Varmasti tämänkin blogin lukijoille on tullut uutisotsikoissa vastaan tarve pienentää rakentamisen hiilijalanjälkeä. Puu materiaalina on erittäin ekologinen vaihtoehto. Tutkimuksista on saatu näyttöä siitä, kuinka puiset rakennusmateriaalit toimivat hiilinieluina sitoen itseensä hiilidioksidia. Myös hallitus edistää puurakentamista osana biotalouden kehittämistoimenpiteitä ja ilmastopolitiikka.

Kuva 1. Puun elinkaari.

Kävimme FCLT-tutkimustiimimme kanssa Wood Building konferenssissa Ruotsin Skellefteåssa marraskuun alussa. Matkan tarkoituksena oli laajentaa näkökulmaa puurakentamisesta ja samalla selvittää millaisten haasteiden parissa Ruotsissa ollaan aiheen tiimoilta.

Puu on jo usean vuosien ajan ollut Suomessa pientalojen ja vapaa-ajan asuntojen pääraaka-aine, mutta lainsäädäntö rajoitti pitkään sen käyttöä yli nelikerroksisissa rakennuksissa. Vuodesta 2011 lähtien on ollut mahdollista rakentaa kahdeksan kerroksisia puukerrostaloja.

Alkuvuodesta 2018 palomääräyksiä lievennetään lisää ja puuta on mahdollista jatkossa jättää huoneiden sisäpinnoissa enemmän näkyville.

Tähän mennessä puukerrostalokohteiden kantavien rakenteiden sisäpinnat on pitänyt suojata jopa kolminkertaisella kipsilevyllä, vaikka massiivipuutuote menettää palotilanteessa hitaammin lujuuttaan verrattuna vastaavaan betonipalkkiin. Massiivipuu hiiltyy pinnalta hyvin nopeasti lopettaen palamisen lyhyeen.

Puulla on siis paljon hyviä ominaisuuksia rakennusmateriaalina. On kuitenkin muistettava, että puunkäyttö ei ratkaise kaikkia rakentamiseen liittyviä ongelmia. Myös puurakennus voidaan pilata, jos rakenteisiin pääsee rakennusaikana vettä ja kastuneet osat eivät pääse kuivumaan. Myös oikean puulajin käytöllä oikeassa paikassa on merkitystä. Mutta nyt siis takaisin Ruotsiin ja Wood Building seminaariin.

Why build in wood?

Teeman alla käsiteltiin puurakentamisen elinkaariarviointia suhteessa muihin yleisesti käytettyihin runkomateriaaleihin. KTH teknologiainstituutin dosentti ja tutkija Tove Malmqvist kertoi rakennusten ilmastovaikutuksesta ja esimerkkejä elinkaariarvioinnin soveltamisesta käytännössä.

Diplomi-insinööri ja tekniikan tohtori Richard Woschitz Itävallasta kertoi Viennaan rakenteilla olevasta 24-kerroksisesta pilvenpiirtäjästä. Hän toimii hankkeessa rakennesuunnittelijana. Rakennuksen runkomateriaalina käytetään pääasiallisesti puuta. Rakennuskompleksi koostuu hotellista, asunnoista, ravintolasta, kuntokeskuksesta sekä toimistotiloista. Erityispiirteenä tässä HoHo –nimisessä kohteessa on hybridirakenteiden käyttö; puu-betoni-liittorakenteisilla välipohjilla saavutettiin Itävallan rakennusviranomaisten vaatimukset paloturvallisuuden osalta.

Tanskalainen arkkitehti David Goehring puhui siitä, kuinka Tanskassa hyödynnetään puuta laajasti huonekaluissa, mutta rakennusmateriaalina sen käyttö on vähäistä. Hän kertoi myös käynnissä olevasta Go2Wood –hankkeesta, jolla pyritään edistämään kestävän kehityksen mukaista puun käyttöä Tanskassa.

Ensimmäisen osioiden puheenvuoroista jäi kuva, että puulla on monia merkittäviä etuja kasvihuonepäästöjen pienentämiseksi rakennusteollisuudessa. Hyödyt korostuvat, kun arvioidaan rakennuksen koko elinkaarta, eikä pelkästään rakentamisen aikaisia hyötyjä.

Oikein suunniteltuna, käytettynä ja huollettuna puista rakennusta voidaan asuttaa sata vuotta ja elinkaarensa päässä polttaa ja saada energiaa hyötykäyttöön.

How to build in wood?

Teeman puheenvuoron aloitti Skellefteån kaavoituksesta vastaava Lars Hedqvist. Hän kertoi kaupunkinsa tulevista projekteista, joista ehkä tärkeimpänä uusi kulttuurikeskuksen ja hotellin yhdistelmä. Massiivipuisen rakennuksen on määrä valmistua vuonna 2019.

Puheenvuoroissa oli aiheina mm. innovatiiviset julkisivuratkaisut, kuinka puunkäyttöä voidaan edistää sekä vihreiden rakennusten hankintamenettely tilaajan ja tavarantoimittajan näkökulmasta. Puhujina kuulimme Ruotsin valtiollisen tutkimuslaitoksen edustajia, arkkitehtejä sekä puuteollisuuden edustajia.

Toisesta osiosta muodostui vahva kuva, että puurakentamisen osaamista on paljon, mutta sen kaikkea potentiaalia ei olla vielä saavutettu.

Ruotsi on jo hyvin pitkällä puurakenteisten talojen määrässä mitattuna ja rakentamista edistetään vahvasti myös valtion ja kuntien taholta. Naapurimaassamme on käynnissä tutkimushankkeita, joilla pyritään selvittämään oikeaa tapaa rakentaa puisia rakennuksia.

When to build in wood?

Teeman alla käsiteltiin miten puun teknisiä ominaisuuksia tulisi hyödyntää rakentamisessa. Puheissa otettiin kantaa puun kosteuskäyttäytymiseen ja kuinka sitä tulisi tutkia. Ääneneristävyyteen liittyvistä ongelmista nostettiin esille Ruotsin vanhentunut mittaustapa, jonka tyyppinen on käytössä myös meillä Suomessa.

Puheissa ehdotettiin, miten mittauksia tulisi toteuttaa tulevaisuudessa, jotta saataisiin enemmän todellisuutta kuvastavia tuloksia. Lisäksi jo aiemmin mainitun Viennan HoHo –hankkeen pääurakoitsija Richard Woschitz piti puheenvuoron siitä, miten monikerrosrakenteisista taloista saadaan paloturvallisia. Hän kertoi teknisiä yksityiskohtia rakennusprojektin toteutustavasta.

Norra Skogsägarna –yhtiön Kågen-sahan johtaja Johan Oja kertoi tietokonekerroskuvauksen (CT-kuvauksen) hyödyntämisestä puunjalostusteollisuudessa. Kuvantamisella saadaan tulevaisuudessa merkittäviä etuja tukkien hyödyntämisessä sahatavaraksi. Tämä on varmasti vain yksi tapa hyödyntää uusinta teknologiaa puunjalostuksessa.

Kokonaisuudessa puurakentamisesta jäi hyvin vahva kuva. Alalla on tapahtunut merkittäviä läpimurtoja, mikä mielestäni näkyy korkeiden rakennusten esiinmarssina. Puun käyttö ei rajoitu pelkästään asuin- ja liiketilarakentamiseen, vaan materiaalia voidaan hyödyntää myös silloissa. Ja ovathan puukohteet arkkitehtuuriltaan upeita, vai mitä mieltä olette?

Kuva 2. Puu taipuu moneksi

Lähteet

Ympäristöministeriö. Suomen rakentamismääräyskokoelma B10 2000.
Ympäristöministeriö. Suomen rakentamismääräyskokoelma E1 (2011) Rakennusten paloturvallisuus, määräykset ja ohjeet.
Nolia. Wood building summit (Viitattu 24.11.2017) https://www.woodbuildingsummit.com/
Timber design & technology. HoHo tower. (Viitattu 24.11.2017) http://www.timberdesignandtechnology.com/
A as architecture. Skellefteå Cultural Centre. (Viitattu 24.11.2017) http://aasarchitecture.com/2016/06/cultural-centre-skelleftea-white-arkitekter.html
Puuinfo Oy. Puuinfo. (Viitattu 24.11.2017) https://www.puuinfo.fi

Meri-Lapin Nuorkauppakamari ja Lapin ammattikorkeakoulu olivat osaltaan järjestämässä 1000 Nuorta Johtajaa -tempausta. Valtakunnallisessa projektissa oli mukana myös Lapin kauppakamari ja YES-verkostot.

Tempausviikko toteutettiin marraskuun puolessa välissä. Tempauksen tavoitteena oli tarjota tuhannelle nuorelle tilaisuus seurata johtajan työpäivää. Johtaja tehtävänä oli antaa nuorelle esimerkkiä siitä, millaista johtajuutta ja taitoja työelämässä tarvitaan. Nuorelle päivä oli henkilökohtainen haaste ja mahdollisuus saada eväitä oman työuransa rakentamiseen.

Tempaus järjestettiin sekä Meri-Lapissa että Rovaniemellä, mutta keskityn tässä erityisesti Meri-Lapin alueen toteutukseen ja kokemuksiin, jota olin itse koordinoimassa. Yhteensä johtaja-nuori-pareja muodostettiin Lapin alueella 15, joista Meri-Lapissa 6 (nuoria oli 8). Valtakunnallisesti pareja saatiin vuoden aikaan kasaan yhteensä 870. Tämä oli hieno saavutus, vaikka 1000 parin tavoitteesta hieman jäätiin.

Meri-Lapin nuoret olivat Tornion liiketalouden opiskelijoita Lapin ammattikorkeakoulusta. Johtajat tulivat eri aloilta, niin suurteollisuudesta kuin yksityisyrityksistä. Mukana oli johtajia muun muassa Outokummulta (Enviroment & Sustainability) sekä Tornion Lakkapäältä.

Johtajan päivään tutustumassa - opiskelijan tilaisuus konkretisoida teoriaa käytäntöön

Nuorilta odotettiin projektissa aktiivista roolia, sillä heidän tuli olla itse yhteydessä johtajaan sopiakseen vierailupäivästä. Toive oli, että vierailupäivä järjestettäisiin kampanjaviikolla, marraskuussa. Tämä antoi hyvän sapluunan sekä nuorille että johtajille sopia päivästä hyvissä ajoin ennen ensimmäistä kontaktia. Ennen vierailupäivän sopimista annoin kummallekin osapuolelle infopaketin. Valtakunnallinen nuorkauppakamarijärjestö on laatinut hyvät ohjeet päivään valmistautumiseen. Tavoitteena oli, että nuori miettii ennakkoon kysymyksiä ja keskustelun avauksia johtajan kanssa. Johtajan oli myös hyvä miettiä päivän kulkua ennakkoon.

Infon lisäksi nuoret ”mätsättiin” johtajien kanssa. Koin tehtävän haastavaksi, koska en henkilökohtaisesti tuntenut opiskelijoita entuudestaan. Siihen mennessä ainoa kontakti oli syntynyt esitellessäni projektia luokassa. Koska projekti oli vapaaehtoinen, jokainen nuori laittoi sähköisen hakemuksen 1000 nuorta johtajaa sivuille. Johtajat täyttivät myös vastaavanlaisen hakulomakkeen sivuilla. Markkinointityössä, erityisesti yrittäjien suuntaan, auttoi Lapin Kauppakamari.

Opiskelijoiden palaute tempauksesta oli positiivista. Pyysin jokaista kirjoittamaan minulle lyhyen palautteen palautteesta.

Assi Inkilä ja Jutta Tiensuu kävivät vierailemassa Outokummulla Juha Ylimaunun luona 13.11. Päivä oli ilmeisen antoisa ja Jutta kirjoittaakin seuraavasti:

”Oli tosi mukava ja mielenkiintoinen päivä. Osallistuimme aamulla kokouksiin ja osallistuimme talon yhteiseen kahvihetkeen ja ruokailuun, jonka jälkeen lähdimme kiertämään tehdasta. Opin paljon uutta tehtaan toiminnasta ja toimintatavoista. Näimme myös teräksen kierrätyksen ja valmistuksen eri vaiheita.”



Kuva1. Assi ja Jutta vierailemassa Outokummulla.

Mira Pohjanen vieraili Pipelife Hafab Ab:lla Ari Pokan luona. Mira oli itse aktiivisesti etsinyt itselle johtajaa ja oli myös ollut yhteydessä yritykseen mahdollisuudesta vierailupäivään.

”Minulla oli mahtava päivä, pääsin tutustumaan tehtaan koko tuotantoprosessiin. Ari kertoi seikkaperäisesti itse putkien valmistamisesta ja kaikesta mitä sen jälkeen tapahtuu, varastointi, logistiikka yms. Pääsin seuraamaan johtoryhmän kokousta. Nyt jotenkin konkretisoitui kaikki se "teoria" jota koulussa opimme. Suosittelen jokaiselle opiskelijalle, käyttämään tätä tilaisuutta hyväksi tutustua oikeaan työelämään.”



Kuva 2. Mira Pohjanen Pipelife Hafab Ab:n Ari Pokan luona.

Johtajuutta ja yhteiskuntaa kehittämässä – yhdessä

Meri-Lapin nuorkauppakamarilla tarjoaa hyviä kontakteja muun muassa Lapin Kauppakamariin, onhan se järjestön yhteistyökumppani Lapin alueella. Kumppanuuksia rakennetaan myös alueen yrityksiin, kuten Stora Ensoon ja Rajalla kauppakeskukseen.

Koen olevani jonkinlaisella näköalapaikalla, jossa omassa työssäni ja vapaa-ajan harrastuksessa on synergiaa molemmin puolin. Yksi näistä on 1000 nuorta johtajaa, jonka kytkee nämä kolme toimijaa; ammattikorkeakoulun, järjestön alueen yritykset yhteen.

Osallistuville opiskelijoille projekti on mahdollisuus syventää oppimista, luoda kontakteja mahdollisiin harjoittelupaikkoihin ja ehkäpä tulevaisuuden työpaikkoihin. Ammattikorkeakoululle tämä voisi tarkoittaa työelämäyhteyksien vahvistamista ja opintojen vahvempaa sitomista työelämään – melko yksinkertaisella tavalla.

Miksi Suomen nuorkauppakamarit ovat lähteneet järjestämään tällaista tempausta liittyy tietysti sen strategiaan kehittää yhteiskuntaa ja johtajuutta paremman tulevaisuuden turvaamiseksi. Suomen nuorkauppakamarit toteuttaa vuosittain useita yhteiskunnallisia projekteja, kuten ”Vuoden nuori menestyjä” ja ”Tuottaa idea”. Olen itse ammentanut uusia ideoita myös omaan työhöni nuorkauppakamareiden kautta esimerkiksi keräämällä uutta tietoa uusista ja lupaavista nuorista johtajista niin alueella kuin valtakunnallisesti. Erityisesti nuorille, opiskelijoillemme, nuoret esikuvat voivat olla innostavia esimerkkejä.

Miten sitten yhteistyötä järjestöjen ja ammattikorkeakoulun välillä voitaisiin kehittää? Nuorkauppakamarit voivat toimia myös erilaisten kehittämisprojektien liitynnäiskumppanina tuoden omaa järjestökentän näkökulmaa ja ajankohtaisia tarpeita esille. Näin on tehtykin muun muassa DÄM hankkeessa, jossa Meri-Lapin nuorkauppakamari toimii yhtenä assosiaattina. Nuorkauppakamareiden projektit voivat toimia myös esimerkkeinä ja referensseinä ammattikorkeakoulun kehittämistoiminnalle.

Lue lisää:

https://nuorkauppakamarit.fi

Olen LOVO hankkeen aikana päässyt syventymään verkko-opetuksen tehokkaampaan hyödyntämiseen ja osallistamisen lisäämiseen verkko-opetuksessa. Hankkeen ulkopuolinen, mutta siihen liittyvä, ITK2017 konferenssivierailu Hämeenlinnaan avasi aika paljon uusia näkymiä näihin aiheisiin.

Lähdin konferenssiin tutkimaan ennen kaikkea digitalisaation mahdollisuuksia ja uhkia opetuksessa sekä mediaelementtien tuottamista verkko-opetukseen, mutta varsinainen jalokivi tipahti syliin lähes sattumalta kun valitsin kahden ennalta ruksitun ohjelman väliin sopineen Satakunnan ammattikorkeakoulun esityksen.

SAMK verkkopääsykoe

Pekka Kuisma ryhmineen esitteli pääsykokeen verkkototeutusta. SAMK:n pääsykoe on 5 opintopisteen avoimen korkeakoulun kurssi, jonka hakijat suorittivat verkossa. Avoimen korkeakoulun opinnoista sai jokainen kurssin suorittanut hakija todistuksen ja oppilaitos luonnollisesti sitä kautta rahoitusta valintakokeen järjestämiseen.

Uudistus oli vaatinut sitoutumista oppilaitoksen johdolta, tietohallinnolta, hakijapalveluilta, viestinnältä, kirjastolta ja oppitoimistolta. Kolme opettajaa on kiinnitettynä vuoden ympäri tuottamaan tähän pääsykoe/avoimeen kurssiin sisältöä ja suunnitelmia jo siitäkin syystä, että pääsykoe tulee vaihtua joka kerralla. Sen täytyy luonnollisesti olla hyväksi luettava myöhemmin ja sen on mitattava opiskelijan halua ja kykyä suoriutua opinnoista sujuvasti ja menestyksekkäästi.

Opettajaryhmä toimii myös yhteyshenkilönä tukiryhmiin, tuottaa markkinointimateriaalia ja arviointiohjeita tuhannen pääsykoe suorituksen arviointiin jokaisella pääsykoekerralla. Pääsykoekurssi oli rakennettu niin, että alkupään kysymykset ovat helpompia, koukuttavia monivalintakysymyksiä, joiden arviointi on automatisoitu, mutta loppupään hankalammat esseet pitää lukea ja pisteyttää. Koska loppupään tehtävillä on arvioinnissa suurempi painoarvo, on arviointiohjeiden oltava hyvin tehtyjä, koska käytännössä koko opetushenkilöstö osallistuu arviointiin osallistujien suurien määrien takia.

Opettajaryhmä tuottaa myös ebook materiaalin, koska se on oltava kaikkien hakijoiden saatavana.

Pääsykoe hakijan näkökulmasta

Koe/kurssi etenee siten, että opiskelija tekee itselleen avoimen moodlen tunnukset, joilla kirjautuu opintojaksolle. Hän saa ohjeet ja materiaalin ja kun on niihin tutustunut voi testata koetta, että pääsee systeemistä selville. Kun koe alkaa, alkaa myös ajastettujen kysymysten nopeatempoinen suorittaminen lunttauksen tms. väärinkäytösten välttämiseksi. Hakija nauhoittaa myös hakuvideon, jonka lopussa näyttää henkilötodistuksensa kameralle.

Kaikkea tätä varten opettajaryhmä joutuu huolehtimaan myös tarkan ohjeistuksen tekemisestä sidosryhmien kanssa ja avulla mm. avoimen moodlen osalta.

Vetämääni LOVO pilottiin tämä toi uuden vaatimustason, toisen kierroksen muutoksiin vaikutti siis osaltaan myös ajatus sen käyttämisestä kuvataiteen pääsykokeena ja/tai avoimen korkeakoulun kurssina.

Verkkomuotoinen pääsykoe Lapin ammattikorkeakoulussa

Keskustelin messujen jälkeen oman pilottiryhmäni kanssa osallistamisten tärkeimmistä elementeistä, joita tärkein on, että sisältö koetaan itselle tärkeäksi tai ainakin henkilön ison tavoitteen kannalta pakolliseksi. Muodolla ei ollut isoa merkitystä.

Kun tätä vertaa niihin ongelmiin joita opintojen etenemisen tieltä joutuu tutorina raivaamaan kuten esim. tietotekniikan taitamattomuus, haluttomuus itsenäiseen työskentelyyn tai terveydelliset ongelmat, niin ajattelen, että verkossa järjestettävä pääsykoe voisi testata tiedon lisäksi ainakin nuo kaksi ensimmäistä kohtaa. Kun pääsykokeeseen ei enää tarvitsisi matkustaa, niin hakijamäärät voisivat nousta ja sitä myöden sisään päässyt ryhmä pitäisi olla tasokas.

Jos yhdistämme aikaisemman koulumenestyksen, joka on korreloinut myös myöhempään opintomenestykseen ja mahdolliset työnäytteet, niin avoimen korkeakoulun verkko kurssi palvelee varmasti kaikkia toimialoja myös Lapin ammattikorkeakoulussa.

Julkisuudessa on keskusteltu myös siitä, että verkossa suoritettavalla pääsykokeella voisi hakea mihin hyvänsä korkeakouluun, kokeen suorituspaikasta riippumatta. Tämä poistaisi päällekkäisyyden aiheuttamia poissaoloja pääsykokeista, sekä tietenkin kokelailta matkoja ympäri Suomen.

Tämä vaatisi ainakin uuteen järjestelmään siirryttäessä enemmän suunnittelua ja markkinointia kuin mitä hakuun nyt käytetään. Verkkopääsykoe antaa myös viestin siitä, että opintoja voi suorittaa paikkavapaasti, mutta tämähän ei pitäisi olla Lapin ammattikorkeakoululle ongelma, onhan yksi strateginen painopisteemme etäisyyksien hallinta.

Lapin AMK on hankkinut Smart Energy Demo Investments (SED-I) -hankkeessa uusiutuvia energioita vedyn ja sähkön tuotannossa hyödyntävän vetyjärjestelmän. Kyseisen vetyjärjestelmän käyttöönotto ja asennus tapahtuivat Smart Energy Demo (SED) -hankkeessa, jonka puitteissa järjestelmä asennettiin traileriin.

Traileriin on rakennettu uusiutuvia energioita hyödyntävä ja demonstroiva oppimisympäristö, jota voidaan hyödyntää niin opetuksessa kuin tutkimustoiminnassakin. Oppimisympäristön integrointi Lapin ammattikorkeakoulun tietojärjestelmiin mahdollistaa järjestelmän reaaliaikaisen seurannan ja analysoinnin mistä ja milloin tahansa.


Kuva 1. Vetyjärjestelmä sijaitsee Lapin AMK:n Rantavitikan kampuksen joenpuoleisella seinustalla.

Aurinko- ja tuulivoimalla vetyä

Trailerin katolle asennettujen kuuden aurinkopaneelin ja takaovessa olevaan mastoon asennetun pienen tuulivoimalan avulla tuotetaan puhdasta sähköä.

Elektrolyyseri käyttää syntyneen sähkön tuottaessaan vetyä, jota saadaan optimiolosuhteissa noin 60 litraa tunnissa. Elektrolyyseri tarvitsee sähkön lisäksi puhdistettua deionisoitua vettä vedyn tuotantoon.

Tuotettu vety varastoidaan turvallisiin metallihydridisäiliöihin, joissa vety sitoutuu säiliön sisällä oleviin hilarakenteisiin. Vety ei siis ole kaasumaisessa muodossa säiliön sisällä. Säiliön paine on vain 11 bar, joka on hyvin pieni verrattuna vetykaasupullojen useiden satojen barien paineisiin.

Kuva 2. Vetyjärjestelmän käyttöliittymä. Vasemmalla ylhäältä lukien vetysäiliöt, kosketusnäyttö, polttokenno ja alimpana elektrolyyseri. Keskimmäisessä kaapissa on eri osajärjestelmien kytkennät. Oikealla ylhäältä lukien mittarit, käyttökytkimet, pistorasiat ja liitännät, keinokuorma, teollisuus-pc ja alimpana paneelin takana akut energian varastointiin.

Järjestelmän laajennettavissa olevan vetyvaraston koko on noin 750 litraa. Tämä on vielä pienimuotoista vedyntuotantoa, mutta sen avulla voidaan jo demonstroida uusiutuvien energioiden varastointia vedyksi ja hyödyntämistä myöhemmin.

Varastoitu vety varavoiman lähteenä

Oppimisympäristössä on mahdollista testata vedyn hyödyntämistä varavoiman lähteenä kytkemällä järjestelmä ”Grid Backup”-moodiin. Tällöin sähkökatkoksen sattuessa järjestelmässä oleva polttokenno ja akusto tulevat hätiin varmistaen sähkön saannin. Polttokennolla tuotetaan varastoidusta vedystä sähköä, jolla ylläpidetään järjestelmän akustoa.

Järjestelmässä oleva invertteri ottaa virtansa kyseisestä akustosta tarjoten varavoimaa sähköverkkoon paikallisesti. Järjestelmä tuottaa maksimissaan noin 3 kilowattia sähkötehoa, eli riittävästi esimerkiksi varmistamaan yhteen tavalliseen 10 ampeerin pistorasiaan kytketyt laitteet.

Järjestelmä pystyy tuottamaan varavoimaa ilman aurinko-ja tuulivoimaa noin 1-2 tuntia kytketystä kuormasta ja varastoidun vedyn määrästä riippuen. Mikäli aurinko- ja tuulivoimaa on hyvin saatavilla, pystyy järjestelmä tarjoamaan varavoimaa pidempään.

Mobiili demonstraatioympäristö

Koska järjestelmä on rakennettu traileriin, voidaan sitä tarpeen vaatiessa siirtää kohteesta toiseen demonstraatioita varten. Järjestelmän suunnittelussa tämä on täytynyt huomioida, koska traileria ei voi liikuttaa turvallisesti tuulivoimalamasto ja aurinkopaneelit toimintakykyisinä.

Tuulivoimalamasto ja sen johdot ovat irrotettavissa ja ne sijoitetaan trailerin sisälle kuljetuksen ajaksi. Aurinkopaneeleihin olemme suunnitelleet ja asentaneet moottoroidun järjestelmän, jonka avulla paneelit saadaan laskettua vaakatasoon kuljetuksen ajaksi.

Vetyjärjestelmän siirrossa on myös muita huomioitavia asioita. Esimerkiksi vetypullot kytketään irti järjestelmästä, tyhjennetään ja säilytetään omassa kuljetuslaatikossaan. Myös vetyjärjestelmän putkistoista poistetaan vety ennen kuljetusta.


Kuva 3. Vetyjärjestelmä tiedekeskus Pilkkeen pihalla valmiina esiteltäväksi Artic Energy Summit Side Visit in Lapland tapahtumassa 21.9.2017.

Monipuolinen oppimisympäristö

SED- ja SED-I hankkeissa rakennettu oppimisympäristö mahdollistaa uusiutuvien energioiden tuotannon ja varastoinnin demonstroimisen käytännössä. Järjestelmään kuuluvat laitteet voidaan kytkeä erilaisiin konfiguraatioihin ja suorittaa erilaisten energiansiirtoketjujen testausta.

Järjestelmä mahdollistaa esimerkiksi vedyn tuotannon uusiutuvia energioita hyödyntäen. Lisäksi vetyä voidaan tuottaa pelkästään sähköverkon voimalla ilman uusiutuvia energianlähteitä ja hyödyntää sitä esimerkiksi sähkökatkon sattuessa. Vaihtoehtoisesti vedyn tuotanto ja varastointi voidaan myös kytkeä pois päältä ja tuottaa sähköä pelkästään uusiutuvilla energianlähteillä.

Järjestelmä mahdollistaa myös yksittäisten komponenttien, kuten esimerkiksi tuulivoimalan tai polttokennon testauksen keinokuormaa hyödyntäen. Järjestelmä voidaan kytkeä esimerkiksi pelkästään polttokennon varaan ja tutkia miten se käyttäytyy erilaisissa kuormitustilanteissa.

Kyseessä on siis hyvin monipuolinen oppimisympäristö ja seuraavana haasteena ja tavoitteena onkin saattaa se opiskelijoiden hyödynnettäväksi. Järjestelmän toimitukseen kuuluu kattava opetus- ja laboratoriotyömateriaali, joka on hyvä pohja vetyjärjestelmän integroimiseksi opetukseen. Lisäksi järjestelmän laitteisiin ja tiedonsiirtoväyliin voidaan kytkeytyä mahdollistaen järjestelmän hyödyntämisen myös tietotekniikan opetuksessa. Tämän lisäksi järjestelmän tuottama tieto kerätään Arctic Powerin tietojärjestelmiin, joista käsin sitä voidaan myös hyödyntää opetuksessa.

 
Tämä on kolmiosaisen blogikirjoituksen ensimmäinen osuus. Seuraavat osat ilmestyvät keväällä 2018.


Kuva 1. Kaatunut huoltoaseman katos Lake Cityssä. Kuva: J.T. Blatty/ FEMA

Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin (MTI)/ Lapin ammattikorkeakoulun matkailupalvelujen henkilöstöä vieraili syyskuussa Floridan yliopiston Tourism Crisis Management Institutessa (TCMI) tutustuen samalla myös Orlandon alueen matkailukohteisiin.

Vierailu ajoittui sattumalta Irma-hurrikaanin jälkitunnelmiin, mikä antoi turvallisuusteeman alla tehdylle matkalle ajankohtaista lisäsisältöä. Matkan aikana tutustuttiin TCMI:n toimintaan Professori Lori Pennington-Grayn sekä tohtorien Ashley Schoederin ja Brijesh Thapan opastamina. Tapaamisissa suunniteltiin myös Atlantin ylittävää yhteistyötä matkailun turvallisuuden kehittämisessä.


Kuva 2. Kuvassa vasemmalta: Mirva Tapaninen, Niko Niemisalo, Eila Linna, Eija Raasakka, Ashley Schroeder ja Lori Pennington-Gray

Yli 100 miljardin business

Lappi ja Florida ovat monin aspektein mitattuna kaukana toisistaan, mutta myös yhteistä löytyy. Lappilainen voi mielessään nähdä ”Sunshine staten” soissa ja männiköissä välähdyksen peräpohjalaista maisemaa. Myös matkailu on yhdistävä tekijä, vaikka toiseen matkustetaankin kylmän ja lumen vuoksi ja toiseen niitä pakoon.

Floridan osavaltion noin 20 miljoonaa asukasta saivat vuonna 2016 seurakseen 112 miljoonaa matkailijaa. Yhdysvaltojen suuri koko ja vaihtelevat olosuhteet näkyvät siinä, että lähes 90 prosenttia Floridassa vierailevista on kotimaanmatkalla. Osavaltion matkailutulo on 109 miljardia dollaria. Yksi matkailija tuo alueelle siis lähes 1 000 dollaria eli tutummin 850 euroa. Yhden henkilön työllistämiseksi Floridassa tarvitaan puolestaan 76 matkailijaa.

Kriisi vaatii johtajuutta

Matkailu on nopeasti kasvava, turvallisesta toimintaympäristöstä riippuvainen elinkeino. Turvallisuudesta on tullut yksi keskeisimpiä megatrendejä matkailun sisällä. Elinkeinon jatkuvuuden varmistaminen on strateginen kysymys matkailualueille ja -yrityksille. Turvallisuus kuuluu hyvinvoinnin osatekijöihin, joilla kuvataan infrastruktuurin ja palveluiden toimintavarmuutta. Tämä toimintavarmuus joutuu erityiselle koetukselle kriisien aikana.

Kriisi määritellään teoreettisesti äärimmäisten ristiriitaisuuksien tilaksi organisaatiossa. Kriisien aiheuttajia ovat mm. onnettomuudet, joihin kuuluvat esim. luonnonmullistukset, kuten myrskyt. Kriisinhallinnan lainalaisuudet ovat samat niin yrityksissä kuin kolmannella ja julkisella sektorilla. Kriisinhallinta sisältää sekä kriisin ennalta ehkäisemisen että kriisin johtamisen.

Luonnonmullistuksen tapauksessa kriisiä ei voi ehkäistä, mutta vaikutuksia on mahdollista rajoittaa, mikäli riskeistä saadaan tietoa ennakolta. Luonnonmullistuksen kohdalla kriisinhallinta painottuu määritelmän mukaisesti kuitenkin kriisin johtamiseen.

Kriisi vaatii aina johtajuutta, minkä tulee näkyä myös viestinnässä. Mikäli esim. viranomainen tai yrityksen johtaja ei ota rooliaan, johtajuus voi siirtyä ulkopuolisten käsiin tai tiedotusvälineiden pelikentäksi. Kriisejä koskevat päätökset on tehtävä nopeasti. Päätösten vaikutuksista ei aina voida olla varmoja, mutta ilman päätöksiä kriisi voi pitkittyä tai aiheuttaa suurempia tuhoja. Käytännössä kriisejä koskevat toimenpiteet tulevat usein myöhässä tai ovat liian heikkoja.

Jättäkää kotinne!

Yhdysvaltain kaakkoisosia syksyllä 2017 koetelleen luonnonmullistuksen kohdalla kriisijohtaminen oli ainakin Floridassa määrätietoista. Yhteyshenkilömme kertoivat hurrikaania koskevan paikallisen viestinnän olleen erilaista, kuin hurrikaani-Katrinan tapauksessa vuonna 2005.

Tällä kertaa viestintä oli hyvin suoraa ja Floridan kuvernööri Rick Scott määräsi kriittisten alueiden väestöä lähtemään välittömästi kodeistaan. Viesti oli selkeä: alueelle jäävät ovat oman onnensa varassa, koska pelastustoimintaa ei ole.

Kriisialueiden täysi evakuointi tehtiin siksi, että haluttiin välttää riskejä, jotka realisoituivat Katrinan tapauksessa elokuussa 2005. Kriisijohtamiselle onkin tyypillistä, että ns. hyvän johtamisen tunnusmerkit eivät aina toteudu siinä – keskustelu ja osallistaminen saavat väistyä nopeiden päätösten tieltä.

Kuva 3. Federal Emergency Management Agencyn, US Army Corps of Engineersin sekä muiden turvallisuusalan toimijoiden henkilöstöä kokouksessa kongressiedustaja Stacey Plaskettin (2. vasemmalta) kanssa. Kuva: K.C. Wilsey/ FEMA

Yhdysvaltain väestö on hyvin heterogeenistä ja myös poliittinen kanta vaikuttaa paljon tapaan seurata päivittäistä viestintää. Näin ollen republikaanikuvernöörin hätäviesti saattaa jopa kriisitilanteessa jäädä alueen demokraateilta kuulematta. Poikkeuksena ovat akuutit henkeen ja turvallisuuteen liittyvät tilanteet, joten kuvernööri Scottin evakuointi saavutti kattavasti koko väestön ja evakuointi toteutettiin suunnitellusti.

Epäsuorat vaikutukset huomattavia

Irma, voimakkain Atlantilla satelliittiaikana havaittu hurrikaani, pysyi kolmen päivän ajan viidenteen, eli korkeimpaan tasoon luokiteltu myrskynä. Floridassa vaikutukset jäivät pelättyä pienemmiksi. Sisämaa, kuten Gainesvillen ja Orlandon seudut, selvisivät myrskystä lähes säikähdyksellä. Silmin nähtäviä merkkejä Irmasta olivat lähinnä revenneet mainokset teiden varsilla ja vähäinen määrä kaatuneita puita.

Kuva 4. Sähkölinjan päälle kaatuneen puun raivaus Yuleessa. Kuva: J.T. Blatty/FEMA

Vaikka Floridan sisämaa välttyi suuremmilta myrskytuhoilta, epäsuorat vaikutukset kohdistuivat suureen joukkoon ihmisiä osavaltion alueella. Noin 12 miljoonaa ihmistä jäi vähäksi aikaa ilman sähköjä, seitsemän miljoonaa ihmistä evakuoitiin tai siirtyi omatoimisesti määrätyltä kohdealueelta ja 600 suojaa avattiin ympäri osavaltiota. Evakuointialue Floridassa käsitti eteläisimmät kunnat, Tampanlahden eteläpuolisen alueen länsirannikolla, sekä itärannikon lähes Jacksonvilleen saakka.


Kuva 5. Raivaustyön jälkiä Orlandon alueella

Viranomaisten ja vapaaehtoisten koneisto käyntiin

Liittovaltion hätätilayksikkö FEMA (Federal Emergency Management Agency) mobilisoi kriisityöhön 34 000 henkilöä. Floridan Miamissa toimii kaupungin oma hätäkeskus, jonka suojissa työskentelevillä on yhteydet useisiin eri alojen hallintoviranomaisiin. Floridassa ryhdyttiin mittaviin ennakkotoimiin osavaltion pitämiseksi sähköistettynä. Alueen suurin sähköntarjoaja, Florida Power & Light lähetti pyynnön muihin osavaltioihin korjausjoukkojen kokoamiseksi.

Lopulta lähes 20 000 kuorma-autoilijaa, metsuria, sähkömiestä ja muuta ammattilaista aina Kaliforniasta saakka saapui apuun.

Floridan osavaltiossa varsinkin kaasusta, mutta myös ruuasta on ollut puutetta hurrikaanin aiheuttamissa kriisitilanteissa. Tämän vuoksi esimerkiksi tietullit poistettiin Irman ajaksi elintarvikkeiden ja energian saannin varmistamiseksi.

Turvallisuus- ja ympäristövirastot perustivat kriisialueille tilapäisiä sairaaloja ja petipaikkoja. Myös tulvavettä testattiin tartuntatautien varalta. Lisäksi lähes 21 000 sotilasta osallistui kriisin hoitamiseen osavaltion sekä kuntien ja kaupunkien koordinoimana. Kuitenkin, erilaisten vapaaehtoisten panos oli ehkä kaikkein vaikuttavinta kriisinhoitamista. Kansallinen vapaaehtoisten kriisityöntekijöiden järjestön koordinaatio helpotti valtavan urakan toteuttamista.

Ei negatiivisia vaikutuksia matkailuelinkeinolle

Yhdysvalloissa on pitkät perinteet yhteisöllisen kriisinhoitamiseen. Esimerkiksi Irman tapauksessa hotellit antavat valtion tuella majoitustiloja käyttöön ja koulut jakavat ilmaista ruokaa, kuten tällä kertaa on sovittu tapahtuvan lokakuun loppuun saakka. Näin ollen matkailuyritykset jopa hyötyivät kriisistä. TCMI:n edustajien arvio on, että matkailuelinkeino toipuu hurrikaanista hyvin nopeasti, ja esimerkiksi tilastoista katsottuna hurrikaani ei tule aiheuttamaan merkittävää poikkeamaa.


Kuva 6. Celebrationin idylliä Orlandon lähellä noin viikko Irman jälkeen

Vaikka nopeus ja päättäväisyys ovat tärkeitä kriteerejä kriisinhallinnassa, näiden tukena tulisi olla huolellisesti valmisteltu kriisinhallintastrategia suunniteltuine toimenpiteineen. Floridassa hurrikaani Irman vaikutuksiin sopeutumista helpotti aiempi, vastaaviin luonnonmullistuksiin liittyvä kokemuspohja.

Onnettomuuksiin valmistautuminen näkyi mm. turvallisuusviranomaisten internet-sivuilla, joissa oli erittäin kattavalta vaikuttava sisältö erilaisten kriisitilanteiden varalle. Sivujen sisältö käsitti esimerkiksi ohjeita toimimiseen kriisien eri vaiheissa.

Matkailun turvallisuus yhdistää

Florida muodostaa vilkkaana, mutta kriiseille alttiina matkailualueena kiinnostavan laboratorion matkailun ja sen turvallisuuden tutkimukselle. Vaikka olosuhteet ovatkin erilaisia, voi USA:n kaakkoiskulman kokemuksia hyödyntää myös lappilaisessa matkailun turvallisuuden tutkimuksessa. Sama pätee myös toisinpäin.

Blogin toisessa osassa kerrotaan tarkemmin TCMI:n tutkimustoiminnasta sekä yhteistyösuunnitelmista MTI:n ja TCMI:n välillä.

Tulossa keväällä 2018:

Osa 2. Matkailun turvallisuuden tutkimus Floridan Yliopistossa
Osa 3. Matkailukohteiden turvallisuuskäytännöt Floridassa

Lähteet

https://www.visitflorida.org/media/5166/power_of_florida_tourism.pdf
http://www.keloland.com/news/article/weather/is-hurricane-irma-the-big-one-florida-has-dreaded
Iivari, P. (2011) Yrityksen kriisi ja sen hallinta. Kriisinhallinta osana turvallisuusjohtamista matkailuyrityksessä. Sisäministeriön julkaisu 8/2011.
Iivari, P. (2012) Matkailun turvallisuus. Globaalit muutokset – paikalliset vaikutukset. Rovaniemen ammattikorkeakoulun julkaisusarja D nro 8. Luettu 27.10. 2017 osoitteesta: http://matkailu.luc.fi/loader.aspx?id=6a01c43a-d21a-4ea9-a871-b63267d0f26b
Time, September 25, 2017

Lokakuussa 2017 Lapin AMKissa toteutettiin opiskelijoille suunnattu kysely, jossa kartoitettiin opiskelijoiden ajatuksia Lapista opiskelupaikkana. Vastauksia saatiin Webropol kyselyksi mukavat 611, eli tuloksia voi pitää varsin luotettavina.

Opiskelijoita pyydettiin valitsemaan viisi tärkeintä syytä, miksi omaa kampuskaupunkia kannattaa suositella opiskelukaupunkina. Yhteen ynnättyinä tulokset näyttivät seuraavilta:



Kuvio 1: Syyt suositella omaa kampuskaupunkia.

Veikkaan, että aika harvassa ammattikorkeakoulussa Suomessa tärkeimmäksi suositussyyksi nousisi ”luonto on lähellä”, mutta kyllä se Lapin AMKista kertoo jotakin oleellista. Sopivien koulutusmahdollisuuksien tärkeys oli helpommin ennalta arvattavissa, samoin opiskeluilmapiirin tärkeys.

Lapin AMKin opiskelijoista selvä enemmistä tulee Pohjois-Suomesta, mihin tässä yhteydessä lasken vanhat Lapin ja Oulun läänit, ja leimallisesti maakunnallisena toimijana oppilaitoksen läheisyys oli paitsi odotettu myös haluttu vastaus.

Ehkä eniten kärkiviisikossa hajontaa aiheutti asumisen ja elämisen edullisuuteen perustuva suositus. Tämä otettiin hyvin näkyvästi esille Meri-Lapissa, mutta rovaniemeläiset eivät tilannetta yhtä opiskelijaystävällisenä nähneet.

Kyselyssä mitattiin myös kolikon toista puolta, eli opiskelijoilta kysyttiin syitä, miksi omaa kampuskaupunkia ei voi suositella opiskelukaupunkina. Viisi tärkeintä syytä ilmenevät kuviosta 2.

Kuvio 2: Syyt olla suosittelematta omaa kampuskaupunkia.

Kolme tärkeintä syytä olla suosittelematta ovat tavallaan saman asian eri ilmenemismuotoja. Jos Suomen keskuksena pidetään Helsinkiä, niin onhan se Lapista katsoen kaukana. Kulkuyhteydet maakunnan sisällä erityisesti julkisilla kulkuneuvoilla ovat ilmeisen heikot, eikä kampuskaupungeissakaan yleensä autottomien opiskelijoiden kulkeminen kovin helppoa ole.

Opiskeluaika on kautta aikojen ollut se elämänvaihe, jossa on mahdollista hankkia elämyksiä ja kokeilla asioita, joita ei ole aikaisemmin tullut kokeiltua. Uudet virikkeet, tapahtumat ja yhteiset tilaisuudet ovat opiskelijakulttuurissa korkealla sijalla, ja varsinkin merilappilaiset vastaajat kokivat Kemin ja Tornion tarjonnan varsin heikoksi. Rovaniemellä, missä yliopiston opiskelijat antavat huomattavaa vetoapua, myös tapahtumien määrään ja laatuun oltiin selvästi tyytyväisempiä.

Viidenneksi eniten mainintoja perusteena olla suosittelematta omaa kampuskaupunkia sai huonot mahdollisuudet työllistyä opintojen jälkeen. Lapissa työllisyys on pitkään laahannut muun maan keskiarvon perässä, mutta aivan uusimmissa tilastoissa on valoa näkyvissä. Meiltä tammi-syyskuun aikana valmistuneista peräti 82 % oli työssä tutkinnonhakuhetkellä, ja kokonaista 80 % valmistuneista oli löytänyt töitä Pohjois-Suomesta. Jos kehitys jatkuu tähän malliin, voinee olettaa, että ainakin tämä lappilaisen korkeakoulutuksen ongelmaksi koettu seikka tulee ratkaistua.

Lapin AMKin selvästi tärkein rekrytointialue on Lapin maakunta, jossa väestö on ollut tällä vuosituhannella tasaisessa laskussa. Käytännössä meidän pitää jatkuvasti pienenevästä ikäluokasta löytää riittävästi hakijoita tarjolla oleville aloituspaikoille, ja tässä työssä sekä oppilaitoksen että kampuspaikkakuntien imagolla on suuri merkitys. Tosin ei tämä mitään rakettitiedettä ole: kyllä se riittää, että tehdään hommamme niin hyvin kuin osataan.

Alumnitoimintaa ja muuta työelämäyhteistyötä on tehty Lapin ammattikorkeakoulussa jo edeltävien organisaatioiden, Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulujen ajoista lähtien. Toiminta ei kuitenkaan ole ollut täysin systemaattista, eikä sitä ole tehty näkyväksi opiskelijoillemme, mikä näkyy opiskelijoiden työelämäyhteistyöstä antamasta palautteesta.

Alumnitoiminnan avulla lisätään ammattikorkeakoulun työelämäyhteistyötä ja parannetaan korkeakoulun opiskelijoiden työelämävalmiuksia. Samalla pyritään luomaan opiskelijoille kontakteja työelämään jo opintojen aikana ja sitä kautta parantamaan opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia.

Alumnitoiminnan tarkoituksena on kehittää alumnien osaamista, tukea elinikäistä oppimista ja sitä kautta vahvistaa alumnien omien työyhteisöjen osaamista. Alumnien kautta korkeakoulu saa arvokasta tietoa työelämän muuttuvista osaamistarpeista.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliin ehdotetun muutoksen myötä alumnitoiminnan kehittäminen on saanut tervetulleen sysäyksen monessa ammattikorkeakoulussa, niin myös Lapin ammattikorkeakoulussa.

Uraseurantakyselyn tulokset mukaan rahoitusmalliin

Opetusministeriö on ehdottanut ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliin uutta laadullista työllistymistä mittaavaa rahoitustekijää 1.1.2019 alkaen. Laadullinen työllistyminen tarkoittaa valmistuneiden opiskelijoiden työllistymistä koulutustasoaan vastaavasti. Työllistymistä mitataan tulevaisuudessa valmistuneille lähettävien uraseurantakyselyiden avulla.

Nykyisen rahoitusmallin ongelmaksi on koettu se, että työllistymisen laadullinen ulottuvuus ei tule mitatuksi, ja tämän vuoksi rahoitusmallia muutetaan. Korkeakoulutuksen tulisi tuottaa osaajia nimenomaan korkeakoulutusta vaativiin tehtäviin ja niihin osaamistarpeisiin, joita työelämä kulloinkin vaatii.

Työllistymisen laadullinen ulottuvuus

Tulevaisuudessa laadullisella uraseurannalla pyritään ensisijaisesti keräämään tietoa koulutusten kehittämiseen ja suuntaamiseen. Oleellista laadullisen työllistymisen seurannassa ei ole pelkkä työllistyminen, vaan korkeakoulutuksen tuottama osaaminen työelämään. Laadukas korkeakouluopetus tuottaa opiskelijoilleen valmiudet elinikäiseen oppimiseen sekä sopeutumiskykyä työelämän jatkuviin muutoksiin. (OKM 2017, 10–17.)

Nyt voimassa olevassa rahoitusmallissa on myös seurattu henkilön työllistymistä valmistumisen jälkeen Tilastokeskuksen työllistymistilastojen kautta. Viimeisen valmistumisvaihekyselyn mukaan Lapin ammattikorkeakoulusta valmistuneiden opiskelijoiden työllistymisprosentti valmistumisen jälkeen oli 82 prosenttia, mikä on todella hieno tulos.

Pelkkä työllistymisprosentti ei kuitenkaan kerro, mihin tehtäviin valmistuneet ovat työllistyneet. Hienosta työllistymistilanteesta huolimatta opiskelijoiden työllistymistä on tuettava myös jatkossa, ja koulutusta on koko ajan kehitettävä muuttuvan työelämän vaatimuksia vastaavaksi.

Työelämäyhteistyötä on lisättävä

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (KARVI) auditoi Lapin ammattikorkeakoulun laatujärjestelmän keväällä 2017. Auditointiraportissa KARVI nostaa esille alumnitoiminnan kehittämisen tarpeen Lapin ammattikorkeakoulussa. Alumnien työelämäosaamista ja verkostoja ei hyödynnetä riittävän systemaattisesti toiminnan kehittämiseksi. Auditointiryhmä kehottaa Lapin ammattikorkeakoulua alumnitoiminnan kehittämiseen sekä alumnien osallistamista myös laatujärjestelmän kehittämiseen. (Hulkko ym. 2017, 30, 61, 74.)

Alumnitoimintaa on tehostettava ja yhteistyötä alumnien kanssa tiivistettävä, minkä vuoksi Lapin ammattikorkeakoulun johto päätti muuttaa tehtävänkuvaani ja toimin ensi vuoden ajan Lapin ammattikorkeakoulun alumnitoiminnan suunnittelijana. Tehtävänäni on lisätä yhteistyötä alumnien ja Lapin ammattikorkeakoulun välillä sekä luoda systematisoituja käytänteitä alumnitoiminnan koordinoimiseksi. Tavoitteena on myös tehdä alumnitoiminta näkyväksi opiskelijoille, alumneille ja muille sidosryhmille.

Lapin ammattikorkeakoulusta ja sitä edeltäneistä organisaatioista on valmistunut vuodesta 1997 lähtien yhteensä noin 18 600 tutkinnon suorittanutta asiantuntijaa (ml. ylemmät AMK-tutkinnot). Vuosittain Lapin ammattikorkeakoulussa opiskelee tutkinto-opiskelijoiden lisäksi myös noin 650 avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijaa sekä noin 150 kansainvälisiä vaihto-opiskelijaa, joten alumnien yhteenlaskettu määrä on vaikuttava.

Alumnitoiminnan rikastuttava vaikutus huomataan yhä paremmin

Kuten kaikkeen työhön, myös alumniyhteistyön vahvistamiseen liittyy sekä sisäisiä että ulkoisia haasteita. Jatkuvasti niukkenevat resurssit ja aikapula vaikeuttavat sitoutumista alumnitoimintaan.

Työelämä on niin hektistä, että siitä on vaikea irrottautua muualle edes hetkeksi. Alumnien mielenkiinnosta kilpailee moni muukin asia ja alumneja muuttaa paljon pois pohjoisen alueelta, jolloin pitkä välimatka korkeakouluun vaikeuttaa osallistumista.

Mikä sitten motivoi alumneja osallistumaan korkeakoulunsa alumnitoimintaan haasteista huolimatta?

Päätin kysyä tätä eri alojen alumnitoiminnassa mukana olevilta alumneilta itseltään. Motivoivina tekijöinä alumnit toivat esille muunmuassa oman osaamisen kehittämisen alumnitoiminnan kautta, oman tutkinnon tunnettuuden lisäämisen ja yhteistyön oman tutun koulun kanssa.

Tärkeänä pidettiin myös uusien työntekijöiden rekrytointia omalle yritykselle koulun kautta, tuoreiden ideoiden saaminen opiskelijoilta, asiantuntijuuden edistämisen ja verkostoitumisen alueen eri toimijoiden kesken.

Alumnien mielestä on kaikkien yhteinen asia edistää opiskelijoiden työllistymistä alueelle.

Alumniyhteistyön kautta on helppo pysyä mukana alan uusissa trendeissä. Keskusteluissa nousi esille myös yhteydenpito entisiin opiskelukavereihin ja virkistäytyminen alumnitoiminnan kautta. Kuitenkin tärkein motivoiva tekijä, mikä tuli esille kaikkien keskusteluissa mukana olleiden alumnien kanssa, oli oman osaamisen kehittäminen ja ylläpitäminen.

Haasteet on tehty voitettaviksi, joten otan työn mielenkiinnolla vastaan. Alumnitoiminnassa uusia mahdollisuuksia on kuitenkin olemassa paljon enemmän kuin haasteita. Yhteistyöllä, digitaalisuuden tuomilla välineillä ja uusilla ideoilla voimme varmasti ratkaista useimmat esteet ja tiivistää yhteistyötä entisestään.

Alumniasioissa tavataan!

Lähteet

Hulkko, P., Eskola, A., Jokipii M., Lamppu, V-M., Rantala V. & Goman, J. & Mustonen K., 2017. Lapin ammattikorkeakoulun auditointi 2017. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisuja 2017:19.
Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2017. Ehdotus laadullisen työllistymisen sisällyttämiseksi korkeakoulujen rahoitusmalleihin 1.1.2019 alkaen. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:8.

Hyvän esimiestyön ja työvuorosuunnittelun tavoitteena tulee olla tasapainoinen rinnakkaiselo, jossa työntekijät voivat hyvin ja työyhteisö on elinvoimainen.

Työaika-autonomialla tarkoitetaan yhteisöllistä työvuorosuunnittelua, jossa työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa työvuorojen pituuteen, vapaapäivien sijaintiin ja niiden rytmittelyyn. Työvuorot suunnitellaan työyksikön tarpeiden, olemassa olevien reunaehtojen ja yhdessä sovittujen sääntöjen puitteissa. Työaika-autonomian synonyymejä ovat autonominen työvuorosuunnittelu ja yhteisöllinen työvuorosuunnittelu. (Halonen 2014, 17, 25; Hung 2002, 38; Superliitto 2017.)

Työaika-autonomiaan siirtymisen tulee aina olla esimiehen ja henkilökunnan yhteinen päätös. Esimiehen ohjaava, osallistava ja osallistuva rooli on keskeisessä asemassa.

Lapin ammattikorkeakoululle laatimamme YAMK-opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa työhyvinvointia kehittävä tuote, autonomisen työvuorosuunnittelun käyttöönottoa helpottava työkalu ja ohjeistus esimiehille.

Kehitetty työkalu sisältää kuusi konkreettista teemaa, joita ovat esimiehen rooli, työaika-autonomiaan perehtyminen, yhteisten pelisääntöjen luominen, koulutus, vuorovaikutusta kehittävät tiimipalaveri käytännöt sekä toiminnan jatkuva arviointi ja kehittäminen.

Työaika-autonomia vapauttaa esimiehen työaikaa

Autonomista työvuorosuunnittelua tarkasteltiin esimiestyön näkökulmasta. Autonominen työvuorosuunnittelu tarkoittaa työntekijöiden yhteisöllistä ja yhdessä tehtävää työvuorosuunnittelua.

Opinnäytetyötä varten tehdyn haastattelun ja aiemman tutkimustiedon perusteella voidaan todeta, että esimiehen työaikaa säästyi muihin työtehtäviin ja esimiehen huolellinen perehtyminen helpotti työaika-autonomian käyttöönottoa.

Haastatellut lähiesimiehet painottivat työntekijöiden kokemaa tyytyväisyyttä; he pääsivät vaikuttamaan työvuorojen ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen ja työntekijöiden vuorovaikutustaidot lisääntyivät. Esimiesten kokivat haasteeksi yhteisten pelisääntöjen luomisen ja niiden noudattamisen. Alkuvaikeuksien jälkeen työaika-autonomian todettiin onnistuneen. Työaika-autonomiaan siirtyminen on pitkäkestoinen prosessi ja siihen on varattava riittävästi aikaa.

Työaika-autonomiaa voidaan käyttää eri toimialoilla. Aiempien tutkimustulosten mukaan työaika-autonomiaa voidaan toteuttaa myös päivätyötä tekevässä työyksikössä. Työaika-autonomialla voidaan saavuttaa päivätyössä samoja etuja kuin vuorotyössä.

Työaika-autonomiaan siirtymisestä syntyvät edut kehittävät organisaation toimintaa, tuottavuutta, asiakkaiden kokemaa palvelun laatua ja henkilökunnan työtyytyväisyyttä.

Työaika-autonomia voi myös toimia rekrytoinnissa houkuttimena, sillä voidaan olettaa, että tulevaisuudessa työntekijät haluavat olla vahvasti vaikuttamassa omaa työtä koskevaan päätöksentekoon esimerkiksi työvuorosuunnittelussa.

Esimiesvetoisen työvuorosuunnittelun on todettu lähdeaineiston ja tutkimusten perusteella olevan vanhanaikaista ja epädemokraattista. Selvää on, että esimiehen on helpompaa johtaa työyhteisöä jonka työntekijät voivat hyvin ja ovat tyytyväisiä työssään.

 

Kohti älykästä työvuorosuunnittelua

Oletimme, että työaika-autonomia olisi yleisemmin käytössä eri toimialoilla. Tehtyjen haastattelujen perusteella yllättävää oli, että miten harvoissa organisaatioissa se oli käytössä. Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla työaika-autonomiaa käyttävien yritysten lähiesimiehiä. Yrityksistä kaksi toimii matkailualalla ja yksi sosiaali- ja terveydenhoidossa. Haastattelujen ja aiemman tutkimustiedon pohjalta kehitettiin työaika-autonomian käyttöönottoa helpottavan työkalu ja ohjeistus.

Uskomme, että työyhteisön paremmat toimintatavat ja työtyytyväisyys näkyvät asiakkaiden kokemana parempana palvelun laatuna ja sitä kautta yrityksen tuloksellisempana toimintana.

Tiedustelut

Anne-Maarit Remes, Työelämän kehittäminen ja esimiestyö –koulutusohjelma (YAMK), puh. 040 725 6625, anne.remes(ät)luukku.com Ritva Vaarala, Matkailun koulutusohjelma (YAMK), puh. 040 769 2150, ritva.vaarala(ät)outlook.com

Lähteet

Halonen, U. 2014. Uudistuvat työnkuvat - käsikirja toimintamallin kehittämi-seen. Viitattu 30.3.2017 http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/64064_Kasikirja.pdf.
Hung, R. 2002. A note on nurse-self-scheduling. Nursing Economics, 20(1), 37–9. Viitattu 17.6.2017 https://ez.lapinamk.fi:2726/docview/236935784?accountid=27297.
Superliitto 2017. Työaika-autonomia. Viitattu 30.3.2017 https://www.superliitto.fi/tyoelamassa/tyoajat/tyoaika-autonomia/.

 

Haluatko lukea lisää opiskelijoiden näkemyksistä ja kokemuksista?

Lapin AMK julkaisee opiskelijoiden asiantuntija- ja muita blogikirjoituksia Opiskelijablogissa.

Älykkään elinympäristön teknologiat- Kickstart-hankkeen innovaatiovalmiuksien ensimmäinen pilotointi toteutettiin yhteistyössä Pohjois-Suomen Betoni- ja Maalaboratorio Oy:n kanssa.

Pilotoinnissa haettiin tuntumaa sisäilmamittauksiin Mycometer Air-laitteistolla. Pilotointi tarjosi yhteistyöyritykselle mahdollisuuden testata harvinaista mittausmenetelmää ennen mahdollista hankintapäätöstä.

 

Pilotointia todellisessa toimintaympäristössä

Sisäilmanäytteillä pystytään tarkastelemaan näkymättömiä sisäilman epäpuhtauspitoisuuksia tarkasti ja rakennuksen osia avaamatta ja rikkomatta. Mittauksella saadaan tietoa sisäilman sisältämästä mikrobipitoisuudesta ja tilojen mahdollisesta kosteusvauriosta. Todellisessa toimintaympäristössä toteutetulla pilotoinnilla pystyttiin hyvin havainnollistamaan yhteistyöyritykselle laitteiston käyttötavat, ominaisuudet ja edut kuntotutkimustoiminnassa.

Pilotointi on osa ÄET Kickstart-hanketta, jossa Lapin AMK:n innovaatiovalmiuksia pilotoidaan alueen yritysten kanssa yhteistyössä. Pilotoinnissa käytetty, sisäilman mikrobipitoisuutta analysoiva Mycometer Air-laitteisto on hankittu Lapin ammattikorkeakoululle vasta viime kesän alussa, minkä vuoksi käyttökokemuksemme olivat vähäisiä. ÄET Kickstart-hankkeen tarjoaman pilotoinnin avulla pystyimme siis lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja kartuttamaan samalla omaa mittauskokemustamme.

Pilotoitu, Tanskassa kehitetty Mycometer-mittausmenetelmä analysoi homeiden sekä sieni-itiöiden ja -rihmastojen määrää niiden tuottaman NAHA-entsyymin määrän kautta. Mittausmenetelmä voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan: näytteenottoon ja näyteanalyysiin.

Näytteenotossa tutkittavasta tilasta kerätään mikrobeita, joiden kokonaisbiomassa määritetään myöhemmin näyteanalyysissä. Mycometer-laitteisto tarjoaa tällä hetkellä kolme erilaista näytteenottotapaa. Pintasivelynäytteillä voidaan tarkastella rakennuksen pinnoilla vallitsevaa mikrobipitoisuutta. Materiaalinäytteillä pystytään puolestaan tarkastelemaan rakennusaineessa piilottelevien homeiden ja sienten määrää.

Kaikki yllä mainituin menetelmin kerätyt näytteet pystytään analysoimaan samalla analysointilaitteistolla, mikä säästää niin resursseja, tilaa kuin aikaakin. PBM Oy:n edustaja Jussi Ala-Räisänen pitääkin mittausmenetelmän etuina erityisesti nopeutta niin näytteenotossa kuin näytteiden analysoinnissakin, sekä varsinkin muihin näytteenottomenetelmiin verraten edullista yksittäisen näytteen hintaa.

Pilotoinnin olennaisin osa eli varsinaiset mittaukset suoritettiin kahtena päivänä, jonka aikana kerättiin yhteensä 16 sisäilmanäytettä. Pilotoinnin aikana kerätyt näytteet analysoitiin Lapin AMK:n rakennuslaboratorion tiloissa. Runsas näytteiden määrä tarjosi erittäin kattavan käyttökokemuksen mittausmenetelmästä PBM Oy:lle. Alaräisäsen mielestä Mycometer Air-mittausmenetelmä on mielenkiintoinen lisä sisäilman mittausmenetelmiin.

Ripeyttä ja kustannustehokkuutta kuntotutkimusprosessiin

Pilotoinnissa käytetty ilmanäytteenotto keskittyy huoneilmassa leijailevien homeiden ja sieni-itiöiden määrän analysointiin. Mittausmenetelmän pintasivelynäytteenottoa on hyödynnetty kotimaisessa kuntotutkimustoiminnassa jo vuosia, mutta pilotoinnissa käytetty ilmanäytteiden ottoon kehitetyn Air-sovelluksen hyödyntäminen kansallisella tasolla on toistaiseksi ollut hyvin vähäistä.

Menetelmän selkeimpänä etuna muihin, tavanomaisesti kuntotutkimuksissa käytettäviin menetelmiin on nopeus. Sisäilman laadullisten mittausten tuloksia odotellaan tavanomaisesti jopa 30 vuorokautta, mutta Mycometer-mittauksissa tulokset saadaan parhaimmillaan vain 30 minuutin päästä mittausten suorittamisesta.

Analysointiin kuluvan ajan merkitys on suuri erityisesti sisäilmaongelmaisissa kohteissa, joissa toimenpiteiden ja korjausten kohdekohtainen suunnittelu pystytään aloittamaan vasta kuntotutkimuksen jälkeen. Lisäksi yksittäisen näytteen kustannustehokkuus madaltaa kynnystä pääsääntöisesti kalliiden, mikrobipitoisuutta tutkivien ilmanäytteiden ottoon. Tämä mahdollistaa laajemmat ja tarkemmat tutkimukset pienemmillä kokonaiskustannuksilla.

Alaräisänen toteaa, että voisi hyvin kuvitella ottavansa pilotoidun mittausmenetelmän operatiiviseen käyttöön jo lähiaikoina, sillä hänen mukaansa menetelmä mahdollistaa juuri kenttätöiden vaatiman kustannustehokkaan ja tuloksellisen kuntotutkimustoiminnan nopeudellaan ja joustavuudellaan.

Tämänhetkisten kokemusteni pohjalta on todettava, että laitteella on potentiaalia muuttaa kuntotutkimustyön luonnetta menetelmän tuoman ajansäästön ja kustannustehokkuuden avulla. Vaikka menetelmä ei osaa erotella näytteissä esiintyviä erilaisia home- ja sienilajikkeita, on mittauksen tuoma tieto kokonaisbiomassasta mielestäni riittävä kertomaan tilojen mahdollisista kosteusvaurioiden luomista mikrobikasvustojen aiheuttamista sisäilmaongelmista sekä samalla mahdollisen kosteusvaurion olemassaolosta.

Yritysyhteistyönä toteutettavia pilotointeja tullaan toteuttamaan tulevaisuudessa lisää niistä kiinnostuneiden yritysten kanssa Älykkään Elinympäristön Teknologiat- Kickstart-hankkeen puitteissa.

Tarinallistaminen? Miten havainto ja kokemus muuttuu tarinalliseksi kuvaksi? Revontultentie johdatti Lapin ammattikorkeakoulun (AMK) kuvataiteen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaryhmän tarinoiden äärelle yhteistyössä Our Stories-hankkeen kanssa.

Revontultentie yhdistää Suomen, Ruotsin ja Norjan rajat, joihin on kiinnittynyt tietoisuus yhteisistä juurista ja identiteetistä. Yhteinen kulttuuri ja historia heijastuvat alueiden tarinoista, joita kerätään Our Stories-hankkeen aikana. Tarinoiden avulla tuodaan reittiä näkyväksi sekä paikallisille että matkailijoille.



Kuva 1. Skibotnin ranta oli Revontultentien reissun tarinallinen huippukohta.

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyö linkittyy Lapin AMKin opetukseen eri muodoin. Nyt tarinallistaminen oli sidos, jossa opiskelijoiden tehtäväksi tuli etsien, tutkien, katsoen, kuunnellen havainnoiden ja kokien hakea tarinaideoita. Tarinoista luodaan visuaalinen kuva, teos, joka kertoo itsessään tarinan Revontultentiestä.

 

Matkan tarinallisuus

Matka taittui Torniosta Revontultentietä pitkin Aavasaksan ”keisarinportaiden” ja huikaisevien maisemien kautta kohti pohjoista. Napapiiri ylitettiin Ruotsin puolella. Tornion ja Muonionjoen risteyskohta näytti jo suuntaa jäämerta kohti. Siinä oli hyvä tehdä visuaalisia muistiinpanoja.

Joppausta opittiin ymmärtämään paremmin Pellon rajanylityksen yhteydessä. Laestadiuksen vaikutukset papin tehtävän lisäksi luonnontieteilijänä, La Recherche -retkikunnan matkaoppaana tulivat myös tutuksi. Laestadiuksen mökki Karesuannossa ja kertomus konkretisoivat opiskelijoille ajan hengen ja vaikutukset.


Kuva 2.

Matka jatku Äijäkoskelle, jossa luonnosteltiin kosken kuohuja Biardin tapaan, mutta omin tulkinnoin. Lapin myytit aina staaloista, veden syvyyksissä elävään näkkiin antoivat uutta mystisempää ajatuspintaa tarinallisuuteen.

Lapin reservaatin raja, jos siksi tulkitaan Pakasjoki, alkoi osoittaa erämaanseudun karua upeutta niille opiskelijoille, jotka ensimmäistä kertaa näin pohjoiseen olivat saapuneet kameroiden, piirrustuslehtiöiden ja kynien kanssa. Sieltä löytyi taltioitavaa, minne vain katseensa käänsi. Järämä kertoi omaa tarinaansa jokaisen askeleen myötä linnoitusalueen mutkittelevissa juoksuhaudoissa.



Kuva 3. Tehokasta ajankäyttöä kohteiden välillä. Henri Hagman kävi luonnoksia läpi matkalla antaen samalla prosessin aikaista kommentointia ja arviointia.

Minä ja pohjoinen kuva

Arktinen maa toi uuden tarkastelukulman siihen mitä pohjoisuus, etäisyys ja luonnon vaativuus on. Miten ihminen on osana sitä? Miten on eletty ja selvitty silloin ja nyt?

Kohdattiin kunnioittaen Saana ja ihmeteltiin Parasta. Korkein kohta, minne autolla Suomen maassa pääsee, nousi aina 542 metriä merenpinnan yläpuolelle Kilpisjärven reunamilla. Suomen raja ylittyi vaihtuen Norjan jylhyyteen.

Maisema imi nopeasti mukaansa, ja jännitti, miten kaiken ehtisi tallentamaan mieleen ja kuviksi. Tien laskeutuessa aina vain alaspäin kohti Jäämeren rantaa ryhtyi mielikuvitus vauhdikkaaseen kilpajuoksuun järjen kanssa. Mitä kertomuksia nämä vuorenseinämät kertovat?

Dramaturginen käännekohta

Lopulta tarinamatkamme huippukohta saavutettiin Jäämeren rannalla valojen ja varjojen leikitellessä vuorten huippujen ja notkojen lomassa. Opiskelijoiden silmät ahmivat samalla kun kamerat räpsyivät, kynät, paperinpinnat täyttyivät kuvilla, muistiinpanoilla ja ideoilla siitä mikä voisi olla se lopullinen tarina, jonka kertoa tarinakuvassa.

Kuva 4. Havainnosta kuvaksi -oppimisteeman kautta harjaannutettiin kuvallisia taitoja ja työstettiin visuaalisia muistiinpanoja.

Tarinoita kumpuaa ajatuksina jokien virroista, tunturien huipuista, maaperästä, ikiaikaisista vuortenseinämistä, myyttisten hahmojen ja todellisten henkilöiden, havaintojen, omien kokemusten, ainutlaatuisten kohtaamisten ja suorastaan mykistävän ruskan väreillä maalattujen maiseman kautta.

Our Stories-hanke julkaisee kerätyt tarinat verkkosivuillaan http://ourstories.info.

Käänteinen oppiminen uudessa pedagogisessa mallissa

Opintoretkemme ja Our Stories-hankkeen tarinallistamisen matka eteni myös itsessään tarinan muodossa toteuttaen samalla Lapin AMKin uutta pedagogista mallia, jossa käänteinen oppiminen yhdessä prosessinaikaisen arvioinnin kanssa muodostaa kehyksen tekemiselle. Ohjaavat opettajat Henri Hagman, Panu Pohjola sekä minä tuimme oppimisen prosessia matkalla sekä sisällöllisesti että teknisesti.

Tarinaksi luotu matka johdatti etenemistä, jossa lähtölaukauksen ja mukaansa tempaavan koukun jälkeen edettiin kohti huippukohtaa ja käännettä aina loppuratkaisuun asti. Matkan eri kohteet oli asetettu dramaturgisesti oikeisiin kohtiin ajankulumisen näkökulmasta. Käännekohta tuli, kun matkasta oli tehty kaksi kolmannesta, Jäämeren rannalla Norjan upeissa maisemissa. Dramaturgisesti juuri oikeassa paikassa.

Kuva 5. Aavasaksalla aamun sumussa kuultiin tarinoita Lapin vetovoimasta.


Panu Pohjola ”tarinan kertojana” sekä ohjaavana opettajana kuljetti opiskelijoiden ajatuksia eri tilanteisiin matkakohteissa. Hän avasi ajattelua pohjoisen elinolojen, ihmisten, historian, uskomusten ja myyttisten tarinoiden, luonnon keskeisen paikkojen kautta, samoin kuin käytettävä lähdemateriaali ja muu kuultu sisältö.

Opiskelijoiden oli luotava montaasina itse itselleen tarinan näkökulma ja yhdistettävä havaitsemiaan asioita omaksi tarinaksi, itse löydetyksi näkökulmaksi. Päähenkilö kokee dramaturgisessa tarinassa muutoksen. Samoin toivomme opiskelijan kokevan muutoksen ja matkan aikana syntyneen kokemuksen myötä ymmärtävän ympärillä olevaa ja itseään paremmin: Mikä on minun tarinani näkökulma, jonka kerron Revontultentiestä?



Kuva 6. Jani Laurila luonnostelemassa Aavasaksalla.

Minä pohjoinen kuva ja Revontultentien tarinallistaminen sisälsi seuraavat pedagogiset järjestelyt ja osaamisen tasot:

• Havainnon teko ja saattaminen kuvaksi
• Tarina, rakenne ja tarinan tuottaminen
• Lapin historia, elinkeinot ja yhteydet rajanaapureihin
• Lapin luonnonolojen älykäs käyttö historiallisessa- ja nykyhetkessä sekä omassa työssä
• Oman osaamisen tuotteistaminen
• Alueen kehittäminen, asiakasyhteistyö OurStories-hankkeen kanssa
• Etäisyyksien hallinnan merkitys
• Turvallisuusosaaminen
• Digitaalisen valokuvakameran käyttö
• Käyttökuvan ja taidekuvan erot
• Piirustus
• Väri, valööri, rytmi, viiva, sommittelu

Kuva 7. Valokuvien ja piirustusten keinoin taltioitiin omia havaintoja ja kokemuksia matkan aikana.