kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Mitä teollisuus odottaa digitaalisten palvelujen tarjoajiltaan?

24.9.2021



Kirjoittajan kasvot.
Insinööri (YAMK) Leena Parkkila työskentelee projekti-insinöörinä Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Hankekumppaneiden ja rahoittajien logot.

Teollisuuden suuryritykset satsaavat määrätietoisesti digitalisaatioon ja sen avainalueisiin (Parkkila 2020). Digitalisaatio nähdään tulevaisuuden kilpailukyvyn lähteenä arvon luonnin ja tuottokyvyn vuoksi (Kamalaldin, Linde, Sjödin & Parida 2020). Digitalisaation kehitys ja lisääntynyt maailmanlaajuinen kilpailu ovat saaneet monet valmistajayritykset etsimään uusia ratkaisuja asiakkaiden tarpeisiin (Martin-Pena, Sanchez-Lopez & Diaz-Garrido 2020).

Suuret teollisuusyritykset ovat enenevässä määrin hankkimassa digitaalisesti edistyneitä palveluita eli integroituja ratkaisuja, jotka yhdistävät tuotteet ja palvelutoiminnot digitaalisilla ominaisuuksilla (Kamalaldin, Sjödin & Parida 2018). Digitalisaation ja palvelullistamisen nähdään vaikuttavan positiivisesti yrityksen toimintaan, ja niiden kehittyminen luo uusia mahdollisuuksia liikevaihdon ja uusien palvelujen tuottamiseen (Martin-Pena ym. 2020).

Monet yritykset kuitenkin kamppailevat digitalisaatiomuutoksen kanssa, koska se vaatii muutoksia palveluntarjoaja-asiakassuhteissa. Digitalisaatio yhdistettynä palvelullistamiseen muuttaa merkittävästi palveluntarjoaja-asiakassuhdetta. On tärkeää ymmärtää kumppanuuden molemminpuolisia vaatimuksia, sillä se vaatii läheistä vuorovaikutusta asiakas- ja hankintaorganisaation ja operatiivisten toimintojen välillä. (Kamalaldin ym. 2020) Tässä blogissa käydään läpi, millaisia ominaisuuksia ja vaatimuksia mikro- ja pk-yrityksiltä odotetaan suuryritysten hankinnoissa. Pienet yritykset saavat eväitä siihen, kuinka ne voisivat parhaiten vastata suuryritysten tarpeisiin digitaalisten palveluratkaisujen toimittajina.

Yhteispohjoismaisessa DigiProcess-hankkeessa (1.10.2019 - 30.9.2022) haastateltiin vuoden 2020 aikana yhteensä 13 Pohjois-Suomen ja -Ruotsin teollisuuden suuryritystä. Tutkimuksen aineisto koostui suuryritysten edustajien haastatteluista. Monitapaustutkimuksen keinoin pyritään selvittämään ja saamaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mitkä ominaisuudet ovat tärkeitä digitaalisten palveluiden toimittajille? Mitkä ovat tärkeimmät ostovaatimukset digitaalisten palveluiden pk- ja mikroyritystoimittajille?


Digitaalisten palveluratkaisujen hankinta lähtee tarpeesta

Haastattelujen perusteella digitaalisten palveluratkaisujen hankinta lähtee tarpeesta ja siitä, että ratkaisu tuottaa lisäarvoa ja sopii suuryrityksen strategiaan. Tapauskohtaisesti katsotaan tarve johonkin kokonaisuuteen ja siihen valitaan yritykselle soveltuvin ratkaisu.

Hankinta on suuryritykselle usein resurssikysymys, joten kaikkea ei kannata tehdä itse. Suuryrityksissä halutaan keskittyä avainosaamiseen. Toimittajien kautta hankitaan osaamista, mutta hankinta ei saa kuluttaa liikaa suuryritysten työntekijöiden rajallisia resursseja. Tavoitteena on rakentaa pitkäaikaisia palvelutarjoaja-asiakaskumppanuuksia win-win-periaatteella.

Digitaalisten palveluntarjoajien tärkeimpiä ominaisuuksia

Tähän kappaleeseen on koottu haastattelujen tuloksista niitä ominaisuuksia, joita pk- ja mikroyrityksiltä tulisi löytyä digitaalisten palveluratkaisujen toimittajina (kuva 1). Pilotti- ja kokeiluvaiheessa merkittäväksi ominaisuudeksi nousee 1) valmius kehittää agilesti eli ketterästi, mutta myös 2) kyky reagoida nopeasti muutoksiin. Suuryrityksissä on havaittu, että yhtiön koon kasvaessa toiminnan nopeus ei välttämättä kasva. Palveluntarjoaja-asiakassuhteissa 3) viestinnän tulisi olla läpinäkyvää ja avointa, jotta pystytään toimimaan ketterästi. Toimittajayritysten tulee toimia avoimesti niin, ettei toimittaja esimerkiksi kryptaa tietokantaa tai jotain muuta ratkaisua.

Pk- ja mikroyrityksiltä tulisi löytyä 4) korkeaa teknologista osaamista. Pk- ja mikroyrityksillä on yleensä vahva teknologinen ymmärrys ja heiltä löytyy palveluja tai ratkaisuja, joita isommilta toimittajilta ei välttämättä löydy. Pienillä yrityksillä innovatiivisuus on haastattelujen mukaan parempi verrattuna suurempiin toimittajayrityksiin. Digitaalisten palveluratkaisujen toimittajilla on tärkeää olla myös 5) toimialaymmärrystä, tietoa teollisesta toimintaympäristöstä ja ymmärrystä tuotantoprosessista, johon palveluratkaisua tarjotaan. Kun suuryritykset valitsevat toimittajia, toimialaymmärryksestä on etua. Toimintaympäristön tuntemuksen vuoksi yritys on uskottavampi, yhteistyö sujuu paremmin ja asioita saadaan helpommin eteenpäin. Pk- ja mikroyrityksillä toivotaan olevan valmius toimialaspesifisiin ratkaisuihin tai modifiointeihin.

Suuryritysten toiveena on, että toimittaja- / palvelutarjoajayrityksillä olisi 6) kyky tuotteistaa ideansa. Erään haastateltavan mukaan: ”Startupit ja pk:t on hyviä pilotoimaan, mutta tuotteistuksessa tulee ongelmia. Näen sen näiden yritysten kasvun kannalta ongelmalliseksi.” Pienten yritysten tulee tarvittaessa kyetä laajentamaan ja 7) skaalaamaan digitaaliset palveluratkaisunsa useammalle tuotantolinjalle, -tehtaalle ja globaalisti eri maihin. Haastattelujen mukaan pk- ja mikroyritykset ovat hyviä nopeisiin kokeiluihin, mutta skaalaus ei toimi. Tuotteistetun ratkaisun skaalaaminen useammalle tuotantolinjalle on mikroyrityksille usein hankalaa ja myös riskialtista. Toimittaessa globaalisti toimittajilta ja palveluntarjoajilta täytyy löytyä myös 8) kielitaitoa, jotta he kykenevät tukemaan tuotannon työntekijöitä eri kielillä.

Digitaalisten palveluratkaisujen toimittajille täytyy olla valmius siihen, että pystytään 9) tarjoamaan mitä luvataan. Lisäksi heidän tulee olla 10) luotettavia, etteivät palvelutarjoaja-asiakassuhteen tiedot leviä yhteistyösuhteen ulkopuolelle esimerkiksi kilpaileviin yrityksiin. Myös pienet yritykset voivat kokea suuryrityksen uhkana. Haasteena on pelko teknologian kopioimisesta ja heidän hylkäämisestä.

Suuryritykset toivovat pitempiaikaisia yhteistyösuhteita pk- ja mikroyritysten kanssa ja haluavat tehdä heistä strategisia kumppaneita. Yhteisten tavoitteiden löytäminen on tärkeää. Suuryritykset toivovat, että digitaalisten palveluratkaisujen tarjoajat kykenisivät 11) uskottavaan pidemmän aikavälin yhteistyösuhteeseen ja kumppanuuteen. Suuryritykset haluavat varmistaa yhteistyön jatkuvuuden ja toiminnan pitkäjänteisyyden. Kumppanuutta arvotetaan, sillä sitä tarvitaan aina jossain muodossa. Kumppanuudet ovat sovittuja ja niitä tulisi pystyä kehittämään. Muutoksia voi kuitenkin tapahtua esimerkiksi yrityskauppojen myötä. Pieni yritys voi sulautua suurempaan toimittajayritykseen ja silti yhteistyö voi toimia. Kestävien sopimussuhteiden ja kumppanuuksien rakentaminen on tärkeää. Tavoitteena on rakentaa molemminpuolinen win-win-tilanne, jossa molemmat osapuolet hyötyvät.

Pk- ja mikroyrityksillä tulisi olla 12) jatkuvuutta yritystoiminnassa ja palvelukehityksessä. Se takaisi digitaalisten palveluratkaisujen tuen ja -kehityksen asiakasyrityksille jatkossakin. Suuryritysten tärkeimpinä vaatimuksina on, että tietyille toiminnoille saisi tukea vielä hankinnan jälkeenkin ja ympärivuorokautisesti.

Kuva 1 Parkkila 2021.jpg
Kuva 1. Digitaalisten palveluntarjoajien tärkeimpiä ominaisuuksia


Digitaalisten palveluntarjoajien tärkeimpiä hankinta- ja ostovaatimuksia

Tähän kappaleeseen on koottu ohjeistusta siitä, minkälaisia vaatimuksia pk- ja mikroyrityksiltä odotetaan prosessiteollisuuden suuryritysten palveluntarjoaja-asiakassuhteen muodostamiseksi. Suuryrityshaastattelujen analyysin tuloksena saatiin vastausta siihen, mitkä ovat minimi hankinta- ja ostovaatimukset digitaalisten palveluratkaisujen pk- ja mikroyritystoimittajille.

Suuryrityksillä on oma hankintapolitiikkansa ja hankinnat etenevät 1) yleiseen hankintaan liittyvien hankinta- ja toimitusehtojen sekä lakisääteisten vaatimusten mukaan, jotka tulee täyttää.

Palveluratkaisuja toimittavien pk- tai mikroyritysten tulisi olla 2) toiminta- ja toimitusvarmoja. Niillä tulee olla kyky toimittaa. Toiminta- ja toimitusvarmuuteen vaikuttavat mikro- ja pk-yritysten henkilöstö- ja talousresurssit. Palveluntarjoajan taustan tulee olla riittävän vahva ja toiminta kestävällä pohjalla niin että yritys on toiminnassa vielä tulevaisuudessakin. Toimittajayritysten elinkelpoisuutta katsotaan huolellisesti, jotta yritykseen kohdistuisi mahdollisimman pieni toimittajariski.

On huomattu, että riskien jakaminen on vaikeampaa pienten yritysten kesken. Eräästä suuryrityksestä ehdotetaankin, että pk- tai mikroyritysten tulisi verkostoitua keskenään, jotta he voisivat toimittaa laajempia kokonaisuuksia ja pystyisivät sitä kautta parantamaan toimitusvarmuutta. Toinen vaihtoehto on kumppanoitua suuren toimittajayrityksen kanssa. Lisäksi vaihtoehtona on esimerkiksi Suomi-Ruotsi-yhteistyö, jossa suomalaiset ja ruotsalaiset pk- ja mikroyritykset yhdessä pystyisivät tarjoamaan ratkaisuja suuryritysten tarpeisiin. Tähän tarvitaan kuitenkin sopiva liiketoimintamalli, jossa pelisäännöt sovitaan yritysten kesken.

Hankintapäätösten yhteydessä tarkistetaan usein toimittajayritysten 3) asiakasreferenssit eli katsotaan palveluratkaisujen toimitusten onnistumiset muiden yritysten kanssa. Hankintapäätöksiä tehtäessä pienten yritysten 4) ketteryys, joustavuus ja nopeus nousevat avainasemaan. Useimmiten pk- ja mikroyrityksiltä löytyy näitä ominaisuuksia. Ne ovat joustavia ja voivat sopeutua nopeasti ja tarjota asiantuntijatietoaan. Tärkeäksi asiaksi muodostuu myös 5) hinta, mutta riippuu siitä, missä vaiheessa ollaan, sillä ”mitä kypsemmäksi mennään, sitä tärkeämpi on hinta ja kyvykkyys jatkokehittää.”


Yhteenveto

Tässä blogissa on käyty läpi Suomen ja Ruotsin suuryrityshaastatteluiden tuloksia. On pyritty selvittämään minkälaisia ominaisuuksia ja vaatimuksia mikro- ja pk-yrityksiltä odotetaan digitaalisten palveluratkaisujen toimittajina teollisuuden suuryritysten näkökulmasta. Haastattelun tuloksena saatiin useita palvelutarjoaja-asiakasyhteistyön mahdollistavia tekijöitä, joita pk- ja mikroyritysten tulisi ottaa huomioon. Suomen ja Ruotsin suuryritysten haastattelujen tulokset olivat samansuuntaisia molemmissa maissa. Tämä mahdollistaa rajat ylittävän yhteistyön suuryritysten ja pk- ja mikroyritysten välillä.

Digitaalisissa palvelutarjonnoissa suuryrityksillä on tarve ja halu löytää soveltuvin ratkaisu johonkin kokonaisuuteen. Riippuu siitä missä vaiheessa (kokeiluvaihe, pilotointivaihe, tuotteistusvaihe, tuotantovaihe, skaalaus globaalisti) ollaan, täytyy löytyä oikeat kompetenssit ja joustavuus. Kun lähdetään tuotantoon, täytyy olla ymmärrystä siitä, mikä on se hyöty ja erottautuminen. Täytyy olla resurssit, toimintavarmuus, toimitusvarmuus ja kyky toimittaa.

Palveluratkaisun integroiminen tuotantoon tarvitsee uskottavan kumppanin pidemmällä aikavälillä, jolloin katsotaan pienen yrityksen elinkelpoisuutta. Suuryrityksissä katsotaan usein myös sitä, voisiko ratkaisua skaalata useammille tuotantolinjalle ja globaalisti. Lisäksi on tärkeää olla tuki myös hankinnan jälkeenkin. Keskeisinä asioina on myös suuryritysten halu rakentaa ja kehittää pitkäaikaisia ja luotettavia kumppanuuksia palvelutarjoaja-asiakassuhteessa, niin että saavutettaisiin molemminpuolinen win-win-tilanne. Digitaalisissa palvelutarjonnoissa on teknologian lisäksi tärkeää ottaa huomioon myös resurssit ja organisaation muutosten hallinta siirryttäessä pilottivaiheesta tuotteistusvaiheeseen ja siitä tuotantoon sekä skaalaamisvaiheeseen.

Lähteet

Kamalaldin, A., Sjödin, D. & Parida, V. 2018. Understanding Procurement Processes for Digitally Enabled Advanced Services. Book of Abstracts: 7th International Conference on Business Servitization / [ed] Emanuel Gomes, Miguel Pina e Cunha, Ferran Vendrell-Herrero. Omnia Science. 2018, pp. 118-124. Viitattu 4.8.2021 http://www.diva-portal.org/smash/record.jsf?pid=diva2%3A1276095&dswid=-2980

Kamalaldin, A., Linde, L., Sjödin, D. & Parida, V. 2020. Transforming provider-customer relationships in digital servitization: A relational view on digitalization. Industrial Marketing Management, Vol. 89, pp. 306-325. Viitattu 4.8.2021 https://doi.org/10.1016/j.indmarman.2020.02.004.

Martin-Pena, M.-L., Sanchez-Lopez J.-M. & Diaz-Garrido, E. 2020. Servitization and digitalization in manufacturing: the influence on firm performance. Journal of Business & Industrial Marketing, Vol. 35 No.3, pp. 564-574. Viitattu 4.8.2021 https://doi.org/10.1108/JBIM-12-2018-0400.

Parkkila, L. 2020. Suurteollisuuden digitalisaation avainalueet ja mahdollisuudet pk- ja mikroyrityksille. Pohjoisen tekijät blogi 8.12.2020. Viitattu 3.8.2021 https://www.lapinamk.fi/blogs/Suurteollisuuden-digitalisaation-avainalueet-ja-mahdollisuudet-pk--ja-mikroyrityksille-/elbc0y4s/4a8756a8-bf46-4f75-a2b3-bc438d6350db

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Älypaja - uusi kehittämis- ja oppimisympäristö konetekniikan koulutus- ja TKI-toimintaan

22.9.2021



Kirjoittajien kasvokuvat.
DI Jukka Joutsenvaara ja DI Raimo Ruoppa työskentelevät asiantuntijoina Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmässä.

logoja

Älypaja on Kemin kampuksen uusin kehittämis- ja oppimisympäristö, joka vahvistaa konetekniikan opetusta ja tutkimustoimintaa. Ympäristöllä mahdollistetaan vuonna 2017 käyttöönotetun opetussuunnitelman mukainen koulutus ja varmistetaan, että konetekniikan ala pystyy tulevaisuudessa vastaamaan omalta osaltaan mm. digitalisaation mahdollisuuksiin ja haasteisiin.

Älypaja tukee TKI- ja yritysyhteistyötä sekä uusia innovaatioita edistäen näin myös alan työpaikkojen syntymistä. Hankkeessa investoitiin turvallisen ja tarkoituksenmukaisen ympäristön mahdollistavat koneet, laitteet ja ohjelmistot suunnitelman mukaisesti. Alla on esitelty muutamia Älypajaan hankittuja järjestelmiä ja laitteita.


Tuotanto- ja kokoonpanolinja

Digivalmiin tuotantojärjestelmän saapuminen oli hankkeen näkökulmasta erittäin odotettu tapahtuma. Alkuvalmistelujen ja asennuksien jälkeen henkilöstömme pääsi varsinaisesti myös sorvin ääreen. Uuden tuotantojärjestelmän ytimen muodostaa robottisyötteisen jyrsimen kanssa muunneltava tuotanto- ja kokoonpanolinja. Lisäksi linjaa voidaan syöttää erillisellä, vapaasti liikkuvalla robotilla läheiseltä CNC-sorvilta, kuva 1.

Kuva 1 Joutsenvaara ja Ruoppa.jpg
Kuva 1. Tuotanto- ja kokoonpanolinja


Kokonaistuotantoa ohjaa MES4-ohjausjärjestelmä, joka on muunneltavissa tuoteperheiden tai vaikka opetustarpeiden mukaan. Järjestelmään voidaan tuoda osakomponentteja esimerkiksi jo aiemmin valmistuneesta 3D-tulostusympäristöstä.

Ohjausjärjestelmän avulla voidaan esimerkiksi demonstroida ja pilotoida erilaisia tuote- ja tuotantovaihtoehtojen resurssitarpeita ja siten kehittää toimintaa sarjan sisällä. Laitteiston yhteyteen hankittu virtuaalinen kaksonen (digital twin) mahdollistaa erilaisten skenaarioiden ajamisen täysin turvallisesti virtuaalisessa ympäristössä.

Kokonaisjärjestelmän toimittaja oli Festo Oy ja toimituksesta sekä siihen liittyvästä käyttöönottokoulutuksesta vastasi koulutuspäällikkö Hannu Hassinen Festo:lta (kuva 2.). Lapin AMKin osalta yhteyshenkilönä on lehtori Arto Jäntti.

Odotamme innokkaina tämänkin laitteiston ottamista opetukseen mukaan ja sen ominaisuuksien kokeilemista yhdessä opiskelijoiden ja muiden alueen toimijoiden kanssa uusien sovelluskohteiden löytämiseksi.

Kuva 2 Joutsenvaara ja Ruoppa.jpg

Kuva 2. Tuotantojärjestelmän käyttöönottokoulutukseen osallistuneita

Koulutuksessa käytiin lävitse mm. tuotantojärjestelmän ohjaamiseen liittyviä näkökulmia sekä pohdittiin kehittämiskohtia tulevaisuuden toiminnoille.


Särmäyspuristin

Älypaja hankkeen myötä Lapin AMKille investoitiin myös ohutlevytuotteiden tuotantoteknologiseen tutkimukseen ja opetukseen soveltuva hydraulinen särmäyspuristin, jonka toimittaja oli Bystronic (kuva 3.). Laitteessa on voimaa 40 tonnia ja käsiteltävä kappale voi olla maksimissaan metrin levyinen.

Toimitukseen sisältyi valikoima erilaisia särmäystyökaluja, joilla voidaan taivuttaa terästä aina 3 mm paksuuteen saakka. Laitteen toimittaja piti käyttöönottokoulutuksen, johon sisältyi myös ohjelmistokoulutus. Lapin AMKin osalta yhteyshenkilöinä ovat lehtori Arto Jäntti sekä erityisasiantuntija Raimo Ruoppa.

Kuva 3 Joutsenvaara ja Ruoppa.jpg
Kuva 3. Särmättävyyden testausta Bysoft Xpert 40 särmäyspuristimella

Ohjelmistokoulutuksessa opiskeltiin etäohjelmointiin ja särmäysprosessin simulointiin käytettävää Bysoft-ohjelmistoa. Alla nähdään prosessi ideasta tuotteeksi, joka on yksi Älypajan kantavista teemoista. Tämän tuotteen osalta lähdettiin liikkeelle konkreettisesta tarpeesta ja siten edettiin valmistettavan kappaleen CAD- 3D malliin, särmäyksen simulointitarkasteluun ja itse valmistukseen sekä käyttökohteeseen asennukseen.

Kuva 4 Joutsenvaara ja Ruoppa.jpg

Kuva 4. Valmistuksen polku ideasta särmätyksi tuotteeksi

Valmis malli tuodaan esim. kannettavassa tietokoneessa toimivaan Bysoft-ohjelmistoon, missä suunnitellaan tuotteen särmäyksen vaiheet sekä simuloidaan prosessi. Kun ohjelma on valmis, siirretään se särmäyspuristimen tietokoneelle. Koska särmäysprosessi on valmiiksi suunniteltu ja simuloitu etäohjelmassa, ei laitteella kulu aikaa ohjelmointiin, vaan se voi olla jatkuvasti tehokkaassa tuotantokäytössä.

Laitteen ominaisuuksia testattiin Älypajan käyttöön tulevan osan valmistuksessa heti koulutuksen jälkeen ja valmistettu tuote on esitettynä kuvassa 4.


Hitsaus- ja plasmaleikkauslaitteistot

Älypajaan on rakennettu myös hitsauksen tutkimukseen ja opetukseen soveltuva laboratorio-oppimisympäristö. Kalustoon hankittiin EWM:n ja Froniuksen MIG-MAG sekä Kempin TIG-hitsauslaitteet. Lisäksi laboratoriossa on mekanisoituun hitsaukseen soveltuva hitsausrata, jolla voidaan hallitusti tutkia erilaisten parametrien vaikutusta hitsattavuuteen. Laitteistoon sisältyy myös datankeruulaite, jolla hitsausarvot saadaan tallennettua.

Kuvassa 5. EWM-laitteiston koulutuksessa hitsataan näytettä, jolle tehdään myöhemmin aineenkoetuskokeet Lapin AMKin rikkovan aineenkoetuksen testauslaboratoriossa. Lapin AMKilla on myös mikroskooppilaboratorio, jonka laitteisiin sisältyvät mm. FESEM- ja valomikroskooppi sekä kovuusmittauslaitteet mahdollistaen myös hitsausnäytteiden syvällisemmän tutkimuksen.

Kuva 5 Joutsenvaara ja Ruoppa.jpg
Kuva 5. EWM:n Titan XQ 500 hitsauslaitteen testausta Älypajan hitsaustilassa

Edellä mainittujen lisäksi älypajaan hankittiin plasmaleikkuri, jonka toimittaja oli Swift-Cut (kuva 6.). Laite täydentää hyvin älypajan kalustoa, sillä voidaan leikata niin särmättäviä kuin hitsattavia materiaaleja, hiiliteräksen osalta aina 12 mm:n paksuuteen saakka. Myös alumiinin ja ruostumattoman teräksen leikkaus laitteella onnistuu.

Kuva 6 Joutsenvaara ja Ruoppa.jpg
Kuva 6. CNC-plasman käyttöönoton jälkeen päästiin tekemään tarvittavia osia tuleviin testauksiin

 

Älypaja-hanke

Älykäs tuotantotekniikan oppimis- ja kehittämisympäristö - ÄLYPAJA-hanke toteutettiin Lapin AMKin Uudistuva teollisuus -osaamisryhmässä 1.1.2018 - 31.12.2020. Hankkeen tavoitteena oli luoda Lapin ammattikorkeakouluun uudenlainen kehittämisympäristö, jossa insinöörikoulutukset, TKI- ja palveluliiketoiminta sekä alueen yritykset kohtaavat.

Hankerahoitus saatiin Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) Vipuvoimaa EU:lta rahoituslähteestä Lapin Liiton myöntämänä. Hankkeesta löytyy tietoa myös hankkeen verkkosivulta. Projektipäällikkönä toimi hankkeessa Jukka Joutsenvaara Lapin AMKista.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Hyvinvointia mielenterveyskuntoutujille ja elinvoimaa maaseutuyrittäjille

20.9.2021



Kirjoittajien kasvokuvat.
YTM Sanna Viinonen työskentelee lehtorina ja projektipäällikkönä, YTT Marjukka Rasa lehtorina ja projektityöntekijä ja YTT Leena Viinamäki yliopettajana ja arvioijana Lapin ammattikorkeakoulun Osallisuus ja toimintakyky -osaamisryhmässä.

EU-lippu, vipuvoimaa-logo ja ely-logo vierekkäin.

Mielenterveysongelmat työllistymisen haasteena

Työttömyys on merkittävä sosiaalinen ongelma moderneissa yhteiskunnissa. Henki ja elämä - luonto toipumisen lähteenä -hanke on hyvä esimerkki työllistymisen edistämisestä. Hanke toteutetaan Oulun, Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa yhteistyössä järjestöjen sekä maaseutuyrittäjien, luontopalveluiden ja taiteen parissa toimivien yrittäjien kanssa. Työelämän ulkopuolella olevien mielenterveyskuntoutujien kokemuksellisen hyvinvoinnin vahvistumisen kautta tavoitellaan sosiaalisen kuntoutumisen polun rakentumista kohti työelämää.

Työttömyys liittyy usein köyhyyteen sekä syrjäytymiseen ja pahimmillaan se ilmenee ylisukupolvisesti. Työkyky ja henkinen hyvinvointi vaikuttavat toisiinsa, työkyvyn parantuessa myös henkinen hyvinvointi kohenee (Aarnio, Kangas & Ylikännö 2020, 169, 177.) Suomessa on samanaikaisesti työvoimapula ja vaikeasti työllistyvien henkilöiden kasvava joukko muun muassa mielenterveysongelmien lisääntymisen vuoksi.

 

Luontoperusteinen ja taidelähtöinen toiminta toipumisen tukena

Henki- ja elämä -hanke kehittää, kokeilee ja arvioi luontovoimaisia sekä soveltavan taiteen toimintatapoja ja -malleja tukeakseen työelämän ulkopuolella olevien mielenterveyskuntoutujien toipumisen käynnistymistä ja niiden etenemisestä. Hankkeessa tuetaan kuntoutujien osallisuutta ja itsenäistä toimijuutta osana ryhmää luonto- ja taideperustaisin menetelmin.

Käytännössä tämä on ohjattua yhteyden luomista ja sen ylläpitämistä lähiluontoon sekä erilaisiin kulttuuriympäristöihin, mutta myös yhteistä luontoyhteyden kokemuksen tarkastelua ja sen merkityksen pohtimista keskustellen. Kesän 2021 aikana hankkeessa on toteutettu erilaisia kulttuurityöpajoja, tapaamisia ympäristötaiteen äärellä ja kohdattu sosiaalisessa puutarhatoiminnassa sekä maatila- ja talliympäristöissä.

Työllistymisen lisäksi tuetaan osallisuuden vahvistamista kuntoutujien ja yrittäjien näkökulmasta. Uudenlaisten toimintamahdollisuuksien ja palveluiden kehittäminen on tarpeen mielenterveyskuntoutujien työelämävalmiuksien ja työllistymisen polkujen rakentamiseksi. Hankkeessa kehitetään ja arvioidaan toimintamalleja kuntoutujien, yrittäjien ja järjestöjen kanssa. Kehittämistyössä huomioidaan kohderyhmien tarpeet sekä kollektiivinen asiantuntijuus (ks. Alho 2021).

 

Monitoimijainen kehittämistyö luo uutta

Lapin alueella tavoitteena on laajemminkin hyvinvointipalveluiden tuottaminen yhteistyössä kansalaisten, julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kesken. Hyvinvointi on kaikkien asia ja kaikki kantavat siitä vastuuta (Lappisopimus 2018.)

Monitoimijaisessa yhteistyömallissa asiakkaat ovat toimijoina yhdessä läheistensä ja sidosryhmiensä kanssa. Asiakkaat, mielenterveyskuntoutujat, järjestöt ja yrittäjät tarvitsevat toinen toisiaan ja hyötyvät osaamisensa jakamisesta.

Monitoimijaisessa yhteistyössä rajat ylittyvät ja jokaisen osaaminen ja tietämys tulee yhteiseen tarkasteluun ja yhteiseen käyttöön. Järjestöjen ja yritysten työntekijöiden substanssiosaamisen lisäksi mielenterveyskuntoutujat tuovat asiantuntemuksen omasta elämästään (ks. Alho 2021.) Tähän kehittämistyöhön osallistuvat kaikki hanketoimijat.

Hankkeen toimijat käyvät vuoropuhelua niin sanoina kuin toimintoina ja niiden arviointeina. Kehittämistyössä lisätään toimijoiden välistä yhteisöllisyyttä ja osallisuutta jokaisen lähtökohdat ja tarpeet huomioiden. Osallistavan toiminnan avulla on mahdollista luoda mahdollisuuksia tukemaan hyvinvointia ja ehkäisemään syrjäytymistä. Mielenterveyskuntoutujien elämänhallinnan lisäksi hankkeessa luodaan uudenlaisia toimeentulomahdollisuuksia maatila- ja luontopalveluyrittäjille luontoperustaiseen toimintaan liittyen. Hyvinvoinnin edistäminen on kaikkien yhteinen asia (Lappisopimus 2018).

Kehittämisyhteistyö mahdollistaa mielenterveyskuntoutujien osallisuuden edistämisen. Tavoitteena on mielenterveyskuntoutujien kuulluksi tuleminen ja osallisuus pohjoissuomalaisena ihmisenä, osana yhteisöään ja yhteiskuntaa sekä pohjoista luontoa ja kulttuuriympäristöä. Hankkeen aikana mielenterveyskuntoutujia tuetaan löytämään oma potentiaalinsa, kasvamaan hankkeessa järjestetyissä toiminnallisissa ryhmissä ja kiinnittymään yhteiskuntaan, paikallisiin olosuhteisiin.

 

Pohjoinen luonto ja kulttuuri voimavarana

Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa edistetään ympäröivän pohjoisen luonnon ja eläinten kuulumista osana mielenterveyskuntoutujien voimaatumiseen ja toipumiseen (ks. Nivala & Ryynänen 2019; Ylilauri, Yli-Viikari 2019.) Toimintaympäristönä pohjoinen luonto tarjoaa turvallisia ja mielekkäitä osallistumismahdollisuuksia (ks. Nivala 2020).

Hankkeen kaikissa toiminnoissa huomioidaan vuodenkierto. Hankkeessa huomioidaan Pohjois-Suomen elinolosuhteet sekä rakennetaan ja laajennetaan mielenterveyskuntoutujien toimijuutta suhteessa siihen. Samanaikaisesti hanke luo mahdollisuuden maatila-, luonto- ja kulttuurialan yrittäjille kehittää palveluitaan kohderyhmän tarpeet sekä paikalliset olosuhteet huomioiden.

Hanketoimijat

Hanke on ESR-rahoitteinen yhteistyöhanke, jonka päätoteuttajana on Lapin ammattikorkeakoulu sekä osatoteuttajina Mielenvireys ry, Turkan Ratsurinne Ay ja ProAgria Oulu ry. Hankkeen rahoitukseen osallistuu myös Oulun kaupunki.

Lähteet

Aarnio Johanna, Kangas Olli & Ylikännö Minna 2020 Subjektiivisen hyvinvoinnin osa-alueiden rakentuminen työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa saavilla työttömillä. (Yhteiskuntapolitiikka 2020 85:2 168-180)

Alho Sirkka 2021: Kollektiivinen asiantuntijuus ja monitoimijainen yhteistyö aikuissosiaalityössä. Aikuissosiaalityö tieto, käytäntö ja vaikuttavuus. Gaudeamus (toim.) Matthies Aila-Leena, Svenlin Anu-Riina & Turtiainen Kati.

Lappisopimus, maakuntaohjelma vuosille 2017-2021 s.32 Viitattu 18.8 2021 https://www.lapinliitto.fi/aluekehitys/lappi-sopimus/

Nivala Elina & Ryynänen Sanna 2019: Sosiaalipedagogisen työn tasot ominaispiirteineen

Nivala Elina 2010: Osallistuminen sosiaalipedagogisen toiminnan periaatteena, Sosiaalipedagoginen aikakauskirja vuosikirja 2010 vol. 11 111-122.

Rikala Sanna 2018: Masennus, työkyvyttömyys ja sosiaalinen eriarvoisuus nuorten elämänkuluissa (Yhteiskuntapolitiikka 2018 83:2 159-170)

Ylilauri Martta, Yli-Viikari Anja 2019: Kohti luonnollista hyvinvointia Näkökulmia luontoperusteisuuden kehittämiseen. Levon-instituutti 2019, Vaasan yliopisto

 

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Resurssiviisastelua SERI-hankkeessa

15.9.2021



Kirjoittajien kasvokuvat.
Insinööri (YAMK) Katri Hendriksson työskentelee projektipäällikkönä Uudistuva teollisuus -osaamisryhmässä ja insinööri (AMK) Heini Tuuliainen projekti-insinöörinä Älykäs rakennettu ympäristö -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Tausta

SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi -hankkeen kunnianhimoisena tavoitteena on tehdä Meri-Lapin alueesta vähähiilisyyden ja resurssiviisauden edelläkävijä. Rakentamisen ja elintarvikeviisauden saroilla on tehty vähähiilisyyttä edistäviä pilotteja, joista saatujen tulosten avulla laaditaan syksyn aikana Meri-Lapille seudullinen vähähiilisyys- ja resurssiviisausstrategia sekä toimenpideohjelma.

Suomen ympäristökeskuksen (2020) mukaan resurssiviisaus on kykyä käyttää erilaisia resursseja harkitusti sekä hyvinvointia ja kestävää kehitystä edistävällä tavalla. Kestävän kehityksen päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet, niin että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa (YM 2021, a). Resurssiviisaus katsoo resurssien kulutusta yhteiskunnan tasolla, jotta päästäisiin parhaaseen lopputulokseen kokonaisuuden kannalta (SYKE 2020).

 

Rakennusala elää murrosta

Rakennusalalla kestävää kehitystä on toistaiseksi edistetty talous edellä sosiaalisen ja ympäristövastuullisen toiminnan jäädessä vähemmälle huomiolle (Kuvio 1.). Rakentaminen ja rakennukset kuitenkin aiheuttavat suuren osan kaikista päästöistämme, joten alaa vaaditaan parantamaan ympäristövastuutaan.

Kolme ympyrää, joiden sisällä sanat taloudellinen kestävyys, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys ja ekologinen kestävyys.
Kuvio 1. Kestävän kehityksen toiminnot.

Rakennusala on jäänyt muutenkin vähän ajastaan, joten myllerrystä on tiedossa, kun digitalisaatio, kiertotalous, cleantech ja muut vähähiilisyyttä edistävät ratkaisut luovat uusia sääntöjään, laista ja asetuksista puhumattakaan.

 

Vähähiilisyyttä jalanjälkiin

Jotta rakennusalan vihreä siirtymä olisi hivenen kevyempää Meri-Lapissa, SERI-hankkeen rakentamisen piloteissa etsittiin alan parhaat resurssiviisaat ratkaisut ja laitettiin ne materiaalipaketteihin. Suunnitelmien tasolla ratkaisuja tarjottiin talopakettien hiilijalanjäljen laskentaan, yrityksen lämmitysjärjestelmän valintaan sekä siirtolapuutarhamökin maankäyttöön, materiaaliratkaisuihin ja energian käyttöön.

Koska energian käyttö ja niihin liittyvät päästöt ovat toistaiseksi isoimpia ilmasto-ongelmia, uusiutuvaan energiaan siirtymisen lisäksi katse on käännetty energian käytön vähentämiseen. Hiilijalanjäljen laskenta paljastaa toiminnan tai tuotteen elinkaaresta pahimmat päästöpesäkkeet, jolloin niihin on helppo tarttua.

Kun toiminnasta tehdään läpinäkyvää, on valveutuneiden asiakkaidenkin helppo valita ominaisuuksiltaan paras ja vähähiilisin vaihtoehto. Hiilijalanjäljen laskentaan olisikin hyvä jo rakennusalan yrityksissä alkaa perehtyä, sillä pian Suomessa rakennuksen elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä ohjataan lainsäädännöllä (vuoteen 2025 mennessä) (YM 2021, b).

Lämmitysjärjestelmän harkitulla valinnalla on myös iso vaikutus päästöjen syntymiseen, sillä elinkaarisesti kustannustehokkailla energiakorjauksilla ja lämmitysjärjestelmien vaihdoilla nykyisen rakennuskannan päästöjä voidaan pienentää jopa yli 80 % (Sankelo & Alhola 2020).

 

Suurten materiaalipankkien käyttöönotto

Rakennusmateriaalit tuottavat päänvaivaa ympäristölle ja ilmastolle. Joko niiden valmistus aiheuttaa kamalia päästöjä tai ne syövät juuri niitä luonnonvaroja, joista meillä on kohta pulaa. Vaikka ekotehokkaiden ja muunneltavien rakennusten suunnittelu ja toteutus aloitettaisiinkin nyt, on meillä vielä paljon rakennuskantaa, jota ei välttämättä saada korjaamallakaan enää käyttökelpoiseksi. Siksipä purkaminen ja purkumateriaalien kiertotalous ovat viime aikoina olleet aiheellisesti tapetilla, muuallakin kuin SERI-hankkeessa.

Ympäristöministeriö julkaisi vuonna 2019 uudet oppaat rakennusten kestävään purkamiseen, joiden viisaita oppeja myös purkumateriaaleihin liittyvissä materiaalipaketeissa käsitellään. Paketeissa esitellään rakentamisen kiertotaloutta materiaalien tunnistamisesta niiden optimaaliseen hyödyntämiseen sekä annetaan valmiita toimintaohjeita ja jakelukanavia, jotta resurssitehokkaampaan toimeen olisi helpompi siirtyä. Lisäksi ratkaisuja etsittiin tuotannosta syntyvien sivuvirtojen hyödyntämiseen.

Purkuun menevät rakennukset ovat suuria materiaalipankkeja, joiden hyödyntäminen, jos jokin, on resurssiviisasta uusiutumattomien luonnonvarojen käydessä vähiin.

 

Inhmislähtöisyydestä apua rakennusalan haasteisiin?

Sen lisäksi, että suoria ympäristövaikutuksia on vähennettävä, löytyy rakennusalalta muitakin haasteita. Lujatalon ja Kantar TNS:n toteuttaman tutkimuksen mukaan kovimmat haasteet rakentamisessa keskittyvät laatuun ja suorittavan työvoiman saantiin (Lujatalo 2018). Rakentamisen laatuun vaikuttavat rakennushankkeen useat eri osapuolet. Virheitä syntyy muun muassa puutteellisten lähtötietojen seurauksena, suunnittelu- ja valmistusvirheistä, liian kireistä aikatauluista sekä alhaisimman hinnan priorisoinnista osaamisen kustannuksella. (Rakennusteollisuus 2021.)

Mikäli rakennusalalla johtamismenetelmät ovat jääneet kaiken muun ohella viime vuosituhannelle, voi ongelmien juurisyitä kaivella sieltä. ”Management by perkele” -tyyppistä johtamista tuskin (toivomme ettei) enää missään nähdään, mutta liiallista tehtäväkeskeisyyttäkin voisi tasapainottaa ripauksella inhimillisyyttä. Hivenen yhteistyötä, empatiaa ja henkilöstöresurssiviisautta olisi paikallaan myös sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kuromiseksi nykypäivän tasalle rakennustyömaalla.

Yhteistyöllä pystytään vastaamaan monenlaisiin haasteisiin. Resurssiviisasta toimintaa rakentamisessa on alettu lisäämään erilaisilla yhteistyötä tukevilla menetelmillä, kuten Big roomilla ja Last Planner systemillä. Lean-menetelmiin lukeutuvien yhteistoimintatapojen tarkoituksena on sitouttaa hankkeen osapuolia toimimaan yhteistyössä, jolloin aikataulut saadaan tiiviimmiksi, edellytykset varmistettua ja tieto kulkemaan jouhevammin. Aikataulujen ja osien yhteensopivuuksiin liittyviltä virheiltä vältytään ja projektin luotettavuus kasvaa. Yhteisen tekemisen kautta osapuolten välinen luottamus toisiinsa paranee. (Ratu KI-6031 2017, 105–106.)

Jos rakentamisessa psykologiseen turvallisuuteen kiinnitettäisiin yhtä paljon huomiota, kuin fyysiseen työturvallisuuteen, voisi hälläväliä-asennekin talttua. Kunnioittamalla työntekijöitä, kuuntelemalla heidän ajatuksiaan ja luomalla oikeudenmukaisen ja luottamuksellisen työilmapiirin, rakennusalallakin olisi pian aloitteellisia, sitoutuneita ja motivoituneita työntekijöitä. Huolehtimalla hyvinvoinnista ja kouluttamalla henkilöstöä, saadaan aineettomat resurssit kasvamaan ja laatu paranemaan. Kun työntekijöiden annetaan kehittää itse heidän parhaiten tuntemaansa työtä, työstä tulee tehokkaampaa ja tuottavuus lähtee kasvuun. (Tuuliainen 2021, 58–59.)

Kukapa ei haluaisi työskennellä ihmisiä kunnioittavassa ilmapiirissä, jossa myös itse voisi vaikuttaa asioihin? Resurssiviisas henkilöstöpolitiikka on oikea kilpailuvaltti työmarkkinoilla ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti.

SERI-hankkeen pilotissa julkisen ruokapalvelun henkilöstöresurssiviisautta tuotiin esille esittelyvideolla. Tavoitteena oli kohentaa työantajaimagoa ja alan houkuttelevuutta, sillä tälläkin alalla osaavasta työvoimasta on pulaa. Duunitorin (2018) mukaan houkuttelevalle työnantajabrändille on enemmän kysyntää ja se vetää puoleensa parhaita osaajia. Lisäksi se kasvattaa myös nykyisten työntekijöiden lojaaliutta.

 

Ilman näkyvyyttä olet kuin valoton majakka pimeydessä

Markkinoinnin, viestinnän ja mainonnan merkitys korostui myös toisessa SERI-hankkeen elintarvikeviisauden pilotissa. Useita eri toimijoita kokoontui webinaarien merkeissä puhumaan alueen lähiruoan resurssiviisauden parantamisesta ja siitä minkälaisia haasteita ja ratkaisuja asiaan liittyy. Keskusteluissa näkyvyyden puute koettiin yhtenä haasteellisena tekijänä useammankin tahon kannalta.

Tunnettuuden puute voi heikentää erityisesti pk-yritysten menestystä. Vaikka markkinointi on tullut helpommaksi ja edullisemmaksi sosiaalisen median myötä, pieniltä yrityksiltä ei välttämättä löydy niitä resursseja, joita tunnetuksi tuleminen vaatii: aikaa, taitoa, voimavaroja ja henkilöstöä tai ylimääräistä rahaa maksaa siitä jollekulle.

SERI-hanke tarttui heti toimeen ja resurssiviisasta markkinointia hyödynnettiin useammassakin elintarvikeviisauden pilotissa. Näkyvyyden edistämiseksi kehitettiin markkinointiin liittyvä tietopaketti, jonka avulla yritys pystyy kartoittamaan, mikä on viestinnällisen toiminnan nykytilanne ja miten sitä voisi kehittää. Sen lisäksi, että onnistunut markkinointi voi parhaassa tapauksessa turvata yrityksen menestymisen useiden vuosien päähän, sitä voidaan käyttää henkilöresurssien tarpeen sekä tuotantotilojen kapasiteetin käyttöasteen optimointiin.

Voisiko näkyvyyden lisäämisestä löytyä viisauden ituja myös rakentamispuolelle ja voisiko positiivista näkyvyyttä lisätä jollain aivan uudella tapaa?

 

Alueellinen yhteistyö vahvistaa alueen taloutta ja ostovoimaa

Webinaarien tuloksiin perustuen SERI-hanke lähti edistämään elintarvikepuolen resurssiviisautta nostamalla lähituotteita ja -palveluita esille alueen kohteissa. Pilotit vahvistivat alueellisia yhteistyörakenteita ja kohteet auttoivat lähituotteiden ja -palveluiden tuottajia nostamaan markkina-arvoaan.

Lähellä tuotettuja tuotteita käyttämällä voidaan tukea alueen elinvoimaisuutta. Se lisää työllisyyttä ja sitä mukaan tuo ostovoimaa ja verorahoja alueelle. Lähituotteilla voidaan vähentää turhia kuljetuksia ja turhaa varastointia tuotteen elinkaaren aikana. Kuljetuskustannukset pienenevät ja kuljetuksista aiheutuneet vauriot vähenevät. Lyhyessä jakeluketjussa toimijoita on vähemmän, jolloin kommunikointi ja yhteistyö tulevat helpommiksi. Raaka-aineet eivät jää jumiin Suezin kanavaan vaan toimituksesta tulee joustavampaa.

SERI-hanke on toteuttanut pilottivaiheessaan erityisesti alueellista yhteistyötä ja pyrkinyt vahvistamaan resurssiviisaus-termin jalkauttamista. Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää Meri-Lapin alueen vähähiilisyyttä ja resurssiviisautta hankeaikana (Kuva 1). Hankkeen toimintakausi sijoittuu ajalle 1.1.2020 - 31.12.2021. Hankerahoituksen kokonaisbudjetti on 353 690 euroa, josta Lapin liiton myöntämän EAKR-rahoituksen osuus on 282 952 euroa. (Lapin ammattikorkeakoulu 2021)

Hankkeen kuvastoa ja rahoittajien logot.

Kuva 1. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke.

 

Resurssiviisauden merkitys paikallisuudelle

Kaikesta SERI-hankkeessa toteuttamastamme heräsi ajatus, voitaisiinko esimerkiksi tällaista lähituoteideaa tuoda myös rakentamiseen mukaan? Me ainakin innostuisimme talosta, jonka materiaalit olisi tuotettu lähellä. Yritys voisi kertoa vaikkapa, että tämä puu on kaadettu Kemijärven metsästä. Aivan niin kuin broileripaketissakin lukee, miltä tilalta liha on kotoisin. Voisimme sitten vieraille kehuskella, että tämäkin torppa on rakennettu lappilaisesta tavarasta. Parhaassa tapauksessa materiaali olisi kierrätettyä, ja voisimme kertoa nohevana, että näissä seinissä on käytetty lähipitäjästä puretun vanhan kappelin tiiliä. Rakennusmateriaaleilla olisi henki ja oma hieno tarinansa.

Resurssiviisauden merkitystä kehitykselle ei voida väheksyä, se on muodostunut jo trendiksi aivan kuten vaikkapa digitaalisuuden hyödyntäminen kiertotalouden edistämiseksi. Resurssiviisaita ratkaisuja voidaan löytää jokaisesta toiminnosta, jokainen yritys voi osoittaa jonkin toiminnon toteuttavan resurssiviisautta ja jokainen yksilö pystyy näyttämään, kuinka on jossakin kohtaa toteuttanut jonkin toiminnon resurssiviisaammin kuin aiemmin.

Alueellisesti ajateltuna resurssiviisautta on joka paikassa. Sitä on nähtävillä kuntapalveluiden keittiöissä lähiruoan hyödyntämisessä, sitä on työyhteisössä, jossa työntekijöille tarjotaan mahdollisuus parantaa työhyvinvointiaan, puhumattakaan siitä miten resurssiviisaus on läsnä arjen toiminnoissa.

Meri-Lapissa resurssiviisautta on paljon, se vain täytyy kaivaa esiin ja mahdollistaa sille tilaa kasvaa ja kehittyä. SERI-hanke toteutti pilottivaiheellaan Meri-Lapin alueelle palveluksen ja sai pilottitoimenpiteillään esiin erityyppisiä resurssiviisaita ratkaisuja, joista toivon mukaan on hyötyä tulevaisuudessakin.

Lähteet

Duunitori. 2018. Työnantajakuvan rakentaminen. Viitattu 16.7.2021 https://duunitori.fi/tyoelama/tyonantajakuvan-rakentaminen.

Lapin ammattikorkeakoulu. 2021. Lapin AMKin hanketietokanta. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi. Viitattu 12.7.2021 https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4206000065.

Lujatalo 2018. Rakennusalan vahvuudet, heikkoudet, haasteet ja mahdollisuudet. Viitattu 1.7.2021 https://www.lujatalo.fi/2018/09/04/rakennusalan-vahvuudet-heikkoudet-haasteet-ja-mahdollisuudet/.

Motiva 2016. Vähähiilisyyden tausta-aineisto Kestävää kasvua ja työtä (2014–2020) -ohjelman hankekäsittelijöille.

Rakennusteollisuus 2021. Rakentamisen laatu. Viitattu 1.7.2021 https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Laatu/.

Ratu KI-6031. 2017. Rakennushankkeen ajallinen suunnittelu ja ohjaus. 3. painos. Helsinki: Rakennustieto Oy.

SYKE 2020. Kiertotalouden termipankki. Viitattu 1.7.2021 https://www.syke.fi/kiertotaloudentermipankki.

Tuuliainen, H. 2021. Lean-johtaminen ekologisen toiminnan edistäjänä. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101271578.

Ympäristöministeriö 2021
- a, Mitä on kestävä kehitys? Viitattu 1.7.2021 https://ym.fi/mita-on-kestava-kehitys.
- b, Vähähiilisen rakentamisen tiekartta. Viitattu 11.8.2021 https://ym.fi/vahahiilisen-rakentamisen-tiekartta.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Hyvinvointia korkeakouluopintoihin – hoksautuksia opintojen tukemiseksi

13.9.2021



Kirjoittajien kasvokuvat.
Kirjoittajat: Jaana Koivuranta, FM, lehtori/opinto-ohjaaja, Digitaaliset ratkaisut, Lapin AMK; Erja Rahkola, TtM, lehtori/opinto-ohjaaja, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin AMK; Tuija Syväjärvi, FM, lehtori/opinto-ohjaaja, Vastuulliset palvelut, Lapin AMK

Opintojen keskeytykset ongelma

Lapin amkissa on meneillään Hyvinvointia korkeakouluopintoihin -hanke vuoden 2021 loppuun asti. Hankkeen tavoitteena on tukea korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia ja ehkäistä opintojen keskeytymistä. Lisäksi tavoitteena on varhaisessa vaiheessa tunnistaa ne opiskelijat, joilla on riski opintojen keskeytymiseen tai joiden opinnot ovat jo keskeytyneet, ja antaa heille tarvittavaa intensiivistä tukea.

Tilastokeskuksen uusimpien (3/2021) tietojen mukaan lukuvuonna 2018−2019 ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen keskeytti 7,5 % opiskelijoista (kuvio 1).

Kuvio 1 Syväjärvi et al.jpg

Kuvio 1. Keskeyttäminen tutkintoon johtavassa koulutuksessa 2018−2019 prosentteina. Lähde. Tilastokeskus - Koulutuksen keskeyttäminen 2019 (stat.fi)

Lapin amkissa opintojen keskeytymisellä tarkoitetaan opiskeluoikeuden menettämistä tai peruuttamista tai opiskeluoikeudesta luopumista eli eroamista (Forest, 2021). Vuonna 2020 laskentapäivän 20.9. mukaan ammattikorkeakoulussamme keskeytymisiä oli 11 % (Lapin amkin tavoite- ja tulosinfo 2020).


Kysely ensimmäisen vuoden opiskelijoille

Hankkeessa toteutettiin marraskuussa 2020 verkkopohjainen kysely samana vuonna Lapin ammattikorkeakoulussa aloittaneille opiskelijoille. Kyselyssä selvitettiin opiskelijoiden tuen tarpeita opiskeluun ja hyvinvointiin liittyen. Opiskelijanäkökulman mahdollistumiseksi kyselyn toteutti opiskelijaryhmä osana projektiopintojaan. Kyselyyn vastasi 212 opiskelijaa.

Vastaajista 58 % ilmoitti käyvänsä töissä. Keskimääräinen työtuntimäärä oli 30 tuntia viikossa. Työssäkäyvien prosenttiosuus oli sama kuin tilastokeskuksen uusimpien (3/2021) tietojen mukaan vuonna 2019 (Kuvio 2). 71 % vastanneista opiskelijoista ilmoitti ajankäytön mietityttävän, ja heillä olevan tarve oman ajankäytön hallinnan tukemiseen. Ensimmäisen vuoden opiskelijoita pohditutti myös opintojen edistymiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja uuteen asuinympäristöön liittyvät asiat.

Kuvio 2 Syväjärvi et al 2021.jpg

Kuvio 2. Vähintään 18-vuotiaiden työssäkäyvien osuudet kaikista opiskelijoista 2010-2019.
Lähde. Tilastokeskus - Koulutuksen keskeyttäminen 2019 (stat.fi)


Hoksautuksia opintojen tukemiseksi


Kyselyn tuloksia on hyödynnetty hankkeen jatkotoimenpiteiden suunnittelussa. Syksystä 2021 alkaen toteutetaan lukukausittain opiskelijoille ja opetushenkilöstölle hoksautuksia, jotka ovat ajatuksia herättäviä blogeja, videoita, esityksiä, ääninauhoitteita jne. Blogit on suunnattu opetushenkilöstölle (hoksaakko) ja opiskelijoille (hyvinvointia korkeakouluopintoihin). Hoksautusten sisältö kohdentuu erilaisiin teemoihin, jota ovat esimerkiksi ajan- ja elämänhallintataidot, uraohjausosaaminen, selkokielisyys sekä erilaiset opiskelu- ja oppimiskyvyt.

Lukukausiteemat kuukausittain ovat seuraavat:

• arjen abc; elokuu/tammikuu
• osallisuus ja yhteisöllisyys; syyskuu/helmikuu
• minä oppijana − minun vahvuuteni; lokakuu/maaliskuu
• mielen mausteita; marraskuu/huhtikuu
• hengähdyshetkiä; joulukuu/toukokuu

Hoksautuksiin haluttiin myös opiskelijoiden visuaalinen näkemys. Tämän toteutumiseksi saimme Lapin amk:n kuvataideopiskelijoita tekemään opintoihin liittyvää harjoittelua hankkeeseen. He toteuttavat hoksautuksiin liittyvää kuvitusta, sarjakuvaa ja animaatioita verkkoympäristöön. Hoksautusten sisältöä tehdään yhteistyössä korkeakoulukuraattoripalveluiden asiantuntijoiden kanssa.

Neljä eläinpiirroshahmoa ja puhekuplia.

Kuva 1. Kuvataideopiskelijoiden Emma Karppisen, Jaana Saarenpään, Ruusu Lohen ja Eerika Kumpulan luomat hahmot.

Hankkeen tavoitteena on kehittää ammattikorkeakouluun toimintakäytäntöjä, jotka vahvistavat opiskelijan hyvinvointia kahdella tasolla: kaikille opiskelijoille tarkoitetulla hyvinvointia vahvistavalla toiminnalla sekä yksilöllisellä intensiivisellä tuella. Opetushenkilöstölle suunnatuissa hoksautuksissa keskiössä on opiskelijoiden hyvinvoinnin tukeminen. Teemakuukausien monimediaisten sisältöjen kautta vahvistetaan opiskelijan minäpystyvyyttä, opiskelijahyvinvointia sekä kehitetään avointa keskustelukulttuuria.

 

Hyvinvointia korkeakouluopintoihin

Hyvinvointia korkeakouluopintoihin -hanke on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittama hanke ajalla 9/2020−12/2021. Hankkeen päätoteuttaja on Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö (Vamos-palvelut) ja osatoteuttaja Diakonia-ammattikorkeakoulu, Lapin ammattikorkeakoulu sekä ODL Liikuntaklinikka.

Hanketta toteutetaan Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun kampuksella, Lapin ammattikorkeakoulun Kemin, Rovaniemen ja Tornion kampuksilla sekä Vamoksen toimipisteissä Oulussa ja Rovaniemellä. Yhteistyökumppaneita ovat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS, Erilaisten oppijoiden liito, opiskelijakunnat O’Diako ja Rotko.

Lähteet

Forest, M. 2021. Blogikirjoitukseen. Sähköposti tuija.syvajarvi(a)lapinamk.fi. 7.6.2021. Tulostettu 7.6.2021.

Lapin amk. 2021. Tavoite- ja tulosinfo vuodelta 2020. Viitattu 7.6.2021

Tilastokeskus 2021. Koulutuksen keskeyttäminen. Viitattu 1.6.2021. https://www.stat.fi/til/kkesk/2019/kkesk_2019_2021-03-12_tie_001_fi.html.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Opettaja oppimassa uutta

8.9.2021



Kirjoittaja seisoo arktisen älykkään metsäverkoston mainosjulisteen vieressä.
MMM Maarit Timonen työskentelee lehtorina Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Jatkuva oppiminen on päivän sana. Olen saanut nauttia sen tuomista hyödyistä ammatillisen profiilini kehittämisessä ja eteenpäin viemisessä. Olen saanut olla työnantajan kannustamana työelämäharjoittelussa ja kouluttautua kansainväliseen MBA-tutkintoon työni ohessa työnantajan osoittamalla työajalla.

Omaehtoisen koulutuksen resurssi aktiiviseen käyttöön

Lapin ammattikorkeakoulussa on käytössä omaehtoisen koulutuksen resurssi, 40 tuntia vuodessa, jokaiselle työntekijälle. Tunnit merkitään palkalliseksi työajaksi työntekijän työaikasuunnitelmaan esimiehen kanssa käydyn kehityskeskustelun yhteydessä. Kehityskeskustelussa arvioidaan koulutuksen tuoma hyöty niin työntekijälle itselleen kuin työnantajalle sen saadessa parhaimmassa tapauksessa entistä osaavamman ja motivoituneemman työntekijän työyhteisöönsä.

Olen käyttänyt resurssini parina viime vuotena uuden tutkinnon opiskeluun entisten luonnonvara-alan tutkintojen lisäksi. Opiskelen MBA-tutkintoa Lapin AMK:n Tornion yksikössä englanniksi. Idea lähti siitä, että havaitsin tarvitsevani parempia kansainvälisen työelämän valmiuksia, eritoten englannin kielitaitoa. Bonuksena tulee tutkinto kaupalliselta puolelta kansainvälisillä vivahteilla maustettuna.

Töitä teettää – mikään ei tule ilmaiseksi – mutta olen jo nyt varma tutkinnon lopputyöaihetta pohtiessani, että työ ei ole mennyt hukkaan. Englannin kielitaitoni ei ole vieläkään huippua, mutta uskallan nyt avata suuni ja saan asiani hoidettua myös englanniksi. Kaupallisen puolen englanninkielinen terminologia on myös pikkuhiljaa alkanut käydä tutuksi projektin hallinnan ohessa. Molemmista on varmasti hyötyä jatkossa, teenpä sitten mitä tahansa työkseni tulevaisuudessa.

Työelämäharjoittelu osaamisen päivittämiseksi

Työelämäharjoittelun tavoitteena on kehittää opettajan henkilökohtaista osaamista sekä tieto-taitoa oman toimialansa toiminnasta ja uusiutuvista käytänteistä, kalustosta ja tietojärjestelmistä. Tämän pitäisi tukea ja helpottaa opettajan selviytymistä työnsä haasteista, mutta myös päivittää osaaminen vastaamaan reaalielämän tarpeita. Tämä, jos mikä, on opettajana toimivalle tärkeää. Vanhentuneen tiedon jakaminen asiantuntijatehtävässä, jota opettajan työ on, ei antaisi kovin pätevää kuvaa työntekijästä, mutta ei myöskään työnantajasta.

Työelämäharjoitteluun on osoitettu 80 tunnin työaikaresurssi, joka on työnantajan maksamaa työaikaa. Työnantajan tahtotila on varmasti myös parantaa opettajan työpanosta osaamisalallaan. Minä suunnittelin itse omista lähtökohdistani käsin työelämäharjoittelun jakson sisällön sekä kohdeyritykset, joihin halusin tutustua ja joista halusin minulle hyödyllistä ammatillista tietoa.

Valikoin seuraavat yritykset ja teemat: Lassila &Tikanoja kiertotalous ja erilaiset hyödynnettävät sivuvirrat uuden jätelain 1.7.21 mukaan, Lapin Metsäkeskus metsätalouden luonnonhoitohankkeet ja niiden tarkastus sekä Metsähallituksen Lapin Luontopalvelut ja sen tehtäväalueena olevien erilaisten luonnonsuojelun ja kulttuurikohteiden inventointi, hoito, seuranta sekä viranomaistehtävät. Kaikki tapaamani asiantuntijat olivat innolla järjestämässä minulle hyvää työelämäjaksoa. Kiitos siitä heille yhdessä ja erikseen!

Korona, totta kai, teki asioista hiukan vaikeampia järjestää ja toteuttaa, mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen jakson antiin itselleni ja työyhteisölleni. Jouduin pätkimään harjoittelujakson kahden- neljän tunnin mittaisiin teams- verkkopalavereihin, joissa teoria-asiat käytiin läpi ennen maastoon siirtymistä. Maastopäivät olivatkin sitten yleensä pitkiä, koska kohteet sijaitsivat ympäri Lappia ja Pohjois-Pohjanmaata. Mutta sain parasta mahdollista oppia alan ammattilaisten kanssa heidän oikeilla työmaillaan maastossa.

Kerroin maastopäivien annista koulutusohjelmamme facebook-ryhmässä ”Lapin AMK Biotalous” touko-kesäkuussa 2021. Kaikki ovat tervetulleita seuraamaan Tulevaisuuden biotalous- osaamisryhmämme kuulumisia ryhmässä. Aiheeseen liittyviä postauksia löytyy myös hastageilla #työelämäjakso ja #opekinoppii.

Sain jakson aikana useita uusia kontakteja, hyviä aineistoja sekä uusia ideoita toteuttaa jokapäiväistä työtäni opiskelijoiden ja hankehenkilöstön kanssa. Tulipa myös ihan suoria toimeksiantoja koulutusohjelmaan toteutettavaksi opiskelijatyönä. Verkostoitumisessa on voimaa.

Kiitokset työnantajalle panostuksesta työntekijän osaamiseen

Olen erittäin kiitollinen työnantajalle, Lapin AMK:lle, että sain mahdollisuuden sekä omaehtoiseen kouluttautumiseen henkilökohtaisen tarpeeni mukaan että työelämäharjoitteluun ammatillisen kehittymiseni vuoksi. Molemmat lisäävät motivaatiotani ja sitoutumistani työhöni ja työyhteisööni, mutta myös henkilökohtaista kehitystäni asiantuntijatehtävissä missä tahansa organisaatiossa tulevaisuudessa. Haluan olla pätevä ammatissani.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle





The Black Truth behind Global Warming

6.9.2021



The writers' faces.
Writers: Amelia Ilieva, Bachelor student in a greenery management at PXL University of Applied Sciences, Belgium; Anne Saloniemi, project manager (Bachelor in of Natural Resources, Forestry) in the Future Bioeconomy Expertise at Lapland University of Applied Sciences, Finland.

Kolarctic CBC logo.jpg

The importance of Black Carbon mitigation in the Arctic

Knowledge is power

Carbon dioxide has been the substance most associated with climate change for decades. However, it is only part of the complex picture. Scientific research shows that short-lived climate forcers or SLCFs are where future actions must be focused if the world’s temperature is to be kept in check. SLCFs include black carbon (BC), hydrofluorocarbons, methane and ozone. These pollutants stay only up to a few years in the atmosphere but their contribution to global warming is far greater than the one of carbon dioxide (Saxena and Chandra, 2011; AMAP, 2015b).

The Black Death of the 21st century

The SLCFs affect not only the climate, but the air quality and health of the population. BC is a winner in that category, with its health impacts building up since the 90s. The first exposure limits date back from 1979 (WHO, 1979). Since then, a great number of studies have come out as a result of trying to find a way to consistently measure its quantity and effects.

It is a challenge because BC is often part of a mixture of pollutants, and has therefore been referred to as a major component of particulate matter. What has been confirmed is that the tiny particles can penetrate deep into the lungs, leading to all kinds of respiratory problems (WHO, 2012; AMAP, 2015a). In Finland for example, particulate matter causes 64% of health impacts by air pollutants. There is currently no proof of a safe level of exposure (Finnish Environment Institute, 2020).

The origin

Population growth and economic development greatly increase pollution (AMAP, 2017b, 2017a). BC is a by-product, emitted in the form of tiny particles by incomplete combustion of fossil fuels, wood or biomass. Regardless of the country, the major contributors are the residential heating, transport and mining sector (The Arctic Council, 2021). In Finland, wood combustion from sauna stoves and manually stokes boilers are the biggest BC emitters (Savolahti et al., 2016).

 

Black is the new white

The short lifespan of BC often leads to deposition close to the source. This is the reason the Arctic states are responsible for almost one-third of all BC emission impacts in the Arctic (AMAP, 2015b). The pollutant often darkens the surface of the snow and ice. The snow then loses its property to reflect light, leading to an even faster melting rate (EUA-BCA, 2021). This is a common phenomenon, close to populated areas that is mostly noticed at the end of winter when there is no fresh snow to cover the pollution.

Making a difference internationally

The severe effects of BC have already been recognized around the globe with legislation around climate and air pollution. However, there are few legal commitments such as the National Emissions Ceiling Directive and recently, the EU Green Deal. Most legislation is based on voluntary initiatives and working groups, often part of the Arctic Council (Timonen et al., 2019; Arctic Council, 2021).

A cross-border approach

The Kolarctic CBC Programme aims to financially support projects that help protect the Arctic (Kolarctic CBC, 2020). As part of this programme, the project Capacity Building for Black Carbon mitigation (CB4BC) was launched in February 2021, with Lapland University of Applied Sciences as the leading partner. It aimed to create a roadmap for BC mitigation in northern Finland and Norway, and in NW Russia.

Multiple workshops took place that strengthened cross-border cooperation and raised awareness of the topic (LUAS, 2021). As part of her exchange internship, Amelia Ilieva, a Greenery management student from Belgium, supported the project in multiple ways. In addition to taking part in meetings and the first two workshops, she supported the project through creating an overview of the state of emissions and sustainability practices within the three countries. She also conducted a study on sustainability and BC in the partner universities.

 

Spreading the knowledge

Pollutants such as BC are closely related to climate change and therefore, the achievement of the Sustainable Development Goals (SDGs). Since the youth represents more than half of the world’s population, to a great extent they determine the future of the planet. Therefore, academic institutions have an obligation to pass on knowledge on the SDGs and BC to the next generation (AIESEC, 2016).

For this reason, Amelia evaluated the sustainable initiatives within the universities in Lapland, Troms and Murmansk regions. She distributed a survey to investigate if there is a difference in the knowledge of the SDGs and BC among the teachers and students, regions, genders, age groups, years at the university and incomes. Also, she looked at the information channels on the topics, as well as collected opinions and suggestions on governmental and university practices.

The current situation in Lapland

What Amelia found is that Lapland was strongly involved in sustainability. Lapland University of Applied Sciences has already integrated the topic of the SDGs into many courses and has established a team that integrates the goals into all activities.

Survey results had limited statistical significance. However, they confirmed that teachers have a higher level of knowledge of the SDGs than students. The low response rate from Norway and Russia, possibly indicated a lack of interest or knowledge on the topics. Teachers used mostly university and publications as the main information channels, while students acquired knowledge from the news, social media and slightly less often from the university and publications. Most participants found the SDGs very important and were already taking sustainable actions.

Nevertheless, almost a third of the students did not take any action. Furthermore, half of the teachers and students had no integration of the topics in their lessons. Most of them agreed that the university should integrate the topics better and be more eco-friendly. When it came to the government’s vision, some knew it, while almost one third did not.

Future proof education

Universities are among the mostimportant information channels on the SDGs and BC. To combat climate change, they must fulfil their obligation to set an example and spark the interest of teachers and students on the topics. Each movement starts with an action.

‘’We change the world one small action at a time’’


Sources

AIESEC (2016) Youth Speak Global Report 2016. Available at: https://issuu.com/aiesecinternational/docs/report_youthspeak_2016.

AMAP (2015a) AMAP assessment 2015: Black carbon and ozone as Arctic climate forcers, AMAP assessment report.

AMAP (2015b) Summary for policy-makers: Arctic climate issues 2015; Short-lived Climate Pollutants, AMAP summary report.

AMAP (2017a) Adaptation Actions for a changing Arctic: Perspectives from the Barens Sea.

AMAP (2017b) ‘Adaptation actions for a Changing Arctic (AACA) - Barents Area Overview Report’, Arctic Monitoring and Assessment Programme (AMAP), p. 24.

Arctic Council (2021) ARCTIC COUNCIL: The leading intergovernmental forum promoting cooperation in the Arctic. Available at: https://arctic-council.org/en/.

EUA-BCA (2021) Reducing Black Carbon Emissions from Residential Heating in the Arctic:EU-funded Action on Black Carbon in the Arctic – Technical Report 4. April 2021.
Finnish Environment Institute (2020) National report BY FINLAND APRIL 2020 Enhanced Black Carbon and Methane Emissions Reductions Arctic.

Ilieva, Amelia (2021) An evaluation of the knowledge of the Sustainable Development Goals and Black Carbon within the higher education systems of northern Finland and Norway, and in Kola Peninsula, NW Russia. Thesis at Lapland University of Applied Sciences. Available at: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060915262.

Kolarctic CBC (2020) What next? 2021-2027. Available at: https://kolarctic.info/kolarctic-what-next-2021-2027/.

LUAS (2021) ‘Black Carbon mitigation roadmap for decision makers in three regions’. Available at: https://www.lapinamk.fi/news/Black-Carbon-mitigation-roadmap-for-decision-makers-in-three-regions/29272/a6608fbf-1dbe-4f0e-a482-f2bc80200ab4.

Savolahti, M. et al. (2016) ‘Black carbon and fine particle emissions in Finnish residential wood combustion: Emission projections, reduction measures and the impact of combustion practices’, Atmospheric Environment, 140, pp. 495–505. doi: 10.1016/j.atmosenv.2016.06.023.

Saxena, P. and Chandra, A. (2011) ‘Black carbon: The Dark Horse of Climate Change Drivers’, Pollution Engineering, 43(1), pp. 2009–2012. doi: 10.1002/9783527809080.cataz02167.
The Arctic Council (2021) Addressing Pollution. Available at: https://arctic-council.org/en/explore/topics/pollutants/.

Timonen, H. et al. (2019) ‘Adaptation of Black Carbon Footprint Concept Would Accelerate Mitigation of Global Warming’, Environmental Science and Technology, 53(21), pp. 12153–12155. doi: 10.1021/acs.est.9b05586.

WHO (1979) SULFUR OXIDES AND SUSPENDED PARTICULATE MATTER. Available at: http://www.inchem.org/documents/ehc/ehc/ehc008.htm.

WHO (2012) Health effects of Black Carbon, Atmospheric Environment. doi: 10.1016/j.atmosenv.2007.03.042.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Vastuullisuus ja kestävä kehitys – Laatukahvilla ammattikorkeakoulussa

3.9.2021



Kirjoittajien kasvokuvat.
Kirjoittajat: Katri Hendriksson, Insinööri (YAMK), projektipäällikkö, kestävän kehityksen koordinaattori, Lapin ammattikorkeakoulu; Sinikka Jänkälä, KTT / D.Sc., vastuullisuusjohtaja, Lapin ammattikorkeakoulu; Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija (TKI&O), Osallisuus ja toimintakyky -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu; Sanna Tyni, FT, yliopettaja, Uudistuva teollisuus -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu

Johdanto

Lapin AMK otti käyttöön erillisen kestävän kehityksen ohjelmansa vuonna 2019. Vuodesta 2021 lähtien toimintaan kytkettiin mukaan vastuullisuus ja kehittämistyötä kohdennettiin korkeakoulun hiilijalanjäljen pienentämisen lisäksi organisaation johtamisen sekä TKI- ja koulutustoiminnan kehittämiseen. Tavoitteena on vahvistaa kestävän ja vastuullisen toimintakulttuurin kehittymistä ja lisätä henkilöstön ja opiskelijoiden tietoisuutta teemasta. Tämä mahdollistetaan yhteisillä tapaamisilla ja keskustelutilaisuuksilla. (Lapin AMK 2021)

Osana Lapin AMKin laatutyötä on järjestetty “Laatukahvit”-tilaisuuksia, joissa tuodaan tutuksi laatua osana arjen työtä. Huhtikuussa 2021 toteutettiin Lapin AMKin Laatukahvit -tilaisuus, jossa esiteltiin henkilöstölle vastuullisuus ja kestävän kehityksen toimintaa. Laatukahveilla kokoonnuttiin kuuntelemaan aiheeseen liittyviä alustuksia sekä keskustelemaan ja pohtimaan teemaa yhdessä. Tässä blogissa esittelemme kestävän ja vastuullisen toiminnan laatukahveja.

 

Kestävä ja vastuullinen Lapin AMK

Vastuullisuuden ja kestävän kehityksen työryhmästä nimettiin pieni joukko laatukahvien suunnittelua ja toteutusta varten. Ryhmä laati alustavan käsikirjoituksen puoli tuntia kestävälle tilaisuudelle. Henkilöstölle haluttiin tarjota myös tilaisuus keskustella kestävästä kehityksestä Lapin AMKissa. Teeman esittely toteutettiin etukäteen nauhoitetun videon avulla. Videolla taustoitettiin työryhmän tavoitteita, esiteltiin Lapin AMKille valitut kuusi kestävän kehityksen painopistealuetta (SDG 3, 4, 7, 8, 9 ja 11) (Suomen YK-liitto 2021), kestävän kehityksen tiekartta sekä koulutuksen ja TKI-toiminnan tulevia toimenpiteitä konkreettisin esimerkein.

Koulutuksesta kertova esimerkki oli Lapin AMKin Master Schoolin Liiketoimintaosaamisen johtaminen -koulutuksen nykyisen opetussuunnitelman mukainen opintojakso “Asiakaslähtöisen liiketoimintamallin hallinta”. Koulutus tulee muuttumaan syksyllä 2021 ja uusi nimi tulee olemaan Kestävä liiketoiminta ja yrittäjyys. Yliopettaja Jari Sarja esitteli meneillään olevan opintojakson toteutusta ja sitä, mihin SDG-periaatteisiin (Suomen YK-liitto 2021) opintojakson toteutuksella vastattiin. Yliopettaja Sarjan mukaan koulutuksen osalta muutos “ei aiheuta välttämättä sisällön uudistamista, koska keke –periaatteet on huomioitu jo nykyisen opintojakson suunnittelussa”. Opintojakson toteutuksella vastattiin kestävän kehityksen tavoitteisiin (Kuva 1.) SDG 4, 8, 9, 12, 13 sekä 15.

Hendriksson ja muut kuvio 1.jpg
Kuvio 1. Asiakaslähtöisen liiketoimintamallin hallinta ja keke (SDG) -periaatteisiin vastaaminen, kuvan laati Jari Sarja 2021.

Kestävän kehityksen tiekartta on vuosittain päivittyvä toimintasuunnitelma, johon on kirjattu tavoitteet ja toteutuneet toimenpiteet aihealueittain. Aihealueet noudattavat Arenen ohjeistuksia Lapin AMKille sovellettuna (Arene 2020). Tiekartasta on helppo tarkastella, millaisia toimenpiteitä tietyille vuosille on vuoden alussa suunniteltu, ja mitkä niistä ovat toteutuneet vuoden lopussa. Tiekartan aihealueet ovat: Vastuullisuustyöryhmän toiminta, Koulutus, TKI –toiminta sekä Johtaminen. Kuvassa 2 on esitetty vuodelle 2021 työstetty tiekartta.

Hendriksson ja muut kuvio 2.jpg
Kuvio 2. Vastuullisuus ja kestävä kehitys –tiekartta vuodelle 2021

Vastuullisuutta ja kestävyyttä tuotiin esille myös TKI:n hanketoiminnan kautta ja esimerkkinä toimi Lapin AMKin Kohti Kestäviä Hankintoja (KKH) -hanke. KKH -hankkeen projektipäällikköä Mika Uittoa haastateltiin Laatukahvit -videota varten ja kartoitettiin hankkeen osalta vastuullisia ja kestäviä toimenpiteitä. KKH -hankkeeseen liittyy viisi SDG tavoitteista (SDG 8, 11, 12, 13 sekä 17). Kuvassa 3 on nähtävillä KKH -hankkeen poiminnat YK:n kestävän kehityksen tavoitteista.

Hendriksson ja muut kuvio 3.jpg
Kuvio 3. Kohti kestäviä hankintoja –hankkeen projektipäällikkö Mika Uiton poiminnat YK:n kestävän kehityksen tavoitteista, jotka kytkeytyvät osaksi hankkeen toimintaa ja tavoitteita. (Kuva: Mika Uitto, Lapin AMK)

Videon jälkeen osallistujille avattiin Flinga -alusta, jonne oli etukäteen laadittu pohja kysymyksille ja palautteelle. Alustalle sai jättää kommentteja, esimerkkejä ja kysymyksiä, joita nousi esiin videon pohjalta. Työryhmän edustajat avasivat vielä lisää koulutuksen ja TKI-toiminnan kehityssuunnitelmia videon jälkeen ja antoivat osallistujille tässä vaiheessa aikaa tutustua Flingaan ja pohtia, mitä ajatuksia videon katselu herätti. Loppuaika tilaisuudesta käytettiin kuulijoiden esittämien kysymysten sekä Flinga-alustalle koottujen ajatusten läpikäymiseen.

 

Mitä jäi mieleen ja mitä seuraavaksi?

Laatukahvit olivat hyvä tilaisuus tuoda esille Lapin AMKin vastuullisuuden ja kestävän kehityksen toiminnan monipuolisuutta. Teemat kytkeytyvät organisaation kaikille tasoille ja huomioidaan osana johtamista, koulutusta ja TKI-toimintaa. Uutena elementtinä on huomioida entistä kokonaisvaltaisemmin kestävä kehitys esimerkiksi osana koulutuksia tai TKI-hankkeiden sisältöjä sekä seurata toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Tulevina vuosina Lapin AMK on entistä vastuullisempi ja kestävää kehitystä edistävä organisaatio, jossa eri alojen asiantuntijat yhteistyössä opiskelijoiden kanssa luovat entistä kestävämpää tulevaisuutta Lappiin.

Lähteet

Arene (2020). Kestävä, vastuullinen ja hiilineutraali ammattikorkeakoulu, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, 2020. Viitattu 31.5.2021 http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2020/Kest%C3%A4v%C3%A4%20vastuullinen%20ja%20hiilineutraali%20ammattikorkeakoulu.pdf?_t=1606145574.

Lapin AMK (2021). Vastuullisuus ja kestävä kehitys Lapin AMKissa, internet-sivusto, Lapin ammattikorkeakoulu. Viitattu 20.8.2021 https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Vastuullisuus-ja-kestava-kehitys.

Suomen YK-liitto (2021). Kestävän kehityksen tavoitteet, internet-sivusto, Suomen YK-liitto. Viitattu 20.8.2021 https://www.ykliitto.fi/yk-teemat/kestavan-kehityksen-tavoitteet.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Matkailun välittömät tulovaikutukset Sodankylässä

1.9.2021



Pasi Satokankaan kasvokuva.
YTM Pasi Satokangas työskentelee projektisuunnittelijana Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä.

Matkailun välitön tulo Sodankylässä vuonna 2019 oli hieman yli 60 miljoonaa euroa, kertoo Sodankylän kunnan tilaama ja Lapin ammattikorkeakoulun tuottama selvitys (Satokangas 2021).

Koronapandemia puhkesi vuonna 2020 muuttaen matkailun kenttää voimakkaasti, joten selvitys kuvaa ennen pandemia vallinnutta tilannetta. Selvitys perustuu uusimpiin käytössä oleviin tilastotietoihin, joiden saatavuudessa on noin vuoden viive.


Välitön matkailutulo muodostuu palvelualan yrityksissä

Matkailun välittömät vaikutukset muodostuvat matkailijoiden asioidessa yrityksissä. (Kauppila 2001, 5–6; Ylkänen 1983.) Selvityksen toimialaluokitus (taulukko 1) heijastelee matkailijoiden kulutustarpeita ja niistä aiheutuvan tulon jakautumista. Selvityksen perusaineistona käytettiin Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisterin tietoja (Tilastokeskus 2017).

Tilastoaineiston ohella sovellettiin yrityskyselyssä kerättyä tietoa matkailun osuudesta yritysten liikevaihdon muodostumisessa. Kyselyyn on osallistunut 61 yritystä. Tämän ohella matkailun osuuden selvityttämisessä on käytetty aiemmasta selvityksestä peräisin olevia Luostoa koskevia tietoja (Isola 2013).

Toimialojen välitön matkailutulo laskettiin kertomalla tilastoitu kokonaisliikevaihto toimialan matkailuosuusprosentilla. Matkailun välittömät työlllisyysvaikutukset laskettiin vastaavalla periaatteella.

Majoitus- ja ravitsemistoimialan merkitys suurin

Selvityksen tulokset esitellään jaoteltuna vähittäiskaupan ja liikenteen toimialaan, majoitus- ja ravitsemistoimialaan, sekä huvi- ja virkistystoimialaan. Kuhunkin toimialaan kuuluu useita alaluokkia TOL 2008 -tilastointijärjestelmän mukaisesti (Tilastokeskus n.d.).

Alaluokkien tiedot on laskettu Tilastokeskuksen toimesta yhteen ja esitetty toimialakohtaisesti. Näin saadaan muodostettua yksinkertaisemmin esitettäviä kokonaisuuksia, eivätkä tietosuojasyyt haittaa tietojen esittämistä samoin, kuin pyrittäessä yksityiskohtaisempaan tarkasteluun.

Taulukko 1 Matkailun välittömät tulovaikutukset Sodankylässä vuonna 2019

 
Satokangas 2021 taulukko 1.JPG


Suurin osa välittömästä matkailutulosta muodostui taulukon 1 mukaisesti majoitus- ja ravitsemistoimialalla. Vähittäiskaupan ja liikenteen toimialan kokonaisliikevaihto oli suurin, mutta matkailijoiden osuus liikevaihdon muodostumisessa oli pienin toimialoista.

Silti noin 15 % kauppojen, huoltamoiden, taksien ja muiden vastaavien yritysten liikevaihdosta muodostui matkailijoiden ansiosta. Vähittäiskaupan matkailutulo oli toiseksi korkein ennen huvi- ja virkistystoimialaa. Majoitus- ja ravitsemistoimialalla sekä huvi- ja virkistystoimialalla matkailun osuus liikevaihdon muodostumisessa oli noin 80–90 %, eli olennaisen merkittävä.

Taulukko 2 Matkailun välittömät työllisyysvaikutukset Sodankylässä vuonna 2019

Satokangas 2021 taulukko 2.JPG


Matkailun välittömät työllisyysvaikutukset Sodankylässä on esitetty taulukossa 2. Välitön matkailutyöllisyys oli yhteensä 340 henkilötyövuotta, josta selvästi suurin osa muodostui majoitus- ja ravitsemistoimialalla. Majoitus- ja ravitsemistoimiala oli kunnassa huomattava työllistäjä, toimialan kokonaistyöllisyys oli lähes yhtä suuri, kuin vähittäiskaupan ja liikenteen työllisyys yhteensä.

Toimialojen matkailutyöllisyys sai aikaan yhteensä lähes 11 miljoonaa euroa palkkatuloa ja lähes 1,5 miljoonaa euroa palkkaverotuloa. Laskennassa ei ole huomioitu mahdollista verotulovuotoa, joka aiheutuu kohdekunnan ulkopuolella kirjoilla olevista työntekijöistä.

Toipumisen seuranta mahdollista vastaavin periaattein

Sodankylän matkailun talousvaikutusten kehittymistä on jatkossa mahdollista seurata käyttäen vastaavaa menetelmää, jolla on laskettu vuotta 2019 koskevat tulokset. Koronapandemia aiheutti tosin huomattavia muutoksi matkailuun.

Esimerkkinä voi käyttää matkailijoiden yöpymisiä, joita oli Sodankylässä vuonna 2020 vain noin puolet vuoden 2019 määrästä (Visit Finland 2021). Näin ollen jatkossa tehtävät selvitykset kuvaavat lähinnä toipumista, jossa pandemiaa edustava taso vertailukohtana edustaa jonkinlaista ”vanhaa normaalia” tai toistaiseksi saavutettua huippua.

Lähteet

Isola J. (2013). Isoja J. (2013) Pyhä-Luoston alueen matkailun talousvaikutukset vuonna 2011. Lapin yliopisto, julkaisematon selvitysraportti.

Kauppila P. (2001). Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset: pohjoismaisen mallin matkailijatutkimukset. Naturpolis, Kuusamo, tutkimuksia 3/2001. Luettu 15.3.2021 osoitteesta: http://www.kuusamo.fi/sites/default/files/tutkimus_matkailun_aluetaloudelliset_vaikutukset_0.pdf

Satokangas P. (2021). Matkailun välittömät tulo- ja työllisyysvaikutukset Sodankylässä vuonna 2019. Lapin ammattikorkeakoulu, julkaisematon selvitysraportti.

Tilastokeskus (2017). Tuotteet ja palvelut. Yritysrekisteri. Luettu 15.3.2021 osoitteesta: http://www.tilastokeskus.fi/tup/yritysrekisteri/index.html

Toimialaluokitus 2008. Luettu 15.3.2021 osoitteesta:
https://www.stat.fi/meta/luokitukset/toimiala/001-2008/index.html

Ylkänen T. (1983). Matkailun tulo- ja työllisyysvaikutukset kunta/ aluetasolla. Tutkimusmenetelmä.

Visit Finland (2021) Vuosittaiset yöpymiset ja saapuneet asuinmaittain, 1995–2021*. Luettu 2.8.2021 osoitteesta: http://visitfinland.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/VisitFinland/VisitFinland__Majoitustilastot/visitfinland_matk_pxt_116t.px/table/tableViewLayout1/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Verkkovälitteinen yhteissimulaatio kansallisen gerontologisen hoitotyön opettajien verkostossa

30.8.2021



Kirjoittajien kasvokuvat.
TtM Anniina Tohmola, TtM Heidi Korhonen ja TtM Arja Meinilä työskentelevät lehtoreina Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden terveyspalvelut -osaamisryhmässä.

Johdanto

Gerontologista hoitotyötä toteutetaan ikääntyneiden ihmisten parissa monissa eri tilanteissa (WHO 2003). Se on hoitoa, hoivaa ja terveyden edistämistä moniammatillisessa tiimissä sosiaali- ja terveydenhuollon eri ympäristöissä. Lapin ammattikorkeakoulussa terveysalan ja vanhustyön opiskelijat opiskelevat gerontologista hoitotyötä 10 opintopisteen laajuisilla opintojaksoilla Ikääntyneen toimintakyvyn tukeminen, Supporting Health and Functional Capacity of Elderly people ja Gerontologinen hoiva ja hoitotyö.

Viime vuoden aikana verkossa tapahtuva opetus on tullut kaikille tutuiksi ja niin myös meidän opettajien oli pysyttävä kehityksen perässä ja hallittava erilaisia verkkopedagogiikan menetelmiä. Verkkosimulaatiota pidetään hyvänä lisänä muiden simulointitapojen ja kasvotusten tapahtuvan opetuksen oheen (Cant & Cooper, 2014), joten otimme haasteen vastaan ja osallistuimme verkkovälitteisen yhteissimulaation järjestämiseen yhdessä kansallisen verkostomme kanssa.

Kyseessä on viiden ammattikorkeakoulun ja yhden ammatillisen opiston (Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK), Seinäjoen ammattikorkeakoulu (SeAMK), Saimaan ammattikorkeakoulu (SAMK), Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK) ja Lapin ammattikorkeakoulu (Lapin AMK) sekä ammattiopisto SataEdu) gerontologisen hoitotyön opettajien perustama yhteinen verkosto, jossa järjestetään verkkovälitteisiä yhteissimulaatioita vuorovetoisesti muutaman kerran vuodessa.

Mistä kaikki alkoi? Niin kuin monesti tapahtuu verkostoissa, niissä syntyy uusia verkostoja, jotka lähtevät elämään ja tuottavat monipuolista ja uutta kokemustietoa niin opettajille kuin opiskelijoillekin. Niin kävi nytkin. Saimme marraskuussa 2019 Nedunetistä eli englanninkielisten sairaanhoitajakoulutusten -verkostosta tiedon mahdollisuudesta liittyä kansalliseen ammattikorkeakoulujen verkkovälitteiseen gerontologisen hoitotyön yhteissimulaatio-verkostoon.

Kiinnostuimme tästä mahdollisuudesta rikastaa opintojaksoja uusilla oppimiskokemuksilla. Saimme mahdollisuuden osallistua seuraajana TAMK:n ja HAMK:n verkkovälitteiseen yhteissimulaatioon helmikuussa 2020 ja SeAMK:n ja SAMK:n simulaatioon maaliskuussa 2020. Gerontologisen hoitotyön yhteissimulaatio-verkostossa kukin oppilaitos vuorollaan järjestää 1-2 simulaatiota / päivä ja toimittaa tarvittavan ennakkomateriaalin yhteiseen Teams-ympäristöön. Simulaatioiden toteuttamista suunnitellaan verkoston yhteisissä Teams-palavereissa, joissa sovitaan aikatauluista, toteutuksista sekä reflektoidaan ja kehitetään simulaatioita edelleen aikaisempien kokemusten pohjalta. Vastuu AMK lähettää osallistujille linkin, jonka kautta kirjaudutaan ympäristöön.

Verkkovälitteisen yhteissimulaation suunnittelua

Lapin AMK:n simulaatiopäivä toteutui yhdessä SataEdun kanssa maaliskuussa 2021 ja sovimme ennakkoon, että SataEdu toteuttaa aamupäivän simulaation ja Lapin AMK:n iltapäivän simulaation. Olimme aiemmin seuranneet toisten ammattikorkeakoulujen järjestämiä verkkosimulaatioita, joten meillä oli olemassa jonkinlainen käsitys, miten se teknisesti toteutetaan ja lähdimme sen tiedon pohjalle rakentamaan omaa suunnitelmaamme. Valitsimme casen aiheeksi kotona asuvan ikääntyneen Lydia-rouvan hoidon tarpeen arvioinnin ja moniammatillisen lähestymisen siihen.

Simulaation osaamistavoitteet olivat

1. Osaa kohdata asiakkaan ja omaisen hoitotyön periaatteita noudattaen
2. Osaa aloittaa tilanneselvityksen huolen puheeksiottamisen menetelmää käyttäen
3. Osaa arvioida vointia, sairauksien tilaa sekä palveluntarvetta
4. Osaa yhteistyössä tehdä päätöksiä jatkosuunnitelmaa varten

Tapausselostuksen ja osaamistavoitteiden rakentamisen jälkeen pohdimme simulaationäyttelijöiden määrää ja tiloja, missä verkkosimulaatio toteutetaan. Näyttelijöiksi pyysimme 5 henkilöä, 2 opiskelijaa ja 2 simulaationäyttelijää sekä yhden opettajan. Opiskelijat esittivät sairaanhoitajaa ja geronomia, näyttelijät Lydiaa ja Lauri-veljeä, ja opettaja lääkäriä. Casen tapahtumapaikaksi valittiin Kemin kampuksen kotiympäristö, jossa on saatavilla tekniset välineet ja todellista kotiympäristöä vastaava miljöö. Teknistä apua saimme oppilaitoksemme IT-tukihenkilöltä, joka oli välttämätön tuki verkkosimulaatioon valmistautuessa ja sen toteuttamisessa.

Pidimme kaksi valmistavaa harjoitusta ennen varsinaista simulaatiopäivää, jolloin tutkimme kamerakulmia, äänentoistoa, kuvan välittämistä simulaatio-ohjelma SimCapturesta Teams-ympäristöön, tarvittavia tarvikkeita ja testasimme etälääkäri-vastaanoton toimivuutta. Kävimme käytännössä läpi koko tilanteen nopeutetusti ja kaikkia teknisiä laitteita käyttäen, jotta saimme varmuuden siitä, että oikeana päivänä onnistuisimme. Siltikin tilanteen moninaisuus ja simulaation kulun spontaaniudesta johtuva yllätyksellisyys jätti meille jännityksen.

Kuva 1 Tohmola.jpg

Kuva 2 Tohmola 2021.jpg

Kuva 1 ja 2: Lehtori Arja Meinilä ja IT-tukihenkilö Tommi Miettunen simulaatioharjoituksessa (kuvat Heidi Korhonen)

Jännittävä simulaatiopäivä

Aamupäivällä seurasimme etänä mukaan osallistuvien opiskelijoidemme kanssa Teamsin välityksellä Sataedun järjestämää simulaatiota, minkä jälkeen kävimme siihen liittyvän loppukeskustelun verkkoympäristössä. Lounastauon jälkeen Seinäjoen ammattikorkeakoulu esitteli fysioterapiakoulutuksessa käytettyä teknologiaa.

Lapin ammattikorkeakoulun simulaationäyttelijät ja opiskelijat olivat valmistautuneet hyvin omiin rooleihinsa ja tekniikka oli testattu toimivaksi. Simulaatio alkoi aikataulun mukaisesti siitä, että Lydiaa ja Lauria näytettiin kotiympäristössä touhuilemassa ja sairaanhoitaja ja geronomi soittivat ovikelloa ja tulivat ovesta sisään kotikäynnille. Kotikäynnillä kaikki istuivat pöydän ääreen ja kävivät keskustelua Lydian voinnista sekä tekivät mittauksia geronomin ja sairaanhoitajan ammattitaitoa hyödyntäen. Kotikäynnin loppupuolella sairaanhoitaja otti etäyhteyden lääkäriin, jossa Lydia ja hoitaja keskustelivat lääkärin kanssa tilanteesta kotona.

Kuva 3 Tohmola 2021.jpg

Kuva 3: SimCapture-näytön välityksellä kuvattua simulaatiotilannetta kotiympäristössä

Kuva 4 Tohmola 2021.jpg

Kuva 4: Lehtori Anniina Tohmola esittämässä kotihoidon lääkäriä etäyhteydellä (kuvat Heidi Korhonen)

Etäyhteydellä käydyn keskustelun aikana tehtiin moniammatillinen hoitosuunnitelma, minkä jälkeen simulaatio päättyi. Simulaation jälkeen kampuksella olijat siirtyivät videoseurantaluokkaan loppukeskustelua varten ja etänä mukaan osallistuneet opiskelijat siirtyivät yhteiseen Teams-ympäristöön. Loppukeskustelu käytiin simulaatiolle asetettujen tavoitteiden ja Padlet-alustalla olleiden Mitä opit, mikä meni hyvin, olisiko jotain lisättävää ja mitä voisi tehdä toisin- apulausekkeiden avulla, joista yhteenveto oheisessa taulukossa (taulukko 1.)


Taulukko 1. Opiskelijoiden palaute omasta simulaatiosta

Taulukko 1 Tohmola 2021.JPG


Koko verkkosimulaatiopäivästä opiskelijoilta kerättiin palautetta oivallukset, positiivista, haasteita, kehitettävää - apusanojen avulla. Suorat lainaukset oheisessa taulukossa (taulukko 2.)

Taulukko 2. Opiskelijoiden palaute simulaatiopäivästä

Taulukko 2 Tohmola 2021.JPG


Kuva 5 Tohmola 2021.jpg

Kuva 5: Simulaationäyttelijät ja oppilaitoksemme opiskelijat yhteisessä loppukeskustelussa simulaation jälkeen. (kuva Heidi Korhonen)

Verkkosimulaatio vahvistamassa moniammatillista osaamista ja ammatillista vuorovaikutusta

Opiskelijapalautteiden pohjalta keskeisimmiksi oppimiskokemuksiksi nousivat moniammatillisuuden merkitys osana ikääntyneen asiakkaan kotikäyntiä sekä ammatillisen vuorovaikutuksen toteuttaminen. Simulaatiosta teki oppimisen näkökulmasta ainutlaatuisen se, että siinä hyödynnettiin geronomi-sairaanhoitaja työparityöskentelyä, jota vahvisti etälääkärin konsultaatio videoyhteyden välityksellä.

Ammatillinen vuorovaikutus simulaatiossa toteutui opiskelijoiden kokemusten mukaan asiakkaan kunnioittavana, rauhallisena ja kuuntelevana kohtaamisena, jossa myös asiakkaan omaiset otettiin hyvin huomioon hoitajien toimesta. Virtuaalisimulaation käytön onkin todettu vaikuttavan positiivisesti opiskelijoiden asenteisiin moniammatillisesta oppimisesta ja tiimissä työskentelystä (Caylor & Carlson 2015). Kommunikaation ja tiimityön on puolestaan todettu oleva keskeisiä tekijöitä korkeatasoisen, vaikuttavan ja potilasturvallisen hoidon takaamiseksi (Turkelson, Keiser & Smith 2020).

Opiskelijapalautteissa nostettiin esille myös ”simulaatiotilanteen todentuntuisuus.” Pedagogisesta näkökulmasta simulaatioiden käyttö opetuksessa on mielekäs ja mielenkiintoinen opetusmenetelmä, koska ne mahdollistavat aitojen arkielämän tilanteiden jäljittelyn (Turkelson, Keiser & Smith 2020). Kehittämisen näkökulmasta tärkeimpinä asioina opiskelijat toivat esille tekniikan yhteyksien parantamisen, koska äänet kuuluivat ajoittain heikommin, jolloin simuloijien puheesta oli vaikea saada selvää. IT-tukihenkilön avulla äänet saatiin kuitenkin toimimaan hyvin simulaation alkupuolella.

Meille verkkosimulaatiosta vastanneille opettajille simulaation toteuttaminen oli ammatillisesta näkökulmasta niin ikään opettavainen ja innovatiivinen. Innovatiivisen verkko-opetus pedagogiikan onkin todettu mahdollistavan antoisan opetus-oppimiskokemuksen (Esposito & Sullivan 2020).

Verkkosimulaation avulla pystyimme myös järjestämään opetustilanteen kaikille opiskelijoille vallitsevan Covid-19 pandemian rajoitusten ollessa voimassa. Positiivisen kokemuksen myötä aiomme jatkossakin hyödyntää verkkosimulaatiota myös tulevilla ikääntyneiden toimintakyvyn tukemisen opintojaksoilla.

Kuva 6 Tohmola 2021.jpg

Kuva 6: Tyytyväinen simulaation toteuttajaryhmä päivän päätteeksi (kuva Heidi Korhonen)


Lähteet:

Cant, R. P. & Cooper, S. J. (2014). Simulation in the Internet age: The place of Webbased simulation in nursing education. An integrative review. Nurse Education Today 34 (12), 1435–1442.

Caylor, S. & Carlson, E. (2015). The Use of Virtual Simulation and a Modified TeamSTEPPS Training for Multiprofessional Education. Clinical Simulation in Nursing (11), 163-171.

Esposito, C.P. & Sullivan, K. (2020). Maintaining Clinical Continuity Through Virtual Simulation During the COVID-19 Pandemic. Journal of Nursing Education 59 (9), 522-525.

Turkelson, C., Keiser, M. & Smith, L. (2020). Promoting Interprofessional Communication with Virtual Simulation and Deliberate Practice. Clinical Simulation in Nursing (46), 30-39.

WHO. (2003). WHO Europe Gerontological Nursing Curriculum WHO European Strategy for Continuing Education for Nurses and Midwive. WHO Europe Gerontological nursing curriculum

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 ... 31 32 33Seuraava