Olemme eläneet Lapin ammattikorkeakoulussa myös hyvinvointipalvelujen osaamisalalla tänä vuonna yhtä aikaa tapahtuvien suurten ja merkittävien muutosten keskellä. Kaksi erillistä ammattikorkeakouluorganisaatiota erilaisine kulttuureineen ja toimintatapoineen ovat yhdistyneet yhdeksi uudelleen organisoituneeksi korkeakouluksi. Samanaikaisesti on tapahtunut korkeakoulun yhtiöittäminen osakeyhtiöksi. Tämän seurauksena olemme opetelleet muun muassa uudenlaista päätöksentekoa ja elämään ALV-maailmassa. Kampusrakenteita on tiivistetty ja tilankäyttöä tehostettu sekä tietojärjestelmät yhdistetty. Siinä on ollut muutosta kerrakseen. Näiden muutosten tarve on kuitenkin ollut ilmeinen ja perusteltu ja olen sitoutunut niihin.
Muutoksia tulee runsaasti myös valtakunnan tasolta. Ammattikorkeakoulun rahoitusmalli on muuttunut. Rahoitus perustuu tehtävään tulokseen. Tulosvastuuajattelu ja -toiminta ovat opeteltavien asioiden listalla. Hankkeiden osalta ohjelmakausi on päättymässä ja uusi alkamassa. Hankevolyymi pitää saada kasvuun. Näiden uusien tuulien myötä ammattikorkeakoulut saavat maistaa markkinatalouden makuja ja mausteita. Eikä tässä kaikki, oman lisänsä kuvioon tuovat valtakunnallisen yhteishakujärjestelmän muuttuminen ja vuoden 2015 alusta voimaan astuva uusi ammattikorkeakoululaki toimeenpanoasetuksineen.
Tuntuu kyllä siltä, että yhtäaikaisten muutosten sekä määrä että koko ovat kasvussa, samoin niiden kompleksisuus. Ei ihme, että tässä vauhdissa välillä vähän päätä huimaa. On kaikesta huolimatta motivoivaa saada olla mukana rakentamassa uutta, mahdollisimman elinvoimaista ja yhtenäistä Lapin ammattikorkeakoulua ja hyvinvointipalvelujen osaamisalaa. On tärkeää, että puhallamme kaikki yhteen hiileen.
Muutosta tapahtuu monella tasolla, ei vain organisaation tasolla. Yksittäisen työntekijän näkökulmasta katsottuna muutos on voinut näkyä mm. työnantajan ja työehtosopimuksen muuttumisena, työtehtävien vaihtumisena, uutena johtajana ja esimiehenä, uutena työpisteenä ja työhuoneena. Työkaveritkin ovat saattaneet vaihtua. Lisäksi toimintaa ohjaavat säännöt ja ohjeet ovat monin osin erilaisia kuin aikaisemmin ja osa niistä puuttuukin. Osa sähköisistä järjestelmistä on uusia ja niitä vielä opetellaan.
Kaiken kaikkiaan on kysymys myös mittavista yksilötason muutoksista. Muutoksessa mukana olevilta on vaadittu kärsivällisyyttä, joustamista sekä stressin- ja epävarmuudensietokykyä. Sitä heistä on löytynyt kiitettävästi tämän turbulenssin keskellä. Kaikesta huolimatta perusprosessit ovat toimineet hyvin, kiitokset kaikille!
Osaamisalan toiminnan sijoittuminen kahdelle kampukselle neljään eri toimipisteeseen luo omat haasteensa johtamiselle. Mieltä painaa jatkuva pieni riittämättömyyden tunne siitä, miten ehtisi olla riittävästi ja tasapuolisesti läsnä ja huolehtia sekä asioiden että ihmisten johtamisesta. Tässä tilanteessa esimiestyö korostuu. Onneksi osaamisalallamme on pätevät ja sitoutuneet lähiesimiehet. Heidän tukensa on korvaamaton. Helpotusta tilanteeseen tuo myös organisaatiossamme käynnistynyt johtamis- ja esimieskoulutus.
Näissä olosuhteissa on tärkeätä muistaa kaikkien työ- ja muusta hyvinvoinnista huolehtiminen. Meille ihmisille monenlaiset asiat voivat tuottaa iloa ja hyvinvointia. Itse olen huomannut, että ihan pienetkin asiat toimivat tässä mielessä, silloin kun aikaa ei ole kovin suurisuuntaisiin tekemisiin. Esimerkiksi vasta tänä vuonna olen kunnolla tiedostanut, että paras taulu olohuoneessamme on iso ikkuna, josta voi ihastella elävää luontoa ja vuodenaikojen vaihtelua. Esimerkiksi seurata pihapihlajan moni-ilmeisyyttä; keväällä lehtien puhkeamista hennon vihreinä, kesän valkoista kukkakruunua, syksyn leiskuvia punaisen, oranssin ja keltaisen värejä ja talven yli punaisina pysyviä marjoja ja tykkylumen koristelemia oksia. Siinä silmä ja sielu lepäävät.
Nyt elämme joulun alusaikaa. Pian koittaa odotettu ja ansaittu katko arkiseen työntekoon. Se suo meille mahdollisuuden pysähtymiseen ja rentoutumiseen, voimien keräämiseen tulevalle vuodelle. Käytetään tilaisuus hyväksemme!