kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista / Koronapäiväkirja: Mitä hyvää olen havainnut tässä ajassa?

Koronapäiväkirja: Mitä hyvää olen havainnut tässä ajassa?

29.5.2020



Timonen_Maarit neliö.jpg
MMM Maarit Timonen työskentelee lehtorina Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

POIKKEUS blogikuva.jpg

Korona ärsyttää

Tähän aikaan kuuluu ihmisten kiukku, pahatuuli ja ärtymys, kun meidät on vastoin omaa tahtoamme pakotettu olemaan karanteenissa kotona, tekemässä etänä kaikkea nykyaikaisin digivälinein ja ilman sosiaalisia kontakteja.

Ärsyttää se minuakin, välillä, mutta olen koittanut löytää myös jotain hyvää tästä ajasta ja sen seuraamuksista. Jotakin on pitänyt oikein pinnistellä, mutta toiset olen havainnut hyvinkin helposti, ihan itse.

Koti ja läheiset lähellä

”Äiti. Osaatko sinä laittaa näinkin hyvää ruokaa?” tai ”Oletko sinä siis koko päivän vain kotona minun kanssani, etkä lähde mihinkään?” osuivat tarkkaan maaliin jo heti karanteenin alussa. Jäin miettimään, paljonko olen uhrannut ”kallista aikaani” normaalisti oman lapseni tarpeille ja kotona olemiseen hänen kanssaan. En saanut kovin yleviä arvosanoja itseltäni.

Olen vaihtanut kukkiin mullat, siivonnut vaatekaapit ja sulattanut jo pakastimen – monenko vuoden tauon jälkeen? Kotikin on siis saanut osansa koronasta. Tänäänkin olohuoneen pöydällä on silitetty liina ja maljakossa uudet leikkokukat piristämässä päivää yhdessä kevätauringon kanssa.

Ruokaa on tehty ihan omin käsin suurella rakkaudella syöjiä kohtaan. Lisäksi olen leiponut niin munkkeja kuin karjalanpiirakoita, joita en yleensä tee, kun ne ovat niin työläitä ja hitaita valmistaa. Ruokaa on myös syöty - näkyy puntarilla, mutta myös yhteisessä ajassa perheen kanssa. On palattu vanhaan hyvään tapaan olla koolla ruuan äärellä, ja vaihtaa itse kunkin päivän kuulumiset siinä samalla. Tämä ei kuulunut normaaliin elämään enää vuosiin.


Lähiluonto voimaannuttaa

Omaehtoinen luontoliikunta on tullut päivittäiseksi tavaksi perheen kanssa. Nyt ei ole aikataulutettua ja ohjattua jumppaa ja treeniä, vaan ulos lähdetään liikkumaan, kun hyvältä tuntuu ja tarve vaatii. Hiihdettiin, kun oli keliä. Nyt mennään pitkin sulia teitä kävellen, juosten ja pyöräillen. Välillä poiketaan ns. ulkona syömässä eväitä lähilaavuilla ja nuotiopaikoilla kauniissa keväisessä säässä. Olen havainnut, uusia, kauniita paikkoja vanhoilla lenkkipoluilla, jotka normaaliaikana olen ohittanut juosten kiireellä katsomatta ympärilleni. Nyt aistin asioita muutenkin kuin silmilläni.

Olen tunnistanut itsestäni uusia ulottuvuuksia havaita ja tiedostaa ympärilläni arkista kauneutta, arvostettavia asioita, jotka minulla on hyvin juuri tässä ja nyt koronasta huolimatta. Olen perusterve ja työkykyinen, minulla on koti ja perhe, minulla on läheisiä ihmisiä, jotka muistavat minua päivittäin pikku viestein, minulla on yllin kyllin kaikkea perustarpeiden kuten lepo, ruoka, lämpö tyydyttämiseen ja se on jo paljon.

Ainoastaan sosiaaliset suhteet ja fyysiset kontaktit ovat rajoittuneet ja niitä tietysti kaipaan kuten kaikki muutkin ihmiset.

Etätyö on minun onneni

Etätyöhön siirryin muiden mukana jo maaliskuun puolivälissä. Se oli minulle helppo siirtymä teknisesti, koska olin jo vuosia tehnyt enemmän ja vähemmän etätyötä, jotta edes joskus saisin olla kotona. Nyt kun sitä saa tehdä kaikkien hyväksymänä, se tuntuu entistä paremmalta mahdollisuudelta kehittää omaa ammattitaitoa, osaamista ja jakaa omaa asiantuntijuutta nykyaikaisin välinein erilaisissa verkostoissa ja alustoilla.

Etänä voi toteuttaa webinaareja ilman matkustamisia, kirjoittaa artikkeleita ja ottaa kantaa oman alansa kehitykseen julkisilla sivustoilla ja jopa opettaa ihmisiä uusin välinein ja tavoin, jotka hyvin täydentävät ja tukevat käytännön perusopetusta.

Haluan edelleen pitää maastotunnit maastossa, konkreettisten taitojen opetuksen kontaktissa ja sosiaalisten tarpeiden takia tavata ihmisiä, mutta korona tulee muuttamaan meidän kaikkien suhteen etätyöskentelyyn ja digivälineisiin. Ja se on minun onneni!

Henkilökohtainen digiloikka tulevaisuuteen

Digiosaamiseni on tehnyt jonkinmoisen loikan kuin vahingossa korona-aikana. Osaan käyttää uusia ohjelmia ihmisten kanssa kohtaamiseen verkossa kuten Zoom, Meet ja Jitsi, joilla voi pitää erilaisia kokouksia ja tavata ystäviä etänä. Jopa virtuaalisaunailta on kokeiltu porukassa, suosittelen.

Olen ottanut käyttöön myös erilaisia videoiden ja kuvien välitysohjelmia kuten Instagram ja Twitter, joissa jatkossa varmaan pidän luontoharrastuksiini liittyviä profiileja ja tapaan saman henkisiä ihmisiä joko työn tai harrastuksen kautta.

Opetukseen olen hakenut uusia teknisiä välineitä tehdä tehtäviä ja osoittaa osaamista. Tällaisia ovat erilaisten kyselyiden tekoon soveltuvat ohjelmat kuten Mentimeter ja Webropol sekä Screen- O-matic, joka on lyhyiden videoklippien tekemiseen sopiva ilmaisohjelma. Olen myöskin testannut erilaisten jaettavien dokumenttien käyttöä kuten Google Docs tai One Drive mm. ryhmä- ja paritöiden tekemisessä.

Tässä viime kuukausina on ollut käytössäni myöskin erilaiset sovellukset, joista on tarjottu liikunta-, hyvinvointi- ja kulttuuripalveluja striimattuna suoraan kotiini tai kotisohvalleni. Waltteri Torikka piti ”vain” minulle äitienpäiväkonsertin. Juuri jumppasin 400 muun kanssa virtuaalisti työpäivän välissä lyhyen keppijumpan kehon huoltoharjoituksena, jotta istuminen läppärin äärellä sujuisi jatkossakin hyvin.

Olen myös tänään ollut Metsäkeskuksen tarjoamassa verkkokoulutuksessa reilun 100 muun ammattilaisen kanssa oppimassa luonnonhoitoa metsätaloudessa. Illalla menen suunnistamaan MoBo-reitille, joka on kiintorastit nykyaikaisessa muodossa älykännykän sovelluksena. Kartta on omalla älyvälineellä ja rastit leimataan myös sillä. Näin korona-aikana ei tarvitse kokoontua, eikä koskea kenenkään leimasimeen, mutta tulos saadaan ja suunnistamisen nautinto. Voiko enää helpommin asioita hoitaa?

Verkko-opetus lisääntyy

Korona on lisännyt verkossa tapahtuvaa opetusta. Uusia täysin opiskelijan itsenäiseen opiskeluun sopivia kursseja on tullut kuin sieniä sateella. Tästä johtuen niiden laatu on hyvin kirjavaa, mutta jostain on aloitettava tämäkin työsarka. Harjoitus tekee mestarin niin verkko-opetuksessa kuin verkko-opiskelussakin.

Varmasti niin opettajat kuin opiskelijat joutuvat asemoimaan itsensä uudella tavalla verkon yli tapahtuvaan opetukseen entisen lähikontaktiopetuksen jälkeen. Mietittävänä kurssia rakentaessa ei ole pelkästään opintotavoitteiden saavuttaminen, vaan miten ja millä erilaisilla välineillä osaaminen hankitaan ja osoitetaan digitaalisesti. Verkko-opetus voi olla joko ihastus tai kauhistus henkilökohtaisesta asenteesta riippuen.

Verkko-opetusta mietin nytkin, kun ensi syksyn maasto-opetus täytyisi muuttaa - varmuuden vuoksi - jo hybridimalliin eli verkon yli annettuun opettajajohtoiseen opetukseen ja itsenäisesti opiskeltaviin maastotehtäviin ja aineistoihin. Mitä erilaisia uusia välineitä ja materiaaleja käytän ja mitä lisäarvoa ne tuovat opiskelijan oppimiseen?

Yksi vaihtoehto on suunnistuskartalle piirretty rata, jossa on opetuskohteet merkittynä. Jokainen opiskelija käy itsenäisesti kohteet ja tekee kohteelle osoitetut tehtävät, jotka löytyvät oppimisalustalta. Vastauksen tuottamiseen käytetään videota, valokuvia ja tekstianalyysia tehdyistä havainnoista kohteella. Tehtävien purku verkossa yhteisessä loppuseminaarissa, jossa jokainen esittelee omat havaintonsa. Toinen vaihtoehto on GPS koordinaattien antaminen kohteilta ja niihin sidotut tehtävät, mutta mietitään…

Yksi näkökulma, joka myös on tullut esiin korona-ajan verkko-opetuksessa, on ollut opiskelijoiden tipahtaminen opetuksesta pois, koska opettaja ei ole ollut vetämässä fyysisesti opetusta eikä valvomassa oppimissuoritteita kontaktissa. Tämä tulee olemaan ongelma, jos ja kun verkko-opetus lisääntyy.

Mitä keinoja opettajalla on havaita nämä pudokkaat verkkokursseilla ennen kuin kurssi on ohi, jos kurssilla ei ole kontaktia lainkaan tai se on minimissä aloitus- ja lopetusseminaari? Olen yrittänyt perehtyä myös tähän asiaan poikkeustilan aikana. Niin sanotun oppilaan digijäljen löytäminen ja tunnistaminen oppimisalustoilta on digipedagogiikkaa, joka tulee lisääntymään tulevaisuudessa.

Digijälki voi olla esimerkiksi tehtävän tekemisessä käytetty aika, sivuston avaamiskerrat tai tehtävien ajastaminen ja paloittelu pienempiin osiin niin, ettei oppilas pääse seuraaviin tehtävävaiheisiin, ellei ole suorittanut aikaisempia tietyssä järjestyksessä ja ajassa. Näistä opettaja saa hälytysviestin, mikäli hommat ei etene ja voi tarjota yksilöidympää ohjausta tarpeen mukaan opiskelijalle.


Tulevaisuus diginä

Aurinko nousee kanssani joka aamu uuteen mahdollisuuteen, päivään, koronasta huolimatta. Poikkeustila loppuu aikanaan, mutta kaikkia sen tuomia asioita en ehkä halua lopettaa, vaan jatkaa oman ja läheisteni hyvinvoinnin sekä työnantajan etujen vuoksi. Jälkeä syntyy vähintään entiseen malliin, mutta sen laatu ja vaikuttavuus ovat mielestäni paremmat. Etätyössä olen sosiaalisempi ja luovempi, se parempi minä!

Korona on opettanut minulle paljon itsestäni viime kuukausina. Entäpä sinulle?

Maarit Timonen selfie.jpg

Opetan maa- ja metsätalouden opiskelijoita Lapin AMK:ssa sekä työskentelen useissa kierto- ja biotalouden hankkeissa. Minuun voi törmätä niin suksilla ladulla, läskipyörällä ja lenkillä polulla tai kanootilla vesillä. Metsäläisenä vuodenajasta riippuen hyödynnän myöskin luonnonantimia riistaa, kalaa ja keruutuotteita kotitarvekäytössä. Minut tunnistat kuuluvasta äänestä ja naurusta sekä suorasukaisesta puheenparresta.

kirjoittaja

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Kommentit

Lisää kommentti
Maspe 30.5.2020 13:07
Vastaa Poista
Loistavaa!
Maarit Timonen 30.5.2020 13:22
Poista
Imperiumin vastaisku 😆
Asian äärellä tiistaisin

Pohjoisen tekijät on asiantuntijablogi, jossa julkaistaan Lapin AMKin toimintaa ja toimintaympäristöä käsitteleviä ajankohtaisia kirjoituksia.

Kirjoitukset perustuvat työntekijöidemme tekemään asiantuntija- tai tutkimustyöhön. 

Blogin tarkoituksena on yleistajuisen tiedon levittämisen lisäksi laatia tilannekuvaa ja analysoida erityisesti Lapin kehitystrendejä: onnistuessaan myös nostaa uusia teemoja yleiseen keskusteluun.

Kirjoituksia julkaistaan viikoittain. Julkaisupäivä on pääsääntöisesti tiistai.

Blogin toimituskunnan muodostaa Lapin AMKin julkaisutyöryhmä.

Tervetuloa lukijaksi!

Opiskelijoiden blogi
Opiskelijoiden blogikirjoituksia julkaistaan Lapin AMKin opiskelijablogissa.
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää evästeistä. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK