Iloinen asia: enää reilut neljä kuukautta jänisjahtiin. Kyllä se kesä
siinä kärvistellessä menee. Ransun kanssa on käyty nyt vähän pitemmillä
kävelylenkeillä, kun alamme kohottaa kuntoa tulevan syksyn jahtiin.
Taitaa olla sekä isännällä että koiralla kertynyt vähän vararavintoa
talven mittaan. Se pitää saada pois.
Viime pyyntikausi oli Ransun ja minun yhteisen historian surkein. Jäniksiä oli Keminmaassa todella surkeasti. Lisäksi parhaaseen pyyntiaikaan sattui kuukauden mittainen roustannekausi, jolloin lumen päällä oli jäätynyt kerros. Sitä eivät ajurin jalat kestä. Siispä lämmittelimme pirtissä muurin kupeessa, koira ja minä. Loppukaudesta vielä Ransun yksi kynsi repesi niin pahoin, että eläinlääkärin piti leikata se kokonaan pois. Paranemiseen meni lähes kuukausi.
Mutta olihan niitä hauskojakin sattumuksia. Olimme jälleen tutussa maastossa pyynnissä. Ransu otti ajon ja näin jäniksen ja koiran parin sadan metrin päässä menevän tien yli. Ajo lähestyi metsässä. Sydän hakkasi ja minä valmistauduin saamaan otuksen eräksi. Tielle hyppäsi parinkymmenen metrin päässä pieni jäniksentuppi. Istui tielle ja kuunteli koiran lähestymistä. Loikki sitten minua kohti ja istui taas kuuntelemaan. Minulla oli haulikko valmiina ampumaan. Jätin ampumatta. Sinne meni puppeli metsikköön.
Ransu ajoi jäniksen jälkeä noin viisi minuuttia jäljessä ja jatkoi suoraan tien yli. Meni puolisen tuntia, kun näin koiran ja jäniksen taas noin parin sadan metrin päässä tiellä. Jatkoivat metsään ja taas ajo lähestyi. Tarkalleen samasta paikasta se sama jänis hyppäsi tielle ja istui kuuntelemaan Ransun ajoa. Hyppeli taas minua kohti, istahti ja kuunteli. Päätin, että menköön; ehkäpä tavataan ensi syksynä.
Luonnossa liikkuminen on meille lappilaisille luontaista. Se on kokemusten hakemista niistä olosuhteista, joita meillä täällä on. Toiset hiihtävät, toiset suunnistavat, toiset marjastavat, toiset kalastavat, toiset metsästävät.
Me olemme Lapin AMKissa rakentaneet strategiamme myös niistä aineksista, joita Lapista löytyy. Meillä on pitkät etäisyydet, paljon ulkomaiden rajaa, runsaat luonnonvarat ja tarve turvata yhteiskuntamme toimintojen turvallisuus. Näissä asioissa me Lapin AMKissa aiomme olla hyviä, ellei jopa valtakunnan parhaita.