kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Englanninkielisen koulutuksen pelätty kuolinisku meni ohi

12.9.2017



Reijo Tolppi blogi.jpg
HTT Reijo Tolppi on Lapin ammattikorkeakoulun vararehtori

Suomen lainsäädäntö on mahdollistanut ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen lukuvuosimaksut jo vuoden 2016 alusta lukien, mutta laajassa mitassa lukukausimaksut on otettu käyttöön vasta tänä syksynä.

Laissa on märitelty, että maksuja ei voida periä Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen jäsenmaiden asukkailta, ja minimimaksuksi on määritelty 1500 euroa. Lisäksi lainsäätäjä velvoitti korkeakoulut rakentamaan apurahajärjestelmän maksulliseen koulutukseen osallistuvien tukemiseksi.

Ensimmäinen rasti oli päättää, mille tasolle lukuvuosimaksut pitäisi asettaa. Muutaman kuukauden pallo pomppi vapaasti, kunnes näkemykseksi vakiintui, että maksu pitää kattaa opetuksesta aiheutuvat kulut. Käytännössä suurin osa korkeakouluista päätyi hintahaarukkaan 7000–9000 euroa/lukuvuosi. Täällä Lapissa teimme yliopiston kanssa yhteisen päätöksen 8000 euron maksusta.

Sen sijaan apurahajärjestelmät ovat korkeakoulujen kesken hyvinkin erilaisia.

Lapin AMKissa päädyimme järjestelmään, jossa ensimmäisen vuoden opiskelijan on maksettava 80 prosenttia täydestä lukukausimaksusta, eli 1600 euroa. Seuraavina vuosina lukuvuosimaksu on 8000 euroa ellei opiskelija kerää vähintään 55 opintopistettä lukuvuoden aikana. Mikäli pisteitä kertyy riittävästi, maksu alenee 60 prosentilla (4800 euroa/vuosi). Lisäksi määräaikana valmistuvalle opiskelijalle palautetaan viimeisen lukuvuoden maksu. Tällä matematiikalla kolme ja puolivuotisen tutkinnon hinnaksi muodostuu meillä 1600 + 4800 + 4800 +1600 – 4800 = 8000 euroa, mikä on hämäävästi täsmälleen sama, kuin yhden vuoden lukukausimaksu ilman apurahaa.

Monet korkeakoulut ovat luoneet apurahajärjestelmiä, joissa opiskelijoita verrataan toinen toisiinsa, ja tässä vertailussa menestyvät pääsevät apurahaopiskelijoiksi. Lapin AMKin malli taas perustuu ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliin.

Sellaiset opiskelijat, joista AMK rahoitusmallin kautta hyötyy muita enemmän, pääsevät apurahan piiriin. Meillä ei ole mitään sitä vastaan, että vaikkapa kaikki maksuvelvolliset opiskelijat saisivat apurahan.

Itselleni etukäteen jännittävin hetki oli tammikuun kansainvälinen yhteishaku. Kun samaa tavaraa oli aikaisemmin myyty hintaan 0 euroa/vuosi, tuntui hyppy maksulliseen maailmaan todella suurelta. Uneen vaipumista ehtoolla eivät ainakaan parantaneet tiedot Ruotsista ja Tanskasta, jossa samassa nivelvaiheessa menetettiin valtaosa hakijoista.

Yllätys oli sitten melkoinen, kun hakijamäärä romahduksen sijaan karvan verran nousi. Meillä tarjonta ja aloituspaikkamäärä olivat täsmälleen samat kuin 2016, eli tämän ja viime vuoden tulokset ovat aidosti vertailukelpoisia. Hakijaprofiilikaan ei juuri muuttunut - oikeastaan ainoa selvä muutos oli venäläisten hakijoiden määrän selvä lasku.

Tämän jälkeen pidettiin pääsykokeet ja kun tulokset olivat valmiit, laitettiin kutsut ja laskut liikkeelle. Paluuposti tuotti seuraavan tuloksen:

Taulukko: Maksuvelvollisuuden toteutuminen koulutuksittain (7.8.2017 tiedoilla)

 Koulutus

 Opiskelemaan  
kutsutut 
Maksuvelvollisten  
määrä 
 Maksaneet 
Nursing  26  19  19
Tourism  35  18  13
International Business  38  26  23
Business Information Technology 17  14  4
International Business Management  19  0  -
Total  135  77  59


Kaiken kaikkiaan kutsun saaneista maksuvelvollisia oli 77 ja heistä oli elokuun 7. päivään mennessä maksunsa (1600 €) hoitaneet 59 eli runsaat kolme neljäsosaa. Ainoastaan Business Information Technology on takertunut lähtötelineisiin, mutta sielläkin tilanne voi vielä kirkastua varsin hyvin sujuneen kesähaun ansiosta.

Kun tulosta pohtii, niin onhan se Jorma Uotista mukaillen todettava että ”Ei paha”. Pakkohan tässä on tunnustaa, että jossakin vaiheessa itsekin päässä liikkui sellaisia ajatuksia, että lukukausimaksut olisivat kuolinisku meidän englanninkieliselle koulutukselle. Siihen nähden ei voi kun todeta, että on ilo olla väärässä.

Ja vaikka en muiden AMKien tilanteesta tässä vaiheessa mitään tiedä, niin uskallan olettaa, että vähintään samassa vauhdissa ollaan kuin muutkin.



Suomalaiset luovan alan yrittäjät osallistuvat vielä heikosti kansainväliseen toimintaan

7.9.2017



Puukko Saila-Inkeri net.jpg
KM Saila-Inkeri Puukko toimii Projektisuunnittelijana Kaupan ja kulttuurin osaamisalalla. Hän koordinoi Pohjoisen periferian ja arktisen ohjelmasta rahoitettua Creative Momentum –projektia.

Suomessa on toistaiseksi vähän kansainvälisillä markkinoilla toimivia luovan alan yrittäjiä, toteaa TEMin Luovien alojen yrittäjyyden kehittämisstrategia vuodelta 2015. Voisiko tilanteeseen löytyä ratkaisu?

Tässä blogitekstissä nostan esiin Creative Momentum -projektissa toteutettavan Creative Hotspot –toimenpiteen, jonka tavoitteena on tuoda osallistuvien maiden luovia PK-yrittäjiä yhteen, ennalta valittuun tapahtumaan kussakin kumppanimaassa. Toimenpiteen avulla on pyritty madaltamaan kynnystä kv-verkostojen rakentamiseen tarjoamalla suoria kontakteja.

Projekti pyrkii ratkaisemaan osaltaan myös resurssikysymystä tarjoamalla yrittäjille matkat ja majoituksen kohteessa. Perifeeristen alueiden ollessa kyseessä tuodaan yhteen myös muita periferiassa toimivien yrittäjiä ja heidän haasteita.

Tähän mennessä tapahtumia on järjestetty Keski-Ruotsissa - Urkult –folk festivaaleilla, Pohjois-Irlannissa - Digital DNAssa sekä Rovaniemellä - Arctic Design Weekissä. Vastaavia tapahtumia järjestetään tekstin kirjoitushetkellä vielä Islannissa kesäkuussa 2017 (Vaka folk festivaalit) ja Irlannissa heinäkuussa 2017 (Galwayn elokuvajuhlat).

Hotspotit tukevat yrittäjien keskinäistä verkostoitumista

Ensimmäinen tapahtuma, Urkult –festivaalit järjestettiin elokuussa 2016. Mukaan Suomesta lähti rovaniemeläinen käsityöyrittäjä Annika Konttaniemi, SusiVillasta sekä torniolainen muusikkopariskunta Elina Söderström ja Esa Rautiainen Studio E-Citystä. Annika oli festivaaleilla yhdessä muiden partnerimaista tulleiden käsityöyrittäjien kanssa myymässä omia tuotteitaan.

