Tekstiilien kierrättämisestä on puhuttu viime aikoina paljon, mutta harva tulee pohtineeksi kuinka valtavasta määrästä materiaalia on lopulta kyse. Pelkästään Suomessa kertyy vuosittain n. 70 000 - 100 000 tonnia jätetekstiiliä (Jäärni 2021).

Kuinka suuri jätevuori se olisikaan yhteen kasaan hukattuna. Ei siis hukata sitä vaan huolletaan, lajitellaan ja kierrätetään siten, että tekstiilien elinkaaresta saadaan mahdollisimman pitkä ja elinkaarensa loppuun tulleet poistotekstiilit hyödynnetään uusiokuituina tekstiiliteollisuuden käyttöön.

Tekstiilijätteen erilliskeräysvelvoite ja tuottajavastuu

Vuonna 2021 hyväksytty jäteasetus velvoittaa yrityksiä ja kuntia tekstiilijätteen tehokkaampaan kierrätykseen ja erilliskeräyksen järjestämiseen. Jätelain mukaan kaupallisen toiminnan sekä julkishallinnon ja palvelutoiminnan harjoittajat vastaavat jätehuollon järjestämisestä ja koko jätehuoltoprosessista käsittelyyn asti.

Uudessa asetuksessa hyväksyttyjen jätemääräysten mukaan erilliskeräys on järjestettävä, jos toiminnasta syntyy suuria määriä tekstiilijätettä. Siksi uusi velvoite koskee myös tekstiili- ja muotialan yrityksiä. Lisäksi jätemääräykset ovat asteittain tiukentaneet yhdyskuntajätteen (eli asumis- ja muun vastaavan toiminnan jätteen) erilliskeräysvelvoitteita ja kierrätystavoitteita. (Suomen Tekstiili & Muoti ry 2022.) Suomessa tekstiilijätteen erilliskeräystä on käynnistetty tämän vuoden alusta, kun taas koko EU-alueella erilliskeräysvelvoite tulee voimaan vuodesta 2025 alkaen (Suomen Tekstiili & Muoti ry 2021). 

Euroopan komissio aikoo esittää tänä vuonna julkaistavassa uudessa jätepuitedirektiivissään, että EU:n jäsenmaissa toimisi harmonisoitu tekstiilien tuottajavastuu, jolloin tekstiilejä valmistavat ja maahantuovat yritykset olisivat vastuussa tekstiilien jätehuollon aiheuttamista kustannuksista. Laajennetussa tuottajavastuussa tuottajia ohjattaisiin ekomodulaatiomaksuilla kiinnittämään huomiota jätteen synnyn ehkäisyyn sekä käytöstä poistuvien tekstiilien uudelleenkäyttöön. (Saarinen 2022.) 

Poistotekstiilien keräyksen nykytilanne

Tällä hetkellä monella taholla odotellaan tilanteen selkiytymistä. Suuria investointeja ei ole järkevää tehdä ennen kuin on selvää, mikä taho tulee olemaan vastuussa poistotekstiilin keräyksestä. Moni jäteyhtiö onkin lähtenyt keräyksessä liikkeelle minimivelvoitteen mukaisesti. Sekin on jo askel eteenpäin kohti kestävämpää tekstiiliteollisuutta.

Tekstiilijätteen oikeanlainen kierrätys ei ole vielä kuluttajille aivan selkeä asia ja lajittelu vaatii vielä harjoittelua. Lapissa noin puolet keräykseen toimitetusta poistotekstiilistä on ollut sinne kuulumatonta tekstiiliä tai tavaraa. Poistotekstiilin joukkoon on päätynyt jopa sähkölaitteita ja posliiniesineitä (Nuutinen-Kallio 2023).

Mitä ovat poistotekstiilit?

Tekstiilien kierrättämisestä puhuttaessa voi muutama harmaa hius tupsahtaa ohimolle. On poistotekstiiliä, tekstiilijätettä, kierrätystekstiiliä, uudelleen käyttöä. Termien sekamelskaan olisi hyvä saada selkeyttä ja loogisuutta helpottamaan kierrätystä. Yhdelle poistotekstiili on ylätermi kaikelle tekstiilin kierrättämiselle, toiselle se voi tarkoittaa sitä tekstiilijätettä, mikä ei päädy enää tuunattunakaan käyttöön.

Kuvassa 1. on esitetty jätehierarkiaa mukaillen tekstiilijätteen vähentämisen ja kierrättämisen periaatetta. Tekstiilijätteen määrän vähentämisen perustana on jätteen synnyn ehkäiseminen. Hankitaan vaatteita ja muita tekstiilejä vain tarpeeseen, panostetaan laatuun ja kestävyyteen. Tekstiilien elinkaaren pidentämiseksi tekstiilien oikeanlaiseen huoltamiseen kannattaa perehtyä eikä reikä vaatteessa tee siitä käyttökelvotonta. Vaatteiden korjaamista helpottamaan onkin tehty uusia innovaatioita esimerkiksi vaatelaastareita.



Kuva 1. Tekstiilijätteen kierrättäminen jätehierarkiaa mukaillen.

Mikäli vaate tai muu tekstiili ei ole enää itselle tarpeellinen, on sitä turha loputtomiin omissa kaapeissa jemmata. Käyttökelpoiset tekstiilit kannattaa kierrättää uudelle käyttäjälle tai vaikka tuunata niistä itselle jotain uutta. Jatkokäyttöön kelpaamattomien tekstiilien kohdalla tulee tarkastella, onko oikea osoite poistotekstiili vai sekajäte.

Poistotekstiilien keräykseen kuuluvat sellaiset tekstiilit, joille ei ole enää muuta käyttökohdetta. Keräykseen ei kuitenkaan voi laittaa aivan mitä vain. Kuvassa 2 on esitetty poistotekstiilien lajitteluun kuuluvat ja kuulumattomat tekstiilit. Poistotekstiilin tulee olla puhdasta sekä kuivaa ja se tulee pakata tiiviisti muovipussiin siten, ettei se pääse pilaantumaan. (Kierrätys.info 2023)  

Tekstiilijätteen lajitteluohje: Poistotekstiilin keräykseen paidat, housut, hameet, takit, lakanat, pyyhkeet ja pöytäliinat. Sekajätteeseen alusvaatteet, sukat, sukkahousut, uima-asut, matot, kengät, laukut, vyöt, tyynyt, peitot, pehmusteet ja pehmoeläimet. 

Kuva 2. Jatkokäyttöön kelpaamattoman tekstiilijätteen lajitteluohje poistotekstiilien keräykseen ja sekajätteeseen (mukailtu Kierrätys.info 2023) 

Miksi tekstiilijätteen/poistotekstiilin kierrättäminen on tärkeää? 

Muoti- ja tekstiiliteollisuus kuluttaa paljon energiaa, vettä, kemikaaleja sekä uusiutumattomia luonnonvaroja. Olennaista on tekstiilien elinkaaren pidentäminen, sillä tekstiiliteollisuuden tuottamat hiilidioksidipäästöt lähes puolittuisivat, jos vaatteita käytettäisiin kaksi kertaa nykyisen käyttöajan verran. (Suomen Tekstiili & Muoti, 2023.) 

Laskentatavasta riippuen globaalisti vaatteiden ja jalkineiden valmistus tuottaa 4 - 10 % maailman hiilidioksidipäästöistä (Vuorio 2023). Kyseessä on siis vaikutuksiltaan erittäin merkittävä teollisuuden ala.

Miten poistotekstiilien kierrätys on toteutettu Lapin alueella? 

Poistotekstiilien erilliskeräysvelvoite on tullut voimaan tämän vuoden alusta. Mahdollinen tuottajavastuun tuleminen lähivuosina aiheuttaa sen, että jäteyhtiöiden ei ole vielä järkevää tehdä suuria investointeja poistotekstiilien keräyksen suhteen. Kierrätysmahdollisuudet kuitenkin tarjotaan kuluttajille vähintään lain vaatiman minimivelvoitteen mukaisesti, mahdollisesti myös kattavammin. Keräyspisteitä voi etsiä Kierrätys.info sivustolta sekä tiedustella oman alueen jäteyhtiöiltä.  

Lapin alueella haasteena on monesta muustakin yhteydestä tutut pitkät etäisyydet, harvaan asutut alueet sekä vähäinen asukasmäärä verrattuna kasvukeskuksiin. Poistotekstiilit kuljetetaan Lapin alueelta Lounais-Suomen Paimiossa sijaitsevaan kierrätyslaitokseen. Matka on pitkä, mutta sen on laskettu olevan järkevää. Sitä mukaa kun keräyksestä kertyy kokemusta, voidaan toimintamalleja kehittää eteenpäin. (Passoja 2022.)  

Yhteenveto

Tekstiilien tehokkaassa kierrättämisessä otetaan vasta ensiaskelia. Käytännöt ja vastuut hakevat vielä paikkaansa.

Kierrättäminen voi tällä hetkellä olla kuluttajille haasteellista ja epäselvää. Ohjeistuksia tulee selkiyttää, minkä lisäksi myös muiden kuin tekstiilien kierrättämisen tulisi olla niin helppoa, että eri materiaalit päätyisivät mahdollisimman suurella todennäköisyydellä oikeaan kierrätysastiaan eikä esimerkiksi sähkölaitteita löytyisi enää poistotekstiilien joukosta. Kierrättämisen onnistumiseen tarvitaankin helppoutta sekä selkeitä ja yksiseliteisiä ohjeita.

Artikkeli on laadittu osana LTKT2.0 – Lapin teollinen kiertotalous 2.0 – Lapin kiertotaloustoiminnan vahvistaminen -hanketta, jonka tavoitteena on vahvistaa Lapin alueen bio- ja kiertotaloustoimintaa. Hanketta toteutetaan yhteistyössä Lapin ammattikorkeakoulun, Kemin Digipolis Oy:n sekä Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappian kanssa. LTKT2.0 on saanut rahoituksen Lapin Liitolta, Vipuvoimaa EU:lta ja Euroopan aluekehitysrahastolta (Kuva 4). Hanke on käynnistynyt 1.6.2020 ja jatkuu 31.8.2023 saakka. (Lapin ammattikorkeakoulu 2022.) 

Lisätietoja 

Kuituus - Poistotekstiilistä tuotteeksi on tietopankki, joka sisältää runsaasti tietoa kierrätetyn tekstiilikuidun hyödyntämisestä uusien tuotteiden raaka-aineena. Poistotekstiileistä saatavia kuituja voidaan käyttää mm. Uuden langan ja kankaiden valmistuksessa myös rakennusteollisuudessa ja komposiittituotteissa. (Kuituus 2021.) 

Telaketju on tekstiilien kestävää tuotantoa, käyttöä ja kiertoa edistävä yhteistyöverkosto, jonka toiminta perustuu kiertotalouden mukaisille liiketoimintamalleille. Telaketju-verkoston tavoitteena on rakentaa Suomesta tekstiilien kiertotalouden kärkimaa. (Telaketju 2023.)  

Mitä pikamuodin jälkeen? Raportissa käsitellään tekstiiliteollisuuden siirtymää hiilivapaaseen kiertotalouteen tarkastellen samalla muutoksen aiheuttamia työllisyysvaikutuksia (Finnwatch 2022). 

Lapin AMK: Lapin AMK: Opiskelijat havainnollistavat: näin kierrätät vaatteita Lapin ammattikorkeakoulussa opiskelijatyönä tehty poistotekstiilin kierrätysohje.

Lähteet 

Finnwatch 2022. Mitä pikamuodin jälkeen? Viitattu 31.1.2023. https://finnwatch.org/fi/julkaisut/pikamuodin-jalkeen. 

Jäärni, C. 2021. Suomen tekstiilijätteestä vain noin prosentti päätyy kierrätykseen – Paimion pilottiasema muuttaa vanhan paidan uudeksi kankaaksi. Yle Uutiset 24.6.2021. Viitattu 23.1.2023 https://yle.fi/a/3-11994300. 

Kierrätys.info 2023. Poistotekstiilit. Viitattu 23.1.2023. https://www.kierratys.info/poistotekstiili/. 

Kuituus 2021. Kuituus - Poistotekstiilistä tuotteeksi. Viitattu 28.1.2023. https://kuituus.aalto.fi/ . 

Nuutinen-Kallio, T., Kukko-Liedes, P., Ojanperä, S. & Tapiomäki, R. 2023. Poistotekstiilien keräyksessä jopa puolet väärää tavaraa: kenkiä, vöitä, sähkölaitteita ja posliiniesineitä. Viitattu 20.5.2023. https://yle.fi/a/74-20026620.

Passoja, A, 2022. Viitattu 29.1.2023. https://yle.fi/a/3-12574685 

Saarinen, E, 2022. EU:n tekstiilistrategia: Pikamuoti saatava pois muodista. UusioUutiset 30.3.2022. Viitattu 23.1.2023 https://www.uusiouutiset.fi/eun-tekstiilistrategia-pikamuoti-saatava-pois-muodista/. 

Suomen Tekstiili & Muoti ry 2021. Tuore tutkimus: Suomessa syntyy 85,77 miljoonaa kiloa poistotekstiiliä vuodessa. Uutinen 17.6.2021. Viitattu 23.1.2023 https://www.stjm.fi/uutiset/tuore-tutkimus-suomessa-syntyy-8577-miljoonaa-kiloa-poistotekstiilia-vuodessa/. 

Suomen Tekstiili & Muoti ry 2022. Tekstiilijätteen erilliskeräys velvoittaa myös alan yrityksiä huolehtimaan jätehuoltonsa ajantasaisuudesta. Uutinen 24.11.2022. Viitattu 23.1.2023 https://www.stjm.fi/uutiset/tekstiilijatteen-erilliskerays-velvoittaa-myos-alan-yrityksia-huolehtimaan-jatehuoltonsa-ajantasaisuudesta/. 

Suomen Tekstiili & Muoti ry 2023. Ympäristö & ilmasto. Viitattu 31.1.2023. https://www.stjm.fi/palvelut-ja-tietoa-yrityksille/vastuullisuuspalvelut/ymparistovastuu/

Telaketju 2023. Liiketoimintaa tekstiilien kiertotaloudesta. Viitattu 28.1.2023. https://telaketju.turkuamk.fi/

Vuorio, W. 2023. Opi lisää siitä, miten pikamuoti kuormittaa ympäristöä. WWF. Viitattu 2.6.2023.  https://wwf.fi/earthhour/ideat/opi-lisaa-siita-miten-pikamuoti-kuormittaa-ymparistoa/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Maailma muuttuu. Ihmisten ja organisaatioiden on sopeuduttava sekä uusiin että jo käynnissä oleviin haasteisiin. Reagoimisen lisäksi meidän on oltava itse positiivisen muutoksen ajureina.

Korkeakouluyhteisöä koskettavat eri kokoiset haasteet ja ongelmat globaalilta tasolta yksilötasolle: meihin kaikkiin vaikuttavasta ilmastonmuutoksesta sellaisiin yksilöllisiin haasteisiin, jotka vaikuttavat esimerkiksi opiskelu- tai työhyvinvointiin. Näiden ratkaisemiseksi tarvitaan ajattelua laatikon ulkopuolelta, uusia käytäntöjä ja ratkaisuja – sitä paljon puhuttua innovatiivisuutta.


Kuva 1. Lapset ovat luontaisesti innovatiivisia. 5-vuotias tyttö innovoi ja rakensi tuulimyllyn Lego-hahmon kotitaloon talon energianlähteeksi. (Sirpa Kokko)

Innovatiivisuus on kykyä luoda ja ottaa käyttöön uusia ideoita ja toimintatapoja (Siltala 2010). Lapset ovat luontaisesti innovatiivisia ja keksivät leikkiessään huomaamattaan uusia ratkaisuja, kuten vaikkapa tuulimyllyn kotitalon energiatarpeeseen (kuva 1).

Me aikuiset taas olemme usein kaavoihin kangistuneita: uuden luominen ei tule meille yhtä luonnostaan. Monilla meistä ei ole lasten tapaan aikaa ja vapautta ideoilla leikkimiseen, ja toisin kuin lapsilla, itsekriittisyyskin voi vaivata. Monia hävettää tuoda esiin keskeneräisiä ideoita, vaikka juuri ne ovat innovaatioiden taimia.

Innovatiivisuus on ongelmanratkaisua ja vuorovaikutusta

Innovatiivisuus ei ole uusien toimintatapojen käyttöönottoa niiden itsensä vuoksi, vaan siksi, että niillä voidaan vastata erilaisiin haasteisiin. Miksi esimerkiksi keskustelevasta tekoälystä ChatGPT:stä tuli myös korkeakoulumaailmassa niin suosittu? Se toimii – vaihtelevan hyvin – esimerkiksi ideoinnin ja suunnittelun tukena silloin, kun ihmissparraajaa tai opiskelija- tai työkavereiden apua ei ole saatavilla.

ChatGPT:llä on se etu, että sille voi esittää vasta alkutekijöissään olevia ideoita ja pyytää tukea niiden kehittelyyn. Kynnys tekoälyn kanssa ideointiin on jossain tapauksessa jopa matalampi kuin muiden ihmisten kanssa. ChatGPT ei korvaa inhimillistä vuorovaikutusta, mutta sen kanssa ei myöskään tarvitse hävetä tyhmiä kysymyksiä.

Meillä Lapin ammattikorkeakoulussa on valtavasti monialaista osaamista, ideoita ja luovaa ajattelua. Joskus se jää kuitenkin piiloon, pienen ryhmän sisälle tai keskusteluihin ChatGPT:n kanssa. Me kaikki kuitenkin tarvitsemme myös ihmisten, opiskelu- ja työkavereidemme, kannustusta ja tukea: lupaa ideoida uutta, jakaa hiomattomia ajatuksiamme, kokeilla ja epäonnistua.

Organisaatiotason innovatiivisuus

Organisaation innovatiivisuus tarkoittaa sen kykyä luoda ja ottaa käyttöön uusia ideoita ja toimintatapoja, jotka vastaavat johonkin haasteeseen tai ongelmaan. Organisaation innovatiivisuus lähtee tietenkin ruohonjuuritasolta: meistä ihmisistä.

Lapin ammattikorkeakoulu on monialaisen osaamisensa sekä idearikkaiden opiskelijoidensa ja henkilökuntansa ansiosta ainutlaatuisessa asemassa myös organisaatiotason innovatiivisuudessa ja nykyisiin ja tuleviin haasteisiin vastaamisessa.

Ammattikorkeakoulussa innovatiivisuus voi tarkoittaa esimerkiksi koulutusten ketterää kehittämistä ja uusiin tarpeisiin vastaavia opetusmenetelmiä, uutta luovaa TKI-toimintaa sekä yhteiskehittämistä yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin kanssa. Eri alojen yhteistyö, kannustava ja mahdollistava johtajuus, kansainvälisyys sekä kokeilukulttuurin tukeminen edistävät innovatiivisuutta.

Innovatiivisessa korkeakoulussa jokainen uskaltaa sanoa ääneen yksilölliset haasteensa ja ideansa tasavertaisena yhteisön jäsenenä. Innovatiivinen korkeakoulu satsaa myös opiskelijoidensa ja henkilökuntansa hyvinvointiin, sillä vain niin taataan resurssit uuden luomiseen.

Hyvät käytännöt esiin

Lapin ammattikorkeakoulussa innovatiivisuutta tuetaan muun muassa työhyvinvointiin panostamalla, työtapojen joustavuudella ja kannustamalla tuomaan omia ideoitaan julki. Esimerkiksi Uudistuva teollisuus -osaamisryhmässä on otettu käyttöön taulukko, jonne voi kirjata ideoita uusista hankkeista, opinnäytetyöaiheista ja kehittämiskohteista. Miten tämä nostettaisiin sadanteen potenssiin? Miten levittäisimme vain yhden opiskelualan tai osaamisryhmän innovatiivisia ratkaisuita kaikkien hyödyksi?

Miten saisimme kaikkien äänet kuuluville? Millaisilla innovaatioilla saisimme kaikki mukaan luomaan korkeakouluyhteisöä, jossa ei pelätä kokeilla uutta yli opintoalarajojen? Miten kannustaisimme työkaveria ideoimaan ja loisimme ilmapiiriä, jossa lähdetään rohkeasti puhumaan ideoista ja myös testaamaan niitä?

Mitä jos koko Lapin ammattikorkeakoulu olisi korkeakoulutuksen sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvoinnin innovaatiolaboratorio, jossa uusia ideoita voisi testata matalalla kynnyksellä ja epäonnistumista pelkäämättä?

Nyt on aika tuoda esiin ratkaisut yksilöä, organisaatioita tai laajempaa joukkoa koskeviin haasteisiin!

Ohjausryhmä innovatiivisuuden vahvistamiseksi

Lapin ammattikorkeakoulussa perustettiin vuonna 2022 organisaation innovatiivisuutta vahvistava ohjausryhmä. Ryhmässä on edustus Lapin ammattikorkeakoulun eri henkilöstö- ja osaamisryhmistä. Ryhmän puheenjohtajana toimii startup- ja innovaatioasiantuntija Paula Kassinen LUC-TKI-yksiköstä.

Ohjausryhmä on kokoontunut kaksi kertaa, joten sen työ on vasta alussa. Ohjausryhmän perustamisen taustalla on tavoite innovatiivisuuden kasvattamisesta ja levittämisestä ohjausryhmäläisten kautta koko organisaatioon. Tuo siis, kirjoittajien kautta, ideasi ja haasteesi, jolle ei vielä ole löytynyt ratkaisua, ohjausryhmälle levitettäväksi ja ratkaistavaksi!

HEI4S3-RM-hanke

Lapin ammattikorkeakoulun sisäisen innovatiivisuuden ohjausryhmän perustaminen on HEI4S3-RM-hankkeen (Building Ecosystem Integration Labs at HEI to Foster Smart Specialization and Innovation on Sustainable Raw Materials) yksi keskeisistä toimenpiteistä. Hankekonsortiossa on ukrainalaisen korkeakoulun mukaan liittymisen jälkeen kymmenen hankepartneria (Lapin AMK 2022).

Kansainvälistä hanketta rahoittaa Euroopan teknologiainstituutti EIT, ja se toteutetaan 1.7.2022–30.6.2024 osana EIT:n HEI-aloitetta (Innovation Capacity Building for Higher Education). Hankkeen keskeisenä tavoitteena on kehittää hankkeessa mukana olevien korkeakoulujen innovaatiokulttuuria.

Kehitystä Lego-palikka kerrallaan

Korkeakoulun innovatiivisuuden ja innovaatiokulttuurin kehittämiseen tarvitaan kaikkia. Tarvitaan propellipäistä Insinöörihulluutta, ennakkoluulotonta uuden kehittämistä ortotopologian dosentti Aapo Heikkilän (Huttunen 2022) malliin sekä lapsenmielistä luovuutta ja kokeilua. Korkeakoulujen toiminta kehittyy ja innovaatiokulttuuri vahvistuu yksi Lego-palikka kerrallaan.

Lähteet

Huttunen, P. (2022). Ortotopologian dosentti Aapo Heikkilä palaa yliopistolle: Markku Pölösen ohjaama näytelmä on riemastuttava henkilökuva poikkeusyksilöstä. https://www.oulunylioppilaslehti.fi/ortotopologian-dosentti-aapo-heikkila-palaa-yliopistolle-markku-polosen-ohjaama-naytelma-on-riemastuttava-henkilokuva-poikkeusyksilosta/

Lapin AMK (2022). Building Ecosystem Integration Labs in HEI project. News release. 14.9.2022. https://www.lapinamk.fi/news/Building-Ecosystem-Integration-Labs-in-HEI-project/5elead2b/2c7b5205-a7fe-47c9-84e6-ee57ce18f0a2

Siltala, R. (2010). Innovatiivisuus ja yhteistoiminnallinen oppiminen liike-elämässä ja opetuksessa. Turun yliopiston julkaisuja, sarja – ser. C tom. 304. Turku. https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/63301/AnnalesC304Siltala.pdf

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tekoäly on noussut yhdeksi markkinoinnin tärkeimmistä työkaluista. Sen avulla yritykset ja brändit voivat kerätä, analysoida ja hyödyntää suuria tietomääriä, mikä parhaimmillaan johtaa toiminnan tehostumisen lisäksi parempaan päätöksentekoon ja asiakaskokemukseen. Tästä näkökulmasta tekoälyn käyttö markkinoinnissa auttaa yritystä koosta riippumatta kestävän kilpailuedun saavuttamisessa.

Tekoälyn hyödyntämisessä markkinoinnissa on valtavasti vaihtoehtoja. Tässä kirjoituksessa esittelen neljä esimerkkiä, joiden avulla niin pienet kuin suuremmatkin yritykset ja brändit voivat hyödyntää tekoälyä vastuullisesti.

1. Markkinointistrategioiden parantaminen

Tekoälyä hyödyntämällä markkinoijat voivat analysoida asiakaskäyttäytymistä, ennustaa kysyntää, personoida mainoksia ja optimoida kampanjoita. Esimerkiksi Neste on kertonut käyttävänsä tekoälyä digitaalisen markkinoinnin kampanjoissaan. Nesteellä tekoälyä on onnistuneesti hyödynnetty esimerkiksi asiakasdata-analyysissä ja personoitujen mainosten luomisessa. Myös pk-yritykset voivat käyttää tekoälyä samoin.

Esimerkki: Syötä tekoälysovellukseen strukturoimatonta asiakasdataa, kuten arvosteluja, kommentteja, sosiaalisen median viestejä ja pyydä tekoälyä analysoimaan data ja listaamaan siitä löytyviä keskustelunaiheita, mielipiteitä ja trendejä. Tulosten avulla voit esimerkiksi ennakoida asiakkaiden tarpeita ja markkinatrendejä sekä kehittää tuotteita/palveluita, jotka vastaavat asiakkaidesi tarpeisiin ja mieltymyksiin. Asiakastuntemus on avain myös personoitujen markkinointisisältöjen tuottamisessa. Personointi on vastuullista, sillä se vähentää mainosten näyttämistä henkilöille, jotka eivät ole kiinnostuneita niistä, mikä parantaa niiden tehokkuutta ja vähentää hukkaklikkauksia.

2. Sisällöntuotanto

Tekoälyn hyödyntäminen sisällöntuotannon eri vaiheissa on helppoa. Itse olen käyttänyt tekoälyä tekstien tiivistämiseen, sisältöjen ideointiin ja raakatekstin tuottamiseen. Artikkelit, blogipostaukset, ohjeistukset, uutiskirjeet ja vaikka some-postauksen sisällöt syntyvät nopeasti tekoälyn avulla.

Esimerkki: Kirjoita teema tai kysymys, jota haluat käsitellä, ja pyydä esimerkiksi ChatGPT:ä antamaan sinulle aiheeseen liittyviä ideoita. “Kirjoita tekoälyä markkinoinnissa käsittelevä 1500 merkin mittainen blogipostaus, joka on suunnattu pk-yrityksille. Sisällytä postaukseen neljä vinkkiä siitä, kuinka tekoälyä voi hyödyntää.”

3. Verkkosisältöjen hakukoneoptimointi

Tekoäly on omiaan myös hakukoneoptimoinnissa (SEO), sillä sitä voi käyttää tunnistamaan relevantteja avainsanoja ja ymmärtämään asiakkaiden hakukäyttäytymistä. Tämä auttaa markkinoijaa yrityksen verkkosivujen optimoinnissa mikä puolestaan nostaa yrityksen sijoitusta hakukoneiden hakutuloksissa.

Esimerkki: Syötä toimialaasi tai tuotteeseesi liittyvä aihe esimerkiksi Answer the Public -verkkotyökaluun, joka tarjoaa tietoa ja ideoita hakukoneoptimointia varten. Kuvassa 1 on esimerkki työkalun ilmaisversiolla tehdystä hausta “tekoäly markkinoinnissa”. Työkalu tarjoaa näihin avainsanoihin liittyviä kysymyksiä ja avainsanakombinaatioita, joita käyttäjät ovat hakeneet Googlessa liittyen tiettyyn avainsanaan. Tämä tieto auttaa ymmärtämään, mitä käyttäjät etsivät tietystä aiheesta ja millaisia kysymyksiä heillä on mielessään. Näiden tietojen avulla markkinoijat voivat saada ideoita sisällön tuottamiseen, joka vastaa käyttäjien kysymyksiin ja tarpeisiin ja verkkosivustojen optimointiin.

Kuva 1 Tekoälypohjainen Answer the Public verkkosovellus tuottaa visuaalisen raportin yleisön käyttämistä kysymyksistä ja hakusanoista tiettyyn aiheeseen liittyen.

4. Digitaalinen asiakkuudenhallinta

Tekoälyllä voidaan myös tukea yrityksen digitaalista asiakkuudenhallintaa. Yksi asiakkaalle näkyvimmistä tavoista ovat chatbotit, joita hyödyntävät esimerkiksi teleoperaattorit. Mikäli botti pystyy tunnistamaan ja ohjaamaan ostoaikeissa olevat kävijät ja auttamaan heitä ostoprosessissa eteenpäin, voi botin käyttö parantaa asiakaskokemusta ja lisätä asiakastyytyväisyyttä. Toinen etu ovat suhteellisen helposti mitattavat resurssisäästöt. Esimerkiksi Telialla chatbotin on laskettu säästävän 18 hengen työpanoksen.

Tekoälyä käytettäessä on tärkeää huomioida vastuullisuus- ja turvallisuuskysymykset

Tekoälyyn liittyy useita riskejä, kuten tietosuoja- ja tietoturvariskit sekä syrjinnän mahdollisuus. Esimerkiksi, jos markkinointialgoritmi perustuu stereotypioihin, se voi kohdentaa mainoksia tiettyyn ryhmään ihmisiä sen sijaan, että kohdistaisi mainoksia kaikille potentiaalisille asiakkaille. Tämä voi johtaa syrjintään ja eriarvoisuuteen. Markkinoijan tulee varmistaa myös tietosuojauskäytännöt sekä yksityisyydensuoja, jottei tekoäly voi kerätä henkilökohtaisia tietoja, joita asiakkaat/kuluttajat eivät halua jakaa.

Tekoälyn vastuulliseen ja turvalliseen käyttöön liittyy tietokirjailija Antti Merilehdon mukaan kaksi peukalosääntöä:

1) Älä syötä palveluun henkilötietoja, ei omia tai asiakkaan henkilötietoja

2) Syötä palveluun vain tietoja, jotka voisit printattuna jättää lounasravintolan pöydälle.

Lisäksi on huomioitava, että tekoäly on siinä mielessä inhimillinen, että se myös tekee virheitä. Tekoäly tekee faktavirheitä tai se voi syyllistyä plagiointiin. Siksi on tärkeätä tarkistaa tiedot ja niiden luotettavuus sekä huolehtia tekijänoikeuksien noudattamisesta. Tekijänoikeussuojattujen sisältöjen, kuten kuvien, musiikin tai elokuvien, käyttöön liittyy usein rajoituksia, joita tekoäly voi kunnioittaa tai ohittaa sen mukaan, kuinka se on ohjelmoitu. Vastuu tekijänoikeuksien noudattamisesta on aina markkinoijalla.

Vastuullinen tekoälyn käyttö markkinoinnissa auttaa rakentamaan brändiä ja luottamusta kuluttajien keskuudessa. Kun yritykset käyttävät tekoälyä vastuullisesti, se osoittaa sitoutumista kuluttajien hyvinvointiin ja yksityisyyden suojaan. Tämä voi auttaa rakentamaan pitkäaikaista suhdetta kuluttajiin ja luottamusta yritykseen/brändiin.

Tekoälyä pidetään keskeisenä tulevaisuuden teknologiana, minkä vuoksi onkin tärkeää pysyä ajan tasalla sen kehityksestä ja käytöstä markkinoinnissa. Yritykset, jotka hyödyntävät tekoälyä tehokkaasti ja vastuullisesti, voivat saavuttaa kilpailuetua markkinoilla ja rakentaa parempaa asiakaskokemusta.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

 

Koira oppimisen tukena

Kiinnostus koirien käyttämisestä apuna perus- lukio- ja ammatillisessa opetuksessa on kasvanut. Opetushallitus on laatinut ohjeistuksen yhdessä Allergia-, iho- ja astmaliitto ry:n, Kennelliitto ry:n ja Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n sekä koulutuksen järjestäjän edustajan kanssa tilanteisiin, joissa suunnitellaan koira-avusteista työskentelyä oppilaitoksessa.

Mietittäessä koira-avusteisuuden hyödyntämisestä, on lähtökohtana pohtia, sopiiko koira-avusteinen toiminta kyseiseen oppilaitokseen sekä millaiset pedagogiset tai hyvinvointiin perustelut toiminnalle on olemassa. Päätöksen tekee opetuksen/koulutuksen järjestäjä. (OPH.)

Koulussa koira on opettajan työväline, joka antaa uusia välineitä työhön. Kyseessä on oppiminen koiran avulla sekä koiran kanssa. Opetustilanteesta hyötyy sekä opettaja että opetettava.

Oppive-hankkeessa tutustuimme koiran hyödyntämiseen opetustilanteessa. Hankkeessa kokeillaan ja kehitetään erilaisia yksilö- ja ryhmämuotoisia toimintoja erilaisissa toimintaympäristöissä. Lähtökohtana on hyödyntää luonto-, taide- ja eläinavusteisuutta nuoren itsenäistymisen tukemiseksi nivel- ja siirtymävaiheiden vahvistamiseksi. Koiran hyödyntäminen nuorten opetuksessa ja toiminnoissa onkin ollut luonnollinen osa Oppive-hanketta, ja siitä tullut palaute ja kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia.

Eläintenkouluttaja ja yhteisöpedagogi Sini Ruohonen käyttää koira-avusteisessa työskentelyssään apunaan saksanpaimenkoiraansa Tuittua sekä valkoistapaimenkoiraansa Lumoa. Koiraparivaljakko toimii apuna erilaisissa oppimiseen liittyvissä tilanteissa aktiivisina toimijoina, tekemisen kohteina tai läsnäolijoina.

Koirien luonteenpiirteet ja ominaiset taipumukset määrittävät osaltaan niiden taitoja ja valmiuksia toteuttaa erilaisia tehtäviä. Ruohosen koirista Lumo on rauhallisempi ja sosiaalisissa tilanteissa viihtyvä tennispallon rakastaja, kun taas Tuittu on luonnostaan sosiaalisesti vetäytyvämpi, mutta ruualla helposti motivoitava tempputaituri.

Kuva 1. Kaverikoira Lumo

Työskentelytehtävien valitseminen koirayksilölle sopiviksi on osa menetelmäosaajan ammattitaitoa. Sini Ruohonen on ollut useita kertoja mukana Oppive-hankkeen koira-avusteisen pedagogiikan esittelyissä sekä opetustilanteissa. (Ruohonen.)

Opitaan yhdessä koiran kanssa

Ideana koulukoiratoiminnassa on tuoda koira kouluun osana oppimista ja opettamista, koira on siis pedagoginen väline. Parhaimmillaan koulukoira motivoi oppimaan, rauhoittaa vilkasta luokkaa sekä tuo toiminnallisuutta oppimiseen. (Liikkuva koulu.) Koira voi esimerkiksi toimia lukemisen apuna kuunnellen, kun lapset lukevat tarinoita. Koiralla on rauhoittava merkitys, mikä auttaa esimerkiksi lukemaan ja keskittymään tehtävien tekemiseen.

Seuratessamme opetustilannetta, jossa koirat olivat mukana, huomioimme koirien vaikutusta nuoriin. Heti koirien tultua luokkatilaan tunnelma muuttui rauhalliseksi ja innostuneeksi. Koirat kiertelivät tutustumassa luokassa oleviin innokkaasti tervehtien, mutta antaen mahdollisuuden olla myös huomioimatta itseään. Jokainen nuori halusi koskea ja silitellä koiria.

Luokassa koira on osallisena tekemässä erilaisia tehtäviä. Sini Ruohonen käyttää koiriaan apuna esimerkiksi ryhmäytymisessä ja tutuksi tulemisessa, tavaroiden nostamisessa ja noutamisessa sekä käsikosketuksella tai tassunannolla toimivassa tietokilpailussa aktiivisena agenttina. Lisäksi koirien tehtävät voivat olla vapaamuotoisempia, kuten oppilaiden ohjattavana oleminen tempuissa ja etsintäleikeissä, ilon ja rentouden tuominen luokkaan palloleikkien kautta tai vaikkapa oppilaiden liikuttaminen luokkahuoneen ja koulurakennuksen ulkopuolelle. Koulukoira motivoi oppilaita liikkumaan, tekemään ja rauhoittumaan.

Koulukoira motivoi oppilaita

Pelkkä koiran läsnäolo luokkahuoneessa antaa oppilaille useita vaihtoehtoisia tapoja purkaa tekemisen tarvetta opetuksen häiritsemisen sijasta. Koiraa voi opetuksen aikana rapsuttaa tai tehdä sille pieniä hoitotoimenpiteitä, kuten harjata turkkia.

Tutkimusten mukaan koiran koskeminen vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin monin eri tavoin. Koskettamisen tarve on ihmiselle myöskin primitiivinen reaktio, joka vapauttaa ihmisen elimistössä kemiallisen mielihyvän purkauksen. Sen vaikutus ihmiseen on kokonaisvaltainen. Koiraan ei kuitenkaan tarvitse edes koskea, sillä pelkkä koiran läsnäolo tuo myönteisiä vaikutuksia ihmiseen. (Koira hyvinvoinnin tukena, 2017.)


Kuva 2. Hoitotoimet käynnissä.

Tuittua ja Lumoa sai tunnin aikana hoitaa, eli harjata ja leikata kynsiä. Hoitotoimenpiteiden aikana oppilaat keskittyivät koiran hoitamiseen rauhoittuen. Tämä mahdollistaa myös samanaikaisen opetuksen kuuntelemisen.

Tuitun toimiessa apurina äänestyksessä ja korttien tuomisessa, oli tunnelma innostunut. Koiran ottaessa vastaan pienimuotoisia käskyjä ja totellessa nuorta, toi se selkeästi tyytyväisyyttä ja onnistumisen kokemuksia nuorille. Tuntien päätyttyä nuoret kertoivatkin, että heille jäi positiivinen kokemus ja he tykkäsivät koirien läsnäolosta.

Kuva 3. Tuittu ennustaa.

Lopuksi

Ammattimainen koira-avusteinen toiminta on lisääntynyt Suomessa. Kyseessä on tavoitteellinen toiminta, joka edellyttää koiraohjaajalta oman ammatillisuuden lisäksi koulutusta koiran käyttämisestä työparina kasvatusalalla.

Eläinavusteinen työskentely liitetään yleensä yhdeksi Green Care -menetelmäksi. Green Care -menetelmät ovat yksi osa hyvinvointi- ja terveyspalveluita, jotka sisältävät eläin- ja maatila-avusteisuuden. Toiminta on ammatillista ja tavoitteellista, tarkoituksena edistää ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. (Kahilaniemi, 2016.)

Lähteet:

Kahilaniemi E. 2016. Eläinavusteinen interventio – asiakkaan toiminnallisuuden tukeminen koira-avusteisin menetelmin. Tampere: Voimatassu Ky

Koira hyvinvoinnin tukena 2017. Viitattu 28.4.2023 Koira hyvinvoinnin tukena - Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä (kasvatus-kuntoutuskoirat.fi)

Liikkuva koulu. Viitattu 28.4.2023. Vuh! Koulukoira toiminnallistaa oppimista - Liikkuva koulu

Opetushallitus. Viitattu 28.4.2023. Koirat koulussa – koira-avusteisen toiminnan ohjeistus oppilaitoksille | Opetushallitus (oph.fi)

Ruohonen S. yhteisöpedagogi, eläintenkouluttaja. Puhelu 4.5.2023.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Taustaa

Pohjoinen johtamisen foorumi - uudistavilla toimintamalleilla kasvuun ja kehitykseen -hanke on päättymässä. Alla olevaan kuvaan on kiteytetty hankkeen sisältöä: tavoitteet, toteutusmuodot sekä tulokset (Kuva 1).

Kuva 1. Pohjoinen johtamisen foorumi -hankkeen tavoitteet, toteutus ja odotetut tulokset.

Tässä blogikirjoituksessa tuomme terveiset hankkeen neljännestä ja samalla viimeisestä seminaarista, joka järjestettiin huhtikuun 2023 lopussa Rovaniemellä hybriditilaisuutena teemalla Verkostojen johtaminen.

Pohjoinen johtamisen foorumi -hankkeen loppuseminaarissa tarkasteltiin verkostojohtamista tässä ajassa ja tulevaisuudessa asiantuntijoiden johdatuksella. Tavoitteena oli tarjota kuulijoille asiantuntijatietoa verkostojohtamisesta, kehittämisen työkaluja, vertaisoppimista ja tilaisuus verkostoitumiseen. Verkostojen hyödyntäminen johtamisessa- paneelikeskustelulla ja Kohti tulevaa -työpajassa tarjosimme osallistujille mahdollisuuden vaikuttaa Pohjoinen johtamisen foorumin tulevaisuuteen ja rakentuvaan toimintamalliin.

Seminaarin avasi hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, yrittäjä Kerttu Helynen. Hän korosti puheenvuorossaan tulevaisuuden tärkeyttä: ”johtamisessa ei saa olla menneisyyden vankina, vaan pitää katsoa eteenpäin ja ennakoida tulevaa”. Maailman näkeminen avarana ja siihen liittyen verkostoituminen antaa paljon mahdollisuuksia myös yritysten vastuullisuuteen ja sen kehittämiseen.

Johtajan uskottavuus ilman verkostoja

Myyntijohtaja ja kirjailija Aide Tonts herätteli alkuun kuulijat pohtimaan kysymystä: Voiko vailla verkostoja oleva asiantuntija, johtaja tai yrittäjä olla uskottava?

Aide Tonts aloitti vahvasti esittämällä tilastotietoa verkostojen tärkeydestä: 74 % johtajista kokee olevansa tekemisissä verkostojen kanssa. Tonts viittasi Geert Hoffsteden kulttuuritutkimuksiin, joiden mukaan Pohjoismaissa, Suomi mukaan lukien, työkulttuuri perustuu vahvasti verkostojen hyödyntämiseen ja luottamukseen. Tontsin mukaan verkostojen tärkeys tiedostetaan, mutta jopa 70 % ylemmän johdon edustajista myöntää, että heiltä puuttuu kokemusta ja osaamista verkostojen luomisesta ja johtamisesta. Tonts viittasi myös Sitran tutkimukseen, jonka tulosten mukaan vain 6 % suomalaisista kokee verkostoitumisen vahvuutenaan.

Taustoitettuaan tätä epäsopusuhtaa verkostojen tärkeyden ja koetun verkosto-osaamisen välillä, Tonts siirtyi käsittelemään sosiaalisen pääoman rakentumista verkostoissa. Verkostoissa muodostuu sosiaalista pääomaa, josta on monenlaista hyötyä. Yrityksiä perustavat ihmiset, joilla on verkostoja ja sosiaalista pääomaa. Sosiaalinen pääoma auttaa veto- ja erityisesti pitovoiman luomiseen. Aide Tontsin mukaan on tärkeää ymmärtää, että tätä sosiaalista pääomaa syntyy, kun itse jakaa omaa osaamistaan verkostolleen.

Tonts kertoi erilaisista verkostoista eritellen toisistaan henkilökohtaiset verkostot, operatiiviset tai kehitykselliset verkostot, ja strategiset verkostot (Kuva 2). Tontsin mukaan strategiset verkostot ovat johtajille tärkeimpiä, mutta samaan aikaan myös epämääräisimpiä ja vaikeampia määritellä.

Kuva 2. Erilaisia verkostoja: henkilökohtainen, operatiivinen ja strateginen. Kuva Aide Tonts 2023.

Tonts kertoi myös vinkkejä verkostojen kehittämiseen. Hän suositteli varmistamaan, että omassa verkostossa on mukana myös z-sukupolven ja milleniaalien edustajia. Hän esitteli myös ”super connectorin” käsitteen, mikä viittaa menestyksekkäisiin verkostoitujiin. Tontsin mukaan on hyödyllistä miettiä kahta kysymystä:

1) Ketkä omasta verkostostasi ovat antaneet sinulle neuvoja ja jakaneet verkostojaan sinulle? ja

2) Kenet sinä olet esitellyt heille?

Analysoimalla omia toimintatapoja verkostoissa työskentelemisestä pystyy tunnistamaan omia verkostoitumisosaamiseen liittyviä tarpeita. Verkostoitumistaitoja on mahdollista harjoittaa ja kehittää.

Kolme avainta tulevaisuuteen: ennakoi, innovoi, kommunikoi

Futuristi ja kirjailija Elina Hiltunen esitti alustuksessaan vastauksia kysymykseen tarjoamalla näkökulmia ja työkaluja ennakointiin, innovointiin ja kommunikointiin. Hänen mielestään ennakointi on tulevaisuuteen varautumista ja tarkoituksena ei ole tuoda vastauksia, vaan kysymyksiä tulevaisuudesta. Hän kehotti kuulijoita tutustumaan kokoamallaan sivustolla oleviin megatrendeihin (Kuva 3) ja erilaisiin tulevaisuustyökaluihin (kuva 4).


Kuva 3. Megatrendit 2020-luvulle. Kuva Elina Hiltunen Futuregraphics :: Elina Hiltunen (whatsnext.fi).

Hiltusen mukaan kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta, ja siksi tulevaisuutta tulee ennakoida. Hiltunen herättelee omaksumaan ”entä jos” -ajattelutyylin, jossa varaudutaan erilaisiin yllätyksiin. Hiltunen kiteyttää ajatuksen toteamalla, että: ”Pitää olla nöyrä tulevaisuuden äärellä, mutta ei saa nöyristellä”.

Tulevaisuuskenttätyökalu (Kuva 4) auttaa ennakointiprosessissa keräämään trendejä sekä heikkoja signaaleja yhteiskunnan eri sektoreilta. Megatrendillä tarkoitetaan maailmanlaajuista yleistä kehityssuuntaa tai muutosprosessia, jolla odotetaan olevan suuria ja pitkäaikaisia vaikutuksia yhteiskunnassa. Heikolla signaalilla puolestaan tarkoitetaan tapahtumaa tai ilmiötä, joka on jonkinlainen ensimmäisenä merkki tulevasta muutoksesta. Tyypillisesti se määritellään ilmiönä, jonka tapahtumisen todennäköisyys on matala, mutta jos se tapahtuu ja voimistuu, sen seurausvaikutukset ovat suuret.

Kuva 4. Tulevaisuuskenttä-työkalu. Kuva Elina Hiltunen Futuregraphics :: Elina Hiltunen (whatsnext.fi).

Tulevaisuuden ennakoimisajatuksen omaksumiseen Hiltunen antaa “Ennakoinnin kaavan”:

Ennakointi = faktat + mielikuvitusFaktat pitävät sisällään asioita, joita on tapahtunut, kun vastaavasti mielikuvitus avauksia “mitä, jos?”. Hiltunen avaa kaavassa esiintyvien faktojen ja mielikuvituksen hyödyntämistä ennakoinnissa esittelemällä ennakoinnin käsitteistöä:

1. Villit kortit ovat tapahtumia, joiden toteutumisen todennäköisyys on pieni, mutta tapahtuessaan ne ovat nopeita ja niillä on suuria vaikutuksia. Esimerkkeinä villeistä korteista Hiltunen mainitsee vaikkapa sodan tai auto-onnettomuuden.

2. Harmaat sarvikuonot ovat uhkia, jotka ovat ilmiselviä, mutta niihin ei ole kiinnitetty huomiota. Esimerkki tällaisesta on vaikkapa viestintäverkkojen pettäminen.

3. Megatrendit ovat suuria, globaaleja pitkäkestoisia trendejä, esimerkkeinä vaikkapa kaupungistuminen ja digitalisaatio.

4. Heikot signaalit ovat tässä päivässä havaittavia outoja asioita, jotka voivat kertoa jotain tulevaisuuden muutoksesta.

Hiltusen mukaan yksi heikko signaali ei kerro itsessään mitään, mutta useiden heikkojen signaalien esiintyminen yhdessä voi kertoa jotain tulevasta muutoksesta. Heikkojen signaalien havaitsemisen lähteeksi Hiltunen luettelee useita vaihtoehtoja, kuten lapset ja nuoret, konferenssit ja seminaarit, matkailu, ”oudot tyypit”, oppilaitokset ja start-up yritykset.

Yllä mainitut käsitteet liittyvät dataan ja faktoihin, joita meillä on ennakoinnin tueksi, sekä mielikuvitukseen. Hiltusen esittelemällä ”entä jos” -ajattelulla voidaan luoda skenaarioita erilaisista mahdollisista tulevaisuuksista. Hiltunen suositteleekin muotoilemaan strategian, joka huomioi nämä vaihtoehtoiset tulevaisuusskenaariot.

Kun strategia on huomioinut tulevaisuuden ennakoinnin, tulee Hiltusen mukaan innovoida sen täytäntöönpanossa. Hiltunen tiivistää innovoinnin opit kahteen pääteemaan. Ensimmäinen kuuluu: ”Seuraa asiakasta!” Tällä hän tarkoittaa sitä, että tulee asettua asiakkaan asemaan ja löytää ongelmia, joita asiakas kohtaa sekä ratkaista nämä ongelmat nopealla syklillä tuottaakseen arvoa asiakkaille. Toinen innovoinnin teema liittyy diversiteettiin. Menestyksekäs innovointi edellyttää diversiteettiä ja sitä tulee aktiivisesti tukea. Ja kaikki tämä edellyttää kommunikointia.

Verkostojen hyödyntäminen johtamisessa -paneelin satoa

Toiminnallisen osuuden käynnisti paneelikeskustelu, johon osallistuivat Lapin kauppakamarin toimitusjohtaja Liisa Ansala, Lapin Innovan yrittäjä Pilvi Heikkinen, Lapin hyvinvointialueen vt. toimistopalvelujen johtaja Jaana Koskela, Kasvun Kaverit OY:n toimitusjohtaja Johannes Vallivaara ja Lapin Yrittäjien hallituksen puheenjohtaja Marko Vuorinen (Kuva 5).

Panelistit kertoivat kokemuksiaan verkostoista ja niiden hyödyistä sekä näkemyksiään siitä, mitä POJOF-verkostolla Pohjoinen voidaan saavuttaa. Lopuksi he pohtivat miten POJOF verkoston toimintaa tulisi kehittää, että toiminta jatkuu ja tuottaa jäsenilleen lisäarvoa.

Kuva 5. Verkostojen hyödyntäminen johtamisessa panelistit vasemmalta oikealle: Pilvi Heikkinen, Johannes Vallivaara, Jaana Koskela, Marko Vuorinen ja Liisa Ansala. Kuvaaja Petri Teppo.

Keskustelussa tuli esille verkostoitumisen haasteena ajan käyttö ja monet verkostot, joissa tulee toimia. Hyvinä puolina tuotiin esille kokemusten jakaminen, yhdessä toimiminen, vertaistuki ja sparraus. Esimerkkeinä verkostoista kuvattiin klusteriverkostot, naisjohtajien verkosto ja kollegiaaliset verkostot. Verkostoitumisessa suositeltiin rajojen ylittämistä niin sukupuolen kuin toimijakentän (julkinen organisaatio, yksityinen yritys) osalta.

Pohjoinen johtamisen foorumi - avain johtamisen tulevaisuuteen

Seminaarissa projektipäällikkö Markus Pellikka (HHJ, yrittäjä) ja Anssi Tarkiainen (KTT, yliopettaja) esittelivät hankkeessa toteutettuja toimenpiteitä ja saavutettuja tuloksia. Pellikka kertoi mm. hanketilaisuuksista, johtamisvalmennuksista sekä verkostoitumistilaisuuksista (Kuva 6).

Kuva 6. Hankkeen verkostoitumistilaisuus. Kuvaaja Petri Teppo.

Anssi Tarkiainen kuvaili hankkeessa rakennettua verkostoa (Kuva 7) sekä esitteli verkoston tulevaisuuden toimintamallia. Hanketiimi on suunnitellut toimintamallin jatkotyöstämiseksi

1. esittävän Lappilaiselle koulutuskumppanuudelle, että nyt koottua johtamisverkostoa ja sille luotua digitaalista alustaa (LinkedIn-ryhmä) käytetään kontaktipintana koulutusorganisaatioiden ja johtamisverkostoon kuuluvien organisaatioiden välillä mm. koulutuskumppanuuden toteuttamissa osaamistarvekartoituksissa ja tuotteistettavien koulutusten kommunikoinnissa ja markkinoinnissa.

2. kannustaa kootun johtamisverkoston jäsenorganisaatioita hyödyntämään luotua digitaalista alustaa (LinkedIn-ryhmä) oman verkostoitumisen johtamiseen ja sosiaalisen pääoman kasvattamiseen.

Kuva 7. Hankkeessa koottu johtamisverkosto.

Verkostollamme kohti tulevaa työpajan satoa

Seminaarin yhtenä tavoitteena oli myös osallistuttaa esimiehiä ja johtajia kehittämään Pohjoinen johtamisen foorumia niin sisällöllisesti kuin toiminnallisesti. Seminaaripäivän aikana toimintoja ideoitiin ja suunniteltiin Learning Cafe -menetelmän avulla sekä Lappiatalolla että virtuaalisesti etäosallistujien kesken. Käsiteltävinä teemoina olivat

1) Verkoston tulevaisuuden tavoite ja sisällöt,

2) Verkoston yhteinen toimintaympäristö ja työskentelymuodot ja

3) Verkoston osaamistarpeet ja osaamisen kehittäminen.

Tulevaisuuden tavoitteiden osalta nousi tärkeiksi asioiksi vertaistuki ja kokemusten vaihto. Työpajassa löydettiin myös erikoisosaamista, kuten vastuullisuusosaaminen, monikulttuurisuusosaaminen ja kansainvälisyysosaaminen, joiden levittämistä uusille toimialoille innovoitiin. Myös mentorointitoiminta haluttiin nostaa työkalupakkiin. Kaiken kaikkiaan todettiin verkostossa jo olevan osaamista, joiden jakaminen nähtiin merkitykselliseksi. Osallistujat kokivat tärkeänä, että verkostoon kuuluminen ja toimintaan osallistuminen antaa lisäarvoa, jolloin kaikki voittavat ja verkosto toimii.

Verkoston toiminta-alusta, LinkedIn-ryhmä, koettiin riittävänä ja toimivana. Tarvittaessa viestintäkanavina voi hyödyntää sähköpostia ja uutiskirjeitä. Nykyisen toimintaympäristön rinnalle toivottiin erityisesti verkoston jalkautuvat eri foorumeille; sinne missä yritykset jo nyt luonnostaan ovat. Lisäksi toivottiin toiminnan monipuolistamista esim. yhteismatkoja bussilla tunturiin tai muiden järjestämiin tapahtumiin tai verkostoitumistilaisuuksiin.

Myös eri pituiset tapahtumat tulisi huomioida tarjonnassa: 1–2 h pikainfot tai tapaamiset, kokopäivän tapahtumat sekä pitemmät vierailut nähtiin rikastuttavan toimintaa. Lisäksi nostettiin esille toiminnan koordinoinnin ja vastuunoton tarve: nimetty vastuunottaja nähtiin toiminnan jatkuvuuden kannalta elinehtona.

Osaamistarpeita tunnistettiin työpajassa ja osaan tarpeista voidaan vastata vertaistuen ja kokemusten vaihdon kautta. Matalan kynnyksen mentorointiavun saaminen koettiin tärkeäksi yritysjohdon kiireisessä arjessa. Koulutusorganisaatiolla nähtiin olevan osaamistarjonnan rakentamisessa keskeinen rooli. Erityisesti koulutusorganisaatioiden ennakoivaa näkymää tuleviin osaamistarpeisiin toivottiin tuotavan Pohjoinen johtamisen foorumi -verkostolle.

Kuinka koulutuskumppanuus voi tukea pohjoisen johtamisen verkostoa

Lappilainen koulutuskumppanuuden toimintamalli tarjoaa erinomaisesti toimivan viitekehyksen (Kuva 8), jossa koko Lapin kattava johtamisverkosto, Pohjoinen johtamisen foorumi, voisi toiminnallisesti istua.

Kysymykseen “Kuinka koulutuskumppanuus voi tukea Pohjoinen johtamisen verkostoa?” vastausta valotti Lappilaisen koulutuskumppanuuden koordinaatioryhmän puheenjohtaja, Lapin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelujen kehitysjohtaja Antti Koski.

Kuva 8. Lappilaisen koulutuskumppanuuden toimintamalli.

Puheenvuorossaan hän esitteli koulutuskumppanuuden toimintamallia, jonka mukaan voidaan toimia Pohjoinen johtamisen verkoston osaamistarpeisiin vastaamiseksi. Lappilaisen koulutuskumppanuuden toimintamalli on avattu tarkemmin yhteistyöverkoston toimintaa ohjaavassa toimintakäsikirjassa.

Lopuksi

Summa summarum, eli on aika tehdä loppuyhteenvetoa. Meillä on koottuna upea Pohjoinen johtamisverkosto ja Pohjoisen pitkiä etäisyyksiä pienemmäksi kurova digitaalinen alusta verkoston jäsenten viestinnän tueksi. Nyt on aika miettiä, miten hyödynnämme tätä mahdollisuutta tulevaisuudessa ja rakennamme sosiaalista pääomaa verkostomme avulla.

Toivomme, että me kaikki yritämme kehittyä ”super connectoreiksi”, menestyviksi verkostoitujiksi. Voimme kutsua omien verkostojemme jäseniä mukaan Pohjoinen johtamisen foorumille. Voimme aktiivisesti herättää keskustelua, kysyä ja jakaa tietoa foorumillamme.

Tätä loppuyhteenvetoa kirjoitettaessa Pohjoinen johtamisen foorumi -LinkedIn ryhmään on tullut 28.4.2023 järjestetyn Verkostojen johtaminen -seminaarin aikana ja sen jälkeen lisää jäseniä. Jatkakaamme tätä arvokasta sosiaalisen pääoman rakentamista kasvattamalla verkostoa entisestään ja aktiivisesti keskustelemalla. Kehitetään Pohjoista johtamista!

Hankkeessa aikaisemmin tuotettuja julkaisuja:

Kangastie, H. ja Keskitalo, T. 2021. Prosessiarviointia Pohjoisen johtamisen foorumin kehittämishankkeessa

Kangastie, H., Keskitalo, T., Tihinen, M. & Vesterinen, S. 2021. Pohjoisen johtamisosaamista kehittämässä

Kangastie, H. & Rautio, K. 2021. Työpajat johtamisen ja foorumin kokoamisen ja kehittämisen toimintatapana

Kangastie, H. ja Vesterinen, S.2021. Osaamistarpeet johtamisen kehittämisessä

Kangastie, H. ja Keskitalo, T. 2022. “PUOLIMATKAN KROUVISSA “– POJOF-HANKKEEN KEHITTÄMISTOIMINNAN PROSESSIARVIOINTIA JA SEN TULOKSIA

Kangastie, H., Keskitalo, T., Tihinen, M. & Vesterinen, R. 2022. Virtauksesta suvantoihin-kohtaava ja läsnä oleva johtaminen

Kangastie, H., Keskitalo, T., Tihinen, M. & Vesterinen, R. 2022. Positiivisesta johtamisestako avain hyvinvointiin.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Tulokset SILTA - siirtymät maahanmuuttajien urapoluilla -hankkeen työpajasta

Lapin alueen oppilaitoksissa opiskelee ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita eri tutkinnoissa. Opiskeluun kuuluu työelämässä toteutettavia harjoitteluita, joita suoritetaan opintojen eri etenemisen vaiheissa erilaisilla tavoitteilla ja erilaisissa paikoissa.

SILTA – siirtymät maahanmuuttajien urapoluilla -hankkeen tuottamassa työelämäedustajille tarkoitetussa työpajassa pohdittiin ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden ohjausta työelämässä. Työpajaan osallistui työelämän edustajia sairaalasta, palveluohjauksesta, oppilaitoksesta ja harjoittelukoordinaatiosta.

Harjoitteluissa kohdatut onnistumiset

Työpajassa pohdittiin harjoitteluissa kohdattuja onnistumisia ja isona tekijänä nähtiin harjoittelijoiden tuottama hyöty työyhteisölle. Monikulttuurisuuden kuvattiin kartuttavan henkilöstön kielitaitoa ja rikastuttavan työyhteisön kulttuurista osaamista.

Vieraan kielen puhumisen todettiin olevan kielitaidon kehittäjä, ja keskustelijat rohkaisivatkin puhumaan, vaikkei itsellä olisikaan täydellistä englannin kielen taitoa. Ulkomaalaistaustaisten työharjoittelijoiden kohtaaminen rikastutti työtekijöiden lisäksi myös asiakkaan ja potilaan arkea kulttuurin ja kielen moninaisuuden muodossa.

Opiskelijan näkökulmasta onnistuneessa harjoittelussa suomen kielen taito kehittyy ja hän kasvattaa edellytyksiään työskennellä Suomessa, ja parhaimmillaan jää töihin alueelle. Tämä nähtiin suurena vahvuutena ja työvoimaa lisäävänä tekijänä. Opiskelijat tulevat nopeasti osaksi koko tiimiä, etäyhteyksienkin välityksellä, ja taustoista riippuen he voivat tuoda osaamistaan harjoitteluorganisaatioihin ja näin vahvistaa henkilöstön osaamista.

Onnistuneen opiskelijavalinnan taustalla voi olla hyvä ja kehittynyt harjoittelijoiden rekrytointiprosessi, jossa työharjoitteluun tulijat haastatellaan työhaastattelun tavoin. Tämä vahvistaa harjoitteluorganisaatioon sitoutumista ja tuottaa hyviä harjoittelukokemuksia niin opiskelijan kuin harjoittelun ohjaajan näkökulmista.

Psykologinen turvallisuuden tunne on yksi edellytys hyvälle harjoittelukokemukselle. Tämä ilmenee siten, että opiskelija tulee huomioiduksi, otetaan mukaan, tuntee olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi. Yhteistyötä tukee myös avoimuus opiskelijan mukanaan tuomille tavoille, ajatuksille ja kehittämisideoille.

Riittävä tuki kannustaa opiskelijaa harjoittelussa ja työelämässä, motivoiden ja voimaannuttaen häntä työelämässä. Hyvässä ja turvallisessa harjoittelupaikassa opiskelijan taidot ja oma-aloitteisuus kasvavat, ja ammatillinen osaaminen kehittyy ammattiin vaadittavalla tavalla.

Opiskelijan harjoitteluissa kohtaamat haasteet

Kulttuurierot

Työpajaan osallistujien mielestä yleisin ja moninaisin haaste harjoittelussa oli suomalainen kulttuuri ja kieli. Suomalaisessa työelämässä opiskelija voi kohdata kulttuuriin sidonnaisia asioita, kuten erilaisen aikakäsitteen (esimerkiksi milloin työt alkavat, milloin palaverit alkavat), huumorin erilaisuuden (jolloin voi tulla väärinymmärryksiä tai loukkaantumisia), kulttuurierot sosiaalisessa kanssakäymisessä (suomalaisten ujous tai hiljaisuus voidaan tulkita epäkohteliaana ja tylynä) tai fyysisen etäisyyden laajuus voi hämmästyttää verrattuna moneen muuhun kulttuuriin.

Kulttuurierojen vuoksi voi tapahtua vääriä tulkintoja: opiskelijan pidättäytyvyys voidaan tulkita negatiivisena, vaikka kyse onkin opitusta tavasta, tai tietämättömyyttä ei välttämättä ilmaista, vaan ohjaajalle voi tulla käsitys, että opiskelija ymmärtää, vaikkei niin olisikaan. Opettajienkin velvollisuus olisi kertoa ulkomaalaistaustaiselle opiskelijalle, että on tärkeää tarkentaa ja kysyä, jos jotain asiaa ei ymmärrä, sekä sen mitä riskejä väärinymmärryksistä voi seurata.

Opiskelijalla voi olla itseohjautuvuuden haasteita, sillä joissain kulttuureissa opetus tai työelämä on hyvin autoritääristä, minkä vuoksi on totuttu siihen, että tarvitaan lupa kaikkeen tekemiseen. Tällöin passiivisuus on opittu toimintamalli, mikä voidaan tulkita suomalaisessa työkulttuurissa väärin, kun Suomessa perinteisesti arvostetaan ja odotetaan omatoimisuutta.

Kulttuurieroja voi olla päivittäisessä tai ammatillisessa toiminnassa, kuten sairauksien hoidossa ja ammattilaisten työnkuvissa, varsinkin jos vastaavaa ammattia ei ole kotimaassa. Tämän vuoksi asioita on tärkeää selittää mahdollisimman kattavasti, että opiskelijalle tulee laaja käsitys suomalaisesta työelämästä ja eri ammattien tehtävistä.

Turvallisuuden tunne ja kielitaito

Työpajassa todettiin, että työelämässä toimiminen on opiskelijalle haastavaa monella eri tasolla ja sen vuoksi sensitiivinen kohtaaminen erityisen tärkeää, ettei loukata. Ohjaajan ja muun henkilöstön tulisikin huomioida, että antaa palautetta ja mahdollista kritiikkiä asiallisesti ja rakentavasti. Opiskelijalle nimetty oma mentori voisi tukea ohjaussuhteen kehittymistä ja vähentää syrjintää ja rasismia sekä ulkopuolisuuden tunnetta työyhteisössä, kuten kahvipöytäkeskusteluissa.

Turvallisen ilmapiiri luomiseen tulisi kiinnittää huomiota ja resursseja. Suomalaisessa kulttuurissa ammatillisuus on tärkeää ja erityisesti ero oman henkilökohtaisen elämän ja ammattiminän välillä tehdään selkeästi. Tämä saattaa eri kulttuurista tulevan opiskelijan näkökulmasta tuntua omituiselta.

Kielitaitoon liittyvät asiat voivat tuoda haasteita harjoittelussa. Opiskelija voi kokea arkuutta puhua suomea ja hänellä voi olla vaikeuksia ymmärtää kieltä murteen tai nopean puherytmin vuoksi. On tärkeää ohjaajina kannustaa puhumiseen ja kielen käyttämiseen, myös kirjoittamiseen tarvittava ajan käyttö tulee ottaa huomioon.

Tulisi myös pysähtyä miettimään, annetaanko työyhteisössä tilaa opiskelijalle, joka tarvitsee enemmän aikaa puhumiseen ja sanojen tuottamiseen ja ymmärtääkö ulkomaalaistaustainen opiskelija todella työpaikan ohjeita ja infoja? On tärkeää, että opiskelija tietää harjoittelupaikan säännöt ja henkilöt, keneen voi olla yhteydessä. Harjoittelupaikoissa ei välttämättä ole montaa ulkomaalaistaustaista opiskelijaa harjoittelussa, ja opiskelija voi kokea vertaistuen puutetta ja yksinäisyyttä.

Harjoittelun ohjaukseen tulisi olla riittävästi resursseja, jotta nämä asiat ehditään huomioimaan.

Kehittämisen kohteita ja ratkaisuvaihtoehtoja yhteistyön kehittämiseen

Yhteistyön kehittämisen kohteina työpajassa nousi esille oppilaitosten ja työyhteisön konkreettisen yhteistyön lisääminen. Käytännössä se voisi olla lähitapaamisia ohjaustilanteissa (opettaja työharjoittelupaikalla) sekä muut säännölliset tapaamiset oppilaitoksen ja työyhteisön kanssa. Tapaamisissa voisi keskustella onnistumisista ja haasteista, vahvistettaisiin yhteistyötä ja tunnettuutta, kehitettäisiin yhtenäisiä käytänteitä ja vahvistettaisiin yhteistä ymmärrystä.

Toisena kehittämiskohteena tulivat ohjaajien taidot. Ratkaisuvaihtoehtona tähän olisi ohjaajien osaamisen kehittäminen ja päivittäminen esimerkiksi ohjaajakoulutuksilla. Ja jotta ohjaustilanteesta ja harjoittelusta tulisi onnistunut, myös työnohjausta voisi olla tarjolla henkilökunnalle ja opiskelijoille.

Toisaalta ohjaajat voisivat olla armollisia oman ohjaajuuteensa kanssa ja epäonnistumisen sallimista olisi hyvä kehittää. Myös puhumisen kulttuurin vahvistaminen lisäisi rohkeutta käydä keskusteluja, ja samalla saataisiin vähennettyä väärinymmärryksiä.

Kolmantena kehittämiskohteena nähtiin monikulttuurisuusosaamisen kehittäminen. Monikielisyys ja kielitietoisuuden tukeminen lisäisivät monikulttuurisuusosaamista. On myös tärkeää ymmärtää monikulttuurisuuden merkitys osana suomalaista työvoimaa ja uudistaa työelämää siihen suuntaan.

Konkreettisina ratkaisuvaihtoehtoina nähtiin harjoitteluorganisaatioihin tehtävä vinkkilista monikulttuurisen opiskelijan kohtaamiseen, josta löytyisi työkaluja ulkomaalaistaustaisen opiskelijan ohjaamiseen. Opiskelijan näkökulmasta hyödyllistä olisi tuottaa työelämäopas, jossa opastetaan suomalaisessa työkulttuurissa opiskelevaa.

Kehittämisen kohteena nähtiin myös tulevaisuudessa muotoaan muuttavat työharjoittelut. Ne voivat kehittyä niin, ja niitä voidaan enenevässä määrin toteuttaa etäharjoitteluna, kuten vastaanottotyön harjoittelu. Etäharjoittelussa opiskelija voi toteuttaa esimerkiksi potilasohjausta etänä niin, että ohjaaja toimii samalla linjalla ja avustaa opiskelijaa taustalta, esimerkiksi opiskelijan ja ohjaajan keskinäisen chatin avulla. Tähän tarvitaan yhteiskehittämistä työpaikkojen kanssa.

Lopuksi

Ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden ohjaus työelämässä on monipuolista ja antoisaa, ja on tärkeää vahvistaa hyviä käytänteitä sekä oppilaitosten ja harjoitteluorganisaatioiden välistä yhteistyötä. Harjoittelut ovat parhaimmillaan opiskelijoiden osallisuutta vahvistavia sekä ammatillista osaamista ja suomalaisen kulttuurin ja kielen osaamista lisääviä.

Yhteiskehittämisellä voimme saada opiskelijoiden opiskelusta sujuvaa ja ohjaajien osaamisesta parempaa kaikille hyvän harjoittelukokemuksen takaamiseksi.

SILTA-hanke

SILTA – siirtymät maahanmuuttajien urapoluilla -hankkeessa kehitetään opiskelijan urapolkua aikuisten perusopetuksesta toiselle asteelle ja sitä kautta työelämään ja korkeakouluun. Hankkeen päätoteuttajana on Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia ja osatoteuttajina ovat Rovaniemen koulutuskuntayhtymä REDU, Peräpohjolan Kansanopiston Kannatusyhdistys ry, Lapin ammattikorkeakoulu Oy ja Lapin yliopisto.

Hanke toteutetaan 1.4.2021–31.8.2023 ja sitä rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta. Kokonaisbudjetti on 878 562 euroa.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnat, pohjoisen Suomen kaupungit, kauppakamarit, yrittäjäjärjestöt ja korkeakoulut ovat julkaisseet yhdessä pohjoisen ohjelman, jolla tavoitellaan kasvua, turvallisuutta ja yhteistyötä. Ohjelma painottaa vahvasti rajat ylittävää yhteistyötä ja investointipotentiaalia.

On arvioitu, että pohjoisen Suomen, Ruotsin ja Norjan investointipotentiaali on yhteensä 160 miljardia euroa. Suurin osa tästä älyttömästä potentiaalista liittyy vihreään siirtymään. Älytön viittaa tässä yhteydessä nimenomaan siihen, että potentiaali on poikkeuksellisen suuri.

Osaavan työvoiman saatavuus ja puutteellinen infra hidastavat kasvua

Vihreän siirtymän vauhdittaminen kohtaa kuitenkin monenlaisia haasteita. Yksi näistä liittyy osaavan työvoiman saatavuuteen. Koulutus- ja työperäisen maahanmuuton vahvistaminen on nostettu yhdeksi keskeiseksi ratkaisuksi koko Suomen osaajapulaan. On esitetty, että maahanmuuttoon liittyviä̈ prosesseja ja lupakäytäntöjä tulisi sujuvoittaa yli hallinnonrajojen.

Myös saatavuusharkinta olisi poistettava ja lisättävä sekä vieraskielistä tutkintokoulutusta että jatkuvan oppimisen tarjontaa. Korkeasti koulutettujen osaajien saatavuuden varmistamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut suomalaisille korkeakouluille kunnianhimoisia tavoitteita kansainvälisten opiskelijoiden määrän lisäämiseen ja heidän Suomeen työllistymiseen - kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrä tulisi kolminkertaistaa ja 75 prosenttia valmistuneista tulisi työllistyä Suomeen.

Maapallon toiselta puolelta katsottuna Suomi - ja erityisesti Lappi - on kuitenkin pieni ja periferinen maantieteellinen alue, joten mistään suuresta kansainvälisten osaajien ryntäyksestä tänne ei tarvitse haaveilla. Samalla voidaan myös kysyä, että onko meiltä itsellämme liian ruusuinen kuva Suomen vetovoimasta kansainvälisten osaajien saatavuuden näkökulmasta.

Työvoiman riittämättömyyden lisäksi pohjoisen haasteena ovat muun muassa liikenneinfrastruktuuriin ja sääntelyyn liittyvät pullonkaulat, minkä vuoksi vihreään siirtymään liittyvää potentiaalia on ryhdytty tarkastelemaan laajemmin maarajat ylittävän yhteistyön kautta.

Viesti pohjoisen alueen merkityksestä vihreässä siirtymässä tuntuu kuitenkin tavoittavan huonosti päättäjät erityisesti Suomessa. Esimeriksi valtion väyläverkon investointiohjelmassa Lapin osuus jää todella pieneksi, kun huomioidaan maakunnan laajuus ja pitkät etäisyydet, maarajojen merkitys Suomen huoltovarmuudelle, elinkeinoelämän kuljetustarpeet sekä maakunnan teollisuuden ja matkailun merkityksen Suomen viennille.

Pohjoisen mineraalit ja metsät sekä osaaminen niiden kestävässä hyödyntämisessä ovat vihreän siirtymän avaintekijöitä. Esimerkiksi kaivostoiminta luo ympärilleen laajan arvoketjun; varovaisen arvion mukaan Lapin kaivosyritykset tekevät vuosittain hankintoja Suomesta yli 300 miljoonalla eurolla. Mineraaliklusteri kerrannaisvaikutuksineen on Lapille erityisen tärkeä; sen merkitys tuottavuudelle ja työllisyydelle on suurempi kuin muissa maakunnissa.

Lapin potentiaalia vihreässä siirtymässä ei tunnisteta

Kysyimme tekoälyltä (ChatGPT 26.3.2023), miksi Lapin potentiaalia vihreässä siirtymässä ei tunnisteta. Aloitimme keskustelun kysymällä, mistä Lappi tunnetaan. Tekoälyn mukaan Lappi tunnetaan upeasta luonnosta, revontulista, poroista, Joulupukista ja saamelaiskulttuurista. Meille maakunnassa asuville edellä mainitut asiat ovat toki tärkeitä, mutta vastaus antaa varsin stereotyyppisen ja nostalgisen kuvan Lapista. Juuri tuolta Lappi varmaankin näyttää niille, jotka eivät asu, opiskele ja työskentele täällä.

Niinpä kysyimme seuraavaksi, mitä muuta Lapissa on. Vastaus kysymykseen Lapin teollisuudesta oli yllättävän hyvä. Esille nousivat esille muun muassa kaivosala, metsäteollisuus, energia-ala, matkailuala ja hiukan yllättäen myös elintarviketeollisuus. Positiivinen yllätys oli Lapin teollisuuden uusien liiketoimintamahdollisuuksien tunnistaminen kiertotalouden ja cleantech-ratkaisujen hyödyntämisessä.

Kysyimme seuraavaksi mitä Lapista puuttuu. Ajattelimme, että pääsisimme vastauksen perusteella paremmin kiinni tekijöihin, jotka hidastavat vihreää siirtymää ja erilaisten investointien kohdentamista Lappiin. Keskustelussa ChatGPT:n (26.3.2023) kanssa nousi esille, että Lappi on monipuolinen ja vireä talousalue, mutta sieltä puuttuvat asiat:

1. Suuret kaupungit, mikä voi vaikuttaa alueen elinvoimaisuuteen ja tarjottavien palveluiden määrään.
2. Monipuolinen liikenneinfrastruktuuri, mikä voi haitata alueen kehitystä ja saavutettavuutta.
3. Merkittävä teknologiaklusteri, mikä voi vaikuttaa alueen kilpailukykyyn teknologian saralla.
4. Monipuolisten työpaikkojen ja palveluiden tarjonta
5. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten vähäinen määrä, mikä voi vaikuttaa alueen innovaatiotoiminnan kehittymiseen.
6. Korkeasti koulutetun työvoiman saatavuus
7. Väestön ikärakenne, mikä voi haitata alueen kehitystä ja talouden kasvua tulevaisuudessa.

Pitkän puutelistan jälkeen vastauksessa nousi kuitenkin esille, että Lapilla on myös paljon vahvuuksia, kuten luonnonvarojen runsaus, kehittynyt matkailuala sekä ainutlaatuinen luonto ja kulttuuri, jotka voivat houkutella ihmisiä ja yrityksiä alueelle.

Tässä vaiheessa alkaa vaikuttamaan varsin selvältä, että mielikuvat maakunnasta voivat olla yksi tekijä, miksi pohjoisen potentiaalia vihreässä siirtymässä ei tunnisteta. Lapin eksotiikalla voidaan varmasti houkutella tänne matkailijoita, mutta esimerkiksi investointien ja uusien yritysten houkuttelussa pitäisi pystyä viestimään alueen potentiaalista vihreässä siirtymässä.

Yhteistyössä kohti älykkäästi vihreää ja vireää maakuntaa

Päätimme kuitenkin kysyä vielä yhden kysymyksen Lapin tulevaisuudesta. Se näyttää lupaavalta, vaikka alueen kehitystä hidastavat tekijät ovatkin tunnistettavissa. Seuraavat tekijät vaikuttavat myönteisesti Lapin tulevaisuuteen:

1. Matkailun kasvu luo työpaikkoja ja taloudellista kasvua alueelle
2. Kaivostoiminnan vahvistuminen ja alueelle suunnitellut uudet kaivoshankkeet
3. Uusien teollisuudenalojen kehitys monipuolistaa alueen elinkeinorakennetta
4. Lapissa on runsaasti uusiutuvia luonnonvaroja, joiden kestävä hyödyntäminen on tärkeä osa alueen kehitystä tulevaisuudessa.
5. Digitalisaation hyödyntäminen voi tarjota uusia mahdollisuuksia Lapin kehittämisessä.

Keskustelumme ChatGPT:n (26.3.2023) kanssa päättyy toteamukseen, että Lapin tulevaisuuden kehitys edellyttää panostuksia monilla eri osa-alueilla, kuten infrastruktuuriin, koulutukseen ja tutkimukseen. On myös tärkeää, että alueen kehitys tehdään kestävällä ja tasapainoisella tavalla, joka ottaa huomioon niin ympäristö- kuin sosiaalisetkin näkökohdat.

Vaikuttaakin siltä, että jopa tekoäly tunnistaa sen mikä päätöksentekijöiltä näyttää unohtuvan: pohjoisen mahdollisuuksien hyödyntäminen on koko Suomen etu. Pohjoinen tarvitsee panostuksia vihreää siirtymää ja digitalisaatiota tukevaan infrastruktuuriin, ihmisten hyvinvointiin, monipuoliseen koulutustarjontaan ja vahvaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan.

Toivottavasti eduskuntaan valituilla päättäjillä on riittävästi me-henkeä ja kykyä tarkastella asioita laaja-alaisesti koko Suomen tulevaisuuden kannalta vastakkainasettelua ja polarisoitumista ruokkivan nurkkakuntaisen lehtereiltä huutelun sijaan.

Toivottavasti myös kansallisilla rahoittajaviranomaisilla olisi kykyä toimia niin, että alueiden kehityseroja Euroopassa tasoittavien EAKR- ja ESR+ -rahoitusten jakamiseen liittyvät ongelmat saataisiin vihdoinkin ratkaisua. Vihreään siirtymään, digitalisaatioon, ihmisten hyvinvointiin ja osaamiseen liittyvä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta vaatii muutakin kuin juhlapuheita.

Suomi tarvitsee kaiken saatavilla olevan rahoituksen vauhdittaakseen kansallisten tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotavoitteiden ja alueiden kehittämiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

 

Traumaattiset kokemukset

Ihminen voi kohdata elämässään traumaattisia kriisejä. Nämä ovat psyykkisiä tilanteita, joissa jokin ulkoinen tapahtuma uhkaa ruumiillista olemassaoloa, sosiaalista identiteettiä, turvallisuutta tai tyydytysmahdollisuuksia. Yksilö voi kokea olevansa kuolemanvaarassa tai joutua todistamaan läheisensä kuolemanvaaraa.

Jo yhden erittäin voimakkaan traumatisoivan tapahtuman seurauksena saattaa kuva maailmasta ja elämisen luonteesta muuttua. Puhutaankin akuutista stressitilanteesta, joissa trauman tunnusmerkkeinä ovat taistelu, pako jähmettyminen tai täydellinen alistuminen tilanteeseen. Kokemukset voivat synnyttää myös ehdollistuneita pelkoreaktioita, jolloin aiemmin neutraalit asiat alkavat aiheuttaa pelkoa.

Tilanteeseen, joka voi aiheuttaa stressihäiriön joutuu länsimaiden väestöstä noin 35 - 90 prosenttia elämänsä aikana. Noin neljännekselle vaikean stressitapahtuman kokeneista kehittyy PTSD, eli traumaperäinen stressihäiriö. Traumaattiseen stressihäiriöön liitetään esimerkiksi negatiiviset kognitiiviset muutokset. Yleensä oireet alkavat viimeistään kuusi kuukautta traumatapahtuman jälkeen. (Duodecim 2015.)

Lapsuuden traumakokemukset

Lapset kokevat elämänsä aikana erilaisia stressaavia hetkiä, jotka ovat tyypillisesti lyhytkestoisia. Nämä eivät aiheuta estettä lapsen kehitykselle. Kuitenkin arvioiden mukaan noin joka neljäs lapsi kokee vakavan trauman ennen aikuisikää.

Trauma vaikuttaa lapsiin hyvin eri tavoin, sillä lapsen ikä ja kehitysvaihe sekä jokaisen lapsen yksilölliset riski- ja haavoittuvuustekijät määrittävät lopputuloksen. Pieni lapsi ei kykene hallitsemaan traumaan liittyvää stressiä, sillä kehon stressijärjestelmä ja mieli ei ole vielä kehittynyt. Näin ollen mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä alttiimpi hän on traumatisaatiolle. Keskeistä traumaattisissa tilanteissa on säilyttää perusturvallisuus sekä vanhempien kyky turvata ja suojata lastaan. Kouluikäinen voi tukeutua myös perheen ulkopuolisiin ihmissuhteisiin. Tutkimusten mukaan traumalta suojaavia tekijöitä ovat lapsen älykkyys ja hyvä kielellinen kyky ja hyvä sekä turvallinen kiintymyssuhde. (Duodecim 2015.)

Lapsuudessa vakavasti kaltoinkohdelluilla voi olla kymmenen erilaista psykiatrista diagnoosia ennen kuin traumaperäinen oirekuva huomioidaan. Kun traumaperäistä oirekuvaa ei havainnoida, hoidetaan pitkänä jatkumona vaihtelevia oireita yksitellen oireenmukaisina hoitoina. Lapsena kaltoinkohtelevissa olosuhteissa eläneiden oireet ovat usein lapsuuden selviämiskeinoja. Tapoja, miten lapsi on selvinnyt sietämättömissä olosuhteissa. Kun nämä selviämiskeinot irrotetaan alkuperäisistä yhteyksistä, tulee niistä usein häpeällisiä oireita. (Suokas 2023, 11.)

Useissa tutkimuksissa on löydetty yhteys siihen, että jos jonkin trauman oli kokenut aikaisemmin, toistui se usein seurannan aikana. Esimerkiksi väkivaltaa kokeneet joutuivat kokemaan sitä yhä uudelleen. (Ojanen 2018,115.)

Nuorten kohtaamat traumaattiset asiat

Traumatisaation riskitekijöitä on tutkimusten mukaan muun muassa oppimis- ja erityisvaikeudet, aiemmat psyykkiset häiriöt, aiemmat traumakokemukset ja menetykset. Lisäksi riskiä lisäävät vanhemman psyykkinen sairaus ja sosiaalisen tuen ja turvan puute. (Duodecim 2015.)

Se, miten yhteiskunnassa ymmärretään ylivoimaiset traumaattiset kokemukset, on hyvinkin häilyvää. Välillä traumakokemukset nostetaan voimakkaasti esille, kun toisinaan ne katoava ja niiden merkitystä vähätellään. Tämä traumaan suhtautuminen muistuttaa paljon myös trauman olemusta. Trauma työnnetään välillä syrjään ja sitä vältellään, kun taas toisinaan se tunkeutuu hyvinkin voimakkaasti näkösälle. (Suokas 2023, 9.)

Nuoret reagoivat erityisen herkästi tietynlaisiin traumoihin, kuten kaltoinkohteluun ja hyväksikäytetyksi tulemiseen, kun taas luonnonmullistusten ja suuronnettomuuksien jälkeinen oireilu on havaittu vähäiseksi, mikäli nuoren menettämä läheinen ei ole suoraan koskettanut nuorta itseään tai tämän lähipiiriä. Trauman takia nuoruusiän kehitystehtävät saattavat hidastua tai pysähtyä kokonaan. Näitä ovat persoonallisuuden kehittyminen, itsenäistyminen ja oman identiteetin ja seksuaalisuuden vahvistuminen. Näiden vaikeutumisella on pitkäkestoisia vaikutuksia aikuisiän mielenterveydelle. (Aronen & Suomalainen 2016.)

Lapsena koettu väkivalta-altistus voi vaikuttaa nuoren kykyyn luottaa aikuiseen sekä aiheuttaa vaikeutta kiinnittyä ihmissuhteisiin. Tämä näkyy esimerkiksi läheisyyden välttelemisenä, vaikeutena pyytää apua, ankaruutena itseä kohtaan sekä häpeän tunteina. Turvattomassa kiintymyssuhteessa kasvaneella nuorella on usein vaikeuksia luottaa itseensä ja omiin kykyihinsä. Hyvin ristiriitaisissa tai jäsentymättömissä kiintymyssuhteissa kasvaneet voivat puolestaan liioitella uhkaa tai vaaraa. Tällöin nuori testaa uudet aikuiset vihan, epätoivon ja pettymyksen tunteiden kautta. (Duodecim 2015.)

Muuttuvat sosiaalityön toimintaympäristöt

Sote-uudistus muotoilee parhaillaan sosiaalipalveluiden toimintaympäristöä. Suuri osa kunnissa työskennelleistä ammattilaisista on siirtynyt hyvinvointialueiden palvelukseen. Sote-uudistuksella tavoiteltu palveluiden integroituminen tuo mukanaan eri ammattiryhmien sekä asiantuntijoiden välisen yhteistyön. Monialaisuus näyttäytyy siis vahvemmin. Tänä päivänä palveluissa näyttäytyy tärkeänä osa-alueena myös asiakasosallisuus eli palvelunkäyttäjien ja kokemusasiantuntijoiden osallisuus.

Jäppisen (2023, 53) mukaan sosiaalityö muuttuu ajassa. Sosiaalityön kehitys heijastaa ympäröivän yhteiskuntamme muutoksia. Esimerkiksi viime vuosikymmeninä yksi iso muutos on ollut asiakaskunnan moninaistuminen. Ihmisten liikkumista yli valtakunnan rajojen on aina ollut; samoin kulttuurista ja etnistä moninaisuutta. Sosiaalityötä on rakennettu kuitenkin pitkään kansallisen yhtenäisyyden varassa. Tärkeää on kuitenkin, ettei sosiaalityössä moninaisuutta tarkastella vain asiakkaita koskevana kysymyksenä. Paljon tehtävää olisi siinä, että myös sosiaalityöntekijät olisivat monitaustaisempi ja moninaisempi ammattikunta.

Yhteiskunnalliset järjestelmäkriisit ovat myös sosiaalityön kriisejä. Ilmastonmuutos ja luontokato uhkaavat muuttaa myös sosiaalityön toimintaympäristöä peruuttamattomasti. Ekososiaalinen sosiaalityö painottaakin luonnon ja sosiaalisen ympäristön suhdetta sosiaaliseen hyvinvointiin ja sosiaalisiin ongelmiin.

Sosiaalityö edellyttää tekijöiltään kykyä jatkuvaan liikkeeseen mikron ja makron; yksilöiden ja rakenteellisen tason välillä. Aina lopulta sosiaalityössä on kyse vuorovaikutuksesta ja kohtaamisista. Suhdeperustaisen sosiaalityön rinnalle on noussut kehittyvä systeeminen työote. Tässä työotteessa ovat tarkemmassa tarkastelussa eri tekijöiden väliset monitahoiset vaikutussuhteet. Esimerkiksi perhesysteemissä keskiössä ovat perheenjäsenten väliset suhteet, mutta systeemi koostuu myös suhteista perheen, sen ympäristön ja yhteiskunnan välillä. (Jäppinen 2023, 53-54.)

Lasten ja nuorten pahoinvoinnin syitä

Lasten ja nuorten pahoinvointiin yhteiskunnassamme voivat vaikuttaa monet taustalla olevat syyt. Isot muutokset yhteiskunnassamme; koettu korona-aika, sodat, taloudellinen epävarmuus ja köyhyys voivat vaikuttaa negatiivisesti lasten ja nuorten elämään ja hyvinvointiin.

Koulukiusaaminen on tänä päivänä ongelma, joka voi johtaa ahdistukseen, masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Perheiden hajoaminen, yksinäisyys ja eristäytyminen voivat aiheuttaa stressiä ja ahdistusta lapsille ja nuorille. Kasvava paine suorittaa ja menestyä; lasten ja nuorten odotetaan suoriutuvan hyvin koulussa, harrastuksissa ja sosiaalisessa elämässä.

Teknologian liiallinen käyttö; lasten ja nuorten viettämä aika teknologian parissa on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Liiallinen ruutuaika voi vaikuttaa negatiivisesti heidän fyysiseen terveyteensä, keskittymiseen, jaksamiseen ja myös sosiaaliseen elämään, kun kavereille ei jääkään aikaa tai ei hakeuduta kontakteihin muuta kuin sosiaalisen median kautta.

Turvallisessa arjessa

Me kaikki sotealan toimijat sekä kasvattajat tarvitsemme tietoa ja ymmärrystä siitä, mikä meidän lastemme ja nuortemme hyvinvointia alentaa ja tietoa myös siitä, kuinka voimme heidän pahoinvointiaan ennaltaehkäistä ja hoitaa. Tarvitsemme työkaluja ja keinoja osataksemme toimia lasten ja nuorten kanssa; näitä ovat muun muassa tunne- ja vuorovaikutukseen, sekä kehotietoisuuteen liittyvät työkalut. Kaikki me tarvitsemme turvallisen arjen.

On tärkeää huomata, että jokainen lapsi ja nuori on yksilö, ja heidän pahoinvointinsa syitä voidaan selittää monin eri tavoin. Tärkeintä on tarjota lapsille ja nuorille turvallinen ja tukeva ympäristö, jossa heidän tarpeitaan kuunnellaan ja heitä autetaan käsittelemään haasteitaan. Tarvitsemme uusia hyvinvointia tukevia käytäntöjä.

Vakauttavan työotteen merkityksestä

Traumatisoivat kokemukset voivat vaikuttaa lapsen ja nuoren käyttäytymiseen, tunteisiin ja ajatteluun monella eri tapaa. Vakauttava työote voi olla erittäin tärkeä traumalapsille ja nuorille, koska se auttaa heitä tuntemaan olonsa turvalliseksi ja vakaammaksi. Tämä voi auttaa heitä käsittelemään traumaattisia kokemuksiaan ja vähentämään stressiä ja ahdistusta. Lapsi ja nuori tarvitsee arjessaan lämpöä, turvallisuutta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Turvallisilla aikuisilla ja heidän antamalla tuellaan on tässä merkittävä rooli.

Vakauttava työote sisältää monia erilaisia käytäntöjä, kuten johdonmukaisen ja ennustettavan ympäristön luomisen, jossa rutiinit ja rajoitukset ovat selkeitä ja selkeästi määriteltyjä. Traumatisoituneet nuoret tarvitsevat myös positiivista vuorovaikutusta ja tukea, jotta he voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja luottavaisiksi.

Kun keho tuntee olonsa turvalliseksi, kykenevät aivot vastaanottamaan uutta informaatiota ja muodostamaan uutta todellisuutta. Yhtenä mallina tässä voi toimia elämäntarinatyöskentely. Se on parhaimmillaan tässä- ja nyt- tilanteiden ja tuntemuksien tutkimista. Kun tilanne on turvallinen, voidaan lähteä tutkailemaan menneisyydessä tapahtuneita asioita ja kurkotella tulevaan. Elämäntarinatyöskentelyssä on kyse työntekijän ja lapsen tai nuoren välisestä vuorovaikutuksesta. Se on tavoitteellista toimintaa, jolla tuetaan lapsen tai nuoren kasvua ja kehitystä. Työskentely antaa mahdollisuuksia tarkastella lapsen tai nuoren kanssa hänen elämänsä tärkeitä kysymyksiä juuri hänen tahdissaan ja ehdoillaan.

Luotettava aikuinen toimii kannattelijana lapselle ja nuorelle. Turvassa mieli ja keho voivat rauhoittua. Kun lapsi tai nuori aistii olevansa turvassa, on hän valmiimpi vuorovaikutukseen. Kun suhde on syntynyt, voidaan kartoittaa lapsen tai nuoren elämän tärkeät asiat. Turvallisuuden tunne vapauttaa ajattelua, mikä puolestaan mahdollistaa puheen ja itseilmaisun. Turvallisuuden tunne voi koostua tunteiden ja vireystilan säätelytaidoista, omien tarpeiden tunnistamisesta ja hyväksymisestä, häpeän voittamisesta sekä itseä ja maailmaa koskevista uskomuksista. Osoitus lapselle tai nuorelle siitä, että tarina on tärkeä ja arvokas ja se halutaan kuulla, on tärkeää. (Barkman & Hipp 2023, 100-104.)

Lopuksi

Haitallisten lapsuusajan kokemusten huomioiminen sosiaali- ja terveyspalveluissa on ensisijaisen tärkeää. Traumainformoitu työtapa ja sen käyttöön ottaminen on siinä keskeistä. Haitalliset lapsuusajan kokemukset koskettavat merkittävää osaa väestöstä. Osa kantaa itse haitallisia kokemuksia tai ainakin tuntee jonkun, joka niitä kantaa. Tällä on yhteys monenlaiseen pahoinvointiin, ihmissuhteiden haasteisiin ja sairastavuuteen.

OPPIVE - Oppivelvollisuudesta eteenpäin -hankkeen päätavoitteena on pyrkiä tehostamaan ja kehittämään nuorten nivel- ja siirtymävaiheita koulutukseen sekä ehkäistä koulupudokkuutta kohdistamalla suoria toimenpiteitä nivel- ja siirtymävaiheissa oleville laajennetun oppivelvollisuuden ja sijaishuollon piirissä oleville nuorille, joilla on haasteita päästä peruskoulun jälkeen opiskelemaan. Usein näillä nuorilla on opiskelumotivaatioon liittyviä haasteita, mielenterveydellisiä haasteita, oppimisen haasteita tai neuropsykologisia kehityshäiriöitä.

Yhtenä tavoitteena on tukea nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia, järjestämällä tarvittavaa koulutusta. Oppive -hanke järjestää nuorten traumakokemuksiin ja vakauttamiseen liittyvän webinaarin. Sen tavoitteena on tuoda ammattilaisille ymmärrystä ja välineitä nuorten kanssa työskentelyyn.

Lähteet

Aronen, E. & Suomalainen, L. 2016. Akuutin stressireaktion/häiriön ja traumaperäisen stressihäiriön diagnoosi ja kliininen kuva. Teoksessa Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Kustannus Oy Duodecim 2016. Helsinki.

Barkman, J. & Hipp, T. 2023. Elämäntarinatyöskentely vakauttavana työmuotona lastensuojelun sijais- ja jälkihuollossa. Teoksessa J.Linner Matikka & T. Hipp (toim.) Traumainformoitu työote. PS-kustannus, Keuruu, s. 100-115.

Duodecim 2015. Traumaperäinen stressihäiriö. Viitattu 31.3.2023 Traumaperäinen stressihäiriö (duodecimlehti.fi)

EMDREurope. Viitattu 6.4.2023 Trauma – Suomen EMDR-yhdistys

Jäppinen, M. 2023. Sosiaalityö tänään. Teoksessa J.Linner Matikka & T. Hipp (toim.) Traumainformoitu työote. PS-kustannus, Keuruu, s.48-56.

Korhonen, Laura 2021. Traumaattiset kokemukset ja traumaperäiset häiriöt. Pulassa lapsen kanssa. Viitattu 31.3.2023 Traumaattiset kokemukset ja traumaperäiset häiriöt - Terveyskirjasto

Matikka, J. Tre-harjoitus ja 2-tyypin trauma. Viitattu 7.4.2023 TRE Finland | Johanna Matikka: TRE -harjoitus ja II-tyypin trauma

Ojanen, M. 2018 Onnellisuuksien oivaltaja. Mitä tiede kertoo onnesta. PS-kustannus.

Peltoniemi, M. & Nordlund, T. 2017. Tietoisuutta pakeneva trauma yksilön ja yhteiskunnan haasteena. Päivitetty 28.11. 2017. Viitattu 7.4.2023 Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry. https://www.disso.fi/tietoa_traumasta_ja_dissosiaatiosta/traumatisoituminentietoa_traumasta_ja_dissosiaatiosta/tietoisuutta-pakeneva-trauma-yksilon-jayhteiskunnan-haasteena

Suokas, Anne 2023. Alkusanat. Teoksessa Linner Matikka J. & Hipp T. (toim.) Traumainformoitu työote. PS-kustannus.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Keskitalvella Lapissa on tunnetusti pimeää aamusta iltaan. Pimeyden myötä havahduin siihen, kuinka monet työhuoneet olivat koko päivän pimeitä eli selvästikin käyttämättömiä. Kampuksen parkkipaikkojen vähäinen käyttö ja olemattomat jonot ruokalaa tuli rekisteröityä jo aikaisemmin. Se ei vielä samalla tavalla havahduttanut kuin aamu toisensa jälkeen kokonaiset kerrokset toimistotiloja ilman ainuttakaan paikan päälle vaivautunutta.

Etätyö ja korona

Ainahan kouluissa on etätöitä tehty. Perinteisesti opettajien työehtosopimuksessa on ollut tarkka määrä työajasta, jonka ajan ja paikan opettaja itse määrää, mutta koronan myötä etätyö levisi kertapamauksella kaikkiin muihinkin ammattiryhmiin. Kansainvälisesti verrattuna Suomi oli etätyöhön siirtymisessä kärkioppilas, ja etätyötä teki parhaimmillaan yli puolet palkansaajista, eli yli miljoona suomalaista (Sutela 2021).

Taustalla varmasti vaikutti kansalaisten luja usko koronarajoitusten voimaan, hyvät digitaaliset valmiudet sekä suhteellisen vahva luottamus työntekijöiden ja työnantajan välillä. Lisäksi Suomessa tehtiin etätyötä jo ennen koronaa enemmän kuin useimmissa muissa maissa. (Selander, Alasoini & Hakonen 2022, 13.)

Etätyöbuumin voittajat ja häviäjät

Etätyön voimakkaan yleistymisen juurisyy eli koronaepidemia ei enää normaalia elämää rajoita, tästä huolimatta paluu konttorille ei näytä houkuttavan. Toki yksilön näkökulmasta tämä on helppo ymmärtää: ei tarvitse panostaa aikaa eikä rahaa työmatkoihin, kotona on mukavan rauhallista, ja työpäivän mittaan voi pyöräyttää koneellisen pyykkiä tai kolata pihan, mikä muuten olisi väsynyttä raatajaa odottamassa, jos olisi viettänyt päivänsä konttorilla.

Töissä voi olla mukavasti verkkarit jalassa, kunhan vaan muistaa laittaa siistimpää kuosia ylävartalon suojaksi kokousten ajaksi. Aivan tutkitusti etätyötä tekevät näyttävät olevan tyytyväisempiä työn sisältöön, innostuneempia työstään ja sitoutuneempia työnantajaansa kuin lähityötä tekevät (Sutela & Pärnänen 2021, 58 – 73).

Sen verran luotan protestanttiseen työmoraaliin, että uskon työnantajan kuitenkin saavan valtaosasta etätyöntekijöitä vähintään saman työpanoksen ulos kuin aikaisemminkin, mutta on tässä menossa omat häviäjänsäkin. Viime syyskuussa ammattikorkeakoulun talouspalveluissa aloitti uransa ensimmäisessä vakituisessa työpaikassaan tuore talousalan asiantuntija. Hän tilitti isossa kahvihuoneessa kanssani kahden istuessamme, ettei hän reilu puoli vuotta töissä oltuaan tunne oikeastaan ketään työkavereistaan, ja kun hänellä uutena työntekijänä on luonnollisesti paljonkin kysyttävää hommien hoitamisesta, ei hänellä ole yksinkertaisesti ketään kenen puoleen kääntyä.

Mun paras työkaveri on toi google, totesi apea neito kahvikuppiansa tuijotellen.

Vähän sääliksi käy esimiehiäkin. Jos joltakin työntekijältä jää korkki auki tai ahdistus puristaa vanteena päätä, on sitä kuvaruudun läpi vaikea havaita.

Nimenomaan sellaiset, jotka hyötyisivät eniten työyhteisön tuesta ovat kuulemma kaikista innokkaimpia etätyönmahdollisuuden käyttäjiä. Esimiestyön haasteet eivät etätyössä ole ainakaan vähentyneet: kyllä verkossakin kollegaa kiusata osataan, ja etätyötä tekevät pitävät työtään henkisesti entistä kuormittavampana (Lyly-Yrjänäinen 2023, 55-69). Etätyön luonteesta kuitenkin seuraa, että viiveet ongelmiin puuttumiseen entisestään kasvavat, mikä ei ole hyvä juttu kenenkään kannalta.

Korkeakoulun keskeinen tehtävä olisi tuottaa uusia ideoita, mikä lähes aina on ryhmätyötä. Teams-kokoukset ovat oivia tilaisuuksia päivittäisten rutiiniasioiden hoitamiseen, mutta ainakin useimmat meistä saavat itsestään enemmän irti aidossa vuorovaikutustilanteessa. Ei se sattumaa ole, että hankalista asioita pääsee helpoiten ylitse saunassa, tupakkipaikalla tai kahvihuoneessa.

Linjaus etätyön maksimista tarpeen?

Koronaa edeltäneeseen työnteon malliin ei varmaan kenelläkään ole isoa halua palata, mutta jotenkin tuntuu siltä, että nykytilanne on heilahtanut liian pitkälle toiseen äärireunaan. Monet suuret työnantajat ovat jo linjanneet, että päivä-pari viikossa pitäisi olla ihan fyysisesti läsnä työpaikalla. Sellainen toimintatapa, jossa yksittäinen työntekijä päättää etätyön tekemisestä on IT-ala poislukien lähes tuntematon (Selander, Alasoini & Hakonen 2022, 19).

Meillä Lapin ammattikorkeakoulussa ollaan ainakin lähellä tilannetta, jossa etätyökäytännöt ovat todellisuudessa työntekijän omista valinnoista kiinni. Lopputulema näyttää olevan se, että joukossamme on melkoinen määrä työntekijöitä, jotka käyvät harvemmin kuin kerran kuukaudessa kampuksella. Mielellään teitä useamminkin näkisi.

Lähteet:

Lyly-Yrjänäinen, Maija: Työolobarometri 2022. Työ- ja elinkeinoministeriö: Helsinki, 2022. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:13.

Selander, Kirsikka, Alasoini Tuomo & Hakonen Niilo: Työnantajien näkemyksiä etätyöstä. Kuinka etätyöstä päätetään koronaepidemian jälkeen? Työterveyslaitos: Helsinki, 2022)

Sutela, Hanna & Pärnänen, Anne: Koronakriisin vaikutus palkansaajien työoloihin. Tilastokeskus, Helsinki 2021.

Sutela, Hanna (2021) Uusi normaali kutsuu – vanhaan ei ole paluuta, jos työntekijöiltä kysytään. Tilastokeskus, Helsinki. Luettu 24.4.2023 osoitteessa https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2021/uusi-normaali-kutsuu-vanhaan-ei-ole-paluuta-jos-tyontekijoilta-kysytaan/

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle

Miksi vahvuusperustaisen ohjauksen kehittämistä?

Tulevaisuuden työelämässä pärjäävät erityisesti he, jotka osaavat tunnistaa omat valmiutensa ja vahvuutensa sekä kykenevät hyödyntämään niitä urasuunnitteluun liittyvissä ratkaisuissa ja tavoitteissa. Omien vahvuuksien tunnistaminen, hyödyntäminen ja vahvuuksien kehittäminen tukevat tulevaisuuden työssä tarvittavaa vahvaa itsensä johtamisen kykyä ja edistävät hyvinvointia.

Opiskelijapalautteissa on tullut esille työelämäyhteistyön tärkeys (Ammattikorkeakoulujen valmistumisvaiheen opiskelijapalautekysely; Hyvärinen ym. 2020). Lapin korkeakoulut ovat olleet mukana jo pitkään aktiivisesti kehittämässä kansallisia ja alueellisia tieto-, neuvonta ja ohjauspalveluja (TNO) urasuunnittelun tueksi ja sujuvien siirtyminen varmistamiseksi. TNO-palvelujen kehittämistyö on korkeakouluissa liittynyt pedagogisten käytäntöjen kehittämiseen ja kehittämistyössä on hyödynnetty kerättyä opiskelijapalautteita.

Vahvuusperustaista tulevaisuusohjausta kehitettiin vuosina 2019–2021 VAHTO - Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittäminen-projektissa. Keskeisenä tavoitteena oli tehostaa korkeakouluopiskelijoiden onnistumista urasuunnittelussa ja tulevaisuuden uratavoitteiden saavuttamisessa vahvuusperustaisen ohjauksen myötä. Konkreettisena kehittämistuloksena syntyi Vahvuusperustainen tulevaisuusohjauksen (VAHTO) -malli, joka sisältää erityisesti korkeakouluopiskelijoiden ohjaukseen soveltuvia ohjauksen menetelmiä ja toimintatapoja opiskelun ja urasuunnittelun eri vaiheissa.

Miten henkilöstön vahvuusperustaista ohjausosaamista voidaan kehittää?

VAHTO-mallin kiinnittyminen opiskelijoiden ohjauksen rakenteisiin ja käytänteisiin edellyttää myös henkilöstön vahvuusperustaisen ohjausosaamisen kehittämistä. Myös kehitettyjen tulosten levittämisen vaateet korostavat työssä toteutuvaa jatkuvaa oppimista ja osaamisen kehittämistä.

Vahvuusosaaja MOOC on pedagogisen kehittämistyön tuloksena on laadittu 2 opintopisteen laajuinen kokonaisuus opetus-, ohjaus- sekä tutkimus- ja kehittämishenkilöstölle. Lapin korkeakouluyhteisön strategiassa painotetaan strategian toteutumisen yhtenä mahdollistajana vahvuusperustaista ajattelua ja toimintaa. Henkilöstön vahvuusperustaisen ohjausosaamisen kehittäminen sidottiin Lapin AMKissa osaksi laajempaa pedagogista kehittämistä.

Vahvuusosaaja MOOC

Vahvuusosaaja ”Massive Open Online Course” on tiivis paketti vahvuusperustaisesta ohjauksesta ja välineistä sen toteuttamiseen. Yleisesti MOOC tarkoittaa kaikille avoimesti saatavilla olevaa verkko­kurssia, jolle tyypillisiä ominaisuuksia ovat suuri osanottajamäärä, vapaa osallistuminen sekä opiskelun ja tehtävien suorit­taminen itsenäisesti verkossa. (Hartikainen & Partanen 2022.Lay 2021.) Nämä mahdollistuvat lopputuotoksessa.

Vahvuusosaaja MOOC (kuva yksi) on kehitetty siitä näkökulmasta, että osallistuminen ei edellytä aiempaa tietoa vahvuusperustaisesta ohjauksesta. Sisällöistä löytynee uutta myös heille, jotka ovat ohjanneet vahvuuksia hyödyntäen jo aiemminkin. Erityistä kokonaisuudessa on, että se etenee Lapin korkeakouluissa kehitetyn vahvuusperustainen tulevaisuusohjaus (VAHTO) -mallin mukaisesti. VAHTO-mallissa hyödynnetään prosessiajattelua (Hyvärinen ym. 2022, 78), mikä jäsentää myös MOOCin etenemisen eri vaiheisiin.



Kuva 1. Vahvuusperustainen ohjaus osaksi omaa työtä-Vahvuusosaaja MOOC. (eOppimispalvelut)

MOOCin tavoitteet osallistujan näkökulmasta ovat:

• Ymmärrät vahvuusperustaisen ohjauksen merkityksen ohjaustyössä, sekä oman roolin vahvuuksien tunnistamisessa ja tukemisessa
• Osaat käyttää menetelmiä vahvuuksien hyödyntämiseen, kehittämiseen ja vahvistamiseen eri tilanteissa
• Osaat suunnitella ja toteuttaa ohjausta vahvuusperustaisesti ja tulevaisuuteen suuntautuen.

Vahvuusosaaja MOOC sopii erityisen hyvin, jos

• Työhösi sisältyy erilaisia ohjaustilanteita
• Haluat vahvistaa osaamistasi ohjaamisessa
• Pohdit, mitä vahvuudet ovat ja olet kiinnostunut niistä
• Haluat oppia hyödyntämään vahvuuksia ja saada käyttöösi vahvuusohjauksen menetelmiä
• Haluat kehittää työsi laatua laadukkaalla ohjauksella
• Haluat edistää omaa ja työyhteisösi hyvinvointia.

MOOCn jokaisessa vaiheessa on ydinsisältö ja sen oppimista tukevat tehtävät etenemisohjeineen. Tehtävien valinnassa ja muokkaamisessa hyödynnettiin keskeisesti Vahvuusperustaisen ohjauksen työkirjaa (Hyvärinen, Kangastie, Löf, Rautio, Riponiemi & Uusiautti, 2021). Sisällön ja rakenteen laatiminen tehtiin tiiviissä yhteistyössä LUC-konsernin eOppimispalveluiden asiantuntijan kanssa. MOOC on laadittu Wordpress-alustalle ja kokonaisuus pilotoitiin loppuvuonna 2022.

“Sitä on niin kriittinen itseään kohtaan, ettei tahdo muka löytää mitään vahvuuksia”

Pilotoinnista saimme palautetta MOOCin sisällöstä, ohjeista, materiaaleista ja teknisistä ratkaisuista sekä erilaisia kehittämisehdotuksia. Omien vahvuuksien pohtiminen koettiin osin haastavaksi, mikä MOOCin edetessä kääntyi myönteiseksi kokemukseksi. Positiivisina koettiin uudet näkökulmat vahvuuksiin, reflektointitehtävät omasta ohjaustavasta sekä ajasta ja paikasta riippumaton toteutus.

Tunnistimme palautteessa saadut kehittämiskohteet ja olemme muokanneet niiden ja yhteisten keskustelujen perusteella MOOCin valmiiksi. Suosittelemme Vahvuusosaaja MOOCia käyttöön eri yhteyksiin. Se on erityisen sopiva työkaluksi erilaisiin ohjaustilanteisiin. Se on sovellettavissa myös työelämässä esimerkiksi kehityskeskusteluihin, työtiimin vahvuuksien pohdintaan ja esihenkilötyöhön.

Lähteet

Ammattikorkeakoulujen valmistumisvaiheen opiskelijapalautekysely AVOP.

Hartikainen, E. & Partanen, R. 2022. MOOC tulee – oletko valmis? Lumen 1/2022 Teema-artikkeli.

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Kari, S., Löf, J., Naakka, M. ja Uusiautti, S.2020. Lapin korkeakouluopiskelijoiden näkemyksiä vahvuusperustaisesta tulevaisuusohjauksesta. Lapin AMKin julkaisuja. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 21/2020. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-373-7

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, K. & Uusiautti, S. 2021. Mallin ydin. Teoksessa: Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, K., Riponiemi, N., & Uusiautti, S. (toim.) Vahvuusperustaisen tulevaisuusohjauksen kehittämismatka ja VAHTO-malli Lapin korkeakouluissa. Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-294-8

Hyvärinen, S., Kangastie, H., Löf, J., Rautio, K., Riponiemi, N., & Uusiautti, S. 2021. Vahvuusperustaisen ohjauksen työkirja. Rovaniemi: Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-293-1

LaY 2021. Johdatus palvelumuotoiluun MOOC -verkkokurssi saavutti ennätyssuosion. Lapin Yliopiston Uutiset. https://www.ulapland.fi/news/Johdatuspalvelumuotoiluun-MOOC--verkkokurssi-saavutti-ennatyssuosion/38013/913bbe18-d73b4ee0-ac14-6df401979028 Viitattu 22.3.2023.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle