Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Green Care -harjoitusten antia Aavasaksalla

6.11.2018



Pohjola Panu.jpg
Panu Pohjola on kuvataiteen lehtori Lapin ammattikorkeakoulussa.

Lapin ammattikorkeakoulun strategian yksi painoala on luonnonvarojen älykäs käyttö. Osaksi tätä startegiaa on valittu Green Care toiminta.

Green Carella tarkoitetaan ohjattua ammatillista toimintaa, jossa luonto on, tutkimuksiin pohjaten ja tavoitteellisesti, ihmisten hyvinvointia ylläpitävä ja edistävä elementti.

Hyvinvointivaikutukset syntyvät käyttämällä luontoon perustuvia toimintatapoja. Lapin ammattikorkeakoulussa tähän liitetään myös Green Care toiminnan mahdollistavat tekijät, kuten alueiden käytön suunnittelu, tilaratkaisut, teknologiset ratkaisut ja lainsäädäntö.

Green Care -strategiatyön painopisteet vuonna 2018 ovat henkilöstön osaamisen kehittämisen ja luonnon hyvinvointivaikutusten hyödyntämisessä, opiskelijoiden ammattilaisuuden lisäämisen ja hyvinvoinnin tukeminen ja luontolähtöisten palveluiden ja toiminnan kehittämisen ja osaamisen lisääminen.

Aavasaksalla järjestetyssä Green Care päivässä kävimme läpi Green Care harjoituksia, joita voisimme käyttää työssämme opettajana. Vetäjänä toimi Green Care ohjaaja Mervi Angeria Lapin ammattikorkeakoulun MTI:lta.

Panu Pohjola marraskuu kuva 2.jpg

Toisilleen outojen ihmisten tavatessa huomio menee helposti toisten tarkkailuun. Tavoitteellisessa toiminnassa tämä voi haitata itse asiaan keskittymistä.

Me valitsimme luontoelementin, joka alkaa etunimemme alkukirjaimella, ja esittelimme sillä itsemme. Osa meistä muisti lähes kaikkien nimet jo tämän jälkeen. Tämä pieni yhteydenluonti luontoon ja ryhmään heti alussa, teki mahdolliseksi seuraavan harjoituksen, kuulon ja näön kautta ympäristön havainnoinnin. Se loi myös siltaa myöhemmille ryhmätehtäville.

Seuraava, luonnon havainnointiharjoitus toi meidät juuri tähän paikkaan ja juuri nyt, muut asiat poistuivat mielestä. Psykologi Kirsi Salonen totesi, että luonnon hyvinvointivaikutukset alkavat keskimäärin noin 20 minuutin jälkeen. Se aika meidän siis tuli viettää itseksemme luonnon keskellä, sitä eri aistein havainnoiden. Totesin, että on vaikea olla kuulematta jatkuvaa liikenteen ääntä, edes täällä Lapissa.

Panu Pohjola marraskuu kuva 3.jpg

Vaellettuamme hetken siirryimme asiapohjaiseen sisältöön. Keskittyminen ja siirtyminen aiheeseen tehtiin koostamalla yhteinen pieni ympäristötaideteos. Pohdimme sen kautta, miten voisimme käyttää luontoa apuna työssämme.

Oli kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkea ammattikorkeakoulussamme on jo saatu aikaiseksi ja mitä yhteistyömahdollisuuksia saattaisi olla jatkossa.

Panu Pohjola marraskuu kuva 4.jpg

Tässä vaiheessa omat ajatukseni karkasivat pohtimaan sitä, miksi luonto on niin positiivinen asia meille ja miksi tämä yhteys on paljolti kadonnut?

Mieleen nousi Steve Cuttsin Happiness animaatio, jossa arjen kiireen uuvuttama, urbaanin vilinän ja pakkotahtisen työn tukahduttama henkilö, rotta, ottaa viimeisenä keinonaan Happiness-lääkettä. Sen vaikutuksen alaisena hän kokee hetken hyvinvointia, olevansa luonnon keskellä. Perhoset lentävät ja linnut laulavat, maailma on kauniin vihreä. Lääkkeen haihduttua olo on entistä pahempi. Silti rotta vain jatkaa loukussa puurtamista.

Omalla kohdallani luonnosta eristäytymisen kaudet ovat selkeästi olleet yhteydessä hektiseen työtahtiin. Pidän työnteosta, mutta pohdin voisinko tuoda luonnon osaksi sitä, jo oman hyvinvoinnin takia? Olisiko tämäkin vain apukeino puristaa vielä hieman lisää tehoja itsestäni, vai olisiko luonto voimakkaampi, tahtia rauhoittava elementti?

Siirryimme hiljalleen tekemään yhdessä luottamusharjoitusta. Tutkimusten mukaan luonnon tarkastelu jo yksinään tuo hyvinvointia, luonnossa toimiminen lisää sitä ja eniten vaikutusta on jos toimimme luonnossa yhdessä.

Ihmisellä taitaa olla perustarve olla yhteisön jäsen ja ehkäpä tästä syystä aiemmin mainitsemani animaation rottakin jatkaa urbaanissa joukoissa puurtamista. Osana isoa turvallista yhteisöä. Luottamusharjoitus vahvisti sitoutumista omaan työhön ja työkavereihin.

Panu Pohjola marraskuu kuva 5.jpg

Panu Pohjola marraskuu kuva 6.jpg

Kokeilimme myös kävelykokouksen pitämistä Aavasaksan poluilla. Tuntui paljon tehokkaammalta kuin neuvotteluhuoneessa istuminen, häiritseviä laitteita tai ärsykkeitä ei ollut, keskittyminen oli jo valmiiksi juuri tässä hetkessä ja mieli vastaanottavainen. Miten tätä voisi käyttää meidän tiimissämme?

Panu Pohjola marraskuu kuva 1.jpg

Teimme itsellemme lupauksen siitä, miten käytämme luontoa työssämme. Minä lupasin itselleni viedä opiskelijoitamme ulos ja hienoon Lappiimme jatkossakin, tekemään sitä tunnetuksi kuviensa kautta.

Olin aikaisemmin tutustunut samoihin tai hyvin samanlaisiin harjoituksiin ohelmapalveluissa, seikkailukasvatuksessa ja mindfulness tunneilla, mutta niiden yhdessä soveltaminen ja tavoitteellisen luontoyhteyden luominen hyvinvoinnin perustaksi oli Mervi Angerian vetämässä päivässä uutta.

Panu Pohjola marraskuu kuva 9.jpg

Mervi käytti myös verkkaista, rauhallista ja keskittynyttä ohjaustapaa, tämä on ehkä suurin ero elämyksiin pyrkiviin seikkailu- ja ohjelmapalvelutilanteisiin verrattuna. Elämys hiipii tällä tavalla hitaasti myös ajatuksiin.

Yhdessä ateriointi on hyvinvoinnin neljäs porras ja oikein hyvä harjoitus sekin. Lounaalla silmä havaitsi pienen luonnonelementin pöydällä ja nautti sen kauneudesta.

Panu Pohjola marraskuu kuva 10.jpg



Kirja-arvostelu: Pieni suuri energiakirja

30.10.2018



Olli Kuisma.jpg
Insinööri (AMK) Olli Kuisma toimii projekti-insinöörinä Arctic Civil Engineering -tutkimusryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Kasvihuonekaasupäästöjä pyritään vähentämään koko EU:n tasolla ja jokaisella jäsenvaltiolla on yhteinen tavoite; saada kasvihuonekaasuja leikattua 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tämä näkyy erityisesti energia- ja rakentamisen alalla.

Tavoitteena on mm. päästä irti uusiutumattomista luonnonvaroista talojen lämmityksessä ja korvata ne uusiutuvilla tai asentaa vanhojen lämmitysjärjestelmien rinnalle uudenlainen lämmitysjärjestelmä leikkaamaan talojen energiankulutusta.

Yleisesti ottaen on valtakunnallisesti esillä energiansäästö, jolla pyritään vaikuttamaan aina kuluttajiin asti. Ihmisiä halutaan opastaa energiatehokkaaseen sekä energiaa säästävään asumiseen, jolloin voidaan parantaa asumismukavuutta ja ennen kaikkea ilmastoa. Samalla saadaan säästettyä kuluttajien euroja. Pieni suuri energiakirja antaa tähän selkeää opastusta.

Kirjan kirjoittanut Jussi Laitinen (s. 1975) on vapaa ympäristö- ja tiedetoimittaja sekä filosofian maisteri. Lisäksi Laitinen toimii kouluttajana. Hänet on palkittu Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnolla ja Keskon Kestävä kehityksen tunnustuspalkinnolla.

Laitisen teos on jaettu yhdeksään eri kategoriaan aina asuntojen remonteista sähkön kilpailutukseen. Laitinen on käynyt selkeästi läpi ne asiat, jotka vaikuttavat sähkön hintaan, kilpailutuksen kulun sekä vihreän sähkön käyttöön liittyvät asiat. Suuri lisä on erilaiset diagrammit ja kuvaajat, joiden avulla lukija voi nähdä esimerkiksi sähkönmyyjää vaihtaneet kotitaloudet tai vihreän sähkön ja sekasähkön tarjoushinnat keskimäärin 2000-luvulla.

