Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista / Pohjoisen tekijät - Lapin AMKin blogi

Hyvien käytäntöjen leviäminen on kasautuvaa viisautta

18.9.2018



Helena Kangastie 1 net.jpg
TtM Helena Kangastie on Lapin ammattikorkeakoulun opetuspäällikkö.

Laatutietoiset organisaatiot korostavat omassa toiminnassaan hyvien käytäntöjen kuvaamista, niiden hyödyntämistä ja käyttöä arkitoiminnassa. Erityisesti hyvän käytännön kuvaamiseen kannustetaan TKI-toiminnassa (esim. hankkeet).

Käytännön kuvaaminen auttaa oman työn kehittämisessä, tekee työtä näkyväksi ja mahdollistaa esimerkkinä olemisen. Se myös nostaa hiljaista tietoa esille ja tuo jatkuvuutta työyhteisön toimintaan. Valmiit kuvaukset tarjoavat myös tärkeää tietoa käytännöistä alan kehittäjille.

 

Mikä sitten on hyvä käytäntö

Hyvä käytäntö on vaikea määritellä. Mitä hyvällä käytännöllä oikeastaan tarkoitetaan ja milloin joku käytäntö on riittävän hyvä, jotta sitä kannattaa levittää?

Euroopan sosiaalirahaston käsitteistössä hyvä käytänne viittaa tavallisesti sellaisiin toimintatapoihin, joilla on yhteiskunnallisesti positiivista vaikutusta, jotka tuottavat tavoiteltua muutosta yhteiskunnan rakenteessa ja yksilöiden elämässä.

Hyvässä käytännössä tiedon keräämisellä ja jakamisella on tärkeä merkitys. Myös avoimuus korostuu, koska se on toiminnan keskeinen lähtökohta. Hyvien käytäntöjen levittäminen on vuorovaikutteinen tiedon välittämis- ja oppimisprosessi. Kuka tietoa tarvitsee ja, miten tieto voidaan heille välittää. Paras paikka on toteuttaa tiedon levittämistä jo hankkeen aikana ja arviointikeskustelujen avulla hakea näkyväksi niitä hyviä käytäntöjä, joilla on mahdollisuus ”jäädä eloon” hankkeen päätyttyä.

Lapin TNO_lintuparvi.jpg

 

Tieto-, neuvonta- ja ohjaustoiminnan hyviä käytänteitä –esimerkkejä

Tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa (TNO) tavoitellaan tuloksia, joista yksittäinen ihminen ja koko yhteiskunta hyötyvät. Niitä ovat esimerkiksi kouluttautuminen, työllistyminen, kuntoutuminen, yksilön vastuullisuuteen kasvaminen ja omavoimaisuuden lisääntyminen. Ohjaus tarkoittaa erilaisia toimia: opinto-ohjausta, ammatinvalinnanohjausta, uraohjausta, arviointia, opastusta, neuvottelua.

Tieto-, neuvonta- ja ohjaustoimintaa ja palveluja on kehitetty kansallisella tasolla useiden kehittämisohjelmien avulla. Lapin ammattikorkeakoulu ja (sitä edeltävät ammattikorkeakoulut KTamk ja RAMK) on ollut aktiivisesti mukana kansallisessa ja alueellisessa verkostossa kehittämässä eri viranomaisten ja eri kouluasteiden kanssa TNO-toimintaa ja palveluja.

ESR-hankkeissa kokeilujen ja uusien ratkaisujen tuottamisen kautta on etsitty hyviä käytänteitä kansalliseen työvoima-, koulutus-, ja elinkeinopolitiikkaan. Osa kehitetyistä tuloksista ja malleista on jäänyt arkeen ja toimintaan myös projektien jälkeen.

 

Esimerkkinä maakunnallinen ja seutukunnallinen verkostoyhteistyö

TNO-hankkeissa kehittämistyön perustan on muodostanut maakunnallinen ja seutukunnallinen verkostoyhteistyö. Keskiössä ovat verkoston muodostamat eri ryhmät ja niiden välinen vuorovaikutus.

Lapin ohjaajaverkostokartta, jossa on nimetty alueellisesti tieto-, neuvonta- ja ohjaustyötä tekevät henkilöt sekä yhteystiedot. Verkostokartta on tarkoitettu tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelun ohjaajan työn tueksi.

Konkreettisena yhteistyön muotona pilotoitiin koulutusneuvontapalvelua, jossa ohjaajat antoivat koulutusneuvontaa puhelimitse ja sähköpostilla. Pilotoinnin arvioinnin mukaan verkostomaisen työskentelyn nähtiin olevan tärkeä osa ohjaustyötä ja mahdollistavan TNO-palveluiden uudenlaisen kehittämisen.

Esimerkkinä organisaation oma kuvaus TNO-toiminnasta

Lapin ammattikorkeakoulun hyvinvointi- ja ohjaussuunnitelmaan on kuvattu TNO-toiminta kumppanuussopimuksen suosituksen mukaisesti. Hyvinvointi- ja ohjaussuunnitelmassa on sisällöllisesti kuvattu hyviksi todettuja käytänteitä esim. ohjausmalli- ja TNO-verkosto, ryhmäohjaus, uraohjaus, ohjaus opintopolun eri vaiheissa. Hyvin toimivat TNO-palvelut ovat korkeakoulussa kaikkien etu.

TNO diili.jpg

Lopuksi

Kehittämistyössä toteutetaan usein arvioivaa ajattelua. Arvioiva ajattelu on oppimisprosessi ja toimintatapa, jonka avulla projektien ja hankkeiden toiminnasta tehdään avointa ja näkyvämpää. Arvioiva ajattelu ja reflektio on hyvän käytännön kehittämisen, kuvaamisen ja käytäntöön soveltamisen ytimessä. Voidaan ajatella, että hyvä käytäntö on siis kasautuvaa viisautta myös TNO-toiminnassa.



Teknologia poistaa välimatkan kuntoutuksessa

4.9.2018



Essi Karhu, palvelupäällikkö, SOVEA Oy; Saimi Vilmi, palvelupäällikkö, SOVEA Oy; Sari Arolaakso, lehtori ja hanketyöntekijä, Lapin AMK; Janne Hirvonen, hankekoordinaattori ja projektipäällikkö, Lapin AMK


Hoidon ja kuntoutuksen saatavuutta pyritään jatkuvasti parantamaan. Teknologinen kehittyminen mahdollistaa uudenlaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisen ja toteuttamisen. Palvelujen digitalisoiminen onkin yksi hallituskauden 2015–2019 tavoitteista.

Erilaisilla etäteknologiaa hyödyntävillä ratkaisuilla voidaan palveluita välittää pitkienkin matkojen päähän. Näin parannetaan palveluiden saatavuutta ja vähennetään etäisyyksistä johtuvaa alueellista eriarvoisuutta.

Kuntoutuspalveluiden tuottamisessa hyödynnetään jatkuvasti enemmän etäteknologisia ratkaisuja. Etäkuntoutuksen toteuttamiseen on jo olemassa ohjeita ja oppaita. Yhtenä etäkuntoutusoppaana sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille toimii Kelan kuntoutusryhmän toteuttaman selvitys. Selvityksen tavoitteena on selkiyttää etäkuntoutuksen käsitteitä sekä kuvata etäkuntoutuksen ehtoja ja sovellusalueita. (Etäkuntoutus, Salminen ym. 2016.)

Sovea Oy ja Lapin ammattikorkeakoulu järjestivät kevään 2018 aikana kokeilun, jonka tavoitteena oli kehittää etäteknologiaa hyödyntäviä kuntoutuspalveluita, kuten fysioterapeutin toteuttama etäkuntoutus ikääntyneille. Etäohjauskokeilussa käytettiin videoneuvottelulaitteita sekä kannettavia ja tablett-tietokoneita.

Kokeilu liittyi Lapin AMKin Innovaatioalusta hyvinvoinnin kehittämiseen Lapissa -hankkeeseen. Hankkeen tarkoituksena on kehittää toimintamallia, jolla tarjotaan yrityksille ja yhteisöille mahdollisuutta kehittää palveluitaan ja tuotteitaan hyödyntämällä ammattikorkeakoulun oppimisympäristöjä ja osaamista yhdessä loppukäyttäjien kanssa.

Etäohjauskokeilu järjestettiin Kemissä ja Rovaniemellä maalis-huhtikuun aikana. Kokeilussa Sovean fysioterapian ja kotipalvelun asiakkaille ohjattiin mm. erilaisia lihasvoima- ja liikkuvuusharjoitteita etäyhteyden avulla.

Rovaniemellä asiakkaat tekivät fysioterapeutin ja fysioterapeuttiopiskelijan ohjaamia harjoitteita kotona tai palvelutalossa seuraamalla ohjausta videoneuvottelulaitteen kautta. Kemissä geronomiopiskelija sai Sovean fysioterapeutilta etänä tukea ja ohjausta kotipalvelun asiakkaan kotikuntoutukseen. Useimmat asiakkaat kokivat etäohjauksen miellyttävänä.


Kuva 1 Arolaakso et al.jpg
Kuva 1. ”Ei tule yksin tehtyä kotona mitään, vaikka tietää että olisi hyväksi” (Orvokki Luosujärvi, kokeiluun osallistunut asiakas)

Sovean palveluiden kehittämisestä vastaavat fysioterapeutti Essi Karhu ja geronomi Saimi Vilmi kokevat, että etäkuntoutuspilotti oli mielenkiintoinen tapa lähteä rakentamaan yritykselle uutta palvelua etäkuntoutusmahdollisuuksia hyödyntäen. Ikääntyneet asiakkaat ottivat etäkuntoutuksen innoissaan vastaan ja kokivat sen hyödyt jo muutamassa viikossa.

Sovealla lähtökohtana on asiakaslähtöisyys ja palveluiden joustavuus, joten etäkuntoutus istuu yrityksen palveluvalikoimaan hyvin. Tavoitteena onkin jatkaa etäkuntoutuksen toteuttamista myös kokeilun jälkeen.

Lapin AMKin opiskelijat saivat kokeilun aikana mahdollisuuden toteuttaa etäohjausta käytännössä. Opettajat saivat myös arvokasta tietoa siirrettäväksi opetukseen. Sosiaali – ja terveyspalveluissa etäohjaus on jo arkipäivää ja lisääntyy koko ajan. Etäohjaukseen liittyvää osaamista tuleekin lisätä kaikilla sosiaali- ja terveysalan koulutusasteilla ja koulutuksissa.

Sovean ja Lapin AMKin kokeilu on yksi esimerkki kehittämisyhteistyöstä, jota on tehty Innovaatioalusta hyvinvoinnin kehittämiseen Lapissa -hankkeessa. Lapin AMKin toiveena onkin saada alueen yritykset ja muut toimijat – suuret ja pienet – laajempaan yhteistyöhön hyödyntämään ammattikorkeakoulun tarjoamia resursseja, palveluja ja kehittämisympäristöjä.

Tällaisen kehittämisyhteistyön kautta opiskelijalle avautuu mahdollisuus suorittaa opintoja aidoissa työelämän tilanteissa. Opiskelijat ovat tehneet yhteistyöhön liittyen opinnäytetöitä, toteuttaneet käytännön harjoitusjaksoja ja omapa yhteistyön kautta tarjoutunut mahdollisuus työllistyä jo opintojen aikana.

Geronomiopiskelija Krista Ruokamo kertoo:

” Projektissa mukanaolon myötä sain paljon tärkeää tietoa etäohjauksen mahdollisuuksista ikääntyneiden ohjaamisessa. Lisäksi oli mukavaa, että sain tuoda projektiin osaamista myös opiskelijan näkökulmasta ja mikä tärkeintä, projekti mahdollisti minulle työllistymisen omalle alalleni jo opiskeluaikana!”

Kuva 2 Arolaakso et al.JPG



Logo otsassa

28.8.2018



Heli Lohi
KM Heli Lohi on Lapin ammattikorkeakoulun viestintäkoordinaattori.

Kun suomalainen kysyy toiselta suomalaiselta, tunteeko tämä senjasen, kysyy se toinen ensimmäisenä: ”Mitä se tekee?” Jos nimi on vuosien takaa tuttu, kysymme: ”Mitä se nykyään tekee?”

Joissain muissa maissa ja kulttuureissa kysytään ensimmäiseksi vanhempia, sukua, syntymäseutua tai jopa sitä keitä muita tämä puheena oleva henkilö tuntee, mutta me kysymme ensimmäisenä työtä ja tointa. Ei tässä mitään pahaa ole, me vain olemme tällä tavalla ihania.

Sitäkin kummallisempaa, ettemme aina itse ole tietävinämme missä olemme töissä.

 

Tapaus työpaikalta #1

Sanomalehden toimittaja lähetti yrityksen markkinointipäällikölle valokuvan, joka pani päällikköparan haukkomaan henkeään.

Toimittajalla oli tekeillä juttu työmatkaliikenteestä, mitä varten hän oli käynyt aamutuimaan valokuvaamassa vilkasliikenteisen tien varressa. Kuvassa näkyi auto ja sen kylkeen teipattuna yrityksen nimi. Kuvassa näkyi myös kuljettaja ja erityisen selvästi kuvaajan kunniaksi pystyyn nostettu keskisormi. Markkinointipäällikön onneksi toimittaja ei koskaan julkaissut otostaan.


Tapaus työpaikalta #2

Toisia tositapauksia ovat ne oikeustapaukset, joissa työntekijä on haukkunut työnantajaansa sosiaalisessa mediassa ja saanut sen jälkeen lähteä.

On olemassa työelämän lojaliteettiperiaate: työntekijä ja työnantaja eivät roimi toisiaan julkisesti.

 

Tapaus työpaikalta #3

Oma lukunsa on kolmas tapaus, joka voisi olla suoraan Älä-pomo-herrantähden-tee-tätä-somessa-oppikirjasta. Jos sellainen olisi tehty.

Työpaikalla puhkesi vakava kriisi, kun johtaja oli sattumoisin ulkomailla lomamatkalla. Kriisi ja mediasuhteet hoituivat jotenkuten ilman hänen läsnäoloaan, mutta samaan aikaan jaetut aurinkorannan drinksukuvat antoivat merkillisen kuvan yrityksen arvoista.

Ikävät esimerkit sikseen, tehdään uhasta mahdollisuus kääntämällä kuvio toisin päin.

 

Some ei ole muuttanut mitään (mutta voisi sen hyvässä tehdä)

Sosiaalisen median mahtia liioitellaan herkästi. Se ei esimerkiksi ole muuttanut työelämän pelisääntöjä. Iso muutos on se, että niiden rikkomisesta on tullut entistä helpompaa.

Jos on löytänyt työelämässä oksan, jolla on suht’ hyvä olla, eikö sitä oksaa ja omaa tulevaisuuttaan kannata pikemminkin vahvistaa kuin sahata? Tämäkin oli totta jo ennen somea.

Näin se useimmiten tapahtuu: liikenneraivo jätetään matkasta ja korvataan erityisellä huomaavaisuudella, kun palkanmaksajan logo killuu auton kyljessä kissankokoisin kirjaimin.

Näin sen soisi tapahtuvan: työpaikalta jaetaan hyväntuulisia päivityksiä sosiaalisessa mediassa. Koska kaikki tietävät kuitenkin millä oksalla keikut, koska olemme suomalaisia.

Emme juuri tee tätä. Mikähän meitä oikein vaivaa?

Työssäkäyvän vuorokausi jakaantuu keskimäärin kolmeen yhtä suureen osaan: työnteko, vapaa-aika ja uni. Jokainen on oman elämänsä elementtien suloinen sekoitus. Ammatti ja työyhteisö vaikuttavat ajatteluun, ongelmanratkaisutaitoihin, ystävyyssuhteisiin ja identiteettiin. Toisaalta yksilölliset perusarvot ja temperamentti näkyvät työotteessa. Unessa ratkomme tietämättämme työ- ja yksityiselämän kulmakohtia.

Vaatii melkoista teeskentelyä rajata (some)läsnäolo vain yksityiselämään. Teeskentelyn ilmeisyys on suoraan verrannollinen sen kanssa, missä asemassa työntekijä on. Edes asiantuntijatason tekijä, päälliköistä tai johtajista puhumattakaan, ei voi uskottavasti pestä itsestään valppainta kolmannesta pois vain kertomalla some-profiilissaan, että hei, olen muuten yksityiselämän henkilönä täällä.

 

Arkaillaan eikä ihan ilman syytä

Oikeustapaukset, joissa työntekijän irtisanominen on työnantajan mollaamisen takia vahvistettu, ovat saattaneet tehdä meistä liiankin varovaisia. Pelkäämme jakaa mitään omaan työhön tai työnantajaan liittyvää.

Voi peräti olla, että organisaation sisäisissä ohjeissa kielletään jakamasta mitään työhön liittyvää.

Jos näin on, kannattaa käydä koputtamassa organisaation julkikuvasta vastaavan olkapäätä, ja kysyä, olisiko aika päivittää ohje. Ehdottaa, että luota minuun, olen täällä sentään töissä ja suunnilleen kaikki suomalaiset tietävät sen. Ja kysyä, onko hän koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin työnantajabrändi.

Varmuuden vuoksi sisäisessä some-ohjeessa voidaan toistaa kielto jakamasta asiakkaiden tietoja tai liike-, valtio- tai maanpuolustuksellisia salaisuuksia siltä varalta, että näistä lainkohdasta ei ole muistutettu työsuhteen solmimisvaiheessa.

Pahoin pelkään, että kielto jakaa mitään työhön liittyvää kirjataan sisäiseen some-ohjeeseen sen vuoksi, että työnantaja ei luota työntekijöihinsä ja näkee sosiaalisen median potentiaalin yksinomaan uhkana.

 

Mielipiteen ilmaisemisen vapaus koskee edelleen myös työssäkäyviä

Erityisesti Twitter-profiileissa näkee käytettävän vastuuvapausilmoitusta ”Mielipiteeni ovat omiani”. Totta kai mielipiteesi ovat omiasi niin kauan kuin et erikseen ilmoita kirjoittavasi työnantajasi puolesta ja nimissä*. Some ei ole muuttanut sananvapautta miksikään.

Arkuutta aiheuttaa pelko ylilyönneistä ja virhetulkinnoista muiden somen käyttäjien päässä. Voi käydä niin, että joku tulkitsee kaiken sanomasi ja kirjoittamasi työnantajasi viralliseksi kannaksi.

Tahallisia virhetulkintoja on tehty ennen someakin eikä maailma täydellinen vieläkään.

Ei siihen tarvittu sosiaalista mediaa, ettemme voi riisua työtakkia päältämme silloin kun meille itsellemme sopii. Edustamme työpaikkaamme silloinkin kun emme tahdo. Olemme työpaikkamme käveleviä mainoksia tai maineriskejä, jonka jokainen työnantaja on kautta aikain ottanut joka ikisessä rekrytoinnissa.

On palvelus itselle ja oksalle, jolla istuu, olla huomaavainen liikenteessä ja sanomisissaan. Mitä tärkeämpi asema organisaatiossa, sitä kirkkaammalla värillä logo on maalattu otsaan. Jos raivo iskee, on ennen kaikkea oma etu etsiä uusi oksa.

 

Opinnäytetöitä aiheesta

Kessunmaa, Markus. 2014. Sosiaalinen media ja työelämä. Laki ja ohjeistukset. Lapin AMK. (Mukana case-esimerkkinä Lapin AMK)
Rönkkö, Sarianna. 2012: Sopimaton käytös sosiaalisessa mediassa työsuhteen päättämisperusteena. Lapin Yliopisto.


*PS. Kaikille teksteille ja teoksille, joita tarjotaan julkaistavaksi Lapin ammattikorkeakoulun julkaisukanavissa ja –sarjoissa, tehdään asiatarkistus ennen julkaisemista. Kirjoitukset voivat sisältää asiantuntijoiden omia mielipiteitä, näkemyksiä, johtopäätöksiä ja kokemuksellista tietoa. Koska AMK on moniääninen talo, ei näiden ennakkosensuuri tule kysymykseen.

Kirjoittaja
Pohjoisen tekijät -asiantuntijablogin toimitussihteeri ja Lapin AMKin julkaisutyöryhmän puheenjohtaja





Ammatillisen koulutuksen reformia tukemassa

21.8.2018



Löf ja Holopainen.jpg
KM Jonna Löf (kuvassa oikealla) työskentelee projektikoordinaattorina Lapin AMKin Avoimessa ammattikorkeakoulussa ja YTM Päivi Holopainen suunnittelijana Lapin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalveluissa.

Muutama sana reformista

Vuoden 2018 alussa astuivat voimaan uudet säädökset ammatillisesta koulutuksesta. Reformin lähtökohtana ovat asiakaslähtöisyys ja tutkintojen osaamisperusteisuus, joustavat yksilölliset opintopolut sekä aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen.

Reformissa on pyrkimys luoda ja yhdistellä erilaisia oppimisympäristöjä (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja pedagoginen) ja menetelmiä pedagogisiksi asiakaslähtöisiksi oppimisratkaisuiksi, joilla edistetään yksilöllisten opintopolkujen toteuttamista. Yksilöllisiä polkuja rakennettaessa on otettava huomioon yksilöiden erilaiset tavoitteet ja edellytykset osaamisen kehittämiselle ja ammatilliselle kasvulle. Tavoitteena on, että ammatillinen koulutus mahdollistaa osaamisen hankkimisen osaamistarpeiden, oppimisvalmiuksien, elämäntilanteen ja urasuunnitelmien suhteen kullekin parhaiten soveltuvalla tavalla erilaisissa oppimisympäristöissä.

Reformissa korostuvat oikea-aikainen ohjaus ja uraohjaus. Ohjauksella tuetaan oppijan osaamisidentiteetin kehittymistä ja annetaan valmiuksia rakentaa omia yksilöllisiä reittejä tulevaisuuteen – työelämään tai jatko-opintoihin.

EPPA-hanke osana reformin toimeenpanoa

EPPA – Erilaisia polkuja pitkin ammattiin -hankkeella (1.12.2017–31.5.2020) tuetaan osaamisperusteisen koulutuksen kehittämistä sekä ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpanoa Lapissa. Hanketta toteuttavat yhteistyössä Lapin koulutuskeskus REDU, Lapin ammattikorkeakoulu ja Lapin yliopisto. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Hankkeessa rakennetaan uusia toimintatapoja ammatillisen koulutuksen reformin hengessä. Tavoitteena on tehostaa ammatillisen koulutuksen läpäisyä, sujuvoittaa siirtymiä koulutuksesta työelämään tai jatko-opintoihin sekä vahvistaa kouluasteiden toiminnallista kumppanuutta.

Ammatillisen koulutuksen reformi mahdollistaa henkilökohtaistamisen ja EPPA-hankkeessa sitä toteutetaan rakentamalla mielekkäitä oppimisympäristöjä ja pilotoimalla kuusi erilaista oppimis- ja ohjauspolkua:

1. Digiohjaus ja digitaaliset oppimisympäristöt -polku
2. Työpaikalla tapahtuva oppiminen -polku
3. Kansainväliset oppimisympäristöt -polku
4. Korkea-asteen koulutukseen -polku
5. Matkalla yrittäjäksi -polku
6. Tuettu oppilaitoksen työpajat -polku

Polut toteutetaan osana opiskelijan henkilökohtaista osaamisen kehittämisen suunnitelmaa (HOKS) ja niissä hyödynnetään monipuolisesti erilaisia ammattitaitoa kehittäviä oppimisympäristöjä.

Hankkeessa suunnitellaan ja toteutetaan myös opintojen henkilökohtaistamiseen tähtäävä täydennyskoulutusohjelma, joka on suunnattu opettajille, muulle ohjaushenkilöstölle sekä työelämän ohjaajille. Lisäksi hankkeessa perehdytään käytössä oleviin malleihin tunnistaa toisen asteen opinnoissa hankittua osaamista osaksi korkea-asteen opintoja ja laaditaan selvitys näistä käytänteistä suhteessa kansalliseen kahdeksan vaativuustason viitekehykseen. Korkea-asteen osaamisvaatimusten mukaisen osaamisen tunnistaminen tukee sujuvia siirtymiä sekä joustavia polkuja jatko-opintoihin ja työelämään.

Yhteistoiminnallisuus ja korkea-asteen koulutukseen -polun kehittäminen

EPPA-hankkeessa vahvistetaan kouluasteiden toiminnallista kumppanuutta. Lapin ammattikorkeakoulu ja Lapin yliopisto osallistuvat erityisesti Korkea-asteen koulutukseen -polun suunnitteluun ja pilotointiin sekä tukevat Matkalla yrittäjäksi -polun rakentamista. Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston hankehenkilöstö ovat osallistuneet osaamispolkujen suunnitteluun.

Opetuksen ja ohjauksen asiantuntijat sekä hankehenkilöstö kokoontuivat keväällä 2018 suunnittelupäiville koulutus- ja työhyvinvointikeskus Welleviin. Päivien aikana rakennettiin kuvaukset kuudelle oppimispolulle, joissa määriteltiin polkujen tavoitetilat sekä konkreettiset toimenpiteet, työkalut, ohjauksen paikat ja toteuttavat henkilöt. Kuvassa 1 on alustava hahmotelma korkea-asteen koulutukseen -polusta.

Kuva  1 Löf ja Holopainen.jpg
Kuva 1. Korkea-asteen koulutukseen -polku

Opintoja ja osaamispolkujen toteuttamista tukevat ura- ja tulevaisuusohjaus, jotka kulkevat jatkuvasti opinnoissa mukana. Ammatillisen koulutuksen reformin myötä opiskelijan HOKS tulee olemaan keskeinen uraohjauksen väline, jonne kirjataan opiskelijan henkilökohtainen osaamisen hankkimisen polku. Opiskelijoita ohjataan myös katsomaan pidemmälle tulevaisuuteen kuin vain ensimmäisen työpaikan löytymiseen tai jatko-opiskelupaikkaan saakka. Tulevaisuusohjauksen avulla vahvistetaan nuoren itsetuntoa ja tuetaan aktiivista asennetta oman tulevaisuuden rakentamiseen. Ohjauksessa pohditaan nuoren kanssa erilaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja hänen omista lähtökohdistaan. Perinteisestä ammatti-identiteettiajattelusta siirrytään kohti osaamisidentiteettiä, joka huomioi ketterämmin tulevaisuuden työelämän muuttuvat tarpeet ja jatkuvan osaamisen kehittämisen.

Osana EPPA-hanketta Lapin ammattikorkeakoulun toimenpiteenä on etsiä keinoja tunnistaa ja tunnustaa aikaisemmin hankittua osaamista siten, että opiskelu toisella asteella tehostuisi ja että siirtymät korkeakouluopintoihin sujuvoituisivat.

Korkeakouluissa pilotoidaan korkea-asteen koulutukseen -polkua tarjoamalla toisen asteen opiskelijoille mahdollisuutta osallistua HOKS:in mukaisiin korkeakouluopintoihin esimerkiksi väyläopintojen ja avointen korkeakouluopintojen kautta. Lapin ammattikorkeakoulussa väyläopintojen jatkokehittäminen on pyörähtänyt käyntiin ja Lapin yliopistossa keskustelut opintopolkujen pilotoinnista taiteiden- ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnissa käynnistyvät alkusyksystä.

Erilaisiin käytäntöihin ja hyviin yhteistyömuotoihin on perehdytty muun muassa Nopsa, Jatkoväylä, Osata ja Toteemi -hankkeiden kautta. Muissa hankkeissa saatujen hyvien kokemusten kannustamana EPPA-hankkeessa tullaan myös kokeilemaan erilaisia toiminnallisia yhteistyömuotoja opiskelijoiden rohkaisemiseksi, nivelvaiheiden ohjauksen saumattomuuden kehittämiseksi sekä aitojen kohtaamisten mahdollistamiseksi.

Lähteet

Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170531 Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018. Ammatillisen koulutuksen reformi. http://minedu.fi/amisreformi .

Lukuvuosimaksut otettiin käyttöön vuosi sitten – mikä muuttui?

14.8.2018



Reijo Tolppi blogi.jpg
HTT Reijo Tolppi on Lapin ammattikorkeakoulun vararehtori.

Lukuvuosimaksun määrä ja Lapin AMKin stipendijärjestelmä

Ammattikorkeakoulut ja yliopistot ottivat EU- ja ETA-alueiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukuvuosimaksut laajassa mitassa käyttöön syksyllä 2017. Suurin osa korkeakouluista päätyi maksuissa hintahaarukkaan 7000–9000 euroa / lukuvuosi. Täällä Lapissa teimme yliopiston kanssa yhteisen päätöksen 8000 euron maksusta.

Laki velvoittaa korkeakoulut luomaan opiskelua tukevan apurahajärjestelmän. Lapin AMKissa päädyimme järjestelmään, jossa ensimmäisen vuoden stipendi kattaa 80 prosenttia täydestä lukuvuosimaksusta eli maksettavaa jää 1600 euroa.

Seuraavina vuosina lukuvuosimaksu on 8000 euroa ellei opiskelija kerää vähintään 55 opintopistettä lukuvuoden aikana. Mikäli pisteitä kertyy riittävästi, maksu alenee 60 prosentilla (4800 euroa / vuosi). Lisäksi ohjeellisessa ajassa valmistuvalle opiskelijalle palautetaan viimeisen lukuvuoden maksu.


Opiskelijamäärät 2017–2018

Alla olevaan taulukkoon on kerätty lukuvuosimaksun maksaneiden määrä laskentapäivänä 20.9.2017, seuraavaan sarakkeeseen läsnä oleviksi ilmoittautuneiden lukuvuosimaksuun velvollisten määrä tänä vuonna ja lopuksi vielä aloittavista opiskelijoista maksunsa suorittaneiden määrä.

Taulukko 1: Läsnä oleviksi ilmoittautuneiden maksuvelvollisten opiskelijoiden määrä 2017–2018 ja maksaneiden määrä 2018 koulutuksittain

Taulukko 1 Reijo Tolppi 2018.JPG

Tilanne tällä hetkellä näyttää liiankin hyvältä. Viime vuoden kokemuksen mukaan noin kolmasosa maksuvelvollisuutensa hoitaneista ei saa syystä tai toisesta viisumia Suomeen.

Uskaltanee kuitenkin olettaa, että tämän syksyn laskentapäivänä meillä on vähintään sama määrä EU- ja ETA-alueiden ulkopuolisia opiskelijoita Lapissa kuin viime vuonna, todennäköisesti muutama enemmän.

Kansallisuudet

Lukuvuosimaksuun velvollisten opiskelijoiden jakauma kansallisuuksien mukaan ryhmiteltynä vuosina 2017–2018 on kuvattu taulukossa 2.

Taulukko 2: Maksuvelvolliset opiskelijat kansallisuuksittain 2017–2018.

Taulukko 2 Reijo Tolppi 2018.JPG

Vuonna 2017 maksuvelvollisia opiskelijoita tuli 14 maasta, tänä vuonna maita oli yksi enemmän. Hakijaprofiili monipuolistui, eikä Vietnam edellisen vuoden malliin ole täysin ylivertainen muihin kansallisuuksiin verrattuna.

Selvää kasvua on bangladeshilaisen ja nigerialaisten määrässä, tosin aikaisempien kokemusten mukaan näiden molempien maiden kansalaisilla on keskimääräistä enemmän viisumiongelmia.


Eurot

Lukuvuonna 2017–2018 kaikki maksuvelvolliset olivat ensimmäisen vuoden opiskelijoita, eli he maksoivat vuoden opiskelusta 1600 euroa. Tästä kertyi AMKin kassaan runsaat 80 000 euroa.

Lukuvuonna 2018–2019 tilanne on toisennäköinen. Viime vuonna aloittaneista toisen vuoden maksun (55 op. suorittaneille 3200 euroa) on 10.8.2018 mennessä maksanut 38 opiskelijaa, mikä tuottaa 38 x 3200 = 121 600 euroa. Käytännöllisesti katsoen kaikki maksuvelvolliset ovat suorittaneet stipendiin vaadittavat 55 opintopistettä.

Aloittavien opiskelijoiden määrä tulee tämän päivän tiedosta pienentymään. Tämän päivän tilanne on kuitenkin hieman parempi kuin vastaavaan aikaan viime vuonna, ja tästä syystä arvioin aloittavia maksuvelvollisia tulevan sisälle 60. Näin olettaen heidän maksunsa yhteissumma tulee nousemaan 96 000 euroon. Kaiken kaikkiaan viivan alle tulee näillä oletuksilla tänä lukuvuonna jäämään noin 220 000 euroa.

Ei summa runsaan 40 miljoonan taloudessa suuren suuri ole, mutta ei myöskään täysin olematon. Ja jos houkuttelevuutemme pysyy nykytasolla eikä keskeyttämisten määrä kasva, nousee summa lukuvuonna 2019–2020 lähelle 400 000 euroa. Koska viimeisen lukuvuoden maksu tullaan palauttamaan määräaikana valmistuville, ja tämänhetkisten kokemusten perusteella suurin piirtein kaikki maksuvelvolliset opiskelijat tähän kykenevät, eivät tulot tuosta tasosta enää vuositalolla nouse.

 

Lopuksi

Kun opetusministeriö aikoinaan alkoi puhua lukuvuosimaksuista, kuulosti koko ajatus omissa korvissani englanninkielisen koulutuksen tapposuunnitelmalta. Olin väärässä. (Katso Pohjoisen tekijät –blogikirjoitukseni 12.9.2017.)

Kun tuotteella on sen laatua vastaava hinta, sen myyminen näyttää sujuvan maailmalla paremmin kuin ilmaisen tavaran kauppaaminen.

Lapin AMKin talous ei lukuvuosimaksujen vuoksi nouse eikä kuoppaa, mutta on ilo nähdä, että vertailussa maailman muiden korkeakoulujen kanssa kykenemme tasapuolisesti kamppailemaan. Muun Suomen tilanteesta ei vielä tässä vaiheessa ole tietoa, mutta ihme on, jos emme näillä luvulla ole lähempänä AMK-kentän kärkeä kuin häntää.



YAMK-neuvottelukunnasta voimaa yhteistyöhön

7.8.2018



Saloniemi Kirsi.jpg
KM Kirsi Saloniemi toimii projektipäällikkönä Lapin ammattikorkeakoulun YAMK-yksikössä.

Lokakuisena iltapäivänä 2017 kokoontui Rovaniemellä ensimmäisen kerran Lapin ammattikorkeakoulun YAMK-neuvottelukunta. Osa tuttuja jo muista yhteyksistä, osa taas tapasi toisensa ensimmäistä kertaa.

Kutsuttuina jäseninä YAMK-neuvottelukuntaan kuuluvat Tarja Konola-Jokinen (Rovala-opisto, neuvottelukunnan puheenjohtaja), Ilkka Länkinen (SantaPark), Saija Hyry (Stora Enso), Jukka Kujala (Team Botnia), Johanna Niva (LapIT), Mikko Häikiö (LSHP), Pekka Auvinen (Outokumpu Stainless), Pertti Heikkilä (YAMK-opiskelija), Veikko Kärnä (Lapin AMK, YAMK-yksikkö), Kirsi Saloniemi (Lapin AMK, neuvottelukunnan sihteeri).

Ensimmäisenä tehtävänään neuvottelukunta määritteli omalle toiminnalleen tavoitteet sekä työskentelytavat. Millaista yhteistyötä haluamme tehdä ja miksi? Millaista olisi yhteistyö, josta kaikki osapuolet hyötyvät? Miten usein ja missä kokoonnumme?

Tiedonkulun ja yhteistoiminnan parantaminen korkeakoulujen ja työelämän välillä nimettiin ensimmäiseksi neuvottelukunnan tavoitteeksi.

Ehkä liiankin usein konkreettinen vuoropuhelu sekä yhteistyö jäävät vain puheen tasolle. Neuvottelukunnan kokousten myötä saadaan Lapin alueen toimijoita yhden pöydän ääreen kaksi kertaa vuodessa. Kokousten teemat määritellään yhdessä ja kokouksiin kutsutaan tarvittaessa teeman mukaisia asiantuntijoita.

Ammattikorkeakoulu toteuttaa runsaasti ulkopuolista rahoitusta saavia hankkeita ja suuressa osassa on mukana myös korkeakoulujen ulkopuolisia toimijoita. YAMK-neuvottelukunnan yhdeksi tavoitteeksi nimettiin yhteiset hankkeet, joiden tavoitteet ja toimenpiteet ovat kaikkien toimijoiden yhteisistä lähtökohdista mietittyjä. Tällä tavoin pystytään luomaan koko aluetta parhaiten hyödyntävää kehittämistoimintaa.

YAMK-yksikössä koulutetaan kehittämisasiantuntijoita ja esimiehiä työelämän tarpeisiin, jolloin on erityisen tärkeää käydä keskustelua myös koulutussisällöistä työelämän edustajien kanssa. Työelämän muutoksesta ja murroksesta puhutaan ja kirjoitetaan paljon (esim. Dufva ym. 2017) ja korkeakoulun tulee olla tässä keskustelussa ja sitä seuraavissa konkreettisissa toimenpiteissä etunenässä mukana.

YAMK-opiskelijoiden näkökulmasta suurta arvoa on myös sillä, että neuvottelukunnan avulla luodun yhteistyöverkoston kautta saamme eri alojen edustajia asiantuntijoiksi opetukseen ja näin luomme opiskelijoille loistavan näyteikkunan työelämän todellisiin haasteisiin ja tarpeisiin.

Keväällä 2018 YAMK-neuvottelukunta kokoontui toisen kerran ja tällä kertaa Stora Enson Veitsiluodon tehtaalle Saija Hyryn kutsumana.

Kuva Saloniemi K 2018.jpg

Kokouksen tärkeäksi anniksi osoittautui eri toimijoiden yhteisymmärrys monialaisten koulutusten tärkeydestä. Tarpeen monialaisille koulutuksille on osoittanut Lapin ammattikorkeakoulussa vuonna 2017 alkaneen Digiajan palvelujohtaminen -YAMK-koulutuksen suuri suosio. Opinnot toteutetaan monialaisten opiskelijoiden ja opettajien yhteistyönä.

Pitäisikö siis tulevaisuudessa luoda yhä enemmän monialaisia YAMK-koulutuksia ja jopa vähentää alakohtaisia YAMK-tutkintoja?

Tulevaisuuden ennakointitutkimusten mukaan (esim. Demos Helsinki & Demos Effect, 2017) monialaisuuden tarve kasvaa tulevina vuosina entisestään. Ongelmat ja haasteet monimutkaistuvat, jolloin yhden kapean alan asiantuntemus ei yksistään riitä. Edelleen tulemme tarvitsemaan rautaisia oman alansa asiantuntijoita, mutta kasvava tarve on hyvät esimiestaidot omaaville monialaisille kehittämisasiantuntijoille.

Tällä hetkellä Lapissa ja myös muualla Suomessa tehdään runsaasti töitä koulutuspolkujen sujuvoittamiseksi. Tavoitteena ovat sujuvat siirtymät eri koulutusasteiden välillä, mutta tärkeää on huomioida myös koulutuksesta työelämään siirtyminen sekä työuralle eteneminen koulutuksen ansiosta.

Tiivis yhteistyö jo koulutusten aikana takaa sen, että oppilaitostemme koulutukset vastaavat yhä enemmän työelämän tarpeisiin ja opiskelijat ovat entistä valmiimpia tarttumaan työelämän haasteisiin. Yhteistyöllä on siis voimaa ja sen aikaansaannokset kantavat pitkälle.

Lapin ammattikorkeakoulun YAMK-yksikkö tulee tiivistämään yhteistyöverkostojaan entisestään uuden Lapin Kehittäjäkoulu -hankkeen myötä. Ensi syksynä käynnistyvässä ESR-rahoitteisessa hankkeessa panostetaan erityisesti YAMK-koulutusten opiskelijalähtöisyyden ja monialaisuuden kehittämiseen sekä luodaan uusia yhteistyömuotoja niin kansainvälisten kuin kansallistenkin työelämän edustajien kanssa.

Neuvottelukunnan hyvin alkanut vuoropuhelu olkoon ensimmäinen askel tiiviin asiantuntijaverkoston luomiseen, josta hyötyy sekä Lapin työelämä että koulutus.

Lähteet

Demos Helsinki & Demos Effect (2017). Työ 2040. Skenaarioita työn tulevaisuudesta. https://www.demoshelsinki.fi/wp-content/uploads/2017/01/Ty%C3%B6-2040-Skenaarioita-ty%C3%B6n-tulevaisuudesta.pdf. Viitattu 23.5.2018.

Dufva, M., Halonen, M., Kari, M., Koivisto, T., Koivisto, R. & Myllyoja, J. (2017).
Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2017. http://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/33_kohti-jaettua-ymmarrysta-tyon-tulevaisuudesta.pdf/61a65884-3d8e-46ae-adce-dba625067df5?version=1.0. Viitattu 23.5.2018.



Uusia tuulia hoitotyön koulutukseen

26.6.2018



Tohmola Anniina.jpg
TtM Anniina Tohmola työskentelee tuntiopettajana Hyvinvointipalvelujen osaamisalalla Lapin AMKissa.

Kanadan kauniilla luonnonsuojelualueella Kalliovuorten sylissä Banff’ssa (kuva 1.), pidettiin toukokuun alussa 7. Kansainvälinen hoitotyön koulutuksen konferenssi NETNEP.

Tohmola kuva 1.jpg

Kuva 1. Eräs Banff’n lukuisista vuorista

Konferenssin järjestää joka toinen vuosi hoitotyön koulutuksen arvostetut julkaisut Nurse education today (IF 2.533) ja Nurse education in practice (IF 1.314) ja järjestelytoimikunnassa on Australian, Brittien, Yhdysvaltojen ja Kanadan menestyksekkäimpiä tutkijoita. Suomesta konferenssissa oli mukana Oulun, Itä-Suomen ja Turun yliopiston edustajia, post-doc-tutkijoita ja jatko-opiskelijoita Lapin AMK:n, Savonia AMK:n ja DIAK:n opettajista.

Konferenssin aiheet oli jaettu viiteen teemaan

  • Opettaminen, oppiminen ja arviointi
  • Oppiminen käytännössä
  • Uusi teknologia, simulaatiot ja sosiaalinen media opetuksessa ja käytännössä
  • Ammatillinen kehitys ja johtaminen
  • Tutkimus, apuraha ja arviointi


Yli 150 mielenkiintoisesta luennosta oli vaikea valita itselleen sopivimmat ja hyödyllisimmät, joihin olisi aikataulun puitteissa mahdollisuus mennä. Päädyin keskittymään uusien ideoiden hankkimiseen ja olemassa olevien käytäntöjen vahvistamiseen opetuksen, osaamisen ja arvioinnin aihepiireistä.

Esittelen seuraavassa muutamia mielenkiintoisimpia luentoja.

Australialaisen tutkijan Tracy Levett-Jonesin moniammatillisen vuorovaikutuksen luennolla kuvattiin hoitotyön-, farmasian- ja lääketieteen opiskelijoiden tietoisuutta toistensa ammateista. Selvisi, että he eivät tienneet toistensa tehtäviä, mutta arvostivat silti toistensa ammattitaitoa ja työtä.

Tästä johtui mieleeni, että olisi hienoa edelleen vahvistaa eri alojen yhteistyötä Lapin AMK:ssa erilaisten tapahtumien ja yhteistyön merkeissä. Ja kampusten yhdistymisten myötä tätä varmasti voidaankin kehittää.

Tänä päivänä meillä niin ajankohtainen digitalisaatio ja pelillistäminen ovat ajankohtaisia myös maailmalla. Eräs mieleenpainuvin luento oli kanadalaisten Brenda Queryn ja Kristen Gulbransenin tutkimusmenetelmien opettamisesta pelin avulla. ”Kaikkihan me pelaamme” –lausahduksella alkoi pelien puolesta puhuva luento – pasianssia, lautapelejä, lottoa, arpoja, konsolipelejä tms.

Peliä puolustettiin haasteiden antajana, uteliaisuuden herättäjänä ja kollektiivisen älykkyyden kasvattajana. 3D Gamelabin avulla oli laadittu online-peli, joka vei tutkimusmenetelmien oppimisen tasolta tasolle edeten perusasioita vaikeampiin, osittain opiskelijoiden oman ideoinnin avulla, ja näin tutkimusmenetelmällinen osaaminen kehittyi siinä sivussa. Tästä tuli vahvasti mieleeni nuori konsolipelien natiivi -sukupolvi, joka varmasti viihtyisi tällaisen opetuksen parissa.

Voin hyvin kuvitella nuorisoa tavoittelemaan yhä laajempia tutkimuksen pelikenttiä ja parempia ominaisuuksia (esimerkiksi artikkelin kirjoittamisen taitoja ja suurta julkisuutta) hahmolleen… Mutta onko meillä opettajilla osaamista tehdä pelistä hyvin etenevä ja looginen kokonaisuus? Tässäkin tarvittaisiin eri alojen taitajien voimien yhdistämistä!

Nykyään opiskelusta halutaan tehdä hauskaa, jännittävää ja uudenlaista; VJ Gibbins Kanadasta kertoi tutkimuksestaan, jossa oli kehitellyt murhamysteeri-simulaation sisätauti-kirurgiselle kurssille.

Mysteeri lähti liikkeelle nimensä mukaisesti murhasta; potilas oli kuollut (kuva 2.). Tapausta lähdettiin selvittämään pala palalta peruuttaen, mitkä kaikki toimet olivat menneet pieleen, kun potilas oli kuollut – eli mitä valintoja olisi pitänyt tehdä oikein potilaan hengen pelastamiseksi. Sairaanhoitajan työhän on usein kuin salapoliisin työtä, joten mikseipä tällainen mysteeri-simulaatio toimisi meillä Skandinaviassakin.

Tohmola kuva 2.jpg

Kuva 2. VJ Gibbinsin murhamysteeri

 

Sitten osaamisen kehittymisen arviointiin: suomalainen Satu Kajander-Unkuri, post-doc-tutkija Turun yliopistosta ja opettaja Savonia AMK:sta (kuva 3.), tekee tutkimusta osaamisen kehittymisestä opiskelijoiden itsearvioinnin perusteella.

Tohmola kuva 3.jpg

Kuva 3. Satu Kajander-Unkuri Suomesta

Osaamista tutkittiin 73-osaisella sairaanhoitajan osaamisen mittarilla (R. Meretoja) 1., 2., 3. ja 4. vuoden opiskelujen jälkeen. Neljännen lukuvuoden opiskelijat arvioivat osaamistaan merkittävästi paremmaksi, kun ensimmäisen lukuvuoden opiskelijat. Heille osaamista oli eniten kehittynyt auttamisen roolissa ja vähiten terapeuttisissa interventioissa, ja osaaminen oli parempaa sellaisilla opiskelijoilla, joille oli kertynyt hoitotyön työkokemusta ennen sairaanhoitajan koulutusta.

Tästä tutkimuksesta saadaan hyödyllistä tietoa siitä, miten osaaminen kehittyy ja mihin osa-alueisiin olisi tärkeää kiinnittää huomiota koulutusta suunniteltaessa.

Osaamista voi kehittää myös luovasti. Irlantilaiset Katherine Rogers ja Maggie Bennet aloittivat luentonsa jakamalla kuulijoille lampaanvillaa.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että he olivat käyttäneet lampaanvillan hypistelyä opiskelijoiden stressin poistoon, mutta seuraava kuva kertoikin aivan muuta. Irlantilais-pedagogit olivat kehitelleet luovan ja epätyypillisen tavan opiskella lääkehoitoa.

Heillä kipulääkkeiden, vatsansuojalääkkeiden, sydänlääkkeiden ym. vaikutuksiin keskityttiin tekemällä villasta kuva lääkkeen vaikutusmekanismista (kuva 4.). Teoria kulki käsi kädessä luovan toiminnan kanssa ja lopputuloksina opiskelijoilla oli ryhmätyö, joka esitteli huovutetun taulun lääkkeestä. Tässä käytettiin hoitotyön opettajan ja käsityön taitajan yhteistyötä.

Tohmola kuva 4.jpg

Kuva 4. Aspirin lampaanvillasta

Eräs näkökulma opiskelijan osaamisen arvioinnista oli uusiseelantilaisen Sally Dobbsin tutkimus hylätyn arvosanan antamisen vaikeudesta kliinisessä harjoittelussa. Hän toi esille sen näkökulman, että ”hylkääminen on välittämistä”. 14 hoitotyön opettajan haastattelun perusteella ei ollut helppoa hylätä opiskelijaa harjoittelusta, kun taas esseen hylkäämistä pidettiin paljon helpompana.

Miksi hylkääminen sitten on välittämistä?

Opettajan on tärkeää välittää opiskelijan osaamisen kehittymisestä ja tulevien ammattilaisten ammatillisen osaamisen varmistamisesta. Opiskelijalle voi Dobbsin mukaan olla vaikeaa kohdata alaston potilas, soveltaa aiemmat kokemukset uusiin tilanteisiin ja sosiaalistua hoitotyön ammattilaisten kenttään. Nämä tilanteet voivat aiheuttaa sellaista, mikä johtaa opiskelijan puolelta epäsuotuisaan käyttäytymiseen ja ohjaajalta harkintaan harjoittelun hylkäämisestä.

Tämä muistuttaakin meitä opettajia siitä, että opiskelijat ovat kaikki yksilöitä ja ottavat uudet, hoitotyössä vastaan tulevat tilanteet eri lailla. Mielestäni on tärkeää huomioida opiskelijat yksilöinä ja kuunnella heidän kokemuksiaan harjoittelusta, sillä Sally Dobbsin kuvailemat seikat voivat hätkähdyttää yhtä lailla meidän Lapin AMK:n opiskelijoita.

Tätä kirjoitusta kirjoittaessani palaan mielikuvissani upeiden luentojen lisäksi henkeä salpaavien, liki neljän kilometrin korkeuteen ulottuvien Kanadan Kalliovuorten maisemiin. Olen enemmän kuin kiitollinen mahdollisuudesta päästä tähän hienoon konferenssiin kuulemaan hoitotyön opetuksen uusia tuulia ison kansainvälisen tutkijakunnan esittelemänä.

Konferenssissa kuultiin myös ensimmäisiä tuloksia (kuva 5.) omasta väitöstutkimuksestani Valmistumisvaiheessa olevien hoitotyön opiskelijoiden gerontologisen hoitotyön osaaminen. Tästä on hyvä jatkaa tutkimusta ja opetuksen kehittämistä.

 

Tohmola kuva 5.jpg

Kuva 5. Posterini äärellä




Matkailukohteiden turvallisuus Floridassa: näkökulmia ja havaintoja

12.6.2018



Niemisalo ja Satokangas.jpg
YTM Niko Niemisalo toimii projektipäällikkönä ja YTM Pasi Satokangas projektisuunnittelijana matkailupalvelujen osaamisalalla Lapin ammattikorkeakoulussa.



Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin (MTI)/ Lapin ammattikorkeakoulun matkailupalvelujen henkilöstöä vieraili syyskuussa Floridan yliopiston Tourism Crisis Management Institutessa (TCMI) tutustuen samalla myös Orlandon alueen matkailukohteisiin.

Matkailu on Floridan osavaltion tärkein elinkeino. Vuonna 2016 Floridassa vieraili 112 miljoonaa matkailijaa. Osavaltion omaan väkilukuun verrattuna (21 miljoonaa ihmistä) tilapäisten kävijöiden osuus on merkittävä. Turvallisuus on matkailussa tärkeä osatekijä sekä matkailijan että elinkeinon kannalta.

Matkailija haluaa lomaltaan uusia elämyksiä ja sopivassa määrin jännitystä, mutta turhat riskit eivät kuulu toivelistalle. Elinkeinoelämällä puolestaan on pelissä asiakkaiden turvallisuuden lisäksi oma liiketoiminta. Florida tarjoaa vilkkaana matkailualueena rikkaan ikkunan kohdeturvallisuuden maailmaan. MTI:n ryhmä vieraili matkallaan useissa kohteissa, joissa tehtiin turvallisuuteen liittyviä havaintoja.

Satokangas 1 kesä 2018.jpg

Kuva 1. Poliisiauto Disney Springs -huvipuiston pysäköintialueella Orlandossa, kuva: Pasi Satokangas


Matkailun turvallisuus on laaja-alainen käsite kattaen yhteiskunnan eri toiminnot. Matkailun turvallisuus voidaan yleisellä tasolla määrittää matkailuprosessin häiriöttömyydeksi. Tässä on myös ennakoivan turvallisuustyön haaste: koska onnettomuuksia ei tapahdu, kuinka varautumisen hyöty voidaan luotettavasti osoittaa. (Iivari 2017.) Hyötyjen osoittamiseen tarvitaan skenaarioita ja ennakointitutkimusta, mikä kytkee monet näkökulmat matkailun turvallisuuteen.

Vaara piilee pinnan alla

Florida tarjoaa suomalaiselle poikkeavan luontokokemuksen. Ilmasto on lämmin, pääosin trooppinen tai subtrooppinen. Okeechobee-järvi ja Evergladesin suoalue ovat osavaltion tunnetuimpia luontokohteita. Paikallinen luonto tarjoaa runsaasti elämyksiä. Suoalue tarjoaa kodin eksoottisille eläimille ja kasvisto on vehreän elinvoimainen.

Riskinäkökulmasta tyypillisen luonnon aiheuttaman haasteen muodostavat myrskyjen ohella alligaattorit, joihin suhtaudutaan varsin rennosti. Alligaattoreista varoitetaan kyltein ja tietoiskuin, mutta muuten niitä ei pidetä järin vaarallisina. On kuitenkin huomattava, että jokaisessa urbaanissakin lammessa tai kosteikossa voi lymyillä näitä liskomaisia suurpetoja.

Viimeisen 10 vuoden aikana Floridassa on tilastoitu vuosittain useita tapauksia, joissa alligaattori on purrut ihmistä. Alligaattorit ovat aiheuttaneet samalla aikavälillä yhden kuolemantapauksen, tosin esimerkiksi 2000-luvun alkuvuosina uhreja on ollut useina vuosina muutamia (Florida Fish and Wildlife Conservation Comission 2018).


Satokangas 2 kesä 2018.JPG
Kuva 2. Varoituskylttejä Gainesvillen puistoalueilla Kuvat: matkaryhmä ja Pasi Satokangas

Paikalliseen turvallisuuskulttuuriin kuuluu, että asioista tiedotetaan esimerkiksi varoituskyltein, mutta suuri matkailijamäärä ei ole kuitenkaan tuonut mukanaan kattavaa ennaltaehkäisyn näkökulmaa.

Pienillä teoilla saataisiin aikaan suuri riskienhallintavaikutus, jolla esimerkiksi alueen uniikkeihin piirteisiin, kuten alligaattoreihin liittyviä vaaroja voitaisiin välttää. Tällöin myös Floridassa käymään tullut satunnainen matkailija välttäisi alueen riskit.

Samassa teemassa myös Lapilla on oppimisen paikka – heikot jäät, liukkaus ja kylmä ilmanala voitaisiin kommunikoida matkailijoille vielä nykyistäkin paremmin. Paikalliset asukkaat tuntevat riskit, kuten alligaattorit tai heikot jäät ja osaavat suhteuttaa toimintansa sen mukaan. Matkailijat taas voivat tietämättään altistua riskeille – tai toisaalta käyttäytyä ylivarovaisesti, joka tietysti on parempi kuin onnettomuuden uhriksi joutuminen.

Satokangas 3 kesä 2018.JPG
Kuva 3. Alligaattoripatsas urheilustadion edessä Gainesvillessä Kuva: matkaryhmä

 

Älä kävele yksin yöllä!

Floridassa, kuten muissakin matkakohteissa, on tietysti myös ihmisen aiheuttamia riskejä. Alueen pohjoisosissa sijaitseva Gainesville on kulttuurin, hallinnon, kaupankäynnin ja koulutuksen keskus. Kaupungissa toimii Floridan yliopisto, joka on merkittävin paikallisista työllistäjistä. Suuri opiskelijajoukko kiinnittää valitettavasti myös pahoissa aikeissa liikkuvien huomion. Opiskelijoita varoitetaan kulkemasta yksin yöaikaan. Yliopistolla on oma poliisi ja tarvittaessa apua voi hälyttää kuvan mukaisilla hätäpuhelimilla.

Satokangas 4 kesä 2018.jpg
Kuva 4. Varoituskyltti Floridan yliopiston kampusalueella Gainesvillessä ja hätäkutsupiste puistoalueella Gainesvillessä, Kuvat: Pasi Satokangas ja Niko Niemisalo

Opiskelijat liikkuvat usein myöhään, ovat nuoria ja ehkä jossain määrin vieraassa ympäristössä. Nämä tekijät voivat altistaa opiskelijat rikosten kohteiksi. Vastaavia tekijöitä voidaan liittää myös matkailijoihin, he liikkuvat vieraassa ympäristössä ja voivat käyttäytyä epävarmasti. Epävarmuus voidaan rinnastaa heikkouteen, mikä kiinnittää rikollisten huomion.

Suomalaisesta näkökulmasta tämä turvattomuus kampusalueilla oudoksutti. Vaikka ryhmämme ei törmännyt vaaratilanteisiin, tuli selväksi, että alueella liikkumisessa tulee huomioida riskit erityisesti myöhäiseen aikaan.

Satokangas 5 kesä 2018.jpg

Kuva 5. Ohjekyltti Disney Springs -huvipuistossa Orlandossa, kuva: Pasi Satokangas

Orlandossa sijaitsee lukuisia suuria huvipuistoja, jotka ovat jakautuneet laajalle alueelle. Huvipuistoissa ennaltaehkäistiin vaaroja esimerkiksi ohjetaulujen avulla. Kansalliset erityispiirteet näkyivät esimerkiksi siinä, että rooliasujen käyttäminen on kiellettyä 14 vuotta täyttäneiltä ja sitä vanhemmilta, ja leikkiaseiden sekä selfie-keppien käyttäminen on kiellettyä.

Florida on Lappiin nähden täysin erilainen matkakohde – erilainen myös turvallisuusympäristöltään ja -käytännöiltään.

Satokangas 6 kesä 2018.jpg
Kuva 6. Niko Niemisalo ja poliisit Disney Springs -huvipuistossa Orlandossa Kuva: Pasi Satokangas

Näkyvästi esillä olevat poliisit ja tarkat ohjeet luovat toisaalta turvallisuutta, mutta samalla ne ehkä viestivät siitä, että tyynen pinnan alla piilee vaaroja. Riskejä on olemassa aina, mutta paras tilanne tietysti olisi, että ne ovat niin epätodennäköisiä, että näkyvää varautumista ei tarvita.

Havainnot Floridassa tukivat Lapin mainetta turvallisena matkakohteena. Täällä sekä luonnon että ihmisten aiheuttamat riskit ovat vähäisempiä ainakin mielikuvissa ja todennäköisesti myös käytännössä. Toki esimerkiksi pakkasta voi pitää potentiaalisesti suurenakin riskitekijänä. Lapissa riskit liittyvät ehkä kuitenkin enemmän matkailijan omaan käyttäytymiseen kuin ulkoisiin tekijöihin.

Satokangas 7 kesä 2018.jpg
Kuva 7. Turvallisuuspiste Disney Springs -huvipuiston pysäköintihallissa Orlandossa, kuva: Pasi Satokangas

Lapissa saadaan nauttia toistaiseksi turvallisuuden etumatkasta, koska täkäläisiä riskejä pidetään yleisesti pienempinä kuin monissa muissa kohteissa. Riskien ennaltaehkäisy voidaan keskittää matkailijoiden omaan toimintaan ja itse palveluun ja näitä voidaan yleensä hallita paremmin, kuin ulkoisia riskejä. Turvallisuuskäytäntöjen vertailu alueiden välillä tuo silti hyödyllistä tietoa molemmille osapuolille.

 


Tämä on kolmiosaisen blogikirjoituksen toinen osa. Ensimmäinen osa on ilmestynyt 12.12.2017. Viimeinen osa ilmestyy loppuvuodesta 2018. Kolmannessa osassa kerrotaan Floridan yliopiston matkailun turvallisuuden tutkimuksesta ja yhteistyöstä Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin kanssa.

Lähteet

Florida Fish and Wildlife Conservation Comission (2018). Luettu 15.5.2018 osoitteesta: http://myfwc.com/media/310203/Alligator-GatorBites.pdf
Iivari P. (2017) Matkailun turvallisuus. Teoksessa J. Edelheim & H. Ilola (toim.) Matkailututkimuksen avainkäsitteet.




Varainkeruu yhteisellä asialla

5.6.2018



Alalääkkölä Leena.jpg
KTL Leena Alalääkkölä johtaa Lapin ammattikorkeakoulun varainkeruuta.

Suomi nähdään maailmalla monella tavalla esimerkkimaana. Olemme maailman vakain, vapain, turvallisin ja onnellisin maa. Olemme inhimillisen hyvinvoinnin vertailussa maailman ykkösiä.

Suomen peruskoulutus on maailman parasta ja suomalaisen korkeakoulutuksen laatu on maailman kolmanneksi parasta.

Vertailtaessa maakuntia tilanne muuttuu. Lappi kiinnostaa sekä matkailijoita että investoijia, mutta kärsii samanaikaisesti muuttotappioista. Myös osaaminen on muun maan keskimääräisen tason alapuolella. Syrjäytyminen lisääntyy.

Kaikkialla tulevaisuus rakentuu uusien sukupolvien varaan eikä millään alueella ole varaa menettää nuorisoaan. Asia on yhteinen. Osaammeko tehdä sellaisia valintoja, että nuoret näkevät tulevaisuutensa Lapissa? Osaammeko ennakoida ja asettaa panoksemme oikein?

Tulevaisuus Lapissa

Lapin ammattikorkeakoulussa kampanjoidaan tämä ja ensi vuosi teemalla ”ELÄVÄ LAPPI – osaamispääomaa tulevaisuuteen”.
Kampanjalla kerätään yhteen maakunnan yrittäjiä ja muita toimijoita kiinnittämään huomiota ja panostamaan tulevaisuuteen Lapissa. Vetoamme myös yrityksiin, jotka ovat investoimassa Lappiin tai joilla on yhteistyökumppaneita Lapissa. Myös yksityishenkilöitä kutsutaan osallistumaan kampanjaan.

Lapin ammattikorkeakoulu on sitoutunut Lapin kehittämiseen ja lappilaiseen toimintaympäristöön.

Tämän kevään opiskelijoiden yhteishaussa 44 prosenttia meille ensisijaisesti opiskelemaan hakeneista on lappilaisia nuoria. Myös valmistuvien työmarkkinatilanne on hyvä: viime vuonna valmistuneista 83 prosenttia sai työpaikan heti valmistuttuaan ja 78 prosentilla tämä työpaikka on pohjoisessa Suomessa.

Olemme suunnanneet strategiset painotuksemme niin, että osaamme elää, toimia, työskennellä ja yrittää arktisen alueen olosuhteissa herkässä luonnon ja talouden ekosysteemissä.

Vahvistamme nuorten asennetta ja osaamista viestittäen koulutusalasta riippumatta yrittäjyyden merkitystä, pitkienkin etäisyyksien hallintaa digitalisoituvassa yhteiskunnassa, luonnonvarojen älykästä ja yhteiskuntavastuullista käyttämistä, turvallisuuden varmistamista tekemisissä ja toimintaympäristöissä sekä luontevaa yhteistyötä pohjoisten rajanaapurien kanssa. Nämä kaikki edellyttävät ongelmanratkaisutaitoja ja kyvykkyyttä luoda uutta.

Investoidaan osaamiseen

Investointibuumi kasvaa ja virkistää taloutta ja työllisyyttä. Osaaminen on Suomen valttikortteja globaaleilla kilpailumarkkinoilla, mutta niin myös kansallisilla markkinoilla. Yksilön, työnantajan ja yhteiskunnan kannalta se on hyvä sijoitus.

Aivan liian usein vieläkin kohtaa sellaista ajattelua, että koulutus on kustannus, kuluerä. Kuitenkin elinkeino- ja työelämän haasteet edellyttävät jatkuvaa kykyä uusiutua, kykyä osata kysyä erilaisia kysymyksiä ja löytää uusia ratkaisuja, toimintamalleja ja havaita uusia mahdollisuuksia. Voidaan perustellusti nähdä niin, että osaaminen generoi uutta liiketoimintaa, uudenlaisia palvelumalleja, uusia työpaikkoja ja hyvinvointia yhteiskuntaan.

Ammattikorkeakoulussa osaaminen merkitsee asioiden hallintaa ja osaamista myös käytännössä, valmiuksia työelämän tehtäviin. Työelämän tarpeet muuttuvat ja muuttavat työnkuvia. Osaamisessa korostetaan monialaista osaamista, geneerisiä kompetensseja ja teknologiaorientaatiota.

Oppilaitoksessa muutosvauhti voi myös olla kovaa. Tarvitaan ennakointiosaamista, yhteistyötä yritysten ja palveluorganisaatioiden kanssa, luovuutta, joustavuutta, reagointinopeutta.

Opintojen elinkaari suunnittelusta työmarkkinoille astuvaan nuoreen on helposti viisi vuotta. Se on haaste opintojen sisällöille. Myös oppimisympäristöt tarvitsevat uusiutumista, samoin opetuksen rajapinnassa olevat opettajat.

Haluamme tuottaa tarvittavaa osaamista työelämään oikea-aikaisesti ja välttää hukkainvestointeja. Siis osaamispääomaa tulevaisuuteen.

Vaikuttavuus ja näkyvyys edellä

Koulutuksen rahoituksesta Suomessa on keskusteltu paljon. On tosiasia, että valtion rahoitus on pienentynyt myös ammattikorkeakouluissa. Siten on luontevaa, että aluetta kehittämään rakennetut oppilaitokset voivat hakea tukea toimintaansa toimialueeltaan.

Vaikka varainhankinta on vastikkeetonta tämän vuoden loppuun (jotta siihen saadaan valtiolta lisärahoitus), odottavat erityisesti yritykset ammattikorkeakoululta jonkinlaista vastaantuloa. On kyse siitä, koetaanko toimintamme aluetta hyödyttävänä, vaikuttavana.

Erityisen hyvän vastaanoton ovat saaneet vierailut ja keskustelut yrityksissä. Osaamisalat ovat osallistuneet vaihtelevasti tapaamisiin. Niissä yrityksen johdolle on avautunut kokonaiskuva siitä, mitä kaikkea olemme tehneet yhdessä. Usein ovat tulleet esille työharjoittelijat, meiltä valmistuneet työntekijät, opinnäytetyöt ja hankkeet, mutta myös henkilökunnan koulutukset, asiantuntijaseminaarit ja innovointitapahtumat.

Olen kuitenkin havainnut, että yhteistyötä tehdään edelleen melko kapea-alaisesti yhden osaamis- tai koulutusalan kanssa ja myös usein yhden yhteyshenkilön kautta, mikä tekee toiminnan haavoittuvaiseksi. Esimerkiksi alumniverkostomme kasvaessa voimme saada paljon lisää yhteyshenkilöitä yrityksiin avaamaan ovia ja kertomaan meistä.

Välillä olen voinut ylpeänä kuulla hyvää viestiä toiminnastamme, mutta välillä olen posket punoittaen kuunnellut palautetta siitä, miten yrittäjää ei ole kuultu. Valitettavasti toisinaan jälkimmäisessä tilanteessa en ole päässyt puhelinkeskustelua pidemmälle. Myös aiemmat kokemukset varainhankinnasta ovat saattaneet tuottaa sellaisen kokemuksen, ettei tehtäväni ole helppo.

Tunnettuutta parannettava edelleen

Keskustelujen ja lahjoitusmyönteisyyden kautta mitataan myös sitä, miten meidät nähdään ja koetaan. Vaikuttavuuden ohella on kyse myös viestinnästä. Enää melko harvoin meidät sekoitetaan toiseen organisaatioon, joskaan toimintaamme ei edelleenkään riittävästi tunneta. Väitän, että teemme merkittävästi vaikuttavampaa työtä kuin mikä on tiedossa.

Olen ilahtunut siitä, miten joissakin kohtaamisissa on löydetty aivan uutta yhdessä tekemistä. Päänvaivaa ovat tuoneet kommentit siitä, miten yritys kokee jo lahjoittaneensa osallistumalla omarahoitusosuuksilla hanketoimintaan.

Yllättävintä kuitenkin on ollut päätösprosessien hitaus ja päätösketjujen pituus ja se, että yrityskoko ei signaloi lahjoituksen suuruutta. Suurin merkitys on sillä, onko hyviä kokemuksia ja keskinäistä luottamusta yhdessä tehtävään tulevaisuuteen. Näiden tekojen tekeminen ja niistä viestiminen on meidän kaikkien tehtävä. Niin myös huolehtiminen tulevaisuudesta Lapissa.

Miten sinä ja minä olemme valmiita osallistumaan kampanjaan?

Katso myös Varainkeruu Lapin ammattikorkeakoulussa.



Koko päiväkodin kiva kuvauspäivä

29.5.2018



paivi_muranen.jpg
KM Päivi Muranen työskentelee lehtorina sosiaalialan koulutuksessa Lapin ammattikorkeakoulussa.

Kuvatyöskentelyllä osallistaminen

Osallistava valokuvaus (Participatory Photography) on yhteisöllinen tapa tarkastella omaa arkea, työtä, elämää tai mitä tahansa yhteisön valitsemaa teemaa.

Osallistavan valokuvauksen käytön tavoiteltavana tuloksena pidetään yleensä sosiaalista muutosta, terapeuttisia vaikutuksia ja odottamattomia myönteisiä muutoksia. Tavoitteena eivät ole täydelliset kuvat, vaan oma tarina.

Valokuvaus on tässä merkityksessä ensisijaisesti vuorovaikutusta, ei itsetarkoitus tai taidetta, eikä kuvaamista tarvitse osata sinällään.

Kuvaamisen käyttöä yhteisöllisenä menetelmänä ja vuorovaikutuksen tapana puoltaa se, että kuvaaminen on
• Demokraattista
• Saavutettavissa ja omaksuttavissa, ei tarvita erityistaitoja tai esiintymistaitoja
• Kuvissa on voimaa
• Toimii jaettuna kielenä
• Subjektiivinen heijastus todellisuuden hetkestä, ei objektiivista eikä vaadita objektiivisuutta
• Nopeaa, helppo jakaa
• Hauskaa, helposti yhteisöllistä (Participant Training Handbook 2016,69)

Lapsi- ja perhepalveluiden kehittäminen Lapissa (LAPE)-hankkeen Lapin ammattikorkeakoulun osio on Kulttuurinen inkluusio päiväkodin arjessa ja Varhaiskasvatuksen liikunta ja monikulttuurisuustyö. Yhtenä osana Lapin amk:n osuutta toteutettiin osallistavan valokuvauksen työskentelyprosessi Tervolan Lapinniemen päiväkodissa.

Muranen kuva 1.jpg


Lapinniemen työskentelyprosessi

Marraskuussa 2017 tapasimme päiväkodin henkilökunnan kanssa. Esittelin osallistavan valokuvauksen ideaa. Pohdimme yhdessä teemoja, joita päiväkodin aikuiset ajattelisivat tärkeiksi käsitellä kuvatyöskentelyn kautta. Näiksi hahmoteltiin kaikki erilaisia – kaikki samanlaisia –teeman alla tunnetaitojen ja yhteistyötaitojen tarkastelua.

Sovimme työpajojen aikataulut tammi-huhtikuulle 2018. Tässä vaiheessa suunnitelma oli, että työntekijöille pidetään oma valokuvatyöskentelyn työpaja ja lasten työpaja toteutuu tämän jälkeen. Kolmas ja viimeinen tapahtuma on vanhempainilta.

Influenssaepidemian ja muiden arjen muuttujien vuoksi työntekijöiden oma työpajatyöskentely jouduttiin ensin siirtämään ja lopulta perumaan. Työskentelyssä toteutuivat koko päiväkodin kuvatyöskentelypäivä 7.2. ja vanhempainilta 5.4.

Koko päiväkodin kivan kuvauspäivän toteuttivat päiväkodissa tuolloin paikalla olleet 1-5 vuotiaat lapset, päiväkodin aikuiset ja 22 ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijaa. Opiskelijoilla oli meneillään taidelähtöiset menetelmät sosiaalialalla- opintojakso, jonka yhteydessä pystyimme käymään läpi osallistavan valokuvauksen ideaa ja lasten kanssa työskentelyä.

Kiva kuvauspäivä rakentui arjen moninaisuuden tarkastelun ympärille. Oleellista oli lasten näkökulman ja toimijuuden näkyminen työskentelyssä. Työskentely rakentui näin:

Aloittelimme toimintaa klo 9. Sekä opiskelijoita että lapsia jännitti uusien eri-ikäisten ihmisten tapaaminen. Työskentelyä varten jakauduttiin 2-3 opiskelijan ja 4 lapsen ryhmiin. Päiväkodin aikuiset olivat erityisesti pienempien lasten turvana uusiin aikuisiin totutellessa. Johdattelemme erilaisuus-tematiikkaan ja tunteiden tunnistamiseen ja kuvittamiseen soveltamalla tarinaa Punakorvan kaksi kotia. Tarinan lyhennetty versio luettiin isompien puolella kahden työryhmän yhdistelmille. Pienten puolella katseltiin tarinasta kuvia.

Opiskelijat kuvasivat lasten kanssa noin kello 10.30 saakka. Työskentelyssä oli oleellista antaa lasten kuvata heille tärkeitä ja mieluisia asioita päiväkodissa sekä tulla kuvatuksi itselle merkityksellisessä roolissa ja paikassa. Lapset kuvasivat itse aktiivisesti valitsemiaan asioita ja toisiaan. Opiskelijat kuvasivat lapsia heidän haluamallaan tavalla. Kuvia katseltiin kameroiden näytöltä ja lapset saivat valita oman kuvansa yhteiseen kuvasarjaan. Opiskelijat kirjasivat muistiin lasten kertomukset siitä, mitä oma valittu kuva esittää. Kuvien sanoittaminen, otsikoiminen tai omista kuvista kertominen on oleellinen osa osallistavaa valokuvatyöskentelyä.

Muranen kuva 2.jpg

Päivälevon aikana opiskelijat työstivät runsaasta kuvasaaliista noin 50 kuvan tekstitetyn diasarjan, jonka koko päiväkoti katseli yhdessä opiskelijoiden kanssa välipalan jälkeen. Koko porukka ja erityisesti lapset ihastelivat aidosti omia aikaansaannoksiaan. Jo ensimmäisen kuvan ilmestyessä näkyviin kajahti: ”kato meidän päiväkoti!”.

Päiväkodin aikuiset osallistuivat kivaan kuvauspäivään mahdollistamalla lasten osallistumisen monin tavoin, erityisesti rohkaisemalla ja luomalla turvallista ilmapiiriä. Yhdessä tuotettu kuvasarja tuo näkyväksi kaikkien yhteisen päiväkodin ja arjen moninaisuuden siellä. Siinä tulee esille lasten näkökulma hoitopaikkaansa ja heille itselleen tärkeisiin asioihin. Kuvasarja toimii arvokkaana informaation lähteenä päiväkotiyhteisöstä lasten silmin katsottuna.

Vanhempainillassa huhtikuun alussa kerroin tehdystä prosessista ja katselimme yhdessä kuvasarjan. Kuvasarja on esillä myös päiväkodin vanhempien suljetussa Facebook-ryhmässä. Vanhempainillan yhteydessä keräsin vanhempien suostumuksia lasten kuvien käyttöön Lape-hankkeessa. Vanhempainillasta huolimatta ohuimmaksi yhteistyö jäi lasten vanhempien kanssa. Alustavista suunnitelmista ottaa vanhemmat mukaan kuvausprosessin täytyi tällä toiminta-aikataululla luopua.

Muranen kuva 3.jpg

Muranen kuva 4.jpg

Muranen kuva 5.jpg


Toimii!

Työskentelyprosessi päiväkodin kanssa vahvisti käsitystä osallistavan valokuvauksen toimivuudesta vuorovaikutuksen välineenä ja yhteisön näkyväksi tulemisen tapana. Opiskelijat ja lapset löysivät toimivan ja luontevan yhteistyön tavan päiväkodin aikuisten turvatessa selustan. Kuvatyöskentely sujui jopa yllättävän hyvin pientenkin lasten kanssa.

Ensimmäisen vuoden sosiaalialan opiskelijat toimivat rohkeasti, ennakkoluulottomasti ja luovasti tilanteessa, joka voisi olla haastava kokeneemmallekin. Päiväkodin aikuisille tuntui sopivan havainnoijan ja mahdollistajan rooli kuvatyöskentelyssä. Osallistavia menetelmiä käytettäessä on tärkeää taata vapaus vaikuttaa omaan osallistumisen tapaan ja intensiteettiin.

Lasten näkemys omasta päiväkodistaan tuli näkyväksi heille itselleen, päiväkodin aikuisille ja vanhemmille. Ennakkoluulottomat kuvaajat käsittelivät välineistöä vastuullisesti ja innokkaasti. Koko prosessi kaikkine muutoksineen ja käänteineen kannatti ehdottomasti toteuttaa.

Muranen kuva 6.jpg

Oppaana käytetty:
Participant Training Handbook. A Comprehensive Introduction to Participatory Photography. 2016. PhotoVoice

Kuvissa esiintyvien lasten kuvien julkaisemiseen on huoltajien suostumus.



Edellinen 1 2 3 ... 11 12 13Seuraava
Asian äärellä tiistaisin

Pohjoisen tekijät on asiantuntijablogi, jossa julkaistaan Lapin AMKin toimintaa ja toimintaympäristöä käsitteleviä ajankohtaisia kirjoituksia.

Kirjoitukset perustuvat työntekijöidemme tekemään asiantuntija- tai tutkimustyöhön. 

Blogin tarkoituksena on yleistajuisen tiedon levittämisen lisäksi laatia tilannekuvaa ja analysoida erityisesti Lapin kehitystrendejä: onnistuessaan myös nostaa uusia teemoja yleiseen keskusteluun.

Kirjoituksia julkaistaan viikoittain. Julkaisupäivä on pääsääntöisesti tiistai.

Blogin toimituskunnan muodostaa Lapin AMKin julkaisutyöryhmä.

Tervetuloa lukijaksi!

Opiskelijoiden blogi
Opiskelijoiden blogikirjoituksia julkaistaan Lapin AMKin opiskelijablogissa.
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK