Kunnossapidon toimialaan liittyvä digitalisaatioloikka, Lapin alueen tehdas- ja kaivosinvestoinnit sekä työvoiman riittävyyden haasteet nostivat esille tarpeen kunnossapidon koulutuksen lisäämiselle. Kunnossapidon toimialan muutokset vaativat uudenlaista osaamista kunnossapidon osaajilta, mutta myös uusia osaajia alalle.

Kesällä 2020 Lapin AMKissa aloitettiin suunnittelutyö vastaamalla tähän tarpeeseen. Uudistuvan teollisuuden asiantuntijat kokoontuivat suunnittelemaan teollisen kunnossapidon osaamisen ja johtamisen opintojen kehittämistyön toteuttamista hankemuotoisena. Kunnossapidon teollisen osaamisen koulutusmoduuli – KuTOMo -hankkeelle myönnettiin Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) rahoitus keväällä 2021. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Kehittämistyötä työelämän kanssa

KuTOMo-hankkeessa suunnittelutyö aloitettiin kunnossapidon hanketiimin kokoamisella kesäkuussa 2021. Tiimin ensimmäisenä tehtävänä oli tutustua eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF, European Qualification Framework) kunnossapito-osaamisen tasoihin 4-6. (Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) 2022.) Lisäksi taustatyössä hyödynnettiin standardeja SFS-EN 15628 kunnossapitohenkilöstön pätevöinti ja SFS-EN 17007 maintenance process and associated indicators.

Kuva 1. Esimerkki EQF kunnossapito-osaamisen viitekehyksestä tasosta 6
 
Kunnossapidon opintojen kehittämistyön alussa yhteistyötä vahvistettiin Lapin alueen yritysten kanssa. Alueen teollisuus- ja kunnossapitoyritysten asiantuntijoilta selvitettiin työelämän tarpeet teollisen kunnossapito-osaamisen kehittämiseen ja tulevaisuuden kunnossapito-osaamisen kouluttamiseen. Yrityksille toteutetun kyselyn kysymyspatteriston laadinnassa hyödynnettiin EQF:n kunnossapidon kompetenssitaulukoiden tietoja ja taitoja.

Kunnossapidon koulutukseen liittyvää kehittämistyötä tehtiin alussa työpalavereina. Hankkeen tiimin työskentely on ollut tiivistä kampuksella tapahtuvaa tiimityötä. Asiantuntijoiden työskentely on edennyt suunnittelutyöpajoja avulla eteenpäin. Kehittämistyössä on ollut mukana TKI asiantuntijat ja opettajat Uudistuva teollisuus -osaamisryhmästä, jossa on pitkäaikaista kokemusta kunnossapidon tutkimus- ja kehittämistoiminnasta eri hankkeiden kautta. Tämän vuoksi TKI asiantuntijat ovat olleet vahvasti mukana tämän koulutuksen kehittämisessä.

Uudet kunnossapidon moduulit opiskeltavissa syksyllä 2023

Yllä mainittujen tietolähteiden kautta lähti rakentumaan opintojaksojen nimet ja sisällöt. Uusien opintojaksojen aihealueet jakautuvat kolmen opintojakson kokonaisuuksiin. Hankkeessa rakentui kolme 15 opintopisteen kunnossapidon moduulia (kuva 2).

Kunnossapito teollisuudessa -moduulin opinnot aloitetaan kunnossapidon perusteet, tuotantolaitosten kone- ja laitekunnossapidon sekä tuotantolaitosten sähkö- ja automaatiokunnossapidon opintojaksoilla. Moduulin opiskeltuaan opiskelijalla on osaamista insinöörin toimenkuvan mukaisesti teollisuuden mekaanisesta kunnossapidosta sekä sähkö- ja automaatiokunnossapidosta. Opiskelija oppii työturvallisuudesta ja kestävästä kehityksestä kunnossapitotoiminnassa.

Kunnossapidon suunnittelun ja toteutuksen opintokokonaisuuteen kuuluvat opintojaksot kunnossapidon työnsuunnittelu, käyttövarmuus ja teollisuus 4.0 kunnossapidossa. Opintojaksot käytyään opiskelijalla on taitoja ja osaamista suunnitella teollista kunnossapitotoimintaa. Opiskelija ymmärtää käyttövarmuuden merkityksen tuotantolaitoksissa ja oppii tietämään teollisuus 4.0 teknologioiden mahdollisuudet kunnossapidossa.

Korkeimman tason kokonaisuus sisältää opintoja talouden ja johtamisen osa-alueilta. Moduulin opiskeltuaan opiskelijalla on osaamista johtaa ja kehittää kunnossapitotoimintaa vastuullisesti. Opiskelija oppii ymmärtämään tuotanto-omaisuuden hallinnan merkityksen teollisuudessa. Uudet kunnossapidon opintokokonaisuudet tulevat osaksi konetekniikan sekä sähkö- ja automaatiotekniikan insinööriopintoja. Opintojaksojen toteutus käynnistyy syksyllä 2023.


Kuva 2. Kunnossapidon uudet moduulit ja opintojaksot

Työelämäyhteistyöllä koulutuksesta työelämän vaatimusten mukainen

Lapin alueen teollisuus- ja kunnossapitoyritysten asiantuntijoita haastateltiin KuTOMo-hankkeen aikana päivittäisten työarjessa tarvittavista osaamisista ja taidoista. Verkostoituminen työelämän asiantuntijoiden kanssa avaa mahdollisuuden huomioida työelämän tarpeet koulutuksen sisällöissä. Verkostojen avulla saavutetaan opintojen vastaavuus työelämän vaatimukset huomioiden. Koulutusten sisällöissä on mahdollista ottaa huomioon yritysten tarpeet, kun osapuolet ovat tietoisia toistensa tekemisistä. Työelämän mukana oleminen koulutuksen ja opetussuunnitelmien kehittämisessä on tärkeää, jotta opintojaksojen sisältöön ja toteutukseen saadaan päivitettyä tietoa ajantasaisesti.

Tulevaisuuden osaamisen ennakoiminen on haastavaa. TKI-toiminta voi olla tukemassa ajantasaisen tiedon, tutkimuksen ja alan kehityksen siirtymistä koulutukseen joustavammin. Ajankohtaisen tiedon siirtyminen työelämästä opetukseen vaatii tiivistä yhteistyötä TKI-asiantuntijoiden ja opettajien välillä.

Miten tästä eteenpäin?

KuTOMo-hankkeen tavoitteena on kunnossapito-osaamisen lisääminen, vahvistaminen ja varmistaminen huomioiden tulevaisuuden Teollisuus 4.0 ympäristöt ja siellä asetetut osaamisvaatimukset. Uudella 45 opintopisteen kunnossapito-opintojen tarjonnalla voidaan vastata korkeakoulutuksen osalta kunnossapito-osaamisen vahvistamisen tarpeeseen. Uuden teollisen kunnossapidon koulutuskokonaisuuden tarjonnan avulla lisätään myös Lapin ammattikorkeakoulun veto- ja pitovoimaa. Tämän kehittämistyön tuloksena Lapin AMKin Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmän tavoitteena on olla kansallisen tason merkittävä teollisen kunnossapidon koulutuksen tarjoaja tutkinto-opiskelijoille sekä työuran eri vaiheissa oleville henkilöille.

Ennen hankkeen päättymistä kaikkien yhdeksän opintojakson toteutuksen suunnittelua työstetään hankkeessa kevään 2023 aikana. Tärkeänä toimenpiteenä on myös opintojaksoilla käytettävän tiedon tuottaminen opiskeluympäristöihin. Materiaalien tuottamisesta vastaa Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmä ja KuTOMo-hanke.

Lähteet:

Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF). 2022. Viitattu 1.12.2022 Viitekehys löytyy osoitteesta: https://europa.eu/europass/fi/european-qualifications-framework-eqf.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tekoäly on ilmiönä nuori (Aalto-yliopisto, taidetta ja tekoälyä). Vuonna 2022 tekoäly breikkasi. Ei siis hajonnut, vaan löi itsensä läpi useiden ihmisten tietoisuuteen. Moni meistä on saanut lukea, kuinka tekoäly on luonut taidetta muutamien asiasanojen avulla tai kuinka tekoäly ohjelmoi pyydettyjä asioita ja osaa muuttaa ohjelmakoodia ohjaavien kysymysten avulla (Iltalehti) (Yle).

Loppuvuotta 2022 kohden myös LUC-palveluiden eOppimispalveluihin alkoi kantautua opettajien huolestuneita yhteydenottoja, kuinka tekoäly voitaisiin ”paljastaa” opiskelijan kirjoittamasta esseestä? Oliko syntynyt oppimisen kannalta uusi uhka, joka muuttaisi opetusmenetelmiä perinpohjaisesti? Pitäisikö valvomattomat esseet nyt muuttaa valvotuiksi?

Näitä kysymyksiä pohditaan varmasti monissa oppilaitoksissa ja siksi päätin kysyä aiheesta suoraan keskustelun kohteelta, ChatGPT tekoälyltä. Tein siis haastattelun, jossa tekoäly pääsi vastaamaan näihin päivänpolttaviin kysymyksiin. Haastattelu on alla, MM olen minä ja CGPT on tekoäly. Tekoälyn vastaukset olen kopioinut suoraan, niitä mitenkään muokkaamatta.

Uhkaako tekoäly oppimista ja miten opettaja voi tunnistaa mahdollisen huijauksen?

MM: Voiko tekoäly olla uhka oppimiselle?

CGPT: Tekoäly voi olla uhka oppimiselle, jos se korvaa ihmisten tekemän oppimisen tai jos se käyttää vääriä tai harhaanjohtavia tietoja oppimisen perustana. Tekoäly voi myös luoda liiallisen riippuvuuden oppijasta, mikä saattaa heikentää hänen kykyään itsenäisesti ajatella ja ratkaista ongelmia. On tärkeää varmistaa, että tekoäly käyttää luotettavia ja oikeita tietoja oppimisen perustana ja että ihmiset saavat tarpeeksi tukea ja ohjausta tekoälyn avulla tapahtuvaan oppimiseen.

MM: Onko olemassa plagioinnintunnistusohjelmia, jotka tunnistavat tekoälyllä tuotettua tekstiä?

CGPT: On olemassa plagioinnintunnistusohjelmia, jotka pystyvät tunnistamaan tekoälyllä tuotettua tekstiä, jos se on kopioitu verkosta tai jos se on lähes identtistä jo olemassa olevan tekstin kanssa. Plagioinnintunnistusohjelmat etsivät samankaltaisuuksia tekstien välillä ja ilmoittavat mahdollisista plagioinneista. Ne eivät kuitenkaan välttämättä pysty havaitsemaan tekoälyn tuottamaa tekstiä, jos se on muokattu huolellisesti ja siinä on tehty riittävästi muutoksia, jotta se eroaa alkuperäisestä tekstistä. Plagioinnintunnistusohjelmat ovat parhaimmillaan apuna tekstin lähteiden ja viitteiden tarkistamisessa, mutta ne eivät välttämättä pysty havaitsemaan kaikkia tekoälyn tuottamia plagiointeja.

Tässä vaiheessa olin varsin tyytyväinen tekoälyn antamiin vastauksiin, vaikkakin jälkimmäiseen kysymykseen se vastasikin hieman ympäripyöreästi. Jatkoin haastattelua ja laitoin tekoälyä hieman ahtaammalle. Osaisiko se antaa joitakin konkreettisia esimerkkejäkin? Vaikkapa ne esseet, miten opettaja voi olla varma, että opiskelija on itse kirjoittanut tekstin?

MM: Kuinka opettaja voi tarkastaa, ettei opiskelija ole käyttänyt tekoälyä esseen kirjoittamiseen?

CGPT: On useita tapoja, joilla opettaja voi tarkistaa, ettei opiskelija ole käyttänyt tekoälyä esseen kirjoittamiseen:

1. Voit pyytää opiskelijaa selittämään esseensä ideat ja perustelut omilla sanoillaan ja kysyä häneltä kysymyksiä esseen sisällöstä. Tämä auttaa sinua hahmottamaan, onko opiskelija ymmärtänyt esseen aiheen ja pystyykö hän perustelemaan sen omia ajatuksiaan käyttäen.
2. Voit verrata esseetä muihin saman aiheen esseisiin ja tarkistaa, etteivät ne näytä samanlaisilta tai että ne sisältävät samoja ilmaisuja tai fraaseja. Tämä voi olla merkki siitä, että opiskelijat ovat kopioineet tai plagioineet toisiltaan tai käyttäneet tekoälyä apuna.
3. Voit käyttää tekstinplagioinnin havaitsemiseen tarkoitettuja ohjelmia, jotka verrtaisivat esseitä verkossa oleviin teksteihin ja ilmoittaisivat mahdollisista plagioinneista.
4. Voit pyytää opiskelijoita toimittamaan esseensä Word-tiedostona, jotta voit tarkistaa tekstin muokkaushistorian ja nähdä, onko esseessä tehty merkittäviä muutoksia tai lisäyksiä sen jälkeen, kun opiskelija on sen aloittanut.
5. Voit pyytää opiskelijoita esittämään esseensä suullisesti ja kysyä heiltä kysymyksiä esseen sisällöstä. Tämä auttaa sinua hahmottamaan, onko opiskelijalla todellinen ymmärrys esseen aiheesta.

Tekoäly antoi ratkaisuiksi jopa pedagogisia menetelmiä, mikä on hienoa. Olisin toki voinut jo kysymyksessäni pyytää vaikkapa kymmenen ratkaisua, mutta tyydyn kyllä noihin viiteenkin. Tässä vaiheessa olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että tekoäly saattaa tuottaa ihan hyvääkin suomenkilistä tekstiä, vaikka kielialueena olemme marginaaliryhmää.

Jatkan haastattelua. Pohdin, että miten voisin kehittää tehtäviäni, jotta tekoäly ei ratkaisisi niitä niin helposti. Kysytäänpä sitä sitten.

MM: Millaiset tehtävät ovat oppimisen kannalta hyviä, joihin ei saa suoraa vastausta tekoälyltä?

CGPT: Oppimisen kannalta hyviä tehtäviä ovat ne, jotka edistävät ajattelua, ongelmanratkaisua, luovuutta ja itsenäistä ajattelua. Nämä tehtävät voivat olla esimerkiksi seuraavia:
1. Onko sinulla omaa ajattelua edistäviä tehtäviä, jotka vaativat oppijoilta omaa ajattelua ja loogista päättelykykyä?
2. Onko sinulla tehtäviä, jotka edistävät luovuutta ja kykyä luoda uusia ideoita?
3. Onko sinulla tehtäviä, jotka edistävät ongelmanratkaisutaitoja ja kykyä ratkaista monimutkaisia ongelmia?
4. Onko sinulla tehtäviä, jotka vaativat oppijoilta itsenäistä ajattelua ja kykyä tehdä päätöksiä omista lähtökohdistaan?

Nämä tehtävät ovat hyviä oppimisen kannalta, sillä ne edistävät ajattelua, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja, joita tarvitaan elämässä ja työelämässä. Ne eivät myöskään anna suoraa vastausta tekoälyltä, vaan ne vaativat oppijoilta omaa ajattelua ja ratkaisutaitoja.

Taas tuli ihan hyviä ideoita, mutta minusta hieman ”ylätasolla” kerrottuna, joten pyydän tarkennusta.

MM: Kerro lisää.

CGPT: Tekoäly voi tarjota monia hyödyllisiä työkaluja oppimiseen, mutta se ei kuitenkaan voi korvata ihmisten tekemää oppimista tai ajattelua. On tärkeää, että oppijat saavat tarpeeksi tukea ja ohjausta tekoälyn avulla tapahtuvaan oppimiseen, mutta heidän tulee myös saada harjoitella ajattelua, ongelmanratkaisua ja luovuutta itse. Tämä voi tapahtua esimerkiksi tehtävien avulla, jotka edistävät ajattelua, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja. Nämä tehtävät voivat olla esimerkiksi keskusteluja, debatteja, projekteja tai case-tehtäviä, jotka vaativat oppijoilta omaa ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja. Nämä tehtävät voivat olla erittäin hyödyllisiä oppimisen kannalta, sillä ne edistävät ajattelua, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja, joita tarvitaan elämässä ja työelämässä.

Hieman pitkä ja ympäripyöreä vastaus. Siitä löytyy kuitenkin hyviä tehtäväesimerkkejä, joita voi hyödyntää sekä lähi- että etäoppimisessa.

Mitä mahdollisuuksia tekoäly voi tuoda opetukseen?

Asiaa oli nyt käsitelty hyvin pitkälti siltä näkökulmalta, että tekoäly olisi uhka oppimiselle. Mitä neuvoja tekoälyllä olisi antaa oppimisen mahdollistajana?

MM: Miten opettaja voi hyödyntää tekoälyä opetuksessaan?

CGPT: Opettaja voi hyödyntää tekoälyä opetuksessaan monin tavoin, esimerkiksi seuraavasti:

1. Tekoäly voi tarjota lisämateriaaleja ja tehtäviä oppimisen tueksi. Tämä voi tehdä oppimisesta tehokkaampaa ja mielekkäämpää.
2. Tekoäly voi tarjota ajantasaista ja laajaa tietopohjaa oppimisen perustana. Tämä voi auttaa oppijoita saamaan lisää tietoa aiheista, jotka kiinnostavat heitä, ja lisätä heidän mielenkiintoaan oppimiseen.
3. Tekoäly voi tarjota pikaopastusta ja apua ongelmatilanteissa, mikä voi parantaa oppimisen etenemistä ja tehdä oppimisesta vähemmän stressaavaa.
4. Tekoäly voi tarjota kieltenopetuksessa ääni- ja puhesynteesiteknologiaa, jonka avulla oppijat voivat harjoitella puhumista ja kuulla oikeanlaisen ääntämisen.
5. Tekoäly voi tarjota opettajalle apua arvioinnissa ja palautteen antamisessa. Tekoäly voi esimerkiksi auttaa opettajaa tarkastelemaan oppijoiden tekemiä tehtäviä nopeammin ja tarjota nopeaa palautetta oppijoille.

On tärkeää muistaa, että tekoäly ei kuitenkaan voi korvata opettajaa eikä sen avulla voi korvata lähiopetusta. Tekoäly voi tarjota apua opetuksessa, mutta opettajan on aina tarjottava opetusta ja tukea oppijoilleen.

Osa yllä olevista ehdotuksista on meillä Lapin korkeakouluissa jo käytössä, vaikka emme ole sitä tekoälyksi itse sisäistäneetkään. Moodlen automaattiset arvioinnit tai tuloksen perusteella annettu automaattinen palaute ovat esimerkkejä tekoälyn hyödyntämisestä. Tai vaikkapa oppimisanalytiikkaa hyödyntävä opiskelijan ohjaus, jossa opettaja osaa kohdentaa ohjausresurssinsa oikein.

Poimin tähän videon, jonka Matti Seise on tuottanut Youtubeen, ja jolla hän pohtii ChatGPT:n hyödyllisyyttä opettajan työssä.

Videoupotus osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=nAdNtyl9WcM

Palataan vielä kuitenkin haastatteluun ja asian ytimeen. Esitetään tekoälylle se tärkein kysymys.

MM: Onko tekoäly uhka vai mahdollisuus oppimisen kannalta?

CGPT: Tekoäly voi olla sekä uhka että mahdollisuus oppimisen kannalta riippuen siitä, miten sitä käytetään. On tärkeää käyttää tekoälyä oppimisen tukena ja apuna, mutta se ei kuitenkaan voi korvata ihmisten tekemää oppimista tai ajattelua.

Jos tekoälyä käytetään oppimisen tukena ja apuna, se voi tarjota monia hyödyllisiä työkaluja, kuten lisämateriaaleja, ajantasaista tietopohjaa, pikaopastusta ja apua ongelmatilanteissa. Tekoäly voi myös tarjota opettajille apua arvioinnissa ja palautteen antamisessa.

Toisaalta, jos tekoälyä käytetään väärin tai jos se korvataan ihmisten tekemän oppimisen ja ajattelun, se voi olla uhka oppimiselle. Esimerkiksi jos oppijat kopioivat tekoälyn tuottamia tekstejä tai jos tekoäly korvaa lähiopetuksen, se voi heikentää oppijoiden ajattelu- ja ongelmanratkaisutaitoja sekä heidän kykyään tehdä päätöksiä omista lähtökohdistaan.

On selvää, että tekoäly tulee olemaan hyvinkin pikaisesti osana arkeamme, myös opiskelussa. Ennen joulua pohdin, että tekoäly syrjäyttää hakukoneet aika nopeasti. Oikeastaan olin väärässä ja oikeassa. Vuoden vaihteessa Microsoft ilmoitti, että se on ottamassa ChatGPT-tekoälyn osaksi sen Bing-hakukonetta. Artikkelin voit lukea esim. The Guardianin uutisesta.

Kuinka suhtaudumme ja valmistaudumme muutokseen?

Omasta mielestäni tekoäly tulee valjastaa oikealla tavalla hyväksi työkaluksi sekä opettajalle että opiskelijoille. Oppiminen pysyy edelleen keskiössä, oppimisen tavat ja sen arviointi voivat kuitenkin olla muutoksen edessä. Elämme ajankohtaa, jota voidaan verrata Internetin hakukoneiden tuloon. Myös silloin asiaan reagoitiin uhkaavana, ainakin oppimisen arvioinnin näkökulmasta.

Tekoäly voi olla myös väärässä tai sen tieto voi olla vanhentunutta. Myös tämän haastattelun vastauksia kannattaa epäillä. Ironista on esimerkiksi se, että tekoälynä se unohti mainita etäopetuksen. Ei tekoälyllä voi korvata opettajan roolia myöskään etäopetuksessa. Kuinka kauan tulee kestämään, ennen kuin tekoälyn antama tieto on samalla uskottavuustasolla kuin esimerkiksi Wikipedian? Siihen saakka voimme todistaa olevamme tekoälyä parempia. Vai onko se edes meidän roolimme?

Voit myös itse käydä kokeilemassa ChatGPT -tekoälyä vaikka omilla Google-tunnuksillasi osoitteessa https://openai.com/blog/chatgpt/ .

Lähteet

Aalto-yliopisto, Taidetta ja tekoälyä, https://www.aalto.fi/fi/uutiset/taidetta-ja-tekoalya

Iltalehti, Taidekilpailun voittaja paljastui tekoälyksi – taiteilijat raivostuivat, https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/8537965d-c3da-48f4-b897-d24a4b821b5f

Yle, Lensa AI villitsee somessa, mutta varastaako tekoäly taiteilijoilta? Graafikko, kuvataiteilija ja valokuvaaja kertovat, mitä ajattelevat https://yle.fi/a/74-20009842

Youtube, Matti Seise, Opetusmateriaalin tekeminen Chat GPT:llä, https://www.youtube.com/watch?v=nAdNtyl9WcM

The Guardian, Microsoft reportedly to add ChatGPT to Bing search engine, https://www.theguardian.com/technology/2023/jan/05/microsoft-chatgpt-bing-search- engine

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Kansainvälisillä opiskelijoilla on nyt mahdollisuus tutustua Lapin ammattikorkeakouluun ja lappilaiseen elämään peliympäristön avulla. Opiskelupaikkaa valitsevat tai jo opintonsa aloittaneet voivat virtuaalisesti vierailla Lapin ammattikorkeakoulun Rovaniemen kampuksella, asioida kaupassa tai apteekissa ja tutustua kirjaston tai opiskelijaterveydenhuollon palveluihin. Pelaamalla voi oppia myös vähän suomeakin.

Palvelumuotoilu lähestymistapana peliympäristön suunnittelussa

Peliympäristön lähtöajatuksena oli etsiä uudenlaista ratkaisua hyödyntää pelillistämisen keinoja oppimisessa. Pelillistämisellä tarkoitetaan peleistä tuttujen elementtien ja tekniikoiden käyttämistä muualla kuin perinteisesti mielletyissä peleissä, kuten esimerkiksi lautapelit. Sen tarkoituksena on esimerkiksi opetuksessa lisätä opiskelijan motivaatiota uuden asian oppimiseen. (Lehto, Korhonen & Ojala 2018)

Palvelumuotoilun avulla tuote tai palvelu voidaan suunnitella niin, että se vastaa käyttäjiensä tarpeita ja toiveita kokonaisvaltaisesti ja on mahdollisimman käyttäjäystävällinen. Jotta peliympäristö vastaisi kohderyhmän toiveita ja innostaisi käyttäjiä pelaamaan, sen suunnittelu toteutettiin palvelumuotoilun keinoin. Palvelumuotoilun hyödyntäminen on välttämätöntä, jotta peliympäristöstä onnistutaan rakentamaan tarkoitukseen sopiva. Samalla pyrittiin varmistamaan, että myös tulevat käyttäjät kokisivat pelaamisen mielekkäänä. Palvelumuotoilun kautta on mahdollista ymmärtää käyttäjiä, heidän tarpeitaan, odotuksiaan ja haasteitaan, sekä näin ollen vahvistaa lopputuotteen arvoa.

Lapin ammattikorkeakoulun matkailun kansainväliset tutkinto-opiskelijat olivat tiiviisti mukana yhteistyössä prosessin jokaisessa vaiheessa: ongelman kartoituksessa, ideoinnissa, testauksessa ja palautteenannossa. Tätä lähestymistapaa, jossa käyttäjät sitoutetaan sunnitteluprosessin eri vaiheisiin, kutsutaan yhteiskehittämiseksi ja se kuuluu palvelumuotoilun ydinperiaatteisiin (Tuulaniemi 2011).

Vuorovaikutteisissa työpajoissa opiskelijat sekä ideoivat pelihahmot että suunnittelivat ympäristöjä ja tilanteita, joita kansainvälinen opiskelija Suomeen saavuttuaan saattaa kohdata. Peliympäristöt ja tehtävät rakennettiin näiden tilanteiden pohjalta. Opiskelijoiden osallistaminen merkittävänä osana koko suunnitteluprosessia perustui palvelumuotoilun työkalujen käyttöön. Parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi työkaluja käytettiin vapaasti soveltaen, jotta ne mukautuivat kunkin työpajan tavoitteisiin.

Mukautuva ja helppokäyttöinen pelialusta helpottaa suunnittelua

Kuva 1. KIELO peliympäristöä voi pelata puhelimen lisäksi myös selaimessa.

Opetuksessa pelisovellusten käytön on havaittu vaikuttavan positiivisesti oppimismotivaation heräämiseen ja ylläpitämiseen (Fotaris, Mastoras, Leinfellner & Rosunally 2016). Kun pelien käyttö opetuksen tukena on lisääntynyt, on myös sovellusten määrä kasvanut.

KIELO-peliympäristön alustaksi valittiin Seppo.io, joka mahdollistaa esimerkiksi 360-kuvamateriaalin hyödyntämisen. Autenttisen 360-kuvamateriaalin myötä pelaaja voi tutustua Rovaniemen kampuksen ravintolaan virtuaalisesti ja vierailla esimerkiksi opintotoimistossa. Tehtävät sijoitettiin pelin ympäristöihin teemojen mukaisesti.

Seppo.io-alustalla pelin hallinnoija rakentaa tehtävät ja määrittelee niiden pistemäärät. Tasoja yhdessä pelissä voi olla yhdestä kymmeneen. Peleille ominainen kilpailullisuus syntyy tasolta toiselle siirtymisestä ja pistemäärän kasvattamisesta. Kilpailullisten elementtien hyödyntäminen sovelluksissa saattaa lisätä motivaatiota, mutta tulosten näkyminen tulostaululla voi aiheuttaa myös epävarmuutta (Souza, Constantino, Veado & Figueuredo 2017). Seppo.io-alustan peleissä pelaaja voi verrata pistemääriään muihin, mutta vertailu tapahtuu anonyymisti.

Seppo.io-alustaa voi hyödyntää esimerkiksi opetuksessa tai muissa vuorovaikutteisuutta kaipaavissa tilaisuuksissa. Pelien jatkuva muokkaaminen on mahdollista, joten kerran rakennettuun peliin voi helposti lisätä tasoja tai teemoja kohderyhmän tarpeiden mukaisesti.

Digitaalinen orientaatioympäristö uusien opiskelijoiden tukena

Kuva 2. Kielo – oppimispelin aloitussivu osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/kielo/

Peliympäristön toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta testattiin kehittämistyön aikana eri käyttäjäryhmissä. Testaajat kokivat pelit mukavaksi tavaksi orientoitua tuleviin opintoihin ja oppia uusia asioita. Peliympäristö on suunnattu suoritettavaksi ensimmäisen lukukauden orientaatio-opintojen aikana. Peliympäristö on myös kevyt aloitus tuleviin suomen kielen opintoihin. Toivottavasti se motivoi opiskelemaan lisää.

Peliympäristö toteutettiin osana KIELO – Digitaalinen suomen kielen orientaatioympäristö -hanketta, jonka tavoitteena oli luoda pelillisyyttä hyödyntävä ympäristö matkailun kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille. Lähtöajatuksena oli, että tutustuminen ympäristöön, kulttuuriin ja opiskelijaelämään jo etukäteen voisi helpottaa Suomeen tuloa sekä auttaa pienissä arjen tilanteissa.

Lähteet:

Fotaris, P., Mastoras, T., Leinfellner, R., & Rosunally, Y. 2016. Climbing Up the Leaderboard: An Empirical Study of Applying Gamification Techniques to a Computer Programming Class. Electronic Journal of E-Learning, 14(2), 94—110. Viitattu 14.12.2022 https://files.eric.ed.gov/fulltext/EJ1101229.pdf.

Lehto, T., Korhonen, T. & Ojala, P. 2018. Pelillisyys ja pelillistäminen opetuksessa. Teoksessa SeGaBu Serious Games Platform for Business and Education : Loppujulkaisu (toim. Tolonen & Virkkala). Kajaani: Kajaanin ammattikorkeakoulu, 14.

Souza, M. R., Constantino, K. F., Veado, L. F., & Figueiredo, E. 2017. Gamification in Software Engineering Education: An Empirical Study. 2017 IEEE 30th Conference on Software Engineering Education and Training (CSEE&T), 276—284. Viitattu 14.12.2022 DOI:10.1109/CSEET.2017.51.

Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum Media Oy.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tiedolla johtaminen, oikeaan tietoon perustuva päätöksenteko, on ajankohtainen teema matkailun kehittämisessä. Nopeasti muuttuva toimintaympäristö edellyttää matkailuelinkeinolta ja muilta matkailun kehittäjiltä kykyä herkkään reagointiin toiminnan ohjaamiseksi vastaamaan kysynnän muutoksiin.

Mitä matkailun aluekehittäjien tarvitsema ”oikea tieto” voisi olla ja miten sitä voi hyödyntää? Näiden kysymysten parissa työskenneltiin Lapin ammattikorkeakoulun toteuttamassa TIEVA-hankkeessa.

Tiedolla johtamisen aineksia aluetasolle

Lapin ammattikorkeakoulussa on yhteistyössä Lapin liiton kanssa kehitetty matkailun tiedolla johtamista muun muassa Lapin matkailun koronatoipumisen tilannehuone -hankkeessa (EAKR, Lapin liitto, Vipuvoimaa EU:lta). Yritysten toipumista koronapandemian aiheuttamista vaikutuksista edesautettiin jakamalla nopealla päivitystahdilla tietoa matkailun kehittymisestä.

Syksyllä 2022 päättyneen Lapin matkailun tiedolla johtamisen syventäminen (TIEVA) -hankkeen (EAKR, Lapin liitto, Vipuvoimaa EU:lta) tavoitteena oli tiedolla johtamisen edistäminen aluetasolla, eli kunnissa ja matkailukeskuksissa. Hankkeen alussa kartoitettiin kohdealueita, joilla oli tarpeita ja mahdollisuus tiedolla johtamisen syventämiseen yhteistyössä hankkeen kanssa.

Vastauksista ilmeni, että aluekehittäjät käyttävät matkailun johtamisen tietoperustana muun muassa yöpymistilastoja, mediaseurantaa ja sosiaalisen median kanavissa tapahtuvan markkinoinnin vaikuttavuuden seurantaa. Tiedolla johtamisessa oli puutteita erityisesti resursseissa sekä tietolähteiden tuntemisessa.

Viisi kohdealuetta – useita tarpeita

Kartoituksen antamia tietoja hyödyntäen tiedolla johtamisen tukemiseen liittyvä työ kohdistettiin viidelle alueelle, joita olivat: Lappi (maakuntataso), Muonio, Pyhä, Luosto ja Sodankylä. Tietosisällön valitsemisessa käytiin keskusteluja yhteistyöhön liittyneiden alueiden kanssa. Matkailutoimijoiden esille tuomat tietotarpeet koskivat muun muassa matkailusesonkeja ja niiden vaikutuksia, hiilipäästöjä, matkailun talousvaikutuksia, rekisteröimätöntä majoitusta ja matkailukysynnän ennakointia.

Lapin luotsi -sivulle tuotiin uusia tietosisältöjä jäsenneltynä asiakkaan polun mukaisesti, eli jakaen tietoja suunnitteluvaiheesta, varaus- ja ostovaiheesta, matkailusta Lapissa sekä asiakaspalautteesta.

Matkan suunnitteluvaiheessa seurataan Lapin ja sen kohteiden kiinnostavuutta hakukoneissa. Varaus- ja ostovaiheessa seurataan matkailupalveluiden varausten määrää. Toteutumaa seurataan muun muassa matkojen määrien, yöpymisten ja liikkumista Lapissa koskevien tilastojen kautta.

Luotsiin on nostettu pilottikohteille kohteiden tarpeiden mukaisia sisältöjä. Lisäksi palveluun on päivitetty tiedot Lapin saavutettavuudesta ja Covid-19- pandemian vaikutuksista.

Ympärivuotisuuden tarkastelu palvelee muun muassa matkailutyöllisyyden edistämistä

Ympärivuotisuuden edistäminen on yksi yleisimmistä kehittämiskohteista Lapin matkailuelinkeinon ja -alueiden piirissä. Matkailualueiden ja -kohteiden vahvuus perustuu usein määrättyyn sesonkiin, esimerkiksi Lapissa joulu ja talvi laajemmin on erityisesti ulkomaalaisten matkailun osalta suosittu.

Korkeasesonki on tuottoisa, mutta voimakkaaseen sesonkivaihteluun liittyy myös ongelmia. Näistä eräs ajankohtaisimmista liittyy rekrytointivaikeuksiin. Mikäli tarjolla ei ole ympärivuotista työtä, matkailualan yritysten on vaikeampi palkata työntekijöitä.

Lapin matkailukeskukset ovatkin kiinnostuneita kehittämään toiminnasta entistä ympärivuotisempaa. Kehittäminen taas edellyttää mittaamista toiminnan vaikutusten seuraamiseksi. TIEVA-hankkeessa kehitettiin tunnuslukua kohteiden ympärivuotisuuden asteen mittaamiseksi. Käyttökelpoisimmaksi tavaksi todettiin laskea hiljaisimman kuukauden yöpymisten osuus vilkkaimman kuukauden yöpymisistä.

Tilastokeskuksen suhdanneaineistosta hankittiin myös ympärivuotisuuden kehittämisessä ja sesonkivaihtelujen kuvaamisessa tarvittavaa tietoa (Tilastokeskus 2023). Käyttöön hankittu tieto koski Muoniota ja siitä oli nähtävissä toimialojen liikevaihdon vaihtelu kuukausittain indeksinä esitettynä. Aineistosta erottuvat selvästi vuosivaihtelu ja kuukausivaihtelu sesonkeineen, mutta tarkkuustaso ei riitä esimerkiksi Oloksen ensilumenladun aiheuttamien vaikutusten erottamiseen.

Kysynnän ennakointi on aina tärkeää

Tulevan kysynnän ennakointi mahdollisimman hyvin on matkailuelinkeinon kannalta erittäin kiinnostavaa. Erilaiset toimintaympäristön muutoksista johtuvat vaihtelut tuovat omat haasteensa kysynnän ennakointiin ja sen pohjalta tehtävään toiminnan suunnitteluun. Kysynnän ennakointi asetettiin haasteeksi myös TIEVA-hankkeelle. Kysynnän ennakointi perustettiin lähinnä Google-hakuja koskevaan aineistoon sekä Amadeus-järjestelmän tietoa lentoliikenteen varaustilanteesta koskevaan tietoon.

TIEVA-hankkeen kokemuksien mukaan Lapin matkailussa kannattaa jatkossakin hyödyntää Google Trendsin tarjoamaa tietoa hakujen ja ihmisten kiinnostuksen kohteiden trendeistä. Tämä auttaa matkailutoimijoita suunnittelemaan osuvampaa markkinointia, tekemään järkeviä kohdennuksia ja seuraamaan muutoksia ihmisten kulutuskäyttäytymisessä.

Ennustaminen yhä vaikeampaa

Kysynnän ennakoimiseksi ei pystytty rakentamaan muuta luotettavaa ennustemallia, koska kansainväliseen matkailuun liittyy tällä hetkellä runsaasti epävarmuustekijöitä. Matkailukysyntä kesän 2021 ja talven 2022 aikana Lapissa oli hyvä, mutta samaan aikaan Ukrainan sota ja koronapandemian mahdollinen jatkuminen sekä epävakaa tilanne kansainvälisessä taloudessa muodostavat suuria epävarmuustekijöitä.

TIEVA-hankkeen käyttöön hankittiin myös Amadeus-järjestelmän tietoa lentoliikenteen varaustilanteesta. Tieto oli niin sanotusti raakamuodossa (csv), joten sen tulkinta on hyvin työlästä. Työkaluja esimerkiksi tiedon näköistämiseen ei ole.

BisLenz/ Tridea Oy selvitti TIEVA-hankkeen toimeksiannosta tiedon hyödynnettävyyttä. Analyysin mukaan tietojen hyödyntämiseksi tulisi muodostaa liiketoimintamalli ja ratkaista useita siihen liittyviä seikkoja, esimerkiksi miten tietojen automaattinen päivitys toteutettaisiin ja kuka olisi liiketoimintariskin kantava tietojen ”jälleenmyyjä”.

Asiakaspalautteita koottuna

TIEVA-hankkeessa hankittiin MyReputation-palvelusta asiakaspalautta koskevaa tietoa koko maakunnasta ja erillisistä kohteista. Palvelussa esitetty tieto on peräisin useista yleisesti käytössä olevista tunnetuista asiakaspalautekanavista. Eri kanavista peräisin oleva tieto on muokattu siten, että niistä on voitu muodostaa yleisarvosanoja.

MyReputation-tietoa esiteltiin alueiden edustajille myös kohde- ja yrityskohtaisesti. Laaja asiakaspalaute kootusti esitettynä antaa yrityksille ja kohteille tutustumisen arvoista tietoa, jonka taustaehdot on hyvä tuntea ennen pitemmälle vietyjen johtopäätösten tekemistä.

Hiilijalanjäljen laskennassa tarvitaan empiiristä tietoa

Hankkeessa pilotoitiin myös hiilijalanjäljen laskentaa Pyhä-Luosto-alueella yhteistyössä Välkky-hankkeen kanssa. Laskentaan antoi tietoja 12 yritystä ja tiedoista pystyttiin tekemään joitakin alustavia johtopäätöksiä.

Osallistuvia yrityksiä tulee olla sellainen määrä, että saadaan perustietoa erilaisista päästölähteistä. Kun nämä tiedot yhdistetään esimerkiksi muihin aluetta kuvaaviin tilastoihin, on mahdollista päästä kattavampiin päästölaskelmiin. Kohdetasoista laskentaa helpottaa huomattavasti, mikäli myös matkailuyrityksiä palvelevilta toimijoilta, kuten kuljetusyrityksiltä ja kiinteistöjen omistajilta saadaan tietoja.

Tiedolla johtamisen kumppanuudet

TIEVA-hankkeen yhtenä tavoitteena oli rakentaa yhteistyötä tiedolla johtamisessa ja datan käytössä erityisesti kansainvälisten (S3 Platform, NECSTouR) ja kansallisten kumppanien (Visit Finland, Tilastokeskus) kanssa. S3 Platform on EU-tasoinen matkailun temaattinen kumppanuus. Kumppanuuden teema on Digitalization and Safety in Tourism ja Lapista kumppanuuden toiminnassa mukana ovat Lapin liiton lisäksi Lapin AMK. Tämän teeman pohjalta syntynyt eurooppalainen yhteistyöaloite Tourism of Tomorrow Lab, joka tarjoaa matkailun tiedolla johtamisen palveluja matkailualueille.

Vuoden 2022 alusta Tourism of Tomorrow Lab (ToTLab) on NECSTouR:n osasto. NECSTour on eurooppalaisten matkailualueiden organisaatio. TotLab on tiedolla johtamisen asiantuntijakumppani, joka toimittaa dataan perustuvia palveluita Premium-jäsenille. Tavoitteena on ratkaista konkreettisia ja todellisia ongelmia käsi kädessä alueellisten matkailuorganisaation kanssa ja jakaa oppimisia verkoston jäsenten kesken.

TIEVA-hankkeen toiminnassa TOTLab yhteistyötä on tehty kahdella tasolla, toisaalta kehittäen TOTLabin palveluja kansainväliseen tarjontaan ja toisaalta hyödyntäen palvelujen Lapin tiedolla johtamisen projektien sparraukseen.

Matkailualueilla haasteita sopivien tietolähteiden löytämisessä ja hyödyntämisessä

Matkailun tiedolla johtamista on harjoitettu tuon käsitteen alla Lapissa useita vuosia. Jo tätä aiemmin erilaista aineistoa, kuten tilastoja, on hyödynnetty matkailuelinkeinon piirissä toiminnan ohjaamisessa.

Koronapandemian aika nopeine muutoksineen korosti entisestään ajankohtaisen tiedon merkitystä. Lapin matkailun koronatoipumisen tilannehuone -hankkeessa nousi esille kohdekohtaisen tiedon merkitys, joka sai vahvistusta TIEVA-hankkeessa.

Maakunnalliselle matkailutiedolle on tarvetta ja monet kohteista käyttävät periaatteessa samoja tietolähteitä. Kohteilla on usein määrättyjä omia tietotarpeita, joihin ne etsivät vastauksia kehittääkseen alueen matkailua parhaalla tavalla. Nämä voivat olla yleisistä tietolähteistä, kuten tilastoista tehtyjä erillistilauksia tai perustilastojen hankkimista käyttöön mahdollisimman nopeasti omaksuttavassa muodossa.

Lisäksi kohteilla voi olla muita erityisiä tietotarpeita, jotka voivat vaatia vaikkapa matkailun talousvaikutuksia kuvaavia erillisselvityksiä. Kohdekohtaisen tiedon ongelmat ja ratkaisut kytkeytyvät lopulta matkailutiedon yleiseen problematiikkaan – kuinka saada käyttöön mahdollisimman kattavaa tietoa ajantasaisesti, helposti tulkittavassa muodossa ja siten, että se palvelee tulevan toiminnan suunnittelua.

Tietoaineistoja on olemassa valtavia määriä, jatkossa tulisikin muun muassa keskittyä tunnistamaan oleelliset aineistot sekä mallit, joiden avulla saadaan numeromassoista irti merkityksellistä tietoa matkailun kehittäjille.

Lähde

Tilastokeskus (2023) Toimialoittainen yritystietopalvelu. Luettu 25.1.2013 osoitteesta: https://www.stat.fi/tup/yritystietopalvelu/index.html

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Several factors affect the well-being of reindeer to be slaughtered at the different stages from roundup to slaughterhouse. The consideration of the well-being of individual reindeer ends with stunning, bleeding and verifying death. In addition to the animal’s well-being, successful stunning secures the quality of the meat and the occupational safety of slaughterers.

According to EU regulations, the person carrying out stunning must have a certificate of competence that verifies they have received training for the task and know how to act appropriately (Council Regulation No. 1099/2009 on the protection of animals at the time of killing, Article 7).

Stunning is a critically important stage for the well-being of reindeer to be slaughtered. Successful stunning ensures that reindeer lose consciousness quickly and do not feel any pain. (Majuri & Muuttoranta 2019, 8.)

In the past few years, it has been possible in Finland to apply for a qualification after completing a training course that contains both theoretical studies and practical training. Competence has been demonstrated through a written examination and an examination of practical work. In the examination of practical work, the focus at the stunning stage has been on evaluating the handling and holding of reindeer, the handling of the stunning tools, the actual stunning and monitoring the successful stunning of the animal. However, the person carrying out stunning also needs to have competence in the maintenance of stun guns and identifying malfunctions in them.

Stunning tools

The permitted methods for stunning reindeer are a penetrating bolt gun, a firearm with ammunition, and electrical stunning. There are two types of stun guns: those operated with cartridges and those operated with air pressure. At Finnish reindeer slaughterhouses, the most common stunning method and tool involve the Cash Special cartridge gun.



Image 1. The Cash Special cartridge gun.

Maintaining stunning tools

The ability of the captive-bolt stunner to deliver an effective stun is mainly dependent on the velocity of the bolt. Lack of regular maintenance can significantly reduce bolt velocity and the efficiency of stunning. Increased friction caused by a build-up of carbon deposits and/or defects in the firing chamber are the main conditions which lead to reduced bolt velocity. A build-up of carbon deposits in the breech of a stunner can reduce the velocity of its bolt by up to 50 per cent.

If the bolt cannot retract fully into the breech, the explosive pressure exerted on the piston will be reduced, due to the increased size of the expansion chamber. This can also occur if any of the recuperator sleeves are worn. Similarly, if there is excessive wear on the piston, cylinder or flange, gases will escape around the piston and the propulsive force will be reduced.

Corrosion, or build-up of carbon, can also cause increased friction around the cylinder, bolt and undercut. The biggest single cause of power loss is the failure of the bolt to return fully into the breech after the shot. Where recuperator sleeves are fitted, care must be taken to ensure that, when the muzzle is screwed into position, it causes the sleeves to be compressed. If this does not occur, either insufficient washers and sleeves have been fitted, or some sleeves are worn and must be replaced.

Stunning gun should be dismantled, cleaned and lubricated after use, even if they are employed only a few times a day, or even less frequently. Back-up equipment must also be regularly serviced, even if it has not been used. The continual use of the captive-bolt, as occurs in a busy slaughterhouse, causes comparatively less build-up of carbon than sporadic use for a similar number of shots.

Daily maintenance must include: dismantling of the stunner, visual examination for evidence of damage and signs of excessive wear, removal of blood and water, removal of carbon deposits from the breech and checks on the condition of recuperator sleeves. Daily removal and cleaning of the bolt assembly reduces the chance of excessive wear on any one part of it, ensuring continued, efficient operation.

The actual stunning operation

For the well-being of reindeer, it is important that other reindeer cannot see the reindeer being stunned. Stunning is carried out in a space reserved specifically for this purpose. For successful stunning, the reindeer must be kept well in place. Usually, this requires at least one person in addition to the person carrying out stunning. (Majuri & Muuttoranta 2019, 8–9.)

The correct stunning spot can be determined by looking at the intersection between lines from the inner corners of the reindeer’s eyes to the opposite horns. The correct spot is 1–2 cm up from the intersection. The gun is placed firmly perpendicularly against the head. However, stunning must not be too powerful so that it will not make the reindeer vomit, for example. (Laaksonen 2020.)

Monitoring success

The success of stunning must be continuously monitored. If stunning is successful, the reindeer collapses immediately, its head, ears and tongue become flaccid and its eyes are lifeless. A reindeer may writhe even violently for twenty seconds from stunning. If stunning fails, the reindeer bends its neck, lifts its head, blinks its eyes and breathes rhythmically. In this case, the reindeer must be stunned again immediately at a slightly different spot. (Laaksonen 2020.)

Virtual Slaughterhouse

Practical training is required for carrying out successful stunning, as well as other work tasks related to slaughtering. At the same time, it is important to know the theory that forms the background for the work. This highlights the significance of rules and best practices and increases the motivation to follow them. The Lapland University of Applied Sciences has created the Virtual Slaughterhouse as a digital learning environment for slaughterhouse work.

The learning environment includes a website (in Finnish) offering information on slaughtering, the Web Slaughterhouse that works on a web browser (some of the content is available also in Swedish, Sámi and English) and the 3D Slaughterhouse used with the help of VR glasses.

The 3D Slaughterhouse is a virtual learning environment that offers the most effective learning experience when used together with an instructor. It creates a simulated multisensory learning experience for the user. The 3D Slaughterhouse includes three functional work stages: aiming and firing the stun gun, recovering blood from the jugular furrow with a sticking knife and aiming the cuts needed for removing the head.

The Virtual Slaughterhouse encourages especially young people to study slaughtering. Visually appealing digital learning environments motivate and enhance learning. In addition, the simulated slaughterhouse can be used to practice specific stages of slaughter work without risking the well-being of animals. Within the simulation, training in slaughtering can be offered in an environment that feels genuine, regardless of time and place.

The Web Slaughterhouse supporting independent learning can be accessed at www.virtuaaliteurastamo.fi/webbiteurastamo. Contact details for ordering the 3D slaughterhouse used for teaching slaughtering can be found at www.virtuaaliteurastamo.fi.



Image 2. Overall view of the Web Slaughterhouse.



Image 3. View of the inside of the Web Slaughterhouse.

The Virtual Slaughterhouse has been funded by the North Ostrobothnia Centre for Economic Development, Transport and the Environment from the European Social Fund. It has been implemented by the Lapland University of Applied Sciences, the Sámi Education Institute and the Reindeer Herders’ Association in the POROPEDA project.

Sources

Laaksonen, S. 2020. The “Lopetusasetuksen mukainen kelpoisuuskoulutus” material: Tainnutus. The POROPEDA project.

Majuri, K. & Muuttoranta, K. 2019. Hyvät käytännöt poroteurastuksessa. Accessed on 8 July 2021 https://paliskunnat.fi/ohjeet_oppaat/Poroteurastus__laitosteurastus_2019.pdf

Council regulation No. 1099/2009 on the protection of animals at the time of killing

< Return to front page Pohjoisen tekijät blog

Koronapandemia mullisti maailmamme monilla tavoin. Vaikka opiskelijakunnissa on totuttu jatkuvaan muutokseen ja kehittämiseen, vaihtuvathan päättäjämme ja suunnannäyttäjämme vuosittain, tuntuivat uuden tilanteen aiheuttamat haasteet vuorelta. Samaan aikaan, kun resurssit pienenivät merkittävästi jäsenmäärän romahduksen ja tapahtumien peruuntumisen vuoksi, työmäärä lisääntyi samassa suhteessa.

Kaikki prosessit piti miettiä uusiksi, luoda nopeassa tahdissa uusia toimintamalleja ja miettiä, miten tässä hässäkässä pidetään huolta luottamustoimijoiden ja ylipäätään opiskelijoiden eduista ja hyvinvoinnista.

Tilanteesta poiki kuitenkin jotain hyvääkin. Organisaatiomme sisällä nousi sinnikkyys ja päätimme lähteä valloittamaan tuota vuorta epätoivoon vaipumisen sijasta. Eri vaihtoehtoja pyöriteltyämme tulimme siihen tulokseen, että ainoa realistinen vaihtoehto tähän on sukeltaa pää edellä hankemaailmaan.

Vaikka korkeakoulut ovat hanketoiminnan pesäkkeitä, opiskelijakuntien niukat resurssit eivät ole mahdollistaneet aiemmin kuin korkeintaan pieniä paikallisia toteutuksia tai yhteistyökuvioita.

Yhdessä kuitenkin sovimme, että emme anna tämän haitata. Totesimme, että meillä ei varsinaisesti ole mitään hävittävää, ainoastaan saavutettavaa, joten sama se on yrittää, meni syteen tai saveen. Ja onneksi yritettiin.

Hommat EtEnee

Pitkän hakuprosessin, lukemattomien muokkausten ja verottajan ennakkopäätöksen jälkeen käynnistimme tammikuussa 2022 Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman EtEne-hankkeen.

Hankkeiden maailma ei ollut täysin vieras, sillä vuotta aiemmin aloitimme OKMn erityisrahoituksella rahoitetun MoTo-hankkeen. Mutta, kuten jokainen hankkeiden kanssa toiminut tietänee, ovat eri rahoittajien hankkeet aina ihan eri maailmansa.

EtEne-hankkeessa kehitetään, suoraan hankehakemuksesta lainattuna, vertaisohjaajien digitaalisia ja etäohjaustaitoja sekä vertaisohjauksen saavutettavuutta ja esteettömyyttä.

Lisäksi tavoitteena on vertaisohjaajien kouluttajien ja ohjattavien opiskelijoiden digitaitojen kehittyminen sekä lisääntynyt tietämys digitaalisista alustoista ja työvälineistä sekä niiden hyödyntämisestä erilaisissa ympäristöissä.

Toiminnan ensisijaisena kohderyhmänä ovat Lapin AMKin vertaisohjaajat, eli kotoisemmin tuutorit, sekä tuutoroitavat opiskelijat. Hankkeella on kuitenkin tarkoitus myös kartuttaa vertaisohjaajien kouluttajien, opinto-ohjaajien ja ohjaustyötä tekevien sekä opettajien ja opetuksen kehittäjien tietotaitoa. Eli lähes koko Lapin AMKin poppoo kuuluu kohderyhmään joko suoraan tai välillisesti.

Hankkeen piti alunperin kestää 1,5 vuotta, mikä oli hakuvaiheessa määritelty maksimikesto. Viime vuoden lopulla avautui kuitenkin mahdollisuus hakea jatkoaikaa, ja nyt meilläkin on hakemus vetämässä, jotta saisimme jatkaa työskentelyä lokakuun loppuun ja tukea tuutoreita myös itse toiminnan alkaessa syksyllä.

Lennokas lähtö

Usein hankkeiden aloitusprosessiin kuuluvat olennaisena osana huolelliset suunnittelu-, kartoitus- ja tutkimustehtävät. Tätäkin toki tehtiin, mutta hankkeen aloitusajankohdan vuoksi toimenpiteissä piti hypätä liikkuvaan junaan. Tuutoreiden rekryäminen ja kouluttaminen ei voinut odottaa, sillä syksyllä oli jo oltava koulutettua väkeä ottamaan vastaan uusia opiskelijoita. Näinpä toimenpiteet käynnistettiin välittömästi yhtä aikaa pohjatöiden kanssa. Hankehallintoon perehdyttiin touhuamisen ohessa.

Syksyllä sitten tarkasteltiin, mitä kävi ja mitä voisi ehkä vielä kehittää. Ja löytyihän niitä kohteita, aika lailla koko systeemi päätettiin mullistaa uusiksi. Samaan aikaan on tasaiseen tahtiin tuotettu koulutusmateriaalia tulevaisuuden varalle, sitä mukaan kun on voitu varmistua siitä, että tietyn osa-alueen voi lyödä varmuudella pakettiin. Valmiiksi vanhentunuttahan ei kannata toki tuottaa.

Mitä on jäänyt käteen

On vaikea poimia edes muutamia esimerkkejä siitä, mitä toistaiseksi on opittu ja koettu. Alun jännitys on alkanut taittua onnistumisten myötä, mutta vielä toki riittää stressattavaa.
Positiivinen palaute, jota on saatu myös rahoittajalta, on auttanut paljon antanut uskoa omaan tekemiseen.

Hankkeen toimenpiteitä tehdessä on tullut myös huomattua yhteistyön sekä verkostojen merkitys. Opiskelijakuntakentällä monet muutkin painivat samojen asioiden kanssa ja vaikka eroja korkeakouluissa on lukemattomia on opiskelijoiden tarpeet ja ongelmat yleensä opiskelupaikkaa laajempia. Onkin hyvä, että näistä yhteisistä asioista keskustellaan ja etsitään ratkaisuja yhdessä, eikä yritetä luoda kilpailua tai kilpailun ilmapiiriä sinne, missä sitä ei tarvita.

Viime vuosien aikana on myös huomattu, että koronan aiheuttama digiloikka ei koske pelkästään koulutusta tai opiskelijoita. On tärkeää, että lähdemme rakentamaan uutta digitaalista toimintaympäristöä myös työelämän kanssa. Tähän me tähtäämme esimerkiksi opettamalla vertaisohjaajille uusia sosiaalisia ja digitaalisia keinoja tavoittaa myös kampusten ulkopuolella olevat opiskelijat. Pystymme yhdessä eri toimijoiden kanssa luomaan ympäristöä joka ei ole vain kouluun sidonnainen vaan taitoja ja kykyjä pystyisi käyttämään valmistumisen jälkeen myös työpaikalla tai töitä tehdessä.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tulevaisuuden palvelut ja etäisyyksien hallinta on yksi Lapin ammattikorkeakoulun strategisista valinnoista. Tämän strategisen valinnan painopiste, hyvinvointia edistävät kestävät ratkaisut, sisältää kaksi osaamiskärkeä, joihin teknologian hyödyntäminen niveltyy luonnolliseksi osaksi niin ympäristöjä, toimintamalleja kuin palveluitakin kuvan 1 mukaisesti.


Kuva 1. Strateginen valinta, painopisteet ja osaamiskärjet Lapin AMK:ssa (Lapin AMK strategia 2022)

Lapin ammattikorkeakoulu tiivisti vuonna 2022 yhteistyötään hyvinvointi- ja terveysteknologian toimialan yritysten kanssa sekä digiterveys -teemaan liittyvän työelämäyhteistyön osalta. Olemme uudistaneet yritysyhteistyöhön liittyviä verkostojamme ja vahvistaneet olemassa olevia yhteyksiä. Samalla olemme edistäneet henkilöstön hyvinvointi- ja terveysteknologiaan kytkeytyvää monialaista tiimimäistä työskentelyä sekä henkilöstön osaamista HyTe-intressiryhmässämme.

Teknologia tutuksi tuleville fysioterapian ammattilaisille

Eri osaamisryhmien toimesta on toteutettu hedelmällistä yhteistyötä toimialan yritysten kanssa. Tästä esimerkkinä on fysioterapian koulutuksen ja MoveSole Oy:n välinen yhteistyö. Toisen vuosikurssin RA75F21S fysioterapeuttiopiskelijat perustivat opinnoissaan Hyvinvointiklinikan oppimisympäristöömme kuuden viikon ajaksi, missä he tarjosivat toimintakyvyn arviointiin liittyviä mittauksia sekä hierontaa asiakkaille. Perinteisesti klinikassa tarjotaan mm. kehonkoostumuksen, liikkuvuuden, lihasvoiman sekä kestävyyskunnon mittauksia ja niihin perustuvaa ohjausta ja neuvontaa sekä henkilökohtaiset harjoitusohjelmat asiakkaille.

Tällä kertaa klinikkaharjoittelun aikana oli hieno mahdollisuus tarjota asiakkaille myös MoveSole Oy:n ratkaisuun perustuva kävelyanalyysi osana palveluita kahden viikon ajan. Opiskelijat tekivät kävelyanalyysimittauksia kahden viikon jakson aikana yhteensä 24 asiakkaalle (kuva 2). Lisäksi opiskelijat tekivät mittauksia ahkerasti itselleen ja opiskelijakollegoilleen saadakseen kokemusta mittausten tekemisestä sekä kävelyanalyysin tulosten palautteen antamisesta.


Kuva 2. Mittauksia sisällä ja ulkona (kuvat: vas. Mira Väyrynen, oik. Sofia Simonen)

MoveSole Oy:n näkökulmasta Lapin ammattikorkeakoulun toteuttama Hyvinvointiklinikka on erinomainen esimerkki siitä, miten alan tulevat ammattilaiset pääsevät konkreettisesti testaamaan uusia hyvinvointiteknologiaratkaisuja luonnollisena osana tulevaa ammatillista identiteettiään. Toisaalta se tuo myös digipalvelut kansalaisille tutuksi hyvin helposti lähestyttävällä tavalla.

Onnistumisen elämyksiä yritysyhteistyöstä klinikkaharjoittelussa

Mittauksista vastanneen ryhmän RA75F21S opiskelijoilta kerättiin klinikkaharjoittelun jälkeen suullisesti palautetta. Hyvinvointiklinikan asiakkaat olivat pääasiassa perusterveitä, ja useat asiakkaat saivatkin melko symmetriset tulokset kävelyanalyysista. Sekä opiskelijat että asiakkaat pitivät kovasti MoveSolesta. Opiskelijat kokivat MoveSolen ohjeet hyviksi ja selkeiksi sekä itse laitteen helppokäyttöisenä.

Opiskelijat näkivät laitteen potentiaalit tukevana työvälineenä esimerkiksi neurologisten asiakkaiden kävelyn analysoinnissa tai vaikkapa leikkauspotilaiden kuntoutuksessa. Toisen vuoden opiskelijat kokivat, että eivät vielä itse välttämättä osanneet ohjata pelkän MoveSole-kävelyanalyysin pohjalta esimerkiksi harjoitusohjelmaa asiakkaalle, mutta yksi asiakas oli menossa jalkaterapeutille ja puolieron havainnollistamiseksi häntä ohjattiin ottamaan tulokset mukaan ammattilaisen käynnille.

On kuitenkin hyvä tietää, että MoveSole-tuotteet on validoitu, mutta ne eivät ole lääkinnällisiä laitteita. MoveSole-tuotteet on kehitetty ammattilaiskäyttöön tarjoamaan objektiivista dataa kävelyanalyysin tueksi. Lopullisen päätöksen tarvittavista toimenpiteistä tekee aina ammattilainen yhdessä asiakkaan kanssa.

Yhteenvetona kokeilusta opiskelijat totesivat, että MoveSole kertoo hyvin painon jakautumisen symmetriasta kävelyn aikana ja se toimii hyvänä työkaluna kävelyn analyysin tukena. Teknologian käyttäminen opintojen aikana lisää opiskelijoiden tietämystä hyvinvointi- ja terveysteknologiasta, ja antaa heille hyvän käsityksen markkinoilla olevista tuotteista ja tulevaisuuden ammatin työvälineistä.

Ammattikorkeakoulun näkökulmasta yhteistyö MoveSolen kanssa sujui kaiken kaikkiaan mukavasti ja fysioterapeuttiopiskelijat ottivat uuden teknologian ilolla vastaan. Yrityksen mukaan oppilaitosyhteistyö on hyvä tapa edistää teknologian hyväksymistä osaksi ammattilaisten työtä.

Teknologiaratkaisujen käyttöönottoa edistettävä

Hyvinvointi- ja terveysteknologiat ovat keskeisessä roolissa palvelutarpeen kasvun ehkäisemisessä, vaikuttavampien sote -palveluiden kehittämisessä ja yksilöllisempien hyvinvointi- ja terveyspalveluiden tuottamisessa. Palveluihin kytkeytyvien teknologioiden avulla painopistettä voidaan siirtää taloudellisesti ja inhimillisesti kuormittavasta reaktiivisesta hoidosta ja hoivasta kohti proaktiivista ennakointia ja ehkäiseviä toimia. Teknologiat voivat omalta osaltaan tarjota ratkaisuja myös hoiva-alan työvoimapulaan.

Healthtech Finland ry:n toimitusjohtajan, Saara Hassisen mukaan suomalaiset hyvinvointi- ja terveysteknologian yritykset ovat pärjänneet erinomaisesti esimerkiksi muiden Pohjoismaiden markkinoilla, missä uuden teknologian käyttöönotto on ollut nopeampaa. Hän korostaa kuitenkin, että on tärkeä saada täällä kehitetyt ratkaisut myös suomalaisten käyttöön (Hassinen S. 2022).

Teknologian käyttöönotto on ennen kaikkea kulttuurin ja prosessien muutos. On tärkeää kannustaa teknokraatteja ja terveydenhuollon palveluorganisaatioita tiiviiseen vuoropuheluun. Vuorovaikutus lisää molemminpuolista ymmärrystä ja hälventää muutokseen liittyvää epävarmuutta (Hassinen S. 2022).

Fysioterapian klinikkaharjoittelun yhteistyökumppani MoveSole Oy nosti vastaavasti myös esiin, että merkittävä kysymys on se, miten voisimme yhdessä löytää tehokkaita keinoja teknologian hyödyntämiseen hyvinvointipalveluissa menettämättä inhimillistä työn otetta.

Lähteet

Lapin AMK strategia 2022. Tulevaisuuden palvelut ja etäisyyksien hallinta. Viitattu 2.1.2023 https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Strategia/Tulevaisuuden-palvelut-ja-etaisyyksien-hallinta

Hassinen S. 2022. Teknologia osaksi kokonaisratkaisua ikäihmisten avuksi ja tueksi. Viitattu 2.1.2023 https://healthtech.teknologiateollisuus.fi/en/node/2274

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Luontoperustaisen yritystoiminnan kehittämislähtökohdat Henki ja elämä -hankkeessa

Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä -hankkeen tavoitteena edistää työelämän ulkopuolella olevien sekä työttömien työikäisten mielenterveyskuntoutujien toipumisprosesseja luontoperustaisten menetelmien avulla.

Hankkeessamme ovat myös taide ja kulttuurilähtöiset menetelmät osa sosiaalisen kuntoutuksen toimintaa. Kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan menneisyydestä perittyä aineellista tai aineetonta asiaa ja käytäntöä. Kulttuuriperintö heijastaa ihmisten arvoja, uskomuksia, tietoja ja traditioita. (Unesco tms. OM). Yhteiset kokemukset, muistot ja tarina sekä kertomus ovat osa yhteistä aineetonta kulttuuriperintöä.

Suomi on ratifioinut Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen. Aineetonta kulttuuriperintöä ovat muun muassa suullinen perinne ja ilmaisut, myös kieli aineettoman sen välineenä. Sosiaaliset rituaalit ja luonto sekä niihin liittyvä tieto ja käytännöt ovat myös Unescon määritelmän mukaan osa aineetonta, yhteistä kulttuuriperintöämme. Näin myös yhteinen muistelu ja keskustelumme yhteisistä kokemuksista, muistoista ja tarinoista voidaan pitää kulttuurisen perintömme vaalimisena ja ylläpitona.

Suomen kulttuurirahaston kulttuuriperintöbarometrin mukaan ja tarinat ovat osa kulttuuriperintöämme. Museovirasto selvitti 2021 suomalaisten näkemyksiä kulttuuriperinnön merkityksestä. Lähes puolet vastaajista (N=2031) piti kulttuuriperinnön vaalimista korvaamattoman tärkeiden arvojen säilyttyjinä. Kaikkein tärkeimpinä kulttuuriperintökohteina myös kieli sekä yhteiset kokemukset ja tarinat nousivat 40 prosenttia vastaajista. (Kulttuuriperintöbarometri 2021, 21, 24.)

Henki ja elämä -hankkeessa on kehitetty ja kokeiltu luontoperustaiseen toimintaan liittyviä toimintatapoja yhdessä yhdistysten ja sosiaalista kuntoutusta tarjoavien yritysten kanssa. Hankkeessa on myös luotu maatila- ja luontopalveluyrittäjille uudenlaisia toimeentulomahdollisuuksia.

Osana tätä toimeentulomahdollisuuksien lisäämistä toteutimme hankkeen ostopalveluyrittäjä Johanna Kolehmaisen kanssa matalan kynnyksen retken, nojatuolimatkan, Hyvinvointi Ranch Huminalehtoon. Nojatuolimatka toteutettiin hankekumppanimme Yhdessä ry:n klubitalo jäsenten kanssa yhdistyksen tiloissa Kemin keskustassa. Nojatuolimatka oli osa hankkeen pidempikestoista Taidetiistait-konseptia. Tarkastelemme tässä blogikirjoituksessamme nojatuolimatkaa toiminnallisena kuntoutuksen menetelmänä ja uutena tuotteena maatilapalveluyrittäjälle.

Osallisuuden vahvistaminen kuntoutuksellisin keinoin

Osallisuuden vahvistaminen hankkeessamme on käytännössä tarkoittanut yhteistyötä ja toimintaa heikommassa asemassa olevien henkilöiden ja väestöryhmien sekä heitä edustavien järjestötoimijoiden kanssa. Yhteistyössä ja kohtaamisissa on panostettu sekä yksilöllisten ja ryhmäkohtaisten tarpeiden että molempien toimijoiden toimintakyvyn huomioimiseen.

Kolmannen toimintavuotemme alkaessa olemme iloksemme saaneet todeta sen, miten sekä kuntoutujat että järjestökenttä innostuvat ja ovat kiinnostuneita sekä motivoituneita toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen koronahaasteista huolimatta. Toiminnan on kuitenkin oltava riittävän matalakynnyksistä, ennakoitavissa, turvattua osallistua ja sitä on sopeutettava heidän tarpeisiinsa. Toiminnallisten ryhmien toteutuksessa onkin yhteisesti panostettu ryhmä- ja toimijakohtaiseen yksilölliseen suunnitteluun.

Kemiläinen Yhdessä ry. on hankekumppanimme. Syksyllä 2022 aloitettiin kaksi kertaa kuukaudessa tapahtuvat kaikille avoimet Taidetiistait yhdistyksen Kemin keskustassa sijaitsevissa tiloissa. Taidetiistait luotiin vastaamaan kuntoutujien toiveisiin sekä mahdollistamaan hankkeen monipuolisen ostopalvelutoteuttajien toiminnan kehittäminen. Ostopalveluyrittäjiä hankkeessamme on lähes viisitoista.

Taidetiistait ovat käytännössä olleet hankkeen taide- ja luontopalveluyrittäjien sekä hanketyöntekijöiden yhdessä toteuttamia toiminnallisia pienryhmiä. Kokemuksemme hanketyön puitteissa on, että toiveet toiminnallisesta työskentelystä ovat hyvin samantyyppisiä yksiöllisistä toimintakyvyn haasteista riippumatta. Yrittäjien valmiudet järjestää toimintaa hankkeen kohderyhmälle ovat olleet hyvät, ja niitä on hankeyhteistyöllä vahvistettu edelleen.

Hankkeen kehittämistyön puitteissa päätimme suunnitella ja toteuttaa kuntoutujien toiveista nojatuolimatkan yhdelle hankkeen hevostiloistamme. Tukenamme nojatuolimatkallamme käytimme Ikäinstituutin rakenteistamaa muistelutyön -konseptia. Näin eläinavusteisteinen toiminta siis tapahtuisi kuntoutujien omassa arkiympäristössään heidän kohtaamispaikassaan matalan kynnyksen toimintana.

Muistelu toiminnallisena menetelmänä

Muistelutyö on sosiokulttuurista toimintaa, jossa jaetaan ja tuodaan yhteiseen keskusteluun yksilöllisiä, mutta myös yhteisiä elettyjä ja koettuja hetkiä. Ikäinstituutti (2015) korostaa oppaassaan sitä, miten muistelija itse tuo esiin muistojensa merkityksen ryhmälle. Muistelun ydin on siinä, miten ääneen puhuttu oma kokemus muuttuu yhteiseksi ja prosessina rikastuttaa sekä muistelijaa itseään, mutta myös muita osallisia: kuuntelijaa ja toiminnan vetäjää.

Ohjaajan tehtävä muistelutyössä on motivoida osallistujaa tuomaan esiin elämänsä merkityksellisiä kokemuksia ja asioita sekä jakamaan ne yhdessä. Muistelun ajatuksena ei ole olla erityisen tunteellinen tai nostalginen hetki. Hankkeemme muisteluhetkessä nämä muistot, tunteet ja kokemukset liitettiin talleihin, hevosiin ja niiden parissa elettyihin hetkiin. Henki ja elämä -hankkeessa kaikki toiminnot on järjestetty pienryhmissä, joiden koko on vaihdellut kolmesta kahdeksaan henkilöön. Muisteluhetkeen tämä pienryhmäkoko oli myös hyvä ja sopiva.

Kokemuksia toiminnallisesta yhteistyöskentelystä

Hanke toimintaympäristönä on mahdollistanut erilaiset kokeilut luontopalveluyrittäjien ja hankekumppaneiden kesken. Nojatuolimatkaa kokeiltiin hankkeen loppuvaiheessa, jossa hankeosapuolet ovat jo tuttuja ja toimintaa on voinut pohjustaa luontevammin yhteisten toiveiden pohjalle.

Nojatuolimatkaan osallistui kymmenen Yhdessä Ry:n miespuolista jäsentä. Myös muita yhdistyksen jäseniä kävi niin sanotusti kuulolla keskustelun ollessa meneillään. Nojatuolimatkamme rakentui lukuisiin valokuviin hevosista, tallista ja sen muista asukkaista, talliympäristöstä ja eläinten sekä ihmisten arkisesta yhteiselämästä. Ikäinstituutti nimeää valokuvat ja muut muistelua tukevat esineet muistiherätteiksi.

Muistiherätteet toimivat muistojen henkiin herättäjinä (Stenberg 2015, 29). Kuvat kirvoittivat yhteen kokoontuneen miesjoukon yhteiseen keskusteluun tallin arjesta, vuorovaikutuksesta eläinten ja ihmisen välillä sekä lukuisista omista muistoista: eletystä ja koetusta tallielämän piirissä.

Lopputuloksena totesimme yhteisesti, miten nojatuolimatka houkuttelee laajemmin kuntoutujia koronapoteroistaan takaisin arkisiin ympäristöihinsä toisiaan kohtaamaan. Uutena toimintamuotona tai tuotteena yrittäjälle nojatuolimatka todettiin toimivaksi konseptiksi. Se vaatii kohderyhmän tuntemista ja heidän toimintakykynsä huomiointia. Nojatuolimatkaan on valmistauduttava varaamalla sopivia muistiherätteitä monipuolisesti ja yhteistyö ohjaajan sekä yrittäjän kanssa on keskusteltava pääpiirteittäin ennakkoon.

Pienenä yllätyksenä toteutuksessamme jäimme pohtimaan sukupuolijakaumaa, joka oli miesvoittoinen. Pohdimme erityisesti sukupuolen merkitystä laajemmin kuntouttavan työskentelyn työmenetelmien valinnassa.

Hanketoimijat

Lapin ammattikorkeakoulu on päätoteuttajana ESR-rahoitteisessa Henki ja elämä – luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa. Yhdessä ry. on yksi hankekumppaneista. Hankkeen kohderyhmänä ovat työelämän ulkopuolella olevat työikäiset mielenterveyskuntoutujat ja hanke toteutetaan 1.1.2021-30.6.2023 Kemi-Tornion, Rovaniemen ja Oulun seutukunnissa. Hankkeessa toimii kiinteässä yhteistyössä seutukuntien kolmannen sektorin yhdistysten sekä talli-, maatila- ja luontopalveluyrittäjien sekä soveltavan taiteen osaajien kanssa hankkeen toiminta-alueelta.

Lähteet

Stenberg, T. 2015. Muistelu vuorovaikutusmenetelmänä. Ikäinstituutti. Helsinki.

Suomen kulttuurirahasto. Kulttuuribarometri 2022. kulttuuritutkimus-2022 (skr.fi)

Museovirasto Kulttuuriperintöbarometri 2021. Museovirasto-kulttuuriperintöbarometri-2021_Kantar-TNS.pdf

Latvala-Harvilahti, P. 2021. Kulttuuriperinnöt kestävän tulevaisuuden avaimina. Taustaselvitys kulttuuriperintöstrategian laatimisen tueksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:28.

Valtioneuvoston asetus 47/2013 aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Nepsy-nuori koulussa

Arviot kouluikäisten oppimisvaikeuksien esiintymisestä vaihtelevat 5 - 20 prosentin välillä. Noin 5 - 8 prosentilla oppimisvaikeuksien lähtökohtana ovat kehitykselliset neurokognitiiviset ongelmat. (Lyytinen 2005, 10.)

Nepsy-piirteet ovat hyvin yksilöllisiä, joten niitä voi olla haasteellista havaita. Toisilla piirteitä voi olla useampia, kun toisella piirteet ilmenevät vain yhdellä tavalla. Pienemmällä lapsella nepsy-piirteet voivat näkyä koulussa keskittymisen vaikeuksina, tarkkaavaisuuden haasteina, levottomuutena tai yliaktiivisuutena. Työhön tarttuminen ja työskentelyssä pysyminen voivat tuottaa haasteita ja lapsi voi vältellä hänelle vaativia tehtäviä. Nepsy voi ilmetä myös kiinnostuksena kapea-alaiseen aiheeseen tai suhteettomana täydellisyyteen pyrkimisenä. (Nepsy -oireet kouluikäisellä.)

Nepsy-nuori tarvitsee tukea, motivointia ja kannustusta koulunkäyntiinsä. Konkreettinen ja selkeä ohjaus tukee oppimista. Tarvittaessa on huomioitava yksilöllinen ohjauksen ja tuen tarve.

Opintojen edetessä voi esille tulla hahmottamisen ongelmia, oppimisvaikeuksia, kielellisen kehityksen erityisvaikeuksia tai motorisia vaikeuksia. Myös ohjeiden mukaan toimiminen, niiden seuraaminen ja muistaminen voivat olla haasteellisia. Tic-oireet sekä tunteiden säätelyn vaikeudet ovat myös Nepsy-piirteitä. (Nepsy -oireet kouluikäisellä.) Impulsiivinen, uhkarohkea ja joissakin tilanteissa jumittava lapsi voidaan nähdä koulussa haasteena.

Oppilaan vaikeat käytöshäiriöt laitetaan herkästi motivaation puutteen tai oppimishaluttomuuden syyksi. Toisaalta myös hyvin käyttäytyvän ja hiljaisen oppilaan oppimisvaikeuksien tunnistaminen on vaikeaa. (Numminen & Sokka 2009, 30.) Mitä enemmän haasteita on tarkkaavuuden ja käyttäytymisen säätelyn, itsehillinnän sekä ohjeiden ymmärtämisen suhteen, sitä enemmän nuori tarvitsee apua. Hän on ympäristön ohjauksen varassa. (Arki toimimaan 2014, 10.)

Nepsy-oireiden tunnistaminen koulussa

Neuropsykiatriset syyt ovat merkittävin vajaakuntoisuuteen johtava tekijä lapsilla ja nuorilla kaikkialla maailmassa. Hoitamattomina nämä vaikuttavat vakavasti lapsen kehitykseen, koulusuoriutumiseen ja mahdollisuuksiin elää täyttä lapsen ja nuoren elämää. Hankaluuksia ilmenee tarkkaavuuden, tunteiden ja toiminnanohjauksen säätelyssä. Myös viestinnässä ja vuorovaikutuksessa voi ilmetä ongelmia. Erilaiset aistitiedon käsittelyn pulmat lisäävät kuormitusta koulussa ja opiskelussa. (Savikuja & Puustjärvi 2022, 9-16.)

Koulu on usein se paikka, jossa erilaiset keskittymisvaikeudet sekä haasteet tulevat helposti esille. Lapsia on paljon ja koulupäivät ovat täynnä erilaisia vaatimuksia struktuureineen. Välillä pitää tehdä siirtymiä paikasta toiseen, välitunnillekin tulee ehtiä ja omista koulutarvikkeista huolehtia kaiken muun koulutyön ohella. Koulupäivän aikana on useita kuormitusta lisääviä tekijöitä ja toimenpiteitä, joista pitää suoriutua. Nepsy-oireet tuovat tähän kaikkeen omat lisämausteensa.

Tärkeää on, että tunnistamme haasteet, haemme ja vahvistamme osaamista sekä teemme pitkäjänteisesti parantavia toimenpiteitä. Lapsen ja nuoren koulupolun siirtymävaiheet ovat kodin ja koulun yhteistyön ”herkkyyskausia”, joihin meidän kaikkien kannattaa yhdessä panostaa. Pitää kuitenkin myös mieltää, että lapsen tai nuoren näkökulmasta ei ole tärkeää vain toimivat sote -palvelut tai koulu, vaan kyseessä on koko elämän mittaisen polun löytäminen.

Nuoren oppimisvaikeuksien tunnistamiseksi on laadittu kymmenen hälytyssignaalin lista. Selkeitä koulussa havaittavia asioita ovat esimerkiksi, kun nuoren suoriutuminen ja arvosanat laskevat, työskentely on vaikeaa, poissaoloja on paljon ja nuorella on nähtävillä sosiaalisia ongelmia ja häiriökäytöstä. Kotona vanhemmat voivat tunnistaa oppimisvaikeuksia, jos nuoren toimintakyvyssä tapahtuu muutosta/vaihtelua, näkyy selkeä ristiriita tehdyn työn ja arvosanojen välillä, nuorella on vaikeuksia aikataulujen hallinnassa sekä tunne-elämän ongelmia. (Numminen & Sokka 2009, 29.)

Koska nepsy-haasteet voivat olla näkymättömiä, eikä oppimisvaikeuksia ilmene, voi olla haastavaa ymmärtää, miten koulu on vaikeaa. Kuitenkin koulunkäynnin vaikeuteen vaikuttavat nepsyyn liittyvät aistiyliherkkyydet sekä sosiaaliset tilanteet ja kuormitus. Näin ollen hyvinä ratkaisuina ovat esimerkiksi pienempi luokkakoko, strukturoidut ja lyhennetyt koulupäivät ja joskus jopa etäkoulu. Ihanteellinen luokkakoko nepsy lapselle on maksimissaan 20 oppilaan luokka. Lisäksi nepsy-piirteiset tarvitsisivat usein tuekseen avustajia, vaikkakin osa pärjää yleisopetuksen tehostetulla tuellakin. (Näe nepsy)

Oppimisvaikeudet tunnistetaan yhteistyöllä. Eri arvioijilla on omat vahvuudet ja näkökulmat Parhaimmillaan ja tehokkaimmillaan. Yhteinen avoin keskustelu sekä riittävän varhainen oppimisedellytysten tutkiminen tuovat parhaan tuloksen. (Numminen & Sokka 2009, 31.)

Koulu tukemassa nepsy-nuorten ja -lasten hyvinvointia

Tavoitteena perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) ja niihin tehdyissä täsmennyksissä on ollut vahvistaa oppilaan aktiivisuutta, lisätä opiskelun merkityksellisyyttä ja mahdollistaa onnistumisen kokemukset jokaiselle oppilaalle. Jokaisella koulua käyvällä lapsella tulee olla oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Jokaisen tulee löytää omat vahvuutensa sekä tunnistaa potentiaalinsa.

Lapsen ja nuoren kasvun, oppimisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen on jokaisen koulun perustehtävä. Koulupäivien aikana rakennetaan tätä hyvinvointia, joka puolestaan vaikuttaa siihen, mitä opitaan. Toisaalta oppiminen ja myönteiset kokemukset vahvistavat hyvinvointia. (Vuorinen, 180.)

Neuropsykiatrinen häiriö ei estä koulussa menestymistä; häiriöiden oireet ja niiden aiheuttamat haitat voivat vaihdella; jossain tilanteessa ongelmia aiheuttava oire voi olla toisen tilanteen vahvistus. Oireiden ilmentyessä eri ikävaiheissa eri tavoin, voi diagnoosi erityisesti lapsilla täydentyä ja tarkentua, jopa muuttua ajan myötä. Koulussa tukitoimet perustuvat pedagogiseen arvioon, jonka perusteella määritellään, tarvitseeko lapsi tai nuori yleistä, tehostettua vai erityistä tukea. Toimintakyvyn tukemisessa on usein hyötyä samankaltaisista menetelmistä diagnoosista riippumatta, koska olennaista on löytää ratkaisuja lapselle havaittuihin ongelmiin. Lievissä ongelmissa diagnoosi ei siten ole se olennaisin asia. Ongelmien kasvaessa on täsmällinen diagnoosi useasti välttämätön etuuksien ja asianmukaisen hoidon järjestämisen kannalta. (Puustjärvi 2022, 43-51.)

Koulunkäynnin onnistumiseksi olisi tärkeää huomioida ja ottaa koko lapsen tai nuoren hoitava taho mukaan yhteiseen hyvään. Useat opettajat tarvitsevat varmasti lisää ymmärrystä ja tietoa lapsen tai nuoren haasteista. Yhteisellä keskustelulla ja suunnittelulla saadaan räätälöidysti lapselle ja nuorelle sopivat ja juuri häntä palvelevat ratkaisut. Esimerkiksi jokin siirtymätilanne; kuten välitunnille meneminen voi olla päivän vaikein ja koettelevin juttu lapselle, joten siihen ratkaisun löytyminen on kaikkien etu. Kaikkien osapuolten väliselle yhteiselle keskustelulle tulee siis olla aikaa. Huomionarvoista on myös, että vanhempien myönteisellä suhtautumisella koulunkäyntiin ja yhteistyöhön on merkitystä lapsen edistymisen kannalta.

Ennakoinnin merkityksen mieltäminen on tärkeää. Toiminnan jäsentäminen, säännöllinen päiväjärjestys, johdonmukaisuus ja positiivinen palaute ovat niitä elementtejä, joita tulisi käyttää kaikissa toimintaympäristöissä; myös koulussa. Kaverisuhteet ovat lapselle ja nuorelle tärkeitä kasvun tiellä sosiaalisuuteen ja niiden tuleekin olla osa koulupäivää. Lasta voidaan tukea harjoittamalla tunnetaitoja ja vuorovaikutussuhteita.

Tunnetaidot ja toimivat vuorovaikutussuhteet ryhmässä ovat dialogisen ja keskustelevan opetuksen perusta. Dialogia ei voi soveltaa ihan mihin tahansa tilanteeseen koulussa, eikä opettaja voi ottaa sitä nopeasti käyttöön ikään kuin helppona opetusmenetelmänä. Yhteisten käytäntöjen muuttaminen dialogiseen suuntaan vaatii kaikilta; niin opettajilta, oppilailta kuin koko koululta harjoittelua ja tottumista. (Tunnetaidot koulussa 2022.)

Ammattilaisten mahdollisuudet Nepsy-nuoren tukemisessa

Aina on haasteita ja ongelmia; niistä ei tule kuitenkaan tehdä liian suurta numeroa! Erityisen tuen tarpeisiin liittyy usein vaikeita asioita, joihin ei ole valmiiksi pureksittua tietoa. Vanhemmat voivat olla väsyneitä, turhautuneita, mutta niin voivat olla opettajatkin sekä ammattilaiset.

Huoltajien ja verkoston välinen vuoropuhelu; unohtamatta nepsy-asiantuntemusta, on tosi tärkeää. Hyvä lähtökohta tälle vuoropuhelulle on kaikkien osapuolten kunnioittava kohtaaminen.

Sosiaalisten suhteiden luomisessa on tärkeää, että kaikki osapuolet tulevat kuulluiksi. Toimintatavoista ja erityispiirteistä tulee kertoa avoimesti, jotta syntyy ymmärrystä erilaisista tavoista toimia ja voidaan auttaa toisiamme vuorovaikutuksessa. Asioihin on monta näkökulmaa ja on tärkeää löytää yhteinen tapa kommunikoida.

Ympäristön häiriöttömyyteen tulee kiinnittää huomioita esimerkiksi ympärillä olevan melun ja muiden aistiärsykkeiden minimointi on suotavaa. Pelkät sanat eivät takaa onnistunutta vuorovaikutustilannetta. Tärkeitä ovat myös ilmeet, eleet ja sanattomat viestit. Jos kehon kieli on ristiriidassa sanojen kanssa, voi se olla hämmentävää. Kun olemme vuorovaikutuksessa lapsen tai nuoren kanssa, jolla on nepsy-piirteitä, tulisi meidän puhua selkeästi, luoda katsekontakti ja olla johdonmukainen kaikessa viestinnässämme. Selkeää ja suoraa viestintää tulee suosia. Luomalla luottamusta nepsy-nuoren omiin kykyihin vahvistetaan samalla hänen minäkuvaansa ja itseluottamusta. Itsesäätelyn kehittymisen kannalta on tärkeää, että nepsy-nuori tietää, miten tulee toimia eri tilanteissa ja miten toiminta vaikuttaa ympäristöön. Näytetään esimerkkiä, kuinka tulee toimia, koska ihminen oppii mallintamalla. (Hietala & Lahti 2022, 188-189.)

Palautteen merkitys

Jokainen lapsi tarvitsee palautetta omasta toiminnastaan, koska sitä kautta hän oppii toimimaan toivotulla tavalla. Lapsi hakee huomion hyvällä, mutta jos sitä ei tule niin pahalla huomion yleensä saa. Huonosti käyttäytyvä lapsi saa usein jatkuvaa negatiivista palautetta ja se ei ole lapselle hyväksi. Tämä voi jopa johtaa negatiivisuuden kierteeseen.

Vanhempien ja ammattilaisten tulee miettiä, mitkä negatiiviset asiat voi jättää huomiotta ja antaa kehun positiivisesta toiminnasta. Positiivisen palautteen antaminen on merkityksellistä meille kaikille. Lapsi oppii tällöin, että millainen toiminta tuottaa kehun, palkkion tai toivotun suorituksen. Positiivinen kohtaaminen tuo lapselle myös myönteisen tunnekokemuksen.

Positiivinen psykologia keskittyy ihmisen vahvuuksiin, voimavaroihin ja hyvinvointiin. Se on ehtymätön työkalupakki, joka auttaa suhtautumaan sallivasti kuhunkin tilanteeseen. Innostavat lähestymistavat auttavat löytämään ratkaisuja tilanteissa, joissa neuropsykiatrinen erityisvaikeus vaikuttaa toimintaan ja ajatteluun. Omien vahvuuksien ja voimavarojen tunteminen sekä niiden käyttöönotto tukevat tavoitteisiin pääsemisessä silloinkin, kun on hankalaa. Positiivinen psykologia on hyödyksi tilanteiden hahmottamisessa ja vaihtoehtojen löytymisessä. (Mannström & Virtanen 2022, 209.)

Riittävä ja oikea-aikainen tuki

Nepsy-piirteiset lapset ja nuoret tarvitsevat usein ohjausta ja tukea arkeen sekä sosiaalisiin tilanteisiin, ja riittävän varhain aloitettua kuntoutusta. Näitä tarvitaan erityisesti muutosvaiheissa, kuten varhaiskasvatukseen, kouluun tai opintoihin siirtyminen, itsenäistyminen ja työelämän aloitus.

Vertaistuki voi toimia hyvänä apuna. Esimerkiksi keskustelukumppanuus saman vaiheen läpi käyneen vertaisen kanssa voi antaa paljon nepsy-nuorelle. Joskus jo kaverin kanssa jutteleminen voi auttaa. Ammattiapu ja vertaistuki toimivat toisiaan täydentävinä tuenmuotoina.

Riittävän varhainen asiaan tarttuminen lapsen elämäntilanteen selvittämiseksi, tarvittaviin tutkimuksiin pääseminen ja niistä saatujen tulosten pohjalta annettu oikea-aikainen tuki lapselle sekä perheelle edistävät kouluun ja myöhemmin laajemminkin yhteiskuntaan kiinnittymistä. Tutkimusten ja tuen viivästyessä valitettavan monen lapsen asiat ehtivät mennä alaspäin ja jopa solmuun.

Nepsy-oireisen tarkkaavuuden haasteet, oman toiminnan ohjauksen tai oppimisen vaikeudet tekevät pahimmillaan koulutyöstä lähes mahdotonta. Kun ongelma tiedostetaan, kyetään lapselle ja perheelle tarjoamaan oikeanlaista ja oikea-aikaista apua sekä kuntoutusta. Riittävällä tuella lapsi saa mahdollisuuden kokea onnistumisia koulutyössään. Nämä onnistumisen kokemukset ovat erittäin merkityksellisiä itsetunnon vahvistumisen ja omiin kykyihin luottamuksen kasvamisen kannalta. Me kaikki tarvitaan onnistumisen kokemuksia; niin myös nepsy-lapset ja -nuoret.

Lapin ammattikorkeakoulu on mukana Oppive-hankkeessa yhteistyössä Pohjantähtiopiston kannatusyhdistys ry:n ja Pohjankoti Oy:n kanssa. Tavoitteena on ehkäistä koulupudokkuutta tukemalla mahdollisimman monipuolisesti nuoria ja heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia. Hankkeen puitteissa olemme paneutuneet yhtenä osa-alueena nepsyyn ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin.

Lähteet

Arki toimimaan. Vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen 2014. Viitattu 23.11.2022 arki_toimimaan_kevyt_valmis.pdf (adhd-liitto.fi)

Hietala, J. & Lahti, E. 2022. Sosiaaliset suhteet. Teoksessa Savikuja, Tuula & Puustjärvi, Anita (toim.) Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus, 187-198.

Lyytinen, H. 2005. Neurokognitiivisten häiriöiden tutkimus. Teoksessa Lyytinen, H., Ahonen, T., Korhonen, T. & Korkman, T. (toim.) Oppimisvaikeudet. Neuropsykologinen näkökulma. WSOY, 10-19.

Mannström, L. & Virtanen, P. 2022. Positiivinen psykologia – hyvinvointia tieteen näkökulmasta. Teoksessa Savikuja, T. & Puustjärvi, A. (toim.) Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus, 209-235.

Nepsy-oireet kouluikäisellä. Viitattu 14.11.2022. NEPSY-OIREET KOULUIKÄISELLÄ - Pirkkalan kunta

Numminen, H. & Sokka, L. 2009. Lapsellani on oppimisvaikeuksia. WS Bookwell Juva.

Näe nepsy. Viitattu 28.11.2022. Neuroepätyypillinen lapsi ja vanhempien tunteet | Näe nepsy (naenepsy.fi)

Puustjärvi, A. 2022. Teoksessa Savikuja, T. & Puustjärvi, A. (toim.) Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus, 43-83.

Savikuja, T. & Puustjärvi, A. (toim.) 2022. Nepsy-opas. Tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus.

Tunnetaidot koulussa. Opetushallitus 2022. Viitattu 26.11.2022. https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/tunnetaidot-koulussa

Vuorinen, K. Positiivinen pedagogiikka erityislasten tukena. Teoksessa Oksanen, J. & Sollasvaara, R. (toim.) Esteille hyvästit! Opas autismikirjon sekä adhd- ja Tourette-oireisten lasten kasvattajille. Esteetön lapsuus neurokirjon lapselle ja nuorelle 2017-2019 -hanke. Autismisäätiö, 180-193.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin kiertotaloustoiminnan kehittäminen ja nykytila on herättänyt kiinnostusta Islannin kiertotaloustoiminnan kehittäjien parissa, minkä johdosta Lapin kiertotaloustoiminnan edustajat kutsuttiin vierailulle Reykjavikissa sijaitsevaan Iceland Ocean Clusterin luokse marras-joulukuun vaihteessa 2022.

Vierailijakokoonpanossa oli mukana Kiertotalouskeskuksen edustajat Tuomas Pussila ja Jukka Teräs, Lapin maakuntajohtaja Mika Riipi sekä Lapin ammattikorkeakoulun edustaja Sanna Tyni. Vierailun isäntänä Islannissa toimi Iceland Ocean Clusterin johtaja Thor Sigfusson. Matka oli osa Lapin teollinen kiertotalous 2.0 – Lapin kiertotaloustoiminnan vahvistaminen -hanketta.

Kohtaamisten kautta innovaatioihin

Matkan keskiössä oli tutustuminen Arctic Ocean Clusterin toimintaan ja toimijoihin. Thor Sigfusson esitteli klusterin tiloja, jotka on perustettu entiseen kalastusverkkojen korjaamistiloihin tehdashalliin. Halliin on modernisoitu toimistotiloja yrityksien ja Islannin yliopiston ja startup-toimintaa investoivien tahojen tiloiksi (Kuva 1).

Thorin mukaan tavoitteena on ollut luoda kiertotaloustoimijoille kohtaamispaikka tiloihin siten, että eri alojen yrittäjät pystyisivät kohtaamaan arkipäiväisten tilanteiden yhteydessä ja näin madaltamaan kommunikointikynnystä. Tiloihin on rekisteröitynyt n. 70 yritystä, joista osa on tosin vasta toimintansa käynnistymisasteella.

Tiloihin on sijoittunut myös yritysrahoitukseen erikoistunut toimija, jonka läsnäolo mahdollistaa nopean kommunikaatioin rahoittajan ja yrittäjien välillä. Yrittäjille on tarjolla myös lainopillista palvelua sekä mahdollisuus kohdata Islannin yliopiston asiantuntijoita ja opiskelijoita.

Tapasimme myös Venture Capitalin edustajan, joka korosti erityisesti uusien toimijoiden tarvitsemaa tukea kiertotaloustoiminnan käynnistämisessä sekä verkostojen rakentamisessa. Molempien puheista oli tunnistettavissa tarve tukea yrittäjien aktiivisuutta sekä toiminnan kehittämisen, rahoituksen haun, että verkostoitumisen osalta.




Kuva 1. Vanhaan tehdashalliin on modernisoitu toimitiloja klusterille, kiertotalousyrityksille ja myös Islannin yliopiston edustajille. Toimistojen lisäksi on jätetty tilaa kokoontumisille, toimintojen esittelyille ja myös alueen historian esille tuomiseksi. (Kuvat: S. Tyni).

Meren monet mahdollisuudet

Iceland Ocean Clusterin toiminta pohjautuu täysin merestä saatavien raaka-aineiden hyödyntämiseen. Pääasiassa raaka-aineena hyödynnetään kalaa mutta myös merilevän hyödyntäminen on lähtenyt kasvuun viime vuosina. Yhtäläisyyttä oli havaittavissa suomalaisten omavaraisuuteen metsien osalta ja tavoitteisiin kehittää metsistä saatavien luonnonvarojen hyödynnettävyyttä.

Kunnioitusta herättävää oli tarkastella klusterin esittelypistettä, johon oli koottu kalateollisuuden sivuvirroista kehitettyjä tuotteita (Kuva 2.)

Aiemmin hävikkiin päätyneitä osia, kuten kalan nahkaa, sisälmyksiä ja niistä kehitettyjä raaka-aineita on jatkojalostettu korkeamman jalostusarvon omaaviksi tuotteiksi kuten asusteiksi, lisäravinteiksi, sekä lääkinnällisiin tarkoituksiin kohdennetuiksi tuotteiksi (esim. kollageenista tuotettu palovammojen hoitoon tarkoitettu ”tekoiho”). Alun perin alle dollarin kilohinnan tuotteesta on saatu jatkojalostuksen avulla jopa tuhansien dollarien kilohinnan omaavia hyödykkeitä.




Kuva 2. Kalastusteollisuuden sivuvirroista kehitettyjä tuotteita. Vasemmalta oikealle: Kalapohjaisia ruokatuotteita (kuiva- ja säilötuotteita), kalannahasta (etualalla) työstettyjä asusteita kuten lompakoita ja tossuja, korkeamman jalostusarvon omaavia hygienia, lisäravinne ja kosmetiikkatuotteita sekä viimeisessä kuvassa oikealla kalasta saadusta kollageenista valmistettua palovammojen hoitoon tarkoitettua suojakalvoa eli ”tekoihoa”. (Kuvat: S. Tyni)

Tarinallistamisella inspiraatiota

Klusterin tiloissa oli hyödynnetty myös kiinnostavalla tavalla tarinankerronnallisia elementtejä toiminnan esittelemiseksi. Toimistotilojen väliin oli jätetty tilaa yhteiselle kokoontumiselle mm. kahvitilojen tai vapaamman työskentelyn mahdollistavien nurkkauksien muodossa.

Tiloissa oli esillä kalastustoimintaan liittyvää historiallista materiaalia mutta myös seinille koottuja visioita kalastustoiminnan hiilineutraalisuudesta (Kuva 3) ja kalateollisuuden kiertotalousprosessista.



Kuva 3. Graafinen kuvaus kalastusteollisuuden hiilineutraalista tulevaisuudesta. (Kuva: S. Tyni)

Tämä vahvisti myös ajatusta Suomen mahdollisuuksista kehittää entisestään metsästä saatavien luonnonvarojen hyödyntämistä ja erityisesti jalostusarvon kehittämistä. Yhtenä keskeisenä tavoitteena tulevaisuudessa olisi havahduttaa entisestään yrittäjiä ja innovaattoreita ideoimaan uusia tuotteita ja erilaisia hyödynnystapoja jo tutuista raaka-aineista. Osaamisen ja tutkimustoiminnan kehittäminen ja tukeminen tähän suuntaan etenemisessä voisi olla yksi keskeisiä korkeakoulujen tehtäviä lappilaisen kiertotaloustoiminnan tukemisessa.

Korkeakoulun ja Kiertotalouskeskuksen yhteentuovaa ja verkostoitumista edistävää roolia selkeästi tarvitaan mutta myös yrittäjien ja erityisesti uusien yrittäjien mahdollisuuksia löytää toimintaa kiertotalouden puitteissa tulee korostaa entisestään.

Merestä metsään

Matkan tavoitteena oli myös jakaa suomalaista kiertotaloustoiminnan kehitystarinaa. Isäntämme oli kutsunut koolle Islannin hallituksen tuella toimivan kiertotaloustoimijoiden kokoonpanon, jonka edustajina oli sekä yrittäjiä, korkeakoulun edustajia että Iceland Ocean Clusterin edustajia. Esittelimme heille Lapin kiertotaloustoimintaa ja kehittämisnäkymiä.

Kiinnostusta herätti erityisesti uudet teolliset avaukset kuten Metsä Groupin uusi toiminta ja Infinited Fibre Companyn tuleva toiminta Kemissä. Tekstiilikierrätys ja tekstiilien aiheuttamat haasteet on tunnistettu Islannissa ja toimijat olivat erityisen kiinnostuneita kuulemaan, miten asiaa on ratkottu Suomessa.

Kansallisen tason verkostotoiminta sekä yhteistyö yritystoimijoiden, Kiertotalouskeskuksen sekä korkeakoulun välillä herätti myös kiinnostusta. Islannin yliopiston edustajien kanssa vaihdettiin mm. yhteystietoja, jotta heille pystyttiin toimittamaan tapahtuman jälkeen lisää tietoa suomalaisen korkeakoulukentän kiertotaloustoiminnan kehittämisestä.

Tapaamiset tuntuivat antavan uusia ajatuksia ja ideoita mahdollisesta tulevasta yhteistyöstä suomalaisen ja islantilaisen kiertotalousklusteritoiminnan kehittämisestä. Päivän päätteeksi sovittiin keskustelujen jatkamisesta sähköpostitse ja herättelimme myös mahdollisuuksia järjestää islantilaisille vastavierailu Lappiin.

Oman toiminnan peilaaminen muiden toimintaan tällaisten vierailujen kautta avartaa näkökulmia ja herättää uusia ajatuksia oman toiminnan kehittämiseen. Näiden lisäksi tapaaminen myös vahvisti uskoa siihen, että olemme menossa oikeaan suuntaan ja entistä innovatiivisempien ideoiden esittäminen ja herättely on tarpeen.

Keskeisiä pohdintoja matkalta:

• Kuinka hyödyntää korkeakoulujen tiloja yritysten, tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden kohtaamiseksi? Voisiko tiloihin luoda yrityksille toimitiloja, kohtaamispaikkoja tai avoimesti käytettävissä olevia työskentelypaikkoja?
• Tämä mahdollistaisi myös uuden tavan kohtauttaa opiskelijoita yritystoimijoiden kanssa – mahdollisesti aktivoida yrittäjyyssuunnitelmia ja start up-toimintaa?
• Miten voisimme Lapissa edistää yritysten ja yksityisten rahoittajien kohtaamista?
• Keskeisiä huomioita Islannista olivat oikeiden ihmisten kohtaamisen mahdollistaminen, tarinankerronnan merkityksellisyys sekä parhaiden esimerkkien esille tuomista
• Kokemusten jakaminen ja yhteisön tuen merkitys

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle