Melkein isona, melkein pienenä. Melkein tulevaisuus, me ollaan. Näin riimittelee Haloo Helsinki!, yksi suosituimmista suomalaisista popyhtyeistä. Miten oikeassa nämä nuorison suosikit ovatkaan. On kevät ja ikäluokallinen nuoria miettii tulevaisuuttaan tai ainakin seuraavaa askeltaan kohti haaveitaan, tavoitteitaan, hyvää elämää. Useimmilla askelmerkit tulevaan syksyyn on jo asetettu.
Lapissa on kannettu huolta nuorten syrjäytymisestä, pahoinvoinnista ja poismuutosta. Tämä on tiedostettu, kuten sekin, että ongelma on yhteinen Barentsin alueella.
Monesti syrjäytymisuhka on liitetty haja-asutusalueille. Kuitenkin syrjäytyminen ja yksinäisyyden kokemus näyttää olevan erityisesti kasvukeskuksiin kuuluva kasvava ilmiö. Kun naapuri ei tunne toistaan, vaikka seinän takana asutaan. Pakenemalla suureen kaupunkiin, ei välttämättä pääse eroon syrjäytymisestä. ”Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.” Joidenkin Etelä-Suomen suurista kaupungeista tulleiden opiskelijoidemme hämmästys on ollut suuri, "kun oikein nimeltä tunnetaan". Luksusta jossain muualla, business as usual meillä.
Kouluttautumisella ehkäistään syrjäytymistä, mutta mikään patenttiratkaisu se ei ole. Jokainen tutkinnon suorittanut odottaa pääsevänsä töihin. Vasta sitten ollaan tulevaisuusuralla. Työllistyminen on kuitenkin yksi isoista haasteista Lapin alueella. Jos onkin tarvetta ja osaamiselle kysyntää, onko palkan maksajaa? Samalla tavalla kuin kannetaan huolta ensisijaisesti Lapin omien nuorten kouluttautumisesta, pitää kantaa huolta – ja vastuuta – siitä, että kouluttamamme nuoret voivat työllistyä Lappiin, palvelemaan alueen elinkeino- ja kulttuurielämää sekä julkisiin palveluorganisaatioihin ja myös uskaltautumaan yrittäjiksi. Koulutusinvestoinnille saadaan paras tuottoaste, kun toimimme ”kasvattajaorganisaationa” pohjoiselle. Kuitenkin heti perään on tehtävä kolme tarkennusta. Ensinnäkin kansainvälinen Lappi tarvitsee eri puolille maailmaa työllistyviä ja verkostoituvia nuoria ja aikuisia. Toiseksi työllistyminen Barentsin alueelle on oppilaitoksemme strategisesta näkökulmasta katsoen erittäin hyvä vaihtoehto. Ja kolmanneksi muista kulttuureista tulevat kansainväliset opiskelijat ja opettajat ovat arvokas voimavara kansainvälistämisessä ja eri kulttuurien oppimisessa.
Koulutukselle ei riitä pysyminen ajassa. Sen on kyettävä ennakoimaan tulevia osaamistarpeita ja myös oltava vaikuttamassa niihin. Työelämää muuttavia ilmiöitä ovat mm digitaalisuuden räjähtävä tuleminen, pohjoisen muuttuva asema globaalitaloudessa, lisääntyvät energia- ja ympäristöinnovaatiot, luovan talouden laajeneminen, monimuotoistuva robotisaatio, ICT- ja kansainvälisyysosaamisen kytkeytyminen lähes kaikkeen työelämään.
On liian helppo ratkaisu pitäytyä tutuissa rakenteissa ja koulutusohjelmaratkaisuissa, jotka tarjoavat yleispätevän osaamisen ja varsin perinteiset kompetenssit. Ammattikorkeakoulussa on paljon kehitys- ja innovaatio-osaamista. Suunnataan sitä myös oman tutkintotuotteiston kehittämiseen. Lähtökohdat löytyvät erinomaisesta arktissävytteisestä strategiastamme. Esimerkiksi etäisyyksien hallinta kytkeytyneenä digitalisoituvaan, ICT-osaamista edellyttävään työelämään antaa aihetta kehittää tradenomin tutkintoa niin, että tutkinnon sisällä vahvistettaisiin opiskelijan osaamista näillä elementeillä. Erityisesti pk-yritykset voisivat hyötyä tällaisesta koulutuksesta ja työllistää valmistuvia. Opiskelijalle se tarjoaa parhaimmillaan osaamisen toisen tukijalan.
Barentsin alueella ja erityisesti Suomessa liiketoimintalogistiikan merkitys nousee ja sen pitäisi näkyä myös vahvemmin koulutussisällöissä, erityisesti aikuisille suunnatussa koulutuksessa sekä organisaation oman osaamisen kehittämisessä. Mika Aaltonen ja Michael Loescher kuvaavat teoksessaan Arktinen myrsky (2013) Suomelle erinomaisen mahdollisen tulevaisuuden arktisessa logistiikkabisneksessä:
” Vastalöydetyt arktiset öljy- ja kaasuvarastot ovat suunnattoman kokoiset. Suorin reitti arktisen öljyn ja kaasun luo olisi lyhyt korkean teknologian meri-maasilta sopivasta kaupungista – Muurmanskista, Kirkenesistä, Narvikista tai Tromssasta – Kemiin tai Ouluun. Ja pidemmälle Baltian junarataan. Ja Euroopan TEN-verkkoon yleisemmin”
Sisältöjen kehittämisen ohessa on tarpeen pohtia toteutustapoja. Suomalaisessa peruskoulussa ja lukioissa otetaan nyt käyttöön uudenlaisia malleja, joihin on hyvä tutustua ammattikorkeakoulussakin. Me arkailemme nuorten koulutuksessa virtuaalisuutta, kun peruskoulussa sitä jo rohkeasti käytetään. Lukion matematiikassa ns Peuran mallissa oppisisällöt opiskellaan opetusvideoista kotona ja opettaja ohjaa harjoitustöitä oppitunneilla. Ainakin sillä saavutettiin Mensan palkinto viime vuonna. Maahanmuuttajien integrointi opetukseen on varsin kehittynyttä. Samoin on yrittäjyyden integrointi oppimiseen.
Näistä toteutuksista tulee tulevaisuudessa opiskelijoita myös korkea-asteelle. Millaisin toteutusmallein ja pedagogisin näkemyksin kohtaamme heidät? Kokemusta ja näyttöjä Lapin ammattikorkeakoulussa on ja lisäksi iso into kehittää. Yksi avain on varmasti pitkien etäisyyksien maakunnassa verkossa tapahtuvan oppimisen kehittämisessä edelleen. Toinen avain on työelämän yhteistyön monimuotoistamisessa. Kolmas avain on kansainvälisessä International Class-yhteistyössä. Toki avainnippuun mahtuu paljon muutakin.
Toivon, että saamme aikaan sellaisen kokonaisuuden ja opiskeluympäristöt, joiden rohkaisemana nuoret siivet kantavat hyvään elämään, sillä maailma on minun, maailma on sinun, maailma on tehty meitä varten. On pohjoisen nuorison aika.