Selvittelin viikonloppuna äitivainajani jäämistöä. Käteeni osui isäni Maunon tutkintotodistus vuodelta 1931. Hän oli suorittanut diplomi-insinöörin tutkinnon Polyteknillisessä korkeakoulussa Helsingissä 1931. Mauno oli saanut tutkintonsa maanviljelysinsinöörin suuntautumisvaihtoehdosta.
Kun kerroin todistuksesta perheelleni, vaimoni kysyi heti: ”Mikä se semmoinen maanviljelysinsinööri oikein on?” Ryhdyin käymään Maunon suorittamia kursseja läpi tutkintotodistuksesta ja huomasin, että tutkinto oli oikeastaan agronomin ja insinöörin tutkinnon yhdistelmä. Todistuksesta löytyi niin kasvi- kuin koneoppiakin, ja olipa siellä meteorologiaa ja fysiikkaakin.
Että ei se moni- tai poikkialaisuus niin uusi juttu olekaan. Kyllä sitä jo sata vuotta sitten harrastettiin.
Nyt monialaisuus on noussut jälleen esille myös suomalaisten ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmatyössä. Ilmiö oli keskeisessä osassa kaikkien suomalaisten ammattikorkeakoulujen yhteisessä kaksivuotisessa hankkeessa, ”YAMK-koulutus vahvaksi TKI-vaikuttajaksi”, joka toteutettiin 2014−15.
Ammattikorkeakoulujen monialaisuudella ymmärretään hankkeen tulosten mukaan ”nimenomaan koulutusalojen ylittämistä ja erilaisten osaamisten yhdistämistä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi ja opiskelijan taitavuuden tai pätevyyden lisäämistä”. Tämä tarkoittaa sekä perinteisten hallinnollisten rajojen ja tulosyksiköiden välisten rajojen ylittymistä. (Henner & Koivisto 2015.)
Myös meillä Lapissa poikkialaisuus on uusi (vanha) mahdollisuus, johon on jo YAMK-koulutuksissa tartuttu. YAMK-yksikkö on 2014 alkaen toteuttanut kaikille YAMK-opiskelijoille yhteisiä opintoja. Ja niiden opettajina ovat toimineet yhteisopettajuuden hengessä niin osaamisalojen kuin YAMK-yksikön opettajatkin.
YAMK-yksikkö järjestää itse opetusta oman henkilökuntansa toimesta, mutta myös ostaa opetusta osaamisaloilta. Noin puolet kaikesta YAMK-yksikön järjestämästä opetuksesta hoidetaan osaamisalojen opettajien toimesta, runsaat puolet yksikön oman väen voimin.
Poikkialaisuudelle tulee olla työelämän tarve. 1920-luvulla isäni opiskellessa, oli maan saattaminen omavaraiseksi viljan ym. elintarvikkeiden tuotannon suhteen tärkeää. Silloin tarvittiin insinöörejä, jotka osasivat tekniikan suomin mahdollisuuksin parantaa satoa ja tehdä aiemmin viljelyskelvottomiksi ajatelluista maatyypeistä tuottavia peltoja tai kuivattaa soita niin, että metsät kasvaisivat paremmin.
Myös Lapin AMK:n järjestämän poikkialaisen opetuksen tulee saada työelämän ”siunaus”. Hyvänä esimerkkinä tästä on YAMK-koulutusten Monialainen opinnäytetyö (MONT), jossa toimeksiantajana ja monialaisten opinnäytetöiden tilaajana toimivat Lapin liiton klusterit ja Lapin yrittäjät ry. MONT-opinnäytetyöt ovat aitoja poikkialaisia töitä, joissa eri alojen opiskelijat tekevät yhdessä tutkimuksellista kehittämistyötä ja heitä ohjaavat eri alojen ja YAMK-yksikön opettajat.
Isäni ja hänen kurssikaverinsa olivat ylpeitä suorittamastaan poikkialaisesta tutkinnosta. Heitä ei edes haitannut se, että me, heidän lapsensa, keksimme nimittää heidän tutkintoaan kurssikavereiden järjestämissä kesäkokoontumisissa ”ojankaivuuinsinöörin” tutkinnoksi. ”Osaavathan nuo ainakin ojan kaivaa vetiseen suohon.” Nykyään sekin alkaa olla kiellettyä toimintaa, mutta se taas on jo kokonaan toinen juttu.
Lähde: Henner, A. & Koivisto, K. 2015. Monialaisuus oppimisen edistäjänä master-tutkinnoissa – Opiskelijoiden kokemuksia monialaisista opinnoista. Teoksessa: YAMK-koulutus vahvaksi TKI-vaikuttajaksi. Toim. Lampinen, M. & Turunen, H. Hämeen ammattikorkeakoulu.