Perinteisesti, ja luonnollisestikin, metsäammattilainen tehdään metsässä. Lapin AMKissakin opetus aloitetaan joka syksy maasto-opetuksella metsässä, luontaisessa oppimisympäristössä. Opiskelijat kokoontuvat yhteen aamuisin koululle ja autoletkat siirtyvät maastoon opettajan johdolla.
Metsä on aistittava
Maastossa liikutaan opettajajohtoisesti eri kohteilta toiselle ja tutustutaan käytännössä metsätalouden työtehtäviin ja ammatin keskeisiin osaamisalueisiin itse kokemalla, näkemällä ja tekemällä paikan päällä. Tämä on arvokkainta oppia tulevalle metsäalan ammattilaiselle, jonka jossakin vaiheessa on pystyttävä itsenäisesti tekemään luonnossa monialaisia, pitkäkestoisia ja laajavaikutteisia päätöksiä metsänhoidosta ja -käytöstä.
Metsäalan ammattilaiseksi ei opita pelkästään kirjoista itse lukemalla tai verkossa tehtävillä etätehtävillä. Opiskelijan on käytävä maastossa omin silmin havainnoimassa asioita, joita opettaja ammattilaisena vielä avaa laajemmin huomioiden ekologian ja ekonomian syy-seuraus-suhteet.
Luonnossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja se mikä on juuri nyt selkeästi nähtävissä, on vasta jäävuoren huippu. Seurannaisvaikutukset tehdyistä päätöksistä ja toimenpiteistä nauttivat parhaimmillaan tai pahimmillaan seuraavat sukupolvet meidän jälkeemme. Kokonaisuuden ymmärtäminen on metsätaloudessa ensiarvoisen tärkeää.
Maasto-oppimista ryhmän sijaan kotimaisemissa
Tänä syksynä korona vaikutti myös maasto-opetuksen järjestämiseen. Etäopetusvelvoite Lapin ammattikorkeakoulussa astui voimaan viime maaliskuussa niin henkilöstön, oppilaiden kuin heidän läheistensä turvaamiseksi. Eikä suotta, kuten olemme lehdistä lukeneet. Useita tartuntoja on tapahtunut juuri oppilaitoksissa koulujen alettua.
Maasto-opetus etänä, onko se mahdollista? Kuluneen syksyn jälkeen voin sanoa, että mikä tahansa on mahdollista, kun on vain halua ja asennetta asian toteuttamiseen.
Alkuun huolestutti, että jos en ole itse paikan päällä maastossa ohjaamassa opiskelijaa näkemään oikeita opittavia asioita, kuka sitten on? Toinen oli tietysti kysymys, kuinka opiskelija löytää sopivat oppimiskohteet maastosta omalta paikkakunnaltaan ja vielä löytää takaisin seuraavaksi aamuksi verkon luokkaopetukseen eksymättä. Siinäpä sitä yhdelle opettajalle ongelmaa pohdittavaksi.
Teoriaa ja teemallisia tehtävänantoja
Ensiksi loin etämaastoon sopivat tehtäväannot. Mietin, mitä haluan heidän oppivan jokaisena etämaastopäivänä eli teemoitin päivät. Jokaiselle päivälle oli siis eri teema ja aiheet. Samalla opiskelijoiden piti hakea uusia teemaan soveltuvia kohteita.
Tehtävät suoritettiin dokumentoimalla käydyt maastokohteet. Apuna jokaisella nykyopiskelijalla on jokin älylaite, jolla ottaa videota, valokuvia ja jopa nauhoittaa puhetta havainnoista, joita kohteella on tehty. Näistä sitten työstettiin Moodleen seuraavaksi päiväksi powerpoint -esityksiä opettajan johdolla purettavaksi.
Seuraavaksi mietin, mitä ja miten opiskelija ohjataan hakemaan ja löytämään oikeita asioita maastossa ilman minua. Eli miten varmistan, että jokainen opiskelija, lähtiessään maasto-osuuteen itsenäisesti, tietää mitä siellä tekee ja miksi.
Tein päiväkohtaisen ohjelman, jonka mukaan kokoonnuimme verkkoluokassa ensin opiskelemaan yhdessä teeman mukaiset asiat, joita heidän kyseisenä päivänä pitäisi valitsemiltaan kohteilta löytää ja havainnoida. Tämän jälkeen kävimme yhdessä läpi päivän teeman mukaisen tehtäväannon, jotta jokainen opiskelija ymmärsi sen sisällön ja pystyi tarvittaessa kysymään apuja, jos niitä tarvitsi. Lopuksi opiskelijat lähtivät itsenäisesti maastoon toteuttamaan tehtäväantoa, joka purettiin taas ensimmäiseksi seuraavana aamuna.
Turvallisesti yksin maastossa
Eniten työtä etämaastototeutuksessa teettivät soveltuvien kartta-aineistojen ja -sovelluksien löytäminen. Tavoitteena on tietysti, että metsäalaa vasta aloittavan opiskelijan olisi helppo löytää tehtäviin sopivia kohteita ja suunnistaa sekä paikantaa itsensä tarvittaessa turvallisuusnäkökohdat huomioiden. Kaikki opiskelijat kun eivät ole valmiiksi rutinoituneita eräreiskoja ja -tyynejä, vaan oppivat vasta koulutuksen aikana liikkumaan maastossa ja hankkivat sopivia varusteita huomattuaan todellisen tarpeen. Turvallisuusnäkökulmaa ei siis voi väheksyä, varsinkaan koulutuksen alussa.
Ensiksi piti huolehtia, että opiskelijat selviävät itsenäisesti maastossa. Ohjeistin oppilaille lataamaan älylaitteilleen maastokartat ja 112- sovellukset hätätilanteita varten. Osalla opiskelijoista oli käytössä metsästyksessä hyödynnettäviä karttaohjelmia kuten Tracker.
Maastokartat on erittäin toimiva paikannus- ja suunnistustarkoituksiin, niin kauan kuin älylaitteessa on akkua ja satelliitteja riittää taivaalla. Sen jälkeen täytyy varautua manuaalisiin, perinteisiin menetelmiin eli paperikarttaan ja kompassiin. Karttoja ohjeistin tulostamaan kahdesta eri netistä löytyvästä lähteestä eli Maanmittauslaitoksen karttapaikasta tai Metsähallituksen retkipaikasta.
Kartta-aineistot apuna
Maastotehtävien kohteiden valinta ja niiden paikantaminen osoittautui hieman kinkkiseksi tietosuojalain ja -asetuksen takia. Ne estävät tiukkaan sellaisen aineiston jakamisen ja käyttämisen, josta voi tunnistaa (tai vain päätellä) asianosaisen henkilön, tässä tapauksessa metsänomistajan.
Metsäkeskus on lanseerannut, kuten muutkin julkishallinnon organisaatiot, tuottamiaan aineistoja ns. avoimiksi aineistoiksi, joita kuka tahansa asiasta kiinnostunut voi hyödyntää ja käyttää, mutta vielä kesäkuussa 2020 metsäkeskuksen verkkosivuilla ollut tarkka kartta-aineisto puustotietoineen oli elokuussa poistettu edellä mainitun asetuksen takia.
Käytössä on edelleen kartta-aineistoja, jotka ovat vaikeammin yksilöitävissä yksittäiseen omistajahenkilöön kuten Metsäkeskuksen luonnonhoidon paikkatietoaineisto ja sisällöltään epätarkempaa, esimerkiksi metsäalan opiskelijat käyttää opiskeluaineistoina Paikkatietoikkunaa. Niillä oli nyt pärjättävä.
Onnistuimme
Kurssit ovat tätä kirjoitettaessa loppusuoralla viimeisiä tehtäväpalautuksia vaille. Opettajana olen positiivisesti ihmeissäni, että kurssit ovat sujuneet näinkin hyvin ja tuottaneet todella hyviä oppimistuloksia annetuista aiheista. Kaikki opiskelijat ovat saapuneet aamun tunneille maastotehtävien jälkeen.
Kurssista saamastani palautteesta päätellen etänä tapahtuva maasto-opetus ei ole helpompi sen kummemmin opiskelijan kuin opettajankaan kannalta. Maastossa on tehty jopa 16 tunnin työpäiviä, kun on omatoimisesti haettu soveltuvia kohteita maastossa aamun teorian ja tehtäväannon jälkeen. Ja vielä illalla ennen nukkumaan menoa työstetty aineistot aamuksi pp-esityksiksi.
Mutta opittu on, todistettavasti, niin maastossa liikkumista, suunnistamista, kasveja, kasvupaikkoja, luonnonhoitokohteita, esitysten työstämistä ja pitämistä sekä erilaisten teknisten välineiden ja sovellusten käyttöä tulevien metsäammattilaisten apuna. Tästä on opiskelijoiden hyvä jatkaa metsäalan opiskelua ja minun opetuksen kehittämistä.
Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle