Harmittaa, kun kaveriporukka näkee paljon vaivaa tapahtuman järjestelyissä, ja kun juuri kukaan ei tule. Heitä harmittaa varmasti vielä enemmän kuin minua.

Koska harva meistä järjestää joulukirkkoa tai ruisrockia tai mitään muutakaan, jota suuri yleisö osaa vanhastaan odotella, pitää tapahtumasta kertoa. Siitä pitää kertoa monesti ja montaa eri kanavaa pitkin.

Kerron tässä kirjoituksessa parhaat vinkkini tapahtumatiedotukseen ja –markkinointiin.

Vinkki #1: suunnittele myös viestintä

Jos et suunnittele tapahtumaviestintää ja –markkinointia, se jää helposti tekemättä.

Tapahtuma alkaa kun siitä viestiminen alkaa. Se päättyy vasta kun viestiminen päättyy. Siksi suosin suunnittelussa kronologista tapaa: ennen, aikana ja jälkeen.

Kuva 1. Tapahtumaviestinnän tärkein tavoite eri vaiheissa.

Ennen tapahtumaa

Tapahtuman ennakkotiedotus kannattaa aloittaa heti kun nimi/teema, aika ja paikka ovat tiedossa. Nämä tiedot on syytä myös julkaista internetissä saman tien.

Monet rutinoituneet tapahtumajärjestäjät nimittäin googlettavat seudun muun tapahtumatarjonnan ennen kuin lyövät ajankohdan lukkoon. Suosittelen tätä myös sinulle, joka järjestät tapahtumia satunnaisemmin. On ikävää jäädä elokuvailtansa kanssa stadionkonsertin jalkoihin.

Hyvän nimen keksiminen tapahtumalle on monesti vaikea pala, mutta siihen kannattaa satsata. Hyvin nimetty tapahtuma saa lisänostetta kun taas huonosti nimetty ei herätä mielenkiintoa eikä jää mieleen.

Tässä on muutama esimerkki hyvistä tapahtumanimistä. Näihin tekee mieli osallistua pelkän nimen perusteella.

• Ämpäreitä, onko heitä?
• VAINO
• Hikoileva maapallo
• Uusia tuotteita metsästä

Pitkät, liian yleiset tai kikkailevat nimet harvoin toimivat. Lyhennettä kannattaa nimessä käyttää vain, jos se on kaikille tapahtuman kohderyhmille varmasti tuttu.

Ei ole todennäköistä, että pysähtyisin tutustumaan tapahtumaan, joka olisi saanut nimekseen vaikkapa TVAP2019. En, vaikka olisin hyvinkin kohderyhmää tälle Tapahtumaviestijöiden ajankohtaispäivälle. (TVAP2019 on kuvitteellinen eikä tällaista tapahtumaa oikeasti ole. Ainakin toivon niin.)

Vinkki #2: Lyö lukkoon tapahtuman viestintäelementit: pääkuva, nimen kirjoitusasu (logo) tai muu visuaalinen elementti ja slogan tai apuotsikko. Ole johdonmukainen, ja käytä valitsemiasi elementtejä kaikissa yhteyksissä.

Päätä tämän jälkeen tapahtumalle vähintään kaksi hästägiä: #tapahtumanimi #järjestäjännimi. Tapahtumaviestinnän saavutettavuus on vähintään yhtä tärkeää kuin tapahtumapaikan esteettömyys.

Vinkki #3: Kirjaa tapahtuman kohderyhmät ylös, ja valitse jokaista kohderyhmää varten kolme kanavaa, joiden kautta tavoitat heidät.

Tapahtumatiedotukseen ja -markkinointiin on käytettävissä monia maksuttomia tapoja.

Some

Laadi Facebook-tapahtuma tai pyydä organisaatiosi viestintäyksikköä laatimaan sellainen. Kun Facebook-tapahtuma tehdään organisaation Facebook-sivun ylläpidon kautta, on siihen mahdollista tägätä muut järjestäjäorganisaatiot mukaan, mikä lisää huomattavasti sen näkyvyyttä. Lisäksi tapahtumalle on näin toimien helpompi ostaa maksullista näkyvyyttä tarvittaessa.

Yleinen harhakuvitelma on, että Facebook-tapahtuma toimii itsekseen kun se on kerran luotu. Näin ei ole, vaan sen toimivuus vaatii ainakin näitä toimia: kutsu omista kavereista osallistujia, jaa tapahtumaa ryhmissä ja tuota tapahtumasivulle ennakkosisältöjä ja osallistavaa toimintaa.

Omasi ja organisaatiosi LinkedIn-sivu toimii erityisen hyvin ammatillisten tapahtumien tiedotuskanavana. Instagram-profiilissa ja -sivulla kannattaa jakaa varsinaisen tapahtumatiedotuksen lisäksi kuvia ja videoita tapahtuman järjestelyistä, siis siitä miten tapahtuma valmistuu. Näitä sisältöjä kannattaa jakaa myös Facebook-tapahtumassa. Twitter-postauksiin kannattaa tägätä mukaan järjestäjäkumppanit ja esiintyjät.

Muut sähköiset kanavat

Huolehdi, että tapahtuma julkaistaan oman organisaatiosi verkkosivulla ja henkilöstöintrassa. Näiden lisäksi kannattaa muistaa muut sähköiset kalenterit. Tällaisia pitävät monet kaupungit ja kunnat ja sanomalehdet (mm. Lapin Kansan menoinfo).

Tapahtumaa kannattaa tarjota julkaistavaksi myös kohdeorganisaatioiden henkilöstöintroissa ja tapahtuman kumppaniorganisaatioiden ja mahdollisten tukijoiden (sponsoreiden) verkkosivuilla.

YLEn paikallistoimitukset kuuluttavat päivittäin seudun yleisötapahtumista menovinkeissään. Näihin tieto on hyvä jättää vasta paria päivää ennen tapahtumaa.

Suoraa sähköpostijakelua kannattaa hyödyntää, kun kohdehenkilöiden yhteystietoja on olemassa. Tässä kohtaa on hyvä muistaa ja muistuttaa myös viestin saajia organisaatiosi GDPR-käytännöistä.

Jos organisaatiollasi on sisäinen lehti, asiakaslehti tai uutiskirje, tarjoa tapahtumainfoa julkaistavaksi myös niissä.

Tapahtumasta kannattaa laatia ennakkoon myös mediatiedote ja kutsua median edustajia paikalle tapahtuma-aikaan. Tulevat jos tulevat, tätä on vaikea ennakoida. Pidä huoli, että kutsussa mainittu yhteyshenkilö on todellakin saavutettavissa tapahtuman alla ja aikana.

Älä silti odota, että kaupallinen tiedotusväline puffaisi tapahtumaa puolestasi ennakkoon maksutta.

Vinkki #4: Ole valmis maksamaan tapahtumaviestinnästä. Edes vähän.

Mitä isompaa osallistujajoukkoa tapahtumaan tavoitellaan, sitä todennäköisempää on, että homma ei onnistu ilman rahallista panostusta. Sama pätee pienempäänkin kohderyhmään, jos se on maantieteellisesti hajanainen, organisaatiollesi uusi tai kun valmiita suoria kontaktikanavia ei ole käytettävissä.

Huokeimpia tapoja markkinoida tapahtumaa on maksullisen ja kohdennetun näkyvyyden ostaminen sosiaalisessa mediassa. Pyydä organisaatiosi viestintäyksikköä avuksi tähän. Facebookin lisäksi maksullista näkyvyyttä voi ostaa mm. Instagramiin, LinkedIniin, Youtubeen ja Twitteriin, joilla kaikilla on nykyään käytössä edistyneet mainonnan kohdennustyökalut.

Kaupunkien valomainostaulujen hinnat ovat myös nykyään hyvin kohtuulliset tarjonnan lisääntymisen myötä samoin kuin painokustannukset digipainotekniikan myötä. Joskus voi nimittäin olla paikallaan painattaa julisteita tai flyereitä, vaikka niitä nykyään käytetäänkin takavuosia vähemmän. Jos päätyy painotuotteisiin, on syytä varautua jalkautumaan niiden jakelua varten.

Perinteinen lehtimainonta toimii monesti edelleen. Asiantuntijatapahtumissa kannattaa harkita alan asiantuntija- ja ammattilehtiä. Näillä kuten lähestulkoon kaikilla muillakin mediataloilla – pois lukien YLE - on yleensä tarjota myös mainospaikkoja verkkosivuillaan ja mobiilisovelluksissaan. Näihinkin voi määritellä kohderyhmiä, joille mainosta näytetään, ja muutamalla satasella saattaa kohdehenkilöt tavoittaa jo varsin hyvin.

Tapahtuman aikana

Tapahtumapaikan on hyvä näyttää tapahtumapaikalta. Järjestä mahdollisuuksien mukaan ja mielikuvitusta käyttäen rakennuksen ulkotiloihin viestejä, jotta tulijat tuntevat olevansa a) oikeassa paikassa ja b) tervetulleita. Valot, roihut, banderollit ja mainostelineet ovat käyttökelpoisia. Muista tehdä opasteita myös sisätiloihin.

Varsinaisella tapahtumapaikalla on hyvä varmistaa, että osallistujilla on tiedossa tapahtuman hästägit ja mahdollisesti myös verkon vierailijatunnukset.

Olen osallistunut moneen seminaariin, jossa järjestelyihin osallistuneet ihmiset on esitelty vasta kiitosten aikaan tapahtuman päättyessä. Järjestäjät kannattaa kuitenkin esitellä heti alkajaisiksi, jotta osallistujat tietävät, keneltä voi kysyä apua tai neuvoja tapahtuman kuluessa. Järjestäjät on hyvä myös "merkitä" erottuvalla yhteisötunnuksella, esimerkiksi huivilla.

Someta eli jaa sosiaalisessa mediassa tapahtuman edetessä kuvia, live-videoita ja muita videopätkiä, tekstimuotoista tarinaa ja muita poimintoja. Seuraa myös osallistujien jakamia sisältöjä. Tykkää, kommentoi ja jaa niitä edelleen, jos mahdollista.

Someen, esimerkiksi Facebook-tapahtuma-sivulle, kannattaa jo etukäteen suunnitella kilpailuja, kyselyjä ja muuta osallistava sisältöä. Sen lisäksi Instagram (stories), Twitter ja Snapchat soveltuvat tapahtuman aikaiseen ad-hoc-viestintään hyvin.

Tapahtuman pelillistäminen on melko uusi ilmiö. Aiheesta on kirjoittanut mm. Julia Erling mFabrikin verkkosivulla.

Isoissa auditoriotapahtumissa käytetään monesti viesti- tai someseinää, jolle osallistujien tuottamat somesisällöt nousevat salissa olijoiden näkyville. Tämä lisää julkaisuintoa osallistujien joukossa.

Ilmaistapahtuman voi myös striimata suorana verkkoon niiden nähtäväksi, jotka eivät pääse itse tapahtumapaikalle. Tätä suositaan erityisesti asiantuntijatapahtumissa. Striimaus voi kattaa koko ohjelman tai vain huippukohdat siitä. Tallennetta voi hyödyntää tapahtuman jälkimarkkinoinnissa.

Kokoa tapahtuman aikana tiedotussisältöä myöhempää uutisjuttua, kuvagalleriaa, videota tai muuta koontia varten. Näitä voivat olla valokuvat, videopätkät ja tekstireferaatit. Pidä huoli, että tiedotusvälineiden edustajat tulevat huomioiduksi ja avustetuksi.

Tapahtuman jälkeen

Viestintä ei lopu tapahtumapaikan loppusiivoukseen.

Vinkki #5: Kiitä ja kiinnitä jatkoa varten

Tapahtuman jälkeisen viestinnän tarkoitus on paitsi aidosti kiittää osallistujia myös sitouttaa heitä myöhempiin tapahtuma- tai muihin ponnisteluihinne. Kiitoksia on hyvä jakaa samoja kanavia pitkin, joita käytit tapahtuman ennakko- ja aikaiseen viestintään.

Julkaise myös koostavia sisältöjä: video, livestriimaustallenne, uutisjuttu, kuva-albumi tai vaikka puheenvuorojen av-aineistot (esiintyjien luvalla). Seuraa seuraavaan päivään, millaisia sisältöjä tiedotusvälineet tapahtumasta laativat, ja jaa niitäkin. Maksumuurin takana olevia juttuja ei kokemukseni mukaan kannata jakaa ainakaan varoittamatta siitä saatesanoissa.

Jos käytettävissäsi on osallistuneista sähköpostirekisteri, on kiitoskirje hyvä lähettää myös sitä kautta. Sähköpostiin on kätevää linkittää mukaan sähköinen palautelomake. Linkkaa mukaan myös tapahtumasta tehdyt kooste- ja muut sisällöt. Älä lähetä kuvia, videoita tai muitakaan av-aineistoja sähköpostin liitteenä, sillä ne ovat usein tolkuttoman isoja tiedostoja.

Seuraa vielä tapahtuman jälkeenkin sille antamiasi hästägejä ja osallistu keskusteluun. Jos kyseessä on konferenssi, seminaari tai muu asiapainotteinen tapahtuma, on hyvä idea koostaa sen sisällöllisestä annista blogikirjoitus.

Kerro osallistuneille, jos jatkoa on luvassa.

Loppusanat

Olen tässä kirjoituksessa käynyt läpi tapahtumaviestintää ja -markkinointia. Onnistuneeseen tapahtumaan kuuluu paljon muutakin työtä ohjelmasuunnittelusta turvallisuuteen, tilasuunnittelusta tunnelmatekijöihin ja totta kai inhimilliset ja aineelliset resurssit tehdä asiat hyvin.

Onnistunut tapahtuma palkitsee järjestäjäporukan, joka hoippuu euforisissa tunnelmissa ansaitsemaansa karonkkaan ja hokee, ettei ikinä enää aleta tähän. Ja ensi vuonna uusiksi.

Tekoälykäs, nopea ja väsymätön hubotti auttaisi opiskelijaa suullisen ja kirjallisen kielitaidon harjoittelussa. Opettajaa se tukisi opiskelijan aktiivisuuden seurannassa, ohjaamisessa ja arvioinnissa sekä opetusmateriaalin kehittämisessä. Korvaako hubotti siis ihmisopettajan tulevaisuudessa?

Osallistuimme ammattikielten ja -viestinnän yhdistys Proflang ry:n kevätpäiville Lahdessa 16.–17.5.2019. Päivien aiheena oli Ihmisäly vai tekoäly? – Kohti uuden sukupolven ammattikieliä ja -viestintää.

Mielenkiintoiset esitykset, huikeat visiot ja viisaat ajatukset ihmisen ja tekoälyn yhteisestä tulevaisuudesta palauttivat mieliimme takavuosina Suomessa esitetyn ruotsalaisen tv-sarjan Äkta människor. Sarjassa ihmisen kaltaiset tekoälyllä varustetut hubotit (human robots) palvelivat ja avustivat ihmisiä kodeissa ja työpaikoilla.

Hubotit eivät vielä ole osa jokapäiväistä elämäämme, mutta tekoäly on. AI Strategy Companyn toimitusjohtaja Antti Merilehdon mukaan tekoäly on uusi sähkö, se on kaikkialla ja hyödynnämme sitä joka päivä. Aivan kuten sähkö alkuaikoinaan, myös tekoäly herättää huolta käyttäjissään.

Tv-sarjan kaikki hubotit eivät olleet nöyriä apulaisia, vaan osa heistä oli vapauttanut itsensä ja oli ylivertaisia ihmisiin nähden. Voisiko näin käydä myös opetusalalla?

Kuva 1. Onko tässä tulevaisuuden kieltenopettaja? Hubotti eli human robot ruotsalaisessa tv-sarjassa Äkta människor (SVT 2019)

Tässä kirjoituksessa pohdimme, mitä tapahtuisi, jos käytössämme olisi ihmisen kaltainen hubotti, johon olisi ohjelmoitu jo olemassa olevia tekoälyä hyödyntäviä sovelluksia. Millainen opettajan apuri se – vai pitäisikö sanoa hän – olisi?

Hubotti apuna kieltenopetuksessa

Hubotti mahdollistaisi tarkemman ja reaaliaikaisen palautteen opiskelijalle. Se pystyisi käsittelemään keräämäänsä dataa erittäin nopeasti, mikä mahdollistaisi välittömän palautteen opiskelijalle. Esimerkiksi tekstistä se antaisi heti palautteen tyypillisistä ja usein toistuvista virheistä ja antaisi korjausehdotuksia. Samalla se poimisi ihmisopettajalle ne kohdat, joita se ei pystyisi korjaamaan tai arvioimaan. Samalla kun oppija saisi palautetta omasta oppimisestaan, myös opettaja saisi palautetta opetusmateriaalinsa toimivuudesta.

Hubotti auttaisi opettajaa oppimisen ohjauksessa ja arvioinnissa. Sen toteuttaman ja visualisoiman oppimisanalytiikan avulla opettaja näkisi, miten opiskelija edistyy yksittäisessä tehtävässä tai koko opinnoissaan ja mikä mahdollisesti hidastaa etenemistä. Esimerkiksi draftback-videolla se näyttäisi kirjoitusprosessin eri vaiheet ja ongelmakohdat yksilöllisen ohjauksen ja arvioinnin tueksi. Hubotti tarjoaisi samat tiedot ja mahdolliset nostot tietysti myös opiskelijalle ja aktivoisi häntä.

Hubotti olisi sitkeä valmentaja toistoon perustuvissa kieliharjoitteissa. Esimerkiksi sanastoa ja rakennetta se harjoituttaisi lukuisilla eri tehtävätyypeillä, peleillä ja testeillä, jotka mukautuisivat ketterästi opiskelijan osaamistasoon. Se voisi jopa johdattaa opiskelijan mukanaan virtuaalisesti kohdekieliseen ympäristöön harjoittelemaan kieltä.

Hubotti olisi väsymätön keskustelukumppani suullisen kielitaidon harjoittelussa. Se voisi hyödyntää esimerkiksi asiakaspalvelusta tuttua chatbot-sovellusta yksinkertaisen dialogin harjoitteluun. Chatbotin etukäteen ohjelmoidut reaktiot aktivoituvat opiskelijan sanomilla tietyillä sanoilla, esimerkiksi näin: ”Hotell AI, hur kan jag hjälpa?” Chatbot: ” Jag skulle vilja boka ett enkelrum…” Fraasit pitää siis osata myös ääntää suunnilleen oikein, jotta chatbot tunnistaa ne.

Hubotti auttaisi myös oppimisvaikeuksissa. Keräämästään datasta se tunnistaisi opiskelijan vireystilan. Se voisi myös alustavasti tunnistaa oppimisvaikeuksia ja tarjota niihin sopivia avustavia sovelluksia. Se voisi esimerkiksi lukea opiskeltavan tekstin ääneen ja kirjoittaa tekstiä opiskelijan sanelusta. Se voisi auttaa opiskelijaa keskittymään tehtävään, palastelemaan sen sopiviksi annoksiksi, poimimaan keskeisimmät asiat ja jopa karsimaan ärsykkeitä.

Hubotti oppisi jatkuvasti. Se hyödyntäisi ihmisen antaman ja muuten keräämänsä palautteen ratkaistakseen vastaavan tehtävän seuraavalla kerralla entistä paremmin. Hubotin hoitaessa rutiinitehtäviä yhä luotettavammin ihmisopettajan aikaa vapautuisi opiskelijan kohtaamiseen ja opetuksen kehittämiseen.

Hubotti ei korvaa ihmisopettajaa

Kaikilta ominaisuuksiltaan ihmisen vertaista tai ihmisen kyvyt ylittävää tekoälyä ei vielä ole olemassa. Hubotti ei siis vielä korvaa kielten ja viestinnän ihmisopettajaa.

Digitalisaatio ei vähennä viestintätaitojen merkitystä työelämässä, vaan nykyään viestintäosaaminen on monessa työtehtävässä jo osa ammattitaitoa (Isotalus 2019). Yhteisymmärrystä rakentava vuorovaikutus somessa ja kasvokkain, kuunteleminen sekä ajatusten ilmaiseminen suullisesti ja kirjallisesti ovat tärkeitä taitoja jatkossakin (Isotalus 2019; Kaiku Helsinki 2018). Esimerkiksi kirjoitustaidon merkitys kasvaa, kun asiakaspalvelu siirtyy verkkoon (Raevaara 2017; Hakala 2017). Myös monikulttuuriset työyhteisöt ja asiakasryhmät edellyttävät monipuolista kieli- ja viestintäosaamista.

Hubotti hoitaisi rutiinitehtävät myös viestinnässä tehokkaammin ja tarkemmin kuin ihminen, mutta sen äly on toistaiseksi “kapeaa” älyä, joka rajoittuu vain siihen ohjelmoituun aihealueeseen. Työelämän viestintäosaaminen edellyttää kuitenkin kokonaisuuksien ymmärtämistä, laajempia vuorovaikutus- ja tunnetaitoja sekä tilannetajua, jopa nk. kuudetta aistia. Näihin hubotti ei vielä pystyisi, sillä empatian ja tunteiden tulkinnan ohjelmointi ei vielä onnistu. Hubotti ei osaisi tuntea eikä miettiä, miltä siitä itsestä tai jostakin toisesta tuntuu.

Hubotti ei osaisi tulkita eikä hyödyntää tulkittua tietoa samalla tavalla kuin ihminen. Ihmisopettajaa tarvitaan siis edelleen tulkitsemaan esimerkiksi opiskelijan tuottaman tekstin sisältöjä ja auttamaan sen jäsentämisessä. Häntä tarvitaan myös antamaan positiivista palautetta onnistumisista hubotin tuottaman virheanalyysin vastapainoksi. Hubotti ei osaisi kehua ja kannustaa yhtä uskottavasti ja empaattisesti kuin ihminen.

Hubotti ei osaisi kertoa tarinoita eikä ymmärtäisi niiden merkityksiä kuten ihmiset. Tarinat ovat pinnalla monella alalla, mm. markkinoinnissa ja brändäyksessä, elämysten ja mielikuvien luomisessa. Hubotilla ei olisi mielikuvia esimerkiksi paikoista tai muistikuvia tapahtumista. Se ei osaisi spontaanisti kertoa tilanteeseen sopivaa hyvää juttua. Ihmiset “tietävät” paljon asioita tietämättään, miksi niin on. Hubotti tietäisi tällaiset maailmassa vallitsevat syy- ja seuraussuhteet vain, jos ne osattaisiin ohjelmoida siihen (Fagerström & Varis 2019).

Hubottia meillä ei vielä ole, mutta kirjoitimme tämän tekstin tekoälyn avulla. Käytimme kirjoitusprosessin ideointivaiheessa puheen tunnistavaa speech-to text-ominaisuutta, joka tuotti puheemme suoraan tekstiksi. Syntyi puheenomaista raakatekstiä, joka meidän täytyi vielä muokata luettavaksi tekstiksi eli jäsennellä virkkeiksi ja kappaleiksi loogiseen järjestykseen. Olisikohan hubotti pystynyt samaan?

Aika näyttää, tuleeko huboteista assistenttejamme, sijaisiamme, esimiehiämme vai mitään näistä. Yhteistä meille ja huboteille on jatkossakin ainakin yksi asia: “Måste laddas!”, kuten kuvan ruotsalaishubotti sen ilmaisi. Siinä missä hubotti kytketään virtalähteeseen latautumaan, on ihmisopettajan aina välillä syytä kytkeytyä irti kaikista laitteista. – Koppla av!

Lähteet

Fagerström, S. & Varis, K. 2019. Tekoälyn hyödyntämismahdollisuudet palveluorganisaatioiden asiakaspalvelutoiminnoissa. AMK-lehti/UAS Journal 2/2019. Viitattu 27.5.2019 https://uasjournal.fi/2-2019/tekoalyn-hyodyntaminen-asiakaspalvelussa/.

Hakala, J. 2017. Kieli on ihmisen käyntikortti. Markkinointi&Mainonta 22.5.2017. Viitattu 14.8.2019 https://www.marmai.fi/blogit/kulmahuoneen_kirjeenvaihtaja/kieli-on-ihmisen-kayntikortti-6651037.

Isotalus, P. 2019. Työelämässä on hallittava yhä monipuolisempia viestintätaitoja. Blogikirjoitus 16.1.2019. Viitattu 25.5.2019 https://isotalus.fi/2019/01/16/tyoelamassa-on-hallittava-yha-monipuolisempia-viestintataitoja/.

Kaiku Helsinki 2018. Tulevaisuusluotain. Viestijä 2025. Millaista on tulevaisuuden työelämän viestintä? 5 teesiä. Helsinki: Viestintätoimisto Kaiku Helsinki. Viitattu 14.8.2019 http://www.e-julkaisu.fi/kaikuhelsinki/tulevaisuusluotain/pdf/Tulevaisuusluotain_www.pdf.

Merilehto, A. 2019. Luento tekoälystä Proflangin kevätpäivillä 16.5.2019. Lahden ammattikorkeakoulu.

Raevaara, L. 2017. Kirjoitustaito on työelämässä kullanarvoinen. Viitattu 26.5.2019 https://www.kotus.fi/kielitieto/virkakieli/ajankohtaista_virkakielesta/kirjoitustaito_on_tyoelamassa_kullanarvoinen.24709.news.

SVT 2019. Äkta människor. Svensk science fiction-dramathriller. Tv-sarja. Viitattu 14.8.2019 https://www.svt.se/akta-manniskor/.

Aiheeni opinnäytetyössä oli digitalisaatio ja näkökulmina digitalisaation saatavuus, saavutettavuus sekä digiosaaminen. Opinnäytetyö liittyy Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla -tutkimushankkeeseen.

Tavoitteena oli saada tietoa digipalveluiden saatavuudesta ja saavutettavuudesta sekä digiosaamisesta sekä niiden parantamisesta kehittämisehdotuksia kansalaisten näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena oli saada vastuuhenkilöiden, toiminnanjohtajien ja digitalisaatiosta vastaavien virkahenkilöiden kehittämisehdotuksia kansalaisten kokemuksiin pohjautuen.

Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat: 1. Mitä on digitalisaatio? 2. Digipalvelujen saatavuus ja saavutettavuus? 3. Digiosaaminen?Opinnäytetyöni haastattelut tein Torniossa Meän talolla ja Kemissä Kemin kammarilla. Ensin halusin saada käsitystä siitä, miten digitalisaatio ymmärretään, sillä se on hyvin laaja käsite.

Kysyessäni digitalisaation määritelmää haastateltavilta en kovinkaan monelta aivan selkeää vastausta saanut. Vaikka digitalisaatiota ei osattu kovin tarkoin määritellä, koki moni sen isona uhkana ja pelottavana asiana koko maailmalle.

Yleisin digitalisaation määrite on internet. Jotkut osasivat siihen liittää myös digilaitteet. Nuoret ymmärtävät digitalisaation paljon laajemmin kuin vanhemmat ihmiset. He ymmärtävä digitalisaation ihmistä helpottavana asiana , sillä tieto on helposti ja heti saavutettavissa. Digitalisaatio helpottaa kommunikointia ja erilaisten asioiden hoitamista. Sen avulla yhteydenpito ja ostoksien teko on edullisempaa.

Iäkkäämpien ihmisten suurin ongelma on tiedon puutteesta johtuva tietämättömyys, osaamattomuus ja ennakkoluulot uutta asiaa kohtaan, joka poikkeaa vanhasta tutusta ja itselle turvallisesta tavasta hoitaa asioita ja toimia.

Digilaitteet

Nykyään lähes jokaiselta löytyy jonkinlainen digilaite, mutta haastateltaviini kuului myös sellaisia, jotka eivät omistaneet minkäänlaista digilaitetta ja jopa sellaisia, jotka eivät olleet koskaan edes koskeneet digilaitteeseen.

Käytetyin digilaite oli älypuhelin. Usea vanhempi haastateltu koki älypuhelimen käytön todella vaikeaksi. Internetyhteys löytyi lähes kaikilta. Muutama vastaaja ei omistanut laitetta eikä internetyhteyttä. Sellaiset henkilöt kävivät pääsääntöisesti kirjastossa tai ystävän luona hoitamassa sellaiset asiat, joihin tarvitsi nettiä. Haasteellinen taloudellinen tilanne oli vaikuttamassa digilaitteiden ja internet yhteyden puuttumiseen.

Digipalveluiden käyttö

Yleisimmin julkisista digipalveluista käytettiin verkkopankkia. Tietokonetta ja internetiä käytetään paljon pankkiasioiden hoitamiseen pankin palvelumaksujen vuoksi. Palvelumaksu koettiin taloudelle ylimääräiseksi rasitteeksi. Se motivoi monia vanhuksia opettelemaan digipalveluiden käyttöä.

Tietokone koettiin turvallisimmaksi pankkiasioiden hoitamiseen. Kirjoittaminen on myös helpompaa tietokoneella, johon tietokonetta paljon käytetäänkin. Runojen ja muistelmien kirjoittaminen ja tallentaminen tietokoneelle on mieluisaa. Kielten opiskeleminen ja tiedon haku sujuu tietokoneella helposti. Tietokoneelta katsotaan uutisia ja sähköpostia.

Myöskin julkisia palveluita käytetään eniten tietokoneella. Tabletti on vain muutamalla haastatelluista. Sen käyttö on muutenkin vähäisintä edellä mainituista laitteista. Sitä käytetään Netflixin katseluun, äänikirjojen kuunteluun tai e-kirjojen lukemiseen, mutta julkisien palveluiden käyttö tabletilla on vähäisempää.

Älypuhelimen käyttö on selkeästi monipuolisinta. Sitä käytetään sosiaalisen median eli facebookin tai instagramin käyttöön, lehtien lukemiseen, sen avulla pidetään yhteyttä ystäviin messengerin, watsapin tai tekstiviestien kautta. Jonkin verran myös käytetään julkisten palveluiden käyttöön.

Digipalveluiden siirtyminen verkkoon koetaan hyvin ristiriitaisin tuntein. Iällä on paljon vaikutusta siihen, miten asiaan suhtautuu. Nuoret pitävät itsenäisestä asioiden hoitamisesta verkossa ilman aikatauluja ja sidoksia tiettyyn päivään.

Nuoret ovat eläneet koko elämänsä digiaikaa, mutta iäkkäämmät ovat olleet uuden edessä, kun palvelut ovat siirtyneet yhä enemmän verkkopalveluiksi.

He haluaisivat hoitaa asioita ”niin kuin on ennenkin hoidettu”. Eli turvallisesti henkilökohtaista asiakaspalvelua saaden.

Digipalveluiden verkkoon siirtymisestä löytyy positiivisia asioita, mutta paljon myös negatiivisia asioita. Myönteisinä koettiin se, että asiat voi hoitaa kotoa käsin. Asioiden hoitaminen ei ole enää aikataulutettua ja sidottua tiettyyn kellon aikaan. Myöskään asioiden hoitaminen ei ole enää rajattu vain tiettyihin päiviin.

Kielteisinä asioina pidetään tietoturvallisuuden vaarantumista ja vähäisen käyttöosaamisen tuomia rajoitteita käyttämiseen. Myös taloudelliset syyt, katvealueet ja fyysiset rajoitteet hankaloittavat digipalveluiden käyttöä. Myöskin asiakaspalvelun vähäisyyttä tai puuttumista moitittiin. Kiireellisissä asioissa ei vastausta saa välttämättä heti.

Internetasiointi ei voi koskaan korvata täysin henkilökohtaista asiakaspalvelua viranomaisen kanssa. Monet kertoivat osaamattomuudestaan käyttää kunnolla internettiä ja siitä johtuen pelosta käyttää julkisia palveluita internetin kautta.

Henkilökohtainen asiakaspalvelu koetaan turvallisemmaksi, koska silloin välttyy väärinkäsityksiltä ja saa heti vastauksen mielen päällä oleviin kysymyksiin.

Vaikka verkkopalveluiden sanotaan toimivan 24/7 niin käytäntö on osoittanut sen, että palvelut ei ole ympäri vuorokauden kaikkina viikonpäivinä saatavilla.

Vuorovaikutusta tarvitaan myös digiaikana, jota elämme. Henkilökohtaista asiakaspalvelua halutaan, koska digipalvelun turvallisuus ja tietojen salassa pysyminen huolettavat. Etenkin vanhemmat ihmiset pelkäävät, että joku pääsee käsittelemään heidän pankkitilejä tai varastaa heidän identiteetin. Monella kansalaisella on luottamuspulaa digipalvelujen turvallisuuteen.

Digiosaaminen ja digikriittisyys

Digiosaaminen ja diginegatiivisuus/digikriittisyys linkittyvät hyvin paljon toisiinsa ja kulkevat ikään kuin käsi kädessä. On paljon vanhuksia, joilla on ennakkoluuloja digitalisaatiota kohtaa. Heidän asenteensa on hyvin kielteinen digitalisaatiota kohtaan. Suurin osa haastattelemistani piti osaamistaan heikkona. Vain muutama haastatelluista sanoi osaamisen olevan keskinkertaista, hyvää tai vahvaa. Kielteinen asenne koko digitalisaatiota kohtaan vaikuttaa selvästi digiosaamiseen. Ei välttämättä edes haluta opetella käyttämään mitään digilaitteita tai verkkopalveluita. Negatiivinen asenne digitalisaatiota kohtaan oli osilla haastateltavilla hyvinkin voimakasta. Osa toivoi koko internetin kaatumista. Jatkuva hypetys aiheuttaa isolle joukolle ihmisiä vastarintaa jo kuullessaan sanan digitalisaatio. Heillä on mennyt sen vuoksi mielenkiinto harjoitella digiosaamista. Digiosaamisella, diginegatiivisuudella ja digikriittisyydellä on selkeä yhteys kumpaakin suuntaan. Vanhemmat ihmiset ovat paljon kriittisempiä verrattuna nuoriin.

Iällä on selvästi vaikutuksia digiosaamiseen. Iäkkäämmillä ei ole ollut elämässä samanlaisia mahdollisuuksia opetella digitalisaatioon liittyviä asioita. Sana ikärasismi nousi esiin useammassa haastattelussa. Iäkkäämmät ihmiset eivät koe itseään digikansalaisiksi heikon digiosaamisen vuoksi.

Myös koulutustaustalla on iso vaikutus digiosaamiseen ja halukkuuteen oppia käyttämään digilaitteita ja digipalveluita. Korkeakoulutetut iäkkäämmät ihmiset osasivat huomattavasti paremmin käyttää tietokonetta, älypuhelinta ja tablettia sekä verkkopalveluita, kuin alemmin koulutetut iäkkäät ihmiset. Heillä oli myös paljon enemmän innokkuutta oppia lisää.

Digiosaamisesta ihmisillä on hyvin erilaiset kriteerit siihen, mikä on hyvän digiosaamisen taso. Jonkun mielestä oma osaaminen oli heikkoa, vaikka osasi käyttää sähköpostia, facebookia, käyttää pankin sivuja esim. laskujen maksamiseen. Toinen taas ajatteli samoilla taidoilla osaamisensa keskinkertaiseksi. Tuli selvästi esille se, että rima on toisilla paljon korkeammalla ja vaatimukset paljon korkeammat hyvään osaamiseen, kuin toisilla.

Digioppiminen

Aina ei osata hakea apua, kun ei osata käyttää digilaitteita ja digipalveluita. Kun tarvitaan apua digilaitteiden ja digipalveluiden käytössä on yleensä auttajana oma lapsi, lastenlapsi tai ystävä.

Töissä olevalla ja koululaisella on usein apu lähellä, mutta iäkkäämmillä ihmisillä ei välttämättä ole lähipiirissä ketään, joka voisi auttaa.

Muutamat vastaajista käyttävät Meän talon ja Kemin kammarin digineuvontaa, joka perustuu täysin vapaaehtoistoimintaan ja on näin ollen täysin ilmaista opastusta kaikille. Lisäksi paikalliset järjestöt voivat tarjota henkilökohtaista neuvontaa ns. nettitalkkari-palveluna. Jotkut ovat itse opetelleet sekä laitteiden että netin käytön.

Ryhmäopetus voi olla etenkin vanhalle ihmiselle vaikeaa. Yksilöopetus koetaan paljon paremmaksi, koska opettajalla ei välttämättä ole aikaa neuvoa yksittäistä henkilöä ryhmässä. Ryhmässä ei kehdata kovin helposti pyytää apua. Yksilöopetuksessa oppii paljon paremmin ja saa neuvoa juuri niihin asioissa, joissa apua tarvitsee.

Saatavuus ja saavutettavuus

Yhteiskuntapoliittisesti saavutettavuus on erittäin tärkeä kysymys. Monet haastattelemani ihmiset ajattelivat hyvin kapea-alaisesti saavutettavuuden tarkoittavan pelkästään digiverkkoa. Totta onkin, että laajakaista ei toimi joka puolella Lappia. Verkkoyhteys on lähtökohta digipalveluiden saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Ilman verkkoyhteyttä eivät digipalvelut ole saavutettavissa.

Digipalveluiden saatavuus ja saavutettavuus paranisi, jos palveluita räätälöitäisiin eri ikäisten ihmisten tarpeisiin ja panostettaisiin siihen, että saavutettavuus toteutuisi sekä sisällöltään että teknisesti. Jos palvelut eivät kohtaa tarpeiden kanssa eivätkä palvelut ole edes saavutettavissa, emme ole tasa-arvoisia.

Haastatteluissa näkyi selkeästi digikuilu, joka on nuorten ja vanhempien ihmisten välillä.

Muita saavutettavuuteen vaikuttavia asioita, joita nousi esille olivat sairaudet ja asenne. Huoli, joka nousi voimakkaasti esiin, oli sairauden aiheuttamat esteet saavutettavuuteen. Monesti juuri sellaiset, joilla on sairauksia, tarvitsisivat paljon digipalveluita, mutta heillä ei ole mahdollisuutta käyttää niitä sairauden tuomien rajoitteiden vuoksi.

Oravanpyörä

Taloudelliset haasteet vaikuttavat ja vaikeuttavat digilaitteiden sekä internetyhteyden hankintaa. Mielestäni tästä tulee oravanpyörä. Yksi ongelma johtaa toiseen ongelmaan. Kun ei ole varaa ostaa digilaitteita eikä internet yhteyttä, ei ole digiosaamista ja kun ei ole digiosaamista ja itsellä laitteitakaan on motivaatio ja asenne huono alkaa edes opettelemaan digilaitteiden käyttöä ja tulee helposti kriittiseksi digitalisaatiota kohtaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kirjallisuus

Kinnunen, H.-K. 2019. Digitalisaatio “Mihin minä koko nettiä tarvin”. Sosionomi ylempi AMK-tutkinnon opinnäytetyö. Lapin ammattikorkeakoulu.
Viinamäki, L., Kivivirta, V., Selkälä, A., Voutilainen, O., Syväjärvi, A. & Suikkanen, A. 2017. … ajasta ja paikasta riippumatta … Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla –hankkeen loppuraportti. LAPIN AMKIN JULKAISUJA. Sarja A. Referee-tutkimukset 1/2017. Viitattu 12.10.2019 http://www.theseus.fi/handle/10024/137218

Kevät 2008, lumi narskuu jalkojeni alla. Olen saapunut iltamyöhällä linja-autolla Montrealista Ottawaan linja-autoasemalle, missä linja-auto kaartaa hiljaiselle pihalle. Linja-auton muita matkustajia on tultu noutamaan ja taksit täyttyvät nopeasti.

Ainoa jäljelle jäänyt taksikuski riitelee venäläisen asiakkaan kanssa ja nostaa vihaisena tämän laukut lumiseen maahan. Lopulta jäljelle jää vain minä. Ystävällisesti hymyillen samainen turbaanipäinen taksikuski tarjoaa minulle kyytiä ja hieman epävarmana nousen autoon. Taksimatka kohti tuntematonta alkaa.

Syksy 2019. Istun työpöytäni ääressä ja kirjoitan tätä blogia. Kirjoitan tätä blogia myös matkalla Jyväskylään Vieraskielisen koulutuksen kehittämispäiville.

Ruskaiset maisemat vilisevät junan ikkunasta ja mietin seuraavia: kansainvälinen opiskelijaliikkuvuus on ollut läpi 2010-luvun nousussa, mutta muutaman viimeisen vuoden aikana nuoret eivät ole lähteneet samalla innolla maailmalle, kuin aikaisemmin. Miksi näin on?

Pojat ja miehet

Kansainvälisyys ja suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden kansainvälistyminen ovat olleet viime aikoina Opetushallituksen ja Opetus- ja Kulttuuriministeriön selvitysten kohteena. Keväällä 2019 ilmestyi Tuula Teerin johtaman selvitystyöryhmän selvitys suomalaisen koulutuksen kansainvälistymisestä. 

Selvityksessä todetaan, että suomalaisten korkeakoulujen opiskelijaliikkuvuus tulisi kaksinkertaistaa. Lisäksi selvityksessä on todettu, että erityisesti miehet ovat aliedustettuina opiskelijaliikkuvuudessa.

Junanikkunasta peltomaisemaa ihaillessani pohdin, miksi miehet eivät halua lähteä vaihtojaksoille?

Eivätkö esimerkiksi insinöörit tai muiden perinteisesti miesvaltaisiksi nähtyjen alojen edustajat tarvitsekaan kansainvälistä osaamista? Vai onko syy jossain muussa? Onko kansainvälinen osaaminen opiskelijoillemme tärkeää?

Tätä asiaa on opiskelijavoimin selvitetty. Keväällä 2019 Lapin ammattikorkeakoulun liiketalouden opiskelijat saivat opiskelijatoimeksiannon soveltavan ammattiosaamisen opintojaksolle.

Idea ymmärretty

Opiskelijat selvittivät määrällisellä kyselyllä, miten Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijat näkevät kansainvälisyyden merkityksen tulevan uransa kannalta. Kyselyyn vastasi 209 opiskelijaa, mikäli oli kyselyn toteutusajankohtaan ja aikatauluun nähden positiivinen yllätys.
Kansainvälisyys näin ollen vilahtelee yhden jos toisenkin ajatuksissa, kunhan sitä pysähdytään pohtimaan. Kysymys kuuluukin: miten saamme ajatuksen konkretisoitumaan teoiksi?

Useat opiskelijat toivat vastauksissaan esille, että he kokevat henkilökohtaisen kansainvälisyysosaamisensa kehittämisen tärkeänä omalle urallensa.

Kansainvälinen toimintaympäristö ja yhä kansainvälistyvämpi työelämä edellyttävät kykyä kohdata erilaisista kulttuureista tulevia ihmisiä ja myös ymmärtää oman alansa kansainvälistä keskustelua laajemmassa kontekstissa. Alati muuttuvassa ja yhä pienenevässä maailmassa myös kyky kertoa omasta toimintaympäristöstä ja sen erikoispiirteistä on tärkeää: erilaisuus on vahvuutta ja yhteistyötä rikastavaa.

Vertailukohtia siihen, miten asioita tehdään täällä Suomessa löytää parhaiten käymällä jossain muualla, kuten esimerkiksi opiskelemalla ulkomailla.

Tutusta irti

Onko esteenä vaihto-opinnoille kuitenkin pohjimmiltaan pelko? Miten pärjään, osaanko kieltä, miten rahoitan vaihtojaksoni, hyväksiluetaanko opinnot tutkintoon, valmistunko ajoissa? Entäpä Suomeen jäävä tyttö-/poikakaveri ja lemmikit?

Muuan viisas on sanonut, että ”oppiminen edellyttää poistumista omalta mukavuusalueelta”, ja tätä kansainvälistyminen nimenomaan aluksi on.

Oman elämän suuntaa etsiessä ja kokonaiskuvaa katsoessa on hyvä pohtia, mitä vaihto-opiskelujakso antaa pidemmällä aikajaksolla: mikä on vaihtojakson merkitys ja mahdollisuudet omalle tulevalle työuralle.

Jos nyt opiskelijana ei ole mahdollista uskaltaa ja tehdä, niin koska sitten? Kyse on peloista ja niiden voittamisesta.

Lappiin ja Lapista

Kaikkiaan Lapin ammattikorkeakoulun Kemin, Rovaniemen ja Tornion kampuksilla opintonsa on tänä syksynä aloittanut 134 vaihto-opiskelijaa Alankomaista, Itävallasta, Belgiasta, Sveitsistä, Kiinasta, Tsekistä, Saksasta, Espanjasta, Ranskasta, Iso-Britanniasta, Italiasta, Japanista, Etelä-Koreasta, Unkarista, Latviasta, Meksikosta, Portugalista, Sloveniasta, Slovakiasta ja Turkista.

Tänä syksynä 63 Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijaa on lähtenyt ulkomaille opiskelemaan tai suorittamaan harjoittelua. Moni on siis uskaltanut mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Tärkeää on muistaa, että jos yksin ei halua lähteä, myös kaverin kanssa voi kansainvälistyä ja lähteä opiskeluvaihtoon. Tarttukaa hetkeen ja mahdollisuuksiin, aloittakaa oma tienne kohti tuntematonta!

Palataanpa vielä kevääseen 2008 ja siihen, miten taksimatkani lopulta meni.

Pääsin turvallisesti perille. Vastassa minua odottivat uudet kämppikseni, tsekkiläinen Hana ja indonesialainen Irene ja kupillinen kuumaa teetä. Ulkomaan harjoitteluni myötä sain uusia kansainvälisiä ystäviä ja lisäksi jotain muutakin: opin jotain Kanadasta, itsestäni sekä kansainvälisessä työyhteisössä toimimisesta. Ja ehkä myös pelkojen voittamisestakin. Kaikkia näitä hyödynnän omassa työssäni tänä päivänä.

x x x

Lapin AMK tarjoaa useita kansainvälistymisvaihtoehtoja opiskelijoille. Voit lähteä opiskelu- tai harjoitteluvaihtoon tai lisätä kansainvälistä osaamistasi osallistumalla kansainväliseen ystävätoimintaan tai kansainväliseen tuutorointiin. Henkilökuntamme auttaa sinua kaikissa kansainvälistymiseen liittyvissä asioissa ja kysymyksissä, ota rohkeasti yhteyttä! Kv-palveluiden yhteystiedot: https://www.lapinamk.fi/fi/Opiskelijalle/Kansainvalinen-toiminta/Kansainvalisen-toimiston-yhteystiedot

Viitteet:

Pikkupirtti Mikael, Saarinen Heikki (2019): Kansainvälisyyden kehittämisprojekti Lapin AMKissa. Soveltava ammattiosaaminen.
Teeri Tuula (2019) Jokaiselle mahdollisuus kansainvälistymiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:15. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-637-9

Lapin ammattikorkeakoulussa toteutettiin varainhankintakampanja 1.12.2017–31.12.2018 teemalla ”Elävä Lappi – osaamispääomaa tulevaisuuteen”. Kampanja oli ensimmäinen laatuaan ja osa ammattikorkeakouluille mahdollistettua varainkeruuta ja opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) toteuttamaa toiminnan pääomittamista.

OKM:n tukemassa kampanjassa ammattikorkeakoulut keräsivät rahalahjoituksia yksityisiltä lahjoittajilta ja ministeriö sitoutui suorittamaan vastinrahoituksen kerättyjen lahjoitusten suhteessa. Ministeriö oli asettanut 24 miljoonaa euroa jaettavaksi vastinrahana ammattikorkeakoulujen kesken.

Kampanja ajoittui ajankohtaan, jolloin ammattikorkeakouluilla oli jo takanaan muutama taloudellisesti haasteellinen vuosi. Vähentynyt valtion rahoitus ja yhä enemmän tarvetta tarkan menoseurannan ja toiminnan kustannustehokkaan toteutuksen ohella lisätä tulorahoitusta.

Varainhankintakampanjan eteneminen

Varainhankintakampanja keskittyi ensisijaisesti lappilaisiin ja Lapissa operoiviin yrityksiin ja tässäkin kohderyhmässä ensisijaisesti taloudellisilla mittareilla mitaten menestyneisiin yrityksiin.

Lisäksi lähestymisen kriteereinä olivat yhteistyön rajapinnat Lapin ammattikorkeakoulun kanssa, toimialan yhteensopivuus koulutusalojen kanssa sekä yrityksen koko. Samalla tarkasteltiin myös kokemusta lahjoitustoimintaan osallistumisesta Lapissa Lapin yliopistolle tehtynä lahjoituksena. Säätiöiden osalta hakemuksia tehtiin sellaisille säätiöille, joiden tavoitteisiin kampanjan katsottiin soveltuvan.

Kampanjan aikana lähestyttiin yhteensä 262 yritystä, säätiötä, yhdistystä ja yksittäistä henkilöä. Kampanjaan osallistui 47 lahjoittajaa.

Ammattikorkeakoulun tehtävä toiminta-alueensa kehittäjänä edellyttää panostuksia alueen elinvoimaan, mutta myös alueelta odotetaan tukea osaamista ja tutkimustietoa tuottavalle ammattikorkeakoululle. Varainhankintakampanjaan osallistumalla alueen toimijoilla oli mahdollisuus osoittaa tuota tukea.

Lahjoittaa saattoi itse valitsemansa summan, mutta 10 000 euron ja sitä suuremman lahjoituksen saattoi kohdistaa yksittäiselle koulutusalalle. Yli 10 000 euron lahjoituksista edellytettiin lahjakirjaa, mutta käytännössä lähes kaikista lahjoituksista sellainen tehtiin.

Kampanjan taloudellinen tulos

Varainhankintakampanja tuotti Lapin ammattikorkeakoululle 413 000 euroa ja valtion vastinrahana lisäksi 421 216,99 euroa.

Eniten lahjoituksia haluttiin kohdentaa tekniikan ja liikenteen koulutusalalle ja seuraavaksi eniten yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalle. Matkailu-, talous- ja ravitsemisalalle sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalle haluttiin kohdentaa lähes yhtä paljon lahjoitusvaroja. OKM määritteli lahjakirjassa mainittavat koulutusalat edellä mainitulla tavalla.

Valtion vastinrahoitus kirjataan ammattikorkeakoulun SVOP-rahastoon, jonka tuotot ovat niiden kerryttyä käytettävissä. Lahjoitukset kirjataan taseen omaan pääomaan käyttötarkoitukseltaan sidotuksi rahastoksi/rahastoiksi. Lapin ammattikorkeakoulu voi käyttää myös lahjoitusten pääomaa. Käytöstä päättää Lapin ammattikorkeakoulun hallitus.

Lahjoitusvaroin vahvistetaan perustoimintaa ja mahdollistetaan toiminnan kehittämistä yhä paremmaksi. Poliisihallitukselta saadun keräysluvan edellytysten mukaisesti varainhankinnan yhteydessä käsiteltiin myös lahjoitusten mahdollista kohdistamista.

Varainkeruun tuottama lahjoitusten kokonaisuus on tärkeä, mutta niin oli myös jokaisen lahjoittajan antama panos. Osallistumalla kampanjaan saattoi viestittää halua olla mukana osoittamassa ammattikorkeakoulun toiminnalle tukea ja pitävänsä toimintaa merkityksellisenä.

Varainhankinta vahvistamassa vuoropuhelua alueella

Rahalahjoituksilla on merkitystä osana ammattikorkeakoulun toimintaan kohdennettavaa rahoitusta. Työelämän murros ja jatkuvan kouluttautumisen vaatimus tuovat ammattikorkeakouluille haasteita toimia entistä ennakoivammin ja tiiviimmässä yhteistyössä erityisesti alueen työ- ja elinkeinoelämän kanssa.

Lapin ammattikorkeakoululle hyvät yhteiskuntasuhteet ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus ovatkin yhä tärkeämpiä tavoitteita. Varainkeruutoiminnan yhteydessä näitä oli mahdollista vahvistaa.

Potentiaalisten lahjoittajien lähestymisessä tavoitteena oli paitsi lahjoituksen saaminen myös yhteistyön tilanteen selvittäminen ja vuorovaikutuksen kehittäminen alueella toimivien organisaatioiden kanssa.

Ammattikorkeakoulu tarjoaa alueelle osaavaa työvoimaa ja osallistuu työelämän kehittämiseen. Työelämäorientaatio on olennaisen tärkeää ammattikorkeakouluille. Se antaa suunnan koulutuksen valinnoille ja jatkuvan, elinikäisen oppimisen tuottamiselle, mutta auttaa myös yrityksiä osaamistarpeissa ja valmistautumisessa työelämän muutoksiin.

Keskinäisellä vuoropuhelulla voidaan yhdessä löytää ratkaisuja tarvittavan osaamisen ylläpitoon ja uudistamiseen sekä alueen elinkeinorakenteen ja yritystoiminnan kehittämiseen tutkimustoiminnalla, kehitysohjelmilla ja innovaatioita edistämällä.

Lisää luottamuspääomaa

Varainkeruukampanjassa haluttiin tulla lähelle avoimella henkilökohtaisella vapaamuotoisella keskustelulla. Samalla oli mahdollista avata Lapin ammattikorkeakoulun toimintaa mahdollisten lahjoittajien kanssa keskusteltaessa.

Varainhankinnan yhteydessä vahvistettu merkityksellinen yhteistyö kasvattaa myös luottamuspääomaa Lapin ammattikorkeakouluun. Keskusteluissa ja tapaamisissa erityisesti yritykset tulivat kuulluiksi, saatiin palautetietoa, tehtiin havaintoja ja tavoitettiin yhteistyötoiveita. Saatu palaute on arvokas lisä muulla tavoin kerättyyn palautteeseen.

Lahjoituksen tehneille järjestettiin kiitostilaisuus sekä Rovaniemellä että Meri-Lapissa Kemissä. Molemmissa tilaisuuksissa osanotto oli runsas ja keskustelu vilkasta. Samalla Lapin ammattikorkeakoulun ylin johto toi tilaisuuksissa esille uusia toiminnan suuntaviivoja ja uutta organisoitumista.

Varainhankinnan yhteydessä saatu palaute

Yleisesti keskustelujen sävy oli positiivinen. Palautetta saatiin keskusteluissa vaihtelevasti.

Yleisesti koulutuksia arvostetaan ja ammattikorkeakoulusta valmistuneille omille työntekijöille annettiin hyvä palaute. Lapin ammattikorkeakoulu mainittiin tärkeänä alueelle.

Näin toisaalta siksi, että ammattikorkeakoulu tarjoaa koulutusväylän lappilaiselle nuorisolle, jotta nuorten ei tarvitse lähteä muualle opiskelemaan. Toisaalta siksi, että ammattikorkeakoulu kehittää tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnalla alueelle uutta osaamista.
Yhteinen huoli nuorten siirtymisestä pois Lapista ja jo nyt todellisuutta oleva pula ammattimaisesta työvoimasta tunnistettiin. Siihen toivottiin pikaisia ratkaisuja. Harjoittelua pidettiin liian lyhyenä yhtäjaksoisena periodina, jotta opiskelija oppisi harjoittelun aikana työn perusasiat.

Vaikeaa rekrytointitilannetta valitteli moni yrityksen edustaja. Valtaosa yrityksistä halusi mieluiten rekrytoida Lapin alueelta. Useilla yrityksillä on kuitenkin avoimia työpaikkoja, joihin ei ole onnistuttu saamaan valmistunutta eikä myöskään opintojensa loppuvaiheessa olevaa opiskelijaa. Yritykset kokevat joutuvansa kilpailemaan samoista valmistuvista.

Erityisesti hankalassa rekrytointitilanteessa olevissa yrityksissä haluttiin tulla lähemmäs ammattikorkeakoulun toimintaa, jotta saisivat suoran yhteyden opiskelijoihin ja voisivat löytää näin rekrytoitavia työntekijöitä ja suoremman rekrytointikanavan itselleen.

Tämä ilmeni niin, että yritykset olivat kiinnostuneita ammattikorkeakoululla järjestettävistä tapahtumista, vierailuluennoista, opinnäytetöiden esittelytilaisuuksista ja muista vastaavista. Uuden opetussuunnitelmarakenteen mahdollistamat työelämälähtöiset projektit osana oppimista kiinnostivat myös suuresti. Näissä tilanteissa päästiin näkemään opiskelijoita ja markkinoimaan yritystä työnantajana.

Hanketoiminnan osalta näkemyksiään esittäneiden mielipiteet jakautuivat niin, että osalle hanketoiminta oli tuonut hyvää kehittämistä ja hyviä suhteita ammattikorkeakoulun osaajiin sekä samalla verkostoitumista esimerkiksi kansainvälisiin toimijoihin. Tällöin koettiin, että omarahoitusosuus oli hyvin sijoitettu. Toisissa keskusteluissa taas kävi ilmi, että yrityksen edustaja ei kokenut hanketoiminnasta olevan yritykselle hyötyä, vaan piti omaa kehittämistyötä parempana. Vastauksista oli kuultavissa myös varovaisuus mahdollisten liikesalaisuuksien salassa pysymiseen.

Tavallisimmin ammattikorkeakoulua moitittiin passiivisuudesta sekä yhteydenotossa yrityksiin / yhteydenpidossa yritysten kanssa että osallistumisessa julkiseen keskusteluun maakunnalle tärkeissä asioissa. Lapin ammattikorkeakoulun tunnettuutta ja näkyvyyttä toivottiin parannettavan. Ammattikorkeakoulun roolin toivottiin olevan vahvempi tulevien osaamistarpeiden ennakoinnissa.

Tarve monialaiseen/ylialaiseen osaamiseen mainittiin useissa yhteyksissä. Korostettiin myös sitä, että varsinkin pienemmissä yrityksissä työntekijä joutuu/pääsee osallistumaan varsin erilaisiin työtehtäviin, joissa tarvitaan erilaista osaamista. Nähtiin, että työntekijällä on hyvä olla useammanlaista osaamista, joka auttaa työelämän turbulenssissa.

Vastaajat olivat havainneet julkisuudessa esitettyjen tutkimusten tuloksia, joiden mukaan tulevaisuudessa ja osittain jo nyt työntekijä enää harvoin tekee vain yhden uran, vaan että erilaiset muutokset mahdollistavat useammankin erilaisen uran, jopa erilaiseen osaamiseen perustuvan uran.

Vastaajat toivat esille myös työelämäyhteistyön monipuolistamisen erityisesti opettajien osaamisen päivittämiseksi. Opetusta arvioitiin hyvin vähän, mutta kun arvioitiin, se nähtiin teoreettisena. Konkretiaa opetukseen toivottiin enemmän, eri aloilla. Opetussuunnitelmien uudistamisen prosessi arvioitiin hyväksi. Jatkuvan oppimisen ajatusta kannatettiin lämpimästi.

Koulutusten määrän lisäksi yrityksen edustajat nostivat esille koulutuksen laadun. Yrityksissä ymmärrettiin, että ammattikorkeakoulusta valmistuneella on perusosaaminen ja että yrityskohtainen osaaminen kehittyy työn tekemisen ja perehdyttämisen sekä mahdollisen työpaikalla tapahtuvan oman koulutuksen yhteydessä.

Myös työelämän perustaitojen nähtiin muuttuneen. Digitaalisia taitoja, asiakaspalveluosaamista, talouden perusasioiden osaamista ja yrittäjämäistä asennetta korostettiin monessa keskustelussa. Yrityksissä toivottiin, että opetuksessa kiinnitettäisiin enemmän huomiota työn pelisääntöjen sisäistämiseen, ryhmätyötaitoihin ja lähiesimiesosaamiseen sekä insinöörikoulutuksessa liiketaloudelliseen osaamiseen.

Matkailun koulutukseen toivottiin enemmän koulutusta yritysten käyttämiin sovelluksiin ja ohjelmin. Liiketalouden koulutuksessa toivottiin lisää esiintymistaitoa ja myyntiorientaatiota. Tämän ohella nähtiin, että kansainvälisellä Lapilla pitää olla enemmän kielten ja kulttuurien sekä kansainvälisten liiketoimintatapojen osaamista.

Kumppanuuksia kasvattamassa

Vuorovaikutuksen toteutuminen ja arvostaminen kaikilla tasoilla ja eri tehtävissä on tärkeää. Siten oppilaitos osoittaa olevansa kiinni yhteiskunnassa, ei irrallinen toimija. Työnjaosta on hyvä sopia, sillä yritykset eivät toivo yhteenottojen tulvaa, vaan johdonmukaista, jäsenneltyä yhteydenpitoa ja kumuloituvia hyötyjä keskinäisen tunnettuuden lisääntyessä kontaktihenkilöiden välillä.

Vuorovaikutuksessa työelämän kanssa opiskelijat ovat keskeisiä toimijoita. On ollut ilahduttavaa huomata, miten hyvin yrityksissä on oivallettu tämä.

Opetussuunnitelmauudistuksen myötä opinnoissa on entistä enemmän mahdollisuuksia kytkeä opintosuoritukset alueella toimijoiden todellisiin tilanteisiin ja kasvattaa näin opiskelijoiden ymmärrystä ja lisätä kontaktipintaa tuleviin mahdollisiin työnantajiin ja yhteistyökumppaneihin.

Työelämän edustajilla on mahdollisuus vaikuttaa opiskelumotivaatioon ja opiskelijan ammatilliseen kasvuun.
Yhteistyön aikana molemminpuolinen luottamus kasvaa. Se yhdistettynä osaajapulaan ilmenee myös lisääntyneenä haluna rekrytoida opiskelijoita jopa ennen valmistumista.

Joidenkin koulutusalojen opiskelijoista käydään jo kilpailua. Joissakin yrityksissä oli kiinnostusta tutustua opiskelijoihin jo varhaisessa opiskeluvaiheessa ja halua tavoitella pitkäkestoista yhteistyötä saman opiskelijan tai samojen opiskelijoiden kanssa. Tällainen osallistuminen opiskelijan osaamisen kehittymiseen ja mahdollisesti työpaikan löytymiseen valmistuttaessa on kaikille osapuolille hyvä asia.

Opettajien merkitys on myös suuri. Heidän kauttaan työelämän todelliset esimerkit pääsevät opintojaksoille ja heillä on keskeinen rooli opiskelijoiden ohjaamisessa työelämäyhteistyöhön. Opettajien verkostot ja laaja kokemus työelämäyhteistyöstä opintojen eri vaiheissa ovat hyvin merkityksellisiä vuoropuhelun kehittämisessä.

Varainhankinnan yhteydessä yhtenä tavoitteena oli kuulostella yritysten kiinnostusta lähempään yhteistyöhön Lapin ammattikorkeakoulun kanssa. Noin kymmenen yrityksen kanssa käynnistettiin kumppanuusneuvottelut ja ne ovat johtamassa tai jo johtaneet kumppanuussopimuksiin. Kumppanuussopimuksia voi olla sellainen määrä, jota pystytään hallitsemaan ja hoitamaan sopimusvelvoitteet. Kriteerit määritellään osaamisalueilla.

Ammattikorkeakoulun intressissä on nyt huolehtia vahvistuneesta yhteistyöstä ja myös siitä, että lahjoitusvarojen kohdentamisesta ja saadun palautteen perusteella tehtävistä kehittämistoimista tiedotetaan. Ammattikorkeakoululle lahjoittamiselle on nyt avattu ovi Lapin alueella. Pidetään se avoinna.

Varainhankinnan tulevaisuus

Poliisihallitukselta haetun ja saadun keräysluvan mukaisesti varainhankinta toimintona jatkuu 31.12.2019 asti. Siitä eteenpäin Lapin ammattikorkeakoulun johto päättää, miten lahjoitustoimintaa mahdollistetaan tulevaisuudessa.

Jatkuvalla varainkeruutoiminnalla voitaisiin vahvistaa ammattikorkeakoulun taloutta ja lisätä toimintamahdollisuuksia.

Mediassa on ollut esillä myös ehdotus, jonka mukaisesti valtio lahjoittaisi omistamiaan osakkeita suomalaisille korkeakouluille miljardin euron arvosta ja lahjoitus kytkettäisiin yksityisen pääoman keräämiseen niin, että valtio antaisi osakkeet, jos korkeakoulu kerää tietyllä kertoimella varoja yksityisiltä. Ehdotus on mielenkiintoinen, mutta ainakin vielä vasta enintään keskustelunavaus.

Eettisellä osaamisella tai osaamattomuudella voi olla työhön ja työyhteisöön suuria vaikutuksia (Ks. Huhtala 2013, Lappalainen 2015).

Tässä kirjoituksessa kuvataan, miten Lapin AMKn ylempi ammattikorkeakoulutus ja työelämä yhdessä vastaavat työelämän autenttisiin eettisiin haasteisiin. Hyvinvointiosaamisen johtamisen koulutuksessa YAMK-opiskelijat syventyvät eettiseen osaamiseen työelämässä esimiestyön ja johtamisen näkökulmasta.

Eettinen osaaminen on yksi tärkeä työelämän esimiestaito, jota voidaan koulutuksessa kehittää myös erilaisilla pedagogisilla järjestelyillä. Eettisen johtamisen opintojaksolla oppimisessa hyödynnetään pilvipalveluja ja verkko-oppimisympäristöjä. Keskeisellä sijalla ovat opiskelijan työelämän, työyhteisön ja sen eettisen toimintakulttuurin reflektointi keskeisten arvojen ja esimiestyön näkökulmista teoreettiseen tietoon yhdistettynä.

Tavoitteena on, että opintojakson käytyään opiskelija osaa ottaa vastuuta työyhteisön eettisestä toiminnasta ja omasta roolistaan yhteisön jäsenenä sekä työkulttuurin rakentajana ja ylläpitäjänä. Toisaalta opintojaksolla tavoitellaan osaamista oman alansa ammattieettisistä näkökulmista, joita opiskelija osaisi myöhemmin soveltaa esimiestyöhön sekä niiden pohjalta myös kehittää työelämää. Keskeisiä oppimistavoitteita on eettisten ongelmien analysointi, reflektointi- ja ratkaisukyky.

Eettinen toiminta esimiestyössä

Johtamisen ja esimiestyön arkea on eettisten ongelmien kohtaaminen, joten eettistä johtamisosaamista tarvitaan käytännössä. Eettisellä johtamisella ja ongelmien ratkaisutavoilla on välittömiä vaikutuksia muun muassa henkilöstön käyttäytymiseen, hyvinvointiin, motivaatioon ja sitoutumiseen sekä tapoihin, joilla asiakkaita ja työkavereita kohdellaan (esim. Chugthai, Byrne & Flood 2015; Toor & Ofori 2009).

Viinamäen (2017a) mukaan johtajien kannattaa opetella kohtaamaan ja ratkaisemaan eettisiä ongelmia. Perusteena on, että usein juuri johtajan tai esimiehen tekemät ratkaisut linjaavat myös tulevia tapahtumia ja sitä, miten ongelmiin tartutaan, mitä ratkaisuista seuraa ja millaisin pelisäännöin työelämässä toimitaan.

Esimies on työyhteisössä eettisen toiminnan esimerkki. Alaiset tarkkailevat koko ajan, tekeekö esimies päätöksiä johdonmukaisesti ja eettisesti. (Viinamäki 2017a.) Työntekijät myös oppivat eettistä käyttäytymistä havainnoimalla, miten johtaja käyttäytyy. Sekä ylimmän johdon että esimiesten vaikutus alaisten eettiseen käyttäytymiseen on ratkaisevaa. Eettinen johtaja näyttää itse esimerkkiä arvojen ja eettisten periaatteiden mukaisesta toiminnasta. (Pitkänen 2017, 131.)

Eettinen johtaminen perustuu arvoihin. Yksilölle arvo on se, mitä hän pitää hyvänä ja tärkeänä (Ikola-Norrbacka 2010, 36). Arvot ovat monin tavoin yhteydessä ajatteluun, käyttäytymiseen sekä erilaisiin valintoihin ja päämääriin. Ne ovat usein myös kasvatusympäristöstä sekä kulttuurisesti perittyjä.

Arvoilla tarkoitetaan yleisesti sitä, että jokin tietty käyttäytyminen tai menettelytapa on henkilökohtaisesti tai sosiaalisesti suositeltavampaa kuin vastakkainen toiminta.

Monissa työyhteisöissä ja organisaatioissa on määriteltyjä arvoja, joilla pyritään ilmaisemaan käsityksiä toivottavasti toiminnan suunnasta. Parhaimmillaan arvot ohjaavat ja auttavat arjessa. Esimies voi tukeutua toiminnassaan tietoisesti määriteltyihin ja yhteisiin arvoihin.

Työyhteisön arvot muodostavat työpaikkakulttuurin ytimen ja vaikuttavat työyhteisön perustehtävän toteuttamiseen (Ikola-Norrbacka 2010, 35). Organisaation ja yksilön arvot ovat sidoksissa toisiinsa ja vaikuttavat työssä suoriutumiseen. (Silvennoinen & Kauppinen 2006, 13–15.)

Toisaalta käytännön työelämässä arvoja on usein vaikea havaita. Usein arvojen olemassaolo tiedostetaan vasta, kun huomataan toiminnan olevan arvojen vastaista. Arvoristiriitoja voi syntyä, kun yksilön ja organisaation arvot joutuvat törmäyskurssille.

Eettisenä johtajana kehittyminen edellyttää arvojen ja arvoristiriitojen tunnistamista ja reflektointia – ilman sitä ei voi kehittyä eettisenä johtajana.

Verkkopohjainen toteutus yhdistää

Eettisen johtamisen ja tässä yhteydessä sen oppimisen ytimessä on kyky reflektoida työyhteisön eettistä toimintaa.

YAMK-koulutuksessa hyödynnetään yleisesti verkkoyhteyden mahdollistamia joustavia ja helppokäyttöisiä ratkaisuja, joissa opetus ja työelämä lähenevät toisiaan. YAMK-opiskelijat, työelämän toimijat ja opettajat toimivat yhteisessä ympäristössä, jossa eri sovellukset ja menetelmät (kuten tässä esimerkissä yhteiskirjoittaminen, keskustelualusta, videoesitykset ja interaktiivinen Padlet-seinä) mahdollistavat yhteisöllisen, vuorovaikutteisen ja joustavan oppimisen ja asiantuntijuuden yhdistämisen.

Tällä opintojaksolla esimiestyön eettiseen toimintaan kohdistuvaan oppimistehtävään opiskelijat osallistivat työelämän esimiehiä. Aluksi opiskelijat keskustelivat esimiehen eettisestä toiminnasta omien työyhteisöjen tai työelämäverkostoidensa esimiehien kanssa.

Tavoitteena oli tunnistaa ja rajata relevantteja aiheita, jotka nousevat suoraan työelämän tilanteista ja joiden tarkastelu hyödyntää opiskelijoiden osaamisen lisäksi myös työyhteisöjen toimintaa. Aiheen tuli liittyä eettisesti haastaviin esimiestyön tilanteisiin tai ongelmiin ja esimiehen eettiseen päätöksentekoon. Opiskelijavetoisilla alkukeskusteluilla oli opetuksellinen tehtävä aiheeseen.

Opiskelijat syventyivät pienryhmittäin yhteiseen aiheeseen tiedonhankinnan ja esseen kirjoittamisen avulla. Opiskelijat valitsivat eettiseen johtamiseen tai päätöksentekoon liittyvän teorian tai mallin, jota hyödynsivät aiheen käsittelyssä ja jäsentäessään esimiehen eettistä päätöksentekoa, arvoja ja arvoristiriitoja.

Tehtävänä oli esitellä esseen sisältö kuvanauhoituksena Padlet-seinää hyödyntäen työelämän esimiehille. Opiskelijat ohjeistivat ja pyysivät esimiehiä kommentoimaan tuotosta esimiestyön näkökulmasta. Tavoitteena oli saada kirjallista palautetta esityksen sisällöstä; sekä vahvuuksia että kehittämisehdotuksia käytännön esimiestyön näkökulmasta. Lisäksi opiskelijat tutustuivat toistensa tuotoksiin ja laativat vertaisarviointeja. Reflektointi useasta näkökulmasta syvensi aiheen käsittelyä.

Alla näet esimerkkejä opiskelijoiden laatimista Padlet-seinistä (lupa julkaisuun on saatu opiskelijoilta) Eettinen johtaminen -opintojaksolla keväällä 2019. Kuvassa 1 on Minna Laakson Minnan, Eevastiina Päivärinteen ja Kati Valtosen Padlet-seinä. Heidän aiheenaan oli Kesäloma kiistakapulana – johtamisen keinoja henkilöstön ristiriitatilanteiden selvittämiseksi.

Kuva 1. Kesäloma kiistakapulana – johtamisen keinoja henkilöstön ristiriitatilanteiden selvittämiseksi (Laakso, Päivärinne, & Valtonen).

Lahtinen Terhi ja Ravelin Minna ovat puolestaan pohtineet erilaisia näkökulmia eettiseen työvuorosuunnitteluun esseessään sekä Padlet-seinällä (ks. Kuva 2).

Kuva 2. Näkökulmia esimiestyön eettisyydestä työvuorosuunnittelussa (Lahtinen, & Ravelin, 2019).
Padlet-seinälle opiskelijat linkittivät myös videonauhoituksen työelämän esimiehille. Tässä linkki Terhin ja Minnan Youtube-videoon: https://www.youtube.com/watch?v=vWFHEv4MxYo

Osaaminen ajan tasalla

Työelämän osaamisvaatimusten paineessa organisaatiot ja yritykset kamppailevat pitääkseen työn menetelmät, työkalut ja osaamisensa ajan tasalla, mikä haastaa myös koulutuksen tarjoajaa menetelmällisesti ja sisällöllisesti. Hyvinvointiosaamisen johtamisen koulutus osaltaan tuottaa osaamista, jotta työelämän tulevilla ja nykyisillä esimiehillä on kykyä ja valmiuksia tarttua myös eettisesti haastaviin asioihin.

Esimiesten eettistä osaamista voidaan vahvistaa jakamalla kokemuksia ja lisäämällä eettistä tietoisuutta työyhteisöissä (Viinamäki 2017b, 9). Verkostoituminen, yhteisöllinen oppiminen ja osaamisen kehittäminen voivat parhaimmillaan mahdollistaa myös uusien työelämäinnovaatioiden syntymisen.

Eettistä osaamista kehittämällä työyhteisöt, organisaatiot ja yritykset menestyvät perustehtävässään nyt ja tulevaisuudessa. Teoriatiedon ja käytännön tiedon yhdistäminen syventää ja laajentaa paitsi opiskelijan, myös työyhteisön eettisen johtamisen osaamista.

Opintojakso mahdollistaa käytännöllisen ja teoreettisen tiedon ristipölytyksen: opintojakson aikana työelämään välittyy opiskelijoiden koostamaa teoreettista ja kirjallisuuteen perustuvaa tietoa eettistä johtamisesta ja osaamisesta, kun taas opiskelijat voivat harjoitella eettisten ongelmien reflektointia ja analysointia jo opintojensa aikana yhdessä työelämän kanssa.

Parhaimmillaan esimiehet saavat työvälineitä omaan arkijohtamiseen ja työyhteisöjen kehittämiseen ja opiskelijat tulevaan työhönsä.

Lähteet

Chugthai, A., Byrne, M., & Flood, B. (2015). Linking Ethical Leadership to Employee Well-Being: The Role of Trust in Supervisor. Journal of Business Ethics, 128, 653–663.

Huhtala, M. 2013. Virtues that Work. Ethical Organisational Culture as a Context for Occupational Well-being and Personal Work Goals. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 479. Jyväskylän yliopisto.

Ikola-Norrbacka, R. 2010. Johtamisen eettisyys terveydenhuollossa. Esimiestyön ja hallinnon eettiset arvot julkisen terveydenhuollon kahdessa professiossa. Acta Wasaensia No 222. Vaasa: Vaasan yliopisto.

Laakso, M., Päivärinne, E., & Valtonen, K. 2019. Kesäloma kiistakapulana – johtamisen keinoja henkilöstön ristiriitatilanteiden selvittämiseksi. Padlet –seinä. https://eoppimispalvelut.padlet.org/eevastiina_paivarinne1/8gepwfcpbfua

Lahtinen, T., & Ravelin, M. 2019. Näkökulmia esimiestyön eettisyydestä työvuorosuunnittelussa. Padlet –seinä. https://eoppimispalvelut.padlet.org/minna_ravelin/MinnanjaTerhinpadletseina

Lappalainen, P. 2015. Työelämätaidot – Esimiehiin ja alaisiin kohdistuvat osaamisvaatimukset. LUT. Raportit ja selvitykset 47.

Pitkänen, L. 2017. Nuorten johtajien eettiset profiilit — Q-metodologinen tutkimus eettisestä johtajuudesta uuden sukupolven määrittämänä. Acta Wasaensia No 385. Vaasa: Vaasan yliopisto.

Silvennoinen, M. & Kauppinen, R. 2006. Onnistu alaisena: Näin johdan esimiestäni ja itseäni. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Toor, S. & Ofori, G. 2009. Ethical Leadership: Examining the Relationship with Full Range Leadership Model, Employee Outcomes, and Organizational Culture. Journal of Business Ethics, 90, 533–547.

Viinamäki, O-P. 2017a. Johtajien kannattaa opetella kohtaamaan ja ratkomaan eettisiä ongelmia. Kirjoitus Hallinnon Tutkimuksen Seuran blogissa 28.8.2017. Viitattu 1.10.2019. http://hallinnontutkimus.fi/blogi/johtajien-kannattaa-opetella-kohtaamaan-ja-ratkomaan-eettisiä-ongelmia

Viinamäki, O-P. 2017b. Kuntajohtajien etiikkabarometri 2016-2017. Kuntaliiton julkaisusarja.

Monimediaisuutta opetukseen

Videot mahdollistavat monimediaisten oppimateriaalien ja tehtävien laatimisen. Opiskelijat ja oppimistyylit ovat erilaisia. Sen vuoksi monipuoliset materiaalit ja opetusmenetelmät auttavat edistämään oppimista ja eriyttämään opetusta.

Videoihin perustuvaan opetukseen on tarjolla laaja valikoima erilaisia digitaalisia työkaluja. Sopivia välineitä ovat muun muassa PowToon, Edpuzzle, Educaplay, Lumen5, Adobe Spark ja Flipgrid.

Videoita voi tehdä alusta asti itse, käyttää apuna valmiita malleja tai muokata olemassa olevia videoita lisäämällä niihin tehtäviä. Videoita voi laatia niin uuden opiskeltavan asian esittelyyn, opettamiseen, itseopiskeluun, kertaukseen tai vaikkapa ohjeiden antamiseen. Myös opiskelijat voivat esitellä osaamistaan videoiden muodossa.

Tässä kirjoituksessa keskityn videoiden hyödyntämiseen kieltenopetuksessa. Esimerkkeinä ovat englannin opetukseen laatimani opetusvideot ja videotehtävät.

Videoiden suosiosta hyötyä opetukselle

Top Tools for Learning 2018 -kyselyn mukaan videopalvelu Youtube oli vuonna 2018 suosituin digitaalinen väline. Sitä käytettiin eniten henkilökohtaisessa ja ammatillisessa oppimisessa, ja toiseksi eniten työssä oppimisessa ja koulutuksessa. Youtube on ollut jo viimeisten 12 vuoden ajan suosituimpien oppimisvälineiden joukossa.

Myös opetusvideoiden tekemiseen tarkoitetut PowToon, Edpuzzle ja Adobe Spark on mainittu suosituimpina Top Tools for Learning 2018 -listalla. Videoiden suosiosta kertovat myös videoihin perustuvat ilmiöt. SuomiTube.fi -sivusto listaa lähes 15 000 Youtube -kanavaa, joista videoita voi etsiä 14 kategoriasta. Vlogit.fi -listalla on puolestaan lähes 4000 vlogia. Suosituimmilla videoilla on satoja miljoonia näyttökertoja.

Videoiden tekemiseen motivoivat mahdollisuus ilmaista itseään, käyttää luovuuttaan, oppia uutta ja jakaa sisältöjä helposti. Videoiden avulla voi myös olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Viihdyttämisen tai opettamisen lisäksi videot välittävät tunnekokemuksia ja jäävät siten tehokkaammin mieleen kuin kirjoitettu teksti tai kuvat.

Videoiden tehokkuus on huomattu myös muun muassa sisältömarkkinoissa. Videot kiinnittävät asiakkaiden huomion ja sitouttavat heitä. (Matikainen 2015, Perus 2019.)Videoiden suosioita ja tehokkuutta kannattaa hyödyntää myös opetuksessa. Videot motivoivat oppimaan monimediaisuutta hyödyntämällä. Ne toimivat elävänä oppimateriaalina perinteisen tekstimuotoisen materiaalin rinnalla tai sen sijasta. Videon katsominen on houkuttelevampaa kuin pitkien verkkotekstien lukeminen.

Monimediaisuus tehostaa kielenoppimista

Monimediaisuus viittaa monilukutaitoisuuteen ja medialukutaitoon toimintaympäristöissä, joissa hyödynnetään teknologiaa. Tekstien tuottamiseen ja välittämiseen käytetään eri medioita. Tekstit voivat olla monimuotoisia, esimerkiksi videoita, äänitteitä tai graafisia esityksiä. (Luukka 2013, Sintonen & Kumpulainen 2019.)

Sekä opettajilta että opiskelijoilta vaaditaan monilukutaitoisuutta monimediaisissa verkkoympäristöissä, joihin opetus ja oppiminen yhä enemmän siirtyy.

Monimediainen kieltenopetus hyödyntää visuaalisuutta yhdistämällä kuvaa, ääntä ja puhetta. Monimediaisuus tuo kipinää opetukseen, sitouttaa opiskelijoita ja herättää heidän kiinnostuksena. (Salmon 2017.)

Monimediaisessa kieltenopetuksessa ei ole kuitenkaan kyse pelkästään välineistä tai menetelmistä. Kyse on kokonaisuudesta. Oppimateriaalit yhdistyvät tavoitteisiin, työskentelytapoihin, osaamisen arviointiin ja palautteenantoon. (Jalkanen & Taalas 2015).

Mahdollisuuksia videoiden käyttöön opetuksessa on monia riippuen tavoitteista, opetusmenetelmistä ja oppimisympäristöistä. Videoita käytetään muun muassa käänteisopetuksessa eli flippauksessa (Flipped Classroom), jossa niillä on keskeinen rooli. Opiskelijat perehtyvät opiskeltavaan asiaan ennen oppitunteja itsenäisesti lyhyiden videoklippien tai muun digitaalisen materiaalin avulla. (Salmon 2017, Itä-Suomen yliopisto 2019.)

Flippaus sopii hyvin myös kieltenopetukseen. Opiskelijat voivat opiskella videoiden avulla yksilöllisesti omaan tahtiinsa. Videoilla voidaan tuoda kieltenopetukseen autenttisuutta ja inhimillistää digitaalisia sisältöjä. Motivaatiota lisää se, että itseopiskellusta asiasta tulee myöhemmin pystyä puhumaan oppitunneilla. (Salmon 2017.) Oppitunneilla voidaan keskittyä kielenoppimisen kannalta olennaiseen eli suulliseen viestintään, vuorovaikutukseen ja opitun soveltamiseen käytännössä.

Esimerkkejä videoiden sovellustavoista esitellään kirjoituksessa From lecturing to engagement – with video.

Videot valtaavat kieltenopetuksen

Vuonna 2016 tehdyn kyselyn mukaan ammattikorkeakoulujen kieltenopettajat käyttivät videoita lähinnä opiskelijoiden suullisten esitysten tallentamiseen. Sen sijaan kieltenopettajat eivät itse laatineet opetusvideoita. Opettajat eivät myöskään esimerkiksi antaneet palautetta videoiden muodossa. Tämän kyselyn perusteella videoiden hyödyntäminen kieltenopetuksessa nähtiin selkeänä kehittämiskohteena. (Juurakko-Paavola & Haukijärvi 2016.)

Vuoden 2016 jälkeen videoiden käyttöön on selkeästi paneuduttu ammatillisen kieltenopetuksen kehittämishankkeissa. Digitala svensklärare -hankkeessa lisättiin ruotsin opettajien osaamista digitaalisten välineiden käytössä. Mukana oli myös videoiden käyttö kieltenopetuksessa. Hankkeessa toteutettiin opetuskokeiluita, joita esitellään hankkeen verkkosivuilla. Kokeiluihin videoiden käytöstä voi tutustua esimerkiksi käytetyn sovelluksen, aihepiirin tai ammattialan mukaan.

Korkeakoulujen ruotsin ja suomi toisena kielenä opettajien DIGIJOUJOU -hankkeessa (Aalto yliopisto 2019) on myös paneuduttu videoiden käyttöön. Hankkeessa on muun muassa kehitetty videotyöpajatyöskentelyä. Videotyöpajoissa opiskelijoilla on mahdollisuus tuottaa omaa videomateriaalia ja kehittää samalla kielitaitoaan. (Huhtala ym. 2019.) Hankkeen blogissa jaetaan kokemuksia ja ideoita digitaalisuuden hyödyntämisestä.

Lapin AMKin tekniikan ja liikenteen alalla on kehitetty kieltenopetuksen digitaalisuutta ja kielten monimuoto-opetusta parin viime vuoden aikana. Siinä yhteydessä selvitin muun muassa opetusvideoiden tekemiseen sopivia työkaluja. Seuraavaksi esittelen muutamia tekemiäni videomateriaaleja ja niiden käyttötarkoituksia.

Videot oppimisen ohjaamisessa

Oppimista voi ohjata laatimalla lyhyitä videoita opintojakson sisällön ja sen Moodle -ympäristön esittelyyn. Laadin tällaisia ohjausvideoita tekniikan alan englannin opetukseen Powtoonilla.

Powtoonilla tehdyt esitykset ja videot näyttävät animaatiolta. Powtoon tarjoaa valikoiman valmiita mallivideoita. Niitä voi muokata haluamakseen vaihtamalla ja lisäämällä erilaisia liikkuvia kuvia ja objekteja. Videon voi tehdä myös itse ilman mallipohjia. Videoihin voi lisätä taustamusiikkia Powtoonin valikoimasta tai äänittää omaa puhetta.

Kuviossa 1 näkyy Powtoon -videon tekemisen vaiheita. Tekeillä oleva video esittelee ammattikielen opintojaksoa ja sen rakennetta Moodlessa. Oikealla on objektigalleriat. Sieltä voi valita haluamansa objektit videoon ja ajoittaa niiden ilmestyminen alhaalla näkyvällä aikajanalla.



Kuvio 1. Opintojakson esittelyvideon tekeminen

Powtoon -videoon voi tuoda kuvia myös omalta laitteelta. Kuvion 1 esimerkissä on otettu mukaan kuvakaappaus Moodlesta. Muutaman minuutin pituisen videon tekemiseen kuluva aika riippuu siitä, kuinka paljon haluaa muokata valmiita mallivideoita.

Ammattialan englannin opintojaksojen sisältöihin kuuluu suullisen esityksen pitämiseen oman alan aiheesta. Esitystaitojen opettamista varten tein kolme lyhyttä opetusvideota. Videoiden aiheita ovat esityksen rakenne, kuulijoiden huomioiminen, havainnollistaminen ja englanninkieliset esitysfraasit.

Kuviossa 2 on kuvakaappaus videolta esityksen rakenteesta. Video on kokonaisuudessaan katsottavissa täällä.

Kuvio 2. Ohjevideo esityksen rakenteesta

Videot ammatillisten sisältöjen opetuksessa

Kieltenopetuksessa voi hyödyntää autenttisia ammattialan aiheita käsitteleviä videoita. Edpuzzle on työkalu, jolla näihin videoista saa vuorovaikutteisia lisäämällä niihin aktivoivia tehtäviä. Tehtävät voivat olla monivalintaa tai avoimia kysymyksiä.

Opiskelijoidensa tulokset tallentuvat, mikäli opiskelijat ovat kirjautuneet Edpuzzle -luokkaan. Kuviossa 3 näkyy tällainen luokka , johon saman opintojakson videotehtävät on koottu.


Kuvio 3. Edpuzzle -luokka

Kuviossa 4 alla on esimerkki Edpuzzlella laaditusta monivalintatehtävästä Youtube -videoon. Videon aiheena on tietotekniikan insinöörin työtehtävät.


Kuvio 4. Monivalintatehtävä videolla

Videoon lisätyt kysymykset näkyvät vihreinä merkkeinä, joiden kohdalla video pysähtyy. Opiskelijan on vastattava kysymykseen ennen kuin hän pääsee eteenpäin. Opiskelija saa välittömästi palautteen tehtävästä lähetettyään vastauksen. Hän voi myös katsoa videon useamman kerran ennen vastaamista.

Educaplay on monipuolinen työkalu, jolla voi laatia erilaisia aktiviteetteja kieltenopetukseen mukaan lukien tehtäviä videoihin. Valittu video jaetaan sopiviin osiin (segment), joihin sitten lisätään tehtävät. Kuviossa 5 alla näkyy videon osat, joihin kuhunkin liittyy tehtävä.



Kuvio 5. Tehtävien lisääminen valmiiseen videoon Educaplaylla

Videoon voi lisätä eri typpisiä tehtäviä samoin kuin Edpuzzelilla. Kuviossa 6 on esimerkki monivalintatehtävästä ammattialan videoon.



Kuvio 6. Monivalintatehtävä valmiiseen videoon

Tekstit videoiksi

Lumen5 on tekoälyyn perustuva sovellus, joka muuttaa tekstit automaattisesti videoiksi. Lopputuloksena on dioista tai sivuista koostuvia esityksiä, joihin voi myös lisätä taustamusiikkia. Videoihin voi myös äänittää omaa puhetta tai selostusta.

Lumen5 jakaa tekstin automaattisesti pienempiin osiin. Videoihin voi liittää esimerkiksi aiheeseen liittyviä kuvia tai lyhyitä videoklippejä ilmaisesta kuva- ja videopankista.

Lumen5:lla laadin videotiivistelmiä ammattialan aiheita käsittelevistä verkkoteksteistä ja artikkeleista. Videot upotettiin Moodleen opintojaksojen työtiloihin, jonne myös alkuperäiset tekstit oli linkitetty. Opiskelijoilla oli mahdollisuus lukea alkuperäinen artikkeli ja katsoa siitä tehty videotiivistelmä.

Kuviossa 7 alla näkyy vasemmalla teksti, joka muutetaan videon muotoon. Videon diojen oikealla puolella ovat muokkausvaihtoehdot. Tämän videon aiheena on kulttuurien väliseen neuvotteluun valmistautuminen englanniksi.


Kuvio 7. Videon tekemistä Lumen5:lla

Toinen esimerkki on maanmittausalan artikkelista tekemäni video (kuvio 8). Oikealla näkyvät Lumen5 -videon jakamisvaihtoehdot. Videot voi halutessaan jakaa myös sosiaalisessa mediassa Facebookissa ja Instagramissa.

Kuvio 8. Videotiivistelmä ammattialan artikkelista ja videon jakamisvaihtoehdot

Videoita itseopiskelun tueksi

Adobe Sparkilla voi luoda videotarinoita, jotka näyttävät ammattimaisilta. Videoihin voi äänittää omaa puhetta ja/tai lisätä taustamusiikkia ja kuvia valmiista valikoimasta. Tekstistä ja kuvista voidaan luoda visuaalisia esityksiä moniin eri tarkoituksiin. Helppo -ja monikäyttöisyytensä vuoksi Adobe Spark sopii myös opiskelijoiden tuotosten esittämiseen videon muodossa.

Tein Adobe Sparkilla videoita ammattialan aiheiden opiskeluun. Kuviossa 9 on tekeillä video maanmittausalan aiheesta. Alapalkissa näkyvät videon diat, oikealta voi vaihtaa tekstin ja kuvan asettelua, valita eri teemoja tai taustamusiikkia. Dian alalaidassa näkyvän mikrofonin käynnistämällä voi esitykseen äänittää puhetta.


Kuvio 9. Adobe Spark -video ammattialan aiheesta

Opiskelijat tutustuivat itsenäisesti myös ammattialan raportin kirjoittamiseen ja lähdeviitteiden käyttöön Adobe Spark -videoiden avulla. Näihin opetusvideoihin äänitin itse selostuksen. Kuviossa 10 on kuvakaappaus Moodlesta lähdeviitteiden käyttöä käsitelevältä sivulta, jonne videomateriaali on lisätty.


Kuvio 10. Lähdeviitteiden opiskelua Moodlessa Adobe Spark -videoiden avulla

Englannin valmentavalle opintojaksolle tein Adobe Spark -videoita tärkeimmistä kielioppiasioista. Äänitin videoille selostuksen ja lisäsin esimerkkejä lyhyinä teksteinä. Videot lisättiin opintojakson Moodle -ympäristöön. Opiskelijoiden tehtävänä oli kerrata kielioppiasia videon avulla itsenäisesti ennen oppitunteja. Tunneilla keskityttiin soveltaviin harjoituksiin ja opitun vahvistamiseen. Kuviossa 11 on esimerkkinä tekemäni video aikamuotojen kertaukseen.


Kuvio 11. Aikamuotojen kertaamista Adobe Spark -videon avulla

Lopuksi

Opetus digitalisoituu vauhdilla. Videoiden käyttö on yksi tehokas tapa lisätä opetuksen monimediaisuutta digitaalisissa oppimisympäristöissä. Videot monipuolistavat opetusta ja herättävät uudenlaista kiinnostusta ja kipinää opiskeltavaan asiaan.

Videot taipuvat monenlaisiin opetus- ja oppimistilanteisiin, tehtäviin ja oppisisältöihin. Videot toimivat erinomaisesti oppimisen ohjaamisessa, mutta myös ammatillisten sisältöjen opetuksessa. Kieltenopetukseen videoiden käyttö tarjoaa lähes rajattomasti mahdollisuuksia yhdistää visuaalisuutta, interaktiivisuutta ja vuorovaikutusta.

Lähteet

Aalto yliopisto 2019. DIGIJOUJOU -hanke. Suomen ja ruotsin kielen joustava oppiminen ja ohjaus tulevaisuuden työelämän tarpeisiin. Viitattu 20.8.2019. https://blogs.aalto.fi/digijoujou/.
Digitala svenskläräre 2019. Ammatillisten ruotsin opettajien koulutushankkeen satoa keväältä 2019. Viitattu 20.8.2019. https://digitalasvensklarare.wordpress.com/.
Huhtala, E., Björkberg-Suominen, M., Manner-Kivipuro, J. & Aalto-Friman, S. 2019. Videotyöpajatyöskentely kieltenopetuksessa. Kirjoitus DIGIJOUJOU -blogissa 17.4.2019. Viitattu 20.8.2019. http://digijoujou.blogspot.com/2019/04/.
Itä-Suomen yliopisto 2019. Tervetuloa flippauksen pariin. Viitattu 27.8.2019. http://www.uef.fi/web/flippaus.
Jalkanen, J. & Taalas, P. 2015. Monimediaisen kielten opetuksen tutkimus: teknologian integroinnista pedagogiseen kehittämiseen. Teoksessa: Jakonen, T., Jalkanen, J., Paakkinen, T. & Suni, M. (toim.) Kielen oppimisen virtauksia – Flows of langugage learning. AFinLAn vuosikirja. Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA ry., 172−186. Viitattu 15.8.2019. http://journal.fi/afinlavk/article/view/49416.
Juurakko-Paavola, T. & Haukijärvi, T. 2016. Digitaalinen amk-kieltenopetus – utopiaa vai arkipäivää? HAMK Unlimited: Professional 12.12.2016. Viitattu 23.8.2019. https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/digitaalinen-amk-kieltenopetus-utopiaa-vai-arkipaivaa/.
Luukka, M-R. 2013. Opetussuunnitelmat uudistuvat. Tekstien lukijasta ja kirjoittajasta monilukutaituriksi. Kielikoulutuspolitiikan verkoston verkkolehti 12/2013. Viitattu 26.8.2019. https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-joulukuu-2013/opetussuunnitelmat-uudistuvat-tekstien-lukijasta-ja-kirjoittajasta-monilukutaituriksi.
Matikainen, J. 2016. Vloggaaminen ja tubettaminen ilmiöinä. Viitattu 12.8.2019.
https://jannematikainen.wordpress.com/2016/09/13/vloggaaminen-ja-tubettaminen-ilmioina/.
Matikainen, J. 2015. Mikä motivoi sisällön tuottamiseen? Viitattu 12.8.2019.
https://jannematikainen.wordpress.com/2015/06/11/mika-motivoi-sisallon-tuottamiseen/.
Perus, J. 2019. 10 syytä ottaa video osaksi sisältömarkkinointia.
Kirjoitus Videolle – Videotuotannon ja videomarkkinoinnin blogissa. 12.6.2019.
http://blogi.videolle.fi/10-syyta-ottaa-video-osaksi-sisaltomarkkinointia.
Salmon, G. 2017. From lecturing to engagement – with video. Viitattu 13.8.2019. https://www.gillysalmon.com/blog/from-lecturing-to-engagement-with-video.
Sintonen, S. & Kumpulainen, K. 2019. Monilukutaito moninaisuutena, toimintana ja osallisuutena. AV-arkki. Viitattu 26.8.2019. http://mediataidekasvattaa.fi/oppimateriaalit/mita-tarkoittaa/artikkeli-sara-sintonen-ja-kristiina-kumpulainen-monilukutaito-moninaisuutena-toimintana-ja-osallisuutena/.
Top Tools for Learning 2018. Results of the 12th Annual Digital Learning Tools survey. Viitattu 9.8.2019. https://www.toptools4learning.com/home/.

YK:n jäsenmaat sopivat vuonna 2015 kestävän kehityksen toimintaohjelmasta ja tavoitteista, joihin pyritään vuoteen 2030 mennessä. Kaiken kaikkiaan sopimukseen sisältyy 17 erilaista tavoitetta, joiden toteuttamisvastuu on ensisijaisesti valtioilla mutta käytännössä niitä ei voida toteuttaa ilman paikallistason, yksityissektorin ja yksittäisten kansalaisten laajaa osallistumista. (United Nations 2015.)


Kuva: YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman tavoitteet. (Suomen YK-liitto 2019)

Erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa Suomi on tottunut keikkumaan kärkisijoilla, ja maailman yleiseen tasoon verrattuna myös Suomen kestävän kehityksen tilanne on varsin hyvä. Suomi on tasa-arvon edelläkävijä, koulutustaso ja terveystilanne on korkealla tasolla, juomakelpoista vettä saa suoraan hanasta ja monissa maissa eriarvoisuutta tuottava korruptio on lähes olematonta. Myös ympäristöindikaattoreilla mitattuna pärjäämme hyvin: ympäristömyrkkyjä ja happamoittavia päästöjä tulee väestöön määrään ja elintasoon nähden hyvin vähän, jätevesiä puhdistetaan monen mökinomistajan mielestä liiankin kattavasti, kierrätys on laajalle levinnyttä ja lajien uhanalaistuminen on hitaampaa kuin useimmissa muissa maissa. Paljon on tehty mutta paljon on vielä parantamisen varaa. Ei suomalaistenkaan nykyistä elämäntapaa voi aidosti kestäväksi kehua. Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuten suomalaiset ihmiskunta tarvitsisi käyttöönsä melkein neljän maapallon resurssit (Lampela 2019).

Kestävä kehitys ammattikorkeakouluissa

Tällä hetkellä valtaosa ammattikorkeakouluista on ainakin strategiatasolla sitoutunut kestävän kehityksen työhön ja asiaa Oulun ammattikorkeakoulussa selvittäneet Outi Virkkulan mukaan yli puolet ammattikorkeakouluista hyödyntää toiminnassaan erilaisia ympäristöjärjestelmiä tai ohjelmia. Näistä selvästi yleisin on WWF:n ylläpitämä hiilijalanjäljen pienentämiseen keskittyvä Green office –työkalu, joka tällä hetkellä on Lapin yliopistossakin käytössä. Tämän lisäksi käytössä ovat kansainvälisesti akkreditoitu säännöllisiin auditointeihin perustuva ISO 14001 –ympäristöstandardi sekä tavoitteiltaan selvästi vaatimattomampi Reilun kaupan arvonimi. (Virkkula 2014)

Kestävä kehitys on viime vuosina noussut myös opetuksen osaksi. Edelläkävijä asiassa oli Turun AMK, joka aloitti kestävän kehityksen koulutuksen jo vuonna 1997. Turussa koulusta ei enää ole, mutta alan nelivuotista tutkintoa voi nykyisin opiskella suomeksi Hämeen ammattikorkeakoulussa ja ruotsiksi Yrkehögskola Noviassa. Teemaa sivuavia ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja löytyy useammastakin AMKista ja myös lyhytkestoisia kestävään kehitykseen keskittyviä koulutuksia on hyvin tarjolla.

Miten meillä?

Lapin AMKissa kestävä kehityksen teemat ovat vanhastaan keskeisellä sijalla varsinkin luonnonvara-alan koulutuksessa ja kiertotalouden nouseminen yhdeksi AMKin TKI-toiminnan keskeiseksi teemaksi on lisännyt kestävän kehityksen asiantuntemusta ja tunnettavuutta AMKin sisällä. Uutena avauksena meillä käynnistyi tänä syksynä englanninkielinen tradenomitutkinto, jossa kestävä kehitys on läpileikkaava teema opintojen alusta loppuun saakka.

Nyt on tullut (viimeinkin) aika terästää myös omaa toimintaamme, ja Lapin AMKin kestävän kehityksen työn käynnistämiseen nimettiin keväällä ryhmä, johon kuuluvat Reijo Tolppi, Ulla Okkonen, Sanna Tyni, Maiju Lassila ja opiskelijoiden edustajana Eveliina Kallunki. Ensi töiksemme kävimme tutustumassa kestävän kehityksen työn veteraanisarjaan kuuluvaan Oulun ammattikorkeakouluun, mistä saimme runsain mitoin käytännönläheisiä vinkkejä.

Torstaina 15.8. tämä porukka suljettiin kokoushuoneeseen C 429 ja ulos ei tultu ennen kuin Lapin AMKin kestävän kehityksen suunnitelma vuosille 2020 -2022 saatiin valmiiksi.

Suunnitelmassa on toimenpiteet, tavoitteet ja vastuut seuraaville osa-alueille:

- kestävän kehityksen työn organisointi
- veden käyttö
- sähkön käyttö
- lämmön käyttö
- jätehuolto
- ruokahävikki
- matkustaminen
- paperin kulutus
- kirjaston e-aineistojen käyttö
- opiskelijoiden osallistuminen
- kestävästä kehityksestä viestiminen ja tapahtumat.

Muiden ammattikorkeakoulujen esimerkkien perusteella kestävä kehitys ei juurru osaksi normaali toimintaa ilman asian aktiivista esilläpitämistä. Olemme pohtineet kestävän kehityksen koordinaattorin osa-aikaisen tehtävän perustamista ensi vuoden alusta lukien, ja mikäli budjetissa varat asiaan löytyvät, etsitään tehtävään asiasta kiinnostunut ja muidenkin innostamiseen sitoutuva tekijä. Siitä olen varma siitä, että amkkilaisten joukosta sellainen kyllä löytyy.

Kaiken kaikkiaan kestävän kehityksen toimenpidelista tuleville vuosille on pitkän puoleinen ja luonteeltaan sellainen, ettei sen tavoitteita tulla saavuttamaan, ellei meistä suuri enemmistö ota asiaa omakseen. Kyllä, osa niistä vaatii viitseliäisyyttä, omasta mukavuudesta tinkimistä ja saavutetuista eduista tinkimistä, mutta ei se maailma vaan pelastu jos emme oikein porukalla ryhdy tekemään kestävän kehityksen kannalta edullisia valintoja.

Lähteet:

Lampela, Rosa: Tänään maailma on käyttänyt loppuun yhden vuoden luonnonvarat – Suomen ylikulutuspäivä meni jo huhtikuussa. Tekniikka ja talous verkkolehti 29.7.2019. Hakupäivä 19.9.2019.
Kestävän kehityksen tavoitteet: Suomen YK-liitto. (www.ykliitto.fi) Hakupäivä 24.9.2019.
Transforming our world: The 2030 agenda for sustainable development. A/RES/70/1. United Nations, 2015.
Virkkula, Outi: Ammattikorkeakouluille Green Campus -toimintamalli?. ePooki. Oulun
ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 23. 2014. Hakupäivä 19.9.2019.

Työ muuttaa muotoaan yhä kiihtyvällä tahdilla, samoin työhön vaadittavaan osaaminen. Työelämä kaipaa moni-osaajia, jotka ovat valmiita joustavasti ja nopeasti kehittämään osaamistaan. Osaajia, jotka ovat valmiita siirtymään sujuvasti työtehtävästä toiseen ja jotka sietävät epävarmuutta. Työelämä kaipaa ennakkoluulotonta oman osaamisen tunnistajaa ja kehittäjää, toisaalta tulevaisuuden osaajalta vaaditaan monia vielä määrittelemättömiäkin taitoja.

Y-sukupolven eli milleniaalien odotetaan kattavan 50% työvoimasta vuoteen 2020 mennessä. He ovat sukupolvi, jolle teknologia mahdollisuuksineen on itsestäänselvyys ja joka on integroinut sosiaalisen median ja netin mahdollisuuksineen osaksi arkipäiväänsä. Tätä ikäpolvea työelämässä voimakkaasti määrittelevä ominaisuus on se, että he haluavat tehdä työtä, josta nauttivat. Myös urasuunnitelmia tämä sukupolvi tekee, ei niinkään joku tietty työ tai yritys päämääränä, vaan työn sisällöstä käsin.

Ammattikorkeakoulussa opiskelevan tulisi osata jo koulutuksen aikana omalla tekemisellään ja valinnoillaan pystyä varmistamaan oma työmarkkinakelpoisuutensa. Se edellyttää paitsi oppimisen taitoja ja valmiuksia, myös oman osaamisen tunnistamista ja kehittämistä haluttuun suuntaan. Se voi tarkoittaa aivan omanlaisen oppimispolun suunnittelemista ja osaamisen hankkimista yli koulutusalojen. Onko meillä osaamista tukea opiskelijaa hänen näköisensä polun rakentamisessa? Sellaisen, joka ehkä vaatii rohkeutta ja jolla vielä työllistyy?


Mikä on Oiva-hanke?

Oiva –hanke (2018-2020) on viiden ammattikorkeakoulun yhteinen, Euroopan sosiaalirahaston osittain rahoittama hanke. Se pyrkii edistämään opiskelijoiden työllistymistä ja mielekkäitä työuria erityisesti aloilla, joilla tutkinnon jälkeisen työtehtävät eivät ole itsestään selviä tai ne ovat murroksessa. Pyrkimyksenä on vahvistaa opiskelijan kykyä ja uskallusta loikata myös oman alan perinteen ulkopuolelle ja soveltaa omaa osaamista uusissa ja ehkä yllättävissäkin yhteyksissä.

Oiva-hankkeen päätoteuttajana on Metropolia Ammattikorkeakoulu, jossa vastuuyksikkönä toimii musiikin osaamisalue. Osatoteuttajina hankkeessa toimivat Turun ammattikorkeakoulu (teatteri-ilmaisun ohjaajat), Hämeen ammattikorkeakoulu (ympäristösuunnittelijat), Seinäjoen ammattikorkeakoulu (kulttuurituottajat) sekä Lapin ammattikorkeakoulu (liikunnanohjaajat).

Oiva-hankkeessa pyritään käytännön kokeilujen avulla selvittämään, miten opiskelijaa autetaan tunnistamaan oma osaamisensa ja mahdollistetaan rajapinta johonkin odottamattomaan, joka ei ehkä juonnu oman alan traditiosta. Samalla benchmarkataan sitä, miten syntyy ns. loikkausosaaminen eli kyky ja uskallus loikata oman alansa traditi-oista muualle ja soveltaa osaamista yllättävissä konteksteissa.

Oiva-hankkeessa asetetut pääongelmat

Hankkeessa pureudutaan kolmeen pääongelmaan, joita ovat:

1. Miten tukea opiskelijan mielekästä ja arvokasta työuraa niillä aloilla, joilla tutkinnon jälkeen tuleva työtehtävä ei ole itsestään selvä tai se ammatti, johon tutkinto on valmistanut, on murroksessa tai vuosien myötä jopa katoamassa? Kuinka luoda oppimaan oppimisen taito ja valmiudet, jotta valmistunut opiskelija voi työuransa aikana muuttuvassa työelämässä profiloida ja fokusoida osaamistaan?

2. Miten ohjata opiskelijat tunnistamaan oman osaamisensa soveltamismahdollisuuksia muuttuvassa työelämässä?

3. Miten jakaa ja hyötyä muiden korkeakoulujen tekemästä kehittämistyöstä?

Hankkeen tavoitteet

1. Hankkeen jälkeen on rakennettu ja otettu käyttöön konkreettisia ja testattuja työkaluja ja metodeja, joilla tukea opiskelijan oman osaamisen tunnistamista ja sanoittamista sekä tunnistetun osaamispotentiaalin soveltamista emergentissä toimintaympäristössä ja verkostoissa.

2. Hankkeen jälkeen on lisätty korkeakoulujen opinto-ohjaajien ja työelämätaitojen opettajien osaamista tukea oman alan traditiosta poikkeavia urapolkuja.

3. Hankkeen jälkeen käytössä on korkeakoulujen yhteiskehittelyllä tuotettu vertais- ja itseohjaukseen soveltuva väline, esimerkiksi peli tai verkkokurssi.


Mitä hankkeessa on tehty?

Vastuu hankkeen yhdeksästä toimenpiteestä ja niiden sisällöistä on jaettu osatoteuttajien kesken ja Lapin AMK on asiantuntijoineen osatoteuttajana toimenpiteissä 1-3.

Toimenpide 3. Loikkausosaamisen toimintalogiikan mallintaminen alkoi tutkimuksellisella osiolla, jossa haastateltiin aiemmin koulutuksista valmistuneita nk. loikkausosaajia, jotka työllistyttyään soveltavat osaamistaan perinteisestä poikkeavassa ja epätyypillisissä työympäristöissä. Tarkoituksena oli tuottaa tietoa mm. siitä, miten loikkausosaaminen syntyy ja mitkä tekijät ovat olleet edistämässä sitä koulutuksen aikana. Lapin AMKissa haastateltiin seitsemää liikunnanohjaajakoulutuksesta valmistunutta loikkausosaajaa. Nauhoitetut haastattelut lähetettiin Metropoliaan analysoitavaksi ja tuloksia jatkotyöskentelyä varten odotetaan syksyn kuluessa.

Lapin AMK vastaa hankkeessa toimenpiteestä 6., Loikkausosaamista tukevien osaamispolkujen ja opintojen kehittäminen yhdessä Turun ammattikorkeakoulun kanssa. Toimenpiteessä on tarkoitus tuoda loikkausosaamista ymmärretyksi työelämän toimijoille, ammattikorkeakoulun henkilöstölle ja opiskelijoille. Työelämälle toteutettavan osaamiskartoituksen ja työpajatyöskentelyjen pohjalta pyritään löytämään askelmerkit opiskelijan osaamispoluille, joka vastaa tunnistettuihin ammatillisiin tai geneerisiin osaamistarpeisiin.

Tähän mennessä hankkeen tiimoilta on liikunnanohjaajakoulutuksessa toteutettu eri vuosikursseilla opetussuunnitelmaan “istutettavia” työpajoja, joissa opiskelijat työskentelevät koulutuksen kompetenssien ja niiden hankkimisen sekä unelmatyöpaikan ja -uran pohdintojen kanssa. Tavoitteena on rohkaista opiskelijoita katsomaan osaamistaan ja tulevaa työllistymistään mahdollisimman avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Työpajoista saatu palaute on ollut hyvää ja kannustaa jatkamaan.

Seinäjoen ammattikorkeakoulu ristiinpilotoi Lapin AMKissa toteutettuja työpajoja syksyn aikana. Lapin AMK puolestaan pilotoi Turun AMK:ssa käytössä olevaa Digitarinaa, jolla opiskelija voi kuvaa ja ääntä hyödyntäen tuoda esiin kehittymistään, osaamistaan ja ammatillisia haaveitaan, vaikka markkinointi- ja työllistymismielessä. Yksi hankkeen asiantuntijoista on koostanut oman uratarinansa Turun AMK:n toteuttamassa koulutuksessa ja sen voit käydä katsomassa tämän linkin kautta.

Syksyn aikana digitarinan tekemistä kokeillaan opiskelijoiden kanssa osana opintojaksoa ja kiinnostusta on ollut muiltakin aloilta.

Lapin AMKin liikunnanohjaajakoulutuksessa on jo kokemusta poikkeavien opintopolkujen rakentamisesta, josta yhtenä esimerkkinä Suomen Palloliiton ja Lapin AMKin yhdessä räätälöimä koulutus, jossa opiskelija suorittaa  liikunnanohjaaja (AMK) -tutkinnon lisäksi lajiliiton valmennuskoulutusjärjestelmän kursseja edeten aina UEFA B-tutkinnon suorittamiseen saakka. Kokemusta on myös kilpaurheilun ja opiskelun yhteensovittamisesta, jolloin opintojen eteneminen ja sisältö on suunniteltu niin, että se huomioi urheilijalla jo olemassa olevan osaamisen ja mahdollistaa tavoitteellisen kilpaurheilemisen. Samoin on pyritty ohjauksella tukemaan opetussuunnitelmaan kirjoitetulta etenemispolulta poikkeavaa opiskelijaa omanlaisen osaamiskertymän kartuttamisessa. Katso ohesta esimerkki yhden opiskelijan tarinasta. 

Yhteishanke eri koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen kesken on tuottanut paljon positiivisia kokemuksia ja uusia näkökulmia asiaan, joka on kaikille yhteinen: miten tukea opiskelijaa tunnistamaan oma osaamisensa, miten ohjata opiskelijaa ennakkoluulottomasti kokoamaan omaa osaamiskertymäänsä ja miten tukea opiskelijaa löytämään omanlainen oppimispolkunsa. Lisää kuulumisia hankkeesta myöhemmin.

Miksi on tärkeää nostaa opiskelijan vahvuudet esille ohjauksessa

Työelämä ja koulutus ovat alati pyörteessä ja jatkuvassa muutoksessa. Muutos haastaa etenkin oppimista ja sen ohjausta. Myös Lapin korkeakouluissa on huomattu työelämän muutokset ja huomioitu sieltä tuleva palaute. Työmarkkinoilla pärjäävät sellaiset ihmiset, joilla on alan tutkinto ja, jotka hallitsevat alan työtehtävät. Tärkeitä henkilökohtaisia ominaisuuksia työelämässä ovat halu oppia uutta, oma-aloitteisuus, asenne, joustavuus, avoimuus, rehellisyys ja sosiaaliset taidot. (Torvinen 2019.) Myös omien vahvuuksien tunnistaminen on tärkeä työelämätaito.

Yhä useampi korkeakouluopiskelija tarvitsisi jo opintojen aikana ohjausta ja tukea omien vahvuuksiensa tunnistamiseen. Lisäksi opiskelijat tarvitsevat kannustusta omaan tulevaisuuden suunnitteluun ja siirtymisessä valmistumisen jälkeen työelämään. Tarvitaan uudenlaisia lähestymistapoja, toimintamalleja ja menetelmiä ohjata opiskelijoita ja heidän oppimistaan ja valmentautumista työelämään.

Viime aikoina on korostettu opetuksessa ja ohjauksessa positiivista, vahvuuksiin perustuvaa lähestymistapaa. Positiivinen pedagogiikka kiinnittää huomion myönteisiin, onnistumisiin ja oppimista edistäviin asioihin (Wenström, Koukkari ja Guttorm 2018). Vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus tarkoittaa laajaa lähestymistapaa ja ohjausajattelua, jossa ohjausosaamisen kehittämisessä hyödynnetään ja yhdistellään erilaisia menetelmiä tavoitteen saavuttamiseksi. Vahvuusperustainen ohjaaminen perustuu ajatukselle, jonka mukaan myönteisten elämän- ja urastrategioiden valinta pohjaa kykyyn tunnistaa ja hyödyntää omia vahvuuksiaan (Uusiautti, 2019; Uusiautti & Määttä, 2015). Tulevaisuusohjauksen tavoitteena on auttaa tunnistamaan erilaisia vaihtoehtoja ja näkemään tulevaisuus avoimena, useita erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia sisältävänä elämänvaiheena. (Tulevaisuusohjaus, www.utu.fi).

Miten kehitetään opettajien ja ohjaajien osaamista vahvuusperustaisessa tulevaisuusohjauksessa

Lapissa on kehitetty jo pitkään yhdessä alueen TNO-verkoston kanssa erilaisia tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja, joiden tavoitteena on ollut mm. sujuvien siirtyminen varmistaminen eri kouluasteiden välillä ja valmistumisen jälkeen nopea siirtyminen työelämään. Kehittämistyön tuloksia on otettu käyttöön ja edelleen yhteistä kehittämistä jatketaan. Tarvetta on kehittää mm. tulevaisuuteen suuntaava ohjausta eri vaihtoehdoista koulutus- ja työurilla ja siihen liittyvää osaamista. (Kangastie 2018, 25.) Tarvetta on myös ennakoivalla työotteella ohjata siten, että tunnistetaan ja tuetaan opiskelijoiden vahvuuksia, jotta korkeakouluista valmistuu työelämään valmiita ja vahvuutensa sekä osaamisensa tuntevia oman alansa asiantuntijoita.

Lapin korkeakoulut (LUC) ovat yhdessä tarttuneet haasteeseen kehittää erityisesti korkeakouluopiskelijoiden ohjaamiseen istuvia vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen osaamisen käytäntöjä ja menetelmiä sekä rakentaa näistä koostuva VAHTO-ohjausmalli. Tavoitteena on tehostaa korkeakouluopiskelijoiden onnistumista urasuunnittelussa ja tulevaisuuden uratavoitteiden saavuttamisessa vahvuusperustaisiin metataitoihin pohjautuen, sujuvoittaen siirtymää korkeakoulusta työelämään. Tavoitteena on kehittää opetus- ja ohjaushenkilöstön osaamista ohjaukseen, jossa tulevaisuuteen valmennetaan huomioiden yksilön kokonaisvaltaisuus tavoitteiden, vahvuuksien ja valmiuksien kautta. (VAHTO – hankehakemus 2019.)

Ohjaustyö muuttuu VAHTO ohjausmallin myötä oivalluttavaksi: tarkoitus on antaa opiskelijoille työkaluja ja välineitä oman toiminnan analysointiin ja sen rinnastamiseen mahdolliseen tulevaisuuden työskentelyyn omalla alalla. Tämä edellyttää opettajilta ja ohjaajilta syvällistä ymmärrystä VAHTOn taustalla olevasta ideologiasta ja ohjaustoiminnan kauaskantoisista merkityksistä. (Vahto-hankehakemus 2019.)

Lukijalle pohdittavaksi: Mitä vahvuuksia sinulla on? Miten tunnistat vahvuuksiasi?

Lähteet

Kangastie, H.2018.Tieto-, neuvonta- ja ohjaustoiminnan (TNO) hyviä käytänteitä. Viitattu 25.8.2019. https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=ee9352ae-454a-4212-baf0-abba1e72e363
Torvinen, S.2019. Lapin korkeakoulusta valmistuneiden osaaminen työelämässä- kysely Lapin alueen työnantajille. Viitattu 25.8.2019. https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=6e4cefb5-ef56-490b-ba80-3a584a52d47e
Tulevaisuusohjaus. Viitattu 25.8.2019. https://tulevaisuusohjaus.fi/
Uusiautti, S. 2019. Tunnista vahvuutesi ja menesty. Viitattu 25.8.2019. (http://ekirjasto.kirjastot.fi/ekirjat/tunnista-vahvuutesi-ja-menesty)
Uusiautti, S & Määttä, K. 2015. The psychology of becoming successful worker. Research on the changing nature of achievement at work. New York, NY: Routledge. Viitattu 25.8.2019. https://www.routledge.com/The-Psychology-of-Becoming-a-Successful-Worker-Research-on-the-changing/Uusiautti-Maatta/p/book/9781138703001
VAHTO - Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittäminen. ESR-hanke, S21680. Viitattu 25.8.2019. https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S21680
Wenström, S., Koukkari, M. & Guttorm, T. 2018. Positiivista osaamisperusteista pedagogiikkaa. Teoksessa A. Karjalainen (toim.) Osaamisen opettaja. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 56. Hakupäivä 25.8.2019. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018102938970.