Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Energiakatselmoijan pätevyys

10.12.2019



Olli Kuisma.jpg
Insinööri (AMK) Olli Kuisma työskentelee projekti-insinöörinä Lapin ammattikorkeakoulun Älykäs rakennettu ympäristö -osaamisryhmässä.

Kiinteistön energiakatselmus

Kiinteistön energiakatselmus soveltuu sellaisten liike- ja palvelurakennusten energiansäästömahdollisuuksien kartoitukseen, joissa on tavanomaiset talotekniset järjestelmät. Sitä voidaan käyttää myös suuren tai tekniikaltaan monimutkaisen palvelualan rakennuksen, kuten sairaalan, suuren liikekeskuksen tai uimahallin katselmusmenetelmänä.

Energiankäyttötietojen ja rakennuksen perusteellisen läpikäynnin perusteella selvitetään energian turha kulutus ja määritellään kannattavat energiansäästötoimenpiteet.

Kiinteistön energiakatselmusraportissa käsitellään kohteen energian ja veden käytön nykytilanne, kuvataan LVIS-järjestelmien toiminta ja käyttö sekä esitetään säästötoimenpiteitä perusteluineen, säästövaikutuksineen ja takaisinmaksuaikoineen (Motiva 2017).

Jokaiseen katselmointiin tarvitaan yksi sähköpuolen ja yksi lämpöpuolen pätevyyden suorittanut henkilö, koska energiakatselmointien kenttätyössä joudutaan suorittamaan erilaisia mittauksia niin sähkölaitteiden kuin lvi-järjestelmienkin osalta. Ymmärrettävää on, että ilman sähköpuolen kokemusta ei voida suorittaa sähköön liittyviä mittauksia.

Lapin ammattikorkeakoulun tarjontaan kuuluu tehdä yrityksille Motivan mallin mukaisia energiakatselmointeja, joten koulutus antaa mahdollisuuden toimia mukana katselmoinneissa kenttätyöstä virallisten katselmointien kirjoittamiseen vastuuhenkilönä.

Motivan koulutus Helsingissä 9.10 – 10.10.2019

Lokakuun alussa Helsingissä järjestettiin Motivan toimesta kaksipäiväinen energiakatselmoijan kurssi. Tapahtumassa oli mukana paljon sähkö- ja energiapuolen insinöörejä, jotka olivat ilmoittaneet ennakkoon, haluavatko saada S (sähköpätevyyden) vai L (lämpöpätevyyden).

Koulutus ei anna osallistujalle suoraan pätevyyttä, vaan hänen tulee tehdä annetut harjoitustehtävät ja lähettää ne postissa Motivalle. Itse lähdin suorittamaan L-puolen pätevyyttä.

Motiva on valtion kestävän kehityksen yhtiö, joka kannustaa energian ja materiaalien tehokkaaseen ja kestävään käyttöön. Motiva tarjoaa julkishallinnolle, yrityksille, kunnille ja kuluttajille tietoa, ratkaisuja ja palveluja, joiden avulla voidaan tehdä energiatehokkaita, vaikuttavia ja kestäviä valintoja.

Lähdimme työkaverini kanssa Helsinkiin aikaisella aamulennolla. Saavuttuamme Helsinkiin hieman ennen klo 7 ja lähdimme mahdollisimman nopeasti kohti hotelli Havenia, koska koulutus oli alkamassa klo 9.30.

Tapahtumassa oli puhumassa Motivan oma henkilöstö, joilla oli kokemusta energiakatselmoinneista sekä katselmuksen kenttätyöstä. Oman henkilöstön lisäksi paikalla oli vierailevia puhujia, joiden asiantuntijuus kohdistuu rakennusten automatiikkaan, työturvallisuuteen sekä Helsingin alueelliseen rakennuskantaan.

 

Koulutuspäivän aiheet

Ensimmäisen kurssipäivän aiheet perustuivat muun muassa katselmoinnin käytännön toteutukseen, laadunvarmistukseen sekä energiamittauksiin ja seurantaan. Itse katselmusta koskevat aiheet olivat Motivan oman henkilöstön luennoimia. Muutoin vierailijoita oli Elomatic Consulting & Engineering Oy:stä ja Helsingin kaupungilta. Vierailijoiden luentojen aiheet koskivat energiamittauksia ja seurantaa sekä energiakatselmuksia tilaajan näkemyksistä.

Toisen koulutuspäivän aiheet koskivat kiinteistöjärjestelmiä katselmuksissa, käyttöhyödykejärjestelmät katselmuksissa sekä katselmuksien kenttätöistä, joista vastasivat Motivan oma henkilöstö. Vieraileva puhuja oli UPM:stä ja aiheena oli työturvallisuus osio katselmusten kenttätöistä.

Kokemukset Motivan koulutuksesta

Aiheita oli runsaasti. Välillä tuntui, että liikaa, mutta toisaalta energiakatselmuksiin liittyy paljon eri asioita, jotka tulee huomioida katselmusta tehdessä. On hyvä muistaa, että katselmoinnin tekeminen vie aikaa ja että tekeminen ei rajoitu pelkästään kirjoittamiseen, vaan kohteessa tulee suorittaa monia mittauksia, niin LVI-kuin sähköpuoleltakin. Tämän takia katselmuksen tekemiseen tarvitaan aina L-puolen ja S-puolen henkilö.

Itselleni antoi eniten ajateltavaa työturvallisuusasiat. Aihe nousi paljon tärkeämpään rooliin, kuin alun perin ajattelin. Työturvallisuutta koskevalla Teemu Turusen luennolla kerrottiin hyvin tarkkaan eri riskeistä, jotka tulee huomioida katselmuksen kenttätyössä.

Riskien arvioinnissa esille nousi sellaisia asioita, joita voi pitää hyvinkin selvinä ja yksinkertaisina, mutta silti tilanteet kenttäolosuhteissa voivat osoittautua arvaamattomiksi. Luennoitsija kertoi esimerkin, joka oli tapahtunut tosielämässä ja mihin toimenpiteisiin yritys joutui tilanteen jälkeen. Riskien arviointi ja minimointi nousi itselläni suureen rooliin osana katselmuksten tekemistä.

 

Loppusanat

Kokonaisuutta tarkasteltuna Motivan koulutus oli kattavan oloinen tietopaketti ja siitä on hyötyä varsinkin niille, jotka toimivat automatiikan parissa.

Automatiikka on nykypäivinä yleinen osa rakennusten tekniikkaa. Tämän vuoksi koen, että automatiikkaan ei tule keskittyä pelkästään automatiikka alalla, vaan sen tulisi olla enemmän läsnä myös rakennustekniikassa ja LVI-tekniikassa, koska automatiikassa on kumminkin kyse rakennuksen ”aivoista”.

Olisin toivonut luennoille käytännön laskuharjoituksia, joita olisi voitu tehdä tunneilla tai esitellä luentojen aikana. Näin oltaisiin saatu hieman vaihtuvuutta tunteihin.

Toinen toivomuslistalle jäänyt asia on osallistumisen etämahdollisuus. Luennoille ei ollut mahdollisuutta osallistua etänä. Olisiko tämä mahdollista tulevaisuudessa, kun lentämisestä aiheutuva ilmastonkuormituskin on aiheellisesti esillä?



Ilmastonmuutoksesta ja vähän muustakin. Kokemuksia Grönlannin matkalta

3.12.2019



Pohjola Panu.jpg
Panu Pohjola on kuvataiteen lehtori Lapin ammattikorkeakoulussa.

NORDPLUS Creative Arts Pedagogy and the Environment
The CAPE Network
Opintomatka, Nuuk, Greenland
Lokakuu 10 – 19, 2019


Matka Torniosta Nuukiin ja takaisin ei ole aivan yksinkertainen ja nopea tehtävä. Yksi kuvataideosaston opettaja ja yksi opiskelija Lapin ammattikorkeakoulusta kutsuttiin kuitenkin Nuukiin verkostoitumaan ja oppimaan uutta Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian David Yokenin toimesta.

Matkalle valikoituivat Linnea Laitinen ja jutun kirjoittaja. Tavoitteena oli mm. tutustua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja se olikin tämän matkan päällimmäinen anti ainakin vielä muutama viikko matkan jälkeen.

PPohjola kuva 1.jpg
Kuva 1. David Yoken Nuuk Vuonolla.

Matkustaminen

Ilmastonmuutoksen syitä tuli moneen kertaan mietittyä, kun matkusti aamuvarhain taksilla Tornion matkakeskukseen Luulajaan menevään linja-autoon. Linja-auto oli ilahduttava kokemus kahviloineen ja muine mukavuuksineen. Lisäksi havainto sen kovasta käyttöasteestakin ilahdutti. Halpa, mukava ja helppo tapa liikkua. Luultavasti myös ekologinen.

Suhteellisen nopea siirtyminen Luulajan linja-autoasemalta tuli ratkaistua matkaemännän tilaamalla taksilla, vaikka parin kolmen korttelin päästä olisi myös paikallisbussi ollut mahdollinen.

Lentomatka Arlandaan ja siirtyminen Reykjavikin koneeseen ei isompia kommentteja aiheuta, sitä samaa käytävien samoamista laukkujen kanssa. Lentohäpeäkö on autioittanut Arlandaa viime kerrasta, en tiedä, mutta ruuhkia ja palveluita oli vähemmän kuitenkin?

Tukholman kone laskeutuu Islannissa Keflavikiin, joka on noin tunnin päässä Reykjavikista. Kentän edessä on linja-autoja, niihin voi tunkea itsensä muiden turistien sekaan. Turismi on Islannissa räjähtänyt lähes Lapin mittoihin viime kerran jälkeen, aikaan ”juuri ennen kuin pankit kaatuivat”.

Nuukin kone lähtee kerran päivässä, puolen päivän maissa tai niillä main, lentosään mukaan. Eli yöpyminen Reykjavikissa oli pakollinen, todella lyhyt koneiden aikatauluista ja muutoksista sekä kolmen tunnin jonotuksesta johtuen.

Nuukin potkurikone nousee ja laskeutuu pikkuiselle Reykjavikin kansalliselle kentälle keskustan kupeessa. Siellä meininki ja tunnelma onkin jo oikeaa pohjoista. Kiire, virallisuus ja internet on muisto vain.

Myrskyn vuoksi pieni koneemme pysähtyi tankkaamaan Kulusukissa, jossa karu Grönlannin maisema alkoi ryömiä silmistä ja soluista sisään. Koleaa, vaikka yllätyksekseni oltiinkin aika etelässä. Linja-autot olivat jo aikoja sitten lopettaneet kulkunsa kun vihdoin, tuntikausia myöhässä, oltiin Nuukissa. Taksi ei onneksi ollut yhtä kallis kuin Luulajassa.

Hotellit Nuukissa ovat harvassa kuin mursun hampaat ja yhtä kalliita, joten ryhmämme majoittui pitkin Nuukia Airbnb-asunnoissa. Omani sattui olemaan hankekumppanikoulun vetäjän asunto, hän oli tosin muuttanut sieltä jo pois, ja olin 40 tunnin matkustamisen jälkeen yksin upeassa, tyhjässä ja isossa asunnossa.

Isäntä näytti paikat, antoi avaimet ja lähti uuteen kotiinsa. Hänellä itsellään ei ollut autoa, kaikki kuulemma oli 10 minuutin kävelymatkan päässä. Melkoinen kunto miehellä, kaupunki on nimittäin levittynyt laajalle alueelle, kallioiden ja tuntureiden sokkeloihin, pienen niemen kärkeen, kahden vuonon väliin. Käveltyä tuli vähintään 5 kilometriä päivittäin. Bussejakin kulki, mutta lähinnä töiden ja koulujen aikataulujen mukaan.

Nuuk on monta sataa kilometriä Napapiirin alapuolella, joten ilmasto on talvella aika vaihteleva, lunta tulee ja menee, liukasta on.

PPohjola kuva 2.jpg
Kuva 2. Merikuljetukset ovat Grönlannin nykyisen yhteiskunnan perusta.


Matkan sisällöstä

Kuvasin ja editoin sekä jaoin videoita matkapuhelimella matkan aikana. Tämä oli osa uusien laitteistojen ja työtapojen testausta ensi vuoden opetuksia silmällä pitäen.

Linkin kautta pääset videolle, jossa viikko pääpiirteittäin, joten ei siitä sitten enempää: https://vimeo.com/369584276. Mennään ilmastonmuutokseen.


Ilmastonmuutoksesta

Tohtori, tutkija ja opetuksen koordinaattori Thomas Juul-Pedersen (Greenland Climate Research Centre, Greenland Institute of Natural Resources) piti meille muutaman tunnin faktoihin perustuvan pohdinnan ilmastonmuutoksesta ja onnistui ainakin minulta hälventämään epätietoisen ahdistuksen asiaan liittyen.

Hän kertoi, että kyse on perspektiivistä: mikä on tarkastelukulma ja -aika? Hän myös kertoi, että kaikki liittyy kaikkeen ja siksi aihe on varsin monimutkainen ja hankala hallita. Todisteet näyttivät olevan varsin selkeät, että ilmastonmuutos on tosiaan tapahtumassa, mutta muutokset ovat olleet maapallon historian mittakaavassa aika pieniä.

Seuraava toteamus oli, että nisäkkäät ovat hyviä soputumaan ja tätä nyt tarvitaan. Grönlannin mittapuussa muutos on jo nyt ollut merkittävä. Grönlannin BKT koostuu 95 prosenttisesti luonnonvaroista, pääosin merestä kalastamalla saatavien tuotteiden viennistä.

Grönlannin vuonoissa on ollut kesäisin erinomaiset mahdollisuudet pieneliöstön lisääntymiseen, ja tämä on houkutellut paikalla kaloja ja kalaa syöviä nisäkkäitä. Jäätiköt vaikuttavat tähän oleellisesti.

Kesällä sulamisvesi hulahtaa muutaman kilometrin paksuisen jäätikön läpi ja purskuaa ulos jäätikön vedenalaisesta osasta irrotellen veteen pohjan ravinteita. Lämmin merivesi sekoittuu veteen ja aurinko lämmittää vielä vettä ja loistava lisääntymisalusta on luotu.

PPohjola kuva 3.jpg
Kuva 3. Vuonojen eliöstö on elämän perusta ollut aina Grönlannissa, nyt se on muutoksen alla.

Jos jäätikkö etääntyy vuonosta, niin kuin on alkanut käymään, irrottaa sulamisvesi pintamaata, lähinnä savea ja tämä virta karkottaa eliöstöä.

Toinen vaikutus on jääveden jäähdyttävällä ominaisuudella. Kylmä vesi on lisääntynyt kiihtyvän sulamisen takia ja tästä syystä vuonojen vesi on nykyään etenkin lämpiminä vuosina liian kylmää pieneliöstön lisääntymiseen.

Isommassa mittakaavassa kylmä vesi vaikuttaa myös merivirtoihin ja tämä hidastaa kesällä paikalle vaeltavien lajien tulemista tai estää sen kokonaan. Näin on käynyt mm. aikaisemmalle pääkalastuslajikkeelle, turskalle. Sitä ei enää tavata Grönlannin vesiltä ja on ollut pakko sopeutua ja muuttaa pyyntiä, nyt pyydetään katkarapua, mutta siitä saatava tulo ei ole korvannut turskan kalastuksesta saatuja tuloja. Tämä taas hankaloittaa sopeutumista, pääomia jatkuvaan muutokseen ei ole.

Paljastui samalla kuitenkin ilmastonmuutoksen päähuolehtijat, kaikissa mittakaavoissa, eli rahoittajat. Valtioiden hyvinvointi on riippuvainen velasta ja sen maksu kasvusta, ja näin on myös yksityisellä ihmisellä.

Ilmastonmuutoksen hallinta on poliittista päätöksentekoa, mutta tällä hetkellä vastakkain ovat kulutuksen vähentäminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kulutuksen lisääminen hyvinvoinnin säilyttämiseksi ja velkojen maksamiseksi. Grönlanti on ilmastonmuutoksen laboratorio, talous, hyvinvointi ja kulttuuri ovat niin oleellisesti kiinni luonnossa.

PPohjola kuva 4.jpg
4. Jäätiköt ruokkivat osaltaan vuonojen eliöstöä, merivirtojen ja vuoroveden sekä auringon ohella.

Mittakaavasta

Lukuja: Grönlannin jääkenttä sulaa tällä hetkellä 0,01% vuodessa. Kokonaan sulettuaan se nostaa merenpintoja 60-70 cm. Mittakaavaa antaa Etelämanner, jonka mahdollinen sulaminen nostaisi meriä 6-7 metriä.

Nämä kaksi jäätikköä sisältävät 90 prosenttia maapallon juomavedestä. Niiden sulaminen muuttaisi meren suolapitoisuutta ja lämpötilaa. Thomas Juul-Pedersen esitti henkilökohtaisena näkemyksenään, että tästä seuraa uusi jääkausi muutaman sadan tuhannen vuoden kuluessa.

Minä mietin, että tässä on monelle meistä työtä ja toimeentuloa miettiessä, millainen uusi yhteiskunta halutaan ja miten se luodaan?

Tutkimuksia aiheesta:
https://www.sitra.fi/julkaisut/tulevaisuusbarometri-2019/
https://eko.bios.fi/

PPohjola kuva 5.jpg



Johtajuus on jatkuvaa suunnistusta, säätöä ja oppimista

26.11.2019



Jumisko Eija neliö 200 x 200.jpg
FT, TtM, erikoissairaanhoitaja Eija Jumisko on Lapin ammattikorkeakoulun Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut - osaamisalueen kehittämispäällikkö.

Johtajuus on kiinnostava teema ja mitä enemmän sitä pohtii, sitä monimutkaisemman muodon se saa. Johtajuutta on meidän kaikkien arjessa perheissä, harrastuspiireissä ja työpaikoilla.

 

Johtajalle asetettuja odotuksia

Työpaikoilla hyvän johtajan ominaisuuksien lista on vaihdellut yhteiskunnallisen kehityksen mukaan. Tämän päivän johtajan täytyy nähdä lähelle ja kauas, olla rehellinen, kuunnella, innostaa joukkojaan ja huolehtia työntekijöidensä osallisuudesta. Hänen tulee kommunikoida taitavasti, olla rohkea, luja ja pehmeä sekä vaatia ja valvoa kaikille sopivalla tavalla. Hänen pitää kyetä toimimaan nopeasti ja ymmärtää milloin hitaus on viisautta. Hän on toiveiden, odotusten ja jaettujen huolien säiliö. Hän pitää huolta omasta jaksamisestaan ja on esimerkillinen. (vrt. Eloranta 2012; Kokkonen, Strömberg & Syvänen 2014; Alahuhta 2017; Rehn 2018; Matsudaira 2019.)

Yksi tärkeimmistä johtajan ominaisuuksista on kyky kohdata ihmiset hyvin ja rakentaa luottamusta. Luottamuksen ilmapiiri syntyy, kun kuunnellaan ja ollaan läsnä, pidetään kiinni sovitusta ja vältetään poukkoilua ja politikointia. Johdonmukaisuudesta poikkeamiset perustellaan huolellisesti. Luottamuksen ilmapiirissä ihmiset saavat pelotta kehittyä, käyttää luovuuttaan ja kokeilla rajojaan. (Alahuhta 2017, 129-133, 151-154.)

Luottamus voi tarkoittaa ison riskin ottamista. Se vaatii johtajalta heittäytymistä ja sitä, että on valmis tukemaan toista tekemään ilman varmuutta siitä, mihin se johtaa. Johtajan on myös asetettava rajoja, sanottava harkitusti ”ei” ja kommunikoitava se selkeästi. Olisi mukavaa, kun voisi sanoa kaikkeen ”kyllä” ja ilman vaatimista ja seurantaa. Johtajuutta se ei olisi. (Rehn 2018, 122-131.)

Valitsisinko itseni uudelle toimikaudelle?

Olen toiminut eri tason johtotehtävissä vanhus- ja hoitopalveluissa sekä eri alojen koulutusympäristöissä. Olen yrittänyt olla hyvä johtaja, vaihtelevalla menestyksellä.

Vaikeinta ollut ollut uran ensimmäisessä isommassa johtotehtävässä vanhus- ja hoitopalveluissa. Odotin itseltäni ja työntekijöiltäni liikoja enkä osannut käsitellä esimiestyön kipukohtia ja epäonnistumisia. Erityisesti vanhustyön palvelujen osalta koin työssäni vahvaa eettistä stressiä, jolle löysin sanat vasta vuosia myöhemmin.

Sanojen löytyminen auttoi minua ymmärtämään minkä vuoksi kipuilin niin paljon, että minun oli palavasta innostuksestani huolimatta lähdettävä työstäni. Olin liian innostunut ja malttamaton. Minun lähtö ”kasvamaan” oli hyvä ratkaisu kaikkien osapuolten kannalta.

Olenko nyt hyvä johtaja? Yritän kovasti, mutta huomaan toistuvasti epäonnistuvani. Viimeksi epäonnistuin viestinnässä. Sain työntekijöiltä kriittistä palautetta ja ihan aiheesta. Yritän olla toistamatta tunnistamiani virheitä, mutta riski astua samoihin ”miinoihin” on koko ajan läsnä.

Rehnin tekstit (2018) johtajuuden ristiriitaisuuksista rauhoittavat. Rehnin mukaan johtaminen on epäonnistumista ja jatkuvaa korjaamista. Riippumatta siitä mitä johtaja tekee, jokin menee aina pieleen jonkun mielestä ja vähän eri tavalla kuin olisi pitänyt mennä. On tärkeää oppia sietämään epävarmuutta ja elämään jatkuvan kehityksen ja oman epätäydellisyyden kanssa. Tämä ei tarkoita pessimismiä eikä lannistumista vaan sitä, että korjaa ja yrittää uudestaan, ja toivottavasti onnistuu. Onnistuminen itsensä johtamisessa on edellytys muun johtamisen onnistumiselle. (Rehn 2018, 17-26).

Oman toiminnan tarkastelu ulkopuolisen silmin, etäältä ja helikopteriperspektiivistä on hyödyllistä. Muistutan itselleni säännöllisesti ketä varten työtäni teen ja miksi. Onko oma fokukseni kirkas ja innostus työhöni edelleen vahva vai onko ilmassa hiipumisen merkkejä, joihin pitäisi miettiä ratkaisuja? Luottamus erityisesti omaan lähiesimieheen pitää olla kunnossa, jotta asioista voi keskustella avoimesti.

Palautteen saaminen muilta on tärkeää. Positiivista palautetta on mukava saada. Kriittiset palautteet ovat herätyskelloja. Joskus saamani kriittinen palaute on niin monisäikeistä, että minulta menee tovi ennen kuin kykenen sen analysoimaan ja solmuja aukaisemaan.

Dobell (2018, 67) kehottaa tarkistamaan silloin tällöin, miten hyvin suoriudut työstäsi itsesi ulkoministerinä; valitsisitko itsesi uudelle toimikaudelle?

Kompassi näyttää suunnan

Työuraan sisältyy useita tienhaaroja, joissa pitää tehdä valinta.

Omat valintani ovat olleet välillä huolellisen harkinnan tuloksia ja välillä nopean intuition ohjaamia. Välillä kompassi on vienyt väärään suuntaan. Onneksi olen voinut palata tienhaaraan ja valita uudelleen.

Myös johtajuus on jatkuvaa tien valintaa pienissä ja isoissa asioissa (Matsudaira, 2019). Se on arkista ja määrätietoista työtä, joka haastaa kehittymään ja oppimaan.

Työpöydälläni on pari vuotta sitten kollegoilta saamani taulu. Vilkaisen taulua erityisesti päivinä, jolloin on myrskyisämpää. Myrsky voi olla ikävän viileä tai ihanan lämmin, mutta joka tapauksessa se saa kompassini levottomaksi. Taulussa on täysin valkealla pohjalla yksi lause:

Det är hur du sätter seglet, och inte hur vinden blåser som avgör din riktning i livet.
(Randy Davis)

Lähteet:

Alahuhta, M. 2017. Johtajuus. Kirkas suunta ja ihmisten voima. Jyväskylä: Docendo Oy.
Eloranta, J. 2012. Ensimmäistä kertaa johtajana. Tekniikka ja talous 16.11.2012.
Dobelli, R. 2018. Paremman elämän taito. 52 reittiä onnellisuuteen. EU: Atena Kustannus Oy.
Kokkonen, A., Strömberg, S., Syvänen, S. 2014. Dialogisen johtamisen palapeli - kehittämisen työkaluja esimiehille. TTK. Viitattu 20.10.2019. https://issuu.com/ikumpunen/docs/ttk_dialog_joht_palapeli_4
Matsudaira, K. 2019. The evolution of management. Communications of the ACM. Vol 62 No 10, 42-47. Viitattu 20.10.2019. Doi:10.1145/3343048. https://cacm.acm.org/magazines/2019/10/239674-the-evolution-of-management/abstract#top
Rehn, A. 2018. Johtajuuden ristiriidat. Miksi johtaja aina epäonnistuu ja miksei se ole ongelma. Jyväskylä: Docendo Oy.
Davis, R. Tuntematon lähde



Eurooppa ikääntyy

19.11.2019



Eila Linna.jpg
KT Eila Linna on Lapin ammattikorkeakoulun kansainvälisen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan erityisasiantuntija.

Havaintoja European Week of Regions and Cities –tapahtumasta

European Week of Regions and Cities on vuosittainen tapahtuma, jossa kaupungit ja alueet esittelevät osaamistaan. Alueet esittelevät myös sitä, miten ne toteuttavat eurooppalaista koheesiopolitiikkaa sekä panostavat alueidensa kasvuun ja työpaikkoihin.

Tässä kirjoituksessa nostan esille asioita, jotka tämän vuoden tapahtumassa 7.-11.10. nousivat esille liittyen erityisesti active ageing -tematiikkaan.

Eurooppa ikääntyy ja erityisesti harvaan asutuilla alueilla tilanne on hyvin haasteellinen, kun väestö vanhenee ja ikääntyneen väestön suhteellinen määrä kasvaa.

Eurostat-tilaston mukaan yli 65-vuotiaiden määrä tulee lähes kaksinkertaistumaan (17 % -> 30 %) vuoteen 2060 mennessä ja yli 80-vuotiaiden määrä kasvaa 5 prosentista 12 prosenttiin. Tätä demografista muutosta voidaan pitää tärkeimpänä haasteena eurooppalaiselle sosiaali- ja terveysjärjestelmälle ja sen kehittämiselle (ks. esim. https://www.espon.eu/acpa).

Demografiset muutokset ja haasteisiin vastaaminen kokoavat yhteen julkiset ja yksityiset toimijat sekä muut sidosryhmät paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla.

Alueista riippumatta yhteisenä haasteena on kehittää sellaisia ympäristöjä ja ratkaisuja, joilla tuetaan aktiivista ja terveellistä ikääntymistä, mahdollistetaan kotona asuminen ja hyvinvointi sekä tuetaan sosiaalista aktiivisuutta sekä mahdollisuuksia toimia aktiivisena yhteisön jäsenenä. (ks. mm. www.agefriendlyeurope.org).

Kaikilla hallinnon ja käytännön tasoilla tarvitaan toimenpiteitä sellaisten ratkaisujen tuottamiseen, joilla kaikille ikäryhmille voidaan turvata laadukkaat ja helposti saatavat palvelut.

Väestön ikääntyessä tarvitaan strategista resurssien kohdentamista uudella tavalla ja uudenlaisiin ratkaisuihin.

Inkluusion osalta haasteita nousee esille mm. rahoituksen segregaation, digitalisaation, lisääntyvän yksinäisyyden sekä kulttuuristen erojen osalta. Lisäksi vanhenemiseen liitetään usein erilaisia stereotypioita ja negatiivista asennoitumista (ks. esim. https://www.espon.eu/acpa).

On kuitenkin löydettävä pysyviä ja jatkuvia kehittämistoimia kertaluontoisten projektien sijaan. Terveys- ja sosiaalisektoreiden kiinteä yhteistyö on tärkeää. Tarvitaan myös asennemuutosta ikääntyviä kohtaan, ja heidän huomioimistaan täysivaltaisina yhteisön jäseninä. Ikääntyviä ei tule pitää ainoastaan kulueränä vaan esimerkiksi alueen kehittämisen voimavarana.

Ikääntyvän väestön tueksi voidaan kehittää yhteisöjä (age-friendly communities), joissa kaikin tavoin huomioidaan yhteisön jäsenten tarpeet mm. kuljetus-, asumis- ja palvelujärjestelyissä. Tätä ei kuitenkaan pidä toteuttaa niin, että ikääntyneet eristetään omiin yhteisöihinsä vaan olennaisia ovat myös sukupolvien välinen vuorovaikutus sekä sosiaaliset suhteet ja aktiviteetit. Myös yksilöllisiä ratkaisuja tarvitaan erilaisten rajoitteiden (esim. näkö, kuulo, liikkuminen) vuoksi.

Kehittämistyössä saavutetaan parhaat ja toimivimmat tulokset alhaalta ylöspäin suuntautuvassa kehittämisessä, jossa palveluiden käyttäjät ovat mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa ratkaisuja.

Todellisten muutosten ja tulosten aikaansaaminen edellyttää kuitenkin kansallisia, alueellisia ja paikallisia linjauksia kehittämisen ja toimenpiteiden resurssien varmistamiseksi.

Tarvitaan myös osaamista kehittämisen kaikilla tasoilla ja siksi onkin erinomainen asia, että myös Lapin amkissa panostetaan aktiivisen ikääntymisen osaamisen lisäämiseen.

Useita verkostoitumis- ja hankealoitteita on jo vireillä ja niiden menestymisen edellytykset ovat hyvät, koska haasteet, joihin niillä vastataan, ovat niin konkreettisia ja selkeitä. Terveys- ja teknologia-alan osaamisten yhdistelmillä voidaan kehittää uusia ja innovatiivisia ratkaisuja niin käytännön toimiin kuin sosiaalisen kanssakäymisenkin turvaamiseen.

Tekstissä on hyödynnetty seuraavia Week of Regions and Cities –tapahtuman seminaareja:

Smart Villages: overcoming the divide between rural and urban areas
Healthy ageing in cities and regions: inspiring examples to frame the future.
Building Regional Skills Ecosystems
Monitoring Regional Smart Specialization Strategies



Tapahtumaviestinnän lyhyt oppimäärä

12.11.2019



Heli Lohi
KM Heli Lohi on Lapin ammattikorkeakoulun viestintäkoordinaattori.

Harmittaa, kun kaveriporukka näkee paljon vaivaa tapahtuman järjestelyissä, ja kun juuri kukaan ei tule. Heitä harmittaa varmasti vielä enemmän kuin minua.

Koska harva meistä järjestää joulukirkkoa tai ruisrockia tai mitään muutakaan, jota suuri yleisö osaa vanhastaan odotella, pitää tapahtumasta kertoa. Siitä pitää kertoa monesti ja montaa eri kanavaa pitkin.

Kerron tässä kirjoituksessa parhaat vinkkini tapahtumatiedotukseen ja –markkinointiin.

Vinkki #1: suunnittele myös viestintä

Jos et suunnittele tapahtumaviestintää ja –markkinointia, se jää helposti tekemättä.

Tapahtuma alkaa kun siitä viestiminen alkaa. Se päättyy vasta kun viestiminen päättyy. Siksi suosin suunnittelussa kronologista tapaa: ennen, aikana ja jälkeen.

Puhekuplat

Kuva 1. Tapahtumaviestinnän tärkein tavoite eri vaiheissa.

Ennen tapahtumaa

Tapahtuman ennakkotiedotus kannattaa aloittaa heti kun nimi/teema, aika ja paikka ovat tiedossa. Nämä tiedot on syytä myös julkaista internetissä saman tien.

Monet rutinoituneet tapahtumajärjestäjät nimittäin googlettavat seudun muun tapahtumatarjonnan ennen kuin lyövät ajankohdan lukkoon. Suosittelen tätä myös sinulle, joka järjestät tapahtumia satunnaisemmin. On ikävää jäädä elokuvailtansa kanssa stadionkonsertin jalkoihin.

Hyvän nimen keksiminen tapahtumalle on monesti vaikea pala, mutta siihen kannattaa satsata. Hyvin nimetty tapahtuma saa lisänostetta kun taas huonosti nimetty ei herätä mielenkiintoa eikä jää mieleen.

Tässä on muutama esimerkki hyvistä tapahtumanimistä. Näihin tekee mieli osallistua pelkän nimen perusteella.

• Ämpäreitä, onko heitä?
• VAINO
• Hikoileva maapallo
• Uusia tuotteita metsästä

Pitkät, liian yleiset tai kikkailevat nimet harvoin toimivat. Lyhennettä kannattaa nimessä käyttää vain, jos se on kaikille tapahtuman kohderyhmille varmasti tuttu.

Ei ole todennäköistä, että pysähtyisin tutustumaan tapahtumaan, joka olisi saanut nimekseen vaikkapa TVAP2019. En, vaikka olisin hyvinkin kohderyhmää tälle Tapahtumaviestijöiden ajankohtaispäivälle. (TVAP2019 on kuvitteellinen eikä tällaista tapahtumaa oikeasti ole. Ainakin toivon niin.)

Vinkki #2: Lyö lukkoon tapahtuman viestintäelementit: pääkuva, nimen kirjoitusasu (logo) tai muu visuaalinen elementti ja slogan tai apuotsikko. Ole johdonmukainen, ja käytä valitsemiasi elementtejä kaikissa yhteyksissä.

Päätä tämän jälkeen tapahtumalle vähintään kaksi hästägiä: #tapahtumanimi #järjestäjännimi. Tapahtumaviestinnän saavutettavuus on vähintään yhtä tärkeää kuin tapahtumapaikan esteettömyys.

Vinkki #3: Kirjaa tapahtuman kohderyhmät ylös, ja valitse jokaista kohderyhmää varten kolme kanavaa, joiden kautta tavoitat heidät.

Tapahtumatiedotukseen ja -markkinointiin on käytettävissä monia maksuttomia tapoja.

Some

Laadi Facebook-tapahtuma tai pyydä organisaatiosi viestintäyksikköä laatimaan sellainen. Kun Facebook-tapahtuma tehdään organisaation Facebook-sivun ylläpidon kautta, on siihen mahdollista tägätä muut järjestäjäorganisaatiot mukaan, mikä lisää huomattavasti sen näkyvyyttä. Lisäksi tapahtumalle on näin toimien helpompi ostaa maksullista näkyvyyttä tarvittaessa.

Yleinen harhakuvitelma on, että Facebook-tapahtuma toimii itsekseen kun se on kerran luotu. Näin ei ole, vaan sen toimivuus vaatii ainakin näitä toimia: kutsu omista kavereista osallistujia, jaa tapahtumaa ryhmissä ja tuota tapahtumasivulle ennakkosisältöjä ja osallistavaa toimintaa.

Omasi ja organisaatiosi LinkedIn-sivu toimii erityisen hyvin ammatillisten tapahtumien tiedotuskanavana. Instagram-profiilissa ja -sivulla kannattaa jakaa varsinaisen tapahtumatiedotuksen lisäksi kuvia ja videoita tapahtuman järjestelyistä, siis siitä miten tapahtuma valmistuu. Näitä sisältöjä kannattaa jakaa myös Facebook-tapahtumassa. Twitter-postauksiin kannattaa tägätä mukaan järjestäjäkumppanit ja esiintyjät.

Muut sähköiset kanavat

Huolehdi, että tapahtuma julkaistaan oman organisaatiosi verkkosivulla ja henkilöstöintrassa. Näiden lisäksi kannattaa muistaa muut sähköiset kalenterit. Tällaisia pitävät monet kaupungit ja kunnat ja sanomalehdet (mm. Lapin Kansan menoinfo).

Tapahtumaa kannattaa tarjota julkaistavaksi myös kohdeorganisaatioiden henkilöstöintroissa ja tapahtuman kumppaniorganisaatioiden ja mahdollisten tukijoiden (sponsoreiden) verkkosivuilla.

YLEn paikallistoimitukset kuuluttavat päivittäin seudun yleisötapahtumista menovinkeissään. Näihin tieto on hyvä jättää vasta paria päivää ennen tapahtumaa.

Suoraa sähköpostijakelua kannattaa hyödyntää, kun kohdehenkilöiden yhteystietoja on olemassa. Tässä kohtaa on hyvä muistaa ja muistuttaa myös viestin saajia organisaatiosi GDPR-käytännöistä.

Jos organisaatiollasi on sisäinen lehti, asiakaslehti tai uutiskirje, tarjoa tapahtumainfoa julkaistavaksi myös niissä.

Tapahtumasta kannattaa laatia ennakkoon myös mediatiedote ja kutsua median edustajia paikalle tapahtuma-aikaan. Tulevat jos tulevat, tätä on vaikea ennakoida. Pidä huoli, että kutsussa mainittu yhteyshenkilö on todellakin saavutettavissa tapahtuman alla ja aikana.

Älä silti odota, että kaupallinen tiedotusväline puffaisi tapahtumaa puolestasi ennakkoon maksutta.

Vinkki #4: Ole valmis maksamaan tapahtumaviestinnästä. Edes vähän.

Mitä isompaa osallistujajoukkoa tapahtumaan tavoitellaan, sitä todennäköisempää on, että homma ei onnistu ilman rahallista panostusta. Sama pätee pienempäänkin kohderyhmään, jos se on maantieteellisesti hajanainen, organisaatiollesi uusi tai kun valmiita suoria kontaktikanavia ei ole käytettävissä.

Huokeimpia tapoja markkinoida tapahtumaa on maksullisen ja kohdennetun näkyvyyden ostaminen sosiaalisessa mediassa. Pyydä organisaatiosi viestintäyksikköä avuksi tähän. Facebookin lisäksi maksullista näkyvyyttä voi ostaa mm. Instagramiin, LinkedIniin, Youtubeen ja Twitteriin, joilla kaikilla on nykyään käytössä edistyneet mainonnan kohdennustyökalut.

Kaupunkien valomainostaulujen hinnat ovat myös nykyään hyvin kohtuulliset tarjonnan lisääntymisen myötä samoin kuin painokustannukset digipainotekniikan myötä. Joskus voi nimittäin olla paikallaan painattaa julisteita tai flyereitä, vaikka niitä nykyään käytetäänkin takavuosia vähemmän. Jos päätyy painotuotteisiin, on syytä varautua jalkautumaan niiden jakelua varten.

Perinteinen lehtimainonta toimii monesti edelleen. Asiantuntijatapahtumissa kannattaa harkita alan asiantuntija- ja ammattilehtiä. Näillä kuten lähestulkoon kaikilla muillakin mediataloilla – pois lukien YLE - on yleensä tarjota myös mainospaikkoja verkkosivuillaan ja mobiilisovelluksissaan. Näihinkin voi määritellä kohderyhmiä, joille mainosta näytetään, ja muutamalla satasella saattaa kohdehenkilöt tavoittaa jo varsin hyvin.


Tapahtuman aikana

Tapahtumapaikan on hyvä näyttää tapahtumapaikalta. Järjestä mahdollisuuksien mukaan ja mielikuvitusta käyttäen rakennuksen ulkotiloihin viestejä, jotta tulijat tuntevat olevansa a) oikeassa paikassa ja b) tervetulleita. Valot, roihut, banderollit ja mainostelineet ovat käyttökelpoisia. Muista tehdä opasteita myös sisätiloihin.

Varsinaisella tapahtumapaikalla on hyvä varmistaa, että osallistujilla on tiedossa tapahtuman hästägit ja mahdollisesti myös verkon vierailijatunnukset.

Olen osallistunut moneen seminaariin, jossa järjestelyihin osallistuneet ihmiset on esitelty vasta kiitosten aikaan tapahtuman päättyessä. Järjestäjät kannattaa kuitenkin esitellä heti alkajaisiksi, jotta osallistujat tietävät, keneltä voi kysyä apua tai neuvoja tapahtuman kuluessa. Järjestäjät on hyvä myös "merkitä" erottuvalla yhteisötunnuksella, esimerkiksi huivilla.

Someta eli jaa sosiaalisessa mediassa tapahtuman edetessä kuvia, live-videoita ja muita videopätkiä, tekstimuotoista tarinaa ja muita poimintoja. Seuraa myös osallistujien jakamia sisältöjä. Tykkää, kommentoi ja jaa niitä edelleen, jos mahdollista.

Someen, esimerkiksi Facebook-tapahtuma-sivulle, kannattaa jo etukäteen suunnitella kilpailuja, kyselyjä ja muuta osallistava sisältöä. Sen lisäksi Instagram (stories), Twitter ja Snapchat soveltuvat tapahtuman aikaiseen ad-hoc-viestintään hyvin.

Tapahtuman pelillistäminen on melko uusi ilmiö. Aiheesta on kirjoittanut mm. Julia Erling mFabrikin verkkosivulla.

Isoissa auditoriotapahtumissa käytetään monesti viesti- tai someseinää, jolle osallistujien tuottamat somesisällöt nousevat salissa olijoiden näkyville. Tämä lisää julkaisuintoa osallistujien joukossa.

Ilmaistapahtuman voi myös striimata suorana verkkoon niiden nähtäväksi, jotka eivät pääse itse tapahtumapaikalle. Tätä suositaan erityisesti asiantuntijatapahtumissa. Striimaus voi kattaa koko ohjelman tai vain huippukohdat siitä. Tallennetta voi hyödyntää tapahtuman jälkimarkkinoinnissa.

Kokoa tapahtuman aikana tiedotussisältöä myöhempää uutisjuttua, kuvagalleriaa, videota tai muuta koontia varten. Näitä voivat olla valokuvat, videopätkät ja tekstireferaatit. Pidä huoli, että tiedotusvälineiden edustajat tulevat huomioiduksi ja avustetuksi.

Tapahtuman jälkeen

Viestintä ei lopu tapahtumapaikan loppusiivoukseen.

Vinkki #5: Kiitä ja kiinnitä jatkoa varten

Tapahtuman jälkeisen viestinnän tarkoitus on paitsi aidosti kiittää osallistujia myös sitouttaa heitä myöhempiin tapahtuma- tai muihin ponnisteluihinne. Kiitoksia on hyvä jakaa samoja kanavia pitkin, joita käytit tapahtuman ennakko- ja aikaiseen viestintään.

Julkaise myös koostavia sisältöjä: video, livestriimaustallenne, uutisjuttu, kuva-albumi tai vaikka puheenvuorojen av-aineistot (esiintyjien luvalla). Seuraa seuraavaan päivään, millaisia sisältöjä tiedotusvälineet tapahtumasta laativat, ja jaa niitäkin. Maksumuurin takana olevia juttuja ei kokemukseni mukaan kannata jakaa ainakaan varoittamatta siitä saatesanoissa.

Jos käytettävissäsi on osallistuneista sähköpostirekisteri, on kiitoskirje hyvä lähettää myös sitä kautta. Sähköpostiin on kätevää linkittää mukaan sähköinen palautelomake. Linkkaa mukaan myös tapahtumasta tehdyt kooste- ja muut sisällöt. Älä lähetä kuvia, videoita tai muitakaan av-aineistoja sähköpostin liitteenä, sillä ne ovat usein tolkuttoman isoja tiedostoja.

Seuraa vielä tapahtuman jälkeenkin sille antamiasi hästägejä ja osallistu keskusteluun. Jos kyseessä on konferenssi, seminaari tai muu asiapainotteinen tapahtuma, on hyvä idea koostaa sen sisällöllisestä annista blogikirjoitus.

Kerro osallistuneille, jos jatkoa on luvassa.

Loppusanat

Olen tässä kirjoituksessa käynyt läpi tapahtumaviestintää ja -markkinointia. Onnistuneeseen tapahtumaan kuuluu paljon muutakin työtä ohjelmasuunnittelusta turvallisuuteen, tilasuunnittelusta tunnelmatekijöihin ja totta kai inhimilliset ja aineelliset resurssit tehdä asiat hyvin.

Onnistunut tapahtuma palkitsee järjestäjäporukan, joka hoippuu euforisissa tunnelmissa ansaitsemaansa karonkkaan ja hokee, ettei ikinä enää aleta tähän. Ja ensi vuonna uusiksi.



Hubotti opettajana

5.11.2019



Minna Väyrynen ja Sisko Häikiö.jpg
FM Sisko Häikiö ja FM Minna Väyrynen toimivat kieltenopetuksen lehtoreina Lapin ammattikorkeakoulun Vastuullisten palveluiden osaamisalueella.

Tekoälykäs, nopea ja väsymätön hubotti auttaisi opiskelijaa suullisen ja kirjallisen kielitaidon harjoittelussa. Opettajaa se tukisi opiskelijan aktiivisuuden seurannassa, ohjaamisessa ja arvioinnissa sekä opetusmateriaalin kehittämisessä. Korvaako hubotti siis ihmisopettajan tulevaisuudessa?

Osallistuimme ammattikielten ja -viestinnän yhdistys Proflang ry:n kevätpäiville Lahdessa 16.–17.5.2019. Päivien aiheena oli Ihmisäly vai tekoäly? – Kohti uuden sukupolven ammattikieliä ja -viestintää.

Mielenkiintoiset esitykset, huikeat visiot ja viisaat ajatukset ihmisen ja tekoälyn yhteisestä tulevaisuudesta palauttivat mieliimme takavuosina Suomessa esitetyn ruotsalaisen tv-sarjan Äkta människor. Sarjassa ihmisen kaltaiset tekoälyllä varustetut hubotit (human robots) palvelivat ja avustivat ihmisiä kodeissa ja työpaikoilla.

Hubotit eivät vielä ole osa jokapäiväistä elämäämme, mutta tekoäly on. AI Strategy Companyn toimitusjohtaja Antti Merilehdon mukaan tekoäly on uusi sähkö, se on kaikkialla ja hyödynnämme sitä joka päivä. Aivan kuten sähkö alkuaikoinaan, myös tekoäly herättää huolta käyttäjissään.

Tv-sarjan kaikki hubotit eivät olleet nöyriä apulaisia, vaan osa heistä oli vapauttanut itsensä ja oli ylivertaisia ihmisiin nähden. Voisiko näin käydä myös opetusalalla?

Kuva 1 Häikiö ja Väyrynen.jpg
Kuva 1. Onko tässä tulevaisuuden kieltenopettaja? Hubotti eli human robot ruotsalaisessa tv-sarjassa Äkta människor (SVT 2019)

Tässä kirjoituksessa pohdimme, mitä tapahtuisi, jos käytössämme olisi ihmisen kaltainen hubotti, johon olisi ohjelmoitu jo olemassa olevia tekoälyä hyödyntäviä sovelluksia. Millainen opettajan apuri se – vai pitäisikö sanoa hän – olisi?

Hubotti apuna kieltenopetuksessa

Hubotti mahdollistaisi tarkemman ja reaaliaikaisen palautteen opiskelijalle. Se pystyisi käsittelemään keräämäänsä dataa erittäin nopeasti, mikä mahdollistaisi välittömän palautteen opiskelijalle. Esimerkiksi tekstistä se antaisi heti palautteen tyypillisistä ja usein toistuvista virheistä ja antaisi korjausehdotuksia. Samalla se poimisi ihmisopettajalle ne kohdat, joita se ei pystyisi korjaamaan tai arvioimaan. Samalla kun oppija saisi palautetta omasta oppimisestaan, myös opettaja saisi palautetta opetusmateriaalinsa toimivuudesta.

Hubotti auttaisi opettajaa oppimisen ohjauksessa ja arvioinnissa. Sen toteuttaman ja visualisoiman oppimisanalytiikan avulla opettaja näkisi, miten opiskelija edistyy yksittäisessä tehtävässä tai koko opinnoissaan ja mikä mahdollisesti hidastaa etenemistä. Esimerkiksi draftback-videolla se näyttäisi kirjoitusprosessin eri vaiheet ja ongelmakohdat yksilöllisen ohjauksen ja arvioinnin tueksi. Hubotti tarjoaisi samat tiedot ja mahdolliset nostot tietysti myös opiskelijalle ja aktivoisi häntä.

Hubotti olisi sitkeä valmentaja toistoon perustuvissa kieliharjoitteissa. Esimerkiksi sanastoa ja rakennetta se harjoituttaisi lukuisilla eri tehtävätyypeillä, peleillä ja testeillä, jotka mukautuisivat ketterästi opiskelijan osaamistasoon. Se voisi jopa johdattaa opiskelijan mukanaan virtuaalisesti kohdekieliseen ympäristöön harjoittelemaan kieltä.

Hubotti olisi väsymätön keskustelukumppani suullisen kielitaidon harjoittelussa. Se voisi hyödyntää esimerkiksi asiakaspalvelusta tuttua chatbot-sovellusta yksinkertaisen dialogin harjoitteluun. Chatbotin etukäteen ohjelmoidut reaktiot aktivoituvat opiskelijan sanomilla tietyillä sanoilla, esimerkiksi näin: ”Hotell AI, hur kan jag hjälpa?” Chatbot: ” Jag skulle vilja boka ett enkelrum…” Fraasit pitää siis osata myös ääntää suunnilleen oikein, jotta chatbot tunnistaa ne.

Hubotti auttaisi myös oppimisvaikeuksissa. Keräämästään datasta se tunnistaisi opiskelijan vireystilan. Se voisi myös alustavasti tunnistaa oppimisvaikeuksia ja tarjota niihin sopivia avustavia sovelluksia. Se voisi esimerkiksi lukea opiskeltavan tekstin ääneen ja kirjoittaa tekstiä opiskelijan sanelusta. Se voisi auttaa opiskelijaa keskittymään tehtävään, palastelemaan sen sopiviksi annoksiksi, poimimaan keskeisimmät asiat ja jopa karsimaan ärsykkeitä.

Hubotti oppisi jatkuvasti. Se hyödyntäisi ihmisen antaman ja muuten keräämänsä palautteen ratkaistakseen vastaavan tehtävän seuraavalla kerralla entistä paremmin. Hubotin hoitaessa rutiinitehtäviä yhä luotettavammin ihmisopettajan aikaa vapautuisi opiskelijan kohtaamiseen ja opetuksen kehittämiseen.

Hubotti ei korvaa ihmisopettajaa

Kaikilta ominaisuuksiltaan ihmisen vertaista tai ihmisen kyvyt ylittävää tekoälyä ei vielä ole olemassa. Hubotti ei siis vielä korvaa kielten ja viestinnän ihmisopettajaa.

Digitalisaatio ei vähennä viestintätaitojen merkitystä työelämässä, vaan nykyään viestintäosaaminen on monessa työtehtävässä jo osa ammattitaitoa (Isotalus 2019). Yhteisymmärrystä rakentava vuorovaikutus somessa ja kasvokkain, kuunteleminen sekä ajatusten ilmaiseminen suullisesti ja kirjallisesti ovat tärkeitä taitoja jatkossakin (Isotalus 2019; Kaiku Helsinki 2018). Esimerkiksi kirjoitustaidon merkitys kasvaa, kun asiakaspalvelu siirtyy verkkoon (Raevaara 2017; Hakala 2017). Myös monikulttuuriset työyhteisöt ja asiakasryhmät edellyttävät monipuolista kieli- ja viestintäosaamista.

Hubotti hoitaisi rutiinitehtävät myös viestinnässä tehokkaammin ja tarkemmin kuin ihminen, mutta sen äly on toistaiseksi “kapeaa” älyä, joka rajoittuu vain siihen ohjelmoituun aihealueeseen. Työelämän viestintäosaaminen edellyttää kuitenkin kokonaisuuksien ymmärtämistä, laajempia vuorovaikutus- ja tunnetaitoja sekä tilannetajua, jopa nk. kuudetta aistia. Näihin hubotti ei vielä pystyisi, sillä empatian ja tunteiden tulkinnan ohjelmointi ei vielä onnistu. Hubotti ei osaisi tuntea eikä miettiä, miltä siitä itsestä tai jostakin toisesta tuntuu.

Hubotti ei osaisi tulkita eikä hyödyntää tulkittua tietoa samalla tavalla kuin ihminen. Ihmisopettajaa tarvitaan siis edelleen tulkitsemaan esimerkiksi opiskelijan tuottaman tekstin sisältöjä ja auttamaan sen jäsentämisessä. Häntä tarvitaan myös antamaan positiivista palautetta onnistumisista hubotin tuottaman virheanalyysin vastapainoksi. Hubotti ei osaisi kehua ja kannustaa yhtä uskottavasti ja empaattisesti kuin ihminen.

Hubotti ei osaisi kertoa tarinoita eikä ymmärtäisi niiden merkityksiä kuten ihmiset. Tarinat ovat pinnalla monella alalla, mm. markkinoinnissa ja brändäyksessä, elämysten ja mielikuvien luomisessa. Hubotilla ei olisi mielikuvia esimerkiksi paikoista tai muistikuvia tapahtumista. Se ei osaisi spontaanisti kertoa tilanteeseen sopivaa hyvää juttua. Ihmiset “tietävät” paljon asioita tietämättään, miksi niin on. Hubotti tietäisi tällaiset maailmassa vallitsevat syy- ja seuraussuhteet vain, jos ne osattaisiin ohjelmoida siihen (Fagerström & Varis 2019).

Hubottia meillä ei vielä ole, mutta kirjoitimme tämän tekstin tekoälyn avulla. Käytimme kirjoitusprosessin ideointivaiheessa puheen tunnistavaa speech-to text-ominaisuutta, joka tuotti puheemme suoraan tekstiksi. Syntyi puheenomaista raakatekstiä, joka meidän täytyi vielä muokata luettavaksi tekstiksi eli jäsennellä virkkeiksi ja kappaleiksi loogiseen järjestykseen. Olisikohan hubotti pystynyt samaan?

Aika näyttää, tuleeko huboteista assistenttejamme, sijaisiamme, esimiehiämme vai mitään näistä. Yhteistä meille ja huboteille on jatkossakin ainakin yksi asia: “Måste laddas!”, kuten kuvan ruotsalaishubotti sen ilmaisi. Siinä missä hubotti kytketään virtalähteeseen latautumaan, on ihmisopettajan aina välillä syytä kytkeytyä irti kaikista laitteista. – Koppla av!

Lähteet

Fagerström, S. & Varis, K. 2019. Tekoälyn hyödyntämismahdollisuudet palveluorganisaatioiden asiakaspalvelutoiminnoissa. AMK-lehti/UAS Journal 2/2019. Viitattu 27.5.2019 https://uasjournal.fi/2-2019/tekoalyn-hyodyntaminen-asiakaspalvelussa/.

Hakala, J. 2017. Kieli on ihmisen käyntikortti. Markkinointi&Mainonta 22.5.2017. Viitattu 14.8.2019 https://www.marmai.fi/blogit/kulmahuoneen_kirjeenvaihtaja/kieli-on-ihmisen-kayntikortti-6651037.

Isotalus, P. 2019. Työelämässä on hallittava yhä monipuolisempia viestintätaitoja. Blogikirjoitus 16.1.2019. Viitattu 25.5.2019 https://isotalus.fi/2019/01/16/tyoelamassa-on-hallittava-yha-monipuolisempia-viestintataitoja/.

Kaiku Helsinki 2018. Tulevaisuusluotain. Viestijä 2025. Millaista on tulevaisuuden työelämän viestintä? 5 teesiä. Helsinki: Viestintätoimisto Kaiku Helsinki. Viitattu 14.8.2019 http://www.e-julkaisu.fi/kaikuhelsinki/tulevaisuusluotain/pdf/Tulevaisuusluotain_www.pdf.

Merilehto, A. 2019. Luento tekoälystä Proflangin kevätpäivillä 16.5.2019. Lahden ammattikorkeakoulu.

Raevaara, L. 2017. Kirjoitustaito on työelämässä kullanarvoinen. Viitattu 26.5.2019 https://www.kotus.fi/kielitieto/virkakieli/ajankohtaista_virkakielesta/kirjoitustaito_on_tyoelamassa_kullanarvoinen.24709.news.

SVT 2019. Äkta människor. Svensk science fiction-dramathriller. Tv-sarja. Viitattu 14.8.2019 https://www.svt.se/akta-manniskor/.



Digitalisaatio – saatavuus ja saavutettavuus sekä digiosaaminen

1.11.2019



Hanna Kinnunen.jpg
Vieraskynä: Hanna-Kaisa Kinnunen on valmistunut Lapin ammattikorkeakoulusta sosionomi (ylempi AMK) -tutkintoon. Hän esittelee tässä kirjoituksessa opinnäytetyönsä keskeisiä tuloksia.

Aiheeni opinnäytetyössä oli digitalisaatio ja näkökulmina digitalisaation saatavuus, saavutettavuus sekä digiosaaminen. Opinnäytetyö liittyy Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla -tutkimushankkeeseen.

Tavoitteena oli saada tietoa digipalveluiden saatavuudesta ja saavutettavuudesta sekä digiosaamisesta sekä niiden parantamisesta kehittämisehdotuksia kansalaisten näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena oli saada vastuuhenkilöiden, toiminnanjohtajien ja digitalisaatiosta vastaavien virkahenkilöiden kehittämisehdotuksia kansalaisten kokemuksiin pohjautuen.

Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat: 1. Mitä on digitalisaatio? 2. Digipalvelujen saatavuus ja saavutettavuus? 3. Digiosaaminen?Opinnäytetyöni haastattelut tein Torniossa Meän talolla ja Kemissä Kemin kammarilla. Ensin halusin saada käsitystä siitä, miten digitalisaatio ymmärretään, sillä se on hyvin laaja käsite.

Kysyessäni digitalisaation määritelmää haastateltavilta en kovinkaan monelta aivan selkeää vastausta saanut. Vaikka digitalisaatiota ei osattu kovin tarkoin määritellä, koki moni sen isona uhkana ja pelottavana asiana koko maailmalle.

Yleisin digitalisaation määrite on internet. Jotkut osasivat siihen liittää myös digilaitteet. Nuoret ymmärtävät digitalisaation paljon laajemmin kuin vanhemmat ihmiset. He ymmärtävä digitalisaation ihmistä helpottavana asiana , sillä tieto on helposti ja heti saavutettavissa. Digitalisaatio helpottaa kommunikointia ja erilaisten asioiden hoitamista. Sen avulla yhteydenpito ja ostoksien teko on edullisempaa.

Iäkkäämpien ihmisten suurin ongelma on tiedon puutteesta johtuva tietämättömyys, osaamattomuus ja ennakkoluulot uutta asiaa kohtaan, joka poikkeaa vanhasta tutusta ja itselle turvallisesta tavasta hoitaa asioita ja toimia.

 

Digilaitteet

Nykyään lähes jokaiselta löytyy jonkinlainen digilaite, mutta haastateltaviini kuului myös sellaisia, jotka eivät omistaneet minkäänlaista digilaitetta ja jopa sellaisia, jotka eivät olleet koskaan edes koskeneet digilaitteeseen.

Käytetyin digilaite oli älypuhelin. Usea vanhempi haastateltu koki älypuhelimen käytön todella vaikeaksi. Internetyhteys löytyi lähes kaikilta. Muutama vastaaja ei omistanut laitetta eikä internetyhteyttä. Sellaiset henkilöt kävivät pääsääntöisesti kirjastossa tai ystävän luona hoitamassa sellaiset asiat, joihin tarvitsi nettiä. Haasteellinen taloudellinen tilanne oli vaikuttamassa digilaitteiden ja internet yhteyden puuttumiseen.

Digipalveluiden käyttö

Yleisimmin julkisista digipalveluista käytettiin verkkopankkia. Tietokonetta ja internetiä käytetään paljon pankkiasioiden hoitamiseen pankin palvelumaksujen vuoksi. Palvelumaksu koettiin taloudelle ylimääräiseksi rasitteeksi. Se motivoi monia vanhuksia opettelemaan digipalveluiden käyttöä.

Tietokone koettiin turvallisimmaksi pankkiasioiden hoitamiseen. Kirjoittaminen on myös helpompaa tietokoneella, johon tietokonetta paljon käytetäänkin. Runojen ja muistelmien kirjoittaminen ja tallentaminen tietokoneelle on mieluisaa. Kielten opiskeleminen ja tiedon haku sujuu tietokoneella helposti. Tietokoneelta katsotaan uutisia ja sähköpostia.

Myöskin julkisia palveluita käytetään eniten tietokoneella. Tabletti on vain muutamalla haastatelluista. Sen käyttö on muutenkin vähäisintä edellä mainituista laitteista. Sitä käytetään Netflixin katseluun, äänikirjojen kuunteluun tai e-kirjojen lukemiseen, mutta julkisien palveluiden käyttö tabletilla on vähäisempää.

Älypuhelimen käyttö on selkeästi monipuolisinta. Sitä käytetään sosiaalisen median eli facebookin tai instagramin käyttöön, lehtien lukemiseen, sen avulla pidetään yhteyttä ystäviin messengerin, watsapin tai tekstiviestien kautta. Jonkin verran myös käytetään julkisten palveluiden käyttöön.

Digipalveluiden siirtyminen verkkoon koetaan hyvin ristiriitaisin tuntein. Iällä on paljon vaikutusta siihen, miten asiaan suhtautuu. Nuoret pitävät itsenäisestä asioiden hoitamisesta verkossa ilman aikatauluja ja sidoksia tiettyyn päivään.

Nuoret ovat eläneet koko elämänsä digiaikaa, mutta iäkkäämmät ovat olleet uuden edessä, kun palvelut ovat siirtyneet yhä enemmän verkkopalveluiksi.

He haluaisivat hoitaa asioita ”niin kuin on ennenkin hoidettu”. Eli turvallisesti henkilökohtaista asiakaspalvelua saaden.

Digipalveluiden verkkoon siirtymisestä löytyy positiivisia asioita, mutta paljon myös negatiivisia asioita. Myönteisinä koettiin se, että asiat voi hoitaa kotoa käsin. Asioiden hoitaminen ei ole enää aikataulutettua ja sidottua tiettyyn kellon aikaan. Myöskään asioiden hoitaminen ei ole enää rajattu vain tiettyihin päiviin.

Kielteisinä asioina pidetään tietoturvallisuuden vaarantumista ja vähäisen käyttöosaamisen tuomia rajoitteita käyttämiseen. Myös taloudelliset syyt, katvealueet ja fyysiset rajoitteet hankaloittavat digipalveluiden käyttöä. Myöskin asiakaspalvelun vähäisyyttä tai puuttumista moitittiin. Kiireellisissä asioissa ei vastausta saa välttämättä heti.

Internetasiointi ei voi koskaan korvata täysin henkilökohtaista asiakaspalvelua viranomaisen kanssa. Monet kertoivat osaamattomuudestaan käyttää kunnolla internettiä ja siitä johtuen pelosta käyttää julkisia palveluita internetin kautta.

Henkilökohtainen asiakaspalvelu koetaan turvallisemmaksi, koska silloin välttyy väärinkäsityksiltä ja saa heti vastauksen mielen päällä oleviin kysymyksiin.

Vaikka verkkopalveluiden sanotaan toimivan 24/7 niin käytäntö on osoittanut sen, että palvelut ei ole ympäri vuorokauden kaikkina viikonpäivinä saatavilla.

Vuorovaikutusta tarvitaan myös digiaikana, jota elämme. Henkilökohtaista asiakaspalvelua halutaan, koska digipalvelun turvallisuus ja tietojen salassa pysyminen huolettavat. Etenkin vanhemmat ihmiset pelkäävät, että joku pääsee käsittelemään heidän pankkitilejä tai varastaa heidän identiteetin. Monella kansalaisella on luottamuspulaa digipalvelujen turvallisuuteen.

Digiosaaminen ja digikriittisyys

Digiosaaminen ja diginegatiivisuus/digikriittisyys linkittyvät hyvin paljon toisiinsa ja kulkevat ikään kuin käsi kädessä. On paljon vanhuksia, joilla on ennakkoluuloja digitalisaatiota kohtaa. Heidän asenteensa on hyvin kielteinen digitalisaatiota kohtaan. Suurin osa haastattelemistani piti osaamistaan heikkona. Vain muutama haastatelluista sanoi osaamisen olevan keskinkertaista, hyvää tai vahvaa. Kielteinen asenne koko digitalisaatiota kohtaan vaikuttaa selvästi digiosaamiseen. Ei välttämättä edes haluta opetella käyttämään mitään digilaitteita tai verkkopalveluita. Negatiivinen asenne digitalisaatiota kohtaan oli osilla haastateltavilla hyvinkin voimakasta. Osa toivoi koko internetin kaatumista. Jatkuva hypetys aiheuttaa isolle joukolle ihmisiä vastarintaa jo kuullessaan sanan digitalisaatio. Heillä on mennyt sen vuoksi mielenkiinto harjoitella digiosaamista. Digiosaamisella, diginegatiivisuudella ja digikriittisyydellä on selkeä yhteys kumpaakin suuntaan. Vanhemmat ihmiset ovat paljon kriittisempiä verrattuna nuoriin.

Iällä on selvästi vaikutuksia digiosaamiseen. Iäkkäämmillä ei ole ollut elämässä samanlaisia mahdollisuuksia opetella digitalisaatioon liittyviä asioita. Sana ikärasismi nousi esiin useammassa haastattelussa. Iäkkäämmät ihmiset eivät koe itseään digikansalaisiksi heikon digiosaamisen vuoksi.

Myös koulutustaustalla on iso vaikutus digiosaamiseen ja halukkuuteen oppia käyttämään digilaitteita ja digipalveluita. Korkeakoulutetut iäkkäämmät ihmiset osasivat huomattavasti paremmin käyttää tietokonetta, älypuhelinta ja tablettia sekä verkkopalveluita, kuin alemmin koulutetut iäkkäät ihmiset. Heillä oli myös paljon enemmän innokkuutta oppia lisää.

Digiosaamisesta ihmisillä on hyvin erilaiset kriteerit siihen, mikä on hyvän digiosaamisen taso. Jonkun mielestä oma osaaminen oli heikkoa, vaikka osasi käyttää sähköpostia, facebookia, käyttää pankin sivuja esim. laskujen maksamiseen. Toinen taas ajatteli samoilla taidoilla osaamisensa keskinkertaiseksi. Tuli selvästi esille se, että rima on toisilla paljon korkeammalla ja vaatimukset paljon korkeammat hyvään osaamiseen, kuin toisilla.

Digioppiminen

Aina ei osata hakea apua, kun ei osata käyttää digilaitteita ja digipalveluita. Kun tarvitaan apua digilaitteiden ja digipalveluiden käytössä on yleensä auttajana oma lapsi, lastenlapsi tai ystävä.

Töissä olevalla ja koululaisella on usein apu lähellä, mutta iäkkäämmillä ihmisillä ei välttämättä ole lähipiirissä ketään, joka voisi auttaa.

Muutamat vastaajista käyttävät Meän talon ja Kemin kammarin digineuvontaa, joka perustuu täysin vapaaehtoistoimintaan ja on näin ollen täysin ilmaista opastusta kaikille. Lisäksi paikalliset järjestöt voivat tarjota henkilökohtaista neuvontaa ns. nettitalkkari-palveluna. Jotkut ovat itse opetelleet sekä laitteiden että netin käytön.

Ryhmäopetus voi olla etenkin vanhalle ihmiselle vaikeaa. Yksilöopetus koetaan paljon paremmaksi, koska opettajalla ei välttämättä ole aikaa neuvoa yksittäistä henkilöä ryhmässä. Ryhmässä ei kehdata kovin helposti pyytää apua. Yksilöopetuksessa oppii paljon paremmin ja saa neuvoa juuri niihin asioissa, joissa apua tarvitsee.

Saatavuus ja saavutettavuus

Yhteiskuntapoliittisesti saavutettavuus on erittäin tärkeä kysymys. Monet haastattelemani ihmiset ajattelivat hyvin kapea-alaisesti saavutettavuuden tarkoittavan pelkästään digiverkkoa. Totta onkin, että laajakaista ei toimi joka puolella Lappia. Verkkoyhteys on lähtökohta digipalveluiden saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Ilman verkkoyhteyttä eivät digipalvelut ole saavutettavissa.

Digipalveluiden saatavuus ja saavutettavuus paranisi, jos palveluita räätälöitäisiin eri ikäisten ihmisten tarpeisiin ja panostettaisiin siihen, että saavutettavuus toteutuisi sekä sisällöltään että teknisesti. Jos palvelut eivät kohtaa tarpeiden kanssa eivätkä palvelut ole edes saavutettavissa, emme ole tasa-arvoisia.

Haastatteluissa näkyi selkeästi digikuilu, joka on nuorten ja vanhempien ihmisten välillä.

Muita saavutettavuuteen vaikuttavia asioita, joita nousi esille olivat sairaudet ja asenne. Huoli, joka nousi voimakkaasti esiin, oli sairauden aiheuttamat esteet saavutettavuuteen. Monesti juuri sellaiset, joilla on sairauksia, tarvitsisivat paljon digipalveluita, mutta heillä ei ole mahdollisuutta käyttää niitä sairauden tuomien rajoitteiden vuoksi.

Oravanpyörä

Taloudelliset haasteet vaikuttavat ja vaikeuttavat digilaitteiden sekä internetyhteyden hankintaa. Mielestäni tästä tulee oravanpyörä. Yksi ongelma johtaa toiseen ongelmaan. Kun ei ole varaa ostaa digilaitteita eikä internet yhteyttä, ei ole digiosaamista ja kun ei ole digiosaamista ja itsellä laitteitakaan on motivaatio ja asenne huono alkaa edes opettelemaan digilaitteiden käyttöä ja tulee helposti kriittiseksi digitalisaatiota kohtaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kirjallisuus

Kinnunen, H.-K. 2019. Digitalisaatio “Mihin minä koko nettiä tarvin”. Sosionomi ylempi AMK-tutkinnon opinnäytetyö. Lapin ammattikorkeakoulu.
Viinamäki, L., Kivivirta, V., Selkälä, A., Voutilainen, O., Syväjärvi, A. & Suikkanen, A. 2017. … ajasta ja paikasta riippumatta … Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla –hankkeen loppuraportti. LAPIN AMKIN JULKAISUJA. Sarja A. Referee-tutkimukset 1/2017. Viitattu 12.10.2019 http://www.theseus.fi/handle/10024/137218



Tie kohti tuntematonta - Korkeakouluopiskelijat ja kansainvälisyyden merkitys

29.10.2019



Mari Putaansuu
YTM Mari Putaansuu on Lapin ammattikorkeakoulun kansainvälisten asioiden päällikkö.

Kevät 2008, lumi narskuu jalkojeni alla. Olen saapunut iltamyöhällä linja-autolla Montrealista Ottawaan linja-autoasemalle, missä linja-auto kaartaa hiljaiselle pihalle. Linja-auton muita matkustajia on tultu noutamaan ja taksit täyttyvät nopeasti.

Ainoa jäljelle jäänyt taksikuski riitelee venäläisen asiakkaan kanssa ja nostaa vihaisena tämän laukut lumiseen maahan. Lopulta jäljelle jää vain minä. Ystävällisesti hymyillen samainen turbaanipäinen taksikuski tarjoaa minulle kyytiä ja hieman epävarmana nousen autoon. Taksimatka kohti tuntematonta alkaa.

Syksy 2019. Istun työpöytäni ääressä ja kirjoitan tätä blogia. Kirjoitan tätä blogia myös matkalla Jyväskylään Vieraskielisen koulutuksen kehittämispäiville.

Ruskaiset maisemat vilisevät junan ikkunasta ja mietin seuraavia: kansainvälinen opiskelijaliikkuvuus on ollut läpi 2010-luvun nousussa, mutta muutaman viimeisen vuoden aikana nuoret eivät ole lähteneet samalla innolla maailmalle, kuin aikaisemmin. Miksi näin on?

 

Pojat ja miehet

Kansainvälisyys ja suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden kansainvälistyminen ovat olleet viime aikoina Opetushallituksen ja Opetus- ja Kulttuuriministeriön selvitysten kohteena. Keväällä 2019 ilmestyi Tuula Teerin johtaman selvitystyöryhmän selvitys suomalaisen koulutuksen kansainvälistymisestä. 

Selvityksessä todetaan, että suomalaisten korkeakoulujen opiskelijaliikkuvuus tulisi kaksinkertaistaa. Lisäksi selvityksessä on todettu, että erityisesti miehet ovat aliedustettuina opiskelijaliikkuvuudessa.

Junanikkunasta peltomaisemaa ihaillessani pohdin, miksi miehet eivät halua lähteä vaihtojaksoille?

Eivätkö esimerkiksi insinöörit tai muiden perinteisesti miesvaltaisiksi nähtyjen alojen edustajat tarvitsekaan kansainvälistä osaamista? Vai onko syy jossain muussa? Onko kansainvälinen osaaminen opiskelijoillemme tärkeää?

Tätä asiaa on opiskelijavoimin selvitetty. Keväällä 2019 Lapin ammattikorkeakoulun liiketalouden opiskelijat saivat opiskelijatoimeksiannon soveltavan ammattiosaamisen opintojaksolle.


Idea ymmärretty

Opiskelijat selvittivät määrällisellä kyselyllä, miten Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijat näkevät kansainvälisyyden merkityksen tulevan uransa kannalta. Kyselyyn vastasi 209 opiskelijaa, mikäli oli kyselyn toteutusajankohtaan ja aikatauluun nähden positiivinen yllätys.
Kansainvälisyys näin ollen vilahtelee yhden jos toisenkin ajatuksissa, kunhan sitä pysähdytään pohtimaan. Kysymys kuuluukin: miten saamme ajatuksen konkretisoitumaan teoiksi?

Useat opiskelijat toivat vastauksissaan esille, että he kokevat henkilökohtaisen kansainvälisyysosaamisensa kehittämisen tärkeänä omalle urallensa.

Kansainvälinen toimintaympäristö ja yhä kansainvälistyvämpi työelämä edellyttävät kykyä kohdata erilaisista kulttuureista tulevia ihmisiä ja myös ymmärtää oman alansa kansainvälistä keskustelua laajemmassa kontekstissa. Alati muuttuvassa ja yhä pienenevässä maailmassa myös kyky kertoa omasta toimintaympäristöstä ja sen erikoispiirteistä on tärkeää: erilaisuus on vahvuutta ja yhteistyötä rikastavaa.

Vertailukohtia siihen, miten asioita tehdään täällä Suomessa löytää parhaiten käymällä jossain muualla, kuten esimerkiksi opiskelemalla ulkomailla.

 

Tutusta irti

Onko esteenä vaihto-opinnoille kuitenkin pohjimmiltaan pelko? Miten pärjään, osaanko kieltä, miten rahoitan vaihtojaksoni, hyväksiluetaanko opinnot tutkintoon, valmistunko ajoissa? Entäpä Suomeen jäävä tyttö-/poikakaveri ja lemmikit?

Muuan viisas on sanonut, että ”oppiminen edellyttää poistumista omalta mukavuusalueelta”, ja tätä kansainvälistyminen nimenomaan aluksi on.

Oman elämän suuntaa etsiessä ja kokonaiskuvaa katsoessa on hyvä pohtia, mitä vaihto-opiskelujakso antaa pidemmällä aikajaksolla: mikä on vaihtojakson merkitys ja mahdollisuudet omalle tulevalle työuralle.

Jos nyt opiskelijana ei ole mahdollista uskaltaa ja tehdä, niin koska sitten? Kyse on peloista ja niiden voittamisesta.


Lappiin ja Lapista

Kaikkiaan Lapin ammattikorkeakoulun Kemin, Rovaniemen ja Tornion kampuksilla opintonsa on tänä syksynä aloittanut 134 vaihto-opiskelijaa Alankomaista, Itävallasta, Belgiasta, Sveitsistä, Kiinasta, Tsekistä, Saksasta, Espanjasta, Ranskasta, Iso-Britanniasta, Italiasta, Japanista, Etelä-Koreasta, Unkarista, Latviasta, Meksikosta, Portugalista, Sloveniasta, Slovakiasta ja Turkista.

Tänä syksynä 63 Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijaa on lähtenyt ulkomaille opiskelemaan tai suorittamaan harjoittelua. Moni on siis uskaltanut mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Tärkeää on muistaa, että jos yksin ei halua lähteä, myös kaverin kanssa voi kansainvälistyä ja lähteä opiskeluvaihtoon. Tarttukaa hetkeen ja mahdollisuuksiin, aloittakaa oma tienne kohti tuntematonta!

Palataanpa vielä kevääseen 2008 ja siihen, miten taksimatkani lopulta meni.

Pääsin turvallisesti perille. Vastassa minua odottivat uudet kämppikseni, tsekkiläinen Hana ja indonesialainen Irene ja kupillinen kuumaa teetä. Ulkomaan harjoitteluni myötä sain uusia kansainvälisiä ystäviä ja lisäksi jotain muutakin: opin jotain Kanadasta, itsestäni sekä kansainvälisessä työyhteisössä toimimisesta. Ja ehkä myös pelkojen voittamisestakin. Kaikkia näitä hyödynnän omassa työssäni tänä päivänä.

x x x

Lapin AMK tarjoaa useita kansainvälistymisvaihtoehtoja opiskelijoille. Voit lähteä opiskelu- tai harjoitteluvaihtoon tai lisätä kansainvälistä osaamistasi osallistumalla kansainväliseen ystävätoimintaan tai kansainväliseen tuutorointiin. Henkilökuntamme auttaa sinua kaikissa kansainvälistymiseen liittyvissä asioissa ja kysymyksissä, ota rohkeasti yhteyttä! Kv-palveluiden yhteystiedot: https://www.lapinamk.fi/fi/Opiskelijalle/Kansainvalinen-toiminta/Kansainvalisen-toimiston-yhteystiedot

Viitteet:

Pikkupirtti Mikael, Saarinen Heikki (2019): Kansainvälisyyden kehittämisprojekti Lapin AMKissa. Soveltava ammattiosaaminen.
Teeri Tuula (2019) Jokaiselle mahdollisuus kansainvälistymiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:15. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-637-9



Lahjoitusten merkitys Lapin ammattikorkeakoululle

22.10.2019



Alalääkkölä_Leena net neliö.jpg
KTL Leena Alalääkkölä on Lapin ammattikorkeakoulun varainhankintajohtaja.

Lapin ammattikorkeakoulussa toteutettiin varainhankintakampanja 1.12.2017–31.12.2018 teemalla ”Elävä Lappi – osaamispääomaa tulevaisuuteen”. Kampanja oli ensimmäinen laatuaan ja osa ammattikorkeakouluille mahdollistettua varainkeruuta ja opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) toteuttamaa toiminnan pääomittamista.

OKM:n tukemassa kampanjassa ammattikorkeakoulut keräsivät rahalahjoituksia yksityisiltä lahjoittajilta ja ministeriö sitoutui suorittamaan vastinrahoituksen kerättyjen lahjoitusten suhteessa. Ministeriö oli asettanut 24 miljoonaa euroa jaettavaksi vastinrahana ammattikorkeakoulujen kesken.

Kampanja ajoittui ajankohtaan, jolloin ammattikorkeakouluilla oli jo takanaan muutama taloudellisesti haasteellinen vuosi. Vähentynyt valtion rahoitus ja yhä enemmän tarvetta tarkan menoseurannan ja toiminnan kustannustehokkaan toteutuksen ohella lisätä tulorahoitusta.


Varainhankintakampanjan eteneminen

Varainhankintakampanja keskittyi ensisijaisesti lappilaisiin ja Lapissa operoiviin yrityksiin ja tässäkin kohderyhmässä ensisijaisesti taloudellisilla mittareilla mitaten menestyneisiin yrityksiin.

Lisäksi lähestymisen kriteereinä olivat yhteistyön rajapinnat Lapin ammattikorkeakoulun kanssa, toimialan yhteensopivuus koulutusalojen kanssa sekä yrityksen koko. Samalla tarkasteltiin myös kokemusta lahjoitustoimintaan osallistumisesta Lapissa Lapin yliopistolle tehtynä lahjoituksena. Säätiöiden osalta hakemuksia tehtiin sellaisille säätiöille, joiden tavoitteisiin kampanjan katsottiin soveltuvan.

Kampanjan aikana lähestyttiin yhteensä 262 yritystä, säätiötä, yhdistystä ja yksittäistä henkilöä. Kampanjaan osallistui 47 lahjoittajaa.

Ammattikorkeakoulun tehtävä toiminta-alueensa kehittäjänä edellyttää panostuksia alueen elinvoimaan, mutta myös alueelta odotetaan tukea osaamista ja tutkimustietoa tuottavalle ammattikorkeakoululle. Varainhankintakampanjaan osallistumalla alueen toimijoilla oli mahdollisuus osoittaa tuota tukea.

Lahjoittaa saattoi itse valitsemansa summan, mutta 10 000 euron ja sitä suuremman lahjoituksen saattoi kohdistaa yksittäiselle koulutusalalle. Yli 10 000 euron lahjoituksista edellytettiin lahjakirjaa, mutta käytännössä lähes kaikista lahjoituksista sellainen tehtiin.


Kampanjan taloudellinen tulos

Varainhankintakampanja tuotti Lapin ammattikorkeakoululle 413 000 euroa ja valtion vastinrahana lisäksi 421 216,99 euroa.

Eniten lahjoituksia haluttiin kohdentaa tekniikan ja liikenteen koulutusalalle ja seuraavaksi eniten yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalle. Matkailu-, talous- ja ravitsemisalalle sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalle haluttiin kohdentaa lähes yhtä paljon lahjoitusvaroja. OKM määritteli lahjakirjassa mainittavat koulutusalat edellä mainitulla tavalla.

Valtion vastinrahoitus kirjataan ammattikorkeakoulun SVOP-rahastoon, jonka tuotot ovat niiden kerryttyä käytettävissä. Lahjoitukset kirjataan taseen omaan pääomaan käyttötarkoitukseltaan sidotuksi rahastoksi/rahastoiksi. Lapin ammattikorkeakoulu voi käyttää myös lahjoitusten pääomaa. Käytöstä päättää Lapin ammattikorkeakoulun hallitus.

Lahjoitusvaroin vahvistetaan perustoimintaa ja mahdollistetaan toiminnan kehittämistä yhä paremmaksi. Poliisihallitukselta saadun keräysluvan edellytysten mukaisesti varainhankinnan yhteydessä käsiteltiin myös lahjoitusten mahdollista kohdistamista.

Varainkeruun tuottama lahjoitusten kokonaisuus on tärkeä, mutta niin oli myös jokaisen lahjoittajan antama panos. Osallistumalla kampanjaan saattoi viestittää halua olla mukana osoittamassa ammattikorkeakoulun toiminnalle tukea ja pitävänsä toimintaa merkityksellisenä.

Varainhankinta vahvistamassa vuoropuhelua alueella

Rahalahjoituksilla on merkitystä osana ammattikorkeakoulun toimintaan kohdennettavaa rahoitusta. Työelämän murros ja jatkuvan kouluttautumisen vaatimus tuovat ammattikorkeakouluille haasteita toimia entistä ennakoivammin ja tiiviimmässä yhteistyössä erityisesti alueen työ- ja elinkeinoelämän kanssa.

Lapin ammattikorkeakoululle hyvät yhteiskuntasuhteet ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus ovatkin yhä tärkeämpiä tavoitteita. Varainkeruutoiminnan yhteydessä näitä oli mahdollista vahvistaa.

Potentiaalisten lahjoittajien lähestymisessä tavoitteena oli paitsi lahjoituksen saaminen myös yhteistyön tilanteen selvittäminen ja vuorovaikutuksen kehittäminen alueella toimivien organisaatioiden kanssa.

Ammattikorkeakoulu tarjoaa alueelle osaavaa työvoimaa ja osallistuu työelämän kehittämiseen. Työelämäorientaatio on olennaisen tärkeää ammattikorkeakouluille. Se antaa suunnan koulutuksen valinnoille ja jatkuvan, elinikäisen oppimisen tuottamiselle, mutta auttaa myös yrityksiä osaamistarpeissa ja valmistautumisessa työelämän muutoksiin.

Keskinäisellä vuoropuhelulla voidaan yhdessä löytää ratkaisuja tarvittavan osaamisen ylläpitoon ja uudistamiseen sekä alueen elinkeinorakenteen ja yritystoiminnan kehittämiseen tutkimustoiminnalla, kehitysohjelmilla ja innovaatioita edistämällä.


Lisää luottamuspääomaa

Varainkeruukampanjassa haluttiin tulla lähelle avoimella henkilökohtaisella vapaamuotoisella keskustelulla. Samalla oli mahdollista avata Lapin ammattikorkeakoulun toimintaa mahdollisten lahjoittajien kanssa keskusteltaessa.

Varainhankinnan yhteydessä vahvistettu merkityksellinen yhteistyö kasvattaa myös luottamuspääomaa Lapin ammattikorkeakouluun. Keskusteluissa ja tapaamisissa erityisesti yritykset tulivat kuulluiksi, saatiin palautetietoa, tehtiin havaintoja ja tavoitettiin yhteistyötoiveita. Saatu palaute on arvokas lisä muulla tavoin kerättyyn palautteeseen.

Lahjoituksen tehneille järjestettiin kiitostilaisuus sekä Rovaniemellä että Meri-Lapissa Kemissä. Molemmissa tilaisuuksissa osanotto oli runsas ja keskustelu vilkasta. Samalla Lapin ammattikorkeakoulun ylin johto toi tilaisuuksissa esille uusia toiminnan suuntaviivoja ja uutta organisoitumista.

Varainhankinnan yhteydessä saatu palaute

Yleisesti keskustelujen sävy oli positiivinen. Palautetta saatiin keskusteluissa vaihtelevasti.

Yleisesti koulutuksia arvostetaan ja ammattikorkeakoulusta valmistuneille omille työntekijöille annettiin hyvä palaute. Lapin ammattikorkeakoulu mainittiin tärkeänä alueelle.

Näin toisaalta siksi, että ammattikorkeakoulu tarjoaa koulutusväylän lappilaiselle nuorisolle, jotta nuorten ei tarvitse lähteä muualle opiskelemaan. Toisaalta siksi, että ammattikorkeakoulu kehittää tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnalla alueelle uutta osaamista.
Yhteinen huoli nuorten siirtymisestä pois Lapista ja jo nyt todellisuutta oleva pula ammattimaisesta työvoimasta tunnistettiin. Siihen toivottiin pikaisia ratkaisuja. Harjoittelua pidettiin liian lyhyenä yhtäjaksoisena periodina, jotta opiskelija oppisi harjoittelun aikana työn perusasiat.

Vaikeaa rekrytointitilannetta valitteli moni yrityksen edustaja. Valtaosa yrityksistä halusi mieluiten rekrytoida Lapin alueelta. Useilla yrityksillä on kuitenkin avoimia työpaikkoja, joihin ei ole onnistuttu saamaan valmistunutta eikä myöskään opintojensa loppuvaiheessa olevaa opiskelijaa. Yritykset kokevat joutuvansa kilpailemaan samoista valmistuvista.

Erityisesti hankalassa rekrytointitilanteessa olevissa yrityksissä haluttiin tulla lähemmäs ammattikorkeakoulun toimintaa, jotta saisivat suoran yhteyden opiskelijoihin ja voisivat löytää näin rekrytoitavia työntekijöitä ja suoremman rekrytointikanavan itselleen.

Tämä ilmeni niin, että yritykset olivat kiinnostuneita ammattikorkeakoululla järjestettävistä tapahtumista, vierailuluennoista, opinnäytetöiden esittelytilaisuuksista ja muista vastaavista. Uuden opetussuunnitelmarakenteen mahdollistamat työelämälähtöiset projektit osana oppimista kiinnostivat myös suuresti. Näissä tilanteissa päästiin näkemään opiskelijoita ja markkinoimaan yritystä työnantajana.

Hanketoiminnan osalta näkemyksiään esittäneiden mielipiteet jakautuivat niin, että osalle hanketoiminta oli tuonut hyvää kehittämistä ja hyviä suhteita ammattikorkeakoulun osaajiin sekä samalla verkostoitumista esimerkiksi kansainvälisiin toimijoihin. Tällöin koettiin, että omarahoitusosuus oli hyvin sijoitettu. Toisissa keskusteluissa taas kävi ilmi, että yrityksen edustaja ei kokenut hanketoiminnasta olevan yritykselle hyötyä, vaan piti omaa kehittämistyötä parempana. Vastauksista oli kuultavissa myös varovaisuus mahdollisten liikesalaisuuksien salassa pysymiseen.

Tavallisimmin ammattikorkeakoulua moitittiin passiivisuudesta sekä yhteydenotossa yrityksiin / yhteydenpidossa yritysten kanssa että osallistumisessa julkiseen keskusteluun maakunnalle tärkeissä asioissa. Lapin ammattikorkeakoulun tunnettuutta ja näkyvyyttä toivottiin parannettavan. Ammattikorkeakoulun roolin toivottiin olevan vahvempi tulevien osaamistarpeiden ennakoinnissa.

Tarve monialaiseen/ylialaiseen osaamiseen mainittiin useissa yhteyksissä. Korostettiin myös sitä, että varsinkin pienemmissä yrityksissä työntekijä joutuu/pääsee osallistumaan varsin erilaisiin työtehtäviin, joissa tarvitaan erilaista osaamista. Nähtiin, että työntekijällä on hyvä olla useammanlaista osaamista, joka auttaa työelämän turbulenssissa.

Vastaajat olivat havainneet julkisuudessa esitettyjen tutkimusten tuloksia, joiden mukaan tulevaisuudessa ja osittain jo nyt työntekijä enää harvoin tekee vain yhden uran, vaan että erilaiset muutokset mahdollistavat useammankin erilaisen uran, jopa erilaiseen osaamiseen perustuvan uran.

Vastaajat toivat esille myös työelämäyhteistyön monipuolistamisen erityisesti opettajien osaamisen päivittämiseksi. Opetusta arvioitiin hyvin vähän, mutta kun arvioitiin, se nähtiin teoreettisena. Konkretiaa opetukseen toivottiin enemmän, eri aloilla. Opetussuunnitelmien uudistamisen prosessi arvioitiin hyväksi. Jatkuvan oppimisen ajatusta kannatettiin lämpimästi.

Koulutusten määrän lisäksi yrityksen edustajat nostivat esille koulutuksen laadun. Yrityksissä ymmärrettiin, että ammattikorkeakoulusta valmistuneella on perusosaaminen ja että yrityskohtainen osaaminen kehittyy työn tekemisen ja perehdyttämisen sekä mahdollisen työpaikalla tapahtuvan oman koulutuksen yhteydessä.

Myös työelämän perustaitojen nähtiin muuttuneen. Digitaalisia taitoja, asiakaspalveluosaamista, talouden perusasioiden osaamista ja yrittäjämäistä asennetta korostettiin monessa keskustelussa. Yrityksissä toivottiin, että opetuksessa kiinnitettäisiin enemmän huomiota työn pelisääntöjen sisäistämiseen, ryhmätyötaitoihin ja lähiesimiesosaamiseen sekä insinöörikoulutuksessa liiketaloudelliseen osaamiseen.

Matkailun koulutukseen toivottiin enemmän koulutusta yritysten käyttämiin sovelluksiin ja ohjelmin. Liiketalouden koulutuksessa toivottiin lisää esiintymistaitoa ja myyntiorientaatiota. Tämän ohella nähtiin, että kansainvälisellä Lapilla pitää olla enemmän kielten ja kulttuurien sekä kansainvälisten liiketoimintatapojen osaamista.

Kumppanuuksia kasvattamassa

Vuorovaikutuksen toteutuminen ja arvostaminen kaikilla tasoilla ja eri tehtävissä on tärkeää. Siten oppilaitos osoittaa olevansa kiinni yhteiskunnassa, ei irrallinen toimija. Työnjaosta on hyvä sopia, sillä yritykset eivät toivo yhteenottojen tulvaa, vaan johdonmukaista, jäsenneltyä yhteydenpitoa ja kumuloituvia hyötyjä keskinäisen tunnettuuden lisääntyessä kontaktihenkilöiden välillä.

Vuorovaikutuksessa työelämän kanssa opiskelijat ovat keskeisiä toimijoita. On ollut ilahduttavaa huomata, miten hyvin yrityksissä on oivallettu tämä.

Opetussuunnitelmauudistuksen myötä opinnoissa on entistä enemmän mahdollisuuksia kytkeä opintosuoritukset alueella toimijoiden todellisiin tilanteisiin ja kasvattaa näin opiskelijoiden ymmärrystä ja lisätä kontaktipintaa tuleviin mahdollisiin työnantajiin ja yhteistyökumppaneihin.

Työelämän edustajilla on mahdollisuus vaikuttaa opiskelumotivaatioon ja opiskelijan ammatilliseen kasvuun.
Yhteistyön aikana molemminpuolinen luottamus kasvaa. Se yhdistettynä osaajapulaan ilmenee myös lisääntyneenä haluna rekrytoida opiskelijoita jopa ennen valmistumista.

Joidenkin koulutusalojen opiskelijoista käydään jo kilpailua. Joissakin yrityksissä oli kiinnostusta tutustua opiskelijoihin jo varhaisessa opiskeluvaiheessa ja halua tavoitella pitkäkestoista yhteistyötä saman opiskelijan tai samojen opiskelijoiden kanssa. Tällainen osallistuminen opiskelijan osaamisen kehittymiseen ja mahdollisesti työpaikan löytymiseen valmistuttaessa on kaikille osapuolille hyvä asia.

Opettajien merkitys on myös suuri. Heidän kauttaan työelämän todelliset esimerkit pääsevät opintojaksoille ja heillä on keskeinen rooli opiskelijoiden ohjaamisessa työelämäyhteistyöhön. Opettajien verkostot ja laaja kokemus työelämäyhteistyöstä opintojen eri vaiheissa ovat hyvin merkityksellisiä vuoropuhelun kehittämisessä.

Varainhankinnan yhteydessä yhtenä tavoitteena oli kuulostella yritysten kiinnostusta lähempään yhteistyöhön Lapin ammattikorkeakoulun kanssa. Noin kymmenen yrityksen kanssa käynnistettiin kumppanuusneuvottelut ja ne ovat johtamassa tai jo johtaneet kumppanuussopimuksiin. Kumppanuussopimuksia voi olla sellainen määrä, jota pystytään hallitsemaan ja hoitamaan sopimusvelvoitteet. Kriteerit määritellään osaamisalueilla.

Ammattikorkeakoulun intressissä on nyt huolehtia vahvistuneesta yhteistyöstä ja myös siitä, että lahjoitusvarojen kohdentamisesta ja saadun palautteen perusteella tehtävistä kehittämistoimista tiedotetaan. Ammattikorkeakoululle lahjoittamiselle on nyt avattu ovi Lapin alueella. Pidetään se avoinna.

 

Varainhankinnan tulevaisuus

Poliisihallitukselta haetun ja saadun keräysluvan mukaisesti varainhankinta toimintona jatkuu 31.12.2019 asti. Siitä eteenpäin Lapin ammattikorkeakoulun johto päättää, miten lahjoitustoimintaa mahdollistetaan tulevaisuudessa.

Jatkuvalla varainkeruutoiminnalla voitaisiin vahvistaa ammattikorkeakoulun taloutta ja lisätä toimintamahdollisuuksia.

Mediassa on ollut esillä myös ehdotus, jonka mukaisesti valtio lahjoittaisi omistamiaan osakkeita suomalaisille korkeakouluille miljardin euron arvosta ja lahjoitus kytkettäisiin yksityisen pääoman keräämiseen niin, että valtio antaisi osakkeet, jos korkeakoulu kerää tietyllä kertoimella varoja yksityisiltä. Ehdotus on mielenkiintoinen, mutta ainakin vielä vasta enintään keskustelunavaus.



Hyvinvointiosaamisen johtamisen koulutus vahvistaa eettistä osaamista työelämässä

15.10.2019



Törmänen ja Keskitalo.jpg
TtT Outi Törmänen ja KT Tuulikki Keskitalo toimivat yliopettajina Lapin ammattikorkeakoulun YAMK-osaamisryhmässä.

Eettisellä osaamisella tai osaamattomuudella voi olla työhön ja työyhteisöön suuria vaikutuksia (Ks. Huhtala 2013, Lappalainen 2015).

Tässä kirjoituksessa kuvataan, miten Lapin AMKn ylempi ammattikorkeakoulutus ja työelämä yhdessä vastaavat työelämän autenttisiin eettisiin haasteisiin. Hyvinvointiosaamisen johtamisen koulutuksessa YAMK-opiskelijat syventyvät eettiseen osaamiseen työelämässä esimiestyön ja johtamisen näkökulmasta.

Eettinen osaaminen on yksi tärkeä työelämän esimiestaito, jota voidaan koulutuksessa kehittää myös erilaisilla pedagogisilla järjestelyillä. Eettisen johtamisen opintojaksolla oppimisessa hyödynnetään pilvipalveluja ja verkko-oppimisympäristöjä. Keskeisellä sijalla ovat opiskelijan työelämän, työyhteisön ja sen eettisen toimintakulttuurin reflektointi keskeisten arvojen ja esimiestyön näkökulmista teoreettiseen tietoon yhdistettynä.

Tavoitteena on, että opintojakson käytyään opiskelija osaa ottaa vastuuta työyhteisön eettisestä toiminnasta ja omasta roolistaan yhteisön jäsenenä sekä työkulttuurin rakentajana ja ylläpitäjänä. Toisaalta opintojaksolla tavoitellaan osaamista oman alansa ammattieettisistä näkökulmista, joita opiskelija osaisi myöhemmin soveltaa esimiestyöhön sekä niiden pohjalta myös kehittää työelämää. Keskeisiä oppimistavoitteita on eettisten ongelmien analysointi, reflektointi- ja ratkaisukyky.

Eettinen toiminta esimiestyössä

Johtamisen ja esimiestyön arkea on eettisten ongelmien kohtaaminen, joten eettistä johtamisosaamista tarvitaan käytännössä. Eettisellä johtamisella ja ongelmien ratkaisutavoilla on välittömiä vaikutuksia muun muassa henkilöstön käyttäytymiseen, hyvinvointiin, motivaatioon ja sitoutumiseen sekä tapoihin, joilla asiakkaita ja työkavereita kohdellaan (esim. Chugthai, Byrne & Flood 2015; Toor & Ofori 2009).

Viinamäen (2017a) mukaan johtajien kannattaa opetella kohtaamaan ja ratkaisemaan eettisiä ongelmia. Perusteena on, että usein juuri johtajan tai esimiehen tekemät ratkaisut linjaavat myös tulevia tapahtumia ja sitä, miten ongelmiin tartutaan, mitä ratkaisuista seuraa ja millaisin pelisäännöin työelämässä toimitaan.

Esimies on työyhteisössä eettisen toiminnan esimerkki. Alaiset tarkkailevat koko ajan, tekeekö esimies päätöksiä johdonmukaisesti ja eettisesti. (Viinamäki 2017a.) Työntekijät myös oppivat eettistä käyttäytymistä havainnoimalla, miten johtaja käyttäytyy. Sekä ylimmän johdon että esimiesten vaikutus alaisten eettiseen käyttäytymiseen on ratkaisevaa. Eettinen johtaja näyttää itse esimerkkiä arvojen ja eettisten periaatteiden mukaisesta toiminnasta. (Pitkänen 2017, 131.)

Eettinen johtaminen perustuu arvoihin. Yksilölle arvo on se, mitä hän pitää hyvänä ja tärkeänä (Ikola-Norrbacka 2010, 36). Arvot ovat monin tavoin yhteydessä ajatteluun, käyttäytymiseen sekä erilaisiin valintoihin ja päämääriin. Ne ovat usein myös kasvatusympäristöstä sekä kulttuurisesti perittyjä.

Arvoilla tarkoitetaan yleisesti sitä, että jokin tietty käyttäytyminen tai menettelytapa on henkilökohtaisesti tai sosiaalisesti suositeltavampaa kuin vastakkainen toiminta.

Monissa työyhteisöissä ja organisaatioissa on määriteltyjä arvoja, joilla pyritään ilmaisemaan käsityksiä toivottavasti toiminnan suunnasta. Parhaimmillaan arvot ohjaavat ja auttavat arjessa. Esimies voi tukeutua toiminnassaan tietoisesti määriteltyihin ja yhteisiin arvoihin.

Työyhteisön arvot muodostavat työpaikkakulttuurin ytimen ja vaikuttavat työyhteisön perustehtävän toteuttamiseen (Ikola-Norrbacka 2010, 35). Organisaation ja yksilön arvot ovat sidoksissa toisiinsa ja vaikuttavat työssä suoriutumiseen. (Silvennoinen & Kauppinen 2006, 13–15.)

Toisaalta käytännön työelämässä arvoja on usein vaikea havaita. Usein arvojen olemassaolo tiedostetaan vasta, kun huomataan toiminnan olevan arvojen vastaista. Arvoristiriitoja voi syntyä, kun yksilön ja organisaation arvot joutuvat törmäyskurssille.

Eettisenä johtajana kehittyminen edellyttää arvojen ja arvoristiriitojen tunnistamista ja reflektointia – ilman sitä ei voi kehittyä eettisenä johtajana.

Verkkopohjainen toteutus yhdistää

Eettisen johtamisen ja tässä yhteydessä sen oppimisen ytimessä on kyky reflektoida työyhteisön eettistä toimintaa.

YAMK-koulutuksessa hyödynnetään yleisesti verkkoyhteyden mahdollistamia joustavia ja helppokäyttöisiä ratkaisuja, joissa opetus ja työelämä lähenevät toisiaan. YAMK-opiskelijat, työelämän toimijat ja opettajat toimivat yhteisessä ympäristössä, jossa eri sovellukset ja menetelmät (kuten tässä esimerkissä yhteiskirjoittaminen, keskustelualusta, videoesitykset ja interaktiivinen Padlet-seinä) mahdollistavat yhteisöllisen, vuorovaikutteisen ja joustavan oppimisen ja asiantuntijuuden yhdistämisen.

Tällä opintojaksolla esimiestyön eettiseen toimintaan kohdistuvaan oppimistehtävään opiskelijat osallistivat työelämän esimiehiä. Aluksi opiskelijat keskustelivat esimiehen eettisestä toiminnasta omien työyhteisöjen tai työelämäverkostoidensa esimiehien kanssa.

Tavoitteena oli tunnistaa ja rajata relevantteja aiheita, jotka nousevat suoraan työelämän tilanteista ja joiden tarkastelu hyödyntää opiskelijoiden osaamisen lisäksi myös työyhteisöjen toimintaa. Aiheen tuli liittyä eettisesti haastaviin esimiestyön tilanteisiin tai ongelmiin ja esimiehen eettiseen päätöksentekoon. Opiskelijavetoisilla alkukeskusteluilla oli opetuksellinen tehtävä aiheeseen.

Opiskelijat syventyivät pienryhmittäin yhteiseen aiheeseen tiedonhankinnan ja esseen kirjoittamisen avulla. Opiskelijat valitsivat eettiseen johtamiseen tai päätöksentekoon liittyvän teorian tai mallin, jota hyödynsivät aiheen käsittelyssä ja jäsentäessään esimiehen eettistä päätöksentekoa, arvoja ja arvoristiriitoja.

Tehtävänä oli esitellä esseen sisältö kuvanauhoituksena Padlet-seinää hyödyntäen työelämän esimiehille. Opiskelijat ohjeistivat ja pyysivät esimiehiä kommentoimaan tuotosta esimiestyön näkökulmasta. Tavoitteena oli saada kirjallista palautetta esityksen sisällöstä; sekä vahvuuksia että kehittämisehdotuksia käytännön esimiestyön näkökulmasta. Lisäksi opiskelijat tutustuivat toistensa tuotoksiin ja laativat vertaisarviointeja. Reflektointi useasta näkökulmasta syvensi aiheen käsittelyä.

Alla näet esimerkkejä opiskelijoiden laatimista Padlet-seinistä (lupa julkaisuun on saatu opiskelijoilta) Eettinen johtaminen -opintojaksolla keväällä 2019. Kuvassa 1 on Minna Laakson Minnan, Eevastiina Päivärinteen ja Kati Valtosen Padlet-seinä. Heidän aiheenaan oli Kesäloma kiistakapulana – johtamisen keinoja henkilöstön ristiriitatilanteiden selvittämiseksi.

Kuva 1 Törmänen ja Keskitalo.jpg

Kuva 1. Kesäloma kiistakapulana – johtamisen keinoja henkilöstön ristiriitatilanteiden selvittämiseksi (Laakso, Päivärinne, & Valtonen).

Lahtinen Terhi ja Ravelin Minna ovat puolestaan pohtineet erilaisia näkökulmia eettiseen työvuorosuunnitteluun esseessään sekä Padlet-seinällä (ks. Kuva 2).

Kuva 2 Törmänen ja Keskitalo.jpg

Kuva 2. Näkökulmia esimiestyön eettisyydestä työvuorosuunnittelussa (Lahtinen, & Ravelin, 2019).
Padlet-seinälle opiskelijat linkittivät myös videonauhoituksen työelämän esimiehille. Tässä linkki Terhin ja Minnan Youtube-videoon: https://www.youtube.com/watch?v=vWFHEv4MxYo

Osaaminen ajan tasalla

Työelämän osaamisvaatimusten paineessa organisaatiot ja yritykset kamppailevat pitääkseen työn menetelmät, työkalut ja osaamisensa ajan tasalla, mikä haastaa myös koulutuksen tarjoajaa menetelmällisesti ja sisällöllisesti. Hyvinvointiosaamisen johtamisen koulutus osaltaan tuottaa osaamista, jotta työelämän tulevilla ja nykyisillä esimiehillä on kykyä ja valmiuksia tarttua myös eettisesti haastaviin asioihin.

Esimiesten eettistä osaamista voidaan vahvistaa jakamalla kokemuksia ja lisäämällä eettistä tietoisuutta työyhteisöissä (Viinamäki 2017b, 9). Verkostoituminen, yhteisöllinen oppiminen ja osaamisen kehittäminen voivat parhaimmillaan mahdollistaa myös uusien työelämäinnovaatioiden syntymisen.

Eettistä osaamista kehittämällä työyhteisöt, organisaatiot ja yritykset menestyvät perustehtävässään nyt ja tulevaisuudessa. Teoriatiedon ja käytännön tiedon yhdistäminen syventää ja laajentaa paitsi opiskelijan, myös työyhteisön eettisen johtamisen osaamista.

Opintojakso mahdollistaa käytännöllisen ja teoreettisen tiedon ristipölytyksen: opintojakson aikana työelämään välittyy opiskelijoiden koostamaa teoreettista ja kirjallisuuteen perustuvaa tietoa eettistä johtamisesta ja osaamisesta, kun taas opiskelijat voivat harjoitella eettisten ongelmien reflektointia ja analysointia jo opintojensa aikana yhdessä työelämän kanssa.

Parhaimmillaan esimiehet saavat työvälineitä omaan arkijohtamiseen ja työyhteisöjen kehittämiseen ja opiskelijat tulevaan työhönsä.

 

Lähteet

Chugthai, A., Byrne, M., & Flood, B. (2015). Linking Ethical Leadership to Employee Well-Being: The Role of Trust in Supervisor. Journal of Business Ethics, 128, 653–663.

Huhtala, M. 2013. Virtues that Work. Ethical Organisational Culture as a Context for Occupational Well-being and Personal Work Goals. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 479. Jyväskylän yliopisto.

Ikola-Norrbacka, R. 2010. Johtamisen eettisyys terveydenhuollossa. Esimiestyön ja hallinnon eettiset arvot julkisen terveydenhuollon kahdessa professiossa. Acta Wasaensia No 222. Vaasa: Vaasan yliopisto.

Laakso, M., Päivärinne, E., & Valtonen, K. 2019. Kesäloma kiistakapulana – johtamisen keinoja henkilöstön ristiriitatilanteiden selvittämiseksi. Padlet –seinä. https://eoppimispalvelut.padlet.org/eevastiina_paivarinne1/8gepwfcpbfua

Lahtinen, T., & Ravelin, M. 2019. Näkökulmia esimiestyön eettisyydestä työvuorosuunnittelussa. Padlet –seinä. https://eoppimispalvelut.padlet.org/minna_ravelin/MinnanjaTerhinpadletseina

Lappalainen, P. 2015. Työelämätaidot – Esimiehiin ja alaisiin kohdistuvat osaamisvaatimukset. LUT. Raportit ja selvitykset 47.

Pitkänen, L. 2017. Nuorten johtajien eettiset profiilit — Q-metodologinen tutkimus eettisestä johtajuudesta uuden sukupolven määrittämänä. Acta Wasaensia No 385. Vaasa: Vaasan yliopisto.

Silvennoinen, M. & Kauppinen, R. 2006. Onnistu alaisena: Näin johdan esimiestäni ja itseäni. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Toor, S. & Ofori, G. 2009. Ethical Leadership: Examining the Relationship with Full Range Leadership Model, Employee Outcomes, and Organizational Culture. Journal of Business Ethics, 90, 533–547.

Viinamäki, O-P. 2017a. Johtajien kannattaa opetella kohtaamaan ja ratkomaan eettisiä ongelmia. Kirjoitus Hallinnon Tutkimuksen Seuran blogissa 28.8.2017. Viitattu 1.10.2019. http://hallinnontutkimus.fi/blogi/johtajien-kannattaa-opetella-kohtaamaan-ja-ratkomaan-eettisiä-ongelmia

Viinamäki, O-P. 2017b. Kuntajohtajien etiikkabarometri 2016-2017. Kuntaliiton julkaisusarja.



Edellinen 1 2 3 ... 16 17 18Seuraava
Asian äärellä tiistaisin

Pohjoisen tekijät on asiantuntijablogi, jossa julkaistaan Lapin AMKin toimintaa ja toimintaympäristöä käsitteleviä ajankohtaisia kirjoituksia.

Kirjoitukset perustuvat työntekijöidemme tekemään asiantuntija- tai tutkimustyöhön. 

Blogin tarkoituksena on yleistajuisen tiedon levittämisen lisäksi laatia tilannekuvaa ja analysoida erityisesti Lapin kehitystrendejä: onnistuessaan myös nostaa uusia teemoja yleiseen keskusteluun.

Kirjoituksia julkaistaan viikoittain. Julkaisupäivä on pääsääntöisesti tiistai.

Blogin toimituskunnan muodostaa Lapin AMKin julkaisutyöryhmä.

Tervetuloa lukijaksi!

Opiskelijoiden blogi
Opiskelijoiden blogikirjoituksia julkaistaan Lapin AMKin opiskelijablogissa.
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK