kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

“Puolimatkan krouvissa“ – POJOF-hankkeen kehittämistoiminnan prosessiarviointia ja sen tuloksia

18.3.2022



Helena Kangastien ja Tuulikki Keskitalon kasvokuvat.
Kirjoittajat: Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija (TKI&O), Lapin AMK Master School / hankkeen koordinaattori; Tuulikki Keskitalo, KT, yliopettaja, Lapin AMK Master School / hankkeen asiantuntija.

Johdanto

Projektitoiminnassa korostetaan avointa toimintaa ja toiminnan aikaista tiedon tuottamista arvioinnin avulla. Projektiarvioinnin lähtökohtana on kaksi peruskysymystä: tehdäänkö oikeita asioita ja tehdäänkö asioita oikein. Arvioinnilla haetaan vastauksia siihen, vastaako projekti tarpeeseen, jota varten se on perustettu, ja toimiiko projekti parhaalla mahdollisella tavalla saavuttaakseen tavoitteensa.

Pohjoinen johtamisen foorumi - uudistavilla toimintamalleilla kasvuun ja kehitykseen -hankkeessa (2020–2023) tavoitteena on kehittää yritysten ja julkisten organisaatioiden johtamisosaamista. Päätavoitteena on Pohjoisen johtamisen foorumin luominen, joka mahdollistaa vertaistuen ja -oppimisen johtajien ja johtajuudesta kiinnostuneiden keskuudessa.

Hankkeessa toteutetaan systemaattista prosessiarviointia toiminnan tueksi. Arvioinnin toteutuksen päävastuu on Lapin AMKilla. Tässä blogikirjoituksessa avaamme hankkeen puolivälin arviointia ja maalaamme suuntaviivoja hankkeen onnistuneeseen lopputulokseen. Lisäksi tarjoamme vinkkejä prosessiarvioinnin toteuttamiseen muissa hankkeissa.

POJOF–hankkeen prosessiarviointi pähkinänkuoressa

Prosessiarvioinnin tarkoitus on toimia palautteena ja hankkeen ohjaamisen välineenä. Prosessiarvioinnissa pyritään päämäärien ja tavoitteiden selkiyttämiseen systemaattisesti kerättävän ja analysoitavan arviointiaineiston avulla. Arviointitiedon keruu kohdistuu luonnollisesti hankkeen toimenpiteisiin, kuten tässä tapauksessa esimerkiksi johtajille suunnattujen verkostoitumistilaisuuksien arviointiin palautelomakkeen ja keskustelun avulla.

Arvioinnilla pyritään taklaamaan ongelmakohtia, mutta keräämään myös informaatiota onnistumisista, joka antaa hankkeen toimijoille tärkeää tietoa siitä, että tehdään oikeita asioita, oikealla tavalla. Prosessiarviointi on siis ennen kaikkea oppimisen, ja toiminnan kehittämisen ja suuntaamisen väline.

Prosessiarviointi on pääosin laadullista, sillä se kohdistuu nimensä mukaisesti prosesseihin, jolloin tärkeää informaatiota antaa esimerkiksi toiminnan havainnointi. Laadullista prosessiarviointia kutsutaan formatiiviseksi arvioinniksi. Prosessin ollessa arvioinnin kohteena, on arviointi luonteeltaan myös jatkuvaa, eikä tapahdu vain esimerkiksi projektin lopputuotosten arviointina, kuten liian usein on tapana.

Formatiivinen arviointi tapahtuu pääosin tapaamisissa ja keskusteluissa, ja painotus on ratkaisuiden etsimisessä. Ihanteellisessa tapauksessa prosessiarviointi kehittää myös toimijoiden ongelmanratkaisutaitoja.

Projektin kuluessa asetetut arviointikysymykset ohjaavat keskustelua ja arviointia, ja voivat liittyä esimerkiksi seuraaviin asioihin: Miten projektin keskeiset toimenpiteet ovat onnistuneet ja onko projekti tavoittanut kohderyhmänsä? Keskeistä prosessiarvioinnin onnistumiselle on projektin hyvä tuntemus. POJOF-hankkeessakin käymme paljon keskustelua muun muassa yhteisen ymmärryksen muodostamisesta projektin tavoitteista ja toimenpiteistä. Yhteisen ymmärryksen syntymistä edistää projektiryhmän tapaamisten keskusteleva ilmapiiri.

Formatiivisen arvioinnin lisäksi POJOF-hankkeessa toteutetaan myös summatiivista arviointia, joka kohdistuu hankkeen konkreettisiin lopputuloksiin ja vaikuttavuuteen. Vaikuttavuudella tarkoitetaan projektin pitkäkestoisia, pysyviä ja laaja-alaisia vaikutuksia, jotka säteilevät laajemmin yhteisöön.

Vaikuttavuus ilmenee pitkällä aikavälillä, ja vaatii usein monitasoista tarkastelua ja monipuolisia, haastaviakin tutkimusasetelmia. Vaikuttavuutta ei voida siis pelkistää pelkkään syy-seuraus-suhteen tarkasteluun. Vaikutukset ovat sen sijaan helpommin mitattavissa ja havaittavissa.

Vaikutuksilla tarkoitetaan niitä konkreettisia muutoksia, joita projekti saa aikaan. Esimerkiksi POJOF-hankkeessa vaikutukset voivat olla niitä konkreettisia muutoksia (positiivisia tai negatiivisia), jotka tapahtuvat yrityksen johtamiskäytännöissä hankkeen toimenpiteiden seurauksena. On myös hyvä muistaa, että vaikutukset voivat olla odotettuja tai odottamattomia.

Onnistumisia ja kehittämiskohteita

POJOF–hanke on toimintansa puolivälissä ja on tullut aika tarkastella toimenpiteitä sekä niiden tuloksia. Tähän mennessä hanke on toteuttanut palvelumuotoilun työpajoja liittyen Pohjoisen johtamisen foorumin ideointiin ja yhteiskehittämiseen. Myös alueen yrittäjien ja esihenkilöiden verkostoitumista on tuettu seminaareilla ja verkostoitumistilaisuuksilla. Täs-sä avaamme hieman toimenpiteiden ja tapahtumien arviointia ja tuloksia.

Pohjoisen johtamisen foorumin –suunnittelu käynnistyi palvelumuotoilun työpajoilla yhdessä hankkeen toimijoiden ja foorumista kiinnostuneiden esihenkilöiden kanssa. Työpajojen sisällöt ja tavoitteet suunniteltiin yhteistyössä hankkeen toimijoiden kanssa, jonka jälkeen osallistujat kutsuttiin yhteiseen kehittämistilaisuuteen. Palvelumuotoilun työpajoja järjestet-tiin kaiken kaikkiaan kolme ja mukana oli yhteensä 20 hankkeen ulkopuolista osallistujaa.

Työpajojen jälkeen hanketoimijat kokoontuivat yhteiseen reflektiotilaisuuteen, jossa jaettiin ensitunnelmat työpajasta ja pohdittiin toiminnan kehittämistä tulevia työpajoja silmällä pitäen. Lisäksi työpajoista kerättiin palautelomakkeet (n = 9). Ensimmäiset palautteet paljastivat, että työpajojen tavoite ei ollut selkeä osallistujille, joten jatkossa tähän kiinnitettiin erityistä huomiota.

Hankkeen avausseminaari, Virtaava johtaminen – vastaus johtamishaasteisiin, pidettiin lokakuussa 2021 Korundissa, Rovaniemellä. Seminaarin ideointi- ja suunnitteluvaiheessa toteutimme kyselyn Minkälainen olisi unelmiesi johtamisseminaari? Kysely toimi seminaarin suunnittelun apuvälineenä.

Seminaarin jälkeen toteutimme palautekyselyn (n = 32). Taulukosta 1 on nähtävillä vastauksia palautekyselyn keskeisiin väittämiin asteikolla loistava 1 – huono 5.

Taulukko 1. Virtaava johtaminen – vastaus johtamishaasteisiin –seminaarin palautekyselyn tuloksia (%, KA, Mediaani).

Taulukossa esitellään seminaariin osallistujien palautekyselyn tuloksia.


Palautekyselyn väittäminen perusteella osallistujat pitivät erityisesti seminaarin johtamiseen liittyvistä puheenvuoroista sekä tapahtumapaikasta ja tarjoilusta. Paneelikeskustelu ja sen anti sekä seminaarin ajankohta arvioitiin myös hyviksi. Osaa väittämistä oli etäosallistujilla luonnollisesti vaikea arvioida, josta kertoo esimerkiksi väittämän vapaamuotoiset keskustelut suuri prosenttiluku en osaa -kohdassa (43,4%).

Väittämien lisäksi palautekysely sisälsi avoimia kysymyksiä, josta saimme myös kehittämis-ideoita tulevia tapahtumia ajatellen. Avoimissa vastauksissa toivottiin muun muassa rohkeita puhujia, konkretiaa ja case-esimerkkejä, erilaisia näkökulmia (alaiset ja esimiehet), yleisön osallistamista, verkostoitumista, hybridiseminaaria ja kiireen välttämistä. Hankkeen seuraavaa seminaaria suunniteltaessa kehittämisideat ovat olleetkin keskustelun alla ja mm. erilaisia keinoja osallistamiseen on luvassa.

Toiminnan tavoitteena on myös tukea alueen yrittäjien ja esihenkilöiden verkostoitumista. Tätä varten olemme järjestäneet kolme verkostoitumistilaisuutta; kaksi Rovaniemellä ja yhden Torniossa. Jokaisesta tilaisuudesta olemme keränneet lyhyen palautelomakkeen, jossa olemme tiedustelleet onnistumisia ja kehittämisideoita tilaisuuteen liittyen.

Palautteiden mukaan olemme onnistuneet luomaan hyviä kokonaisuuksia tarjoiluineen ja tunnelmineen. Erityisesti osallistujat ovat nauttineet keskusteluista intiimissä tunnelmassa, kuten eräs osallistuja kertoo: “Mukava lämmin tunnelma, kiitos!” Toisaalta palautteissa kaivattiin lisää yksityisen sektorin toimijoita paikalle sekä enemmän aikaa verkostoitumiselle ja ryhmätyölle.

Sen lisäksi, että hankkeen toimenpiteitä on arvioitu systemaattisesti alusta asti projektiryhmän toimesta, on myös hankkeen ohjausryhmä osallistunut hankkeen arviointiin. Hankkeessa on pidetty kaiken kaikkiaan viisi ohjausryhmän kokousta, jossa jokaisen kokouksen lopuksi on käyty keskustelua siitä, miten ohjausryhmän mielestä projektin toiminta on edennyt ja mitä huomioita ohjausryhmällä heräsi toiminnasta, joihin voisi kiinnittää jatkossa huomiota.

Keskusteluissa ohjausryhmä on ollut kannustava ja positiivinen. Toisaalta matkan varrella on pyydetty kiinnittämään huomiota myös kokonaiskuvan muodostamiseen, viestintään sekä ohjelman keskeisiin tavoitteisiin, joihin hankkeella pyritään.

Kuvassa on POJOF-hankkeen työryhmä pitämässä arviointikokoustaan.

Kuva 1. Pohjoinen johtamisen foorumi -hankkeen arvioinnin työkokous. Kuva: Projektipääl-likkö Markus Pellikka.

Lopuksi

Arviointi on hanketoiminnassa kehittämisen ja oppimisen väline. Arvioinnin avulla saadaan tietoa ja voidaan seurata projektin tulosten saavuttamista sekä kerätä erilaisia näkökulmia toiminnan kehittämiseen. Pohjoinen johtamisen foorumi -hankkeessa prosessiarviointi on antanut monipuolista tietoa hankkeen toteuttamiseksi suunnitellusti. Ennen kaikkea se on auttanut kehittäjiä suuntaaman toimintaansa esille tulleisiin kehittämiskohteisiin.

Lisäksi arviointi on mahdollistanut yhdessä oppimisen, kun toimia on arvioitu ja kehitetty yhdessä keskustellen. Arviointi- ja keskusteluareenoina ovat toimineet palvelumuotoilun työpajat, verkosto- ja koulutustilaisuudet, projektiryhmän työkokoukset ja ohjausryhmän kokoukset.

Arviointia edistää paitsi projektin hyvä tuntemus, myös keskusteleva ja turvallinen ilmapiiri. Arvioinnin onnistumisen kannalta tärkeää on myös arviointiaineiston tarkka ja systemaattinen dokumentointi, jonka onnistumiseksi tehtävien ja roolien tarkka rajaus ja vastuuttaminen on tärkeää.

Lähteitä:

Suopajärvi, L. 2013. Opas projektiarviointiin. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiede-kunnan julkaisuja, C. Työpapereita 55.

Hankkeessa aikaisemmin tuotettuja julkaisuja:

Kangastie, H. ja Keskitalo, T. 2021. Prosessiarviointia Pohjoisen johtamisen foorumin kehittämishankkeessa
Kangastie, H., Keskitalo, T., Tihinen, M. & Vesterinen, S. 2021. Pohjoisen johtamisosaamista kehittämässä
Kangastie, H., Keskitalo, T., Tihinen, M. & Vesterinen, R. 2022. Virtauksesta suvantoihin – kohtaava ja läsnä oleva johtaminen
Kangastie, H. & Rautio, K. 2021. Työpajat johtamisen ja foorumin kokoamisen ja kehittämisen toimintatapana
Kangastie, H. ja Vesterinen, S.2021. Osaamistarpeet johtamisen kehittämisessä

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Rakennuksista tutut CLT-levyt maan kantavuuden parantajana

15.3.2022



Kirjoittajien kasvokuvat.
Metsätalousinsinööri (YAMK) Anne Saloniemi työskentelee asiantuntijana Tulevaisuuden biotalous-osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa ja puutalousinsinööri Tytti Ahoranta projektipäällikkönä Kemin Digipolis Oy:ssä.

Ely ja EAKR logo.jpg

CLT (Cross Laminated Timber) tunnetaan parhaiten innovatiivisena ja suorituskykyisenä rakennusten kantavana rakenteena. CLT koostuu ristiin liimatuista lautakerroksista ja sillä voidaan korvata rakenteita, jotka on perinteisesti valmistettu teräksestä ja betonista. Maanpinnan kantavuuden parantamisessa tai tilapäisenä siltana puun korjuussa CLT:n käytöstä löytyy käytännön esimerkkejä Kanadasta ja USA:sta.

Pohjois-Amerikassa näitä mm. CLT Access Mats tai Terralam CLT Mats -nimellä tunnettuja massiivipuulevyjä käytetään lähinnä rakennustyömailla vahvistamassa maan kantavuutta raskaiden paalutuskoneiden tai nostureiden alla sekä kulkuväylinä soiden ja suojelualueiden yli. (Sterling Solutions LLC 2022; Structurlam Mass Timber Corporation 2022.)

CLT:n soveltaminen maan pinnan kantavuuden parantamisen ratkaisuna ja uudelleenkäytettävänä kulkuväylänä kiinnostaa Suomessa muitakin kuin metsäalan toimijoita.

CLT-levyt maanpinnan kantavuuden parantamisessa puunkorjuussa (CLT Access Matting) -hankkeessa tarkastellaan kahden erilaisen levysarjan käyttöä maan pinnan kantavuuden parantamismenetelmä; A- ja B-sarjaa, joista jälkimmäinen on ns. hylkytavarasta valmistettu erä. Samalla pyritään edistämään kiertotaloutta tutkimalla normaalista jatkojalostuskäytöstä poistetun sahatavaran soveltuvuutta maanpintalevyjen valmistuksessa.

Hankkeen alussa kerättiin tietoa mm. laatuvaatimuksista sekä toiminnallisista ja rakenneteknisistä tavoitteista levyjen teknistä suunnittelua ja valmistamista varten.

Ilmakuva metsästä.
Kuva 1. CLT-levyt testissä suojuotin ylityksessä elokuussa 2021. Harri Lindeman, Luke.

Havainnot rakennesuunnittelun näkökulmasta

CLT-levyjä käytetään kantavina rakenteina ja siksi niiden käyttötarkoitukseen soveltuvasta ja kantavuudeltaan toimivasta suunnittelusta vastaa rakennesuunnittelija. Näin toteutettiin myös CLT Access Matting –hankkeen levyjen suunnittelu. Tähän mennessä kaksi kertaa käyttötarkoituksen mukaisesti maastossa turvemaalla testatut A-sarjan levyt on suunnitellut rakennustekniikan DI Risto Airaksinen Lapin ammattikorkeakoulusta. Hänellä on yli 40 vuoden kokemus sekä rakennesuunnittelusta että rakennesuunnittelun opetuksesta. CLT-materiaalin hän on tutustunut lähemmin viimeisen 10 vuoden aikana.

CLT:n ristiin liimaus lisää puisen rakenteen lujuutta. Ristiin liimaamalla levystä saadaan luja, jäykkä ja mittansa pitävä sekä ominaisuuksiinsa nähden kevyt kantava levy. Lujuuden säilymisen ja pitkäaikaisen keston kannalta on tärkeää, että metsäkoneella levyjen yli ajettaessa levyjä kulutetaan aina samalta puolelta. Taivutukselle rasitetun puolen pitäminen ehjänä lisää käyttökertoja. Toisin kuin rakennuksen vaakarakenteissa, taipuma ei aiheuta haittaa levyjen käytölle silloin, kun levyjä käytetään kulkuväylänä maan pinnassa. Levyt voisivatkin olla ohuempia ja ristiin laminoituja kerroksia voisi olla vähemmän, kuin hankkeessa testauksia varten valmistetuissa levyissä on. (Airaksinen 2022.)

Ajopinnan särkymisellä ei ole niin paljoa merkitystä. Kun toinen puoli on ehjä, pysyy vetorasituskin hyvänä. Siihen, kuinka paljon pintaa voi kuluttaa, kunnes levy on käyttökelvoton, on vaikea vastata vielä tässä vaiheessa. (Airaksinen 2022.)

Levyjen suunnittelu yhteistyössä koneyrittäjien kanssa

CLT-levyjen käyttöä ei ole tiettävästi tutkittu puunkorjuukäytössä, eikä tästä ollut käyttökokemuksia, joten oli tärkeää osallistaa mm. koneyrittäjät mukaan levyjen suunnitteluvaiheessa. Airaksinen määritteli levyjen suunnittelun kannalta ne tekijät, joihin saatiin Metsäkeskuksen järjestämissä keskusteluissa kommentteja levyjen käsittelyn asiantuntijoilta mm. metsäkoneyrittäjiltä ja puunjalostajilta.

Käyttötarkasteluissa tuli selvittää levyistä mm. seuraavia ominaisuuksia: ulkomitat, nostopisteet, levyjen väliset liitostoiveet, kuormitus, levyjen maksimipaino sekä kuljetukseen, nostoon ja asennukseen liittyvät toiveet. Huomioon piti ottaa myös metsäkoneen mitat ja rengasmäärät.

Levyjen rakennesuunnittelulle annettiin reunaehtoina seuraavat asiat:

• ajokoneen paino (20 tonnia kuorma päällä),
• levyillä saavutettava kulkuväylän minimileveys,
• ajokoneen kouran nostokapasiteetin määrittämä yksittäisen levyn maksimipaino sekä
• ajokoneen akseleiden etäisyyteen soveltuva ja yksittäisellä levyllä saavutettava etenemä.

Koneyrittäjien näkökulmasta oli tärkeää, että levyjen siirtämisen aikana koneen hytistä ei tarvitse poistua (Lindeman & Saloniemi 2021), jonka takia levyjen liitosmekanismeista sekä ylimääräisistä siirtovaijereista luovuttiin. Levyt tuli voida latoa kulkuväyläksi peräkkäin yksittäisinä, toisistaan irti olevina kappaleina ja niiden tuli kestää ajokoneen ja sen kuorman paino levyihin suunnitelluista kouran menevistä nostorei’istä huolimatta.

Airaksisen (2022) mukaan levyjen suunnittelu, käyttäjien toiveet on saatu toimimaan hyvin yhteen ja se näkyy ja levyjen toimivuutena käytännössä. CLT on kevyttä, mutta painoonsa nähden erittäin lujaa. Lisäksi se on valmistettu uusiutuvasta, hiilinegatiivisesta raaka-aineesta – puusta.

Levyt ovat tarkassa syynissä

Levyt raaka-aineena on pehmeä kotimainen kuusi. Hankkeessa tutkitaan, onko CLT-levyn kulutuskestävyys riittävää koneellisessa puunkorjuussa sekä tutkitaan ajouralle poikittain asennettavien CLT-levyjen vakautta ja vaikutusta maaperävaurioihin metsäkoneen alla. Metsäkoneen kulkunopeus sekä erilaiset tela- ja ketjuvaihtoehdot vaikuttavat levyjen pinnan kulutuskestävyyteen samoin CLT:n pintalamellin lautojen suunta ajosuuntaan nähden. Kaikki edellä mainitut seikat on otettava huomioon levyjen rakennesuunnittelussa.

Hankkeessa teetetyt levyt ovat syrjäliimattuja eli kaikilta kanteilta liimattuja. Tämä parantaa levyn kestävyyttä taivutettuna rakenteena ja tekee levystä stabiilin. B-sarjan levyissä lamellien suunta tulee olemaan levyn toisella puolella eri suuntaan kuin A-sarjan levyissä. Tällä tavalla voidaan verrata kulutuskestävyyttä lamellien suunnan perusteella. (Airaksinen 2022.)

Levyjen valmistamisesta rakennetekniseen analyysiin

A-sarjan levyt valmistettiin keväällä 2021, ja niitä päästiin testaamaan saman vuoden syksynä. Covid19-epidemiasta johtuen sahatavaran vienti sekä hinnat nousivat kaikkien aikojen korkeimmalle tasolle ja tästä syystä B-laatuisia levyjä ei saatu valmistettua suunniteltuna ajankohtana. B-sarjan osalta kevät 2022 näyttää valoisammalta. Levyjen kulutuksenkestävyyttä ja lujuutta tutkitaan maastossa.

Hankkeen lopussa tehdään tarvittavat laboratoriotestit levyjen mahdollisten rakenteellisten muutosten selvittämiseksi. Rakenneteknistä analyysiä ja siinä tehtyjä havaintoja voidaan käyttää myöhemmin maastoon soveltuvien levyjen suunnittelutyössä. Se, kuinka paljon kosteus vaikuttaa CLT levyjen rakenteelliseen lujuuteen, selviää hankkeen käytettävyystutkimuksen ohessa. Selvittämällä monestiko levyjä voidaan käyttää ja millainen merkitys sahatavaran laadulla on niiden kestävyyttä ajatellen, saadaan selville myös levyjen hinta käyttökertaa kohti.

Kuluneita levyjä maan pinnalla.
Kuva 2: CLT-levyjen kulumista ajokertojen jälkeen. Harri Lindeman, Luke.
Hanketiedot

Lapin ammattikorkeakoulu päätoteuttajana vastaa hankkeen hallinnoista. Hankkeen osatoteuttajina ovat Suomen Metsäkeskus, Digipolis Oy ja Luonnonvarakeskus. Hankkeen toteutusaika on 1.10.2020-31.3.2023 ja sitä rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan aluekehitysrahastosta. Budjetti on 482 418 euroa, josta EU- ja valtionrahoituksen osuus on 385 934 euroa.

Lähteet

Airaksinen, R. 2022. Lapin ammattikorkeakoulu. Lehtorin haastattelu 15.2.2022.

Lindeman, H. & Saloniemi, A. 2021. CLT-levyjen käyttö pehmeiden maiden puunkorjuussa. Koneyrittäjä nro 8/2021, 20-21.
Sterling Solutions LLC 2022. TerraLam Cross-Laminated Timber Viitattu 19.2.2022 https://www.sterlingsolutions.com/.

Structurlam Mass Timber Corporation 2022. Intelligence in Wood, CLT Access Mats. Viitattu 20.2.2022. https://www.structurlam.com/about/.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Virtauksesta suvantoihin - kohtaava ja läsnä oleva johtaminen

16.2.2022



Kirjoittajien kasvokuvat.
Kirjoittajat: Helena Kangastie, TtM, erityisasiantuntija (TKI&O), Lapin AMK Master School / hankkeen koordinaattori; Tuulikki Keskitalo, KT, yliopettaja, Lapin AMK Master School /hankkeen asiantuntija; Maarit Tihinen, FT, yliopettaja, Lapin AMK Master School / hankkeen asiantuntija; Soili Vesterinen, TtT, yliopettaja, Lapin AMK Master School/hankkeen asiantuntija

Taustaa

Pohjoisen johtamisen foorumi (POJOF) – hankkeessa päätavoitteena on rakentaa johtamisverkosto, jossa on mukana lappilaisten yritysten ja muiden organisaatioiden edustajia. Tavoitteena on samalla kehittää johtamiskäytäntöjä siten, että osaamisen vahvistaminen luo tuottavuutta ja työhyvinvointia alueen yrityksiin.

Tavoitteiden saavuttamiseksi järjestetään erilaisia toimenpiteitä, kuten johtamisvalmennuksia, kehitetään johtamismenetelmiä ja jaetaan tietoa seminaarien avulla. Koulutusten ja erilaisten verkostoitumistilaisuuksien tavoitteena on jakaa tietoa ja kokemuksia liittyen johtamisen ajankohtaisiin ilmiöihin.

Virtaava johtaminen

Hankkeen ensimmäinen seminaari järjestettiin lokakuussa 2021 hybriditilaisuutena. Seminaarin pääteemana oli Virtaava johtaminen – Vastaus johtamishaasteisiin? Virtaavan johtamisen ymmärrämme toisaalta dynaamiseksi ja ajassa eläväksi, mutta samaan aikaan kohtaavaksi ja läsnäolevaksi. Virtaava johtaminen valikoitui teemaksi aikana, jolloin korona aiheuttaa epävarmuutta ja työn vaatimukset ja muutokset alituista kiirettä. Koimme, että johtamisessa on tärkeää pyrkiä tasapainoon dynaamisuuden ja toisaalta läsnäolon ja kiireettömyyden vaateiden kanssa.

Pohjoinen johtamisen foorumi hankkeen esite, jossa taustana on kaunis talvimaisema ja Lapin kartta.

Kuva 1. Pohjoinen johtamisen foorumi-esite.

Seminaarissa halusimme lähteä etsimään vastauksia tähän asettamaamme kysymykseen yhdessä keynote-puhujien, seminaariin valittujen panelistien sekä yleisön kanssa. Seminaarin kutsuttuja puhujia olivat toimittaja ja tietokirjailija Jari Korkki sekä innovaatio, designin ja johtamisen professori Alf Rehn. Panelisteina mukana olivat Värisilmä Oy:n toimitusjohtaja Matti Poikajärvi, Nordean toimipaikanjohtaja Maija Hokkanen, Tornion Panimon toimitusjohtaja Kaj Kostiander, Lapin amk:n yliopettaja Soili Vesterinen sekä Lapin yliopiston yliopistonlehtori ja johtamisen dosentti Pikka-Maaria Laine.

Miten Virtaava johtaminen olisi mahdollista – kuinka hidastaa virtaa ja luoda suvantoja?

Seminaarin asiantuntijoiden ja paneelikeskustelijoiden puheenvuoroissa tuli esille erilaisia näkökulmia ja tapoja ymmärtää virtaavaa johtamista. Eräs keskeinen viesti oli, että johtaminen toteutuu ja elää jatkuvassa muutoksessa. Virtaavan johtamisen toteuttamisen suuri haaste on, kuinka tehdä muutoksesta normaali olotila yritysten ja organisaatioiden arjessa. Jari Korkin mukaan ainoa pysyvä tila on muutos, jonka meistä luultavasti jokainen on tuntenut nahoissaan viime vuosina. Olennaista onkin kenties se, kuinka suhtaudumme muutoksiin.

Alf Rehnin keynote-puheenvuoro oli johtajuuskeskustelun näkökulmasta hyvin oivaltava ja toisaalta toivoa herättävä. Hänen mukaansa olemme jääneet kiinni loputtomien listojen laatimiseen johtamisen vaatimuksista ja hyvän johtajan piirteistä. Rehn käytti tässä osuvasti termiä Cosmo Management, jolla hän viittasi siihen, että etsimme tyypillisesti nopeita keinoja usein haasteellisten johtamisongelmien ratkaisuun. Aivan, kuten mekin etsimme helppoja ratkaisuja esimerkiksi parisuhteidemme ongelmiin Cosmopolitan-lehdestä. Tämän kaltainen ajattelu ja keskustelu on pitkälti perinteisen johtamistutkimuksen – ja keskustelun seurausta (Haslam, Reicher, & Platow, 2012).


Professori Alf Rehn luennoi Kööpenhaminasta etäyhteydellä Virtaava johtaminen – Vastaus johtamishaasteisiin seminaarissa.
Kuva 2. Professori Alf Rehn luennoi Kööpenhaminasta etäyhteydellä. (Kuvan otti M. Berriot).

Virtaavan johtamisen edellytyksiä

Nykyään johtajuuden ymmärretään syntyvän mitä suuremmissa määrin vuorovaikutuksessa ympäristön ja yhteisöjen kanssa, jolloin toisessa kontekstissa hyväksi havaitut keinot eivät välttämättä toimi toisessa. Johtajuus siis rakentuu suhteessa aikaan ja paikkaan, ja näyttäytyy siten aina erilaisena. Tämän johdosta myös “kikkakolmosten” tarjoaminen on mahdotonta.

Rehnin mukaan johtajana on tärkeää myös ymmärtää, että ei koskaan riitä kaikille, vaan on osattava suhtautua armollisesti itseensä. Rehn kysyi: “Miten voisimme kehittää johtajuutta kohti armoa?”

Virtaava johtaminen edellyttää johtamisen ymmärtämistä johtamisosaamisen, toimintaympäristön ja arkityön kautta. Rehnin mukaan johtamisessa tulee välttää luokittelua hyvään ja huonoon johtamiseen, koska tällaisten luokittelun vaarana on irrota oikeasta johtamisen maailmasta. Kriteerit voivat asettaa johtamiselle ylisuuria vaatimuksia, joihin harva, jos kukaan, yltää. Vaatimukset voivat myös uuvuttaa ja estää luovuutta koko työyhteisössä.

Lopuksi hän muistutti, että vaikka ympärillä moni asia muuttuu, on myös paljon asioita, jotka johtamisessa eivät muutu. Johtajuuden näkökulmasta esimerkiksi toisten kuunteleminen, vuorovaikutus ja päätöksenteko ovat asioita, jotka johtajuudessa eivät ole vuosienkaan saatossa muuttuneet. On siis virtausta ja turbulenssia, mutta myös armoa ja suvantovaiheita.

Pohjoisen johtajien ja asiantuntijoiden näkemyksiä virtaavasta johtamisesta

Paneelikeskustelun osallistujat ja vetäjä Virtaava johtaminen – Vastaus johtamishaasteisiin? seminaarissa.
Kuva 3. Paneelikeskustelu Virtaava johtaminen – Vastaus johtamishaasteisiin? seminaarissa. (Kuvan otti M. Pellikka).

Paneelikeskusteluun osallistui Lapin alueen johtajia ja johtamisen asiantuntijoita, jotka Jari Korkin johdolla pohtivat virtaavaa johtamista johtamistyön arjessa. Panelisteille virtaava johtaminen näyttäytyi dynaamisuutena sekä toisaalta arjen sujuvuutena. Toisaalta se nähtiin myös suvantoina, tai kenties osuvammin pyörteinä: toimiala ja toiminnan tavoitteet ovat pysyneet vuosia samana, mutta keinot tavoitteisiin pääsemiseksi ovat muuttuneet. Toisin sanoen pyörteen keskellä oleva ydin on muuttumaton, vaikka ympärillä kuinka pauhaisi.

Panelistit totesivatkin, että kaaoksen hallinta ytimen ympärillä on johtamisen ydintä. Johtajan tehtävä on luoda turvallisuutta työyhteisöön muutoksen keskellä; erityisesti kriisiaikana kaipaamme usein vahvaa johtajuutta. Toisaalta muistutettiin myös kaikkien työntekijöiden vastuusta itsensä johtamisessa ja työyhteisön työhyvinvoinnin luomisessa.

Lopuksi

POJOF-hankkeen seminaari toteutettiin hybrinä yleisön pyynnöstä. Seminaarin suunnittelua varten teimme kyselyn Minkälainen olisi unelmiesi johtamisseminaari? Kyselyn tuloksia hyödynnettiin tämän seminaarin valmistelussa, joka palautteiden perusteella olikin onnistunut. Erityistä kiitosta saivat innostavat puhujat ja seminaaripaikka, joka tällä kertaa oli Kulttuurikeskus Korundi, Rovaniemellä.

Seminaarissa saavutimme mielestämme tavoitteemme eli pääsimme keskustelemaan johtajuuden ristiriidoista: läsnäolon vaateesta ja toisaalta jatkuvan muutoksen harjalla olemisesta. Uskomme myös, että osallistujat inspiroituivat ja kokivat huojennusta siitä, että johtajanakin voi ja tulisi olla armollinen itselleen. Johtamisen ja johtajuuden perustana on asiantuntijuus, joka pohjautuu osaamiseen, inhimillisyyteen ja armollisuuteen kaaoksen keskellä.

Lähteet:

Haslam, S. A., Reicher, S. D., & Platow, M. J. (2012). Uusi johtamisen psykologia. Gaudeamus: Tallinna.

Hankkeesta aikaisemmin tuotettuja julkaisuja:
Kangastie, H. ja Vesterinen, S.2021. Osaamistarpeet johtamisen kehittämisessä Viitattu 2.6.2021.
Kangastie, H. ja Keskitalo, T.2021. Prosessiarviointia Pohjoisen johtamisen foorumin kehittämishankkeessa Viitattu 2.6.2021.
Kangastie, H., Keskitalo, T., Tihinen, M. & Vesterinen, S.2021. Pohjoisen johtamisosaamista kehittämässä Viitattu 25.3.2021.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Lainsäädäntö kiertotalouden ja resurssiviisauden edistäjänä – Missä mennään?

3.2.2022



Kirjoittajan kasvot.
DI Henri Saarela työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Uudistuva teollisuus -osaamisryhmässä kiertotalouteen liittyvissä hankkeissa.

Kiertotalouden ja resurssiviisauden edistämiselle on olemassa monenlaisia keinoja ja yhtä lailla myös haasteita. Yksi kokonaisuus, joka ohjaa vihreää kehitystä on lainsäädäntö. Suomen lainsäädäntö perustuu monilta kohdin EU:n lainsäädäntöön, joka pitää sopeuttaa kansalliseen lainsäädäntöön. Aina tämä ei ole ihan yksinkertaista.

Esittelen tässä kirjoituksessa jätteitä koskevan lainsäädännön keskeisimpiä viime- ja lähiaikojen muutoksia, jotka ovat tulleet esille SERI-hanketta toteuttaessani.

Jätelain muutos 2021

Uusi jätesäädöspaketti astui voimaan 19.7.2021. Uuden lain taustalla on vuonna 2018 EU:ssa hyväksytyn jätesäädöspaketin toimeenpano Suomessa. EU:n jätesäädöspaketin keskeiset tavoitteet liittyvät kiertotalouden perusasioiden edistämiseen: jätteen määrän vähentämiseen sekä uudelleen käytön ja kierrätyksen lisäämiseen. (Ympäristöministeriö 2021a)

Jätesäädöspaketti sisältää jätelain lisäksi myös uudistetut ympäristönsuojelu- ja kemikaalilait. Jätelakia täydennetään eri asetusten muutoksilla ja ne valmistellaan vaiheittain vuosien 2021 ja 2022 aikana. Laissa on mukana myös siirtymäaikoja eri kohtien käyttöönoton takarajoille. (Levinen & Kauppila 2021)

Yksi uuden jätelain keskeisimmistä asioista on erilliskeräysasteen (=eri jätelajien lajittelun, keräyksen ja hyödyntämisen tätä kautta) kasvattaminen. Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan kotitalouksissa syntyvää, tuotteiden loppukäytöstä aiheutuvaa jätettä tai tuotannossa (erityisesti palvelualoilla) syntyvää kotitalousjätteisiin verrattavia jätteitä (Tilastokeskus 2021a).
Erotuksena yhdyskuntajätteelle on taas teollisuusjäte, johon luetaan myös energiantuotannon ja kaivostoiminnassa syntyvät jätteet (Tilastokeskus 2021b).

Kaaviossa 1 on esitetty yhdyskuntajätteen tähän mennessä toteutuneita kierrätysprosentteja ja EU-pohjaiset tavoitteet lähitulevaisuudelle. EU-pohjainen tavoite kierrätysasteelle vuodelle 2020 oli 50 prosenttia, mutta joulukuussa 2021 päivitetty jätetilasto vuodelta 2020 osoitti kierrätysasteen olleen 42 prosenttia.
Pylväsdiagrammi kuvaan yhdyskuntajätteen kierrätyksen kehittymisen.

Kaavio 1. Yhdyskuntajätteiden toteutuneet kierrätysasteet (oranssilla) ja EU-pohjaiset tavoitteet (vihreällä). Mukaillen Levinen & Kauppila 2021 ja Tilastokeskus 2021c.

Keinoja jätelain tavoitteiden saavuttamiseksi

Tavoitteiden saavuttamiseksi uuteen jätelakiin on kirjattu asian edistämistä lisääviä toimia, jotka koskettavat eri tavoin sekä yksittäisiä kuluttajia, kuntia sekä alalla jätehuoltoalalla toimivia yrityksiä.
Uuden jätelain myötä jätteet pitää lajitella seitsemänä eri jätelajina (sekajäte, biojäte, paperi, kartonkipakkaukset, muovipakkaukset, lasipakkaukset sekä metallipakkaukset) kaikissa taajama-alueen asuinkiinteistöissä, joissa on vähintään 5 huoneistoa. (Levinen & Kauppila 2021; Finncont 2021)

Siirtymäajaksi uuden lain mukaiseen lajitteluun ja erilliskeräyksen aloittamiseen on biojätteen osalta asetettu heinäkuu 2022 ja muille jakeille 2023 (Levinen & Kauppila 2021). Biojätteellä on nähty olevan suurin kierrätyspotentiaali ja sen keräyksessä on ollut paljon alueellista vaihtelevuutta.

Jätelakiin onkin kirjattu, että vuoden 2024 heinäkuusta lähtien biojäte tulee lajitella ja kerätä erikseen kaikissa yli 10 000 asukkaan taajamissa sijaitsevista kiinteistöistä, eli siis myös esim. omakotitaloista. (Lampinen T. 2021) Laissa on kuitenkin huomioitu myös mahdollisuus biojätteen hyödyntämiseen omassa käytössä ja tällöin erilliskeräysvelvoite poistuu. Lain soveltamiseen tällä tavoin riittää ilmoitusmenettely (Ympäristöministeriö 2021b).

Kaksoiskuljetusjärjestelmän ongelmallisuus

Uusi jätelaki muodostui poliittisesti kuumaksi aiheeksi erityisesti niin sanotun kaksoiskuljetusjärjestelmäkysymyksen takia. Se on ollut jo pitkän aikaa jätehuoltoalan toimijoiden mielipiteitä jakanut ja riitoja aiheuttanut asiakokonaisuus, johon liittyviä asioita on selvitelty myös oikeudessa.

Kaksoiskuljetusjärjestelmällä tarkoitetaan järjestelyä, jossa jätteiden keräys on voitu järjestää kahdella tapaa: joko kunnan järjestämänä ja kilpailuttamana tai vaihtoehtoisesti kunta on voinut määrätä jokaisen kiinteistön hoitamaan asian itsenäisesti. Kaksoiskuljetusjärjestelmä on mahdollistanut tilanteen, jossa samalla asuinalueella on saattanut kiertää useita eri jätehuoltotoimijoiden ajoneuvoja keräämässä jätteitä, mikä ei ympäristömielessä ole tietenkään järkevää.

Kaksoiskuljetusjärjestelmän poistamisen kannattajat ovatkin enimmäkseen kuntien sekä jäteyhtiöiden edustajia. Säilyttämisen kannattajat ovat taas enimmäkseen yrityksien ja niiden etujärjestöjen edustajia, joista osa näkee pelkona muun muassa keskitettyjen kilpailutusten aiheuttamat haasteet kilpailutuksessa pärjäämiseen etenkin pienemmille kuljetusalan yrityksille. (Uusiouutiset 2020)

Uudessa laissa kaksoiskuljetusjärjestelmästä on nyt luovuttu osittain: kaikki muut kiinteistöistä kerättävät jätejakeet siirtyvät kunnan vastuulle, mutta sekajätteen kuljetuksesta jätetään edelleen mahdollisuus kiinteistönhaltijan päättää itse (Rusanen 2021).

SUP (Single-Use plastics) -direktiivi eli kertakäyttömuovidirektiivi

Oletko miettinyt, miksi muovisia kertakäyttöruokailuvälineitä tai muovipinnoitteisia paperilautasia ei tahdo enää löytyä kaupoista? Kertakäyttökuppeihin on ilmestynyt pahoinvoivan kilpikonnan kuvan sisältävä varoitusmerkki, joka ilmaisee tuotteen sisältävän muovia. Kyse on EU-pohjaisesta SUP-direktiivistä, eli kertakäyttömuovidirektiivistä, jonka ensimmäiset kohdat astuivat voimaan kesällä 2021.

Direktiivin voimaan astumisen jälkeen muun muassa yllämainittuja tuotteita (muoviset kertakäyttöruokailuvälineet, muoviset kertakäyttölautaset / muovipinnoitteiset paperilautaset) ei saa enää saattaa markkinoille, mutta varastot saadaan käyttää loppuun.

Tiettyihin muovia sisältäviin tuotteisiin pitää lisätä joko itse tuotteeseen (kertakäyttöpahvimukit) tai tuotteen pakkaukseen yllä kuvattu varoitustarra tai painatus. (Lampinen N. 2021; Vainikainen & Tammivuori 2021) SUP-direktiivin ”tavoitteena on vähentää muoviroskan määrää ympäristössä, etenkin merenrannoilla sekä edistää kiertotaloutta ja yhtenäistää tuotesääntelyä EU:n sisämarkkinoilla.” (Ympäristöministeriö 2021c).

Direktiiviin pohjautuvia tulevia muutoksia kuluttajan kannalta

Vuonna 2024 direktiivissä astuu voimaan kohta, jonka mukaan kertakäyttöisiksi määriteltyjen muovisten juomapakkausten korkin pitää pysyä pullossa kiinni silloinkin, kun ne eivät ole pullon suulle kierretty. Tavoitteena on estää muovisten korkkien päätymistä luontoon.

Kertakäyttöisen muovisen juomapakkauksen koon ylärajaksi on määritetty direktiivissä kolme litraa. Asiaan on Suomessa jo alettu valmistella alan toimijoiden kesken teknistä standardia, jotta lain vaatimat tekniset muutokset pakkauksiin ja palautusjärjestelmiin saadaan toteutettua mahdollisimman helposti. (Ympäristöministeriö 2021c)

Lisäksi elintarvikepuolella pyritään vähentämään vuoteen 2026 mennessä kertakäyttöisiä pakkauksia. Elintarvikkeissa kertakäyttöisyydellä tarkoitetaan sellaisten yhden annoksen sisältävien ruokien pakkauksia, joiden sisältämä ruoka on tarkoitettu nautittavaksi sellaisenaan ilman mitään jatkojalostusta. (Ympäristöministeriö 2021c)

Onko 300 gramman jogurttipurkki sellainen? Tai 300 gramman nakkipaketti? Entä lämpökaapista napattu reilun puolen kilon painoinen lämmin lasagne? Toisaalta laki ei kuitenkaan kosketa kertanautittavaksi tarkoitettuja tuotteita, jos ne myydään osana monipakkausta (Ympäristöministeriö 2021c).

Betonin End-of-Waste -asetus

Jäte on termi, jota arkikielessä käytetään kuvaamaan jotain, joka on hyödyntämiskelvotonta. Tämän lisäksi jäte on myös lainsäädännöllinen termi. Jäte on laissa määritelty seuraavasti: ”jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä" (Finlex 2021a). Kun jokin aine tai esine on lainsäädännöllisesti määritelty jätteeksi, koskevat sitä tiukemmat vaatimukset (esim. ympäristölupa) jatkohyödyntämisen suhteen, kuin ilman jätestatusta (Salminen 2020).

Ja juuri tähän betonille kaavailtu End-of-Waste -asetus nimensä mukaisesti tähtääkin: jätebetonin jätteeksi luokittelun päättymiseen lainsäädännöllisestä näkökulmasta. Jätebetonilla tarkoitetaan yleensä rakennusten purkamisesta syntyvää betoniainesta sekä betonin tuotannossa ja työmailla syntyvää ylijäämäbetonia (Huurtomaa 2021).

Nykyisellään jätebetonia käytetään yleisesti maarakennuksessa niin sanotun MARA-asetuksen (Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa) nojalla: tämän kaltaisessa jätebetonin hyödyntämisessä ei tarvita erillistä ympäristölupaa, vaan ilmoitusmenettely riittää, kunhan asetuksen tietyt edellytykset käytölle täyttyvät (Ympäristö.fi 2021) MARA-asetus astui voimaan vuonna 2018 ja sen päätarkoituksena on edistää eräiden jätelajien, mukaan lukien betoni, hyödyntämistä maarakentamisessa (Finlex 2021b).

Asetuksella lisää mahdollisuuksia jätebetonin hyötykäyttöön

Betonille tulossa olevan End-of-Waste asetuksen voidaan ajatella olevan ikään kuin jatkumoa kiertotalouden edistämiselle tässä suhteessa. Kun jätebetonilta poistetaan jätestatus, sitä voidaan kohdella samoin kuin mitä tahansa ei-jätepohjaista tuotetta (Salminen 2020).

Tällöinkin jätepohjaisen betonin pitää tuotteena täyttää samat laadulliset vaatimukset kuin ei-jätepohjaisen betonin (Salminen 2020). Erityisesti End-of-Waste -asetuksen on ajateltu edistävän jätebetonin hyödyntämistä uusiobetonin raaka-aineena luonnonkiviaineksen tilalla, mikä on tähän mennessä ollut Suomessa vähäistä. Jätebetonin hyödyntämisestä uusiobetonin raaka-aineena on kuitenkin tehty tutkimuksia ja tulokset ovat olleet lupaavia (Huurtomaa 2021).

Esimerkiksi Saksassa uusiobetonin käyttöä on pilotoitu paljon ja joissakin julkisissa rakennushankkeissa jo edellytetään uusiobetonin käyttöä (Asp 2020). Betonin End-of-Waste asetus on tällä hetkellä EU-komission ennakkonotifiointimenettelyssä ja sen on tarkoitus astua voimaan Suomessa keväällä 2022 (Ympäristöministeriö 2021d).

Yhteenveto

Yllä oleva oli hyvin tiivis paketti isoimmista lähi- ja viimeaikojen muutoksista jätteisiin liittyvän lainsäädännön osalta. Kuten tekstistä käy ilmi, jätelainsäädäntöön liittyvät asiat eivät aina ole yksinkertaisia tai yksiselitteisiä.

SUP-direktiivi on saanut kritiikkiä erityisesti pakkausalan toimijoilta: direktiiviä on arvosteltu muun muassa sen huonosta valmistelusta sekä siitä, että asiaan liittyviä sidosryhmiä ei ole kuunneltu tarpeeksi direktiivin valmistelussa. Direktiivin perimmäisiä päämääriä pidetään kuitenkin hyvinä ja tärkeinä. (Säilä 2021; Välimäki 2021)

Eri osapuolien kuunteleminen on tärkeää ja lakien valmisteluihin on syytä käyttää tarpeeksi aikaa, jotta laeista saadaan tarkoituksenmukaisia suhteutettuna siihen, mikä niiden perimmäinen tarkoitus on. Vuorovaikutuksen tärkeyttä eri sidosryhmien välillä ei voi tässäkään asiassa korostaa liikaa: se on avainroolissa, kun Suomea viedään kohti hiilineutraaliutta vuodeksi 2035.

SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke

Lainsäädännön muutokset heijastuvat myös SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hankkeen teemoihin. Hankkeen tarkoituksena on kehittää Meri-Lapin aluetta resurssiviisauden ja vähähiilisyyden teemoilla tarkoituksena muodostaa alueesta näiden teemojen edelläkävijäseudun. Hanke on keskittynyt erityisesti elintarvike- ja rakennusalan resurssiviisauden, vähähiilisyyden ja kiertotalouden kehittämiseen.

Hankkeen kokonaisbudjetti on 353 690 €, josta Lapin liiton myöntämän EAKR-rahoituksen osuus on 282 952 euroa. Hankkeen kesto on 1.1.2020-30.4.2022. (Lapin ammattikorkeakoulu 2021) Hankkeen toteutuksessa isossa roolissa ovat olleet Meri-Lapin toimijoiden kanssa toteutetut pilotit, joissa on toteutettu hankkeen teemojen mukaisia kehitystoimenpiteitä.

Rakennusalan SERI-piloteissa on noussut esille erityisesti betonin End-of-Waste -asetus, joka voi tarjota purkubetonille uusia hyödyntämiskohteita ja näin edesauttaa sen paikallista, resurssiviisasta hyödyntämistä. Elintarvikealan resurssiviisauden ja kiertotalouden kehitystä edistää omalta osaltaan muovipakkausten erilliskeräyksen laajeneminen taajama-alueella kaikkiin vähintään viiden huoneiston asuinkiinteistöihin.

Yritykset voivat omalta osaltaan olla mukana edistämässä asiaa suunnittelemalla pakkaukset helposti kierrätettäväksi ja vähentämällä muovien käyttöä SUP-direktiivin mukaisesti. Meri-Lapin alueella Rönkä on ollut edelläkävijä asiassa: se muutti muovipakkauksensa täysin kierrätettäväksi vuonna 2019 (Rantamartti 2019).

Kemin kaupunki palkitsi yhtiön myöntämällä sille Vihreä teko -tunnuksen, joka myönnetään erityisen ympäristöystävällisestä ja kestävän kehityksen mukaisesta toiminnasta (Rantamartti 2019) Toivotaan, että jatkoa seuraa myös muiden yritysten osalta, kun kierrätyksestä tehdään lainsäädännön kautta entistä helpompaa kansalaisille.

Hankkeen kuvastoa ja rahoittajien logot.
Kuva 1. SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke.

Lähteet:

Asp, E. 2020. Uusiobetonin käyttö rakentamisessa. Tampereen yliopisto. Saatavilla: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/119173/AspEmmi.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Huurtomaa, S. 2021. Betonin uusi elämä. Xamk Read. Saatavilla: https://read.xamk.fi/2021/metsa-ymparisto-ja-energia/betonin-uusi-elama/

Finncont. 2021. Uusi jätelaki – miten voit valmistautua?. Finncont. Saatavilla: https://www.finncont.com/fi/ajankohtaista/kaikki/274-uusi-jaetelaki-miten-voit-valmistautua

Finlex. 2021a. Jätelaki. Finlex. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110646

Finlex. 2021b. Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170843

Lampinen, N. 2021. SUP-DIREKTIIVI – Miten se tulee muuttamaan asiakkaidemme arkea. Pamark. Saatavilla: SUP-DIREKTIIVI – Miten se tulee muuttamaan asiakkaidemme arkea - Pamark

Lampinen, T. 2021. Ajantasainen jätelaki – tämä sinun tulisi tietää. Molok.com. Saatavilla: https://www.molok.com/fi/blogi/ajantasainen-jatelaki

Lapin ammattikorkeakoulu. 2021. Lapin AMKin hanketietokanta. SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi. Saatavilla: https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4206000065

Levinen, R. & Kauppila, J. 2021. Jätelainsäädännön muutoksia. Ympäristöministeriö. Saatavilla: https://jatehuoltoyhdistys.fi/wp-content/uploads/2021/10/T1_1-2021-Riitta-Levinen-ja-Jussi-Kauppila.pdf

Rantamartti, T. 2019. Kemi myönsi Vihreä teko -tunnukset muovin kierrätykseen panostaneille yrityksille. Yle. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-11060057

Rusanen, J. 2021. Jätelakiuudistuksen pääasiallinen sisältö kunnallisen jätehuoltoyhtiön näkökulmasta. Salpakierto Oy.

Saatavilla: https://docplayer.fi/217940959-Tervetuloa-tulevia-jatekuljetusten-hankintoja-koskevaan-markkinavuoropuhelutilaisuuteen-tilaisuus-alkaa-klo-14.html

Salminen, J. 2020. Betonijätteen EoW-asetus. CIRCVOL-hanke. Saatavilla: https://circvol.fi/wp-content/uploads/2020/05/Salminen_010420_esitysmateriaali.pdf

Säilä, A. 2021. SUP-direktiivi, pakkaukset ja lainsäädännön muutos. Suomen Pakkausyhdistys ry. Saatavilla: https://jatehuoltoyhdistys.fi/wp-content/uploads/2021/10/T4_1_-Antro-Saila-SUP-direktiivi-pakkaukset-ja-lains%C3%A4%C3%A4d%C3%A4nn%C3%B6n-muutos.pdf

Tilastokeskus. 2021a. Yhdyskuntajäte. Tilastokeskus. Saatavilla: https://www.stat.fi/meta/kas/yhdyskuntajate.html

Tilastokeskus. 2021b. Teollisuusjäte. Tilastokeskus. Saatavilla: https://www.stat.fi/meta/kas/teollisuusjate.html

Tilastokeskus. 2021c. Jätetilasto. Tilastokeskus. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/jate/tie.html

Uusiouutiset. 2021. Hallitus: kuljetusten kaksoisjärjestelmä säilyy. Uusiouutiset. Saatavilla: https://www.uusiouutiset.fi/hallitus-kuljetusten-kaksoisjarjestelma-sailyy/

Vainikainen, A & Tammivuori, H. 2021. Kertakäyttömuoveja ehkäisevä direktiivi voimaan heinäkuussa. Kehittyvä elintarvike. Saatavilla https://kehittyvaelintarvike.fi/artikkelit/teemajutut/lainsaadanto/kertakayttomuoveja-ehkaiseva-direktiivi-voimaan-heinakuussa/

Välimäki, M. 2021. SUP-direktiivin toimeenpano etenee – lisää velvoitteita vielä tulossa. Saatavilla: https://verkkolehti.rinkiin.fi/sup-direktiivin-toimeenpano-etenee-lisaa-velvoitteita-viela-tulossa#401e0acc

Ympäristöministeriö. 2021a. Jätesäädöspaketti. Saatavilla: https://ym.fi/jatesaadospaketti

Ympäristöministeriö. 2021b. Usein esitetyt kysymykset jätteiden erilliskeräyksestä kiinteistöillä. Saatavilla: https://ym.fi/-/usein-esitetyt-kysymykset-jatteiden-erilliskerayksesta-kiinteistoilla

Ympäristöministeriö. 2021c. Usein kysyttyjä kysymyksiä tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämistä koskevasta direktiivistä. Saatavilla: https://ym.fi/tiettyjen-muovituotteiden-ymparistovaikutusten-vahentamista-koskeva-direktiivi-ukk

Ympäristöministeriö. 2021d. Betonimurskeen jätteeksi luokittelun päättyminen etenee. Saatavilla: https://ym.fi/-/betonimurskeen-jatteeksi-luokittelun-paattyminen-etenee

Ympäristö.fi. 2021. Jätteiden hyödyntäminen maarakentamisessa. Ympäristö.fi. Saatavilla: https://www.ymparisto.fi/fi-fi/asiointi_luvat_ja_ymparistovaikutusten_arviointi/luvat_ilmoitukset_ja_rekisterointi/ysln_kertaluonteisen_toiminnan_ilmoitusmenettely/Jatteiden_hyodyntaminen_maarakentamisessa

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Matkaopas SOTETIElle

31.1.2022



Kirjoittajien kasvokuvat.
FT Jari Sarja ja HTT Sirkka Saranki-Rantakokko toimivat yliopettajina Lapin ammattikorkeakoulun Master Schoolissa.

Vuoden vaihteessa päättyneen Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta (SOTETIE) -hankkeen tarkoituksena oli vastata sosiaali- ja terveysalan muuttuvaan osaamistarpeeseen. Sen taustalla nähtiin olevan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristön ja asiakkaiden palveluntarpeen muutos, jossa keskeisiksi tekijöiksi nimettiin digitalisaatio, asiakkaiden omaehtoinen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, väestörakenteen muutos ja niukkenevat resurssit. Hanke oli suunnattu korkeakoulujen henkilöstöille, ja erityisesti sote-alalla toimiville ammattilaisille ja organisaatioille.

Hankkeen päätavoitteena oli edistää muutostekijöiden edellyttämän osaamisen päivittämistä ja uudistamista. Tähän pyrittiin seuraavien työpakettien avulla:

1) sote-geneeristen osaamisten määrittely ja tulevaisuuden tarpeet,

2) opintojaksojen kartoitus olemassa olevista verkko-opinnoista,

3) asiakas- ja palveluohjauksen (ASPA) määrittely, tarve- ja nykytilaselvitys,

4) hanketuotoksia esittelevä Sotetie-sivusto, hakukone sote-alan jatkuvan oppimisen opintoihin ja rajapinta opintopolku.fi -palveluun ja

5) jatkuvan oppimisen (JO) nykykäytänteiden ja tulevaisuuden tarpeiden selvitys ja analyysi.

Hanke toteutettiin ESR tuella ja sen kokonaiskustannusarvio oli 1,8 milj. euroa. SOTETIEtä raivattiin 16 ammattikorkeakoulun ja yhden yliopiston voimin (kuva 1). Työhön osallistui 27 asiantuntijaa. Hanketta hallinnoi ja koordinoi Savonia ammattikorkeakoulu yhteistyössä työpaketeista vastaavien ammattikorkeakoulujen kanssa, joita olivat JAMK, XAMK, Laurea, UEF (Itä-Suomen yliopisto). Lapin ammattikorkeakoulu osallistui työpaketin 5 toimintaan.


19 toimijan ja rahoittajan logot.
Kuva 1. SOTETIE-hankkeeseen osallistuneet tahot.

Matkaopas SOTETIElle kertoo SOTETIE-hankkeen tuotoksista. Artikkeli on tarkoitettu sote-alan opettajille jatkuvan oppimisen suunnittelun, toteutuksen ja kehittämisen tueksi. Matka on hyvä alkaa tutustumalla Sotetie.fi -sivustoon. Siellä kannattaa tutustua etenkin sote-alan yhteisiin osaamisiin ja arviointipysäkkiin. Kaiken kaikkiaan sivustoon on kerätty Sotetie-hankkeessa tuotettua materiaalia ja niiden pohjalta laadittuja yhteenvetoja ja tiivistelmiä. Hankkeen tuotoksista laaditut artikkelit on puolestaan koottu kaksiosaiseen julkaisuun SOTETIE – Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta. Linkit julkaisun osiin 1 ja 2 löytyvät tämän kirjoituksen lähdeluettelosta.

Katsaus Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta -hankkeen artikkeleihin

Tätä artikkelia varten loimme taulukkotyökalun, jonka avulla lukija pääsee helposti käsiksi SOTETIE-hankkeen blogisivustolla julkaistuihin artikkeleihin. Linkkien teon mahdollistamiseksi otimme sivustolta mukaan vain artikkelit, jotka ovat löydettävissä myöhemmin julkaistusta hankkeen kokoomateoksesta.

Kokoomateos sisältää kaksi osaa, jotka ovat julkaistu e-kirjana loppuvuodesta 2021. Se, että e-kirja jaettiin kahteen osaan, kertoo hankkeen aikana tehtyjen kirjoitusten suuresta märästä. Hankkeessa syntyi myös muualla julkaistuja artikkeleita mutta ne on jätetty tämän artikkelin tarkastelun ulkopuolelle.

Taulukkotyökalu apuna artikkelien teemoittelussa

Taulukkotyökalun avulla saimme teemoitettua ja tiivistettyä Sotetie -blogisivuston artikkelit. Koska taulukko muodostui pitkäksi, puhummekin mieluummin työkalusta. Koostimme taulukon siten, että luokittelimme artikkelit aiheensa mukaisesti muutamaan ylätason teemaan. Nämä teemat löytyvät taulukon ensimmäisestä sarakkeesta. Alkuperäiset artikkelit julkaistiin hankkeen kotisivuilla kuukausittain, ja tämä julkaisuajakohta löytyy taulukon toisesta sarakkeesta. Samassa kuussa julkaistut artikkelit on eroteltu toisistaan kirjaimilla (a, b ,c jne.). Artikkelin otsikko ja kirjoittajien nimet löytyvät kolmannesta ja neljännestä sarakkeesta. Tuloksissa yksittäiseen artikkeliin viitattaessa käytetään tekstin tiivistämisen takia vain julkaisuajankohdan tunnusta (esim. 4/2020 d). Taulukossa jokainen julkaisu esitetään omalla rivillään, ja ne ovat julkaisujärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan, ei teemajärjestyksessä. julkaistujen artikkelien aiheista syntyneet teemat olivat:

  • Työelämän osallistaminen (sinisellä värillä taulukossa)
  • Jatkuvan oppimisen koulutus (JOK, mustalla värillä taulukossa)
  • Sotealan osaamisen ja koulutuksen kehittämistarpeet (vihreällä värillä taulukossa)
  • Koulutuksen vaikuttavuus (punaisella värillä taulukossa)

Tähän artikkeliin on analysoitu näiden neljän teeman alle kuuluvia artikkeleita, ja ne on värikoodattu yllä esitetyn kaltaisesti myös taulukkotyökaluun. Hankkeen hallintoa ja koordinointia käsittelevät kirjoitukset on merkitty taulukkoon mustalla. Ne eivät sisällä sote-koulutuksen kehittämiseen liittyviä näkökulmia, joten ne on jätetty tämän tarkastelun ulkopuolelle.

Työelämän osallistaminen ja jatkuvan oppimisen mahdollistaminen

Sotetie.fi -sivustolla todetaan jatkuvan oppimisen koulutuksiin kuuluvan avoimen ammattikorkeakoulujen opinnot, YAMK-koulutukset, henkilöstöjen täydennyskoulutukset ja erikoistumiskoulutukset. Käsittelemiemme artikkelien mukaan opiskelijat hakeutuvat jatkuvan oppimisen koulutukseen monestakin syystä. Näiksi mainitaan esimerkiksi oman työhyvinvoinnin lisääminen, halu siirtyä kokonaan uudelle toimialueelle, tyytymättömyys nykyisiin työolosuhteisiin ja työnantajan kehotus lisäopintoihin. Yleisimpänä syynä hakeutumiselle nähdään kuitenkin olevan organisaation, yhteisön ja /tai yksilön osaamisen ylläpito, vahvistaminen tai uudistaminen (3/2021 c).

Sote-alan koulutuksia tarjoavat paitsi eri asteiset oppilaitokset myös monet yksityiset palveluntarjoajat. Tarjonta nähdään pirstaloituvan eri tahoille kuten julkisella sektorilla toimiville oppilaitoksille ja korkeakouluille tai yksityisille kouluttajille (3/2020 c, 3/2021 g). Koulutusten hankinta todetaan tapahtuvan niukkenevin resurssein ja koulutusvalintojen antia seurataan esimerkiksi sairaanhoitopiireissä monilla mittareilla (10/2021 d).

Analysoimissamme artikkeleissa oli paneuduttu erityisesti erikoistumiskoulutuksiin, joiden suunnittelun edellytyksenä on työelämäyhteistyö. Artikkelien mukaan ammattikorkeakouluissa tarjotaan 16 erilaista sote-alan erikoistumiskoulutusta (katso taulukko, artikkeli 5/2020 a). Näiden lisäksi esitettiin tarve kuudelle uudelle erikoistumiskoulutukselle. Niitä olivat perhe- ja perhehoitotyön-, gerontologisen työn-, vammais- ja kehitysvammatyön-, kriisi- ja traumatyön-, sosiaalisen kuntoutuksen-, lastensuojelun laitostyön- ja tulevaisuuden sote-keskuksen toiminnan erikoistumiskoulutus. Näistä kustakin oli laadittu oma artikkelinsa ja ne ovat merkitty taulukkoon koodeilla 4/2021 b, 4/2021 c, 4/2021 d ja 4/2021 e.

Sotealan osaamisen ja koulutuksen kehittämistarpeet

Käsittelemiemme artikkelien mukaan SOTETIE-hankkeessa aktivoitiin sote-alan edustajia tuottamaan tietoa alan osaamisesta ja osaamistarpeista (2/2020 b). Työpajoihin osallistuneet ja kyselyihin vastanneet olivat organisaatioiden edustajia ja työnantajia eri puolilta Suomea. Esimerkiksi työnantajille suunnatun kyselyn tuloksissa nousi esille tarve mielenterveystyön, asiakas- ja palveluohjauksen ja lastensuojelutyön osaamisen vahvistamiselle. Nämä ja muut kyselyn tuotoksena tunnistetut osaamistarvealueet löytyvät artikkelista 3/2020 a. Kyseisistä artikkeleista selviää myös esihenkilöiden keskeinen rooli osaamistarpeiden tunnistamisessa ja se, että esihenkilöille suunnattua koulutusta tähän työhön on vaikea löytää (3/2020 b).

Korkeakoulujen sote-koulutuksia koskevan tiedon lisäämiseksi hankkeessa on tuotettu sotetie.fi -sivusto. Sen avulla pyritään helpottamaan erityisesti yhteiseen osaamiseen liittyvien opiskelumahdollisuuksien löytymistä (4/2021 e). Sivusto tarjoaa myös Lapin amk:lle mahdollisuuden lisätä tietoa omista koulutuksistaan ja näin edistää omalta osaltaan sote-alan korkea-asteen koulutuksien saavutettavuutta ja näkyvyyttä.

Koulutusten vaikuttavuuden arviointia

SOTETIE-hankkeessa kerätyn tiedon mukaan uusia koulutuksia suunniteltaessa pitäisi ottaa huomioon myös koulutuksen vaikuttavuus. Koulutuksen vaikutuksia ja vaikuttavuutta tulisikin pohtia jo ennen kolutusta, koulutuksen aikana ja koulutuksen päätyttyä. Koulutuksen vaikutukset ja vaikuttavuus ilmenivät myös eri tavoin, kun niitä tarkasteltiin opiskelijan, työnantajan tai kouluttajan näkökulmista.

Koulutuksen vaikuttavuutta hankkeessa on kuvattu yleisellä tasolla artikkeleissa 12/2019 a, 12/2019 b, 6/2020 d ja 11/2020 a. Sitä on tutkittu myös alueellisesta näkökulmasta. Lisäksi artikkeleissa on pohdittu vaikuttavuuden ennakointia eli vaikuttavuuden käsittelyä jo koulutuksen suunnitteluvaiheessa (12/2020 b). Aihetta tarkastellaan myös koulutuksen aikana (1/2021 a, 3/2021 b). Koulutuksen jälkeistä vaikuttavuuden arviointia pidetään puolestaan tärkeänä tekijänä kuvattaessa koulutuksen merkitystä eri tasoilla ja eri tahoille (12/2020 a).

LÄHTEET:

Arell-Sundberg M., Holvikivi J., Laanterä S., Ritsilä J., Säilä T. & Tikkanen P. (2021). SOTETIE – Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta. Osa 1. Yhteiset osaamiset. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja 9/2021. Saatavilla osoitteesta: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021113057997.

Järvelä T., Myllymaa T., Nieminen M., Puska A., Helminen J., Markkanen U., Säilä T., Kantola T., Ranta L., Saranki-Rantakokko S. & Tikkanen P. (2021). SOTETIE - Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta. osa 2. jatkuva oppiminen. Saatavilla osoitteesta: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121761719

SOTETIE-hanke (2021). www-sivut (sekä siellä julkaistut artikkelit). Saatavilla: blogi.savonia.fi/sotetie.

Tikkanen P. (2020). Kutsu osallistumaan sosiaali- ja terveysalan jatkuvan oppimisen kehittämiseen korkea-asteella. Viitattu 16.8.2021. Saatavilla: blogi.savonia.fi/sotetie.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Työoikeuden osaamisella on merkitystä

28.1.2022



Tia Lämsän kasvokuva.
OTM, HTM, MMM Tia Lämsä työskentelee lehtorina Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Olemme valitettavasti saaneet viime aikoina lukea, että tavanomaisissa nuorten ensimmäisissä työpaikoissa on monesti haasteita johtamisen eri osa-alueilla. Välillä työpaikoilla näyttää tapahtuvan selvästi jopa työlainsäädännön rikkomuksia, olivatpa nämä sitten tahallisia tai tahattomia.

Kukaan tuskin on voinut välttää syksyn 2021 Hesburger -keskustelua ja sen vanavedessä seuranneita muita nostoja pikaruoka-alalta. Myös Espresso House on noussut valitettavaan julkisuuteen muun muassa työolojensa vuoksi. Ilmiö on erittäin huolestuttava. Ehkäpä yrityksissä joissain tilanteissa luotetaan myös siihen, että nuoret eivät tunne oikeuksiaan tai eivät uskalla niitä puolustaa.

Koulutuksella osaamista ja oikeuksien tuntemista

Meillä Lapin ammattikorkeakoulussa koulutetaan liiketalouden koulutusohjelmassa tulevaisuuden tradenomeja työelämään. Vastuullisuusnäkökulmasta on olennaista, että myös työelämän pelisäännöt tulevat tutuksi näille tuleville työntekijöille, asiantuntijoille ja esimiehille.

Oltiinpa työelämässä missä roolissa tahansa, on jokaisen syytä tuntea siihen liittyvän oikeudelliset perusperiaatteet. Siksi opinnoissa käydään läpi työoikeudellisia perusteita ja näin pyritään istuttamaan tiedonjanon siemen myös näiltä osin opiskelijoiden mieleen.

Tarkoituksena on, että toimiessaan myöhemmin työelämän kentällä, valmistuneilla on ymmärrys myös työlainsäädännön merkityksestä ja osaaminen sen soveltamiseen eri tehtävissä. Lisäksi he tietävät, mistä asioista pitää ottaa selvää ja mistä tietoa löytyy, kun pohditaan miten työelämässä missäkin tilanteessa toimitaan. Luonnollisesti myös työelämän pelisäännöt ja vastuut myös työntekijäroolissa on erittäin tärkeää osata.

Opintojakson oppimispäiväkirjoista saankin lukea, kuinka omaan työsopimukseen, oman alan työehtosopimukseen ja yleisestikin lainsäädäntöön on kiinnitetty opintojen jälkeen paljon enemmän huomiota kuin aiemmin. Osa on jopa ensimmäistä kertaa lukenut oman työsopimuksensa huolella läpi. Samoin on ollut ihanaa lukea, miten opiskelijat kokevat nyt voivansa keskustella aiheista työkavereidensa kanssa.

Mielenkiintoisia ovat olleet myös kommentit, että luennoilla käytyjen keskustelujen perusteella osa opiskelijoista on uskaltanut ottaa keskusteluun myös oman palkkauksensa ja palkkauksen periaatteet. Tässä varmasti tukena on ollut nimenomaan kanssaopiskelijoiden kokemukset ja pohdinnat palkkauksen perusteista.

Työoikeudellisen osaamisen taso vaihtelee paljon

Opintojaksoja pitäessäni ja monissa muissakin eri keskusteluissa olen huomannut, että perustietämys työsopimuslain (55/2001) määrittämistä työsopimuksista, työsuhteen määräaikaisuuksien perusteista, palkanmaksusta ja vuosilomalain (162/2005) määrittämistä lomapäivistä on hyvin vaihtelevaa. Samoin esimerkiksi työaikalain (872/2019) säädökset eivät ole aina tuttuja, eikä näin omista oikeuksista osata pitää kiinni. Myös työehtosopimusten merkitys ja niiden rooli suhteessa lainsäädäntöön on välillä hämärää.

Sama osaamisvaje on todettu korkeakouluopiskelijoiden työelämätietoa selvittävässä raportissa vuodelta 2012, jossa todettiin, että jo tuolloin ammattikorkeakouluopiskelijat kaipasivat enemmän tietoa työelämän lainsäädäntöä ja työsopimuksia koskevaan työelämätietouteen. (Korkeakouluopiskelijat ja työelämätieto – katsaus nykytilaan ja tarpeisiin (helsinki.fi) 2012, s. 19.)

Voin hyvin todeta, että osalla opiskelijoista osaaminen aiemmin mainituista perusasioista on ennen opintojakson alkua jopa olematonta. Saati kun puhutaan tasa-arvolaista (laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986), yhteistoimintalaista (334/2007) tai yhdenvertaisuuden periaatteista (yhdenvertaisuuslaki 1325/2014) työelämässä. Monista edellä mainituista osa ei ole koskaan edes kuullut. Sama pätee valitettavasti laajemminkin; työelämässä toimivatkaan eivät läheskään aina tiedä näistä asioista juuri mitään.

Toisaalta yhteistoimintalaki tarkoittaa monille vain ja ainoastaan irtisanomislakia. Onhan se juuri se yhteys, missä yhteistoimintalaista monesti julkisuudessa kuulemme. Todellisuudessahan lain merkitys on paljon laajempi ja vielä tämän vuoden alusta lähtien se on yhä enemmän jatkuvaan vuoropuheluun kannustava laki. Siksi onkin hyvä, että nämä lait käydään läpi erilaisine sovellusesimerkkeineen opintojakson aikana.

Toki monella työelämän kokemusta omaavalla saattaa olla hyvin vahva osaaminen ainakin työlainsäädännön osalta, mutta myös monesta muusta lainsäädännön osa-alueesta. Monesti tunneilla syntyykin mielenkiintoisia keskusteluja työelämän kokemuksista ja niiden peilaamisesta lainsäädäntöön ja erilaisiin työehtosopimuksiin sekä erilaisiin oikeustapauksiin. Nämä vertaiskeskustelut ovat todella hedelmällisiä ja näistä opiskelijat kokevat saavansa todella paljon. Myös opettajan näkökulmasta ne ovat opintojaksojen innostavaa antia.

Hyvä esimerkki runsaasti keskustelua nostavasta asiasta on laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004). Terveydentilaa koskevien tietojen käsittely on lain perusteella hyvin rajoitettua. Kuitenkin tunneilla kuulee valitettavan paljon esimerkkejä siitä, miten tätä rikotaan edelleen yleisesti. Pahimmillaan jopa sairauslomaan oikeuttavat todistukset jäävät muiden työntekijöiden nähtäville. Näiden asioiden osaamista pitäisi ehdottomasti tuoda vahvasti kaikkeen esimiestyöhön.

Työlainsäädännöllä on merkitystä kaikille

Kokonaisuutena voi todeta, että työoikeudellisten kokonaisuuksien opettaminen on todella tärkeää. Jos näitä tietoja ei viimeistään tutkintoon johtavassa koulutuksessa käydä läpi, missä niihin liittyvien perusasioiden osaaminen otetaan haltuun?

Moni opintojaksoni opiskelija on todennut, että työoikeudelliset asiat ovat äärimmäisen tärkeitä ja että niitä soisi opiskeltavan enemmänkin ja käytävän läpi tarkemmin myös esimerkiksi toisen asteen opinnoissa. Tätä samaa olen miettinyt itsekin kuluneen syksyn aikana. Omista oikeuksista ei taatusti osata pitää kiinni, jos niitä ei edes tunneta.

Myös esimiestyössä on tärkeää tuntea työntekijöiden ja työnantajien vastuut, velvoitteet ja toisaalta myös oikeudet. Kukapa haluaa päästä julkisuuteen sillä, että omassa organisaatiossa ei toimita lakien ja sovittujen pelisääntöjen mukaisesti, vaan selviä rikkeitäkin ilmenee. Valitettavasti tätä tapahtuu ilmeisesti edelleen todella paljon.

Työturvallisuuslain (738/2002) vaatimuksetkaan eivät aina ole kunnossa. Monista opiskelijoiden kanssa käydyistä keskusteluista nousee esiin, että esimerkiksi häirintää ja epäasiallista kohtelua työpaikoilla edelleen esiintyy, vaikka näiden epäkohtien poistaminen lainsäädännön tasolla on määritelty työnantajan tehtäväksi.

Kun puhutaan hyvästä johtamisesta, näkisin, että kaiken perustana on toimia erilaisten velvoittavien säädösten mukaisesti. Hyvä henkilöstöjohtaminen rakentuu sen pohjalle ja jos pohja ei ole kunnossa, ei toimivaa organisaatiotakaan voi rakentaa.

Perusteiden on oltava kunnossa, lainsäädäntöä ja mahdollisia työehtosopimuksia on noudatettava. Tästä ei voida tinkiä missään tilanteessa. Tämän jälkeen tulevat toimenpiteet, joilla henkilöstö saadaan viihtymään ja kokemaan organisaatio omakseen ja lisäämään työhyvinvointia. Tähän toki tarvitaan myös paljon muutakin kuin pelkkää säädösten noudattamista.

Lähteet:

Korkeakouluopiskelijat ja työelämätieto – katsaus nykytilaan ja tarpeisiin 2012, Ykkösketju -hanke 1/1/2012. Saatavilla: Korkeakouluopiskelijat ja työelämätieto – katsaus nykytilaan ja tarpeisiin (helsinki.fi)

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Resurssiviisas pääsee vähemmällä

26.1.2022



Kirjoittajan kasvot.
Lapin AMK:n asiantuntijat ja AMK-insinöörit Tiina Keränen ja Päivi Rautio ovat sukeltaneet kiertotalouden pariin syksyn 2021 aikana SERI-Resurssiviisas Meri-Lappi -hankkeessa. Kirjoittajat olivat lähtötilanteessa melko aloittelijoita kiertotalousasioissa, mutta SERI-hankkeessa työskentelyn myötä alkoivat sekä resurssiviisaus että kiertotalousasiat avautumaan.

Resurssiviisaat ratkaisut tukevat kiertotalouden toteutumista

Resurssiviisaus saattaa olla vielä monelle tuntematon termi, vaikka kiertotalous talousjärjestelmänä tai tekoina onkin yhä useammalle jollain tavalla tuttu. Olemme saattaneet kuulla resurssitehokkuudesta, mutta resurssiviisaus on sitäkin laajempi käsite. Resurssiviisaasti toimittaessa resursseja ei pyritä käyttämään ainoastaan tehokkaammin, vaan ennen kaikkea harkitusti ja kestävää kehitystä tukevalla tavalla luonnonvaroja säästäen (Sitra 2019).

Mitä eroa kiertotaloudella ja resurssiviisaudella sitten on? Kiertotaloudessa pyritään omistamiskulttuurista jakamis- ja lainaamiskulttuuriin sekä tuotteiden elinkaaren pidentämiseen ja niiden suljettuun kiertoon, jolloin uutta jätettä ei enää synny (Sitra 2019). Resurssiviisauden voidaan ajatella olevan kiertotalouden työkalu - kiertotalousjärjestelmään siirtyminen ja siinä pysyminen vaatii resurssiviisaita tekoja (Kuva 1).

Sanapilvi piirroshahmon takana.
Kuva 1. Resurssiviisaus kiertotalouden täydentäjänä

Teemme jo nyt monia resurssiviisaita ratkaisuja omassa elämässämme ja työssämme. Usein emme kuitenkaan tunnista näitä ratkaisuja resurssiviisaiksi, vaan toimintaamme ohjaa pääasiassa oman aikamme tai omien rahojemme säästäminen.
Asiaa tarkemmin pohtiessaan voi kuitenkin huomata, että tekemämme ratkaisut perustuvat myös resurssien viisaaseen käyttöön, vaikka tausta-ajatuksena ei välttämättä olisikaan luonnonvarojen säästäminen.

Mitä ovat resurssit?

Tekniikan parissa työskentelevälle sana resurssi saattaa ensimmäisenä yhdistyä vain aineellisiin resursseihin, kuten raaka-aineisiin, vaikka termillä tarkoitetaan paljon muutakin. Resursseja ovat muun muassa luonnonvarat, raaka-aineet, energia, tuotteet, palvelut ja tilat, mutta myös aika ja osaaminen (Sitra 2019).

Siinä missä kiertotalous keskittyy hieman enemmän materiaaleihin, huomioi resurssiviisaus paremmin myös muunlaisia resursseja, kuten ihmisiä ja heidän osaamistaan ja kyvykkyyttään. Ihmisten kutsuminen resursseiksi voi kuitenkin kuulostaa vähän epäinhimilliseltä, joten ehkä ihmisistä puhuttaessa on parempi käyttää resource-sanan eri suomennosta, eli voimavaraa.

Hyvät työntekijät ovat työnantajan tärkein voimavara, sillä ilman toimivaa henkilöstöä on vähän vaikeaa saada työt tehdyksi. Todennäköisesti hyvä ystäväsi toimii myös voimavarana sinulle? Resur… Siis voimavaraviisaus ymmärtää ihmisten hyvinvoinnin merkityksen hyvin toimivassa yhteiskunnassa ja tunnistaa myös ihmisten ajan olevan rajallinen.

Työnantaja toki päättää, mitä työntekijä tekee työajallaan. Mutta entä jos työtehtäviin kuuluu täyttää työajan puitteissa ja muiden tehtävien ohessa sata monivalintatehtävää, joiden vastauksia kukaan ei enää koskaan jälkeenpäin tarvitse? Tehtäviin vastaamiseen kulunut aika voi olla tehokkaasti käytetty, mutta onko se viisaasti käytetty? Tutkimusten mukaan maapallon kierto akselinsa ympäri harvoin pysähtyy kuitenkaan, joten aika saattaa olla jopa kriittisin kaikista resursseistamme.

Viisasta resurssien käyttöä töissä

Konetekniikan, terästen ja terästutkimuksen parissa ei useinkaan tule ajatelleeksi kiertotalouden ja resurssiviisauden näkökulmaa näillä alueilla, vaikka sitä onkin kaiken aikaa toteutettu lähes automaattisesti. Kiertotalous toteutuu jo tutkittavien materiaalien osalta varsin tehokkaasti.

Teräksen ollessa sataprosenttisesti kierrätettävä materiaali, päätyvät testatut materiaalit jossain vaiheessa taas romunkeräyksen kautta sulatettaviksi uuden teräsmateriaalin raaka-aineeksi (World Steel Association 2015). Näin ollen jo uuden teräksen tuotannosta alkaen on toteutunut resurssiviisaus sekä kiertotalous raaka-aineiden käytön suhteen. Lisäksi teräksen tuotannossa syntyviä sivuvirtojakin hyödynnetään kohtuullisen paljon, joka edelleen on osaltaan resurssiviisasta ajattelua (World Steel Association 2016).

Resurssiviisaus toteutunee myös työn organisoinnissa ja ajankäytön hallinnassa. Automaattisesti sitä ajattelee - varsinkin näin yhdistetyn etä- ja lähityön aikana - että aikaa säästääkseen suunnittelee samankaltaiset sijaintiriippuvaiset työtehtävät tehtäviksi tiettyinä päivinä. Toisaalta aikaresurssia säästyy myös etätyöpäivinä, kun työt voi aloittaa jo lähes heti sängystä noustessa, eikä aikaa kulu puolen tunnin työmatkaan autossa. Samalla ajomatkan väliin jättäminen säästää rahaa ja vähentää hiilidioksidipäästöjä ainakin pikkiriikkisen koko maailman päästöihin verrattuna.

Myös oma osaaminen ja ammattitaito voidaan lukea resurssiksi varsinkin työnantajan kannalta. Resursseja viisaasti sovellettaessa voidaan saavuttaa taloudellisia säästöjä, vaikka työntekijä palkkakulujen muodossa maksaakin työnantajalle. Jossain vaiheessa osaava ja ammattitaitoinen voimavara tuo varmasti enemmän kuin kuluttaa ja siinä vaiheessa on jo huolehdittava, ettei kallisarvoiset resurssit pääse katoamaan.

Oman osaamisen kehittäminen on vaatinut aikaa, mutta tiedon karttuessa on varmasti tullut hyödynnettyä myös työyhteisön voimavaroja ajan säästämiseksi. Näin hiljainen tieto on siirtynyt ammattilaiselta toiselle toteuttaen resurssisviisautta omalla tavallaan.

Ajatellaanpa vaikka seuraavanlainen tilanne: Jos etsit vastausta johonkin itsellesi melko tuntemattoman aihealueen monimutkaiseen kysymykseen, kysytkö apua kollegaltasi, jolle aihealue on erittäin tuttu, vai vietätkö mieluummin muutaman tunnin kaivaessasi vastausta Googlen hakutulosten tarjonnasta?

Tässä tapauksessa (resurssiviisaasti ajatellen) valinta on selvä, kuten myös erilaisissa työtapoihin ja testausmenetelmiin perehdytettäessä. Aina on resurssiviisaampaa ottaa oppi vastaan ammattilaisen ohjauksessa tekemällä, kuin istua kuluttamassa kallista aikaa tutkiskelemalla erinäisiä ohjeita internetin syövereistä.

Mutta entäpä vapaa-ajalla?

Mietitään myös muutamia tavanomaisen elämän esimerkkejä. Sijoitatko kauppareissusi esimerkiksi työpaikalta paluun yhteyteen? Säästät todennäköisesti aikaa ja autolla liikkuessasi ehkä myös uusiutumatonta polttoainetta, jonka kulutus erottuu varsinkin tänä päivänä melko kovina lukuina tiliotteessa.

Kaupasta tullessasi tarkastelet vielä ostamiesi elintarvikkeiden viimeisiä käyttöpäiviä ja arvioit hedelmien kypsyysastetta, jotta osaat suunnitella syömisesi niin, ettei ruokaa päädy hävikkiin. Varmaankin ajattelet, että omalla rahalla ostamiesi tuotteiden heittäminen käyttökelvottomana roskiin on miltei sama asia kuin seteleiden silppuaminen, eikä se niljakkaan biojätepussin käsittelykään ole se kaikista mukavin juttu.

Kun ruoan matkaa mietitään tarkemmin, ymmärretään, kuinka monta eri toimijaa ja vaihetta ruoan tuotanto- ja toimitusketjussa on. Alkutuotannossa tuotetut raaka-aineet saattavat kulkea vielä jalostukseen ja pakkaukseen, josta jälleen valmiina elintarvikkeina varastoon ja sieltä kauppaan myyntiin.

Saattaa olla, että se ostamasi lihapyörykkäpaketti onkin matkannut jääkaappiisi päätyäkseen pidemmän matkan kuin sinä koko koronapandemian aikana ja olisi sulaa hulluutta päästää se lopulta pilaantumaan.

Pitkän työpäivän jälkeen ja iljettävää biojätepussia ajateltuasi päätät mennä suihkuun. Vettä säästääksesi sammutat suihkun saippuoinnin ja shampoon levityksen ajaksi, vaikka mieluummin seisoisit lämpimän veden alla tuijottamassa seinää ja miettimässä vastausta elämän tarkoitukseen.

Veden hinnan yhä noustessa koetkin ehkä vain kohtuullisen järkytyksen vesilaskun saapuessa, mutta olet myös säästänyt valtavasti muun muassa veden pumppaamiseen ja puhdistamiseen kuluvaa energiaa etkä pelkästään vesimittarin koneistoa, vaikka elämän tarkoitus jäikin vielä toistaiseksi selvittämättä.

SERI – Resurssiviisas Meri-Lappi

SERI-hankkeen (Kuva 2) tavoitteena on kehittää Meri-Lapin alueen kuntien toimintaa vähähiilisyyttä ja resurssiviisautta edistäen sekä osallistaa yritykset, yhteisöt ja ihmiset kokonaisvaltaista vähähiilisyyttä edistävään toimintaan.

Hankkeessa on toteutettu vähähiilisyyttä edistäviä pilottitoimenpiteitä niin kunnissa kuin yksityiselläkin sektorilla. Lisäksi hankkeessa laaditaan seudullinen vähähiilisyys- ja resurssiviisausstrategia, joka toimii Meri-Lapin alueen toimenpidesuunnitelmana tulevaisuudessa.

Hankkeen kuvastoa ja rahoittajien logot.
Kuva 2. SERI - Resurssiviisas Meri-Lappi -hanke

LÄHTEET

Sitra 2019. Mitä nämä käsitteet tarkoittavat? Viitattu 26.11.2021 https://www.sitra.fi/artikkelit/mita-nama-kasitteet-tarkoittavat/.

World Steel Association 2015. Steel in the circular economy - A life cycle perspective. Viitattu 29.10.2021 https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:00892d89-551e-42d9-ae68-abdbd3b507a1/Steel+in+the+circular+economy+-+A+life+cycle+perspective.pdf.

World Steel Association 2016. Steel – The permanent material in the circular economy. Viitattu 29.10.2021 https://www.worldsteel.org/en/dam/jcr:7e0dc90a-3efe-41bc-9fb4-85f9e873dfc7/Steel%2520%2520The%2520Permanent%2520Material%2520in%2520the%2520Circular%2520Economy.pdf.

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle




Lapin ainoasta maailmanperintökohteesta ammennetaan uusia ideoita matkailutuotteille

24.1.2022



Marjo Jussilan kasvokuva.
TaM Marjo Jussila työskentelee Lapin ammattikorkeakoulussa Arktiset luonnonvarat ja talous -osaamisalalla projektipäällikkönä ja palvelumuotoilun asiantuntijana.

Jotta kulttuuriperintöön liittyvää tarinaa ja historiaa voidaan hyödyntää matkailun kehittämisessä, on tunnettava tarinoiden taustoja ja sisältöjä pääpiirteissään.

Maailmanperintö Struven ketjun pohjoiset osat -hanke levittää tietämystä Struven mittausketjusta keräämällä historiaan ja kulttuuriperintöön liittyviä tarinoita ja muotoilemalla niitä helposti jaettavaan muotoon.

Neljä naista tekee pöydän äärellä ryhmätyötä-

Kuva 1: Matkailupalveluiden kehittämistyöpaja Enontekiöllä syyskuussa 2021.

Mikä Struven ketjuun liittyvissä tarinoissa kiinnostaa?

Keväällä 2021 koronapandemia vaikutti hankkeen toimintaan ja fyysisten kokoontumisten ja yhteisten työpajojen järjestäminen ei ollut vielä mahdollista vastuullisesti. Hanke järjesti viisi webinaaria, joissa asiantuntijat eri maista kertoivat Struven mittausketjuun liittyvää historiaa ja esittelivät mm. paikallisia mittauspisteitä ja niiden tämänhetkistä saavutettavuutta.

Samaan aikaan yleisöä aktivoitiin ja osallistettiin ideointiin kevyellä, webinaarien kuunteluun sopivalla tavalla. Osallistujia pyydettiin mm. pohtimaan, mitkä asiat tarinoissa herättivät kiinnostusta ja inspiroivat ja mitä näistä asioista he haluaisivat jakaa eteenpäin ystävilleen, perheilleen ja kollegoilleen. Näin pyrittiin tunnistamaan, mitkä asiat kulttuuriperinnössä kiinnostavat ja voisivat olla pohjana uusille tuotteille ja palveluille.


Kuva 2 Marjo Jussila.jpg

Kuva 2: Ideoinnissa ja yleisön aktivoinnissa hyödynnettiin Slido.com -palvelua.

Ideointia luonnossa patikoiden

Syksyllä 2021 koronatilanteen kohentuessa voitiin vihdoin suunnitella tapaamisia, työpajoja ja tutustumiskäyntejä eri mittauspisteille. Syyskuussa kokoonnuttiin Tunturi-Lapin maisemissa. Osallistujat pääsivät tutustumiskäynnille Enontekiön Jyppyrävaaralle, jossa pienen patikoinnin jälkeen kuulimme tutkimusretken matkasta Enontekiön alueella.

Jyppyrävaaran laelta on bongattavissa useampi mittausketjun mittauspiste ja se on helposti saavutettavissa suoraan Tunturi-Lapin luontokeskukselta lähtevää polkua pitkin. Struven ketjun todelliset mittauspisteet alueella ovat hieman haastavampia saavuttaa.

Patikoinnin jälkeen osallistujat työstivät ryhmissä uusia palvelukonsepteja matkailijoille. Mielessä oli tuore kokemus Jyppyrältä, joka itsessään oli jo inspiroinut erilaisten matkailupalveluiden kehittämisen äärelle.

Pienryhmissä ajatukset koottiin yhteen ja syntyi kolme hyvin erityyppistä palvelua Struven ketjuun liittyen: Kulttuuripolkutyyppinen opastettu kierros aloittelijoille, Mittausmatkaseikkailu kokeneille luonnossa liikkujille ja Tee oma matkamuistosi -työpaja yhteistyössä museoiden ja luontokeskusten kanssa.

Kuvat inspiroivat ideoimaan uusia palveluita

Marraskuussa järjestettiin kulttuurikahvit Aavasaksan Paviljongilla, ja siellä aiheena oli erityisesti juuri Tornionlaakson ja Ylitornio-Övertorneån kulttuurihistoria. Kulttuurikahveilla kuultiin mielenkiintoisia esityksiä aiheesta ja ideoitiin Struven mittausketjuun liittyviä matkailutuotteita ja -palveluita inspiraatiokuvia ja työpohjia hyödyntäen.

Ihmisiä istumassa salissa.
Kuva 3: Aavasaksan paviljongille kokoontui marraskuussa noin 15 Tornionlaakson kulttuurihistoriasta kiinnostunutta ihmistä kuulemaan ja ideoimaan matkailupalveluita alueelle.

Samoja inspiraatiokuvia ja työpohjia sovellettiin myös marraskuisessa Tornio 400v -seminaarissa, jossa aiheena oli "tutkimusmatkailijoiden Tornionlaakso". Inspiraatiokuvien avulla ideoinnissa päästiin nopeasti liikkeelle. Kuvat aktivoivat osallistujia ja niiden avulla omia ideoitaan ja ajatuksiaan sai koota työpohjalle samaan aikaan, kun kuunteli kiinnostavia esityksiä.

Kuva 4 Marjo Jussila.jpg
Kuva 4: Ohessa kaksi esimerkkiä inspiraatiokuvien avulla tuotetuista ideoista yleistasolla ilman kaikkia yksityiskohtia.

Käsillä tekeminen vauhditti ideointia

Marraskuun loppupuolella tuotteita ja palveluita ideointiin Juoksengissa yhdessä Napapiirin kyläyhdistyksen kanssa. Paikalla oli yli 15 käsitöistä ja käsillä tekemisestä kiinnostunutta harrastajaa, jotka yhdessä ideoivat matkamuistotyyppisiä tuotteita. Tällä kertaa työpajavarusteluun kuului erilaisia materiaaleja ja työkaluja, jotka kädentaitoja omaavien ihmisten käsissä muotoutuivat erilaisiksi prototyypeiksi matkailijoille suunnatuista tuotteista.

Kuva 5 Marjo Jussila.jpg
Kuva 5: Mehupilleistä, puunpalasista, napeista, nahkasta ja villalangasta kokeillen ja kehitellen syntyi erilaisia prototyyppejä ja ideoita matkamuistotuotteista. Kuvassa kirjoittajan ehdotus kolmiomittauksesta idean saaneesta Struven ketju himmelistä.

Toiminta huipentuu kiertävään näyttelyyn

Kestävä matkailu ja siihen liittyvä tuotekehitys on yksi Maailmanperintö Struven ketjun pohjoiset osat -hankkeen teemoista. Hankkeessa ideoidaan Struven mittausketjuun ja kulttuuriperintöön liittyviä matkailupalveluita, joissa hyödynnetään erilaisia digitaalisia ratkaisuja; esimerkiksi kosketusvapaa infokioski, 360-kuvat mittauspaikoilta ja tarinaa tutuksi tekevä mobiilipeli.

Kaikki työpajoissa tuotetut Struven mittausketjuun liittyvät tuote- ja palveluideat kootaan yhteen hankkeen verkkosivuille tulevan kevään aikana. Hanke jatkuu syyskuun 2022 loppuun asti ja viimeisenä vuotena toiminta huipentuu kiertävään Struve-aiheiseen näyttelyyn. Näyttely kiertää huhtikuusta alkaen Rajalla-kauppakeskuksesta Torniosta Övertorneålle, Ylläkselle, Hammerfestiin ja Enontekiölle, ja palaa lopuksi Tornioon Tornionlaakson museoon syyskuussa.

Näyttelyssä on siis esillä rautaisa annos Struve-aiheista sisältöä mukaan lukien hankkeessa tuotetut digitaaliset ratkaisut ja tuotekehityskilpailun parhaat ehdotukset.

 

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



3 + 1 vinkkiä korkeakouluopettajille oppimisanalytiikan käyttöön

21.1.2022



Kirjoittajan kasvot.
Asiantuntija Arno Heikkala (liikunnanohjaaja AMK) työskentelee Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä liikunnanohjaajakoulutuksessa sekä asiantuntijana Skills4Life -hankkeessa (ESR).

Johdanto

Säännöllisesti Moodlea käyttävät opettajat tietävät, että Moodlen oppimisanalytiikka eli käyttäjien luoma ”sormenjälki”, luo merkittävän määrän dataa, jota voidaan hyödyntää osana opetuksen ohjausta.

Jos sinua kiinnostaa miksi, mitä ja ennen kaikkea miten oppimisanalytiikkaa voidaan hyödyntää osana korkeakouluopetusta, tässä muuta vinkki aiheeseen liittyen.

Oppimisanalytiikka Skills4Life-verkkomoduuleilla

Vuosina 2019 - 2021 Lapin AMK ja Lapin urheiluopisto Santasport toteuttivat taidon oppimiseen liittyvän yhteishankkeen, johon loimme kuusi verkkomoduulia. Verkkomoduulien teemoina olivat motivaatio, itsensä johtaminen, ryhmän johtaminen, luontosuhde, motorinen oppiminen sekä soveltava suorituksen analysointi. Moduulien sisältöjen tuottamisesta vastasi kyseisen teeman asiantuntijat.

Yksi verkkomoduulien suunnittelun taustalla ollut ajatus oli, miten oppimisanalytiikka voisi helpottaa opettajan työtä sekä tukea opiskelijan osaamisen kehittämistä. Tiivistän hankkeen aikana tehdyt huomiot oppimisanalytiikan hyödyntämisestä neljään vaiheeseen:

  1. suunnittele,
  2. syklitä,
  3. seuraa ja
  4. vuorovaikuta,

jossa jokaisella vaiheella on näkemykseni mukaan oma merkittävä tehtävä osana pedagogista toimintaa.

1. Suunnittele oppimisanalytiikan käyttö alusta asti

Ennemmin tai myöhemmin opintojaksojen, moduulien ja verkkokurssien suunnittelua opettaja kohtaa väistämättömän tosiasian – kokonaisuudelle on luotava pedagoginen käsikirjoitus. Oppimisanalytiikan hyödyntäminen osana koulutuskokonaisuutta ei missään tapauksessa poista pedagogisen käsikirjoituksen merkitystä, päinvastoin.

Saadakseen oppimisanalytiikasta parhaan mahdollisen hyödyn, on oppimisanalytiikan käyttö huomioitava heti suunnitteluvaiheessa. Oppimisanalytiikka ei siis ole koulutuskokonaisuuden päälle liimattu erillinen osa pedagogista käsikirjoitusta, vaan merkittävä osa sen pedagogista juonta. Näin tehtiin myös Skills4Lifen moduuleilla.

Jo Skills-moduulien suunnitteluvaiheessa pohdimme: Miksi haluamme hyödyntää oppimisanalytiikka? Kysymys voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta siihen vastaaminen loi pohjan suunnittelun seuraaville vaiheille. Kun oppimisanalytiikan miksi oli tiedossa, siirryimme suunnittelussa seuraaviin kysymyksiin:

  • Mitä tietoa opiskelijoilta halutaan suoritusten osalta?
  • Miten tuota tietoa kerätään?

Saatuamme vastaukset näihin kysymyksiin, siirryimme moduulien rakenteen suunnitteluun, eli jokaiselle opettajalle tuttuun työvaiheeseen, Moodle-työtilan rakentamiseen.

2. Syklitä kokonaisuus selkeäksi juoneksi

Skills4Life-hankkeen alusta asti oli selvää, että opiskelijat tulisivat suorittamaan opintojaan verkkomoduuleilla ajasta ja paikasta riippumatta, minimaalisella opettajan tuella. Opiskelijoiden etenemistä moduulin aikana olisi seurattava niin, että jo suorituksen aikana opiskelija jättäisi jälkiä toiminnastaan Moodle-työtilaan. Skills-moduuleilla tämä haaste ratkaistiin rytmittämällä moduulien sisällöt selkeisiin vaiheisiin, joilla oli myös kumulatiivinen juoni. Puhuimme syklittämisestä.

Syklittäminen perustuu ajatukseen, jossa opiskelija suoritti opintojaan moduulin aikana ennalta suunnitellun juonen mukaisesti. Opiskelija aloitti moduulit orientaatiotehtävällä, jonka jälkeen hän siirtyi syklikohtaisiin aineistoihin ja tehtäviin. Moni moduuli päättyi johonkin suurempaan lopputehtävään, joskin joissakin tehtäväpalautus oli koko moduulin ajalta tehty oppimispäiväkirja.

Syklityksen avulla Skills-moduuleihin luotiin aineisto ja tehtäväkohtaisia “ehtoja”, joiden perusteella opiskelijan jälki suorituksista muodostui. Tehtävä-aktiviteeteissa käytimme myös aikarajoja, jotka antoivat opettajille lisäinformaatiota opiskelijoiden opintojen etenemisestä suunnitellun aikataulun puitteissa.

Oppimisanalytiikan kannalta syklityksen juju piili siis siinä, että eri aineistojen avaamiset ja tehtävien palautukset täyttivät suunnitellut ehdot, jolloin opettajien oli helppo seurata opiskelijan etenemistä Moodlen etenemisen seurannan avulla. Mikäli moduulilla ei olisi ollut selkeää juonta, olisi seuranta ollut vaikeampaa, ellei jopa mahdotonta. Skills-moduuleissa opettaja kykeni seuraamaan opiskelijoiden etenemistä käytännössä reaaliajassa, joka näin helpotti opettajan kokonaiskuvan rakentumista opiskelijan opintojen etenemisestä.

3. Seuraa aktiivisesti opiskelijoiden etenemistä

Nyt annan ehkä kaikkein tärkeimmän vinkin oppimisanalytiikkaan liittyen: Seuraa aktiivisesti opiskelijoiden etenemistä. Suunnittelusta ja syklityksestä ei ole oppimisanalytiikan käytössä hyötyä, mikäli opettajalla ei ole aikaa tai motivaatiota todella seurata opiskelijoiden etenemistä. Oppimisanalytiikka siis tuottaa vain dataa - miten tuota dataa käytetään, on opettajan pedagoginen valinta.

Jo oppimisanalytiikan käytön suunnittelussa on hyvä kysyä itseltään: mitä teen, kun etenemisen seurannan ehdot täyttyvät? Ehkä jopa tärkeämpi kysymys on: mitä teen, jos etenemisen seurannan ehdot EIVÄT täyty? Pointti siis on siinä, että jo moduulin suunnitteluvaiheessa pohdit mahdollisia toimenpiteitä, jos opiskelijoiden suoritukset laahaavat. Eli mieti: Millaista tukea voit tarjota? Mihin toimenpiteisiin voit ryhtyä?

Skills-moduuleilla Moodlen etenemisen seurantaa hyödynnettiin aktiivisesti osana pedagogista toimintaan. Selkeästi luotu pedagoginen juoni, hyvin suunnitellut aineistot ja suoritusten seuranta antoivat opettajalle mahdollisuuden pysyä kärryillä opiskelijoiden edistymisestä siitä huolimatta, että opiskelijoita oli paljon ja he suorittivat moduuleja eri rytmissä. Tällaisen heterogeenisen etäopiskelijoiden seurannan kannalta oppimisanalytiikka antoi moduulien opettajille juuri sitä informaatiota, mitä oppimisanalytiikalle suunniteltiin hankkeen alussa.

+1 Vuorovaikuta opiskelijoiden kanssa

Skills4Life -hankkeen jälkeen keskustelimme muutaman opettajan kanssa oppimisanalytiikan luomista mahdollisuuksista pedagogisessa toiminnassa. Edellä mainitsemani vinkit, joskin tärkeitä opiskelijoiden suoritusten seurannan kannalta, ovat kuitenkin vasta ensimmäinen vaihe oppimisanalytiikan hyödyntämisessä. Miten tuosta voi nousta seuraavalle tasolle? Vuorovaikuta!

Kun olet vinkkien 1-3 avulla onnistunut luomaan verkkomoduuleille selkeän juonen, asettamaan aktiviteeteille etenemisen seurannan ehdot ja pohtinut, miten seuraat opiskelijoiden toimintaa, voit hyödyntää tietoa kahdella tavalla: voit joko seurata passiivisesti opiskelijoiden opintojen etenemistä (tai etenemättömyyttä) tai ottaa proaktiivisen roolin opintojen tukemisessa.

Tämä on tietenkin tapauskohtaista ja riippuu paljon koulutuskokonaisuuden rakenteesta sekä opettajan resurssista (ja motivaatiosta). Oppimisanalytiikka kuitenkin luo erinomaiseen mahdollisuuden havaita tippumisuhan alla olevat opiskelijat, mikäli se suunnitellaan oikein.

Palaan jälleen alussa esittämääni kysymyksen, MIKSI haluat hyödyntää oppimisanalytiikka? Oppimisanalytiikan luoma data antaa sinulle aivan uudenlaisia mahdollisuuksia opiskelijavuorovaikutukseen moduulisuoritusten aikana. Oikein suunniteltu juoni ja Moodlen asetukset luovat merkkejä opiskelijoiden toiminnasta, joka tarjoaa opettajalle mahdollisuuden tarjota apuaan paljon ennen kuin mahdollinen drop-out tapahtuu.

Millaisia seurauksia opiskelijan kannalta voisi olla, jos moduulin opettajalta tulisi jossain vaiheessa viesti: “Hei Riina! Huomaan, että Tehtävä 3 on sinulla vielä vaiheessa. Kaipaatko apua sen kanssa?”. Opettajan ja opiskelijan välinen vuorovaikutus on klassisesti asia, jota opiskelijat kaipaavat enemmän. Voisiko oppimisanalytiikka tuoda työkaluja tähän?

Miten tästä eteenpäin?

Keväällä 2019 Skills4Life-hankkeen alkaessa oppimisanalytiikan hyödyntäminen osana verkkopedagogiikkaa oli suhteellisen alkutekijöissä Lapin AMKin liikunnanohjaajakoulutuksessa. Hankkeen aikana saimme kuitenkin hyviä kokemuksia oppimisanalytiikan luomista mahdollisuuksista osana pedagogista toimintaa.

Hankkeen aikana tehdyt havainnot ovatkin siirtyneet osaksi Liikunnan ja vapaa-ajan koulutuksen opetustoimintaa. Jatkamme oppimisanalytiikan tuomien mahdollisuuksien tutkimista.

Skills4Life-hanke

Skills4Life – Taidot elämään on Lapin AMK ja Lapin urheiluopisto Santasport yhteishanke, jossa liikunta- ja urheilumaailmassa käytettyjä taitoja ja huippuosaamista kehitetään sekä hyödynnetään muissa toimintaympäristöissä. Hanketta rahoitti Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja se toteutettiin 1.3.2019 - 31.12.2021. Hankkeen tavoitteena oli jalkauttaa monipuolista taito-osaamista eri kohderyhmille. Kohderyhminä ajateltiin erityisesti olevan sosiaali- ja terveyspalveluiden, varhaiskasvatuksen, koulutuksen sekä liikunta- ja urheilualan ammattilaiset.

Hankkeen tarkoituksena oli luoda verkkopedagogiikkaa hyödyntävä koulutuskokonaisuus, jonka kokonaislaajuus oli 30 opintopistettä (ECTS). Koulutuksen keskeisiksi sisällöiksi rajautui taidon käsitteen määrittely, taidon oppimisen ja opettamisen pedagogiset mallit sekä nykyaikaiset menetelmät, taidon eri lajit ja luokittelu tavat sekä taidon ja yksilön osaamisen analysointi.

Hanketoimijoiden ja rahoittajien logot rinnakkain.

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Vihreän talouden hyvät käytänteet Lapissa

19.1.2022



Kirjoittajien kasvokuvat.
Henna Kukkonen (KM) ja Kalle Santala (metsätalousinsinööri, YAMK) työskentelevät asiantuntijoina Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

Vihreä talous tarkoittaa yhteiskunnan toimintamallia, joka mahdollistaa samanaikaisesti taloudellisen vaurauden lisääntymisen sekä ympäristökuormituksen vähentämisen (Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu, 2022).

Taloudellisen ja ekologisen näkökulman lisäksi vihreän talouden rakenteet tukevat sosiaalista kestävyyttä ihmisten toimeentulon parantamisen sekä varallisuuden oikeudenmukaisen ja vastuullisen jakamisen kautta (Antikainen, R., Lähtinen, K., Leppänen, M. & Furman, E. 2013:11).

Euroopan komission mukaan keskeisimpiä keinoja ympäristöystävällisemmän talouden toteuttamisessa ovat uusiutuvien luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen sekä esim. vesi- ja jätepolitiikan kehittäminen. Lisäksi kestävä kulutus ja tuotanto sekä vihreiden innovaatioiden tukeminen ovat vihreän talouden keskeisiä edellytyksiä. (Euroopan komissio 2022b.)

Toteutimme Green Rural Economy eli GRUDE-hankkeen puolesta Lapissa yrittäjä- ja kuntatoimijahaastatteluita kevään 2020 ja kesän 2021 välillä. Haastatteluissa halusimme ensinnäkin kuulla, millaisia vihreän talouden hyviä käytänteitä lappilaisissa yrityksissä sekä kunnissa jo on käytössä. Toiseksi selvitimme, millaisia haasteita ja pullonkauloja käytänteiden toteuttamisessa on, ja kolmanneksi, millaisia toimenpiteitä kunnissa täytyisi tehdä, jotta vihreä talous edistyisi Lapissa mahdollisimman tehokkaasti.

Haastateltavat valikoituivat mukaan kunnista, jotka olivat GRUDE-hankkeen käynnistysvaiheessa ilmaisseet halunsa olla mukana hankkeen toiminnassa. Yrityskentältä haastattelimme muun muassa lämpöyrittäjää, kalastusyhteisöä, matkailutoimijaa ja hirsirakentajaa. Kunnissa haastattelut taas kohdentuivat keskuskeittiön esihenkilöön, energiantuotannon toimijaan ja kalastusbrändityöstä tietävään tahoon.

Vastuullisuus, vihreät innovaatiot ja yhteistyön merkitys yrityksissä

Yrityksen yhteiskuntavastuu tarkoittaa sitä, että yritys on taloudellisen vastuun lisäksi osaltaan vastuussa toimintapiirissään olevien ihmisten sekä ympäristön hyvinvoinnista. Kestävän kehityksen perusajatuksen mukaan resursseja tulee hyödyntää siten, että myös tulevilla sukupolvilla on edellytykset hyvään elämään ja omien tarpeidensa tyydyttämiseen. (Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012.)

Tutkimusorganisaatioiden lisäksi myös yrityksillä on tärkeä rooli ekoinnovaatioiden eli resurssitehokkaampien toimintatapojen ja prosessien kehittämisessä sekä käyttöönotossa (Euroopan komissio 2022a.)

Hirsirakentaminen on eräs esimerkki vihreän talouden mukaisesta resurssitehokkaasta toimintamallista. Rakennuksiin käytetty hirsi sitoo hiiltä kymmeniksi tai jopa sadoiksi vuosiksi. Puu on uusiutuva rakennusmateriaali, joka voidaan rakennuksen käyttöiän lopuksi hyödyntää energiantuotannossa.

Lisääntyneet sisäilmaongelmat erityisesti julkisissa rakennuksissa ovat motivoineet kuntia rakentamaan muun muassa kouluja ja päiväkoteja hirrestä. Haastattelemamme hirsirakennusyrittäjä uskookin, että hyvät kokemukset tähän mennessä toteutetuista kohteista vaikuttavat hirsirakentamisen suosion kasvuun myös tulevaisuudessa.

Vihreän talouden toimenpiteiden edellytyksiä yrityksissä

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukeminen julkisin varoin on yksi merkittävistä keinoista ekoinnovaatioiden, kestävän kulutuksen ja tuotannon tukemisessa sekä vihreiden ratkaisujen valtavirtaistamisessa (Euroopan komissio 2022a; Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012.) Haastattelemamme kalastusyhteisön edustaja toikin esille hanketoiminnan hyödyllisyyden alueellisen kalastustoimialan kehittämisessä.

Hankkeiden kautta kalastajayhteisöön oli saatu houkuteltua lisää kalastajia ja näin saatu turvattua yhteisön jatkuvuus sekä riittävät tuotantovolyymit. Uudet kalastajat oli otettu mukaan yhteisön toimintaan ja heille oli jaettu kalastukseen liittyvää ammattitietoutta esimerkiksi kalapaikoista, liikkumisesta ja tuotteiden jalostamisesta. Haasteena kalastuselinkeinon jatkuvuudelle yhteisön edustaja näki ammattikalastukseen liittyvän yleisen tietoisuuden heikon tason.

Myös hakelämpöyrittäjän näkemys korostaa julkisen hallinnon toimenpiteiden merkitystä vihreän talouden edellytysten luojana (ks. Antikainen, R. ym. 2013: 16).

Yrittäjä nosti haastattelussa esille käytänteen, jossa kuntien omistamia kiinteistöjä, kuten kaukolämpöverkon ulkopuolella sijaitsevia kouluja, muutetaan öljylämmityksestä yrittäjävetoiseen hakelämmitykseen. Yrittäjän mukaan hakelämmitys lisää työllisyyttä kunnan alueella, parantaa huoltovarmuutta ja omavaraisuutta, vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja on kokonaistaloudellisesti yhteiskunnalle kannattavaa.

Pullonkaulana toiminnan yleistymiselle yrittäjä näki kuntapäättäjien tietämättömyyden hakelämmitykseen siirtymisen mahdollisuuksista ja aluetaloudellisista vaikutuksista.

Kilpailuetua vastuullisuudesta

Yritys voi hyötyä monin tavoin maineestaan vastuullisena yrityksenä. Maineen avulla on mahdollista muun muassa lisätä palveluiden ja tuotteiden kysyntää, houkutella osaavaa työvoimaa sekä sitouttaa henkilöstöä. (Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012.) Matkailuyrittäjän tapauksessa yritys onkin päättänyt hyödyntää kyläyhteisöstä löytyvää ammattitaitoa osana matkailupalveluidensa tuotantoa.

Yritys on kartoittanut kylässä olevaa osaamista ja muuta yritystoimintaa, ja heidän tavoitteenaan on hyödyntää paikallisia tuotteita ja palveluita oman palveluvalikoimansa täydentämisessä. Tällä tavoin yrityksessä pystytään keskittymään paremmin omaan ydinliiketoimintaan majoituspalveluiden tuottajana. Laaja yhteistyö muiden alueen toimijoiden kanssa parantaa matkailutoimijan mielestä heidän asemaansa yhteisössä ja tekee yrityksen liiketoiminnasta kannattavampaa.

Kuntien rooli vihreän talouden edistämisessä

Luonnonvarojen kestävään käyttöön pohjautuvan liiketoiminnan tukeminen kuntatasolla nopeuttaa vihreää siirtymää koko yhteiskunnassa. Julkisen hallinnon tehtävänä on toimia ennen kaikkea edellytysten luojana ja ohjata tuotantoa ja kulutusta vihreän talouden tavoitteiden suuntaan esimerkiksi strategisten uudistusten kautta. Konkreettisia esimerkkejä vihreän talouden mukaisista käytänteistä ovat muun muassa kestävyysnäkökulman huomiointi julkisissa hankinnoissa, uusiutuvan energian hyödyntäminen sekä alueen elinvoimaisuuden lisääminen uusien työpaikkojen kautta. (Antikainen, R. ym. 2013: 16–18.)

Ekologisia ratkaisuja Lapin kunnista

Osa Lapin kunnista on ottanut tavoitteekseen lähiruoan osuuden kasvattamisen julkisessa ruoantuotannossa. Haastattelemamme ruokapalvelupäällikkö toi esille kilpailutusosaamisen merkityksen lähiruoan hankinnassa.

Hän kertoo, ettei hankintalaki suinkaan pakota valitsemaan rahallisesti edullisinta tarjousta raaka-ainetoimituksissa, vaan valinnassa voidaan soveltaa myös muita kriteerejä, joiden kautta lähiruoan käyttöä voidaan kuntien keskuskeittiöissä lisätä. Haasteena lähiruoan lisäämiselle ovat hänen mukaansa hankintaosaamisen puute kunnissa sekä saatavilla olevien paikallisten raaka-aineiden vähyys.

Toinen esimerkki julkisen puolen kiertotalouden ratkaisuista on kaukolämmön tuotannossa käytettävän metsähakkeen poltosta syntyvän tuhkan hyödyntäminen metsien lannoituksessa. Kaukolämpöverkkoihin tuotetaan lämpöä etupäässä metsähakkeella. Metsähake on uusiutuvaa energiaa, jonka tuotannolla on työllistäviä vaikutuksia paikallistalouteen.

Energiantuotannon sivutuotteena syntyy tuhkaa, joka vihreän talouden käytänteiden mukaisesti jalostetaan rakeistamossa muotoon, joka on helppo levittää metsään. Haastattelemamme energiantuotannon kuntatoimijan mukaan tuhkalla on hyvä kysyntä ja sen palauttaminen takaisin metsään vähentää kaatopaikkaläjityksestä aiheutuvia kustannuksia. Lannoitekäyttöä rajoittavat lähinnä tuhkan sisältämät raskasmetallit, joiden pitoisuuksiin voidaan kuitenkin vaikuttaa oikean polttotekniikan avulla.

Vastuullinen kuntaimago lisää alueen elinvoimaa

Vihreän talouden näkökulmat kannattaa huomioida myös kunnan imagon kehittämisessä. Ennakoivuus ja oma-aloitteisuus vastuullisten toimintatapojen kehittämisessä lisäävät sekä julkisen puolen että yritysten tapauksessa markkinaetua suhteessa kilpailijoihin (Antikainen, R. ym. 2013: 7, 16; Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012).

Eräs haastattelemistamme kuntatoimijoista toikin esille brändityön merkityksen paikallisen liike-elämän kannalta. Kunnan taitavasti rakentama brändi voi houkutella alueelle monenlaista liiketoimintaa, joka vastavuoroisesti kiihdyttää kuntabrändin tunnettuutta ja kiinnostavuutta sekä lisää alueen elinvoimaa.

Vihreä talous edellyttää laajaa asiantuntemusta ja rohkeaa päätöksentekoa

Haastatteluissa tuotiin esiin monipuolisesti vihreän talouden hyviä käytänteitä sekä kunnista, että yrityskentältä. Esimerkkejä saatiin sekä taloudellisen, ekologisen, että sosiaalisen kestävyyden osa-alueilta. Huomionarvoista on, että useimmissa esimerkeissä vihreän talouden toimenpiteiden positiiviset vaikutukset vaikuttivat ulottuvan laajasti yritys- ja aluetalouden eri osa-alueille.

Sekä kuntapäättäjien, että yrittäjien haastatteluissa nähtiin myös, että erityisesti tiedon puute aiheuttaa haasteita vihreän talouden eteenpäin viemiselle Lapissa, mikä kestävän kehityksen tavoitteiden laajuus huomioiden onkin varsin ymmärrettävää.

Aihepiirin moniulotteisuus sekä laajat syy-seuraussuhteet ovat omiaan vaikeuttamaan vihreään talouteen liittyvän tutkimustiedon tulkintaa ja ymmärrettävyyttä. Vihreä talous edellyttääkin toimintatapojen muuttamista koko yhteiskunnan ja kaikkien tuotantosektorien tasolla, mikä väistämättä tekee siitä pitkäjänteisen prosessin (Antikainen, R. ym. 2013: 19, 26, 28).

Vihreän talouden toimintamallien käyttöönotto vaatii myös rohkeita päätöksiä kunnissa ja yrityksissä. Päätösten tueksi tarvitaan osaamista ja kokemuspohjaista tietoa hyväksi havaituista vihreän talouden käytännöistä. Niitä olemme koonneet Pohjois-Suomen, -Ruotsin ja -Norjan alueilta GRUDE-hankkeen verkkosivuille osoitteeseen: www.grudeproject.eu.

Lähteet

Antikainen, R., Lähtinen, K., Leppänen, M. & Furman, E. 2013. Vihreä talous suomalaisessa yhteiskunnassa. Ympäristöministeriön raportteja 1/2013.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41446/YMra1_2013_Vihrea_talous_suomalaisessa_yhteiskunnassa.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Euroopan komissio. 2022a. Innovaation hyödyntäminen.
https://ec.europa.eu/environment/basics/green-economy/innovation/index_fi.htm
[luettu 4.1.2022]

Euroopan komissio. 2022b. Ympäristö.
https://ec.europa.eu/environment/basics/green-economy/index_fi.htm
[luettu 3.1.2022]

Harmaala, M. & Jallinoja, N. 2012. Yritysvastuu ja menestyvä liiketoiminta. Almatalent Oy.
https://verkkokirjahylly.almatalent.fi/teos/FAEBHXBTDG

Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu – Ympäristö.fi. 2022. Vihreä talous.
https://www.ymparisto.fi/fi-fi/kartat_ja_tilastot/ympariston_tilan_indikaattorit/Vihrea_talous [luettu: 3.1.2022]

 

> Siirry Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Edellinen 1 2 3 4 ... 31 32 33Seuraava