Tapahtumassa hyödyllisimmäksi koettiin valittujen yrittäjien keskinäinen verkostoituminen, jota edesauttoi tiivis yhdessäolo tapahtuman aikana. Laajempi verkostoituminen paikallisten yrittäjien kanssa koettiin haastavaksi. Tapahtuman yhteydessä järjestettiin kaikille avoin PechaKucha –esitys. PechaKucha on kehitetty erityisesti luovan työn esittelyyn, ideana esitellä 20 kuvaa, jokaista tasan 20 sekunnin ajan (lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pecha_Kucha). Tämä koettiin hyväksi menetelmäksi, mutta se ei toiminut kyseisessä festivaalityyppisessä tapahtumassa.

Kuva 1 Saila Puukko syyskuu.jpg

Kuva 1. Annika Konttaniemi Urkultissa (kuvan ottaja: Henri Finström)

Syksyllä 2016 Pohjois-Irlannissa järjestetyn Digital DNAn osalta kokemukset vaihtelivat sen mukaan, miltä alalta yrittäjä oli. Tapahtumaa ei oltu suunnattu millekään spesifille luovan alan sektorille. Mukaan oli valittu oululaiset Soma media, EverWhatProductions ja rovaniemeläinen Julius Oförsagd Company. Tapahtuman sisältö oli seminaarityyppinen ja käsitteli yleisesti digitaalisutta. Verkostoituminen oli paljolti yrittäjän omalla vastuulla.

Tilaisuuden haasteena oli, että valitut yritykset tulivat kovin monelta luovan alan sektorilta. Oman kokemukseni mukaan yrittäjät pyrkivät lähtökohtaisesti verkottumaan saman alan edustajan kanssa, yhteisiä puheenaiheita on ainakin helpompi rakentaa. Tämä toki riippuu pitkälti siitä, mitä yritys hakee yhteistyökumppanilta. Selkeää suunnitelmaa kumppaneiden kartoittamiseksi on kuitenkin vaikea laatia, jos tilaisuuden osallistujat eivät ole ennakkoon tiedossa. Mukaan valituille yrittäjille koostettiin yritysbio, jotta he pääsevät tutustumaan toisiinsa ennakkoon. Seminaarin muihin osallistujiin eivät yrittäjämme päässeet tutustumaan.

Suomesta kyseisiin tapahtumiin on tähän mennessä osallistunut 6 yrittäjää. Islantiin ja Irlantiin on lähdössä vielä 5 yrittäjää. Ennen jokaista tapahtumaa järjestettiin avoin haku ja valinnat tehtiin yhteistyössä tapahtuman järjestävän organisaation kanssa. Järjestävän organisaation pääintressi oli saada osallistujia, jotka sopivat tapahtuman ideologiaan ja tematiikkaan. Esimerkkinä tästä Urkult -festivaalien tarkka linjaus, jonka mukaan käsityöyrittäjien tulee tuotteissaan suosia kestävää kehitystä. Urkult osoittautuikin todelliseksi hippi –festivaaliksi ja vegaanien paratiisiksi.

Rovaniemen muotoiluviikot osana Suomen hotspottia

Creative Hotspot järjestettiin viime helmikuussa myös Rovaniemen Arctic Design Weekissä. Mukana ei ollut suomalaisia yrittäjiä, koska emme järjestäneet hakua Pohjois-Suomessa. Vierailevia yrittäjiä oli kuitenkin ennätysmäärä, noin kaksikymmentä. Vieraita tilaisuudessa oli lisäkseni isännöimässä liiketalouden lehtori Jorma Mölläri.

Jorman kanssa olimme yrittäneet saada vieraillemme mahdollisimman hyvän kosketuspinnan lappilaisiin design-yrityksiin järjestämällä mini-designkävelyn ympäri Rovaniemen keskustaa. Design-kävely on järjestetty aiempina vuosina designviikkojen toimesta ja siitä on olemassa karttapohja verkossa. Valitsimme mielenkiintoisimmat kohteet aloittaen Tiedekeskus Pilkkeestä ja päätyen Kahvila Kauppayhtiöön päivälliselle.

Designviikkojen toimesta järjestettiin iltatapahtumana Matchmaking –verkostoitumistapahtuma. Olin jo aiemmin keskustellut festivaalien organisaattorin Julius Oförsagdin kanssa mahdollisuudesta saada yrittäjiämme verkostoitumaan paikallisten toimijoiden kanssa. Julius itse osallistui aiemmin Digital DNA tapahtumaan, joten hänellä oli omakohtaista tietoa siitä, mikä toimii ja mikä välttämättä ei toimi. Ensimmäisen illan aikana pyrittiin panostamaan kutsuttujen yrittäjien keskinäiseen verkostoitumiseen.

Kuva 2 Saila Puukko syyskuu.jpg

Kuva 2. Thanks fo visiting Lapland – ryhmäpotretti Arctic Design Weekiltä (kuvan ottaja: tuntematon)

Haussa uusia kansainvälisiä markkinoita – onko Creative Hotspot siihen vastaus?

Creative Hotspotin taustaideana on niin luovien alojen yrittäjien verkottaminen paikallisten toimijoiden kanssa kuin omien tuotteiden markkinointi kansainvälisillä foorumeilla. Myös rahoittajia haetaan. Tästä esimerkkinä Galwayn elokuvajuhlat, joissa valitut leffaproduktion pääsevät kansainvälisille areenoille tapaamaan elokuva-alan keskeisiä rahoittajia. Kumppaneita haetaan myös yhteistuotantoihin. Odotukset ovat tämän osalta korkealla. Galwayn elokuvajuhlilla tapaavat ensimmäistä kertaa suomalainen ja irlantilainen tuottaja mielessään kansainvälinen yhteistuotanto. Nämä suunnitelmat on pistetty alulle jo hetki sitten, Creative Momentum –projektin vertaismentoroinnissa.

Tähän mennessä kokemukset ovat varovaisen positiivisia, yhteistyö on virinnyt osallistuvien yrittäjien välillä, mutta konkreettisia tuloksia on vielä vaikea näyttää toteen. Tämä edellyttäisi pidempiaikaista seurantaa, yli projektin toiminta-ajan.

Haasteena on löytää erilaisille luovien alojen edustajille sopivia foorumeita. Pohjoisen periferian alueella sopivia tapahtumia on rajoitetusti ja ne voivat olla hankalien ja kalliiden kulkuyhteyksien päässä. Jokainen yrittäjä on hyvin yksilöllinen omine tarpeineen ja toiveineen. Vaikka kielellisiä esteitä ei ole ilmennyt, vaatii toimivan yhteistyön luominen paljon yhteistä tahtoa. Hyvin alkanut yhteistyö voi kuivua helposti kokoon arkipäiväisen kiireen ja pitkien etäisyyksien vuoksi.

Creative Momentum –projekti tarjoaa aloittaville ja olemassa oleville luovien alojen yrityksille tukea kansainvälistymiseen Euroopan harvaanasutuilla alueilla eli Pohjois-Suomessa, Keski-Ruotsissa, Irlannissa, Islannissa ja Pohjois-Irlannissa. Rahoitus tulee Pohjoisen Periferian ja Arktisen ohjelmasta. Projekti on käynnissä vuoden 2018 kevääseen.


Lähteet:

Luovien alojen yrittäjyyden kehittämisstrategia:
http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/0816ED955B37BECBC22572AC001C5AAC/$file/jul10elo_2007_netti.pdf

Linkit:

http://www.urkult.se
https://digitaldna.org.uk
https://arcticdesignweek.fi/
http://www.thjodlist.is/
http://www.galwayfilmfleadh.com




Opinnäytetyön kautta asiantuntijaksi työelämään

29.8.2017



Miika Poikajärvi
Insinööri (AMK) Miika Poikajärvi työskentelee projekti–insinöörinä Lapin AMK:n Arctic Civil Engineering–tutkimusryhmässä.

Moni opiskelija huomaa opiskeluidensa loppuvaiheessa yhden ainoan asian olevan heidän valmistumisensa esteenä: opinnäytetyöaihe puuttuu.

Allekirjoittanut kamppaili saman pulman parissa. Ratkaisu löytyi lopulta Lapin AMKin TKI-toiminnasta.

 

Hanketyöstä ponnistusvoimaa valmistumisen kynnyksellä

Opiskelijaryhmämme Facebook–sivuille ilmestyneessä ilmoituksessa haettiin opinnäytetyön tekijöitä Future Possibilities for CLT–hankkeelle. Ilmoitus tuli kuin tilauksesta!

Tapaaminen saatiin sovittua nopealla aikataululla hankkeen projektipäällikön kanssa ja pääsimme käymään opinnäytetöiden aihetarjontaa läpi. Laajasta aihevalikoimasta löysin itselleni sopivan ja pääsin vihdoin etenemään valmistumista kohti.


Projektityöskentely tutuksi harjoittelun kautta

Opinnäytetyöprosessin aikana tuli esille mahdollisuus toimia harjoittelijana hankkeessa ja osana Arctic Civil Engineering–tutkimusryhmää. Asiaa alettiin selvittää ja kun muodollisuudet saatiin hoidettua pois alta, pääsin aloittamaan työni projektiharjoittelijana.

Tutkintoon vaadittavien opintopisteiden ollessa jo kasassa ja hyvän opiskelumenestyksen myötä harjoittelu voitiin suorittaa ilman opiskelijoita normaalisti koskevia viikoittaisia työaikarajoitteita.

Olin innoissani, että pääsin heti työskentelemään kokoaikaisena tiimin jäsenenä! Positiivisena yllätyksenä tuli myös se, että harjoittelu oli palkallinen, mikä ei ole itsestäänselvyys monessakaan paikassa.

Talonrakentajan kulttuurishokki

Rakennustyömailla fyysiseen työhön tottuneelle talonrakentajalle, projektityöskentelyn rauhallisempi työntekokulttuuri vaati hieman totuttelua. Kaikki muutos ei kuitenkaan ole pahasta. Paukkuva pakkanenkaan ei enää kylmettänyt mieltä, kun tiesin pääseväni tuoreen kahvikupposen ääreen lämpimään toimistoon.

Harjoittelun aikaiset työtehtävät olivat monipuolisia, vaihdellen erilaisten raporttien kirjoittamisesta tiedonhakuun ja yritysten puhelinhaastatteluihin. Mukavaa vaihtelua koneen äärellä istumiselle toivat muutamat rakennuslabrassa vietetyt päivät, jolloin pääsin tutkimaan opinnäytetyössäni käsittelemääni aihetta käytännössä.

Reissuhommiin tottuneena oli myös mukavaa päästä kokemaan ensimmäinen itsenäinen seminaarimatka Oulussa, jossa luennoitiin puukerrostalotyömaan käytännöistä.

 

Projektiharjoittelijasta projekti–insinööriksi

Kolmen kuukauden harjoittelun aikana sain opinnäytetyöni päätökseen ja tutkintotodistuksen taskuun. Harjoittelun lopulla hain avoinna olevaa projekti–insinöörin tehtävää. Tehtävään valinnan myötä pystyin jatkamaan jo tutuiksi tulleissa työtehtävissäni Future possibilities for CLT–hankkeessa.

Mielenkiinnolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan hanketehtävien muodossa!



Nordic collaboration to promote medication safety

22.8.2017



Mikkola 2017 5.jpg
Henna Hannila, Arttu Kinnunen and Heath Nhandara are Bachelor students in Nursing Program and RN, MSc (Health Care) Anja Mikkola is their Senior lecturer.

Intensive week in Lappeenranta 27. - 31.4.2017

The authors participated in the Nurses' confidence in medication safety-intensive course, organized by Medico group and Saimia University of Applied Sciences.

Medico, funded by Nordplus is a collaboration consisting of professionals in the nursing education. The participants of this week came from Finland, Åland, Sweden, Norway, Denmark and Iceland.

The aims of the week were to support students' confidence in medication safety, promote exchange of experience, bring up the differences in the cultures in medication safety, and promote exchange of best practices between Nordic countries.


Mikkola 2017 1.jpg

Photo 1. The participants.

Students´ confidence

During the week, the students were encouraged to engage into inter professional and inter nordic collaboration. The emphasis was on promoting safety culture and importance of holistic view to medication care.

Through lectures and group works, the students got tools to administer medication safely e.g. “9-rights” and how to manage an error situation. The importance of reporting errors and near-miss situations was also an integral part. During the lectures, it was highlighted how important communication is to prevent errors, and when errors have already occurred.

By having participants from different countries and experience-levels, it was possible to widen the participants´ perspectives and knowledge base.

The intensive week was a combination of group works and lectures held by the experts from the medication safety field. During the group works the master students lead the work and gave their views to the topics from the experiences in the practical field. By including a pharmacist in the panel discussion that was held during the week, the interprofessional collaboration in the medication safety was pointed out in a practical way.

 

Cultural differences

During the week, it was encouraged that the students share information about their health care environments, systems, and safety strategies in different Nordic countries. Based on the discussion and group works, the students made a conclusion that the systems used in the Nordic countries are similar, but some differences still exist. The students were really intrested in these questions and the discussion continued even after the lectures.

Mikkola 2017 2.jpg

Photo 2.

The lectures were build up on evidence based knowledge, and international sources were used to widen the views of the field of medication safety. The photo beside shows something that was new to the students. Professionals’ experience from different countries was used to show the students how the things are done in practice.

Activities outside the classroom

There was also different activities during the week. The students were connected together with sports like wall climbing (Photo 3) and all the participants were ice-floating in the lake Saimaa (Photo 4).

Mikkola 2017 3.jpg

Photo 3.

Mikkola 2017 4.jpg

Photo 4. This photo tells about the beautiful scenery, fine weather and wonderful feelings in ice floating.

This week was an important experience and gave tools to improve the working methods in medication safety and enjoying memories of working, learning, and imagining. Feedback from the course was good. Thank you.


Ulkomaalaisista matkailijoista jopa 30–40 prosenttia on ilmaismajoittujia

15.8.2017



Pasi Satokangas Venetsia tori.jpg
YTM Pasi Satokangas toimii hankesuunnittelijana Lapin ammattikorkeakoulun matkailupalvelujen osaamisalalla.

Logot Satokangas.JPG

 

 

 

Vanha sanonta muistuttaa maksuttomuuden harhasta. Jos ilmaista lounasta ei ole, niin miten on yöpaikan laita? Joku on tietysti maksanut seinätkin, mutta yksi matkailijoiden yöpymisten alalaji kulkee ilmaismajoituksen nimellä.

Sukulaisten ja tuttavien luona tai omalla mökillä

Maassamme tehtiin suomalaisten toimesta vuonna 2015 noin 19 miljoonaa yön yli kestänyttä ilmaismatkaa (Tilastokeskus 2016). Vanhan, 1980-luvulta peräisin olevan tiedon mukaan suomalainen asuntokunta saa aikaan sukulaisten ja tuttavien luona keskimäärin 25 yöpymistä vuodessa. (Kauppila 2001, 43). Vieläkö luku osuu oikeaan, sitä voi itse kukin arvioida oman kokemustensa perusteella.

Kansanviisaus kertoo, että kalojen säilyvyys ja vieraiden kanssa viihtyminen voidaan rinnastaa toisiinsa. Ruokatiedon mukaan tuore kala säilyy jääkaapissa 1–2 vuorokautta. Tutkimustiedon perusteella pari vuorokautta kuitenkin sopii paremminkin hotellissa asuvien matkailijoiden viipymäksi, kun taas tuttavien luona yövytään kaksi kertaa kauemmin (Visit Finland 2016a; Visit Finland 2017).

Ilmaismajoittujissa on myös runsaasti oman katon alla yöpyviä. Omissa vapaa-ajan asunnoissa käyttöaste on Suomessa keskimäärin 79 vuorokautta vuodessa. Suunta on kasvamaan päin, koska vuonna 2008 käyttövuorokausia oli 75. Käyttöaste riippuu mm. mökin iästä, mökin varustetasosta ja mökkimatkan pituudesta. (Koski & Miettinen 2016, 27.)

Ulkosuomalaisia

Talvikaudella 2015–2016 Suomessa vierailleista ulkomaalaista matkailijoista lähes 30 % ilmoitti rajahaastatteluissa yöpyvänsä sukulaisen tai tuttavan luona. (Visit Finland 2016a). Ulkomaalaista kesämatkailijoista puolestaan jopa yli 40 % yöpyy maksuttomassa majoituksessa.

Prosenttisosuudet kertovat siitä, että kohdejoukossa on paljon ”ulkosuomalaisia”. Vuonna 2015 joka kymmenes ulkomaalainen matkailija saapui Suomeen Ruotsista. Näistä lähes joka toinen saapui tuttavia tai sukulaisia tapaamaan. Ruotsista saapuvista matkailijoista lähes 20 % on Suomen kansalaisia. (Visit Finland 2016b.)

Sohvilla surffaten

Aikaisemmin ilmaismajoittujat siis yöpyivät lähinnä sukulaisten ja tuttavien luona. Jakamistalouteen kuuluvan sohvasurffauksen myötä ilmaismajoituksen kolmanneksi alakategoriaksi muodostui ”koko maailman luona” yöpyvät. Surffaus nosti ilmaismajoituksen trendikkääksi ilmiöksi. Lapissa sohviaan jakaa yli 1 200 tarjoajaa, joista tosin vain osa on aktiivisia (Liljedahl 2017, 15).

Kuten tunnettua, jakamistalouden alustojen kautta välitetään nykyään myös maksullisia yöpymisiä, jotka ovatkin nousseet hyvin suosituiksi. Jakamistalouden kattokäsitteen alla ovat siis kasvaneet niin ilmaiseksi, kuin maksua vastaan jakaminen.

Tilma tukee matkailutilastointia

EAKR-rahoitusta Lapin liitolta saava Tilastoista tietopohjaa Lapin matkailun kehittämiselle -hanke (Tilma) tuottaa tietoa matkailutilastojen tueksi ja tilastotiedon käytön parantamiseksi. Tilmassa mm. tehdään laskelmia Lapin kunnissa yöpyvien ilmaismajoittujien määristä.

Ilmaismajoittujat ovat siis varsin huomattava matkailijaryhmä, joiden määrästä on hyvä olla selvillä mm. matkailun vaikuttavuuden mittaamiseksi. Lisäksi Tilmassa kartoitetaan rekisteröimätöntä majoitusta pienissä yrityksissä ja yksityisten vuokraajien luona sekä tuotetaan tietoa matkailijoiden rahankulutuksesta.

Kirjallisuus

Kauppila P. (2001) Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset: pohjoismaisen mallin matkailijatutkimukset. Naturpolis Kuusamo, koulutus- ja kehittämispalvelut. Tutkimuksia 3/2001.
Koski S. & Miettinen H. (2016) Mökkibarometri 2016. FCG Finnish Consulting Group Oy. Saaristoasiain neuvottelukunta, Maa- ja metsätalousministeriö.
Liljedahl P. (2017) Majoittajan luottamuksen rakentuminen couchsurfing-profiilin kautta osana tavoiteltua turvallisuutta. Lapin yliopisto, Matkailututkimus, Kandidaatintutkielma.
Tilastokeskus (2016) Tilastot, Liikenne ja matkailu, Suomalaisten matkailu 2015, kotimaanmatkailu. Luettu 16.2.2017 osoitteesta: http://www.stat.fi/til/smat/2015/smat_2015_2016-03-30_kat_002_fi.html
Visit Finland (2016a) Visit Finland matkailijatutkimus 2015. Visit Finland tutkimuksia 3. Finnpro, Visit Finland, Helsinki 2016. Luettu 25.4.2017 osoitteesta: http://www.visitfinland.fi/wp-content/uploads/2016/04/3-Visit-Finland-matkailijatutkimus-2015.pdf?dl
Visit Finland (2016b) Visit Finland Matkailijatutkimus. Talvikausi 2015–2016. Visit Finland tutkimuksia 5. Luettu 16.2.2017 osoitteesta: http://www.visitfinland.fi/wp-content/uploads/2016/10/5-Visit-Finland-Matkailijatutkimus-talvi-2105-2016-marras-huhtikuu_p%C3%A4iv.pdf?dl
Visit Finland (2017) Visit Finland, Tilastopalvelu Rudolf. Luettu 25.4.2017 osoitteesta: http://visitfinland.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/VisitFinland/VisitFinland__Majoitustilastot/050_matk_tau_332.px/table/tableViewLayout1/?rxid=b5d17340-4079-4ad4-ab78-74d29b39ccd0



Hyvinvoinnin ja ohjauksen viisaiden käytäntöjen etsimistä

8.8.2017



Helena Kangastie.jpg
TtM Helena Kangastie on Lapina ammattikorkeakoulun opetuspäällikkö.

Lapin ammattikorkeakoulussa on sen perustamisesta lähtien kiinnitetty huomiota yhtenäisten käytänteiden edistämiseen, näin myös hyvinvoinnin ja ohjauksen toiminnassa. Yhtenäiset käytännöt eivät ole päämäärä sinänsä, vaan väline toteuttaa opiskelijoille laadukasta palvelua oppimisen, osaamisen ja opiskelun edistämiseksi.

Opiskelijoiden hyvinvoinnin ja ohjauksen edistämisen linjaukset ja toimintaperiaatteet on kuvattu ammattikorkeakoulutason Hyvinvoinnin ja ohjauksen suunnitelmaan. Siellä on kuvattu myös laatuympyrän mukainen toiminta eli suunnittelu, toteutus, arviointi ja kehittäminen. Kuviossa 1 esitetään laadunhallinnan kokonaisuutta hyvinvoinnin edistämisessä ja ohjaustyössä.


Kaavio Kangastie elokuu 2017.JPG
Kuvio 1. Laadukas tieto-, neuvonta- ja ohjaustoiminta ja hyvinvoinnin edistäminen (Lapin AMKin Hyvinvoinnin ja ohjauksen suunnitelma)

Suunnitteluvaiheessa hyvinvoinnin ja ohjauksen toimintaa ohjaa strategia, osaamis- ja ongelmaperustainen oppimisnäkemys ja erityisesti hyvinvoinnin ja ohjauksen suunnitelma.

Toteutuksessa korostuu oppimisen ja opintojen ohjaus, ammatillisen kasvun ohjaus, uraohjaus ja hyvinvoinnin edistäminen. Monipuolinen palautetieto toimii kehittämisen pohjana. Tässä kirjoituksessa kuvaan erityisesti ohjausosaamisen kehittämistoimia, joita toteutettiin vuosina 2015-2017 Opitaan ja Ohjataan! koulutuksilla.

Yhteisen keskustelun ja jakamisen foorumi

Nykyään ohjaus ymmärretään laajasti ihmisen koko elämän suunnittelun ja hallinnan valmiuksien kehittämiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Voidaan ajatella, että hyvinvointi on tavoite, ja ohjaus on väline sen saavuttamiseen opiskelijoiden elämässä. Tässä työssä tarvitaan osaamista ja asiantuntijuutta ja siihen panostamista.

Ohjaustyössä asiantuntijuus ja ammattitaidon kehittyminen ovat niin yksilön kuin yhteisön kasvu- ja oppimisprosessi. Jokainen ohjaustyötä tekevä kehittää omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan hyödyntämällä niin teoria-, käytäntö- kuin kokemustietoa. Tarvitaan aikaa, tila ja paikka yhdessä pohtimiselle, ajatusten vaihdolle ja uusien ajatusten yhdessä ”pureksimiselle”. Tätä kautta mahdollistuu yhtenäinen ja laadukas palvelu sitä tarvitsevalle opiskelijalle.

Olemme järjestäneet ja toteuttaneet kolmena vuonna peräkkäin yhteisiä Opitaan ja ohjataan! kehittämis- ja koulutuspäiviä. Osallistujajoukko on koostunut hyvinvointi ja ohjaustyötä tekevistä ja erityisesti koulutus oli suunnattu opettajatuutoreille ja opinto-ohjaajille.

Saatujen palautteiden perusteella koulutusta kehitettiin eri vuosina osallistujien toiveiden mukaiseksi. Teemat ja sisällöt vaihtelivat aina ajankohtaisen tarpeen mukaisesti. Koulutuksissa käsiteltiin laajasti hyvinvointiin liittyviä sisältöjä esimerkiksi varhainen puuttuminen ja opiskelukyky. Ohjauksen sisältöinä käsiteltiin mm. opiskelutaitojen ohjausta, HOPS-prosessia, ohjausta opintopolun eri vaiheissa ja hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.

Monipuoliset ja vaihtelevat ryhmätyöt auttoivat tekemään näkyväksi mm. opintopolun mukaista toimintaa ohjaustyössä. Viimeisessä vastikään pidetyssä koulutuksessa tutustuttiin ryhmätöissä vaihtoehtoisiin tapoihin opintojen suorittamisessa esimerkiksi työn opinnollistaminen, avoimen AMKin kautta opiskelu ja monimuoto-opiskelu. Lisäksi perehdyttiin erilaisiin tapoihin päästä opiskelemaan ammattikorkeakouluumme erillishaun kautta. Tästä esimerkkinä on Väyläopinnot.

Erityisen antoisaa kaikilla koulutuspäivillä oli opiskelijoiden mukanaolo. Opiskelijan ääni kuului hyvin valmistelluissa esityksissä, joissa tuotiin esille opiskelijoiden arjen asioita. Mitä tarkoittaa esimerkiksi käytännössä se, ellei ohjausta saa tai osaamisen arviointi viivästyy. Niiden puutteilla on suoraa vaikutusta opiskelijoiden hyvinvointiin.

 

Arvioinnin ja reflektoinnin aika

Hyvinvointi ja ohjaustyössä olemme tehneet monipuolista arviointia, joista yksi keskeinen oli ulkoiseen auditointiin valmistautuminen vuonna 2016 toteutetulla itsearvioinnilla. Arvioinnin perusteella meillä on vielä tehtävää, mutta on jo paljon asioita, joissa olemme onnistuneet hyvin.

Opitaan ja Ohjataan! koulutuspäivät ovat olleet hyvä väline jakaa hyviä käytänteitä ja ottaa niitä yhtenäisesti käyttöön. Osallistujien palautteen perusteella niille on ollut tarve ja tilaus. Niille on myös jatkossakin tarve, koska ne ovat mahdollistaneet yhteisen keskustelun yhteisen asian äärellä.

Kuten Onnismaa (2007) toteaa, jos taitava ohjauskäytäntö rakentuu kulttuurisesti herkälle vuorovaikutukselle ja tiedolle, tällöin ohjausta voi kutsua viisaaksi käytännöksi. Viisauden tunnusmerkkejä ovat todellisuushakuisuus, maailman ja ongelmien kohtaaminen rauhallisin mielin ja myötätuntoisesti ja reflektiivinen asenne. Viisaus pitää sisällään myös kyvyn tunnistaa, milloin ja miten asiat etenevät yhteistyöllä.

Lähteet

Kangastie, H. 2016. Opitaan ja Ohjataan. –Teoksessa ”Samassa veneessä” Tietoa-, neuvontaa ja ohjausta sekä hyvinvoinnin edistämistä Lapin ammattikorkeakoulussa. Lapin AMKin julkaisuja. Sarja B. Raportit ja selvitykset 15/2016.
Lapin ammattikorkeakoulun hyvinvointi- ja ohjaussuunnitelma. Viitattu 13.4.2017. https://julkiset.lapinamk.fi/DropOffLibrary/Lapin%20AMK%20hyvinvointi-%20ja%20ohjaussuunnitelma.pdf.
Onnismaa, J. 2007. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus.



Yrityksiä sparraamassa osaamiskartoituksin

2.8.2017



SirpaKokkonen21032017.jpg
Sirpa Kokkonen, projektisuunnittelija, Kaupan ja kulttuurin osaamisala, Lapin ammattikorkeakoulu

Ammattikorkeakouluilla on lakisääteinen tehtävä tukea työelämää ja edistää alueensa kehitystä. Monesti kehitystyötä tehdään oppilaitoksissa erilaisissa hankkeissa.

Minullakin on onni saada olla tällä hetkellä mukana useassa Tornion aluetta ja koko Lappia kehittävässä hankkeessa, joista yhden toiminnasta ja kehittämistavoitteista kerron tässä lyhyesti.

Ennakoinnista koulutukseen ja kumppanuuteen – yrittäjien sparraamista

Ennakoinnista koulutukseen ja kumppanuuteen (EKKU) -hanke kehittää koko Lapin yritysten toimintaa muun muassa osaamiskartoituksin. Hanke on ESR-hanke ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen rahoittama ja loppuu vuoden 2018 helmikuussa.

Osaamiskartoituksessa selvitetään yrityksen ammattiryhmät ja mitä kunkin ammattiryhmän pitäisi osata hoitaakseen työnsä menestyksellä. Lisäksi osaamiset arvotetaan ykkösestä (ei niin tärkeä osaaminen) viitoseen (tärkeä osaaminen) yrityksen menestymisen näkökulmasta.

Ammattiryhmien osaamiset arvotetaan samalla tavalla, jolloin löydetään mahdolliset osaamisvajeet: jos vaikkapa asiakaspalveluosaaminen on yrityksessä arvioitu viitosen arvoiseksi, mutta sitä osataan vain kolmosen edestä, on osaamisessa kuilu ja kyseistä osaamista on tärkeää lähteä kehittämään.

Osaamiskartoitus on hyvä ”Missä mennään?” -mietintäpaikka

Useat yrittäjät ja henkilöstöstä vastaavat ovat kehuneet osaamiskartoitustilannetta hyväksi tilaisuudeksi pysähtyä pohtimaan yrityksen tilaa ja osaamisen kehittämistä. Juttuhan on niin, että maailma muuttuu aina vain nopeammin, joten pysyäkseen ”kartalla” yritysten on kehityttävä mukana.

Harmillisesti joskus joidenkin yritysten henkilöstövastaava tai yrittäjä itse näkee, että aikaa osaamiskartoitukselle ei ole. Aikaa kartoitukseen menee vain noin kaksi tuntia, mutta hyödyt lienevät ilmeiset. Osaamisen kehittäminen on avain kehityksen mukana pysymisessä.


Muita kehittämistoimia EKKU-hankkeessa

Osaamiskartoitusten lisäksi EKKU-hankkeessa tehdään myös muita toimia yritysten auttamiseksi. Yritykselle voidaan osaamispuutteiden ummistamiseksi laatia koulutussuunnitelma, pitempiaikainen kehityssuunnitelma tai jopa innovaatio-ohjelma uusien tuotteiden, palvelujen tai menetelmien kehittämiseksi. Nämä ovat hankkeen toimina yritykselle ilmaisia, mutta lasketaan kuitenkin vähämerkitykselliseksi tueksi.

Koulutussuunnitelmassa otetaan huomioon osaamiskartoituksessa löydetyt osaamisen vajeet ja niiden korjaamiseksi eli osaamisen nostamiseksi pyritään löytämään sopivia koulutuksia, työpajoja tai muita toimenpiteitä. Tähän kun lisätään vielä toisen asteen ja korkea-asteen yhteinen koulutustarjonta, niin tarvittavat opit saa todennäköisesti ihan omalta paikkakunnalta joustavasti.



Hankkeen toimijat verkostossa

EKKU-hankkeessa on mukana kolme oppilaitosta: Ammattiopisto Lappia projektin hallinnoijana ja Lapin ammattikorkeakoulu osatoteuttajana, kuten myös Rovaniemen koulutuskuntayhtymä.

Opiskelijat ovat myös päässeet mukaan hankkeen toimintaan: eräs ammattikorkeakoulun opiskelijaryhmä sai tehtäväkseen Kehitysosaamisen opintojaksolla laatia yleisistä alakohtaisista osaamiskartoitustiedoista koulutussuunnitelmia osaamiskapeikkojen poistamiseksi. Samalla he saivat tärkeää tietoa ajantasaisista osaamisvaateista työmarkkinoilla eri aloilla.

Ammattiopisto Lappiankin opiskelijat ovat päässeet mukaan videokuvaamaan yritysten kanssa tehtyjä toimia. Hankkeiden integroinnissa opetukseen on se hyvä puoli, että opiskelijat pääsevät tutustumaan yritysmaailmaan ja työelämän aitoihin kehittämistehtäviin. Yrityksissä saadaan myös jo tuntumaa opiskelijoista ja mahdollisesti tutustutaan tuleviin työntekijöihin jo kehittämisprojektien aikana.

Kokkonen kuva 1.jpg

Kuva 1. Yhteistyöstä tehdään hankkeessa myös lyhyitä yritysvideoita. Kuvassa yrittäjä keskustelee Lappian edustajan kanssa ja opiskelijat kuvaavat kumppanuussopimuksen allekirjoituksen. (Kuva: Sirpa Kokkonen)



Epäonnistuneen verkkotiimin kuolinsyytutkimus

27.6.2017



Jäminki_Seija net.jpg
FT Seija Jäminki toimii lehtorina Lapin ammattikorkeakoulun Kaupan ja kulttuurin osaamisalalla.

Lapin AMK on nostanut arvoissaan yhteisöllisyyden ja etäisyyksien hallinnan tärkeäksi kehityskohteeksi. Linjaus haastaa opiskelu- ja työkulttuuriamme etenkin verkkoympäristöissä.

 

Yhteisöllisen verkkotyöskentelyn katapultit

Syyt painopisteisiin taitavat olla kaikille selvät; muutokset yhteiskunnassa, kaikkien toimijoiden huomioiminen ja uudenlainen työn organisointi edellyttää, että kaikki pääsevät mukaan samaan junaan.

Kuulostaa helpolta mutta kokemukset osoittavat, että yhteisöllisyyden alle mahtuu kaikkea maan ja taivaan välillä.

En lähde tieteellistämään käsitettä ”yhteisöllisyys”; mielestäni se tarkoittaa yksinkertaisesti yhteen hiileen puhaltamista, tiimityöskentelyä tai vaikkapa talkootyötä, tuota vanhojen kyläyhteisöjen hyvin hallitsemaa taitoa. Kun ponnistelemme yhdessä vastuullisesti jaetun päämäärän eteen, pystymme luomaan uusia palveluja ja tuotteita ja tyydyttämään tekijöiden luomisvimmaa.

 

Yhteisöllinen toimintakulttuuri

Mitä yhteisöllisyys verkossa edellyttää? Ensiksikin tarvitsemme hyvän toimintakulttuurin ja tahtotilan tehdä yhdessä jotain ja ymmärrämme erilaisten alojen ja ihmisten tuoman lisäarvon.

OnCreate-verkostossa toimivat eurooppalaiset verkko-opetuksen pioneerit havaitsivat tutkimuksissaan, että verkkoyhteisöllisyys edellyttää monenlaista osaamista. Englanninkielessä käytetään sanaa ”Soft skills”; meilläpä ei taida edes olla termiä käsitteelle.

Minä kuvaan termillä ”Soft skills” sellaista osaamista, joka ei liity itse teemaan tai sisältöön vaan osaamisella tarkoitetaan yksilön kykyä toimia uudenlaisissa verkostoissa verkossa. Jos nämä taidot sivuutetaan, kuten niin usein tehdään, digikulttuuriin astuminen on vaikeaa.

 

Soft skills-osaaminen

Mitä nämä ”Soft skills”-taidot sitten ovat. Mielestäni osaamisalueita on vaikea priorisoida, ne limittyvät ja ovat toisistaan riippuvaisia.

Alkuvaiheessa välttämätöntä on ryhmäytyminen, yhteiset pelisäännöt ja sitoutuminen ryhmän tavoitteisiin. Sääntöjä luodaan helposti mutta tosipaikan tullen niiden noudattaminen onkin jo toinen juttu. Vapaamatkustajat koettelevat ryhmän toimintaa ja motivaatiota mutta harvoin nämä matkustajat hyväksyvät toiminnan puutteen seuraukset.

Hyvä ryhmänvetäjä toimii iskunvaimentajana mutta helpointa olisi, jos välttämättömät perusasiat opittaisiin jo alkuvaiheessa.

Tästä pääsemmekin seuraaviin motivaatiota haastavaan tekijään eli luottamukseen ja empatiaan. Jos luottamus on menetetty, leikkikavereita ei tahdo löytyä.

Tietyissä kulttuureissa panostetaan entistä enemmän silloin kun työskentelyyn liittyy muitakin henkilöitä. Valitettavasti näin ei ole Suomessa: ”ainahan se joku toinen voi homman tehdä”.

Luottamushaaste voi koskea myös organisaation johtoa; työntekijät pitää saada työskentelemään tietyssä tilassa, valvovan silmän alla, jolloin etätyöskentely tiimeissä on hankalaa. Onneksi verkossa jälki jää ja erilaisilla analyysi-työkaluilla voidaan osoittaa tekijät.

 

Läsnäolo ja osallistuminen

Näynkö, kuulunko, olenko siis lainkaan olemassa? Eräs tärkeä seikka verkkotyöskentelyssä on ”läsnäolo”.

Opiskelijoiden palautteiden mukaan se edellyttää osallistumista ja panosta sessioiden aikana. Opettaja tai ohjaaja voi tukea läsnäolon tunnetta hyödyntämällä palautetoimintoja tai muita ohjelman työvälineitä. Verkon mahdollisuudet ja ryhmän koko voivat olla haastavia ja vaikka kameran käyttö tuo mukavan lisän toimintaan, tuloksena voi olla Aku Ankan puhetyyli.

Yhteisölliset verkko-ohjelmat virtuaalitiimin käytössä

Verkossa tarvitsemme hyvät välineet mutta viralliset järjestelmät eivät aina tue yhteisöllisyyttä.

Kansainvälisillä yrityksillä on lisenssit toimiviin verkko-ohjelmiin, jossa eri mediaan pohjautuvia työkaluja voidaan helposti ja tehokkaasti integroida keskenään ja säästää aikaa byrokratialta ja sähläykseltä. Aikaa säästyy kun työläät dokumentit syntyvät työskentelyn lomassa, eikä tietoja tarvitse jälkikäteen hakea.

Valitettavasti yksilöpohjaiset ohjelmistot ovat vielä ainakin vanhemmalla väestöllä käytössä ja kehittämisen paikka olisikin tarjolla useissa organisaatioissa.

 

Virtuaalitiimien johtaminen

Tulevaisuudentutkija Linda Gratton väittää, että parasta olisi olettaa, että virtuaalitiimi epäonnistuu. Silloin ei pety. Hänen mukaansa syy epäonnistumiseen johtuu siitä, että tiimi jätetään yksin ilman ohjausta.

Työyhteisöistä löytyy autonomisia tiimejä, jotka pystyvät toimimaan ilman ohjausta mutta aloittavat tiimit tarvitsevat apua ja tukea.

Kun hyödynnämme yhteisöllisiä verkkotoimintoja, ryhmän toimintaa on helppo piipahtaa katsomassa ja usein riittää kun kommentoi onko suunta oikea vai pitääkö tehdä korjausliikkeitä.

Vuorovaikutus, palaute ja yhteisölliset työvälineet mahdollistavat napakan yhteistyön ja vuorovaikutuskin voi olla joko henkilöiden välistä vuorovaikutusta tai ohjelmien mahdollistamaa viestintää. Peukuttaminen on varmaan tavallisin keino osoittaa hyväksyntää, vaikka joissakin kulttuureissa käyttö aiheuttaakin närää.

Ohjaustoimiin kuuluvat myös erilaisten työvälineiden käytön opastaminen mutta mielestäni ei kannata ottaa käyttöön välineitä, joiden käyttö edellyttää tuntien opiskeluja. Tärkeää on jakaa tietoa tiimin jäsenten välillä ja kun on tärkeää jaettavaa koko ryhmälle, tulokset voidaan jakaa sekä samanaikaisissa että eriaikaisissa ohjelmissa. Kun digitaalisen yhteisöllisyyden perusteet opitaan jo koulutuksen aikana, valmistuneet voivat toimia tulevaisuuden työpaikoissa ja kuntasektorilla.


….
Hyödynnän kuvauksessani OnCreate-verkostossa tuotettua tietoa sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta että Lapin AMKin kaupan ja kulttuurin verkko-opiskelijoiden mielipiteitä usealta Team meetings-opintojaksolta.
OnCreate: http://colab.lincoln.ac.uk/oncreate/
Stockleben, B., Thayne, M., Jäminki, S. et al. Towards a framework for creative online collaboration: A research on challenges and context. Teoksessa Educ Inf Technol (2017) 22: 575. doi:10.1007/s10639-016-9483-z. Sähköinen versio http://link.springer.com/article/10.1007/s10639-016-9483-z?wt_mc=alerts.TOCjournals
OnCreate was co-funded by the European Union through the ERASMUS+ programme under grant agreement 2014-1-DE01-KA203-000706.




Geronomi on tulevaisuuden SOTE-osaaja

20.6.2017



Minna Turunen net.jpg
YTM Minna Turunen on yhteiskuntatieteellisten ja sosiaalialan aineiden tuntiopettaja hyvinvointialalla Lapin ammattikorkeakoulussa.

 

Geronomi (AMK) on sosiaali- ja terveysalan tutkinto, joka perustuu monitieteiselle teoriapohjalle. Näkökulma on gerontologiassa: ikääntymisessä ja ikääntymiseen liittyvissä muutoksissa.

Geronomitutkinnon suorittaneita on viime vuosina sijoittunut ikääntyneiden palveluohjauksen ja neuvonnan tehtäviin sosiaali- ja terveyspalveluissa.

 

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä koskeva uudistus eli SOTE

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestäminen siirtyy 18 maakunnan vastuulle vuoden 2019 alusta lukien.

Palveluintegraatio on yksi uudistuksen peruspilareita eli palvelut sovitetaan yhteen kokonaisuudeksi asiakkaan tarpeiden mukaan. (SOTE ja maakuntauudistus 2017)

Ikääntyneen palveluiden yhteensovittaminen tällaiseksi kokonaisuudeksi haastaa työntekijän tarkastelemaan ikääntyneen hyvinvointia kokonaisvaltaisesti sosiaalisen ja terveyden näkökulmista.

Ikääntyneen hyvinvoinnin monialainen tarkasteleminen tulee ajankohtaiseksi, kun tavoitteena on ehjät palvelukokonaisuudet, sujuva palveluohjaus ja palvelutarpeiden havaitseminen sekä arviointi.


Kokemuksia geronomiopiskelijoiden opintojaksosta

Olen toiminut yhteiskuntatieteellisten ja sosiaalialan aineiden opettajana geronomikoulutuksessa noin kaksi vuotta. Opetusvastuullani on kevätlukukaudella 2017 ollut opintojakso Ikäihmisen palvelutarpeen arviointi ja palveluohjaus, jonka etenemistä olen kuvannut alla oleva kuviossa.


Kuvio Minna Turunen.JPG


Asiantuntijuuteni on yhteiskuntatieteellistä ja ko. opintojakson näkökulmasta tarkasteltuna sosiaaligerontologian sekä gerontologisen sosiaalityön sekä sosiaalityön menetelmäosaamista.

Opintojakso alkoi tammikuussa 2017. Opiskelijat saivat oppimistehtävän, jossa he ensin laativat yhdessä opettajien kanssa asiakastapaukset ja tekivät sen jälkeen valitsemalleen asiakkaalle palvelutarpeen arvioinnin ja palvelusuunnitelman. Luennoilla opiskeltu teoriatieto palveluohjauksesta sosiaalityön työmenetelmänä kytkettiin osaksi asiakkaan palveluprosessia. Opiskelijat suorittivat samanaikaisesti harjoittelujaksoa sekä oppimistehtävää. Opintojakso päättyi loppuseminaariin toukokuussa 2017.

Opintojakson päätösseminaarissa opiskelijoiden kanssa käytiin läpi, millaista osaamista palveluohjaus ja neuvonta ikääntyneiden parissa edellyttävät.

Keskeisinä osaamisalueina nähtiin

- palvelujärjestelmäosaaminen,
- palvelutarpeen tunnistaminen havaintojen, haastattelun ja mittausten perusteella,
- asiakkaan tarpeiden ja palvelutarjonnan kytkeminen yhteen sekä
- asiakkaan voimavarojen ja riskitekijöiden tunnistaminen.

Lisäksi moniongelmaisuus eli sosiaaliset ongelmat, useamman sairauden/vamman ja ikääntymisen aiheuttamien muutosten yhtäaikainen vaikutus yksittäisen ikäihmisen elämässä näyttäytyivät erityisinä haasteina opiskelijoiden työharjoittelujaksoilla.

Palveluohjauksen toimintamalli työn alla

Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa on hallituksen kärkihanke, jonka tavoitteena on tukea SOTE -uudistusta. Toimiva kotihoito Lappiin -hanke on osa laajempaa hallituksen kärkihanketta. Sen tavoitteena on muun muassa muodostaa toimintamalli alueelliselle palvelukokonaisuudelle ja keskitetylle asiakas-/palveluohjaukselle.

Ikääntyneiden palveluohjaus ja yhteensovitetut palvelukokonaisuudet edellyttävät toimintamallien lisäksi myös osaamista.

Geronomikoulutuksessa gerontologiaan ja gerontologiseen sosiaalityöhön linkittyy palveluohjausta sosiaalityön työmenetelmänä koskeva menetelmätieto, mikä konkretisoituu ikääntyneiden palveluohjausta ja neuvontaa koskevana gerontologisena palveluohjaus- ja neuvontaosaamisena.

Hallituksen kärkihankkeen kontekstissa olisi mielestäni oiva paikka gerontologisen palveluohjauksen ja neuvonnan osaamisen kehittämiselle ja osaamisprofiilin esiin nostamiselle geronomikoulutuksessa.

 

Lähteet:
SOTE ja maakuntauudistus 2017. Viitattu 5.6.2017. http://alueuudistus.fi/etusivu.




Lappilaisen matkailuyrityksen hyödyntämätön brändilupaus - vastuullisuus

13.6.2017



Jaana Ojuva net.jpg
YTM Jaana Ojuva on Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin viestintäsuunnittelija ja työskentelee Lapin ammattikorkeakoulun Eläinten hyvinvointi matkailupalveluissa –hankkeessa.


Lappilaisten yritysten vastuullisuus ja kestävät arvot nousivat maaliskuussa kansainvälisiin otsikoihin, kun matkailu-, viihde- ja lifestyle-yhtiö Virgin käsitteli blogissaan Lappia.

Kirjoittaja, Susan McPherson, oli aidosti vaikuttunut kokemuksistaan Lapissa ja otsikoi tekstinsä sen mukaisesti - eli mitä muun maailman tulisi ottaa opiksi lappilaisten yritysten yhteiskuntavastuullisuudesta.

Kuva 1 Ojuva.jpg
(Kuva 1) Kuvakaappaus Virgin-yrityksen blogiotsikosta, blogitekstiä on sosiaalisessa mediassa jaettu jo lähes 6000 kertaa.

Vastuullisuus näkyy myös Suomen matkailumarkkinoissa. FinPron Visit Finland on rakentanut kansallisen brändimme sille ajatukselle, että ”modernit humanistit” muodostavat keskeisen kohdemarkkinamme. Modernit humanistit jakavat yhteisen arvomaailman, ja tähän arvomaailmaan kuuluu myös vastuullisuuden peräänkuuluttaminen.

Lähtöasetelma ei siis ole hullumpi. Kansainvälisesti Suomi ja Lappi näyttäytyvät matkailun vastuullisuuden mallimaana. Olemme itsekin ymmärtäneet tämän vahvuudeksemme houkutellessamme Suomeen matkailijoita, jotka haluavat sekä toimia vastuullisesti että odottavat palveluntarjoajilta vastuullisuutta.

Jotain jää silti puuttumaan. Vai missä ovat ne lappilaiset matkailuyritykset, jotka ottavat tästä asetelmasta kaiken hyödyn irti?

McPherson osuu harmillisen oikeaan todetessaan, että me suomalaiset olemme itse hieman sokeita omalle toiminnallemme. Otamme vastuullisuuden itsestäänselvyytenä emmekä ymmärrä sen potentiaalia yritystemme markkinointivalttina.

Eläimet osana vastuullista matkailua

Vastuullisuus ohjaa kasvavassa määrin myös kansainvälisten matkanjärjestäjien ja –portaalien (mm. Thomas Cook, Responsible Travel, TripAdvisor) toimintaa. Useat kansainväliset toimijat ovat kieltäytyneet yhteistyöstä sellaisten matkakohteiden kanssa, jossa eläinten hyödyntäminen on eettisesti arveluttavalla pohjalla.

Nyt olisikin lappilaisilla yrityksillä täydellinen hetki korostaa sitä, missä me olemme jo hyviä. Useissa yrityksissä tehdään hyvää työtä, mutta se kaikki tapahtuu piilossa asiakkailta. Jos sitä ei näy, sitä ei ole olemassa.

Lappiin saapuvista kansainvälisistä matkailijoista suurin osa on lomallaan tekemissä matkailueläinten kanssa. Kaikkiaan Lapissa on lähes 200 matkailuyritystä, jotka hyödyntävät jollain tavalla toiminnassaan eläimiä (Bohn, García-Rosell & Äijälä, tulossa). Osa yrittäjistä omistaa eläimiä, osa taas tarjoaa palveluita alihankkijoiden kautta. Poroja, valjakkokoiria ja hevosia löytyy kaikkialta, kokoluokaltaan muutamien eläinten tiloista useiden satojen yksilöiden valjakkokoira- ja porotiloihin.

Eläinten hyvinvointi matkailupalveluissa on yksi vastuullisen matkailutoiminnan merkittävä osa. Se on myös teema, joka loistaa poissaolollaan silloin, kun puhutaan järjestelmällisestä vastuullisen matkailun edistämisestä. Aihetta ei ole huomioitu laajemmissa eläinten hyvinvointiin liittyvissä keskusteluissa eikä myöskään virallisena osana vastuullisen matkailun kehittämistä. (Äijälä, García-Rosell & Haanpää 2016, 47.)

Kuva 2 Ojuva.jpg
(Kuva 2) Lappilaisilla tiloilla tehdään paljon ns. matkailijoille näkymätöntä työtä, jonka avulla huolehditaan eläinyksilöiden hyvinvoinnista ja niiden lajityypillisten tarpeiden täyttämisestä.

Tätä taustaa vasten eläinten hyvinvoinnin vahva esiintuominen toisi lappilaisille yrityksille merkittävän kilpailuedun. Asetelmasta hyötyisivät sekä yksittäiset yritykset että koko Lappi. Voisimme erottautua kilpailevista matkakohteista - ja antaa samalla asiakkaalle uudenlaisen lupauksen palvelun laadusta.

Brändistä työkalu vastuullisuudesta viestimiseen

Mutta miten yhdistää edellä mainitut arvomaailman muutokset, yritysten vastuullinen toiminta, kohdemarkkinointi ja matkailueläinten merkitys? Vastaus on yllättävänkin yksinkertainen: brändin avulla.

Brändiin ja sen rakentamiseen liittyy monia ennakkoluuloja. Se ei ole vain isojen ja mahtavien yritysten toimintaa. Se ei vaadi suuria lisäresursseja, kun se rakennetaan luontevaksi osaksi yrityksen muuta toimintaa. Se ei myöskään ole markkinointitiimin omaa salatiedettä tai kansiollinen yrityksen logollisia materiaaleja.

Brändityö on yrityksen aitoa ja näkyvää toimintaa niiden arvojen pohjalta, joihin se on toiminnassaan sitoutunut – kuten esimerkiksi huolehtimaan matkailueläinten hyvinvoinnista. Se on monipuolista suhdetoimintaa, mikä sellaisenaan on yritysten perusarkea. Toimintaa, joka näkyy kaikkien työntekijöiden arkisessa aherruksessa. Eläimiä kohdellaan hyvin, niiden lajityypilliset tarpeet huomioidaan ja aito karvaisista työkavereista huolehtiminen välittyy myös matkailijalle.

Kuva  3 Ojuva.png
(Kuva 3) Vilkkaan sesongin jälkeen otetaan rennosti, mutta se ei valjakkokoirilla tarkoita pelkkää köllöttelyä. Myös kauden ulkopuolella treenataan monipuolisesti.

Kovin moni yrittäjä tuskin kieltäytyy, jos tarjolla on mahdollisuus kasvattaa liikevaihtoa, pienentää hintakilpailun vaaraa, edesauttaa uusien tuotteiden lanseeraamista ja saada vahvempi markkinaosuus. Nämä kaikki ovat onnistuneen brändäyksen tuloksia, ja niitä voi mitata euroissa. Hyvä brändi vähentää liiketoiminnan riskejä ja lisää asiakkaiden luottamusta.

Suomalaisena ja lappilaisena - vastuullisuuden mallikansalaisena - on helppo hymyillä. Mutta mikäli emme rohkeasti hyödynnä tätä teemaa osana brändityötä, pian otsikoihin pääsevät kilpailijamme ja sen jälkeen kilpailuetu on menetetty. Nopeimmat tekevät parhaat tulokset, kun brändätään matkailueläinten hyvinvointi osana vastuullista matkailua.


Silmäilyvinkkejä

Bohn, D., García-Rosell, J.-C. & Äijälä, M. (tulossa). Animal-based tourism services in Finnish Lapland. Rovaniemi: Lapin yliopisto, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti.

McPherson, S. (2017). What the Finnish Arctic region can teach us about corporate responsibility.

Visit Finland (2012). Moderni humanisti.

Äijälä, M., García-Rosell, J.-C., & Haanpää, M. (2016). Eläimet osana matkailutoimintaa. Matkailututkimus 2/2016, 45–59.
www.matkailuelaimet.fi



Edellinen 1 2 3 ... 13 14 15 16 17 ... 20 21 22Seuraava
Asian äärellä tiistaisin

Pohjoisen tekijät on asiantuntijablogi, jossa julkaistaan Lapin AMKin toimintaa ja toimintaympäristöä käsitteleviä ajankohtaisia kirjoituksia.

Kirjoitukset perustuvat työntekijöidemme tekemään asiantuntija- tai tutkimustyöhön. 

Blogin tarkoituksena on yleistajuisen tiedon levittämisen lisäksi laatia tilannekuvaa ja analysoida erityisesti Lapin kehitystrendejä: onnistuessaan myös nostaa uusia teemoja yleiseen keskusteluun.

Kirjoituksia julkaistaan viikoittain. Julkaisupäivä on pääsääntöisesti tiistai.

Blogin toimituskunnan muodostaa Lapin AMKin julkaisutyöryhmä.

Tervetuloa lukijaksi!

Opiskelijoiden blogi
Opiskelijoiden blogikirjoituksia julkaistaan Lapin AMKin opiskelijablogissa.
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää evästeistä. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK