Synonyymisanakirja antaa sanalle kumppani seuraavat vaihtoehdot: "kollega, työtoveri, liikekumppani, partneri, aisapari, yhteistyökumppani, seuralainen, kaveri, tuttu toveri, matkatoveri, matkakumppani, asuinkumppani, puoliso.”

Se, minkä noista synonyymeistä sinä valitset muita osuvammaksi, kertoo, mitä kumppanuus omassa elämässäsi merkitsee. Yksi silmäpari tarttuu kotikutoiseen sanaan ja verkkokalvolla välähtää puolison kuva. Toinen katsahtaa vieressä istuvaan kollegaan lämpimin katsein.

Mikäpä siinä. Kunhan ei aivan tyhjää lyö. Sillä kumppaneita me tarvimme matkallamme – ihan jokainen.

Kumppaniajattelu yritysten kesken ei ole mikään uusi ilmiö. Pelkistettynä kumppanuusajattelu tarkoittaa kahden tai useamman organisaation tiivistä yhteistyötä. Kumppanuus on molempia hyödyttävää toimintaa ja vaatii kehittyäkseen yhdessä sovittua toimintatapaa. Se pitää sisällään yhteiset tavoitteet, määritellyt toiminnot sekä menetelmät toiminnan jatkuvaan parantamiseen.

Parhaimmillaan kumppanuus on molemminpuolista oppimista ja tiimityötä. Kumppanuus tuleekin ajatella arvoprosessina, jossa osapuolten tieto, osaaminen ja arvot yhdistetään molemmille kumppaneille lisäarvoa tuottavaksi toiminnaksi.

Kumppanuuden eri roolit ammattikorkeakoulussa

Kumppanuudelle voidaan määritellä ainakin kuusi erilaista roolia ammattikorkeakoulun toimintaan nähden.

Vaikuttajakumppanuudella tarkoitetaan yhteistyötä, jonka tavoitteena on tehdä yhteisiä yhteiskunnallisia avauksia tai turvata alueen elinvoimaa. Onneksi Lapissakin kasvavassa määrin tajutaan, että mitä paremmin tehdään vaikuttamista yhdessä, saavutetaan kaikkien lappilaisten etu. Jos tämän sotesavotankin alla keskityttäisiin kaikki tekemään parhaamme ja pitämään mielessä, että tärkeintä on se, miten koko maakuntana pärjäämme, olisi se vahva pohja lapin menestykselle.

Strateginen kumppanuus on pysyvää tai pysyväksi tarkoitettua kumppanuutta. On arroganttia yrittää edes väittää, etteivät myös Lapin AMK:n strategiset painoalat vaatisi taakseen verkostoa, missä osapuolet jakavat yhteiset strategiset päämääränsä ja luovat syvässä luottamuksessa yhteisiä kehittämissuunnitelmia niiden saavuttamiseksi. Strategisessa yhteistyössä kyse on pitkästä aikajänteestä: verkostoituminen tähtää välittömien hyötyjen ohella pidemmän aikavälin kilpailukyvyn edistämiseen.

Ehkä näkyvin ja halutuin osa AMK:n kumppanuutta on koulutusten kanssa tehtävä yhteistyö. Tämä voi olla opiskelijoiden kanssa tapahtuvaa tai rakentua jo valmistuneiden opiskelijoiden varaan (mentori/alumnityö). Opinnäytteet, harjoittelupaikat ja oppimistehtävät ovat tärkeä aluekehittämisen muoto ja pitkäaikaiset suhteet alueen yrityksiin takaavat ketterän ja kustannustehokkaan tavan tuottaa aitoja työelämän ongelmia opiskelijoiden ratkaistavaksi.

Hankkeiden kohdalla kumppanuus merkitsee projektikohtaista ja pitempiaikaista yhteistyötä. Uusien asioiden selvittäminen vaatii taakseen tiimin, jolta parhaiten löytyy vaadittavaa asiantuntemusta. Kaikkea osaamista ei löydy kenelläkään oman talon sisältä vaan hankkeet vaativat monesti useamman organisaation yhteistyötä.

Palvelutoiminta on omimmillaan myös verkostoyhteistyötä. Jos asiakkaan tarvitsemaa osaamista ei löydy omasta takaa, ei sanota ei, vaan etsitään oman talon ulkopuolelta tarvittava lisäosaaminen. Se, miten laajalla verkostokumppanuudella kauppoja tehdään, on selkeä kilpailuetu mille tahansa ammattikorkeakoululle.

Ilo on myös huomata, että ammattikorkeakoulujen välinen yhteistyö syventyy vuosi vuodelta myös palvelutoiminnan suhteen. Yhteistarjoukset ovat jo arkipäivää.

Alihyödynnetty kumppanuuden mahdollisuus ammattikorkeakoulussa on tilojen ja laitteiden sekä osaamisen yhteiskäyttö ja tiloissa tapahtuva kehittäminen. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa on kehitetty malli, missä kalliita investointeja on tehty yhteistyössä yritysten kanssa ja soviteltu laitteen käyttö sitten vuosikellon omaisesti AMK:n ja yritysten välillä. Tätä mallia soisin hyödynnettävän laajemminkin pohdittaessa uusia infrastruktuuriin liittyviä päätöksiä.

Mitä hyötyä kumppanuudesta meille on?

Tuhti paketti käyntikortteja kenen tahansa takataskussa takaa mahdollisuuden voimavarojen yhdistämiseen, onnistumisten jakamiseen ja uusien toimintatapojen oppimiseen.

Toimivan yhteistyön tuloksena voidaan tehdä asioita kannattavammin, saavuttaa enemmän ja suurempia kauppoja, olla esillä monipuolisemmalla tarjoomalla, saada aikaan lisää alueellista kasvua ja yhdistää voimia esimerkiksi viestinnässä, tuotekehityksessä tai koulutuksessa. Merkityksetöntä ei ole myöskään verkoston osuus brändinhallinnassa; yhden toimijan on usein mahdotonta saada aikaan samanlaista näkyvyyttä kuin yhdessä.

Kuinka olen hyvä kumppani?

Puhuttaessa AMK-tason kumppanuuksista, on toimijoiden intressien olla yhteensopivia ja toisiaan täydentäviä. Kumppanuussopimuksilla kumppanuudelle asetetut tavoitteet ja hyödyt saatetaan kaikkien nähtäville. Yhteisen viitekehyksen on oltava selkeä kaikille. Sopimukset ovat aina AMK-tasoisia, eivät henkilöiden tai osaamisalojen omaisuutta.

Myös henkilökemioilla on suuri merkitys. Laulun sanat ”jos haluu saada, on pakko antaa” sopii hyvin kumppanuusajatteluun. Avoin, suora ja jatkuva vuorovaikutus kumppaneiden kesken on avain luottamuksen syntyyn ja vahvistumiseen. Tästä syystä AMK-tasoisille kumppanuuksille on aina määritelty yhdyshenkilöt, joiden vastuulla yhteydenpito kumppaniin ensisijaisesti on. Samalla tavoin meillä jokaisella on yhtä suuri mahdollisuus suhteessa edustamiimme verkostoihin.

Tulevaisuuden AMK tehdään yhdessä!

Opiskelupaikkojen ja yhteistyökumppaneiden valinta tehdään etenevässä määrin myös sillä, kuka on luotettavin kumppani ja kenen kanssa yhteistyö toimii.

Ammattikorkeakoulujen pitää keskittyä yhtä lailla brändäämiseen ja hyvän maineen hankintaan niin opiskelija- ja hankekumppaneiden keskuudessa kuin sopimuskumppaneidenkin silmissä. Meidän tulee pitää huolta brändistä myös potentiaalisena yhteistyökumppanina.

Kumppanuusyhteistyön tiiviimpi konseptoituminen keväästä 2017 alkaen yksi merkittävä asia tällä tiellä. Toimiva kumppanuusverkosto on ammattikorkeakoulumme tulevaisuuskoneisto.

Globalisaation ja kansainvälisen liikkuvuuden myötä monikulttuurisuus ja sen osaamisen merkitys on kasvanut viime vuosina erittäin nopeasti. Osaamista tarvitaan entistä enemmän yhteiskunnallisen toiminnan kaikilla osa-alueilla ja kaikissa organisaatioissa.

Tarpeen taustalla kaksi keskeisintä, yleistä tekijää ovat maahanmuutto ja voimakkaasti kasvanut matkailu. Ammattikorkeakoulun näkökulmasta vaikutusta on myös sillä, että kansainvälisten opiskelijoiden määrä on kasvava ja kansainvälisen hanketoiminnan voimakas kasvu on TKI-toiminnan tavoitteena.

Maailmassa on meneillään suuri pakolaiskriisi, joka vaikuttaa tietysti myös Suomeen ja Lappiin.

Suomen maahanmuuttopolitiikalla edistetään hallittua maahanmuuttoa mm. alueiden kestokyvyn ja turvallisuuden näkökulmista. Kansainväliset sopimukset kuitenkin velvoittavat Suomeakin ottamaan vastaan mm. turvapaikanhakijoita. Pakolaiskriisin myötä turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut monikertaisesti myös Suomessa.

Matkailijoiden yöpymismäärät Lapissa ovat saavuttaneet kaikkien aikojen ennätyksen.

Erityisesti aasialaisten matkailijoiden määrä on kasvanut Suomessa lähes 50 % rekisteröityjen yöpymisten määrällä mitattuna. Lapin osalta on esitetty jopa 150 %:n kasvulukuja. Suomi on nyt suositumpi matkailumaa kuin koskaan. Etenkin aasialaiset ovat löytäneet Suomen ja esimerkiksi kiinalaisia matkailijoita oli jo viime vuonna ennätysmäärä. Suomi ja Lappi koetaan mielenkiintoisena käyntikohteena tarjontansa, erityisesti puhtaan luonnon ja hiljaisuuden vuoksi, mutta myös turvallisuus on keskeinen tekijä matkustuspäätöksiä tehtäessä.

Monikulttuurisuus on kaikessa mukana

Edellä mainitut tekijät ovat nostaneet monikulttuurisuusosaamisen ja siihen liittyvät taidot entistä arvokkaimmiksi. Koska matkailun ja maahanmuuton oletetaan entisestään kasvavan tulevaisuudessa, tarvitaan korkeakouluissakin panostusta monikulttuurisuusosaamisen lisäämiseen.

Myös kansainvälisten opiskelijoiden määrä on kasvussa ja TKI:n osalta osaamista tarvitaan kansainvälisessä verkostoyhteistyössä ja hanketoiminnassa. Monikulttuurisuus koskettaa kaikkia osaamisaloja. Osaamista tarvitaan niin opetuksessa kuin TKI-toiminnassakin. Turvallisuusosaamisen strategisen painoalan työkalupakissa monialaisuutta on lähestytty mm. seuraavin esimerkein:

• asiakaspalvelu (matkailupalvelut, kauppa, virastot, kuljetuspalvelut, jne.)
• hoitotyö (hoitohenkilökunta - potilas, potilaan omaiset)
• organisaation sisällä (työntekijät eri kulttuuritaustoista, eri aloilta, hierarkian eri tasoilta)
• verkostoissa eri edustajia eri organisaatioista, joilla erilaisia toimintakulttuureja ja -tapoja
• monikulttuurinen työyhteisö
• kv-myyntineuvottelut, sopimusasiat
• kv-vieraat/kumppanit
• kansainväliset verkostot, hankkeet ja vaihdot

Pohditaan myös EU:ssa

Maahanmuutto ja sen hallinta sekä turvallisuus tulevat näkymään myös EU:n kehittämispolitiikoissa vahvasti. Tämän hetkisen tiedon mukaan niihin tullaan myös suuntaamaan rahoitusta, jota alueilla voidaan hyödyntää toteuttamalla kv-hankkeita.

Myös Euroopan merkityksen globaalissa matkailussa ennakoidaan kasvavan lähivuosina edelleen. Tässä kontekstissa on selvää, että Suomen ja Lapin merkitys tulee entisestään kasvamaan.

Olisikin aiheellista nostaa monikulttuurisuusosaamisen merkitystä ja tarkastella AMKin kulttuuriosaamista ja monikulttuurisuutta ja arvioida, miten se vastaa niihin haasteisiin, joita yhteiskunta sille nyt ja tulevaisuudessa asettaa.

Tarkastelun pohjalta olisi mahdollista tehdä toimenpiteitä, joilla osaamistaso saadaan nostettua kehityksen edellyttämälle tasolle niin organisaation kuin sen jäsentenkin kohdalla.

Fiksun Z-sukupolven edustaja valitsi minut uskotukseen ja kysyi tuskastuneena, mihin medioihin nykyään oikein voi luottaa ja mihin ei.

Vastaukseni saattoi ajaa hänet, ainakin hetkellisesti, entistä pahempaan epätoivoon: Uutiset eivät ole ikinä totta. Eivät ole sitä koskaan olleetkaan.

Se oli raa’asti tehty. Onneksi meillä oli aikaa jatkaa aiheesta.

 

Totuuden vastakohta ei ole valhe

Uutinen on aina tulkinta, ihmisen tekemä. Absoluuttisesti totta ei ole mikään mitä ihminen toiselleen kertoo. Kenenkään ei pidä ahdistua tästä, sillä totuuden käsite ei ole tärkein.

Tärkeämpää on, että tiedotusväline kertoo mitä se edustaa ja mistä näkökulmasta se aiheita käsittelee. Näinhän tekevät blogitkin, myös tämä.

Näkökulmaistumisen seuraava vaihe on valintatilanne, jossa toimitus päättää, mitä aiheita ylipäätään valitaan uutisoinnin arvoiseksi. Me X-sukupolven edustajat muistamme ajan, jolloin YLEn kanavilta tuli tasatunnein YLEn oman toimituksen uutiset ja aina puolen tunnin kuluttua STT:n uutiset. Riemastuttavan usein aivan erit.

Kun aihevalinnat on tehty, huomaa median kuluttaja että vaikkapa Kansan tahto ja Nykypäivä uutisoivat samat aiheet omista näkökulmistaan, jotka ovat yhtä totta. Näkökulmavalinnat ovat kaikkien tiedossa ja peli on avointa ja rehellistä. Valehteleminen ei tule kysymykseen.

 

Riippuvat ja roikkuvat, kaikki jostain

Toisen keskustelun kävin Y-sukupolven kriittisen edustajan kanssa, jonka mielestä perinteinen media ei ole luotettava, koska se on riippuvainen valtapolitikasta.

Taas jouduin masentamaan nuorta aikuista: riippumatonta mediaa ei ole.

YLE ja maakuntalehdet ovat meille suomalaisille rakkaita, luotamme niihin enemmän kuin muihin medioihin. Luottamuksemme ne ovat ansainneet sillä, että ne pyrkivät sisällön tuotannossaan mieluummin analyyttisyyteen ja totuudellisuuteen kuin elämyksellisyyteen.

Mutta nuori mies oli oikeassa, riippumattomia ne eivät ole. Valtapolittiiset salaliittoteoriat ovat silti turhan romanttisia. Todellisuus on raadollisempi.

Maakuntalehtiä rahoittavat toisaalta tilaajat ja isolta osalta mainostajat. Kummankaan ryhmän edustajia ei kannata suututtaa etteivät ota ja äänestä lompsallaan.

Myös YLE on riippuvainen rahoittajastaan, joka on armoton. Tätä ei herkästi tulla ajatelleeksi, mutta muista medioista poiketen YLEn on jatkuvasti lunastettava olemassa olonsa oikeutus.

Hälytyskellojen pitää alkaa moukua, kun tiedotusväline väittää ykskantaan olevansa vasta- tai vaihtoehtomedia. Että viimeinkin vain sensuroimatonta totuutta. Olet luultavasti törmännyt valemediaan, josta elantonsa saaville riippuvuudet ovat elinehto. (Tässä kohtaa tulee kiire tarkentaa, että kaikki vaihtoehtomedia ei silti ole valemediaa.)

 

Tunne-elämän temmellyskentät

Valemedia kiihottaa elämyksellisyydellisyydellään. Se elää kuohuttamalla tunteita ja sen tekijät vaurastuvat keräämällä sivustolleen klikkauksia. Valemedia ei pelaa tiedolla vaan tunteillamme.

Valemedian tunnistaa myös siitä, että se ei kuulu Sanomalehtien liittoon eikä ole toimitustyössään sitoutunut Julkisen sanan neuvostossa sovittuihin journalistin ohjeisiin. Pahimmillaan niillä ei ole edes ISSN-numeroa.

Nopeatempoisessa verkossa maakuntalehdet kilpailevat keltaisen lehdistön, valemedian ja muun tosimedian kanssa klikkaajista, tykkääjistä, seuraajista ja niiden myötä mainostajista. Erityisesti sosiaalisessa mediassa on houkutus tunnehöttöön ja ylilyöviin otsikoihin iso.

 

Rusinoita uutispullasta

Paljastan nyt mistä tunnistaa hyvin laaditun uutisen. Ensinnäkin se on kiihkoton. Inhimillisestä tunnerekisteristä se kutkuttaa esiin vain halun tietää ja ymmärtää lisää. Se valitsee tietolähteensä tarkasti ja varmistaa, että kuka tahansa voi tarkistaa ne uudelleen.

Hyvää uutisointia seuraamalla keksit itse niiden keskinäiset syy-seuraus-suhteet.

Kiireisen tai uutistulvan ahdistaman kannattaa seurata erikoistoimittajien kolumneja, laajoja reportaaseja ja muita taustoittavia juttuja. Niitä seuraamalla oppii asioiden mittasuhteita. Päivittäisen uutisannin osat loksahtavat ilmiöidensä osasiksi.

Ja kun oikein hyvin käy, oppii ohittamaan uutisiksi naamioidun klikkien kalastelun kokonaan.

Toisekseen, suurin osa kiihkottomista ja ansiokkaasti laadituistakin uutisista on loppujen lopuksi yhdentekeviä. Miksi et valitsisi itseäsi kiinnostavia teemoja ja mieluummin seuraisi niitä eri medioista kuin jumittuneesti vain tuttujen tiedotusvälineiden antia.

Kolmannekseen, hyvin toimitetuista uutissisällöistä pitää olla valmis maksamaan.

Olen uutisten suurkuluttaja. Hyvänä uutispäivä niitä tulee vastaan.

 

Silmäilyvinkkejä

• Sukupolviteoriasta: Antti Häkkinen & Mikko Salasuo: Sukupolvet ja hyvä elämä. OKM, Nuora & Nuorisotutkimusverkosto. 2016.
• Median tulevaisuudesta: Juho Rahkonen: Millainen on mediamaisema 2026? Taloustutkimus Oy. 2016.
• Tiedosta, informaatiosta ja ”post-faktuaalisesta ajasta”: Vesa Heikkinen: Teitä tietoon. Kotus. 2016.
• Valeuutisista ja trollaamisesta: Valheenpaljastaja. YLE Oppiminen
  

Osallisuus ja yhteisöllisyys ovat tärkeimpiä työkaluja syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä. Usein kuuleekin puhuttavan korkeakouluyhteisöstä.

Mutta mikä on korkeakouluyhteisö? Miten se rakentuu ja ketä siihen kuuluu? Kuinka yhteisöllinen tuo yhteisö on?

Oman kokemukseni mukaan arki on se areena, jossa muodostetaan aidot ja toimivat yhteisöt. Suurten linjojen sijaan se on pienistä teoista ja sanoista koostuva palapeli. Se, millaiseksi tuon palapelin rakennamme, vaikuttaa taas siihen, miten koemme asiat ja miten suhtaudumme toisiin ihmisiin ja itseemme.

Lapin ammattikorkeakoulussa on parhaillaan menossa auditointiprosessi, jonka tavoitteena on tarkastella Lapin AMK:n koulutuksen laatujärjestelmää. Hiljattain päättyi myös vuotuisen opiskelijapalautteen kerääminen.

ROTKO on ollut mukana molemmissa prosesseissa ja kokemus on ollut itselleni jopa yllättävän valaiseva. Monet asiat, joita olen pitänyt itsestäänselvyytenä, eivät olekaan sitä kaikille. Toisaalta toisille itsestään selvät käytännöt, prosessit ja kulttuurit ovat itselleni täysin uusia.

Tämä on saanut kyseenalaistamaan ajatuksen siitä, että opiskelijakunta voisi olla kaikkien opiskelija-asioiden asiantuntija. Vaikka parhaamme toki yritämme. Mutta 5000 opiskelijaa lienee hitusen liian iso pala kakkua kuudelle hallituksen jäsenelle ja kahdelle vakituiselle työntekijälle.

Perusta luodaan siltoja rakentamalla

Onneksi meillä on kuitenkin olemassa loistava systeemi, jota myös tuutoroinniksi kutsutaan.

Opiskelijakunta vastaa tuutoreiden kouluttamisesta ja tuutoroinnin toteutuksesta. Tänä vuonna koulutettiin taas noin 130 opiskelijaa vertaisohjaamaan uusia tulijoita. Kolme leirin rumba on taputeltu tälle vuodelle onnistuneesti pakettiin.

Palautteiden perusteella jo ennestään hyvin toiminutta konseptia on saatu viilattua yhä hitusen paremmaksi. Tästä kiitos meidän joukkueelle ja kunnia tuutoroinnista päävastuussa oleville.

Yleensä koulutusputkesta puskee ulos motivoituneita ja innostuneita tekijöitä, jotka ovat täynnä tarmoa ja uusia ajatuksia. Vaikka haluaisin ajatella sen olevan yksinomaan erinomaisen koulutuksemme ansiota, jo itse valintaprosessi vaikuttaa suuresti lopputulokseen. Tuutoriksi hakeudutaan vapaaehtoisesti omasta aloitteesta ja halukkaat haastatellaan. Haastatelluista pyritään muodostamaan paras mahdollinen tiimi. Ei liene ihme siis, että tuloksena on porukka, jolla on aito halu kehittää korkeakouluyhteisöämme.

Näillä motivoituneilla ja innokkailla ihmisillä on paljon tietoa ja näkemystä koulumme prosesseista sekä niiden laadukkuudesta ja toimivuudesta. Tuutorikoulutuksissa tuota hiljaista tietoa tuodaan erilaisten harjoitusten myötä näkyväksi ja sitä jaetaan eri alojen opiskelijoiden välillä.

Yhteistyömalleja luomalla pyritään varmistamaan se, että tieto liikkuu. Ettei kaikkien tarvitse keksiä pyörää aina uudestaan. Toisinaan tämä onnistuu paremmin, toisinaan hieman heikommin. Mutta sen olen oppinut, että pakottamalla se ei synny.

Vuorovaikutus käydään aina lopulta ihmisten välillä. Evoluutio ei ole vielä siinä pisteessä, että ihminen noudattaisi keskinäisessä kanssakäymisessä prosessikaavioita.

Tuutoroinnin monet kasvot

Lapin AMK:ssa tuutorointi on monipuolinen ja laajalle levittäytynyt organismi. Vertaistuutoroinnin lisäksi tuutorit suuntautuvat markkinointiin, kansainvälisyyteen tai liikuntaan. Sitkeimmät sissit valitsevat jopa useamman vaihtoehdon.

Jo koulutuksen aikana tuutorit tekevät monialaista yhteistyötä eri tahojen kanssa. Se voi toisinaan hämmentää. Tulee paljon uusia ihmisiä, tietoa ja tehtäviä, jotka vaativat uusien taitojen opettelua.

Siksi jokainen tuutori ja tuutorointitiimi tarvitsee ankkurin, henkisen kodin jota vasten peilata omaa toimintaa ja yhteistyötä. Ja sen kodin on oltava jokapäiväisessä arjessa, toisin sanoen koulutusaloilla. Perusta laadukkaalle tuutoroinnille on saumaton vuorovaikutus omassa pesässä.

Tiedon liikkumisen ja yhteistyön lisäksi tuutorointi luo hyvinvointia. Kun opiskelijayhteisön sosiaalinen tuki toimii, tuo se voimavaroja psyykkiseen hyvinvointiin ja auttaa selviämään opintojen aiheuttamasta stressistä.

Me kaikki tiedämme, että on helpompaa, jos saa välillä avautua muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.

YTHS:n tuoreen tutkimuksen mukaan niiden AMK-opiskelijoiden määrä, jotka eivät tunne kuuluvansa mihinkään opiskeluryhmään, on vuodesta 2012 vuoteen 2016 laskenut yli 15 prosenttiyksikköä. Oikeaan suuntaan ollaan siis menossa, mutta paljon työtä on vielä tehtävänä.

Tekemätön työ näkyy suorittamattomina opintopisteinä, poissaolevina opiskelijoina ja keskeytyksinä. Nämä taas vaikuttavat yksilön, koulun ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Kun joku tippuu kelkasta, kaikki häviävät.

Siksi olisikin tärkeää, että meidän yhteisössämme tuutorointi nähtäisiin entistä enemmän kaikkien yhteisenä asiana. Paraskaan työkalu ei nimittäin toimi, jos sitä ei osata käyttää. Käyttäjän on tiedettävä miten se toimii, mihin se taipuu ja mitkä ovat sen vahvuudet.

Haastan kaikki myös antamaan tuutoreille sitä arvostusta, joka heille kuuluu. Kuten jokaisen koulutussetin jälkeen, olen jälleen kerran mykistynyt siitä kuinka aktiivisia ja innostuneita opiskelijoita meidän porukasta löytyy. Teidän kanssanne on ilo työskennellä!

Viikon mittainen tarinoiden keruukiertue käynnistyi helmikuisena sunnuntaina-iltana (5.2.2017) Tornionlaakson Maakuntamuseolta, jonka pihalle olimme pystyttäneet kodan tarinateltaksi. Ovet olivat avoinna kaikille kiinnostuneille tarinankertojille.

Kiertueen tarkoitus oli kerätä paikallista kulttuuria tukevia tarinoita Revontultentien varrelta, joka on yksi keskeisimpiä Our Stories -projektin tavoitteita.

Projektin aikana syntyneiden tarinatuotteiden avulla on tarkoitus tehdä tästä yhteispohjoismaisesta matkailutiestä houkuttelevampi paikka asua ja vierailla. Revontultentie kulkee Tornio-Haaparannasta Tornionjokivartta pitkin kohti Norjan Tromssaan. Tarinakiertue oli ensimmäinen kumppaneiden yhteinen ponnistus tarinoiden keruuseen.

Torniosta matkamme jatkui maanantaina Pajalan kansantalolle, jossa järjestimme koko päivän kestävän tarinatapahtuman. Päivällä tiimi jalkautui keräämään tarinoita kouluissa, maahanmuuttajien toimintayksikössä sekä paikallisissa yrityksissä. Projektissa mukana oleva elokuvatiimi haastatteli ennalta sovittuja tarinankertojia. Illalla kokoonnuimme vapaamuotoiseen illanviettoon yhdessä paikallisten kanssa. Mukana oli myös Pajalan oma kirjailijalahjakkuus, Mikael Niemi.

Yön yli levättyämme jatkoimme kohti pohjoista. Pysähdyimme ohikulkumatkalla Tunturi-Lapin luontokeskuksessa, Hetassa sekä Saamelaismuseolla Norjan Manndalenissa. Viikon kolmas päätapahtuma järjestettiin keskiviikkona Norjan Storslettissa, Haltin kulttuuritalolla. Paluumatkalla teimme pienen pysähdyksen Ylläksellä, Karilan Navettagalleriassa.

(kuva 1.) Tarinakiertueella oli mukana kaksi kansanmusiikkibändiä

Tarinat kiinnostivat satoja ihmisiä

Kaikki tapahtumat sisälsivät haastatteluita, musiikkia ja tarinankerrontaa, joista vastasi yli 20 henkinen projektitiimi Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Mukana oli kuvittajia, elokuvatuotantotiimi, äänittäjiä, tarinankertojia ja 2 kansanmusiikkiyhtyettä, JORD Pajalasta ja E-City Torniosta. Mukana oli henkilökuntaa ja opiskelijoita Lapin ammattikorkeakoulusta ja Ruotsin kansankorkeakoulusta. Mukana oli myös Kveenitaustaista tarinankerrontaa norjalaisen kumppanimme toimesta.

Kiertueen aikana tavoitimme laskelmiemme mukaan yhteensä noin 300 henkeä. Tarinoita saimme kerättyä ääni- ja kuvatallenteiksi yli viisikymmentä, käytännössä tarinoita on tallenteina kymmeniä tunteja. Osa haastatteluista oli ennalta sovittuja, mutta ihmiset tulivat myös spontaanisti kertomaan tarinansa. Positiivista oli huomata, miten ihmiset olivat valmiita jakamaan oman tarinansa kanssamme.

(kuva 2.) Tarinankertoja Hetassa

Tarina-aiheet vaihtelivat joppaustarinoista vahvojen naisten tarinoihin

Tarinoissa näkyi yhtenäisyyksiä, mutta tarinateemat vaihtelivat myös alueittain. Pajalassa tarinat keskittyivät Meänkieleen ja jokapäiväiseen elämään Pajalassa. Tornio-Haaparannan tarinateemat liittyivät vahvasti raja-alueeseen sekä raja-yhteistyöhön.

Tornionjokilaaksolaiseen perinteeseen liittyy myös salakuljetus- eli Joppaustarinat. Norjan Storslettissa tarinat olivat sekoitus Kveeniläistä ja Saamelaista kansanperinnettä. Nordreisan kunnan alueella asuvista noin joka kolmas on suomalaisperäisiä Kveenejä.

Tarinat olivat yksilöiden omia tarinoita, jotka perustuivat heidän kokemuksiinsa elämästä Revotultentien varrella, niin siellä aina asuneina kuin sinne muuttaneina. Tarinat sijoittuivat sekä historiaan että nykyaikaan. Tarinankertojat olivat niin nuoria kuin vanhoja.

Tavoitteena oli saada mahdollisimman monipuolinen otos paikallisista tarinoista, joista esimerkkinä David Forsbergin tarina Tornedalen Pride –festivaalin perustamisesta ja sen kasvusta tuhannen ihmisten festivaaliksi Pajalan pienessä kunnassa. Torniolainen Olavi Stoor kertoi jokakesäisestä Revontultentien pyörämaratonista Kilpisjärveltä Tornioon. Norjassa tapasimme naiskirjailijan nimeltä Bente Bedersen, joka on julkaissut yli 200 ja myynyt noin 5 miljoonaa kirjaa vahvojen naisten tarinoista. Bedersen on tunnettu historiallisista fantasiakirjoista.

(kuva 3.) Tarinankertoja Norjan Storslettissa

Tarinoiden keruusta seuraavaksi tarinatuotantoihin

Yli 20 henkisen tiimin kuljettaminen viikon aikaan satoja kilometrejä Torniosta Storslettiin ja takaisin, sekä useiden eri tapahtumien järjestäminen eri paikkakunnilla, oli suuri ponnistus. Tarinankeruu jatkuu myös tästä eteenpäin. Haasteita riittää vastaisuudessakin, valitessamme kaikista näistä upeista tarinoista ne, jotka päätyvät varsinaisiksi musiikki- elokuvatuotannoiksi. Lisäksi projektin päätteeksi valituista tarinoista koostetaan visuaalinen ja digitaalinen Tarinakirja.

Tarinoiden valintaprosessin otamme mukaan myös alueen matkailuyrittäjiä ja kuntien matkailuyhdistyksiä. Näin saamme ensikäden tietoa siitä minkälaiset tarinat ovat kiinnostavia niin yrittäjien kuin heidän asiakkaidensa näkökulmasta. Loppukädessä toivomme, että matkailuyritykset ja muut toimijat voisivat koostamiamme tarinoita hyödyntää oman toimintansa markkinoinnissa.

Lue lisää projektista ja käy jakamassa oma tarinasi: www.ourstories.info.

Katso myös: Tarinankerrontaa Revontultentiellä, Pohjoisen tekijät -blogi, Saila Puukko, julkaistu 29.11.2019

Työn murros on saavuttamassa myös Lapin maan. Valtioneuvoston maaliskuussa 2017 julkaisemassa selvityksessä ”Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta” automaatio, digitalisaatio, globalisaatio ja kansainvälinen työnjako tulevat muuttamaan työn muotoja sekä käsitystämme työstä.

Selvityksen mukaan tulevaisuudessa kaikki ovat enemmän tai vähemmän tietotyöläisiä. Töitä ja tiedonkäsittelyä voidaan automatisoida, jolloin aikaa jää ihmisten väliselle vuorovaikutukselle, ja omaa osaamistaan voi kontekstista riippuen tuoda muiden hyödyksi.

 

Suoritammeko vai tuotammeko toisillemme hyötyä?

Työ voi muuttua suorittamisesta hyödyn tuottamiseksi itselle ja muille, jolloin se voi olla mielekkäämpää kuin ”raataminen” palkan eteen. Tosin näiden kahden työkäsityksen – suorittamisen ja hyödyn tuottamisen – välillä on kuilu.

Suorittamistyössä tehokkuus ja kilpailukyky ovat avainasemassa, hyödyn tuottamisessa työntekijän tietovarannolla ei ole itseisarvoa vaan arvo syntyy vuorovaikutuksessa: mitä osaamista milloinkin voi tuoda yhteiseen hyvään ja tärkeiden ongelmien ratkaisemiseen. Kolmannen työkäsityksen mukaan suuri osa työstä automatisoidaan niin, että talous kasvaa jopa ilman työtä.

 

Monimuotoinen monitilainen verkostomainen työ

Työn muutos näkyy arjessa: olemme menossa kohti monimuotoista ja monitilaista työtä, jossa työntekijä itse organisoi työtään, jolloin myös johtamistapojen olisi muututtava ja työajan mittaamisen ja työtilan määrittelyn sijaan tulisi mitata aikaansaatuja tuloksia. Tulevaisuuden työssä pitäisi pitää huolta mielen hyvinvoinnista fyysisen työkunnon lisäksi, koska työ on todennäköisesti henkisesti raskaampaa.

Tulevaisuudessa korostuvat yhä enemmän esimerkiksi vuorovaikutus-, verkosto- ja oppimistaidot. Työntekijän tulisi osata kriittistä ja analyyttista ajattelua, luovaa älykkyyttä ja elämänhallintaa, muiden muassa. Yhteisössä vuorovaikutus- ja neuvottelutaidot sekä kyky hyödyntää erilaisuutta ovat tulevaisuudessa tärkeitä. Jatkuva oppiminen ja entisestä poisoppiminen ja muutosvalmius korostuvat. Työn merkityksellisyys luo arvoa ja taloudellista kasvua.

Toimintaympäristössä muun muassa kansainvälisyys, teknologia ja kokonaisuudet, merkitysosaamisen ja soveltamistaitojen lisäksi ovat avainasemassa.

Innovaatioekosysteemi

Innovatiivisuus korostuu myös keskeisenä periaatteena tulevaisuuden työelämässä. Rutiinitehtävien vähetessä asiantuntijuutta, verkostoitumista ja luovuutta tarvitaan niin työn johtamisessa kuin tekemisessä. Uudenlainen innovaatioekosysteemi tarvitsee sopivan ympäristön ja toimijat.

Yhteisölliset avoimet työskentelytavat yli organisaatiorajojenkin auttavat uuden tiedon tuottamisessa ja kehitystyössä. Raportin mukaan organisaatioissa ja yrityksissä on yhä vallalla kestämättömän kehityksen ajattelumallit taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävien ajattelumallien sijaan.

 

Mistä leipä?

Perustulo liittyy raportin mukaan työn tulevaisuuteen. Kun työn luonne muuttuu ja työtä on vähemmän jaettavana, täytyy toimeentulo kuitenkin turvata. Vaihtoehdoksi raportti linjaa esimerkiksi osallistumistulon kotiin maksettavan perustulon sijaan. Nyt meneillään oleva perustulokokeilu on antanut äänen työttömille ja murrosaikoihin kokeilut sopivatkin, kunhan niistä otetaan opiksi ja korjataan.

Raportissa luodaan myös useita henkilökuvia tulevaisuuden työntekijöistä, joilla on eri näkökulmia ja reaktioita muutoksiin. Tulevaisuus saattaa vaikuttaa henkilökuvien kautta jopa ristiriitaiselta.

Kokeilukulttuuriin ja yhteisöllisyyteen päin olemme raportin mukaan menossa. Pärjäämistaidot ja elämänhallinta ovat tulevaisuudessa olennaisia. Paikallisten kokeilujen ja koko valtakunnan politiikan olisi hyvä vetää yhtä köyttä päästäksemme yhteiseen tuottavuuteen.

Tulevaisuuteen voi vaikuttaa, mutta se on hyvä tehdä yhdessä visioiden ja visioita toteuttaen, myös täällä Lapissa.


Lähde: Mikko Dufva & al. 2017 Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta

Lapin AMK toteuttaa yhdessä muiden suomalaistahojen ja ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa Process-SME -hanketta. Sen yhtenä tavoitteena on avata eurooppalaisia kumppanuuksia meille täällä pohjoisessa.

Meillä tarkoitan Pohjois-Suomen, -Ruotsin ja -Norjan teollisuutta ja niitä palvelevia yrityksiä. Lapin AMK:n ja muiden tutkimustahojen roolina on tukea yrityksiä tekemällä soveltavaa tutkimusta ja kehitystyötä.

 

Eurooppalaiset projekti ovat portti Euroopan markkinoille ja osaamiseen

Euroopan Komissio yhdessä jäsenmaiden kanssa rahoittaa useita laajoja tutkimus- ja kehitysohjelmia. Niistä suurin on Horizon 2020, jonka budjetti 7 vuodelle (2014─2020) lähes 80 miljardia euroa.

Tavoitteena on edistää taloudellista kasvua ja luoda työpaikkoja viemällä tutkimustulokset innovaatioiksi ja luoda uusia läpimurtotuotteita maailman kärkeen siirtämällä ideat laboratoriosta markkinoille. Lähes jokaisessa hankkeessa tavoitteena tulee olla uusien liiketoimintamahdollisuuksien luonti ja nykyisten liiketoimintojen tehostaminen.

Process-SME -projektin toimijat ovat jo vuosien ajan olleet erityisen aktiivisia ARTEMIS-ETP:ssä ja ECSEL-rahoitusohjelmassa. ARTEMIS on sulautettujen järjestelmien eurooppalainen teknologiaplatform, jonka puitteissa yhdessä LTU:n kanssa johdamme ProcessIT.EU -nimistä Centre of Innovation Excellenceä.

Tehtävänä on aktiivisesti vaikuttaa toimintaan ja suunnitelmiin Euroopan tasolla. Tässä yhteydessä olemme eurooppalaisena yhteistyönä laatineet Prosessiteollisuuden automaation eurooppalaisen tiekartan, joka ohjaa osaltaan monia eurooppalaisia rahoitushakuja.

ECSEL Joint Undertaking on puolestaan rahoitusohjelma, jonka rahoitus pohjautuu osin Horizon 2020 rahoitukseen ja osin kansalliseen rahoitukseen, josta Suomessa vastaa Tekes. Tänä vuonna hakuun kohdistuu 320 miljoonan euron julkinen tuki. Lisäksi osallistujat käyttävät luonnollisesti omaa rahaa, jonka osuus riippuu siitä, kuinka valmis markkinoille hankkeen tuotos on.

Tähän mennessä hankkeiden koko on vaihdellut muutaman miljoonan ja 100 miljoonan euron välillä.

Tavoitteena on aina saada tulokset markkinoille. Pelkkä tutkimus ei riitä ja tästä syystä yritysten osuuden hankkeen budjetista tulee hanketyypistä riippuen olla vähintään puolet tai jopa kaksi kolmasosaa.

 

Miksi yrityksen kannattaa osallistua?

Eurooppalaiseen T&K-yhteistyöhön osallistumiseen on useita selkeitä järkisyitä:

1. Täydentävän osaamisen etsiminen: Mahdollisuus löytää oikea täydentävä osaaminen EU:n 480 miljoonan asukkaan joukosta on parempi.

2. Eurooppalaiset yritykset ja tutkimuspartnerit toimivat oven avaajina Euroopan markkinoille, mikä on Pohjoismaiden ulkopuolella tärkeää.

3. Isossa projektissa monet yritykset ja tutkimustahot tekevät työtä saman asian eteen, jolloin kokonaispanostus on suurempi kuin paikallisesti toimien.

 

Brokerage-tapahtumat kokoavat yhteen koko Euroopan osaajat

Me Pohjoismaissa uskomme yleensä, että sähköposti, Skype ja puhelin mahdollistavat yhteistyön. 20 vuoden kokemuksella eurooppalaisesta yhteistyötä väitän, että se ei pidä paikkaansa.

Useimmissa kulttuureissa sinun on tavattava kumppanit, opittava tuntemaan heidät ja rakennettava luottamus. Siihen tarvitaan myös epämuodollisempaa yhdessä oloa vaikkapa tilaisuuksien yhteydessä järjestettävillä illallisilla. Kun kyseessä ovat niinkin herkät asiat kuin yrityksen tuotekehitys ja kilpailutekijät, luottamus korostuu entisestään.

Mahdollistaakseen asiantuntijoiden vuorovaikutuksen sekä Euroopan komissio että Joint Undertaking -ohjelmat järjestävät brokerage-tapahtumia, joista useimmat ja ainakin tuloksellisimmat tähtäävät johonkin tiettyyn rahoitushakuun.

Tyypillinen ohjelma sisältää aluksi informaatiota itse hausta, mitä aihepiirejä tavoitellaan, mitkä ovat rahoitusehdot, paljonko rahaa on tarjolla jne. Pääosan ohjelmasta muodostavat osallistujien muutamat minuutin esitykset ideoistaan, posterisessiot ja kokoukset konsortioiden kokoamiseksi ja lopullisen hankkeen rakentamiseksi. Malli on hyvin yksinkertainen ja sellaisena tehokas.

 

Useita avauksia jatkokehitykseen

Tällä kertaa menimme Brysseliin ARTEMIS brokerage-tapahtumaan 31.1.─1.2.2017. Lapin AMK:sta oli mukana edustajat neljältä eri osaamisalueelta. Jos osallistuja ei hallitse substanssia, konsortioihin mukaan pääseminen on vaikeaa. Ville Rauhala on valmiiksi mukana suuressa ECSEL-projektissa. Matti Vatanen tuntee puolestaan energiasektoria ja IC:tä, Heikki Konttaniemi on mukana liikenteeseen liittyvissä aiheissa ja minun roolini on varmaan ennen kaikkea availla ovia.

Puolentoista päivän tuloksena olemme mukana neljässä konsortiossa, jotka pääsimme jopa valitsemaan. Lisäksi välitimme yhden muille AMK:ssa.

Yksi valmisteltavista hankkeista on jatkumoa Käynnissäpidon TKI-ryhmän vuosia yhdessä suomalaisen teollisuuden kanssa tekemälle työlle. Tekeminen on painottunut vahvasti ennakoivaan kunnossapitoon ja kunnossapidon prosesseihin sekä teknologian soveltamiseen kunnossapidon ja sitä kautta tuotannon tehostamiseen.

Arctic Power -ryhmä tekee tutkimustyötä mm. talviliikenteen tarpeisiin yhdessä sekä Suomen että Ruotsin ilmatieteenlaitosten ja tielaitosten sekä yliopistojen kanssa. Pohjoinen talvi asettaa kovat vaatimukset liikenteen palvelun teknisille ratkaisuille.

Yksi konsortioista tekee töitä sähköverkkojen kunnon paremman monitoroinnin suhteen. Siellä roolimme liittyy kunnossapidon ja sähkönjakelutekniikan osaamiseen lisättynä ilmaston vaikutusten vaatimuksiin. Jos se toimii meillä, toimii se muuallakin.

Pienet kopterit ovat päässeet leikkikaluvaiheen ohi. Yksi konsortio tekee töitä niiden tehokkaaksi hyödyntämiseksi eri tarkoituksissa. Meidän osaamisemme asiassa liittyy metsätalouteen eli istuu suoraan Luonnonvara-tiimimme työkenttään.

Osan ideoista ohjasimme suoraan muille aloille, koska emme ole asiantuntijoita esim. terveydenhuollossa.

Jos sinä ja yrityksesi/organisaatiosi on kiinnostunut näistä aiheista, olemme halukkaita keskustelemaan yhteistyöstä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Process-SME verkosto kattaa pohjoismaat ja verkostomme Euroopan ja enemmänkin.

Ota yhteyttä.

Lapin ammattikorkeakoulun Avoimessa AMK:ssa suoritettiin vuonna 2016 lähes 8000 opintopistettä ja avoimen AMK:n väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi hyväksyttiin 86 opiskelijaa, kertoo Winha-rekisteri. Osaamisalojen vuodelle 2016 asettama avoimen opintopistetavoite ylitettiin reippaasti.

Opintopistemäärät kasvussa koko maassa

Valtakunnallisesti avoimen AMK:n toiminta on kasvanut räjähdysmäisesti ammattikorkeakouluissa vuosina 2010–2016.

Avoimesta AMK:sta on muodostunut merkittävä väylä AMK-opintoihin valmistautumisessa, oman osaamisen kehittämisessä sekä tutkintotavoitteisten polkuopintojen tarjoajana.

Lapin AMK:ssa avoimen kehitys on mukaillut valtakunnallista kehitystä. Avoimen AMK:n kautta suoritettujen opintopisteiden määrä on Winha-rekisterin mukaan kasvanut vuonna 2010 Kemi-Tornion ja Rovaniemen ammattikorkeakouluissa suoritetuista yhteensä 2343 opintopisteestä vuonna 2016 Lapin AMK:ssa suoritettuun 7936 opintopisteeseen.

Suositut polkuopinnot

Lapin AMK:ssa pääosa avoimessa suoritetuista opintopisteistä kertyy tutkinto-opiskelijoiden ryhmissä opiskelluista polkuopinnoista. Hyvänä lisänä ovat avoimen AMK:n erillisopintojaksoilla ja yhteistyöoppilaitoksissa suoritetut opintopisteet.

Avoimen AMK:n opiskelijoille on varattu vähintään viisi paikkaa jokaiseen tutkinto-opiskelijaryhmään.

Avoimen erillisopintojaksoja toteutetaan keskimäärin kolme vuosittain. Avoimen opintoja järjestetään myös yhteistyöoppilaitoksissa; Rovala-Opistossa, Pohjantähti-opistossa ja Peräpohjan Opistossa.

 

Kehittämistyöllä tuloksiin

Avoimen AMK:n valtakunnalliseen kasvuun on vaikuttanut vuonna 2007 perustetun Avoin AMK -kehittämisverkoston työ valtakunnallisen tunnettuuden edistämisessä sekä suositukset polkuopinnoista ja avoimen väylästä tutkinto-opiskelijaksi sekä avoimen AMK:n tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden kehittämisestä. Lisäksi avoimessa AMK:ssa suoritettujen opintopisteiden määrän vaikutus ammattikorkeakoulujen rahoitukseen on kasvanut.

Lapin AMK:n avoimen toiminnan perusta on RAMK:n ja KTAMK:n aikana aloitettu kehittämistyö avoimen toimintamallin ja periaatteiden, polkuopiskelun ja avoimen väylän sekä tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden kehittämisessä. Työssä on hyödynnetty Avoin AMK -kehittämisverkoston työn tuloksia ja toimintalinjauksia, opiskelija- ja opettajapalautetta sekä maakuntakorkeakouluyhteistyötä.

Lisäksi keskeisiä kasvuun vaikuttaneita tekijöitä ovat toiminnalle myönteinen organisaatiokulttuuri ja avoimen juurtuminen osaksi osaamisalojen perustoimintaa; avoimen opiskelijat opiskelevat tutkinto-opiskelijoiden ryhmissä ja ovat osa opetus- ja ohjaustyötä.

 

Yhteistyöllä eteenpäin

Kehittämistyö on tuottanut hyvää tulosta. Tulosten perusteella olemme onnistuneet tarjoamaan joustavia ja monipuolisia opiskelumahdollisuuksia sekä hyvin saavutettavat tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut. Kiitokset kaikille toiminnassa mukana olleille, tästä on hyvä jatkaa!

Digitalisaation läpimurrot eivät itsessään tuota uutta liiketoimintaa. Prosessien ja palvelutuotteiden lisäksi tulee myös johtamisen parametrit asettaa uudelleen.

Teknologinen kehitys ja siihen liittyvä käsite “digitalisaatio” on tuonut mukanaan uusia toimintatapoja ja -ympäristöjä: pilvipalvelut, sosiaalinen media, mobiiliteknologia jne.

Kaikkien ulottuvilla olevat uudet välineet haastavat muutokseen sekä yksityisiä että julkisia toimijoita. Digitalisaatiokehitykseen tulee liittää asiakaslähtöisyys, yksilöllisten tarpeiden huomiointi ja riippumattomuus ajasta ja paikasta.

Digitalisaatio näkyy teollisten yritysten tuotantotekniikoissa ja yhä enemmän myös palveluiden tuotannossa. Palveluiden osuus Suomen BKT:sta kasvaa jatkuvasti.

Palvelujohtoisuus vaatii enemmän

Palta ry:n selvityksen mukaan palvelualoille on 2000-luvulla syntynyt lähes 240 000 työpaikkaa, ja työllisistä noin 80 prosenttia työskentelee palvelualoilla. Kasvuyrityksistä 60 prosenttia kasvuyrityksistä toimii palvelualoilla. Saman aikaisesti Suomen talous on kasvanut 15 prosenttia. Palvelualoilla tästä kasvusta on tuotettu yli puolet. Kilpailukykyiset palvelut edistävät myös vientiteollisuuden kilpailukyvyä.

Taloudessa on siirrytty hyödyke- tai tuotejohtoisuudesta palvelujohtoiseen toimintaan, jolloin asiakasymmärryksen kehittäminen sekä aineettomien resurssien kehittäminen tulevat aiempaakin tärkeämmiksi. Digitalisaation myötä paikallisesta palveluliiketoiminnasta tulee globaalia toimintaa.

Digitalisaatio avaa uusia mahdollisuuksia kehittää organisaatioiden - yksityisten, julkisten ja kolmannen sektorin - toimintaa ja luoda uusia toimintatapoja. Työyhteisöissä tarvitaan sekä työkalu- ja välineosaamista (esim. ohjelmisto-osaaminen) että monialaista tiimityötä.

Uskallusta irrottautua totutusta

Nykyisessä hallitusohjelmassa digitalisaation merkitystä on korostettu eri yhteyksissä kytkettynä mm. kokeilukulttuuriin. Digitalisaatio toden totta mahdollistaa uusien toimintatapojen luomisen.

Yrityksellä tulee olla oma visio siitä, miten digitaalisuus otetaan käyttöön ja miten sitä hyödynnetään: matkailupalvelut ovat jo siirtyneet internetiin ja digitaalisuus on mahdollistanut aivan uusia jakamistalouden liiketoimintamalleja. Terveysteknologia ja sähköiset SOTE-palvelut tarkoittavat hyvinvointipalveluiden kuluttajistumista. Yrityksen toimintojen digitalisoinnissa on oltava aito valmius kehittää liiketoimintaprosesseja ja ekosysteemiajattelua.

Onnistunut digiajan palvelujohtaminen edellyttää hajautettujen työympäristöjen johtamista ja palvelutalouden monialaista kehittämistä.

Digitalisaatiokehitys on tervehdyttänyt ammattikorkeakoulupedagogiikkaa jo pitkään; läsnä-äly on vähentänyt tarvetta oppia muistamalla ja tilalle on tullut kyky hahmottaa kokonaisuuksia, yhdistellä asioita.

Esimies- ja asiantuntijatyö digiajan tasalle

Edellä kuvaamamme digitalisaatiokehityksen lisäksi rahoittajan vaatimukset lisätä YAMK-tutkinnon suorittaneiden määrää avasi uusia ovia myös YAMK-koulutuksen järjestämiselle, ja ne ovet päätettiin Lapin AMKissa avata.

Syksyllä 2017 käynnistyy Lapin AMKissa uusi YAMK-koulutus Digiajan palvelujohtaminen. Koulutus on monialaista, joten siihen voivat hakea ne insinöörin, tradenomin, sairaanhoitajan, terveydenhoitajan, restonomin, agronomin ja metsätalousinsinöörin AMK-tutkinnon suorittaneet, joille on lisäksi kertynyt tutkinnon jälkeen vähintään kolme vuotta työkokemusta.

Koska koulutuksen on määrä palvella koko Suomea, tulee se olemaan aloituspäiviä lukuun ottamatta kokonaan virtuaalinen ja tukee siten osaltaan digitalisaatiokehitystä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opintojen toteuttamisessa hyödynnetään verkkoympäristöjä. Tutkinnon voi suorittaa päätoimisesti tutkinnon laajuudesta riippuen joko yhdessä tai 1,5 vuodessa tai henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaan pidemmässä ajassa päätoimen ohessa.

Asiantuntijatyö muuttuu, esimiestyö muuttuu ja työelämän tarpeet muuttuvat. Yritysten ja muiden organisaatioiden asiantuntijoiden ja esimiesten osaaminen on mahdollista nostaa digiajan tasalle.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ammattikorkeakoulu-uudistuksessa vuosina 2011─2014 eräs keskeinen asia oli opetuksen ja koulutuksen laadunhallinnan parantaminen. Uudistuksen tavoitteissa vahvistetaan edellytyksiä vastata nykyistä itsenäisemmin ja joustavammin työelämän, muun yhteiskunnan ja alueiden muuttuviin kehittämistarpeisiin laadukkaalla opetuksella.

Miksi opetuksen laatua pitää hallita

Rahoitus- ja säädösohjauksella vauhditetaan rakenteellista uudistusta ja toiminnan ja laadun parantamista. Rahoitus uudistetaan myös tukemaan nykyistä paremmin koulutuksen tavoitteita kuten opetuksen laadun ja vaikuttavuuden parantamista. Toimilupien myöntämisessä korostuvat mm. toiminnan laatuun, vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen liittyvät näkökulmat.

Ammattikorkeakoululaissa 10 luvun 62 §:ssä Laadun arviointia kuvataan mm. seuraavasti: ”Ammattikorkeakoulu vastaa järjestämänsä koulutuksen ja muun toiminnan laatutasosta ja jatkuvasta kehittämisestä. Ammattikorkeakoulun tulee arvioida koulutustaan ja muuta toimintaansa ja niiden vaikuttavuutta.”

Ammattikorkeakoulun toimintaa ohjaavalla rahoitus- ja säädösohjauksella pyritään vaikuttamaan mahdollisimman hyvään koulutuksen ja opetuksen laatuun ja sen kehittämiseen arviointien pohjalta. Mitä se hyvä opetuksen laatu sitten on?

Näkemyksiä yleisesti opetuksen laadusta

Laatu-käsite sinällään on jo vaativa ja moniulotteinen kuten myös ammattikorkeakoulussa tehtävä laatutyö. Onko opetuksen laatu huippulaatua, tasalaatua, asiakaslaatua, kustannustehokkuutta vai arvioinnin perusteella tehtyä kehittämistyötä muutoksen aikaansaamiseksi?
Riittävätkö laadun arvioinnissa määrälliset mittarit kuvaamaan opetuksen laatua vai pitäisikö samaan aikaan pitää laadullisia mittareita kuvauksen keskiössä.

Laatutyön ymmärrettävyyttä voi vaikeuttaa se, että tarkastelussa sekoitetaan usein keskenään sisällöllinen laatu (eli kuinka hyvää ja korkeatasoista opetus on) ja laadun hallinta (eli miten opetuksen taso pidetään korkeana ja kuinka sitä parannetaan).

Oman haasteensa laatu-käsitteeseen ja sen ymmärrettävyyteen tuo vielä se, kenen näkökulmasta laatua tarkastellaan ja onko näkökulmissa ristiriitaa.

Esimerkiksi opetuksessa ja sen kehittämisessä on viime vuosina korostunut kokonaisuuksien hallinta, oppijakeskeisyys ja geneeristen taitojen kehittäminen eli ongelmanratkaisukyky, tiedon hankinta ja vuorovaikutustaidot.

Opetussuunnitelmia ja oppimista on uudistettu myös ammattikorkeakouluissa. Ajatuksena on se, että opiskelijat oppivat kokonaisuuksien hahmottamisen kautta paremmin asiantuntijoiksi kuin ”pänttäämällä” sirpalemaista tietoa.

Tavoite on, että opiskelijat itseohjautuvasti opettajan ohjauksessa ja ryhmässä työskennellen hakevat tietoa, käsittelevät, analysoivat ja liittävät yhteen oppimaansa. Näissä oppimisprosesseissa syntyy osaamista, joka pitää sisällään teoreettisen, käytännöllisen ja kokemustiedon eli vahvan asiantuntijan osaamispohjan.

Yleisesti ottaen AMK-opiskelijat ovat tyytyväisiä opetuksen laatuun, mutta moni kaipaa kuitenkin enemmän perinteistä lähiopetusta ja pitää itsenäisen opiskelun osuutta jo liiallisena. Miten asian perusteleminen opiskelijoille on onnistunut eli se, että muutoksilla on tavoiteltu parempaa opetuksen laatua.

Opetuksen laatu Lapin AMKissa ─ sisällöllistä laatua vai laadunhallintaa?

Ammattikorkeakoululaissa edellytetään, että ammattikorkeakoulun on osallistuttava ulkopuoliseen toimintansa ja laatujärjestelmänsä arviointiin säännöllisesti ja julkistettava järjestämänsä arvioinnin tulokset. Lapin ammattikorkeakoulu on lyhyen toimintansa aikana rakentanut laatujärjestelmän, jonka ulkoinen arviointi toteutuu paraikaa Kansallisen koulutuksen arviointineuvoston toimesta.

Laatujärjestelmällä tarkoitetaan toiminnan kehittämisen kokonaisuutta, joka muodostuu laadunhallinnan organisaatiosta, vastuunjaosta, menettelytavoista ja resursseista. Laadunhallinnalla tarkoitetaan niitä menettelytapoja, prosesseja tai järjestelmiä, joiden avulla korkeakoulu seuraa, ylläpitää ja kehittää toimintansa laatua.

Vilkasta laatukeskustelua on käyty eri tahoilla, kun on mietitty, millä tarkoituksenmukaisilla menettelyillä, prosesseilla ja järjestelmillä toiminnan taso ja laatu pidetään korkealla. Keskusteluja on käyty siitä, onko opetuksen laatutyö sisällöllistä laatua (kuinka hyvää ja korkeatasoista opetus on) vai laadun hallintaa (miten opetuksen taso pidetään korkeana ja kuinka sitä parannetaan). Puheenvuoroissa on tullut esille myös erilaiset näkökulmat ”laatutyö erillisenä toimintana” ja ”laatutyö on jokaisen normaalia työtä.”

Näiden kahden laatutyön ulottuvuuden yhteneväisyyttä voidaan kuvata niiden yhteen kietoutumisella ja käytännön esimerkillä.
Ammattikorkeakoulussa opetuksen laatutaso on opettajien ja asiantuntijoiden määrittelemä sisällöllinen kysymys, kun taas opetuksen laadun ylläpitäminen, seuranta ja arviointi sekä parantaminen ovat laadun hallintaan liittyvää toimintaa.

Sisällöllisiä asioita pyritään saamaan hallintaan asettamalla niille tavoitteita, joissa onnistumista mitataan ja seurataan. Keskeisenä tavoitteena on toiminnan jatkuva parantaminen, jolloin peilinä on tarkoituksenmukaisen toiminnan tavoitteet ja tarkoitus.

Esimerkkinä toimii opetuksen kehittämistyö, jossa ammattikorkeakoulun linjausten mukaisesti on tehty uudistamistyötä reilun kolmen vuoden ajan. Opetussuunnitelmat on uudistettu osaamisperustaisiksi ja oppimista organisoidaan ongelmaperustaisesti.

Syksyllä 2017 kaikissa koulutuksissa on käytössä osaamisperustaiset opetussuunnitelmat ja ongelmaperustainen oppiminen.

Lukukausisuunnittelu tehdään yhteisopettajuudessa huomioiden oppimisen ohjaus ja kehittävä arviointi. Opetuksen laadun sisällöllisiä asioita pyritään saamaan hallintaan asettamalla niille tavoitteet, joissa onnistumista mitataan, seurataan ja arvioidaan.

Yhtenä esimerkkinä tästä on yhteisesti sovittu tavoite ja tapa toimia; ”tavoitteena vuonna 2017 on, että lukukausisuunnittelu toteutuu yhteisopettajuudessa”. Lukukauden toteutussuunnitelmia katselmoidaan sisäisesti ja katselmointia varten on rakennettu yhteiset kriteerit, joiden perusteella voimme todentaa, että kaikissa koulutuksissa tehdään, kuten on yhdessä sovittu. Ja katselmointien avulla voimme ohjata ja tukea yhteisopettajuudessa toteutuvaa lukukausisuunnittelua kohti yhteistä tavoitetta.

Toinen esimerkki liittyy opiskelijoiden osaamisen arviointiin, jota opettajat toteuttavat. Arviointia ohjaa ammattikorkeakoululain 37 § ja Lapin ammattikorkeakoulun tutkintosääntö. Hyvää laatua on näiden mukaan toimiminen. Opiskelijoilta kerättävä palaute tuottaa tietoa siitä, miten laadukkaasti toimitaan ja laadunhallinnan mukaisesti, mikäli huomataan laadukkaan toiminnan puutteita, niin niihin puututaan kehittämistoiminnalla ja esimiestyöllä.

Näin toteutuen laatutyö ei ole ammattikorkeakoulun perustehtävistä irrallaan olevaa ”laatutyötä”.

KIRJALLISUUTTA
Ammattikorkeakoululaki 932/2014. Viitattu 20.2.2017.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932#a932-2014.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Korkeakoulutus. Viitattu 20.2.2017. https://karvi.fi/korkeakoulutus/
Koiso-Kanttila, P. & Paasivuori, R(toim.) 2008. Laatu ammattikorkeakoulujen menestystekijänä. Näkökulmia koulutuksen laatutyöhön. Stadia julkaisuja Sarja A: Tutkimukset ja raportit 12.
Opetus-ja kulttuuriministeriö. Ammattikorkeakoulu-uudistus ja sen kehittäminen. Viitattu 20.2.2017. http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/ammattikorkeakoulutus/?lang=fi
Amk-opiskelijat tyytyväisiä opetuksen laatuun – opettajia vain on liian vähän. 12.11.2015. Viitattu 20.2.2017. http://yle.fi/uutiset/3-8445481