Teknisestä näkökulmasta tarkasteltuna kirjassa ei juurikaan ole energiapuolen laskentaan perustuvia asioita, vaan asiat on esitetty mahdollisimman selkeästi kirjoitettuna. Samalla osioista nousee esille eri asioita, joiden avulla voidaan vaikuttaa rakennusten energiatehokkuuteen ja energian säästämiseen. Konkreettisina esimerkkeinä mainittakoon sähkön säästämiseen liittyvät asiat, kuten monen sähkölaitteen asentaminen katkaisijalla varustettuun jatkoroikkaan, joka sammutetaan aina kun sähkölaitteille ei ole käyttöä.

Laitinen on myös panostanut kuvien käyttöön kirjassaan, mikä antaa teokselle visuaalisesti helposti lähestyttävän näkökulman. Tämän ansiosta teos ei ole raskas luettava, vaan kirjan parissa menee helposti enemmän aikaa kuin alun pitäen oli tarkoitus.

Laitisen kirjan käyttäminen oppimateriaalina esimerkiksi energiatekniikka-alan opinnoissa on mielestäni kaksipiippuinen asia. Koen, että kirja voisi hyvinkin toimia lähde- ja tukimateriaalina mutta yksittäin kirjan käyttö voi olla liian pelkistettyä. Kirjan rinnalle olisi hyvä antaa laskuharjoituksia energia-alan opiskelijoille.

Pieni suuri energiakirja on nimensä mukaisesti kirja, jossa nimensä puolesta löytyy pienessä kirjassa paljon tietoa niin asiantuntijoille kuin maallikoillekin. Kullan arvoista kirjassa on se, että kirjan terminologia on kokonaisvaltaisesti selkeää ja helppoa luettavaa. Näin ollen kirja sopii kaikille energia-alasta kiinnostuneille.

pieni_suuri_energiakirja.jpg


Teoksen nimi: Pieni suuri energiakirja
Kirjailija: Jussi Laitinen
Sivumäärä: 148
Julkaistu: 4.painos 2013
Julkaisija: Into Kustannus Oy
ISBN: 978-952-5675-73-3




Suuret ideat kärsivät alligaattoriaivojen ahtaudesta

16.10.2018



Harju-Myllyaho Jussila Puro trio.jpg
YTM Anu Harju-Myllyaho työskentelee opettajana ja TaM Marjo Jussila projektisuunnittelijana Kaupan ja kulttuurin osaamisalalla ja PsM Anne Puro lehtorina Hyvinvointipalvelujen osaamisalalla Lapin ammattikorkeakoulussa.

Alf Rehn on kirjoittanut vaarallisista ja inhottavista ideoista ja siitä, kuinka ne voivat joskus olla niitä parhaita ideoita (Rehn 2011, Vaaralliset ideat). Tosiasiassa luovuus on hankalaa. Miksi? Koska luodessaan uutta, ihmiset sortuvat usein pyörittelemään samoja ideoita ja toistamaan totuttuja kaavoja.

Porukassa ideointi on hauskaa, mutta saattaa johtaa samojen tuttujen asioiden toistamiseen. Tilanteessa, jossa samalla tavalla ajattelevat ihmiset kokoontuvat pohtimaan asioita voidaan jokseenkin helposti saavuttaa konsensus, jolloin kaikki ovat onnellisia. Samalla tavalla tämä porukka voi onnistua saavuttamaan ryhmätyhmyyden, jossa ei paljon laatikon ulkopuolelle vilkuilla.

Tällainen “kupla” syntyy myös helposti sosiaalisessa mediassa ja muissa digitaalisissa palveluissa; Ylen uutisvahti takaa, että näet vain sinua kiinnostavia uutisia ja somekanavien virta täyttyy omista kiinnostuksen kohteistasi ja itse valitsemistasi asioista.

“Päämme synnyttävät samantyyppisiä asioita, koska niillä on käytössään samat ainekset”, sanoo Juha T. Hakala YLEn jutussa.

Mitä ne inhottavat ajatukset ja vaaralliset ideat sitten ovat? Rehn puhui Työterveyspäivillä 2018 tulevaisuustabuista ja kertoi, kuinka ihmiset kokiessaan epävarmuutta olemassaolostaan nostavat useimmiten laput silmille ja jatkavat ”business as usual”.

Hän muisteli aikaa, jolloin tietokoneet alkoivat yleistyä ja ”nörttien” innostukselle vähän naureskeltiin, koska ei uskottu siihen, että tulossa olisi mitään merkittävää muutosta työelämään tai paljon muuhunkaan. Ja kuinkas sitten kävikään? Näyttää siltä, että alligaattoriaivomme eivät osaa käsitellä nopeaa muutosta tai sopeutua siihen.

Se, että päädymme konsensushakuisuudessamme hokemaan samoja asioita ei siis ole mitään uutta.

Myös Työterveyspäivillä kuultiin monia ajankohtaisia mahtisanoja: digitalisaatio, globalisaatio, ilmastonmuutos, työn murros ja niin edelleen. Yleisössä oli havaittavissa nyökyttelyä. Kuitenkin, näiden käsitteiden hokeminen yksinkertaistaa ajatteluamme, ja unohdamme sen eri vivahteet. Digitalisaatio eri aloilla ja eri tilanteissa tarkoittaa hyvin monia eri asioita.

Nämä ovat toki oikeita asioita, mutta siinä nyökytellessä mieleen juolahti, että tämä kaikkihan on läsnä arjessa jo nyt, ei jossakin kaukaisessa tulevaisuudessa. Muutos on toisinaan niin hidasta, ettemme huomaa sitä. Oikeasti digitalisaatio ei tule elämäämme ja työpaikoillemme kertarysäyksessä. Siksi voimme tuudittautua muuttumattomuuden harhaan.

Tärkeintä ei ole arvata ja ennakoida, mikä on seuraava uusi hypetyksen aiheuttava juttu tai teknologia. Merkittävää on se tapa, miten me katsomme tulevaisuutta.

Voisiko vaarallisia ideoita syntyä, jos uskaltaisimme pohtia myös vähän niitä inhottavia asioita? Rohkenemmeko kyseenalaistaa status quon ja ryhmätyhmyyden aiheuttaman yleisten totuuksien tasoittaman polun? Vaikka se vähän pelottaisikin. Alf Rehn rohkaisi pohtimaan tulevaisuutta, joka ei ehkä tarvitse meitä siinä muodossa kuin kuvittelemme. Sillä mahdollistaa aidon uudistumisen.


WoW mitä työn muotoilua!

Lapin AMK on mukana kansallisessa NewWow Crafting -hankkeessa, jossa keskiössä on työhyvinvoinnin ja tuottavuuden edistäminen työnmuotoilun keinoin. Muuttuvan työn maailman sekä mobiilin ja monipaikkaisen työn tuottamien vaatimusten kohtaaminen vaatii uskallusta ja kykyä nähdä hieman pidemmälle ja halua tehdä uudella tavalla.

WoW mitä työn muotoilua! -seminaarissa ollaan työelämän uusien mahdollisuuksien äärellä. Mitä työn muotoilu tarkoittaa työajassa, työtavoissa ja työtiloissa? Kuinka työhyvinvointi ja tuottavuus ovat yhteydessä työn muotoiluun?

NewWoW Crafting- ja PISKU -hankkeiden yhteisseminaarissa mietitään näitä teemoja mikro- ja pk-yrittäjien näkökulmasta. Vierailijana päivässä tulevaisuustutkija ja yritysvalmentaja Ilkka Halava, jolta kuullaan pohdintoja pk-yrittäjien älykkäästä tulevaisuudesta.

Tiedätkö muuten, miten liskot ja matelijat toimivat uhkaavassa tilanteessa? Ne jähmettyvät, alisuoriutuvat, puolustautuvat passiivisesti vaikkapa näyttelemällä kuollutta. Ethän halua olla yksi heistä?



Tiimityöntekijänä ja alaisena kehittyminen

9.10.2018



Anniina ja opiskelijat.jpg
Isa Hellevaara ja Kirsi Vuorre ovat sairaanhoitajaopiskelijoita ja TtM Anniina Tohmola opettaja hyvinvointipalveluiden osaamisalalla Lapin ammattikorkeakoulussa.

Yksittäisen työntekijän ja myös koko työyhteisön hyvinvoinnin kannalta jokaisen on hyödyllistä tietää, miten voi itse hahmottaa ja kehittää omaa alais- ja tiimityöntekijän rooliaan sekä tarvittaessa kehittyä paremmaksi näissä rooleissa.

Tiimityöskentelytaidoilla tarkoitetaan sellaista työntekijän käyttäytymistä, joka ei kuulu työn muodollisiin vaatimuksiin, mutta vaikuttaa työyhteisön tehokkaaseen toimintaan. Ne täydentävät johtamistaitoa. Hyviä tiimityöskentelyn piirteitä on monia.

Silvennoinen ja Kauppinen ovat perehtyneet kirjassaan ”Kehity alaisena” hyvän tiimityön piirteisiin. Siihen kuuluvat tiimin jäsenten auttaminen, tarpeettomien konfliktien välttäminen, oman mielipiteen rakentava ilmaisu sekä erilaisten työtehtävien vapaaehtoinen vastaanottaminen.

Tiimityöskentelytaito on laajempi käsite kuin vain ammatillinen osaaminen. Siihen liittyy asenteellisia ja tiedollisia valmiuksia työkäyttäytymisessä. Tiimityöskentelytaitoihin kuuluu myös työntekijän halu ja kyky toimia työyhteisössään rakentavalla tavalla muita tukien. Työntekijä hoitaa samalla hyvin myös varsinaiset työtehtävänsä.

Robert Kelleyn (The power of Followership) ja Ira Chaleffin (The Courageous Follower) ajatusten pohjalta alaisrooleja on viisi: vieraantunut alainen (individualisti), tehokas alainen (partneri), passiivinen alainen (käyttämätön voimavara), mukautuva alainen (uskollinen toimeenpanija) ja keskitien kulkija (resursseja on enempäänkin).

Alaisroolit jaetaan sen perusteella, onko työntekijä sitoutunut/sitoutumaton, passiivinen/aktiivinen, itsenäinen/riippuvainen, kriittinen ajattelija/kritiikitön ajattelija. Oman alaisroolinsa voi testata edellä mainittujen ominaisuuksien pohjalta laaditulla testillä.

Kehittyäkseen alaisena, on hyvä tarkastella omia asenteita, uskomuksia ja rajoituksia esimerkiksi Wilson Learning/Wiltrain Oy:n “Persoonallinen palvelu”- koulutusohjelman pohjalta laaditun itsearviosovelluksen avulla. Itsearviosta voi saada apua oman palveluasenteen pohdintaan. Työn osaaminen, luottamuksen syntyminen, itsensä hallitseminen ja joustavuus voivat vaikuttaa työntekijän kykyyn tyydyttää tai ylittää ulkoisten ja sisäisten asiakkaiden odotukset.

Anu Kopakkalan ”Porukka, jengi, tiimi, ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen”- kirjassa todetaan tiimirooleista, että ryhmän toimivuuden kannalta jäsenten tulisi olla erilaisia ja osata eri asioita.

Ruth Meredith Belbinin mukaan hyvä tiimi edellyttää seuraavia rooleja: keksijä, tiedustelija, tekijä, takoja, viimeistelijä, arvioija, diplomaatti ja kokoaja. Yleensä tiimin jäsen toteuttaa näistä yhtä tai kahta roolia. Rooli muotoutuu henkilön ominaisuuksien ja tiimin perusteella. Toiminta ei kuitenkaan perustu ihmisen pysyviin ominaisuuksiin, vaan henkilön toiminta johtuu siitä roolista, jonka hän on tilanteessa valinnut. Tämän rooliteorian mukaan henkilö on siis subjekti, jolla on kyky ja mahdollisuus valita aktiivisesti roolinsa.

Kopakkalan mukaan henkilö voi muuttua ryhmän tarpeiden mukaisesti, rajallisessa määrin. Esimerkiksi puheliaasta päällepäsmäristä ei tule hiljaista hissukkaa. Enimmäkseen pyrimme toistamaan samoja rooleja ryhmästä/tiimistä toiseen.

Hannele Laaksosen ja Seija Ollilan kirjassa ”Lähijohtamisen perusteet terveydenhuollossa” käsitellään työnohjausta. Kirjan mukaan työnohjauksen tarkoitus on pyrkiä työyhteisön tai työntekijän perustehtävän mahdollisimman laadukkaaseen hoitamiseen ja sitä kautta palvelujen sekä tuotteiden laadukkuuteen optimaalisen tehokkuuden avulla.

Työnohjauksessa edistetään työntekijän ammatillista, yksilöllistä ja työyhteisön jäsenenä kehittymistä. Laajemmin katsottuna työnohjauksen pyrkimyksenä on kehittää myös luovia kykyjä, oivalluksen tavoittamisen taitoa ja lisätä työntekijöiden uusia valmiuksia.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tiimityöntekijän kehittymisen kannalta olennaista on kriittinen itsearviointi, esimerkiksi erilaisten testien ja tiimiltä saadun palautteen avulla sekä tarvittaessa tahtotila muuttaa omaa asennettaan ja omia toimintatapojaan. Muutoksen aikaansaamiseksi voi myös hakeutua koulutuksiin. Tiiminvetäjän tuki on olennainen osa alaisen ja koko tiimin kehittymisen kannalta.

Erilaisuus on voimavara. Hyvä tiiminvetäjä on taitava näkemään tiimiläisten erilaisuuden sekä vahvuudet ja osaa hyödyntää ne saaden työyhteisön toimimaan tehokkaasti ja joustavasti. Hyvien tiimitaitojen hyöty nähdään työntekijöiden hyvinvointina, työviihtyvyytenä, joustavana ja tehokkaana toimintana sekä sitä kautta hyvänä palveluna, laadukkaina tuotteina ja myös taloudellisesti tuloksellisena toimintana.
Kädet.jpg

Lähteet:

Kelley, R E. 1992.The power of followership : how to create leaders people want to follow, and followers who lead themselves, 1st ed, New York : Doubleday/Currency, cop.

Kopakkala, A. 2011. Porukka, jengi, tiimi ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. Helsinki: Edita Prima Oy.

Laaksonen, H. & Ollila, S. 2017. Lähijohtamisen perusteet terveydenhuollossa. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy.

Silvennoinen, M. & Kauppinen, R. 2007. Kehity alaisena - onnistuneet alaistaidot käytännössä. Jyväskylä: Kustannusosakeyhtiö Tammi.



Tietomallista esittelymateriaaliksi

2.10.2018



Pirttinen Pernu Kumpula.jpg
Insinööri (AMK) Valtteri Pirttinen toimii projekti-insinöörinä ja insinööri (AMK) Niko Pernu projektipäällikkönä Lapin AMKin Arctic Civil Engineering-tutkimusryhmässä. DI, TaM Hanna Kumpula toimii projekti-insinöörinä Lapin AMKin Arctic Power-tutkimusryhmässä.

Levi-Rakennus Oy:n haki uusia keinoja asuntohankkeiden ennakkomarkkinointiin.

"Tavoitteena oli löytää tapoja, joilla voitaisiin paremmin kuvata vielä rakentamattomien myytävien asuntojen lähiympäristöä ja antaa potentiaalisille ostajille realistinen käsitys mm. myytävien asuntojen ikkunanäkymistä. Pilotissa toteutetun ympäristön mallinnuksen ja näkymäkuvien avulla voidaan tarjota asiakkaille parempi käsitys rakennettavan asunnon tulevista näkymistä.

Tämän kaltaisella markkinointimateriaalilla on tarvetta etenkin kun rakennetaan kaupunkikeskustoihin ahtaille tonteille, joissa asuntojen tulevista ikkunanäkymistä ei ole varmuutta.”

-Levi-Rakennus Oy:n edustaja

Älykkään elinympäristön teknologiat- Kickstart-hankkeessa innovaatiovalmiuksien pilotointi toteutettiin yhteistyössä Levi-Rakennus Oy:n kanssa. Levi-Rakennus Oy halusi uusia näkökulmia suunnitteilla olevien rakennuskohteiden ennakkomarkkinointiin. Pilotin tarkoituksena oli hyödyntää uusia menetelmiä rakennuskohteen suunnitelmien esittämiseksi.

Pilotoinnissa toteutettiin visualisointeja arkkitehdiltä saadun rakennuksen tietomallin pohjalta. Rakennuksen visualisoitu 3D-malli yhdistettiin kuvauskopterilla luotuun todelliseen ympäristöön. Visualisointien lisäksi Lapin AMK tuotti kehitysideoita ennakkomarkkinointimateriaaliin. Pilotoinnin avulla yhteistyöyritys sai lisätietoa tietomallin hyödyntämisestä ennakkomarkkinoinnissa.

Tietomalleista lisäarvoa

Tietomallinnus on viime vuosina ollut rakennusalalla hyvin kuuma käsite. Tietomallinnus (BIM) käsitteenä ei ole kuitenkaan kaikille täysin tuttu, joten avataan sitä hieman seuraavaksi.

Tietomallinnuksella tarkoitetaan objektipohjaista työskentelytapaa, jossa koko rakennuksen elinkaaren tiedot tallennetaan samaan malliin digitaalisesti. Joillekin tietomallinnus on 3D-suunnittelua. Se on kyllä sitäkin, mutta dimensioiden lisäksi objekteihin voidaan lisätä tieto esimerkiksi rakenteen painosta, materiaalista, kustannuksesta, asennuksen aikataulusta, yms.

Verrattaessa perinteiseen viivapohjaiseen työskentelytapaan, tietomallipohjainen työskentelytapa on huomattavasti tehokkaampaa ja informatiivisempaa. Esimerkiksi perinteisesti julkisivukuvat, leikkaukset yms. piirustukset on luotu manuaalisesti kohdekohtaisesti. Valmiista tietomallista nämä tiedot tulevat automaattisesti, eikä jokaista leikkauskuvaa tule luoda yksitellen.

Tietomallipohjaisen työskentelyn apuna on myös mahdollisuus yhteensovittaa rakennushankkeen eri osapuolten suunnitelmia, jolloin ilmenee esimerkiksi mahdolliset rakenteiden ja LVI-järjestelmien törmäykset. Tietomallit mahdollistavat myös suunnitteluvaiheessa tehtävien analysointien ja visualisointien toteutuksen. Tässä pilotissa hyödynnettiin tietomallien visuaalista ulottuvuutta.

Kuva 1 loka2018 Pirttinen.jpg
Kuva 1. Tietomallinnuksen ulottuvuudet [1]

Todellisen ympäristön ja tietokonemallin yhdistäminen

Kuten alussa todettiin Levi-Rakennus Oy halusi uusia ulottuvuuksia rakennushankkeidensa ennakkomarkkinointiin. Pilotin alussa toteutetun aloituspalaverin johdosta päätavoitteeksi asetettiin todellisen ympäristön lisääminen tietokoneella mallinnetun tietomallin yhteyteen. Lapin AMK toteutti ympäristön lisäämistä kahdella eri tavalla:

● Lisäämällä tietomallista otettu kuvakaappaus todellisesta ympäristöstä otettuun kuvaan
● Sekä lisäämällä tietomalli kuvauskopterilla luotuun 3D- ympäristöön.

Rakennuksen tietomalli saatiin rakennushankkeen arkkitehdiltä. Arkkitehdin tietomalliin lisättiin visuaalisia ominaisuuksia käyttäen hyväksi Twinmotion 2018 -visualisointiohjelmaa. Ympäristön ja yleisten tilojen lisäksi esittelymateriaalia varten tietomalliin kalustettiin yksi yksiö, joka sijaitsee rakennuksen toisessa kerroksessa. Twinmotion-ohjelmasta otettu kuvakaappaus lisättiin kuvauskopterilla otettuun kuvaan. Lopputulos alla olevassa kuvassa 2.

Kuva 2 loka2018 Pirttinen.jpg

Kuva 2. Mallinnettu rakennus lisätty todelliseen ympäristöönsä

Toisena, haastavampana vaihtoehtona rakennuskohteen visualisoinnille määriteltiin tulevaa rakennusta ympäröivän alueen 3D-mallinnuksen ja tietomallin yhdistäminen, jolla saavutettaisiin täysin kolmiulotteinen lopputulos rakennuskohteesta ja ympäristöstä.

Jo pilotoinnin alkuvaiheessa tunnistimme varteenotettavimmaksi vaihtoehdoksi ilmakuvauksen ja fotogrammetrian hyödyntämisen alueen 3D-mallintamisessa. Fotogrammetria on syntynyt maanmittauksen tarpeista ja viittaa valokuvapohjaiseen mittaamiseen. Fotogrammetriaa hyödyntävien alojen määrä on kuitenkin laajentunut huomattavasti tällä vuosituhannella.

Rakennuksen ympäristön mallintamiseksi alue valokuvattiin. Käytetty, fotogrammetrinen menetelmä asettaa tarkat vaatimukset kuva-aineistolle. Tästä johtuen kauko-ohjattavan kuvauskopterin käytössä oli perinteisen käsiohjauksen sijaan hyödynnettävä automatisoitua lento- ja kuvausohjelmointia, jossa tietokone määrittää optimaalisimmat kulkureitit ja kuvauspisteet prosessoinnin kannalta. Kuvausohjelmoinnin myötä kopteri suorittaa kuvauksen autonomisesti, jolloin lennättäjän rooli painottuu kopterin valvontaan ja turvallisuuteen.

Kuvamateriaalin prosessointiin käytimme Pix4D-sovellusta, joka kykenee valmistamaan kolmiulotteisia verkko- ja pistepilvimalleja valokuvista. Ohjelmiston muodostamaa mallia luonnollisesti jouduttiin manipuloimaan käynnissä olevien rakennustöiden vuoksi, ja ylimääräisten objektien, kuten työmaakonttien poisto verkkomallista suoritettiin 3D-editori Blenderiä käyttäen.

Lopullinen, siistitty alueen kolmiulotteinen mallinnus tuotiin rakennuksen tietomallin kanssa Twinmotion 2018-visualisointiohjelmistoon, jossa rakennuksen ja ympäristön mallinnukset yhdistettiin todellisuutta vastaavaksi kokonaisuudeksi. Lopputuloksesta on mahdollista tuottaa visualisointiohjelmistossa näyttäviä kuvia ja videoita.

Kuva 3 loka2018 Pirttinen.jpg

Kuva 3. Rakennuksen ja ympäristön 3D-mallit yhdistettynä

Esittelymateriaali

Ennakkomarkkinointimateriaalin pohjana käytettiin arkkitehti- ja mainostoimiston laatimaa tavanomaista materiaalia. Tässä tapauksessa pohjamateriaalina oli A4-kokoinen paperinen esite, joka sisälsi lyhyen kuvauksen rakennettavasta kiinteistöstä, asemapiirroksen, julkisivukuvat, kerroskuvat, rakennustapaselosteen sekä pohjakuvat jokaista asuntotyyppiä kohden.


Kuva 4 loka2018 Pirttinen.jpg

Kuva 4. Luodun esitteen kuvagalleria

Esite keskittyi arkkitehtitoimistolta saadun materiaalin pohjalta mallinnettuun asuntoon. Tuotettu esite pohti siten erilaisia tapoja esittää yhden asunnon tietoja sekä aukeaman että yhden sivun vievällä tilalla. Asuntotiedon lisäksi tietomallia hyödynnettiin asemapiirroksen ja julkisivukuvien tuottamisessa. Lisäksi tuotettiin tietomallin ja fotogrammetrian avulla galleria (kuva 4) lisäämään potentiaalisen ostajan käsitystä tulevasta kiinteistöstä.

Esitteestä tehtiin kaksi versiota: paperille tulostettava sekä sähköinen esite. Tavoitteena oli hyödyntää tuotettu kuva- ja videomateriaali mahdollisimman hyvin ennakkomarkkinoinnissa. Esitteet taitettiin InDesign-ohjelmalla ja ne olivat sisällöltään samat.

Asuntoon liittyvät kuvat otettiin nostamalla kuvauskopteri asunnon parvekkeen korkeudelle. Kuvaa käytettiin sekä maisemakuvana että tietomallissa ikkunanäkymänä.


Kuva 5 loka2018 pirttinen.jpg

Kuva 5. Paperisen esitteen asuntoaukeama

Paperinen esite sisälsi QR-koodeja, jotka veivät sähköiseen materiaaliin. Esitteen lukijan vastuulle jäi suoraan oikean sovelluksen löytäminen ja asentaminen haluttuun laitteeseen. Muuta pääsyä sähköiseen materiaaliin ei tarjottu. Esitteen uutuusarvo perinteiseen esitteeseen nähden perustui uudella tavalla tuotettuun kuva- ja lisämateriaaliin. Esimerkkiaukeama asunnon tiedoista on esitetty kuvassa 5.

Kuva 6 loka2018 Pirttinen.jpg
Kuva 6. Video sähköisessä esitteessä

Tietomallin perusteella tehdyt videot sisällytettiin sähköiseen esitteeseen, jolloin esitteen lukijan ei tarvinnut ladata ylimääräisiä sovelluksia videomateriaalia katsellakseen. Videot pyörivät suoraan esitteessä ja niitä voi tarvittaessa pysäyttää tai soittaa uudelleen. Kuvassa 6 on esitettynä asemapiirrosaukeama, jossa esitettiin video kiinteistön ulkopuolelta.

Sähköisen esitteen tiedosto muodostui melko suureksi, vaikka se sisälsi vain muutaman videon. Videoiden laatua laskemalla koko pienenisi, mutta lopullinen koko valmiissa esitteessä sisältäen 10 erilaisen asuntotyypin videon saattaa olla liian suuri jaettavaksi asiakkaille millään keinoin. Ratkaisuna tähän esitämme mieluummin verkkosivun tekemistä. Nykyisillä työkaluilla verkkosivujen tekeminen ei ole kovin haastavaa ja niihin voi pienellä työmäärällä sisällyttää video- ja kuvamateriaalia.

Paperisen esitteen parantamiseen eräs vaihtoehto olisi voinut olla lisätyn todellisuuden käyttäminen. Valion maitotölkeissä käytettiin tätä tekniikkaa Tuntematon Sotilas -elokuvan markkinoinnissa vuoden 2017 loppupuolella. [2] Tässä hankkeessa tekniikan kokeiluun ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta.

Potentiaalinen ostaja saa rakennettavasta kiinteistöstä ja sen ympäristöstä ehdottomasti paremman käsityksen tietomallin pohjalta luotujen materiaalien perusteella kuin vain katsomalla piirroskuvia. Arvioimme, että esimerkiksi parvekenäkymä saattaa vaikuttaa ostopäätökseen.

Asunnossa vieraileminen virtuaalitodellisuudessa luo paremman käsityksen asunnosta kuin pohjapiirros. Haasteena on huomioitava, että väärän käsityksen luominen ostajalla on myös mahdollista. Tietomalliin voi esimerkiksi lisätä puita, joita ei todellisuudessa ole.

Uskomme, että tietomallien hyödyntäminen ennakkomarkkinoinnissa on järkevää. Kiinteitä kalusteita ja pintamateriaaleja valittaessa tietomallin pohjalta tehdyssä asunnossa vierailu tuo suunnittelun lähemmäs asiakasta.

Lähteet

1. Graphisoft n.d. About BIM. Viitattu 4.9.2018. http://www.graphisoft.com/archicad/open_bim/about_bim/
2. Valio 2017. Tuntematon Sotilas -elokuvan maistiaisia Valion maitotölkkeihin. 06.10.2017. Viitattu 20.09.2018. https://www.valio.fi/yritys/media/uutiset/tuntematon-sotilas--elokuvan-maistiaisia-valion-maitotolkkeihin/



Onko osallistavaan opetukseen menijöitä? Elämysmatkalla LOVO-junassa

25.9.2018



Könni Pirjo.jpg
KM Pirjo Könni työskentelee lehtorina Lapin ammattikorkeakoulussa Kaupan ja kulttuurin osaamisalalla

LOVO-hankkeen tavoitteena on ollut saada käyttöön uusia menetelmiä ja työskentelytapoja sekä hyödyntää digi- ja verkkovälineitä lappilaisessa koulutuksessa. Hankkeessa kehitettiin uudenlaisia, oppimista ja osaamista tuottavia ratkaisuja.

Oppimispolkujen joustavoittamista testattiin ja digitaalisia työvälineitä hyödynnettiin osaamisen tunnustamisessa. Palautteen antoa ja arviointia kokeiltiin digitaalisissa ympäristöissä. Osallistaminen ja oppijalähtöisyys ovat olleet hankkeen keskiössä, kuten hankkeen nimikin kertoo ”Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut”.

Perunka ja Happo (Perunka & Happo 2018) toteavat, että osallistavassa pedagogiikassa korostuvat mm. yhteisöllisyys ja yhteisen tiedon rakentaminen, oppiminen senhetkiseen tarpeeseen, mielekäs oppiminen, osallisuus, vastuu ja vapaus. Kivimäen ja Koivun mukaan (Kivimäki & Koivu 2012, 19) opiskelijoilla on oikeus olla mukana suunnittelemassa opetusta sekä mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä menetelmiä ja keinoja oppimisessa käytetään. Nämä periaatteet ovat siivittäneet hankkeen kehitystyötä ja LOVO-junan etenemistä.


Kuva 1 Könni.jpg
Kuva 1. Osallistavaa myyntipitsausta

Kiskot kutsuvat


LOVO-juna lähti taipaleelle keväällä 2016. Matka kohti hanketavoitteita alkoi harkitusti ja hiljalleen kaasua lisäillen. Lapin yliopistossa tartuttiin palautteen annon monikanavaistamiseen ja englanninkielisen akateemisten opiskelutaitojen verkkokurssin suunnitteluun. Lapin ammattikorkeakoulussa virittäydyttiin arviointimenetelmien kehittämiseen, opetuksen käänteistämiseen ja osaamisen näkyväksi tekemiseen. Ammattiopisto Lappiassa käynnistettiin sähköisten osaamiskansioiden kehittämistyö. Lapin koulutuskuntayhtymä REDUssa alettiin suunnitella yhteistä verkko-oppimisympäristöä ja virtuaalisia osaamismerkkejä. Tornion kansalaisopistossa puolestaan ryhdyttiin testaamaan erilaisia verkko-oppimisalustoja.


Kuva 2 Könni.png
Kuva 2. Kiikarit esiin

Kehitystyötä on tehty syklimallilla. Erilaisia toimintamalleja on testattu ja arvioitu pitkin matkaa. Tarvittavien korjausliikkeiden jälkeen on pyöräytetty käyntiin uusi kierros. Parhaimmillaan on päästy useampaankin sykliin.

Hyppäsin junan kyytiin syyskuussa 2017 Lapin ammattikorkeakoulun pilottien koordinoijaksi, jolloin alettiin olla lähes luotijunan nopeuksissa. Jo käynnistyneet pilotit rullailivat omilla, hyväksi havaituilla raiteillaan. Uusiakin raiteita availtiin. Lapin ammattikorkeakoulussa pilotoitiin vuoden 2017 aikana sähköistä arviointijärjestelmää sekä opiskelijoiden osallistamista opintojaksojen suunnittelussa, oppimistehtävien ja nettitentin laadinnassa.

Innostusta, elämyksiä ja oivalluksia

Toimintavuoteni aikana olen saanut osallistua hankkeen ohjausryhmän kokouksiin, joissa koko projektin kulku on kirkastunut. On ollut ilo seurata innostusta ja tekemisen meininkiä. Innostuksella on tapana tarttua, joten siitä kiitos kaikille matkaseuralaisille.

Opettajaurani aikana olen matkustellut monenlaisissa junissa. Kaikissa junissa olen saanut eväitä omaan työhöni, joistakin enemmän ja toisista vähän vähemmän. Tässä reissussa olen hämmästellyt oivalluksia, joita kehittäjäopettajat ovat ideoineet ja pilotoineet.

Nykyaikaisissa junissa on kiinnitetty huomiota myös viestintään. Informaatiovajeesta ei ole tarvinnut kärsiä LOVO-junassakaan. Hankkeen viestinnässä on korostunut avoimuus ja läpinäkyvyys. Kehittäjäopettajat ovat esitelleet pilottiensa työn tuloksia blogeissa, facebookissa ja twitterrissä sekä omien organisaatioidensa nettisivuilla. Hankkeen omasta blogista (www.lovo.fi) löytyvät mm. pilottikuvaukset, tapahtumat ja linkit webinaaritallenteisiin.

Yksi osoitus tulosten levittämisestä ja kokemusten jakamisesta on Innostusta verkkotyöskentelyyn -julkaisu (toim. Arkko-Saukkonen & Saloniemi 2018), joka on saatavilla niin sähköisenä kuin painettunakin versiona. Julkaisussa on 25 artikkelia, joista oppimisesta kiinnostuneet voivat ammentaa vinkkejä ja ideoita. Olen lukenut molempia versioita useampaan otteeseen. Jokaisella lukukerralla inspiroidun jostakin ratkaisusta tai menetelmästä, jota haluaisin kokeilla omassa opetuksessani.

Tässäpä muutama oivallus, jotka ovat liikauttaneet mieltäni.

- Voisinko hyödyntää mobiilisovelluksia ja erilaisia äänisovelluksia palautteen annossa ja ohjauksessa?

- Entäpä, miten saisin osallistettua opiskelijoitani opintojakson toteutussuunnitteluun, oppimistehtävien ja nettitenttien laadintaan?

- Rohkaistuisivatko oppijat tuomaan osaamistaan näkyväksi blogeissa ja osaamismerkkien avulla?

- Miten pelillistäminen onnistuisi sovellusosaamisen opiskelussa?

Sekin on tunnustettava, että monipuolisten arviointityökalujen käytössä on vielä paljon opittavaa. Julkaisusta löytyy napakoita kuvauksia kehittäjäopettajien pilotoimista menetelmistä ja ratkaisuista sekä kokemuksia testauksista.


Pääteasemalta uusille raiteille

Lapin AMK:n kehittäjäopettajilta olen saanut piristäviä viestejä, joissa he kertovat voivansa hyödyntää hankkeen tuloksia omassa opetuksessaan. Ja mikä parasta, hanke näyttää jäävän elämään muissakin yhteyksissä. Opettajat voivat käyttää laatimiansa materiaaleja ja kehittämiänsä menetelmiä esim. osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa.

Nyt tämä viiden lappilaisen oppilaitoksen yhteinen ponnistus uusien verkko-oppimisratkaisujen kehittämiseksi eri koulutusasteilla on loppusuoralla. Junan vauhtia voisi verrata jo resiinakyytiin. Saavumme pääteasemalle syyskuussa 2018, jonka jälkeen koittaa hankkeen loppuraportoinnin hetki. Mielenkiinnolla odotan, jatkuuko matka uudessa osallistavassa junassa ja jos jatkuu, millaisin virityksin.


Kuva  3 Könni.png
Kuva 3. Matka jatkuu, välineet vaan vaihtuvat


LÄHTEET

Kivimäki J. & Koivu M. 2012. Osallistava pedagogiikka. Käytännön työkaluja opetustyöhön. Tampereen ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Kehittämishanke. Viitattu 29.8.2018. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/40734/Kivimaki_Koivu.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Perunka, S. & Happo, I. 2018. Osallistava pedagogiikka jakaa vallan ja vastuun. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 1. Viitattu 29.8.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201801101177.



KUVAT: Maria Makkonen, kuvataiteen opiskelija Lapin ammattikorkeakoulussa

 

Logokokoelma.jpg



Hyvien käytäntöjen leviäminen on kasautuvaa viisautta

18.9.2018



Helena Kangastie 1 net.jpg
TtM Helena Kangastie on Lapin ammattikorkeakoulun opetuspäällikkö.

Laatutietoiset organisaatiot korostavat omassa toiminnassaan hyvien käytäntöjen kuvaamista, niiden hyödyntämistä ja käyttöä arkitoiminnassa. Erityisesti hyvän käytännön kuvaamiseen kannustetaan TKI-toiminnassa (esim. hankkeet).

Käytännön kuvaaminen auttaa oman työn kehittämisessä, tekee työtä näkyväksi ja mahdollistaa esimerkkinä olemisen. Se myös nostaa hiljaista tietoa esille ja tuo jatkuvuutta työyhteisön toimintaan. Valmiit kuvaukset tarjoavat myös tärkeää tietoa käytännöistä alan kehittäjille.

 

Mikä sitten on hyvä käytäntö

Hyvä käytäntö on vaikea määritellä. Mitä hyvällä käytännöllä oikeastaan tarkoitetaan ja milloin joku käytäntö on riittävän hyvä, jotta sitä kannattaa levittää?

Euroopan sosiaalirahaston käsitteistössä hyvä käytänne viittaa tavallisesti sellaisiin toimintatapoihin, joilla on yhteiskunnallisesti positiivista vaikutusta, jotka tuottavat tavoiteltua muutosta yhteiskunnan rakenteessa ja yksilöiden elämässä.

Hyvässä käytännössä tiedon keräämisellä ja jakamisella on tärkeä merkitys. Myös avoimuus korostuu, koska se on toiminnan keskeinen lähtökohta. Hyvien käytäntöjen levittäminen on vuorovaikutteinen tiedon välittämis- ja oppimisprosessi. Kuka tietoa tarvitsee ja, miten tieto voidaan heille välittää. Paras paikka on toteuttaa tiedon levittämistä jo hankkeen aikana ja arviointikeskustelujen avulla hakea näkyväksi niitä hyviä käytäntöjä, joilla on mahdollisuus ”jäädä eloon” hankkeen päätyttyä.

Lapin TNO_lintuparvi.jpg

 

Tieto-, neuvonta- ja ohjaustoiminnan hyviä käytänteitä –esimerkkejä

Tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa (TNO) tavoitellaan tuloksia, joista yksittäinen ihminen ja koko yhteiskunta hyötyvät. Niitä ovat esimerkiksi kouluttautuminen, työllistyminen, kuntoutuminen, yksilön vastuullisuuteen kasvaminen ja omavoimaisuuden lisääntyminen. Ohjaus tarkoittaa erilaisia toimia: opinto-ohjausta, ammatinvalinnanohjausta, uraohjausta, arviointia, opastusta, neuvottelua.

Tieto-, neuvonta- ja ohjaustoimintaa ja palveluja on kehitetty kansallisella tasolla useiden kehittämisohjelmien avulla. Lapin ammattikorkeakoulu ja (sitä edeltävät ammattikorkeakoulut KTamk ja RAMK) on ollut aktiivisesti mukana kansallisessa ja alueellisessa verkostossa kehittämässä eri viranomaisten ja eri kouluasteiden kanssa TNO-toimintaa ja palveluja.

ESR-hankkeissa kokeilujen ja uusien ratkaisujen tuottamisen kautta on etsitty hyviä käytänteitä kansalliseen työvoima-, koulutus-, ja elinkeinopolitiikkaan. Osa kehitetyistä tuloksista ja malleista on jäänyt arkeen ja toimintaan myös projektien jälkeen.

 

Esimerkkinä maakunnallinen ja seutukunnallinen verkostoyhteistyö

TNO-hankkeissa kehittämistyön perustan on muodostanut maakunnallinen ja seutukunnallinen verkostoyhteistyö. Keskiössä ovat verkoston muodostamat eri ryhmät ja niiden välinen vuorovaikutus.

Lapin ohjaajaverkostokartta, jossa on nimetty alueellisesti tieto-, neuvonta- ja ohjaustyötä tekevät henkilöt sekä yhteystiedot. Verkostokartta on tarkoitettu tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelun ohjaajan työn tueksi.

Konkreettisena yhteistyön muotona pilotoitiin koulutusneuvontapalvelua, jossa ohjaajat antoivat koulutusneuvontaa puhelimitse ja sähköpostilla. Pilotoinnin arvioinnin mukaan verkostomaisen työskentelyn nähtiin olevan tärkeä osa ohjaustyötä ja mahdollistavan TNO-palveluiden uudenlaisen kehittämisen.

Esimerkkinä organisaation oma kuvaus TNO-toiminnasta

Lapin ammattikorkeakoulun hyvinvointi- ja ohjaussuunnitelmaan on kuvattu TNO-toiminta kumppanuussopimuksen suosituksen mukaisesti. Hyvinvointi- ja ohjaussuunnitelmassa on sisällöllisesti kuvattu hyviksi todettuja käytänteitä esim. ohjausmalli- ja TNO-verkosto, ryhmäohjaus, uraohjaus, ohjaus opintopolun eri vaiheissa. Hyvin toimivat TNO-palvelut ovat korkeakoulussa kaikkien etu.

TNO diili.jpg

Lopuksi

Kehittämistyössä toteutetaan usein arvioivaa ajattelua. Arvioiva ajattelu on oppimisprosessi ja toimintatapa, jonka avulla projektien ja hankkeiden toiminnasta tehdään avointa ja näkyvämpää. Arvioiva ajattelu ja reflektio on hyvän käytännön kehittämisen, kuvaamisen ja käytäntöön soveltamisen ytimessä. Voidaan ajatella, että hyvä käytäntö on siis kasautuvaa viisautta myös TNO-toiminnassa.



Teknologia poistaa välimatkan kuntoutuksessa

4.9.2018



Essi Karhu, palvelupäällikkö, SOVEA Oy; Saimi Vilmi, palvelupäällikkö, SOVEA Oy; Sari Arolaakso, lehtori ja hanketyöntekijä, Lapin AMK; Janne Hirvonen, hankekoordinaattori ja projektipäällikkö, Lapin AMK


Hoidon ja kuntoutuksen saatavuutta pyritään jatkuvasti parantamaan. Teknologinen kehittyminen mahdollistaa uudenlaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisen ja toteuttamisen. Palvelujen digitalisoiminen onkin yksi hallituskauden 2015–2019 tavoitteista.

Erilaisilla etäteknologiaa hyödyntävillä ratkaisuilla voidaan palveluita välittää pitkienkin matkojen päähän. Näin parannetaan palveluiden saatavuutta ja vähennetään etäisyyksistä johtuvaa alueellista eriarvoisuutta.

Kuntoutuspalveluiden tuottamisessa hyödynnetään jatkuvasti enemmän etäteknologisia ratkaisuja. Etäkuntoutuksen toteuttamiseen on jo olemassa ohjeita ja oppaita. Yhtenä etäkuntoutusoppaana sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille toimii Kelan kuntoutusryhmän toteuttaman selvitys. Selvityksen tavoitteena on selkiyttää etäkuntoutuksen käsitteitä sekä kuvata etäkuntoutuksen ehtoja ja sovellusalueita. (Etäkuntoutus, Salminen ym. 2016.)

Sovea Oy ja Lapin ammattikorkeakoulu järjestivät kevään 2018 aikana kokeilun, jonka tavoitteena oli kehittää etäteknologiaa hyödyntäviä kuntoutuspalveluita, kuten fysioterapeutin toteuttama etäkuntoutus ikääntyneille. Etäohjauskokeilussa käytettiin videoneuvottelulaitteita sekä kannettavia ja tablett-tietokoneita.

Kokeilu liittyi Lapin AMKin Innovaatioalusta hyvinvoinnin kehittämiseen Lapissa -hankkeeseen. Hankkeen tarkoituksena on kehittää toimintamallia, jolla tarjotaan yrityksille ja yhteisöille mahdollisuutta kehittää palveluitaan ja tuotteitaan hyödyntämällä ammattikorkeakoulun oppimisympäristöjä ja osaamista yhdessä loppukäyttäjien kanssa.

Etäohjauskokeilu järjestettiin Kemissä ja Rovaniemellä maalis-huhtikuun aikana. Kokeilussa Sovean fysioterapian ja kotipalvelun asiakkaille ohjattiin mm. erilaisia lihasvoima- ja liikkuvuusharjoitteita etäyhteyden avulla.

Rovaniemellä asiakkaat tekivät fysioterapeutin ja fysioterapeuttiopiskelijan ohjaamia harjoitteita kotona tai palvelutalossa seuraamalla ohjausta videoneuvottelulaitteen kautta. Kemissä geronomiopiskelija sai Sovean fysioterapeutilta etänä tukea ja ohjausta kotipalvelun asiakkaan kotikuntoutukseen. Useimmat asiakkaat kokivat etäohjauksen miellyttävänä.


Kuva 1 Arolaakso et al.jpg
Kuva 1. ”Ei tule yksin tehtyä kotona mitään, vaikka tietää että olisi hyväksi” (Orvokki Luosujärvi, kokeiluun osallistunut asiakas)

Sovean palveluiden kehittämisestä vastaavat fysioterapeutti Essi Karhu ja geronomi Saimi Vilmi kokevat, että etäkuntoutuspilotti oli mielenkiintoinen tapa lähteä rakentamaan yritykselle uutta palvelua etäkuntoutusmahdollisuuksia hyödyntäen. Ikääntyneet asiakkaat ottivat etäkuntoutuksen innoissaan vastaan ja kokivat sen hyödyt jo muutamassa viikossa.

Sovealla lähtökohtana on asiakaslähtöisyys ja palveluiden joustavuus, joten etäkuntoutus istuu yrityksen palveluvalikoimaan hyvin. Tavoitteena onkin jatkaa etäkuntoutuksen toteuttamista myös kokeilun jälkeen.

Lapin AMKin opiskelijat saivat kokeilun aikana mahdollisuuden toteuttaa etäohjausta käytännössä. Opettajat saivat myös arvokasta tietoa siirrettäväksi opetukseen. Sosiaali – ja terveyspalveluissa etäohjaus on jo arkipäivää ja lisääntyy koko ajan. Etäohjaukseen liittyvää osaamista tuleekin lisätä kaikilla sosiaali- ja terveysalan koulutusasteilla ja koulutuksissa.

Sovean ja Lapin AMKin kokeilu on yksi esimerkki kehittämisyhteistyöstä, jota on tehty Innovaatioalusta hyvinvoinnin kehittämiseen Lapissa -hankkeessa. Lapin AMKin toiveena onkin saada alueen yritykset ja muut toimijat – suuret ja pienet – laajempaan yhteistyöhön hyödyntämään ammattikorkeakoulun tarjoamia resursseja, palveluja ja kehittämisympäristöjä.

Tällaisen kehittämisyhteistyön kautta opiskelijalle avautuu mahdollisuus suorittaa opintoja aidoissa työelämän tilanteissa. Opiskelijat ovat tehneet yhteistyöhön liittyen opinnäytetöitä, toteuttaneet käytännön harjoitusjaksoja ja omapa yhteistyön kautta tarjoutunut mahdollisuus työllistyä jo opintojen aikana.

Geronomiopiskelija Krista Ruokamo kertoo:

” Projektissa mukanaolon myötä sain paljon tärkeää tietoa etäohjauksen mahdollisuuksista ikääntyneiden ohjaamisessa. Lisäksi oli mukavaa, että sain tuoda projektiin osaamista myös opiskelijan näkökulmasta ja mikä tärkeintä, projekti mahdollisti minulle työllistymisen omalle alalleni jo opiskeluaikana!”

Kuva 2 Arolaakso et al.JPG



Logo otsassa

28.8.2018



Heli Lohi
KM Heli Lohi on Lapin ammattikorkeakoulun viestintäkoordinaattori.

Kun suomalainen kysyy toiselta suomalaiselta, tunteeko tämä senjasen, kysyy se toinen ensimmäisenä: ”Mitä se tekee?” Jos nimi on vuosien takaa tuttu, kysymme: ”Mitä se nykyään tekee?”

Joissain muissa maissa ja kulttuureissa kysytään ensimmäiseksi vanhempia, sukua, syntymäseutua tai jopa sitä keitä muita tämä puheena oleva henkilö tuntee, mutta me kysymme ensimmäisenä työtä ja tointa. Ei tässä mitään pahaa ole, me vain olemme tällä tavalla ihania.

Sitäkin kummallisempaa, ettemme aina itse ole tietävinämme missä olemme töissä.

 

Tapaus työpaikalta #1

Sanomalehden toimittaja lähetti yrityksen markkinointipäällikölle valokuvan, joka pani päällikköparan haukkomaan henkeään.

Toimittajalla oli tekeillä juttu työmatkaliikenteestä, mitä varten hän oli käynyt aamutuimaan valokuvaamassa vilkasliikenteisen tien varressa. Kuvassa näkyi auto ja sen kylkeen teipattuna yrityksen nimi. Kuvassa näkyi myös kuljettaja ja erityisen selvästi kuvaajan kunniaksi pystyyn nostettu keskisormi. Markkinointipäällikön onneksi toimittaja ei koskaan julkaissut otostaan.


Tapaus työpaikalta #2

Toisia tositapauksia ovat ne oikeustapaukset, joissa työntekijä on haukkunut työnantajaansa sosiaalisessa mediassa ja saanut sen jälkeen lähteä.

On olemassa työelämän lojaliteettiperiaate: työntekijä ja työnantaja eivät roimi toisiaan julkisesti.

 

Tapaus työpaikalta #3

Oma lukunsa on kolmas tapaus, joka voisi olla suoraan Älä-pomo-herrantähden-tee-tätä-somessa-oppikirjasta. Jos sellainen olisi tehty.

Työpaikalla puhkesi vakava kriisi, kun johtaja oli sattumoisin ulkomailla lomamatkalla. Kriisi ja mediasuhteet hoituivat jotenkuten ilman hänen läsnäoloaan, mutta samaan aikaan jaetut aurinkorannan drinksukuvat antoivat merkillisen kuvan yrityksen arvoista.

Ikävät esimerkit sikseen, tehdään uhasta mahdollisuus kääntämällä kuvio toisin päin.

 

Some ei ole muuttanut mitään (mutta voisi sen hyvässä tehdä)

Sosiaalisen median mahtia liioitellaan herkästi. Se ei esimerkiksi ole muuttanut työelämän pelisääntöjä. Iso muutos on se, että niiden rikkomisesta on tullut entistä helpompaa.

Jos on löytänyt työelämässä oksan, jolla on suht’ hyvä olla, eikö sitä oksaa ja omaa tulevaisuuttaan kannata pikemminkin vahvistaa kuin sahata? Tämäkin oli totta jo ennen somea.

Näin se useimmiten tapahtuu: liikenneraivo jätetään matkasta ja korvataan erityisellä huomaavaisuudella, kun palkanmaksajan logo killuu auton kyljessä kissankokoisin kirjaimin.

Näin sen soisi tapahtuvan: työpaikalta jaetaan hyväntuulisia päivityksiä sosiaalisessa mediassa. Koska kaikki tietävät kuitenkin millä oksalla keikut, koska olemme suomalaisia.

Emme juuri tee tätä. Mikähän meitä oikein vaivaa?

Työssäkäyvän vuorokausi jakaantuu keskimäärin kolmeen yhtä suureen osaan: työnteko, vapaa-aika ja uni. Jokainen on oman elämänsä elementtien suloinen sekoitus. Ammatti ja työyhteisö vaikuttavat ajatteluun, ongelmanratkaisutaitoihin, ystävyyssuhteisiin ja identiteettiin. Toisaalta yksilölliset perusarvot ja temperamentti näkyvät työotteessa. Unessa ratkomme tietämättämme työ- ja yksityiselämän kulmakohtia.

Vaatii melkoista teeskentelyä rajata (some)läsnäolo vain yksityiselämään. Teeskentelyn ilmeisyys on suoraan verrannollinen sen kanssa, missä asemassa työntekijä on. Edes asiantuntijatason tekijä, päälliköistä tai johtajista puhumattakaan, ei voi uskottavasti pestä itsestään valppainta kolmannesta pois vain kertomalla some-profiilissaan, että hei, olen muuten yksityiselämän henkilönä täällä.

 

Arkaillaan eikä ihan ilman syytä

Oikeustapaukset, joissa työntekijän irtisanominen on työnantajan mollaamisen takia vahvistettu, ovat saattaneet tehdä meistä liiankin varovaisia. Pelkäämme jakaa mitään omaan työhön tai työnantajaan liittyvää.

Voi peräti olla, että organisaation sisäisissä ohjeissa kielletään jakamasta mitään työhön liittyvää.

Jos näin on, kannattaa käydä koputtamassa organisaation julkikuvasta vastaavan olkapäätä, ja kysyä, olisiko aika päivittää ohje. Ehdottaa, että luota minuun, olen täällä sentään töissä ja suunnilleen kaikki suomalaiset tietävät sen. Ja kysyä, onko hän koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin työnantajabrändi.

Varmuuden vuoksi sisäisessä some-ohjeessa voidaan toistaa kielto jakamasta asiakkaiden tietoja tai liike-, valtio- tai maanpuolustuksellisia salaisuuksia siltä varalta, että näistä lainkohdasta ei ole muistutettu työsuhteen solmimisvaiheessa.

Pahoin pelkään, että kielto jakaa mitään työhön liittyvää kirjataan sisäiseen some-ohjeeseen sen vuoksi, että työnantaja ei luota työntekijöihinsä ja näkee sosiaalisen median potentiaalin yksinomaan uhkana.

 

Mielipiteen ilmaisemisen vapaus koskee edelleen myös työssäkäyviä

Erityisesti Twitter-profiileissa näkee käytettävän vastuuvapausilmoitusta ”Mielipiteeni ovat omiani”. Totta kai mielipiteesi ovat omiasi niin kauan kuin et erikseen ilmoita kirjoittavasi työnantajasi puolesta ja nimissä*. Some ei ole muuttanut sananvapautta miksikään.

Arkuutta aiheuttaa pelko ylilyönneistä ja virhetulkinnoista muiden somen käyttäjien päässä. Voi käydä niin, että joku tulkitsee kaiken sanomasi ja kirjoittamasi työnantajasi viralliseksi kannaksi.

Tahallisia virhetulkintoja on tehty ennen someakin eikä maailma täydellinen vieläkään.

Ei siihen tarvittu sosiaalista mediaa, ettemme voi riisua työtakkia päältämme silloin kun meille itsellemme sopii. Edustamme työpaikkaamme silloinkin kun emme tahdo. Olemme työpaikkamme käveleviä mainoksia tai maineriskejä, jonka jokainen työnantaja on kautta aikain ottanut joka ikisessä rekrytoinnissa.

On palvelus itselle ja oksalle, jolla istuu, olla huomaavainen liikenteessä ja sanomisissaan. Mitä tärkeämpi asema organisaatiossa, sitä kirkkaammalla värillä logo on maalattu otsaan. Jos raivo iskee, on ennen kaikkea oma etu etsiä uusi oksa.

 

Opinnäytetöitä aiheesta

Kessunmaa, Markus. 2014. Sosiaalinen media ja työelämä. Laki ja ohjeistukset. Lapin AMK. (Mukana case-esimerkkinä Lapin AMK)
Rönkkö, Sarianna. 2012: Sopimaton käytös sosiaalisessa mediassa työsuhteen päättämisperusteena. Lapin Yliopisto.


*PS. Kaikille teksteille ja teoksille, joita tarjotaan julkaistavaksi Lapin ammattikorkeakoulun julkaisukanavissa ja –sarjoissa, tehdään asiatarkistus ennen julkaisemista. Kirjoitukset voivat sisältää asiantuntijoiden omia mielipiteitä, näkemyksiä, johtopäätöksiä ja kokemuksellista tietoa. Koska AMK on moniääninen talo, ei näiden ennakkosensuuri tule kysymykseen.

Kirjoittaja
Pohjoisen tekijät -asiantuntijablogin toimitussihteeri ja Lapin AMKin julkaisutyöryhmän puheenjohtaja





Ammatillisen koulutuksen reformia tukemassa

21.8.2018



Löf ja Holopainen.jpg
KM Jonna Löf (kuvassa oikealla) työskentelee projektikoordinaattorina Lapin AMKin Avoimessa ammattikorkeakoulussa ja YTM Päivi Holopainen suunnittelijana Lapin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalveluissa.

Muutama sana reformista

Vuoden 2018 alussa astuivat voimaan uudet säädökset ammatillisesta koulutuksesta. Reformin lähtökohtana ovat asiakaslähtöisyys ja tutkintojen osaamisperusteisuus, joustavat yksilölliset opintopolut sekä aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen.

Reformissa on pyrkimys luoda ja yhdistellä erilaisia oppimisympäristöjä (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja pedagoginen) ja menetelmiä pedagogisiksi asiakaslähtöisiksi oppimisratkaisuiksi, joilla edistetään yksilöllisten opintopolkujen toteuttamista. Yksilöllisiä polkuja rakennettaessa on otettava huomioon yksilöiden erilaiset tavoitteet ja edellytykset osaamisen kehittämiselle ja ammatilliselle kasvulle. Tavoitteena on, että ammatillinen koulutus mahdollistaa osaamisen hankkimisen osaamistarpeiden, oppimisvalmiuksien, elämäntilanteen ja urasuunnitelmien suhteen kullekin parhaiten soveltuvalla tavalla erilaisissa oppimisympäristöissä.

Reformissa korostuvat oikea-aikainen ohjaus ja uraohjaus. Ohjauksella tuetaan oppijan osaamisidentiteetin kehittymistä ja annetaan valmiuksia rakentaa omia yksilöllisiä reittejä tulevaisuuteen – työelämään tai jatko-opintoihin.

EPPA-hanke osana reformin toimeenpanoa

EPPA – Erilaisia polkuja pitkin ammattiin -hankkeella (1.12.2017–31.5.2020) tuetaan osaamisperusteisen koulutuksen kehittämistä sekä ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpanoa Lapissa. Hanketta toteuttavat yhteistyössä Lapin koulutuskeskus REDU, Lapin ammattikorkeakoulu ja Lapin yliopisto. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Hankkeessa rakennetaan uusia toimintatapoja ammatillisen koulutuksen reformin hengessä. Tavoitteena on tehostaa ammatillisen koulutuksen läpäisyä, sujuvoittaa siirtymiä koulutuksesta työelämään tai jatko-opintoihin sekä vahvistaa kouluasteiden toiminnallista kumppanuutta.

Ammatillisen koulutuksen reformi mahdollistaa henkilökohtaistamisen ja EPPA-hankkeessa sitä toteutetaan rakentamalla mielekkäitä oppimisympäristöjä ja pilotoimalla kuusi erilaista oppimis- ja ohjauspolkua:

1. Digiohjaus ja digitaaliset oppimisympäristöt -polku
2. Työpaikalla tapahtuva oppiminen -polku
3. Kansainväliset oppimisympäristöt -polku
4. Korkea-asteen koulutukseen -polku
5. Matkalla yrittäjäksi -polku
6. Tuettu oppilaitoksen työpajat -polku

Polut toteutetaan osana opiskelijan henkilökohtaista osaamisen kehittämisen suunnitelmaa (HOKS) ja niissä hyödynnetään monipuolisesti erilaisia ammattitaitoa kehittäviä oppimisympäristöjä.

Hankkeessa suunnitellaan ja toteutetaan myös opintojen henkilökohtaistamiseen tähtäävä täydennyskoulutusohjelma, joka on suunnattu opettajille, muulle ohjaushenkilöstölle sekä työelämän ohjaajille. Lisäksi hankkeessa perehdytään käytössä oleviin malleihin tunnistaa toisen asteen opinnoissa hankittua osaamista osaksi korkea-asteen opintoja ja laaditaan selvitys näistä käytänteistä suhteessa kansalliseen kahdeksan vaativuustason viitekehykseen. Korkea-asteen osaamisvaatimusten mukaisen osaamisen tunnistaminen tukee sujuvia siirtymiä sekä joustavia polkuja jatko-opintoihin ja työelämään.

Yhteistoiminnallisuus ja korkea-asteen koulutukseen -polun kehittäminen

EPPA-hankkeessa vahvistetaan kouluasteiden toiminnallista kumppanuutta. Lapin ammattikorkeakoulu ja Lapin yliopisto osallistuvat erityisesti Korkea-asteen koulutukseen -polun suunnitteluun ja pilotointiin sekä tukevat Matkalla yrittäjäksi -polun rakentamista. Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston hankehenkilöstö ovat osallistuneet osaamispolkujen suunnitteluun.

Opetuksen ja ohjauksen asiantuntijat sekä hankehenkilöstö kokoontuivat keväällä 2018 suunnittelupäiville koulutus- ja työhyvinvointikeskus Welleviin. Päivien aikana rakennettiin kuvaukset kuudelle oppimispolulle, joissa määriteltiin polkujen tavoitetilat sekä konkreettiset toimenpiteet, työkalut, ohjauksen paikat ja toteuttavat henkilöt. Kuvassa 1 on alustava hahmotelma korkea-asteen koulutukseen -polusta.

Kuva  1 Löf ja Holopainen.jpg
Kuva 1. Korkea-asteen koulutukseen -polku

Opintoja ja osaamispolkujen toteuttamista tukevat ura- ja tulevaisuusohjaus, jotka kulkevat jatkuvasti opinnoissa mukana. Ammatillisen koulutuksen reformin myötä opiskelijan HOKS tulee olemaan keskeinen uraohjauksen väline, jonne kirjataan opiskelijan henkilökohtainen osaamisen hankkimisen polku. Opiskelijoita ohjataan myös katsomaan pidemmälle tulevaisuuteen kuin vain ensimmäisen työpaikan löytymiseen tai jatko-opiskelupaikkaan saakka. Tulevaisuusohjauksen avulla vahvistetaan nuoren itsetuntoa ja tuetaan aktiivista asennetta oman tulevaisuuden rakentamiseen. Ohjauksessa pohditaan nuoren kanssa erilaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja hänen omista lähtökohdistaan. Perinteisestä ammatti-identiteettiajattelusta siirrytään kohti osaamisidentiteettiä, joka huomioi ketterämmin tulevaisuuden työelämän muuttuvat tarpeet ja jatkuvan osaamisen kehittämisen.

Osana EPPA-hanketta Lapin ammattikorkeakoulun toimenpiteenä on etsiä keinoja tunnistaa ja tunnustaa aikaisemmin hankittua osaamista siten, että opiskelu toisella asteella tehostuisi ja että siirtymät korkeakouluopintoihin sujuvoituisivat.

Korkeakouluissa pilotoidaan korkea-asteen koulutukseen -polkua tarjoamalla toisen asteen opiskelijoille mahdollisuutta osallistua HOKS:in mukaisiin korkeakouluopintoihin esimerkiksi väyläopintojen ja avointen korkeakouluopintojen kautta. Lapin ammattikorkeakoulussa väyläopintojen jatkokehittäminen on pyörähtänyt käyntiin ja Lapin yliopistossa keskustelut opintopolkujen pilotoinnista taiteiden- ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnissa käynnistyvät alkusyksystä.

Erilaisiin käytäntöihin ja hyviin yhteistyömuotoihin on perehdytty muun muassa Nopsa, Jatkoväylä, Osata ja Toteemi -hankkeiden kautta. Muissa hankkeissa saatujen hyvien kokemusten kannustamana EPPA-hankkeessa tullaan myös kokeilemaan erilaisia toiminnallisia yhteistyömuotoja opiskelijoiden rohkaisemiseksi, nivelvaiheiden ohjauksen saumattomuuden kehittämiseksi sekä aitojen kohtaamisten mahdollistamiseksi.

Lähteet

Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170531 Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018. Ammatillisen koulutuksen reformi. http://minedu.fi/amisreformi .

Edellinen 1 2 3 ... 11 12 13Seuraava
Asian äärellä tiistaisin

Pohjoisen tekijät on asiantuntijablogi, jossa julkaistaan Lapin AMKin toimintaa ja toimintaympäristöä käsitteleviä ajankohtaisia kirjoituksia.

Kirjoitukset perustuvat työntekijöidemme tekemään asiantuntija- tai tutkimustyöhön. 

Blogin tarkoituksena on yleistajuisen tiedon levittämisen lisäksi laatia tilannekuvaa ja analysoida erityisesti Lapin kehitystrendejä: onnistuessaan myös nostaa uusia teemoja yleiseen keskusteluun.

Kirjoituksia julkaistaan viikoittain. Julkaisupäivä on pääsääntöisesti tiistai.

Blogin toimituskunnan muodostaa Lapin AMKin julkaisutyöryhmä.

Tervetuloa lukijaksi!

Opiskelijoiden blogi
Opiskelijoiden blogikirjoituksia julkaistaan Lapin AMKin opiskelijablogissa.
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK