kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Kesä lievensi matkailun korona-ahdinkoa - syksy ja talvi ratkaisevan tärkeitä

14.8.2020



Satokangas Pasi neliö.jpg
YTM Pasi Satokangas toimii matkailualan projektisuunnittelijana Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut-osaamisryhmässä.

POIKKEUS blogikuva.jpg


Vuosi 2020 on jo jäänyt historiaan muutenkin kuin uuden vuosikymmenen alkuetappina. COVID19-epidemia pysäytti yhteiskuntia laajasti ympäri maailmaa. Liikkumiseen perustuva matkailu kärsi pysähtymisestä erityisen pahasti.

Rekisteröidyt yöpymiset Lapin majoitusliikkeissä olivat kasvussa vielä tammi- ja helmikuussa, mutta kevättalvella luvut sulivat nopeammin, kuin maakuntaa peittäneet nietokset. Vuoden 2019 maaliskuussa yöpymisiä oli noin 410 000, vuotta myöhemmin vähän alle 250 000.

Huhtikuussa yöpymisiä oli vain noin 20 000, eli alle kymmenesosa edelliseen vuoteen verrattuna. Toukokuussa yöpymisten määrä pysyi edelleen noin 20 000 tuntumassa, edellisen vuoden toukokuussa yöpymisiä oli ollut noin 90 000. Kesäkuussa toteutuneet 80 000 yöpymistä edustaa puolestaan lähes 50 % tasoa verrattuna vuotta aiempaan vastaavaan jaksoon. (Visit Finland 2020a.)

Vaikka kesällä nähtiin merkkejä paremmasta, epidemia ja sen seurausvaikutukset merkitsivät luonnollisesti suuria vaikeuksia matkailuelinkeinolle.

Lappilaisista matkailuyrittäjistä noin puolet arvioi, että ei pärjää seuraavaan talvisesonkiin asti. Pärjäämisen huoli on myös työntekijöillä, koska hieman yli 60 prosenttia yrityksistä on joutunut turvautumaan lomautuksiin tai irtisanomisiin. (Lapin matkailuelinkeinon liitto ja Lapin kauppakamari 2020.)

 

Ratkaiseva syksy

Alkukesästä epidemia oli siis laantunut ja asetettuja rajoituksia lievennettiin. Ravintolat ja hotellit avasivat oviaan toivoen asiakkaiden paluuta. Kesäkuussa tilanne näytti jo hieman paremmalta, kuin syvimmän karanteenivaiheen aikana. Valtioiden välisiä matkustusrajoituksia oli yhä voimassa, joten matkailun elpyminen perustui lähinnä kotimaiseen kysyntään.

Vaikka esimerkiksi heinäkuun yöpymistilastoja ei ole vielä saatavilla, vaikuttaa siltä, että kotimaanmatkailu muodosti melko kantavan sillan kesän yli. Vuoden 2019 heinäkuussa Lapissa rekisteröidyistä yöpymisistä noin 70 prosenttia kertyi viime vuonna kotimaisten matkailijoiden ansiosta.

Kotimainen kysyntä voi siis pelastaa kesän, mutta talvella suhteet kääntyvät toisinpäin. Joulukuussa 2019 ulkomaalaisten yöpymisten osuus oli peräti 80 prosenttia. (Visit Finland 2020b.) Lapin matkailun ja koko elinkeinoelämän kannalta olisi siis tärkeää, että kesä kuivaisi viruksen viimeiset pisarat. Talvisesongin kohtalo ratkeaa huomattavilta osin loppukesän aikana, jolloin matkanjärjestäjät ilmoittavat, pitävätkö ne kiinni tekemistään ennakkovarauksista.

Palautuminen kestänee useita vuosia

Työ- ja elinkeinoministeriön, Visit Finlandin, Tilastokeskuksen ja MaRa ry:n laatiman ennusteen mukaan matkailijoiden kulutus koko maassa supistuu 60—70 prosenttia vuonna 2020 ja toipuminen kriisiä edeltävälle tasolle kestää ainakin vuoteen 2022.

Matkailukysynnän elpyminen riippuu varsinaisen epidemian sammumisen sekä matkustusrajoitusten purkamisen ohella kuluttajien taloudellisesta tilanteesta ja turvallisuuden tunteen palautumisesta. Myös kulkuyhteyksien, kuten lentoreittien on luonnollisesti avauduttava. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2020.)

Tilannehuone – tietoa toipumisen tueksi

COVID19-epidemian aiheuttama kriisi on räikeä esimerkki matkailun muuttuvasta toimintaympäristöstä ja muutosten vaikutuksesta kysyntään. Yrittäjillä ei usein ole mahdollisuuksia seurata toimintaympäristön tarkkaa kehitystä ja pohtia siellä tapahtuvien muutosten vaikutusta omaan toimintaansa.

Lapin ammattikorkeakoulu ja Lapin liitto käynnistivät kesäkuussa EAKR-rahoitteisen (Vipuvoimaa EU:lta) Lapin matkailun koronatoipumisen tilannehuone -hankkeen, jossa kootaan, tulkitaan sekä jaetaan tietoa matkailutoimijoille tietoa kriisistä toipumisen tueksi. Tilannehuone-tietopankin kautta tulee saataville esimerkiksi matkailukysynnän kehittymästä kuvaavaa tietoa sekä arvioita tulevasta kehityksestä.

Virtuaalinen tilannehuone avataan vielä elokuun aikana Lapin luotsin verkkosivuilla.

Hankkeessa kehitetään tiedolla johtamisen ja verkostoyhteistyön toimintamalleja, joita voidaan hyödyntää myös jatkossa.

COVID19-epidemia ei ole ensimmäinen matkailun kohtaama kriisi, mutta harvinaisen voimakas. Epidemia ja sen torjuntatoimet alkoivat toden teolla maaliskuussa, jolloin matkailun korkeasesonki alkoi olla Lapissa ohi. Tämä pelasti lukuisat yritykset ja työntekijät pahimmalta.

Mikäli epidemian toinen aalto iskee voimakkaana, tilanne on vakavampi. Matkailuelinkeinolle sekä varsinainen tauti että lääke, eli rajoitukset ovat vaarallisia. Koska rajoitukset ovat kuitenkin tarpeellisia ihmisten terveyden suojelemiseksi, matkailualan kannalta olisi tärkeää, että mahdollinen toinen aalto hiipuisi alkuunsa.

Lähteet

Lapin matkailuelinkeinon liitto ja Lapin kauppakamari (2020) Korona kurittaa rajusti Lapin matkailuyrityksiä- nykyiset tukimuodot eivät ole riittäviä. Luettu 10.6.2020 osoitteesta: https://www.lme.fi/lme/ajankohtaista/korona-kurittaa-rajusti-lapin-matkailuyrityksia-nykyiset-tukimuodot-eivat-ole-riittavia.html

Työ- ja elinkeinoministeriö (2020) Elpyminen koronapandemiasta voi käynnistyä pian, mutta kriisin vaikutukset näkyvät vielä pitkään. Luettu 10.6.2020 osoitteesta: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162277/Matkailualan_nakymat_kevat_2020.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Visit Finland (2020a) Kuukausittaiset yöpymiset ja saapuneet asuinmaittain muuttujina Alue, Maa, Tiedot ja Kuukausi. Luettu 10.6.2020 osoitteesta:
http://visitfinland.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/VisitFinland/VisitFinland__Majoitustilastot/visitfinland_matk_pxt_116n.px/table/tableViewLayout1/

Visit Finland (2020b) Kuukausittaiset yöpymiset ja saapuneet asuinmaittain muuttujina Alue, Maa, Tiedot ja Kuukausi. Luettu 10.6.2020 osoitteesta: http://visitfinland.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/VisitFinland/VisitFinland__Majoitustilastot/visitfinland_matk_pxt_116n.px/table/tableViewLayout1/

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Kirja-arvostelu: Matti Krannila, Termodynamiikka

11.8.2020



Olli Kuisma
Insinööri (AMK), projekti-insinööri Olli Kuisma Älykäs rakennettu ympäristö -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu

Lämmitystekniikkaa, lämpöoppia, lämpöpumppuja… energia-alaan suuntautuvan opiskelijan lista opiskeltavista aiheista on pitkä. Termodynamiikka on energia-alan keskeinen osa-alue, johon pohjautuvat monet syventävät energia-alan opinnot, joten hyvä osaaminen aiheesta antaa paljon apuja muihin opintoihin.

Termodynamiikka on erittäin tärkeä osa-alue myös konetekniikan opinnoissa, koska konetekniikan alalla ollaan tekemisissä esimerkiksi voimalaitosten kanssa, joiden prosessien ymmärtäminen ja käyttäytyminen pohjautuvat termodynamiikkaan.

Termodynamiikka antaa opiskelijalle perusteet ymmärtää, millä eri tavoin lämpötila voi käyttäytyä ja miten lasketaan kappaleiden energiamääriä. Ennen kaikkea opiskelija saa käsityksen siitä, mitä yksikköjärjestelmää käytetään energia-alan laskuissa. Aina ei lämpötilasta käytetä Celsius-asteikkoa, vaan olemassa on myös toinen lämpötila-asteikko, Kelvin.

Termodynamiikan oppikirja on DI Matti Krannilan kirjoittama. Hän on toiminut Tampereen Teknillisessä oppilaitoksessa koneenrakennustekniikan lehtorina. Lehtorin uran lisäksi hän on perustanut kustannusyhtiön Sonatorin, joka laajensi alkuperäistä toimintaansa teknillisten oppikirjojen laajentamiseen. Sonator on toiminut jo yli 50 vuoden ajan ja yritys on edelleen toiminnassa.

Kirjan ilmestymisestä on aikaa jo 40 vuotta, ja sen ajan painotekniikka näkyy, kun opusta alkaa lukea. Huomasin kuitenkin, että silmä tottui nopeasti kirjoitustyyliin ja helppolukuisesti esitetyt asiat antoivat innostusta lukemiseen; kirja tuli luettua hyvin nopeasti. Ainoa miinuspuoli oli, että osa teoksen kuvista oli hankkimassani kappaleessa hieman haalistuneet.

Matti Krannila on termodynamiikkateoksessaan tuonut todella helppolukuisesti esille keskeisimmät alaan kuuluvat asiat. Peruskäsitteiden määrittelyssä on otettu esille kaikki mahdolliset asiat, jotta opiskelija saisi vahvan pohjan ennen kuin siirrytään eteenpäin kappaleisiin, joissa peruskäsitteitä sovelletaan.

Lisäksi opiskelua avittaa laaja kirjo erilaisia esimerkkilaskuharjoituksia, joiden ratkaisut on laskettu valmiiksi ja ennen kaikkea ratkaisut on selostettu helppokäsitteisesti ja niiden vaiheet on helppo ymmärtää. Teoksesta tekee mielenkiintoisemman, kun lukijalle muodostuu käsitys siitä, mistä mikäkin ratkaisun arvo saadaan. Uskon tämän antavan intoa opiskella termodynamiikkaa paljon enemmän. Tähän oppikirjaan on helppo palata, mikäli termodynamiikka täytyy kerrata jossain kohtaa elämää.

Voimalaitosten parissa tulee varmasti työskentelemään osa niin energiapuolen kuin konetekniikan puolen insinööriopiskelijoista. Jos opiskelijasta tuntuu, että muissa teoksissa voimalaitosten kiertoprosessit on selitetty liian monimutkaisesti tai kuvien puute aiheuttaa vaikeuksia hahmottaa avainasiaa, niin Matti Krannilan teoksessa ei tule tätä ongelmaa.

Kiertoprosessit käydään hyvin selkeästi läpi ja toiminnasta kertomisen apuna on lisäksi paljon kaavioita, joiden avulla prosesseja kuvataan tekstin kanssa. Tästä on paljon apua asiatekstin lukemisen rinnalle, koska kokonaisuus hahmottuu paljon helpommin, kuin pelkkää asiatekstiä lukiessa.

Vaikka olen itse lukenut lämpövoimatekniikkaa Lapin ammattikorkeakoulussa opiskeluaikoina, olisi Matti Krannilan teos ollut eittämättä suuri apu kurssille. Kirjaa lukiessa syntyi muutaman kerran ns. ”ahaa”-elämys, ja oli mukava huomata, että vanhasta asiasta voi oppia uutta omalla kotisohvalla istuessaan.

Lopputuloksena voin väittää, että Matti Krannilan termodynamiikan teos ei palvele pelkästään opiskelijoita, vaan kirjasta on suuri apu myös alan opettajille. Teoksen runsaat esimerkit antavat paljon iloa laskuharjoituksien tekemiseen, joten niihin saa hyvä pohjan teoksesta.

Opetettavaa asiaa voi soveltaa termodynamiikan teokseen ja ottaa sieltä paljon asiaa omaan oppimateriaaliin, jos tuntuu, että itsellä olisi ideat lopuillaan. Vaikka ammattikorkeakouluissa ei varsinaisesti käytetä oppimateriaalina kurssikirjaa, voisi Matti Krannilan teosta helposti sellaisena käyttää energia-alan opinnoissa. Kansien väliin on painettu asiaa monesta osa-alueesta, vaikka nimi onkin termodynamiikka.

Matti Krannilan teos tulee pysymään kirjahyllyssäni pitkään. Teos ei jää sinne pölyttymään, vaan tulen varmasti palaamaan siihen useaan kertaan jo pelkästään sen mielenkiintoisuuden vuoksi. Mikä olisi parempi tapa viettää vapaa-aikaansa, kuin kehittää itseään ja vahvistaa nykyistä tietoaan alasta, jonka pariin tulee varmasti törmäämään tulevaisuudessa usean kertaan? Tässä olisi teos niin opiskelijoille kuin opettajille luettavaksi iltaisin, mikäli kokee, että aihe kiinnostaa.

termodynamiikka.jpg
Teoksen nimi: Termodynamiikka
Päätoimittaja: Matti Krannila
Sivumäärä: 206
Julkaistu: 1980
Julkaisija: Sonator Oy
ISBN: 951-9405-05-4

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Oppimisen revontulilla - jatkuvan oppimisen työpajan fasilitointi verkossa

7.8.2020



Kangastie et al.jpg
Kirjoittajat: Helena Kangastie, TtM, erityisasiantutija (TKI ja O) Lapin AMK; Antti Koski, HTM, kehitysjohtaja, Lapin yliopisto; Linda Kuisma, KM, suunnittelija, Lapin yliopisto; Vilma Mutka, MBA, toimitusjohtaja, oppimismuotoilun valmentaja, fasilitaattori, Mukamas Learning Design Oy; Paula Äijänen, tradenomi, oppimismuotoilija, fasilitaattori, Mukamas Learning Design Oy

POIKKEUS blogikuva.jpg


Taustaa

Ennakointi ja jatkuva oppiminen - tulevaisuuden osaamistarpeet Lapissa -hankkeessa on strategiatyössä edetty toimeenpanosuunnitelman laatimisen vaiheeseen. Prosessi alkoi sidosryhmien osalta ensimmäisellä työpajalla kesäkuussa 2019.

Vuoden aikana ehti maailma muuttua, ja neljänteen ja viimeiseen, toukokuussa pidettävään sidosryhmätyöpajaan lähdettiin valmistautumaan poikkeusolojen vallitessa. Kasvokkain tapaaminen ei ollut vaihtoehto.

Tavoitteet työpajalle olivat kovat ja selkeät. Työ haluttiin saada laadukkaasti maaliin, jotta strategia 2021 - 2025 olisi julkaistavissa marraskuussa. Onnistuimme digitaalisessa läpiviennissä hienosti! Kuvassa yksi on kuvattu hankkeen työpajatyöskentely aikajanalla.

Kangastien nelikko kuva 1.jpg

Kuva 1. Työpajatyöskentelyn aikajana

Sidosryhmän viimeisessä työpajassa tavoitteena oli
1. tuottaa tietoa toimeenpanosuunnitelman sisällöksi yhdessä elinkeinoelämän, oppilaitosten sekä aluekehittäjien edustajien kanssa sekä
2. määritellä alustavat toimenpiteet, joilla pyritään osaltaan varmistamaan Lapin elinkeinojen osaaminen, alueen elinvoimaisuus sekä hyvinvointi myös tulevaisuudessa.

Tässä blogissa kuvaamme 15.5.2020 toteutettua “Lapin jatkuvan oppimisen toimeenpanosuunnitelma -työpajaa “. Kerromme taustoja ja kokemuksia siitä, miten työpaja suunniteltiin ja mitä tuli huomioida etätoteutuksessa, kun koronan aiheuttamissa poikkeusoloissa jouduttiin nopeasti laatimaan uusi käsikirjoitus korvaamaan fyysistä, kasvokkaista työpajaa.

Pohdimme myös yhdessä, missä etäympäristöissä työpaja olisi parhaiten toteutettavissa - niin, että se palvelisi parhaiten tarkoitustaan ja olisi osallistujille mielekäs ja mukava, energisoiva oppimiskokemus. Halusimme rakentaa parhaan mahdollisen alustan ja paikan yhteiskehittelylle ja toimenpiteiden ja muiden ideoiden tuottamiselle. Näiden kysymysten äärellä työryhmä sai olla yhdessä suunnittelemassa ja oppimassa.


Työpajan suunnittelu

Projektiryhmä ja fasilitointiryhmä kokoontui 28.4. ja 8.5.2020 yhdessä suunnittelemaan ja tarkastelemaan jo alustavasti hahmoteltua käsikirjoitusta ja digiympäristöjä ja -työkaluja, joilla työpaja toteutetaan.

Sidosryhmätyöpajojen fasilitaattorina toimineen Vilma Mutkan suosituksen mukaan selvitimme Zoom- ja Howspace-alustoja. Tämä kombo on todettu vähänkään suurempien ryhmien fasilitoinnissa ylivertaiseksi yhdistelmäksi, kun halutaan työskennellä dialogisesti; joukkoistaa ideoita yhdessä, yhteiskehitellä tai tuottaa parempaa yhteisymmärrystä (sense making).

Zoom mahdollistaa tällä hetkellä parhaan “näköyhteyden” osallistujien (ja fasilitaattorin) kesken videoiden välityksellä, sekä osallistujien jouhevan ja ketterän pienryhmiin jakamisen. Nämä ominaisuudet ovat luottamuksellisen ilmapiirin ja rikastavan, dialogisen työskentelyn edellytyksiä digiympäristössä.

Howspace-alustalla puolestaan haluttiin mahdollistaa yhdessä työskentely niin työpajan aikana, kuin etukäteen virittäytyminen ja orientoituminen sekä jälkityöskentely. Howspace toimi siis niin informaation jakamisen paikkana kuin - mikä vielä tärkeämpää - tutustumisen sekä keskinäisen jakamisen ja dokumentoinnin eli sadonkorjuun paikkana. Kuvassa kaksi on työpajan näkymä sivustolta.

Kuva työskentelyohjeista
Kuva 2. Howspace sivuston työpajanäkymää

Alkuun haasteenamme oli Zoom-työkaluun kohdistuvat rajoitteet, sillä tietoturvasyistä jotkut julkiset organisaatiot ovat rajoittaneet sen asentamista koneelle. Osallistuminen kuitenkin onnistuu sujuvasti myös pelkästään selaimen kautta kirjauduttaessa, ja tämän pohjalta kommunikoituna osallistuminen mahdollistui kaikille.

Työpajan suunnittelun ja työskentelyn pohjana toimi aiemmin tehty työ. Strategiset painopisteet sekä kriittiset menestystekijät ja tavoitteet oli koostettu taulukoihin, joihin haluttiin nyt konkreettisia ideoita ja toimenpide--ehdotuksia sidosryhmiltä. Kuvassa kolme on esimerkki taulukosta.

Taulukko

Kuva 3. Strategiset painopisteet sekä kriittiset menestystekijät ja tavoitteet esimerkki taulukko.

Ennakkoon pyydettiin tutustumaan yhteenvetoon tähän mennessä tehdystä työstä ja työpajan tavoitteista. Lisäksi tutustuttavina olivat Sitran megatrendit -raportti ja hankkeessa koottu taulukko “Osaamistarpeet – toimialakohtaiset ja läpileikkaavat”. Jakoon laitettiin myös linkki aikaisempien työpajojen tuotoksiin ja aineistoihin Google Drive -kansiossa: https://drive.google.com/open?id=1eTaZWKnPeD4UjU5v4OT744gAqy8I4Spp


Työpajan toteutus

Työpajan toteutus käynnistyi Howspace-alustalla, jonne oli rakennettu työpajan oma sivusto. Jokainen osallistuja sai esittäytyä ja pohtia chatissä omia odotuksiaan työskentelylle jo ennakkoon. Tietenkin projektiryhmän jäsenten Antin, Helenan ja Lindan oli näytettävä esimerkkiä!

Työpajapäivän työskentelyn tueksi oli rakennettu paikat pienryhmätyöskentelyn dokumentaatiolle/sadonkorjuulle. Hienosti ja ketterästi ottivat ensikertalaisetkin haltuunsa Howspace-työskentelyn, ja alustalla syntyi työpajan aikana satoja toimenpideideoita eteenpäin työstettäväksi strategiaan - mutta paljon viemisiä myös kotiorganisaatioihin.


Työpajan arviointi

Arviointi on tärkeä osa kokonaisuudesta ja sillä on tärkeä rooli tiedon tuottamisessa ajatelleen seuraavien työpajojen toteutumista.

Saavutimmeko asettamamme tavoitteet, saimmeko tavoitteen mukaiset tulokset ja onnistuiko työpaja tuottamaan osallisille kehittäviä oppimiskokemuksia. Näin osallistujat arvioivat työpajaa.

Mitä saimme aikaiseksi?
● Uusia avauksia ja ideoita. Myös konkretiaa.
● Paljon hyvää keskustelua. On hyvä kuulla ihmisten mielipiteitä ja samalla saa itselle uutta tietoa prosessoitavaksi.
● Kovasti materiaalia, mitä työstää: hyviä ideoita!
● Minusta keskustelu oli hyvää ja monen alan edustajilta sai kuulla ajatuksia sekä konkreettisia ehdotuksia.
● Lisäkysymyksiä ja selvitettäviä asioita tavoitteisiin liittyen. Vaikeaa oli pysyä konkretian tai ratkaisujen tasolla.

Saavutimmeko tavoitteet?
● Aika oli hiukan kortilla, mutta ajatuksia ja saavutuksia oli paljon. Täytyy vielä itsekin käydä läpi näitä ideoita ja miettiä niihin niitä konkreettisia toimenpiteitä.
● Kyllä ja onnistui hyvin näin verkossakin
● Kyllä, aineistoa todella paljon.
● Kyllä, jos arjessa tulee tapahtumaan muutoksia.
● Kyllä! Työpaja oli yli omien odotusten, alusta toimi tähän erinomaisesti.
● Osittain kävi vähän kuten pelkäsin etukäteen, että keskustelu jäi yleiselle tasolle. Kun edessä on iso lakana, jossa on paljon tavoitteita, joita ei ehtinyt oikein lukea ja sisäistää, niin niihin on vaikea keksiä konkreettista toimintaa.

Mitä opin itse?

● Koulutuksella halua olla notkea ja muuttuva. Tämä on välttämätöntä tulevaisuudessa entistä enemmän
● Eri oppilaitostasoilla on varsin erilaiset maailmat. Hyviä käytäntöjä ja ideoita voisi jakaa ja aidosti miettiä, olisiko niitä hyödynnettävissä myös toisilla koulutusasteilla.
● Verkkotyöpajakin osoittautui toimivaksi ja hyvin interaktiiviseksi. Tätä käytäntöä voisi hyödyntää muissakin yhteyksissä.
● Tärkeää välillä pysähtyä ja rauhoittaa aikaa tulevaisuuden pohtimiseen yhteisesti.
● Uuden ympäristön ja alustan käyttöä. Saimme hyvän kokemuksen toimivasta verkkofasilitoinnista

Mitä vien mukanani arkeen?
● Muutaman aloitteen otan varmaan työstääkseni oman oppilaitokseni arkeen.
● Tämä olikin ihan toimiva työpajamenetelmä, hienoa!
● Verkostoitumisen tärkeys
● Kokemuksen, uusia kasvoja ja ennen kaikkea ajatuksia, miten voisimme tuoda omaa koulutustamme ja opiskelumahdollisia paremmin esiin

Myös työpajan järjestäjille työpajan onnistuneisuus oli tärkeä asia syksyn suunnittelua ja strategian sisällön rakentamista ajatellen.
”Että verkkotyöpaja on lähes yhtä kuin livetyöpaja. Kiitokset siitä järjestäjille.”

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Opintoja osuuskunnan jäsenenä

4.8.2020



Jussila Tryyki Puolakka.jpg
TaM Marjo Jussila on Cooperative Campus -hankkeen projektipäällikkö Lapin ammattikorkeakoulussa. Anne Tryyki on Tekevä Lappia osuuskunnan toiminnanjohtaja ja Salme Puolakka työskentelee Kemin osaajien osuuskunnan toimitusjohtajana.

Opiskelijalle osuuskuntayrittäjyys on matalan kynnyksen mahdollisuus kehittää omaa tuotettaan tai palveluaan sekä rakentaa asiakaskuntaa jo opintojen aikana. Hakemalla olemassa olevan osuuskunnan jäseneksi voi liikeideaansa kirkastaa ja testata ilman suurempia sijoituksia.

Opiskelijalle liittymismaksut osuuskuntiin ovat pieniä ja toiminnan voi aloittaa käytännössä heti. Valmistumisen jälkeen opiskelija voi jatkaa osuuskunnan jäsenenä tai aloittaa oman yritystoiminnan jo kehitetyn liiketoiminnan ympärille.

Osuuskunnassa toimiminen vaatii jäseneltä aktiivisuutta ja yrittäjämäistä toimintaa, sillä oma asiakaskunta on hankittava itse markkinoimalla omaa tuotetta tai palvelua. Osuuskunta on kuitenkin hyvä alusta, joka auttaa hallinnollisissa asioissa liittyen hinnoitteluun, laskutukseen ja palkanmaksuun samalla, kun itse keskittyy tuotekehitykseen ja palvelun tuottamiseen.

Yksinyrittäjälle osuuskunta tarjoaa kaivatun työyhteisön ja myös henkistä tukea liiketoiminnan kehittämiseen ja pyörittämiseen. Osuuskunta sopii myös sivutoimiselle yrittäjälle, jolle osuuskunta on työyhteisön sijaan enemmänkin paikallinen laskutuspalvelu.

Yhteistyötä alueen olemassa olevien osuuskuntien kanssa

Lapin ammattikorkeakoulu on mukana EU-rahoitteisessa Cooperative Campus -hankkeessa, jossa yhdessä kansainvälisten kumppaneiden kanssa kehitetään osuuskuntayrittäjyyteen liittyvää koulutusta. Tavoitteena on koulutus, joka mahdollistaa opiskelijoille käytännön harjoittelun alueen olemassa olevissa osuuskunnissa.

Lapin ammattikorkeakoulu toteuttaa koulutuksen yhdessä Tekevä Lappia osuuskunnan ja Kemin osaajien osuuskunnan kanssa. Koulutuksen suunnitteluun yhdessä kv-verkoston kanssa osallistuu Lapin AMKista lehtori Martti Ainonen.

Tekevä Lappia on osuuskunta, joka on perustettu palvelemaan erityisesti Ammattiopisto Lappian opiskelijoita. Yhteisen koulutuskuntayhtymätaustan vuoksi myös AMK-opiskelijoita on toiminut jäseninä vuosien varrella. Cooperative Campus -hankkeen myötä tätä yhteistyötä on mahdollistaa tiivistää ja osuuskunnassa toimimalla AMK-opiskelija voi suorittaa harjoittelun tai vapaavalintaisia opintoja.

Tekevä Lappia osuuskunnassa on 26 jäsentä, joista useimmat opiskelevat käytännön aloja - elintarvikealaa, kuvataidetta, tekstiili- ja muotialaa - ja he myyvät osuuskunnan kautta ihan konkreettisia tuotteita. Myytävät tuotteet voivat olla myös palveluita, joissa opiskelija hyödyntää omaa osaamistaan ja myy sitä, joko yrityksille tai suoraan kuluttajille.

Toinen luonteva yhteistyökumppani hankkeessa ja koulutuksen toteutuksessa on Kemin osaajien osuuskunta. Osuuskunta on perustettu 2015 alueen työllisyyden edistämiseksi, ja opiskelija voi hakeutua jäseneksi eli osaajaksi oman liiketoimintasuunnitelman kanssa.

Osuuskunnassa on tällä hetkellä noin 60 eri alojen jäsentä, jotka ovat osuuskuntaan työsuhteessa, mutta toimivat kuin yrittäjät myyden omia palveluitaan. Tällä hetkellä osuuskunnan jäsenet eli osaajat tarjoavat palveluita liittyen mm. IT-tukeen, kiinteistöhuoltoon, pintaremontointiin, kauneuteen ja hyvinvointiin, graafiseen suunnitteluun, valokuvaukseen ja kielenkääntämiseen.

Jussila M kuva 1.jpg
Kuva 1. Webinaari osuuskuntayrittäjyydestä Lapin AMKin opiskelijoille huhtikuussa 2020.

Osuuskuntaopintoja vuonna 2020-2021

Ensimmäiset osuuskuntayrittäjyyden infot järjestettiin Lapin AMKin opiskelijoille huhtikuussa 2020. Kahdessa online-webinaarissa oli yli 70 liiketalous- ja sosionomiopiskelijaa kuulemassa osuuskuntatoiminnasta ja ensi vuoden opintomahdollisuuksista.

Lyhyiden äänestysmuotoisten kyselyiden pohjalta voidaan todeta, että opiskelijat ovat ehkä kuulleet osuuskuntatoiminnasta jotain ja se on osittain tuttua, mutta osuuskuntayrittäjyyttä ei tunneta vielä tarpeeksi hyvin. Kiinnostusta osuuskuntayrittäjyyteen ja opintoihin kuitenkin löytyi.

Tulevana lukuvuonna noin 15 AMK-opiskelijaa pääsee mukaan ryhmään, joka opiskelee osuuskuntayrittäjyyden perusasiat, luo ja kehittää omia liikeideoita ja testaa liikeideoita oikeilla markkinoilla. Opiskelijat pääsevät opintojen ajaksi valitsemansa osuuskunnan jäseneksi ja saavat siten mahdollisuuden opiskella aidossa ympäristössä osana osuuskunnan tarjoamaa tukea ja työyhteisöä.

Lukuvuonna 2020 - 2021 osuuskuntaopintoja ohjaavat lehtorit Katja Kankaanpää ja Timo Marttala sekä projektipäällikkö Marjo Jussila. Kaikki osallistuvat opiskelijat saavat opinnoista diplomin ja 1 - 2 innokasta opiskelijaa pääsee hankkeen kustantamalle matkalle Eurooppaan kertomaan omista kokemuksistaan kansainvälisille kumppaneille.

Cooperative Campus logokokoelma.jpg

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Vertaismentoroinnista uutta potkua naisyrittäjyyteen

26.6.2020



Saloniemi ja Sipola.jpg
Metsätalousinsinööri (AMK) Anne Saloniemi työskentelee projektisuunnittelijana ja agrologi (YAMK) Reeta Sipola projektipäällikkönä Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

POIKKEUS blogikuva.jpg

Kansainväliselle yhteistyölle on tämän kevään aikana haettu uusia muotoja, kun poikkeustilanne on pistänyt suunnitelmia uusiksi. W-Power -hankkeen (Empowering Women Entrepreneurs in Sparsely Populated Northern Communities) osalta tilanne on siinä mielessä hyvä, että toteuttajaverkoston yhteistyö on jo yli vuoden ajan ehtinyt rakentua toteutuneissa tapaamisissa ja säännöllisten etätapaamisten avulla.

Siksi siirtyminen koronan aiheuttamien, hankkeen toimenpiteisiin kohdistuvien haasteiden ratkaisemiseen on tapahtunut sujuvasti ja yhteistyö pelaa edelleen. Paljon tapahtumia ja koulutuksia on siirretty etäyhteydellä pidettäväksi ja fyysisten tapaamisten aikatauluja on lykätty myöhemmäksi koko hankealueella.

Kansainvälinen W-Power-hanke tarjoaa tukea ja kannustusta naisille erilaisiin yrittäjyyden haasteisiin. Hankkeessa tuetaan naisia, jotka haluavat yrittäjiksi, autetaan tunnistamaan jo olemassa olevien yritysten liiketoimintapotentiaalia, järjestetään koulutuksia ja panostetaan kohdennettuihin yritysneuvontapalveluihin.

Tutkimusten mukaan naisyrittäjyydessä on piirteitä, joita yrittäjyyden nykyiset tukimuodot eivät vielä kovin hyvin tunnista, ja siksi on todettu tarve panostaa naisille suunnattujen tukitoimien kehittämiseen ja naisyrittäjyyden haasteisiin liittyvän tietoisuuden lisäämiseen.

S ja S kuva 1.jpg
Kuva 1. W-Power hankkeen kansainvälinen hanketiimi ja yrittäjiä Skotlannissa kesällä 2019. Kuva Helena Puhakka-Tarvainen.


Vertaismentoroinnilla osaamisen kehittämistä

Verkostoitumisen ja kontaktien luomisen tärkeys korostuu harvaan asuttujen seutujen naisyrittäjillä. Omalla lähialueella ei aina välttämättä ole vertaistukea, jonka kanssa yritystoimintaan liittyviä iloja ja haasteita voisi jakaa.

Hankkeessa tehtyjen selvitysten perusteella yhteisöllisyydellä on kuitenkin tärkeä merkitys sekä yrittäjien jaksamiselle että toiminnan kehittämiselle. Tämän verkostoitumisen edistämiseksi W-Power-hankkeessa tarjotaan yrittäjille mahdollisuus verkostoitua sekä kansallisesti että kansainvälisesti vertaismentorointiohjelman avulla liiketoiminnan kehittämiseksi.

Vertaismentorointi on toisilta oppimista ja voi auttaa yrittäjää oman työnsä kehittämisessä. Ohjelman puitteissa naisyrittäjillä on mahdollisuus verkostoitua yli rajojen, saada sparrausapua liiketoiminnan kehittämiseen, löytää uusia asiakaskontakteja ja kumppanuuksia sekä jakaa ideoita ja hyviä käytänteitä. Koko hankealueella on toteutettu kansainvälinen haku vertaismentorointiohjelmaan syksyllä 2019.

Ohjelmaan tulleiden hakemusten perusteella eri alueilla toimivia naisyrittäjiä yhdistettiin pareiksi tai pienryhmiksi yrittäjien esittämien tavoitteiden ja myös toimialojen perusteella. Yrittäjät esiteltiin toisilleen ja he pääsivät etäyhteydellä tutustumaan paremmin ja vaihtamaan kokemuksiaan ja osaamistaan.

Koronan vuoksi mentorointiparien tutustumisvierailuja toistensa yrityksiin on jouduttu lykkäämään, kunnes matkustamisen rajoituksia voidaan purkaa, mutta kansainvälinen yhteistyö on silti koko ajan elänyt ja vahvistunut verkossa.

 

Verkostoitumista koronasta huolimatta

Lapista mentorointiohjelmaan valittiin nuori yrittäjä Julia Allemann, yksi LAURI Guest Housen omistajista. LAURI toimii käsityömyymälänä ja verstaana sekä majoitustilana, jonka vieraat voivat nauttia kodikkaista ja historiallisista rakennuksista. Julia vetää käsityökursseja ja työpajoja, joissa voi oppia tekemään upeita perinteisiä saamelaisia koruja. Nämä taidot hän on oppinut isoäidiltään. Julian innostuneisuus tarttuu ja on inspiroivaa huomata, kuinka vanhoja perinteitä kunnioitetaan LAURIssa.

Julia sai ryhmäänsä Skotlantilaisen Katen ja Ruotsalaisen Katarinan, koska heillä oli samanlaisia tavoitteita liiketoiminnan suhteen. He löysivät yhteisen sävelen heti ensi videotapaamisesta alkaen, kertoo Julia innoissaan. Fyysistä tapaamista suunniteltiin ja päivämääriä lyötiin lukkoon kevättalvella 2020. Sitten tuli korona ja toi omat haasteensa, mutta näiden neuvokkaiden yrittäjien yhteistyö ei katkennut.

Yhteydenpito verkossa jatkui ja ideoita alkoi syntyä. Yhteisellä päätöksellään he päättivät kokeilla Julian vetämää käsityöpajaa netin välityksellä, koska muillakin oli jo ollut ajatuksia omien verkkotyöpajojen järjestämisestä. Julia lähetti materiaalit ja työvälineet Katelle ja Katarinalle etukäteen.

Työpaja onnistui loistavasti antaen uusia ideoita sen kehittämiseen. Työpajan toteutus verkossa vaatii Julian mukaan vielä hieman hiomista, että niitä voisi toteuttaa myös asiakkaille. Konseptia kehitellään ja seuraava yhteinen käsitöiden tekemiseen liittyvä tapaaminen on Julian mukaan jo suunnitteilla.

Julian mukaan tämä vertaismentorointiryhmä odottaa innolla toistensa tapaamista fyysisesti. Vierailuiden peruuntuminen koronan vuoksi oli harmittavaa, mutta näiden kekseliäiden ja taitavien naisyrittäjien tapaamiset verkon kautta jatkuvat edelleen. Heille vertaistuen saaminen, kokemusten vaihto ja ideoiden jakaminen on ollut tärkeää, eikä nauruiltakaan ole vältytty. "From my side Kate and Katarina will get for sure Christmas cards during many next years” , toteaa Julia.

S ja S kuva 2.jpg
Kuva 2. Kate, Katarina ja Julia yhteisessä käsityöpajassa huhtikuussa 2020. Kuva Julia Allemann.

Naisyrittäjyyden edistäminen tukee kestäviä yhteisöjä

W-Power-hankkeessa tehdyissä selvityksissä ja myös tutkimuksissa on todettu, että naiset työllistyvät edelleen hyvin perinteisesti terveys- ja hyvinvointialoille, kasvatukseen ja yhteiskunnallisille aloille eikä sukupuolittunut tilanne ole viime vuosikymmeninä juuri edes tasoittunut muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Harvaan asuttujen alueiden yhteisöjen elinvoimaisuuden kannalta ei ole varaa menettää naisia kasvukeskuksiin, joissa suurin osa naisten tyypillisistä työpaikoista sijaitsee. Yrittäjyys voikin olla se vaihtoehto, jolla myös naiset voivat toteuttaa unelmansa ja jäädä asumaan omalle kylälle.

Tutkimusten mukaan yksi merkittävä tekijä naisten yrittäjyyspäätöksessä on halu saada enemmän päätösvaltaa omaan ajankäyttöön ja halu toteuttaa omia tavoitteita. Perheen ja työelämän yhdistäminen sekä elämänlaadun kohottaminen ovat myös tärkeitä motivaatiotekijöitä naisten yrittäjyydelle.

Kansainvälistä W-Power -hanketta hallinnoi Karelia ammattikorkeakoulu, joka vastaa Pohjois-Karjalan alueen toimenpiteistä. Pohjois-Suomesta partnerina on mukana Lapin ammattikorkeakoulu. Suomen lisäksi hankkeessa on mukana alueita muualta Euroopan harvaan asutuista pohjoisosista Ruotsista, Islannista, Skotlannista, Shetlannista ja Irlannista.

Lisäksi mukaan on omalla rahoituksellaan liittynyt mukaan kumppanialueena New Brunswickin alue Kanadasta, sillä he ovat nähneet hankkeen teemojen ja kehittämistoimenpiteiden vastaavan myös heidän alueensa tarpeisiin. 2021 keväälle jatkuva hanke rahoitetaan EU:n Pohjoinen periferia ja Arktisen -ohjelmasta 2014-2020.


Toimenpiteet taipuvat verkkototeutukseen, vaikka etäyhteydellä ei saavuteta aivan kaikkea

Vuoden 2020 suunnitelmia täytyy koronan takia päivittää jatkuvasti, ja kansainvälisten matkojen osalta aikatauluista ei vielä ole varmuutta. Suuri osa hankkeen koulutuksista ja muista tilaisuuksista on kuitenkin saatu siirrettyä verkossa toteutettaviksi.

Osittain etätoteutus on jopa parantanut osallistumismahdollisuuksia, kun matkustaminen on jäänyt pois ja esim. Pohjois-Karjalan ja Lapin alueilta voidaan osallistua verkon yli ristiin toisen alueen tapahtumiin. Myös kansainvälisiä webinaareja on tulossa tarjolle. Asiasisältöjen esittely onnistuu verkkototeutuksella hyvin, mutta yrittäjien jaksamisen kannalta tärkeää fyysisten tapahtumien tuomaa vertaistukea ja verkostoitumista on vaikeaa täysin korvata etäyhteydellä.

Hankkeessa suunniteltu yritysten innovaatiokilpailun alueellinen pilotointi tullaan toteuttamaan syksyllä alkuperäisen aikataulun mukaisesti tavalla tai toisella.

Innovaatiokisan ensimmäinen, kansainvälinen pilotointi toteutettiin vuoden 2019 lopulla etäyhteyksillä ja siitä saatiin positiivisia kokemuksia, joita suunnittelussa voidaan hyödyntää.

Elo-syyskuussa on tavoitteena järjestää kolmen päivän valmistautumispaketti, jonka aikana yrittäjät voivat ohjatusti hioa innovaatioitaan esittelykuntoon ennen kilpailuun osallistumista. Tämän koulutuksen osalta toivotaan, että fyysisten tilaisuuksien järjestäminen olisi taas syksyllä mahdollista. Yrittäjät saisivat parhaan hyödyn vuorovaikutteisista työpajapäivistä ja pitchausvalmennuksesta, jos ne pystytään järjestämään fyysisenä tapahtumana.

Loppukevään aikana odotellaan Irlannin osatoteuttajalta saatavaksi yrityskehittämisen tueksi tuotettavaa sukupuolisensitiivisen yritysneuvonnan koulutuspakettia, jonka tietoja aletaan jalkauttaa Lapin yritysneuvonnan kentälle. Koulutuspaketin tietojen levittäminen tapahtuu pääasiassa verkon välityksellä riippumatta koronasta, sillä kiireisten yritysneuvojien tavoittaminen laajassa maakunnassa onnistuu parhaiten etäyhteyksillä.

Jäämme myös odottamaan miten vertaismentoroinnit etenevät, jonka jälkeen kansainvälisen yhteistyön kokemukset mahdollisine videopäiväkirjoineen jaetaan myös kaikille kiinnostuneille.

 

Lähteet

Allemann, J. 2020. Julia Allemannin haastattelu sähköpostitse 5.5.2020. Anne Saloniemi.
LAURI Guest House. https://fi.laurihouse.com/

Puhakka-Tarvainen, H & Leminen, M. 2019. Naisyrittäjyys nousuun kansainvälisellä yhteistyöllä. https://www.karelia.fi/vasu/2019/02/07/wpower/

Suomessa on vallalla yhä jako naisten ja miesten töihin – katso, miten alat ovat juuttuneet sukupuoliin. Yle uutiset 13.2.2019. https://yle.fi/uutiset/3-10631824

W-Power project. Capacity building needs for woman entrepreneurs in the Northern Periphery and Arctic. 2019 http://w-power.interreg-npa.eu/subsites/W-POWER/Capacity_building_needs_for_woman_entrepreneurs_in_the_Northern_Periphery_and_Arctic.pdf

W-Power project. Mapping the challenges for female entrepreneurship in the Northern Periphery and Arctic. 2019. http://w-power.interreg-npa.eu/subsites/W-POWER/Mapping_the_challenges_for_woman_entrepreneurship_in_the_Northern_Periphery_and_Arctic.pdf

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Medico Nordplus Intensive Week during Corona pandemic April 2020

23.6.2020



Korhonen Heidi neliö.jpg
Writers: Heidi Korhonen, a senior lecturer, MHSc, RN at Lapland University of Applied Sciences along with nursing students Evelyne Chicukwa, Jhermaine Von Etrata and Marie Lagundi.

Health care students and teachers from Nordic countries and Estonia brought together at the Medico Nordplus Intensive Week

Over the years, nurses have been pro-active in handling medication management in this modern world. The existence of challenges in medication administration faced by nurses is a constant battle within the healthcare field. This is because a significant portion of nursing time is spent on medication administration as well as it being a high-risk activity (Keohane et. al 2008).

However, combination of education and risk management strategies and the use of bar code technology have been successful in reducing medication administration errors (Lapkin et al. 2016). The latest research has also highlighted a need for integrated and comprehensive medication education to support students’ competence development (Sulosaari et. al 2015.) The primary aim of this Medico Nordplus Intensive Week was to bring together experts and students to discuss these currents issues in health care field.

Participants from Finland, Sweden, Norway, Denmark, Estonia and Iceland were gathered once again in this momentous yearly event, Medico Nordplus Intensive Week course. The course was arranged by the Medico network - a collaboration to develop medication education in undergraduate nursing programs and increase the quality of medication education in participating countries (Medico 2020.)

Medico Intensive training was set to be held in Åland Island 20th-24th of April 2020. Due to unforeseen Covid-19 situation, the activities for the whole week were adjusted and re-planned. The organizers decided to conduct an online course in order to accommodate the situation.

Korhonen Picture 1.jpg
Picture 1. Joining the Medico Nordplus Intensive week via Zoom

A group of vivacious participants which included teachers and nursing students coming from different Universities of Applied Sciences actively participated during the week-long intensive course. This event highlighted the promotion of exchanges of experiences and cultural differences in medical treatment conducted by as well as providing support in building student´s professional competence.


Multicultural discussion and Zoom workshops

The Zoom (web-based video conferencing tool) and UCN Canvas were the main tools used during the week-long intensive course. The Medico Intensive training was divided into four themes: 1. Patient involvement in medication safety, 2. Nursing competence in medication administration, 3. Sustainability- how to make nursing greener and 4. Technology and medication - administration advantages and disadvantages.

The highlight of the training was when students were given a possibility to gather in Zoom workshops, discussing thoroughly their thoughts about the themes using pre-assignments and evidence-based articles they had studied in order to support their ideas. The discussion groups were multicultural which made it even more fruitful.

Korhonen Picture 2.jpg
Picture 2. Participants of the Medico Nordplus Intensive Week

Evelyne Chikukwa, Jhermaine Von Etrata and Marie Lagundi (nursing students), were the Lapland UAS representatives together with Heidi Korhonen, as their guiding teacher.

Students managed to incorporate and share their experiences based on the learnings they have acquired during practical trainings, class lectures and training camps during their nursing studies. Overall, participants were able to fulfill their learning goals in the training and use this gained understanding in their chosen career.


References:

Keohane, C.A., Bane, A.D,. Featherstone, E., Hayes, J., Hurley, A., Bates, D.W., Gandhi, T.K & Poon, E.G. 2008. Quantifying Nursing Workflow in Medication Administration. The Journal of Nursing Administration. 38, 19-26.

Lapkin, S., Levett-Jones, T., Chenoweth L. & Johnson, M. 2016. The effectiveness of interventions designed to reduce medication administration errors: a synthesis of findings from systematic reviews. Journal of Nursing Management. 24, 845-858.

Medico 2020. Medication management by nurses in a modern world – future challenges and possibilities. Study guide.

Sulosaari, V., Huupponen, R., Hupli, M., Puukka, P, Torniainen, K & Leino-Kilpi, H. 2015. Factors accociated with nursing students’ medication competence at the beginning and end of their education. 15, 1-11.




Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Kahdeksan viikkoa etätyössä. Henkilöstökyselyn tuloksia poikkeusoloissa

18.6.2020



Merja Forest
FM Merja Forest on Lapin ammattikorkeakoulun laatupäällikkö.

POIKKEUS blogikuva.jpg

Suomen korkeakouluissa siirryttiin etäopetukseen ja etätyöhön 18.3.2020 valtioneuvoston linjausten mukaisesti koronavirustartuntojen leviämisen hidastamiseksi. Pian sen jälkeen Lapin AMKissa päätettiin toteuttaa kolmen viikon välein henkilöstölle kohdennettu kysely ”Mitä kuuluu - Tehemä etänä pois!”, jonka tavoitteena oli selvittää henkilöstön kokemuksia etätyöskentelystä poikkeusoloissa.

Kysymyksenasettelussa lähtökohtina olivat etätyölle tärkeät edellytykset eli työvälineet, etätyövalmiudet, johtaminen sekä yhteistyö ja vuorovaikutus.

 

Kyselyn toteutus

Kysely toteutettiin Eezy Spiritin Reflex-työkalulla kolme kertaa. Tulostarkastelussa käytettävissä oli ainoastaan kyselytyökalun antamat raportit eli vastausten keskiarvot ja jakaumat sekä vapaa sana. Koska kysely oli täysin anonyymi, raakadataa tai vastausitietueita ei ollut saatavilla. Näin ollen tulosanalyysi rajoittui työkalun antamiin raporttitietoihin sekä vapaan sanan louhintaan ilman yhteyttä numeerisiin vastauksiin.

Etätyölle tärkeistä edellytyksistä johdettiin kyselyyn viisi väittämää, joihin vastaajat ottivat kantaa asteikolla 1—5 (täysin eri mieltä — täysin samaa mieltä). Kyselyn väittämät olivat:

1) Minulla on tarvitsemani välineet sujuvaan etätyöskentelyyn.
2) Saan riittävästi tukea esimieheltäni.
3) Yhteistyö ja vuorovaikutus mahdollistuvat riittävän hyvin.
4) Etätyövalmiuteni ovat riittävät.
5) Jaksan hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta.

Lisäksi kyselyssä oli kaksi vapaa sana -kysymystä tekstivastauksille:

Jos haluat perustella tai avata edellisiin väittämiin antamiasi vastauksia, kerro tässä.
Jaa tässä hyväksi kokemasi etätyövinkit.

Vastausajat olivat: 1. kysely 23.3.—2.4., 2. kysely 20.—24.4. ja 3. kysely 13.—19.5.2020. Jokaisella kerralla vastauspyyntö lähetettiin päätoimiselle henkilöstölle, tavoiteperusjoukko oli 425 henkilöä. Ensimmäiseen kyselykertaan vastattiin vilkkaasti vastausasteen ollessa 66 %. Toisessa kyselykerrassa vastausaktiivisuus oli 40 ja kolmannessa kyselykerrassa 42 prosentta.

 

"Ihan hyvää kuuluu, tosin pientä väsymystä ilmassa"

Vertaamalla kaikkien numeeristen vastausten keskiarvoja, voi kuviosta 1 havaita tulosten tasaisuuden, vaikkakin vastaajien määrässä oli iso muutos ensimmäisen kyselykerran jälkeen. Tulokset olivat myös hyvät: kaikkien vastausten keskiarvot kaikkiin väittämiin olivat arvoltaan yli neljä, mikä sanoitettuna merkitsee samaa mieltä. Toki aina voi pohtia, oliko kysymyksenasettelulla vaikutusta tuloksiin.

Forest Kuvio 1.jpg

Kuvio 1 Kaikkien vastausten keskiarvot

Ensimmäisen ja kolmannen kyselykerran välissä työskenneltiin etänä kahdeksan viikon ajan maaliskuusta toukokuuhun. Mikä muuttui tai muuttuiko mikään? Kuvio 2 havainnollistaa vastausjakaumia kyselykertojen välillä. Täysin samaa mieltä -vastausten osuus on vähentynyt kaikissa väittämissä yhtä lukuunottamatta (Etätyövalmiuteni ovat riittävät.).

Forest kuvio 2.JPG

Kuvio 2 Vastausjakaumat ensimmäisessä ja kolmannessa kyselykerrassa

Muutosvertailussa (kuvio 3) on väittämiin annetut numeeriset vastausarvot niputettu kolmeen ryhmään (1 ja 2 = eri mieltä, 3=neutraali, 4 ja 5 = samaa mieltä), ja tarkasteltu jakaumien muutoksia kyselykertojen välillä.

Forest kuvio 3.jpg

Kuvio 3 Muutokset ensimmäisen ja kolmannen kyselykerran vastausjakaumissa

Suurin muutos oli väittämän Jaksan hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta vastausjakaumassa, jossa kuusi prosenttiyksikköä siirtyi pois samanmielisistä. Väsymystä kuvastanee myös vastausaktiivisuuden väheneminen: ensimmäisen ja kolmannen kyselykerran vastaajamäärissä on sadan vastaajan ero.

 

Ergonomiahaasteita ja taukojumppaa

Vapaa sana -tekstivastausten analysoimiseksi aineisto vietiin Webropol-kyselytyökaluun, jossa sille tehtiin sanalouhinta. Vapaassa sanassa vastaajalla oli mahdollisuus perustella väittämiin antamiansa numeerisia arvoja. Kyselyn anonyymiyden vuoksi vapaata sanaa ei kuitenkaan ollut mahdollista jäsennellä vaikkapa tiettyyn väittämään annettujen eri mieltä -arvojen mukaan. Sanalouhinnalla saatiin yleiskatsaus kaikkiin tekstivastauksiin.

Ensimmäisellä kyselykerralla viidennes tekstivastauksista sisälsi manininnan etätyön ergonomiasta, joka oli vielä hakusessa: ikävöitiin toimiston hyvää työpöytää, isoa näyttöä ja työtuolia. Luontaisia kohtaamisia kollegoiden kanssa kaivattiin, mutta samalla yhteydenpito etänä koettiin toimivaksi.

Uusi perhearki (pieniä lapsia ja etäkoululaisia kotona) myös vaati totuttelua. Etätyövinkeissä suositeltiin eniten taukoja (neljännes vastauksista), työn rytmittämistä, taukojumppaa, rajan vetämistä työ- ja vapaa-ajan välille sekä ulkoilua.

Kolmannella kyselykerralla tekstivastauksissa tematiikka oli pitkälti sama: ergonomiapulmien osuus oli yhtä suuri ja työyhteisöä oli ikävä. Etätyöhön oli jo totuttu, ja toisaalta sekä tykästytty että kyllästytty siihen. Etätyövinkkivastaukset vähenivät, mutta edelleen suositeltiin taukoja, liikkumista ja päivän aikatauluttamista. Lisäksi suositeltiin digipeda-tunteja, yhteydenpitoa työkavereihin ja langattomia kuulokkeita.

 

Lopuksi

Ennalta suunnittelematon siirtyminen etäopetukseen ja etätyöhön näytti kyselytulosten perusteella sujuneen hyvin ja jopa vakiintuneen viikkojen myötä uudeksi normaaliksi. Kyselyn tuloksista eritoten vapaa sana -vastauksissa on tietoa, jota voi hyödyntää etätyöskentelyn kehittämisessä ja edistämisessä.

Yhteisestä kokemuksesta syntyneistä vinkeistä kannattaa poimia pysyviä käytänteitä.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Terveydenhuollossa käsipelitiedosta digitietoon reilussa 40 vuodessa

16.6.2020



Raija Seppänen
TtT, KT Raija Seppänen toimii yliopettajana Tulevaisuuden terveyspalvelut -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Johdanto

Tässä kirjoituksessa muistelen ennen eläkepäiviäni, miten tietotekniikka on muuttanut yhteiskuntamme toimintoja, erityisesti terveydenhuoltoa ja sen tuottamia palveluja. Näin koronainfektion keväänä 2020 olemme tehneet myös uudenlaisen virtuaalisen etätyön teon hyppäyksen jälleen uudemmalle tasolle myös terveydenhuollossa ja alan opetuksessa sekä oppimisessa.

Terveydenhuollossa tietotekniikan ilmaantuminen alkoi esivaiheessa 1970–980 -luvuilla. Teknologian kehittyessä varsinainen hyppy toteutui suomalaisessa ja kansainvälisessä teknologian kokeilujen vauhdittuessa 1990-luvun aikana. Soveltaminen vauhdittui 2000-luvulla ja varsinainen käyttöönotto on toteutunut 2010-luvun aikana.

Minkälainen tulee olemaan syvällisempi tietoteknologian soveltaminen ja tietosuoja kaikilla yhteiskunnan sektoreilla 2020 – 2030 -luvuilla, myös sosiaali- ja terveydenhuollossa, palveluissa, koulutuksessa ja hallinnossa?


1970–1980 -luvuilla alkoivat ensimmäiset digitekniset kokeilut

Aloitin opinnot Oulun yliopistossa luonnontieteellisessä tiedekunnassa pääaineinani matematiikka, kemia ja fysiikka. Tuolloin kiinnostuin myös itselleni uusista tietotekniikan opinnoista, joita aloitettiin 1970-luvun puolivälissä. Kävin tutustumassa tietotekniikan perusopetukseen ja ihmettelin reikäkorttikoneita, jotka tuottivat tietoa reikänauhoina.

Siirryin kuitenkin Oulun terveydenhuolto-oppilaitokseen kliinisen diagnostiikan oppiin, joihin sisältyi myös harjoittelua sairaaloissa ja terveyskeskuksissa sekä yksityisissä hoito- ja tutkimusyrityksissä. Harjoitteluni aloitin Oulun yliopistollisen sairaalan keskuslaboratoriossa, joka jakaantui erilaisiin erikoistumisaloihin keväällä 1978. Koko kevään kestävään harjoitteluun sisältyi mm. automaatiolaboratorioharjoittelu.

Tuolloin terveydenhuollossa digijärjestelmien suunnittelu oli käynnistynyt erityisesti yliopistollisten sairaaloiden, kuten Oulun yliopistollisen sairaalan kliinisissä laboratorioissa. Näin, mitä yhdessä suuressa laboratoriotilassa tapahtui tietotekniikan avulla. Jättimäiset, huoneenkokoiset analyysikoneet, jotka olivat teknisen edistymisen ylpeyden aihe, tuottivat potilaiden tutkimustuloksia.

Automaatiolaboratorion laboratoriohoitajat saivat aikaan diagnostista tietoa hoitopäätöksiä varten silloisen käsityksen mukaan tiuhaan tahtiin läpi vuorokauden suuressa monen tuhannen potilaan sairaalassa. Heillä oli käytössä myös ns. lerppukoneet, jotka olivat ensimmäisiä ns. raahattavia kirjoittavia tietokoneita. Ne korvasivat perinteisen mekaanisen tai sähköisen kirjoituskoneen sairaalan laboratorioissa tuohon aikaan.

Erikoistuin 1980-luvun alkupuolella. Olin jälleen harjoittelemassa samassa yksikössä. Muutos muutamassa vuodessa oli melkoinen. Huoneenkokoiset analysaattorit olivat pienentyneet ja sopivat jo pöydille, vaikka kokoa niillä oli edelleen. Tiedonkulku oli myös edennyt. Nyt kliinisestä laboratoriosta voitiin välittää tulokset ns. lankoja myöten hoito-osastoille. Se nopeutti ja helpotti potilaiden hoitopäätöksiä.

Sairaanhoidon opettajakoulutuksen hankin 1984–1985 Oulussa. Tuolloin oli tietotekniikka jälleen edennyt. Nyt kotona oli käytössäni sähkökirjoituskone. Tämän lisäksi hankin ensimmäisen ompelukonelaatikon kokoisen tietokoneen, joka ei tuntenut vielä kuvakkeita, vain kirjainyhdistelmät. Parasta: en tarvinnut tietokonekirjoitusten korjaamiseen ns. töppölakkaa. Näiden laitteiden avulla kirjoitin opiskelutehtäviäni. Oulun yliopistollisen sairaalan tietotekniikan kehitys eteni myös hoito-osastoilla potilastietojen käsittelyssä, mikä edisti potilaiden hoitoa.


1990-luvun edetessä tietokoneiden, kännyköiden ja internetin huumaa

1990-luvulle tultaessa oltiin edistytty niin, että Kainuun terveydenhuolto-oppilaitokseen saatiin ns. atk-luokka hoitotyön opetukseen. Luokka varustettiin 20 tietokoneella, joiden avulla hoitotyön opiskelijat opettelivat uusia atk-taitojaan. Tuohon aikaan siis jälleen palasin tietotekniikan pariin. Silloinen AKH, ammattikasvatushallitus, järjesti atk-opettajakoulutusta. Kiinnostustani kysyttiin ja hakeuduin jälleen sekä Oulun yliopistoon että Oulun terveydenhuolto-oppilaitokseen atk-opettajan silloiseen oppiin. Noilta ajoilta on jäänyt jonkinlainen ”haju” asiaa kohtaan.

Vuodet vierivät, EU-aika alkoi ja 1990-luvun aikana saimme ensimmäiset kehittyneemmät kannettavat tietokoneet myös omaan käyttöön. Uudella kannettavalla tietokoneellani kirjoitinkin kaikki hoitotieteen maisterin opintotehtävät pro gradua myöten vuoden 1996 alkuun
mennessä.

Samoihin aikoihin myös ensimmäiset tietokoneet oli osin jo uusittu terveydenhuollon oppilaitosten atk-luokissa ja luokkiin lisättiin niin laitteita kuin uusia ohjelmistojakin. Oppilaitosten opettajahuoneisiin hankittiin ensin yksi yhteinen tietokone ja myöhemmin jokaiselle oma. Niillä sitten tuotettiin oppimateriaalia ja suunniteltiin erilaisia EU-hankkeita 1995 vuoden jälkeen. Tuolloin tulivat tutuksi muutkin tiedontallennusvälineet kuten korput ja lopulta cd-levyt.

Meille opettajille alettiin hankkia myös ensimmäisiä kännyköitä, mikä mullisti tiedonkulun niin opettajien kuin opiskelijoiden välillä lankapuhelinaikaan verrattuna.

Lerppujen aika oli historiaa, puhumattakaan reikänauhoista tai raahattavista atk-koneista. Mihin niiden sisältämä informaatiotieto jäi, olen pohtinut useaan kertaan, koska niitä käyt- tävät koneet eivät olleet enää käytössä. Kännykät ovat uudistuneet useaan kertaan siitä mitä ne aluksi olivat: sopivat jo käsilaukkuun. Pitänee vierailla siis tietotekniikan ja tiedonvälityksen museoissa!

2000-luvulla digitaalisuuden kokeilut vauhdittuivat

Niin eteni terveydenhuollon digitaalisuus vauhdilla 2000-luvun aikana. Tietokoneet valtasivat terveydenhuollon hoitoyksiköiden, koulutuksen ja hallinnon henkilökuntien työpöydät ja toimitilat.

Kajaanissa insinöörikoulutuksen opettajatyökaverit alkoivat puhua jo 1990-luvun edetessä sulautetuista järjestelmistä, jotka olisivat digimuodossa. Sitä mietti hiljaa itsekseen, että mitenhän se digi sulaa kuin voi hellalla noihin erilaisiin markkinoilla oleviin laitteisiin, joita esimerkiksi kotien keittiöihin tuli hankittua. Niin ne vain sulautuivat ja digisovellukset valtasivat myös sote-alan kokonaisuudessaan.

Niin tuli jälleen uudemmalla, kai digisulautetulla, kannettavalla tuotettua myös hoitotieteen väitöskirja (Eirola, nyk. Seppänen 2003) silloiseen Kuopion yliopistoon vuosien 2000–2003 aikana. Tietoa tallensin vielä koneen kovalevylle ja korpuille sekä printteinä. Muistan, miten korppuja oli tallessa kymmenittäin useissa säilytyslaatikoissa, kun hävitin niitä vuonna 2016 kodinmuuttopuuhien aikana. Paljon tuli muovia ja metallia eri jätekeräyksiin. Hauskinta oli tutustua korppujen sielunelämään, pieneen pyöreään ”muovintapaiseen ympyrään”: noinko pienelle palaselle tietoa saatiin ladattua ja miten jossain tehtaassa näitä voitiin tehdä?

Tiedon tallennukseen otettiin korppujen jälkeen todella pienet muistitikut, jotka valtasivat markkinat – ja ne sopivat edelleen huulipunapussiinkin. Muistitikuille olikin kätevää tallentaa vuosien kuluessa hoitotyön koulutuksen oppimateriaaleja ja muita työhön liittyviä aineistoja. Niin tallensin myös Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaan tuottamani toisen väitöskirjan, jonka sisältö on tallessa ”ikämiesten elämänkulun muistitikuissa” (Seppänen 2010).

Etälääkäritoiminta vauhdittui Oulun yliopistollisessa sairaanhoitopiirissä terveyskeskusten ja sairaaloiden välillä entisissä Oulun ja Lapin lääneissä jo 1990-luvun puolella. Terveydenhuollossa havaittiin e-Healthin merkitys, ja erilaisia kokeiluja toteutettiin Pohjoismaissa, erityisesti on jäänyt mieleeni kehitys Suomessa ja Norjassa.

Etähoito- ja hoivatyötä sekä alan koulusta kokeiltiin erilaisissa projekteissa, kuten Kainussa MediCaring-autossa 1990- luvun puolella, ja Rovaniemellä suunniteltiin ja sovellettiin hoitotyön koulutukseen Envi-oppimisympäristö hoitotyön osaamisen vahvistamiseen vuodesta 2004 alkaen.

Tietotekniikan sovellukset olivat itselleni tuttuja kliinisestä laboratoriodiagnostiikasta. Nyt sähköistä rakenteista kirjaamisjärjestelmää kehitettiin hoitotyöhönkin ja sähköinen rakenteinen kirjaaminen on otettu hoitotyössä valtakunnallisesti käyttöön. Kuopion yliopistossa Annikki Jauhiainen (2004) väitteli aiheesta tieto- ja viestintätekniikka tulevaisuuden hoitotyössä hoitotieteessä. Yliopistoon perustettiin sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinon koulutus vuonna 2000. Tämä koulutus vakinaistettiin ja perustettiin v. 2005 professuuri, jota on hoitanut ansiokkaasti Kaija Saranto.

2010-luvulla sovellukset vahvasti käyttöön – kuka kalastaa ja hyödyntää suojattuja henkilötietoja sote-alalla?

Varsinainen digiloikka tehtiin 2010-luvulla koko sote-alalla. Lapin AMKissa strategiaan onkin kirjattu mm. arktinen yhteistyö ja rajaosaaminen, etäisyyksien hallinta ja turvallisuusosaaminen, jotka sopivat myös Lapin maakunnassa sote-alan asiakkaiden ja palvelujen kehittämiseen.

Tätä kaikkea olen saanut seurata ensin Rovaniemen ja sittemmin Lapin ammattikorkeakoulun yliopettajana niin Lapin maakunnassa kuin Utsjoen saamenkielisessä rajakunnassa vuosien 2004–2020 aikana.

Terveydenhuollossa tieto kulkee etänä asiakkaiden ja potilaiden luota sähköisiin tietokantoihin, esimerkkinä OmaKanta. Hoitotyössä asiakkaan kotikäynnillä tai hoito-organisaatiossa kirjataan asiakkaan tai potilaan tiedot hänen vierellään. Tieto tallentuu yhä teknisesti kehittyviin tietokantoihin, digipilveen ja tiedon käyttöhelppous johtaa tietosuojakysymyksiin erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa: kuka kalastaa tiedoillani ja mihin tietojani käytetään?

Japanissa kehitettiin robotiikkaa. Paro-hylje rantautui ikääntyvien hoivan kaveriksi, jota voi silittää, katsoa ja jolle voi jutella. Sitten ilmaantui ihmistä muistuttava Robo, joka puhuu ja hoitaa asiakasta kotona ja potilasta hoito- ja hoivayksiköissä. Kotona, palvelutalojen, terveys- keskusten, sairaaloiden hoito- ja hoivayksiköissä alkaa asiakkaiden ja potilaiden seuranta erilaisin kulkuväyliin kiinnitettävillä sensoreilla ja etäluettavilla sovelluksilla: nukunko, heräänkö, syönkö, nautinko lääkkeeni, hoidanko hygieniaani – siis kaikkea oikeaan aikaan ja ajallaan. Ammattilaiset käyttävät asiakkaiden ja potilaiden tietojentallennukseen kuljetettavilla lähitietokoneilla, joskin ammattilaisten pöytätietokoneitakin edelleen käytetään.

Digiseurantalaitteita kehitetään yhä innokkaammin seuraamaan yksilöiden terveydentilaa: fysiologista toimintaa kuten pulssia, verenpainetta ja tänä keväänä erityisesti kuumetta, energian kulutusta tai sen vajetta, ravitsemusta, liikkumisen ja unen määrää. Näitä tiedostoja muodostuu niin rannekelloista kuin sormuksista ja laitteet tulkitsevat tietoa antaen terveysohjeita ja -ohjausta tai terveystiedot siirtyvät langattomasti asiantuntijoiden arviointiin ja ohjauksen perusteeksi pilvipalveluihin sateliittien välityksellä sekunnin osissa.

Digi-teknologiaa osaavat Y- ja Z -sukupolvet, mutta miten kävikään heitä aiemmin syntyneille sukupolville laitteiden, netin ja sovellusten huimassa kehityksessä ja käyttöönotossa: syrjäytyneitä on 1/5 suomalaisista, noin miljoona. Miten huolehditaan edelleen siitä, että kaikki suomalaiset ovat mukana Kelan, OmaKannan, eläkevakuutusjärjestelmien ja sote-palveluja tuottavien digi-tiedostojen tasavertaisesta ja turvallisesta omien tietojen käytöstä ja hyödyntämisestä?

Digitulevaisuus mullistaa sosiaali- ja terveydenhuollon 2020–30 -luvuilla

Olemme edelleen digitulevaisuuden edessä myös Lapin AMKin Pohjoisen hyvinvoinnin ja palveluissa ja Tulevaisuuden terveyspalvelut -osaamisalueella. Uusia innovatiivisia ratkaisuja kehitetään hoitotyön pedagogiikassa. Tässä muutamia käyttöön tulevia ja käyttöönkin otettuja tietotekniikan sovelluksia ja ratkaisuja.

  • Tietosuojaus edellyttää yhä monimutkaisempia ratkaisuja sote-alalla asiakkaiden ja potilaiden seurannassa ja hoidossa.
  • Hermoverkkorobotiikka ja etäteknologia kehittyvät, jolloin sovellukset otetaan käyttöön yhä hanakammin sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja hoivapalveluissa, koulutuksessa ja hallinnossa.
  • Täsmälääkkeiden nanoteknologian sovellukset ovat arkipäivää, ne hoitavat juuri sitä, mitä oli tarkoitus ilman ylimääräisiä haittavaikutuksia.
  • Erilaisilla peliteknologian sovelluksilla saadaan yhä vahvemmin uusia ihmiselämän tarinoita muokattua hoito- ja hoivapalveluiksi tai kuntoutuksen menetelmiksi.
  • Uudet sukupolvet osaavat käyttää ja soveltaa yhä taitavammin digiä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Haasteena on koko luonnon huomioon ottaminen digi-teknologian kehityksen avulla: mistä luonnon varoja säästävää energiaa digiteknologian käyttöön ja sen moniin sovelluksiin?

Unohtamatta mikroskooppisen pieniä olioita, mikrobeja, jotka voivat mullistaa täysin elämämme - globaalisen ja kansallisen kulttuurin ja elämäntavan. Noihin mikrobeihin aikoinaan tutustuin ja opinnoissani erikoistuin. Yllättäen niiden aiheuttamiin eri puolilla maailmaa asuvien kansalaisten infektioiden ja niistä kertovien rajoitusten saattelemana voin hiljalleen päättää työ- ja koulutusurani etätyön merkeissä.

Kuluneiden yli 40 vuoden aikana olen jotain oppinut ihmisenä olemisen ydinasiasta: ”Ikäns elä, ikäns opi ja oppimatta kuolet – koska aina jokin uusi on keksittävä ja jälleen opittavana edessämme”.

Lähteitä

Finnish Journal of eHealth and eWelfare (FinJeHeW) scientific journal established by the Finn- ish Social and Health Informatics Association (FinnSHIA) and the Finnish Society of Tele- medicine and eHealth (FSTeH). Luettu 11.2.2020. https://journal.fi/finjehew/issue/view/6001

Männistö, M. 2020. Hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllinen oppiminen ja sosiaali- ja terveys- alan opettajien osaaminen digitaalisessa oppimisympäristössä. Acta Universitatis Ouluensis D Medica 1554. Oulu: Oulun yliopisto.

Nupponen, M. 2020. Sitran tuore kartoitus läpivalaisee meistä kerätyn datan salaista elämää. Luettu 10.2.2010 https://www.sitra.fi/uutiset/sitran-tuore-kartoitus-lapivalaisee-meista-ke- ratyn-datan-salaista-elamaa/
Eirola, R., nyk. Seppänen, R. 2003. Lapsiperheiden elämänhallintavalmiudet. Perheohjauksen arviointi. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 102. Kuopio: Kopijyvä. Luettu 5.5.2020 https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_951-781-941-2/urn_isbn_951-781-941- 2.pdf

Seppänen, R. 2010. ”Ikäns elä, ikäns opi, oppimatta kuole” Saamelaisten ikämiesten elämän- hallinnan muistelukset Pohjois-Lapissa. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 59. Ro- vaniemi: Lapin yliopistokustannus. Luettu 6.5.2020 https://lauda.ulapland.fi/bitstream/han- dle/10024/61644/Sepp%C3%A4nen%20DORIA.pdf?sequence=1

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Ilon tuulahduksia geronomiopiskelijoiden kevään harjoitteluista

12.6.2020



Sari Arolaakso ja Anne Jokelainen
TtM Sari Arolaakso työskentelee lehtorina ja sosionomi (AMK), AMO Anne Jokelainen tuntiopettajana Osallisuus- ja toimintakyky -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

POIKKEUS blogikuva.jpg

Koronakevät muutti geronomiopiskelijoiden harjoittelusuunnitelmia

Kevät oli monella tapaa poikkeuksellinen opiskelijoille, mutta myös meille opettajille. Haasteellinen se oli ennen kaikkea vanhuspalveluita tuottaville organisaatioille ja vanhuspalveluissa toimiville työntekijöille.

COVID-19-pandemia muutti kertaheitolla kaikkien työtä ja toimintatapoja. Vanhuspalveluiden yksiköissä kiellettiin ulkopuolisten vierailut niin läheisiltä kuin muiltakin ulkopuolisilta. Tämä tarkoitti sitä, että monen geronomiopiskelijan kevään harjoittelu peruuntui.

Opettajina suunnittelimme ja järjestelimme harjoittelun korvaavia suorituksia ja mietimme uusia mahdollisuuksia harjoittelun toteuttamiseksi. Jo alkuvuodesta käynnistynyt yhteistyön suunnittelu Oulunkaaren Seniorikammarin toimintaan liittyen sai pandemiatilanteessa uutta potkua ja yhteistyö käynnistettiinkin todella nopealla aikataululla.

Seniorikammari tarjoaa videopalveluiden kautta ikääntyneille mahdollisuuden osallistua erilaisiin ryhmätuokioihin. Tarve tuottaa toimintaan uuttaa sisältöä kasvoi koronatilanteessa, ja tähän tarpeeseen lähtivät vastaamaan eri koulutusten opiskelijat Lapin ja Oulun ammattikorkeakoulusta.

Yhteistyöpyyntö tuli Oulunkaarella kehittämisasiantuntijana toimivalta Eeva Patokoskelta, joka on Lapin ammattikorkeakoulusta valmistunut geronomi. Kevään aikana geronomiopiskelijat ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Seniorikammariin sisältöä yhteistyössä Lapin ammattikorkeakoulun fysioterapiaopiskelijoiden sekä Oulun ammattikorkeakoulun toiminta- ja fysioterapiaopiskelijoiden kanssa.

Kotikaranteenia viettäville ikäihmisille sekä palveluasumisyksiköihin tarjottiin näin entistä monipuolisempia aktiviteetteja ja sisältöä arkeen. Lisäksi toiminta linkittyy Arki lähemmäs -hankkeeseen.

 

Kokemuksia toteutuneista harjoitteluista

Monella geronomiopiskelijalla harjoittelu kuitenkin toteutui suunnitellun mukaisesti. Kevään harjoitteluiden ohjaustilanteissa olemme opettajina saaneet kuulla todella hyvää palautetta geronomiopiskelijoiden harjoitteluiden toteutumisesta.

Opiskelijat ovat rohkeasti ja aktiivisesti lähteneet kehittämään ja luomaan uudenlaisia toimintatapoja asukkaiden osallistamiseksi arjen toimintoihin. Arki asumisyksiköissä on muuttunut, koska ulkopuolisten vierailut eivät ole olleet koronatilanteen vuoksi mahdollisia, minkä opiskelijat kertoivat näkyvän asukkaiden alakuloisessa olemuksessa.

Tilanne on saanut opiskelijat ideoimaan ja ottamaan asukkaat mukaan arjen toimintaan. Tämä on tuonut sisältöä asukkaiden arkeen, ja ilo ja riemu on kertoman mukaan näkynyt asukkaiden kasvoilta. Pienet arjen suoritukset, kuten omien liinavaatteiden vaihto ja omien ruokailuastioiden laittaminen astianpesukoneeseen ovat tuoneet tekemistä arkeen.

Työyhteisöissä geronomiopiskelijoiden ideat ja kehittäminen on otettu hienosti vastaan, ja työyhteisöt ovat lähteneet myös tarkastelemaan omia toimintatapojaan.

“Työyhteisö on avoin kehittämiselle, lähteä vain tekemään”

“Onni ja ilo on näkynyt asukkaiden kasvoilla”

Harjoittelun turvallisuus virusepidemian keskellä puhututti alkuun todella paljon. Hyvillä ohjeilla ja perehdytyksellä päästiin kuitenkin eteenpäin. Harjoittelupaikoissa on toimittu yleisten ohjeistusten mukaisesti ja esimerkiksi pienienkin oireiden ilmaantuessa opiskelija on ohjattu jäämään kotiin, kunnes oireilu on helpottunut.

Yllättävää kyllä, haastavasta keväästä saadut positiiviset kokemukset ovat luoneet jälleen uskoa siihen, että yhdessä selviämme tästäkin eteenpäin. Onnistuneet harjoittelukokemukset niin opiskelijoille kuin harjoittelupaikoillekin ovat loistava osoitus siitä, kuinka luovasti eri tahot ovat toimineet.

Harjoitteluista saatu palaute on ollut erittäin positiivista. Harjoittelupaikoista kerrotaan, että opiskelijoista on tässä tilanteessa ollut iso apu työyhteisölle. Opiskelijoiden tuomat ideat ovat olleet tervetulleita erilaisia ratkaisuja pohdittaessa. Myös konkreettinen osallistuminen ohjauksen ja esimiestyön eri työtehtäviin on ollut avuksi työpaikoilla.

”Kyllähän se tämä korona on vaikuttanut kaikkeen, mutta onneksi meillä on ollut opiskelija täällä apuna!”

”Me emme olisi selvinneet, ellei opiskelija olisi ollut täällä meillä nyt. Teknologia on tuottanut ongelmia, opiskelija on ratkaissut nekin ongelmat. Uusia ideoita on saatu ja opiskelijasta on ollut valtava apu päivittäisessä työssä ja tässä tilanteessa.”

 

Lopuksi

Harjoittelujen onnistuminen on vaatinut luovuutta niin meiltä opettajilta, harjoittelun järjestäjiltä kuin opiskelijoiltakin. Harjoittelupaikat ovat muun muassa joustaneet harjoitteluiden toteutumisen aikatauluissa. Uusien toimintatapojen kehittäminen on innostanut kaikki osapuolia kumpaakin tahoa luovuuteen ja ennakkoluulottomuuteen. Yhteisissä ohjauskeskusteluissa on ollut innostava ja iloinen kehittämisen meininki.

”Asioita voidaan haluttaessa toteuttaa monella eri tavalla ja kaikesta opitaan.”

Haasteellisesta keväästä on siis myös paljon positiivisia kokemuksia. Kevään aikana on saanut monesti kuulla, että kriisi on usein mahdollisuus kehittymiselle ja näin vaikuttaa tapahtuneen ainakin geronomiopiskelijoiden harjoittelukokemuksia kuunnellessa.

Otetaan tästä oppia ja ammennetaan rohkeutta tehdä asioita toisella tavalla myös poikkeusolojen jälkeen. Kevään kokemukset antavat uskoa tulevaan ja vahvistavat edelleen yhdessä oppimisen merkitystä.

Iloisia tuulahduksia tulevaan ja aurinkoista kesää geronomikoulutuksesta!

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Bio- ja kiertotalouskoulutusta insinööriopiskelijoille

9.6.2020



Kantanen ja Tyni
DI, lehtori Mari-Selina Kantanen ja FT, erityisasiantuntija Sanna Tyni työskentelevät Uudistuva teollisuus -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Megatrendien vaikutus ulottuu myös insinöörikoulutukseen, koska toimikenttä tarvitsee ajan hermolla olevia työntekijöitä, joilla on tietotaitoa ja osaamista löytää ratkaisuja globaaleihin ympäristöhaasteisiin.

Bio- ja kiertotalous on noussut nopeassa aikataulussa megatrendiksi, jonka kautta haetaan ratkaisuja globaaleihin ilmastohaasteisiin mahdollistaen kestävän teollisuustoiminnan kehittymisen. Teollisuussektorin muutokset tarvitsevat innovatiivisia uudistajia sekä tietotaitoa toiminnan muokkaamiseksi kestävämpään suuntaan.

Systemaattisen muutoksen tarve koskee toimialoja laajasti. Yleisesti on tunnistettu tarve ripeisiin kehitystoimenpiteisiin koulutuksen suhteen, erityisesti insinöörialoilla, työmarkkinoiden tulevaisuuden osaajien tarpeen täyttämiseksi.

Lapin ammattikorkeakoulu on sitoutunut strategiassaan edistämään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä, minkä vuoksi vuonna 2017 bio- ja kiertotaloustoiminnan kehittäminen sitoutettiin yhdeksi keskeisistä kehitysalueista. Samana vuonna käynnistyi insinöörikoulutuksen uudistustyö Kiertokoulu-hankkeen myötä (Kuva 1).

Hanketietoja kuvana

Kuva 1. Kiertokoulu-hankkeen keskeisiä hanketietoja.

Koulutuksen kehityksen toimenpiteet ja toteutustavat

Lapin AMKissa bio- ja kiertotalous on kytketty osaksi kaikkea insinöörikoulutusta siten, että korkeakoulusta valmistuvalla insinöörillä on tietotaitoa hyödyntää osaamistaan myös kestävän kehityksen ja kiertotalouden näkökulmasta.

Hankkeen käynnistyessä kartoitettiin korkeakoulun insinöörialojen koulutustarjonta kone- ja sähkötekniikan osalta, tieto- ja viestintätekniikassa, maanmittaus-, maa- ja metsätalouden aloilla sekä rakennustekniikassa. Kyseisten koulutusalojen opetussuunnitelmiin sisällytettiin bio- ja kiertotalousosaamisen tavoitteet.

Opintojaksojen ensimmäinen pilotointivaihe käynnistettiin lukuvuoden 2018 - 2019 aikana, jolloin toteutettiin uudistetun opetussuunnitelman mukaisesti bio- ja kiertotalousteemoitettuja opintojaksototeutuksia. Esimerkki koneinsinöörien koulutuksessa kiertotalousteemoja tulee opiskelijoille tarjolle kuvan 2 mukaisesti koko koulutuksen ajan erilaisten pakollisten opintojaksojen kautta.

Hankekaavio

Kuva 2. Konetekniikan koulutusohjelman opintojaksosisältöjen keskeisiä kiertotalousteemoja.

Opintojaksojen vastuulliset opettajat ovat päättäneet, kuinka bio- ja kiertotaloussisällöt kytkeytyvät osaksi opintojaksoja. Eri koulutusohjelmissa kytkös voi muodostua liittyen opintojakson käsiteltäviin asioihin, esim. materiaalien uudelleenkäyttöä arvioitaessa tai teeman kytkeytyvien ympäristövaikutusten kautta.

Toisaalta taas bio- ja kiertotalous voi olla koko lukukauden opintojen keskeinen käsiteltävä teema, jonka ympärillä opiskelijat perehtyvät lukukauden sisältöihin opintojaksojen ja oppimisprojektien kautta.

Keväällä 2019 opiskelijoilta kerättiin palaute, jonka pohjalta opintojaksojen sisältöjä muokattiin tulevan lukuvuoden pilotointeja varten. Kerätyn palautteen mukaan lukuvuoden aikana eri tavoin esille nostetut bio- ja kiertotalouteen liittyvät asiat vahvistavat aiemmin opittua asiaa. Tällä tavoin myös laajennettiin käsitystä, mihin kaikkeen teema kytkeytyy ja miten tarkastella asioita eri näkökulmista.

Koulutusohjelmien muutoksen myötä bio- ja kiertotalous tulevat insinööriopiskelijoille vastaan koko opintojen ajan eri tavoin ja eri asiayhteyksissä. Valmistuessaan opiskelijalla on siis tietotaitoa soveltaa osaamistaan myös kiertotalouden osalta siirtyessään työelämään. Tällä tavoin on myös mahdollista jalkauttaa bio- ja kiertotaloutta osaksi yritystoimintaa.

 

Koulutuksen kehitys ja aktiivinen uudistuminen

Kiertokoulu-hankkeen myötä bio- ja kiertotalous on nyt osa Lapin AMKin insinöörikoulutusta ja tulevaisuudessa joustava opetussuunnitelma mahdollistaa myös koulutussisältöjen päivittämisen nopealla aikataululla.

Koulutuksen kehitystyössä on tarpeen aktiivisesti seurata maailmalta tulevia signaaleita ja huomioida myös yritysrajapinnan muuttuvat osaamistarpeet. Korkeakouluilla on alueellaan merkittävä rooli uusien asiantuntijoiden kouluttajina. Aktiivinen yhteistyö sidosryhmien kanssa sekä tarpeiden ja toiveiden kuuntelu mahdollistaa koulutustarjonnan ajantasaisuuden.

Bio- ja kiertotalous tulevat olemaan merkittävässä roolissa tulevaisuuden asiantuntijoiden työelämässä, minkä vuoksi korkeakoulujen pitää tarjota heille työkaluja teeman haltuun ottoon jo opintojen aikana.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Edellinen 1 2 3 ... 21 22 23Seuraava
Asian äärellä tiistaisin

Pohjoisen tekijät on asiantuntijablogi, jossa julkaistaan Lapin AMKin toimintaa ja toimintaympäristöä käsitteleviä ajankohtaisia kirjoituksia.

Kirjoitukset perustuvat työntekijöidemme tekemään asiantuntija- tai tutkimustyöhön. 

Blogin tarkoituksena on yleistajuisen tiedon levittämisen lisäksi laatia tilannekuvaa ja analysoida erityisesti Lapin kehitystrendejä: onnistuessaan myös nostaa uusia teemoja yleiseen keskusteluun.

Kirjoituksia julkaistaan viikoittain. Julkaisupäivä on pääsääntöisesti tiistai.

Blogin toimituskunnan muodostaa Lapin AMKin julkaisutyöryhmä.

Tervetuloa lukijaksi!

Opiskelijoiden blogi
Opiskelijoiden blogikirjoituksia julkaistaan Lapin AMKin opiskelijablogissa.
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää evästeistä. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK