Englanninkielisen koulutuksen pelätty kuolinisku meni ohi

Suomen lainsäädäntö on mahdollistanut ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen lukuvuosimaksut jo vuoden 2016 alusta lukien, mutta laajassa mitassa lukukausimaksut on otettu käyttöön vasta tänä syksynä.

Laissa on märitelty, että maksuja ei voida periä Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen jäsenmaiden asukkailta, ja minimimaksuksi on määritelty 1500 euroa. Lisäksi lainsäätäjä velvoitti korkeakoulut rakentamaan apurahajärjestelmän maksulliseen koulutukseen osallistuvien tukemiseksi.

Ensimmäinen rasti oli päättää, mille tasolle lukuvuosimaksut pitäisi asettaa. Muutaman kuukauden pallo pomppi vapaasti, kunnes näkemykseksi vakiintui, että maksu pitää kattaa opetuksesta aiheutuvat kulut. Käytännössä suurin osa korkeakouluista päätyi hintahaarukkaan 7000–9000 euroa/lukuvuosi. Täällä Lapissa teimme yliopiston kanssa yhteisen päätöksen 8000 euron maksusta.

Sen sijaan apurahajärjestelmät ovat korkeakoulujen kesken hyvinkin erilaisia.

Lapin AMKissa päädyimme järjestelmään, jossa ensimmäisen vuoden opiskelijan on maksettava 80 prosenttia täydestä lukukausimaksusta, eli 1600 euroa. Seuraavina vuosina lukuvuosimaksu on 8000 euroa ellei opiskelija kerää vähintään 55 opintopistettä lukuvuoden aikana. Mikäli pisteitä kertyy riittävästi, maksu alenee 60 prosentilla (4800 euroa/vuosi). Lisäksi määräaikana valmistuvalle opiskelijalle palautetaan viimeisen lukuvuoden maksu. Tällä matematiikalla kolme ja puolivuotisen tutkinnon hinnaksi muodostuu meillä 1600 + 4800 + 4800 +1600 – 4800 = 8000 euroa, mikä on hämäävästi täsmälleen sama, kuin yhden vuoden lukukausimaksu ilman apurahaa.

Monet korkeakoulut ovat luoneet apurahajärjestelmiä, joissa opiskelijoita verrataan toinen toisiinsa, ja tässä vertailussa menestyvät pääsevät apurahaopiskelijoiksi. Lapin AMKin malli taas perustuu ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliin.

Sellaiset opiskelijat, joista AMK rahoitusmallin kautta hyötyy muita enemmän, pääsevät apurahan piiriin. Meillä ei ole mitään sitä vastaan, että vaikkapa kaikki maksuvelvolliset opiskelijat saisivat apurahan.

Itselleni etukäteen jännittävin hetki oli tammikuun kansainvälinen yhteishaku. Kun samaa tavaraa oli aikaisemmin myyty hintaan 0 euroa/vuosi, tuntui hyppy maksulliseen maailmaan todella suurelta. Uneen vaipumista ehtoolla eivät ainakaan parantaneet tiedot Ruotsista ja Tanskasta, jossa samassa nivelvaiheessa menetettiin valtaosa hakijoista.

Yllätys oli sitten melkoinen, kun hakijamäärä romahduksen sijaan karvan verran nousi. Meillä tarjonta ja aloituspaikkamäärä olivat täsmälleen samat kuin 2016, eli tämän ja viime vuoden tulokset ovat aidosti vertailukelpoisia. Hakijaprofiilikaan ei juuri muuttunut - oikeastaan ainoa selvä muutos oli venäläisten hakijoiden määrän selvä lasku.

Tämän jälkeen pidettiin pääsykokeet ja kun tulokset olivat valmiit, laitettiin kutsut ja laskut liikkeelle. Paluuposti tuotti seuraavan tuloksen:

Taulukko: Maksuvelvollisuuden toteutuminen koulutuksittain (7.8.2017 tiedoilla)

Kaiken kaikkiaan kutsun saaneista maksuvelvollisia oli 77 ja heistä oli elokuun 7. päivään mennessä maksunsa (1600 €) hoitaneet 59 eli runsaat kolme neljäsosaa. Ainoastaan Business Information Technology on takertunut lähtötelineisiin, mutta sielläkin tilanne voi vielä kirkastua varsin hyvin sujuneen kesähaun ansiosta.

Kun tulosta pohtii, niin onhan se Jorma Uotista mukaillen todettava että ”Ei paha”. Pakkohan tässä on tunnustaa, että jossakin vaiheessa itsekin päässä liikkui sellaisia ajatuksia, että lukukausimaksut olisivat kuolinisku meidän englanninkieliselle koulutukselle. Siihen nähden ei voi kun todeta, että on ilo olla väärässä.

Ja vaikka en muiden AMKien tilanteesta tässä vaiheessa mitään tiedä, niin uskallan olettaa, että vähintään samassa vauhdissa ollaan kuin muutkin.