kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Pohjoisen johtamisosaamista kehittämässä

23.2.2021



Kirjoittajien kasvokuvat.
Kirjoittajat: Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija (TKI&O), Lapin AMK Master School/ hankkeen koordinaattori Tuulikki Keskitalo, KT, yliopettaja, Lapin AMK Master School / hankkeen asiantuntija; Maarit Tihinen, FT, yliopettaja, Lapin AMK Master School / hankkeen asiantuntija; Soili Vesterinen, TtT, yliopettaja, Lapin AMK Master School / hankkeen asiantuntija

Taustaa

Lappilaisessa koulutuskumppanuudessa on suunniteltu ja toteutettu useita aluetta kehittäviä hankkeita. Yksi tällainen on Lapin koulutuskeskus REDUn, Lapin AMKn ja Lapin yliopiston yhteistyönä suunniteltu ESR-hanke Pohjoinen johtamisen foorumi - uudistavilla toimintamalleilla kasvuun ja kehitykseen eli POJOF Pohjoinen johtamisen foorumi.

Hanke sai rahoituspäätöksen keväällä 2020 ja käynnistyi syksyllä päätoteuttajan koulutuskuntayhtymä REDU hallinnoimana. Hankkeen toteutusaika on 1.8.2020-31.5.2023.

Hankkeen tavoitteena on kehittää yritysten muutos-, hyvinvointi- ja tulevaisuusjohtamista siten, että osaamisen vahvistaminen tuo tuloksellisuutta ja mahdollistaa yritysten kasvua sekä parantaa työhyvinvointia. Hankkeen tavoitteena on myös:

- selvittää alueen yritysten ja muiden työnantajaorganisaatioiden osaamistarpeita johtamiseen liittyen
- kehittää toimenpiteitä ja koulutuksia, joilla voidaan vastata näihin yritysten johtamisen osaamistarpeisin
- on kehittää yritysten ja muiden työnantajaorganisaatioiden toiminnan laatua
- lisätä muutos-, hyvinvointi- ja tulevaisuusjohtamisen osaamista kohderyhmäorganisaatioissa
- lisätä yritysten ja muiden työnantajaorganisaatioiden verkostoitumista

Hankkeen varsinaisina kohderyhminä ovat lappilaiset mikro- ja pk-yritykset sekä muut johtamisosaamistaan kehittävät organisaatiot ja niiden johtohenkilöt. Hankkeen kautta kehitetään myös yritysten ja organisaatioiden työhyvinvointia ja tuottavuutta koko Lapin elinkeinoelämää varten, joten välillisesti kohderyhmänä voidaan katsoa olevan laajemmin lappilaisissa yrityksissä ja organisaatioissa työskentelevä työntekijät.

Tässä blogissa kuvaamme aluksi suunnitteluvaihetta ja etenemme hankkeen käynnistymiseen. Tuomme esille erityisesti Lapin AMKin Master Schoolin asiantuntijoiden toimintaa käynnistymisvaiheessa.

Johtamisosaamisen kehittämisen suunnittelua

Lappilaisissa yrityksissä ja organisaatioissa keskustellaan tällä hetkellä paljon johtajuudesta ja sen kehittämisestä. Lapin yritystoiminta koostuu pääosin pk -ja mikroyrityksien toiminnasta eli 93 % Lapin yrityksistä koostuu yksinyrittäjistä ja mikroyrityksistä. Osaamisen näkökulmasta yrittäjän osaaminen on yrittäjän tärkein pääoma. Myös henkilöstön osaaminen on yrityksen tärkein pääoma. (Sipola 2020, Lapin yrittäjien jäsenrekisteri 2020).

Erityisesti mikro- ja pk-yritysten johtamisella on haasteita hyödyntää toimintaympäristön muutoksia, jotka liittyvät muun muassa digitalisaatioon, kansainväliseen työvoimaan, kestävän kehityksen vaatimuksiin, henkilöstön hyvinvoinnin ja osaamisen kehittämiseen, talousosaamiseen ja uusille markkinoille siirtymiseen. Näihin liittyy haasteita myös julkisen sektorin organisaatioiden johtamisessa.

Näistä lähtökohdista lähdettiin yhdessä suunnittelemaan johtamisen kehittämishanketta. Suunnitteluvaiheessa pidetiin yhteisiä työpajakokouksia ja niiden pohjalta rakentui visuaalinen kuva kokonaisuudesta, hankkeen tavoitteista ja eri työpaketeista. Kuvassa yksi on kuvattu hankkeen suunnitteluvaiheen tulosta, joka kiteytyi varsinaiseen hankesuunnitelmaan.

Infograafi, jossa on kuvattu työpaketit ja teemat kehällä.

Kuva 1. Pohjoisen johtamisen foorumi. (kuvan laati suunnitteluvaiheen työkokousten keskustelujen pohjalta AD Meiju Sunnari, REDU).

Johtamisen kehittämisen käynnistyminen

Hanke käynnistyi varsinaisesti syksyllä 2020, jolloin muodostettiin koko hankkeen projektiryhmä ja laadittiin hankesuunnitelman pohjalta toimintasuunnitelmaa ja tarkennettiin työnjakoa. Käynnistymisvaiheessa laadittiin Lapin AMKin asiantuntijoiden toimesta arviointisuunnitelmaa, jonka pohjalta hankkeessa toteutetaan prosessiarviointia.

Lapin AMKin asiantuntijat ryhtyivät heti hankkeen alkuvaiheessa myös kokoamaan osaamistarveselvitystä eri lähteitä hyödyntämällä. He osallistuivat myös aktiivisesti johtamisen Foorumin alustavaan kokoamiseen tekemällä esityksiä potentiaalista mukaan kutsuttavista yrityksistä ja organisaatioista. Yhdessä koko hankkeen projektiryhmän kanssa käynnistetään pohjoisen johtamisen foorumia koskeva palvelumuotoilu.

Osana palvelumuotoiluprosessia järjestetään foorumiin kuuluville työpajoja, joista ensimmäinen toteutettiin Lapin yliopiston johdolla 9.12.2020. Kuvassa 2 on avattu hankkeen käynnistymisvaiheen visuaalista ilmettä, jolla hanketta markkinoitiin johtamisen kehittämisestä kiinnostuneille.


Tapahtumajuliste, jonka pääkuvassa on talvinen maantie.
Kuva 2. Pohjoisen johtamisen foorumi. REDU.

Lopuksi

Hankkeen käynnistymisvaiheen toiminnassa on edetty vaiheeseen, jossa myös ohjausryhmä on kokoontunut ensimmäisen kerran 16.12.2020. Kokouksen loppukeskustelussa arvioitiin ohjausryhmän toimesta hankkeen tämän hetken vaihetta kahden kysymyksen avulla:

- Miten ohjausryhmän mielestä projektin toiminta on edennyt?

- Mitä huomioita ohjausryhmällä heräsi toiminnasta, joihin voisi kiinnittää huomiota tulevaisuudessa?

Ohjausryhmän antama palaute oli mieluisaa kuultavaa. Olemme onnistuneet yhdessä muun projektiryhmän kanssa tekemään jo useita toimenpiteitä eri työpaketeista.

Hanke on nyt käynnistynyt ja ensimmäinen Pohjoisen johtamisen foorumin työpaja on pidetty. Alkuvaiheen tulosten pohjalta voidaan jo todeta, että selkeä tarve uudenlaiselle johtamisverkostolle on tunnistettu. Hankkeen aikana kokoamme ja kehitämme yhteistyössä verkostoa, jossa ovat mukana lappilaisten yritysten ja muiden organisaatioiden edustajat.

Hankkeen tuloksena on Pohjoisen johtamisen foorumin konsepti, joka sisältää johtamisverkoston, sitä tukevan digitaalisen alustan, koulutukset sekä vertaisoppimista tukevien koulutus- ja kehittämissuunnitelmien laadinnan.

On ilo olla antamassa Lapin AMKin YAMK-osaamisryhmän asiantuntijoiden osaamista ja työpanosta lappilaisen johtamisen kehittämiseksi.

Lähde

Pohjoinen johtamisen foorumi - uudistavilla toimintamalleilla kasvuun ja kehitykseen. https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S22001

Sipola, A. 2020. Yritä oppia, opi yrittämään. Jatkuva oppiminen yrittäjien näkökulmasta. Esitys Väli-Etappi 2020 tapahtumassa. Julkaisematon.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Lapin AMKin kuvataiteilijat toivat 3D-hahmot ulos ruudusta

16.2.2021



Anitra Arkko-Saukkosen kasvokuva.
TaM Anitra Arkko-Saukkonen on kuvataiteen lehtori Lapin ammattikorkeakoulun Digitaalisten palveluiden osaamisryhmässä.

Maailmanlaajuinen pandemia on pakottanut taiteentekijät pohtimaan uudenlaisia toimintatapoja, jotta voidaan tavoittaa edelleen yleisö ja tuoda heidät taide-elämyksien äärelle. Digitaaliset ratkaisut tarjoavat mahdollisuuksia taiteen kentälläkin. Nyt verkon välityksellä järjestettävistä taidetapahtumista on tullutkin "uusi normaali", sillä vaihtoehtoisia ratkaisuja joudutaan hakemaan kulttuurialan ja taidepuolen toimijoiden keskuudessa.


Kuvataiteilija tuo teokset yleisön nähtäville

Kuvataiteiljan työelämään ja ammatinharjoittamisen luonteeseen kuuluu vahvasti kuvien esille tuominen. Pöytälaatikkotaiteilija ei ole vielä ammattitaiteilija. Julkinen esittäminen, ja samalla se miten työt asettuvat sille tarkoitettuun kontekstiin täyttävät osaltaan taiteilijan tehtävää. Kuvien on tultava näkyviin joko taiteena tai soveltavassa käyttötarkoituksessa.

Ihmistä muistuttava 3D-hahmo.

Kuva 1. Iisakki Haapalehdon hahmo Kimmo on astunut tarinastaan ulos 3D-hahmona Lapin AMKin kuvataiteen toisen vuosikurssin opiskelijoiden verkkonäyttelyssä.


Tarinasta sarjakuvaksi – sarjakuvasta 3D-hahmoksi

Lapin ammattikorkeakoulun kuvataiteen toisen vuoden opiskelijat ovat suunnitelleet ja piirtäneet sarjakuvia, joiden ruudusta hahmot astuvat ulos kolmiulotteisina tulostettuina teoksina. Työelämälähtöinen harjoitusympäristö rakentui 3D-projektin sekä 3D-mallinnuksen opintojen yhteyteen, jossa yhteistyötahona toimi Kemin Sarjakuvakeskus.

3D-taitoja harjaannutetaan kuvataiteen koulutuksen aikana. Hahmojen muoto voi pysyä digitaalisena, tai nykyteknologian avulla hahmo voidaan tulostaa myös fyysiseksi kappaleeksi. Kemin Sarjakuvakeskuksen valikoituessa näyttelypaikaksi inspiroi se opiskelijoita yhteiseen sarjakuva-aiheiseen teemaan. Näyttelyn nimi – Ulos ruudusta – konkretisoi sitä, että sarjakuvaksi piirretyllä hahmolla on myös fyysinen olomuoto.
Pelkistety piirroshahmo on astumassa ruudusta ulos.
Kuva 2. Maria Mazurinan visualisoima näyttelyn logo kuvastaa keskeistä ajatusta, jossa hahmo astuu 2D-kuvasta kolmiulotteiseksi hahmoksi tulostettuna 3D-mallina.


Taiteilijan digitaaliset mahdollisuudet

Digitaalisuus on tuonut uusia mahdollisuuksia myös taiteilijoille, ja opiskelijoiden 3D-näyttely on osaltaan esimerkki, miten voidaan hyödyntää kaksiulotteisen teoksen rinnalla kolmiulotteista olomuotoa ja muodostaa teoksesta kiinnostavampi juuri näiden ulottuvuuksien kautta. Tämän takia halutaan yleisöllekin tarjota kahdenlaista tapaa kokea näyttely. Kiinnostuneet voivat vierailla fyysisessä näyttelyssä katsomassa teosten muotoa konkreettisesti ja tutustumassa sarjakuvateemaan. Lisäksi verkon välityksellä voi osaltaan nauttia taiteesta turvallisesti kotisohvalta.
Arkko-Saukkonen kuva 3.jpg

Kuva 3. ”Luokkakuva” 3D-mallinnetuista hahmoista verkkosivulla osana Ulos ruudusta näyttelyä.

 

Kuvataiteen koulutuksen digitaalinen painotus tuo etua

Lapin ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutus on digitaalisesti painottunut. Koulutuksessa hyödynnetään digitaalisia työkaluja ja ympäristöjä, joiden avulla myös kuvantekemistä sovelletaan hyvin monipuolisesti. Näyttelyä valmistava toisen vuoden opiskelijaryhmä on jo tottunut verkkonäyttelyiden pitäjä, sillä kevään Ouroboros-näyttely järjestettiin toukokuussa verkkoalustalla ja vasta syksyllä se saatiin alkuperäisten suunnitelmien mukaan Lapparin näyttelytilaan Torniossa.

Kuvataiteen kakkosvuosikurssin opiskelijat harjaantuivat 3D-projektin opintojakson aikana rakentamaan digitaalisten töiden lisäksi näyttelyä verkkoon. Opiskelijaryhmä osasi aiempaan kokemukseen peilaten lähteä viemään uuden näyttelyn rakentamista digitaaliseen muotoon.

Osaamista vietiin vielä pidemmälle, sillä 3D-projektin aikana haettiin uudenlaisia ratkaisuja, miten teokset esitellään kolmiulotteisesti ja tuodaan myös sarjakuvat sekä taiteilijat esille töiden rinnalla. Ajattelu ja osaaminen vahvistui, vaikka haastavana koettiin verkkotyöskentelyn aikainen ryhmänäyttelyn rakentaminen sekä nopeat tilannemuutokset ja niihin reagointi, poikkeusolojen takia.

Arkko-Saukkonen kuva 4.jpg
Kuva 4. Verkkosivut rakennettiin tukemaan teosten 3D-muotojen esittämistä.


Yleisö tavoitetaan uusin keinoin

Yhteiskunnan muutokset ja uusi työ haastavat myös kuvataiteilijoita tänä päivänä. Kuvataiteilijoiden lisäksi koulutuksen järjestäjät joutuvat pohtimaan toteutuksiaan ja niiden vastaavuutta ajan vaatimuksiin. Yli vaaran vuosien -hanke yhdistää neljä AMKia, jossa kuvataiteen koulutuksen järjestäjät tarkastelevat ja kehittävät koulutuksen uutta mallia. Muutosherkkyyttä ja sopeutumiskykyä vaaditaan, ja sitä löytyykin kuvataiteilijoilta. Haastavat ajat herkistävät myös luovuutta, ja taiteen kautta on virittynyt uusia aiheita, sisältöjä ja jopa olomuotoja taiteelle.

Digitaalisuus ja verkkoon tehtävät ratkaisut eivät vie painoarvoa taiteelta. Yleisö tavoitetaan uudella tavalla tänä päivänä. Yleisö on vain ensin löydettävä ja tavoitettava, siksi sosiaalinen media on antanut paljon mahdollisuuksia näkyä ja olla läsnä laajemmin ja kansainvälisemmin.

Rohkea taiteilija voi tarttua uusiin mahdollisuuksiin, ja tähän Lapin AMKin kuvataiteen koulutuksessa kannustetaankin; taiteilija voi löytää soveltavia tapoja digitaalisuuden kautta niin teosten tekemiseen kuin myös näytteille asettamiseen.


Poikkeusolojen näyttelyn monet muodot

Muovailtuja hahmoja pöydällä.
Kuva 5. Tulostetuista hahmoista ja sarjakuvista rakennettiin näyttely Kemin sarjakuvakeskukseen. (Kuva Olli Ruotsala)

Sarjakuva-teeman ympärille rakennetussa 3D-näyttelyssä on jouduttu huomioimaan poikkeusolot. 3D-hahmot astuivat ulos sarjakuvaruuduista Kemin Sarjakuvakeskuksen näyttelytilaan, mutta fyysisessä muodon oleva näyttely joutui odottamaan ovien avaamista, jota poikkeusolot rajoittivat.

Sosiaalinen media on toiminut näyttelyä varten viestinnän ja markkinoinnin kanavana, sillä Ulos Ruudusta -näyttelyä Instagramissa pohjustettiin ”teasereiden” avulla jo työskentelyvaiheessa. Verkkonäyttely avautui suunnitellusti ja verkkonäyttelyä voi tarkastella turvallisesti suurellakin joukolla digitaalisessa ympäristössä.

Ulos ruudusta verkkonäyttelyyn voi astua sisään turvallisesti http://kuvataiteilija.lapinamk.fi/ulosruudusta/

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Pandemia muutti liiketoiminnan YAMK-opiskelijoiden kuvaa tulevaisuuden työelämästä

9.2.2021



Jari Sarjan kasvokuva.
FT Jari Sarja työskentelee yliopettajana Lapin ammattikorkeakoulun Master Schoolissa.

Olemme toteuttaneet liiketoimintaosaamisen johtamisen YAMK-koulutusohjelmassa työelämän tulevaisuuden visiointiin liittyvän skenaarioharjoitustyön kahtena syksynä peräkkäin vuosina 2019 ja 2020 loka-marraskuun taitteessa. Viimeisimmän toteutuksen harjoituksen purkutilaisuudessa havaittiin niin selkeä ilmiö opiskelijoiden tulevaisuuden työelämän kuvan muuttumisesta yhden vuoden aikana, että asiaa oli pakko tutkia hieman tarkemmin. Edellisenä vuonna [2019] opiskelijoilla oli tasaisesti useita erilaisia näkemyksiä suomalaisesta työelämästä vuonna 2040, kun taas jälkimmäisessä purkutilaisuudessa [2020] 92 % opiskelijoista näki tulevaisuuden työelämäskenaarion täsmälleen samanlaisena.

Vaikka kyseessä on vain harjoitustyö, voidaan opiskelijoiden vastauksia pitää tutkimuksellisesti suhteellisen (samassa suhteessa kuin laadullisessa tutkimuksessa yleensäkin) luotettavina. Tulkinnan luotettavuutta tukee kaksi erillistä seikkaa:

1) opiskelijat eivät voineet päästää täysin ”mielikuvitustaan laukalle”, vaan analysoivat skenaariovaihtoehtoja, jotka tulivat annettuina Sitran rahoittamasta Demos Helsinki oy:n (2017) laatimasta työn tulevaisuuden tutkimuksesta.

2) Opiskelijat työskentelivät ryhmissä, ja ryhmän jäsenet pystyivät keskustelemaan vain sisäisesti, mutta eivät muiden ryhmien jäsenten kanssa.

Tämä kirjoitus etenee seuraavasti. Ensiksi esitellään tiivistetysti Demos Helsingin (2017) laatimat työelämäskenaariot vuodelle 2040. Sen jälkeen kuvataan opiskelijoiden skenaarioiden analysoinnin tuloksia. Tässä esitellään tarkemmin sekä vuosien 2019 ja 2020 analyysien eroja, että vuoden 2020 analyysien keskinäistä homogeenisuutta. Lopuksi pohditaan, miksi opiskelijoiden näkemykset olivat muuttuneet niin merkittävästi vuoden aikana, sekä pandemian merkitystä työelämän ja sen tulevaisuuden kuvan muuttumisessa.

Kolme työelämäskenaariota

Demos Helsinki (2020) on eri alojen asiantuntijoista koostuva tulevaisuuden tutkimukseen erikoistunut ajatushautomo. Demos Helsingin (2017, 4, 12) laatimat työelämäskenaariot perustuvat suurelta osin asiantuntijatyöpajoihin, joihin on osallistunut reilut 40 asiantuntijaa julkiselta sektorilta, ammattiyhdistysliikkeistä, akatemiasta ja yritysmaailmasta. Työpajojen tueksi näkemyksiä on haettu myös tutkimuksellisilla aineistonkeruumenetelmillä, kuten kirjallisuuskatsauksilla, asiantuntijahaastatteluilla ja skenaariomenetelmillä.

Alkuperäisessä julkaisussa skenaarioita on kuvattu reilun 60 sivun mittaisesti, eivätkä kuvaukset noudattele kaikilta osin samaa kaavaa [eri skenaarioiden välillä]. Tämä tekee niiden vertailun hieman haasteelliseksi. Tässä kirjoituksessa asia ratkaistiin siten, että muutama alkuperäisessä tekstissä esiintyvä vertailukelpoinen attribuutti koodattiin uudelleen yhteneväiseksi käsitteeksi (kts. Taulukko 1.). Tällä asia saatiin myös tiivistettyä siihen viitekehykseen, mikä on oleellista tämän kirjoituksen näkökulmassa.

Tekijät kutsuvat ensimmäistä skenaariota nimellä ”kunnialliset puurtajat” (josta tässä tekstissä käytämme nimitystä skenaario 1). Esitetyistä skenaarioista skenaario 1 on lähimpänä tämän päivän työelämää, joskin erojakin löytyy. Ihmisillä on pääasiassa yksi työsuhde, josta he saavat toimeentulonsa, työ on keskimääräisesti samankaltaista ja tasaisesti kuormittavaa, ja työaika täyttää suuren osan arkiajasta. Kuten tänä päivänäkin, työnantajaorganisaatiot ostavat työntekijän aikaa työsuoritteen tekemiseksi, ja tänä aikana työnantajalla on direktio-oikeus työntekijään. Työllisyys nähdään verrattain korkeana ja työnantajaorganisaatioiden malli eroaa ratkaisevasti nykyisestä.

Skenaariossa työnantajayritykset tasapainottavat työn kysyntää, kausivaihteluita, osaamistarpeita ja asiantuntijuutta vuokraamalla työntekijöitään myös muiden organisaatioiden käyttöön. Tällä tavalla organisaatiot ikään kuin ratkaisevat tänä päivänä yhteiskunnan hoidettavana olevaa tehtävää, ja hyötyvät siitä myös itse. Tasausmekanismi tasoittaa tuloeroja, ja niiden kasvu on hidasta.

Toista skenaariota kutsutaan ”taipuisiksi tekijätyypeiksi” (tässä skenaario 2). Työnkuva on pirstaleinen ja ihmisten toimeentulo muodostuu useista eri lähteistä. Sekä työnkuva että kuormitus ovat epätasaista, ja myös jokseenkin ennakoimatonta. Työnantajaorganisaatiot eivät osta enää työaikaa, vaan vain ja ainoastaan työn lopputuloksen. Työntekijät verkostoituvat keskenään(kin), ja käyttävät verkostojaan työproduktioiden etsimiseen ja toteuttamiseen yhteistyönä. Samalla työproduktioista joudutaan myös kilpailemaan. Tämän hyvin kompleksisen ja koko ajan muuttuvan toimintaympäristön nähdään myös vähentävän käytettyä työaikaa, kasvattavan tuloeroja sekä heikentävän ja heiluttavan nopeasti työllisyysastetta.

Kolmas skenaario on nimeltään ”taikurien talous” (skenaario 3). Tässä skenaariossa on paljon samoja vertailuattribuutteja kahdesta ensimmäisestä skenaariosta, mutta sitä ei voi kuvata millään muotoa niiden välimuodoksi. Nykyhetkeen verrattuna se on henkisesti lähempänä toista kuin ensimmäistä skenaariota. Suurin ero tulee siitä, että kolmannen skenaarion lähtökohdassa on tunnistettu ja hyväksytty se tosiasia, että vain pieni osa ihmisistä tuottaa talouskasvun, jolla rahoitetaan julkiset palvelut ja suurelta osin loppujen ihmisten eli nettosaajien työt. Tulot tulevat tässäkin mallissa useista eri lähteistä ja työnantajaorganisaatiot ostavat työn tulosta työajan sijaan.

Taulukko 1. Skenaarioiden vertailua valittujen attribuuttien mukaisesti (mukaillen Demos Helsinki 2017)

Taulukko 1 Jari Sarja.JPG

Opiskelijoiden analyysit 2019-2020

Vuonna 2019 harjoitustyön järjestämisajankohta oli noin kolme kuukautta ennen kuin ensimmäiset suurelle yleisölle suunnatut uutisoinnit Covid 19 viruksesta alkoivat. Voidaan siis puhua ajasta ”ennen koronaa”. Itse harjoitustyö toteutettiin perinteisesti yamk-opiskelijoiden lähipäivillä, ja ryhmät olivat sijoittuneet Lapin amk:n Jokiväylän kampuksella analysoimaan skenaarioita, ketkä minnekin. Vuoden 2020 harjoitus taas pidettiin tilanteessa, jossa suuri osa maata oli koronan toisen aallon kiihtymis- tai leviämisvaiheessa (THL 2020).

Lähipäivät ryhmäharjoituksineen pidettiin kokonaan verkossa AC:ssä (Adobe Connect), kuten ao. koulutussuunnan kaikki muukin opetus maaliskuusta 2020 lähtien (ja tätä kirjoitettaessa yhä toistaiseksi). Tasan vuoden välein pidettyjen skenaarioharjoituksien osallistujat olivat siis täysin erilaisissa maailmantilanteissa, ja siksi myös tulevaisuuden työelämä nähtiin erilaisista näkökulmista.

Kuten taulukko 2 osoittaa, vuoden 2019 opiskelijat näkivät kaikki kolme skenaariota mahdollisiksi, ja näkemykset jakautuivat suhteellisen tasaisesti niiden kesken. Vuoden 2019 toteutuksessa opiskelijat palauttivat myös muutamia ”omia skenaarioita”, sekä annettujen skenaarioiden yhdistelmiä. Nämä skenaariot on käsitelty siten, että ne ovat merkitty tuloksissa niiksi skenaarioiksi (1, 2 tai 3), joita ne eniten muistuttivat ryhmän esitysten ja kirjoittajan suorittaman teemoittelun (esim. Tuomi & Sarajärvi 2018) perusteella, jonka jälkeen ne on kvantifioitu (Sarja 2020b).

Vuoden 2020 toteutuksen opiskelijat näkivät tulevaisuuden työelämäskenaarion hyvin toisella tavalla. Ensiksikin, vuonna 2020 tulevaisuuden työelämän nähdään muuttuvan huomattavasti enemmän kuin vuosi aiemmin ajateltiin. Tästä merkkinä on se, että ensimmäistä skenaariota ei yksikään ryhmä nähnyt todennäköisimpänä, ja kuten aiemmin todettiin, tämä skenaario on se joka muistuttaa eniten nykyistä työelämän kuvaa.

Toinen havainto on, että ryhmät näkivät ”taipuisat tekijätyypit” eli toisen skenaarion hyvin todennäköisenä toteutumana vuonna 2040. Tulos 92 % kuvaa sitä, että 11 ryhmää 12:sta oli sitä mieltä, että skenaario 2 on todennäköisin. Yksi ryhmä oli kallistunut skenaario 3:n puoleen, joka vahvistaa opiskelijoiden näkemystä työelämän tulevista suuremmista myllerryksistä.

Taulukko 2. Opiskelijoiden näkemykset v. 2040 työelämäskenaarioista (Sarja 2020a)

Taulukko 2 Jari Sarja.JPG

Pirstaleinen työ useine tulonlähteineen, kilpailu työproduktioista ja yhteistyö tekijäverkostoissa nähdään siis todennäköisimpänä skenaariona. Kävimme heti harjoituksen purkutilaisuudessa keskustelun mistä näin selkeä näkemysero vuodentakaiseen verrattuna voi johtua. Vastaus oli itsestään selvä, kun miettii mitä maailmassa oli muuttunut vuoden aikana. Korona.

Covid 19- (tai mitään muutakaan) pandemiaa ei kuitenkaan oltu huomioitu millään tavalla vuodelta 2017 peräisin olleissa ajatushautomon skenaarioissa, eihän ainakaan koronaa silloin edes ollut vielä olemassa. Pandemia ei siis voi olla suora seuraus työelämän vision muuttumiselle. Välillisesti se sitä varmasti on, ja seuraavaksi pohdimme hieman miten.

Pohdinta

Pandemian leviämisen estämiseksi ja hallitsemiseksi otettiin Suomessa ja maailmalla käyttöön jo keväällä 2020 käyttöön viranomaissuosituksia, määräyksiä, liikkumista, kokoontumista ja tilojen käyttöä koskevia rajoituksia (esim. Lindholm 2020; Kaushik & Guleria 2020). Maailmalla tällaisten erilaisten määräysten ja rajoitusten (lock-downs) lujuus riippui ja riippuu edelleen kunkin maan kulloisestakin koronatilanteesta. Saivatpa suomalaiset kokea myös ensimmäisen sotavuosien jälkeisen poikkeustilankin 16.3.-16.6.2020 (STM 2020).

Kuten sekä Lindholm (2020) että Kaushik & Guleria (2020) toteavat, lock-downeilla on suuri merkitys yritysten kysynnän ja myynnin laskuun, ja sitä kautta kannattavuuteen. Vain pieni osa yrityksistä on niin vahvoja, että ne selviäisivät ilman vähennyksiä ja järjestelyitä. Kaushik & Guleria (2020) mainitsevat erikseen useita toimialoja, joihin lock-downien vaikutus on erityisen suuri, kuten lentoliikenne ja matkailu, jotka ovat merkittäviä toimialoja Lapin amk:n toiminta-alueella (Sarja 2020c).

Olemme saaneet lukea ja kuulla mediasta pitkin vuotta 2020 paitsi yritysten, myös julkishallinnon organisaatioiden käynnistyvistä yt-neuvotteluista. Näiden lisäksi uskomme jokaisen tuntevan jonkun tai joitakin ihmisiä, jotka ovat yt-neuvotteluiden piirissä tai tulleet irtisanotuksi.

Pandemiasta keskusteltaessa on tuotu esille myös tulevaisuuteen liittyviä epävarmuustekijöitä. Päästäänkö siitä koskaan täysin eroon? Mikä on uusi normaali? jne. Tulevaisuudenkuva on yksilön käsitys tulevaisuudesta, ja hän muodostaa sen menneisyyden ja nykyisyyden perusteella (Mikkonen 2000). Uskon vahvasti, että edellä mainitut seikat ja tämänhetkiset erilaiset näkemykset ja epävarmuustekijät maailmasta pandemian, liiketalouden ja työelämän näkökulmasta ovat muuttaneet opiskelijoiden käsitystä työelämästä skenaarion 2 kuvaamaan suuntaan.

Kuriositeettina voitaisiin mainita, että pidän opiskelijaryhmien näkemystä vuonna 2020 skenaario 2:n suhteen senkin takia hyvin vahvana, että ryhmät esittivät purkutilaisuudessa selviä ja painavia perusteluita sille, miksi he kokivat kyseisen skenaarion olevan todennäköisin työn tekemisen tulevaisuuden visio. ”Omia skenaarioita” esitettiin vain parissa yksilöharjoituksessa, jotka olivat tehty lähiharjoituspäivän ulkopuolella, ja skenaarioiden yhdistelmiä ei esitelty ollenkaan.

Lock-downien lisäksi toinen pandemiaan liittyvä seikka, joka saattaa vaikuttaa opiskelijoiden työelämän tulevaisuudenkuvaan on lisääntynyt etätyö. Kaikissa organisaatioissa etäisyyksien hallinta ei ole yhtä vahvaa, kuin esimerkiksi meillä Lapin amk:ssa, jossa se on yksi kehittämisen painopistealue. Voidaan sanoa, että meillä siirtymä tapahtui osittaisesta etätyöstä täyteen etätyöhön, ja tämä tapahtui verrattain kevyesti (esim. Lindholm 2020). Kaikilla etätyökokemusta ei samalla tavalla ole, ja joku on saattanut joutua tekemään sitä yhtäkkiä aivan ensimmäistä kertaakin.

Kun samaan aikaan keväällä 2020 myös koululaiset aloittivat etäopiskelun, oli tilanne varmasti sekava, ja vaati suunnittelua ja venymistä perheiden kaikilta jäseniltä. Uskoisimme tällaisen yhtäkkisen työtavan totaalisen muuttumisen laittaneen aikuisopiskelijat näkemään tulevaisuuden työelämän hyvin erilaisena, kuin mihin tähän saakka oltiin totuttu. Etätyöskentelyn vaikutuksista on jo julkaistu ensimmäisiä tutkimuspapereita, esimerkiksi aiemman mainittu Kaushik & Guleria (2020). Paperissa listataan etätyön hyviä ja huonoja puolia työntekijän kannalta, joskin osa niistä tuntuu hieman huvittavilta länsimaiseen työkulttuuriin tottuneista.

Joka tapauksessa globaali laajemmin pakotettu etätyöskentely voi hyvin olla radikaali ilmiö (vrt. radikaali innovaatio) siinä mielessä, että jos huomataan, että etätyö ei laskenutkaan tuottavuutta, saattaa työelämä muuttua siltäkin osin pysyvästi myös ”korona-ajan jälkeen”. Ja tämä taas johtaisi omalta osaltaan työelämää kohti opiskelijoiden pandemia-aikana ennustamaa skenaario 2:ta.

Tämän kirjoituksen voidaan olettaa olevan yleistettävissä ainakin Pohjois-Suomen opiskelijoiden osalta, sillä vuonna 2019 opiskelun aloittaneista opiskelijoista kaikki tulivat Pohjois-Suomen alueelta (Sarja 2020c) ja vuonna 2020 opiskelijoistakin vain muutama tuli alueen ulkopuolelta (Sarja 2020a). Todennäköisesti päätelmät ovat yleistettävissä ainakin osittain myös muualla maassa.

Kuvio 1 Jari Sarja.jpg

Kuvio 1. Pandemian välillisiä vaikutuksia tulevaisuuden työelämämielikuvan muuttumiseen

Kiitokset

Kirjoittaja kiittää Arja Kantolaa (Sitra) mielenkiinnosta asiaa kohtaan ja painetun materiaalin nopeasta toimittamisesta, sekä Lapin amk:n yamk-ryhmien R31YL19S ja R31YL20S niitä opiskelijoita, jotka suorittivat Kehittyvän työyhteisön hallinta -opintojakson tekstissä mainittuina ajanjaksoina.

Lähteet

Demos Helsinki (2017). Työ 2040 – Skenaarioita työn tulevaisuudesta. Helsinki
- verkkoversio: ISBN 978- 952-5844-24-5
- painettu: ISBN 978-952-5844-25-2
Demos Helsinki (2020). Viitattu 16.12.2020. Saatavilla: https://www.demoshelsinki.fi/fi/
Kaushik, M. & Guleria, N. (2020). The impact of pandemic Covid-19 in workplace. European Journal of Business and Management, 12(15), 9-18.
Lindholm, T. (2020). Etätyöpakko. Lumen, 2/2020.
Mikkonen, A. (2000). Nuorten tulevaisuuskuvat ja tulevaisuuskasvatus. Joensuu: Joensuun yliopisto.
Sarja, J. (2020a). Opetusmateriaali ja muistiinpanot. Kehittyvän työyhteisön hallinta -opintojakso. Aineisto osittain rajatulla pääsyllä Moodle-oppimisalustalla, kokonaan kirjoittajan hallussa.
Sarja, J. (2020b). Not all numerical data leads to quantitative research: Introduction to [qualitative] quantification analysis. International Journal of Quantitative and Qualitative Research Methods, 8(2), 19-24.
Sarja, J. (2020c). Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan toimiala- ja työpaikkarakenne. Lapin amk:n julkaisuja. Sarja C, 1/2020
STM (Sosiaali- ja terveysministeriö) (2020). Varautuminen koronavirukseen. Viitattu 22.12.2020. Saatavilla: https://stm.fi/varautuminen-koronavirukseen.
THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) (2020). Covid-19-epidemian hybridistrategian seuranta – Tilannearvioraportti 28.10.2020.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Urheilija kasvattaa brändipääomaansa viestimällä

2.2.2021



Henkilökuva Kati Koivusesta
Kati Koivunen YTM, väitöskirjatutkija, työskentelee lehtorina Vastuullisten palveluiden -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa

Suomalaisissa urheilupiireissä on kuluneen vuoden aikana herätty kannustamaan urheilijoita oman brändin rakentamiseen sosiaalisessa mediassa. Lapin ammattikorkeakoulussa tähän haasteeseen vastattiin Sport Business Lapland –hankkeessa toteutetulla pilottikoulutuksella Urheilijasta brändiksi, jonka suoritti syksyn 2020 aikana lähes 20 urheilutoimijaa.

Syksyn aikana toistuvasti esille noussut kysymys siitä, ryöstääkö sosiaalisessa mediassa viestiminen liiaksi resursseja urheilemiselta, on relevantti. Kysymykseen tuskin on yhtä oikeata vastausta, mutta brändäyksen näkökulmasta logiikka on selkeä. Mitä enemmän faneja ja huomiota urheilija saa, sitä arvokkaampi hän on sponsoreille ja seuroille. Brändin systemaattinen rakentaminen suuren yleisön tietoisuuteen tulisikin ennen kaikkea nähdä kestävänä ja laaja-alaisena markkina-arvon kasvattamisena.

Näkyvä brändi tuo hyötyjä yksittäiselle urheilijalle, sillä se

  • avaa ovia urheilu-uran aikana erilaisiin lisätulonlähteisiin, kuten sponsori- ja vaikuttajayhteistyösopimuksiin
  • mahdollistaa brändilaajennukset (esimerkkinä urheilijoiden vaatemallistot, kuten Kari Traa)
  • luo liiketoiminta- ja investointimahdollisuuksia niin urheilu-uran aikana kuin sen jälkeenkin
  • mahdollistaa itselle läheisten teemojen nostamisen julkisuuteen
  • helpottaa urheilu-uran jälkeistä urasiirtymää.

Urheilijabrändit tuottavat lisäksi brändiarvoa koko joukkueen tai turnauksen hyväksi. Malliesimerkkinä tästä voidaan pitää Ronaldon siirtymistä Juventukseen, mikä sai aikaan valtavan verkkoaallon kuuden miljoonan uskollisen fanin seuratessa idoliaan Juventuksen sosiaalisen median kanaville Instagramissa ja Twitterissa (ks. Griffee 2018).

Arvot kiinnostavat somessa


Kuluttajat arvostavat brändeissä aitoutta ja monipuolisuutta, ja siksi urheilusaavutusten lisäksi viestinnässä on tärkeätä tuoda esille urheilijan arvoja, persoonallisuutta, elämäntyyliä sekä vastuullista toimintatapaa, kuten osallistumista hyväntekeväisyyteen. Kansainvälisten tutkimusten (Arai ym. 2014; Parmentier ym. 2012; Green 2016) mukaan syitä urheilijan seuraamiseen somessa on useita:

  • Ajankulu ja viihtyminen (entertainment) - kuluttajat kaipaavat viihtymiseen ja eskapismiin tähtääviä sisältöjä, kuten videoita harjoituksista.
  • Lajituntemus - esimerkiksi lajitekniikkaa avaavat podcastit tai blogipostaukset ovat suosittuja. 
  • Fanitus (fanship) ja yhteenkuuluvuus muiden fanien kanssa - urheilijan kannattaa panostaa live-striimeihin, joiden aikana voi olla samanaikaisesti vuorovaikutuksessa useiden seuraajien kanssa.
  • Henkilökohtainen yhteys urheilijaan (personal connection) - vastaaminen erityisesti jo tutuksi käyneiden seuraajien kommentteihin on tärkeätä.
  • Taloudelliset edut - urheilijan kannattaa toisinaan jakaa sosiaalisessa mediassa etukoodeja sponsoriyhteistöihin tai järjestää arvontoja, joilla tähdätään myös seuraajapohjan monipuolistamiseen.


Brändiajatteluun liittyy keskeisesti asemointi, eli se, mitä urheilijasta ajatellaan suhteessa kilpailijoihin (Keller 2000, 208). Selkeä erottuminen on tärkeätä, mikä tarkoittaa käytännössä kiteytettyä arvolupausta. Esimerkiksi Ronaldon ennätysten rikkomisessa on kyse annetun arvolupauksen lunastamisesta (ks. Maric 2019). Erottuva brändi vaatii suunnitelmallista brändinhallintaa, mikä lähtee liikkeelle oman tavoitteen ja kohderyhmien kirkastamisesta. Tavoitteen määrittämiseksi on hyvä kiinnittää huomiota myös urheiluelämän ulkopuolisiin vahvuuksiin ja eri rooleissa hankittuun osaamiseen. 

Brändit vakuuttavat aitoudella


Brändin tietoinen rakentaminen on haastavaa siksi, että brändin arvo on aina riippuvainen kuluttajan käsityksestä, menestyminen urheilussa ei siis automaattisesti takaa korkeaa brändipääomaa (Arai ym. 2014). Kuluttajia ja sponsoreita kiinnostavan urheilijabrändin ei tarvitse olla maailmanmestari, vaikka “helppoina” brändiassosiaatioina voittaminen ja menestys resonoivatkin hyvin suureen yleisöön.

Urheilijalle brändipääomaa syntyy siitä, että kuluttaja tunnistaa brändin ja yhdistää siihen vahvoja sekä ainutlaatuisia mielikuvia. Näihin mielikuviin on mahdollista vaikuttaa viestimällä säännöllisesti, persoonallisesti ja kohderyhmille relevanteissa kanavissa. Ja mitä ajankäyttöön tulee, helpottaa sisällöntuotantoa “dokumentoi, älä luo” -ajattelutapa, jonka lähtökohtana on se, että omana itsenään ja omasta intohimostaan viestiminen on parasta sisältöä. Sillä aitous on se tekijä, joka erottaa hyvän brändin huonosta.

Lähteet:


Arai, A., Ko, Y., & Ross, S. (2014). Branding athletes: Exploration and conceptualization of athlete brandimage. Sport Management Review,17(2), 97-106.

Green, M. R. (2016). The impact of social networks in the development of a personal sports brand. Sport, Business and Management: An international Journal. 6:(3).
Griffee, W. (2018). Mail Online. Viitattu 7.12.2020 https://www.dailymail.co.uk/sport/football/article-6126433/The-Cristiano-Ronaldo-effect-Juventus-gained-6-MILLION-social-media-followers-mega-move.html

Keller, K.L. (2000). “Building and managing corporate brand equity”, in Schultz, M., Hatch, M.J. and Larsen, M.H. (Eds), The Expressive Organisation: Linking Identity, Reputation and the Corporate Brand, Oxford University Press, Oxford.

Maric, N. (2019). Viitattu 7.12.2020 https://ronaldo.com/football-news/ronaldo-promises-to-break-every-record-there-is/

Parmentier, M-A. and Fischer, E. (2012). ‘How athletes build their brands’, International Journal of Sport Management and Marketing, Vol. 11, Nos. 1/2, pp.106–124.


Osatyökykyisten työllistymisen edistämisen uudet ratkaisut

26.1.2021



Helena Kangastie ja Anu Kippola-Pääkkönen kasvokuvissa.
TtM Helena Kangastie työskentelee Lapin ammattikorkeakoulussa erityisasiantuntijana ja OSTE-hankkeen asiantuntijana ja YTT Anu Kippola-Pääkkönen erityisasiantuntijana ja OSTE-hankkeen projektipäällikkönä.

Hankelogo ja rahoittajien tunnukset vierkkäin.

Lapissa on aktiivisesti ja yhdessä tartuttu alueen elinkeinon, koulutusorganisaatioiden ja aluehallintoviranomaisten toimesta pääministeri Marinin hallitusohjelman työllistymisen tavoitteiden edistämiseen. Lapin ammattikorkeakoulun johdolla suunniteltiin koulutuskumppanuuden merkeissä keväällä 2020 yhteisissä suunnittelutyöpajoissa Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE, 2020−2023) -hanke.

Hankkeen tavoitteena on lisätä osatyökykyisten ja erityistä tukea tarvitsevien osallistumista työmarkkinoille. Hanke pyrkii vastaamaan hallitusohjelman tavoitteisiin; työllistymisasteen nostamiseen ja erityisesti osatyökyisten henkilöiden työllistymisen ja osallisuuden edistämiseen.

Hanke käynnistyi lokakuussa 2020 ESR-rahoituksella ja sen toteuttamisesta vastaavat Lapin AMK, Lapin yliopisto, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia ja Rovaniemen koulutuskuntayhtymä REDU. Tässä blogissa kuvaamme OSTE-hankkeen tarkoitusta ja käynnistymistä.

Osatyökykyisyys Lapissa

Osatyökykyisyyteen ei ole palvelujärjestelmässä käytössä yhtenäistä määritelmää, eikä sitä voida kontekstualisuutensa vuoksi määritelläkään yhtenäisiin raameihin. Sosiaali- ja terveysministeriö tarkastelee osatyökykyisyyttä työtehtäväsidonnaisena ja määrittelee osatyökykyisen henkilön henkilöksi, jolla on käytössään osa työkyvystään ja halu tämän kyvyn käyttämiseen.

Työnvälitystilastojen mukaan Lapissa on arviolta työttömänä noin 1110 osatyökykyistä henkilöä, jolla on pitkäaikaissairaus tai vamma (StatFin -tilastotietokanta, 2020). Merkittävimpinä syinä osatyökykyisyyteen ovat suurimmat kansansairaudet eli tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden häiriöt ja hengityselinsairaudet. Toisinaan työkykyyn liittyvät haasteet ilmenevät jo opiskeluaikana.

Haasteet tulisi tunnistaa, sillä ne voivat johtaa työelämästä syrjäytymiseen. Opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvien kyselyjen ja kokemusten perusteella erilaiset terveysongelmat ovat lisääntyneet, ja kehityksen suunta on huolestuttava. Useissa mm. korkeakouluopiskelijoille tehdyissä selvityksissä tulevat esille opiskeluaikainen uupuminen ja jaksamisen ongelmat sekä uneen ja riittävään lepoon liittyvät vaikeudet. Näillä opiskelijoilla on vaarana joko opintojen jääminen kesken tai opiskelun aikaisten ongelmien johtaminen osatyökykyisyyteen valmistumisen jälkeen. Lappi-sopimuksessa, Lapin maakuntaohjelmassa 2018−2021, on tavoitteena ollut nuorten aktivointi työelämään osallistavilla tavoilla ja ylipäätään korkea työhön osallistumisen aste.

Hankkeen suunnitteluvaihe

Edellä kuvatuista lähtökohdista ryhdyttiin keväällä 2020 Lapin ammattikorkeakoulun johdolla suunnittelemaan osatyökyisten työllistymisen edistämisen hanketta. Yhteisiin työpajoihin osallistuivat myös ELY-keskuksen ja TE-palveluiden hallinnon edustajia. Kuviossa yksi on avattu OSTE -hankkeen suunnitteluvaiheen yhteisiä pohdintoja nivelvaiheista, teemoista, prosessin etenemisestä eli osaamisen laajentamisen suunnitelmasta osaamisen laajentamiseen ja työllistymiseen sekä erilaisista palveluista ”matkan aikana”.


Osaamisella työelämään prosessi etenee asiakkaan osaamisen laajentamisen suunnitelmasta osaamisen laajentamiseen ja työllistymiseen. Asiakkaan palvelua tukevat erilaiset verkostot ja henkilökohtainen, räätälöity valmennus. Infografiikka.

Kuvio 1. OSTE - Osaamisella työelämään −osatyökykyisten tuetun osaamisen vahvistamisen prosessi ja siihen liittyvät tukipalvelut. (Kuvio on yksinkertaistettu versio suunnittelutyöpajojen keskustelujen pohjalta Johanna Sirviön laatimasta kuviosta, 2020.) Katso infograafi koko näytön suuruisena klikkaamalla kuvaa.

Hankkeen tavoitteet, sisällöt ja eri työpaketit rakentuivat tämän kuvion tausta-ajattelulle ja sitä tukeville erilaisille selvityksille esim. työnvälitystilastot ja esiselvitys ”Asiakkaat työllisyyden ja soten yhdyspinnoilla-hanke 2018−2021.

Hankkeen sisältöjä ideoitiin niin, että ne edistävät ja kehittävät osatyökykyisen työnhakijan tai asiakkaan osaamista ja työllistymiseen tähtäävän polun ja siihen liittyvien nivelvaiheiden sujuvuutta. Osaamisen edistämisen lähtökohtana on tukea osatyökykyisiä henkilöitä tunnistamaan omaa osaamista ja osaamisen päivittämisen tarpeita vahvuusperustaisen ja voimavarakeskeisen ohjauksen avulla. Hankkeessa mukana olevat oppilaitokset tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia osaamisen laajentamiseen. Keskeisessä roolissa on myös tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut (TNO-palvelut) ja sitä antavien tahojen päivitetty osaaminen.

OSTE-hankkeen tavoite ja kohderyhmät

Hankkeen päätavoitteena on tukea osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä. Tähän tähdätään vaikuttamalla henkilöiden oman osaamisen vahvistamiseen ja kehittämällä heille suunnattuja tieto-, neuvonta- ja ohjaus (TNO) - palveluita. Hankkeessa edistetään myös työelämän valmiuksia työllistää osatyökykyisiä henkilöitä.

Hankkeen kohderyhmään kuuluvat - työllistymis- ja kouluttautumisvaiheessa olevat osatyökykyiset työttömät työnhakijat, osatyökykyiset ja siitä johtuen työttömyysuhan alla olevat työntekijät, työnantajat ja eri organisaatioiden tieto-, neuvonta- ja ohjaustoimijat (TNO-toimijat). Välillisesti hankkeen kohderyhmiä ovat myös opinnoista työelämään siirtyvät opiskelijat, joiden työkyky voi olla uhattuna sekä oppilaitoksissa ohjaustyössä toimivat henkilöt.

Osatyökykyiset henkilöt ohjautuvat hankkeen palveluihin eri tahojen kautta. Ohjaavia tahoja voivat olla esimerkiksi TE-palvelut, Rovaniemen kaupungin työllisyyspalvelut, sosiaalitoimi, Rovaniemen ja Kemin Ohjaamot ja Tornion ohjaamotyyppinen toiminta, Osaamo, kolmannen sektorin toimijat tai Lapin sairaanhoitopiirin kuntoutuspoliklinikka.

Yhteistyöllä kohti tulevaisuutta

OSTE-hankkeessa osatyökykyisten työllistymisen edistämistä toteutetaan niin tietoihin ja taitoihin kuin asenteisiinkin vaikuttamalla. Työkyky vaihtelee elämän eri vaiheissa ja siihen voi vaikuttaa moninaiset tekijät. Sairauden tai vamman lisäksi myös elämäntilanne tai työn vaatimukset vaikuttavat työkykyyn. Henkilö on työkykyinen, kun hänen yksilölliset edellytykset, osaaminen ja vahvuudet ovat tasapainossa työn vaatimusten kanssa.

Rahoituspäätöksen saatuamme olemme käynnistäneet hanketta laatimalla konkreettisia suunnitelmia hankkeen eri toimenpiteille ja kokoamalla hankehenkilöstöä. Vuoden 2021 aikana pääsemme myös verkostoitumaan ja viemään hankkeen toimenpiteitä konkreettisesti eteenpäin vaihe vaiheelta. Yhteiskunnan tilanne ja koronaepidemia ovat luoneet oman haasteensa maailmanlaajuisestikin työllisyystilanteeseen. Meidän tavoitteet ovat kuitenkin tulevaisuudessa. Uskomme, että yhteistyöllä saamme voimaa osatyökykyisten työllistymiseen!

Lähteet

Esiselvitysvaihe. Aineiston tiivistelmä. Asiakkaat työllisyyden ja soten yhdyspinnoilla-hanke. Viitattu 7.12.2020

Lappi-Sopimus2018-2021.pdf (lapinliitto.fi) Viitattu 3.12.2020.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019 (valtioneuvosto.fi) Viitattu 3.12.2020.

RR-tietopalvelu -hankekuvaus S22251, Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen (OSTE) (eura2014.fi) Viitattu 3.12.2020.

StatFin -tilastotietokanta (2020). Työmarkkinat, työnvälitystilasto (TEM), kuukausitilastot. Työttömät työnhakijat, Lapin ELY-keskus, vammaiset/pitkäaikaissairaat työttömät, 10/2020. Saatavissa: < https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tym__tyonv__kk/statfin_tyonv_pxt_1001.px/table/tableViewLayout1/ >. Viitattu 17.12.2020

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Yhteistyötä nuoren mielenterveyden hyväksi

19.1.2021



Pipsa Vilen ja Sanna Viinonen.
Sairaanhoitaja (YAMK) Pipsa Vilen työskentelee lehtorina ja projektityöntekijänä Tulevaisuuden terveyspalvelujen osaamisryhmässä ja YTM Sanna Viinonen lehtorina ja projektityöntekijänä Osallisuus ja toimintakyky -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Loppuvuodesta 2020 valtakunnan uutisotsikoissa oli pääkaupunkiseudun nuorisojoukkojen väkivaltainen käyttäytyminen. Koronasta johtuen nuorten kokoontumispaikkoja on suljettu ja nuoret viettävät aikaansa aikuisista kulkijoista tyhjentyneillä kaduilla. Nuorten ollessa aikuisten silmien edessä näkyvämmin nousee huoli heidän hyvinvoinnistaan puheenaiheeksi. Erityisesti nuorten väkivallan teot ovat nostaneet esiin myös kysymykset nuorten mielenterveydestä sekä riittävästä tuesta mielen hyvinvoinnin tukemiseksi.Kuinka tunnistaa tukea tarvitseva nuori? Kuinka tukea nuoren mielenterveyttä riittävän varhain ja miten?

Lapin ammattikorkeakoulu on yhtenä toteuttajana ESR:n sekä STEA:n rahoittamassa Yhtymäpinnassa nuori -hankkeessa. Hankkeen kohderyhmänä ovat yli 15-vuotiaat syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Hankkeen päätoteuttaja on Pohjantähti-opiston kannatusyhdistys ry, osatoteuttajina Lapin ammattikorkeakoulun kanssa ovat Tornion kaupungin sosiaalitoimi ja Pohjankodit Oy. Ammattikorkeakoulun osatoteutuksessa hankkeessa on muun muassa järjestetty koulutuksia sekä luotu digitaalinen materiaalialusta nuoria työssään kohtaaville ammattilaisille, erityisesti sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan henkilöstölle. Näiden toimien tavoitteena on muun muassa parantaa nuorten palvelutarpeen varhaisempaa tunnistamista sekä lisätä ja kehittää alojen ammattihenkilöstön osaamista.

Mielenterveyttä voidaan määritellä eri tavoin. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan mielenterveys nähdään psyykkisenä hyvinvoinnin tilana, jossa yksilö ymmärtää itsessään olevat voimavarat, joiden avulla selviytyy elämään kuuluvista stressitilanteista, pystyy toimimaan mielekkäästi osana yhteisöjään (WHO, 2014). Mielenterveys muovautuu läpi ihmisen elämän henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen myötä. Suotuisissa olosuhteissa psyykkiset voimavarat lisääntyvät ja epäsuotuissa ne ovat uhattuina. Kulloinenkin kokemus mielenterveydestä on siis sidoksissa vallitsevaan tilanteeseen ja aikaan.

 

Mielenterveyden tukeminen on vuorovaikutusta

Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö on päivittänyt ja julkaissut Kansallisen mielenterveysstrategian ja itsemurhien ehkäisyohjelman vuosille 2020-2030 (STM 2020). Strategian pääpainopisteitä ovat muun muassa lasten ja nuorten mielenterveys sekä mielenterveys pääomana, johon kannattaa satsata. Sen lähtökohtana on mielenterveyden kokonaisvaltainen huomioiminen yhteiskunnassa ja sen eri toimialoilla ja -tasoilla. Nuoren näkökulmasta tämä tarkoittaa esimerkiksi ennaltaehkäisevien matalankynnyksen palveluiden olemassa oloa ja saatavuutta, mutta myös ymmärrystä siitä, miten nuori vahvistuu arkisissa elinympäristöissään turvallisten ja pysyvien ihmissuhteiden ja arjen rakenteiden ympäröimänä. Mielenterveysstrategian ajatuksena on tunnistaa mielenterveyden ja mielen hyvinvoinnin merkitys nopeatempoisessa ja eriytyvässä yhteiskunnassa. Aikuisen teot nuorten mielenterveyden tukemiseksi ovat yksinkertaisimmillaan puhetta, nuoren näkemistä ja hänen kuulemistaan arjen vuorovaikutustilanteissa kotona ja koulussa, mutta myös kaduilla ja kauppakeskuksissa.

 

Mielenterveystaitoja voidaan vahvistaa

Yhtymäpinnassa nuori -hankkeessa on tavoitteiden mukaisesti pyritty lisäämään työntekijöiden valmiuksia nuorten varhaiseen tukeen ja ongelmien tunnistamiseen. Lapin ammattikorkeakoulussa on toteutettu kasvatus-, hoito- ja opetushenkilöstölle Open-Moodle -pohjainen verkkoalusta. Alustalle on tuotettu ja koottu erilaista nuorten kohtaamistyötä tukevaa materiaalia sekä Lapin AMK:n projektityöntekijöiden asiantuntijavideoita. Videoiden sisältöinä ovat lapsen ja nuoren psyykkinen kehitys, nuorten päihdeongelmat ja niiden kohtaaminen sekä mielenterveyden tukeminen.

Tutkimusten mukaan mielenterveyshäiriöistä noin puolet alkaa jo ennen 14 vuoden ikää ja noin kolme neljästä ennen 24 vuoden ikää.Nuoruusikään tultaessa mielenterveyshäiriöiden yleisyys kaksinkertaistuu. (THL 2019.) Jokaisella aikuisella on mahdollisuus tukea nuoren mielenterveyttä nuoren tavallisissa kehitysympäristöissä ja omassa arjessaan. Yhtymäpinnassa nuori- hankkeen koulutuksissa tuodaan esiin ja tuetaan mielenterveysstrategiankin mukaisesti mielenterveystaitoja ja sosiaalista vahvistamista kehittäviä työtapoja Länsi-Pohjan alueella. Hankkeen seminaarien sisältöinä ovat olleet muun muassa Nuoren ammatillinen kohtaaminen sekä nuorten tukeminen. Psykologi Minttu Postila kuvasi syyskuun seminaarissa nuorten tunnetaitojen vahvistamista mielenterveystaitojen kehittymisen näkökulmasta. Marraskuun seminaarissa esiteltiin hankkeessa kehitettyjä erilaisia toiminnallisia menetelmiä nuorten mielenterveyden tukemiseen ja sosiaaliseen vahvistamiseen, kuten Kuka minä olen-materiaalipaketti sekä Mikä fiilis- menetelmä.

 

Lopuksi

Nuorten mielenhyvinvointiin on panostettava, sillä suomalaisten mielenterveydessä ei ole havaittavissa samanlaista myönteistä trendiä kuin fyysisessä terveydessä. Työikäisten joukossa mielenterveyden sairaudet ovat yleisin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Jotta tilanne ei jatkuisi samankaltaisena ja tulevien sukupolvien työkyky on taattu, on mielen hyvinvoinnista pidettävä huolta ja nuorten mielenterveystaitoja vahvistettava nyt.

Lähteet

Postila, M. 2020. Psykologi. Luento. Nuorten tunnetaidot. 7.9.2020. Nuorten ammatillinen kohtaaminen. Yhtymäpinnassa nuori -hankkeen seminaari, Kemi.

THL. Lasten ja nuorten mielenterveys. Viitattu 11.11.2020. https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/lasten-ja-nuorten-mielenterveys

Vorma, H., Rotko, T., Larivaara, M. & Koslof, A. 2020. Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu-ja 2020:6.

WHO 2014. Mental health: Strengthening Our Response. Viitattu 1.10.2020 https://www.who.int/ news-room/fact-sheets/detail/mental-health-strengthening-our-response

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Taiteilijatarinat maalaavat näkökulmia kuvataiteilijan ammatista

12.1.2021



Anitra Arkko-Saukkosen ja Marjo Jussilan kasvokuvat vierekkäin.
TaM Anitra Arkko-Saukkonen työskentelee kuvataiteen lehtorina ja TaM Marjo Jussila projektipäällikkönä Lapin ammattikorkeakoulun Digitaalisten ratkaisujen osaamisryhmässä.

Johdanto

Kuvataiteen koulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut muodostavat yhteisen verkoston, mikä mahdollistaa yhteistyön niin kuvataiteen koulutuksen, tutkimuksen kuin kehittämistoiminnan alueilla.

Vuonna 2019 käynnistynyt Yli vaaran vuosien -hanke on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen rahoittama ESR-hanke, jossa kehitetään kuvataiteen uuden työn koulutusmallia Lapin AMKin, Satakunnan AMKin, LAB-ammattikorkeakoulun ja Yrkeshögskolan Novian toimesta.

Tavoitteena on kuvataiteen koulutuksen kehittäminen työelämälähtöisesti ja sitä kautta edistää kuvataiteilijoiden sujuvampaa siirtymistä koulutuksesta työelämään. Nimensä mukaisesti hankkeessa pyritään luomaan uusia käytäntöjä ja ratkaisuja kuvataiteilijoiden työllistymisen edistämiseen ja sitä kautta ehkäistä valmistumisen jälkeiset “vaaran vuodet” siirtyä toiselle alalle.

Lumen-lehdessä 4/2020 julkaistiin artikkeli liittyen alumnien tuomaan hiljaiseen tietoon kuvataiteilijan ammatista ja työstä. Tämä artikkeli on jatkoa edelliseen ja nyt tuomme esille, mitä ensimmäisen vuoden kuvataiteen opiskelijat taiteilijavierailusta saivat irti.

Opiskelijoita pyydettiin kuuntelemaan ja kirjaamaan millaisia ajatuksia taiteilijatarinat heissä herättivät, ja millaisen kuvan ne maalasivat kuvataiteilijan työkentästä opiskelijoille.

Kuvataiteen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat kuulivat neljä erilaista taiteilijatarinaa verkkovierailulle kutsuttujen kuvataiteen alumnien johdattamana. Vieraina olivat:

• Valotaiteeseen erikoistunut Hannu Huhtamon hybridimäinen työnkuva muodostuu yhteisesti eri taiteilijoiden kanssa toteutettavista sisällöistä, työpajoista, näyttelyistä, kansainvälisistä tilaustöistä markkinoinnin saralla sekä omista projekteista ja teoksista.

Juho Könkkölä rakentaa taiteilijauraansa origamitaiteen saralla tuottamalla omia teoksia ja näyttelyitä. Hän kehittää taiteenlajia oman työskentelynsä ja tyylinsä kautta jakaen myös osaamistaan muille.

• Monimuotoisesti kuvitusta ja graafista ilmaisua vaativien tilaustöiden arkisessa maailmassa toimii Maria Makkonen kehittäen samalla omaa kuvallista osaamista ja ilmaisua.

Hanna Kenakkala tekee kuvituksia eri projektien kautta sekä työskentelee opetustehtävissä. Hänen käsistään on tullut mm. lastenkirjojen kuvituksia, ja hänen kuvantekemisen maailmaansa viitoittaakin erityisesti tarinallisuus.

Opiskelijat seurasivat vierailijoiden taiteilijatarinoita tarkoituksena ymmärtää kuvataiteen kentällä toimimisen luonnetta ja kuvataiteilijan työn vaatimuksia sekä uutta muotoa ja sitä, miten se näkyy tämän hetken työelämässä kuvataiteen ammatinharjoittajien kertomuksista.

Älä jää helppoon makaamaan! - Kuvataiteen ammatin vaativuus ja ihanuus

Kaksi henkilöä ripustaa tauluja seinälle.
Kuva 1: Näyttelyiden pitäminen tuo taiteilijan työn yleisön saataville ja erilaiset yhteisnäyttelyt ja muut yhteistyöprojektit tarjoavat vielä laajemmat mahdollisuudet. (kuva: Heikki Ahvenainen)

Monipuolisuus

Kuvataiteilijan työelämän monipuolisuus selvisi hyvin nopeasti opiskelijoille ja he havaitsivat monipuolisuuden toimivan myös voimavarana. Sen ansiosta taiteilija voi tarttua hyvinkin erilaisiin projekteihin ja haasteisiin, jotka eivät alleviivaa suoraan taiteen tekemistä, mutta joissa visuaalista osaamista, luovuutta ja taitoja voi monipuolisesti hyödyntää. Taiteilijavieraiden näkökulmista kuultiin, että taiteilijuus ei määrity pelkästään tekemisen kautta vaan se kiinnittyy hyvin vahvasti omaan taiteilijaidentiteettiin.

Yhdestä puheenvuorosta heijastui ajatus, että itseään täytyy kehittää ja jopa etsiä, jotta tietää oman osaamisensa ja pystyy viemään tekemistään sen kautta eteenpäin. Sitran (2017: 6) selvityksissä itsetuntemus työelämän muuttuvissa oloissa on tärkeä taito, jolla voi osaltaan ohjata omaa sijoittumistaan työelämässä ja löytää uusia mahdollisuuksia ammatin harjoittamiseen. Tulevaisuuden yleisten työelämätaitojen näkökulmasta verkosto- ja tiimityöskentelyn osalta itsetuntemukseen liittyy “kyky valjastaa oma osaaminen yhteiseen käyttöön ja toimia yhdessä muiden kanssa” (Arola 2017, 6).

Projektien kirjo

Opiskelijat huomasivat, että työnkuvat ja projektit, joissa kuvataiteilija on mukana eivät välttämättä aina ole suoraan taiteen tekemistä vaan projektien kirjo voi olla laaja kuvataiteilijalle.

Taiteilijavieraamme kokivat vahvasti olevansa kuvataiteilijoita, jotka käyttävät omaa osaamistaan hyödyksi erilaisissa tehtävissä. Tästä heijastuu kuvataiteen asiantuntijuuden rooli osana muuttuvaa työelämää. Tehtävät vaihtelevat ja olemassa olevaa osaamista kuvataiteen ja visuaalisuuden puolelta käytetään monimuotoisissakin tehtävissä hyödyksi, jonka myötä kuvataiteen substanssiosaaminen on tekijänsä vahvuus.

Verkostot ja viestintä

Verkostoitumisen tärkeys nousi yhdeksi keskeiseksi asiaksi ja taiteilijat pitivät sen merkitystä tärkeällä sijalla. Palautteiden perusteella tämä jäi opiskelijoille vahvasti mieleen, ja he ymmärsivät, kuinka verkostot sekä suhteiden luominen ja viestiminen kuuluu kuvataiteilijan työhön.

Oman osaamisen näyttäminen kiinnittyy omien teosten näkyville saattamisen lisäksi työn tekemisen prosessien näkyväksi tekemiseen. Tämä on taiteilijalle tärkeä tapa viestiä omasta taiteen tekemisestään muille, jonka kautta voi luoda verkostoja ja avata uusia mahdollisuuksia. Valokuvaus toimii tässä yhtenä tärkeänä osaamisen alueena.

Opiskelijat ymmärsivät, että teosten kuvaaminen ammattimaisesti antaa vakuuttavuutta taiteilijalle ja edesauttaa viestimistä isommalle yleisölle. Kaikkien taiteilijavieraiden kohdalla sosiaalinen media on mukana työn tekemisen viestimisessä ja taiteilijabrändin rakentamisessa.


Some ja digikanavat

Verkostoihin ja viestintään liittyy keskeisesti digitaaliset kanavat, jotka avaavat ovet maailmanlaajuiseen näkymiseen. Taiteilijatarinoista opiskelijat kuulivatkin, kuinka oman valotaiteen tekemisen kautta taiteilijalle on avautunut mielenkiintoisia mahdollisuuksia, jopa isojen globaalien firmojen yhteistyökuvioihin. Tämän osalta taiteilija on hyödyntänyt osaamistaan markkinointiin liittyvissä tilaustöissä.

Vaikka kilpailu on kovaa, voi taiteilija kehittää taitojaan, löytää omanlaisensa tyylin ja suunnata tekemisensä jopa uniikkiin taiteen muotoon, kuten origamitaiteen kohdalla tuli esimerkkinä esille. Oman työn tekemisen näyttäminen verkon välityksellä herätti viraalin ilmiön ja loi mahdollisuuden myös kansainvälisen työpajan pitämiseen etäyhteyksin.

Sosiaalisen median ja digikanavien tehokas hyödyntäminen vie taiteilijan lähelle yleisöä. Se auttaa yleisöä löytämään taiteilijoita, näkemään heidän teoksiaan, tekemisprosessia ja olemaan jopa osallisena taiteilijan jakamasta osaamisesta esimerkiksi taiteilijan tarjoaman koulutuksen kautta.


Kuvataiteen tekoa tietokoneen näytöllä.
Kuva 2. Sosiaalisen median alustat ovat kuvataiteilijalle tärkeä yleisön tavoittamisen väylä, jossa voi valmiiden töiden lisäksi työprosesseja tuoda esille (kuva: Hanna Kenakkala).

Päällimmäisenä opiskelijoilla jäi mieleen, että sosiaalisen median merkitys on nykypäivänä suuri. Sen avulla taiteilijan pitää osata tuoda esille omaa työtään, hyödyntää somekanavia ja digitaalisuutta, jotta voi olla näkyvillä ja tavoittaa omaa katsojakuntaa.

Työn ja vapaa-ajan rytmittäminen

Opiskelijat ymmärsivät taiteilijavieraiden kertomuksista, kuinka ansainta vaatii kovaa työtä. Arjen rutiinit on saatava kuntoon, työn tekemisen malli on löydettävä, suhteita pitää pystyä luomaan ja paineensietokykyä on kasvatettava. Mieleen jäi muistutus, että helppoon ei saa jäädä makaamaan, sillä työtä vaaditaan, jotta mahdollisuuksia voidaan löytää.

Opiskelijoita kannustettiin rohkeasti kokeilemaan opintojen aikana eri asioita, hakemaan omaa tekemisen tapaansa, etsimään tyyliään ja nauttimaan opiskelusta. Lisäksi taiteilijat muistuttivat, että taide on yksi osa elämää, ja on oltava muutakin elämää kuin taiteen tekeminen.

Tämä oli opiskelijoille samalla lohdullista ja jopa armollista kuultavaa. Taiteilija on usein antautunut omaan työhönsä, siksi tekemisen ja vapaa-ajan rajat on osattava asettaa itse.


Jatkuva oppiminen

Kehittyminen itsenäiseksi taiteilijaksi, jolla on tunnistettava kuvan tekemisen tyyli, luo helposti paineita kuvataiteen opiskelijalle, joka vasta ottaa haltuun uutta osaamista ja ammattikenttää.

Puheenvuoroista opiskelijoille jäikin mieleen, ettei haittaa, vaikka oman taiteen löytäminen saattaa viedä aikaa, ja sille on hyvä antaa myös aikaa. Sen itselleen omimman taiteenlajin löytäminen vaatii usein kokeiluja ja oma tunnistettava visuaalinen tyyli syntyy ajan kanssa. Lisäksi, taiteilija kehittää osaamistaan ja kehittyy koko elämänsä ajan ja näin ollen myös se oma taiteen tekeminen on jatkuvasti murroksessa.

Myös oppimaan oppiminen nousi esille. Kuvataiteilijan itsetuntemuksen lisäksi opiskelijat poimivat, että taiteilija ylläpitää ja kehittää taitojaan jatkuvasti ja itse asiassa yksi tärkeimpiä taitoja on osata oppia ja innostua uudesta. Mikään ei tipahda syliin itsestään vaan on aktiivisesti tehtävä töitä uusien tilaisuuksien etsimistä varten. Tietenkin joskus voi onnellisesti tulla eteen mahdollisuuksia, joihin on vain uskallettava tarttua, mutta tavoitteellinen oman osaamisen kehittäminen vaatii aina suunnitelmallisuutta.

Tärkeä varoitus tuli opiskelijoille myös siitä, että omaa ihmisarvoa ei saisi kiinnittää liian tiukasti taiteeseen, sillä taiteilijan ura on kuin ”maratoni”. Aikaa pitää antaa tekemisensä kehittämiselle ja kehittymiselle myös opiskelujen jälkeen. Myös epäonnistumisella voidaan nähdä kehittävä vaikutus, sen takia ei kannata antaa periksi.

Kuvakollaasi taiteilijasta työssään.
Kuva 3. Kuvataiteilijalla ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen tapahtuu monessa eri muodossa sekä perinteisin tekniikoin kuin myös digitaalisin välinein, erityisesti digitaalisuus vaatii ajan seuraamista. (Kuva vas. Pirita Laru, yllä oik. virtuaaligalleria Tiina Rahm ja alla oik. 3D-tulostus Jari Penttinen)

 

Jatkuva oppiminen kiinni muuttuvan työelämän vaatimuksissa

Sitran (Arola 2017, 6) selvityksen mukaan omaa asiantuntijuutta on tärkeä pitää ajan tasalla, sillä työelämä on muutostilassa ja vaatii myös taitoa luovia ammatillisella kentällä. Koulutusta kehitetään jatkuvan oppimisen suuntaan, jotta vastataan ihmisten tarpeeseen kehittää ja uudistaa osaamistaan elämän ja työuran eri vaiheissa. Visiona on, että meillä kaikilla on muuttuvan työn edellyttämät taidot ja osaaminen, mikä näkyy eri aloilla ja ammateissa eri tavoin (Opetus ja kulttuuriministeriö 2020).

Kehittämällä omaa osaamistaan voi varautua tulevaisuuden muutoksiin, mutta osallistumalla koko kuvataiteen ilmaisumuodon ja taiteenlajin kehittämiseen, voi olla mukana rakentamassa yhteistä tulevaisuutta ja viemässä alaa eteenpäin (Arola 2017, 5).

Taiteilijavieraiden mukaan etänä työskentely ja digitaalisuus tuovat uusia ulottuvuuksia kuvataiteen kenttään. Yhteiskunnan muutokset ja erityisesti digitaalisuus voivat näyttäytyä digitaalisten työkalujen ja ympäristöjen kasvavassa käytössä osana työtä.

Sosiaalisen median kanavat valjastetaan väyläksi välittää teoksia yleisön saataville, tavoittaa mahdolliset yhteistyötahot ja potentiaaliset ostajat, mikä tulikin esille taiteilijoiden puheessa. Lisäksi digitaalisia työvälineitä ja ympäristöjä hyödyntävä taiteilija on kiinni teknologisessa kehityksessä, siksi ohjelmistojen osaamista ja uuden teknologian tuomia mahdollisuuksia otetaan haltuun ammatissa toimimisen yhteydessä.

 

Korkeakoulutus kuvataiteilijan oppimispolulla

Suomessa kuvataiteen koulutusta tarjoaa ammattikorkeakoulutasolla viisi oppilaitosta, joista Lapin AMKin koulutuksen painopisteeksi on valittu digitaalisten työkalujen ja ympäristöjen hyödyntäminen ja soveltaminen kuvataiteilijan työskentelyssä. Ammattikorkeakoulu mahdollistaa ammatillisen osaamisen ja taiteilijaksi kehittymisen tutkintoon johtavan koulutuksen kautta.

Opintoihin hakeuduttaessa koulutuksesta kiinnostuneet henkilöt ovat usein jo lähteneet kehittämään osaamistaan itsenäisesti ennen koulutusta, vaikka se ei ole vaatimuksena.

Opinnoista valmistumisen jälkeen kuvataiteilijat jatkavat taitojen ylläpitämistä ja edelleen kehittämistä jatkuvan oppimisen muodossa, mikä ilmeni myös taiteilijavieraiden puheesta. Se voi tapahtua omatoimisesti taitoja ylläpitäen tai osa kuvataiteilijoista laajentaa osaamistaan erillisten kurssien tai lisäkoulutuksen avulla opintojensa jälkeen jopa maisteri- ja tohtoriopintoihin asti.

 

Arvokkaita taitoja haltuun

Kuvataiteilijalle on annettu käytännön vinkkejä työelämässä toimimiseen julkaisussa Opas vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle liittyen mm. apurahan hakemiseen, näyttelyn pitämiseen tai yrittäjänä toimimiseen (Vainio 2007). Teos on tietopaketti, jonka tarkoitus on madaltaa kuilua turvallisen koulumaailman ja taloudellisesti epävarman elämän välillä.

Tällä hetkellä työelämässä olevien kuvataiteilijavieraiden puheissa nousi esille osin samoja teemoja ja haasteita kuin tuossa oppaassa, mutta viimeisten vuosien aikana yhteiskunnan muutosvauhti on kiihtynyt.

Kuvataiteilijan työkenttään kuuluvat tänä päivänä kommunikaation taidot sekä erityisesti nyky-yhteiskunnassa digitaalisuuden haltuun ottaminen ja hyödyntäminen. Siinä missä ne ovat keskeisiä työelämän muillakin haaroilla, myös kuvataiteilijan on viestittävä, verkostoiduttava, näytettävä omaa osaamistaan ja tuotettava sisältöjä digitaalisesti.

Työelämän muillakin aloilla olevat normaalit vaatimukset ovat läsnä myös kuvataiteilijan ammatinharjoittamisessa; monimuotoisuus, rutiinien luominen työn tekemiselle, itsekuri, tavoitteellisuus ja sen rinnalla verkostojen merkitys nousivat esille taiteilijavieraiden puheissa. Jatkuva oppiminen ja itsensä kehittäminen edellyttää toisinaan itsensä haastamista ja mukavuusalueelta poistumista.

Tärkeänä seikkana nousee esille, kuinka taiteilijan on suunniteltava ja organisoitava oman taiteellisen toiminnan muoto. Jotta hän voisi toimia kuvataiteen ammatissa kannattavalla tavalla, taiteilija joutuu rakentamaan toimintansa suomalaisen yhteiskunnan verotuksen, sosiaalietuuksien ja vakuutusten ristiaallokossa.

Kuvataiteilijan työn tekemiseen käytännön apuja tarjoaa myös taiteilijaseurat, joista Suomen taiteilijaseura on koonnut kattavan tietopaketin työkalupaletiksi kuvataiteilijalle siitä miten elää kuvataiteella.

Piirtäjä ja valokuvaaja työssään Lapin luonnossa.
Kuva 4. Kuvataiteen opintojen aikana harjoitellaan monipuolisesti erilaisia kuvan tekemisen taitoja ja perinteisestä tekemisestä siirrytään hyvin nopeasti digitaalisiin työvälineisiin ja tekniikoihin. (kuvat Anitra Arkko-Saukkonen)

 

Kuvataiteilijoiden vinkit opiskelijoille

Kuvataiteen alumnien tärkeimmät eväät opiskelijoille on kiteytetty oheiseen vinkkilistaan, josta myös nämä eri teemat nousevat esille.

HANNU:

“Monipuolisuus on kuvataiteilijalle valttia ja voimavara, tee kaikkea monimuotoisesti äläkä rajaa itseäsi, että vain tämä on minun juttu. Keskity opintoihin täysillä. Perehdy kaikkeen, mutta ota haltuun ne, mitkä sua kiinnostaa. Ei kannata hätiköidä oman jutun löytämisessä, kokeile.”

HANNA:

“Monesti kuvataiteilija on niin kiinni työssään, että kiinnittää lähes itsensä ja identiteettinsä omaan työhönsä. Muistakaa kuitenkin, että se on vain yksi osa elämää. Voi tehdä muuta työtä ja tienata elantonsa muualla, jotta voi tehdä taiteen puolella itsenäisesti sitä mitä haluaa.”

JUHO:

“Täytyy saada oma prosessinsa toimimaan, jotta voi kehittyä. Ei vain muutama tunti viikossa vaan enemmän aikaa, jotta kehittyy tarpeeksi ja riittävän nopeasti. Koulun jälkeen on paljon opittavaa työelämästä, joten on tärkeää osata oppia. Ala vaatii mukautumista, ala ja ympäristö muuttuu nopeasti, ja siellä pitää pystyä toimimaan. Kontaktien ja verkostoitumisen tärkeyttä ei voi vähätellä, varsinkaan uran alussa, kun suurin osa uraa eteenpäin vievästä tiedosta ja mahdollisista työtarjouksista tulee niitä kautta.”

MARIA:

“Opintojen aikaiseen harjoitteluun täytyy panostaa! Älä mene sieltä missä aita on helpoin ja matalin. Rutiinien ja tavoitteiden kautta voi kehittää itseään. Opetella tapoja jotka tukevat jaksamista vastoinkäymisten edessä. Hae moniin paikkoihin, etsi sellaista, missä saat tehdä omaa juttua. Kannattaa mennä harjoitteluun ulkopuoliselle, sieltä saa oppeja ja verkostoja, joita voi kyllä sitten omassa työssäkin hyödyntää vaikka alkaisi yrittäjäksi. Suhteet ovat tärkeä osa työllistymistä aloilla. Brändin kautta voi myös löytää uusia suhteita, joita hyödyntää työmarkkinoilla sekä projekteissa.”

Lähteet

Arkko-Saukkonen, A. & Jussila, M. (2020) Hiljaista tietoa kuvataiteilijan työstä. Lumen 3/2020. Lapin ammattikorkeakoulu. Rovaniemi.
https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=2652196e-9d5c-4833-8772-210c68ae5326

Arola, M. (toim.) (2017). Eväitä työelämään : Kuusi tapaa lisätä korkeakouluopiskelijoiden työelämävalmiuksia. Sitran selvityksiä 123. Helsinki. Viitattu 10.10.2020. https://media.sitra.fi/2017/06/05104025/Selvityksia123.pdf

Lapin AMK (2020) Kuvataiteilija (AMK), kuvataide. Viitattu 11.10.2020 https://www.lapinamk.fi/fi/Hakijalle/AMK-tutkinnot/Kuvataiteilija,-kuvataide.

Opetus ja kulttuuriministeriö (2020) Jatkuva oppiminen. Viitattu 11.10.2020 https://minedu.fi/jatkuva-oppiminen

Suomen taiteilijaseura (2020). Kuinka elää kuvataiteella. Viitattu 16.10.2020 https://artists.fi/kategoria/kuinka-elaa-kuvataiteella/tyon-organisointi/

Vainio, T. (2007) Opas vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 32. Turku.

Yli vaaran vuosien (2020) Kuvataiteilijan uusi työ. Viitattu 11.10.2020. https://www.ylivaaranvuosien.fi/uusityo/

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Onnellisena Suomessa etäopinnoissa

5.1.2021



Kangastie ja opiskelijat.jpg
Noora Karme, Tuomas Laajanen, Eliisa Mannila, Hanna Parikka, Mikko Pälvimäki Juho Rytkönen, Jasmin Sabki, Jenna Sirviö ja Heidi Snell ovat Digitaalisten terveyspalveluiden ja hyvinvointiteknologian asiantuntijakoulutuksen YAMK-opiskelijoita. TtM Helena Kangastie on opintojakson tutoropettaja ja TKI & O -erityisasiantuntija Lapin ammattikorkeakoulussa.

Hyvinvointialalla muutokset edellyttävät asiantuntijoilta kykyä suunnitella, kehittää ja arvioida teknologiaa hyödyntävien toimintamallien vaikuttavuutta ja käyttäjälähtöisyyttä.

Digitaalisten terveyspalveluiden ja hyvinvointiteknologian asiantuntijakoulutus antaa yllä
olevien osaamisten lisäksi valmiuksia työelämän tutkimukselliseen kehittämiseen.

Opiskelija oppii analysoimaan, seuraamaan ja kehittämään oman alansa toimintaa ajankohtaisen kansallisen ja kansainvälisen näyttöön perustuvan tiedon mukaisesti.

Koulutuksen opetussuunnitelmaan sisältyy opintojakso Muuttuva Pohjoinen toimintaympäristö. Opintojakso toteutettiin syksyllä 2020 pienryhmissä verkkototeutuksena. Tässä blogissa kuvaamme yhden ryhmän opiskelijoiden ja tutoropettajan yhteistä oppimisen matkaa tällä opintojaksolla. Ryhmän opiskelijat ovat aloittaneet YAMK-opinnot syksyllä 2020.


Oppimisen heräte

Muuttuva Pohjoinen toimintaympäristö -opintojaksolla käytettiin opetusmenetelmänä osaamis- ja ongelmaperusteista oppimista, PBL (problem based learning), mikä etenee tutoriaalityöskentelynä 8-vaiheisen mallin mukaisesti. Vaiheet ovat järjestyksessä

  1. ongelman asettaminen,
  2. aivoriihi,
  3. ryhmittelyn tekeminen,
  4. aiheen valinta,
  5. oppimistehtävän laatiminen,
  6. itsenäinen tiedonhankinta, sekä
  7. tiedon jäsentäminen sekä selventäminen ja niiden arviointi.


Ensimmäisessä tutoriaalissa oli tarkoituksenamme muodostaa oppimistehtävä, johon oli meillä tarkoitus saada vastaus. Herätteenä oli J. Limnélin artikkeli “Onnellisessa Suomessa vuonna 2050”. Luimme herätteen itsenäisesti, minkä jälkeen keräsimme aivoriihessä ajatuksia Flinga -verkkoalustalle. Ilmapiiri oli aluksi sulkeutunut uudenlaisen oppimistilanteen sekä toisille entuudestaan tuntemattomien ihmisten kesken, mutta käsitteiden ryhmittelyvaiheessa ryhmämme alkoi “elää”.

Herätteen pohjalta tulleet mietteet muodostivat aiheita, joita otsikoimme opettajan ohjaamana. Kaikkia asioita yhdisti eräs ajatus, jonka halusimme liittää osaksi tehtävän ydintä kaavion keskelle, josta syntyi tutkimuskysymys: ”Millaiset tulevaisuuden näkymät ovat kestävässä ja kehittyvässä Suomessa?”


Kangastie ja opiskelijat kuva 1.jpg
Kuva 1. Aloitustutoriaalin tuotos, Flinga

Oppimisherätteestä oppimistehtävään

Tehtävän keskeisen kysymyksen ympärille muodostui selkeät teemat, joita olivat luonto, arvot, globalisaatio, talous, oppiminen, terveysteknologia, turvallisuus ja tulevaisuuden teknologia. Teemat jaoimme opiskelijoiden kesken, mikä helpotti tiedonhakua.

Tiedon keräämiseen ja lukemiseen käytimme aikaa, mikä mahdollisti aiheen käsittelyä ja erittelyä. Tämä oli itsenäisen työn vaihe, mutta autoimme toisiamme esimerkiksi jakamalla löytämiämme lähteitä. Luimme ja suhteutimme tekstiä sekä vertasimme sisältöä toisiinsa. Huomasimme, että teemoja yhdisti tavalla tai toisella digitalisaatio ja teknologia. Esseessä päädyimme tarkastelemaan asioita niiden kautta ja pidimme kiinni oppimistehtävän punaisesta langasta.

Aiheen kokonaiskuvan muodostumisen jälkeen ryhdyimme syvällisempään kirjoittamiseen teemojen nykytilasta, haasteista sekä tulevaisuudesta. Sekoitimme tekstiä samankaltaisiin asiayhteyksiin pilkkoen sitä osiin ja muokaten sana- ja lauserakenteita.

Tekstiä muokatessa meidän täytyi peilata sen yhteneväisyyttä, jotta teksti pysyy rajatun aiheen sisällä eikä rönsyile. Kun tekstiosasta saimme asiasisällöltään suhteellisen valmiin, kirjoitimme johdannon. Päätimme esseen pohdintaan, missä yhdistyivät opitun tehtävän asiasisältö, kirjoittajien käytännön kokemus sekä tietotaito.

Tuloksen pohjalta rakensimme PowerPoint-esityksen ja videon, jotka esittelimme seminaarissa. Kokosimme videoesitykseen tiivistetysti tehtävän sisällön käyttäen siinä luovuuttaamme. Halusimme yhdistää esitykseemme teknologia- ja digiosaamista.

Päättötutoriaalissa kävimme läpi alkuperäisen ongelman ja sen pohjalta rakentamamme oppimistehtävän. Yhdessä totesimme, että saimme oppimistehtävään selkeän vastauksen, joka on kuvattu esseessä.

Kestävän ja kehittyvän Suomen keskeisiä suuntia ovat digitalisaation ja teknologisoitumisen mahdollisuudet, mutta myös yhteiskuntarakenne ja yhteiskuntaan vaikuttavat suuntaukset, kuten talouskehitys, jatkuvan ja elinikäisen oppimisen taidot sekä luonto. Meillä suomalaisilla on siis kaikki hyvät lähtökohdat menestymiseen nyt ja tulevaisuudessa. Meidän tulisi nähdä Suomi sivistyneenä, turvallisena, rauhallisena ja tasa-arvoisena maana elää.


Kangastie ja opiskelijat kuva 2.jpg
Kuva 2. Lopetustutoriaalin tuotos, Flinga.

Pohdintaa tuloksista

Kun puhutaan valtion hyvinvoinnista ja pääomasta, tulevaisuutta täytyy tarkastella kestävän talouden näkökulmasta. Tämä tarkoittaa, että valtion on saatava tarvittavat tulot jatkossakin, jotta se pystyy toimimaan kestävästi ja toteuttamaan yhteisen hyvinvoinnin periaatetta. (Mokka, Neuvonen & Lindgren 2017.)

Ilmasto- ja ympäristöarvojen tärkeys korostuu politiikassa ja ne ovat iso osa tulevaisuuden Suomea. Suomen luonto ja ympäristö ovat ainutlaatuisia ja niiden monimuotoisuuden kunnioittaminen on tärkeää meille suomalaisille. Luonnolla on vaikutuksia ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin (Kuuluvainen & Sarén 2016, 10).

Globalisaatio tulee entistä lähemmäksi ja siihen liittyy ajatus toiminnan keskittämisestä tietyille alueille. Tämä näkyy Suomessakin kaupungistumisena ja toisaalta joidenkin alueiden autioitumisena.

Suomi kuuluu tällä hetkellä teknologisoitumisen kannalta maailman kärkimaihin, kun vertaillaan teknistä tuotantoa, laatua sekä tietoturvallisuutta. Tästä hyödymme sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Maailmalla Suomi tunnetaan terveysteknologia-alan referenssimaana, ja Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on kansainvälisesti arvostettu (Grönlund ym. 2017, 13, 41–49).

Osaamisemme kehittyy ja siihen tullaan soveltamaan digitalisaation hyötyjä eri tavoilla, mikä tukee myös koko yhteiskunnan uudistumista. Sivistys, humanismi, avarakatseisuus sekä monitaitoisuus on tulevaisuuden innovaation ja osaamisen avaintekijöitä (Pursiainen, 2016, 190–192). Edellä kuvatut asiat ovat vaikuttamassa menestymiseemme ja tulevaisuuden hyvinvointivaltiomme asemaan.


Lopuksi

Vaikka ryhmätyöskentelymme tapahtui etänä, oli ilmapiiri koko ajan hyvä ja avoimen salliva. Hyödynsimme toistemme vahvuuksia ja samalla tutustuimme toisiimme etäyhteyksillä. Koimme, että asioita oli helppo jakaa, yhteistyömme ja palautteenantomme sujui sekä saimme tukea tarvittaessa kaikilta.

Opettajan ohjausta otimme tarvittaessa ja siihen olimme tyytyväisiä. Oppimiskokemuksena koimme ryhmätyön jokaiselle meistä antoisaksi.

Opettajamme palaute tiivistää hyvin kokemuksiamme opintojakson ja oppimisprosessimme sujumisesta. Opettajan näkökulmasta essee on hieno kokonaisuus. Opiskelijat saivat yhdessä laajasta materiaalista puristettua hyvän kokonaisuuden. Opettajan roolina oli ohjata opiskelijoiden oppimisprosessia.

Arvokasta oli huomata, kuinka opiskelijat hyödynsivät toinen toistensa osaamista ja jakoivat sitä sekä tukivat ja kannustivat toisiaan. Tällainen osaaminen on tärkeää työelämässä! Ohjaustyössään opettaja sai myös oppimiskokemuksia ja oppimisen iloa!


Lähteet

Grönlund M., Raitoharju R., Ranti T., Seppälä K. & Ståhlberg Tom. 2017. Suomen terveysteknologia-alan nykytila ja haasteet. Tekes Rewiew 2017. Viitattu 8.9.2020 https://www.businessfinland.fi/globalassets/julkaisut/suomen_terveysteknologia-alan_nykytila_ja_haasteet.pdf.

Karme, N., Laajanen, T., Mannila, E., Parikka, H., Pälvimäki, M., Rytkönen, J., Sabki, J., Sirviö, J. & Snell, H. 2020. Millaiset tulevaisuuden näkymät ovat kehittyvässä ja kestävässä Suomessa. Julkaisematon painos.

Kuuluvainen, V. & Sarén, H. 2016. Luonnon hyvinvointivaikutukset – hyödynnä tietoa matkailuliiketoiminnassa. Mikkeli. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Grano Oy. 10,15.

Mokka R., Neuvonen A. & Lindgren, J. 2017. Digitalisaatio ja verotuksen tulevaisuus. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto. Helsinki: Sitra. Viitattu 5.9.2020 https://www.sitra.fi/artikkelit/digitalisaatio-ja-verotuksen-tulevaisuus/.

Pursiainen, H. 2016. Digitaalinen Suomi, rohkea ja avoin. Teoksessa J. Limnéll (toim.) Suomen idea. Docendo Oy.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Samooja, sipulinkuorija, lasinpuhaltaja, heinäsirkka ja köydenpunoja

22.12.2020



Kasvokuvat Anne Rautiosta ja Maarit Shemeikasta
KM Anne Rautio on fysioterapian lehtori ja Oiva-hankkeen asiantuntija ja liikunnanohjaaja (YAMK) Maarit Shemeikka on liikunnan koulutuksen lehtori ja Oiva-hankkeen projektipäällikkö Lapin ammattikorkeakoulussa.

Viiden ammattikorkeakoulun yhteinen Oiva-hanke (Oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa, 2018-2020) on edennyt loppusuoralle. Hankkeessa on pyritty edistämään opiskelijoiden työllistymistä ja mielekkäitä työuria erityisesti aloilla, joilla tutkinnon jälkeiset työtehtävät eivät ole itsestään selviä tai ovat murroksessa.

Tavoitteena on ollut myös vahvistaa ohjaustyötä tekevien osaamista tukea opiskelijan kykyä ja uskallusta loikata oman alan perinteen ulkopuolelle ja hankkimaan itselleen loikkaa tukevaa osaamista.

Oiva-hankkeen päätoteuttajana on toiminut Metropolia AMK, jossa vastuuyksikkönä on toiminut musiikin osaamisalue. Osatoteuttajina hankkeessa ovat toimineet Turku AMK (teatteri-ilmaisun ohjaajat), HAMK (ympäristösuunnittelijat), SeAMK (kulttuurituottajat) ja Lapin amk (liikunnanohjaajat).


Uraloikkarin profiili

Hankkeessa selvitettiin mistä syntyy loikkausosaaminen eli kyky ja uskallus loikata oman alansa traditioista muualle.

Syksyllä 2019 hankkeen alkaessa kaikki osapuolet haastattelivat valmistuneista opiskelijoistaan niitä, joiden koulutus- ja urapolku on ollut tavallisuudesta poikkeava. Lapin AMKissa haastattelimme seitsemää liikunnanohjaajakoulutuksesta valmistunutta ja alan perinteisestä polusta toisaalle loikannutta.

Haastatteluaineisto analysoitiin Metropolian toimesta ja tavoitteena oli tuottaa tietoa mm. siitä, miten loikkausosaaminen syntyy ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen koulutuksen aikana. Aineistosta pystyttiin nostamaan esille erilaisia ”loikkaajatyyppejä”, jotka kuvaavat heidän etenemistään läpi koulutuksen kohti työuraa.

Samooja etenee säästä, maastosta ja maisemasta huolimatta vakaasti eteenpäin, vaikuttaen samanaikaisesti välinpitämättömältä työuran tavoitetta kohtaan, mutta ollen kuitenkin tarkkanäköisen tietoinen vallitsevista olosuhteista. Sipulinkuorijalla on mielikuva kiinnostavasta ja tärkeästä ydinasiasta. Hän etenee sitä kohti hyvinkin erilaisten työtehtävien ja -ympäristöjen kautta vaihe vaiheelta suhtautuen tietoisesti ja samalla avoimesti siihen, mitä haluaa kussakin vaiheessa oppia.

Viisi piirroshahmoa tekemässä luonteelleen sopivia asioita.

Kuva 1. Tarkemmin uraloikkarin profiileihin voi tutustua hankeen loppujulkaisussa: https://www.uraloikka.fi/


Ristiinpilotointia muiden ammattikorkeakoulujen kanssa

Lapin AMKissa jatkettiin Oiva-hankkeen toimenpiteitä tekemällä ristiinpilotointeja muiden osatoteuttajien suunnittelemista ja toteuttamista piloteista. Kokeilimme neljännen vuoden liikunnanohjaajaopiskelijoiden kanssaTurun AMKin suunnittelemaa Digitarinaa, jossa omaa osaamista ja sen kehittymistä sekä ammatillisia haaveita voi tuoda esille äänen ja visuaalisen kuvan keinoin.

Digitarinaa varten opiskelijat keräsivät omista arkistoistaan kuvia, lehtileikkeitä, todistuksia ynnä muita mukaan haluamiansa dokumentteja, joilla halusi tarinaansa kuvittaa. Työpajassa opiskelijat kirjoittivat ohjattuna vapaan kirjoittamisen tekniikalla tarinaa omasta elämästään hyödyntäen ja jalostaen niitä eteenpäin omissa tuotoksissaan.

Ensimmäisen vuoden liikunnanohjaajaopiskelijat ristiinpilotoivat joulukuussa 2019 Metropolia AMKin pilotoimaa verkkopohjaista itsearviointityökalua. EmployABILITY-alustalla opiskelija vastasi omaa osaamistaan koskeviin kysymyksiin ja sai sen avulla luotua itselleen oman EmployABILITY-profiilin, joka nosti esiin henkilökohtaisia vahvuuksia sekä kehittämisen kohteita.

Lapin AMKin suunnittelemaa ja pilotoimaa Kompetenssi-työpajaa ristiinpilotoivat Metropolia AMK:n musiikin osaamisalue sekä Seinäjoen AMK:n kulttuurituotanto. Ristiinpilotoinneista saatu palaute oli pääasiassa positiivista ja erityisesti kehuttiin työpajan käytettävyyttä ja toimivuutta eri alojen välillä. Niin musiikkipedagogit kuin kulttuurituottajatkin pystyivät käyttämään alun perin liikunnanohjaajien kanssa pilotoitua työpajaa ja ovat kehittäneet työpajoja edelleen.


Verkkokoulutus ohjausosaamisen lisäämiseksi

Oiva-hankkeessa oli tavoitteena rakentaa konkreettisia työkaluja, joilla voidaan tukea opiskelijaa oman osaamisensa tunnistamisessa ja sanoittamisessa. Tavoitteena oli näin tukea ohjaustyötä tekevien osaamista heidän ohjatessaan opiskeli-jaa oman osaamispotentiaalin tunnistamisessa ja soveltamisessa.

Tavoitteiden saavuttamiseksi hankkeessa tuotettiin 5 op:n verkkokoulutus Oivallista ohjausta, joka suunnattiin kaikille ohjaustyötä tekeville sekä työelämätaitoja opettaville. Koulutusta hallinnoi Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja kaikilla hankkeeseen osallistuvilla ammattikorkeakouluilla oli siinä oma osionsa, jonka suunnittelusta ja toteutuksesta kukin vastasi.

Koulutusta markkinointiin mm. vuoden 2020 opopäivillä ja hyvinkin lyhyessä ajassa koulutukseen ilmoittautui 136 innokasta oman ohjausosaamisensa kehittämisestä kiinnostunutta. Osallistujia on ollut yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja toiselta asteelta. Koulutuksessa on tutustuttu loikkausosaamiseen, mentorointiin ohjauksen välineenä, digitarinan tekoon, henkilöbrändäykseen sekä OivaAPP - mobiilisovellukseen, joka auttaa opiskelijoita geneerisen osaamisensa tunnistamisessa ja sanoittamisessa.

Lapin AMKin vastuulla verkkokoulutuksessa oli liikunnanohjaajaopiskelijoiden kanssa pilotoitu kaksiosainen työpajakokonaisuus, joka liittyi koulutuksen kompetenssien tunnistamiseen. Kokonaisuuden ensimmäisessä osiossa osallistujat tutustuivat ryhmätoiminnan fasilitointiin sekä perehtyivät ohjaamiensa opiskelijoiden koulutusten keskeisiin kompetensseihin.

Kompetenssien tarkastelussa keskeistä oli pohtia, mistä kaikkialta kyseiseen kompetenssiin liittyvää osaamista saattoi kertyä myös koulutuksen ulkopuolelta. Toisessa osiossa osallistujilla oli mahdollisuus toteuttaa kompetenssityöpaja omassa ympäristössään, joihin heille koronatilanteen vuoksi tehtiin nopeasti reagoiden myös etätoteutusohjeet.


Hankkeen lopputuotoksena verkkojulkaisu

Oiva-hankkeen lopputuotoksena on syntynyt monimediainen verkkojulkaisu Uraloikkarin käsikirja. Se on menetelmä- ja tieto-opas korkeakouluopiskelijoille, valmistuneille, heitä ohjaaville ura- ja opinto-ohjaajille ja opettajille sekä korkeakoulusektorilla ura- ja opinto-ohjausta kehittäville asiantuntijoille. Se tarjoaa tietoa ja menetelmiä ohjaustyötä tekevil-le loikkausosaamisen ja -osaajan ohjaamiseen.

Oiva-hankkeen lopputapahtuma Urapolut ja uraloikat toteutettiin 11.11.2020 koronaepidemian vuoksi verkossa ja se oli avoin kaikille. Tapahtuma toteutettiin yhdessä TUURA - tukea urapoluille -hankkeen kanssa. Tuura-hankkeen tavoitteena on ollut kehittää tukea tarvitsevien opiskelijoiden uraohjauspalveluja ammattikorkeakouluissa. Lopputapahtumassa esiteltiin Oiva ja Tuura -hankkeissa 2018 - 2020 kehitettyjä uraohjauksen toimintamalleja ja työkaluja sekä muita hankkeiden tuloksia.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Mitä silmät ei näe, sen liikkeenvahvistusteknologia huomaa

15.12.2020



Piia Ailinpieti ja Jani Sipola kasvokuvissa rinnakkain.
Insinööri (AMK) Piia Ailinpieti työskentelee projekti-insinöörinä ja DI Jani Sipola projektipäällikkönä Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmässä.

Lapinliiton vaakunalogo

Lapin ammattikorkeakoulu hankki IRIS-M liikkeenvahvistuskameran käyttöönsä syksyllä 2020. Tarve uuden teknologian hankkimiselle lähti käynnissäpidon tutkimusryhmän havainnosta kasvattaa kunnossapidon osaamista kunnonvalvonnan osalta.

Kameraa hyödynnetään meneillään olevissa TKI -hankkeissa, jotka ovat MOTa (Motion Amplification) ja Arinka II (Arctic Railway Infrastructure in Kolarctic II). Opetuksessa liikkeenvahvistuskameraa voidaan hyödyntää mm. kunnossapidon opintojaksoilla. TKI-toiminnan ja opetuksen integrointi toteutuu kahdessa konetekniikan insinööriopinnäytetyössä, joiden aiheet liittyvät liikkeenvahvistusteknologiaan.

Liikkeenvahvistusteknologian oleellisimmat komponentit ovat kamera ja menetelmä (algoritmi). Kameralla (kuva 1.) kuvataan valittua kohdetta, jonka näkymätöntä liikettä vahvistetaan patentoidulla algoritmilla. Kuvauksen jälkeen videosta nähdään kuvatun koneen tai rakenteen värähtelykäyttäytyminen.

Kuvaamista voidaan soveltaa useisiin eri tarkoituksiin erityisesti rakenteille, putkilinjoille ja pyöriville koneille. Kameran etuna on, että se ei tarvitse fyysistä kontaktia mitattavaan kohteeseen, joten siihen ei tarvitse asentaa kiinteitä mittausantureita. Kuvauksesta saadusta tallenteesta nähdään kohteen liike. Lisäksi saadaan spektri, aikataso- ja ratakäyrät. (IRIS M Liikkeenvahvistuskamera 2020.) Lapin ammattikorkeakoulun IRIS-M järjestelmän laitteisto näkyy kuvassa 2.


Liikkeenvahvistuskamera jalustallaan.
Kuva 1. IRIS-M liikkeenvahvistuskamera (Ailinpieti 2020.)


IRIS-M järjestelmän laitteisto.
Kuva 2 Lapin ammattikorkeakoulun IRIS-M laitteisto (Ailinpieti 2020.)

 

Mikä on MOTa-hanke?

MOTa (Motion Amplification) - Liikkeenvahvistuskamerateknologian hyödyntäminen uusille alueille -hankkeen tarkoituksena on kokeilujen avulla löytää uusia kohteita teknologian hyödyntämiseen.

Hankkeessa tehdään kokeiluja teollisuuden kunnossapidossa sekä raideliikenteen ympäristössä. Lisäksi tavoitteena on löytää potentiaalisia kohteita, joita ei pystytä mittaamaan perinteisillä värähtelytekniikoilla. Kyseinen teknologia ei ole vielä kovin hyvin tunnettua, ja sen kaikkia hyödyntämismahdollisuuksia ei välttämättä ymmärretä eikä tunnisteta.

MOTa-hankkeen toteutusaika on 1.1. - 30.11.2020. Se on saanut rahoituksen Lapin liiton alueelliset innovaatiot ja kokeilut- ohjelmasta ja budjetti on noin 56 000 €.

 

Kokeilu teollisuuden kunnossapidossa

Kevät 2020 osoittautui haasteelliseksi Covid-19 epidemian vuoksi. Se sotki hankkeen etenemistä ja suunnitelmia. Keväällä sovitut kokeilutestaukset paikallisiin teollisuusyrityksiin peruuntuivat turvallisuusohjeiden vuoksi ja siirtyivät myöhemmälle ajankohdalle.

Kesälomien jälkeen suunniteltiin uudet kokeilutestaukset ja sovittiin ajankohdat testaukselle teollisuuden kunnossapidon kohteisiin.
Ensimmäinen teollisuuden testauskokeilu sovittiin kumppanuusyritykseemme Outokummun Tornion tehtaalle kunnossapidon alueelle. Lokakuinen testauspäivä oli intensiivinen sisältäen seitsemän etukäteen valittua erilaista kohdetta.

Testauskokeilu aloitettiin tehtaan ulkona sijaitsevien puhaltimien kuvaamisella. Tämän lisäksi liikkeenvahvistuskuvausta tehtiin erilaisissa halliympäristöissä. Haasteita kuvaukselle toivat pimeät ja pölyiset ympäristöt. Jo testauksen aikana huomattiin valaistuksen tärkeys haastavissa tiloissa ja vakaan kuvausalustan merkitys.

Seuraava kokeilu sovittiin teollisuuden kunnossapitoon marraskuun puoliväliin. Tuloksia näistä hankkeen kokeiluista julkaistaan hankkeen päättymisen jälkeen. Kokeilusta on kirjoitettu myös kokeilunpaikka.fi -alustalle. Sivustolla voi ideoida kokeiluja ja levittää oppeja avoimesti kaikkien käyttöön. Kokeilun paikka kokoaa yhteen kokeilijat ja kokeilujen rahoittajat. (Kokeilun paikka 2020.)

Lähteet

IRIS M Liikkeenvahvistuskamera. MLT Machine & Laser Technology Oy. Viitattu 3.11.2020 https://www.mltfinland.fi/iris-m/.

Kokeilun paikka. 2020. Motiva. Viitattu 4.11.2020 https://www.kokeilunpaikka.fi/fi.



Edellinen 1 2 3 4 5 ... 26 27 28Seuraava
Asian äärellä tiistaisin

Pohjoisen tekijät on asiantuntijablogi, jossa julkaistaan Lapin AMKin toimintaa ja toimintaympäristöä käsitteleviä ajankohtaisia kirjoituksia.

Kirjoitukset perustuvat työntekijöidemme tekemään asiantuntija- tai tutkimustyöhön. 

Blogin tarkoituksena on yleistajuisen tiedon levittämisen lisäksi laatia tilannekuvaa ja analysoida erityisesti Lapin kehitystrendejä: onnistuessaan myös nostaa uusia teemoja yleiseen keskusteluun.

Kirjoituksia julkaistaan viikoittain. Julkaisupäivä on pääsääntöisesti tiistai.

Blogin toimituskunnan muodostaa Lapin AMKin julkaisutyöryhmä.

Tervetuloa lukijaksi!

Opiskelijoiden blogi
Opiskelijoiden blogikirjoituksia julkaistaan Lapin AMKin opiskelijablogissa.