kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Liikunnan ja fysioterapian kehittämisympäristöt tiivistävät yritysyhteistyötä Lapissa

28.5.2024



Kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
Kirjoittajat: Riikka Varjus, LitM, asiantuntija, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu ja Mira Väyrynen, TtM, asiantuntija, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu

EU:n lippu ja teksti Euroopan unionin osarahoittama sekä Lapin liiton vaakunalogo.

Lapin AMK Sports Lab ja Semppi ovat Lapin ammattikorkeakoulun liikunnanohjaaja- ja fysioterapeuttikoulutusten oppimis- ja kehittämisympäristöjä, joita voidaan opiskelun lisäksi hyödyntää tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa sekä erilaisissa yrityksille ja organisaatioille tarjottavissa palveluissa.

Ympäristöissä on paljon liikunnan ja kuntoutuksen teknologiaa ja ohjelmistoja muun muassa kävelyn analysointiin, kestävyyskunnon, lihasvoiman, tasapainon ja kehon koostumuksen mittaamiseen. Laitteilla voidaan myös harjoittaa havaintomotorisia taitoja, nopeutta, kävely- ja juoksutekniikkaa, reaktiota ja tasapainoa. Osa ympäristöjen laitteistosta on kuljetettavia ja niitä voidaan hyödyntää missä ja milloin vain.

Korkeakoulujen ja yritysten välinen yhteistyö – hyötyjä ja haasteita

Korkeakoulujen ja pk-yritysten tekemä yhteistyö voi johtaa tietopohjan ja osaamisen vahvistumiseen sekä parempaan näkemykseen tulevaisuuden kehittämistrendeistä ja markkinoinnista. Myös esimerkiksi uuden teknologian, menetelmien tai laitteiden käyttöönotto ovat yleisiä yhteistyön tuloksia (Huovinen & Kärpänoja 2019).

Usein haasteena korkeakoulujen ja yritysten väliselle yhteistyölle kuitenkin on, että yritykset kokevat, ettei korkeakouluilla ole tietoa heidän tarpeistaan eikä toisaalta yritykset tiedä, mikä korkeakoulut voivat heille tarjota (Jääskö, Korpela, Laaksonen, Pienonen, Davey & Meerman 2019).

Myös pitkät etäisyydet Lapissa aiheuttavat oman haasteensa ympäristöjen hyödynnettävyyden näkökulmasta. Niinpä LiFt-tiimi päätti toteuttaa Lapissa viiden kunnan kiertueen, jossa ympäristöjä ja laitteita tehtiin tutuksi liikunta- ja fysioterapia-alojen toimijoille ja toisaalta kerättiin tietoa heidän tarpeistaan yhteistyön edistämiseksi.

LiFt-hankkeen asiantuntijat ja kehittämisympäristöt kilpailukyvyn ja osaamisen tukena

Liikunnan ja fysioterapian kehittämisympäristöistä elinvoimaa Lappiin (LiFt) -hanke, käynnistyi toukokuussa 2023. Hanketta rahoittaa Lapin liitto Euroopan aluekehitysrahastosta.

Tarkoituksena on yhdistää liikunnan Sports Lab- ja fysioterapian Semppi-kehittämisympäristöjen tarjoamat mahdollisuudet ja niihin liittyvä osaaminen tukemaan lappilaisten hyvinvointialan yritysten ja heidän asiakkaidensa toimintaa. Hankkeessa vahvistetaan osaamista, ennakointi- ja innovaatiotoimintaa sekä edistetään elinkeinoelämän tarpeista nousevia innovatiivisia ja älykkäitä tulevaisuuden palvelu- ja teknologiaratkaisuja.

Hankkeen tarkoituksena on myös hyvinvointialan toimijoiden yhteistyön tiivistäminen hankkeessa luotavan verkoston avulla. Verkostot ovatkin innovaatiotoiminnassa erittäin ratkaisevassa roolissa muun muassa uusien ideoiden, resurssien saatavuuden ja tiedonvaihdon näkökulmista, ja ne mahdollistavat yrityksiä saavuttamaan sellaisia tavoitteita, mitä voi olla lähes mahdotonta saavuttaa yksin (Powell & Grodal 2006).

Lisäksi hankkeen tavoitteena on uusien palvelujen testaus yritysten tarpeista nousevien pilottien avulla ja palvelukonseptien edelleen kehittäminen.

Kehittämisympäristöt tutuksi liikunnan ja fysioterapian toimijoille

Hankkeen asiantuntijat kiersivät Lapin kunnissa kevään 2024 aikana tapaamassa hyvinvointialan organisaatioiden edustajia, kuten fysioterapeutteja ja liikuntapalveluiden ja -seurojen edustajia. Kiertueella keskusteltiin hyvinvointialan organisaatioiden toiminnan haasteista ja mahdollisista yhteistyöaihioista haasteiden taklaamiseksi sekä pohdittiin, voisivatko Lapin AMKin kehittämisympäristöt asiantuntijoineen tukea toimijoita palveluiden, liiketoiminnan tai osaamisen kehittämisessä.

Kiertueen tavoitteena oli tehdä myös Sports Labia ja Semppiä tunnetuksi sekä kartoittaa alueellisilta toimijoilta, miten he voisivat hyödyntää kehittämisympäristöjä.

Viiden kunnan Lappi-kiertue

Lappi-kiertue toteutettiin maalis-huhtikuussa 2024. Kiertueella vierailtiin viidessä kunnassa: Sodankylässä, Kemijärvellä, Pellossa, Kemissä ja Torniossa. Kunnissa tehtiin joko yritysvierailuja niiden toimitiloissa tai vaihtoehtoisesti organisaatioiden edustajat saivat tulla vierailemaan ennakkoon ilmoitettujen paikkojen “Pop Up"-pisteillä itselleen sopivan aikataulun mukaisesti. Pop Up-pisteet oli järjestetty yrityksille helposti saavutettavissa paikoissa.

Osallistujilta kerättiin keskustellen sekä kyselylomakkeiden avulla tietoa heidän toiminnastaan, nykytilasta, arjen haasteista sekä heitä kiinnostavista näkemyksistä LiFt-hankkeen yhteistyömahdollisuuksien puitteissa. Lapin ammattikorkeakoulun muitakin asiantuntijoita oli mukana Pop Up –pisteillä Sodankylässä, Kemissä ja Torniossa. Esimerkiksi Ennakoi-hanke ja Kemin Hyvinvointipysäkki esittelivät LiFt-hankkeen tavoin toimintaansa kuvien 1 ja 2 Lapparin Pop-Upissa.

Kuva 1 Varjus ja Väyrynen.png

Kuva 2 Varjus ja Väyrynen.png
Kuvat 1 ja 2. Lappi-kiertueen tunnelmia Tornion Lapparilta.

Toiveissa teknologian monipuolinen hyödyntäminen ja alueelliset koulutukset

Kiertueella tavoitettiin yhteensä noin 30 hyvinvointialan edustajaa, jotka toimivat fysioterapiayrityksissä, Lapin hyvinvointialueella, työterveyshuollossa, kuntosaleilla, liikuntakeskuksissa, kuntien liikunta- ja hyvinvointipalveluissa sekä liikuntaseuroissa. Osallistujat pääsivät käytännössä kokeilemaan Sports Labin ja Sempin esiteltävänä olevia laitteita, Witty SEM by Microgate reaktiovalojärjestelmää/valokennoja sekä GAITRite -kävelyanalyysijärjestelmää (Kuva 3).

Osallistujille kerrottiin myös muista ympäristöjen laitteistoista ja ohjelmistoista, ja he antoivatkin testissä olevien laitteiden käytöstä hyvää palautetta ja olivat kiinnostuneita teknologioiden hyödyntämisestä omassa toiminnassaan. Suurin osa koki omien asiakasryhmien toimintakyvyn mittaamisen ja harjoittamisen olevan kiinnostava palvelu, jota LiFt-hankkeen ympäristöt voisivat tarjota fysioterapian ja liikunnan ammattilaisille.

Myös Sports Labin tai Sempin laitteiden ja ohjelmistojen vuokraus sekä uuden teknologian käyttökokeilu tai testaus koettiin mielenkiintoisiksi. Lisäksi uuden palvelun kehittäminen yhteistyössä LiFt-asiantuntijoiden ja ympäristöjen kanssa koettiin kiinnostavana mahdollisuutena, mutta tämä ei vielä konkretisoitunut näin hankkeen ensikohtaamisten aikana.

Kuva3 Varjus ja Väyrynen.png
Kuva 3. Sodankylän Liikuntahallilla esittelyssä LiFt- ja Ennakoi-hankkeet, Witty SEM by Microgate reaktiovalojärjestelmä/valokennot sekä GAITRite -kävelyanalyysijärjestelmä.

Kiertueen aikana ammattilaisten kanssa keskusteltiin paljon myös alueellisesta koulutuksesta. Monet osallistujista kokivat, että Lapissa järjestetään melko vähän täydennyskoulutusta fysioterapian ja liikunnan alalla, sillä koulutukset järjestetään pääasiassa Etelä-Suomessa. Ongelmalliseksi tämä koettiin siksi, että matkustaminen etelään koulutusten perässä on kallista ja aikaa vievää.

Toivottujen täydennyskoulutusten aiheiksi nousivat liikunta ja valmennus, tuki- ja liikuntaelimistön fysioterapia, etäkuntoutua, (Sports Labin ja Sempin) laitteiden käyttö, elektroterapian kertaus, manuaalinen terapia, lasten fysioterapia, purentaelimistön fysioterapia, neurologinen fysioterapia, palautuminen sekä oma jaksaminen. Toiveissa oli nimenomaan yhden tai kahden päivän koulutukset sekä etänä toteutettavat koulutukset.

Terveydenhuollon yhteiskunnalliset haasteet tuntuvat myös fysioterapian ja liikunnan toimijoiden arjessa

Kiertueen aikana Hyvinvointialueen uudet toimintamallit ja huoli alan tulevaisuudesta herättivät paljon keskustelua. Hyvinvointialan toimijoita haastavat tässä hetkessä muun muassa byrokratia, terveydenhuoltoalalle tehtävät leikkaukset sekä niukat resurssit.

Kaikki osallistujat eivät kokeneet kehittämiselle myöskään erityisemmin tarvetta, sillä nykyisessäkin toiminnassa koettiin olevan riittävästi tekemistä. Kuntalaisten vähäinen liikunta nähtiin sellaisena haasteena, jonka ratkaisemiseen tarvitaan yhä leveämpiä hartioita ja yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

LiFt-hankkeessa luotava yhteisöllinen verkosto ja sen toiminta nähtiinkin positiivisessa valossa. Verkoston toiminnan arveltiin luovan “motivaatiota työssä jaksamiseen” sekä tuovan mahdollisesti uusia näkökulmia työhön ja ongelmanratkaisuun. Myös opinnäytetyöprojektit ja muu opiskelijayhteistyö kiinnosti useita toimijoita sekä resurssinäkökulmasta että uusien, virkistävien ideoiden tuomiseksi omaan toimintaan.

Seuraavat askeleet: pilottien ja verkoston konkreettinen rakentaminen lappilaisten yritysten tukemiseksi

Nyt, Lappi-kiertueen jälkeen, LiFt-hankkeen asiantuntijoiden tehtävänä on kääriä hihat ja analysoida kiertueen aikana kerätty aineisto tarkasti, jotta ympäristöt voisivat tukea Lapin alueen yrittäjiä ja muita toimijoita mahdollisimman hyvin ja tarvelähtöisesti.

Kiertueen aikana saimme osallistujilta uusia ajatuksia siitä, mitä yhteistyö hyvinvointialan yritysten ja toimijoiden kanssa Lapissa voisi mahdollisesti olla, ja mitä he toivovat ja tarvitsevat. Ammattilaisten antamien näkemysten pohjalta päästään suunnittelemaan tulevia pilotteja konkreettisesti yhdessä heidän kanssaan sekä luomaan verkostoa, joka lopulta itse määrittelee oman tehtävänsä Lapissa hyvinvointialan edistämiseksi.

Lähteet:

Huovinen, P., & Kärpänoja, J. (2019). Pk-yritysten yhteistyö korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2019:35. Viitattu 23.5.2024 Pk-yritysten yhteistyö korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa (valtioneuvosto.fi)

Jääskö, P., Korpela, M., Laaksonen, M., Pienonen, T., Davey, T., & Meerman, A. (2019). Korkeakoulujen työelämäyhteistyön tilannekuva. Viitattu 23.5.2024 UBC-Finland-FINAL-010219 (crazytown.fi)

Powell, W. W., & Grodal, S. (2005). "Networks of innovators." Teoksessa: Fagerberg, J., Mowery, D. C., & Nelson, R. R. (toim.), The Oxford Handbook of Innovation. Oxford: Oxford University Press, 56-85.


> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Hyvinvoinnin ja terveyden robotiikka – missä mennään?

20.5.2024



Kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
Kirjoittajat: Holappa Terhi FM, TtM, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu ja Rautio Anne, KM, fysioterapian lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Tiedonkeruuseen osallistuivat artikkelin kirjoittajien lisäksi myös:

Kerätär Elina, Fysioterapeutti YAMK, asiantuntija, LapinAMK
Kojo Mikael, TtM, asiantuntija, Lapin AMK
Vatanen Marko, Sairaanhoitaja YAMK, lehtori, Lapin AMK
Virtasalo Matti, YTM, lehtori, Lapin AMK

EU:n lippu ja teksti Euroopan unionin osarahoittama sekä Lapin liiton vaakunalogo.

Hyvinvointialueuudistus, digitaalinen murros sekä tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden varmistaminen haastaa pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja hyvinvointihaasteiden taklaamiseksi. Myös robotiikan ratkaisujen tarjoamia mahdollisuuksia on syytä tarkastella ja samalla arvioida niiden vaikutuksia organisaatio-, ammattilais- ja asiakastasolla.

Tietoisuus robotiikasta ja ratkaisujen käyttömahdollisuuksista on vielä puutteellista. Robotiikan kokeilumahdollisuuksia tulee edistää sekä kehittää käyttöönottoon liittyviä tukitoimia ja prosesseja kokonaisvaltaisella tasolla.

Digitalisaatio ja robotiikka käsitteinä – hyvinvoinnin ja terveyden näkökulma

Digitalisaatio tarkoittaa toimintatapojen kehittämistä ja uudistamista tiedonhallinnan mahdollistamana. Siihen sisältyy organisaation prosessien muuttamista ja palveluiden sähköistämistä tieto- ja viestintätekniikan kehittymisen myötä (STM 2023, 9).

Terveysalalle soveltuvia digitaalisia ratkaisuja on esitetty kuvassa 1. Robotti ohjelmistoineen ja tekoälyineen kuuluu digitaalisten ratkaisujen kokonaisuuteen.


Digitaalisen terveyden alustoja ja sovelluksia.
Kuva 1. Digitaalinen terveys (IQVIA Institute 2017, mukaeltu Holappa, T. 2024)

Yksiselitteistä robotiikan määritelmää ei vaikuta tällä hetkellä olevan olemassa. Yleisesti ne jaetaan palvelurobotteihin ja teollisuusrobotteihin sekä lääketieteellisiin robotteihin.

Teknisen raportin määritelmän mukaan robotti pystyy aistimaan ympäristöstä tulevaa informaatiota sekä toimimaan tämän tiedon varassa itsenäisesti tietyn, ohjelmoidun käyttötarkoituksen mukaisesti. Järjestelmä muuttaa toimintaansa myös sen pohjalta mitä ympäristöstä aistii. Järjestelmä voi myös muuttaa ympäristöä aistimuksen pohjalta. Itsenäisyys tarkoittaa tässä yhteydessä autonomiaa eli kykyä suorittaa tehtäviä ilman ihmisen jatkuvaa apua. (CEN ISO/TR 2022).

Eräs esimerkki hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien palvelurobottien luokittelutavasta alla (Kyrki, V. ym. 2015, mukailtu Holappa, T. 2024):

Lääketieteelliset robotit

  • Kirurgiset robotit
  • Diagnostiikkarobotit

Terveydenhuollon palvelurobotit (henkilökunnan työn tukeminen) esim:

  • Lääkkeiden toimitus ja jakelu
  • Potilaiden nostaminen ja siirto
  • Puhdistus ja desinfiointi
  • Etäläsnäolo, etäohjaus, etävalvonta
  • Logistiikka (esim. ruoan, näytteiden ja pyykin kuljetus)

Hoiva-robotit (omahoito ja itsenäinen suoriutuminen, kuntoutusrobotit ja proteesit) esim:

  • Henkilökohtainen kognitiivinen ja sosiaalinen apu (esim. kumppanirobotit, sosiaalinen vuorovaikutus)
  • Henkilökohtainen fyysinen apu (esim. syöminen, siivoaminen, esineiden nostaminen)
  • Kävelykuntoutus
  • Älykkäät proteesit
  • Eksoskeletonit eli kehon ulkopuoliset tuet

Arctic RoboWelfare -hanke tietoisuutta ja käyttöönottoa edistämässä

Roboteista puhuttaessa puhe keskittyy turhan usein siihen, millaisia teknisiä laitteita on olemassa. Robotiikan hyödyntämisen lähtökohtana tulisi olla kuitenkin tarpeiden tunnistaminen. Pitäisi keskittyä erityisesti siihen, miten digitalisaatio voisi edesauttaa työkäytäntöjä.

Suomesta löytyy jo esimerkkejä robotiikan onnistuneesta käyttöönotosta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Robottien potentiaalisimmat käyttökohteet sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat yksitoikkoiset, raskaat ja terveydelle vaaralliset työtehtävät. Robotit voivat myös rauhoittaa, helpottaa yksinäisyyden tunnetta ja lisätä itsenäisyyttä.

Robotiikan ratkaisuja tulee rohkeasti kokeilla ja kokeiluista tulee jakaa tietoa avoimesti. Tätä haluaa olla edistämässä myös Arctic RoboWelfare -hanke.

Arctic RoboWelfare -hankkeen tavoitteena on lisätä tietoisuutta hyvinvoinnin ja terveyden (jatkossa HyTe) robotiikasta sekä vahvistaa robotiikan tietoperustaista hyödyntämistä digitaalisessa murroksessa Lapin alueen hyvinvointi- ja terveyspalveluiden toimintamallien ja palveluiden uudistamisessa. Hanke on Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston ryhmähanke ja sitä rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto.

Yhteiskehittäminen ja robotiikan kokeilut toteutetaan moniammatillisen ja monitieteisen tiimin yhteistyönä (hoitotyö, fysioterapia, sosiaaliala, liikunta-ala, kasvatustieteet sekä hallintotieteet). Hankkeen tavoitteena on vahvistaa hyvien käytänteiden jakamista ja hyödyntämistä.

Selvitys hyvinvoinnin ja terveyden robotiikasta – AMK- ja aineistoanalyysi


Hyvinvoinnin tekoäly ja robotiikka (Hyteairo) -ohjelman toimesta toteutettiin maalis-huhtikuun 2019 aikana ammattikorkeakouluille suunnattu kysely. Kysely koski ammattikorkeakoulujen hyvinvointi-, terveys- ja sosiaalialan tekoälyyn ja robotiikkaan liittyviä toimintoja eri näkökulmista.

Koska tästä kartoituksesta on jo kulunut muutama vuosi, päätimme syksyllä 2023 selvittää Arctic RoboWelfare hankkeen toimesta kaikilta osakeyhtiömuotoisilta ammattikorkeakouluilta (n=22) hyvinvoinnin ja terveyden robotiikan tämänhetkistä tilannetta. Yhdeltä ammattikorkeakoululta emme saaneet vastauksia. Tässä kyselyssä selvitimme vastauksia alla oleviin kysymyksiin:

  • Millaisia HyTe-robotiikkaan liittyviä hankkeita on viime aikoina ollut, ja mitä niissä on noussut esiin?
  • Millaisia HyTe-robotiikkaratkaisuja ammattikorkeakouluihin on hankittu?
  • Voivatko ulkopuoliset tahot lainata robotiikkaratkaisuja tai kokeilla kehittämisympäristöissä?
  • Miten HyTe-robotiikkaratkaisuja hyödynnetään opetuksessa?

Kysymyksiin etsittiin vastaukset sähköpostitse, soittamalla tai Teams-tapaamisessa henkilöiltä, jotka toimivat keskeisessä roolissa HyTe-robotiikkaan liittyen. Kutsumme tätä tiedonkeruuta ja tiedon analysointia jatkossa AMK-analyysiksi.

Lisäksi perehdyimme kokoamiimme hyvinvoinnin ja terveyden robotiikkaa koskettaviin suomalaisiin raportteihin, jotka on listattu tämän artikkelin loppuun. Osa näistä oli raportteja hankkeista, joissa ammattikorkeakoulut olivat myös olleet osapuolina mukana. Kokosimme nostoja ja luonnehdintoja näistä lähteistä Excel-taulukkoon. Tässä artikkelissa keskitymme nostamaan esiin alla listattuja näkökohtia kyseisestä taulukosta. Tätä tiedonkeruuta ja tiedon analysointia jatkossa aineistoanalyysiksi.

Haasteita/ongelmia/huolenaiheita HyTe-robotiikkaan liittyen

  • Tulevaisuuden potentiaalisia tarpeita, odotusarvoja, mahdollisuuksia, toimenpiteitä HyTe- robotiikkaan liittyen (visioita)
  • HyTe-robotiikkaan liittyviin kehittämisympäristöihin kohdistuvia vaatimuksia ja edellytyksiä
  • HyTe-robotiikkaratkaisuihin liittyvä tietoisuuden ja osaamisen edistäminen
  • HyTe-robotiikkaratkaisuihin liittyvät käyttöönottomallit

Selvityksen satoa – HyTe-robotiikka ammattikorkeakouluissa sekä aineistojen anti

AMK-analyysin perusteella 16/21 ammattikorkeakouluissa on viime vuosina ollut HyTe-robotiikkaan liittyvää hanketoimintaa tai niiden hyvinvoinnin- ja terveyden kehittämisympäristöihin on hankittu robotiikkaa.

Pääsääntöisesti hanketoiminta on ollut kansallista, mutta mukaan on mahtunut jonkin verran myös kansainvälistä toimintaa. Hankkeissa on esimerkiksi investoitu robotiikkaan, tehty robotiikkaan liittyviä kokeiluja ja pilotointeja, luotu ja edelleen kehitetty robotiikan oppimis- ja kehittämisympäristöjä sekä lisätty alaan liittyvää osaamista ammattikorkeakouluissa ja alueellisesti.

Aineistoanalyysin perusteella HyTe-robotiikan käyttöönottoa tuntuu hidastavan osin se, että teknologian pelätään korvaavan hoitajat ja asiakkaiden ihmiskontaktit. Erilaisia kokeiluja on tehty paljon, mutta robotit eivät siirry osaksi käytännön toimintaa, ellei niiden koeta sulavasti integroituvan olemassa oleviin prosesseihin ja rakenteisiin teknisellä ja toiminnallisella tasolla. Toisaalta aina ei välttämättä tunnisteta, missä toiminnoissa ja prosesseissa robotiikkaa voidaan hyödyntää, ennen kuin ymmärretään sen tarjoamat hyödyt ja mahdollisuudet.

Haastavina työelämän näkökulmasta nähtiin myös robottien kalleus, tekniikan keskeneräisyys ja niiden toiminnan epäluotettavuus, robottien käyttövaikeudet ja työntekijöiden tekninen osaamattomuus sekä riittävän perehdytyksen puute. Robottien hyödyntäminen herätti myös paljon eettisiin kysymyksiin sekä ihmisen ja robotin vuorovaikutukseen liittyvää pohdintaa. Myös taloudelliset tekijät, kuten palvelujen laatu, saavutettavuus ja vaikuttavuus nähtiin haasteellisina.

Erilaisten kokeilujen ja robotiikan kehittämistyön myötä asenteet robotiikkaa kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet myönteisemmiksi. Ymmärrys robotiikan käyttömahdollisuuksista ja luottamus niitä kohtaan on lisääntynyt, minkä johdosta ne voidaan paremmin jo nähdä osaksi työympäristöä ja laajemmin yhteiskuntaa.

Samalla kun robottien hinta on laskenut, on niiden teknologia aiempaa kehittyneempää ja ne ovat entistä paremmin integroitavissa olemassa oleviin järjestelmiin ja palveluihin. Tämä on lisännyt niiden käytettävyyttä, tehokkuutta ja hyödyllisyyttä. Myös robotteja koskeva sääntely, ohjaus ja valvonta on kehittyneempää.

Robotiikan avulla koetaan voitavan lisätä HyTe-palvelujen turvallisuutta, laatua ja toiminnan tehokkuutta. Robotit voidaan nähdä työelämän muutoksen ja uudistamisen mahdollistajina. Myönteisen kehityskulun uskotaan edistyvän edelleen tulevaisuudessa.

Robottiratkaisuista ammattikorkeakoulujen hyvinvoinnin ja terveyden kehittämisympäristöissä

Tiedonkeruumme pohjalta luotu kooste ammattikorkeakoulujen hyvinvoinnin ja terveyden (HyTe) roboteista on taulukossa 1. Kalliimman hintaluokan palveluroboteista Pepper™ oli viidessä ammattikorkeakoulussa ja Cruzr™ yhdessä.

Ammattikorkeakoulujen puitteissa oli hankittuna kohtalaisen paljon myös hiukan lelumaisempia tai keskeisemmin esimerkiksi robottien ohjelmointiin liittyvää opetusta varten hankittuja robottiratkaisuja. Näitä ei ole sisällytetty taulukkoon 1. Taulukko on suuntaa antava sekä robottien tuotenimien, että sen suhteen, kuinka monessa ammattikorkeakoulussa kyseinen robottityyppi tai robottiratkaisu sijaitsee.

Taulukko 1 Kooste ammattikorkeakoulujen HyTe-roboteista vuoden 2023 loppupuolella

Taulukko robottityypeistä ja mainituista roboteista. Lukumäärät sulkeissa = kuinka monessa ammattikorkeakoulussa.

HyTe-robottien kokeilu, demonstrointi ja pilotointi

Erilaisia robotiikkaan liittyviä käyttökokeiluja on toteutettu muun muassa koulujen omissa ympäristöissä ja pilotoitu työelämän aidoissa käyttöympäristöissä kuten esimerkiksi kouluissa, sairaaloissa ja ikääntyneiden yksiköissä. Käyttäjäkokemuksia on kerätty laajasti niin työntekijöiltä kuin asiakkailtakin.

Monissa ammattikorkeakouluissa opiskelijoilla on mahdollisuus harjoitella robotiikan käyttöä koulujen omissa kehittämisympäristöissä olevien ratkaisujen avulla. Yrityksille voidaan tarjota myös mahdollisuus demonstroida erilaisten HyTe-robotiikkaratkaisujen käyttöä näissä ympäristöissä.

Edellä mainitut toiminnat tarjoavat henkilöstölle ja opiskelijoille mahdollisuuden tutustua alan innovaatioihin ja olla näin mukana edistämässä HyTe-robotiikkaa koskettavaa tietoisuutta sekä ratkaisujen käyttöönottoa. Kehittämisympäristöissä tehtävät kokeilut tarjoavat turvallisen ja kustannustehokkaan tavan testata ja kehittää robotiikkaratkaisujen käyttömahdollisuuksia, ennen niiden pilotointia todellisessa toimintaympäristössä.

Robotiikan kokeilu- ja demonstrointiympäristöjä suunniteltaessa ja kehitettäessä on aineistoanalyysin mukaan tärkeä huomioida tiettyjä vaatimuksia toiminnalle, joista alla keskeisimmät:

  • Robottien hankintaosaaminen ja taloudelliset resurssit (hankinta, ylläpito, järjestelmävaatimukset jne.)
  • Riittävät teknologiset resurssit (robotit, tietokoneet, ohjelmistot, verkkoyhteydet, tietoturva ym.)
  • Teknologinen osaaminen (robotiikan, ohjelmoinnin, tekoälyn ja datan käsittelytaidot)
  • Toiminnan laadun, vaikuttavuuden ja arvioinnin varmistaminen
  • Käyttäjälähtöisen suunnittelun osaaminen (käyttäjätutkimus, testaus- ja arviointimenetelmät)
  • Eettinen ja juridinen osaaminen
  • Riittävä henkilöstöresurssi
  • Ymmärrys todellisesta käyttökontekstista ja työprosesseista

Yhteenveto ja selvityksen anti Arctic RoboWelfare -hankkeelle sekä Lapin ammattikorkeakoululle

AMK-analyysi sekä aineistoanalyysi toteutettiin hankkeemme alkuvaiheessa. Selvitystyö tarjosi meille mahdollisuuden perehtyä teemaan, verkostoitua tematiikkaan liittyen sekä oppia muiden tekemästä työstä. Saimme hyvän pohjan hankkeemme painopisteiden suuntaamiseksi ja pystyimme luomaan kokonaiskuvan ajantasaisesta tilanteesta HyTe-robotiikkaan liittyen.

Korkeakoulut pyrkivät pysymään ajan tasalla teknologisen kehityksen suhteen ja haluavat tarjota opiskelijoilleen tietoja ja taitoja, jotka ovat tarpeen tämän hetkisessä ja tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Tekemämme selvityksen perusteella robotiikkaan ja teknologiaan liittyvää osaamista on sisällytetty koulutukseen vastauksena käynnissä olevaan digitaaliseen murrokseen ja tarpeeseen kehittää ja tehostaa työelämän käytäntöjä vastaavasti. Tarjolla oli myös täydennyskoulutusta ja erikoistumisopintoja robotiikkaan liittyen. Opiskelijat pystyivät myös lainaamaan robotteja ja ohjasivat niiden käyttöä koulun ulkopuolisille kuten työelämän edustajille ja asiakkaille.

Arctic RoboWelfare -hankkeen myötä myös Lapin ammattikorkeakoulun osaaminen hyvinvoinnin ja terveyden robotiikassa kehittyy. Tulemme valjastamaan kehittämisympäristömme HyTe -robotiikkaratkaisujen demonstraatioympäristöiksi yritysyhteistyötä silmällä pitäen sekä kokeiluympäristöiksi robotiikkaratkaisujen käyttömahdollisuuksien kehittämistä ja arviointia varten.

Tulevaisuus ei vain tapahdu – sitä myös tehdään.

Lähteet:

CEN ISO/TR 9241-810 2022. Ergonomics of human-system interaction. Part 810: Robotic, intelligent and autonomous systems. Helsinki: Suomen standardoimisliitto.

Holappa, T. 2024. Johdanto päivän teemaan – Robotiikan käsite. Esitys Robotiikka työkaveriksi sosiaali- ja terveydenhuoltoon HyTe teknologia webinaarissa 22.3.2024.

IQVIA Institute 2017. Growing value of digital health. Evidence and Impact on Human Health and the Healthcare System. Iqvia Institute for Human Data Science. November 2017. Viitattu 3.5.2024 Saatavissa https://www.iqvia.com/insights/the-iqvia-institute/reports-and-publications/reports/the-growing-value-of-digital-health

Kyrki, V. ym. 2015. Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus (ROSE-konsortio). Tilannekuvaraportti 2015. Suomen akatemia. Viitattu 3.5.2024. Saatavissa https://www.aka.fi/globalassets/3-stn/1-strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus-pahkinankuoressa/tilannekuvaraportit/stn2015-hankkeet/tech-kyrki-robotiikkahyvinvointi-jaterveyspalveluissa_20160104.pdf

STM 2023. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. Viitattu 3.5.2024. Saatavissa https://www.finna.fi/Record/valto.10024_165288/UserComments

Aineistoanalyysin kohteena olleet julkaisut, joista nostoja ja luonnehdintoja koottiin:

Alho, T. ym. 2018. Palvelurobotiikka. Informaatioteknologian tiedekunnan julkaisuja No. 50/2018. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/60559

Arpola, T.; Kinnunen, A. & Väisänen, T. (toim) 2020. Hyvinrobo. Puhetta ja tekoja robotiikasta Pohjois-Savossa. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja 6/2020. Viitattu 13.5.2024 Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/345649/HyvinRobo.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Hennala, L. ym. 2021. Robotit työvälineeksi hyvinvointipalveluissa: innovaatioiden sujuttamisen opas. Lappeenrannan-Lahden teknillinen Yliopisto. Tutkimusraportit – No. 122. Viitattu 13.5.2024 Saatavissa https://lutpub.lut.fi/handle/10024/162373

Hänninen, P. 2021. Robotiikka sosiaali- ja terveydenhoidon tukena. Jyväskylän yliopisto. Informaatioteknologian tiedekunnan julkaisuja No. 90/2021. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/77700/1/90-2021_Robotiikka%2520sosiaali-%2520ja%2520terveydenhoidon%2520tukena_VERKKO.pdf

Markkio, H.-R. ym. (toim) 2022. Etäläsnäolorobotiikka. Kohti laadukkaampia hyvinvointipalveluita. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 307. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/705271/JAMKJULKAISUJA3072022_web.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Melkas,H. ym. 2020. Hoivarobotiikka. Perehdyttämisen polkuja käyttäjille ja yhteiskunnalle. LUT Scientific and Expertise Publications, Tutkimusraportit – Research Reports 105. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://www.robotorientation.eu/wp-content/uploads/2020/03/Orient-Hoivarobotiikka.pdf

Niemelä, M. & Sachinopoulou, A. 2019. Hyvinvoinnin tekoäly ja robotiikka kotona – pilotointiympäristöjen kehittäminen. VTT Technology 355. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://publications.vtt.fi/pdf/technology/2019/T355.pdf

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Teräsrakentamisen kiertotalous ja hiilijalanjälki

17.5.2024



Johanna Aarinio-Keinäsen kasvokuva.
Kirjoittaja Johanna Aarnio-Keinänen, Insinööri (AMK), asiantuntija, Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu

EU:n lippu ja teksti Euroopan unionin osarahoittama sekä Lapin liiton vaakunalogo.

Kiertotalous tuottaa uutta arvoa

Kiertotalous tarjoaa selviä etuja sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta. On tutkittu, että kiertotalouden liiketoimintamallit voivat kasvattaa yrityksen tuottoa jopa seitsemänkertaiseksi verrattuna lineaarisiin liiketoimintamalleihin, samalla kun ne voivat vähentää yrityksen ympäristöjalanjälkeä jopa 60-85 prosenttia. (Sitra 2022.)

Kiertotalouden liiketoimintamallit pyrkivät edistämään kestävää kehitystä ja resurssitehokkuutta taloudessa luomalla innovatiivisia ratkaisuja ja liiketoimintamalleja, jotka vähentävät ympäristövaikutuksia ja hyödyntävät resursseja tehokkaasti. Näiden tavoitteiden saavuttaminen voi luoda sekä taloudellista että ympäristöllistä arvoa yrityksille ja yhteiskunnalle. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyö on kiertotalouden talousmallissa avainasemassa tarjoten tarvittavaa tietoa, teknologiaa ja innovaatioita käytännön toteutukseen. Tämä voi luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja parantaa yritysten kilpailukykyä markkinoilla, jotka arvostavat kestävää kehitystä. (Sitra 2024.)

Kiertotalous tarjoaa mahdollisuuksia ja yhteistyötä

ARTEKI – Arktinen teollinen kiertotalous -hanke avaa yrityksille mahdollisuuksia edistää kiertotaloutta Lapin alueella erityisesti teräsrakentamisen näkökulmasta. Keskeisenä tavoitteena on kehittää pk-yritysten toimintaa kiertotalouden periaatteiden mukaisesti, mikä tuo mukanaan useita etuja, kuten materiaalien tehokkaamman käytön ja kestävämmän liiketoiminnan rakentamisen. Lisäksi hankkeessa keskitytään edistämään vähähiilisyyttä, mikä voi avata uusia markkina- ja kilpailuetuja yrityksille.

Yhteistyössä teräsrakentamiseen erikoistuneiden yritysten kanssa kehitämme hiilijalanjäljen laskentaprosessia, mikä parantaa yrityksen kykyä arvioida ja hallita ympäristövaikutuksia. Hankkeen aikana kehitetään Excel-pohjainen hiilijalanjäljenlaskentaan tarkoitettu laskentatyökalu, joka räätälöidään yhteistyössä yritysten kanssa vastaamaan teräsrakentamisen tarpeita ja huomioimaan kiertotalouden periaatteet.

Kiertotalouden potentiaali teräsrakentamisessa

Teräsrakentamisella on potentiaalia hyötyä merkittävästi kiertotalouden periaatteista tulevaisuudessa. Kuvassa 1. on muutamia mahdollisuuksia, joita teräsrakentamisen kiertotalous voi tarjota.

Kuva1 Aarnio-Keinänen 2024.jpg

Kuva 1. Kiertotalouden potentiaali teräsrakentamisessa.

Nämä ovat vain joitain mahdollisuuksia, joita teräsrakentamisen kiertotaloudella voi olla tulevaisuudessa. Kiertotalouden periaatteiden integroiminen teräsrakentamiseen voi auttaa vähentämään rakennusalan ympäristövaikutuksia ja edistämään kestävää kehitystä alalla.

Teräsrakentamisen hiilijalanjälki vaihtelee riippuen monista tekijöistä, kuten käytetyistä materiaaleista, tuotantoprosesseista, kuljetuksista ja rakennusmenetelmistä. Teräksen valmistusprosessi, erityisesti raaka-aineiden louhinta ja valmistus, voivat olla hiilidioksidipäästöjen kannalta merkittäviä, mutta toisaalta teräksen kierrätysaste ja rakennusten pitkäikäisyys voivat merkittävästi pienentää hiilijalanjälkeä.

Hiilijalanjälki kattaa kaikki ilmastopäästöt, jotka syntyvät rakennuksen elinkaaren eri vaiheissa, mukaan lukien materiaalien valmistus, kuljetus, rakentaminen, käyttö, ylläpito ja lopulta hävittäminen tai kierrätys. Teräsrakentaminen (kuva 2) voi olla kuitenkin suhteellisten hiilidioksidipäästöjen kannalta tehokasta monista syistä. (Teräsrakenneyhdistys 2024.)

Kuva2 Johanna Aarnio-Keinänen 2024.jpg

Kuva 2. Tekijöitä, jotka voivat pienentää teräksen hiilijalanjälkeä rakentamisessa.

Suunnittelusta kestäviin rakenteisiin ja pienempään hiilijalanjälkeen

Teräsrakentamisen suunnittelussa käytetty Moduuli D on yksi teräsrakentamisen standardikäsitteistä, ja se viittaa rakenteiden jäykkyyteen tai jäykistävyyteen. Teräksen uudelleenkäytössä Moduuli D voi olla merkityksellinen tekijä erityisesti silloin kun kierrätettyä terästä käytetään uudelleen rakenteissa. Moduuli D -arvojen huomioiminen teräksen kierrätyksessä ja uudelleenkäytössä on tärkeä osa kestävää rakentamista, joka edistää resurssitehokkuutta ja ympäristöystävällisyyttä samalla varmistaen rakenteiden turvallisuuden ja suorituskyvyn.

Vaikka teräsrakentaminen voi olla hiilidioksidipäästöjen kannalta tehokasta monin tavoin, on tärkeää huomata, että sen hiilijalanjälki voi vaihdella suuresti eri rakennusten ja projektien välillä riippuen monista tekijöistä. Siksi on tärkeää käyttää kestävän kehityksen periaatteita ja pyrkiä jatkuvasti vähentämään rakennustoiminnan ympäristövaikutuksia. Myös teräsrakentamisen hiilijalanjäljen pienentäminen on mahdollista kiertotalouden liiketoimintamallien avulla. Kiertotalous tarjoaa joukon käytäntöjä ja strategioita, joiden avulla voidaan vähentää teräsrakentamisen ympäristövaikutuksia, mukaan lukien hiilijalanjälki. (Teräsrakenneyhdistys 2024.)

Hiilijalanjälkilaskenta konepajalla: Askel kohti kestävämpää tulevaisuutta

Konepaja voi hyötyä hiilijalanjälkilaskennasta monin eri tavoin. Hiilijalanjälkilaskenta voi paljastaa konepajan toiminnassa piileviä kustannussäästömahdollisuuksia, esimerkiksi energiatehokkuuden parantaminen voi pienentää energiakustannuksia, kun taas materiaalien hukan vähentäminen voi säästää raaka-ainekustannuksissa.

Hiilijalanjälkilaskenta voi toimia tehokkaana työkaluna konepajan kestävän kehityksen strategiassa ja auttaa saavuttamaan sekä ympäristöllisiä että taloudellisia etuja. Myös ympäristötietoiset asiakkaat ja sidosryhmät saattavat suosia yrityksiä, jotka ovat sitoutuneet vähentämään hiilijalanjälkeään.

Konepaja, joka pystyy osoittamaan ympäristövastuullisuuttaan hiilijalanjälkilaskennan avulla, voi saavuttaa kilpailuetua markkinoilla. Hiilijalanjälkilaskenta voi auttaa konepajaa tunnistamaan ja vähentämään päästöjä kaikilla toiminnan osa-alueilla, mikä edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.

ARTEKI – Arktinen teollinen kiertotalous -hanke

ARTEKIssa on nyt mukana aktiivisesti seitsemän eri teollisuuden alojen pilottiyritystä, joille on tarjottu perusteellinen koulutus kiertotalouden ja hiilijalanjälkilaskennan periaatteista. Yhteistyö yritysten kanssa on tiivistä, ja tällä hetkellä keskitytään tietojen keräämiseen niistä laskentakohteista, joihin hiilijalanjälkilaskenta kohdistetaan.

Hanketiimi on vieraillut yritysten toimipaikoilla tutustumassa niiden toimintaan, ja ennen kesää on vielä suunnitteilla muutama lisävierailu. Tavoitteena on hyödyntää hankkeen tutkimustuloksia ja tehdä yhteistyötä pk-yritysten kanssa kestävien käytäntöjen vakiinnuttamiseksi alueella, erityisesti teräsrakentamisessa.

Tavoitteena on kehittää osaamista ja toimintamalleja, jotka edistävät siirtymistä kohti vihreää ja hiilineutraalia toimintaa. Yksi hankkeen keskeisistä tavoitteista on lisätä dialogia eri sidosryhmien kuten yhteiskumppaneiden, yritysten ja opiskelijoiden kesken. Tämä avaa mahdollisuuksia tiedon ja kokemusten vaihtoon sekä yhteisen ymmärryksen rakentamiseen kestävän kehityksen ja kiertotalouden periaatteista. Dialogin lisääminen voi myös edistää innovaatioita ja luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia alueen yrityksille.

ARTEKI – Arktinen teollinen kiertotalous -hankkeen toteuttaa Lapin ammattikorkeakoulu. Hanke on käynnistynyt 1.6.2023 ja se päättyy 31.5.2026. Hankkeen on mahdollistanut Lapin liiton myöntämä EU-rahoitus. Kokonaisbudjetti on 472 140 euroa, josta EU-rahoituksen osuus on 377 712 euroa.

Lähteet

Sitra 2022. Kestävää kasvua kiertotalouden liiketoimintamalleista. Viitattu 3.5.2024. https://www.sitra.fi/app/uploads/2022/02/kestavaa-kasvua-kiertotalouden-liiketoimintamalleista-2-1.pdf

Sitra 2024. Circular solutions for nature. Handbook for businesses. Viitattu 3.5.2024. https://media.sitra.fi/app/uploads/2024/04/sitra-circular-solutions-for-nature-handbook-for-businesses.pdf

Teräsrakenneyhdistys 2024. Teräsrakennekatsaus 4/2024. Teräksen hiilijalan- ja hiilikädenjälki.

Teräsrakenneyhdistys ry. Viitattu 6.5.2024 https://www.terasrakenneyhdistys.fi/document/1/1349/2a8342c/Teraksen_hiilijalan_ja_hiilikadenjalki.pdf

Teräsrakenneyhdistys 2024. Teräs materiaalina. Teräsrakenneyhdistys ry. Viitattu 10.5.2024. https://www.terasrakenneyhdistys.fi/fin/teras/teras-materiaalina/

ARTEKI – Arktinen teollinen kiertotalous -hanke. Lapin ammattikorkeakoulu. Hankkeet. Viitattu 6.5.2024. https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4206000256

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Modernia talotekniikkaa historialliseen rakennukseen

25.4.2024



Kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
Kirjoittajat: Niko Pernu, rakennustekniikan asiantuntija, Älykäs rakennettu ympäristö -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu & Riikka Fisk, kehittämisjohtaja, Peräpohjolan Opisto

EU osarahoittama lippulogo ja ELY-keskus .png

Vanhempi rakennuskanta mukaan energiansäästötalkoisiin

Rakennuskannasta uusiutuu vuositasolla vain noin yhdestä kahteen prosenttia (Motiva), jonka vuoksi energiatehokkuustoimia täytyy kohdistaa myös olevassa olevan rakennuskantaan jotta ympäristötavoitteet voidaan todella saavuttaa. Myös energiansäästöpotentiaali on olemassa olevassa rakennuskannassa suurin (Rakennusteollisuus), ja erityisesti vanhempi rakennuskanta on tekniseltä tasoltaan verrattain vaatimatonta nykypäivän tasoon nähden.

Lapissa vanhempaa rakennuskantaa ja mahdollisuuksia energiansäästöön on runsaasti.

Ennen rakennettua kiinteistökantaa on säilynyt niukasti, sillä Lapin sodassa tuhoutui noin 18 000 rakennusta, ja joillakin paikkakunnilla tuho koski jopa 90 prosenttia rakennuskannasta (Lapin sota 1944). Tämän vuoksi energiatehokkuutta ja viihtyvyyttä parantavat toimenpiteet on tehtävä huolella, jotta myös tulevat sukupolvet saisivat nauttia palasta historiaa.

Tähän ongelmaan vastaten Lapin AMK ja Peräpohjolan opisto ovat käynnistäneet yhteistyön projektikokonaisuudella, joka tavoitteena on kehittää vähähiilisyyttä erityisesti vanhemmassa rakennuskannassa sisäilmaston kannalta turvallisella tavalla.

Hankkeen pilottikohteena on Torniossa sijaitseva Peräpohjolan Opiston Niilontalo, joka on rakennettu 1904 ja ollut oppilaitoskäytössä sota-aikoja lukuun ottamatta tähän päivään asti. Peräpohjolan Opiston alue on osoitettu maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi ja Niilontalo on yleiskaavassa suojeltu arvokkaana rakennuksena.

Niilontalon historia on hyvin monisäikeinen ja jos seinät osaisivat puhua niin sieltä kuuluisi monenlaisia tarinoita sota-ajoilta, kun Niilontaloa asuttivat mm. venäläiset sotilaat. Talvisodan alkaessa Opisto toimi reserviläisten kokoontumispaikkana ja talvella 1942 Niilontalossa majoitettiin 70 saksalaisen pioneerijoukko. Vuoteen 1949 asti Niilontalossa toimi Alatornion suojeluskunta ja Lotta Svärd-yhdistys. Rakennuksen säilyttäminen käyttökuntoisena on tärkeä osa Lapin historian säilymistä.

PPO ilmakuva Nomon Oy.jpg

Kuvassa hankkeen pilottikohteena toimiva Peräpohjolan Opiston Niilontalo. (Kuva: Nomon Oy)

Uusi alku

Niilontalon peruskorjaushankkeen suunnittelu aloitettiin vuonna 2022, jolloin rakennus oli tullut niin teknisesti kuin myös viihtyvyyden kannalta tiensä päähän. Alusta asti oli selvää, että Peräpohjolan Opisto haluaa mahdollistaa kehittämishankkeen toteuttamisen osana Niilontalon peruskorjaushanketta ja saada sitä kautta edistettyä vanhojen rakennusten enegiatehokkuuteen liittyvä tietoutta eteenpäin.

Lapin ammattikorkeakoulu lähti mukaan hankesuunnitteluun, jonka avulla saatii mukaan rakennusteknistä osaamista. Niilontalon peruskorjaushanke käynnistyi kesällä 2023 ja ReStart-hankkeet käynnistyivät 1.10.2023.

Peräpohjolan Opiston toteuttamassa investointihankkeessa tavoitteena on tehdä Niilontalon ilmanvaihdosta itsesäätyvä, jolloin ilmanvaihto säätyy automaation, antureiden ja säätöpeltien ohjaamana kullekin sääolosuhteille ja ihmismäärälle automaattisesti ja reaaliaikaisesti. Tällöin ilmanpaine sisällä ja ulkona on aina sama. Ratkaisulla saadaan kaikki ilma kulkemaan ilmanvaihtokoneen kautta hallitusti eikä rakenteiden läpi tule korvausilmaa tai rakenteisiin ei johdu kosteaa sisäilmaa.

Hankkeessa investoitavien laitteiden eli säätöpeltien ja antureiden avulla mahdollistetaan energiatehokkuuden parantuminen merkittävästi, sisäilman hyvä laatu sekä ennen kaikkea rakennuksen säilyminen käyttökuntoisena.

Lapin AMK tarkastelee omassa osiossaan modernien energiatehokkuustoimien soveltuvuutta vanhempiin kiinteistöihin Niilontaloa pilottikohteena hyödyntäen. Kohteessa tullaan toteuttamaan vuoden kestävä mittaus- ja seurantajakso, jolla tarkastellaan automaattisesti säätyvän ilmanvaihtojärjestelmän toimintaa ja sisäympäristön eri parametrejä, kuten paine-eroa sisä- ja ulkoilman välillä. Ilmanvaihtojärjestelmän paine-ero-ohjaus on mielenkiintoinen näkökulma vanhemman rakennuksen sisäilman laadullisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Lisäksi projektihenkilöstö käy Niilontalossa tekemässä pistokoemaisesti täydentäviä tarkasteluita. Näiden tietojen pohjalta hankkeessa tunnistetaan taloteknisten ratkaisujen vaikutus ja soveltuvuus Niilontalon pilottikohteeseen, sekä mahdollinen skaalattavuus muihin vastaaviin rakennuksiin.

Seuraavat askelmerkit

Niilontalon peruskorjaus ja talotekniikan uudistaminen jatkuu kesään 2024 saakka, ja muutostöiden etenemistä voi seurata instagramissa Niilontalon omalla tilillä Niilontalo_1904.

Lapin AMK käynnistää vuoden kestävän mittaus- ja seurantajakson viimeistään syksyllä 2024, kun Niilontalon peruskorjaus on valmistunut. Tällä hankekokonaisuudella luodaan tietoa modernin tekniikan soveltamisesta jo yli vuosisadan käytössä olleeseen Niilontaloon.

Syntyvillä tuloksilla pyritään tukemaan muita vanhojen kiinteistöjen hallinnoivia tahoja ja niiden parissa toimivia pitämään myös vanhempi rakennuskanta modernin vaatimustason mukaisena ja käytössä pitkälle tulevaisuuteen.

Lisätietoja hankkeista:

Peräpohjolan opiston investointihanke

Lapin AMKin kehittämishanke

Lähteet

Lapin Sota 1944. https://lapinsota-1944.weebly.com/rakennustuhot-pohjois-suomessa.html

Motiva - Rakentaminen ja rakennukset. https://www.motiva.fi/julkinen_sektori/kestavat_julkiset_hankinnat/tietopankki/rakentaminen_ja_rakennukset

Rakennusteollisuus - Ilmastotavoitteita ei saavuteta ilman energiaremontteja. https://rt.fi/2022/12/ilmastotavoitteita-ei-saavuteta-ilman-energiaremontteja-otollinen-aika-toimia-on-juuri-nyt/

Niilontalon rakennushistoriallinen selvitys

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle






Talvinen löytöretki! TKI-toimintaa tutuksi yrityksille

19.4.2024



Kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
Kirjoittajat YTM Pasi Satokangas ja TaM Sini Kestilä työskentelevät asiantuntijoina Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä.

 

Tutkimis-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta, tuttavallisemmin sanottuna TKI.
Sitähän Lapissakin tehdään ja paljon, vai tehdäänkö? Tilastojen mukaan muihin maakuntiin verrattuna olisi vielä kirimisen varaa.

Lappi takamatkalla yritysten TKI-toiminnassa

TKI-menot Lapissa olivat 75,6 miljoonaa euroa vuonna 2022. Yritysten osuus TKI-menoista oli Lapissa toiseksi pienin kaikista maakunnista, 36 prosenttia. Yrityssektorin osuus TKI-menoista oli korkein Pohjanmaalla, peräti 87 prosenttia, ja esimerkiksi Uudellamaalla 70 prosenttia.

Elektroniikan, tietokoneiden ja sähkölaitteiden toimialalla TKI-menot koko maassa olivat 1,7 miljardia euroa, suurimmat kaikista toimialoista. Toiseksi suurimmat menot, 740 miljoonaa euroa, olivat koneiden ja laitteiden toimialalla. Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta -toimialan menot olivat 598 miljoonaa euroa. Suurimmat TKI-menot keskittyvät siis teknisiin aloihin. Maakunnan toimialarakenne selittänee osaltaan Lapin yritysten pieniä TKI-menoja.

Suuret yritykset hyödyntävät TKI:tä

TKI-menot myös keskittyvät vahvasti suuriin yrityksiin. Kokonaisuudessaan yritysten TKI-menot Suomessa vuonna 2022 olivat 5,4 miljardia euroa, josta hieman yli kolme miljardia TKI-menoista toteutuu yrityksissä, joissa työskentelee vähintään 500 henkilöä. (Tilastokeskus 2023a.) Suomen noin 570 000 yrityksestä puolestaan vain 306 on sellaisia, joissa työskentelee vähintään 500 henkilöä (Tilastokeskus 2023b).

Keskittymisestä huolimatta on tuskin väärin sanoa, että potentiaalia kehittämiseen ja kasvuun on myös pienissä yrityksissä.

Yritykset ja kehittämisorganisaatiot yhteistyöhön

TKI-toiminta siis keskittyy vahvasti tietyille toimialoille ja suuriin yrityksiin. Tämä aiheuttaa omat haasteensa lappilaisessa toimintaympäristössä. Useissa kehittämislinjauksissa on kuitenkin tuotu esille tavoite maakunnan innovaatiotoiminnan tehostamisesta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yritykset ja tutkimus- sekä koulutusorganisaatiot tekevät aiempaa tiiviimmin yhteistyötä.

Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Yritysten ja osaamiskeskittymän TKI-yhteistyön vahvistaminen – palvelupolun ja strategian rakentaminen -hankkeessa pyritään tukemaan juuri mainittuja tavoitteita.

Osaamiskeskittymään kuuluvat Geologian tutkimuskeskus, Lapin ammattikorkeakoulu, Lapin yliopisto ja Luonnonvarakeskus. Osaamiskeskittymä tarjoaa yrityksille palveluja yhden luukun periaatteella esimerkiksi tuotekehityksen tueksi.

Palvelupolku paremmaksi

Meneillään olevassa hankkeessa päivitetään osaamiskeskittymän palvelupolku ja strategia, jotta palvelut olisivat entistä paremmin yritysten saatavilla. Osa hankkeen toimintaa ovat yritystilaisuudet, joissa kuullaan yrittäjien näkemyksiä tarvittavista palveluista ja niiden saatavuuden helpottamisesta. Lappilaisen toimintaympäristön asettamiin TKI-haasteisiin vastattiin Tunturi-Lapissa kirjaimellisesti lumen ja jään keskellä.

TKI-toiminta tutummaksi talvisessa ympäristössä

Lapin AMK:lla on tahtotila ja tavoite TKI-toiminnan vaikuttavuuden lisäämiseksi Lapissa. TKI-toiminta voi näyttäytyä vielä melko kaukaisena monille yrityksille. Se saatetaan kokea hankalaksi ja sen hyötyjä ei ehkä ymmärretä. Mikä avuksi haasteeseen?

Päätimme järjestää tilaisuuden, jossa pystyisimme kertomaan ja selventämään TKI-toiminnan monipuolisia hyötyjä, erityisesti konkreettisten esimerkkien avulla. Palaute tilaisuudesta oli positiivista. Kentälle jalkautuminen sai kiitosta, samoin kuin tilaisuus tutustua alueen muihin yrittäjiin. Osallistujista useat olivat uusia yrittäjiä, jotka eivät tunteneet toisiaan entuudestaan.

Rennosti lähellä

Tavoitteena oli luoda rento ja inspiroiva ilmapiiri, jonka kautta osallistujien kesken syntyisi vuorovaikutusta ja ideoiden vaihtoa. Halusimme, että osallistujilla oli mahdollisuus ilmaista mielipiteensä ja osallistua aktiivisesti keskusteluun. Annoimme tilaisuudelle nimeksi Talvinen löytöretki, jolla halusimme kuvastaa TKI-toiminnan mahdollisuuksin löytämistä.

Tilaisuus järjestettiin Tunturi-Lapissa Ylläsjärvellä ja Lainiossa eli kohdeyritysten kotiseudulla. Usein järjestävän osapuolen on helpompi liikkua paikasta toiseen kuin osallistujien matkustaa. Tavoitteena oli myös saada osallistujat verkostoitumaan ja tämä tapahtuu edelleen parhaiten kohtaamalla fyysisesti samassa tilassa. Etätilaisuuksissa asiat saadaan usein muodollisesti hoidettua, mutta verkostoituminen ja kohtaamiset jäävät toisarvoisiksi.

Satokangas kuva 1 2024.jpg

Kuva. Talvisen löytöretken tunnelmia Lainion jääkylästä. Kuva: Pasi Satokangas

Kahvia ja pöhinää

Talvinen löytöretki alkoi Ylläsjärvellä osallistujille tarjotun lounaan merkeissä. Konkreettisten TKI-toiminnan esimerkkien jälkeen siirryimme taianomaiseen jään ja lumen maailmaan Lainion jääkylään.

Oli hienoa nähdä, kun saman alueen yrittäjät pääsivät verkostoitumaan ja tutustumaan toisiinsa. Poikipa tilaisuus jo uudenkin tilaisuuden, joten jotain tehtiin oikein. Pelkkä tutustuminen ja verkostoituminen on ensimmäinen askel yhteistyön syntymiseen. Eli joskus kahvin juonti ja keskustelu voi antaa osallistujalle enemmän kuin täyteen tykitetty ohjelma. Siitä voi sitten ryhtyä konkreettisiin toimiin.

Meidän kehittäjienkin on hyvä käydä vaikka pelkästään vain esittäytymässä yrittäjille ja muille toimijoille. Nimen takaa nähtyjen kasvojen jälkeen yrittäjät ottavat helpommin ja rohkeammin yhteyttä. Pitäisikö tätä tehdä hankkeissa enemmän? Jalkautuminen alueelle, hyvä ruoka ja virikkeitä herättävä ympäristö auttoivat vaihtamaan näkemyksiä tarpeista ja mahdollisuuksista sekä kutomaan aina tarpeellista verkostoa.

Kirjoittajat työskentelevät Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Yritysten ja osaamiskeskittymän TKI-yhteistyön vahvistaminen – palvelupolun ja strategian rakentaminen -hankkeessa, jonka rahoitus on Lapin liiton Alueiden kestävän kasvun ja elinvoiman tukeminen (AKKE) -määrärahasta.

Lapinliiton vaakunalogo

Lähteet

Tilastokeskus (2023a) Tutkimus- ja kehittämistoiminnan volyymi pysyi vuonna 2022 edellisvuoden tasolla. Luettu 22.3.2024 osoitteesta: https://www.stat.fi/julkaisu/clmhjs4vmz9bm0avvv4jod5gc

Tilastokeskus (2023b) Yritykset toimialoittain ja henkilöstön suuruusluokittain (oikeudellinen yksikkö), 2018–2022. Luettu 4.4.2024 osoitteesta: https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__yrti/statfin_yrti_pxt_13w5.px/table/tableViewLayout1/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Paljonko rehujen tuottaminen maksaa lappilaisilla kotieläintiloilla?

10.4.2024



Kirjoittajan kasvot.
MMM Agronomi Laura Post työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

Arvi logot.png

Arktinen vilja (ARVI) on tiedonvälityshanke, jossa kootaan yhteen viljanviljelyn tutkimus- ja kokemustietoa viljelijöiden, asiantuntijoiden ja sidosryhmien vapaaseen käyttöön. Pohjois-Suomi on maailmanlaajuisesti niitä harvoja viljelyalueita, joita ilmastonmuutos osittain jopa hyödyttää pidentyvien kasvukausien ansiosta (Peltonen-Sainio ym. 2009).

Viljan tuottaminen on yleensä kannattavaa vain hyvillä satotasoilla

Keskinkertainen tekeminen on hyvin harvoin riittävää, kun tähtäimessä on kannattava viljantuotanto. Poikkeuksen teki Ukrainan sodan syttymisen jälkeinen aika, kun viljan markkinahinta nousi saatavuusongelmien takia nopeasti ennätyksellisen korkeaksi (Kuvio 1). Myös kuivuudesta johtuvat mittavat satotappiot maailmalla ovat nostaneet viljan hintaa reilusti. Suomella ei ole neuvotteluasemaa viljamarkkinoilla, sillä Suomen tuottama viljamäärä on kokonaisuudessaan vain 1–2 prosenttia EU:n tuotantomääristä (Eurostat 2024). Silti kotimaan ruokaturvasta olisi pidettävä huolta.

Kuvio 1 Post.png
Kuvio 1. Rehuohran perushinnan kehitys. Viljelijöille tilitetty perushinta sisältää kuljetuksen ensimmäiseen vastaanottopisteeseen. Perushinnasta on vähennetty viljelijöiltä perityt välityspalkkiot ja muut maksut (esim. jaostopalkkiot). Alv 0 %. (SVT 2024a)

Yleisesti voidaan sanoa, että tuotantokustannukseen eniten vaikuttaa satotaso. Ohran keskimääräinen satotaso Suomessa on vain noin 3 500 kg/ha (SVT 2024b), mutta tilojen välinen vaihtelu on suurta.

ProAgrian ennusteen mukaan ensi vuonna satovaatimus rehuohralle jopa 4 900 kg/ha, kun hintaoletus vuodelle 2024 on vain 190 €/tn. Hehtaarisatovaatimus on tehty muuten Lohkotietopankin keskimääräisillä kustannuksilla, mutta lannoitteen hinnalla 595 €/tn.

Satovaatimus on kova keskimääräiseen satotasoon nähden. Yli 4 900 kg hehtaarisatoihin yltää Lohkotietopankin mukaan vain paras neljännes tiloista. Onko olemassa jokin tekijä, joka lähtökohtaisesti estää huippuluokan viljasatojen saavuttamisen Lounaisessa-Lapissa, jossa lämpösummaa on riittävästi? Ei pitäisi olla.

Huippusadon resepti on kohtuullisen yksinkertainen, jossa maan kasvukunto korostuu: vesitalous, maan rakenne ja elävyys, kalkitus sekä lannoitus ja kasvinsuojelu. Omat lohkot tulee tuntea ja valita niille sopivat lajikkeet, joka paikkaan viljaa ei kannata edes kylvää. Keväällä ei kestä myöhästyä senkään takia, että sadon saa korjattua kurkien tieltä pois. Hyvällä kasvukauden aikaisella seurannalla vaadittavat toimenpiteet tulee tehtyä oikea-aikaisesti. Sen jälkeen ollaan säiden armoilla, kuten muuallakin. Lapissa kuivuuden aiheuttamat satotappiot ovat olleet verrattain maltilliset ja lumen sulamisesta jäänyt kosteus auttaa kriittisimpänä hetkenä.

Kustannuserät tarkasteluun

Tuotantokustannusten laskeminen auttaa arvioimaan, millaista satotasoa vaaditaan, jotta viljely pysyy kannattavana. Lisäksi siitä nähdään ne kustannuserät, jotka nostavat eniten kustannuksia ja pystytään tarvittaessa niihin vaikuttamaan.

ARVI-hankkeessa tarkasteltiin esimerkkilaskelmin viljan tuotantokustannusta lounaislappilaisilla kotieläintiloilla. Esimerkissä olevan luomutilan (b) pienistä kustannuseristä oli huomattavaa hyötyä:

a) 3500 kg ka keskisato tehokkaalla koneketjulla - tuotantokustannus ilman tukea 432 €/tn
b) luomutilan tuotantokustannus edullisilla kiinteillä kustannuksilla 2000 kg ka keskisadolla - tuotantokustannus ilman tukea 398 €/ tn

Jos ottaa tuet huomioon, ollaan a-esimerkin tuotantokustannuksessa 300 €/tn tietämillä. Edelleen ollaan kuitenkin kaukana rehuohran vuoden 2024 hintaoletuksesta, 190 €/tn. Rahtia saa tulla vielä reilustikin, että vilja olisi kannattavampaa ostaa toiselta viljelijältä. Jos ostetaan tasalaatuista viljaseosta rehufirmalta, voidaan olla jo lähempänä oman tilan tuettua viljan tuotantokustannusta (Taulukko 1).

Yleisesti kustannuksia voisi järkevästi pienentää yhteiskoneilla, laajentamalla koneiden käyttöä sekä tuotantopanosten yhteistilauksilla. Lisäksi lannoitteiden ostoajankohdalla on ollut viime vuosina poikkeuksellisen suuri merkitys kustannuksiin.

Esimerkkilaskelmissa viljan alla on ollut nurmensiemen eli viljasta on hyötyä nurmikierrossa. Oma vilja on myös rauhoittanut yöunia ylikuumenneissa viljamarkkinoissa, jotka kuluvana talvena ovatkin onneksi olleet odotettua rauhallisemmat. Tulokset eivät kuitenkaan liiemmin rohkaise puhtaan viljan viljelyyn, ennen kuin vuosittainen satotaso on 5 tn huitteilla. Täytynee jatkaa harjoituksia?

Viljan tuotantokustannuslaskuri vapaaseen käyttöön löytyy: https://kustannuslaskuri.mtech.fi/

Paljonko säilörehun tuottaminen maksaa?

Valtakunnallisesti myös säilörehun tuotantokustannus vaihtelee huomattavasti tiloittain, ProAgrian Lohkotietopankin mukaan 15–36 snt/kg ka. Tämä ero tarkoittaa 50 lehmän tilalla 44 000 euroa vuodessa!

Lapin tuotantokustannuslaskelmissa päästiin yllättävästi lähes samaan tulokseen (valtakunnan keskiarvon paikkeille, 21 snt/kg ka) kahdella hyvin erilaisella taktiikalla:

a) 180 ha pinta-alalta tehokkaalla koneketjulla 6 600 kg ka/ha keskisadolla
b) luomutuotannossa edullisilla konekustannuksilla 3 100 kg ka/ha keskisadolla

Karkeasti voi sanoa, että satotaso määrittää eniten tuotantokustannusta. Tämäkin esimerkki kuitenkin rohkaisee laskelmaan omalle tilalle todellisia kustannuksia ja tarkastelemaan eri kustannuseriä.

Nurmelle löytyy vapaasti saatavilla oleva tuotantokustannuslaskuri: https://www.atriatuottajat.fi/tuotannonkehitys/nautasuomi/palvelut/sailorehulaskuri/

Vaikka erilaisten rehujen hintavertailu ei ole täysin mielekästä, sillä ne eivät ole toisillaan kokonaisuudessaan korvattavissa, kannattaa haarukoida, mikä rehu omalle tilalle todellisuudessa on edullisinta (Taulukko 1).

Taulukko 1
. Eri rehujen hinnat.
Taulukko 1 Post.JPG

Lähteet

Eurostat. 2024. Crop production in EU standard humidity. https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/apro_cpsh1__custom_10679027/default/table?lang=en Viitattu 3.4.2024

Peltonen-Sainio, P., Jauhiainen, L., Hakala, K. & Ojanen, H. 2009. Climate change and prolongation of growing season: changes in regional potential for field crop production in Finland. Agricultural and Food Science 18: 171-190.

SVT. 2024a. Maataloustuotteiden tuottajahinnat. Luonnonvarakeskus. Viljan, rypsin ja rapsin tuottajahinnat muuttujina Kuukausi, Hinta ja Laji. PxWeb (luke.fi) Viitattu 5.4.2024

SVT. 2024b. Satotilasto. Luonnovarakeskus. https://www.luke.fi/fi/tilastot/satotilasto/sato-ja-luomusato-2023 Viitattu 6.3.2024

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Jälkihuolto nuoren tukena

5.4.2024



Kirjoittajan kasvot.
YTM Johanna Majala on lehtori ja henkeasiantuntija Lapin ammattikorkeakoulun Osallisuus ja toimintakyky -osaamisryhmässä.

EU osarahoittama lippulogo ja ELY-keskus .png

Jäkälä-hanke jälkihuoltoa kehittämässä

Lapin ammattikorkeakoulu on yhdessä Lapin yliopiston sekä Lapin hyvinvointialueen kanssa käynnistämässä ryhmähanketta, jonka tavoitteena on kehittää jälkihuoltopalveluita Lapissa. Hanke aika on 1.3.2024 - 28.2.2027. Kyseessä on Euroopan unionin osarahoittama hanke.

Jäkälä-hankkeen tavoitteena on kehittää jälkihuoltopalveluita luomalla yhdenvertaiset ja tasalaatuiset jälkihuollon palvelut Lapin hyvinvointialueelle. Käytännössä tämä tarkoittaa jälkihuollon parissa työskentelevien ammattilaisten sekä yhteistyötahojen ammatillisen osaamisen vahvistamista, mutta myös jälkihuollossa olevien nuorten tuen tarpeisiin vastaamista esimerkiksi eri ammattilaisten työnjakoa selkeyttämällä, palveluprosesseja ja työkäytänteitä mallintamalla sekä yhteistyörakenteita ja palveluprosesseja selkiyttämällä saadaan laatua jälkihuollon palveluihin.

Hankkeen toteuttaminen ryhmähankkeena mahdollistaa laajemman ja monipuolisemman kehittämistyön sekä tulosten jalkauttamisen jo hankkeen aikana. Yhteiskehittämisen idean lisäksi tavoitteena on hyödyntää sekä ammatillista että kokemuksellista asiantuntijatietoa. Hankkeen kehittämistyö pilotoidaan Lapin hyvinvointialueen Lounaisella palvelualueella. Tavoitteena on hankkeen päättymisen jälkeen ottaa hankkeen kehittämistyö käyttöön koko Lapin hyvinvointialueella.

Jäkälä logo.png

Mitä jälkihuolto on?

Jälkihuolto alkaa sijaishuollon päättyessä, yleensä nuoren ollessa 18-vuotias, mutta se koskee myös nuorempia. Jälkihuoltoon ovat oikeutettuja kaikki yli puoli vuotta sijoituksessa olleet lapset. Hyvinvointialueiden velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy viimeistään, kun nuori täyttää 23 vuotta. Tarkemmin jälkihuollosta on säädetty lastensuojelulainsäädännössä.

Jälkihuollon keinoja ja tavoitteita mietittäessä huomioidaan aina lapsen ikä, kehitystaso sekä hänen suhde perheeseensä. Koska jälkihuolto koskee eri ikäisiä lapsia ja nuoria on tilanne ja avuntarve erilainen aikuistuvien nuorten ja kotiin palaavien lasten sekä heidän perheidensä tuen tarpeissa. Kotiin palaavien lasten osalta tuki voi olla esimerkiksi vanhempien vahvaa tukemista, jolloin ehkäistään uudelleensijoittamisen tarvetta. (THL 2024.)

Koska suurin osa jälkihuollossa olevista nuorista on täysi-ikäisiä, jälkihuollon ensisijaisena tavoitteena voidaan pitää nuoren tukemista itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. Tavoitteet toki vaihtelevat nuoren iän ja tarpeen mukaan. Jälkihuolto on nuorelle vapaaehtoista tukea, jonka voi halutessaan ottaa vastaan. Jälkihuoltosuunnitelmaa laadittaessa onkin hyvä ottaa huomioon, minkälaista tukea nuori itse kertoo tarvitsevansa, sekä mitä tavoitteita nuori asettaa jälkihuollon palveluille (Pukkio & Hoikkala 2016, 14).

Apua arkeen

Jälkihuolto koostuu hyvinkin konkreettisista tukitoimista, kuten palveluista, asumisen ja toimeentulon turvaamisesta sekä nuorelle maksettavista itsenäistymisvaroista. Koska jälkihuoltonuorelle nimetään omatyöntekijä, on nuorta mahdollista tukea myös syvällisemmin. Esimerkiksi omien voimavarojen löytäminen ja tulevaisuuden suunnitteleminen vaativat jo pitkäjänteisempää yhdessä työskentelemistä.

Jälkihuollossa oleva nuori tarvitsee apua erilaisiin asioihin. Joskus asiat voivat olla hyvinkin akuutteja, jolloin tukea on hyvä saada nopeasti. Myös arjen asiat, kuten kaupassa käyminen ja ruoan laitto voivat olla haastavia. Tukea tarvitaan myös esimerkiksi talouden hoitoon, etuuksien hakemiseen, asumiseen tai vaikka työhön ja kouluun hakeutumiseen. (Janhukainen & Tiili 2022, 19.) Jälkihuolto on suunnitelmallista auttamista ja tukea. Sen avulla lapsi/nuori saa valmiuksia itsenäiseen arkeen ja aikuisuuteen. (THL 2024.)

Lopuksi

Sijaishuollon jälkeen jälkihuolto on erittäin tärkeässä roolissa auttamassa ja tukemassa lasta ja nuorta eteenpäin. Jäkälä-hankeen kautta vastaamme tarpeeseen kehittää jälkihuoltopalveluita nuorten tarpeita paremmin huomioiviksi.

Ajatuksena on luoda lounaiselle palvelualueelle kokonaan uusia jälkihuollon palveluita ja tukitoimia sekä kehittää ammattilaisten osaamista. Konkreettisina toimenpiteinä ovat esimerkiksi jälkihuoltonuorten vertaisryhmätoiminnan käynnistäminen sekä kokemus- ja kehittäjäasiantuntijatoiminnan luominen. Lisäksi tavoitteena on rakentaa nuorille kohdennetun tuetun asumisen palvelut sekä kehittää niihin liittyviä työskentelymalleja.

Kehitämme hankkeessa jälkihuoltoa monialaiseksi aikuistumisen tueksi. Jälkihuollon palveluita kehittäessä on palvelun sisällöissä huomioitava ajankohtaiset nuoruusajan ilmiöt, sekä palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan muutokset. Jotta tämä toteutuisi, kehittämistyötä tehdään monialaisen yhteistyön lisäksi yhdessä nuorten kanssa.

Jäkälä-hankkeessa on tavoitteena myös innostaa sosiaalityön ja sosionomikoulutuksen opiskelijoita mukaan esimerkiksi opinnäytetöiden merkeissä. Mikäli kiinnostus herää, lisätietoa hankkeesta voi kysyä projektipäällikkö Matti Virtasalolta ja hankkeen asiantuntijalta Johanna Majalalta.

Lähteet

Janhukainen, J. & Tiili, A. 2022. Ei taikatemppuja vaan tukea – kokemusasiantuntijoiden suositukset lastensuojelun jälkihuollon kehittämiseksi. Lastensuojelun keskusliiton verkkojulkaisu. Helsinki.

Pukkio S. & Hoikkala S. 2016. Jälkihuolto kasvun ja itsenäistymisen tukena. Teoksessa Pukkio S. & Hipp T. Mikä jälki jää? Opas lastensuojelun jälkihuoltotyöhön. Lastensuojelun keskusliitto ja kirjoittajat. Helsinki.

THL 2024. Viitattu 27.3.2024. Jälkihuolto - THL

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Teräksen muovauksen uudet tuulet Lapin alueella

2.4.2024



Kirjoittajien kasvot erillisinä kuvina.
DI Raimo Ruoppa, Ins. (AMK) Raimo Vierelä, Ins. (AMK) Päivi Juntunen ja Ins. (AMK) Jouni Kanto työskentelevät asiantuntijoina Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmässä.

EU:n lippu ja teksti Euroopan unionin osarahoittama sekä Lapin liiton vaakunalogo.

Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmässä tehdään työtä terästen konepajakäytettävyyteen liittyvissä hankkeissa sekä tuotetaan erilaisia testauspalveluja yhteistyökumppaneille.

Kemissä sijaitsevassa rikkovan aineenkoetuksen laboratoriossa on mm. terästen mekaanisten ominaisuuksien testaamiseen soveltuvia laitteita. Osaamisryhmän terästen muovattavuuden tutkimuksesta ja siihen liittyvästä kehitystoiminnasta on kerrottu aiemmin muun muassa Pohjoista tekoa -blogikirjoituksissa Raskaansarjan terästutkimusta sekä Uusia menetelmiä terästen tutkimukseen. Myös Lumen-lehden artikkelissa Teräksistä kumppanuutta on kirjoitettu aiheesta.

Uusi hankekokonaisuus

Vuoden 2024 alussa osaamisryhmässä käynnistyi Euroopan unionin ja Lapin liiton osarahoittama hankekokonaisuus, johon kuuluvat kehityshanke FormFuture, sekä investointihanke FormInvest. Hankkeiden tavoitteena on vahvistaa Lapin ammattikorkeakoulun ja alueen yritysten osaamista ns. edistyneiden muovausteknologioiden käytössä.

Kohderyhminä ovat Lapin alueen metallituotteiden valmistusta harjoittavat konepajayritykset. Tavoitteena on siirtää hankkeissa tuotettua osaamista ja testaustietoa yritysten käyttöön, jotta niiden mahdollisuudet hyödyntää muovausteknologioita omassa tuotannossaan paranisivat. Kolmivuotisen hankekokonaisuuden kokonaisbudjetti on noin 650 000 euroa, josta kehityshankkeen osuus on noin 400 000 euroa ja investointihankkeen noin 250 000 euroa.

Lapissa vain vähän edistynyttä muovausta harjoittavia yrityksiä

Hankkeiden valmistelu käynnistettiin esiselvityksellä, jossa kartoitettiin koko Suomen konepajayritysten palvelujen tarjontaa ja olemassa olevia muovaukseen soveltuvia laitteita. Aineistossa oli toistasataa konepajayritystä eri puolelta Suomea. Selvityksen johtopäätöksenä todettiin, että Lapin alueella toimivilla yrityksillä muovausteknologiset laitteet ja osaaminen rajoittuvat lähinnä perinteiseen särmäykseen ja mankelointiin, kuva 1.

Kuva 1 Ruoppa et al.png

Kuva 1. Esiselvityksen tulokset, käytössä olevat muovausteknologiat Lappi vs. muu Suomi

Särmäys ja mankelointi ovat valmistusmenetelminä suhteellisen yksinkertaisia. Useimmiten metallituotteiden valmistuksessa tarvitaan niiden lisäksi esim. hitsausta, joka lisää työvaiheita ja tuotantoketjun kokonaisenergiankulutusta sekä tuotteen hiilijalanjälkeä.

Kehittyneempiin muovausteknologioihin voidaan laskea kuuluvan esim. syväveto, joka on tehokas metallituotteen valmistusmenetelmä, mutta vaatii tietyntyyppistä laitteistoa ja erikoisosaamista. Niillä voitaisiin kuitenkin korvata tietynlaisissa tuotteissa esim. särmäys ja hitsaus. Selvityksen perusteella kehittyneempien muovausteknologioiden käyttö on keskittynyt pääasiassa eteläiseen Suomeen, kun taas Lapin alueella vain muutamassa yrityksessä on esim. syvävetoon soveltuvia laitteita.

Esiselvityksen pohjalta alettiin suunnitella hankekokonaisuutta, jonka avulla edistyneitä muovausteknologioita saataisiin laajempaan käyttöön myös Lapin alueen yritysten keskuudessa. Yritysten kanssa käytiin keskusteluja niiden tarpeista ja kysyttiin mielipiteitä siitä, millaisiin asioihin hankkeissa pitäisi keskittyä.

Terästeollisuudessa tapahtuu myös lähiaikoina murros, kun fossiilivapaat lujat ja erikoislujat teräkset nousevat esiin ratkaisuna hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Lapin alueella tämä tarjoaa mahdollisuuden luoda uutta osaamista ja parantaa yritysten kilpailukykyä sekä edistää hiilineutraalia tuotantoa. Hankkeiden avulla pyritään tuomaan uusia innovaatioita metallituotteiden valmistukseen. Hankesuunnitelmat herättivät yritysten keskuudessa kiinnostusta, joten rahoitushakemukset laadittiin ja myönteinen päätös hankekokonaisuudesta saatiin syksyllä.

Uutta tietoa ja osaamista Lapin konepajayrityksille

Alkaneessa kehityshankkeessa keskitytään edistyneiden muovausteknologioiden osaamisen kasvattamiseen ja niiden käyttöönottoon. Tämä sisältää muun muassa olemassa olevien muovausmenetelmien kartoituksen, muovausmenetelmien hiilijalanjäljen selvittämisen, muovauksen mallinnuksen ja simuloinnin käyttöönoton tuotteen suunnitteluvaiheessa sekä muovaustestien avulla hankitun datan hyödyntämisen materiaaliominaisuuksien hallinnassa.

Hankkeiden avulla pyritään luomaan uutta tietoa ja osaamista muovausteknologian alalla, mikä voi auttaa alueen yrityksiä kehittämään uusia innovatiivisia tuotteita ja parantamaan tuotannon tehokkuutta. Uuden osaamisen avulla pyritään vahvistamaan Lapin ammattikorkeakoulun mallinnus- ja simulointiosaamista, jotta se voisi toimia entistä parempana tukena alueen yrityksille. Tehtyä tutkimusta ja kehitystyötä jaetaan laajasti alueen yritysten ja oppilaitosten kanssa, ja sen odotetaan edistävän jatkokehitystä alueella.

Hankkeilla tavoitellaan useita merkittäviä vaikutuksia alueelle. Ne muun muassa mahdollistavat hiilineutraalimman tuotannon, kun uusia, fossiilivapaita lujia ja erikoislujia teräksiä käytetään entistä enemmän. Lisäksi ne luovat uutta osaamista alueelle, parantaen yritysten kilpailukykyä luoden mahdollisuuksia uusien tuotteiden kehittämiseen ja valmistukseen. Yhteistyössä alueen yritysten ja oppilaitosten kanssa hankkeiden avulla on mahdollista luoda uutta osaamista ja työpaikkoja, mikä edistää alueen taloudellista kehitystä.

Tuumasta toimeen

Hankkeen tiimissä työskentelee kiinteästi neljä henkilöä Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmästä. Projektipäällikkö Raimo Ruoppa sekä asiantuntijat Päivi Juntunen, Raimo Vierelä ovat työskennelleet ammattikorkeakoululla terästen tutkimuksen ja testauksen parissa toistakymmentä vuotta erilaisissa hankkeissa ja palveluliiketoiminnassa. Uudempia tulokkaita edustava Jouni Kanto on tuonut erinomaista vahvistusta koko osaamisryhmän toimintaan ja työskentelee nyt myös tässä hankekokonaisuudessa.

Kehityshankkeen ensimmäisessä vaiheessa on käynnistetty muovausteknologioihin liittyvä tiedonhankinta ja kokoaminen. 1.3.2024 järjestettiin ensimmäinen työpaja, jossa esiteltiin hankkeiden sisältöä. Hanketiimi pääsi samalla verkostoitumaan yritysten kanssa ja tilaisuuteen osallistui paikan päällä sekä etäyhteyden välityksellä kiitettävä määrä yritysten ja muiden sidosryhmien edustajia.

Projektipäällikkö Raimo Ruoppa esitteli aluksi Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmän toimintaa sekä hankekokonaisuuden sisältöä. Tämän jälkeen Vili Kesti SSAB:lta piti erittäin mielenkiintoisen esityksen muovauksesta ja sen mahdollisuuksista kertoen mm. muovauksen simuloinnista, jota myös hankkeissa on tarkoitus päästä toteuttamaan. Esityksistä on julkaistu tallenne, joka on katsottavissa kehityshankkeen nettisivuilla.

Kuvakollaasi.

Kuva 2. FormFuture-hankkeen työpaja 1.3.2024

Kehityshankkeen toimenpiteet jatkuvat kevään aikana muovausteknologioiden kartoittamisella ja tekemällä tutustumismatkoja edistyneitä muovausteknologioita käyttäviin yrityksiin muualle Suomeen. Vuoden loppupuolella on tavoitteena saada kokoon tietopaketti muovausteknologioista, jota yritykset voivat sen jälkeen hyödyntää.

FormInvest-hankkeessa toteutettavien investointien valmistelu on myös aloitettu ja tavoitteena on saada muovauksen simulointiohjelmisto käyttöön kuluvan vuoden loppuun mennessä. Syksyllä on tarkoitus järjestää seuraava työpaja.


> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Lapin AMK edistämässä vastuullista työnantajuutta

21.3.2024



Kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
FT Mirva Juntti työskentelee kehittämispäällikkönä Lapin ammattikorkeakoulussa ja tradenomi (YAMK) Tiina Huhtalo ammattikorkeakoulun henkilöstöpäällikkönä LUC-palveluissa.

Tuoreen suuryritystutkimuksen mukaan vastuullisuus on yksi keskeisimmistä tekijöistä maineen rakentamisessa. Viime vuosikymmenellä vastuullisuusajattelu on laajentunut sosiaaliseen kädenjälkeen; monimuotoisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoiseen kohteluun. Useassa organisaatiossa se on jo vankasti kytkettynä henkilöstöjohtamiseen. Monille on kuitenkin epäselvää, mitä vastuullisuus merkitsee käytännön johtamistyössä, tai miten sitä voi systemaattisesti edistää.

Tämä artikkeli kertoo, miten vastuullisuutta on Lapin ammattikorkeakoulussa viety osaksi henkilöstöpalveluita ja arjen käytänteitä. Artikkelin tarkoituksena on antaa käytännön vinkkejä kenelle tahansa esihenkilö- tai henkilöstöpalvelutyötä tekevälle tai työyhteisössä työskentelevälle.

Vastuullisuus henkilöstöstrategiassa

Vastuullisuus henkilöstöhallinnossa (HR) kattaa monia ulottuvuuksia. Useimmin sillä viitataan toimintaan, joka huomioi työntekijöiden monimuotoisuuden, oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja osallisuuden. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisena, keinoina puuttua syrjintään ja epätasa-arvoiseen kohteluun sekä pyrkimyksenä rakentaa tiivis yhteisö, jota ohjataan selkein johtamiskäytännöin. Tämä kaikki synnyttää organisaatiokulttuurin, joka on kestävä, eettinen ja hyvinvointia tukeva kaikille sidosryhmilleen.

Monilla henkilöstöjohtamisen ammattilaisilla ei ole vielä selvää kuvaa roolistaan vastuullisuuden edistäjänä. Kansainvälinen tutkimus kuitenkin korostaa, että henkilöstöjohtaminen (HR) on avainasemassa vastuullisuuden integroinnissa liiketoimintaan (c.f. Dwivedi et al. 2023, Jerónimo et al. 2020, Mishra et al. 2013). Tutkimukset osoittavat, että monet yritykset eivät vielä hyödynnä tätä mahdollisuutta täysimääräisesti (c.f. Pellegrini et al. 2018).

Vastuullisuus johtamisessa

Strateginen, vastuullinen henkilöstöhallinta vaatii rohkeutta suunnata muutosta. Taktisella tasolla työtä tehdään työehtosopimusten, erilaisin organisaatiossa yhteisesti sovituin toimintaohjein ja linjauksin. Operatiivisella tasolla se on johtamis-, esihenkilö- ja HR-työtä, rekrytointia ja perehdyttämistä - sekä lukuisa joukko arjen kohtaamisia, joilla huolehditaan työntekijästä, työyhteisön hyvinvoinnista, osaamisen kehittämisestä, motivaatiosta ja sitoutuneisuudesta läpi työuran.

Asiantuntijaorganisaation osaamisen ydin on sen henkilöstö. Työuran aikana toimijoilla tulee eteen erilaisia vaiheita, joita tulee selvittää, ohjata ja ratkaista inhimillisesti, mutta yhteisiä ohjeita ja pelisääntöjä noudattaen. Tehtäväkenttä on moninainen ja vaatii esihenkilöiltä monipuolista osaamista, pitkäjänteisyyttä, sitoutuneisuutta ja empatiataitoja. (Kosunen 2007.)

Vastuullisuus organisaatiokulttuurissa

Lapin ammattikorkeakoulun strategia pohjautuu kolmeen arvoon, joita ovat eettisyys, ennakkoluulottomuus ja yhteisöllisyys. Arvot ovat osa korkeakoulussa yhteisesti jaettua inhimillistä identiteettiä. Vahva arvoperusta rakentaa myönteistä työnantajamielikuvaa ja tukee henkilöstön sitoutumista.

Lapin AMKissa vastuullisuus integroituu kiinteästi strategiaan. Se on sitoutunut ammattikorkeakoulujen yhteiseen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelmaan, jonka tavoitteena on saavuttaa edelläkävijyys vuoteen 2030 mennessä monin eri tavoin. Lapin AMKin johtamisjärjestelmä tukee koko korkeakouluyhteisön osallistumista ohjelman toteuttamiseen. Keinoja on monia, esimerkkinä mainittakoon mm. jäsenyys Oikotien vastuullinen työpaikka-yhteisössä.

Vastuullisuus arjen käytänteinä

Vastuullisuuden tulee näkyä teoissa, organisaatiokulttuurissa ja johtamisessa kautta koko organisaation (Dwivedi 2023). Tämä mahdollistuu ainoastaan silloin, kun vastuullisuus on integroitu liiketoiminnan eri prosesseihin ja käytänteisiin. Lapin ammattikorkeakoulussa HR-toiminnot ovat ottaneet vahvan roolin asemassa vastuullisuuden edistämisessä, sillä henkilöstöhallinnossa tehdyt linjaukset vaikuttavat suoraan koko yhteisön sosiaaliseen kädenjälkeen, kuten henkilöstön hyvinvointiin, tasa-arvoon, monimuotoisuuteen ja osaamiseen.

Lapin AMKissa on laadittu erilaisia ohjeistuksia tilanteisiin, missä vastuullisuusajattelu kohtaa arjen teot. Yhteisesti sovituilla pelisäännöillä toimintaa ohjataan kokonaisuutena kohti kestävyyttä ja yhdenvertaisuutta. Yhtäläistä näille ohjeille on se, että niitä laaditaan ja siirretään käytäntöön sitä mukaa, kun käytännön prosesseissa havaitaan kehittämiskohtia.

Tähän artikkeliin on esimerkkinä valittu joukko ohjeita, jotka liittyvät arjen kohtaamisin. Esimerkit osoittavat, miten yksittäisillä ohjeilla voidaan johtaa ilmiötä ja suunnata koko yhteisön katseet kohti kokonaisuutta, eli tässä tapauksessa vastuullista vuorovaikutusta.

Lapin AMKin eettiset ohjeet

Lapin ammattikorkeakoulun eettiset ohjeet määrittävät, miten korkeakouluyhteisö toimi yksilönä ja yhteisönä tiimityössä, johtamisessa tai sidosryhmätyössä. Ohjeet ottavat kantaa siihen, miten kanssakulkijaa kunnioitetaan ja arvostetaan, miten jokainen hyväksytään yksilönä, tai miten vaalitaan tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Ohjeissa myös määritellään, miten yhteisö puuttuu epäasialliseen käytökseen, epäkohtiin tai häiriöihin.

Vastuullinen vuorovaikutus työyhteisössä – ohjeistus henkilöstölle

Vastuullisen vuorovaikutuksen ohjeet päivitettiin syksyllä 2023. Valmisteluun osallistui joukko henkilöstön ja opiskelijoiden edustajia. Ohjeet laadittiin ja käsiteltiin yhteistoiminnassa luottamushenkilöstön ja opiskelijoiden kanssa ja allekirjoitettiin rehtorin päätöksellä. Menettelytapa oli avoin ja osallistava, mikä edustaa itsessään vastuullista toimintaa.

Vastuullisen vuorovaikutuksen ohjeen ensisijainen tavoite on löytää ratkaisu osapuolten kanssa tilanteeseen, mikä mahdollisesti aiheuttaa ristiriitaa. Keskeistä ohjeessa on avoin keskustelu, jolla ratkaisuun pyritään. Ohjeet myös määrittävät sitä, mikä on epäsopivaa käyttäytymistä ja toisaalta, mikä ei sitä ole. Ohjeistuksen tavoitteena on auttaa kokijaa tunnistamaan toimet, mihin hänen tulee ryhtyä, mikäli hänellä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta.

Häirintä ja epäasiallinen kohtelu -toimintaohjeet

Korkeakouluyhteisön tehtävänä on tuoda tutkimustietoa julkisuuteen, arvioida opiskelijoiden suorituksia ja ottaa eri tavoin kantaa yhteiskunnallisiin tilanteisiin, mikä voi joskus altistaa häirinnälle. Lapin AMK tarjoaa henkilöstölleen ohjeistusta tilanteessa, missä hän kohtaa häirintää, maalittamista tai vihapuhetta.

Opiskelijoille on versioitu oma ohjeensa häirinnän tai epäasiallisen kohtelun tunnistamiseksi ja siihen puuttumiseksi. Pakettiin on koottu mm. ohjeet virallisen häirintäilmoituksen tekemiseen ja menettelytapa kurinpidollisisiin toimenpiteisiin ja arkaluonteisten tietojen käsittelyyn. Tärkeä osa ohjetta on osoittaa henkilö, keneltä opiskelija saa tukea ja apua kohdatessaan epäasiallista kohtelua. Tällä varmistetaan, että kukaan ei jää yksin haastavissa tilanteissa.

Ilmoituskanava

Lainsäädäntö velvoittaa Lapin ammattikorkeakoulun kokoisia organisaatioita ilmoituskanavan käyttöön. Ilmoituskanava sopii tilanteisiin, missä toimija tunnistaa työssään tai muun sopimussuhteen asiayhteydessä epäkohtia Lapin ammattikorkeakoulun toiminnassa. Ilmoituskanava on suunniteltu suojelemaan ilmoittajan henkilöllisyyttä kaikissa ilmoituksen tekemiseen liittyvissä vaiheissa.

Edellä mainitut esimerkit ovat osa kokonaisuutta, miten vastuullisuus on linkitetty Lapin ammattikorkeakoulun henkilöstöjohtamiseen. Kun pelisäännöt on kirjattu selkeästi ja avoimesti, on väärinymmärryksen mahdollisuus pienempi. Ohjeet haastavat myös yhteiseen vuoropuheluun arjessa, ja niiden äärellä esimerkiksi eri taustasta tulevat toimijat voivat tunnistaa omat ilmaisun ja käyttäytymisen rajansa, ja sopia tiimin pelisäännöistä ennen kuin tilanne eskaloituu. Yhteisesti sovitut ohjeet asettavat kaikki organisaation työntekijät samaan asemaan tehtävästä ja roolista riippumatta inhimillisesti ja arvostavasti.

Kohti kestävää henkilöstöpolitiikkaa

Yhteenvetona voidaan todeta, että HR:n rooli vastuullisuuden muutosagentina on ilmeinen. Tulevaisuuden HR-ammattilaisen onkin kehitettävä osaamistaan ja ymmärrystään vastuullisuudesta, panostettava muutoksen johtamiseen ja raamitettava esimerkiksi ohjein rohkeasti erilaisia epäkohtia vastatakseen tulevaisuuden tarpeisiin.

Niin henkilöstötutkimukset kuin kansalliset ammattikorkeakoulujen mainetutkimukset ja opiskelijoiden palautteet, mitkä tarkastelevat eri tavoin Lapin ammattikorkeakoulua yhteisönä, osoittavat, että työmme on ollut oikean suuntaista ja matka edelläkävijäksi on jo hyvässä vauhdissa. Olemme osoittaneet ottavamme kopin vastuullisuudesta toimissamme korkeakouluyhteisönä.

Lähteet

Dwivedi, P., Chaturvedi, V., & Vashist, J. K. (2023). Innovation for organizational sustainability: The role of HR practices and theories. International Journal of Organizational Analysis, 31(3), 759-776.

Jerónimo, H. M., Henriques, P. L., de Lacerda, T. C., da Silva, F. P., & Vieira, P. R. (2020). Going green and sustainable: The influence of green HR practices on the organizational rationale for sustainability. Journal of business research, 112, 413-421.

Kosunen, T. (2007). Organisaation strateginen kyvykkyys uudistumiseen. Lappeenrannan teknillinen yliopisto.

Lehikoinen, T. (2020). Järki ja tunteet. Suuryritystutkimus. Osuuspankki. Haettu 1.3.24. https://www.op.fi/documents/20556/27641318/OP+-Suuryritystutkimus-2024-.pdf/a9755b6a-d616-c47a-2cac-b71ddc153f7d

Mishra, R. K., Sarkar, S., & Singh, P. (2013). Integrating HR functions for sustainability. Drishtikon: A Management Journal, 4(2), 85-99.

Oikotie. Vastuullinen työpaikka -yhteisö. Haettu 5.3.24. https://tyopaikat.oikotie.fi/vastuullinen-tyopaikka

Pellegrini, C., Rizzi, F., & Frey, M. (2018). The role of sustainable human resource practices in influencing employee behavior for corporate sustainability. Business Strategy and the Environment, 27(8), 1221-1232.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Lisää vetovoimaa Rovaniemen liikunta- ja kulttuurikohteisiin digikeinoin

20.3.2024



Tuuli Nivalan kasvot.
KM Tuuli Nivala toimii pelipedagogiikan ja viestinnän asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Digitaaliset ratkaisut -osaamisryhmässä.

Liikku_logot_fi.jpg

Rovaniemen luonto ja lähiympäristön liikunta- ja kulttuurikohteet vetävät niin matkailijoita kuin paikallisia. Osa kulttuurireiteistä löytyy kuitenkin vain perinteisille kartoille piirrettynä, ja liikuntareittejä ja kulttuurikohteita ei ole näkyvissä yhdessä paikassa.

Mitä keinoja olisi saada erityisesti kulttuurikohteet näkyvämmäksi ja samalla luoda Rovaniemen kohteisiin sellaista vetovoimaa, jolla houkuteltaisiin myös uusia kohderyhmiä liikkeelle luontoon?


Kuva1 Rovaniemi nivala.jpg

Kuva 1. Usvainen jätkänkynttilä (Kuva Tuuli Nivala)

Rovaniemi on innokaupunki

Valtion ja Rovaniemen kaupungin välillä on innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimus, jonka kautta rahoitetaan kestävää kaupunkikehitystä. Se tekee Rovaniemestä yhden innokaupungeista (innokaupungit.fi, 2024), jossa kunta toimii uuden osaamisen ja innovaatiotoiminnan kehittämisen alustana. Innovaatiokaupunkien kehitysteemat koskettavat muun muassa uusien teknologioiden käyttöönottoa ja hiilineutraaliuden tuomia mahdollisuuksia. Rovaniemellä erityisesti arktinen matkailu ja tulevaisuuden hyvinvointipalvelut sekä etäisyyksien hallinta ovat tässä luontaisia kehittämiskohteita.

Luonto ja ympäristö luovatkin täällä Rovaniemellä kaikista suurinta vetovoimaa matkailuun. Arktinen kaupunkiympäristömme on kuitenkin myös paikallisille vahva pitovoimaa edistävä tekijä: kaupungin ympäristössä on paljon upeita luonto- ja kulttuurinähtävyyksiä sekä paljon mahdollisuuksia monipuoliseen liikuntaan. Lisäksi kuntalaisilla on mahdollisuuksia vaikuttaa suoraan kaupunkikehittämiseen, jota he myös aktiivisesti tekevät (Rovaniemi.fi, 2023).

Lapin ammattikorkeakoulu osallistuu myös Rovaniemen kaupunkikehittämiseen osana useaa innokaupunki-hanketta. FrostBit ohjelmistolaboratorio ohjaa kehityshanketta, jossa keskitytään uudistamaan liikuntamahdollisuuksia ja uuden ajan matkailua Rovaniemellä. Projektissa etsitään keinoja tehdä kaupungin alueen liikunta- ja kulttuurikohteita näkyvämmäksi digitaalisin keinoin. Hankkeen ratkaisuilla pyritään luomaan keinoja saada uusiakin kohderyhmiä liikkumaan – ei vain valmiita aktiiviliikkujia. Samalla selvitetään paikkatietosovellusten taipuvuutta pelillisyyteen uudessa konseptissa.

Pelillisyys - miten sitä voitaisiin toteuttaa paikkatietosovelluksissa?

Pelillisyydellä tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan erilaisten pelielementtien ja mekaniikkojen hyödyntämistä missä tahansa systeemissä, jolla yleensä pyritään parantamaan toimintojen mielekkyyttä ja motivaatiota osallistumaan (Deterding, Dixon, Khaled & Nacke 2011, 9). Kun puhumme Rovaniemen alueella olevista liikuntakohteista, retkeilyreiteistä ja kulttuurinähtävyyksistä, pelillisten elementtien kirjo voisi niiden kontekstissa olla valtaisa. Haaveena on ollut muun muassa liikuntahaasteita, saavutuksia, etsintää, tarinallisuutta, moniaistillisyyden hyödyntämistä ja paljon muuta.

Pelillisyys ei kuitenkaan ole aina suora tie onneen. Kun haluamme ensisijaisesti lähteä liikkumaan ulos tai katsella nähtävyyksiä, kovin moni tuskin haluaa tuijottaa puhelimen ruutua – ja se voi tuottaa myös vaaratilanteita. Kenties selkein esimerkki liikuntaan innostavasta pelistä on Pokémon Go, jonka havaittiin nostavan nuorten aktiivisuustasoa ja ulkoilumäärää vuonna 2016 (Wong 2017, 11). Pokémon Go vaatii kuitenkin lähes jatkuvaa aktiivisuutta puhelimen ruudulla, joskin pelin kylkeen toteutettiin urheilukellon tapaisia laitteita vähentämään puhelimen käyttöä pelatessa. Pokémon Go innostutti erityisesti nuoret liikkumaan pelaamisen kautta, mutta mitä silloin, kun paikkatietosovelluksen kohderyhmänä ovat kaikki kuntalaiset?

Kuva2 Vaattunki+mobiili nivala.jpg
Kuva 2. Mitä pelillistä voitaisiin tuoda Vaattunkikönkään luontoreiteille? (Kuva ja illustraatio Tuuli Nivala)


Pelillisten elementtien hyödyntämisessä huomioidaan niin pedagogisia kuin palvelumuotoilun seikkoja, nimenomaan käyttäjälähtöisesti. Esimerkiksi liikunnallisissa haasteissa tulee ottaa huomioon eri tasoisia liikkujia, ja parhaimmillaan tasot muovautuvat kokonaan käyttäjäkohtaisesti. Kilpailulliset elementit tuottavat joillekin vastustusreaktion ja toisille ne ovat suurimpia motivaattoreita. Ei ole siis vain yhtä keinoa tuoda pelillistä ominaisuutta vaikkapa luontoreitille, vaan sitä tulee tarkastella lapsen, nuoren, liikuntarajoitteisen, urheilijan tai vanhuksen silmistä.

Esimerkkinä voidaan käyttää lyhyttä luontoreittiä Vaattungilla. Reitille voidaan asettaa eri tasoisia haasteita; ajastettua sprinttiä tai kilpailua oman suorituksensa tai muiden kanssa, jonkinlaista ”palkintoa” reitin päässä tai vaikkapa tarinallista ohjausta reitin läpi. Urheilija saattaa haluta juosta reitin ennätysvauhdissa paremmin kuin kilpatoverinsa, ja kulttuuriretkeilijä taas haluaa kuulla rauhallisella kävelyllä ympäröivän alueen eliöistä tai siihen liittyvästä historiasta. Reitille saavutaan siis eri motivaatioista, mutta kaikki saavuttavat saman perustavoitteen: kehoa on liikutettu prosessin aikana.

Uutta sovelluskonseptia innovoidaan kehittäjäverkoston voimin

Google Maps toimii varmasti eniten matkailijoiden työkaluna paikallisten kohteiden löytämisessä. Karttapalvelu on kuitenkin nimensä mukaisesti rajautunut vain lokaatioihin, ja paljoa tietoa se ei yksinään anna esimerkiksi nähtävyyksien historiasta tai liikuntareittien ominaisuuksista. Retkeilijöille ja ulkoliikkujille onkin olemassa omia retkisovelluksia, joista luontoreiteistä löytyy enemmän tietoa. Olemassa olevat sovellukset ovat kuitenkin valitettavan usein maksumuurien takana. Retkisovellukset eivät myöskään usein priorisoi kulttuurinähtävyyksiä, jonka vuoksi ne jäävät liikuntareittien ulkopuolelle. Nykytilanne on siis hajautunut ja liikunta ja kulttuuri eivät sovelluksissa kohtaa toisiaan.

Lapin ammattikorkeakoulu etsii ratkaisuja ongelmaan ”Liikku”-hankkeessa. Projektissa luodaan sovelluskonsepti, jossa liikunta ja kulttuuri pyritään tuomaan yhteen paikkaan ja pelillisyydestä etsitään lisäarvoa liikkumiseen. Hankkeessa pyritään luomaan sellainen kehittäjäverkosto, jota kiinnostaa sovelluskonseptin kehitys tai yhteistyön jatkuvuus Rovaniemen liikunta- ja kulttuurireittien kehittämisessä. Sovelluskonsepti tulee olemaan julkinen ja vapaasti hyödynnettävissä myös muissa kunnissa. Kehitysverkoston voimin suunnitellaan samalla konseptille jatkuvuutta ja tulevaisuuden toimenpiteitä; mitä tulisi tehdä, jotta konsepti voitaisiin todellisuudessa viedä tuotantoon?

Hankkeessa tapahtuva verkostointi ei ole kuitenkaan sidottuna vain sovelluskonseptiin, vaan Lapin ammattikorkeakoulu kehittää jatkuvasti uusia keinoja vahvistaa TKI-yhteyksiä niin julkisten kuin yksityisten toimijoiden kanssa. Uudella EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakaudella on yhä paremmat mahdollisuudet tehdä läheisempää hankeyhteistyötä yritysten kanssa kohdennettuna tuotoksena, esimerkiksi yrityspilotteina. Aihepiirin parissa tehdään korkeakoulussa kovasti ponnisteluja ja yrityksille pyritään tuomaan enemmän esiin myös aluekehityshankkeiden hyötyjä.

- - -

Rovaniemen liikunta- ja kulttuurikohteiden digikonseptointi -hanke on rahoitettu Lapin Liiton Euroopan aluekehitysrahastosta ja Rovaniemen kaupungin ekosysteemisopimuksesta. Hankkeen kokonaisbudjetti on 73 338 €, josta EU-tuen määrä on 44 000 €, kuntarahoitus 18 333 € ja Lapin AMK:n omarahoitus 11 005 €. Hankkeen toteutusaika on 1.1.2024 - 31.12.2024. Löydät lisää tietoa hankkeesta ja sen ajankohtaisista tapahtumista sen virallisilta nettisivuilta.

Lähteet:

Deterding, S., Dixon, D., Khaled, R. & Nacke, L. 2011. From Game Design Elements to Gamefulness: Defining Gamification. Proceedings of the 15th International Academic MindTrek Conference: Envisioning Future Media Environments, MindTrek 2011 (11). 9-15.

Innokaupungit 2024. Viitattu 27.2.2024. https://innokaupungit.fi/.

Rovaniemi.fi 2023. Lue, miten rovaniemeläiset ovat vaikuttaneet kaupungin kehittämiseen vuonna 2023. Viitattu 1.3.2024 https://www.rovaniemi.fi/news/Lue,-miten-rovaniemelaiset-ovat-vaikuttaneet-kaupungin-kehittamiseen-vuonna-2023-/34981/4d121127-865c-4d51-a4a6-ede2e2268a48.

Wong, F. 2017. Influence of Pokémon Go on physical activity levels of university players: a cross-sectional study. International Journal of Health Geographics 2017 (16:8).

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Edellinen 1 2 3 ... 43 44 45Seuraava