kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Vihreän talouden hyvät käytänteet Lapissa

19.1.2022



Kirjoittajien kasvokuvat.
Henna Kukkonen (KM) ja Kalle Santala (metsätalousinsinööri, YAMK) työskentelevät asiantuntijoina Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

Vihreä talous tarkoittaa yhteiskunnan toimintamallia, joka mahdollistaa samanaikaisesti taloudellisen vaurauden lisääntymisen sekä ympäristökuormituksen vähentämisen (Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu, 2022).

Taloudellisen ja ekologisen näkökulman lisäksi vihreän talouden rakenteet tukevat sosiaalista kestävyyttä ihmisten toimeentulon parantamisen sekä varallisuuden oikeudenmukaisen ja vastuullisen jakamisen kautta (Antikainen, R., Lähtinen, K., Leppänen, M. & Furman, E. 2013:11).

Euroopan komission mukaan keskeisimpiä keinoja ympäristöystävällisemmän talouden toteuttamisessa ovat uusiutuvien luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen sekä esim. vesi- ja jätepolitiikan kehittäminen. Lisäksi kestävä kulutus ja tuotanto sekä vihreiden innovaatioiden tukeminen ovat vihreän talouden keskeisiä edellytyksiä. (Euroopan komissio 2022b.)

Toteutimme Green Rural Economy eli GRUDE-hankkeen puolesta Lapissa yrittäjä- ja kuntatoimijahaastatteluita kevään 2020 ja kesän 2021 välillä. Haastatteluissa halusimme ensinnäkin kuulla, millaisia vihreän talouden hyviä käytänteitä lappilaisissa yrityksissä sekä kunnissa jo on käytössä. Toiseksi selvitimme, millaisia haasteita ja pullonkauloja käytänteiden toteuttamisessa on, ja kolmanneksi, millaisia toimenpiteitä kunnissa täytyisi tehdä, jotta vihreä talous edistyisi Lapissa mahdollisimman tehokkaasti.

Haastateltavat valikoituivat mukaan kunnista, jotka olivat GRUDE-hankkeen käynnistysvaiheessa ilmaisseet halunsa olla mukana hankkeen toiminnassa. Yrityskentältä haastattelimme muun muassa lämpöyrittäjää, kalastusyhteisöä, matkailutoimijaa ja hirsirakentajaa. Kunnissa haastattelut taas kohdentuivat keskuskeittiön esihenkilöön, energiantuotannon toimijaan ja kalastusbrändityöstä tietävään tahoon.

Vastuullisuus, vihreät innovaatiot ja yhteistyön merkitys yrityksissä

Yrityksen yhteiskuntavastuu tarkoittaa sitä, että yritys on taloudellisen vastuun lisäksi osaltaan vastuussa toimintapiirissään olevien ihmisten sekä ympäristön hyvinvoinnista. Kestävän kehityksen perusajatuksen mukaan resursseja tulee hyödyntää siten, että myös tulevilla sukupolvilla on edellytykset hyvään elämään ja omien tarpeidensa tyydyttämiseen. (Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012.)

Tutkimusorganisaatioiden lisäksi myös yrityksillä on tärkeä rooli ekoinnovaatioiden eli resurssitehokkaampien toimintatapojen ja prosessien kehittämisessä sekä käyttöönotossa (Euroopan komissio 2022a.)

Hirsirakentaminen on eräs esimerkki vihreän talouden mukaisesta resurssitehokkaasta toimintamallista. Rakennuksiin käytetty hirsi sitoo hiiltä kymmeniksi tai jopa sadoiksi vuosiksi. Puu on uusiutuva rakennusmateriaali, joka voidaan rakennuksen käyttöiän lopuksi hyödyntää energiantuotannossa.

Lisääntyneet sisäilmaongelmat erityisesti julkisissa rakennuksissa ovat motivoineet kuntia rakentamaan muun muassa kouluja ja päiväkoteja hirrestä. Haastattelemamme hirsirakennusyrittäjä uskookin, että hyvät kokemukset tähän mennessä toteutetuista kohteista vaikuttavat hirsirakentamisen suosion kasvuun myös tulevaisuudessa.

Vihreän talouden toimenpiteiden edellytyksiä yrityksissä

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukeminen julkisin varoin on yksi merkittävistä keinoista ekoinnovaatioiden, kestävän kulutuksen ja tuotannon tukemisessa sekä vihreiden ratkaisujen valtavirtaistamisessa (Euroopan komissio 2022a; Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012.) Haastattelemamme kalastusyhteisön edustaja toikin esille hanketoiminnan hyödyllisyyden alueellisen kalastustoimialan kehittämisessä.

Hankkeiden kautta kalastajayhteisöön oli saatu houkuteltua lisää kalastajia ja näin saatu turvattua yhteisön jatkuvuus sekä riittävät tuotantovolyymit. Uudet kalastajat oli otettu mukaan yhteisön toimintaan ja heille oli jaettu kalastukseen liittyvää ammattitietoutta esimerkiksi kalapaikoista, liikkumisesta ja tuotteiden jalostamisesta. Haasteena kalastuselinkeinon jatkuvuudelle yhteisön edustaja näki ammattikalastukseen liittyvän yleisen tietoisuuden heikon tason.

Myös hakelämpöyrittäjän näkemys korostaa julkisen hallinnon toimenpiteiden merkitystä vihreän talouden edellytysten luojana (ks. Antikainen, R. ym. 2013: 16).

Yrittäjä nosti haastattelussa esille käytänteen, jossa kuntien omistamia kiinteistöjä, kuten kaukolämpöverkon ulkopuolella sijaitsevia kouluja, muutetaan öljylämmityksestä yrittäjävetoiseen hakelämmitykseen. Yrittäjän mukaan hakelämmitys lisää työllisyyttä kunnan alueella, parantaa huoltovarmuutta ja omavaraisuutta, vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja on kokonaistaloudellisesti yhteiskunnalle kannattavaa.

Pullonkaulana toiminnan yleistymiselle yrittäjä näki kuntapäättäjien tietämättömyyden hakelämmitykseen siirtymisen mahdollisuuksista ja aluetaloudellisista vaikutuksista.

Kilpailuetua vastuullisuudesta

Yritys voi hyötyä monin tavoin maineestaan vastuullisena yrityksenä. Maineen avulla on mahdollista muun muassa lisätä palveluiden ja tuotteiden kysyntää, houkutella osaavaa työvoimaa sekä sitouttaa henkilöstöä. (Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012.) Matkailuyrittäjän tapauksessa yritys onkin päättänyt hyödyntää kyläyhteisöstä löytyvää ammattitaitoa osana matkailupalveluidensa tuotantoa.

Yritys on kartoittanut kylässä olevaa osaamista ja muuta yritystoimintaa, ja heidän tavoitteenaan on hyödyntää paikallisia tuotteita ja palveluita oman palveluvalikoimansa täydentämisessä. Tällä tavoin yrityksessä pystytään keskittymään paremmin omaan ydinliiketoimintaan majoituspalveluiden tuottajana. Laaja yhteistyö muiden alueen toimijoiden kanssa parantaa matkailutoimijan mielestä heidän asemaansa yhteisössä ja tekee yrityksen liiketoiminnasta kannattavampaa.

Kuntien rooli vihreän talouden edistämisessä

Luonnonvarojen kestävään käyttöön pohjautuvan liiketoiminnan tukeminen kuntatasolla nopeuttaa vihreää siirtymää koko yhteiskunnassa. Julkisen hallinnon tehtävänä on toimia ennen kaikkea edellytysten luojana ja ohjata tuotantoa ja kulutusta vihreän talouden tavoitteiden suuntaan esimerkiksi strategisten uudistusten kautta. Konkreettisia esimerkkejä vihreän talouden mukaisista käytänteistä ovat muun muassa kestävyysnäkökulman huomiointi julkisissa hankinnoissa, uusiutuvan energian hyödyntäminen sekä alueen elinvoimaisuuden lisääminen uusien työpaikkojen kautta. (Antikainen, R. ym. 2013: 16–18.)

Ekologisia ratkaisuja Lapin kunnista

Osa Lapin kunnista on ottanut tavoitteekseen lähiruoan osuuden kasvattamisen julkisessa ruoantuotannossa. Haastattelemamme ruokapalvelupäällikkö toi esille kilpailutusosaamisen merkityksen lähiruoan hankinnassa.

Hän kertoo, ettei hankintalaki suinkaan pakota valitsemaan rahallisesti edullisinta tarjousta raaka-ainetoimituksissa, vaan valinnassa voidaan soveltaa myös muita kriteerejä, joiden kautta lähiruoan käyttöä voidaan kuntien keskuskeittiöissä lisätä. Haasteena lähiruoan lisäämiselle ovat hänen mukaansa hankintaosaamisen puute kunnissa sekä saatavilla olevien paikallisten raaka-aineiden vähyys.

Toinen esimerkki julkisen puolen kiertotalouden ratkaisuista on kaukolämmön tuotannossa käytettävän metsähakkeen poltosta syntyvän tuhkan hyödyntäminen metsien lannoituksessa. Kaukolämpöverkkoihin tuotetaan lämpöä etupäässä metsähakkeella. Metsähake on uusiutuvaa energiaa, jonka tuotannolla on työllistäviä vaikutuksia paikallistalouteen.

Energiantuotannon sivutuotteena syntyy tuhkaa, joka vihreän talouden käytänteiden mukaisesti jalostetaan rakeistamossa muotoon, joka on helppo levittää metsään. Haastattelemamme energiantuotannon kuntatoimijan mukaan tuhkalla on hyvä kysyntä ja sen palauttaminen takaisin metsään vähentää kaatopaikkaläjityksestä aiheutuvia kustannuksia. Lannoitekäyttöä rajoittavat lähinnä tuhkan sisältämät raskasmetallit, joiden pitoisuuksiin voidaan kuitenkin vaikuttaa oikean polttotekniikan avulla.

Vastuullinen kuntaimago lisää alueen elinvoimaa

Vihreän talouden näkökulmat kannattaa huomioida myös kunnan imagon kehittämisessä. Ennakoivuus ja oma-aloitteisuus vastuullisten toimintatapojen kehittämisessä lisäävät sekä julkisen puolen että yritysten tapauksessa markkinaetua suhteessa kilpailijoihin (Antikainen, R. ym. 2013: 7, 16; Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012).

Eräs haastattelemistamme kuntatoimijoista toikin esille brändityön merkityksen paikallisen liike-elämän kannalta. Kunnan taitavasti rakentama brändi voi houkutella alueelle monenlaista liiketoimintaa, joka vastavuoroisesti kiihdyttää kuntabrändin tunnettuutta ja kiinnostavuutta sekä lisää alueen elinvoimaa.

Vihreä talous edellyttää laajaa asiantuntemusta ja rohkeaa päätöksentekoa

Haastatteluissa tuotiin esiin monipuolisesti vihreän talouden hyviä käytänteitä sekä kunnista, että yrityskentältä. Esimerkkejä saatiin sekä taloudellisen, ekologisen, että sosiaalisen kestävyyden osa-alueilta. Huomionarvoista on, että useimmissa esimerkeissä vihreän talouden toimenpiteiden positiiviset vaikutukset vaikuttivat ulottuvan laajasti yritys- ja aluetalouden eri osa-alueille.

Sekä kuntapäättäjien, että yrittäjien haastatteluissa nähtiin myös, että erityisesti tiedon puute aiheuttaa haasteita vihreän talouden eteenpäin viemiselle Lapissa, mikä kestävän kehityksen tavoitteiden laajuus huomioiden onkin varsin ymmärrettävää.

Aihepiirin moniulotteisuus sekä laajat syy-seuraussuhteet ovat omiaan vaikeuttamaan vihreään talouteen liittyvän tutkimustiedon tulkintaa ja ymmärrettävyyttä. Vihreä talous edellyttääkin toimintatapojen muuttamista koko yhteiskunnan ja kaikkien tuotantosektorien tasolla, mikä väistämättä tekee siitä pitkäjänteisen prosessin (Antikainen, R. ym. 2013: 19, 26, 28).

Vihreän talouden toimintamallien käyttöönotto vaatii myös rohkeita päätöksiä kunnissa ja yrityksissä. Päätösten tueksi tarvitaan osaamista ja kokemuspohjaista tietoa hyväksi havaituista vihreän talouden käytännöistä. Niitä olemme koonneet Pohjois-Suomen, -Ruotsin ja -Norjan alueilta GRUDE-hankkeen verkkosivuille osoitteeseen: www.grudeproject.eu.

Lähteet

Antikainen, R., Lähtinen, K., Leppänen, M. & Furman, E. 2013. Vihreä talous suomalaisessa yhteiskunnassa. Ympäristöministeriön raportteja 1/2013.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41446/YMra1_2013_Vihrea_talous_suomalaisessa_yhteiskunnassa.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Euroopan komissio. 2022a. Innovaation hyödyntäminen.
https://ec.europa.eu/environment/basics/green-economy/innovation/index_fi.htm
[luettu 4.1.2022]

Euroopan komissio. 2022b. Ympäristö.
https://ec.europa.eu/environment/basics/green-economy/index_fi.htm
[luettu 3.1.2022]

Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012. Yritysvastuu ja menestyvä liiketoiminta. Almatalent Oy.
https://verkkokirjahylly.almatalent.fi/teos/FAEBHXBTDG

Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu – Ympäristö.fi. 2022. Vihreä talous.
https://www.ymparisto.fi/fi-fi/kartat_ja_tilastot/ympariston_tilan_indikaattorit/Vihrea_talous [luettu: 3.1.2022]

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Näkökulmia laadukkaan verkkopedagogiikan soveltamiseen

17.1.2022



Kirjoittajien kasvokuvat.
Asiantuntija Arno Heikkala (liikunnanohjaaja AMK) ja tuntiopettaja Kaisa Pyykkönen (liikunnanohjaaja AMK) työskentelevät Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä liikunnanohjaajakoulutuksessa sekä asiantuntijoina Skills4Life -hankkeessa.

Hanketoimijoiden ja rahoittajien logot rinnakkain.

Taitojen kehittämistä verkkomoduuleilla

Vuosina 2019 - 2021 Lapin AMK ja Lapin urheiluopisto Santasport toteuttivat taidon oppimiseen liittyvän yhteishankkeen, johon luotiin kuusi verkkomoduulia. Verkkomoduulien teemoina olivat motivaatio, itsensä johtaminen, ryhmän johtaminen, luontosuhde, motorinen oppiminen sekä soveltava suorituksen analysointi. Moduulien sisältöjen tuottamisesta vastasi kyseisen teeman asiantuntijat.

Jo suunnitteluvaiheessa moduulien sisällöt ja toimintatavat suunniteltiin niin, että opiskelija pystyisi suorittamaan yksittäisiä moduuleja itsenäisesti verkko-opintoina. Laadukkaan verkkopedagogiikan periaatteita pyrittiin huomioimaan verkkomoduulien suunnittelun alkuvaiheesta alkaen.

