kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Vertaismentoroinnista uutta potkua naisyrittäjyyteen

26.6.2020



Saloniemi ja Sipola.jpg
Metsätalousinsinööri (AMK) Anne Saloniemi työskentelee projektisuunnittelijana ja agrologi (YAMK) Reeta Sipola projektipäällikkönä Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

POIKKEUS blogikuva.jpg

Kansainväliselle yhteistyölle on tämän kevään aikana haettu uusia muotoja, kun poikkeustilanne on pistänyt suunnitelmia uusiksi. W-Power -hankkeen (Empowering Women Entrepreneurs in Sparsely Populated Northern Communities) osalta tilanne on siinä mielessä hyvä, että toteuttajaverkoston yhteistyö on jo yli vuoden ajan ehtinyt rakentua toteutuneissa tapaamisissa ja säännöllisten etätapaamisten avulla.

Siksi siirtyminen koronan aiheuttamien, hankkeen toimenpiteisiin kohdistuvien haasteiden ratkaisemiseen on tapahtunut sujuvasti ja yhteistyö pelaa edelleen. Paljon tapahtumia ja koulutuksia on siirretty etäyhteydellä pidettäväksi ja fyysisten tapaamisten aikatauluja on lykätty myöhemmäksi koko hankealueella.

Kansainvälinen W-Power-hanke tarjoaa tukea ja kannustusta naisille erilaisiin yrittäjyyden haasteisiin. Hankkeessa tuetaan naisia, jotka haluavat yrittäjiksi, autetaan tunnistamaan jo olemassa olevien yritysten liiketoimintapotentiaalia, järjestetään koulutuksia ja panostetaan kohdennettuihin yritysneuvontapalveluihin.

Tutkimusten mukaan naisyrittäjyydessä on piirteitä, joita yrittäjyyden nykyiset tukimuodot eivät vielä kovin hyvin tunnista, ja siksi on todettu tarve panostaa naisille suunnattujen tukitoimien kehittämiseen ja naisyrittäjyyden haasteisiin liittyvän tietoisuuden lisäämiseen.

S ja S kuva 1.jpg
Kuva 1. W-Power hankkeen kansainvälinen hanketiimi ja yrittäjiä Skotlannissa kesällä 2019. Kuva Helena Puhakka-Tarvainen.


Vertaismentoroinnilla osaamisen kehittämistä

Verkostoitumisen ja kontaktien luomisen tärkeys korostuu harvaan asuttujen seutujen naisyrittäjillä. Omalla lähialueella ei aina välttämättä ole vertaistukea, jonka kanssa yritystoimintaan liittyviä iloja ja haasteita voisi jakaa.

Hankkeessa tehtyjen selvitysten perusteella yhteisöllisyydellä on kuitenkin tärkeä merkitys sekä yrittäjien jaksamiselle että toiminnan kehittämiselle. Tämän verkostoitumisen edistämiseksi W-Power-hankkeessa tarjotaan yrittäjille mahdollisuus verkostoitua sekä kansallisesti että kansainvälisesti vertaismentorointiohjelman avulla liiketoiminnan kehittämiseksi.

Vertaismentorointi on toisilta oppimista ja voi auttaa yrittäjää oman työnsä kehittämisessä. Ohjelman puitteissa naisyrittäjillä on mahdollisuus verkostoitua yli rajojen, saada sparrausapua liiketoiminnan kehittämiseen, löytää uusia asiakaskontakteja ja kumppanuuksia sekä jakaa ideoita ja hyviä käytänteitä. Koko hankealueella on toteutettu kansainvälinen haku vertaismentorointiohjelmaan syksyllä 2019.

Ohjelmaan tulleiden hakemusten perusteella eri alueilla toimivia naisyrittäjiä yhdistettiin pareiksi tai pienryhmiksi yrittäjien esittämien tavoitteiden ja myös toimialojen perusteella. Yrittäjät esiteltiin toisilleen ja he pääsivät etäyhteydellä tutustumaan paremmin ja vaihtamaan kokemuksiaan ja osaamistaan.

Koronan vuoksi mentorointiparien tutustumisvierailuja toistensa yrityksiin on jouduttu lykkäämään, kunnes matkustamisen rajoituksia voidaan purkaa, mutta kansainvälinen yhteistyö on silti koko ajan elänyt ja vahvistunut verkossa.

 

Verkostoitumista koronasta huolimatta

Lapista mentorointiohjelmaan valittiin nuori yrittäjä Julia Allemann, yksi LAURI Guest Housen omistajista. LAURI toimii käsityömyymälänä ja verstaana sekä majoitustilana, jonka vieraat voivat nauttia kodikkaista ja historiallisista rakennuksista. Julia vetää käsityökursseja ja työpajoja, joissa voi oppia tekemään upeita perinteisiä saamelaisia koruja. Nämä taidot hän on oppinut isoäidiltään. Julian innostuneisuus tarttuu ja on inspiroivaa huomata, kuinka vanhoja perinteitä kunnioitetaan LAURIssa.

Julia sai ryhmäänsä Skotlantilaisen Katen ja Ruotsalaisen Katarinan, koska heillä oli samanlaisia tavoitteita liiketoiminnan suhteen. He löysivät yhteisen sävelen heti ensi videotapaamisesta alkaen, kertoo Julia innoissaan. Fyysistä tapaamista suunniteltiin ja päivämääriä lyötiin lukkoon kevättalvella 2020. Sitten tuli korona ja toi omat haasteensa, mutta näiden neuvokkaiden yrittäjien yhteistyö ei katkennut.

Yhteydenpito verkossa jatkui ja ideoita alkoi syntyä. Yhteisellä päätöksellään he päättivät kokeilla Julian vetämää käsityöpajaa netin välityksellä, koska muillakin oli jo ollut ajatuksia omien verkkotyöpajojen järjestämisestä. Julia lähetti materiaalit ja työvälineet Katelle ja Katarinalle etukäteen.

Työpaja onnistui loistavasti antaen uusia ideoita sen kehittämiseen. Työpajan toteutus verkossa vaatii Julian mukaan vielä hieman hiomista, että niitä voisi toteuttaa myös asiakkaille. Konseptia kehitellään ja seuraava yhteinen käsitöiden tekemiseen liittyvä tapaaminen on Julian mukaan jo suunnitteilla.

Julian mukaan tämä vertaismentorointiryhmä odottaa innolla toistensa tapaamista fyysisesti. Vierailuiden peruuntuminen koronan vuoksi oli harmittavaa, mutta näiden kekseliäiden ja taitavien naisyrittäjien tapaamiset verkon kautta jatkuvat edelleen. Heille vertaistuen saaminen, kokemusten vaihto ja ideoiden jakaminen on ollut tärkeää, eikä nauruiltakaan ole vältytty. "From my side Kate and Katarina will get for sure Christmas cards during many next years” , toteaa Julia.

S ja S kuva 2.jpg
Kuva 2. Kate, Katarina ja Julia yhteisessä käsityöpajassa huhtikuussa 2020. Kuva Julia Allemann.

Naisyrittäjyyden edistäminen tukee kestäviä yhteisöjä

W-Power-hankkeessa tehdyissä selvityksissä ja myös tutkimuksissa on todettu, että naiset työllistyvät edelleen hyvin perinteisesti terveys- ja hyvinvointialoille, kasvatukseen ja yhteiskunnallisille aloille eikä sukupuolittunut tilanne ole viime vuosikymmeninä juuri edes tasoittunut muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Harvaan asuttujen alueiden yhteisöjen elinvoimaisuuden kannalta ei ole varaa menettää naisia kasvukeskuksiin, joissa suurin osa naisten tyypillisistä työpaikoista sijaitsee. Yrittäjyys voikin olla se vaihtoehto, jolla myös naiset voivat toteuttaa unelmansa ja jäädä asumaan omalle kylälle.

Tutkimusten mukaan yksi merkittävä tekijä naisten yrittäjyyspäätöksessä on halu saada enemmän päätösvaltaa omaan ajankäyttöön ja halu toteuttaa omia tavoitteita. Perheen ja työelämän yhdistäminen sekä elämänlaadun kohottaminen ovat myös tärkeitä motivaatiotekijöitä naisten yrittäjyydelle.

Kansainvälistä W-Power -hanketta hallinnoi Karelia ammattikorkeakoulu, joka vastaa Pohjois-Karjalan alueen toimenpiteistä. Pohjois-Suomesta partnerina on mukana Lapin ammattikorkeakoulu. Suomen lisäksi hankkeessa on mukana alueita muualta Euroopan harvaan asutuista pohjoisosista Ruotsista, Islannista, Skotlannista, Shetlannista ja Irlannista.

Lisäksi mukaan on omalla rahoituksellaan liittynyt mukaan kumppanialueena New Brunswickin alue Kanadasta, sillä he ovat nähneet hankkeen teemojen ja kehittämistoimenpiteiden vastaavan myös heidän alueensa tarpeisiin. 2021 keväälle jatkuva hanke rahoitetaan EU:n Pohjoinen periferia ja Arktisen -ohjelmasta 2014-2020.


Toimenpiteet taipuvat verkkototeutukseen, vaikka etäyhteydellä ei saavuteta aivan kaikkea

Vuoden 2020 suunnitelmia täytyy koronan takia päivittää jatkuvasti, ja kansainvälisten matkojen osalta aikatauluista ei vielä ole varmuutta. Suuri osa hankkeen koulutuksista ja muista tilaisuuksista on kuitenkin saatu siirrettyä verkossa toteutettaviksi.

Osittain etätoteutus on jopa parantanut osallistumismahdollisuuksia, kun matkustaminen on jäänyt pois ja esim. Pohjois-Karjalan ja Lapin alueilta voidaan osallistua verkon yli ristiin toisen alueen tapahtumiin. Myös kansainvälisiä webinaareja on tulossa tarjolle. Asiasisältöjen esittely onnistuu verkkototeutuksella hyvin, mutta yrittäjien jaksamisen kannalta tärkeää fyysisten tapahtumien tuomaa vertaistukea ja verkostoitumista on vaikeaa täysin korvata etäyhteydellä.

Hankkeessa suunniteltu yritysten innovaatiokilpailun alueellinen pilotointi tullaan toteuttamaan syksyllä alkuperäisen aikataulun mukaisesti tavalla tai toisella.

Innovaatiokisan ensimmäinen, kansainvälinen pilotointi toteutettiin vuoden 2019 lopulla etäyhteyksillä ja siitä saatiin positiivisia kokemuksia, joita suunnittelussa voidaan hyödyntää.

Elo-syyskuussa on tavoitteena järjestää kolmen päivän valmistautumispaketti, jonka aikana yrittäjät voivat ohjatusti hioa innovaatioitaan esittelykuntoon ennen kilpailuun osallistumista. Tämän koulutuksen osalta toivotaan, että fyysisten tilaisuuksien järjestäminen olisi taas syksyllä mahdollista. Yrittäjät saisivat parhaan hyödyn vuorovaikutteisista työpajapäivistä ja pitchausvalmennuksesta, jos ne pystytään järjestämään fyysisenä tapahtumana.

Loppukevään aikana odotellaan Irlannin osatoteuttajalta saatavaksi yrityskehittämisen tueksi tuotettavaa sukupuolisensitiivisen yritysneuvonnan koulutuspakettia, jonka tietoja aletaan jalkauttaa Lapin yritysneuvonnan kentälle. Koulutuspaketin tietojen levittäminen tapahtuu pääasiassa verkon välityksellä riippumatta koronasta, sillä kiireisten yritysneuvojien tavoittaminen laajassa maakunnassa onnistuu parhaiten etäyhteyksillä.

Jäämme myös odottamaan miten vertaismentoroinnit etenevät, jonka jälkeen kansainvälisen yhteistyön kokemukset mahdollisine videopäiväkirjoineen jaetaan myös kaikille kiinnostuneille.

 

Lähteet

Allemann, J. 2020. Julia Allemannin haastattelu sähköpostitse 5.5.2020. Anne Saloniemi.
LAURI Guest House. https://fi.laurihouse.com/

Puhakka-Tarvainen, H & Leminen, M. 2019. Naisyrittäjyys nousuun kansainvälisellä yhteistyöllä. https://www.karelia.fi/vasu/2019/02/07/wpower/

Suomessa on vallalla yhä jako naisten ja miesten töihin – katso, miten alat ovat juuttuneet sukupuoliin. Yle uutiset 13.2.2019. https://yle.fi/uutiset/3-10631824

W-Power project. Capacity building needs for woman entrepreneurs in the Northern Periphery and Arctic. 2019 http://w-power.interreg-npa.eu/subsites/W-POWER/Capacity_building_needs_for_woman_entrepreneurs_in_the_Northern_Periphery_and_Arctic.pdf

W-Power project. Mapping the challenges for female entrepreneurship in the Northern Periphery and Arctic. 2019. http://w-power.interreg-npa.eu/subsites/W-POWER/Mapping_the_challenges_for_woman_entrepreneurship_in_the_Northern_Periphery_and_Arctic.pdf

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Medico Nordplus Intensive Week during Corona pandemic April 2020

23.6.2020



Korhonen Heidi neliö.jpg
Writers: Heidi Korhonen, a senior lecturer, MHSc, RN at Lapland University of Applied Sciences along with nursing students Evelyne Chicukwa, Jhermaine Von Etrata and Marie Lagundi.

Health care students and teachers from Nordic countries and Estonia brought together at the Medico Nordplus Intensive Week

Over the years, nurses have been pro-active in handling medication management in this modern world. The existence of challenges in medication administration faced by nurses is a constant battle within the healthcare field. This is because a significant portion of nursing time is spent on medication administration as well as it being a high-risk activity (Keohane et. al 2008).

However, combination of education and risk management strategies and the use of bar code technology have been successful in reducing medication administration errors (Lapkin et al. 2016). The latest research has also highlighted a need for integrated and comprehensive medication education to support students’ competence development (Sulosaari et. al 2015.) The primary aim of this Medico Nordplus Intensive Week was to bring together experts and students to discuss these currents issues in health care field.

Participants from Finland, Sweden, Norway, Denmark, Estonia and Iceland were gathered once again in this momentous yearly event, Medico Nordplus Intensive Week course. The course was arranged by the Medico network - a collaboration to develop medication education in undergraduate nursing programs and increase the quality of medication education in participating countries (Medico 2020.)

Medico Intensive training was set to be held in Åland Island 20th-24th of April 2020. Due to unforeseen Covid-19 situation, the activities for the whole week were adjusted and re-planned. The organizers decided to conduct an online course in order to accommodate the situation.

Korhonen Picture 1.jpg
Picture 1. Joining the Medico Nordplus Intensive week via Zoom

A group of vivacious participants which included teachers and nursing students coming from different Universities of Applied Sciences actively participated during the week-long intensive course. This event highlighted the promotion of exchanges of experiences and cultural differences in medical treatment conducted by as well as providing support in building student´s professional competence.


Multicultural discussion and Zoom workshops

The Zoom (web-based video conferencing tool) and UCN Canvas were the main tools used during the week-long intensive course. The Medico Intensive training was divided into four themes: 1. Patient involvement in medication safety, 2. Nursing competence in medication administration, 3. Sustainability- how to make nursing greener and 4. Technology and medication - administration advantages and disadvantages.

The highlight of the training was when students were given a possibility to gather in Zoom workshops, discussing thoroughly their thoughts about the themes using pre-assignments and evidence-based articles they had studied in order to support their ideas. The discussion groups were multicultural which made it even more fruitful.

Korhonen Picture 2.jpg
Picture 2. Participants of the Medico Nordplus Intensive Week

Evelyne Chikukwa, Jhermaine Von Etrata and Marie Lagundi (nursing students), were the Lapland UAS representatives together with Heidi Korhonen, as their guiding teacher.

Students managed to incorporate and share their experiences based on the learnings they have acquired during practical trainings, class lectures and training camps during their nursing studies. Overall, participants were able to fulfill their learning goals in the training and use this gained understanding in their chosen career.


References:

Keohane, C.A., Bane, A.D,. Featherstone, E., Hayes, J., Hurley, A., Bates, D.W., Gandhi, T.K & Poon, E.G. 2008. Quantifying Nursing Workflow in Medication Administration. The Journal of Nursing Administration. 38, 19-26.

Lapkin, S., Levett-Jones, T., Chenoweth L. & Johnson, M. 2016. The effectiveness of interventions designed to reduce medication administration errors: a synthesis of findings from systematic reviews. Journal of Nursing Management. 24, 845-858.

Medico 2020. Medication management by nurses in a modern world – future challenges and possibilities. Study guide.

Sulosaari, V., Huupponen, R., Hupli, M., Puukka, P, Torniainen, K & Leino-Kilpi, H. 2015. Factors accociated with nursing students’ medication competence at the beginning and end of their education. 15, 1-11.




Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Kahdeksan viikkoa etätyössä. Henkilöstökyselyn tuloksia poikkeusoloissa

18.6.2020



Merja Forest
FM Merja Forest on Lapin ammattikorkeakoulun laatupäällikkö.

POIKKEUS blogikuva.jpg

Suomen korkeakouluissa siirryttiin etäopetukseen ja etätyöhön 18.3.2020 valtioneuvoston linjausten mukaisesti koronavirustartuntojen leviämisen hidastamiseksi. Pian sen jälkeen Lapin AMKissa päätettiin toteuttaa kolmen viikon välein henkilöstölle kohdennettu kysely ”Mitä kuuluu - Tehemä etänä pois!”, jonka tavoitteena oli selvittää henkilöstön kokemuksia etätyöskentelystä poikkeusoloissa.

Kysymyksenasettelussa lähtökohtina olivat etätyölle tärkeät edellytykset eli työvälineet, etätyövalmiudet, johtaminen sekä yhteistyö ja vuorovaikutus.

 

Kyselyn toteutus

Kysely toteutettiin Eezy Spiritin Reflex-työkalulla kolme kertaa. Tulostarkastelussa käytettävissä oli ainoastaan kyselytyökalun antamat raportit eli vastausten keskiarvot ja jakaumat sekä vapaa sana. Koska kysely oli täysin anonyymi, raakadataa tai vastausitietueita ei ollut saatavilla. Näin ollen tulosanalyysi rajoittui työkalun antamiin raporttitietoihin sekä vapaan sanan louhintaan ilman yhteyttä numeerisiin vastauksiin.

Etätyölle tärkeistä edellytyksistä johdettiin kyselyyn viisi väittämää, joihin vastaajat ottivat kantaa asteikolla 1—5 (täysin eri mieltä — täysin samaa mieltä). Kyselyn väittämät olivat:

1) Minulla on tarvitsemani välineet sujuvaan etätyöskentelyyn.
2) Saan riittävästi tukea esimieheltäni.
3) Yhteistyö ja vuorovaikutus mahdollistuvat riittävän hyvin.
4) Etätyövalmiuteni ovat riittävät.
5) Jaksan hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta.

Lisäksi kyselyssä oli kaksi vapaa sana -kysymystä tekstivastauksille:

Jos haluat perustella tai avata edellisiin väittämiin antamiasi vastauksia, kerro tässä.
Jaa tässä hyväksi kokemasi etätyövinkit.

Vastausajat olivat: 1. kysely 23.3.—2.4., 2. kysely 20.—24.4. ja 3. kysely 13.—19.5.2020. Jokaisella kerralla vastauspyyntö lähetettiin päätoimiselle henkilöstölle, tavoiteperusjoukko oli 425 henkilöä. Ensimmäiseen kyselykertaan vastattiin vilkkaasti vastausasteen ollessa 66 %. Toisessa kyselykerrassa vastausaktiivisuus oli 40 ja kolmannessa kyselykerrassa 42 prosentta.

 

"Ihan hyvää kuuluu, tosin pientä väsymystä ilmassa"

Vertaamalla kaikkien numeeristen vastausten keskiarvoja, voi kuviosta 1 havaita tulosten tasaisuuden, vaikkakin vastaajien määrässä oli iso muutos ensimmäisen kyselykerran jälkeen. Tulokset olivat myös hyvät: kaikkien vastausten keskiarvot kaikkiin väittämiin olivat arvoltaan yli neljä, mikä sanoitettuna merkitsee samaa mieltä. Toki aina voi pohtia, oliko kysymyksenasettelulla vaikutusta tuloksiin.

Forest Kuvio 1.jpg

Kuvio 1 Kaikkien vastausten keskiarvot

Ensimmäisen ja kolmannen kyselykerran välissä työskenneltiin etänä kahdeksan viikon ajan maaliskuusta toukokuuhun. Mikä muuttui tai muuttuiko mikään? Kuvio 2 havainnollistaa vastausjakaumia kyselykertojen välillä. Täysin samaa mieltä -vastausten osuus on vähentynyt kaikissa väittämissä yhtä lukuunottamatta (Etätyövalmiuteni ovat riittävät.).

Forest kuvio 2.JPG

Kuvio 2 Vastausjakaumat ensimmäisessä ja kolmannessa kyselykerrassa

Muutosvertailussa (kuvio 3) on väittämiin annetut numeeriset vastausarvot niputettu kolmeen ryhmään (1 ja 2 = eri mieltä, 3=neutraali, 4 ja 5 = samaa mieltä), ja tarkasteltu jakaumien muutoksia kyselykertojen välillä.

Forest kuvio 3.jpg

Kuvio 3 Muutokset ensimmäisen ja kolmannen kyselykerran vastausjakaumissa

Suurin muutos oli väittämän Jaksan hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta vastausjakaumassa, jossa kuusi prosenttiyksikköä siirtyi pois samanmielisistä. Väsymystä kuvastanee myös vastausaktiivisuuden väheneminen: ensimmäisen ja kolmannen kyselykerran vastaajamäärissä on sadan vastaajan ero.

 

Ergonomiahaasteita ja taukojumppaa

Vapaa sana -tekstivastausten analysoimiseksi aineisto vietiin Webropol-kyselytyökaluun, jossa sille tehtiin sanalouhinta. Vapaassa sanassa vastaajalla oli mahdollisuus perustella väittämiin antamiansa numeerisia arvoja. Kyselyn anonyymiyden vuoksi vapaata sanaa ei kuitenkaan ollut mahdollista jäsennellä vaikkapa tiettyyn väittämään annettujen eri mieltä -arvojen mukaan. Sanalouhinnalla saatiin yleiskatsaus kaikkiin tekstivastauksiin.

Ensimmäisellä kyselykerralla viidennes tekstivastauksista sisälsi manininnan etätyön ergonomiasta, joka oli vielä hakusessa: ikävöitiin toimiston hyvää työpöytää, isoa näyttöä ja työtuolia. Luontaisia kohtaamisia kollegoiden kanssa kaivattiin, mutta samalla yhteydenpito etänä koettiin toimivaksi.

Uusi perhearki (pieniä lapsia ja etäkoululaisia kotona) myös vaati totuttelua. Etätyövinkeissä suositeltiin eniten taukoja (neljännes vastauksista), työn rytmittämistä, taukojumppaa, rajan vetämistä työ- ja vapaa-ajan välille sekä ulkoilua.

Kolmannella kyselykerralla tekstivastauksissa tematiikka oli pitkälti sama: ergonomiapulmien osuus oli yhtä suuri ja työyhteisöä oli ikävä. Etätyöhön oli jo totuttu, ja toisaalta sekä tykästytty että kyllästytty siihen. Etätyövinkkivastaukset vähenivät, mutta edelleen suositeltiin taukoja, liikkumista ja päivän aikatauluttamista. Lisäksi suositeltiin digipeda-tunteja, yhteydenpitoa työkavereihin ja langattomia kuulokkeita.

 

Lopuksi

Ennalta suunnittelematon siirtyminen etäopetukseen ja etätyöhön näytti kyselytulosten perusteella sujuneen hyvin ja jopa vakiintuneen viikkojen myötä uudeksi normaaliksi. Kyselyn tuloksista eritoten vapaa sana -vastauksissa on tietoa, jota voi hyödyntää etätyöskentelyn kehittämisessä ja edistämisessä.

Yhteisestä kokemuksesta syntyneistä vinkeistä kannattaa poimia pysyviä käytänteitä.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Terveydenhuollossa käsipelitiedosta digitietoon reilussa 40 vuodessa

16.6.2020



Raija Seppänen
TtT, KT Raija Seppänen toimii yliopettajana Tulevaisuuden terveyspalvelut -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Johdanto

Tässä kirjoituksessa muistelen ennen eläkepäiviäni, miten tietotekniikka on muuttanut yhteiskuntamme toimintoja, erityisesti terveydenhuoltoa ja sen tuottamia palveluja. Näin koronainfektion keväänä 2020 olemme tehneet myös uudenlaisen virtuaalisen etätyön teon hyppäyksen jälleen uudemmalle tasolle myös terveydenhuollossa ja alan opetuksessa sekä oppimisessa.

Terveydenhuollossa tietotekniikan ilmaantuminen alkoi esivaiheessa 1970–980 -luvuilla. Teknologian kehittyessä varsinainen hyppy toteutui suomalaisessa ja kansainvälisessä teknologian kokeilujen vauhdittuessa 1990-luvun aikana. Soveltaminen vauhdittui 2000-luvulla ja varsinainen käyttöönotto on toteutunut 2010-luvun aikana.

Minkälainen tulee olemaan syvällisempi tietoteknologian soveltaminen ja tietosuoja kaikilla yhteiskunnan sektoreilla 2020 – 2030 -luvuilla, myös sosiaali- ja terveydenhuollossa, palveluissa, koulutuksessa ja hallinnossa?


1970–1980 -luvuilla alkoivat ensimmäiset digitekniset kokeilut

Aloitin opinnot Oulun yliopistossa luonnontieteellisessä tiedekunnassa pääaineinani matematiikka, kemia ja fysiikka. Tuolloin kiinnostuin myös itselleni uusista tietotekniikan opinnoista, joita aloitettiin 1970-luvun puolivälissä. Kävin tutustumassa tietotekniikan perusopetukseen ja ihmettelin reikäkorttikoneita, jotka tuottivat tietoa reikänauhoina.

Siirryin kuitenkin Oulun terveydenhuolto-oppilaitokseen kliinisen diagnostiikan oppiin, joihin sisältyi myös harjoittelua sairaaloissa ja terveyskeskuksissa sekä yksityisissä hoito- ja tutkimusyrityksissä. Harjoitteluni aloitin Oulun yliopistollisen sairaalan keskuslaboratoriossa, joka jakaantui erilaisiin erikoistumisaloihin keväällä 1978. Koko kevään kestävään harjoitteluun sisältyi mm. automaatiolaboratorioharjoittelu.

Tuolloin terveydenhuollossa digijärjestelmien suunnittelu oli käynnistynyt erityisesti yliopistollisten sairaaloiden, kuten Oulun yliopistollisen sairaalan kliinisissä laboratorioissa. Näin, mitä yhdessä suuressa laboratoriotilassa tapahtui tietotekniikan avulla. Jättimäiset, huoneenkokoiset analyysikoneet, jotka olivat teknisen edistymisen ylpeyden aihe, tuottivat potilaiden tutkimustuloksia.

Automaatiolaboratorion laboratoriohoitajat saivat aikaan diagnostista tietoa hoitopäätöksiä varten silloisen käsityksen mukaan tiuhaan tahtiin läpi vuorokauden suuressa monen tuhannen potilaan sairaalassa. Heillä oli käytössä myös ns. lerppukoneet, jotka olivat ensimmäisiä ns. raahattavia kirjoittavia tietokoneita. Ne korvasivat perinteisen mekaanisen tai sähköisen kirjoituskoneen sairaalan laboratorioissa tuohon aikaan.

Erikoistuin 1980-luvun alkupuolella. Olin jälleen harjoittelemassa samassa yksikössä. Muutos muutamassa vuodessa oli melkoinen. Huoneenkokoiset analysaattorit olivat pienentyneet ja sopivat jo pöydille, vaikka kokoa niillä oli edelleen. Tiedonkulku oli myös edennyt. Nyt kliinisestä laboratoriosta voitiin välittää tulokset ns. lankoja myöten hoito-osastoille. Se nopeutti ja helpotti potilaiden hoitopäätöksiä.

Sairaanhoidon opettajakoulutuksen hankin 1984–1985 Oulussa. Tuolloin oli tietotekniikka jälleen edennyt. Nyt kotona oli käytössäni sähkökirjoituskone. Tämän lisäksi hankin ensimmäisen ompelukonelaatikon kokoisen tietokoneen, joka ei tuntenut vielä kuvakkeita, vain kirjainyhdistelmät. Parasta: en tarvinnut tietokonekirjoitusten korjaamiseen ns. töppölakkaa. Näiden laitteiden avulla kirjoitin opiskelutehtäviäni. Oulun yliopistollisen sairaalan tietotekniikan kehitys eteni myös hoito-osastoilla potilastietojen käsittelyssä, mikä edisti potilaiden hoitoa.


1990-luvun edetessä tietokoneiden, kännyköiden ja internetin huumaa

1990-luvulle tultaessa oltiin edistytty niin, että Kainuun terveydenhuolto-oppilaitokseen saatiin ns. atk-luokka hoitotyön opetukseen. Luokka varustettiin 20 tietokoneella, joiden avulla hoitotyön opiskelijat opettelivat uusia atk-taitojaan. Tuohon aikaan siis jälleen palasin tietotekniikan pariin. Silloinen AKH, ammattikasvatushallitus, järjesti atk-opettajakoulutusta. Kiinnostustani kysyttiin ja hakeuduin jälleen sekä Oulun yliopistoon että Oulun terveydenhuolto-oppilaitokseen atk-opettajan silloiseen oppiin. Noilta ajoilta on jäänyt jonkinlainen ”haju” asiaa kohtaan.

Vuodet vierivät, EU-aika alkoi ja 1990-luvun aikana saimme ensimmäiset kehittyneemmät kannettavat tietokoneet myös omaan käyttöön. Uudella kannettavalla tietokoneellani kirjoitinkin kaikki hoitotieteen maisterin opintotehtävät pro gradua myöten vuoden 1996 alkuun
mennessä.

Samoihin aikoihin myös ensimmäiset tietokoneet oli osin jo uusittu terveydenhuollon oppilaitosten atk-luokissa ja luokkiin lisättiin niin laitteita kuin uusia ohjelmistojakin. Oppilaitosten opettajahuoneisiin hankittiin ensin yksi yhteinen tietokone ja myöhemmin jokaiselle oma. Niillä sitten tuotettiin oppimateriaalia ja suunniteltiin erilaisia EU-hankkeita 1995 vuoden jälkeen. Tuolloin tulivat tutuksi muutkin tiedontallennusvälineet kuten korput ja lopulta cd-levyt.

Meille opettajille alettiin hankkia myös ensimmäisiä kännyköitä, mikä mullisti tiedonkulun niin opettajien kuin opiskelijoiden välillä lankapuhelinaikaan verrattuna.

Lerppujen aika oli historiaa, puhumattakaan reikänauhoista tai raahattavista atk-koneista. Mihin niiden sisältämä informaatiotieto jäi, olen pohtinut useaan kertaan, koska niitä käyt- tävät koneet eivät olleet enää käytössä. Kännykät ovat uudistuneet useaan kertaan siitä mitä ne aluksi olivat: sopivat jo käsilaukkuun. Pitänee vierailla siis tietotekniikan ja tiedonvälityksen museoissa!

2000-luvulla digitaalisuuden kokeilut vauhdittuivat

Niin eteni terveydenhuollon digitaalisuus vauhdilla 2000-luvun aikana. Tietokoneet valtasivat terveydenhuollon hoitoyksiköiden, koulutuksen ja hallinnon henkilökuntien työpöydät ja toimitilat.

Kajaanissa insinöörikoulutuksen opettajatyökaverit alkoivat puhua jo 1990-luvun edetessä sulautetuista järjestelmistä, jotka olisivat digimuodossa. Sitä mietti hiljaa itsekseen, että mitenhän se digi sulaa kuin voi hellalla noihin erilaisiin markkinoilla oleviin laitteisiin, joita esimerkiksi kotien keittiöihin tuli hankittua. Niin ne vain sulautuivat ja digisovellukset valtasivat myös sote-alan kokonaisuudessaan.

Niin tuli jälleen uudemmalla, kai digisulautetulla, kannettavalla tuotettua myös hoitotieteen väitöskirja (Eirola, nyk. Seppänen 2003) silloiseen Kuopion yliopistoon vuosien 2000–2003 aikana. Tietoa tallensin vielä koneen kovalevylle ja korpuille sekä printteinä. Muistan, miten korppuja oli tallessa kymmenittäin useissa säilytyslaatikoissa, kun hävitin niitä vuonna 2016 kodinmuuttopuuhien aikana. Paljon tuli muovia ja metallia eri jätekeräyksiin. Hauskinta oli tutustua korppujen sielunelämään, pieneen pyöreään ”muovintapaiseen ympyrään”: noinko pienelle palaselle tietoa saatiin ladattua ja miten jossain tehtaassa näitä voitiin tehdä?

Tiedon tallennukseen otettiin korppujen jälkeen todella pienet muistitikut, jotka valtasivat markkinat – ja ne sopivat edelleen huulipunapussiinkin. Muistitikuille olikin kätevää tallentaa vuosien kuluessa hoitotyön koulutuksen oppimateriaaleja ja muita työhön liittyviä aineistoja. Niin tallensin myös Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaan tuottamani toisen väitöskirjan, jonka sisältö on tallessa ”ikämiesten elämänkulun muistitikuissa” (Seppänen 2010).

Etälääkäritoiminta vauhdittui Oulun yliopistollisessa sairaanhoitopiirissä terveyskeskusten ja sairaaloiden välillä entisissä Oulun ja Lapin lääneissä jo 1990-luvun puolella. Terveydenhuollossa havaittiin e-Healthin merkitys, ja erilaisia kokeiluja toteutettiin Pohjoismaissa, erityisesti on jäänyt mieleeni kehitys Suomessa ja Norjassa.

Etähoito- ja hoivatyötä sekä alan koulusta kokeiltiin erilaisissa projekteissa, kuten Kainussa MediCaring-autossa 1990- luvun puolella, ja Rovaniemellä suunniteltiin ja sovellettiin hoitotyön koulutukseen Envi-oppimisympäristö hoitotyön osaamisen vahvistamiseen vuodesta 2004 alkaen.

Tietotekniikan sovellukset olivat itselleni tuttuja kliinisestä laboratoriodiagnostiikasta. Nyt sähköistä rakenteista kirjaamisjärjestelmää kehitettiin hoitotyöhönkin ja sähköinen rakenteinen kirjaaminen on otettu hoitotyössä valtakunnallisesti käyttöön. Kuopion yliopistossa Annikki Jauhiainen (2004) väitteli aiheesta tieto- ja viestintätekniikka tulevaisuuden hoitotyössä hoitotieteessä. Yliopistoon perustettiin sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinon koulutus vuonna 2000. Tämä koulutus vakinaistettiin ja perustettiin v. 2005 professuuri, jota on hoitanut ansiokkaasti Kaija Saranto.

2010-luvulla sovellukset vahvasti käyttöön – kuka kalastaa ja hyödyntää suojattuja henkilötietoja sote-alalla?

Varsinainen digiloikka tehtiin 2010-luvulla koko sote-alalla. Lapin AMKissa strategiaan onkin kirjattu mm. arktinen yhteistyö ja rajaosaaminen, etäisyyksien hallinta ja turvallisuusosaaminen, jotka sopivat myös Lapin maakunnassa sote-alan asiakkaiden ja palvelujen kehittämiseen.

Tätä kaikkea olen saanut seurata ensin Rovaniemen ja sittemmin Lapin ammattikorkeakoulun yliopettajana niin Lapin maakunnassa kuin Utsjoen saamenkielisessä rajakunnassa vuosien 2004–2020 aikana.

Terveydenhuollossa tieto kulkee etänä asiakkaiden ja potilaiden luota sähköisiin tietokantoihin, esimerkkinä OmaKanta. Hoitotyössä asiakkaan kotikäynnillä tai hoito-organisaatiossa kirjataan asiakkaan tai potilaan tiedot hänen vierellään. Tieto tallentuu yhä teknisesti kehittyviin tietokantoihin, digipilveen ja tiedon käyttöhelppous johtaa tietosuojakysymyksiin erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa: kuka kalastaa tiedoillani ja mihin tietojani käytetään?

Japanissa kehitettiin robotiikkaa. Paro-hylje rantautui ikääntyvien hoivan kaveriksi, jota voi silittää, katsoa ja jolle voi jutella. Sitten ilmaantui ihmistä muistuttava Robo, joka puhuu ja hoitaa asiakasta kotona ja potilasta hoito- ja hoivayksiköissä. Kotona, palvelutalojen, terveys- keskusten, sairaaloiden hoito- ja hoivayksiköissä alkaa asiakkaiden ja potilaiden seuranta erilaisin kulkuväyliin kiinnitettävillä sensoreilla ja etäluettavilla sovelluksilla: nukunko, heräänkö, syönkö, nautinko lääkkeeni, hoidanko hygieniaani – siis kaikkea oikeaan aikaan ja ajallaan. Ammattilaiset käyttävät asiakkaiden ja potilaiden tietojentallennukseen kuljetettavilla lähitietokoneilla, joskin ammattilaisten pöytätietokoneitakin edelleen käytetään.

Digiseurantalaitteita kehitetään yhä innokkaammin seuraamaan yksilöiden terveydentilaa: fysiologista toimintaa kuten pulssia, verenpainetta ja tänä keväänä erityisesti kuumetta, energian kulutusta tai sen vajetta, ravitsemusta, liikkumisen ja unen määrää. Näitä tiedostoja muodostuu niin rannekelloista kuin sormuksista ja laitteet tulkitsevat tietoa antaen terveysohjeita ja -ohjausta tai terveystiedot siirtyvät langattomasti asiantuntijoiden arviointiin ja ohjauksen perusteeksi pilvipalveluihin sateliittien välityksellä sekunnin osissa.

Digi-teknologiaa osaavat Y- ja Z -sukupolvet, mutta miten kävikään heitä aiemmin syntyneille sukupolville laitteiden, netin ja sovellusten huimassa kehityksessä ja käyttöönotossa: syrjäytyneitä on 1/5 suomalaisista, noin miljoona. Miten huolehditaan edelleen siitä, että kaikki suomalaiset ovat mukana Kelan, OmaKannan, eläkevakuutusjärjestelmien ja sote-palveluja tuottavien digi-tiedostojen tasavertaisesta ja turvallisesta omien tietojen käytöstä ja hyödyntämisestä?

Digitulevaisuus mullistaa sosiaali- ja terveydenhuollon 2020–30 -luvuilla

Olemme edelleen digitulevaisuuden edessä myös Lapin AMKin Pohjoisen hyvinvoinnin ja palveluissa ja Tulevaisuuden terveyspalvelut -osaamisalueella. Uusia innovatiivisia ratkaisuja kehitetään hoitotyön pedagogiikassa. Tässä muutamia käyttöön tulevia ja käyttöönkin otettuja tietotekniikan sovelluksia ja ratkaisuja.

  • Tietosuojaus edellyttää yhä monimutkaisempia ratkaisuja sote-alalla asiakkaiden ja potilaiden seurannassa ja hoidossa.
  • Hermoverkkorobotiikka ja etäteknologia kehittyvät, jolloin sovellukset otetaan käyttöön yhä hanakammin sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja hoivapalveluissa, koulutuksessa ja hallinnossa.
  • Täsmälääkkeiden nanoteknologian sovellukset ovat arkipäivää, ne hoitavat juuri sitä, mitä oli tarkoitus ilman ylimääräisiä haittavaikutuksia.
  • Erilaisilla peliteknologian sovelluksilla saadaan yhä vahvemmin uusia ihmiselämän tarinoita muokattua hoito- ja hoivapalveluiksi tai kuntoutuksen menetelmiksi.
  • Uudet sukupolvet osaavat käyttää ja soveltaa yhä taitavammin digiä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Haasteena on koko luonnon huomioon ottaminen digi-teknologian kehityksen avulla: mistä luonnon varoja säästävää energiaa digiteknologian käyttöön ja sen moniin sovelluksiin?

Unohtamatta mikroskooppisen pieniä olioita, mikrobeja, jotka voivat mullistaa täysin elämämme - globaalisen ja kansallisen kulttuurin ja elämäntavan. Noihin mikrobeihin aikoinaan tutustuin ja opinnoissani erikoistuin. Yllättäen niiden aiheuttamiin eri puolilla maailmaa asuvien kansalaisten infektioiden ja niistä kertovien rajoitusten saattelemana voin hiljalleen päättää työ- ja koulutusurani etätyön merkeissä.

Kuluneiden yli 40 vuoden aikana olen jotain oppinut ihmisenä olemisen ydinasiasta: ”Ikäns elä, ikäns opi ja oppimatta kuolet – koska aina jokin uusi on keksittävä ja jälleen opittavana edessämme”.

Lähteitä

Finnish Journal of eHealth and eWelfare (FinJeHeW) scientific journal established by the Finn- ish Social and Health Informatics Association (FinnSHIA) and the Finnish Society of Tele- medicine and eHealth (FSTeH). Luettu 11.2.2020. https://journal.fi/finjehew/issue/view/6001

Männistö, M. 2020. Hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllinen oppiminen ja sosiaali- ja terveys- alan opettajien osaaminen digitaalisessa oppimisympäristössä. Acta Universitatis Ouluensis D Medica 1554. Oulu: Oulun yliopisto.

Nupponen, M. 2020. Sitran tuore kartoitus läpivalaisee meistä kerätyn datan salaista elämää. Luettu 10.2.2010 https://www.sitra.fi/uutiset/sitran-tuore-kartoitus-lapivalaisee-meista-ke- ratyn-datan-salaista-elamaa/
Eirola, R., nyk. Seppänen, R. 2003. Lapsiperheiden elämänhallintavalmiudet. Perheohjauksen arviointi. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 102. Kuopio: Kopijyvä. Luettu 5.5.2020 https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_951-781-941-2/urn_isbn_951-781-941- 2.pdf

Seppänen, R. 2010. ”Ikäns elä, ikäns opi, oppimatta kuole” Saamelaisten ikämiesten elämän- hallinnan muistelukset Pohjois-Lapissa. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 59. Ro- vaniemi: Lapin yliopistokustannus. Luettu 6.5.2020 https://lauda.ulapland.fi/bitstream/han- dle/10024/61644/Sepp%C3%A4nen%20DORIA.pdf?sequence=1

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Ilon tuulahduksia geronomiopiskelijoiden kevään harjoitteluista

12.6.2020



Sari Arolaakso ja Anne Jokelainen
TtM Sari Arolaakso työskentelee lehtorina ja sosionomi (AMK), AMO Anne Jokelainen tuntiopettajana Osallisuus- ja toimintakyky -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

POIKKEUS blogikuva.jpg

Koronakevät muutti geronomiopiskelijoiden harjoittelusuunnitelmia

Kevät oli monella tapaa poikkeuksellinen opiskelijoille, mutta myös meille opettajille. Haasteellinen se oli ennen kaikkea vanhuspalveluita tuottaville organisaatioille ja vanhuspalveluissa toimiville työntekijöille.

COVID-19-pandemia muutti kertaheitolla kaikkien työtä ja toimintatapoja. Vanhuspalveluiden yksiköissä kiellettiin ulkopuolisten vierailut niin läheisiltä kuin muiltakin ulkopuolisilta. Tämä tarkoitti sitä, että monen geronomiopiskelijan kevään harjoittelu peruuntui.

Opettajina suunnittelimme ja järjestelimme harjoittelun korvaavia suorituksia ja mietimme uusia mahdollisuuksia harjoittelun toteuttamiseksi. Jo alkuvuodesta käynnistynyt yhteistyön suunnittelu Oulunkaaren Seniorikammarin toimintaan liittyen sai pandemiatilanteessa uutta potkua ja yhteistyö käynnistettiinkin todella nopealla aikataululla.

Seniorikammari tarjoaa videopalveluiden kautta ikääntyneille mahdollisuuden osallistua erilaisiin ryhmätuokioihin. Tarve tuottaa toimintaan uuttaa sisältöä kasvoi koronatilanteessa, ja tähän tarpeeseen lähtivät vastaamaan eri koulutusten opiskelijat Lapin ja Oulun ammattikorkeakoulusta.

Yhteistyöpyyntö tuli Oulunkaarella kehittämisasiantuntijana toimivalta Eeva Patokoskelta, joka on Lapin ammattikorkeakoulusta valmistunut geronomi. Kevään aikana geronomiopiskelijat ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Seniorikammariin sisältöä yhteistyössä Lapin ammattikorkeakoulun fysioterapiaopiskelijoiden sekä Oulun ammattikorkeakoulun toiminta- ja fysioterapiaopiskelijoiden kanssa.

Kotikaranteenia viettäville ikäihmisille sekä palveluasumisyksiköihin tarjottiin näin entistä monipuolisempia aktiviteetteja ja sisältöä arkeen. Lisäksi toiminta linkittyy Arki lähemmäs -hankkeeseen.

 

Kokemuksia toteutuneista harjoitteluista

Monella geronomiopiskelijalla harjoittelu kuitenkin toteutui suunnitellun mukaisesti. Kevään harjoitteluiden ohjaustilanteissa olemme opettajina saaneet kuulla todella hyvää palautetta geronomiopiskelijoiden harjoitteluiden toteutumisesta.

Opiskelijat ovat rohkeasti ja aktiivisesti lähteneet kehittämään ja luomaan uudenlaisia toimintatapoja asukkaiden osallistamiseksi arjen toimintoihin. Arki asumisyksiköissä on muuttunut, koska ulkopuolisten vierailut eivät ole olleet koronatilanteen vuoksi mahdollisia, minkä opiskelijat kertoivat näkyvän asukkaiden alakuloisessa olemuksessa.

Tilanne on saanut opiskelijat ideoimaan ja ottamaan asukkaat mukaan arjen toimintaan. Tämä on tuonut sisältöä asukkaiden arkeen, ja ilo ja riemu on kertoman mukaan näkynyt asukkaiden kasvoilta. Pienet arjen suoritukset, kuten omien liinavaatteiden vaihto ja omien ruokailuastioiden laittaminen astianpesukoneeseen ovat tuoneet tekemistä arkeen.

Työyhteisöissä geronomiopiskelijoiden ideat ja kehittäminen on otettu hienosti vastaan, ja työyhteisöt ovat lähteneet myös tarkastelemaan omia toimintatapojaan.

“Työyhteisö on avoin kehittämiselle, lähteä vain tekemään”

“Onni ja ilo on näkynyt asukkaiden kasvoilla”

Harjoittelun turvallisuus virusepidemian keskellä puhututti alkuun todella paljon. Hyvillä ohjeilla ja perehdytyksellä päästiin kuitenkin eteenpäin. Harjoittelupaikoissa on toimittu yleisten ohjeistusten mukaisesti ja esimerkiksi pienienkin oireiden ilmaantuessa opiskelija on ohjattu jäämään kotiin, kunnes oireilu on helpottunut.

Yllättävää kyllä, haastavasta keväästä saadut positiiviset kokemukset ovat luoneet jälleen uskoa siihen, että yhdessä selviämme tästäkin eteenpäin. Onnistuneet harjoittelukokemukset niin opiskelijoille kuin harjoittelupaikoillekin ovat loistava osoitus siitä, kuinka luovasti eri tahot ovat toimineet.

Harjoitteluista saatu palaute on ollut erittäin positiivista. Harjoittelupaikoista kerrotaan, että opiskelijoista on tässä tilanteessa ollut iso apu työyhteisölle. Opiskelijoiden tuomat ideat ovat olleet tervetulleita erilaisia ratkaisuja pohdittaessa. Myös konkreettinen osallistuminen ohjauksen ja esimiestyön eri työtehtäviin on ollut avuksi työpaikoilla.

”Kyllähän se tämä korona on vaikuttanut kaikkeen, mutta onneksi meillä on ollut opiskelija täällä apuna!”

”Me emme olisi selvinneet, ellei opiskelija olisi ollut täällä meillä nyt. Teknologia on tuottanut ongelmia, opiskelija on ratkaissut nekin ongelmat. Uusia ideoita on saatu ja opiskelijasta on ollut valtava apu päivittäisessä työssä ja tässä tilanteessa.”

 

Lopuksi

Harjoittelujen onnistuminen on vaatinut luovuutta niin meiltä opettajilta, harjoittelun järjestäjiltä kuin opiskelijoiltakin. Harjoittelupaikat ovat muun muassa joustaneet harjoitteluiden toteutumisen aikatauluissa. Uusien toimintatapojen kehittäminen on innostanut kaikki osapuolia kumpaakin tahoa luovuuteen ja ennakkoluulottomuuteen. Yhteisissä ohjauskeskusteluissa on ollut innostava ja iloinen kehittämisen meininki.

”Asioita voidaan haluttaessa toteuttaa monella eri tavalla ja kaikesta opitaan.”

Haasteellisesta keväästä on siis myös paljon positiivisia kokemuksia. Kevään aikana on saanut monesti kuulla, että kriisi on usein mahdollisuus kehittymiselle ja näin vaikuttaa tapahtuneen ainakin geronomiopiskelijoiden harjoittelukokemuksia kuunnellessa.

Otetaan tästä oppia ja ammennetaan rohkeutta tehdä asioita toisella tavalla myös poikkeusolojen jälkeen. Kevään kokemukset antavat uskoa tulevaan ja vahvistavat edelleen yhdessä oppimisen merkitystä.

Iloisia tuulahduksia tulevaan ja aurinkoista kesää geronomikoulutuksesta!

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Bio- ja kiertotalouskoulutusta insinööriopiskelijoille

9.6.2020



Kantanen ja Tyni
DI, lehtori Mari-Selina Kantanen ja FT, erityisasiantuntija Sanna Tyni työskentelevät Uudistuva teollisuus -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Megatrendien vaikutus ulottuu myös insinöörikoulutukseen, koska toimikenttä tarvitsee ajan hermolla olevia työntekijöitä, joilla on tietotaitoa ja osaamista löytää ratkaisuja globaaleihin ympäristöhaasteisiin.

Bio- ja kiertotalous on noussut nopeassa aikataulussa megatrendiksi, jonka kautta haetaan ratkaisuja globaaleihin ilmastohaasteisiin mahdollistaen kestävän teollisuustoiminnan kehittymisen. Teollisuussektorin muutokset tarvitsevat innovatiivisia uudistajia sekä tietotaitoa toiminnan muokkaamiseksi kestävämpään suuntaan.

Systemaattisen muutoksen tarve koskee toimialoja laajasti. Yleisesti on tunnistettu tarve ripeisiin kehitystoimenpiteisiin koulutuksen suhteen, erityisesti insinöörialoilla, työmarkkinoiden tulevaisuuden osaajien tarpeen täyttämiseksi.

Lapin ammattikorkeakoulu on sitoutunut strategiassaan edistämään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä, minkä vuoksi vuonna 2017 bio- ja kiertotaloustoiminnan kehittäminen sitoutettiin yhdeksi keskeisistä kehitysalueista. Samana vuonna käynnistyi insinöörikoulutuksen uudistustyö Kiertokoulu-hankkeen myötä (Kuva 1).

Hanketietoja kuvana

Kuva 1. Kiertokoulu-hankkeen keskeisiä hanketietoja.

Koulutuksen kehityksen toimenpiteet ja toteutustavat

Lapin AMKissa bio- ja kiertotalous on kytketty osaksi kaikkea insinöörikoulutusta siten, että korkeakoulusta valmistuvalla insinöörillä on tietotaitoa hyödyntää osaamistaan myös kestävän kehityksen ja kiertotalouden näkökulmasta.

Hankkeen käynnistyessä kartoitettiin korkeakoulun insinöörialojen koulutustarjonta kone- ja sähkötekniikan osalta, tieto- ja viestintätekniikassa, maanmittaus-, maa- ja metsätalouden aloilla sekä rakennustekniikassa. Kyseisten koulutusalojen opetussuunnitelmiin sisällytettiin bio- ja kiertotalousosaamisen tavoitteet.

Opintojaksojen ensimmäinen pilotointivaihe käynnistettiin lukuvuoden 2018 - 2019 aikana, jolloin toteutettiin uudistetun opetussuunnitelman mukaisesti bio- ja kiertotalousteemoitettuja opintojaksototeutuksia. Esimerkki koneinsinöörien koulutuksessa kiertotalousteemoja tulee opiskelijoille tarjolle kuvan 2 mukaisesti koko koulutuksen ajan erilaisten pakollisten opintojaksojen kautta.

Hankekaavio

Kuva 2. Konetekniikan koulutusohjelman opintojaksosisältöjen keskeisiä kiertotalousteemoja.

Opintojaksojen vastuulliset opettajat ovat päättäneet, kuinka bio- ja kiertotaloussisällöt kytkeytyvät osaksi opintojaksoja. Eri koulutusohjelmissa kytkös voi muodostua liittyen opintojakson käsiteltäviin asioihin, esim. materiaalien uudelleenkäyttöä arvioitaessa tai teeman kytkeytyvien ympäristövaikutusten kautta.

Toisaalta taas bio- ja kiertotalous voi olla koko lukukauden opintojen keskeinen käsiteltävä teema, jonka ympärillä opiskelijat perehtyvät lukukauden sisältöihin opintojaksojen ja oppimisprojektien kautta.

Keväällä 2019 opiskelijoilta kerättiin palaute, jonka pohjalta opintojaksojen sisältöjä muokattiin tulevan lukuvuoden pilotointeja varten. Kerätyn palautteen mukaan lukuvuoden aikana eri tavoin esille nostetut bio- ja kiertotalouteen liittyvät asiat vahvistavat aiemmin opittua asiaa. Tällä tavoin myös laajennettiin käsitystä, mihin kaikkeen teema kytkeytyy ja miten tarkastella asioita eri näkökulmista.

Koulutusohjelmien muutoksen myötä bio- ja kiertotalous tulevat insinööriopiskelijoille vastaan koko opintojen ajan eri tavoin ja eri asiayhteyksissä. Valmistuessaan opiskelijalla on siis tietotaitoa soveltaa osaamistaan myös kiertotalouden osalta siirtyessään työelämään. Tällä tavoin on myös mahdollista jalkauttaa bio- ja kiertotaloutta osaksi yritystoimintaa.

 

Koulutuksen kehitys ja aktiivinen uudistuminen

Kiertokoulu-hankkeen myötä bio- ja kiertotalous on nyt osa Lapin AMKin insinöörikoulutusta ja tulevaisuudessa joustava opetussuunnitelma mahdollistaa myös koulutussisältöjen päivittämisen nopealla aikataululla.

Koulutuksen kehitystyössä on tarpeen aktiivisesti seurata maailmalta tulevia signaaleita ja huomioida myös yritysrajapinnan muuttuvat osaamistarpeet. Korkeakouluilla on alueellaan merkittävä rooli uusien asiantuntijoiden kouluttajina. Aktiivinen yhteistyö sidosryhmien kanssa sekä tarpeiden ja toiveiden kuuntelu mahdollistaa koulutustarjonnan ajantasaisuuden.

Bio- ja kiertotalous tulevat olemaan merkittävässä roolissa tulevaisuuden asiantuntijoiden työelämässä, minkä vuoksi korkeakoulujen pitää tarjota heille työkaluja teeman haltuun ottoon jo opintojen aikana.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Työhyvinvointia digiloikassa

5.6.2020



Harju-Myllyaho ja Tammia.jpg
YTM Anu Harju-Myllyaho ja HTM Tarja Tammia ovat Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmän opetuspäälliköt.

POIKKEUS blogikuva.jpg


Henkilöstön työhyvinvointi koostuu useista eri tekijöistä. Osaan tekijöistä me itse kukin voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa. Lisäksi hyvinvointia edistävistä tekijöistä osa muodostuu työyhteisön omista pelisäännöistä, ja osa tekijöistä riippuu työnantajan ja työpaikan ratkaisuista.

Työhyvinvoinnin saralla on alettu kiinnittää huomiota myös digiajan vaikutuksiin monipaikkaisen ja -aikaisen työn lisäännyttyä. Työn murros on ollut näkyvissä jo aikaisemmin globalisaation ja teknologian kehittymisen valossa, mutta kevään 2020 aikana etätyö ja siihen liittyvät käytännöt ovat nousseet entistä tärkeämmäksi; kevään aikana yli miljoona suomalaista on siirtynyt etätöihin (Pantsu 2020). Vinkkejä, oppaita ja uutisia etäkokouksien pitämiseen ja oman työn organisointiin on jaettu runsain mitoin (ks. esim. Vilkman 2020; Jiang 2020; Kivelä 2020).

Apua on saatavilla myös hyvin konkreettisessa muodossa; Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmä on mukana Lapin yliopiston koordinoimassa Digiajan työhyvinvointi hankkeessa (Digiajan työhyvinvointi 2020).

Mukana on useita lappilaisia työnantajia, Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmä yhtenä niistä. Toiminta on vasta käynnistymässä.

Aloitustoimenpiteenä toteutettiin maaliskuussa 2020 osaamisryhmän henkilöstölle kysely, jossa kerättiin henkilöstön kokemuksia siitä, miten lisääntynyt tietoteknologian käyttö sekä työn digitalisoituminen vaikuttavat työntekijän ja työyhteisön työhyvinvointiin. Hankkeessa on mukana olevissa eri alan yrityksissä ja oppilaitoksissa toteutettiin sama kysely.

 

Etätyön ja digityökalujen positiivisia puolia ja haasteita

Selvityksestä nousi esille, että työnteon digitalisoituminen on muuttanut henkilöstön työkuvia , mikä ei liene yllätys. Digitalisaation ja käytettävissä olevien sähköisten järjestelmien koetaan helpottavan yhteydenpitoa ja tukevan työskentelyä, joka ei ole sidottu vain työnantajan toimipisteeseen.

Erilaisten teknisten ratkaisujen nähdään helpottavan yhteydenpitoa kollegojen, sidosryhmien ja opiskelijoiden kanssa. Uudet digitaaliset ratkaisut koetaan myös osin työhön uutta mielenkiintoa tuovina tekijöinä.

Sähköiset järjestelmät ja digitaaliset työkalut ovat meille hyvä “renki”, jotka tukevat meitä työssämme jopa nopeuttaen toimintaa ja prosessien läpivientejä. Osaamisryhmän henkilökunnan keskuudessa sähköinen kalenteri koetaan hyvänä työkaluna omassa työnhallinnassa ja -suunnittelussa.

Työtä kuormittaviksi tekijöiksi katsotaan muun muassa työhön liittyvän tiedon erilaiset säilyspaikat sekä päällekkäistä työtä lisäävät järjestelmät. Työhyvinvointia vähentäviä tekijöitä ovat työkavereiden kohtaamisten väheneminen sekä työnteon runsaat keskeykset työpäivän aikana; joskaan keskeytykset eivät vaivaa vastaajia yhtä paljon kuin viiteryhmän vastaajia muissa hankkeessa mukana olevissa yhteisöissä.

Yhtäältä töiden tekemisen mahdollisuus ajasta ja paikasta riippumatta hämärtää töiden ja vapaa-ajan rajan erottamista. Toisaalta henkilöstö toivoo vahvasti tukea myös etätöiden tekemiseen ja mahdollistamiseen. Osin henkilöstöllä on tunne, että etätyöskentelyä ei nähdä varteenotettavana tapana tehdä töitä. Nyt tämä mahdollistetaan poikkeusoloissa. Pitkän päälle työyhteisön tuloksellisuuden näkökulmasta mielletään järkevänä panostaa työntekemisen tuloksiin, ei tuntien mittaamiseen.

 

Digityöhyvinvointia kehittämässä

Vastuullisten palvelujen osaamisryhmän henkilöstö on nyt ideoimassa yhteisiä pelisääntöjä ja käytänteitä digitalisaation hyödyntämiseen. Tavoitteena on löytää toimivia ratkaisuja kääntäen digitalisaation nopeat muutokset mahdollisuuksiksi, ei esteiksi.

Esimerkkeinä näistä ideoista on tullut esille mm.

• Palavereiden tiivistäminen ja tehostaminen sekä tavoitteellisuus
• Erilliset virtuaaliset kahvitauot, jotka ovat erillään asiapalavereista
• Sähköisen kalenterin hyödyntäminen oman työn suunnittelussa sekä kollegojen informoinnissa

Työ jatkuu vielä yhteisen kehittämisen parissa. Samalla tavalla kuin fyysisten työtilojen järjestely toimivammiksi, myös digitaalisen työympäristön kehittäminen on matka, ei niinkään määränpää (vrt. Usher 2018, s. 55). Uusien teknologiataitojen haltuunotto on jatkuvaa, koska yhä useampi asia tapahtuu verkossa (Dufva 2020, s. 38) ja näin on myös koronan jälkeen.

Lähteet

Digiajan työhyvinvointi. 2020. Haettu 28.4.2020 osoitteesta https://www.ulapland.fi/FI/Yksikot/Koulutus--ja-kehittamispalvelut/Organisaatioiden-kehittaminen/Digiajan-tyohyvinvoinnin-kehittaminen

Dufva, M. 2020. Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä 162.

Jiang, M. 2020. Video chat is helping us stay employed and connected. But what makes it so tiring - and how can we reduce ‘Zoom fatigue’? Haettu 28.4.2020 osoitteesta https://www.bbc.com/worklife/article/20200421-why-zoom-video-chats-are-so-exhausting?ocid=ww.social.link.facebook&fbclid=IwAR0nqht8dTXl-whTWlhhK-8Gzoh_RUEqEHO5mYa-lH68BLh05qDq7ThguGQ.

ivelä, H. 2020. Ammattijärjestäjän vinkit etätyöpisteen järjestämiseen. Haettu 28.4.2020 osoitteesta https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digiajantyohyvinvointi/blogi/.

Pantsu, P. 2020. Ylen kysely: Yli miljoona suomalaista siirtynyt etätöihin koronakriisin aikana – heistä noin puolet haluaa jatkaa etätöissä koronan jälkeenkin. Haettu 28.4.2020 osoitteesta https://yle.fi/uutiset/3-11291865.

Usher, N. 2018. The elemental workplace. The 12 elements for creating a fantastic workplace for everyone. Lontoo: LID Publishing Ltd.

Vilkman, U. 2020. 32 vinkkiä yhteisöllisyyyteen. Haettu 28.4.2020 osoitteesta https://etajohtaminen.fi/materiaalit/tilaa-ekirja-yhteisollisyyteen/

 

Hankeinfo

Digiajan työhyvinvointi -hanke (ESR) on Lapin yliopiston koordinoima ja hallinnoima EU-rahoitteinen hanke. Hankkeessa kehitetään uusia ja uudistetaan vanhoja työhyvinvoinnin malleja, jotka tukevat uudistuvan työelämän kehittämistä. Hankkeessa selvitetään digitalisaation vaikutuksia, haasteita ja mahdollisuuksia organisaatioiden työhyvinvointii. Hankkeen aikana testataan mm. erilaisia digitaalisia työkaluja, jotka tukevat työhyvinvoinnin seurantaa ja ylläpitoa. Hankkeen tuloksista kootaan sähköinen työhyvinvoinnin työkirja. Hankeen toiminta-aika on 1.2.2019–31.12.2021.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle





Riskit osana yritystoimintaa

2.6.2020



Tia Lämsä
OTM, HTM, MMM Tia Lämsä työskentelee lehtorina Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Ajankohtaisena myllertävän koronaviruksen vuoksi yritykset ovat viimeistään tässä vaiheessa heränneet riskienhallinnan merkitykseen toimintansa suunnittelussa. Vaikka kukaan tuskin osasi aavistaa viruksen aiheuttamia laajoja seurauksia liiketoimintaan, voidaan moniin muihin yritystoimintaan vaikuttaviin asioihin varautua ennakoinnilla ja riskien huolellisella ja säännöllisellä arvioinnilla. Sen tulisikin olla olennainen osa yrityksen toiminnan johtamista. Yritystoiminta on täynnä erilaisia uhkia ja epävarmuustekijöitä, siksi menestyvässä liiketoiminnassa tavoitteellinen riskienhallinta on tärkeää.

Toisaalta liiketoimintaa ei ole ilman riskin ottamista (Ilmonen, Ilkka, Kallio, Jani & al. 2010). Tulevaisuudessa menestyneet yrittäjät ovatkin epäilemättä niitä, jotka ovat osanneet ennakoida esimerkiksi tulevia trendejä ja kulutuskäyttäytymisen muutoksia ja pystyneet näin muutamaan toimintaansa hyvissä ajoin sen mukaisesti. He ovat samalla ottaneet liiketoiminnassaan riskin kehittäessään toimintaansa ja panostaessaan uusiin toimintoihin.

Riskeihin liittyvän osaamisen kehittämiseksi Lapin ammattikorkeakoulun liiketoiminnan koulutusohjelmassa on tarjolla liiketoiminnan riskienhallinnan ja yritysjuridiikan suuntautumisvaihtoehto, missä painoalueina ovat riskienhallinnan ja juridiikan huomioiminen liiketoiminnassa ja sen suunnittelussa. Tästä suuntautumisvaihtoehdosta valmistautuneet tradenomit ovat käyneet opinnoissaan läpi monipuolisesti riskienhallintaa eri näkökulmista.

 

Riskit ja niiden hallinta

Riskeihin liittyy tiiviisti käsite epävarmuus. Epävarmuutta voidaan määritellä siten, että tapahtumaa tai sen seurauksia ei voida varmasti tietää. Epävarmuus voidaan kuvata myös erilaisilla laskennallisilla todennäköisyyksillä. Riskiä kuvataan usein viittaamalla mahdollisiin tapahtumiin tai seurauksiin. Tätä tekstiä kirjoitettaessa Rovaniemelle odotetaan suurinta tulvaa vuosiin, sen mahdollisia seurauksia ennakoidaan. Tässäpä ajankohtainen esimerkki luonnonriskien ennustamisesta ja riskianalyysistä.

Riskeistä voidaan mainita jo mainitun koronaviruksen ja suurtulvan lisäksi esimerkkeinä koneiden rikkoutuminen, yrittäjän tai työntekijän sairastuminen tai kuolema, tulipalot tai asiakkaiden maksukyvyttömyys. Ne voidaan luokitella eri tavoin esimerkiksi luonnonriskeihin (esim. hirmumyrsky, maanjäristys), ympäristöriskeihin (esim. luonnonvarojen pilaantuminen ja liikakäyttö) ja ihmiskuntaa uhkaaviin riskeihin (esim. väestönkasvu). Jokaisen yrittäjän on syytä pohtia omalla kohdallaan olennaiset riskit ja niiden vaikutukset yrityksen toimintaan.

On hyvä tiedostaa, että ihmisten suhtautuminen riskeihin on hyvin erilaista, ääripäinä voidaan nähdä pelurit ja riskien karttajat. Tätä suhtautumistapojen eroa on voinut seurata kevään aikana myös ihmisten asennoitumisena koronavirukseen. Se on vaihdellut yksilöittäin hyvinkin paljon. Myös moraaliset ja yhteiskunnalliset arvot vaikuttavat riskien arviointiin. Riskien hyväksymiseen vaikuttaa myös se, keneen riski kohdistuu. Yleisesti riski hyväksytään herkemmin, jos vaara kohdistuu niihin, jotka riskisestä toiminnasta myös hyötyvät.

 

Riskienhallinnan keinot

Riskien hallinnan osalta prosessien tunnistaminen ja kuvaaminen ovat olennainen toiminnan perusta. Etenkin liiketoiminnan muutostilanteissa on tärkeää tehdä monipuolista riskienarviointia. Toiminnan riskejä ei voida kokonaan poistaa, mutta hyvällä suunnittelulla ja varautumisella niiden hallitseminen on mahdollista. Riskienhallinnan keinoina voidaan pitää

- riskien pienentäminen, pyritään vähentämään niiden todennäköisyyttä
- riskien välttäminen ja poistaminen, pyritään eliminoimaan niiden syyt
- huolellinen suojautuminen riskin varalta ja vahingon rajoittaminen
- riskin siirtäminen muualle esim. ottamalla vakuutus
- riskin omalla vastuulla pitäminen (Juvonen & al. 2014, 24-28.)

Riskinotto ja riskin kanssa eläminen voi olla joskus yrityksessä tietyssä tilanteessa tehty päätös ja tämä voikin olla järkevää silloin, kun se taloudellisesti katsotaan parhaaksi vaihtoehdoksi. Olennaista on kuitenkin tällöin se, että päätös perustuu tietoon ja huolelliseen riskien analysointiin.

Riskienhallinta ei ole mikään erillinen prosessi tai toiminto, vaan riskit ja niiden hallinta liittyy olennaisesti yrityksen arvoihin ja strategiaan. (Ilmonen, Ilkka, Kallio, Jani & al. 2010) Siksi riskienhallintaan pitääkin sitouttaa koko organisaatio johtoa myöten ja nähdä se merkittävänä tekijänä kaikessa toiminnassa.

 

Riskien arviointi

Riskit voidaan jaotella eri tavoin. Kirjallisuudessa perinteinen, laaja jako tehdään vahinkoriskeihin ja liiketoimintariskeihin. Esimerkkinä vahinkoriskeistä voidaan mainita tulipalot ja liiketoimintariskeistä rahoitusriskit tai asiakkuusriskit. Vahinkoriskeihin voidaan vaikuttaa riskiä pienentämällä, sitä välttämällä, se siirtämällä ja omalla vastuulla pitämällä. Esimerkiksi vakuuttaminen on keino suojautua vahinkoriskeiltä. Tosin on huomioitava, että kaikkia vahinkojakaan ei voi vakuuttaa ja vakuutusehtoihin on syytä tutustua hyvin etukäteen.

Liiketoimintariskejä ei voida vakuuttaa, vaan käytössä ovat muut edellä mainituista riskienhallintakeinoista. Tärkeintä on, että riskit pyritään kartoittamaan ja ennakoimaan mahdollisimman hyvin ja päätökset tehdään tietoisina riskeistä. Olennaista on pohtia riskin toteutumisen todennäköisyys ja siitä aiheutuva haitta. Tämän vuoksi on olennaista, että riskien toteutumisen seuraukset arvioidaan etukäteen ja varaudutaan ennen kaikkea niihin riskeihin, joiden seuraukset ovat yritykselle merkittävät. (Suominen 2003, 12-13)

Riskienhallinnan tavoitteena on ennen kaikkea yrityksen liiketoiminnallinen menestyminen. Lähtökohtana on varautuminen uhkiin ja erilaisten mahdollisuuksien hyödyntäminen. Vahinkoriskien ohella riskienhallinnan systemaattista toimintatapaa sovelletaan myös liiketoiminnan riskeihin.

Riskienhallinnan perustehtävä ja -lähtökohdat ovat samanlaiset riippumatta yrityksen koosta. Kuitenkin eroavaisuuksia on: pk -yritysten riskienkantokyky on yleensä heikko. Vaikka riskit tiedostettaisiin, niihin varautumiseen ei voida tehdä isoja budjetointeja. Lisäksi riskeihin kiinnitetään yleensä isoja yrityksiä vähemmän huomiota. (Kupi, Keränen & Lanne 2009,11.)

Luonnollisesti pienissä yrityksissä on resursseja vähemmän kuin isoissa, joten monesti riskienhallinnan osaaminen on vähäisempää kuin suuremmissa yrityksissä. Riskienhallinnan näkökulmasta esimerkiksi kirjallisten sopimusten puute tai sopimussisältöjen hallinta tuntuu olevan pienissä yrityksissä yllättävänkin yleistä.

 

Riskienhallinnan haasteet

Riskienhallinta vaikuttaa paperilla loogiselta, aukottomalta ja helpolta. Todellisuudessa kyseessä on erittäin haasteellinen yrityksen johtamisen osa-alue. Sen hallinta vaatii ymmärrystä yrityksen liiketoiminnasta, yrityksen riskien luonteesta ja siitä, miten ihmiset toimivat yksilöinä sekä organisaatiossa. Itse riskienhallinnan menetelmät, esimerkiksi riskianalyysi, ovat suhteellisen yksinkertaisia käyttää. Tärkeäksi tekijäksi muodostuu kuitenkin, miten niitä käytetään ja miten saatua tietoa sovelletaan. (Flink, Reiman, Hiltunen 2007, 11.)

Riskienhallinnan työkalujen ja keinovalikoiman lisäksi onkin tärkeää tuntea yritystoimintaa ja sen luonnetta. Eri toimialoilla kohdataan erilaisia riskejä. Siksi olisikin tärkeää, että yrityksessä itsessään olisi vahvaa osaamista myös riskienhallintaan, se auttaa luomaan uusia mahdollisuuksia tulevaisuuteen ja varautumaan potentiaalisiin uhkiin -mahdollistaa menestyvää liiketoimintaa.


Lähteet

Flink Anna-Liisa, Reima Teemu & Hiltunen Mika: Heikoin lenkki? Riskienhallinnan inhimilliset tekijät.

Ilmonen, Ilkka, Kallio, Jani & al. 2010: Johda riskejä –käytännön opas yrityksen riskienhallintaan

Juvonen, Marko, Koskensyrjä, Mikko, Kuhanen, Leena, Ojala, Virva, Pentti, Anne, Porvari, Paavo ja Talala 2014: Yrityksen riskienhallinta.

Kupi, Eija, Keränen, Jaana & Lanne, Marinka 2009: Riskienhallinta osana PK-yritysten strategista johtamista. VTT Working Papers 107. Julkaisu saatavilla: https://www.vttresearch.com/sites/default/files/pdf/workingpapers/2009/W137.pdf

Suominen, Arto 2003: Riskienhallinta

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Koronapäiväkirja: Mitä hyvää olen havainnut tässä ajassa?

29.5.2020



Timonen_Maarit neliö.jpg
MMM Maarit Timonen työskentelee lehtorina Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

POIKKEUS blogikuva.jpg

Korona ärsyttää

Tähän aikaan kuuluu ihmisten kiukku, pahatuuli ja ärtymys, kun meidät on vastoin omaa tahtoamme pakotettu olemaan karanteenissa kotona, tekemässä etänä kaikkea nykyaikaisin digivälinein ja ilman sosiaalisia kontakteja.

Ärsyttää se minuakin, välillä, mutta olen koittanut löytää myös jotain hyvää tästä ajasta ja sen seuraamuksista. Jotakin on pitänyt oikein pinnistellä, mutta toiset olen havainnut hyvinkin helposti, ihan itse.

Koti ja läheiset lähellä

”Äiti. Osaatko sinä laittaa näinkin hyvää ruokaa?” tai ”Oletko sinä siis koko päivän vain kotona minun kanssani, etkä lähde mihinkään?” osuivat tarkkaan maaliin jo heti karanteenin alussa. Jäin miettimään, paljonko olen uhrannut ”kallista aikaani” normaalisti oman lapseni tarpeille ja kotona olemiseen hänen kanssaan. En saanut kovin yleviä arvosanoja itseltäni.

Olen vaihtanut kukkiin mullat, siivonnut vaatekaapit ja sulattanut jo pakastimen – monenko vuoden tauon jälkeen? Kotikin on siis saanut osansa koronasta. Tänäänkin olohuoneen pöydällä on silitetty liina ja maljakossa uudet leikkokukat piristämässä päivää yhdessä kevätauringon kanssa.

Ruokaa on tehty ihan omin käsin suurella rakkaudella syöjiä kohtaan. Lisäksi olen leiponut niin munkkeja kuin karjalanpiirakoita, joita en yleensä tee, kun ne ovat niin työläitä ja hitaita valmistaa. Ruokaa on myös syöty - näkyy puntarilla, mutta myös yhteisessä ajassa perheen kanssa. On palattu vanhaan hyvään tapaan olla koolla ruuan äärellä, ja vaihtaa itse kunkin päivän kuulumiset siinä samalla. Tämä ei kuulunut normaaliin elämään enää vuosiin.


Lähiluonto voimaannuttaa

Omaehtoinen luontoliikunta on tullut päivittäiseksi tavaksi perheen kanssa. Nyt ei ole aikataulutettua ja ohjattua jumppaa ja treeniä, vaan ulos lähdetään liikkumaan, kun hyvältä tuntuu ja tarve vaatii. Hiihdettiin, kun oli keliä. Nyt mennään pitkin sulia teitä kävellen, juosten ja pyöräillen. Välillä poiketaan ns. ulkona syömässä eväitä lähilaavuilla ja nuotiopaikoilla kauniissa keväisessä säässä. Olen havainnut, uusia, kauniita paikkoja vanhoilla lenkkipoluilla, jotka normaaliaikana olen ohittanut juosten kiireellä katsomatta ympärilleni. Nyt aistin asioita muutenkin kuin silmilläni.

Olen tunnistanut itsestäni uusia ulottuvuuksia havaita ja tiedostaa ympärilläni arkista kauneutta, arvostettavia asioita, jotka minulla on hyvin juuri tässä ja nyt koronasta huolimatta. Olen perusterve ja työkykyinen, minulla on koti ja perhe, minulla on läheisiä ihmisiä, jotka muistavat minua päivittäin pikku viestein, minulla on yllin kyllin kaikkea perustarpeiden kuten lepo, ruoka, lämpö tyydyttämiseen ja se on jo paljon.

Ainoastaan sosiaaliset suhteet ja fyysiset kontaktit ovat rajoittuneet ja niitä tietysti kaipaan kuten kaikki muutkin ihmiset.

Etätyö on minun onneni

Etätyöhön siirryin muiden mukana jo maaliskuun puolivälissä. Se oli minulle helppo siirtymä teknisesti, koska olin jo vuosia tehnyt enemmän ja vähemmän etätyötä, jotta edes joskus saisin olla kotona. Nyt kun sitä saa tehdä kaikkien hyväksymänä, se tuntuu entistä paremmalta mahdollisuudelta kehittää omaa ammattitaitoa, osaamista ja jakaa omaa asiantuntijuutta nykyaikaisin välinein erilaisissa verkostoissa ja alustoilla.

Etänä voi toteuttaa webinaareja ilman matkustamisia, kirjoittaa artikkeleita ja ottaa kantaa oman alansa kehitykseen julkisilla sivustoilla ja jopa opettaa ihmisiä uusin välinein ja tavoin, jotka hyvin täydentävät ja tukevat käytännön perusopetusta.

Haluan edelleen pitää maastotunnit maastossa, konkreettisten taitojen opetuksen kontaktissa ja sosiaalisten tarpeiden takia tavata ihmisiä, mutta korona tulee muuttamaan meidän kaikkien suhteen etätyöskentelyyn ja digivälineisiin. Ja se on minun onneni!

Henkilökohtainen digiloikka tulevaisuuteen

Digiosaamiseni on tehnyt jonkinmoisen loikan kuin vahingossa korona-aikana. Osaan käyttää uusia ohjelmia ihmisten kanssa kohtaamiseen verkossa kuten Zoom, Meet ja Jitsi, joilla voi pitää erilaisia kokouksia ja tavata ystäviä etänä. Jopa virtuaalisaunailta on kokeiltu porukassa, suosittelen.

Olen ottanut käyttöön myös erilaisia videoiden ja kuvien välitysohjelmia kuten Instagram ja Twitter, joissa jatkossa varmaan pidän luontoharrastuksiini liittyviä profiileja ja tapaan saman henkisiä ihmisiä joko työn tai harrastuksen kautta.

Opetukseen olen hakenut uusia teknisiä välineitä tehdä tehtäviä ja osoittaa osaamista. Tällaisia ovat erilaisten kyselyiden tekoon soveltuvat ohjelmat kuten Mentimeter ja Webropol sekä Screen- O-matic, joka on lyhyiden videoklippien tekemiseen sopiva ilmaisohjelma. Olen myöskin testannut erilaisten jaettavien dokumenttien käyttöä kuten Google Docs tai One Drive mm. ryhmä- ja paritöiden tekemisessä.

Tässä viime kuukausina on ollut käytössäni myöskin erilaiset sovellukset, joista on tarjottu liikunta-, hyvinvointi- ja kulttuuripalveluja striimattuna suoraan kotiini tai kotisohvalleni. Waltteri Torikka piti ”vain” minulle äitienpäiväkonsertin. Juuri jumppasin 400 muun kanssa virtuaalisti työpäivän välissä lyhyen keppijumpan kehon huoltoharjoituksena, jotta istuminen läppärin äärellä sujuisi jatkossakin hyvin.

Olen myös tänään ollut Metsäkeskuksen tarjoamassa verkkokoulutuksessa reilun 100 muun ammattilaisen kanssa oppimassa luonnonhoitoa metsätaloudessa. Illalla menen suunnistamaan MoBo-reitille, joka on kiintorastit nykyaikaisessa muodossa älykännykän sovelluksena. Kartta on omalla älyvälineellä ja rastit leimataan myös sillä. Näin korona-aikana ei tarvitse kokoontua, eikä koskea kenenkään leimasimeen, mutta tulos saadaan ja suunnistamisen nautinto. Voiko enää helpommin asioita hoitaa?

Verkko-opetus lisääntyy

Korona on lisännyt verkossa tapahtuvaa opetusta. Uusia täysin opiskelijan itsenäiseen opiskeluun sopivia kursseja on tullut kuin sieniä sateella. Tästä johtuen niiden laatu on hyvin kirjavaa, mutta jostain on aloitettava tämäkin työsarka. Harjoitus tekee mestarin niin verkko-opetuksessa kuin verkko-opiskelussakin.

Varmasti niin opettajat kuin opiskelijat joutuvat asemoimaan itsensä uudella tavalla verkon yli tapahtuvaan opetukseen entisen lähikontaktiopetuksen jälkeen. Mietittävänä kurssia rakentaessa ei ole pelkästään opintotavoitteiden saavuttaminen, vaan miten ja millä erilaisilla välineillä osaaminen hankitaan ja osoitetaan digitaalisesti. Verkko-opetus voi olla joko ihastus tai kauhistus henkilökohtaisesta asenteesta riippuen.

Verkko-opetusta mietin nytkin, kun ensi syksyn maasto-opetus täytyisi muuttaa - varmuuden vuoksi - jo hybridimalliin eli verkon yli annettuun opettajajohtoiseen opetukseen ja itsenäisesti opiskeltaviin maastotehtäviin ja aineistoihin. Mitä erilaisia uusia välineitä ja materiaaleja käytän ja mitä lisäarvoa ne tuovat opiskelijan oppimiseen?

Yksi vaihtoehto on suunnistuskartalle piirretty rata, jossa on opetuskohteet merkittynä. Jokainen opiskelija käy itsenäisesti kohteet ja tekee kohteelle osoitetut tehtävät, jotka löytyvät oppimisalustalta. Vastauksen tuottamiseen käytetään videota, valokuvia ja tekstianalyysia tehdyistä havainnoista kohteella. Tehtävien purku verkossa yhteisessä loppuseminaarissa, jossa jokainen esittelee omat havaintonsa. Toinen vaihtoehto on GPS koordinaattien antaminen kohteilta ja niihin sidotut tehtävät, mutta mietitään…

Yksi näkökulma, joka myös on tullut esiin korona-ajan verkko-opetuksessa, on ollut opiskelijoiden tipahtaminen opetuksesta pois, koska opettaja ei ole ollut vetämässä fyysisesti opetusta eikä valvomassa oppimissuoritteita kontaktissa. Tämä tulee olemaan ongelma, jos ja kun verkko-opetus lisääntyy.

Mitä keinoja opettajalla on havaita nämä pudokkaat verkkokursseilla ennen kuin kurssi on ohi, jos kurssilla ei ole kontaktia lainkaan tai se on minimissä aloitus- ja lopetusseminaari? Olen yrittänyt perehtyä myös tähän asiaan poikkeustilan aikana. Niin sanotun oppilaan digijäljen löytäminen ja tunnistaminen oppimisalustoilta on digipedagogiikkaa, joka tulee lisääntymään tulevaisuudessa.

Digijälki voi olla esimerkiksi tehtävän tekemisessä käytetty aika, sivuston avaamiskerrat tai tehtävien ajastaminen ja paloittelu pienempiin osiin niin, ettei oppilas pääse seuraaviin tehtävävaiheisiin, ellei ole suorittanut aikaisempia tietyssä järjestyksessä ja ajassa. Näistä opettaja saa hälytysviestin, mikäli hommat ei etene ja voi tarjota yksilöidympää ohjausta tarpeen mukaan opiskelijalle.


Tulevaisuus diginä

Aurinko nousee kanssani joka aamu uuteen mahdollisuuteen, päivään, koronasta huolimatta. Poikkeustila loppuu aikanaan, mutta kaikkia sen tuomia asioita en ehkä halua lopettaa, vaan jatkaa oman ja läheisteni hyvinvoinnin sekä työnantajan etujen vuoksi. Jälkeä syntyy vähintään entiseen malliin, mutta sen laatu ja vaikuttavuus ovat mielestäni paremmat. Etätyössä olen sosiaalisempi ja luovempi, se parempi minä!

Korona on opettanut minulle paljon itsestäni viime kuukausina. Entäpä sinulle?

Maarit Timonen selfie.jpg

Opetan maa- ja metsätalouden opiskelijoita Lapin AMK:ssa sekä työskentelen useissa kierto- ja biotalouden hankkeissa. Minuun voi törmätä niin suksilla ladulla, läskipyörällä ja lenkillä polulla tai kanootilla vesillä. Metsäläisenä vuodenajasta riippuen hyödynnän myöskin luonnonantimia riistaa, kalaa ja keruutuotteita kotitarvekäytössä. Minut tunnistat kuuluvasta äänestä ja naurusta sekä suorasukaisesta puheenparresta.

kirjoittaja

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Urheiluliiketoimintaa vahvistamaan – Sport Business Lapland -toiminta käynnistyy

26.5.2020



Tammia Kemi Hannola.jpg
Osaamispäällikkö, HTM Tarja Tammia, projektipäällikkö, tradenomi (AMK) Jenni Kemi ja yliopettaja, TtL Heikki Hannola työskentelevät Lapin ammattikorkeakoulussa Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä.

Liikunnan ja huippu-urheilun parissa liikkuu merkittävä määrä rahaa. Liikunta-alan toiminnalla on siten taloudellisia vaikutuksia, erityisesti huippu-urheilussa.

Kansainvälisesti urheilu ja liikunta nimetään kasvualoiksi, kuten esimerkiksi Euroopan urheiluinnovaatioyksikön EPSIn verkoston selvitykset osoittavat (European Platform for Sport Innovation, 2020). Liikunta-ala myös työllistää, ja alan työllistyminen painottuu yhä enemmän yksityiseen sektorille ja yrittäjyyteen (Koivisto, 2010).

 

Kassavirtaongelmat ovat arkipäivää

Kansainvälisen tason huippu-urheilijat loistavat median otsikoissa. Urheilullisten tulosten lisäksi medianäkyvyyttä tulee huippuansioista ja sopimusasioista.

Kansallisessa ja alueellisella tasolla tilanne liikunnan ja urheilun parissa toimivien osalta on usein varsin toisenlainen. Liikunnan alan seuroille ja yhdistyksille taloudellisten haasteiden ja kassavirtatasapainoilun kanssa kamppailu on arkipäivää.

Tilanne on sama urheilijoille. Nousevat, mahdolliset urheilun uudet tähdet sekä heidän lähipiirinsä etsivät vuosittain taloudellisia tukijoita mahdollistamaan urheilulupauksen ympärivuotisen harjoittelun.

Voisiko tilanne olla toisenlainen, jos liikunta- ja urheilutoimijoiden taloudellinen tilanne olisi vakaa, ja toimintaa voitaisiin kehittää pitkäjänteisesti ja strategisesti?

 

Urheilu voi olla kannattavaa liiketoimintaa

Lapin alueen liikunta-alan organisaatiot ja palveluntuottajat ovat tunnistaneet tarpeen vahvistaa liiketoiminnallista osaamistaan. Liikunta- ja urheilutoimintaan voidaan sitoa vahvaa liiketoiminnallista näkökulmaa, joka osaltaan mahdollistaa liikunta- ja urheilutoiminnan suunnitelmallisen kehittämisen.

Puhumme urheiluliiketoiminnasta ja sen osaamisen vahvistamisesta, jolle on kysyntää mm. yrityksissä, urheiluseuroissa ja tapahtumissa, kolmannen sektorin toimijoiden keskuudessa ja eri koulutusorganisaatioissa sekä alueellisesti että kansallisesti ja kansainvälisesti.

Urheiluliiketoiminnan osaamisen vahvistamiseksi Lapin ammattikorkeakoulussa rakennetaan yhteistyössä Santasport Lapin urheiluopiston kanssa urheiluliiketoiminnan koulutuskokonaisuus nimeltä Sport Business Lapland. Se on suunnattu urheiluseuroille, tapahtumajärjestäjille, valmentajille ja urheilijoille.

Tavoitteenamme on tuottaa urheiluliiketoiminnan teemaan liittyvää koulutusta rakentaen pitkällä aikavälillä Rovaniemelle Sport Business Lapland -urheiluliiketoiminnan osaamiskeskittymää palvelemaan liikunta- ja urheilutoimijoiden tarpeita.

Erilaajuisten urheiluliiketoiminnan moduulien tavoitteena on tukea seurojen ja tapahtumien liiketoimintaosaamista niin, että liikunta-alan toiminnan kehittämisessä otetaan huomioon myös taloudelliset reunaehdot.

Urheilijan arjessa ja urheilun jälkeisessä elämässä vahva liikunnallinen osaaminen voi toimia polkuna työuralle. Tässä voisi toimia apuna viestinnän ja myynnin tietotaito, esimerkiksi oman henkilökuvan ja osaamisen brändääminen. Valmentajan tehtävässäkään ei urheiluliiketoiminnan osaamisesta lie haittaa, kun huomioidaan valmentajan moninaiset tehtävät.

Toivomme ja uskomme saavamme kokoon yhteistyössä eri toimijoiden kanssa mielenkiintoisen ja toimijoiden tarpeeseen rakentuvan koulutuskokonaisuuden, jonka avulla osaltamme tuemme yhä kasvavaa liikunta- ja urheilualan kehittymistä.

Sport Business Lapland on lappilaisten koulutustoimijoiden yhteistyössä kehitettävä urheiluliiketoiminnan koulutuskokonaisuus, jota pilotoidaan syksystä 2020 alkaen. Koulutus on suunnattu liikunta- ja urheilutoimijoille, jotka haluavat tehostaa ja uudistaa toimintaansa vahvistamalla urheiluliiketoiminnan osaamista.

Ajalla 1.11.2019 - 31.10.2021 toteutettua, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ESR-rahoitteista hanketta hallinnoi Lapin ammattikorkeakoulu ja sen osatoteuttajana toimii Santasport Lapin urheiluopisto. Lisätietoja antaa projektipäällikkö Jenni Kemi (jenni.kemi(ät)lapinamk.fi / 040 4829 434). Työn edetessä tietoa koulutuskokonaisuudesta tullaan päivittämään osoitteeseen www.sportbusinesslapland.fi.

Sport Business logokokoelma.jpg

Lähteet

European Platform for Sport Innovation 2020. Viitattu 31.3.2020 https://epsi.eu/public-information-centre/
Koivisto, N. 2010. Liikunta-alan yrittäjyyden kehittämisstrategia 2020. Diges ry.

Teemaan liittyviä muita lähteitä
https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitukset/Terve-talous-ja-urheilu-on-harvinainen-yhdistelm%C3%A4/1022361
https://www.liikuntaneuvosto.fi/2019/08/05/indikaattorit/
https://yle.fi/urheilu/3-11210025

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Edellinen 1 2 3 4 5 ... 22 23 24Seuraava
Asian äärellä tiistaisin

Pohjoisen tekijät on asiantuntijablogi, jossa julkaistaan Lapin AMKin toimintaa ja toimintaympäristöä käsitteleviä ajankohtaisia kirjoituksia.

Kirjoitukset perustuvat työntekijöidemme tekemään asiantuntija- tai tutkimustyöhön. 

Blogin tarkoituksena on yleistajuisen tiedon levittämisen lisäksi laatia tilannekuvaa ja analysoida erityisesti Lapin kehitystrendejä: onnistuessaan myös nostaa uusia teemoja yleiseen keskusteluun.

Kirjoituksia julkaistaan viikoittain. Julkaisupäivä on pääsääntöisesti tiistai.

Blogin toimituskunnan muodostaa Lapin AMKin julkaisutyöryhmä.

Tervetuloa lukijaksi!

Opiskelijoiden blogi
Opiskelijoiden blogikirjoituksia julkaistaan Lapin AMKin opiskelijablogissa.
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää evästeistä. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK