Arktinen vilja (ARVI) on tiedonvälityshanke, jossa kootaan yhteen viljanviljelyn tutkimus- ja kokemustietoa viljelijöiden, asiantuntijoiden ja sidosryhmien vapaaseen käyttöön. Pohjois-Suomi on maailmanlaajuisesti niitä harvoja viljelyalueita, joita ilmastonmuutos osittain jopa hyödyttää pidentyvien kasvukausien ansiosta (Peltonen-Sainio ym. 2009).

Viljan tuottaminen on yleensä kannattavaa vain hyvillä satotasoilla

Keskinkertainen tekeminen on hyvin harvoin riittävää, kun tähtäimessä on kannattava viljantuotanto. Poikkeuksen teki Ukrainan sodan syttymisen jälkeinen aika, kun viljan markkinahinta nousi saatavuusongelmien takia nopeasti ennätyksellisen korkeaksi (Kuvio 1). Myös kuivuudesta johtuvat mittavat satotappiot maailmalla ovat nostaneet viljan hintaa reilusti. Suomella ei ole neuvotteluasemaa viljamarkkinoilla, sillä Suomen tuottama viljamäärä on kokonaisuudessaan vain 1–2 prosenttia EU:n tuotantomääristä (Eurostat 2024). Silti kotimaan ruokaturvasta olisi pidettävä huolta.


Kuvio 1. Rehuohran perushinnan kehitys. Viljelijöille tilitetty perushinta sisältää kuljetuksen ensimmäiseen vastaanottopisteeseen. Perushinnasta on vähennetty viljelijöiltä perityt välityspalkkiot ja muut maksut (esim. jaostopalkkiot). Alv 0 %. (SVT 2024a)

Yleisesti voidaan sanoa, että tuotantokustannukseen eniten vaikuttaa satotaso. Ohran keskimääräinen satotaso Suomessa on vain noin 3 500 kg/ha (SVT 2024b), mutta tilojen välinen vaihtelu on suurta.

ProAgrian ennusteen mukaan ensi vuonna satovaatimus rehuohralle jopa 4 900 kg/ha, kun hintaoletus vuodelle 2024 on vain 190 €/tn. Hehtaarisatovaatimus on tehty muuten Lohkotietopankin keskimääräisillä kustannuksilla, mutta lannoitteen hinnalla 595 €/tn.

Satovaatimus on kova keskimääräiseen satotasoon nähden. Yli 4 900 kg hehtaarisatoihin yltää Lohkotietopankin mukaan vain paras neljännes tiloista. Onko olemassa jokin tekijä, joka lähtökohtaisesti estää huippuluokan viljasatojen saavuttamisen Lounaisessa-Lapissa, jossa lämpösummaa on riittävästi? Ei pitäisi olla.

Huippusadon resepti on kohtuullisen yksinkertainen, jossa maan kasvukunto korostuu: vesitalous, maan rakenne ja elävyys, kalkitus sekä lannoitus ja kasvinsuojelu. Omat lohkot tulee tuntea ja valita niille sopivat lajikkeet, joka paikkaan viljaa ei kannata edes kylvää. Keväällä ei kestä myöhästyä senkään takia, että sadon saa korjattua kurkien tieltä pois. Hyvällä kasvukauden aikaisella seurannalla vaadittavat toimenpiteet tulee tehtyä oikea-aikaisesti. Sen jälkeen ollaan säiden armoilla, kuten muuallakin. Lapissa kuivuuden aiheuttamat satotappiot ovat olleet verrattain maltilliset ja lumen sulamisesta jäänyt kosteus auttaa kriittisimpänä hetkenä.

Kustannuserät tarkasteluun

Tuotantokustannusten laskeminen auttaa arvioimaan, millaista satotasoa vaaditaan, jotta viljely pysyy kannattavana. Lisäksi siitä nähdään ne kustannuserät, jotka nostavat eniten kustannuksia ja pystytään tarvittaessa niihin vaikuttamaan.

ARVI-hankkeessa tarkasteltiin esimerkkilaskelmin viljan tuotantokustannusta lounaislappilaisilla kotieläintiloilla. Esimerkissä olevan luomutilan (b) pienistä kustannuseristä oli huomattavaa hyötyä:

a) 3500 kg ka keskisato tehokkaalla koneketjulla - tuotantokustannus ilman tukea 432 €/tn
b) luomutilan tuotantokustannus edullisilla kiinteillä kustannuksilla 2000 kg ka keskisadolla - tuotantokustannus ilman tukea 398 €/ tn

Jos ottaa tuet huomioon, ollaan a-esimerkin tuotantokustannuksessa 300 €/tn tietämillä. Edelleen ollaan kuitenkin kaukana rehuohran vuoden 2024 hintaoletuksesta, 190 €/tn. Rahtia saa tulla vielä reilustikin, että vilja olisi kannattavampaa ostaa toiselta viljelijältä. Jos ostetaan tasalaatuista viljaseosta rehufirmalta, voidaan olla jo lähempänä oman tilan tuettua viljan tuotantokustannusta (Taulukko 1).

Yleisesti kustannuksia voisi järkevästi pienentää yhteiskoneilla, laajentamalla koneiden käyttöä sekä tuotantopanosten yhteistilauksilla. Lisäksi lannoitteiden ostoajankohdalla on ollut viime vuosina poikkeuksellisen suuri merkitys kustannuksiin.

Esimerkkilaskelmissa viljan alla on ollut nurmensiemen eli viljasta on hyötyä nurmikierrossa. Oma vilja on myös rauhoittanut yöunia ylikuumenneissa viljamarkkinoissa, jotka kuluvana talvena ovatkin onneksi olleet odotettua rauhallisemmat. Tulokset eivät kuitenkaan liiemmin rohkaise puhtaan viljan viljelyyn, ennen kuin vuosittainen satotaso on 5 tn huitteilla. Täytynee jatkaa harjoituksia?

Viljan tuotantokustannuslaskuri vapaaseen käyttöön löytyy: https://kustannuslaskuri.mtech.fi/

Paljonko säilörehun tuottaminen maksaa?

Valtakunnallisesti myös säilörehun tuotantokustannus vaihtelee huomattavasti tiloittain, ProAgrian Lohkotietopankin mukaan 15–36 snt/kg ka. Tämä ero tarkoittaa 50 lehmän tilalla 44 000 euroa vuodessa!

Lapin tuotantokustannuslaskelmissa päästiin yllättävästi lähes samaan tulokseen (valtakunnan keskiarvon paikkeille, 21 snt/kg ka) kahdella hyvin erilaisella taktiikalla:

a) 180 ha pinta-alalta tehokkaalla koneketjulla 6 600 kg ka/ha keskisadolla
b) luomutuotannossa edullisilla konekustannuksilla 3 100 kg ka/ha keskisadolla

Karkeasti voi sanoa, että satotaso määrittää eniten tuotantokustannusta. Tämäkin esimerkki kuitenkin rohkaisee laskelmaan omalle tilalle todellisia kustannuksia ja tarkastelemaan eri kustannuseriä.

Nurmelle löytyy vapaasti saatavilla oleva tuotantokustannuslaskuri: https://www.atriatuottajat.fi/tuotannonkehitys/nautasuomi/palvelut/sailorehulaskuri/

Vaikka erilaisten rehujen hintavertailu ei ole täysin mielekästä, sillä ne eivät ole toisillaan kokonaisuudessaan korvattavissa, kannattaa haarukoida, mikä rehu omalle tilalle todellisuudessa on edullisinta (Taulukko 1).

Taulukko 1. Eri rehujen hinnat.

Lähteet

Eurostat. 2024. Crop production in EU standard humidity. https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/apro_cpsh1__custom_10679027/default/table?lang=en Viitattu 3.4.2024

Peltonen-Sainio, P., Jauhiainen, L., Hakala, K. & Ojanen, H. 2009. Climate change and prolongation of growing season: changes in regional potential for field crop production in Finland. Agricultural and Food Science 18: 171-190.

SVT. 2024a. Maataloustuotteiden tuottajahinnat. Luonnonvarakeskus. Viljan, rypsin ja rapsin tuottajahinnat muuttujina Kuukausi, Hinta ja Laji. PxWeb (luke.fi) Viitattu 5.4.2024

SVT. 2024b. Satotilasto. Luonnovarakeskus. https://www.luke.fi/fi/tilastot/satotilasto/sato-ja-luomusato-2023 Viitattu 6.3.2024

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Jäkälä-hanke jälkihuoltoa kehittämässä

Lapin ammattikorkeakoulu on yhdessä Lapin yliopiston sekä Lapin hyvinvointialueen kanssa käynnistämässä ryhmähanketta, jonka tavoitteena on kehittää jälkihuoltopalveluita Lapissa. Hanke aika on 1.3.2024 - 28.2.2027. Kyseessä on Euroopan unionin osarahoittama hanke.

Jäkälä-hankkeen tavoitteena on kehittää jälkihuoltopalveluita luomalla yhdenvertaiset ja tasalaatuiset jälkihuollon palvelut Lapin hyvinvointialueelle. Käytännössä tämä tarkoittaa jälkihuollon parissa työskentelevien ammattilaisten sekä yhteistyötahojen ammatillisen osaamisen vahvistamista, mutta myös jälkihuollossa olevien nuorten tuen tarpeisiin vastaamista esimerkiksi eri ammattilaisten työnjakoa selkeyttämällä, palveluprosesseja ja työkäytänteitä mallintamalla sekä yhteistyörakenteita ja palveluprosesseja selkiyttämällä saadaan laatua jälkihuollon palveluihin.

Hankkeen toteuttaminen ryhmähankkeena mahdollistaa laajemman ja monipuolisemman kehittämistyön sekä tulosten jalkauttamisen jo hankkeen aikana. Yhteiskehittämisen idean lisäksi tavoitteena on hyödyntää sekä ammatillista että kokemuksellista asiantuntijatietoa. Hankkeen kehittämistyö pilotoidaan Lapin hyvinvointialueen Lounaisella palvelualueella. Tavoitteena on hankkeen päättymisen jälkeen ottaa hankkeen kehittämistyö käyttöön koko Lapin hyvinvointialueella.

Mitä jälkihuolto on?

Jälkihuolto alkaa sijaishuollon päättyessä, yleensä nuoren ollessa 18-vuotias, mutta se koskee myös nuorempia. Jälkihuoltoon ovat oikeutettuja kaikki yli puoli vuotta sijoituksessa olleet lapset. Hyvinvointialueiden velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy viimeistään, kun nuori täyttää 23 vuotta. Tarkemmin jälkihuollosta on säädetty lastensuojelulainsäädännössä.

Jälkihuollon keinoja ja tavoitteita mietittäessä huomioidaan aina lapsen ikä, kehitystaso sekä hänen suhde perheeseensä. Koska jälkihuolto koskee eri ikäisiä lapsia ja nuoria on tilanne ja avuntarve erilainen aikuistuvien nuorten ja kotiin palaavien lasten sekä heidän perheidensä tuen tarpeissa. Kotiin palaavien lasten osalta tuki voi olla esimerkiksi vanhempien vahvaa tukemista, jolloin ehkäistään uudelleensijoittamisen tarvetta. (THL 2024.)

Koska suurin osa jälkihuollossa olevista nuorista on täysi-ikäisiä, jälkihuollon ensisijaisena tavoitteena voidaan pitää nuoren tukemista itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. Tavoitteet toki vaihtelevat nuoren iän ja tarpeen mukaan. Jälkihuolto on nuorelle vapaaehtoista tukea, jonka voi halutessaan ottaa vastaan. Jälkihuoltosuunnitelmaa laadittaessa onkin hyvä ottaa huomioon, minkälaista tukea nuori itse kertoo tarvitsevansa, sekä mitä tavoitteita nuori asettaa jälkihuollon palveluille (Pukkio & Hoikkala 2016, 14).

Apua arkeen

Jälkihuolto koostuu hyvinkin konkreettisista tukitoimista, kuten palveluista, asumisen ja toimeentulon turvaamisesta sekä nuorelle maksettavista itsenäistymisvaroista. Koska jälkihuoltonuorelle nimetään omatyöntekijä, on nuorta mahdollista tukea myös syvällisemmin. Esimerkiksi omien voimavarojen löytäminen ja tulevaisuuden suunnitteleminen vaativat jo pitkäjänteisempää yhdessä työskentelemistä.

Jälkihuollossa oleva nuori tarvitsee apua erilaisiin asioihin. Joskus asiat voivat olla hyvinkin akuutteja, jolloin tukea on hyvä saada nopeasti. Myös arjen asiat, kuten kaupassa käyminen ja ruoan laitto voivat olla haastavia. Tukea tarvitaan myös esimerkiksi talouden hoitoon, etuuksien hakemiseen, asumiseen tai vaikka työhön ja kouluun hakeutumiseen. (Janhukainen & Tiili 2022, 19.) Jälkihuolto on suunnitelmallista auttamista ja tukea. Sen avulla lapsi/nuori saa valmiuksia itsenäiseen arkeen ja aikuisuuteen. (THL 2024.)

Lopuksi

Sijaishuollon jälkeen jälkihuolto on erittäin tärkeässä roolissa auttamassa ja tukemassa lasta ja nuorta eteenpäin. Jäkälä-hankeen kautta vastaamme tarpeeseen kehittää jälkihuoltopalveluita nuorten tarpeita paremmin huomioiviksi.

Ajatuksena on luoda lounaiselle palvelualueelle kokonaan uusia jälkihuollon palveluita ja tukitoimia sekä kehittää ammattilaisten osaamista. Konkreettisina toimenpiteinä ovat esimerkiksi jälkihuoltonuorten vertaisryhmätoiminnan käynnistäminen sekä kokemus- ja kehittäjäasiantuntijatoiminnan luominen. Lisäksi tavoitteena on rakentaa nuorille kohdennetun tuetun asumisen palvelut sekä kehittää niihin liittyviä työskentelymalleja.

Kehitämme hankkeessa jälkihuoltoa monialaiseksi aikuistumisen tueksi. Jälkihuollon palveluita kehittäessä on palvelun sisällöissä huomioitava ajankohtaiset nuoruusajan ilmiöt, sekä palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan muutokset. Jotta tämä toteutuisi, kehittämistyötä tehdään monialaisen yhteistyön lisäksi yhdessä nuorten kanssa.

Jäkälä-hankkeessa on tavoitteena myös innostaa sosiaalityön ja sosionomikoulutuksen opiskelijoita mukaan esimerkiksi opinnäytetöiden merkeissä. Mikäli kiinnostus herää, lisätietoa hankkeesta voi kysyä projektipäällikkö Matti Virtasalolta ja hankkeen asiantuntijalta Johanna Majalalta.

Lähteet

Janhukainen, J. & Tiili, A. 2022. Ei taikatemppuja vaan tukea – kokemusasiantuntijoiden suositukset lastensuojelun jälkihuollon kehittämiseksi. Lastensuojelun keskusliiton verkkojulkaisu. Helsinki.

Pukkio S. & Hoikkala S. 2016. Jälkihuolto kasvun ja itsenäistymisen tukena. Teoksessa Pukkio S. & Hipp T. Mikä jälki jää? Opas lastensuojelun jälkihuoltotyöhön. Lastensuojelun keskusliitto ja kirjoittajat. Helsinki.

THL 2024. Viitattu 27.3.2024. Jälkihuolto - THL

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmässä tehdään työtä terästen konepajakäytettävyyteen liittyvissä hankkeissa sekä tuotetaan erilaisia testauspalveluja yhteistyökumppaneille.

Kemissä sijaitsevassa rikkovan aineenkoetuksen laboratoriossa on mm. terästen mekaanisten ominaisuuksien testaamiseen soveltuvia laitteita. Osaamisryhmän terästen muovattavuuden tutkimuksesta ja siihen liittyvästä kehitystoiminnasta on kerrottu aiemmin muun muassa Pohjoista tekoa -blogikirjoituksissa Raskaansarjan terästutkimusta sekä Uusia menetelmiä terästen tutkimukseen. Myös Lumen-lehden artikkelissa Teräksistä kumppanuutta on kirjoitettu aiheesta.

Uusi hankekokonaisuus

Vuoden 2024 alussa osaamisryhmässä käynnistyi Euroopan unionin ja Lapin liiton osarahoittama hankekokonaisuus, johon kuuluvat kehityshanke FormFuture, sekä investointihanke FormInvest. Hankkeiden tavoitteena on vahvistaa Lapin ammattikorkeakoulun ja alueen yritysten osaamista ns. edistyneiden muovausteknologioiden käytössä.

Kohderyhminä ovat Lapin alueen metallituotteiden valmistusta harjoittavat konepajayritykset. Tavoitteena on siirtää hankkeissa tuotettua osaamista ja testaustietoa yritysten käyttöön, jotta niiden mahdollisuudet hyödyntää muovausteknologioita omassa tuotannossaan paranisivat. Kolmivuotisen hankekokonaisuuden kokonaisbudjetti on noin 650 000 euroa, josta kehityshankkeen osuus on noin 400 000 euroa ja investointihankkeen noin 250 000 euroa.

Lapissa vain vähän edistynyttä muovausta harjoittavia yrityksiä

Hankkeiden valmistelu käynnistettiin esiselvityksellä, jossa kartoitettiin koko Suomen konepajayritysten palvelujen tarjontaa ja olemassa olevia muovaukseen soveltuvia laitteita. Aineistossa oli toistasataa konepajayritystä eri puolelta Suomea. Selvityksen johtopäätöksenä todettiin, että Lapin alueella toimivilla yrityksillä muovausteknologiset laitteet ja osaaminen rajoittuvat lähinnä perinteiseen särmäykseen ja mankelointiin, kuva 1.

Kuva 1. Esiselvityksen tulokset, käytössä olevat muovausteknologiat Lappi vs. muu Suomi

Särmäys ja mankelointi ovat valmistusmenetelminä suhteellisen yksinkertaisia. Useimmiten metallituotteiden valmistuksessa tarvitaan niiden lisäksi esim. hitsausta, joka lisää työvaiheita ja tuotantoketjun kokonaisenergiankulutusta sekä tuotteen hiilijalanjälkeä.

Kehittyneempiin muovausteknologioihin voidaan laskea kuuluvan esim. syväveto, joka on tehokas metallituotteen valmistusmenetelmä, mutta vaatii tietyntyyppistä laitteistoa ja erikoisosaamista. Niillä voitaisiin kuitenkin korvata tietynlaisissa tuotteissa esim. särmäys ja hitsaus. Selvityksen perusteella kehittyneempien muovausteknologioiden käyttö on keskittynyt pääasiassa eteläiseen Suomeen, kun taas Lapin alueella vain muutamassa yrityksessä on esim. syvävetoon soveltuvia laitteita.

Esiselvityksen pohjalta alettiin suunnitella hankekokonaisuutta, jonka avulla edistyneitä muovausteknologioita saataisiin laajempaan käyttöön myös Lapin alueen yritysten keskuudessa. Yritysten kanssa käytiin keskusteluja niiden tarpeista ja kysyttiin mielipiteitä siitä, millaisiin asioihin hankkeissa pitäisi keskittyä.

Terästeollisuudessa tapahtuu myös lähiaikoina murros, kun fossiilivapaat lujat ja erikoislujat teräkset nousevat esiin ratkaisuna hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Lapin alueella tämä tarjoaa mahdollisuuden luoda uutta osaamista ja parantaa yritysten kilpailukykyä sekä edistää hiilineutraalia tuotantoa. Hankkeiden avulla pyritään tuomaan uusia innovaatioita metallituotteiden valmistukseen. Hankesuunnitelmat herättivät yritysten keskuudessa kiinnostusta, joten rahoitushakemukset laadittiin ja myönteinen päätös hankekokonaisuudesta saatiin syksyllä.

Uutta tietoa ja osaamista Lapin konepajayrityksille

Alkaneessa kehityshankkeessa keskitytään edistyneiden muovausteknologioiden osaamisen kasvattamiseen ja niiden käyttöönottoon. Tämä sisältää muun muassa olemassa olevien muovausmenetelmien kartoituksen, muovausmenetelmien hiilijalanjäljen selvittämisen, muovauksen mallinnuksen ja simuloinnin käyttöönoton tuotteen suunnitteluvaiheessa sekä muovaustestien avulla hankitun datan hyödyntämisen materiaaliominaisuuksien hallinnassa.

Hankkeiden avulla pyritään luomaan uutta tietoa ja osaamista muovausteknologian alalla, mikä voi auttaa alueen yrityksiä kehittämään uusia innovatiivisia tuotteita ja parantamaan tuotannon tehokkuutta. Uuden osaamisen avulla pyritään vahvistamaan Lapin ammattikorkeakoulun mallinnus- ja simulointiosaamista, jotta se voisi toimia entistä parempana tukena alueen yrityksille. Tehtyä tutkimusta ja kehitystyötä jaetaan laajasti alueen yritysten ja oppilaitosten kanssa, ja sen odotetaan edistävän jatkokehitystä alueella.

Hankkeilla tavoitellaan useita merkittäviä vaikutuksia alueelle. Ne muun muassa mahdollistavat hiilineutraalimman tuotannon, kun uusia, fossiilivapaita lujia ja erikoislujia teräksiä käytetään entistä enemmän. Lisäksi ne luovat uutta osaamista alueelle, parantaen yritysten kilpailukykyä luoden mahdollisuuksia uusien tuotteiden kehittämiseen ja valmistukseen. Yhteistyössä alueen yritysten ja oppilaitosten kanssa hankkeiden avulla on mahdollista luoda uutta osaamista ja työpaikkoja, mikä edistää alueen taloudellista kehitystä.

Tuumasta toimeen

Hankkeen tiimissä työskentelee kiinteästi neljä henkilöä Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmästä. Projektipäällikkö Raimo Ruoppa sekä asiantuntijat Päivi Juntunen, Raimo Vierelä ovat työskennelleet ammattikorkeakoululla terästen tutkimuksen ja testauksen parissa toistakymmentä vuotta erilaisissa hankkeissa ja palveluliiketoiminnassa. Uudempia tulokkaita edustava Jouni Kanto on tuonut erinomaista vahvistusta koko osaamisryhmän toimintaan ja työskentelee nyt myös tässä hankekokonaisuudessa.

Kehityshankkeen ensimmäisessä vaiheessa on käynnistetty muovausteknologioihin liittyvä tiedonhankinta ja kokoaminen. 1.3.2024 järjestettiin ensimmäinen työpaja, jossa esiteltiin hankkeiden sisältöä. Hanketiimi pääsi samalla verkostoitumaan yritysten kanssa ja tilaisuuteen osallistui paikan päällä sekä etäyhteyden välityksellä kiitettävä määrä yritysten ja muiden sidosryhmien edustajia.

Projektipäällikkö Raimo Ruoppa esitteli aluksi Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmän toimintaa sekä hankekokonaisuuden sisältöä. Tämän jälkeen Vili Kesti SSAB:lta piti erittäin mielenkiintoisen esityksen muovauksesta ja sen mahdollisuuksista kertoen mm. muovauksen simuloinnista, jota myös hankkeissa on tarkoitus päästä toteuttamaan. Esityksistä on julkaistu tallenne, joka on katsottavissa kehityshankkeen nettisivuilla.

Kuva 2. FormFuture-hankkeen työpaja 1.3.2024

Kehityshankkeen toimenpiteet jatkuvat kevään aikana muovausteknologioiden kartoittamisella ja tekemällä tutustumismatkoja edistyneitä muovausteknologioita käyttäviin yrityksiin muualle Suomeen. Vuoden loppupuolella on tavoitteena saada kokoon tietopaketti muovausteknologioista, jota yritykset voivat sen jälkeen hyödyntää.

FormInvest-hankkeessa toteutettavien investointien valmistelu on myös aloitettu ja tavoitteena on saada muovauksen simulointiohjelmisto käyttöön kuluvan vuoden loppuun mennessä. Syksyllä on tarkoitus järjestää seuraava työpaja.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tuoreen suuryritystutkimuksen mukaan vastuullisuus on yksi keskeisimmistä tekijöistä maineen rakentamisessa. Viime vuosikymmenellä vastuullisuusajattelu on laajentunut sosiaaliseen kädenjälkeen; monimuotoisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoiseen kohteluun. Useassa organisaatiossa se on jo vankasti kytkettynä henkilöstöjohtamiseen. Monille on kuitenkin epäselvää, mitä vastuullisuus merkitsee käytännön johtamistyössä, tai miten sitä voi systemaattisesti edistää.

Tämä artikkeli kertoo, miten vastuullisuutta on Lapin ammattikorkeakoulussa viety osaksi henkilöstöpalveluita ja arjen käytänteitä. Artikkelin tarkoituksena on antaa käytännön vinkkejä kenelle tahansa esihenkilö- tai henkilöstöpalvelutyötä tekevälle tai työyhteisössä työskentelevälle.

Vastuullisuus henkilöstöstrategiassa

Vastuullisuus henkilöstöhallinnossa (HR) kattaa monia ulottuvuuksia. Useimmin sillä viitataan toimintaan, joka huomioi työntekijöiden monimuotoisuuden, oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja osallisuuden. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisena, keinoina puuttua syrjintään ja epätasa-arvoiseen kohteluun sekä pyrkimyksenä rakentaa tiivis yhteisö, jota ohjataan selkein johtamiskäytännöin. Tämä kaikki synnyttää organisaatiokulttuurin, joka on kestävä, eettinen ja hyvinvointia tukeva kaikille sidosryhmilleen.

Monilla henkilöstöjohtamisen ammattilaisilla ei ole vielä selvää kuvaa roolistaan vastuullisuuden edistäjänä. Kansainvälinen tutkimus kuitenkin korostaa, että henkilöstöjohtaminen (HR) on avainasemassa vastuullisuuden integroinnissa liiketoimintaan (c.f. Dwivedi et al. 2023, Jerónimo et al. 2020, Mishra et al. 2013). Tutkimukset osoittavat, että monet yritykset eivät vielä hyödynnä tätä mahdollisuutta täysimääräisesti (c.f. Pellegrini et al. 2018).

Vastuullisuus johtamisessa

Strateginen, vastuullinen henkilöstöhallinta vaatii rohkeutta suunnata muutosta. Taktisella tasolla työtä tehdään työehtosopimusten, erilaisin organisaatiossa yhteisesti sovituin toimintaohjein ja linjauksin. Operatiivisella tasolla se on johtamis-, esihenkilö- ja HR-työtä, rekrytointia ja perehdyttämistä - sekä lukuisa joukko arjen kohtaamisia, joilla huolehditaan työntekijästä, työyhteisön hyvinvoinnista, osaamisen kehittämisestä, motivaatiosta ja sitoutuneisuudesta läpi työuran.

Asiantuntijaorganisaation osaamisen ydin on sen henkilöstö. Työuran aikana toimijoilla tulee eteen erilaisia vaiheita, joita tulee selvittää, ohjata ja ratkaista inhimillisesti, mutta yhteisiä ohjeita ja pelisääntöjä noudattaen. Tehtäväkenttä on moninainen ja vaatii esihenkilöiltä monipuolista osaamista, pitkäjänteisyyttä, sitoutuneisuutta ja empatiataitoja. (Kosunen 2007.)

Vastuullisuus organisaatiokulttuurissa

Lapin ammattikorkeakoulun strategia pohjautuu kolmeen arvoon, joita ovat eettisyys, ennakkoluulottomuus ja yhteisöllisyys. Arvot ovat osa korkeakoulussa yhteisesti jaettua inhimillistä identiteettiä. Vahva arvoperusta rakentaa myönteistä työnantajamielikuvaa ja tukee henkilöstön sitoutumista.

Lapin AMKissa vastuullisuus integroituu kiinteästi strategiaan. Se on sitoutunut ammattikorkeakoulujen yhteiseen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelmaan, jonka tavoitteena on saavuttaa edelläkävijyys vuoteen 2030 mennessä monin eri tavoin. Lapin AMKin johtamisjärjestelmä tukee koko korkeakouluyhteisön osallistumista ohjelman toteuttamiseen. Keinoja on monia, esimerkkinä mainittakoon mm. jäsenyys Oikotien vastuullinen työpaikka-yhteisössä.

Vastuullisuus arjen käytänteinä

Vastuullisuuden tulee näkyä teoissa, organisaatiokulttuurissa ja johtamisessa kautta koko organisaation (Dwivedi 2023). Tämä mahdollistuu ainoastaan silloin, kun vastuullisuus on integroitu liiketoiminnan eri prosesseihin ja käytänteisiin. Lapin ammattikorkeakoulussa HR-toiminnot ovat ottaneet vahvan roolin asemassa vastuullisuuden edistämisessä, sillä henkilöstöhallinnossa tehdyt linjaukset vaikuttavat suoraan koko yhteisön sosiaaliseen kädenjälkeen, kuten henkilöstön hyvinvointiin, tasa-arvoon, monimuotoisuuteen ja osaamiseen.

Lapin AMKissa on laadittu erilaisia ohjeistuksia tilanteisiin, missä vastuullisuusajattelu kohtaa arjen teot. Yhteisesti sovituilla pelisäännöillä toimintaa ohjataan kokonaisuutena kohti kestävyyttä ja yhdenvertaisuutta. Yhtäläistä näille ohjeille on se, että niitä laaditaan ja siirretään käytäntöön sitä mukaa, kun käytännön prosesseissa havaitaan kehittämiskohtia.

Tähän artikkeliin on esimerkkinä valittu joukko ohjeita, jotka liittyvät arjen kohtaamisin. Esimerkit osoittavat, miten yksittäisillä ohjeilla voidaan johtaa ilmiötä ja suunnata koko yhteisön katseet kohti kokonaisuutta, eli tässä tapauksessa vastuullista vuorovaikutusta.

Lapin AMKin eettiset ohjeet

Lapin ammattikorkeakoulun eettiset ohjeet määrittävät, miten korkeakouluyhteisö toimi yksilönä ja yhteisönä tiimityössä, johtamisessa tai sidosryhmätyössä. Ohjeet ottavat kantaa siihen, miten kanssakulkijaa kunnioitetaan ja arvostetaan, miten jokainen hyväksytään yksilönä, tai miten vaalitaan tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Ohjeissa myös määritellään, miten yhteisö puuttuu epäasialliseen käytökseen, epäkohtiin tai häiriöihin.

Vastuullinen vuorovaikutus työyhteisössä – ohjeistus henkilöstölle

Vastuullisen vuorovaikutuksen ohjeet päivitettiin syksyllä 2023. Valmisteluun osallistui joukko henkilöstön ja opiskelijoiden edustajia. Ohjeet laadittiin ja käsiteltiin yhteistoiminnassa luottamushenkilöstön ja opiskelijoiden kanssa ja allekirjoitettiin rehtorin päätöksellä. Menettelytapa oli avoin ja osallistava, mikä edustaa itsessään vastuullista toimintaa.

Vastuullisen vuorovaikutuksen ohjeen ensisijainen tavoite on löytää ratkaisu osapuolten kanssa tilanteeseen, mikä mahdollisesti aiheuttaa ristiriitaa. Keskeistä ohjeessa on avoin keskustelu, jolla ratkaisuun pyritään. Ohjeet myös määrittävät sitä, mikä on epäsopivaa käyttäytymistä ja toisaalta, mikä ei sitä ole. Ohjeistuksen tavoitteena on auttaa kokijaa tunnistamaan toimet, mihin hänen tulee ryhtyä, mikäli hänellä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta.

Häirintä ja epäasiallinen kohtelu -toimintaohjeet

Korkeakouluyhteisön tehtävänä on tuoda tutkimustietoa julkisuuteen, arvioida opiskelijoiden suorituksia ja ottaa eri tavoin kantaa yhteiskunnallisiin tilanteisiin, mikä voi joskus altistaa häirinnälle. Lapin AMK tarjoaa henkilöstölleen ohjeistusta tilanteessa, missä hän kohtaa häirintää, maalittamista tai vihapuhetta.

Opiskelijoille on versioitu oma ohjeensa häirinnän tai epäasiallisen kohtelun tunnistamiseksi ja siihen puuttumiseksi. Pakettiin on koottu mm. ohjeet virallisen häirintäilmoituksen tekemiseen ja menettelytapa kurinpidollisisiin toimenpiteisiin ja arkaluonteisten tietojen käsittelyyn. Tärkeä osa ohjetta on osoittaa henkilö, keneltä opiskelija saa tukea ja apua kohdatessaan epäasiallista kohtelua. Tällä varmistetaan, että kukaan ei jää yksin haastavissa tilanteissa.

Ilmoituskanava

Lainsäädäntö velvoittaa Lapin ammattikorkeakoulun kokoisia organisaatioita ilmoituskanavan käyttöön. Ilmoituskanava sopii tilanteisiin, missä toimija tunnistaa työssään tai muun sopimussuhteen asiayhteydessä epäkohtia Lapin ammattikorkeakoulun toiminnassa. Ilmoituskanava on suunniteltu suojelemaan ilmoittajan henkilöllisyyttä kaikissa ilmoituksen tekemiseen liittyvissä vaiheissa.

Edellä mainitut esimerkit ovat osa kokonaisuutta, miten vastuullisuus on linkitetty Lapin ammattikorkeakoulun henkilöstöjohtamiseen. Kun pelisäännöt on kirjattu selkeästi ja avoimesti, on väärinymmärryksen mahdollisuus pienempi. Ohjeet haastavat myös yhteiseen vuoropuheluun arjessa, ja niiden äärellä esimerkiksi eri taustasta tulevat toimijat voivat tunnistaa omat ilmaisun ja käyttäytymisen rajansa, ja sopia tiimin pelisäännöistä ennen kuin tilanne eskaloituu. Yhteisesti sovitut ohjeet asettavat kaikki organisaation työntekijät samaan asemaan tehtävästä ja roolista riippumatta inhimillisesti ja arvostavasti.

Kohti kestävää henkilöstöpolitiikkaa

Yhteenvetona voidaan todeta, että HR:n rooli vastuullisuuden muutosagentina on ilmeinen. Tulevaisuuden HR-ammattilaisen onkin kehitettävä osaamistaan ja ymmärrystään vastuullisuudesta, panostettava muutoksen johtamiseen ja raamitettava esimerkiksi ohjein rohkeasti erilaisia epäkohtia vastatakseen tulevaisuuden tarpeisiin.

Niin henkilöstötutkimukset kuin kansalliset ammattikorkeakoulujen mainetutkimukset ja opiskelijoiden palautteet, mitkä tarkastelevat eri tavoin Lapin ammattikorkeakoulua yhteisönä, osoittavat, että työmme on ollut oikean suuntaista ja matka edelläkävijäksi on jo hyvässä vauhdissa. Olemme osoittaneet ottavamme kopin vastuullisuudesta toimissamme korkeakouluyhteisönä.

Lähteet

Dwivedi, P., Chaturvedi, V., & Vashist, J. K. (2023). Innovation for organizational sustainability: The role of HR practices and theories. International Journal of Organizational Analysis, 31(3), 759-776.

Jerónimo, H. M., Henriques, P. L., de Lacerda, T. C., da Silva, F. P., & Vieira, P. R. (2020). Going green and sustainable: The influence of green HR practices on the organizational rationale for sustainability. Journal of business research, 112, 413-421.

Kosunen, T. (2007). Organisaation strateginen kyvykkyys uudistumiseen. Lappeenrannan teknillinen yliopisto.

Lehikoinen, T. (2020). Järki ja tunteet. Suuryritystutkimus. Osuuspankki. Haettu 1.3.24. https://www.op.fi/documents/20556/27641318/OP+-Suuryritystutkimus-2024-.pdf/a9755b6a-d616-c47a-2cac-b71ddc153f7d

Mishra, R. K., Sarkar, S., & Singh, P. (2013). Integrating HR functions for sustainability. Drishtikon: A Management Journal, 4(2), 85-99.

Oikotie. Vastuullinen työpaikka -yhteisö. Haettu 5.3.24. https://tyopaikat.oikotie.fi/vastuullinen-tyopaikka

Pellegrini, C., Rizzi, F., & Frey, M. (2018). The role of sustainable human resource practices in influencing employee behavior for corporate sustainability. Business Strategy and the Environment, 27(8), 1221-1232.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Rovaniemen luonto ja lähiympäristön liikunta- ja kulttuurikohteet vetävät niin matkailijoita kuin paikallisia. Osa kulttuurireiteistä löytyy kuitenkin vain perinteisille kartoille piirrettynä, ja liikuntareittejä ja kulttuurikohteita ei ole näkyvissä yhdessä paikassa.

Mitä keinoja olisi saada erityisesti kulttuurikohteet näkyvämmäksi ja samalla luoda Rovaniemen kohteisiin sellaista vetovoimaa, jolla houkuteltaisiin myös uusia kohderyhmiä liikkeelle luontoon?




Kuva 1. Usvainen jätkänkynttilä (Kuva Tuuli Nivala)

Rovaniemi on innokaupunki

Valtion ja Rovaniemen kaupungin välillä on innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimus, jonka kautta rahoitetaan kestävää kaupunkikehitystä. Se tekee Rovaniemestä yhden innokaupungeista (innokaupungit.fi, 2024), jossa kunta toimii uuden osaamisen ja innovaatiotoiminnan kehittämisen alustana. Innovaatiokaupunkien kehitysteemat koskettavat muun muassa uusien teknologioiden käyttöönottoa ja hiilineutraaliuden tuomia mahdollisuuksia. Rovaniemellä erityisesti arktinen matkailu ja tulevaisuuden hyvinvointipalvelut sekä etäisyyksien hallinta ovat tässä luontaisia kehittämiskohteita.

Luonto ja ympäristö luovatkin täällä Rovaniemellä kaikista suurinta vetovoimaa matkailuun. Arktinen kaupunkiympäristömme on kuitenkin myös paikallisille vahva pitovoimaa edistävä tekijä: kaupungin ympäristössä on paljon upeita luonto- ja kulttuurinähtävyyksiä sekä paljon mahdollisuuksia monipuoliseen liikuntaan. Lisäksi kuntalaisilla on mahdollisuuksia vaikuttaa suoraan kaupunkikehittämiseen, jota he myös aktiivisesti tekevät (Rovaniemi.fi, 2023).

Lapin ammattikorkeakoulu osallistuu myös Rovaniemen kaupunkikehittämiseen osana useaa innokaupunki-hanketta. FrostBit ohjelmistolaboratorio ohjaa kehityshanketta, jossa keskitytään uudistamaan liikuntamahdollisuuksia ja uuden ajan matkailua Rovaniemellä. Projektissa etsitään keinoja tehdä kaupungin alueen liikunta- ja kulttuurikohteita näkyvämmäksi digitaalisin keinoin. Hankkeen ratkaisuilla pyritään luomaan keinoja saada uusiakin kohderyhmiä liikkumaan – ei vain valmiita aktiiviliikkujia. Samalla selvitetään paikkatietosovellusten taipuvuutta pelillisyyteen uudessa konseptissa.

Pelillisyys - miten sitä voitaisiin toteuttaa paikkatietosovelluksissa?

Pelillisyydellä tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan erilaisten pelielementtien ja mekaniikkojen hyödyntämistä missä tahansa systeemissä, jolla yleensä pyritään parantamaan toimintojen mielekkyyttä ja motivaatiota osallistumaan (Deterding, Dixon, Khaled & Nacke 2011, 9). Kun puhumme Rovaniemen alueella olevista liikuntakohteista, retkeilyreiteistä ja kulttuurinähtävyyksistä, pelillisten elementtien kirjo voisi niiden kontekstissa olla valtaisa. Haaveena on ollut muun muassa liikuntahaasteita, saavutuksia, etsintää, tarinallisuutta, moniaistillisyyden hyödyntämistä ja paljon muuta.

Pelillisyys ei kuitenkaan ole aina suora tie onneen. Kun haluamme ensisijaisesti lähteä liikkumaan ulos tai katsella nähtävyyksiä, kovin moni tuskin haluaa tuijottaa puhelimen ruutua – ja se voi tuottaa myös vaaratilanteita. Kenties selkein esimerkki liikuntaan innostavasta pelistä on Pokémon Go, jonka havaittiin nostavan nuorten aktiivisuustasoa ja ulkoilumäärää vuonna 2016 (Wong 2017, 11). Pokémon Go vaatii kuitenkin lähes jatkuvaa aktiivisuutta puhelimen ruudulla, joskin pelin kylkeen toteutettiin urheilukellon tapaisia laitteita vähentämään puhelimen käyttöä pelatessa. Pokémon Go innostutti erityisesti nuoret liikkumaan pelaamisen kautta, mutta mitä silloin, kun paikkatietosovelluksen kohderyhmänä ovat kaikki kuntalaiset?


Kuva 2. Mitä pelillistä voitaisiin tuoda Vaattunkikönkään luontoreiteille? (Kuva ja illustraatio Tuuli Nivala)


Pelillisten elementtien hyödyntämisessä huomioidaan niin pedagogisia kuin palvelumuotoilun seikkoja, nimenomaan käyttäjälähtöisesti. Esimerkiksi liikunnallisissa haasteissa tulee ottaa huomioon eri tasoisia liikkujia, ja parhaimmillaan tasot muovautuvat kokonaan käyttäjäkohtaisesti. Kilpailulliset elementit tuottavat joillekin vastustusreaktion ja toisille ne ovat suurimpia motivaattoreita. Ei ole siis vain yhtä keinoa tuoda pelillistä ominaisuutta vaikkapa luontoreitille, vaan sitä tulee tarkastella lapsen, nuoren, liikuntarajoitteisen, urheilijan tai vanhuksen silmistä.

Esimerkkinä voidaan käyttää lyhyttä luontoreittiä Vaattungilla. Reitille voidaan asettaa eri tasoisia haasteita; ajastettua sprinttiä tai kilpailua oman suorituksensa tai muiden kanssa, jonkinlaista ”palkintoa” reitin päässä tai vaikkapa tarinallista ohjausta reitin läpi. Urheilija saattaa haluta juosta reitin ennätysvauhdissa paremmin kuin kilpatoverinsa, ja kulttuuriretkeilijä taas haluaa kuulla rauhallisella kävelyllä ympäröivän alueen eliöistä tai siihen liittyvästä historiasta. Reitille saavutaan siis eri motivaatioista, mutta kaikki saavuttavat saman perustavoitteen: kehoa on liikutettu prosessin aikana.

Uutta sovelluskonseptia innovoidaan kehittäjäverkoston voimin

Google Maps toimii varmasti eniten matkailijoiden työkaluna paikallisten kohteiden löytämisessä. Karttapalvelu on kuitenkin nimensä mukaisesti rajautunut vain lokaatioihin, ja paljoa tietoa se ei yksinään anna esimerkiksi nähtävyyksien historiasta tai liikuntareittien ominaisuuksista. Retkeilijöille ja ulkoliikkujille onkin olemassa omia retkisovelluksia, joista luontoreiteistä löytyy enemmän tietoa. Olemassa olevat sovellukset ovat kuitenkin valitettavan usein maksumuurien takana. Retkisovellukset eivät myöskään usein priorisoi kulttuurinähtävyyksiä, jonka vuoksi ne jäävät liikuntareittien ulkopuolelle. Nykytilanne on siis hajautunut ja liikunta ja kulttuuri eivät sovelluksissa kohtaa toisiaan.

Lapin ammattikorkeakoulu etsii ratkaisuja ongelmaan ”Liikku”-hankkeessa. Projektissa luodaan sovelluskonsepti, jossa liikunta ja kulttuuri pyritään tuomaan yhteen paikkaan ja pelillisyydestä etsitään lisäarvoa liikkumiseen. Hankkeessa pyritään luomaan sellainen kehittäjäverkosto, jota kiinnostaa sovelluskonseptin kehitys tai yhteistyön jatkuvuus Rovaniemen liikunta- ja kulttuurireittien kehittämisessä. Sovelluskonsepti tulee olemaan julkinen ja vapaasti hyödynnettävissä myös muissa kunnissa. Kehitysverkoston voimin suunnitellaan samalla konseptille jatkuvuutta ja tulevaisuuden toimenpiteitä; mitä tulisi tehdä, jotta konsepti voitaisiin todellisuudessa viedä tuotantoon?

Hankkeessa tapahtuva verkostointi ei ole kuitenkaan sidottuna vain sovelluskonseptiin, vaan Lapin ammattikorkeakoulu kehittää jatkuvasti uusia keinoja vahvistaa TKI-yhteyksiä niin julkisten kuin yksityisten toimijoiden kanssa. Uudella EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakaudella on yhä paremmat mahdollisuudet tehdä läheisempää hankeyhteistyötä yritysten kanssa kohdennettuna tuotoksena, esimerkiksi yrityspilotteina. Aihepiirin parissa tehdään korkeakoulussa kovasti ponnisteluja ja yrityksille pyritään tuomaan enemmän esiin myös aluekehityshankkeiden hyötyjä.

- - -

Rovaniemen liikunta- ja kulttuurikohteiden digikonseptointi -hanke on rahoitettu Lapin Liiton Euroopan aluekehitysrahastosta ja Rovaniemen kaupungin ekosysteemisopimuksesta. Hankkeen kokonaisbudjetti on 73 338 €, josta EU-tuen määrä on 44 000 €, kuntarahoitus 18 333 € ja Lapin AMK:n omarahoitus 11 005 €. Hankkeen toteutusaika on 1.1.2024 - 31.12.2024. Löydät lisää tietoa hankkeesta ja sen ajankohtaisista tapahtumista sen virallisilta nettisivuilta.

Lähteet:

Deterding, S., Dixon, D., Khaled, R. & Nacke, L. 2011. From Game Design Elements to Gamefulness: Defining Gamification. Proceedings of the 15th International Academic MindTrek Conference: Envisioning Future Media Environments, MindTrek 2011 (11). 9-15.

Innokaupungit 2024. Viitattu 27.2.2024. https://innokaupungit.fi/.

Rovaniemi.fi 2023. Lue, miten rovaniemeläiset ovat vaikuttaneet kaupungin kehittämiseen vuonna 2023. Viitattu 1.3.2024 https://www.rovaniemi.fi/news/Lue,-miten-rovaniemelaiset-ovat-vaikuttaneet-kaupungin-kehittamiseen-vuonna-2023-/34981/4d121127-865c-4d51-a4a6-ede2e2268a48.

Wong, F. 2017. Influence of Pokémon Go on physical activity levels of university players: a cross-sectional study. International Journal of Health Geographics 2017 (16:8).

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapland Robotics -hankkeessa selvitettiin muun muassa kiinteistön talvista huoltoa ja kunnossapitoa. Vuosittain Suomessa loukkaantuu ihmisiä lumisilla katoilla töitä tehdessään. Lumien pudottaminen voi olla myös muulla tavoin vaarallista. Peltikatolta lumet saattavat sopivan lämpimällä säällä yllättäen pudota.

Robotiikka sekä automaatio voisivat tulla ihmisen avuksi ja tilalle vaaralliseen ja hikiseen lumityöhön.

Työturvallisuutta voidaan kohentaa automaatiolla, sillä robotti voisi tehdä talon katolla vaarallista lumityötä. Lumilingolla voisi poistaa lunta katolta niissä kohdissa, joissa on räystään alla talon ovi tai muu kulkureitti ihmisille. Katolle kertynyt lumi ei pääsisi vyörymään räystään alla kulkevan niskaan tai vaikkapa rojahtamaan auton katolle. Linkoamalla voisi suunnata lunta sivulle ja pois oviaukon yläpuolelta. Katolta voisi jopa suoraan lunta lingota pihalla olevaan kärryyn pois vietäväksi.

Kevättalveen asti katolla talven yli maannut lumi on tavallisesti painunut kasaan ja osittain kovettunut. Se ei muistuta vastasatanutta kuivaa pakkaslunta, jota on helpompaa lingota.

Laitteen pitää olla kannettavissa ja nostettavissa talon katolle, painoa saisi olla enintään noin 20 kg .

Harjattomat sähkömoottorit ja kokeiltavaksi

Kaksi kannettavaa akkukäyttöistä lumen linkoamiseen sopivaa laitetta oli kokeiltavana ja arvioitavana:

Makita LXT DUX 60Z, 36 voltin 5Ah akku (yksi Li-Ion akku , jonka jännite on 18 volttia ja niitä on kaksi kappaletta sarjassa eli yhteensä 36 volttia )

ja

Stiga ST 8051 AE 80V, 5Ah Li-Ion akku, jonka jännite on 80 volttia.


Kuva 1 . Makita kannatinsuksella

Kuva 2 . Stiga vinssin vetonaruun kytkettynä

Pukataan ja vyörytetään Makitalla

Ensiksi kokeiltavana oli Makita LXT DUX 60Z. Kokeileminen ja testaaminen tehtiin keväällä 2021.

Testaamispäivinä Rovaniemellä maaliskuussa 2021 oli melko lämmintä, ilman lämpötila oli noin plus viisi celsiusastetta. Makitan sähkömoottori ja akku ovat suojaamattomat pöllyävää irtolunta ja räntäsadetta vastaan. Jäähdytysaukot imevät lumipölyä sisään moottoriin ja moottori myös lämpenee käytön aikana sulattaen satavaa taikka pölisevää lunta vedeksi. Sähkömoottorin melu ei ole kova. Makita-paketin hinta (runko , laturi , neljä akkua ja kumiharja sekä perinteinen harja ) on noin 1400 euroa.

Akku, jonka kapasiteetti on 5 Ah , riitti lumityöhön tavallisesti keskimäärin 20 minuutin verran. Latausaika oli noin yksi tunti. Keskimääräinen virta akusta oli arviolta noin 15 ampeeria. Makitan nimellinen moottoriteho on arviolta noin 36 V x 15 A = 540 Wattia.

Makita ja sen kuminen harjapää painavat yhteensä noin 20 kg eli kaksi kertaa enemmän kuin metsän raivaussaha. Pituutta koneella on noin kaksi metriä. Harjapään leveys on noin 60 senttimetriä.

Kaksi metriä pitkän Makitan kantaminen katolle yhdellä kädellä roikottaen rappusia kiikkuen oli jonkin verran työlästä. Taukoakaan ei ollut helppo pitää rappusilla, kun koneen paino rasitti kättä tauonkin ajan.


Kuva 3 . Kuminen eteenpäin lunta heittävä Makitan harjapää ja käyttäjää suojaava kaareva muovi

Akun piti olla melko lämmin lumityötä varten, noin -5 celsiusta tai lämpimämpi. Akussa on varauksen ilmaisevat merkkivalot ledeillä eli tolppanäyttö. Makitassa on myös moottorin pyörimissuunnan vaihto vastakkaiseen suuntaan nappulan painalluksella.

Makita on hurjan keulapainoinen, painopiste on noin metrin päässä kantokoukun etupuolella. Raivaussahassahan kantokoukku on tasapainopisteen tienoolla. Käyttäjälle näin suuri keulapainoinen peruskoneen massa oli hyvin raskas. Lumen siirtämiseen ja linkoamiseen oli hyvä olla jonkinlainen apukannatin, vaikkapa Stiga-rattikelkan etusuksi.


Kuva 4 . Peltikatto paljastui puolimetrisen lumikerroksen alta, kannatinsuksi kevensi työtä

Makitaa ei keulapainoisuuden takia jaksanut kovin kauan pelkästään käsillä kannatella edes pihalla ja tasamaalla. Varsinkin liukkaalla peltikatolla punnerrettaessa kannatin tarjosi helpotusta. Mekaanisen kannattimen ja muovisuksen sijainti oli painopisteen kohdalla.

Märkä ja luminen peltikatto oli hankala kävellä ja konetta työntää, ja käyttäjä liukastui helposti polvilleen. Kovaa painettaessa syvään lumeen Makita teki välillä takapotkuja, joten konetta joutuu pitämään tiukasti kiinni käsillä. Makita oli kuin lumenlakaisuväline, osa lumesta lensi eteenpäin ja jonkin verran harjapään mukana pyörähti lunta taaksepäin koneenkäyttäjän kengille. Sen lumen mitä edestään löytää osittain sitten taakseen jättää. Mitä paksumpaa lumikerrosta yritti yhdellä puskulla poistaa, sitä enemmän saattoi lunta pyörähtää myös taakse.

Lumen siirto ja heitto oli hikistä hommaa. Koneen käyttäjä joutui puskemaan ja ponnistamaan moottorin pyörittämän kumiosan kitkavoimaa vastaan. Kumiharjan kitka oli siis melko suuri lumessa möyrytessä ja peltikatolta lunta alas vyöryttäessä.

Makita pyrkii kaivautumaan ja sukeltamaan paksuun puolimetriseen lumeen. Tämän vuoksi harjapään korkeudensäätöä piti kehittää, jotta pystyisi juustohöylämäisesti muutaman sentin paksuisen lumikerroksen kerrallaan lakaisemaan katolta alas.

Mekaaniset tuet täytyi tehdä melko tukeviksi. Huterat ja huojuvat rakenteet olivat hankalia käyttää lumen siirtoon katolla. Tukien piti silti olla tarpeeksi keveitä, jotta kantaminen ylös olisi ollut vaivatonta. Tässä kokeilussa rakennettiin kolmen suksen avulla melko yksinkertainen, halpa, kevyt ja toimiva korkeussäädettävä kannatinteline Makitaan. Menetelmä oli myös katon pinnalle ystävällinen.


Kuva 5 . Kolmella kannatinsuksella ja 20 cm korkeussäädöllä varustettu kannatinkehikko, ”juustohöylä”

Räystään lähellä noin parin metrin varren päässä pyörivä Makitan harja tuntui toimivan mukavasti. Lunta onnistui vyöryttämään katolta alas melko vaivattomasti, koska lumen siirtomatka oli suhteellisen lyhyt ja painovoimakin auttoi liikuteltavan lumen pudottamisessa. Lumi lähti harjakatolta luonnolliseen suuntaan alaspäin räystäälle, kun koneella antoi vauhtia. Käyttäjän ei tarvinnut mennä räystään lähelle, joten työturvallisuus koheni. Talon harjalla päätä ei huimannut ja myös putoamisvaara katolta oli olematon.

Kuvassa 6 käyttäjä liikutti neljämetrisellä alumiinitangolla oikealla kädellä Makitaa alaspäin räystästä kohti ja sitten takaisin ylös talon harjaa kohti. Vasemmalla kädellä sinisellä kireällä narulla säädettiin portaattomasti harjapään korkeutta lumessa eli ”juustohöylää” (sekä kuvattiin kameralla). Vapaana lumessa löysänä ollut naru toimi Makitan moottorin hätäsammutuskatkaisijana.


Kuva 6 . Neljämetrisellä alumiinitangolla pukattiin Makitaa alaspäin ja kiskottiin takaisin ylöspäin

Makita LXT DUX 60Z ei ole varsinainen lumilinko vaan se on akkukäyttöinen yleiskone moneen erilaiseen tehtävään. Koneen runko-osaan voi kiinnittää lukuisia yhteensopivia työkaluja. Kuminen liuskaharja ja perinteinen pyöröharja olivat käytettävissä.

Kumiliuskaharja oli sopiva painavan lumen vyöryttämiseen ja heittoon räystäältä alas. Perinteisellä pyörivällä harjalla voisi mahdollisesti lunta heittää pois aurinkokennojen päältä. Myös telttakatolta (esim. pressuautotalli) lunta saisi ehkä kevennettyä mikäli jaksaisi Makitaa jotenkin kannatella ja liikutella ylhäällä teltan päällä.

Lingotaan lunta Stigalla

Stiga ST 8051 AE 80V -lumilinkopaketti sisälsi lumilingon , 80 voltin pikalaturin, kolme 80 voltin Li-Ion akkua 5Ah, kumiliuskaharjan sekä perinteisen pyöröharjan. Stigassa moottorin arvioitu teho on noin 80V x 5A = 400 Wattia. Lingon kokonaismassa akun kanssa on noin 20 kg. Stigassa on hyvä kantokahva.

Stiga työpaketin hinta oli noin 1300 euroa. Markkinoilla oleva GreenWorks 80V -niminen lumilinko muistuttaa hyvin paljon Stigaa.

Stigan 80 voltin Li-Ion akku jaksoi tehdä noin yhden tunnin verran lumityötä eli akku oli suhteellisen riittoisa. Vaihtamalla täyden akun Stigaan sai toisen tunnin verran lingottua lunta. Akun lataamiseen meni noin 30 - 40 minuuttia. Kuivaa pakkaslunta yksimoottorinen linko pystyi heittämään parhaimmillaan myötätuuleen yli kuusi metriä. Valmistaja ilmoittaa suorituskyvyksi minuutissa noin 500 kg lunta. Stigassa ulosheittoputkea voi suunnata vasemmalta oikealle portaattomasti.

Stiga on lumilingoksi suunniteltu ja tehty, joten pöllyävä lumi, räntäsade tai vesisade ei haittannut sähköosia eikä moottorin jäähdytystä. Haukattavan lumen paksuus lingottaessa oli enintään noin 15 senttimetriä.

Kuva 7. Stigan muovinen pyörivä ”heittosiipi” vippaa lunta ylös heittotorven kautta haluttuun suuntaan

Jos pakkasta oli noin -10 celsiusta ja laite oli yön yli ollut ulkona, ei Stiga lähtenyt käyntiin. Mikäli säilytti akkua lämpimässä huonetilassa, ei moottorin käyntiinlähdön ongelmaa ollut -20 celsiuksessakaan.

Stiga on yksimoottorinen, joten käyttäjä joutuu omin voimin pukkaamaan linkoa eteenpäin ja kiskomaan taaksepäin. Varsinainen moottorin pyörittämä heittosiipi lunta varten on mustaa kovaa muovia, joten lingottaessa lunta se mekaanisesti kuluu kiviin ja jääpalasiin iskeytyessään. Lingon leveys on noin 60 senttimetriä.

Stigalla pystyi jonkin verran vetistä lumisohjoakin linkoamaan pois. Nuoskalumi on lähes aina hankalaa siirtää millä tahansa välineellä, koska lumi tarttuu työkaluun kiinni kuin liima. Märkä lumi liimautui ja pakkautui lingon eri osiin kiinni samalla tavoin kuin lapioon tai lumikolaan.

Puoliautomaattinen linkoaminen vinssin kaukosäätimen napilla

Peltikatolta lumet saattavat lämpimällä ilmalla hurahtaa yllättäen ja lumenpudottaja kalustoineen voi mennä lumien matkassa katolta alas. Tämän takia talon harjalta piti saada mekaaninen tuki lumensiirtämiskalustolle ja linkoamiselle.

Stigaa varten tehtiin kahden kertopuulankun avulla kuusimetriset puiset "kiskot", joita pitkin linkoa pystyttiin yhdellä narulla vetämään alaspäin räystästä kohti ja kiskomaan toisella takaisin talon harjaa kohti ylös. Liikuttamiseen käytettiin yhtä sähkövinssimoottoria ja siinä kahta voimansiirtonarua. Yksi naru oli myötäpäivään puolattu vinssin ja toinen puolestaan vastapäivään. Vinssissä oli langaton kaukosäädin ja suunnanvaihtorele (kontaktori) , jolla vinssin moottoria saattoi pyörittää myötäpäivään taikka vastapäivään.


Kuva 8. Kertopuiset kiskot lingon kannattimena ja liikkumisen suuntaajina vinssatessa

Talon harjan yläpuolelle kiskoihin ankkuroitu vinssi toimi tavallisella auton akulla ja sen 12 voltin jännitteellä. Langattomalla kaukosäätimellä pystyttiin komentamaan vinssin liikuttamaa kiskoilla kulkevaa Stiga lumilinkoa alaspäin ja ylöspäin "puoliautomaattisesti", edestakaisin, juustohöyläten lunta vähemmäksi. Kokonaispainoa kertyi yhteensä noin 60 kg (linko , kertopuiset kiskot , 100Ah akku , 12V vinssi).

Testaamispäivinä maaliskuussa 2022 sää oli vuodenaikaan nähden erittäin lämmin, aurinko paistoi voimakkaasti katolla olevaan lumikerrokseen ja ilman lämpötilakin nousi noin +10 celsiusasteeseen. Öisin oli vain pari astetta pakkasta. Lumen pintakerros oli märkää ja lumi oli raskasta lingota. Hyviä testituloksia ei ajanpuutteen takia ehditty saada. Lämpimät sääolosuhteet tekivät testaamisesta ja toimivuuden arvioimisesta vaativaa.


Kuva 9. Räystäälle asti talon harjalta ulottuva Stiga lumilingon kiskotus

Havaintoja ja jatkokehityssuunnitelmaa vinssitaktiikan perusteella

Kuusimetriset kertopuukiskot pitäisi saada jäykemmiksi linkoamista varten. Voimakas sähkövinssi kiskoi linkoa lumessa räystästä kohti ja kiskot taipuen puristuivat ja antoivat hieman periksi. Linko pitäisi saada hallitummin kulkemaan pienemmällä liukukitkalla suoraan kiskoilla muljahtelematta parin senttimetrin verran puoleen tai toiseen.

Vinssissä on voimaa riittävästi, mutta mekaanisten veto-osien tarkempaa hienosäätöä ja kehitystyötä tarvittaisiin varsinkin rankoissa nuoskalumisissa olosuhteissa. Kuivassa lumessa ei testaamista kiskoilla päästy kokeilemaan. Lingon eteen tarvittaisiin vielä mekaaninen lumen möyhentäjä, joka palastelisi katon päälle kuukausien ajan pakkautunutta tiivistynyttä lunta lingon syötäväksi.

Loppusanat

Molemmat akkukäyttöiset laitteet ovat tarpeeksi keveitä yksin kantaa katolle lumen poistamista varten. Ne tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia kehittää ja käyttää katolle sopivia puoliautomaattisia tai täysin automaattisia koneellisia lumilinkousjärjestelmiä.

Nämä pienikokoiset kannettavat akkukäyttöiset koneet ovat kuitenkin suhteellisen hitaita lumityössä. Pienellä koneella suoritusvauhti ja lumiteho on pieni ja aikaa lumityöhön tarvitaan enemmän kuin järeämmällä koneella. Täydellä akulla moottori pyörii virkeästi. Jännitteen pienentyessä moottorin pyöriminen laiskistuu.

Kylmä akku ei saa moottoria liikkeelle ollenkaan. Jos akku on ulkona pakkasessa (noin -10 celsiusta) yön yli, ei sähkömoottori (helpolla) käynnisty. Akku ei myöskään lataudu laturissa, mikäli akun sisälämpötila on pakkasen puolella. Tällöin akkua joutuu ensiksi lämmittämään.

Nuoskalumi ja märkä lumi ovat lähes aina hankalia saada liikkeelle välineistä riippumatta. Lämmin keväinen sää vaikuttaa lumeen ja sen linkoamiseen. Kuiva pakkaslumi on tavallisesti helpompaa lingota. Koneet keventävät lumityötä katolla ja mahdollistavat turvallisemman työnteon.

Lapland Robotics -hanke Rovaniemellä mahdollisti näiden kahden akkukäyttöisen lumityökoneen soveltuvuuden ja suorituskyvyn arviointia lumen poistamiseen katolta. Hankkeessa kokeillut ja yllä esitellyt keveät ja suhteellisen halvat sähkömekaaniset ratkaisut ovat yksi vaihtoehto käyttää pieniä akkukäyttöisiä laitteita lumen poistoon talon katolta. Paljon muitakin vaihtoehtoja on olemassa.

Esitetyt mielipiteet ja testitulokset ovat kirjoittajan omia. 

Lähteitä

https://www.op-media.fi/asuminen/huolehdi-lumikuorma-ajoissa-pois-katolta/

Norjalainen Solbakk esittelee Stigaa youtubessa https://www.youtube.com/watch?v=n5BDbMAgdvM

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

”Meissä ihmisissä on enemmän voimaa, resursseja ja viisautta, kun mitä aina suostumme uskomaan”

(Gustafsberg, 2023).

Muistatko jumpata mieltäsi?

Bodypump, crossfit ja kehonhuollon harrastukset täyttävät kalenteriamme, mutta kuinka monella meistä on kalenterissa säännöllinen aika mielen huollolle? Mielemme on uudistuva ja joustava, mutta muistammeko jumpata sitä säännöllisesti?

Ympärillä tapahtuvat muutokset ja epävarmuus tulevaisuudesta saavat pohtimaan, mikä vaikutus kaikella on omaan arkeen ja miten itse suhtautua muutoksiin. Työelämässä kuormitusta aiheuttaa muun muassa suorituspaineet ja omasta ammatillisesta osaamisesta huolehtiminen (Kivimäki, Lindbohm & Reijula, 2019).

Koronapandemia osaltaan lisäsi psyykkistä kuormittuneisuutta, ja mielen joustavuuteen liittyvien sairauspoissaolojen määrää (Kestilä ym., 2023). Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (2023) mukaan opiskelijoiden mielenterveyspalveluiden kysyntä on kolminkertaistunut viimeisen kolmen vuoden aikana.

Osaava, hyvinvoiva ja monimuotoinen korkeakouluyhteisö on nostettu yhdeksi Lapin AMKin vastuullisuusohjelman viidestä kestävyysteemasta (Lapin AMK, 2023). Yhteisön jäsenten hyvinvoinnin tueksi, on tärkeää kiinnittää huomiota mielen huoltamiseen.

Resilienssilihaksista joustavuutta muutostilanteisiin

Pitkän uran poliisin erikoisjoukoissa tehnyt, ja sittemmin mielen valmentamisen tietokirjoja julkaissut Harri Gustafsberg (2023) toteaa psykologisen joustavuuden eli resilienssin olevan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista tai taidoista muutoksessa.

Työterveyslaitoksen (2023) mukaan resilienssi tarkoittaa kykyä kohdata, toimia ja palautua muutoksesta. Sitä voi ajatella kykynä muovautua kuormittavissa tilanteissa. Resilienssi on osittain synnynnäistä, mutta se muotoutuu koko elämämme ajan. Siihen vaikuttaa henkilökohtaiset ominaisuudet, aiemmat kokemukset ja elämäntilanne, ja muun muassa se, minkä verran pääsemme käyttämään kykyjämme ja millaista palautetta saamme. Resilienssikykymme voi vaihdella muutosten myötä ja sitä on aina mahdollista vahvistaa. (Hoopes, 2019; Työterveyslaitos, 2023.)

Tietyt ominaisuutemme, piirteet ja kyvykkyydet muodostavat ikään kuin "resilienssilihakset", jotka rakentuvat yksilöllisesti positiivisuudesta, itseluottamuksesta ja priorisoinnin taidosta. Myös luovuudella sekä kyvyillä yhteistyöhön, järjestelmällisyyteen ja kokeilemiseen oman oma sijansa lihaksistossa. (Hoopes, 2019.)

Itsetuntemuksesta voimaa arkeen

Arkemme tulvii informaatiota, valintoja ja päätöksiä, jotka synnyttävät reaktioita sekä meissä että muissa. Vaikka kuinka hyvin tuntisimme itsemme, niin välillä jokainen yllättyy omasta tai toisten käytöksestä tai tavasta reagoida asioihin.

Se, mitä mielessä ja kehossa tapahtuu uhkaavassa tilanteessa, kiireessä tai paineen alla työskennellessä, ei ole ammatista kiinni. Ihmismieli on toiminnanohjausjärjestelmä (Gustafsberg, 2023), jota on syytä huoltaa ja tyhjentää ylimääräisestä, sitä turhaan kuormittavasta. Fyysisen palautumisen ohella mielen elpyminen on merkittävässä roolissa työssä palautumiseksi (Virtanen, 2020).

Itsetuntemuksen tärkeys korostuu esimerkiksi stressin ja oman työn hallinnassa sekä työssä jaksamisessa. Paineenalaisessa tilanteessa suurin riskitekijä on usein omien korvien välissä. On hallittava oma mieli, jotta päätöksenkyky pysyy hallinnassa, ilman turhia hätiköintejä.

Työyhteisöissä on tärkeää muistaa, että resilienssikyky on yksilöllinen. Tunnistaessamme omat tapamme suhtautua asioihin ja reagoida erilaisissa tilanteissa, on meidän helpompi tietoisesti johtaa itseämme. Itsetuntemuksen myötä myös ymmärrys muiden reaktioihin ja tapoihin kohdata muutos vahvistuu.

Oman mielen lukutaidossa voi harjaantua

Tulevan eläkeiän karatessa yhtä kauemmas horisonttiin, mieltä pitää huoltaa ja vahvistaa, jotta se jaksaa joustaa ja venyä muutostilanteissa. Jokaisen on hyvä ottaa aika ajoin oman elämän tilannekuva ja pysähtyä tarkastelemaan, omaa toimintaa, voimavarat ja palautuminen huomioiden.

Pienillä muutoksilla on mahdollista saada vahvempi hallinnan tunne omasta arjesta ja hyvinvoinnista. On olennaista kiinnittää huomiota siihen, mitä katsoo, kuuntelee ja uskoo – siihen minkä antaa vaikuttaa omaan mieleen. Esimerkiksi tietoinen luopuminen joka aamuisten uutisten katsomisesta tai somefiidin selaamisesta voi vaikuttaa mieleen.

Mielen treenaaminen on yhtä tärkeää kuin fyysinen treeni. Fyysinen harjoittelu voi toimia mieltä maadoittavana harjoitteena, mutta itselukutaidon kanssa kannattaa olla herkkänä. Resilienssilihaksistoa voi kehittää (Hoopes, 2019) esimerkiksi mindfulness-harjoituksilla, joita on saatavilla myös maksutta (Suomen mielenterveys ry, 2023) arjessa palautumisen tueksi.

Vaihtoehtoisesti mielen harjoittelu Työterveyslaitoksen (Virtanen, 2020) esittelemän DRAMMA-mallin pohjalta voi toimia keinona ja tukena arjessa palautumiseksi ja elpymiseksi. Mallissa keskitytään tarkastelemaan psykologista palautumista esimerkiksi työstä irrottautumisen, merkityksellisten asioiden tekemisen sekä uusin taitojen opettelun myötä.

Työyhteisöt hyviä käytänteitään jakamassa

Keskustelimme mielen joustavuudesta matkailu- ja palvelualalla työskentelevien kanssa Levillä. Pohdimme keinoja itsensä johtamiseen, paineenalaiseen työskentelyyn ja palautumiseen tulevaa matkailusesonkia silmällä pitäen.

Työyhteisöt jakoivat hyväksi kokemiaan käytänteitä työhyvinvointiin, hyvään työntekijäkokemukseen ja positiiviseen työantajakuvaan liittyen. Osallistujat haastoivat työyhteisöjä konkreettisten tekojen ja esimerkkien esiin tuomiseen. Muun muassa arvostuksen osoittamisen, kiitoksen antamisen ja positiivisen palautteenannon käytänteistä otettiin vinkkiä omaan työyhteisöön resilienssilihaksiston vahvistamiseksi.

Työyhteisön arjessa palautumista voi tukea kiinnittämällä huomiota työn huokoisuuteen – mahdollistamalla riittävästi aikaa työtehtävästä toiseen siirtymisiin ja taukoihin (Maukonen, 2019). Huomioimalla, että kovan rutistuksen jälkeen on riittävästi aikaa hengähtää.

---

Kirjoittajat työskentelivät Lapin AMKin hallinnoimassa Työn pitovoiman vahvistamisen kokeilut työyhteisöissä matkailu- ja palvelualalla -hankkeessa. Kehittämistyön tavoitteena oli tunnistaa työn merkityksellisyyden muodostumiseen, motivoitumiseen ja sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä yhteistyössä lappilaisten työyhteisöjen kanssa. Tavoitteena oli tuoda työn pitovoimaa tukevat asiat näkyväksi ja keskusteluun työyhteisöissä ja edistää Lapin matkailu- ja palvelualojen työyhteisöjen uudistumiskykyä, työhyvinvointia ja tuottavuutta.

Ajalla 1.11.2022-31.12.2023 toteutettua Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ESR-rahoitteista hanketta hallinnoi Lapin ammattikorkeakoulu. Lisätietoja antavat Jenni Kemi (jenni.kemi[a]lapinamk.fi) ja Mari Angeria (mari.angeria[a]lapinamk.fi).

Lähteet

Gustafsberg, H. 2023. Asiantuntijaluento: Mielen voimavaroista ja tiimityöstä. Vahva mieli, vahva tiimi – tilaisuudessa 15.11.2023.

Hoopes, L. 2019. Seven Resilience Muscles. Relience Alliance. Viitattu 20.12.2023 https://resiliencealliance.com/seven-resilience-muscles/.

Kestilä, L., Karvonen, S., Jauhiainen, S. & Mikkola, H. (toim.) 2023. Väestön terveys- ja hyvinvointikatsaus 2023: tavoitteena sosiaalisesti kestävä Suomi. Työpaperi 14/2023. THL. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146429/TY%C3%962023_014_12042023e.pdf?sequence=19&isAllowed=y

Kivimäki, M., Lindbohm, J. V. & Reijula, K. 2019. Työstressi ja sairastavuus. Aikakauskirja Duodecim. Viitattu 20.12.2023 https://www.duodecimlehti.fi/duo14794.

Maukonen, M. 2019. Puutteellinen palautuminen heikentää toimintakykyä. HR viesti 6/2019. Viitattu 12.2.2024 https://www.hrviesti.fi/natiivi/1146/puutteellinen-palautuminen-heikentaa-toimintakykya

Suomen mielenterveys ry 2023. Mindfullness-harjoitukset. Viitattu 20.12.2023 https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/harjoitukset/mindfulness-harjoitukset/.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021. Korkeakouluopiskelijat tarvitsevat tukea – tutkijat huolissaan ahdistus- ja masennusoireiden yleisyydestä. Viitattu 20.12.2023 https://thl.fi/-/korkeakouluopiskelijat-tarvitsevat-tukea-tutkijat-huolissaan-ahdistus-ja-masennusoireiden-yleisyydesta.

Työterveyslaitos 2023. Resilienssi ja jatkuvuudenhallinta. https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/resilienssi-ja-jatkuvuudenhallinta

Virtanen, A. 2020. Psykologinen palautuminen työstä - nämä kuusi kokemusta edistävät sitä. Verkkolehti Työpiste 29.09.2020. Työterveyslaitos. Viitattu 12.2.2024. https://www.ttl.fi/tyopiste/psykologinen-palautuminen-tyosta-nama-kuusi-kokemusta-edistavat-sita

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö 2023. Opiskelijoiden mielenterveyspalvelujen kysyntä on kasvanut – RELEX Säätiö ja Heltti lahjoittavat lyhytterapiajaksoja YTHS:lle. Viitattu 20.12.2023 https://www.yths.fi/ajankohtaista/2023/opiskelijoiden-mielenterveyspalvelujen-kysynta-on-kasvanut-relex-saatio-ja-heltti-lahjoittavat-lyhytterapiajaksoja-ythslle/#:~:text=Opiskelijoiden%20mielenterveyspalveluiden%20kysynt%C3%A4%20on%20kolminkertaistunut,tarjoamiseksi%20ja%20hoitoon%20p%C3%A4%C3%A4syn%20nopeutumiseksi.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin ammattikorkeakoulu on hankkinut ensimmäiset sykronireluktanssimoottorit Sähkö- ja automaatiotekniikan opetukseen. Moottorit on hankittu yhteistyössä VEM motors Finland Oy:n kanssa. Moottoritoimittajan tietojen mukaan nämä koneet ovat ensimmäiset reluktanssimoottorit, jotka on toimitettu oppilaitoskäyttöön Suomessa (Kujala, S. 2024).

Kemin kampuksen Sähkövoimatekniikan laboratorioon moottoreita hankittiin tässä vaiheessa kaksi kappaletta, 1,1 kW ja 1,5 kW tehoisina.

Tällä hetkellä teollisuudessa käytössä olevat sähkömoottorit ovat pääsääntöisesti oikosulkumoottoreita. Oikosulkumoottori ei enää jatkossa täytä tällä hetkellä voimassa olevia EU-asetuksen energiatehokkuusvaatimuksia. Reluktanssimoottori on toiminnaltaan samanlainen kuin mikä tahansa oikosulkumoottori ja taajuusmuuttajakäyttö -yhdistelmä. Tämän ominaisuuden ansiosta reluktanssimoottorilla voidaan suoraan korvata oikosulkumoottori, ottaen huomioon taajuusmuuttajan ominaisuudet.

Sykronireluktanssimoottori SynRM

Synkronireluktanssimoottorista käytetään myös nimitystä reluktanssimoottori tai SynRM-moottori. Nämä moottorit edustavat sähkökoneiden uusinta ja energiatehokkainta sukupolvea. Moottori on samanlainen rungon staattorin osalta kuin oikosulkumoottori, mutta reluktanssimoottorin roottorissa ei ole kuparista tai alumiinista valmistettuja roottorisauvoja.

Roottorissa on vain sähkölevyt, jotka mukailevat staattorin synnyttävää magneettikenttää. Tällä roottori mallilla saavutetaan monta etua. Näistä eduista suurin on roottorihäviöiden poistuminen. Tämä parantaa huomattavasti sähkökoneen energiatehokkuutta. Nämä nyt hankitut reluktanssimoottorit edustavat sähkökoneiden parasta energiatehokkuusluokkaa IE5.

Parempia moottoreita tarvitaan, sillä EU-asetus 2019/1781 velvoittaa käyttämään entistä energiatehokkaampia sähkömoottoreita entistä laajemmalla tehoalueella. Hyötysuhdeluokan IE4 vaatimukset laajenivat 1.7.2023 koskemaan 75 – 200 kW 2-, 4-, ja 6-napaisia alle 1000 V sähkökoneita ja taajuusmuuttajakäyttöjä.

Asteittain kiristyneet energiatehokkuusvaatimukset ovat asettaneet haasteita sähkömoottorivalmistajille ja lisänneet panostuksia uusien ratkaisujen, kuten reluktanssimoottoreiden, kehittämiseen. Reluktanssimoottorilla saavutetaan IE4 ja korkeimman määritellyn hyötysuhdeluokan IE5 vaatimukset. Tällä hetkellä IE5-taso ylittää EU-lainsäädännön vaatimukset. Oletettavasti energiankulutuksen hillitseminen on jatkossakin tarpeen ja IE5-taso tullee jollain tehoalueella pakolliseksi. (EU 2019/1781, Kujala, S. 2024)

Kuva 1. Lapin AMK:n ensimmäiset reluktanssimoottorit sähkövoimatekniikan laboratoriossa. Moottoreissa on Lapin AMK:n 3D-labrassa tulostetut kytkentäkotelot, joissa on valmiit kytkentäliittimet kytkentäjohtimille.

Reluktanssimoottori itsessään ei ole uusi keksintö, moottori on ollut tunnettu sähköalalla pitkään. Moottorin käyttöä on rajoittanut sähkökäyttöjen tekniikka, koska reluktanssimoottorin pyörittäminen vaatii sähkökäytöltä entistä kehittyneempää laskentatekniikkaa. Reluktanssimoottori vaatii aina käytön eli konetta ei voida käyttää suorassa sähkökäytössä.

Koneen yksi merkittävä ominaisuus on se, että se pyörii aina staattorin tahtinopeudella. Näin ollen korvattaessa oikosulkumoottoria reluktanssimoottorilla tulee huomioida kasvavan pyörimisnopeuden vaikutus.

Sähkövoimatekniikan laboratorio

Nyt hankittuja koneita tullaan käyttämään sähkökoneiden ja sähkökäyttöjen opetuksessa. Opetusympäristönä toimii Kemin Kosmos-talon Sähkövoimatekniikan laboratorio.

Laboratoriosta löytyy yhteensä neljä sähkömoottoreiden kuormituspenkkiä. Näissä kuormituspenkeissä voidaan mitata moottorille meneviä sähköisiä suureita ja mitata akselilta ulos otettavaa tehoa. Akselille tuotettava kuorma saadaan aikaan tasasähkömoottorilla sen toimiessa generaattorina. DC-generaattorilla tuotettu energiaa ohjataan eteenpäin kuormitusvastuksille. Näin ollen akselilta otettavaa kuormaa voidaan hallita säätämällä tasasähkökoneen magnetointia tai kuormitusvastuksen suuruutta. Sähkö- ja automaatiotekniikan opiskelijat tekevät näitä kuormituskokeita yleisesti labroissa.

Kuva 2. Kuvassa moottorin kuormituspenkki, jossa kuormitettava moottori on vasemmalla puolella vaakaa ja generaattorina toimiva tasasähkömoottori oikealla puolella. Sähköisiä arvoja voidaan lukea analysaattorista, kuvan oikeassa laidassa.


Kuva 3. Uudet reluktanssimoottorit tulevat olemaan tärkeä vertailukohde tarkasteltaessa moottoreiden energiatehokkuutta kuormituspenkissä. Reluktanssimoottori kuvassa etualalla vasemmalla ja etualalla lisäksi jännitevaunu sekä vastusvaunu.

Kuva 4. Pitkä historia sähkökoneiden opetuksessa näkyy laitteistojen erilaisuutena.

Sähkökoneiden ja käyttöjen opetuksella on ollut vahvat juuret Lapin ammattikorkeakoulun insinöörikoulutuksessa. Tähän on luonnollisesti vaikuttanut aluettamme ympäröivä raskas teollisuus ja kaivostoiminta. Valmistuvien opiskelijoiden sijoittuminen teollisuuteen on ollut merkittävää ja oppilaitoksemme tunnettavuus on hyvä paikallisessa teollisuudessa.

Sähkövoimatekniikan laboratoriosta löytyy myös älykäs moottorikeskus MNS iS. Tämä mahdollistaa Simocode, UMC- ja MNSiS-ohjaukset joko suorina tai väyläohjattuina eri moottorilähdöille. Moottoreita voidaan ohjata Siemens S7 logiigan tai ABB:n AC800M-automaatiojärjestelmän väyläohjausten avulla.

Nyt hankituilla uusinta sähkömoottoreiden sukupolvea edustavilla reluktanssimoottoreilla varmistamme mukana olomme kehittyvässä teollisuudessa. Uusien moottoreiden myötä hankimme myös kaksi uutta taajuusmuuttajaa moottoreiden ohjaamiseksi. Tällä nyt tehdyllä investoinnilla takaamme opiskelijoillemme ajanmukaisen opetuksen sisällön sekä tietotaidon energiatehokkuuden parantamiseksi uusissa ja käyvissä teollisuuslaitoksissa.

Kuva 5. Älykäs moottorikeskus MNS iS joka sisältää väyläpohjaista moottoriohjaustekniikka.

Lähteet

Kuvat: Kari Kenttä 2024

Kujala, S. 2024 VEM motors Finland Oy. Toimitusjohtajan haastattelu 8.1.2024.

Komission asetus (EU) 1.10.2019/1781. Viitattu 25.1.2024 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX:32019R1781

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin suomenkieliselle etusivulle

Lapin ammattikorkeakoulu on asettanut tavoitteekseen olla täysin hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Haluamme olla omalla toiminnallamme vastuullisuustyön suunnannäyttäjä eri tavoin. Useat tutkimukset osoittavatkin, että toimintamme sijoittuu hyvin valtakunnallisessa vertailussa. Vastuullisuustyössä tarvitaan kuitenkin vielä jokaisen panosta, jotta polku kohti hiilineutraaliutta etenee myönteisesti.

Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme yleisesti ammattikorkeakoulujen hiilijalanjäljen laskentaa ja tarkemmin Lapin ammattikorkeakoulun hiilineutraalisuutta.

Hiilijalanjäljen laskenta

Ammattikorkeakoulut ovat tarkastelleet yhdessä toimintaansa hiilijalanjäljen laskennan keinoin vuodesta 2019. Hiilijalanjäljen laskentaa ohjaa ammattikorkeakoulujen yhteisesti sopima laskentamalli ja taulukko, joka tuo selkeyttä ja läpinäkyvyyttä laskentaprosessiin. Yhteinen laskentamalli mahdollistaa ammattikorkeakoulujen välisen vertailun ja benchmarkkauksen.

Seuraava kuvio kertoo, mistä osa-alueista ammattikorkeakoulujen hiilijalanjälki rakentuu (kuvio 1).

Kuvio 1. Ammattikorkeakoulujen hiilijalanjälki, jakauma (Arene 2023)

Hiilijalanjälkiin liittyvät tiedot kerätään monista eri järjestelmistä, ja osa tiedoista syötetään vielä manuaalisesti. Seurannan systemaattinen prosessi mahdollistaa hiilijalanjäljen seurannan ja nostaa esiin konkreettiset toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi. Ammattikorkeakoulut määrittävät yhteisesti laskennan takana olevat keskeiset perusteet ja käyvät verkostossa vuoropuhelua laskennan toteuttamisesta sekä keinoista vaikuttaa hiilijalanjälkeen.

Hiilijalanjälki Lapin ammattikorkeakoulussa

Lapin ammattikorkeakoulun hiilijalanjäljen seuranta on tiimityötä, joka varmistaa hiilijalanjäljen laskennan laadun. Prosessissa muodostuu kokonaisvaltainen ymmärrys siitä, mikä hiilijalanjäljen tila on, sekä myös toiminnoista, mitkä sen aikaansaa. Näin voidaan tehokkaasti ohjata muutoksia ja tehdä valintoja hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi. Kuvio 2 osoittaa, millaisen hiilijalanjäljen Lapin ammattikorkeakoulu jättää jälkeensä.

Kuvio 2. Lapin ammattikorkeakoulun hiilijalanjälki, jakauma (vuosi 2022)

Kuten kuvio 2 osoittaa, suurin osa hiilijalanjäljestämme muodostuu asioista, joihin jokainen korkeakouluyhteisön jäsen voi vaikuttaa, vieläpä kohtuullisen yksinkertaisin keinoin.

Matkustaminen on koronan jälkeen kasvanut selkeästi. Sen mukanaan tuomia haasteita pohditaan tarkemmin osana vuoden 2024 vastuullisuusohjelman toimintasuunnitelmaa. Lienee selvää, että selvitystyön johdosta esitetään joukko konkreettisia toimia, jotka minimoivat entisestään autojen käyttöä ja ohjaavat suosimaan junamatkustamista. Muutosmatkalle jokainen työyhteisön jäsen voi lähteä jo nyt. VR:n junat kulkevat jo nyt pääosin vesivoimalla tuotetulla sähköllä. VR kompensoi loput päästönsä, minkä takia kotimaan junilla tehtyjen matkojen hiilijalanjälki on pyöreä nolla. Yhden Helsingin matkan taittaminen junalla ja yhdellä hotelliyöllä, vähentääkin matkasta aiheutuneen hiilijalanjäljen 1/20:een lentomatkaan nähden.

Hankintojen osalta ehdottomasti keskeisin keino on minimoida tarpeettomat hankinnat. On tärkeää, että jokainen organisaatiossa toimiva keskittää hankinnat kilpailutettuihin tavaran/palveluntuottajiin, jotta hankinnat tulevat mukaan laskentaan. Kilpailutetut toimittajat noudattavat yhteisesti määritettyjä linjauksia hiilitavoitteiden suhteen ja ovat sitoutuneet raportoimaan toimintansa päästölähteet.

Hankinnoissa on hyvä pitää mielessä myös muu ekologisuus. Lapin ammattikorkeakoulu pyrkiikin hankkimaan kaikki kalusteet kierrätettyinä ja ostamaan uusia vain kun käytettyä ei ole tarjolla. Tarpeettomaksi käynyt irtaimisto myydään Kiertonetissä, mikä mahdollistaa meille tarpeettoman irtaimiston käytön toisaalla. Mutta kuten sanottu; ostamatta jättäminen on aina suurin ekoteko.

Rakennusten ja kiinteistöjen osalta Lapin AMK ottaa merkittävän kehittämisloikan vuonna 2024. Vihreää sähköä olemme käyttäneet jo kauan. 1.1.24 alkaen siirrytään käyttämään myös vihreää kaukolämpöä kaikkialla missä sitä on saataville, mikä laskee kiinteistöjen hiilijälkeä arvioidusti noin 70 prosenttia. Jäljelle jäävä osuus on jätehuoltoa, rakentamista ja peruskorjaamista ja tilamuutoksia, ylläpitoa, käyttöä, huolto ja siivouspalveluita. Näihin voidaan vaikuttaa mm. vähentämällä tilamäärää ja suunnittelemalla tarkoin uudis- ja peruskorjaukset.

Kiinteistöjen hiilijalanjälkeen jokainen voi vaikuttaa pienin keinoin. Valojen sammuttaminen, veden juoksuttaminen ja jätteiden kierrättäminen on teko, johon on helppo sitoutua. Toimistossa työskentelevät voivat esimerkiksi luopua toimistokohtaisista roskiksia ja siirtyä toimittamaan jätteet käytävillä oleviin kierrätysastioihin.

Askel kerrallaan kohti hiilineutraaliutta

Muutosmatka kohti hiilineutraaliutta ammattikorkeakoulua koskettaa jokaista työyhteisön jäsentä. Se myös vaatii johdon ja esimiesten selkeää sitoutumiselle ja yhtenäiselle linjaukselle kaikilla tasoilla. Vain tällöin voimme saavuttaa asettamamme vastuullisuustavoitteet ja olla ylpeästi hiilineutraali toimija vuonna 2030.

Lopuksi todettakoon, että Lapin AMK:n vastuullisuusmatka on hyvässä vauhdissa. Tämän blogikirjoituksen tavoitteena oli haastaa jokaisen korkeakoulumme jäsenen antamaan astetta vihreämpi uudenvuodenlupaus. Jollekulle se voi tarkoittaa liveseminaarin korvaamista etäseminaarilla, toiselle liikelahjojen vaihtamista lämpimään katseeseen. Oli keino mikä hyvänsä, se haastaa tiedostavaan ja systemaattiseen työotteeseen, sekä onnistumisten jakamiseen, jotta saavutukset säilyvät ja työkaverikin innostuu ja motivoituu käynnistämään oman muutosmatkansa.

Lähde:

Arene 2022. AMKien hiilijalanjäljen kehittyminen 2019-2022. Toim. Asseri Laitinen.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin suomenkieliselle etusivulle

In this article we would like to share the results of the seminar, that was organised in Rovaniemi, Finland on 30 November, 2023 focusing on green transition in business field. It is important to evaluate actual impact and value of such events for Lapland-based stakeholders and companies. According to participants of the seminar, the insights into circular economy concepts and practical tools for sustainable business development are of great importance for the future sustainable business development.

The green transition and sustainability present a unique set of challenges for Lapland-based companies due to the region's distinctive characteristics. Lapland, located in the northernmost part of Finland, is known for its Arctic climate, vast wilderness, and reliance on sectors like tourism and natural resource-based industries (Regional Council of Lapland, 2024).

Many companies face challenges in transitioning to sustainable practices as they deal with uncertainties, and lack a clear roadmap for navigating the complexities of the green transition. Understanding this as a common challenge not only in Finland, but across entire Europe, an Erasmus+ project was initiated to tackle a part of this challenge.

As a part of this project, we created a simple to use guideline or a roadmap also called as SECA guide (Krastina et al., 2023), with tools for companies to better develop sustainable business. Stakeholders from entire Lapland region participated in the seminar to discuss the challenges of green transition and to learn good practices and tools for sustainable business development.

Transforming sustainable business: contemporary themes and tools

A hybrid seminar “Green transition and sustainability - what does it mean for a Lapland company?” was aiming to find out what the challenges of Lapland-based companies in green transition are, to multiply awareness regarding sustainable entrepreneurship, good practices and tools utilized for development of sustainable business. Furthermore, participants had the opportunity to test practical tools provided in the SECA guide to better understand what it really means in terms of business operations and how it could be applied by businesses in Lapland.

The event was organized in collaboration by two Lapland UAS projects: MUUVI and SECA. The Sustainable Entrepreneurship for Climate Action project (SECA, 2023) is a two-year Erasmus+-funded project implemented by Lapland University of Applied Sciences from Finland, Turiba University from Latvia and Aachen University of Applied Sciences from Germany.

The project aims to increase the skills and knowledge of sustainable development among current and future entrepreneurs. MUUVI project deals with the change of companies in the light of green transition and digitization by providing micro-studies. The MUUVI project is financed by the European Social Fund (ESF). The seminar was targeting in particular entrepreneurs and regional authorities in Lapland, Finland.

The seminar consisted of two parts. First part was dedicated to the presentations by experts on relevant sustainable business-related topics, and the presentation of the SECA guide and the tools it outlines for sustainable business - a key result of the SECA project. The second part of the seminar was divided into five themes and workshops where participants were introduced to the tools of the handbook and were able to apply them in practice:

• Circular economy business models - how to minimize resource consumption
• Lean management – improving efficiency and reducing waste
• Problem - Solution tree - how to create a new sustainable business idea
• Design thinking - how to create lasting value for customers
• Sustainability communication

From the presentations and discussions during the workshops with the entrepreneurs, regional authorities, businesses and other participants we could learn that there is a “long way to go”. The transition towards sustainable business is currently slow, but soon we will have to accelerate this path.

According to Hanna-Leena Pesonen from the Regional Council of Lapland, the green and sustainable transition will directly affect Lapland-based companies. Lapland has elaborated on Lapland's Green Deal programme and companies are encouraged to familiarize themselves with that, to understand how to evaluate their operations according to ESG principle: Environment, Societal and Governance practices (Matos, 2020). Hanna-Leena Pesonen challenged the companies to ask the questions:

• What effects (positive and negative) your company has on its operating environment: people, the environment and the economy? Here or elsewhere.
• Where do the most significant effects arise?
• What can your company influence?
• What is essential from the point of view of the company's values and goals?
• What do customers expect?
• What about society?
• How will the big global challenges affect your company?
• How do you manage these potential risks?

The seminar discussions on the significance of green transition and sustainability also raised an important subject about the future of sustainability reporting as the EU envisions new regulations in this area. Sustainability reporting, once considered a voluntary practice for companies, is no longer purely optional due to several, evolving factors. In recent years, there has been a global shift towards recognizing the importance of corporate responsibility and transparency in addressing environmental, social, and governance (ESG) issues. Nelly Korteniemi, from Lapland UAS, provided insights from entrepreneurs' perspectives on the new upcoming requirements for sustainability reporting according to European Sustainability Reporting Standard, ESRS (ESRS, 2024).

Following this, the focus shifted towards strategies for enhancing a company's sustainability, exploring various tools and methods introduced in the SECA handbook. Eeva Helameri from the Lapland UAS presented the results of the Erasmus+ project SECA, focusing on one of the key results of the project, the SECA Guide and its practical methods and tools. The seminar continued with practical sessions on testing sustainability methods, covering topics like circular economy business models, lean management, problem-solution trees for innovative sustainable business ideas, design thinking, and sustainability communication.

These sessions, held in both virtual and physical settings, aimed to provide participants with practical approaches to promote sustainable business practices within their organizations. In the subsequent section, we will examine the tangible results and impact on the participants, assessing the discussions, applications of the tools, and insights introduced during the seminar.



Picture: introduction to SECA guide and tools for sustainable business (picture credit A.Krastina)

Results and the impact analysis

Seminar participants were very diverse, not only in terms of geography but also in their representation of various industries, showcasing a versatile and broad spectrum of backgrounds. The people came from across Lapland in Finland and many from other regions of Finland. There were all together 36 participants coming from places such as Kittilä, Kemijärvi, Rovaniemi, Oulu, Keminmaa, Kuopio, Tornio.

There was diverse representation of industries in the seminar. Participants represented various industries, such as retail, health care technology, municipal waste management company, building and construction sector, welfare and tourism. Representatives from business support services such as Business Rovaniemi and Lapland Entrepreneurs were both – presenters and participants.

In order to understand the actual outcomes and impact of the event, we conducted a survey, receiving 12 responses. All together 42% of respondents were entrepreneurs, 8% working in companies, 17% working for the municipality or regional or national authority, 25% of the respondents represent the education sector, 8% other sectors.

When asked to rate own knowledge regarding sustainable business and entrepreneurship before the seminar, the average result to the statement “I think my knowledge of sustainable business was good even before the seminar” was 6.2 points in the scale where 1 is very poor and 10 stands for excellent. Obvious improvement of the knowledge on sustainable business to 7.6 points was reported with the statement “My understanding of the importance of sustainable business development increased during the seminar”. The statement “My knowledge of sustainable business development tools has improved” was rated at 7.6 points. The value applied from 1 to 10, where 1 stands for “strongly disagree” and 10 for “strongly agree”.

The most important takeaways from the seminar, according to the feedback by the participants, was knowledge about the circular economy and the tools provided for sustainable business development. Expert talks and discussion in small groups during separate theme workshops were considered as very beneficial by the participants. For example, in the workshop of circular economy tools´ presentation, the participant noted that they liked “practical examples in the three yellow slides on the padlet platform in the circular economy working group. It should be highlighted more”. Participants confirmed that it is “good to hear where we are going and what kind of projects related to the topic are going on”.

Participants suggested that such events are important “to deepen the knowledge of future requirements for companies” in regards to sustainability reporting standards. The remark by one of the participants highlighted the value of such project and events saying that “companies really need paths to the tools” for sustainable development. As a final note to the event organizers were such comments as “Great event, wise organizers!” and “This is needed. Regional events to be organized together”.

Participants were satisfied with the fact that also remote participation was an option and therefore the participants from more remote regions were able to join. 82% of respondents found the presentations of the seminar as good or very good. The same number of respondents considered the organization of the separate themes´ workshop as good or very good (82%).

It can be concluded that the seminar significantly enhanced participants' understanding of sustainable business, resulting in a notable improvement in self-assessed knowledge. Takeaways included insights into circular economy concepts and practical tools for sustainable business development.

Participants valued expert talks and engaging discussions, particularly in the themed workshops. Feedback emphasized the need for such events to deepen knowledge, address future sustainability requirements, and provide access to essential tools. Overall, the seminar left a positive impact, emphasizing the importance of collaborative regional events and the ongoing pursuit of sustainable business practices.

References

ESRS - Sustainability Reporting Standards. 2024. EFRAG.

https://www.efrag.org/Activities/2105191406363055/Sustainability-reporting-standards-interim-draft. Accessed 30 November, 2023

Krastina, A., Nawrath, L. and Bruksle, I., 2023. Sustainable Entrepreneurship for Climate Action: Digital Handbook on How to Innovate Sustainable Start-Ups and Businesses for Climate Action. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-506-9

Matos, P., 2020. ESG and responsible institutional investing around the world: A critical review. CFA Institute Research Foundation.

Regional Council of Lapland. 2024. https://www.lapinliitto.fi/en/information/general-information-about-lapland/ Accessed 15 January, 2024

SECA. 2023. Sustainable Entrepreneurship for Climate Action. https://sustainable.turiba.lv/ Accessed 30 November, 2023

> Return to the Lapland UAS Blog front page

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin suomenkieliselle etusivulle