Lapin kiertotaloustoiminnan kehittäminen ja nykytila on herättänyt kiinnostusta Islannin kiertotaloustoiminnan kehittäjien parissa, minkä johdosta Lapin kiertotaloustoiminnan edustajat kutsuttiin vierailulle Reykjavikissa sijaitsevaan Iceland Ocean Clusterin luokse marras-joulukuun vaihteessa 2022.

Vierailijakokoonpanossa oli mukana Kiertotalouskeskuksen edustajat Tuomas Pussila ja Jukka Teräs, Lapin maakuntajohtaja Mika Riipi sekä Lapin ammattikorkeakoulun edustaja Sanna Tyni. Vierailun isäntänä Islannissa toimi Iceland Ocean Clusterin johtaja Thor Sigfusson. Matka oli osa Lapin teollinen kiertotalous 2.0 – Lapin kiertotaloustoiminnan vahvistaminen -hanketta.

Kohtaamisten kautta innovaatioihin

Matkan keskiössä oli tutustuminen Arctic Ocean Clusterin toimintaan ja toimijoihin. Thor Sigfusson esitteli klusterin tiloja, jotka on perustettu entiseen kalastusverkkojen korjaamistiloihin tehdashalliin. Halliin on modernisoitu toimistotiloja yrityksien ja Islannin yliopiston ja startup-toimintaa investoivien tahojen tiloiksi (Kuva 1).

Thorin mukaan tavoitteena on ollut luoda kiertotaloustoimijoille kohtaamispaikka tiloihin siten, että eri alojen yrittäjät pystyisivät kohtaamaan arkipäiväisten tilanteiden yhteydessä ja näin madaltamaan kommunikointikynnystä. Tiloihin on rekisteröitynyt n. 70 yritystä, joista osa on tosin vasta toimintansa käynnistymisasteella.

Tiloihin on sijoittunut myös yritysrahoitukseen erikoistunut toimija, jonka läsnäolo mahdollistaa nopean kommunikaatioin rahoittajan ja yrittäjien välillä. Yrittäjille on tarjolla myös lainopillista palvelua sekä mahdollisuus kohdata Islannin yliopiston asiantuntijoita ja opiskelijoita.

Tapasimme myös Venture Capitalin edustajan, joka korosti erityisesti uusien toimijoiden tarvitsemaa tukea kiertotaloustoiminnan käynnistämisessä sekä verkostojen rakentamisessa. Molempien puheista oli tunnistettavissa tarve tukea yrittäjien aktiivisuutta sekä toiminnan kehittämisen, rahoituksen haun, että verkostoitumisen osalta.




Kuva 1. Vanhaan tehdashalliin on modernisoitu toimitiloja klusterille, kiertotalousyrityksille ja myös Islannin yliopiston edustajille. Toimistojen lisäksi on jätetty tilaa kokoontumisille, toimintojen esittelyille ja myös alueen historian esille tuomiseksi. (Kuvat: S. Tyni).

Meren monet mahdollisuudet

Iceland Ocean Clusterin toiminta pohjautuu täysin merestä saatavien raaka-aineiden hyödyntämiseen. Pääasiassa raaka-aineena hyödynnetään kalaa mutta myös merilevän hyödyntäminen on lähtenyt kasvuun viime vuosina. Yhtäläisyyttä oli havaittavissa suomalaisten omavaraisuuteen metsien osalta ja tavoitteisiin kehittää metsistä saatavien luonnonvarojen hyödynnettävyyttä.

Kunnioitusta herättävää oli tarkastella klusterin esittelypistettä, johon oli koottu kalateollisuuden sivuvirroista kehitettyjä tuotteita (Kuva 2.)

Aiemmin hävikkiin päätyneitä osia, kuten kalan nahkaa, sisälmyksiä ja niistä kehitettyjä raaka-aineita on jatkojalostettu korkeamman jalostusarvon omaaviksi tuotteiksi kuten asusteiksi, lisäravinteiksi, sekä lääkinnällisiin tarkoituksiin kohdennetuiksi tuotteiksi (esim. kollageenista tuotettu palovammojen hoitoon tarkoitettu ”tekoiho”). Alun perin alle dollarin kilohinnan tuotteesta on saatu jatkojalostuksen avulla jopa tuhansien dollarien kilohinnan omaavia hyödykkeitä.




Kuva 2. Kalastusteollisuuden sivuvirroista kehitettyjä tuotteita. Vasemmalta oikealle: Kalapohjaisia ruokatuotteita (kuiva- ja säilötuotteita), kalannahasta (etualalla) työstettyjä asusteita kuten lompakoita ja tossuja, korkeamman jalostusarvon omaavia hygienia, lisäravinne ja kosmetiikkatuotteita sekä viimeisessä kuvassa oikealla kalasta saadusta kollageenista valmistettua palovammojen hoitoon tarkoitettua suojakalvoa eli ”tekoihoa”. (Kuvat: S. Tyni)

Tarinallistamisella inspiraatiota

Klusterin tiloissa oli hyödynnetty myös kiinnostavalla tavalla tarinankerronnallisia elementtejä toiminnan esittelemiseksi. Toimistotilojen väliin oli jätetty tilaa yhteiselle kokoontumiselle mm. kahvitilojen tai vapaamman työskentelyn mahdollistavien nurkkauksien muodossa.

Tiloissa oli esillä kalastustoimintaan liittyvää historiallista materiaalia mutta myös seinille koottuja visioita kalastustoiminnan hiilineutraalisuudesta (Kuva 3) ja kalateollisuuden kiertotalousprosessista.



Kuva 3. Graafinen kuvaus kalastusteollisuuden hiilineutraalista tulevaisuudesta. (Kuva: S. Tyni)

Tämä vahvisti myös ajatusta Suomen mahdollisuuksista kehittää entisestään metsästä saatavien luonnonvarojen hyödyntämistä ja erityisesti jalostusarvon kehittämistä. Yhtenä keskeisenä tavoitteena tulevaisuudessa olisi havahduttaa entisestään yrittäjiä ja innovaattoreita ideoimaan uusia tuotteita ja erilaisia hyödynnystapoja jo tutuista raaka-aineista. Osaamisen ja tutkimustoiminnan kehittäminen ja tukeminen tähän suuntaan etenemisessä voisi olla yksi keskeisiä korkeakoulujen tehtäviä lappilaisen kiertotaloustoiminnan tukemisessa.

Korkeakoulun ja Kiertotalouskeskuksen yhteentuovaa ja verkostoitumista edistävää roolia selkeästi tarvitaan mutta myös yrittäjien ja erityisesti uusien yrittäjien mahdollisuuksia löytää toimintaa kiertotalouden puitteissa tulee korostaa entisestään.

Merestä metsään

Matkan tavoitteena oli myös jakaa suomalaista kiertotaloustoiminnan kehitystarinaa. Isäntämme oli kutsunut koolle Islannin hallituksen tuella toimivan kiertotaloustoimijoiden kokoonpanon, jonka edustajina oli sekä yrittäjiä, korkeakoulun edustajia että Iceland Ocean Clusterin edustajia. Esittelimme heille Lapin kiertotaloustoimintaa ja kehittämisnäkymiä.

Kiinnostusta herätti erityisesti uudet teolliset avaukset kuten Metsä Groupin uusi toiminta ja Infinited Fibre Companyn tuleva toiminta Kemissä. Tekstiilikierrätys ja tekstiilien aiheuttamat haasteet on tunnistettu Islannissa ja toimijat olivat erityisen kiinnostuneita kuulemaan, miten asiaa on ratkottu Suomessa.

Kansallisen tason verkostotoiminta sekä yhteistyö yritystoimijoiden, Kiertotalouskeskuksen sekä korkeakoulun välillä herätti myös kiinnostusta. Islannin yliopiston edustajien kanssa vaihdettiin mm. yhteystietoja, jotta heille pystyttiin toimittamaan tapahtuman jälkeen lisää tietoa suomalaisen korkeakoulukentän kiertotaloustoiminnan kehittämisestä.

Tapaamiset tuntuivat antavan uusia ajatuksia ja ideoita mahdollisesta tulevasta yhteistyöstä suomalaisen ja islantilaisen kiertotalousklusteritoiminnan kehittämisestä. Päivän päätteeksi sovittiin keskustelujen jatkamisesta sähköpostitse ja herättelimme myös mahdollisuuksia järjestää islantilaisille vastavierailu Lappiin.

Oman toiminnan peilaaminen muiden toimintaan tällaisten vierailujen kautta avartaa näkökulmia ja herättää uusia ajatuksia oman toiminnan kehittämiseen. Näiden lisäksi tapaaminen myös vahvisti uskoa siihen, että olemme menossa oikeaan suuntaan ja entistä innovatiivisempien ideoiden esittäminen ja herättely on tarpeen.

Keskeisiä pohdintoja matkalta:

• Kuinka hyödyntää korkeakoulujen tiloja yritysten, tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden kohtaamiseksi? Voisiko tiloihin luoda yrityksille toimitiloja, kohtaamispaikkoja tai avoimesti käytettävissä olevia työskentelypaikkoja?
• Tämä mahdollistaisi myös uuden tavan kohtauttaa opiskelijoita yritystoimijoiden kanssa – mahdollisesti aktivoida yrittäjyyssuunnitelmia ja start up-toimintaa?
• Miten voisimme Lapissa edistää yritysten ja yksityisten rahoittajien kohtaamista?
• Keskeisiä huomioita Islannista olivat oikeiden ihmisten kohtaamisen mahdollistaminen, tarinankerronnan merkityksellisyys sekä parhaiden esimerkkien esille tuomista
• Kokemusten jakaminen ja yhteisön tuen merkitys

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Onnistumiseen tarvitaan luottamusta ja yhteistyökykyä

Luottamusta voidaan parantaa monin eri keinoin. Luottamus toimii pohjana vuorovaikutteiselle ja luottamukselliselle toimintakulttuurille. Luottamus vahvistaa luovuuden, oppimisen ja yhteistyön edellytyksiä onnistua.

Luottamuksen rakentamiseen tarvitaan dialogia. Se on yhteisen näkemyksen ja tahtotilan omaksumista, yhteisten tavoitteiden saavuttamista, erilaisten näkemysten jakamista ja yhteisen ymmärryksen kehittämistä. Dialogiin kuuluu aktiivinen vuoropuhelu, vahva yhtenäisyys ja vastavuoroinen osallistuminen toimintaan. Vuorovaikutuksen hyvällä dialogilla mahdollistetaan organisaatioiden välisten yhteistyöverkostojen luominen ja ylläpitäminen sekä niissä ilmenevän luottamuksen mahdollistaminen.

Tämä blogiartikkeli on kirjoitettu Teollisen kiertotalouden osaamisalusta -hankkeessa, jonka toteuttajia ovat Lapin ammattikorkeakoulu ja Kemin Digipolis Oy. Hanketta rahoittaa Työ- ja elinkeinoministeriö. Lapin AMK selvittää hankkeessa yritysten osaamistarpeita ja lisää tietoisuutta teollisesta kiertotaloudesta ja korkeakoulujen ja yritysten välisistä yhteistyömalleista. (Digipolis 2022a.)

Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen

Lapissa on toteutettu 2010-luvulta lähtien kiertotalouden jatkuvaa kehitystyötä, jonka ansiosta teollinen kiertotalous on noussut maakunnan kärkiosaamisalueeksi ja tärkeäksi osaksi Lapin älykkään erikoistumisen strategiaa.

Lapin AMK kehittää maakunnan vahvaa kiertotalousosaamista ja kiertotalouskoulutus onkin laajinta Suomessa. Suomen ammattikorkeakoulujen kiertotalousopintojen tarjontaa voi tarkastella Circwaste-nettisivustolla olevalla alustalla, jossa kiertotalouden seurantaa tehdään eri tasoilla. Koulutuksen osalta on laadittu koulutusindikaattori, josta voi seurata kiertotalouteen liittyvien kurssien opintopistemäärää.

Suomessa on 22 ammattikorkeakoulua ja kouluverkosto on alueellisesti varsin kattava, joten koulutusindikaattorin avulla voi myös seurata koulutustarjonnan kehittymistä eri puolilla maata. (Circwaste 2022.) Lapin AMK organisaationa toteuttaa aktiivisesti kehittämishankkeita, joiden avulla voidaan edistää vihreää siirtymää ja kestävän kehityksen tavoitteita.

Kiertotalouskeskuksemme johtaa ekoteollisuuspuistojen verkostoa

Kemissä sijaitsee valtakunnallinen Kiertotalouskeskus, jonka perustajia ovat Kemin Digipolis Oy, Kemin kaupunki ja Lapin ammattikorkeakoulu. Ydintoimijoihin kuuluu lisäksi Ammattiopisto Lappia. (Digipolis 2022b.) Kemin Digipolis Oy on ammattikorkeakoululle tärkeä tutkimus- ja kehittämishankkeiden yhteistyökumppani ja Lapin AMK ja kehitysyhtiö ovat vieneet läpi myös monia yhteishankkeita.

Kiertotalouskeskus johtaa koko Suomen laajuista ekoteollisuuspuistojen verkostoa. Suomessa on neljätoista ekoteollisuuspuistoa (kuva 1) ja siihen kuuluu erilaisia kiertotalouden osaajia, yrityksiä, startup-yrityksiä, yrityskiihdyttämöitä, tutkimustahoja sekä julkisia toimijoita.

Verkosto tarjoaa alustan kiertotalouden osaamisen vahvistamiseen osapuolten välisellä yhteistyöllä ja kiertotalousalan kehityksen seuraamisen niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Verkostossa toimivan ekosysteemin ansiosta ideoista ja hankkeista voi yhdessä tai erikseen syntyä uusia pilotointeja ja kokeiluja. Suomen ekoteollisuuspuistoverkoston rakentaminen on osoitus yhdessä tekemisestä ja siinä onnistumisessa. (Digipolis 2022c.)


Kuva 1. Ekoteollisuuspuistot Suomessa (Kiertotalouskeskus 2021)

Ammattikorkeakoulut kiertotaloutta edistämässä

Tulevaisuudessa kiertotalousosaaminen yhdistyy yhä useampiin ammattialoihin ja -tehtäviin. Ekoteollisuuspuistoissa tapahtuvan yritysyhteistyön avulla voidaan kehittää uutta, ajanmukaista kiertotalousosaamista ja opetusmateriaalia opetustoimintaa varten.

Yritysten tietotaidon hyödyntäminen, kiertotalouden dialogian kehittäminen ja uusien teknologioiden käyttöönottaminen opetuksen kehittämisessä antaa opiskelijoille paremmat valmiudet työelämässä. Ekoteollisuuspuistoissa ammattikorkeakoulujen edellytykset edistää kiertotaloutta niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla ovat hyvät. Hankkeiden, erilaisten opiskelijatöiden sekä opintojaksoihin sisällytettyjen vierailujen ja kehittämistehtävien edistävä kokonaisvaikutus on tärkeässä roolissa kiertotalouden tutkimus ja -kehitystyössä.

Esimerkkinä onnistuneesta yhteistyöstä ammattikorkeakoulun ja yrityksen välillä on, kun Kokkolan Industrial Parkin alueelle saatiin robotti vastaamaan näytteidenotosta vuoden 2020 lopulla. Koukkukuljetus Oy on hoitanut suurteollisuusalueen sisäistä logistiikkaa vuodesta 1982 ja koukkukuljetukselle Centria-ammattikorkeakoulu oli entuudestaan tuttu yhteistyökumppani.

Raaka-aineketjun alkupäässä toimiva Koukkukuljetus Oy muun muassa purkaa raaka-ainekontteja, ottaa näytteitä raaka-aineista ja varastoi niitä sekä siirtää raaka-aineita tehtaiden prosesseihin. Centria-ammattikorkeakoululla sattui olemaan käynnissä robotisaatioon liittyviä kehityshankkeita ja hanketyö mahdollisti tiiviin yhteistyön useamman yrityksen välillä ja mutkattoman robotisaation käyttöönoton suurteollisuuden alueelle. (Keskipohjanmaa 2020.)

Verkostoitumisesta vetoapua myös rahoitushaasteeseen

Haasteitakin on, ja kotimaassa ekoteollisuuspuistojen osalta haasteeksi on osoittautunut rahoituksen löytäminen hankkeille tai yritysideoille, joille ei ole välittömästi tunnistettavissa kansainvälistä kasvu- tai vientipotentiaalia. Sitran ja Suomessa toimivien ekoteollisuuspuistojen yhdessä laatiman tilannekuvan mukaan suurimmat epävarmuudet liittyvät erityisesti hankkeiden pilotointi- ja käynnistysvaiheeseen.

Hanketoiminnan tärkeimmät vaiheet ovat huolellinen hankesuunnittelu ja selkeän hankehakemuksen laatiminen. Hankkeen ja ideoinnin valmisteluvaiheessa verkostoituminen ja kohderyhmien kanssa toimiminen ovat avainasemassa onnistuneessa hankesuunnittelussa.

Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää verkostoitua eri toimialojen kanssa ja toteuttaa hankkeiden suunnittelussa kansainvälistä ulottuvuutta, kun koulutuksen järjestäjät kilpailevat hankkeista ja rahoituksesta. Suomen ekoteollisuuspuistoissa on haasteista huolimatta käynnissä useita kansallisia ja kansainvälisiä kiertotaloushankkeita, joissa ammattikorkeakoulut ovat vahvasti mukana edistämässä kiertotalouden liiketoimintamalleja. (Sitra 2019.)

Ammattikorkeakouluilla on paljon annettavaa suomalaisen yhteiskunnan kasvun kehittämisen tueksi. Kiertotalousliiketoimintamallien kehittämiseksi ja prosessien muokkaamiseksi tarvitaan aikaa piloteille ja uusien kumppanuusverkostojen rakentamiselle. Teollisissa symbiooseissa niiden merkitys korostuu esimerkiksi siinä, että eri toimialoilla toimivien yritysten välille saadaan rakennettua yhteistyötä.

Tämä edellyttää vahvan luottamuksen rakentamista, pitkäjänteistä kehittämistyötä, rohkeita avauksia ja innovatiivisten kumppanuuksien löytämistä. Onnistuminen edellyttää uusia digitaalisia palveluja ja innovaatioita sekä kykyä tunnistaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Lähteet

Circwaste 2022. Materiaalit kiertoon. Seuranta. Koulutus. Viitattu 13.5.2022. https://www.materiaalitkiertoon.fi/fi-FI/Seuranta/Koulutus

Digipolis 2022a. Kiertotalouskeskus. Hankkeet. Viitattu 10.5.2022. https://www.digipolis.fi/fi/hankkeet

Digipolis 2022b. Kiertotalouskeskus- mitä teemme. Viitattu 18.4.2022. https://www.digipolis.fi/kiertotalouskeskus/mita-teemme

Digipolis 2022c. Ekoteollisuuspuistot. Viitattu 18.4.2022. https://www.digipolis.fi/kiertotalouskeskus/ekoteollisuuspuistojen-verkosto

Keskipohjanmaa 2020. Kokkolan suurteollisuusalueelle saadaan robotti vastaamaan näytteidenotosta – Ennen työ tehtiin käsin 10 kiloa painavalla poralla ja puolitoistametrisellä terällä. Viitattu 16.5.2022. https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/603893

Lapin ammattikorkeakoulu, 2022. Hankkeet. Viitattu 13.5.2022. https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4208000141

Sitra 2022. Luontokato voidaan pysäyttää kiertotalousratkaisuilla – ruoka ja maatalous avainasemassa. Viitattu 16.5.2022. https://www.sitra.fi/uutiset/luontokato-voidaan-pysayttaa-kiertotalousratkaisuilla-ruoka-ja-maatalous-avainasemassa/

Sitra 2019. Vinkkejä kiertotalouskoulutuksen kehittämiseen. Viitattu 5.5.2022. https://www.sitra.fi/artikkelit/vinkkeja-kiertotalouskoulutuksen-kehittamiseen-2/


> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Kiertotalouden ja resurssiviisauden edistämiselle on olemassa monenlaisia keinoja ja yhtä lailla myös haasteita. Yksi kokonaisuus, joka ohjaa vihreää kehitystä on lainsäädäntö. Suomen lainsäädäntö perustuu monilta kohdin EU:n lainsäädäntöön, joka pitää sopeuttaa kansalliseen lainsäädäntöön. Aina tämä ei ole ihan yksinkertaista.

Esittelen tässä kirjoituksessa jätteitä koskevan lainsäädännön keskeisimpiä viime- ja lähiaikojen muutoksia, jotka ovat tulleet esille SERI-hanketta toteuttaessani.

Jätelain muutos 2021

Uusi jätesäädöspaketti astui voimaan 19.7.2021. Uuden lain taustalla on vuonna 2018 EU:ssa hyväksytyn jätesäädöspaketin toimeenpano Suomessa. EU:n jätesäädöspaketin keskeiset tavoitteet liittyvät kiertotalouden perusasioiden edistämiseen: jätteen määrän vähentämiseen sekä uudelleen käytön ja kierrätyksen lisäämiseen. (Ympäristöministeriö 2021a)

Jätesäädöspaketti sisältää jätelain lisäksi myös uudistetut ympäristönsuojelu- ja kemikaalilait. Jätelakia täydennetään eri asetusten muutoksilla ja ne valmistellaan vaiheittain vuosien 2021 ja 2022 aikana. Laissa on mukana myös siirtymäaikoja eri kohtien käyttöönoton takarajoille. (Levinen & Kauppila 2021)

Yksi uuden jätelain keskeisimmistä asioista on erilliskeräysasteen (=eri jätelajien lajittelun, keräyksen ja hyödyntämisen tätä kautta) kasvattaminen. Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan kotitalouksissa syntyvää, tuotteiden loppukäytöstä aiheutuvaa jätettä tai tuotannossa (erityisesti palvelualoilla) syntyvää kotitalousjätteisiin verrattavia jätteitä (Tilastokeskus 2021a).
Erotuksena yhdyskuntajätteelle on taas teollisuusjäte, johon luetaan myös energiantuotannon ja kaivostoiminnassa syntyvät jätteet (Tilastokeskus 2021b).

Kaaviossa 1 on esitetty yhdyskuntajätteen tähän mennessä toteutuneita kierrätysprosentteja ja EU-pohjaiset tavoitteet lähitulevaisuudelle. EU-pohjainen tavoite kierrätysasteelle vuodelle 2020 oli 50 prosenttia, mutta joulukuussa 2021 päivitetty jätetilasto vuodelta 2020 osoitti kierrätysasteen olleen 42 prosenttia.

Kaavio 1. Yhdyskuntajätteiden toteutuneet kierrätysasteet (oranssilla) ja EU-pohjaiset tavoitteet (vihreällä). Mukaillen Levinen & Kauppila 2021 ja Tilastokeskus 2021c.

Keinoja jätelain tavoitteiden saavuttamiseksi

Tavoitteiden saavuttamiseksi uuteen jätelakiin on kirjattu asian edistämistä lisääviä toimia, jotka koskettavat eri tavoin sekä yksittäisiä kuluttajia, kuntia sekä alalla jätehuoltoalalla toimivia yrityksiä.
Uuden jätelain myötä jätteet pitää lajitella seitsemänä eri jätelajina (sekajäte, biojäte, paperi, kartonkipakkaukset, muovipakkaukset, lasipakkaukset sekä metallipakkaukset) kaikissa taajama-alueen asuinkiinteistöissä, joissa on vähintään 5 huoneistoa. (Levinen & Kauppila 2021; Finncont 2021)

Siirtymäajaksi uuden lain mukaiseen lajitteluun ja erilliskeräyksen aloittamiseen on biojätteen osalta asetettu heinäkuu 2022 ja muille jakeille 2023 (Levinen & Kauppila 2021). Biojätteellä on nähty olevan suurin kierrätyspotentiaali ja sen keräyksessä on ollut paljon alueellista vaihtelevuutta.

Jätelakiin onkin kirjattu, että vuoden 2024 heinäkuusta lähtien biojäte tulee lajitella ja kerätä erikseen kaikissa yli 10 000 asukkaan taajamissa sijaitsevista kiinteistöistä, eli siis myös esim. omakotitaloista. (Lampinen T. 2021) Laissa on kuitenkin huomioitu myös mahdollisuus biojätteen hyödyntämiseen omassa käytössä ja tällöin erilliskeräysvelvoite poistuu. Lain soveltamiseen tällä tavoin riittää ilmoitusmenettely (Ympäristöministeriö 2021b).

Kaksoiskuljetusjärjestelmän ongelmallisuus

Uusi jätelaki muodostui poliittisesti kuumaksi aiheeksi erityisesti niin sanotun kaksoiskuljetusjärjestelmäkysymyksen takia. Se on ollut jo pitkän aikaa jätehuoltoalan toimijoiden mielipiteitä jakanut ja riitoja aiheuttanut asiakokonaisuus, johon liittyviä asioita on selvitelty myös oikeudessa.

Kaksoiskuljetusjärjestelmällä tarkoitetaan järjestelyä, jossa jätteiden keräys on voitu järjestää kahdella tapaa: joko kunnan järjestämänä ja kilpailuttamana tai vaihtoehtoisesti kunta on voinut määrätä jokaisen kiinteistön hoitamaan asian itsenäisesti. Kaksoiskuljetusjärjestelmä on mahdollistanut tilanteen, jossa samalla asuinalueella on saattanut kiertää useita eri jätehuoltotoimijoiden ajoneuvoja keräämässä jätteitä, mikä ei ympäristömielessä ole tietenkään järkevää.

Kaksoiskuljetusjärjestelmän poistamisen kannattajat ovatkin enimmäkseen kuntien sekä jäteyhtiöiden edustajia. Säilyttämisen kannattajat ovat taas enimmäkseen yrityksien ja niiden etujärjestöjen edustajia, joista osa näkee pelkona muun muassa keskitettyjen kilpailutusten aiheuttamat haasteet kilpailutuksessa pärjäämiseen etenkin pienemmille kuljetusalan yrityksille. (Uusiouutiset 2020)

Uudessa laissa kaksoiskuljetusjärjestelmästä on nyt luovuttu osittain: kaikki muut kiinteistöistä kerättävät jätejakeet siirtyvät kunnan vastuulle, mutta sekajätteen kuljetuksesta jätetään edelleen mahdollisuus kiinteistönhaltijan päättää itse (Rusanen 2021).

SUP (Single-Use plastics) -direktiivi eli kertakäyttömuovidirektiivi

Oletko miettinyt, miksi muovisia kertakäyttöruokailuvälineitä tai muovipinnoitteisia paperilautasia ei tahdo enää löytyä kaupoista? Kertakäyttökuppeihin on ilmestynyt pahoinvoivan kilpikonnan kuvan sisältävä varoitusmerkki, joka ilmaisee tuotteen sisältävän muovia. Kyse on EU-pohjaisesta SUP-direktiivistä, eli kertakäyttömuovidirektiivistä, jonka ensimmäiset kohdat astuivat voimaan kesällä 2021.

Direktiivin voimaan astumisen jälkeen muun muassa yllämainittuja tuotteita (muoviset kertakäyttöruokailuvälineet, muoviset kertakäyttölautaset / muovipinnoitteiset paperilautaset) ei saa enää saattaa markkinoille, mutta varastot saadaan käyttää loppuun.

Tiettyihin muovia sisältäviin tuotteisiin pitää lisätä joko itse tuotteeseen (kertakäyttöpahvimukit) tai tuotteen pakkaukseen yllä kuvattu varoitustarra tai painatus. (Lampinen N. 2021; Vainikainen & Tammivuori 2021) SUP-direktiivin ”tavoitteena on vähentää muoviroskan määrää ympäristössä, etenkin merenrannoilla sekä edistää kiertotaloutta ja yhtenäistää tuotesääntelyä EU:n sisämarkkinoilla.” (Ympäristöministeriö 2021c).

Direktiiviin pohjautuvia tulevia muutoksia kuluttajan kannalta

Vuonna 2024 direktiivissä astuu voimaan kohta, jonka mukaan kertakäyttöisiksi määriteltyjen muovisten juomapakkausten korkin pitää pysyä pullossa kiinni silloinkin, kun ne eivät ole pullon suulle kierretty. Tavoitteena on estää muovisten korkkien päätymistä luontoon.

Kertakäyttöisen muovisen juomapakkauksen koon ylärajaksi on määritetty direktiivissä kolme litraa. Asiaan on Suomessa jo alettu valmistella alan toimijoiden kesken teknistä standardia, jotta lain vaatimat tekniset muutokset pakkauksiin ja palautusjärjestelmiin saadaan toteutettua mahdollisimman helposti. (Ympäristöministeriö 2021c)

Lisäksi elintarvikepuolella pyritään vähentämään vuoteen 2026 mennessä kertakäyttöisiä pakkauksia. Elintarvikkeissa kertakäyttöisyydellä tarkoitetaan sellaisten yhden annoksen sisältävien ruokien pakkauksia, joiden sisältämä ruoka on tarkoitettu nautittavaksi sellaisenaan ilman mitään jatkojalostusta. (Ympäristöministeriö 2021c)

Onko 300 gramman jogurttipurkki sellainen? Tai 300 gramman nakkipaketti? Entä lämpökaapista napattu reilun puolen kilon painoinen lämmin lasagne? Toisaalta laki ei kuitenkaan kosketa kertanautittavaksi tarkoitettuja tuotteita, jos ne myydään osana monipakkausta (Ympäristöministeriö 2021c).

Betonin End-of-Waste -asetus

Jäte on termi, jota arkikielessä käytetään kuvaamaan jotain, joka on hyödyntämiskelvotonta. Tämän lisäksi jäte on myös lainsäädännöllinen termi. Jäte on laissa määritelty seuraavasti: ”jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä" (Finlex 2021a). Kun jokin aine tai esine on lainsäädännöllisesti määritelty jätteeksi, koskevat sitä tiukemmat vaatimukset (esim. ympäristölupa) jatkohyödyntämisen suhteen, kuin ilman jätestatusta (Salminen 2020).

Ja juuri tähän betonille kaavailtu End-of-Waste -asetus nimensä mukaisesti tähtääkin: jätebetonin jätteeksi luokittelun päättymiseen lainsäädännöllisestä näkökulmasta. Jätebetonilla tarkoitetaan yleensä rakennusten purkamisesta syntyvää betoniainesta sekä betonin tuotannossa ja työmailla syntyvää ylijäämäbetonia (Huurtomaa 2021).

Nykyisellään jätebetonia käytetään yleisesti maarakennuksessa niin sanotun MARA-asetuksen (Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa) nojalla: tämän kaltaisessa jätebetonin hyödyntämisessä ei tarvita erillistä ympäristölupaa, vaan ilmoitusmenettely riittää, kunhan asetuksen tietyt edellytykset käytölle täyttyvät (Ympäristö.fi 2021) MARA-asetus astui voimaan vuonna 2018 ja sen päätarkoituksena on edistää eräiden jätelajien, mukaan lukien betoni, hyödyntämistä maarakentamisessa (Finlex 2021b).

Asetuksella lisää mahdollisuuksia jätebetonin hyötykäyttöön

Betonille tulossa olevan End-of-Waste asetuksen voidaan ajatella olevan ikään kuin jatkumoa kiertotalouden edistämiselle tässä suhteessa. Kun jätebetonilta poistetaan jätestatus, sitä voidaan kohdella samoin kuin mitä tahansa ei-jätepohjaista tuotetta (Salminen 2020).

Tällöinkin jätepohjaisen betonin pitää tuotteena täyttää samat laadulliset vaatimukset kuin ei-jätepohjaisen betonin (Salminen 2020). Erityisesti End-of-Waste -asetuksen on ajateltu edistävän jätebetonin hyödyntämistä uusiobetonin raaka-aineena luonnonkiviaineksen tilalla, mikä on tähän mennessä ollut Suomessa vähäistä. Jätebetonin hyödyntämisestä uusiobetonin raaka-aineena on kuitenkin tehty tutkimuksia ja tulokset ovat olleet lupaavia (Huurtomaa 2021).

Esimerkiksi Saksassa uusiobetonin käyttöä on pilotoitu paljon ja joissakin julkisissa rakennushankkeissa jo edellytetään uusiobetonin käyttöä (Asp 2020). Betonin End-of-Waste asetus on tällä hetkellä EU-komission ennakkonotifiointimenettelyssä ja sen on tarkoitus astua voimaan Suomessa keväällä 2022 (Ympäristöministeriö 2021d).

Yhteenveto

Yllä oleva oli hyvin tiivis paketti isoimmista lähi- ja viimeaikojen muutoksista jätteisiin liittyvän lainsäädännön osalta. Kuten tekstistä käy ilmi, jätelainsäädäntöön liittyvät asiat eivät aina ole yksinkertaisia tai yksiselitteisiä.

SUP-direktiivi on saanut kritiikkiä erityisesti pakkausalan toimijoilta: direktiiviä on arvosteltu muun muassa sen huonosta valmistelusta sekä siitä, että asiaan liittyviä sidosryhmiä ei ole kuunneltu tarpeeksi direktiivin valmistelussa. Direktiivin perimmäisiä päämääriä pidetään kuitenkin hyvinä ja tärkeinä. (Säilä 2021; Välimäki 2021)

Eri osapuolien kuunteleminen on tärkeää ja lakien valmisteluihin on syytä käyttää tarpeeksi aikaa, jotta laeista saadaan tarkoituksenmukaisia suhteutettuna siihen, mikä niiden perimmäinen tarkoitus on. Vuorovaikutuksen tärkeyttä eri sidosryhmien välillä ei voi tässäkään asiassa korostaa liikaa: se on avainroolissa, kun Suomea viedään kohti hiilineutraaliutta vuodeksi 2035.

SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke

Lainsäädännön muutokset heijastuvat myös SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hankkeen teemoihin. Hankkeen tarkoituksena on kehittää Meri-Lapin aluetta resurssiviisauden ja vähähiilisyyden teemoilla tarkoituksena muodostaa alueesta näiden teemojen edelläkävijäseudun. Hanke on keskittynyt erityisesti elintarvike- ja rakennusalan resurssiviisauden, vähähiilisyyden ja kiertotalouden kehittämiseen.

Hankkeen kokonaisbudjetti on 353 690 €, josta Lapin liiton myöntämän EAKR-rahoituksen osuus on 282 952 euroa. Hankkeen kesto on 1.1.2020-30.4.2022. (Lapin ammattikorkeakoulu 2021) Hankkeen toteutuksessa isossa roolissa ovat olleet Meri-Lapin toimijoiden kanssa toteutetut pilotit, joissa on toteutettu hankkeen teemojen mukaisia kehitystoimenpiteitä.

Rakennusalan SERI-piloteissa on noussut esille erityisesti betonin End-of-Waste -asetus, joka voi tarjota purkubetonille uusia hyödyntämiskohteita ja näin edesauttaa sen paikallista, resurssiviisasta hyödyntämistä. Elintarvikealan resurssiviisauden ja kiertotalouden kehitystä edistää omalta osaltaan muovipakkausten erilliskeräyksen laajeneminen taajama-alueella kaikkiin vähintään viiden huoneiston asuinkiinteistöihin.

Yritykset voivat omalta osaltaan olla mukana edistämässä asiaa suunnittelemalla pakkaukset helposti kierrätettäväksi ja vähentämällä muovien käyttöä SUP-direktiivin mukaisesti. Meri-Lapin alueella Rönkä on ollut edelläkävijä asiassa: se muutti muovipakkauksensa täysin kierrätettäväksi vuonna 2019 (Rantamartti 2019).

Kemin kaupunki palkitsi yhtiön myöntämällä sille Vihreä teko -tunnuksen, joka myönnetään erityisen ympäristöystävällisestä ja kestävän kehityksen mukaisesta toiminnasta (Rantamartti 2019) Toivotaan, että jatkoa seuraa myös muiden yritysten osalta, kun kierrätyksestä tehdään lainsäädännön kautta entistä helpompaa kansalaisille.


Kuva 1. SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke.

Lähteet:

Asp, E. 2020. Uusiobetonin käyttö rakentamisessa. Tampereen yliopisto. Saatavilla: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/119173/AspEmmi.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Huurtomaa, S. 2021. Betonin uusi elämä. Xamk Read. Saatavilla: https://read.xamk.fi/2021/metsa-ymparisto-ja-energia/betonin-uusi-elama/

Finncont. 2021. Uusi jätelaki – miten voit valmistautua?. Finncont. Saatavilla: https://www.finncont.com/fi/ajankohtaista/kaikki/274-uusi-jaetelaki-miten-voit-valmistautua

Finlex. 2021a. Jätelaki. Finlex. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110646

Finlex. 2021b. Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170843

Lampinen, N. 2021. SUP-DIREKTIIVI – Miten se tulee muuttamaan asiakkaidemme arkea. Pamark. Saatavilla: SUP-DIREKTIIVI – Miten se tulee muuttamaan asiakkaidemme arkea - Pamark

Lampinen, T. 2021. Ajantasainen jätelaki – tämä sinun tulisi tietää. Molok.com. Saatavilla: https://www.molok.com/fi/blogi/ajantasainen-jatelaki

Lapin ammattikorkeakoulu. 2021. Lapin AMKin hanketietokanta. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi. Saatavilla: https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4206000065

Levinen, R. & Kauppila, J. 2021. Jätelainsäädännön muutoksia. Ympäristöministeriö. Saatavilla: https://jatehuoltoyhdistys.fi/wp-content/uploads/2021/10/T1_1-2021-Riitta-Levinen-ja-Jussi-Kauppila.pdf

Rantamartti, T. 2019. Kemi myönsi Vihreä teko -tunnukset muovin kierrätykseen panostaneille yrityksille. Yle. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-11060057

Rusanen, J. 2021. Jätelakiuudistuksen pääasiallinen sisältö kunnallisen jätehuoltoyhtiön näkökulmasta. Salpakierto Oy.

Saatavilla: https://docplayer.fi/217940959-Tervetuloa-tulevia-jatekuljetusten-hankintoja-koskevaan-markkinavuoropuhelutilaisuuteen-tilaisuus-alkaa-klo-14.html

Salminen, J. 2020. Betonijätteen EoW-asetus. CIRCVOL-hanke. Saatavilla: https://circvol.fi/wp-content/uploads/2020/05/Salminen_010420_esitysmateriaali.pdf

Säilä, A. 2021. SUP-direktiivi, pakkaukset ja lainsäädännön muutos. Suomen Pakkausyhdistys ry. Saatavilla: https://jatehuoltoyhdistys.fi/wp-content/uploads/2021/10/T4_1_-Antro-Saila-SUP-direktiivi-pakkaukset-ja-lains%C3%A4%C3%A4d%C3%A4nn%C3%B6n-muutos.pdf

Tilastokeskus. 2021a. Yhdyskuntajäte. Tilastokeskus. Saatavilla: https://www.stat.fi/meta/kas/yhdyskuntajate.html

Tilastokeskus. 2021b. Teollisuusjäte. Tilastokeskus. Saatavilla: https://www.stat.fi/meta/kas/teollisuusjate.html

Tilastokeskus. 2021c. Jätetilasto. Tilastokeskus. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/jate/tie.html

Uusiouutiset. 2021. Hallitus: kuljetusten kaksoisjärjestelmä säilyy. Uusiouutiset. Saatavilla: https://www.uusiouutiset.fi/hallitus-kuljetusten-kaksoisjarjestelma-sailyy/

Vainikainen, A & Tammivuori, H. 2021. Kertakäyttömuoveja ehkäisevä direktiivi voimaan heinäkuussa. Kehittyvä elintarvike. Saatavilla https://kehittyvaelintarvike.fi/artikkelit/teemajutut/lainsaadanto/kertakayttomuoveja-ehkaiseva-direktiivi-voimaan-heinakuussa/

Välimäki, M. 2021. SUP-direktiivin toimeenpano etenee – lisää velvoitteita vielä tulossa. Saatavilla: https://verkkolehti.rinkiin.fi/sup-direktiivin-toimeenpano-etenee-lisaa-velvoitteita-viela-tulossa#401e0acc

Ympäristöministeriö. 2021a. Jätesäädöspaketti. Saatavilla: https://ym.fi/jatesaadospaketti

Ympäristöministeriö. 2021b. Usein esitetyt kysymykset jätteiden erilliskeräyksestä kiinteistöillä. Saatavilla: https://ym.fi/-/usein-esitetyt-kysymykset-jatteiden-erilliskerayksesta-kiinteistoilla

Ympäristöministeriö. 2021c. Usein kysyttyjä kysymyksiä tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämistä koskevasta direktiivistä. Saatavilla: https://ym.fi/tiettyjen-muovituotteiden-ymparistovaikutusten-vahentamista-koskeva-direktiivi-ukk

Ympäristöministeriö. 2021d. Betonimurskeen jätteeksi luokittelun päättyminen etenee. Saatavilla: https://ym.fi/-/betonimurskeen-jatteeksi-luokittelun-paattyminen-etenee

Ympäristö.fi. 2021. Jätteiden hyödyntäminen maarakentamisessa. Ympäristö.fi. Saatavilla: https://www.ymparisto.fi/fi-fi/asiointi_luvat_ja_ymparistovaikutusten_arviointi/luvat_ilmoitukset_ja_rekisterointi/ysln_kertaluonteisen_toiminnan_ilmoitusmenettely/Jatteiden_hyodyntaminen_maarakentamisessa

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Resurssiviisaat ratkaisut tukevat kiertotalouden toteutumista

Resurssiviisaus saattaa olla vielä monelle tuntematon termi, vaikka kiertotalous talousjärjestelmänä tai tekoina onkin yhä useammalle jollain tavalla tuttu. Olemme saattaneet kuulla resurssitehokkuudesta, mutta resurssiviisaus on sitäkin laajempi käsite. Resurssiviisaasti toimittaessa resursseja ei pyritä käyttämään ainoastaan tehokkaammin, vaan ennen kaikkea harkitusti ja kestävää kehitystä tukevalla tavalla luonnonvaroja säästäen (Sitra 2019).

Mitä eroa kiertotaloudella ja resurssiviisaudella sitten on? Kiertotaloudessa pyritään omistamiskulttuurista jakamis- ja lainaamiskulttuuriin sekä tuotteiden elinkaaren pidentämiseen ja niiden suljettuun kiertoon, jolloin uutta jätettä ei enää synny (Sitra 2019). Resurssiviisauden voidaan ajatella olevan kiertotalouden työkalu - kiertotalousjärjestelmään siirtyminen ja siinä pysyminen vaatii resurssiviisaita tekoja (Kuva 1).


Kuva 1. Resurssiviisaus kiertotalouden täydentäjänä

Teemme jo nyt monia resurssiviisaita ratkaisuja omassa elämässämme ja työssämme. Usein emme kuitenkaan tunnista näitä ratkaisuja resurssiviisaiksi, vaan toimintaamme ohjaa pääasiassa oman aikamme tai omien rahojemme säästäminen.
Asiaa tarkemmin pohtiessaan voi kuitenkin huomata, että tekemämme ratkaisut perustuvat myös resurssien viisaaseen käyttöön, vaikka tausta-ajatuksena ei välttämättä olisikaan luonnonvarojen säästäminen.

Mitä ovat resurssit?

Tekniikan parissa työskentelevälle sana resurssi saattaa ensimmäisenä yhdistyä vain aineellisiin resursseihin, kuten raaka-aineisiin, vaikka termillä tarkoitetaan paljon muutakin. Resursseja ovat muun muassa luonnonvarat, raaka-aineet, energia, tuotteet, palvelut ja tilat, mutta myös aika ja osaaminen (Sitra 2019).

Siinä missä kiertotalous keskittyy hieman enemmän materiaaleihin, huomioi resurssiviisaus paremmin myös muunlaisia resursseja, kuten ihmisiä ja heidän osaamistaan ja kyvykkyyttään. Ihmisten kutsuminen resursseiksi voi kuitenkin kuulostaa vähän epäinhimilliseltä, joten ehkä ihmisistä puhuttaessa on parempi käyttää resource-sanan eri suomennosta, eli voimavaraa.

Hyvät työntekijät ovat työnantajan tärkein voimavara, sillä ilman toimivaa henkilöstöä on vähän vaikeaa saada työt tehdyksi. Todennäköisesti hyvä ystäväsi toimii myös voimavarana sinulle? Resur… Siis voimavaraviisaus ymmärtää ihmisten hyvinvoinnin merkityksen hyvin toimivassa yhteiskunnassa ja tunnistaa myös ihmisten ajan olevan rajallinen.

Työnantaja toki päättää, mitä työntekijä tekee työajallaan. Mutta entä jos työtehtäviin kuuluu täyttää työajan puitteissa ja muiden tehtävien ohessa sata monivalintatehtävää, joiden vastauksia kukaan ei enää koskaan jälkeenpäin tarvitse? Tehtäviin vastaamiseen kulunut aika voi olla tehokkaasti käytetty, mutta onko se viisaasti käytetty? Tutkimusten mukaan maapallon kierto akselinsa ympäri harvoin pysähtyy kuitenkaan, joten aika saattaa olla jopa kriittisin kaikista resursseistamme.

Viisasta resurssien käyttöä töissä

Konetekniikan, terästen ja terästutkimuksen parissa ei useinkaan tule ajatelleeksi kiertotalouden ja resurssiviisauden näkökulmaa näillä alueilla, vaikka sitä onkin kaiken aikaa toteutettu lähes automaattisesti. Kiertotalous toteutuu jo tutkittavien materiaalien osalta varsin tehokkaasti.

Teräksen ollessa sataprosenttisesti kierrätettävä materiaali, päätyvät testatut materiaalit jossain vaiheessa taas romunkeräyksen kautta sulatettaviksi uuden teräsmateriaalin raaka-aineeksi (World Steel Association 2015). Näin ollen jo uuden teräksen tuotannosta alkaen on toteutunut resurssiviisaus sekä kiertotalous raaka-aineiden käytön suhteen. Lisäksi teräksen tuotannossa syntyviä sivuvirtojakin hyödynnetään kohtuullisen paljon, joka edelleen on osaltaan resurssiviisasta ajattelua (World Steel Association 2016).

Resurssiviisaus toteutunee myös työn organisoinnissa ja ajankäytön hallinnassa. Automaattisesti sitä ajattelee - varsinkin näin yhdistetyn etä- ja lähityön aikana - että aikaa säästääkseen suunnittelee samankaltaiset sijaintiriippuvaiset työtehtävät tehtäviksi tiettyinä päivinä. Toisaalta aikaresurssia säästyy myös etätyöpäivinä, kun työt voi aloittaa jo lähes heti sängystä noustessa, eikä aikaa kulu puolen tunnin työmatkaan autossa. Samalla ajomatkan väliin jättäminen säästää rahaa ja vähentää hiilidioksidipäästöjä ainakin pikkiriikkisen koko maailman päästöihin verrattuna.

Myös oma osaaminen ja ammattitaito voidaan lukea resurssiksi varsinkin työnantajan kannalta. Resursseja viisaasti sovellettaessa voidaan saavuttaa taloudellisia säästöjä, vaikka työntekijä palkkakulujen muodossa maksaakin työnantajalle. Jossain vaiheessa osaava ja ammattitaitoinen voimavara tuo varmasti enemmän kuin kuluttaa ja siinä vaiheessa on jo huolehdittava, ettei kallisarvoiset resurssit pääse katoamaan.

Oman osaamisen kehittäminen on vaatinut aikaa, mutta tiedon karttuessa on varmasti tullut hyödynnettyä myös työyhteisön voimavaroja ajan säästämiseksi. Näin hiljainen tieto on siirtynyt ammattilaiselta toiselle toteuttaen resurssisviisautta omalla tavallaan.

Ajatellaanpa vaikka seuraavanlainen tilanne: Jos etsit vastausta johonkin itsellesi melko tuntemattoman aihealueen monimutkaiseen kysymykseen, kysytkö apua kollegaltasi, jolle aihealue on erittäin tuttu, vai vietätkö mieluummin muutaman tunnin kaivaessasi vastausta Googlen hakutulosten tarjonnasta?

Tässä tapauksessa (resurssiviisaasti ajatellen) valinta on selvä, kuten myös erilaisissa työtapoihin ja testausmenetelmiin perehdytettäessä. Aina on resurssiviisaampaa ottaa oppi vastaan ammattilaisen ohjauksessa tekemällä, kuin istua kuluttamassa kallista aikaa tutkiskelemalla erinäisiä ohjeita internetin syövereistä.

Mutta entäpä vapaa-ajalla?

Mietitään myös muutamia tavanomaisen elämän esimerkkejä. Sijoitatko kauppareissusi esimerkiksi työpaikalta paluun yhteyteen? Säästät todennäköisesti aikaa ja autolla liikkuessasi ehkä myös uusiutumatonta polttoainetta, jonka kulutus erottuu varsinkin tänä päivänä melko kovina lukuina tiliotteessa.

Kaupasta tullessasi tarkastelet vielä ostamiesi elintarvikkeiden viimeisiä käyttöpäiviä ja arvioit hedelmien kypsyysastetta, jotta osaat suunnitella syömisesi niin, ettei ruokaa päädy hävikkiin. Varmaankin ajattelet, että omalla rahalla ostamiesi tuotteiden heittäminen käyttökelvottomana roskiin on miltei sama asia kuin seteleiden silppuaminen, eikä se niljakkaan biojätepussin käsittelykään ole se kaikista mukavin juttu.

Kun ruoan matkaa mietitään tarkemmin, ymmärretään, kuinka monta eri toimijaa ja vaihetta ruoan tuotanto- ja toimitusketjussa on. Alkutuotannossa tuotetut raaka-aineet saattavat kulkea vielä jalostukseen ja pakkaukseen, josta jälleen valmiina elintarvikkeina varastoon ja sieltä kauppaan myyntiin.

Saattaa olla, että se ostamasi lihapyörykkäpaketti onkin matkannut jääkaappiisi päätyäkseen pidemmän matkan kuin sinä koko koronapandemian aikana ja olisi sulaa hulluutta päästää se lopulta pilaantumaan.

Pitkän työpäivän jälkeen ja iljettävää biojätepussia ajateltuasi päätät mennä suihkuun. Vettä säästääksesi sammutat suihkun saippuoinnin ja shampoon levityksen ajaksi, vaikka mieluummin seisoisit lämpimän veden alla tuijottamassa seinää ja miettimässä vastausta elämän tarkoitukseen.

Veden hinnan yhä noustessa koetkin ehkä vain kohtuullisen järkytyksen vesilaskun saapuessa, mutta olet myös säästänyt valtavasti muun muassa veden pumppaamiseen ja puhdistamiseen kuluvaa energiaa etkä pelkästään vesimittarin koneistoa, vaikka elämän tarkoitus jäikin vielä toistaiseksi selvittämättä.

SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi

SERI-hankkeen (Kuva 2) tavoitteena on kehittää Meri-Lapin alueen kuntien toimintaa vähähiilisyyttä ja resurssiviisautta edistäen sekä osallistaa yritykset, yhteisöt ja ihmiset kokonaisvaltaista vähähiilisyyttä edistävään toimintaan.

Hankkeessa on toteutettu vähähiilisyyttä edistäviä pilottitoimenpiteitä niin kunnissa kuin yksityiselläkin sektorilla. Lisäksi hankkeessa laaditaan seudullinen vähähiilisyys- ja resurssiviisausstrategia, joka toimii Meri-Lapin alueen toimenpidesuunnitelmana tulevaisuudessa.


Kuva 2. SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke

LÄHTEET

Sitra 2019. Mitä nämä käsitteet tarkoittavat? Viitattu 26.11.2021 https://www.sitra.fi/artikkelit/mita-nama-kasitteet-tarkoittavat/.

World Steel Association 2015. Steel in the circular economy - A life cycle perspective. Viitattu 29.10.2021 https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:00892d89-551e-42d9-ae68-abdbd3b507a1/Steel+in+the+circular+economy+-+A+life+cycle+perspective.pdf.

World Steel Association 2016. Steel – The permanent material in the circular economy. Viitattu 29.10.2021 https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:7e0dc90a-3efe-41bc-9fb4-85f9e873dfc7/Steel%2520%2520The%2520Permanent%2520Material%2520in%2520the%2520Circular%2520Economy.pdf.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Nyky-yhteiskunnassa teräs on välttämättömyys sen hyvien ominaisuuksien, kuten kestävyyden, pitkäikäisyyden, muokattavuuden ja kierrätettävyyden ansiosta.

Vuonna 2020 teräksen vuotuinen keskimääräinen kulutus henkilöä kohden oli globaalilla tasolla 230 kilogrammaa. Kuluneen 20 vuoden aikana sen kulutus henkilöä kohden on kasvanut peräti 80 kilogrammaa, ja tämän hetkisten ennusteiden mukaan teräksen kysyntä tulee entisestään nousemaan tämän hetkisestä tasosta noin 20 prosentilla.

Teräksen kulutus ja tuotanto on nykypäivänä valtavassa mittakaavassa, noin 1,9 miljoonaa tonnia, ja sen käyttö tulee kasvamaan entisestään vihreän kehityksen myötä. Teräksen valmistaminen ja pitkäikäinen käyttö edesauttaa jätteetöntä teknologiaa ja lisää kierrätystä huomattavasti. Tämän takia teräs on olennainen osa kiertotaloutta ja kestävää tulevaisuutta. (World Steel Association 2020 a; World Steel Association 2020 b)

Teräksen päästökehitys ja sen vaikutukset

Teräksen valmistus on materiaali- ja energiaintensiivinen tuotannon ala. Peräti 8 prosenttia maailmanlaajuisesta energiatuotannosta kohdistuu terästeollisuuden prosesseihin. Energia-alan tuottamasta hiilidioksidipäästöistä terästeollisuus tuottaa noin 7 prosenttia.

Uudet teknologiainnovaatiot edistävät hiilineutraalia ja resurssiviisasta terästeollisuutta. Innovaatioiden myötä teollisuudella on laajat mahdollisuudet pienentää energiakulutusta, kasvihuonekaasuja ja täten kehittää pitkäikäisiä, kierrätettäviä ja kestäviä tuotteita. Tuotetun terästonnin energiatarpeessa näkyy jo nyt selvästi laskeva trendi.

Viimeisen 50 vuoden aikana kehitystä on tapahtunut hyvään suuntaan, sillä tarvittava energiamäärä tuotettua terästonnia kohden on tippunut noin 60 prosenttia, kuten kuvasta 1 nähdään. Kun otetaan maailmanlaajuisen terästuotannon kokonaisenergiatarpeet huomioon, energiantarve on selvästi kasvussa, sillä tuotantomäärät ovat kasvaneet huomattavasti. Kasvua selittää muun muassa Aasian, Intian ja Afrikan valtaisa taloudellinen kehitys. (International Energy Agency 2021; International Energy Agency 2020 a; World Steel Association 2021 c)

Kaavio 1. Teräksen tuotantomäärät ja energiatarpeet tuotettua terästonnia kohden. (Word Steel Association 2021 c)
Terästä voidaan kierrättää yhä uudelleen ja uudelleen huomioiden kuitenkin kierrätysteräksen mukana tuomat epäpuhtaudet. Suurin osa epäpuhtauksista poistuu prosessoinnin aikana, mutta tietyt epäpuhtaudet, kuten kupari, ovat jatkuvan kierrätyksen kannalta haasteellisia.

Terästen kierrätys ja kierrätysromun käyttö uudelleenvalmistuksessa mahdollistaa alhaisemmat hiilidioksidipäästöt ja vähäisemmät energiatarpeet. Käytettäessä terästeollisuuden tuotannossa yhden tonnin verran kierrätysterästä, hiilidioksidipäästöt pienenevät keskimäärin noin 1,5 tonnia. Samaan aikaan louhittavaa rautamalmia tarvitaan 1,4 tonnia vähemmän sekä malmin pelkistyksessä muun muassa tarvittavan koksin määrä pienenee 740 kilogramman edestä. Yhden tonnin korvaaminen kierrätysromulla laskee myös kalkkikiven määrää keskimäärin 120 kilogrammalla. Kierrätysteräksen käytöllä on siis suuret vaikutukset resurssiviisaaseen materiaalin hallintaan. (World Steel Association 2021 a)

Vielä kuitenkin noin 70 prosenttia maailmanlaajuisesta terästuotannon raaka-aineista on peräisin neitseellisestä rautamalmista. Tällä hetkellä teräksen kulutus on kuitenkin niin suurta, ettei kierrätysteräs riitä kattamaan raaka-ainemääriä, joten neitseellistä malmia tarvitaan runsaasti. (World Steel Association 2021)

Ilmastotavoitteisiin vauhtia eri menetelmillä

Vuonna 2020 tehdyssä globaalissa tutkimuksessa yksi tuotettu terästonni tuotti valmistuksen aikana keskimäärin 1,85 tonnia hiilidioksidipäästöjä taivaalle. Tuotetun terästonnin päästöihin vaikuttaa huomattavasti prosessimenetelmät, pääosin rautamalmin ja kierrätysteräksen suhde. Terästeollisuus on yksi saastuttavimmista teollisuuden aloista, joten tämä on huomioitu laajasti ilmastotavoitteissa. (World Steel Association 2021)

Nykyiset maailmanlaajuiset ilmastotavoitteet painostavat terästeollisuutta vähentämään päästöjä 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 2019 päästötasoon verrattuna. Tämä on mahdollista saavuttaa muun muassa lisäämällä kierrätysteräksen määrää ja uusimalla tuotantoteknologiaa vähähiilisemmiksi menetelmiksi. Ilmastotavoitteiden saavuttamisessa terästeollisuudessa on ehdotettu sekä lyhyen että pitkän aikavälin hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteita ja niitä mahdollistavia menetelmiä. (International Energy Agency 2021) & (World Steel Association 2021 b)

Lyhyen aikavälin hiilidioksidipäästöjen vähennys voisi mahdollistaa muun muassa kehittämällä prosesseja energiatehokkaimmaksi ja kiihdyttämällä teräsromun keräämistä ja käyttämistä osana raaka-aineita. (International Energy Agency 2021)

Pitkän aikavälin päästöjen vähennystavoitteet liittyvät kokonaan uusien vähähiilisten tuotantomallien omaksumiseen. Tästä muutamia esimerkkejä ovat suorapelkistysraudan (DRI, engl. Direct Reduced Iron) valmistus, uusien sulatusteknologioiden kehittäminen ja jalkauttaminen tuotantoon, vetyteknologiset ratkaisut sekä hiilidioksidin talteenotto, varastointi ja uudelleen hyödyntäminen. Nämä uuden teknologian mahdollisuudet ovat avattu hieman kattavammin seuraavassa kappaleessa. (International Energy Agency 2021)

Uudet ympäristöystävällisemmät prosessiteknologiat

Yhtä tiettyä ratkaisua ei ole, joka mahdollistaisi kunnianhimoiset päästötavoitteet hiilidioksidin vähentämisessä terästeollisuudessa. Hiili on tällä hetkellä vielä välttämätön pelkistin teräksen tuotannossa, kun prosessoidaan vielä oksidipohjaista malmia raaka-aineena. Eräs vaihtoehto olisi korvata fossiilinen hiili koksimuodossa esimerkiksi biopohjaisella hiilellä.

Biohiiltä pystytään valmistaan jo esimerkiksi metsäteollisuuden sivuvirroista, kuten hakkeesta ja kuorijakeesta. Ongelmana biohiilen käytössä on kuitenkin sen riittävä saatavuus ja fysikaaliskemialliset ominaisuudet terästeollisuuden tarpeissa. Biohiilen korvatessa osittain fossiilisen hiilen tarvitaan valtavasti biopohjaisen materiaalin käsittelyä pyrolyysissä biohiileksi. Toinen tutkimuksen alla oleva ongelma liittyy biohiilen reaktiivisuuteen ja sen liukoisuuteen terässulassa. (Oulun yliopisto 2020)

Toinen vaihtoehto vähentää hiilidioksidipäästöjä on käyttää hiilen talteenottoa ja varastointia eli CCUS (engl. Carbon Capture, Use and Storage). Hiilen talteenottoa ja varastointia voidaan käyttää suuremmille hiilenpäästökohteille, kuten esimerkiksi terästeollisuuden masuuniprosessille, mutta talteenotto ei ole vielä saanut laajemmin jalansijaa tuotannossa. Talteenotettua hiilidioksidia voitaisiin myös hyödyntää uudenaikaisessa vähähiilisessä suorapelkistyksessä. Yleisempi tapa on kuitenkin kompressoida kerätty hiilidioksidikaasu ja injektoida se syvälle maan sisään, esimerkiksi lähelle öljyalueita, niin että se ei pääse ilmakehän kanssa kosketuksiin. (World Steel Association 2021 d)

Sähköenergian lisääntyvä käyttö mahdollistaa myös vähäpäästöisemmän teräksen tuotannon. Alalla on ollut jo vuosikausia käytössä suuria sähköuuneja, eli valokaariuuneja kierrätysteräksen sulattamiseen. On arvioitu, että valokaariuunien käyttö tulee valtavasti lisääntymään seuraavien vuosikymmenten aikana, kun kierrätysteräksen osuus koko raaka-ainemäärästä kasvaa selvästi. Kun sähköenergian tarve kasvaa, tulee yhdeksi suureksi pohdinnaksi riittävä sähkön tuotanto ja erityisesti se, miten sähkö on tuotettu, jotta saavutetaan vähäpäästöinen tuotanto. (World Steel Association, 2021 a)

Sähköenergiaa tarvitaan myös valtavia määriä hiilineutraalin vetypelkistyksen ohella vedyn valmistuksessa. Yleisin tapa valmistaa vetyä terästeollisuuden käyttöön on vetyelektrolyysi, jossa vesimolekyylit hajotetaan vedyksi ja hapeksi. Tuotantoa voidaan vasta sitten sanoa hiilineutraaliksi, kun käytetty sähkö on tuotettu fossiilittomasti, esimerkiksi tuuli- tai aurinkoenergian avulla. (World Steel Association, 2021 e)

Kun keskitytään oksidipohjaisen rautamalmin pelkistykseen, pelkistyminen voidaan joko tehdä edellä mainittujen hiilen tai vedyn avulla. Kolmas tapa, joka on vasta laboratoriomittakaavassa kehitteillä, on rautamalmin pelkistäminen sähkön avulla sähkökemiallisessa prosessissa. Tässä menetelmässä malmi on piidioksidin ja kalsiumoksidin ympäröimänä noin 1600 celsiusasteen lämpötilassa. Prosessiin johdetaan sähkövirta, joka johtaa lopulta raudan pelkistykseen. Jos käytettävä sähkövirta on tuotettu ilman hiiltä, menetelmässä ei synny laisinkaan hiilidioksidipäästöjä. (World Steel Association, 2021 f)

Teräs kestävässä kehityksessä – kiertotalouden periaatteet

Terästä voidaan sanoa yhdeksi teollisen kiertotalouden vaikuttavimmaksi materiaaliksi. Tutkimus- ja kehitystyön avulla teräksen ominaisuuksia pystytään muokkaamaan niin, että teräsmateriaalia tarvitaan vähemmän. Tästä eräs esimerkki on ultralujien terästen kehittäminen, jolloin esimerkiksi kuljetusvälineissä ajoneuvo pystyy kuljettamaan suurempia määriä tavaraa samalla, kun ajoneuvo on kevyempi. Näin polttoaineen kulutus pienenee ja päästöt vähenevät. (World Steel Association 2021 c)

Tuotekehityksen ohella teräs on uudelleenkäytettävää joko alkuperäisessä käyttökohteessa tai muokkaamalla käytössä ollut teräs kokonaan uuteen käyttökohteeseen tilanteesta riippuen. Terästä voidaan kunnostaa mekaanisesti esimerkiksi hiomalla ja sorvaamalla. Lisäksi korjaushitsauksilla tuotteen käyttöikää voidaan huomattavasti pidentää. Myös teräksen sivuvirrat ovat melko hyvin hyödynnetty eri vaihtoehtoihin. Esimerkiksi kuonaa voidaan käyttää sementin korvaajana, tiepohjissa sekä asfaltissa. Metallipitoista pölyä voidaan käyttää esimerkiksi uudelleen pelleteissä ja briketeissä. Lisäksi prosessin hukkalämpö voidaan johtaa kaukolämpöverkkoon tai se voidaan hyödyntää tehtaan muissa prosesseissa, samoin kuin savukaasujen energia. (World Steel Association 2021 c)

Uudelleen valmistus ja kierrätys ovat terästeollisuuden ja myös teollisen kiertotalouden keskeinen osa. Tiensä päässä olevat teräksiset tuotteet voidaan uudelleen valmistuksella palauttaa takaisin käyttöön. Jos uudelleen valmistukselle ei löydy selvää kohdetta tai tuote ei muuten sovellu uudelleen käyttöön, pitää terästuote lopulta palauttaa kierrätyspisteille. Tämän jälkeen teräs saa uuden elämän sulatuksen jälkeen. Tämä säästää luonnonvarojen ja energian käyttöä sekä pienentää ympäristöön kohdistuvia rasitteita. (World Steel Association 2021 c)

Lopuksi

Ilmastotavoitteiden, asiakasvaatimusten ja kestävän tulevaisuuden myötä myös terästeollisuuden parissa on lisätty tehoja uusien vähäpäästöisempien ja kestävien ratkaisuiden löytämiseksi. Suurten ja vakiintuneiden korkealämpötilaprosessien muuttaminen hiilineutraaliksi on valtava kehitysaskel tällä tuotannon saralla. Kun tuotantoja viilataan kestävämmäksi ja vähäpäästöisemmäksi, on mahdollista saavuttaa maailmanlaajuiset päästötavoitteet. Se vaatii paljon pitkäjänteistä työtä, uusia innovaatioita ja investointeja.

Blogikirjoitus on kirjoitettu Teollisen kiertotalouden osaamisalusta -hankkeessa (TKO), jota toteuttavat yhteistyössä Lapin ammattikorkeakoulu ja Kemin Digipolis. Hanketta rahoittavat Työ- ja elinkeinoministeriö ja Sitra.

Lähteet

International Energy Agency, 2020 a. Iron and Steel Technology Roadmap. Saatavilla: https://iea.blob.core.windows.net/assets/eb0c8ec1-3665-4959-97d0-187ceca189a8/Iron_and_Steel_Technology_Roadmap.pdf

International Energy Agency, 2021. Iron and Steel. Saatavilla: https://www.iea.org/reports/iron-and-steel

Oulun yliopisto, 2020. Vähähiilisempää terästuotantoa valokaariuunilla. Saatavilla: https://www.oulu.fi/yliopisto/uutiset/valokaariuunilla-vahahiilisempaa-terasta.

World Steel Association, 2020 a. Total production of crude steel. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/steel-by-topic/statistics/annual-production-steel-data/P1_crude_steel_total_pub/CHN/IND

World Steel Association, 2020 b. A healthy economy needs a healthy steel industry providing employment and driving growth. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/about-steel/about-steel/steel-industry-facts/healthy-economy.html

World Steel Association, 2021 a. Scrap use in the steel industry. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:2a96b408-325e-4691-ae50-10c43c3a90fd/scrap_vf.pdf.

World Steel Association, 2021 b. Climate change and the production of iron and steel. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:228be1e4-5171-4602-b1e3-63df9ed394f5/worldsteel_climatechange_policy%2520paper.pdf.

World Steel Association, 2021 c. Steel - The permanent Material in the circular economy. Saatavilla: https://circulareconomy.worldsteel.org/.

World Steel Association, 2021 d. Carbon capture and storage (CCS). Saatavilla: https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:9480b8a4-1ff8-4b46-80c7-0a78fcd2d04b/Carbon%2520Capture%2520Storage_vf.pdf.

World Steel Association, 2021 e. Hydrogen (H2)-based ironmaking. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:2f02dcdb-9ae8-46e1-ae05-a9797b03d6bd/Hydrogen_vf.pdf.

World Steel Association, 2021 f. Electrolysis in ironmaking. Saatavilla: https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:5684bdc7-921b-4492-9726-c6a7f90f94d0/Electrolysis_vf.pdf.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Maaseutu ja sen elinkeinot ovat jatkuvien haasteiden edessä. Partasen (2021) mukaan ilmastonmuutoksen yhtenä merkittävänä osasyynä pidetään alkutuotantoa ja peltoviljelytoimia, kuten maanmuokkausta ja lannoitusta, sekä näiden aiheuttamaa maanpinnan tiivistymistä ja ravinnehuuhtoumia.

Myös laiduntava karja saatetaan nähdä uhkana luonnon monimuotoisuudelle. Virkajärven (2021) mukaan, kun laidunnus toteutetaan ’terapialaidunnuksena’ pienillä pinta-aloilla, alueet tallaantuvat ja tiivistyvät helposti. Näin käy myös isoilla laumoilla ja hyvin hoidetuilla peltolohkoilla, kun sadontuoton maksimoimiseksi ojanvarsipusikoiden ja metsäsaarekkeiden määrä on minimoitu.

Kansallinen omavaraisuus kuitenkin edellyttää vahvaa, monipuolista ja toimivaa alkutuotantoa yrittäjineen, toimijoineen ja liitännäiselinkeinoineen. Elintarviketeollisuusliiton (2021) mukaan maaseutuelinkeinojen työllistävä vaikutus ulottuu tuhansia työllistävästä elintarviketeollisuudesta aina pakkaamiseen, logistiikkaan ja kauppaan saakka. Eikä sovi unohtaa alkutuotannon suoraa työllistämisvaikutusta.

Kasvilajivalikoiman laajentaminen

Taloudelliset reunaehdot määrittävät merkittävästi tilakohtaisia ratkaisuja. Joonan (2021) mukaan hiilensidonnan ja monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää myös laajoille peltoalueille monenlaisia kasvu- ja elinympäristöjä. Kasvilajivalikoiman laajentaminen tarjoaa mahdollisuuksia niin viljelykierron monipuolistamiseen, jossa useat eri kasvit vuorottelevat esimerkiksi viiden vuoden kierrossa, kuin myös erikoiskasvien kasvattamiseen.

Laajentamalla kasvilajivalikoimaa viljelykierrossa, tarjotaan samalla myös maan pieneliöstölle monipuolisemmin ravintoa (Myllys, ym. 2015.) Joonan (2021) ja Myllyksen (2015) mukaan erityisesti syväjuuristen ja monivuotisten kasvien viljelyllä on suotuisia vaikutuksia maaperän pieneliöstölle.

Monimuotoisuus kasvattaa lajirunsautta ja tarjoaa erilaisille hyönteis- ja eliölajeille, kuten myös muille peltoluonnon eläinlajeille, enemmän ravintoa ja elinpaikkoja, kuin liian yksipuoliset ja vain yhteen kasviin keskittyvät ja isoalaiset kokonaisuudet. (Joona, 2021, Myllys, ym. 2015).

Kun isoilla tiloilla laajat, yli 10 hehtaarin peltolohkot antavat mahdollisuuksia useiden lajien palsta- tai kaistaviljelyyn, tarjoavat vastaavasti pienten tilojen kymmenistä aareista koostuvat tilkut kirjavuutta pienialaisten kasvustojen kautta. Peltojen lohkorakenne voi siten koostua yhtä lailla useista erilaisista kasvilajeista vuorotellen avomaanviljelystä puutarhatuotantoon kuin isoilla lohkoillakin. Ison lohkon muovautuvuus erilaisille viljelytekniikoille maalajien vaihtumisen myötä on tunnistettava jo perustamisvaiheessa, mikä helpottaa oikean kasvilajin valintaa. (Hakala, 2021).

Pohjoisen mahdollisuudet hiilineutraaliin tuotantoon

Hakalan (2021) mukaan hiilineutraali tuotanto edellyttää kattavaa ymmärrystä käytännön tasolla turvemaiden luokituksesta ja merkityksestä hiilen kannalta. Hakala pohjustaa keinovalikoimaa, joka meillä on käytettävissä turvemaiden viljelyn hiilikatoa alentamaan ja tavoitellessa nollapäästöistä alkutuotantoa. Hän nostaa keskiöön monivuotiset ja syväjuuriset, satotason hyvin säilyttävät kasvilajit sekä vedenpinnan noston. Se on paras keino vähentää hiilikatoa, mutta käytännössä nykyajan maatilojen koneet ja kalusto ovat niin isoja, ettei niiden kanssa märkiä alueita kyetä korjaamaan. Apuna voisivat olla erilaiset salaojitustekniikat, kuten säätösalaojitus suurilla tasaisilla lohkoilla.

Lapin vahvuus turvemailla kytkeytyy monivuotisten, syväjuuristen ja kosteikkokasvien tuotantoon. Tulevaisuuden mahdollisuudet lämpenevän ilmaston myötä tulee kyetä tunnistamaan ja tuomaan esille myös tavalliselle tuottajalle sekä kuluttajalle vahvuuksina. Tässä työssä tarvitaan koulutusta kaikille osapuolille tuottajat mukaan lukien.

Valio on mukana kattavan yritysjoukon kanssa Baltic Sea Action Groupissa (BSAG), jonka tärkein tehtävä on vauhdittaa Itämeri-työtä etsimällä ja kokoamalla yhteen Itämeren pelastamiseen tarvittavat yritykset, tutkijat, poliitikot sekä muut tarvittavat tahot (Baltic Sea Action Group, 2021). Järjestö tarjoaa myös koulutusta laaja-alaisesti kaikille Itämeren kuntoon vaikuttaville sektoreille. BSAG:n uudistavan viljelyn opisto tarjoaa maksutonta verkkokoulutusta, jossa yhdistyvät maanviljelyn kannattavuuden parantaminen ja käytännön ympäristötyö.

Kohonnut lämpösumma laajentaa kasvivalikoimaa

Hannukkalan (2021) mukaan kasvanut lämpösumma pohjoisessa on vaikuttanut suotuisasti nurmien satotasoihin. Vaikutukset ulottuvat positiivisina myös muiden kasvilajikkeiden kasvu- ja viljelyoloihin. Viljelyolojen parantuessa myös kasvien menestyminen paranee.

Hannukkala (2021) korostaa talven merkitystä Lapissa, joka turvaa monivuotisia kasvustoja pakkasvaurioilta. Paksun lumipeitteen ansiosta routa ei joka vuosi yllä kovin syvälle, mikä aikaistaa usein kevään kasvuun lähtöä.

Kohonnut lämpösumma monipuolistaa myös meillä kasvilajivalikoimaa, ja tämä antaa mahdollisuuksia laajentaa alkutuotannon viljelykasvien lajikevalikoimaa. Sama asia pätee niin eläinrehuksi kasvatettaviin kasveihin kuin pellolta pöytään kasvatettaviin elintarvikkeisiin. Kesän valoisuus on säilynyt pohjoisessa ennallaan, mikä luo hyvät olosuhteet nopealle kasvulle.

Louen maaseutuyrittäjyyden osaamiskeskittymä

Ammattiopisto Lappian maaseutuyrittäjyyden osaamiskeskittymä Tervolan Louella toteuttaa toiminnassaan todella kattavasti ja monipuolisesti niin alkutuotantoa tukevaa yritysyhteistyötä kuin maaseudun elinkeinoja kehittävää tutkimus, kehitys ja innovointitoimintaa. Louen esimerkit vahvistavat uskoa ja luottamusta siihen, että aidosti yhteistyöhaluisia toimijoita löytyy Lapista.

Yrityksille on tärkeää löytää myös koulutusyhteistyötä oman toiminnan rinnalle, jolloin alan uusien osaajien koulutus voisi tapahtua mahdollisimman sujuvasti, vaikka työn ohessa ja erilaisia oppimispolkuja yhdistellen. Saariniemen (2021) mukaan Louella toimii tällä hetkellä maidonjalostukseen keskittynyt jäätelöyritys ja lihanjalostamiseen keskittynyt toimija. Koulutilalla viljellään myös yrttejä tervolalaisen elintarvikealan toimijan käyttöön, tyrniä torniolaisen ja tervolalaisen yrityksen käyttöön sekä humalaa torniolaisen yrityksen käyttöön. Osaamiskeskittymässä on runsaasti tilaa myös uusille yrittäjille ja yrityksille.

Luonnonvarakeskus (Luke) on huomioinut Lappian tarjoamat vahvuuden ja monipuoliset kehitysmahdollisuudet ja siirtänyt osan kasvigeenivaraohjelmaan kuuluvista kasveista Lappian pelloille viljely- ja kasvukokeisiin. Luonnonvarakeskus on ollut mukana Lapin yliopiston ja Lappian kanssa Lappari -hankkeessa, jonka tarkoitus on löytää omaleimaisia keinoja hyödyntää lapinlehmien maitoa.

Hanke on päättynyt 2018, mutta aiheen ympärille on käynnistynyt uusi hanke, jonka puitteissa tarjotaan esimerkiksi koulutuksia lapinlehmien maidon jatkojalostukseen. Louen sijainti ja vahva ammattitaito alan toimijana ovat omiaan tukemaan myös Luken toimintaa pohjoisessa Suomessa.

Saariniemen (2021) mukaan maaseutuyrittäjyyden osaamiskeskittymä Louella haluaa olla myös vahvana toimijana Lapin alueella sekä Meri-Lapissa kehittämässä ja viemässä eteenpäin erilaisia vaihtoehtoja löytää parantavia ja eheyttäviä kokonaisuuksia mielenterveyskuntoutujien tueksi.

Nokkosta elintarvikkeeksi resurssiviisaasti

SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi -hankkeessa toteutettujen pilottien pohjalta nousi esille nokkoseen liittyviä monipuolisia mahdollisuuksia alkutuotannon rikastamiseksi. Nokkonen tunnetaan heikosti elintarvikkeena, vaikka kasvi on ravintosisällöltään erittäin monipuolinen. Nokkonen sopii esimerkiksi leipätuotteisiin, jälkiruokiin ja teehenkin. SERI-hanke järjesti yhteistyössä Arktinen nokkonen -hankkeen (ARKNOKK) projektiopäällikön Tapio Pyörälän kanssa webinaarin edistämään nokkostietoutta Lapin alueella (Kuva 1).


Kuva 1. Alkutuotannon turvaaminen pohjoisissa olosuhteissa -webinaari toteutettiin toukokuussa.

Pyörälän (2021) mukaan nokkonen sopii käytettäväksi sekä elintarvikkeena että monissa muissa tuotteissa. Pitkäikäisenä ja satoisana kasvina nokkosta hyödynnetään myös hiilen sidonnassa sekä eläinten ruokinnassa (Kuva 2). Nokkosyrittäjä Matti Veijola Ärmätti Oy:stä on kehittänyt Ärmätin tilalla nokkosentuotannossa käytettävät koneet ja laitteet. Yritys tuottaa, jalostaa ja myy erilaisia nokkostuotteita niin kuluttajille kuin isommillekin liikkeille aina eläimille tarjottaviin tuotteisiin saakka.

Jos Ärmätti on tässä onnistunut, miksei joku lappilainenkin yrittäjä voisi onnistua tuottamaan lappilaista nokkosta paikallisten elintarvikealan toimijoiden valikoimiin eri muodoissa. Ehkä kehittämään myös omat tuotesarjat lemmikkien hyvinvointia turvaamaan ja vaikka pellettiin puristettuna hevosten ja porojen ruokintaa monipuolistamaan.

Ärmätille nokkosen tuottaminen on ammatinvalintakysymys, jossa tuotantokasvi vaihdettiin kaikkialla viihtyvään ja kiehtovaan nokkoseen vaativan ryvässipulin tilalle. Nokkonen on osoittautunut haasteineen heille juuri oikeaksi kasvivalinnaksi. Ärmätti Oy panostaa voimakkaasti viljelytekniikoiden kehittämiseen sekä koneiden ja laitteiden kehitystyöhön, mikä on osoittautunut oikeaksi valinnaksi. Resurssiviisaus näkyy Ärmätillä esimerkiksi siinä, että omaa tilaa ja sen viljelyä ja tuotantoa halutaan kehittää ja viedä eteenpäin kokonaisuutena, jossa jokainen tuotannon osa-alue on tarkoin mietitty.

Kuva 2. Nokkonen on syväjuurinen ja pitkäikäinen kasvi, jonka satopotentiaali on kova. (Kuva: Tapio Pyörälä).

Lapissa nokkosta kasvaa ’joka mutkassa’. Nokkosen hyvä talvenkesto on osoitettu jo kauan aikaa sitten ja nokkoselle joutilasta peltoa on vapaana runsain määrin. Nokkonen viihtyy samalla pellolla jopa yli kymmenen vuotta ilman uusimistarvetta säilyttäen satoisuutensa.

Vahvajuurisena kasvina se on hyvä hiilensitoja, joka samalla sitoo maaperän paikoilleen vahvan juuriston avulla. Virkajärven (2021) mukaan vahvajuurisilla kasveilla on iso merkitys tavoitellessa maaperästä huuhtoutuvien ja vesien mukana kulkeutuvien ravinnehuuhtoumien alentamista.

Veijolan (2021) mukaan elintarviketuotantoa varten kasvatettavan nokkosen lannoitus on tarkkaa puuhaa. Karjanlantaa voidaan hyödyntää perustamisvaiheessa, mutta se on mullattava maan sisään. Karjanlannan lannoittava vaikutus säilyy pellossa useita vuosia lannoitemäärästä riippuen. Jatkossa on typpi annettava rakeistettuna lannoitteena, jotta raaka-aineen elintarvikekelpoisuus saadaan turvattua koko satokauden ajan.

Haasteista maaseudun elinvoimaisuuden kulmakiviksi

Runsaslumisten talvien ja pitkien valoisien kesäöiden rinnalla säilyvät myös haasteet. Runsas sadanta tarkoittaa toisinaan runsasta ja pitkää sadekautta kasvukauden aikana joko keväällä, kesällä tai syksyllä. Tämä viivästyttää keväisin kevättöiden alkua, haastaa kesäistä kasvua ja sadonkorjuuta ja syksyisin se vaikeuttaa niin sadonkorjuuta kuin kasvien talveen valmistautumista.

Seisova vesi pelloilla tietää isoja haasteita niin kevätpelloilla kuin syksyisin talveen valmistautuvilla kasvustoillakin.
Toisaalta, talvinen lumipeite usein turvaa kasvustoja pakkasjaksojen yli samalla kun kylmä tappaa taudinaiheuttajia. Tästä voi tulevaisuudessa muodostua suuri etu verrattuna Etelä-Suomen kasvukauden haasteisiin.

Kotieläintuotannon väheneminen on valitettavaa, toisaalta perustetaan isoja tilakokonaisuuksia. Sitä kautta myös pientiloilta vapautuvan peltomaan saaminen isojen tilojen kasvintuotantoon ja edelleen osaksi hiilensidontaan luo vakautta pohjoiselle kotieläintuotannolle.

Hiilivuon hidastaminen turvepelloilta edellyttää sekä hyvää pellon peruskuntoa että myös ammattitaitoa ja koulutusta viljelijöille niistä keinoista, joita heillä on käytettävissään tässä työssä. Tämä tarkoittaa, että pohjoisessa tulee tarjota laadukasta koulutusta myös tulevaisuudessa, jotta tarjotaan työkaluja myös suurenevien tilojen haasteisiin kuten johtamiseen. Eikä pitkien välimatkojen pohjoisessa tule unohtaa infran, eli tiet – kulkuväylät – yhteydet, kuntoa ja niiden ylläpitoa.

SERI-hanke on toteuttanut pilottivaiheessaan erityisesti alueellista yhteistyötä ja pyrkinyt vahvistamaan resurssiviisaus-termin jalkauttamista. Lapin ammattikorkeakoulun SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi –hankkeen tavoitteena on ollut kehittää Meri-Lapin alueen vähähiilisyyttä ja resurssiviisautta hankeaikana (Kuva 2.). Hankkeen toimintakausi sijoittuu ajalle 1.1.2020 - 31.12.2021. Hankerahoituksen kokonaisbudjetti on 353 690 euroa, josta Lapin liiton myöntämän EAKR-rahoituksen osuus on 282 952 euroa. (Lapin ammattikorkeakoulu 2021).


Kuva 3. SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke.

Lähteet:

Baltic Sea Action Group. 2021. (Viitattu 9.8.2021) https://www.bsag.fi/fi/

Elintarviketeollisuusliitto. 2021. Viitattu 9.8.2021. https://www.etl.fi/elintarviketeollisuus/vastuullisuus/taloudellinen-vastuu/tyollisyys.html.

Hakala, T. 2021. Asiantuntija. Hiilineutraali maitoketju, Valio. Webinaarin esitysmateriaali. (Viitattu 9.8.2021.)

Hannukkala, A. 2021. Tutkija. Webinaarin esitysmateriaali. (Viitattu 9.8.2021.)

Joona, J. 2021. Ratkaisuja nautojen aiheuttamien päästöjen ja ympäristörasituksen vähentämiseen: Regeneratiivisen, hiiltä sitovan viljelyn käytännöt. Naudat, ilmasto ja ympäristö. 2021. Seminaari -tallenne. Viitattu 20.8.2021. https://www.youtube.com/watch?v=HxwIOzU1j0Q.

Kanniainen, H. 2021. Asiantuntija, OSK Ärmätti. Webinaarin esitysmateriaali. (Viitattu 9.8.2021.)
Lapin ammattikorkeakoulu. 2021. Lapin AMKin hanketietokanta. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi. Viitattu 6.9.2021 https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4206000065.

Myllys, M., Gustafsson, K., Koppelmäki, K., Känkänen, H., Palojärvi A. & Alakukku, L. 2015. Juuristotietopaketti – Juuret maan rakenteen parantajina. Uudenmaan ELY -keskus. RaHa – Ravinnehuuhtoumien Hallinta -hankkeen loppuraportti. Viitattu 20.8.2021. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/103454/ely%20juuristotieto_LR.PDF?sequence=2&isAllowed=y.

Naudat, ilmasto ja ympäristö. 2021. Seminaari -tallenne. Asikainen, A., Partanen, A-I., Maanavilja, L., Virkajärvi, P., Regina, K., Joona, J., Hänninen, A., Kantoniemi, J., Luostarinen, S., Lidauer, M. ja Rinne, M. Luonnonvarakeskus (järjestäjä). Viitattu 20.8.2021. https://www.youtube.com/watch?v=HxwIOzU1j0Q.

Nieminen, A. 2021. Pienipeltoalaisen maaseudun aluekehitys. Lapin AMK. (Viitattu 20.8.2021.) https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/498168/Nieminen_Ari.pdf?sequence=2

Partanen, A-I. 2021. Ilmatieteen laitos. Kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteet. Naudat, ilmasto ja ympäristö. 2021. Seminaari -tallenne. Viitattu 20.8.2021. https://www.youtube.com/watch?v=HxwIOzU1j0Q.

Pyörälä, T. 2021. Projektipäällikkö, Lapin AMK. Webinaarin esitysmateriaali. (Viitattu 9.8.2021.)

Saariniemi, J. 2021. Toimipaikkapäällikkö, Ammattiopisto Lappia. Webinaarin esitysmateriaali. (Viitattu 9.8.2021.)

Virkajärvi, P. 2021. Luonnonvarakeskus. Naudat, ilmasto ja ympäristö. 2021. Seminaari -tallenne. Viitattu 20.8.2021. https://www.youtube.com/watch?v=HxwIOzU1j0Q.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin ammattikorkeakoulussa on viime vuosina kytketty kiertotaloutta osaksi eri alojen koulutuksia ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatio- (TKI) toimintaa. LTKT2.0 – Lapin teollinen kiertotalous 2.0 – Lapin kiertotaloustoiminnan vahvistaminen -hankkeessa käynnistettiin keväällä 2021 esiselvitys liittyen kiertotalouden, tekniikan ja hyvinvointialojen kytkeytymisestä yhteen.

Hanke on Lapin liiton, Vipuvoimaa EU:lta, Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittama ja toteutetaan 1.6.2021-31.3.2023.

Olen työskennellyt esiselvityksen parissa kuluneen puolen vuoden ajan. Olen AMKin konetekniikan opinnoissa loppumetreillä ja suoritan töiden ohessa teemaan kytkeytyvää opinnäytetyötä.

Hyvinvointia tehdään yhdessä

Hyvinvointi on terveyttä, materiaalista hyvinvointia ja hyvänä koettua elämänlaatua, johon kuuluvat yksilön sekä yhteisön hyvinvointi. Hyvinvointialoilla tapahtuva digitaalinen muutos lisää teknisten ratkaisujen ja toimintojen hyödyntämistä. Lisäksi toimintakulttuurin muutokselle ja kehittämiselle on tarvetta.

Tarvittavat ja selkeät ohjauskeinot tiedon viestimiseen, vuoropuhelun lisääntyminen, innovatiivisen tuotesuunnittelun edistäminen ja kiertotalouden uusien markkinoiden luominen voisivat luoda uuden, yhteisen hyvinvointialojen kiertotalousnäkökulman.

Voisiko yksi avain hyvinvointi- ja tekniikan alojen lisääntyvään yhteistyöhön löytyä kiertotalousteeman ympäriltä? Ja millaista lisäarvoa kiertotalouden ja teknologian kytkeminen osaksi hyvinvointialojen opintokokonaisuuksia voisi tarjota opiskelijoille?

Kiertotalous on resurssiviisas talousmalli. Avain kiertotalouteen on suunnittelu, ja elinkaariajattelun avulla tavoitteena on tuoda materiaalit yhä uudelleen kiertoon. Toisin sanoen kaikki materiaali on raaka-ainetta, joka kiertää loputtomasti biologisessa (uusiutuvat raaka-aineet) tai teknisessä (ei-uusiutuvat raaka-aineet) kierrossa arvonsa säilyttäen. (Lindell P & Soimakallio H 2021)

Suunnittelun, materiaalien ja energian kierron sekä elinkaarenhallinnan rinnalle on tuotu viime vuosina esille myös kiertotalouden sosiaaliset vaikutukset (mm. Sitra 2020) sekä pohdinnat yksilöstä kiertotalouden toteutumisen keskiössä. Alexandre Lemille on kehittänyt ”The Circular Humansphere” – mallin, jossa yhdistyvät kiertotalouden biologinen ja tekninen kierto pohdintoihin yksilöstä näiden toteutuksen keskiössä. (Lemille 2020)

Uudet työelämätaidot

Hyvinvointialojen koulutuksissa on tärkeää kohdentaa opetus teknologisen tiedon ja taidon kohtalaisen suureen osaamisvajeeseen. Tästä johtuen teknologisten laitteiden osaamisen kehittämistä, perehdyttämistä ja osaamisen ylläpitämistä on haasteellista suunnitella, jolloin niiden käytettävyys työtehtävien yhteydessä jää vähäiseksi.

Sosiaali- ja terveysalan henkilöstö tarvitsee lisää tietoa, koulutusta ja ymmärrystä teknologisen osaamisen tuoman toimintakyvyn parantamiseen. Lisäksi tukea tarvittaisiin uusien teknologisten tietojärjestelmien ja ratkaisujen hallintaan.

Jatkuva oppiminen ja terveysteknologiaosaaminen mahdollistavat myös ekologisen kestävyyden kehittymisen, koska liikkuminen vähenee paikallisen terveydenhuollon parantuessa ja edistää kotimaisen terveydenhuollon vaikuttavuutta vähentäen alueellista eriarvoisuutta etähoidon ansiosta. (Kunnari & Tieranta 2019)

Digitaalisten ja älykkäiden ratkaisujen sekä alustojen hyödyntämisosaamisen arvioidaan olevan yhä tärkeämpää 2020-luvun työelämässä. Tekniikan alan työelämätaidoissa korostuvat jatkossakin kasvava digitaalisuus ja teknologinen kehitys, jotka vaikuttavat useisiin ammattikohtaisiin työtehtäviin.

Ympäristövastuullisuuden merkitys kasvaa tekniikan alan työtehtävissä ja merkitystään kasvattavat myös asiakaslähtöinen palvelujen kehittämisosaaminen sekä ihmisten ja osaamisen johtamis- ja valmentamistaidot. Konetekniikan asiantuntijan työtehtävien osalta tapahtuu myös muutoksia. Yleisiä osaamistarpeita ovat oppivien järjestelmien hallinta, robotiikka, ainetta lisäävä valmistus (esim. 3D- tulostus), tekoälyn hyödyntäminen konetekniikassa ja suunnittelussa sekä neuvonta-, opastus- ja ongelman- ja ohjaustaitojen vahvistaminen erityisesti etädiagnostiikan osalta. (Opetushallitus 2019)

Teknologia ympärillämme

Hyvinvointi- ja terveysteknologiset ratkaisut ylläpitävät ja parantavat ihmisten elämänlaatua, hyvinvointia ja terveyttä. Tulevaisuudessa korostuu yhä enemmän vahva yhteistyö eri toimijoiden välillä yli teemojen ja teknologiarajojen. Työelämässä teknisen alan, sosiaali- ja terveysalan sekä liiketalouden alan ammattilaiset pystyvät paremmin puhumaan samaa kieltä ja ymmärtämään toistensa näkökulmia.

Uuden ajattelun myötä ja hyödyntämällä olemassa olevaa teknologiaa saadaan aikaan yhteen toimivia kokonaisuuksia. Tämä osaltaan mahdollistaa uusien innovaatioiden, ratkaisujen syntymisen ja hyödyntämisen muuttuvassa koulutuksen sekä työelämän kehityksessä.

Jatkuvan oppimisen uudistuksella tuetaan sujuvia siirtymiä työelämän ja koulutuksen välillä koko elinkaaren ajan. Lisäksi uudistuksella tuetaan korkeakoulutuksen saatavuutta ja saavutettavuutta. Tämä osaltaan vauhdittaa yksityisen sektorin TKI-investointeja sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. (Opetushallitus 2019)

Valtioneuvoston julkaisema Uusi suunta: Ehdotus kiertotalouden strategiseksi ohjelmaksi julkaistiin 13.1.2021. Ohjelmassa on kansallisen kiertotalousohjelman ehdotus kiertotalouden opintojen sisällyttämisestä eri koulutusasteiden opetussuunnitelmiin ja tutkintojen perusteisiin ja täten kiertotalousteema on hyvinkin ajankohtainen useammasta eri näkökulmasta. (Valtioneuvosto 2021)

Suomessa kehittämiskohteena tulisi olla lääketieteen ja tekniikan yhteistyön parantaminen ekosysteemit verkostossa ja niiden eri tasoilla tapahtuvan tutkimus- ja tuotetoiminnan kehittäminen. Lääketieteen tutkimus- ja tuotekehittämiseen on investoitu mittavasti, mutta jonka hyödyntäminen uusien innovaatioiden synnyn sekä ratkaisujen kehittämiseksi, että kaupallistamiseksi on suurimmalta osin jäänyt hyödyntämättä.

Tämä heijastuu myös Suomen kilpailukykyyn hyvinvointi- ja terveysteknologia alalla. Vuonna 2020 terveysteknologian vienti kasvoi 0,5 prosenttia 2,43 miljardiin euroon. (Healthtech Finland 2021) Terveys- ja hyvinvointiteknologia on ollut viimeisten vuosien aikana yhä vahvemmin esillä ja teknologiaa voitaisiin hyödyntää asiakkaiden hyvinvoinnin edistämisessä sekä uusien palveluiden ja tuotteiden kehittämisessä.

Hyvinvointia kiertotalouden ympärillä

Kiertotaloudessa keskeistä on asenteiden, käyttäytymisen sekä toiminnan muutos ja kiertotalouden tavoitteena on luoda uusia tuote- ja palvelukonsepteja. Toimintatapojen muuttaminen ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaan muutos tapahtuu toiminnassa.

Asenteisiin ja käyttäytymistapoihin voidaan vaikuttaa uusien taitojen oppimisella. Hyvinvoinnin lisäämiseen tarvitaan uusia keinoja ja tulevaisuudessa opinnoissa painottuvat luovuus, hyvinvointi ja uudet oppimisen tavat. Viestinnän merkitys korostuu muutoksessa ja viestinnän asema organisaation strategisena roolina on tärkeää.

Kiertotalous tarvitseekin edistämistä, lisäresursseja ja vähähiilistä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, ekosysteemien kehittymistä ja laitosinvestointeja. Kansallisen kiertotalousohjelman puitteissa näitä tuetaan EU:n elpymisinstrumentin rahoituksesta 200–250 miljoonaa eurolla. Näiden lisäksi on kirjattu vuotuinen 27 miljoonan euron rahoitus julkisiin hankintoihin, teollisiin symbiooseihin, ekosysteemien kehittämiseen sekä tuotesuunnitteluun. (Valtioneuvosto 2021)

Verkostoituminen ja muiden osaamisen kartoitus on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Alojen laajempi kokonaiskuva, ymmärrys ja osaaminen korostuvat yhä enemmän ja tuntemus juuri oman alan yleiskuvasta ei enää riitä.

Hyvinvointi koskettaa meitä kaikkia. Kiertotalous koskee meitä kaikkia.

Lähteet

Healthtech Finland. 2021. Teknologiateollisuus. Terveysteknologian vienti jatkoi kasvuaan koronasta huolimatta- Koronatestit siivittivät laboratoriodiagnostiikan viennin 27 prosentin kasvuun. Viitattu 20.7.2021 https://healthtech.teknologiateollisuus.fi/fi/ajankohtaista/terveysteknologian-vienti-jatkoi-kasvuaan-koronasta-huolimatta-koronatestit

Lemille, A. 2020. The Circular Humansphere (2020 Update), Alexandre Lemillen internet-sivusto, 20.8.2020. Viitattu 13.8.2021 https://alexlemille.medium.com/the-circular-humansphere-2020-update-8b2df60a477.

Kunnari, M & Tieranta, O. 2019. Digiosaaminen tulevaisuuden terveyspalveluissa. Lumen. Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti. Viitattu 20.7.2021 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/lumenlehti/2019/10/30/digiosaaminen-tulevaisuuden-terveyspalveluissa/

Opetushallitus 2019. Osaamisrakenne 2035. Raportit ja selvitykset 2019:14. 2019. Viitattu 20.7.2021 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/osaamisrakenne_2035.pdf

Sitra 2020. Kiertotalouden sosiaaliset vaikutukset. Sitra. 2020. Viitattu 13.8.2021 https://www.sitra.fi/hankkeet/kiertotalouden-sosiaaliset-vaikutukset/

Teknologiateollisuus, Lindell P & Soimakallio H, 13.1.2021. Viitattu 20.7.2021 https://teknologiateollisuus.fi/fi/ajankohtaista/teknologiateollisuudella-avainrooli-kiertotalouden-vauhdittamisessa

Valtioneuvosto 2021. Uusi suunta- Ehdotus kiertotalouden strategiseksi ohjelmaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:1. 2021. Viitattu 19.7.2021 https://ym.fi/documents/1410903/42733297/Uusi+suunta+-+Ehdotus+kiertotalouden+strategiseksi+ohjelmaksi.pdf/ad875da1-f4c4-aec4-4fe0-f17df9746383?t=1610462062018

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Kauppias osaa arvostaa lähituottajia

Valtaosalle tavallisia kuluttajia lähituote tai -palvelu tarkoittaa laadukasta tuotetta, ja sen takana on ammattitaitoinen ja tunnettu paikallinen toimija. Kuluttajien keskuudessa on virinnyt halu tukea ja kannustaa paikallisia yrittäjiä ja palveluntarjoajia. Tällä tavalla turvataan myös paikallisten tuotteiden ja palveluiden saatavuutta.

Nivan ym. (2018) mukaan kuluttajatutkimuksissa kuluttajien arvostuksiin kotimaisen ja ulkomaisen ruoan välillä vaikuttavat myös laatuun, terveellisyyteen, turvallisuuteen ja hintaan liittyvät käsitykset. Paikallisten tuotteiden ja palveluiden merkitys korostuu erityisesti pohjoisessa, jossa kaupat sijaitsevat kaukana. Pitkä kauppamatka aiheuttaa myös yksittäiselle kuluttajalle kasvavaa hiilijalanjälkeä sekä kohonneita polttoainekustannuksia.

Paikallisen tuotannon monipuolisuus ja tuotteiden saatavuus läheltä voivat muodostua ajan- ja kustannussäästöjen kautta mielekkääksi. Samaan aikaan, kun maaseudulla suositaan kotimaisia elintarvikkeita, ulkomaista alkuperää olevien elintarvikkeiden arvostus on kaupungeissa kasvanut. Tämä trendi saattaa pidemmällä aikavälillä haastaa kotimaista elintarviketuotantoa entisestään, vaikka kotimainen tuotanto nähdään myös tärkeänä kulttuuriperinteen muodostajana (Niva, Peltoniemi & Aalto 2018.).

Kuluttajan kannalta lähituotetta tulisikin olla riittävästi tarjolla helpon saatavuuden lisäksi myös kohtuuhintaisena, jotta asiakas innostuu tuotteen säännöllisestä käytöstä. Tässä kohden on paikallisen päivittäistavarakaupan vuoro astua esille ja tarjota paikka oman alueen tuotteille osana paikallisen kaupan valikoimaa.

Kaupan on tunnettava lähituottajat. Avoin ja rehellinen viestintä, laadukas kommunikaatio ja molemminpuolinen sitoumus edistävät kaupan ja tuottajan välisen symbioosin syntymistä. Arvostus on olemassa ja se pitää tuoda näkyvästi esille.

Tuotteen esilletuontia helpottamaan on kehitetty Kuukauden lähituote- tai palvelu -toimintamalli. Toimintamallin avulla arvostusta voidaan tuoda selkeämmin esille (Kuva 1), ja tehostaa yhden tuottajan tuotteiden markkinointia kaupalla.

Parhaimmillaan toimintamalli rohkaisee uusia tai aloittelevia tuottajia toimittamaan tuotteitaan myyntiin, kun arvostus lähituottajia kohtaan näytetään selkeästi.

Kuva 1. Tervolalaisen Juha Jankkilan puikulaperuna oli ensimmäinen tuote Kuukauden lähituote -toimintamallin toteutuksessa kaupalla.

Lähituote on kauppiaalle menestystekijä. Näin uskoo K-Market Tervolan kauppias Pia Palokangas. "Meillä on halu siihen, että Tervola pärjää, ja jos sitä pystymme omalla työllämme edistämään, niin onhan se mahtavaa. Lähituottaja on tuttu ja turvallinen, jolta saa laadukkaita tuotteita. Kuntalaiset myös arvostavat paikallisia tuotteita."

Eteenpäin vie suurena voimana kotiseuturakkaus. Pia on asunut 30 vuotta Tervolassa ja kauppias Jukka Palokangas on myös kotoisin Tervolasta.

Kuukauden lähituote tai -palvelu -toimintamalli

Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hankkeessa tehdään työtä alueen resurssiviisauden, kiertotalouden ja vähähiilisyyden teemoissa. SERI-hankkeessa toteutettujen pilotointien avulla Lapin ammattikorkeakoulu on vahvana alueellisena toimijana edistämässä resurssien viisasta käyttöä, sekä tuomassa lukuisia hyviä toimintatapoja alueen vähähiilisyyttä eteenpäin vievään työhön.

SERI-hankkeessa pilotoitiin myös Kuukauden lähituote tai -palvelu -toimintamalli. Vaikutus on ensisijaisesti paikallinen ja kasvattaa alueen elintarviketuotteiden liiketoimintaa, jolla voidaan taata alueen elinvoimaisuus myös vähähiilisemmässä tulevaisuudessa.

Käytetty toimintamalli on monistettavissa elintarvikekauppojen lisäksi muiden kaupan alan yrityksiin, joiden valikoimissa voidaan kasvattaa lähituotteita. Toimintamallia voidaan käyttää myös paikallisia palveluja tarjoavien yritysten näkyvyyden kasvattamiseen.

Toimintamalli edistää vähähiilisyyttä, kun pitkien kuljetusmatkojen ja lämmitettyjen välivarastointien tarve poistuu. Nykytilassa käytössä oleva logistiikkaketju toimii siten, että Lapissa tuotettu tuote kuljetetaan Helsinkiin ja varastoidaan keskusvarastoon, josta se kuljetetaan takaisin Lappiin.

Lapissa tuotettujen tuotteiden ei tarvitse käydä logistisesti turhaa lenkkiä Helsingin keskusvarastolla, vaan ne saadaan suoraan tuottajalta kaupan hyllylle. Myös asiakas saa tällöin tuoreemman tuotteen käyttöönsä. Kauppakin hyötyy mallista, sillä tyypillisen 3 - 5 päivän toimitusajan sijaan voidaan tuotteet saada hyllyyn jo samana iltana tuottajan joustavuudesta ja ketteryydestä osittain riippuen.

Lähituote- tai lähipalvelutoimintamallin kehittäminen

Toimintamalli on suunniteltu siten, että sen perustaminen ei vaadi paljoa taloudellisia resursseja. Toimintamalli on helppo käynnistää tuttujen tuottajien kanssa ja tavoitteena on luoda yhteiset rutiinit toteutukselle. Toimintamallin avulla tuodaan yhteen neuvottelupöytään tuottajat ja kaupat, joiden tahtotilana on edistää lähituotteiden käyttöä yhteistyössä.

Kaupalla esitettävän markkinointimateriaalin voi tarvittaessa tulostaa itse, painattaa ekologisessa painotalossa tai julkaista digitaalisesti esimerkiksi sosiaalisen median kanavilla. Digitaalisen materiaalin ympäristövaikutus on pienempi, mutta käsiin tuntuvalla materiaalilla tavoitetaan asiakkaat paremmin. Painetun markkinointimateriaalin avulla tuote on mahdollista saada näkyvämmin esille kaupalla.

Toimintamallin käynnistymisvaiheessa huomiota tulee kiinnittää siihen, että aloitusvaiheessa tavoitettaisiin alueen tuottajat mahdollisimman kattavasti. Toimintamallin toteutuksen aikana voidaan markkinoida kaupalla kahta pientuottajaa samanaikaisesti, tällä turvataan myös kuluttajalle tuotteen varmempi saatavuus kampanja-aikana. Tällöin kysynnän kasvu ei muodostu yksittäiselle elinkeinonharjoittajalle tai elintarviketuottajalle kohtuuttoman suureksi painolastiksi, kun tuotteiden tarjoajia on useita.

Tuottaja tai toimija voi myös toimia yksittäin koko toimintamallin toteutuksessa, kun tuotteiden ja palveluiden tarjonta riittää kasvaneeseen kysyntään. Usein toimintamalli käynnistetään sitä markkinoivan yrityksen toimesta, mutta aloitteentekijänä voi aivan hyvin olla myös yrittäjät tuotteiden ja palveluiden takana.

Meri-Lapin alueelle mahtuu uusia tuottajia

Meri-Lapin alueella on suhteellisen vahvaa liha- ja maitoalan tuotantoa. SERI-hankkeen ja Tervolan kunnan yhteistyössä järjestämän Lähiruokaa resurssiviisaasti Meri-Lapissa -webinaarisarjan perusteellakin oli selvää, että Meri-Lappiin kaivataan kovasti esimerkiksi puutarhavihannesten viljelijöitä.

Pia Palokangas tietää kertoa, että esimerkiksi tervolalaiselle luomulaatuiselle valkosipulille kysyntä on niin kovaa, että enemmänkin otettaisiin myyntiin, jos vain olisi saatavilla. Lähiruokaa resurssiviisaasti Meri-Lapissa -webinaarit pidettiin Teams -alustalla tammi – maaliskuussa ja kokoava päätöswebinaari 23.3.2021.

Kauppiaat eivät ole ainoita, jotka janoavat lähituotteita tarjottavaksi kuntalaisille. Myös keskuskeittiöille toimittavalla perunan ja juuresten viljelijälle voisi olla kysyntää. Sopimukseen kuuluisi toimittaa raaka-aineet kuorittuina ja pakattuina. Multaista perunaa kyllä saisi ehkä helpomminkin, mutta sen käsittely nykyisissä tiloissa keskuskeittiöillä ei onnistu puhtaus- ja hygieniasyistä.

Peruna menestyy hyvin Meri-Lapin alueella, mikäli omia viljelykokemuksia on uskominen. Joka vuosi satoa on tullut, ja maakellarissa varastoituna peruna kestää parhaimmillaan seuraavaan kesään saakka.

Kuluttajatuotteilla mitattuna omavaraisuus täyttyy ainoastaan poronlihalla, nauriilla ja lampaanlihalla (Kuha, Hallikainen & Hannukkala 2018), joten kehitettävää löytyy. Kuhan ym. (2018) mukaan "Lappi on nollatuotantoaluetta useilla sellaisilla maatalouden tuotteilla joiden tuottaminen Lapin maakunnassa olisi täysin mahdollista".

Totta kai meidän kannattaisi ensisijaisesti syödä Meri-Lapissa sitä, mitä täälläkin voi tuottaa, kuten Meri-Lappilaista perunaa. Riisiä ja avokadoja täällä ei sen sijaan vielä kannata alkaa viljelemään, mutta Lapissa menestyvien vaihtoehtojen kartoitus kotimaisen kasviproteiinin lähteeksi voisi olla mielenkiintoinen avaus.

Hyvä suunnittelu on avain onnistumiseen

SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke käynnisti pilotin kauppiasparin kanssa hyödyntäen etäpalaverien mahdollisuutta. Kauppiaan into kehittää aluettaan sekä idearikkaus olivat toteutuksen ehdoton suola, tällöin myös toteutus muodostui mielekkääksi ja eteni suunnitellusti kohti päämäärää. Tässä pilotissa kauppiasparilla oli lähes valmiina lista tuottajista, joiden kanssa käytiin vuoropuhelua Kuukauden lähituote -toimintamalliin osallistumisesta.

Tuottajien kontaktoinnit hoidettiin kauppiasparin ja Lapin ammattikorkeakoulun hanketyöntekijöiden kanssa yhteistyössä, ja tuottajille tarjottiin heidän niin halutessaan myös apuja kaupalle toimitettavan markkinointimateriaalin suunnitelussa ja ulkoasussa. Tuottajien osalta laadittiin lista neljälle kuukauden ajanjaksolle valmiiksi alkaen huhtikuulta, kenen tuote minäkin kuukautena pääsee esille. Lisäksi suunniteltiin alustava lista elokuusta seuraavan vuoden maaliskuulle kattavaksi, ketä vaihtoehtoisia tuottajia alueella voisi olla.

Kokonaisuutena Kuukauden lähituote -toimintamallin lanseeraus tähän kohteeseen toimi erittäin hyvin. Osa tuottajista halusi vastaanottaa tarjottua apua materiaalien suunnitteluun, osa teki suunnittelutyön kaupan kanssa sopien. Tuottajat osoittivat olevansa erittäin yhteistyökykyisiä ja kykeneviä toimittamaan tuotetta myös hyvin lyhyillä toimitusajoilla siten, että parhaillaan uusi tuote-erä saatiin kauppaan jo samana iltana. Kun alkuun on päästy, on tämän toimintamallin laajennus vaikka koko vuoden kattavaksi tai tietyin väliajoin toistuvaksi vaivatonta ja antaa paikallisille tuotteille mahtavan aitiopaikan oman kylän kaupan hyllyllä.

SERI-hankeinfo

SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke on toteuttanut pilottivaiheessaan erityisesti alueellista yhteistyötä ja pyrkinyt vahvistamaan resurssiviisaan -termin jalkauttamista. Lapin ammattikorkeakoulun vetämän hankkeen tavoitteena on ollut kehittää Meri-Lapin alueen vähähiilisyyttä ja resurssiviisautta hankeaikana (Kuva 2.).

Hankkeen toimintakausi sijoittuu ajalle 1.1.2020-31.12.2021. Hankerahoituksen kokonaisbudjetti on 353 690 €, josta Lapin liiton myöntämän EAKR-rahoituksen osuus on 282 952 €. (Lapin ammattikorkeakoulu 2021).


Kuva 2. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke.

Lähteet

Kuha, R., Hallikainen, V. ja Hannukkala, A. 2018. Aito arktinen maatalous: Lapin maatalouden nykytilanteen ja tulevaisuuden analysointia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 12/2018.

Lapin ammattikorkeakoulu. 2021. Lapin AMKin hanketietokanta. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi. Viitattu 6.9.2021 https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4206000065.

Luonnonvarakeskus, Helsinki. 80 s. Viitattu 15.7.2021 https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/541549/luke-luobio_12_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Niva, M., Peltoniemi, A ja Aalto, K. 2018. Turvallista, ympäristöystävällistä ja kulttuurisesti tärkeää? Kotimaisuuden merkitys ruoan valinnassa. Suomen Maataloustieteellisen seuran tiedote nro 35. Viitattu 31.8.2021. https://journal.fi/smst/article/view/73214/35077

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tausta

SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi -hankkeen kunnianhimoisena tavoitteena on tehdä Meri-Lapin alueesta vähähiilisyyden ja resurssiviisauden edelläkävijä. Rakentamisen ja elintarvikeviisauden saroilla on tehty vähähiilisyyttä edistäviä pilotteja, joista saatujen tulosten avulla laaditaan syksyn aikana Meri-Lapille seudullinen vähähiilisyys- ja resurssiviisausstrategia sekä toimenpideohjelma.

Suomen ympäristökeskuksen (2020) mukaan resurssiviisaus on kykyä käyttää erilaisia resursseja harkitusti sekä hyvinvointia ja kestävää kehitystä edistävällä tavalla. Kestävän kehityksen päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet, niin että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa (YM 2021, a). Resurssiviisaus katsoo resurssien kulutusta yhteiskunnan tasolla, jotta päästäisiin parhaaseen lopputulokseen kokonaisuuden kannalta (SYKE 2020).

Rakennusala elää murrosta

Rakennusalalla kestävää kehitystä on toistaiseksi edistetty talous edellä sosiaalisen ja ympäristövastuullisen toiminnan jäädessä vähemmälle huomiolle (Kuvio 1.). Rakentaminen ja rakennukset kuitenkin aiheuttavat suuren osan kaikista päästöistämme, joten alaa vaaditaan parantamaan ympäristövastuutaan.

Kuvio 1. Kestävän kehityksen toiminnot.

Rakennusala on jäänyt muutenkin vähän ajastaan, joten myllerrystä on tiedossa, kun digitalisaatio, kiertotalous, cleantech ja muut vähähiilisyyttä edistävät ratkaisut luovat uusia sääntöjään, laista ja asetuksista puhumattakaan.

Vähähiilisyyttä jalanjälkiin

Jotta rakennusalan vihreä siirtymä olisi hivenen kevyempää Meri-Lapissa, SERI-hankkeen rakentamisen piloteissa etsittiin alan parhaat resurssiviisaat ratkaisut ja laitettiin ne materiaalipaketteihin. Suunnitelmien tasolla ratkaisuja tarjottiin talopakettien hiilijalanjäljen laskentaan, yrityksen lämmitysjärjestelmän valintaan sekä siirtolapuutarhamökin maankäyttöön, materiaaliratkaisuihin ja energian käyttöön.

Koska energian käyttö ja niihin liittyvät päästöt ovat toistaiseksi isoimpia ilmasto-ongelmia, uusiutuvaan energiaan siirtymisen lisäksi katse on käännetty energian käytön vähentämiseen. Hiilijalanjäljen laskenta paljastaa toiminnan tai tuotteen elinkaaresta pahimmat päästöpesäkkeet, jolloin niihin on helppo tarttua.

Kun toiminnasta tehdään läpinäkyvää, on valveutuneiden asiakkaidenkin helppo valita ominaisuuksiltaan paras ja vähähiilisin vaihtoehto. Hiilijalanjäljen laskentaan olisikin hyvä jo rakennusalan yrityksissä alkaa perehtyä, sillä pian Suomessa rakennuksen elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä ohjataan lainsäädännöllä (vuoteen 2025 mennessä) (YM 2021, b).

Lämmitysjärjestelmän harkitulla valinnalla on myös iso vaikutus päästöjen syntymiseen, sillä elinkaarisesti kustannustehokkailla energiakorjauksilla ja lämmitysjärjestelmien vaihdoilla nykyisen rakennuskannan päästöjä voidaan pienentää jopa yli 80 % (Sankelo & Alhola 2020).

Suurten materiaalipankkien käyttöönotto

Rakennusmateriaalit tuottavat päänvaivaa ympäristölle ja ilmastolle. Joko niiden valmistus aiheuttaa kamalia päästöjä tai ne syövät juuri niitä luonnonvaroja, joista meillä on kohta pulaa. Vaikka ekotehokkaiden ja muunneltavien rakennusten suunnittelu ja toteutus aloitettaisiinkin nyt, on meillä vielä paljon rakennuskantaa, jota ei välttämättä saada korjaamallakaan enää käyttökelpoiseksi. Siksipä purkaminen ja purkumateriaalien kiertotalous ovat viime aikoina olleet aiheellisesti tapetilla, muuallakin kuin SERI-hankkeessa.

Ympäristöministeriö julkaisi vuonna 2019 uudet oppaat rakennusten kestävään purkamiseen, joiden viisaita oppeja myös purkumateriaaleihin liittyvissä materiaalipaketeissa käsitellään. Paketeissa esitellään rakentamisen kiertotaloutta materiaalien tunnistamisesta niiden optimaaliseen hyödyntämiseen sekä annetaan valmiita toimintaohjeita ja jakelukanavia, jotta resurssitehokkaampaan toimeen olisi helpompi siirtyä. Lisäksi ratkaisuja etsittiin tuotannosta syntyvien sivuvirtojen hyödyntämiseen.

Purkuun menevät rakennukset ovat suuria materiaalipankkeja, joiden hyödyntäminen, jos jokin, on resurssiviisasta uusiutumattomien luonnonvarojen käydessä vähiin.

Inhmislähtöisyydestä apua rakennusalan haasteisiin?

Sen lisäksi, että suoria ympäristövaikutuksia on vähennettävä, löytyy rakennusalalta muitakin haasteita. Lujatalon ja Kantar TNS:n toteuttaman tutkimuksen mukaan kovimmat haasteet rakentamisessa keskittyvät laatuun ja suorittavan työvoiman saantiin (Lujatalo 2018). Rakentamisen laatuun vaikuttavat rakennushankkeen useat eri osapuolet. Virheitä syntyy muun muassa puutteellisten lähtötietojen seurauksena, suunnittelu- ja valmistusvirheistä, liian kireistä aikatauluista sekä alhaisimman hinnan priorisoinnista osaamisen kustannuksella. (Rakennusteollisuus 2021.)

Mikäli rakennusalalla johtamismenetelmät ovat jääneet kaiken muun ohella viime vuosituhannelle, voi ongelmien juurisyitä kaivella sieltä. ”Management by perkele” -tyyppistä johtamista tuskin (toivomme ettei) enää missään nähdään, mutta liiallista tehtäväkeskeisyyttäkin voisi tasapainottaa ripauksella inhimillisyyttä. Hivenen yhteistyötä, empatiaa ja henkilöstöresurssiviisautta olisi paikallaan myös sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kuromiseksi nykypäivän tasalle rakennustyömaalla.

Yhteistyöllä pystytään vastaamaan monenlaisiin haasteisiin. Resurssiviisasta toimintaa rakentamisessa on alettu lisäämään erilaisilla yhteistyötä tukevilla menetelmillä, kuten Big roomilla ja Last Planner systemillä. Lean-menetelmiin lukeutuvien yhteistoimintatapojen tarkoituksena on sitouttaa hankkeen osapuolia toimimaan yhteistyössä, jolloin aikataulut saadaan tiiviimmiksi, edellytykset varmistettua ja tieto kulkemaan jouhevammin. Aikataulujen ja osien yhteensopivuuksiin liittyviltä virheiltä vältytään ja projektin luotettavuus kasvaa. Yhteisen tekemisen kautta osapuolten välinen luottamus toisiinsa paranee. (Ratu KI-6031 2017, 105–106.)

Jos rakentamisessa psykologiseen turvallisuuteen kiinnitettäisiin yhtä paljon huomiota, kuin fyysiseen työturvallisuuteen, voisi hälläväliä-asennekin talttua. Kunnioittamalla työntekijöitä, kuuntelemalla heidän ajatuksiaan ja luomalla oikeudenmukaisen ja luottamuksellisen työilmapiirin, rakennusalallakin olisi pian aloitteellisia, sitoutuneita ja motivoituneita työntekijöitä. Huolehtimalla hyvinvoinnista ja kouluttamalla henkilöstöä, saadaan aineettomat resurssit kasvamaan ja laatu paranemaan. Kun työntekijöiden annetaan kehittää itse heidän parhaiten tuntemaansa työtä, työstä tulee tehokkaampaa ja tuottavuus lähtee kasvuun. (Tuuliainen 2021, 58–59.)

Kukapa ei haluaisi työskennellä ihmisiä kunnioittavassa ilmapiirissä, jossa myös itse voisi vaikuttaa asioihin? Resurssiviisas henkilöstöpolitiikka on oikea kilpailuvaltti työmarkkinoilla ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti.

SERI-hankkeen pilotissa julkisen ruokapalvelun henkilöstöresurssiviisautta tuotiin esille esittelyvideolla. Tavoitteena oli kohentaa työantajaimagoa ja alan houkuttelevuutta, sillä tälläkin alalla osaavasta työvoimasta on pulaa. Duunitorin (2018) mukaan houkuttelevalle työnantajabrändille on enemmän kysyntää ja se vetää puoleensa parhaita osaajia. Lisäksi se kasvattaa myös nykyisten työntekijöiden lojaaliutta.

Ilman näkyvyyttä olet kuin valoton majakka pimeydessä

Markkinoinnin, viestinnän ja mainonnan merkitys korostui myös toisessa SERI-hankkeen elintarvikeviisauden pilotissa. Useita eri toimijoita kokoontui webinaarien merkeissä puhumaan alueen lähiruoan resurssiviisauden parantamisesta ja siitä minkälaisia haasteita ja ratkaisuja asiaan liittyy. Keskusteluissa näkyvyyden puute koettiin yhtenä haasteellisena tekijänä useammankin tahon kannalta.

Tunnettuuden puute voi heikentää erityisesti pk-yritysten menestystä. Vaikka markkinointi on tullut helpommaksi ja edullisemmaksi sosiaalisen median myötä, pieniltä yrityksiltä ei välttämättä löydy niitä resursseja, joita tunnetuksi tuleminen vaatii: aikaa, taitoa, voimavaroja ja henkilöstöä tai ylimääräistä rahaa maksaa siitä jollekulle.

SERI-hanke tarttui heti toimeen ja resurssiviisasta markkinointia hyödynnettiin useammassakin elintarvikeviisauden pilotissa. Näkyvyyden edistämiseksi kehitettiin markkinointiin liittyvä tietopaketti, jonka avulla yritys pystyy kartoittamaan, mikä on viestinnällisen toiminnan nykytilanne ja miten sitä voisi kehittää. Sen lisäksi, että onnistunut markkinointi voi parhaassa tapauksessa turvata yrityksen menestymisen useiden vuosien päähän, sitä voidaan käyttää henkilöresurssien tarpeen sekä tuotantotilojen kapasiteetin käyttöasteen optimointiin.

Voisiko näkyvyyden lisäämisestä löytyä viisauden ituja myös rakentamispuolelle ja voisiko positiivista näkyvyyttä lisätä jollain aivan uudella tapaa?

Alueellinen yhteistyö vahvistaa alueen taloutta ja ostovoimaa

Webinaarien tuloksiin perustuen SERI-hanke lähti edistämään elintarvikepuolen resurssiviisautta nostamalla lähituotteita ja -palveluita esille alueen kohteissa. Pilotit vahvistivat alueellisia yhteistyörakenteita ja kohteet auttoivat lähituotteiden ja -palveluiden tuottajia nostamaan markkina-arvoaan.

Lähellä tuotettuja tuotteita käyttämällä voidaan tukea alueen elinvoimaisuutta. Se lisää työllisyyttä ja sitä mukaan tuo ostovoimaa ja verorahoja alueelle. Lähituotteilla voidaan vähentää turhia kuljetuksia ja turhaa varastointia tuotteen elinkaaren aikana. Kuljetuskustannukset pienenevät ja kuljetuksista aiheutuneet vauriot vähenevät. Lyhyessä jakeluketjussa toimijoita on vähemmän, jolloin kommunikointi ja yhteistyö tulevat helpommiksi. Raaka-aineet eivät jää jumiin Suezin kanavaan vaan toimituksesta tulee joustavampaa.

SERI-hanke on toteuttanut pilottivaiheessaan erityisesti alueellista yhteistyötä ja pyrkinyt vahvistamaan resurssiviisaus-termin jalkauttamista. Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää Meri-Lapin alueen vähähiilisyyttä ja resurssiviisautta hankeaikana (Kuva 1). Hankkeen toimintakausi sijoittuu ajalle 1.1.2020 - 31.12.2021. Hankerahoituksen kokonaisbudjetti on 353 690 euroa, josta Lapin liiton myöntämän EAKR-rahoituksen osuus on 282 952 euroa. (Lapin ammattikorkeakoulu 2021)

Kuva 1. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke.

Resurssiviisauden merkitys paikallisuudelle

Kaikesta SERI-hankkeessa toteuttamastamme heräsi ajatus, voitaisiinko esimerkiksi tällaista lähituoteideaa tuoda myös rakentamiseen mukaan? Me ainakin innostuisimme talosta, jonka materiaalit olisi tuotettu lähellä. Yritys voisi kertoa vaikkapa, että tämä puu on kaadettu Kemijärven metsästä. Aivan niin kuin broileripaketissakin lukee, miltä tilalta liha on kotoisin. Voisimme sitten vieraille kehuskella, että tämäkin torppa on rakennettu lappilaisesta tavarasta. Parhaassa tapauksessa materiaali olisi kierrätettyä, ja voisimme kertoa nohevana, että näissä seinissä on käytetty lähipitäjästä puretun vanhan kappelin tiiliä. Rakennusmateriaaleilla olisi henki ja oma hieno tarinansa.

Resurssiviisauden merkitystä kehitykselle ei voida väheksyä, se on muodostunut jo trendiksi aivan kuten vaikkapa digitaalisuuden hyödyntäminen kiertotalouden edistämiseksi. Resurssiviisaita ratkaisuja voidaan löytää jokaisesta toiminnosta, jokainen yritys voi osoittaa jonkin toiminnon toteuttavan resurssiviisautta ja jokainen yksilö pystyy näyttämään, kuinka on jossakin kohtaa toteuttanut jonkin toiminnon resurssiviisaammin kuin aiemmin.

Alueellisesti ajateltuna resurssiviisautta on joka paikassa. Sitä on nähtävillä kuntapalveluiden keittiöissä lähiruoan hyödyntämisessä, sitä on työyhteisössä, jossa työntekijöille tarjotaan mahdollisuus parantaa työhyvinvointiaan, puhumattakaan siitä miten resurssiviisaus on läsnä arjen toiminnoissa.

Meri-Lapissa resurssiviisautta on paljon, se vain täytyy kaivaa esiin ja mahdollistaa sille tilaa kasvaa ja kehittyä. SERI-hanke toteutti pilottivaiheellaan Meri-Lapin alueelle palveluksen ja sai pilottitoimenpiteillään esiin erityyppisiä resurssiviisaita ratkaisuja, joista toivon mukaan on hyötyä tulevaisuudessakin.

Lähteet

Duunitori. 2018. Työnantajakuvan rakentaminen. Viitattu 16.7.2021 https://duunitori.fi/tyoelama/tyonantajakuvan-rakentaminen.

Lapin ammattikorkeakoulu. 2021. Lapin AMKin hanketietokanta. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi. Viitattu 12.7.2021 https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4206000065.

Lujatalo 2018. Rakennusalan vahvuudet, heikkoudet, haasteet ja mahdollisuudet. Viitattu 1.7.2021 https://www.lujatalo.fi/2018/09/04/rakennusalan-vahvuudet-heikkoudet-haasteet-ja-mahdollisuudet/.

Motiva 2016. Vähähiilisyyden tausta-aineisto Kestävää kasvua ja työtä (2014–2020) -ohjelman hankekäsittelijöille.

Rakennusteollisuus 2021. Rakentamisen laatu. Viitattu 1.7.2021 https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Laatu/.

Ratu KI-6031. 2017. Rakennushankkeen ajallinen suunnittelu ja ohjaus. 3. painos. Helsinki: Rakennustieto Oy.

SYKE 2020. Kiertotalouden termipankki. Viitattu 1.7.2021 https://www.syke.fi/kiertotaloudentermipankki.

Tuuliainen, H. 2021. Lean-johtaminen ekologisen toiminnan edistäjänä. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101271578.

Ympäristöministeriö 2021
- a, Mitä on kestävä kehitys? Viitattu 1.7.2021 https://ym.fi/mita-on-kestava-kehitys.
- b, Vähähiilisen rakentamisen tiekartta. Viitattu 11.8.2021 https://ym.fi/vahahiilisen-rakentamisen-tiekartta.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Alkupuraisu kiertotalouteen

Lapin ammattikorkeakoulun kiertotalousasiantuntijajoukossa on aloittanut maaliskuussa 2021 uusia asiantuntijoita, joiden taustat ovat teollisuuden ja liiketalouden toiminnassa. Kirjoittajat työskentelevät LTKT2.0 - Lapin teollinen kiertotalous 2.0 - Lapin kiertotaloustoiminnan vahvistaminen -hankkeessa. Hanketta toteutetaan yhteistyössä Lapin AMKin, Kemin Digipolis Oy:n (Digipolis) sekä Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappian (Lappia) kanssa ja kyseessä on Lapin Liiton rahoittama Vipuvoimaa EU:lta Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) hanke. Hanke on käynnistynyt 1.6.2020 ja jatkuu 31.3.2023 saakka. (Lapin AMK 2021)

Tähän blogikirjoitukseen on koottu ajatuksiamme ensimmäisiltä työviikoilta. Kiertotalouden perusperiaatteet olivat tuttuja, mutta heti aluksi heräsi kysymys, mitä kaikkea se käytännössä tarkoittaa. Ensimmäiset työviikot kuluivat aiheeseen perehtymisen merkeissä. Tiedon hakeminen aloitettiin tutustumalla Sitran (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto) kiertotalous -sivustoon.

Kuvassa 1 on esitetty kiertotalouden ja lineaarisen talousmallin eroja. Lineaarisessa talousmallissa resursseja tuhlataan, neitseellisiä raaka-aineita käytetään runsaasti ja käytön jälkeen tuotteet päätyvät jätteeksi. Tällainen tapa toimia ei ole kestävän kehityksen mukaista. Kiertotalouden mallissa pyritään raaka-aineet pitämään tuotannon kierroissa mahdollisimman tehokkaasti ja pitkään, jolloin neitseellisten raaka-aineiden tarve pienenee. Kiertotalous ei ole vain kierrättämistä, vaan siihen liittyy olennaisesti se, että jo suunnitteluvaiheessa otetaan huomioon tuotteen käyttöiän pidentäminen ja kierrätettyjen raaka-aineiden pitäminen tuotannon kierrossa mukana.

Kuva 1 Kiertotalouden ja lineaarisen talousmallin erot (Wikimedia Commons, Catherine Weetman 2016).

Kiertotalouden maailmaan uppoutuessa huomaa nopeasti kuinka laaja ja kokonaisvaltainen se on käsitteenä. Sovelluskohteita on kaikkialla ympärillämme ja siihen perehtyminen on nykypäivää. Tulevaisuudessa kiertotalouden voi olettaa olevan yleinen tapa toimia. Tietoa kiertotaloudesta on ollut tarjolla runsaasti niin webinaarien, verkkosivustojen kuin useiden eri toimijoiden artikkeleiden muodossa. Eri toimijoiden järjestämissä webinaareissa on käsitelty mm. seuraavia aiheita: lähiruoka ja resurssiviisaus, uudet tehdashankkeet, ympäristö, jätteenkäsittely sekä kiertotalouspuistot.

Ellen MacArthur -säätiön järjestämä kansainvälinen webinaarisarja pyörähti maaliskuun puolivälissä käyntiin kuin tilauksesta. Säätiö järjestää ilmaisia koulutuksia, joista löytyy tietoa heidän sivuiltaan. On ollut mielenkiintoista seurata kiertotalouden parissa työskentelevien ja eri alojen asiantuntijoiden ajatuksia kiertotaloudesta. Käsiteltävinä aiheina ovat olleet muun muassa kiertotalouden merkitys kestävälle kehitykselle, ilmaston muutos, uudistuva maatalous, muovit sekä miten kiertotalous tulee olemaan osa tulevaisuuden bisnes strategioita. Kiertotalous voidaan huomioida myös kaupunkirakentamisessa, josta esimerkkinä toimii Venlo City Hall.

Uutta tietoa teollisuuden kiertotaloudesta

Pohjois-Suomen biotuotetehdashankkeita on käsitelty muun muassa 17.3. ja 19.3.2021 pidetyissä webinaareissa Ilmastoneutraali Suomi ja Lappi 2035 sekä Infotilaisuus yrittäjille Metsä Fibren investoinnista. Biotuotetehtaiden sivuvirrat pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti ja esimerkiksi tulevaisuudessa Kemijärven biotuotetehtaan sivuvirtojen pilottihankkeet tulevat kehittämään sivuvirtojen hyödyntämistä entistä parempaan suuntaan. Uusimpia sellukuidun käyttöinnovaatioita on muun muassa kankaisiin soveltuva kuitu ja siitä valmistetut tekstiilit kuten suomalainen Kuura.

Lapin yliopiston järjestämässä Arktista ja älykästä kasvua kiertotaloudesta työpajassa 24.3.2021 käsiteltiin biohiilen ja geopolymeerien käyttökohteita. Biohiiltä on ominaisuuksiltaan erilaisia, sitä voidaan käyttää muun muassa maanparannukseen sekä suodatukseen. Geopolymeerejä pystytään käyttämään tietyn varauksin muovin ja sementin korvaajina. Näiden käytön voi olettaa yleistyvän tulevaisuudessa ekologisuuden ja joustavien käyttökohteiden myötä.

Kiertotalous kuluttajan arjessa

Teollisen kiertotalouden lisäksi perehtymisen yhteydessä on tullut vastaan resurssiviisauteen, tekstiilien kierrättämisen sekä kiertotalouden liiketoimintamalleihin liittyvää tietoa. Osallistuimme SERI- hankkeessa (Sea-Lapland’s Resource Intelligence - Resurssiviisas Meri-Lappi, Lapin liitto, EAKR, 2020-2021) järjestettyyn Lähiruokaa resurssiviisaasti Meri-Lapissa webinaariin. Hankkeen tavoitteena on edistää kunnissa vähähiilisyyttä ja resurssiviisautta edistäviä toimenpiteitä konkreettisten toimenpiteiden ja pilotointien kautta lisäten näin alueellista vaikuttavuutta. Mielenkiintoisesta aiheesta tarttui myös omaan arkeen asioita, kuten kasvava kiinnostus lähellä tuotettuun ruokaan. Lähiruokatarjontaan voi tutustua muun muassa tilalta.fi -verkkokaupassa, jonka tuotteet tuotetaan ja valmistetaan lähiseudulla.

Lähiruoan lisäksi merkittävä potentiaali kuluttajan hiilijalanjäljen pienentämisessä on havaittu Suomessa kertyvän tekstiilijätteen vähentämisellä ja kierrätyksen tehostamisella. Suomessa kertyy tekstiilijätettä vuodessa noin 70 000 kg, tästä kierrätetään vasta reilu viidennes. (CircHubs 2021) Tekstiilijätteen kierrätys Suomessa tulee helpottumaan, kun sen erilliskeräys aloitetaan vuonna 2023. Kuluttajat voivat vaikuttaa tekstiilijätteen syntymisen määrään myös pidentämällä vaatteiden käyttöikää. Ilmastovaikutus pienenisi jopa 40–50 %, jos vaatteen käyttöikä kaksinkertaistettaisiin. Reikä rakkaan paidan helmassa tai rikkoutunut vetoketju ei ole syy heittää vaatetta pois. Parsiminen ja paikkaaminen onkin Taitoliiton valinta vuoden 2021 käsityötekniikaksi. (Ikonen P, Saarinen E 2020)

Kuluttajan näkökulmasta mielenkiintoinen kiertotalouden toimintamalli on ajatus, että tarvitseeko meidän omistaa kaikkea itse. Vuokraamalla ja lainaamalla tuotteita, niiden tehokasta käyttöaikaa saadaan nostettua. Esimerkiksi Lindström Oy tarjoaa yrityksille työvaatteet ja tekstiilit vuokralle, jolloin hävikkiä ei tule esim. työntekijän vaihtuessa. Toisena jakamistalouden esimerkkinä toimivat suurimman osan ajasta parkissa seisovat autot, joita jakamalla saataisiin turhan panttina olevia autoja liikenteeseen. Näin ollen autojen kokonaismäärä voisi olla pienempi ja tätä myöten vapautuisi parkkitilaa kaupunkialueilla muuhun käyttöön.

Kiertotalouden tulevaisuus

Kiertotalous tulee olemaan merkittävä tekijä kohti hiilineutraalisuuden tavoitteita. EU:ssa tavoite on asetettu vuoteen 2050 ja Suomi pyrkii olemaan hiilineutraali jo vuonna 2035. Tavoitteeseen pääseminen tulee näkymään niin teollisuuden kuin yksityisen kuluttajan arjessa. Kiertotalous on osoittautunut erittäin mielenkiintoiseksi ja tulevaisuuden kannalta olennaiseksi aiheeksi. Se mahdollistaa kestävän kehityksen resurssiviisaasti ja kustannustehokkaasti, jotta tulevaisuudessakin voidaan vielä elää tällä maapallolla. Syventyminen aihealueeseen jatkuu ja lähdemme kohti LTKT2.0-hankkeen työtehtäviä.

Lähteet

CircHubs. Tietopankki. Viitattu 7.4.2021. https://circhubs.fi/tietopankki/tekstiilijate/

Linear versus Circular, Wikimedia Commons, Catherine Weetman, 4.1.2016. Viitattu 8.4.2021: File:Linear versus circular.jpg - Wikimedia Commons.

Ikonen P, Saarinen E. 2020. Tekstiilit kiertoon Pohjoismaissa. Uusiouutiset 7/2020, 8.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Hyviä planeettoja on vaikea löytää – mitä jos maailma ei riitäkään meille? Vuonna 2019 maailman ylikulutuspäivä oli 29. heinäkuuta. Tämä päivä tarkoittaa ajankohtaa, jolloin ihmiskunnan kulutus ylittää maapallon vuotuisen kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja sekä käsitellä fossiilisista polttoaineista aiheutuvia CO2-päästöjä. (WWF Suomi 2019a.)

Mutta tämä kaikkihan tapahtuu jossain muualla, eikö niin? Me suomalaisethan käytämme luonnonvaroja huomattavasti järkevämmin, eikö vain? Valitettavasti ei.

Suomalaisten ylikulutuspäivä on 4 kuukautta edellä maailman keskiarvoa. Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuin suomalaiset, tarvitsisimme 3,8 maapalloa kattamaan luonnonvarojen tarve kestävästi. (WWF Suomi 2019b.) Kestävämmän kehityksen mukaisen yhteiskunnan tavoittelu vaatii aktiivisia toimenpiteitä.

Kiertotaloudella kohti kestävää yhteiskuntaa

Elämme aikaa, jossa kiertotaloudesta on tullut tulikuuma käsite kaikkialla yhteiskunnassa. Kiertotaloudesta odotetaan osaltaan ratkaisuja esimerkiksi ilmastopäästöjen vähentämiseen sekä tuottavaan toimintaan alati niukkenevien resurssien varaan perustuvassa toiminnassa. Siitä puhutaan niin kuluttajan toiminnan ohjaajana kuin teollisuuden tuotantoketjujen tulevaisuutena ja kannattavuuden parantajana. Jätteen tuottaminen on nykyisin sekä kallista että myös imagollisesti tuhoisaa.

Ilmastoinnostus niittää satoa juhlapuheiden lisäksi enenevissä määrin myös budjeteissa, sillä esimerkiksi jätteiden kaatopaikkamaksut syövät alati kasvavan osan liikevaihdosta. Taloudellinen ohjaus, eli ”euron käyttäminen konsulttina” vauhdittaa yritysten toimia kohti kestävämpiä käytäntöjä. (Simons ym. 2018, 4-5.)

Kehityksen eteneminen tiettyyn suuntaan ei ole itsestäänselvyys, vaan valtavan monilla tekijöillä on vaikutusta siihen, millaiseksi tulevaisuuden maailma muodostuu. Kiertotalouden mallien kehittyminen perustuu kestävän kehityksen mukaisen yhteiskunnan tavoitteluun.

Mikäli aktiivisia toimenpiteitä kestävän kehityksen eteen ei tehdä, emme tule saavuttamaan sellaista tulevaisuuden ”mahdollista maailmaa”, minkä haluamme. Ihmiskunnan hyödyntäessä maapallon luonnonvaroja kestämättömästi, ekologiset ongelmat kasaantuvat samalla kun neitseelliset luonnonvarat hupenevat.

Löydetäänkö kiertotaloudesta vastauksia tähän ihmiskuntaa riivaavaan ongelmaan? Osittain varmasti löydetään, mutta tunnustettava on, ettei tämänhetkinen vauhti riitä maapallon ekologisen tilan parantamiseen. Se ainoastaan hidastaa heikkenemistä.

On mahdollista, että tämän hetken kiertotaloudessa keskitymme liiaksi materiaalien pysymiseen kierrossa. Vieläkin aktiivisemmin meidän tulisi myös ajatella sitä, miten hyödyntämämme hiili ja materiaalit kiertävät ekosysteemissä takaisin osaksi luonnon kiertoa.

Kuva 1. Teollisuuden sivuvirtakuonasta valmistettaville geopolymeereille on kehitetty runsaasti käyttö-kohteita. Geopolymeerien valmistamisen ympäristökuormitus on vain murto-osa betonin vastaavasta. Kuva: Lapin AMKin kuvapankki

Hyvinvointi ja elämänlaatu mukana tavoitteissa

Kiertotalouden liittäminen taloudelliseen ja ekologiseen kestävyyteen on useimmiten kuitenkin melko selkeää, mutta miten sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys?

Pohdinta on kohdistettava siihen, mihin kiertotaloudella oikeastaan pyritään. Kiertotalouden tavoitteena on hyvinvoinnin ja elämänlaadun tuottaminen ihmiselle luonnon kiertokyvyn rajoissa siten, että elämän edellytykset siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Jotta perinteet ja toimintatavat voisivat säilyä yhteiskunnassa kulttuurisen kestävyyden paradigman mukaisesti, täytyy taloudellisen toiminnan itsessään olla luonnon kiertoa mukailevaa ja sitä tukevaa. Kiertotalouden periaatteiden sisällyttäminen yhteiskunnan toimintoihin on edellytys kulttuurisen kestävyyden saavuttamiselle. (Sitra. 2016a, 3-6.)

Hyvinvoinnissa ja elämänlaadussa on muitakin ulottuvuuksia kuin materiaalinen hyvinvointi. Laumaeläimenä voimme hyvin, kun meillä on riittävästi meistä välittäviä lajitovereita ympärillämme, voimme tuntea itsemme tarpeellisiksi ja kokea toimivamme oikein osana isompaa kokonaisuutta.

Sosiaalinen kestävyys edellyttää kansalaisten hyvinvointia. Kansalaisten hyvinvointi puolestaan on lähtökohta ekologisen ja taloudellisen kestävyyden saavuttamisyritykselle. Kiertotalous antaa sytykkeitä sosiaaliseen hyvinvointiin; se tarjoaa työpaikkoja, saa aikaan keskustelua ja voi jopa tuoda ihmisen lähemmäksi luontoa. Sosiaalinen hyvinvointi tukee myös kulttuurista hyvinvointia ja kestävyyttä. (Sitra. 2016. 3-6.)

Suomella on kaikki edellytykset kestävän kehityksen mukaiseen toimintaan koko yhteiskunnan leveydeltä. Meillä on runsaasti potentiaalia uusiutuvien luonnonvarojen osalta ja tuottava teollisuus toimii globaalisti katsoen verrattain kestävästi ja tehokkaasti.

Uusien toimintamallien ja uuden teknologian omaksuminen on suomalaisen yhteiskunnan ja teollisuuden vahvuus. Myös toimintojen digitalisoimisessa Suomi on monin paikoin edelläkävijän asemassa.

Kehittyvien maiden laajan väestöpohjan aiheuttama kuormitus maapallon kantokyvylle edellyttää ripeitä toimia kestävyyden saavuttamiseksi. Kestävyysongelmien ratkaisemiseksi vaaditaan valtavia investointeja edistämään systeemisiä kiertotalouden ratkaisuja. (Maa- ja metsätalousministeriö. 2019.)

Kohdennettua koulutusta osaamisen kehittämiseksi

Pääomien lisäksi tarvetta on korkeatasoiselle osaamiselle. Kiertotalousratkaisujen osalta Suomi on yksi luonnonvarojen kestävän käytön johtavista maista maailmassa ja suomalaisella osaamisella voitaisiin ratkaista useita maailmanlaajuisia kestävän kehityksen ongelmia. Tavoitteena on saada kehitettyä skaalautuvia kokonaisratkaisuja, joilla niin paikallisiin kuin globaaleihinkin haasteisiin saadaan uusia läpimurtoja.

Osaamisen tuottamiseksi vaaditaan laadukasta ja alakohtaisiin osaamistarpeisiin kohdennettua koulutusta, jonka tarjoamisessa korkeakoulut ovat merkittävässä asemassa. Suomalaista korkeakoulutusta kehitetäänkin jatkuvasti, jotta se palvelisi entistä paremmin kestävyyden eri osa-alueiden saavuttamista yhteiskunnassa. (Sitra 2016b, 11; Biotalous.fi 2019.)

Kiertotalous on yksi tuoreista Suomen korkeakoulukehityksen painotusalueista (Opetus- ja kulttuurimi-nisteriö. 2020) ja yhtenä edelläkävijänä Lapin AMK toteuttaa useita kiertotaloutta edistäviä hankkeita. Osa hankkeista on suunniteltu edistämään tarkemmin rajattuja osa-alueita ja toisissa ollaan kehittämässä laajempia kokonaisuuksia. KiertotalousAMK ja Kiertokoulu -hankkeet käyvät esimerkistä.

Kuva 2. Ammattikorkeakoulut vaikuttavat aluekehitykseen opetuksen sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan kautta. Kuvassa Lapin AMKin kiertotaloutta edistävien hankkeiden postereita. Kuva: Lapin AMKin kuvapankki

Opetusministeriön rahoittaman korkeakoulutuksen kiertotalousosaamisen kehittämishankkeen – KiertotalousAMK:n – valtakunnallisena koordinaattorina toimii Lapin AMK. Kehittämishankkeen tavoitteena on kiertotalouteen tähtäävän avoimen ja kansainvälisyyttä korostavan opetuksen suunnittelu. Tavoitteen myötä suomalainen korkeakoulutus halutaan saada palvelemaan yhteiskunnan kehitystä ja vastaamaan yritystoiminnan ja kansainvälistymisen tarpeisiin entistä paremmin.

Kiertokoulu-hankkeessa kiertotalouden sisällytetään osaksi eri koulutusalojen opintojaksoja, joihin se kytkeytyy luontevasti. Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman hankkeen tavoitteena on nostaa kiertotalouden ja teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämisen osaamista Lapin alueella. Suomalainen kiertotalousosaaminen on aivan varmasti tulevaisuuden vientituote, joka kansallisesti edistää suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia ja maailmanlaajuisesti kestävää kehitystä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2018; Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2020.)

Lähteet

Biotalous.fi 2019. Kiertotalous ratkaisee kestävän kehityksen ongelmia. Uutinen. Viitattu 6.8.2020 https://www.biotalous.fi/kiertotalous-ratkaisee-kestavan-kehityksen-ongelmia/
Maa- ja metsätalousministeriö. 2019. Kiertotalous ratkaisee kestävän kehityksen ongelmia -artikkeli. https://mmm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/wcef2019-kiertotalousvaikuttajat-kokoontuivat-finlandia-talossa#5879c1e3
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2018. Korkeakoulutuksen kehittämishankkeet 2018-2020
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2020. Korkeakoulutuksen kehittämishankkeet 2017-2020. Viitattu 6.8.2020 https://minedu.fi/korkeakoulutuksen-kehittamishankkeet
Simons, M., Lehtomaa, J., Mikkola, M., Antikainen, R., Kautto, P., Tikkanen, S., Salmenperä, H., Hippi-nen, I., Merenheimo, T. & Honkatukia, J. 2018. Taloudelliset ohjauskeinot kiertotalouden arvoketjuissa. Valtioneuvoston kanslia.
Sitra. 2016a. Viisi kärkeä kestävämpään kehitykseen https://media.sitra.fi/2017/02/27175312/Viisi_karkea_kestavampaan_kehitykseen-2.pdf
Sitra. 2016b. Kierrolla kärkeen - Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016-2025. Sitran selvityksiä 117.
WWF Suomi 2019a. Maailma on tänään kuluttanut loppuun uusiutuvat luonnonvarat tältä vuodelta. Viitattu 6.8.2020 https://wwf.fi/uutiset/2019/07/maailma-on-tanaan-kuluttanut-loppuun-uusiutuvat-luonnonvarat-talta-vuodelta/
WWF Suomi 2019b. Suomalaiset ovat kuluttaneet osansa maapallon luonnonvaroista tänään. Viitattu 6.8.2020 https://wwf.fi/tiedotteet/2019/04/suomalaiset-ovat-kuluttaneet-osansa-maapallon-luonnonvaroista-tanaan/

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Megatrendien vaikutus ulottuu myös insinöörikoulutukseen, koska toimikenttä tarvitsee ajan hermolla olevia työntekijöitä, joilla on tietotaitoa ja osaamista löytää ratkaisuja globaaleihin ympäristöhaasteisiin.

Bio- ja kiertotalous on noussut nopeassa aikataulussa megatrendiksi, jonka kautta haetaan ratkaisuja globaaleihin ilmastohaasteisiin mahdollistaen kestävän teollisuustoiminnan kehittymisen. Teollisuussektorin muutokset tarvitsevat innovatiivisia uudistajia sekä tietotaitoa toiminnan muokkaamiseksi kestävämpään suuntaan.

Systemaattisen muutoksen tarve koskee toimialoja laajasti. Yleisesti on tunnistettu tarve ripeisiin kehitystoimenpiteisiin koulutuksen suhteen, erityisesti insinöörialoilla, työmarkkinoiden tulevaisuuden osaajien tarpeen täyttämiseksi.

Lapin ammattikorkeakoulu on sitoutunut strategiassaan edistämään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä, minkä vuoksi vuonna 2017 bio- ja kiertotaloustoiminnan kehittäminen sitoutettiin yhdeksi keskeisistä kehitysalueista. Samana vuonna käynnistyi insinöörikoulutuksen uudistustyö Kiertokoulu-hankkeen myötä (Kuva 1).

Kuva 1. Kiertokoulu-hankkeen keskeisiä hanketietoja.

Koulutuksen kehityksen toimenpiteet ja toteutustavat

Lapin AMKissa bio- ja kiertotalous on kytketty osaksi kaikkea insinöörikoulutusta siten, että korkeakoulusta valmistuvalla insinöörillä on tietotaitoa hyödyntää osaamistaan myös kestävän kehityksen ja kiertotalouden näkökulmasta.

Hankkeen käynnistyessä kartoitettiin korkeakoulun insinöörialojen koulutustarjonta kone- ja sähkötekniikan osalta, tieto- ja viestintätekniikassa, maanmittaus-, maa- ja metsätalouden aloilla sekä rakennustekniikassa. Kyseisten koulutusalojen opetussuunnitelmiin sisällytettiin bio- ja kiertotalousosaamisen tavoitteet.

Opintojaksojen ensimmäinen pilotointivaihe käynnistettiin lukuvuoden 2018 - 2019 aikana, jolloin toteutettiin uudistetun opetussuunnitelman mukaisesti bio- ja kiertotalousteemoitettuja opintojaksototeutuksia. Esimerkki koneinsinöörien koulutuksessa kiertotalousteemoja tulee opiskelijoille tarjolle kuvan 2 mukaisesti koko koulutuksen ajan erilaisten pakollisten opintojaksojen kautta.

Kuva 2. Konetekniikan koulutusohjelman opintojaksosisältöjen keskeisiä kiertotalousteemoja.

Opintojaksojen vastuulliset opettajat ovat päättäneet, kuinka bio- ja kiertotaloussisällöt kytkeytyvät osaksi opintojaksoja. Eri koulutusohjelmissa kytkös voi muodostua liittyen opintojakson käsiteltäviin asioihin, esim. materiaalien uudelleenkäyttöä arvioitaessa tai teeman kytkeytyvien ympäristövaikutusten kautta.

Toisaalta taas bio- ja kiertotalous voi olla koko lukukauden opintojen keskeinen käsiteltävä teema, jonka ympärillä opiskelijat perehtyvät lukukauden sisältöihin opintojaksojen ja oppimisprojektien kautta.

Keväällä 2019 opiskelijoilta kerättiin palaute, jonka pohjalta opintojaksojen sisältöjä muokattiin tulevan lukuvuoden pilotointeja varten. Kerätyn palautteen mukaan lukuvuoden aikana eri tavoin esille nostetut bio- ja kiertotalouteen liittyvät asiat vahvistavat aiemmin opittua asiaa. Tällä tavoin myös laajennettiin käsitystä, mihin kaikkeen teema kytkeytyy ja miten tarkastella asioita eri näkökulmista.

Koulutusohjelmien muutoksen myötä bio- ja kiertotalous tulevat insinööriopiskelijoille vastaan koko opintojen ajan eri tavoin ja eri asiayhteyksissä. Valmistuessaan opiskelijalla on siis tietotaitoa soveltaa osaamistaan myös kiertotalouden osalta siirtyessään työelämään. Tällä tavoin on myös mahdollista jalkauttaa bio- ja kiertotaloutta osaksi yritystoimintaa.

Koulutuksen kehitys ja aktiivinen uudistuminen

Kiertokoulu-hankkeen myötä bio- ja kiertotalous on nyt osa Lapin AMKin insinöörikoulutusta ja tulevaisuudessa joustava opetussuunnitelma mahdollistaa myös koulutussisältöjen päivittämisen nopealla aikataululla.

Koulutuksen kehitystyössä on tarpeen aktiivisesti seurata maailmalta tulevia signaaleita ja huomioida myös yritysrajapinnan muuttuvat osaamistarpeet. Korkeakouluilla on alueellaan merkittävä rooli uusien asiantuntijoiden kouluttajina. Aktiivinen yhteistyö sidosryhmien kanssa sekä tarpeiden ja toiveiden kuuntelu mahdollistaa koulutustarjonnan ajantasaisuuden.

Bio- ja kiertotalous tulevat olemaan merkittävässä roolissa tulevaisuuden asiantuntijoiden työelämässä, minkä vuoksi korkeakoulujen pitää tarjota heille työkaluja teeman haltuun ottoon jo opintojen aikana.

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Johdanto

CEinCities – Kiertotalousyhteistyö kaupungeissa -hankeen päätavoitteena oli kehittää Tornion kaupungin Europan 14 -alueelle (Suensaaren alue, PGR2.0) vähähiilisyysstrategia, johon sisältyy asumisen, liiketoiminnan, rakentamisen ja palvelujen näkökulmat huomioiva kehittämissuunnitelma.

Kehittämissuunnitelma sisältää Tornion Suensaaren alueelle soveltuvia vähähiilisyyttä ja kiertotaloutta edistäviä ratkaisuja. Hankkeella pyrittiin edesauttamaan alueen kehittämistä ja lisäämään uusien asukkaiden tai yrittäjien sijoittumista alueelle.

Hankkeen toteuttajina toimivat Lapin AMK, Tornion kaupunki sekä Ammattiopisto Lappia, ja sitä rahoitti Lapin liitto Euroopan aluekehitysrahastosta. Kokonaisrahoitus oli 72 565 euroa ja toteutusaika 1.5.2019-31.12.2019.

Työpaja 13.11.2019

Hankkeessa järjestettiin loppusyksystä 2019 suunnittelutyöpaja yhdessä Tornion kaupungin ja Ammattiopisto Lappian kanssa Torniossa Bothnia Business Housen tiloissa. Työpajan tavoitteena oli saada paikan päälle Tornion Suensaaren alueesta kiinnostuneita yrityksiä, joilla voisi olla annettavaa kiertotalouden toimenpiteiden osalta.

Yksi tavoitteista oli saada osallistujien mielikuvitus käyntiin sekä herätellä ajatuksia kohti mahdollisia tulevaisuuden toimenpiteitä. Työpajaan koottiin Tornion alueella toimivia yrittäjiä ja organisaatioiden edustajia ideoimaan ja innovoimaan Tornion Suensaaren PGR2.0 -alueen mahdollisista kiertotaloustoimenpiteistä sekä tulevaisuuden kiertotaloudellisista näkymistä (Kuva 1.).


Kuva 1. Työpajan aloitus ja ryhmäytyminen.

Työpajan ideoinnin ja innovoinnin vauhdittajana käytettiin Circula-kiertotalouspeliä (Kuva 2.), jossa osallistujat ideoivat omien vahvuuksien, taitojen ja annettujen resurssien pohjalta kuvitteellisen yrityksen. Circula -pelin hyödyntäminen tuo osallistujien hullutkin ideat julki ja antaa mahdollisuuden pohtia yritysmahdollisuuksia laatikon ulkopuolelta katsoen.

Kiertotalous- ja yrittäjyyspeli Circula on Sitran rahoittama hanke (7/2017-4/2019), jota koordinoi Suomen ympäristöopisto SYKLI. Sitran visio oli tuottaa hankkeessa peli, jonka avulla jokainen peliä pelaava ymmärtäisi mitä kiertotalous tarkoittaa työssä tai arjessa sekä mitä päätöksiä ja tekoja voidaan tehdä kiertotalouden edistämiseksi. (Sitra 2019b.)

Peli on erittäin monikäyttöinen ja sitä voidaan muokata sopimaan sekä opiskelijoille että myös yrityksille. Pelissä kehitetään kiertotalousliikeideoita ja tähdätään siihen, että ymmärretään kiertotaloutta yritystoiminnan ja kuluttamisen näkökulmasta.

Pelin yhteydessä kehitetään tiimityötaitoja sekä omien vahvuuksien tunnistamista. Pelissä pohdittiin uusia ideoita ja yritysmahdollisuuksia Sitran ”Kiertotalouden kiinnostavimmat” -listauksen pohjalta, jolloin pelin suuntaa pystyttiin kohdentamaan erityisesti Tornion Suensaaren PGR2.0 -alueelle soveltuviin toimenpiteisiin (Sitra 2019a).

Kuva 2. Circula -kiertotalouspeli.

Työpajassa kehitettiin kolme kuvitteellista yritystä, joissa hyödynnettiin peliin osallistujien vahvuuksia sekä taitoja.

Vahvuuksien ja taitojen kartoittamisen jälkeen pelin vetäjä antoi jokaisen ryhmän valita kolme resurssikorttia, joiden pohjalta luotiin kytkös vahvuuksien, taitojen sekä kiertotaloustoiminnan välille. Pelin yhteenvedossa käytiin ryhmien tuotokset ja innovaatiot läpi ja 3 uutta kuvitteellista kiertotalouden yritystä oli luotu.

Yritykset olivat nimeltään T-34 elämykset, Sirkula-aktiviteettipuisto lapsille sekä C-Book.

T-34 yritys koostettiin elämysten kokemisen pohjalle ja kierrätystuotteet ovat yrityksen toiminnan keskiössä. Yrityksen tarkoituksena oli luoda elämyspuisto, verkkomyymälä ja eräänlainen kierrätysmökki, josta yrityksessä vieraileva pystyy hankkimaan matkamuistoksi kierrätysmateriaalista tehdyn tuotteen.

Sirkula-aktiviteettipuisto lapsille ideoitiin käytettyjen CD-levyjen ympärille. Yrityksen ideoima aktiviteettipuisto on rakennettu käytetyistä CD-levyistä ja koteloista sekä oheistoimintana toteutettava laatulelujen vuokrauspalvelu digitaalisena.

C -Book-yrityksen toiminta koostettiin vanhojen kirjojen kierrätyksen ympärille. Vanhojen kirjojen kierrätettävyyden ympärille ideoitiin kiertotalouden periaatteita noudattavia toimintoja kuten sisustus- ja rakenne-elementtien työstöä sekä vanhojen kirjojen käyttämistä lämpö- ja äänieristeinä.

Yhteenveto

Jokainen uusi ideoitu yritys toteutti jollakin tasolla kiertotalouden periaatteita sekä kierrättämistä. Yritysten keskeisin toimintatapa oli kierrättäminen ja vanhojen materiaalien hyötykäyttö uudelleen; yritysten koostamisessa oli selvästi pohdittu myös elinkaaren jatkumoa, kenelle yrityksen toiminta on kohdennettu sekä miten yrityksen kiertotaloustoimintaa halutaan markkinoida.

Työpajan tavoite täyttyi ja alueella toimivat yritykset saatiin koottua yhden pöydän ääreen ja keskustelemaan alueelle soveltuvista mahdollisista kiertotaloudellisista toimenpiteistä (Kuva 3.). Circula -pelin pelaaminen toi työpajatyöskentelylle johdonmukaisuutta sekä osallistujien mielikuvitukset käynnistettyä.

Kuva 3. Työpajatyöskentelyä.

Lähteet

Sitra. 2019a. Kiertotalouden kiinnostavimmat. Hakupäivä 9.12.2019. https://www.sitra.fi/hankkeet/kiertotalouden-kiinnostavimmat/
Sitra. 2019b. Kiertotalous- ja yrittäjyyspeli Circula. Hakupäivä 2.12.2019. https://www.sitra.fi/hankkeet/kiertotalous-ja-yrittajyyspeli-circula/#mista-on-kyse

Ravinnekierrätyksen merkitys elämän eri osa-alueille on usein tuntematon. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi lannan, biojätteen ja muiden ravinteita sisältävien biomassojen käsittelyä siten, että niiden sisältämät ravinteet, erityisesti fosfori ja typpi saadaan takaisin kiertoon ja hyödynnettyä lannoitteena.

Ravinteiden kierrätyksellä on laajoja taloudellisia, tuotannollisia ja ekologisia vaikutuksia, joiden huomioiminen luo mahdollisuuksia vaikuttaa ihmisen ja luonnon hyvinvointiin kestävyyden eri tasoilla. Ravinnekiertoa koskevan tuntemuksen lisäämiseksi tarvitaan oppimista, opitun ymmärtämistä ja tiedon soveltamista käytäntöön työssä ja arjessa.

Fosforivarojen rajallisuus ja typpilannoitteiden valmistuksen ilmastopäästöt yhdessä ilmastonmuutoksen, vesiensuojelutarpeen ja ruuantuotannon kestävyystavoitteiden kanssa edellyttävät, että siirrymme järjestelmään, jossa ravinteet kiertävät. Ravinteiden kierrätyksen lisäämiseksi ja Itämeren ja vesiensuojelun tehostamiseksi on viimeisen kolmen vuoden aikana panostettu Suomen hallituksen toimesta yli 30 miljoonaa euroa. Tavoitteena on ollut tehdä Suomesta ravinne- ja energiaomavaraisuuden mallimaa.

Eräs hallitustavoitteista on ollut ravinnekierrätystä koskevan tietoisuuden lisääminen niin suuren yleisön keskuudessa kuin eri koulutusasteiden tarjoamien koulutusten sisällöissäkin. On havaittu, että ravinnekierrätykseen liittyvää ajattelua on tarpeen uudistaa laajalla ja tehokkaalla tiedonvälityksellä, joka kohdentuu suoraan kuluttajiin ja erityisesti opiskelijoihin niin korkeakouluissa kuin toisellakin asteella.

Me Lapin ammattikorkeakoulussa haluamme olla ravinnekierrätystietouden lisäämisen edelläkävijöitä erityisesti Tulevaisuuden biotalous -osaamisalalla.

Opi ravinteista! -hanke kansantajuistaa ravinnekierrätystä käsittelevää tietoa

Olemme osatoteuttajina Opi ravinteista! -hankkeessa, jossa tuotamme ravinnekierron viimeisimpiin tutkimustuloksiin ja trendeihin keskittyvää opetus- ja viestintämateriaalia uudella konseptilla eri koulutusasteiden ja -alojen tarpeisiin.

Hankkeessa edistämme koulutuksellisin ja viestinnällisin keinoin vesien tilan parantumista ja ravinnekierrätyksen tunnettuuden ja hyväksyttävyyden lisääntymistä. Muokkaamme opiskelijaintegraation avulla aiempien ravinnekierrätystä käsitelleiden hankkeiden tuloksia monimuotoisesti eri genrerajoja ylittäen.

Tavoiteemme on, että muokattu materiaali on kansantajuisesti ymmärrettävää ja se herättää kohderyhmissä oivalluksia ja kiinnostusta ravinteiden kierrätystä kohtaan.

Tuottamamme koulutusmateriaalit tulevat hankkeen edetessä avoimesti saataville, joten mikä tahansa toimija voi hyödyntää materiaaleja parhaaksi katsomallaan tavalla.

Opi ravinteista! -hankkeen toteuttajina on kolme ammattikorkeakoulua; Lapin AMK, HAMK ja TAMK sekä toisen asteen kouluttaja Suomen ympäristöopisto SYKLI. Lapin AMKin päävastuualueena on maa- ja metsätalouden ravinnekierto.

Ajankohtaisen tutkitun tiedon jalostamisella oppimateriaaliksi parannamme tarjoamiemme koulutusten ajantasaisuutta ravinnekierron osalta. Hyötyjinä ovat ympäristön lisäksi luonnonvara-alan elinkeinot. Lisäämällä tietoa ravinnekierrätyksestä luomme edellytyksiä uudelle liiketoiminnalle.

Kuva 1. Ympäristöministeriön havainnekuva ravinnekierrätyksestä, © Kuva: Miila Westin

Lähteet

Kati Berninger. 2018. Ravinteiden kierrätys Suomessa.
Maa- ja metsätalousministeriö. 2017. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020. Versio 4.
Marttinen, S. Lantto, R. Turtola, E. Valve, H. Venelampi, O. 2017. Ravinteiden kierrätys visioista käytäntöön. Luonnonvarakeskus, Policy Brief.
Ympäristöministeriö, Maa ja metsätalousministeriö, Työ- ja elinkeinoministeriö, Valtionvarainministeriö. 2018. Ravinteiden kierrätyksen toimenpideohjelma 2019-2030.

Rakennetun ympäristön vaikutukset ilmastonmuutokseen tunnustetaan laajalti ja EU-tason direktiiveillä on pyritty vaikuttamaan rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen ja sitä myötä hiilidioksidipäästöjen pienentämiseen. Näiden teemojen parissa työskentelemme päivittäin myös ÄRY:n TKI-puolella.

Osallistuin Lontoossa vuosittain järjestettävään kestävän rakentamisen huipputapahtumaan Futurebuildiin, joka tänä vuonna järjestettiin 5-7. maaliskuuta. Tapahtuman aikana alan asiantuntijat kokoontuvat Euroopan laajuisesti ExCel-messukeskukseen keskustelemaan ja jakamaan tietoa hyvistä käytännöistä, sekä uusimmista innovaatioista taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Tapahtumassa on ollut vuosittain n. 25 000 kävijää.

Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa Futurebuild-nimen alla. Aiempina vuosina tapahtuma tunnettiin EcoBuild-nimellä, joka luo mielestäni enemmän mielikuvan olkipaali- ja savirakentamisesta – joita kyllä on esillä tapahtumassa mutta ne ovat vain pieni osa sisällöstä. Uusi nimi kuvaa mielestäni paremmin tapahtuman sisältöä ja teemaa, jossa korostuu rakennusalan vaikutukset ilmastonmuutoksen hidastamisessa tai sen pysäyttämisessä.

Monista esittelykelpoisista aiheista esittelen tässä kirjoituksessa muutaman kohokohdan.

Kiertotalousajattelun merkitys vahvasti esillä

Waste-seminaaripaikalla kuultiin monta eri mielenkiintoista esitystä kiertotalouden luomista mahdollisuuksista ja bisnesavauksista.

Ajatuksia herätti erityisesti lausunto, että ei ole olemassa jätettä, on vain ainoastaan asioita ilman identiteettiä. Kun asioille annetaan identiteetti, niille pystytään keksimään tarkoitus. Tähän ongelmaan oli keksitty ratkaisu – materiaalipassi.

Rakennusten tietomalleista (BIM) puhuttaessa nousee monesti esille kysymys, miten tietomallia voidaan hyödyntää rakennusprojektin päättyessä. Nykyisellään niitä ei hyödynnetä juuri mitenkään. Kuitenkin kiertotalouden näkökulmasta BIM-malli on loistava mahdollisuus materiaalivirtojen hallintaan.

BIM-malliin voidaan istuttaa tiedot rakennuksessa käytetyistä materiaaleista ja niille voidaan luoda materiaalipassit. Näin rakennuksen elinkaaren loppupäässä tapahtuvassa purkamisessa pystytään hallitsemaan materiaalivirtoja tehokkaasti ja ohjaamaan uudelleen käytettävät materiaalit niitä parhaille hyödyntäville tahoille.

Alankomaista lähtöisin oleva Madaster on kehittänyt palvelun, jolla rakennuksessa oleville materiaaleille pystytään luomaan materiaalipassit. Pilvipalvelimelle syötetään rakennuksesta muodostettu tietomalli (BIM) ja palvelu mm. määrittää niille hinnan rakennettaessa ja kierrätysarvon tulevaisuudessa.

Eroon kiertotalouden sattumanvaraisuudesta

Esimerkeillä osoitettiin, kuinka kiertotalous pyörii vielä sattumanvaraisuuden ympärillä. Joitain rakennusprojekteja oli onnistuttu toteuttamaan niin, että uuden rakennuksen tieltä purettavasta vanhasta rakennuksesta oli pystytty hyödyntämään jopa 70 - 95 prosenttia materiaaleista.

Tämä johtui kuitenkin siitä, että materiaalit sattuivat olemaan sopivia hyödynnettäväksi uudessa rakennuksessa. Sattuman ansiosta uusi rakennus oli juuri sellainen, missä materiaalit pystyttiin hyödyntämään. Helposti tilanne voisi kuitenkin olla sellainen, ettei materiaaleja pystyttäisi hyödyntämään uudelleen.

Tähän voi olla apuna aiemmin mainitut BIM-mallit ja materiaalipassit. Jos meillä on tarkkaan tiedossa se, kuinka paljon mitäkin materiaalia jossain rakennuksessa tai jollain alueella sijaitsee, voidaan tätä tietoa hyödyntää uusia rakennuksia ja alueita suunniteltaessa. Näin kiertotaloudesta tulee suunnitelmallista.

Kiertotalous ei kuitenkaan automaattisesti ole kestävää. Pitkät kuljetusmatkat syövät nopeasti uusiokäytön kannattavuutta. Ei ole kannattavaa kuljettaa kierrätettyjä betonielementtejä pitkiä matkoja. Kuten muussakin suunnittelussa, tulee myös kiertotaloudessa tarkastella koko elinkaaren vaikutuksia.

Amsterdamissa on onnistuttu kartoittamaan kattavasti rakennussektorilla liikkuvat materiaalivirrat kiertotalouden näkökulmasta. Oheisessa kuvassa 1 on esitetty Amsterdamin alueella syntyvät rakennusjätteistä muodostuvat materiaalivirrat, niiden tuottajat ja niiden hyödyntäjät


Kuva 1. Amsterdamin alueen rakennussektorin materiaalivirrat

Esille tuotiin myös ajatus rakennusten suunnittelemisesta uudelleen käytettäviksi. Esimerkkinä käytettiin maitopulloa – Mitä järkeä on tuhota maitopullo käytön jälkeen ja valmistaa siitä syntyneestä purkujätteestä uusi maitopullo uudelleen käytettäväksi?

Tulevaisuuden rakennusmateriaalit

Pidin hyvin mielenkiintoisena brittiläisen BIOHM:in esitystä. BIOHM on insinööritoimisto, joka pyrkii edistämään rakennetun ympäristön kehitystä kohti terveellisempää ja kestävämpää suuntaa ottamalla mallia luonnon biologisista järjestelmistä. Heidän toiminnassaan yhdistyvät kiertotalouden ja ihmiskeskeisen suunnittelun ideologiat, joiden toteuttamisessa hyödynnetään tulevaisuuden teknologioita.

BIOHMin perustaja Ehab Sayed piti puheenvuoron Futurebuildissa, jonka aikana hän esitteli muutamia heidän kehitysasteella olevia tuotteitaan.

Täytyy muistaa, että kaikki seuraavaksi esitellyt tuotteet ja materiaalit ovat vasta kehitysasteella, eikä niitä pystyisi hyödyntämään suoraan esim. suomalaisessa rakentamisessa. Jos rakennuksia alettaisiin suunnitella eläviksi organismeiksi, siitä ei selvittäisi pelkällä rakennusmääräyskokoelman uudistamisella vaan se vaatisi uudelleen määrittelyn sille, minkä me nykyään ymmärrämme talonrakentamisena.

Triagomy

BIOHMin tavoitteena on luoda rakennejärjestelmä, joka koostuu erilaisista toisiinsa lukittuvista kulmikkaista palasista. Vaikutteita järjestelmän kehittämiseen on saatu mm. mehiläispesistä. Järjestelmä on myös purettavissa eikä siinä käytetä ulkoisia kiinnikkeitä.

Materiaaleina toimii biopohjainen betoni ja lämmöneristeenä mycelium-eriste.

Kuva 2. Triagomy järjestelmän osia ja niistä koottu talo. © Biohm Ltd.

Mycelium

Mycelium on sienipohjainen materiaali, joka voidaan kasvattaa erilaisiin muotoihin. Voidaan opettaa hyödyntämään erilaisia orgaanisia tai epäorgaanisia materiaaleja ravintonaan esim. muovia ja käytetyn ravinnon tyyppi vaikuttaa tuotteella saavutettuihin ominaisuuksiin.

Mycelium-levyä voi käyttää palonkestävänä lämmöneristeenä. Sienipohjaisista materiaaleista haetaan myös ratkaisua maailmalaajuiseen jäteongelmaan.

Kuva 3 Mycelium eristeen eri muotoja. © Biohm Ltd.

Orb - organic refuse biocompound

Biojäte on yksi suurimmista läntisen maailman jätevirroista. BIOHM pyrkii hyödyntämään syntyvää ruokajätettä ja maatalouden sivuvirtoja, käyttämällä sitä rakennusmateriaalien raaka-aineena. Orbin valmistamiseen ei käytetä synteettisiä lisäaineita ja kemikaaleja, joten se on 100% orgaanista. Siitä voidaan valmistaa mm. sisustuslevyjä ja huonekaluja.

Kuva 4 Orbista valmistettuja levyjä. © Biohm Ltd.

Betonin valmistamisessa syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat merkittävät, ja ratkaisua niiden pienentämiseen BIOHM on myöskin hakenut orgaanisista materiaaleista. Biobetonissa hyödynnetään Orbin tapaan biojätettä ja maatalouden sivuvirtoja.

Lopuksi

Futurebuildin kaltaiset tapahtumat toimivat erinomaisina mahdollisuuksina päästä kartalle siitä, mitä rakennussektorilla maailmanlaajuisesti tapahtuu. Tapahtuma tarjosikin paljon uusia näkökulmia, joista lähestyä kestävää rakentamista ja rakentamisen kiertotaloutta. 

On myös hienoa nähdä, että maailmassa, jossa on jo saavutettu jonkin tason teknologiaähky, on kuitenkin tilaa uusille ja virkistäville innovaatioille. Aika näyttää voidaanko ilmastokriisi ratkaista ottamalla oppia luonnon omista mekanismeista ja tuomalla niitä talonrakentamisen pariin. Allekirjoittaneesta se tuntuu vielä utopistiselta ajatukselta.

Lähteet

https://www.futurebuild.co.uk/welcome#/
https://www.biohm.co.uk/

Mitä sanoisit, jos paikallisen kultasepänliikkeen valikoimassa olisi paitsi uusia, myös kierrätettyjä tai kierrätysmateriaaleista tuotettuja koruja? Tai jos optikkosi lunastaisi vanhat silmälasisi ja tarjoaisi uusien rinnalla myös kierrätettyjä sankoja? Voisiko merkkivaateliike ehdottaisi jäsenyyttä verkkokauppaan, jossa ostamallesi tuotteille olisi tarjolla jälkimarkkinat eli kierrätyspaikka?

Itse tarttuisin kuluttajana tällaisiin tarjouksiin. Ekologinen kuluttaminen vaatii aivan turhaa vaivannäköä nyt kun uudet ja kierrätetyt tavarat ovat tarjolla erillään.

Lapin ammattikorkeakoulussa on ollut viime vuosina monia menestyksekkäitä kiertotalouteen liitettäviä projekteja. Olemme myös tutkimustoiminnallamme pöllyttäneet kuluttamiseen liittyviä käytänteitä monesta eri näkökulmasta. Jakamistalous sekä siihen liittyvät uudenlaiset palveluverkot, lähi-/uusiutuva energia, lähiruoka sekä villiyrttien keruu ja käyttö ovat esimerkkejä näistä teemoista.

Ekologisesta arvopohjasta ponnistava Lappi kaipaa meiltä syttöjä uusiksi tutkimuslähtöisiksi innovaatioiksi.

Piperryksestä prosentteihin

Huoli ilmaston muutoksesta kasvaa kuitenkin yhä. Olisiko seuraavaksi aika lähteä lanaamaan kivijalkayrityksiä vihreällä ajattelulla?

Tunnette varmasti ns. prosenttitaide-liikkeen, jossa uudiskohteiden kilpailutuksista ja budjeteista pyritään osoittamaan tietty prosenttiosuus taiteelle. Samanlaista ajattelua voitaisiin käyttää myös vihreämmässä kivijalkabisneksessä.

Voisimme yhteisöllisesti sopia, että esimerkiksi 30 prosenttia myytävänä olevista tuotteista olisi kierrätettyjä tai uudelleenvalmistettuja. Kun riittävän suuri massa kuluttajista sitoutuisi tällaiseen prosenttivihreään ajatteluun, joutuisivat yritykset kehittämään valikoimastaan ekologisempaa yhä innovatiivisemmalla tavalla.

Lundin yliopisto on profiloitunut vahvasti vihreän bisneksen edelläkävijänä. Yliopiston strategisena valintana on rohkaista yrityksiä kokeilemaan uusia ratkaisuja vihreän tulevaisuuden aikaansaamiseksi.

Aika on tällaiselle kypsä, sillä nuoret opiskelijat haluavat olla mukana kestävän kehityksen maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamisessa. Kuinka me Lapin ammattikorkeakoulussa voisimme auttaa alueemme yrityksiä kehittämään innovatiivisia, viherrettyjä bisnesideoita?

Väkertäjistä verkostoksi

Liiketoiminnan näkökulmasta prosenttivihreä tarjooma voisi myös synnyttää kivijalkayritysten tarpeisiin käsityöläisyydestä ja pientoimittajista koostuvan verkoston.

Nämä alihankkijat voisivat kerätä, uudelleenvalmistaa ja toimittaa kierrätys-, tai sivuvirtatuotteita yritysten tarpeisiin. Alihankkijaketju tuottaisi tarvittavat ekologiset tuotteet kokonaisvalikoimaan, eikä kivijalkayritysten ei tarvitsisi hajauttaa omia voimavarojaan tähän työhön.

Prosenttivihreästä liiketoiminnasta voisi syntyä lappilaisten yritysten erottautumistekijä esimerkiksi kansainvälisiä verkkokauppoja vastaan.

Puuhastelen itse perinnekäsitöiden ja niiden uusiokäytön parissa. Kollegan vaimolla oli valaisimien uusiokäyttöön keskittyvä toiminimi. Tuttavani on lappilaiseen poronnahkaan ja -sarviin liittyvä nuori yrittäjä.

Tällaisia tekijöitä Lapissa on paljon, mutta haasteena on se, että yksittäisinä toimijoina ne eivät pääse markkinoilla näkyville. Jos tällainen osaaminen liittyisi laajempiin prosenttivihreisiin kivijalkatarjoomiin ja brändiin, voisimme saada ekologisella ideologialla varustetut yritykset aidosti kannattavaksi liiketoiminnaksi.

Eettinen kuluttaminen yleistyy vasta sitten, kun se on kuluttajalle helppoa ja vaivatonta. Haastankin meidät kaikki yhdessä kehittämään Lappiin vihreän kivijalkabisneksen toimintamalleja.

http://www.maailmantalous.net/fi/artikkeli/voiko-kuluttamalla-vaikuttaa