämiseen liittyviin vaatimuksiin, tutkimustyötä unohtamatta. Ammattikorkeakoulu tarjoaakin hyvät lähtökohdat tutkintojen saavuttamiselle.

Ammattikorkeakoulu on tarjonnut jo pidemmän aikaa opiskelijoille työelämälähtöisiä projekteja sekä selvitystöitä, jotta opiskelijat voivat tutustua työelämään ennen valmistumistaan. Työelämälähtöisyyden merkitys on viime vuosina korostunut entisestään. Tällä hetkellä opintojaksotarjontaan kuuluvat esimerkiksi Työelämälähtöinen projekti, Ratkaisun jäljillä -projekti sekä Innovaatioprojekti, jotka kaikki ovat tarjolla 3. ja 4. vuoden opiskelijoille.

Tässä blogikirjoituksessa esittelemme kaksi Työelämälähtöinen projekti -opintojaksossa toteutettua casea, jotka konetekniikan insinööriopiskelijat ovat toteuttaneet Kemin kampuksella.

Lapin AMK tarjoaa yrityksille yhteistyömahdollisuuksia opiskelijaprojekteissa ja samalla edistetään tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tunnettavuutta. Tällainen työelämälähtöisyys tuottaa hyötyä alueellisesti, koska yritykset saavat helpolla tavalla ratkaisuvaihtoehtoja kehityskohteilleen. Opiskelijoiden toteuttamia selvitystöitä voidaan käyttää sellaisenaan tai jatkojalostaa niitä yrityksen toimintaan sopiviksi. Toimeksiantojen myötä yritykset avaavat ovensa opiskelijoille.

Työelämälähtöisen opintojakson toteutustapa

Työelämälähtöinen projekti -opintojaksossa toteutetaan konetekniikkaan liittyviä toimeksiantoja, joissa opiskelijat oppivat toimimaan itsenäisesti osana projektiryhmää ja vastaavat projektin toteutumisesta ajallaan. Työelämälähtöinen projekti noudattaa CDIO-mallia (Conceive, Design, Implement, Operate). Malli on kehitetty alun perin jo 1990-luvulla Massachusettsin teknisessä instituutissa Yhdysvalloissa insinöörikoulutuksen kehittäjäverkostossa ja mukana on tätä nykyä yli 30 korkeakoulua eri maista. (Lapin ammattikorkeakoulu)

CDIO-malli on vahvasti kytketty projektimuotoiseen toimintaan, jonka tavoitteena on saada insinöörikoulutuksesta niin pätevä, että opiskelijoiden tiedot, taidot ja asenteet yhdessä tukevat opiskelijan työelämävalmiuksien kehittymistä. CDIO-malli on käytössä Työelämälähtöinen projekti -opintojaksolla juuri näistä edellä mainituista syistä.

Opintojakson sisältö ja toimintatapa pohjautuu CDIO-malliin, mutta opiskelijoiden on mahdollista tehdä projektistaan myös omannäköinen ja innovatiivinen. Opintojakso käynnistetään jakamalla opiskelijat ryhmiin sekä esittelemällä tarjolla olevat projektiaiheet, jotka voivat tulla toimeksiantoina suoraan yrityksiltä tai TKI-kehittämishankkeilta. Aiheen valinnan jälkeen opiskelijat tarkastelevat aihetta eri näkökulmista, keskustelevat toimeksiantajan kanssa, tekevät projektisuunnitelman ja käynnistävät työn.

Syksyn 2021 Työelämälähtöinen projekti -opintojakso toteutettiin sekä päiväopintoina että monimuotototeutuksena. Opiskelutavasta riippumatta on opintojakson toteutustapa samantyyppinen ja opiskelijoiden ohjeistus noudattaa samaa CDIO-mallia.

Työelämälähtöinen esimerkki – Case LaVe

Yrityskentältä voidaan nostaa ajankohtaisia aiheita esille niin, että ne hyödyttävät sekä toimeksiantajaa, koulutusta että opiskelijaa. Monimuotoryhmälle tarjottiin mahdollisuutta selvittää vesileikkausprosessissa syntyvän sivuvirran eli vesileikkaushiekan jatkokäyttömahdollisuuksia.

Lapin vesileikkaus (LaVe) on toiminut Kemissä Karjalahdella jo vuodesta 2011. LaVen palveluihin kuuluu esimerkiksi erilaisten materiaalien leikkaus vesileikkaustekniikalla, kone- ja laitesuunnittelu, asennukset ja hitsaukset sekä myös tuotteiden valmistus ja tuotekehitys. (Lapin vesileikkaus 2021) Yritys on tehnyt Lapin ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyötä jo useamman projektin ja selvitystyön ajan ja heiltä on saatu hyviä aiheita niin konetekniikkaan kuin kiertotalouteenkin liittyen.

Vesileikkausprosessissa käytetään lujia kivimateriaaleja, esimerkiksi graniittia, jonka avulla saadaan luotua tarpeeksi vahva hiekka/vesi -suihku. Vesileikkaus on materiaalista riippumaton leikkaustapa 100 mm paksuuteen asti, ja leikattava materiaali voi olla esimerkiksi terästä, muovia, kulutusterästä tai ruostumatonta terästä. Melkein kaikki materiaalit ovat leikattavia tällä tekniikalla. (Lapin vesileikkaus 2021)

Opiskelijaprojektin pääasiallisena tarkoituksena oli löytää vesileikkaushiekalle jatkokäyttöä innovatiivisella mutta toteutuskelpoisella otteella. Kiertotalous kytkeytyi projektiin vahvasti. Projektiryhmä toteutti itsenäisesti projektia eteenpäin ja ryhmän kanssa pidettiin säännöllisin väliajoin tilannekatsauksia, jotta työ eteni oikeaan suuntaan.

Projektiryhmän toteuttamaan projektisuunnitelmaan lisättiin käytännön testausosio, jonka avulla työhön lisättiin konkretiaa. Opiskelijat tutustuivat Ammattiopisto Lappian Tornion toimipisteessä erilaisiin kaivostekniikan erotusmenetelmiin. He halusivat selvittää, mitä leikkausmateriaalia hiekka sisältää, jotta voivat kartoittaa sen jatkokäyttömahdollisuuksia.

Projektiryhmä toteutti vesileikkaushiekan käytännön tutkimukset päivässä ja aloitti työstämään havainnoista seminaariesitystä, joka esiteltiin opintojakson päätöstilaisuudessa.

Kuva 1. Projektiryhmä toteuttamassa käytännön tutkimusta vesileikkaushiekalle.

Työelämälähtöinen esimerkki – Case LappiSat

LappiSat-hankkeessa on tavoitteena luoda uutta avaruus- ja satelliittiteknologian osaamista Lappiin. Hankkeen päätoteuttajana toimii Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatorio (SGO). Konkreettisin tavoite on rakentaa Lapin alueen ensimmäinen oma satelliitti. Satelliitin päähyötykuormana on revontulien ja maan lähiavaruuden magneettisten vaihteluiden havainnointiin rakennettuja tieteellisiä instrumentteja.

Hankkeen antamassa toimeksiannossa opiskelijat lähtivät innolla opiskelemaan satelliittimaailmaa. Opiskelijoiden tehtävänä oli suunnitella 1 yksikön (1U cube) kokoinen runkorakenne satelliitin hyötykuormaa varten. Opiskelijat perehtyivät cubesat –suunnittelustandardeihin ja etsivät tietoa materiaaleista ja avaruuden aiheuttamista vaatimuksista suunnitteluun. Kuvissa 2 ja 3 on esitelty opiskelijoiden tekemiä 3D-mallinnuksia.

LappiSat-hanke valittiin yhdeksi projektiaiheeksi, koska ajoitus ja opiskelijoiden tietotaito toteutukseen oli juuri sopiva. Hanke oli vasta alussa ja opiskelijat pääsivät siihen mukaan jo alkuvaiheessa.

Opiskelijoiden työn tuloksena saatiin työpiirustukset satelliitin runkoon, johon esimerkiksi Lapin AMKin tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat voivat suunnitella hyötykuormia ja satelliitin alijärjestelmiä. Opiskelijoilla on mahdollisuus myöhemmässä vaiheessa tehdä lisää hanketta edistäviä toteutuksia joko harjoitteluina tai opinnäytetöinä.

Kuva 2. Räjäytyskuva insinööriopiskelijoiden suunnittelemasta 1U cubesat -rungosta.

Kuva 3. Havainnekuva opiskelijoiden suunnittelemasta 1U cubesat -satelliitista.

Yhteenveto

Työelämälähtöiset projektit ovat opiskelijoille mielenkiintoinen tapa oppia ja se antaa opiskelijoille mahdollisimman realistisia esimerkkejä tutkinnon jälkeisestä työelämästä.

Kyseisellä opintojaksolla opiskelijat seuraavat itsenäisesti tapaustutkimuksissa määritettyjä vaatimuksia ja tekevät tiedonhakua. Jokaisella casella on vastuuopettaja, joka toimii opiskelijoiden tukena. Opiskelijoille annetaan mahdollisuus toteuttaa työtään ohjatusti mutta itsenäisesti.
Tavoitteisiin päästäkseen opiskelijat perehtyvät toimeksiantajaansa ja tekevät mahdollisesti myös yritysvierailuja toimeksiantajan tiloihin. Tämä auttaa opiskelijoita verkostoitumaan.

Syksyn 2021 Työelämälähtöinen projekti -opintojakso on hyvä esimerkki siitä, kuinka opiskelijat ovat toimineet itsenäisesti ja toteuttaneet tehtävänannon mukaisesti toimenpiteitä. Työt ovat valmistuneet aikataulun mukaisesti.

Opintojakson loppuseminaarissa opiskelijat esittelivät työnsä tuloksia ja mitä ovat oppineet projektin aikana. Keväällä toteutettavalla Ratkaisun jäljillä -opintojaksolla opiskelijat jatkavat tämän syksyn tulosten läpikäyntiä ja valmistautuvat raportoimaan tuloksista laajemmin.

Lähteet

Lapin ammattikorkeakoulu. CDIO – Conceive, Design, Implement, Operate. Viitattu 23.11.2021 https://www.lapinamk.fi/fi/Opiskelijalle/Opiskelu/Oppimisymparistot/CDIO

Lapin vesileikkaus. 2021. Viitattu 23.11.2021 https://www.lave.fi/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Taustoitusta

Kestävä kehitys, vastuullisuus ja niiden osaaminen puhuttavat korkeakoulujenkin arjessa. Myös ammattikorkeakoulujen tulisi kouluttaa ammattilaisia, jotka osaavat edistää kestävää kehitystä työssään ja osaavat toimia vastuullisesti.

Ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelma tarjoaa yhteisen viitekehyksen ja tukee kaikkien Suomen 24 ammattikorkeakouluyhteisön työtä kohti kestävämpää ja vastuullisempaa tulevaisuutta (Arene 2020).

Arenen ohjelman mukaan kädenjälki tarkoittaa vaikuttavuutta, jolla ammattikorkeakoulujen koulutuksen sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan tuottama osaaminen muuttaa yhteiskuntaa ja työelämää. Kädenjälki puolella koulutuksen tarkoituksena on tuottaa kestävän kehityksen taidot jokaiselle (kuvio 1.)


Kuvio 1. Ammattikorkeakouluyhteisöjen kädenjäljen kasvattamisen ja jalanjäljen pienentämisen osa-alueet. (Arene 2020)

Osaavalla henkilöstöllä on tärkeä merkitys kädenjäljen kasvattamisessa. Arenen Kestävä kehitys ja vastuullisuus -ryhmän koulutustyöryhmän työn tavoitteena on eri tavoin tukea ja sparrata ammattikorkeakouluja ”Kestävä, vastuullinen ja hiilineutraali ammattikorkeakoulu” –ohjelman toteuttamisessa. Tavoitteena on tuottaa erilaisia työvälineitä opetussuunnitelma työhön ja opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Koulutustyöryhmä järjestää syksyllä 2021 AMK-yhteisölle webinaarisarjan, joka sparraa ammattikorkeakouluja ”Kestävä, vastuullinen ja hiilineutraali ammattikorkeakoulu” –ohjelman toteuttamisessa. Webinaarisarjan tavoitteena on tukea kestävän kehityksen opetusta ja oppimista ammattikorkeakouluissa, jotta jokainen ammattikorkeakoulusta valmistunut opiskelija tuntee kestävän kehityksen perusasiat ja osaa edistää kestävää kehitystä työssään ja yhteiskunnassa.

Tässä kirjoituksessa käsittelemme Arenen koulutustyöryhmän 1.10.2021 järjestämän webinaarin sisältöä vastauksena kysymykseen, kuinka varmistamme kaikille ammattikorkeakouluista valmistuville kestävän kehityksen osaamisen. Aihetta käsittelevän webinaarin sisällöstä ja käytännön järjestelyistä vastasivat Oulun ja Lapin ammattikorkeakoulut ja webinaarin vastuuhenkilöinä sekä vetäjinä toimivat tämän blogin kirjoittajat.

Sisällön tuumiskelua

Tuumiskeluvaiheen lähtökohtana oli tuoda tarjolle opetuksen ja sen kehittämisen esimerkkejä, joilla vastaamme lupaukseen tuottaa työelämään ja yhteiskuntaan kestävän kehityksen osaajia. Sisällön rakentamista tehtiin mukaan lupautuneiden asiantuntijoiden kanssa. Yhdessä pohdittiin sitä, kuinka tehdä näkyväksi erilaisia vaihtoehtoja kestävän kehityksen ja vastuullisuuden näkymisestä osaamisperustaisissa opetussuunnitelmissa, opetuksen toteutuksessa ja arvioimisessa.

Toteutuksen konsteja

Webinaari toteutettiin aihekohtaisilla alustuksilla ja asiantuntijoiden puheenvuoroilla, joissa tuotiin tarjolle ja keskusteluun konkreettisia työkaluja esimerkkien avulla.

Webinaarin ohjelma

9.00-9.10 Avaussanat, vastuullisuusjohtaja Sinikka Jänkälä, Lapin ammattikorkeakoulu
9.10-9.30 Kestävä kehitys ja vastuullisuus osaamisperustaisissa opetussuunnitelmissa, yliopettaja Raija Erkkilä, Oulun ammatillinen opettajankoulutus
9.30-9.50 Case: kestävä kehitys opintojaksossa, opettaja Marko Korkeakoski, Lapin ammattikorkeakoulu
9.50-10.00 Tauko
10.00-10.20 Case: kestävä kehitys opintojaksossa, tutkintovastaava, lehtori Kari Heiskari Oulun ammattikorkeakoulu
10.20-10.50 Ryhmätyöskentelyä
10.50-11.20 Kestävän kehityksen toteutumisen arvioinnin keinot, suunnittelija Seppo Pakanen Oulun ammattikorkeakoulu
11.20-11.30 Loppusanat, vararehtori Jyrki Laitinen, Oulun ammattikorkeakoulu

Lapin AMKin vastuullisuusjohtaja Sinikka Jänkälä korosti alustuksessaan Arenen ohjelmaan kirjattujen lupauksien pitämistä ja niihin suunniteltujen toimenpiteiden toteuttamista, jotta varmistetaan kestävän kehityksen taidot jokaiselle. Miten tämä lupausten pitäminen sitten mahdollistuu koulutuksien opetussuunnitelmissa. Tähän vastausta avasi OAMKin ammatillisen opettajakorkeakoulun yliopettaja Raija Erkkilä, joka esitteli osaamisen rakentumista Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelmaan 2021. Kuviossa 2 on esitetty osaamisen rakentuminen ammatillisessa opettajankoulutuksessa.

Kuvio 2. Osaamisen rakentuminen ammatillisessa opettajankoulutuksessa. (Happo, Karjalainen ja Perunka 2018.)

Opetussuunnitelman laatimisen vaiheessa pohdittavaksi tulee se, miten kestävä kehitys ja vastuullisuus näkyy tai pitäisi näkyä osaamisperusteisissa opetussuunnitelmissa. Olisiko sen oltava oma opintojakso vai kaiken läpäisevä osaaminen? Alustuksessa pohdittiin myös sitä, onko kestävä kehitys ja vastuullisuus on suurimmaksi osaksi arvo-osaamista. Jos on kysymys arvo-osaamisesta ja vastuullisuudesta, niin miten arvo-osaaminen osoitetaan ja miten sellaista osaamista arvioidaan?

Näihin kysymyksiin käytännön näkökulmaa ja vastauksia antoivat opetuksen toteuttamisen esimerkkien alustajat. Opettaja Marko Korkeakoski Lapin AMKista kertoi liiketalouden ja lehtori Kari Heiskari OAMKista alusti talotekniikan toteutusesimerkin. Esimerkkien esittämisen jälkeen yhteisessä keskustelussa tuli esille kestävän kehityksen opetuksen laaja kokonaisuus, joka haastaa myös opettajien osaamista.

Keskustelun jälkeen tarkasteltiin kestävän kehityksen toteutumisen arvioinnin keinoja, joita esitteli OAMKista tietotuotannon suunnittelija Seppo Pakanen. Tarkastelussa tuli esille, miten kestävä kehitys näkyy esimerkiksi opetussuunnitelmien kuvauksissa ja osaamisalueina, opintojaksojen sisällöissä, osaamistavoitteissa ja arviointikriteereissä. Olisi hyvä saada yhdenmukainen käytäntö kestävän kehityksen osaamistietojen tallentamiseen. Yleisenä pohdittavana kysymyksenä alustaja nosti esille sen, miksi kestävän kehityksen tilastointia tehdään ja mihin se vaikuttaa?

Webinaari päättyi OAMKin vararehtorin Jyrki Laitisen loppusanoihin, joissa hän pohti, tulisiko kestävän kehityksen olla ennemminkin läpileikkaava ajatusmalli ja, jos tulisi, niin miten se välitetään opiskelijoille? Hänen mielestään kestävän kehityksen ajatusmaailman tulisi rakentua kaikkeen asiaan ja tekemiseen sisälle myös opetuksessa.

Harkintaa ja ehdotuksia

Webinaarin suunnittelijoina ja vetäjinä pohdimme, saavutimmeko asettamamme tavoitteet. Onnistuimmeko jakamaan tietoa kestävän kehityksen tavoitteiden ja osaamisten käyttämisestä opetuksen kehittämisessä? Saivatko osallistujat eväitä kestävän kehityksen huomioimiseen opetuksen toteutuksessa ja arvioimisessa?

Mielestämme esittämämme kysymykset palautuvat pedagogiikan peruslähtökohtaan eli millä tavalla kestävän kehityksen opetus ja oppiminen tulee järjestää. Millaisen maailmaan koulutamme osaajia ja mitä tulevaisuuden haasteita eri tutkinnoista valmistuvat ovat ratkaisemassa ja millä ammatti-identiteetillä se onnistuu parhaiten.

Yhteisessä keskustelussa työelämän kanssa on hyvä löytää tärkeimmät kestävän kehityksen osaamistavoitteet ja mihin ammatillisiin osaamiskokonaisuuksiin ne liittyvät. Lopuksi mietitään, millaisilla pedagogisilla ratkaisuilla kestävän kehityksen osaamisia ja niiden rakentumista voidaan tukea. Ja millaista pedagogista tukea opetushenkilöstö tarvitsee opettaessaan opiskelijoille kestävän kehityksen osaamista osana ammatti-identiteettiä.

Lopuksi

Kestävän kehityksen tavoitteiden äärellä on tällä hetkellä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tämä webinaari toi omalta osaltaan vastauksia opetukseen ja sen kehittämiseen. Suunnittelijoina ja vetäjinä voimme olla tyytyväisiä lopputulokseen, koska webinaari sai kaiken kaikkiaan hyvän palautteen osallistujilta.

Alustuksissa ja esimerkeissä nostettiin esille tarpeeksi konkreettisia asioita opetuksesta ja sen toteuttamisesta. Kaikille yhteisen keskustelun lisäksi kaivattiin vielä lisää yhteistä keskustelua kestävän kehityksen huomioimisesta opetuksessa. Keskustelua voi käydä esimerkiksi seuraavan (kuva 1) sisällön ja viestin avulla.

Kuva 1. Ajatuksia herättämään. (Korkeakoski 2021)

Opetushenkilöstölle pedagoginen tuki voi olla esimerkiksi sitä, että mahdollistetaan yhteinen keskustelu, miten kestävän kehityksen tavoitteet tulee huomioida opetussuunnitelmissa ja niiden toteutussuunnitelmissa.

Lähteet

Arene (2020). Kestävä, vastuullinen ja hiilineutraali ammattikorkeakoulu, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, 2020. Viitattu 8.10.2021 http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2020/Kest%C3%A4v%C3%A4%20vastuullinen%20ja%20hiilineutraali%20ammattikorkeakoulu.pdf?_t=1606145574.

Asikainen, E. 2020. Kestävän kehityksen osaamien osana ammatti-identiteettiä. Julkaisematon.

Webinaarin diaesitykset:
Erkkilä, R.2021. Kestävä kehitys ja vastuullisuus osaamisperusteisissa opetussuunnitelmissa. OAMK.
Heiskari, K. 2021. Case: kestävä kehitys opintojaksossa. OAMK.
Jänkälä, S. 2021. Ammattikorkeakoulujen kestävyys- ja vastuullisuuslupaukset. Lapin AMK.
Korkeakoski, M.2021. Vastuullisuus opintojaksossa. Lapin AMK.
Laitinen, J. 2021. Loppusanat. OAMK.
Pakanen, S.2021. Kestävän kehityksen arvioinnin keinot. OAMK

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Älypaja on Kemin kampuksen uusin kehittämis- ja oppimisympäristö, joka vahvistaa konetekniikan opetusta ja tutkimustoimintaa. Ympäristöllä mahdollistetaan vuonna 2017 käyttöönotetun opetussuunnitelman mukainen koulutus ja varmistetaan, että konetekniikan ala pystyy tulevaisuudessa vastaamaan omalta osaltaan mm. digitalisaation mahdollisuuksiin ja haasteisiin.

Älypaja tukee TKI- ja yritysyhteistyötä sekä uusia innovaatioita edistäen näin myös alan työpaikkojen syntymistä. Hankkeessa investoitiin turvallisen ja tarkoituksenmukaisen ympäristön mahdollistavat koneet, laitteet ja ohjelmistot suunnitelman mukaisesti. Alla on esitelty muutamia Älypajaan hankittuja järjestelmiä ja laitteita.

Tuotanto- ja kokoonpanolinja

Digivalmiin tuotantojärjestelmän saapuminen oli hankkeen näkökulmasta erittäin odotettu tapahtuma. Alkuvalmistelujen ja asennuksien jälkeen henkilöstömme pääsi varsinaisesti myös sorvin ääreen. Uuden tuotantojärjestelmän ytimen muodostaa robottisyötteisen jyrsimen kanssa muunneltava tuotanto- ja kokoonpanolinja. Lisäksi linjaa voidaan syöttää erillisellä, vapaasti liikkuvalla robotilla läheiseltä CNC-sorvilta, kuva 1.

Kuva 1. Tuotanto- ja kokoonpanolinja

Kokonaistuotantoa ohjaa MES4-ohjausjärjestelmä, joka on muunneltavissa tuoteperheiden tai vaikka opetustarpeiden mukaan. Järjestelmään voidaan tuoda osakomponentteja esimerkiksi jo aiemmin valmistuneesta 3D-tulostusympäristöstä.

Ohjausjärjestelmän avulla voidaan esimerkiksi demonstroida ja pilotoida erilaisia tuote- ja tuotantovaihtoehtojen resurssitarpeita ja siten kehittää toimintaa sarjan sisällä. Laitteiston yhteyteen hankittu virtuaalinen kaksonen (digital twin) mahdollistaa erilaisten skenaarioiden ajamisen täysin turvallisesti virtuaalisessa ympäristössä.

Kokonaisjärjestelmän toimittaja oli Festo Oy ja toimituksesta sekä siihen liittyvästä käyttöönottokoulutuksesta vastasi koulutuspäällikkö Hannu Hassinen Festo:lta (kuva 2.). Lapin AMKin osalta yhteyshenkilönä on lehtori Arto Jäntti.

Odotamme innokkaina tämänkin laitteiston ottamista opetukseen mukaan ja sen ominaisuuksien kokeilemista yhdessä opiskelijoiden ja muiden alueen toimijoiden kanssa uusien sovelluskohteiden löytämiseksi.

Kuva 2. Tuotantojärjestelmän käyttöönottokoulutukseen osallistuneita

Koulutuksessa käytiin lävitse mm. tuotantojärjestelmän ohjaamiseen liittyviä näkökulmia sekä pohdittiin kehittämiskohtia tulevaisuuden toiminnoille.

Särmäyspuristin

Älypaja hankkeen myötä Lapin AMKille investoitiin myös ohutlevytuotteiden tuotantoteknologiseen tutkimukseen ja opetukseen soveltuva hydraulinen särmäyspuristin, jonka toimittaja oli Bystronic (kuva 3.). Laitteessa on voimaa 40 tonnia ja käsiteltävä kappale voi olla maksimissaan metrin levyinen.

Toimitukseen sisältyi valikoima erilaisia särmäystyökaluja, joilla voidaan taivuttaa terästä aina 3 mm paksuuteen saakka. Laitteen toimittaja piti käyttöönottokoulutuksen, johon sisältyi myös ohjelmistokoulutus. Lapin AMKin osalta yhteyshenkilöinä ovat lehtori Arto Jäntti sekä erityisasiantuntija Raimo Ruoppa.

Kuva 3. Särmättävyyden testausta Bysoft Xpert 40 särmäyspuristimella

Ohjelmistokoulutuksessa opiskeltiin etäohjelmointiin ja särmäysprosessin simulointiin käytettävää Bysoft-ohjelmistoa. Alla nähdään prosessi ideasta tuotteeksi, joka on yksi Älypajan kantavista teemoista. Tämän tuotteen osalta lähdettiin liikkeelle konkreettisesta tarpeesta ja siten edettiin valmistettavan kappaleen CAD- 3D malliin, särmäyksen simulointitarkasteluun ja itse valmistukseen sekä käyttökohteeseen asennukseen.

Kuva 4. Valmistuksen polku ideasta särmätyksi tuotteeksi

Valmis malli tuodaan esim. kannettavassa tietokoneessa toimivaan Bysoft-ohjelmistoon, missä suunnitellaan tuotteen särmäyksen vaiheet sekä simuloidaan prosessi. Kun ohjelma on valmis, siirretään se särmäyspuristimen tietokoneelle. Koska särmäysprosessi on valmiiksi suunniteltu ja simuloitu etäohjelmassa, ei laitteella kulu aikaa ohjelmointiin, vaan se voi olla jatkuvasti tehokkaassa tuotantokäytössä.

Laitteen ominaisuuksia testattiin Älypajan käyttöön tulevan osan valmistuksessa heti koulutuksen jälkeen ja valmistettu tuote on esitettynä kuvassa 4.

Hitsaus- ja plasmaleikkauslaitteistot

Älypajaan on rakennettu myös hitsauksen tutkimukseen ja opetukseen soveltuva laboratorio-oppimisympäristö. Kalustoon hankittiin EWM:n ja Froniuksen MIG-MAG sekä Kempin TIG-hitsauslaitteet. Lisäksi laboratoriossa on mekanisoituun hitsaukseen soveltuva hitsausrata, jolla voidaan hallitusti tutkia erilaisten parametrien vaikutusta hitsattavuuteen. Laitteistoon sisältyy myös datankeruulaite, jolla hitsausarvot saadaan tallennettua.

Kuvassa 5. EWM-laitteiston koulutuksessa hitsataan näytettä, jolle tehdään myöhemmin aineenkoetuskokeet Lapin AMKin rikkovan aineenkoetuksen testauslaboratoriossa. Lapin AMKilla on myös mikroskooppilaboratorio, jonka laitteisiin sisältyvät mm. FESEM- ja valomikroskooppi sekä kovuusmittauslaitteet mahdollistaen myös hitsausnäytteiden syvällisemmän tutkimuksen.

Kuva 5. EWM:n Titan XQ 500 hitsauslaitteen testausta Älypajan hitsaustilassa

Edellä mainittujen lisäksi älypajaan hankittiin plasmaleikkuri, jonka toimittaja oli Swift-Cut (kuva 6.). Laite täydentää hyvin älypajan kalustoa, sillä voidaan leikata niin särmättäviä kuin hitsattavia materiaaleja, hiiliteräksen osalta aina 12 mm:n paksuuteen saakka. Myös alumiinin ja ruostumattoman teräksen leikkaus laitteella onnistuu.


Kuva 6. CNC-plasman käyttöönoton jälkeen päästiin tekemään tarvittavia osia tuleviin testauksiin

 

Älypaja-hanke

Älykäs tuotantotekniikan oppimis- ja kehittämisympäristö - ÄLYPAJA-hanke toteutettiin Lapin AMKin Uudistuva teollisuus -osaamisryhmässä 1.1.2018 - 31.12.2020. Hankkeen tavoitteena oli luoda Lapin ammattikorkeakouluun uudenlainen kehittämisympäristö, jossa insinöörikoulutukset, TKI- ja palveluliiketoiminta sekä alueen yritykset kohtaavat.

Hankerahoitus saatiin Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) Vipuvoimaa EU:lta rahoituslähteestä Lapin Liiton myöntämänä. Hankkeesta löytyy tietoa myös hankkeen verkkosivulta. Projektipäällikkönä toimi hankkeessa Jukka Joutsenvaara Lapin AMKista.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Opintojen keskeytykset ongelma

Lapin amkissa on meneillään Hyvinvointia korkeakouluopintoihin -hanke vuoden 2021 loppuun asti. Hankkeen tavoitteena on tukea korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia ja ehkäistä opintojen keskeytymistä. Lisäksi tavoitteena on varhaisessa vaiheessa tunnistaa ne opiskelijat, joilla on riski opintojen keskeytymiseen tai joiden opinnot ovat jo keskeytyneet, ja antaa heille tarvittavaa intensiivistä tukea.

Tilastokeskuksen uusimpien (3/2021) tietojen mukaan lukuvuonna 2018−2019 ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen keskeytti 7,5 % opiskelijoista (kuvio 1).

Kuvio 1. Keskeyttäminen tutkintoon johtavassa koulutuksessa 2018−2019 prosentteina. Lähde. Tilastokeskus - Koulutuksen keskeyttäminen 2019 (stat.fi)

Lapin amkissa opintojen keskeytymisellä tarkoitetaan opiskeluoikeuden menettämistä tai peruuttamista tai opiskeluoikeudesta luopumista eli eroamista (Forest, 2021). Vuonna 2020 laskentapäivän 20.9. mukaan ammattikorkeakoulussamme keskeytymisiä oli 11 % (Lapin amkin tavoite- ja tulosinfo 2020).

Kysely ensimmäisen vuoden opiskelijoille

Hankkeessa toteutettiin marraskuussa 2020 verkkopohjainen kysely samana vuonna Lapin ammattikorkeakoulussa aloittaneille opiskelijoille. Kyselyssä selvitettiin opiskelijoiden tuen tarpeita opiskeluun ja hyvinvointiin liittyen. Opiskelijanäkökulman mahdollistumiseksi kyselyn toteutti opiskelijaryhmä osana projektiopintojaan. Kyselyyn vastasi 212 opiskelijaa.

Vastaajista 58 % ilmoitti käyvänsä töissä. Keskimääräinen työtuntimäärä oli 30 tuntia viikossa. Työssäkäyvien prosenttiosuus oli sama kuin tilastokeskuksen uusimpien (3/2021) tietojen mukaan vuonna 2019 (Kuvio 2). 71 % vastanneista opiskelijoista ilmoitti ajankäytön mietityttävän, ja heillä olevan tarve oman ajankäytön hallinnan tukemiseen. Ensimmäisen vuoden opiskelijoita pohditutti myös opintojen edistymiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja uuteen asuinympäristöön liittyvät asiat.

Kuvio 2. Vähintään 18-vuotiaiden työssäkäyvien osuudet kaikista opiskelijoista 2010-2019.
Lähde. Tilastokeskus - Koulutuksen keskeyttäminen 2019 (stat.fi)

Hoksautuksia opintojen tukemiseksi

Kyselyn tuloksia on hyödynnetty hankkeen jatkotoimenpiteiden suunnittelussa. Syksystä 2021 alkaen toteutetaan lukukausittain opiskelijoille ja opetushenkilöstölle hoksautuksia, jotka ovat ajatuksia herättäviä blogeja, videoita, esityksiä, ääninauhoitteita jne. Blogit on suunnattu opetushenkilöstölle (hoksaakko) ja opiskelijoille (hyvinvointia korkeakouluopintoihin). Hoksautusten sisältö kohdentuu erilaisiin teemoihin, jota ovat esimerkiksi ajan- ja elämänhallintataidot, uraohjausosaaminen, selkokielisyys sekä erilaiset opiskelu- ja oppimiskyvyt.

Lukukausiteemat kuukausittain ovat seuraavat:

• arjen abc; elokuu/tammikuu
• osallisuus ja yhteisöllisyys; syyskuu/helmikuu
• minä oppijana − minun vahvuuteni; lokakuu/maaliskuu
• mielen mausteita; marraskuu/huhtikuu
• hengähdyshetkiä; joulukuu/toukokuu

Hoksautuksiin haluttiin myös opiskelijoiden visuaalinen näkemys. Tämän toteutumiseksi saimme Lapin amk:n kuvataideopiskelijoita tekemään opintoihin liittyvää harjoittelua hankkeeseen. He toteuttavat hoksautuksiin liittyvää kuvitusta, sarjakuvaa ja animaatioita verkkoympäristöön. Hoksautusten sisältöä tehdään yhteistyössä korkeakoulukuraattoripalveluiden asiantuntijoiden kanssa.

Kuva 1. Kuvataideopiskelijoiden Emma Karppisen, Jaana Saarenpään, Ruusu Lohen ja Eerika Kumpulan luomat hahmot.

Hankkeen tavoitteena on kehittää ammattikorkeakouluun toimintakäytäntöjä, jotka vahvistavat opiskelijan hyvinvointia kahdella tasolla: kaikille opiskelijoille tarkoitetulla hyvinvointia vahvistavalla toiminnalla sekä yksilöllisellä intensiivisellä tuella. Opetushenkilöstölle suunnatuissa hoksautuksissa keskiössä on opiskelijoiden hyvinvoinnin tukeminen. Teemakuukausien monimediaisten sisältöjen kautta vahvistetaan opiskelijan minäpystyvyyttä, opiskelijahyvinvointia sekä kehitetään avointa keskustelukulttuuria.

 

Hyvinvointia korkeakouluopintoihin

Hyvinvointia korkeakouluopintoihin -hanke on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittama hanke ajalla 9/2020−12/2021. Hankkeen päätoteuttaja on Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö (Vamos-palvelut) ja osatoteuttaja Diakonia-ammattikorkeakoulu, Lapin ammattikorkeakoulu sekä ODL Liikuntaklinikka.

Hanketta toteutetaan Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun kampuksella, Lapin ammattikorkeakoulun Kemin, Rovaniemen ja Tornion kampuksilla sekä Vamoksen toimipisteissä Oulussa ja Rovaniemellä. Yhteistyökumppaneita ovat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS, Erilaisten oppijoiden liito, opiskelijakunnat O’Diako ja Rotko.

Lähteet

Forest, M. 2021. Blogikirjoitukseen. Sähköposti tuija.syvajarvi(a)lapinamk.fi. 7.6.2021. Tulostettu 7.6.2021.

Lapin amk. 2021. Tavoite- ja tulosinfo vuodelta 2020. Viitattu 7.6.2021

Tilastokeskus 2021. Koulutuksen keskeyttäminen. Viitattu 1.6.2021. https://www.stat.fi/til/kkesk/2019/kkesk_2019_2021-03-12_tie_001_fi.html.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Jatkuva oppiminen on päivän sana. Olen saanut nauttia sen tuomista hyödyistä ammatillisen profiilini kehittämisessä ja eteenpäin viemisessä. Olen saanut olla työnantajan kannustamana työelämäharjoittelussa ja kouluttautua kansainväliseen MBA-tutkintoon työni ohessa työnantajan osoittamalla työajalla.

Omaehtoisen koulutuksen resurssi aktiiviseen käyttöön

Lapin ammattikorkeakoulussa on käytössä omaehtoisen koulutuksen resurssi, 40 tuntia vuodessa, jokaiselle työntekijälle. Tunnit merkitään palkalliseksi työajaksi työntekijän työaikasuunnitelmaan esimiehen kanssa käydyn kehityskeskustelun yhteydessä. Kehityskeskustelussa arvioidaan koulutuksen tuoma hyöty niin työntekijälle itselleen kuin työnantajalle sen saadessa parhaimmassa tapauksessa entistä osaavamman ja motivoituneemman työntekijän työyhteisöönsä.

Olen käyttänyt resurssini parina viime vuotena uuden tutkinnon opiskeluun entisten luonnonvara-alan tutkintojen lisäksi. Opiskelen MBA-tutkintoa Lapin AMK:n Tornion yksikössä englanniksi. Idea lähti siitä, että havaitsin tarvitsevani parempia kansainvälisen työelämän valmiuksia, eritoten englannin kielitaitoa. Bonuksena tulee tutkinto kaupalliselta puolelta kansainvälisillä vivahteilla maustettuna.

Töitä teettää – mikään ei tule ilmaiseksi – mutta olen jo nyt varma tutkinnon lopputyöaihetta pohtiessani, että työ ei ole mennyt hukkaan. Englannin kielitaitoni ei ole vieläkään huippua, mutta uskallan nyt avata suuni ja saan asiani hoidettua myös englanniksi. Kaupallisen puolen englanninkielinen terminologia on myös pikkuhiljaa alkanut käydä tutuksi projektin hallinnan ohessa. Molemmista on varmasti hyötyä jatkossa, teenpä sitten mitä tahansa työkseni tulevaisuudessa.

Työelämäharjoittelu osaamisen päivittämiseksi

Työelämäharjoittelun tavoitteena on kehittää opettajan henkilökohtaista osaamista sekä tieto-taitoa oman toimialansa toiminnasta ja uusiutuvista käytänteistä, kalustosta ja tietojärjestelmistä. Tämän pitäisi tukea ja helpottaa opettajan selviytymistä työnsä haasteista, mutta myös päivittää osaaminen vastaamaan reaalielämän tarpeita. Tämä, jos mikä, on opettajana toimivalle tärkeää. Vanhentuneen tiedon jakaminen asiantuntijatehtävässä, jota opettajan työ on, ei antaisi kovin pätevää kuvaa työntekijästä, mutta ei myöskään työnantajasta.

Työelämäharjoitteluun on osoitettu 80 tunnin työaikaresurssi, joka on työnantajan maksamaa työaikaa. Työnantajan tahtotila on varmasti myös parantaa opettajan työpanosta osaamisalallaan. Minä suunnittelin itse omista lähtökohdistani käsin työelämäharjoittelun jakson sisällön sekä kohdeyritykset, joihin halusin tutustua ja joista halusin minulle hyödyllistä ammatillista tietoa.

Valikoin seuraavat yritykset ja teemat: Lassila &Tikanoja kiertotalous ja erilaiset hyödynnettävät sivuvirrat uuden jätelain 1.7.21 mukaan, Lapin Metsäkeskus metsätalouden luonnonhoitohankkeet ja niiden tarkastus sekä Metsähallituksen Lapin Luontopalvelut ja sen tehtäväalueena olevien erilaisten luonnonsuojelun ja kulttuurikohteiden inventointi, hoito, seuranta sekä viranomaistehtävät. Kaikki tapaamani asiantuntijat olivat innolla järjestämässä minulle hyvää työelämäjaksoa. Kiitos siitä heille yhdessä ja erikseen!

Korona, totta kai, teki asioista hiukan vaikeampia järjestää ja toteuttaa, mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen jakson antiin itselleni ja työyhteisölleni. Jouduin pätkimään harjoittelujakson kahden- neljän tunnin mittaisiin teams- verkkopalavereihin, joissa teoria-asiat käytiin läpi ennen maastoon siirtymistä. Maastopäivät olivatkin sitten yleensä pitkiä, koska kohteet sijaitsivat ympäri Lappia ja Pohjois-Pohjanmaata. Mutta sain parasta mahdollista oppia alan ammattilaisten kanssa heidän oikeilla työmaillaan maastossa.

Kerroin maastopäivien annista koulutusohjelmamme facebook-ryhmässä ”Lapin AMK Biotalous” touko-kesäkuussa 2021. Kaikki ovat tervetulleita seuraamaan Tulevaisuuden biotalous- osaamisryhmämme kuulumisia ryhmässä. Aiheeseen liittyviä postauksia löytyy myös hastageilla #työelämäjakso ja #opekinoppii.

Sain jakson aikana useita uusia kontakteja, hyviä aineistoja sekä uusia ideoita toteuttaa jokapäiväistä työtäni opiskelijoiden ja hankehenkilöstön kanssa. Tulipa myös ihan suoria toimeksiantoja koulutusohjelmaan toteutettavaksi opiskelijatyönä. Verkostoitumisessa on voimaa.

Kiitokset työnantajalle panostuksesta työntekijän osaamiseen

Olen erittäin kiitollinen työnantajalle, Lapin AMK:lle, että sain mahdollisuuden sekä omaehtoiseen kouluttautumiseen henkilökohtaisen tarpeeni mukaan että työelämäharjoitteluun ammatillisen kehittymiseni vuoksi. Molemmat lisäävät motivaatiotani ja sitoutumistani työhöni ja työyhteisööni, mutta myös henkilökohtaista kehitystäni asiantuntijatehtävissä missä tahansa organisaatiossa tulevaisuudessa. Haluan olla pätevä ammatissani.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Johdanto

Lapin AMK otti käyttöön erillisen kestävän kehityksen ohjelmansa vuonna 2019. Vuodesta 2021 lähtien toimintaan kytkettiin mukaan vastuullisuus ja kehittämistyötä kohdennettiin korkeakoulun hiilijalanjäljen pienentämisen lisäksi organisaation johtamisen sekä TKI- ja koulutustoiminnan kehittämiseen. Tavoitteena on vahvistaa kestävän ja vastuullisen toimintakulttuurin kehittymistä ja lisätä henkilöstön ja opiskelijoiden tietoisuutta teemasta. Tämä mahdollistetaan yhteisillä tapaamisilla ja keskustelutilaisuuksilla. (Lapin AMK 2021)

Osana Lapin AMKin laatutyötä on järjestetty “Laatukahvit”-tilaisuuksia, joissa tuodaan tutuksi laatua osana arjen työtä. Huhtikuussa 2021 toteutettiin Lapin AMKin Laatukahvit -tilaisuus, jossa esiteltiin henkilöstölle vastuullisuus ja kestävän kehityksen toimintaa. Laatukahveilla kokoonnuttiin kuuntelemaan aiheeseen liittyviä alustuksia sekä keskustelemaan ja pohtimaan teemaa yhdessä. Tässä blogissa esittelemme kestävän ja vastuullisen toiminnan laatukahveja.

 

Kestävä ja vastuullinen Lapin AMK

Vastuullisuuden ja kestävän kehityksen työryhmästä nimettiin pieni joukko laatukahvien suunnittelua ja toteutusta varten. Ryhmä laati alustavan käsikirjoituksen puoli tuntia kestävälle tilaisuudelle. Henkilöstölle haluttiin tarjota myös tilaisuus keskustella kestävästä kehityksestä Lapin AMKissa. Teeman esittely toteutettiin etukäteen nauhoitetun videon avulla. Videolla taustoitettiin työryhmän tavoitteita, esiteltiin Lapin AMKille valitut kuusi kestävän kehityksen painopistealuetta (SDG 3, 4, 7, 8, 9 ja 11) (Suomen YK-liitto 2021), kestävän kehityksen tiekartta sekä koulutuksen ja TKI-toiminnan tulevia toimenpiteitä konkreettisin esimerkein.

Koulutuksesta kertova esimerkki oli Lapin AMKin Master Schoolin Liiketoimintaosaamisen johtaminen -koulutuksen nykyisen opetussuunnitelman mukainen opintojakso “Asiakaslähtöisen liiketoimintamallin hallinta”. Koulutus tulee muuttumaan syksyllä 2021 ja uusi nimi tulee olemaan Kestävä liiketoiminta ja yrittäjyys. Yliopettaja Jari Sarja esitteli meneillään olevan opintojakson toteutusta ja sitä, mihin SDG-periaatteisiin (Suomen YK-liitto 2021) opintojakson toteutuksella vastattiin. Yliopettaja Sarjan mukaan koulutuksen osalta muutos “ei aiheuta välttämättä sisällön uudistamista, koska keke –periaatteet on huomioitu jo nykyisen opintojakson suunnittelussa”. Opintojakson toteutuksella vastattiin kestävän kehityksen tavoitteisiin (Kuva 1.) SDG 4, 8, 9, 12, 13 sekä 15.

Kuvio 1. Asiakaslähtöisen liiketoimintamallin hallinta ja keke (SDG) -periaatteisiin vastaaminen, kuvan laati Jari Sarja 2021.

Kestävän kehityksen tiekartta on vuosittain päivittyvä toimintasuunnitelma, johon on kirjattu tavoitteet ja toteutuneet toimenpiteet aihealueittain. Aihealueet noudattavat Arenen ohjeistuksia Lapin AMKille sovellettuna (Arene 2020). Tiekartasta on helppo tarkastella, millaisia toimenpiteitä tietyille vuosille on vuoden alussa suunniteltu, ja mitkä niistä ovat toteutuneet vuoden lopussa. Tiekartan aihealueet ovat: Vastuullisuustyöryhmän toiminta, Koulutus, TKI –toiminta sekä Johtaminen. Kuvassa 2 on esitetty vuodelle 2021 työstetty tiekartta.

Kuvio 2. Vastuullisuus ja kestävä kehitys –tiekartta vuodelle 2021

Vastuullisuutta ja kestävyyttä tuotiin esille myös TKI:n hanketoiminnan kautta ja esimerkkinä toimi Lapin AMKin Kohti Kestäviä Hankintoja (KKH) -hanke. KKH -hankkeen projektipäällikköä Mika Uittoa haastateltiin Laatukahvit -videota varten ja kartoitettiin hankkeen osalta vastuullisia ja kestäviä toimenpiteitä. KKH -hankkeeseen liittyy viisi SDG tavoitteista (SDG 8, 11, 12, 13 sekä 17). Kuvassa 3 on nähtävillä KKH -hankkeen poiminnat YK:n kestävän kehityksen tavoitteista.

Kuvio 3. Kohti kestäviä hankintoja –hankkeen projektipäällikkö Mika Uiton poiminnat YK:n kestävän kehityksen tavoitteista, jotka kytkeytyvät osaksi hankkeen toimintaa ja tavoitteita. (Kuva: Mika Uitto, Lapin AMK)

Videon jälkeen osallistujille avattiin Flinga -alusta, jonne oli etukäteen laadittu pohja kysymyksille ja palautteelle. Alustalle sai jättää kommentteja, esimerkkejä ja kysymyksiä, joita nousi esiin videon pohjalta. Työryhmän edustajat avasivat vielä lisää koulutuksen ja TKI-toiminnan kehityssuunnitelmia videon jälkeen ja antoivat osallistujille tässä vaiheessa aikaa tutustua Flingaan ja pohtia, mitä ajatuksia videon katselu herätti. Loppuaika tilaisuudesta käytettiin kuulijoiden esittämien kysymysten sekä Flinga-alustalle koottujen ajatusten läpikäymiseen.

 

Mitä jäi mieleen ja mitä seuraavaksi?

Laatukahvit olivat hyvä tilaisuus tuoda esille Lapin AMKin vastuullisuuden ja kestävän kehityksen toiminnan monipuolisuutta. Teemat kytkeytyvät organisaation kaikille tasoille ja huomioidaan osana johtamista, koulutusta ja TKI-toimintaa. Uutena elementtinä on huomioida entistä kokonaisvaltaisemmin kestävä kehitys esimerkiksi osana koulutuksia tai TKI-hankkeiden sisältöjä sekä seurata toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Tulevina vuosina Lapin AMK on entistä vastuullisempi ja kestävää kehitystä edistävä organisaatio, jossa eri alojen asiantuntijat yhteistyössä opiskelijoiden kanssa luovat entistä kestävämpää tulevaisuutta Lappiin.

Lähteet

Arene (2020). Kestävä, vastuullinen ja hiilineutraali ammattikorkeakoulu, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, 2020. Viitattu 31.5.2021 http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2020/Kest%C3%A4v%C3%A4%20vastuullinen%20ja%20hiilineutraali%20ammattikorkeakoulu.pdf?_t=1606145574.

Lapin AMK (2021). Vastuullisuus ja kestävä kehitys Lapin AMKissa, internet-sivusto, Lapin ammattikorkeakoulu. Viitattu 20.8.2021 https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Vastuullisuus-ja-kestava-kehitys.

Suomen YK-liitto (2021). Kestävän kehityksen tavoitteet, internet-sivusto, Suomen YK-liitto. Viitattu 20.8.2021 https://www.ykliitto.fi/yk-teemat/kestavan-kehityksen-tavoitteet.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Johdanto

Gerontologista hoitotyötä toteutetaan ikääntyneiden ihmisten parissa monissa eri tilanteissa (WHO 2003). Se on hoitoa, hoivaa ja terveyden edistämistä moniammatillisessa tiimissä sosiaali- ja terveydenhuollon eri ympäristöissä. Lapin ammattikorkeakoulussa terveysalan ja vanhustyön opiskelijat opiskelevat gerontologista hoitotyötä 10 opintopisteen laajuisilla opintojaksoilla Ikääntyneen toimintakyvyn tukeminen, Supporting Health and Functional Capacity of Elderly people ja Gerontologinen hoiva ja hoitotyö.

Viime vuoden aikana verkossa tapahtuva opetus on tullut kaikille tutuiksi ja niin myös meidän opettajien oli pysyttävä kehityksen perässä ja hallittava erilaisia verkkopedagogiikan menetelmiä. Verkkosimulaatiota pidetään hyvänä lisänä muiden simulointitapojen ja kasvotusten tapahtuvan opetuksen oheen (Cant & Cooper, 2014), joten otimme haasteen vastaan ja osallistuimme verkkovälitteisen yhteissimulaation järjestämiseen yhdessä kansallisen verkostomme kanssa.

Kyseessä on viiden ammattikorkeakoulun ja yhden ammatillisen opiston (Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK), Seinäjoen ammattikorkeakoulu (SeAMK), Saimaan ammattikorkeakoulu (SAMK), Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK) ja Lapin ammattikorkeakoulu (Lapin AMK) sekä ammattiopisto SataEdu) gerontologisen hoitotyön opettajien perustama yhteinen verkosto, jossa järjestetään verkkovälitteisiä yhteissimulaatioita vuorovetoisesti muutaman kerran vuodessa.

Mistä kaikki alkoi? Niin kuin monesti tapahtuu verkostoissa, niissä syntyy uusia verkostoja, jotka lähtevät elämään ja tuottavat monipuolista ja uutta kokemustietoa niin opettajille kuin opiskelijoillekin. Niin kävi nytkin. Saimme marraskuussa 2019 Nedunetistä eli englanninkielisten sairaanhoitajakoulutusten -verkostosta tiedon mahdollisuudesta liittyä kansalliseen ammattikorkeakoulujen verkkovälitteiseen gerontologisen hoitotyön yhteissimulaatio-verkostoon.

Kiinnostuimme tästä mahdollisuudesta rikastaa opintojaksoja uusilla oppimiskokemuksilla. Saimme mahdollisuuden osallistua seuraajana TAMK:n ja HAMK:n verkkovälitteiseen yhteissimulaatioon helmikuussa 2020 ja SeAMK:n ja SAMK:n simulaatioon maaliskuussa 2020. Gerontologisen hoitotyön yhteissimulaatio-verkostossa kukin oppilaitos vuorollaan järjestää 1-2 simulaatiota / päivä ja toimittaa tarvittavan ennakkomateriaalin yhteiseen Teams-ympäristöön. Simulaatioiden toteuttamista suunnitellaan verkoston yhteisissä Teams-palavereissa, joissa sovitaan aikatauluista, toteutuksista sekä reflektoidaan ja kehitetään simulaatioita edelleen aikaisempien kokemusten pohjalta. Vastuu AMK lähettää osallistujille linkin, jonka kautta kirjaudutaan ympäristöön.

Verkkovälitteisen yhteissimulaation suunnittelua

Lapin AMK:n simulaatiopäivä toteutui yhdessä SataEdun kanssa maaliskuussa 2021 ja sovimme ennakkoon, että SataEdu toteuttaa aamupäivän simulaation ja Lapin AMK:n iltapäivän simulaation. Olimme aiemmin seuranneet toisten ammattikorkeakoulujen järjestämiä verkkosimulaatioita, joten meillä oli olemassa jonkinlainen käsitys, miten se teknisesti toteutetaan ja lähdimme sen tiedon pohjalle rakentamaan omaa suunnitelmaamme. Valitsimme casen aiheeksi kotona asuvan ikääntyneen Lydia-rouvan hoidon tarpeen arvioinnin ja moniammatillisen lähestymisen siihen.

Simulaation osaamistavoitteet olivat

1. Osaa kohdata asiakkaan ja omaisen hoitotyön periaatteita noudattaen
2. Osaa aloittaa tilanneselvityksen huolen puheeksiottamisen menetelmää käyttäen
3. Osaa arvioida vointia, sairauksien tilaa sekä palveluntarvetta
4. Osaa yhteistyössä tehdä päätöksiä jatkosuunnitelmaa varten

Tapausselostuksen ja osaamistavoitteiden rakentamisen jälkeen pohdimme simulaationäyttelijöiden määrää ja tiloja, missä verkkosimulaatio toteutetaan. Näyttelijöiksi pyysimme 5 henkilöä, 2 opiskelijaa ja 2 simulaationäyttelijää sekä yhden opettajan. Opiskelijat esittivät sairaanhoitajaa ja geronomia, näyttelijät Lydiaa ja Lauri-veljeä, ja opettaja lääkäriä. Casen tapahtumapaikaksi valittiin Kemin kampuksen kotiympäristö, jossa on saatavilla tekniset välineet ja todellista kotiympäristöä vastaava miljöö. Teknistä apua saimme oppilaitoksemme IT-tukihenkilöltä, joka oli välttämätön tuki verkkosimulaatioon valmistautuessa ja sen toteuttamisessa.

Pidimme kaksi valmistavaa harjoitusta ennen varsinaista simulaatiopäivää, jolloin tutkimme kamerakulmia, äänentoistoa, kuvan välittämistä simulaatio-ohjelma SimCapturesta Teams-ympäristöön, tarvittavia tarvikkeita ja testasimme etälääkäri-vastaanoton toimivuutta. Kävimme käytännössä läpi koko tilanteen nopeutetusti ja kaikkia teknisiä laitteita käyttäen, jotta saimme varmuuden siitä, että oikeana päivänä onnistuisimme. Siltikin tilanteen moninaisuus ja simulaation kulun spontaaniudesta johtuva yllätyksellisyys jätti meille jännityksen.

Kuva 1 ja 2: Lehtori Arja Meinilä ja IT-tukihenkilö Tommi Miettunen simulaatioharjoituksessa (kuvat Heidi Korhonen)

Jännittävä simulaatiopäivä

Aamupäivällä seurasimme etänä mukaan osallistuvien opiskelijoidemme kanssa Teamsin välityksellä Sataedun järjestämää simulaatiota, minkä jälkeen kävimme siihen liittyvän loppukeskustelun verkkoympäristössä. Lounastauon jälkeen Seinäjoen ammattikorkeakoulu esitteli fysioterapiakoulutuksessa käytettyä teknologiaa.

Lapin ammattikorkeakoulun simulaationäyttelijät ja opiskelijat olivat valmistautuneet hyvin omiin rooleihinsa ja tekniikka oli testattu toimivaksi. Simulaatio alkoi aikataulun mukaisesti siitä, että Lydiaa ja Lauria näytettiin kotiympäristössä touhuilemassa ja sairaanhoitaja ja geronomi soittivat ovikelloa ja tulivat ovesta sisään kotikäynnille. Kotikäynnillä kaikki istuivat pöydän ääreen ja kävivät keskustelua Lydian voinnista sekä tekivät mittauksia geronomin ja sairaanhoitajan ammattitaitoa hyödyntäen. Kotikäynnin loppupuolella sairaanhoitaja otti etäyhteyden lääkäriin, jossa Lydia ja hoitaja keskustelivat lääkärin kanssa tilanteesta kotona.

Kuva 3: SimCapture-näytön välityksellä kuvattua simulaatiotilannetta kotiympäristössä

Kuva 4: Lehtori Anniina Tohmola esittämässä kotihoidon lääkäriä etäyhteydellä (kuvat Heidi Korhonen)

Etäyhteydellä käydyn keskustelun aikana tehtiin moniammatillinen hoitosuunnitelma, minkä jälkeen simulaatio päättyi. Simulaation jälkeen kampuksella olijat siirtyivät videoseurantaluokkaan loppukeskustelua varten ja etänä mukaan osallistuneet opiskelijat siirtyivät yhteiseen Teams-ympäristöön. Loppukeskustelu käytiin simulaatiolle asetettujen tavoitteiden ja Padlet-alustalla olleiden Mitä opit, mikä meni hyvin, olisiko jotain lisättävää ja mitä voisi tehdä toisin- apulausekkeiden avulla, joista yhteenveto oheisessa taulukossa (taulukko 1.)


Taulukko 1. Opiskelijoiden palaute omasta simulaatiosta

Koko verkkosimulaatiopäivästä opiskelijoilta kerättiin palautetta oivallukset, positiivista, haasteita, kehitettävää - apusanojen avulla. Suorat lainaukset oheisessa taulukossa (taulukko 2.)

Taulukko 2. Opiskelijoiden palaute simulaatiopäivästä

Kuva 5: Simulaationäyttelijät ja oppilaitoksemme opiskelijat yhteisessä loppukeskustelussa simulaation jälkeen. (kuva Heidi Korhonen)

Verkkosimulaatio vahvistamassa moniammatillista osaamista ja ammatillista vuorovaikutusta

Opiskelijapalautteiden pohjalta keskeisimmiksi oppimiskokemuksiksi nousivat moniammatillisuuden merkitys osana ikääntyneen asiakkaan kotikäyntiä sekä ammatillisen vuorovaikutuksen toteuttaminen. Simulaatiosta teki oppimisen näkökulmasta ainutlaatuisen se, että siinä hyödynnettiin geronomi-sairaanhoitaja työparityöskentelyä, jota vahvisti etälääkärin konsultaatio videoyhteyden välityksellä.

Ammatillinen vuorovaikutus simulaatiossa toteutui opiskelijoiden kokemusten mukaan asiakkaan kunnioittavana, rauhallisena ja kuuntelevana kohtaamisena, jossa myös asiakkaan omaiset otettiin hyvin huomioon hoitajien toimesta. Virtuaalisimulaation käytön onkin todettu vaikuttavan positiivisesti opiskelijoiden asenteisiin moniammatillisesta oppimisesta ja tiimissä työskentelystä (Caylor & Carlson 2015). Kommunikaation ja tiimityön on puolestaan todettu oleva keskeisiä tekijöitä korkeatasoisen, vaikuttavan ja potilasturvallisen hoidon takaamiseksi (Turkelson, Keiser & Smith 2020).

Opiskelijapalautteissa nostettiin esille myös ”simulaatiotilanteen todentuntuisuus.” Pedagogisesta näkökulmasta simulaatioiden käyttö opetuksessa on mielekäs ja mielenkiintoinen opetusmenetelmä, koska ne mahdollistavat aitojen arkielämän tilanteiden jäljittelyn (Turkelson, Keiser & Smith 2020). Kehittämisen näkökulmasta tärkeimpinä asioina opiskelijat toivat esille tekniikan yhteyksien parantamisen, koska äänet kuuluivat ajoittain heikommin, jolloin simuloijien puheesta oli vaikea saada selvää. IT-tukihenkilön avulla äänet saatiin kuitenkin toimimaan hyvin simulaation alkupuolella.

Meille verkkosimulaatiosta vastanneille opettajille simulaation toteuttaminen oli ammatillisesta näkökulmasta niin ikään opettavainen ja innovatiivinen. Innovatiivisen verkko-opetus pedagogiikan onkin todettu mahdollistavan antoisan opetus-oppimiskokemuksen (Esposito & Sullivan 2020).

Verkkosimulaation avulla pystyimme myös järjestämään opetustilanteen kaikille opiskelijoille vallitsevan Covid-19 pandemian rajoitusten ollessa voimassa. Positiivisen kokemuksen myötä aiomme jatkossakin hyödyntää verkkosimulaatiota myös tulevilla ikääntyneiden toimintakyvyn tukemisen opintojaksoilla.

Kuva 6: Tyytyväinen simulaation toteuttajaryhmä päivän päätteeksi (kuva Heidi Korhonen)

Lähteet:

Cant, R. P. & Cooper, S. J. (2014). Simulation in the Internet age: The place of Webbased simulation in nursing education. An integrative review. Nurse Education Today 34 (12), 1435–1442.

Caylor, S. & Carlson, E. (2015). The Use of Virtual Simulation and a Modified TeamSTEPPS Training for Multiprofessional Education. Clinical Simulation in Nursing (11), 163-171.

Esposito, C.P. & Sullivan, K. (2020). Maintaining Clinical Continuity Through Virtual Simulation During the COVID-19 Pandemic. Journal of Nursing Education 59 (9), 522-525.

Turkelson, C., Keiser, M. & Smith, L. (2020). Promoting Interprofessional Communication with Virtual Simulation and Deliberate Practice. Clinical Simulation in Nursing (46), 30-39.

WHO. (2003). WHO Europe Gerontological Nursing Curriculum WHO European Strategy for Continuing Education for Nurses and Midwive. WHO Europe Gerontological nursing curriculum

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

“Psykiatrisen sairaalan vastaanotto-osastolle saapuu B1-lähetteellä itsetuhoinen Elli Mirja Saarelainen. Elli on 57-vuotias perheellinen peruskoulun opettaja.”  Tämä on lähtötilanne yhteen case-simulaatioon, joita simulaationäyttelijät luovat eläväksi mielenterveys- ja päihdehoitotyön Case-työpajoissa.

Lapin ammattikorkeakoulussa on ansiokkaasti koulutettu simulaationäyttelijöitä jo vuodesta 2015. Yhteensä koulutus on järjestetty kolme kertaa, joista viimeinen ryhmä on valmistunut vuonna 2017.

Koulutuksen aloittajina ja vetäjinä ovat toimineet lehtorit Paula Yliniemi Rovaniemeltä ja Raimo Vähänikkilä Kemistä. Heidän ja kollegani lehtori Hannele Pietiläisen jalanjäljissä olen itse tutustunut simulaationäyttelijöihin ja case-simulaation käyttöön mielenterveys- ja päihdehoitotyön opetuksessa.

Tähän kirjoitukseen haastattelemani simulaationäyttelijä ja Hengitysliiton kokemustoimija Eeva-Liisa Peltosen nuoruuden ammattihaaveita oli mm. näyttelijä. Elämä vei kuitenkin häntä eri suuntaan, kunnes vuonna 2016 Lapin AMK:n itsepintainen radiomarkkinointi simulaationäyttelijäkoulutuksesta tavoitti Eeva-Liisan, ja hän haki koulutukseen.

Simulaatiot kampuksella

Lapin ammattikorkeakoulun Kemin kampuksen vastaremontoidut simulaatio-oppimisympäristöt luovat hienot puitteet hoitotyön kliinisten taitojen harjoittelulle. Kliiniset taidot tarkoittavat mielenterveys- ja päihdehoitotyössä vuorovaikutustaitojen harjoittelua.

Mielenterveys- ja päihdehoitotyön opetuksessa olemme käyttäneet case-simulaatiota opetusmenetelmänä jo useita vuosia. Simulaatiossa luodaan mahdollisimman aito tilanne, ja täydentämään opiskelijan kokemusta aidosta asiakaskohtaamisesta, olemme käyttäneet rooliharjoituksissa simulaationäyttelijöitä mm. asiakkaan, omaisen ja huolestuneen ystävän rooleissa.

Simulaatioharjoitukset, joissa näyttelijät ovat mukana tekemässä roolia, ovat kokemuksen ja opiskelijapalautteen mukaan parasta ja käytännönläheisintä oppimista erilaisten asiakastilanteiden kohtaamiseen. Myös useat tutkimukset ovat osoittaneet simulaatioiden tärkeyden potilasturvallisuuden lisääjänä osana sosiaali- ja terveysalojen koulutusta (Aura 2017; Korvenoja 2019).

Aktiivisia simulaationäyttelijöitä on pieni ydinryhmä, joka tekee simulaatioita heidän elämäntilanteidensa niin salliessa. He tekevät samoja rooleja eri miehityksillä, ja saavat toisiltaan ideoita rooleihin ja niiden toteuttamiseen.

”Toisten roolisuoritusten seuraaminen on oman kehityksen kannalta tärkeää”, kertoo Eeva-Liisa Peltonen.

Kuva 1. Perheessä ei taida olla kaikki hyvin (Kuva: Sinikka Myllyoja)

 

Simulaation eteneminen

Mielenterveys- ja päihdehoitotyön osaaminen perustuu asiakkaan arvostavaan ja avoimeen kohtaamiseen. Case-simulaatioissa harjoittelemme ja sovellamme mm. Länsi-Pohjan alueella kehitettyä ja maailmallakin tunnettua Avoimen Dialogin hoitomallia, Motivoivaa haastattelua, ja opiskelijat voivat turvallisessa ympäristössä kokeilla erilaisia lähestymistapoja asiakaskohtaamisessa simulaation turvin. He saavat kokemuksen siitä, miten avoimet kysymykset saavat asiakkaan avautumaan ja kertomaan tarinaansa eri tavalla kuin suljetut kysymykset.

Olemme yhdessä Hannele Pietiläisen kanssa luoneet mielenterveys- ja päihdeongelmiin kohdistuvia asiakastapauksia, joihin opiskelijat valmistuvat ennakkoon tekemällä pienryhmissä teoriatietoon pohjautuvan kirjallisen tehtävän. Simulaatiotilanteessa samat opiskelijat ovat hoitajien rooleissa ja heidän potilaansa alkaa elää simulaationäyttelijän ansiosta. Asiakas voi tulla vastaanotolle yksin tai yhdessä esim. puolisonsa kanssa tai tilanne voi olla kotikäynti, jossa yhdessä perheen kanssa mietitään heidän haasteitaan, ongelmiaan ja voimavarojaan moniammatillisesti. Vastaanottotilanteessa asiakas voi käyttäytyä haasteellisesti, olla masentunut ja sulkeutunut, tai hän voi salailla omaa riippuvuusongelmaansa.

“Simulaatio on intensiivinen tapahtuma ja ihailenkin opiskelijoiden rohkeutta heittäytyä omiin rooleihinsa. Meidän pitää olla omissa rooleissamme hereillä koko ajan, valmiina heittelemään täkyjä tai lisätä haastetta”, kuvailee Eeva-Liisa.

Rooliharjoituksen jälkeen on tärkeää purkaa roolihahmot ja palata omaksi itseksi. Kokemusta reflektoidaan ja näin asiaan saadaan uusia erilaisia näkökulmia. Reflektoinnin avulla pyritään vahvistamaan aikaisempaa olemassa olevaa tietoa ja luomaan uusia ymmärryksiä asiasta.

Koko opiskelijaryhmää osallistetaan oppimiskeskusteluun, jossa yhdessä pohdimme, mitä näimme “näyttämöllä”. Usein tässä tilanteessa herää hoitajan rooleissa olleilla monia kysymyksiä; olisiko pitänyt toimia toisin, saiko asiakas minulta mitään, missä onnistuin. Tätä keskustelua käydään turvallisessa ja rakentavassa hengessä. Voimme kysyä simulaationäyttelijältä, miltä joku esitetty kysymys tuntui roolihahmosta siinä tilanteessa tai miten hän koki potilaan roolissa tilanteen –saiko hän tunteen siitä, että oli tullut kuulluksi, miten asiakkaan omainen tilanteen koki.

Simulaation kulkua kuvaa hyvin kuvio Auran tutkimuksesta (2017).

Kuvio 1. Simulaation kulku (Lähde: Aura 2017, 9)

“Casen purku on mielestäni tärkein osa simulaatiota ja olenkin iloinen, että saamme simulaationäyttelijöinä olla niissä mukana. Puruissa opettajat tuovat hyvin esille pienetkin toivon kipinät, joita asiakas viestittää ja jotka pitää huomata. Voimme kertoa myös roolista käsin miltä tuntui olla asiakkaana. Purkutilanteissa saan myös vinkkejä omaan tekemiseeni, koska opettajat ja opiskelijat tuovat tärkeitä näkökulmia esiin. Olemme päässeet tekemään rooleja laajalla skaalalla. Meidän tehtävämme on tuoda hetki ihmisen elämää opiskelijoiden eteen”, Eeva-Liisa toteaa ja jatkaa:

”Päivän aikana voi olla yhdestä kolmeen roolia. Käytän roolia vaihtaakseni peruukkeja, erilaisia meikkaustyylejä, vaihdan vaatteita ja asusteita. 57-vuotias peruskoulun opettaja Elli pukeutuu ja käyttäytyy eri tavalla kuin 28-vuotias Jonna, jolla on päihteiden kanssa ongelmaa. Rooleihin valmistautuminen alkaa jo kotona. Roolien ympärille olen rakentanut taustatarinat. Saamme vapaasti toteuttaa roolimme, kunhan pysymme meille annetussa raamissa.”

Simulaatiot jatkuivat etäopetuksessa

Keväällä 2020 hoitotyön koulutus vietiin aika lailla kokonaisuudessaan verkkoon, vain välttämättömimmät kädentaitotyöpajat voitiin toteuttaa kampuksella. Päätimme näin ollen toteuttaa mielenterveys- ja päihdehoitotyön case-työpajat etänä verkossa. Tässä tilanteessa ensimmäisen kerran kokeilimme etäsimulaatiota.

Opiskelijoille oli suunniteltu kaksipäiväinen case-webinaari, jossa ensimmäisenä päivänä opiskelijat kertoivat ja esittelivät tekemänsä case-tehtävät muun muassa Powerpointein ja toiseen päivään oli kutsuttu simulaationäyttelijät mukaan. Palaute opiskelijoilta oli selvä; simulaatiopäivä antoi heille paljon enemmän, ja webinaari oli huomattavasti enemmän vuorovaikutteinen, mikä on tärkeä osa mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintoja.

Eeva-Liisan mielestä simulaatiot toimivat myös etänä: “Korona-aika toi uuden haasteen simulointiin. Opettajat toivat esille oman rohkeutensa, sillä simulaatiot vietiin verkkoon. Omasta paikkakunnan vaihdoksesta johtuen tämä sopii minulle oikein hyvin. Simulointi toimii myös verkossa, vaikka teknisiä haasteitakin on ollut. Etävastaanotot alkavat olla tätä päivää, joten niitä on hyvä harjoitella myös opiskeluissa.”

Kuva 2. Simulaationäyttelijän eläytyminen roolinsa etäopetuksessa (Kuvat: Eeva-Liisa Peltonen)

Simulaationäyttelijöiden työnohjaus

Simulaatiot ovat niin henkisesti kuin fyysisestikin haastavia tilanteita näyttelijöille. Heidän toiveestaan olemme aloittaneet työohjauksellisten purkutapaamisten järjestämisen heti simulaation jälkeen ja myös erillisinä tapaamisina säännöllisin väliajoin.

Eeva-Liisan ajattelee, että työnohjauksella on paikkansa: “Olemme aloittaneet simppojen työnohjauksen Hannele Pietiläisen ohjaamana. Siellä saamme purkaa omia tuntojamme, keskustella haastavista rooleista. Minulle on suuren haasteen tuonut 21-vuotiaan skitsofrenian ennakko-oireisen Erjan rooli, jostakin syystä pääsen helpommin ahdistuneen 14-vuotiaan Tiinan mielenmaisemaan kuin Erjan. Työnohjauksessa rooli avautui minulle aivan uudella tavalla, enkä malta odottaa, että saan olla Erja.”

“Simulaatiopäivän jälkeen lähden koirineni pitkälle lenkille. Ravistan viimeiset rippeet rooleista lenkkipolulle. Ilta menee sohvalla vaaka-asennossa. Päivät ovat fyysisesti ja henkisesti haastavia. Koen simulaationäyttelemisen olevan oma tapansa tehdä kokemustoimintaa. Toivon, että tulevat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset saavat simuloinneistamme eväitä haastaviin ammatteihinsa”, toteaa Lapin AMK:n simulaationäyttelijä Eeva-Liisa Peltonen.

Lähteet:

Arnkil, T. & Seikkula, J. 2014. Nehän kuunteli meitä. Dialogeja monissa suhteissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tampere: Juvenes Print - Suomen yliopistopaino Oy.

Aura, S. 2017. Simulation-based Pharmacotherapy Learning: Assessing Educational Effectiveness in Radiographers’ Continuing Education
https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/18156/urn_isbn_978-952-61-2501-5.pdf

Korvenoja, M. 2019. Moniammatillinen simulaatio-oppiminen sosiaali- ja terveysalalla. Pro gradu -tutkielma.

Hoitotiede Terveystieteiden opettajankoulutus, Itä-Suomen yliopisto
https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/21715/urn_nbn_fi_uef-20190691.pdf?sequence=-1

Lapin Kansa. 2017.
https://www.lapinkansa.fi/lapin-ammattikorkeakoulu-kouluttaa-simulaationaytt/108584

Peltonen. E-L. 2021. Simulaationäyttelijä ja Hengitysliiton kokemustoimija. Haastattelu 05/2021.

Vaajoki A & Saaranen T. 2018. Simulaatio-oppiminen. Teoksessa Koivula M, Wärnå-Furu C, Saaranen T, Ruotsalainen H & Salminen L (toim.) Terveysalan opettajan käsikirja. Tietosanoma, Tallinna, 122-132.

Kuvat: Eeva-Liisa Peltonen ja Sinikka Myllyoja

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Onko avoin TKI-integroitu oppiminen (TKIO) kuin Rubikin kuutio, jonka haasteen korkeakouluyhteisön eri toimijat pyrkivät ratkaisemaan yhdessä? Rubikin kuutio -metaforan tavoitteena on osoittaa, että TKIO:hon tarvitaan eri tasoisia toimia, jotta avoimuus on mahdollista.

Tarvitaan ensinnäkin strategista tasoa, joka koostuu EU:n avoimen oppimisen viitekehyksen mukaisesti neljästä ulottuvuudesta: korkeakoulustrategiasta, teknologiasta, laadusta ja johtamisesta. (Inamorato dos Santos, Punie ja Castano Muñoz 2016). TKIO-prosessissa avoimuus huomioidaan niin suunnittelu-, toteutus-, tulosten julkistus-, arviointi- kuin kehittämisvaiheissakin. TKIO-käytäntötasolla ollaan työelämälähtöisesti- ja läheisesti yhdessä oppimassa, mikä tarkoittaa sitä, että toimijoiden tulee ottaa kantaa mm. TKIO:n roolituksen, TKIO:ssa käytettyjen menetelmien, aineistojen ja oppimisympäristöjen avoimuuteen.

Ryhdyimme tarkastelemaan, mitä TKI-integroidun oppimisen avoimuus tarkoittaa konkreettisesti ammattikorkeakoulujen arjessa. Hahmottelimme kuution, jonka avulla voidaan todeta, että avoimuuteen tarvitaan toimia niin strategisella, operatiivisella kuin käytänteidenkin tasolla ja kaikki tasot ovat toisiinsa linkittyneitä.

okosimme mallinnoksemme posteriin (kuva 1.) joka esiteltiin Ammattikorkeakoulujen avoin TKI, oppiminen ja innovaatioekosysteemi -hankkeen loppuwebinaarissa 7.12.2020 Metropolia ammattikorkeakoulussa. Mallinnoksen tarkoituksena on toimia ensisijaisesti keskustelun herättäjänä korkeakoulukohtaisten käytänteiden kehittämiseksi.



Kuva 1. TKI-integroidun oppimisen avoimuus (Fred, Helariutta & Kangastie 2020)

TKIO:n perustus luodaan strategisella tasolla

Ammattikorkeakoulujen avoimuuden kypsyystason arvioinnissa (Forsström, Lilja ja Ala-Mantila 2020) lähtökohtana on strategisen tason ohjaus avoimen toimintakulttuurin kehittämisessä. Toimintakulttuuri kehittyy avoimeksi, mikäli strategiassa on avattu avoimuuden tärkeys ja merkitys ja mikäli avoimuutta edistetään strategisella tasolla opetuksen ja oppimisen arvona tai periaatteena TKIO:ssa.

Avoimuuden näkyminen strategiassa johtaa myös toimintaperiaatteiden ja linjausten aukikirjoittamiseen ja niiden mukaan myös toimimiseen. Tämä näkyy myös avoimuuden osaamisen kehittämisessä ja esimerkiksi erilaisten työkalujen käytön osaamisessa.

Avoimen toimintakulttuurin edistämisessä johtamisella ja esimiestyöllä on tärkeä merkitys. Opetus- ja TKI-henkilöstön kiinteä ja jatkuva yhteistyö mahdollistetaan osaamisen kehittämisellä, johtamisjärjestelyillä ja laadukkaalla esimiestyöllä.

Tärkeää on myös avoimuuden näkyminen johtamisjärjestelmässä ja laadunhallinnassa. Arjen työssä olisikin käytävä keskustelua avoimuudesta osana korkeakoulun laatutyötä ja varmistettava, että avoin TKIO on huomioitu prosessikuvauksissa ja toimintaohjeissa.

Mikäli korkeakoulu on sitoutunut avoimuuden edistämiseen, se myös panostaa avoimuuden osaamisen kehittämiseen ja avoimuuden toteutumisen seurantaan. Toteutuksessa ja seurannassa voidaan hyödyntää myös teknologista infrastruktuuria esimerkiksi oppimis- ja kehittämisalustoja ja TKIO-ympäristöjä.

Teknologian käytössä tekninen tuki on tärkeässä roolissa avoimuuden näkökulmasta ja esimerkiksi tietosuoja-asioissa avoimuuden reunaehtojen huomioimisessa TKIO:ssa on saatava riittävästi tukea ja ohjeistusta.

 

TKIO-prosessi ohjaa toimintaa

Prosessien tarkastelu eli ns. operatiivinen taso liitettiin TKI-integroidun oppimisen prosessiin, jota mallinnettiin Avoin TKI, oppiminen ja innovaatioekosysteemi -hankkeessa erilaisten case-kuvausten kautta. Tunnistimme, että TKIO:n eri muotoja ovat työelämätoimeksianto, oppimisprojekti, liiketoimintana tarjottava palvelu, ulkoisella rahoituksella toteutettava TKI-projekti/-hanke ja työn opinnollistaminen.

Lähtökohdaksi otimme laatuprosessista ja-menetelmästä tutun PDCA-kehän eli Demingin laatuympyrän (Paras Paikka 2021), johon lisäsimme tulosten julkaisun avoimuuden osatekijänä.

Oppimisen avoimuus -työryhmämme työsti eri ammattikorkeakoulujen case-kuvauksia toimintamuodoittain ja prosessitasoittain. Jokainen case pilkottiin operatiivisen tason prosessiksi TKIO-suunnitteluun (Plan), -toteutukseen (Do), -tulosten julkaisuun, TKIO-arviointiin (Check) ja TKIO-kehittämiseen (Act) ja edelleen käytänteisiin tämän prosessin sisällä. Näin teimme näkyväksi sen, löytyykö kaikille TKIOn eri muodoille yhtenäistä prosessia.

Case-kuvauksien kautta, esimerkiksi kuvaamalla ulkoisesti rahoitettuun hankkeeseen integroitu oppiminen, pystyimme jäljittämään prosessin vaiheet. Samalla kuvausten kautta tuli esiin käytänteet, joissa avoimuutta on ja käytänteet, jossa sitä ei ole.

Avoimen TKI-integroidun oppimisen tavoitteena on aluevaikuttavuus, jonka välineenä on tiivis työelämäyhteistyö. Voidaan jopa sanoa, että työelämäkumppanuus ja/tai hankekumppanuus on TKIO:n perusta. Yhteistyötä tulee tehdä mahdollisimman laadukkaasti ja erilaisia laatuprosesseja ja -menetelmiä hyödyntäen.

Suunnitteluvaiheessa luodaan yhteinen näkemys TKIO:n tarpeesta ja otetaan yhteistyökumppanit mukaan suunnitteluun. Tässä vaiheessa varmistetaan, että integraatio on aidosti opiskelijakeskeistä ja tukee aluekehitystä. Avoimuuden toteutuminen on varmistettava myös yhteistyökumppaneiden näkökulmasta. Erityisen huolella on suunniteltava avoin osallistuminen ja integraatio yhteiskehittämisessä.

Avoimen TKIO:n toteutusvaiheessa tehdään yhdessä ja toteutetaan pedagogista avoimuutta avaamalla pedagogista suunnittelua, toteutusta, arviointia ja oppimistuotoksia. Toteutusvaiheen avoimuutta lisää yhteistyö käyttäjien ja asiakkaiden kanssa sekä yhteisopettajuus.

Tulosten julkaisuvaiheessa pyritään julkaisemaan saadut tulokset mahdollisimman avoimesti avoimen tieteen ja hyvän tieteellisen käytännön periaatteita noudattaen. Tarkoituksena tuoda tulokset julki niin avoimesti kuin mahdollista ja niin suljetusti kuin on välttämätöntä.

Arviointivaiheessa hyödynnetään erilaisia avoimia arviointi- ja palautetapoja. Itse- ja vertaisarvioinnit antavat tietoa avoimen TKIO:n onnistumisesta, tuloksellisuudesta ja kehittämiskohteista.

Kehittämisen eteneminen varmistetaan yhteisesti laaditulla suunnitelmalla, jonka pohjana on palaute- ja arviointitiedon antama tieto. Varmistetaan yhdessä kehittämiskohteiden avoimuus avoimen tieteen periaatteita noudattaen ja käsitellään luotua toimintasuunnitelmaa ja toimintaa avoimesti.

TKIO-käytänteitä avataan korkeakouluyhteisön arjessa

Rubikin kuutiossa käytänteet on jaettu TKIO:hon osallistumiseen, TKIO:ssa käytettyihin menetelmiin, TKIO:ssa käytettyihin aineistoihin, oppimisympäristöihin ja julkaisuihin, joita pyritään avaamaan niin paljon kuin mahdollista ja pitämään ne niin suljettuina kuin on välttämätöntä.

TKIO:hon osallistumista helpotetaan oppimaan pääsyn esteitä alentamalla. TKI-integroidun oppimisen osalta tämä tarkoittaa opiskelijalle ja opettajalle mahdollisuutta päästä osallistumaan TKI-hankkeisiin ja/tai työelämäyhteistyöhön. Yhteistyökumppani pääsee osaksi korkeakouluyhteisöä, jonka kanssa opitaan ja kehitetään yhdessä.

TKI-integroidussa oppimisessa avoimuus toteutuu käytettyjen menetelmien ja aineistojen osalta, kun TKI-integraatiossa syntyviä tutkimusaineistoja, -menetelmiä ja -tuotoksia julkaistaan avoimesti ja avoimia materiaaleja hyödynnetään TKI-integroidussa oppimisessa. Avoimuutta voidaan lisätä myös tutkimusyhteistyöllä ja kansalaisten osallistamisella tutkimuksen tekoon kansalaistieteen periaatteiden mukaisesti. (Helariutta ja Fred 2021)

Työelämäprojektit ja TKI-hankkeet voidaan nähdä oppimisympäristöinä, joissa tapahtuva oppiminen mahdollistaa vertaisoppimisen eri toimijoiden kesken. Oppimisympäristöjä ovat myös erilaiset verkkoalustat tai vaikkapa kaupunginosa. Julkaisut voivat olla sekä opetukseen liittyviä että tutkimusaineistoja ja -tuloksia.

Tavoitteena on kaikkien sellaisten sisältöjen avoimeksi tekeminen, joita on mahdollista käyttää oppimiseen. Avoimesti saatavilla oleva sisältö voi olla lisensoitu avoimella lisenssillä, mutta se ei ole välttämätöntä. (Helariutta ja Fred 2020.) TKI-integroidun oppimisen näkökulmasta tämä tarkoittaa avointen sisältöjen tuottamista.

Lopuksi

Korkeakoulujen TKI-integroidun oppimisen pulmapelin ratkaisemisessa tarvitaan niin strategista, operatiivista kuin käytäntötasoakin. TKI-integroidun oppimisen mallimme ei ole valmis, vaan toimintamallien kehittyessä se kehittyy edelleen.

Väänäsen ja Peltosen (2020) mukaan opetuksen ja TKI-toiminnan integraatiolle ei ole selkeää tai yksiselitteistä käsitettä määriteltynä. Heidän mukaansa sen käytännön merkitys määräytyy sekä toimijoiden että kontekstin mukaan. (Väänänen ja Peltonen 2020, 56.) Astetta haastavammaksi toiminta muuttuu, kun siihen tulee huomioitavaksi avoimuus ja sen osa-alueiden toteutumisen kriteeristö.

Ammattikorkeakouluissa avoin TKI-integroitu oppiminen on erinomainen tapa kehittää opiskelijoiden, opettajien, TKI-henkilöstön ja työelämän yhteisöllistä osaamista, koska se tarjoaa yhteisen ajan ja tilan keskusteluille ja kohtaamisille. Systemaattisesti toteutettu avoin TKI-integroitu oppiminen mahdollistaa yhteistyössä tekemisen ja vuorovaikutteisen oppimisen sekä tiedon ja osaamisen jakamisen toimintakulttuurin.

Avointa tulevaisuutta rakennetaan arjen työssä yhdessä tutkien, kehittäen, innovoiden ja oppien.

Lähteet

Forsström, P. L., Lilja, E., & Ala-Mantila, M. (2020). Atlas of open science and research in Finland 2019: Evaluation of openness in the activities of higher education institutions, research institutes, research-funding organisations, Finnish academic and cultural institutes abroad and learned societies and academies. Final report. Luettu 10.5.2021 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-689-8

Fred, M., Helariutta, A. & Kangastie, H. 2021. Avoimeen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan integroitu oppiminen. Luettu 10.5.2021. https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Ajankohtaista/Pohjoisen-tekijat---Lapin-AMKin-blogi?ln=dottwdnc&id=1b1c5515-b402-4621-955d-91b7b3d80160

Fred, M., Helariutta, A. ja Kangastie,H. 2020. TKI-integroidun oppimisen avoimuus. Posteri 7.12.2020 Ammattikorkeakoulujen avoin TKI, oppiminen ja innovaatioekosysteemi -hankkeen loppuwebinaari. (julkaisematon)

Helariutta, A. & Fred, M. 2020. Avointa kulmaa oppimiseen – avoimet oppimateriaalit ja niiden merkitys. Luettu 10.5.2021. https://journal.laurea.fi/avointa-kulmaa-oppimiseen-avoimet-oppimateriaalit-ja-niiden-merkitys/#125cae89

Helariutta, A. & Fred, M. 2021. Avointa kulmaa oppimiseen – avoin tiede ja tutkimus. Luettu 10.5.2021. https://journal.laurea.fi/avointa-kulmaa-oppimiseen-avoin-tiede-ja-tutkimus/#125cae89

Inamorato dos Santos, A., Punie, Y. & Castaño Muñoz, J. 2016. Opening up education: A support framework for higher education institutions. Luettu 28.4.2021. https://ec.europa.eu/jrc/en/publication/eur-scientific-and-technical-research-reports/opening-education-support-framework-higher-education-institutions

Paras Paikka Laadunhallinta Lapin ammattikorkeakoulussa. Viitattu 10.5.2021. https://intra.lapinamk.fi/fi/lapin-amk/laatujarjestelma/Jaetut%20asiakirjat/PARAS%20PAIKKA%20laadunhallinta%20Lapin%20ammattikorkeakoulussa.pdf

Väänänen, I., & Peltonen, K. (2020). Siiloista saumattomaan opetuksen ja TKI-toiminnan integrointiin ammattikorkeakouluissa. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 22(2), 52–69. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/akakk/article/view/95963

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 

 

Taustaa

Seeling (2021) toteaa artikkelissaan psykologi Ville Ojasta lainaten: “Jaksaakseen työelämän jatkuvassa muutoksessa, on tunnettava itsensä paremmin.” Yksi työkalu itsetuntemuksen lisäämiseksi on omien vahvuuksien tunnistaminen ja sanottaminen.

Yhä useampi korkeakouluopiskelija tarvitsisi jo opintoaikanaan tukea opiskelutaitoihin, itsereflektioon ja vahvuuksiensa tunnistamiseen. Lisäksi opiskelija tarvitsee kannustusta oman tulevaisuuden suunnitteluun, työelämätaitojen kehittämiseen ja siihen liittyvän epätietoisuuden sietämiseen.

Olemme VAHTO-Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjaus -hankkeessa (Löf 2020) kehittämässä Lapin korkeakouluyhteisön (LUC) opiskelijoiden ura- ja tulevaisuusohjauksen käytänteitä sekä vahvistamassa opiskelijoiden parissa työskentelevien opettajien ja ohjaajien vahvuusperusteista tulevaisuusohjausosaamista.

Toteutimme Lapin AMKissa keväällä 2021 VAHTO-mallia tukevan pilotin “Vahvuuksilla tulevaisuuteen”-työpaja. Kohderyhmänä olivat Lapin AMKin opiskelijat eri koulutuksista. Pilotin tavoitteena oli saada kokemuksia opiskelijoiden vahvuusperustaisen ohjauksen toteuttamisesta ja evästyksiä kehittämistyölle.

Tällä blogilla haluamme jakaa tietoa vahvuusperustaisesta ohjauksesta opiskelijoiden parissa työskenteleville. Kuvaamme toteutettua pilottia ja tuomme esille erityisesti käyttämiämme työkaluja ja pilotoinnista saatuja kokemuksia. Samalla haluamme herätellä kiinnostusta ottaa vahvuusajattelu käyttöön ja innoittaa korkeakoulun toimijoita soveltamaan vahvuusohjausta omassa työssään.

Lapin AMKin VAHTO-pilotti ja hyödynnetyt työkalut

Lapin ammattikorkeakoulun VAHTO-pilotti toteutettiin Vahvuuksilla tulevaisuuteen -työpajakokonaisuutena (kuvio 1). Sen tavoitteena oli perehdyttää opiskelijoita vahvuuksien tunnistamiseen ja sitä kautta hyvinvoinnin edistämiseen. Kaikilla Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijoilla oli mahdollisuus ilmoittautua ja osallistua pilottiin.


Kuvio 1. Vahvuuksilla tulevaisuuteen -työpajakokonaisuus

Vahvuuksilla tulevaisuuteen- työpajakokonaisuuden ennakkotehtävä johdatteli opiskelijat vahvuusperustaiseen ajatteluun ja tutustutti heidät erilaisiin vahvuuksien tunnistamisen työkaluihin. Opiskelijat kirjasivat ensin omat vahvuutensa vahvuustaulun sarakkeeseen 1. Sen jälkeen he siirtyivät tekemään vahvuustestin (www.viacharacter.org). Testin tulokset merkittiin vahvuustaulun sarakkeeseen 2. Vahvuustauluja hyödynnettiin työpajoissa ja ne jäivät opiskelijoiden käyttöön (kuvio 2).


Kuvio 2. Vahvuustaulut

Työpajassa 1 käsiteltiin vahvuuksia – mitä ne ovat ja miten niitä voi tunnistaa. Vahvuuksien tunnistamisen teemaa käsittelimme Mentimeter-työkalulla, professori Satu Uusiauttin luentoalustuksella, Padlet-alustalla ja ryhmäkeskusteluilla.

Välitehtävässä opiskelijat pohtivat, kuinka ovat hyödyntäneet ja soveltaneet omia vahvuuksiaan sekä kirjasivat ne ylös seuraavaan työpajaan mukaan otettaviksi.
Työpajassa 2 siirryttiin vahvuuksien tunnistamisesta niiden hyödyntämiseen ja soveltamiseen. Työpajassa käytetiin samoja työkaluja kuin työpajassa 1. Työpajojen lopuksi annettiin evästyksiä tulevaisuuteen.

Ajatuksia onnistumisista ja opeista

Vahvuuksilla tulevaisuuteen -työpajakokonaisuuden jälkeen pohdimme, kuinka onnistuimme ja mitä pilotointi opetti. Koimme toteutuksen pääosin onnistuneeksi ja osallistujat olivat tyytyväisiä. Keräsimme osallistujilta palautetta Wepropol-kyselyllä. Palautteen keskiarvo oli 8,0. Saimme muun muassa seuraavanlaista sanallista palautetta:

“Työpaja auttoi mukavasti alkuun vahvuuksien pohtimisessa, jota on hyvä jatkaa omin päin. Työpajassa olisi voinut lisäksi olla vielä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten vahvuuksiaan voi kehittää. Tosin yksi hyvä vinkki epämukavuusalueelle menemisestä tulee minulla varmasti käyttöön.”

Kehittämiskohteiksi valikoitui saadun palautteen ja itsearvioinnin perusteella markkinointi sekä opiskelijoiden osallistumiseen motivoiminen. Aikataulullisten haasteiden ylittämiseksi päätimme kokeilla tulevia syksyn työpajoja iltatoteutuksena. Näin mahdollistetaan myös päivätyössäkäyvien opiskelijoiden osallistuminen ja tarvittaessa myös alumnien hyödyntäminen.

Lopuksi

Vahvuuksilla tulevaisuuteen -työpaja osoitti meille, kuinka tärkeää on perehdyttää opiskelijoita tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja hyödyntämään niitä. Ilman erilaisia harjoituksia ja menetelmiä voi olla haasteellista tehdä näkyväksi omia vahvuuksiaan ja kuinka niitä voi hyödyntää opinnoissa, työssä ja koko elämässä. Kuviossa 3 on opiskelijoiden tuottamia ajatuksia vahvuuksien hyödyntämistilanteista.

Kuvio 3. Vahvuuksien hyödyntämistilanteita opiskelijoiden Mentimeter-tuotoksessa

Tulevaisuuden työelämässä pärjäävät henkilöt, jotka osaavat tunnistaa valmiutensa ja vahvuutensa sekä osaavat hyödyntää niitä uraa koskevissa ratkaisuissa. Vahvuusperustaisuus auttaa tekemään oman hyvinvoinnin ja uran kannalta myönteisiä ratkaisuja ja valintoja muuttuvan työn ristipaineessa. Omien vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen sekä ymmärrys vahvuuksien merkityksestä urasiirtymissä tukevat tulevaisuuden työssä tarvittavaa vahvaa itsensä johtamisen kykyä.

VAHTO-hankkeen aikaisissa pilotoinneissa on pyritty huomioimaan koko opintopolun ja eri vaiheet kattava ohjaus. Lapin AMKin opiskelijoille järjestetyn työpajan yhden opiskelijan palaute tukee myös perustetta vahvuusperustaisen ohjauksen kehittämiselle koko opintopolun kattavaksi ohjausmalliksi:

“Näitä asioita olisi hyvä nostaa esille koko opintojen ajan. Käydä vaikka eka vuonna läpi, mitkä sen hetkiset vahvuudet ja sitten palata joka vuosi aiheeseen ja ehkä huomata, mitkä asiat vahvistuneet, mitkä muuttuneet ja mitä tullut lisää ymmärrystä itseensä. “

Toteuttamamme työpaja on omalta osaltaan edistänyt ohjaajien ohjausosaamisen kehittymistä ja hankkeessa tuotettavan VAHTO-ohjausmallin rakentamista.

Vahvuusajattelun näkyminen Lapin korkeakoulustrategiassa luo myös pohjaa yhteiselle VAHTO-ohjausmallille. Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjaustaitojen kehittäminen on keskeistä, kun opetus ja ohjaustyössä halutaan tukea ja valmentaa korkeakouluopiskelijoita onnistuneesti opintojen suunnittelussa, aikana ja lopussa sekä työelämässä.

VAHTO-hankkeessa ohjaajat ovat päässeet kehittämään uusia työkaluja, ja vertailukehittämisen kautta löytämään käytettyjä työkaluja sekä saaneet kokeilujen kautta kehittää turvallisesti omaa ohjausosaamistaan.

Tavoitteenamme hankkeessa ja ohjaustyössä on antaa opiskelijoille mahdollisuus uusiin oivalluksiin. Lisäksi tavoitteenamme on, että jokainen opettaja ja ohjaaja sisällyttää tietoisemmin työhönsä opiskelijoiden vahvuuksia tunnistavia ja tukevia aineksia. Näin opiskelijat oppivat tehostetummin asettamaan ja saavuttamaan uratavoitteitaan. Haluamme antaa opiskelijoille välineitä oman toiminnan analysointiin ja tulevaisuuden työskentelyyn koko opintopolun eri vaiheiden ajan.

Jotta ohjaajina pystymme tukemaan opiskelijoitamme vahvuusajatteluun, tulee meidän tietää ja ymmärtää ensin itse vahvuusajattelun ideologia. Toivomme, että pilottimme avaa yhtä tapaa, miten vahvuuksia voidaan hyödyntää opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisessa. Lisäksi toivomme, että tulet mukaan ottamaan vahvuusajattelun käyttöön ja soveltamaan vahvuusohjausta omassa työssäsi. Seuraa siis hankkeen ilmoittelua syksyn toimenpiteistä mm. tulevat webinaarit, opiskelijoiden työpajat ja julkaisut. Nappaa itsellesi vinkit oman vahvuusajattelusi ja -ohjauksen kehittämiseksi.

Lähteet:

Löf, J. 2020. Vahvuusperustaisella ohjauksella tulevaisuuden työelämään. Pohjoisen tekijät -Lapin AMKin asiantuntijablogi. Haettu 9.3.2021 osoitteesta https://www.lapinamk.fi/blogs/Vahvuusperustaisella-ohjauksella-tulevaisuuden-tyoelamaan/40628/81655cbb-3571-4e59-8f3f-1b38d03786d2 .

Seeling, M. 2021. Psykologi Ville Ojanen: ”Jaksaakseen työelämän jatkuvassa muutoksessa, on tunnettava itsensä paremmin.” TELMA-lehti. Osoitteessa: https://telma-lehti.fi/psykologi-ville-ojanen-jaksaakseen-tyoelaman-jatkuvassa-muutoksessa-on-tunnettava-itsensa-paremmin.

Kirjallisuutta:

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Kari, S., Löf, J., Naakka, M., & Uusiautti, S. 2002. Lapin korkeakouluista valmistuneiden näkemyksiä vahvuusperustaisesta tulevaisuusohjauksesta. Rovaniemi: Lapland University of Applied Sciences.

Kangastie, H. & Löf, J. 2020. VAHTO-Vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus -hankkeen kyselyn alustavia tuloksia Lapin ammattikorkeakoulussa. Pohjoisen tekijät -Lapin ammattikorkeakoulun blogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/VAHTO---Vahvuusperustainen-tulevaisuusohjaus--hankkeen-kyselyn-alustavia-tuloksia-Lapin-ammattikorkeakoulussa/40628/e6a62226-8d58-46ca-927e-d843f723ee80

Kangastie, H. & Löf, J. 2020. Vahvasti työssä virtuaalikampuksella -Kokemuksia hanketyöpajan toteutuksesta etänä. Pohjoisen tekijät Lapin AMKin asiantuntijablogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/Vahvasti-tyossa-virtuaalikampuksella---kokemuksia-hanketyopajan-toteutuksesta-etana/40628/6794d5f7-7d98-479c-916f-016f360cf567

Kangastie, H. & Löf, J. 2020. Vahvuuksilla kohti työelämää. Journal of Finnish Universities of Applied Sciences, AMK-lehti 1/2020. https://uasjournal.fi/1-2020/vahvuuksilla-tyoelamaan/

Löf, J. 2020. Vahvuusperustaisella ohjauksella tulevaisuuden työelämään. Lumen-lehti. https://www.lapinamk.fi/blogs/Vahvuusperustaisella-ohjauksella-tulevaisuuden-tyoelamaan/40628/81655cbb-3571-4e59-8f3f-1b38d03786d2

Löf, J. Löf, 2021. Vahvuuksilla vauhtia urasuunnitteluun, Pohjoisen tekijät Lapin AMKin asiantuntijablogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/Vahvuuksista-vauhtia-urasuunnitteluun/40628/8101beb6-ace2-44c5-b74a-7e1ca43fa34f

Kangastie, H. 2019. Opiskelijan vahvuudet esille ohjauksessa. Pohjoisen tekijät Lapin AMKin asiantuntijablogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/Opiskelijan-vahvuudet-esille-ohjauksessa/elbc0y4s/63428b26-bc56-4b1b-ae20-c1f977fc5ff9

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Jatkuva toimintaympäristöjen muutos edellyttää paitsi kykyä arvioida nykytilaa, myös taitoa ennakoida tulevaisuutta ja kehittää toimintaa kohti toivottavaa tulevaisuutta (Hamarus, 2017). Parkkosen ja Vatajan (2019) mukaan ” Ennakointi voidaan ymmärtää esimerkiksi tulevaisuustiedon tuottamisena, oppimisprosessina, yhteisten tulevaisuuksien hahmottamise-na tai päätöksentekoa alustavana ja tukevana prosessina.”

Lapin ammattikorkeakoulun YAMK-koulutuksessa on tarjolla Ennakoiva johtaminen -opintojakso. Opintojakson tavoitteena on, että opiskelija osaa hyödyntää ja arvioida enna-kointitietoa strategisessa päätöksenteossa sekä toisaalta arvioida ja suunnitella työyhteisön toimintaa ja toimintaympäristön muutoksia ennakoinnin aikajänteillä. Lisäksi tavoitteena on, että opiskelija osaisi tukea henkilöstön kehittymistä ja kehittää työyhteisön hyvinvointia muutoksessa opintojakson päätyttyä.

Vuoden 2021 Ennakoiva johtaminen -opintojaksolla oli mukana 28 YAMK -opiskelijaa kolmesta eri koulutusohjelmasta. Pääosin opiskelijat edustivat Y-sukupolvea (vrt. Smola & Sutton, 2002), jonka on todettu eroavan arvoiltaan ja kyvyiltään aiemmista sukupolvista (esim. Kultalahti, 2015; Mellanen & Mellanen, 2020). Lisäksi suurin osa näistä opiskelijoista suorittaa YAMK-tutkintoa työnsä ohessa.

Opintojakson oppimistehtävänä YAMK-opiskelijat laativat ennakoivia skenaarioita valitsemalleen toimialalle sekä itsenäisen reflektiotehtävän. Skenaarioita laatiessaan opiskelijoiden tuli tutustua tulevaisuuden tutkimuksen ja ennakoinnin menetelmiin sekä kuvata kyseisten menetelmien käyttöä ryhmätehtävässään. Itsenäisen tehtävän tavoitteena oli puolestaan pohtia omaa työelämätulevaisuutta Get a Life -simulaation avulla (Get a Life -hanke).

Tässä blogikirjoituksessa kuvaan YAMK -opiskelijoiden pohdintoja omaan työuraansa ja tulevaisuuden työelämään liittyen.

Oppimistehtävän ohjeistus

Opiskelijat aloittivat itsenäisen reflektiotehtävän tekemällä Get a Life -simulaation, jonka aikana opiskelijoita ohjeistettiin pohtimaan ja kirjaamaan ylös tekemiään havaintoja omia koulutus- ja uravalintojaan koskien. Pohdinnan avuksi opiskelijoille oli laadittu ennakkokysymyksiä, joita he saattoivat halutessaan hyödyntää, kuten toivotko tulevaisuuteesi vakaata työuraa vai monia erilaisia työpaikkoja ja uusia haasteita, mitkä asiat kannustavat sinua työ-elämässä ja, mikä on työn merkitys tulevaisuuden maailmassa? Simulaatioharjoitus oli mahdollista tehdä useampaan kertaan. Opiskelijoista kaikki palauttivat tehtävän: Kolme opiskelijaa palauttivat työnsä videotiedostona ja loput kirjallisena dokumenttina, jotka olivat pituudeltaan 1–6 sivua.

 

Opiskelijoiden pohdintoja tulevaisuuden työelämästä

Opintojaksoille osallistuneet, pääosin Y-sukupolvea edustaneet YAMK-opiskelijat toivoivat ennen kaikkea vakaata työuraa ja säännöllisyyttä. Heidän toiveissaan oli toistaiseksi voimassa oleva sopimus, joka mahdollistaisi pitkäjänteisen sitoutumisen yhteen työnantajaan ja toisaalta taloudellisen vakauden. Erityisesti heitä kiinnostivat asiantuntija- ja esimiestehtävät, kun taas yrittäjyys koettiin vieraaksi. Syitä haluttomuuteen ryhtyä yrittäjäksi olivat muun muassa riskit, joita yrittäjyyteen liitetään. Toisaalta opiskelijajoukossa oli muutamia, jotka olivat avoinna monille mahdollisuuksille ja, jotka toivoivat määräaikaisuutta tai mahdollisuutta rytmittää elämä selkeisiin työssäolo- ja poissaolojaksoihin. Pienelle osalle opiskelijoista myös ulkomailla työskentely voisi olla tulevaisuudessa vaihtoehto.

Työssä YAMK-opiskelijoita kannustivat erityisesti mielekäs ja haasteellinen työ. Haasteet mahdollistavat uuden oppimisen ja siten työssä kehittymisen. Myös vapaus ja itsensä toteuttaminen koettiin tärkeäksi kannustimeksi työssä. Mielekkyyttä työhön työssäkäyville opiskelijoille toivat myös mahdollisuus yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen toisten kanssa. Palkan koettiin olevan tärkeä, mutta ei kuitenkaan niin tärkeä kuin mielekäs ja monipuolinen työn sisältö ja kehittymismahdollisuudet. Toisaalta työtä ei arvostettu ylitse vapaa-ajan, vaan työpäivän jälkeen tuli jäädä voimavaroja myös vapaa-ajan viettoon.

YAMK-opiskelijat kokivat, että tulevaisuudessa työllä on edelleen suuri merkitys ihmisten elämässä: työ muuttuu teknologian myötä, mutta ihmistä tarvitaan edelleen. Tulevaisuudessa inhimillisiä taitoja tarvitaan opiskelijoiden mukaan erityisesti vuorovaikutuksessa, yhteistyössä ja ongelmanratkaisussa. YAMK-opiskelijat kokivat, että tulevaisuudessa kaikilla pitäisi olla oikeus tehdä työtä haluamallaan tavalla.

Lopuksi

Opiskelijoiden mielenkiintoiset pohdinnat koskien työuraansa ja tulevaisuuden työtä innostivat analysoimaan ja tarkastelemaan heidän kirjoitelmiaan kokonaisvaltaisemmin. Kirjoitelmia lukiessani sain ensivaikutelman, että Y-sukupolvi ei välttämättä olekaan työelämään liittyviltä arvoiltaan ja ajatuksiltaan niin yhtenäinen joukko, kuin media antaa aika ajoin ymmärtää (esim. Valkama, 2020).

Tarkempi tarkastelu osoitti ensivaikutelman todeksi, sillä tämä YAMK-opiskelijoiden joukko arvosti selkeästi vakaata työuraa ja säännöllisyyttä enemmän kuin määräaikaisuuksien tuomaa jännitystä elämään. Y-sukupolvea on kritisoitu sitoutumishaluttomuudesta sen perusteella, että he arvostavat myös vapaa-aikaa (esim. Bushardt, Young, & Bari, 2018). Kirjoitelmien perusteella he ovat kuitenkin valmiita sitoutumaan yhteen työnantajaan ja arvostavat vakaiden työurien tuomaa turvaa - tosin eivät vapaa-aikansa kustannuksella! Y-sukupolven edustajien on tunnistettu arvostavan työn ja vapaa-ajan tasapainoa (Cursoy ym., 2013), aivan kuten tämänkin opintojakson opiskelijat. Kuten Zemke ym. (2000) on todennut, Y-sukupolvi tekee työtä elääkseen, eikä elä tehdäkseen työtä.

Kyky arvioida omaa osaamistaan, valintojaan ja päätöksiensä takana olevia arvoja ja oletuksia, auttaa rakentamaan myös itselle parempaa työelämätulevaisuutta (vrt. Hamarus, 2017). Kun tietää kuka on ja mitä työelämältä haluaa, on helpompi kulkea kohti toivottavaa tulevaisuutta. Covid-19 pandemia-aika on tuonut paljon epävarmuutta jokaisen elämään, onko tämä syy siihen, että tämä opiskelijajoukko toivoi vakautta ja pysyvyyttä?

 

Lähteet:

Bushardt, S. C., Young, M., & Bari, A. 2018. Transitioning to Management: Challenges and opportunities for the Millenial Generation. Journal of Business Diversity, 18(1), 9–16.

Cursoy, D., Chi, C. G.-Q., & Karadag, E. 2013. Generational differences in work values and attitudes among frontline and service contact employees. International Journal of Hos-pitality Management, 32(3), 40–48.

Kultalahti, S. 2015. ”It’s so nice to be at work!” Adopting different perspectives in under-standing Generation Y at work. Acta Wasaensia 339. Business Administration 139. Vaasan yliopisto.

Mellanen, A. & Mellanen, K. 2020. Hyvät, pahat ja milleniaalit. Miten meitä tulisi johtaa. Atena.Kustannus Oy.

Parkkonen, P., Vataja, K. 2019. Näkökulmia ja lähestymistapoja tulevaisuustyön ja enna-koinnin arviointiin. Futura 1(19), 60–73.

Smola, K. W., & Sutton, C. D. 2002. Generational differences: revisiting generational work values for the new millennium. Journal of Organizational Behavior, 23, 363–382.

Valkama, H. 2020. Viitattu: Nuoret työntekijät ovat epälojaaleja ja kärsimättömiä – mutta paljon parempia työntekijöitä kuin vanhempansa | Yle Uutiset | yle.fi

Lisätietoa simulaatiosta: https://tulevaisuusohjaus.fi/tyokalut/getalife/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 

Lapin ammattikorkeakoulun kestävänä kehityksen työryhmä koki uudistuksen tuulia alkuvuodesta 2021 laajentuessaan vastuullisuuden ja kestävän kehityksen työryhmäksi. Vuodesta 2019 lähtien toiminut työryhmä sai uusia jäseniä ja toimintasuunnitelman toteutuksen keskiöön nostettiin kehitystoimenpiteiden käynnistäminen erityisesti koulutus- ja TKI-toiminnan puolella. Kehitystyön taustalla on myös Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n julkistamaan Kestävä, vastuullinen ja hiilineutraali ammattikorkeakoulu –ohjelmaan sitoutuminen. (Arene 2020)

Lapin ammattikorkeakoulu on osallistunut aktiivisesti Arenen kestävyysohjelman työstöön jo ohjelman valmisteluvaiheesta lähtien ja kehitystyöryhmissä on tälläkin hetkellä mukana kolme edustajaa Lapin AMKista. Kuvassa 1 on esitelty kestävyysohjelman ydin jaettuna hiilikädenjälkeen sekä hiilijalanjälkeen vaikuttaviin toimintoihin. Tässä blogikirjoituksessa avaamme koulutus- ja TKI-toiminnan työryhmien työtä ja tuloksia.

 

Kuva 1. Ammattikorkeakouluyhteisöjen kädenjäljen kasvattamisen ja jalanjäljen pienentämisen osa-alueet. (Arene 2020)

 

Kädenjälki - Arenen kestävän kehityksen työryhmätyö

Arenen työryhmät on jaettu kolmeen osaan, jotka vastaavat hallinnon, koulutuksen sekä TKI-toiminnan kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelmien sisältöjen kehittämisestä. Työryhmien tavoitteena on suunnitella ja muodostaa ammattikorkeakouluille kestävän kehityksen toiminnan käynnistämisen ja kehittämisen tueksi ohjelma-asiakirjoja ja mittaristo. Arene järjesti 5.2.2021 webinaarin lähtölaukaukseksi ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen työn käynnistämiseksi. (Arene 2021) Webinaarin tallenne on katsottavissa Youtubessa (2021). Työryhmät järjestivät webinaarin yhteydessä työpajoja, joiden tavoitteena oli koota ammattikorkeakoulujen henkilöstön näkemyksiä ja ajatuksia tulevien koulutus- ja TKI-ohjelmien sisällöistä. Työpajojen tuotoksia hyödynnetään kehittämistyössä ja ohjelma-asiakirjojen laadinnassa.

 

Koulutustyöryhmän työskentely

Koulutustyöryhmän työn tavoitteena oli etsiä vastauksia siihen, miten ammattikorkeakouluissa koulutetaan osaajia edistämään kestävää kehitystä ja vastuullisuutta työelämässä sekä yhteiskunnassa. Lisäksi pohdittiin, miten kaikille ammattikorkeakoulusta valmistuneille saadaan oman erityisalaan liittyvän osaamisen lisäksi vähintään perustaidot kestävään kehitykseen liittyen. (Arene 2020.) Käytännöllinen vastaus edellä oleviin kysymyksiin on etsiä toimintatapa, jolla vastuullisuus ja kestävä kehitys sisällytetään tutkintojen (AMK ja YAMK) opetussuunnitelmiin ja toteutuksiin. Lisäksi on etsittävä erilaisia tapoja kytkeä vastuullisuus ja kestävä kehityksen osaaminen jatkuvaan oppimiseen.

Työryhmä käynnisti työskentelyn tunnistamalla, miten vastuullisuus ja kestävä kehitys on tai voi olla osana ammatti-identiteettiä. Tämän jälkeen hahmoteltiin, millaisesta elementeistä tämä identiteettiä tukeva osaaminen koostuisi ja, mihin opintoihin se voisi liittyä. Pohdittiin myös mitä ovat ne pedagogiset toteutustapojen ratkaisut, joilla osaamisen kehittymistä voidaan tukea. (Asikainen 2021)

Aluksi tarkasteltiin ja analysoitiin Arenen voimassa olevia geneeristen osaamisten suosituksia. Niitä verrattiin Unescon 2017 avaamiin kestävän kehityksen edistämisen läpileikkaaviin osaamisiin. Tämä analyysityö nivottiin myös osaksi 5.2.2021 pidettyä työpajaa (Arene 2021), jossa koulutusten edustajat pohtivat yhdessä kutakin osaamisen osa-aluetta. Tuotoksia hyödynnetään kevään 2021 aikana, kun vararehtorien työryhmä valmistelee uudistettuja Arenen geneeristen osaamisten linjauksia.

Jokainen koulutustyöryhmän jäsen toi yhteiseen keskusteluun erilaisia malleja ja ohjeita, joilla ohjataan opetussuunnitelmien laatimista ja ohjeistetaan pedagogisia ratkaisuja. Työryhmän jäsenet valmistelivat erilaisia työkaluja, joiden avulla voidaan nykyisiä opetussuunnitelmia ja pedagogisia toteutuksia analysoida. Niitä voidaan hyödyntää tarkasteltaessa, miten vastuullisuus ja kestävä kehitys tulee esille esimerkiksi osaamistavoitteina ja pedagogisina ratkaisuina. Taulukossa 1 on esimerkki osaamistavoitteiden analyysi työkalusta.

Taulukko 1. Esimerkki neljän osa-alueen ja SDG-tavoitteiden (Sustainable Development Goals – Kestävän kehityksen tavoitteet) sisältymisestä opetussuunnitelmiin (OPS). (Kangastie, 2021)

Koulutustyöryhmän työ on vaiheessa, jossa tuotetaan tietoa tavoista varmistaa vastuullisuus ja kestävän kehityksen osaaminen. Tiedon tuottamisessa hyödynnetään olemassa olevia hyviä esimerkkejä ja toimivia käytäntöjä. Jatkossa paneudutaan arviointiin ja erilaisiin oppimisen ja osaamisen arviointitapoihin- ja menetelmiin.

 

TKI-toiminnan työryhmän työskentely

Arenen TKI-työryhmän tavoitteena oli koota yhteen näkökulmia ja kehitysesimerkkejä ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan kestävän kehityksen ja vastuullisuustoiminnan arvioimiseksi sekä kehittämistä varten. TKI-toiminta jaettiin kolmelle tasolle, jotka sisälsivät toiminnan strategisella, operatiivisella sekä alueellisen vaikuttamisen tasolla. Toisin sanoen mihin TKI-toiminta ammattikorkeakouluissa perustuu, mitä siitä syntyy sekä miten TKI-toimintaa toteutetaan. Näiden tarkastelunäkökulmien kautta koottiin TKI-toimintoja, jotka toteutuvat ammattikorkeakouluissa sekä näkökulmia, kuinka vastuullisuus ja kestävyys voidaan eri toiminnoissa huomioida.

Keskeisessä roolissa TKI-toiminnan ytimessä on hanketoiminta, jonka toteutus kytkeytyy monin tavoin myös muihin TKI-toiminnan elementteihin ja niiden toteutukseen. Tämä moniulotteisuus osaltaan aiheutti työryhmälle haasteita jäsennellä kehitteillä olevaa TKI-toiminnan arviointityökalua ammattikorkeakoulujen toimijoiden tueksi vastuullisuuden ja kestävän kehityksen tilan arvioimista ja kehityssuunnitelmien laadintaa varten. TKI-toiminnan arviointia käynnistettäessä olisi hyvä tunnistaa mitkä kestävän kehityksen osa-alueet toimintoihin kytkeytyvät sekä tunnistaa toiminnan kannalta keskeisimmät kestävän kehityksen tavoitteet (Kestavakehitys.fi 2015), jotka luovat myös raamit toiminnalle.

Työryhmä työstää kevään 2021 aikana toiminnan tilan arvioimisen tueksi mittaristoa, jolla ammattikorkeakoulujen TKI-toimijat voivat arvioida TKI-toiminnan eri osa-alueiden kestävyyttä ja vastuullisuutta. Mittaristo ja toiminnan kehittämisen tueksi kootut kehitystoimenpide-esimerkit kootaan yhteen ja tuodaan ammattikorkeakoulujen edustajista kootulle työryhmälle arvioitavaksi vielä vuoden 2021 aikana. Työryhmä kokosi työskentelyn tueksi myös ammattikorkeakoulujen edustajien näkemyksiä TKI-toiminnan kestävyyteen liittyvistä elementeistä sekä hyvistä käytänteistä 5.2.2021 Arenen järjestämän webinaarin yhteydessä pidetyssä työpajassa. Jatkosuunnitelmissa on myös pohdittu toisen työpajan järjestämistä, jossa pilotoitaisiin mittariston toimivuutta ennen sen laajempaa levitystä. Työryhmän työskentelystä ja jatkosta tulee lisää tietoa julki myöhemmässä vaiheessa kevättä tai alkukesästä.

 

Yhteenveto ja seuraavat askeleet

Lapin AMK on sopimuksessaan opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) kanssa sitoutunut luomaan edellytyksiä sivistyksen, kestävän kasvun ja hyvinvoinnin sekä kilpailukyvyn vahvistamiselle ja tuottamaan yhteiskuntaa kehittävää uutta tietoa ja osaamista. Tavoitteena on LUC-strategian toimeenpanon kautta vahvistaa vaikuttavuutta alueella (Kuva 2). Toiminnan vaikuttavuus - yhteiskunnallinen sekä työ- ja elinkeinoelämän kokema arvo - syntyvät johtamisen, strategisten valintojen sekä tekojen ja toimenpiteiden tuottamien muutosten kautta (Paras Paikka Laadunhallinta Lapin AMKissa 2020, 12).

Kuva 2. Lapin AMKin vaikuttavuus (Paras Paikka Laadunhallinta Lapin AMKissa 2020)

 

Arenen kestävyysohjelman toimeenpano on tärkeä ja olennainen osa Lapin AMKin vaikuttavuustyötä. Työryhmien kehittämistoiminnan avauksia ja aikaansaatuja tuloksia sisällytetään osaksi Lapin AMKin perustoimintoja esimerkiksi valitsemalla strategisen tason SDG:n osa-alueet koulutukseen ja TKI-toimintaan. Tässä valinnassa apuna on Arenen toteuttama Kestävän kehityksen ja vastuullisuuden henkilöstökysely ammattikorkeakouluille helmikuussa 2021.

Pohdittavaa on vielä siinä, miten nivotaan saatuja kehittämistyön tuloksia strategisiin valintoihin ja osaamiskärkiin. Miten esimerkiksi työryhmien työtä hyödynnetään Lapin AMKin tehtäväalueilla kytkemällä TKI-toimintaa ja koulutusta yhdistäviin osaamispyramideihin? Toisaalta taas miten TKI-integrointi oppimiseen (TKIO) ja opetukseen toteutuu tiedon siirron ja osaamisen varmistamiseksi? Tulevan toiminnan pohjaksi on rakennettu jo alustavaa tiekarttaa, jota vielä tarkennetaan tavoitteiden ja käytännön toimenpiteiden osalta. Kevään 2021 aikana luodaan konkreettisia toimintasuunnitelmia Lapin AMKin toiminnan kehittämiselle ja tavoitteena on toteuttaa jo ensimmäiset kehitystoimenpiteet tulevan vuoden kuluessa sekä koulutus-, että TKI-toiminnan vastuullisuuden ja kestävän kehityksen edistämiseksi.

Lähteet:

Arene (2020). Kestävä, vastuullinen ja hiilineutraali ammattikorkeakoulu, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, 2020. Haettu 25.3.2021: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2020/Kest%C3%A4v%C3%A4%20vastuullinen%20ja%20hiilineutraali%20ammattikorkeakoulu.pdf?_t=1606145574.

Arene (2021). Lähtölaukaus kestävän kehityksen ohjelmalle, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, 9.2.2021. Haettu 25.3.2021: http://www.arene.fi/ajankohtaista/lahtolaukaus-kestavan-kehityksen-ohjelmalle/.

Asikainen, E. 2020. Kestävän kehityksen osaamien osana ammatti-identiteettiä. Julkaisematon.

Kangastie, H. (2021). Kestävän kehityksen neljän osa-alueen ja SDG-tavoitteiden sisältyminen OPSeihin, Lapin ammattikorkeakoulu, julkaisematon.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Lapin AMKin välinen sopimus kaudelle 2021-2024. Haettu 26.3.2021: https://intra.lapinamk.fi/fi/lapin-amk/OKMsopimusvalmistelu/_layouts/15/WopiFrame.aspx?sourcedoc=/fi/lapin-amk/OKMsopimusvalmistelu/Jaetut%20asiakirjat/Vahvistettu%20OKM%20sopimus%20LapinAMK.pdf&action=default.

Paras Paikka Laadunhallinta Lapin ammattikorkeakoulussa. Haettu 25.3.2021: https://intra.lapinamk.fi/fi/lapinamk/laatujarjestelma/Jaetut%20asiakirjat/PARAS%20PAIKKA%20laadunhallinta%20Lapin%20ammattikorkeakoulussa.pdf.

Kestavakehitys.fi (2015). Kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030, Valtionneuvoston kanslia, 2015. Haettu 29.3.2021: https://kestavakehitys.fi/agenda-2030.

Youtube (2021). Ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelman aloitusseminaari 5.2.2021, Arene ry - Youtube-kanava, 8.2.2021. Haettu 25.3.2021: https://www.youtube.com/watch?v=fOrkJgbFBY4.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tiedolla johtaminen, mukaan lukien tiedon tuottaminen, kerääminen ja hyödyntäminen, on tällä hetkellä kuuma aihe sosiaali- ja terveydenhoitoalalla. Lapin maakunnassa ja muualla Suomessa on käynnissä useampia tiedolla johtamiseen liittyvän toiminnan ja kouluttamisen kehittämiseen liittyviä hankkeita SOTE -alalla.

Lapin ammattikorkeakoulussa toteutettavan ESR-rahoitteisen TietoSoTe -hankkeen (Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa – Osaamistarpeet, reunaehdot ja rakenteet, 4/2020-6/2021) tavoitteena on

• selvittää tiedolla johtamisen käsitettä ja tilaa Lapissa,
• kehittää koulutusmalli Lapin ammattikorkeakoululle,
• järjestää ja arvioida pilottikoulutus SOTE -alalla toimiville työntekijöille ja esimiehille, sekä
• tiedottaa hankkeesta ja sen tuloksista.

 

Tiedolla johtamiseen liittyviä tekijöitä ja trendejä SOTE-alalla

Tiedolla johtamiselle on useita erilaisia määritelmiä. Finto (Suomalainen asiasanasto- ja ontologiapalvelu) määrittelee tiedolla johtamisen tietojohtamisen osa-alueeksi, joka tähtää tietoperustaiseen päätöksentekoon (perustuen analysoituun tietoon) ja sen mahdollistamiseen.

Tietoa hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti päätöksenteossa, jossa tehdään tietoisia ja perusteltuja valintoja kaikilla organisaation tasoilla, läpi koko organisaation toiminnan. Tieto auttaa jäsentämään päätöksenteon kohteena olevaa ilmiötä sekä toimintaympäristöä.

TietoSote-hanke aloitettiin kartoittamalla tiedolla johtamiseen SOTE-alalla liittyviä trendejä ja osaamistarpeita. Trendien kartoituksessa havaittiin, että SOTE-ala on murrosvaiheessa, jossa alueelliset, maanlaajuiset ja maailmanlaajuiset yhteiskunnalliset, hallinnolliset ja teknologiset trendit vaikuttavat merkittävästi tulevaisuuden näkymiin ja kehityskulkuihin. Tunnistettuja vaikuttavia tekijöitä ja trendejä on tiivistetty Kuvioon 1.



Kuvio 1. Tiedolla johtamiseen liittyviä tekijöitä ja trendejä SOTE-alalla.

Keskeisinä teemoina nousivat esiin muun muassa tiedon määrän nopea kasvu, tarve ennakoimiseen, tiedon älykäs tulkinta ja sen käyttömahdollisuudet, organisaatioiden rajojen yli tapahtuva yhteistyö, asiakaskeskeisyys sekä tarve systeemiajattelun hyödyntämiseen.

Osaamistarpeista koulutusmallin rakentamiseen

Opetushallituksen osaamisen ennakointifoorumin Osaamisrakenne 2035 (Leveälahti ym. 2019) raportin mukaan SOTE-alan erityisosaamistarpeisiin lukeutuvat henkilökohtaisen tiedon ja yksityisyyden suojeluosaaminen, tiedon hallintataidot, tiedon arviointitaidot, ja tiedon digitaaliset jakamistaidot. Myös datan käsittely- ja hyödyntämistaitoja kaivataan, mukaan lukien olennaisen tiedon tunnistaminen ja tiedon visualisointi (Leskelä ym. 45).

Sosiaalialalla kaivataan lisäksi muun muassa ennakointitietoon liittyvää osaamista, sekä palveluiden vaikuttavuuden ja arviointitiedon osaamista, mukaan lukien indikaattoreiden ja mittareiden osaaminen (Kinnunen ym. 2017). Myös skenaario-osaamista, heikkojen signaalien tunnistamista, big-data osaamisen tarpeita ja strategisen johtamisen taitoja kaivataan (mm. Nikander, 2017). Johtamisessa perusanalytiikan hyödyntämisen lisäksi myös tekoälyn ja koneoppimisen ymmärtäminen ja niiden hyödyntäminen tulevat tulevaisuudessa olemaan osa johtamistyötä (Valmari ym. 2018).

Osaamistarpeita kartoitettiin hankkeessa myös kyselytutkimuksella, joka suunnattiin SOTE-alalla toimiville työntekijöille, jotka osallistuivat Lapin AMKin erikoistumis- ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen. Kyselytutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää vastaajan omaan työhön, työpaikkaan tai alaan liittyen mitä osaamistarpeita vastaajalla on tiedolla johtamiseen liittyen.

Vastauksia saatiin 30 kpl. Osaamistarpeet liittyivät tutkitun tiedon löytämiseen ja soveltamiseen käytännön työssä, tiedon hyödyntämiseen omassa työssä, työyhteisön kehittämisessä, palveluiden kehittämisessä ja johtamisessa, faktapohjaiseen asioiden esittämiseen, vaikuttavuuden arviointiin, yhteistyön tehostamiseen eri sektorien välillä, tiedolla johtamisen perusteisiin sekä työkalujen käyttöön.

Hankkeessa toteutettiin lisäksi haastattelututkimus kuudelle esimies-, kehittämis- ja johtotehtävissä SOTE-alalla Lapissa toimivalle henkilölle. Haastattelu kohdistui tiedolla johtamiseen ja tiedon hyödyntämiseen päätöksenteossa. Haastatteluissa nousivat esiin seuraavat asiat. Tiedolla johtamisen ja tiedon hyödyntämisen kypsyystaso vaihtelee organisaatioissa. Käytettävissä oleva tieto voi olla vanhaa, hajanaista, sitä on liian vähän tai liian vaikeasti saatavilla tai tietojärjestelmien mahdollisuuksia ei osata käyttää. Toisaalta järjestelmiä ollaan kehittämässä, ml. johdon työpöytiä.

Ennakointi nostettiin tärkeänä esiin tietoon pohjautuen, josta esimerkkinä COVID-19 tapauksessa luotiin tulevaisuusskenaarioita ja valittiin näiden pohjalta strategia, jonka mukaan toimittiin. Tavoitetilana johtamisessa pidettiin sitä, että johtaminen pohjautuu oikeaan käsitykseen tilanteesta (tilannekuvaan), jotta toiminnan suuntaaminen on mahdollista – operatiiviselta tasolta strategiseen johtamiseen.

Mitattavuus, mittarit, vaikuttavuus ja osatavoitteiden täyttyminen mainittiin tärkeinä tekijöinä johtamisen tukena. Tiedon kirjaaminen, rakenteisuus ja laatu nostettiin esiin tärkeinä edellä mainitun onnistumiseksi. Tiedon koostaminen erilaisiin tarpeisiin, ja erilaisille sidosryhmille nousi myös vahvasti esiin sekä tähän liittyvät taidot.

Analysoidun tiedon ymmärtämiseen liittyen korostettiin, että analyysit tulisi tehdä mahdollisimman lähellä yksiköitä, jotta kontekstitieto ja siihen liittyvä ymmärrys olisi mukana tiedon tulkinnassa. Asiakas nostettiin myös yhteistyökumppanina esiin tiedon tuottamisessa. Tiedon toisiokäyttö mainittiin sekä haasteena, että mahdollisuutena.

Osaamistarpeista haastateltavat korostivat tiedon lukutaitoa, kirjaamisen merkitystä ja tärkeyttä (datan laatu ja oikeellisuus), sekä analysointiin, tuottamiseen ja hyödyntämiseen liittyviä taitoja yleisesti. Lisäksi tärkeänä organisaation läpileikkaavana tarpeena nähtiin yhteinen ymmärrys tiedon keräämisen tarkoituksesta, käyttämisen tavoista sekä prosesseista ja tähän liittyvästä läpinäkyvyydestä.

Vastausten mukaan työntekijöiden digitaidot voivat olla hyvin eri tasolla, mikä vaikuttaa myös tiedon hankintaan, tuottamiseen ja hyödyntämiseen. Osaamistarpeet mainittiin olevan erilaiset työntekijöillä ja esimiehillä.

Esiselvityksen tuloksien pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin pilottikoulutus SOTE-alalla toimiville työntekijöille ja esimiehille kevään 2021 aikana. Koulutuksessa painotettiin erityisesti alan tulevaisuuden näkymiin liittyviä trendi- ja osaamiskartoituksessa esiin nousseita teemoja tiedolla johtamiseen liittyen.

Selvityksen tuloksia hyödynnetään edelleen yhdessä pilottikoulutuksesta saatujen palautteiden ja kokemusten kanssa kevään aikana viimeisteltävän koulutusmallin suunnittelussa. Kirjoittajat toimivat hankkeen asiantuntijoina. Hankkeen tulokset kootaan kokoomateokseksi ja tuloksista julkaistaan blogitekstejä.

Lisätietoja hankkeesta:
Projektipäällikkö ja Tiedolla johtamisen asiantuntija-YAMK-koulutuksen vastuuopettaja, yliopettaja Heli Väätäjä (TkT, Amo). heli.vaataja

Lähteet:

Kinnunen, P. & Kurkinen, J. 2017. Tiedon ja tutkimuksen tarpeiden arviointi Pohjois-Pohjanmaan sotessa – yleiskuva. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Viitattu 25.3.2021 http://www.sosiaalikollega.fi/poske/julkaisut/tyopaperit-ja-muut-julkaisut/tiedon-ja-tutkimuksen-tarpeiden-arviointi-pohjois-pohjanmaan-sotessa-5-5.2017

Leskelä, R-L., Haavisto, I., Jääskeläinen, A., Helander, N., Sillanpää, V., Laasonen, V., Ranta, T. & Torkki, P. 2019. Tietojohtaminen ja sen kehittäminen: tietojohtamisen arviointimalli ja suosituksia maakuntavalmistelun pohjalta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:42. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161659/42_19_Tulevaisuuden_tietojohtaminen.pdf

Leveälahti, S., Nieminen, J., Nyyssölä, K., Suominen, V. & Kotipelto, S. (toim.) 2019. Osaamisrakenne 2035. Alakohtaiset tulevaisuuden osaamistarpeet ja koulutuksen kehittämishaasteet – Osaamisen ennakointifoorumin ennakointituloksia. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2019:14. Viitattu 25.3.2021 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/osaamisrakenne_2035.pdf

Nikander, J., Juntunen, E., Holmberg, A. & Tuominen-Thuesen, M. 2017. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalialan työn osaamistarpeet. Opetushallitus, Raportit ja selvitykset 2017:13

TietoSote. Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa: Osaaminen, reunaehdot ja rakenteet. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 25.3.2021 https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S21972

Valmari , P., Mäntymäki, T. & Yliräisänen, P. 2018. Internet-avusteinen etäpäivystys ja muut sähköiset LAPE-palvelut Lapissa – Erityistason osaamista etäpalveluilla kotiin. Teoksessa Santala, R., Kaukonen, P., Mäkelä, J.,

Sinkkonen, M., Petrelius, P., Tapiola, M. & Huittinen, M. 2018. Uudistuva erityistason palvelukokonaisuus: Yhteisen työskentelyn suuntaviivoja Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmasta. Työpaperi 41/2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 35-37. http://www.julkari.fi/handle/10024/137341

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Taustaa

Käynnissä oleva sote-uudistus haastaa organisaatioita monin tavoin. Yksi keskeinen haaste liittyy digitaaliseen murrokseen ja sen luomiin mahdollisuuksiin tiedolla johtamisen hyödyntämisessä. Jatkuva tiedon määrän kasvaminen sekä teknologian ja digitalisaation kehittyminen tuovat uusia haasteita, mutta myös mahdollisuuksia kaikille palvelusektoreille (Opetushallitus 2019).

Tietoa voidaan hyödyntää SOTE‐alalla uusien palveluiden kehittämisessä, asiakassegmenttien, palvelutarpeen ja asiakkaan kokonaistilanteen tunnistamisessa sekä asiakaslähtöisessä toiminnassa (Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020). Miten siis lisätä ja tukea tiedolla johtamisen osaamista ja käyttöönottoa SOTE-alalla? Muutokseen voidaan vastata muun muassa hyödyntämällä uutta teknologiaa ja samalla kehittämällä johtamiskäytäntöjä.

Edellä kuvattuihin haasteisiin on lähdetty pureutumaan ESR-rahoitteisessa TietoSoTe-hankkeessa 4/2020–6/2021: Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa: Osaaminen, reunaehdot ja rakenteet. Kyseessä on esiselvityshanke, jonka yhtenä tavoitteena on luoda koulutusmalli ammattikorkeakoululle tiedolla johtamisen opetukseen SOTE-alalle.

Syksyn 2020 aikana valmistui TietoSoTe-hankkeen esiselvitys, joka tuotti tietoa teemaan liittyen myös konkreettisista osaamistarpeista SOTE-alalla. Ne vaihtelivat tiedolla johtamisen perusteista strategiseen johtamiseen. Raportin pohjalta suunnittelimme tiedolla johtamiseen fokusoituvaa koulutusta SOTE-alalla työskenteleville työntekijöille, sekä esimies- ja johtotehtävissä toimiville tai kyseisiin tehtäviin suuntaaville. Kevään 2021 aikana on pilotoitu koulutusta, jossa pureudutaan ajankohtaisten esimerkkien, käsiteltävien ilmiöiden ja näihin liittyvien ryhmätehtävien avulla tiedolla johtamisen peruskäsitteisiin ja tiedon tuottamiseen sekä tiedon käytännön hyödyntämisen mahdollisuuksiin ja reunaehtoihin.

TietoCafe-iltapäivät uusien ajatusten herättäjinä

TietoSote-hankkeen puitteissa järjestettiin keväällä 2021 pilottikoulutus yleisteemalla ”Torstai on tietoa täynnä”. Se sisälsi neljä fokusoitua TietoCafe-koulutusiltapäivää, joiden teemat olivat: 1) Data, tekoäly ja etiikka, 2) Ennakoiva johtaminen, 3) Monitoimijaisuus ja ihmiskeskeisyys sekä 4) Asiakasosallisuus. Koulutuskokonaisuutta markkinoitiin Lapin AMK:n webbisivuilla sekä somekanavilla. Lisäksi koulutuksesta tiedotettiin ja osallistumiskutsua lähetettiin fokusoidusti oppilaitoksen yhteistyökumppaneille sekä YAMK-opiskelijoille.

Koulutuskokonaisuudelle oli asetettu neljä tavoitetta. Ensinnäkin tavoitteena oli, että opiskelija ymmärtää tiedon ja tiedolla johtamisen merkityksen omassa ja organisaationsa toiminnassa ja ennakoinnissa. Toiseksi hän tunnistaa lisääntyvän tiedon, digitaalisuuden ja asiakastoimijuuden mahdollisuudet ja vaikutukset palvelujen kehittämiseen, tuottamiseen ja sisältöön. Kolmanneksi tavoitteeksi asetettiin, että opiskelija osaa huomioida ja tunnistaa monitoimijaisuuden ja digitaalisuuden mahdollisuudet ja reunaehdot tiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä. Neljäntenä tavoitteena oli, että opiskelija ymmärtää tiedolla johtamisen koko organisaation läpileikkaavana toimintamallina. Mainittakoon, että ilmoittautumisten perusteella iltapäiväkoulutuksiin osallistui pääasiassa sote-alalla työskenteleviä henkilöitä, joiden tehtävät vaihtelivat johtotehtävistä asiantuntijatehtäviin niin julkisella kuin yksityisellä puolella.

Tässä blogissa kuvaamme hankkeen toisen TietoCafe iltapäivän, jonka aiheena oli Ennakoiva johtaminen, toteuttamisen.

Ennakointi ja innovointiosaamisen tukeminen

Osallistujia orientoitiin tiedolla johtamiseen ja ennakointiin ennakkotehtävällä, jossa herätemateriaalina oli Sitran Megatrendit 2020 (Dufva 2020) ja aiemmin toteutetun Lapin luotsi -hankkeen tuottaman ennakoinnin pikakurssin avulla. TietoCafe-iltapäivässä aiheeseen virittäydyttiin Lapin Sairaanhoitopiirin kehitysjohtaja Mikko Häikiön asiantuntijaluennon “Ennakointia ja tiedolla johtamista käytännössä -esimerkkinä Lapin Sairaanhoitopiiri” avulla. Luennon jälkeen osallistujat jaettiin pienryhmiin työskentelemään.

Ryhmätyöskentelyssä hyödynnettiin Tulevaisuuspyörä-menetelmää, jonka alun perin on kehittänyt Jerome Glenn (Glenn 1994). Tulevaisuuspyörämenetelmässä työskennellään strukturoidusti, aivoriihityyppisesti etsien keskiössä olevan pyörän ja siitä erkanevien nuolten avulla esimerkiksi jonkin tärkeän ilmiön, trendin tai tapahtuman ensimmäisen, toisen ja kolmannen vaiheen vaikutuksia organisaation toimintaan ja arvoihin.

TietoCafe-iltapäivän pienryhmien tueksi kehitettiin etukäteen mallipohjat ohjaamaan työskentelyä ennakointiin ja innovointiin. Tulevaisuuden ennakoinnin tehtävänä pyydettiin laatimaan pienryhmissä skenaario, millainen tilanne terveydenhuollossa on koronaviruspandemian jälkeen? Osallistujia pyydettiin pohtimaan, mitä asioita tulee suunnitella, mitä asioita huomioida ja mitä tulee muuttaa. Ryhmiä ohjeistettiin miettimään myös, millaisia tietolähteitä on saatavilla ja miten niitä voitaisiin hyödyntää käytännöntyössä ja johtamisessa sekä miten eri tietolähteitä voisi paremmin hyödyntää.

Kukin ryhmän jäsen ideoi tulevaisuuspyörään vähintään 1-2 teemaa (~pandemian synnyttämää ilmiötä), jotka aiheuttavat haasteita terveydenhuollolle. Teemojen avulla konkretisoitiin tarkastelua. Kaikki ideoidut teemat kirjattiin mallipohjaan “Teemojen ideointi" (Kuvio 1).

Kuvio 1. Mallipohja: Teemojen ideointi.

Ideoinnin jälkeen jokaista ryhmää pyydettiin valitsemaan yksi teema jatkotarkasteluun. Valitun teeman osalta ryhmäläiset ideoivat keskustellen mm., millaisia ratkaisuja on jo olemassa vastaamassa teeman haasteisiin ja mitä tietolähteitä on mahdollista hyödyntää ratkaisussa. Mallipohja tuki keskustelua ja nosti tarkasteltavaksi eri näkökulmia, kuten ongelman ehkäisevän tai terveyttä edistävän näkökulmat. Ryhmiä kannustettiin keskustelun ja pohdinnan tuloksena innovoimaan uudenlainen ratkaisu tai toimenpide, jolla valitun teeman haasteeseen vastataan (1-3 uutta innovaatiota).

Ryhmät kirjasivat edistävät ja ehkäisevät ratkaisut sekä innovaatiot mallipohjaan “Valitun teeman pohdinta ja uusien toimenpiteiden innovointi" (Kuvio 2).

Kuvio 2. Mallipohja: Valitun teeman pohdinta ja uusien toimenpiteiden innovointi.

Ryhmät valitsivat tämän jälkeen yhden innovaation jatkojalostukseen. Ryhmiä ohjeistettiin keskustelemaan valitun innovaation toteuttamismahdollisuuksista käytännössä ja juurruttamisesta vuoteen 2025 huomioiden esimerkiksi tarvittavat päätökset, keskeiset toimijat, sidosryhmät ja resurssit. Ryhmiä pyydettiin myös pohtimaan, korvaako vai täydentääkö innovaatio jotain olemassa olevaa, mitä eri tietolähteitä voidaan hyödyntää sekä muita tärkeäksi katsottuja asioita. Kaikki ideat ja huomiot kirjattiin kolmanteen mallipohjaan, joka oli nimetty “Innovaation jatkojalostus”.

Tulevaisuus on mahdollisuus – yhdessä innolla uutta luoden

Jokainen ryhmä nosti yhden luomansa innovaation jatkojalostukseen. Osa innovaatioista liittyi henkilöstöön, osan ollessa enemmän asiakastyöhön suuntautuvaa. Henkilöstöön liittyen jatkojalostettiin kahta innovaatiota, joista ensimmäinen oli automatisoitu työvuorosuunnittelu. Tässä voisi hyödyntää esimerkiksi eri tietojärjestelmien tietoja. Toisena innovaationa oli alan houkuttelevuuden parantaminen. Tähän ratkaisuina ideoitiin, että houkuttelevuutta voitaisiin edistää palkkatasoa parantamalla, säädöksillä koskien työntekijän asiakkaiden määrää, työhyvinvoinnin parantamisella, digitalisaation ja robotiikan hyödyntämisellä perustyössä sekä työuran etenemismahdollisuuksien näkyväksi tekemisellä.

Asiakastyöhön suuntautuvia innovaatioita jalostettiin kolme. Niistä ensimmäinen innovaatio käsitti tekoälyn ja robotiikan hyödyntämistä ns. Hologrammihoitaja-toimintana, jossa hoitaja olisi virtuaalinen ja interaktiivinen 3D-hahmo. Sen nähtiin helpottavan henkilöstöresurssin riittävyyttä ja hyödyttävän asiakasta nopeuden ja inhimillisyyden osalta. Toisena innovaationa oli jatkojalostettu omaa terveystietoa hyödyntävä sovellus (appi) nimeltään Virtuaalinen terveydenhoitaja. Sovellus keräisi älykelloista ja –sormuksista tietoa, jonka pohjalta luotaisiin hälytysrajat. Tiedon avulla saataisiin ilmoitus flunssan alkamisesta ennakoivasti sekä tarvittaessa, esimerkiksi perussairauksien osalta, ilmoitus ohjautuisi terveydenhuollon hoitotiimille. Kolmantena innovaationa ideoitiin ikääntyneille suunnattu Korona-terveys- ja hyvinvointitarkastus, joka tehtäisiin puhelimitse tai lähitapaamisena joko kotona tai muussa sopivassa paikassa moniammatillisena, esimerkiksi seurakunnan, järjestöjen ja opiskelijoiden, yhteistyönä.

TietoCafe-iltapäivän päätteeksi osallistujilta kysyttiin: Mitä uutta opit tänään? Kuviossa 3 on palautteen yhteenveto, jossa tekstin koko indikoi sitä, että sanat oli mainittu useampaan kertaan vastauksissa.


Kuvio 3. Mitä uutta opit tänään?

TietoSote-hankkeen neljä eri TietoCafe-iltapäivää pureutui Tiedolla johtamisen ajankohtaisiin näkökulmiin. Tiedolla johtaminen organisaation läpileikkaavana toimintamallina on erittäin kompleksinen kokonaisuus, joka edellyttää laajaa ymmärrystä organisaation toiminnasta ja tulevaisuuden muutostarpeista sekä monikanavaisen tiedon hyödyntämistä.

Koulutuskokonaisuuden neljästä tavoitteesta teema Ennakoiva johtaminen fokusoitui erityisesti lisäämään opiskelijoiden ymmärrystä tiedolla johtamisesta koko organisaation läpileikkaavana toimintamallina sekä tiedolla johtamisen merkityksestä oman organisaation toiminnassa ja ennakoivassa työotteessa. Opiskelijoiden palaute kysymykseen “Mitä uutta opit tänään?” (Kuvio 3) vastasi hyvin asetettuihin oppimistavoitteisiin.

Lähteet

Dufva, M. 2020. Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä 162. Viitattu 12.3.2021 https://media.sitra.fi/2019/12/15143428/megatrendit-2020.pdf

Glenn, J.C. 1994. The Futures Wheel. AC/UNU Millennium Project. Futures Research Methodology. New York: United Nations.

Lapin Luotsi. Ennakoinnin pikakurssi –videosarja. Viitattu 25.3.2021 https://lapinluotsi.fi/lapin-ennakointityo/ennakoinnin-koulutusmateriaali/pikakurssi/

Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035, Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. Viitattu 11.3.2021 osaaminen_2035.pdf (oph.fi)

Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 25.3.2021 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3548-8

TietoSote. Esiselvitys tiedolla johtamisen ja digitalisaation kehittämiseen Lapissa: Osaaminen, reunaehdot ja rakenteet. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 25.3.2021 https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S21972

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Urasuunnittelussa keskeistä ovat tiedonhakutaidot, hyvä itsetuntemus sekä kyky arvioida omia vahvuuksia ja osaamista (Kasurinen 2018, 84). Urasuunnittelussa ammatillinen kasvu ja jatkuvan oppiminen ovat ohjauksen keskiössä. Opiskelijan yksilöllisyyttä, omien vahvuuksien tunnistamista ja vahvistamista sekä oman näköisensä urapolun suunnittelua tuetaan uraohjauksen avulla.

Omia vahvuuksia ja voimavaroja tunnistamalla ja hyödyntämällä on mahdollista suunnata omaa tulevaisuutta kohti innostavaa, onnellista ja hyvinvoivaa elämää. Vahvuudet ohjaavat niin henkilökohtaista kuin ammatillista kehittymistä, uraa ja siihen liittyviä valintoja sekä toteutuvat elämän eri osa-alueilla. Vahvuuksien hyödyntäminen on yhteydessä erilaisten mahdollisuuksien kokemiseen, innostukseen, työn imuun, työtyytyväisyyteen sekä työssä suoriutumiseen ja menestymiseen. (ks. Uusiautti 2019; Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2019.)

Lapin ammattikorkeakoulussa on otettu aktiiviseen käyttöön virtuaalinen kohtaamispaikka Oppijan tupa, joka kehitettiin Lukiosta korkeakouluun (LUKKO) -hankkeessa (Lapin AMK 2019). Oppijan tupa on opiskelijoiden ja ohjaajien kohtaamispaikka, jossa järjestetään muun muassa erilaisia tapahtumia, työpajoja, huoltajan iltoja, hakukahvilaa ja opiskeluinfoja.

Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittäminen (VAHTO) -hankkeessa on toteutettu korkeakouluopiskelijoiden opintopolun eri vaiheisiin sijoittuvia vahvuusperustaisen ohjauksen pilotteja (Löf 2020). Oppijan tuvassa toteutettiin toisen asteen opiskelijoille suunnattu Vahvuuteni urasuunnittelussa -työpaja.

Vahvuudet urasuunnittelussa -työpajan toteutus

Järjestimme Vahvuuteni urasuunnittelussa -virtuaalisen työpajan Oppijan tuvassa keväällä 2021. Kutsu työpajaan lähti Lapin alueen toisen asteen opiskelijoille heidän opojen kautta. Työpajaan ilmoittautui mukaan muutamia ammatillisen koulutuksen ryhmiä ohjaajineen sekä muutama Lapin lukiolainen.

Työpaja rakentui vahvuuksien tutustumisesta niiden soveltamiseen ja hyödyntämiseen urasuunnittelussa, koulutusvalinnoissa ja työelämässä. Hyödynsimme työpajan tehtävissä ja keskusteluissa monipuolisesti erilaisia työkaluja.

Työpajan alussa teimme Mentimeterillä alkutunnelmakyselyn vahvuuksista ja tulevaisuusajattelusta. Työkalun tavoitteena oli johdattaa osallistujat työpajan tematiikkaan. Osallistujat vastasivat kysymykseen: mitä ajatuksia sinulla tulee mieleen sanoista tulevaisuus ja vahvuudet? Vastauksista muodostuivat kuvien 1 ja 2 sanapilvet.

Kuva 1. Sanapilvi kysymyksestä mitä sinulla tulee mieleen sanasta tulevaisuus.


Kuva 2. Sanapilvi kysymyksestä mitä sinulla tulee mieleen sanasta vahvuus.

Seuraavaksi syvennyimme tulevaisuusajatteluun. Osallistujat kävivät vastaamassa Mentissä väittämiin henkilökohtaisesta tulevaisuudesta. Tehtävän tavoitteena oli herättää opiskelijat ajattelemaan omaa ja yleistä tulevaisuutta sekä ohjata ajatuksia erilaisiin mahdollisuuksiin ja vaihtoehtoihin positiivisuuden kautta.

Väittämissä arvio annettiin asteikolla 1 täysin eri mieltä ja 5 täysin samaa mieltä. Kysymyksiä olivat mm. tunnistan omat vahvuuteni, minulla on tulevaisuudelleni useita eri vaihtoehtoja, ystäväni vaikuttavat tulevaisuuden koulutusvalintoihin sekä minulle on tärkeämpää tehdä työtä, josta nautin kuin työtä, josta saa hyvää palkkaa. Vastaamisen jälkeen tarkastelimme yhteisesti tuloksia ja kävimme keskustelua vastauksista sekä väittämien herättäneistä ajatuksista.

Tämän jälkeen siirryimme tarkastelemaan itseämme tulevaisuuden osaajina. Tehtävän tavoitteena oli auttaa osallistujia hahmottamaan omaa tulevaisuutta ja ammatillista minää. Jokainen osallistuja hahmotteli paperille oman kuvan itsestä tulevaisuuden tekijänä vuonna 2030. Tavoitteeseen pääsemiseksi osallistujat pohtivat mitä vahvuuksia ja osaamista heillä on tällä hetkellä sekä millaisia osaamistarpeita heillä on ja miten tarvittavaa osaamista voisi hankkia päästäkseen kohti tavoitetta. Työskentelyn avulla osallistujat pääsivät hahmottelemaan omaa tulevaisuuden uraansa ja mahdollisia koulutukseen tai työnhakuun liittyviä valintoja.

Viimeisessä osiossa syvennyimme tarkastelemaan tarkemmin vahvuuksia; mitä luonteenvahvuudet ovat, miten niitä voi tunnistaa ja miten niitä voi hyödyntää. Osallistujat tekivät VIA-character vahvuustestin kukin omalla koneellaan. Tämän jälkeen kävimme läpi tuloksia; nousiko testissä esiin jotain yllättävää, olivatko vahvuudet samoja kuin aiempaan tehtävään osallistujat olivat listanneet ja mitä ajatuksia vahvuuksien tunnistaminen osallistujissa herätti.

Keskusteltuamme vahvuuksista suuntasimme katseen vahvuuksien kehittämiseen ja soveltamiseen elämässä, koulutusvalinnoissa ja urasuunnittelussa sekä opinnoissa ja työssä. Kerroin vahvuuksien hyödyntämisestä mm. jatko-opintovalinnoissa, työnhaussa, CV:ssä ja työhaastatteluissa.

Pilotointikokemuksista kohti VAHTO-mallia

Työpaja oli onnistunut kokemus. Työpajatyöskentelyyn saatiin luotua rento ja avoin ilmapiiri etätyöskentelystä huolimatta. Keräsin työpajasta palautetta ja sen mukaan osallistujat kokivat työpajan antoisana, hyödyllisenä ja ajatuksia herättävänä. Työskentelyn ja keskustelujen avulla osallistujilla vahvistui käsitys itsestä, omista vahvuuksista ja kehittämisenkohteista sekä vahvuuksien hyödyntämisestä tulevaisuudessa.

Opiskelijoille jäi harjoituksista materiaalia, jota he voivat hyödyntää jatkossakin. Ohjaajat antoivat positiivista palautetta innostavasta ja hyvin rakennetusta työpajasta, jossa erilaiset harjoitukset, eri työkaluilla tehdyt tehtävät ja yhteiset keskustelut rakensivat toimivan kokonaisuuden. Ohjaajat kokivat myös saamansa materiaalin hyödylliseksi ja käyttökelpoiseksi.

Kaikkinensa pilotointi antoi onnistumisen kokemuksia niin osallistujille kuin työpajan pitäjälle. Pilotoinnin kokemukset vahvistavat myös näkökulmaa ennen korkeakouluopintoja annettavan ohjauksen merkityksestä yksilön urasuunnittelussa ja koulutusvalinnoissa sekä antaa tietoa ja havaintoja hankkeessa tuotettavaan ohjauksen toimintamalliin.

VAHTO-hanke päättyy joulukuussa 2021. Hankkeen toimenpiteenä on tuottaa vahvuusperusteinen ura- ja tulevaisuusohjauksen toimintamalli, joka koostuu korkeakouluopiskelijoiden opintopolun eri vaiheisiin liittyvistä ohjauksen ja neuvonnan viitekehyksistä sekä toimintatavoista ja menetelmistä. Hankkeen aikana tehtyjä pilotointeja ja niistä saatuja kokemuksia tullaan hyödyntämään Benchmarkingin ja Lapin korkeakouluista valmistuneille suunnatun ohjauskyselyn tulosten (Hyvärinen ym. 2020) rinnalla toimintamallia luotaessa.

Vahvuusajattelu on otettu mukaan myös Lapin korkeakoulukonsernin strategiaan: ”Vuonna 2030 Lapin korkeakoulukonsernin koulutus ilmentää syvällistä vahvuusperustaista ja opiskelijalähtöistä pedagogista osaamista ja digihuipukkuutta monimuotoisessa opetuksessa ja ohjauksessa sekä koulutuksessa.” Hankkeen pilotoinneista, korkeakouluopiskelijoiden ohjaamisen työkaluista ja toimintamallista voit lukea lisää hankkeen lopussa julkaistavasta teoksesta.

Lähteet:

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Kari, S., Löf, J., Naakka, M. & Uusiautti, S. 2020. Lapin korkeakouluista valmistuneiden näkemyksiä vahvuusperustaisesta tulevaisuusohjauksesta. Lapin AMK:n julkaisuja, Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 21/2020. Haettu 9.3.2021 osoitteesta: https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=a8e38f8b-8fd6-4878-b745-0ce0f6d88437 .

Kasurinen, H. 2018. Toivokeskeisyys ohjauksessa. Teoksessa Pirttiniemi, J. ym.(toim.) Opo 2: opinto-ohjaajan käsikirja. Helsinki: Opetushallitus, 2018, 82-89.

Lapin AMK 2019. Lukiosta korkeakouluun LUKKO-hankkeen sivusto. Haettu 9.3.2020 osoitteesta https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Tutkimus,-kehitys-ja-innovaatiot/Ammattikorkeakoulun-yhteiset/LUKKO.

Löf, J. 2020. Vahvuusperustaisella ohjauksella tulevaisuuden työelämään. Pohjoisen tekijät -Lapin AMKin asiantuntijablogi. Haettu 9.3.2021 osoitteesta https://www.lapinamk.fi/blogs/Vahvuusperustaisella-ohjauksella-tulevaisuuden-tyoelamaan/40628/81655cbb-3571-4e59-8f3f-1b38d03786d2 .

Uusiautti, S. 2019. Tunnista vahvuutesi ja menesty. Helsinki: Kirjapaja.

Uusitalo-Malmivaara, L. ja Vuorinen, K. 2019. Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan integroidun oppimisen avoimuuden lähtökohtia

Ammattikorkeakouluissa on toteutettu tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan (TKI) integroitua oppimista (TKIO) jo pitkään muun muassa työelämäyhteistyön vahvistamiseksi. Väänäsen ja Peltosen (2020) mukaan opetuksen ja TKI-toiminnan integraatiolle ei ole selkeää tai yksiselitteistä käsitettä määriteltynä. Heidän mukaansa sen käytännön merkitys määräytyy sekä toimijoiden että kontekstin mukaan. (Väänänen ja Peltonen 2020, 56.) Tässä artikkelissa TKI-integroidulla oppimisella tarkoitetaan oppimista, jossa osaaminen ja ammatillinen kasvu syntyvät teorian ja käytännön yhdistämisestä, työelämän todellisten ilmiöiden ja ongelmien kautta, sekä alueellista että yhteiskunnallista vaikuttavuutta edistäen.

Ammattikorkeakoulujen rakenteellisella kehittämisellä ja rahoitusmallin uudistamisella on tavoiteltu parempaa aluevaikuttavuutta ja opetuksen sekä TKI-toiminnan integrointia. Myös jatkuvan oppimisen edistämisessä (Arene, 2020) lähtökohtana on työelämälähtöinen ja monipuolinen koulutus ja TKI-toiminta, joka integroituu osaamisen kehittämiseen yksilöiden ja työelämän tarpeisiin. Korkeakouluilla on tärkeä rooli myös avoimuuden edistämisessä, koska ne tuottavat omalta osaltaan yhteiskuntaa kehittävää uutta tietoa ja osaamista ja täten edistävät alueellista vaikuttavuutta.

Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa on viime vuosina avattu avointa TKI-toimintaa, jonka määrittely on lähtökohtana myös TKI-toimintaan integroidun oppimisen avoimuudessa. Tässä blogikirjoituksessa avaamme Laurean ja Lapin ammattikorkeakoulun asiantuntijoiden tekemää määrittelytyötä. Kuvaamme TKI-integroidun oppimisen (TKIO) avoimuutta ja sen määrittelytyön prosessia.

Avoimeen TKI-toimintaan integroidun oppimisen evoluutio

Ammattikorkeakoulujen avoin TKI, oppiminen ja innovaatioekosysteemi –hankkeessa Laurea ja Lapin AMK vetivät hankkeen työpakettia 3: TKI-integroidun oppimisen avaaminen. Totesimme heti yhteistyömme alussa, että tärkeintä on määritellä se, miten ymmärrämme TKI-integroidun oppimisen. Edellä esitettyyn TKI-integroidun oppimisen -määritelmään pohjaten otimme tarkasteluun “Avoimuuden lisääminen korkeakoulujen käyttäjälähtöisessä innovaatioekosysteemissä” – hankkeessa muodostetun avoin TKI-toiminta ammattikorkeakouluissa -viitekehyksen ja siihen liittyvät osa-alueet (Päällysaho, Latvanen ja Kärki 2018, 46). Osa-alueiksi oli määritelty avoin toimintakulttuuri, avoin yritysyhteistyö, avoimet aineistot ja julkaisut. (kuvio 1.).



Kuvio 1. Avoin TKI-toiminta (Päällysaho ja Latvanen 2018)

Avoimeen toimintakulttuuriin kuuluvat muun muassa avoimet toimintamallit. Avoimuuden toteuttaminen käytännössä edellyttää yhteistä ymmärrystä, osaamisen vahvistamista sekä laajaa sitoutumista uusien toimintatapojen noudattamiseen. Avoimeen TKI-toimintaan kuuluu myös julkaisujen ja tutkimusaineistojen avaaminen ja niiden vapaa saatavuus. Avoimessa yritysyhteistyössä hyödynnetään TKI-ympäristöjä ja –infrastruktuureja, jotka ovat tarpeen tunnistaa ja kuvata. TKI-kehittämisympäristöt ovat avoimessa yritysyhteistyössä luontaisia paikkoja korkeakoulun edustajien ja työelämän toimijoiden kohtaamiselle. (Päällysaho, Latvanen ja Kärki 2018, 47-48, 51.)

Seuraavaksi tarkastelimme Lapin AMKissa edelleen kehitettyä viitekehystä, johon Alajärvi-Kauppi ja Kangastie (2019) olivat lisänneet oppimisen. He olivat muokanneet myös osa-alueiden sisältöjä: avoimet aineistot ja julkaisut oli muutettu avoimeksi tiedoksi ja avoin yritysyhteistyö nimetty avoimeksi yhteistyöksi. (kuvio 2.) Muodostetussa Avoin TKI ja oppiminen -viitekehyksessä avoin oppiminen sisältyy osaamisen kehittämisen, oppimis- ja kehittämisympäristöjen ja avoimen tiedon tuottamisen ja hyödyntämisen osa-alueisiin.


Kuvio 2. Avoin TKI ja oppiminen Lapin ammattikorkeakoulussa (Alajärvi-Kauppi ja Kangastie 2019)

Avoin yhteistyö ja yhteiskehittäminen tarkoittavat avoimen oppimisen näkökulmasta toimintaa ihmisten ja instituutioiden välillä erilaisia käytäntöjä ja osaamista jakamalla. Yhdessä kehittämisen prosessia ja tuloksia tehdään näkyväksi tuottamalla niistä avointa tietoa esimerkiksi avoimen julkaisutoiminnan avulla. Avoimessa toimintakulttuurissa painottuu yhteisesti sovittujen linjausten ja periaatteiden toteuttaminen ja laadukkuus. Sen avulla tuotettu avoin tieto ja osaaminen pyritään saamaan näkyväksi ja välitettyä kaikkien halukkaiden käyttöön. (Kangastie ja Pernu 2020.)

Yhteisesti totesimme, että vaikka oppiminen on piiloisena Lapin ammattikorkeakoulussa muodostetussa (kuvio 2.) viitekehyksessä, tulee avoin oppiminen tuoda näkyväksi omana osa-alueenaan. Pohjasimme muodostettavan viitekehyksen alun perin hahmottamaan itsellemme, mitä avoin TKI-integroitu oppiminen voisi olla käsitteenä. Yhteisöllisesti tietoa rakentaen hyödynsimme edellä esitettyjä viitekehyksiä (kuvio 1. ja kuvio 2.) sekä avoimuuden kypsyystason kriteerejä (OKM) ja EU:n avoimen oppimisen viitekehyksen osa-alueita (ks. Inamorato dos Santos, Punie & Castaño Muñoz 2016). Muodostetussa avoimen TKIO-integroidun oppimisen viitekehyksessä avoin oppiminen on keskiössä, omana osa-alueenaan. (kuvio 3).


Kuvio 3. Avoimen TKIO-integroidun oppimisen viitekehys (Fred, Helariutta & Kangastie 2020, 45)

Käsityksemme mukaan avoin TKI-integroitu oppiminen mahdollistuu avoimessa toimintakulttuurissa, jossa toimintamallit ja henkilöstön osaamisen kehittäminen edesauttavat avointa oppimista. Integraatioon tarvitaan yhteiskehittämistä, erilaisia oppimisympäristöjä ja organisaatioita, jotka mahdollistavat oppimisen aitojen kehittämistehtävien kautta. Alueellista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta edistetään ennakoimalla yhteiskunnan tarpeita niin erilaisissa projekteissa kuin opetussuunnitelmatasollakin. Avoin innovaatioprosessi edistää tutkimuksen avoimuutta, jota voidaan tehdä avoimeksi tuottamalla ja hyödyntämällä tietoa monipuolisesti.

Tarkastellessamme muodostamamme viitekehyksen osatekijöitä, totesimme kuitenkin, etteivät nämä osa-alueet yksin riitä. Tarvitaan myös asenteellinen näkökulma: avoimeen TKI-integroituun oppimiseen tarvitaan kaikkien osapuolten keskinäistä luottamusta, vuorovaikutusta ja sitoutumista. Yhteisen päämäärän kautta pystytään sitouttamaan niin opiskelijat, opettajat, TKI-henkilöstö kuin yrityksetkin avaamaan toimintaansa entistä enemmän.

Lopuksi

Avoimen TKI-integroidun oppimisen (TKIO) määrittelytyö on edennyt ammattikorkeakoulun molempien tehtävien, oppimisen ja aluekehittämisen, tarkastelusta ja integroinnista kohti niiden avoimuutta. Muodostamaamme viitekehykseen (kuvio 3.) on vaikuttanut suuresti myös Euroopan Unionin avoimen oppimisen ja opetuksen viitekehys, joka on suunniteltu siten, että korkeakoulujen olisi helpompi avata opetustaan ja oppimista. (Inamorato dos Santos ym. 2016)

Avoin TKI-integroitu oppiminen ymmärretään monin eri tavoin ja sitä toteutetaan myös erilaisilla toimintatavoilla ja käytänteillä. Määrittelytyön vaatimustaso ja haasteellisuus nousee, kun mukaan otetaan myös avoimuus ja sen edellyttämät reunaehdot. Käsitteenä se tulee adaptoitumaan tulevaisuudessakin korkeakoulujen perustehtäviin ja niistä kumpuaviin käsityksiin avoimesta TKI-integroidusta oppimisesta.

Lähteet

Alajärvi-Kauppi, R. Ja Kangastie, H. 2019. Lapin AMKin toimintasuunnitelmaa avoimuuden edistämiseksi 21.9.2020. Avoimen TKI –toiminnan Ja Oppimisen (TKIO) linjaukset ja periaatteet Lapin ammattikorkeakoulussa. Luettu 4.3.2021. https://julkiset.lapinamk.fi/DropOffLibrary/Lapin%20amkin%20toimintasuunnitelmaa%20AVOIMUUDEN%20EDISTÄMISEKSI%2021_9_2020.docx

Ammattikorkeakoulujen avoin tki-toiminta, oppiminen ja innovaatioekosysteemi –hanke. Luettu 22.1.2021. https://tt.eduuni.fi/sites/amkit/avoin/_layouts/15/start.aspx#/

Arene. 2020. Jatkuvan oppimisen uudistus ammattikorkeakoulussa. Rehtori Jari Multisillan johtaman valmisteluryhmän ehdotus jatkuvan oppimisen uudistukseksi ammattikorkeakouluissa. Luettu 22.9.2020. http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2020/Jatkuvan%20oppimisen%20uudistus%20ammattikorkeakouluissa_2020.pdf?_t=1591556101

Fred, Minna, Helariutta, Aino & Kangastie, Helena. 2020. Avoin yhteistyö TKI-toiminnassa. Teoksessa Kangastie H. (Toim.)., (2020). Älykästä avoimuutta Lapin ammattikorkeakoulussa osa 1., In: Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset, Lapin ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-355-3

Inamorato dos Santos, A., Punie, Y. & Castaño Muñoz, J. 2016. Opening up education: A support framework for higher education institutions. Luettu 11.2.2021. https://ec.europa.eu/jrc/en/publication/eur-scientific-and-technical-research-reports/opening-education-support-framework-higher-education-institutions

Kangastie, H ja Pernu, M. 2020. Älykkäästi avoimia – TKI-integroitua oppimista Lapin AMKissa. Luettu 4.3.2021. Kreodi, AMMATTIKORKEAKOULU- KIRJASTOJEN VERKKOLEHTI.1/2020. https://www.kreodi.fi/arkisto/artikkelit/alykkaasti-avoimia-tki-integroitua-oppimista-lapin-amkissa

Päällysaho, S., Latvanen, J., ja Kärki, A. 2018. Ammattikorkeakoulujen ATT-hanke TKI-toiminnan vaikuttavuutta edistämässä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 3/2018. Ammattikorkeakoulujen TKI-työn vaikuttavuus. s.44-53. Luettu 21.1.2021 https://akakk.fi/wp-content/uploads/AKAKK-3.2018-NET.pdf

Päällysaho, S., Latvanen, J., & Kärki, A. (2018). Ammattikorkeakoulujen ATT-hanke TKI-toiminnan avoimuutta ja vaikuttavuutta edistämässä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja,20(3), 44–53.

Päällysaho, S. ja Latvanen, J. 2018. Katsaus ammattikorkeakoulujen avoimeen TKI-toimintaan. Luettu 4.3.2021 https://www.samk.fi/wp-content/uploads/2018/05/katsaus_avoimeen_tki_toimintaan_final.pdf

Väänänen, I., & Peltonen, K. (2020). Siiloista saumattomaan opetuksen ja TKI-toiminnan integrointiin ammattikorkeakouluissa. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 22(2), 52–69. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/akakk/article/view/95963

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

KOLA - Koulutusvientiosaamista Lappiin -hankkeen tavoitteena on kehittää lappilaisten koulutusorganisaatioiden ja koulutusviennistä kiinnostuneiden yritysten henkilöstön kansainväliseen koulutusvientiin liittyvää osaamista ja tätä kautta vahvistaa alueen valmiuksia koulutusvientiin.

Vuosi sitten, kun aloittelimme KOLA - Koulutusvientiosaamista Lappiin -hanketta, koulutusvienti toimialana oli kasvussa. Vuonna 2019 koulutusviennin liikevaihto oli OPH Education Finland -ohjelman jäsenyritysten osalta 385 miljoonaa euroa kasvun ollessa 7 prosenttia edelliseen vuoteen. Koulutusviennin keskeisiä markkina-alueita ovat olleet Kiina, Kaakkois-Aasia, Latinalainen Amerikka ja Gulfin alue. Afrikka on nähty potentiaalisena markkina-alueena, ja sen houkuttelevuus on kasvanut viime vuosina. (Oph 2020.)

Maaliskuussa 2020 maailmanlaajuinen koronapandemia haastoi koulutusvientitoiminnan toteuttamisen ja ihmisten liikkuvuuden ulkomaille rajojen ja kampusten sulkeuduttua. Nyt, vuosi myöhemmin, koulutusvientitoiminta sinnittelee edelleen samojen haasteiden parissa. Haasteista huolimatta, Lapissa on suunnattu katse koronan jälkeiseen aikaan ja KOLA-hanke on jatkanut suunnitelmien mukaista toimintaa ja edennyt viime syksyn ja tämän kevään aikana koulutusvaiheeseen.

Etänä toteutetuissa koulutuksissa on käsitelty muun muassa koulutusviennin perusperiaatteita, kansainvälistä liiketoiminta- ja kulttuuriosaamista, hinnoittelua koulutusmatkailussa sekä viimeisimpänä koulutusvientiä opettajan näkökulmasta. Kouluttajina on ollut asiantuntijoita muun muassa Education Finlandilta, Centrian ammattikorkeakoululta, Jyväskylän yliopistosta, Turun yliopistosta, Oulun ammattikorkeakoulusta Tampereen ammattikorkeakoulusta, Gradiasta sekä Finncredible oy:stä. Koulutusten sisältö on ollut mielenkiintoista ja saamamme palaute positiivista.


Kuva 1. Joskus parhaimmat ideat syntyvät muualla kuin ruudun ääressä! Kuvassa Kola -hankkeen Lapin AMKin edustus Mari Putaansuu (vas.) sekä Suvi Lehojärvi.

Kerrataan kuitenkin lyhyesti, että mitä koulutusvienti on ja miksi sitä kannattaa tehdä

OAJ:n koulutusvientiopas määrittelee koulutusviennin yksiselitteisesti, että koulutusvientiä on kaikki koulutukseen, koulutusjärjestelmään tai osaamisen siirtoon pohjautuva liiketoiminta, josta jokin ulkomainen taho maksaa. Vientituotteita ovat esimerkiksi tutkinto- ja täydennyskoulutus ja niiden kehittäminen, opettajankoulutus, lyhytkurssit ja vierailut, kehittämis- ja konsultointipalvelut, ratkaisujen ja konseptien myynti. Koulutusviennistä voidaan puhua myös osaamisen vientinä, johon liittyvät toimet voivat tapahtua kotimaassa tai ulkomailla. (OAJ, Koulutusvientiopas 2020.)

Miksi siihen kannattaa panostaa?

• Suomalainen koulutusosaaminen kiinnostaa maailmalla

• Se avaa oppilaitoksille ja alueen yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja muuta yhteistyötä

• Koulutusvienti tukee Talent Boost toimintaa, jossa tavoitteena on kansainvälisten osaajien määrän lisääminen Suomessa

• Mahdollistaa monipuolisen oppimisen

• Tekee tunnetuksi suomalaista osaamista maailmalla


Kuva 2. Välillä tilanne vaatii luovaa taukoa

Onko se helppoa?

Vastaus on yksiselitteisesti, että ei. Koulutusviennin tekeminen vaatii suunnitelmallisuutta, resursseja, innokkuutta, uusia ideoita ja tietysti päätöksen, että tätä me haluamme tehdä. Tarvitaan myös uskallusta, sillä kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan.

On tärkeää olla tiedossa, miksi oma organisaatio tekee koulutusvientiä ja mihin sillä pyritään. Organisaation strategia ja johdon sitoutuminen ovat avaimet onnistuneeseen koulutusvientitoimintaan ja -yhteistyöhön. Koulutusvientitoiminta edellyttää mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä ja kaikkia mahdollisia eteen tulevia kysymyksiä ja asioita ei ole mahdollista ennakoida. Parhaiten koulutusvientiosaamista kertyykin itse toiminnassa, eli yritysten - ja mahdollisten erehdysten kautta.

Koulutusvientitoiminnassa alueen- ja kulttuurintuntemus on keskeistä. Ennen koulutusvientimarkkinoille ryntäämistä on syytä tehdä kotiläksyt hyvin! Koulutusten myötä osaaminen koulutusviennin monimuotoisen kokonaisuuden eri osa-alueista ja sen ominaispiirteistä on hahmottunut lappilaisille osallistujille. Ymmärtämällä koulutusviennin erityispiirteitä, lappilaisen koulutusvientitoiminnan riskienhallinta on paremmalla tolalla. Koulutusvientiä suurella volyymillä tehneiden organisaatioiden ja yritysten kokemuksista oppimalla voi hyvin välttää mahdolliset koulutusvientitoiminnan karikot.


Kuva 3. KOLA -hanke puskee läpi haasteiden!

Toimintamallin myötä yhteiseen tekemiseen

Luottamus osaamiseen ja vahvuuksiin kannattaa: Lappi kansainvälisenä maakuntana on oiva kohde koulutusviennin toteuttamiselle, ja olemme täällä tottuneet toimimaan ja olemaan vuorovaikutuksessa eri maista tulevien kanssa. Tämän lisäksi meillä on monipuolista osaamista pedagogiikan, digitalisaation, työelämäyhteyksien ja monipuolisen substanssiosaamisen saralla eri oppiasteilla ja organisaatioissa.

KOLA-hankkeen yhtenä toimenpiteenä on alueen oppilaitosten (Lapin yliopisto, REDU, Lappia, Peräpohjolan Opisto, Lapin ammattikorkeakoulu) koulutusviennin toimintamallin luominen. Tässä prosessissa selvitetään kunkin organisaation suuntaviivat sille, millaista koulutusvientiä on tarkoitus tulevina vuosina tehdä ja miten voimme tehdä yhteistyötä. Lapin korkeakoulukonsernin kansainvälisiin verkostoihin ja kumppanuuksiin, sekä kansainvälisten osaajien houkutteluun ja integroitumiseen keskittyvä Global + -ohjelma huomioi koulutusviennin toimintamallin rakentamisen osana ohjelman toimeenpanoa ja koulutusviennin palveluiden rakentamista korkeakoulukonsernissa.

Tiedämme, että koulutusviennin saralla kiinnostusta Lappiin ja lappilaiseen osaamiseen on. Toimijoiden Lapissa olemme tottuneet tekemään tiiviisti yhteistyötä toistemme kanssa ja pohtimaan uusia ja uudenlaisia yhteisen tekemisen tapoja. Yhteisen koulutusviennin toimintamallin luominen pala palalta yhdessä alueen oppilaitosten kanssa vie meitä eteenpäin kohti yhteistä tekemistä.


Kuva 4. Kohti lappilaista koulutusviennin toimintamallia!

 

Lähteet:

Lapin yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelut, KOLA - Koulutusvientiosaamista Lappiin, https://www.ulapland.fi/FI/Yksikot/Koulutus--ja-kehittamispalvelut/Hanketoiminta-ja-asiakastarinat/KOLA---Koulutusvientiosaamista-Lappiin

Opetushallitus.fi, tiedote 12.6.2020, https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/koulutusviennille-tiekartta-suomalaiset-toimijat-halutaan-saada-mukaan-alan, viitattu 1.3.2021

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Koulutusvientiopas 2020 https://www.oaj.fi/ajankohtaista/julkaisut/2020/koulutusvientiopas/, viitattu 1.3.2021.

Valtioneuvosto.fi, Talent Boost -toimenpideohjelma hyväksyttiin ministerityöryhmissä 16.6.2020. https://valtioneuvosto.fi/-/1410877/talent-boost-toimenpideohjelma-hyvaksyttiin-ministerityoryhmissa. viitattu 12.2.2021

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin AMK on mukana Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämässä kärkihankkeessa, jota koordinoi Tampereen ammattikorkeakoulu. APOA-hanke on lyhyesti sanottuna Oppimisanalytiikka – avain parempaan oppimiseen AMKeissa.

Hankkeessa pilotoidaan ja tutkitaan oppimisanalytiikan käyttöä ammattikorkeakouluissa. On kyse opiskelijan oppimisprosessin tukemisesta käytettävissä olevien välineiden avulla. Yksi näistä välineistä on oppimisympäristö Moodle, jota käytetään laajasti ammattikorkeakouluissa kaikissa opintojaksoissa oppimisalustana, jonka opettaja suunnittelee kullekin opintojaksolle erikseen. Oppimisanalytiikassa analysoidaan opiskelijan oppimista käytettävissä olevin välinein opintojaksotasolla.

Mitkä ryhmät olivat mukana pilotissani?

Olen ruotsin ja saksan kielen lehtori ja lähdin innolla mukaan APOA-hankkeeseen Lapin AMKissa. Valitsin oppimisanalytiikka-pilottiini kaksi ryhmää opintojaksoillani nimeltään ruotsin aktivointi. On kyse valinnaisopinnoista, joista opiskelija saa 3 opintopistettä ja jotka valmentavat myöhemmin tai samaan aikaan suoritetuille ruotsin kielen ammattiopinnoille.

Ensimmäinen ryhmä alkoi alkusyksystä 2020 ja sen päätyttyä lokakuussa, alkoi toinen, joka päättyi joulukuussa 2020. Molemmissa ryhmissä sattui olemaan 16 ilmoittautujaa, joista opintojakson loppusuoritukseen asti oli 12 (liiketalous, tietojenkäsittely) ja 10 (kuvataide) opiskelijaa. Kerroin ryhmille opintojakson alussa, että tulen käyttämään Moodlen työkalua analyysikaavio ja sitä kautta seurata heidän edistymistään opintojaksolla. Opiskelijoille kerrotaan opintojakson alussa analytiikan tavoitteista ja sen merkityksestä opintojakson kehittämisessä.

Mitä välineitä oppimisanalytiikassa käytetään?

Moodlen analyysikaavio on hyvä väline opettajan työssä. Siihen en ollut ennen tätä oppimisanalyysi-projektia tutustunutkaan, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Kaavioon kuuluvat otsikot 1. arviointitaulukko, 2. sisältöjen avaamiset, 3. aktiivisten opiskelijoiden lukumäärä, 4. tehtävien palautukset, 5. tenttipalautukset, 6. Hotspot palautukset ja 7. osumien jakauma ovat hyviä alakohtia.

Mielestäni ne eivät sanastollisesti ole kuvaavia eivätkä ne siten kerro mitä informaatiota niiden kautta voi saada. Keskityin analyysissani vain muutamiin edellä olevista kaavion osioista. Tarkastelin lähinnä tehtävien palautusta, sisältöjen avaamista ja osumien jakaumaa.

Mihin seikkoihin opettaja kiinnittää huomion kielen oppimisprosessissa?

Tarkoitus pilotissani oli tarkastella kielen oppimisprosessia Moodlen analyysikaaviota hyödyntäen. Tavoitteena oli selvittää opintojaksotasolla, onko välineistä apua oppimiseen (=oppimisprosessin tuki). Analyysikaavio antaa mahdollisuuden seurata systemaattisesti oppimisprosessin etenemistä oppijalla. Toinen asia on, tuleeko prosessia aina seurattua ja välineitä käytettyä. Oppimisprosessissa tulee eteen myös yllätyksiä, sillä on kyse prosessista, ei produktista.

Kielen oppimiseen kuuluu 4 osaa: kuunteleminen, puhuminen, kirjoittaminen ja lukeminen. Mielestäni kommunikaation eli yhteisöllisyyden osa on hyvä lisätä yhdeksi osaksi. Verkko-opinnoissa tämä on näkökulma, jota on tärkeä arvioida: miten yhteisöllisyys hoidetaan, kun ollaan täysin verkon avulla oppimisprosessissa. Yhdessä tekeminen on tärkeää. Opettaja voi siihen ohjata, mutta miten se käytännössä etävälineiden avulla hoidetaan, on haastavaa. Syksyn koronatilanteessa mm. opiskelijoiden luontevat kahvi- ja muut live-keskustelut puuttuivat.

Tähän liittyen opetusta ei voi varata pelkästään yhden välineen eli verkon varaan, vaan pitää ottaa käyttöön monimediaalisuus ja myös kontaktitunnit (Adobe Connect-väline). Osallistuin syksyllä Tampereen yliopiston järjestämään DigiLust-projektiin, jota pystyin hyödyntämään tämän pilotin yhteydessä. DigiLust-projektissa oli kyse digitaalisten sovellusten käytöstä sekä kielenopetuksessa että arvioinnissa. Yhteistyöparina oli lukion kollega. Teimme projektissa yhteisen suulliseen kielitaitoon liittyvän videotehtävän.

Oppimisanalytiikka -pilotissani otin Moodlen oppimisalustan lisäksi mukaan opetukseen ja ohjaukseen Adobe Connect-välineen eli ns. kontaktitunnit. Niitä pidin molemmille ryhmille 5 kertaa ja lisäksi erillisen tenttitilaisuuden. Syyskuussa alkaneen ryhmän kanssa pidin tentin Moodlessa word-tiedostona ja lokakuussa alkaneen ryhmän kanssa käytin tenttinä Moodlen omaa tenttityökalua. Molemmissa ryhmissä tentin tekoon oli käytössä 2 tuntia.

Mitkä asiat lisäävät opiskelijan onnistumista opintojaksolla?

Tuntiaktiivisuus ja tunneille osallistuminen näkyi numerossa ja läpäisemisessä. Tuntiaktiivisuus ja tehtävien tekeminen Moodlessa opintojakson aikana myös nosti opintojakson kokonaisarviointia.

Olin laittanut Moodle-ympäristöön ns. pakollisten tehtävien joukkoon vapaaehtoisia tehtäviä ja Moodlessa oli lisäksi myös erikseen otsikon ”itsenäisiä tehtäviä” alla automatisoituja tehtäviä, joista tulee automaattinen korjaus. Ajattelin, että nämä tehtävät voisivat olla motivaation osoittajia.

Motivaatio näkyy aktiivisuudessa ja kielissä aktiivisuus ja yrittäminen perinteisesti nostavat arvosanaa. Motivaatio osana oppimisprosessia on haastava käsite, sillä vaikka analytiikka tarjoaa houkuttimen, se voi joillekin opiskelijoille toimia oppimisen lannistajana, jos opiskelija ei koe opettajan suorittamaa seurantaa positiivisesti.

Motivaatiota on vaikea mitata ja se vaatii erillisen tutkimuksen. On vaikea tietää mitä opiskelijat oikeasti ajattelevat tehdessään tehtäviä. Onko heillä tehtäviä kohtaan sisäistä vai ulkoista motivaatiota eli tehdäänkö tehtävät omaa oppimista varten vai jotta opintojaksosta tulee hyvä arviointi. Motivaatio on mielenkiintoinen ja moniulotteinen tarkastelun kohde.

Se, mitä voisi olettaa olevan sisäisen motivaation tulosta on, että samat muutamat henkilöt tekivät ns. vapaaehtoisia tehtäviä. Heitä oli molemmissa ryhmissä 2-4 opiskelijaa. Poikkeuksena edellisiin päätelmiini aktiivitunteihin osallistumisesta ja opintojakson onnistumisesta oli yksi opiskelija, joka oli hyvin vähän tunneilla AC:ssa, mutta teki kaikki vapaaehtoiset tehtävät ja onnistui tentissä. Tenttipalaute on yksi indikaatio motivaation etenemisen seurannassa. Tämä yksi poikkeava esimerkki osoittaa, että hän ei kokenut tarpeelliseksi olla tunneilla, mutta vapaaehtoiset tehtävät toivat hänelle sitä vastoin lisäarvoa oppimisprosessissa.

Ensimmäisen ryhmän aktiivisuus Moodlessa -liiketalous ja tietojenkäsittely alkusyksyllä 2020

Arviointikaavion sisältöjen avaamiset osoittivat, että opintojakson alussa tehtiin enemmän avaamisia, kuten ensimmäinen viesti opettajalta (avaamiset 16 opiskelijaa eli koko aloitusryhmä) ja esim. eri substantiiviryhmät, joita käsiteltiin ensimmäisellä AC-tunnilla (kolmen eri tehtävän avaamiset 15,15,15). Myös keskustelualueet avattiin hyvin aktiivisesti. (viestejä kaksi, joissa avaamiset 16,15) Tehtävissä oli paljon avaamisia, varsinkin pakollisissa. (seitsemässä tehtävässä avaamiset 14,15,15,8,12,13,10)

Tehtävien palautuksissa oli nähtävissä sama linja eli alussa opiskelijat olivat aktiivisempia, kuten kielioppiasioissa substantiivit ja verbit, mutta sitten nähtävissä oli notkahdus ja taas lopussa tenttiin osallistuttiin hyvin. Voisi siis väittää, että opintojakson keskivaihe vaatii opettajalta enemmän aktiivisuutta mm. viestien lähettämisen muodossa opiskelijoille, ja varsinkin niille, jotka eivät ole palauttaneet aikaisempia tehtäviä ajoissa. Opettajan on myös syytä seurata tuntiaktiivisuutta, jotta turhia opintojakson keskeyttämisiä ei tulisi. On opettajan tehtävä pitää ryhmä ns. kasassa ja laittaa tarvittaessa myös yksityisviestejä ryhmäviestien lisäksi.

Analyysikaavion seuraaminen ja sen hyödyntäminen ohjauksessa voi siis olla yksi keino opiskelijan oppimisen tukemisessa. Opettajan antama palaute on kaiken kaikkiaan tärkeää oppimisprosessissa.

Analyysikaavion alakohta osumien jakauma on myös hyvä väline. Myös siitä näkee hyvin, että alkuvaiheessa opiskelijat ovat aktiivisimmillaan. Opettaja voi siis yrittää pitää aktiivisuutta yllä. Osumien jakaumasta näkee hyvin erilaista tietoa, mm. sen, että aktiivisuus on huipussaan alussa opiskelijalla ja sen, mitä sisältöjä opiskelijat aukaisevat. Täten opettaja voi ohjata opintojakson aikana opiskelijaa ja rohkaista häntä tehtävien teossa.

Sisältöjen avaamiset otsikot on jaettu kahteen osaan: aktiviteetit ja lähteet, joiden alla on mm. paljon käyttämäni palautettavat tehtävät ja keskustelualueet. Niissä oli siis paljon avaamisia ja toimintaa, palautuksia ja keskustelua, ns. aktiviteettia. Kohdassa lähteet ympäristössäni oli mm. sivuja ja verkko-osoitteita. Niitä avattiin heikosti esimerkkinä ” vinkkejä ruotsin opiskeluun”, vain 6 avaamista ja neljässä verkko-osoittessa vain 4,8,4 ja 4 avaamista. Opettajan tulee tarkkaan suunnitella mitä tehtäviä ja millaisia verkko-osoitteita laittaa Moodleen, koska kaikkia ei selvästikään avata tai hyödynnetä.

Aktiivisten opiskelijoiden lukumäärä on myös tietoa antava analytiikan lähde. Siinä näkee vuorokaudenajat, jolloin opiskelijat ovat aktiivisia. Aktiivisten opiskelijoiden käyrä nousee noin klo 8 jälkeen aamulla nousten huippuunsa klo 15-16, josta käyrä laskee hiljalleen iltaa kohti. Osumia on kuitenkin myös yöllä, jopa yöllä klo 2. Tästä voi päätellä milloin opiskelijat ovat paikalla ja mihin aikaan opettaja voisi yrittää antaa omat palautteensa tai muut yhteydenottonsa.

Jos ”Ville” on aina keskipäivällä Moodlessa, opettaja tietää milloin hänet varmemmin saa kiinni myös sähköpostilla, jos on kiireistä asiaa ja opettajalla on mahdollisuus olla yhteydessä oman aikataulunsa puitteissa. Analytiikan hyödyntäminen voi siis lisätä opiskelijan henkilökohtaista ohjaamista.

Opintojakson suoritti loppuun asti 12 opiskelijaa, joiden tenttitulokset ovat seuraavat: liiketalous ja tietojenkäsittely: T1-, T1, T1+, T2, T2, T2+, H3, H4-, H4, H4, H4, H4+

Toisen ryhmän aktiivisuus Moodlessa – kuvataide syksyllä 2020

Myös tämän toisen ryhmän kohdalla arviointikaavion sisältöjen avaamiset osoittivat, että opintojakson alussa tehtiin enemmän avaamisia, palautettiin tehtäviä, kuten tehtävät substantiivit (13), aloitusaine (12), toinen aine (10) ja substantiivit (9).

Opettajan lähettämän viestin oli avannut 10 ja keskustelupalstan viestin 9 opiskelijaa. HotPotatoes-tehtävään ja itseohjautuviin tehtäviin ei ollut kovin kiinnostusta (opiskelijoita 3 ja 2), mutta ero liiketalouden ja tietotekniikan ryhmään oli se, että H.C. Andersenin satuun perustuva tekstinymmärtäminen kiinnosti kuvataideryhmää enemmän: 8 avaamista kun liiketalous/tietojenkäsittely, jonka ryhmäkin oli isompi, oli vain 4 avaamista. Tästä voisi päätellä, että ryhmien suuntautumisen ja opinto-ohjelman perusteella opettaja voisi liittää myös tällaiseen valmentavaan ruotsin aktivointi-opintojaksoon alalle sopivia tekstejä, vaikka tarkoitus onkin kielen rakenteiden kertaus. Tässä oli mahdollisesti kyse motivaatioon liittyvästä seikasta.

Sisältöjen avaamisissa on alakohta Tentti, jossa on ns. automaattisesti palautusta tuottavat tehtävät. Myös tämä osio kiinnosti hieman enemmän kuvataideryhmää verrattuna ensimmäiseen ryhmään. Näiden tehtävien otsikot olivat: på konditoriet, ringa en pizzeria ja vem vet. Voiko tästä päätellä, että otsikot herättivät enemmän mielenkiintoa kuvataideopiskelijoissa vai oliko sattumaa, että niihin tartuttiin hanakammin? Tähän olisin voinut saanut vastauksen, jos olisin seurannut opiskelijoiden palautuksia kurssin aikana tarkemmin. Nyt tämä analysointi on painottunut kurssin jälkeiseen analysointiin ja tekemääni kyselyyn pari kuukautta opintojakson jälkeen.

Sisältöjen avaamiset alakohtina on lähteet ja tiedosto ja sieltä avautuu ohjeistamani kielioppitehtävät, joista näkyy sama trendi kuin ensimmäisen ryhmän kohdalla. Ensimmäisiin tehtäviin (substantiivit) oli vastannut 13 opiskelijaa, seuraavaan substantiivien kertaustehtävään 8 opiskelijaa, uuteen verbiasiaan vastasi 7 opiskelijaa, välissä oleviin tehtäviin 7 ja 6 opiskelijaa ja taas loppuvaiheessa uuteen asiaan sanajärjestykseen oli vastannut aktiivisesti 11 ja 12 opiskelijaa, mutta lopussa oleviin tehtäviin vain 7 ja 8 opiskelijaa.

Opettajan on siis syytä tarkkailla tehtävien palautusta ja myös kysyä syitä miksi palautusta ei ole tehty. Tämä on mahdollista pienissä 10-16 hengen ryhmissä, mutta kun opiskelijoita on 30-40, aika ei riitä tähän. Koulutuksen järjestäjän pitää ottaa huomioon opettajien työresurssi, jos oppimisanalytiikkaa pidetään tärkeänä opiskelijoiden ohjauksessa.

Tälle toiselle ryhmälle tein tentin Moodlen tentti-työkalulla. Kielitentin teko työkalulla on haastavaa. Tentin suoritti 10 opiskelijaa. Tenttitulokset olivat: T1, T1,T1, T2,T2,T2,T2, H3,H3,H3 . En tiedä johtuiko ryhmien taitotasosta vai tentin ominaisuuksista, mutta liiketalouden ja tietojenkäsittelyn ryhmän tulokset olivat paremmat. Kuvataideryhmän aktiivisuus kontaktitunneilla oli kuitenkin korkeampi.

Loppuyhteenvetoa

Opettajan työhön liittyvien ohjausvälineiden lisäksi myös opiskelijalla pitää olla välineitä oman oppimisen etenemisen seuraamiseen. Silloin on kyse itsesäätelystä ja oppimisprosessin vaikuttamisesta. Sen vuoksi ennen opintojaksoja on tärkeä käydä läpi kaikki Moodlen omat työkalut ja selvittää, miten sekä opettaja että opiskelija voi niitä hyödyntää. Minulle jäi epäselväksi, miten opiskelija itse seuraa omaa edistymistään Moodlen työkalujen avulla ja ovatko ne automaattisesti jokaisessa Moodle-ympäristössä käytössä.

On selkeästi havaittavissa, että itsenäiset tehtävät ja vapaaehtoiset otsikoiden alla olevia tehtäviä ei tehdä niin aktiivisesti kuin ns. pakollisia, ja ne, jotka tekevät vapaaehtoisia tehtäviä ovat muutenkin aktiivisia mm. kontaktitunneilla. Toisaalta pari opiskelijaa teki kovasti töitä, jotta oppii ruotsia (olivat siitä s-postilla etukäteen kirjoittaneet), heillä oli motivaatio saada kurssi läpi ja oppia ammattiruotsin kurssilla tarvittavia perusasioita. Juuri he tekivät myös vapaaehtoisia tehtäviä pakollisten lisäksi.

Voi myös päätellä, että opettajan pitää laatia erilaisia tehtävätyyppejä, olla aktiivinen ryhmän ja yksilöiden kanssa mm. s-postilla varsinkin kurssin keskivaiheessa, koska siinä kohtaa on havaittavissa väsymistä ja motivaation heikkenemistä (käänteinen Gaussin käyrä).

Aktiivisten opiskelijoiden lukumäärässä on kaavio (vrt Gaussin käyrä) toisin päin, eli aamulla on vähän osumia ja osumat nousevat klo 15-16 huipulle, jonka jälkeen käyrä laskee.

Tehtävien aukaisemisessa ja niiden tekemisessä käyrä on puolestaan niin, että alkutehtävät, alkuaika on aktiivista opiskelijan aikaa ja aktiivisuus hiipuu kurssin keskivaiheessa ja lopuksi käyrä nousee tentin lähestyessä, koska opiskelija haluaa suorittaa opintojakson ja saada pisteet?

Analyysikaavio on hyvä väline opettajan työssä, kuten alussa kirjoitin. Kuten jo totesin, Moodlen analyysikaavion otsikot ja rakenne eivät ole houkuttelevia. Ne eivät aukea sanastollisesti, koska otsikot eivät ole kuvaavia. Onko termit käännetty englannista? Myös epäselvä rakenne on ehkä aiheuttanut sen, etten opettajana ole kokenut niitä omalle työlle tärkeiksi pedagogisestikaan, koska sanat eivät aukea. Mielestäni analyysikaavion rakennetta voisi muuttaa selkeämmäksi. Näin analyysikaaviota tulisi enemmän myös hyödynnettyä.

Myös kaaviosta saadun tiedon analysoinnin mahdollisuus oli minulle uutta. Siten tämä pilotti oli hyödyksi minulle oman opetukseni suunnittelussa jatkossa, jos vain aika antaa myöden ja taidot tiedon analysoinnissa ja hyödyntämisessä lisääntyvät.

Vielä tärkeämpää on esitellä opiskelijoille millä välinein he itse voivat seurata oppimistaan ja etenemistään eri oppiaineissa. Se on osa itsesäätelyä ja omaan toimintaansa ja tuloksiinsa vaikuttamista.

Opettaja voi myös miettiä tehtävätyyppejä ja sisältöjä opiskelijan opintosuuntautumisen mukaan, kuten esimerkiksi toisen ryhmän eli kuvataideopiskelijoiden kohdalla kävi, jotka tarttuivat tekstinymmärtämistehtävään, jonka teemana oli vanha Andersenin satu. Opettajan kannattaa joka tapauksessa laatia opiskelijoiden tehtäväksi mahdollisimman paljon ja erilaisia tehtäviä. On myös tärkeä katsoa peruutuspeiliin eli käydä edellisistä ympäristöistä läpi sellaiset tehtävät tai sivut, joita ei ole hyödynnetty, avattu ja tehty. Näin opettaja voi jokaisen toteutuksen jälkeen hioa ympäristöä hieman paremmaksi.

Mikä on opiskelijapalautteen rooli oppimisanalytiikassa?

Palautteen kysyminen on tärkeä opettajan työn kannalta. Palaute kehittää opettajan työtä. Pyysin molemmilta ryhmiltä palautetta muutaman kuukauden opintojakson päättymisen jälkeen. Kannustin myös heitä jättämään palautteen, jotka eivät tulleet opintojaksolle ilmoittautumisesta huolimatta tai jotka jättivät opintojakson kesken.

Opintojaksojen keskeyttämiseen voi olla monia syitä. Näissäkin pilotointiryhmissä keskeyttäneitä oli (alussa 16, tentissä 12 ja toisessa ryhmässä 16…10). Tein palautteen zef.fi-välineen avulla. Vastausprosentti oli 73% (32 opiskelijasta 21 vastasi). Valmiisiin kysymysvaihtoehtoihin, miksi keskeytit opintojakson tuli vastauksia viideltä keskeyttäneeltä, kun keskeyttäneitä oli yhteensä kymmenen= 50%.

1 opiskelija = oli liian vaikeaa, 1 opiskelija = oli liian helppoa, osasin jo asiat, 3 opiskelijaa = tuli kiireitä, en ehtinyt käydä kurssia loppuu. Kukaan ei (onneksi😉) valinnut vastausvaihtoehtoa, joka oli ”en pitänyt opetustavasta”.

Opiskelijapalautetta

Avoimeen kysymykseen sain vastaukset:

1. Oli hyödyllinen ja mielenkiintoinen ruotsin aktivointikurssi. Ruotsin aktivointikurssissa ei ollut vikaa. Opettaja opetti hyvin kädestä pitäen ruotsinaktivoin perusteet perusteellisesti.
2. En osallistunut kurssille, koska olin/olen vaihdossa Saksassa. Laitoin tästä syksyllä viestiäkin. Syy miksi osallistuin (’) kursille oli se, että en ollut varma onnistuuko vaihtoon lähtö korona tilanteen takia. (Mikään seuraavan kysymyksen vaihtoehdoista ei oikein kuvaa minun tilannettani.) (* uskon, että opiskelija tarkoitti ”miksi ilmoittauduin.”)
3. Opin uusia asioita
4. Liian vaikea
5. Itselleni kurssi oli todella hyödyllinen, kiva vähän herättää vanhoja ruotsin taitoja ennen ammattiruotsia.
6. Kurssi oli aika lyhyt, muuten ihan hyvä.
7. Keskeytin kurssin sillä se meni Ruotsin kurssin kanssa päällekkäin, en nähnyt siinä hyötyä sen vuoksi.
8. Mukava opettaja, tunneilla oli hyvä fiilis. Näistäkin huolimatta, pakkoruotsi pois.

Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden eroamisprosentti on valtakunnallisesti noin 10%. Olisiko analyysikaavioista yhtenä välineenä apua tähän probleemaan? Vähentääkö opiskelijoiden suoritusten tarkempi seuranta ja oppimisprosessin tukeminen opiskelijoiden keskeyttämisprosessia? Pitäisikö koulutuksen järjestäjän resursoida enemmän ohjaukseen, jotta opettajat ehtivät seurata opintojen etenemistä enemmän?

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

DI, Kai Ryynänen, osaamispäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu

Maanmittausinsinööri (AMK), tuotantopäällikkö Peto pohjoinen-Pohjanmaa-Kainuu, Mikko Laatikainen, Maanmittauslaitos

DI, Irma Lähetkangas, ylijohtaja, Maanmittauslaitos

DI, Petri Notko, tulosyksikön johtaja, Maanmittauslaitos

VTM, Johanna Snellman, henkilöstöjohtaja, Maanmittauslaitos

Insinööri (YAMK), Jaakko Lampinen, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Insinööri (YAMK), Katja Palo, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

DI, Sami Porsanger, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Maanmittauslaitos (MML) ja Lapin ammattikorkeakoulu (Lapin AMK) tekivät yhteistyösopimuksen vuonna 2019, jossa on sovittu koulutusyhteistyöstä maanmittausinsinöörien kouluttamisessa. Muita yhteistyö tavoitteita ovat alan vetovoimaisuuden lisääminen ja yhteismarkkinointi. Yhteistyötä on sovittu tehtäväksi lisäksi maanmittauksen digitalisuuteen ja tutkimus- ja hankeyhteistyöhön liittyen.

Maanmittauslaitoksessa on käynnissä suuri henkilöstön uudistuminen, laitokselta eläköityy lähimmän kymmenen vuoden aikana 700 henkilöä eri työtehtävistä ympäri Suomea. MML on suuri tarve saada myös maanmittausinsinöörikuntaa lisää palvelukseensa eri tehtäviin.

Pilottiryhmän kautta opiskelemaan

Lapin AMK:n maanmittaustekniikan koulutuksessa on mahdollisuus opiskella maanmittaustekniikan insinööritutkinnossa alan osaajaksi. Koulutusta toteutetaan päivä- ja monimuoto-opetuksena. MML:n kanssa aloitettiin vuonna 2020 ensimmäinen pilottiryhmä, jossa opiskelijat tulivat Lapin AMK:lle avoimen ammattikorkeakoulun kautta opiskelemaan maanmittauksen tutkintoa.

Koulutuksesta tiedotettiin MML:n henkilöstölle, ja opinnoista kiinnostuneet keskustelivat mahdollisuudesta esimiehensä kanssa. Esimiehet saattoivat myös ehdottaa opintoja omille työntekijöilleen. Opintoihin oli jonkin verran enemmän hakijoita kuin MML:n 15 opiskelijan kiintiö mahdollisti.

Opiskelijavalinta tehtiin työnantajan toiminnallisen ja alueellisen tarveharkinnan sekä osaamis- ja motivaatiokartoituksen perusteella. MML tukee tutkinnon suorittamista monin tavoin mm. korvaamalla lähijaksojen matka- ja majoituskustannuksia ja mahdollistamalla opiskelua työajalla.

Opiskelijat hakeutuivat opiskeluun ilmoittautumalla avoimen ammattikorkeakoulun kautta Lapin AMK:n. Opiskelu tapahtuu monimuoto-opintoina, jolloin lähes kaikki luennot ja tehtävien ohjaukset tapahtuvat verkossa. Luennot ovat pääsääntöisesti iltaisin klo 17 -  20:30 välillä.

Oppimisessa hyödynnetään Moodle oppimisalustaa, jonka avulla hallinnoidaan oppimateriaaleja ja harjoitustehtäviä. Luennot pidetään Adobe Connect sovelluksella. Rovaniemellä opiskelijat käyvät lähijaksoilla lukuvuoden aikana muutaman kerran keskimäärin 5 - 6 kertaa.

Opiskelujen alussa tehtiin jokaiselle opiskelijalle henkilökohtaisen oppimissuunnitelman (HOPS), jossa määritettiin tarkemmin mitä tulee opiskella. Näyttö mahdollisuutta käyttäen, kartoittajat saavat aiemmin hankitulla osaamisella osasta opintojaksoista suoritusarvioinnin.

MML:n omat opintokokonaisuudet osana opintoja

MML:ssa on työstetty omia opintokokonaisuuksia. Opintokokonaisuudet on laadittu silmällä pitäen MML työskentelevän maanmittausinsinöörin tuleviin työtehtäviin soveltuviksi. Näitä ovat muun muassa toimitustuotantoon ja kirjaamisasioihin liittyvät tehtävät sekä yleiset työelämän taidot.

Tehdyt opintokokonaisuudet on opintopisteytetty ja tullaan opettamaan ja ohjaamaan MML:n asiantuntijoiden toimesta. Opintokokonaisuuksien avulla MML:n opiskelijat saavat opinnollistettua omaa työtään osaksi tulevaa maanmittauksen insinöörin tutkintoaan. Opiskelijoille nämä opinnot luetaan osaksi tutkintoa.

Asiantuntijaluentoja opiskelijoille

Koulutusyhteistyötä on tehty myös asiantuntijaluennoitsijoiden kautta. MML:n lakimies piti kirjaamismenettelystä luentosarjan Lapin AMK:n neljännen vuosikurssin maanmittaustekniikan opiskelijoille. Pidetyt luennot toivat kaivattua alan uusinta tietoa opiskelijoille. On tärkeää, että opiskelijat kuulevat ja näkevät, että miten asiat etenevät käytännössä esim. maanmittauslaitoksen järjestelmissä. Tällaista opetusta Lapin AMK:n ei oikein pysty yksin tarjoamaan, jolloin yhteistyöstä oli tähän suuri merkitys.

Yhteistyöhön kuuluu myös keväällä 2021 tuleva Hackhaton tyyppinen projektiopinto Lapin AMK:n tieto- ja viestintätekniikan opiskelijoiden lukukausiprojektissa.

Kirjoittajat toimivat Maanmittauslaitoksen ja Lapin ammattikorkeakoulun yhteistyötä koordinoivan työryhmän jäseninä. Maanmittauslaitokselta työryhmässä ovat ylijohtaja Irma Lähetkangas, tuotantopäällikkö Mikko Laatikainen, tulosyksikön johtaja Petri Notko sekä henkilöstöjohtaja Johanna Snellman. Maanmittauslaitoksen toimijat vastaavat opiskelijoiden rekrytoinnista sekä MML:n opintokokonaisuuksien valmistelusta.

Lapin ammattikorkeakoululta työryhmässä toimivat maanmittaustekniikan koulutuksen lehtorit Jaakko Lampinen, Katja Palo, Sami Porsanger sekä osaamispäällikkö Kai Ryynänen. Lapin ammattikorkeakoulun lehtorit vastaavat opintojen ohjauksesta sekä osallistuvat opetustehtäviin muiden maanmittaustekniikan opettajien kanssa. Kai Ryynänen koordinoi Lapin ammattikorkeakoulun osalta yhteistyötä maanmittauslaitoksen kanssa.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 

 

 

Viime vuoden vaihteessa päättyi Digiassari-hanke ja samalla nimellä toimineet valmennukset. Vuosien 2019 ja 2020 aikana järjestettiin neljä Digiassari-valmennusta, joissa täydennyskoulutettiin 29 korkeakoulutettua lappilaista työnhakijaa.

25 opintopisteen laajuinen täydennyskoulutus järjestettiin maksuttomasti verkossa. Ensimmäisenä vuotena painopisteenä oli digitalisaation hyödyntäminen liiketoiminnassa ja toisena vuotena keskityttiin kysynnän vuoksi erityisesti digimarkkinointiin.

Digiassari-valmennuksen koulutussisällöistä on vastannut Lapin AMKin monialainen valmentajatiimi ja vierailevia luennoitsijoita on kutsuttu niin Lapin AMKin sisältä kuin valtakunnallisesti toimivista yrityksistä. Valmennuksen ensisijaisena tavoitteena on ollut työllisyyden edistäminen ja siksi tärkeä osa valmennusta oli työskentelyjakso, jonka aikana digiassarit toteuttivat erilaisia kehittämistehtäviä yrityksille ja organisaatioille.

Korona-ajan haasteet verkkokoulutuksessa

Digiassari-valmennuksilla on pyritty vastaamaan niin työnhakijoiden kuin yritystenkin tarpeeseen päivittää osaamistaan maailman digitalisoituessa yhä kiihtyvämpään tahtiin.

Keväällä 2020 globaali pandemia lisäsi kierroksia haasteisiin ja yllätti myös meidät, mutta ei onneksi aivan housut nilkoissa. Digiassari-valmennus oli suunniteltu verkkokoulutukseksi jo aiemmin, ja muutamien lähipäivien ja kasvokkaisten työpajojen muuttaminen verkkototeutukseksi olivat vain pientä hienosäätöä. Eniten pandemian vaikutukset näkyivät hankkeen yritysyhteistyössä.

Digiassareiden oli aiempaa haasteellisempaa kontaktoida yrityksiä ja organisaatioita ja löytää toimeksiantaja kehittämistehtävälle. Kehittämistarpeita yrityksissä kyllä oli, mutta kun perusarki oli myllerretty sekaisin ja toiminta oli uhattuna, ei resursseja kehittämistehtävien ohjaamiseen valitettavasti ollut entiseen malliin. Vaikka digiassarit ja toimeksiantajat raportoivat haasteista liittyen etätyöskentelyyn, kehittämistehtävät onnistuttiin silti lähes kaikki toteuttamaan.

Käytännön harjoittelun muuttuessa lähes täysin etätyöskentelyksi digiassareiden mahdollisuudet verkostoitua työskentelyjakson aikana heikentyivät selvästi. Aiemmin digiassarit olivat päässeet osallistumaan erilaisiin työryhmiin, asiakkuuksien hoitamiseen ja moniin verkostotapaamisiin, mutta nyt sellaiset tilaisuudet olivat poissa. Toisaalta, valmennettavat olivat tottuneet verkko-opiskeluun ja -työkaluihin ja olivat juuri oikeaan aikaan viemässä sitä osaamista lappilaisiin yrityksiin ja organisaatioihin.

Digiosaamisesta vauhtia työnhakijoille ja yrityksille

Digiassari-valmennus on tarjonnut korkeakoulutetuille työnhakijoille mahdollisuuden päivittää osaamistaan, jos omasta aiemmasta tutkinnosta oli jo aikaa. Toisaalta käytännön harjoittelu ja kehittämistehtävien toteutus ovat tarjonneet vastavalmistuneille mahdollisuuden kerryttää työkokemusta ja rakentaa työelämän verkostoja tulevaisuutta varten.

Tammikuussa 2021 tehdyn tarkastelun perusteella peräti 17/29 osallistujaa oli työssä olevia. Uutta digiassari-nimistä ammattia ei ole syntynyt, vaan osallistujat hyödyntävät päivitettyä osaamistaan myös aiempaan työkokemukseen ja koulutukseen perustuvissa työtehtävissä.

Toimeksiantajien näkökulmasta digiassarit ovat omalta osaltaan tuoneet uutta osaamista sekä konkreettisia toimia ja sisältöjä yritysten ja organisaatioiden toimintaan - on avattu verkkokauppoja, otettu haltuun uusia markkinointikanavia, tehostettu sisäisiä prosesseja ja koulutettu vakituista henkilökuntaa digimarkkinoinnin saloihin.

Ohjausryhmän palautteen ja pohdinnan mukaan digiassarit ovat tuoneet digitalisaation avulla vauhtia yritysten liiketoimintaan ja tarjonneet kaivattua käytännönapua digitalisaation haltuunottoon ja hyödyntämiseen.

Hankkeen tulokset ja kokemukset on koottu Digiassarin digireseptit -sivustolle ja sieltä löydät videoita ja tarinoita kehittämistehtävistä, valmentajien asiantuntija-artikkeleita koulutusisällöistä sekä mm. ohjausryhmän jäsenten pohdintaa korkeakoulutettujen työnhakijoiden osaamisen kehittämisestä.

Sivuston materiaali havainnollistaa digitalisaation tuomia muutoksia eri näkökulmista ja kokoaa Digiassari-hankkeen hyvät käytännöt yhteen paikkaan.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Maailma ympärillämme teknologistuu ja muuttuu yhä kiihtyvällä tahdilla entistä kompleksisemmaksi – vauhdissa pysyäkseen on opittava uutta yhä nopeammin, tarkemmin ja tehokkaammin. Kohtaamme tänä päivänä usein tilanteita, joissa uutta tietoa ja osaamista tarvitaan nopeasti johonkin tiettyyn, tarkasti yksilöityyn aihealueeseen tai tehtävään liittyen.

Kyseessä on usein reaalielämään liittyvä merkityksellinen haaste, johon täytyy löytää nopeasti ratkaisu.
Yhteiskunnan ja työelämän nopeassa muutoksessa aikaa uuden oppimiselle on yhä vähemmän.

Yhteiskunnallisina trendeinä nostavat päätään uutuus, nopeus ja helppous, joille pitkäjänteisyys joutunee tekemään tilaa myös uuden oppimisen kentällä. Työtämme muokkaavat automatisaatio, robotisaatio, tekoäly ja digitaaliset alustat hoitotyöstä perusteollisuuteen ja asiantuntijatyöhön.

Työn murroksessa itseohjautuvuus ja elinikäinen oppiminen ei ole enää pelkästään etu, vaan elintärkeä osa muutoksen kanssa pärjäämisessä. Teknologia omaa tässä pelissä kahdet kasvot: se mahdollistaa tasa-arvon edistymisen, mutta se voi myös tarjota alustan epätasa-arvon lisääntymiselle teknologistumisen myötä.

Tässä kirjoituksessa teknologia nähdään mahdollisuutena osallisuuden lisäämiseen osaamista tasapuolisesti kaikille tarjoamalla.

 

“Miten kuoritaan 100 kg perunoita - peruna kerrallaan” Tahkokallio, K. (1998)

Mikro-oppiminen on oppimistekniikka, jossa oppimistehtävät jaotellaan pienempiin osiin, yhden oppimistavoitteen sisältäviin opin “suupaloihin”. Pienistä oppimistehtävistä voidaan edelleen muodostaa sarja lyhyitä oppimis-interaktioita (Dingler ym. 2017), joiden avulla ykisttäistä mikro-oppimistapahtumaa laajempi oppimistavoite on saavutettavissa.

Mikro-oppimisen maailmassa – usein suositellun korkeintaan viiden minuutin mikro-oppimisen osiossa – ei ole aikaa eikä mahdollisuutta sisällyttää osioon mitään ylimääräistä informaatiota, vaan kaiken sisällön on keskityttävä vain yhteen oppimistehtävään. Tämä edellyttää sisällön tarkkaa valintaa, selkeyttä, välittömyyttä ja mukaansa tempaavan esitystavan korostamista.

Pareton periaate mikro-oppimisen ideologisena taustana

Mikro-oppimisen ideologiassa tehokkuuden imperatiivin taustalla vaikuttaa nk. Pareton periaate. Pareton periaatteen mukaan 20 prosentilla panoksia saadaan aikaan 80 prosenttia tuotoksista. Numerot ja tarkat panoksien ja tuotosten suhteet eivät kuitenkaan ole Pareton periaatteen ydin. Periaate alleviivaa tiettyjen aktiviteettien tehokkuutta luoda suurin osa halutuista tuotoksia (Middaugh, 2015).

Välttämätön kääntöpuoli ajattelutavassa on se, että suurin osa käytetyistä panostuksista tai aktiviteeteista on merkityksettömiä - ainakin erittäin tehottomia - ja menevät pääosin ohi tarkoitetusta maalistaan . Mikro-oppimisen mahdollisuudet löytyvätkin sen potentiaalista tarjota juuri tuo tärkein 20 prosenttia, jolla saadaan 80 prosenttia halutuista, positiivisista, oppimistuloksista aikaiseksi.

Mikro-oppimisenkin täytyy Pareton 80/20 -periaatteen lupauksiin vastatakseen olla tiukasti halutun oppimisen näkökulmasta tärkeimmissä sisällöissä, tarjota rikasta sisältöä ja laadultaan erinomaista tuotantoa.

Pareton periaatteen mukaan pieni määrä tekijöitä aiheuttaa suuren osan vaikutuksista.

Tällöin vain muutamat (20 %) tekijöistä on erittäin tärkeitä ja suurin osa (80 %) tekijöistä on haluttujen seurausten tuottamisen täysin triviaaleja (Chen, Chong & Tong, 1994).

Onnistuakseen vastaamaan tehokkuuden vaatimuksiin on mikro-oppimisen tekniikalla hankittavan oppisisällön vastattava reaalimaailman todellisiin oppimistarpeisiin. Vasta todellisiin oppimistarpeisiin kiinnittyessään mikro-oppiminen näyttäytyy hyödyllisenä “opin palojen” avulla osaamistaan lisäävälle oppijalle.

Uutta osaamista tarvitsevalle hyödyllisessä mikro-oppimisessa oppimisen tapahtuman tulee olla tarpeellinen oppijan reaalimaailman ympäristössä, sen tulee olla suoraan kytköksissä oppijan meneillään oleviin tehtäviin ja välittömiin pyrkimyksiin. Pyrkimysten taustalla on ajatus varmistaa oppijan sitoutuminen lyhyisiin, ytimekkäisiin, selkeästi esitettyihin, motivoiviin (Crawford & Semeniuk, 2017) ja tietorikkaisiin (Dingler ym., 2017) mikro-oppimisen tapahtumiin.

Tämän päivän mikro-oppiminen on vapautunut oppimista aikaisemmin rajoittaneista kahleista: nyt oppimaan pääsee milloin tahansa.

Riippumattomuus ajasta ja paikasta mahdollistaa oppimisen oppijan näkökulmasta juuri oikeaan aikaan.. Oppijalla tulee olla myös mahdollisuus saada tarvitsemansa uusi tieto tai taito juuri silloin kuin hän sitä todellisen maailman tilanteissa tarvitsee.

Riippumattomuus ajasta ja paikasta edellyttää mobiilin teknologian käyttämistä oppimimisympäristönä. Mobiilina teknologiana älypuhelimet ja tabletit tarjoavat hyvän alustan oppimistavoille, joiden osalta oppisisällön yksilöllisyys ja ajasta ja paikasta riippumaton saavutettavuus (engl. Learn-on-the-go) ovat menestyksen kannalta kriittisiä.

Mikro-oppimisen on myös todettu mobiilisti toteutettuna kiehtovan oppijoita, erityisesti oppijoiden on huomattu käyttävän hyväkseen aikaa oppimiseen ollessa liikkeellä esim. julkisessa kulkuneuvossa. Samoin mikro-oppimisessa käytössä olleiden käyttäjämuistutusten on havaittu tehoavan paremmin liikkeellä oleviin, esimerkiksi junassa matkustaviin, oppijoihin kuin oppijoihin, jotka olivat muistutusten saapuessa töissä tai kotona. Muistutuksia voikin ajoittaa älylaitteiden teknologian avulla päivän passiiviseen aikaan.



Kaavio 1. Mikro-oppimisen taustalla vaikuttavat ideologiat ja näkemykset. (Kaavio: Panu Huczkowski).

Oppimisen pilkkominen pieniin osiin ja tarjoileminen käyttäjälähtöisellä teknologialla mobiililta alustalta vastaa erinomaisesti nykypäivän vaatimuksiin mahdollisuudesta oppia juuri oikea asia täsmälleen oikeaan aikaan. Ajasta ja paikasta riippumaton toteutustapa yhdistettynä sisältörikkaasti tuotettuihin opin suupaloihin, jotka kytkeytyvät todellisiin oppimistarpeisiin lunastavat epäilemättä paikkansa maailman muuttuessa nopeasti ympärillämme. Mikro-oppimisen tuottamisessa tehokkuuden vaatimukseen vastataan laadukkaalla tuotannolla, vain olennaiseen keskittymällä ja yksi oppimistavoite kerrallaan osaamista lisäämällä.

Mikro-oppimista MOOC-kursseilla

Mikro-oppiminen nähdään yhtenä henkilökohtaisten oppimisympäristöjen seuraavan sukupolven menetelmänä. Oppimisympäristönä voivat toimia esimerkiksi massiiviset avoimet verkkokurssit (engl. mooc), jotka ratsastavat nyt suosion aallonharjalla uutena oppimisen paradigmana.

Kursseille voidaan esimerkiksi tuottaa lyhyitä opetusvideoita, tai muita yhden oppimistavoitteen ympärille kasattuja opintoja, ennakkoon suunniteltuina “paloina”. Näin toimimalla oppijat voivat hankkivat tietoa helposti käsiteltävällä tavalla (Dessi, Fenu, Marras & Recupero, 2017).

Mooc-kursseilla tarjottavat pienet opin suupalat lisäävät myös opiskelijoiden motivaatiota perinteiseen opetukseen verrattuna (Barak, Watted & Haick, 2016). Samaan aikaan kursseilla opiskelevien huomattavan heterogeeninen tausta mm. iän, itsesäätelyn ja oppimisstrategioiden osalta vaikuttavat oppimistuloksiin (Li, 2019). Kursseihin upotetut mikro-oppimisvideot ovat erinomainen media tuottamaan pieniä paloja tietoja ja taitoja oppijoille (Dessi, Fenu, Marras & Recupero, 2017.)

Verrattuna perinteisiin koulutusmalleihin, joissa oppijoiden on keskeytettävä muu toiminta tunneiksi, on mikro-oppimisen 5 - 15 minuutin prosessien havaittu parantavan tiedon hankkimisen onnistumista (Coakley, Garvey & O’Neill, 2017).

Mikro-oppiminen tarjoaakin tavan adaptoida opetusta paremmin suhteessa ihmisaivojen rajoituksiin liittyen tarkkaavaisuuden ajallisiin reunaehtoihin. Samoin se tarjoaa tavan tarjota opetusta erittäin joustavasti. (Leach & Hadi, 2017).

 

SotePeda 24/7 -hankkeessa mikro-oppimisella edistetään digiosaamista

SotePeda 24/7 on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke, jossa tavoitteena oli vahvistaa eri alojen opettajien, opiskelijoiden ja ammattilaisten osaamista soten digitaalisten palvelujen ja rakenteiden käyttämisessä, johtamisessa ja kehittämisessä.

Hankkeessa myös muun muassa määriteltiin digisote-osaaminen ja kehitettiin pedagogisia ratkaisuja ja malleja monialaisen digi-sote -osaamisen vahvistamiseksi.

Hankkeen aikana luotuun mikro-oppimisen oppimisstrategiaan perustuviin mikroihin ja MOOC-kursseille pääset tutustumaan sotepeda247.fi -sivuston kautta.

Lähteet

Barak, M., Watted, A. & Haick, H. (2016). Motivation to learn in massive open online courses: Examining aspects of language and social engagement. Computers & Education (94) 49-60.

Chen, Y.-S., Chong, P. & Tong, M. (1994). Mathematical and computer modelling of the pareto principle. Mathematical and computer modelling. 19 (9): 61-80.

Coakley, D, Garvey, R. & O’Neill. (2017). Micro-learning - Adopting digital pedagogies to facilitate technology-enhanced teaching and learning for cpd. Teoksessa G, B. Teh & S, C. Choy Empowering 21st century learners through holistic and enterprising learning. Singapore: Springer, 237-242.

Crawford, C.M. & Semeniuk, M. (2017). Recognizing Design-Based Research as Coursework and Experiential Support: Micro-Learning as Integrated Teacher Candidate Coursework and Field-Based Understandings. In P. Resta & S. Smith (Toim.), Proceedings of Society for Information Technology & Teacher Education International Conference (pp. 827-832). Austin, TX, United States: Association for the Advancement of Computing in Education (AACE). Viitattu 18.12.2020 https://www.learntechlib.org/primary/177359.

Dessi, D., Fenu, G., Marras, M. & Recupero, D.R. (2018). Bridging learning analytics and cognitive computing for big data classification on micro-learning video collections.
Computers in Human Behavior, 2018.

Dingler, T., Weber, D., Pielot, M., Cooper, J., Chang. & Henze, N. (2017). Language learning on-the-go: Opportune moments and desing of mobile microlearning sessions. MobileHCI ‘17 Proceedings of the 19th international conference on human-computer interaction with mobile devices and services. Article no. 28.

Leach, M. & Hadi S.N. (2017). Supporting, categorising and visualising diverse learner behaviour on MOOCs with modular design and micro-learning. Journal of Computing in Higher Education, 2017.

Li, K. (2019). Mooc learners’ demographies, self-regulated learning strategy, perceived learning and satisfaction: A structural equation modeling approach. Computers & Education, 2019.

Middaugh, D.J. (2015). Managing the 80/20 Rule. Medsurg Nurs 24(2):127-129.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Maailmanlaajuinen pandemia on pakottanut taiteentekijät pohtimaan uudenlaisia toimintatapoja, jotta voidaan tavoittaa edelleen yleisö ja tuoda heidät taide-elämyksien äärelle. Digitaaliset ratkaisut tarjoavat mahdollisuuksia taiteen kentälläkin. Nyt verkon välityksellä järjestettävistä taidetapahtumista on tullutkin "uusi normaali", sillä vaihtoehtoisia ratkaisuja joudutaan hakemaan kulttuurialan ja taidepuolen toimijoiden keskuudessa.

Kuvataiteilija tuo teokset yleisön nähtäville

Kuvataiteiljan työelämään ja ammatinharjoittamisen luonteeseen kuuluu vahvasti kuvien esille tuominen. Pöytälaatikkotaiteilija ei ole vielä ammattitaiteilija. Julkinen esittäminen, ja samalla se miten työt asettuvat sille tarkoitettuun kontekstiin täyttävät osaltaan taiteilijan tehtävää. Kuvien on tultava näkyviin joko taiteena tai soveltavassa käyttötarkoituksessa.



Kuva 1. Iisakki Haapalehdon hahmo Kimmo on astunut tarinastaan ulos 3D-hahmona Lapin AMKin kuvataiteen toisen vuosikurssin opiskelijoiden verkkonäyttelyssä.

Tarinasta sarjakuvaksi – sarjakuvasta 3D-hahmoksi

Lapin ammattikorkeakoulun kuvataiteen toisen vuoden opiskelijat ovat suunnitelleet ja piirtäneet sarjakuvia, joiden ruudusta hahmot astuvat ulos kolmiulotteisina tulostettuina teoksina. Työelämälähtöinen harjoitusympäristö rakentui 3D-projektin sekä 3D-mallinnuksen opintojen yhteyteen, jossa yhteistyötahona toimi Kemin Sarjakuvakeskus.

3D-taitoja harjaannutetaan kuvataiteen koulutuksen aikana. Hahmojen muoto voi pysyä digitaalisena, tai nykyteknologian avulla hahmo voidaan tulostaa myös fyysiseksi kappaleeksi. Kemin Sarjakuvakeskuksen valikoituessa näyttelypaikaksi inspiroi se opiskelijoita yhteiseen sarjakuva-aiheiseen teemaan. Näyttelyn nimi – Ulos ruudusta – konkretisoi sitä, että sarjakuvaksi piirretyllä hahmolla on myös fyysinen olomuoto.

Kuva 2. Maria Mazurinan visualisoima näyttelyn logo kuvastaa keskeistä ajatusta, jossa hahmo astuu 2D-kuvasta kolmiulotteiseksi hahmoksi tulostettuna 3D-mallina.

Taiteilijan digitaaliset mahdollisuudet

Digitaalisuus on tuonut uusia mahdollisuuksia myös taiteilijoille, ja opiskelijoiden 3D-näyttely on osaltaan esimerkki, miten voidaan hyödyntää kaksiulotteisen teoksen rinnalla kolmiulotteista olomuotoa ja muodostaa teoksesta kiinnostavampi juuri näiden ulottuvuuksien kautta. Tämän takia halutaan yleisöllekin tarjota kahdenlaista tapaa kokea näyttely. Kiinnostuneet voivat vierailla fyysisessä näyttelyssä katsomassa teosten muotoa konkreettisesti ja tutustumassa sarjakuvateemaan. Lisäksi verkon välityksellä voi osaltaan nauttia taiteesta turvallisesti kotisohvalta.

Kuva 3. ”Luokkakuva” 3D-mallinnetuista hahmoista verkkosivulla osana Ulos ruudusta näyttelyä.

 

Kuvataiteen koulutuksen digitaalinen painotus tuo etua

Lapin ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutus on digitaalisesti painottunut. Koulutuksessa hyödynnetään digitaalisia työkaluja ja ympäristöjä, joiden avulla myös kuvantekemistä sovelletaan hyvin monipuolisesti. Näyttelyä valmistava toisen vuoden opiskelijaryhmä on jo tottunut verkkonäyttelyiden pitäjä, sillä kevään Ouroboros-näyttely järjestettiin toukokuussa verkkoalustalla ja vasta syksyllä se saatiin alkuperäisten suunnitelmien mukaan Lapparin näyttelytilaan Torniossa.

Kuvataiteen kakkosvuosikurssin opiskelijat harjaantuivat 3D-projektin opintojakson aikana rakentamaan digitaalisten töiden lisäksi näyttelyä verkkoon. Opiskelijaryhmä osasi aiempaan kokemukseen peilaten lähteä viemään uuden näyttelyn rakentamista digitaaliseen muotoon.

Osaamista vietiin vielä pidemmälle, sillä 3D-projektin aikana haettiin uudenlaisia ratkaisuja, miten teokset esitellään kolmiulotteisesti ja tuodaan myös sarjakuvat sekä taiteilijat esille töiden rinnalla. Ajattelu ja osaaminen vahvistui, vaikka haastavana koettiin verkkotyöskentelyn aikainen ryhmänäyttelyn rakentaminen sekä nopeat tilannemuutokset ja niihin reagointi, poikkeusolojen takia.


Kuva 4. Verkkosivut rakennettiin tukemaan teosten 3D-muotojen esittämistä.

Yleisö tavoitetaan uusin keinoin

Yhteiskunnan muutokset ja uusi työ haastavat myös kuvataiteilijoita tänä päivänä. Kuvataiteilijoiden lisäksi koulutuksen järjestäjät joutuvat pohtimaan toteutuksiaan ja niiden vastaavuutta ajan vaatimuksiin. Yli vaaran vuosien -hanke yhdistää neljä AMKia, jossa kuvataiteen koulutuksen järjestäjät tarkastelevat ja kehittävät koulutuksen uutta mallia. Muutosherkkyyttä ja sopeutumiskykyä vaaditaan, ja sitä löytyykin kuvataiteilijoilta. Haastavat ajat herkistävät myös luovuutta, ja taiteen kautta on virittynyt uusia aiheita, sisältöjä ja jopa olomuotoja taiteelle.

Digitaalisuus ja verkkoon tehtävät ratkaisut eivät vie painoarvoa taiteelta. Yleisö tavoitetaan uudella tavalla tänä päivänä. Yleisö on vain ensin löydettävä ja tavoitettava, siksi sosiaalinen media on antanut paljon mahdollisuuksia näkyä ja olla läsnä laajemmin ja kansainvälisemmin.

Rohkea taiteilija voi tarttua uusiin mahdollisuuksiin, ja tähän Lapin AMKin kuvataiteen koulutuksessa kannustetaankin; taiteilija voi löytää soveltavia tapoja digitaalisuuden kautta niin teosten tekemiseen kuin myös näytteille asettamiseen.

Poikkeusolojen näyttelyn monet muodot

Kuva 5. Tulostetuista hahmoista ja sarjakuvista rakennettiin näyttely Kemin sarjakuvakeskukseen. (Kuva Olli Ruotsala)

Sarjakuva-teeman ympärille rakennetussa 3D-näyttelyssä on jouduttu huomioimaan poikkeusolot. 3D-hahmot astuivat ulos sarjakuvaruuduista Kemin Sarjakuvakeskuksen näyttelytilaan, mutta fyysisessä muodon oleva näyttely joutui odottamaan ovien avaamista, jota poikkeusolot rajoittivat.

Sosiaalinen media on toiminut näyttelyä varten viestinnän ja markkinoinnin kanavana, sillä Ulos Ruudusta -näyttelyä Instagramissa pohjustettiin ”teasereiden” avulla jo työskentelyvaiheessa. Verkkonäyttely avautui suunnitellusti ja verkkonäyttelyä voi tarkastella turvallisesti suurellakin joukolla digitaalisessa ympäristössä.

Ulos ruudusta verkkonäyttelyyn voi astua sisään turvallisesti http://kuvataiteilija.lapinamk.fi/ulosruudusta/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Olemme toteuttaneet liiketoimintaosaamisen johtamisen YAMK-koulutusohjelmassa työelämän tulevaisuuden visiointiin liittyvän skenaarioharjoitustyön kahtena syksynä peräkkäin vuosina 2019 ja 2020 loka-marraskuun taitteessa. Viimeisimmän toteutuksen harjoituksen purkutilaisuudessa havaittiin niin selkeä ilmiö opiskelijoiden tulevaisuuden työelämän kuvan muuttumisesta yhden vuoden aikana, että asiaa oli pakko tutkia hieman tarkemmin. Edellisenä vuonna [2019] opiskelijoilla oli tasaisesti useita erilaisia näkemyksiä suomalaisesta työelämästä vuonna 2040, kun taas jälkimmäisessä purkutilaisuudessa [2020] 92 % opiskelijoista näki tulevaisuuden työelämäskenaarion täsmälleen samanlaisena.

Vaikka kyseessä on vain harjoitustyö, voidaan opiskelijoiden vastauksia pitää tutkimuksellisesti suhteellisen (samassa suhteessa kuin laadullisessa tutkimuksessa yleensäkin) luotettavina. Tulkinnan luotettavuutta tukee kaksi erillistä seikkaa:

1) opiskelijat eivät voineet päästää täysin ”mielikuvitustaan laukalle”, vaan analysoivat skenaariovaihtoehtoja, jotka tulivat annettuina Sitran rahoittamasta Demos Helsinki oy:n (2017) laatimasta työn tulevaisuuden tutkimuksesta.

2) Opiskelijat työskentelivät ryhmissä, ja ryhmän jäsenet pystyivät keskustelemaan vain sisäisesti, mutta eivät muiden ryhmien jäsenten kanssa.

Tämä kirjoitus etenee seuraavasti. Ensiksi esitellään tiivistetysti Demos Helsingin (2017) laatimat työelämäskenaariot vuodelle 2040. Sen jälkeen kuvataan opiskelijoiden skenaarioiden analysoinnin tuloksia. Tässä esitellään tarkemmin sekä vuosien 2019 ja 2020 analyysien eroja, että vuoden 2020 analyysien keskinäistä homogeenisuutta. Lopuksi pohditaan, miksi opiskelijoiden näkemykset olivat muuttuneet niin merkittävästi vuoden aikana, sekä pandemian merkitystä työelämän ja sen tulevaisuuden kuvan muuttumisessa.

Kolme työelämäskenaariota

Demos Helsinki (2020) on eri alojen asiantuntijoista koostuva tulevaisuuden tutkimukseen erikoistunut ajatushautomo. Demos Helsingin (2017, 4, 12) laatimat työelämäskenaariot perustuvat suurelta osin asiantuntijatyöpajoihin, joihin on osallistunut reilut 40 asiantuntijaa julkiselta sektorilta, ammattiyhdistysliikkeistä, akatemiasta ja yritysmaailmasta. Työpajojen tueksi näkemyksiä on haettu myös tutkimuksellisilla aineistonkeruumenetelmillä, kuten kirjallisuuskatsauksilla, asiantuntijahaastatteluilla ja skenaariomenetelmillä.

Alkuperäisessä julkaisussa skenaarioita on kuvattu reilun 60 sivun mittaisesti, eivätkä kuvaukset noudattele kaikilta osin samaa kaavaa [eri skenaarioiden välillä]. Tämä tekee niiden vertailun hieman haasteelliseksi. Tässä kirjoituksessa asia ratkaistiin siten, että muutama alkuperäisessä tekstissä esiintyvä vertailukelpoinen attribuutti koodattiin uudelleen yhteneväiseksi käsitteeksi (kts. Taulukko 1.). Tällä asia saatiin myös tiivistettyä siihen viitekehykseen, mikä on oleellista tämän kirjoituksen näkökulmassa.

Tekijät kutsuvat ensimmäistä skenaariota nimellä ”kunnialliset puurtajat” (josta tässä tekstissä käytämme nimitystä skenaario 1). Esitetyistä skenaarioista skenaario 1 on lähimpänä tämän päivän työelämää, joskin erojakin löytyy. Ihmisillä on pääasiassa yksi työsuhde, josta he saavat toimeentulonsa, työ on keskimääräisesti samankaltaista ja tasaisesti kuormittavaa, ja työaika täyttää suuren osan arkiajasta. Kuten tänä päivänäkin, työnantajaorganisaatiot ostavat työntekijän aikaa työsuoritteen tekemiseksi, ja tänä aikana työnantajalla on direktio-oikeus työntekijään. Työllisyys nähdään verrattain korkeana ja työnantajaorganisaatioiden malli eroaa ratkaisevasti nykyisestä.

Skenaariossa työnantajayritykset tasapainottavat työn kysyntää, kausivaihteluita, osaamistarpeita ja asiantuntijuutta vuokraamalla työntekijöitään myös muiden organisaatioiden käyttöön. Tällä tavalla organisaatiot ikään kuin ratkaisevat tänä päivänä yhteiskunnan hoidettavana olevaa tehtävää, ja hyötyvät siitä myös itse. Tasausmekanismi tasoittaa tuloeroja, ja niiden kasvu on hidasta.

Toista skenaariota kutsutaan ”taipuisiksi tekijätyypeiksi” (tässä skenaario 2). Työnkuva on pirstaleinen ja ihmisten toimeentulo muodostuu useista eri lähteistä. Sekä työnkuva että kuormitus ovat epätasaista, ja myös jokseenkin ennakoimatonta. Työnantajaorganisaatiot eivät osta enää työaikaa, vaan vain ja ainoastaan työn lopputuloksen. Työntekijät verkostoituvat keskenään(kin), ja käyttävät verkostojaan työproduktioiden etsimiseen ja toteuttamiseen yhteistyönä. Samalla työproduktioista joudutaan myös kilpailemaan. Tämän hyvin kompleksisen ja koko ajan muuttuvan toimintaympäristön nähdään myös vähentävän käytettyä työaikaa, kasvattavan tuloeroja sekä heikentävän ja heiluttavan nopeasti työllisyysastetta.

Kolmas skenaario on nimeltään ”taikurien talous” (skenaario 3). Tässä skenaariossa on paljon samoja vertailuattribuutteja kahdesta ensimmäisestä skenaariosta, mutta sitä ei voi kuvata millään muotoa niiden välimuodoksi. Nykyhetkeen verrattuna se on henkisesti lähempänä toista kuin ensimmäistä skenaariota. Suurin ero tulee siitä, että kolmannen skenaarion lähtökohdassa on tunnistettu ja hyväksytty se tosiasia, että vain pieni osa ihmisistä tuottaa talouskasvun, jolla rahoitetaan julkiset palvelut ja suurelta osin loppujen ihmisten eli nettosaajien työt. Tulot tulevat tässäkin mallissa useista eri lähteistä ja työnantajaorganisaatiot ostavat työn tulosta työajan sijaan.

Taulukko 1. Skenaarioiden vertailua valittujen attribuuttien mukaisesti (mukaillen Demos Helsinki 2017)

Opiskelijoiden analyysit 2019-2020

Vuonna 2019 harjoitustyön järjestämisajankohta oli noin kolme kuukautta ennen kuin ensimmäiset suurelle yleisölle suunnatut uutisoinnit Covid 19 viruksesta alkoivat. Voidaan siis puhua ajasta ”ennen koronaa”. Itse harjoitustyö toteutettiin perinteisesti yamk-opiskelijoiden lähipäivillä, ja ryhmät olivat sijoittuneet Lapin amk:n Jokiväylän kampuksella analysoimaan skenaarioita, ketkä minnekin. Vuoden 2020 harjoitus taas pidettiin tilanteessa, jossa suuri osa maata oli koronan toisen aallon kiihtymis- tai leviämisvaiheessa (THL 2020).

Lähipäivät ryhmäharjoituksineen pidettiin kokonaan verkossa AC:ssä (Adobe Connect), kuten ao. koulutussuunnan kaikki muukin opetus maaliskuusta 2020 lähtien (ja tätä kirjoitettaessa yhä toistaiseksi). Tasan vuoden välein pidettyjen skenaarioharjoituksien osallistujat olivat siis täysin erilaisissa maailmantilanteissa, ja siksi myös tulevaisuuden työelämä nähtiin erilaisista näkökulmista.

Kuten taulukko 2 osoittaa, vuoden 2019 opiskelijat näkivät kaikki kolme skenaariota mahdollisiksi, ja näkemykset jakautuivat suhteellisen tasaisesti niiden kesken. Vuoden 2019 toteutuksessa opiskelijat palauttivat myös muutamia ”omia skenaarioita”, sekä annettujen skenaarioiden yhdistelmiä. Nämä skenaariot on käsitelty siten, että ne ovat merkitty tuloksissa niiksi skenaarioiksi (1, 2 tai 3), joita ne eniten muistuttivat ryhmän esitysten ja kirjoittajan suorittaman teemoittelun (esim. Tuomi & Sarajärvi 2018) perusteella, jonka jälkeen ne on kvantifioitu (Sarja 2020b).

Vuoden 2020 toteutuksen opiskelijat näkivät tulevaisuuden työelämäskenaarion hyvin toisella tavalla. Ensiksikin, vuonna 2020 tulevaisuuden työelämän nähdään muuttuvan huomattavasti enemmän kuin vuosi aiemmin ajateltiin. Tästä merkkinä on se, että ensimmäistä skenaariota ei yksikään ryhmä nähnyt todennäköisimpänä, ja kuten aiemmin todettiin, tämä skenaario on se joka muistuttaa eniten nykyistä työelämän kuvaa.

Toinen havainto on, että ryhmät näkivät ”taipuisat tekijätyypit” eli toisen skenaarion hyvin todennäköisenä toteutumana vuonna 2040. Tulos 92 % kuvaa sitä, että 11 ryhmää 12:sta oli sitä mieltä, että skenaario 2 on todennäköisin. Yksi ryhmä oli kallistunut skenaario 3:n puoleen, joka vahvistaa opiskelijoiden näkemystä työelämän tulevista suuremmista myllerryksistä.

Taulukko 2. Opiskelijoiden näkemykset v. 2040 työelämäskenaarioista (Sarja 2020a)

Pirstaleinen työ useine tulonlähteineen, kilpailu työproduktioista ja yhteistyö tekijäverkostoissa nähdään siis todennäköisimpänä skenaariona. Kävimme heti harjoituksen purkutilaisuudessa keskustelun mistä näin selkeä näkemysero vuodentakaiseen verrattuna voi johtua. Vastaus oli itsestään selvä, kun miettii mitä maailmassa oli muuttunut vuoden aikana. Korona.

Covid 19- (tai mitään muutakaan) pandemiaa ei kuitenkaan oltu huomioitu millään tavalla vuodelta 2017 peräisin olleissa ajatushautomon skenaarioissa, eihän ainakaan koronaa silloin edes ollut vielä olemassa. Pandemia ei siis voi olla suora seuraus työelämän vision muuttumiselle. Välillisesti se sitä varmasti on, ja seuraavaksi pohdimme hieman miten.

Pohdinta

Pandemian leviämisen estämiseksi ja hallitsemiseksi otettiin Suomessa ja maailmalla käyttöön jo keväällä 2020 käyttöön viranomaissuosituksia, määräyksiä, liikkumista, kokoontumista ja tilojen käyttöä koskevia rajoituksia (esim. Lindholm 2020; Kaushik & Guleria 2020). Maailmalla tällaisten erilaisten määräysten ja rajoitusten (lock-downs) lujuus riippui ja riippuu edelleen kunkin maan kulloisestakin koronatilanteesta. Saivatpa suomalaiset kokea myös ensimmäisen sotavuosien jälkeisen poikkeustilankin 16.3.-16.6.2020 (STM 2020).

Kuten sekä Lindholm (2020) että Kaushik & Guleria (2020) toteavat, lock-downeilla on suuri merkitys yritysten kysynnän ja myynnin laskuun, ja sitä kautta kannattavuuteen. Vain pieni osa yrityksistä on niin vahvoja, että ne selviäisivät ilman vähennyksiä ja järjestelyitä. Kaushik & Guleria (2020) mainitsevat erikseen useita toimialoja, joihin lock-downien vaikutus on erityisen suuri, kuten lentoliikenne ja matkailu, jotka ovat merkittäviä toimialoja Lapin amk:n toiminta-alueella (Sarja 2020c).

Olemme saaneet lukea ja kuulla mediasta pitkin vuotta 2020 paitsi yritysten, myös julkishallinnon organisaatioiden käynnistyvistä yt-neuvotteluista. Näiden lisäksi uskomme jokaisen tuntevan jonkun tai joitakin ihmisiä, jotka ovat yt-neuvotteluiden piirissä tai tulleet irtisanotuksi.

Pandemiasta keskusteltaessa on tuotu esille myös tulevaisuuteen liittyviä epävarmuustekijöitä. Päästäänkö siitä koskaan täysin eroon? Mikä on uusi normaali? jne. Tulevaisuudenkuva on yksilön käsitys tulevaisuudesta, ja hän muodostaa sen menneisyyden ja nykyisyyden perusteella (Mikkonen 2000). Uskon vahvasti, että edellä mainitut seikat ja tämänhetkiset erilaiset näkemykset ja epävarmuustekijät maailmasta pandemian, liiketalouden ja työelämän näkökulmasta ovat muuttaneet opiskelijoiden käsitystä työelämästä skenaarion 2 kuvaamaan suuntaan.

Kuriositeettina voitaisiin mainita, että pidän opiskelijaryhmien näkemystä vuonna 2020 skenaario 2:n suhteen senkin takia hyvin vahvana, että ryhmät esittivät purkutilaisuudessa selviä ja painavia perusteluita sille, miksi he kokivat kyseisen skenaarion olevan todennäköisin työn tekemisen tulevaisuuden visio. ”Omia skenaarioita” esitettiin vain parissa yksilöharjoituksessa, jotka olivat tehty lähiharjoituspäivän ulkopuolella, ja skenaarioiden yhdistelmiä ei esitelty ollenkaan.

Lock-downien lisäksi toinen pandemiaan liittyvä seikka, joka saattaa vaikuttaa opiskelijoiden työelämän tulevaisuudenkuvaan on lisääntynyt etätyö. Kaikissa organisaatioissa etäisyyksien hallinta ei ole yhtä vahvaa, kuin esimerkiksi meillä Lapin amk:ssa, jossa se on yksi kehittämisen painopistealue. Voidaan sanoa, että meillä siirtymä tapahtui osittaisesta etätyöstä täyteen etätyöhön, ja tämä tapahtui verrattain kevyesti (esim. Lindholm 2020). Kaikilla etätyökokemusta ei samalla tavalla ole, ja joku on saattanut joutua tekemään sitä yhtäkkiä aivan ensimmäistä kertaakin.

Kun samaan aikaan keväällä 2020 myös koululaiset aloittivat etäopiskelun, oli tilanne varmasti sekava, ja vaati suunnittelua ja venymistä perheiden kaikilta jäseniltä. Uskoisimme tällaisen yhtäkkisen työtavan totaalisen muuttumisen laittaneen aikuisopiskelijat näkemään tulevaisuuden työelämän hyvin erilaisena, kuin mihin tähän saakka oltiin totuttu. Etätyöskentelyn vaikutuksista on jo julkaistu ensimmäisiä tutkimuspapereita, esimerkiksi aiemman mainittu Kaushik & Guleria (2020). Paperissa listataan etätyön hyviä ja huonoja puolia työntekijän kannalta, joskin osa niistä tuntuu hieman huvittavilta länsimaiseen työkulttuuriin tottuneista.

Joka tapauksessa globaali laajemmin pakotettu etätyöskentely voi hyvin olla radikaali ilmiö (vrt. radikaali innovaatio) siinä mielessä, että jos huomataan, että etätyö ei laskenutkaan tuottavuutta, saattaa työelämä muuttua siltäkin osin pysyvästi myös ”korona-ajan jälkeen”. Ja tämä taas johtaisi omalta osaltaan työelämää kohti opiskelijoiden pandemia-aikana ennustamaa skenaario 2:ta.

Tämän kirjoituksen voidaan olettaa olevan yleistettävissä ainakin Pohjois-Suomen opiskelijoiden osalta, sillä vuonna 2019 opiskelun aloittaneista opiskelijoista kaikki tulivat Pohjois-Suomen alueelta (Sarja 2020c) ja vuonna 2020 opiskelijoistakin vain muutama tuli alueen ulkopuolelta (Sarja 2020a). Todennäköisesti päätelmät ovat yleistettävissä ainakin osittain myös muualla maassa.

Kuvio 1. Pandemian välillisiä vaikutuksia tulevaisuuden työelämämielikuvan muuttumiseen

Kiitokset

Kirjoittaja kiittää Arja Kantolaa (Sitra) mielenkiinnosta asiaa kohtaan ja painetun materiaalin nopeasta toimittamisesta, sekä Lapin amk:n yamk-ryhmien R31YL19S ja R31YL20S niitä opiskelijoita, jotka suorittivat Kehittyvän työyhteisön hallinta -opintojakson tekstissä mainittuina ajanjaksoina.

Lähteet

Demos Helsinki (2017). Työ 2040 – Skenaarioita työn tulevaisuudesta. Helsinki
- verkkoversio: ISBN 978- 952-5844-24-5
- painettu: ISBN 978-952-5844-25-2
Demos Helsinki (2020). Viitattu 16.12.2020. Saatavilla: https://www.demoshelsinki.fi/fi/
Kaushik, M. & Guleria, N. (2020). The impact of pandemic Covid-19 in workplace. European Journal of Business and Management, 12(15), 9-18.
Lindholm, T. (2020). Etätyöpakko. Lumen, 2/2020.
Mikkonen, A. (2000). Nuorten tulevaisuuskuvat ja tulevaisuuskasvatus. Joensuu: Joensuun yliopisto.
Sarja, J. (2020a). Opetusmateriaali ja muistiinpanot. Kehittyvän työyhteisön hallinta -opintojakso. Aineisto osittain rajatulla pääsyllä Moodle-oppimisalustalla, kokonaan kirjoittajan hallussa.
Sarja, J. (2020b). Not all numerical data leads to quantitative research: Introduction to [qualitative] quantification analysis. International Journal of Quantitative and Qualitative Research Methods, 8(2), 19-24.
Sarja, J. (2020c). Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan toimiala- ja työpaikkarakenne. Lapin amk:n julkaisuja. Sarja C, 1/2020
STM (Sosiaali- ja terveysministeriö) (2020). Varautuminen koronavirukseen. Viitattu 22.12.2020. Saatavilla: https://stm.fi/varautuminen-koronavirukseen.
THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) (2020). Covid-19-epidemian hybridistrategian seuranta – Tilannearvioraportti 28.10.2020.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapissa on aktiivisesti ja yhdessä tartuttu alueen elinkeinon, koulutusorganisaatioiden ja aluehallintoviranomaisten toimesta pääministeri Marinin hallitusohjelman työllistymisen tavoitteiden edistämiseen. Lapin ammattikorkeakoulun johdolla suunniteltiin koulutuskumppanuuden merkeissä keväällä 2020 yhteisissä suunnittelutyöpajoissa Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE, 2020−2023) -hanke.

Hankkeen tavoitteena on lisätä osatyökykyisten ja erityistä tukea tarvitsevien osallistumista työmarkkinoille. Hanke pyrkii vastaamaan hallitusohjelman tavoitteisiin; työllistymisasteen nostamiseen ja erityisesti osatyökyisten henkilöiden työllistymisen ja osallisuuden edistämiseen.

Hanke käynnistyi lokakuussa 2020 ESR-rahoituksella ja sen toteuttamisesta vastaavat Lapin AMK, Lapin yliopisto, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia ja Rovaniemen koulutuskuntayhtymä REDU. Tässä blogissa kuvaamme OSTE-hankkeen tarkoitusta ja käynnistymistä.

Osatyökykyisyys Lapissa

Osatyökykyisyyteen ei ole palvelujärjestelmässä käytössä yhtenäistä määritelmää, eikä sitä voida kontekstualisuutensa vuoksi määritelläkään yhtenäisiin raameihin. Sosiaali- ja terveysministeriö tarkastelee osatyökykyisyyttä työtehtäväsidonnaisena ja määrittelee osatyökykyisen henkilön henkilöksi, jolla on käytössään osa työkyvystään ja halu tämän kyvyn käyttämiseen.

Työnvälitystilastojen mukaan Lapissa on arviolta työttömänä noin 1110 osatyökykyistä henkilöä, jolla on pitkäaikaissairaus tai vamma (StatFin -tilastotietokanta, 2020). Merkittävimpinä syinä osatyökykyisyyteen ovat suurimmat kansansairaudet eli tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden häiriöt ja hengityselinsairaudet. Toisinaan työkykyyn liittyvät haasteet ilmenevät jo opiskeluaikana.

Haasteet tulisi tunnistaa, sillä ne voivat johtaa työelämästä syrjäytymiseen. Opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvien kyselyjen ja kokemusten perusteella erilaiset terveysongelmat ovat lisääntyneet, ja kehityksen suunta on huolestuttava. Useissa mm. korkeakouluopiskelijoille tehdyissä selvityksissä tulevat esille opiskeluaikainen uupuminen ja jaksamisen ongelmat sekä uneen ja riittävään lepoon liittyvät vaikeudet. Näillä opiskelijoilla on vaarana joko opintojen jääminen kesken tai opiskelun aikaisten ongelmien johtaminen osatyökykyisyyteen valmistumisen jälkeen. Lappi-sopimuksessa, Lapin maakuntaohjelmassa 2018−2021, on tavoitteena ollut nuorten aktivointi työelämään osallistavilla tavoilla ja ylipäätään korkea työhön osallistumisen aste.

Hankkeen suunnitteluvaihe

Edellä kuvatuista lähtökohdista ryhdyttiin keväällä 2020 Lapin ammattikorkeakoulun johdolla suunnittelemaan osatyökyisten työllistymisen edistämisen hanketta. Yhteisiin työpajoihin osallistuivat myös ELY-keskuksen ja TE-palveluiden hallinnon edustajia. Kuviossa yksi on avattu OSTE -hankkeen suunnitteluvaiheen yhteisiä pohdintoja nivelvaiheista, teemoista, prosessin etenemisestä eli osaamisen laajentamisen suunnitelmasta osaamisen laajentamiseen ja työllistymiseen sekä erilaisista palveluista ”matkan aikana”.

Kuvio 1. OSTE - Osaamisella työelämään −osatyökykyisten tuetun osaamisen vahvistamisen prosessi ja siihen liittyvät tukipalvelut. (Kuvio on yksinkertaistettu versio suunnittelutyöpajojen keskustelujen pohjalta Johanna Sirviön laatimasta kuviosta, 2020.) Katso infograafi koko näytön suuruisena klikkaamalla kuvaa.

Hankkeen tavoitteet, sisällöt ja eri työpaketit rakentuivat tämän kuvion tausta-ajattelulle ja sitä tukeville erilaisille selvityksille esim. työnvälitystilastot ja esiselvitys ”Asiakkaat työllisyyden ja soten yhdyspinnoilla-hanke 2018−2021.

Hankkeen sisältöjä ideoitiin niin, että ne edistävät ja kehittävät osatyökykyisen työnhakijan tai asiakkaan osaamista ja työllistymiseen tähtäävän polun ja siihen liittyvien nivelvaiheiden sujuvuutta. Osaamisen edistämisen lähtökohtana on tukea osatyökykyisiä henkilöitä tunnistamaan omaa osaamista ja osaamisen päivittämisen tarpeita vahvuusperustaisen ja voimavarakeskeisen ohjauksen avulla. Hankkeessa mukana olevat oppilaitokset tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia osaamisen laajentamiseen. Keskeisessä roolissa on myös tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut (TNO-palvelut) ja sitä antavien tahojen päivitetty osaaminen.

OSTE-hankkeen tavoite ja kohderyhmät

Hankkeen päätavoitteena on tukea osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä. Tähän tähdätään vaikuttamalla henkilöiden oman osaamisen vahvistamiseen ja kehittämällä heille suunnattuja tieto-, neuvonta- ja ohjaus (TNO) - palveluita. Hankkeessa edistetään myös työelämän valmiuksia työllistää osatyökykyisiä henkilöitä.

Hankkeen kohderyhmään kuuluvat - työllistymis- ja kouluttautumisvaiheessa olevat osatyökykyiset työttömät työnhakijat, osatyökykyiset ja siitä johtuen työttömyysuhan alla olevat työntekijät, työnantajat ja eri organisaatioiden tieto-, neuvonta- ja ohjaustoimijat (TNO-toimijat). Välillisesti hankkeen kohderyhmiä ovat myös opinnoista työelämään siirtyvät opiskelijat, joiden työkyky voi olla uhattuna sekä oppilaitoksissa ohjaustyössä toimivat henkilöt.

Osatyökykyiset henkilöt ohjautuvat hankkeen palveluihin eri tahojen kautta. Ohjaavia tahoja voivat olla esimerkiksi TE-palvelut, Rovaniemen kaupungin työllisyyspalvelut, sosiaalitoimi, Rovaniemen ja Kemin Ohjaamot ja Tornion ohjaamotyyppinen toiminta, Osaamo, kolmannen sektorin toimijat tai Lapin sairaanhoitopiirin kuntoutuspoliklinikka.

Yhteistyöllä kohti tulevaisuutta

OSTE-hankkeessa osatyökykyisten työllistymisen edistämistä toteutetaan niin tietoihin ja taitoihin kuin asenteisiinkin vaikuttamalla. Työkyky vaihtelee elämän eri vaiheissa ja siihen voi vaikuttaa moninaiset tekijät. Sairauden tai vamman lisäksi myös elämäntilanne tai työn vaatimukset vaikuttavat työkykyyn. Henkilö on työkykyinen, kun hänen yksilölliset edellytykset, osaaminen ja vahvuudet ovat tasapainossa työn vaatimusten kanssa.

Rahoituspäätöksen saatuamme olemme käynnistäneet hanketta laatimalla konkreettisia suunnitelmia hankkeen eri toimenpiteille ja kokoamalla hankehenkilöstöä. Vuoden 2021 aikana pääsemme myös verkostoitumaan ja viemään hankkeen toimenpiteitä konkreettisesti eteenpäin vaihe vaiheelta. Yhteiskunnan tilanne ja koronaepidemia ovat luoneet oman haasteensa maailmanlaajuisestikin työllisyystilanteeseen. Meidän tavoitteet ovat kuitenkin tulevaisuudessa. Uskomme, että yhteistyöllä saamme voimaa osatyökykyisten työllistymiseen!

Lähteet

Esiselvitysvaihe. Aineiston tiivistelmä. Asiakkaat työllisyyden ja soten yhdyspinnoilla-hanke. Viitattu 7.12.2020

Lappi-Sopimus2018-2021.pdf (lapinliitto.fi) Viitattu 3.12.2020.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019 (valtioneuvosto.fi) Viitattu 3.12.2020.

RR-tietopalvelu -hankekuvaus S22251, Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) (eura2014.fi) Viitattu 3.12.2020.

StatFin -tilastotietokanta (2020). Työmarkkinat, työnvälitystilasto (TEM), kuukausitilastot. Työttömät työnhakijat, Lapin ELY-keskus, vammaiset/pitkäaikaissairaat työttömät, 10/2020. Saatavissa: < https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tym__tyonv__kk/statfin_tyonv_pxt_1001.px/table/tableViewLayout1/ >. Viitattu 17.12.2020

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Hyvinvointialalla muutokset edellyttävät asiantuntijoilta kykyä suunnitella, kehittää ja arvioida teknologiaa hyödyntävien toimintamallien vaikuttavuutta ja käyttäjälähtöisyyttä.

Digitaalisten terveyspalveluiden ja hyvinvointiteknologian asiantuntijakoulutus antaa yllä
olevien osaamisten lisäksi valmiuksia työelämän tutkimukselliseen kehittämiseen.

Opiskelija oppii analysoimaan, seuraamaan ja kehittämään oman alansa toimintaa ajankohtaisen kansallisen ja kansainvälisen näyttöön perustuvan tiedon mukaisesti.

Koulutuksen opetussuunnitelmaan sisältyy opintojakso Muuttuva Pohjoinen toimintaympäristö. Opintojakso toteutettiin syksyllä 2020 pienryhmissä verkkototeutuksena. Tässä blogissa kuvaamme yhden ryhmän opiskelijoiden ja tutoropettajan yhteistä oppimisen matkaa tällä opintojaksolla. Ryhmän opiskelijat ovat aloittaneet YAMK-opinnot syksyllä 2020.

Oppimisen heräte

Muuttuva Pohjoinen toimintaympäristö -opintojaksolla käytettiin opetusmenetelmänä osaamis- ja ongelmaperusteista oppimista, PBL (problem based learning), mikä etenee tutoriaalityöskentelynä 8-vaiheisen mallin mukaisesti. Vaiheet ovat järjestyksessä

1. ongelman asettaminen,
2. aivoriihi,
3. ryhmittelyn tekeminen,
4. aiheen valinta,
5. oppimistehtävän laatiminen,
6. itsenäinen tiedonhankinta, sekä
7. tiedon jäsentäminen sekä selventäminen ja niiden arviointi.
   

Ensimmäisessä tutoriaalissa oli tarkoituksenamme muodostaa oppimistehtävä, johon oli meillä tarkoitus saada vastaus. Herätteenä oli J. Limnélin artikkeli “Onnellisessa Suomessa vuonna 2050”. Luimme herätteen itsenäisesti, minkä jälkeen keräsimme aivoriihessä ajatuksia Flinga -verkkoalustalle. Ilmapiiri oli aluksi sulkeutunut uudenlaisen oppimistilanteen sekä toisille entuudestaan tuntemattomien ihmisten kesken, mutta käsitteiden ryhmittelyvaiheessa ryhmämme alkoi “elää”.

Herätteen pohjalta tulleet mietteet muodostivat aiheita, joita otsikoimme opettajan ohjaamana. Kaikkia asioita yhdisti eräs ajatus, jonka halusimme liittää osaksi tehtävän ydintä kaavion keskelle, josta syntyi tutkimuskysymys: ”Millaiset tulevaisuuden näkymät ovat kestävässä ja kehittyvässä Suomessa?”



Kuva 1. Aloitustutoriaalin tuotos, Flinga

Oppimisherätteestä oppimistehtävään

Tehtävän keskeisen kysymyksen ympärille muodostui selkeät teemat, joita olivat luonto, arvot, globalisaatio, talous, oppiminen, terveysteknologia, turvallisuus ja tulevaisuuden teknologia. Teemat jaoimme opiskelijoiden kesken, mikä helpotti tiedonhakua.

Tiedon keräämiseen ja lukemiseen käytimme aikaa, mikä mahdollisti aiheen käsittelyä ja erittelyä. Tämä oli itsenäisen työn vaihe, mutta autoimme toisiamme esimerkiksi jakamalla löytämiämme lähteitä. Luimme ja suhteutimme tekstiä sekä vertasimme sisältöä toisiinsa. Huomasimme, että teemoja yhdisti tavalla tai toisella digitalisaatio ja teknologia. Esseessä päädyimme tarkastelemaan asioita niiden kautta ja pidimme kiinni oppimistehtävän punaisesta langasta.

Aiheen kokonaiskuvan muodostumisen jälkeen ryhdyimme syvällisempään kirjoittamiseen teemojen nykytilasta, haasteista sekä tulevaisuudesta. Sekoitimme tekstiä samankaltaisiin asiayhteyksiin pilkkoen sitä osiin ja muokaten sana- ja lauserakenteita.

Tekstiä muokatessa meidän täytyi peilata sen yhteneväisyyttä, jotta teksti pysyy rajatun aiheen sisällä eikä rönsyile. Kun tekstiosasta saimme asiasisällöltään suhteellisen valmiin, kirjoitimme johdannon. Päätimme esseen pohdintaan, missä yhdistyivät opitun tehtävän asiasisältö, kirjoittajien käytännön kokemus sekä tietotaito.

Tuloksen pohjalta rakensimme PowerPoint-esityksen ja videon, jotka esittelimme seminaarissa. Kokosimme videoesitykseen tiivistetysti tehtävän sisällön käyttäen siinä luovuuttaamme. Halusimme yhdistää esitykseemme teknologia- ja digiosaamista.

Päättötutoriaalissa kävimme läpi alkuperäisen ongelman ja sen pohjalta rakentamamme oppimistehtävän. Yhdessä totesimme, että saimme oppimistehtävään selkeän vastauksen, joka on kuvattu esseessä.

Kestävän ja kehittyvän Suomen keskeisiä suuntia ovat digitalisaation ja teknologisoitumisen mahdollisuudet, mutta myös yhteiskuntarakenne ja yhteiskuntaan vaikuttavat suuntaukset, kuten talouskehitys, jatkuvan ja elinikäisen oppimisen taidot sekä luonto. Meillä suomalaisilla on siis kaikki hyvät lähtökohdat menestymiseen nyt ja tulevaisuudessa. Meidän tulisi nähdä Suomi sivistyneenä, turvallisena, rauhallisena ja tasa-arvoisena maana elää.



Kuva 2. Lopetustutoriaalin tuotos, Flinga.

Pohdintaa tuloksista

Kun puhutaan valtion hyvinvoinnista ja pääomasta, tulevaisuutta täytyy tarkastella kestävän talouden näkökulmasta. Tämä tarkoittaa, että valtion on saatava tarvittavat tulot jatkossakin, jotta se pystyy toimimaan kestävästi ja toteuttamaan yhteisen hyvinvoinnin periaatetta. (Mokka, Neuvonen & Lindgren 2017.)

Ilmasto- ja ympäristöarvojen tärkeys korostuu politiikassa ja ne ovat iso osa tulevaisuuden Suomea. Suomen luonto ja ympäristö ovat ainutlaatuisia ja niiden monimuotoisuuden kunnioittaminen on tärkeää meille suomalaisille. Luonnolla on vaikutuksia ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin (Kuuluvainen & Sarén 2016, 10).

Globalisaatio tulee entistä lähemmäksi ja siihen liittyy ajatus toiminnan keskittämisestä tietyille alueille. Tämä näkyy Suomessakin kaupungistumisena ja toisaalta joidenkin alueiden autioitumisena.

Suomi kuuluu tällä hetkellä teknologisoitumisen kannalta maailman kärkimaihin, kun vertaillaan teknistä tuotantoa, laatua sekä tietoturvallisuutta. Tästä hyödymme sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Maailmalla Suomi tunnetaan terveysteknologia-alan referenssimaana, ja Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on kansainvälisesti arvostettu (Grönlund ym. 2017, 13, 41–49).

Osaamisemme kehittyy ja siihen tullaan soveltamaan digitalisaation hyötyjä eri tavoilla, mikä tukee myös koko yhteiskunnan uudistumista. Sivistys, humanismi, avarakatseisuus sekä monitaitoisuus on tulevaisuuden innovaation ja osaamisen avaintekijöitä (Pursiainen, 2016, 190–192). Edellä kuvatut asiat ovat vaikuttamassa menestymiseemme ja tulevaisuuden hyvinvointivaltiomme asemaan.

Lopuksi

Vaikka ryhmätyöskentelymme tapahtui etänä, oli ilmapiiri koko ajan hyvä ja avoimen salliva. Hyödynsimme toistemme vahvuuksia ja samalla tutustuimme toisiimme etäyhteyksillä. Koimme, että asioita oli helppo jakaa, yhteistyömme ja palautteenantomme sujui sekä saimme tukea tarvittaessa kaikilta.

Opettajan ohjausta otimme tarvittaessa ja siihen olimme tyytyväisiä. Oppimiskokemuksena koimme ryhmätyön jokaiselle meistä antoisaksi.

Opettajamme palaute tiivistää hyvin kokemuksiamme opintojakson ja oppimisprosessimme sujumisesta. Opettajan näkökulmasta essee on hieno kokonaisuus. Opiskelijat saivat yhdessä laajasta materiaalista puristettua hyvän kokonaisuuden. Opettajan roolina oli ohjata opiskelijoiden oppimisprosessia.

Arvokasta oli huomata, kuinka opiskelijat hyödynsivät toinen toistensa osaamista ja jakoivat sitä sekä tukivat ja kannustivat toisiaan. Tällainen osaaminen on tärkeää työelämässä! Ohjaustyössään opettaja sai myös oppimiskokemuksia ja oppimisen iloa!

Lähteet

Grönlund M., Raitoharju R., Ranti T., Seppälä K. & Ståhlberg Tom. 2017. Suomen terveysteknologia-alan nykytila ja haasteet. Tekes Rewiew 2017. Viitattu 8.9.2020 https://www.businessfinland.fi/globalassets/julkaisut/suomen_terveysteknologia-alan_nykytila_ja_haasteet.pdf.

Karme, N., Laajanen, T., Mannila, E., Parikka, H., Pälvimäki, M., Rytkönen, J., Sabki, J., Sirviö, J. & Snell, H. 2020. Millaiset tulevaisuuden näkymät ovat kehittyvässä ja kestävässä Suomessa. Julkaisematon painos.

Kuuluvainen, V. & Sarén, H. 2016. Luonnon hyvinvointivaikutukset – hyödynnä tietoa matkailuliiketoiminnassa. Mikkeli. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Grano Oy. 10,15.

Mokka R., Neuvonen A. & Lindgren, J. 2017. Digitalisaatio ja verotuksen tulevaisuus. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto. Helsinki: Sitra. Viitattu 5.9.2020 https://www.sitra.fi/artikkelit/digitalisaatio-ja-verotuksen-tulevaisuus/.

Pursiainen, H. 2016. Digitaalinen Suomi, rohkea ja avoin. Teoksessa J. Limnéll (toim.) Suomen idea. Docendo Oy.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Viiden ammattikorkeakoulun yhteinen Oiva-hanke (Oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa, 2018-2020) on edennyt loppusuoralle. Hankkeessa on pyritty edistämään opiskelijoiden työllistymistä ja mielekkäitä työuria erityisesti aloilla, joilla tutkinnon jälkeiset työtehtävät eivät ole itsestään selviä tai ovat murroksessa.

Tavoitteena on ollut myös vahvistaa ohjaustyötä tekevien osaamista tukea opiskelijan kykyä ja uskallusta loikata oman alan perinteen ulkopuolelle ja hankkimaan itselleen loikkaa tukevaa osaamista.

Oiva-hankkeen päätoteuttajana on toiminut Metropolia AMK, jossa vastuuyksikkönä on toiminut musiikin osaamisalue. Osatoteuttajina hankkeessa ovat toimineet Turku AMK (teatteri-ilmaisun ohjaajat), HAMK (ympäristösuunnittelijat), SeAMK (kulttuurituottajat) ja Lapin amk (liikunnanohjaajat).

Uraloikkarin profiili

Hankkeessa selvitettiin mistä syntyy loikkausosaaminen eli kyky ja uskallus loikata oman alansa traditioista muualle.

Syksyllä 2019 hankkeen alkaessa kaikki osapuolet haastattelivat valmistuneista opiskelijoistaan niitä, joiden koulutus- ja urapolku on ollut tavallisuudesta poikkeava. Lapin AMKissa haastattelimme seitsemää liikunnanohjaajakoulutuksesta valmistunutta ja alan perinteisestä polusta toisaalle loikannutta.

Haastatteluaineisto analysoitiin Metropolian toimesta ja tavoitteena oli tuottaa tietoa mm. siitä, miten loikkausosaaminen syntyy ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen koulutuksen aikana. Aineistosta pystyttiin nostamaan esille erilaisia ”loikkaajatyyppejä”, jotka kuvaavat heidän etenemistään läpi koulutuksen kohti työuraa.

Samooja etenee säästä, maastosta ja maisemasta huolimatta vakaasti eteenpäin, vaikuttaen samanaikaisesti välinpitämättömältä työuran tavoitetta kohtaan, mutta ollen kuitenkin tarkkanäköisen tietoinen vallitsevista olosuhteista. Sipulinkuorijalla on mielikuva kiinnostavasta ja tärkeästä ydinasiasta. Hän etenee sitä kohti hyvinkin erilaisten työtehtävien ja -ympäristöjen kautta vaihe vaiheelta suhtautuen tietoisesti ja samalla avoimesti siihen, mitä haluaa kussakin vaiheessa oppia.

Kuva 1. Tarkemmin uraloikkarin profiileihin voi tutustua hankeen loppujulkaisussa: https://www.uraloikka.fi/

Ristiinpilotointia muiden ammattikorkeakoulujen kanssa

Lapin AMKissa jatkettiin Oiva-hankkeen toimenpiteitä tekemällä ristiinpilotointeja muiden osatoteuttajien suunnittelemista ja toteuttamista piloteista. Kokeilimme neljännen vuoden liikunnanohjaajaopiskelijoiden kanssaTurun AMKin suunnittelemaa Digitarinaa, jossa omaa osaamista ja sen kehittymistä sekä ammatillisia haaveita voi tuoda esille äänen ja visuaalisen kuvan keinoin.

Digitarinaa varten opiskelijat keräsivät omista arkistoistaan kuvia, lehtileikkeitä, todistuksia ynnä muita mukaan haluamiansa dokumentteja, joilla halusi tarinaansa kuvittaa. Työpajassa opiskelijat kirjoittivat ohjattuna vapaan kirjoittamisen tekniikalla tarinaa omasta elämästään hyödyntäen ja jalostaen niitä eteenpäin omissa tuotoksissaan.

Ensimmäisen vuoden liikunnanohjaajaopiskelijat ristiinpilotoivat joulukuussa 2019 Metropolia AMKin pilotoimaa verkkopohjaista itsearviointityökalua. EmployABILITY-alustalla opiskelija vastasi omaa osaamistaan koskeviin kysymyksiin ja sai sen avulla luotua itselleen oman EmployABILITY-profiilin, joka nosti esiin henkilökohtaisia vahvuuksia sekä kehittämisen kohteita.

Lapin AMKin suunnittelemaa ja pilotoimaa Kompetenssi-työpajaa ristiinpilotoivat Metropolia AMK:n musiikin osaamisalue sekä Seinäjoen AMK:n kulttuurituotanto. Ristiinpilotoinneista saatu palaute oli pääasiassa positiivista ja erityisesti kehuttiin työpajan käytettävyyttä ja toimivuutta eri alojen välillä. Niin musiikkipedagogit kuin kulttuurituottajatkin pystyivät käyttämään alun perin liikunnanohjaajien kanssa pilotoitua työpajaa ja ovat kehittäneet työpajoja edelleen.

Verkkokoulutus ohjausosaamisen lisäämiseksi

Oiva-hankkeessa oli tavoitteena rakentaa konkreettisia työkaluja, joilla voidaan tukea opiskelijaa oman osaamisensa tunnistamisessa ja sanoittamisessa. Tavoitteena oli näin tukea ohjaustyötä tekevien osaamista heidän ohjatessaan opiskeli-jaa oman osaamispotentiaalin tunnistamisessa ja soveltamisessa.

Tavoitteiden saavuttamiseksi hankkeessa tuotettiin 5 op:n verkkokoulutus Oivallista ohjausta, joka suunnattiin kaikille ohjaustyötä tekeville sekä työelämätaitoja opettaville. Koulutusta hallinnoi Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja kaikilla hankkeeseen osallistuvilla ammattikorkeakouluilla oli siinä oma osionsa, jonka suunnittelusta ja toteutuksesta kukin vastasi.

Koulutusta markkinointiin mm. vuoden 2020 opopäivillä ja hyvinkin lyhyessä ajassa koulutukseen ilmoittautui 136 innokasta oman ohjausosaamisensa kehittämisestä kiinnostunutta. Osallistujia on ollut yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja toiselta asteelta. Koulutuksessa on tutustuttu loikkausosaamiseen, mentorointiin ohjauksen välineenä, digitarinan tekoon, henkilöbrändäykseen sekä OivaAPP - mobiilisovellukseen, joka auttaa opiskelijoita geneerisen osaamisensa tunnistamisessa ja sanoittamisessa.

Lapin AMKin vastuulla verkkokoulutuksessa oli liikunnanohjaajaopiskelijoiden kanssa pilotoitu kaksiosainen työpajakokonaisuus, joka liittyi koulutuksen kompetenssien tunnistamiseen. Kokonaisuuden ensimmäisessä osiossa osallistujat tutustuivat ryhmätoiminnan fasilitointiin sekä perehtyivät ohjaamiensa opiskelijoiden koulutusten keskeisiin kompetensseihin.

Kompetenssien tarkastelussa keskeistä oli pohtia, mistä kaikkialta kyseiseen kompetenssiin liittyvää osaamista saattoi kertyä myös koulutuksen ulkopuolelta. Toisessa osiossa osallistujilla oli mahdollisuus toteuttaa kompetenssityöpaja omassa ympäristössään, joihin heille koronatilanteen vuoksi tehtiin nopeasti reagoiden myös etätoteutusohjeet.

Hankkeen lopputuotoksena verkkojulkaisu

Oiva-hankkeen lopputuotoksena on syntynyt monimediainen verkkojulkaisu Uraloikkarin käsikirja. Se on menetelmä- ja tieto-opas korkeakouluopiskelijoille, valmistuneille, heitä ohjaaville ura- ja opinto-ohjaajille ja opettajille sekä korkeakoulusektorilla ura- ja opinto-ohjausta kehittäville asiantuntijoille. Se tarjoaa tietoa ja menetelmiä ohjaustyötä tekevil-le loikkausosaamisen ja -osaajan ohjaamiseen.

Oiva-hankkeen lopputapahtuma Urapolut ja uraloikat toteutettiin 11.11.2020 koronaepidemian vuoksi verkossa ja se oli avoin kaikille. Tapahtuma toteutettiin yhdessä TUURA - tukea urapoluille -hankkeen kanssa. Tuura-hankkeen tavoitteena on ollut kehittää tukea tarvitsevien opiskelijoiden uraohjauspalveluja ammattikorkeakouluissa. Lopputapahtumassa esiteltiin Oiva ja Tuura -hankkeissa 2018 - 2020 kehitettyjä uraohjauksen toimintamalleja ja työkaluja sekä muita hankkeiden tuloksia.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tavoitteenamme Erilaisia polkuja pitkin ammattiin (EPPA) -hankkeessa on ollut tiivistää eri kouluasteiden välistä yhteistyötä ja luoda uusia sisältöjä ja toimintatapoja lappilaiselle koulutuskumppanuudelle.

EPPA-hankkeen yhteistyössä on vahvistettu opiskelijoidemme osaamisen kehittymistä ja henkilöstömme yhdessä tekemistä. Yhteistyön ja kumppanuuden keskiössä ovat olleet eri kouluasteiden koulutusaloittain tapahtuva yhteistyön tiivistäminen, jatkuvan oppimisen edistäminen ja sujuvien siirtymien vahvistaminen työelämään ja kouluasteelta toiselle.

EPPA-hankkeen kolmevuotinen matka on tullut päätökseensä. Hanke on antanut oman panoksensa osaamisperusteisen koulutuksen kehittämiseen sekä ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpanoon Lapin maakunnassa. Hankkeen kehittämistyö on rakentunut vahvassa kumppanuudessa Lapin koulutuskeskus REDUn, Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston hanketoimijoiden kesken.

Eri kouluasteiden yhteistyönä opiskelijoillemme on kehitetty yksilöllisesti rakentuvia osaamisen hankkimisen polkuja ja joustavia väyliä kouluttautua erilaisissa oppimisympäristöissä. Ohjaushenkilöstön yliopistotason täydennyskoulutuksella on haettu uutta ohjausosaamista ja etsitty asiakaslähtöisiä ohjauksen toimintatapoja. Eri kouluasteiden jaettu asiantuntijuus ja vahva yhteistyö niin koulutuksen järjestäjien sisällä kuin niiden välillä on lappilaista kumppanuutta ja työtä maakunnan hyväksi.

Toiminnallisen yhteistyön malli – lappilaisella yhteistyöllä hiottu timantti

EPPA-hankkeessa hanketoimijoiden kumppanuus on kehittynyt yhdessä tekemällä. Yhdessä tekemisestä hioutui lappilainen toiminnallisen yhteistyön timantti. Yhteistyö on ollut operatiivista kumppanuutta ja toiminnallista yhteistyötä. Kehittynyt kumppanuus ja yhteistyö on vahvistanut opiskelijoiden yksilöllisten opintopolkujen rakentamista ja sujuvia siirtymiä osaamisperustaisessa koulutuksessa.

Hanketoimijat sekä asiantuntijat eri kouluasteilta ovat yhdessä rakentaneet toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden osaamispolkuja sekä osaamisen hankkimisen prosesseja erilaisissa oppimisympäristöissä. Tavoitteena on ollut opiskelijoiden sujuva eteneminen valitsemillaan poluilla.


Kuvio1. Toiminnallisen yhteistyön timantti – lappilaisella yhteistyöllä hiottu timantti

Hankkeen aikaisia yhteisen kohtaamisen paikkoja ovat olleet esimerkiksi eri kouluasteiden asiantuntijoista kootut työryhmät, joissa on kehitetty ja vahvistettu opiskelijoiden sujuvia siirtymiä kouluasteelta toiselle, tehty ohjauksen ja tiedottamisen yhteistyötä sekä järjestetty täydennyskoulutusta sekä erilaisia tapahtumia. Hankkeessa tuotettu toiminnallisen yhteistyön timantti kokoaa yhteen EPPA-hankkeen operatiivisessa kumppanuudessa vahvistunutta eri kouluasteiden toiminnallista yhteistyötä ja yhteistyön sisältöjä.

Ohjauksen vuosikello jäsentää eri kouluasteiden ohjausyhteistyötä

Opiskelijoiden ohjaus ja sen kehittäminen on ollut iso osa EPPA -hankkeen aikaista yhteistyötä. Ohjausyhteistyön kehittämisen tavoitteena on ollut lisätä avoimuutta, parantaa tiedonkulkua ja yhteistä ymmärrystä, tuoda näkyväksi jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä sekä kehittää uusia toimintatapoja osaamispolkujen sujuvoittamiseksi.

Siirtymät korkeakouluopiskelijaksi edellyttävät hyvää yhteistyötä toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen ja korkeakoulujen ohjaushenkilöiden kesken. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen omaohjaajat (opettajat) ja opinto-ohjaajat ovat avainasemassa siinä, miten ja milloin opiskelijoille tiedotetaan korkeakoulujen erilaisista opiskelumahdollisuuksista.

Siirtymiä toisen asteen koulutuksesta korkeakouluopintoihin on hyvä valmistella jo varhaisessa vaiheessa osana toisen asteen opiskelijoiden HOKS- ja uraohjausprosessia. Toimiakseen sujuvat siirtymät vaativat kaikkien organisaatioiden osalta sitoutumista, ylimmältä johdolta tukea ja erilaisten reittien mahdollistamista, motivoituneita ohjaajia, opiskelijoiden ohjaamista ja tukemista.


Kuvio 2. Ohjauksen vuosikello

Hankkeessa tehtyä ohjausyhteistyötä on jäsennetty ohjauksen vuosikellon avulla. Ohjausyhteistyössä keskeisinä periaatteina ovat nousseet esille opiskelijoiden rohkaisu ja tukeminen tekemään henkilökohtaisia valintoja, opiskeluvalmiuksien huomioiminen osana ohjausta, riittävä ja oikea-aikainen tieto eri koulutusvaihtoehdoista ja opiskelun aikatauluttamisesta, aidot kohtaamisen paikat ja yhteistyöryhmät sekä sujuva tiedonkulku ohjaustahojen välillä.

Kohtaamisen paikat - tutustumiset, vierailut, tapahtumat ja yhteistyöpalaverit samoin kuin opinnot ja ohjaus kulkevat vuosikellossa pitkin vuotta. Alemmissa lohkoissa on eritelty tarkemmin kuukausitasolla tiedottamista ja erilaisia, opiskelijoille suunnattuja infoja, opintoihin hakeutumista ja tarjottavia korkeakouluopintoja.

Vuosikellon keskiöön asettuu opiskelijan motivointi ja sitouttaminen korkeakouluopintoihin sekä opiskelijan kanssa käytävät ohjauskeskustelut ja HOKSin ja uraohjauksen jatkuva päivittäminen. Organisaatiotasolla keskiössä ovat ajantasaiset opetussuunnitelmat ja opintotarjonta sekä ajantasaiset nettisivut ja esitteet, joiden avulla ohjaus, tiedottaminen ja ohjaushenkilöstön yhteistyö ovat mahdollisia.

Kehittämistyön tulokset kootusti portaalista ja loppujulkaisusta

Jokainen hanke tulee päätökseensä. Hanketyötä tehdessään ja hankkeen loppujulkaisua kirjoittaessaan hanketoimijat toivoivat työnsä tuloksen rikastuttavan ja edesauttavan tulevaa kehitystyötä.

Hankkeen loppujulkaisu Erilaisia polkuja pitkin ammattiin - Yhteistyöllä uudenlaista ohjausosaamista erilaisissa oppimisympäristöissä on kuvaus yhteisestä kolmivuotisesta matkastamme ja johdattaa opiskelijoiden yksilöllisten opintopolkujen ohjaustyöhön erilaisissa oppimisympäristöissä, oli opiskelijan matka sitten kohti työelämää tai korkeakouluopintoja.

Teos sisältää yli neljäkymmentä artikkelia, joissa tarkastellaan moniammatillisesti opiskelijan ohjauksen prosesseja käytännön pedagogisista ratkaisuista teoreettisiin viitekehyksiin. Toivomme, että julkaisu luo uutta merkitystä osaamisperustaiseen opettajuuteen ja opiskelijoiden ohjaustyöhön sekä tarjoaa käytännön työkaluja arjen työhön tuolle yhteiselle matkalle. Toivommekin, että otat hetken ajastasi ja syvennyt julkaisun avulla EPPA-maailmaan.

Loppujulkaisun rinnalle rakennettuun Ohjauksen portaaliin (www.redu.fi/eppa) on koottu paljon hyvää materiaalia ja työkaluja, jotka yhdessä loppujulkaisun kanssa muodostavat kokonaisuuden.

EPPA-hanke johdatti tekijöitänsä tutkimaan asiakaslähtöisyyttä ja osaamisperusteisuutta – “Rakenna oma reittisi tulevaisuuteen – askel kerrallaan, yhdessä eteenpäin”. Kyseessä oli ajatus siitä, että ammattiin oppiminen on aidosti osaamisperustaista ja opiskelijan yksilöllisiä valintoja tukevaa. Yksilöllinen polku erilaisissa oppimisympäristöissä ei kuitenkaan ole yksin tekemistä – se on yhdessä tekemistä ja yhdessä kulkemista kohti tulevaa. Nyt kun hanketyö on saatu päätökseen, voimme edelleenkin olla samaa mieltä.

Julkaisu

Vartiainen R., Löf J., Upola S., Holopainen P. & Koivumaa J. (toim.) (2020). Erilaisia polkuja pitkin ammattiin - Yhteistyöllä uudenlaista ohjausosaamista erilaisissa oppimisympäristöissä. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset, Lapin ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-350-8

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Maailman matkailujärjestö uutisoi viime tammikuussa vuoden 2019 olleen globaalin matkailun ennätysvuosi ja ennakoi kasvun jatkuvan myös kuluvana vuonna. Suunta muuttui kuitenkin nopeasti koronan muodossa ilmaantuneen mustan joutsenen myötä.

Matkailu on alana kokenut turbulenssia aikaisemminkin ja osoittanut joustavuutta ja ketteryyttä haastavissakin tilanteissa. Matkailun asiantuntijuudelle, kehittämiselle ja tuelle on nyt tarvetta; ala tuottaa työllisyyttä ja elinvoimaa työllistäen erityisesti nuoria ja naisia (ks. esim. Harju-Myllyaho, Hakkarainen & Vähäkuopus 2020; García-Rosell 2020). Myös García-Rosell (2020) näkee matkailualan tukemisen Covid-19-kriisin aikana vastuullisuustekona. Hän toteaa monien maiden ja alueiden olevan taloudellisesti riippuvaisia matkailusta.

Matkailualan kokonaisvaltainen muutos?

Kriisin aikana monilla matkailualan foorumeilla on käyty keskustelua alan tulevaisuudesta ja myös matkailukoulutuksessa on pohdittu mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Monet tutkijat ovat esittäneet kriisin tarjoavan matkailualalle tilaisuuden transformaatioon. (esim. Prideaux, Thompson & Pabel 2020; Ioannides & Gyimóthy 2020).

Monissa keskusteluissa on aprikoitu, josko Covid-19 saisi aikaan matkailualan uudistumisen entistä kestävämpään suuntaan (esim. Cheer 2020). Edelheim (2020) puolestaan pohtii arvopohjaista matkailukoulutusta. Hänen mukaansa menneisyys ja nykyisyys muovaavat aina sitä, kuinka suunnittelemme tulevaisuuttamme, mutta Covid-19-kriisi on hämärtänyt mahdollisuuksiamme ennakoida tulevia tapahtumia.

Edelheim näkee, että nyt voisi olla tilaisuus matkailun korkeakoulutuksen muutokselle, jonka myötä opiskelijat valmistuisivat muutososaamisella varustettuna. Myös Higgings-Desbiolles (2020, 2) toteaa, että Covid-19-kriisin seurauksena akateemisissa keskusteluissa on ollut esillä matkailun mahdollisuus transformaatioon ja toisaalta mahdollisimman nopea palautuminen aiempaan kasvun aikaan.

Vaikka alan osalta ei koettaisi mullistavaa muodonmuutosta, koronakriisiä edeltänyt tarve vastuullisen matkailun kehittämiselle ei ole kriisin myötä hävinnyt. Kehitystarpeet ovat saaneet uusia muotoja, joissa yhtenä tärkeänä ulottuvuutena korostuu turvallisuus.

Koronakriisi voidaan nähdä häiriötilana ja vaikka tilanne on haastava, matkailua tulee olemaan myös jatkossa. UNWTOn (2020a) mukaan palautuminen tasolle ennen koronaa vie matkailualalta jonkin aikaa ja luottamus rakentuu alaan hiljalleen.

Matkailukoulutus elää mukana alan muutoksissa

Olipa alan tulevaisuus millainen tahansa, matkailukoulutus on kiinteä osa tätä tulevaisuutta. Kun huomioidaan alan kehitys ennen koronaa, koronan aikana ja mahdollinen kehitys pandemian jälkeen, muutamia seikkoja voidaan pitää jokseenkin varmoina.

Ensinnäkin matkailun tutkimukselle, kehittämiselle ja asiantuntijuudelle on suuri tarve myös tulevaisuudessa. Tarvitaan tietoa monista eri näkökulmista, monilla eri tasoilla ja erilaisilla foorumeilla; erityisesti tarvitaan ennakointitietoa, tietoa tulevaisuuden näkymistä matkailuun vaikuttavista muutosvoimista. Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin liiton Lapin matkailun koronatoipumisen tilannehuone on yksi niistä toimenpiteistä, joilla tuetaan päätöksentekoa ja tiedon liikkumista eri tahojen välillä.

Lapin matkailuelinkeinojen liiton hallinnoimassa hankkeessa puolestaan tuotetaan Lapin matkailuskenaariot, jotka auttavat valmistautumaan ”mitä jos”-kysymyksiin ja pohtimaan tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Toiseksi, alan kestävien käytäntöjen eteen tehtävä työ nousee entistäkin merkittävämpään rooliin. Kuten sanottua, matkailun kestävyys ja elinkeinon resilienssi kriisitilanteissa on ollut hyvä ja tässä häiriötilanteessa tuosta innovointikyvystä ja joustavuudesta on hyötyä (ks. esim. UNWTO 2020b).

Matkailun turvallisuus tulee olemaan kiinteä osa vastuullista matkailutoimintaa, mikä tullee näkymään tähän liittyvän asiantuntijuuden kysynnän kasvuna. Lisäksi ne haasteet ja mahdollisuudet, jotka koettelivat matkailua jo ennen koronaa, odottavat siellä myös kriisin jälkeen.
Osaavaan työvoimaan liittyvät haasteet, ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat pirulliset ongelmat sekä digitaalisuuden lisäämät mahdollisuudet ovat esimerkkejä näistä. Näitä teemoja viedään eteenpäin niin koulutuksessa kuin TKI-toiminnassa.

Kolmanneksi, vaikka matkailun korkeakoulutus ei kokisi suurta mullistusta, tiettyjen taitojen tärkeys korostuu: taito ennakoida, varautua muutoksiin ja tehdä tulevaisuutta proaktiivisesti, kyky toimia itsenäisesti ja asiantuntevasti muuttuvassa maailmassa sekä kyky huomioida vastuullisuuden eri näkökulmat omassa toiminnassa.

Näiden lisäksi toimijoiden tuntemus, käytännön kehittämismenetelmien hallinta ja verkostoituminen auttavat kehittämään alaa eteenpäin leveämmin hartein.

 

Lähteet:

Cheer, J. M. (2020). Human flourishing, tourism transformation and COVID-19: a conceptual touchstone, Tourism Geographies, DOI: 10.1080/14616688.2020.1765016

Edelheim, J. (2020). How should tourism education values be transformed after 2020?, Tourism Geographies, DOI: 10.1080/14616688.2020.1760927

García-Rosell, J. (2020). Five reasons why supporting the tourism industry in times of COVID-19 is an act of responsibility. Haettu 19.9.2020 osoittesta: https://www.jcgarciarosell.com/post/five-reasons-why-supporting-the-tourism-industry-in-time-of-covid-19-is-an-act-of-responsibility?utm_content=buffer482eb&utm_medium=social&utm_source=linkedin.com&utm_campaign=buffer

Freya Higgins-Desbiolles (2020) The “war over tourism”: challenges to sustainable tourism in the tourism academy after COVID-19, Journal of Sustainable Tourism, DOI: 10.1080/09669582.2020.1803334

Prideaux, B., Thompson, M. & Pabel, A. (2020). Lessons from COVID-19 can prepare global tourism for the economic transformation needed to combat climate change, Tourism Geographies, DOI: 10.1080/14616688.2020.1762117

UNWTO (2020a). Covid-19 and tourism. Impact of covid-19 on global tourism made clear as UNWTO counts the cost of standstill. Haettu 19.9.2020 osoitteesta https://www.unwto.org/news/impact-of-covid-19-on-global-tourism-made-clear-as-unwto-counts-the-cost-of-standstill.

UNWTO (2020b). Unwto to harness the power of a.i to link tourism workers with jobs. Haettu 2.10.2020 osoitteesta https://www.unwto.org/news/unwto-to-harness-the-power-of-ai-to-link-tourism-workers-with-jobs

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

” Kyllä sieki pystyt, jos mieki pystyin!” Tässä lauseessa kiteytyy hienosti nuoren opiskelijan matka ammatillisesta perustutkinnosta korkeakouluopiskelijaksi.

Maire Juntunen on yksi väyläopintojen kautta tulleista opiskelijoista, jonka tähtäimessä on metsätalousinsinöörin tutkinto. Lauseessa kuvastuu usko itseen ja tulevaisuuteen sekä valmius työn tekemiseen. Koulutusorganisaatioissa on myös tärkeää herätellä ja ylläpitää opiskelijoiden motivaatiota.

Lapin ammattikorkeakoulu ja Lapin koulutuskeskus REDU tekevät tiivistä yhteistyötä sujuvien siirtymien kehittämiseksi ja jatko-opintoihin tähtäävien opintopolkujen rakentamiseksi. Ammatilliset väyläopinnot ovat yksi avaus joustavista opiskelumahdollisuuksista ja uusista opintopoluista. Kurkistetaanpa väyläopintoihin metsätalouden perustutkinnosta metsätalousinsinöörin opintoihin siirtyneen opiskelijan Maire Juntusen kokemusten johdattelemana.

Väyläopintojen info motivaation herätteenä

Keväällä 2019 Jänkätiellä REDUn toimipisteessä istui luokallinen jännittyneitä ja ehkä hieman epäluuloisiakin opiskelijoita miettien, mitähän tuleman pitää. Metsätalouden koulutuksen väyläopintojen infotilaisuus metsäalan perustutkinnon opiskelijoille järjestettiin Erilaisia polkuja pitkin ammattiin (EPPA) ja Metsäkoulutuksen osaamisen kehittäminen Pohjois-Suomessa (METKO) -hankkeiden yhteistyönä. Molemmissa hankkeissa tavoitteena on väyläopintojen kehittäminen ja sujuvat siirtymät toiselta asteelta korkeakouluun.

Yksi luokassa kuulolla olleista oli Maire Juntunen. Hänellä oli edessään viimeinen vuosi metsäalan perustutkinnosta ja opiskelu ammattikorkeakoulussa kiinnosti. Hänellä oli jo hyvä metsätalouden osaamispohja ja motivaatio korkeakouluopintoihin, kuten muillakin väylän kautta hakevilla. Mahdollisuus opiskella samanaikaisesti ja joustavasti viimeistä vuotta ammatillisella puolella ja ensimmäistä vuotta ammattikorkeakoulussa houkutteli.

Info-tilaisuuden jälkeen Maire käveli päättäväisesti oman opinto-ohjaajan luokse ja täytti saman tien ilmoittautumislomakkeen. Syksyllä 2019 Mairen lisäksi opintoihin valittiin REDU:lta neljä muuta metsäalan opiskelijaa. He suorittivat metsätalouden väyläopintoja päivä- ja monimuotoryhmän mukana, kukin oman opiskelusuunnitelmansa mukaisesti.

Väyläopintojen avulla metsätalousinsinööriopiskelijaksi

Lapin ammattikorkeakoulu tarjoaa väyläopiskelumahdollisuuksia ammatillisessa perustutkinnossa opiskeleville ja sieltä valmistuneille. Ne tarjoavat opiske¬lijalle mahdollisuuden tutustua ammattikorkeakouluopintoihin, kehittää ja syventää omaa osaamistaan sekä aloittaa tutkintotavoitteinen opiskelu. Ideana on, että tutkin¬to-opiskeluaika lyhenee ammatillisessa koulutuksessa hankitun osaamisen, osaamisen näyttöjen ja avoimessa ammattikorkeakoulussa suoritettujen väyläopintojen perus¬teella.


Kuvio 1. Ammatilliset väyläopinnot Lapin AMKissa

Ammatillisiin väyläopintoihin osallistumisen edellytyksenä on soveltuvan ammatillisen perustutkinnon opiskelu. Metsätalousinsinöörin väyläopintoihin voi hakeutua Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnolla (luonto-ohjaaja, luonnonvaratuottaja, luonto- ja ympäristöneuvoja, ympäristönhoitaja) ja Metsäalan perustutkinnolla (metsäenergiantuottaja, metsuri, metsäpalveluiden tuottaja, metsäkoneenkuljettaja).

Ammatillisen väyläopinnot ovat yhteistyöoppilaitoksissa opiskeleville maksuttomia 30 opintopisteen kokonaisuuksia. Väyläopinnot ajoittuvat pääsääntöisesti perustutkinto-opintojen viimeiselle lukuvuodelle.

Maire opiskeli viimeistä vuotta metsäkoneenkuljettajaksi ammatillisessa oppilaitoksessa, kun hän aloitti väyläopinnot ammattikorkeakoulussa. Kun vaadittavat 30 opintopistettä olivat suoritettuna, hän hyödynsi väyläopintoja osana yksilöllistä opintopolkuaan hakeutuessaan tutkinto-opiskelijaksi korkeakouluun.

Opiskelu vaatii työtä, mutta on sen väärti

Mairen opiskelut etenivät aikataulussa, loppukevään poikkeustilanteesta huolimatta. Opinnot sisälsivät luentoja, itsenäistä opiskelua sekä ryhmätyöskentelyä. Mairen mukaan ammattikorkeakoulun opinnoissa mentiin pintaa syvemmälle ja hetkittäisistä “En mie ossaa mittään” -tunteista päästiin hienosti onnistumisen tunteisiin.

Maire suosittelee väyläopintoja niiden joustavuuden takia. Hänen mukaansa opiskelu vaatii panostusta, mutta se kannattaa. Väyläopintojen avulla sai kuvan ammattikorkeakoulussa opiskelusta ja ne antoivat valmiuksia korkeakouluopiskeluun. Perinteisen pääsykokeen sijaan “valintakokeena” oli ahkera opiskelu ja vaadittavan 30 opintopisteen kasaaminen. Tutkinto-opiskelijaksi Maire siirtyi syksyn 2020 alussa.


Kuva 1. Väyläopiskelija Maire Juntunen mielipuuhissaan luonnon helmassa. Kuva: Maire Juntunen

 

Yhteistyötä ja toimivia käytäntöjä

Ammatillisia väyläopintoja on kehitetty saatujen palautteiden ja kokemusten pohjalta. Ohjausyhteistyötä on tiivistetty korkeakoulun toimijoiden ja ammatillisen toisen asteen toimijoiden välillä; tiedottamista ja tiedonkulkua on lisätty, väyläopintojen osaamisen näyttöjen käytänteitä on mietitty ja väyläopintojen kokonaisuutta tarkasteltu.

Metsätalouden koulutuksen väyläopintojen kehittäminen otti uuden harppauksen kesäkuussa 2020, kun rehtori allekirjoitti uuden päätöksen väyläopintojen laajentamisesta JEDUn ja OSAOn metsäalan opiskelijoille. Infotilaisuuksia tullaan pitämään syksyllä 2020 ja keväällä 2021 niin REDUn, JEDUn kuin OSAOnkin opiskelijoille. Toivotaan, että kiinnostusta ja motivoituneita opiskelijoita väyläopintoihin löytyisi sekä nuoriso- että aikuisopiskelijoistakin.

Lapin AMKissa väyläopintoja on kehitetty yhteistyössä kahden hankkeen voimin. Erilaisia polkuja pitkin ammattiin (EPPA) -hankkeessa (1.12.2017–30.09.2020) Lapin koulutuskeskus REDU:n, Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston yhteistyönä on rakennettu opiskelijoiden yksilöllisiä osaamispolkuja samalla edistäen ohjauksen käytänteitä. Tavoitteena oli sujuvoittaa siirtymiä jatko-opintoihin tai työelämään sekä vahvistaa toiminnallista kumppanuutta eri kouluasteiden välillä.

Metsäkoulutuksen osaamisen kehittäminen Pohjois-Suomessa (METKO) -hankkeessa (1.1.2019–31.3.2021) on edistetty opintopolkujen sujuvuutta toiselta asteelta ammattikorkeakouluopintoihin. Tavoitteena oli konkretisoida metsäalan väyläopinnot toimivaksi käytännöksi ja markkinoida niitä aktiivisesti ammattioppilaitoksissa.

Lähteet:

Ammatilliset väyläopinnot Lapin AMKissa. https://www.lapinamk.fi/fi/Hakijalle/Avoin-AMK/Ammatillinen-vayla

Erilaisia polkuja pitkin ammattiin (EPPA) -hanke. www.redu.fi/eppa

Löf, J. 2020.Ammatilliset väyläopinnot osana korkeakoulutuksen polkua. Teoksessa R. Vartiainen, J. Löf, S. Upola, P. Holopainen & J. Koivumaa (toim.) Erilaisia polkuja pitkin ammattiin – Yhteistyöllä uudenlaista ohjausosaamista erilaisissa oppimisympäristöissä. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 6/2020. Lapin ammattikorkeakoulu, 227–235. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-350-8

Metko -hanke https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet

Väyläopintojen opas 2020. https://julkiset.lapinamk.fi/DropOffLibrary/v%C3%A4yl%C3%A4opinnot%20esite%202019.pdf

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

VAHTO - vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittäminen -hanke käynnistyi elokuussa 2019 ja jatkuu 2021 vuoden loppuun saakka. Sen kehittämistuloksena syntyy korkeaopiskelijoiden tarpeisiin ja työelämän tulevaisuuden haasteisiin vastaava VAHTO-ohjausmalli.

Hankkeen toimenpiteillä kehitetään myös korkeakouluopiskelijoita ohjaavien ura- ja tulevaisuusohjausvalmiuksia. Lisäksi parannetaan korkeakouluopiskelijoiden valmiuksia tunnistaa erityisvahvuutensa, määrittää uratavoitteita ja onnistua opintojen ja työelämän välisissä siirtymissä.

Hankkeen yhtenä toimenpiteenä toteutettiin kysely Lapin ammattikorkeakoulusta ja Lapin yliopistosta valmistuneille. Kyselyn avulla selvitettiin valmistuneiden korkeakouluopiskelijoiden näkemyksiä, tarpeita ja odotuksia työelämään valmistavasta ohjauksesta. Kysely toteutettiin 8–31.10.2019 ja sen tuloksia hyödynnetään hankkeen työpajoissa ja VAHTO-mallin kehittämisessä.

Tässä blogikirjoituksessa kuvaamme Opintojen aikainen vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus Lapin korkeakouluissa -kyselyn avoimien vastauksien analyysia ja tuloksia. Avoimet vastaukset analysoitiin sisällönanalyysilla kysymyskohtaisesti. Auki kirjoitetut autenttiset ilmaukset pelkistettiin, luokiteltiin ja luokitukset yhdistettiin isommaksi pääluokaksi.

Aineistoa varten rakennettiin luokittelutaulukko, joka perustuu Martin Seligmanin ym. laatimaan luokitteluun kuudesta universaalista hyveestä ja niiden vahvuuksista. Hyveisiin sisältyy 24 vahvuutta. (Taulukko 1). Taulukkoa hyödynnettiin erityisesti vahvuuksien ja niiden antamien hyötyjen analysoinnissa oman alan työtehtävissä.

Vahvuudet ja niiden antamat hyödyt alan työtehtävissä

Vastaajat olivat luetelleet vastauksiinsa erilaisia vahvuuksia, luonteenpiirteitä sekä osaamisalueita, joka osaltaan kertoo siitä, etteivät vastaajat ole täysin tietoisia mitä vahvuuksilla tarkoitetaan.

Molempien korkeakoulujen vastaukset sijoittuivat pääosin viisaus, rohkeus, inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus hyveiden alle. Kohtuullisuus ja henkisyys hyveiden alle sijoittui vähiten vastauksia. Alla oleva taulukko havainnollistaa aineistosta nousseiden vahvuuksien sijoittumista taulukossa. Hyveiden alla olevat värjätyt vahvuudet esiintyivät aineistossa.

Taulukko 1 Aineistossa esiintyvät hyveet ja vahvuudet

 

Vahvuuksien tunnistamisen tilanteet

Vahvuuksien tunnistamisen tilanteet liittyivät työn vuorovaikutustilanteisiin, työn tekemisen tapoihin ja työprosessin toteuttamiseen. Lisäksi tilanteita tunnistettiin opinnoissa, esimerkiksi ryhmätyötilanteissa, opinnäytetyön tekemisen tilanteissa ja muissa kirjallisissa töissä.

’’Asiakkaisen kanssa toimiminen, läsnäolo ja kuuntelu.’’

 

Vahvuuksien soveltamisen ohjaus

Vahvuuksien soveltamisen ohjaus liittyi opintopolun eri vaiheisiin ja opiskelijan ammatilliseen kasvuun. Lisäksi se yhdistettiin ohjaajan antamaan palautteeseen ja kannustukseen. Lisäksi opintojen aikaiset vuorovaikutustilanteet, kuten opinnäytetöiden ohjaus, ryhmätyötilanteet, harjoittelun ohjauskeskustelut ja tutorkeskustelut liitettiin vahvuuksien soveltamisen ohjaukseen.

’’Harjoittelupaikan ohjaaja tuki, kannusti ja kertoi vahvuuksista ym. Vaati paljon, mutta myös ohjasi. Hyvät kaksi harjoittelua, joista oppi paljon.’’

 

Harjoittelujakson aikainen vahvuuksien hyödyntäminen

Harjoittelujakson aikainen vahvuuksien hyödyntäminen yhdistettiin oman alan työtehtävien harjoitteluun sekä työssä tarvittaviin osaamisiin. Oman alan työtehtävien harjoittelu yhdistettiin työtehtäviin, joissa oppimaansa pääsi soveltamaan. Tällaisia työtehtäviä olivat esimerkiksi käytännön työ, itsenäinen työ sekä vuorovaikutus- ja palautustilanteet.

’’Pääsin harjoittelussa ensimmäisen kerran opettelemaan käytännössä oman alan työelämätaitoja eli esiintymistä sekä teorian soveltamista käytäntöön.’’

 

Vahvuuksien soveltamisen ja tunnistamisen ohjaus harjoittelujakson aikana

Harjoittelujakson aikainen vahvuuksien soveltamisen ja tunnistamisen ohjaus yhdistettiin moneen eri henkilöön, esimerkiksi opetus- ja ohjaushenkilöstöön sekä harjoittelupaikan esimiehiin ja kollegoihin. Vastauksista tuli esille myös opiskelijan näkökulman merkitys sekä palautteen saaminen vahvuuksien soveltamisessa ja tunnistamisessa. Vahvuuksien soveltamisen ja tunnistamisen ohjauksessa on tärkeää luottaa opiskelijan kykyihin ja antaa kannustusta. ‘’palautelainaus’’

’’Harjoittelun ohjaajilta sain tosi kattavaa palautetta ja neuvoja tulevaan.’’

 

Omien vahvuuksien huomioimisen tavat työllistymisen suunnittelussa

Omien vahvuuksien huomioimisen tavat työllistymisen suunnittelussa yhdistettiin mielenkiintoon ja asenteeseen. Esteeksi vastaajat tunnistivat verkostojen puutteen, taloudellisen tilanteen, ikään liittyvät haasteet, vahvuuksien tunnistamisen puutteen sekä heikon työtilanteen ja rajalliset työmahdollisuudet.

’’Kehitän itseäni ja pohdin vahvuuksiani ja seuraan uteliaana erilaisia ammatteja pohtien olisiko minusta tuohon.’’

 

Vahvuudet huomioivan ohjauksen kehittäminen

Vahvuudet huomioivan ohjauksen kehittäminen yhdistettiin opintoihin, opintojen aikaiseen ohjaukseen ja opiskelijalähtöisyyteen. Lisäksi tuloksista tuli esille toive ohjauksesta, joka toteutuu tasaisesti koko opintojen ajan.

’’Aloittaa mahdollisimman varhain keskustelu työelämästä ja siellä tarvittavista taidoista, jotta työllistyminen ja työelämä eivät olisi mörköjä, jotka kohdataan vasta kun gradu on valmis.’’

Vahvuusperustaisen ohjauksen kehittämiskohteita

Tulosten perusteella aineistosta löytyi useita kehittämiskohteita, joita on koottu taulukkoon kaksi.

Taulukko 2. Vahvuusperustaisen ohjauksen kehittämiskohteet.

’’Vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamisen sekä oman osaamisen arvioinnin tulisi olla jatkuvaa koko opintojen ajan. Opiskelijalle olisi annettava työkalut, joilla hän voi arvioida muutosta näissä asioissa.’’

Kehittämisessä huomioitavia kysymyksiä

Kuinka ohjaajat tunnistavat omia vahvuuksia ja pystyvät auttamaan opiskelijoita tunnistamaan niitä itsessään?

Pohdittavaksi tulee nykyään korostuva ja lisääntyvä itsenäinen työskentely. Miten tämä mahdollistaa vahvuuksien tunnistamisen tilanteita vuorovaikutuksessa ohjaajan kanssa? Kuinka lisätään ohjauksessa kannustusta ja palautteen antoa?

Kuinka opiskelija saa harjoitella paikassa, jossa hänen osaamisensa kehittyy omien vahvuuksien pohjalta? Kuinka opiskelija saa myös harjoittelupaikoissa vahvuusperustaista ohjausta?

Kuinka edistetään sellaisia työelämän kohtaamispaikkoja, joissa ne voivat omalta osaltaan auttaa opiskelijaa tunnistamaan ja hyödyntämään vahvuuksiaan? Kuinka ohjausta voidaan toteuttaa opiskelijalähtöisesti niin, että opiskelijan tarpeet ovat ohjauksen lähtökohtana?

 

Lopuksi

Korkeakouluopiskelijoiden vahvuusperustaisessa tulevaisuusohjauksessa tulee kiinnittää huomiota ohjauksen suuntaan ja ohjauksen jatkumoon. Ohjauksessa olisi hyvä tunnistaa vahvuuksia kokonaisvaltaisesti ja suunnattava ohjausta myös kohtuullisuus ja pidättyväisyys sekä henkisyys ja ylimaailmallisuus -hyveisiin ja niiden vahvuuksiin. Tällaisia vahvuuksia ovat esimerkiksi vaatimattomuus, itsesäätely, kiitollisuus, huumorintaju ja toiveikkuus.

Auttaisiko esimerkiksi toiveikkuus vahvuuden vahvistaminen vähentämään väsymistä ja uupumista ja jaksamisongelmia?

Ohjauksen jatkumolla tarkoitetaan sitä, että vahvuuksien soveltamisen ohjausta tulisi antaa opintopolun eri vaiheissa (ennen opintoja, opintojen alku-, keski- ja loppuvaiheessa) ja tasaisesti koko opintojen ajan. Tämä vahvistaa vahvuuksien soveltamisen ohjaukseen liittyvää tulosta.

Tärkeää on myös ohjauksessa ohjaajilta saatava palaute ja kannustus. Niillä on tärkeä merkitys opiskelijan hyvinvoinnin edistämisessä, oppimisessa ja opintojen etenemisessä. Palaute edistää ja ohjaa reflektointiin sekä opiskelijan omien vahvuuksien tunnistamiseen ja kehittämiseen. Reflektointi on keskeinen asia oppimisessa. Reflektion avulla opiskelija pyrkii ymmärtämään toiminnan perusteluja ja seurauksia. Sen tavoitteena on syventää ymmärrystä:

Millaisia vahvuuksia minulla on ja miten minä voin niitä hyödyntää ja kehittää opiskelussa, työssä ja henkilökohtaisessa elämässä.

Työelämäyhteistyö on tärkeää myös korkeakouluissa ja sitä on pyritty vahvistamaan monella eri tavalla esimerkiksi lisäämällä opetussuunnitelmaan ammattitaitoa edistävää harjoittelua. Ammattitaitoa edistävä harjoittelu antaa opiskelijalle tilaisuuden vahvuuksiensa hyödyntämiseen, reflektoimiseen sekä palautteen saamiseen. Myönteinen palaute voi auttaa vahvistamaan opiskelijan käsityksiä omista vahvuuksista ja niiden hyödyntämisestä. Opiskelijan asenne harjoittelujakson aikana voidaan nähdä merkityksellisenä lähtökohtana vahvuuksien tunnistamiselle, hyödyntämiselle sekä soveltamiselle.

Vahvuusperustaista ohjausta voi antaa moni ohjaaja, kuten harjoittelun ohjaaja, harjoittelusta vastaava opettaja, harjoittelupaikan esimies ja harjoittelupaikan kollegat. Vahvuusperustaisen ohjauksen osaamista tulisi rohkeasti levittää kaikkia ohjaustyötä tekeviä koskevaksi riippumatta siitä, mikä ohjaustyötä tekevän nimike on.

Lisäksi työelämäyhteistyö vahvuuksien huomioimisessa on erityisen tärkeää, koska esimerkiksi työelämästä saatujen verkostojen vaikutus työllistymiseen voi olla merkittävää. Korkeakouluopiskelijoiden työelämäyhteistyön muotoja, esimerkiksi TKI-toiminnan integrointia, olisi hyvä kehittää yhdessä työelämän kanssa.

 

Lähteet

Kangastie, H. 2019. Opiskelijan vahvuudet esille ohjauksessa. Pohjoisen tekijät-Lapin AMKin blogi.https://www.lapinamk.fi/blogs/Opiskelijan-vahvuudet-esille-ohjauksessa/elbc0y4s/63428b26-bc56-4b1b-ae20-c1f977fc5ff9

Kangastie, H. ja Löf, J. 2020. Vahvuuksilla kohti työelämää. AMK verkkolehti 1/2020. https://uasjournal.fi/1-2020/vahvuuksilla-tyoelamaan/

Kangastie, H. ja Löf, J. 2020. VAHTO Vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus -hankkeen kyselyn alustavia tuloksia Lapin ammattikorkeakoulussa. Pohjoisen tekijät-Lapin AMKin blogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/VAHTO---Vahvuusperustainen-tulevaisuusohjaus--hankkeen-kyselyn-alustavia-tuloksia-Lapin-ammattikorkeakoulussa/40628/e6a62226-8d58-46ca-927e-d843f723ee80

Kangastie, H. ja Naakka, M. 2020. VAHTO- Vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus. Laadullisen aineiston raportti. Julkaisematon.

VAHTO – Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittäminen. 2019-2021. https://www.ulapland.fi/FI/Yksikot/Koulutus--ja-kehittamispalvelut/Osaamisen-taydentaminen/VAHTO---Vahvuusperusteista-ohjausosaamista-kehittamassa




Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Takanani on nyt muutama kuukausi työskentelyä Lapin ammattikorkeakoululla sekä KOLA -koulutusvientiä Lappiin hankkeen parissa.

Hankkeen tavoitteena on lappilaisten koulutusorganisaatioiden ja koulutusviennistä kiinnostuneiden yritysten henkilöstön kansainväliseen koulutusvientiin liittyvän osaamisen kehittäminen ja tätä kautta alueen koulutusvientiin liittyvien valmiuksien kehittäminen. Hankkeella on tarkoitus myös vahvistaa kansainvälisen koulutusviennin koulutuskumppanuutta lappilaisten oppilaitosten ja elinkeinoelämän välillä.

Tullessani AMKille minulla oli melko kapea käsitys koulutusviennistä ja siihen liittyvistä kokonaisuuksista. Kuluneen kevään aikana olen kuitenkin perehtynyt aiheeseen ja päässyt keskustelemaan koulutusviennistä Lapin AMKin koulutusvientitoiminnassa mukana olleita henkilöitä haastattelemalla.

Keskustelu on ollut rikasta ja mielenkiintoista ja myös paljon yhteneväisiä näkemyksiä on noussut esille. Koulutusvienti nähdään haasteellisena osa-alueena, jota on vähän vaikea lähestyä. Käsitys koulutusvientitoimintamme raameista ja reunaehdoista on myös vielä rakentumatta. Olemmeko liian pieniä? Kiinnostaako Lappi? Entä ammattikorkeakoulujen tunnettavuus maailmalla?

Keskusteluista on kuitenkin noussut esille myös Lapin AMKin osaamisryhmien sisällä muhiva potentiaali. Kansainvälisten asioiden päällikkö Mari Putaansuun mukaan kansainväliset tutkinto-ohjelmat ovat Lapin ammattikorkeakoulun koulutusvientikeskustelun keskiössä, ja lappilainen yhteistyö on avain menestykseen.

Tästä on hyviä kokemuksia muun muassa Lapin yliopiston kanssa Beijing Sport Universitylle yhteistyössä toteutettu Snow and Ice Resort Management -koulutus, josta valmistui viime kesäkuussa 13 kiinalaista opiskelijaa matkailun restonomeiksi (Bachelor of Hospitality Management). Tämän yhteistyön myötä karttunutta kokemusta voi myös jatkossa hyödyntää muidenkin alojen koulutusviennin kehittämistyössä.


Kuva 1. Snow and Ice Resort Management -koulutusohjelmasta valmistuneet (Marko Junttila)

Tukea koulutusviennin tiekartasta

Opetushallituksen uusi Koulutusviennin tiekartta vuosille 2020-2023 julkaistiin kesäkuun puolivälissä. Tiekartasta käy ilmi, että suomalainen koulutusvienti on kasvanut viime vuosina nopeasti. Koulutusvientiä harjoittavien yritysten liike vaihto oli noussut vuoden 2019 loppuun mennessä jo yhteensä 385 miljoonaan euroon. (OPH, Koulutusviennin tiekartta 2020.)

Suomalaiselle koulutusosaamiselle on siis kiinnostusta maailmalla. Tämän sain huomata jo vuonna 2011 opiskellessani ulkomailla. Välimeren ilmaston ihmisille Suomi näyttäytyi eksoottisena paikkana, jossa autoa voi ajaa lumella ja jäällä, mutta myös suomalainen koulutusjärjestelmä herätti mielenkiintoa kanssaopiskelijoissa sekä opettajissa. Sain usein vastata kysymyksiin suomalaisesta koulutusjärjestelmästä; miten meillä asiat hoidetaan, kuinka tasa-arvoista opiskelu on, ja kuinka se on pääsääntöisesti ilmaista.

Koulutusviennin tiekartta tarjoaa tukea myös lappilaisen koulutusviennin kehittämistyöhön. Tiekartta korostaa, kuinka alueellisissa hankkeissa olisi tärkeää löytää ja hyödyntää alueen omaa kilpailuetua, jotta voimme erottautua kansainvälisillä markkinoilla. (OPH, Koulutusviennin tiekartta 2020).

Tämä meidän on muistettava, kun siirrymme KOLA -hankkeen osalta viimeiseen päätoimenpiteeseen, jossa rakennamme yhdessä Lapin alueen kansainvälisen koulutusviennin toimintamallia.

Tiekartan ydinsanoma on selkeä: koulutusvientiä edistääksemme meidän on keskityttävä niiden palveluiden ja tuotteiden kehittämiseen, joissa nähdään jo olevan korkeatasoista suomalaista osaamista ja kysyntää maailmalla.

Tulevaisuusnäkymiä

Maailmaa muokkaava Covid-19 epidemia on asettanut haasteita ihmisten liikkumiselle ja perinteiselle lähiopetukselle ja näin ollen myös koulutusviennille. Lapin ammattikorkeakoulun osaamista ovat kehittyneet etäoppimisen ratkaisut ja -pedagogiikka sekä vahva työelämäyhteistyö.

Koulutusviennin osalta avain menetykseen voi piillä juurikin etäoppimisen ratkaisuihin liittyvän osaamisen tuotteistamisessa sekä lähi- ja etäopiskelua yhdistävän monimuoto-opintojen ja täysin verkossa toteutettavien opintojen kohdentamisessa kansainvälisille markkinoille. Opetusteknologia, koulutuksen digitaaliset palvelut ja oppimisympäristöjen kehittäminen onkin nostettu yhdeksi koulutusviennin tiekartan temaattiseksi kärjeksi, jolla edistetään Suomen koulutusviennin mahdollisuuksia. (OPH, Koulutusviennin tiekartta, 2020).

Vaikka tällä hetkellä liikkuminen on haasteellista, toivon mukaan tilanne ei jatku samanlaisena ikuisesti. Lapin mykistävä luonto ja vuodenajat herättävät kiinnostusta vuodesta toiseen, mutta jatkossa lapin myyntivaltiksi voikin luonnon ohella nousta turvallisuus ja puhtaus.

Lapissa olemme tottuneet pitkiin välimatkoihin ja liikkumisen haasteisiin, mutta samalla myös puhaltamaan yhteen hiileen. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa eteenpäin lappilaisen koulutusviennin kehittämistyötä.

 

Lopuksi

Hankkeen osaamisen kehittämisen toimenpiteeseen kuuluu koulutusten järjestäminen eri teemoilla. Koulutukset tullaan järjestämään syksyn 2020 ja kevään 2021 aikana. Koulutukset ovat avoimia kaikille aihealueesta kiinnostuneille. Jos haluat lisätietoa koulutuksista, ota yhteyttä.

Lähteet:

Opetushallitus, Koulutusviennin tiekartta 2020-2023. Luettu 28.7.2020 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/koulutusviennin_tiekartta_2020-2023.pdf

Putaansuu, Mari – haastattelu, elokuu 2020.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Perinteisesti, ja luonnollisestikin, metsäammattilainen tehdään metsässä. Lapin AMKissakin opetus aloitetaan joka syksy maasto-opetuksella metsässä, luontaisessa oppimisympäristössä. Opiskelijat kokoontuvat yhteen aamuisin koululle ja autoletkat siirtyvät maastoon opettajan johdolla.

 

Metsä on aistittava

Maastossa liikutaan opettajajohtoisesti eri kohteilta toiselle ja tutustutaan käytännössä metsätalouden työtehtäviin ja ammatin keskeisiin osaamisalueisiin itse kokemalla, näkemällä ja tekemällä paikan päällä. Tämä on arvokkainta oppia tulevalle metsäalan ammattilaiselle, jonka jossakin vaiheessa on pystyttävä itsenäisesti tekemään luonnossa monialaisia, pitkäkestoisia ja laajavaikutteisia päätöksiä metsänhoidosta ja -käytöstä.

Metsäalan ammattilaiseksi ei opita pelkästään kirjoista itse lukemalla tai verkossa tehtävillä etätehtävillä. Opiskelijan on käytävä maastossa omin silmin havainnoimassa asioita, joita opettaja ammattilaisena vielä avaa laajemmin huomioiden ekologian ja ekonomian syy-seuraus-suhteet.

Luonnossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja se mikä on juuri nyt selkeästi nähtävissä, on vasta jäävuoren huippu. Seurannaisvaikutukset tehdyistä päätöksistä ja toimenpiteistä nauttivat parhaimmillaan tai pahimmillaan seuraavat sukupolvet meidän jälkeemme. Kokonaisuuden ymmärtäminen on metsätaloudessa ensiarvoisen tärkeää.

 

Maasto-oppimista ryhmän sijaan kotimaisemissa

Tänä syksynä korona vaikutti myös maasto-opetuksen järjestämiseen. Etäopetusvelvoite Lapin ammattikorkeakoulussa astui voimaan viime maaliskuussa niin henkilöstön, oppilaiden kuin heidän läheistensä turvaamiseksi. Eikä suotta, kuten olemme lehdistä lukeneet. Useita tartuntoja on tapahtunut juuri oppilaitoksissa koulujen alettua.

Maasto-opetus etänä, onko se mahdollista? Kuluneen syksyn jälkeen voin sanoa, että mikä tahansa on mahdollista, kun on vain halua ja asennetta asian toteuttamiseen.

Alkuun huolestutti, että jos en ole itse paikan päällä maastossa ohjaamassa opiskelijaa näkemään oikeita opittavia asioita, kuka sitten on? Toinen oli tietysti kysymys, kuinka opiskelija löytää sopivat oppimiskohteet maastosta omalta paikkakunnaltaan ja vielä löytää takaisin seuraavaksi aamuksi verkon luokkaopetukseen eksymättä. Siinäpä sitä yhdelle opettajalle ongelmaa pohdittavaksi.

 

Teoriaa ja teemallisia tehtävänantoja

Ensiksi loin etämaastoon sopivat tehtäväannot. Mietin, mitä haluan heidän oppivan jokaisena etämaastopäivänä eli teemoitin päivät. Jokaiselle päivälle oli siis eri teema ja aiheet. Samalla opiskelijoiden piti hakea uusia teemaan soveltuvia kohteita.

Tehtävät suoritettiin dokumentoimalla käydyt maastokohteet. Apuna jokaisella nykyopiskelijalla on jokin älylaite, jolla ottaa videota, valokuvia ja jopa nauhoittaa puhetta havainnoista, joita kohteella on tehty. Näistä sitten työstettiin Moodleen seuraavaksi päiväksi powerpoint -esityksiä opettajan johdolla purettavaksi.

Seuraavaksi mietin, mitä ja miten opiskelija ohjataan hakemaan ja löytämään oikeita asioita maastossa ilman minua. Eli miten varmistan, että jokainen opiskelija, lähtiessään maasto-osuuteen itsenäisesti, tietää mitä siellä tekee ja miksi.

Tein päiväkohtaisen ohjelman, jonka mukaan kokoonnuimme verkkoluokassa ensin opiskelemaan yhdessä teeman mukaiset asiat, joita heidän kyseisenä päivänä pitäisi valitsemiltaan kohteilta löytää ja havainnoida. Tämän jälkeen kävimme yhdessä läpi päivän teeman mukaisen tehtäväannon, jotta jokainen opiskelija ymmärsi sen sisällön ja pystyi tarvittaessa kysymään apuja, jos niitä tarvitsi. Lopuksi opiskelijat lähtivät itsenäisesti maastoon toteuttamaan tehtäväantoa, joka purettiin taas ensimmäiseksi seuraavana aamuna.

 

Turvallisesti yksin maastossa

Eniten työtä etämaastototeutuksessa teettivät soveltuvien kartta-aineistojen ja -sovelluksien löytäminen. Tavoitteena on tietysti, että metsäalaa vasta aloittavan opiskelijan olisi helppo löytää tehtäviin sopivia kohteita ja suunnistaa sekä paikantaa itsensä tarvittaessa turvallisuusnäkökohdat huomioiden. Kaikki opiskelijat kun eivät ole valmiiksi rutinoituneita eräreiskoja ja -tyynejä, vaan oppivat vasta koulutuksen aikana liikkumaan maastossa ja hankkivat sopivia varusteita huomattuaan todellisen tarpeen. Turvallisuusnäkökulmaa ei siis voi väheksyä, varsinkaan koulutuksen alussa.

Ensiksi piti huolehtia, että opiskelijat selviävät itsenäisesti maastossa. Ohjeistin oppilaille lataamaan älylaitteilleen maastokartat ja 112- sovellukset hätätilanteita varten. Osalla opiskelijoista oli käytössä metsästyksessä hyödynnettäviä karttaohjelmia kuten Tracker.

Maastokartat on erittäin toimiva paikannus- ja suunnistustarkoituksiin, niin kauan kuin älylaitteessa on akkua ja satelliitteja riittää taivaalla. Sen jälkeen täytyy varautua manuaalisiin, perinteisiin menetelmiin eli paperikarttaan ja kompassiin. Karttoja ohjeistin tulostamaan kahdesta eri netistä löytyvästä lähteestä eli Maanmittauslaitoksen karttapaikasta tai Metsähallituksen retkipaikasta.

 

Kartta-aineistot apuna

Maastotehtävien kohteiden valinta ja niiden paikantaminen osoittautui hieman kinkkiseksi tietosuojalain ja -asetuksen takia. Ne estävät tiukkaan sellaisen aineiston jakamisen ja käyttämisen, josta voi tunnistaa (tai vain päätellä) asianosaisen henkilön, tässä tapauksessa metsänomistajan.

Metsäkeskus on lanseerannut, kuten muutkin julkishallinnon organisaatiot, tuottamiaan aineistoja ns. avoimiksi aineistoiksi, joita kuka tahansa asiasta kiinnostunut voi hyödyntää ja käyttää, mutta vielä kesäkuussa 2020 metsäkeskuksen verkkosivuilla ollut tarkka kartta-aineisto puustotietoineen oli elokuussa poistettu edellä mainitun asetuksen takia.

Käytössä on edelleen kartta-aineistoja, jotka ovat vaikeammin yksilöitävissä yksittäiseen omistajahenkilöön kuten Metsäkeskuksen luonnonhoidon paikkatietoaineisto ja sisällöltään epätarkempaa, esimerkiksi metsäalan opiskelijat käyttää opiskeluaineistoina Paikkatietoikkunaa. Niillä oli nyt pärjättävä.

Onnistuimme

Kurssit ovat tätä kirjoitettaessa loppusuoralla viimeisiä tehtäväpalautuksia vaille. Opettajana olen positiivisesti ihmeissäni, että kurssit ovat sujuneet näinkin hyvin ja tuottaneet todella hyviä oppimistuloksia annetuista aiheista. Kaikki opiskelijat ovat saapuneet aamun tunneille maastotehtävien jälkeen.

Kurssista saamastani palautteesta päätellen etänä tapahtuva maasto-opetus ei ole helpompi sen kummemmin opiskelijan kuin opettajankaan kannalta. Maastossa on tehty jopa 16 tunnin työpäiviä, kun on omatoimisesti haettu soveltuvia kohteita maastossa aamun teorian ja tehtäväannon jälkeen. Ja vielä illalla ennen nukkumaan menoa työstetty aineistot aamuksi pp-esityksiksi.

Mutta opittu on, todistettavasti, niin maastossa liikkumista, suunnistamista, kasveja, kasvupaikkoja, luonnonhoitokohteita, esitysten työstämistä ja pitämistä sekä erilaisten teknisten välineiden ja sovellusten käyttöä tulevien metsäammattilaisten apuna. Tästä on opiskelijoiden hyvä jatkaa metsäalan opiskelua ja minun opetuksen kehittämistä.

 

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Kuluneen kevään aikana on mediassa usein puhuttu digiloikan tai jopa digikolmiloikan ottamisesta, kun on viitattu etämoodiin siirtymiseen ja erityisesti etäopetusjärjestelyihin. Poikkeustilanteessa oli löydettävä uusia keinoja selvitä menestyksellä työtehtävistä. Tilanne edellytti uudenlaista suhtautumista työn tekemisen tapoihin ja välineisiin sekä uuden osaamisen hankkimista tai osaamisen kehittämistä.

Kompetenssi on myös tila

Kompetenssit ovat lyhyesti määriteltynä yksilön kykyjä, valmiuksia ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat onnistuneen suoriutumisen tietyssä työtehtävässä tai roolissa (esim. Boyatzis 1982).

Puhuttaessa kompetensseista viitataan usein ainoastaan kognitiivisiin kompetensseihin eli tietoihin ja taitoihin. Kompetenssi käsittää kuitenkin myös asenteita, arvoja sekä motivaatiotekijöitä. Lisäksi kompetenssi on aina tilanne- ja kontekstisidonnainen eli myös organisatoriset tekijät, esimerkiksi organisaation toimintakulttuuri tai innovatiivisuus, ovat merkityksellisiä.

Etätyöskentelyyn siirryttäessä henkilöstön digitaaliset kompetenssit nousivat yhdessä yössä keskiöön. Digitaalisiin kompetensseihin liitetään usein tietotekniikan ja Internetin käyttöön liittyvää perustietoja ja –taitoja (operatiivisia) ja edistyneempiä tietoja ja taitoja (strategisia) (esim. Alamutka 2011; van Deursen & van Dijk 2011).

Välineitä ja sisältöjä

Operatiiviset taidot ja tiedot ovat välinelähtöisiä, esimerkiksi tietokoneen, Internetin, etäkokousjärjestelmän tai yhteisöpalvelun peruskäyttöosaamista ja strategiset taidot puolestaan sisältölähtöisiä edistyneitä tietoja ja taitoja, kykyä hyödyntää digitaalisia välineitä tavoitteellisesti omassa työssään.

Strategisten digikompetenssien tuloksena voi puolestaan syntyä esimerkiksi uudenlaisia digitaalisissa ympäristöissä sovellettavia arviointikäytänteitä opiskelijoiden osaamisen arviointiin.

Edistyneemmät digikompetenssit ovat tiukasti kytköksissä työtehtävän luonteeseen ja sisältöön ja näin ollen organisaation henkilöstöllä voi olla hyvinkin erilaisia digikompetensseja sekä näiden kehittämistarpeita.

Motivaatio muuttaa totuttua

Digitaalisen kompetenssin motivaatioon ja asenteisin liittyviä tekijöitä on tutkittu esimerkiksi soveltamalla erilaisia teknologian käyttöaikomuksia ja käyttöönottoa selittäviä malleja (esim. Davis 1991; Venkatesh 2000). Niissä teknologian käyttöä selittävinä tekijöinä ovat mm. teknologian odotettu hyödyllisyys, helppokäyttöisyys, sosiaalinen paine ja yksilön odotukset omasta suoriutumisestaan.

Lisäksi malleissa voi olla selittävänä tekijänä esimerkiksi teknologian käyttöön saatavilla oleva tuki. Asenteelliset tekijät voivat liittyä myös yksilön halukkuuteen jakaa tietoa, avoimuuteen hyödyntää teknologiaa ja omaksua uusia toimintatapoja sekä motivaatiota hyödyntää teknologiaa tavoitteellisesti työssään.

Toinen, myöhemmin syntynyt tutkimussuunta onkin keskittynyt selvittämään totuttujen tapojen sekä inertian eli vastarinnan vaikutuksia teknologian käyttöönottoon. Vastarinta voi ilmetä esimeriksi yksilön kiinnittymisenä ja itsepintaisena suhtautumisena olemassa oleviin tietojärjestelmiin, vaikka saatavilla olisi parempia ja näiden käytölle olisi olemassa kannusteita. (Polites & Karahanna 2012.)

Digikompetenssia johtamiseen

Opettajien digitaalisia kompetensseja on tutkittu varsin paljon (esim. Kullaslahti 2011, Petters-son 2018) ja ainakin ammattikorkeakouluopettajien digikompetensseista on tulossa lisää tutkimusta (eAMK-blogi).

Sen sijaan esimerkiksi johtajien digitaalisia kompetensseja on tutkittu vähemmän ja johtamiseen liittyvä tutkimus on varsin keskittynyttä organisaatioiden virtuaalisten tiimien esimiestyön ja johtamisen tarkasteluun e-leadershipkäsitteen kautta (van Wart 2019).

Johtamisessa ja tietointensiivisessä työssä korostuvat työskentely erilaisissa verkostoissa ja rajapinnoilla. Yksi mielenkiintoinen näkökulma on se, kuinka korona-aikana on onnistuttu hyödyntämään digitaalisia areenoja uusien vuorovaikutussuhteiden luomisessa sekä olemassa olevien ylläpitämisessä esimerkiksi korkeakoulujen ja oppilaitosten työelämäyhteistyössä tai tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Ja millaisia digitaalisia kompetensseja tämä on edellyttänyt.

Lopuksi

Tiivistetysti, työelämän digitaaliset kompetenssit ovat kyvykkyyttä toimia työssään tavoitteellisesti digitaalisissa ympäristöissä sekä avointa ja kehittämismyönteistä suhtautumista digitaalisiin palveluihin ja niiden edellyttämien toimintatapojen omaksumiseen sekä kehittämiseen.

Toivottavasti saamme pian lukea tuoreita tutkimustuloksia ja kokemuksia siitä, millaisia digitaalisia kompetensseja eri työtehtävissä tarvittiin ja millaisia kompetensseja kehittyi tai syntyi poikkeusaikana sekä mitkä asiat haastoivat tai edesauttoivat kompetenssien kehittymistä.

Kiinnostavaa on myös se, millaisia uusia työntekemisen tapoja syntyi ja mitkä tekijät tukivat toteutumista? Ja edelleen, kuinka yksilöt kuvaavat omaa suhtautumistaan teknologian hyödyntämiseen ennen ja jälkeen poikkeusajan?

Joka tapauksessa poikkeusajan kokemukset laajentanevat ymmärrystämme digitaalisista kompetensseista ja olemme valmiimpia suhtautumaan digitalisaation synnyttämään työn murrokseen sekä vastaamaan sen edellyttämään jatkuvaan osaamisen kehittämiseen.

Lähteet

Alamutka, K. (2011.) Mapping Digital Competence: Towards a Conceptual Understanding. Euro-pean Commission. Joint Research Centre. Institute for Prospective Technological Studies. Saa-tavilla ftp://jrc.es/pub/EURdoc/JRC67075_TN.pdf

Boyatzis, R.E. (1982), The Competent Manager: A Model for Effective Performance, John Wiley & Sons, New York.

Davis, F.D. (1991). Perceived Usefulness, Perceived Use of Use, and User Acceptance of Infor-mation Technology. MIS Quarterly.
eAMK-blogi: AMK-opettajat kokevat siirtymisen etäopetukseen onnistuneen hyvin. 22.6.2020. https://www.eamk.fi/fi/digipolytys/amk-opettajat-kokevat-siirtymisen-etaopetukseen-onnistuneen-hyvin/

Kullaslahti, J. (2011.) Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen. Tampere: Tampere University Press. Saatavilla http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8452-0

Pettersson, F. (2018.) On the issues of digital competence in educational contexs – a review of literature. Education and Information Technologies. Vol 23, 1005-1021.

Polites, G.L. & Karahanna, E. (2012.) Shackled to the Status Quo: The Inhibiting Effects of In-cumbent System Habit, Switching Costs, and Inertia on New System Acceptance. MIS Quarterly. Vol. 36(1), 21-42.

Van Deursen, A.J.A.M. & Dijk, J.A.G.M. (2010.) Measuring Internet Skills. International Journal of Human-Computer Interaction. Vol 26(10), 891-916.

Van Wart, M., Roman, A., Wang, X. & Liu, C. (2019.) Operationalizing the definition of e-leadership: identifying the elements of e-leadership. International Review of Administrative Sci-ences. Vol. 85(1), 80-97.

Venkatesh, V. (2000.) Determinants of Perceived Ease of Use: Integrating Control, Intrinsic Moti-vation, and Emotion into the Technology Acceptance Model. Information Systems Research. Vol. 11(4), 342-365.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Onko kielitaitoni tasolla, jota opinnoissa tarvitaan?
Uskallanko hakea suomalaisiin korkea-asteen opintoihin?
Millaista osaamista vaaditaan tulevaisuuden työtehtävissä?
Miten voin hyödyntää aikaisemmin hankittua osaamistani uudessa kotimaassani?

Näitä kysymyksiä pohtivat useat maahanmuuttajat.

Kotoutumislaki pyrkii edistämään maahanmuuttajan mahdollisuutta saavuttaa tasavertainen asema muun väestön kanssa. Tavoite on, että maahanmuuttaja kokee olevansa yhteiskunnan täysivaltainen jäsen, jolla on uudessa kotimaassa tarvittavia tietoja ja taitoja.

Kielen opiskeluun panostetaan maassaolon alkuvaiheessa. Kotoutuminen helpottuu, kun kielitaito kehittyy ja ympärillä oleva yhteiskunta, sen kulttuuri sekä työllistymis- ja koulutusmahdollisuudet tulevat tutuiksi. Kotoutumisen edetessä erilaiset opintopolut ja työmahdollisuudet tulevat ajankohtaisiksi.

 

Työelämän kyvykkyysvaatimukset

Osaaminen 2035 -raportin mukaan tulevaisuuden osaajalta edellytetään ongelmanratkaisutaitoja, itseohjautuvuutta, oppimiskykyä, henkilökohtaisen osaamisen kehittämistä ja johtamista, tiedon arviointitaitoja, kestävän kehityksen tuntemusta sekä palveluiden kehittämisosaamista. Ilman digitalisaatiokyvykkyyttä voi olla vaikea pärjätä niin työssä kuin arjessa.

Jos tähtäimessä on johto- ja asiantuntijatehtävät, kyvykkyysluettelo kasvaa. On osattava käyttää etä- ja virtuaalipalveluita sekä mobiilisovelluksia. Tärkeiksi osaamisiksi nousevat tiedon arviointitaidot ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen sekä kehittäminen. Verkostojen johtamisosaaminen korostuu, kun entistä monialaisimmissa verkostoissa toimiminen yleistyy.

Eikä tässä vielä kaikki. Tulevaisuuden johtajilta ja asiantuntijoilta vaaditaan tuotteistamisosaamista, älykkäisiin järjestelmiin liittyvää osaamista, esineiden internet (IoT) -osaamista sekä digitaalisten toimintojen hallinta- ja ohjaustaitoja.

Omaa osaamista rikastuttamalla voidaan ottaa vastaan osaamishaasteet ja pitää yllä riittävää kyvykkyyttä tulevaisuuden työmarkkinoilla. Tarvitaan tietoa mahdollisuuksista ja uskallusta loikata uusille urille.

 

Tukitoimilla koulutuspolulle

Lapin ammattikorkeakoulu on mukana opetushallituksen rahoittamassa SUJUVA-hankkeessa. Tavoitteena on vahvistaa Lapin alueen maahanmuuttajien kotoutumista. Hankkeessa kehitetään opetukseen ja ohjaukseen liittyviä tukitoimia, joilla helpotetaan maahanmuuttajien koulutuspolkuja. Maahanmuuttajille tarjotaan yhdenmukaista, erityistä ja moniammatillista tukea koulutuspolun eri vaiheissa opiskelupolun sujuvuuden lisäämiseksi.

Verkostohanketta koordinoi Ammattiopisto Lappia. Hankekumppaneita on yhteensä yhdeksän: kuusi koulutusorganisaatiota (Lappia-Koulutus Oy, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä Redu, Lapin ammattikorkeakoulu, Pohjantähti-opisto, Peräpohjolan Opisto sekä Rovala-Opisto) ja kolme säätiötä (Tornion Työvoimalasäätiö, Meriva sr sekä Eduro-säätiö).

 

Sujuvia väyliä korkeakouluopintoihin

Lapin ammattikorkeakoulun rooli hankkeessa on kehittää yhdessä toisen asteen toimijoiden kanssa sujuvaa siirtymistä korkea-asteen opintoihin. Tämä tarkoittaa väyläopintojen kehittämistä ja pilotointia, opiskelijoiden valmentamista ja rohkaisua korkeakouluopintoihin sekä aiemmin kehitettyjen toimintamallien jakamista hankeverkostossa.

Keväällä 2020 olemme verkostoituneet SUJUVA-hanketoimijoiden kanssa ja järjestäneet maahanmuuttajille suunnattuja kohtaamisia. Tilaisuuksissa teemme tunnetuksi oman maakuntamme korkea-asteen opintoja, vahvistamme maahanmuuttajien oman osaamisen tunnistamista ja autamme heitä löytämään uusia, henkilökohtaisia opintopolkuja.

Yksi hyvä vaihtoehto ovat väyläopinnot, jotka on tarkoitettu ammatillisella toisella asteella soveltuvaa perustutkintoa opiskeleville. Niissä on tavoitteena joustavoittaa siirtymää ammatillisten perustutkinto-opintojen ja ammattikorkeakouluopintojen välillä.

Väyläopinnot tarjoavat mahdollisuuden tutustua ja valmentautua ammattikorkeakouluopiskeluun, kehittää omaa osaamista ja ammattitaitoa sekä aloittaa tutkintotavoitteinen opiskelu.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Opiskelijalle osuuskuntayrittäjyys on matalan kynnyksen mahdollisuus kehittää omaa tuotettaan tai palveluaan sekä rakentaa asiakaskuntaa jo opintojen aikana. Hakemalla olemassa olevan osuuskunnan jäseneksi voi liikeideaansa kirkastaa ja testata ilman suurempia sijoituksia.

Opiskelijalle liittymismaksut osuuskuntiin ovat pieniä ja toiminnan voi aloittaa käytännössä heti. Valmistumisen jälkeen opiskelija voi jatkaa osuuskunnan jäsenenä tai aloittaa oman yritystoiminnan jo kehitetyn liiketoiminnan ympärille.

Osuuskunnassa toimiminen vaatii jäseneltä aktiivisuutta ja yrittäjämäistä toimintaa, sillä oma asiakaskunta on hankittava itse markkinoimalla omaa tuotetta tai palvelua. Osuuskunta on kuitenkin hyvä alusta, joka auttaa hallinnollisissa asioissa liittyen hinnoitteluun, laskutukseen ja palkanmaksuun samalla, kun itse keskittyy tuotekehitykseen ja palvelun tuottamiseen.

Yksinyrittäjälle osuuskunta tarjoaa kaivatun työyhteisön ja myös henkistä tukea liiketoiminnan kehittämiseen ja pyörittämiseen. Osuuskunta sopii myös sivutoimiselle yrittäjälle, jolle osuuskunta on työyhteisön sijaan enemmänkin paikallinen laskutuspalvelu.

Yhteistyötä alueen olemassa olevien osuuskuntien kanssa

Lapin ammattikorkeakoulu on mukana EU-rahoitteisessa Cooperative Campus -hankkeessa, jossa yhdessä kansainvälisten kumppaneiden kanssa kehitetään osuuskuntayrittäjyyteen liittyvää koulutusta. Tavoitteena on koulutus, joka mahdollistaa opiskelijoille käytännön harjoittelun alueen olemassa olevissa osuuskunnissa.

Lapin ammattikorkeakoulu toteuttaa koulutuksen yhdessä Tekevä Lappia osuuskunnan ja Kemin osaajien osuuskunnan kanssa. Koulutuksen suunnitteluun yhdessä kv-verkoston kanssa osallistuu Lapin AMKista lehtori Martti Ainonen.

Tekevä Lappia on osuuskunta, joka on perustettu palvelemaan erityisesti Ammattiopisto Lappian opiskelijoita. Yhteisen koulutuskuntayhtymätaustan vuoksi myös AMK-opiskelijoita on toiminut jäseninä vuosien varrella. Cooperative Campus -hankkeen myötä tätä yhteistyötä on mahdollistaa tiivistää ja osuuskunnassa toimimalla AMK-opiskelija voi suorittaa harjoittelun tai vapaavalintaisia opintoja.

Tekevä Lappia osuuskunnassa on 26 jäsentä, joista useimmat opiskelevat käytännön aloja - elintarvikealaa, kuvataidetta, tekstiili- ja muotialaa - ja he myyvät osuuskunnan kautta ihan konkreettisia tuotteita. Myytävät tuotteet voivat olla myös palveluita, joissa opiskelija hyödyntää omaa osaamistaan ja myy sitä, joko yrityksille tai suoraan kuluttajille.

Toinen luonteva yhteistyökumppani hankkeessa ja koulutuksen toteutuksessa on Kemin osaajien osuuskunta. Osuuskunta on perustettu 2015 alueen työllisyyden edistämiseksi, ja opiskelija voi hakeutua jäseneksi eli osaajaksi oman liiketoimintasuunnitelman kanssa.

Osuuskunnassa on tällä hetkellä noin 60 eri alojen jäsentä, jotka ovat osuuskuntaan työsuhteessa, mutta toimivat kuin yrittäjät myyden omia palveluitaan. Tällä hetkellä osuuskunnan jäsenet eli osaajat tarjoavat palveluita liittyen mm. IT-tukeen, kiinteistöhuoltoon, pintaremontointiin, kauneuteen ja hyvinvointiin, graafiseen suunnitteluun, valokuvaukseen ja kielenkääntämiseen.


Kuva 1. Webinaari osuuskuntayrittäjyydestä Lapin AMKin opiskelijoille huhtikuussa 2020.

Osuuskuntaopintoja vuonna 2020-2021

Ensimmäiset osuuskuntayrittäjyyden infot järjestettiin Lapin AMKin opiskelijoille huhtikuussa 2020. Kahdessa online-webinaarissa oli yli 70 liiketalous- ja sosionomiopiskelijaa kuulemassa osuuskuntatoiminnasta ja ensi vuoden opintomahdollisuuksista.

Lyhyiden äänestysmuotoisten kyselyiden pohjalta voidaan todeta, että opiskelijat ovat ehkä kuulleet osuuskuntatoiminnasta jotain ja se on osittain tuttua, mutta osuuskuntayrittäjyyttä ei tunneta vielä tarpeeksi hyvin. Kiinnostusta osuuskuntayrittäjyyteen ja opintoihin kuitenkin löytyi.

Tulevana lukuvuonna noin 15 AMK-opiskelijaa pääsee mukaan ryhmään, joka opiskelee osuuskuntayrittäjyyden perusasiat, luo ja kehittää omia liikeideoita ja testaa liikeideoita oikeilla markkinoilla. Opiskelijat pääsevät opintojen ajaksi valitsemansa osuuskunnan jäseneksi ja saavat siten mahdollisuuden opiskella aidossa ympäristössä osana osuuskunnan tarjoamaa tukea ja työyhteisöä.

Lukuvuonna 2020 - 2021 osuuskuntaopintoja ohjaavat lehtorit Katja Kankaanpää ja Timo Marttala sekä projektipäällikkö Marjo Jussila. Kaikki osallistuvat opiskelijat saavat opinnoista diplomin ja 1 - 2 innokasta opiskelijaa pääsee hankkeen kustantamalle matkalle Eurooppaan kertomaan omista kokemuksistaan kansainvälisille kumppaneille.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Megatrendien vaikutus ulottuu myös insinöörikoulutukseen, koska toimikenttä tarvitsee ajan hermolla olevia työntekijöitä, joilla on tietotaitoa ja osaamista löytää ratkaisuja globaaleihin ympäristöhaasteisiin.

Bio- ja kiertotalous on noussut nopeassa aikataulussa megatrendiksi, jonka kautta haetaan ratkaisuja globaaleihin ilmastohaasteisiin mahdollistaen kestävän teollisuustoiminnan kehittymisen. Teollisuussektorin muutokset tarvitsevat innovatiivisia uudistajia sekä tietotaitoa toiminnan muokkaamiseksi kestävämpään suuntaan.

Systemaattisen muutoksen tarve koskee toimialoja laajasti. Yleisesti on tunnistettu tarve ripeisiin kehitystoimenpiteisiin koulutuksen suhteen, erityisesti insinöörialoilla, työmarkkinoiden tulevaisuuden osaajien tarpeen täyttämiseksi.

Lapin ammattikorkeakoulu on sitoutunut strategiassaan edistämään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä, minkä vuoksi vuonna 2017 bio- ja kiertotaloustoiminnan kehittäminen sitoutettiin yhdeksi keskeisistä kehitysalueista. Samana vuonna käynnistyi insinöörikoulutuksen uudistustyö Kiertokoulu-hankkeen myötä (Kuva 1).

Kuva 1. Kiertokoulu-hankkeen keskeisiä hanketietoja.

Koulutuksen kehityksen toimenpiteet ja toteutustavat

Lapin AMKissa bio- ja kiertotalous on kytketty osaksi kaikkea insinöörikoulutusta siten, että korkeakoulusta valmistuvalla insinöörillä on tietotaitoa hyödyntää osaamistaan myös kestävän kehityksen ja kiertotalouden näkökulmasta.

Hankkeen käynnistyessä kartoitettiin korkeakoulun insinöörialojen koulutustarjonta kone- ja sähkötekniikan osalta, tieto- ja viestintätekniikassa, maanmittaus-, maa- ja metsätalouden aloilla sekä rakennustekniikassa. Kyseisten koulutusalojen opetussuunnitelmiin sisällytettiin bio- ja kiertotalousosaamisen tavoitteet.

Opintojaksojen ensimmäinen pilotointivaihe käynnistettiin lukuvuoden 2018 - 2019 aikana, jolloin toteutettiin uudistetun opetussuunnitelman mukaisesti bio- ja kiertotalousteemoitettuja opintojaksototeutuksia. Esimerkki koneinsinöörien koulutuksessa kiertotalousteemoja tulee opiskelijoille tarjolle kuvan 2 mukaisesti koko koulutuksen ajan erilaisten pakollisten opintojaksojen kautta.

Kuva 2. Konetekniikan koulutusohjelman opintojaksosisältöjen keskeisiä kiertotalousteemoja.

Opintojaksojen vastuulliset opettajat ovat päättäneet, kuinka bio- ja kiertotaloussisällöt kytkeytyvät osaksi opintojaksoja. Eri koulutusohjelmissa kytkös voi muodostua liittyen opintojakson käsiteltäviin asioihin, esim. materiaalien uudelleenkäyttöä arvioitaessa tai teeman kytkeytyvien ympäristövaikutusten kautta.

Toisaalta taas bio- ja kiertotalous voi olla koko lukukauden opintojen keskeinen käsiteltävä teema, jonka ympärillä opiskelijat perehtyvät lukukauden sisältöihin opintojaksojen ja oppimisprojektien kautta.

Keväällä 2019 opiskelijoilta kerättiin palaute, jonka pohjalta opintojaksojen sisältöjä muokattiin tulevan lukuvuoden pilotointeja varten. Kerätyn palautteen mukaan lukuvuoden aikana eri tavoin esille nostetut bio- ja kiertotalouteen liittyvät asiat vahvistavat aiemmin opittua asiaa. Tällä tavoin myös laajennettiin käsitystä, mihin kaikkeen teema kytkeytyy ja miten tarkastella asioita eri näkökulmista.

Koulutusohjelmien muutoksen myötä bio- ja kiertotalous tulevat insinööriopiskelijoille vastaan koko opintojen ajan eri tavoin ja eri asiayhteyksissä. Valmistuessaan opiskelijalla on siis tietotaitoa soveltaa osaamistaan myös kiertotalouden osalta siirtyessään työelämään. Tällä tavoin on myös mahdollista jalkauttaa bio- ja kiertotaloutta osaksi yritystoimintaa.

 

Koulutuksen kehitys ja aktiivinen uudistuminen

Kiertokoulu-hankkeen myötä bio- ja kiertotalous on nyt osa Lapin AMKin insinöörikoulutusta ja tulevaisuudessa joustava opetussuunnitelma mahdollistaa myös koulutussisältöjen päivittämisen nopealla aikataululla.

Koulutuksen kehitystyössä on tarpeen aktiivisesti seurata maailmalta tulevia signaaleita ja huomioida myös yritysrajapinnan muuttuvat osaamistarpeet. Korkeakouluilla on alueellaan merkittävä rooli uusien asiantuntijoiden kouluttajina. Aktiivinen yhteistyö sidosryhmien kanssa sekä tarpeiden ja toiveiden kuuntelu mahdollistaa koulutustarjonnan ajantasaisuuden.

Bio- ja kiertotalous tulevat olemaan merkittävässä roolissa tulevaisuuden asiantuntijoiden työelämässä, minkä vuoksi korkeakoulujen pitää tarjota heille työkaluja teeman haltuun ottoon jo opintojen aikana.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lukioyhteistyötä koskevan hankkeen valmistelu alkoi vuonna 2017 Muonion, Kolarin, Pellon ja Ylitornion lukioiden aloitteesta ja ideoista. Hankkeen valmistelua ohjasivat Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 sekä valmisteilla oleva lukiolaki.

Lapin AMKin ja Lapin yliopiston hankevalmistelun myötä syntyi Lukiosta korkeakouluun eli LUKKO–hanke, joka sai rahoituksen Euroopan sosiaalirahastolta ja Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta vuosille 2018-2019.

Kaksivuotisen hankkeen tavoitteena oli edistää lukiolaisten mahdollisuuksia opiskella korkeakouluopintoja lukioaikana, joustavoittaa siirtymävaihetta lukiosta korkeakouluun sekä järjestää uraohjausta.

Lisäksi tavoitteena oli tarjota lukioiden henkilöstölle ohjausosaamista tukevaa koulutusta ja luoda yhteistyömalli lukioiden ja Lapin korkeakoulujen yhteistyölle.

Uraohjausta omalle opintopolulle

Hankkeessa järjestettiin neljä uraohjauspäivää pilottilukioissa (Muonio, Kolari, Pello ja Ylitornio). Uraohjauspäivissä esiteltiin Lapin AMKin ja Lapin yliopiston koulutuksia, lukiolaisille suunnattuja opintoja ja opiskelumahdollisuuksia, kuultiin alumnitarinoita, työskenneltiin työpajoissa ja tarjottiin yksilöohjausta.

Yhdessä uraohjauspäivän työpajassa pelattiin hankkeessa kehitettyä urapeliä, jossa lukiolaiset loivat oman koulutuspolun Lapin AMKissa tai Lapin yliopistossa. Suosionsa vuoksi peli päätettiin painaa ja jakaa jokaiseen Lapin lukioon uraohjauksessa hyödynnettäväksi.

Kuva 1.

Pilottilukiot pääsivät myös hankkeen kustantamana kaksi kertaa tutustumaan Lapin korkeakouluihin. Uraohjauspäivät sisälsivät kampuksiin ja oppimisympäristöihin tutustumista, korkeakouluopintoihin osallistumista sekä opiskelijatarinoita. Lukiolaisten mielestä uraohjauspäivissä sai syvempää tietoa itseä kiinnostavasta koulutuksesta ja pääsi tutustumaan todelliseen opiskeluympäristöön.

Lukiolaisten uraohjauksen tueksi tuotettiin myös digimateriaalia. Lukioissa järjestetyissä uraohjauspäivissä alumnitarinat herättivät erityistä kiinnostusta. Tämä vuoksi hankkeessa keskityttiin tuottamaan alumnitarinavideoita Lapin ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta valmistuneista.

Lisäksi tuotettiin avoimen ammattikorkeakoulun ja avoimen yliopiston opiskelumahdollisuuksista esittelyvideot sekä opiskelijatarinoita opintoja suorittaneista lukiolaisista. Kaikki edellä mainitut materiaalit löytyvät avointen korkeakoulujen www-sivuilta www.lapinamk.fi/avoinamk -> opintoja lukiolaisille ja www.ulapland.fi/avoin -> tutustu avoimeen yliopistoon.

Lapin lukioiden ohjaushenkilöstölle järjestettiin maksuttomia webinaareja teemoista Ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys ohjauksessa, Tarinallistaminen ohjauksessa, Neuropsykiatriset menetelmät oppimisen tukemisessa, Työkaluja tulevaisuusohjaukseen. Lisäksi lukioiden henkilöstölle tarjottiin heiltä saadun palautteen perusteella hanketta, korkeakoulujen valintauudistusta ja joustavia väyliä käsitteleviä webinaareja.

Oppijan tupa

Hankkeessa toteutettiin myös virtuaalinen kohtaamispaikka Oppijan tupa, jolla edistetään ja tuetaan lukiolaisten uraohjausta asuinpaikasta riippumatta.

Oppijan tupa on kohtauspaikka, joka mahdollistaa kaikille Lapin lukiolaisille sekä opinto-ohjaajille osallistumisen korkeakoulujen järjestämiin tapahtumiin, webinaareihin, työpajoihin jne. Oppijan tupaa pilotoitiin hankkeessa järjestämällä lukiolaisille ja heidän huoltajilleen webinaari.

Lisäksi Oppijan tuvassa toteutettiin kaikille Lapin lukiolaisille suunnattu työpaja. Ajatuksena on, että jatkossa Oppijan tuvassa järjestetään koulutusten esittelyjä, infoja lukiolaisille suunnatuista korkeakouluopinnoista ja väyläopinnoista, työpajoja, opo-tapaamisia korkeakouluihin hakeutumiseen liittyen sekä huoltajille tarkoitettuja tilaisuuksia.

Kuva 2.

Avoimia korkeakouluopintoja ja kurkistuksia korkeakouluopintoihin

Hankkeessa tarjottiin avoimen yliopiston ja avoimen ammattikorkeakoulun opintoja lukuvuoden 2018-2019 opintotarjonnassa 42 opintojaksoa pilottilukioiden opiskelijoille. Kaikki opinnot olivat verkko-opintoja ja maksuttomia opiskelijoille. Lapin ammattikorkeakoulun tarjonnasta lukiolaisia kiinnostivat kieliopinnot ja hyvinvointiin liittyviä opinnot. Lapin yliopiston tarjonnasta puolestaan eniten kiinnostivat kasvatustieteen opinnot.

Lukuvuoden 2019-2020 opintotarjonta avattiin maksuttomana kaikille Lapin lukioiden opiskelijoille. Opintotarjonnassa on yhteensä 44 opintojaksoa sekä lisäksi ammattikorkeakoulun lukioväyläopinnot.

Lukioväyläopinnot sisältävät hankkeessa tuotetun Perehtyminen korkeakouluopintoihin -opintojakson (5 opintopistettä) sekä koulutuskohtaisia opintoja 10 opintopistettä. Lisäksi hankkeessa järjestettiin kurkkauksia korkeakouluopintoihin. Kurkkausten kautta lukiolaiset voivat tutustua korkeakouluopiskeluun ja koulutuksiin osallistumalla eri koulutusten verkko-opetukseen.

Sekä kurkkaukset että opintotarjonta on saanut positiivista palautetta, koska ne mahdollistavat koulutuksiin tutustumisen ja opetukseen osallistumisen asuinpaikasta riippumatta. Lisäksi opintotarjonta laajentaa lukioiden olemassa olevaa tarjontaa. Lapin AMKin opintotarjonta ja kurkkaukset löytyvät osoitteesta www.lapinamk.fi/avoinamk -> opintoja lukiolaisille.

Väylä lukiosta Lapin ammattikorkeakouluun

Hankkeen yksi tavoite oli joustavoittaa lukiosta korkeakouluun siirtymistä. Hankkeessa luotiin väylä lukiosta Lapin ammattikorkeakouluun. Lukioväyläopinnot (15op) suorittamalla Lapin lukioissa opiskelevat voivat hakeutua Lapin AMKin tutkinto-opiskelijoiksi avoimen väylä -haun kautta. Lukioväyläopintojen kautta voi hakeutua kaikkiin Lapin AMKin suomenkielisiin AMK-koulutuksiin (ks. alla oleva kuvio).

Kuvio 1.

Lukioväyläopinnot ovat tarjolla ensimmäistä kertaa lukuvuonna 2019-2020. Opinnot voi suorittaa lukioaikana tai lukiosta valmistumista seuraavana vuonna. Lukioväyläopintojen perusteella voi hakeutua tutkinto-opiskelijaksi ensimmäisen kerran keväällä 2020.

Lukioväyläopinnot ovat herättäneet kiinnostusta ja opintoihin ilmoittautui 15 opiskelijaa syksyllä 2019. Lähivuosina selviää, kuinka paljon väylää hyödynnetään Lapin AMKiin hakeutumisessa.

Hanke päättyy mutta yhteistyö jatkuu

Hankkeeseen osallistui noin 230 lukiolaista ja yli 50 henkilökunnan edustajaa Lapin lukioista (EURA 2014).

Hankkeen toiminnan kautta löytyi hyviä käytäntöjä lukioyhteistyön toteuttamiseen sekä palautetta ja kokemuksia yhteistyön kehittämiseen. Toiminnan ja pilotointien pohjalta on luotu viimeistelyssä oleva yhteistyömalli.

Yhteistyö Lapin lukioiden ja korkeakoulujen välillä jatkuu yhteistyömallin mukaisesti hankkeen päätyttyä.

Hankkeessa on luotu systemaattisen yhteistyön perusta ja hankkeella on edistetty tavoitteiden mukaisesti Lapin lukiolaisten koulutuksellista ja ohjauksellista tasa-arvoa sekä mahdollisuutta siirtyä joustavasti lukiosta Lapin korkeakouluihin. Yhteistyöllä tuetaan Lapin lukioiden elinvoimaisuutta ja vetovoimaisuutta. Lisäksi hankkeessa kehitetyt toimenpiteet tukevat Lapin aluekehitystä ja tarjoavat lappilaisille nuorille hyviä vaihtoehtoja kouluttautumiseen ja työllistymiseen Lapissa. Kiitos kaikille hankkeeseen osallistuneille, tästä on hyvä jatkaa.


Aiheesta aiemmin Pohjoisen tekijät -blogissa
Riihiniemi, N. 2018. Lukiosta sujuvasti korkeakouluun.

Lisätietoja www.lapinamk.fi/lukko ja kirjoittajalta

Lähteet:

EURA 2014. EU:n rakennerahastojen hallintajärjestelmä.
Uusi lukio. Viitattu 12.12.2019 https://minedu.fi/uusilukio
Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030. Viitattu 12.12.2019 https://minedu.fi/korkeakoulutuksen-ja-tutkimuksen-visio-2030

Arctic learning strengthens the integration of international students

Arctic learning is an important component in overall International Business studies at Lapland UAS.

Lapland and the Arctic region have their unique characteristics and for international students to better understand the businesses operating in the region, employment or entrepreneurship opportunities, the studies of the regional specifics can be very beneficial for the integration into the regional worklife or possibility to make future businesses with the regional actors.

There are many examples of such businesses established in Lapland by foreign students due to better region understanding. Good examples are Arctic China Oy (Arctic China Oy, 2019) tourism destination company established by the Lapland UAS alumni from China, when he discovered an opportunity for Asian tourists in Lapland.

Another example is Lapin Panimo Oy co-founder (Lapin Panimo Oy, 2019), former Lapland UAS student from Latvia, who realised the gap and need for a local Lapland brand beer brewery. Without the knowledge of the local conditions and opportunities, probably such businesses would be difficult to develop.

Global attention towards the Arctic and Lapland is growing due to climate change as well as due to new economic opportunity discovered (Käpylä & Mikkola, 2013). We need to strengthen the knowledge of our own students coming from all over the world, as well as local Finnish students, to help to discover the opportunities that are hidden in the area.

Arctic learning in International Business Degree programme takes many forms. We invite specialists from the Arctic Center of the University of Lapland, we invite local business people to lectures, we carry out joint projects, for example, with the Arctic Design Week project or Lapin Panimo company, we organise Arctic Business Dating workshop and Creative Entrepreneurship in the Arctic annual event. Besides, we sometimes go out of the classroom and travel to see the region with wider lenses.

Field trip to Northern Finland

Field trip to the Northern Finland as a part of the International Business study programme during International Project course proved to be a valuable learning in terms of better understanding of the region, Saami culture, small business opportunities, sustainable solutions to the current climate change. More than 30 international students participated in the filed trip.

During two day trip in November 2019 the agenda included the following activities: first day was an exploration about the region from many prospectives. Second day was learning about the businesses in the area and actual visits to the companies, meetings with the owners and learning from their experiences.

First, we arrived to Inari and had a chance to participate in annual Calotte Academy led by well renown professor of Arctic politics Mr Lassi Heininen . According to Lassi Heininen´s presentation the Calotte Academy is an annual traveling symposium and an international scientific forum in the North regions of Europe targeted for young scientists interested in Arctic issues (Calotte Academy , 2019). Here the students had the possibility to gain new knowledge on various international projects taking place in the region, such as development of indigenous tourism between Sámi (Finland) and Nenets (Russia) tourism companies with real practical business cases.

Students had an opportunity to learn about Sámi Parliament, their activities at national and international level and a project called “Arctic Generation 2030” connected to digitalization of higher education provided for Arctic indigenous people.

Picture 1: Marina Falevitch (left), International coordinator at Sámi Education Institute tells about cross-border tourism project. (Picture by IB students)

Further learning about the region and Sámi culture continued in the Sámi Education Institute (SOGSAKK, 2019), unique education institution that provides education that helps to sustain traditions of the culture and Sámi language. Sámi Siida museum gave an opportunity to explore not only Sámi culture and traditional livelihoods, but also eight seasons of Lapland.

During our second day we visited companies mostly located in Lemmenjoki area, also called as a valley of the Golden River. The owner Timo Halonen charmed the students with the innovative and authentic way of running Hotel Korpikartano, which as we learnt is fully booked for the season even located in so remote distant area in Lapland and the Arctic.

Picture 2. International Business 1st year students from Bangladesh and Sri Lanka at the front row eager to discover Lapland (Picture by A.Krastina)

Visiting Ateljee Kaija Paltto was a great opportunity to learn the traditional reindeer harder’s family success story as well as to participate in actual felmaker´s workshop. The location and beautiful lanscapes of Sámi land were breathtaking.

Picture 3. Visiting Ateljee Kaija Paltto (Picture by A.Krastina)

Concluding the visit´s official part in Ahkun Tupa was not just about the restaurant in the wilderness, but more about the family business with Sámi background, handcrafts and happy being with the mindset of sustainable livelihoods.

Picture 4. Unforgettable sceneries of Lemmenjoki valley (Picture by A.Krastina)

Lessons learnt and conclusions

As a part of their study course students submitted reports from which it can be summarized that students learn so much beyond what actually was expected, which encourages for the future organization of such learning activities.

Probably few business ideas were born already during the trip. Students reflected on the lessons learnt regarding running the business in very harsh climate conditions as a positive learning with many success stories, which encourages them to consider own businesses in the future. They also referred to the importance of discovery of the Arctic region as such, beyond just being in Rovaniemi.

In addition it was an extraordinary culture learning for many. Last, but not least, it was important for students also due to strengthening their personal relationships, which might become a network for the future business cooperation. The following quoting from the student work will better reflect angles of their learning and meaningful experiences (Student feedback survey, 2019)

Student from France learnt about the Arctic region development:

"As we could see with the example of the Arctic Event, Arctic region is developing in an innovative and business way and will be soon famous worldwide. Learning about the region’s characteristics as a student is good to understand the environment you study in and facilitate your business tasks in the country with local companies. Also, knowledge of Arctic culture can become an advantage in the future expansion of this region."

Student from Belgium found an added value of the visit:

"It is important for a business student to be able to see all this, especially the visit to the hotel was interesting on this subject. Tourists like to learn more about the local culture, and it is important to know how to bring the added value that will make foreigners want to come and discover it. In my opinion, this journey should continue in the future, it is a good way to learn without sitting in a classroom and discover a lot about the real way of life in Lapland with local products. In the bus I couldn't take my eyes off the landscape, I was amazed by this beauty and that I will never forget. Thank you for everything for organizing all this."

Student from Vietnam finds the trip as a good start of his studies in this university and it encourages to stay here and start a business in the Arctic region:

"This is my first business trip since I came to Lapinamk. For me, this trip is so interesting and brought a lots of new experiences, not only about business but also about Sámi culture in Arctic region. I haven’t thought that they can have that kind of idea when running businesses in those places. I used to think no one will come there to be a guest, so why would they open a hotel or a restaurant like that, but I was wrong. They know clearly what people, visitors are curious about and take the chances to build the unique services.

Since we are studying in Rovaniemi, it is important to study more about Arctic region especially business here to gain our practical knowledge for future career if we want be an entrepreneur here in the Arctic. As our title of the presentation, this is a trip of enlightenment."

One student from Belgium called it as a real Lapland discovery:

"We can conclude that Lapland is a unique region in the world and the culture, although very different, is enriching. This work has allowed us to understand and learn a new vision of things. We all live in different environments and yet we all have something in common.

The Sami culture is a strong culture based on nature and animals, yet it is very modern. The Sami know how to live in harmony with our environment while remaining connected to the world. I therefore think that this kind of trip should continue so that everyone can discover this region that deserves to be known."

Student from Spain feels that their learning was beyond expressing it in words and the Arctic was discovered as a mine of opportunities:

"For me what I gain in this trip does not have a price, there are some kind of things in this life more valuable but sometimes we don't care about it because we cannot touch it. Arctic region has a huge economic potential that why it is important for a business student to learn about it because it is a mine of opportunities for them."

Student from France enjoyed learning about actual businesses in the region:

"This business trip organized by our teacher had the purpose to not only discover more North of Finland and show Rovaniemi is only a part of this North atmosphere, but also to gain knowledge and learn more about business established in this area and about some institutions established as well.

Even if their lifes are complicated by many facts (North of Finland area, different mother languages…), they are facing them and finding solutions no matter the problem and it is one of the main things that I am impressed about Saami people."

Student from Lithuania finds this experience similar to his home country:

"Saami remind of my home country, I think it is great that they have kept their culture and history, even have their own parliament. It is very important to keep to our traditions and I think its amazing that many Saami still keep their traditions."

Student from Russia (coming from the central part) discovers business opportunities in distant areas:

"I have learned, that it is possible to create something even in the 'Middle of nowhere'. Is there an opportunity for regular tourists to have trips as we had? I think many people would want to experience the same. Actually, before going on this trip I already had some knowledge about Saami, but I didn't know that they are living such a modern life and can run successful tourism businesses."

Students from Finland confirmed that they also have learnt a lot in addition to their previous knowledge about the region:

"For example, the daily life of an entrepreneur in Lapland during the season and also off the season.
The most important lesson for me during the trip was that marketing is really important. It is hard to get customers/guests if you don't look appealing also on online. Since your business is middle of the forest, no one can find your firm expect from internet. The layout of your web page needs to be well made in order to get more customers.

I'm more confident about starting a business because of Timo's hotel. If he can do it in the middle of nowhere, then I might too."

Picture 5. IB student group in Inari, Sámi Education Institute (Picture by A.Krastina)

References

Arctic China Oy https://www.arcticchina.com, retrieved 12.12.2019
Calotte Academy https://calotte-academy.com/, retrieved 12.12.2019
Käpylä, J. & Mikkola,H. 2013. The Global Arctic. The Growing Arctic Interests of Russia, China, the United States and the European Union. The Finnish Institute of International Affairs . https://www.fiia.fi/wp-content/uploads/2017/01/bp133.pdf, retrieved 16.12.2019
Lapin Panimo Oy https://lapinpanimo.fi, retrieved 12.12.2019
SOGSAKK http://www.sogsakk.fi/fi, retrieved 12.12.2019
Student feedback survey. 2019. Moodle course folders on “Project Management” and “International Project”

Kerron tässä blogissa omasta kokemuksestani vuosi sitten minulle täysin tuntemattomasta tavasta yhteensovittaa opintoja ja työelämää työn opinnollistamisen avulla.

 

Miten tähän päädyttiin?

Aloitin YAMK-opinnot Teknologiaosaamisen johtamisen koulutusohjelmassa syksyllä 2018. Opinnot edistyivät syksyn osalta aikataulussa. Keväällä 2019 kuitenkin jouduin siirtämään teknologia- ja innovaatiojohtamisen opintojakson suorituksen hamaan tulevaisuuteen johtuen tulevasta perheenlisäyksestä.

Muutama kuukausi toisen lapsen syntymästä olin yhteydessä opintojaksosta vastaavaan opettajaan, (Helena Kangastie). Tarkoituksenani oli vain tiedustella, milloin tämä opintojaksokokonaisuus järjestetään uudelleen.

Keskustelut uudesta toteutusajasta loppuivat lyhyeen, kun ohjaava opettaja ehdotti opintojakson vaihtoehtoiseksi suoritustavaksi työn opinnollistamista. Suoritustapana työn opinnollistaminen oli minulle entuudestaan tuntematon. Perehdyttyäni opettajan antamaan aineistoon ja ohjeistukseen ajattelin, että tämähän on nerokasta:

Tekemällä työtehtäviä, jotka kuitenkin tekisin, edistän myös YAMK opintojani.

Työn opinnollistaminen tarkoittaa, että suoritat opintoja hankkimalla osaamista työtehtävissäsi tai osallistuessasi opintojen aikana muuhun sellaiseen toimintaan, joka tuottaa oman opetussuunnitelmasi mukaista osaamista (Kangastie, H 2017).

Teknologia- ja innovaatiojohtamisen opintojakson sisältö soveltui minulle henkilökohtaisesti hyvin työn opinnollistamiseen, sillä työskentelen Lapin ammattikorkeakoululla projektipäällikkönä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) hankkeissa.

 

Miten käytännössä?

Työn opinnollistamisen prosessi laitettiin käyntiin tapaamisessa ohjaavan opettajan kanssa, jossa käytiin läpi opinnollistamisen kohde, suorittamistapa sekä sovittiin oppimisen osoittamisen dokumentointi. Tämän jälkeen opinnollistaminen käytiin läpi työpaikan ohjaajani kanssa ja alettiin hommiin.

Mitä sitten tein työn opinnollistamisessa?

Kuten aikaisemmin mainitsin, työskentelen Lapin AMK TKI-toiminnassa ja meillä toiminta suoritetaan pääasiassa hankkeiden kautta, joihin korkeakoulu hakee ulkopuolista rahoitusta. Käytännössä johdin yhteistyössä kokeneemman kollegan kanssa uuden investointihankkeen hankesuunnitteluvaiheen ja kirjoitin yhteistyössä kollegoideni kanssa hankehakemuksen, joka toimitettiin rahoittajalle käsiteltäväksi.

Investointihankkeen päätavoitteena on vahvistaa Lapin AMKin valmiuksia palvella alueellisten pk-yritysten kasvua vähähiilisyyttä ja energiatehokkuutta edistävien tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä tukien alueen resurssitehokasta ja älykästä kasvua. Hankkeelle haetaan rahoitusta alueellisesta Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 Suomen rakennerahasto-ohjelmasta, jota Lapin liitto myöntää.

Itse teknologia- ja innovaatiojohtamisen opintojaksoa varten kirjoitin raportin liittyen teknologia- ja innovaatiojohtamiseen samalla peilaten teoriaa tekemääni hankesuunnitelmaan. Raportin lisäksi kirjoitin opinnollistamisen ajan oppimispäiväkirjaa, jossa kuvasin edistymistäni työtehtävissä ja opittuja asioita.

Kun hankesuunnitelma, raportti ja oppimispäiväkirja olivat valmiita, istuimme alas arviointikeskusteluun ohjaavan opettajan ja esimieheni kanssa. Arviointikeskustelussa kävimme läpi, miten tämä prosessi oli mennyt, miten osaaminen oli kehittynyt ja minkälaisia tuloksia saavutin. Lisäksi laadin itsearvioinnin kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti.

 

Yhteenvetoa

Mahdollisuus suorittaa opintoja työn opinnollistamisen kautta on mielestäni erittäin tehokas tapa yhdistää työtä ja opintoja, varsinkin YAMK-opinnoissa, sillä melko suuri osa YAMK-opiskelijoista suorittaa tutkintoa työn ohella.

Työtä opinnollistamalla voi kehittää itse työpanoksen laatua ja opiskelija pystyy samalla edistämään opintojaan luonnollisesti työpäivänsä aikana. Työn opinnollistaminen on loistava mahdollisuus hankkia osaamista!

Käytännössä löin ”kaksi kärpästä yhdellä iskulla”. Kokemuksieni perusteella voin suositella tätä vaihtoehtoisena suoritustapana muillekin opiskelijoille, niin AMK- kuin YAMK-opintoihin. Tässä toteutuu luontevasti myös paljon peräänkuulutettu työelämäyhteistyö.

Lähteet

Kangastie, H. (toim.) 2017. Työtä opinnollistamassa. Lapin AMKin julkaisuja Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 12/2017. Viitattu 20.11.2019 https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=aa1afad0-48c5-43f5-be30-1bbb7d205f75

Tekoälykäs, nopea ja väsymätön hubotti auttaisi opiskelijaa suullisen ja kirjallisen kielitaidon harjoittelussa. Opettajaa se tukisi opiskelijan aktiivisuuden seurannassa, ohjaamisessa ja arvioinnissa sekä opetusmateriaalin kehittämisessä. Korvaako hubotti siis ihmisopettajan tulevaisuudessa?

Osallistuimme ammattikielten ja -viestinnän yhdistys Proflang ry:n kevätpäiville Lahdessa 16.–17.5.2019. Päivien aiheena oli Ihmisäly vai tekoäly? – Kohti uuden sukupolven ammattikieliä ja -viestintää.

Mielenkiintoiset esitykset, huikeat visiot ja viisaat ajatukset ihmisen ja tekoälyn yhteisestä tulevaisuudesta palauttivat mieliimme takavuosina Suomessa esitetyn ruotsalaisen tv-sarjan Äkta människor. Sarjassa ihmisen kaltaiset tekoälyllä varustetut hubotit (human robots) palvelivat ja avustivat ihmisiä kodeissa ja työpaikoilla.

Hubotit eivät vielä ole osa jokapäiväistä elämäämme, mutta tekoäly on. AI Strategy Companyn toimitusjohtaja Antti Merilehdon mukaan tekoäly on uusi sähkö, se on kaikkialla ja hyödynnämme sitä joka päivä. Aivan kuten sähkö alkuaikoinaan, myös tekoäly herättää huolta käyttäjissään.

Tv-sarjan kaikki hubotit eivät olleet nöyriä apulaisia, vaan osa heistä oli vapauttanut itsensä ja oli ylivertaisia ihmisiin nähden. Voisiko näin käydä myös opetusalalla?

Kuva 1. Onko tässä tulevaisuuden kieltenopettaja? Hubotti eli human robot ruotsalaisessa tv-sarjassa Äkta människor (SVT 2019)

Tässä kirjoituksessa pohdimme, mitä tapahtuisi, jos käytössämme olisi ihmisen kaltainen hubotti, johon olisi ohjelmoitu jo olemassa olevia tekoälyä hyödyntäviä sovelluksia. Millainen opettajan apuri se – vai pitäisikö sanoa hän – olisi?

Hubotti apuna kieltenopetuksessa

Hubotti mahdollistaisi tarkemman ja reaaliaikaisen palautteen opiskelijalle. Se pystyisi käsittelemään keräämäänsä dataa erittäin nopeasti, mikä mahdollistaisi välittömän palautteen opiskelijalle. Esimerkiksi tekstistä se antaisi heti palautteen tyypillisistä ja usein toistuvista virheistä ja antaisi korjausehdotuksia. Samalla se poimisi ihmisopettajalle ne kohdat, joita se ei pystyisi korjaamaan tai arvioimaan. Samalla kun oppija saisi palautetta omasta oppimisestaan, myös opettaja saisi palautetta opetusmateriaalinsa toimivuudesta.

Hubotti auttaisi opettajaa oppimisen ohjauksessa ja arvioinnissa. Sen toteuttaman ja visualisoiman oppimisanalytiikan avulla opettaja näkisi, miten opiskelija edistyy yksittäisessä tehtävässä tai koko opinnoissaan ja mikä mahdollisesti hidastaa etenemistä. Esimerkiksi draftback-videolla se näyttäisi kirjoitusprosessin eri vaiheet ja ongelmakohdat yksilöllisen ohjauksen ja arvioinnin tueksi. Hubotti tarjoaisi samat tiedot ja mahdolliset nostot tietysti myös opiskelijalle ja aktivoisi häntä.

Hubotti olisi sitkeä valmentaja toistoon perustuvissa kieliharjoitteissa. Esimerkiksi sanastoa ja rakennetta se harjoituttaisi lukuisilla eri tehtävätyypeillä, peleillä ja testeillä, jotka mukautuisivat ketterästi opiskelijan osaamistasoon. Se voisi jopa johdattaa opiskelijan mukanaan virtuaalisesti kohdekieliseen ympäristöön harjoittelemaan kieltä.

Hubotti olisi väsymätön keskustelukumppani suullisen kielitaidon harjoittelussa. Se voisi hyödyntää esimerkiksi asiakaspalvelusta tuttua chatbot-sovellusta yksinkertaisen dialogin harjoitteluun. Chatbotin etukäteen ohjelmoidut reaktiot aktivoituvat opiskelijan sanomilla tietyillä sanoilla, esimerkiksi näin: ”Hotell AI, hur kan jag hjälpa?” Chatbot: ” Jag skulle vilja boka ett enkelrum…” Fraasit pitää siis osata myös ääntää suunnilleen oikein, jotta chatbot tunnistaa ne.

Hubotti auttaisi myös oppimisvaikeuksissa. Keräämästään datasta se tunnistaisi opiskelijan vireystilan. Se voisi myös alustavasti tunnistaa oppimisvaikeuksia ja tarjota niihin sopivia avustavia sovelluksia. Se voisi esimerkiksi lukea opiskeltavan tekstin ääneen ja kirjoittaa tekstiä opiskelijan sanelusta. Se voisi auttaa opiskelijaa keskittymään tehtävään, palastelemaan sen sopiviksi annoksiksi, poimimaan keskeisimmät asiat ja jopa karsimaan ärsykkeitä.

Hubotti oppisi jatkuvasti. Se hyödyntäisi ihmisen antaman ja muuten keräämänsä palautteen ratkaistakseen vastaavan tehtävän seuraavalla kerralla entistä paremmin. Hubotin hoitaessa rutiinitehtäviä yhä luotettavammin ihmisopettajan aikaa vapautuisi opiskelijan kohtaamiseen ja opetuksen kehittämiseen.

Hubotti ei korvaa ihmisopettajaa

Kaikilta ominaisuuksiltaan ihmisen vertaista tai ihmisen kyvyt ylittävää tekoälyä ei vielä ole olemassa. Hubotti ei siis vielä korvaa kielten ja viestinnän ihmisopettajaa.

Digitalisaatio ei vähennä viestintätaitojen merkitystä työelämässä, vaan nykyään viestintäosaaminen on monessa työtehtävässä jo osa ammattitaitoa (Isotalus 2019). Yhteisymmärrystä rakentava vuorovaikutus somessa ja kasvokkain, kuunteleminen sekä ajatusten ilmaiseminen suullisesti ja kirjallisesti ovat tärkeitä taitoja jatkossakin (Isotalus 2019; Kaiku Helsinki 2018). Esimerkiksi kirjoitustaidon merkitys kasvaa, kun asiakaspalvelu siirtyy verkkoon (Raevaara 2017; Hakala 2017). Myös monikulttuuriset työyhteisöt ja asiakasryhmät edellyttävät monipuolista kieli- ja viestintäosaamista.

Hubotti hoitaisi rutiinitehtävät myös viestinnässä tehokkaammin ja tarkemmin kuin ihminen, mutta sen äly on toistaiseksi “kapeaa” älyä, joka rajoittuu vain siihen ohjelmoituun aihealueeseen. Työelämän viestintäosaaminen edellyttää kuitenkin kokonaisuuksien ymmärtämistä, laajempia vuorovaikutus- ja tunnetaitoja sekä tilannetajua, jopa nk. kuudetta aistia. Näihin hubotti ei vielä pystyisi, sillä empatian ja tunteiden tulkinnan ohjelmointi ei vielä onnistu. Hubotti ei osaisi tuntea eikä miettiä, miltä siitä itsestä tai jostakin toisesta tuntuu.

Hubotti ei osaisi tulkita eikä hyödyntää tulkittua tietoa samalla tavalla kuin ihminen. Ihmisopettajaa tarvitaan siis edelleen tulkitsemaan esimerkiksi opiskelijan tuottaman tekstin sisältöjä ja auttamaan sen jäsentämisessä. Häntä tarvitaan myös antamaan positiivista palautetta onnistumisista hubotin tuottaman virheanalyysin vastapainoksi. Hubotti ei osaisi kehua ja kannustaa yhtä uskottavasti ja empaattisesti kuin ihminen.

Hubotti ei osaisi kertoa tarinoita eikä ymmärtäisi niiden merkityksiä kuten ihmiset. Tarinat ovat pinnalla monella alalla, mm. markkinoinnissa ja brändäyksessä, elämysten ja mielikuvien luomisessa. Hubotilla ei olisi mielikuvia esimerkiksi paikoista tai muistikuvia tapahtumista. Se ei osaisi spontaanisti kertoa tilanteeseen sopivaa hyvää juttua. Ihmiset “tietävät” paljon asioita tietämättään, miksi niin on. Hubotti tietäisi tällaiset maailmassa vallitsevat syy- ja seuraussuhteet vain, jos ne osattaisiin ohjelmoida siihen (Fagerström & Varis 2019).

Hubottia meillä ei vielä ole, mutta kirjoitimme tämän tekstin tekoälyn avulla. Käytimme kirjoitusprosessin ideointivaiheessa puheen tunnistavaa speech-to text-ominaisuutta, joka tuotti puheemme suoraan tekstiksi. Syntyi puheenomaista raakatekstiä, joka meidän täytyi vielä muokata luettavaksi tekstiksi eli jäsennellä virkkeiksi ja kappaleiksi loogiseen järjestykseen. Olisikohan hubotti pystynyt samaan?

Aika näyttää, tuleeko huboteista assistenttejamme, sijaisiamme, esimiehiämme vai mitään näistä. Yhteistä meille ja huboteille on jatkossakin ainakin yksi asia: “Måste laddas!”, kuten kuvan ruotsalaishubotti sen ilmaisi. Siinä missä hubotti kytketään virtalähteeseen latautumaan, on ihmisopettajan aina välillä syytä kytkeytyä irti kaikista laitteista. – Koppla av!

Lähteet

Fagerström, S. & Varis, K. 2019. Tekoälyn hyödyntämismahdollisuudet palveluorganisaatioiden asiakaspalvelutoiminnoissa. AMK-lehti/UAS Journal 2/2019. Viitattu 27.5.2019 https://uasjournal.fi/2-2019/tekoalyn-hyodyntaminen-asiakaspalvelussa/.

Hakala, J. 2017. Kieli on ihmisen käyntikortti. Markkinointi&Mainonta 22.5.2017. Viitattu 14.8.2019 https://www.marmai.fi/blogit/kulmahuoneen_kirjeenvaihtaja/kieli-on-ihmisen-kayntikortti-6651037.

Isotalus, P. 2019. Työelämässä on hallittava yhä monipuolisempia viestintätaitoja. Blogikirjoitus 16.1.2019. Viitattu 25.5.2019 https://isotalus.fi/2019/01/16/tyoelamassa-on-hallittava-yha-monipuolisempia-viestintataitoja/.

Kaiku Helsinki 2018. Tulevaisuusluotain. Viestijä 2025. Millaista on tulevaisuuden työelämän viestintä? 5 teesiä. Helsinki: Viestintätoimisto Kaiku Helsinki. Viitattu 14.8.2019 http://www.e-julkaisu.fi/kaikuhelsinki/tulevaisuusluotain/pdf/Tulevaisuusluotain_www.pdf.

Merilehto, A. 2019. Luento tekoälystä Proflangin kevätpäivillä 16.5.2019. Lahden ammattikorkeakoulu.

Raevaara, L. 2017. Kirjoitustaito on työelämässä kullanarvoinen. Viitattu 26.5.2019 https://www.kotus.fi/kielitieto/virkakieli/ajankohtaista_virkakielesta/kirjoitustaito_on_tyoelamassa_kullanarvoinen.24709.news.

SVT 2019. Äkta människor. Svensk science fiction-dramathriller. Tv-sarja. Viitattu 14.8.2019 https://www.svt.se/akta-manniskor/.

Kevät 2008, lumi narskuu jalkojeni alla. Olen saapunut iltamyöhällä linja-autolla Montrealista Ottawaan linja-autoasemalle, missä linja-auto kaartaa hiljaiselle pihalle. Linja-auton muita matkustajia on tultu noutamaan ja taksit täyttyvät nopeasti.

Ainoa jäljelle jäänyt taksikuski riitelee venäläisen asiakkaan kanssa ja nostaa vihaisena tämän laukut lumiseen maahan. Lopulta jäljelle jää vain minä. Ystävällisesti hymyillen samainen turbaanipäinen taksikuski tarjoaa minulle kyytiä ja hieman epävarmana nousen autoon. Taksimatka kohti tuntematonta alkaa.

Syksy 2019. Istun työpöytäni ääressä ja kirjoitan tätä blogia. Kirjoitan tätä blogia myös matkalla Jyväskylään Vieraskielisen koulutuksen kehittämispäiville.

Ruskaiset maisemat vilisevät junan ikkunasta ja mietin seuraavia: kansainvälinen opiskelijaliikkuvuus on ollut läpi 2010-luvun nousussa, mutta muutaman viimeisen vuoden aikana nuoret eivät ole lähteneet samalla innolla maailmalle, kuin aikaisemmin. Miksi näin on?

 

Pojat ja miehet

Kansainvälisyys ja suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden kansainvälistyminen ovat olleet viime aikoina Opetushallituksen ja Opetus- ja Kulttuuriministeriön selvitysten kohteena. Keväällä 2019 ilmestyi Tuula Teerin johtaman selvitystyöryhmän selvitys suomalaisen koulutuksen kansainvälistymisestä. 

Selvityksessä todetaan, että suomalaisten korkeakoulujen opiskelijaliikkuvuus tulisi kaksinkertaistaa. Lisäksi selvityksessä on todettu, että erityisesti miehet ovat aliedustettuina opiskelijaliikkuvuudessa.

Junanikkunasta peltomaisemaa ihaillessani pohdin, miksi miehet eivät halua lähteä vaihtojaksoille?

Eivätkö esimerkiksi insinöörit tai muiden perinteisesti miesvaltaisiksi nähtyjen alojen edustajat tarvitsekaan kansainvälistä osaamista? Vai onko syy jossain muussa? Onko kansainvälinen osaaminen opiskelijoillemme tärkeää?

Tätä asiaa on opiskelijavoimin selvitetty. Keväällä 2019 Lapin ammattikorkeakoulun liiketalouden opiskelijat saivat opiskelijatoimeksiannon soveltavan ammattiosaamisen opintojaksolle.

Idea ymmärretty

Opiskelijat selvittivät määrällisellä kyselyllä, miten Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijat näkevät kansainvälisyyden merkityksen tulevan uransa kannalta. Kyselyyn vastasi 209 opiskelijaa, mikäli oli kyselyn toteutusajankohtaan ja aikatauluun nähden positiivinen yllätys.
Kansainvälisyys näin ollen vilahtelee yhden jos toisenkin ajatuksissa, kunhan sitä pysähdytään pohtimaan. Kysymys kuuluukin: miten saamme ajatuksen konkretisoitumaan teoiksi?

Useat opiskelijat toivat vastauksissaan esille, että he kokevat henkilökohtaisen kansainvälisyysosaamisensa kehittämisen tärkeänä omalle urallensa.

Kansainvälinen toimintaympäristö ja yhä kansainvälistyvämpi työelämä edellyttävät kykyä kohdata erilaisista kulttuureista tulevia ihmisiä ja myös ymmärtää oman alansa kansainvälistä keskustelua laajemmassa kontekstissa. Alati muuttuvassa ja yhä pienenevässä maailmassa myös kyky kertoa omasta toimintaympäristöstä ja sen erikoispiirteistä on tärkeää: erilaisuus on vahvuutta ja yhteistyötä rikastavaa.

Vertailukohtia siihen, miten asioita tehdään täällä Suomessa löytää parhaiten käymällä jossain muualla, kuten esimerkiksi opiskelemalla ulkomailla.

 

Tutusta irti

Onko esteenä vaihto-opinnoille kuitenkin pohjimmiltaan pelko? Miten pärjään, osaanko kieltä, miten rahoitan vaihtojaksoni, hyväksiluetaanko opinnot tutkintoon, valmistunko ajoissa? Entäpä Suomeen jäävä tyttö-/poikakaveri ja lemmikit?

Muuan viisas on sanonut, että ”oppiminen edellyttää poistumista omalta mukavuusalueelta”, ja tätä kansainvälistyminen nimenomaan aluksi on.

Oman elämän suuntaa etsiessä ja kokonaiskuvaa katsoessa on hyvä pohtia, mitä vaihto-opiskelujakso antaa pidemmällä aikajaksolla: mikä on vaihtojakson merkitys ja mahdollisuudet omalle tulevalle työuralle.

Jos nyt opiskelijana ei ole mahdollista uskaltaa ja tehdä, niin koska sitten? Kyse on peloista ja niiden voittamisesta.

Lappiin ja Lapista

Kaikkiaan Lapin ammattikorkeakoulun Kemin, Rovaniemen ja Tornion kampuksilla opintonsa on tänä syksynä aloittanut 134 vaihto-opiskelijaa Alankomaista, Itävallasta, Belgiasta, Sveitsistä, Kiinasta, Tsekistä, Saksasta, Espanjasta, Ranskasta, Iso-Britanniasta, Italiasta, Japanista, Etelä-Koreasta, Unkarista, Latviasta, Meksikosta, Portugalista, Sloveniasta, Slovakiasta ja Turkista.

Tänä syksynä 63 Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijaa on lähtenyt ulkomaille opiskelemaan tai suorittamaan harjoittelua. Moni on siis uskaltanut mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Tärkeää on muistaa, että jos yksin ei halua lähteä, myös kaverin kanssa voi kansainvälistyä ja lähteä opiskeluvaihtoon. Tarttukaa hetkeen ja mahdollisuuksiin, aloittakaa oma tienne kohti tuntematonta!

Palataanpa vielä kevääseen 2008 ja siihen, miten taksimatkani lopulta meni.

Pääsin turvallisesti perille. Vastassa minua odottivat uudet kämppikseni, tsekkiläinen Hana ja indonesialainen Irene ja kupillinen kuumaa teetä. Ulkomaan harjoitteluni myötä sain uusia kansainvälisiä ystäviä ja lisäksi jotain muutakin: opin jotain Kanadasta, itsestäni sekä kansainvälisessä työyhteisössä toimimisesta. Ja ehkä myös pelkojen voittamisestakin. Kaikkia näitä hyödynnän omassa työssäni tänä päivänä.

x x x

Lapin AMK tarjoaa useita kansainvälistymisvaihtoehtoja opiskelijoille. Voit lähteä opiskelu- tai harjoitteluvaihtoon tai lisätä kansainvälistä osaamistasi osallistumalla kansainväliseen ystävätoimintaan tai kansainväliseen tuutorointiin. Henkilökuntamme auttaa sinua kaikissa kansainvälistymiseen liittyvissä asioissa ja kysymyksissä, ota rohkeasti yhteyttä! Kv-palveluiden yhteystiedot: https://www.lapinamk.fi/fi/Opiskelijalle/Kansainvalinen-toiminta/Kansainvalisen-toimiston-yhteystiedot

Viitteet:

Pikkupirtti Mikael, Saarinen Heikki (2019): Kansainvälisyyden kehittämisprojekti Lapin AMKissa. Soveltava ammattiosaaminen.
Teeri Tuula (2019) Jokaiselle mahdollisuus kansainvälistymiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:15. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-637-9

Monimediaisuutta opetukseen

Videot mahdollistavat monimediaisten oppimateriaalien ja tehtävien laatimisen. Opiskelijat ja oppimistyylit ovat erilaisia. Sen vuoksi monipuoliset materiaalit ja opetusmenetelmät auttavat edistämään oppimista ja eriyttämään opetusta.

Videoihin perustuvaan opetukseen on tarjolla laaja valikoima erilaisia digitaalisia työkaluja. Sopivia välineitä ovat muun muassa