Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista / Osa-aikaisen opettajan ensikokemus etäopetuksesta

Osa-aikaisen opettajan ensikokemus etäopetuksesta

15.1.2019



Olli Kuisma.jpg
Insinööri (AMK) Olli Kuisma toimii projekti-insinöörinä ja osa-aikaisena tuntiopettajana Lapin ammattikorkeakoulussa.

Lapin ammattikorkeakoulussa voi suorittaa insinöörin tutkinnon monimuoto-opetuksessa, jolloin opetus järjestetään iltaisin joko paikan päällä tai etänä tietokoneen avulla.

Opetusohjelmana käytetään muun muassa Adobe Connection -nimistä ohjelmaa. Ohjelmassa opiskelijat näkyvät nimensä perusteella läsnäolevina, ja he voivat joko puhua opettajalle mikrofonin kautta tai sitten kirjoittaa opettajalle chatissa.

Ohjelma tunnistaa, kun kommenttia aletaan kirjoittaan. Näin ollen tuleva kysymys ei jää pimentoon kommenttikenttään. Mielestäni tämä ominaisuus oli loistava apu opetuksessa.

Aloitin työteon Lapin ammattikorkeakoulussa syksyllä 2016 projekti-insinöörin tehtävissä. Pääasiallisesti teen töitä energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian käyttöön liittyvissä hankkeissa.

Koko ajan itselläni on ollut tunne, että opettaminen Lapin ammattikorkeakoulussa olisi itselleni unelma-ammatti. Ammattikorkeakoulussa on halu osallistaa TKI-väkeä opetukseen, millä pyritään TKI:n ja opetuksen integraation vahvistamiseen. Opiskelijoita otetaan mukaan hanketöihin ja opettajia informoidaan hanketoiminnasta.

Sain kokeilla opettamista Lapin ammattikorkeakoulussa. Järjestimme kurssin rakennustekniikan opiskelijoille, jotka eivät olleet suorittaneet tai läpäisseet mekaniikan ja lujuusopin kurssia. Ideana oli, että kurssini toimisi eräänlaisena tukikurssina, jolloin kaikki aiheita koskevat asiat käsiteltäisiin mahdollisimman perusteellisesti, jotta puuttuvat suoritukset saataisiin hyväksytysti läpi.

Kipinä opetukseen lähti opettajien sekä opiskelijoiden kanssa, jotka olivat aikaisemmin käyneet mekaniikan ja lujuusopin kurssit saamatta niistä arvosanaa. Kun näitä henkilöitä oli useampia, ja samaan aikaan oma kiinnostukseni aiheeseen kasvoi kasvamistaan, ehdotin asiaa opettajille, jotka pienen puntaroinnin jälkeen antoivat minulle luvan pitää tukikurssi.

 

Etäopetuksen kalusto ja toimintamalli

Kurssi päätettiin suorittaa iltaopetuksena Adobe Connectionin avulla monimuoto-opiskelijoille, jotta mahdollisimman moni pääsisi osallistumaan kurssille. Tunnit alkoivat klo 17.15 ja loppuivat klo 20.30.

Opetuksessa käytin Adobe Connectionin lisäksi Whiteboard-taulua, jonka avulla kyetään piirtämään ja laskemaan tehtäviä valkokankaalle virtuaalisesti. Näin esimerkiksi vapaakappalekuvien piirtäminen on helpompaa.

Kävi ilmi, kuinka riippuvaisia etäopetus on tietotekniikan toimivuudesta. Loppuvaiheessa kurssia esiin nousi erilaisia ongelmia, kuten se, että Adobe Connectioniin tiedostojen lataaminen ei onnistunut, joten oppitunnit piti soveltaa niin, että opettajan näyttö jaettiin opiskelijoille.

Lisäksi Whiteboardin käyttö tuotti ongelmia, koska opiskelijat eivät nähneet niitä asioita, joita piirsin ja laskin taululle. Sain tunnit pidettyä ja laskujen laskemisessa käytin Whiteboardin sijaan Wordia, jonne tein harjoitustehtävien laskut. Tämä kylläkin vei enemmän aikaa opetuksesta.

Joissain tilanteissa jouduin turvautumaan pelkästään tehtävien ratkaisuperiaatteen selostamiseen. Tämä metodi ei ole mielestäni yhtä tehokas kuin harjoitustehtävien laskeminen.

Selostamisessa tarkkaavaisuus on valttia, jotta asia menee opiskelijoille perille ja tehtävän ratkaisutyylistä jää mahdollisimman vähän epäselvyyttä. Opettajan vastuulla on, että tehtävä on sääntöjen mukaan ratkaistu.

Kaiken kaikkiaan etäopetuksen kalustossa haasteita tuotti riippuvaisuus laitteiden toiminnasta. Osassa laitteistoa ei ollut Whiteboardin käyttömahdollisuutta, ja ne luokat, joissa käyttö oli mahdollista, täytyi laitteen lisenssin olla voimassa. Kiteytettynä voidaan siis sanoa, että opetustilanne oli riippuvainen luokasta sekä laitteiden toimivuudesta.

Aktivoinnin haasteet

Etäopetuksessa opiskelijat eivät olleet kovin aktiivisia kysymään. Oletan tämän johtuvan siitä, että opetuksen tapahtuessa samassa tilassa opiskelijoiden kanssa, on kysymysten esittäminen luontevampaa, kun välissä ei ole tietoteknisiä laitteita. Lisäksi tähän voi vaikuttaa, että kaikilla opiskelijoilla ei ole käytettävissään mikrofonia luentojen aikana.

Toki mahdollisuuksia passiivisuuteen voi löytyä muualtakin, mutta kokonaisuutena tarkasteltuna ei etäopetus ole mielestäni yhtä tehokas tapa oppia opittavaa asiaa kuin päiväopetus.

Ymmärrän kyllä monimuoto-opiskelun idean: että opiskelijoilla on mahdollisuus käydä töissä ja sen jälkeen osallistua illalla luennolle tai katsoa luento myöhemmin nauhoitteena. Tämän vuoksi etäopetus on mittaamattoman arvokas tapa toteuttaa opetusta.
Voidaanko opiskelijoiden aktiivisuutta sitten parantaa etäopetuksessa?

Tarkoituksena on kumminkin, että oppimistilanteissa on opetuksen lisäksi tilaa kysymyksille sekä keskustelulle. Etäopetuksessa kysymyksien esittäminen vie varmasti enemmän aikaa kuin varsinaisessa opetuksessa, koska kysymys tulee kirjoittaa (jos opiskelijalla ei ole mikrofonia käytettävissä) ja näin ollen kysymyksen esittäminen voi tuntua aikaa vievältä tai turhalta.

Tällainen ajattelu on (radikaalisti sanottuna) väärin, koska opettajat ovat sitä varten, että heille voi esittää kysymyksiä.

Myös etäopetuksessa voitaisiin ennakkoon varata tuntien lopuun aikaa keskustelulle. Tällöin opetettava asia olisi käyty läpi ja olisi tilaisuus keskustella, mikäli kysymyksiä olisi syntynyt.

Samalla täytyy muistaa, että kaikki eivät pääse osallistumaan samaan aikaan etäopetustunneille, jolloin nauhoitetut luennot ovat korvaamattomia opiskelijoille.

Mietin myös, että olisiko aktiivisuuden parantamiseen mahdollista vaikuttaa jonkinlaisella palkitsemisella, mutta se ei käytännössä tulisi onnistumaan.

Kaiken kaikkiaan: etäopetuksessa vastuu on opiskelijoilla, kun puhutaan tunneille osallistumisesta, mutta opettajan vastuulla on opetettavan asian opettaminen opiskelijoille.

 

Yllättävän raskasta, silti innostavaa

Mitä etäopetus antoi sitten itselleni? Se toi hieman tarttumapintaa siihen, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä, eli opettaa saman aihepiirin parissa.

Kumminkin yli kolmen tunnin luento, jossa opettaja puhuu yksin opiskelijoille tietokoneen välityksellä, on yllättävän raskas.

Keskustelun puuttuminen loi välillä tunnetilan, että onkohan puhe monotonista tai takkuilevaa. Tunne iski varsinkin silloin kun selitin opetettavaa asiaa, ja huomasin tehneeni virheen jonkin asian suhteen.

Sama toistui myös, kun puhuin opiskelijoille ja materiaalissa oli virhe. Tällaisten korjaaminen vei myös aikaa varsinaisesta opetuksesta. Tunnit kykenin pitämään soveltamalla hieman materiaalia ja muokkaamalla luentoa.

Etäopettaminen oli kuitenkin huikea ja mahtava kokemus opetustoiminnasta käytännössä ja suosittelen sitä kaikille opettamisesta kiinnostuneita.

Mitä kritiikkiä voin antaa sitten itselleni opettajana? Ensimmäisenä mieleeni tulee, että täytyy pitää rauhallinen työtahti. Välillä huomasin, että kiire tuntui painavan niskaan, vaikka todellisuudessa aikaa olisi ollut enemmän.

Toinen tärkeä asia on luentomuistiinpanojen tekeminen. Mielestäni muistiinpanoissani käsiteltiin opetettavaa asiaa liian tarkasti, jolloin esimerkkilaskuja muodostui hyvin paljon muistiinpanoihin. Toisaalta on kumminkin hyvä, että opiskelijoilla on monia esimerkkejä olemassa, joiden avulla voidaan valmistautua tenttiin.

 

Lopuksi

Vaikka mekaniikan ja lujuusopin tukikurssista ilmoitettiin opiskelijoille, oli osallistuneita opiskelijoita vähemmän kuin odotin. Syitä voi olla tietenkin monia, kuten opiskelijoiden omat kiireet työssä tai perhe-elämässä, mutta opettajan näkökulmasta tilanne näytti turhauttavalta.

Ideana oli kumminkin, että suorittamattomat opinnot saataisiin tehtyä, jolloin opiskelija olisi lähempänä valmistumista. En usko, että kukaan opiskelija toivoo tilannetta, jossa valmistuminen on lähellä, mutta tutkintotodistus jää saamatta yhden puuttuvan kurssin takia.

On toivottavaa, että erilaisten tukikurssien merkitys opiskelijoille ei näkyisi sanktiona, vaan ennemminkin opiskelijalle tarjottuna mahdollisuutena.



Kommentit

Lisää kommentti

Ei kommentteja

Asian äärellä tiistaisin

Pohjoisen tekijät on asiantuntijablogi, jossa julkaistaan Lapin AMKin toimintaa ja toimintaympäristöä käsitteleviä ajankohtaisia kirjoituksia.

Kirjoitukset perustuvat työntekijöidemme tekemään asiantuntija- tai tutkimustyöhön. 

Blogin tarkoituksena on yleistajuisen tiedon levittämisen lisäksi laatia tilannekuvaa ja analysoida erityisesti Lapin kehitystrendejä: onnistuessaan myös nostaa uusia teemoja yleiseen keskusteluun.

Kirjoituksia julkaistaan viikoittain. Julkaisupäivä on pääsääntöisesti tiistai.

Blogin toimituskunnan muodostaa Lapin AMKin julkaisutyöryhmä.

Tervetuloa lukijaksi!

Opiskelijoiden blogi
Opiskelijoiden blogikirjoituksia julkaistaan Lapin AMKin opiskelijablogissa.
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK