Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

What challenges autonomous vehicles in the Arctic?


Konttaniemi Kumpula.jpg
Heikki Konttaniemi (MBA) works as a team leader and project manager in Arctic Power RDI-group where he works with ITS projects. Hanna Kumpula (M.Sc. (Tech.), MA) works as a project engineer in Arctic Power RDI-group mainly with UI design and data visualization.

The Aurora Summit gathered 250 experts from over 20 countries to Olos, Finnish Lapland in January 2018. Such interest pinpointed that connected and automated transport has to take into account all conditions as it is not just for the good days. There were so many good speeches and presentations that it would be hard to summarize everything. Here are some thoughts about the summit.

Where’s my position?

What makes Lapland such a challenging place for testing autonomous vehicles and other transport automation solutions?

First of all, the global navigation satellite system (GNSS) is poor and unreliable. There are no GNSS satellites overhead in the Arctic.
For autonomous applications the positioning has to be even 10 centimeters and less. The atmospheric modelling for positioning purposes becomes hard due to the magnetic storms that we see as Aurora Borealis phenomenon.


Snow and ice are a problem

Another problem is the snow and ice. Snow and ice covers the road and the vehicle cannot use lane markings that could be otherwise detected and followed by using a camera system. To make things harder, especially during the winter, the road becomes narrower if there is packed snow or ice in the sides of the road, or ice that forms from the melting snow in spring time.

These conditions also often force people drive in the center. Would an autonomous vehicle avoid driving in the center and steer the vehicle to the slippery, uneven space on side of the road, if there’s another vehicle approaching? Then there are other issues with the so called “snow smoke” and drifting snow, as well as water in all its other forms, that easily makes cameras and lasers blind.

Go rural? Not so easy!

In rural areas such as Lapland, there are no HD maps, good telecommunication systems or even internet everywhere. These aforementioned things will not be prioritized either, since the population densities are low.

Still the autonomous vehicles need good connection - this is the focus actually in US where the government focuses on connected & autonomous vehicles (CAVs) instead of AVs (autonomous vehicles) or CVs (connected vehicles) alone. Car manufacturers such as Volvo need good 3G/4G/5G coverage, geofenced/digitized infrastructure, high definition GPS, local transportation control centre and a high defined map of the geofenced area also in rural cold climate areas.

We’re not alone with our conditions

However, we in Lapland are not alone with these problems. There are rural areas elsewhere, too, with similar concerns.

It is striking that for example in the US, 36 % of the roads are non-paved when looking at places such as Texas, California, Michigan, Nebraska and Alaska. These non-paved rural roads are very difficult to pre-drive and map while there are major objects and vegetation changing every season, not forgetting the varying road surfaces that are subject to different maintenance practices.

Therefore, Lapland is not the only place in the world that will have to wait for autonomous solutions in transport. Moreover, it was well summarized that Lapland acts as an issue amplifier – the challenging conditions that exist elsewhere are here, but amplified to another extent.

Kuva 1 Konttaniemi Kumpula.jpg
Steve Dellenbeck from SW Research Institute presenting some facts about automated driving in rural roads


Bad news: autonomous vehicles can ruin our roads

As if these challenges are not enough, the road deteriorates very fast if the autonomous vehicles take over and are programmed to have very little tyre wander. The amount of tyre wander has become less and less over time and will be potentially even less with autonomous vehicles that want to keep the exact same distance, for example to the road markings.

Imagine platoon driving of heavy trucks during a spring thaw. In such cases there might be even very severe pumping on the road and the costs of infrastructure maintenance would boom drastically. Our roads are not homogenous and this has to be taken into account when introducing autonomous driving and truck platoons in the AV-hype.

Kuva 2 Kumpula Konttaniemi.jpg
The “Road Doctor”, Timo Saarenketo explaining about the challenges of autonomous driving to road infrastructure.

The desk is not the right place to build insight

What to do? There are possibilities for us universities also, but as Dirk-Jan well said, “the desk is the most dangerous place to see the world from”. To come up with the right solutions, and to find our place, we need to build networks and relationships even more. There is plenty of work for everyone but they key is to work in an open environment and share data.

From a design perspective cases such as these should be designed to work in the worst environment first. Finnish Lapland is definitely an extremely good place to try and tackle different winter driving conditions.

In our opinion, as long as the autonomous vehicles cannot survive in every possible condition they can merely assist drivers. Furthermore, there will be different challenges in the transfering period and these were not much discussed at Aurora Summit. One of these is the safety idea where the autonomous car gives control back to the driver, if it cannot handle the conditions for any reason. The problem with this is that it takes about half a minute for the human driver to assess the situation and really take control safely.

This writing used the following peoples’ summit presentations for facts, thoughts and ideas:

Steve Dellenback, Vice-president of Intelligent Systems Division, SW Research Institute
Anders Eugensson, Director of Governmental Affairs of Volvo Corporation
Timo Saarenketo, the “Road Doctor”, CEO of Roadscanners Ltd.
Harri Santamala, CEO of Sensible4 Ltd.
Dirk-Jan de Brujin, Rijkwaterstraat, Director of Traffic Innovation Centre of Helmond
Jarkko Koskinen, Deputy Director General of FGI in National Land Survey of Finland

Väyläopinnoilla ammattikorkeakouluun


Honkela ja Riihiniemi.jpg
KM, Tuovi Honkela toimii korkeakoulupalveluissa suunnittelijana ja KM, HTM, Niina Riihiniemi avoimen ammattikorkeakoulun koordinaattorina.

Väylien tavoitteena ovat opetus- ja kulttuuriministeriön Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2011–2016 sekä Sipilän hallituksen hallitusohjelman mukaisesti monipuolisemmat opiskelumahdollisuudet, joustavammat opintopolut, sujuvampi siirtyminen korkeakouluopintoihin sekä nopeampi valmistuminen ja työelämään siirtyminen. Samalla parannetaan koulutusjärjestelmän tehokkuutta ja vaikuttavuutta.

Lapin ammattikorkeakoulussa tarjottiin ensimmäisen kerran väyläopintoja lukuvuonna 2017–2018.


Väyläopintojen valmistelu

Lapin ammattikorkeakoulussa väylää toiselta asteelta ammattikorkeakouluun lähdettiin kehittämään keväällä 2016 yhteistyöoppilaitosten kanssa. Näitä ovat Ammattiopisto Lappia, Lapin ammattiopisto, Lapin matkailuopisto, Lapin urheiluopisto ja Saamelaisalueen koulutuskeskus.

Kehittämistyötä tehtiin koulutusalakohtaisissa valmisteluryhmissä. Valmisteluryhmissä avattiin ja verrattiin opetussuunnitelmien sisältöjä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen näkökulmista. Tämän pohjalta määriteltiin ja päätettiin koulutuskohtaiset väyläopinnot (30op) sekä väyläopintoihin soveltuvat tutkinnot tai tutkinnon suorittaminen yhteistyöoppilaitoksessa.

Väyläopintojen ideana on, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen nopeutuu suoritettujen väyläopintojen ja ammatillisessa koulutuksessa hankitun osaamisen perusteella.



Väyläopinnot on tarkoitettu soveltuvan ammatillisen toisen asteen perustutkinnon suorittaneille ja tutkintoa yhteistyöoppilaitoksissa opiskeleville. Opintojen avulla opiskelija voi kehittää osaamistaan ja ammattitaitoaan sekä aloittaa tutkintotavoitteisen opiskelun.

Ammatillisen tutkinnon suorittaneille väyläopintoja tarjotaan avoimen ammattikorkeakoulun opintoina ja yhteistyöoppilaitoksessa opiskeleville erillisopinto-oikeudella. Väyläopinnot ovat osa Lapin AMKin koulutusten ensimmäisen lukuvuoden opintoja (30 op) ja opintoja on tarjolla sekä päivä- että monimuoto-opintoina.

Suoritettujen väyläopintojen ja toisen asteen ammatillisen tutkinnon perusteella opiskelija voi hakeutua Lapin AMKin tutkinto-opiskelijaksi erillishaussa Opintopolku-järjestelmän kautta.

Ammatillisten oppilaitosten kanssa on asetettu tavoitteeksi väyläopintojen mallin käyttöönotto lukuvuonna 2018–2019. Väyläopinnot on kuitenkin avattu jo tälle lukuvuodelle, ja syksyllä 2017 Lapin ammattikorkeakoulun koulutuksissa väyläopinnot aloitti 9 opiskelijaa. Kysyntä näyttää lisääntyvän markkinoinnin myötä. Markkinointia tarvitaan lisää, joten haastammekin kaikki tämän blogin lukijat kertomaan väyläopinnoista eteenpäin.


Väyläopintojen kehittäminen

Väyläopintojen opiskelukokemuksista sekä opiskelijoiden ohjaamisesta tullaan keräämään palautetta. Palautteen pohjalta kehitetään luotuja väyläopintoja laatujärjestelmämme mukaisesti.

Lapin AMK on myös mukana juuri käynnistyneessä Erilaisia polkuja pitkin ammattiin eli EPPA-hankkeessa, jossa kehitetään muun muassa siirtymiä ammatilliselta toiselta asteelta työelämään ja jatko-opintoihin.

Väyläopinnot on kehitetty ammatillisen toisen asteen tutkinnon suorittaneille tai yhteistyöoppilaitoksessa tutkintoa suorittaville. Vuoden alusta on käynnistynyt Lukiosta korkeakouluun eli LUKKO-hanke, jonka tavoitteena on luoda lukiolaisille korkeakouluopintojen tarjotin, kehittää tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita sekä luoda joustava väylä lukiosta korkeakouluun. Hankkeen tulosten pohjalta luodaan yhteistyömalli, jonka avulla toimintaa voidaan laajentaa kaikkiin Lapin lukioihin.

Lisätietoja väyläopinnoista Lapin ammattikorkeakoulun verkkosivuilla.

Ammattikorkeakouluverkosto uudistaa luonnonvara-alan koulutusta


Metsätalousinsinööri (YAMK) Anne-Mari Väisänen toimii projektipäällikkönä Lapin ammattikorkeakoulun Teollisuuden ja luonnonvarojen osaamisalalla.

Luonnonvara-alan ammattikorkeakoulut yhteistyössä

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa korkeakoulutuksen kehittämishankkeessa uudistetaan ammattikorkeakoulujen luonnonvara-alan opetusta. Verkostossa ovat mukana kaikki 11 ammattikorkeakoulua, jotka tarjoavat luonnonvara-alan opetusta Suomessa. Lisäksi mukana on Luonnonvarakeskus. Hanketta hallinnoi Hämeen ammattikorkeakoulu.

Kohderyhmänä ovat koulutusorganisaatiot ja sidosryhmät, biotalouden tutkimuslaitokset, luonnonvara-alan opettajat ja ohjaajat sekä nykyiset opiskelijat ja potentiaaliset opiskelijat.

Kehittämishanke sujuvoittaa luonnonvara-alan opintopolkuja. Korkeakoulujen välistä yhteistyötä parannetaan ja koulutusalan toimintatapoja ja oppimisympäristöjä uusitaan huomioiden erityisesti digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet. Verkostotyöskentelyllä edistetään koulutuksen ja ympäröivän yhteiskunnan vuorovaikutusta sekä parannetaan oppimisen, opetuksen ja ohjauksen laatua sekä opiskelijalähtöisyyttä.

Hanke on kolmivuotinen ja toimii vuoden 2019 loppuun saakka.

Opetuksen kehittäminen

Hankkeessa rakennetaan yhteinen digitaalinen verkkoalusta sähköisten aineistojen jakamiseksi ammattikorkeakoulujen kesken. Alustassa hyödynnetään korkeakoulujen omia, käytössä olevia luonnonvara-alan digitaalisia koulutusaineistoja.

Digitaaliseen alustaan rakennetaan yhteisiä verkkokurssitoteutuksia, jotka helpottavat opiskelijoiden opintojen etenemistä ja edistävät opiskelijoiden valmistumista. Verkkokurssien avulla rakennetaan myös uusia opintopolkuja korkeakoulujen ja toisen asteen oppilaitosten välille, niin että siirtyminen korkeakouluopintoihin on sujuvaa.

Opintopolut helpottavat tavoitteellista opiskelua, lisäävät opiskelumotivaatiota ja sitä kautta voivat myös lyhentää opiskeluaikaa. Ne myös kannustavat hakeutumaan toiselta asteelta ammattikorkeakouluopintoihin sekä helpottavat mahdollisia jatko-opintoja yliopistoissa.

Verkkoalustan ja –kurssien lisäksi luodaan toimivia pedagogisia ja ohjauksellisia toimintatapoja, joilla korkeakoulujen yhteisen verkko-opetuksen toteuttaminen on mahdollista ja opiskelijoiden oppiminen tuloksekasta. Suunnittelun pohjaksi kerätään tietoa nykyisistä käytänteistä ja ohjausalustoista.


Monialainen yhteistyö ja pelillisyyden hyödyntäminen opetuksessa

Opintojen uudistaminen edellyttää myös uudenlaisten, digitaalisuuteen pohjautuvien oppimisympäristöjen hyödyntämistä opetuksessa. Tähän liittyvät olennaisesti pelit ja pelillisyys, jotka ovat luontainen osa nykynuorten elämää ja toimintatapoja. Pelien avulla voidaan opinnoista tehdä kiinnostavia ja lisätä opiskelumotivaatiota. Biotalouden osalta ne voivat auttaa biotalouden kokonaisuuksien ja mahdollisuuksien ymmärtämisessä sekä koulutuksen vetovoiman lisäämisessä.

Monialaisen yhteistyön kautta hankkeessa toteutetaan Biotalous-Suomi –peli, joka muodostaa hankkeen rungon. Pelin sisältöjen lähtökohtana ovat eri alueiden uusiutuvat luonnonvarat ja niiden kestävä hyödyntäminen. Sisällöt tuotetaan korkeakoulujen omien alueellisten osaamisten ja profiilien mukaisesti yhteistyössä yritysten kanssa.

Digitaalinen peli mahdollistaa alueellisten ilmiöiden jakamisen valtakunnallisesti kaikkien korkeakoulujen käyttöön.

Pelin toteuttaa Lapin ammattikorkeakoulun tieto- ja viestintätekniikan laboratorio pLAB, ja pelin sisällöt, oppimistavoitteet sekä integrointi opintoihin toteutetaan yhteistyössä luonnonvara-alan ammattikorkeakouluverkoston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa.


Tiedetreffit tuovat verkostot yhteen

Ammattikorkeakouluverkosto järjestää kuusi foorumia, jotka tukevat korkeakoulujen alueellista profiloitumista ja profiilien asemoimista osana kansallista ja kansainvälistä luonnonvara-alan ja biotalouden koulutusta. Tiedetreffit ovat tutkimuksen, työelämän ja ¬koulutuksen yhteistyöfoorumeja, jotka toimivat myös online-kursseina luonnonvara-alan eri kouluasteiden opiskelijoille.

Tiedetreffeillä tavoitellaan biotalouden tutkimuksen, työelämän ja koulutuksen yhteistyön lisäämistä ja vakiinnuttamista. Treffeillä esitellään alueellista biotaloutta ja siihen liittyvää tutkimusta, koulutusta ja yritystoimintaa. Niihin on mahdollista osallistua verkon kautta ja niihin luodaan interaktiivinen vuorovaikutusmahdollisuus.

Tiedetreffit ovat myös opetuksellisia tilaisuuksia, joissa testataan hankkeen työpaketeissa tuotettuja virtuaalisia opintomateriaaleja sekä niiden levittämistä korkeakoulujen kesken ja eri koulutusasteiden välillä.

Verkostotyön tulokset

Tuloksena syntyy virtuaalinen pelillinen oppimisympäristö, jossa oppija hahmottaa biotalouden kokonaisuuden ja materiaalivirtojen kulun sekä harjoittaa taitojaan biotalouden toimintojen kontrolloinnissa, materiaalivirtojen ohjauksessa ja luonnonvarojen hallinnassa.

Pelin tavoitteena on jäljitellä biotalouden todellista toimintaympäristöä ja toimia biotalouden laajaa toimintakenttää selkeyttävänä oppimisympäristönä. Oppija toimii pelissä itsenäisesti ja harjoittaa päätöksentekokykyään. Biotalouspeliä voidaan hyödyntää opetuksen lisäksi biotalouden markkinoinnissa ja tietoisuuden lisäämisessä.

Yhteinen digitaalinen alusta toimii koulutusaineistojen ja –materiaalien lähteenä hankkeen jälkeen. Pedagogiset ja ohjaukselliset toimintatavat otetaan osaksi opetuskäytänteitä opetuksen nykyaikaistamiseksi. Yhteiset verkkokurssitoteutukset mahdollistavat resurssien ja osaamisen hyödyntämisen tehokkaasti yli organisaatio- ja oppilaitosrajojen.

Sujuvien opintopolkujen myötä on helpompaa siirtyä toiselta asteelta korkea-asteelle sekä ammattikorkeakoulusta jatko-opintoihin yliopistoon. Tutkimuksen, koulutuksen ja työelämän vuorovaikutukselle luodaan avoimia kohtaamispaikkoja ja sähköisiä kanavia sekä tuotetaan yhdessä aineistoja Biotalouspeliin ja verkkototeutuksiin.

Kuusi Biotaloustreffit-tapaamista tukevat tutkimuslaitoksen ja korkeakoulujen yhteistyötä. Tapahtumien yleisteemoina ovat digitaalisuus, luonnonvarat sekä ajankohtaiset biotalousaiheet. Tapahtumien aikataulut ja paikkakunnat sekä vastuuammattikorkeakoulut ovat:

- Oulu (OAMK) 8.11.2017: Digitalisaatio maatalousyrityksen johtamisessa
- Seinäjoki (SEAMK) 8.2.2018: Elintarviketurvallisuus
- Jyväskylä (JAMK) 17.4.2018
- Joensuu (Karelia amk) elo-syyskuu 2018
- Rovaniemi (Lapin amk) loka-joulukuu 2018
- Hämeenlinna (HAMK) maaliskuu 2019.

Virtuaalitodellisuus ja käyttäjälähtöisyys kerrostalon suunnittelussa


Pirttinen Sirkka Kumpula.jpg
Insinööri (AMK) Valtteri Pirttinen toimii projekti-insinöörinä ja insinööri (AMK) Antti Sirkka projektipäällikkönä Arctic Civil Engineering-tutkimusryhmässä ja DI, TaM Hanna Kumpula projekti-insinöörinä Arctic Power-tutkimusryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Älykkään elinympäristön teknologiat -Kickstart-hankkeen innovaatiovalmiuksien pilotointi toteutettiin yhteistyössä Domus Arctica-säätiön (DAS) kanssa. DAS on suunnittelemassa 8-kerroksista opiskelija-asuntolaa Rovaniemelle.

Tavoitteena on rakentaa CLT-runkoinen (Cross-laminated timber) kerrostalo Rantavitikalle Lapin yliopiston ja Lapin ammattikorkeakoulun läheisyyteen vuosina 2018-2019.

Pilotoinnissa käytettiin apuna virtuaalitodellisuutta kerrostalon suunnittelussa. Pilotointi tarjosi yhteistyöyritykselle mahdollisuuden saada tulevilta käyttäjäosapuolilta mielipiteitä huoneiston toiminnallisuuksista sekä värimaailmasta. Lapin AMKin osalta demo toteutettiin monialaisena kolmen tutkimusryhmän yhteistyöprojektina. Pilotin toteutuksessa tuotiin vahvasti esille rakennus- ja ICT-alojen integraatiota sekä uutta arvolupaustamme sidosryhmille: “Tavoitteena fiksu elinympäristö - tutkimuksella kilpailuetua tulevaisuuden teknologioista”

Virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen rakennusten suunnittelussa

Virtuaalitodellisuustekniikoita (VR) on ollut olemassa jo kauan, mutta viime vuosina tekniikat ovat ottaneet suuria harppauksia sekä ominaisuuksissa, että pienentyneissä hinnoissa, joka on mahdollistanut niiden yleistymisen tavallisen kansalaisen tekniikaksi. Virtuaalitodellisuudessa on kyse tietokonesimulaation avulla luodusta keinotekoisesta ympäristöstä, jota voidaan tarkastella näyttöjen ja VR-lasien avulla.

Samaan aikaan VR-kehityksen aikana myös rakennusten suunnittelussa on siirrytty enenemissä määrin tietomallipohjaiseen suunnittelutapaan. Rakennusten tietomallit koostuvat eri suunnittelijaosapuolten muodostamista malleista, joita voidaan yhdistää. Yhdistetyssä tietomallissa voidaan tarkastella eri osapuolten suunnitelmien sisältöjä sekä tarkastella suunnitelmien yhteensopivuutta niin sanotun yhteentörmäystarkastelun muodossa.

Virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen rakennussuunnittelussa on yleistynyt viime vuosina huomattavasti. Hyödyntämällä tietokoneilla luotuja virtuaalisia ympäristöjä esimerkiksi rakennusten tulevat käyttäjät näkevät lopullisen rakennuksen jo sen suunnitteluvaiheessa. Tämän avulla käyttäjät voivat tarkastella rakennuksen toiminnollisuuksia ja täten vaikuttaa myös tuleviin suunnitelmiin. Esimerkkinä yrityksistä, jotka käyttävät kyseisiä tekniikoita toimii ZOAN.

VR-demon toteutus

Rakennushankkeen suunnittelutyöryhmän toiveiden ja alustavien keskusteluiden jälkeen Lapin AMKin TKI-palvelut saivat toimeksiannon 15.11.2017. Toteutus vaati rakennushankkeen suunnittelijoiden sekä Lapin AMKin yhteistyötä, sillä suunnittelijoiden luoma tietomalli toimi VR-demon alustana.

Tietomalli toteutettiin yhdestä huoneistosta, jossa olivat arkkitehdin tekemä tilamalli ja kiintokalusteet sekä sähkö- ja LVI -suunnittelijoiden lisäämät päätelaitteet. Tämän jälkeen tietomalli siirtyi Lapin AMKille VR-demon valmistelua varten. VR-demoon lisättiin arkkitehdilta saadut struktuurit pintamateriaaleihin ja luotiin toiminnollisuuksia kuten ovien avaaminen, erilaiset värimallit sekä liikkuminen mallihuoneistossa.

Kuva  1 Pirttinen et al 2018.jpg
Kuva 1. Projektin osapuolet ja tehtävät

Pilotin esittelypäiväksi valittiin 12.12.2017, jolloin oli myös DAS rakennushankkeen suunnittelukokous. Suunnittelutyöryhmän lisäksi käyttäjälähtöiseen suunnitteluun haluttiin osallistaa nykyisiä DASin asukkaita ja opiskelijoita. Käyttäjälähtöiseen suunnitteluun rekrytoitiin käyttäjiä lähettämällä sähköpostikutsut DASin kautta asukkaille ja Lapin AMKin kautta opiskelijoille. Tavoitteena olleet noin 20 henkilöä ilmoittautuivat lähes saman tien.

Käyttäjille ilmoitettiin aikataulu malliin tutustumiselle ja he pääsivät kommentoimaan mallihuoneiston erilaisia värivaihtoehtoja ja toiminnallisuutta. Mallihuoneistojen vaihtoehtoiset värimaailmat rajoittuivat keittiön välitilan laatoitukseen (3 vaihtoehtoa) ja kylpyhuoneen tehosteseinään (4 vaihtoehtoa). Muut pintamateriaalit kuten lattiamateriaalit, seinä- ja kattopinnat pysyivät kaikissa vaihtoehdoissa samana.


Virtuaalimalliin tutustumiseen oli käytössä kaksi erillistä tilaa, joihin käyttäjät saapuivat ilmoitetun aikataulun mukaisesti. Äkillisten estymisten vuoksi pyydettiin myös spontaanisti opiskelijoita tutustumaan malliin.

Molemmissa huoneissa oli kaksi tutkijaa. Alussa henkilölle kerrottiin virtuaalimallista sekä ohjeistettiin virtuaalitodellisuudessa liikkuminen ja mahdolliset toiminnot. Koska virtuaalitodellisuudessa kulkeva henkilö ei näe ympärillään olevaa fyysistä tilaa, niin tilassa toimivien tutkijoiden tehtävänä on myös varmistaa, ettei käyttäjä törmää huonekaluihin tai muutoin loukkaa itseään.

Kuva 2 Pirttinen et al 2018.JPG

Kuva 2. Käyttäjä tutustumassa virtuaalimalliin

Henkilö sai tutustua virtuaalimalliin rauhassa. Tutkijat kirjasivat tutustumisen aikana henkilön kommentit ylös nimettömästi. Lopuksi henkilö vastasi nimettömästi kyselyyn, jossa hän järjesti värivaihtoehdot mieleiseensä paremmuusjärjestykseen sekä vastasi yleisiin rakennettavaan taloon ja sen palveluihin liittyviin kysymyksiin.

Kuva 3 Pirttinen et al 2018.jpg
Kuva 3. Virtuaalimalliin tutustuneiden käyttäjien äänestystulokset

Moni tutustui asuntoon ajatuksella “jos minä asuisin täällä”, mikä näkyi kommenttien laadussa. Ei kommentoitu pelkästään värejä, vaan pohdittiin ratkaisujen toimivuutta omassa käytössä. Saimme ehdotuksia pistorasioiden ja suihkun sijoituspaikkoja myöten.

Näemme virtuaalitodellisuuden käytön asuinrakennusten käyttäjälähtöisessä suunnittelussa selkeänä lisäarvona. Jokainen malliin tutustunut oli sitä mieltä, että asunnosta saa selkeämmän kuvan. Erityisesti värimaailman tarkastelu virtuaalisessa malliasunnossa oli selkeämpää kuin paperilta.

Hoitotyön koulutus ajan tasalla yhteiskunnan ja oppimisympäristön muutoksissa Pohjoismaissa ja Baltian alueella


Mikkola Anja.jpg
ESH, ThM Anja Mikkola toimii lehtorina Hyvinvointipalveluiden osaamisalalla Lapin ammattikorkeakoulussa.

MEDICO yhteistyössä aloitettu konferenssityöskentely jatkui Tartossa, Virossa

MEDICO on lääkehoidon opetuksen kehittämiseen perustettu Pohjoismainen ja Baltian maiden yhteinen työryhmä, johon kuuluu edustajat Suomesta (LapinAMK, Saimaan AMK, Turun AMK, Arcada ja Ahvenanmaan AMK), Virosta, Tanskasta ja Ruotsista yksi hoitotyön koulutusohjelmia tarjoava ammattikorkeakoulu sekä Norjasta ja Islannista kaksi molemmista.

Konferenssi järjestetään joka toinen vuosi. Aloitusvuosi oli 2011, jolloin tapahtuma järjestettiin Rovaniemellä. Sen jälkeen hoitotyön opettajien osaamista on kehitetty Ruotsissa Gävlessä 2013 ja Norjassa Mo i Ranassa 2015. Seuraavan konferenssitapahtuman 2019 järjestää Klaipedan AMK (Klaipeda State University of Applied Sciences - KSUAS), Liettuassa.

MEDICO yhteistyön on rahoittanut NordPlus. Yhteistyöhön sisältyy lisäksi Intensiivi viikkojen suunnittelu, valmistelu ja niihin osallistuminen. Tähän asti MEDICO:n koordinaattorina ja presidenttinä on toiminut Turun AMK ja sieltä Virpi Sulosaari. Nyt koordinaatio siirtyi Gävlen Yliopistolle ja ryhmän presidentiksi Eva Westergren. Seuraavaan Intensiiviviikkoon Islannissa, Reykjavikissa on saatu rahoitus maaliskuulle 2018. Tämän jälkeen on suunnitelmissa intensiiviviikon järjestäminen Norjassa, Aalesund University College 2019.

The 4th Forum for Nurse Educators

Kirjoittaja osallistui The 4th Forum for Nurse Educators tapahtumaan, Viron Tartossa 14.-15.11.2018. Tapahtumassa käsiteltiin monipuolisesti Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Euroopan sairaanhoitajakoulutuksen eri osa-alueita sekä hoitotyön koulutuksen kehitysnäkymiä ja -haasteita.

Konferenssin teemoja olivat Sairaanhoitajaopiskelijoiden hoitotyön osaaminen, Käytännön oppimisympäristöt – vastavalmistuneen sairaanhoitajan osaaminen, Innovatiiviset opetus ja oppimismenetelmät sekä Valmistumisen/koulutuksen jälkeinen sairaanhoitajien hoitotyön koulutus/kouluttautuminen. Kirjoittajan ja työtoverinsa Annette Sjömanin esitys käsitteli Innovatiivisia opetus ja oppimismenetelmiä. Esityksessä kerrottiin yhden LOVO (Lappilaisten Osallistavien Virtuaalisten Oppimismenetelmien) hankkeen pilotin toteuttamisesta.

Hoitotyön opettajien osaamisen vahvistaminen nähtiin tärkeänä osana sairaanhoitajakoulutuksen kehittymisessä ja tulevaisuuden haasteisiin vastaamisessa (Salminen, Stolt, Saarikoski, Suikkala, Vaartio & Leino-Kilpi). Sairaanhoitajien osaamisen kehittäminen on keskeinen asia hoitotyön koulutuksen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa (Sulosaari, 2016). Ympäröivän yhteiskunnan ja elinympäristön muutokset luovat uusia tarpeita valmistuvien sairaanhoitajien osaamiseen (Liivet, 2017)

Konferenssissa pohdittiin kliinisen oppimisympäristön merkityksestä sairaanhoitajaksi kehittymisessä (Mikkonen, 2017.) ja innovatiivisista opetus ja oppimismenetelmistä (van Giel, 2017.) Hoitotyön koulutuksen aikansa tasalla pysyminen edellyttää osaamista nähdä muutokset hoitotyön sisällöissä, mutta myös yhteiskunnalliset uudistukset ja niiden vaikutukset käytännön hoitotyöhön sekä koulutuksen toteuttamiseen ja uusien oppimismahdollisuuksien hyväksikäyttöön.

Yhteisöjen ja yhteiskunnan toiminnan kehittyminen mm. digitalisaatiota ja robotiikkaa hyödyntäväksi asiakasnäkökulmaa tähdentäväksi palvelutoiminnaksi vaatii työtä sekä hoitotyön käytännössä että sen koulutuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Muutoksia tapahtuu kaikkialla Pohjoismaissa ja Baltian alueella eikä maakuntaan sidottu Lapin Sosiaali- ja terveysuudistus ole ainoa muutospaineita hoitotyön koulutukseen aiheuttava asiakokonaisuus.

LOVO-hanke ja oma pilotti

Hanke on lähtenyt liikkeelle Lapissa tehdyn kartoituksen (Pruikkonen & Saloniemi, 2014) perusteella. Lapissa on pitkät etäisyydet ja sitä kautta on ollut tarvetta kehittää digitaalisia menetelmiä alueellisen tasa-arvon ja oppimismahdollisuuksien tasapuolisen tarjoamisen aikaansaamiseksi. Tuloksena kartoituksessa oli kuitenkin, että online – mahdollisuuksien järjestymisestä huolimatta pedagogiset menetelmät eivät ole muuttuneet digitaalisten mahdollisuuksien monipuolistumisesta huolimatta (Pruikkonen & Saloniemi, 2014.)

LOVO-hankkeessa on mukana useita toimijoita usealta eri koulutusalalta ja -tasolta. Kirjoittaja on mukana tässä hankkeessa yhden pilotin toteuttajana. Pilotti on yksi hankkeen Lapin AMK:n piloteista. Hankkeen tavoitteista tämä pilotti vastaa seuraaviin: tuottaa uusia digitaalisia oppimistapoja ja -sisältöjä sekä kehittää ja ottaa käyttöön osallistavia ja oppijalähtöisiä menetelmiä verkkoympäristöissä (Lampela, 2016).

Tässä osassa hankkeen tätä pilottia oli tavoitteena saada opiskelijoiden oppimisen apuvälineeksi alustava kysymyspankki, jota voi käyttää monipuolisesti oppimisen mahdollistajana ja jota voi laajentaa uusien opiskelijaryhmien kanssa. Samalla oppija siirtyy aktiiviseksi osallistujaksi ja pilotoijaksi.

Kirjoittajan ja työtoverinsa pilottiin osallistuneet opiskelijat opiskelevat Lapin AMK:n sekä suomenkielisessä että kansainvälisessä sairaanhoitajakoulutusohjelmassa. Kirjoittajan mukana projektissa oli kaksi ryhmää, molemmista koulutusohjelmista yksi. Opiskelijoita oli yhteensä noin 70 siinä osassa hankkeen pilottia, jossa kirjoittaja oli mukana.

Tuloksena voi todeta, että oppijat saatiin innostumaan ja osallistumaan kysymyspankin kehittämisestä ja tuotettujen testien pilotoimisesta osana omaa oppimistaan. Oppimistulokset saavutettiin projektiin osallistuneilla ryhmillä tavoitteiden mukaisesti kohtalaisesti tai hyvin.


Lampela, M. 2016. Hankesuunnitelma. LapinAMK.
Liivet, G, 2017. Estonian Nurses Association. Presentation in the 4th Forum for Nurse Educators 14.11. Tartu Health Care College.
Mikkonen, K. 2017. Clinical learning environment and mentoring of culturally and linguistically diverse nursing students. Oulu : Oulun yliopisto, 2017. http://urn.fi/urn:isbn:9789526215754
Pruikkonen, A & Saloniemi, K. 2014. Lappilaista pedagogiikkaa verkossa – nyt ja tulevaisuudessa : Lapin aikuiskoulutuksen kehittäminen ja tutkiminen -hanke, In: Sarja B. Raportit ja selvitykset, Lapin ammattikorkeakoulu. URN:ISBN:978-952-316-064-4
Salminen, L., Stolt, M., Saarikoski,M., Suikkala, A., Vaartio, H. & Leino-Kilpi, H. 2010. Future challenges for nursing education – A European perspective. Nurse Education Today, 30, 233-238.
Sulosaari V. 2017. Nursing competence of Nursing Students. Konferenssiesitys 14.11. in the 4th Forum for Nurse Educators. Tartu Health Care College.
van Gel, P. 2017. MSNI, University of HealthSciences in Lausanne, Konferenssiesitys 15.11. in the 4th Forum for Nurse Educators. Tartu Health Care College.

Älytekstiilien kehittämisestä uusi tutkimusavaus Lapissa


Agrologi (ylempi AMK) Reeta Sipola toimii projektisuunnittelijana Lapin ammattikorkeakoulun Teollisuuden ja luonnonvarojen osaamisalalla. MK

Globaalisti kemikaaliylikuormitus on vakava ongelma sekä ympäristölle että ihmisille. Tekstiiliteollisuus on suuri ala, joka käyttää paljon kemikaaleja kaikissa tuotantoketjun vaiheissa raaka-aineiden viljelystä niiden jalostukseen ja tekstiilien valmistukseen.

Kemikaaleilla lisätään tekstiilin käyttömukavuutta ja kestävyyttä mm. erilaisilla viimeistelymenetelmillä. Kankaaseen tehdään erilaisten puhdistusmenettelyjen lisäksi esim. homeenestokäsittelyjä, antistaattisuuskäsittelyjä, biologista suojausta, siliävyyden/rypistyvyyden/pehmeyden lisäämistä, palosuoja-, veden hylkimis- ja vanumattomuuskäsittelyjä. Kysyntää uudenalaisille käsittelyaineille on olemassa, sillä kuluttajien tietoisuuden lisääntyminen saa tekstiiliteollisuuden toimijat etsimään uusia myrkyttömiä vaihtoehtoja.

Arktisen alueen erityispiirteistä yhteistyöllä maailmalle

Arktinen muotoilu ja arktiset kehittämisympäristöt tuottavat uusia innovaatioita parantamaan Lapin elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Jotta jotain uutta voisi syntyä, tarvitaan monialaista osaamista, rohkeutta kokeilla ja nähdä tuttuja asioita uudella tavalla.

Lapissa tehdään laajaa maakunnallista TKI-yhteistyötä uudenlaisen monitieteisen rajapinnassa syntyvän osaamisen kehittämiseksi sekä yhä enemmän myös kansainvälistä yhteistyötä eri verkostoissa.

Lapin ammattikorkeakoulun tekniikan ja luonnonvarojen osaaminen, Lapin yliopiston tekstiili- ja vaatesuunnittelun ja teollisen muotoilun tutkimus, sekä Luonnonvarakeskuksen luonnontieteiden, kasvien, kemian ja biokemian tutkimus muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden. Omat osaamisensa ja tutkimus- ja kehittämisympäristönsä yhdistämällä nämä kolme vahvaa toimijaa pystyvät luomaan paikallisille raaka-aineille uusia korkeamman jalostusasteen käyttökohteita ja sen myötä nykyistä suurempaa hyötyä alueelle.

Luonnonmukaisia älytekstiilejä Lapista maailmalle?

Idea Lapin luonnonmateriaaleja hyödyntävän, myrkyttömän ja luonnonmukaisen älytekstiilin kehittämiseksi syntyi Arctic Smartness Excellence (ASE) - hankkeen puitteissa Lapin yliopistolla innovaatioleirillä marraskuussa 2016. Vuoden 2017 aikana ideaa on jalostettu eteenpäin Luonnonvarakeskuksen, Lapin yliopiston ja Lapin ammattikorkeakoulun yhteisissä työpajoissa ja palavereissa, ja poikkitieteellinen tutkimuskokonaisuus on saanut nimen Future Bio-Arctic Design (F.BAD).

Kansainvälistä verkotoitumista on myös jo alotettu esittelemällä tutkimusideaa Non-Timber Forest Products and Bioeconomy-seminaarissa Rovaniemellä marraskuussa yhteistyökumppaneiden löytämiseksi.

Kuva  1 Sipola 2018.jpg

Kuva 1. Yhteistyökumppaneilla on toisiaan täydentävää osaamista

Lapin puhdas luonto, pohjoisen luonnon jalostamat laadukkaat kasvit tehoaineineen, vahva paikallinen kulttuuri ja arktiset olosuhteet innostavat etsimään luonnonmukaisia vaihtoehtoja älykkääseen myrkyttömään tekstiiliin.

Perinnetieto kasvien käyttötavoista tarvitsee todentamista nykyaikaisella tutkimuksella. Tutkimuksen avulla Lapin yrityksiin voitaisiin kehittää uusi tuote, joka olisi innovoitu ja prototypoitu paikallisiin tarpeisiin. Esimerkiksi lappilaisista raaka-aineista tehty, luonnonmukainen ja turvallinen vaatetus- ja sisustustekstiilimateriaali, josta valmistetut vaatteet, tekstiilit tai asusteet soveltuvat mm. paikallisten safariyritysten tai puolustusvoimien käyttöön.

Luonnontuotealalta odotetaan biotaloudessa uusia liiketoimintamahdollisuuksia joiden toteutuminen edellyttää tutkimusta, tuoteinnovaatioita ja talteenottomenetelmien kehittämistä. Ala on alueellisesti merkittävä Lapissa, se tarjoaa ansaintamahdollisuuksia syrjäisimmillekin seuduille.

Lapin ilmasto ja luomumetsät antavat lisäarvoa luonnontuotteille myös vientiä ajatellen, ja luonnontuotteiden hyödyntämisessä on vielä paljon käyttämätöntä potentiaalia.

Future Bio-Arctic Design (F.BAD) -tutkimuksen tavoitteena on luoda Lapin alueen luonnonmateriaaleista myrkytön ja luonnonmukainen älytekstiili, jossa aktiiviset kasviyhdisteet ovat mukana. Tällaisen tekstiilin valmistamiseen kokeillaan eri tekniikoita ja testataan eri materiaalivaihtoehtoja tutkimus- ja kehittämisyhteistyönä.

Uuden tutkimussuunnan avaaminen vaatii tutkimuksen ja kehittämistoiminnan erityisosaamista, ja tällainen rohkea avaus voi toteutua ainoastaan vahvojen TKI-organisaatioiden pitkäjänteisenä yhteistyönä. Useat yritykset tekstiili- ja vaatetusaloilta sekä matkailun ja luonnontuotealan puolelta ovat ilmaisseet kiinnostuksensa ja yhteistyöhalukkuutensa ideaa kohtaan. Näin alkuvaiheessa olevan tutkimuksen tekeminen yritysten omilla resursseilla ei kuitenkaan vielä ole mahdollista, vaan tutkimuskokonaisuudelle haetaan rahoitusta eri lähteistä.

Menestyminen kansainvälisillä markkinoilla edellyttää liiketoimintalähtöistä ajattelutapaa. Kiinteä yhteistyö yritysten kanssa jo alkuvaiheessa takaa, että tutkimusta suunnataan kohteisiin jotka tuottavat parhaan taloudellisen hyödyn.

Asiantuntijoina Euroopassa


Toppila ja Joutsenvaara.jpg
DI Rauno Toppila ja DI Jukka Joutsenvaara ovat TKI-tutkijoita Arctic Steel and Mining (ASM)- ryhmässä sekä sivutoimisia opettajia Lapin ammattikorkeakoulun Teollisuuden ja luonnonvarojen osaamisalalla Kemissä. Blogissa kirjoittajat esittävät hanketyössä saatuja kokemuksia asiantuntijuuden ja verkostojen tematiikasta. Kirjoituksessa esitellään lyhyesti myös hankkeita ja tilaisuuksia, joihin kirjoittajat ovat osallistuneet viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Asiantuntijan rooli on moninainen, ja joskus se vaatii erityistä perehtymistä oman mukavuusalueen ulkopuolisiin teemoihin. Nämä olivat päällimmäiset tunteet, kun saimme kutsun osallistua H2020 hankkeen ulkopuoliseen asiantuntijaryhmään. Kutsu tuli alun perin Lapin liiton kautta Arctic Smartness Excellence klusterin johtajalle, joka puolestaan näki ASM-ryhmän aihealueen osalta sopivimmiksi osallistumaan. Ensimmäinen osallistuminen tapahtui vuoden 2016 keväällä.

Hankkeen fokuksena oli EU:n kriittisten raaka-aineiden omavaraisuuden asteen selvittäminen ja siihen liittyvien teknologioiden tilannekartoitus. Sivuvirta- ja kiertotalousteemaan hanke otti kantaa laajentamalla raaka-ainelähteiden määrityksen koskemaan myös sekundäärisiä ja kierrätyslähteitä.

1.1.2017 alkaen Arktinen kiertotalous on myös nostettu Lapin ammattikorkeakoulun strategian kärjeksi. Kaikki Lapin ammattikorkeakoulun tutkimusryhmät ovat tunnistaneet strategiatyön kautta osaamisensa tähän teemaan liittyen. Ponnistelut kulminoituvat kiertotalouden TKI-koulutus- ja osaamiskeskittymän ylösajoon yhdessä Digipoliksen kanssa.

Asiantuntijan verkostot

Onnistuaksemme annetussa tehtävässä päivitimme oman osaamisemme sekä kartoitimme älykäs arktinen kaivos-klusterin (AMIC) että Kestävän kaivostoiminnan verkoston kautta muodostetun asiantuntijapoolin käytettävissä olevan tiedon. Asiantuntijan oman henkilö- ja työhistorian aikana muodostuneet verkostot toimivat myös hyvänä lähtökohtana osaamisen kasvattamiselle.

On kuitenkin hyvä muistaa, että hyvätkään verkostot eivät tee työtä puolestasi. Henkilökohtainen kontaktoituminen tuottaa yleensä parhaimman tuloksen, joskin erilaiset yhteistyö- ja kumppanuussopimukset luovat toiminnalle varsinaisen perustan.

Tiedonhakujen lisäksi teimme haastatteluja muun muassa Lapin liiton, GTK:n, TEM:n ja ELY:n, TUKES:n ja sidosryhmiin kuuluvien yritysten yhteyshenkilöiden kanssa. Kerättyä informaatiota työstettiin jaettavaksi asiantuntijaroolin mukaisesti työpajojen ennakkotehtävissä sekä niiden aikana. Käyttökelpoiseen muotoon materiaalit, kuten haastattelut ja eri graafien informaatiot, saatiin vasta, kun ne käännettiin englanniksi.


MSP-REFRAM-hanke oli Euroopan komission erityisesti pyytämä selvitys voittoa tavoittelemattomalta Prometia-organisaatiolta. Prometia muodostettiin vuonna 2014 kehittämään ja ideoimaan mineraalien prosessointia kaivosteollisuudessa, sivuvirroissa ja kierrätysmateriaaleissa sekä vahvistamaan Euroopan laajuista osaamista. Prometia koostuu kolmestatoista partnerista, jotka edustavat suurteollisuutta, pk-yrityksiä, pilotointiympäristöjä, tutkimusorganisaatiota ja korkeakouluja.

Osaltamme hankkeen ensimmäinen tapaaminen oli 31.5.2016 Barcelonassa ja tilaisuuden paikallisena järjestäjänä toimi Prometia konsortion jäsenorganisaatio Amphos21. Amphos21 on kansainvälinen ja monialainen konsulttitoimisto, jonka erityisosaamisena on kaivannaisalaan liittyvät toimeksiannot. Hankkeen ja seminaarin viestintäkieli oli englanti, sävytettynä tietenkin paikallisilla aksenteilla aina kiinasta kreikkaan.

Hankkeen tarkempana tavoitteena oli koota asiantuntijuutta kuumankestävien metallien arvoketjun ympärille sekä tuottaa komissiolle asiantuntijaselvitys näiden omavaraisuuden turvaamiseksi. Työpaketit kattoivat primääri-, sekundääri- ja kierrätyslähteet sekä niiden tilastoihin perustuvat selvitykset, että korvattavuuden analysointia. Osallistuimme lisäksi hankkeen myöhempiin työpajoihin yhteensä kolme kertaa, sisältäen myös loppuseminaarin.

Amphos21:n yhteyshenkilö Jordi Brunon kanssa käytyjen keskustelujen perusteella kävi ilmi, että hän oli ollut kymmenen vuotta KTH:ssa professorina. Jordi osasi täten sujuvasti ruotsia sekä muutaman oleellisen sanan suomea. MEFOS:in edustajat olivat Luulajasta ja tekivät tiivistä yhteistyötä Luulajan teknillisen yliopiston kanssa. Kommunikointikielenä heidän kanssaan käytimme sujuvasti sekä englantia että ruotsia tauoilla. Välitauoilla oli mahdollisuus käyttää myös mandariinikiinaa, koska hankepartnereiden joukossa oli myös useita kiinalaisia asiantuntijoita.

Verkostojen kasvu onkin käytännössä henkilöjen välisten kanssakäymisten positiivinen tulos, joka kulminoituu substanssien kohtaamisena yhteisen ongelman äärelle.

Joutsenvaara Toppila kuva 1.jpg
Kuva 1 Asiantuntijat MSP-REFRAM:in loppuseminaarissa Brysselissä 2017

SCRREEN -hanke

SCRREEN-hankkeen tavoitteena on koota asiantuntijuutta Euroopan kaikkien kriittisten raaka-aineiden arvoketjun ympärille sekä tuottaa komissiolle asiantuntijaselvitys muun muassa näiden omavaraisuuden turvaamiseksi. SCRREEN-hankkeen osalta saimme kutsun suoraan Prometialta ottaa osaa asiantuntijaryhmään. Fokuksena oli alueellisen hallinnon vaikutusmahdollisuudet sekä klusterityöskentelyn mahdollisuuksien kartoittaminen myös muualla Euroopassa.

Goverment / Policies työryhmä oli ensimmäinen kohde, mutta ilmoitimme myös halukkuutemme osallistua Resources sekä Circular Economy työryhmiin. Osallistuimme ensimmäiseen työpajaan 28.6.2017.

Erona edellisen hankkeen asiantuntijarooliin oli, että kun MSP-REFRAM hankkeessa kaikki työryhmät käsittelivät samaa aihealuetta eli refraktiomateriaaleja, niin SCRREEN:ssä on viisi erilaista aihealuetta ja niihin liittyy eri työryhmiä.

Käytännössä hanke siis jatkaa siitä, mihin MSP-REFRAM jäi laajentuen toisaalta myös alueellisiin ja hallinnollisiin näkökulmiin sekä korostaen kiertotalouden teemaa. Työpaketit kattavat samat materiaalilähteet ja käsittely onkin niiden osalta samanlainen, kuin MSP-REFRAM:ssa. SCRREEN hanke jatkuu aina vuoteen 2019 asti.

Cornish Chamber of Mines and Minerals

AMIC-hankkeen yhteistyön osalta Rauno sai erittäin hyvän mahdollisuuden pitää puheen Cornish Chamber of Mines and Minerals 100-vuotistilaisuudessa 6-8.9.2017 Cornwall:ssa liittyen klusterimallin ja sen käytännön sovellutusten näkökulmaan. Osaltamme tilaisuuden järjestäjänä toimi Elizabeth Adey Exeter:in yliopistosta.

Rauno piti kysymystulvan aikaan saaneen esityksensä tilaisuuden pääsalissa. Esityksen jälkeiset kysymykset koskivat klusterimallin muodostamista ja johtamista Lapissa. Myös kiertotalouden konkreettinen case-esimerkki herätti mielenkiintoista keskustelua. Toukokuussa 2018 Remix-hankkeen yhteydessä onkin tarkoitus keskustella näistä kehittämisaiheista tarkemmin paikan päällä.

Joutsenvaara Toppila kuva 2.jpg
Kuva 2. Raunon esitys CMM 100 tilaisuudessa.
Joutsenvaara Toppila kuva 3.jpg
Kuva 3. Muutkin innostavat esitykset pitivät yleisön virkeänä päivän aikana.

Jukka puolestaan tutustui Camborne School of Mines:in virtuaalikaivokseen ja muun muassa Exeter:in yliopiston SLO:hon liittyvään tutkimukseen.

Tilaisuudessa oli myös esille Lapin liiton koordinoima REMIX-hanke, joka liittyy oleellisesti alueiden parhaiden käytänteiden levittämiseen kaivannais- ja kiertotaloustoimijoiden näkökulmasta. Seuraavana päivänä oli mahdollista osallistua hieman extreme-henkiseen South Crofty Tin -kaivoskierrokseen, josta alla muutama kuva.

Joutsenvaara Toppila kuva 4.jpg
Kuva 4. Kaivoskierroksen helpoin osuus
Joutsenvaara Toppila kuva 5.jpg
Kuva 5. Tammipölkkyjen kantokyky hämmästytti louhintaperässä.
Joutsenvaara Toppila kuva 6.jpg
Kuva 6. Kiteytynyttä kuparisulfaattia kaivoskäytävän katossa.

Kaikki kierrokselle osallistuneet pääsivät onnellisesti kaivoksesta pois ja ilmeet olivat sen mukaisia.
Joutsenvaara Toppila kuva 7.jpg
Kuva 7. Iloiset kaivosvierailijat takaisin maanpinnalla.

Matkat ja raportointi tapahtuvat osittain AMIC-hankkeen puitteissa, joka on saanut rahoituksen Euroopan aluekehitysrahastosta vuonna 2016.

EAKR Vipuvoimaa Lapinliitto.JPG

Puinen tulevaisuus – Päin mäntyä vai sittenkin ihan järkevää?


Jokinen Janne.jpg
Insinööri (AMK) Janne Jokinen työskentelee projekti-insinöörinä Lapin AMK:n Arctic Civil Engineering–tutkimusryhmässä. Tässä kirjoituksessa hän raottaa puurakentamisen nykytilaa ja kertoo matkasta puurakentamisen ajankohtaisseminaariin (Wood Building Summit 2017) Ruotsiin Skellefteåon 7.–8.11.2017.

Varmasti tämänkin blogin lukijoille on tullut uutisotsikoissa vastaan tarve pienentää rakentamisen hiilijalanjälkeä. Puu materiaalina on erittäin ekologinen vaihtoehto. Tutkimuksista on saatu näyttöä siitä, kuinka puiset rakennusmateriaalit toimivat hiilinieluina sitoen itseensä hiilidioksidia. Myös hallitus edistää puurakentamista osana biotalouden kehittämistoimenpiteitä ja ilmastopolitiikka.

Kuva 1 Jokinen 2018.jpg

Kuva 1. Puun elinkaari.

Kävimme FCLT-tutkimustiimimme kanssa Wood Building konferenssissa Ruotsin Skellefteåssa marraskuun alussa. Matkan tarkoituksena oli laajentaa näkökulmaa puurakentamisesta ja samalla selvittää millaisten haasteiden parissa Ruotsissa ollaan aiheen tiimoilta.

Puu on jo usean vuosien ajan ollut Suomessa pientalojen ja vapaa-ajan asuntojen pääraaka-aine, mutta lainsäädäntö rajoitti pitkään sen käyttöä yli nelikerroksisissa rakennuksissa. Vuodesta 2011 lähtien on ollut mahdollista rakentaa kahdeksan kerroksisia puukerrostaloja.

Alkuvuodesta 2018 palomääräyksiä lievennetään lisää ja puuta on mahdollista jatkossa jättää huoneiden sisäpinnoissa enemmän näkyville.

Tähän mennessä puukerrostalokohteiden kantavien rakenteiden sisäpinnat on pitänyt suojata jopa kolminkertaisella kipsilevyllä, vaikka massiivipuutuote menettää palotilanteessa hitaammin lujuuttaan verrattuna vastaavaan betonipalkkiin. Massiivipuu hiiltyy pinnalta hyvin nopeasti lopettaen palamisen lyhyeen.

Puulla on siis paljon hyviä ominaisuuksia rakennusmateriaalina. On kuitenkin muistettava, että puunkäyttö ei ratkaise kaikkia rakentamiseen liittyviä ongelmia. Myös puurakennus voidaan pilata, jos rakenteisiin pääsee rakennusaikana vettä ja kastuneet osat eivät pääse kuivumaan. Myös oikean puulajin käytöllä oikeassa paikassa on merkitystä. Mutta nyt siis takaisin Ruotsiin ja Wood Building seminaariin.

Why build in wood?

Teeman alla käsiteltiin puurakentamisen elinkaariarviointia suhteessa muihin yleisesti käytettyihin runkomateriaaleihin. KTH teknologiainstituutin dosentti ja tutkija Tove Malmqvist kertoi rakennusten ilmastovaikutuksesta ja esimerkkejä elinkaariarvioinnin soveltamisesta käytännössä.

Diplomi-insinööri ja tekniikan tohtori Richard Woschitz Itävallasta kertoi Viennaan rakenteilla olevasta 24-kerroksisesta pilvenpiirtäjästä. Hän toimii hankkeessa rakennesuunnittelijana. Rakennuksen runkomateriaalina käytetään pääasiallisesti puuta. Rakennuskompleksi koostuu hotellista, asunnoista, ravintolasta, kuntokeskuksesta sekä toimistotiloista. Erityispiirteenä tässä HoHo –nimisessä kohteessa on hybridirakenteiden käyttö; puu-betoni-liittorakenteisilla välipohjilla saavutettiin Itävallan rakennusviranomaisten vaatimukset paloturvallisuuden osalta.

Tanskalainen arkkitehti David Goehring puhui siitä, kuinka Tanskassa hyödynnetään puuta laajasti huonekaluissa, mutta rakennusmateriaalina sen käyttö on vähäistä. Hän kertoi myös käynnissä olevasta Go2Wood –hankkeesta, jolla pyritään edistämään kestävän kehityksen mukaista puun käyttöä Tanskassa.

Ensimmäisen osioiden puheenvuoroista jäi kuva, että puulla on monia merkittäviä etuja kasvihuonepäästöjen pienentämiseksi rakennusteollisuudessa. Hyödyt korostuvat, kun arvioidaan rakennuksen koko elinkaarta, eikä pelkästään rakentamisen aikaisia hyötyjä.

Oikein suunniteltuna, käytettynä ja huollettuna puista rakennusta voidaan asuttaa sata vuotta ja elinkaarensa päässä polttaa ja saada energiaa hyötykäyttöön.

How to build in wood?

Teeman puheenvuoron aloitti Skellefteån kaavoituksesta vastaava Lars Hedqvist. Hän kertoi kaupunkinsa tulevista projekteista, joista ehkä tärkeimpänä uusi kulttuurikeskuksen ja hotellin yhdistelmä. Massiivipuisen rakennuksen on määrä valmistua vuonna 2019.

Puheenvuoroissa oli aiheina mm. innovatiiviset julkisivuratkaisut, kuinka puunkäyttöä voidaan edistää sekä vihreiden rakennusten hankintamenettely tilaajan ja tavarantoimittajan näkökulmasta. Puhujina kuulimme Ruotsin valtiollisen tutkimuslaitoksen edustajia, arkkitehtejä sekä puuteollisuuden edustajia.

Toisesta osiosta muodostui vahva kuva, että puurakentamisen osaamista on paljon, mutta sen kaikkea potentiaalia ei olla vielä saavutettu.

Ruotsi on jo hyvin pitkällä puurakenteisten talojen määrässä mitattuna ja rakentamista edistetään vahvasti myös valtion ja kuntien taholta. Naapurimaassamme on käynnissä tutkimushankkeita, joilla pyritään selvittämään oikeaa tapaa rakentaa puisia rakennuksia.

When to build in wood?

Teeman alla käsiteltiin miten puun teknisiä ominaisuuksia tulisi hyödyntää rakentamisessa. Puheissa otettiin kantaa puun kosteuskäyttäytymiseen ja kuinka sitä tulisi tutkia. Ääneneristävyyteen liittyvistä ongelmista nostettiin esille Ruotsin vanhentunut mittaustapa, jonka tyyppinen on käytössä myös meillä Suomessa.

Puheissa ehdotettiin, miten mittauksia tulisi toteuttaa tulevaisuudessa, jotta saataisiin enemmän todellisuutta kuvastavia tuloksia. Lisäksi jo aiemmin mainitun Viennan HoHo –hankkeen pääurakoitsija Richard Woschitz piti puheenvuoron siitä, miten monikerrosrakenteisista taloista saadaan paloturvallisia. Hän kertoi teknisiä yksityiskohtia rakennusprojektin toteutustavasta.

Norra Skogsägarna –yhtiön Kågen-sahan johtaja Johan Oja kertoi tietokonekerroskuvauksen (CT-kuvauksen) hyödyntämisestä puunjalostusteollisuudessa. Kuvantamisella saadaan tulevaisuudessa merkittäviä etuja tukkien hyödyntämisessä sahatavaraksi. Tämä on varmasti vain yksi tapa hyödyntää uusinta teknologiaa puunjalostuksessa.

Kokonaisuudessa puurakentamisesta jäi hyvin vahva kuva. Alalla on tapahtunut merkittäviä läpimurtoja, mikä mielestäni näkyy korkeiden rakennusten esiinmarssina. Puun käyttö ei rajoitu pelkästään asuin- ja liiketilarakentamiseen, vaan materiaalia voidaan hyödyntää myös silloissa. Ja ovathan puukohteet arkkitehtuuriltaan upeita, vai mitä mieltä olette?

Kuva 2 Jokinen 2018.JPG
Kuva 2. Puu taipuu moneksi


Ympäristöministeriö. Suomen rakentamismääräyskokoelma B10 2000.
Ympäristöministeriö. Suomen rakentamismääräyskokoelma E1 (2011) Rakennusten paloturvallisuus, määräykset ja ohjeet.
Nolia. Wood building summit (Viitattu 24.11.2017) https://www.woodbuildingsummit.com/
Timber design & technology. HoHo tower. (Viitattu 24.11.2017) http://www.timberdesignandtechnology.com/
A as architecture. Skellefteå Cultural Centre. (Viitattu 24.11.2017) http://aasarchitecture.com/2016/06/cultural-centre-skelleftea-white-arkitekter.html
Puuinfo Oy. Puuinfo. (Viitattu 24.11.2017) https://www.puuinfo.fi

1000 nuorta johtajaa luo uusia verkostoyhteistyönmuotoja


Puukko Saila-Inkeri net.jpg
Saila Puukko työskentelee projektipäällikkönä Lapin ammattikorkeakoulun Kaupan ja kulttuurin yksikössä ja on Meri-Lapin Nuorkauppakamarin hallituksen jäsen. 1000 nuorta johtajaa oli Lapin ammattikorkeakoulun ja Meri-Lapin nuorkauppamarin yhteistyössä toteuttama tempaus.

Meri-Lapin Nuorkauppakamari ja Lapin ammattikorkeakoulu olivat osaltaan järjestämässä 1000 Nuorta Johtajaa -tempausta. Valtakunnallisessa projektissa oli mukana myös Lapin kauppakamari ja YES-verkostot.

Tempausviikko toteutettiin marraskuun puolessa välissä. Tempauksen tavoitteena oli tarjota tuhannelle nuorelle tilaisuus seurata johtajan työpäivää. Johtaja tehtävänä oli antaa nuorelle esimerkkiä siitä, millaista johtajuutta ja taitoja työelämässä tarvitaan. Nuorelle päivä oli henkilökohtainen haaste ja mahdollisuus saada eväitä oman työuransa rakentamiseen.

Tempaus järjestettiin sekä Meri-Lapissa että Rovaniemellä, mutta keskityn tässä erityisesti Meri-Lapin alueen toteutukseen ja kokemuksiin, jota olin itse koordinoimassa. Yhteensä johtaja-nuori-pareja muodostettiin Lapin alueella 15, joista Meri-Lapissa 6 (nuoria oli 8). Valtakunnallisesti pareja saatiin vuoden aikaan kasaan yhteensä 870. Tämä oli hieno saavutus, vaikka 1000 parin tavoitteesta hieman jäätiin.

Meri-Lapin nuoret olivat Tornion liiketalouden opiskelijoita Lapin ammattikorkeakoulusta. Johtajat tulivat eri aloilta, niin suurteollisuudesta kuin yksityisyrityksistä. Mukana oli johtajia muun muassa Outokummulta (Enviroment & Sustainability) sekä Tornion Lakkapäältä.

Johtajan päivään tutustumassa - opiskelijan tilaisuus konkretisoida teoriaa käytäntöön

Nuorilta odotettiin projektissa aktiivista roolia, sillä heidän tuli olla itse yhteydessä johtajaan sopiakseen vierailupäivästä. Toive oli, että vierailupäivä järjestettäisiin kampanjaviikolla, marraskuussa. Tämä antoi hyvän sapluunan sekä nuorille että johtajille sopia päivästä hyvissä ajoin ennen ensimmäistä kontaktia. Ennen vierailupäivän sopimista annoin kummallekin osapuolelle infopaketin. Valtakunnallinen nuorkauppakamarijärjestö on laatinut hyvät ohjeet päivään valmistautumiseen. Tavoitteena oli, että nuori miettii ennakkoon kysymyksiä ja keskustelun avauksia johtajan kanssa. Johtajan oli myös hyvä miettiä päivän kulkua ennakkoon.

Infon lisäksi nuoret ”mätsättiin” johtajien kanssa. Koin tehtävän haastavaksi, koska en henkilökohtaisesti tuntenut opiskelijoita entuudestaan. Siihen mennessä ainoa kontakti oli syntynyt esitellessäni projektia luokassa. Koska projekti oli vapaaehtoinen, jokainen nuori laittoi sähköisen hakemuksen 1000 nuorta johtajaa sivuille. Johtajat täyttivät myös vastaavanlaisen hakulomakkeen sivuilla. Markkinointityössä, erityisesti yrittäjien suuntaan, auttoi Lapin Kauppakamari.

Opiskelijoiden palaute tempauksesta oli positiivista. Pyysin jokaista kirjoittamaan minulle lyhyen palautteen palautteesta.

Assi Inkilä ja Jutta Tiensuu kävivät vierailemassa Outokummulla Juha Ylimaunun luona 13.11. Päivä oli ilmeisen antoisa ja Jutta kirjoittaakin seuraavasti:

”Oli tosi mukava ja mielenkiintoinen päivä. Osallistuimme aamulla kokouksiin ja osallistuimme talon yhteiseen kahvihetkeen ja ruokailuun, jonka jälkeen lähdimme kiertämään tehdasta. Opin paljon uutta tehtaan toiminnasta ja toimintatavoista. Näimme myös teräksen kierrätyksen ja valmistuksen eri vaiheita.”

Saila Puukko kuva 1 tammi 2018.jpg

Kuva1. Assi ja Jutta vierailemassa Outokummulla.

Mira Pohjanen vieraili Pipelife Hafab Ab:lla Ari Pokan luona. Mira oli itse aktiivisesti etsinyt itselle johtajaa ja oli myös ollut yhteydessä yritykseen mahdollisuudesta vierailupäivään.

”Minulla oli mahtava päivä, pääsin tutustumaan tehtaan koko tuotantoprosessiin. Ari kertoi seikkaperäisesti itse putkien valmistamisesta ja kaikesta mitä sen jälkeen tapahtuu, varastointi, logistiikka yms. Pääsin seuraamaan johtoryhmän kokousta. Nyt jotenkin konkretisoitui kaikki se "teoria" jota koulussa opimme. Suosittelen jokaiselle opiskelijalle, käyttämään tätä tilaisuutta hyväksi tutustua oikeaan työelämään.”

Saila Puukko kuva 2 tammi 2018.jpg

Kuva 2. Mira Pohjanen Pipelife Hafab Ab:n Ari Pokan luona.

Johtajuutta ja yhteiskuntaa kehittämässä – yhdessä

Meri-Lapin nuorkauppakamarilla tarjoaa hyviä kontakteja muun muassa Lapin Kauppakamariin, onhan se järjestön yhteistyökumppani Lapin alueella. Kumppanuuksia rakennetaan myös alueen yrityksiin, kuten Stora Ensoon ja Rajalla kauppakeskukseen.

Koen olevani jonkinlaisella näköalapaikalla, jossa omassa työssäni ja vapaa-ajan harrastuksessa on synergiaa molemmin puolin. Yksi näistä on 1000 nuorta johtajaa, jonka kytkee nämä kolme toimijaa; ammattikorkeakoulun, järjestön alueen yritykset yhteen.

Osallistuville opiskelijoille projekti on mahdollisuus syventää oppimista, luoda kontakteja mahdollisiin harjoittelupaikkoihin ja ehkäpä tulevaisuuden työpaikkoihin. Ammattikorkeakoululle tämä voisi tarkoittaa työelämäyhteyksien vahvistamista ja opintojen vahvempaa sitomista työelämään – melko yksinkertaisella tavalla.

Miksi Suomen nuorkauppakamarit ovat lähteneet järjestämään tällaista tempausta liittyy tietysti sen strategiaan kehittää yhteiskuntaa ja johtajuutta paremman tulevaisuuden turvaamiseksi. Suomen nuorkauppakamarit toteuttaa vuosittain useita yhteiskunnallisia projekteja, kuten ”Vuoden nuori menestyjä” ja ”Tuottaa idea”. Olen itse ammentanut uusia ideoita myös omaan työhöni nuorkauppakamareiden kautta esimerkiksi keräämällä uutta tietoa uusista ja lupaavista nuorista johtajista niin alueella kuin valtakunnallisesti. Erityisesti nuorille, opiskelijoillemme, nuoret esikuvat voivat olla innostavia esimerkkejä.

Miten sitten yhteistyötä järjestöjen ja ammattikorkeakoulun välillä voitaisiin kehittää? Nuorkauppakamarit voivat toimia myös erilaisten kehittämisprojektien liitynnäiskumppanina tuoden omaa järjestökentän näkökulmaa ja ajankohtaisia tarpeita esille. Näin on tehtykin muun muassa DÄM hankkeessa, jossa Meri-Lapin nuorkauppakamari toimii yhtenä assosiaattina. Nuorkauppakamareiden projektit voivat toimia myös esimerkkeinä ja referensseinä ammattikorkeakoulun kehittämistoiminnalle.

Lue lisää:


Pääsykoe osana osallistavaa verkko-opetusta


Pohjola Panu.jpg
TaM Panu Pohjola työskentelee kuvataiteen lehtorina Lapin ammattikorkeakoulussa.

Olen LOVO hankkeen aikana päässyt syventymään verkko-opetuksen tehokkaampaan hyödyntämiseen ja osallistamisen lisäämiseen verkko-opetuksessa. Hankkeen ulkopuolinen, mutta siihen liittyvä, ITK2017 konferenssivierailu Hämeenlinnaan avasi aika paljon uusia näkymiä näihin aiheisiin.

Lähdin konferenssiin tutkimaan ennen kaikkea digitalisaation mahdollisuuksia ja uhkia opetuksessa sekä mediaelementtien tuottamista verkko-opetukseen, mutta varsinainen jalokivi tipahti syliin lähes sattumalta kun valitsin kahden ennalta ruksitun ohjelman väliin sopineen Satakunnan ammattikorkeakoulun esityksen.

SAMK verkkopääsykoe

Pekka Kuisma ryhmineen esitteli pääsykokeen verkkototeutusta. SAMK:n pääsykoe on 5 opintopisteen avoimen korkeakoulun kurssi, jonka hakijat suorittivat verkossa. Avoimen korkeakoulun opinnoista sai jokainen kurssin suorittanut hakija todistuksen ja oppilaitos luonnollisesti sitä kautta rahoitusta valintakokeen järjestämiseen.

Uudistus oli vaatinut sitoutumista oppilaitoksen johdolta, tietohallinnolta, hakijapalveluilta, viestinnältä, kirjastolta ja oppitoimistolta. Kolme opettajaa on kiinnitettynä vuoden ympäri tuottamaan tähän pääsykoe/avoimeen kurssiin sisältöä ja suunnitelmia jo siitäkin syystä, että pääsykoe tulee vaihtua joka kerralla. Sen täytyy luonnollisesti olla hyväksi luettava myöhemmin ja sen on mitattava opiskelijan halua ja kykyä suoriutua opinnoista sujuvasti ja menestyksekkäästi.

Opettajaryhmä toimii myös yhteyshenkilönä tukiryhmiin, tuottaa markkinointimateriaalia ja arviointiohjeita tuhannen pääsykoe suorituksen arviointiin jokaisella pääsykoekerralla. Pääsykoekurssi oli rakennettu niin, että alkupään kysymykset ovat helpompia, koukuttavia monivalintakysymyksiä, joiden arviointi on automatisoitu, mutta loppupään hankalammat esseet pitää lukea ja pisteyttää. Koska loppupään tehtävillä on arvioinnissa suurempi painoarvo, on arviointiohjeiden oltava hyvin tehtyjä, koska käytännössä koko opetushenkilöstö osallistuu arviointiin osallistujien suurien määrien takia.

Opettajaryhmä tuottaa myös ebook materiaalin, koska se on oltava kaikkien hakijoiden saatavana.

Pääsykoe hakijan näkökulmasta

Koe/kurssi etenee siten, että opiskelija tekee itselleen avoimen moodlen tunnukset, joilla kirjautuu opintojaksolle. Hän saa ohjeet ja materiaalin ja kun on niihin tutustunut voi testata koetta, että pääsee systeemistä selville. Kun koe alkaa, alkaa myös ajastettujen kysymysten nopeatempoinen suorittaminen lunttauksen tms. väärinkäytösten välttämiseksi. Hakija nauhoittaa myös hakuvideon, jonka lopussa näyttää henkilötodistuksensa kameralle.

Kaikkea tätä varten opettajaryhmä joutuu huolehtimaan myös tarkan ohjeistuksen tekemisestä sidosryhmien kanssa ja avulla mm. avoimen moodlen osalta.

Vetämääni LOVO pilottiin tämä toi uuden vaatimustason, toisen kierroksen muutoksiin vaikutti siis osaltaan myös ajatus sen käyttämisestä kuvataiteen pääsykokeena ja/tai avoimen korkeakoulun kurssina.

Verkkomuotoinen pääsykoe Lapin ammattikorkeakoulussa

Keskustelin messujen jälkeen oman pilottiryhmäni kanssa osallistamisten tärkeimmistä elementeistä, joita tärkein on, että sisältö koetaan itselle tärkeäksi tai ainakin henkilön ison tavoitteen kannalta pakolliseksi. Muodolla ei ollut isoa merkitystä.

Kun tätä vertaa niihin ongelmiin joita opintojen etenemisen tieltä joutuu tutorina raivaamaan kuten esim. tietotekniikan taitamattomuus, haluttomuus itsenäiseen työskentelyyn tai terveydelliset ongelmat, niin ajattelen, että verkossa järjestettävä pääsykoe voisi testata tiedon lisäksi ainakin nuo kaksi ensimmäistä kohtaa. Kun pääsykokeeseen ei enää tarvitsisi matkustaa, niin hakijamäärät voisivat nousta ja sitä myöden sisään päässyt ryhmä pitäisi olla tasokas.

Jos yhdistämme aikaisemman koulumenestyksen, joka on korreloinut myös myöhempään opintomenestykseen ja mahdolliset työnäytteet, niin avoimen korkeakoulun verkko kurssi palvelee varmasti kaikkia toimialoja myös Lapin ammattikorkeakoulussa.

Julkisuudessa on keskusteltu myös siitä, että verkossa suoritettavalla pääsykokeella voisi hakea mihin hyvänsä korkeakouluun, kokeen suorituspaikasta riippumatta. Tämä poistaisi päällekkäisyyden aiheuttamia poissaoloja pääsykokeista, sekä tietenkin kokelailta matkoja ympäri Suomen.

Tämä vaatisi ainakin uuteen järjestelmään siirryttäessä enemmän suunnittelua ja markkinointia kuin mitä hakuun nyt käytetään. Verkkopääsykoe antaa myös viestin siitä, että opintoja voi suorittaa paikkavapaasti, mutta tämähän ei pitäisi olla Lapin ammattikorkeakoululle ongelma, onhan yksi strateginen painopisteemme etäisyyksien hallinta.

Panu Pohjola kuva 1 tammi 2018.jpg

Edellinen 1 2 3 ... 23 24 25 26 27 ... 33 34 35Seuraava