kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Kattaus, joka jätti nälän

17.10.2023



Kirjoittajien kasvot erillisinä kuvina vierekkäin.
TaM Malla Alatalo työskentelee asiantuntijana Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa ja YTM Opri Laamanen projektikoordinaattorina Lapin yliopistolla.

Lapin yliopiston, Lapin AMKin, Naturpolisin, ProAgrian ja ELY-keskuksen logot rinnakkain.

Vuoden verran Via Kareliaa

Vuosi sitten käsissämme oli hyväksytty hankesuunnitelma ja pitkä tehtävälista Via Karelia -matkailutien ruokamatkailun edistämiseksi. Vuoden mittainen hanke oli oikea kehittämisen pikaspurtti. Kiireen tuntua oli vaikea välttää, sillä tavoitteet olivat korkealla ja halu ehtiä tehdä hyvin ja paljon oli kova. Kalenterivuoden aikana toimenpiteistä katetiinkin melkoinen pitopöytä, jolle mahtui työpajoja, webinaareja, yritysvierailuja ja -sparrauksia, tuotepilotointeja, verkostoitumistilaisuuksia, benchmark-toimintaa sekä tutkimustyönä että matkoina ja ennen kaikkea innostavia kohtaamisia ja positiivista kehittämisen virettä.

Toteutimme kehittämistyötämme Via Karelia -matkailutien itälappilaisilla alueilla Lapin AMKin ja Lapin yliopiston yhteisellä Vastuullisen ruokamatkailun kehittäminen palvelumuotoilulla Via Karelialla -hankkeella. Teimme tiivistä yhteistyötä lähes samansisältöisen Kainuussa ja Koillismaalla toteutuneen rinnakkaishankkeemme kanssa.

Via Karelia – vastuullista ruokamatkailua verkostoituen -hankkeen toteuttajia olivat MKN Itä-Suomi sekä Naturpolis. Hankkeiden tavoitteena oli Via Karelia -matkailutien ruokamatkailun vahvistaminen kehittämällä kohdealueen yritysten ja toimijoiden palvelu- ja vastuullisuusosaamista sekä verkostoitumista. Hankkeiden rahoitus oli peräisin Lapin ELY-keskuksen toimeenpanemasta valtakunnallisesta Harvaan asuttujen alueiden matkailuhankehausta.

Sillä välin, kun maapallo jälleen kerran yllätyksettömästi ja odotustensa mukaisesti kävi kierroksensa auringon ympäri, me kuljimme pitkin poikin Itäkairaa ja Koillismaata oppien, innostuen ja toivon mukaan myös jotain hyvää jälkeemme jättäen. Sen sijaan, että olisimme saaneet alueesta ja aihepiiristä kylliksemme, huomaamme haarukoineemme vasta alkupaloja. Tässä kirjoituksessamme haluamme avata, mitä hankkeessamme tehtiin, erityisesti työpajoissa ja sparrauksissa ja mikä jätti meidät nälkäisiksi.

Näkökulmia tulevaisuuksiin ja yhteistyöhön

Vastuullista ruokamatkailua Via Karelialla palvelumuotoilulla -hankkeessa järjestettiin yhteensä kolme palvelumuotoilutyöpajaa. Työpajojen tarkoituksena sekä Kemijärvellä että Kuusamossa oli tehdä nykytilan kartoitusta tukemaan sekä yrittäjiä että hankehenkilökuntaa tuotteistamisessa.

Työpajoissa oli vahva painotus tulevaisuuden ajattelussa ja siihen rohkaisussa. Tulevaisuusajattelulla haluttiin tuoda ilmi nykymaailman nopeaa kehittymistä, auttaa tiedostamaan erilaisia skenaarioita sekä rohkaista pohtimaan eri vaihtoehtoja. Ennakointi sekä tulevaisuuden ja sen haasteiden tunnistaminen oman liiketoiminnan kehittämisessä mahdollistaa yrityksen muutoskyvykkyyden alati muuttuvissa maailmantilanteissa. Ennakointiin on käytettävissä paljon erilaisia työkaluja.

Tuotteistustyöpajoissa keskityttiin erityisesti tarkastelemaan jo havaittavissa olevia trendejä ja megatrendejä sekä hiljaisia signaaleja, jotka enteilevät tulevia trendejä ja saattavat ohjata tulevaisuudessa valtavirran kulutuskäyttäytymistä (kuva 1).

Työpajoissa, kuten hankkeessakin, tavoitteena on verkostoitua ja rakentaa verkostomaisia tuotepaketteja. Näin ollen myös työpajoissa fokus oli useamman yrityksen yhdessä toteutettavissa tuotekonsepteissa. Tällä tähdättiin kaikkia osapuolia hyödyttävään yhteistyöhön ja häivyttämään ajatusta siitä, että toisen onnistuminen olisi itseltä pois. Sen sijaan pyrittiin kääntämään ajattelutapa yhteistyön hyötyihin.

Kokemusperäistä tietoa testauksista

Kokeilut ovat tärkeä osa tuotekehitystä. Palvelumuotoilutyöpajojen jälkeen toteutettiinkin kaksi tuotepilottia, yksi kummallakin hankealueella. Lapin pilotissa testattiin Kalastajan kanssa järvellä -palvelutuotetta Kemijärvellä ja Koillismaalla Pyöräillen ja herkutellen Kuusamossa -pyörämatkailutuotetta.

Molemmat pilotit olivat onnistuneita ja niiden huolellinen dokumentointi tuotti arvokasta tietoa yrittäjille. Molemmista piloteista aiotaankin jatkojalostaa monistettava matkailutuote.

Kehittämisen nälkä jäi, sillä työpajoissa saatiin luotua kumppaniverkostoa ja otettiin haltuun menetelmiä, mutta yhteistyötä tulee yhä syventää. Kumppanuus, johon liittyy sekä riskin että voiton jakaminen, vaatii suunnitelmallisuuden lisäksi luottamusta ja avoimuutta. Luottamuksen ilmapiirin saavuttamiseen puolestaan tarvitaan aikaa ja yhdessä tekemistä.

Paperitulosteita puisella pöydällä.

Kuva 1. Tulevaisuusajattelu, megatrendit ja hiljaiset signaalit loivat raamit työskentelylle palvelumuotoilutyöpajassa Kuusamossa. Kuvassa työpajaosallistujat tutkivat taustamateriaaliksi tulostettuja mahdollisia tulevaisuusskenaarioita. Kuva: Milla Sairanen.

Kartta kohti vastuullisuusvisiota

Palvelumuotoilutyöpajojen lisäksi toteutimme Vastuullinen ruokamatkailu -työpajoja. Vastuullisuuden käsite kaikkine eri osa-alueineen on valtavan laaja. Työpajoissa olikin tavoitteena auttaa yrittäjiä hahmottamaan, mitä kukin mieltää vastuullisuudeksi, mitä vastuullisuustekoja yrittäjät jo tekevät ja miten niistä viestivät.

Työpajat olivat vapaamuotoisia ja keskustelevia ja niissä tarjottiin runsaasti käytännön esimerkkejä hyvistä vastuullisuuskäytänteistä. Työskentelyn raameiksi luotiin ns. Vastuullisuuskartta (kuva 2), jonka avulla yrittäjät sanoittivat vastuullisuutensa nykytilaa, haasteita sekä suunnitelmiaan aiheen parissa.

Päämääräksi yrittäjät saivat kirjata oman vastuullisuusvisionsa: mihin pisteeseen he itse pyrkivät pääsemään vastuullisuustekojensa kanssa. Suuntaa haettiin vastuullisuuskompassin avulla. Kompassissa eri ilmansuuntia edustivat vastuullisuudet osa-alueet ja tiiviit kuvaukset siitä, mitä niillä tarkoitetaan.

Valmis_vastuullisuuskartta.jpg
Kuva 2: Kuvassa vastuullinen ruokamatkailu -työpajan materiaaliksi laadittu vastuullisuuskartta, jonka avulla työpajaosallistujat saivat pohtia vastuullisuustekojensa nykytilaa sekä pohtia, mitä voisi vielä tehdä paremmin.

Viestintää vastuullisesta Via Kareliasta?

Havaintona pidettyjen työpajojen pohjalta todettiin, että Via Karelian varrella ja sen lähiympäristössä toimivat yritykset ovat lähtökohtaisesti varsin vastuullisia huolimatta siitä, kuinka yrittäjä itse vastuullisuuttaan sanoittaa tai siitä viestii. Useat vastuullisuuteen liittyvät käytänteet ovat monissa yrityksissä “sisäänkirjoitettuja” ja itsesään selviäkin toimintatapoja. Esimerkiksi jätteiden lajittelu on monille nykyisin arkipäivää samoin kuin käytetyn tavaran uudelleenkäyttö ja kierrättäminen.

Usein keskusteluissa korostui ekologinen vastuullisuus, johon liittyvä terminologia on laajasti esillä mediassa ilmastonmuutoksen ja vihreän siirtymän aikakaudella. Kuitenkin keskusteluissa pintaa syvemmälle päästyämme nousi esiin monia näkökulmia vastuullisuuden muiltakin osa-alueilta: yrityksissä haluttiin tuoda esiin ja pitää elävänä paikallista ruokakulttuuria, hinnoiteltiin taloudellisesta kestävällä tavalla, pyrittiin työllistämään paikallista väestöä ja pidettiin huolta työntekijöiden hyvinvoinnista.

Mitä opimme vastuullisuudesta ja yritysten kanssa toimimisesta: esimerkin voimaa ei tule koskaan väheksyä ja pienistäkin konkreettisista vastuullisuusteoista kannattaa kertoa. Vastuullisuuden haasteita tulee niin ikään tuoda näkyviin. Yritysten vaikeudet vaikkapa kierrättämisessä saattoivat johtua puutteellisesta kierrätysinfrasta – näinhän ei pitäisi olla! Nälkäisinä jäämme seuraamaan, millaista vastuullisuusviestintää yritykset intoutuvat tekemään.

Yrityssparrauksista oppia ja ymmärrystä myös kehittäjille

Työpajatoiminnan lisäksi pureuduimme hankealueen yritysten kanssa vastuullisuuden ja liiketoiminnan kehittämiseen yrityskohtaisissa sparrauksissa. Tapasimme sparrausten merkeissä kymmenen lappilaista yritystä vieraillen heidän luonaan Sallassa, Sodankylässä, Savukoskella, Pelkosenniemellä ja Posiolla.

Sparraukset olivat myös meille hankkeen työntekijöille erityisen tärkeitä ja inspiroivia, sillä niissä pääsimme näkemään pohjoisten elintarvike- ja matkailualan yritysten arkea ja kuulemaan tarinoita tarmosta ja sinnikkyydestä: saimme hämmästyä perinteikkään kaskinauriin monipuolisuudesta, perehtyä poron piiruntarkkaan hyödyntämiseen hännästä kieleen saakka ja havainnollisesti oppineet ymmärtämään, miksi lähellä tuotetusta ruoasta saa (ja kannattaa) maksaa hieman enemmän kuin muualta tuodusta. Meille hankkeissa työskenteleville “TKI-myyrille” kohtaamiset yrittäjien kanssa tuottivat myös laajempaa ymmärrystä ja tilannekuvaa maaseutuyrittäjyydestä pohjoisilla harvaan asutuilla alueilla.

Aikaa ja arvostusta lähiruoalle

Sparrauksissa keskusteltiin toki vastuullisuudesta, mutta erityisesti niistä aiheista ja haasteista, joita yrittäjät itse halusivat käsitellä. Yrittäjien oman alansa asiantuntijuus on huippuluokkaa, ja he ovat luovia sekä idearikkaita: palvelu-, tuote-, ja kehittämisideoita tuntuisi olevan, mutta useinkaan kehitystyöhön ei yrityksen perustoiminnan pyörittämisen ohessa jää aikaa.

Resurssien puutteesta kumpuava haaste monissa yrityksissä oli viestintä ja erityisesti aktiivinen sisällöntuottaminen someen tuntui olevan monelle ongelmallista. Ei niinkään siksi, etteivätkö yritykset kykenisi tuottamaan laadukasta kuvaa tai tekstiä vaan siksi, että viestintä jää usein yrityksen muun arkisen toiminnan jalkoihin. Yksi yritysten kanssa pohdittu kehittämisidea aktiivisen somen tekemiseen oli suunnitelmallisuus, johon kannustimme hyödyntämään viestinnän vuosikelloa ja somesuunnitelmaa. Yritykset saivat sparrauksen jälkeen kirjallisesti koottuja havaintoja ja ideoita kehittämisen suuntaviivoiksi.

Sparrausten myötä vahvistui ajatus, että avain kaikkeen kehittämiseen on konkreettinen käsitys kohderyhmän todellisuuksista. Kehittämisen nälkä jäi, sillä ymmärryksemme siitä, miten hienoja raaka-aineita, ruoantuottajia, -jalostajia ja -jakelijoita keskuudessamme on, laajeni. Edellytykset yrittämiseen on kyettävä turvaamaan ja lähiruoan arvostusta niin paikallisten kuin matkailijoiden keskuudessa tulee lisätä. Lähiruoassa ja ruokamatkailussa on valtavasti potentiaalia, mutta myös kehittämistä.

Ps. Jos sinäkin jäit nälkäiseksi ja haluat haukata lisää hankkeemme herkkupaloja, tutustu vaikkapa näihin:
Pieni opas vastuullisiin käytänteisiin ruokamatkailussa (lapinamk.fi)
Vastuullinen ruokamatkailu – Case-esimerkkejä Pohjoismaista

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Nuorten voimaantuminen tunnetaitotyöskentelyssä

13.10.2023



Neljän kirjoittajan kasvokuvat.
Kirjoittajat: Tarja Jussila, projektityöntekijä, lehtori, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu; Johanna Majala, projektikoordinaattori, lehtori, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu; Henna Baas, opettaja, projektipäällikkö Pohjantähtiopisto; Riikka Ojala projektityöntekijä Pohjankodit Oy, OPPIVE-hanke.

Teemana tunteet

Oppive-hankkeessa olemme keskittyneet syksyn aikana nuorten tunnetaitotyöskentelyyn. Olemme keskittyneet myös erilaisiin ajankohtaisiin teemoihin, jotka ovat nousseet ajankohtaisiksi nuorten kanssa työskentelevien toimijoiden keskuudesta. Tunnetaitotyöskentelyyn liittyen järjestimme tunneiltamat, seminaarin sekä toiminnallisuutta nuorille.

Ajatuksena työskentelyssämme on ollut löytää keinoja siihen, miten tunteista puhutaan nuorten kanssa. Tavoitteena on ollut myös löytää välineitä nuorille omien tunteiden sanoittamiseen. Omat tunteensa ja vahvuutensa tunnistava nuori voi hyvin ja kykenee löytämään oman polkunsa. Omien tunteiden tunnistamisen kautta nuori voi suunnata omaa toimintaansa, jolloin nuori oppii reagoimaan eri tilanteisiin sopivalla tavalla elinympäristössään.

Nuoren tunteet ja niiden tunnistaminen

Nuoruudessa tunteet saattavat vaihdella nopeastikin ja tuntuvat voimakkaasti. Lisäksi nuoruuteen kuuluu uusienkin tunteiden kokemista. Haastetta tuo se, ettei tunteiden tunnistamisen ja säätelemisen taidot ole ihan vielä täysin kehittyneet. Tähän nuoret tarvitsevat aikuisten ja ammattilaisten apua ja tukea. Apuna tässä voi käyttää erilaisia tunnetyöskentelyn keinoja, menetelmiä sekä tunnetyöskentelyyn kehitettyjä välineitä.

Ensisijaisesti nuoren tukena voi jokainen olla, antamalla empatiaa, ymmärrystä sekä myötätuntoa. Nuori tarvitsee aikuisilta aitoa läsnäoloa. Tämä tarkoittaa nuoren kunnioittamista, asioista kysymistä, kuuntelemista sekä yhteyden luomista nuorta katsomalla ja näkemällä hänet. Neuvona voisi olla: pysähdy, älä neuvo vaan kysy lisää ja jaa tunne.

Joskus tunteita pitää sanoittaa nuorelle ja olla apuna niiden tunnistamisessa. Tämän lisäksi tunteisiin liittyen on hyvä olla saatavilla asiallista tietoa, sekä taitoja, joiden avulla nuori kykenee tunnistamaan ja sanoittamaan omia tunteitaan.

Tunneiltamat Keminmaassa

Järjestimme Keminmaan vanhassa pappilassa nuorten tunneiltamat. Paikalle saapui reippaita nuoria, jotka kiersivät erilaisia tunteisiin liittyviä pisteitä. Joka pisteellä oli tunteisiin liittyvä tehtävä, joko itsekseen tehtäväksi tai muiden kanssa jaettavaksi.

Askartelupisteellä nuoret saivat tehdä oman tunnemittarin. Tunnemittarin pohjana oli kasvokuvin olevat perustunteet ilosta suuttumukseen. Tunnemittarin avulla voi näyttää millainen tunne minulla on tänään. Aikuinen voi tunnemittarin avulla havainnoida nuoren tunteita tai auttaa nuorta tunnistamaan miltä hänestä sillä hetkellä tuntuu.

keminmaa 3.jpg

Tunnemittarin jokainen askartelee itse. Sen työstäminen aloitetaan valitsemalla eri värejä ja värittämällä tunteita/tunnetiloja. Nuoret voivat samalla kertoa mitä eri värit kertovat heille eri tunnetiloista. Valmiin tunnemittarin voi kotona asettaa paikkaan, jossa se on näkyvillä. Tässä pisteellä nuoret etsivät itselleen myös voimalauseita. Voimalauseen avulla jokainen voi pysähtyä hetkeen ja saada siitä tukea ja rauhaa itselle.

Tunteiden tunnistaminen toimii ensiaskeleena nuorten kanssa tunteista puhumisessa. Myös vaiettujen asioiden ilmaiseminen ja kielteisinäkin pidettyjen tunteiden merkityksen tunnistaminen on tarpeellista. Kaikilla tunteilla on oma merkityksensä ja tarkoituksensa; eikä kielteisinäkään pidettyjä tunteita tule väheksyä eikä jättää unholaan.

Tunteilla ja niiden sanoittamisella on merkittävä voima nuortenkin keskuudessa ajatellen heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Tunneiltamissa tarjosimme nuorille myös mahdollisuuden keskustella ja nostaa esiin haluamassaan määrin vaiettuja tunteita. Tässä keskusteluyhteydessä käytimme apuna tunnekortteja, jotta nuorilla oli helpompi lähestyä vaikeiksikin kokemiaan tunteita.

Eräs tunteiden itseilmaisun muoto on tunneliikunta sekä tunnemaalaus. Tunneliikunnalla virittäytyy hyvin teemaan ja tunnustelemaan omia tunteitaan sekä sen hetkisiä tuntemuksia. Tunnemaalauksessa ei ole kyse taiteen tekemisestä, vaikkakin töistä taiteellisia tuleekin, vaan oman itsensä vapaasta ilmaisusta värien avulla. Jokainen tekee oman tunneteoksensa. Teoksessa voi näkyä esimerkiksi asia, jota nuori käy tällä hetkellä läpi tai tunteet, jotka heijastuvat sen hetkiseen olotilaan.

keminmaa 2.jpg

Illan tapahtumassa käytössä oli kota, jossa sai rauhoittua sekä mietiskellä illan kulkua ja omia tuntemuksiaan lämpimän nuotion ympärillä. Paikasta käytettiin nimeä tunnepesä. Siellä nuorelle annettiin mahdollisuus keskustella aikuisen kanssa. Nuori sai myös kirjoittaa itseään askarruttavan asian, tunteen tai ajatuksen paperille ja heittää sen tuleen.

Nuorilta saamamme palaute oli positiivista. Illan tunnelma oli mukava ja rauhallinen. Saamamme palautteen ja kokemuksen kautta kehotamme kaikkia rohkeasti keskustelemaan tunteista nuorten kanssa.

Oppive logokokoelma.png

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Vinkkejä julkaisun toimittamiseen ja yhteiskirjoittamiseen

26.9.2023



Helena Kangastien kasvot.
Helena Kangastie on TKI&O-erityisasiantuntija Lapin ammattikorkeakoulussa.

Ammattikorkeakoulun asiantuntijalla on vastuu ja velvollisuus edistää avoimuutta tekemällä näkyväksi tutkittua tietoa, osaamista ja kehitettyjä palveluja ja tuotteita. TKI-toiminnassa ja koulutuksessa tehdään jatkuvasti sellaisia tuloksia, jotka herättävät mielenkiintoa myös ympäristössämme. Julkaiseminen on eräs tapa edistää laajempaa läpinäkyvyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Pitkällä työurallani olen ollut erilaisissa tehtävissä ja aina työhöni on liittynyt kirjoittaminen ja julkaisujen toimittaminen ja niiden avulla kehitettyjen asioiden näkyväksi tekeminen myös laajemmalle yleisölle. Kirjoittamisen aiheet ovat liittyneet työni sisältöön ja temaattiseen toimintaan erilaisissa verkostoissa. Aiheet ovat vaihdelleet riippuen työtehtävistä.

Ammattikorkeakoulussa kirjoittamisen ja julkaisujen toimittamisen aiheet ovat liittyneet koulutukseen, (esim. hoitotyön koulutus, aikuiskoulutus, koulutuksen laatu) opetukseen (pedagoginen kehittäminen, osaamisperustaisuus, kehittävä arviointi, TKI-toiminnan integrointi opetukseen) ja TKI-toimintaan (kestävä kehitys, TNO-toiminta, avoimuuden edistäminen). Julkaisuihini voit tutustua esimerkiksi tiedejatutkimus.fi-sivustolla.

Tässä blogikirjoituksessani tarjoan kokemusperustaisia vinkkejä julkaisun toimittamiseen ja yhteiskirjoittamiseen.

Julkaisun toimittaminen

Julkaisun toimittaminen on aina prosessi, joka koostuu useista peräkkäisten tehtävien kokonaisuuksista. Vaiheita voidaan kuvata esimerkiksi seuraavalla tavalla: aloitusvaihe, työstövaihe ja viimeistelyvaihe. (Kuva 1)

Kuva 1 Kangastie syyskuu 2023.jpg

Kuva 1. Julkaisun toimittamisen prosessi eli työvaiheet ja niihin sisältyvät tehtävät.

Prosessin avulla määritelty lopputulos

Toimittaminen käynnistyy usein alkuidesta, eli siitä, miksi julkaisu kannattaa laatia, mikä sen anti on yhteiselle ja yleiselle keskustelulle. On hyvä määritellä julkaisun idea: miksi se tehdään, mikä on julkaisun tavoite ja kenen sitä toivotaan lukevan eli kenelle tarinat ja tieto on tarkoitettu. Ennen julkaisun sisällön hahmottamista on hyvä tutustua julkaisemisen yleisiin ohjeisiin esimerkiksi julkaisusarjoihin, julkaisualustoihin ja julkaisun muotoihin. On tärkeää valita luotettava julkaisukanava ja ohjeistaa kirjoittajia avoimen julkaisemisen vaihtoehdoista.

Huolella mietitty on jo puoliksi tehty

Julkaisun sisällön suunnittelu edellyttää erilaisten näkö- ja tulokulmien miettimistä. Mitä halutaan sisällön kertovan ja avaavan. Esimerkiksi painotetaanko julkaisun sisällössä teoreettista näkökulmaa vai käytännön ja kokemuksien näkökulmaa vai molempia. Alussa voidaan jo hahmotella sisällyksen ensimmäistä versiota. Pohtia voi sitä, koostuuko sisältö muutamista pääteemoista, joiden kunkin sisälle artikkelit aihepiiriltään sijoittuvat. Teemat voivat sisältää esimerkiksi palvelujen teoreettista avausta, kehitettyjä käytännön palveluja, palveluissa tarvittavaa asiantuntemusta ja palvelun asiakkaan kokemuksia.

Tässä vaiheessa mietitään myös kirjoittajat eli ketä tai ketkä kutsutaan kirjoittamaan. Kirjoittajakutsu on hyvä laatia sisällöltään täsmälliseksi ja houkuttelevaksi, jotta kirjoittajien on helppo innostua ja osallistua kirjoittamiseen. Kutsussa on hyvä kertoa tarkkaan kirjoitusohjeet ja, millaista tukea kirjoittajille on tarjolla. Esimerkiksi kerrotaan, milloin artikkelien ensimmäinen palautus on ja missä ajassa artikkeleista annetaan palautetta sekä ehdotuksia. Täsmällinen ohjeistus (mm. viittausohjeet, kieliasu) ja aikataulutus helpottaa sekä kirjoittajien että toimittajan työtä. Aikataulun tulee olla kuitenkin riittävän väljä mahdollistamaan yhtäkkiset kirjoittamisen ja toimittamisen yllätykset.

Luovutuskuntoon viimeistely

Julkaisun toimittaminen on aktiivista mukana oloa kirjoittajien tukemisessa koko toimittamisprosessin ajan. Ohjeiden ja aikataulun mukaisesti toimittaja lukee artikkeleita ja antaa suullista palautetta ja kirjallisia tekstin muokkausehdotuksia sekä yleisempää palautetta. Palaute voi olla esimerkiksi kirjoittajan huomion kiinnittäminen vaihtelevaan terminologiaan tai epäjohdonmukaisuuksiin eli sama asia kirjoitettua usealla eri tavalla. Palaute voi koskea lähdeviittauksia, omien ja lainattujen ajatusten erottumista, lähdeviitteiden käytön selkeyttä ja lähdeluettelon johdonmukaista järjestystä.

Tässä vaiheessa tiivistyy myös aiemmin aloitettu yhteistyö graafikon kanssa. Artikkelissa olevien kuvien, kuvioiden ja taulukoiden julkaisukuntoon saattamisessa on graafisella osaamisella merkittävä rooli. Viimeistelyvaiheessa voi joku artikkelin kirjoittaja haluta toimittajalta vielä artikkelinsa tekstin muokkausta tai jopa kokonaan uuden tekstin laatimista. Tekstin editointi on palvelu kirjoittajille, jotka kaipaavat apua tekstinsä viimeistelyyn tai jopa isompaan remonttiin.

Lopuksi toimittaja huolehtii toimittamansa teoksen julkaisutoiminnan asiantuntijoille arviointia ja julkistamista varten. Toimittaja huomioi asiantuntijoiden antaman palautteen viestimällä kirjoittajille palautteen pohjalta edellytettävistä toimenpiteistä ennen julkistamista. Kun tarvittavat korjaukset ja muokkaukset on tehty, toimitettu teos on valmiina julkistamista ja aktiivista levittämistä varten. Viestintä ei lopu vielä siihen, kun julkaisu on saatu valmiiksi. Hyvään viestintään kuuluu myös keskusteluun osallistuminen. (Lohi 2019.)

Yhteiskirjoittaminen toimintana

Yhteiskirjoittamisen tavoitteena on yhdessä tekstin tuottaminen. Kukin kirjoittaja voi kirjoittaa omaa tekstiään, muokata, täydentää ja korjata toisten kirjoittamaa tekstiä. Yhteiskirjoittaminen toteutuu prosessikirjoittamisena eli tekstiä tuotetaan yksin ja yhdessä useassa työvaiheessa.

Yhteiskirjoittamisen lopputuloksen aikaansaamisessa voidaan käyttää useita erilaisia työtapoja esimerkiksi vierekkäin, käsi kädessä kirjoittamista ja osallistuvaa työotetta. Kaikissa vaiheissa tärkeää on käydä dialogia eli yhteistä keskustelua toisia kuunnelleen. Seuraavassa kuvassa (kuva 2) on avattu yhteiskirjoittamista toimintana.

Kuva 2 Kangastie syyskuu 2023.jpg.png

Kuva 2. Yhteiskirjoittaminen toimintana

Määrittelyä ja sopimista

Toimitettuihin julkaisuihin voi tulla yksittäisten kirjoittajien artikkeleita tai artikkeleita, joissa on useampia kirjoittajia. Tällöin kirjoittamista voidaan kuvata yhteistoiminnallisena työskentelytapana, jossa tavoitteena on yhteisen tekstin tuottaminen joko erillisenä artikkelina sellaisenaan tai sitten osana toimitettua julkaisua.

Yhdessä tekstin tuottaminen ja kirjoittaminen voi tarkoittaa kunkin yksin kirjoittaneen tekstin yhdistämistä yhteen tai koko tekstin kirjoittamista tiimityönä. Seuraavista asioista on hyvä sopia yhdessä eli julkaisualusta, kirjoituksen aihe ja näkökulma, tekstin tyyli, aikataulut ja deadline, yhteiset palautekeskustelut ja täsmälliset kirjoitusohjeet. Yhteiskirjoittamiseen kuuluu myös toisten tekstien lukeminen ja rakentava kommentointi. Nykyiset teknologiset ratkaisut (esim. pilvipalvelut, tekstinkäsittelyohjelmat) mahdollistavat kirjoitetun tekstin eri- ja samanaikaisen työstämisen.

Prosessikirjoittamista ja osallistuvaa työotetta

Yhdessä tekstin kirjoittaminen on yleensä prosessikirjoittamista osallistuvalla työotteella. Tämä tarkoittaa avointa keskustelua ja asioiden sopimista yhdessä. Osallistuvaan työotteeseen kuuluu tietoinen ajan varaaminen vapaan ajattelun ja keskustelun hetkille ja yhteiselle oppimiselle.

Ala-Nikkola (2023) kuvaa osallistuvaa työotetta seuraavasti: Osallistuvassa työyhteisössä tai projektissa tietoa ja ajatuksia jaetaan avoimesti ja tasavertaisesti. Yhteiseen ajatteluun käytetään aikaa ja sen vaaliminen koetaan työn laadun kannalta merkittäväksi. Ratkaisuja tehdään yhdessä pohtien. Kirjoittamisprosessissa kirjoittajat ovat tasa-arvoisia huolimatta ammattinimikkeistään tai oppiarvoistaan. Kirjoittamisprosessissa sovitaan kirjoittajien kesken ja yhdessä, kuinka aloitetaan ja kuinka edetään kohti valmista yhteistuotosta.

Yhteistä aikaa ja turvallisuutta

Yhteiskirjoittamisen osallistuva työote perustuu dialogille. Dialogi tarkoittaa suomisanakirjan määrittelyn mukaan vuoropuhelua, kaksinpuhelua ja keskustelua. Keskustelussa rakennetaan yhdessä yhteistä ymmärrystä eli yhteiskirjoittamisessa siis kirjoituksen alla olevasta asiasta.

Dialoginen keskustelu ei synny itsestään, vaan sen onnistumiseksi pitää tehdä tietoisesti töitä. On hyvä tietää dialogisen keskustelun edellytykset, joita ovat osallistujien tasa-arvoisuus dialogitilanteissa, dialogin rakentuminen toisten näkökulmien aktiiviselle ja myötäelävälle kuuntelulle, dialogin osallistujien tulee olla valmiita omien taustaoletustensa tarkasteluun ja kyseenalaistamiseen ja dialogi edellyttää keskinäistä luottamusta. (Holm, Poutanen ja Ståhle 2018).

Kuinka sitten rakennetaan dialogista, turvallista kirjoittamisympäristöä. Turvallisen perustan rakentaminen on kaikkien kirjoittajien vastuulla. Keskeistä on rohkaista jokaista kirjoittajaa olemaan oma itsensä ja kannustaa toinen toistensa kuuntelemiseen. Kirjoittamisesta voi antaa palautetta niin, että ihminen kokee tulleensa kuulluksi ja hänen ajatukset ovat arvokkaita.

Kiireen tuntu ei sovi turvalliseen kirjoittamisympäristöön ja siksi on varattava aikaa ja tilaa keskustelujen käymiselle. Kiireinen keskusteluhetki voi altistaa ”päsmäröinnille” ja toisten ylikävelylle. Turvallisessa kirjoittamisympäristössä uskalletaan olla eri mieltä ja etsiä yhdessä yhteistä ymmärrystä ja uusia oivalluksia. Tämä vaikuttaa yhteiskirjoittamisen laatuun ja kirjoittajien hyvinvointiin.

Lopuksi

Toimittaminen ja yhteiskirjoittaminen on vaativaa, mutta niin antoisaa puuhaa. Yhdessä tekeminen haastaa ylittämään omaa ajattelua ja toimintaa ainoana oikeana vaihtoehtona. Molemmat prosessit ja siellä toteutuvat yhteiset keskustelut mahdollistavat asioiden reflektoinnin ja ymmärtämisen uudella, erilaisella tavalla. Toimittaminen ja yhteiskirjoittaminen ovat timanttisia oppimisen paikkoja ja niitä oppii tekemällä ja harjoittelemalla säännöllisesti.

Lähteet

Ala-Nikkola, E.2023. Osallisuudella on väliä viestinnässä. Viitattu 14.9.2023. Osallisuudella on väliä viestinnässä - Hiiltä ja timanttia (metropolia.fi)

Holm, R., Poutanen, P. & Ståhle, P. 2018. Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. SITRA. Viitattu 14.9.2023. https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/

Lohi, H. 2019. Tapahtumaviestinnän lyhyt oppimäärä. Tapahtumaviestinnän lyhyt oppimäärä (lapinamk.fi)

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Luontolähtöistä ryhmätoimintaa Rovaniemellä

13.9.2023



Kirjoittajien kasvot erillisinä kuvina vierekkäin.
YtM Sanna Viinonen työskentelee sosiaalialan lehtorina Lapin ammattikorkeakoulun Osallisuus- ja toimintakyky -osaamisryhmässä ja yrittäjä Maria Kerola on psykoterapeutti, sairaanhoitaja (AMK), puutarhaterapeutti ja puutarhuri

EAKR ESR Ely Vipuvoimaa 2020.gif

Tarkastelemme tässä kirjoituksessamme vuosien 2021-2023 aikana Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa järjestettyjä Rovaniemellä toimineita luontoryhmiä. T:mi Puutarhaillen yrittäjä Maria Kerola toteutti luontolähtöistä ryhmätoimintaa Nuorten Ystävien Roihulan Klubitalon, Rovaniemen Setlementin sekä Humanan asumispalveluiden asiakkaille. Lisäksi Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa järjestettiin useita yksittäisiä avoimia luontolähtöisiä työpajoja Kansalaistalo Neuvokkaan sekä Tornion Asuntopalvelusäätiö sr:n Meän talon kävijöille.

Osallistujat olivat pääosin 17-64 -vuotiaita työelämän ulkopuolella olevia mielenterveyskuntoutujia. Ryhmätoiminta rakentui palvelun tuottajan osaamisen ja yhteistyökumppanin sekä kuntoutujien toiveiden ja toimintakyvyn myötä erityyppisiksi. T:mi Puutarhaillen luontoryhmien tapaamisia ja avoimia työpajoja toteutettiin yhteensä 33 kappaletta, hankkeessa kokonaisuudessaan noin 80. Toiminta rakentui suunnitelmallisesti yhteistyössä kuntoutujien, hankekumppanin ja yrittäjän kanssa osin ekopsykologiseen viitekehykseen.

Yhdessäoloa ja iloa luonnossa sekä puutarhoissa

Hankkeen luontoryhmätoiminta suunniteltiin, toteutettiin ja ohjattiin luontoalan asiantuntijan ja pääasiassa sote-alan ammattilaisen yhteistyönä kuntoutujien ja yhteistyökumppanien (yhdistykset) tarpeet, toiveet, toimintakyky ja ympäristö huomioiden. Kaiken toiminnan tavoitteena oli tukea osallistujien luontosuhdetta ja lisätä heidän hyvinvointiaan luontokokemuksin pienryhmissä. (Hankesuunnitelma, Henki ja elämä - Luonto toipumisen lähteenä 2021). Toiminnan suunnittelussa huomioitiin myös vuodenajat ja luonnon kiertokulku.

Ohjattu luontokokemus tarkoittaa ammattilaisen ohjaamaa luontokokemusta, joka eroaa ns. omaehtoisesta luontotoiminnasta. (ks. Salonen 2021, 23). On todettu (mm. Salonen 2021), miten ohjattu luontokokemus rohkaisee lähtemään luontoon vuodenajasta riippumatta ja kokemus on kokonaisvaltaisempi kuin yksin toteutettu. Ohjattu luontokokemus vaikuttaa myös koettujen vaikutusten tiedostamiseen, jolloin niiden hyödyntäminen psyykkisessä prosessoinnissa on mahdollista. (Salonen 2021, 58.) Luontotoimintaa voi toteuttaa ja ohjata eri tavoin.

Hankkeen luontoryhmissä huomioitiin vuodenkierto. Keväällä esimerkiksi suunniteltiin toimintaa yhdessä, kylvettiin siemeniä ja hoidettiin taimia. Kesällä istutettiin taimia, hoidettiin kasveja, kerättiin villiyrttejä, keskusteltiin ja ohjattiin niiden käytössä, tehtiin kukka-asetelmia ja käytiin luontoretkillä. Syksyllä oli sadonkorjuun aika, niin puutarhassa kuin metsässäkin. Jouluaikaan tehtiin kukka-asetelmia.

Kaksi naista kävelee kasvihuoneessa.
Kuva 1. Retket taimistolle olivat moniaistisia kokemuksia: värejä, tuoksuja, makuja sekä erilaiset tekstuurit tuottivat yhteisen ilon elämyksen koko ryhmälle.

Luontoryhmän toiminnalla pyrittiin siis tukemaan osallistujien luontosuhdetta. Ryhmätoiminnalla tuotiin luonto lähelle osallistujia, kokonaisuudeksi heidän arkeensa. Luontoryhmän toiminnassa oli elementtejä puutarhaterapiasta, jolla pyritään lisäämään osallistujan psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä vahvistaa yleistä terveyttä ja hyvinvointia (Haller & Kramer 2006, 5).

Kasvin, luonnon ja ihmisen vuorovaikutus koetaan hyvänä ja rauhoittavana sekä mieltä hoitavana kokemuksena (Salonen 2021, 52; Korpela & Ylen 2007). Luonto, ympäristö, kasvit, luonnonmateriaalien työstäminen ja sosiaalisuus olivat ryhmätoiminnan ytimenä. Ryhmätoiminnan aikana osallistujien vuorovaikutukseen ja sosiaalisuuteen kannustettiin yhteisen toiminnan avulla ja ohjaajan tukemana.

Luonnonmateriaalien valinnassa ja käytössä huomioitiin osallistujien toiveet ja mielenkiinto sekä uuden oppiminen. Nuorten Ystävien Klubitalo Roihulan suljetussa luontoryhmässä yhdessä osallistujien kanssa päätettiin kylvää, istuttaa ja hoitaa hyöty- ja koristekasveja pihalla. Kasvatettavat kasvit valittiin ryhmäläisten kanssa keskustellen ja käyttötarkoituksen mukaan. Valituksi tuli syötäviä kasveja, kuten hernettä, erilaisia lehtisalaatteja, retiisiä ja ruohosipulia. Sekä koristekasveja tuomaan värikkyyttä, kuten erilaisia krassilajikkeita ja orvokkia. Myös ötökkähotelli asennettiin pölyttäjiä varten. Samantyyppiseen toimintaan päädyttiin myös Rovaniemen Mäntylän ryhmäkodissa (kuva 2).

Kolme henkilöä puita istuttamassa.
Kuva 2. Istutettu tuomi ja sen hoitaminen muodostui tärkeäksi osaksi kuntoutujien arkea.

Ryhmän toiminta aloitettiin ennen kasvukautta tarvikehankinnoilla sovitusta puutarhatarvikeliikkeestä, yhdessä suunnittelupalaverissa laaditun listan mukaisesti. Osallistuminen yhteisen toiminnan suunnitteluun, esimerkiksi ryhmän materiaalihankintoihin, tukee osallistujan osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia sekä sitouttaa osallistujat ryhmän toimintaan vakaammin (Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 99).

Osallistujat kylvivät koriste- ja hyötykasvien siemeniä idätettäväksi sekä esikasvattivat koristekasvin sipuleita istutettavaksi myöhemmin pihalle. Ryhmän toimintaympäristö toi kasvit lähelle osallistujia sekä muiden talossa asioivien ulottuville.

Luonnonmateriaalien työstäminen lisää moniaistisuutta ja mahdollistaa erilaisten taitojen esiintulon ja oppimisen ryhmässä. Ryhmätoiminnassa opitaan vuorovaikutuksessa, jota valittujen ympäristöjen ja materiaalien monipuolisuus tukee (Mouhi 2017, 29.).

Luontoryhmässä kasvatettavat kasvit tarvitsivat kasvutukia, joita osallistujat punoivat pajuista. Pajun punontaan ohjattiin ja tukirakennelmista tuli yksilöllisiä. Paju materiaalina oli uusi monelle osallistujalle ja herätti ennakkoluuloakin. Salliva ja kannustava ilmapiiri sekä uuden oppiminen ryhmässä kuitenkin toivat onnistumisen kokemuksia osallistujille. Innostipa pajun punonta erästä osallistujaa tekemään sitä itsenäisesti ryhmätoiminnan ulkopuolellakin. Ryhmän tapaamisten välille laadittiin kylvöjä ja istutuksia varten kastelukalenteri, josta osallistujat huolehtivat itsenäisesti. Tämä lisäsi ryhmän jäsenten osallisuutta ja merkityksellisyyden kokemusta.

Ohjaaja tukee pienryhmän vuorovaikutusta ja rohkaisee yksilöä osallistumaan

Retkikohteiden valinta tehtiin yhdessä osallistujien kanssa. Sosiaalisen ryhmätoiminnan tavoitteita on lisätä ja ylläpitää vuorovaikutusta ryhmän jäsenten välillä. Ryhmän vuorovaikutus tukee kokemusta hyvinvoinnista (Hirvonen 2014, 46). Luontoryhmän aikana tulikin uudenlaisia kohtaamisia osallistujien kesken ohjaajan tukemana.

Ryhmä teki kaksi laavuretkeä, toinen lähiympäristöön ja toinen kaupunkialueen ulkopuolelle. Retki kaupunkialueen ulkopuolelle, merkittävään luontokohteeseen, toi tutummaksi parille osallistujalle uuden kotikaupungin ympäristöä ja lisäsi heidän mielenkiintoaan alueeseen. Ryhmäläisten kanssa käytiin myös taimistolla, jossa osallistujat valitsivat istutettavia kesäkukkia ja yrttejä pihalle istutuslaatikoihin ja ruukkuihin. Taimistolla vierailu oli useamman osallistujan mukaan uusi kokemus, elämyksellinen ja mieleenpainuva. Kasvien runsaus ja värit taimistolla tuottivat iloa, kertoi eräs osallistuja.


Vanhempi mieshenkilö marjametsässä.
Kuva 3. Mustikkasatoa keräämässä. Lähiympäristöt mahdollistavat erilaiset retket vuodenaikojen vaihtelun myötä.

Osallistujien palaute ryhmätoiminnasta oli pääosin myönteistä. Palautteena oli toive ryhmän tapaamisten keston pidentämisestä sekä toimintakaaren pidentämisestä. Toiveena oli kalastusretken järjestäminen sekä yhdistelmä kalastuksesta ja uimisesta. Palautteen mukaan ohjaaja osasi luoda ryhmään välittömän ilmapiirin.

Luontolähtöisen toiminnan ohjaajan tulee itse sisäistää konkreettisesti käsillä oleva toiminta, sen tavoitteet ja tehtävät, jotta voi tukea osallistujia ja olla aidosti luontolähtöisessä vuorovaikutuksessa läsnä (Haller & Kramer 2006, 73–75; ks. Peavy 2021, 49). Lisäksi tärkeää on ohjaajan kokemus ryhmän ohjauksesta sekä erilaisista vuorovaikutustilanteista ja ymmärrys osallistujien taustoista. Myös kiireettömyys tukee luontoryhmän toimintaa. (Salonen 2020, 52, 59.)

Luontoryhmä ekopsykologisen toimintamallin näkökulmasta

Hankkeen kehittämistyössä koottiin näkemyksiä ja kokemuksia toteutuksista työpajoissa ja asiakasraadeissa. Tuloksena luotiin kolme erillistä toimintamallia, joissa osapuolten kokemus ja niiden kohtaamispinnat kirjoitettiin näkyviin. Ekopsykologisessa toimintamallissa luontolähtöisen työskentelyn keskeiset hyvinvointia tukevat tekijät yhdistettiin ja osapuolten näkemys- ja kokemuspintaa koottiin näkyviin (kuvio 1).

Kuvio 1 Viinonen ja Kerola.png
Kuvio 1. Luontolähtöinen ekopsykologinen toimintamalli

Ekopsykologisessa toimintamallissa sen kuntoutumista tukeva ydin on kiteytynyt luontoyhteyteen ja ympäristöön sekä paikkaan. Luontolähtöinen toiminta rakentui hankkeessa vuodenkiertoon ja pohjoisiin elämänolosuhteisiin. Luonnonkierto toimi monella tavoin metaforana tukien yhtymäkohtien tunnistamista omassa elämässä. Kun kevät on metaforana uuden alkua, on kesä kasvua ja syksy kypsymistä sekä lahoamista. Talvesta alkaa ankaruus, mutta myös lepo ja toivo edessä siintävästä keväästä. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 73.) Luontoyhteys liittää yksittäisen osallistujan osaksi maailmaa. (Heiskanen 2006, 167.)

Puinen silta luontomaisemassa.
Kuva 4. Ystävyyden silta - Luonto yhdistää meitä.

Toivo ja toiveikkuus tulivat esiin toiminnassa monin tavoin. Inhimillisesti tarkastellen luonnossa kasvit ja eläimet, eliöt laajemmin kohtaavat haasteita. Ihminen säätelee itsevalitsemissaan, miellyttäväksi kokemissaan luontopaikoissa olotilaansa terveyttä edistävään suuntaan esim. myönteisten tunteiden vahvistuessa (Korpela 2007, 369; Korpela & Ylen 2007). Haasteista selviytymisen, vuodenkierron ja lempeän luontometaforan myötä on mahdollista rakentaa toiveikas, uusi ajatus elämästä: mitä säilytän, mitä hoidan ja ylläpidän. (Salonen 2021, 55-56; Heiskanen 2006, 167.)

Hankkeen osapuolet: kuntoutujat, yrittäjät ja hankekumppanit toivat toiminnan myötä esiin eri tavoin luonnon voimavaraistavan merkityksen. Luonto todettiin toimintaympäristöksi, mutta myös kiinteäksi osaksi arkea ja paikaksi, joka luo positiivisia tunteita ja muistoja elämään.

Lähteet:

Haller, R. & Kramer, C. 2006. Horticultural Therapy Methods. Making Connections in Health Care, Human Service and Community Programs. New York: The Haworth Press Inc.

Hankesuunnitelma, Henki ja elämä - Luonto toipumisen lähteenä 2021. Hakemusnumero: 105743. Hankekoodi: S22284. Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020. Suomen rakennerahasto- ohjelma (ESR).

Heiskanen, I. 2006a. Lauluinen luontomme. 2006. Teoksessa Ekopsykologia ja perinnetieto. Heiskanen, I. & Kailo, K. (toim.) Green Spot. Helsinki, 143–175.

Hirvonen, J. 2014. Luontohoivan asiakasvaikutukset. Mikkelin Ammattikorkeakoulu. A: Tutkimuksia ja raportteja 86.

Korpela, K. 2007. Luontoympäristöt ja hyvinvointi. Psykologia, 42, 364-376.

Korpela, K. & Ylén, M. 2007. Perceived health is associated with visiting natural favorite places in the vicinity. Health & Place (13) 1, 138–151. Viitattu 24.4.23. Perceived health is associated with visiting natural favourite places in the vicinity - ScienceDirect

Leppänen, T. & Jääskeläinen, A. (toim.) Luontoa elämään – toimintamalleja osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseksi. Lapin Ammattikorkeakoulu. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 24/2017. Viitattu 13.9.2023. Luontoa elämään – toimintamalleja osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseksi : Luontoa elämään, luontoa kuntoutukseen -teemajulkaisu 3/3 - Theseus

Peavy, R. 2021. Sosiodynaaminen ohjaus. Konstruktivistinen näkökulma 21. vuosisadan ohjaustyöhön. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 1.9.2023. Sosiodynaaminen ohjaus: Konstruktivistinen näkökulma 21. vuosisadan ohjaustyöhön (jyu.fi)

Salonen, K. 2020. Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. PunaMusta Oy – Yliopistopaino Tampere 2020. Viitattu 4.7.2023. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/121602

Viinonen, S., Rasa, M. & Viinamäki, L. 2023. Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä. Viitattu 29.8.2023. Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä (lapinamk.fi)

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Intoa ja yhteiskehittämistä: Living Lab Pruntsi -hankkeen 1½ vuoden matka

11.9.2023



Living Lab Pruntsi hankkeen kuvassa on piirrettynä viisi ikääntynyttä henkilöä, jotka viettävät aktiivista hetkeä neuloen, kävellen ja pelaten shakkia.
Kirjoittajat: Tohmola Anniina, TtT, lehtori, projektipäällikkö, Tulevaisuuden terveyspalvelut -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu; Jauhola Päivi, TtM, hoitotyön opettaja, hankekoordinaattori, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia; Vahtola Katja, lh, Lapin hyvinvointialueen Lounaisen alueen teknologiavastaava; Jussila Marjo, TaM, asiantuntija, Digitaaliset ratkaisut -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu; Launne Emilia, TaM, asiantuntija, Älykäs rakennettu ympäristö -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu; Marjanen-Korkala Tanja, geronomi (YAMK), tuntiopettaja, Osallisuus ja toimintakyky -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu; Meinilä Arja, TtM, projektiasiantuntija, Tulevaisuuden terveyspalvelut -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu; Tarkiainen Kaisa, TtM, lehtori, Tulevaisuuden terveyspalvelut -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu; Alatalo Heikki, fysioterapeutti (YAMK), päätoiminen tuntiopettaja, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia; Karvonen Sami, tradenomi (AMK), ammatillisten aineiden lehtori, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia; Kurvinen Eetu, AO, It-tukihenkilö, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia.

logoja

Living Lab Pruntsi -hankkeessa suunniteltiin ja yhteiskehitettiin oppimis- ja kehittämisympäristöä ikääntyneiden kotona asumisen tueksi. Kemin Pruntsin kortteliin mahdollisesti sijoittuvassa ympäristössä voitaisiin esitellä hyvinvointiteknologisia ratkaisuja ja uusimpia apuvälineitä käyttäjille, sekä ylläpitää oppimis- ja kehittämisympäristöä opiskelijoiden ja ammattilaisten osaamisen kehittämiseksi. Hankkeen tavoitteena oli luoda suunnitelma oppimisympäristöstä, jossa eri toimijat kohtaavat omien kiinnostuksen kohteiden, tarpeiden ja toimintojen pohjalta. Oppimis- ja kehittämistehtävän lisäksi Pruntsi toimisi TKI-työlle sopivana ympäristönä, joka yhdistäisi eri tahojen toimintaa uudenlaiseksi kehittämisympäristöksi tukemaan tulevaisuuden älykästä asumista ja hyvää ikääntymistä.

Hanke toteutettiin tammikuun 2022 ja kesäkuun 2023 välisenä aikana. Sitä koordinoi Lapin ammattikorkeakoulu ja mukana oli Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia ja Kemin kaupunki. Hankkeen kokonaisbudjetti oli 262 036 euroa.

Eri toimijoiden tarpeiden selvittäminen ja yhteensovittaminen

Hankkeessa on kartoitettu ja tunnistettu koulutusorganisaatioiden, kaupungin, sosiaali- ja terveysalan yritysten, 3. sektorin (esim. yhdistykset, omaisjärjestöt), asiakkaiden ja muiden mahdollisten verkostotoimijoiden tarpeet ja tämänhetkinen osaaminen liittyen ikääntyneiden hyvinvointiteknologiaan.

Henkilöstökysely sosiaali- ja terveysalan henkilöstölle toteutettiin keväällä 2022 ja siihen saimme 26 vastausta. Kysely toi esille henkilöstön osaamisen nykytilanteen ja kehittämistarpeet ja sen tuloksista on julkaistu artikkeli Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön kokemuksia teknologiasta  Vanhustyön uudelleen muotoilu -blogissa.

Samaan aikaan toteutettiin myös toinen kysely liittyen ikääntyneiden tarpeisiin ja siihen saimme vastauksia 15 kpl. Ikääntyneiden ajatuksia ja kokemuksia teknologiasta koottiin artikkeliin Living Lab Pruntsi ikääntyneiden kotona asumisen tueksi, joka julkaistiin Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry: blogissa. Muuta kyselyjen kohderyhmää olivat opettajat (n = 10), opiskelijat (n = 18), 3. sektori (n = 7) sekä yksityiset palveluntuottajat (n = 4).

Kartoituksessa ja tarpeiden tunnistamisessa on hyödynnetty palvelumuotoilun menetelmiä ja työpajoja. Palvelumuotoilun menetelmillä on mm. osallistettu eri toimijat asiakaslähtöisen kehittämisympäristön ja sen toiminnan suunnitteluun. Hankkeessa on järjestetty yhteensä 7 yhteiskehittämisen työpajaa ja näissä hyvinvointiteknologian työpajoissa syntyi paljon ideoita ikääntyvien kotona asumiseen niin opiskelijoiden kuin ikääntyvien toimesta.

Artikkeli “Ikääntyvät mukana palveluiden suunnittelussa – case Living Lab”  avaa osallistamisen prosessia ja toimintatapoja hankkeessa sekä tiivistää niiden kautta kerättyä käyttäjäymmärrystä ja oivalluksia ikääntyvistä ja heidän suhtautumisestaan hyvinvointiteknologiaan.

Benchmarkkaus, vierailut messuilla ja muissa älykodeissa on lisänneet tietoisuutta kehittämis- ja oppimisympäristön ulottuvuuksista, jotka voivat liittyä esim. turvateknologiaan, terveyden seurantaan, yhteydenpitoon, virikkeellisyyteen, kuntoutukseen sekä näihin liittyviin tekoälyratkaisuihin jne. Hyvinvointiteknologian laajoista mahdollisuuksista ja benchmarkkaustyön kiinnostavimmista löydöistä on tuotettu podcast-jakso, joka pitää sisällään keskustelua ikääntyvien hyvinvointiteknologiasta.

Toimintaympäristö ja asiakasrajapinnan palvelumalli

Suunnitteluvaiheessa kolme toimijaa keskustelivat kaikkia yhdistävistä tarpeista sekä ideoista ja hankkeen yhteiskehittämistä pohdittiin Lumen-lehdessä.  Yhteiseksi selkeäksi tarpeeksi muodostui oppimis- ja kehittämisympäristö, joka ei sijoittuisi kummankaan koulutusorganisaation tiloihin vaan autenttiseen eli aitoon toimintaympäristöön Kemissä. Hankkeeseen osallistuneet Kemin kaupungin toimijat selvittivät kehittämis- ja oppimisympäristön sijaintia Pruntsin alueella sekä siihen liittyviä toimenpiteitä sekä sopimusasioita. Erilaisia vaihtoehtoja tilalle löytyi, mutta Living Lab Pruntsin tilaratkaisuun ei saatu päätöstä hankkeen aikana. Living Labin toimintamallia asiakasrajapintaan, testausympäristölle ja työntekijöiden oppimisympäristölle luotiin hankkeen työpajoissa yhdessä eri toimijoiden kanssa.

Pruntsin alueen toimijoiden verkostoyhteistyön kehittäminen oli tärkeä osa hankkeen tavoitteita ja verkostoa kehitettiin erilaisissa tapahtumissa osallistamisen ja tiedottamisen kautta. Hankkeen tapahtumiin on osallistunut peräti 1400 ihmistä ja 23 yritystä tai organisaatiota.

Ensisijaista suunnittelussa on ollut ikääntyvän väestön kotona asumisen, terveyden ja toimintakyvyn tukeminen hyvinvointiteknologian avulla ja sitä näkökulmaa tuotiin esille myös Sosiaali- ja kuntatalous –lehteen tehdyssä haastattelussa.

Oppimisympäristön toimintamalli

Hankkeessa on tunnistettu älykkään ympäristön, asiakasrajapinnan ja eri toimijoiden yhteistoiminnan tuottama hyöty opiskelijoiden osaamisen kehittämiseen ja hahmoteltu toimintamallia oppimisympäristön käyttämisestä ja sen hyödyntämisestä opetuksen ja harjoittelun tukena. Oppimisympäristön suunnittelussa ja kehittämisessä on huomioitu eri alojen koulutusten ja opiskelijoiden tarpeet ja suunniteltu moniammatillisen yhteistyön toimintoja.

Koko hankkeen aikana oppimisympäristön kehittämiseen on osallistettu yli 300 opiskelijaa työpajoissa ja tapahtumissa sekä lähes 30 henkilöä opetuksesta ja TKI-toiminnasta. Työpajojen ja kyselyn tulokset osoittavat, että ammattiopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat kiinnostuneita ikääntyneille suunnatusta teknologiasta ja halukkaita käyttämään sitä työssään. Opiskelijat ymmärtävät kohtaamisen tärkeyden ja onkin tärkeää mahdollistaa live-kontaktit ja –kohtaamiset.

Hyvinvointiteknologiaosaaminen on opiskelijoiden tulevaisuuden haasteena,  joten koulutuksissa tuleekin tunnistaa laajemmin digitaalisuus ja hyvinvointiin liittyvä teknologia, jotta sen oppimiseen ja ohjaamiseen kiinnitetään enemmän huomiota. Työpajoista, messuista ja tapahtumista saatiin hankkeen edetessä osallistujilta uusia ideoita, että Living Lab Pruntsin toimintaympäristö voisi olla myös mobiilisti liikkuva tai pop up -tyyppinen liikkuva innovaatioympäristö koko Lapin Hyvinvointialueen alueella.

Living Lab Pruntsin toimintaympäristöä suunniteltaessa tulee huomioida myös kestävän kehityksen periaatteet. Innovatiivinen ja uudenlainen oppimisympäristö, kohtaamispaikka ja eri kohderyhmiä ja palveluita kokoava ympäristö vastaisi Agenda 2030 -tavoitteisiin vahvistaen koulutuksen tuomaa osaamista ja inhimillistä pääomaa. Resurssiviisaudesta ja kestävästä kehityksestä Living Lab Pruntsin toimintaympäristössä kirjoitettiin Lumen-lehdessä.

Living Lab Pruntsi-hankkeessa tehtiin laajamittaista selvitys- ja suunnittelutyötä ja tuotettiin toimintamalli hyvinvointiteknologian oppimis- ja kehittämisympäristöstä. Toimintamalli sisältää ekosysteemin toimijoina käyttäjät, kehittäjät ja hyödyntäjät sekä kuvauksen toiminnan sisällöstä (kuva 1).

Kuva 2 Tohmola.png

Kuva 1: Living Lab Pruntsin toimintamalli

Tutkimus- kehittämis- ja innovaatioekosysteemi ja sen toimintaprosessi

Hankkeessa on selvitetty älykkään asumisen ratkaisujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotarpeet sekä mahdolliset ekosysteemin toimijat Meri-Lapin alueella. Yrityksiä, hankkeita, oppimisympäristöjä ja yhteistyömahdollisuuksia kartoitettaessa kävi ilmi, että toimijoita Meri-Lapissa on varsin vähän ja paikalliset yrityskontaktit jäivät vähäisiksi. Sen sijaan tutustuttiin kansallisella tasolla toimiviin yrityksiin ja tutustuttiin heidän palveluihinsa sekä käytiin yhteistyöneuvotteluita mahdollista tulevaa toteutushanketta varten. Tiedon kartoittamiseksi TKI-tarpeita ja hankkeiden tuotoksia selvitettiin hankkeisiin tutustumalla sekä hyödyntämällä hankkeiden asiantuntijoiden tietoa ja osaamista sekä hankkeissa tuotettuja kokeiluja ja tuloksia.

Vuonna 2022 Kemin kaupunki oli mukana Living Lab Pruntsi -hankkeessa ja yhteys Kemin kaupungin toimijoihin oli saumaton. Vuoden 2023 alusta Lapin hyvinvointialue aloitti toimintansa ja hankkeella ei ollut valmista verkostoa uusiin toimijoihin. Lapin hyvinvointialueen toimijoihin tutustuttiin 10.5.2023 pidetyssä Hyvinvointiteknologia ikääntyvien arjessa- teemapäivässä, kun hanketoimijat keskustelivat Lapin hyvinvointialueen kehittämis- ja innovaatiopalveluiden kehittämispäällikön, Lounaisen palvelualueen teknologiavastaavan ja Lounaisen palvelualueen kotona asumista tukevien palveluiden palvelupäällikön kanssa. Tämä Lapin hyvinvointialueen joukko toi esille hoitajien koulutuksen tarpeet hyvinvointiteknologiaosaamiselle sekä laitteiden ja sovellusten käytölle. He näkivät yhteistyön mahdollisuuden Living Lab Pruntsin jatkohankkeessa, jossa suunnitelmia toteutetaan käytännössä. Teemapäivässä hanketta esiteltiin postereilla ja osallistujat saivat tutustua hankkeen toimiin ja selvitystyöhön posterikävelyn aikana omatoimisesti.

Verkostoyhteistyön kehittäminen huipentui Palvelumuotoilu Palon fasilitoimaan -työpajaan, jossa tarkasteltiin TKI-ekosysteemiä laajemmassa mittakaavassa erilaisten toimintojen ja niiden yhdistelmien kautta. Työpajan yhteenvetona muodostui tutkimusyhteistyön, oppilaitosyhteistyön, yritysyhteistyön ja hankeyhteistyön huomioiva malli oppilaitosten TKI-toiminnasta.

Yhteenveto

Living Lab Pruntsi -hanke saavutti laajan kohdejoukon ja teki toimintaa tutuksi monissa eri tilaisuuksissa ja julkaisuissa. Kemin Pruntsin korttelin kehittämiseen Living Lab Pruntsin kaltainen oppimis- ja kehittämisympäristö nähtiin niin ikääntyneiden, sote-ammattilaisten, ammattiopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ja opettajien, sekä yritysten ja palveluntuottajien näkökulmista kiinnostavana areenana ikääntyneiden kotona asumisen ja hyvinvoinnin tukemiseksi.

Keskusteluissa ja kyselyissä tuli esille se, että lisätietoa tarvitaan hyvinvointiteknologian käytöstä arjessa, jotta ne tulisivat sujuvaksi osaksi elämää. Toki joihinkin arjen toimintoihin, kuten turvallisuuteen sekä muistutukseen ja automaatioon, nähtiin teknologiset apuvälineet jo tuttuina. Arjen avun lisäksi on tarve sosiaalisuuteen ja yhteisen tekemiseen tilanteisiin, joissa ei haluta käyttää teknologiaa, vaan halutaan nauttia yhdessä olosta ulkoilun, kerhojen tai liikunnan parissa. Suunnitteluhanke loi hyvän pohjan Living Lab Pruntsin toteuttamiselle ja pyrimme jatkamaan yhteissuunnittelua. Tavoitteena on löytää hyvä ympäristö ja sopiva yhdistelmä teknologiaa, palveluita ja koordinaattoreita ikääntyneiden arjen ja hyvinvoinnin tukemiseksi.

Kiitokset kaikille, jotka osallistuitte Living Lab Pruntsi -hankkeeseen! Erityiskiitos rahoittajalle Lapin liitolle, joka mahdollisti hankkeen toteutumisen.

Hankkeen ohjausryhmä:
Lapin AMK:
- Hannele Kauppila (Tulevaisuuden terveyspalvelut osaamispäällikkö)
- varajäsen Raimo Pyyny (Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut osaamisryhmän kehittämispäällikkö)

Lappia:
- Johanna Antinoja (koulutuspäällikkö)
- varajäsen Jani Harju (koulutuspäällikkö)

Kemin kaupunki:
- Merja Orre (ikäihmisten palveluasumisen palvelupäällikkö)

Digipolis:
- Teemu Saralampi
- varajäsen Tuula Saarela

Järjestön edustaja:
- Tero Takalo (Kemin vanhusneuvosto)
- varajäsen Marja Wedom

Yritys:
- Pauliina Laine (Osuuskunta Gerbera)
- varajäsen Hannu Alajärvi

Hankkeen asiantuntijaryhmä:
Lapin ammattikorkeakoulu; Anniina Tohmola, Arja Meinilä, Tanja Marjanen-Korkala, Marjo Jussila, Emilia Launne ja Kaisa Tarkiainen.
Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia; Päivi Jauhola, Sami Karvonen, Heikki Alatalo, Eetu Kurvinen, Matti Heikkilä ja Jaakko Välimäki.
Kemin kaupunki; Katja Vahtola ja Marja Kivekäs

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Yritystyöpajoissa tehtiin 3D-tulostusta, virtuaalitodellisuutta ja automaatiojärjestelmiä tutuiksi

6.9.2023



Kirjoittajien kasvot erillisinä kuvina vierekkäin.
Insinööri (AMK) Jani Peltoniemi, DI Jani Sipola ja insinööri (AMK) Mika Turska työskentelevät asiantuntijoina Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuva teollisuus -osaamisryhmässä.

logoja

Lapin AMK ei ole ainoastaan oppilaitos vaan TKI-toiminnan ja hankkeiden kautta se mahdollistaa myös työpajatoimintaa ajankohtaisista aiheista pk-yrityksille. Voidaankin sanoa, että Lapin AMK haluaa huolehtia, että paikalliset pk-yritykset pysyvät ajan tasalla käynnissä olevista trendeistä.

Työpajojen avulla saadaan jalkautettua ajankohtaista tietoa erilaisten teknologioiden tarjoamista mahdollisuuksista yritysten toiminnan kehittämiseen. Lapin liiton rahoittamassa 360 LCI Innovaatiotoiminnan kehittäminen -hankkeessa (02/2022 – 08/2023) järjestettiin työpaketti 2 teemojen mukaisia ajankohtaisia työpajoja 3D-tulostuksesta ja skannauksesta sekä muovien kierrätettävyydestä, XR:stä (laajennettu todellisuus) ja automaatiojärjestelmistä. Tässä blogissa kerrotaan lyhyesti työpajoista. Työpajoja olivat vetämässä talon ulkopuolelta hankitut asiantuntijat.

3D-tulostus haltuun

Työpajassa lähdettiin liikkeelle 3D-tulostuksen käyttökohteista ja mahdollisuuksista esimerkkikohtein. Kun mielenkiinto oli saatu heräteltyä 3D-tulostuksen lähes rajattomista käyttökohteista, lähdettiin pureutumaan siihen, miten se itse tulostus tapahtuu eri tulostusmenetelmin.

Kouluttajalla oli mukana useita eri 3D-materiaaleja erilaisiin käyttökohteisiin kuten kuvasta 1 nähdään. Löytyi muun muassa metallista tulostettu suutin, puukuidusta 3D-tulostettu sydänrasia, kuminen polkupyörän kahvatuppi, muovista tulostettu nivel sekä metallinen polvilumpio. Tämä kertoi jo hyvin, mihin kaikkeen 3D-tulostaminen taipuu ja kuinka vain mielikuvitus on rajana.

Kuva 1 Peltoniemi.jpg

Kuva 1. Esimerkkimallikappaleita metallista, puusta, kumista ja muovista

Työpajan loppupuolella päästiin työpajassa käytännön tekemiseen. Joulun alla pidetyssä työpajassa tulostettiinkin 3D-poro aiheinen joulukortti, joka näkyy kuvasta 2. Työpajan päätyttyä jokainen siihen osallistuva henkilö osasi käyttää 3D-tulostamiseen liittyviä ohjelmistoja sekä Lapin AMKin Prusan i3 mk3s 3D-tulostimia itsenäisesti.

Kuva 2 Peltoniemi.jpg
Kuva 2. Osallistujia ja itse 3D-tulostettu poro

3D-skannaus

Edellisessä työpajassa ilmenneiden pk-yritysten tarpeiden johdosta järjestimme 3D-skannaustyöpajan. 3D-tulostus haltuun -työpajassa osallistuvilla heräsi ajatus, kuinka nopeasti varaosia pystyy 3D-tulostamaan 3D-skannatuista osista.

Työpajassa keskityttiin tällä hetkellä markkinoilla oleviin 3D-skannereihin ja niiden erilaisiin käyttökohteisiin. Työpajan loppupuolella käytiin läpi reverse engineering -työkalujen käyttöä. Reverse engineering 3D -suunnittelussa fyysisestä esineestä luodaan digitaalinen 3D-malli. Tämä mahdollistaa esineen muokkaamisen tietokoneohjelmistoilla. Tällä tavoin voidaan esimerkiksi kopioida esineitä, tehdä parannuksia suunnitteluun tai luoda varaosia.

Työpaja alkoi kahden yleisimmin käytetyn 3D-skannerin läpikäynnillä, jotka olivat strukturoituun valoon perustuvan skanneri ja laserskanneri. Kävimme lävitse mitä etuja laitteilla on keskenään ja mikä on laitteille sopiva käyttökohde. Jokainen osallistuja sai halutessaan kokeilla kuinka työpajan pitäjän tuomat skannerit toimivat, sekä Lapin AMKille hankittua 3D-skanneria (Artec Leo).

Työpajan loppupuolella perehdyttiin reverse engineeringiin. Reverse engineering 3D -skannauksessa ja 3D-tulostamisessa avaa uusia ulottuvuuksia. Materiaalitehokkuus, keveys, kestävyys, kustomoitavuus ja protoamisen nopeus ovat niitä valttikortteja mitä tällaisella kombinaatiolla nykypäivänä saavutetaan. Esimerkiksi Formula 1 -maailmassa 3D-tulostaminen on käytössä juuri keveyden ja kestävyyden ansiosta.

Myöskään lääketiedettä ei unohdettu työpajassa. Esimerkiksi hampaiden paikkauksessa käytetään nykyään 3D-skanneria ja tulostinta; tällä tavoin saavutetaan asiakkaalle nopea ja hyvin istuva paikka. Työpajassa skannasimme yhden osallistujan käden ja suunnittelimme hänelle täysin kustomoidun lastan aiemmin esiteltyjen työkalujen avulla.

Muovien kierrätettävyys 3D-tulostamisen näkökannalta

Muovien kierrätettävyys -työpaja pidettiin puolen päivän mittaisena, koska se oli asiasisällöltään suppeampi. Työpajassa keskityttiin seuraaviin kysymyksiin:

1. Miten toteutetaan nykyisin ja tulevaisuudessa: muovin uusiokäyttö, kiertotalous ja kestävä kehitys 3D-tulostamisen näkökulmasta: tekniset mahdollisuudet ja rajoitteet, esimerkkejä eri teollisuuden aloilta
2. Millaisia innovatiivisia muovinkierrätys- ja kiertotalousratkaisuja 3D-tulostus mahdollistaa?
3. Millaisia liiketoimintamahdollisuuksia muovin uusiokäyttö ja 3D-tulostus tarjoaa Lapin yrityksille?

Työpaja avasikin hyvin osallistujien näkökulmia kun pohdittiin post-it seinäharjoittelun myötä, mitä kierrätetystä muovista voitaisiin tehdä. Ideoita piisasikin. Lopputulemana oli, että se mitä voidaan tehdä neitseellisestä muovista, voidaan tehdä myös kierrätetystä muovista.

Kuva 3 Peltoniemi.jpg

Kuva 3 Työpajan ideointia

Virtuaalitodellisuus osana työkulttuuria ja opetusta

Työpajan tarkoituksena oli perehdyttää alueen yritykset XR-tekniikoihin. XR on termi, joka kattaa virtuaalitodellisuuden (VR), lisätyn todellisuuden (AR) sekä yhdistetyn todellisuuden (MR). Näiden teknologioiden potentiaali ei rajoitu vain viihde- ja pelimaailmaan, vaan myös yritykset ovat alkaneet ymmärtää niiden mahdollisuudet liiketoiminnan kehittämisessä.

VR-ympäristöissä työntekijät voivat harjoitella vaarallisia tilanteita, kuten vaikka hätätilanteiden käsittelyä tai vaativia toimintaprosesseja. Myös tutustuminen uuteen työympäristöön käy virtuaalimaailmassa kätevästi, kunhan kyseisestä tilasta on olemassa malli. Hienointa tässä on, että kaikki edellä mainitut asiat voidaan tehdä täysin turvallisessa ympäristössä.

Yritykset, joilla on fyysisiä tuotteita, voivat käyttää AR-teknologiaa esimerkiksi helpottaakseen huoltoa ja korjausta. Kunnossapitäjät voivat käyttää AR-laseja nähdäkseen reaaliaikaisia ohjeita haasteellisten laitteiden korjaamiseksi. Työpajassa käytiin läpi AR, VR ja MR -tekniikat esimerkkien avulla ja kokeiltiin konkreettisesti välineistöä. Tilaisuus antoi hyvän käsityksen siitä, mitä kaikkea vaatii, kun luodaan omia 360/3D aineistoja VR/AR kokemuksia varten.

Virtuaalitodellisuuden pelillisyyden tuominen opetukseen antaa uudenlaisia elämyksiä oppia ja nähdä tilanteita, joihin ei välttämättä edes pääsisi oikeassa elämässä. Opetus voi siis olla tällaisessa maailmassa hyvin innostavaa ja osallistavaa. Lisätty todellisuus on taas parhaimmillaan liikunnallista, yhteisöllistä ja havainnollistavaa. Linkit fyysiseen todellisuuteen on vahvoja. Tästä ehkä tunnetuimpana esimerkkinä voidaan mainita Pokemon Go -peli.

Laitteiston osalta pääsimme tutustumaan muun muassa Microsoftin valmistamiin HoloLens2 AR-laseihin ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Työpajassa hyödynsimme myös ammattikorkeakoululle hankittuja VR- ja AR-laseja. (Oculus Quest2 VR-lasit ja Realwear HMT1 AR-lasit)

Kaupalliset XR-tuotteet ovat vielä usein sellaisia, ettei niiden käyttö sovellu kestävyyden ja käytettävyyden osalta vaativiin olosuhteisiin teollisuudessa ja siksi niiden yleistyminen on vielä varsin hidasta monella alalla. Potentiaali on kyllä havaittu, mutta tuote pitää saada kestämään paremmin käyttäjän päivittäistä työskentelyä raskaammassa teollisuudessa. Kulttuuri on kuitenkin hiljaa kääntymässä siihen, että tällaiset laitteet otetaan jo herkemmin ainakin testaukseen yrityksissä, kunhan investointi ei ole liian raskas.

Automaatiojärjestelmien työpajat

Hankkeessa järjestettiin useampia monipäiväisiä Siemensin ja Valmetin automaatiojärjestelmiin liittyviä työpajoja. Siemensin työpajoissa oli aiheena muun muassa Siemensin järjestelmän perusteita, ohjelmointia ja turvallisuuteen liittyviä asioita. Valmetin työpajoissa aiheena olivat muun muassa perusteet, huolto ja Profinet, kunnonvalvonta sekä automaatiojärjestelmän suunnittelu työkalujen avulla.

Työpajoissa päästiin tekemään aitoja tehtäviä Siemensin ja Valmetin automaatiojärjestelmillä asiantuntijoiden opastuksella ja saatiin uusinta tietoa automaatiojärjestelmien ominaisuuksista ja mahdollisuuksista. Työpajoissa hyödynnettiin Lapin AMKin Kemin Kosmos-talon Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmän uusimpia ympäristöjä (kuva 4) automaatiojärjestelmiin liittyen sekä työpajan järjestäjän omia testauslaitteistoja automaatiojärjestelmiin. Työpajoissa saatiin ajankohtaista tietoa automaatiojärjestelmistä.

Kuva 4 Peltoniemi.jpg

Kuva 4. Prosessiautomaation ympäristö.


Yhteenveto

Työpajatoiminta on erinomainen tapa saada ihmiset jälleen kokoontumaan paikanpäälle raskaiden koronavuosien jälkeen. Verkostoituminen, laitteiden konkreettinen näpräily ja kokeileminen antaa käyttäjälle paljon enemmän kuin pelkkä diashow.

Työpaja on yksi monista mahdollisuuksista saada ajankohtaista tietoa teknologian tarjoamista mahdollisuuksista. Parhaimmillaan yritys löytää työpajasta keinoja ratkaista jokin ongelma, mutta jo pelkkä uusien ideoiden ja ajatuksien vieminen eteenpäin rikastuttaa kaikkia. Pk-yrittäjien kannattaakin seurata Lapin ammattikorkeakoulun työpajatarjontaa ja tulla rohkeasti mukaan.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Yrittäjyydestä hyvinvointia eläkkeellä - Tarinoita luovilta aloilta

4.9.2023



Kirjoittajan kasvot.
YTM Jenny Janhunen työskentelee matkailualan lehtorina Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä.

logorivi_luovaDigi (3).png

Lapin yliopiston koordinoimassa ja Lapin ammattikorkeakoulun yhteistyössä toteuttamassa hankkeessa Digitaitoja Luoville aloille (2022-2023) ilmiö yrittäjyydestä eläkeiässä tuli näkyväksi. Hankkeen koulutuksiin hakeutui ja osallistui kaksi eläkkeelle siirtynyttä sivutoimiyrittäjää. Seuraavaksi tarkastelen yrittäjyyttä eläkeiässä kahden erilaisen tarinan kautta.

Kaksi tarinaa yrittäjyydestä

Maija Kaikkonen on eläkkeellä oleva sosiaalialan ammattilainen, joka uskoo elinikäiseen oppimiseen. Maija on tehnyt työuransa palkkatöissä, mutta ollut sivutoimiyrittäjä jo työn ohella. Sivutoimiyrittäjyys olikin Maijalle luonteva vaihtoehto myös eläkkeelle siirryttäessä. Tällä hetkellä Maija kehittää omaa luovan alan yritystään pikkuhiljaa ja omaa innostustaan seuraten.

Onerva Hemmingillä
on taustalla monivaiheinen ura vaatetusalan suunnittelijana, yrittäjänä, hanketyöntekijänä, elokuva-alan puvustuksen työnjohtajana ja käsityöalan opettajana. Onervalla on laaja-alaista kokemusta vaatetusalalta ja maaseudun kehittämisessä. Eläkkeelle jäätyään luonteva jatkumo olikin jatkaa yritystoimintaa sivutoimisena.

“Olen virallisesti eläkkeellä, mutta en ole oikeastaan eläkkeellä.” Onerva

“Tämä on hyvä päivä. Elämä on nyt. Elämä ei ole ohi, kun jää eläkkeelle.” Maija


Kaksi naista seisomassa myyntipöydän takana.
Kuva 1: Maija ja Onerva Maaseudulta käsin messuilla Tervolassa elokuussa 2023. Kuvaaja Jenny Janhunen

Asenne ratkaisee, mutta tukipalvelut ovat tärkeitä

Onervaa ja Maijaa yhdistää positiivinen asenne ja ajatus elinikäisestä oppimisesta. Molemmat ovat jatkaneet yritystoimintaa eläkkeelle jäätyään ja aikovat jatkaa sitä niin kauan, kun se tuntuu mielekkäältä. Vaikka asenne usein ratkaisee, tärkeitä ovat myös kuntien ja kaupunkien tarjoamat yrityspalvelut kuten Business Rovaniemen tarjoamat asiantuntijapalvelut yrittäjille.

Tällä hetkelle useat erilaiset kehittämistoimet ovat keskittyneet tukemaan työurien jatkumista, mutta ne ovat pääosin keskittyneet tukemaan eläkeikäisten työllistymistä eri alan yrityksiin. Yhä enemmän painoarvoa tulisi tulevaisuudessa antaa eläkeikäisten yrittäjyyden tukipalveluihin ja neuvontaan.

“Yrittäjät voivat hakea erilaisia tukia, joista pitää tietää.” Onerva

“Aluksi kun yrityksen perustin, niin sain yritysneuvontaa. Sain hyvää neuvontaa siitä, mitä tulee ottaa huomioon. Kotikenttäetuna minulla on ollut myös oma poika, joka on yrittäjä. Siitä on ollut valtava apu ja tuki.” Maija


Kaksi naista kumartuneena tietokoneen näytön suuntaan.
Kuva 2: Maija ja Onerva verkostoitumassa etäyhteydellä 2022. Kuvaaja Maileena Tuokko

Innostus johtaa yrittäjyyteen

Haastateltavat tunnistavat useita eri motivaatiotekijöitä, jotka ovat ajaneet jatkaamaan työn tekoa myös eläkeiässä. Molemmat toteavat, että taloudelliset syyt eivät juurikaan vaikuta päätöksiin vaan enemmänkin aito kiinnostus ja oma hyvinvointi ohjaavat tekemistä. Elämänkokemus, innostus ja hetkessä eläminen korostuvat Maijan ja Onervan puheissa. Luontevasti keskustelu kääntyy luovuuteen ja mielikuvitukseen.

“Tämä on ollut uusi mahdollisuus toteuttaa asioita, joita ei ole ollut mahdollisuus tehdä aktiivisen työuran aikana tai kun lapset ovat olleet pieniä. Kyllä minulla ainakin se luovuus on lähtenyt kukkimaan, kun on enemmän aikaa ja tilaa.” Maija

“Ei se raha motivoi vaan kyllä tekemiseen pitää olla innostus. Ikää kun tulee niin ei sitä jaksakaan niin paljon päivän aikana vaan tulee automaattisesti lyhyempiä päiviä.” Onerva

Yhdessä tekeminen on mielekästä

Keskustelussa nouseekin erityisesti esille verkostoituminen hankkeen sparrausohjelman aikana. Maija ja Onerva ovat sparranneet toisiaan, osallistuneet myyntitapahtumiin ja järjestäneet jopa pop-up myyjäisiä Rovaniemellä. Samassa tilanteessa olevalta saatu tuki on auttanut monessa kohtaa eteenpäin. Sparrausohjelman aikana korostui yhdessä tekeminen ja hyvien käytäntöjen jakaminen.

“On käyty myyjäisissä - meillä on nyt kokemusta. Viime vuonna käytiin useammassa. Kun meitä oli kaksi ihmistä niin toinen hoisi toisen pisteen ja toinen toisen, kun oli tapahtumat samana viikonloppuna.” Onerva

“Kahestaan hoksaa enemmän” Maija

Luokkahuoneessa opettaja seisomassa ja viisi henkilöä istuu pyöreiden pöytien äärellä.

Kuva 3: Martta Tervonen kouluttamassa luovasta kirjoittamisesta Lapin ammattikorkeakoulussa 2022. Kuvaaja Jenny Janhunen

Sivutoimiyrittäjyys tukee eläkeläisen hyvinvointia

Haastateltavat toteavat yhteen ääneen, että yrittäjyys antaa enemmän, kun ottaa ja sitä kautta sillä on hyvinvointia tukevia vaikutuksia. Yrittäjyys antaa mahdollisuuden toteuttaa itseään ja tarjoaa mahdollisuuden uuden oppimiseen. Aikaa on enemmän eläkkeellä ja kaikki eletty elämä näkyy tuotteissa ja palveluissa, mikä tekee työstä mielekästä ja merkityksellistä.

Yrittäjyyttä voidaan tarkastella siitä näkökulmasta, että se tuo hyvinvointia ja ilo elämään sekä mielekästä tekemistä. Sekä Maijasta että Onervasta on tärkeää, että ympärillä on hyviä tyyppejä ja niitä on onneksi löytynyt useita myös sparrausohjelman aikana.

“Monesti puhutaan, että eläkkeelle jäätyään jää helposti tyhjän päälle. Sivutoimiyrittäjyys toimii hyvänä siltana, joka kannattelee työuran ja eläkkeen välillä”. Maija

Katseet tulevaisuuteen

Joulusesonki ja erilaiset myyntitapahtumat lähestyvät, ja se tarkoittaa haastateltaville kiirettä tuotteiden parissa. Tulevana syksynä on tiedossa 3–4 eri myyntitapahtumaa, joihin Maija ja Onerva aikovat osallistua. Stressiä tai kiirettä ei kuitenkaan ole aistittavissa, vaan tuotteita tehdään omalla rytmillä ja inspiraation iskiessä.

Onerva ja Maija lähettävät muille samassa tilanteessa oleville rohkeutta viedä omia ideoita eteenpäin esimerkiksi yrittäjyyden kautta. Yrittäjyyttä ja palkkatyötä tai eläkettä voi tänä päivänä yhdistää luontevasti esimerkiksi kevytyrittäjänä.

“Jos haluat tehdä jotain omaa juttua, yrittäjyys voisi olla se mahdollisuus.” Maija

Käsitykset työurasta murroksessa

Suuret demografiset muutokset, väestön ikääntyessä, ovat globaali ilmiö, joka vaikuttaa suuresti työelämään myös Suomessa. Suomi on tilastojen mukaan Euroopan nopeimmin ikääntyvä maa. (Hiltunen 2021). Vuonna 2022 Suomessa oli vanhuuseläkkeellä hieman yli 1,4 miljoonaa henkilöä (Tilastotietokanta 2023). Kehityksen ennustetaan olevan samansuuntaista myös tulevaisuudessa ja ihmisiä poistuu työmarkkinoilta lähivuosina huomattavasti enemmän kuin uusia työntekijöitä ja yrittäjiä aloittaa työelämän. (Hiltunen 2021).

Sivutoimiyrittäjyys nähdään yli 50-vuotiaiden ja jo eläkkeelle siirtyneiden osalta varteenotettavana vaihtoehtona yhä enenevissä määrin (Eläkeliitto 2022). Tähän vaikuttaa myös se, että eläkkeellä jäädään usein hyväkuntoisina. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna työurien jatkumisella on suuri merkitys, tapahtui se sitten palkkatöissä tai yrittäjänä (Viljamaa, Joensuu-Salo, Kangas & Katajavirta 2022.)

Tutkimus osoitti, että yli 50-vuotiaiden elämänlaatu parani yrittäjyyteen siirryttäessä. Elementit kuten kontrollin tunne, itsenäisyys, itsensä toteuttaminen ja mielihyvä lisääntyivät yrittäjyyden myötä, mikä vaikutti kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun myönteisesti.

Huomionarvoista on, että tulokset olivat tämän suuntaisia, vaikka suurimmassa osassa tapauksissa tulot laskivat. Voidaan siis päätellä, että taloudelliset syyt eivät ole aina tai useinkaan pääsyy yrittäjyyteen. (Kautonen, Kibler & Minnit 2017.) Yrittäjyys eläkeiässä voi olla houkutteleva vaihtoehto myös siksi, että omat verkostot ja osaaminen ovat karttuneet työuran aikana, jolloin yrittäjäksi siirtyminen nähdään luontevana jatkumona - siltana eläkkeelle.

Työurat moninaistuvat ja saavat uusia muotoja jatkuvasti. Tukea sivutoimiseen yrittäjyyteen tulisi kuitenkin olla saatavilla, koska sen vaikutukset näkyvät yhteiskuntaan työurien jatkumisena sekä yksilöön ylläpitäen aktiivisuutta ja osallisuutta.

Kehittämishankkeesta tukea eläkeikäisten yrittäjyyspolulle

Loppuvuodesta 2023 alkava kehittämishanke tukee eläkkeellä olevien, yrittäjäksi aikovien tai jo yrittäjänä toimivien yli 55-vuotiaiden verkostoitumista, osaamisen kehittymistä ja tietojen päivittämistä eri teemoihin liittyen.

Osallistujat tulevat saamaan esimerkiksi tietoa yrittäjyyteen, työelämätaitoihin ja hyvinvointiin, digitaitoihin ja myyntiosaamiseen liittyen samalla suorittaen omiin tavoitteisiin kohdennettua kehittämistehtävää. Osallistujat saavat myös vertaistukea erilaisten opintopiirien avulla. Ensimmäinen toteutus alkaa alkuvuodesta 2024. Hankkeen toteuttaa Lapin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelut. Lisätietoja Anna Vanhala (etunimi.sukunimi(a)ulapland.fi).

Lähteet

Hiltunen, K. 2021. Eläkeläisten työllistäminen ja pk-yritykset. Viitattu 9.8.2023 Eläkeliitto_Yrityskyselyn_raportti_2021_4_0.pdf (elakeliitto.fi)

Hemminki, Onerva. Haastattelu 23.8.2023.

Kautonen, Teemu & Kibler, Ewald & Minniti, Maria. (2017). Late-career entrepreneurship, income and quality of life. Journal of Business Venturing. 32. 10.1016/j.jbusvent.2017.02.005

Kaikkonen, Maija. Haastattelu 23.8.2023.

Tilastotietokanta. 2023. Työ- ja kansaneläkkeensaajat. Viitattu 21.8.2023 https://tilastot.etk.fi/pxweb/fi/ETK

Viljamaa, A., Joensuu-Salo, S., Kangas, E. & Katajavirta, M. 2022. Lisätienestiä ja intohimoa: suomalaisen sivutoimiyrittäjyyden moninainen kuva. Viitattu 10.8.2023

https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060643475

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Mielen hyvinvointia luovan valokuvauksen työpajalta

1.9.2023



Blogin kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
Kirjoittajat: Sanna Viinonen, projektipäällikkö, lehtori, Osallisuus- ja toimintakyky -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu; Johanna Ponkala, kuvataiteilija-yrittäjä, Websie; Marjukka Rasa, projektityöntekijä, yliopettaja, Osallisuus- ja toimintakyky -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu

Vuosina 2021-2023 toteutettiin ESR-rahoitteisessa Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä hankkeessa laajalla skaalalla taide- ja kulttuurilähtöistä toimintaa Oulun, Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa. Toiminta järjestettiin julkisen ja kolmannen sektorin mielenterveystyössä osana osallistujien muuta arkikuntoutusta.

Taidelähtöinen työskentely suunniteltiin toimintakyvyltään eritasoisten mielenterveyskuntoutujien sekä kuntoutujayhteisöjen tarpeiden ja toiveiden mukaan. Taidelähtöisen työskentelyn lähtökohtana oli kunnioittaa jokaisen yksilön omia tavoitteita ja keskittyä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten mahdollisuuksien ja osallisuuden vahvistamiseen.

Yhteisin askelin luotu taidelähtöinen toimintamalli

Taidelähtöinen työskentely tarkoittaa toimintaa, jossa yksilön terveyttä ja hyvinvointia pyritään lisäämään muun toiminnan ohella taiteen ja kulttuurin keinoin. Taiteen avulla haetaan uusia näkökulmia vaikeasti lähestyttäviin ilmiöihin ja asioihin. (Känkäinen 2013, 75.)

Kuvaamme tässä kirjoituksessa Meän talon yhteisötaidetyöskentelyn kokonaisuuden ja tarkastelemme sitä Huhtinen-Hilden & Isolan (2019) ja hankkeessa kehittämämme taiteen ja kulttuurin toimintamallin (kuvio 1) näkökulmasta (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023). Tutkimuksellinen kehittämistoiminta toteutettiin kolmikantaisesti yhteistyössä kuntoutujien, taiteilijoiden sekä mielenterveystyön ja sosiaalisen kuntoutuksen ammattilaisten kanssa.

Me

Hankkeessa toteutettiin yhteensä yli 150 erillistä taidelähtöistä tuokiota, joista osa Tornion Asuntopalvelusäätiö sr:n Meän Talolla. Kuvataiteilija ja luovan alan yrittäjä Johanna Ponkala perusti luovan valokuvauksen ryhmän kevättalvella 2023.

Taidelähtöinen työskentely toteutettiin osin lähiluonnossa Torniojokisuistossa sekä Tornion keskustan kaupunkiluontoympäristöissä. Näin työskentelyyn oli mahdollista sisällyttää osallisten omaa arkiympäristöä, joissa koettua yhteistä arkea ja sen merkitystä sekä niihin liittyvät muistoja oli helppo jakaa. Työskentelyssä tarkasteltiin lähiympäristöjä taiteen ja estetiikan silmin. Yhteisötaidetyöskentelyn tuloksena syntyi leikekirja, josta tehtiin sekä sähköinen että fyysinen versio.

Meän talon yhteisötaidetyöskentely koostui kuuden erillisen tapaamisen sarjasta. Huhtinen-Hilden & Isolan (2019) ovat tarkastelleet luovan ryhmätoiminnan rakennetta (kuvio 1) viisivaiheisena kronologisesti etenevänä prosessina. Vaiheet voivat olla osin päällekkäisiä ja limittäin.


Kuvio 1 Viinonen ja Rasa.png

Kuvio 1. Luovan ryhmätoiminnan malli (Huhtinen-Hilden & Isola 2019)

Virittäytyminen

Luova ryhmätoiminta käynnistyy virittäytymällä. Meän talon ja Ponkalan työpajassa virittäytyminen aloitettiin osallistujien esittäytymisellä ja esittelyllä työpajassa käytettäviin välineisiin ja materiaaleihin (kuva 1). Virittäytymisen ajatuksena on valmistella ryhmää tulevaan vuorovaikutukseen ja synnyttää työskentelylle hyväksyvä ja turvallinen ilmapiiri (Huhtinen-Hilden 2019).

Taiteilija toimi esittäytymisessä vetäjänä. Virittäytymistä jatkettiin pohtien kukin itselleen mieluista motivoivaa runoa tai mietelausetta. Valitun runon tai mietelauseen ajatuksena oli toimia myös etäännyttäjänä ja tuoda esiin ryhmän yhteistä voimavaraistamiseen ja hyvinvointiin liittyvää fokusta.

Aloitusvaiheessa on tärkeä asettua yhteisen tekemisen äärelle, jutella ja kuunnella. Läsnäolo ja keskittyminen tilanteeseen synnyttää keskustelua, joka vei toimintaa eteenpäin. (Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 102.) Osallistujat tunsivat toisensa osittain entuudestaan. He saapuivat ryhmään pääosin Meän talon ohjaajien vinkkaamina. Virittäytymisen yhteydessä Meän talon ryhmä toi esiin työskentelyyn liittyvää jännitystä ja hämmennystä (ks. Huhtinen-Hilden 2019), josta keskusteltiin rohkaisevasti ja positiiviseen sävyyn kannustaen luovaan työskentelyyn.

Kuva 1 Viinonen ja Rasa.jpg

Kuva 1. Leikekirjan välineitä ja materiaaleja (kuvaaja: Johanna Ponkala)

Etäännyttäminen ja työstäminen

Meän talo sijaitsee Tornion kaupungin keskustassa, Tornionjoen pohjoispuolella. (kuva 3). Ensimmäinen kuvausretki suunnattiin Tornionjoen rannalle ja Pikisaaren alueelle. Osallistujat ohjeistettiin pohtimaan miten oman runon tai mietelauseen tunnelmaa voisi välittää valokuvin. Tekniikan sijaan tärkeämmäksi päätettiin keskittyä tunnelman välittämiseen kuvien avulla.

Toiminnan sujuvuuden ja onnistuneen kokemuksen varmistamiseksi käytettävät tekniikat on hyvä valita osallistujien toimintakyvyn suhteen sopiviksi. Ne eivät saa olla liian vaativia eivätkö toisaalta liian yksinkertaisiakaan. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023).

Valokuvaten haettiin etäisyyttä ja uutta näkökulmaa mietelauseen teemaan. Etääntyminen luo luovassa toiminnassa osallistujille henkistä tilaa ja väljyyttä, jolloin heille vapautuu resurssia oivaltaa, kuvitella ja tuntea. (Huhtinen-Hilden & Isola 2019, sivu.)

Kuvia katsottiin retken aikana luonnonhelmassa sekä työtiloissa Meän talolla sekä itse kuvauskerralla että jälkikäteen. Tarkoitus oli, että valokuva ja mietelause muodostaisivat yhteisen kokonaisuuden, joissa valokuva tukee mietelauseen sanomaa ja toisin päin.

Kuva 2 Viinonen ja Rasa.jpg
Kuva 2. Tornion Pikisaari (kuva: Johanna Ponkala)

Sanoittaminen

Luovan ryhmätoiminnan kolmas vaihe on sanoittaminen. Sen syvyys ja laajuus on osin riippuvainen edellisen vaiheen monipuolisesta ja vuorovaikutteisesta työskentelystä: mitä paremmin ihminen tavoittaa kokemuksensa ja sen merkityksistä, sitä helpompi se on jakaa ja myös sanoittaa. (Huhtinen-Hilde & Isola 2019, 2).

Leikekirjan kokoaminen aloitettiin tarkastelemalla henkilökohtaisesti kuvia, runoja sekä mietelauseita yhdessä. Työskentely johdatteli kuin huomaamatta osallistujat keskustelemaan leikekirjan sivuistaan ja elämästään ylipäänsä. Osallistujat jakoivat omia kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tunteitaan kuvien sekä runojen ja mietelauseiden myötä. Pohdintojen syvällisyys riippuu ryhmän valmiuksista sekä siitä, kuinka turvalliseksi oman tilanteen jakaminen ryhmässä koetaan.

Taiteilijan ja ohjaajan yhteistyöskentelyssä työpajalle saatiin luotua turvallinen ilmapiiri, hyväksyvän toisia kuuntelevan jutustelun myötä. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023). Osa mukana olijoista kuitenkin viihtyi mieluummin kuuntelijan roolissa, osallistuen harvemmin yhteiseen keskusteluun.

Jakaminen

Jakamisesta voidaan vaiheena erottaa kielelliset ja ei-kielelliset keinot. Taidelähtöinen työskentely tapahtuu aistien varassa, jolloin esimerkiksi ääni, laulu, liike ja visuaaliset kohteet laajemmin ovat erityisessä asemassa. Hiljaisuuden salliminen ja omaan tahtiin etenemisen mahdollisuus on mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta tärkeää. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 103.)

Taidekokemuksen jakaminen vahvistaa ihmisten välistä yhteyttä ja luo siten vertaisuutta. Meän talolla tarkasteltiin yhteisesti omaa leikekirjan sivua, mutta myös yhteistä leikekirjan kokonaisuutta. Jokaisen panos oli tärkeä osa yhteistä teosta ja toi osallistujille yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta.

Palaute ja hyväksyminen

Hyväksytyksi tulemisen ja palautteen antamisen on luovan ryhmätoiminnan neljäntenä ja viidentenä loppuvaihetta. Loppuvaiheessa jaetaan yhteisesti kokemusta sekä työskentelystä että sen aikana heränneistä tunteista ja ajatuksista. Ohjaajan näkökulmasta on tärkeä synnyttää ja pitää yllä ilmapiiriä, jossa myötätunto ja ymmärrys välittyy.

Meän talon osallistujat toivat esiin voimaantumistaan sekä itsensä että muiden elämäntilanteiden hyväksymistä. Työskentely herätti uteliaisuutta ja halun oppia uutta. Näin, vähitellen taidelähtöinen työskentely vahvisti tunnetta hyväksytyksi tulemisesta sekä loi uskoa itseen, omaan toimintaan ja tulevaisuuteen. (ks. Huhtinen-Hilden & Isola 2019.)


Kuvio 11 Viinonen ja Rasa.jpg

Kuvio 1. Taiteen ja kulttuurin toimintamalli.

Lopuksi

Henki ja elämä -hankkeen kehittämistyössä (kuvio 2) esiin nousi hyvän taidelähtöisen toteutuksen vaatima toimijoiden välinen yhteistyö ja -suunnittelu. Asiantuntijuuksien tunnustaminen sekä osaamisen jakaminen kuntoutujia osallistaen varmisti onnistuneen toteutuksen.

Kuntoutujien näkökulmasta mahdollisuus työskennellä omaan tahtiin ja saatu kannustava palaute toi rohkeutta ja hyvää mieltä työskennellä. Osallistujat huomioiva vaiheittainen ja rauhallinen työskentely edesauttoi myös Meän talon yhteisötaideteoksen loppuun saattamista. Teos on yhteisesti jaettu ja luettavissa osoitteessa Luovan valokuvauksen työpajan leikekirja by Lapin AMK - Issuu

Hanketoimijat

Lapin ammattikorkeakoulu on päätoteuttajana ESR-rahoitteisessa Henki ja elämä – luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa. Tornion Asuntopalvelusäätiö sr oli yksi hankekumppaneista. Hankkeen kohderyhmänä oli työelämän ulkopuolella olevat työikäiset mielenterveyskuntoutujat.

Hanke toteutettiin 1.1.2021-30.6.2023 välisenä aikana Kemi-Tornion, Rovaniemen ja Oulun seutukunnissa. Hanke toimi kiinteässä yhteistyössä seutukuntien kolmannen sektorin yhdistysten sekä talli-, maatila- ja luontopalveluyrittäjien sekä soveltavan taiteen osaajien kanssa.

Lähteet:

Huhtinen-Hildén L. & Isola, A-M. 2019. Luova ryhmätoiminta lisää hyvinvointia. Tutkimuksesta tiiviisti 13, Huhtikuu 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Viitattu 14.6.2023. https://www.julkari.fi/handle/10024/137914

Känkäinen, P. 2013. Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa – kohti tilaa ja kokemuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tutkimus 109. Viitattu 14.6.2023. https://www.julkari.fi/handle/10024/104494

Viinonen, S., Rasa, M. & Viinamäki. 2023. Henki ja elämä – luonto toipumisen lähteenä. Lapin Ammattikorkeakoulun julkaisuja. https://pohjoisentekijat.fi/2023/06/06/henki-ja-elama-luonto-toipumisen-lahteena/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle





Vahvuuksien hyödyntäminen ja hyvinvoinnin tukeminen opiskelijoiden ohjauksessa

30.8.2023



Kirjoittajien kasvot erillisinä kuvina.
Kirjoittajat työskentelevät Lapin ammattikorkeakoulussa opinto-ohjaajina: KM Tiia Ahola (liikunta), TtM Susanna Kantola (hoitotyö), Insinööri (YAMK) Jaana Kauppi (konetekniikka, sähkö- ja automaatiotekniikka), HTM Hannele Niemi (liiketalous) ja FM Sirpa Torvinen (tieto- ja viestintätekniikka).

Koronan aiheuttama yhteisöllisyyden heikkenemisen luoma yksinäisyys ja vertaistuen puute ovat aiheuttaneet huolta korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista. Opiskelijoiden yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin tukeminen tapahtumatoiminnalla sekä vahvuusperustaisella ohjauksella -hankkeessa kehitetään ja pilotoidaan opiskelijoiden ohjausta vahvuusperustaista ohjausta hyödyntäen sekä järjestetään erilaisia tapahtumatoimintoja yhteisöllisyyden ja ryhmäytymisen tueksi. Hankkeessa kiinnitetään huomiota erityisesti opiskelijoiden yhteisöllisyyteen korkeakoulussa ja alkuvaiheen ohjaukseen.

Hanke 1.1.2022-30.6.2023 on saanut OKM:n erityisavustuksen ja toimijoina ovat Lapin ammattikorkeakoulu, Lapin yliopisto, Lapin AMKin opiskelijakunta Rotko ja Lapin Yliopiston Ylioppilaskunta (LYY).

Olemme olleet hankkeessa mukana opinto-ohjaajien roolissa ja soveltaneet vahvuusperustaisen ohjauksen menetelmiä opiskelijoiden ohjauksissa. Vahvuusperustaiseen ohjaukseen liittyviä materiaaleja sovelletaan aloittavien opiskelijoiden yksilö- ja pienryhmäohjauksissa, suuntautumis- sekä uravaihtoehtoja tukevien opintojen valinnoissa sekä niiden opiskelijoiden ohjauksessa, joiden opinnot ovat viivästyneet koronapandemian aikana.

Vahvuusperustainen yksilöohjaus

Vahvuusperustaisen yksilöohjauksen tavoitteena on tukea itseohjautuvuuden ja -johtamisen tai elämänhallintataitojen ja - valmiuksien kehittymistä sekä vahvistaa myönteistä käsitystä itsestä opiskelijana ja korkeakouluyhteisön jäsenenä. Omien vahvuuksien tunnistamisella, sanoittamisella ja hyödyntämismahdollisuuksien esille tuomisella on tavoitteena tukea opiskelijoiden hyvinvointia ja minäpystyvyyttä.

Opintojen alussa opiskelija pohtii omia vahvuuksiaan (tietoja, taitoja, asenteita ja luonteenvahvuuksia). Lisäksi hän on voinut halutessaan täydentää näkemyksiään omista vahvuuksistaan esimerkiksi vahvuustestillä. Opiskelija kirjaa opiskelijajärjestelmään tiedoksi lyhyesti muun muassa oman koulutus- ja työtaustansa, harrastuksena, ura-, suuntautumis- ja valmistumissuunnitelmansa sekä seitsemän tärkeintä vahvuuttaan.

Tieto- ja viestintätekniikan aloittaville opiskelijoille on tarjottu mahdollisuus tulokeskusteluun opinto-ohjaajan kanssa, jossa opiskelija pohtii omien vahvuuksien hyödyntämistä opinnoissaan. Tulokeskustelussa on pohdittu yhdessä, miten opiskelijan vahvuudet tukevat hänen urasuunnitelmiaan ja onko jotain vahvuuksia hyvä vahvistaa opintojen aikana. Opiskelijat ovat kokeneet tulokeskustelun motivoivaksi, antavan itseluottamusta opinnoista selviytymiseen sekä selkeyttävän uravalintaa.

Valmistumisvaiheessa opiskelija käy opinto-ohjaajan kanssa valmistumiskeskustelun, jossa käydään läpi työllistymistilannetta, pohditaan tulevaisuuden urasuunnitelmaa sekä jatko-opiskelua. Valmistumiskeskustelussa pohditaan myös vahvuuksien merkitystä urasuunnitelmiin ja jatko-opiskeluun. Opiskelijat kokevat, että vahvuuksien sanottaminen ja niistä keskustelu on hyödyllistä. He saavat niistä rohkaisua ja itseluottamusta tulevaisuuteen.

Vuoden 2023 alkupuolella on saatu käyttöön opintotietojärjestelmä Peppiin erillinen ohjaajan työpöytä. Ohjaajan työpöytä on helpottanut opinto-ohjaajan tiedonsaantia alkuvaiheen opinnoissa viivästyneistä opiskelijoista. Opinto-ohjaajat ovat olleet yhteydessä opiskelijoihin joko sähköpostitse tai puhelimitse. Ohjauksessa on keskitytty vahvuusperustaisia ohjaustyökaluja käyttämällä itseohjautuvuuden tukemiseen, kuten opiskelijan kannustamiseen, motivoimiseen ja tavoitteiden asettamiseen opintojen etenemisen suhteen.

Vahvuusperustainen ryhmäohjaus

Vahvuusperustaisessa ryhmäohjauksessa kiinnitetään erityistä huomioita korkeakouluyhteisöön kiinnittymiseen ja yhteisöllisyyteen. Osalla opiskelijoista on omiin mahdollisuuksiin, opiskelussa menestymiseen, työmarkkinoilla selviytymiseen ja tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta. Omien vahvuuksien tunnistamisella, sanoittamisella ja hyödyntämismahdollisuuksien esille tuomisella on tavoitteena tukea opiskelijoiden hyvinvointia ja minäpystyvyyttä.

Vahvuuksien tunnistaminen on yksi työkalu itsetuntemukseen. Sen myötä opiskelukyky parantuu ja luottamus tulevaisuuteen kasvaa. Vahvuudet ovat voimavaroja, joita voidaan hyödyntää opinnoissa, tulevaisuuden rakentamisessa ja työelämän jatkuvassa muutoksessa.

Opintojen alkuvaiheessa pienryhmässä tapahtuvassa ohjauksessa tavoitteena on, että opiskelija kiinnittyy oman alansa opiskeluun, opiskeluyhteisöönsä ja saa apua oman henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatimisessa. Hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllisyyttä tuettiin opintojen alkuvaiheessa esimerkiksi erilaisilla ryhmäytymiseen liittyvillä harjoituksilla.

Aloittavasta opiskelijaryhmästä opiskelijat jaettiin noin seitsemän hengen pienryhmiin, jossa he voivat tehdä esimerkiksi erilaisia opiskeluun liittyviä tehtäviä yhdessä ja tutustua toisiinsa paremmin. Keskeistä tässä toimintamallissa on myös se, että opiskelijat saisivat omasta pienryhmästään vertaistukea koko opiskelun aikana. Henkilökohtaisen ohjauksen lisäksi hoitotyön koulutuksessa opinto-ohjaaja käy ohjauskeskusteluja jokaisen pienryhmän kanssa.

Pienryhmät toimivat aluksi ensimmäisen lukukauden aikana, mutta palautteiden perusteella pienryhmätyöskentelyä päädyttiin jatkamaan koko opintojen ajan. Hoitotyön opinto-ohjaajat käyvät vuosittain jokaisen pienryhmän kanssa yhteisen ohjauskeskustelun, jossa hyödynnetään vahvuusperustaista ohjausta ja siihen liittyviä erilaisia materiaaleja esimerkiksi vahvuuskortteja.

Korkeakouluopiskelijoiden yhteisöllisyyden tukemista pilotoitiin aloittavien liikunnanohjaajaopiskelijoiden pyörävaelluksella Miekojärven Orhinselälle. Ennen lähtöä opiskelijat pohtivat vahvuuksiaan pienryhmissä ja valitsivat ryhmälleen yhteisiä vahvuuksia kuvaamaan nimen, kuten Ilo ja Sisu. Harjoitus toi ryhmään yhteenkuuluvuutta pitkän pyörämatkan ajalle.

Orhinselällä yövyttiin kaksi yötä telttamajoituksessa ja päivän ohjelmaan kuului luontoliikuntaan liittyvien tehtävien lisäksi salaisen ystävän vahvuuksien tarkkailua ja kannustavan kirjeen kirjoittamista ystävälle. Opiskelijat oppivat tunnistamaan toisten vahvuuksia ja saivat kuulla millaisia vahvuuksia muut heissä näkevät.

Vahvuusperustainen uraohjaus

Tulevaisuuden työelämässä hyvin pärjätäkseen on osattava tunnistaa vahvuutensa ja työelämätaitonsa sekä kyettävä hyödyntämään niitä omassa urasuunnittelussaan. Oppimiskyky, itsensä johtamisen taito, sopeutumiskyky sekä sosiaaliset taidot ovat usein vaatimuksena työelämän muutoksessa. Vahvuusperustaisella tulevaisuusohjauksella pyritään edistämään korkeakouluopiskelijoiden vahvuusajattelua sekä vahvuuksien hyödyntämistä tulevaisuuden työelämässä.

Vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen auttavat opiskelijaa koulutukseen ja uravalintoihin liittyvissä päätöksissä. Ammatillisen identiteetin kehittymistä, urasuunnittelutaitoja, positiivista tulevaisuuskuvaa voidaan tukea vahvuuksien tunnistamisen avulla. Vahvuusperustaisella lähestymistavalla pyritään auttamaan opiskelijaa ymmärtämään vahvuuksien vaikutus hyvinvointiin ja haasteiden kohtaamiseen.

Sähkötekniikassa pilotointiin opiskelijoiden profiloivien opintojen valintaa vahvuusperustaisella ryhmäohjauksella, jossa tavoitteena on opinto- ja työuraan liittyvien vahvuuksien ja taitojen tunnistaminen, kehittäminen ja hyödyntäminen.

Ryhmäohjaustilanteessa hyödynnetään myös vertaisohjausta, jolla pyritään tukemaan opiskelijoiden minäpystyvyyttä sekä omien ja opiskelijakavereiden vahvuuksien tunnistamista. Opiskelijat kartoittavat omia vahvuuksiaan vahvuustestillä sekä vahvuuskorttien avulla ja pohtivat myös omia työelämätaitojaan.

Pienryhmässä pohditaan yhdessä ajankohtaisten työpaikkailmoitusten kautta, mitä vahvuuksia ja työelämätaitoja niissä tarvitaan ja kenelle pienryhmästä kyseinen työpaikka sopisi parhaiten ja kuka kokee, ettei työpaikka sovi hänelle ollenkaan. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan omiin vahvuuksiin ja työelämätaitoihin soveltuva uranäkymä ja tekemään siihen johtava profiloivien opintojen valinta.

Liiketalouden opiskelijoilla ovat monipuoliset uramahdollisuudet erilaisissa tehtävissä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, joten heitä tuetaan opintojen aikana eri tavoin löytämään oma urapolkunsa ja sitä tukevat opinnot. Opintojen alkuvaiheen uraohjaustyöpajassa opiskelijat jakaantuivat ryhmiin itseä kiinnostavan uravaihtoehdon mukaan. Ryhmissä he keskustelivat ryhmänsä uravaihtoehdosta sekä pohtivat siihen liittyvien työtehtävien vaatimia vahvuuksia. He käyttivät keskustelujen tukena vahvuustaulukkoa ja vahvuuskortteja.

Työpaja koettiin hyvänä, koska pienryhmissä oli jo alalla työskenteleviä, joten opiskelijat saivat näkemyksiä myös eri uravaihtoehtojen työtehtävistä. Lisäksi vahvuustyöskentely sai liiketalouden opiskelijat pohtimaan, mitä vahvuuksia kunkin omalla unelmatyöurallaan tarvitaan ja mitä vahvuuksia on hyvä vielä kehittää opintojen aikana. 

Tavoitteena hyvinvoiva ja vahvuutensa tunteva opiskelija

Hankkeen myötä ohjauksessa huomioidaan paremmin opiskelijoiden laaja-alaisen hyvinvoinnin tukeminen. Huhtikuussa 2022 opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteisessä hyvinvointi tapahtumassa rakennettiin yhteinen vahvuuspuu (Kuva 1.).

Vahvuusperustaisten työkalujen ja menetelmien käyttö opinto-ohjauksessa vahvistaa opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja elämänhallinnan taitoja.

Lukemattomin paperilappusin koristeltu kartonkinen seinälle kiinnitetty puu.
Kuva 1. Lapin ammattikorkeakouluyhteisön vahvuuspuu

Lapin ammattikorkeakoulun yhteisen ohjausmallin kehittäminen on näkynyt jo valmistumisvaiheen valtakunnallisen opiskelijapalautekyselyn tuloksissa. Valmistumiskyselyssä opiskelijat antoivat hyvän palautteen opintojen suunnittelua ja ohjausta koskevassa osiossa. Lapin ammattikorkeakoulu oli tässä osiossa ensimmäisellä sijalla vuoden 2022 ammattikorkeakoulujen vertailussa.

Periaatteena korkeakoulussamme on, että kaikki ohjaavat opiskelijoita omassa työtehtävässään. Hankkeen aikana on perehdytetty ammattikorkeakoulumme opinto-ohjaajia ja muita ohjauksen toimijoita vahvuusperustaiseen ohjaukseen. Syksyllä 2022 avointen ovien päivässä jaoimme tietoa vahvuusperustaisesta ohjauksesta ja työkaluista muiden Lapissa toimivien koulutusasteiden opinto-ohjaajille ja muille ohjauksen parissa työskenteleville.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Green Care -menetelmien hyödyntäminen VR-ympäristöjen avulla

25.8.2023



Mika Uitto luennoi auditoriossa.
MEng Mika Uitto työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Digitaaliset ratkaisut -osaamisryhmässä.

Green Care -toimintojen vaikutuksia ihmiseen on tutkittu pitkään ja niiden positiiviset vaikutukset ovat kiistattomia. Virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä Green Care -mielessä on vielä tuoreehko tapaus, johtuen jo ihan päätelaitteiden kehityskaaresta.

Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Active Arctic -hankkeessa toteutettiin Metsänkävijä VR-sovellus, jossa toteutettiin kaksi rauhoittavaa luonto ympäristöä: metsä- ja järvimaisema. Tarkoituksena käyttäjän näkökulmasta oli rauhoittavan vaikutuksen aikaansaanti mutta myös mielenkiinnon herääminen luonnon ääniä ja eläimiä ympäristöihin lisäten. Tällä tavalla käyttäjän immersiota pyrittiin lisäämään ja mielenkiinnon säilyvyyttä ympäristöön pidentämään. Myöhemmin toteutettiin myös pelillinen ratkaisu metsämaisemaan, jossa käyttäjä voi poimia maasta sieniä aikaa vastaan ämpäriin.

Sovelluksen testaus ja kohderyhmät

Sovellusta testattiin hankkeen aikana eri kohderyhmien kanssa, joihin kuului muun muassa ikäihmisiä, terveydenhuollon ammattilaisia, muistisairaita, vammautuneita ja alakouluikäisiä. Eri kohderyhmä testauksesta kerättyjen huomioiden ja palautteen kautta pyrittiin parantamaan sovelluksia palvelemaan kohdeyleisöä paremmin.

Sovelluksen hyöty ymmärrettiin useamman kohderyhmän kanssa. Ihmiset, jotka eivät enää pääse luontoon taikka se on haasteellista terveyden tilan vuoksi, olivat ilmeisen innoissaan mahdollisuudesta nähdä luontoa sisätiloissa. Muistisairaiden osalta henkilöstöltä taas saatiin palautetta, että tällainen halutaan käyttöön ja todettiin sen tarjoavan jatkokehitysmahdollisuuksia muun muassa eri objektien tunnistuksia sovellukseen lisäämällä.

Motoriseen kuntoutukseen sienten poimintaa pidettiin soveliaana ja keskusteltiin myös, miten motoriikan harjoitteita voisi pelillistää motivointi mielessä. Nuorten parissa testauksessa ilmeni, että sitä voisi käyttää eri asioiden opettamiseen luontoon liittyen mutta myös rauhoittavana ympäristönä. Keskittymishäiriöiset voisivat olla ryhmä, johon tätä kannattaisi tarjota ja tehdä lisätutkimusta.

Virtuaalitodellisuus sovellusten hyödyntäminen terveydenhoidossa

Virtuaalitodellisuutta tai muita immersiivisiä ratkaisuita, kuten Cave-ympäristöt, on hyödynnetty ainakin toista kymmentä vuotta eri terveydenhuollon ratkaisuissa. Niiden saaminen lääkinnällisiksi laitteiksi on toki pitkä tie mutta erilaisia hyvinvointia lisääviä ratkaisuita voi tarjota ilman tämän statuksen vaatimusta.

VR Green Care -ratkaisuiden on todettu auttavan muun muassa mielenterveyden hoidossa vähentäen ahdistusta ja masennusta, terveydenhoidossa stressin lievittäjänä, kipulääkkeiden määrän vähentämisessä, kroonisen kivun lievittäjänä, sosiaalisessa hyvinvoinnissa monikäyttäjä VR-ympäristöissä ja palliatiivisessa hoidossa vieden ajatuksia muualle elämän loppuvaiheesta.

Sillä on myös todettu olevan samantapaisia immuunisysteemin parantumisen vaikutuksia, kuin oikealla luontokokemuksella mutta hyvin todennäköisesti vain stressin lievenemisen seurauksena. Toki VR-sovellusten käytössä on myös haasteensa, kuten ”cybersickness” ja ennakkoluulot laitteiden käyttöä kohtaan (White et al., 2018).
Suomen akatemian rahoittama Unite Flagship kokonaisuus

Active Arctic -hankkeen aikana tutkin edellä mainittuja aihealueita ja niiden soveltamista Suomessa. Törmäsin Tampereen yliopiston Unite flagship -hankkeeseen, jonka on rahoittanut Suomen Akatemia. Hankkeen verkostoon kuuluu metsätieteiden, paikkatiedon, sensorikehittäjät ja pelillistämisen huippuosaajat sekä näiden hyödyntäjiä. Pelillisten ympäristöjen osalta tutkitaan luonnon, ihmisen ja koneiden vuorovaikutuksen muotoja (uniteflagship.fi, 2023).

Vierailin heillä elokuun puolessa välissä verkostoitumistarkoituksessa mutta erityisesti halusin saada selville, miten heidän virtuaalisia luontoympäristöjä hyödynnetään asiakastyössä, käytetäänkö tiettyjä ohjausmetodeja, minkälaista tutkimusta ja kehitystyötä tehdään ja pyritäänkö ratkaisuita kaupallistamaan ja miten. Heillä on tehty myös mielenkiintoista kirjallisuustutkimusta virtuaalisten luontoympäristöjen hyvinvointi hyödyistä, jossa viitataan muun muassa seuraaviin teorioihin;

• luontoyhteys,
• luonnon tarkkailun palauttava vaikutus,
• stressin väheneminen luontoympäristöissä
• biofilia (ihmisen evolutionaarisen luontoyhteyden teoria)
• Mindfulness
• Shinrin-yoku (japanilaiset metsäkylvyt). Tällä viitataan elämiseen hetkessä ilman selkeää päämäärätietoisuutta
• ja Kama Muta, joka teorioi yhteenkuulumisen tunnetta luonnon ja maailman kanssa (Velvet et al., 2023).

Keräsin vierailuun myös taustatietoja osallistumaani Green Care -kurssin raporttia varten. Opintojen katsoin palvelevan myös ymmärryksen lisäämistä VR-metsäympäristöjen hyvinvointi vaikutuksista ja kohderyhmän paremmasta osallistamisesta sovellusta käytettäessä. Täten myös työ palvelee VR Metsänkävijän jatkokehitystä ja siihen liittyvää tutkimusta ja tällaisten tuotteiden tuotteistamista.

Unite Flagship -verkosto ja kehitysympäristöt

Unite flagship on verkosto, jossa eri toimijat tuottavat hankkeen tutkimus- ja kehittämisaihioihin sisältöä. Yhtenä tutkimuksen kohteena on pelillisten ja virtuaalisten ratkaisuiden restoratiiviset vaikutukset.

Tampereen yliopiston Civit-laboratorio kehittää immersiivisiä visuaalisia sovelluksia ja tutkimuskenttää niiden ympärille. Heillä on myös uraauurtavaa teknologiaa tähän liittyen katsottaessa sitten kansallista taikka kansainvälistä tasoa. Yrityspalveluihin kuuluu tutkimusprojekteja, välinevuokrausta ja Proof-of-Concept -palvelut.

Mielenkiintoisimpia laitteistoista heillä oli Volymetric Capture-studio ja Omnideck-liikealusta. Studiolla voidaan tallentaa 3D-formaatissa ihminen virtuaalisesti. Tämä sisältää myös liikkeen ja äänen nauhoituksen. Hyödyntämiskohteita voivat olla esimerkiksi erilaiset virtuaalitapahtumat, johon nauhoitettu 3D-ihminen liitetään. Myös live streamaus 3D:nä on mahdollista ja se avaa esimerkiksi sosiaalista VR-kehitystä ajatellen paljon mahdollisuuksia.

Käyttäjät voivat tämän teknologian avulla esimerkiksi nähdä toisensa virtuaalisessa maailmassa sellaisena kuin ovat oikeassakin maailmassa. Tosin päässä olevat VR-lasit olisivat tässä tapauksessa myös käyttäjällä virtuaalimaailmassa. Tällaisen teknologian yleistyessä ja halvetessa pitkät välimatkat eivät enää olisi esteenä, todentuntuisen läsnäolon tapaamisen luomiseen virtuaalisesti. Sosiaalista hyvinvointia ajatellen pitkät välimatkat eivät enää loisi niin paljon yksinäisyyttä.

kuva 1 uitto blogi.jpg

Kuva 1: Civit laboratorion Volymetric capture studio

Kuva 2 uitto blogi.jpg

Kuva 2: Omnideck kävelyalusta

Omnideck-alusta taas tarjoaa mahdollisuuden liikkua VR-ympäristössä kävellen 360:llä asteella. Metsänkävijä VR -sovelluksen kohderyhmä testauksissa luonnon tutkiminen ja kävelylle pääseminen tuli monesti esille. Tällainen ratkaisu antaisi luontevan mahdollisuuden liikkumiseen ilman että ohjaimia tulisi opetella käyttää.

Toinen laboratorioista oli Ludus, joka on keskittynyt pelillisten ratkaisuiden käytettävyyteen, vaikuttavuuteen ja niiden tutkimiseen. Ympäristö oli varusteltu kontrollihuoneilla mitä lähestymistapaa Lapin korkeakoulujen XR-laboratorioissakin on syytä harkita. Sisällön osalta näin pelillisen toteutuksen liittyen ilmastonmuutokseen ja sen vaikutusten osoittamiseen.

Luduksessa ollaan kiinnostuneita tutkimaan pelillisten ratkaisuiden kautta eri luontoympäristöön liittyviä ilmastonmuutoksen vaikutuksia, kuten biodiversiteetti, metsäpalot ja tuholaiset. Keskiössä mielestäni oli kuitenkin asioiden esille tuonti eri kohderyhmille tutkimuksen kautta. Hyvinvointiaspekti tulee todennäköisesti jatkossa heille enemmän aihioksi Unite Flagship -hankkeen kautta.

VR Green Care -sovellusten kehitystyössä huomioitavaa

Virtuaalisten luontoympäristöjen osalta pitää huomioida Green Care -toiminnassa eri kohderyhmien erityispiirteet samalla lailla kuin aidossa luonnossa tapahtuvassa ohjauksessa. Teknologian mukana olo tuo kuitenkin lisähaasteen siinä mielessä, että ohjauksessa on oltava kärsivällinen, kertoa ennalta mitä on odotettavissa ja kuunneltava asiakasta tarkkaan mahdollisten huimausten taikka muun odottamattoman tilanteen osalta. Ikäihmisten kanssa kohtaaminen sinänsä on muuten samanlaista. Avoin kiinnostus ihmiseen, tilanteessa läsnäolo ja kuunteleminen on tärkeää riippumatta kohderyhmästä.

Hyvinvoinnin osalta VR-ympäristöjen suunnitteluun pitää osallistaa entistä enemmän myös eri organisaatioiden asiakkaita. Hyvinvointitavoitteiden ja -tarpeiden pitäisi tulla heiltä ja heidän hoitohenkilökunnaltaan. Mielenkiintoista VR-ympäristöjen kehityksen osalta ovatkin yksilölliset hyvinvoinnin tarpeet. Miten voidaan tehdä sovelluksesta tarpeeksi geneerinen mutta myös personoitava eri asiakasryhmien ja tarpeiden mukaan?

Restoratiivisessa mielessä VR-luontoympäristöillä on iso potentiaali varsinkin sellaisten ihmisten parissa, jotka eivät luontoon enää pääse tai oleskelevat paljon kaupungissa. Tuotteistamisesta pitäisi mielestäni vastata hyvinvointialueen ja maakunnan yhteistyössä yritysten ja korkeakoulujen kanssa. Hyvinvointihan on nostettu kuitenkin yhdeksi kärjeksi Lapin maakuntastrategiassa ja pitkien välimatkojen maakuntaan nämä ratkaisut tuovat uusia mahdollisuuksia, hoitajapulan ratkaisemisesta puhumattakaan.

Lähteet:

Velvet, S., Laato, S., O‎ǧuz, B., Hamari, J. (2023). Gamification Group, Tampere University. Longing to be the Mountain: A Scoping Review about Nature-Centric, Health-Minded Technologies. https://dl.acm.org/doi/pdf/10.1145/3544548.3581479

Unite Flagship (2023). https://uniteflagship.fi/fi/verkosto/

White, M. P., Yeo, N. L., Vassiljev, P., Lundstedt, R., Wallergård, M., Albin, M., & Lõhmus, M. (2018). A prescription for “nature” - the potential of using virtual nature in therapeutics. Neuropsychiatric disease and treatment, 14, 3001–3013. https://doi.org/10.2147/NDT.S179038

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Edellinen 1 2 3 4 5 6 ... 43 44 45Seuraava