Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyön edistäminen on ollut viimeisten vuosien aikana vahvasti esillä poliittisissa linjauksissa. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä 5.9.2013 linjattiin, että korkeakoulut ja tutkimuslaitokset muodostavat asteittain osaamisen keskittymiä, joita ovat mm. yhteiset kampusalueet, yhteiset tutkimusinfrastruktuurit (laboratoriot, tutkimuslaitteet), yhteistyö ja työnjako tutkimuksessa ja opetuksessa sekä aineistojen ja osaamisen yhdistämistä ja yhteistä henkilökuntaa.
Tarkoitusta varten on perustettu eri ministeriöiden yhteinen KOTUMO-hanke, jonka tarkoituksena on konkretisoida yhteistyötä, etsiä keinoja yhteistyön esteiden poistamiseen sekä hakea kokonaisohjausta yhteistyön edistämiseksi. Hankkeessa on rakennettu tiekartta, jossa linjataan yhteistyön tavoitteita, haetaan kannusteita yhteistyölle sekä selvitetään esteiden poistamista. Tiekartassa on lueteltu paljon erilaisia esteitä, jotka joko estävät tai hidastavat yhteistyön kehittämistä.
VTT teki tutkimuksen vuonna 2014 korkeakoulujen yhteistyöstä ja erityisesti yhteistyön esteistä. Tutkimuksessa todettiin, että yhteistyötä tehdään aika laajasti. Tutkimus koski ainoastaan neljää korkeakoulu/tutkimuslaitosta, joten otos on varsin pieni. Keskeisiksi ongelmiksi nostettiin asenteet, toisten toiminnan tuntemattomuus, kilpailu rahoituksesta, erilaiset kustannus- ja rahoitusrakenteet, toiminnan erilainen suuntautuminen sekä tavoitteiden ja tulosmittareiden erilaisuus. Voinemme itse kukanenkin tunnistaa ja hyväksyä nämä esteet tyypillisiksi ja siinä mielessä yleistettäviksi.
Mielenkiintoista kummassakin asiakirjassa oli yhteistyön esteiden pienuus ja osin jopa turhamaisuus. Oman tulkintani asiakirjoihin perehdyttyäni on, että keskeiseen rooliin nousevat ihmisten asenteet ja niistä kumpuava tietynlainen yhteistyöhaluttomuus. Olemme Lapissa tehneet varsin pitkälle menevää yhteistyötä korkeakoulujen kesken ja voin hyvin tunnistaa nyt esille nostetut esteet käytännön tasolla merkityksellisinä ja jopa yhteistyön etenemisen kannalta ratkaisevina. Tästä näkökulmasta niin tiekartassa kuin VTT:n tutkimuksessa esille nostetut esteet ovat relevantteja ja vaativat toimenpiteitä.
Verohallinto on parhaillaan tekemässä korkeakouluille verotusohjetta, johon helmikuun puolivälissä pyydettiin korkeakouluiltakin lausuntoa. Jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi edellä mainituissa prosesseissa ei noussut esille verotusongelma, jota itse pidän yhtenä keskeisimpänä ja vaikeimmin ratkaistavana esteenä syvemmälle yhteistyölle ja yhteistyörakenteiden kehittämiselle. Ohjeluonnoksessa ei myöskään huomioida korkeakoulujen keskinäistä yhteistyötä koulutuksen ja T&K-toiminnan osalta eikä myöskään opetusta ja T&K-toimintaa tukevaa yhteistä palveluiden tuottamista.
Kun korkeakoulut toteuttavat lakisääteisiä tehtäviään yhdessä ja korvaavat toisilleen aiheutuneita kustannuksia, törmätään verotuksen tulkintojen osalta todelliseen ongelmakokonaisuuteen. Tällaisia ovat mm.
- Yhteisten työntekijöiden käyttäminen
Korkeakouluilla voi olla ja tulisi olla yhteistä asiantuntijuutta ja yhteisiä asiantuntijoita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että henkilölle maksetaan palkka toisesta korkeakoulusta ja yhteistyökorkeakouluun perustetaan ns. 0-toimi, joka oikeuttaa tekemään työtä kummankin korkeakoulun nimissä. Korkeakoulut laskuttavat keskenään työkustannukset tehdyn työn mukaan. Lakisääteisen koulutuksen osalta tulkinta on verotonta toimintaa, mutta avoimeksi jää tulkinta esimerkiksi perustoimintaan liittyvän T&K-toiminnan tai perustoimintaan liittyvien tukipalveluiden tuottamisen osalta.
- Yhteisten koulutusta ja T&K-toimintaa tukevien toimintaympäristöjen hyödyntäminen lain mukaisten tehtävien osalta.
Ohjeistuksessa ei oteta lainkaan kantaa yhteisten oppimis-, kehittämis- ja tutkimusympäristöjen yhteiseen hyödyntämiseen, mikä kuitenkin on keskeinen korkeakoulujen yhteistyön muoto.
Tulkinta veromenettelystä joudutaan joka kerta hakemaan erillisellä verottajan ennakkopäätöksellä. Tulkinta on aina korkeakoulukohtainen, useimmiten määräaikainen ja ainoastaan yhtä verovuotta koskeva eikä välttämättä johdonmukainen tai ennakoitavissa.
- Yhteisten koulutusta ja T&K-toimintaa tukevien tukipalvelujen tuottaminen.
Ohjeistuksessa ei oteta lainkaan kantaa tukipalveluiden yhteiseen tuottamiseen ja keskinäisen laskutuksen verokohteluun.
Kokonaistaloudellisuuden ja tehokkuuden näkökulmasta korkeakoulujen tulisi kehittää koulutusta ja T&K-toimintaa tukevia palveluita yhdessä. Nämä ovat puhtaasti korkeakoulujen sisäisiä palveluita. Tällaisia palveluita ovat mm. opiskelijapalvelut, kirjastopalvelut, viestintäpalvelut, kansainvälistymiseen liittyvät palvelut ja it-tukipalvelut. Näissäkin toiminnoissa korkeakoulut joutuvat hakemaan verohallinnolta verokohtelun ennakkopäätöksen, jos haluavat saada varmuuden menettelynsä oikeellisuudesta
Esitetty ohjeistus selkiyttää osaltaan korkeakoulun toimintojen verokohtelua, mutta ei ratkaise asioita, jotka ovat estämässä korkeakoulujen yhteistyön tarkoituksenmukaista kehittämistä lakisääteisten tehtäviensä osalta. Tästä näkökulmasta verotusmenettelyä tulisi tarkastella ennen kaikkea koulutuksen lainsäädännön näkökulmasta ja hakea ratkaisu, jossa yksinkertaistetaan korkeakoulujen välisen yhteistyön ja yhteisten toimintojen verokohtelu siten, että yhteistyö käytännössä mahdollistuu tehokkaalla, tarkoituksenmukaisella ja tuloksekkaalla tavalla. Tarkastelussa tulisi korkeakoulujen lakisääteiset ja yhteistyönä toteutetut tehtävät määritellä siten, että ne eivät ole liiketoimintaa. Samoin korkeakoulujen yhteistyönä toteutetut lakisääteiset tehtävät ja niihin liittyvät tukipalvelut tulee määritellä arvonlisäverottomaksi toiminnaksi.
Kun poliittinen linjaus on edistää ja tehostaa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyötä, tulisi tehdä myös poliittinen linjaus tämän vaikeimman yhteistyöesteen poistamiseksi lainsäädännön kautta. Heittäisin tämän myös haasteeksi KOTUMO-projektille.