kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Yhteistyötä nuoren mielenterveyden hyväksi

19.1.2021



Pipsa Vilen ja Sanna Viinonen.
Sairaanhoitaja (YAMK) Pipsa Vilen työskentelee lehtorina ja projektityöntekijänä Tulevaisuuden terveyspalvelujen osaamisryhmässä ja YTM Sanna Viinonen lehtorina ja projektityöntekijänä Osallisuus ja toimintakyky -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Loppuvuodesta 2020 valtakunnan uutisotsikoissa oli pääkaupunkiseudun nuorisojoukkojen väkivaltainen käyttäytyminen. Koronasta johtuen nuorten kokoontumispaikkoja on suljettu ja nuoret viettävät aikaansa aikuisista kulkijoista tyhjentyneillä kaduilla.

Nuorten ollessa aikuisten silmien edessä näkyvämmin nousee huoli heidän hyvinvoinnistaan puheenaiheeksi. Erityisesti nuorten väkivallan teot ovat nostaneet esiin myös kysymykset nuorten mielenterveydestä sekä riittävästä tuesta mielen hyvinvoinnin tukemiseksi.

Kuinka tunnistaa tukea tarvitseva nuori?

Kuinka tukea nuoren mielenterveyttä riittävän varhain ja miten?

Lapin ammattikorkeakoulu on yhtenä toteuttajana ESR:n sekä STEA:n rahoittamassa Yhtymäpinnassa nuori -hankkeessa. Hankkeen kohderyhmänä ovat yli 15-vuotiaat syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Hankkeen päätoteuttaja on Pohjantähti-opiston kannatusyhdistys ry, osatoteuttajina Lapin ammattikorkeakoulun kanssa ovat Tornion kaupungin sosiaalitoimi ja Pohjankodit Oy.

Ammattikorkeakoulun osatoteutuksessa hankkeessa on muun muassa järjestetty koulutuksia sekä luotu digitaalinen materiaalialusta nuoria työssään kohtaaville ammattilaisille, erityisesti sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan henkilöstölle. Näiden toimien tavoitteena on muun muassa parantaa nuorten palvelutarpeen varhaisempaa tunnistamista sekä lisätä ja kehittää alojen ammattihenkilöstön osaamista.

Mielenterveyttä voidaan määritellä eri tavoin. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan mielenterveys nähdään psyykkisenä hyvinvoinnin tilana, jossa yksilö ymmärtää itsessään olevat voimavarat, joiden avulla selviytyy elämään kuuluvista stressitilanteista, pystyy toimimaan mielekkäästi osana yhteisöjään (WHO, 2014).

Mielenterveys muovautuu läpi ihmisen elämän henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen myötä. Suotuisissa olosuhteissa psyykkiset voimavarat lisääntyvät ja epäsuotuissa ne ovat uhattuina. Kulloinenkin kokemus mielenterveydestä on siis sidoksissa vallitsevaan tilanteeseen ja aikaan.

 

Mielenterveyden tukeminen on vuorovaikutusta

Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö on päivittänyt ja julkaissut Kansallisen mielenterveysstrategian ja itsemurhien ehkäisyohjelman vuosille 2020-2030 (STM 2020). Strategian pääpainopisteitä ovat muun muassa lasten ja nuorten mielenterveys sekä mielenterveys pääomana, johon kannattaa satsata. Sen lähtökohtana on mielenterveyden kokonaisvaltainen huomioiminen yhteiskunnassa ja sen eri toimialoilla ja -tasoilla.

Nuoren näkökulmasta tämä tarkoittaa esimerkiksi ennaltaehkäisevien matalankynnyksen palveluiden olemassa oloa ja saatavuutta, mutta myös ymmärrystä siitä, miten nuori vahvistuu arkisissa elinympäristöissään turvallisten ja pysyvien ihmissuhteiden ja arjen rakenteiden ympäröimänä.

Mielenterveysstrategian ajatuksena on tunnistaa mielenterveyden ja mielen hyvinvoinnin merkitys nopeatempoisessa ja eriytyvässä yhteiskunnassa. Aikuisen teot nuorten mielenterveyden tukemiseksi ovat yksinkertaisimmillaan puhetta, nuoren näkemistä ja hänen kuulemistaan arjen vuorovaikutustilanteissa kotona ja koulussa, mutta myös kaduilla ja kauppakeskuksissa.

 

Mielenterveystaitoja voidaan vahvistaa

Yhtymäpinnassa nuori -hankkeessa on tavoitteiden mukaisesti pyritty lisäämään työntekijöiden valmiuksia nuorten varhaiseen tukeen ja ongelmien tunnistamiseen.

Lapin ammattikorkeakoulussa on toteutettu kasvatus-, hoito- ja opetushenkilöstölle Open-Moodle -pohjainen verkkoalusta. Alustalle on tuotettu ja koottu erilaista nuorten kohtaamistyötä tukevaa materiaalia sekä Lapin AMK:n projektityöntekijöiden asiantuntijavideoita. Videoiden sisältöinä ovat lapsen ja nuoren psyykkinen kehitys, nuorten päihdeongelmat ja niiden kohtaaminen sekä mielenterveyden tukeminen.

Tutkimusten mukaan mielenterveyshäiriöistä noin puolet alkaa jo ennen 14 vuoden ikää ja noin kolme neljästä ennen 24 vuoden ikää.Nuoruusikään tultaessa mielenterveyshäiriöiden yleisyys kaksinkertaistuu. (THL 2019.)

Jokaisella aikuisella on mahdollisuus tukea nuoren mielenterveyttä nuoren tavallisissa kehitysympäristöissä ja omassa arjessaan.

Yhtymäpinnassa nuori- hankkeen koulutuksissa tuodaan esiin ja tuetaan mielenterveysstrategiankin mukaisesti mielenterveystaitoja ja sosiaalista vahvistamista kehittäviä työtapoja Länsi-Pohjan alueella. Hankkeen seminaarien sisältöinä ovat olleet muun muassa Nuoren ammatillinen kohtaaminen sekä nuorten tukeminen.

Psykologi Minttu Postila kuvasi syyskuun seminaarissa nuorten tunnetaitojen vahvistamista mielenterveystaitojen kehittymisen näkökulmasta. Marraskuun seminaarissa esiteltiin hankkeessa kehitettyjä erilaisia toiminnallisia menetelmiä nuorten mielenterveyden tukemiseen ja sosiaaliseen vahvistamiseen, kuten Kuka minä olen-materiaalipaketti sekä Mikä fiilis- menetelmä.

 

Lopuksi

Nuorten mielenhyvinvointiin on panostettava, sillä suomalaisten mielenterveydessä ei ole havaittavissa samanlaista myönteistä trendiä kuin fyysisessä terveydessä. Työikäisten joukossa mielenterveyden sairaudet ovat yleisin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Jotta tilanne ei jatkuisi samankaltaisena ja tulevien sukupolvien työkyky on taattu, on mielen hyvinvoinnista pidettävä huolta ja nuorten mielenterveystaitoja vahvistettava nyt.

Lähteet

Postila, M. 2020. Psykologi. Luento. Nuorten tunnetaidot. 7.9.2020. Nuorten ammatillinen kohtaaminen. Yhtymäpinnassa nuori -hankkeen seminaari, Kemi.

THL. Lasten ja nuorten mielenterveys. Viitattu 11.11.2020. https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/lasten-ja-nuorten-mielenterveys

Vorma, H., Rotko, T., Larivaara, M. & Koslof, A. 2020. Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu-ja 2020:6.

WHO 2014. Mental health: Strengthening Our Response. Viitattu 1.10.2020 https://www.who.int/ news-room/fact-sheets/detail/mental-health-strengthening-our-response

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Taiteilijatarinat maalaavat näkökulmia kuvataiteilijan ammatista

12.1.2021



Anitra Arkko-Saukkosen ja Marjo Jussilan kasvokuvat vierekkäin.
TaM Anitra Arkko-Saukkonen työskentelee kuvataiteen lehtorina ja TaM Marjo Jussila projektipäällikkönä Lapin ammattikorkeakoulun Digitaalisten ratkaisujen osaamisryhmässä.

Johdanto

Kuvataiteen koulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut muodostavat yhteisen verkoston, mikä mahdollistaa yhteistyön niin kuvataiteen koulutuksen, tutkimuksen kuin kehittämistoiminnan alueilla.

Vuonna 2019 käynnistynyt Yli vaaran vuosien -hanke on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen rahoittama ESR-hanke, jossa kehitetään kuvataiteen uuden työn koulutusmallia Lapin AMKin, Satakunnan AMKin, LAB-ammattikorkeakoulun ja Yrkeshögskolan Novian toimesta.

Tavoitteena on kuvataiteen koulutuksen kehittäminen työelämälähtöisesti ja sitä kautta edistää kuvataiteilijoiden sujuvampaa siirtymistä koulutuksesta työelämään. Nimensä mukaisesti hankkeessa pyritään luomaan uusia käytäntöjä ja ratkaisuja kuvataiteilijoiden työllistymisen edistämiseen ja sitä kautta ehkäistä valmistumisen jälkeiset “vaaran vuodet” siirtyä toiselle alalle.

Lumen-lehdessä 4/2020 julkaistiin artikkeli liittyen alumnien tuomaan hiljaiseen tietoon kuvataiteilijan ammatista ja työstä. Tämä artikkeli on jatkoa edelliseen ja nyt tuomme esille, mitä ensimmäisen vuoden kuvataiteen opiskelijat taiteilijavierailusta saivat irti.

Opiskelijoita pyydettiin kuuntelemaan ja kirjaamaan millaisia ajatuksia taiteilijatarinat heissä herättivät, ja millaisen kuvan ne maalasivat kuvataiteilijan työkentästä opiskelijoille.

Kuvataiteen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat kuulivat neljä erilaista taiteilijatarinaa verkkovierailulle kutsuttujen kuvataiteen alumnien johdattamana. Vieraina olivat:

• Valotaiteeseen erikoistunut Hannu Huhtamon hybridimäinen työnkuva muodostuu yhteisesti eri taiteilijoiden kanssa toteutettavista sisällöistä, työpajoista, näyttelyistä, kansainvälisistä tilaustöistä markkinoinnin saralla sekä omista projekteista ja teoksista.

Juho Könkkölä rakentaa taiteilijauraansa origamitaiteen saralla tuottamalla omia teoksia ja näyttelyitä. Hän kehittää taiteenlajia oman työskentelynsä ja tyylinsä kautta jakaen myös osaamistaan muille.

• Monimuotoisesti kuvitusta ja graafista ilmaisua vaativien tilaustöiden arkisessa maailmassa toimii Maria Makkonen kehittäen samalla omaa kuvallista osaamista ja ilmaisua.

Hanna Kenakkala tekee kuvituksia eri projektien kautta sekä työskentelee opetustehtävissä. Hänen käsistään on tullut mm. lastenkirjojen kuvituksia, ja hänen kuvantekemisen maailmaansa viitoittaakin erityisesti tarinallisuus.

Opiskelijat seurasivat vierailijoiden taiteilijatarinoita tarkoituksena ymmärtää kuvataiteen kentällä toimimisen luonnetta ja kuvataiteilijan työn vaatimuksia sekä uutta muotoa ja sitä, miten se näkyy tämän hetken työelämässä kuvataiteen ammatinharjoittajien kertomuksista.

Älä jää helppoon makaamaan! - Kuvataiteen ammatin vaativuus ja ihanuus

Kaksi henkilöä ripustaa tauluja seinälle.
Kuva 1: Näyttelyiden pitäminen tuo taiteilijan työn yleisön saataville ja erilaiset yhteisnäyttelyt ja muut yhteistyöprojektit tarjoavat vielä laajemmat mahdollisuudet. (kuva: Heikki Ahvenainen)

Monipuolisuus

Kuvataiteilijan työelämän monipuolisuus selvisi hyvin nopeasti opiskelijoille ja he havaitsivat monipuolisuuden toimivan myös voimavarana. Sen ansiosta taiteilija voi tarttua hyvinkin erilaisiin projekteihin ja haasteisiin, jotka eivät alleviivaa suoraan taiteen tekemistä, mutta joissa visuaalista osaamista, luovuutta ja taitoja voi monipuolisesti hyödyntää. Taiteilijavieraiden näkökulmista kuultiin, että taiteilijuus ei määrity pelkästään tekemisen kautta vaan se kiinnittyy hyvin vahvasti omaan taiteilijaidentiteettiin.

Yhdestä puheenvuorosta heijastui ajatus, että itseään täytyy kehittää ja jopa etsiä, jotta tietää oman osaamisensa ja pystyy viemään tekemistään sen kautta eteenpäin. Sitran (2017: 6) selvityksissä itsetuntemus työelämän muuttuvissa oloissa on tärkeä taito, jolla voi osaltaan ohjata omaa sijoittumistaan työelämässä ja löytää uusia mahdollisuuksia ammatin harjoittamiseen. Tulevaisuuden yleisten työelämätaitojen näkökulmasta verkosto- ja tiimityöskentelyn osalta itsetuntemukseen liittyy “kyky valjastaa oma osaaminen yhteiseen käyttöön ja toimia yhdessä muiden kanssa” (Arola 2017, 6).

Projektien kirjo

Opiskelijat huomasivat, että työnkuvat ja projektit, joissa kuvataiteilija on mukana eivät välttämättä aina ole suoraan taiteen tekemistä vaan projektien kirjo voi olla laaja kuvataiteilijalle.

Taiteilijavieraamme kokivat vahvasti olevansa kuvataiteilijoita, jotka käyttävät omaa osaamistaan hyödyksi erilaisissa tehtävissä. Tästä heijastuu kuvataiteen asiantuntijuuden rooli osana muuttuvaa työelämää. Tehtävät vaihtelevat ja olemassa olevaa osaamista kuvataiteen ja visuaalisuuden puolelta käytetään monimuotoisissakin tehtävissä hyödyksi, jonka myötä kuvataiteen substanssiosaaminen on tekijänsä vahvuus.

Verkostot ja viestintä

Verkostoitumisen tärkeys nousi yhdeksi keskeiseksi asiaksi ja taiteilijat pitivät sen merkitystä tärkeällä sijalla. Palautteiden perusteella tämä jäi opiskelijoille vahvasti mieleen, ja he ymmärsivät, kuinka verkostot sekä suhteiden luominen ja viestiminen kuuluu kuvataiteilijan työhön.

Oman osaamisen näyttäminen kiinnittyy omien teosten näkyville saattamisen lisäksi työn tekemisen prosessien näkyväksi tekemiseen. Tämä on taiteilijalle tärkeä tapa viestiä omasta taiteen tekemisestään muille, jonka kautta voi luoda verkostoja ja avata uusia mahdollisuuksia. Valokuvaus toimii tässä yhtenä tärkeänä osaamisen alueena.

Opiskelijat ymmärsivät, että teosten kuvaaminen ammattimaisesti antaa vakuuttavuutta taiteilijalle ja edesauttaa viestimistä isommalle yleisölle. Kaikkien taiteilijavieraiden kohdalla sosiaalinen media on mukana työn tekemisen viestimisessä ja taiteilijabrändin rakentamisessa.


Some ja digikanavat

Verkostoihin ja viestintään liittyy keskeisesti digitaaliset kanavat, jotka avaavat ovet maailmanlaajuiseen näkymiseen. Taiteilijatarinoista opiskelijat kuulivatkin, kuinka oman valotaiteen tekemisen kautta taiteilijalle on avautunut mielenkiintoisia mahdollisuuksia, jopa isojen globaalien firmojen yhteistyökuvioihin. Tämän osalta taiteilija on hyödyntänyt osaamistaan markkinointiin liittyvissä tilaustöissä.

Vaikka kilpailu on kovaa, voi taiteilija kehittää taitojaan, löytää omanlaisensa tyylin ja suunnata tekemisensä jopa uniikkiin taiteen muotoon, kuten origamitaiteen kohdalla tuli esimerkkinä esille. Oman työn tekemisen näyttäminen verkon välityksellä herätti viraalin ilmiön ja loi mahdollisuuden myös kansainvälisen työpajan pitämiseen etäyhteyksin.

Sosiaalisen median ja digikanavien tehokas hyödyntäminen vie taiteilijan lähelle yleisöä. Se auttaa yleisöä löytämään taiteilijoita, näkemään heidän teoksiaan, tekemisprosessia ja olemaan jopa osallisena taiteilijan jakamasta osaamisesta esimerkiksi taiteilijan tarjoaman koulutuksen kautta.


Kuvataiteen tekoa tietokoneen näytöllä.
Kuva 2. Sosiaalisen median alustat ovat kuvataiteilijalle tärkeä yleisön tavoittamisen väylä, jossa voi valmiiden töiden lisäksi työprosesseja tuoda esille (kuva: Hanna Kenakkala).

Päällimmäisenä opiskelijoilla jäi mieleen, että sosiaalisen median merkitys on nykypäivänä suuri. Sen avulla taiteilijan pitää osata tuoda esille omaa työtään, hyödyntää somekanavia ja digitaalisuutta, jotta voi olla näkyvillä ja tavoittaa omaa katsojakuntaa.

Työn ja vapaa-ajan rytmittäminen

Opiskelijat ymmärsivät taiteilijavieraiden kertomuksista, kuinka ansainta vaatii kovaa työtä. Arjen rutiinit on saatava kuntoon, työn tekemisen malli on löydettävä, suhteita pitää pystyä luomaan ja paineensietokykyä on kasvatettava. Mieleen jäi muistutus, että helppoon ei saa jäädä makaamaan, sillä työtä vaaditaan, jotta mahdollisuuksia voidaan löytää.

Opiskelijoita kannustettiin rohkeasti kokeilemaan opintojen aikana eri asioita, hakemaan omaa tekemisen tapaansa, etsimään tyyliään ja nauttimaan opiskelusta. Lisäksi taiteilijat muistuttivat, että taide on yksi osa elämää, ja on oltava muutakin elämää kuin taiteen tekeminen.

Tämä oli opiskelijoille samalla lohdullista ja jopa armollista kuultavaa. Taiteilija on usein antautunut omaan työhönsä, siksi tekemisen ja vapaa-ajan rajat on osattava asettaa itse.


Jatkuva oppiminen

Kehittyminen itsenäiseksi taiteilijaksi, jolla on tunnistettava kuvan tekemisen tyyli, luo helposti paineita kuvataiteen opiskelijalle, joka vasta ottaa haltuun uutta osaamista ja ammattikenttää.

Puheenvuoroista opiskelijoille jäikin mieleen, ettei haittaa, vaikka oman taiteen löytäminen saattaa viedä aikaa, ja sille on hyvä antaa myös aikaa. Sen itselleen omimman taiteenlajin löytäminen vaatii usein kokeiluja ja oma tunnistettava visuaalinen tyyli syntyy ajan kanssa. Lisäksi, taiteilija kehittää osaamistaan ja kehittyy koko elämänsä ajan ja näin ollen myös se oma taiteen tekeminen on jatkuvasti murroksessa.

Myös oppimaan oppiminen nousi esille. Kuvataiteilijan itsetuntemuksen lisäksi opiskelijat poimivat, että taiteilija ylläpitää ja kehittää taitojaan jatkuvasti ja itse asiassa yksi tärkeimpiä taitoja on osata oppia ja innostua uudesta. Mikään ei tipahda syliin itsestään vaan on aktiivisesti tehtävä töitä uusien tilaisuuksien etsimistä varten. Tietenkin joskus voi onnellisesti tulla eteen mahdollisuuksia, joihin on vain uskallettava tarttua, mutta tavoitteellinen oman osaamisen kehittäminen vaatii aina suunnitelmallisuutta.

Tärkeä varoitus tuli opiskelijoille myös siitä, että omaa ihmisarvoa ei saisi kiinnittää liian tiukasti taiteeseen, sillä taiteilijan ura on kuin ”maratoni”. Aikaa pitää antaa tekemisensä kehittämiselle ja kehittymiselle myös opiskelujen jälkeen. Myös epäonnistumisella voidaan nähdä kehittävä vaikutus, sen takia ei kannata antaa periksi.

Kuvakollaasi taiteilijasta työssään.
Kuva 3. Kuvataiteilijalla ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen tapahtuu monessa eri muodossa sekä perinteisin tekniikoin kuin myös digitaalisin välinein, erityisesti digitaalisuus vaatii ajan seuraamista. (Kuva vas. Pirita Laru, yllä oik. virtuaaligalleria Tiina Rahm ja alla oik. 3D-tulostus Jari Penttinen)


Jatkuva oppiminen kiinni muuttuvan työelämän vaatimuksissa

Sitran (Arola 2017, 6) selvityksen mukaan omaa asiantuntijuutta on tärkeä pitää ajan tasalla, sillä työelämä on muutostilassa ja vaatii myös taitoa luovia ammatillisella kentällä. Koulutusta kehitetään jatkuvan oppimisen suuntaan, jotta vastataan ihmisten tarpeeseen kehittää ja uudistaa osaamistaan elämän ja työuran eri vaiheissa. Visiona on, että meillä kaikilla on muuttuvan työn edellyttämät taidot ja osaaminen, mikä näkyy eri aloilla ja ammateissa eri tavoin (Opetus ja kulttuuriministeriö 2020).

Kehittämällä omaa osaamistaan voi varautua tulevaisuuden muutoksiin, mutta osallistumalla koko kuvataiteen ilmaisumuodon ja taiteenlajin kehittämiseen, voi olla mukana rakentamassa yhteistä tulevaisuutta ja viemässä alaa eteenpäin (Arola 2017, 5).

Taiteilijavieraiden mukaan etänä työskentely ja digitaalisuus tuovat uusia ulottuvuuksia kuvataiteen kenttään. Yhteiskunnan muutokset ja erityisesti digitaalisuus voivat näyttäytyä digitaalisten työkalujen ja ympäristöjen kasvavassa käytössä osana työtä.

Sosiaalisen median kanavat valjastetaan väyläksi välittää teoksia yleisön saataville, tavoittaa mahdolliset yhteistyötahot ja potentiaaliset ostajat, mikä tulikin esille taiteilijoiden puheessa. Lisäksi digitaalisia työvälineitä ja ympäristöjä hyödyntävä taiteilija on kiinni teknologisessa kehityksessä, siksi ohjelmistojen osaamista ja uuden teknologian tuomia mahdollisuuksia otetaan haltuun ammatissa toimimisen yhteydessä.


Korkeakoulutus kuvataiteilijan oppimispolulla

Suomessa kuvataiteen koulutusta tarjoaa ammattikorkeakoulutasolla viisi oppilaitosta, joista Lapin AMKin koulutuksen painopisteeksi on valittu digitaalisten työkalujen ja ympäristöjen hyödyntäminen ja soveltaminen kuvataiteilijan työskentelyssä. Ammattikorkeakoulu mahdollistaa ammatillisen osaamisen ja taiteilijaksi kehittymisen tutkintoon johtavan koulutuksen kautta.

Opintoihin hakeuduttaessa koulutuksesta kiinnostuneet henkilöt ovat usein jo lähteneet kehittämään osaamistaan itsenäisesti ennen koulutusta, vaikka se ei ole vaatimuksena.

Opinnoista valmistumisen jälkeen kuvataiteilijat jatkavat taitojen ylläpitämistä ja edelleen kehittämistä jatkuvan oppimisen muodossa, mikä ilmeni myös taiteilijavieraiden puheesta. Se voi tapahtua omatoimisesti taitoja ylläpitäen tai osa kuvataiteilijoista laajentaa osaamistaan erillisten kurssien tai lisäkoulutuksen avulla opintojensa jälkeen jopa maisteri- ja tohtoriopintoihin asti.


Arvokkaita taitoja haltuun

Kuvataiteilijalle on annettu käytännön vinkkejä työelämässä toimimiseen julkaisussa Opas vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle liittyen mm. apurahan hakemiseen, näyttelyn pitämiseen tai yrittäjänä toimimiseen (Vainio 2007). Teos on tietopaketti, jonka tarkoitus on madaltaa kuilua turvallisen koulumaailman ja taloudellisesti epävarman elämän välillä.

Tällä hetkellä työelämässä olevien kuvataiteilijavieraiden puheissa nousi esille osin samoja teemoja ja haasteita kuin tuossa oppaassa, mutta viimeisten vuosien aikana yhteiskunnan muutosvauhti on kiihtynyt.

Kuvataiteilijan työkenttään kuuluvat tänä päivänä kommunikaation taidot sekä erityisesti nyky-yhteiskunnassa digitaalisuuden haltuun ottaminen ja hyödyntäminen. Siinä missä ne ovat keskeisiä työelämän muillakin haaroilla, myös kuvataiteilijan on viestittävä, verkostoiduttava, näytettävä omaa osaamistaan ja tuotettava sisältöjä digitaalisesti.

Työelämän muillakin aloilla olevat normaalit vaatimukset ovat läsnä myös kuvataiteilijan ammatinharjoittamisessa; monimuotoisuus, rutiinien luominen työn tekemiselle, itsekuri, tavoitteellisuus ja sen rinnalla verkostojen merkitys nousivat esille taiteilijavieraiden puheissa. Jatkuva oppiminen ja itsensä kehittäminen edellyttää toisinaan itsensä haastamista ja mukavuusalueelta poistumista.

Tärkeänä seikkana nousee esille, kuinka taiteilijan on suunniteltava ja organisoitava oman taiteellisen toiminnan muoto. Jotta hän voisi toimia kuvataiteen ammatissa kannattavalla tavalla, taiteilija joutuu rakentamaan toimintansa suomalaisen yhteiskunnan verotuksen, sosiaalietuuksien ja vakuutusten ristiaallokossa.

Kuvataiteilijan työn tekemiseen käytännön apuja tarjoaa myös taiteilijaseurat, joista Suomen taiteilijaseura on koonnut kattavan tietopaketin työkalupaletiksi kuvataiteilijalle siitä miten elää kuvataiteella.

Piirtäjä ja valokuvaaja työssään Lapin luonnossa.
Kuva 4. Kuvataiteen opintojen aikana harjoitellaan monipuolisesti erilaisia kuvan tekemisen taitoja ja perinteisestä tekemisestä siirrytään hyvin nopeasti digitaalisiin työvälineisiin ja tekniikoihin. (kuvat Anitra Arkko-Saukkonen)

 

Kuvataiteilijoiden vinkit opiskelijoille

Kuvataiteen alumnien tärkeimmät eväät opiskelijoille on kiteytetty oheiseen vinkkilistaan, josta myös nämä eri teemat nousevat esille.

HANNU:

“Monipuolisuus on kuvataiteilijalle valttia ja voimavara, tee kaikkea monimuotoisesti äläkä rajaa itseäsi, että vain tämä on minun juttu. Keskity opintoihin täysillä. Perehdy kaikkeen, mutta ota haltuun ne, mitkä sua kiinnostaa. Ei kannata hätiköidä oman jutun löytämisessä, kokeile.”

HANNA:

“Monesti kuvataiteilija on niin kiinni työssään, että kiinnittää lähes itsensä ja identiteettinsä omaan työhönsä. Muistakaa kuitenkin, että se on vain yksi osa elämää. Voi tehdä muuta työtä ja tienata elantonsa muualla, jotta voi tehdä taiteen puolella itsenäisesti sitä mitä haluaa.”

JUHO:

“Täytyy saada oma prosessinsa toimimaan, jotta voi kehittyä. Ei vain muutama tunti viikossa vaan enemmän aikaa, jotta kehittyy tarpeeksi ja riittävän nopeasti. Koulun jälkeen on paljon opittavaa työelämästä, joten on tärkeää osata oppia. Ala vaatii mukautumista, ala ja ympäristö muuttuu nopeasti, ja siellä pitää pystyä toimimaan. Kontaktien ja verkostoitumisen tärkeyttä ei voi vähätellä, varsinkaan uran alussa, kun suurin osa uraa eteenpäin vievästä tiedosta ja mahdollisista työtarjouksista tulee niitä kautta.”

MARIA:

“Opintojen aikaiseen harjoitteluun täytyy panostaa! Älä mene sieltä missä aita on helpoin ja matalin. Rutiinien ja tavoitteiden kautta voi kehittää itseään. Opetella tapoja jotka tukevat jaksamista vastoinkäymisten edessä. Hae moniin paikkoihin, etsi sellaista, missä saat tehdä omaa juttua. Kannattaa mennä harjoitteluun ulkopuoliselle, sieltä saa oppeja ja verkostoja, joita voi kyllä sitten omassa työssäkin hyödyntää vaikka alkaisi yrittäjäksi. Suhteet ovat tärkeä osa työllistymistä aloilla. Brändin kautta voi myös löytää uusia suhteita, joita hyödyntää työmarkkinoilla sekä projekteissa.”

Lähteet

Arkko-Saukkonen, A. & Jussila, M. (2020) Hiljaista tietoa kuvataiteilijan työstä. Lumen 3/2020. Lapin ammattikorkeakoulu. Rovaniemi.
https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=2652196e-9d5c-4833-8772-210c68ae5326

Arola, M. (toim.) (2017). Eväitä työelämään : Kuusi tapaa lisätä korkeakouluopiskelijoiden työelämävalmiuksia. Sitran selvityksiä 123. Helsinki. Viitattu 10.10.2020. https://media.sitra.fi/2017/06/05104025/Selvityksia123.pdf

Lapin AMK (2020) Kuvataiteilija (AMK), kuvataide. Viitattu 11.10.2020 https://www.lapinamk.fi/fi/Hakijalle/AMK-tutkinnot/Kuvataiteilija,-kuvataide.

Opetus ja kulttuuriministeriö (2020) Jatkuva oppiminen. Viitattu 11.10.2020 https://minedu.fi/jatkuva-oppiminen

Suomen taiteilijaseura (2020). Kuinka elää kuvataiteella. Viitattu 16.10.2020 https://artists.fi/kategoria/kuinka-elaa-kuvataiteella/tyon-organisointi/

Vainio, T. (2007) Opas vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 32. Turku.

Yli vaaran vuosien (2020) Kuvataiteilijan uusi työ. Viitattu 11.10.2020. https://www.ylivaaranvuosien.fi/uusityo/

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Onnellisena Suomessa etäopinnoissa

5.1.2021



Kangastie ja opiskelijat.jpg
Noora Karme, Tuomas Laajanen, Eliisa Mannila, Hanna Parikka, Mikko Pälvimäki Juho Rytkönen, Jasmin Sabki, Jenna Sirviö ja Heidi Snell ovat Digitaalisten terveyspalveluiden ja hyvinvointiteknologian asiantuntijakoulutuksen YAMK-opiskelijoita. TtM Helena Kangastie on opintojakson tutoropettaja ja TKI & O -erityisasiantuntija Lapin ammattikorkeakoulussa.

Hyvinvointialalla muutokset edellyttävät asiantuntijoilta kykyä suunnitella, kehittää ja arvioida teknologiaa hyödyntävien toimintamallien vaikuttavuutta ja käyttäjälähtöisyyttä.

Digitaalisten terveyspalveluiden ja hyvinvointiteknologian asiantuntijakoulutus antaa yllä
olevien osaamisten lisäksi valmiuksia työelämän tutkimukselliseen kehittämiseen.

Opiskelija oppii analysoimaan, seuraamaan ja kehittämään oman alansa toimintaa ajankohtaisen kansallisen ja kansainvälisen näyttöön perustuvan tiedon mukaisesti.

Koulutuksen opetussuunnitelmaan sisältyy opintojakso Muuttuva Pohjoinen toimintaympäristö. Opintojakso toteutettiin syksyllä 2020 pienryhmissä verkkototeutuksena. Tässä blogissa kuvaamme yhden ryhmän opiskelijoiden ja tutoropettajan yhteistä oppimisen matkaa tällä opintojaksolla. Ryhmän opiskelijat ovat aloittaneet YAMK-opinnot syksyllä 2020.


Oppimisen heräte

Muuttuva Pohjoinen toimintaympäristö -opintojaksolla käytettiin opetusmenetelmänä osaamis- ja ongelmaperusteista oppimista, PBL (problem based learning), mikä etenee tutoriaalityöskentelynä 8-vaiheisen mallin mukaisesti. Vaiheet ovat järjestyksessä

  1. ongelman asettaminen,
  2. aivoriihi,
  3. ryhmittelyn tekeminen,
  4. aiheen valinta,
  5. oppimistehtävän laatiminen,
  6. itsenäinen tiedonhankinta, sekä
  7. tiedon jäsentäminen sekä selventäminen ja niiden arviointi.


Ensimmäisessä tutoriaalissa oli tarkoituksenamme muodostaa oppimistehtävä, johon oli meillä tarkoitus saada vastaus. Herätteenä oli J. Limnélin artikkeli “Onnellisessa Suomessa vuonna 2050”. Luimme herätteen itsenäisesti, minkä jälkeen keräsimme aivoriihessä ajatuksia Flinga -verkkoalustalle. Ilmapiiri oli aluksi sulkeutunut uudenlaisen oppimistilanteen sekä toisille entuudestaan tuntemattomien ihmisten kesken, mutta käsitteiden ryhmittelyvaiheessa ryhmämme alkoi “elää”.

Herätteen pohjalta tulleet mietteet muodostivat aiheita, joita otsikoimme opettajan ohjaamana. Kaikkia asioita yhdisti eräs ajatus, jonka halusimme liittää osaksi tehtävän ydintä kaavion keskelle, josta syntyi tutkimuskysymys: ”Millaiset tulevaisuuden näkymät ovat kestävässä ja kehittyvässä Suomessa?”


Kangastie ja opiskelijat kuva 1.jpg
Kuva 1. Aloitustutoriaalin tuotos, Flinga

Oppimisherätteestä oppimistehtävään

Tehtävän keskeisen kysymyksen ympärille muodostui selkeät teemat, joita olivat luonto, arvot, globalisaatio, talous, oppiminen, terveysteknologia, turvallisuus ja tulevaisuuden teknologia. Teemat jaoimme opiskelijoiden kesken, mikä helpotti tiedonhakua.

Tiedon keräämiseen ja lukemiseen käytimme aikaa, mikä mahdollisti aiheen käsittelyä ja erittelyä. Tämä oli itsenäisen työn vaihe, mutta autoimme toisiamme esimerkiksi jakamalla löytämiämme lähteitä. Luimme ja suhteutimme tekstiä sekä vertasimme sisältöä toisiinsa. Huomasimme, että teemoja yhdisti tavalla tai toisella digitalisaatio ja teknologia. Esseessä päädyimme tarkastelemaan asioita niiden kautta ja pidimme kiinni oppimistehtävän punaisesta langasta.

Aiheen kokonaiskuvan muodostumisen jälkeen ryhdyimme syvällisempään kirjoittamiseen teemojen nykytilasta, haasteista sekä tulevaisuudesta. Sekoitimme tekstiä samankaltaisiin asiayhteyksiin pilkkoen sitä osiin ja muokaten sana- ja lauserakenteita.

Tekstiä muokatessa meidän täytyi peilata sen yhteneväisyyttä, jotta teksti pysyy rajatun aiheen sisällä eikä rönsyile. Kun tekstiosasta saimme asiasisällöltään suhteellisen valmiin, kirjoitimme johdannon. Päätimme esseen pohdintaan, missä yhdistyivät opitun tehtävän asiasisältö, kirjoittajien käytännön kokemus sekä tietotaito.

Tuloksen pohjalta rakensimme PowerPoint-esityksen ja videon, jotka esittelimme seminaarissa. Kokosimme videoesitykseen tiivistetysti tehtävän sisällön käyttäen siinä luovuuttaamme. Halusimme yhdistää esitykseemme teknologia- ja digiosaamista.

Päättötutoriaalissa kävimme läpi alkuperäisen ongelman ja sen pohjalta rakentamamme oppimistehtävän. Yhdessä totesimme, että saimme oppimistehtävään selkeän vastauksen, joka on kuvattu esseessä.

Kestävän ja kehittyvän Suomen keskeisiä suuntia ovat digitalisaation ja teknologisoitumisen mahdollisuudet, mutta myös yhteiskuntarakenne ja yhteiskuntaan vaikuttavat suuntaukset, kuten talouskehitys, jatkuvan ja elinikäisen oppimisen taidot sekä luonto. Meillä suomalaisilla on siis kaikki hyvät lähtökohdat menestymiseen nyt ja tulevaisuudessa. Meidän tulisi nähdä Suomi sivistyneenä, turvallisena, rauhallisena ja tasa-arvoisena maana elää.


Kangastie ja opiskelijat kuva 2.jpg
Kuva 2. Lopetustutoriaalin tuotos, Flinga.

Pohdintaa tuloksista

Kun puhutaan valtion hyvinvoinnista ja pääomasta, tulevaisuutta täytyy tarkastella kestävän talouden näkökulmasta. Tämä tarkoittaa, että valtion on saatava tarvittavat tulot jatkossakin, jotta se pystyy toimimaan kestävästi ja toteuttamaan yhteisen hyvinvoinnin periaatetta. (Mokka, Neuvonen & Lindgren 2017.)

Ilmasto- ja ympäristöarvojen tärkeys korostuu politiikassa ja ne ovat iso osa tulevaisuuden Suomea. Suomen luonto ja ympäristö ovat ainutlaatuisia ja niiden monimuotoisuuden kunnioittaminen on tärkeää meille suomalaisille. Luonnolla on vaikutuksia ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin (Kuuluvainen & Sarén 2016, 10).

Globalisaatio tulee entistä lähemmäksi ja siihen liittyy ajatus toiminnan keskittämisestä tietyille alueille. Tämä näkyy Suomessakin kaupungistumisena ja toisaalta joidenkin alueiden autioitumisena.

Suomi kuuluu tällä hetkellä teknologisoitumisen kannalta maailman kärkimaihin, kun vertaillaan teknistä tuotantoa, laatua sekä tietoturvallisuutta. Tästä hyödymme sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Maailmalla Suomi tunnetaan terveysteknologia-alan referenssimaana, ja Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on kansainvälisesti arvostettu (Grönlund ym. 2017, 13, 41–49).

Osaamisemme kehittyy ja siihen tullaan soveltamaan digitalisaation hyötyjä eri tavoilla, mikä tukee myös koko yhteiskunnan uudistumista. Sivistys, humanismi, avarakatseisuus sekä monitaitoisuus on tulevaisuuden innovaation ja osaamisen avaintekijöitä (Pursiainen, 2016, 190–192). Edellä kuvatut asiat ovat vaikuttamassa menestymiseemme ja tulevaisuuden hyvinvointivaltiomme asemaan.


Lopuksi

Vaikka ryhmätyöskentelymme tapahtui etänä, oli ilmapiiri koko ajan hyvä ja avoimen salliva. Hyödynsimme toistemme vahvuuksia ja samalla tutustuimme toisiimme etäyhteyksillä. Koimme, että asioita oli helppo jakaa, yhteistyömme ja palautteenantomme sujui sekä saimme tukea tarvittaessa kaikilta.

Opettajan ohjausta otimme tarvittaessa ja siihen olimme tyytyväisiä. Oppimiskokemuksena koimme ryhmätyön jokaiselle meistä antoisaksi.

Opettajamme palaute tiivistää hyvin kokemuksiamme opintojakson ja oppimisprosessimme sujumisesta. Opettajan näkökulmasta essee on hieno kokonaisuus. Opiskelijat saivat yhdessä laajasta materiaalista puristettua hyvän kokonaisuuden. Opettajan roolina oli ohjata opiskelijoiden oppimisprosessia.

Arvokasta oli huomata, kuinka opiskelijat hyödynsivät toinen toistensa osaamista ja jakoivat sitä sekä tukivat ja kannustivat toisiaan. Tällainen osaaminen on tärkeää työelämässä! Ohjaustyössään opettaja sai myös oppimiskokemuksia ja oppimisen iloa!


Lähteet

Grönlund M., Raitoharju R., Ranti T., Seppälä K. & Ståhlberg Tom. 2017. Suomen terveysteknologia-alan nykytila ja haasteet. Tekes Rewiew 2017. Viitattu 8.9.2020 https://www.businessfinland.fi/globalassets/julkaisut/suomen_terveysteknologia-alan_nykytila_ja_haasteet.pdf.

Karme, N., Laajanen, T., Mannila, E., Parikka, H., Pälvimäki, M., Rytkönen, J., Sabki, J., Sirviö, J. & Snell, H. 2020. Millaiset tulevaisuuden näkymät ovat kehittyvässä ja kestävässä Suomessa. Julkaisematon painos.

Kuuluvainen, V. & Sarén, H. 2016. Luonnon hyvinvointivaikutukset – hyödynnä tietoa matkailuliiketoiminnassa. Mikkeli. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Grano Oy. 10,15.

Mokka R., Neuvonen A. & Lindgren, J. 2017. Digitalisaatio ja verotuksen tulevaisuus. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto. Helsinki: Sitra. Viitattu 5.9.2020 https://www.sitra.fi/artikkelit/digitalisaatio-ja-verotuksen-tulevaisuus/.

Pursiainen, H. 2016. Digitaalinen Suomi, rohkea ja avoin. Teoksessa J. Limnéll (toim.) Suomen idea. Docendo Oy.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Samooja, sipulinkuorija, lasinpuhaltaja, heinäsirkka ja köydenpunoja

22.12.2020



Kasvokuvat Anne Rautiosta ja Maarit Shemeikasta
KM Anne Rautio on fysioterapian lehtori ja Oiva-hankkeen asiantuntija ja liikunnanohjaaja (YAMK) Maarit Shemeikka on liikunnan koulutuksen lehtori ja Oiva-hankkeen projektipäällikkö Lapin ammattikorkeakoulussa.

Viiden ammattikorkeakoulun yhteinen Oiva-hanke (Oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa, 2018-2020) on edennyt loppusuoralle. Hankkeessa on pyritty edistämään opiskelijoiden työllistymistä ja mielekkäitä työuria erityisesti aloilla, joilla tutkinnon jälkeiset työtehtävät eivät ole itsestään selviä tai ovat murroksessa.

Tavoitteena on ollut myös vahvistaa ohjaustyötä tekevien osaamista tukea opiskelijan kykyä ja uskallusta loikata oman alan perinteen ulkopuolelle ja hankkimaan itselleen loikkaa tukevaa osaamista.

Oiva-hankkeen päätoteuttajana on toiminut Metropolia AMK, jossa vastuuyksikkönä on toiminut musiikin osaamisalue. Osatoteuttajina hankkeessa ovat toimineet Turku AMK (teatteri-ilmaisun ohjaajat), HAMK (ympäristösuunnittelijat), SeAMK (kulttuurituottajat) ja Lapin amk (liikunnanohjaajat).


Uraloikkarin profiili

Hankkeessa selvitettiin mistä syntyy loikkausosaaminen eli kyky ja uskallus loikata oman alansa traditioista muualle.

Syksyllä 2019 hankkeen alkaessa kaikki osapuolet haastattelivat valmistuneista opiskelijoistaan niitä, joiden koulutus- ja urapolku on ollut tavallisuudesta poikkeava. Lapin AMKissa haastattelimme seitsemää liikunnanohjaajakoulutuksesta valmistunutta ja alan perinteisestä polusta toisaalle loikannutta.

Haastatteluaineisto analysoitiin Metropolian toimesta ja tavoitteena oli tuottaa tietoa mm. siitä, miten loikkausosaaminen syntyy ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen koulutuksen aikana. Aineistosta pystyttiin nostamaan esille erilaisia ”loikkaajatyyppejä”, jotka kuvaavat heidän etenemistään läpi koulutuksen kohti työuraa.

Samooja etenee säästä, maastosta ja maisemasta huolimatta vakaasti eteenpäin, vaikuttaen samanaikaisesti välinpitämättömältä työuran tavoitetta kohtaan, mutta ollen kuitenkin tarkkanäköisen tietoinen vallitsevista olosuhteista. Sipulinkuorijalla on mielikuva kiinnostavasta ja tärkeästä ydinasiasta. Hän etenee sitä kohti hyvinkin erilaisten työtehtävien ja -ympäristöjen kautta vaihe vaiheelta suhtautuen tietoisesti ja samalla avoimesti siihen, mitä haluaa kussakin vaiheessa oppia.

Viisi piirroshahmoa tekemässä luonteelleen sopivia asioita.

Kuva 1. Tarkemmin uraloikkarin profiileihin voi tutustua hankeen loppujulkaisussa: https://www.uraloikka.fi/


Ristiinpilotointia muiden ammattikorkeakoulujen kanssa

Lapin AMKissa jatkettiin Oiva-hankkeen toimenpiteitä tekemällä ristiinpilotointeja muiden osatoteuttajien suunnittelemista ja toteuttamista piloteista. Kokeilimme neljännen vuoden liikunnanohjaajaopiskelijoiden kanssaTurun AMKin suunnittelemaa Digitarinaa, jossa omaa osaamista ja sen kehittymistä sekä ammatillisia haaveita voi tuoda esille äänen ja visuaalisen kuvan keinoin.

Digitarinaa varten opiskelijat keräsivät omista arkistoistaan kuvia, lehtileikkeitä, todistuksia ynnä muita mukaan haluamiansa dokumentteja, joilla halusi tarinaansa kuvittaa. Työpajassa opiskelijat kirjoittivat ohjattuna vapaan kirjoittamisen tekniikalla tarinaa omasta elämästään hyödyntäen ja jalostaen niitä eteenpäin omissa tuotoksissaan.

Ensimmäisen vuoden liikunnanohjaajaopiskelijat ristiinpilotoivat joulukuussa 2019 Metropolia AMKin pilotoimaa verkkopohjaista itsearviointityökalua. EmployABILITY-alustalla opiskelija vastasi omaa osaamistaan koskeviin kysymyksiin ja sai sen avulla luotua itselleen oman EmployABILITY-profiilin, joka nosti esiin henkilökohtaisia vahvuuksia sekä kehittämisen kohteita.

Lapin AMKin suunnittelemaa ja pilotoimaa Kompetenssi-työpajaa ristiinpilotoivat Metropolia AMK:n musiikin osaamisalue sekä Seinäjoen AMK:n kulttuurituotanto. Ristiinpilotoinneista saatu palaute oli pääasiassa positiivista ja erityisesti kehuttiin työpajan käytettävyyttä ja toimivuutta eri alojen välillä. Niin musiikkipedagogit kuin kulttuurituottajatkin pystyivät käyttämään alun perin liikunnanohjaajien kanssa pilotoitua työpajaa ja ovat kehittäneet työpajoja edelleen.


Verkkokoulutus ohjausosaamisen lisäämiseksi

Oiva-hankkeessa oli tavoitteena rakentaa konkreettisia työkaluja, joilla voidaan tukea opiskelijaa oman osaamisensa tunnistamisessa ja sanoittamisessa. Tavoitteena oli näin tukea ohjaustyötä tekevien osaamista heidän ohjatessaan opiskeli-jaa oman osaamispotentiaalin tunnistamisessa ja soveltamisessa.

Tavoitteiden saavuttamiseksi hankkeessa tuotettiin 5 op:n verkkokoulutus Oivallista ohjausta, joka suunnattiin kaikille ohjaustyötä tekeville sekä työelämätaitoja opettaville. Koulutusta hallinnoi Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja kaikilla hankkeeseen osallistuvilla ammattikorkeakouluilla oli siinä oma osionsa, jonka suunnittelusta ja toteutuksesta kukin vastasi.

Koulutusta markkinointiin mm. vuoden 2020 opopäivillä ja hyvinkin lyhyessä ajassa koulutukseen ilmoittautui 136 innokasta oman ohjausosaamisensa kehittämisestä kiinnostunutta. Osallistujia on ollut yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja toiselta asteelta. Koulutuksessa on tutustuttu loikkausosaamiseen, mentorointiin ohjauksen välineenä, digitarinan tekoon, henkilöbrändäykseen sekä OivaAPP - mobiilisovellukseen, joka auttaa opiskelijoita geneerisen osaamisensa tunnistamisessa ja sanoittamisessa.

Lapin AMKin vastuulla verkkokoulutuksessa oli liikunnanohjaajaopiskelijoiden kanssa pilotoitu kaksiosainen työpajakokonaisuus, joka liittyi koulutuksen kompetenssien tunnistamiseen. Kokonaisuuden ensimmäisessä osiossa osallistujat tutustuivat ryhmätoiminnan fasilitointiin sekä perehtyivät ohjaamiensa opiskelijoiden koulutusten keskeisiin kompetensseihin.

Kompetenssien tarkastelussa keskeistä oli pohtia, mistä kaikkialta kyseiseen kompetenssiin liittyvää osaamista saattoi kertyä myös koulutuksen ulkopuolelta. Toisessa osiossa osallistujilla oli mahdollisuus toteuttaa kompetenssityöpaja omassa ympäristössään, joihin heille koronatilanteen vuoksi tehtiin nopeasti reagoiden myös etätoteutusohjeet.


Hankkeen lopputuotoksena verkkojulkaisu

Oiva-hankkeen lopputuotoksena on syntynyt monimediainen verkkojulkaisu Uraloikkarin käsikirja. Se on menetelmä- ja tieto-opas korkeakouluopiskelijoille, valmistuneille, heitä ohjaaville ura- ja opinto-ohjaajille ja opettajille sekä korkeakoulusektorilla ura- ja opinto-ohjausta kehittäville asiantuntijoille. Se tarjoaa tietoa ja menetelmiä ohjaustyötä tekevil-le loikkausosaamisen ja -osaajan ohjaamiseen.

Oiva-hankkeen lopputapahtuma Urapolut ja uraloikat toteutettiin 11.11.2020 koronaepidemian vuoksi verkossa ja se oli avoin kaikille. Tapahtuma toteutettiin yhdessä TUURA - tukea urapoluille -hankkeen kanssa. Tuura-hankkeen tavoitteena on ollut kehittää tukea tarvitsevien opiskelijoiden uraohjauspalveluja ammattikorkeakouluissa. Lopputapahtumassa esiteltiin Oiva ja Tuura -hankkeissa 2018 - 2020 kehitettyjä uraohjauksen toimintamalleja ja työkaluja sekä muita hankkeiden tuloksia.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Mitä silmät ei näe, sen liikkeenvahvistusteknologia huomaa

15.12.2020



Piia Ailinpieti ja Jani Sipola kasvokuvissa rinnakkain.
Insinööri (AMK) Piia Ailinpieti työskentelee projekti-insinöörinä ja DI Jani Sipola projektipäällikkönä Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmässä.

Lapinliiton vaakunalogo

Lapin ammattikorkeakoulu hankki IRIS-M liikkeenvahvistuskameran käyttöönsä syksyllä 2020. Tarve uuden teknologian hankkimiselle lähti käynnissäpidon tutkimusryhmän havainnosta kasvattaa kunnossapidon osaamista kunnonvalvonnan osalta.

Kameraa hyödynnetään meneillään olevissa TKI -hankkeissa, jotka ovat MOTa (Motion Amplification) ja Arinka II (Arctic Railway Infrastructure in Kolarctic II). Opetuksessa liikkeenvahvistuskameraa voidaan hyödyntää mm. kunnossapidon opintojaksoilla. TKI-toiminnan ja opetuksen integrointi toteutuu kahdessa konetekniikan insinööriopinnäytetyössä, joiden aiheet liittyvät liikkeenvahvistusteknologiaan.

Liikkeenvahvistusteknologian oleellisimmat komponentit ovat kamera ja menetelmä (algoritmi). Kameralla (kuva 1.) kuvataan valittua kohdetta, jonka näkymätöntä liikettä vahvistetaan patentoidulla algoritmilla. Kuvauksen jälkeen videosta nähdään kuvatun koneen tai rakenteen värähtelykäyttäytyminen.

Kuvaamista voidaan soveltaa useisiin eri tarkoituksiin erityisesti rakenteille, putkilinjoille ja pyöriville koneille. Kameran etuna on, että se ei tarvitse fyysistä kontaktia mitattavaan kohteeseen, joten siihen ei tarvitse asentaa kiinteitä mittausantureita. Kuvauksesta saadusta tallenteesta nähdään kohteen liike. Lisäksi saadaan spektri, aikataso- ja ratakäyrät. (IRIS M Liikkeenvahvistuskamera 2020.) Lapin ammattikorkeakoulun IRIS-M järjestelmän laitteisto näkyy kuvassa 2.


Liikkeenvahvistuskamera jalustallaan.
Kuva 1. IRIS-M liikkeenvahvistuskamera (Ailinpieti 2020.)


IRIS-M järjestelmän laitteisto.
Kuva 2 Lapin ammattikorkeakoulun IRIS-M laitteisto (Ailinpieti 2020.)

 

Mikä on MOTa-hanke?

MOTa (Motion Amplification) - Liikkeenvahvistuskamerateknologian hyödyntäminen uusille alueille -hankkeen tarkoituksena on kokeilujen avulla löytää uusia kohteita teknologian hyödyntämiseen.

Hankkeessa tehdään kokeiluja teollisuuden kunnossapidossa sekä raideliikenteen ympäristössä. Lisäksi tavoitteena on löytää potentiaalisia kohteita, joita ei pystytä mittaamaan perinteisillä värähtelytekniikoilla. Kyseinen teknologia ei ole vielä kovin hyvin tunnettua, ja sen kaikkia hyödyntämismahdollisuuksia ei välttämättä ymmärretä eikä tunnisteta.

MOTa-hankkeen toteutusaika on 1.1. - 30.11.2020. Se on saanut rahoituksen Lapin liiton alueelliset innovaatiot ja kokeilut- ohjelmasta ja budjetti on noin 56 000 €.

 

Kokeilu teollisuuden kunnossapidossa

Kevät 2020 osoittautui haasteelliseksi Covid-19 epidemian vuoksi. Se sotki hankkeen etenemistä ja suunnitelmia. Keväällä sovitut kokeilutestaukset paikallisiin teollisuusyrityksiin peruuntuivat turvallisuusohjeiden vuoksi ja siirtyivät myöhemmälle ajankohdalle.

Kesälomien jälkeen suunniteltiin uudet kokeilutestaukset ja sovittiin ajankohdat testaukselle teollisuuden kunnossapidon kohteisiin.
Ensimmäinen teollisuuden testauskokeilu sovittiin kumppanuusyritykseemme Outokummun Tornion tehtaalle kunnossapidon alueelle. Lokakuinen testauspäivä oli intensiivinen sisältäen seitsemän etukäteen valittua erilaista kohdetta.

Testauskokeilu aloitettiin tehtaan ulkona sijaitsevien puhaltimien kuvaamisella. Tämän lisäksi liikkeenvahvistuskuvausta tehtiin erilaisissa halliympäristöissä. Haasteita kuvaukselle toivat pimeät ja pölyiset ympäristöt. Jo testauksen aikana huomattiin valaistuksen tärkeys haastavissa tiloissa ja vakaan kuvausalustan merkitys.

Seuraava kokeilu sovittiin teollisuuden kunnossapitoon marraskuun puoliväliin. Tuloksia näistä hankkeen kokeiluista julkaistaan hankkeen päättymisen jälkeen. Kokeilusta on kirjoitettu myös kokeilunpaikka.fi -alustalle. Sivustolla voi ideoida kokeiluja ja levittää oppeja avoimesti kaikkien käyttöön. Kokeilun paikka kokoaa yhteen kokeilijat ja kokeilujen rahoittajat. (Kokeilun paikka 2020.)

Lähteet

IRIS M Liikkeenvahvistuskamera. MLT Machine & Laser Technology Oy. Viitattu 3.11.2020 https://www.mltfinland.fi/iris-m/.

Kokeilun paikka. 2020. Motiva. Viitattu 4.11.2020 https://www.kokeilunpaikka.fi/fi.



Suurteollisuuden digitalisaation avainalueet ja mahdollisuudet pk- ja mikroyrityksille

8.12.2020



Leena Parkkila kasvokuvassa.
Insinööri (YAMK) Leena Parkkila toimii projekti-insinöörinä Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Kokoelma hankelogoista.

Digitalisaatio tarjoaa haasteita ja mahdollisuuksia prosessiteollisuudelle. Muutos mahdollistaa teknologisesti kehittyneille ja osaaville pk- ja mikroyrityksille tilaisuuden toimia suuryritysten kumppaneina. Näiltä pienyrityksiltä vaaditaan kuitenkin vahvaa taustaa ja toiminnan jatkuvuutta sekä tietoa teollisuuden toimialasta ja teollisesta ympäristöstä.

Prosessiteollisuudessa tarvitaan paljon eri osa-alueen asiantuntijoita ja osaamista, joita hankitaan mm. toimittajien ja kumppanuuksien kautta, sillä suuryritykset haluavat keskittyä ydinliiketoimintaansa ja ydinprosesseihinsa. Suurteollisuus on perinteisesti tehnyt yhteistyötä suurten toimittajien kanssa ja pyrkinyt hankkimaan heiltä isoja kokonaisuuksia. Tässä on havaittavissa muutosta. Viime vuosina yhteistyötä ja digitalisaation kehitystyötä on tehty yhä enemmän myös pk- ja mikroyritysten kanssa.

Kumppanuuksiin ja yhteiskehitysprojekteihin päädytään pk- ja mikroyritysten kanssa esimerkiksi silloin, kun niiltä löytyy prosessiteollisuuden tarpeisiin vastaavaa korkeaa teknologista osaamista, ketteryyttä ja joustavuutta.

Käynnissä olevassa yhteispohjoismaisessa DigiProcess-hankkeessa haastateltiin keväällä 2020 seitsemää Pohjois-Suomen prosessiteollisuuden suuryritystä. Tässä blogissa tuodaan esille hankkeen suuryrityshaastatteluissa esiin nousseita digitalisaation avainalueita, joihin suuryritykset ovat panostaneet viime vuosien aikana ja mihin tulevaisuudessa tullaan investoimaan mm. tuotannon ja kunnossapidon alueilla. Pk- ja mikroyritykset voivat hyödyntää tätä tietoa liiketoiminnan suunnittelussa.

DigiProcess-hankkeen (1.10.2019 - 30.9.2022) päätavoitteena on tukea digitaalisten palvelujen ja palveluekosysteemien kehittämistä pk-yrityksissä, jotka tuottavat palveluita teollisuudelle. Tavoitteen saavuttamiseksi projektissa tunnistetaan teollisuus- ja pk-yritysten tarpeita ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia kehittämällä niitä edelleen soveltuvalle tasolle hankekumppaneiden tuella. Tärkeänä tavoitteena on laajentaa teollisuudenala- ja maakohtaista yhteistyötä sekä alojen että maiden rajat ylittäväksi.

Hanketta koordinoi Lapin AMK. Hankekumppanit ovat Luulajan teknillinen yliopisto (SE), IUC Norr AB (SE), Oulun yliopisto, Nivala-Haapajärven seutu NIHAK ry ja Digipolis Oy. Rahoittajana toimii Interreg Nord 2014-2020 ja Lapin liitto. Hankkeen kokonaisbudjetti on 1 825 621 EUR.


Digitalisaation avainalueet prosessiteollisuudessa

Teollisuuden suuryrityksissä halutaan pitää sisäisen osaamisen taso korkealla ja tärkeimpien ydinprosessien ja -liiketoimintojen tieto hallussa. Säilyttääkseen kilpailuedun suuryritykset ovat investoineet digitalisaation avainalueiden tutkimukseen ja kehitykseen mm. erilaisten hankkeiden ja pilottien kautta. Haastatteluiden pohjalta esiin nousi keskeisiä digitalisaation avainalueita, joihin teollisuusyrityksissä panostetaan (kuvio 1).


Kuvio 1 Parkkila 2020.JPG
Kuvio 1. Digitalisaation avainalueet

Data-alusta

Teollisuuden suuryrityksillä on tyypillisesti oma data-alusta (data platform), pilvipalvelualusta, jonka rakentamiseen he panostavat.

Digitaalisia palveluja tarjoavilta toimittajayrityksiltä odotetaan, että he käyttäisivät suuryritysten data-alustaa ja voisivat tuoda mm. oman datansa tai applikaationsa yrityksen pilvialustalle tiettyjen vaatimusten mukaisesti. Alustojen päälle pyritään liittämään yrityksen ulkopuolelta hankittavat digitaaliset ratkaisut, joilla pyritään hyödyttämään tuotantoa.

Data-alustat ovat pohjana kehittyvälle data-analytiikalle ja koneoppimisille, ja niihin liittyen yrityksissä tarkastellaan erinäköisiä ratkaisuja. Data-alustan osalta kehitys liittyy sen päälle liittyvään data-analytiikkaan, datan hallintaan, -käytettävyyteen ja -luotettavuuteen.

Data-analytiikka
Suurteollisuuden yksi eniten kehittyvistä avainalueista on haastattelujen pohjalta tunnistettu olevan data-analytiikka ja siihen liittyvät erilaiset ohjaavat mallit sekä ennakoiva- (tai ennustava) ja opastava- (tai neuvova) analytiikka tuotantoprosesseissa ja niiden sovellukset. Analysoinnilla ja koneoppivien mallien avulla voidaan jalostaa prosessidataa ymmärrettävään muotoon mm. visualisointien avulla.

Data-analytiikka toimii päätöksenteon tukena ja ohjaa tekemisiä eli luo tilannekuvaa ja nostaa esiin poikkeamia. Ennakoivan ja opastavan analytiikan kehitystä tuotantoprosesseissa viedään eteenpäin ja se edistää mm. prosessin käyntivarmuutta, prosessin ja kunnossapidon optimointia, ennakoivaa huoltoa ja vikaantumisien ennustamista. Tämä auttaa suuryrityksiä estämään suunnittelemattomat seisokit tuotantoprosessissa. Esimerkkejä suuryrityksissä esiintyvistä kohteista, johon data-analytiikkaa voidaan käyttää:

  • vikaantumisien ennustaminen esim. pohjautuen neuroverkkomalleihin
  • ennustava- ja neuvova-analytiikka mm. ratakatkojen ennustamiseen
  • neuvova palvelu laadun ylläpitoon
  • poikkeamien syy-yhteyksien löytäminen datamassasta
  • käyntivarmuuteen liittyvät anturoinnit ja analytiikkaa.

Tekoäly
Haastateltujen teollisuusyritysten joukossa tekoälyn (Artificial Intelligence, AI) käyttö on yleisesti ottaen alkumetreillä. Sitä on kokeiltu ja siihen tullaan kuitenkin panostamaan tulevina vuosina.

Tekoälyllä haetaan muun muassa rutiinitehtävien automatisointia, jossa toistuva työ voitaisiin hoitaa käyttämällä mm. ohjelmistorobotteja. Resursseja voitaisiin vapauttaa tarpeellisimpiin kohteisiin.

Suunnitelmissa on myös kartoittaa, millä osa-alueilla koneoppimista ja tekoälyä voitaisiin hyödyntää. Eräässä suuryrityksessä on keskusteltu ja suunniteltu tilaus-toimitusketjun tekoälyavusteisesta toteutuksesta ja tekoälyn ottamista käyttöön työnsuunnittelun prosessissa.

AR ja VR
Lisätty todellisuus (Augmented Reality, AR) ja virtuaalitodellisuus (Virtual Reality, VR) ovat eräitä suuryritysten kehityksen avainalueista. Sovelluksien kehitystä on tehty yhdessä pienten yritysten kanssa. Suuryrityksissä on luotu kehityssuunnitelmia pitkälle tulevaisuuteen.

Yleisesti AR:n ja VR:n hyödyntämisessä ollaan suuryrityksissä melko alkuvaiheessa. Sovellukset perustuvat yleensä kaupalliseen teknologiaan. Suuryritykset voivat hyödyntää AR/VR:ää esimerkiksi henkilöstön turvallisuuskoulutuksissa ja työhön perehdyttämisissä.

Robotiikka, konenäkö ja digitaalinen kaksonen (digital twin) nousivat esiin muutamissa haastatteluissa. Eräs yritys panostaa robotiikkaan yhtenä suurena avainalueenaan. Yrityksellä on suunnitelmissa lähteä kokeilemaan tulevaisuudessa autonomisia eli itsenäisesti toimivia joustavia älyrobotteja.

Suuryritykset miettivät yhdessä suurempien toimittajayritysten kanssa erilaisia konenäköratkaisuja. Haastattelujen perusteella yrityksissä on tarkoitus käynnistää konenäön sovelluksiin liittyviä investointeja, jotka tukevat mm. laadun hallintaa ja prosessin ohjausta ja hallintaa. Mietinnässä on investoida tuotantolinjoille perustason sovelluksiin ja edistyneempiin konenäkösovelluksiin.

Isompien toimittajayritysten kanssa on pohdinnassa digitaalisten kaksosten hyödyntämiseen liittyvää kehitystä. Suuryrityksellä on toiveena digitaalinen ympäristö, jossa voidaan simuloida ja verrata digitaalisessa maailmassa pyörivää prosessia ja teollisuuden todellista prosessia. Tarkoituksena on helpottaa prosessin operaattorien tekemistä ja tarjota ennustettavuutta prosessiin.

Autonominen tuotanto
Toimintaympäristön muutokset ja etäinen sijainti vaativat panostamaan etäyhteyksiin ja -ohjauksiin sekä autonomiseen tuotantoon. Teknologian hyödyntämisen suhteen yritykset haluavat olla kehityksen kärjessä. Digitaaliset, autonomiset- ja automaattiset ratkaisut voivat olla tuotannon kannattavuuden vuoksi jopa elinehto tietyn tyyppisille yrityksille.

Autonomiseen tuotantoon liittyen kehitys on etenemässä, joten tästä syystä on oltava kehittynyttä teknologiaa. Osa työkoneista toimii jo etäohjauksella, mutta kehitystoimia ja investointeja tarvitaan, jotta päästäisiin autonomisesti toimivaan tuotantoon.


Yhteenveto

Digitalisaation kehityksen kärjessä pysyminen vaatii osaamista ja resursseja. Suurteollisuus on panostanut sisäisesti erilaisiin kehitystoimiin ja pilotointeihin. Mikro- ja pk-yritykset sekä suuret toimittajayritykset ovat tukeneet tätä kehitystyötä ja tuottaneet erilaisia ratkaisuja suurteollisuuden tarpeiden pohjalta.

Suurteollisuuden teknologinen kehitys ja panostus uusien teknologioiden kehittämisiin ja kokeiluihin avaa ovia kyvykkäille mikro- ja pk-yrityksille. Tässä on mahdollisuus pienille yrityksille, joilla on prosessiteollisuuden tarpeisiin vastaavaa korkeaa teknologista osaamista, ketteryyttä ja joustavuutta.

Haastattelujen perusteella suurteollisuuden digitalisaation avainalueet painottuvat useaan eri osa-alueeseen, joihin eri yritykset ovat panostaneet viime vuosien aikana ja joihin tullaan panostamaan lisää teknologisen kehityksen myötä.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Raskaansarjan terästutkimusta

1.12.2020



Raimo Ruoppa kasvokuvassa.
DI Raimo Ruoppa työskentelee erityisasiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmässä.

Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmään kuuluva Arctic Steel and Mining (ASM) -tutkimusryhmä tekee työtä terästen konepajakäytettävyyteen liittyvissä hankkeissa sekä tuottaa erilaisia testauspalveluja yhteistyökumppaneille.

Ryhmän ydinosaamisaluetta ovat mm. erikoislujien terästen hitsattavuus ja muovattavuus. Kemissä sijaitsee rikkovan aineenkoetuksen laboratorio, jossa on erilaisia terästen muovattavuuden testaukseen soveltuvia laitteita. Viimeisen vuoden aikana ryhmän toimesta on mm. tehty runsaasti levyn reunan muovattavuuden tutkimukseen liittyviä testejä, joiden kehityksestä ja käyttöönotosta on julkaistu Pohjoisen tekijät -blogissa aiemmin blogiartikkeli [1].

Tämän lisäksi ryhmä toimii Torniossa ammattiopisto Lappialla, missä on erityisesti terästen särmättävyyden testaukseen soveltuvia laitteita. ASM tutkimusryhmä on ollut viime vuosina vahvasti mukana teräsyhtiö SSAB:n kehittäessä lujia teräksiä ja niiden ominaisuuksia. Ryhmän toiminta on laboratoriostandardin SFS-EN ISO/IEC 17025 mukaisesta ja toiminta on myös auditoitu SSAB:n toimesta.

Erikoislujat teräkset

SSAB on pitkälle erikoistunut, maailmanlaajuisesti toimiva teräsyhtiö, joka kehittää erikoislujia teräksiä ja on niiden maailmanmarkkinoiden johtava tuottaja. Erikoislujien terästen lujuus on n. 2 - 4 kertaa suurempi kuin ns. tavallisten rakenneterästen. Suuremman lujuuden ja alhaisemman sitkeyden vuoksi niiden työstäminen konepajoissa on haastavampaa ja vaatii annettujen ohjeiden noudattamista tarkasti.

Niiden käyttö rakenteissa ja muissa sovelluksissa antaa kuitenkin etuja verrattuna tavalliseen rakenneteräkseen. Niiden avulla rakenteita voidaan keventää, mikä vaikuttaa laitteiden suorituskykyyn ja vähentää kustannuksia sekä pidentää laitteiden käyttöikää. Erikoislujien rakenneterästen tyypillisiä sovelluskohteita ovat mm. nostureiden puomit ja runkorakenteet, kuorma-autojen ja niiden lavojen rungot ja pankot ja autojen turvakehikon osat, kuva 1 [2].


Kuva  1 Ruoppa.jpg
Kuva 1. Erikoislujien rakenneterästen tyypillisiä sovelluskohteita, kuva: Vili Kesti SSAB [2]

Erikoislujien terästen sovelluskohteissa komponenttien valmistus vaatii lähes poikkeuksetta särmäämistä eli levyn taivuttamista, joka onkin yleisimmin käytetty muovausmenetelmä. Erikoislujille teräksille se on usein myös paras tai jopa ainoa menetelmä muovaukseen.

Moderneissa lujista teräksistä valmistettavissa rakenteissa (esim. uuden sukupolven puomi- ja lavarakenteet) särmäämistä käytetään enenevissä määrin hyödyksi, ja sillä korvataan esim. hitsausta. Tällöin saavutetaan usein huomattavasti parempi rakenteen väsymiskestävyys, ja samalla myös osien tuotantokustannukset pienenevät.

Terästen lujuuden kasvaessa niiden taivutus tulee kuitenkin haasteellisemmaksi, ja on tärkeää hankkia tietoa niiden särmättävyydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kun lujia teräksiä käytettäessä on tavoitteena mahdollisimman tehokas ja ongelmaton konepajaprosessi, särmäysohjeistuksen ja sen noudattamisen merkitys korostuu.

Tästä johtuen on tärkeää tutkia särmättävyyttä ns. täyden mittakaavan kokeilla, jotka suoritetaan oikeilla konepajasärmäimillä ja riittävän suurilla näytteillä. Tällöin pystytään antamaan asiakkaalle oikeanlaista käytännön ohjeistusta. Lapin ammattikorkeakoulu ja ammattiopisto Lappia pystyvät yhteistyössä tarjoamaan tarkoitukseen sopivia laitteita ja osaamista.


Särmättävyyden tutkimus

Särmättävyyden tutkimus ammattikorkeakoululla alkoi noin vuosikymmen sitten, jolloin ASM tutkimusryhmä osallistui särmäykseen liittyviin hankkeisiin Jalosärmä (Tutkimus ruostumattomien terästen särmättävyydestä sekä konenäön soveltamisesta) sekä KuURaK (tutkimus Kuumavalssattujen Ultralujien Rakenne- ja Kulutusterästen käytettävyydestä) [3,4].

Hankkeissa luotiin pohja työlle ja hankittiin tarvittava osaaminen, jota alettiin hyödyntää särmättävyyden tutkimuksessa. Myös SSAB:lla ja Oulun yliopistolla on kehitetty samanlaisia testausmenetelmiä, joten tuloksia on voitu vertailla keskenään ja saatua tulosaineistoa on hyödynnetty yhteistyössä tehdyissä tutkimuksissa ja julkaistu alan konferensseissa ja lehdissä [5-12].

Uusien terästuotteiden särmättävyyttä testataan myös jatkuvasti ja niiden perusteella SSAB laatii teräksiä käyttäville asiakkailleen ohjeita. Särmäystesteissä hyödynnettiin aluksi ammattiopisto Lappialla koulutuskäytössä olleita ”normi” särmäyspuristimia, mutta nykyisin käytössä on jo monipuolisempi laitekanta. Särmäyskokeiden suorittamisesta ja tulosten analysoinnista on kerrottu enemmän mm. Materia-lehdessä julkaistussa artikkelissa [2].


Hydromuovaimen käyttöönotto

Testattavien terästen lujuuden ja paksuuden kasvaessa alkoivat käytössä olleet särmäyspuristimet, joissa levynpaksuus voi teräksen lujuudesta riippuen olla maksimissaan noin 15 - 20 mm, käymään liian pieniksi. SSAB ja sen asiakkaat, jotka teräksiä käyttävät, kaipaavat tietoa myös erittäin paksujen, jopa 80 mm:n terästen särmättävyydestä.

Alettiin miettiä erilaisia vaihtoehtoja voimakkaamman puristimen hankkimiseksi testeihin. Syntyi ajatus, että Torniossa ammattiopisto Lappialla sijaitsevaa hydromuovainta voitaisiin käyttää myös särmäyskokeisiin.

Kuva 2 Ruoppa.jpg
Kuva 2. Hydromuovain Torniossa ammattiopisto Lappialla

Kuvassa 2 nähdään Torniossa Lappialla sijaitseva hydromuovain (suurpainemuovain), jonka historia juontaa juurensa 2000-luvun alkuun, jolloin toteutettiin Jaloterässtudio-hanke. Siinä hankittiin mm. erilaisia muovauslaitteita prototyyppivalmistusta varten. Laitteella putki tai levy voidaan muovata korkean jopa 5000 bar nestepaineen avulla haluttuun muotoon.

Laite oli alun perin hankittu VTT:lle Lappeenrantaan, mutta koska muovattavuuden tutkimus siellä lopetettiin, tuli laitteen sijoituspaikaksi lopulta Jaloterässtudio. Hankkeen jälkeen laite pysyi edelleen VTT:n omistuksessa, mutta myöhemmin se siirtyi ammattiopisto Lappian omistukseen.

Kuvassa 3 nähdään eräs esimerkki hydromuovaamalla valmistetusta kappaleesta. Teräsputkesta on valmistettu T-haarakappale, joita käytetään putkiliitoksissa. Perinteisesti kappale valmistetaan hitsaamalla liitäen kahdesta osasta, mutta hydromuovaamalla kappale voidaan valmistaa yhdestä putkesta ilman saumoja, mikä parantaa huomattavasti tuotteen mekaanisia ominaisuuksia. Tähän tarvitaan kunkin kappaleen mittojen mukaan valmistettu muotti, kuva 3.


Kuva 3 Ruoppa.jpg
Kuva 3. Hydromuovauksen periaate ja muotti [13] sekä Tornion hydromuovaimella valmistettu T-haarakappale

Koska paine hydromuovauksessa on erittäin korkea, suljetaan muotti laitteessa olevalla suurella puristimella, jossa voimaa on jopa 3000 tonnia. Laitetta on sen olemassaolon aikana käytetty suhteellisen vähän sen varsinaiseen tarkoitukseen eli hydromuovaukseen. Testejä on tehty erilaisissa muovaukseen liittyneissä tutkimushankkeissa ja sillä on tehty myös joitakin teollisuuden asiakkaiden tilaamia prototyyppejä.

Laajamittaista käyttöä on rajoittanut lähinnä muottien suhteellisen korkeat valmistuskustannukset. Ollakseen kannattavaa, valmistus hydromuovaamalla vaatisi suuria sarjakokoja. Näin ollen laitteen käyttö onkin rajoittunut pääasiassa perinteiseen muovaukseen hyödyntäen pelkästään em. suurta puristinta.

Kun idea puristimen käyttämisestä särmäystesteihin oli saatu, alettiin sitä kehittää eteenpäin. Projektin työnimenä oli ”ultimaattinen särmäri”, joksi laitetta usein edelleen kutsutaan. Aiemmin käytössä olleissa puristimissa maksimivoima oli noin 100 - 200 tonnia, nyt kehitettävällä uudella konseptilla tavoitteena oli päästä yli kymmenkertaiseen puristusvoimaan aiempaan verrattuna. Särmäyskokeita varten suunniteltiin työkalut ja ne rakennettiin tarkoituksenmukaisesta lujasta teräksestä.

Työkalujen valmistuttua ne otettiin käyttöön ja testaustoiminta saatiin käyntiin. Testausta on tehty jo viitisen vuotta ja tuloksena on saatu runsaasti tietoa paksujen terästen särmättävyydestä.

Kuvassa 4 nähdään särmäyskokeen suoritusta työkaluineen sekä taivutettuja levyjä, joiden paksuus on 30-60 mm. Paksuimmat taivutetut levyt ovat olleet jopa 80 mm, jolloin niiden paino nousee yli 300 kg. Sekä työkalujen että testattavien levyjen siirto onnistuu trukin avulla.

Tähän mennessä suoritetuissa testeissä suurimmat käytössä olleet voimat ovat olleet vasta n. neljännes laitteen maksimaalisesta 3000 tonnin kapasiteetista, joten terästen paksuutta ja lujuutta voidaan vielä kasvattaa.


Kuva 4 Ruoppa.jpg
Kuva 4. Hydromuovaimen särmäystyökalut ja taivutettuja teräsnäytteitä

Vastaavan suuruusluokan testauslaitteistoja on maailman mittapuullakin melko harvassa ja uuden laitteen käyttöönoton ansiosta sekä Lapin ammattikorkeakoulusta että ammattiopisto Lappiasta on tullut merkittävä toimija alalla. SSAB:lla yhteistyötä on luonnehdittu tärkeäksi yhtiössä tehtävän lujien terästen kehitystyön kannalta ja yhteistyön uskotaan jatkuvan tiiviinä myös tulevaisuudessa.

Särmäyskokeiden lisäksi Hydromuovaimen puristinta on käytetty välillä muuhunkin tarkoitukseen. Eräs konepaja tarvitsi U:n muotoon taivutettuja 50 mm:n terästangosta valmistettuja kappaleita ja tiedusteli, pystyisikö hydromuovaimella valmistamaan sellaisia. Vastasimme, että emme tiedä, mutta uskoisimme sellaisen olevan mahdollista. Taivuttamista kokeiltiin ja niinhän siinä kävi, että viisaampi antoi periksi.

Kuvassa 5 ASM tutkimusryhmässä mm. särmäyskokeiden parissa työskentelevä projekti-insinööri Esa Koskela juuri taivuttamansa tangon kanssa.
Kypäräpäinen mies pitelee kaksi käsin teräsputkea
Kuva 5. Projekti-insinööri Esa Koskela ja hydromuovaimella taivutettu 50 mm:n terästanko

Lähteet

1. Ruoppa, R., Vierelä, R., Rautio, P., Uusia menetelmiä terästen tutkimukseen, Pohjoisen Tekijät blogikirjoitus, Lapin ammattikorkeakoulu 2019, https://www.lapinamk.fi/blogs/Uusia-menetelmia-terasten-tutkimukseen/dottwdnc/04ace245-c854-48cc-af1c-bbd560d4e75e

2. Ruoppa, R, Keltamäki, K., Toppila, Kesti, V., Ultralujien ja kulutuskestävien terästen käytettävyys. MATERIA 3/2017, ss. 54.59, Helsinki 2017, https://vuorimiesyhdistys.fi/wp-content/uploads/2019/09/Materia_2017-3.pdf

3. Toppila, R., Joutsenvaara, J., Tutkimus ruostumattomien terästen särmättävyydestä sekä konenäön soveltamisesta. Lapin AMKin julkaisuja, Sarja B. Raportit ja selvitykset 25/2014

4. Ruoppa, R., Sipola, J., Maronen, J., Ultralujien terästen särmättävyyden ja takaisinjouston määritys konenäön avulla sekä taivutusvoimat, KuURaK -projektin särmäyskokeet. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja, Sarja B. Raportit ja julkaisut 23/2013

5. Kaijalainen, A., Kesti, V., Heikkala, J., Ruoppa, R., Porter, D., Kömi, J., Bendability of shot blasted ultrahigh-strength steels. Thermec 2018, Paris, France, 9-13 July 2018.

6. Ruoppa, R., Vierelä, R., Ylitolva, M., Toppila, R., Kesti, V., Bending tests of very thick plates with advanced research techniques and equipment. METNET Seminar 2017, Cottbus, Germany, 11-12 October 2017.

7. Ruoppa, R., Keltamäki, K., Toppila, R., Kesti, V., Research of ultra-high-strength and wear-resistant steels using advanced techniques. METNET Seminar 2016, Castellon, Spain, 11-12 October 2016.

8. Kesti, V., Kaijalainen, A.J., Mourujärvi, J., Ruoppa, R., Bendability and microstructure of Optim® 700 MC Plus. Nordic Steel Construction Conference, Tampere, Finland, 23-25 September 2015

9. Arola, A-M., Kesti, V., Ruoppa, R., The Effect of Punch Radius on the Deformation of Ultra-High Strength Steel in Bending. Proceedings of the 16th International Conference on Sheet Metal, pp 139-146, Erlangen, Germany, 16-18 March, 2015

10. Ruoppa, R., Toppila, R., Kesti, V., Arola, A_M., Bendability tests for ultra-high-strength steels with optical strain analysis and prediction of bending force, Proceedings of the METNET Seminar 2014, Moscow, Russia, 21-22 October 2014.

11. Siltanen, J., Kesti, V., Ruoppa, R., Longitudinal bendability of laser welded special steelsin a butt joint configuration, Proceedings of International Congress on Applications of Lasers & Electro–Optics, October 19-23, San Diego, USA, 2014.

12. Kesti, V., Kaijalainen, A., Väisänen, A., Järvenpää, A., Määttä, A., Arola, A-M., Mäntyjärvi, K., Ruoppa, R., Bendability and microstructure of direct quenched Optim 960QC. Materials Science Forum Vols. 783-786 (2014) pp 818-824, Trans Tech Publications, Switzerland.

13. Ray, P and Mac Donald, P.J., Experimental study and finite element analysis of simple X- and T-branch tube hydroforming processes. International Journal of Mechanical Sciences Volume 47, Issue 10, October 2005, Pages 1498-1518.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Potkua maaseutuyrittäjyyteen Pohjanmaan malliin

24.11.2020



Tia Lämsän kasvokuva.
OTM, HTM, MMM Tia Lämsä työskentelee lehtorina Lapin ammattikorkeakoulun Vastuullisten palvelujen osaamisryhmässä ja asiantuntijana Rural Future -hankkeessa.

Lapin ammattikorkeakoulu on toiminut vuoden 2018 lopusta saakka Rural Future -hankkeessa Karelia ammattikorkeakoulun ja alueiden ProAgrioiden kanssa. Hankkeen tarkoituksena on vahvistaa maaseutuyritysten kannattavuutta ja toimintaedellytyksiä.

Maaseutuyrittäjyydeksi luetaan kaikki maaseudulla toimivat yritykset toimialasta riippumatta.

Hankkeen johtoajatuksena on, että koska liiketoimintaympäristö ja markkinat muuttuvat, on myös maaseudulla toimivien yritysten osattava uusiutua. Hankkeessa olennaista onkin liiketoimintaan vaikuttavan tulevaisuuden ennakointi ja pienryhmätoiminta, jossa käydään läpi yritysten tulevaisuuspolkuja ja niihin vaikuttavia tekijöitä.

 

Benchmarkkausta ja kokemuksista oppimista

Hankkeen alkuperäisenä tavoitteena oli järjestää maaseudulla toimiville yrittäjille benchmarkkausmatkoja myös ulkomaille, joista voitaisiin saada mahdollisia uusia innovaatioita myös kotimaan maaseudulle.

Tammikuussa 2020 hanke toteuttikin onnistuneen matkan Berliiniin, missä pääkohde oli Grüne Woche ja sen tarjoamat mahdollisuudet. Koska korona sotki myöhempien ulkomaanmatkojen suunnitelmat, päätettiin syksyn opinto- ja benchmarkkausmatka tehdä kotimaassa. Hankkeeseen osallistuvat Pohjois-Karjalan ja Lapin yrittäjät päätyivät syys-lokakuun vaihteessa Pohjanmaalle, Seinäjoelle ja sen lähialueille. Ja voikin todeta, että miksi lähteä merta edemmäs kalaan!

Ohjelmassa oli upeita kotimaisia, pääosin pienyrityksiä, jotka ovat kehittäneet ennakkoluulottomasti tuotteitaan ja toimintaansa. Lisäksi saimme perehtyä alueella toimiviin kehittämisorganisaatioihin, jotka auttavat pieniä yrityksiä matkan alkuun ja toiminnan kehittämiseen.
Uskon, että matkalla mukana olleet yrittäjät saivat roppakaupalla evästä laukkuihinsa ja saamme vielä odottaa mielenkiintoisia avauksia ja ideoita tulevaksi myös hankkeen kohdealueilla.

 

Kun suuri on kaunista

Pääsimme tutustumaan Pohjamaalla sekä isoihin että pieniin toimijoihin. Itseoikeutetusti kävimme alueen vetovoimaisessa ja kaikkien tuntemassa nähtävyydessä, Tuurin kyläkaupassa. Kuulimme taustaa sen historiasta ja sukupolvien pituisesta tarinasta.

Vaikka yritys onkin tänä päivänä valtava, olihan se jo vuonna 2016 Suomen suurin tavaratalo, myös sen tarina alkaa pienestä. Kasvu kulkukauppiaasta 1800-luvulta tähän päivään on ollut huikea. Tästä näkee, että kun yrittäjällä on ideoita ja halua niiden toteuttamiseen, vain taivas on rajana.

Kun nykyinen toimitusjohtaja siirtyi puikkoihin 1994, otti hän käyttöön uuden ajatusmallin: kyläkaupasta tehdään matkailunähtävyys, jota tullaan katsomaan kauempaakin. Ja kaikki tiedämme ja tunnemme tilanteen nyt. Tuurin kyläkaupan ympärille on rakentunut monta erilaista tapahtumaa ja aktiivista toimintaa. Toki tätäkään ei tehty ilman yrittäjän henkilökohtaisia ponnistuksia ja uhrauksia, mutta mediahuomio on taattu ja markkinointi toimii.

 

Pieniä toimijoita – erilaisia yrityksiä

Tämän jälkeen olikin hienoa siirtyä vertailukohteena huomattavasti pienempään toimijaan. Vierailimme Alavuden öljynpuristamolla ja kuulimme yrityksen taustaa ja kehitystä. Myös tämä yritys on käyttänyt mediaa hyväkseen. Se osallistui vuonna 2019 Suomalainen Menestysresepti -kisaan punajuurilevitteellään Juureva, ja pääsi sillä finaaliin saakka.

Tärkeä oppi yrityksessä oli, että pieni yrittäjä ei voi tehdä kaikkea itse , vaan on keskityttävä siihen mitä osaa. Heillä esimerkiksi markkinointi ostetaan ulkoa, ja ulkopuolista verkostoa hyödynnetään muutoinkin paljon. Hyvät yhteistyökumppanit ja verkostot ovat siis kullan arvoisia.

Upean yritystarinan kuulimme myös Henua Organicsilla. Yritys tuottaa laadukasta luonnonkosmetiikkaa ja on kovalla työllä ja hyvällä brändäämisellä saanut jalansijaa Euroopassa. Yrityksen perustajat totesivat jo alkuvaiheessa, että Suomen markkinat ovat tuotteelle liian pienet, joten suunta oli heti kansainvälisille markkinoille. Ja työ on kantanut hedelmää, vaikka korona on rokottanut pahasti myös tätä toimialaa. Onhan kivijalkaliikkeiden myynti romahtanut ja myös luksusbrändien on ollut mietittävä toimintaansa uudelleen.

Vahva viesti yrityksen toimitusjohtajalta on: ”Uskalla sanoa tavoitteesi ääneen”. Hän totesi, että silloin myös toimitaan tavoitteen saavuttamiseksi. Jos sitä ei uskalla sanoa ääneen, voi miettiä toimiiko silloin oikealla alalla.

Tapasimme myös monta muuta mielenkiintoista yritystä ja yrittäjää. Maininnan arvoisia kaikki, mutta nostan esiin varmaan koko Suomen tunteman menestystarinan Kyrö Distillery Companyn. Perustajajäsenen mukaan heilläkään menestys ei ole tullut helpolla ja riskittömästi, mutta usko omaan tekemiseen on ollut vahva.

Samaa viestiä saimme myös lähiympäristössä toimivilta muilta yrityksiltä kuten Fiini Naturallylta ja Sugar Daddiesiltä. Omaan itseen ja omaan tuotteeseen täytyy olla vahva usko ja toiminnan on hyvä olla erilaista kuin muilla. Melkein kaikki nostivat esille, että tuotteella ja yrityksellä on myös oltava tarina. Se on se, joka tuotetta myy.

Nostan vielä esille Lapuan Kankurit, jonka toista omistajaa kuulimme. Onhan huikeaa, että suomalaista käsityötä viedään kolmeenkymmeneen maahan ja tuotteista yli 50 prosenttia menee vientiin. Myös tässä yrittäjätarinassa korostui rakkaus työhön ja tekemiseen ja viennin osalta yrittäjä totesi, että siihen on oltava intohimo.

Myös se tuli selväksi, että menestys ulkomailla vaatii vielä huomattavasti enemmän pääomaa ja työtä kuin kotimaan markkinoilla. Lisäksi kohdemaan kulttuurin tuntemus on äärimmäisen tärkeää, siihen kannattaa panostaa.

 

Alueelta apua toiminnan kehittämiseen

Loistavien yritystarinoiden lisäksi pääsimme tutustumaan alueella yrittäjiä palveleviin toimijoihin. Elintarvikealan kehitysyhtiön, Foodwestin ”timanttitehtaan” palveluihin kuuluu elintarvikebisneksen kehittämispalvelut raaka-aineesta tuotteeksi ja ideasta liiketoiminnaksi ja kaupan hyllylle saakka. Ajatuksena on olla yritystoiminnan kasvun mahdollistaja. Myös Seinäjoen ammattikorkeakoulu tarjoaa palveluita yrityksille tuotekehitysvaiheessa ja elintarvikkeiden jalostuksessa.

Matkalla mukana olleet maaseutuyrittäjät pääsivät myös Ideaprässiin. Sen avulla yrittäjät saavat täysin ulkopuolisilta asiantuntijoilta palautetta yrityksen liike- ja tuoteideoista.

Ideaprässissä asiantuntijat antavat palautetta etenkin liikeidean kriittisistä kohdista ja vahvuuksista. He muodostavat 8-12 hengen raadin, joka ruotii liikeidean ilman yrittäjän läsnäoloa. Puheenjohtaja käy etukäteen läpi yrittäjän kanssa yritystoiminnan sen hetkisen tilanteen ja liikeidean. Hän laatii sen perusteella tietopaketin asiasta raatilaisille, jotka kommentoivat tämän perusteella toimintaa.

Puheenjohtaja kirjaa ruodinnan tulokset ylös, tekee yrittäjälle rehellisen yhteenvedon ja käy sen läpi palautekeskustelussa yrittäjän kanssa. Yrittäjä ei itse ole paikalla varsinaisessa ruotimistilanteessa, mutta me matkalla olleet ”vain opettajat” saimme olla mukana kärpäsenä katossa.

 

Reppu täynnä uusia ideoita

Ideaprässin seuraaminen oli mielenkiintoinen kokemus ja uskon, että konseptia kannattaisi kehittää jollain tavalla myös omassa toiminnassamme. Olen vakuuttunut, että yrittäjät saavat halutessaan paljon irti palautteesta.

Myös kritiikkiä ja voimakkaita kehittämisideoita tuli, joten kuuntelu ei ollut kaikilta osin helppoa. Kunhan yrittäjät ovat saaneet palautteen, pidämme vielä virtuaalitapaamisen ja pääsemme kuulemaan tunnelmat myös heidän puoleltaan.

Matka Etelä-Pohjanmaalle oli raskas, mutta erittäin onnistunut. Saimme mukana olleilta yrittäjiltä positiivista palautetta, eikä matka tainnut kenestäkään tuntua turhalta. Nyt opittuja asioita pitää pureskella ja työstää ja toivottavasti saamme syntymään uusia, timanttisia ajatuksia myös oman alueemme kehittämiseen.

Joukko yrittäjiä seisoo Lapuan vanhan patruunatehtaan pihalla.

Kuva 1. Benchmarking-matkalle osallistuneita maaseutuyrittäjiä kuvattuna Lapuan Vanhan Paukun pihamaalla.

Rural Future -hanke Facebookissa: https://www.facebook.com/ruralfuturehanke.

Toimintaan voi tutustua laajemmin myös hankkeen sivustolta https://ruralfuture.karelia.fi/ jolla voi ilmoittautua mukaan tulevaan toimintaan.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Megatrendit maaseudun kehityksen ennakoinnissa

17.11.2020



Kalle Santala ja Reeta Sipola.jpg
Agrologi (YAMK) Reeta Sipola työskentelee projektipäällikkönä ja metsätalousinsinööri (YAMK) Kalle Santala tuntiopettajana ja projektisuunnittelijana Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

Tulevaisuus perustuu aikomuksiin ja aikaisempiin valintoihin ja mielikuviin siitä. Koska voimme valinnoillamme ja teoillamme vaikuttaa tulevaisuuteen, on mielekästä tutkia millaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia voimme saavuttaa. Mitä voimme tavoitella, mitä haluamme välttää. (Amara, 63-71)

Tällaista erilaisien tulevaisuuksien ennakointityötä kutsutaan tulevaisuustutkimukseksi, jota Suomessa tekevät esimerkiksi Turun Yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus ja Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra.

 

Tulevaisuustyöpajat ennakointimenetelmänä

Tulevaisuuden ennakoimiseksi on käytettävissä erilaisia menetelmiä. On laskennallisia menetelmiä sekä asiantuntijamenetelmiä, joihin kuuluvat muun muassa toimintaympäristön ennakointi ja osallistamiseen pohjautuvat tulevaisuustyöpajat.

Tulevaisuustyöpajoista on olemassa lukuisia erilaisia sovelluksia, joita hyödynnetään työskentelylle asetettujen tavoitteiden ja työskentelyn keston mukaan. (Heinonen et al. 2012, Jungk & Müllert 1987) Tulevaisuustyöpajojen kautta päästään nopeasti käsiksi tutkittavan asian keskeisiin ideoihin ja asiakokonaisuuksiin (Heikkilä 2014).

Grude – Green Rural Economy -hanke järjesti syyskuussa 2020 tulevaisuustutkimuksen työpajamenetelmään pohjautuneen yhteispohjoismaisen Greennovation Campin. Campin teemana oli arktisen bioenergian tulevaisuus. Työpajaan osallistui yrityksiä, kuntien virkamiehiä, oppilaitosten ja tutkimuslaitosten edustajia ja luonnonvara-alan opiskelijoita Suomesta, Ruotsista ja Norjasta.

 

Bioenergia ja megatrendit

Bioenergia-alan tulevaisuutta käsiteltiin yhteiskunnassa vallitsevien megatrendien kautta. Työpajojen pohjana olleet megatrendit valittiin Grude-hankkeen henkilöstön toimesta Sitran megatrendit 2020 -selvityksessä nousseiden megatrendien joukosta.

Megatrendillä tarkoitetaan useista ilmiöistä koostuvaa yleistä kehityssuuntaa, jolla on globaaleja vaikutuksia maapalloon ja ihmisen toimintaan. (Dufva, 2020)

Tilaisuuden aluksi kolme Keynotea pohjustivat työpajan aihealuetta:

• Renewable Energy Transition and Bioenergy Challenges: Frontlines of Global and National Strategies (Jari Kaivo-oja, Research Director, Adjunct Professor, Dr, Finland Futures Research Centre)

• What Can We Do? -Steps of Decision-making and Tips for Lobbying to Promote Green Economy (Ylva Sardén, Senior Advisor, Region Norrbotten)

• Is There Business in Circular Economy? (Per Anders Eidem, Senior Researcher, SINTEF Helgeland)

Tilaisuuden ensimmäisessä vaiheessa osallistujat jaettiin kuuteen monialaiseen ryhmään, joista aina kaksi sai käsiteltäväkseen samat megatredit. Ryhmät jaettiin mahdollisuuksien mukaan siten, että jokaisesta osallistujasegmentistä olisi edustaja jokaisessa ryhmässä.
Ryhmiä pyydettiin pohtimaan bioenergian tulevaisuutta maailmassa, jossa kyseiset megatrendit vallitsevat.

Työpajan toisessa osiossa samoja megatredejä käsitelleet ryhmät yhdistettiin ja he saivat luoda yhteisen tulevaisuusvision, jotka fasilitoitiin graafisiksi esityksiksi työpajaan palkattujen kuvittajien toimesta. Kuvittajat kuuntelivat ryhmän keskustelua ja piirsivät samalla ryhmän näkemyksiin pohjautuvat tulevaisuuskuvat.

 

Etäratkaisut elinvoimaisuuden turvaajina


Santal ja Sipola kuva 1 2020.jpg
Kuva 1. Ensimmäiselle työpajaryhmälle keskustelun pohjaksi annetut megatrendit

Ensimmäisessä työpajaryhmässä käsiteltiin väestön vanhenemiseen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen liittyviä teemoja ja niiden vaikutuksia alueen elinkeinoihin ja kuntien elinvoimaisuuteen. Nuorten perheiden houkuttelemiseksi tarvitaan panostusta, jotta he kokevat alueen vetovoimaisena ja heillä on siellä työpaikkoja ja riittävät arjen palvelut saavutettavissa.

Haaste on suuri, sillä entisiä rakenteita ei voi ylläpitää merkittävästi pienemmällä väestöpohjalla. Tilanteen ratkaiseminen vaatii sopeutumista ja uudistumista, täytyy olla rohkeutta kokeilla ja tehdä asioita toisin kuin aiemmin.

Santala ja Sipola kuva 2 2020.jpg
Kuva 2. Graafisen fasilitaattorin tekemä esitys ensimmäisen ryhmän keskustelun pohjalta

Uusia elinkeinomahdollisuuksia nähtiin paikallisten uusiutuvien raaka-aineiden hyödyntämisessä energiantuotannossa ja pohjoisille alueille tyypillisen perhetilakoon viljelyn uudistamisessa. Pienillä tiloilla voi olla suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta, ja erikoistuminen voi tarjota tulevaisuudessa uusia tulonlähteitä.

Keinoälyn ja erilaisten teknisten sovellusten sekä etäyhteyksien kehitys parantavat tulevaisuudessa edellytyksiä asua maaseudulla. Jatkossa etätyön lisäksi etäpalveluiden käytön uskottiin lisääntyvän, ja etämyyntiin liittyvän kehittämisen nähtiin parantavan maaseudulla sijaitsevien yritysten mahdollisuuksia tavoittaa asiakkaita.

Kokeiluista uutta liiketoimintaa


Santala ja Sipola kuva 3 2020.jpg
Kuva 3. Toiselle työpajaryhmälle keskustelun pohjaksi annetut megatrendit

Rajallisella markkina-alueella yritykset näkevät toisensa usein kilpailijoina, mutta näkökulmia muuttamalla voitaisiin saada aikaan uutta liiketoimintaa. Rohkeita uusia kokeiluja tekemällä, teknologisia innovaatioita hyödyntämällä ja eri aloja yhdistämällä voidaan yhteistyöllä luoda uutta liiketoimintaa.

Matkailussa nähtiin kehittämispotentiaalia ja keskustelussa pohdittiin keinoja kehittää matkailua alueiden ehdolla ja niiden hyödyksi. Paikallisesti tuotettujen ja jalostettujen elintarvikkeiden, energian ja muiden tuotteiden hyödyntäminen lähialueilla tuottaa positiivisia aluetaloudellisia kerrannaisvaikutuksia.


Santala ja Sipola kuva 4 2020.jpg
Kuva 4. Graafisen fasilitaattorin tekemä esitys toisen työpajaryhmän keskustelun pohjalta

Toisen työpajaryhmän keskustelussa pohdittiin maaseutuyhteisöjen vetovoimaisuutta ja väestörakenteen tasapainoa. Syntyvyyden lasku on laajasti maaseudun elinvoimaisuuteen vaikuttava tekijä ja ryhmät tunnistivat asioita, jotka voivat vaikuttaa maaseudun vetovoimaisuuteen erityisesti naisten näkökulmasta.

Työllistymis- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia maaseudulla tulisi kehittää siten että ne ovat kiinnostavia myös naisille. Koettiin että liian usein valintoja täytyy tehdä uran ja perheen välillä, ja maaseudulla asuminen mahdollistuisi useammin, jos nämä kaksi pystytään joustavammin yhdistämään.

Kulutustottumukset kestävyyden perustana

Kolmannen työpajaryhmän keskustelussa tulivat esiin kuntien haasteet palveluiden turvaamiseen ja elinkeinojen kehittämiseen liittyen rahoituksen vähentyessä. Asutuksen keskittyessä muutamiin keskuksiin sosiaaliset yhteydet maaseudulla vähenevät ja välimatkat palveluiden piiriin kasvavat entisestään.

Matkailun todettiin tukevan palvelujen säilymistä maaseudulla, kun matkailijoiden lisäksi myös kausityöntekijät käyttävät palveluita, joita pelkkä paikallinen asutus ei voisi ylläpitää. Kausiluonteisuuden tasoittaminen vielä parantaisi tilannetta.


Santala ja Sipola kuva 5 2020.jpg
Kuva 5. Kolmannelle työpajaryhmälle keskustelun pohjaksi annetut megatrendit


Santala ja Sipola kuva 6 2020.jpg
Kuva 6. Graafisen fasilitaattorin tekemä esitys kolmannen työpajaryhmän keskustelun pohjalta

Tärkeänä pidettiin verkostojen luomista ja sitä että eri sektorit tekevät yhteistyötä. Suurten yritysten sijaan tilaa on uusille liiketoimintamalleille, joista hyöty jää paikallistasolle. Tämä tarkoittaa nykyisen keskittyneen globaalin markkinarakenteen pirstoutumista ja muotoutumista uudelleen, mikä vaikuttaa nykyisiin kulutustottumuksiimme monin eri tavoin.

Kiertotalouteen siirtyminen edellyttää kokonaisvaltaista ajattelua, jossa tuotteiden koko elinkaari huomioidaan. Kuluttajat ovat tässä tärkeässä asemassa, sillä heidän täytyy tehdä tiedostavia valintoja, joiden kautta muutos konkreettisesti etenee.

Lähteet:

Amara, R. 1981. The Futures Field: How to Tell Good Work from Bad. The Futurist XV.

Dufva, M. 2020. Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä 162. Viitattu 15.9.2020. https://media.sitra.fi/2019/12/15143428/megatrendit-2020.pdf

Heikkilä, K. 2014. Mitä on tulevaisuudentutkimus? -artikkeli. Viitattu 15.9.2020. https://www.aspa.fi/fi/suuntaaja/suuntaaja-22014-asumisen-ja-ty%C3%B6n-tulevaisuus/mit%C3%A4-tulevaisuudentutkimus#45547ab4

Heinonen, S. Ruotsalainen, J. Kurki, S. 2012. Luova tulevaisuustila ja tulevaisuuden osaamisen ennakointi. TUTU eJulkaisuja 4/2012. Turku: Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto.

Jungk, R. Müllert, N. 1987. Future wor

 

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Ohjauksella ja yhteistyöllä tulevaisuuteen

10.11.2020



Jonna Löfin ja Ritva Vartiaisen kasvokuvat vierekkäin
Km Jonna Löf työskentelee erityisasiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun oppimis- ja ohjauspalveluissa ja TtM Ritva Vartiainen projektipäällikkönä Lapin koulutuskeskus REDUssa.

Tavoitteenamme Erilaisia polkuja pitkin ammattiin (EPPA) -hankkeessa on ollut tiivistää eri kouluasteiden välistä yhteistyötä ja luoda uusia sisältöjä ja toimintatapoja lappilaiselle koulutuskumppanuudelle.

EPPA-hankkeen yhteistyössä on vahvistettu opiskelijoidemme osaamisen kehittymistä ja henkilöstömme yhdessä tekemistä. Yhteistyön ja kumppanuuden keskiössä ovat olleet eri kouluasteiden koulutusaloittain tapahtuva yhteistyön tiivistäminen, jatkuvan oppimisen edistäminen ja sujuvien siirtymien vahvistaminen työelämään ja kouluasteelta toiselle.

EPPA-hankkeen kolmevuotinen matka on tullut päätökseensä. Hanke on antanut oman panoksensa osaamisperusteisen koulutuksen kehittämiseen sekä ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpanoon Lapin maakunnassa. Hankkeen kehittämistyö on rakentunut vahvassa kumppanuudessa Lapin koulutuskeskus REDUn, Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston hanketoimijoiden kesken.

Eri kouluasteiden yhteistyönä opiskelijoillemme on kehitetty yksilöllisesti rakentuvia osaamisen hankkimisen polkuja ja joustavia väyliä kouluttautua erilaisissa oppimisympäristöissä. Ohjaushenkilöstön yliopistotason täydennyskoulutuksella on haettu uutta ohjausosaamista ja etsitty asiakaslähtöisiä ohjauksen toimintatapoja. Eri kouluasteiden jaettu asiantuntijuus ja vahva yhteistyö niin koulutuksen järjestäjien sisällä kuin niiden välillä on lappilaista kumppanuutta ja työtä maakunnan hyväksi.


Toiminnallisen yhteistyön malli – lappilaisella yhteistyöllä hiottu timantti

EPPA-hankkeessa hanketoimijoiden kumppanuus on kehittynyt yhdessä tekemällä. Yhdessä tekemisestä hioutui lappilainen toiminnallisen yhteistyön timantti. Yhteistyö on ollut operatiivista kumppanuutta ja toiminnallista yhteistyötä. Kehittynyt kumppanuus ja yhteistyö on vahvistanut opiskelijoiden yksilöllisten opintopolkujen rakentamista ja sujuvia siirtymiä osaamisperustaisessa koulutuksessa.

Hanketoimijat sekä asiantuntijat eri kouluasteilta ovat yhdessä rakentaneet toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden osaamispolkuja sekä osaamisen hankkimisen prosesseja erilaisissa oppimisympäristöissä. Tavoitteena on ollut opiskelijoiden sujuva eteneminen valitsemillaan poluilla.

Kuvio 1 Löf Vartiainen.jpg
Kuvio1. Toiminnallisen yhteistyön timantti – lappilaisella yhteistyöllä hiottu timantti

Hankkeen aikaisia yhteisen kohtaamisen paikkoja ovat olleet esimerkiksi eri kouluasteiden asiantuntijoista kootut työryhmät, joissa on kehitetty ja vahvistettu opiskelijoiden sujuvia siirtymiä kouluasteelta toiselle, tehty ohjauksen ja tiedottamisen yhteistyötä sekä järjestetty täydennyskoulutusta sekä erilaisia tapahtumia. Hankkeessa tuotettu toiminnallisen yhteistyön timantti kokoaa yhteen EPPA-hankkeen operatiivisessa kumppanuudessa vahvistunutta eri kouluasteiden toiminnallista yhteistyötä ja yhteistyön sisältöjä.

Ohjauksen vuosikello jäsentää eri kouluasteiden ohjausyhteistyötä

Opiskelijoiden ohjaus ja sen kehittäminen on ollut iso osa EPPA -hankkeen aikaista yhteistyötä. Ohjausyhteistyön kehittämisen tavoitteena on ollut lisätä avoimuutta, parantaa tiedonkulkua ja yhteistä ymmärrystä, tuoda näkyväksi jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä sekä kehittää uusia toimintatapoja osaamispolkujen sujuvoittamiseksi.

Siirtymät korkeakouluopiskelijaksi edellyttävät hyvää yhteistyötä toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen ja korkeakoulujen ohjaushenkilöiden kesken. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen omaohjaajat (opettajat) ja opinto-ohjaajat ovat avainasemassa siinä, miten ja milloin opiskelijoille tiedotetaan korkeakoulujen erilaisista opiskelumahdollisuuksista.

Siirtymiä toisen asteen koulutuksesta korkeakouluopintoihin on hyvä valmistella jo varhaisessa vaiheessa osana toisen asteen opiskelijoiden HOKS- ja uraohjausprosessia. Toimiakseen sujuvat siirtymät vaativat kaikkien organisaatioiden osalta sitoutumista, ylimmältä johdolta tukea ja erilaisten reittien mahdollistamista, motivoituneita ohjaajia, opiskelijoiden ohjaamista ja tukemista.

Vuosikellokuvio
Kuvio 2. Ohjauksen vuosikello

Hankkeessa tehtyä ohjausyhteistyötä on jäsennetty ohjauksen vuosikellon avulla. Ohjausyhteistyössä keskeisinä periaatteina ovat nousseet esille opiskelijoiden rohkaisu ja tukeminen tekemään henkilökohtaisia valintoja, opiskeluvalmiuksien huomioiminen osana ohjausta, riittävä ja oikea-aikainen tieto eri koulutusvaihtoehdoista ja opiskelun aikatauluttamisesta, aidot kohtaamisen paikat ja yhteistyöryhmät sekä sujuva tiedonkulku ohjaustahojen välillä.

Kohtaamisen paikat - tutustumiset, vierailut, tapahtumat ja yhteistyöpalaverit samoin kuin opinnot ja ohjaus kulkevat vuosikellossa pitkin vuotta. Alemmissa lohkoissa on eritelty tarkemmin kuukausitasolla tiedottamista ja erilaisia, opiskelijoille suunnattuja infoja, opintoihin hakeutumista ja tarjottavia korkeakouluopintoja.

Vuosikellon keskiöön asettuu opiskelijan motivointi ja sitouttaminen korkeakouluopintoihin sekä opiskelijan kanssa käytävät ohjauskeskustelut ja HOKSin ja uraohjauksen jatkuva päivittäminen. Organisaatiotasolla keskiössä ovat ajantasaiset opetussuunnitelmat ja opintotarjonta sekä ajantasaiset nettisivut ja esitteet, joiden avulla ohjaus, tiedottaminen ja ohjaushenkilöstön yhteistyö ovat mahdollisia.

Kehittämistyön tulokset kootusti portaalista ja loppujulkaisusta

Jokainen hanke tulee päätökseensä. Hanketyötä tehdessään ja hankkeen loppujulkaisua kirjoittaessaan hanketoimijat toivoivat työnsä tuloksen rikastuttavan ja edesauttavan tulevaa kehitystyötä.

Hankkeen loppujulkaisu Erilaisia polkuja pitkin ammattiin - Yhteistyöllä uudenlaista ohjausosaamista erilaisissa oppimisympäristöissä on kuvaus yhteisestä kolmivuotisesta matkastamme ja johdattaa opiskelijoiden yksilöllisten opintopolkujen ohjaustyöhön erilaisissa oppimisympäristöissä, oli opiskelijan matka sitten kohti työelämää tai korkeakouluopintoja.

Teos sisältää yli neljäkymmentä artikkelia, joissa tarkastellaan moniammatillisesti opiskelijan ohjauksen prosesseja käytännön pedagogisista ratkaisuista teoreettisiin viitekehyksiin. Toivomme, että julkaisu luo uutta merkitystä osaamisperustaiseen opettajuuteen ja opiskelijoiden ohjaustyöhön sekä tarjoaa käytännön työkaluja arjen työhön tuolle yhteiselle matkalle. Toivommekin, että otat hetken ajastasi ja syvennyt julkaisun avulla EPPA-maailmaan.

Loppujulkaisun rinnalle rakennettuun Ohjauksen portaaliin (www.redu.fi/eppa) on koottu paljon hyvää materiaalia ja työkaluja, jotka yhdessä loppujulkaisun kanssa muodostavat kokonaisuuden.

EPPA-hanke johdatti tekijöitänsä tutkimaan asiakaslähtöisyyttä ja osaamisperusteisuutta – “Rakenna oma reittisi tulevaisuuteen – askel kerrallaan, yhdessä eteenpäin”. Kyseessä oli ajatus siitä, että ammattiin oppiminen on aidosti osaamisperustaista ja opiskelijan yksilöllisiä valintoja tukevaa. Yksilöllinen polku erilaisissa oppimisympäristöissä ei kuitenkaan ole yksin tekemistä – se on yhdessä tekemistä ja yhdessä kulkemista kohti tulevaa. Nyt kun hanketyö on saatu päätökseen, voimme edelleenkin olla samaa mieltä.

Julkaisu

Vartiainen R., Löf J., Upola S., Holopainen P. & Koivumaa J. (toim.) (2020). Erilaisia polkuja pitkin ammattiin - Yhteistyöllä uudenlaista ohjausosaamista erilaisissa oppimisympäristöissä. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset, Lapin ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-350-8

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Edellinen 1 2 3 ... 23 24 25Seuraava
Asian äärellä tiistaisin

Pohjoisen tekijät on asiantuntijablogi, jossa julkaistaan Lapin AMKin toimintaa ja toimintaympäristöä käsitteleviä ajankohtaisia kirjoituksia.

Kirjoitukset perustuvat työntekijöidemme tekemään asiantuntija- tai tutkimustyöhön. 

Blogin tarkoituksena on yleistajuisen tiedon levittämisen lisäksi laatia tilannekuvaa ja analysoida erityisesti Lapin kehitystrendejä: onnistuessaan myös nostaa uusia teemoja yleiseen keskusteluun.

Kirjoituksia julkaistaan viikoittain. Julkaisupäivä on pääsääntöisesti tiistai.

Blogin toimituskunnan muodostaa Lapin AMKin julkaisutyöryhmä.

Tervetuloa lukijaksi!

Opiskelijoiden blogi
Opiskelijoiden blogikirjoituksia julkaistaan Lapin AMKin opiskelijablogissa.