Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Ei pelkkä paperi

15.11.2018



Porkka ja Holm.jpg
Vieraskynässä opiskelijakunta ROTKOn toiminnanjohtaja Elina Holm ja elinkeino- ja yhteistyövastaava Tuomas Porkka.

Strategia. Maailmassa tuskin lienee kovin montaa sanaa, jotka kääntävät aivojen nupikat tehokkaammin “hauki on kala” -asentoon.

Se kuulostaa juuri siltä, mitä se monesti onkin: puoliväkisin kasatun ryhmän suurella vaivalla laatima asiakirja, joka pitää sisällään paljon suuria sanoja ja yleviä tavoitteita. Jotain joka julkaistaan suurella tohinalla ja organisaation kaikkien toimijoiden tulee taputtaa käsiään innostuneen oloisesti ja vakuutella kuinka työryhmän visio on innovatiivinen ja edistyksellinen.

Julkistusta seuraavana päivänä strategia haudataan kaapin perälle (tai nykypäivänä toki pilvipalvelun). Sitä muistellaan korkeintaan firman pikkujoulujen viimeisillä tunneilla. Taputellaan toisia saunassa selkään että se oli muuten jätkät ihan hyvä paperi se.

Kaikki alkaa timanttien metsästyksestä

Yllä oleva kärjistys on toki vain osa totuudesta. Joskus strategioista tulee sellaisia helmiä, että sitä jaksetaan huomioida ja jopa viedä toteutuksiin vuodesta toiseen.

Onnistunut strategia on yhteisön laajasti hyväksymä kertomus organisaation arvoista, toimintamalleista ja päämääristä. Kun opiskelijakunta alkoi käynnistelemään strategiaprosessia keväällä 2017, ensimmäinen ajatus oli löytää juuri tällaisia onnistuneita strategioita. Sellaisia, jotka ovat napakoita, selkeitä ja yksinkertaisia, mutta silti tavoitteiltaan tarpeeksi yleviä, jotta niihin tuntee halua sitoutua.

Etsimämme löytyikin yllättävän läheltä, Lapin AMKn strategiasta. Viehätyimme sen simppeliydestä, onhan koko paperin ydin puristettavissa muutamaan diaan. Tai yhteen mustekynään, kuten talossa alusta asti mukana olleet saattavat muistaa.

Ytimessä

Opiskelijakunnan toiminnan kova ja rikkoutumaton ydin on opiskelijoiden edunvalvonta, ja sen ympärille lähdimmekin rakentamaan visioitamme. Koemme, että edunvalvontamme tulee olla tavoitteellista, näkyvää ja avointa. Toimijoiden tulee kyetä vastaamaan ymmärrettävästi kysymyksiin mitä tehdään ja miksi tehdään, erityisesti silloin, kun kysymyksiä esittävät opiskelijat. Norsunluutorneja meillä ei onneksi ole juuri varaa rakennella.

Arvot kulkevat usein toiminnassa mukana ikään kuin sisäänkirjoitettuna. Ne tulevat toiminnan lähtökohdista, meidän tapauksessamme siitä, mikä on laissa kirjattu opiskelijakunnan tehtäväksi.

Se, että olemme esimerkiksi opiskelijalähtöisiä, on toimintamme punainen lanka, josta ei sovi tinkiä missään tilanteessa. Jos sille tielle lähdetään, me emme ole enää me, vaan joukko yksilöitä omine päämäärineen. Arvot myös heijastelevat ihanteitamme, eli sitä, millaisia tahdomme olla. ROTKOn tapauksessa näitä ihanteita ovat yhdenvertaisuus, kunnioitus, kannustavuus ja tehokkuus.

Tänään ja huomenna

Koska emme halunneet keksiä pyörää uudestaan, lähdimme liikkeelle perinteisesti swot-analyysista. Tokihan sitä itse tiedetään, missä ollaan hyviä ja missä pitäisi vähän skarpata, mutta se on hyvä kirjoittaa aina silloin tällöin auki ja tehdä tiettäväksi toisinaan myös muille.

Yhteistuumin päädyimme siihen, että vahvuuksiamme ovat mm. tuutoroinnin järjestäminen, muuntautumiskyky ja sopeutuvuus, asiantuntevuus opiskelijoiden arkeen liittyvissä asioissa, sekä yhteisöllisyys. Viestinnän tavoitettavuudesta, tehtävien kuormituksen jakautumisesta ja toimijoiden osaamisen tunnistamisesta taas löydettiin petrattavaa ja vaikuttamisen paikkoja.

Tulevaisuuden mahdollisuuksiin taasen kirjasimme kohtuullisen vahvalla painolla LUC2020-kehittämisohjelman sekä TKI-toiminnan.

Opiskelijakuntien olosuhteet ovat muuttuneet viime vuosina radikaalisti. Epävarmuuteen olemme tottuneet vanhastaan, mutta nyt on käynyt selväksi, että muutos on poikkeustilan sijaan uusi normi. Reaktiivisuus ei enää riitä, vaan meidän tulee olla aktiivisesti määrittämässä sitä, miltä huomisen vaikuttamistoiminta näyttää ja mitä väyliä pitkin pyritään vaikuttamaan.

ROTKOlle näitä väyliä ovat yllä mainittujen lisäksi opiskelijoiden ja elinkeinoelämän välisen siteen vahvistaminen ja uusien yhteistyökanavien löytäminen. Lapissa on tällä hetkellä paljon osaamista ja paljon yrittämistä. Aina nämä kaksi eivät kuitenkaan kohtaa tarpeeksi tehokkaasti. Haluamme tehdä oman osamme asian korjaamiseksi.

Ulospäin suuntautuvat suuret linjat ovat kuitenkin vain yksi osa strategiaamme. Vähintään yhtä tarmokkaasti tahdomme tarttua opiskelijakunnan sisäiseen kehittämiseen.

ROTKOn jäseniä kaikista läsnäolevista Lapin AMKn opiskelijoista oli viime kevään (2018) mittaushetkellä hiukan vajaat 50 prosenttia, mikä on kansallista keskitasoa. Tavoite on, että vuoden 2020 loppuun mennessä lukema on 75 prosenttia. Tähän pyritään mm. ottamalla käyttöön vuoden 2019 mobiiliopiskelijakortti, josta rakennetaan niin paljon opiskelijan arkea ja taloutta helpottava paketti, ettei kenenkään kannata jättää käyttämättä optiota liittyä opiskelijakunnan jäseneksi.

Vaatimattomasti paras

Lisäksi sisäisistä päämäristämme löytyy kohtuullisen vaatimaton tavoite olla Suomen paras työpaikka. Tämän tavoitteen toimenpiteiden suunnittelusta tekee mielenkiintoisen se tosiasia, että suurin osa opiskelijakunnan toimijoista vaihtuu vuosittain. Nämä toimijat tekevät päätökset siitä, mitä minäkin vuonna tehdään.

Vuosittain valittava hallitus toimii opiskelijakunnan toiminnanjohtajan esimiehenä, mutta toiminnanjohtaja taas muun henkilöstön esimiehenä, joiden työhön taas luottamustoimijoilla ei ole ohjausvaltaa. Lisäksi projektien ja toimeksiantojen vuoksi työsuhteet ovat usein ns. epätyypillisiä ja vaihtelevat kestoltaan ja ehdoiltaan.

Tämän sillisalaatin jalostaminen 7 ruokalajin illaliseksi on haastavaa, mutta ehdottomasti mahdollista. Ketterän organisaation edut pyritään hyödyntämään täysimääräisesti joustavuutena ja mahdollisuutena kehittää työtehtäviä ja omaa osaamistaan. Jokaisen oikeus on kokea että tehdyllä työllä on merkitystä.

Tiivistetysti yhteistyö sekä koulun sisällä että maakunnallisesti on tulevina vuosina suuremmassa roolissa kuin koskaan aiemmin. Ammattikorkeakoulun, korkeakouluyhteisön sekä koko Lapin alueen kehittäminen on yhteinen tavoite meille kaikille ja tulemme olemaan siinä aktiivisesti mukana kaikilla mahdollisilla tasoilla ja kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Koko strategia on luettavissa ROTKOn nettisivuilta osoitteesta lapinrotko.fi. Käyppäs kurkkaamassa ja tutustumassa samalla opiskelijakunnan uusiin nettisivuihin!



Henkilövaihdossa Portugalin Leiriassa: näkökulmia terveydenhuollon järjestämiseen ja opetukseen

13.11.2018



Paloste ja Saarnio.jpg
KT Airi Paloste ja TtT Reetta Saarnio ovat Lapin ammattikorkeakoulun hyvinvointialan yliopettajia.

Lapin ammattikorkeakoulun opettajina meillä oli mahdollisuus osallistua korkeakoulumme portugalilaisen yhteistyökumppanin, Polytechnic of Leirian järjestämään kansainväliseen viikkoon toukokuussa 2018.

Ammattikorkeakoulun kansainvälisten palvelujen suunnittelija Kati Kehusmaan mukaan vuonna 2017 hyvinvointialalta tehtiin yhteensä 80 ulkomaanliikkuvuusjaksoa, joista 14 oli opettajaliikkuvuuksia (teacher-vaihto) ja 66 henkilökuntaliikkuvuutta (staff-vaihto). Staff-liikkuvuudet sisälsivät monen tyyppisiä matkoja muun muassa hankkeisiin liittyviä matkoja, mikä osaltaan selittää niiden suurta määrä verrattuna opettajavaihtoon.

Joskus täytyy mennä kauas, jotta pääsee tutustumaan paremmin oman organisaationsa kollegoihin. Helsinki-Vantaan lentoasemalla tunnistimme tuttuja kasvoja Tornion ja Rovaniemen kampukselta. Kävi ilmi, että olimme kaikki lähdössä Leiriaan kansainväliselle viikolle.


Portugalin terveydenhuoltojärjestelmässä on valinnanvapaus keskiössä

Portugalissa on asukkaita reilut 10 miljoonaa ja pinta-alaltaan se on noin neljännes Suomesta. Rantaviivaa Portugalilla on 1800 kilometriä ja yhteistä rajaa Espanjan kanssa 1200 kilometriä. Maahan kuuluvat myös Madeiran ja Azorien saaret.

Portugali on viime vuosina panostanut terveysturismiin ja eHealth-strategioiden kehittämiseen. Yksityisten sairaaloiden määrä on kasvussa.
Maan terveydenhuolto sisältää kolme rinnakkaista ja osittain päällekkäistäkin järjestelmää:

1) julkinen, veroilla rahoitettu potilaalle kokonaan tai osittain maksuton terveydenhuolto n. puolelle väestöstä,

2) valtion maksamat vakuutukset tai palvelut joillekin viranhaltijoille tai yritysten työntekijöille, n.25 % väestöstä sekä

3) yksityinen vapaaehtoinen vakuutus, n.20 % väestöstä.

Henkilön mahdollisuus valita palvelujen tuottajia riippuu siitä, mihin järjestelmään hän kuuluu.

Portugalin terveysministeriö vastaa järjestelmästä ja rahoituksesta. Toteutus on viiden alueen vastuulla kun kuntien tehtävänä on lähinnä terveyden edistäminen. Kuntia Portugalissa on n. 308 eli lähes saman verran kuin Suomessa (311 kuntaa).

Suomessa suunnitteilla olevan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtynee maakunnille ja kunnille jää päivähoito, opetus-, liikunta ja kulttuuripalvelut. Sote-palveluista kunnille jää Portugalin mallin mukaan terveyden edistäminen. Näin ollen Lapin AMK:n ylemmän Terveyden edistämisen koulutusohjelma on jatkossakin erityisen tärkeässä asemassa kouluttaessaan asiantuntijoita sosiaalialalle ja terveydenhuoltoon.

Valinnanmahdollisuuksien lisäämiseksi Portugalissa otettiin vuonna 2018 käyttöön hammashoidon palveluseteli. Etuus koskee odottavia äitejä ja ikäihmisiä. Lapsia palveluseteli koskee vain yleislääkärin lähetteellä. Suomessakin on keskusteltu  paljon hammashoidon järjestämisestä. Tällä hetkellä kuntien tehtävä on järjestää asukkailleen suun terveydenhuollon palvelut. Kunnat voivat tässä käyttää myös palveluseteliä. Todennäköisesti tulevaisuudessa palvelusetelin käyttö laajenee entistä enemmän sosiaali- ja terveyspalveluihin.



Poimintoja kansainvälisen viikon tutustumiskohteista

Leiria sijaitsee Keski-Portugalissa 146 kilometrin päässä Lissabonista ja 72 kilometrin päässä Coimbrasta. Asukkaita kaupungissa on n. 130 000. Leiria on viihtyisä sekoitus uutta ja vanhaa.

Paloste ja Saarnio kuva 1.jpg
Kuva 1. Uutta ja vanhaa Leirian keskusaukiolla

Yhteistyökorkeakoulumme, Polytechnic of Leiria, jakautuu viiteen kampukseen, jotka sijaitsevat noin 100 kilometrin päässä toisistaan. Tässä koimme yhteneväisyyttä oman korkeakoulumme kolmen kampuksen ja välimatkojen suhteen.

Kampus 1 on kasvatus- ja sosiaalialaan keskittynyt yksikkö. Opiskelijoita on noin 1700. Suurin kampuksista on kampus 2. Siellä opetus keskittyy tekniikkaan, johtamiseen ja terveystieteisiin. Opiskelijoita on noin 6400. Kampus 3 on taide ja muotoilualan yksikkö Caldas Rainhassa, noin 60 km Leirian eteläpuolella. Opiskelijoita on noin 1200. Kampus 4 eli Merenkulun ja matkailun yksikkö sijaitsee Penichessä rannikolla noin 80 km Leiriasta etelään päin. Siellä opiskeiljoita on noin 1500. Kampus 5 on tutkimus- ja kehittämisyksikkö Leiriassa ja siellä opiskelee noin 900 opiskelijaa. Kampuksilla on yhteensä noin 11500 opiskelijaa.

Kansainvälisen viikon alussa olimme hieman ihmeissämme osallistujien monialaisuudesta. Olimme lähteneet matkaan siinä luulossa, että osanottajat ovat pääasiassa terveydenhuollon alalta. Monialaisuus osoittautui kuitenkin vahvuudeksi ja rikkaudeksi nähdä ja kuulla eri maiden kollegoiden esityksiä ja kokemuksia arkityöstä. Pääsimme vertailemaan ja jakamaan hyviä käytänteitä myös oman organisaation eri alojen kollegoiden kanssa. Tätä tuskin olisi tapahtunut arkityössä.

Viikon ohjelma oli rakennettu monialaiseksi ja pääsimme tutustumaan tekniikan, kulttuurin, matkailun ja terveyden sekä ravitsemustieteen yksikköön. Oli rikastuttavaa tutustua eri alojen toimintaan.

Huomasimme terveysalan yksikön tutustumiskäynnillä, että oman korkeakoulumme simulaatio- ja laboraatio-oppimisympäristöt ovat huippulaadukkaita. Saimmekin kertoa ja esitellä omia oppimisympäristöjä terveysalan opettajille, jotka innostuivat kuulemastaan ja ovat lähitulevaisuudessa tulossa tutustumaan ja oppia hakemaan simulaatio- ja sky-ympäristöistämme. Saarasen ym. (2013) mukaan simulaatiomenetelmä soveltuu monen tyyppiseen terveysalan koulutukseen. Menetelmän käyttö vaatii opettajalta erityisiä simulaatiopedagogisia valmiuksia kuten tietoa taustalla vaikuttavista oppimiskäsityksistä, pedagogisista malleista ja menetelmistä, myönteistä suhtautumista teknologiaan sekä tietoa simulaatio-oppimisympäristön hyödyntämisestä erilaisissa opetuksen ja oppimisen prosesseissa. Näistä on Lapin AMK:n hoitotyön koulutusohjelmissa niin paljon kokemusta pitkältä ajalta, että voimme tässä toimia simulaatiopedagogiikkaa perehdyttäjinä.

Paloste ja Saarnio kuva 2.jpg
Kuva 2. ”Vauvat” päiväunilla terveysalan yksikön luokkahuoneessa.

Paloste ja Saarnio kuva 3.jpg
Kuva 3. Lapin ammattikorkeakoulu esittelyvuorossa

Terveysalan yksikössä pääsimme näkemään valmistuvien opiskelijoiden traditioon liittyvät asut. Asuun kuuluu naisilla musta jakkupuku ja miehillä tumma puku ja molemmilla Harry Potter –tyyppinen viitta. Perinteiden mukaisesti he repivät viitat valmistuttuaan ja ripustavat rippeet yliopiston porttikonkiin. Näin meille ainakin kerrottiin.

Ruuskanen (2013) on todennut: ”Valmistumisvaiheessa sairaanhoitajaopiskelija muuntautuu yhden päivän kuluessa opiskelijasta sairaanhoitajaksi eli hoitotyön asiantuntijaksi”

Hoitotyön opiskelijat Lapin AMK:ssa voivat valmistua yksilöllisen opiskelusuunnitelman mukaisesti, joten varsinaisia valmistujaisjuhlia ei enää vietetä. Jäimmekin pohtimaan olisiko kuitenkin hyvä olla Portugalin mallin mukainen ”siirtymäriitti” opiskelijasta hoitotyön asiantuntijaksi.

Paloste ja Saarnio kuva 4.jpg
Kuva 4. Valmistuva opiskelija terveyden yksikössä.

Terveyden yksikössä toimii myös ravitsemustieteen yksikkö ja siellä pääsimme herkuttelemaan suklaalla. Ei kuitenkaan hupia ilman työtä; jouduimme arvioimaan ja pisteyttämään jokaisen makupalan kirjallisesti viralliselle lomakkeelle. Opiskelijoiden opinto-ohjelmaan nimittäin kuuluu markkinointitutkimusten teko esimerkiksi suklaanvalmistajille.


Paloste ja Saarnio kuva 5.jpg
Kuva 5. Viralliset suklaamaistiaiset. Kyytipoikana vettä ja suolakeksi makuja erottelemaan.

Kampuksella numero 4 eli Merenkulun ja matkailun yksikössä vierailimme kansainvälisen viikon lopuksi. Kampus sijaitsee Penichen upeissa rantamaisemissa.

Paloste ja Saarnio kuva 6.jpg
Kuva 6.

Matkailun yksikössä henkilökunta antoi meille tietoiskun Portugalista viinintuottajana. Alla olevasta kuvasta käyvät ilmi Portugalin viinialueet.

Paloste ja Saarnio kuva 7.jpg

Kuva 7.

Vaihtokokemuksen merkitys ja hyöty

- Keväällä 2019 Kemin kampuksen terveyden yksikköön on tulossa hoitotyön opiskelija vaihtoon. Terveysalan kollegat Leiriasta tulevat tutustumaan oppimisympäristöihin.

- Slovenialainen opettajakollega innostui yhteistyön tiivistämisestä Lapin AMK:n kanssa ja on mahdollisesti tulossa vaihtoon kaupan yksikköön.

- Vaihtoviikko monialaisessa ryhmässä oli ammatillisesti antoisa johtuen runsaasta kokemusten vaihdosta kollegoiden kanssa ja uusien kumppanuussuhteiden solmimisesta. Kokemusten vaihto antaa mahdollisuuksia oman työn ja oman organisaation kehittämiseen.

- Hyvä on myös huomata, että osaamistamme arvostetaan ulkomailla ja voimme aidosti olla ylpeitä omasta yksiköstämme ja sen oppimisympäristöistä.

 

Lähteitä

Junnila M. Valinnanvapaus sosiaali- ja terveydenhuollossa - kriittiset askeleet toteuttamisessa. Päätösten tueksi, THL 2016 http://www.julkari.fi/handle/10024/130272

Ruuskanen, I. 2011. Koulutuksesta työelämään. Vastavalmistunut sairaanhoitaja
asiantuntijana. Teoksessa Ranta I. (toim.) 2011. Sairaanhoitaja asiantuntijana. Hoitotyön vuosikirja 2011. Edita Prima Oy, Helsinki.

Saaranen T. & Vaajoki A. Simulaatio-oppiminen. 2016. Teoksessa: Koivula M., Wärnå-Furu C., Saaranen T., Ruotsalainen, H. & Salminen, L. Terveysalan opettajan käsikirja. Tietosanoma, Tallinna.

Sosiaali- ja terveysministeriö. Suun terveydenhuolto. https://stm.fi/suun-terveydenhuolto
THL. 2018. https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/valinnanvapaus/esimerkkeja-valinnanvapaudesta-euroopassa/portugali

Valtioneuvosto 2018. https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/sote-ja-maakuntauudistus-voimaan-1-1-2020-maakuntavaalit-lokakuussa-2018



Green Care -harjoitusten antia Aavasaksalla

6.11.2018



Pohjola Panu.jpg
Panu Pohjola on kuvataiteen lehtori Lapin ammattikorkeakoulussa.

Lapin ammattikorkeakoulun strategian yksi painoala on luonnonvarojen älykäs käyttö. Osaksi tätä startegiaa on valittu Green Care toiminta.

Green Carella tarkoitetaan ohjattua ammatillista toimintaa, jossa luonto on, tutkimuksiin pohjaten ja tavoitteellisesti, ihmisten hyvinvointia ylläpitävä ja edistävä elementti.

Hyvinvointivaikutukset syntyvät käyttämällä luontoon perustuvia toimintatapoja. Lapin ammattikorkeakoulussa tähän liitetään myös Green Care toiminnan mahdollistavat tekijät, kuten alueiden käytön suunnittelu, tilaratkaisut, teknologiset ratkaisut ja lainsäädäntö.

Green Care -strategiatyön painopisteet vuonna 2018 ovat henkilöstön osaamisen kehittämisen ja luonnon hyvinvointivaikutusten hyödyntämisessä, opiskelijoiden ammattilaisuuden lisäämisen ja hyvinvoinnin tukeminen ja luontolähtöisten palveluiden ja toiminnan kehittämisen ja osaamisen lisääminen.

Aavasaksalla järjestetyssä Green Care päivässä kävimme läpi Green Care harjoituksia, joita voisimme käyttää työssämme opettajana. Vetäjänä toimi Green Care ohjaaja Mervi Angeria Lapin ammattikorkeakoulun MTI:lta.

Panu Pohjola marraskuu kuva 2.jpg

Toisilleen outojen ihmisten tavatessa huomio menee helposti toisten tarkkailuun. Tavoitteellisessa toiminnassa tämä voi haitata itse asiaan keskittymistä.

Me valitsimme luontoelementin, joka alkaa etunimemme alkukirjaimella, ja esittelimme sillä itsemme. Osa meistä muisti lähes kaikkien nimet jo tämän jälkeen. Tämä pieni yhteydenluonti luontoon ja ryhmään heti alussa, teki mahdolliseksi seuraavan harjoituksen, kuulon ja näön kautta ympäristön havainnoinnin. Se loi myös siltaa myöhemmille ryhmätehtäville.

Seuraava, luonnon havainnointiharjoitus toi meidät juuri tähän paikkaan ja juuri nyt, muut asiat poistuivat mielestä. Psykologi Kirsi Salonen totesi, että luonnon hyvinvointivaikutukset alkavat keskimäärin noin 20 minuutin jälkeen. Se aika meidän siis tuli viettää itseksemme luonnon keskellä, sitä eri aistein havainnoiden. Totesin, että on vaikea olla kuulematta jatkuvaa liikenteen ääntä, edes täällä Lapissa.

Panu Pohjola marraskuu kuva 3.jpg

Vaellettuamme hetken siirryimme asiapohjaiseen sisältöön. Keskittyminen ja siirtyminen aiheeseen tehtiin koostamalla yhteinen pieni ympäristötaideteos. Pohdimme sen kautta, miten voisimme käyttää luontoa apuna työssämme.

Oli kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkea ammattikorkeakoulussamme on jo saatu aikaiseksi ja mitä yhteistyömahdollisuuksia saattaisi olla jatkossa.

Panu Pohjola marraskuu kuva 4.jpg

Tässä vaiheessa omat ajatukseni karkasivat pohtimaan sitä, miksi luonto on niin positiivinen asia meille ja miksi tämä yhteys on paljolti kadonnut?

Mieleen nousi Steve Cuttsin Happiness animaatio, jossa arjen kiireen uuvuttama, urbaanin vilinän ja pakkotahtisen työn tukahduttama henkilö, rotta, ottaa viimeisenä keinonaan Happiness-lääkettä. Sen vaikutuksen alaisena hän kokee hetken hyvinvointia, olevansa luonnon keskellä. Perhoset lentävät ja linnut laulavat, maailma on kauniin vihreä. Lääkkeen haihduttua olo on entistä pahempi. Silti rotta vain jatkaa loukussa puurtamista.

Omalla kohdallani luonnosta eristäytymisen kaudet ovat selkeästi olleet yhteydessä hektiseen työtahtiin. Pidän työnteosta, mutta pohdin voisinko tuoda luonnon osaksi sitä, jo oman hyvinvoinnin takia? Olisiko tämäkin vain apukeino puristaa vielä hieman lisää tehoja itsestäni, vai olisiko luonto voimakkaampi, tahtia rauhoittava elementti?

Siirryimme hiljalleen tekemään yhdessä luottamusharjoitusta. Tutkimusten mukaan luonnon tarkastelu jo yksinään tuo hyvinvointia, luonnossa toimiminen lisää sitä ja eniten vaikutusta on jos toimimme luonnossa yhdessä.

Ihmisellä taitaa olla perustarve olla yhteisön jäsen ja ehkäpä tästä syystä aiemmin mainitsemani animaation rottakin jatkaa urbaanissa joukoissa puurtamista. Osana isoa turvallista yhteisöä. Luottamusharjoitus vahvisti sitoutumista omaan työhön ja työkavereihin.

Panu Pohjola marraskuu kuva 5.jpg

Panu Pohjola marraskuu kuva 6.jpg

Kokeilimme myös kävelykokouksen pitämistä Aavasaksan poluilla. Tuntui paljon tehokkaammalta kuin neuvotteluhuoneessa istuminen, häiritseviä laitteita tai ärsykkeitä ei ollut, keskittyminen oli jo valmiiksi juuri tässä hetkessä ja mieli vastaanottavainen. Miten tätä voisi käyttää meidän tiimissämme?

Panu Pohjola marraskuu kuva 1.jpg

Teimme itsellemme lupauksen siitä, miten käytämme luontoa työssämme. Minä lupasin itselleni viedä opiskelijoitamme ulos ja hienoon Lappiimme jatkossakin, tekemään sitä tunnetuksi kuviensa kautta.

Olin aikaisemmin tutustunut samoihin tai hyvin samanlaisiin harjoituksiin ohelmapalveluissa, seikkailukasvatuksessa ja mindfulness tunneilla, mutta niiden yhdessä soveltaminen ja tavoitteellisen luontoyhteyden luominen hyvinvoinnin perustaksi oli Mervi Angerian vetämässä päivässä uutta.

Panu Pohjola marraskuu kuva 9.jpg

Mervi käytti myös verkkaista, rauhallista ja keskittynyttä ohjaustapaa, tämä on ehkä suurin ero elämyksiin pyrkiviin seikkailu- ja ohjelmapalvelutilanteisiin verrattuna. Elämys hiipii tällä tavalla hitaasti myös ajatuksiin.

Yhdessä ateriointi on hyvinvoinnin neljäs porras ja oikein hyvä harjoitus sekin. Lounaalla silmä havaitsi pienen luonnonelementin pöydällä ja nautti sen kauneudesta.

Panu Pohjola marraskuu kuva 10.jpg



Kirja-arvostelu: Pieni suuri energiakirja

30.10.2018



Olli Kuisma.jpg
Insinööri (AMK) Olli Kuisma toimii projekti-insinöörinä Arctic Civil Engineering -tutkimusryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Kasvihuonekaasupäästöjä pyritään vähentämään koko EU:n tasolla ja jokaisella jäsenvaltiolla on yhteinen tavoite; saada kasvihuonekaasuja leikattua 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tämä näkyy erityisesti energia- ja rakentamisen alalla.

Tavoitteena on mm. päästä irti uusiutumattomista luonnonvaroista talojen lämmityksessä ja korvata ne uusiutuvilla tai asentaa vanhojen lämmitysjärjestelmien rinnalle uudenlainen lämmitysjärjestelmä leikkaamaan talojen energiankulutusta.

Yleisesti ottaen on valtakunnallisesti esillä energiansäästö, jolla pyritään vaikuttamaan aina kuluttajiin asti. Ihmisiä halutaan opastaa energiatehokkaaseen sekä energiaa säästävään asumiseen, jolloin voidaan parantaa asumismukavuutta ja ennen kaikkea ilmastoa. Samalla saadaan säästettyä kuluttajien euroja. Pieni suuri energiakirja antaa tähän selkeää opastusta.

Kirjan kirjoittanut Jussi Laitinen (s. 1975) on vapaa ympäristö- ja tiedetoimittaja sekä filosofian maisteri. Lisäksi Laitinen toimii kouluttajana. Hänet on palkittu Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnolla ja Keskon Kestävä kehityksen tunnustuspalkinnolla.

Laitisen teos on jaettu yhdeksään eri kategoriaan aina asuntojen remonteista sähkön kilpailutukseen. Laitinen on käynyt selkeästi läpi ne asiat, jotka vaikuttavat sähkön hintaan, kilpailutuksen kulun sekä vihreän sähkön käyttöön liittyvät asiat. Suuri lisä on erilaiset diagrammit ja kuvaajat, joiden avulla lukija voi nähdä esimerkiksi sähkönmyyjää vaihtaneet kotitaloudet tai vihreän sähkön ja sekasähkön tarjoushinnat keskimäärin 2000-luvulla.

Teknisestä näkökulmasta tarkasteltuna kirjassa ei juurikaan ole energiapuolen laskentaan perustuvia asioita, vaan asiat on esitetty mahdollisimman selkeästi kirjoitettuna. Samalla osioista nousee esille eri asioita, joiden avulla voidaan vaikuttaa rakennusten energiatehokkuuteen ja energian säästämiseen. Konkreettisina esimerkkeinä mainittakoon sähkön säästämiseen liittyvät asiat, kuten monen sähkölaitteen asentaminen katkaisijalla varustettuun jatkoroikkaan, joka sammutetaan aina kun sähkölaitteille ei ole käyttöä.

Laitinen on myös panostanut kuvien käyttöön kirjassaan, mikä antaa teokselle visuaalisesti helposti lähestyttävän näkökulman. Tämän ansiosta teos ei ole raskas luettava, vaan kirjan parissa menee helposti enemmän aikaa kuin alun pitäen oli tarkoitus.

Laitisen kirjan käyttäminen oppimateriaalina esimerkiksi energiatekniikka-alan opinnoissa on mielestäni kaksipiippuinen asia. Koen, että kirja voisi hyvinkin toimia lähde- ja tukimateriaalina mutta yksittäin kirjan käyttö voi olla liian pelkistettyä. Kirjan rinnalle olisi hyvä antaa laskuharjoituksia energia-alan opiskelijoille.

Pieni suuri energiakirja on nimensä mukaisesti kirja, jossa nimensä puolesta löytyy pienessä kirjassa paljon tietoa niin asiantuntijoille kuin maallikoillekin. Kullan arvoista kirjassa on se, että kirjan terminologia on kokonaisvaltaisesti selkeää ja helppoa luettavaa. Näin ollen kirja sopii kaikille energia-alasta kiinnostuneille.

pieni_suuri_energiakirja.jpg


Teoksen nimi: Pieni suuri energiakirja
Kirjailija: Jussi Laitinen
Sivumäärä: 148
Julkaistu: 4.painos 2013
Julkaisija: Into Kustannus Oy
ISBN: 978-952-5675-73-3




Suuret ideat kärsivät alligaattoriaivojen ahtaudesta

16.10.2018



Harju-Myllyaho Jussila Puro trio.jpg
YTM Anu Harju-Myllyaho työskentelee opettajana ja TaM Marjo Jussila projektisuunnittelijana Kaupan ja kulttuurin osaamisalalla ja PsM Anne Puro lehtorina Hyvinvointipalvelujen osaamisalalla Lapin ammattikorkeakoulussa.

Alf Rehn on kirjoittanut vaarallisista ja inhottavista ideoista ja siitä, kuinka ne voivat joskus olla niitä parhaita ideoita (Rehn 2011, Vaaralliset ideat). Tosiasiassa luovuus on hankalaa. Miksi? Koska luodessaan uutta, ihmiset sortuvat usein pyörittelemään samoja ideoita ja toistamaan totuttuja kaavoja.

Porukassa ideointi on hauskaa, mutta saattaa johtaa samojen tuttujen asioiden toistamiseen. Tilanteessa, jossa samalla tavalla ajattelevat ihmiset kokoontuvat pohtimaan asioita voidaan jokseenkin helposti saavuttaa konsensus, jolloin kaikki ovat onnellisia. Samalla tavalla tämä porukka voi onnistua saavuttamaan ryhmätyhmyyden, jossa ei paljon laatikon ulkopuolelle vilkuilla.

Tällainen “kupla” syntyy myös helposti sosiaalisessa mediassa ja muissa digitaalisissa palveluissa; Ylen uutisvahti takaa, että näet vain sinua kiinnostavia uutisia ja somekanavien virta täyttyy omista kiinnostuksen kohteistasi ja itse valitsemistasi asioista.

“Päämme synnyttävät samantyyppisiä asioita, koska niillä on käytössään samat ainekset”, sanoo Juha T. Hakala YLEn jutussa.

Mitä ne inhottavat ajatukset ja vaaralliset ideat sitten ovat? Rehn puhui Työterveyspäivillä 2018 tulevaisuustabuista ja kertoi, kuinka ihmiset kokiessaan epävarmuutta olemassaolostaan nostavat useimmiten laput silmille ja jatkavat ”business as usual”.

Hän muisteli aikaa, jolloin tietokoneet alkoivat yleistyä ja ”nörttien” innostukselle vähän naureskeltiin, koska ei uskottu siihen, että tulossa olisi mitään merkittävää muutosta työelämään tai paljon muuhunkaan. Ja kuinkas sitten kävikään? Näyttää siltä, että alligaattoriaivomme eivät osaa käsitellä nopeaa muutosta tai sopeutua siihen.

Se, että päädymme konsensushakuisuudessamme hokemaan samoja asioita ei siis ole mitään uutta.

Myös Työterveyspäivillä kuultiin monia ajankohtaisia mahtisanoja: digitalisaatio, globalisaatio, ilmastonmuutos, työn murros ja niin edelleen. Yleisössä oli havaittavissa nyökyttelyä. Kuitenkin, näiden käsitteiden hokeminen yksinkertaistaa ajatteluamme, ja unohdamme sen eri vivahteet. Digitalisaatio eri aloilla ja eri tilanteissa tarkoittaa hyvin monia eri asioita.

Nämä ovat toki oikeita asioita, mutta siinä nyökytellessä mieleen juolahti, että tämä kaikkihan on läsnä arjessa jo nyt, ei jossakin kaukaisessa tulevaisuudessa. Muutos on toisinaan niin hidasta, ettemme huomaa sitä. Oikeasti digitalisaatio ei tule elämäämme ja työpaikoillemme kertarysäyksessä. Siksi voimme tuudittautua muuttumattomuuden harhaan.

Tärkeintä ei ole arvata ja ennakoida, mikä on seuraava uusi hypetyksen aiheuttava juttu tai teknologia. Merkittävää on se tapa, miten me katsomme tulevaisuutta.

Voisiko vaarallisia ideoita syntyä, jos uskaltaisimme pohtia myös vähän niitä inhottavia asioita? Rohkenemmeko kyseenalaistaa status quon ja ryhmätyhmyyden aiheuttaman yleisten totuuksien tasoittaman polun? Vaikka se vähän pelottaisikin. Alf Rehn rohkaisi pohtimaan tulevaisuutta, joka ei ehkä tarvitse meitä siinä muodossa kuin kuvittelemme. Sillä mahdollistaa aidon uudistumisen.


WoW mitä työn muotoilua!

Lapin AMK on mukana kansallisessa NewWow Crafting -hankkeessa, jossa keskiössä on työhyvinvoinnin ja tuottavuuden edistäminen työnmuotoilun keinoin. Muuttuvan työn maailman sekä mobiilin ja monipaikkaisen työn tuottamien vaatimusten kohtaaminen vaatii uskallusta ja kykyä nähdä hieman pidemmälle ja halua tehdä uudella tavalla.

WoW mitä työn muotoilua! -seminaarissa ollaan työelämän uusien mahdollisuuksien äärellä. Mitä työn muotoilu tarkoittaa työajassa, työtavoissa ja työtiloissa? Kuinka työhyvinvointi ja tuottavuus ovat yhteydessä työn muotoiluun?

NewWoW Crafting- ja PISKU -hankkeiden yhteisseminaarissa mietitään näitä teemoja mikro- ja pk-yrittäjien näkökulmasta. Vierailijana päivässä tulevaisuustutkija ja yritysvalmentaja Ilkka Halava, jolta kuullaan pohdintoja pk-yrittäjien älykkäästä tulevaisuudesta.

Tiedätkö muuten, miten liskot ja matelijat toimivat uhkaavassa tilanteessa? Ne jähmettyvät, alisuoriutuvat, puolustautuvat passiivisesti vaikkapa näyttelemällä kuollutta. Ethän halua olla yksi heistä?



Tiimityöntekijänä ja alaisena kehittyminen

9.10.2018



Anniina ja opiskelijat.jpg
Isa Hellevaara ja Kirsi Vuorre ovat sairaanhoitajaopiskelijoita ja TtM Anniina Tohmola opettaja hyvinvointipalveluiden osaamisalalla Lapin ammattikorkeakoulussa.

Yksittäisen työntekijän ja myös koko työyhteisön hyvinvoinnin kannalta jokaisen on hyödyllistä tietää, miten voi itse hahmottaa ja kehittää omaa alais- ja tiimityöntekijän rooliaan sekä tarvittaessa kehittyä paremmaksi näissä rooleissa.

Tiimityöskentelytaidoilla tarkoitetaan sellaista työntekijän käyttäytymistä, joka ei kuulu työn muodollisiin vaatimuksiin, mutta vaikuttaa työyhteisön tehokkaaseen toimintaan. Ne täydentävät johtamistaitoa. Hyviä tiimityöskentelyn piirteitä on monia.

Silvennoinen ja Kauppinen ovat perehtyneet kirjassaan ”Kehity alaisena” hyvän tiimityön piirteisiin. Siihen kuuluvat tiimin jäsenten auttaminen, tarpeettomien konfliktien välttäminen, oman mielipiteen rakentava ilmaisu sekä erilaisten työtehtävien vapaaehtoinen vastaanottaminen.

Tiimityöskentelytaito on laajempi käsite kuin vain ammatillinen osaaminen. Siihen liittyy asenteellisia ja tiedollisia valmiuksia työkäyttäytymisessä. Tiimityöskentelytaitoihin kuuluu myös työntekijän halu ja kyky toimia työyhteisössään rakentavalla tavalla muita tukien. Työntekijä hoitaa samalla hyvin myös varsinaiset työtehtävänsä.

Robert Kelleyn (The power of Followership) ja Ira Chaleffin (The Courageous Follower) ajatusten pohjalta alaisrooleja on viisi: vieraantunut alainen (individualisti), tehokas alainen (partneri), passiivinen alainen (käyttämätön voimavara), mukautuva alainen (uskollinen toimeenpanija) ja keskitien kulkija (resursseja on enempäänkin).

Alaisroolit jaetaan sen perusteella, onko työntekijä sitoutunut/sitoutumaton, passiivinen/aktiivinen, itsenäinen/riippuvainen, kriittinen ajattelija/kritiikitön ajattelija. Oman alaisroolinsa voi testata edellä mainittujen ominaisuuksien pohjalta laaditulla testillä.

Kehittyäkseen alaisena, on hyvä tarkastella omia asenteita, uskomuksia ja rajoituksia esimerkiksi Wilson Learning/Wiltrain Oy:n “Persoonallinen palvelu”- koulutusohjelman pohjalta laaditun itsearviosovelluksen avulla. Itsearviosta voi saada apua oman palveluasenteen pohdintaan. Työn osaaminen, luottamuksen syntyminen, itsensä hallitseminen ja joustavuus voivat vaikuttaa työntekijän kykyyn tyydyttää tai ylittää ulkoisten ja sisäisten asiakkaiden odotukset.

Aku Kopakkalan ”Porukka, jengi, tiimi, ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen”- kirjassa todetaan tiimirooleista, että ryhmän toimivuuden kannalta jäsenten tulisi olla erilaisia ja osata eri asioita.

Ruth Meredith Belbinin mukaan hyvä tiimi edellyttää seuraavia rooleja: keksijä, tiedustelija, tekijä, takoja, viimeistelijä, arvioija, diplomaatti ja kokoaja. Yleensä tiimin jäsen toteuttaa näistä yhtä tai kahta roolia. Rooli muotoutuu henkilön ominaisuuksien ja tiimin perusteella. Toiminta ei kuitenkaan perustu ihmisen pysyviin ominaisuuksiin, vaan henkilön toiminta johtuu siitä roolista, jonka hän on tilanteessa valinnut. Tämän rooliteorian mukaan henkilö on siis subjekti, jolla on kyky ja mahdollisuus valita aktiivisesti roolinsa.

Kopakkalan mukaan henkilö voi muuttua ryhmän tarpeiden mukaisesti, rajallisessa määrin. Esimerkiksi puheliaasta päällepäsmäristä ei tule hiljaista hissukkaa. Enimmäkseen pyrimme toistamaan samoja rooleja ryhmästä/tiimistä toiseen.

Hannele Laaksosen ja Seija Ollilan kirjassa ”Lähijohtamisen perusteet terveydenhuollossa” käsitellään työnohjausta. Kirjan mukaan työnohjauksen tarkoitus on pyrkiä työyhteisön tai työntekijän perustehtävän mahdollisimman laadukkaaseen hoitamiseen ja sitä kautta palvelujen sekä tuotteiden laadukkuuteen optimaalisen tehokkuuden avulla.

Työnohjauksessa edistetään työntekijän ammatillista, yksilöllistä ja työyhteisön jäsenenä kehittymistä. Laajemmin katsottuna työnohjauksen pyrkimyksenä on kehittää myös luovia kykyjä, oivalluksen tavoittamisen taitoa ja lisätä työntekijöiden uusia valmiuksia.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tiimityöntekijän kehittymisen kannalta olennaista on kriittinen itsearviointi, esimerkiksi erilaisten testien ja tiimiltä saadun palautteen avulla sekä tarvittaessa tahtotila muuttaa omaa asennettaan ja omia toimintatapojaan. Muutoksen aikaansaamiseksi voi myös hakeutua koulutuksiin. Tiiminvetäjän tuki on olennainen osa alaisen ja koko tiimin kehittymisen kannalta.

Erilaisuus on voimavara. Hyvä tiiminvetäjä on taitava näkemään tiimiläisten erilaisuuden sekä vahvuudet ja osaa hyödyntää ne saaden työyhteisön toimimaan tehokkaasti ja joustavasti. Hyvien tiimitaitojen hyöty nähdään työntekijöiden hyvinvointina, työviihtyvyytenä, joustavana ja tehokkaana toimintana sekä sitä kautta hyvänä palveluna, laadukkaina tuotteina ja myös taloudellisesti tuloksellisena toimintana.
Kädet.jpg

Lähteet:

Kelley, R E. 1992.The power of followership : how to create leaders people want to follow, and followers who lead themselves, 1st ed, New York : Doubleday/Currency, cop.

Kopakkala, A. 2011. Porukka, jengi, tiimi ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. Helsinki: Edita Prima Oy.

Laaksonen, H. & Ollila, S. 2017. Lähijohtamisen perusteet terveydenhuollossa. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy.

Silvennoinen, M. & Kauppinen, R. 2007. Kehity alaisena - onnistuneet alaistaidot käytännössä. Jyväskylä: Kustannusosakeyhtiö Tammi.



Tietomallista esittelymateriaaliksi

2.10.2018



Pirttinen Pernu Kumpula.jpg
Insinööri (AMK) Valtteri Pirttinen toimii projekti-insinöörinä ja insinööri (AMK) Niko Pernu projektipäällikkönä Lapin AMKin Arctic Civil Engineering-tutkimusryhmässä. DI, TaM Hanna Kumpula toimii projekti-insinöörinä Lapin AMKin Arctic Power-tutkimusryhmässä.

Levi-Rakennus Oy:n haki uusia keinoja asuntohankkeiden ennakkomarkkinointiin.

"Tavoitteena oli löytää tapoja, joilla voitaisiin paremmin kuvata vielä rakentamattomien myytävien asuntojen lähiympäristöä ja antaa potentiaalisille ostajille realistinen käsitys mm. myytävien asuntojen ikkunanäkymistä. Pilotissa toteutetun ympäristön mallinnuksen ja näkymäkuvien avulla voidaan tarjota asiakkaille parempi käsitys rakennettavan asunnon tulevista näkymistä.

Tämän kaltaisella markkinointimateriaalilla on tarvetta etenkin kun rakennetaan kaupunkikeskustoihin ahtaille tonteille, joissa asuntojen tulevista ikkunanäkymistä ei ole varmuutta.”

-Levi-Rakennus Oy:n edustaja

Älykkään elinympäristön teknologiat- Kickstart-hankkeessa innovaatiovalmiuksien pilotointi toteutettiin yhteistyössä Levi-Rakennus Oy:n kanssa. Levi-Rakennus Oy halusi uusia näkökulmia suunnitteilla olevien rakennuskohteiden ennakkomarkkinointiin. Pilotin tarkoituksena oli hyödyntää uusia menetelmiä rakennuskohteen suunnitelmien esittämiseksi.

Pilotoinnissa toteutettiin visualisointeja arkkitehdiltä saadun rakennuksen tietomallin pohjalta. Rakennuksen visualisoitu 3D-malli yhdistettiin kuvauskopterilla luotuun todelliseen ympäristöön. Visualisointien lisäksi Lapin AMK tuotti kehitysideoita ennakkomarkkinointimateriaaliin. Pilotoinnin avulla yhteistyöyritys sai lisätietoa tietomallin hyödyntämisestä ennakkomarkkinoinnissa.

Tietomalleista lisäarvoa

Tietomallinnus on viime vuosina ollut rakennusalalla hyvin kuuma käsite. Tietomallinnus (BIM) käsitteenä ei ole kuitenkaan kaikille täysin tuttu, joten avataan sitä hieman seuraavaksi.

Tietomallinnuksella tarkoitetaan objektipohjaista työskentelytapaa, jossa koko rakennuksen elinkaaren tiedot tallennetaan samaan malliin digitaalisesti. Joillekin tietomallinnus on 3D-suunnittelua. Se on kyllä sitäkin, mutta dimensioiden lisäksi objekteihin voidaan lisätä tieto esimerkiksi rakenteen painosta, materiaalista, kustannuksesta, asennuksen aikataulusta, yms.

Verrattaessa perinteiseen viivapohjaiseen työskentelytapaan, tietomallipohjainen työskentelytapa on huomattavasti tehokkaampaa ja informatiivisempaa. Esimerkiksi perinteisesti julkisivukuvat, leikkaukset yms. piirustukset on luotu manuaalisesti kohdekohtaisesti. Valmiista tietomallista nämä tiedot tulevat automaattisesti, eikä jokaista leikkauskuvaa tule luoda yksitellen.

Tietomallipohjaisen työskentelyn apuna on myös mahdollisuus yhteensovittaa rakennushankkeen eri osapuolten suunnitelmia, jolloin ilmenee esimerkiksi mahdolliset rakenteiden ja LVI-järjestelmien törmäykset. Tietomallit mahdollistavat myös suunnitteluvaiheessa tehtävien analysointien ja visualisointien toteutuksen. Tässä pilotissa hyödynnettiin tietomallien visuaalista ulottuvuutta.

Kuva 1 loka2018 Pirttinen.jpg
Kuva 1. Tietomallinnuksen ulottuvuudet [1]

Todellisen ympäristön ja tietokonemallin yhdistäminen

Kuten alussa todettiin Levi-Rakennus Oy halusi uusia ulottuvuuksia rakennushankkeidensa ennakkomarkkinointiin. Pilotin alussa toteutetun aloituspalaverin johdosta päätavoitteeksi asetettiin todellisen ympäristön lisääminen tietokoneella mallinnetun tietomallin yhteyteen. Lapin AMK toteutti ympäristön lisäämistä kahdella eri tavalla:

● Lisäämällä tietomallista otettu kuvakaappaus todellisesta ympäristöstä otettuun kuvaan
● Sekä lisäämällä tietomalli kuvauskopterilla luotuun 3D- ympäristöön.

Rakennuksen tietomalli saatiin rakennushankkeen arkkitehdiltä. Arkkitehdin tietomalliin lisättiin visuaalisia ominaisuuksia käyttäen hyväksi Twinmotion 2018 -visualisointiohjelmaa. Ympäristön ja yleisten tilojen lisäksi esittelymateriaalia varten tietomalliin kalustettiin yksi yksiö, joka sijaitsee rakennuksen toisessa kerroksessa. Twinmotion-ohjelmasta otettu kuvakaappaus lisättiin kuvauskopterilla otettuun kuvaan. Lopputulos alla olevassa kuvassa 2.

Kuva 2 loka2018 Pirttinen.jpg

Kuva 2. Mallinnettu rakennus lisätty todelliseen ympäristöönsä

Toisena, haastavampana vaihtoehtona rakennuskohteen visualisoinnille määriteltiin tulevaa rakennusta ympäröivän alueen 3D-mallinnuksen ja tietomallin yhdistäminen, jolla saavutettaisiin täysin kolmiulotteinen lopputulos rakennuskohteesta ja ympäristöstä.

Jo pilotoinnin alkuvaiheessa tunnistimme varteenotettavimmaksi vaihtoehdoksi ilmakuvauksen ja fotogrammetrian hyödyntämisen alueen 3D-mallintamisessa. Fotogrammetria on syntynyt maanmittauksen tarpeista ja viittaa valokuvapohjaiseen mittaamiseen. Fotogrammetriaa hyödyntävien alojen määrä on kuitenkin laajentunut huomattavasti tällä vuosituhannella.

Rakennuksen ympäristön mallintamiseksi alue valokuvattiin. Käytetty, fotogrammetrinen menetelmä asettaa tarkat vaatimukset kuva-aineistolle. Tästä johtuen kauko-ohjattavan kuvauskopterin käytössä oli perinteisen käsiohjauksen sijaan hyödynnettävä automatisoitua lento- ja kuvausohjelmointia, jossa tietokone määrittää optimaalisimmat kulkureitit ja kuvauspisteet prosessoinnin kannalta. Kuvausohjelmoinnin myötä kopteri suorittaa kuvauksen autonomisesti, jolloin lennättäjän rooli painottuu kopterin valvontaan ja turvallisuuteen.

Kuvamateriaalin prosessointiin käytimme Pix4D-sovellusta, joka kykenee valmistamaan kolmiulotteisia verkko- ja pistepilvimalleja valokuvista. Ohjelmiston muodostamaa mallia luonnollisesti jouduttiin manipuloimaan käynnissä olevien rakennustöiden vuoksi, ja ylimääräisten objektien, kuten työmaakonttien poisto verkkomallista suoritettiin 3D-editori Blenderiä käyttäen.

Lopullinen, siistitty alueen kolmiulotteinen mallinnus tuotiin rakennuksen tietomallin kanssa Twinmotion 2018-visualisointiohjelmistoon, jossa rakennuksen ja ympäristön mallinnukset yhdistettiin todellisuutta vastaavaksi kokonaisuudeksi. Lopputuloksesta on mahdollista tuottaa visualisointiohjelmistossa näyttäviä kuvia ja videoita.

Kuva 3 loka2018 Pirttinen.jpg

Kuva 3. Rakennuksen ja ympäristön 3D-mallit yhdistettynä

Esittelymateriaali

Ennakkomarkkinointimateriaalin pohjana käytettiin arkkitehti- ja mainostoimiston laatimaa tavanomaista materiaalia. Tässä tapauksessa pohjamateriaalina oli A4-kokoinen paperinen esite, joka sisälsi lyhyen kuvauksen rakennettavasta kiinteistöstä, asemapiirroksen, julkisivukuvat, kerroskuvat, rakennustapaselosteen sekä pohjakuvat jokaista asuntotyyppiä kohden.


Kuva 4 loka2018 Pirttinen.jpg

Kuva 4. Luodun esitteen kuvagalleria

Esite keskittyi arkkitehtitoimistolta saadun materiaalin pohjalta mallinnettuun asuntoon. Tuotettu esite pohti siten erilaisia tapoja esittää yhden asunnon tietoja sekä aukeaman että yhden sivun vievällä tilalla. Asuntotiedon lisäksi tietomallia hyödynnettiin asemapiirroksen ja julkisivukuvien tuottamisessa. Lisäksi tuotettiin tietomallin ja fotogrammetrian avulla galleria (kuva 4) lisäämään potentiaalisen ostajan käsitystä tulevasta kiinteistöstä.

Esitteestä tehtiin kaksi versiota: paperille tulostettava sekä sähköinen esite. Tavoitteena oli hyödyntää tuotettu kuva- ja videomateriaali mahdollisimman hyvin ennakkomarkkinoinnissa. Esitteet taitettiin InDesign-ohjelmalla ja ne olivat sisällöltään samat.

Asuntoon liittyvät kuvat otettiin nostamalla kuvauskopteri asunnon parvekkeen korkeudelle. Kuvaa käytettiin sekä maisemakuvana että tietomallissa ikkunanäkymänä.


Kuva 5 loka2018 pirttinen.jpg

Kuva 5. Paperisen esitteen asuntoaukeama

Paperinen esite sisälsi QR-koodeja, jotka veivät sähköiseen materiaaliin. Esitteen lukijan vastuulle jäi suoraan oikean sovelluksen löytäminen ja asentaminen haluttuun laitteeseen. Muuta pääsyä sähköiseen materiaaliin ei tarjottu. Esitteen uutuusarvo perinteiseen esitteeseen nähden perustui uudella tavalla tuotettuun kuva- ja lisämateriaaliin. Esimerkkiaukeama asunnon tiedoista on esitetty kuvassa 5.

Kuva 6 loka2018 Pirttinen.jpg
Kuva 6. Video sähköisessä esitteessä

Tietomallin perusteella tehdyt videot sisällytettiin sähköiseen esitteeseen, jolloin esitteen lukijan ei tarvinnut ladata ylimääräisiä sovelluksia videomateriaalia katsellakseen. Videot pyörivät suoraan esitteessä ja niitä voi tarvittaessa pysäyttää tai soittaa uudelleen. Kuvassa 6 on esitettynä asemapiirrosaukeama, jossa esitettiin video kiinteistön ulkopuolelta.

Sähköisen esitteen tiedosto muodostui melko suureksi, vaikka se sisälsi vain muutaman videon. Videoiden laatua laskemalla koko pienenisi, mutta lopullinen koko valmiissa esitteessä sisältäen 10 erilaisen asuntotyypin videon saattaa olla liian suuri jaettavaksi asiakkaille millään keinoin. Ratkaisuna tähän esitämme mieluummin verkkosivun tekemistä. Nykyisillä työkaluilla verkkosivujen tekeminen ei ole kovin haastavaa ja niihin voi pienellä työmäärällä sisällyttää video- ja kuvamateriaalia.

Paperisen esitteen parantamiseen eräs vaihtoehto olisi voinut olla lisätyn todellisuuden käyttäminen. Valion maitotölkeissä käytettiin tätä tekniikkaa Tuntematon Sotilas -elokuvan markkinoinnissa vuoden 2017 loppupuolella. [2] Tässä hankkeessa tekniikan kokeiluun ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta.

Potentiaalinen ostaja saa rakennettavasta kiinteistöstä ja sen ympäristöstä ehdottomasti paremman käsityksen tietomallin pohjalta luotujen materiaalien perusteella kuin vain katsomalla piirroskuvia. Arvioimme, että esimerkiksi parvekenäkymä saattaa vaikuttaa ostopäätökseen.

Asunnossa vieraileminen virtuaalitodellisuudessa luo paremman käsityksen asunnosta kuin pohjapiirros. Haasteena on huomioitava, että väärän käsityksen luominen ostajalla on myös mahdollista. Tietomalliin voi esimerkiksi lisätä puita, joita ei todellisuudessa ole.

Uskomme, että tietomallien hyödyntäminen ennakkomarkkinoinnissa on järkevää. Kiinteitä kalusteita ja pintamateriaaleja valittaessa tietomallin pohjalta tehdyssä asunnossa vierailu tuo suunnittelun lähemmäs asiakasta.

Lähteet

1. Graphisoft n.d. About BIM. Viitattu 4.9.2018. http://www.graphisoft.com/archicad/open_bim/about_bim/
2. Valio 2017. Tuntematon Sotilas -elokuvan maistiaisia Valion maitotölkkeihin. 06.10.2017. Viitattu 20.09.2018. https://www.valio.fi/yritys/media/uutiset/tuntematon-sotilas--elokuvan-maistiaisia-valion-maitotolkkeihin/



Onko osallistavaan opetukseen menijöitä? Elämysmatkalla LOVO-junassa

25.9.2018



Könni Pirjo.jpg
KM Pirjo Könni työskentelee lehtorina Lapin ammattikorkeakoulussa Kaupan ja kulttuurin osaamisalalla

LOVO-hankkeen tavoitteena on ollut saada käyttöön uusia menetelmiä ja työskentelytapoja sekä hyödyntää digi- ja verkkovälineitä lappilaisessa koulutuksessa. Hankkeessa kehitettiin uudenlaisia, oppimista ja osaamista tuottavia ratkaisuja.

Oppimispolkujen joustavoittamista testattiin ja digitaalisia työvälineitä hyödynnettiin osaamisen tunnustamisessa. Palautteen antoa ja arviointia kokeiltiin digitaalisissa ympäristöissä. Osallistaminen ja oppijalähtöisyys ovat olleet hankkeen keskiössä, kuten hankkeen nimikin kertoo ”Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut”.

Perunka ja Happo (Perunka & Happo 2018) toteavat, että osallistavassa pedagogiikassa korostuvat mm. yhteisöllisyys ja yhteisen tiedon rakentaminen, oppiminen senhetkiseen tarpeeseen, mielekäs oppiminen, osallisuus, vastuu ja vapaus. Kivimäen ja Koivun mukaan (Kivimäki & Koivu 2012, 19) opiskelijoilla on oikeus olla mukana suunnittelemassa opetusta sekä mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä menetelmiä ja keinoja oppimisessa käytetään. Nämä periaatteet ovat siivittäneet hankkeen kehitystyötä ja LOVO-junan etenemistä.


Kuva 1 Könni.jpg
Kuva 1. Osallistavaa myyntipitsausta

Kiskot kutsuvat


LOVO-juna lähti taipaleelle keväällä 2016. Matka kohti hanketavoitteita alkoi harkitusti ja hiljalleen kaasua lisäillen. Lapin yliopistossa tartuttiin palautteen annon monikanavaistamiseen ja englanninkielisen akateemisten opiskelutaitojen verkkokurssin suunnitteluun. Lapin ammattikorkeakoulussa virittäydyttiin arviointimenetelmien kehittämiseen, opetuksen käänteistämiseen ja osaamisen näkyväksi tekemiseen. Ammattiopisto Lappiassa käynnistettiin sähköisten osaamiskansioiden kehittämistyö. Lapin koulutuskuntayhtymä REDUssa alettiin suunnitella yhteistä verkko-oppimisympäristöä ja virtuaalisia osaamismerkkejä. Tornion kansalaisopistossa puolestaan ryhdyttiin testaamaan erilaisia verkko-oppimisalustoja.


Kuva 2 Könni.png
Kuva 2. Kiikarit esiin

Kehitystyötä on tehty syklimallilla. Erilaisia toimintamalleja on testattu ja arvioitu pitkin matkaa. Tarvittavien korjausliikkeiden jälkeen on pyöräytetty käyntiin uusi kierros. Parhaimmillaan on päästy useampaankin sykliin.

Hyppäsin junan kyytiin syyskuussa 2017 Lapin ammattikorkeakoulun pilottien koordinoijaksi, jolloin alettiin olla lähes luotijunan nopeuksissa. Jo käynnistyneet pilotit rullailivat omilla, hyväksi havaituilla raiteillaan. Uusiakin raiteita availtiin. Lapin ammattikorkeakoulussa pilotoitiin vuoden 2017 aikana sähköistä arviointijärjestelmää sekä opiskelijoiden osallistamista opintojaksojen suunnittelussa, oppimistehtävien ja nettitentin laadinnassa.

Innostusta, elämyksiä ja oivalluksia

Toimintavuoteni aikana olen saanut osallistua hankkeen ohjausryhmän kokouksiin, joissa koko projektin kulku on kirkastunut. On ollut ilo seurata innostusta ja tekemisen meininkiä. Innostuksella on tapana tarttua, joten siitä kiitos kaikille matkaseuralaisille.

Opettajaurani aikana olen matkustellut monenlaisissa junissa. Kaikissa junissa olen saanut eväitä omaan työhöni, joistakin enemmän ja toisista vähän vähemmän. Tässä reissussa olen hämmästellyt oivalluksia, joita kehittäjäopettajat ovat ideoineet ja pilotoineet.

Nykyaikaisissa junissa on kiinnitetty huomiota myös viestintään. Informaatiovajeesta ei ole tarvinnut kärsiä LOVO-junassakaan. Hankkeen viestinnässä on korostunut avoimuus ja läpinäkyvyys. Kehittäjäopettajat ovat esitelleet pilottiensa työn tuloksia blogeissa, facebookissa ja twitterrissä sekä omien organisaatioidensa nettisivuilla. Hankkeen omasta blogista (www.lovo.fi) löytyvät mm. pilottikuvaukset, tapahtumat ja linkit webinaaritallenteisiin.

Yksi osoitus tulosten levittämisestä ja kokemusten jakamisesta on Innostusta verkkotyöskentelyyn -julkaisu (toim. Arkko-Saukkonen & Saloniemi 2018), joka on saatavilla niin sähköisenä kuin painettunakin versiona. Julkaisussa on 25 artikkelia, joista oppimisesta kiinnostuneet voivat ammentaa vinkkejä ja ideoita. Olen lukenut molempia versioita useampaan otteeseen. Jokaisella lukukerralla inspiroidun jostakin ratkaisusta tai menetelmästä, jota haluaisin kokeilla omassa opetuksessani.

Tässäpä muutama oivallus, jotka ovat liikauttaneet mieltäni.

- Voisinko hyödyntää mobiilisovelluksia ja erilaisia äänisovelluksia palautteen annossa ja ohjauksessa?

- Entäpä, miten saisin osallistettua opiskelijoitani opintojakson toteutussuunnitteluun, oppimistehtävien ja nettitenttien laadintaan?

- Rohkaistuisivatko oppijat tuomaan osaamistaan näkyväksi blogeissa ja osaamismerkkien avulla?

- Miten pelillistäminen onnistuisi sovellusosaamisen opiskelussa?

Sekin on tunnustettava, että monipuolisten arviointityökalujen käytössä on vielä paljon opittavaa. Julkaisusta löytyy napakoita kuvauksia kehittäjäopettajien pilotoimista menetelmistä ja ratkaisuista sekä kokemuksia testauksista.


Pääteasemalta uusille raiteille

Lapin AMK:n kehittäjäopettajilta olen saanut piristäviä viestejä, joissa he kertovat voivansa hyödyntää hankkeen tuloksia omassa opetuksessaan. Ja mikä parasta, hanke näyttää jäävän elämään muissakin yhteyksissä. Opettajat voivat käyttää laatimiansa materiaaleja ja kehittämiänsä menetelmiä esim. osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa.

Nyt tämä viiden lappilaisen oppilaitoksen yhteinen ponnistus uusien verkko-oppimisratkaisujen kehittämiseksi eri koulutusasteilla on loppusuoralla. Junan vauhtia voisi verrata jo resiinakyytiin. Saavumme pääteasemalle syyskuussa 2018, jonka jälkeen koittaa hankkeen loppuraportoinnin hetki. Mielenkiinnolla odotan, jatkuuko matka uudessa osallistavassa junassa ja jos jatkuu, millaisin virityksin.


Kuva  3 Könni.png
Kuva 3. Matka jatkuu, välineet vaan vaihtuvat


LÄHTEET

Kivimäki J. & Koivu M. 2012. Osallistava pedagogiikka. Käytännön työkaluja opetustyöhön. Tampereen ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Kehittämishanke. Viitattu 29.8.2018. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/40734/Kivimaki_Koivu.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Perunka, S. & Happo, I. 2018. Osallistava pedagogiikka jakaa vallan ja vastuun. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 1. Viitattu 29.8.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201801101177.



KUVAT: Maria Makkonen, kuvataiteen opiskelija Lapin ammattikorkeakoulussa

 

Logokokoelma.jpg



Hyvien käytäntöjen leviäminen on kasautuvaa viisautta

18.9.2018



Helena Kangastie 1 net.jpg
TtM Helena Kangastie on Lapin ammattikorkeakoulun opetuspäällikkö.

Laatutietoiset organisaatiot korostavat omassa toiminnassaan hyvien käytäntöjen kuvaamista, niiden hyödyntämistä ja käyttöä arkitoiminnassa. Erityisesti hyvän käytännön kuvaamiseen kannustetaan TKI-toiminnassa (esim. hankkeet).

Käytännön kuvaaminen auttaa oman työn kehittämisessä, tekee työtä näkyväksi ja mahdollistaa esimerkkinä olemisen. Se myös nostaa hiljaista tietoa esille ja tuo jatkuvuutta työyhteisön toimintaan. Valmiit kuvaukset tarjoavat myös tärkeää tietoa käytännöistä alan kehittäjille.

 

Mikä sitten on hyvä käytäntö

Hyvä käytäntö on vaikea määritellä. Mitä hyvällä käytännöllä oikeastaan tarkoitetaan ja milloin joku käytäntö on riittävän hyvä, jotta sitä kannattaa levittää?

Euroopan sosiaalirahaston käsitteistössä hyvä käytänne viittaa tavallisesti sellaisiin toimintatapoihin, joilla on yhteiskunnallisesti positiivista vaikutusta, jotka tuottavat tavoiteltua muutosta yhteiskunnan rakenteessa ja yksilöiden elämässä.

Hyvässä käytännössä tiedon keräämisellä ja jakamisella on tärkeä merkitys. Myös avoimuus korostuu, koska se on toiminnan keskeinen lähtökohta. Hyvien käytäntöjen levittäminen on vuorovaikutteinen tiedon välittämis- ja oppimisprosessi. Kuka tietoa tarvitsee ja, miten tieto voidaan heille välittää. Paras paikka on toteuttaa tiedon levittämistä jo hankkeen aikana ja arviointikeskustelujen avulla hakea näkyväksi niitä hyviä käytäntöjä, joilla on mahdollisuus ”jäädä eloon” hankkeen päätyttyä.

Lapin TNO_lintuparvi.jpg

 

Tieto-, neuvonta- ja ohjaustoiminnan hyviä käytänteitä –esimerkkejä

Tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa (TNO) tavoitellaan tuloksia, joista yksittäinen ihminen ja koko yhteiskunta hyötyvät. Niitä ovat esimerkiksi kouluttautuminen, työllistyminen, kuntoutuminen, yksilön vastuullisuuteen kasvaminen ja omavoimaisuuden lisääntyminen. Ohjaus tarkoittaa erilaisia toimia: opinto-ohjausta, ammatinvalinnanohjausta, uraohjausta, arviointia, opastusta, neuvottelua.

Tieto-, neuvonta- ja ohjaustoimintaa ja palveluja on kehitetty kansallisella tasolla useiden kehittämisohjelmien avulla. Lapin ammattikorkeakoulu ja (sitä edeltävät ammattikorkeakoulut KTamk ja RAMK) on ollut aktiivisesti mukana kansallisessa ja alueellisessa verkostossa kehittämässä eri viranomaisten ja eri kouluasteiden kanssa TNO-toimintaa ja palveluja.

ESR-hankkeissa kokeilujen ja uusien ratkaisujen tuottamisen kautta on etsitty hyviä käytänteitä kansalliseen työvoima-, koulutus-, ja elinkeinopolitiikkaan. Osa kehitetyistä tuloksista ja malleista on jäänyt arkeen ja toimintaan myös projektien jälkeen.

 

Esimerkkinä maakunnallinen ja seutukunnallinen verkostoyhteistyö

TNO-hankkeissa kehittämistyön perustan on muodostanut maakunnallinen ja seutukunnallinen verkostoyhteistyö. Keskiössä ovat verkoston muodostamat eri ryhmät ja niiden välinen vuorovaikutus.

Lapin ohjaajaverkostokartta, jossa on nimetty alueellisesti tieto-, neuvonta- ja ohjaustyötä tekevät henkilöt sekä yhteystiedot. Verkostokartta on tarkoitettu tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelun ohjaajan työn tueksi.

Konkreettisena yhteistyön muotona pilotoitiin koulutusneuvontapalvelua, jossa ohjaajat antoivat koulutusneuvontaa puhelimitse ja sähköpostilla. Pilotoinnin arvioinnin mukaan verkostomaisen työskentelyn nähtiin olevan tärkeä osa ohjaustyötä ja mahdollistavan TNO-palveluiden uudenlaisen kehittämisen.

Esimerkkinä organisaation oma kuvaus TNO-toiminnasta

Lapin ammattikorkeakoulun hyvinvointi- ja ohjaussuunnitelmaan on kuvattu TNO-toiminta kumppanuussopimuksen suosituksen mukaisesti. Hyvinvointi- ja ohjaussuunnitelmassa on sisällöllisesti kuvattu hyviksi todettuja käytänteitä esim. ohjausmalli- ja TNO-verkosto, ryhmäohjaus, uraohjaus, ohjaus opintopolun eri vaiheissa. Hyvin toimivat TNO-palvelut ovat korkeakoulussa kaikkien etu.

TNO diili.jpg

Lopuksi

Kehittämistyössä toteutetaan usein arvioivaa ajattelua. Arvioiva ajattelu on oppimisprosessi ja toimintatapa, jonka avulla projektien ja hankkeiden toiminnasta tehdään avointa ja näkyvämpää. Arvioiva ajattelu ja reflektio on hyvän käytännön kehittämisen, kuvaamisen ja käytäntöön soveltamisen ytimessä. Voidaan ajatella, että hyvä käytäntö on siis kasautuvaa viisautta myös TNO-toiminnassa.



Teknologia poistaa välimatkan kuntoutuksessa

4.9.2018



Essi Karhu, palvelupäällikkö, SOVEA Oy; Saimi Vilmi, palvelupäällikkö, SOVEA Oy; Sari Arolaakso, lehtori ja hanketyöntekijä, Lapin AMK; Janne Hirvonen, hankekoordinaattori ja projektipäällikkö, Lapin AMK


Hoidon ja kuntoutuksen saatavuutta pyritään jatkuvasti parantamaan. Teknologinen kehittyminen mahdollistaa uudenlaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisen ja toteuttamisen. Palvelujen digitalisoiminen onkin yksi hallituskauden 2015–2019 tavoitteista.

Erilaisilla etäteknologiaa hyödyntävillä ratkaisuilla voidaan palveluita välittää pitkienkin matkojen päähän. Näin parannetaan palveluiden saatavuutta ja vähennetään etäisyyksistä johtuvaa alueellista eriarvoisuutta.

Kuntoutuspalveluiden tuottamisessa hyödynnetään jatkuvasti enemmän etäteknologisia ratkaisuja. Etäkuntoutuksen toteuttamiseen on jo olemassa ohjeita ja oppaita. Yhtenä etäkuntoutusoppaana sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille toimii Kelan kuntoutusryhmän toteuttaman selvitys. Selvityksen tavoitteena on selkiyttää etäkuntoutuksen käsitteitä sekä kuvata etäkuntoutuksen ehtoja ja sovellusalueita. (Etäkuntoutus, Salminen ym. 2016.)

Sovea Oy ja Lapin ammattikorkeakoulu järjestivät kevään 2018 aikana kokeilun, jonka tavoitteena oli kehittää etäteknologiaa hyödyntäviä kuntoutuspalveluita, kuten fysioterapeutin toteuttama etäkuntoutus ikääntyneille. Etäohjauskokeilussa käytettiin videoneuvottelulaitteita sekä kannettavia ja tablett-tietokoneita.

Kokeilu liittyi Lapin AMKin Innovaatioalusta hyvinvoinnin kehittämiseen Lapissa -hankkeeseen. Hankkeen tarkoituksena on kehittää toimintamallia, jolla tarjotaan yrityksille ja yhteisöille mahdollisuutta kehittää palveluitaan ja tuotteitaan hyödyntämällä ammattikorkeakoulun oppimisympäristöjä ja osaamista yhdessä loppukäyttäjien kanssa.

Etäohjauskokeilu järjestettiin Kemissä ja Rovaniemellä maalis-huhtikuun aikana. Kokeilussa Sovean fysioterapian ja kotipalvelun asiakkaille ohjattiin mm. erilaisia lihasvoima- ja liikkuvuusharjoitteita etäyhteyden avulla.

Rovaniemellä asiakkaat tekivät fysioterapeutin ja fysioterapeuttiopiskelijan ohjaamia harjoitteita kotona tai palvelutalossa seuraamalla ohjausta videoneuvottelulaitteen kautta. Kemissä geronomiopiskelija sai Sovean fysioterapeutilta etänä tukea ja ohjausta kotipalvelun asiakkaan kotikuntoutukseen. Useimmat asiakkaat kokivat etäohjauksen miellyttävänä.


Kuva 1 Arolaakso et al.jpg
Kuva 1. ”Ei tule yksin tehtyä kotona mitään, vaikka tietää että olisi hyväksi” (Orvokki Luosujärvi, kokeiluun osallistunut asiakas)

Sovean palveluiden kehittämisestä vastaavat fysioterapeutti Essi Karhu ja geronomi Saimi Vilmi kokevat, että etäkuntoutuspilotti oli mielenkiintoinen tapa lähteä rakentamaan yritykselle uutta palvelua etäkuntoutusmahdollisuuksia hyödyntäen. Ikääntyneet asiakkaat ottivat etäkuntoutuksen innoissaan vastaan ja kokivat sen hyödyt jo muutamassa viikossa.

Sovealla lähtökohtana on asiakaslähtöisyys ja palveluiden joustavuus, joten etäkuntoutus istuu yrityksen palveluvalikoimaan hyvin. Tavoitteena onkin jatkaa etäkuntoutuksen toteuttamista myös kokeilun jälkeen.

Lapin AMKin opiskelijat saivat kokeilun aikana mahdollisuuden toteuttaa etäohjausta käytännössä. Opettajat saivat myös arvokasta tietoa siirrettäväksi opetukseen. Sosiaali – ja terveyspalveluissa etäohjaus on jo arkipäivää ja lisääntyy koko ajan. Etäohjaukseen liittyvää osaamista tuleekin lisätä kaikilla sosiaali- ja terveysalan koulutusasteilla ja koulutuksissa.

Sovean ja Lapin AMKin kokeilu on yksi esimerkki kehittämisyhteistyöstä, jota on tehty Innovaatioalusta hyvinvoinnin kehittämiseen Lapissa -hankkeessa. Lapin AMKin toiveena onkin saada alueen yritykset ja muut toimijat – suuret ja pienet – laajempaan yhteistyöhön hyödyntämään ammattikorkeakoulun tarjoamia resursseja, palveluja ja kehittämisympäristöjä.

Tällaisen kehittämisyhteistyön kautta opiskelijalle avautuu mahdollisuus suorittaa opintoja aidoissa työelämän tilanteissa. Opiskelijat ovat tehneet yhteistyöhön liittyen opinnäytetöitä, toteuttaneet käytännön harjoitusjaksoja ja omapa yhteistyön kautta tarjoutunut mahdollisuus työllistyä jo opintojen aikana.

Geronomiopiskelija Krista Ruokamo kertoo:

” Projektissa mukanaolon myötä sain paljon tärkeää tietoa etäohjauksen mahdollisuuksista ikääntyneiden ohjaamisessa. Lisäksi oli mukavaa, että sain tuoda projektiin osaamista myös opiskelijan näkökulmasta ja mikä tärkeintä, projekti mahdollisti minulle työllistymisen omalle alalleni jo opiskeluaikana!”

Kuva 2 Arolaakso et al.JPG



Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 ... 15 16 17Seuraava
Asian äärellä tiistaisin

Pohjoisen tekijät on asiantuntijablogi, jossa julkaistaan Lapin AMKin toimintaa ja toimintaympäristöä käsitteleviä ajankohtaisia kirjoituksia.

Kirjoitukset perustuvat työntekijöidemme tekemään asiantuntija- tai tutkimustyöhön. 

Blogin tarkoituksena on yleistajuisen tiedon levittämisen lisäksi laatia tilannekuvaa ja analysoida erityisesti Lapin kehitystrendejä: onnistuessaan myös nostaa uusia teemoja yleiseen keskusteluun.

Kirjoituksia julkaistaan viikoittain. Julkaisupäivä on pääsääntöisesti tiistai.

Blogin toimituskunnan muodostaa Lapin AMKin julkaisutyöryhmä.

Tervetuloa lukijaksi!

Opiskelijoiden blogi
Opiskelijoiden blogikirjoituksia julkaistaan Lapin AMKin opiskelijablogissa.
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK