Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista / Lentomatkustajan turvallisuutta liukuhihnalta

Lentomatkustajan turvallisuutta liukuhihnalta

27.10.2014



Eila blogi.jpg
Matkailupalveluiden osaamisalan TKI-päällikkö Eila Linna

Turvallisuusosaaminen on yksi Lapin ammattikorkeakoulun strategian monialaisesti kehitettävistä painoaloista. Matkailussa turvallisuus nousee esille alan trendeissä, mutta laskeutuu alas vahvasti yksilötasollekin. Haluan tässä herätellä siitä, miten turvallisuus näyttäytyy yksittäiselle kansalaiselle esimerkiksi lentomatkustajana.

NPA-ohjelman julkistamistilaisuus pidettiin Strathpefferissä, paikassa jonka olemassa olosta minulla ei aiemmin ollut harmainta hajua. Strategian vahvassa otteessa päätin tehdä matkalla havaintoja turvallisuuden ja turvallisuusosaamisen näkökulmasta tavallisen tallaajan silmin.

Kaikki kotimaan matkustamisessa on jo niin tuttua ja turvallisen tuntuista. Asiat hoituvat rutiininomaisesti joka kohdassa – turvatarkastus - tietokone, nesteet, vyö, kolikot, korut – saanko katsoa laukkuunne – totta kai – ja sitä rataa. Suhteellisen vakioitu prosessi, mitä nyt joskus olen ihmetellyt, miksi tietokone toisinaan pitää poistaa suojapussistaan, toisinaan taas ei. Käyntikorttikoteloni aiheutti tällä kertaa myös laukun tarkemman tarkastelun.

Tuttua linjaa jatkavat myös lentokoneessa henkilökunnan antamat turvaohjeet: turvaohjeet edessänne olevan istuimen selustassa, pelastusliivit istuimenne alla, happinaamarit ensin omille kasvoillenne ja sitten autatte toisia jne. Jos teillä on kysymyksiä lennon turvallisuusasioista, kääntykää matkustamohenkilökunnan puoleen. Olisi mukava tietää, mitä heiltä yleisemmin kysytään, josko sitten mitään. Rutiininomaisesti, ilmeenkään värähtämättä kaikki ohjeistus sujuu kuin rasvattu. Paitsi, että kukaan matkustajista ei seuraa annettuja ohjeita – ei kukaan!

Mitähän tapahtuisi, jos lentoemäntä osoittaessaan poistumisteitä näyttäisikin ihan muunlaisia viestejä antavia käsimerkkejä, happinaamarin kasvoille asettamisen sijaan sijoittaisikin sen ihan muihin vartalonosiinsa tai ohjeita antaessaan kivettyneen ilmeensä tilalta ilmehtisikin tilanteeseen sopimattomasti ja oudosti. No tällainen testi ei liene käytännössä mahdollinen, mutta ehkä se antaisi vinkkiä siitä, kannattaisiko ikiaikaista turvaohjeistuksen toteutusta miettiä tässä ajassa uudelleen, vaikkapa palvelumuotoilun keinoin.

Manchesterin kentällä terminaalia vaihtaessa jouduimme etsimään opasteita jonkin aikaa, mutta emme hermostumiseen saakka, koska aikaa oli riittävästi. Kentällä toistui viiden minuutin välein kehotus huolehtia matkatavaroista. Parinkymmenen toiston jälkeen kuulutus lakkasi häiritsemästä. Ennen seuraavaa koneeseen nousua kuljimme kolmen eri tarkastuspisteen kautta, jossa kaikissa tarkastettiin maihinnousukortti ja henkilöllisyystodistus. Lisäksi tuijottelimme jokaisella pisteellä silmäskannerin kanssa toisiamme.

Päänvaivaa aiheutti lennon tsekkaus, koska automaatti ei hyväksynyt kaikkien ryhmämme matkustajien passia tai henkilökorttia. Automaateilla olevat virkailijat kuitenkin auttoivat meitä huokausten ja merkitsevien katseen vaihtojen saattelemana, emmekä esittäneet toivettamme vierekkäisistä paikoista.

Turvatarkastus oli erittäinkin perusteellinen. Tarkoitukseni oli ottaa pari valokuvaa seinillä ja jopa lattioissa olevista seikkaperäisistä toimintaohjeista, mutta kuvaaminen oli kiellettyä. Hämmästykseksemme saimme turvatarkastushenkilökunnalta kiitokset siitä, että olimme ensimmäiset, jotka palauttivat tarkastushihnalla laatikot niille varattuihin pinoihin. Tarina ei tosin kerro, että minkä ajan sisällä ensimmäiset, mutta väliäkös sillä – mukavalta kiitos tuntui.

Koneeseen siirryttiin portilta ulkokautta. Ulkona näimme kauempana viittilöivän keltaliivisen miehen ja hänen takanaan lentokoneen, joten siis niitä kohti ja koneeseen. Mies palautti meidät kuitenkin puolivälistä matkaa takaisin, koska olimme vähällä ohittaa jonkin kentällä olevan portaikon vasemmalta puolelta ja olisihan meidän pitänyt tietää, että se olisi ohitettava oikealta puolelta – vai olisiko?

Manchester-Inverness-lennoilla olikin jo sen verran korostusta englanninkielessä, että syvin ohjeistuksen sisältö jäi ymmärtämättä, mutta mehän toki tiedämme jo muutenkin, mitä ne sisältävät. Mutta entäpä, jos jokin menisikin toisin? Kuinka silloin varmistetaan, että kaikki ymmärtävät ohjeet oikein ja osaavat toimia niiden mukaan.

Kaiken kaikkiaan matkamme sujui totuttujen rutiinien puitteissa tutusti ja turvallisesti. Toimintojen säännönmukaisuus, toistuvuus - myös tietynlainen hajuttomuus ja mauttomuus, ovatkin tärkeitä, jotta matkustaja voi matkallaan rennosti luottaa kaiken toimivuuteen ja tuntea olonsa turvalliseksi.

Vilkaiskaapa muuten uusi-seelantilaisten lentojen turvallisuusvideo. Olisikohan tästä mallia meillekin?



Kommentit

Lisää kommentti

Ei kommentteja

Asian äärellä tiistaisin

Pohjoisen tekijät on asiantuntijablogi, jossa julkaistaan Lapin AMKin toimintaa ja toimintaympäristöä käsitteleviä ajankohtaisia kirjoituksia.

Kirjoitukset perustuvat työntekijöidemme tekemään asiantuntija- tai tutkimustyöhön. 

Blogin tarkoituksena on yleistajuisen tiedon levittämisen lisäksi laatia tilannekuvaa ja analysoida erityisesti Lapin kehitystrendejä: onnistuessaan myös nostaa uusia teemoja yleiseen keskusteluun.

Kirjoituksia julkaistaan viikoittain. Julkaisupäivä on pääsääntöisesti tiistai.

Blogin toimituskunnan muodostaa Lapin AMKin julkaisutyöryhmä.

Tervetuloa lukijaksi!

Opiskelijoiden blogi
Opiskelijoiden blogikirjoituksia julkaistaan Lapin AMKin opiskelijablogissa.
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK