kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Paljonko rehujen tuottaminen maksaa lappilaisilla kotieläintiloilla?

10.4.2024



Kirjoittajan kasvot.
MMM Agronomi Laura Post työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

Arvi logot.png

Arktinen vilja (ARVI) on tiedonvälityshanke, jossa kootaan yhteen viljanviljelyn tutkimus- ja kokemustietoa viljelijöiden, asiantuntijoiden ja sidosryhmien vapaaseen käyttöön. Pohjois-Suomi on maailmanlaajuisesti niitä harvoja viljelyalueita, joita ilmastonmuutos osittain jopa hyödyttää pidentyvien kasvukausien ansiosta (Peltonen-Sainio ym. 2009).

Viljan tuottaminen on yleensä kannattavaa vain hyvillä satotasoilla

Keskinkertainen tekeminen on hyvin harvoin riittävää, kun tähtäimessä on kannattava viljantuotanto. Poikkeuksen teki Ukrainan sodan syttymisen jälkeinen aika, kun viljan markkinahinta nousi saatavuusongelmien takia nopeasti ennätyksellisen korkeaksi (Kuvio 1). Myös kuivuudesta johtuvat mittavat satotappiot maailmalla ovat nostaneet viljan hintaa reilusti. Suomella ei ole neuvotteluasemaa viljamarkkinoilla, sillä Suomen tuottama viljamäärä on kokonaisuudessaan vain 1–2 prosenttia EU:n tuotantomääristä (Eurostat 2024). Silti kotimaan ruokaturvasta olisi pidettävä huolta.

Kuvio 1 Post.png
Kuvio 1. Rehuohran perushinnan kehitys. Viljelijöille tilitetty perushinta sisältää kuljetuksen ensimmäiseen vastaanottopisteeseen. Perushinnasta on vähennetty viljelijöiltä perityt välityspalkkiot ja muut maksut (esim. jaostopalkkiot). Alv 0 %. (SVT 2024a)

Yleisesti voidaan sanoa, että tuotantokustannukseen eniten vaikuttaa satotaso. Ohran keskimääräinen satotaso Suomessa on vain noin 3 500 kg/ha (SVT 2024b), mutta tilojen välinen vaihtelu on suurta.

ProAgrian ennusteen mukaan ensi vuonna satovaatimus rehuohralle jopa 4 900 kg/ha, kun hintaoletus vuodelle 2024 on vain 190 €/tn. Hehtaarisatovaatimus on tehty muuten Lohkotietopankin keskimääräisillä kustannuksilla, mutta lannoitteen hinnalla 595 €/tn.

Satovaatimus on kova keskimääräiseen satotasoon nähden. Yli 4 900 kg hehtaarisatoihin yltää Lohkotietopankin mukaan vain paras neljännes tiloista. Onko olemassa jokin tekijä, joka lähtökohtaisesti estää huippuluokan viljasatojen saavuttamisen Lounaisessa-Lapissa, jossa lämpösummaa on riittävästi? Ei pitäisi olla.

Huippusadon resepti on kohtuullisen yksinkertainen, jossa maan kasvukunto korostuu: vesitalous, maan rakenne ja elävyys, kalkitus sekä lannoitus ja kasvinsuojelu. Omat lohkot tulee tuntea ja valita niille sopivat lajikkeet, joka paikkaan viljaa ei kannata edes kylvää. Keväällä ei kestä myöhästyä senkään takia, että sadon saa korjattua kurkien tieltä pois. Hyvällä kasvukauden aikaisella seurannalla vaadittavat toimenpiteet tulee tehtyä oikea-aikaisesti. Sen jälkeen ollaan säiden armoilla, kuten muuallakin. Lapissa kuivuuden aiheuttamat satotappiot ovat olleet verrattain maltilliset ja lumen sulamisesta jäänyt kosteus auttaa kriittisimpänä hetkenä.

Kustannuserät tarkasteluun

Tuotantokustannusten laskeminen auttaa arvioimaan, millaista satotasoa vaaditaan, jotta viljely pysyy kannattavana. Lisäksi siitä nähdään ne kustannuserät, jotka nostavat eniten kustannuksia ja pystytään tarvittaessa niihin vaikuttamaan.

ARVI-hankkeessa tarkasteltiin esimerkkilaskelmin viljan tuotantokustannusta lounaislappilaisilla kotieläintiloilla. Esimerkissä olevan luomutilan (b) pienistä kustannuseristä oli huomattavaa hyötyä:

a) 3500 kg ka keskisato tehokkaalla koneketjulla - tuotantokustannus ilman tukea 432 €/tn
b) luomutilan tuotantokustannus edullisilla kiinteillä kustannuksilla 2000 kg ka keskisadolla - tuotantokustannus ilman tukea 398 €/ tn

Jos ottaa tuet huomioon, ollaan a-esimerkin tuotantokustannuksessa 300 €/tn tietämillä. Edelleen ollaan kuitenkin kaukana rehuohran vuoden 2024 hintaoletuksesta, 190 €/tn. Rahtia saa tulla vielä reilustikin, että vilja olisi kannattavampaa ostaa toiselta viljelijältä. Jos ostetaan tasalaatuista viljaseosta rehufirmalta, voidaan olla jo lähempänä oman tilan tuettua viljan tuotantokustannusta (Taulukko 1).

Yleisesti kustannuksia voisi järkevästi pienentää yhteiskoneilla, laajentamalla koneiden käyttöä sekä tuotantopanosten yhteistilauksilla. Lisäksi lannoitteiden ostoajankohdalla on ollut viime vuosina poikkeuksellisen suuri merkitys kustannuksiin.

Esimerkkilaskelmissa viljan alla on ollut nurmensiemen eli viljasta on hyötyä nurmikierrossa. Oma vilja on myös rauhoittanut yöunia ylikuumenneissa viljamarkkinoissa, jotka kuluvana talvena ovatkin onneksi olleet odotettua rauhallisemmat. Tulokset eivät kuitenkaan liiemmin rohkaise puhtaan viljan viljelyyn, ennen kuin vuosittainen satotaso on 5 tn huitteilla. Täytynee jatkaa harjoituksia?

Viljan tuotantokustannuslaskuri vapaaseen käyttöön löytyy: https://kustannuslaskuri.mtech.fi/

Paljonko säilörehun tuottaminen maksaa?

Valtakunnallisesti myös säilörehun tuotantokustannus vaihtelee huomattavasti tiloittain, ProAgrian Lohkotietopankin mukaan 15–36 snt/kg ka. Tämä ero tarkoittaa 50 lehmän tilalla 44 000 euroa vuodessa!

Lapin tuotantokustannuslaskelmissa päästiin yllättävästi lähes samaan tulokseen (valtakunnan keskiarvon paikkeille, 21 snt/kg ka) kahdella hyvin erilaisella taktiikalla:

a) 180 ha pinta-alalta tehokkaalla koneketjulla 6 600 kg ka/ha keskisadolla
b) luomutuotannossa edullisilla konekustannuksilla 3 100 kg ka/ha keskisadolla

Karkeasti voi sanoa, että satotaso määrittää eniten tuotantokustannusta. Tämäkin esimerkki kuitenkin rohkaisee laskelmaan omalle tilalle todellisia kustannuksia ja tarkastelemaan eri kustannuseriä.

Nurmelle löytyy vapaasti saatavilla oleva tuotantokustannuslaskuri: https://www.atriatuottajat.fi/tuotannonkehitys/nautasuomi/palvelut/sailorehulaskuri/

Vaikka erilaisten rehujen hintavertailu ei ole täysin mielekästä, sillä ne eivät ole toisillaan kokonaisuudessaan korvattavissa, kannattaa haarukoida, mikä rehu omalle tilalle todellisuudessa on edullisinta (Taulukko 1).

Taulukko 1
. Eri rehujen hinnat.
Taulukko 1 Post.JPG

Lähteet

Eurostat. 2024. Crop production in EU standard humidity. https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/apro_cpsh1__custom_10679027/default/table?lang=en Viitattu 3.4.2024

Peltonen-Sainio, P., Jauhiainen, L., Hakala, K. & Ojanen, H. 2009. Climate change and prolongation of growing season: changes in regional potential for field crop production in Finland. Agricultural and Food Science 18: 171-190.

SVT. 2024a. Maataloustuotteiden tuottajahinnat. Luonnonvarakeskus. Viljan, rypsin ja rapsin tuottajahinnat muuttujina Kuukausi, Hinta ja Laji. PxWeb (luke.fi) Viitattu 5.4.2024

SVT. 2024b. Satotilasto. Luonnovarakeskus. https://www.luke.fi/fi/tilastot/satotilasto/sato-ja-luomusato-2023 Viitattu 6.3.2024

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Verkostossa on voimaa - 18 maata Euroopasta kokosi metsäalan parhaat käytänteet yhteiseen tietoportaaliin

20.2.2023



Kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
Metsätalousinsinööri (YAMK) Anne Saloniemi työskentelee asiantuntijana ja metsätalousinsinööri (YAMK) Merja Laajanen tuntiopettajana Tulevaisuuden biotalous-osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Kaikkiin hankkeisiin kuuluu verkostoitumista. Uusien työelämäsuhteiden hankkimista sekä vanhojen ylläpitämistä voidaan pitää suorastaan elinehtona menestyksekkäälle hanketoiminnalle. Kansainvälisissä hankkeissa verkostoituminen voi toisinaan olla haastava tehtävä, jota viime vuosien Covid-19-pandemia ja Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa eivät ainakaan helpottaneet.

Lapin ammattikorkeakoulu oli mukana EU:n Horisontti 2020- ohjelman rahoittamissa ROSEWOOD- ja ROSEWOOD4.0- hankkeissa. Ensimmäisessä ROSEWOOD- hankkeessa luotiin pohja Euroopan laajuiselle metsäalan verkostolle ja hankkeessa jaettiin parhaita metsäalan käytänteitä. Jälkimmäisessä ROSEWOOD4.0-hankkeessa toimintaa vahvistettiin ja hankkeessa haettiin erityisesti digitaalisia ratkaisuja puun liikkeelle saamiseksi

Kuva 1 Laajanen Rosewood.jpg
Kuva 1. Digitaaliset ratkaisut puun liikkeelle saamiseksi. ROSEWOOD4.0 arkisto.

Hankkeen tuloksena verkkoalusta sekä osaamisen jakamista

ROSEWOOD4.0-hankkeessa oli kaikkiaan mukana 18 Euroopan maata. Kullakin maalla on erilainen metsäalan toimintaympäristö, mutta myös yhtäläisyyksiä löytyi paljon. Hankkeessa mukana olleet maat kokosivat alueidensa tiekartat, joiden avulla yhteisiä ongelmakohtia voitiin kartoittaa. Ratkaisuiksi metsäalan haasteisiin hankekumppanit keräsivät omilta alueiltaan parhaita metsäalan käytänteitä ja innovaatioita.

ROSEWOOD4.0- hankkeessa luotiin sähköinen alusta, nimeltään Knowledge Platform, jonne tallennettiin tietoa yli 250 parhaasta metsäalan käytänteestä ja innovaatiosta ympäri Eurooppaa. Tietoportaalin tarkoituksena on ylläpitää tiedonvaihtoa sekä jalkauttaa parhaita käytänteitä uusille alueille. Digitalisaation vaikutukset näkyvät myös metsäalalla, joten alustan jatkuva päivittäminen on tärkeää. Alusta on suunnattu erityisesti metsäsektorin toimijoille, mutta se on vapaasti kaikkien käytettävissä.

Hankkeessa tuotettiin runsaasti digitaalista materiaalia lupaavimmista metsäalan käytänteistä. Kukin osaamiskeskittymä teki esittelyvideoita, kirjoitti artikkeleita, järjesti koulutuksia ja koosti tietokortteja. Kaikki ovat nähtävillä hankkeen perustamilla kotisivuilla.

Metsäalaan liittyvää tietoa vaihdettiin erilaisissa työpajoissa ja seminaareissa sekä opintomatkoilla, joista yksi järjestettiin Rovaniemellä toukokuussa 2022. Vieraat tutustuivat mm. Pilke-taloon, REDUn metsäkonealan simulaatio-oppimisympäristöön sekä hakkuutyömaahan Hirvaalla. Rovaniemeltä sen sijaan matkattiin tutustumaan Itävallan Steiermarkin alueelle mm. innovaatiokeskukseen, puunjalostusyrityksiin, sahoihin, CLT-tehtaalle, vuoristohakkuutyömaalle ja opintomatkalla päästiin kuuntelemaan erilaisia metsäalaan liittyviä hanke-esittelyitä.

Kuva 2 Laajanen Rosewood.jpg

Kuva 2. Rovaniemelle järjestetyn opintomatkan kohokohta oli REDUn metsäkonesimulaattoritila. Anne Saloniemi, Lapin AMK.

Loppuseminaari Barcelonassa

Viimeinen ROSEWOOD4.0-hankkeen tapahtuma pidettiin Barcelonassa kesäkuussa 2022. Paikan päällä oli 60 osallistujaa ja koska tilaisuus pidettiin hybridimuotoisena, myös striimin kautta oli mukana 175 henkilöä. Ensimmäisenä päivänä esiteltiin hankkeen tuloksia sekä keskusteltiin verkoston jatkuvuudesta ja tulosten hyödynnettävyydestä hankkeen päättymisen jälkeen.

Toisena päivänä muodostettiin yhdeksän hybridityöpajaa, joissa keskusteltiin mahdollisista ehdotuksista Horisontti 202- ohjelman rahoituksiin. Keskiönä keskusteluissa olivat innovaatiot kohti kestävämpää metsäsektoria. Lapin ammattikorkeakoulu veti metsänomistajien palveluita kehittävän hankesuunnittelun työpajaa, jossa pohdittiin uusien metsäpohjaisten arvoketjujen kehittämistä metsänomistajien näkökulmasta.

Iso määrä ihmisiä seisoo portaille ryhmittyneenä.

Kuva 3. ROSEWOOD4.0 -hanke Barcelonassa 2022. Gerard Fernández, EFI.

ROSEWOOD4.0- verkosto jatkaa vahvana

Hankkeen yhtenä tärkeimpänä tuloksena voidaan pitää Euroopan laajuista metsäalan verkostoa. Vaikka hanke päättyi kesäkuussa 2022 ja maailmanlaajuiset haasteet rajoittivat fyysisiä tapaamisia, nähtiin tärkeänä ylläpitää luotua verkostoa. Hankkeen jatkumona projektikumppanit jatkavat työskentelyä ROSEWOOD4.0-verkostossa, jota koordinoi kroatialainen Competence Center CEKOM.

Joulukuussa 2022 pidettiin etänä jo kolmas kokous, jossa esimerkiksi Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoima CLT- hanke (CLT Access Matting) pääsi esittäytymään. Hanke sai alkunsa ensimmäisestä ROSEWOOD-hankkeesta innovaatiotyöpajojen kautta, joten oli luontevaa esitellä verkostolle CLT- hankkeessa tehtyjä toimenpiteitä.

Kokouksissa käsitellään ajankohtaisia asioita, suunnitellaan yhteistyömahdollisuuksia EU-rahoituskanavien kautta sekä esitellään uusia käytänteitä, innovaatioita ja hankkeita. ROSEWOOD-verkosto on avoin uusille metsätaloudessa ja puuteollisuudessa toimiville jäsenille, ja mukaan pääsee ottamatta yhteyttä koordinaattoriin.

Hankkeen tiedot

ROSEWOOD4.0- hankkeen toiminta perustui osaamiskeskittymiin. Pohjoisen osaamiskeskittymää koordinoi Lapin ammattikorkeakoulu ja siihen kuuluivat Luonnonvarakeskuksen lisäksi Paper Province Ruotsista ja TreTorget Norjasta. ROSEWOOD4.0- hanketta koordinoi saksalainen Steinbeis 2i GmbH.

Hanke rahoitettiin Euroopan unionin Horisontti 2020 -tutkimus- ja innovaatio-ohjelmasta. Hankkeen kotisivut osoitteessa: https://rosewood-network.eu/

Lähteet

Rosewood4.0 Sustainable Wood for Europe. https://rosewood-network.eu/

Saloniemi, A. 2022. Metsäalan innovaatiot opintomatkojen kohteena ROSEWOOD4.0-verkostossa. Pohjoiset Tekijät- blogi. https://www.lapinamk.fi/blogs/-Metsaalan-innovaatiot-opintomatkojen-kohteena-ROSEWOOD40-verkostossa/0q5cunco/ac5a197e-32c2-45fe-bc2d-0c9d94ea28ff

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Biolabrassa kehitetään luonnontuotealaa uusin eväin

9.2.2023



Kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
MTI Juho Haveri-Heikkilä työskentelee asiantuntijana, FM Petri Muje erikoisasiantuntijana ja MTI Aki Ranta asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

logoja

Tarve luonnonvara-alan osaamisryhmän oppimis- ja kehittämisympäristön perustamiseksi on tunnistettu jo vuosien ajan ja pohjatöitä tilojen eteen tehty monilla tahoilla. Biolaboratorio on nyt saatu uudistettua Lapin ammattikorkeakoulun merkittävien omien investointien (tilojen uudistaminen) ja Lapin liitolta saatujen EAKR-rahoitusten (laitehankinnat ja pilotointi) myötä. Ympäristön tavoitteena on vahvistaa Tulevaisuuden biotalous -ryhmän edellytyksiä edistää luonnontuote-, elintarvike- ja metsäalan kehittymistä Lapissa.

Kehittämistä tuetaan toisaalta opetuksen (koulutuksesta valmistuvien ajantasainen osaaminen) ja toisaalta yritysten ja muiden yhteistyökumppanien kanssa toteutettavien hankkeiden kautta. Merkittävää on myös LUC-konsernin sisäisen yhteistyön tiivistyminen Arktisen keskuksen laboratoriotoimintojen tullessa samoihin tiloihin. Tiloissa tehdään hankepohjaista yhteistyötä myös valtakunnallisten tutkimuslaitosten ja erityisesti luonnonvarakeskuksen kanssa – hyvä esimerkki on nokkosen viljelyyn ja hyödyntämiseen liittyvä hanke.

Lapin koulutuskeskus REDU:lla on Jänkätiellä tilat, joissa voidaan käsitellä mm. lihaa ja kalaa; lisäksi Lappian Tervolan Louella olevia tiloja kehitetään liha-, kala- ja maitotuotteiden pilottivalmistukseen sopiviksi. Lapin AMK:n Biolabrassa ollaan päällekkäisyyksien välttämiseksi päätetty keskittyä luonnontuotteiden kehittämiseen ja koekeittiötoimintaan.

Alueen monipuoliset oppimis- ja kehittämisympäristöt mahdollistavatkin yritysten, tutkijoiden ja opiskelijoiden kohtaamisen innovaatioiden ja tuotekehityksen tiimoilta – toiminta on valtakunnallista, mutta pääosa kehittämistoimenpiteistä kohdistuu kuitenkin Lappiin. Toiminta uudistetuissa tiloissa on käynnistynyt osaamisryhmän opintojaksojen, hankkeiden ja yrityspilottien kautta.

Monipuolinen ja muunneltava varustus

Tilat ja laitekanta ovat muunneltavissa aina kulloistenkin tarpeiden mukaisesti. Osalle tiloista haetaan elintarvikehuoneistostatus, joka mahdollistaa tuotekehityksessä valmistettujen luonnontuotteiden koe-erien myynnin. Laboratoriossa keskitytään luonnontuotteiden ja toisaalta metsätalouden näytteiden esikäsittelyyn ja perusanalyyseihin, kuten kuiva-aineen tuhkapitoisuuden määrityksiin sekä erilaisiin uuttoihin. Käytössämme on myös Lapin yliopiston Arktisen keskuksen samoissa tiloissa sijaitsevat laboratorion tarjoamat palvelut.

Tuotekehitystiloissa voidaan toteuttaa ensimmäisen asteen jalostusta, kuten kuivausta, hienonnusta ja pakkausta. Tuotekehityskeittiössä on mahdollista kehittää esimerkiksi raaka-aineen makua, rakennetta ja muita ominaisuuksia ammattitason laitteilla. Edellä mainittuja palveluita voidaan tarjota yritysten käyttöön asiantuntijan johdolla ja yritykset voivat tarjota opinnäytetyöaiheita opiskelijoiden toteutettavaksi.

Biolabra 1.jpg

Kuva 1. Tuotekehitystä tuotekehityskeittiössä

Biolabra 2.jpg

Kuva 2. Vertikaalikaapeissa kasvaa basilikaa ja nokkosta

Kasvukauden ulkopuolella tuoreiden luonnontuotteiden saannin opetus- ja hanketoimintaan mahdollistavat kaksi vertikaalikaappia. Tuotekehityksessä valmistettujen valmiiden koe-erien aistinvaraisen arvioinnin lisäksi voidaan ideoida ja toteuttaa annosehdotuksia ja ottaa kuvamateriaalia tuotteiden markkinointiin ja viestintään. Lapin ammattikorkeakoulu voi myös tarjota hygieniaosaamiseen liittyviä asiantuntijapalveluja (mm. hygieniaosaamiskoulutukset ja -testit).

Korkeakoulujen TKI-toiminnan rooli erilaisten uusien tuotantomenetelmien jalkauttamisessa on suuri, sillä toimialan mikro- ja pk-yrityksillä ei ole yleensä riittäviä resursseja investoida uusimpiin laitteisiin tukemaan innovaatioita ja kehittämistä. Ylläpitämällä laboratorioympäristön tiloja, laitteistoa ja asiantuntijaosaamista Lapin ammattikorkeakoulu varmistaa osaltaan tuen alueen mikro- ja pk-sektorin yritysten kehittämistoimintaan. Olemme myös valmiita avustamaan yrityksiä hanketoiminnan rahoituksen hakemisessa.

Opiskelijoiden ajantasainen opetus vaatii myös biolaboratoriotilan – tämä osaaminen siirtyy yrityksiin niiden rekrytoidessa uusia nuoria työntekijöitä sekä nuorten itsensä perustamien yritysten kautta. Oppimisympäristön valmistumisen myötä uudistettu agrologikoulutuksen opintosuunnitelma mahdollistaa erikoistumisen luonnontuotteisiin. Jatkossa Lapin AMK:n opiskelijoilla on mahdollisuus valita luonnontuotteiden jalostukseen ja keruuseen liittyviä opintokokonaisuuksia, joiden oppimisympäristönä Biolabra toimii.

Pilotointi yritysten kanssa

Biolabra luo mahdollisuuden hanketoiminnassa tehtäville innovatiivisille kokeiluille, joilla edistetään uusien tuotteiden kehittämistä, maakunnan elintarvike- ja luonnontuotealan jalostusasteen nousua sekä alan uusien yritysten ja työpaikkojen syntymistä maakuntaan. Oppimis- ja kehittämisympäristön laitteita voidaan hyödyntää tuotekehitykseen liittyvissä luonnontuotealan hankkeissa, kuten esim. materiaalien ensimmäisen vaiheen käsittelyyn liittyvissä kokeissa ja teknologioiden kehittämisessä, kuten jauhatuksen ja kuivauksen energiatehokkuuden parantamisessa.

Biolabra 3.jpg

Kuva 3. Laboratorion laitteistoa

Yhtenä tavoitteena uusiin tiloihin liittyen onkin edistää vähähiilisyyttä ja resurssitehokkuutta paikallisissa pk-yrityksissä tuotekehityskokeilujen ja –testien kautta, esimerkiksi liiketoimintaprosessien energiatehokkuutta parantamalla. Laboratorioympäristön hyödyntämisen kautta parannetaan Tulevaisuuden biotalous osaamisryhmän kehitystyötä paikallisten raaka-aineiden resurssitehokkaassa käytössä ja niiden jatkojalostuksessa yritysten tunnistamien haasteiden ja ideoiden pohjalta. Yhtenä kehittämisen osa-alueena on edistää tuotannon sivuvirtojen hyödyntämistä.

Olemme jo aloittaneet yhteistyössä yritysten kanssa vertikaaliviljelyyn sekä luonnontuotteiden ja sivuvirtojen kuivauksen energiatehokkuuteen liittyviä pilottihankkeita. Biolabra on nyt käytössä, mutta hyöty maakunnalle syntyy yritysten aktiivisen osallistumisen myötä. Mikä on yrityksesi seuraava tuotekehityshanke?

Biolabra 4.jpg
Kuva 4. Biolabra

Ota yhteyttä

Biolabran hyödyntämisestä ja yhteistyöstä tulevaisuuden biotalous -ryhmän kanssa kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Petri Mujeeseen (petri.muje(a)lapinamk.fi, 040 7686502; hankeyhteistyö, elintarvikehygienia, aistinvarainen arviointi), Aki Rantaan (aki.ranta(a)lapinamk.fi, 040 7565949; tuotekehitys- ja laboratoriotilat sekä niiden laitteet) ja Juho Haveri-Heikkilään (juho.haveri-heikkila(a)lapinamk.fi, 044 4780289; tuotekehityskeittiö).

Lisätietoja Biolabrasta: https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Kehittamisymparistot/Biolabra

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Lapin elintarvikealan osaamisvajeen kartoitus

19.12.2022



Kirjoittajien kasvokuvat vierekkäin.
Agrologi (AMK) Hanna-Mari Romakkaniemi ja HTM Anna Suomalainen työskentelevät asiantuntijoina Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Tekijöitä tarvitaan elintarvikealalle

Lapin elintarvikealan koulutuskartoitus -hankkeessa toteutetussa kyselyssä selvitettiin Lapissa paikallisten yritysten näkemyksiä koulutustarpeesta yhteistyöhankkeiden avulla sekä haastattelemalla yritysten edustajia. Lisäksi selvitettiin elintarvikealalle tarjottavan toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksen nykytilanne ja suunnitelmat tulevaan. Tämän materiaalin ja maakunnallisten tavoitteiden (mm. Lapin elintarvikeohjelma, Lapin arktisen biotalouden kehittämisohjelma ja Lapin maaseutuohjelma) pohjalta laaditaan visio elintarvikealan koulutuksen kehittämiselle Lapissa.

Selvitystyön alustavien tulosten perusteella keskeisimpänä haasteena lappilaisilla elintarvikealan yrittäjillä on työvoimapula, joka näkyy sekä yleisesti työntekijöiden vähyytenä että yrityksen tarvitseman osaamisen puutteena. Selvityksessä haastatelluissa yrityksissä on tunnistettu lukuisia tekijöitä, jotka koetaan esteeksi tai hidasteeksi osaavan työvoiman saamiselle. Tärkeänä tällaisena tekijänä yrityksissä pidetään perustyötä tekevien työntekijöiden puutetta.

Koulutus tukee osaamisen kehittämistä

Elintarvikealalle voi kouluttautua perustutkintotasolla, ammattitutkintotasolla sekä erikoisammattitutkintotasolla. Perustutkinto (laajuus 180 osp.) tuottaa laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet elintarvikealan erilaisiin tehtäviin. Elintarvikealan perustutkinnossa suuntautumisvaihtoehdot ovat elintarviketeknologia, leipomoalan, liha-alan ja meijerialan osaamisala. Lisäksi valittavana ovat kalatalouden perustutkinto ja luonto- ja ympäristöalan perustutkinto. Edellä lueteltujen suuntautumisvaihtoehtojen osaamista opiskelija voi edelleen täydentää ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa. (e-Perusteet, 2022).

Ammattitutkinto (laajuus 120, 150 tai 180 osp.) tuottaa työelämän tarpeiden mukaisesti kohdennettua ammattitaitoa, joka on perustutkintoa syvällisempää sekä kohdentuu perustutkintoa rajatumpiin työtehtäviin. Ammattitutkinnoista opiskelija voi valita elintarvikejalostuksen, elintarviketeollisuuden, kalatalouden, leipomoalan, luontoalan tai ruokapalvelujen ammattitutkinnon (e-Perusteet, 2022).

Lisäksi erikoisammattitutkinnoissa (EAT, laajuus 160, 180 tai 210 osp.) on mahdollisuus edelleen syventää omaa osaamistaan vastaamaan työelämätarpeiden mukaisesti kohdennettua ammattitaitoa, joka on ammattitutkintoja syvällisempää ammatin hallintaa tai monialaista osaamista. Erikoisammattitutkinnoissa on vaihtoehtoina elintarvikealan, erityisruokapalveluiden, kalatalouden, leipomoalan sekä luontoalan erikoisammattitutkinnot. (e-Perusteet, 2022).

Toisen asteen koulutusta elintarvikealalle Lapissa ja pohjoisessa tarjoaa tällä hetkellä Saamelaisalueen koulutuskeskus Inarissa, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä Redu Rovaniemellä, Kemijärvellä ja Kittilässä, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia Torniossa, Tervolassa, Kemissä ja Muoniossa. Lisäksi Koulutus Nord tarjoaa opetusta Övertorneålla Ruotsissa.

Elintarvikealan toisen asteen oppilaitoksissa opiskelijamäärät jatkavat vähenemistä edelleen. Ravintola-alan koulutuksen houkuttavuutta heikensi huomattavasti koronapandemian myötä syntynyt yhteiskunnan sulkutila, jossa iso osa ruokapalvelualan toimijoista joutui supistamaan toimintojaan merkittävästi. Tämä vaikutti myös alan työttömyyteen sitä nopeasti nostaen, mikä puolestaan heikensi alan vetovoimaa. Vetovoiman heikennyttyä myös opiskelijamäärät alan koulutuksiin laskivat rajusti.

Elintarvikejalostus Lapissa

Enemmistö Lapissa tuotetuista elintarvikkeista ja luonnontuotteista jalostetaan maakunnan ulkopuolella. Lapissa tuotetuista elintarvikkeista täyden omavaraisuusasteen saavuttavat ainoastaan poro, lammas ja nauris, joiden osalta myös jatkojalostus tapahtuu Lapissa (Lapin elintarvikeohjelma 2017, s.10).

Lapissa on kaiken kaikkiaan lihaa ja lihatuotteita jalostavia yrityksiä nelisenkymmentä. Luonnonvarakeskuksessa tehtyjen selvitysten pohjalta on arvioitu, että Lapissa esimerkiksi naudanlihan osalta jää maakunnassa saamatta n. 6,5 miljoonaa euroa jalostusarvohyötyä (Lapin elintarvikeohjelma 2017, s.10). Maitoalalle löytyy vain yksittäisiä toimijoita, luonnontuotealan jalostustoiminta tapahtuu pienissä, alle 5 henkilöä työllistävissä yrityksissä.

Lapissa tuotettu ja pyydetty kala kattaa noin 60 prosenttia kulutuksesta (Lapin elintarvikeohjelma 2017, s. 22). Kalan elintarvikekäytön yksi iso haaste on logistiikka, sillä herkästi pilaantuvana elintarvikkeena kala asettaa isoja vaatimuksia mm. kylmäketjun ja välimatkojen osalta. Yritysten joukossa on myös kalasatamia. Kalasatamat ovat julkisella tuella kuntien merkittävien järvikalastusvesistöjen läheisyyteen rakennettuja laitoksia, joissa kalastajilla on mahdollisuus käsitellä, säilyttää ja varastoida pyydetty kalansaalis siihen saakka, kunnes se siirtyy kuljetettavaksi myyntipaikkaan.

Elintarvikealan työntekijöiden tilanne ja osaaminen Lapissa

Hankkeessa tehdyn selvityksen pohjalta on selvää, että vaikka yritykset ovat halukkaita laajentamaan toimintaansa, uusia työntekijöitä on haastava löytää. Suurimpina ongelmina yrityksissä nähdään olevan järjestettävän koulutuksen puute sekä yleinen mielikuva elintarvikealasta. Elintarvikeala ja erityisesti yritysten perustyö lihan- ja kalanjalostuksen sekä teollisen leivonnan osalta ei houkuttele uutta työvoimaa ja koulutuksen keskittyessä eteläisempään Suomeen myös työvoima valuu pois Lapista.

Suurin osa yrityksistä kokee, että elintarvikealan perustutkinto tarjoaa riittävän osaamistason työntekijöille, ja että jatkokouluttautumiselle on myös Lapissa ja Pohjois-Suomessa mahdollisuuksia. Enemmistö yrityksistä myös kouluttaa itse työntekijöitään vastaamaan tarpeitaan. Tarvetta lisäkoulutukselle on etenkin tuotekehityksen ja markkinoinnin osalta: kun yritykset havittelevat toiminnan laajentamista, markkinointiosaamisen merkitys korostuu.

Haastatteluissa nousi esille myös tarve prosessiosaamiselle, jonka merkitys etenkin isommissa tuotantolaitoksissa on suuri. Elintarvikkeiden valmistus koostuu lukuisista pienistä osaprosesseista, joiden kautta muotoutuu elintarvikkeen valmistusprosessi. Jokaisessa prosessivaiheessa on omat erityispiirteensä ja tarkoituksensa laadukkaan lopputuotteen saamiseksi, ja koko prosessin hahmotuskyky on työntekijälle tärkeä taito.
Poikkeuksen osaamisen ja työvoiman osalta tekevät leipomo- ja kala-alan yritykset, joissa on ollut haasteita saada osaavaa työvoimaa.

Sekä perus- että jatkokoulutuksen tai erikoisosaamisen hankkimisen osalta koulutustarjonta koetaan näillä aloilla riittämättömäksi. Nykyisten työntekijöiden osaaminen koettiin kyllä hyväksi, mutta uusia työntekijöitä on vaikea rekrytoida. Yritykset näkivät ongelmaksi nimenomaan koulutuksen puutteen alueella. Osalle nuoria lähteminen kotiseuduilta kauas opiskelemaan ei ole helppo vaihtoehto pohjoisen pitkien etäisyyksien ja haastavien kulkuyhteyksien vuoksi. Julkista liikennettä ei välttämättä ole tarjolla siten, että matkustaminen koettaisiin helpoksi ja vaivattomaksi. Liikkuminen lisää myös opiskelun kustannuksia huomattavan paljon.

Yhteenveto

Lapin alueen elintarvikealan yritykset ovat tilanteessa, jossa kasvuhalua ja kehittämisintoa olisi, mutta uusia työntekijöitä on vaikea löytää. Sinänsä nykyisen elintarvikealan peruskoulutuksen nähdään olevan riittävän laadukasta tarvittavan osaamisen kartuttamiseksi; ongelmaksi muodostuukin ensisijaisesti koulutuksen sijainti ja eri alojen painottuminen elintarvikealan koulutuksessa. Yritysten näkökulmasta koulutusta olisi tärkeää saada niille alueille, joissa alasta kiinnostuneita nuoria on. Näin saataisiin paremmin sitoutettua nuoria alueelle ja työllistymään Lapin alueen elintarvikeyrityksiin.

Lähellä sijaitseva toisen asteen koulutus vaikuttaa olevan yritysten kannalta tärkeintä. Harva yritys koki tarvitsevansa lisää korkeakoulutettuja työntekijöitä, ja näidenkin osalta tarve liittyi enimmäkseen myynnin, markkinoinnin, taloushallinnon ja johtamisen osa-alueille. Kun puhutaan yritysten perustoiminnasta, kuten lihan, kalan ja maitotuotteiden jalostamisesta, perustyötä tekevien työntekijöiden tarve on suuri ja yritykset myös kouluttavat näihin tehtäviin itse uusia työntekijöitä.

Aineiston perusteella yritykset näkevät kohtaanto-ongelman syinä koulutusmahdollisuuksien puutteen lisäksi elintarvikealan kehnon tunnettuuden nuorten parissa sekä epärealistiset odotukset alan töistä. Yritysten edustajat kuvasivat haluavansa työntekijöitä, joilla on ”asennetta”, motivaatiota, tai jopa synnynnäinen palo työhön. Tällä ehkä kuvataan sitä, että sinänsä koulutetuilla ja osaavilla työntekijöillä voi olla matala sitoutuminen alan töihin.

Oppilaitosten markkinointi ja mielikuvatyö alasta koettiin riittämättömiksi. Yrityksissä toivottaisiin, että oppilaitokset toisaalta pyrkisivät herättämään enemmän kiinnostusta alan opintoihin, mutta myös itse opinnoissa tuomaan alan päivittäistyön realiteetit esille. Työkokemuksen hankkiminen ja yrityksiin tutustuminen opiskelun aikana esimerkiksi harjoitteluiden kautta koettiin erityisen tärkeänä. Myös erilaiset opetuksen muodot, verkko-opetus ja hybridimuotoiset opinnot, nähtiin kehitettävänä osa-alueena elintarvikealan koulutuksen osalta.

Logokokoelma lapin elintarviketalo.jpg

Lapin elintarvikealan koulutuskartoitus -hankkeessa selvitetään Lapissa elintarvikealalle tarjolla oleva toisen asteen ja korkeakoulutason koulutus ja koulutusta antavien oppilaitosten tulevaisuuden suunnitelmat koulutuksen laajentamisen/supistamisen suhteen. Yritysten näkemyksiä koulutustarpeesta kerätään pääsääntöisesti yhteistyöhankkeista, mutta tätä tietoa täydennetään haastattelujen avulla tarpeen mukaan.

Saatuja tuloksia peilataan maakunnallisissa strategioiden ja ohjelmien (mm. Lapin elintarvikeohjelma, Lapin arktisen biotalouden kehittämisohjelma, Lapin maaseutuohjelma) tavoitteisiin. Kerätyn materiaalin ja maakunnallisten tavoitteiden pohjalta laaditaan visio elintarvikealan koulutuksen kehittämiselle. Hankkeen toteutusaika on 1.9.2021–31.12.2022 ja sitä rahoittaa Lapin liitto.

Lähteet

e-Perusteet. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi. Viitattu 15.10.2022.
Lapin elintarvikeohjelma. https://issuu.com/lapinliitto/docs/elintarvikeohjelmaa4. Viitattu 29.10.2022.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Nokkosen viljely ja monipuoliset käyttötavat Euroopassa

15.6.2022



Tapio Pyörälän kasvot.
Agrologi (AMK) Tapio Pyörälä työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

Logokokoelma ARKNOKK II.JPG

Arktinen nokkonen (eli ARKNOKK) -hankkeessa  kehitetään ja luonnonmukaista nokkosen viljelyä olemassa olevien nokkostuotteiden raaka-aineeksi ja uusien tuotteiden kehittämistä varten. Lisäksi kartoitetaan harvinaisemman, poltinkarvattoman alalajin, pohjannokkosen viljely- ja hyödyntämismahdollisuuksia.

Suomalaiselle, erityisesti lappilaiselle, nokkosraaka-aineelle on markkinoilla kysyntää, mutta kustannustehokkaiden tuotantotapojen puuttuessa nokkosen viljely ei ole vielä saanut suurta suosiota. Osana nokkosen viljelyn kehittämistä selvitetään suomalaisten ja eurooppalaisten nokkosen viljelijöiden kokemuksia tuotannon haasteista ja mahdollisuuksista.

Kansainvälisesti tunnettu viljelykasvi

ARKNOKK-hankkeella on yhteistyökumppaneita muun muassa Ranskassa, jossa hanketyöryhmän oli tarkoituksen vierailla jo hankkeen alussa, mutta koronapandemian aiheuttamien rajoitusten vuoksi tutustumismatka jouduttiin siirtämään toistuvasti.

Rajoitusten viimein purkautuessa hanketyöryhmä pääsi vierailemaan Meurthe-et-Moselle ja Vosges alueiden nokkosen tuotantoon ja tutkimukseen. Roville-aux-Chênesin puutarhaoppilaitoksen sekä CESI Ecole d’Ingénieurs yhteistyökumppanit järjestivät mielenkiintoisia kohtaamisia alueen viljelijöiden, tutkijoiden ja jatkojalostajien kanssa.

Kansainvälisellä yhteistyöllä edistetään nokkosen tuotantoon ja jatkojalostukseen liittyvää tiedonvälitystä, jotta nokkosen tuotantoa saataisiin lisättyä, neuvontaa kehitettyä ja näin vastattua raaka-aineen kysyntään. Koronapandemian aikana yhteistyötä on tehty verkossa ja olemme saanut tärkeää tietoa erityisesti nokkosen taimituotantoon, joka on kustannustehokkain tapa perustaa nokkoskasvusto (Galambosi 2002).

Myös nokkosen alkuperävertailua on tehty ja vaikka kyseessä on sama laji, Urtica dioica ssp. Dioica, on kasvupaikalla ja olosuhteilla merkitystä siihen, miten kyseinen nokkonen viljelykasvina menestyy. Yhteistyön ansiosta lappilasta alkuperää olevaa nokkosta kasvaa myös Ranskassa ja Italiassa (Kuva 1).

Kuva 1 Pyörälä 2022.jpg
Kuva 1. Yhteistyön ansiosta lappilaista alkuperää oleva nokkonen kasvamassa Ranskassa

Nokkosesta rehua ja lannoitetta

Alueilla, joilla vierailimme, nokkosen tuotantoa on edistetty vuosia ja sitä viljellään useita hehtaareja pinta-alojen kasvaessa vuosittain. Merkittävin ero suomalaiseen tuotantoon on, ettei nokkosta viljellä lähtökohtaisesti elintarviketuotantoon. Kaupoista kyllä löytyy jonkin verran tuotteita, jotka sisältävät myös nokkosta, mutta alkuperästä ei välttämättä ole tietoa. Nokkosta tuotetaan joko eläinten rehuiksi, siitä valmistetaan nokkosvettä tai toimitetaan tekstiilitutkimukseen.

Nokkosen käyttö eläinten rehuna ulottuu ainakin 1700-luvulle saakka, jolloin nokkosta on suositeltu syötettävän niin lehmille, sioille, lampaille kuin kanoillekin. 1900-luvulla nokkosen käyttöä eläinten rehuna on tutkittu ympäri maailman ja sen on todettu parantavan eläinten hyvinvointia monipuolisesti. (Pyörälä 2019).

Nokkosvettä valmistetaan liottamalla tuoreita nokkosia vedessä muutamia päiviä, jonka jälkeen se on käytettävissä lannoitteena tai kasvinsuojeluaineena. Nokkosvesi sisältää runsaasti typpeä ja hivenravinteita. Lannoitteena sitä on käytetty vuosikymmeniä kotipuutarhoissa ja luomutuotannossa. Kasvinsuojeluaineena nokkosvesi tehoaa muun muassa useimpiin kirvalajeihin. (Galambosi, Kakriainen-Rouhiainen & Mattila 2006)

Ranskalainen rehuherkku

Ranskassa maatilat käyttävät nokkoset rehujen seassa, jonka myötä muun muassa teollisten kivennäisten ostotarve on vähentynyt huomattavasti. Näillä tiloilla on monipuolisesti myös muitakin viljelykasveja, joiden avulla rehujen ravintoarvoihin voidaan vaikuttaa, mutta viljelijöiden mukaan nokkonen on vähentänyt huomattavasti ostorehujen tarvetta.

Nokkossadosta valmistetaan myös suuria määriä nokkosvettä, jota käytetään muun muassa viinitiloilla kasvuston kastelussa samalla saaden käyttöön nokkosveden lannoitus ja tuholaistorjunta hyödyt. Nokkosvettä voidaan tarjota myös tuotantoeläimille juomavetenä.

Nokkosen tuotanto nokkosveden valmistukseen sekä rehu- ja tekstiiliteollisuuden tarpeisiin perustuu pääasiassa siihen, ettei tuotetun raaka-aineen tarvitse olla niin laadukasta, kuin mitä sen tulisi olla elintarvikekäytössä. Näin myös kasvuston perustaminen, rikkakasvien torjunta ja koneellinen sadonkorjuu ja käsittely onnistuvat helpommin.

Tätä ajattelua tulisi myös meillä Suomessa edistää, jotta nokkosen viljelyalojen lisääminen olisi helpompaa ja käyttö monipuolistuisi. Myöhemmässä vaiheessa elintarvikelaatuisen nokkosen tuottaminen olisi mahdollista osaamisen karttuessa.

Kuva 2 Pyörälä 2022.jpg
Kuva 2 Nokkonen annetaan kasvaa rauhassa rikkakasvien kanssa. Tällä peltolohkolla kasvoi nokkonen ja sinimailanen. Sato käytetään nautojen rehuissa.

Nokkosen viljelymenetelmiä kehitetään edelleen aktiivisesti Ranskassa, koska ilmas-tomuutoksen myötä sääolosuhteet kuivattavat ja tiivistävät alueen savimaita hidastaen nokkosen kasvua. Nokkoselle optimaalinen kasvualusta olisi kuohkea ja multava maaperä suojaisella peltoalueella, joka ei näillä alueilla ole kovin mahdollista. Lisäksi näillä alueilla on yleistä, että taimet istutetaan tasamaalle, jolloin kasvusto on yhä alttiimpi sään vaihteluille.

Rikkakasvien torjuntaan ja sadonkorjuuseen kehitettävää teknologiaa halutaan uudistaa, jotta eri jatkojalostustarpeisiin tuotettavan raaka-aineen kysyntään pystytään vastaamaan. Esille nousi mielenkiintoinen kysymys, miten sadosta saataisiin koneellisesti korjattua lehtimassa siten, että varret voitaisiin jättää kasvamaan tekstiiliteollisuuden tarpeisiin.

Nokkonen jätevesien puhdistustöissä

Ranskassa nokkosen tuotantoon, viljelypinta-alan kasvuun ja tutkimuksen monipuolistamiseen on myös poliittinen tahotila. Meurthe-et-Moselle -alueella on selvitetty nokkosen mahdollisuuksia jätevesien puhdistuksessa ja alueella onkin useita jätevesien puhdistamoita pienien kylien laitamilla, joiden puhdistusaltaissa kasvaa muun muassa nokkonen (Grimaud 2021).

Tälle tutkimukselle ja toiminnalle on ympäristökuntien vahva tuki ja rahoitusosuudet. Alueen kasvintuotantotilan yhteyteen oli perustettu myös nokkosnäyttely, jossa oli tietoa nokkosesta ja johon oli kerätty eri nokkoskantoja Ranskasta.

Kuva 3 Pyörälä 2022.jpg

Kuva 3 Nokkoselle perustettu näyttely, johon on kerätty eri nokkoskantoja ympäri Ranskaa. Ympärillä oli myös infotauluja nokkosesta.

Jätevesijärjestelmän täsmällisiä piirustuksia emme nähnyt, mutta systeemi muistutti meillä suomessa haja-asutusalueilla käytettäviä jätevesienkäsittelymenetelmiä: jätevedet johdetaan ensin saostussäiliöihin, jossa kiintoaines painuu säiliön pohjaan ja selkeytynyt jätevesi pumpataan kasvualtaisiin.

Altaiden pohjalla on maa-aineskerros, johon on istutettu nokkosta tai järviruokoa. Kasvit käyttävät tarvitsemansa ravinteet ja suodattunut jätevesi pumpataan toisen säiliön kautta seuraavaan altaaseen, josta jälleen suodattunut vesi lasketaan maahan ja puhdistuminen jatkuu maakerroksissa päätyen pohjavesivyöhykkeelle. (Jätevesiopas 2022)

Kuva 4 Pyörälä 2022.jpg

Kuva 4 Jätevesipuhdistamon kasvatusaltaissa kasvaa nokkonen. Kasvuston hoitotoimenpiteet ja sadonkorjuu ovat haastavia, eikä sadon hyödyntämismahdollisuuksistakaan ole varmaa tietoa.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen ja paikallisten asiantuntijoiden mukaan hyvin toimiva menetelmä, joskin suodattuneen veden laboratorioanalyyseja emme päässyt tarkastelemaan. Haasteena on myös altaissa kasvavien nokkosten hoitotoimenpiteet ja korjuu altaan syvyyden ja putkistojen vuoksi, eikä soveltuvuudesta jatkojalostukseen ole tietoa. Ainoana mahdollisuutena nähdään kuitutuotanto, mutta tätä ei ole kunnolla tutkittu.

Lopuksi

Nokkosen viljelypinta-alat ovat kasvussa niin Suomessa kuin Euroopassakin, mutta haasteeksi koetaan erityisesti osaamisen, neuvonnan ja tuotantoon soveltuvien koneiden puute (Honkanen 2022). Myös elintarviketeollisuuteen menevän nokkosen laatuvaatimukset ovat haaste useimmille tuottajille. Suomalaiset nokkosen tuottajat ovat pääasiassa puutarha- ja kasvintuotantotiloja, joilla on kohtalaiset edellytykset laadukkaan nokkosen tuotantoon niin osaamisen kuin teknologian osalta.

Suomessa nokkosen tuotanto keskittyy pääosin elintarviketeollisuuteen, mutta mielenkiinto nokkoskuidun hyödyntämismahdollisuuksiin tekstiiliteollisuudessa on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi. Nokkosta voidaan käyttää myös muun muassa eläinten rehuissa ja lannoitteena, joten nokkosesta on moneksi. Yksi haaste nokkosen viljelylle on juuri se, että siitä on moneksi, koska eri raaka-aineiden valmistukseen joudutaan käyttämään erilaisia tuotantomenetelmiä.

Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, nokkonen nähdään vielä hyvin vahvasti rikkakasvina ja nokkosen tuotantoon suhtaudutaan epäilevästi. Usein pelkona on nokkosen leviäminen muualle kasvustoon ja miten kasvusto saadaan tarpeen vaatiessa tuhottua. Leviämistä pystytään kuitenkin hallitsemaan viljelyteknisillä toimilla ja tuottoisaa nokkospeltoa ei yleensä ole tarpeen edes tuhota. Viljeleminen kannattaa aloittaa maltilla ja kasvattaa pinta-alaa pikkuhiljaa.

Suomen viljelymaat soveltuvat erinomaisesti nokkosen viljelyyn ja erityisesti Pohjois-Suomessa olosuhteet ovat otolliset. Meillä on paljon pienehköjä multavia viljelysmaita metsäkaistaleiden suojassa, jossa nokkosella on hyvä kasvaa ja kukoistaa. Raaka-aineelle löytyy ostajia, koska tällä hetkellä kysyntä on suurempaa kuin tuotanto.

Viljelijöille suosittelen vakavasti harkitsemaan nokkosen viljelyä edes koemielessä. Arktinen nokkonen -hankkeen työryhmältä saa lisätietoa nokkosen tuotannosta ja käyttömahdollisuuksista sekä neuvontaa viljelyn aloittamiseen. Yhteystiedot ja lisätietoa hankkeesta löytyy mm. www.arktinennokkonen.fi sivustolta.

Kuva 5 Pyörälä 2022.jpg

Kuva 5 Arktinen nokkonen hankkeen työryhmästä mukana olivat Aki Ranta, Tapio Pyörälä sekä Françoise Martz. Yhteistyökumppani Laurent Dervaux esittelemässä nokkosen taimituotantoa. (Matin 2022)

Lähteet

Galambosi, B. 2002. Nokkosen viljely ja sen kriittiset pisteet. Maa- ja elintarviketalou-den tutkimuskeskus.

Galambosi, B., Kakriainen-Rouhiainen, S. & Mattila, H. 2006. Nokkonen monipuolinen hyötykasvi. Maa- ja elintarvetalouden tutkimuskeskus.

Grimaud, F-X. 2021. Portes de Meuse: l’ortie a bien des vertus même de traiter les eaux usées. L’est Republicain. Viitattu 10.6.2022. https://www.estrepublicain.fr/environnement/2021/01/25/portes-de-meuse-l-ortie-a-bien-des-vertus-meme-de-traiter-les-eaux-usees

Honkanen, H. 2022. Nokkosen viljely Suomessa. Lapin ammattikorkeakoulu Oy. Agrologikoulutus. Opinnäytetyö.

Pyörälä, T. 2019. Nokkosen viljelyn kehittäminen. Lapin ammattikorkeakoulu Oy. Agrologikoulutus. Opinnäytetyö.

Suomen vesiensuojeluyhdistysten liitto ry 2022. Vesiensuojeluopas Viitattu 10.6.2022. https://vesiensuojelu.fi/jatevesi/jateveden-kasittely/kiinteiston-omat-jarjestelmat/

Vosges, M. 2022. La culture des orties, convoitée jusqu’en Finlande. L’est Republician. Viitattu 10.6.2022. https://www.vosgesmatin.fr/economie/2022/04/28/la-culture-des-orties-convoitee-jusqu-en-finlande


> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Rakennuksista tutut CLT-levyt maan kantavuuden parantajana

15.3.2022



Kirjoittajien kasvokuvat.
Metsätalousinsinööri (YAMK) Anne Saloniemi työskentelee asiantuntijana Tulevaisuuden biotalous-osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa ja puutalousinsinööri Tytti Ahoranta projektipäällikkönä Kemin Digipolis Oy:ssä.

Ely ja EAKR logo.jpg

CLT (Cross Laminated Timber) tunnetaan parhaiten innovatiivisena ja suorituskykyisenä rakennusten kantavana rakenteena. CLT koostuu ristiin liimatuista lautakerroksista ja sillä voidaan korvata rakenteita, jotka on perinteisesti valmistettu teräksestä ja betonista. Maanpinnan kantavuuden parantamisessa tai tilapäisenä siltana puun korjuussa CLT:n käytöstä löytyy käytännön esimerkkejä Kanadasta ja USA:sta.

Pohjois-Amerikassa näitä mm. CLT Access Mats tai Terralam CLT Mats -nimellä tunnettuja massiivipuulevyjä käytetään lähinnä rakennustyömailla vahvistamassa maan kantavuutta raskaiden paalutuskoneiden tai nostureiden alla sekä kulkuväylinä soiden ja suojelualueiden yli. (Sterling Solutions LLC 2022; Structurlam Mass Timber Corporation 2022.)

CLT:n soveltaminen maan pinnan kantavuuden parantamisen ratkaisuna ja uudelleenkäytettävänä kulkuväylänä kiinnostaa Suomessa muitakin kuin metsäalan toimijoita.

CLT-levyt maanpinnan kantavuuden parantamisessa puunkorjuussa (CLT Access Matting) -hankkeessa tarkastellaan kahden erilaisen levysarjan käyttöä maan pinnan kantavuuden parantamismenetelmä; A- ja B-sarjaa, joista jälkimmäinen on ns. hylkytavarasta valmistettu erä. Samalla pyritään edistämään kiertotaloutta tutkimalla normaalista jatkojalostuskäytöstä poistetun sahatavaran soveltuvuutta maanpintalevyjen valmistuksessa.

Hankkeen alussa kerättiin tietoa mm. laatuvaatimuksista sekä toiminnallisista ja rakenneteknisistä tavoitteista levyjen teknistä suunnittelua ja valmistamista varten.

Ilmakuva metsästä.
Kuva 1. CLT-levyt testissä suojuotin ylityksessä elokuussa 2021. Harri Lindeman, Luke.

Havainnot rakennesuunnittelun näkökulmasta

CLT-levyjä käytetään kantavina rakenteina ja siksi niiden käyttötarkoitukseen soveltuvasta ja kantavuudeltaan toimivasta suunnittelusta vastaa rakennesuunnittelija. Näin toteutettiin myös CLT Access Matting –hankkeen levyjen suunnittelu. Tähän mennessä kaksi kertaa käyttötarkoituksen mukaisesti maastossa turvemaalla testatut A-sarjan levyt on suunnitellut rakennustekniikan DI Risto Airaksinen Lapin ammattikorkeakoulusta. Hänellä on yli 40 vuoden kokemus sekä rakennesuunnittelusta että rakennesuunnittelun opetuksesta. CLT-materiaalin hän on tutustunut lähemmin viimeisen 10 vuoden aikana.

CLT:n ristiin liimaus lisää puisen rakenteen lujuutta. Ristiin liimaamalla levystä saadaan luja, jäykkä ja mittansa pitävä sekä ominaisuuksiinsa nähden kevyt kantava levy. Lujuuden säilymisen ja pitkäaikaisen keston kannalta on tärkeää, että metsäkoneella levyjen yli ajettaessa levyjä kulutetaan aina samalta puolelta. Taivutukselle rasitetun puolen pitäminen ehjänä lisää käyttökertoja. Toisin kuin rakennuksen vaakarakenteissa, taipuma ei aiheuta haittaa levyjen käytölle silloin, kun levyjä käytetään kulkuväylänä maan pinnassa. Levyt voisivatkin olla ohuempia ja ristiin laminoituja kerroksia voisi olla vähemmän, kuin hankkeessa testauksia varten valmistetuissa levyissä on. (Airaksinen 2022.)

Ajopinnan särkymisellä ei ole niin paljoa merkitystä. Kun toinen puoli on ehjä, pysyy vetorasituskin hyvänä. Siihen, kuinka paljon pintaa voi kuluttaa, kunnes levy on käyttökelvoton, on vaikea vastata vielä tässä vaiheessa. (Airaksinen 2022.)

Levyjen suunnittelu yhteistyössä koneyrittäjien kanssa

CLT-levyjen käyttöä ei ole tiettävästi tutkittu puunkorjuukäytössä, eikä tästä ollut käyttökokemuksia, joten oli tärkeää osallistaa mm. koneyrittäjät mukaan levyjen suunnitteluvaiheessa. Airaksinen määritteli levyjen suunnittelun kannalta ne tekijät, joihin saatiin Metsäkeskuksen järjestämissä keskusteluissa kommentteja levyjen käsittelyn asiantuntijoilta mm. metsäkoneyrittäjiltä ja puunjalostajilta.

Käyttötarkasteluissa tuli selvittää levyistä mm. seuraavia ominaisuuksia: ulkomitat, nostopisteet, levyjen väliset liitostoiveet, kuormitus, levyjen maksimipaino sekä kuljetukseen, nostoon ja asennukseen liittyvät toiveet. Huomioon piti ottaa myös metsäkoneen mitat ja rengasmäärät.

Levyjen rakennesuunnittelulle annettiin reunaehtoina seuraavat asiat:

• ajokoneen paino (20 tonnia kuorma päällä),
• levyillä saavutettava kulkuväylän minimileveys,
• ajokoneen kouran nostokapasiteetin määrittämä yksittäisen levyn maksimipaino sekä
• ajokoneen akseleiden etäisyyteen soveltuva ja yksittäisellä levyllä saavutettava etenemä.

Koneyrittäjien näkökulmasta oli tärkeää, että levyjen siirtämisen aikana koneen hytistä ei tarvitse poistua (Lindeman & Saloniemi 2021), jonka takia levyjen liitosmekanismeista sekä ylimääräisistä siirtovaijereista luovuttiin. Levyt tuli voida latoa kulkuväyläksi peräkkäin yksittäisinä, toisistaan irti olevina kappaleina ja niiden tuli kestää ajokoneen ja sen kuorman paino levyihin suunnitelluista kouran menevistä nostorei’istä huolimatta.

Airaksisen (2022) mukaan levyjen suunnittelu, käyttäjien toiveet on saatu toimimaan hyvin yhteen ja se näkyy ja levyjen toimivuutena käytännössä. CLT on kevyttä, mutta painoonsa nähden erittäin lujaa. Lisäksi se on valmistettu uusiutuvasta, hiilinegatiivisesta raaka-aineesta – puusta.

Levyt ovat tarkassa syynissä

Levyt raaka-aineena on pehmeä kotimainen kuusi. Hankkeessa tutkitaan, onko CLT-levyn kulutuskestävyys riittävää koneellisessa puunkorjuussa sekä tutkitaan ajouralle poikittain asennettavien CLT-levyjen vakautta ja vaikutusta maaperävaurioihin metsäkoneen alla. Metsäkoneen kulkunopeus sekä erilaiset tela- ja ketjuvaihtoehdot vaikuttavat levyjen pinnan kulutuskestävyyteen samoin CLT:n pintalamellin lautojen suunta ajosuuntaan nähden. Kaikki edellä mainitut seikat on otettava huomioon levyjen rakennesuunnittelussa.

Hankkeessa teetetyt levyt ovat syrjäliimattuja eli kaikilta kanteilta liimattuja. Tämä parantaa levyn kestävyyttä taivutettuna rakenteena ja tekee levystä stabiilin. B-sarjan levyissä lamellien suunta tulee olemaan levyn toisella puolella eri suuntaan kuin A-sarjan levyissä. Tällä tavalla voidaan verrata kulutuskestävyyttä lamellien suunnan perusteella. (Airaksinen 2022.)

Levyjen valmistamisesta rakennetekniseen analyysiin

A-sarjan levyt valmistettiin keväällä 2021, ja niitä päästiin testaamaan saman vuoden syksynä. Covid19-epidemiasta johtuen sahatavaran vienti sekä hinnat nousivat kaikkien aikojen korkeimmalle tasolle ja tästä syystä B-laatuisia levyjä ei saatu valmistettua suunniteltuna ajankohtana. B-sarjan osalta kevät 2022 näyttää valoisammalta. Levyjen kulutuksenkestävyyttä ja lujuutta tutkitaan maastossa.

Hankkeen lopussa tehdään tarvittavat laboratoriotestit levyjen mahdollisten rakenteellisten muutosten selvittämiseksi. Rakenneteknistä analyysiä ja siinä tehtyjä havaintoja voidaan käyttää myöhemmin maastoon soveltuvien levyjen suunnittelutyössä. Se, kuinka paljon kosteus vaikuttaa CLT levyjen rakenteelliseen lujuuteen, selviää hankkeen käytettävyystutkimuksen ohessa. Selvittämällä monestiko levyjä voidaan käyttää ja millainen merkitys sahatavaran laadulla on niiden kestävyyttä ajatellen, saadaan selville myös levyjen hinta käyttökertaa kohti.

Kuluneita levyjä maan pinnalla.
Kuva 2: CLT-levyjen kulumista ajokertojen jälkeen. Harri Lindeman, Luke.
Hanketiedot

Lapin ammattikorkeakoulu päätoteuttajana vastaa hankkeen hallinnoista. Hankkeen osatoteuttajina ovat Suomen Metsäkeskus, Digipolis Oy ja Luonnonvarakeskus. Hankkeen toteutusaika on 1.10.2020-31.3.2023 ja sitä rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan aluekehitysrahastosta. Budjetti on 482 418 euroa, josta EU- ja valtionrahoituksen osuus on 385 934 euroa.

Lähteet

Airaksinen, R. 2022. Lapin ammattikorkeakoulu. Lehtorin haastattelu 15.2.2022.

Lindeman, H. & Saloniemi, A. 2021. CLT-levyjen käyttö pehmeiden maiden puunkorjuussa. Koneyrittäjä nro 8/2021, 20-21.
Sterling Solutions LLC 2022. TerraLam Cross-Laminated Timber Viitattu 19.2.2022 https://www.sterlingsolutions.com/.

Structurlam Mass Timber Corporation 2022. Intelligence in Wood, CLT Access Mats. Viitattu 20.2.2022. https://www.structurlam.com/about/.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Vihreän talouden hyvät käytänteet Lapissa

19.1.2022



Kirjoittajien kasvokuvat.
Henna Kukkonen (KM) ja Kalle Santala (metsätalousinsinööri, YAMK) työskentelevät asiantuntijoina Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

Vihreä talous tarkoittaa yhteiskunnan toimintamallia, joka mahdollistaa samanaikaisesti taloudellisen vaurauden lisääntymisen sekä ympäristökuormituksen vähentämisen (Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu, 2022).

Taloudellisen ja ekologisen näkökulman lisäksi vihreän talouden rakenteet tukevat sosiaalista kestävyyttä ihmisten toimeentulon parantamisen sekä varallisuuden oikeudenmukaisen ja vastuullisen jakamisen kautta (Antikainen, R., Lähtinen, K., Leppänen, M. & Furman, E. 2013:11).

Euroopan komission mukaan keskeisimpiä keinoja ympäristöystävällisemmän talouden toteuttamisessa ovat uusiutuvien luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen sekä esim. vesi- ja jätepolitiikan kehittäminen. Lisäksi kestävä kulutus ja tuotanto sekä vihreiden innovaatioiden tukeminen ovat vihreän talouden keskeisiä edellytyksiä. (Euroopan komissio 2022b.)

Toteutimme Green Rural Economy eli GRUDE-hankkeen puolesta Lapissa yrittäjä- ja kuntatoimijahaastatteluita kevään 2020 ja kesän 2021 välillä. Haastatteluissa halusimme ensinnäkin kuulla, millaisia vihreän talouden hyviä käytänteitä lappilaisissa yrityksissä sekä kunnissa jo on käytössä. Toiseksi selvitimme, millaisia haasteita ja pullonkauloja käytänteiden toteuttamisessa on, ja kolmanneksi, millaisia toimenpiteitä kunnissa täytyisi tehdä, jotta vihreä talous edistyisi Lapissa mahdollisimman tehokkaasti.

Haastateltavat valikoituivat mukaan kunnista, jotka olivat GRUDE-hankkeen käynnistysvaiheessa ilmaisseet halunsa olla mukana hankkeen toiminnassa. Yrityskentältä haastattelimme muun muassa lämpöyrittäjää, kalastusyhteisöä, matkailutoimijaa ja hirsirakentajaa. Kunnissa haastattelut taas kohdentuivat keskuskeittiön esihenkilöön, energiantuotannon toimijaan ja kalastusbrändityöstä tietävään tahoon.

Vastuullisuus, vihreät innovaatiot ja yhteistyön merkitys yrityksissä

Yrityksen yhteiskuntavastuu tarkoittaa sitä, että yritys on taloudellisen vastuun lisäksi osaltaan vastuussa toimintapiirissään olevien ihmisten sekä ympäristön hyvinvoinnista. Kestävän kehityksen perusajatuksen mukaan resursseja tulee hyödyntää siten, että myös tulevilla sukupolvilla on edellytykset hyvään elämään ja omien tarpeidensa tyydyttämiseen. (Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012.)

Tutkimusorganisaatioiden lisäksi myös yrityksillä on tärkeä rooli ekoinnovaatioiden eli resurssitehokkaampien toimintatapojen ja prosessien kehittämisessä sekä käyttöönotossa (Euroopan komissio 2022a.)

Hirsirakentaminen on eräs esimerkki vihreän talouden mukaisesta resurssitehokkaasta toimintamallista. Rakennuksiin käytetty hirsi sitoo hiiltä kymmeniksi tai jopa sadoiksi vuosiksi. Puu on uusiutuva rakennusmateriaali, joka voidaan rakennuksen käyttöiän lopuksi hyödyntää energiantuotannossa.

Lisääntyneet sisäilmaongelmat erityisesti julkisissa rakennuksissa ovat motivoineet kuntia rakentamaan muun muassa kouluja ja päiväkoteja hirrestä. Haastattelemamme hirsirakennusyrittäjä uskookin, että hyvät kokemukset tähän mennessä toteutetuista kohteista vaikuttavat hirsirakentamisen suosion kasvuun myös tulevaisuudessa.

Vihreän talouden toimenpiteiden edellytyksiä yrityksissä

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukeminen julkisin varoin on yksi merkittävistä keinoista ekoinnovaatioiden, kestävän kulutuksen ja tuotannon tukemisessa sekä vihreiden ratkaisujen valtavirtaistamisessa (Euroopan komissio 2022a; Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012.) Haastattelemamme kalastusyhteisön edustaja toikin esille hanketoiminnan hyödyllisyyden alueellisen kalastustoimialan kehittämisessä.

Hankkeiden kautta kalastajayhteisöön oli saatu houkuteltua lisää kalastajia ja näin saatu turvattua yhteisön jatkuvuus sekä riittävät tuotantovolyymit. Uudet kalastajat oli otettu mukaan yhteisön toimintaan ja heille oli jaettu kalastukseen liittyvää ammattitietoutta esimerkiksi kalapaikoista, liikkumisesta ja tuotteiden jalostamisesta. Haasteena kalastuselinkeinon jatkuvuudelle yhteisön edustaja näki ammattikalastukseen liittyvän yleisen tietoisuuden heikon tason.

Myös hakelämpöyrittäjän näkemys korostaa julkisen hallinnon toimenpiteiden merkitystä vihreän talouden edellytysten luojana (ks. Antikainen, R. ym. 2013: 16).

Yrittäjä nosti haastattelussa esille käytänteen, jossa kuntien omistamia kiinteistöjä, kuten kaukolämpöverkon ulkopuolella sijaitsevia kouluja, muutetaan öljylämmityksestä yrittäjävetoiseen hakelämmitykseen. Yrittäjän mukaan hakelämmitys lisää työllisyyttä kunnan alueella, parantaa huoltovarmuutta ja omavaraisuutta, vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja on kokonaistaloudellisesti yhteiskunnalle kannattavaa.

Pullonkaulana toiminnan yleistymiselle yrittäjä näki kuntapäättäjien tietämättömyyden hakelämmitykseen siirtymisen mahdollisuuksista ja aluetaloudellisista vaikutuksista.

Kilpailuetua vastuullisuudesta

Yritys voi hyötyä monin tavoin maineestaan vastuullisena yrityksenä. Maineen avulla on mahdollista muun muassa lisätä palveluiden ja tuotteiden kysyntää, houkutella osaavaa työvoimaa sekä sitouttaa henkilöstöä. (Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012.) Matkailuyrittäjän tapauksessa yritys onkin päättänyt hyödyntää kyläyhteisöstä löytyvää ammattitaitoa osana matkailupalveluidensa tuotantoa.

Yritys on kartoittanut kylässä olevaa osaamista ja muuta yritystoimintaa, ja heidän tavoitteenaan on hyödyntää paikallisia tuotteita ja palveluita oman palveluvalikoimansa täydentämisessä. Tällä tavoin yrityksessä pystytään keskittymään paremmin omaan ydinliiketoimintaan majoituspalveluiden tuottajana. Laaja yhteistyö muiden alueen toimijoiden kanssa parantaa matkailutoimijan mielestä heidän asemaansa yhteisössä ja tekee yrityksen liiketoiminnasta kannattavampaa.

Kuntien rooli vihreän talouden edistämisessä

Luonnonvarojen kestävään käyttöön pohjautuvan liiketoiminnan tukeminen kuntatasolla nopeuttaa vihreää siirtymää koko yhteiskunnassa. Julkisen hallinnon tehtävänä on toimia ennen kaikkea edellytysten luojana ja ohjata tuotantoa ja kulutusta vihreän talouden tavoitteiden suuntaan esimerkiksi strategisten uudistusten kautta. Konkreettisia esimerkkejä vihreän talouden mukaisista käytänteistä ovat muun muassa kestävyysnäkökulman huomiointi julkisissa hankinnoissa, uusiutuvan energian hyödyntäminen sekä alueen elinvoimaisuuden lisääminen uusien työpaikkojen kautta. (Antikainen, R. ym. 2013: 16–18.)

Ekologisia ratkaisuja Lapin kunnista

Osa Lapin kunnista on ottanut tavoitteekseen lähiruoan osuuden kasvattamisen julkisessa ruoantuotannossa. Haastattelemamme ruokapalvelupäällikkö toi esille kilpailutusosaamisen merkityksen lähiruoan hankinnassa.

Hän kertoo, ettei hankintalaki suinkaan pakota valitsemaan rahallisesti edullisinta tarjousta raaka-ainetoimituksissa, vaan valinnassa voidaan soveltaa myös muita kriteerejä, joiden kautta lähiruoan käyttöä voidaan kuntien keskuskeittiöissä lisätä. Haasteena lähiruoan lisäämiselle ovat hänen mukaansa hankintaosaamisen puute kunnissa sekä saatavilla olevien paikallisten raaka-aineiden vähyys.

Toinen esimerkki julkisen puolen kiertotalouden ratkaisuista on kaukolämmön tuotannossa käytettävän metsähakkeen poltosta syntyvän tuhkan hyödyntäminen metsien lannoituksessa. Kaukolämpöverkkoihin tuotetaan lämpöä etupäässä metsähakkeella. Metsähake on uusiutuvaa energiaa, jonka tuotannolla on työllistäviä vaikutuksia paikallistalouteen.

Energiantuotannon sivutuotteena syntyy tuhkaa, joka vihreän talouden käytänteiden mukaisesti jalostetaan rakeistamossa muotoon, joka on helppo levittää metsään. Haastattelemamme energiantuotannon kuntatoimijan mukaan tuhkalla on hyvä kysyntä ja sen palauttaminen takaisin metsään vähentää kaatopaikkaläjityksestä aiheutuvia kustannuksia. Lannoitekäyttöä rajoittavat lähinnä tuhkan sisältämät raskasmetallit, joiden pitoisuuksiin voidaan kuitenkin vaikuttaa oikean polttotekniikan avulla.

Vastuullinen kuntaimago lisää alueen elinvoimaa

Vihreän talouden näkökulmat kannattaa huomioida myös kunnan imagon kehittämisessä. Ennakoivuus ja oma-aloitteisuus vastuullisten toimintatapojen kehittämisessä lisäävät sekä julkisen puolen että yritysten tapauksessa markkinaetua suhteessa kilpailijoihin (Antikainen, R. ym. 2013: 7, 16; Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012).

Eräs haastattelemistamme kuntatoimijoista toikin esille brändityön merkityksen paikallisen liike-elämän kannalta. Kunnan taitavasti rakentama brändi voi houkutella alueelle monenlaista liiketoimintaa, joka vastavuoroisesti kiihdyttää kuntabrändin tunnettuutta ja kiinnostavuutta sekä lisää alueen elinvoimaa.

Vihreä talous edellyttää laajaa asiantuntemusta ja rohkeaa päätöksentekoa

Haastatteluissa tuotiin esiin monipuolisesti vihreän talouden hyviä käytänteitä sekä kunnista, että yrityskentältä. Esimerkkejä saatiin sekä taloudellisen, ekologisen, että sosiaalisen kestävyyden osa-alueilta. Huomionarvoista on, että useimmissa esimerkeissä vihreän talouden toimenpiteiden positiiviset vaikutukset vaikuttivat ulottuvan laajasti yritys- ja aluetalouden eri osa-alueille.

Sekä kuntapäättäjien, että yrittäjien haastatteluissa nähtiin myös, että erityisesti tiedon puute aiheuttaa haasteita vihreän talouden eteenpäin viemiselle Lapissa, mikä kestävän kehityksen tavoitteiden laajuus huomioiden onkin varsin ymmärrettävää.

Aihepiirin moniulotteisuus sekä laajat syy-seuraussuhteet ovat omiaan vaikeuttamaan vihreään talouteen liittyvän tutkimustiedon tulkintaa ja ymmärrettävyyttä. Vihreä talous edellyttääkin toimintatapojen muuttamista koko yhteiskunnan ja kaikkien tuotantosektorien tasolla, mikä väistämättä tekee siitä pitkäjänteisen prosessin (Antikainen, R. ym. 2013: 19, 26, 28).

Vihreän talouden toimintamallien käyttöönotto vaatii myös rohkeita päätöksiä kunnissa ja yrityksissä. Päätösten tueksi tarvitaan osaamista ja kokemuspohjaista tietoa hyväksi havaituista vihreän talouden käytännöistä. Niitä olemme koonneet Pohjois-Suomen, -Ruotsin ja -Norjan alueilta GRUDE-hankkeen verkkosivuille osoitteeseen: www.grudeproject.eu.

Lähteet

Antikainen, R., Lähtinen, K., Leppänen, M. & Furman, E. 2013. Vihreä talous suomalaisessa yhteiskunnassa. Ympäristöministeriön raportteja 1/2013.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41446/YMra1_2013_Vihrea_talous_suomalaisessa_yhteiskunnassa.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Euroopan komissio. 2022a. Innovaation hyödyntäminen.
https://ec.europa.eu/environment/basics/green-economy/innovation/index_fi.htm
[luettu 4.1.2022]

Euroopan komissio. 2022b. Ympäristö.
https://ec.europa.eu/environment/basics/green-economy/index_fi.htm
[luettu 3.1.2022]

Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012. Yritysvastuu ja menestyvä liiketoiminta. Almatalent Oy.
https://verkkokirjahylly.almatalent.fi/teos/FAEBHXBTDG

Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu – Ympäristö.fi. 2022. Vihreä talous.
https://www.ymparisto.fi/fi-fi/kartat_ja_tilastot/ympariston_tilan_indikaattorit/Vihrea_talous [luettu: 3.1.2022]

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Yhteistyöllä kansainvälisiä opintoja metsätalouden AMK-koulutukseen

12.1.2022



Jussi Soppelan kasvot.
FT Jussi Soppela toimii yliopettajana Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

MTI-koulutuksen kehittämishanke

Metsätalousinsinööri- eli MTI-opetuksen kouluttajat yhdistivät voimiaan suunnittelemalla Suomen metsätalouteen liittyviä opintoja ammattikorkeakoulujen vaihto-opiskelijoille. Koulutusten yhteistä osaamista hyödyntämällä voidaan tarjota monipuolista ja laadukasta opetusta kunkin ammattikorkeakoulun vaihto-opiskelijoiden opintotarjontaan.

Työelämän näkökulmat ja työelämänläheisyys ovat keskeisiä metsätalousinsinöörien AMK-opetuksen vaatimuksia. Tämä oli lähtökohtana MTI(AMK)-opetuksen kehittämishankkeessa, jossa kehitettiin ammattikorkeakoulujen kykyä tunnistaa opetussuunnitelmansa ja opetuksensa kehitystarpeita. Samalla ammattikorkeakoulut yhdessä tarkastelivat sekä opetuksen sisältöä että menetelmiä. Tavoitteena oli tuottaa yhteistä sisältöä opetuksen kehittämiseksi, joka hyödyttää sekä opiskelijoita että koulutuksia.

Metsämiesten Säätiön rahoittamaan hankkeeseen - koko nimeltään MTI-opetuksen kehittämishanke - yhteistyötä, työelämäläheisyyttä ja kansainvälisyyttä opetukseen - osallistuivat kaikki maamme metsätalousinsinöörikoulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut: HAMK, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Karelia AMK, Lapin ammattikorkeakoulu, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Yrkeshögskolan Novia.

Kehittämistyö jaettiin kolmeen osahankkeeseen: puunhankinta, metsätalouden liiketoiminta ja johtaminen sekä kansainvälisyys. Työskentely perustui yhteisiin kehittämispäiviin sekä toimintaan yhteisillä verkkoalustoilla. Loppuvaiheessa puunhankinta ja liiketoiminta yhdistettiin, koska niiden sisältöjä haluttiin yhdistää yhteisen kokonaisuuden rakentamiseksi.

Vaihto-opiskelijoille monipuolinen läpileikkaus Suomen metsätaloudesta

Hankkeen kansainvälisyys -ryhmässä on tunnistettu yhteisiä kehittämistarpeita ja suunniteltu englanninkielisiä opintojaksoja täydentämään metsätalouden vaihto-opiskelijoille tarjottavia amk-opintoja. Ryhmä laati kaksi toisiaan täydentävää viiden opintopisteen laajuista opintojaksoa Finnish Forests and Forestry sekä Northern Forest Management and Wood Value Chain.

Niiden keskeisenä tavoitteena on esitellä Suomen metsätalouden toimintaympäristöä sekä pohjoisen metsäekosysteemin, että kestävän metsätalouden toiminnallisesta näkökulmasta. Opintojen toteutusvastuu jakautuu kaikille osallistujatahoille ja ne on tarkoitus toteuttaa pääasiassa etäopintoina, mutta myös viikon kontaktiosio Evolla sisältyy suunnitelmaan.

Opintojaksot toteutetaan yhden lukukauden kuluessa ja suunnitelma on laadittu siten, että sen pohjalta jokainen toteuttajataho voi laatia opintojen kuvaukset opintojärjestelmään. Suunnitelma sisältää opintojaksojen tavoitteet ja sisällön, kuvaukset opetusmenetelmistä ja opintomateriaalista, sekä arviointiperusteet ja -kriteerit.

Suunnittelun yhteydessä pohdittiin vaihtoehtoisia toteutustapoja ja ajoitusta siten, että viikon mittainen kenttäkurssi voidaan toteuttaa vähintään kohtuullisissa sääolosuhteissa ottaen huomioon, että opintojaksojen toteutukset ajoittuvat todennäköisesti syyskuulta marraskuulle.

Evon maastot yhteisenä oppimisympäristönä

Opintojaksoon kuuluva maastoviikko on suunniteltu pidettäväksi Hämeen ammattikorkeakoulun Evon kampuksella. Kampuksen ympärille sijoittuva 1 800 hehtaarin opetusmetsä tarjoaa erinomaisen oppimisympäristön aiempien kurssisisältöjen havainnollistamiseksi sekä uusien opetusteemojen oppimista ajatellen.

Opetusmetsästä löytyy kohteita erilaisista kasvupaikoista ja metsänkäsittelytavoista niin jaksollisen kuin jatkuvan kasvatuksen metsiköistä. Evollla on myös runsaasti erityyppisiä suojelualueita, Natura-alueita, vanhojen metsien- ja rantojensuojeluohjelmaan kuuluvia alueita sekä yksittäisiä metsälakikohteita. Alue tarjoaa lisäksi esimerkkikohteita riistanhoidon opetukseen: metson soidinalueiden metsänhoito, majavien vaikutus metsäekosysteemiin, sorsien tekopesät, hirvien metsätaloudelliset vaikutukset sekä muulle metsäluonnolle haitallisten vieraslajien poisto.

Evon lähialueelta löytyy käynnissä olevia hakkuutyömaita, joilla pääsee näkemään käytännössä suomalaista puunkorjuuta, hakkuuta ja lähikuljetusta. Kohtuullisen matkan päässä sijaitsee myös suurehkoja sahayrityksiä, joihin tutustuminen syventää metsätalouden kokonaisuuden ymmärtämistä.

Toteutuksen haasteet ja mahdollisuudet

Opintojaksot on ajateltu toteutettavan ensimmäistä kertaa syyslukukaudella 2022, mikä tarkoittaa, että opintojaksojen on oltava tarjolla opintojärjestelmissä edellisenä keväänä. Markkinoinnin kannalta olisi ollut hyvä esitellä opintojaksoja ulkomaisille korkeakouluille jo kuluvan syksyn aikana, mutta todennäköisesti Covid19-tilanteesta johtuen missään ei vielä voida tehdä sitovia päätöksiä opiskelijavaihdoista ulkomaisiin korkeakouluihin.

Evon maastoviikon toteutus aiheuttaa lisäkuluja niille opiskelijoille, jotka osallistuvat opetukseen muista toimipaikoista ja joutuvat matkustamaan paikalle pitkien etäisyyksien takaa – Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijat aina Rovaniemeltä saakka. Tähän on valmistauduttava siten, että opiskelijoille tiedotetaan asiasta hyvissä ajoin jo markkinoinnin yhteydessä ja opintojen valintavaiheessa.

Matkakustannuksiin pyritään saamaan rahallista tukea opiskelijoille, jotta opintojakson kustannukset eivät muodostu esteeksi osallistumiselle. Toisaalta opintoihin liittyvä maastojakso toisessa oppilaitoksessa voi olla innostava tekijä, joka lisää mielenkiintoa opintojaksoa kohtaan. Samalla opiskelijat pääsevät viikon aikana tutustumaan myös muihin Suomessa vieraileviin metsätalouden vaihto-opiskelijoihin.

Yhteisesti suunnitellut ja toteutettavat opinnot tiivistävät entisestään metsätalouden koulutusten yhteistoimintaa ammattikorkeakouluissa. Metsämiesten Säätiön tukirahoitus on mahdollistanut yhteistyön jatkumisen jo vuosien ajan erilaisten kehittämishankkeiden muodossa.

Kuluvana vuonna vaihto-opiskelijoille räätälöityjä opintojaksoja on tarkoitus toteuttaa ensimmäisen kerran, jolloin yhteisopettajuuden onnistumista mitataan. Toteutuksen suunnitteluun on vielä panostettava, jotta siinä onnistutaan mahdollisimman hyvin, mikä taas lisää vaihto-opiskelijoiden kiinnostusta tulla suorittamaan opintoja Suomeen.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Study visits support knowledge transfer in ROSEWOOD4.0-project

17.11.2021



The writers' faces.
Anne Saloniemi, Bachelor of Natural Resources (Forestry) works as a Project Manager in the Future Bioeconomy Expertise group at Lapland University of Applied Sciences and Kari Mäkitalo, D.Sc. (Agriculture & Forestry), works as a Senior Scientist at Natural Resources Institute Finland in Rovaniemi.

ROSEWOOD4.0-project has organized study visits to share experience and support interregional knowledge transfer. Due to Covid-19, almost all face-to-face visits turned into online seminars. For this reason, study visits were also online between five hubs; Northern, Central-West, Central-East, Southern-West, and Southern-East Europe.

Stakeholders and partners were invited to join these study visits to hear more about chosen best practices. Suitable best practices shall be transferred to other regions to turn weaknesses into opportunities or strengths. Social acceptance of forestry is a hot topic at the moment because of planned EU politics concerning forests, biodiversity, and climate change.

In Finland, the online study visit, entitled “Forest Finland – Forest’s role in everything we have in Finland '' took place in September 2021.

Forests´ role in Finland

Forest Finland, the joint communication project of the Finnish forest sector, was introduced by Ms. Kirsi Joensuu, Executive Director, and Mr. Kai Lintunen, Head of International Communications of the FinnishForest Association. The campaign will awaken and raise people's interest and encourage discussion about the forests’ role in everything we have in Finland.

The aim of the Forest Finland campaign is firstly to awaken emotions related to forests and secondly to update Finns’ perception of what modern forest use comprises. Did you know that more than half of Europe´s protected forests are in Finland?

Metsien suomi - forest finland logo.

Picture 1:Forest Finland logo

Four persons standing by a brochure table and smiling.

Picture 2: Core Team, Forest Finland -project. Kai Lintunen, Head of International Communications; Hannes Mäntyranta, Communication Officer, Domestic Communications; Kaarina Aro, Project Manager, Forest Finland; Anna Kauppi, Senior Specialist, Communication.

Social acceptance of forestry

The audience was very interested in the best practice and lively discussions were raised after presentations. The Forest Finland campaign started in 2020 and will last until the end of 2023.

Although the target group is adult Finns, most of the material can be found also in English. The campaign has used different types of media: web pages, roadshow, seed disc campaigns, TV campaigns, radio campaigns, outdoor advertising, social media/influencers, cross-marketing, and various cooperation campaigns.

The survey of the effectiveness of the campaign showed that it was rated as a very positive one: reliable, convincing, interesting, informative, and non-irritating. It contacted audiences 74 million times in 2020 and 92 million times in 2021. This means that every Finn was reached 16 - 20 times on average.

Dissemination of knowledge like the Finnish Forest Association does, to both big audiences and authorities, on practical forestry and its determined development work is an excellent way to affect the social acceptance of forestry. A lot of actions are going on to develop renewable products and to renew the forestry practices to be more ecological. Sustainable and efficient silviculture is also an important tool in the fight against climate change.

The Forest Finland campaign has a great potential to be benchmarked in Rosewood Network and Europe generally. The campaign has already been introduced in the workshop of southwest Europe in October 2021 to share the experience with the members of the operational group for best practice implementation.

Project details

ROSEWOOD4.0 harnesses digital solutions and boosts knowledge transfer to connect multiple actors along the forest value chain to reinforce the sustainability of wood mobilization in Europe. ROSEWOOD4.0 focuses on digitalization and digital tools for knowledge transfer, training, and coaching, enabling practitioners to share know-how with a much wider impact.

Northern Hub includes Lapland University of Applied Sciences and Natural Resources Institute from Finland, Tretorget from Norway, and Paperprovince from Sweden. The project has received funding from the European Union’s Horizon 2020 research and innovation program.

EU flag.

References:

European Commission 2021. Eu network of regions on sustainable wood mobilisation ready for digitalisation. https://cordis.europa.eu/project/id/862681

Forest Finland 2021. Metsien Suomi. https://metsiensuomi.fi/in-english/

Rosewood4.0 2020. Sustainable Wood for Europe. https://rosewood-network.eu/

Rosewood4.0 2021. Cross-Regional Roadmap. https://rosewood-network.eu/resources/roadmaps/

Rosewood4.0 Study Visit 17.9.2021. Forest Finland – Forest’s role in everything we have in Finland. https://www.youtube.com/watch?v=K_2SISY-t9M.


> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle





Väylä metsäalan asiantuntijaksi

27.10.2020



Saloniemi ja Löf.jpg
Metsätalousinsinööri (AMK) Anne Saloniemi työskentelee projektisuunnittelijana Tulevaisuuden biotalous-osaamisryhmässä ja Jonna Löf (KM) oppimis- ja ohjauspalvelujen erityisasiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulussa.

” Kyllä sieki pystyt, jos mieki pystyin!” Tässä lauseessa kiteytyy hienosti nuoren opiskelijan matka ammatillisesta perustutkinnosta korkeakouluopiskelijaksi.

Maire Juntunen on yksi väyläopintojen kautta tulleista opiskelijoista, jonka tähtäimessä on metsätalousinsinöörin tutkinto. Lauseessa kuvastuu usko itseen ja tulevaisuuteen sekä valmius työn tekemiseen. Koulutusorganisaatioissa on myös tärkeää herätellä ja ylläpitää opiskelijoiden motivaatiota.

Lapin ammattikorkeakoulu ja Lapin koulutuskeskus REDU tekevät tiivistä yhteistyötä sujuvien siirtymien kehittämiseksi ja jatko-opintoihin tähtäävien opintopolkujen rakentamiseksi. Ammatilliset väyläopinnot ovat yksi avaus joustavista opiskelumahdollisuuksista ja uusista opintopoluista. Kurkistetaanpa väyläopintoihin metsätalouden perustutkinnosta metsätalousinsinöörin opintoihin siirtyneen opiskelijan Maire Juntusen kokemusten johdattelemana.

Väyläopintojen info motivaation herätteenä

Keväällä 2019 Jänkätiellä REDUn toimipisteessä istui luokallinen jännittyneitä ja ehkä hieman epäluuloisiakin opiskelijoita miettien, mitähän tuleman pitää. Metsätalouden koulutuksen väyläopintojen infotilaisuus metsäalan perustutkinnon opiskelijoille järjestettiin Erilaisia polkuja pitkin ammattiin (EPPA) ja Metsäkoulutuksen osaamisen kehittäminen Pohjois-Suomessa (METKO) -hankkeiden yhteistyönä. Molemmissa hankkeissa tavoitteena on väyläopintojen kehittäminen ja sujuvat siirtymät toiselta asteelta korkeakouluun.

Yksi luokassa kuulolla olleista oli Maire Juntunen. Hänellä oli edessään viimeinen vuosi metsäalan perustutkinnosta ja opiskelu ammattikorkeakoulussa kiinnosti. Hänellä oli jo hyvä metsätalouden osaamispohja ja motivaatio korkeakouluopintoihin, kuten muillakin väylän kautta hakevilla. Mahdollisuus opiskella samanaikaisesti ja joustavasti viimeistä vuotta ammatillisella puolella ja ensimmäistä vuotta ammattikorkeakoulussa houkutteli.

Info-tilaisuuden jälkeen Maire käveli päättäväisesti oman opinto-ohjaajan luokse ja täytti saman tien ilmoittautumislomakkeen. Syksyllä 2019 Mairen lisäksi opintoihin valittiin REDU:lta neljä muuta metsäalan opiskelijaa. He suorittivat metsätalouden väyläopintoja päivä- ja monimuotoryhmän mukana, kukin oman opiskelusuunnitelmansa mukaisesti.

Väyläopintojen avulla metsätalousinsinööriopiskelijaksi

Lapin ammattikorkeakoulu tarjoaa väyläopiskelumahdollisuuksia ammatillisessa perustutkinnossa opiskeleville ja sieltä valmistuneille. Ne tarjoavat opiske¬lijalle mahdollisuuden tutustua ammattikorkeakouluopintoihin, kehittää ja syventää omaa osaamistaan sekä aloittaa tutkintotavoitteinen opiskelu. Ideana on, että tutkin¬to-opiskeluaika lyhenee ammatillisessa koulutuksessa hankitun osaamisen, osaamisen näyttöjen ja avoimessa ammattikorkeakoulussa suoritettujen väyläopintojen perus¬teella.

Kuvio 1 Saloniemi ja Löf.jpg
Kuvio 1. Ammatilliset väyläopinnot Lapin AMKissa

Ammatillisiin väyläopintoihin osallistumisen edellytyksenä on soveltuvan ammatillisen perustutkinnon opiskelu. Metsätalousinsinöörin väyläopintoihin voi hakeutua Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnolla (luonto-ohjaaja, luonnonvaratuottaja, luonto- ja ympäristöneuvoja, ympäristönhoitaja) ja Metsäalan perustutkinnolla (metsäenergiantuottaja, metsuri, metsäpalveluiden tuottaja, metsäkoneenkuljettaja).

Ammatillisen väyläopinnot ovat yhteistyöoppilaitoksissa opiskeleville maksuttomia 30 opintopisteen kokonaisuuksia. Väyläopinnot ajoittuvat pääsääntöisesti perustutkinto-opintojen viimeiselle lukuvuodelle.

Maire opiskeli viimeistä vuotta metsäkoneenkuljettajaksi ammatillisessa oppilaitoksessa, kun hän aloitti väyläopinnot ammattikorkeakoulussa. Kun vaadittavat 30 opintopistettä olivat suoritettuna, hän hyödynsi väyläopintoja osana yksilöllistä opintopolkuaan hakeutuessaan tutkinto-opiskelijaksi korkeakouluun.


Opiskelu vaatii työtä, mutta on sen väärti

Mairen opiskelut etenivät aikataulussa, loppukevään poikkeustilanteesta huolimatta. Opinnot sisälsivät luentoja, itsenäistä opiskelua sekä ryhmätyöskentelyä. Mairen mukaan ammattikorkeakoulun opinnoissa mentiin pintaa syvemmälle ja hetkittäisistä “En mie ossaa mittään” -tunteista päästiin hienosti onnistumisen tunteisiin.

Maire suosittelee väyläopintoja niiden joustavuuden takia. Hänen mukaansa opiskelu vaatii panostusta, mutta se kannattaa. Väyläopintojen avulla sai kuvan ammattikorkeakoulussa opiskelusta ja ne antoivat valmiuksia korkeakouluopiskeluun. Perinteisen pääsykokeen sijaan “valintakokeena” oli ahkera opiskelu ja vaadittavan 30 opintopisteen kasaaminen. Tutkinto-opiskelijaksi Maire siirtyi syksyn 2020 alussa.

Kuva 1 Saloniemi ja Löf.jpg
Kuva 1. Väyläopiskelija Maire Juntunen mielipuuhissaan luonnon helmassa. Kuva: Maire Juntunen

 

Yhteistyötä ja toimivia käytäntöjä

Ammatillisia väyläopintoja on kehitetty saatujen palautteiden ja kokemusten pohjalta. Ohjausyhteistyötä on tiivistetty korkeakoulun toimijoiden ja ammatillisen toisen asteen toimijoiden välillä; tiedottamista ja tiedonkulkua on lisätty, väyläopintojen osaamisen näyttöjen käytänteitä on mietitty ja väyläopintojen kokonaisuutta tarkasteltu.

Metsätalouden koulutuksen väyläopintojen kehittäminen otti uuden harppauksen kesäkuussa 2020, kun rehtori allekirjoitti uuden päätöksen väyläopintojen laajentamisesta JEDUn ja OSAOn metsäalan opiskelijoille. Infotilaisuuksia tullaan pitämään syksyllä 2020 ja keväällä 2021 niin REDUn, JEDUn kuin OSAOnkin opiskelijoille. Toivotaan, että kiinnostusta ja motivoituneita opiskelijoita väyläopintoihin löytyisi sekä nuoriso- että aikuisopiskelijoistakin.

Lapin AMKissa väyläopintoja on kehitetty yhteistyössä kahden hankkeen voimin. Erilaisia polkuja pitkin ammattiin (EPPA) -hankkeessa (1.12.2017–30.09.2020) Lapin koulutuskeskus REDU:n, Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston yhteistyönä on rakennettu opiskelijoiden yksilöllisiä osaamispolkuja samalla edistäen ohjauksen käytänteitä. Tavoitteena oli sujuvoittaa siirtymiä jatko-opintoihin tai työelämään sekä vahvistaa toiminnallista kumppanuutta eri kouluasteiden välillä.

Metsäkoulutuksen osaamisen kehittäminen Pohjois-Suomessa (METKO) -hankkeessa (1.1.2019–31.3.2021) on edistetty opintopolkujen sujuvuutta toiselta asteelta ammattikorkeakouluopintoihin. Tavoitteena oli konkretisoida metsäalan väyläopinnot toimivaksi käytännöksi ja markkinoida niitä aktiivisesti ammattioppilaitoksissa.

Lähteet:

Ammatilliset väyläopinnot Lapin AMKissa. https://www.lapinamk.fi/fi/Hakijalle/Avoin-AMK/Ammatillinen-vayla

Erilaisia polkuja pitkin ammattiin (EPPA) -hanke. www.redu.fi/eppa

Löf, J. 2020.Ammatilliset väyläopinnot osana korkeakoulutuksen polkua. Teoksessa R. Vartiainen, J. Löf, S. Upola, P. Holopainen & J. Koivumaa (toim.) Erilaisia polkuja pitkin ammattiin – Yhteistyöllä uudenlaista ohjausosaamista erilaisissa oppimisympäristöissä. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 6/2020. Lapin ammattikorkeakoulu, 227–235. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-350-8

Metko -hanke https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet

Väyläopintojen opas 2020. https://julkiset.lapinamk.fi/DropOffLibrary/v%C3%A4yl%C3%A4opinnot%20esite%202019.pdf

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Bio- ja kiertotalouskoulutusta insinööriopiskelijoille

9.6.2020



Kantanen ja Tyni
DI, lehtori Mari-Selina Kantanen ja FT, erityisasiantuntija Sanna Tyni työskentelevät Uudistuva teollisuus -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Megatrendien vaikutus ulottuu myös insinöörikoulutukseen, koska toimikenttä tarvitsee ajan hermolla olevia työntekijöitä, joilla on tietotaitoa ja osaamista löytää ratkaisuja globaaleihin ympäristöhaasteisiin.

Bio- ja kiertotalous on noussut nopeassa aikataulussa megatrendiksi, jonka kautta haetaan ratkaisuja globaaleihin ilmastohaasteisiin mahdollistaen kestävän teollisuustoiminnan kehittymisen. Teollisuussektorin muutokset tarvitsevat innovatiivisia uudistajia sekä tietotaitoa toiminnan muokkaamiseksi kestävämpään suuntaan.

Systemaattisen muutoksen tarve koskee toimialoja laajasti. Yleisesti on tunnistettu tarve ripeisiin kehitystoimenpiteisiin koulutuksen suhteen, erityisesti insinöörialoilla, työmarkkinoiden tulevaisuuden osaajien tarpeen täyttämiseksi.

Lapin ammattikorkeakoulu on sitoutunut strategiassaan edistämään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä, minkä vuoksi vuonna 2017 bio- ja kiertotaloustoiminnan kehittäminen sitoutettiin yhdeksi keskeisistä kehitysalueista. Samana vuonna käynnistyi insinöörikoulutuksen uudistustyö Kiertokoulu-hankkeen myötä (Kuva 1).

Hanketietoja kuvana

Kuva 1. Kiertokoulu-hankkeen keskeisiä hanketietoja.

Koulutuksen kehityksen toimenpiteet ja toteutustavat

Lapin AMKissa bio- ja kiertotalous on kytketty osaksi kaikkea insinöörikoulutusta siten, että korkeakoulusta valmistuvalla insinöörillä on tietotaitoa hyödyntää osaamistaan myös kestävän kehityksen ja kiertotalouden näkökulmasta.

Hankkeen käynnistyessä kartoitettiin korkeakoulun insinöörialojen koulutustarjonta kone- ja sähkötekniikan osalta, tieto- ja viestintätekniikassa, maanmittaus-, maa- ja metsätalouden aloilla sekä rakennustekniikassa. Kyseisten koulutusalojen opetussuunnitelmiin sisällytettiin bio- ja kiertotalousosaamisen tavoitteet.

Opintojaksojen ensimmäinen pilotointivaihe käynnistettiin lukuvuoden 2018 - 2019 aikana, jolloin toteutettiin uudistetun opetussuunnitelman mukaisesti bio- ja kiertotalousteemoitettuja opintojaksototeutuksia. Esimerkki koneinsinöörien koulutuksessa kiertotalousteemoja tulee opiskelijoille tarjolle kuvan 2 mukaisesti koko koulutuksen ajan erilaisten pakollisten opintojaksojen kautta.

Hankekaavio

Kuva 2. Konetekniikan koulutusohjelman opintojaksosisältöjen keskeisiä kiertotalousteemoja.

Opintojaksojen vastuulliset opettajat ovat päättäneet, kuinka bio- ja kiertotaloussisällöt kytkeytyvät osaksi opintojaksoja. Eri koulutusohjelmissa kytkös voi muodostua liittyen opintojakson käsiteltäviin asioihin, esim. materiaalien uudelleenkäyttöä arvioitaessa tai teeman kytkeytyvien ympäristövaikutusten kautta.

Toisaalta taas bio- ja kiertotalous voi olla koko lukukauden opintojen keskeinen käsiteltävä teema, jonka ympärillä opiskelijat perehtyvät lukukauden sisältöihin opintojaksojen ja oppimisprojektien kautta.

Keväällä 2019 opiskelijoilta kerättiin palaute, jonka pohjalta opintojaksojen sisältöjä muokattiin tulevan lukuvuoden pilotointeja varten. Kerätyn palautteen mukaan lukuvuoden aikana eri tavoin esille nostetut bio- ja kiertotalouteen liittyvät asiat vahvistavat aiemmin opittua asiaa. Tällä tavoin myös laajennettiin käsitystä, mihin kaikkeen teema kytkeytyy ja miten tarkastella asioita eri näkökulmista.

Koulutusohjelmien muutoksen myötä bio- ja kiertotalous tulevat insinööriopiskelijoille vastaan koko opintojen ajan eri tavoin ja eri asiayhteyksissä. Valmistuessaan opiskelijalla on siis tietotaitoa soveltaa osaamistaan myös kiertotalouden osalta siirtyessään työelämään. Tällä tavoin on myös mahdollista jalkauttaa bio- ja kiertotaloutta osaksi yritystoimintaa.

 

Koulutuksen kehitys ja aktiivinen uudistuminen

Kiertokoulu-hankkeen myötä bio- ja kiertotalous on nyt osa Lapin AMKin insinöörikoulutusta ja tulevaisuudessa joustava opetussuunnitelma mahdollistaa myös koulutussisältöjen päivittämisen nopealla aikataululla.

Koulutuksen kehitystyössä on tarpeen aktiivisesti seurata maailmalta tulevia signaaleita ja huomioida myös yritysrajapinnan muuttuvat osaamistarpeet. Korkeakouluilla on alueellaan merkittävä rooli uusien asiantuntijoiden kouluttajina. Aktiivinen yhteistyö sidosryhmien kanssa sekä tarpeiden ja toiveiden kuuntelu mahdollistaa koulutustarjonnan ajantasaisuuden.

Bio- ja kiertotalous tulevat olemaan merkittävässä roolissa tulevaisuuden asiantuntijoiden työelämässä, minkä vuoksi korkeakoulujen pitää tarjota heille työkaluja teeman haltuun ottoon jo opintojen aikana.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Opi ravinteista ja ravinnekierrätyksestä

21.5.2019



Santala_Kalle neliö.jpg
Metsätalousinsinööri (YAMK) Kalle Santala toimii projektisuunnittelijana Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

Ravinnekierrätyksen merkitys elämän eri osa-alueille on usein tuntematon. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi lannan, biojätteen ja muiden ravinteita sisältävien biomassojen käsittelyä siten, että niiden sisältämät ravinteet, erityisesti fosfori ja typpi saadaan takaisin kiertoon ja hyödynnettyä lannoitteena.

Ravinteiden kierrätyksellä on laajoja taloudellisia, tuotannollisia ja ekologisia vaikutuksia, joiden huomioiminen luo mahdollisuuksia vaikuttaa ihmisen ja luonnon hyvinvointiin kestävyyden eri tasoilla. Ravinnekiertoa koskevan tuntemuksen lisäämiseksi tarvitaan oppimista, opitun ymmärtämistä ja tiedon soveltamista käytäntöön työssä ja arjessa.

Fosforivarojen rajallisuus ja typpilannoitteiden valmistuksen ilmastopäästöt yhdessä ilmastonmuutoksen, vesiensuojelutarpeen ja ruuantuotannon kestävyystavoitteiden kanssa edellyttävät, että siirrymme järjestelmään, jossa ravinteet kiertävät. Ravinteiden kierrätyksen lisäämiseksi ja Itämeren ja vesiensuojelun tehostamiseksi on viimeisen kolmen vuoden aikana panostettu Suomen hallituksen toimesta yli 30 miljoonaa euroa. Tavoitteena on ollut tehdä Suomesta ravinne- ja energiaomavaraisuuden mallimaa.

Eräs hallitustavoitteista on ollut ravinnekierrätystä koskevan tietoisuuden lisääminen niin suuren yleisön keskuudessa kuin eri koulutusasteiden tarjoamien koulutusten sisällöissäkin. On havaittu, että ravinnekierrätykseen liittyvää ajattelua on tarpeen uudistaa laajalla ja tehokkaalla tiedonvälityksellä, joka kohdentuu suoraan kuluttajiin ja erityisesti opiskelijoihin niin korkeakouluissa kuin toisellakin asteella.

Me Lapin ammattikorkeakoulussa haluamme olla ravinnekierrätystietouden lisäämisen edelläkävijöitä erityisesti Tulevaisuuden biotalous -osaamisalalla.

 

Opi ravinteista! -hanke kansantajuistaa ravinnekierrätystä käsittelevää tietoa

Olemme osatoteuttajina Opi ravinteista! -hankkeessa, jossa tuotamme ravinnekierron viimeisimpiin tutkimustuloksiin ja trendeihin keskittyvää opetus- ja viestintämateriaalia uudella konseptilla eri koulutusasteiden ja -alojen tarpeisiin.

Hankkeessa edistämme koulutuksellisin ja viestinnällisin keinoin vesien tilan parantumista ja ravinnekierrätyksen tunnettuuden ja hyväksyttävyyden lisääntymistä. Muokkaamme opiskelijaintegraation avulla aiempien ravinnekierrätystä käsitelleiden hankkeiden tuloksia monimuotoisesti eri genrerajoja ylittäen.

Tavoiteemme on, että muokattu materiaali on kansantajuisesti ymmärrettävää ja se herättää kohderyhmissä oivalluksia ja kiinnostusta ravinteiden kierrätystä kohtaan.

Tuottamamme koulutusmateriaalit tulevat hankkeen edetessä avoimesti saataville, joten mikä tahansa toimija voi hyödyntää materiaaleja parhaaksi katsomallaan tavalla.

Opi ravinteista! -hankkeen toteuttajina on kolme ammattikorkeakoulua; Lapin AMK, HAMK ja TAMK sekä toisen asteen kouluttaja Suomen ympäristöopisto SYKLI. Lapin AMKin päävastuualueena on maa- ja metsätalouden ravinnekierto.

Ajankohtaisen tutkitun tiedon jalostamisella oppimateriaaliksi parannamme tarjoamiemme koulutusten ajantasaisuutta ravinnekierron osalta. Hyötyjinä ovat ympäristön lisäksi luonnonvara-alan elinkeinot. Lisäämällä tietoa ravinnekierrätyksestä luomme edellytyksiä uudelle liiketoiminnalle.

Kalle Santala RAKI.jpg

Kuva 1. Ympäristöministeriön havainnekuva ravinnekierrätyksestä, © Kuva: Miila Westin

Lähteet

Kati Berninger. 2018. Ravinteiden kierrätys Suomessa.
Maa- ja metsätalousministeriö. 2017. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020. Versio 4.
Marttinen, S. Lantto, R. Turtola, E. Valve, H. Venelampi, O. 2017. Ravinteiden kierrätys visioista käytäntöön. Luonnonvarakeskus, Policy Brief.
Ympäristöministeriö, Maa ja metsätalousministeriö, Työ- ja elinkeinoministeriö, Valtionvarainministeriö. 2018. Ravinteiden kierrätyksen toimenpideohjelma 2019-2030.



Edellinen 1 2 3 ... 43 44 45Seuraava