Moduuleja oli myös tarkoitus hyödyntää osana laajempaa ammatillista koulutusta, esimerkiksi valmentajan ammattitutkinnossa tai Lapin AMKin tutkintokoulutuksissa. Tällaisissa tapauksissa moduuli integroitaisiin osaksi laajempaa koulutuskokonaisuutta ja sen sisällöt räätälöitäisiin tapauskohtaisesti.

Open Moodle verkko-oppimisympäristönä

Ennen verkkomoduulien sisällön suunnittelua päätettiin verkko-oppimisalustaksi valita Open Moodle. Open Moodle tarjoaa lähes samat työkalut ja aktiviteetit verkko-opintojen rakentamiselle kuin AMK-opinnoissa käytössä oleva Moodle. Open Moodlen valintaa puolsi vahvasti myös se, että käyttäjä pystyy itse luomaan käyttäjätunnuksen Open Moodleen. Verkkomoduuleja ei suunniteltu tässä vaiheessa tarjottavaksi avoimen AMKin opintotarjontaan, joten opiskelijahallintojärjestelmään liittyviä toimia ei tarvinnut suunnitella.

Skills4Life Moodle-työtila suunniteltiin hankkeen alusta asti intuitiiviseksi ja helppokäyttöiseksi opiskelijoille. Perusajatus oli, että opiskelijat kykenisivät toimimaan autonomisesti työtilassa ja aloittamaan opinnot ilman opettajan tukea. Aluksi opiskelija kirjautui Open Moodlen työtilaan itsekirjautumisavaimella, jonka opiskelija oli saanut sähköpostilla ilmoittautumisen yhteydessä.

Työtilaan sisällekirjautumisen jälkeen opiskelija täytti yhteystietonsa sekä valitsi suoritettavat moduulit valinta-aktiviteetista. Ryhmävalinnan perusteella opiskelijalle avautuivat vain ne moduulit, jotka hän oli valinnut. Näin kaikki kuusi moduulia pystyttiin toteuttamaan samassa Open Moodle-työtilassa, eikä opiskelijalla ollut vaaraa harhautua väärille moduuleille suorittamaan opintoja.

Verkkomoduulien pedagoginen runko

Skills4Life-moduulien suunnittelu aloitettiin luomalla pedagoginen runko, jossa hyödynnettiin erityisesti eAMK Verkkototeutusten laatukriteereitä (eAMK 2017). Moduulien toiminta-ajatus kiteytyi vaiheisiin: orientaatio, aineisto, soveltaminen ja reflektio.

Aloittaessaan moduulin suorittamisen opiskelija tutustui aluksi moduulin osaamistavoitteisiin, vaadittaviin tehtäviin sekä arviointikriteereihin. Lähes jokaisella moduulilla tätä seurasi lyhyt orientaatiotehtävä, jossa opiskelija pohti omaa teemakohtaista lähtötasoaan sekä asetti tavoitteensa moduulille.

Orientaation jälkeen opiskelija siirtyi moduulin varsinaiseen sisältöön. Jokaisella moduulilla opiskelija tutustui moduulin aineistoon, jota seurasi reflektiivisiä tai osaamisen tarkistamiseen liittyviä tehtäviä. Näiden tehtävien tavoitteena oli luoda opiskelijalle aineistoon liittyviä merkityksiä ja henkilökohtaisia näkökulmia sekä tukea pohdintaa “miten tämä sisältö vaikuttaa toimintaasi omalla alallasi?”.

Moduulien sisältöosioiden jälkeen opiskelija siirtyi soveltaviin tehtäviin. Lähes jokaisella moduulilla aineistoon tutustumisen jälkeen opiskelija toteutti yhden tai useamman käytännön tehtävän, mielellään omassa toimintaympäristössään. Nämä tehtävät olivat esimerkiksi interventiotehtäviä, taitoharjoituksia tai oman toiminnan reflektiota. Osalla moduuleista varsinaista soveltavaa tehtävää ei tehty, vaan opiskelija reflektoi oppimistaan moduulin suorituksen aikana oppimispäiväkirjan avulla.

Saavutettavuus huomioi kaikki käyttäjät

Verkkomoduulien toteutuksessa on pyritty huomioimaan Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) eli digipalvelulaki, jonka taustalla EU:n saavutettavuusdirektiivi (Lapin AMK intra 2021). Saavutettavuusasetusten huomiointi verkko-oppimisympäristön suunnittelussa tukee kaikkia käyttäjiä sekä lisää selkeyttä ja käytettävyyttä verkkoalustalla.

Toteutusvaiheessa Open Moodlessa ei ollut valittavissa työtilaformaattia tai teemaa, jossa verkkopalvelujen saavutettavuus olisi huomioitu käytettävien värien, fonttien tai muiden saavutettavuutta edistävien tekijöiden osalta. Työtilaformaatiksi valittiin tiivistetyt aiheet ja teemaksi Boost. Osioiden taustaväri vaihdettiin oletusasetuksen sinisestä oranssiksi - tämä valinta tuki myös hyvin Skills4life -hankkeen logoa ja täytti saavutettavuusvaatimukset.

Työtilan taustan ollessa valkoinen valittiin fonttien väriksi musta. Näin tekstin ja taustan kontrasti on suurin mahdollinen. Linkkien värinä käytettiin suositusten mukaisesti sinistä sekä linkkitekstin alleviivausta. Lisäksi linkkien yhteyteen lisättiin tieto “avautuu uuteen välilehteen”.

Verkkoympäristön selkeä kieli hyödyttää kaikkia käyttäjiä (Celia 2021). Aktiviteettien kuvaava otsikointi, esimerkiksi Video | Motivaatiotekijät (6:30) tai Oppitunti 1 | Ryhmädynamiikka ja koheesio | Amy Edmondson kertoo käyttäjälle, millainen aktiviteetti tai materiaali käyttäjälle avautuu. Asiantuntijoiden tuottamat videot tekstitettiin.

Työtilan saavutettavuutta tarkasteltiin muun muassa ruudunlukuohjelmalla jo hankkeen aikana ja tarvittavia korjaustoimenpiteitä toteutettiin verkkomoduuleille reaaliajassa. Lisäksi hankkeen puitteissa luotiin saavutettavuusohjeet huomioivia asiakirjamalleja, joita voi hyödyntää esimerkiksi Lapin AMKin liikunnanohjaajakoulutuksen toteutuksissa.

Verkkomoduulien hyödyntäminen hankkeen jälkeen

Moduuleja suunniteltaessa pohdittiin myös moduulien monipuolista käyttöä eri koulutuskokonaisuuksissa. Kaikki moduulit toimivat ensisijaisesti itsenäisinä verkkokursseina: aikaan ja paikkaan sitomaton itsenäinen verkko-opiskelu ei välttämättä vaadi aktiivista vuorovaikutusta opettajan ja opiskelijan välillä. Opettajan tehtävänä oli näin ollen vain arvioida opiskelijan suoritukset. Tässä yhteydessä opettajalla oli myös mahdollisuus antaa palautetta tehtävistä.

Toinen käyttömahdollisuus moduuleille oli hyödyntää niiden sisältöjä ja tehtäviä osana erillistä koulutusta. Tällaisessa tapauksessa opettaja yhdistäisi moduulin sisällöt ja tehtävät osaksi laajempaa kokonaisuutta, johon kuuluisi esimerkiksi myös työpajoja ja luentoja.

Loppusanat

Skills4Life-hankkeen aikana saadut kokemukset verkko-opintojen suunnittelusta ja toteutuksesta on ollut hieno oppimiskokemus moduulien parissa työskenteleville. Itsenäisten verkkomoduulien pedagogisesta suunnittelusta ja käytännön ratkaisuista saimme hyviä ajatuksia myös tutkinto-opiskelijoiden Moodle-työtilojen muotoiluun.

Käyttäjä- ja asiantuntijakokemusten perusteella moduulien ja verkkoympäristön muotoilu onnistui kiitettävästi, eikä varsinaisia ongelmia työtilan tai moduulien suhteen juurikaan ilmennyt. Saavutettavuuden huomioimisen myötä saimme käytännön vinkkejä selkeiden ja käytettävien työtilojen suunnitteluun sekä saavutettavia asiakirjamalleja.

Skills4Life-moduulit siirtyvät hankkeen päättymisen jälkeen sovellettuina Lapin urheiluopisto Santasportin ja Lapin AMKin liikunnanohjaajakoulutuksen tarpeisiin, joten hankkeen tuloksena syntynyt koulutuskokonaisuus jää elämään vahvistaen osaamisen kehittymistä urheilun ja liikunnan koulutuksissa vielä useiden vuosien ajaksi.

Skills4Life-hanke

Skills4Life – Taidot elämään oli Lapin AMK ja Lapin urheiluopisto Santasportin yhteishanke, jossa liikunta- ja urheilumaailmassa käytettyjä taitoja ja huippuosaamista kehitetään sekä hyödynnetään muissa toimintaympäristöissä.

Hanketta rahoitti Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja se toteutettiin 1.3.2019-31.12.2021. Hankkeen tavoitteena oli jalkauttaa monipuolista taito-osaamista eri kohderyhmille. Kohderyhminä ajateltiin erityisesti olevan sosiaali- ja terveyspalveluiden, varhaiskasvatuksen, koulutuksen sekä liikunta- ja urheilualan ammattilaiset.

Hankkeen tarkoituksena oli luoda verkkopedagogiikkaa hyödyntävä koulutuskokonaisuus, jonka kokonaislaajuus oli 30 opintopistettä (ECTS). Koulutuksen keskeisiksi sisällöiksi rajautui taidon käsitteen määrittely, taidon oppimisen ja opettamisen pedagogiset mallit sekä nykyaikaiset menetelmät, taidon eri lajit ja luokittelu tavat sekä taidon ja yksilön osaamisen analysointi.

Lähteet

Celia 2021. Saavutettavasti.fi. Selkeä kieli. Viitattu 15.12.2021 https://www.saavutettavasti.fi/verkkosisaltojen-saavutettavuus/selkea-kieli/.

eAMK 2017. eAMK verkkototeutusten laatukriteerit. Viitattu 15.12.2021 https://www.eamk.fi/fi/campusonline/laatukriteerit/.

Lapin AMK Intra 2021. Saavutettavuus Lapin korkeakouluissa. Viitattu 15.12. https://sites.google.com/lapinamk.fi/saavuttettavuus/etusivu?authuser=0.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Yhteistyöllä kansainvälisiä opintoja metsätalouden AMK-koulutukseen

12.1.2022



Jussi Soppelan kasvot.
FT Jussi Soppela toimii yliopettajana Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

MTI-koulutuksen kehittämishanke

Metsätalousinsinööri- eli MTI-opetuksen kouluttajat yhdistivät voimiaan suunnittelemalla Suomen metsätalouteen liittyviä opintoja ammattikorkeakoulujen vaihto-opiskelijoille. Koulutusten yhteistä osaamista hyödyntämällä voidaan tarjota monipuolista ja laadukasta opetusta kunkin ammattikorkeakoulun vaihto-opiskelijoiden opintotarjontaan.

Työelämän näkökulmat ja työelämänläheisyys ovat keskeisiä metsätalousinsinöörien AMK-opetuksen vaatimuksia. Tämä oli lähtökohtana MTI(AMK)-opetuksen kehittämishankkeessa, jossa kehitettiin ammattikorkeakoulujen kykyä tunnistaa opetussuunnitelmansa ja opetuksensa kehitystarpeita. Samalla ammattikorkeakoulut yhdessä tarkastelivat sekä opetuksen sisältöä että menetelmiä. Tavoitteena oli tuottaa yhteistä sisältöä opetuksen kehittämiseksi, joka hyödyttää sekä opiskelijoita että koulutuksia.

Metsämiesten Säätiön rahoittamaan hankkeeseen - koko nimeltään MTI-opetuksen kehittämishanke - yhteistyötä, työelämäläheisyyttä ja kansainvälisyyttä opetukseen - osallistuivat kaikki maamme metsätalousinsinöörikoulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut: HAMK, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Karelia AMK, Lapin ammattikorkeakoulu, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Yrkeshögskolan Novia.

Kehittämistyö jaettiin kolmeen osahankkeeseen: puunhankinta, metsätalouden liiketoiminta ja johtaminen sekä kansainvälisyys. Työskentely perustui yhteisiin kehittämispäiviin sekä toimintaan yhteisillä verkkoalustoilla. Loppuvaiheessa puunhankinta ja liiketoiminta yhdistettiin, koska niiden sisältöjä haluttiin yhdistää yhteisen kokonaisuuden rakentamiseksi.

Vaihto-opiskelijoille monipuolinen läpileikkaus Suomen metsätaloudesta

Hankkeen kansainvälisyys -ryhmässä on tunnistettu yhteisiä kehittämistarpeita ja suunniteltu englanninkielisiä opintojaksoja täydentämään metsätalouden vaihto-opiskelijoille tarjottavia amk-opintoja. Ryhmä laati kaksi toisiaan täydentävää viiden opintopisteen laajuista opintojaksoa Finnish Forests and Forestry sekä Northern Forest Management and Wood Value Chain.

Niiden keskeisenä tavoitteena on esitellä Suomen metsätalouden toimintaympäristöä sekä pohjoisen metsäekosysteemin, että kestävän metsätalouden toiminnallisesta näkökulmasta. Opintojen toteutusvastuu jakautuu kaikille osallistujatahoille ja ne on tarkoitus toteuttaa pääasiassa etäopintoina, mutta myös viikon kontaktiosio Evolla sisältyy suunnitelmaan.

Opintojaksot toteutetaan yhden lukukauden kuluessa ja suunnitelma on laadittu siten, että sen pohjalta jokainen toteuttajataho voi laatia opintojen kuvaukset opintojärjestelmään. Suunnitelma sisältää opintojaksojen tavoitteet ja sisällön, kuvaukset opetusmenetelmistä ja opintomateriaalista, sekä arviointiperusteet ja -kriteerit.

Suunnittelun yhteydessä pohdittiin vaihtoehtoisia toteutustapoja ja ajoitusta siten, että viikon mittainen kenttäkurssi voidaan toteuttaa vähintään kohtuullisissa sääolosuhteissa ottaen huomioon, että opintojaksojen toteutukset ajoittuvat todennäköisesti syyskuulta marraskuulle.

Evon maastot yhteisenä oppimisympäristönä

Opintojaksoon kuuluva maastoviikko on suunniteltu pidettäväksi Hämeen ammattikorkeakoulun Evon kampuksella. Kampuksen ympärille sijoittuva 1 800 hehtaarin opetusmetsä tarjoaa erinomaisen oppimisympäristön aiempien kurssisisältöjen havainnollistamiseksi sekä uusien opetusteemojen oppimista ajatellen.

Opetusmetsästä löytyy kohteita erilaisista kasvupaikoista ja metsänkäsittelytavoista niin jaksollisen kuin jatkuvan kasvatuksen metsiköistä. Evollla on myös runsaasti erityyppisiä suojelualueita, Natura-alueita, vanhojen metsien- ja rantojensuojeluohjelmaan kuuluvia alueita sekä yksittäisiä metsälakikohteita. Alue tarjoaa lisäksi esimerkkikohteita riistanhoidon opetukseen: metson soidinalueiden metsänhoito, majavien vaikutus metsäekosysteemiin, sorsien tekopesät, hirvien metsätaloudelliset vaikutukset sekä muulle metsäluonnolle haitallisten vieraslajien poisto.

Evon lähialueelta löytyy käynnissä olevia hakkuutyömaita, joilla pääsee näkemään käytännössä suomalaista puunkorjuuta, hakkuuta ja lähikuljetusta. Kohtuullisen matkan päässä sijaitsee myös suurehkoja sahayrityksiä, joihin tutustuminen syventää metsätalouden kokonaisuuden ymmärtämistä.

Toteutuksen haasteet ja mahdollisuudet

Opintojaksot on ajateltu toteutettavan ensimmäistä kertaa syyslukukaudella 2022, mikä tarkoittaa, että opintojaksojen on oltava tarjolla opintojärjestelmissä edellisenä keväänä. Markkinoinnin kannalta olisi ollut hyvä esitellä opintojaksoja ulkomaisille korkeakouluille jo kuluvan syksyn aikana, mutta todennäköisesti Covid19-tilanteesta johtuen missään ei vielä voida tehdä sitovia päätöksiä opiskelijavaihdoista ulkomaisiin korkeakouluihin.

Evon maastoviikon toteutus aiheuttaa lisäkuluja niille opiskelijoille, jotka osallistuvat opetukseen muista toimipaikoista ja joutuvat matkustamaan paikalle pitkien etäisyyksien takaa – Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijat aina Rovaniemeltä saakka. Tähän on valmistauduttava siten, että opiskelijoille tiedotetaan asiasta hyvissä ajoin jo markkinoinnin yhteydessä ja opintojen valintavaiheessa.

Matkakustannuksiin pyritään saamaan rahallista tukea opiskelijoille, jotta opintojakson kustannukset eivät muodostu esteeksi osallistumiselle. Toisaalta opintoihin liittyvä maastojakso toisessa oppilaitoksessa voi olla innostava tekijä, joka lisää mielenkiintoa opintojaksoa kohtaan. Samalla opiskelijat pääsevät viikon aikana tutustumaan myös muihin Suomessa vieraileviin metsätalouden vaihto-opiskelijoihin.

Yhteisesti suunnitellut ja toteutettavat opinnot tiivistävät entisestään metsätalouden koulutusten yhteistoimintaa ammattikorkeakouluissa. Metsämiesten Säätiön tukirahoitus on mahdollistanut yhteistyön jatkumisen jo vuosien ajan erilaisten kehittämishankkeiden muodossa.

Kuluvana vuonna vaihto-opiskelijoille räätälöityjä opintojaksoja on tarkoitus toteuttaa ensimmäisen kerran, jolloin yhteisopettajuuden onnistumista mitataan. Toteutuksen suunnitteluun on vielä panostettava, jotta siinä onnistutaan mahdollisimman hyvin, mikä taas lisää vaihto-opiskelijoiden kiinnostusta tulla suorittamaan opintoja Suomeen.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Mikä ihmeen VAHTO-malli?

4.1.2022



Kirjoittajan kasvot.
Kirjoittajat: Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija (TKI&O) Lapin ammattikorkeakoulu ja Jonna Löf, KM, erityisasiantuntija, opinto-ohjaaja, Lapin ammattikorkeakoulu

Mallin kehittämisen lähtökohtia

Ohjauksen tarpeet ja uudenlaiset haasteet ovat arkipäivää korkeakouluopiskelijoiden arjessa.

Lapin korkeakouluissa toteutettiin vuosina 1.8.2019–31.12.2021 ESR-rahoitteinen VAHTO - Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittäminen -projekti.  Kehittämisprojektin tarve kumpusi korkeakouluissa tehdyistä havainnoista, joiden mukaan yhä useampi korkeakouluopiskelija tarvitsisi jo opintojensa aikana tukea vahvuuksiensa tunnistamiseen sekä kannustusta esimerkiksi omaan tulevaisuuden suunnitteluun ja siihen liittyvän epävarmuuden ja epätietoisuuden sietämiseen. Lisäksi oli tarve sujuvoittaa siirtymistä korkeakouluopinnoista työelämään.

Kehittämistyössä ohjauksen keskeiseksi kysymykseksi muotoutuikin, miten tuemme opiskelijoitamme löytämään ja hyödyntämään vahvuuksiaan pärjätäkseen tulevaisuuden työelämässä. Vastausta tähän kysymykseen etsimme yhdessä VAHTO-kehittämisprojektissa.

Tässä blogissa teemme näkyväksi kuljettua matkaa ja kuvaamme vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus (VAHTO) -mallin kehittämistä ja sen sisältöä. Lisäksi avaamme muutamia näkökulmia ja toteutustapoja mallin käyttöön ammattikorkeakouluopiskelijoiden ohjauksessa.

Rakennusaineita mallin muotoiluun

Hankesuunnitelmassa lupasimme toteuttaa viisi erilaista toimenpidettä, jotka nivoutuivat kehittämisprosessin aikana toisiinsa. Aluksi tutustuttiin kansainvälisellä ja kansallisella tasolla vahvuusperusteisiin ohjausteorioihin, uraohjauskäytänteisiin sekä ohjauksen työkaluihin ja menetelmiin. Lisäksi analysoitiin kansainvälisiä ja kansallisia tutkimuksia ja aineistoja, joissa erityinen huomio kohdistui korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa tehtyihin interventioihin.

Kehittämistyön pohjaksi oli tärkeää kartoittaa korkeakouluista valmistuneiden näkemyksiä ja odotuksia työelämään valmistavasta ohjauksesta. Opintojen aikainen vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus Lapin korkeakouluissa -kysely toteutettiin vuonna 2020. Tulosten mukaan opiskelija voi saada merkityksellistä ohjausta monelta eri taholta.

Korkeakouluopiskelijat kaipaavat ohjausta vahvuuksien tunnistamisen lisäksi myös vahvuuksien monipuolisessa soveltamisessa jo opintojen aikana. Opiskelijan ajatukset omasta tulevaisuudestaan voivat myös muuttua opintopolun eri vaiheissa. Ohjauksen tulisikin tukea opiskelijaa näissä muuttuvissa tarpeissa. (Hyvärinen ym. 2020.)

Kartoituksen jälkeen toteutettiin opetus- ja ohjaushenkilöstölle osallistavat työpajat. VAHTO-työpajat pidettiin palvelumuotoilun prosessin mukaisesti ja opiskelijoita osallistettiin palvelumuotoiluprosessin asiakkaina. Työpajat teemoitettiin ja ne sisälsivät vahvuusperustaisuuteen ja tulevaisuusohjaukseen liittyviä asiantuntija-alustuksia, yhdessä työskentelyä ja yhteisten kokemuksien jakamista.

Työpajoilla oli tärkeä merkitys osallistujien osaamisen kehittämisessä. Työpajat kehittivät osallistujien osaamista ja antoivat osallistujille uusia välineitä ja ideoita ohjaustyöhön. Työpajat myös kannustivat oman työn kehittämiseen.

Työpajojen lisäksi toteutettiin vahvuusperustaisen ohjauksen pilotteja Lapin korkeakouluissa. Pilottikokeilut sijoittuivat opintopolun eri vaiheisiin ja erityyppisiin ohjaustilanteisiin sisältäen erilaisia vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen menetelmällisiä kokeiluja. Myös pilottikokeilut antoivat eväitä viimeiseen toimenpiteeseen eli hankkeen kokemusten ja parhaiksi todettujen käytäntöjen pohjalta muotoiltavaan VAHTO-malliin. Projektin matkasta voit lukea lisää loppujulkaisun artikkelista Eväitä kehittämismatkalle. (Löf, Kangastie, Rautio ym. 2021.)

Mallin elementit

Vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus -mallin (kuva 1) ytimenä on vahvuusperustainen ohjausprosessi. Lähtökohtana on vahvuuksien tunnistaminen, vahvuuksien hyödyntäminen, vahvuuksien kehittäminen ja vahvistaminen sekä tulevaisuuteen suuntaaminen. VAHTO-malli käsittää koko opiskelijan opintojen ajan aina korkeakouluopintojen suunnittelusta, itse opintoihin ja opintojen jälkeiseen työelämään siirtymisen.

Malli sisältää erityisesti korkeakouluopiskelijoiden ohjaukseen soveltuvia ohjauksen menetelmiä ja toimintatapoja opiskelun ja urasuunnittelun eri vaiheissa. Opetus- ja ohjaustyötä toteuttavat voivat tukea korkeakouluopiskelijoita tunnistamaan erityisvahvuuksiaan ja selkiyttämään uratavoitteitaan. Tuen avulla opiskelijoilla on mahdollista onnistua opintojen ja työelämän välisissä siirtymissä. (Hyvärinen ym. 2021a.)

Kuviossa on kuvattuna ohjauksen eteneminen prosessina opiskelijan opintopolulla. Ohjaus käynnistyy vahvuuksien tunnistamisena ja hyödyntämisenä, etenee vahvuuksien kehittämiseen ja vahvistamiseen sekä tulevaisuuteen suuntautumiseen.

Kuva 1. Vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus (VAHTO) -malli (Hyvärinen ym. 2021a)

VAHTO-mallin perustana on inhimillisten vahvuuksien syvällinen ymmärtäminen, tunnistaminen ja hyödyntäminen niin, että ohjattava kykenee pohtimaan ja tekemään tulevaisuutensa kannalta myönteisiä ratkaisuja omiin lähtökohtiinsa, tarpeisiinsa ja vahvuuksiinsa nojaten.

Ohjaukselle leimallista on oppijakeskeisyys, jossa ohjattavan oma aktiivisuus on ohjaustyön ytimessä. Vahvuusperustainen ohjaus muodostuu aidosta, toista kunnioittavasta kohtaamisesta, jossa keskeistä on läsnäolo ja kuunteleminen.

Opiskelijaa ohjataan reflektoimaan omia oppimiskokemuksiaan, ammatillista kasvuaan, tausta- ja käyttöteorioita sekä kokemuksiaan ja tunteita. Dialogin avulla yhdessä opiskelija ja ohjaaja rakentavat vuoropuhelua ja tällainen ohjaussuhde edistää ja tukee ohjattavan ammatillista kehittymistä. Dialogiin kuuluu myös reflektio, jolloin ohjaustilanteessa käsitellään kokemuksia ja esitetään kysymyksiä. Usein kysymyksillä on paljon suurempi voima kuin vastauksilla, koska kysymykset avaavat tien uusiin vaihtoehtoihin ja asioiden tutkimiseen.

Mallin vieminen käytäntöön

Suosittelemme opiskelijoiden pysähtyvän vahvuuksiensa äärelle, oppivan tunnistamaan ja hyödyntämään niitä niin opinnoissa kuin työelämässä. Aluksi ohjaaja tai opettaja voi lähteä ohjaamaan opiskelijoita tunnistamaan vahvuuksiaan erilaisten työkalujen avulla. Vertaispalaute voi toimia myös hyvänä apuna: miten vahvuudet näyttäytyvät muille. Opiskelijoita voi ohjata pohtimaan opintoihin liittyviä tilanteita ja erilaisia yhteyksiä, joissa voi hyödyntää vahvuuksia. Tilanteet voivat liittyä esimerkiksi ammattitaidon harjoitteluun ja asiakastyöhön.

Suositeltavaa olisi, että jokainen opetus- ja ohjaustyötä toteuttava tarkastelisi omaa ohjaus- ja opetustyötään ja pohtisi, kuinka voisi hyödyntää työssään vahvuusperustaisesta tulevaisuusohjausta. Voisiko esimerkiksi opetustyötä syventää vahvuusperustaisuuden hyvillä käytänteillä. Pienilläkin askelilla pääsee hyvin alkuun. Lähtökohtana voisi olla se, että opettaja ja ohjaaja pysähtyy tarkastelemaan itseään sekä oppii tunnistamaan ja hyödyntämään omia vahvuuksiaan.

Miten tästä eteenpäin

Koulutuksen aikaisella ohjauksella on tärkeä rooli opiskelijan opintopolulla etenemisessä ja työelämään siirtymisessä ja tämän vuoksi opiskelijoiden ohjauksen kehittäminen on yhteinen asia. Koska emme tällä hetkellä varmasti tiedä, millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan emmekä varmasti tiedä millaisia tulevaisuuden työpaikat ovat, on tärkeä rohkaista opiskelijoita miettimään vahvuuksia, osaamistaan ja niiden kehittämistä.

Kehittämistyöhön tarvitaan sekä henkilökunnan, opiskelijoiden että sidosryhmien tukea ja panosta. Tullaksemme tietoisiksi mitä vahvuusajattelu on, mitä omat vahvuutemme ovat ja, miten voimme tukea muiden vahvuuksien tunnistamista ja hyödyntämistä, tarvitsemme toiminnan tueksi työkaluja ja erilaisia harjoituksia.

Kehittämistyössä tuotimme opetus- ja ohjaustyöntueksi Vahvuusperustaisen ohjauksen työkirjan (Hyvärinen ym. 2021b) ja VAHTO-vahvuuskortit (Hyvärinen ym. 2021c). Työkirja ja kortit ovat saataville myös englanniksi VAHTO:n nettisivuilta. Nämä ja muut projektin aikaiset materiaalit löytyvät osoitteesta www.vahtoohjaus.fi. Kannustamme opettajia ja ohjaajia ottamaan sieltä vinkkejä omaan työhönsä.

Lähteitä

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Kari, S., Löf, J., Naakka, M. & Uusiautti, S. 2020. Lapin korkeakouluista valmistuneiden näkemyksiä vahvuusperustaisesta tulevaisuusohjauksesta. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 21/2020. Rovaniemi: Lapin ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-373-7

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, K., Riponiemi, N., & Uusiautti, S. 2021a. Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittämismatka ja VAHTO-malli Lapin korkeakouluissa. Rovaniemi: Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-294-8

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, K., Riponiemi, N., & Uusiautti, S. 2021b. Vahvuusperustaisen ohjauksen työkirja. Rovaniemi: Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-293-1

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, K., Riponiemi, N., & Uusiautti, S. 2021c. VAHTO-vahvuuskortit. Rovaniemi: Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-291-7

Löf, J., Kangastie, H., Rautio, K., Hyvärinen, S. & Uusiautti, S. 2021. Eväitä kehittämismatkalle. Teoksessa S. Hyvärinen, H. Kangastie, J. Löf, K. Rautio, N. Riponiemi, & S. Uusiautti (toim.) Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittämismatka ja VAHTO-malli Lapin korkeakouluissa. Rovaniemi: Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-294-8

Aiheesta aiemmin kirjoitettua

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Kari, S., Löf, J., Naakka, M. & Uusiautti, S. 2022. Fostering a Successful Life through a Strength-Based Approach in Higher Education Guidance. Teoksessa S. Hyvärinen, T. Äärelä & S. Uusiautti (toim.) Research on Positive education and work - less struggling, more flourishing. Newcastle Upon Tyne: Cambridge Scholars Publishing, 76–93.

Kangastie, H. 2019. Opiskelijan vahvuudet esille ohjauksessa. Pohjoisen tekijät Lapin AMKin asiantuntijablogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/Opiskelijan-vahvuudet-esille-ohjauksessa/elbc0y4s/63428b26-bc56-4b1b-ae20-c1f977fc5ff9

Kangastie, H. & Löf, J. 2020. VAHTO-Vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus -hankkeen kyselyn alustavia tuloksia Lapin ammattikorkeakoulussa. Pohjoisen tekijät -Lapin ammattikorkeakoulun blogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/VAHTO---Vahvuusperustainen-tulevaisuusohjaus--hankkeen-kyselyn-alustavia-tuloksia-Lapin-ammattikorkeakoulussa/40628/e6a62226-8d58-46ca-927e-d843f723ee80

Kangastie, H. & Löf, J. 2020. Vahvasti työssä virtuaalikampuksella -Kokemuksia hanketyöpajan toteutuksesta etänä. Pohjoisen tekijät Lapin AMKin asiantuntijablogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/Vahvasti-tyossa-virtuaalikampuksella---kokemuksia-hanketyopajan-toteutuksesta-etana/40628/6794d5f7-7d98-479c-916f-016f360cf567

Kangastie, H. & Löf, J. 2020. Vahvuuksilla kohti työelämää. Journal of Finnish Universities of Applied Sciences, AMK-lehti 1/2020. https://uasjournal.fi/1-2020/vahvuuksilla-tyoelamaan/

Löf, J. 2020. Vahvuusperustaisella ohjauksella tulevaisuuden työelämään. Lumen-lehti. https://www.lapinamk.fi/blogs/Vahvuusperustaisella-ohjauksella-tulevaisuuden-tyoelamaan/40628/81655cbb-3571-4e59-8f3f-1b38d03786d2

Löf, J. 2021. Vahvuuksilla vauhtia urasuunnitteluun, Pohjoisen tekijät Lapin AMKin asiantuntijablogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/Vahvuuksista-vauhtia-urasuunnitteluun/40628/8101beb6-ace2-44c5-b74a-7e1ca43fa34f

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Yritykset hyötyvät insinööriopiskelijoiden työelämälähtöisistä projekteista

16.12.2021



Kirjoittajien kasvokuvat.
Insinööri (YAMK) Katri Hendriksson työskentelee projektipäällikkönä ja Insinööri (YAMK) Raimo Vierelä projekti-insinöörinä Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuva teollisuus -osaamisryhmässä.

Johdanto

Lapin ammattikorkeakoulun tehtävä on tarjota korkeakouluopetusta, joka perustuu tiiviisti työelämään ja sen kehittämiseen liittyviin vaatimuksiin, tutkimustyötä unohtamatta. Ammattikorkeakoulu tarjoaakin hyvät lähtökohdat tutkintojen saavuttamiselle.

Ammattikorkeakoulu on tarjonnut jo pidemmän aikaa opiskelijoille työelämälähtöisiä projekteja sekä selvitystöitä, jotta opiskelijat voivat tutustua työelämään ennen valmistumistaan. Työelämälähtöisyyden merkitys on viime vuosina korostunut entisestään. Tällä hetkellä opintojaksotarjontaan kuuluvat esimerkiksi Työelämälähtöinen projekti, Ratkaisun jäljillä -projekti sekä Innovaatioprojekti, jotka kaikki ovat tarjolla 3. ja 4. vuoden opiskelijoille.

Tässä blogikirjoituksessa esittelemme kaksi Työelämälähtöinen projekti -opintojaksossa toteutettua casea, jotka konetekniikan insinööriopiskelijat ovat toteuttaneet Kemin kampuksella.

Lapin AMK tarjoaa yrityksille yhteistyömahdollisuuksia opiskelijaprojekteissa ja samalla edistetään tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tunnettavuutta. Tällainen työelämälähtöisyys tuottaa hyötyä alueellisesti, koska yritykset saavat helpolla tavalla ratkaisuvaihtoehtoja kehityskohteilleen. Opiskelijoiden toteuttamia selvitystöitä voidaan käyttää sellaisenaan tai jatkojalostaa niitä yrityksen toimintaan sopiviksi. Toimeksiantojen myötä yritykset avaavat ovensa opiskelijoille.

Työelämälähtöisen opintojakson toteutustapa

Työelämälähtöinen projekti -opintojaksossa toteutetaan konetekniikkaan liittyviä toimeksiantoja, joissa opiskelijat oppivat toimimaan itsenäisesti osana projektiryhmää ja vastaavat projektin toteutumisesta ajallaan. Työelämälähtöinen projekti noudattaa CDIO-mallia (Conceive, Design, Implement, Operate). Malli on kehitetty alun perin jo 1990-luvulla Massachusettsin teknisessä instituutissa Yhdysvalloissa insinöörikoulutuksen kehittäjäverkostossa ja mukana on tätä nykyä yli 30 korkeakoulua eri maista. (Lapin ammattikorkeakoulu)

CDIO-malli on vahvasti kytketty projektimuotoiseen toimintaan, jonka tavoitteena on saada insinöörikoulutuksesta niin pätevä, että opiskelijoiden tiedot, taidot ja asenteet yhdessä tukevat opiskelijan työelämävalmiuksien kehittymistä. CDIO-malli on käytössä Työelämälähtöinen projekti -opintojaksolla juuri näistä edellä mainituista syistä.

Opintojakson sisältö ja toimintatapa pohjautuu CDIO-malliin, mutta opiskelijoiden on mahdollista tehdä projektistaan myös omannäköinen ja innovatiivinen. Opintojakso käynnistetään jakamalla opiskelijat ryhmiin sekä esittelemällä tarjolla olevat projektiaiheet, jotka voivat tulla toimeksiantoina suoraan yrityksiltä tai TKI-kehittämishankkeilta. Aiheen valinnan jälkeen opiskelijat tarkastelevat aihetta eri näkökulmista, keskustelevat toimeksiantajan kanssa, tekevät projektisuunnitelman ja käynnistävät työn.

Syksyn 2021 Työelämälähtöinen projekti -opintojakso toteutettiin sekä päiväopintoina että monimuotototeutuksena. Opiskelutavasta riippumatta on opintojakson toteutustapa samantyyppinen ja opiskelijoiden ohjeistus noudattaa samaa CDIO-mallia.

Työelämälähtöinen esimerkki – Case LaVe

Yrityskentältä voidaan nostaa ajankohtaisia aiheita esille niin, että ne hyödyttävät sekä toimeksiantajaa, koulutusta että opiskelijaa. Monimuotoryhmälle tarjottiin mahdollisuutta selvittää vesileikkausprosessissa syntyvän sivuvirran eli vesileikkaushiekan jatkokäyttömahdollisuuksia.

Lapin vesileikkaus (LaVe) on toiminut Kemissä Karjalahdella jo vuodesta 2011. LaVen palveluihin kuuluu esimerkiksi erilaisten materiaalien leikkaus vesileikkaustekniikalla, kone- ja laitesuunnittelu, asennukset ja hitsaukset sekä myös tuotteiden valmistus ja tuotekehitys. (Lapin vesileikkaus 2021) Yritys on tehnyt Lapin ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyötä jo useamman projektin ja selvitystyön ajan ja heiltä on saatu hyviä aiheita niin konetekniikkaan kuin kiertotalouteenkin liittyen.

Vesileikkausprosessissa käytetään lujia kivimateriaaleja, esimerkiksi graniittia, jonka avulla saadaan luotua tarpeeksi vahva hiekka/vesi -suihku. Vesileikkaus on materiaalista riippumaton leikkaustapa 100 mm paksuuteen asti, ja leikattava materiaali voi olla esimerkiksi terästä, muovia, kulutusterästä tai ruostumatonta terästä. Melkein kaikki materiaalit ovat leikattavia tällä tekniikalla. (Lapin vesileikkaus 2021)

Opiskelijaprojektin pääasiallisena tarkoituksena oli löytää vesileikkaushiekalle jatkokäyttöä innovatiivisella mutta toteutuskelpoisella otteella. Kiertotalous kytkeytyi projektiin vahvasti. Projektiryhmä toteutti itsenäisesti projektia eteenpäin ja ryhmän kanssa pidettiin säännöllisin väliajoin tilannekatsauksia, jotta työ eteni oikeaan suuntaan.

Projektiryhmän toteuttamaan projektisuunnitelmaan lisättiin käytännön testausosio, jonka avulla työhön lisättiin konkretiaa. Opiskelijat tutustuivat Ammattiopisto Lappian Tornion toimipisteessä erilaisiin kaivostekniikan erotusmenetelmiin. He halusivat selvittää, mitä leikkausmateriaalia hiekka sisältää, jotta voivat kartoittaa sen jatkokäyttömahdollisuuksia.

Projektiryhmä toteutti vesileikkaushiekan käytännön tutkimukset päivässä ja aloitti työstämään havainnoista seminaariesitystä, joka esiteltiin opintojakson päätöstilaisuudessa.

Kolme miestä tutkii hihnalla liikkuvaa hiekkaa.
Kuva 1. Projektiryhmä toteuttamassa käytännön tutkimusta vesileikkaushiekalle.

Työelämälähtöinen esimerkki – Case LappiSat

LappiSat-hankkeessa on tavoitteena luoda uutta avaruus- ja satelliittiteknologian osaamista Lappiin. Hankkeen päätoteuttajana toimii Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatorio (SGO). Konkreettisin tavoite on rakentaa Lapin alueen ensimmäinen oma satelliitti. Satelliitin päähyötykuormana on revontulien ja maan lähiavaruuden magneettisten vaihteluiden havainnointiin rakennettuja tieteellisiä instrumentteja.

Hankkeen antamassa toimeksiannossa opiskelijat lähtivät innolla opiskelemaan satelliittimaailmaa. Opiskelijoiden tehtävänä oli suunnitella 1 yksikön (1U cube) kokoinen runkorakenne satelliitin hyötykuormaa varten. Opiskelijat perehtyivät cubesat –suunnittelustandardeihin ja etsivät tietoa materiaaleista ja avaruuden aiheuttamista vaatimuksista suunnitteluun. Kuvissa 2 ja 3 on esitelty opiskelijoiden tekemiä 3D-mallinnuksia.

LappiSat-hanke valittiin yhdeksi projektiaiheeksi, koska ajoitus ja opiskelijoiden tietotaito toteutukseen oli juuri sopiva. Hanke oli vasta alussa ja opiskelijat pääsivät siihen mukaan jo alkuvaiheessa.

Opiskelijoiden työn tuloksena saatiin työpiirustukset satelliitin runkoon, johon esimerkiksi Lapin AMKin tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat voivat suunnitella hyötykuormia ja satelliitin alijärjestelmiä. Opiskelijoilla on mahdollisuus myöhemmässä vaiheessa tehdä lisää hanketta edistäviä toteutuksia joko harjoitteluina tai opinnäytetöinä.

Vierelä ja Hendriksson kuva 2.jpg
Kuva 2. Räjäytyskuva insinööriopiskelijoiden suunnittelemasta 1U cubesat -rungosta.

Vierelä ja Hendriksson kuva 3.jpg

Kuva 3. Havainnekuva opiskelijoiden suunnittelemasta 1U cubesat -satelliitista.

Yhteenveto

Työelämälähtöiset projektit ovat opiskelijoille mielenkiintoinen tapa oppia ja se antaa opiskelijoille mahdollisimman realistisia esimerkkejä tutkinnon jälkeisestä työelämästä.

Kyseisellä opintojaksolla opiskelijat seuraavat itsenäisesti tapaustutkimuksissa määritettyjä vaatimuksia ja tekevät tiedonhakua. Jokaisella casella on vastuuopettaja, joka toimii opiskelijoiden tukena. Opiskelijoille annetaan mahdollisuus toteuttaa työtään ohjatusti mutta itsenäisesti.
Tavoitteisiin päästäkseen opiskelijat perehtyvät toimeksiantajaansa ja tekevät mahdollisesti myös yritysvierailuja toimeksiantajan tiloihin. Tämä auttaa opiskelijoita verkostoitumaan.

Syksyn 2021 Työelämälähtöinen projekti -opintojakso on hyvä esimerkki siitä, kuinka opiskelijat ovat toimineet itsenäisesti ja toteuttaneet tehtävänannon mukaisesti toimenpiteitä. Työt ovat valmistuneet aikataulun mukaisesti.

Opintojakson loppuseminaarissa opiskelijat esittelivät työnsä tuloksia ja mitä ovat oppineet projektin aikana. Keväällä toteutettavalla Ratkaisun jäljillä -opintojaksolla opiskelijat jatkavat tämän syksyn tulosten läpikäyntiä ja valmistautuvat raportoimaan tuloksista laajemmin.

Lähteet

Lapin ammattikorkeakoulu. CDIO – Conceive, Design, Implement, Operate. Viitattu 23.11.2021 https://www.lapinamk.fi/fi/Opiskelijalle/Opiskelu/Oppimisymparistot/CDIO

Lapin vesileikkaus. 2021. Viitattu 23.11.2021 https://www.lave.fi/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Terästeollisuus vihreässä kehityksessä

13.12.2021



Kirjoittajan kasvot.
DI Sara Kuure työskentelee asiantuntijana Uudistuvan teollisuuden -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Nyky-yhteiskunnassa teräs on välttämättömyys sen hyvien ominaisuuksien, kuten kestävyyden, pitkäikäisyyden, muokattavuuden ja kierrätettävyyden ansiosta.

Vuonna 2020 teräksen vuotuinen keskimääräinen kulutus henkilöä kohden oli globaalilla tasolla 230 kilogrammaa. Kuluneen 20 vuoden aikana sen kulutus henkilöä kohden on kasvanut peräti 80 kilogrammaa, ja tämän hetkisten ennusteiden mukaan teräksen kysyntä tulee entisestään nousemaan tämän hetkisestä tasosta noin 20 prosentilla.

Teräksen kulutus ja tuotanto on nykypäivänä valtavassa mittakaavassa, noin 1,9 miljoonaa tonnia, ja sen käyttö tulee kasvamaan entisestään vihreän kehityksen myötä. Teräksen valmistaminen ja pitkäikäinen käyttö edesauttaa jätteetöntä teknologiaa ja lisää kierrätystä huomattavasti. Tämän takia teräs on olennainen osa kiertotaloutta ja kestävää tulevaisuutta. (World Steel Association 2020 a; World Steel Association 2020 b)

Teräksen päästökehitys ja sen vaikutukset

Teräksen valmistus on materiaali- ja energiaintensiivinen tuotannon ala. Peräti 8 prosenttia maailmanlaajuisesta energiatuotannosta kohdistuu terästeollisuuden prosesseihin. Energia-alan tuottamasta hiilidioksidipäästöistä terästeollisuus tuottaa noin 7 prosenttia.

Uudet teknologiainnovaatiot edistävät hiilineutraalia ja resurssiviisasta terästeollisuutta. Innovaatioiden myötä teollisuudella on laajat mahdollisuudet pienentää energiakulutusta, kasvihuonekaasuja ja täten kehittää pitkäikäisiä, kierrätettäviä ja kestäviä tuotteita. Tuotetun terästonnin energiatarpeessa näkyy jo nyt selvästi laskeva trendi.

Viimeisen 50 vuoden aikana kehitystä on tapahtunut hyvään suuntaan, sillä tarvittava energiamäärä tuotettua terästonnia kohden on tippunut noin 60 prosenttia, kuten kuvasta 1 nähdään. Kun otetaan maailmanlaajuisen terästuotannon kokonaisenergiatarpeet huomioon, energiantarve on selvästi kasvussa, sillä tuotantomäärät ovat kasvaneet huomattavasti. Kasvua selittää muun muassa Aasian, Intian ja Afrikan valtaisa taloudellinen kehitys. (International Energy Agency 2021; International Energy Agency 2020 a; World Steel Association 2021 c)

Kaavio 1 Kuure.jpg

Kaavio 1. Teräksen tuotantomäärät ja energiatarpeet tuotettua terästonnia kohden. (Word Steel Association 2021 c)
Terästä voidaan kierrättää yhä uudelleen ja uudelleen huomioiden kuitenkin kierrätysteräksen mukana tuomat epäpuhtaudet. Suurin osa epäpuhtauksista poistuu prosessoinnin aikana, mutta tietyt epäpuhtaudet, kuten kupari, ovat jatkuvan kierrätyksen kannalta haasteellisia.

Terästen kierrätys ja kierrätysromun käyttö uudelleenvalmistuksessa mahdollistaa alhaisemmat hiilidioksidipäästöt ja vähäisemmät energiatarpeet. Käytettäessä terästeollisuuden tuotannossa yhden tonnin verran kierrätysterästä, hiilidioksidipäästöt pienenevät keskimäärin noin 1,5 tonnia. Samaan aikaan louhittavaa rautamalmia tarvitaan 1,4 tonnia vähemmän sekä malmin pelkistyksessä muun muassa tarvittavan koksin määrä pienenee 740 kilogramman edestä. Yhden tonnin korvaaminen kierrätysromulla laskee myös kalkkikiven määrää keskimäärin 120 kilogrammalla. Kierrätysteräksen käytöllä on siis suuret vaikutukset resurssiviisaaseen materiaalin hallintaan. (World Steel Association 2021 a)

Vielä kuitenkin noin 70 prosenttia maailmanlaajuisesta terästuotannon raaka-aineista on peräisin neitseellisestä rautamalmista. Tällä hetkellä teräksen kulutus on kuitenkin niin suurta, ettei kierrätysteräs riitä kattamaan raaka-ainemääriä, joten neitseellistä malmia tarvitaan runsaasti. (World Steel Association 2021)

Ilmastotavoitteisiin vauhtia eri menetelmillä

Vuonna 2020 tehdyssä globaalissa tutkimuksessa yksi tuotettu terästonni tuotti valmistuksen aikana keskimäärin 1,85 tonnia hiilidioksidipäästöjä taivaalle. Tuotetun terästonnin päästöihin vaikuttaa huomattavasti prosessimenetelmät, pääosin rautamalmin ja kierrätysteräksen suhde. Terästeollisuus on yksi saastuttavimmista teollisuuden aloista, joten tämä on huomioitu laajasti ilmastotavoitteissa. (World Steel Association 2021)

Nykyiset maailmanlaajuiset ilmastotavoitteet painostavat terästeollisuutta vähentämään päästöjä 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 2019 päästötasoon verrattuna. Tämä on mahdollista saavuttaa muun muassa lisäämällä kierrätysteräksen määrää ja uusimalla tuotantoteknologiaa vähähiilisemmiksi menetelmiksi. Ilmastotavoitteiden saavuttamisessa terästeollisuudessa on ehdotettu sekä lyhyen että pitkän aikavälin hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteita ja niitä mahdollistavia menetelmiä. (International Energy Agency 2021) & (World Steel Association 2021 b)

Lyhyen aikavälin hiilidioksidipäästöjen vähennys voisi mahdollistaa muun muassa kehittämällä prosesseja energiatehokkaimmaksi ja kiihdyttämällä teräsromun keräämistä ja käyttämistä osana raaka-aineita. (International Energy Agency 2021)

Pitkän aikavälin päästöjen vähennystavoitteet liittyvät kokonaan uusien vähähiilisten tuotantomallien omaksumiseen. Tästä muutamia esimerkkejä ovat suorapelkistysraudan (DRI, engl. Direct Reduced Iron) valmistus, uusien sulatusteknologioiden kehittäminen ja jalkauttaminen tuotantoon, vetyteknologiset ratkaisut sekä hiilidioksidin talteenotto, varastointi ja uudelleen hyödyntäminen. Nämä uuden teknologian mahdollisuudet ovat avattu hieman kattavammin seuraavassa kappaleessa. (International Energy Agency 2021)

Uudet ympäristöystävällisemmät prosessiteknologiat

Yhtä tiettyä ratkaisua ei ole, joka mahdollistaisi kunnianhimoiset päästötavoitteet hiilidioksidin vähentämisessä terästeollisuudessa. Hiili on tällä hetkellä vielä välttämätön pelkistin teräksen tuotannossa, kun prosessoidaan vielä oksidipohjaista malmia raaka-aineena. Eräs vaihtoehto olisi korvata fossiilinen hiili koksimuodossa esimerkiksi biopohjaisella hiilellä.

Biohiiltä pystytään valmistaan jo esimerkiksi metsäteollisuuden sivuvirroista, kuten hakkeesta ja kuorijakeesta. Ongelmana biohiilen käytössä on kuitenkin sen riittävä saatavuus ja fysikaaliskemialliset ominaisuudet terästeollisuuden tarpeissa. Biohiilen korvatessa osittain fossiilisen hiilen tarvitaan valtavasti biopohjaisen materiaalin käsittelyä pyrolyysissä biohiileksi. Toinen tutkimuksen alla oleva ongelma liittyy biohiilen reaktiivisuuteen ja sen liukoisuuteen terässulassa. (Oulun yliopisto 2020)

Toinen vaihtoehto vähentää hiilidioksidipäästöjä on käyttää hiilen talteenottoa ja varastointia eli CCUS (engl. Carbon Capture, Use and Storage). Hiilen talteenottoa ja varastointia voidaan käyttää suuremmille hiilenpäästökohteille, kuten esimerkiksi terästeollisuuden masuuniprosessille, mutta talteenotto ei ole vielä saanut laajemmin jalansijaa tuotannossa. Talteenotettua hiilidioksidia voitaisiin myös hyödyntää uudenaikaisessa vähähiilisessä suorapelkistyksessä. Yleisempi tapa on kuitenkin kompressoida kerätty hiilidioksidikaasu ja injektoida se syvälle maan sisään, esimerkiksi lähelle öljyalueita, niin että se ei pääse ilmakehän kanssa kosketuksiin. (World Steel Association 2021 d)

Sähköenergian lisääntyvä käyttö mahdollistaa myös vähäpäästöisemmän teräksen tuotannon. Alalla on ollut jo vuosikausia käytössä suuria sähköuuneja, eli valokaariuuneja kierrätysteräksen sulattamiseen. On arvioitu, että valokaariuunien käyttö tulee valtavasti lisääntymään seuraavien vuosikymmenten aikana, kun kierrätysteräksen osuus koko raaka-ainemäärästä kasvaa selvästi. Kun sähköenergian tarve kasvaa, tulee yhdeksi suureksi pohdinnaksi riittävä sähkön tuotanto ja erityisesti se, miten sähkö on tuotettu, jotta saavutetaan vähäpäästöinen tuotanto. (World Steel Association, 2021 a)

Sähköenergiaa tarvitaan myös valtavia määriä hiilineutraalin vetypelkistyksen ohella vedyn valmistuksessa. Yleisin tapa valmistaa vetyä terästeollisuuden käyttöön on vetyelektrolyysi, jossa vesimolekyylit hajotetaan vedyksi ja hapeksi. Tuotantoa voidaan vasta sitten sanoa hiilineutraaliksi, kun käytetty sähkö on tuotettu fossiilittomasti, esimerkiksi tuuli- tai aurinkoenergian avulla. (World Steel Association, 2021 e)

Kun keskitytään oksidipohjaisen rautamalmin pelkistykseen, pelkistyminen voidaan joko tehdä edellä mainittujen hiilen tai vedyn avulla. Kolmas tapa, joka on vasta laboratoriomittakaavassa kehitteillä, on rautamalmin pelkistäminen sähkön avulla sähkökemiallisessa prosessissa. Tässä menetelmässä malmi on piidioksidin ja kalsiumoksidin ympäröimänä noin 1600 celsiusasteen lämpötilassa. Prosessiin johdetaan sähkövirta, joka johtaa lopulta raudan pelkistykseen. Jos käytettävä sähkövirta on tuotettu ilman hiiltä, menetelmässä ei synny laisinkaan hiilidioksidipäästöjä. (World Steel Association, 2021 f)

Teräs kestävässä kehityksessä – kiertotalouden periaatteet

Terästä voidaan sanoa yhdeksi teollisen kiertotalouden vaikuttavimmaksi materiaaliksi. Tutkimus- ja kehitystyön avulla teräksen ominaisuuksia pystytään muokkaamaan niin, että teräsmateriaalia tarvitaan vähemmän. Tästä eräs esimerkki on ultralujien terästen kehittäminen, jolloin esimerkiksi kuljetusvälineissä ajoneuvo pystyy kuljettamaan suurempia määriä tavaraa samalla, kun ajoneuvo on kevyempi. Näin polttoaineen kulutus pienenee ja päästöt vähenevät. (World Steel Association 2021 c)

Tuotekehityksen ohella teräs on uudelleenkäytettävää joko alkuperäisessä käyttökohteessa tai muokkaamalla käytössä ollut teräs kokonaan uuteen käyttökohteeseen tilanteesta riippuen. Terästä voidaan kunnostaa mekaanisesti esimerkiksi hiomalla ja sorvaamalla. Lisäksi korjaushitsauksilla tuotteen käyttöikää voidaan huomattavasti pidentää. Myös teräksen sivuvirrat ovat melko hyvin hyödynnetty eri vaihtoehtoihin. Esimerkiksi kuonaa voidaan käyttää sementin korvaajana, tiepohjissa sekä asfaltissa. Metallipitoista pölyä voidaan käyttää esimerkiksi uudelleen pelleteissä ja briketeissä. Lisäksi prosessin hukkalämpö voidaan johtaa kaukolämpöverkkoon tai se voidaan hyödyntää tehtaan muissa prosesseissa, samoin kuin savukaasujen energia. (World Steel Association 2021 c)

Uudelleen valmistus ja kierrätys ovat terästeollisuuden ja myös teollisen kiertotalouden keskeinen osa. Tiensä päässä olevat teräksiset tuotteet voidaan uudelleen valmistuksella palauttaa takaisin käyttöön. Jos uudelleen valmistukselle ei löydy selvää kohdetta tai tuote ei muuten sovellu uudelleen käyttöön, pitää terästuote lopulta palauttaa kierrätyspisteille. Tämän jälkeen teräs saa uuden elämän sulatuksen jälkeen. Tämä säästää luonnonvarojen ja energian käyttöä sekä pienentää ympäristöön kohdistuvia rasitteita. (World Steel Association 2021 c)

Lopuksi

Ilmastotavoitteiden, asiakasvaatimusten ja kestävän tulevaisuuden myötä myös terästeollisuuden parissa on lisätty tehoja uusien vähäpäästöisempien ja kestävien ratkaisuiden löytämiseksi. Suurten ja vakiintuneiden korkealämpötilaprosessien muuttaminen hiilineutraaliksi on valtava kehitysaskel tällä tuotannon saralla. Kun tuotantoja viilataan kestävämmäksi ja vähäpäästöisemmäksi, on mahdollista saavuttaa maailmanlaajuiset päästötavoitteet. Se vaatii paljon pitkäjänteistä työtä, uusia innovaatioita ja investointeja.

Blogikirjoitus on kirjoitettu Teollisen kiertotalouden osaamisalusta -hankkeessa (TKO), jota toteuttavat yhteistyössä Lapin ammattikorkeakoulu ja Kemin Digipolis. Hanketta rahoittavat Työ- ja elinkeinoministeriö ja Sitra.

Lähteet

International Energy Agency, 2020 a. Iron and Steel Technology Roadmap. Saatavilla: https://iea.blob.core.windows.net/assets/eb0c8ec1-3665-4959-97d0-187ceca189a8/Iron_and_Steel_Technology_Roadmap.pdf

International Energy Agency, 2021. Iron and Steel. Saatavilla: https://www.iea.org/reports/iron-and-steel

Oulun yliopisto, 2020. Vähähiilisempää terästuotantoa valokaariuunilla. Saatavilla: https://www.oulu.fi/yliopisto/uutiset/valokaariuunilla-vahahiilisempaa-terasta.

World Steel Association, 2020 a. Total production of crude steel. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/steel-by-topic/statistics/annual-production-steel-data/P1_crude_steel_total_pub/CHN/IND

World Steel Association, 2020 b. A healthy economy needs a healthy steel industry providing employment and driving growth. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/about-steel/about-steel/steel-industry-facts/healthy-economy.html

World Steel Association, 2021 a. Scrap use in the steel industry. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:2a96b408-325e-4691-ae50-10c43c3a90fd/scrap_vf.pdf.


World Steel Association, 2021 b. Climate change and the production of iron and steel. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:228be1e4-5171-4602-b1e3-63df9ed394f5/worldsteel_climatechange_policy%2520paper.pdf.

World Steel Association, 2021 c. Steel - The permanent Material in the circular economy. Saatavilla: https://circulareconomy.worldsteel.org/.

World Steel Association, 2021 d. Carbon capture and storage (CCS). Saatavilla: https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:9480b8a4-1ff8-4b46-80c7-0a78fcd2d04b/Carbon%2520Capture%2520Storage_vf.pdf.

World Steel Association, 2021 e. Hydrogen (H2)-based ironmaking. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:2f02dcdb-9ae8-46e1-ae05-a9797b03d6bd/Hydrogen_vf.pdf.

World Steel Association, 2021 f. Electrolysis in ironmaking. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:5684bdc7-921b-4492-9726-c6a7f90f94d0/Electrolysis_vf.pdf.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Teknologiariskit osana yritysten kehitystyötä

1.12.2021



Kirjoittajan kasvot.
Insinööri (YAMK) Leena Parkkila työskentelee projekti-insinöörinä Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Korkean teknologian yritykset kohtaavat erilaisia strategisia liiketoimintariskejä kehitystyössään. Yrityksen sisäisiin riskeihin kuuluva teknologiariski ”sisältää kaikki ei-toivotut tapahtumat, jotka liittyvät teknologioiden hyödyntämiseen ja teknologiapäätöksiin” (Peltonen 2002).

Teknologiariskin toteutuessa seurauksena on pahimmassa tapauksessa yrityksen ajautuminen teknologiseen ”umpikujaan”. Tästä on hankalaa ja kallista siirtyä uusiin teknologioihin ja toimintamalleihin. Yritykselle tulee pahimmassa tapauksessa merkittäviä taloudellisia menetyksiä, joka estää tarvittavan rahoituksen saamisen. Tästä seuraa toteutuneiden seurausten osalta myös taloudellinen riski. (Rousku 2017.)

Digitaalisten innovaatioiden teknologisena riskinä suuryrityksille sekä pk- ja mikroyrityksille on tietyn teknologian häviäminen markkinoilta. Lapin ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyötä tekevän Uudistuvan teollisuuden -osaamisryhmän hankkeissa ja kehitystyössä on törmätty samaan ongelmaan.

Syitä tietyn teknologian häviämiseen markkinoilta voi vain arvailla. Esimerkiksi tuotetta valmistavan yrityksen liiketoiminnan muutokset, keskeneräinen tai liian aikaisin julkistettu tuote ja vanhentunut teknologia sekä yritysten fuusiot voivat vaikuttaa teknologian häviämiseen markkinoilta. Tässä blogiartikkelissa esitetään ajatuksia ja esimerkkejä yritysten kehitystyössä ilmenevistä teknologian häviämisen riskeistä.

Teknologinen osaaminen kehitystyön vauhdittajana

DigiProcess-hankkeen (1.10.2019 - 30.9.2022) suuryritys- ja pk-yrityshaastatteluiden mukaan korkea teknologinen osaaminen on vauhdittanut pk- ja mikroyritysten pääsyä suuryrityksen kumppaneiksi ja kehittämään uusia tuotteita- ja palveluita parantaakseen suuryrityksen tuotannon kyvykkyyttä.

Korkean teknologian yritykset haluavat pysyä markkinoilla ja kehityksen kärjessä, joten tuote- ja palveluinnovaatioiden kehitys on heille elintärkeää. Digitalisaation kehittymisen myötä yritykset haluavat hyödyntää markkinoilla olevaa uusinta teknologiaa ja käyttää sitä osana omia innovaatioita. Yritykset haluavat tarjota asiakkaille parhainta mahdollista teknologiaa sisältäviä tuotteita ja palveluita. Ilman uusinta teknologiaa yritys jää hyvin nopeasti jälkeen muista yrityksistä (TechRepublic 2021).

Vanhentunut teknologia

Suuryrityshaastattelujen mukaan kaikki ei ole aina mennyt yrityksissä ns. ”putkeen” ja epäonnistumisiakin on tullut, kun yritykset ovat etsineet omaa tietä digitalisaation kehityksessä. Epäonnistumiset ovat kuitenkin ”antaneet osansa yrityksen digitalisaation suuntaan”.

Suuryritysyrityshaastatteluissa tuli esiin tapaus, jossa tietty teknologia lopetettiin valmistajan toimesta. Suuryrityksen edustajan mukaan ”teknologia lähti alta, eikä laitteita ollut enää saatavilla”. Teknologiaa käytettiin lisätyn todellisuuden (AR, Augmented Reality) hankkeessa, jossa käytettiin Google Tangon sisäpaikannusteknologiaa.

Haastatteluiden perusteella kävi ilmi, ettei Google Tangon ohjelmisto- ja teknologia-alustaa enää tueta eikä kehitetä eteenpäin. Google päätyi lopettamaan kehittämänsä lisätyn todellisuuden Tango-ohjelmistoalustan vanhentuneena niin ettei se enää tukenut sitä 1.3.2018 jälkeen. (Kastrenakes 2017).

Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuvan teollisuuden -osaamisryhmän hankkeissa ja kehitystyössä on muutama vuosi sitten kohdattu samantapaisia haasteita kuin yrityksissäkin mm. Google Tangon suhteen. Eräässä hankkeessa tutkittiin lisättyä todellisuutta ja sen soveltamista, joten siinä käytettiin Google Tango-ohjelmistoalustaa ja siihen yhteensopivia laitteita.

Keskeneräinen tuote markkinoille

Yrityksissä käytetään resursseja uuden tuotteen ja palvelun kehitystyöhön, mutta pk- tai mikroyritys ei saa lopputuotetta valmiiksi asiakkaille niin kuin on suunniteltu. Kehitystyössä tarvittavaa tuotetta esim. Google Glass älylaseja ei myyty enää kuluttajille (Tsukayama 2015). Eräs pk-yritys oli ottanut Google Glass -lasit käyttöön kehitystyössään, joten tässä tapauksessa konkretisoituivat sekä teknologiset että taloudelliset riskit.

Google Glass -lasit (kuva 1) tulivat myyntiin vuonna 2014 ja vuonna 2015 Google ilmoitti lopettavansa lasien tuottamisen. (Wikipedia 2021.) Kävi ilmi, etteivät lasit olleet vielä täysin valmiit eikä hyväksyttävissä kuluttajakäyttöön (Lehtiniitty 2017a). Google ei kuitenkaan täysin lopettanut lasien tuottamista vaan julkaisi vuonna 2017 seuraavan mallin yrityspuolelle eli Google Glass Enterprise Edition’in sekä myöhemmin vuonna 2019 Google Glass Enterprise Edition 2:n. (Wikipedia 2021.)

Silmälaseja muistuttavat vr-lasit.
Kuva 1. Google Glass -lasit (Wikimedia Commons 2020.)

Tulevaisuuden ennustamisen vaikeus

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, ainoastaan voi esittää arvailuja tulevaisuuden kehityksen suunnasta. Ei voi myöskään tietää etukäteen tuleeko tietyn teknologian käytöstä riskejä vai ei. Kehitystyötä eri teknologioiden parissa on kuitenkin tehtävä sekä yrityksissä että ammattikorkeakouluissa. Kehitystyö ja siinä epäonnistuminen ei ole turhaa, sillä siitä saa oppia. Se antaa kuitenkin osansa digitalisaation kehityksen suunnalle.

Teknologisesta riskistä seuraava taloudellinen riski on mikro- ja pk-yrityksille paljon vakavampaa kuin suuryrityksille, joilla on enemmän taloudellisia resursseja kokeilla erilaisia pilottiprojekteja. Epäonnistuneet projektit ja teknologian häviäminen markkinoilta ei kaada suuryritystä, mutta voi sysätä pienen yrityksen taloudelliseen ahdinkoon.

Tärkeintä on kuitenkin huomata ja luopua ajoissa väärästä teknologisesta suunnasta, ettei kehitystyöhön käytetä liikaa resursseja. Täytyy ottaa huomioon tehdyt virheet, oppia niistä ja käyttää hyödyksi niitä teknologian osa-alueita, joita kyseisessä projektissa hyödynnettiin. Aikaisemmista tiedoista voi olla hyötyä kehitettäessä uusia digitaalisia tuotteita ja palveluita.

Lähteet:

Kastrenakes, J. 2017. Google’s Project Tango is shutting down because ARCore is already here. The Verge Dec 15, 2017. Viitattu 16.11.2021 https://www.theverge.com/2017/12/15/16782556/project-tango-google-shutting-down-arcore-augmented-reality

Lehtiniitty, M. 2017a. Yllättävä julkaisu: Google Glass -laseille ensimmäinen ohjelmistopäivitys kolmeen vuoteen. Mobiili.fi 21.6.2017. Viitattu 12.11.2021 https://mobiili.fi/2017/06/21/yllattava-julkaisu-google-glass-laseille-ensimmainen-ohjelmistopaivitys-kolmeen-vuoteen/

Peltonen, K. 2002. Teknologian valinnassa piilee monta riskiä. Tekniikka & Talous. 26.9.2002. Viitattu 12.11.2021 https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/teknologian-valinnassa-piilee-monta-riskia/f17d5787-f116-30ea-abd6-1c48c1c6daf4

Rousku, K. (toimittaja). 2017. VM 22/2017 Ohje riskienhallintaan – LIITTEET 1 – 6. Valtionvarainministeriö. Viitattu 17.11.2021 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80013/Liitteet_VM22_2017.pdf

TechRepublic, 2021. Digital transformation: A cheat sheet. November 5, 2021 Viitattu 12.11.2021 https://www.techrepublic.com/article/digital-transformation-a-cheat-sheet/

Tsukayama, H. 2015. Google will stop selling Glass to the general public. But Google says the device is not dead yet. January 15, 2015. The Washington post. Viitattu 19.11.2021. https://www.washingtonpost.com/news/the-switch/wp/2015/01/15/google-will-stop-selling-glass-to-the-general-public-but-google-says-the-device-is-not-dead-yet/

Wikimedia Commons. 2020. File: Google Glass Main.jpg. Viitattu 16.11.2021 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Google_Glass_Main.jpg

Wikipedia. 2021. Google Glass. Viitattu 17.11.2021 https://en.wikipedia.org/wiki/Google_Glass


> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivull



Maaseudulla on merkitystä myös tulevaisuudessa

29.11.2021



Kirjoittajan kasvot.
OTM, HTM, MMM Tia Lämsä työskentelee lehtorina Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä.

Ennustaminen on aina vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen. Vanha totuus pitää edelleen paikkansa.

Vaikka Suomessa tapahtuu laajalla mittakaavalla alueellista keskittymistä, on maaseutualueilla edelleen iso merkitys maassamme. Suomalaisista yrityksistä 40 prosenttia toimii maaseudulla ja kolmanneksella maatiloista on maatalouden ulkopuolista yritystoimintaa (MMM 2021).

Kun tarkastellaan Suomea yritystukien valossa, Suomen pinta-alasta 95 prosenttia on maaseutua. Tästä näkökulmasta tarkastellen 30 prosenttia Suomen yrityksistä sijaitsee maaseudulla. (Ely-keskus 2021). Näiden lukujen valossa ei käy kiistäminen, etteikö maaseudun tulevaisuudella ole merkitystä koko Suomelle. Alueella on myös potentiaalia moneen.

Korona myös osaltaan vaikutti siihen, että osa maaseutualueista on muutaman viime vuoden aikana saanut käännettyä muuttotappionsa jopa muuttovoittoon tai ainakin pienentämään tappiotansa. Moni työntekijä on etätyöhön siirtyessään muuttanut mökkipaikkakunnalleen pysyvämmin tai vihdoin toteuttanut haaveensa siirtyä kaupungin vilinästä maaseudun rauhaan. Tämä tuo toki uusia mahdollisuuksia myös näiden alueiden yrityksille.

Maaseudun elinvoimaisuuden kehittäminen on tärkeää

Karelia ammattikorkeakoulun ja Lapin ammattikorkeakoulun yhteistyössä alueidensa ProAgrioiden kanssa toteuttama ja Maaseuturahaston rahoittama Rural Future -hanke on toiminut nimenomaan maaseutuyritysten kannattavuuden ja toimintaedellytysten vahvistamiseksi. Hankkeessa on haluttu kehittää uusia ansaintamuotoja toimeentulon ja toiminnan kehittämisen vahvistamiseksi. (Kehittyvä ja kannattava maaseutuyrittäjyys).

Maaseutupolitiikan visiossa todetaan monimuotoisen maaseudun olevan kansallinen menestystekijä, joka tarjoaa alustan ja ratkaisuja hyvälle elämälle, innovatiivisuudelle, yrittäjyydelle ja kestävälle yhteiskunnalle (Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2021:12, 19). Näihin asioihin on haluttu vaikuttaa ja luoda tulevaisuusvisioita maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi.

Korona on ollut jo kohta kaksi vuotta keskuudessamme ja epävarmuus tulevaisuudesta vaivaa edelleen monia yrittäjiä. Kuitenkin tulevaan on pyrittävä varautumaan ja sitä ennakoimaan parhaansa mukaan. Toiminnan kehittäminen ja ennakointi onkin noussut keskiöön monessa yrityksessä ja näiden asioiden merkitys on kirkastunut entistä voimakkaammin.

Visio eurooppalaisesta maaseudusta

Liiketoiminnan kehittäminen vaatii sitä, että oikeasti mietitään, mitä tulevaisuuden asiakas haluaa. Rural Future -hankkeessa haluttiin visioida myös eurooppalaisen maaseudun tulevaisuutta ja roolia, ja siinä järjestettiinkin upea European Rural Entrepreneurship Voices Forum -tapahtuma. Tapahtuma kokosi hienosti yhteen maaseudun toimijoita eri puolelta Eurooppaa, pääosin kuitenkin Suomesta.

Tapahtumassa kuultiin loistavia puheenvuoroja eurooppalaisilta nuorilta yrittäjiltä ja pohdittiin Euroopan maaseutualueiden tulevaisuutta monesta eri näkökulmasta näiden puhujien kesken. Myös tilaisuuden osallistujat pääsivät työryhmissä pohtimaan Euroopan maaseutualueiden tulevaisuusnäkymiä ja miettimään, millaista tulevaisuus on vuonna 2040.

Lopputuloksena forumista olikin, että tulevaisuudessa mahdollisuuksia kyllä on, kunhan tilaisuudet vain uskalletaan käyttää.

Tulevaisuus ei ole paikkaan sidottua

Tärkeänä asiana tulevaisuuden tarpeita mietittäessä on huomioida kuluttajien muuttuvat tarpeet. Niiden ennakointi luo pohjaa myös yritysten kehittämistoiminnalle. Tulevaisuuden kuluttajat ja nuori sukupolvi ovat edelläkävijöitä monissa asioissa ja esimerkiksi ostokäyttäytymisessä muutos lähtee heistä. Heidän kulutustaan ja arvojensa muutosta on syytä seurata, jotta yritysten toimintaa osataan kehittää oikeaan suuntaan.

Tietysti toiminnassa ja tarjoomassa halutaan vastata juuri niihin tarpeisiin, joita kuluttajilta nousee. Kokemuksen merkityksellä ostotilanteessa on entistä enemmän merkitystä, tämä vaatii yrittäjiltä asiakaskokemukseen panostamista.

Tietoyhteiskunnassa valveutuneet asiakkaat hakevat informaatiota yhä enemmän verkosta ennen ostopäätösten tekemistä. Myös itse kaupankäynti siirtyy enenevässä määrin verkkoon. Iso osa tiedonhausta tapahtuu itsenäisesti, joten yrittäjien on panostettava digitalisaatioon ja tiedon saatavuuteen 24/7. Tässä on varmasti vielä paljon tekemistä myös maaseudun yrityksillä.

Myös maaseudun pienyritysten on syytä olla läsnä verkossa. Tämä seikka tuli esiin myös hankkeen aikana, kun yrittäjien ryhmissä käytiin läpi tulevaisuusvisioita. Moni yrittäjä onneksi jo ymmärtää, että internet on paikka, missä markkinointi ja tiedon välitys nykyään pitkälti tapahtuu. Toisaalta se luo runsaasti uusia mahdollisuuksia. Koska asiakkaat voivat olla aivan eri puolella Suomea, Eurooppaa tai jopa maailmaa, potentiaalisia ostajia loistaville palveluille ja tuotteille on lukemattomia.

Myös digitalisaatio luo mahdollisuuksia

Kun alueella on toimiva verkkoinfra, voi moni yritys toimia Lapin pienellä paikkakunnalla siinä missä isommassa kaupungissakin. Eikä pidä unohtaa, että nykyään jopa myös korkeakouluopiskelu onnistuu monilla aloilla monimuotoisesti ja jopa lähes täysin verkko-opintoina. Joten edes opintojen vuoksi ei ole välttämättä tarvetta vaihtaa kotipaikkakuntaansa maaseudun rauhasta suurkaupunkiin.

Digitalisaatio on siis luonut monilta osin maaseudun tulevaisuudelle hyviä näkymiä. Maaseutu on tulevaisuudessakin täysin varteenotettava vaihtoehto asuinpaikkakunnaksi ihmisille, jotka näille alueille ovat sydämensä menettäneet.

Lähteet:

Ely-keskus 2021. Maaseudun yritysrahoitus. Saatavilla: Maaseudun yritysrahoitus - ely - ELY-keskus.Viitattu 28.10.2021.

Kehittyvä ja kannattava maaseutuyrittäjyys. Saatavilla: Rural Future | Kehittyvä ja kannattava maaseutuyrittäjyys (karelia.fi). Viitattu 26.10.2021.

Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2021:12. Ajassa uudistuva maaseutu – Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2021-2027. Saatavilla: Ajassa uudistuva maaseutu – Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2021–2027 (valtioneuvosto.fi)

MMM 2021. Yrittäjyys maaseudulla. Saatavilla: Yrittäjyys maaseudulla - Maa- ja metsätalousministeriö (mmm.fi). Viitattu 25.10.2021.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Liikkeenvahvistuskameran käyttö teollisuudessa ja sen vaikutus käyttövarmuuteen

25.11.2021



Kirjoittajan kasvot.
DI Jani Sipola työskentelee projektipäällikkönä, insinööri (YAMK) Piia Ailinpieti projektipäällikkönä ja insinööri (AMK) Aslak Siimes tuntiopettajana Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmässä.

Taustaa

Kansainvälisissä liikkeenvahvistuksen tutkimuksissa ovat kohteina olleet muun muassa henkilön syke, vauvan hengitys, sillan heiluminen ja elossa olevien henkilöiden löytäminen katastrofitilanteissa. Edellä kuvattuja asioita voi olla vaikea havaita silmällä, mutta liikkeenvahvistusteknologia voi olla niissä merkittävänä apuna.

Lapin ammattikorkeakoulun liikkeenvahvistuskameraa on hyödynnetty teollisuuden kohteiden kuvaamisessa kunnossapidon näkökulmasta. Liikkeenvahvistuskameraa on testattu kirjoittajien toimesta terästeollisuuden ja metsäteollisuuden eri kohteissa kuten savukaasupuhaltimet, tärysyötin ja pumput moottoreineen (kuva 1.).

Liikkeenvahvistuskamerasta kirjoitettiin aiemmin MOTa (Motion Amplification) - Liikkeenvahvistuskamerateknologian hyödyntäminen uusille alueille -hankkeen aikana Pohjoisen tekijät -blogissa otsikolla Mitä silmät ei näe, sen liikkeenvahvistusteknologia huomaa

 Kaksi asiantuntijaa katsoo kuvauskohdetta ja yksi asiantuntija valmistelee kuvausta tehdasympäristössä.
Kuva 1. Kuvaamisen suunnittelua kohteessa (Ailinpieti 2020.)

Havaintoja liikkeenvahvistuskameran käytöstä

Testausten tuloksina saatiin arvokasta tietoa liikkeenvahvistuskameran käyttämisestä oikeissa teollisuusympäristöissä. Pölyiset olosuhteet ja ulkona kuvaaminen toivat omat haasteet kuvausten suorittamiseen. Kuvauksissa tuli huomioida kameran linssin puhtaus sekä vallitsevat valaistusolosuhteet. Edelliseen liittyen erityisesti yleisvalojen välkyntä oli häiritsevä tekijä liikkeenvahvistusmenetelmällä käsitellyissä videoissa, mutta sen vaikutusta voidaan vähentää jälkikäsittelyllä erilaisilla suodattimilla.

Terästehtaalla valittiin ennalta useampia kuvattavia kohteita samalle päivälle, joita olivat puhaltimien moottorit, korkeapainekompressori ympäristöineen, kääntövaihde ja hihnakuljettimen tärysyötin. Kaikki kuvauskohteet olivat fyysiseltä kokoluokaltaan suuria.

Toisella kuvauskerralla paperitehtaalla kohteiden lukumäärä pidettiin pienempänä ja keskityttiin enemmän ilmiöiden ymmärtämiseen ja ympäristön tuomien haasteiden huomioimiseen. Paperitehtaalla kuvattiin pumppuja moottoreineen ja niiden kiinnitystä asennusalustaansa. Kuvauksista saatiin paljon kuva-aineistoa, jonka käsittelyä sekä analysointia jatkettiin kuvausten jälkeen asiantuntijatyönä.

Tulosten tulkinta

Käsitellyn tulosvideon perusteella voidaan todeta, että vahvistetun liikkeen näkeminen visualisoi värähtelykäyttäytymisen ymmärtämistä. Syvällisempi tulosten analysointi ja tulkinta vaatii kokemusta liikkeenvahvistuksesta ja värähtelymittauksista sekä ymmärrystä kuvattavista kohteista. Uuden teknologian käyttöönotto laajemmin eri kohteissa vie aikaa ennen kuin sen osaaminen on riittävää. Edellisen pohjalta pyritään hankkimaan uusia kuvauskohteita osaamisen ja kokemuksen laajentamiseksi, esimerkiksi palveluliiketoiminnan toimeksiantoina.

Kuvassa 2 on esitetty värähtelymittausten toteutus. Kuvatulle alueelle sijoitetaan mittauspisteitä haluttuihin kohtiin. Mittauspisteet on sijoitettu kolmeen kohtaan, joiden ratakäyrät esitetään x-y-tasossa sekä yhden mittapisteen taajuusspektri x-suunnassa.


Värähtelydataa kuvattavasta kohteesta kolmesta mittapisteestä sekä taajuuskäyrä yhdestä mittapisteestä.
Kuva 2. Värähtelydataa kohteesta (Sipola 2020)

Liikkeenvahvistuskameran vaikutus käyttövarmuuteen

Lähtökohdiltaan uudehko liikkeenvahvistusteknologia liittyy ensisijaisesti ennakoivaan kunnossapitoon. Menetelmää voidaan menestyksekkäästi hyödyntää nimenomaan kuvaamalla teollisuusyrityksen prosessilaitteita. Liikkeen vahvistaminen, visualisointi, tarjoaa erittäin hyvän mahdollisuuden todeta ja sitä myötä analysoida sekä ennakoida mahdolliset ongelmat prosessissa.

Suorituskykyä kuvaavia mittareita ja tunnuslukuja tarvitaan, jotta tuotantojärjestelmiä ja sen osia voidaan johtaa, käyttää ja ylläpitää tehokkaasti koko elinkaaren ajan. Mittareiden avulla asetetaan tavoitteet, osoitetaan kehityskohteet sekä seurataan toiminnan laatua ja kehitystä.

Lisäarvoa käyttövarmuuden ylläpitämiseen

Salla Marttonen-Arola toteaa artikkelissaan, että yrityksen tulee miettiä mitä datalla tehdään ja miten datanhallintaprosessi kannattaa toteuttaa. Hän kirjoittaa, että yrityksen on syytä tunnistaa ja eliminoida turha data.

Edellä mainitun toimenpiteen myötä voidaan myös optimoida päätöksentekoon liittyvien tunnuslukujen käyttö ja niiden laatu, erityisesti siis varmistaen dataan keruuseen liittyvät tekijät (oikea data, oikealla tarkkuudella ja laadulla, oikeassa muodossa, oikeaan aikaan, oikeille henkilöille). (Marttonen-Arola 2020, 30.)

Käyttövarmuuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä, ennakoivalla kunnossapidolla on erittäin merkittävä rooli. Viime vuosina tapahtunut anturiteknologian ja data-analysoinnin kehitys, ovat vieneet ennakoinnin luotettavuutta huimasti eteenpäin, varsinkin kun kyse on on-line -mittauksista. Kuitenkin edelleen isossa merkityksessä ovat henkilöstön tekemät visuaaliset tarkastukset prosessin tilasta.

Liikkeenvahvistusteknologia tarjoaa erityisen hyvän lisätyökalun kyseisiin tarkistuksiin. Teknologia tarjoaa myös, usein riittävän tasoisen, värähtelyteknisen analyysin.

Kyseessä olevan teknologian suurimmat hyödyt tulevat siis toimintavarmuuden ylläpitämisessä sekä sen kehittämisessä. Edellisten pohjalta teknologia vaikuttaa suoraan käyttövarmuuteen ja tuo uuden mahdollisuuden ilmiöiden toteamiseen, analysointiin ja ennakointiin.

Lähde:

Marttonen-Arola, S. 2020. Kunnossapitodata – MAHDOLLISUUS VAI RESURSSIEN TUHLAAMISTA? Promaint 1/2020, 30.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Alkutuotannon turvaaminen pohjoisissa olosuhteissa

22.11.2021



Kirjoittajan kasvot.
Agrologi (AMK) Hanna-Mari Romakkaniemi työskentele projektisuunnittelijana Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

Maaseutu ja sen elinkeinot ovat jatkuvien haasteiden edessä. Partasen (2021) mukaan ilmastonmuutoksen yhtenä merkittävänä osasyynä pidetään alkutuotantoa ja peltoviljelytoimia, kuten maanmuokkausta ja lannoitusta, sekä näiden aiheuttamaa maanpinnan tiivistymistä ja ravinnehuuhtoumia.

Myös laiduntava karja saatetaan nähdä uhkana luonnon monimuotoisuudelle. Virkajärven (2021) mukaan, kun laidunnus toteutetaan ’terapialaidunnuksena’ pienillä pinta-aloilla, alueet tallaantuvat ja tiivistyvät helposti. Näin käy myös isoilla laumoilla ja hyvin hoidetuilla peltolohkoilla, kun sadontuoton maksimoimiseksi ojanvarsipusikoiden ja metsäsaarekkeiden määrä on minimoitu.

Kansallinen omavaraisuus kuitenkin edellyttää vahvaa, monipuolista ja toimivaa alkutuotantoa yrittäjineen, toimijoineen ja liitännäiselinkeinoineen. Elintarviketeollisuusliiton (2021) mukaan maaseutuelinkeinojen työllistävä vaikutus ulottuu tuhansia työllistävästä elintarviketeollisuudesta aina pakkaamiseen, logistiikkaan ja kauppaan saakka. Eikä sovi unohtaa alkutuotannon suoraa työllistämisvaikutusta.

Kasvilajivalikoiman laajentaminen

Taloudelliset reunaehdot määrittävät merkittävästi tilakohtaisia ratkaisuja. Joonan (2021) mukaan hiilensidonnan ja monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää myös laajoille peltoalueille monenlaisia kasvu- ja elinympäristöjä. Kasvilajivalikoiman laajentaminen tarjoaa mahdollisuuksia niin viljelykierron monipuolistamiseen, jossa useat eri kasvit vuorottelevat esimerkiksi viiden vuoden kierrossa, kuin myös erikoiskasvien kasvattamiseen.

Laajentamalla kasvilajivalikoimaa viljelykierrossa, tarjotaan samalla myös maan pieneliöstölle monipuolisemmin ravintoa (Myllys, ym. 2015.) Joonan (2021) ja Myllyksen (2015) mukaan erityisesti syväjuuristen ja monivuotisten kasvien viljelyllä on suotuisia vaikutuksia maaperän pieneliöstölle.

Monimuotoisuus kasvattaa lajirunsautta ja tarjoaa erilaisille hyönteis- ja eliölajeille, kuten myös muille peltoluonnon eläinlajeille, enemmän ravintoa ja elinpaikkoja, kuin liian yksipuoliset ja vain yhteen kasviin keskittyvät ja isoalaiset kokonaisuudet. (Joona, 2021, Myllys, ym. 2015).

Kun isoilla tiloilla laajat, yli 10 hehtaarin peltolohkot antavat mahdollisuuksia useiden lajien palsta- tai kaistaviljelyyn, tarjoavat vastaavasti pienten tilojen kymmenistä aareista koostuvat tilkut kirjavuutta pienialaisten kasvustojen kautta. Peltojen lohkorakenne voi siten koostua yhtä lailla useista erilaisista kasvilajeista vuorotellen avomaanviljelystä puutarhatuotantoon kuin isoilla lohkoillakin. Ison lohkon muovautuvuus erilaisille viljelytekniikoille maalajien vaihtumisen myötä on tunnistettava jo perustamisvaiheessa, mikä helpottaa oikean kasvilajin valintaa. (Hakala, 2021).

Pohjoisen mahdollisuudet hiilineutraaliin tuotantoon

Hakalan (2021) mukaan hiilineutraali tuotanto edellyttää kattavaa ymmärrystä käytännön tasolla turvemaiden luokituksesta ja merkityksestä hiilen kannalta. Hakala pohjustaa keinovalikoimaa, joka meillä on käytettävissä turvemaiden viljelyn hiilikatoa alentamaan ja tavoitellessa nollapäästöistä alkutuotantoa. Hän nostaa keskiöön monivuotiset ja syväjuuriset, satotason hyvin säilyttävät kasvilajit sekä vedenpinnan noston. Se on paras keino vähentää hiilikatoa, mutta käytännössä nykyajan maatilojen koneet ja kalusto ovat niin isoja, ettei niiden kanssa märkiä alueita kyetä korjaamaan. Apuna voisivat olla erilaiset salaojitustekniikat, kuten säätösalaojitus suurilla tasaisilla lohkoilla.

Lapin vahvuus turvemailla kytkeytyy monivuotisten, syväjuuristen ja kosteikkokasvien tuotantoon. Tulevaisuuden mahdollisuudet lämpenevän ilmaston myötä tulee kyetä tunnistamaan ja tuomaan esille myös tavalliselle tuottajalle sekä kuluttajalle vahvuuksina. Tässä työssä tarvitaan koulutusta kaikille osapuolille tuottajat mukaan lukien.

Valio on mukana kattavan yritysjoukon kanssa Baltic Sea Action Groupissa (BSAG), jonka tärkein tehtävä on vauhdittaa Itämeri-työtä etsimällä ja kokoamalla yhteen Itämeren pelastamiseen tarvittavat yritykset, tutkijat, poliitikot sekä muut tarvittavat tahot (Baltic Sea Action Group, 2021). Järjestö tarjoaa myös koulutusta laaja-alaisesti kaikille Itämeren kuntoon vaikuttaville sektoreille. BSAG:n uudistavan viljelyn opisto tarjoaa maksutonta verkkokoulutusta, jossa yhdistyvät maanviljelyn kannattavuuden parantaminen ja käytännön ympäristötyö.

Kohonnut lämpösumma laajentaa kasvivalikoimaa

Hannukkalan (2021) mukaan kasvanut lämpösumma pohjoisessa on vaikuttanut suotuisasti nurmien satotasoihin. Vaikutukset ulottuvat positiivisina myös muiden kasvilajikkeiden kasvu- ja viljelyoloihin. Viljelyolojen parantuessa myös kasvien menestyminen paranee.

Hannukkala (2021) korostaa talven merkitystä Lapissa, joka turvaa monivuotisia kasvustoja pakkasvaurioilta. Paksun lumipeitteen ansiosta routa ei joka vuosi yllä kovin syvälle, mikä aikaistaa usein kevään kasvuun lähtöä.

Kohonnut lämpösumma monipuolistaa myös meillä kasvilajivalikoimaa, ja tämä antaa mahdollisuuksia laajentaa alkutuotannon viljelykasvien lajikevalikoimaa. Sama asia pätee niin eläinrehuksi kasvatettaviin kasveihin kuin pellolta pöytään kasvatettaviin elintarvikkeisiin. Kesän valoisuus on säilynyt pohjoisessa ennallaan, mikä luo hyvät olosuhteet nopealle kasvulle.

Louen maaseutuyrittäjyyden osaamiskeskittymä

Ammattiopisto Lappian maaseutuyrittäjyyden osaamiskeskittymä Tervolan Louella toteuttaa toiminnassaan todella kattavasti ja monipuolisesti niin alkutuotantoa tukevaa yritysyhteistyötä kuin maaseudun elinkeinoja kehittävää tutkimus, kehitys ja innovointitoimintaa. Louen esimerkit vahvistavat uskoa ja luottamusta siihen, että aidosti yhteistyöhaluisia toimijoita löytyy Lapista.

Yrityksille on tärkeää löytää myös koulutusyhteistyötä oman toiminnan rinnalle, jolloin alan uusien osaajien koulutus voisi tapahtua mahdollisimman sujuvasti, vaikka työn ohessa ja erilaisia oppimispolkuja yhdistellen. Saariniemen (2021) mukaan Louella toimii tällä hetkellä maidonjalostukseen keskittynyt jäätelöyritys ja lihanjalostamiseen keskittynyt toimija. Koulutilalla viljellään myös yrttejä tervolalaisen elintarvikealan toimijan käyttöön, tyrniä torniolaisen ja tervolalaisen yrityksen käyttöön sekä humalaa torniolaisen yrityksen käyttöön. Osaamiskeskittymässä on runsaasti tilaa myös uusille yrittäjille ja yrityksille.

Luonnonvarakeskus (Luke) on huomioinut Lappian tarjoamat vahvuuden ja monipuoliset kehitysmahdollisuudet ja siirtänyt osan kasvigeenivaraohjelmaan kuuluvista kasveista Lappian pelloille viljely- ja kasvukokeisiin. Luonnonvarakeskus on ollut mukana Lapin yliopiston ja Lappian kanssa Lappari -hankkeessa, jonka tarkoitus on löytää omaleimaisia keinoja hyödyntää lapinlehmien maitoa.

Hanke on päättynyt 2018, mutta aiheen ympärille on käynnistynyt uusi hanke, jonka puitteissa tarjotaan esimerkiksi koulutuksia lapinlehmien maidon jatkojalostukseen. Louen sijainti ja vahva ammattitaito alan toimijana ovat omiaan tukemaan myös Luken toimintaa pohjoisessa Suomessa.

Saariniemen (2021) mukaan maaseutuyrittäjyyden osaamiskeskittymä Louella haluaa olla myös vahvana toimijana Lapin alueella sekä Meri-Lapissa kehittämässä ja viemässä eteenpäin erilaisia vaihtoehtoja löytää parantavia ja eheyttäviä kokonaisuuksia mielenterveyskuntoutujien tueksi.

Nokkosta elintarvikkeeksi resurssiviisaasti

SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi -hankkeessa toteutettujen pilottien pohjalta nousi esille nokkoseen liittyviä monipuolisia mahdollisuuksia alkutuotannon rikastamiseksi. Nokkonen tunnetaan heikosti elintarvikkeena, vaikka kasvi on ravintosisällöltään erittäin monipuolinen. Nokkonen sopii esimerkiksi leipätuotteisiin, jälkiruokiin ja teehenkin. SERI-hanke järjesti yhteistyössä Arktinen nokkonen -hankkeen (ARKNOKK) projektiopäällikön Tapio Pyörälän kanssa webinaarin edistämään nokkostietoutta Lapin alueella (Kuva 1).

Seminaarin ohjelma.
Kuva 1. Alkutuotannon turvaaminen pohjoisissa olosuhteissa -webinaari toteutettiin toukokuussa.

Pyörälän (2021) mukaan nokkonen sopii käytettäväksi sekä elintarvikkeena että monissa muissa tuotteissa. Pitkäikäisenä ja satoisana kasvina nokkosta hyödynnetään myös hiilen sidonnassa sekä eläinten ruokinnassa (Kuva 2). Nokkosyrittäjä Matti Veijola Ärmätti Oy:stä on kehittänyt Ärmätin tilalla nokkosentuotannossa käytettävät koneet ja laitteet. Yritys tuottaa, jalostaa ja myy erilaisia nokkostuotteita niin kuluttajille kuin isommillekin liikkeille aina eläimille tarjottaviin tuotteisiin saakka.

Jos Ärmätti on tässä onnistunut, miksei joku lappilainenkin yrittäjä voisi onnistua tuottamaan lappilaista nokkosta paikallisten elintarvikealan toimijoiden valikoimiin eri muodoissa. Ehkä kehittämään myös omat tuotesarjat lemmikkien hyvinvointia turvaamaan ja vaikka pellettiin puristettuna hevosten ja porojen ruokintaa monipuolistamaan.

Ärmätille nokkosen tuottaminen on ammatinvalintakysymys, jossa tuotantokasvi vaihdettiin kaikkialla viihtyvään ja kiehtovaan nokkoseen vaativan ryvässipulin tilalle. Nokkonen on osoittautunut haasteineen heille juuri oikeaksi kasvivalinnaksi. Ärmätti Oy panostaa voimakkaasti viljelytekniikoiden kehittämiseen sekä koneiden ja laitteiden kehitystyöhön, mikä on osoittautunut oikeaksi valinnaksi. Resurssiviisaus näkyy Ärmätillä esimerkiksi siinä, että omaa tilaa ja sen viljelyä ja tuotantoa halutaan kehittää ja viedä eteenpäin kokonaisuutena, jossa jokainen tuotannon osa-alue on tarkoin mietitty.


Leppäkerttu nokkosen lehdellä.
Kuva 2. Nokkonen on syväjuurinen ja pitkäikäinen kasvi, jonka satopotentiaali on kova. (Kuva: Tapio Pyörälä).

Lapissa nokkosta kasvaa ’joka mutkassa’. Nokkosen hyvä talvenkesto on osoitettu jo kauan aikaa sitten ja nokkoselle joutilasta peltoa on vapaana runsain määrin. Nokkonen viihtyy samalla pellolla jopa yli kymmenen vuotta ilman uusimistarvetta säilyttäen satoisuutensa.

Vahvajuurisena kasvina se on hyvä hiilensitoja, joka samalla sitoo maaperän paikoilleen vahvan juuriston avulla. Virkajärven (2021) mukaan vahvajuurisilla kasveilla on iso merkitys tavoitellessa maaperästä huuhtoutuvien ja vesien mukana kulkeutuvien ravinnehuuhtoumien alentamista.

Veijolan (2021) mukaan elintarviketuotantoa varten kasvatettavan nokkosen lannoitus on tarkkaa puuhaa. Karjanlantaa voidaan hyödyntää perustamisvaiheessa, mutta se on mullattava maan sisään. Karjanlannan lannoittava vaikutus säilyy pellossa useita vuosia lannoitemäärästä riippuen. Jatkossa on typpi annettava rakeistettuna lannoitteena, jotta raaka-aineen elintarvikekelpoisuus saadaan turvattua koko satokauden ajan.

Haasteista maaseudun elinvoimaisuuden kulmakiviksi

Runsaslumisten talvien ja pitkien valoisien kesäöiden rinnalla säilyvät myös haasteet. Runsas sadanta tarkoittaa toisinaan runsasta ja pitkää sadekautta kasvukauden aikana joko keväällä, kesällä tai syksyllä. Tämä viivästyttää keväisin kevättöiden alkua, haastaa kesäistä kasvua ja sadonkorjuuta ja syksyisin se vaikeuttaa niin sadonkorjuuta kuin kasvien talveen valmistautumista.

Seisova vesi pelloilla tietää isoja haasteita niin kevätpelloilla kuin syksyisin talveen valmistautuvilla kasvustoillakin.
Toisaalta, talvinen lumipeite usein turvaa kasvustoja pakkasjaksojen yli samalla kun kylmä tappaa taudinaiheuttajia. Tästä voi tulevaisuudessa muodostua suuri etu verrattuna Etelä-Suomen kasvukauden haasteisiin.

Kotieläintuotannon väheneminen on valitettavaa, toisaalta perustetaan isoja tilakokonaisuuksia. Sitä kautta myös pientiloilta vapautuvan peltomaan saaminen isojen tilojen kasvintuotantoon ja edelleen osaksi hiilensidontaan luo vakautta pohjoiselle kotieläintuotannolle.

Hiilivuon hidastaminen turvepelloilta edellyttää sekä hyvää pellon peruskuntoa että myös ammattitaitoa ja koulutusta viljelijöille niistä keinoista, joita heillä on käytettävissään tässä työssä. Tämä tarkoittaa, että pohjoisessa tulee tarjota laadukasta koulutusta myös tulevaisuudessa, jotta tarjotaan työkaluja myös suurenevien tilojen haasteisiin kuten johtamiseen. Eikä pitkien välimatkojen pohjoisessa tule unohtaa infran, eli tiet – kulkuväylät – yhteydet, kuntoa ja niiden ylläpitoa.

SERI-hanke on toteuttanut pilottivaiheessaan erityisesti alueellista yhteistyötä ja pyrkinyt vahvistamaan resurssiviisaus-termin jalkauttamista. Lapin ammattikorkeakoulun SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi –hankkeen tavoitteena on ollut kehittää Meri-Lapin alueen vähähiilisyyttä ja resurssiviisautta hankeaikana (Kuva 2.). Hankkeen toimintakausi sijoittuu ajalle 1.1.2020 - 31.12.2021. Hankerahoituksen kokonaisbudjetti on 353 690 euroa, josta Lapin liiton myöntämän EAKR-rahoituksen osuus on 282 952 euroa. (Lapin ammattikorkeakoulu 2021).

Hankejuliste.
Kuva 3. SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke.

Lähteet:

Baltic Sea Action Group. 2021. (Viitattu 9.8.2021) https://www.bsag.fi/fi/

Elintarviketeollisuusliitto. 2021. Viitattu 9.8.2021. https://www.etl.fi/elintarviketeollisuus/vastuullisuus/taloudellinen-vastuu/tyollisyys.html.

Hakala, T. 2021. Asiantuntija. Hiilineutraali maitoketju, Valio. Webinaarin esitysmateriaali. (Viitattu 9.8.2021.)

Hannukkala, A. 2021. Tutkija. Webinaarin esitysmateriaali. (Viitattu 9.8.2021.)

Joona, J. 2021. Ratkaisuja nautojen aiheuttamien päästöjen ja ympäristörasituksen vähentämiseen: Regeneratiivisen, hiiltä sitovan viljelyn käytännöt. Naudat, ilmasto ja ympäristö. 2021. Seminaari -tallenne. Viitattu 20.8.2021. https://www.youtube.com/watch?v=HxwIOzU1j0Q.

Kanniainen, H. 2021. Asiantuntija, OSK Ärmätti. Webinaarin esitysmateriaali. (Viitattu 9.8.2021.)
Lapin ammattikorkeakoulu. 2021. Lapin AMKin hanketietokanta. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi. Viitattu 6.9.2021 https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4206000065.

Myllys, M., Gustafsson, K., Koppelmäki, K., Känkänen, H., Palojärvi A. & Alakukku, L. 2015. Juuristotietopaketti – Juuret maan rakenteen parantajina. Uudenmaan ELY -keskus. RaHa – Ravinnehuuhtoumien Hallinta -hankkeen loppuraportti. Viitattu 20.8.2021. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/103454/ely%20juuristotieto_LR.PDF?sequence=2&isAllowed=y.

Naudat, ilmasto ja ympäristö. 2021. Seminaari -tallenne. Asikainen, A., Partanen, A-I., Maanavilja, L., Virkajärvi, P., Regina, K., Joona, J., Hänninen, A., Kantoniemi, J., Luostarinen, S., Lidauer, M. ja Rinne, M. Luonnonvarakeskus (järjestäjä). Viitattu 20.8.2021. https://www.youtube.com/watch?v=HxwIOzU1j0Q.

Nieminen, A. 2021. Pienipeltoalaisen maaseudun aluekehitys. Lapin AMK. (Viitattu 20.8.2021.) https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/498168/Nieminen_Ari.pdf?sequence=2

Partanen, A-I. 2021. Ilmatieteen laitos. Kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteet. Naudat, ilmasto ja ympäristö. 2021. Seminaari -tallenne. Viitattu 20.8.2021. https://www.youtube.com/watch?v=HxwIOzU1j0Q.

Pyörälä, T. 2021. Projektipäällikkö, Lapin AMK. Webinaarin esitysmateriaali. (Viitattu 9.8.2021.)

Saariniemi, J. 2021. Toimipaikkapäällikkö, Ammattiopisto Lappia. Webinaarin esitysmateriaali. (Viitattu 9.8.2021.)

Virkajärvi, P. 2021. Luonnonvarakeskus. Naudat, ilmasto ja ympäristö. 2021. Seminaari -tallenne. Viitattu 20.8.2021. https://www.youtube.com/watch?v=HxwIOzU1j0Q.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Edellinen 1 2 3 4 5 6 ... 32 33 34Seuraava