Taas tuli todistettua, että Suomi on hyvin erilaisten näkökulmien maa. Tämän saimme todeta Lampelan Martin ja Pekkarisen Eeron kanssa, kun olimme työstämässä ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin uudistamista opetus- ja kulttuuriministeriössä tällä viikolla.
Rahoitusmallin indikaattoreiden osalta näkökulmia löytyy lähes yhtä paljon kuin on korkeakouluja. Luonnollisesti jokainen tarkastelee asioita oman talon näkökulmasta ja ajaa juuri oman korkeakoulun etua rahoitusmallin kehittämisessä.
Uudessa pohjaesityksessä koulutukseen liittyvien mittareiden vaikutusta rahoitusmallissa esitetään pienennettäväksi. Pohjaesityksessä koulutusmittareiden osuus olisi 79 %, TKI-toiminnan osuus 15 % ja strategiarahoituksen osuus 6 %. Todellisuudessa muutos on kuitenkin painotusten osalta vähäinen, koska startegiarahaosuuteen siirtyisi erityisen kalliiden koulutusten kustannusvaikutusten kompensointi. Koulutukseen liittyvien mittareiden että TKI-toimnnan mittareiden painotuksiin ja osin myös laskentaperusteisiin esitetään muutoksia. Ja mielestämme oikeaan suuntaan.
Nykyisessä mallissa olevat alakohtaiset kustannuskertoimet esitetään poistettavaksi. Tämä keskustelutti kovasti. Vanhassa rahoitusmallissa koulutusten erilaiset kustannukset tulivat huomioitua. Uuden pohjaesityksen mukaisesta kustannuskertoimien poistamisesta kärsisivät kalliita koulutuksia antavat ammattikorkeakoulut eli käytännössä ne AMKit, joissa on runsaasti tekniikan koulutusta. Keskustelussa myös epäiltiin startegiaperusteilla myönnettävän rahoituksen tarpeellisuutta. Me Lapin AMKin edustajat olimme sillä kannalla, että strateginen rahoitusosuus on tarkoituksenmukainen, kunhan kriteerit rahanjaossa ovat riittävän pitkäjänteisiä, läpinäkyviä ja oikeudenmukaisia.
Tutkintoleikkurin tulo rahoitusmalliin on välttämätön kansallisen korkeakoulutuksen määrällisten ohjauksen näkökulmasta - tästä oltiin kutakuinkin yksimielisiä. Muutokset 55 op:n laskentaperusteiden osalta saivat laajan kannatuksen. Ilolla otettiin vastaan myös muutosehdotus kv-indikaattorin osalta siirtyä vaihtojen määrällisestä mittaamisesta tulosten mittaamiseen.
Eniten keskustelua aiheutti TKI-rahoituksen laskentaperuste, jossa maantieteelliset ambitiot nousivat esille. Etelän korkeakoulut protestoivat TKI-rahoituksen epätasapainoisuutta erityisesti EU-rahojen laskennan osalta. Epäiltiin myös, että indikaattoria voidaan manipuloida keräämällä muiden organisaatioiden hankkeita ammattikorkeakoulujen hallinnoitavaksi.
Muissakin yksityiskohdissa näkemyserot korkeakoulujen välillä ovat suuria. Vääjäämättä tuli mieleen, että koska ammattikorkeakoulut eivät kykene muodostamaan yhtenäistä näkemystä, ne tarjoavat päätöksenteon rahoitusmallin lopullisesta muodosta muualle.
Lopputulosta uudesta rahoitusmallista on vaikea arvailla. Näen kuitenkin pienetkin korjausliikkeet ja sisällölliset muutokset positiivisina ja uskon, että niillä saamme vuoden 2017 alusta käyttöön entistä paremman laskentamallin.